Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 24. huhtikuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

5. HIV:n/aidsin torjunta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2006–2009 (keskustelu)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Andrejevsin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0091/2007) HIV:n/aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa 2006–2009 (2006/2232(INI).

 
  
MPphoto
 
 

  Georgs Andrejevs (ALDE), esittelijä. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää neuvoston puheenjohtajaa hänen Bremenissä lausumistaan kannustavista sanoista – jollaisia toivoakseni kuulemme myös tämänpäiväisessä keskustelussamme – ja jatkuvasta sitoutumisestaan HIV:n/aidsin torjuntaan. Kuten liittokansleri Angela Merkel totesi Bremenissä järjestetyssä konferenssissa pitämässään ohjelmapuheessa, HIV:n/aidsin torjunta on kaikkien jäsenvaltioiden vastuulla. Uskon vakaasti, että jokaisen jäsenvaltion hallituksen pitäisi seurata Saksan esimerkkiä ja kantaa täysi poliittinen vastuu sisällyttämällä HIV:n/aidsin torjunta tärkeimpien poliittisten painopistealueiden luetteloonsa.

Parlamenttia pyydetään tänään äänestämään mietinnöstäni, jossa käsitellään HIV:n/aidsin torjuntaa Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa vuosina 2006–2009 ja johon sisältyy monia tärkeitä ehdotuksia siitä, miten tätä sairautta olisi torjuttava. Useat kollegat myötävaikuttivat tämän lopullisen konsolidoidun version syntymiseen, ja haluan hyödyntää tätä tilaisuutta kiittääkseni kaikkia kollegoitani, jotka antoivat oman panoksensa tähän mietintöön varjoesittelijöinä tai esittämällä tarkistuksia. Heidän työnsä oli hyvin arvokasta, ja arvostan sitä suuresti.

Kuten tiedätte, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan äänestyksen jälkeen poliittiset ryhmät esittivät useita uusia tarkistuksia, joista on määrä äänestää tämänpäiväisessä istunnossa. Tuen suurinta osaa näistä tarkistuksista. En kuitenkaan voinut kannattaa niitä kaikkia. Yhden tällaisen tarkistuksen hyväksyminen merkitsisi todellisuudessa sen nykyisen tilanteen jatkumista, jossa kaksi EU:n jäsenvaltiota ei anna tietoja HIV:ä/aidsia käsitteleville EU:n valvontaelimille, erityisesti tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaiselle keskukselle (ECDC). Näin ollen kehotin mietinnössäni näiden kahden jäsenvaltion toimivaltaisia elimiä aloittamaan tietojen antamisen. Kaikki muut 25 jäsenvaltiota antavat kansalliset tietonsa nimettöminä, mikä ei ole ristiriidassa henkilötietojen suojan kanssa.

Haluan kiinnittää huomionne Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämään tarkistukseen 4, jolle pyydän myös tukeanne ja joka koskee yleistä ja yhtäläistä oikeutta saada lääkkeitä Euroopan unionissa. Saanen selittää lyhyesti perustelut tämän tarkistuksen esittämiselle. Kuten mietinnössä on jo todettu, antiretroviruslääkehoidon saatavuus ja antiretroviruslääkkeet vaihtelevat Euroopan unionin eri jäsenvaltioissa. Saanen samanaikaisesti muistuttaa teitä siitä, että EY:n perustamissopimuksen 300 artikla muodostaa oikeusperustan, jonka nojalla komissio voi käydä neuvotteluja kaikkien jäsenvaltioiden puolesta, jos neuvosto antaa komissiolle siihen valtuudet. Tällaisessa tapauksessa, mikäli Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyisivät tämän ehdotuksen, komission valtuutuksen soveltamisalaa ja voimassaoloa rajattaisiin koskemaan ainoastaan näitä nimenomaisia neuvotteluja, nimittäin antiretroviruslääkkeiden yleistä ja yhtäläistä saatavuutta. Kaikkien 27 jäsenvaltion puolesta käytävien neuvottelujen lopputulos voisi olla hyödyllinen kaikkien kannalta ja turvata kaikille EU:n kansalaisille näiden lääkkeiden yleisen ja yhtäläisen saatavuuden.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan vielä kerran kiittää kaikkia kollegoitani, jotka osallistuivat mietinnön parissa tehtyyn työhön. Työ tämän pandemian torjumiseksi ei pääty tämänpäiväiseen äänestykseen, vaan se jatkuu kentällä. Haluankin kehottaa kaikkien jäsenvaltioiden hallituksia ja komissiota tukemaan kansalaisjärjestöjä, yhteiskunnallisia järjestöjä ja koko yhteiskuntaa HIV:n/aidsin torjunnassa. Vaadin, että näiden toimijoiden työ mahdollistetaan osoittamalla tarvittavat taloudelliset varat niiden tahojen vahvistamiseksi, jotka torjuvat tätä epidemiaa etulinjassa. Kansalaisyhteiskunnan roolia HIV:n/aidsin torjunnassa ei pidä aliarvioida, ja meidän on taattava sille täysi poliittinen tukemme.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
  
MPphoto
 
 

  Ulla Schmidt, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, kiitän teitä tilaisuudesta puhua tänään täällä parlamentissa. Kiitän myös jäsen Andrejevsia siitä, että hän on esitellyt mietintönsä, jossa tehdään selväksi, että HIV/aids on yhä vaarallinen sairaus, ja vaikka yhdistämmekin sen usein – ja aivan oikein – Afrikkaan, se koskettaa myös omaa maanosaamme, Eurooppaa.

Osassa maanosaamme HIV-tartunta leviää nyt nopeammin kuin muualla maailmassa, ja tartuntojen määrä on valitettavasti kasvussa kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Meidän on siten otettava tämä asia omaksemme, sillä HIV/aids on enemmän kuin terveysongelma. Se vaikuttaa myös taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen valtioissa, joissa sitä esiintyy.

Olenkin hyvin iloinen siitä, että onnistuimme saamaan mukaan Bremenissä järjestettyyn konferenssiin yli 41 eurooppalaista valtiota, joiden joukossa oli muutamia naapurimaitamme ja joita edustivat ministerit tai näiden sijaiset, että pystyimme korostamaan hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan välisen liiton merkitystä HIV:n/aidsin torjunnassa ja että konferenssissa tehtiin myös selväksi, että HIV/aids on nähtävä erittäin merkittävänä kysymyksenä. Olen hyvin kiitollinen Saksan liittokanslerille hänen selkeästä lausunnostaan ja myös siitä, että konferenssin tuloksia ja päätelmiä käsitellään paitsi EU:n terveysneuvostossa myös kesäkuisessa Eurooppa-neuvostossa.

