Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 29. maaliskuuta 2007 - Bryssel

5. Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan näkymät vuonna 2007, mukaan luettuna Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoittamat ohjuspuolustusjärjestelmät (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan lausuma Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan näkymistä vuonna 2007, mukaan luettuna Yhdysvaltojen Eurooppaan sijoittamat ohjuspuolustusjärjestelmät.

  Javier Solana, korkea edustaja. (ES) Arvoisa puhemies, minulle on ilo käyttää puheenvuoro Euroopan parlamentissa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun käytän puheenvuoron puhemieskaudellanne. Haluan vielä kerran onnitella teitä ja toivottaa puhemieskaudellenne menestystä. Toivon myös, että institutionaalinen suhteemme, joka epäilemättä säilyy johtamanne parlamentin kanssa, on menestyksekäs. Siitä on jo näyttöä. Lyhyen parlamentin puhemiehenä toimimisenne aikana olemme jo pitäneet monta tapaamista, jotka ovat kaikki olleet tuottoisia, ja toivon, että tästä muodostuu tavanomainen kuvio tulevassa työssämme.

Haluan onnitella myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puheenjohtajaa, joka minulla on jo ollut mahdollisuus tavata kerran, sekä ulkoasiainvaliokunnan uutta puheenjohtajaa, jonka vastaanotin toimistossani aivan vähän aikaa sitten. Toivotan teille onnea ja toivon mahdollisimman hedelmällistä yhteistyötä.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen juuri saapunut Riadista, jossa järjestettiin hyvin merkittävä Arabiliiton tapaaminen ja jossa myös Euroopan unionilla oli nähdäkseni merkittävä asema. Tapaaminen ei ole vielä päättynyt, ja toivon voivani antaa teille viimeisimmät tiedot edistymisestä vielä tämän istunnon aikana.

Tässä ensimmäisessä puheenvuorossani haluan kertoa teille, että olen hyvin iloinen voidessani osallistua kanssanne keskusteluun ulkopoliittisista asioista, joiden tiedän olevan Euroopan parlamentille hyvin tärkeitä, jotka kiinnostavat teitä, jotka koskevat myös teitä ja joiden parissa haluan jatkaa yhteistyötä mahdollisimman omistautuneesti, kuten olemme ennenkin tehneet.

Tänä aamuna käytettävissämme olevana aikana, jota on aika paljon, haluan keskustella kanssanne joistakin ajankohtaisimmista asioista, joistakin globaalin ulkopolitiikan merkittävimmistä asioista, jotka koskettavat meitä eurooppalaisia.

Arvoisa puhemies, katson, että nyt on hyvä hetki toimia näin. Hyväksyimme muutama päivä sitten Berliinissä julistuksen Euroopan unionin 50-vuotispäivänä. Se oli hieno tilaisuus, jossa liittokansleri Merkel, joka oli täällä eilen, esitteli meille julistuksen. Katson, että julistus on merkittävä ja että se voi tulevaisuudessa viitoittaa tietä Euroopan unionin kehitykselle kaikilla aloilla.

Arvoisa puhemies, en epäile hetkeäkään, etteikö yhteinen ulkopolitiikka olisi yksi suurimmista Euroopan unionin kohtaamista haasteista. Tähän on monta syytä. Riittää, kun mainitaan niistä kaksi. Ensimmäinen syy on se, että matkustaessa muualle maailmaan havaitsee suuren toiveen, että Euroopan unioni ottaisi yhä merkittävämmän aseman ulkopolitiikassa. Teillä on ollut erityisiä tilaisuuksia todeta tämä matkustaessanne muualla maailmassa ja tiedätte tämän.

Läsnäoloamme toivotaan mitä moninaisimmissa paikoissa ja konflikteissa. Meiltä pyydetään eurooppalaista toimintatapaa, toimivaa ulkopolitiikkaa, ja meiltä pyydetään sellaista, jota me kaikki toivomme. Loppujen lopuksi uskon, että meidän olisi kaikkien tunnustettava, että tämä seikka on menestys.

Omat kansalaisemme haluavat kuitenkin samaa asiaa. On kiistatonta, että eurobarometrin tulosten tarkasteleminen osoittaa, että Euroopan unionin kansalaisetkin toivovat EU:n ulkopolitiikan olevan mahdollisimman eurooppalaista, mahdollisimman yleistä, mahdollisimman koordinoitua ja mahdollisimman näkyvää. Hyvät kuulijat, näistä asioista halusin puhua teille, ja minusta Euroopan unionin eteneminen tähän suuntaan on katsottava menestykseksi ja tunnustettava sellaiseksi.

Kuvatakseni tilannetta kerron, että meillä on meneillään kymmenen operaatiota maailmassa, Kinshasasta Bosniaan ja Gazasta Irakiin. Olemme aloittamassa Afganistanin operaation ja kahden Kosovon operaation valmisteluja. Kosovon operaatioista tulee epäilemättä kaikkein vaikeimpia ottaen huomioon niiden koon ja sen merkityksen, joka Kosovolla on Balkanin tulevassa vakauttamisessa.

Olen varma, että operaatioita tulee lisää myöhemmin. Operaatioiden tarvetta tulee jatkossakin, niin siviili- kuin sotilasoperaatioidenkin, ehkä molempien. Tämän vuoksi meidän on oltava valmistautuneita siihen, mitä meiltä odotetaan, mitä Euroopan unionilta odotetaan. Arvoisat parlamentin jäsenet, tämä merkitsee myös asianmukaisia resursseja, ja tämän osalta keskustelumme ovat merkityksellisiä, sillä parlamentilla on tässä epäilemättä merkittävä asema.

Tänään haluan keskustella kansainvälisen toiminnan kuumimmista aiheista – sallinette ilmaisun – kuten Lähi-idästä kaikkine oireineen. Sanon muutaman sanan Iranista ja viimeaikaisista tapahtumista. Meidän on tietenkin puhuttava myös Balkanista, ja haluan puhua teille myös Afrikasta sekä lyhyesti joistakin Itä-Eurooppaa koskevista seikoista, joista parhaillaan keskustelemme keskenämme.

Aloitan Lähi-idästä. Kuten juuri korostin, Arabiliiton eilen alkanut ja edelleen jatkuva huippukokous, jossa minulla oli kunnia edustaa Euroopan unionia, on mielestäni kenties merkittävimpiä huippukokouksia Arabiliiton 60-vuotisessa historiassa. Tätä 60 vuoden historiaa juhlittiin muutama päivä sitten 3. maaliskuuta, kun oman unionimme 50-vuotisjuhlaa vietettiin viime viikolla.

Tämän ajanjakson aikana yhteistyömme Arabiliiton kanssa on kiistatta ollut tiivistä yli 30 vuoden ajan. Minusta on tärkeää korostaa tätä ja katson myös, että on tärkeää korostaa teille, että Euroopan unionin ja Arabiliiton välisestä yhteistyöstä tulee yhä merkittävämpää.

Eilisessä kokouksessa oli kaksi merkittävää tekijää, joista haluan puhua teille. Kenties silmäänpistävin minun mielestäni, ja olen osallistunut moniin Arabiliiton kokouksiin, oli hänen majesteettinsa Saudi-Arabian kuninkaan selkeä johtoasema kautta linjan.

Kuten tiedätte, Saudi-Arabia on ollut alueella merkittävä valtio, muttei poliittiselta kannalta kaikkein aktiivisimpia. Se on ollut merkittävämpi taloudelliselta kannalta. Nyt meillä on kuningas, Abdullah, joka pitkään oli niin sanoakseni virkaa tekevä kuningas ─ edeltäjänsä sairauden vuoksi ─ ja joka on aloittanut Arabiliitossa joitakin suhteellisen merkittäviä toimia arabimaailman, sen kansalaisten ja alueen ongelmien ratkaisemiseksi.

Arabiliitto on siis elpymässä, meistä se on merkittävää, ja hyvin tärkeitä asioita käsitellään. Haluan erityisesti puhua kolmesta asiasta ja viittaan niihin puheenvuorossani.

Rauhanprosessin kannalta kaikkein tärkein on tietenkin Arabiliiton aloitteen elvyttäminen. Arvoisat parlamentin jäsenet muistavat varmasti, että Beirutin vuoden 2002 huippukokouksen jälkeen esitettiin Arabiliiton aloite, jossa arabimaat ja Israel tunnustaisivat vastavuoroisesti täydellisen vetäytymisen vuoden 1967 rajoille. Israel ei tunnustanut täysin aloitetta, josta on keskusteltu monilla foorumeilla useiden vuosien ajan, ja nyt arabimaat ovat ottaneet sen esille entistä energisemmin ja määrätietoisemmin.

Kuten tiedätte, me eurooppalaiset onnistuimme sisällyttämään arabien aloitteen kuuluisaan tiekarttaan, joten aloite on Lähi-idän ongelman mahdollisen lopullisen ratkaisun ja varsinkin koko rauhanprosessin peruspilari. En tarkoita pelkästään Israelin ja Palestiinan kannalta, vaan myös Libyan, Libanonin ja Syyrian kannalta. Tämän vuoksi tämä on edelleen ensimmäinen käsiteltävä aihe tänään Riadissa. Uskon, että uuden ponnen antaminen aloitteelle voi olla ratkaisevaa koko rauhanprosessin vauhdittamisen kannalta.

On keskusteltu myös Libanonia koskevista asioista. On mielenkiintoista havaita, että Arabiliitto on alkanut keskustella myös asioista, jotka koskevat sekä Arabiliittoa että Afrikan unionia, Sudanin ja Somalian kaltaisia asioita, jotka koskevat sekä Afrikkaa että arabimaita. Käsittelen näitä asioita lyhyesti hetken kuluttua.

Aluksi haluan sanoa Lähi-idästä, että Euroopan unioni on vakuuttunut siitä, että alueen ongelmien ytimessä on arabien ja Israelin välinen konflikti. Tästä on oltu vakuuttuneita Euroopassa jo pitkään, en kerro teille mitään uutta. Olemme tukeneet Mekan sopimusta, jonka välittäjänä toimi myös Saudi-Arabian kuningas. Katsomme, että Mekan sopimus edistää osaltaan ratkaisun löytymistä palestiinalaisten keskinäiseen konfliktiin sekä sellaisen ratkaisun löytymistä konfliktiin, jonka, kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietävät ja minkä olemme usein todenneet, on merkittävä vuonna 1967 alkaneen miehityksen päättymistä, kahden valtion syntymistä sekä laajaa ja kattavaa sovintoa alueella.

Tuemme ehdottomasti presidentti Abbasin väsymättömiä pyrkimyksiä. Vietin hänen kanssaan reilun tunnin eilen aamulla. Hän pyrkii saavuttamaan Palestiinan kansan tavoitteet kolmen jatkuvasti toistamansa periaatteen mukaisesti. Erityisesti hän on esittänyt nämä periaatteet kahdessa tilaisuudessa: Yhdistyneiden Kansakuntien viime yleiskokouksessa ja hiljattain, kun Palestiinan uusi hallitus astui virkaansa 17. toukokuuta.

Kuten tiedätte, näitä presidentin luettelemia periaatteita on kolme: ensinnäkin on noudatettava PLO:n ja palestiinalaishallinnon aiempia sopimuksia, toiseksi edellytetään vastavuoroista tunnustamista ja kolmanneksi on kieltäydyttävä väkivallasta ja sitouduttava neuvotteluihin. Kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietävät, Euroopan unioni ei ole hylännyt eikä aio koskaan hylätä Palestiinan kansaa. Olemme noudattaneet tätä lähestymistapaa jo pitkään ja teemme niin jatkossakin.

Uskon todella, että meillä on nyt uusi mahdollisuus konfliktin ratkaisemiseen. Meillä on mahdollisuus päästä niin kutsutusta kriisinhallintavaiheesta ja edetä uuteen konfliktin ratkaisuvaiheeseen. Minusta objektiiviset edellytykset tähän vaiheeseen siirtymiseen ja prosessin edistämiseen kvartetin jäsenten avulla ovat olemassa.

Arvoisat parlamentin jäsenet, Palestiinan uuden kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustamisen myötä joudumme kohtaamaan erilaisia ongelmia, joista meidän on keskusteltava ja jotka meidän on ratkaistava. Kohtaamme uusia ongelmia, kuten sen, kuinka suhtaudumme hallitukseen ja kuinka sitä rahoitetaan. Haluan lyhyesti kertoa oman kantani, jota olen valmis puolustamaan viikonloppuna, kun ulkoministerit tapaavat Chemnitzissä Saksan toimiessa puheenjohtajana.

Arvoisat parlamentin jäsenet, hallituksessa on meille tuttuja henkilöitä, jotka olemme tunteneet hyvin jo pitkään. On muitakin henkilöitä, joita emme tunne, koska he kuuluvat Hamasiin, ja koska Hamas on terroristijärjestöjen luettelossa, emme ole heidän kanssaan tekemisissä emmekä tunne heitä. Hallituksessa on kuitenkin monia henkilöitä, jotka me tunnemme, ja kuten sanoin, olemme tunteneet heidät hyvin jo kauan. Minä tunnen heidät, ja monet teistä tuntevat heidät.

Väite, jonka mukaan uusi valtiovarainministeri olisi meille vieras, ei ole totta, olemme tehneet hänen kanssaan yhteistyötä jo pitkään. Olemme tehneet hänen kanssaan tehokasta yhteistyötä, ja on täysin absurdia väittää nyt, että hän olisi meille tuntematon.

Ulkoministeri on Gazasta, ja olen tehnyt hänen kanssaan yhteistyötä useita vuosia. Kyseinen henkilö ei kuulu mihinkään poliittiseen muodostelmaan, hän on älymystön edustaja, jolla on toisen valtion passi – ei sen valtion, jonka passi palestiinalaisilla tavallisesti on – ja joka on jo kauan järjestänyt lukuisia tapaamisia arvoisien parlamentin jäsenten ja palestiinalaishallinnon välillä. Tämän vuoksi katson, että olisi suuri virhe katkaista kokonaan yhteydet uuteen hallitukseen kuuluviin henkilöihin, joiden kanssa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä jo pitkään.

Jos minulta kysyttäisiin, mitä meidän on tehtävä tai kuinka meidän olisi käytettävä rahoitusvarat, minusta meidän ei pidä muuttaa kantaamme rahoitukseen yhtäkkiä, mutta katson, että yhtenä tavoitteenamme on oltava valtiovarainministerin kuuleminen, vanhan ystävämme, vilpittömän henkilön, jonka poliittisen uran me tunnemme. Meidän on saatava selville, mitä hän ajattelee, ja selvitettävä, kuinka rahoitusta voidaan tarjota mahdollisimman tehokkaasti, jotta sillä ei pelkästään lisättäisi palestiinalaisten hyvinvointia vaan myös edistettäisiin rauhanprosessia.

Minusta kantamme on oltava sama, jonka olemme esittäneet kvartetissa. Tärkeintä eivät nyt ole sanat vaan teot. On seurattava, kuinka Palestiinan hallitus toimii tässä tilanteessa, ja toimittava ja mukautettava toimintaamme sen mukaisesti, kuinka hallitus toimii, ei sen puheiden mukaan.

Haluan myös todeta, että pyrimme määrätietoisesti etenemään konfliktinratkaisuun ja irtautumaan kriisinhallintavaiheesta.

Kuten tiedätte, kvartetti on toiminut hiljattain, vuoden alusta alkaen, entistä vireämmin. Olemme tavanneet toisiamme usein, ja meillä on ollut joitakin hyvin tärkeitä kokouksia, niin Abbasin kuin Olmertinkin kanssa. Voinkin kertoa teille, että tulevina viikkoina järjestämme ongelman ratkaisemiseksi kokouksen alueella niiden valtioiden kanssa, joiden kanssa meillä on selkeä yhteenkuuluvuuden tunne, niiden valtioiden kanssa, joihin meillä on läheisimmät suhteet, kuten Egyptin, Saudi-Arabian, Yhdistyneiden arabiemiirikuntien ja Ammanin kanssa. Katson, että näiden valtioiden kanssa olemme olleet eniten tekemisissä, ja haluamme tavata ne.

Jo lähitulevaisuudessa, ennen kesää, haluamme kvartetin yhdessä neljän mainitsemani valtion kanssa kykenevän järjestämään osapuolten tapaamisen, toisin sanoen tapaamisen palestiinalaisten kanssa ja tapaamisen Israelin kanssa. Se olisi Israelin ensimmäinen tapaaminen kvartetin kanssa. Israel ei ole koskaan osallistunut tapaamiseen kvartetin kanssa. Kvartetti on tavannut palestiinalaisia, muttei Israelia.

Tämä on tulevien kuukausien työohjelmamme. Ne ovat hyvin tärkeitä kuukausia, joiden aikana tiedän myös parlamentin puhemiehen matkustavan alueelle. Minusta on aivan ratkaisevaa, että koordinoimme toimintaamme.

Koska olen varma, että monet kysymykset ja vastaukset koskevat Lähi-itää, en puhu enempää rauhanprosessista, vaan esitän joitakin huomioita Iranista.

Minulla oli tilaisuus tavata eilen aamulla Riadissa Iranin ulkoministeri Motaki. Sanoin hänelle hyvin tiukasti ja suoraan, ettei Euroopan unioni voi hyväksyä sitä, että Iranin viranomaiset ovat pidättäneet 15 brittiläistä merimiestä. Tähän ei ole minkäänlaista syytä, mitään laitonta ei ole tapahtunut, ja Euroopan unionin on osoitettava solidaarisuutta ystäviämme brittejä kohtaan näiden merimiesten vapauttamiseksi.

Vielä sananen ydinohjelmasta. Kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietävät, meidän ollessamme Berliinissä viime lauantai-iltana, 24. maaliskuuta, Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman 1747.

Päätöslauselma 1747 on nyt kolmas turvallisuusneuvoston yksimielisesti hyväksymä Irania koskeva päätöslauselma, jotta Iran noudattaisi velvoitteitaan, jotka sille asetetaan Wienin raporteissa tai lausunnoissa, jotka Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pääjohtaja Mohamed ElBaradei esittää hallintoneuvostolle äänestettäviksi.

Haluan korostaa, että on hyvin merkittävää, että viimeisessä istunnossa koko kansainvälistä yhteisöä edustavan turvallisuusneuvoston äänestys oli yksimielinen. Ottaen huomioon turvallisuusneuvoston tämänhetkisen kokoonpanon Iranin tilanteen arviointi olisi periaatteessa voinut olla monimutkaisempi kuin edellisessä kokoonpanossa. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostoon kuuluu tällä hetkellä Qatarin, Indonesian, joka on merkittävä islamilainen valtio, ja Etelä-Afrikan, joka symbolisesti edustaa sitoutumattomia valtioita, kaltaisia valtioita sekä monia muita valtioita, muun muassa viisi eurooppalaista valtiota.

Minusta meidän velvollisuutemme on selittää kantamme hyvin selkeästi, jotta meidän välillämme ei olisi eroavuuksia sen ymmärtämisessä, kuinka vaikea asia ydinaseiden leviämisen estäminen on maailmassa ─ ei tietyssä valtiossa vaan maailmassa yleensä ─ jotta he ymmärtävät asian oikein ja jotta voimme keskustella asiasta heidän kanssaan, sitoutumattomien maiden ja mainitsemani kaltaisten maiden kanssa.

