Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 24. huhtikuuta 2007 - Strasbourg

17. Tulvariskien arviointi ja hallinta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0064/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi tulvariskien arvioinnista ja hallinnasta (12131/6/2006 C6-0038/2007 2006/0005(COD)) (Esittelijä: Richard Seeber).

  Richard Seeber (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän lyhyesti ystävääni Jacques Barrot'ta siitä, että hän kävi toistuvasti käsiksi Alppien poikki kulkevia rahtikuljetuksia koskeviin ongelmiin ja teki kanssamme pitkään yhteistyötä näiden ongelmien ratkaisemiseksi.

Tänään kuitenkin keskustelemme tulvista ja siitä, mitä niille voidaan EU:ssa tehdä. Tässä vaiheessa haluan kiittää komission jäsentä Dimasia ja hänen henkilöstöään, varjoesittelijöitä ja puheenjohtajavaltio Saksaa, jotka tekivät kaikki kanssani hyvin rakentavaa yhteistyötä yksimielisyyden saavuttamiseksi toisessa käsittelyssä – kauaskantoisen yksimielisyyden, jossa otetaan huomioon kaikki keskeiset kysymykset.

Minun tuskin tarvitsee muistuttaa teille, että tulvista on tullut yleisin luonnonkatastrofi Euroopassa. Vuosina 2002 ja 2005 oli rajuja tulvia, joilla oli tuhoisat seuraukset. Ne vaativat ihmishenkiä ja vahingoittivat vakavasti asuntokantaa ja infrastruktuuria. Nuo tulvat koettelivat meitä rajusti. Luotettavien tieteellisten todisteiden mukaan rankkasateista tulee entistä yleisempiä ja rajumpia, ja tämä kehityssuunta on suoraan yhteydessä ihmisen toimintaan.

Tärkein syy tähän ovat kaupungistumisen keskittyminen etenkin riskialttiille alueille, joihin on rakennettu taajamia ja katuja, jokien uudelleenlinjaukset ja huonosti suunnitellut rakennushankkeet tulvatasangoilla. Toinen syy on metsien hävittäminen, etenkin jokilaaksojen luvallinen raivaaminen esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen rakennushankkeita mutta myös teollisuusalueita ja ostoskeskuksia varten. Kolmas syy ovat hyvin voimaperäiset viljelymenetelmät, jotka aiheuttavat pintamaan tiivistymisen kivikovaksi ja vähentävät käytettävissä olevia niittyjä ja tulvatasankoja. Neljäs syy on maaperän eroosio, joka myös lisää tulvia.

Vuoden 2002 tuhoisien tulvien jälkeen komissio esitteli tulvia koskevan toimintaohjelman, jossa annettiin määräyksiä tutkimuksen ja tiedotuksen parantamisesta. Komissio esitti myös tulvariskien hallintaa koskevan tiedonannon, jossa arvioitiin tilannetta ja ehdotettiin EU:n koordinoitua toimintaohjelmaa. Tähän ohjelmaan sisältyy myös nykyinen direktiiviehdotus; se huipentuu kompromissipakettiin, josta äänestämme huomenna vähentääksemme tulvien aiheuttamia riskejä ihmisten terveydelle, ympäristölle, infrastruktuurille ja taloudelle.

Koska tulvatuhojen riski on lisääntynyt, on aivan oleellista laatia EU:n sääntelykehys kansallisten sääntöjen lisäksi, koska valtaosa joista virtaa valtioiden rajojen yli. Yhteensä 80 prosenttia Euroopan joista ulottuu useamman valtion alueelle ylittäen kansalliset rajat. Näin ollen oli selvää, että EU:n oli reagoitava tulvaongelmaan.

Tämä merkitsee kuitenkin myös sitä, että lainsäädännössä on kiinnitettävä asianmukaista huomiota toissijaisuusperiaatteeseen. Todellisuudessa kapean alppilaakson olosuhteet eroavat Kreikan saarten ja Suomen alankojen olosuhteista. On vältettävä antamasta yleissäännöksiä, joita ei voida soveltaa tositilanteessa.