Tärkein Bremenin julistuksen saavutus on se, että siinä määritettiin neljässä keskeisessä kohdassa hyvin selkeästi, mitkä painopistealueidemme on oltava. Nämä painopistealueet vastaavat hyvin pitkälti niitä, jotka olette esittänyt mietinnössänne ja sen perusteluissa.

Kaikissa strategioissamme on asetettava etusijalle ehkäisy, sillä meillä ei ole käytettävissämme lääkkeitä eikä rokotteita, joilla HIV:n/aidsin leviäminen voitaisiin estää.

On ehdottomasti ensiarvoisen tärkeää, että sairastuneiden ihmisoikeudet tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan ja edistetään. Näihin kuuluu oikeus saada suojaa syrjinnältä ja leimaamiselta.

Diagnoosin ja hoidon yleinen saatavuus on taattava. Äsken nostettiin esille kysymys, voimmeko neuvotella lääkkeiden hinnat. Yksi Bremenissä saavutettu edistysaskel on se, että lääketeollisuus on selkeästi todennut hyvän huolenpidon käsittävän myös kohtuuhintaiset lääkkeet. Lääketeollisuus on ilmaissut halukkuutensa etsiä yhdessä komission, Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden kanssa tapaa, jolla kukin jäsenvaltio voi varmistaa kohtuuhintaisen hoidon ja kohtuuhintaisten ruiskeiden saatavuuden hinnoista neuvottelemalla. Tämä on edistystä.

Meidän on myös sitouduttava uudelleen ja entistä voimakkaammin tutkimukseen ja kehitykseen sekä parannettava Euroopassa sijaitsevien tutkimus- ja kehityslaitosten yhteyksiä ja yhteistoimintaa. Rokotteisiin ja mikrobisideihin tehtäviä investointeja on lisättävä.

Uskon, että tämä konferenssi on mahdollistanut jonkinasteisen edistymisen. Olisin iloinen, jos jäsenvaltiomme asettaisivat yhdessä parlamentin ja komission kanssa tämän kysymyksen asialistan kärkeen ja osoittaisivat näin, että aids on meitä kaikkia koskettava asia. Aids ei ole vain naapurivaltioidemme ongelma, vaan koko Euroopan ongelma. Se liittyy erittäin voimakkaasti sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseemme ja myös siihen, onnistummeko tarjoamaan kansalaisille lisäarvoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Andrejevsia sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäseniä erinomaisesta työstä tämän mietinnön laadinnassa. Haluan myös kiittää kahta muuta valiokuntaa, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa, niiden panoksesta tässä tärkeässä asiassa.

Saanen myös sanoa, miten iloinen olen siitä, että Saksan terveysministeri Schmidt on tänään täällä parlamentissa. Tämä on ensimmäinen kerta näiden kolmen vuoden aikana, jotka olen ollut komission jäsenenä, kun kollegani neuvostosta on osallistunut tällaiseen keskusteluun täysistunnossa. Olen hyvin iloinen, koska tämä on osoitus siitä, miten tärkeää kaikkien kolmen toimielimen on tehdä hyvin tiivistä, vankkumatonta ja tehokasta yhteistyötä tämän sairauden torjunnassa.

Onko HIV/aids unohdettu ongelma vai vaiettu sairaus? Onko lähestymistapamme sellainen, että vaikenemalla tästä sairaudesta saamme sen katoamaan? Asia ei kuitenkaan toimi niin. Kysymys kuuluukin, onko meistä tullut omahyväisiä? Pidämmekö itsestäänselvyytenä, että olemme voittaneet tämän ongelman, ettei tarvetta toimiin ole tai että kyseessä on muiden, tiettyjen riskiryhmien ongelma? Olemmeko sitä mieltä, että asianomaisten ryhmien on näin ollen käsiteltävä tätä ongelmaa, kun taas meidän ei tarvitse olla siitä huolissamme? Näin ihmiset saattoivat ajatella aiemmin, mutta olen iloinen, ettei tämä pidä nykyään paikkaansa. Tiedämme nyt, että kyse on koko yhteiskunnan ongelmasta. Ehkäpä yhteiskunta maksaa nyt aiemmasta omahyväisyydestämme, ja nyt on aika toteuttaa uusia tehokkaita toimia tämän ongelman käsittelemiseksi.

Useimmat teistä tietävät minun olevan turhautunut siihen, että Euroopan unionissa, jossa on maailman korkein koulutustaso, terveydenhuollon taso ja elintaso, ihmisiä kuolee edelleen väärien elämäntyyliä koskevien valintojen vuoksi. Tätä pyritään käsittelemään toimissamme, joiden tarkoituksena on varmistaa HIV/aidsin ehkäisy. Minusta on turhauttavaa, ja jopa noloa, että 20 tai 25 vuotta myöhemmin joudumme edelleen keskustelemaan samoista HIV:ä/aidsia koskevista kysymyksistä. Meidän on edelleen keskusteltava samoista toteutettavista toimenpiteistä, joiden pitäisi nyt olla jo vakiokäytäntö ja rutiinia Euroopan unionissa. Meidän on edelleen selitettävä, että kondomin käyttö on kaikessa yksinkertaisuudessaan tehokkain tapa suojautua. Tämä on yksinkertainen totuus. Meidän on myös selitettävä, että kaikki ovat vaarassa. Emme voi sanoa joillekin ryhmille, että kyseessä on niiden ongelma ja että tähän riskiryhmään kuulumattomien ei tarvitse olla asiasta huolissaan. Meidän on edelleen korostettava, että yksinkertaiset ehkäisytoimet todellakin suojaavat HIV:ltä/aidsilta.

Eurobarometri-kyselyn tulokset olivat, kuten tiedätte, järkytys. Suuri prosenttiosuus Euroopan unionin kansalaisista uskoo edelleen, että HIV-tartunnan tai aidsin voi saada suutelemalla hiv-positiivista tai aidsia sairastavaa suulle, juomalla samasta lasista tai käyttämällä samaa wc-istuinta kuin hiv-positiivinen tai aidsia sairastava henkilö. On noloa, että 25 vuoden jälkeen ihmiset eivät vieläkään tiedä tämän enempää. Tai mikä vieläkin pahempaa, luullaan, että terveydenhuollossa työskentelevä henkilö voi todellakin saada tartunnan hiv-positiivisia potilaita hoitaessaan.