Se, että päätöslauselmasta päästiin yksimielisyyteen niin nopeasti, on menestys. Se on selkeä viesti Iranin viranomaisille, että heidän ydinohjelmansa on oltava yhteensopiva turvallisuusneuvoston päätöslauselmien kanssa.

Samaan aikaan kun päätöslauselma julkistettiin, minä annoin turvallisuusneuvoston eurooppalaisten jäsenten ja myös pysyvien jäsenten nimissä lausunnon, jossa totesin meidän edelleen uskovan, että paras tapa ratkaista tämä ongelma Iranin kanssa on poliittinen ratkaisu ja että me olemme edelleen valmiita aloittamaan tai jatkamaan neuvotteluja. Totesin, että poliittinen ratkaisu on ainoa mahdollinen ratkaisu.

Kahden vuorokauden kuluttua tästä minulla oli tilaisuus keskustella Iranin neuvottelijan Larajanin kanssa, ei ongelman ratkaisemiseksi eikä neuvottelujen tai niiden valmistelujen aloittamiseksi vaan vähintäänkin tämän selkeän viestimme toimittamiseksi, ja neuvottelija Larajani otti viestin hyvin vastaan. Toivokaamme, että tulevina viikkoina Iranin johtajilla on järkeä ei pelkästään ratkaista nykyistä ongelmaa Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa vaan myös käynnistää uudelleen neuvottelut, joissa voidaan löytää lopullinen ratkaisu tähän ongelmaan. Arvoisat parlamentin jäsenet, neuvottelut ovat ainoa ratkaisu, ja meidän on käynnistettävä neuvottelut uudelleen mahdollisimman pian.

Kun nyt tarkastelemme Irania, haluan sanoa jotakin ydinaseiden leviämisen estämisestä. Kuten olen todennut, aseiden leviämisen estämisestä on kehittymässä asia, joka voi jakaa kansainvälistä yhteisöä. Mikään ei olisi pahempaa kuin se, että ottaisimme eri kannan riippuen siitä, olemmeko pohjoismaissa tai etelän maissa, teollisuusmaissa tai vähemmän kehittyneissä maissa, kun on kyse niin ratkaisevasta asiasta kuin aseiden leviämisen estäminen. Tämän vuoksi meidän on tehtävä kaikkemme asian selittämiseksi perusteellisesti ja jakaaksemme huolemme heidän kanssaan. Aseiden leviämisen estäminen koskee kaikkia, se koskee koko maailmaa.

Arvoisat parlamentin jäsenet, uskon, että eurooppalaisina yksi velvoitteistamme – mielestäni perustavaa laatua oleva velvoite – on tarkastella aseiden leviämisen estämistä koskevaa keskustelua kolmelta eri kannalta. Ensinnäkin on tarkasteltava varsinaista aseiden leviämisen estämistä. Toiseksi on tarkasteltava aseriisuntaa. Minusta me olemme liian kauan vältelleet aseriisuntakeskustelua ja korostaneet erityisesti aseiden leviämisen estämistä tarkastelematta myös sitä, mitä ydinsulkusopimuksessa todetaan aseriisunnasta. Sen mukaan suurvaltojen, joilla on ydinaseita, on alettava harkita aseriisuntakeinoja, jotta ydinaseet voisivat vähitellen hävitä planeetaltamme. Meidän on näin ollen vaadittava – minusta tämä on perusperiaate, joka eurooppalaisten on ymmärrettävä täysin selvästi – että aseriisuntaa pidetään aivan keskeisenä edellytyksenä.

Kolmanneksi meidän on sisällytettävä tähän keskusteluun myös teknologiansiirto, sillä se on asia, joka saa tietyt valtiot uskomaan, että ydinenergian käytössä sovelletaan kaksia sääntöjä.

Uskon, että sellaisen paketin tuottaminen, joka sisältää nämä kolme osatekijää, ja vakavien neuvottelujen aloittaminen muiden Euroopan unionin ulkopuolisten valtioiden kanssa EU:n johdolla voi olla Euroopan unionin merkittävä panos rauhanomaisen maailman rakentamisessa, sellaisen maailman, jossa aseita käytetään yhä vähemmän ongelmien ratkaisemiseen ja jossa ongelmat ratkaistaan puheella, vuoropuhelulla ja tavallisella kielellä, jota Euroopan unioni puoltaa.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, haluan kertoa teille hieman Balkanin viimeaikaisesta kehityksestä, erityisesti Kosovossa ja Serbiassa.

Kuten tiedätte, Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri pyysi Suomen entistä presidenttiä Martti Ahtisaarta, meidän kaikkien tuntemaa hienoa henkilöä, Suomen loistavaa entistä presidenttiä, yrittämään ratkaista Kosovon lopullista asemaa koskevia ongelmia. Hän on tehnyt pitkään työtä niin Serbian kuin Kosovonkin kanssa etsiessään neuvotteluratkaisua.

Haluan muistuttaa arvoisille parlamentin jäsenille, että määräaikaa neuvottelujen lopullisen vaiheen aloittamiselle jatkettiin 21. helmikuuta saakka, jotta Serbiassa järjestettävät vaalit voitiin toteuttaa.

Presidentti Ahtisaaren lopullinen kanta, joka on nyt osa Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille esitettyä virallista asiakirjaa, osoittaa meille jotakuinkin, että ainakin hänelle sellaisen neuvotteluratkaisun löytäminen, jonka molemmat osapuolet voisivat hyväksyä, oli vaikeaa, ellei mahdotonta. Kansainvälinen yhteisö voi siis joutua sanelemaan ratkaisun.

Kuten arvoisat parlamentin jäsenet tietävät, ratkaisun saneleminen merkitsee Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa peruskirjan XII luvun nojalla. Tämä edellyttää kaikkien turvallisuusneuvoston jäsenten sitoutumista, ja kuten tiedätte, tiettyjen turvallisuusneuvoston jäsenvaltioiden kesken on alkanut ilmetä ongelmia. Tämä koskee erityisesti Venäjää ja todennäköisesti myös Kiinaa. Prosessissa siirrytään siis uuteen vaiheeseen. Presidentti Ahtisaaren johtaman vaiheen jälkeen siirrymme vaiheeseen, jossa keskusteluja käydään Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa.

Kuten tiedätte, Euroopan unioni on ollut jatkuvasti yhteydessä presidentti Ahtisaareen. Olemme tehneet hänen kanssaan yhteistyötä monissa asioissa, vaikka päävastuu olikin hänellä, ja nyt meidän on vahvistettava oma kantamme.

Tähän asti kantamme on ollut se, että tuemme presidentti Ahtisaarta ja hänen prosessiaan, ja nyt meidän on tehtävä päätös hänen lopullisen kantansa tukemisesta. Tässä vaiheessa meidän on odotettava ja seurattava, kuinka asiat kehittyvät Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa.

Haluan kuitenkin korostaa, että Euroopan unionille lankeaa valtava vastuu, kun Kosovon lopullinen asema vahvistetaan. Kosovo kuuluu maanosaamme. Sillä on eurooppalaisia tulevaisuudensuunnitelmia, joten olipa turvallisuusneuvoston lopullinen päätöslauselma mikä tahansa, meillä on tiettyjä perusvelvoitteita. Meillä on velvoitteemme kansainvälistä yhteisöä Kosovossa edustavaa toimistoa kohtaan. Meillä on myös velvoite, arvoisien parlamentin jäsenten hyvin tuntemien taloudellisten näkökohtien lisäksi, yhteinen ulko- ja turvallisuuspoliittinen velvoite, poliittinen ja oikeudellinen velvoite, mitä tulee lakiin ja sen täytäntöönpanoon koskeviin näkökohtiin Kosovossa.

Tämä on epäilemättä Euroopan unionin tähänastisista tehtävistä merkittävin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikana. Todennäköisesti lähetämme yli 1 500 henkilöä näille kuvailemilleni eri alueille.

Arvoisat parlamentin jäsenet, parlamentilla on valtava vastuu sen selvittämisessä, löydämmekö tarvittavat resurssit. Meillä on resursseja, muttei kenties kaikkea sitä, mitä tarvitaan vaikean työn menestyksekkääseen hoitamiseen. Kyse on varmasti vaikeimmasta tehtävästä, jota Euroopan unioni hallinnoi paikan päällä.

Arvoisat parlamentin jäsenet, me emme saa epäonnistua. Jos Euroopan unioni epäonnistuu Balkanin vakauttamisessa, jos epäonnistumme Kosovon ja Serbian vakauttamisessa, epäonnistumisella on valtavat seuraukset, jotka rajoittavat vakavasti Euroopan unionin mahdollisuuksia toimia kenties jossakin muualla maailmassa. Ellemme kykene nopeasti ja tehokkaasti ratkaisemaan kohtaamiamme ongelmia naapurustossamme, se on vielä paljon vaikeampaa Euroopan ulkopuolella.

Vielä sananen Serbiasta. Arvoisat parlamentin jäsenet, Serbia on suurenmoinen Balkanin valtio, jota meidän on myös tuettava täysin. Serbia kohtaa epäilemättä vaikeita aikoja: Montenegron kansanäänestys, Kosovon ongelman lopullinen ratkaisu. Minusta velvollisuutemme on auttaa Serbiaa mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

Meidän on jatkettava vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevia neuvotteluja, mutta haluan meidän tekevän mahdollisimman avokätisen tarjouksen kyseisen valtion auttamiseksi. Kuten olen jo todennut, Serbia on suurenmoinen valtio, jolla on kutsumusta ja tahtoa liittyä eurooppalaisten valtioiden perheeseen.

Olette kenties nähneet hiljattain käydyssä vaalikampanjassa, että nykyisen presidentin Boris Tadicin kanta on täysin Eurooppa-myönteinen. Hän on henkilö, jota me kunnioitamme ja johon meillä on läheiset suhteet. Sen jälkeen, mitä tämän ajanjakson aikana tapahtuu, meidän olisi nähdäkseni kyettävä auttamaan hallitusta, jota ei vielä vaalien jälkeen ole muodostettu, mahdollisimman paljon, jotta se olisi edelleen Eurooppa-myönteinen hallitus, meidän arvojamme puolustava hallitus, joka johtaa Serbian kohti sen oikeutettua kohtaloa, mikä tarkoittaa eurooppalaista tulevaisuutta.

Tapaamme presidentti Tadicia hyvin usein. Hän oli hiljattain täällä ja hän oli myös Berliinissä Rooman sopimusten 50-vuotisjuhlassa. Hän on suuri Euroopan ystävä, ja kuten totesin, tapaan häntä suhteellisen usein. Keskustelemme hyvin avoimesti ja yksityiskohtaisesti kaikista näistä asioista.

Minulla on ollut tilaisuus tavata myös Vojislav Kostunica, joka on nykyisessä hallituksessa pääministeri, se on totta, mutta joka tapauksessa hallituksen pääministeri. Hänen kanssaan presidentti Tadicin on epäilemättä ennemmin tai myöhemmin päästävä sopimukseen sellaisesta koalitiosta, joka voi hallita valtiota parhaalla mahdollisella tavalla, mahdollisimman vakaalla tavalla, yhdessä G17-ryhmän, Serbiaa aiemmin hallinneen koalition kanssa.

Toinen presidentti Tadicin vaalikampanjan aikaisista sitoumuksista on ollut täysimääräinen ja tehokas yhteistyö kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, sillä on ratkaisevan tärkeää, että selkeästi rikoksiin osallistuneet henkilöt – Haagin Kansainvälinen rikostuomioistuin totesi eräät heistä syyllisiksi muutama päivä sitten – löydetään ja tuodaan oikeuden eteen.

Arvoisat parlamentin jäsenet, meidän on tietenkin jatkettava viikoittain Kosovon asioista keskustelemista, tästä kesään asti. Meidän on tehtävä käytännössä viikoittain Serbiaa ja Kosovoa koskevia merkittäviä päätöksiä. Haluan kertoa teille, että EU:n Kosovo-operaatio on valmis käynnistymään, ja heti kun turvallisuusneuvoston päätöslauselma on hyväksytty, voimme toteuttaa sen.

Tämän vuoksi emme ole huolestuneita asiasta, mutta olemme huolissamme sen kestosta ja siitä, onko resursseja tarpeeksi sen täysimääräiseen toteuttamiseen ajallaan. Haluan kuitenkin vakuuttaa teille, että työ on tehty ja olemme valmiina ja että heti kun turvallisuusneuvosto hyväksyy päätöslauselman, olemme valmiita tehtäväämme.

Haluan esittää pari huomautusta tietyistä Itä-Eurooppaa koskevista merkittävistä seikoista. Viime päivinä ja viime viikkoina minulla on ollut tilaisuus tavata Ukrainan presidentti ja pääministeri. Arvoisat parlamentin jäsenet, haluan jakaa kanssanne huolen Ukrainan tapahtumista.

Kuten tiedätte, vaalien jälkeen Ukrainassa kesti pitkään muodostaa hallitus. Syntyi odottamaton koalitio, mutta lopulta asia ratkesi. Koalitio on aloittanut työnsä, mutta uudistukset ja perustuslaillinen vakaus ovat edelleen asioita, joista meidän on oltava huolissamme. Ukraina on meille hyvin merkittävä valtio, fyysisesti tarkasteltuna suuri valtio, taloudelliselta kannalta voimakas valtio ja myös strategisesti merkittävä. Meidän on siis pidettävä Ukrainaa hyvin merkittävänä. Meidän on omistettava osa tarmostamme Ukrainalle. Pyrin toimimaan tämän maan suhteen yhtä tarmokkaasti kuin toimin alueen tiettyjen jäisten konfliktien ratkaisemiseksi.

Kiinnitämme eniten huomiota Transnistrian ongelmaan. Pääsimme viime huippukokouksessa presidentti Putinin kanssa sopimukseen. Toivon sopimusta jatkettavan myös Venäjän federaation kanssa järjestettävässä seuraavassa huippukokouksessa toukokuussa, jotta voimme nähdä, onko Transnistrian ongelman ratkaisemiseksi tehtävä jotain suhteellisen lyhyellä ajanjaksolla. On olemassa tätä koskeva suunnitelma, molempien osapuolten panos on aiempaa merkittävämpi, myös Ukrainan hallituksen panos on aiempaa merkittävämpi, ja toivon meidän menestyvän näiden Itä-Euroopan jäisten konfliktien ratkaisemisessa.

Samaa voidaan sanoa Valko-Venäjästä. Liittokansleri Merkel puhui eilen Valko-Venäjästä taidokkaasti ja lämmöllä. Niin hän teki myös 50-vuotisjuhlassa. Olen täysin samaa mieltä siitä, mitä hän sanoi.

Arvoisat parlamentin jäsenet, katson, ettemme tällä hetkellä voi vaihtaa näkemyksiä ulkopolitiikasta puhumatta Afrikasta ja erityisesti kahdesta suuresta ongelmasta, joilla voi olla valtavia humanitaarisia seurauksia. Ensimmäinen ongelma on vanha, tai ainakin vanhaksi tuleva, Darfurin ongelma, jolle uhrasimme ison osan aikaamme eilen Riadissa, sillä kuten totesin aiemmin, ongelmaan liittyy niin afrikkalainen kuin arabimaitakin koskeva ulottuvuus. On ratkaisevan tärkeää, että tähän osallistuvat kansainvälisen yhteisön lisäksi nämä kaksi merkittävää liittoa, Afrikan unioni ja Arabiliitto.

Me eurooppalaiset voimme olla jokseenkin tyytyväisiä, mutta emme ylpeitä, sillä kukaan ei voi olla ylpeä tapahtumista Darfurissa. Olemme kuitenkin sitoutuneet alusta alkaen löytämään ratkaisun Darfurin kysymykseen. Olemme tehneet paljon työtä Abujan sopimusten eteen, olemme rahoittaneet mahdollisimman avokätisesti paikan päällä olevia Afrikan unionin joukkoja, mutta kuten tiedätte, tilanne on edelleen hyvin huolestuttava.

Puhuimme jälleen eilen Sudanin presidentin al-Bashirin kanssa mahdollisuudesta, että Yhdistyneet Kansakunnat ottaisi Afrikan unionin turvallisuusjoukkojen tehtävän. Täydelliseen sopuun ei päästy, mutta koska myös Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri Ban Ki-moon oli eilen Riadissa, toivon siellä tehtyjen päätösten olevan oikeansuuntaisia.

Joka tapauksessa Darfurin tilanteen on oltava meille eurooppalaisille humanitaariselta kannalta ensisijainen huolenaihe. Eikä pelkästään humanitaariselta kannalta, vaan myös siltä kannalta, että on löydettävä rauhaan johtava malli. Tämä koskee niin kutsuttua Darfurin itä-länsi-ongelmaa, mutta toinenkin perustavaa laatua oleva ongelma palaa käsiteltäväksi: pohjois-etelä-ongelma.

Mitä tulee pohjoinen-etelä-ongelmaan, sopimukseen päästiin, kuten tiedätte, mutta odotamme kansanäänestystä, joka voi jakaa valtion kahteen osaan. Jos tämä on lopullinen ratkaisu, näemme Sudanin suuren ja merkittävän valtion, jolla on tärkeitä energiavarantoja, hajoavan, mikä olisi meille kaikille suuri katastrofi.

Tässä suhteessa suhteet Kiinaan ovat merkittävät, kuten myös suhteet Intiaan. Nämä valtiot saavat suuren osan öljystään Sudanista. Molempien valtioiden panos Sudanin vakauttamisessa on aivan ratkaiseva, ja meidän ulkopolitiikkamme Kiinan ja Intian suhteen on näin ollen sisällytettävä kaikkiin tätä koskeviin neuvotteluihimme. Asia on tärkeä niin ihmisoikeuksien kuin merkittävän Afrikan alueen vakaudenkin kannalta.

Arvoisat parlamentin jäsenet, en tiedä, paljonko minulla on vielä aikaa jäljellä, mutta haluan lyhyesti mainita kaksi seikkaa. Ensinnäkin kriisinhallintarakenteen, jota olemme luomassa. Sen osalta neuvosto panee täytäntöön/toteuttaa yhden nykyaikaisimmista kriisinhallinnan rakenteellisista operaatioista. Olemme jo jossain määrin testanneet sitä Kinshasassa, saksalaisten ystäviemme avokätisellä johdolla, mutta pyrimme luomaan rakenteen, johon sisältyvät alusta alkaen kaikki mahdollisen kriisinhallinnan osatekijät, niin siviili- kuin sotilasalalla. Meidän on siis luotava operaatioiden suunnittelusta vastaava elin, ja kuten sanoin, suunnittelun on katettava kaikki osatekijät, jotta emme joudu aiemmin muualla havaittujen kaltaiseen tilanteeseen, jossa siviilinäkökohdat eivät ole yhdenmukaisia sotilasnäkökohtien kanssa tai sosiaaliset näkökohdat taloudellisten näkökohtien kanssa. Kaikkea on tarkasteltava huolellisesti alusta alkaen.