Käsiteltävässä paketissa säädetään järkevästi kolmesta vaiheesta. Ensimmäinen on niiden alueiden määrittäminen, joilla tulvariski on todellinen. Olisi tietenkin turhaa perustaa tulvavalleja paikkoihin, jotka eivät ole erityisen riskialttiita. Toinen vaihe on tulvakarttojen laatiminen ja kolmas on tulvariskien hallintasuunnitelmien kehittäminen, mutta vain siellä, missä ne ovat aivan välttämättömiä.

Monet jäsenvaltiot ovat jo edistyneet huomattavan pitkälle tulvien ehkäisyn alalla, ja meidän oli myös huolehdittava päällekkäisten toimien välttämisestä. Siksi nykyisten järjestelyjen turvaamiseksi on laadittu erittäin kattavat säännöt, eikä jäsenvaltioiden tarvitse pelätä, että ne velvoitetaan panemaan täytäntöön toinenkin toimenpidepaketti. Niiden itse valitsemat toimenpiteet voidaan tietenkin panna kokonaisuudessaan täytäntöön, kunhan ne vain ovat direktiivin tavoitteiden mukaisia.

Neuvoston yhteinen kanta sisälsi muutamia kohtia, jotka kaipasivat mielestämme parannusta. Emme etenkään voineet ymmärtää, miksi ilmastonmuutokseen oli kiinnitetty niin vähän huomiota. Neuvoston kanssa käydyissä neuvotteluissa onnistuimme ottamaan mukaan kysymyksen ilmastonmuutoksesta, joka nyt kulkee punaisena lankana läpi koko paketin. Tämä on aivan oikein, sillä meidän on kiinnitettävä huomiota kansalaisten huolenaiheisiin.

Muista toimistamme totean lyhyesti, että määräaikoihin on tullut joitakin muutoksia, olemme korostaneet voimakkaammin tulvatasankoja ja muita luonnonmukaisia pidättämisalueita ja olemme pohjustaneet kestävää maankäyttöä sekä vahvistaneet yhteisvastuuperiaatetta kautta linjan. Periaate on se, etteivät yläjuoksulla sijaitsevat alueet saa toteuttaa sellaisia toimia, joista on haittaa niiden alajuoksulla sijaitseville naapurialueille. Pääsimme tähän tulokseen hyvässä eurooppalaisessa yhteisvastuuhengessä.

Voin esitellä mietinnön parlamentille hyvällä omallatunnolla huomenna, ja suosittelen sitä teille.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Seeberiä hänen erinomaisesta työstään tulvia koskevan direktiivin parissa sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa sen myönteisestä panoksesta. Olen erittäin tyytyväinen nopeaan edistymiseen ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä. Euroopan parlamentilla oli huomattava vaikutus siihen, että harvinaislaatuisesta asiakirjasta päästiin yksimielisyyteen, ja esitän kiitokseni näistä toimista.

Ehdotuksen tavoitteena on minimoida tulvien aiheuttamat riskit ihmisten terveydelle, taloudelliselle toiminnalle ja ympäristölle. Asiakirjan nykyisessä sanamuodossa otetaan nämä tavoitteet huomioon ja annetaan Euroopan unionille mahdollisuus niiden toteuttamiseen. Pääpiirteet ovat seuraavat: kuten jäsen Seeber aiemmin mainitsi, direktiivissä otetaan käyttöön kolmivaiheinen menettely, jonka ensimmäinen vaihe on tulvariskialueiden määrittely. Seuraava vaihe on tulvauhkan kartoittaminen keskimääräisen ja epätavallisen voimakkaan tulvan varalta.

Kolmas vaihe koskee tulvariskien hallintasuunnitelmien laatimista. Niitä koordinoidaan jokien valuma-alueilla, useampien maiden yhteisillä vesistöalueilla sekä rannikkoalueilla.