Meidän on nähdäkseni vauhditettava toimiamme. Kyseessä on nyt koko väestön, erityisesti nuorten ja naisten, ongelma. Suuresta osasta nuoria tuli seksuaalisesti aktiivisia 1980-luvun kampanjoiden päättymisen jälkeen. Tuolloin toteutettiin erittäin paljon kampanjoita, joiden vetäjinä toimivat kuuluisat ihmiset – näyttelijät, hallitusten päämiehet ja laulajat – jotka kiinnittivät huomiota tähän ongelmaan ja auttoivat keskittymään siihen, mitä ongelman suhteen tehdään. Näin ei valitettavasti enää toimita. Luulimme asian olevan hallinnassamme, mutta näin ei ollut. Uudet sukupolvet ovat kasvamassa aikuisiksi epätietoisuudessa. Olen siten hyvin kiitollinen puheenjohtajavaltio Saksalle sekä sen terveysministerille ja liittokanslerille keskittymisestä uudelleen tähän sairauteen ja yksinkertaisiin tapoihin, joilla voimme suojautua siltä.

Samanaikaisesti on äärimmäisen tärkeää investoida tutkimukseen, ja komissio tekeekin parhaillaan näin. On hyvin tärkeää investoida lääketieteeseen – en toista sitä, mikä on jo sanottu – ja varmistaa kohtuuhintaisten ja tehokkaiden antiretroviruslääkkeiden saatavuus. Nämä ovat tärkeitä toimia, jotka voimme toteuttaa. Tämä on meille hyvin tärkeä painopistealue, ja kuten totesin, olen hyvin iloinen, että neuvosto ja puheenjohtajavaltio Saksa, ja myös parlamentti, suhtautuvat siihen samalla tavalla.

Jatkamme ja tehostamme kampanjoitamme nuorten valistamiseksi. Kannustamme jälleen kondomien käyttöön. Teemme tutkimusta ehkäisevistä toimista ja lääkkeistä. Tutkimus on sukupuolisidonnaista, koska ymmärrämme, että asiaan liittyy näkökohtia, joissa sukupuolten välillä on eroja, ja mukautamme tutkimustamme ja toimiamme tämän todellisuuden huomioon ottamiseksi. Olen pannut merkille mietintöön sisältyvän asianomaisen kohdan ja olen samaa mieltä siitä, että meidän komissiossa on varmistettava, että määritellyistä aloista vastaavat yksittäiset yksiköt tekevät yhteistyötä, samalla kun myös käsittelemme tätä aihetta yleismaailmallisena ongelmana. Tiedämme, että tämä ongelma vaikuttaa EU:n naapurimaihin mutta myös kehitysmaihin, ja meillä on velvollisuus tehdä yhteistyötä myös niiden kanssa.

Haluan kiittää esittelijää ja parlamenttia mietinnöstä. Siinä todellakin käsitellään kaikkia tärkeitä kysymyksiä. Teemme työtä näiden kysymysten parissa. Joissakin tapauksissa, kuten komission sisäisen yksiköiden välisen yhteistyön kohdalla, olemme jo tehneet niin. Ryhdymme myös toimiin antamalla rahoitusta ja toteuttamalla ohjelmia. Esimerkiksi vuonna 2007 pyrimme kehittämään parhaita käytäntöjä nuorten seksuaalisen riskikäyttäytymisen käsittelemisessä, ehkäisemään HIV:ä/aidsia miehillä, jotka harrastavat seksiä miesten kanssa, ja kehittämään koulutusohjelmia terveydenhuoltohenkilöstölle ja kansalaisjärjestöille HIV:n/aidsin kanssa elävien kohtelun ja hoidon parantamiseksi.

Kyseessä on meille hyvin tärkeä painopistealue. Kyse ei ole vain politiikasta tai strategiasta, vaan kyse on myös moraalisesta velvoitteesta. Katson, että koko järjestelmä on pettänyt kansalaisemme viimeisten 20 vuoden aikana ja että nyt on aika jatkaa toimiamme ja korjata virheemme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, suuret kiitokset puheestanne, joka oli täynnä tunnetta ja sitoutumista ja joka myös noudatteli hyvin pitkälti parlamentin huolenaiheita ja vaatimuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Gurmai (PSE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) HIV/aids, yksi vaarallisimmista sairauksista nykyään, ei tunne rajoja. HIV-tartunnan saaneiden tyttöjen ja naisten lukumäärä on kahtena viime vuotena kasvanut kaikkialla maailmassa, erityisen nopeasti Itä-Euroopassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Tämän epidemian torjuminen ei saa näin ollen rajoittua koskemaan EU:n aluetta vaan vaatii pikaisesti maailmanlaajuista yhteistyötä. Vuonna 2005 todettiin lähes 5 miljoonaa uutta HIV-tartuntaa koko maailmassa ja aidsiin liittyviin sairauksiin kuoli 3 miljoonaa ihmistä. Näistä noin puoli miljoonaa oli lapsia.

Toisen ryhmän, jolla on yhä suurempi riski saada HIV-tartunta, muodostavat naiset, sillä yhä useammat heistä saavat HIV-tartunnan tietämättään, ja heistä puolestaan tulee viruksen kantajia, jolloin he saattavat tartuttaa lapsensa. Naisten ja lasten suojelun olisi oltava kaikkein tärkein osa HIV:n/aidsin torjuntaa koskevaa strategiaa. Tehokkaimmat välineet tässä taistelussa ovat ehkäisy, tiedottaminen, kansalaisten valistamiseen käytettävät välineet, tarkoitukseen parhaiten soveltuvien viestintäkanavien lisääntynyt käyttö, tietojen kerääminen, tutkimus sekä sairauden varhainen toteaminen ja hoito. Meidän on varmistettava, että korkealaatuinen terveydenhuolto on kaikkien saatavilla henkilön iästä ja sukupuolesta riippumatta.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonios Trakatellis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, parantaaksemme HIV:n/aidsin EU:ssa ja unionin naapurimaissa tarvitsemme yhdennetyn strategian, jolla edistetään HIV:n/aidsin ehkäisyä yhteisössä ja sen naapurimaissa, mutta myös maailmanlaajuisesti.

Aids-tartunnan saaneiden ja aidsin kanssa elävien ihmisten määrä kasvaa jatkuvasti, ja maailmassa rekisteröidään joka päivä 12 000 uutta tartuntaa. Sairauden ehkäisemiseen ei ole olemassa rokotetta, eikä mikään hoito ole toistaiseksi osoittautunut menestyksekkääksi.

Hippokrateen ikivanhaa sanontaa "ennaltaehkäiseminen on parempi kuin hoito" mukaillen yhdennetty strategia koostuisi tehokkaan ehkäisyn edistämisestä. HIV:ä/aidsia voidaan ehkäistä lisäämällä kansalaisten tietoisuutta, kuten komission jäsen mainitsi, ja siten kaikki tarvittavat ehkäisevät toimet voitaisiin toteuttaa.