Olisi hyödyllistä laatia yksityiskohtaisempi selvitys siitä, mikä on Euroopan unionin nykyinen kanta, joka menee pidemmälle kuin tiettyjen Euroopan unionin jäsenvaltioiden tai unionin ulkopuolisten kolmansien maiden pyrkimykset tällä alalla. Tämä voitaisiin tehdä erityisistunnossa, jos niin toivotte, tai ulkoasiainvaliokunnassa.

Arvoisat parlamentin jäsenet, tämän keskustelun otsikon mukaisesti toivoitte minun esittävän näkemyksiäni ohjuspuolustusjärjestelmästä. Esitän mielelläni lyhyesti näkemykseni asiasta. Euroopan unioni ei ole vielä tehnyt päätöksiä. Hyvin todennäköisesti tästä käydään keskusteluja tulevissa neuvoston kokouksissa, mutta esitän lyhyesti näkemykseni kolmesta seikasta, jotka ovat mielestäni hyvin selkeitä.

Ensimmäinen on se, ettei Euroopan unioni ole sotilasliittouma – kuten kaikki hyvin tiedämme – mutta sillä on ulko- ja turvallisuuspolitiikka, ja sen on keskusteltava tästä asiasta. Kannatan siis asian käsittelyä Euroopan unionissa. Minusta asiasta on keskusteltava.

Toinen seikka on se, ettei Euroopan unioni ole puolustusliitto eikä se ole oikea paikka tehdä päätöksiä tästä asiasta, sillä kyse on puhtaasti sotilasliiton asiasta, mutta katson, että olisi virhe olla ottamatta kantaa ja keskustelematta näistä asioista mahdollisimman selkeällä ja avoimella tavalla.

Kolmanneksi koko järjestelmä voi vaikuttaa suhteisiimme kolmanteen maahan, Venäjään. Onneksi Venäjä ja Yhdysvallat lähenivät toisiaan eilen. Presidentti Bush ja presidentti Putin keskustelivat asiasta ensimmäistä kertaa.

Viimeinen huomautukseni on se, että nykyisten voimassa olevien perussopimusten mukaan turvallisuusasiat kuuluvat edelleen valtioiden itsemääräämisoikeuden piiriin, mutta katson silti olennaiseksi, että tästä valtioiden itsemääräämisoikeudesta tehdään yhtenevä Euroopan unionin turvallisuusalan yleisen edun kanssa. Tämän vuoksi suosittelen, että keskustelemme ohjuspuolustusjärjestelmästä sekä täällä että tarpeen vaatiessa Natossa.

Uskon, että tätä suurin osa Euroopan unionin poliittisista johtajista haluaa, ja katson, että meidän on toimittava näin.

Arvoisat parlamentin jäsenet, lopetan tähän. Vuonna 2007 ulko- ja turvallisuuspoliittinen ohjelma on hyvin tiivis. Tulevat kuukaudet ennen kesää ovat hyvin merkittäviä niiden neljän viiden seikan osalta, jotka olen maininnut teille, hyvin merkittäviä. Lisäksi katson, että jos kykenemme puheenjohtajavaltion ja liittokanslerin tahdon mukaisesti vauhdittamaan myös institutionaalisia asioita, meidän on myös pyrittävä voimakkaasti tukemaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa mahdollisimman paljon.

Arvoisat parlamentin jäsenet, lopuksi haluan sanoa, että teemme kaikkemme yhteistyössä parlamentin kanssa varmistaaksemme hyvän lopputuloksen kaikissa näissä merkittävissä asioissa, jotka epäilemättä vaikuttavat meihin yhä enemmän. Euroopan unioni perustettiin 50 vuotta sitten rauhanhankkeena, ja sellaisena sen pitää toimia jatkossakin. Se perustettiin rauhanhankkeena meidän kesken, ja sen on näin jatkuttava rauhanhankkeena Euroopan lisäksi myös koko maailmassa. Meillä on arvot, meillä on resurssit, meillä on keinot, meillä on riittävän korkea hyvinvointi, emmekä näin ollen saa sulkea silmiämme siltä, mitä maailmassa tapahtuu.

Meillä on siis perustavaa laatua oleva velvoite toimia yhä aktiivisempana ja koossapitävämpänä toimijana kansainvälisessä yhteisössä, tässä globaalissa maailmassa, jossa elämme. Ellemme kykene siihen, se olisi mielestäni suuri epäonnistuminen Euroopan unionille, eikä kukaan meistä halua sitä. Me kaikkihan toivomme menestystä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Korkea edustaja Solana, julkilausumanne oli kattava ja siitä kävi selväksi, kuinka valtava työsarkanne on. Toivotamme teille onnea työssänne. Niiden 15 brittisotilaan osalta, joihin viittasitte, haluan vedota Iranin presidenttiin ja hallitukseen Euroopan parlamentin puolesta, jotta ne vapauttaisivat nämä 15 sotilasta eivätkä enää jatkossa tuhoaisi luottamusta Iranin hallintoon. Euroopan parlamentti tukee 15:tä sotilasta ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi pyytää anteeksi sitä, etten ollut kuulemassa korkean edustajan hyvin tärkeän ja kiinnostavan puheen ensimmäisiä minuutteja. Komissio yhtyy kantoihin, jotka korkea edustaja ilmaisi esittämässään vuosiohjelmassa.

Euroopan kansalaisten suhtautuminen EU:hun saattaa välillä olla ristiriitaista. Yksittäiset jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi tehdä kovin paljon maailmassa, jossa rauhaan ja turvallisuuteen kohdistuvat haasteet kasvavat jatkuvasti ja jossa arvoihimme kohdistuu uhkia. Nyt Rooman sopimuksen 50. juhlavuonna Euroopan unioni on merkittävä vaikuttaja maailmassa. Sillä on puoli miljardia asukasta 27 maassa, sen osuus maailman tuloista on neljännes, maailman kaupasta viidennes ja maailman kehitysavusta noin 60 prosenttia. Meillä on täydet mahdollisuudet vaikuttaa merkittävällä tavalla maailman asioihin.

Vahvuudestamme voimme kiittää pääasiassa sisämarkkinoita. Ne ovat olleet olennaisin tekijä myös laajentumisessa, onnistuneimmassa rauhaa ja turvallisuutta edistävässä hankkeessa, joka Euroopassa on koskaan toteutettu, ja Euroopan naapuruuspolitiikassa, jonka päämääränä on lähentää sekä Itä-Euroopan että Välimeren maita meihin ja arvoihimme.

Jotta pystymme ottamaan vastaan uudet pitkän aikavälin haasteet, torjumaan erityisesti terrorismia ja aseiden leviämistä, köyhyyttä ja tauteja, järjestäytynyttä rikollisuutta ja laitonta maahanmuuttoa sekä ilmastonmuutosta ja energiansaantiin kohdistuvia uhkia, tarvitsemme täysin yhdennettyä ulkopolitiikkaa – sellaista, johon liittyy yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan piirteitä mutta joka ulottuu vielä paljon syvemmälle.

On lähdettävä liikkeelle välineidemme käytön yhtenäistämisestä. Kuten totesimme komission tiedonannossa "Euroopan unioni maailmassa", EU:n yleinen tehokkuus, ja siten sen vaikutus maailmassa, riippuu siitä, käytetäänkö kaikkia käytettävissä olevia keinoja ulkopoliittisten päämäärien tukemiseen.

Komissio toimii jo näin. Kokemus on osoittanut, ettei kriisitilanteissa riitä sotilaiden ja poliisien lähettäminen. On rakennettava uudelleen ja vahvistettava instituutioita, parannettava hallintoa, tuettava ihmisoikeuksia ja demokratiaa sekä luotava talouselämälle sopivat olot. Nämä ovat pitkän aikavälin tehtäviä, joissa on lisättävä turvallisuutta ja tarjottava myös humanitaarista apua ja kehitysapua sekä tuettava kauppaa, investointeja ja olennaisia sisäpolitiikan ulkoisia näkökohtia.

Olemme läsnä lähes kaikilla kriisialueilla. Olemme jatkossakin merkittävä vaikuttaja Afganistanissa, jonka hyväksi olemme käyttäneet yli miljardi euroa viimeisten viiden vuoden aikana, Lähi-idässä, missä tuemme palestiinalaisia väliaikaisen kansainvälisen mekanismin avulla ja Irakissa, missä valmistaudumme pitkän aikavälin sitoutumiseen.

Institutionaalista synergiaeduista on monia viimeaikaisia esimerkkejä: EU:n osuus Acehin rauhanprosessissa on yhdistelmä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineitä ja yhteisön välineitä. Rajaoperaatiot palestiinalaisalueilla sekä Moldovan ja Ukrainan välisellä rajalla osoittavat, kuinka yhteisön apu auttaa vahvistamaan YUTP:n vaikutusta ja päinvastoin. Kosovoon ja Afganistaniin suunniteltavia suuria YUTP:n operaatioita tuetaan yhteisön aloitteilla. Osallistumme myös Kosovon tulevan kansainvälisen siviilihallinnon rahoitukseen.

On kuitenkin todettava, että yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurimmat haasteet ovat vielä edessä. On paljon helpompaa päästä yhteisymmärrykseen kehitysmaiden vakauttamiseen tarkoitettujen välineiden luomisesta ja tehokkaan monenkeskisyyden tukemisesta kuin tehdä päätöksiä, jotka vaikuttavat jäsenvaltioiden tärkeisiin kahdenvälisiin suhteisiin yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa. Erimielisyyksien riski on aina olemassa. Meidän on uskottava omaan vahvuuteemme.

Päätelmäni on yksinkertainen: mitä johdonmukaisempia olemme ja mitä selvemmin puhumme yhdellä äänellä, sitä voimakkaampia meistä tulee.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, arvoisa komission jäsen Kuneva, hyvät parlamentin jäsenet, me olemme sitoutuneita rakentamaan perustukset rauhalle ja turvallisuudelle sekä varmistamaan maanosamme vakauden.

Laajentumiset ovat olleet ulkopolitiikkamme suurimpia menestystarinoita, sillä ne ovat rohkaisseet uusia jäsenvaltioita jättämään taakseen vuosikymmenien totalitaarisen hallinnon.

Olemme erittäin tyytyväisiä Kroatian kanssa käytävien neuvottelujen tahtiin ja luotamme siihen, että sekä Kroatia että Euroopan unioni ovat valmiita mahdollistamaan sen, että kroatialaiset voivat äänestää vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleissa.

Kymmenen vuotta kestäneen etnisen konfliktin päätyttyä Balkanilla Euroopan unionilla on velvollisuus osallistua alueen rauhan ja vakauden edistämiseen. Poliittinen ryhmämme tukee Martti Ahtisaaren esittämää suunnitelmaa, joka on ensiarvoisen tärkeä, jotta saadaan aikaan poliittisesti vakaa ja taloudellisesti terve Kosovo, jossa kunnioitetaan myös vähemmistöjen oikeuksia.

Meidän on myös tehtävä kaikki voitavamme auttaaksemme Valko-Venäjän demokraattista oppositiota. Olen erityisen huolissani armeijan toiminnasta Minskissä sunnuntaina ja huonosta kohtelusta, jonka uhriksi Euroopan parlamentin Saharov-palkinnon saaja Aljaksandr Milinkevitš ja hänen vaimonsa ovat joutuneet. Milinkevitš tietää kuitenkin, että hän voi luottaa meidän tukeemme.

EU:n on jatkossakin edistettävä ihmisoikeuksia. Poliittinen ryhmämme on erittäin huolestunut jatkuvista ihmisoikeuksien loukkauksista Pohjois-Koreassa ja tuomitsee sen, että maassa on yli 200 000 poliittista vankia. Pohjois-Korea kehittää aseita ja pyrkii ydinasevaltioksi, samaan aikaan kun sen kansa kärsii nälkää. Meidän on ennen kaikkea oltava jatkuvasti tarkkaavaisia.

Darfurin tapauksessa on kyse todellisesta kansanmurhasta. Sudanin hallituksen on riisuttava puolisotilaalliset joukot aseista ja tehtävä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen yhteisön kanssa. Euroopan unionin on myös kiireesti asetuttava tukemaan joukkojen huomattavaa lisäämistä alueella.

Lisäksi Zimbabwen kriisi ansaitsee täyden huomiomme. Demokraattisen muutosliikkeen (MDC) jäsenten raaka kohtelu loukkaa meitä kaikkia. Ellemme reagoi, koko Zimbabwe on vaarassa ajautua kaaokseen.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä kannattaa vahvempaa Eurooppaa ja turvallisempaa maailmaa. Ydinaseiden lisääntyminen tekee maailmasta yhä vaarallisemman. Meidän on jatkettava pyrkimyksiä neuvotteluratkaisun löytämiseksi Iranin ydinaseohjelmaa koskevassa kysymyksessä. Iranista tulee kansainvälisen yhteisön täysivaltainen jäsen vain, jos se toimii täysin turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisesti.

On huolestuttavaa ja täysin mahdotonta hyväksyä, että Iranin armeija pidätti viime viikolla 15 Yhdistyneen kuningaskunnan merivoimien sotilasta. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme sotilaiden vapauttamiseksi mahdollisimman nopeasti. Lopuksi totean, että meidän on vahvistettava kumppanuuttamme Yhdysvaltain kanssa ja edistyttävä Pohjois-Amerikan ja EU:n välisen talousalueen luomisessa sekä ennen kaikkea vietävä päätökseen WTO:n Dohan neuvottelukierros. Tuo kierros on saatava päätökseen, sillä se koskee maailman köyhimpien maiden kehittymistä. Toivon, että tämän neuvottelukierroksen suhteen päästään ratkaisuun mahdollisimman pian.

Arvoisa korkea edustaja Solana, luotamme teihin ja tuemme teitä pyrkimyksissänne edistyä Palestiinan kysymyksessä paljon nopeammin kohti rauhaa. Kuten totesitte tänä aamuna, se on meille hyvin tärkeää.

Puhun kaikkien eurooppalaisten puolesta, kun kiitän teitä toimistanne.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi haluan lyhyesti todeta jäsen Daulille tämän: Mekin haluamme, että Kroatia voi osallistua vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleihin. Olennainen ehto tälle – eilen iltapäivällä olimme yksimielisiä tästä, ja uskon, että olemme sitä vielä tänä aamunakin – on kuitenkin, että EU:ta uudistetaan tavalla, joka on välttämätön, jotta se voi enää ollenkaan laajentua. Tämä tarkoittaa, että niiden, jotka haluavat Kroatian liittyvän vuonna 2009 ja voivan siten osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin, on parasta sanoa presidentti Kaczyńskille ja presidentti Klausille, että heidän on taivuttava perustuslakia koskevassa keskustelussa, sillä muuten se ei vain ole mahdollista. Toivottavasti näemme tilanteen tänä aamuna yhä näin.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa korkea edustaja Solana, paljon kiitoksia siitä, että kerroitte niin kattavasti Euroopan unionin asemasta kansainvälisessä politiikassa. Haluaisin puhua poliittisen ryhmäni puolesta kahdesta asiasta ja vakuuttaa teille, että olemme täysin solidaarisia teitä kohtaan ja tuemme teitä täysin. Ensinnäkin puhuitte Iranin kaappaamista brittisotilaista, ja olen kiitollinen selvästä solidaarisuuden osoituksestanne. Haluan todeta Iranille – poliittisen ryhmäni puolesta – että kaikkien sen eri yhteyksissä esittämien rauhantahdon vakuutteluiden arvo mitataan sillä, vapautetaanko sotilaat. Iran voi osoittaa erittäin nopeasti halunsa osallistua rakentavaan vuoropuheluun kansainvälisessä politiikassa.

Totesitte myös, että EU ei ole puolustusliitto, vaan yhteisö, jossa pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan kansainväliset konfliktit vuoropuhelun avulla. Eräs ulkopolitiikka, jonka voimme luoda itsellemme ja joka toimii identiteettimme osana, on sellainen, jossa siviili- ja diplomaattiratkaisuja pidetään – sotilaallisten ratkaisujen sijaista – "eurooppalaisena mallina". Teidän selväsanainen sitoutumisenne siihen osoittaa, että lähestymistapanne todella ansaitsee tukemme, ainakin oman poliittisen ryhmäni tuen.

Jos kerran vuoropuhelua on oltava ja jos sen on oltava etusijalla kaikkeen muuhun nähden, tämä tarkoittaa kuitenkin myös, että vuoropuhelua on harjoitettava kaikkien kanssa. Siksi olen erittäin tyytyväinen siihen, että totesitte parlamentille, ettemme voi torjua vuoropuhelun mahdollisuutta Palestiinan uuden kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kanssa. Mainitsitte nimeltä tuon hallituksen valtiovarainministerin ja ulkoministerin, joiden kanssa olemme neuvotelleet vuosien ajan. Kuinka voisimme nyt kieltäytyä keskustelemasta heidän kanssaan siksi, että he kuuluvat hallitukseen, jossa on myös Hamasin edustajia? Olemme kiitollisia siitä, että puhuitte niin suoraan tästä asiasta. Poliittinen ryhmämme lähettää Palestiinaan valtuuskunnan, joka keskustelee muiden muassa näiden vuoropuhelukumppaneidemme kanssa.

Viittasitte moniin asioihin. Kerroitte Riadin kokouksesta, puhuitte Kosovon ongelmasta, Balkanin tilanteesta, Iranista, Ukrainasta ja Darfurin kriisistä. Mainitsitte valtavan määrän huolestuttavia tapahtumia, joissa Euroopan unioni on jollakin lailla osallisena. Korkea edustaja Solana, kuunnellessani teitä tarkkaavaisesti mieleeni tuli tämä kysymys: Mikä näistä ongelmista voidaan tosiasiassa ratkaista rakentamalla Puolaan ja Tšekkiin ohjuspuolustusjärjestelmä? Ei yhtäkään!

(Suosionosoituksia)

Monet ongelmia aiheuttavat asiat liittyvät kuitenkin siihen, että me – tarkoitan länsimaita – pystymme käyttämään miljardeja kaikkeen muuhun paitsi konfliktien syiden poistamiseen. Nuo syythän ovat, kuten aina, köyhyys, nälkä, epidemiat, taudit ja alikehittyneisyys. Meillä on rahaa mihin tahansa. Tänä aamuna luin, että Yhdysvaltain presidentti tarjoaa Venäjän presidentille vuoropuhelun mahdollisuutta, ja mielestäni se on hienoa. Niin mielestämme kuuluukin toimia, mutta sen sijaan että he puhuvat ohjuspuolustusjärjestelmiensä sijainnista, heidän pitäisi puhua siitä, että niistä olisi luovuttava kokonaan. Se, että perustetaan ohjuspuolustusjärjestelmä, josta ei ole hyötyä, on nimittäin aivan yhtä tuomittavaa kuin se, että Venäjä ei kiellä rypälepommeja.