Tulvariskien hallinnan yhteydessä on otettu huomioon tulvien esiintymistiheyden ja voimakkuuden mahdollinen lisääntyminen ilmastonmuutoksen takia, ja olen erittäin tyytyväinen siihen, että parlamentti vaati ehdottomasti ilmastonmuutoksen voimakasta korostamista, mistä olen samaa mieltä jäsen Seeberin kanssa.

Koska ilmasto on jo muuttumassa, on selvää, että ilmiön torjumisen ja hillitsemisen lisäksi siihen on sopeuduttava. Euroopan unionin on varauduttava yllättäviin ja laajamittaisiin tulviin, joihin liittyy ennennäkemättömiä rankkasateita. Myrskyjen aiheuttamat rannikkotulvat ja merenpinnan nousu saattavat yhdessä lisätä tulvariskiä rannikkoalueilla. Euroopan unionin on valmistauduttava kohtaamaan mainittujen luonnonilmiöiden aiheuttamat vaarat.

Koordinoinnin parantaminen vesipolitiikan puitedirektiivin avulla on tärkeä edistysaskel. Jokien valuma-alueiden kokonaisvaltaisen hallinnoinnin on sisällettävä molemmat osatekijät: veden laadun valvonnan ja tulvariskien hallinnan. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on tukenut komissiota tässä kysymyksessä, ja myös siihen, että mahdollisuuksia molempien menettelyjen samanaikaiseen käyttöön on laajennettu.

Ensimmäisessä käsittelyssä esiin tuodut perusnäkökohdat jäivät ennalleen. Niitä ovat direktiivin täytäntöönpano koko Euroopan unionin alueella ja etenkin useammille jäsenvaltioille yhteisten jokien valuma-alueiden korostaminen. Tällä uudella ja merkittävällä säädöksellä Euroopan unioni pystyy vähentämään mahdollisia tulvatuhoja ja minimoimaan ne.

  Anja Weisgerber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi esittelijä Richard Seeberiä keskustelussamme vallinneesta yhteistyöhengestä. Hän on neuvotellut neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa pitävän kompromissin, sellaisen, jolla tehdään huomattavia parannuksia komission ehdotukseen.

On tärkeää käsitellä tulvavahinkojen torjuntaa eurooppalaisesta näkökulmasta. Joet ja tulvat eivät kunnioita valtioiden rajoja. Joen yläjuoksulla sijaitsevan valtion hallituksen toteuttamat toimenpiteet vaikuttavat erityisesti kauempana alajuoksulla sijaitseviin alueisiin, jotka monissa tapauksissa kuuluvat toiselle valtiolle. Tästä syystä on mielestäni tärkeää, että jokainen Euroopan unionin jäsenvaltio toteuttaa ennaltaehkäiseviä tulvantorjuntatoimenpiteitä sen sijaan, että odottaisi katastrofin syntymiseen asti.

Komission muista ehdotuksista totean, että parlamentin velvollisuus on huolehtia tarpeettoman byrokratian, kohtuuttoman hallinnollisen työtaakan ja yleisen raportointivelvollisuuden välttämisestä. Onnistuimme estämään muutamat kohtuuttoman byrokraattiset säännökset ja parantamaan niitä huomattavasti. Olen erityisen tyytyväinen kompromissiin, jolla turvataan nykyiset tai parhaillaan laadittavat tulvasuunnitelmat ja -kartat. Toimiemme ansiosta kaikki jäsenvaltioiden laatimat kartat ja suunnitelmat tunnustetaan valmisteilla olevien suunnitelmien ja karttojen ohella edellyttäen, että ne saadaan valmiiksi vuoden 2010 loppuun mennessä.