Lisäksi meidän on toteutettava tiettyjä toimia tähän nimenomaiseen sairauteen liittyvien ennakkoluulojen poistamiseksi. Tartunnan saaneet kohtaavat jatkuvasti suvaitsemattomuutta ja syrjintää. Samanaikaisesti ehkäisevien toimien kanssa meidän on tietysti edistettävä niitä tutkimuksen ja innovoinnin aloja, jotka antavat meille mahdollisuuden saada uusia lääkkeitä ja mahdollisesti rokotteita.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan kiittää esittelijä Andrejevsia poikkeuksellisen hyvästä työstä, jota hän on tehnyt. Yhteistyömme toimi harvinaisen hyvin, ja kiitän häntä siitä. Katson, että mietinnön myötä pystymme laatimaan poikkeuksellisen hyvän ehkäisystrategian sekä Euroopan unionissa että maailmanlaajuisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Dorette Corbey, PSE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, aids on yhä murhenäytelmä, joka jatkuu paitsi kehitysmaissa myös Euroopassa, ei vain homoseksuaalien ja huumeiden käyttäjien vaan myös heteroseksuaalien ja seksistä kokonaan pidättäytyvien keskuudessa. Haluankin kiittää lämpimästi esittelijäämme Andrejevsia, joka on nähnyt paljon vaivaa tässä työssä ja laatinut hienon mietinnön.

Ryhmämme on tehtävä kaikkensa aids-epidemian pysäyttämiseksi, ja meidän on tehtävä investointeja tätä silmällä pitäen. Ensinnäkin meidän on investoitava ihmisiin, naisiin. Meidän on suhtauduttava ehkäisyyn vakavasti. Meidän on otettava vakavasti naisten, nuorten, seksityöntekijöiden ja huumeiden käyttäjien todellisuus, joka on otettava työmme perustaksi. On olennaista, että kouluissa ja sairaaloissa jaetaan tietoa, jossa suhtaudutaan ihmisten moraalisiin valintoihin kunnioittavasti. Tiedottamisen pitäisi käsittää myös kaikki sukupuolitaudit, sillä ne lisäävät alttiutta sairastua aidsiin.

Toiseksi meidän on investoitava uusiin tuotteisiin, mikrobisideihin, tuotteisiin, joiden ansiosta naiset voivat suojautua aidsilta, lääkkeisiin ja rokotteisiin sekä ympäristöystävällisempiin lääkkeisiin. Miehille ja naisille tarkoitettuja kondomeja on oltava jatkossa laajemmin saatavilla.

Kolmanneksi meidän on investoitava poliittiseen innovointiin. Meidän on ylitettävä olemassa olevat esteet viipymättä. Kohtuuhintaisia lääkkeitä ja rokotteita ei ole useinkaan sellaisten ryhmien saatavilla, jotka niitä eniten tarvitsevat. Syitä tähän ovat lääkkeiden korkeat kehittämiskustannukset ja verrattain lyhyt korvausaika, minkä seurauksena uudet lääkkeet ovat kohtuuttoman kalliita. Meidän on kohdattava nämä ongelmat ja niihin liittyvä julkinen vastuu. Tästä tilanteesta on mahdollista löytää ulospääsy, esimerkiksi lisäämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia aids-lääkkeiden ja -rokotteiden kehittämiseksi, mikä saattaa alentaa niiden hintaa jossain määrin. Samalla meidän olisi myös hyödynnettävä kaikkia käytettävissämme olevia vaihtoehtoja yleisen edun kannalta tärkeiden patenttien kumoamiseksi, mille luodaan asianmukaiset edellytykset TRIPS-sopimuksissa.

Lopuksi totean, että mikäli hyvin keskeisten lääkkeiden on määrä olla käytettävissä aidsin torjunnassa, lääketeollisuuden kanssa käytäviä neuvotteluja on tehostettava, missä komissiolla voi olla keskeinen rooli. Tuenkin lämpimästi esittelijän tätä koskevaa tarkistusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, onnittelut professori Andrejevsille erinomaisesta mietinnöstä. Aids on suuri uhka terveydelle maailmanlaajuisesti, ja kummallista kyllä, siitä tulee yhä suurempi uhka sairaudesta kärsivien hoidon parantuessa, koska parantuneen hoidon myötä yhä useammat potilaat myös selviävät, jolloin tartunnan saaneiden joukko kasvaa.

Haluan hyödyntää tätä tilaisuutta tarkastellakseni vain yhtä näkökohtaa: tartuntaa, jonka huumeiden käyttäjät saavat likaisten neulojen välityksellä. Useat tuhannet ihmiset saavat vuosittain HIV-tartunnan tästä syystä. Tämä ongelma voidaan ratkaista helposti ainakin EU:n jäsenvaltioissa, jos niiden hallitukset vain ymmärtäisivät sen yksinkertaisen tosiasian, että huumeriippuvuus on sairaus, ei rikos, ja että näin ollen olisi toteutettava asianmukaisia toimia, jotta huumeriippuvaisille annetaan puhtaita neuloja käytettäviksi heidän sairautensa hoidossa. Tämän olisi tapahduttava lääkärin asianmukaisessa valvonnassa ja poliisin tai oikeusviranomaisten siihen puuttumatta. Toivon, että jäsenvaltioiden hallitukset käyttävät lopulta lääketieteellistä tervettä järkeä eivätkä poliisin hyökkäävää ja sumeilematonta lähestymistapaa huumeriippuvaisten, sairaiden ihmisten osalta.

Odotan mielenkiinnolla komission jäsenen ja ministerin kommentteja tästä kysymyksestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Rogalski, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, minulla on ilo käyttää parlamentissa puheenvuoro tärkeässä keskustelussa yhdestä nykyajan vakavimmasta ongelmasta ja uhasta, nimittäin HIV:n/aidsin torjunnasta.