Arvoisa korkea edustaja, kuvailitte työtänne hyvin vaikuttavasti, mutta yksi asia on mielestämme selvä: ohjuspuolustusjärjestelmä, miten se sitten perustetaankin, kahdenvälisesti, Naton tuella, Euroopan unionin suojissa tai miten tahansa muuten, vaikuttaa ainoastaan siten, että syntyy uusi asevarustelukierre, joka maksaa – rahaa, jota tarvittaisiin mainitsemisenne konfliktien ratkaisemiseen.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE -ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, korkea edustaja on keskittynyt Lähi-itään heti toimikautensa alusta lähtien. Kiitämme teitä siitä, arvoisa korkea edustaja. Ihailemme teidän loputonta energiaanne ja diplomaattisia kykyjänne ja toivomme, että nyt kun Palestiinassa on uusi hallitus, Euroopan unioni onnistuu tosiaan auttamaan maata etenemään vakaasti kohti pysyvää rauhaa ja rauhanomaista rinnakkaineloa Israelin kanssa.

Arvoisa korkea edustaja, sanoitte, että teot ovat tärkeämpiä kuin sanat ja että meidän on määriteltävä suhtautumisemme Palestiinan uuteen hallitukseen sen toimien perusteella. Kehottaisin teitä kuitenkin tekemään aloitteen suhteessa tähän hallitukseen. Sillä on suuri tarve saada aikaan toimiva hallinto alueelleen. Väliaikainen kansainvälinen mekanismi on kallis ja vaivalloinen, eikä ole lainkaan selvää, että Israel on sitoutunut antamaan tuolle hallitukselle mahdollisuuden toimia. Meidän on tehtävä aloite, sillä jos epäröimme, saatamme hukata tilaisuuden saada aikaan pysyvä rauha ja mahdollistaa rauhanomainen rinnakkaiselo.

Arvoisa korkea edustaja, teiltä ei todellakaan puutu rohkeutta. Pyrkimyksillenne saada aikaan rauha Lähi-itään sekä kehittää demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioitusta nykyiset olosuhteet ovat luultavasti vaikeimmat mahdolliset. Poliittinen ryhmäni on samaa mieltä kanssanne siitä, että poliittinen ratkaisu on paras vaihtoehto Iranin ydinasekysymyksessä. Pidämme myönteisinä pyrkimyksiänne aloittaa uudelleen neuvottelut Ali Larijanin kanssa. Mielestämme YK:n pakotteet ovat viimeinen vaihtoehto ja kehotamme teitä käyttämään kaikki EU:n keinot niissä yhteyksissä ja suhteissa, joita olette rakentamassa, jotta Iranissa pidätettyinä olevat brittiläiset sotilaat vapautetaan. HMS Cornwall -aluksen kotipaikka on minun vaalipiirissäni ja monet kyseisistä ihmisistä ovat kotoisin sieltä. Meille on hyvin tärkeää, että heidät vapautetaan mahdollisimman pian. Ehkä voitte myös kääntää jälleen huomionne Libyaan, jos vaikka olisi mahdollista saada bulgarialaiset sairaanhoitajat takaisin Bulgariaan niin, että he ehtivät äänestää 20. toukokuuta järjestettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa.

(Suosionosoituksia)

Puhuitte Darfurista. Sen on oltava tärkeysjärjestyksessämme ensisijaisena, ei ainoastaan mainitsemienne turvallisuuskysymysten vuoksi vaan myös siksi, että kyvyttömyytemme estää vuosisadan ensimmäinen kansanmurha antaisi väärän kuvan EU:n asemasta ja mahdollisuuksista maailmassa. Kehotan teitä työskentelemään yhdessä Yhdysvaltain ja muiden suurten valtioiden kanssa, jotta Darfurissa löydettäisiin ratkaisu. On erityisesti tarpeen lähettää sinne YK:n joukkoja luomaan turvallisuutta, jota Afrikan unioni ei ole kyennyt saavuttamaan.

Mielestämme on myönteistä, että kiinnitätte jälleen huomiota ydinsulkusopimukseen. Jos Yhdistynyt kuningaskunta ja Ranska uusivat ydinaseitaan ja jos Yhdysvallat rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmän, annamme Venäjän ja muiden maiden ymmärtää, että olemme lähdössä uuteen asevarustelukilpaan. Meidän ei pidä ryhtyä tällaiseen diplomatiaan, ja lisäksi tämä "tähtien sodan perillinen" saattaisi osoittautua yhtä hyödyttämäksi kuin Maginot-linja.

Te sanoitte, ettei Euroopan unionilla ole toimivaltaa tässä asiassa, mutta ohjuspuolustusjärjestelmästä on keskusteltava. On kuitenkin niin, että jos ette itse tee aloitetta ja laadi asialistaa, yksittäisten jäsenvaltioiden teot määräävät tuon asialistan sisällön. Pidimme myönteisenä aloitetta, jonka komission jäsen Rehn teki, kun vaikeudet Turkin kanssa lisääntyivät. Hän määräsi sanktioita lykkäämällä neuvottelulukuja ja sai jäsenvaltiot tukemaan itseään. Haluaisimme, että te tekisitte samoin varmistaaksenne, että meillä on yhteinen näkemys tämän ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisesta.

Arvoisa korkea edustaja, te olette vastuussa asiakirjojen saatavuudesta. Olemme keskustelleet paljon siitä, että tarvitaan sopimus toisen ja kolmannen pilarin asiakirjojen saatavuudesta. Nämä asiakirjat eivät kuulu kansallisten parlamenttien toimivallan piiriin, eikä Solanan ja Brokin sopimus anna riittävää oikeusperustaa. Kun Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevä väliaikainen valiokunta pyysi teiltä viime vuonna jäsenvaltioiden lakiasiantuntijoiden komitean pöytäkirjaa, sille annettiin kaksisivuinen asiakirja. Myöhemmin saimme selville, että on olemassa täydellisempi kuuden sivun asiakirja. Pyytäisinkin tänään täällä, että selvitätte parlamentille – esimerkiksi puheenjohtajakokoukselle – 10 artiklassa mainitun lojaalin yhteistyön hengessä, saiko väliaikaisen valiokunnan puheenjohtaja kyseisen kokouksen koko pöytäkirjan vai vain osan siitä. Ymmärrätte varmasti tämän asian tärkeyden.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on selvää, että Euroopan unionin ulkopolitiikassa saattaa esiintyä jännitteitä vuonna 2007. Näiden jännitteiden syynä ei kuitenkaan ole ohjuspuolustusjärjestelmää koskeva hanke sinänsä. Ongelma on se, että eräät jäsenvaltiot ovat omaksuneet Venäjän näkökulman asiaan. Venäjä käyttää tahallisesti valheellisia perusteluja.

On selvää, ettei kymmenen ohjustentorjuntaohjusta Puolan alueella muodosta uhkaa Venäjän puolustukselle. Toisin kuin on väitetty, Venäjän kanssa on neuvoteltu ja neuvotellaan edelleen. Näillä valheellisilla väitteillä Venäjä yrittää selvästi vain aiheuttaa erimielisyyksiä Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille. Ristiriitaista kyllä ohjuspuolustusjärjestelmän osien sijoittaminen Eurooppaan saattaa nopeuttaa Naton vastaavien suunnitelmien toteuttamista. Tämä olisi tahaton, mutta erittäin suotuisa seuraus.

Puola on jatkossakin yhtä avoin tämänkaltaisille hankkeille. Olenkin hyvin hämmästynyt siitä, että Saksan SPD-puolue – entisen liittokanslerin Schröderin puolue – on niin valmis toistamaan presidentti Putinin näkemyksiä tästä asiasta. Olisi luonnollisempaa, jos sosiaalidemokraatit kuuntelisivat EU:hun kuuluvia tanskalaisia, tšekkiläisiä, brittiläisiä ja puolalaisia kumppaneitaan.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin jälleen ilmaista solidaarisuuteni pidätetyille brittisotilaille ja bulgarialaisille sairaanhoitajille. Meidän on painostettava Iranin lisäksi myös Libyaa, jotta kaikki nämä ihmiset vapautettaisiin.

(FR) Arvoisa puhemies, puhun tästä lähtien ranskaa, jotta kollegamme Solana ymmärtäisi minua helposti.

Meidän on kannatettava ydinaseriisuntaa. Jokainen tietää, että kaikki suuret maat, joilla on ydinvoimaa siviilikäytössä, haluavat ennen pitkää myös ydinaseita. Ydinaseriisunnan kannalta tärkeintä on siviiliydinvoimaloiden purkaminen, sillä ilman sitä ei ydinaseriisunta ole mahdollista. Kokemus Korean tapauksesta ja nyt esimerkiksi Iranin, Intian ja Pakistanin tapauksista osoittaa tämän todeksi.

Monissa maissa nämä kaksi asiaa ovat yhteydessä, ja tätä ei aina ole otettu huomioon. Vakuutan teille, että tämä on ongelma, joka meidän on nyt ratkaistava.

Siirryn nyt Darfurin kysymykseen. Euroopan unionin on tehtävä aloite tässä asiassa. Poliittisen ryhmäni tavoin olen samaa mieltä kuin entinen kollegamme Chris Patten, joka on kirjoittanut aiheesta erinomaisen artikkelin, ja olen samaa mieltä kuin ne älyköt, jotka ovat vaatineet Euroopan unionia tekemään aloitteen. Keskustelun aika on ohi. Meidän on estettävä se, että Sudanin joukot murhaavat satoja ihmisiä päivittäin. Tätä on korostettava. Mitä kauemmin vain puhumme tilanteesta, sitä enemmän ihmisiä kuolee. Siksi olen samaa mieltä kuin jäsen Watson: meidän on tehtävä aloite YK:ssa. Jotta voisimme estää murhat ja raiskaukset, joita tapahtuu helikopterien laskeutumisen ja nousun välisenä aikana, meidän on vähintään suojeltava pakolaisleirejä ja perustettava lentokieltoalue, kuten teimme Irakin kurdien tapauksessa. Tämä on kaikkein vähintä, mitä voimme tehdä ja mitä meidän täytyy tehdä Darfurin hyväksi. Samalla on kuitenkin myös löydettävä ratkaisu kriisiin.

Meidän on ilmaistava tämä asia näin kiinalaisille, jotka hyväksyvät verilöylyt, koska he haluavat öljyä. Ihmishenget myydään öljylitran hintaan. Euroopan unioni ei voi hyväksyä tätä.

Seuraavaksi puhun ohjuspuolustusjärjestelmästä. Tähänkin aiheeseen on otettava kantaa selvin sanoin. En tiedä, onko ohjuspuolustusjärjestelmä suunnattu Venäjää vastaan. En tiedä, mitä vastaan sillä suojaudutaan, mutta jos kyseessä on Iran, se on täysin naurettavaa. Naurettavaa! Jos iranilaiset haluaisivat nyt hyökätä tänne, kuinka he toimisivat? He käyttäisivät itsemurhaiskuja. Hyvänen aika, kehitetäänkö tässä jotain "tähtien sota" -tyylistä itsemurhaiskupuolustusjärjestelmää? Se ei voi toimia! Rahaa kulutetaan miljardeja ja miljardeja, ja minkä tähden? Ei minkään. Ongelma on jälleen kerran se, että yhdysvaltalaiset määrittelevät yksipuolisesti, mikä on välttämätöntä osassa Eurooppaa. Se tässä on poliittinen ongelma. Eurooppalaisten, puolalaisten, tšekkien, ranskalaisten ja saksalaisten on ymmärrettävä, että kun pyritään moninapaiseen maailmaan, poliittinen yksimielisyys EU:ssa on itsenäisyytemme tuki ja sen ainoa mahdollisuus.

Tämä keskustelu on poliittinen, koska kyse on nimenomaan koko Euroopan unionin olemassaolosta. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 16 artiklassa todetaan, että jäsenvaltiot neuvottelevat keskenään ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä. Meidän on neuvoteltava keskenämme estääksemme yksinapaisuuden vahvistuminen Euroopassa.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, puhun vain yhdestä aiheesta, mutta se onkin erittäin tärkeä, nimittäin Lähi-itä.

Vielä muutama viikko sitten oli syytä pelätä pahinta, koska palestiinalaisille sietämättömäksi muuttuneen miehityksen osalta tilanne oli täysin poliittisessa umpikujassa ja koska ilmassa oli sisällissodan uhka. Tuo kauhea vaara vältettiin, muttei – valitettavasti – kansainvälisen yhteisön, mukaan lukien Euroopan unionin toimien ansiosta. Sen sijaan kvartetin asettama kauppasaarto aiheutti urheille vain lisää kärsimystä ja lietsoi ääriainesten vihaa.

Tosiasiassa odottamaton toivon pilkahdus on vankien asiakirjan tekijöiden, erityisesti Marwan Barghoutin ja, kuten totesitte, presidentti Mahmud Abbasin väsymättömän työn, kaikkien Palestiinan demokraattisten voimien yhteisen toiminnan sekä lisäksi, kuten myös mainitsitte, arabimaiden uusien diplomaattisten aloitteiden ansiota. Tulos on nähtävissä. Mekan sopimus avasi tien kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiselle.

Lisäksi noiden demokraattisten voimien merkittävä edustaja Bassam al Salhi, Palestiinan kansanpuolueen puheenjohtaja, joka on uuden hallituksen ministeri, kunnioittaa juuri nyt Euroopan parlamenttia vierailullaan. Hän seuraa keskusteluamme lehteriltä, ja haluaisin tervehtiä häntä ja hänen välityksellään koko kansallisen yhtenäisyyden hallitusta.

(Suosionosoituksia)

Sopimus hallituksesta tehtiin koko hallituksen laajojen poliittisten sitoumusten pohjalta. Näillä sitoumuksilla, jotka mukailevat kvartetin ehtoja, ei valitettavasti ole vastineita Israelin puolella.

Arvoisa korkea edustaja Solana, minun mielestäni – meidän mielestämme – ja uskoakseni myös monien kollegojemme mielestä olisi vakava virhe, jos tätä mahdollisuutta uudelleen heränneen toivon vaalimiseen ei hyödynnetä. Siksi vaadimme, että Euroopan unioni aloittaa jälleen suoran avun antamisen palestiinalaishallinnolle, tunnustaa uuden kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ja edistää sitä, että myös kvartetti tunnustaisi sen.

Tämä vaatimus on Euroopan parlamentin jäsenten laatiman vetoomuksen keskeinen sisältö. Sen ensimmäiset allekirjoittajat edustavat hyvin laajaa poliittista kirjoa, ja monilla heistä on merkittävä Lähi-idän tilanteeseen liittyvä vastuuasema.

Arvoisa korkea edustaja Solana, minulla on kunnia antaa teille heti tämä vetoomus, ja toivon, että Berliinin julistuksen hyväksymisen jälkeen kaikki 27 jäsenvaltiota ovat valmiita ilmaisemaan käytännössä halunsa toimia rauhan edistämiseksi koko maailmassa.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan turvallisuutta edistää ainoastaan asiallinen, tosiasioihin perustuva keskustelu Yhdysvaltain aikomuksesta sijoittaa kymmenen ohjustentorjuntaohjusta Puolaan ja niihin liittyvän tutkajärjestelmän Tšekkiin. Voimakkaat kielteiset reaktiot EU:ssa, jotka johtuvat ennen kaikkea Putinin Venäjän pelosta, lisäävät omaa haavoittuvuuttamme ja luovat samalla myös uusia poliittisia jännitteitä jäsenvaltioiden välille. EU:n Irakia koskevan kriisin jälkeen tällaisen mahdollisuuden pitäisi varmasti pelottaa korkeaa edustajaa Solanaa.

Mitkä seikat puoltavat ohjushanketta? Ensinnäkin Iranin islamilaisen tasavallan sinnikäs pyrkimys hankkia lähitulevaisuudessa arsenaali uudenaikaisia ballistisia ohjuksia, joiden kantomatka on jopa 5 500 kilometriä. Kun tähän lisätään Iranin hämärät ydinasepyrkimykset, lähestyvä uhka on todellinen, eikä vähiten Euroopalle.

Lyhyesti sanottuna vahva viesti Yhdysvalloilta Iranille on todella tarpeen. Ohjuspuolustusjärjestelmän perustaminen maanosaamme on perusteltu toimi, jolla ennaltaehkäistään Iranin vaaralliset valtapyrkimykset. Kansallisiin tavoitteisiinsa pyrkiessään Iran on puolestaan hyvin riippuvainen venäläisestä ja kiinalaisesta teknisestä asiantuntemuksesta.

Arvoisa korkea edustaja, luotan siihen, että te muistutatte Venäjää ja Kiinaa vastuusta, joka niillä on maailman rauhasta turvallisuusneuvoston jäseninä, erityisesti tässä kysymyksessä.

  Daniela Buruiană-Aprodu, în numele grupului ITS. – Uniunea Europeană a încheiat la 1 ianuarie 2007, prin aderarea României şi Bulgariei, o importantă etapă a dezvoltării sale, sporindu-şi influenţa pe plan internaţional, ceea ce impune şi o regândire a organizării sale instituţionale, care să permită dezvoltarea statelor membre într-o lume aflată în plin proces de globalizare. Apariţia şi acutizarea în viaţa internă a Uniunii Europene a unor probleme cum ar fi energia şi mediul impun o regândire a strategiilor care să întărească rolul său de super-putere pentru promovarea intereselor cetăţenilor statelor membre.

O Uniune Europeană puternică şi influentă la nivel internaţional implică, pe de o parte, o regândire a mijloacelor şi metodelor de obţinere a informaţiilor necesare, asigurării securităţii cetăţenilor statelor membre şi, pe de altă parte, protejarea intereselor acestora. În prezent, ameninţările asimetrice nu mai vizează o ţară, un obiectiv anume sau o categorie socială, ci au devenit globale, urmărind distrugerea instituţiilor şi valorilor democratice în ansamblul lor. Terorismul, traficul de persoane şi arme, precum şi cel de narcotice şi de substanţe de distrugere în masă necesită răspunsuri colective, care să permită identificarea cu anticipaţie a ameninţărilor la adresa statelor membre.

Apreciez, domnule preşedinte, oportunitatea lansării unor teme de analiză asupra modului de redimensionare a inter-operabilităţii între serviciile de informaţii naţionale, eventual într-o structură de comunitate de informaţie, cu o componentă preventivă puternică, fapt ce ar determina creşterea capacităţilor comune de acţiune, pentru a face faţă cu eficienţă magnitudinii şi complexităţii ameninţărilor asimetrice. Urmare a înfiinţării acestei structuri informative, apreciez că s-ar face mari economii de resurse umane şi materiale, care ar putea fi redirecţionate spre alte sectoare deficitare.

  Jana Bobošíková (NI) – (CS) Hyvät kuulijat, olen tšekkiläinen Euroopan parlamentin jäsen. Kotimaani harkitsee Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmään kuuluvien tutkien asentamista alueelleen. Haluankin korostaa, pidän erittäin myönteisenä Javier Solanan äskeistä kommenttia, jonka mukaan yksittäisten jäsenvaltioiden on päätettävä itse kannastaan Yhdysvaltain ohjuspuolustusjärjestelmään.