Näiden tulvakarttojen suunnittelu- ja laatimisprosessi on täydessä vauhdissa joissakin maissa. Pelisääntöjen muuttaminen tässä vaiheessa olisi aiheuttanut toimien tarpeetonta päällekkäisyyttä, ja uusi tarjouskilpailumenettely olisi synnyttänyt suuren määrän lisäkustannuksia ilman, että siitä olisi ollut mainittavaa hyötyä tulvien ehkäisyn parantamisessa. Tästä syystä olen tyytyväinen siihen, että kompromissin avulla nämä kartat ja suunnitelmat voidaan tunnustaa direktiivin yhteydessä. Näin ollen äänestän kompromissin puolesta, ja haluan vielä kerran kiittää esittelijää rakentavasta yhteistyöstämme.

  Edite Estrela, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän aluksi jäsen Seeberiä siitä tavasta, jolla hän hoiti epävirallista neuvotteluprosessia. Neuvottelut olivat erittäin antoisat, ja niiden tuloksena saatiin aikaan kompromissitarkistuspaketti, joka oli merkki laajasta yksimielisyydestä ja joka neuvoston pitäisi hyväksyä.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä tukee saavutettua kompromissia, koska se vastaa tämän direktiivin keskeistä tavoitetta, nimittäin ihmisten terveyden, ympäristön, kulttuuriperinnön ja taloudellisen toiminnan suojelua samalla, kun otetaan huomioon ilmastonmuutoksen vaikutus tulvien esiintymiseen. Äärimmäisen kuivat kaudet ja niitä seuraavat rankkasateet lisääntyvät, mikä aiheuttaa enemmän tulvia.

Käsiteltävällä ehdotuksella taataan tehokkaampi ympäristönsuojelu parantamalla tulvista johtuvia mahdollisia saastelähteitä koskevien tietojen merkitsemistä riskikarttoihin. Suhtaudun myös myönteisesti ajatukseen, jonka mukaan jäsenvaltiot saatetaan vastuuseen kestävän maankäytön edistämisestä. Toisin sanoen jäsenvaltioiden olisi oltava huolellisempia maankäytön suunnittelussa. Mietinnössä vaaditaan myös naapurivaltioiden välistä yhteisvastuuta, vuoropuhelua ja koordinointia.

Tiedämme, että luonnonkatastrofijakso jättää jälkeensä kuolemaa ja hävitystä. Maailman terveysjärjestön mukaan sadat ihmiset kuolevat vuosittain luonnonkatastrofien takia. Pahempien epäkohtien ehkäisemiseksi on tullut aika siirtyä jälkien korjaamisen käytännöstä ennaltaehkäisykäytäntöön. Parempi katsoa kuin katua. Se on tehokkaampaa ja tulee halvemmaksi.

  Vittorio Prodi, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan tietenkin kiittää jäsen Seeberiä yhteistyöstä, josta saimme nauttia keskustellessamme tästä asiakirjasta ja laatiessamme sitä. Kiitän myös komission jäsentä Dimasia, koska hänen läsnäolonsa tällaisena ajankohtana on aina hyvin arvokasta ja arvostettavaa.

Tämä on mielestäni erittäin merkittävä direktiivi, joka on osittain kytköksissä muihin direktiiveihin, kuten vesipuitedirektiiviin, jätedirektiiviin ja maaperää koskevaan direktiiviin, josta on vielä määrä keskustella. Näistä direktiiveistä muodostuu erittäin tärkeä perusta etenkin ilmastonmuutoksen torjumiselle. Muutos saa alkunsa maapallon lämpenemisestä, ja sen olennainen seuraus on ääri-ilmiöiden paheneminen, kuten esimerkiksi voimakkaiden sateiden lisääntyminen.

Näin ollen meidän on omaksuttava yleiseen ennaltaehkäisyyn perustuva toimintamalli, ennen kaikkea maaperän suojelussa. Tämä on kyseisen direktiivin tarkoitus, ja siinä onkin yritetty korostaa hyviä käytäntöjä, joita voidaan levittää, samoin kuin sitä kokonaisinfrastruktuuria ja tietämystä, jolla voidaan edistää pitkällä aikavälillä tulvien torjuntaa ja lyhyellä aikavälillä tulvaennusteita ja siten auttaa merkittävällä tavalla väestönsuojelusta vastaavia elimiä hätätilanteiden hallinnassa.