Vaikuttaa siltä, että maailmassa on nykyään kyllästytty HIV/aids-kysymykseen, eikä tähän ongelmaan kiinnitetä tarpeeksi huomiota tai investoida riittävästi suhteessa uhan vakavuuteen ja laajuuteen. Tämä on räikeässä ristiriidassa todellisuuden kanssa: maailmassa on lähes 40 miljoonaa HIV-tartunnan saanutta, ja yli 95 prosenttia heistä asuu kehitysmaissa. Tämän tosiasian pitäisi saada meidät lisäämään apuamme näille maille. Hälyttävää on se, että yli puolet uusista HIV-tapauksista todetaan alle 25-vuotiailla. Tartuntatapaukset Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa lisääntyvät hälyttävän nopeasti. Meidän pitäisi myös muistaa, että kaikkein alttiimpia HIV-tartunnalle ovat huumeriippuvaiset, maahanmuuttajat ja miesten kanssa sukupuoliyhteydessä olevat miehet. Kaikki nämä ryhmät tarvitsevat erityistä huolenpitoa ja apua. Tästä syystä kaikkien turvallisempia elämäntapoja ja riskien välttämistä edistävien laitosten ja organisaatioiden on niin tärkeää sisällyttää HIV:n torjunta säännönmukaisesti ohjelmiinsa. On myös tärkeää, että komissio hyödyntää naapuruuspolitiikkaansa tavoittaakseen uhanalaiset alueet EU:n naapurimaissa ja kiinnittää erityistä huomiota Kaliningradin erillisalueeseen, jossa tämä uhka kasvaa myös hälyttävän nopeasti. Meidän olisi kuitenkin keskityttävä ennen kaikkea HIV-tartuntaa koskeviin selkeisiin tiedotuskampanjoihin, koska tiedottaminen on tämän nykyajan ruton tärkein ehkäisykeino. Haluan vielä kerran korostaa, että ainoastaan HIV:n ehkäisy ja kansalaisten, erityisesti nuorten, valistaminen auttavat torjumaan tätä epidemiaa maailmanlaajuisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aidsin kukistaminen on vielä kaukana. Uudet tapaukset lisääntyvät jatkuvasti saavuttaen maailmanlaajuisen epidemian mittasuhteet. Kaikkein huolestuttavinta on se, että puolet uusista tapauksista todetaan alle 25-vuotiailla.

Euroopassa yli 50 prosenttia väestöstä uskoo, että aidsin voi saada suutelemalla. Tästä syystä tarvitsemme tieteellisen täsmällisellä kielellä laadittuja tiedotuskampanjoita, joissa annetaan väestölle selkeää tietoa ehkäisystä, suojautumiskeinoista ja riskikäyttäytymisestä.

On torjuttava kaikenlaista gettoutumista toteuttamalla toimia ja ohjelmia, joilla edistetään tartunnan saaneiden sosiaalista osallisuutta ja työmarkkinoille pääsyä. Tarvitsemme myös julkisia varoja edistääksemme tutkimus- ja kehitystoimia, joissa keskitytään kansanterveyteen liittyviin tarpeisiin ja joissa tutkimustulokset ovat kaikkien, myös köyhimpien potilaiden saatavilla.

Lääkkeitä, joita tarvitaan miljoonien ihmisten hengen pelastamiseksi, ei voida käsitellä tavanomaisina hyödykkeinä, joita säätelevät markkinalait. Kuten mietinnössä todetaan, meidän on taattava jokaisen ihmisen oikeus saada terveydenhoitoa, lääkärinhoitoa ja lääkkeitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Haluan aluksi kiittää esittelijää yksityiskohtaisesta mietinnöstä, jossa käsitellään kaikkia tämän salakavalan sairauden torjuntaan liittyviä näkökohtia. On valitettavaa, ettei EuroHIVillä ole Espanjan ja Italian kansallisia tietoja, vaikka virasto pitää näitä kahta valtiota epidemiakeskuksina ja huolimatta siitä, että tartunnan saaneiden arvioitu määrä on joissain EU:n jäsenvaltioissa lähes kolminkertainen virallisiin lukuihin verrattuna. Esimerkiksi Slovakiassa tartunnan saaneita potilaita arvioidaan olevan kymmenen kertaa enemmän kuin viralliset tilastot osoittavat.

On ymmärrettävää, että tarkkojen tilastojen saaminen on vaikeaa, koska on myös potilaita, jotka kieltäytyvät hoidosta ja katoavat ainakin lääkäreiden näköpiiristä. Tätä ongelmaa ei ratkaista lainsäädännöllä, ja tartuntariskistä huolimatta ketään ei voida pakottaa hoitoon. Jopa tartunnanlähteen määrittäminen on usein vaikeaa. Syfiliksen kohdalla tartunnan saaneen tunnistaminen on yksinkertaista. HIV:n tapauksessa se vie hyvin kauan. Tuen komission jäsentä Kyprianouta, joka painottaa tutkimuksen vaikeutta, ja hänen pyrkimyksiään varmistaa, että tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa keskitytään tämän sairauden hoitoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Cashman (PSE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (EN) Arvoisa puhemies, saanen aloittaa onnittelemalla esittelijää työstä, jota hän on tehnyt tämän äärimmäisen tärkeän mietinnön parissa.

Haluan aluksi todeta, etteivät aids ja HIV sinänsä ole tietenkään ennakkoluuloisia. Ne vaikuttavat keneen tahansa, joka altistuu niille joko saatuaan huonosti käsiteltyä verta, joka on usein saastunutta, harrastettuaan suojaamatonta seksiä tai käytettyään likaisia neuloja vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Meidän on kuitenkin käsiteltävä sitä, miten tartunta estetään. Ensimmäisenä asialistalla on nähdäkseni koko tiedotus- ja valistuskysymys. Meidän on tiedotettava kansalaisille, miten he voivat suojautua. Meidän on tiedotettava kansalaisille heidän oikeuksistaan ja lääkkeiden saatavuudesta. Samanaikaisesti on lisättävä yhteisöjen ja sellaisten yksilöiden tietoisuutta, jotka uskovat, etteivät he itse ole uhattuina tai etteivät aids ja HIV vaikuta heihin.

Kun tarkastelemme erityisesti Afrikkaa, jossa miljoonat ja miljoonat elämät tuhoutuvat, ja kun tarkastelemme koko Eurooppaa, jossa yhä useammat nuoret saavat HIV-tartunnan, meidän on käsiteltävä paitsi hoidon saatavuutta myös hoitokustannuksia. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme vähentääksemme tämän hoidon kustannuksia ja tuodaksemme sen kaikkien ulottuville.

Niille, joiden mukaan kondomin käyttö ei ole tehokas keino ehkäistä HIV-tartuntaa, sanon, että he saavat aikaan suurta vahinkoa ja että menetämme itse asiassa ihmishenkiä heidän takiaan. Kondomit toimivat. Neulojen vaihto toimii. Hyvät käytännöt toimivat ja säästävät ihmishenkiä. Entä ne, jotka ajavat pidättäytymistä? No, jos pidättäytyminen voi ylipäätään toimia seksisuhteissa, se on tietysti hyvä keino. Entäpä kun pidättäytyminen ei ole vaihtoehto? Nuori, 14-vuotias tyttö, joka on raiskattu moottoritiellä Afrikassa: onko hänellä vaihtoehtoa? Ei. Hänellä ei ole vaihtoehtoa. Juuri tässä suhteessa valistus ja tietoisuuden lisäämisen edistäminen sekä HIV:ä/aidsia sairastavien elämän tuhoavan syrjinnän lopettaminen ovat niin tärkeitä.