Olen vakuuttunut siitä, ettei nykymaailmassa ole vaihtoehtoa Yhdysvaltain puolustusjärjestelmälle. Jugoslavian tapahtumat osoittivat selvästi, ettei EU kyennyt saamaan tappamista loppumaan poliittisin eikä sotilaallisinkaan keinoin. Viime vuosisadan historiallisia kokemuksia ei myöskään voida unohtaa. Silloin joukko eurooppalaisia maita antoi Tšekin natsien käsiin. Näistä syistä Tšekillä ja Puolalla on täysi oikeus päättää itse puolustuksestaan.

Haluaisinkin pyytää niitä naapureitamme, jotka uhkaavat jakaa EU:n tutkakysymyksen vuoksi, muistamaan, ketkä menneisyydessä jakoivat Euroopan ja miten. Niille taas, jotka haluavat saarnata meille tästä, sanoisin presidentti Chiracin sanoin "älkää unohtako olla vaiti". Kiitos.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Korkean edustajan Solanan läsnäolo Arabiliiton kokouksessa on mielestäni jo sinänsä onnistuminen.

Kuten Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja totesi meille eilen, tämä onnistuminen saavutettiin tärkeällä hetkellä, kun EU pyrkii vahvistumaan sisäisesti perustuslakikeskustelun avulla ja, kuten korkea edustaja Solana sanoi meille, myös tuomaan itsestään esiin rajojensa ulkopuolella näkyvän ja tehokkaan politiikan avulla.

Haluaisin kommentoida muutamia korkean edustajan Solanan kuvaukseen liittyviä asioita ja esittää joitakin kysymyksiä, jotka koskevat hänen mainitsemiaan seikkoja.

Mielestäni se, mitä hän sanoi kansallisen yhtenäisyyden hallituksesta ja Palestiinan uudesta tilanteesta oli hyvin järkevää. Meidän pitää tosiaan soveltaa raamatullista periaatetta "hedelmistä te heidät tunnette" eikä muuttaa Euroopan unionin suhtautumista yhtäkkiä, mutta olla silti avoimia ja seurata tilanteen kehittymistä.

Arvoisa korkea edustaja Solana, ehkä voisitte kertoa meille aivan lyhyesti tässä keskustelussa, joka koskee Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan näkymiä, Kosovon ja Serbian kysymystä laajemmin Länsi-Balkanin maiden eurooppalaisista tulevaisuudennäkymistä. Tiedän, ettei meillä ole kovin paljon aikaa, mutta olisi varmasti hyvä, jos voisitte puhua tästä lyhyesti.

Ohjuspuolustusjärjestelmästä totesitte, että pidätte presidentti Putinin ja presidentti Bushin eilisiä neuvotteluja myönteisinä. Tässä keskustelussa mainitsemanne EU:n toimivallan puutteen näkökulmasta olisi hyvä tietää, aikooko Euroopan unioni järjestää Venäjän ja Yhdysvaltain neuvottelua vastaavan keskustelun.

Jos mahdollista, toivoisin teidän myös kertovan meille jotain siitä, mitä mieltä olette Kazakstanin ministerin eilen EU:n troikan läsnäollessa esittämistä kommenteista. Ne olivat sen suuntaisia, että länsimaiden olisi erittäin vaikeaa rakentaa Kaspianmeren alueelle energiakäytävä ilman Venäjän ja Iranin suostumusta.

Arvoisa puhemies, lopuksi – tämä on viimeinen kysymykseni – haluaisin tietää, koska Andien ja Keski-Amerikan yhteisöjen assosiaatiosopimuksia koskevien neuvottelusuuntaviivojen arvioidaan valmistuvan, ja aikooko neuvosto kutsua parlamentin seuraavaan Rion ryhmän ministerikokoukseen, kuten se tehnyt on aiemmin. Kutsu ei nimittäin ole vielä saapunut.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää korkeaa edustajaa Solanaa hänen ohjuspuolustusjärjestelmää koskevista kommenteistaan ja erityisesti siitä päätelmästä, että tästä aiheesta on todella keskusteltava Euroopan unionissa, sillä se voi vaikuttaa myös turvallisuusstrategiaan, johon hän on ollut hyvin sitoutunut viime vuosina. Mielestämme tämä asia nimenomaan vaikuttaa siihen.

Yhdysvaltain ja kahden EU:n jäsenvaltion väliset neuvottelut ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamisesta Eurooppaan huolestuttavat meitä suuresti. Emme usko sellaisen järjestelmän olevan tarpeellinen. Olemme itse asiassa vakuuttuneita, että se aiheuttaisi erimielisyyttä ja voisi haitata vakavasti kansainvälisiä pyrkimyksiä ydinaseiden leviämisen estämiseksi. Joukkotuhoaseiden leviäminen on yhä vakavampi uhka maailman rauhalle ja turvallisuudelle, ja olen tyytyväinen korkean edustajan Solanan kommentteihin tästä aiheesta.

Euroopan unioni pitää ydinaseiden leviämisen estämistä yhtenä tärkeimmistä tavoitteistaan, ja ymmärrämme, ettei ydinsulkujärjestelmän ylläpito ole mahdollista, ellemme toimi yhteisymmärryksessä ja monenkeskisesti. Monenkeskinen yhteistyö ei ole vaihtoehto, se on välttämätöntä, ja erityisesti siksi olemmekin hyvin huolissamme Yhdysvaltain suunnitelmista. On haitallista jatkaa ohjuspuolustusjärjestelmän kehittämistä, kun muut viralliset ydinasevaltiot kokevat, perustellusti tai ei, sen olevan provosointia. Se voisi jopa johtaa uuteen kilpavarusteluun.

On sanomattakin selvää, että koska myös muiden muassa Pohjois-Korean ja Iranin ydinasepyrkimykset huolestuttavat meitä suuresti, tuemme EU:n ja YK:n toimintaa, vuoropuhelua sekä myös poliittisia ja taloudellisia pakotteita, noiden maiden suunnitelmien toteutumisen estämiseksi. Yhdysvallat väittää, että ohjuspuolustusjärjestelmä suojaisi Iranin hyökkäykseltä. Eikö tämä kuitenkin murenna kansainvälisen yhteisön uskottavuutta neuvotteluissa? Tämähän on ristiriidassa sen kanssa, että Iranin ydinasearsenaalin kehittäminen pyritään estämään.

Olemme siis hyvin tyytymättömiä Yhdysvaltain viimeaikaisiin puolustussuunnitelmiin ja sen yksipuoliseen tapaan toimia asiassa. Olemme kuitenkin myös erittäin huolestuneita Puolan ja Tšekin halukkuudesta hyväksyä noin yksipuolinen vuoropuhelu. Liittokansleri Merkel oli oikeassa kutsuessaan nuo kaksi maata keskustelemaan asiasta Natossa. Vaikka tuemme puheenjohtajavaltio Saksan ehdotusta, haluaisimme myös kehottaa korkeaa edustajaa Solanaa keskustelemaan tästä asiasta vielä neuvostossa.

Jotkut ovat sitä mieltä, että jäsenvaltiot voivat vapaasti liittoutua puolustusasioissa kahdenvälisesti yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa. Ohjuspuolustusjärjestelmän vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu Puolaan ja Tšekkiin, vaan sen sijoittaminen tänne vaikuttaisi haitallisesti koko Euroopan unionin turvallisuuteen.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, hyvät parlamentin jäsenet, Chamberlainin ja Daladier'n paluu Münchenistä vuonna 1938 ja sanat, jotka silloin lausuttiin, "tuomme rauhan meidän ajallemme", kuuluvat Euroopan ja koko maailman historian synkimpiin tapahtumiin. Haluan tehdä täysin selväksi, että tiedämme sen liiankin hyvin.

Sen sanottuani totean myös, että tämä keskustelu, josta haluan kiittää korkeaa edustajaa ja kaikkia parlamentin jäseniä, on hyvin mielenkiintoinen. Yhdysvaltain ja Venäjän vaikutus esitettyihin mielipiteisiin nimittäin osoittaa, kuinka suuri vaara on, että jompikumpi maa käyttää meitä välineenään. Valitkaa niistä sitten.

Kummassakin tapauksessa on olemassa huomattava riski siitä, että nuo kaksi suurvaltaa yllyttävät meitä toisiamme vastaan. Nyt on tärkeää, että estämme sitä tapahtumasta. Meidän on ehkäistävä se, että joutuisimme jälleen tilanteeseen, jossa meidän on valittava heti puolemme, ilman että meille jää liikkumavaraa, ja jossa voimme vain seurata mahdollisesti uudeksi kilpavarusteluksi huipentuvan kierteen kehittymistä. Nyt voimme vielä estää tuon, jos huolehdimme siitä, ettei meitä käytetä pelinappuloina, ja näemme, mikä on parasta meille kaikille yhteisesti ja mikä on parasta maailman rauhan kannalta.

Vaikken ole aivan pasifisti, kuulun kuitenkin sukupolveen, jolla sanat aseidenriisunta, asevalvonta ja ydinsulkusopimus olivat erittäin tärkeitä ja joka yritti myös toimia sen mukaisesti. Niinpä haluankin kiittää teitä, korkea edustaja, siitä että puhuitte vapaasti tästä asiasta. Toivotan teille hyvää jatkoa ja haluan sanoa, että voitte luottaa tukeemme.

Yksi asia kiinnitti tosin huomioni puheessanne, nimittäin se, kuinka tyylikkäästi ohititte kysymyksen YK:n turvallisuusneuvoston keskusteluista tulevasta Kosovoa koskevasta päätöslauselmasta. Voisitteko kertoa tästä vähän lisää?

  Ģirts Valdis Kristovskis, (UEN) . – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, haluan kiittää teitä siitä, että mainitsitte Euroopan unionin korkeimpien elinten aikovan keskustella ohjuspuolustusjärjestelmän sijainnista Euroopan unionissa. Toisaalta nyt on kuitenkin mielestäni jo liian myöhäistä valmistella sellaista, sillä on yleisesti tiedossa, että kyseistä järjestelmää aletaan jo kehittää Euroopassa ja kansalaiset alkavat ärsyyntyä.

Mielestäni teidän pitäisi vastustaa paljon aktiivisemmin Venäjän tästä asiasta esittämiä mielipiteitä ja arveluita. Nyt puhutaan kylmästä sodasta ja Puolaa ja Tšekkiä painostetaan. Mielestäni tällaista ei voida hyväksyä. Euroopan unionin on ilmastava selvä kanta. Muuten sellaiset epäonnistuneet poliitikot kuin Schröder, joka on tietenkin Putinin palkkalistoilla, avaavat suunsa ja antavat Euroopan kansalaisia ärsyttäviä lausuntoja. Pidän huonona ratkaisuna myös sitä, että asia jätettäisiin Naton pääsihteerin huoleksi, sillä Yhdysvallat puhuu selvästi pääasiassa Euroopan puolustuksesta ja paljon vähemmän Yhdysvaltain puolustuksesta. Yhdysvallat puhuu Euroopan puolustuksesta! Korkea edustaja Solana, eurooppalaiset odottavat, että te, joka olette vastuussa EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan täytäntöönpanosta, ilmaisette selvän kannan. Myös minä itse odotan teiltä sitä. Kiitos.

  Angelika Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, korkean edustajan Solanan kiinnostava puhe sai minut ymmärtämään, mikä EU:n ongelma oikeastaan on. Meillä on paljon sanottavaa yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta emme pysty hyväksymään mistään yhteistä kantaa. Arvoisa korkea edustaja Solana, pidän myönteisenä sitä, mitä sanoitte Lähi-idästä. Jos yritämme neuvotella Iranin kaltaisten valtioiden tai Arabiliiton kanssa, meidän on neuvoteltava myös Hamasin kanssa, joka sentään on valittu vaaleilla.

Ydinaseiden riisunta, johon viittaatte, on lähellä parlamentin sydäntä, mutta miksei se kritisoi yksimielisesti Yhdistynyttä kuningaskuntaa Trident-ohjelman jatkamisesta? Vaikka sekä Yhdistyneen kuningaskunnan että Yhdysvaltain hallitus äänestetään lähitulevaisuudessa pois vallasta, ne haluavat silti jatkaa aseistautumista ja luoda uusia uhkia maailmaan. Kosovon osalta mainitsitte, että tuette Martti Ahtisaarta, mutta miten tukenne ilmenee? Miksei EU ole tarpeeksi rohkea sanoakseen, mitä nyt on tehtävä? Miksei se astu esiin piilosta? Kosovossa tarvitaan valvottua itsenäisyyttä, mutta silti me vältämme tuon termin käyttämistä kuin ruttoa. EU:n ja sen parlamentin – joka äänestää aiheesta tänään – on nyt korkea aika todeta, että taaksepäin ei voida mennä, Kosovoa ei anneta takaisin Serbian käsiin, nykytilakaan ei ole enää toimiva ratkaisu ja meidän on edettävä tätä vaikeaa tietä, sen sijaan että järjestämme poliisioperaatioita ja odotamme, että muut selvittävät kantansa.

On tarpeen, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244, joka on yhä voimassa, korvataan uudella. ETPP-operaatiolle on myös annettava mandaatti. Ei riitä, että odotamme muiden selvittävän nämä asiat. Siksi, vaikka pidän puhettanne myönteisenä, pyydän teitä kertomaan vielä, tuetteko "valvottua itsenäisyyttä" koskevaa kantaa, jonka Martti Ahtisaari ilmaisi YK:n turvallisuusneuvostolle osoittamassaan kirjeessä, ja Ban Ki-moonin lausuntoa. Miksi EU yrittää väistellä vastuutaan tässä kysymyksessä?

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Yhdysvaltain sotilastukikohtien sijoittaminen on kysymys, joka aiheuttaa Tšekin politiikassa tällä hetkellä eniten erimielisyyttä. Asiassa on kaksi puolta. Ensinnäkin hallitus on selvästi valmis hyväksymään tukikohdan siitä huolimatta, että kansa on epäilevällä kannalla: viimeisimpien mielipidetiedustelujen mukaan 60 prosenttia vastaajista vastusti tukikohtaa ja 25 prosenttia kannatti sitä. Toiseksi puolueiden välillä on havaittavissa selvä ero. Vasemmisto-oppositio kannattaa kansanäänestyksen järjestämistä ja vastustaa tukikohtaa, kun taas hallituksen oikea siipi vastustaa kansanäänestystä ja kannattaa tukikohtaa.

Mainitsen tämän, koska mielestäni on ensiarvoisen tärkeää, että EU ottaa kantaa tähän. Käsien peseminen asiasta sillä perusteella, että se koskee Tšekin tai Puolan kahdenvälisiä suhteita Yhdysvaltain kanssa, merkitsee sellaisen asian väistelyä, joka saa hyvin pian Euroopan laajuisen ulottuvuuden. EU:n on kyettävä sanomaan epämiellyttäviäkin asioita. Venäjän kanssa kuulemma käydään parhaillaan neuvotteluja. Nykyiset merkit kuitenkin viittaavat siihen, että näiden neuvottelujen tarkoitus on ainoastaan salata se, että ohjuspuolustusjärjestelmä on jo käytännössä rakennettu. Korkea edustaja Solana neuvotteli myös ennen kuin annettiin käsky pommittaa Jugoslaviaa, samoin ennen Irakin sotaa. Kokemus on osoittanut, etteivät neuvottelut ole minkään arvoisia, jos halukkuutta kompromissiin ei ole. Meidän ei pidä unohtaa, että vuonna 1997 hyväksyttiin Naton ja Venäjän välinen perussopimus, joka koski pidättymistä voimankäytöstä tai sillä uhkailusta.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, käsittääkseni korkea edustaja Solana etsii uutta työpaikkaa. Henkilökohtaisesti haluan toivottaa teille onnea valitsemallanne uudella uralla, mutta olen tyytyväinen siihen, että asema EU:n ulkoministerinä ei enää ole mahdollinen sen jälkeen, kun perustuslakiehdotus hylättiin vuonna 2005.

Ajatus on aina ollut tuomittu epäonnistumaan. EU:lla ei koskaan voi olla yhteistä ulkopolitiikkaa, koska meillä kaikilla on erilainen historia, erilaiset kansainväliset sitoumukset, eri kiinnostuksen kohteet ja liittolaiset. Otetaan esimerkiksi Yhdistynyt kuningaskunta. Näkökulmamme nykyisiin kansainvälisiin kriiseihin ei välttämättä ole sama kuin naapurimaillamme. Kuten varmasti hyvin tiedätte, Yhdistynyt kuningaskunta on joutunut kohtaamaan hyvin vakavan tilanteen Iranissa, joka on laittomasti pidättänyt brittiläisiä sotilaita. Olisi naurettavaa, jos EU:n ulkoministeri yrittäisi neuvotella Hänen Majesteettinsa asevoimien jäsenten vapauttamisesta. Yhdistynyt kuningaskunta on kuitenkin nyt yhtä naurettavassa tilanteessa Euroopan unionin jäsenyyden vuoksi. Jos neuvottelut brittisotilaiden vapauttamiseksi kariutuvat, Iranin laittomia toimia täytyy ehkä vastustaa pakotteilla. Yhdistynyt kuningaskunta ei kuitenkaan voisi asettaa Iranille pakotteita, vaikka se haluaisi, koska emme enää hallitse omaa kauppalainsäädäntöämme. Kauppapolitiikka on nyt Euroopan unionin määräysvallassa.

Tämä on jälleen uusi esimerkki, jos sellaista enää tarvittiin, siitä miksi Yhdistyneen kuningaskunnan on erottava Euroopan unionista ja palautettava itselleen päätösvalta omista asioistaan.

  Puhemies. Teidän pitäisi arvostaa solidaarisuutta, jota EU:ssa on osoitettu 15 brittisotilasta kohtaa.

  Ashley Mote (ITS). – (EN) Arvoisa puhemies, Mahatma Gandhi, tuo rohkea, rauhaa rakastava ja äärimmäisen määrätietoinen Intian itsenäisyyden isä, marssi kerran brittihallinnon aikana kenraalikuvernöörin toimistoon ja syytti häntä vasten kasvoja siitä, että britit pitivät isännyyttä vieraassa talossa. Me britit tiedämme, miltä hänestä tuntui, ja jotkut teistä saattavat jopa saada pelkästä ajatuksesta omahyväistä tyydytystä.

Nähdessämme Euroopan unionin ja sen virkamiesten mahtailevan kansainvälisillä foorumeilla uusien tulokkaiden tavoin, jotka astelevat ylpeästi aina vain suuremmalla näyttämöllä, tiedämme, mitä tästä seuraa. Tiedämme, mihin tällainen itseriittoinen tärkeily lopulta johtaa.

Arvoisa korkea edustaja Solana, minulla on teille kolme kysymystä. Kenen luvalla EU voi määrätä ulkomaisille yhtiöille sakkoja ottamatta huomioon niiden seurauksia kaupankäynnille, vaurauden lisäämiselle ja työpaikkojen säilyttämiselle sellaisissa maissa, jotka eivät edes kuulu Euroopan unioniin? Myös EU:n talouskumppanuussopimukset aiheuttavat erittäin paljon vahinkoa nimenomaan perheille kolmannen maailman maissa. Samaan aikaan kun nämä sopimukset vaurastuttavat heidän johtajiaan, paikalliset tuottajat ja kauppiaat ovat hätää kärsimässä yrittäessään kilpailla halpatuonnin kanssa. Sama koskee Afrikan rannikon kalastajia: paikallisen hallituksen ministerien vaurastuessa troolarimme ovat verottaneet heidän rannikkovesiään ja vieneet paikallisilta kalastajilta toimeentulon.