Tätä direktiiviä voidaan mielestäni hyvin tukea, ja olen tyytyväinen myös kolmikantaneuvotteluissa saavutettuun kompromissiin. Minäkin kehotan teitä ryhmäni puolesta tukemaan käsiteltävää asiakirjaa.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tulvariskien arviointia ja hallintaa koskevassa direktiivissä korostetaan toimien tarpeellisuutta, mitä ei valitettavasti aina oteta käytännössä huomioon elinkeinotoiminnassa. Tulvariskien arvioinnin ja hallinnan pitäisi olla rakennussuunnitelmien, tietojärjestelmien ja muiden tulvavahinkoja rajoittavien välineiden perusta pitkällä aikavälillä.

Tämä direktiivi pitäisi kytkeä kuivuusriskin arviointia ja torjumista koskeviin säännöksiin, sillä myös kuivuus aiheuttaa suuria taloudellisia vahinkoja ja ympäristövahinkoja. Nämä molemmat kysymykset liittyvät vesihuoltoon ja vesien suojeluun. Jos tulvavettä kerättäisiin, sitä voitaisiin käyttää kuivuuden vaikutusten lieventämiseen. Molempien järjestelmien pitäisi toimia kokonaisilla vesistöalueilla, ja niissä pitäisi ottaa huomioon kaikkien mukana olevien maiden ja alueiden edut.

Kiitän Richard Seeberiä hänen erittäin asiantuntevasta mietinnöstään. Tarkistusehdotuksilla parannetaan ja täydennetään tätä asiakirjaa.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kausiluonteiset ja alueelliset erot sademäärissä, pitkäaikainen ilmastonmuutos ja koordinoinnin puute joidenkin maiden välillä ovat aiheuttaneet tuhoisia tulvia, joiden osuus kaikista Euroopan luonnonkatastrofeista on 43 prosenttia ja jotka ulottuvat usein valtioiden rajojen yli.

Tähän on vaikuttanut ihmisen toiminta, kuten metsäalueiden hakkuut, jotka ovat johtaneet maaperän eroosioon ja sadeveden valumisen nopeutumiseen, tai kaupunkirakentaminen tulvatasangoilla. Tulvien esiintymistiheyden ja voimakkuuden kasvu liittyvät todennäköisesti hyvin tiiviisti sääolosuhteisiin ja ilmastonmuutokseen sekä jokien virtaaman muutoksiin. Tästä syystä on välttämätöntä toteuttaa toimenpiteitä tulvien estämiseksi ja niiden vaikutusten minimoimiseksi.

Vaikka ilmaston lämpenemisen torjuminen on tässä yhteydessä keskeistä, aivan yhtä tärkeää on se, että jäsenvaltiot suunnittelevat ja koordinoivat yhdessä pidätysaltaiden ja patojen rakentamista, varoitusjärjestelmiä ja katastrofiapua. Aiemmin altaiden tyhjentäminen yhdessä maassa on johtanut tulvakatastrofeihin naapurimaassa. Koska nämä ilmiöt ulottuvat valtioiden rajojen yli, meidän on taattava tehokas kansainvälinen yhteistyö sekä alueilla että naapurimaiden kanssa, myös kolmansien maiden kanssa. Tämä auttaa meitä valmistautumaan paremmin ja lieventämään tulvien vaikutuksia.

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Seeber, saattaa olla, että kärsimme aiempaa harvemmin tulvista yhä tehokkaampien varotoimenpiteiden takia, mutta tulvien seuraukset ovat tästä huolimatta tuhoisat.