Lopuksi totean, ettei Madonnaa – siis pop-tähteä – uskoakseni siteerata kovinkaan usein täällä parlamentissa, mutta haluan nyt tehdä niin. Hän sanoi kerran, että on sankarillista tulla esiin ja julkistaa oma seksuaalinen suuntautumisensa. Julkisesti HIV-positiiviseksi tunnustautuminen ja sen syrjinnän ja vihan käsitteleminen, josta joutuu tämän vuoksi kärsimään, tarkoittaa soturiksi julistautumista: soturiksi, koska osallistut taisteluihin, joita et halua toisen sukupolven joutuvan koskaan enää käymään.

Kiitän mietinnöstä ja suositan sitä parlamentille.

 
  
MPphoto
 
 

  Åsa Westlund (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, virallisten tilastojen mukaan yli 215 000 ihmistä EU:ssa sai HIV-tartunnan vuosina 1998–2005. Koko Euroopassa tartunnan sai lähes 650 000 ihmistä, joista monet olivat alle 25-vuotiaita.

Tämä tekee minut tavallaan äärimmäisen surulliseksi ja alakuloiseksi. Se herättää minussa myös suurta närkästystä, koska aivan kuten komission jäsen Kyprianou aiemmin totesi, tämä on täysin tarpeetonta. Nämä ihmiset olisivat voineet välttää tartunnan saamisen. Tästä syystä olen todellakin hyvin tyytyväinen siihen, että käymme tätä keskustelua tänään. Olen hyvin tyytyväinen mietintöön, josta meidän on määrä äänestää, ja siihen, että komissio ja neuvosto ovat todenneet olevansa valmiita antamaan etusijan näille kysymyksille.

Tosiasiassahan kyse on siitä, että torjutaan välinpitämättömyyttä, jota on selvästi havaittavissa HIV:n/aidsin tartuntatapojen suhteen. Tämä vain osoittaa, että meidän on keskityttävä entistäkin enemmän siihen, että annamme tietoa ja kannustamme avoimuuteen seksuaalisuudessa yleensä. Meidän on uskallettava puhua sukupuolten tasa-arvosta ja itsemääräämisoikeudesta seksuaalisuuteen liittyvissä asioissa. Se, että lähinnä kaikkein haavoittuvimmat yhteiskuntaryhmät kärsivät HIV:stä ja tartunnan leviämisestä, osoittaa, että meidän on tehtävä työtä uusilla tavoilla, jos haluamme todellakin tavoittaa kaikki yhteiskuntaryhmät. Se, että kyseessä ovat haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, asettaa myös joitain erittäin kovia haasteita työllemme, jolla pyritään estämään HIV-tartunnan saaneiden leimaaminen. Tälle asialle on annettava erittäin suuri painoarvo.

Olen myös hyvin tyytyväinen siihen, että mietinnössä korostetaan aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitetun maailmanlaajuisen rahaston tukemista. Rahasto tekee hyvin tärkeää työtä, jota voimme toivoakseni tukea enemmän. Olen myös hyvin iloinen, että mietinnössä ja useissa tarkistuksissa viitataan tuberkuloosin ja HIV:n samanaikaisen torjumisen tärkeyteen. Olen kiitollinen työstä, jota olemme luvanneet tehdä yhdessä tämän tartunnan täysin tarpeettoman leviämisen estämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Scheele (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisen keskustelun HIV:n/aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja unionin naapurimaissa tekee niin tärkeäksi se, että jopa me täällä parlamentissa toisinaan unohdamme sitä koskevat tosiasiat.

HIV/aids on edelleen uhkaava sairaus paitsi Afrikan maissa myös omissa jäsenvaltioissamme ja naapurimaissamme. HIV-tartuntojen määrä on kasvussa, ja arvioidaan, että tartunnan saaneiden määrä on – kuten tänään on useita kertoja todettu – kolme kertaa suurempi kuin viralliset luvut osoittavat.

On hyvä asia, että kaikki EU:n toimielimet ovat jälleen kerran puhuneet voimakkaasti tämän uhkaavan sairauden tehokkaan torjunnan puolesta. Voin vain yhtyä komission jäsenen Kyprianoun ilmaisemaan turhautuneisuuteen siitä, että törmäämme tällaisiin uusia tartuntatapauksia koskeviin lukuihin ja tällaiseen harhaanjohtavaan tietoon uskottuamme jo vuosia, että myös tulevat sukupolvet ovat ymmärtäneet viestin. On toteutettava tiedotuskampanjoita, jotta paitsi ehkäistään uusia HIV-tartuntoja myös estetään tartunnan saaneiden leimaaminen ja annetaan ihmisille heidän tarvitsemaansa tietoa. On nimittäin melko hämmästyttävää, että ihmiset uskovat edelleen voivansa saada tartunnan suutelemalla tai juomalla samasta lasista. Meidän on aloitettava juuri tästä valistuksen ja ehkäisyn alasta, jolla tehdään tällä hetkellä aivan liian vähän.

Minulle on kerta toisensa jälkeen järkytys, miten muutamien jäsenvaltioiden toimivaltaisten ministereiden toteuttamat valistus- ja tiedotuskampanjat otetaan vastaan joissakin uskonnollisissa ryhmissä. Myös tältä osin meidän on tehtävä poliittinen kantamme selväksi.

Kyse on muun muassa voimassa olevan EU:n lainsäädännön noudattamisesta. On olemassa direktiivi, jossa säädetään laatu- ja turvallisuusvaatimuksista ihmisen veren keräämiselle, käsittelylle ja jakelulle, ja meidän on vaadittava kaikkia jäsenvaltioita saattamaan se täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään, etenkin niiden omien kansalaisten suojelemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Ulla Schmidt, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä ja myös komissiota tämänpäiväisestä keskustelustamme. Se osoittaa hyvin selvästi, miten yhteinen toimintamme, jossa teemme kaikkemme pitääksemme uudet tartunnat mahdollisimman alhaisella tasolla ja taataksemme tartunnan saaneille rajoittamattoman pääsyn hoitoon, on huomattavan riippuvainen siitä, ettei tästä aiheesta tehdä tabua eikä tartunnan saaneita leimata ja syrjitä.