Gandhi oli oikeassa. EU:lla ei ole mitään oikeutta esiintyä isäntänä muiden taloissa.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, synnyin vuonna 1944, toisen maailmansodan loppukuukausina. Koko elämäni ajan Nato ja transatlanttinen liitto ovat turvanneet rauhan Euroopassa. Euroopan unioni ja komissio eivät voittaneet Neuvostoliittoa ja kaataneet Berliinin muuria, vaan Ronald Reaganin ja Margaret Thatcherin kaltaisten johtajien rohkeus ja määrätietoisuus. Kateudesta, katkeruudesta ja amerikkalaisvastaisuudesta syntynyt YUTP ja sen sotilaallinen vehkeily uhkaavat heikentää transatlanttista liittoa. YUTP:ssa on jo liikaakin strategioita, suunnitteluasiakirjoja ja esikuntahenkilöstöä, mutta se tarvitsisi kipeästi lisää sotilaita, laivoja, panssarivaunuja ja lentokoneita. YUTP uhkaa länsimaisen turvallisuuden perustaa ja jättää meidät kaikki vaarallisen suojattomiksi ennalta arvaamattomassa maailmassa. Tämä on jälleen yksi syy siihen, miksi kotimaani pärjäisi paremmin Euroopan unionin ulkopuolella.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, saan ohjuspuolustusjärjestelmää koskevasta keskustelusta aina sellaisen vaikutelman, että ihmiset törmäilevät ympäriinsä sumussa, ja jos keskustelua käydään tällä tavoin, se on aina hyvä tekosyy väittelylle.

Totean aluksi, että emme keskustele täällä yhdestä ohjuspuolustusjärjestelmästä vaan kahdesta. Toinen niistä on Yhdysvaltojen järjestelmä, johon on jo käytetty 100 miljardia Yhdysvaltain dollaria ja johon kuuluvat Puolaan ja Tšekin tasavaltaan suunnitteilla olevat tukikohdat. Ohjuspuolustusjärjestelmään on tänä vuonna toistaiseksi käytetty yhdeksän miljardia, joten meidän on kysyttävä itseltämme, mitä se merkitsee Euroopan turvallisuudelle, josta me vaaleilla valitut edustajat olemme vastuussa. Niinpä mieleeni juolahtaakin kysymys, pystytäänkö tällä järjestelmällä suojelemaan Euroopan maita, ja mikäli pystytään, riittääkö se todella suojaksi niille kaikille. Emme saa sallia Euroopan jakautumista kahteen alueeseen, joista toinen on turvattomampi kuin toinen. Tämä on estettävä.

Toinen esiin nouseva kysymys liittyy Naton ohjuspuolustusjärjestelmään, joka on toistaiseksi vasta toteutettavuustutkimuksen asteella. Mitä Nato aikoo tehdä kyseisen toteutettavuustutkimuksen perusteella? Entä EU? On selvää, että vastuu tästä on pikemminkin Natolla kuin Euroopan unionilla, mutta jos haluamme jatkaa tätä suunnitelmaa, meidän on pohdittava juuri sitä, miten Euroopan maiden on tarkoitus toimia Natossa. Jos esimerkiksi aiomme tältä pohjalta tehdä kehittämiseen tai teollisuuteen liittyviä päätöksiä, vaihtoehtona on toimia Yhdysvaltojen kanssa 27 maana Naton kautta tai sitten yhdessä Euroopan unionin kautta. Ensimmäisessä tapauksessa emme suinkaan ole Yhdysvaltojen kumppaneita. Toisessa tapauksessa meistä taas tulee sen kumppaneita, tosin olemme alisteisessa asemassa, muitta kuitenkin meillä on mahdollisuus kumppanuuteen sen kanssa.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja Solana, Fatahin ja Hamasin Mekassa tekemä sopimus ei olisi tullut kysymykseenkään joulukuussa, kun parlamentin valtuuskunta vieraili Palestiinassa ja Israelissa.

Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustaminen on lähestulkoon ihme, mutta se ei varmastikaan ole tapahtunut sattumalta, kun tunnemme jotkut sen jäsenistä niinkin hyvin.

Monet ovat suhtautuneet myönteisesti tähän poliittiseen kehitykseen. Myös Euroopan parlamentti reagoi siihen. Viime viikolla ulkoasiainvaliokunta hyväksyi äänestyksessä lausuntoluonnoksen, jossa vaaditaan palestiinalaisia vastaan suunnattujen talouspakotteiden poistamista. Parlamentti hyväksyi myös Euroopan ja Arabimaiden suhteita koskevan Rocardin mietinnön, josta äänestetään keskipäivällä ja jossa jälleen puhutaan vuoropuhelun ja avoimuuden puolesta.

Eilen Euroopan parlamentin jäsenten allekirjoittama kirje, jossa kannatettiin uuden hallituksen tunnustamista, toimitettiin Brysselissä vierailleelle Palestiinan kulttuuriministerille. Allekirjoittajat, joihin kuuluu Euroopan parlamentin entinen puhemies Borrell, eivät ole kiivailijoita eivätkä Israelin vihollisia. He ovat hyvin rauhantahtoisia miehiä ja naisia, jotka tietävät toivonpilkahdusten olevan niin harvinaisia, ettei niitä saa kadottaa näkyvistä.

Myönnettäköön, ettei pääministeri Haniyehin avajaispuheessa pidetty kirjaimellisesti kiinni kvartetin määräämistä ehdoista, mutta se kuvasti niiden henkeä. Tähän tilaisuuteen on tartuttava. Kaikki tiet johtavat rauhaan, kunhan löytyy siihen tarvittava tahto. Sillä, kuljetaanko "etenemissuunnitelman" vai Beirutin aloitteen viitoittamaa tietä, ei ole merkitystä.

Arvoisa korkea edustaja Solana, olette juuri palannut Riadista, ja kiitämme teitä siitä, mitä olette tehnyt. Tiedätte, että tällä kertaa tarjous on vakavasti otettava ja että meidän on kyettävä tarttumaan tähän tilaisuuteen. On tärkeää vakuuttaa israelilaiset ja amerikkalaiset, ja pyydämme teitä tekemään sen.

Olisi väärin soveltaa valikoivia toimenpiteitä Palestiinan uuden hallituksen suhteen ja yrittää siten erottaa jyvät akanoista sekä eristää Hamas ja Fatah. Tämä uhkaisi jälleen Palestiinan yhtenäisyyttä, joka on tae sisällissotia vastaan.

Arvoisa korkea edustaja Solana, en halua salata teiltä sitä, että viime vuonna EU:n toimet palestiinalaisalueita kohtaan hämmensivät meitä. Emme halunneet niin käyvän. Emme halunneet niin paljon sekasortoa, niin paljon turhaa kärsimystä ja niin paljon tuhoa. Joskus meidän oli vaikea katsoa itseämme aamulla peilistä. Haluamme jälleen olla ylpeitä Euroopan unionista. Pyydän, että välitätte tämän viestin neuvostolle.

  István Szent-Iványi (ALDE). – (HU) Yksi tämän vuoden tärkeimmistä ulkopoliittisista haasteista on luoda perusta energia-alan yhteiselle ulkopolitiikalle. Olisi virhe ajatella, että jonkin jäsenvaltion lyhytaikainen etu voi poiketa Euroopan unionin yhteisestä edusta energian toimitusvarmuuden alalla tai vaarantaa sen. Tarvitsemme yhtenäistä lähestymistapaa, tehokasta koordinointia ja päätöksentekomekanismien kehittämistä.

Tärkeimpiä tehtäviä on energiavarojemme monipuolistamiseen tarvittavien kumppanuuksien perustaminen ja vahvistaminen. Meidän on vahvistettava ulkopolitiikkaamme paitsi perinteisillä alueilla, kuten Lähi-idässä ja Itä-Euroopassa, myös Kaukasuksella, Keski-Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

Olemme jo vuosia keskustelleet Nabucco-putkesta. Maaliskuusta lähtien sitä on pidetty ensisijaisena hankkeena. On vihdoin korkea aika siirtyä konkreettisiin suunnitelmiin ja toteutukseen. Jokaisella jäsenvaltiolla on suuri vastuu siitä, ettei se vaaranna tätä äärimmäisen tärkeää hanketta yksipuolisilla toimilla, sillä hankkeen avulla monipuolistetaan Euroopan unionin energialähteitä.

EU:n on keskeisten etujensa turvaamiseksi kehitettävä tai parannettava asianmukaisia valmiuksia alueensa puolustamiseen ja mahdollisten uhkien torjumiseen. Nykyisin sillä ei kuitenkaan ole kykyjä eikä valmiuksia tähän. Jäsenvaltioilla on oikeus toimia itsenäisesti niin kauan, kunnes EU:lla on tarvittavat kyvyt ja valmiudet. Tätä oikeutta ei voida evätä Puolalta eikä myöskään Tšekin tasavallalta. Tietenkin olisi parempi, jos voisimme yhdessä löytää ratkaisuja pitääksemme loitolla nämä vakavat uhkat.

Lopuksi totean, että EU:n ulkopolitiikan kaikkein tärkein perusta on solidaarisuus. On hyvin tärkeää, että me kaikki täällä olemme tuoneet esiin yhteisen vastuumme 15 englantilaisesta merimiehestä ja heidän välittömästä vapauttamisestaan, mutta sanojen lisäksi tarvitaan myös tekoja.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, ohjuspuolustusjärjestelmää koskeva kysymys on toistaiseksi edennyt siihen vaiheeseen, että Yhdysvallat on esittänyt ehdotuksen joillekin Naton jäsenvaltioille. Ehdotusta analysoidaan perusteellisesti. Korostettakoon kuitenkin, että tästä asiasta tehtävä päätös kuuluu yksinomaan asianosaisten maiden ja hallitusten toimivaltaan. Korkea edustaja Solana onkin jo puhunut tästä tänään.

Perustuslakisopimuksen lopullinen hylkääminen Ranskassa ja Alankomaissa on romuttanut suunnitelmat Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toteuttamisesta. Olisi valitettavaa, jos jotkut jäsenvaltiot, jotka eivät hyväksy tätä ja haluavat piiloutua Euroopan unionin selän taakse, yrittäisivät vaikuttaa hallitusten itsenäisiin päätöksiin niissä maissa, joille ehdotus on tehty.

Varoittaisin myös EU:ta senkaltaisesta uudesta amerikkalaisvastaisuuden aallosta, jollaisen CIA:n lentoja koskeva arveluttava mietintö nostatti hiljattain.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, uusien ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittaminen Euroopan maaperälle on estettävä. Se vahingoittaa Eurooppaa ja turmelee rauhan. Se johtaa uuteen asevarustelukilpaan. Se herättää uudestaan henkiin kylmän sodan hajaannuksen. On loukkaavaa, että Yhdysvaltojen hallinto sivuuttaa Euroopan unionin. Yhdysvallat jopa piiloutuu Naton selän taakse.

Näkemykseni on sama kuin kaikissa tutkimuksissa. Kansalaisten selvä enemmistö jopa Puolassa ja Tšekin tasavallassa on huolissaan tällaisesta kohtalon härnäämisestä ja vastustaa sitä jyrkästi. Javier Solanan myöhästynyt jarruttelu ei riitä. Neuvosto ei voi teeskennellä olevansa sokea ja kuuro tai pestä käsiään asiasta. Euroopan unionin on tehtävä kantansa selväksi heti. Eurooppa-neuvosto voi toimia nopeasti ja vakuuttavasti ottamalla asiaan selkeästi kantaa.

Olen iloinen siitä, että lähes kaikki poliittiset ryhmät ovat yksimielisiä yhteisestä kannasta ja vastustavat näitä Bushin hallituksen suunnitelmia. Poliittinen ryhmäni vaatii päätöslauselmaa tästä asiasta.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun Italian uuden sosialistipuolueen puolesta. Eilen liittokansleri Merkel esitteli meille tulokset Berliinissä viime viikonloppuna käydyistä neuvotteluista, joiden ansiosta kaikki jäsenvaltiot ja EU:n kolme toimielintä sitoutuivat uudistamaan EU:n oikeusperustan vuoteen 2009 mennessä. Tänään Javier Solana on esitellyt meille EU:n kansainvälisen aseman vahvistamista koskevat suunnitelmat, joista pääosa on kannatettavia.

Olen vakuuttunut siitä, että nämä kaksi asiaa on ratkaistava yhdessä ja että uskottavaa ulkopolitiikkaa on täydennettävä vahvalla oikeusperustalla, jota kaikki siihen turvautuvat toimijat tukevat. Siksi vuodeksi 2009 asetettua määräaikaa ei voida mielestäni pidentää, vaan kestävä ratkaisu olisi löydettävä kenties jo aiemminkin.

Energiahuoltoa koskevat ongelmat sekä nykyiset geopoliittisesti epävakaat olosuhteet osittain myös omien rajojemme tuntumassa edellyttävät EU:lta määrätietoista yksimielisyyttä Yhdistyneissä Kansakunnissa ja kaikilla muilla kansainvälisillä foorumeilla.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tapasin korkean edustajan ensimmäisen kerran hänen ollessaan Espanjan ulkoministeri ja sen jälkeen hänen toimiessaan puheenjohtajavaltion edustajana. Arvoisa korkea edustaja Solana, olette meidän ulkoministerimme perustuslakisopimuksen kohtalosta riippumatta.

Kiitos laajasta esityksestänne ja perinpohjaisesta analyysistänne. Meidän on tehtävä kaikkemme nostaaksemme EU:n aidon yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan EU:n tavoitteiden ja sen kansainvälisen aseman tasalle sekä korostaaksemme sen ajankohtaisuutta EU:n 50. vuosipäivänä annetun Berliinin julistuksen arvojen kannalta. Tässä yhteydessä ulkopolitiikkaamme olisi tuettava kehittämällä ja lujittamalla demokratiaa, oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Jos ulkopolitiikasta halutaan aidosti eurooppalaista, sen olisi perustuttava arvoihin. Parlamentaarinen diplomatiamme edistää tätä ulottuvuutta. Parlamentin keskusteluissa olisi pikemminkin tavoiteltava mahdollista yhteisymmärrystä kuin aiheutettava lisää erimielisyyksiä, kuten tässä keskustelussa on käynyt. Emme saa tyytyä vain esittämään näkemyksiämme asiasta, vaan meidän on tarvittaessa toimittava yhdessä ja nopeasti.

Nimenomaan nyt meidän olisi ajateltava Valko-Venäjää. Meillä on velvollisuus ottaa kantaa viime viikon tapahtumiin: juhliessamme Euroopan yhdentymisen 50. vuosipäivää valkovenäläisiä demokraatteja piestiin ja vangittiin aivan lähituntumassa.

Nykyään yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on monitahoinen kysymys. Sen piiriin kuuluvat paitsi tavanomaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset näkökohdat, kuten ydinaseongelma, myös lukuisat muut epätavallisemmat demokratiaa, rauhaa ja turvallisuutta uhkaavia tekijät, jotka liittyvät terrorismiin, köyhyyteen, energian toimitusvarmuuteen, ilmastonmuutokseen ja niin edelleen. Arvoisa korkea edustaja, puuttumatta kaikkiin esittämiinne seikkoihin – mikä olisi puheaikani rajoissa mahdotonta – totean yleisesti, että noudatamme ja tuemme sitä linjaa, jonka olette valinnut kaikkien pikaista ratkaisua vaativien kansainvälisten poliittisten ongelmien suhteen.

Viestini neuvostolle ja teille henkilökohtaisesti on seuraava: parlamentti haluaa varmistaa vaikutusvaltansa YUTP:ssa. Se ei ole vain parlamentin vaan myös EU:n edun mukaista. Emme halua uutta toimivaltaa. Mieluummin haluaisimme hyödyntää aiempaa kokemustamme ja lisätä vaikutusmahdollisuuksiamme ulkopolitiikan alalla yhteisymmärryksessä ja yhteistyössä teidän ja komission kanssa. Tämä voitaisiin tehdä parantamalla YUTP:n legitiimiyttä ja tuomalla se lähemmäs Euroopan kansalaisia, lisäämällä sen ymmärrettävyyttä sekä laajentamalla sen demokraattista tukea ja perustaa.

Haluamme tehdä tämän yhteistyössä EU:n toimielinten kanssa – neuvoston ja komission kanssa. Kuten tiedätte, kehitämme tiiviitä suhteita neuvostoon teidän tuellanne ja komission tuella. Haluaisimme käyttää tätä tilaisuutta hyväksi vakuuttaaksemme molemmille kumppaneillemme, että kitkattomat ja tehokkaat suhteet ovat meille erittäin tärkeät ja että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä, luoda synergiaa, täydentää toisiamme ja auttaa tällä äärimmäisen tärkeällä, vaikealla ja erittäin arkaluonteisella EU:n politiikan alalla.

Käsittelen hyvin lyhyesti ohjuspuolustusjärjestelmää. Kuten totesitte, meillä ei ole valtuuksia tehdä puolustusta koskevia päätöksiä, mutta meillä on valtuudet keskustella puolustuksesta. Tästä syystä ulkoasiainvaliokunta ehdottaa, että 7. toukokuuta järjestetään ohjuspuolustusjärjestelmää ja kriisinhallintaa koskeva keskustelu, johon te osallistutte kaikkien kansallisten parlamenttien ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien puheenjohtajien ja mahdollisesti pääsihteeri De Hoop Schefferin kanssa. Ulkoasiainvaliokunta sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunta järjestävät 28. kesäkuuta toisen kokouksen ohjuspuolustusjärjestelmästä, tällä kertaa yhdysvaltalaisen kenraali Oberingin kanssa.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää korkeaa edustajaa hänen omistautumisestaan Lähi-idälle. Arvoisa korkea edustaja Solana, teidän tehtävänne alueella on ratkaisevan tärkeä, ja toivon teille menestystä siinä. On tietenkin selvää, että me parlamentin jäsenet voimme ajatella melko paljon joustavammin ja vapaammin, ja niinpä haluan ottaa puheeksi jäsen De Keyserin huomautuksen. Me edustamme demokratiaa. On tehtävä valinta demokratian tai osittaisen demokratian välillä. Siksi niitä toimia, jotka toteutimme vaatimiemme Palestiinan vaalien jälkeen, on tarkasteltava hyvin kriittisesti. Olen täysin samaa mieltä niiden kanssa, joiden mielestä meidän on vaadittava Palestiinan hallitusta sitoutumaan rauhanprosessiin ja torjumaan aktiivisesti terrorismia.

Meillä on nyt mahdollisuus saada juuri tällainen hallitus. Emme vaadi Israelia luopumaan lopullisesti kaikista siirtokuntahankkeista. Israelkaan ei oikeastaan myönnä, että vuoden 1967 raja olisi kahden toisensa tunnustavan valtion välinen raja. Juuri siksi, ettei Israel myönnä tätä vaatimuksistamme huolimatta, meidän on noudatettava oikeudenmukaista ja tasapuolista menettelytapaa ja vaadittava kumpaakin osapuolta edistämään rauhaa sekä tuettava molempia osapuolia niiden rauhanpyrkimyksissä. Tästä syytä Euroopan unionin on tehtävä täysin selväksi, että tämä on sen etenemissuunnitelma. Vaikka jotkut tämän hallituksen edustajat olisivat mielestämme kuinka vastenmielisiä tahansa – todettakoon, että en suuremmin pidä Israelin edustajasta Liebermannista – tämän hallituksen ansiosta meillä on mahdollisuus, jota emme saa päästää käsistämme. On siis varsinkin EU:n edun mukaista käyttää hyväksi tämä rauhantekomahdollisuus, vaikka kuinka inhoaisimme määrättyjä henkilöitä.

Kun nyt kerran käsittelen demokratiaa, totean lisäksi, että meillä kaikilla on vakavia vaikeuksia tehdä yhteistyötä rauhan puolesta sellaisten maiden kanssa, joissa ei ole demokratiaan perustuvaa järjestelmää. Tänään on mainittu esimerkiksi Saudi-Arabia, ja toivon, että se pystyy antamaan huomattavan panoksen rauhan hyväksi. Samaa voisin sanoa Egyptistä. Tämä ei kuitenkaan saa olla meille syy demokratiakampanjastamme luopumiseen. Meidän on esimerkiksi ilmoitettava Egyptille aivan avoimesti, ettemme voi hyväksyä perustuslain muuttamista niin kutsutulla kansanäänestyksellä, joka järjestetään vain muutaman päivän varoitusajalla ja jossa äänestysaktiivisuus on joka tapauksessa vain 30 prosentin luokkaa – näin on kuitenkin viime päivinä tapahtunut. Meidän on noustava puolustamaan sekä rauhaa että demokratiaa Lähi-idässä. Nämä kaksi asiaa on yhdistettävä. Se on EU:n tehtävä.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, viisikymmentä vuotta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ottaa vasta ensiaskeleitaan. Tällä hallitusten välisen yhteistyön alueella kaikkien EU-toimijoiden vaikutusvalta on rajoitettua. Tällä hetkellä suhtautuminen Yhdysvaltain ohjuskilpeen on erittäin merkittävä EU:n ja eurooppalaisten valtioiden tulevaisuuteen vaikuttava seikka. Onko EU:n vastaus yksimielinen vai onko niin, että kun ulkoministeri Rice soittaa Eurooppaan, hän saa useita vastauksia? Näin EU sallii, että Yhdysvallat päättää, mikä on hyvä EU:lle ja EU:n jäsenvaltioille. Tässä ei edes auttaisi, että olisi uusi perustuslaki voimassa ja EU:lla olisi yksi yhteinen ulkoministeri, koska ellei yhteistä tahtoa ole, ei ole myöskään yhteistä politiikkaa.

Arvoisa puhemies, haluaisin ottaa esille myös tällaisen toisen asian eli laittoman maahanmuuton ja siirtolaispolitiikan. Viime aikoina odotukset ovat kohdistuneet EU:n yhteistyön tiivistämiseen rajavalvonnan ja laittomien siirtolaisten maahanpääsyn estämiseksi. Eikä ihme, viime kesänä Kanarian saarten läheisyydessä kuoli ilmeisesti enemmän ihmisiä, laittomia siirtolaisia, Atlantin valtamereen kuin Libanonissa kertyi sodan uhreja. Paljon on siis tehtävä naapuruuspolitiikassa, lähialuepolitiikassa, jotta EU:n tarjoama hyvinvointi ja turvallisuus lisääntyisi ja vallitsisi.

  Seán Ó Neachtain (UEN). - A Uachtaráin, is pobal seacht mBallstát agus fiche an tAontas Eorpach anois agus dá réir, tá seasamh níos láidre againn ar an ardán idirnáisiúnta. Creidim gur chóir go mbeadh ról mar idirghabhálaí macánta ag an Aontas Eorpach in aighneas an Mheánoirthir agus go háirithe sna hiarrachtaí atá á ndéanamh chun síocháin a chothú idir muintir na Palaistíne agus muintir Iosrael.

Ar an gcuma chéanna, ba chóir dúinn súil a choinneáil ar an bpolaitíocht san Iaráin, mar tá sí sin ag déanamh imní agus mioscaise sa Mheánoirthear trí chéile. Níos gaire do bhaile, caithfimid ár ndóigh cabhair a thabhairt do na tíortha balcánacha lena chinntiú go ndéanfar dul chun cinn eacnamaíochta agus polaitíochta iontu agus go neartófar an ceangal eadrainn. Caithfidh an tAontas Eorpach a bheith ina cheannródaí i gcur chun cinn spriocanna forbartha na Mílaoise, agus sa chomhthéacs seo a chinntiú go mbeidh muintir na hAfraice neamhspleách i gcúrsaí forbartha agus i gcearta daonna.

(Bualadh bos)

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että korkea edustaja Solana mainitsi Afrikan ja Darfurin sekä ihmisoikeuksien puutteen Darfurissa, mutta valitettavasti hän jätti huomiotta Zimbabwen.

Solana vieraili juuri eilen Riadissa, jossa Arabiliitto lupasi laatia uuden arabimaiden ja Israelin välistä konfliktia koskevan aloitteen, mutta vaatii edelleen itsepintaisesti kaikille palestiinalaispakolaisille oikeutta palata takaisin, joten nähdäkseni tässä ei ole mitään uutta.

Serbia ei ole vieläkään pystynyt täysin hyväksymään irtautumista Montenegrosta, joten Kosovon yksipuolinen irrottaminen Serbian alaisuudesta lisää edelleen alueen epävakautta ja muodostaa ennakkotapauksen, jota Venäjä hyödyntää täysimääräisesti lukkiutuneissa konflikteissa Etelä-Kaukasuksella ja jopa Krimillä. Ukraina on sellainen maa, joka tarvitsee nyt enemmän tukea, ja neuvoston olisikin korkea aika myöntää sille mahdollisen ehdokasmaan asema kuten Länsi-Balkanin alueelle.

Lähi-idästä totean, että on syytä harkita tarkoin suoran tuen jatkamista Palestiinan uuden yhtenäisyyden hallitukselle, ennen kuin Hamas hyväksyy selvästi kolme ehtoa, joihin kuuluu Israelin valtion olemassaolon oikeuden tunnustaminen.

Kiitän kaikkia niitä Euroopan parlamentin jäseniä – etenkin parlamentin puhemiestä – jotka ovat osoittaneet solidaarisuutta 15:lle väijytykseen joutuneelle englantilaissotilaalle, jotka siepattiin Irakin aluevesiltä, jossa heillä oli täysi oikeus olla sekä YK:n päätöslauselman että Irakin hallituksen nimenomaisen suostumuksen mukaisesti.

Iran aiheuttaa edelleen vakavan ongelman uhmatessaan kansainvälistä yhteisöä päätöksellään hankkia ydinaseita, ja jatkaa avoimesti salailuaan tässä asiassa, aivan kuten se on hiljattain ilmoittanut salaavansa myös siepattujen brittisotilaiden olinpaikan tarkan sijainnin.

Eikö EU:n olisi nyt korkea aika soveltaa Yhdysvaltojen kanssa tehokkaita talouspakotteita tähän julmaan hallintoon, joka teloittaa julkisesti seksuaalirikoksista tuomittuja ihmisiä ja jonka presidentti Ahmadinejad on vannonut pyyhkivänsä Israelin pois maailmankartalta? Saksan antamien vientiluottotakuiden poistaminen olisi erittäin hyvä alku.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Arvoisa korkea edustaja Solana, missä on se tehokas monenvälisyys, jota puolustitte parlamentin tuella, jos Yhdysvaltojen yksipuoliset suunnitelmat ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamisesta EU:n alueelle ovat vain kahdenvälinen kysymys tai osa puolustusliittoa, kuten tänään totesitte?

Näiden suunnitelmien tarkoituksena on heikentää EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Jos ne yhdistettäisiin Naton alaisuuteen – kuten vielä tapahtuukin – sillä olisi haitallinen vaikutus EU:n puolustusteollisuuteen. Miten neuvosto voi luopua yhtenäisestä lähestymistavasta tähän kaikkia jäsenvaltioita koskettavaan kysymykseen? Miten se voi hyväksyä sellaiset arveluttavaan teknologiaan perustuvat suunnitelmat, joilla muka puolustetaan Eurooppaa ja jotka jakavat EU:n kahtia jättämällä jotkin jäsenvaltiot ulkopuolelle? Mikä uhka on vaarallisempi Puolalle ja Tšekin tasavallalle kuin Kreikalle, Kyprokselle, Espanjalle tai Portugalille?

Arvoisa korkea edustaja Solana, kuten huomautitte tänään, EU haluaa torjua aseiden leviämistä, mutta nämä suunnitelmat vain edistävät sitä puhumattakaan muista Venäjään liittyvistä seurauksista. Niinpä myös monet Yhdysvaltojen kongressin jäsenet vastustavat suunnitelmia. Näiden ihmisten kanssa meidän on tehtävä yhteistyötä.

  Jan Zahradil (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, kuuntelin kiinnostuneena korkean edustajan Solanan seikkaperäistä puheenvuoroa, josta kiitämme häntä. Sen aihe oli varteenotettava ja mielenkiintoinen. Luvallanne esitän muutamia huomautuksia.

Ensinnäkin korkea edustaja Solana korosti, ettei EU:lla ole varaa epäonnistua Kosovon kysymyksessä, omalla lähialueellaan. Olen aivan samaa mieltä ja muotoilisin asian näin: EU:n on ensin osoitettava ongelmanratkaisukykynsä lähialueilla sekä kykynsä edistää ympäröivän alueen vakautta ja vaurautta ja siten todistettava käytännössä, että se pystyy saavuttamaan laajempia kansainvälisiä tavoitteita, sillä ilman niitä jäädään tyhjien puheiden tasolle.

Toiseksi totean Yhdysvaltojen ohjuspuolustustukikohdista, tai Tšekin tasavallan tapauksessa tutka-asemista, että Tšekin hallitus suostui eilen virallisesti käynnistämään Yhdysvaltojen kanssa neuvottelut puolustusjärjestelmään kuuluvan tutka-aseman rakentamisesta. Tšekin hallitus ilmoittaa tietenkin mielellään kollegoilleen ja kumppaneilleen EU:ssa tämän asian edistymisestä, mutta on täysin selvää, että lopullisen päätöksen tekee Tšekin hallitus.

Olen vakaasti sitä mieltä, että kun tukikohta otetaan käyttöön, turvallisuus lisääntyy Keski-Euroopan lisäksi koko Euroopassa. Tiedämme kaikki, ettei tätä tukikohtaa ole suunnattu Venäjää vastaan, ja Venäjäkin tietää sen hyvin. Tämä peruste on näin ollen pelkkää harhautusta. Näkemykseni mukaan tämän toimenpiteen toteuttaminen auttaa myös vahvistamaan transatlanttisia suhteita.

Tietenkin se lisää myös Tšekin tasavallan ja Puolan kansainvälistä näkyvyyttä. Luotan siihen, ettei tämä asia huolestuta ketään. Haluan muistuttaa parlamentille, että EU:lla on turvallisuuteen liittyvät ja poliittiset rajansa ja että se on tässä tapauksessa törmännyt yhteen näistä rajoista.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, korkea edustaja Solana sanoi tänä aamuna Euroopan parlamentissa, että kansalaiset vaativat EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan koordinointia. Olen aivan samaa mieltä. Eurooppalaisista myös uusien jäsenvaltioiden kansalaiset odottavat EU:n koordinoivan ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa jopa silloinkin, kun kyseessä on Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittaminen EU:n alueelle. Tämä järjestelmä ei kuitenkaan ole Yhdysvaltojen sekä Puolan ja Tšekin tasavallan kahdenvälinen hanke, kuten jotkut Euroopan parlamentin jäsenet haluavat meille uskotella. Se koskee automaattisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, EU:n sisäisiä suhteita, EU:n suhteita Yhdysvaltoihin, Natoon ja Venäjään sekä useita aseidenriisuntaprosesseja ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen tarkoitettuja prosesseja.

Siksi kehottaisin korkeaa edustajaa Solanaa laatimaan parlamentille analyysin kaikista näistä seikoista ja niihin liittyvien ongelmien ratkaisumalleista yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Olen vakaasti sitä mieltä, että juuri tätä kansalaisemme odottavat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealta edustajalta.

  Stefano Zappalà (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän korkeaa edustajaa Solanaa tiedoista, joita hän antoi meille tänä aamuna. Keskustelumme perusteella on kuitenkin ilmeistä, että Euroopan unionilta puuttuu ulkopolitiikka ja siten myös yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.

Siksi haluan ilmaista Yhdistyneelle kuningaskunnalle täyden tukeni Iranissa pidätettyjen merimiesten takia, ja samanlaista tukea on osoitettava myös muissa maissa. Korostan kuitenkin, että jos meillä olisi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, meillä olisi paljon suurempi ratkaisuvalta kansainvälisissä kysymyksissä. Yhteisen ulkopolitiikan puuttuminen merkitsee myös sitä, että määrätyissä jäsenvaltioissa – omani mukaan luettuna – jopa sisäpoliittiset asiat saavat yksittäisten kannanottojen takia melko suuren painoarvon. Jos jatkamme liittokansleri Merkelin aloittamaa perustuslakisopimuksen edistämistä, toimimme mielestäni erittäin myönteisesti.

Haluan kiinnittää korkean edustajan Solanan huomion olennaiseen asiaan. Tänä aamuna on useaan kertaan mainittu kysymys mahdollisen Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamisesta Puolan tasavallan ja Tšekin tasavallan alueelle. Minusta vaikuttaisi siltä – en kuitenkaan tiedä, pitääkö tämä paikkansa – että tällaisen ohjuspuolustusjärjestelmän yhteydessä ei muun muassa otettaisi huomioon tiettyjä EU:n jäsenvaltioita, esimerkiksi Italiaa ja Kreikkaa. Olen kuullut tästä asiasta eriäviä näkemyksiä, jotka ovat perusteltuja.

Arvoisa korkea edustaja Solana, vaikka kannatankin henkilökohtaisesti tätä järjestelmää, on mielestäni tärkeää saada konkreettista tietoa, myös sitä tietoa, jonka olette päättänyt salata. Kehotankin teitä viipymättä toimittamaan alivaliokunnallemme kaiken mahdollisen tiedon.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, esitän minuutissa neljä ajatusta sähkösanomatyyliin.

Ensinnäkin on korkea aika vaihtaa kansainvälisissä asioissa vallitseva uuskonservatismi realismiin ja korvata tänään kuultu ääri-ideologinen ajattelumalli periaatteisiimme ja arvoihimme perustuvalla pragmatismilla.

Toiseksi totean, että monenvälisyys on keskeinen tavoite, emmekä saa epäonnistua tässä tavoitteessa.

Kolmanneksi totean, että monet lukkiutuneet kriisit itäisissä naapurivaltioissamme ovat vain osa yhtä kokonaisongelmaa, joka on Venäjän asema Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Meidän on vihdoin muodostettava näkemys tästä asiasta.

Neljänneksi totean, ettei Euroopan unioni ole puolustusliitto. Meidän on kuitenkin luotava poliittinen ympäristö, joka saisi Venäjän ja Yhdysvallat sitoutumaan globaalin kumppanuuden edistämiseen nykyisten uhkien varalta ja siten torjumaan kaikki kahdenväliset ohjuspuolustusjärjestelmät, jotka aiheuttavat hajaannusta keskuudessamme ja puolustamisen sijasta pikemminkin altistavat meidät vaaroille.

  Elmar Brok (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa korkea edustaja, hyvät kollegat, te, arvoisa korkea edustaja Solana, toitte selvästi – ja vieläpä järkevästi – esiin tarkat ongelma-alueet ja EU:n etunäkökohdat. Annan teille vain muutaman esimerkin: niitä ovat Lähi-itä, Kosovo, Iran, energian toimitusvarmuus ja monet muut kysymykset. Meidän on kuitenkin nyt pohdittava, miten asioiden on määrä edistyä. Ensinnäkin totean, että monilla näistä aloista emme saavuta mitään toimimalla pehmeän vallankäyttäjän tavoin – jollaisena itseämme pidämme – ellemme pyri määrätietoisella ja yhdenmukaisella ulkopoliittisella linjalla vaikuttamaan kumppaneihimme eri puolilla maailmaa, ja tällä tarkoitan erityisesti transatlanttisia suhteita.

Toiseksi totean, etteivät asiat edisty mihinkään, jos suhtaudumme Euroopan unioniin ikään kuin se muodostuisi eri alueista, joilla on erilainen turvallisuustaso. Energian toimitusvarmuuden alalla on huolehdittava siitä, että kaikille maille taataan samantasoinen suoja, mutta sitäkään ei voida hyväksyä, että ohjuskilpi suojaisi vähemmän jotakin tiettyä osaa Euroopan unionista.

Toisin sanoen tämänkaltaisista kysymyksistä ei voida neuvotella kahdenvälisesti. Päinvastoin on tehtävä selväksi, että perustuslaki antaa Euroopan unionille paremmat valmiudet ja mahdollisuuden esiintyä yksimielisesti, ja vetämällä yhtä köyttä meidän on vuorostaan oltava valmiita johdattamaan Nato strategisiin neuvotteluihin. Erilliset ratkaisut eivät ole avain vaikutusvaltaamme lisäämiseen, vaan näiden ratkaisujen yhdistäminen. Minusta vaikuttaa toisinaan siltä, että jotkut tahot vaativat itselleen solidaarisuutta energia-alan kysymyksissä, ja niillä on siihen oikeus. Niiden on kuitenkin myös osoitettava auliisti samanlaista solidaarisuutta muilla aloilla, jos aiomme siten saada muodostettua yhteisen eurooppalaisen kannan. Tämä on ainoa tapa turvata eloonjäämismahdollisuutemme maapallolla.

  Puhemies. Kiitos paljon, hyvä jäsen Brok. Vaikka arviointi ei kuulukaan tehtäviini, mielestäni käytitte ytimekkään puheenvuoron EU:n yhdentymispolitiikasta.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Yhdysvaltojen nykyinen hallitus kiirehtii ohjuspuolustusjärjestelmän perustamista. Se kattaisi osan Euroopan unionista, jos ohjuspuolustusta ja tutkia sijoitettaisiin Tšekin tasavaltaan ja Puolaan. Kaikki tämä maksaa 58 miljardia dollaria. Toisin käytettynä tällä rahamäärällä voitaisiin auttaa miljoonia nälkää näkeviä ihmisiä ja muuttaa ennalta arvaamattoman vaarallisiksi osoittautuvia maita perinpohjaisesti.

Euroopan maiden hallitukset ja kansalaiset suhtautuvat hyvin epäillen tällaisiin suunnitelmiin, jotka voivat johtaa asevarustelukilpaan ja vaarantaa koko alueen, jolla myös Liettua sijaitsee. Uusissa jäsenvaltioissa ei kuitenkaan ole käyty paljon julkista keskustelua tästä aiheesta. Yhdysvaltojen hallituksen suunnitelmista pitäisi keskustella avoimesti ja suoraan Natossa ja EU:n jäsenvaltioissa, ja myös Venäjä olisi otettava mukaan näihin keskusteluihin.

Mahdollisista vaaroista ja seurauksista piittaamattomat yksipuoliset toimet ovat usein aiheuttaneet vaikeasti selvitettäviä tilanteita. Esimerkiksi "Tähtien sota" -hankkeet olivat kylmän sodan aikakauden tuote. Jatkamalla niitä nyt myönnettäisiin, että maailma jakautuu edelleen vihamielisiin leireihin ja että pyrimme jälleen ratkaisemaan asioita voimankäytöllä ja aseilla.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, alun perin tarkoitukseni oli tänään puhua YUTP:n tehokkaan toiminnan edellytyksistä, mutta jäsen Schulzin ja jäsen Cohn-Benditin demagogiset puheenvuorot vaativat vastausta ja pakottavat minut korjaamaan muutamia virheitä.

Ensinnäkin totean, että joitakin vuosia sitten Yhdysvallat muutti alun perin kansallisen ohjuspuolustushankkeen pelkäksi ohjuspuolustushankkeeksi. Tarkoituksena oli suojata Yhdysvaltojen lisäksi myös Euroopan unionin ja Naton jäsenvaltioiden alue tällä ohjuskilvellä (tai sateenvarjolla). Tämä tehtiin Länsi-Euroopan valtioiden, kuten Saksan, nimenomaisesta pyynnöstä. Mistä tämä arvosteluryöppy siis on peräisin?

Toiseksi me eurooppalaiset olemme joidenkin vuosien ajan rakentaneet omaa eurooppalaista puolustusjärjestelmää, operaatioalueen ohjustorjuntaohjelmaa (TBMD). Jos teillä on epäselvyyksiä tästä asiasta, kehotan teitä tutustumaan julistukseen, joka annettiin Naton edellisessä huippukokouksessa Riiassa. Järjestelmän on tarkoitus valmistua vuoteen 2010 mennessä, ja jäsen Schulz ja jäsen Cohn-Bendit tuntuvat vastustavan tätä jollakin tavoin.

Kolmanneksi totean, että Venäjän ohjuskilvestä esittämät vastalauseet ovat jälleen yksi esimerkki kyseisen maan kritiikistä useita Yhdysvaltojen strategisia aloitteita kohtaan. Muistakaamme strategista puolustusaloitetta (SDI) vastaan suunnattu laaja kritiikki Reaganin hallintokaudella tai Yhdysvaltoihin kohdistettu arvostelu sen vetäydyttyä ABM-sopimuksesta.

Annan vankan tukeni ohjuspuolustusjärjestelmästä käytäville neuvotteluille Venäjän kanssa, mutta kehotan meitä säilyttämään malttimme.

Neljänneksi kannatan myös Euroopan parlamentin keskusteluja asiasta, mutta on muistettava, että päätösvalta säilyy Euroopan valtioiden riippumattomilla hallituksilla. Pyydän, etteivät vasemmistopuolueet ja vihreät käyttäisi tässä keskustelussa sellaisia väittämiä, jotka eivät ole totta, eivätkä johtaisi yleistä mielipidettä harhaan. Tällaisella menettelyllä saattaa olla valitettavia seurauksia. Se voi syventää entisestään erimielisyyksiä Euroopan unionissa ja nostattaa samankaltaista amerikkalaisvastaista mielialaa kuin vuosina 2002 ja 2003.

  Giulietto Chiesa (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ehdotonta vaatimusta Euroopan yhtenäisyydestä toistellaan yhä uudelleen EU:n ulkoisten toimien vahvistamiseksi. Meidän täytyy ymmärtää, mitä ja missä ovat ne voimat, jotka haittaavat Euroopan yhtenäisyyttä, sillä on selvää, että niitä on sekä Euroopassa että sen ulkopuolella. Olemme kuulleet joitakin niistä tässä keskustelussa.

Ohjukset, joita Yhdysvaltojen hallitus aikoo sijoittaa Puolaan – ohjukset, joilla aiotaan ampua alas Iranin olemattomia ohjuksia – on itse asiassa suunnattu Euroopan yhtenäisyyttä vastaan, ja niiden tavoitteena on tämän yhtenäisyyden heikentäminen tai jopa tuhoaminen. Tässä ei ole mitään sattumanvaraista: kyseessä ei ole erehdys, vaan Yhdysvaltojen elitististen ääriryhmien suunnittelema hanke. Tällaista provokatiivista toimintaa ei koskaan olisi voitu edes aloittaa, ellei Euroopassa olisi ollut siihen aktiivisesti osallistuvia voimia.

Näiden voimien tunnistaminen ja vaarattomaksi tekeminen on avain Euroopan vahvaan kansainväliseen toimintaan.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Domnule Preşedinte, doamnelor şi domnilor, doresc în primul rând să mulţumesc Înaltului Reprezentant pentru informarea cuprinzătoare cu privire la perspectivele politice externe comune în 2007. Fără îndoială, una din priorităţile noastre este stimularea creării unui spaţiu de stabilitate, securitate şi democraţie în vecinătatea Uniunii Europene.

În ceea ce priveşte frontiera de est, provocările sunt legate în primul rând de gestionarea problemei conflictelor îngheţate. În afară de eforturile existente, instrumentele de cooperare regională, inclusiv cooperarea cu şi în cadrul zonei Mării Negre, trebuie dezvoltate şi implementate încă din 2007. Succesul politicii externe comune depinde în primul rând de succesul nostru în securizarea frontierei noastre externe şi zonei de vecinătate, iar implicarea noastră mai activă în 2007 este nu numai o prioritate, dar şi o obligaţie.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, ohjuspuolustusjärjestelmä uhkaa muodostaa uuden rautaesiripun, eikä siksi anna mitään takeita kansainvälisestä rauhasta ja turvallisuudesta. Tosiasiassa se saattaa johtaa nykyisten konfliktien laajentumiseen kaikkialla maailmassa. Emme saa aloittaa uutta asevarustelukilpaa: ohjuspuolustusjärjestelmän pääasiallinen tarkoitus on Yhdysvaltojen suojelu.

Jos joku kysyisi minulta esimerkiksi, pitääkö meidän puolustaa rauhaa ja suojata Yhdysvaltoja terroristeilta, vastaukseni olisi "kyllä". Ohjuspuolustusjärjestelmä herättää kuitenkin monia kysymyksiä. Emme voi sallia Euroopan uutta hajaannusta, ja meidän on pyrittävä Venäjän kanssa rauhanomaiseen kompromissiin konfliktin sijasta.

Olen kääntynyt tässä asiassa Puolan hallituksen puoleen lukuisissa yhteyksissä ja ehdottanut tästä kysymyksestä julkista keskustelua Puolassa ja EU:ssa. Puolan nykyinen oikeistohallitus pitää kuitenkin tiukasti kiinni EU:n vastaisesta ja hajottavasta linjastaan, kuten se teki perustuslakisopimuksenkin yhteydessä. Vaikka Euroopan unioni ei olekaan puolustusliitto, olisi julkisesti selvitettävä, tarvitaanko ohjuspuolustusjärjestelmää koskevassa kysymyksessä EU:n ja Naton yhteisiä poliittisia päätöksiä.

  Jana Hybášková (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Iranin vallankumouskaartin teot ovat tiedossamme: heidän vastuullaan ovat AMIA:n rakennuksen pommitus Argentiinassa, Khobar Towersin pommitus, Shahab III -ohjukset ja Yhdistyneen kuningaskunnan 15 sotilaan vangitseminen vastauksena viiden Pasdaran-vallankumouskaartin jäsenen pidättämiseen Erbilissä. Hizbollahin kansainvälinen johtaja Imad Mughniyah on iranilainen.

Ohjuspuolustusjärjestelmässä on kyse uhkan arvioinnista ja priorisoinnista. Uhka on todellinen. Meidän on suojeltava ja vahvistettava Eurooppaa. Lounais-Eurooppaa on suojeltava terrorismia vastaan. Kaakkois-Eurooppa tarvitsee alueellista ohjuspuolustusjärjestelmää. Naton sisällä on perustettava kansallisia ohjuspuolustusjärjestelmiä, mutta meidän on mukautettava kolmatta pilaria. Pohjois-Euroopalle, Tšekin tasavallalle, Puolalle ja Yhdysvaltojen itärannikolle voidaan luoda monitahoinen ohjuspuolustusjärjestelmä jakamalla aineistoa ja tietoa Naton ohjauksessa ja valvonnassa. Tiedätte, että tämä on toteutettavissa. Tietojenvaihto maksaa vähemmän kuin miljardi euroa. Tätä varten tarvitaan kahdenvälisiä neuvotteluja ja Natossa käytäviä neuvotteluja, mutta itsenäisten valtioiden on tehtävä päätökset. Ennen kaikkea meidän, sekä minun että teidän, on otettava vastuuta asiasta.

  Javier Solana, korkea edustaja. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä heidän puheenvuoroistaan. Keskustelu on ollut pitkä ja siinä on käytetty monia puheenvuoroja. Kaikki eivät ole olleet paikalla koko keskustelun ajan, mutta mielestäni on sanottu monia tärkeitä asioita. Esitän kiitokseni myös Euroopan parlamentin jäsenten enemmistön rakentavasta suhtautumisesta. Haluan jälleen kerran tuoda esiin, että olen halukas jatkamaan keskustelua niistä tärkeistä asioista, joista olemme aloittaneet strategisen keskustelun tänä aamuna.

Esitän lyhyen yhteenvedon, koska tiedän, että teillä on tärkeä äänestys klo 11.30.

Meidän on tuomittava erittäin suorasanaisesti englantilaisten merimiesten sieppaus Iranissa ja vaadittava heidän välitöntä vapauttamistaan. Luullakseni olemme tämänpäiväisen keskustelun jälkeen täysin yksimielisiä ja olemme tuoneet sen hyvin selvästi esiin.

Mainitsen Lähi-idän kysymyksen, koska mielestäni se nousee yhdeksi kaikkein tärkeimmistä kysymyksistä tämän ajankohdan ja syyskuun välillä. Jotakin voidaan mielestäni tässä välissä saada aikaan hyvällä tahdolla, hyvällä yhteistyöllä Yhdysvaltojen ja arabimaiden kanssa sekä hyvällä keskinäisellä yhteistyöllä.

Olemme uudessa tilanteessa. Muutamia tunteja sitten söin päivällistä Riadissa, ja olen juuri saapunut tänne. Olisin suonut joidenkin teistä olevan siellä, jotta voisitte nähdä Euroopan unionin ulkopoliittiset päätöksentekijät toiminnassa. Voin vakuuttaa, että noissa kokouksissa meillä on painoarvoa ja meidät otetaan todella vakavasti. Pyydän teitä luottamaan siihen. Jos voisin, kutsuisin teidät mukaani.

(Suosionosoituksia)

Muutama tunti sitten olin vielä Riadissa keskustelemassa erittäin tärkeistä aiheista, joista kirjoitetaan huomenna lehdissä. Toivon, että neuvottelutulokset kantavat hedelmää lähipäivinä.

Toiseksi haluan jällen kerran ottaa Euroopan parlamentissa esiin Libanonin kysymyksen. Meillä on suuri vastuu Libanonista. Sitä ei ole pidetty riittävästi esillä. Haluan jälleen kerran toistaa, että meille pääministeri Sinioran hallitus on Libanonin laillinen hallitus, ja meidän on jatkettava kyseisen hallituksen auttamista.

(Suosionosoituksia)

Mielestäni se yhteistyö, jota teemme Libanonissa maan eteläosaan sijoitettujen eurooppalaisten UNIFIL-joukkojen avulla, sekä Pariisissa hiljattain järjestetty konferenssi Libanonin jälleenrakentamisen hyväksi ovat osoitus vastuuntunnostamme tätä maata kohtaan. Tämä on olennaisen tärkeää. On myös olennaista jatkaa Libanonin hallituksen tukemista: sellaisen hallituksen, joka voi saada aikaan tuloksia eikä ole toimintakyvytön, kuten jotkut ihmiset toivovat.

On tärkeää perustaa kansainvälinen tuomioistuin käsittelemään Libanonin johtajien murhia, ensimmäiseksi pääministeri Rafik Haririn kolme vuotta sitten tehtyä murhaa. Meidän on saatava aikaan neuvotteluratkaisu, ja teemme parhaamme sen aikaansaamiseksi. Kyseisiin neuvotteluihin osallistuu edustajia YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta sekä Euroopan unionin edustaja, joka edustaa teitä kaikkia – koko Euroopan unionia. Tällaista ei ole vielä koskaan tapahtunut lähihistoriassamme.

Meillä on vastuullisia tehtäviä myös Afrikassa. Niillä on olennainen merkitys tästä hetkestä kesään saakka. Siihen saakka asialistamme onkin hyvin intensiivinen, hyvin tiivis. Jos ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja haluaa, seuraan erittäin mielelläni tätä asialistaa Euroopan parlamentissa. Asialista on hyvin intensiivinen, ja sillä on keskeinen merkitys vakaudelle ja rauhalle sekä maailmanlaajuisesti että maanosamme lähialueilla.

Arvoisa puhemies, kiitos vielä kerran. Tämä on ensimmäinen kerta, kun osallistun teidän johtamaanne keskusteluun Euroopan parlamentissa. Voitte luottaa siihen, että tuen tätä suuresti kunnioittamaani toimielintä aina tarvittaessa. Joku sanoi minun etsivän työpaikkaa, vaikka se ei ole totta, mutta saatatte joka tapauksessa kutsua minut tänne hieman useammin!

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Arvoisa korkea edustaja, suuret kiitokset puheenvuorostanne ja osallistumisestanne tähän pitkään keskusteluun. Olemme kiitollisia siitä, että Saudi-Arabiasta palattuanne tulitte suoraan Euroopan parlamenttiin.

Teillä on yksi vaikeimmista vastuualueista Euroopan unionissa: annatte ulkopolitiikallemme kasvot. Lasi ei ole puoliksi tyhjä, vaan se on puoliksi täynnä, ja on meidän yhteinen tavoitteemme, että lasi on puoliksi täynnä. Siksi Euroopan parlamentti antaa teille täyden tukensa ja toivottaa teille onnea.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittaminen Eurooppaan on jälleen uusi osoitus Yhdysvaltojen osallistumisesta asevarustelukilpaan ja sotilasmenojen jyrkästä lisäämisestä, joiden tarkoituksena on edistää Yhdysvaltojen interventio- ja hyökkäyspolitiikkaa sekä imperialistista miehitystä liittolaistensa, ja varsinkin Naton, tuella.

Tämän aloitteen taustalla on Naton strategisen perusnäkemyksen muutos, sen laajentuminen Venäjän federaation rajoille ja yhä vihamielisempi imperialismi, kuten väliintulot Jugoslaviassa, Afganistanissa, Irakissa ja Lähi-idässä sekä itsenäisiin valtioihin kohdistuvat uudet uhkat osoittavat. Tämä toimintatapa pahentaa mantereen poliittista hajaannusta EU:n nykyisistä erimielisyyksistä huolimatta.

Venäjän federaatio antaa selviä merkkejä siitä, että "johtoajatus" on jo aikaa sitten vanhentunut.

Yhdysvaltojen maailmanlaajuisen ohjuspuolustusjärjestelmän perustamista koskeva suunnitelma, johon kuuluu uusien tukikohtien sijoittaminen Eurooppaan – tutkia Tšekin tasavaltaan ja ohjuksia Puolaan – kohtaa yhä suurempaa vastustusta. Tšekin ja Puolan kansalaiset torjuvat Yhdysvaltojen aikomukset yhä äänekkäämmin.

Meidän on käynnistettävä rauhanliike.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. – (EN) Haluan käsitellä erityisesti Yhdysvaltojen ohjuspuolustusjärjestelmien sijoittamista Eurooppaan. Tarkasteltuani samanlaista kysymystä Japaniin sijoitetusta alueellisesta ohjuspuolustusjärjestelmästä, jolla "puolustaudutaan" Pohjois-Korean kuviteltua uhkaa vastaan, voin vain sanoa. että meitä johdetaan harhaan sanalla "puolustus". Näiden Japanin ja Euroopan järjestelmien tarkoituksena on antaa Yhdysvalloille valmius ennaltaehkäisevään iskuun joko Pohjois-Koreaa tai Irania vastaan. Niillä ei voida torjua Kiinan tai Venäjän laajamittaista iskua – en kylläkään tarkoita, että sellainen olisi edes todennäköinen – vaan puolustautua satunnaisilta ohjuksilta ja taistelukärjiltä ennaltaehkäisevän iskun jälkeen sellaista maata vastaan, jolla on vähäinen määrä ohjuksia ja taistelukärkiä. Tällaisen teknologian sijoittaminen Eurooppaan tekee Euroopasta vaarallisemman eikä suinkaan turvallisemman paikan, mikä on Yhdysvaltojen uuskonservatiivisen ulkopolitiikan kannalta tarkoituksenmukaista.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Lausunnot, jotka korkea edustaja Solana antoi Euroopan parlamentissa Euroopan unionin yhteisen ulkopolitiikan näkymistä vuonna 2007 muutama päivä Euroopan unionin 50. vuosipäivän juhlallisuuksien jälkeen, vahvistavat todeksi EU:n imperialistisen luonteen. EU:n ulkopolitiikan edustaja toisti EU:n aikomuksen vahvistaa imperialistista rooliaan maailmanlaajuisesti. EU tehostaa militarisointiaan organisoimalla sotilaallisia järjestelmiään ja nopean toiminnan joukkojaan. Samassa yhteydessä se edistää "itsenäisen" protektoraatin perustamista Kosovoon ja valmistelee Euroopan miehityksen tehostamista lähettämällä alueelle 1 500 miehen vahvuiset joukot. Se kiristää taloudellista hirttosilmukkaa palestiinalaisten kaulassa yhä tiukemmalle. Se suunnittelee uutta imperialististen interventioiden sarjaa Valko-Venäjällä ja Ukrainassa. Se lujittaa interventiotoimiaan Afrikassa voidakseen paremmin ryöstää sen rikkaita voimavaroja ja pärjätäkseen kasvavassa kaupankäynnissä Kiinan ja Intian kanssa etenkin energia-alalla.

Välttääkseen ohjuspuolustusjärjestelmän nostattamat ruohonjuuritason reaktiot Yhdysvalloissa, Tšekin tasavallassa ja Puolassa EU yrittää taktikoida jättämällä asian jäsenvaltioiden ratkaistavaksi samalla, kun se jättää avoimeksi mahdollisuuden sijoituspäätöksen tekemisestä Natossa, salassa kansalaisilta.

Ihmisten on valppaudellaan ja toimintaansa tehostamalla kaadettava EU:n, Naton ja Yhdysvaltojen imperialistiset suunnitelmat.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies VIDAL-QUADRAS