Valitettavasti tekninen kehitys on tehnyt meistä piittaamattomia sillä seurauksella, että rakennuksia pystytetään yhä useammin aina vain lähemmäs tulva-alttiita alueita. Lisäksi jokien linjauksia muutetaan usein vastuuttomasti eikä tulvatasankojen kaltaisia luonnonmukaisia pidättämisalueita ole, joten näistä toimista on muodostunut itse aiheutettu ongelma. Epäilemättä myös Euroopan yhteisön muutamina viime vuosikymmeninä myöntämä maataloustuki on vaikuttanut tähän, ja maatalouskäytön ja maaperän rakenteen muutosten yhteisvaikutus antaa lisäsyyn harkita uudelleen yhteistä maatalouspolitiikkaa, jotta tukea keskitettäisiin enemmän luonnonmukaiseen viljelyyn. Tulvariskien yhteistä hallintajärjestelmää koskevan suunnitelman yhteydessä on tietenkin myös otettava huomioon jokien entistämistoimenpiteet, tulvatasankojen yhdistäminen ja suljettujen maa-alueiden tulva-alttius. Jos pyrimme todella säilyttämään luontotyypit ja selviämään ilmastonmuutoksesta, meidän on myös omaksuttava uusia, innovatiivisia toimintatapoja.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Toivottavasti saamme huomenna päätökseen pitkän työrupeaman. Kun kaksi vuotta sitten aloimme keskustella tästä direktiivistä, eri puolilla Eurooppaa oli tulvia ja vesi pyyhkäisi mennessään taloja ja tuhosi patoja kaikkialla.

Kotimaani Unkari sijaitsee alajuoksulla syvänteessä, johon virtaa suuria vesimääriä eri lähteistä. Kaksi Euroopan viidestä suurimmasta joesta virtaa kotimaani halki, joten ei ole yllättävää, että siellä on eniten vettä asukasta kohti. Tietenkin myös vahingot ovat valtavia. Aiemmin mainitun laajan tulvan aikoihin, vuonna 2005, jouduimme investoimaan yli 200 miljoonaa euroa tulvantorjuntaan. Meillä oli paljon pelissä.

Jos minun pitäisi korostaa jotakin erityisen tärkeää näkökohtaa uudessa direktiivissä, puhuisin ehdottomasti yhteistyöstä. Mielestäni suunnitelmallinen yhdessä valmistautuminen, tietojenvaihto ja keskinäinen avunanto kuuluvat kaikki tähän asetukseen ja osoittavat selvästi, että voimme hoitaa ja ratkaista tulvaongelman vain yhteistoiminnalla.

Olen samaa mieltä komission jäsenen Dimasin kanssa: tulevaisuus, maailmanlaajuinen ilmastonmuutos ja näihin haasteisiin vastaaminen kuuluvat tärkeimpiin kysymyksiin. Todennäköisesti eri puolilla Eurooppaa esiintyy tiheämmin tulvia, joita on vaikeampi ennakoida, ja myös vedenpinta nousee voimakkaasti ja tuhot lisääntyvät. Minusta vaikuttaa siltä, että tämä direktiivi joutuu pian koetukselle, ja olen aivan varma, että se läpäisee sen kirkkaasti. Tämän direktiivin ansiosta menetetään vähemmän ihmishenkiä ja vahingot pienenevät. Olen täysin tyytyväinen saavutettuihin kompromisseihin ja kiitän jäsen Seeberiä hänen erinomaisesta työstään. Mielestäni olemme todella onnistuneet laatimaan direktiivin, jolla suojellaan ihmishenkiä ja lisätään fyysistä turvallisuutta Euroopassa.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, ilmastonmuutoksen, jokien epäasianmukaisen hoidon ja tulva-alttiilla alueilla toteutettavien rakennushankkeiden seurauksena tulvien esiintymistiheys kasvaa entisestään. Väestönkasvu ja siihen liittyvä taloudellisten hyödykkeiden lisääntyminen näillä alueilla lisäävät riskialttiutta ja aiheuttavat kalliimpia vahinkoja. Taloudellisten ja sosiaalisten seurausten lisäksi tulvilla voi olla vakavia ympäristövaikutuksia, jos ne esimerkiksi vahingoittavat teollisuuslaitoksia, joihin on varastoitu suuria määriä myrkyllisiä kemikaaleja. Esittelijämme on selvittänyt kaiken tämän perinpohjaisesti.

Esittelijä on neuvotellut kompromissipaketin, jonka avulla onnistumme paremmin saavuttamaan tämän direktiivin tavoitteet. Haluan esittää hänelle lämpimät kiitokset. Hänen mietintönsä keskeiset kohdat on jo sisällytetty yhteiseen kantaan, ja niihin voidaan keskittyä entistä tiiviimmin tämän kompromissipaketin avulla.

Euroopan parlamentille on tärkeää, että ilmastonmuutoksen vaikutus otetaan huomioon tulvariskien arvioinnissa. Olisi ollut hyvin vaikea selittää päätöstä jättää ilmastonmuutos pois laskuista tulvariskien arvioinnissa. Direktiivin säädösten mukaiset kolme vaihetta ovat tulvariskin arviointi, karttojen laatiminen ja hallintasuunnitelmien kehittäminen. Hyvin merkittävä vaatimus on, että kussakin vaiheessa hyödynnetään parhaita käytäntöjä ja parasta saatavilla olevaa teknologiaa.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Dimas, hyvät kollegat, Alankomailla on ollut merkittävä osuus nykyisen kaltaisen tulvadirektiivin kehittämisessä. On tärkeää, että tulvariskien arviointia ja hallintaa varten on sääntelykehys, jossa otetaan huomioon toissijaisuusperiaate. Paikallisesti toteutettavissa olevat toimet, kuten viemäröintijärjestelmän ylivuodon estäminen, toteutetaan paikallisesti. Näin suojellaan ympäristöä, kansanterveyttä ja taloutta.

Koska Alankomaiden kaltainen alava maa turvautuu vesihuollossa moniin naapurimaihinsa, on tärkeää, etteivät jäsenvaltiot toteuta sellaisia toimenpiteitä, jotka lisäävät tulvariskejä muissa maissa. Tästä syystä tarvitaan koordinoitua toimintamallia, ja annan suuren arvon yhteisvastuun käsitteelle, joka on otettu mukaan tähän direktiiviehdotukseen ja mainittu tarkemmin tarkistuksissa 48 ja 61 kompromissipaketissa, jota tuen varauksetta.

Termin "yhteisvastuu" lisäksi on tärkeää ottaa alustavissa tulvariskien hallintasuunnitelmissa huomioon ilmastonmuutosta koskevat odotukset ja sen mahdolliset vaikutukset, jotta tulevaisuuteen valmistaudutaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tehtäväkseni jää nyt vain kiittää esittelijä Seeberiä lämpimästi erinomaisesta yhteistyöstä ja tästä tuloksesta.

  Stavros Dimas, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia tämäniltaisen keskustelun puhujia heidän myönteisistä puheenvuoroistaan.

Nykyiseen kompromissiehdotuspakettiin on sisällytetty joitakin keskeisiä seikkoja. Sen mukaan tärkeintä on kiinnittää selvemmin ja aikaisemmin huomiota ilmastonmuutoksen vaikutukseen alustavassa tulvariskiarvioinnissa, sopia ensimmäisen alustavan tulvariskiarvioinnin ajankohdan aikaistamisesta vuoteen 2011, jolloin jäsenvaltioille jää enemmän aikaa laatia tulvakarttoja, vahvistaa tulvatasanteiden asemaa ja edistää kestäviä maankäyttökäytäntöjä tulvariskien hallinnan yhteydessä. Muita tärkeitä seikkoja ovat järkevä koordinointi vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa myös täytäntöönpanon yhteydessä ja kytkös kyseisen direktiivin periaatteisiin, jotka liittyvät kustannusten takaisinsaamiseen, vesipiirien yhteisvastuuta koskevan sanamuodon tiukentaminen ja viimeiseksi vielä merkittävä vaatimus selkeiden painopisteiden asettamisesta tulvariskien hallintasuunnitelmiin sisältyville täytäntöönpanotoimille.

Tiedän, että kaikki nämä tekijät olivat tärkeitä parlamentille ensimmäisessä käsittelyssä ja tämänkertaisessa valiokuntakäsittelyssä. Luotan siihen, että nykyinen kompromissiehdotus tyydyttää parlamenttia, sillä tulvariskien asianmukaisia hallintakäytäntöjä koskevissa periaatteissa on saavutettu merkittäviä edistysaskelia. Panen myös erityisen tyytyväisenä merkille, miten suuren merkityksen sekä parlamentti että neuvosto antavat tälle direktiiville, jota komissio ehdotti vasta 13 kuukautta sitten. Se osoittaa, että kun EU:n on varauduttava vastaamaan mahdollisen lisääntyneen tulvariskin asettamaan vakavaan haasteeseen, sopimuksia voidaan tehdä suhteellisen nopeasti.

Lopuksi totean, että komissio on hyvin tyytyväinen neuvottelutulokseen. Komissio hyväksyy kaikki ehdotetut kompromissitarkistukset, ja haluan kiittää vielä kerran esittelijä Seeberiä kaikista hänen toimistaan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi toisessa käsittelyssä.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona klo 11.30.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Unkarin kannalta on erittäin tärkeää, että Euroopan unioni antaa yhteistä tulvantorjuntaa koskevan direktiivin. Kotimaani on tyypillinen alajuoksulla sijaitseva maa, johon 95 prosenttia makeasta vedestä tulee sen kansallisten rajojen ulkopuolella sijaitsevista joista. Näin ollen on tärkeää, että myös tulvatasankoalueen alajuoksulla sijaitsevat maat osallistuvat ennaltaehkäisy- ja torjuntatehtäviin. Luotan siihen, että Itävallan, Slovakian ja Romanian asiantuntijat tekevät tässä tehtävässä saumatonta yhteistyötä Unkarin vesialan viranomaisten kanssa. Samoin on mielestäni tärkeää, että tulvantorjuntasuunnitelmissa otetaan huomioon ne mahdolliset riskitekijät, jotka voivat pilata ympäristöä tulvan yhteydessä. Usein tällaisissa tapauksissa tulvan alle jäänyt teollisuuslaitos tai muunlainen tehdas aiheuttaa enemmän haittaa kuin varsinainen vesivahinko. Aivan kuten ilmansaasteet, tulvatkaan eivät tunne rajoja, ja siksi Ukrainan kaltaisten kolmansien maiden olisi osallistuttava direktiivin täytäntöönpanoon.

  Kathy Sinnott (IND/DEM), kirjallinen. – (EN) Toimin Irlannissa Hope Project -järjestön puheenjohtajana, ja olen sen kautta osallistunut vammaisten pelastamista hätätilanteissa koskevaan komission tutkimukseen (Rescuing Disabled People in Emergencies). Tässä tutkimuksessa olemme nimenneet tulvat suurimmaksi riskiksi vanhuksille, lapsille ja vammaisille. Olemme juuri käynnistäneet jatkotutkimuksen, jossa kiinnitetään erityistä huomiota tulviin.

On kaksi syytä siihen, miksi tulvista on tulossa niin suuri ongelma. Ensimmäinen niistä on ilmastonmuutos ja siihen liittyvä merenpinnan mahdollinen nousu sekä Irlannissa sademäärän kasvu. Toiseksi kaikkialla Euroopassa, mutta varsinkin Irlannissa, tulvatasanteille rakentaminen on yleistymässä. Ei ole harvinaista, että pelloilla, jotka olivat joka vuosi viikkokausia veden vallassa, on nyt 200 talon asuinalue. Lopulta tämä käytäntö kostautuu meille.

Kehotan parlamenttia käyttämään tervettä järkeä ja toteuttamaan tulviin ja tulvien torjuntaan liittyviä ennaltaehkäiseviä toimia.