Olen iloinen, että sekä Bremenissä järjestetyssä suuressa konferenssissa että täällä parlamentissa on todettu selvästi, että HIV/aids on nostettava asialistan kärkeen. Olen nimittäin lujasti vakuuttunut siitä, että vain jos valtioiden tai hallitusten päämiehet ottavat tämän asian omakseen, pystymme varmistamaan kaikkialla ja etenkin naapurimaissamme sellaisen infrastruktuurin luomisen, jota tarvitaan, jos kansalaisyhteiskunnan ja ennen kaikkea tartunnan saaneiden kanssa tehtävän yhteistyön on määrä kantaa hedelmää ja jos asiat, joihin täällä on viitattu, halutaan todellakin toteuttaa.

Aivan ensimmäiseksi on pohdittava ehkäisyä ja tiedottamista. Meidän on kysyttävä itseltämme, miten saamme viestin perille nuorille, maahanmuuttajille tai niille, joiden tavoittaminen on vaikeaa, kuten prostituutioon pakotetuille naisille. Tämä on mahdollista vain tiiviissä yhteistyössä, jossa osapuolina ovat poliittista valtaa käyttävät ja ne kansalaisyhteiskunnan edustajat, jotka toimivat vastuunkantajina ja tekevät yhteistyötä kanssamme. Pakkoprostituutiosta puhuttaessa käy selväksi, ettei kyse ole vain terveyspolitiikasta, ja hallitusten on tehtävä kaikkensa suojellakseen näitä naisia.

Kolmanneksi ehkäiseminen on mahdollista vain, jos puhumme avoimesti siitä, miten HIV-tartunnan voi saada. Tämä saattaa hyvinkin toimia kannustimena sille, että jäsenvaltioissamme otetaan käyttöön huumepolitiikka, jossa huumeita ei kriminalisoida. Samanaikaisesti kun huumekauppaa on torjuttava myös lainsäädännöllisin toimin, huumeriippuvuutensa seurauksena HIV:iin/aidsiin sairastuneille on taattava esimerkiksi puhtaiden neulojen saanti sekä avun ja palvelujen helppo saatavuus. Kaikki nämä asiat kuuluvat ehkäisyyn. Tämä ei todellakaan ole helppo tie, etenkään naapurimaissamme, joissa EU:n jäsenvaltioita ja niiden hallituksia syytetään siitä, että omaksumalla tällaisen politiikan ne toimivat itse huumekauppiaina ja edistävät huumeriippuvuutta – joka on tabu monissa maissa.

Tästä syystä olin hyvin iloinen nähdessäni Bremenissä, että uusien itäeurooppalaisten jäsenvaltioiden ministerit olivat valmiita puhumaan näistä asioista hyvin avoimesti. Pidän tällaista suoraa ja avointa lähestymistapaa näihin ongelmiin sekä tabujen poistamista keinona, jonka avulla voimme edistyä asiassa, mitä me kaikki toivomme.

Jos näin ollen keräämme ja vaihdamme parhaita käytäntöjä ehkäisyn alalla, jos investoimme yhdessä tutkimukseen ja kehitykseen ja otamme tämän asian omaksemme, olemme jo ottaneet askeleen eteenpäin.

Toiseksi toivon hartaasti Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission oivaltavan, että todellisessa HIV:n/aidsin vastaisessa kampanjassa tarvitaan myös infrastruktuuria, joka mahdollistaa terveydenhoidon ja jossa myös varmistetaan, että hoitoon hakeutuvat löytävät päteviä henkilöitä, joiden kanssa puhua asiasta.

Kolmanneksi meidän on varmistettava, että kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuus voidaan turvata kaikissa jäsenvaltioissa osoittamalla 10 prosenttia terveydenhuollon määrärahoista HIV-rokotteisiin tai -hoitoihin.

Olen kiitollinen siitä, että voimme käydä tätä keskustelua tänään parlamentissa. Olen hyvin iloinen, että teemme jatkossakin tiivistä yhteistyötä käsitellessämme tätä kysymystä kanssaihmistemme vuoksi ja suojellaksemme nuoria HIV/aids-tartunnalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia jäseniä ja ministeriä hyvin mielenkiintoisesta keskustelusta.

Kuten tiedätte, HIV/aids-kampanjamme motto tänä vuonna oli "Aids – muistatko minut?". Valitettavasti meidän on edelleen muistutettava ihmisiä – ja valitettavasti myös päätöksentekijöitä – tämän sairauden olemassaolosta.

Tämä on tehtävä useilla tavoilla. Ensinnäkin päätöksentekijöiden osalta toistan sen, minkä ministeri on jo todennut: "varojen käyttäminen tähän toimintaan ei ole kustannus; se on sijoitus". Meidän on muistutettava johtajiamme ja päätöksentekijöitämme tästä. EU:n naapurimaiden ja kehitysmaiden HIV/aids-ongelman käsitteleminen ei ole myöskään vain moraalinen velvoitteemme kolmansien maiden kumppaneitamme kohtaan, vaan myös itsesuojelua. Meidän on käytettävä kaikkia käytännön perusteluja vakuuttaaksemme päätöksentekijät.

Olen tietysti samaa mieltä siitä, että ehkäisy on kaikkein tärkeintä politiikkaa, koska tähän sairauteen ei ole toistaiseksi parannuskeinoa. Ehkäisyä voidaan kuitenkin tehostaa valistuksen ja tiedotuksen avulla. Tämä on tehtävä hyvin tasapainoisesti: toisaalta meidän on valistettava ihmisiä ja erityisesti nuoria siitä, että kyseessä on vaarallinen sairaus. Aids ei ole kuin flunssa, joka menee ohi antibiootteja syömällä. Se voi lopulta koitua kuolemaksi. Meidän on osoitettava tämän sairauden riskit, muttei siten, että tartunnan saaneet syrjäytetään, leimataan tai heitä syrjitään. Leimaaminen myös estää sairauden käsittelemisen, koska ihmiset pelkäävät leimautumista. Ihmiset eivät mene testeihin eivätkä siten tiedä saaneensa tartuntaa. He päätyvät tartuttamaan muita eivätkä hakeudu hoitoon.

Kyseessä on herkkä tasapainottelu, mutta meidän on hoidettava tämä tehtävä. Kuten on jo mainittu, on valitettavaa, että nuoret harrastavat nykyään suojaamatonta seksiä. Kuten totesin avauspuheenvuorossani, meidän on muistutettava nuoriamme kondomin käytöstä, sillä se on heille tärkeä suojautumiskeino. Pidättäytyminen on asia, jonka tulisi perustua moraalisiin tai uskonnollisiin käsityksiin. Se ei ole sairauden torjumiseen tähtäävä toimi, koska haluamme ihmisten tietävän, miten suojautua, jos he päättävät harrastaa seksiä. Jokaisella on oikeus moraalisiin käsityksiinsä. Ihmiset voivat toimia niiden pohjalta, mutta valistusta on annettava. Heidän on tiedettävä, miten suojautua.

Kuten totesin, painotamme jatkossa erityisesti myös tutkimusta ja kehitystä koskevia toimia, erityisesti naisille tarkoitettuja suojautumistoimia ja varsinkin sellaisia toimia, jotka eivät edellytä miespuolisen kumppanin suostumusta. Olen näin ollen hyvin samaa mieltä mietinnön tästä kohdasta.

Kansalaisyhteiskunta on hyvin tärkeä tekijä. Meidän on kehitettävä kumppanuuksia – paitsi Euroopan unionin toimielinten myös EU:n kansalaisten kesken – joten aiomme tehdä, ja teemme jo nyt, hyvin tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Perustimme HIV:ä/aidsia käsittelevän kansalaisyhteiskunnan foorumin vuonna 2005 ja olemme ottaneet sen keskeiseksi näkökohdaksi työssämme, jossa käsittelemme HIV:ä/aidsia Euroopan unionissa. Kansalaisyhteiskunnan foorumi on parhaillaan koolla Luxemburgissa keskustellakseen tästä tärkeästä kysymyksestä. Se koostuu kansalaisjärjestöistä, naisryhmistä sekä homoseksuaalisia miehiä, seksityöntekijöitä, vankeja ja huumeiden käyttäjiä edustavista ryhmistä. Meidän on otettava koko yhteiskunta mukaan käsitellessämme tätä kysymystä.

Olen samaa mieltä jäsen Matsakisin kanssa siitä, että meidän on käsiteltävä työssämme huumeriippuvaisiin ja neulojen vaihtoon liittyvää kysymystä, koska olen yhtä mieltä siitä, että kyseessä on terveyttä koskeva kysymys eikä kriminalisoitava kysymys.

Meidän on myös mainittava tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalainen keskus, yhdessä luomamme väline, jonka on tarkoitus olla hyvin tehokas mekanismi valvonnassa ja tämän tärkeän ongelman käsittelyssä. Katsonkin, että tämä keskustelu, joka toivoakseni jatkuu, auttaa paitsi kaikkien niiden tahojen huomion kiinnittämisessä, joiden on tehtävä oikeat päätökset, myös EU:n kansalaisia saamaan tietoa tästä yhä olemassa olevasta ongelmasta. Komission puolesta voin vakuuttaa teille, että tämä kysymys on jatkossakin poliittisen asialistamme kärjessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Mielestäni on paikallaan onnitella vielä kerran jäsen Andrejevsia suurenmoisesta mietinnöstä, jonka hän on laatinut. Katson, että tämä keskustelu on ollut yksi viime aikojen ilahduttavimmista keskusteluista ja että se on osoitus neuvoston, komission ja parlamentin välisestä suuresta harmoniasta. Tämä keskustelu, joka on osoitus sitoutuneisuudesta, antaa uskoakseni toivoa pohdittaessa Euroopan unionin tulevia toimia kokonaisuutena ja toimielinten välistä toimintaa kaikkien päällimmäisenä huolenaiheena olevan ongelman ratkaisemiseksi.

Äänestys toimitetaan klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Aids on historian suurin epidemia, joka koskettaa kaikkia alueita, kaikkia yhteiskunta-aloja ja kaikkia ikäryhmiä. Nykyään joka kuudes sekunti yksi ihminen saa tartunnan.

Euroopan parlamentin on annettava uutta vauhtia kampanjalle, jolta on loppumassa puhti, ja pidän myönteisenä valiokunta-aloitteista mietintöä, josta äänestämme tänään.

Aids on jäämässä unohduksiin, mutta se ei ole unohtanut meitä – se leviää lähinnä nuorten, naisten ja maahanmuuttajaväestön keskuudessa sekä EU:n uusissa jäsenvaltioissa. Eurooppalaiset nuoret eivät ole enää yhtä valppaita kuin ennen ja näyttävät sekoittavan olemassa olevat hoidot parannuskeinoon. Muistakaamme, että aids tappaa ihmisiä yhä nykyäänkin.

Tämä sairaus ei tunne rajoja, ja solidaarisuutemme on oltava nyt enemmän kuin koskaan ylikansallista. Olenkin tyytyväinen, että mietinnössä suositetaan paitsi EU:n toimia ehkäisyn, tiedottamisen ja tutkimuksen aloilla myös kansainvälisiä toimia naapuruuspolitiikan ja TACIS-ohjelman keinoin.

Aidsin torjunta ei ole pelkästään pandemian torjuntaa. Sillä on myös rooli terveydenhuollon sekä seksuaalioikeuksien ja naisten oikeuksien edistämisessä. Kyseessä ei ole vain yhteinen poliittinen toimi vaan yleismaailmallinen velvollisuus.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tiedot aidsin torjunnan nykytilasta ovat lannistavia: HIV:n kanssa elää maailmanlaajuisesti yli 39 miljoonaa ihmistä, samalla kun pelkästään vuonna 2006 HIV-tartunnan sai 4,3 miljoonaa ihmistä. Euroopan unionia koskevat tiedot ovat myös huolestuttavia ja osoittavat uusien tapausten lisääntyneen merkittävästi viimeisten 7 vuoden aikana.

Sekä kansallisten että EU:n toimielinten on näin ollen välttämätöntä omaksua mahdollisimman pian uusi lähestymistapa. Niiden on määritettävä ehkäisytoimet, jotka kohdistetaan riskiryhmiin, ja jatkettava tiedotus- ja seksuaalivalistuskampanjoita kouluissa, sillä puolet uusista tapauksista todetaan alle 25-vuotiailla nuorilla. Maailmanlaajuisesti Euroopan unionilla ja kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus sekä turvata sellaisten lääkkeiden ja hoitojen saatavuus, joihin myös köyhimmillä mailla on varaa, torjumalla lääkeyritysten eturyhmän pyrkimyksiä että tehdä jatkossakin tutkimusta uusien innovatiivisten antiretroviruslääkkeiden, rokotteiden ja mikrobisidien tuottamiseksi mahdollisimman nopeasti.

Nämä tiedot huomioon ottaen kehotan kaikkia jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä tehneet niin, muun muassa Italiaa, vapauttamaan maailmanlaajuiselle rahastolle luvatut varat. Italian hallituksen pitäisi suorittaa mahdollisimman pian aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan tarkoitetulle maailmanlaajuiselle rahastolle rahoitusosuutensa, joka on tässä nimenomaisessa tapauksessa 260 miljoonaa euroa.

 
  
  

(Istunto keskeytettiin klo 11.50 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö