Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. huhtikuuta 2007 - Strasbourg

2. Transatlanttiset suhteet (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat transatlanttisista suhteista.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten Euroopan turvallisuusstrategiassa vakuutetaan, "toimiessaan yhdessä Euroopan unioni ja Yhdysvallat voivat olla vaikuttava positiivinen voima maailmassa."

Yhteisten transatlanttisten toimien vahvistaminen ja Yhdysvaltojen-suhteidemme kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä puheenjohtajakaudellamme, niin poliittisella ja taloudellisella alalla kuin myös energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen tarkastelun aloilla, ja tämä viesti on tarkoitus antaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa, joka pidetään Washingtonissa 30. huhtikuuta.

On hyvä, että voimme keskustella asioista tänään täällä, vain muutamaa päivää ennen huippukokousta, jotta tämä merkittävä viesti voidaan antaa Euroopan parlamentissa.

Parlamentillanne on aktiivinen asema transatlanttisissa suhteissa, varsinkin – vain yhden esimerkin antaakseni – transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun kautta, joka on merkittävä osa kahdenvälisten yhteyksien verkostoa, jolla luodaan yhteyksiä yli Atlantin monella eri tasolla. Arvoisa puhemies, haluan erityisesti kiittää teitä sekä koko Euroopan parlamenttia tästä sitoumuksesta.

Yhdysvallat on edelleen kumppanimaa, johon EU:lla on kaikkein tiiviimmät ja moninaisimmat suhteet. Transatlanttiset suhteet perustuvat vankalle perustalle, joka muodostuu yhteisistä historiallisista kokemuksista, hyvin samanlaisista intresseistä ja ennen kaikkea yhteisistä arvoista – vapaudesta, demokratiasta, oikeusvaltiosta ja suvaitsevaisuudesta. Nämä kokemukset ovat osoittaneet, että tämä perusta, jota toisinaan koetellaan rankasti, kestää todella paljon, joten on sitäkin tärkeämpää, että transatlanttisia suhteita uudistetaan jatkuvasti ja mukautetaan tulevaisuuteen. Minusta yhteiset käytännön toimet ovat sopivin tapa korostaa transatlanttisen yhteistyön merkitystä nyt ja tulevaisuudessa.

Transatlanttinen kumppanuus ei rajoitu kahdenvälisiin asioihin, vaan sillä on voimakas globaali ulottuvuus. Harvassa kriisissä – aina Afganistanista Iraniin ja Kosovoon – transatlanttiset kumppanit eivät pyri yhdessä mahdollisiin ratkaisuihin. Vaikka olemmekin analyyseissämme laajalti samaa mieltä keskeisistä vaaroista ja haasteista sekä perustavaa laatua olevista poliittisista tavoitteistamme, EU:lla ja Yhdysvalloilla on ollut ja on edelleen erilaisia näkemyksiä ensisijaisista tavoitteista, välineistä ja menetelmistä. Näin tulee olemaan jatkossakin, ja olisi epärealistista odottaa meidän aina olevan yksimielisiä.

Sen sijaan, että välttelisimme vaikeita asioita, me jatkamme Yhdysvaltojen kanssa tiivistä keskustelua niistä emmekä näin tehdessämme poikkea kannastamme, jonka mukaan toimenpiteiden terrorismin torjumiseksi on oltava täysin kansainvälisten velvoitteidemme mukaisia, myös ihmisoikeuksia, pakolaisia ja humanitaarista toimintaa koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisia, ja ne on toteutettava yhteisten arvojemme perusteella. Parlamentti on toistuvasti ilmaissut selkeän kantansa tähän, ja jatkamme näiden kysymysten käsittelyä keskusteluissamme kumppanimme Yhdysvaltojen kanssa.

Ratkaisevaa on, ettemme anna näiden asioiden jakaa meitä, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen välinen tiivis kumppanuus on molemmille välttämätöntä, ja tämänkin viestin me annamme tulevassa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa 30. huhtikuuta Washingtonissa.

Huippukokouksessa ei keskitytä pelkästään poliittisiin ja turvallisuutta koskeviin asioihin, vaan myös transatlanttisen kaupan vahvistamiseen ja entistä tiiviimpään yhteistyöhön ilmaston suojelun ja energiapolitiikan aloilla.

Huippukokouksen yhteydessä allekirjoitamme EU:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen, joka on merkittävä askel kohti yhä vapaampia transatlanttisia markkinoita, joista hyötyvät yhtä lailla kansalaiset kuin yrityksetkin.

Minusta vaikuttaa siltä, että kansalaistemme liikkuvuus on tässä myös merkittävä tekijä, sillä kuten tiedätte, 12:n EU:n jäsenvaltion kansalaisilta vaaditaan edelleen viisumia lyhyillekin Yhdysvaltojen-matkoille. Puheenjohtajavaltio vetoaa Yhdysvaltoihin, jotta se sallisi kaikkien EU:n kansalaisten nauttia niin kutsutusta viisumivapausohjelmasta, ja tästäkin keskustellaan huippukokouksessa. Haluan jälleen korostaa tätä tässä vaiheessa: viime päivinä tietyissä jäsenvaltioissa on nimittäin esiintynyt ärtymystä, koska on uskottu, ettei puheenjohtajavaltio halua tätä, ja seuraavan puheenjohtajavaltion kanssa haluan korostaa, että me todellakin haluamme kaikki jäsenvaltiot mukaan Yhdysvaltojen viisumivapausohjelmaan.

Yhdysvallat ja EU ovat jo nyt maailman eniten toisiinsa kietoutuneet talousalueet. Katsomme – ja tiedän monien teistä olevan tästä samaa mieltä – että potentiaalinen talousyhteistyömme ei todellakaan ole ehtynyt. Erilaiset lähestymistavat sääntelyyn EU:ssa ja Yhdysvalloissa synnyttävät tarpeettomia kustannuksia, joten muita kuin tulliin liittyviä kaupan esteitä on edelleen vähennettävä. Tämän vuoksi haluamme käyttää EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta ponnahduslautana entistä voimakkaamman transatlanttisen kaupan käynnistämiselle. Aloitteen ytimessä on yhteinen poliittinen sitoumus syventää yhteistyötä sääntelyn lähentämiseksi ja entistä tiiviimpien taloudellisten yhteyksien aikaansaamiseksi, ja haluamme hyödyntää aloitetta tuomaan uutta energiaa yhteistyöhön monilla aloilla, esimerkiksi investointiolosuhteissa, rahoitusalalla sääntelyä koskevassa lainsäädännössä, uusissa tekniikoissa ja tekijänoikeuksissa.

Odotamme kykenevämme kokoamaan kunnianhimoisen paketin edistymisen takaamiseksi.

Haluan korostaa sitä, ettei tämän aloitteen ole määrä haitata monenvälisiä pyrkimyksiä kaupan helpottamiseksi. Pikemminkin päinvastoin sen on tarkoitus täydentää näitä pyrkimyksiä ja tukea Dohan kierroksen menestyksekästä loppuunsaattamista.

Huippukokouksessa keskitytään myös energiavarmuuteen ja ilmastonmuutokseen, joita puheenjohtajavaltio pitää keskeisinä transatlanttisina aiheina tulevaisuudessa. EU:n kevään huippukokouksessa 8. ja 9. maaliskuuta sovimme kauaskantoisista ilmastonsuojelutavoitteista ja energia-alan toimintasuunnitelmasta. Näiden päätösten valossa haluamme EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa kehittää entistä tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa näillä aloilla.

Minun ei tarvinne muistuttaa parlamenttia siitä, että viime vuosina ja vuosikymmeninä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on ollut toistuvia mielipide-eroja ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa, ja niistä jotkin ovat koskeneet perustavaa laatua olevia tekijöitä Uskon kuitenkin, että voimme luottaa siihen vaikutelmaan, että moni asia on muuttumassa Yhdysvalloissa, varsinkin mitä tulee yhteistyöhön tutkimuksen ja teknologian alalla, ja tässä myös amerikkalaiset ovat hyvin kiinnostuneita lisäämään yhteistyötä EU:n kanssa. Koska kyse on merkittävästä markkinavoimasta tulevaisuudessa, meidän on pyrittävä keskittämään energiamme ja lyhentämään radikaalisti uusien prosessien ja teknologian innovaatiosyklejä. On oman olennaisen etumme mukaista, että transatlanttiset kumppanimme johtavat tätä toimintaa. Ajattelen nyt eurooppalaista tutkimusyhteisöä ja parlamentin vaikutusvaltaa siihen. Olen vakuuttunut siitä, että energiavarmuus ja ilmastonmuutos ovat vuosisadan transatlanttisia hankkeita.

Turvallisuus ja vauraus niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ovat suuressa määrin riippuvaisia rauhanomaisesta ja vakaasta kehityksestä koko maailmassa, joten haluamme käyttää EU:n ja Yhdysvaltojen välistä huippukokousta myös viestin lähettämiseen mahdollisimman laajasta yhteisymmärryksestä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa.

Lähi-idän konfliktissa olemme kvartetin toiminnan piristämisen avulla – olen hyvin varovainen tätä koskevissa sanoissani – avanneet uudelleen ratkaisun oven, ainakin raolleen. Suhteissamme Iraniin ja sen ydinalan kumppaneihin olemme onnistuneet pysymään yhtenä rintamana kansainvälisen yhteisön kanssa, mikä mielestäni on ennakkoedellytys hyväksyttävän ratkaisun saavuttamiseksi Iranin kanssa. Teemme tiivistä yhteistyötä Naton ja Yhdysvaltojen kanssa Afganistanin vakauttamiseksi siviili- ja sotilasasioissa ja haluamme vauhdittaa tätä yhteistyötä erityisesti poliisien koulutuksessa. Sama koskee myös ETPP-operaatiota Kosovossa.

Tässä oli vain muutamia kansainvälisiä asioita, joissa tarvitaan tiivistä Atlantin ylittävää yhteistyötä.

Voinen lopuksi vielä viitata Euroopan turvallisuusstrategiaan, jossa todetaan, että "mikään yksittäinen maa ei pysty ratkaisemaan nykyajan monimutkaisia ongelmia omin voimin" – tämä on totta niin EU:n kuin Yhdysvaltojenkin osalta. Vain kyetessämme valjastamaan yhteen Euroopan ja Yhdysvaltojen vaikutusvallan, kokemuksen ja potentiaalin sekä hyödyntämään parhaita voimia ja ajatuksia voimme löytää päteviä vastauksia yhteistä tulevaisuuttamme ja tulevia sukupolvia varten.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (DE) Haluan aluksi pyytää anteeksi kollegani, komission jäsenen Ferrero-Waldnerin poissaoloa. Hänen oli osallistuttava Venäjän federaation entisen presidentin Boris Jeltsinin hautajaisiin.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, 30. huhtikuuta pidettävä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous on uusi tilaisuus vahvistaa poliittisia ja taloudellisia siteitämme Amerikan yhdysvaltoihin, joten haluan sanoa muutaman sanan huippukokouksen tavoitteista.

Ensinnäkin pyrimme edistämään taloudellista lähentymistä yli Atlantin, sillä koska Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliset taloudelliset suhteet kattavat 40 prosenttia maailmankaupasta, ne ovat merkittävimpiä maailmassa, ja kuitenkin ne tarvitsevat uutta poliittista pontta. Kaupan ja investointien esteiden purkaminen voisi olla suuri etu kuluttajillemme ja yrittäjillemme.

Tämän vuoksi komissio on iloinen liittokansleri Merkelin aloitteesta. Hän on puoltanut uutta ja kunnianhimoista talouskumppanuutta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä. Tässä lakiasäätävillä toimielimillä ja sääntelyelimillä on omat tehtävänsä, ja huippukokoukseen osallistujilla on merkittäviä valvonta- ja johtotehtäviä.

Huippukokouksessa kartoitamme erityisiä politiikan aloja, joilla voimme saavuttaa kestävää edistymistä. Näitä ovat muun muassa teollisia tuotteita, energiaa, innovointia, rahoitusmarkkinoita ja investointeja koskeva sääntely-yhteistyö.

Toiseksi tutkimme ulkopolitiikan alalla useita keskeisiä aloja, joilla toimimme Yhdysvaltojen kanssa, ja aiomme jatkaa tiivistä yhteistyötä saavuttaaksemme vakauden, vaurautta ja oikeusvaltion Kosovossa ja Afganistanissa.

Lähi-idän kvartetin jäseninä Euroopan unioni ja Yhdysvallat tekevät rakentavaa yhteistyötä käynnistääkseen uudelleen poliittisen prosessin Israelin ja Palestiinan hallitusten päämiesten välillä, ja halukkuutemme neuvotella kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kanssa sen tukemiseksi ei riipu pelkästään kyseisen hallituksen politiikasta vaan myös siitä, toimiiko se kvartetin periaatteiden mukaisesti.

Komissiolla on erityinen tehtävänsä Palestiinan kansalle suunnatun kansainvälisen tukikoneiston kehittämisessä kansan tukemiseksi ja hallintotavan parantamiseksi.

Toinen korkean tason tapahtuma huippukokouksessa on hiljattain tehdyn Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen historiallisen avoimen ilmailusopimuksen allekirjoittaminen. Sopimuksesta seuraa molemmin puolin Atlanttia noin 12 miljardin euron taloudellinen hyöty ja sillä luodaan noin 80 000 uutta työpaikkaa. Samalla vahvistamme uudelleen sitoumuksemme kattavaa lentoliikenteen palveluja koskevaan sopimukseen liittyvien neuvottelujen toiseen vaiheeseen. Tämä lisää merkittävän alan vapauttamisesta seuraavia taloudellisia etuja.

Huippukokouksen valmistelut eivät ole vielä päättyneet, ja keskeinen tekijä valmisteluissa on ilmastonmuutoksen ja energian sisällyttäminen asialistalle. Tavoitteenamme on saada Yhdysvallat sitoutumaan politiikkaan, joka perustuu markkinamekanismiin ja puhtaaseen teknologiaan tavoitteina ja yleisenä lähestymistapana, ja eurooppalaiset pyrkimykset tämän osalta perustuvat Eurooppa-neuvostossa 9. maaliskuuta 2007 saavutettuun konsensukseen, jonka mukaan meidän on toteutettava maailmanlaajuisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Tarkoituksena on, että tulevassa huippukokoustapaamisessa Euroopan yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa tällä alalla edistyisi, ja toiveeni on, että siellä annettavassa julistuksessa tehtäisiin tietä G8-maiden ja tämän vuoden joulukuussa Balilla pidettävän YK:n ilmastokonferenssin yksimielisille kannoille. Käsittelemme myös energiavarmuuteen ja energiatehokkuuteen liittyviä asioita ja tutkimme yhteisiä tavoitteita puhtaan teknologian kehittämisessä ja sen lyhyen ja pitkän aikavälin sovelluksissa.

Viisumipolitiikan alalla aiomme EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa vedota presidentti Bushiin, jotta kaikki EU:n kansalaiset voisivat matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia, aivan kuten Yhdysvaltojen kansalaisetkaan eivät enää tarvitse viisumia tullessaan Euroopan unioniin. Olisimme iloisia, jos Yhdysvallat laajentaisi viisumivapautusohjelmansa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja lopettaisi näin EU:n kansalaisiin kohdistuvan todellisen syrjinnän.

Kehotamme Yhdysvaltoja myös hyväksymään sellaisen ratkaisun lentomatkustajien henkilötietojen toimittamisessa Yhdysvaltoihin, joka täyttäisi tiukimmat tietosuojavaatimukset uudessa kehyksessä; se korvaisi nykyiset siirtymäjärjestelyt.

Esityslistallamme on luonnollisesti tiiviin yhteistyön tarpeen korostaminen terrorismin torjunnassa, ja tässä viittaamme sitoumukseemme taata, etteivät nämä toimet ole ristiriidassa kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidemme kanssa, sillä tämä on ratkaisevaa, jos haluamme yhteisillä toimillamme tällä alalla olevan uskottavuutta.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, koska olen syntynyt 60 vuotta sitten Elsassissa, kuulun sukupolveen, joka elettyään nämä ajat voi todistaa eurooppalaisten suuresta velasta amerikkalaisia kohtaan.

Kahta maanosaa yhdistävät hyvin vahvat transatlanttiset siteet perustuvat miljooniin omani kaltaisiin henkilökohtaisiin tarinoihin. Ne ovat auttaneet muokkaaman historiaamme ja yhteisiä arvojamme.

Rooman sopimusten hiljattain vietetyissä 50-vuotisjuhlallisuuksissa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ilmaisi kunnioittavansa Yhdysvaltojen osallisuutta niiden perustojen luomisessa, joille Euroopan unioni on rakennettu, sillä ilman Marshall-apua sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan ratkaisevaa asemaa Natossa Euroopan jälleenrakentaminen olisi tuskin ollut mahdollista. Vaikeinakin aikoina olemme aina uskoneet transatlanttisen kumppanuuden merkitykseen, sillä kumppanuus perustuu vuoropuheluun ja kunnioitukseen.

Euroopan parlamentissa ryhmämme on määrätietoisin tiiviiden transatlanttisten suhteiden kannattaja. Tämän vuoksi halusin ensimmäisen vierailun unionin ulkopuolelle suuntautuvan Washingtoniin. Euroopan parlamentin on kehitettävä vahvempia yhteyksiä Yhdysvaltojen kongressiin ja hallintoon, jotta se voi tehdä enemmän yhteistyötä yhteistä etua koskevissa asioissa. Haluan esittää täällä parlamentissa, että parlamentin puhemies kutsuisi edustajainhuoneen uuden puheenjohtajan käyttämään puheenvuoron täysistunnossamme.

Olin iloinen kuullessani, että kuten mekin myös Yhdysvaltojen kongressi on perustanut väliaikaisen valiokunnan käsittelemään ilmastonmuutosta. Toivon näiden valiokuntien voivan tehdä tiivistä yhteistyötä.

Hyvät kuulijat, transatlanttisten yhteismarkkinoiden luominen vuoteen 2015 mennessä on yksi ensisijaisista tavoitteistamme. Meidän on vähennettävä sääntelyn taakkaa, piristettävä kilpailua ja yhdenmukaistettava teknisiä standardeja molemmin puolin Atlanttia. Laatikaamme pakollinen etenemissuunnitelma, jonka yksityiskohtaisen aikataulun mukaan vuosi 2015 on merkkipaalu, jolloin käynnistyvät rajattomat transatlanttiset markkinat.

Euroopan parlamentin on osallistuttava tiiviisti tähän prosessiin, mutta ystävinä meillä on oikeus myös puhua toisillemme avoimesti ja jopa esittää kritiikkiä.

Kuten presidentti Kennedy totesi vuonna 1963, älkäämme unohtako eroavaisuuksiamme, mutta kiinnittäkäämme huomiota myös suoraan niihin eroavuuksiin, jotka voidaan ratkaista. Haluan myös korostaa huoltani siitä, että Yhdysvaltojen tiukempi tullivalvonta johtaa piileviin kaupan esteisiin.

Meidän on edelleen pysyttävä valppaina vaarantamatta tasapuolista kauppaa. Samalla tavalla myös Yhdysvaltojen henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö herättää edelleen epäilyksiä siitä, täyttyvätkö yksityisyyden suojaa ja kansalaisvapauksia koskevat edellytykset.

Euroopassa torjutaan määrätietoisesti terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta tämän on perustuttava asianmukaiseen oikeusperustaan. Perusoikeuksien kunnioittaminen vain vahvistaa työtämme ja vaikutusvaltaamme maailmassa.

Olemme yhdessä sitoutuneita luomaan edellytykset vakaudelle, rauhalle ja vauraudelle Euroopan unionin naapurimaissa. Yhteistyömme on ollut onnistunutta Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kosovossa. Meidän on kuitenkin toimittava myös Afrikassa. Moraalinen ja historiallinen velvollisuutemme on palauttaa toivo maailman köyhimmille kansoille.

Darfurin kansanmurha ja Zimbabwen tyrannia osoittavat, ettemme ole tilanteen tasalla. Meidän on myös taivuteltava Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kaltaisia valtioita tukemaan pyrkimyksiämme kehitysmaissa.

Lisäksi Dohan neuvottelut on saatettava menestyksekkäästi päätökseen, sillä kierros koskee kaikkein köyhimpiä maita. Euroopan ja Yhdysvaltojen on saatava aikaan globaali sopimus mahdollisimman pian.

Lopuksi ryhmämme uskoo mahdollisuuteen turvallisemmasta maailmasta. Ydinaseiden leviäminen on tehnyt maailmasta entistä vaarallisemman. Kannatamme neuvotteluratkaisua Iranin ydinohjelman yhteydessä. Eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla on yhteiset juuret, jotka ovat pitkälti muokanneet maailmaamme. Meidän on säilytettävä asemamme moninapaiseksi muuttuneessa maailmassa. Kuten Jean Monnet totesi, amerikkalaiset ja eurooppalaiset puolustavat yhdessä yhteistä kulttuuria.

(Suosionosoituksia)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minusta on selvää, että Washingtonissa puhaltavat uudet tuulet – sellaiset, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia varsinkin yhteistyölle Euroopan unionin kanssa. Ensiksi on tietenkin demokraattienemmistön voitto molemmissa kongressin huoneissa, mistä onnittelemme heitä jälleen, mutta myös presidentti Bushin hallinnossa on tapahtunut selvästi havaittavia muutoksia. Äänensävy on muuttunut, ja voimme todeta ulkoministeri Condoleezza Ricen auktoriteetin lisääntyneen valtavasti. Toivotaan entistä enemmän yhteistyötä, ja tähän meidän on vastattava.

Olin viime viikolla valtuuskunnan mukana Washingtonissa, jossa on tapahtumassa kouraantuntuva muutos. Ensinnäkin kannatus meille aina niin tärkeää asiaa, nimittäin tehokasta monenvälisyyttä, kohtaan on lisääntynyt. Sitä kannatetaan yhä enemmän, ja yhteistyötä Euroopan unionin kanssa toivotaan tällä alalla. Siellä on ymmärretty, että Irakia koskeva lähestymistapa on epäonnistunut, ja että on kehitettävä muita yhteistyötapoja turvallisuusasioiden käsittelemiseksi.

Monet mainitsevat esimerkkinä Afganistanin. Meidän nähdäksemme ei ole syytä, jonka vuoksi Euroopan unioni ja EU:n jäsenvaltiot eivät voisi Naton yhteydessä yhdistää joukkojaan amerikkalaisten kanssa hankkeissa, jotka koskevat sekä turvallisuutta että jälleenrakentamista. Itse asiassa tällä tasolla käydään parhaillaan keskustelua ohjuspuolustuksesta. Vaikka meihin tekeekin vaikutuksen se, että eurooppalaisten ja venäläisten kanssa toivotaan enemmän vuoropuhelua, suhtaudumme edelleen kriittisesti prosessin tulokseen.

Toinen merkittävä aihe, jonka toimme esiin, on Lähi-idän konflikti. Haluamme jälleen kerran korostaa – ja toivomme puheenjohtajavaltion panevan tämän merkille – että meidän on varmistettava, että Palestiinan uusi kansallisen yhtenäisyyden hallitus ei jää syrjään, ja että etsimme tapoja tukea uutta kehitystä.

Toinen asia, joka teki meihin vaikutuksen, on se, että erityisesti demokraatit toivovat Yhdysvalloille uutta sosiaalista agendaa, jossa keskityttäisiin niin terveydenhuollon ongelmiin kuin myös Dohaan. Mitä voimme tehdä yhdessä sen varmistamiseksi, että ympäristö ja työolot ovat keskeisessä asemassa kauppakeskusteluissa?

On tietysti myös kritisoitavia aloja, jotka mainitsimme tulkintojen ja salaisten vankileirien osalta, mutta myös mitä tulee tietosuojaa koskeviin sopimuksiin. Näiden alojen on pysyttävä etusijalla ajatuksissamme. Loppujen lopuksi, kun kaikki on sanottu ja tehty, jäljelle jää merkittävä yhteistyösuunnitelma, joka perustuu jo mainittuihin yhteisiin arvoihin.

Lopuksi haluan mainita vähäisemmän seikan, joka on se, että toivon puheenjohtajavaltion ottavan myös Wolfowitz-tapauksen huippukokouksen esityslistalle, jos se osoittautuu tarpeelliseksi, ottaen huomioon sen, että hänen asemastaan Maailmanpankin johtajana on tullut kestämätön Maailmanpankin merkittävän aseman vuoksi korruption torjunnassa.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, syyskuun 11. päivän jälkeen Le Monde ilmoitti: "Olemme kaikki amerikkalaisia". Ajat ovat muuttuneet.

Taloudellisin, ympäristöä koskevin ja eettisin perustein Yhdysvaltojen hallitus on repinyt riekaleiksi ne arvot, joiden vuoksi me kunnioitimme Yhdysvaltoja. EU:n jäsenvaltioiden haasteena on vastustaa Yhdysvaltojen siirtymistä kohti unilateralismia niin kauppapolitiikassa, Kioton sopimuksessa kuin kansainvälisen oikeuden kunnioittamisessakin. Tämä edellyttää avointa, suoraa ja toisinaan tukalaa transatlanttista vuoropuhelua viisumivapautusjärjestelmän, rikollisten luovuttamisen ja Open Skies –lentoliikennesopimuksien kaltaisissa asioissa, joita jäsenvaltiomme ovat tähän mennessä vastustaneet. Presidentti Bush onnistuu Euroopan "hajottamisessa ja hallitsemisessa" ainakin yhtä hyvin kuin presidentti Putin.

Huippukokouksessa on suorien sanojen aika. Sääntelyesteiden poistamisen ja standardien yhdenmukaistamisen maailman suurimpien kauppakumppanien välillä on oltava ensisijaisia tavoitteitamme. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua menestyksekkään Dohan kierroksen turvaamisen kustannuksella ennen presidentti Bushin mandaatin päättymistä 1. heinäkuuta.

Meidän on myös hyödynnettävä huippukokousta pakottaaksemme tunnustamaan nykyajan suurimman turvallisuusuhan – ilmastonmuutoksen – ja saadaksemme amerikkalaiset suostumaan kasvihuonekaasupäästöjen vakauttamiseen ja vähentämiseen. YK:n turvallisuusneuvosto keskusteli asiasta ensimmäistä kertaa viime viikolla korostaen tilanteen vakavuutta.

Meidän on kuitenkin myös vaadittava, että Yhdysvaltojen hallinto selventää kantaansa kidutusta, salaisia vankiloita ja poikkeuksellisia luovutuksia koskeviin syytöksiin terrorismin vastaisessa sodassa. Niin kuuluu tehdä, ja lisäksi tämä on ainoa tapa puhdistaa Yhdysvaltojen maine.

Pitkällä ajanjaksolla ainoastaan entistä laajempi demokraattinen valvonta, johon osallistuvat Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi ja senaatti, ehkäpä transatlanttisen Schengen-tyylisen järjestelmän muodossa, voi vahvistaa strategisia suhteitamme ja estää sellaiset oikeudelliset epävarmuuden tilat, joita nyt koemme matkustajarekisteritietojen tai SWIFT-maksutapahtumien osalta.

Terrorismin vastaisen sodan menestys on riippuvainen vapauden ja turvallisuuden tasapainottamisesta, ei kansalaisvapauksien uhraamisesta.

Irakin sekasortoinen tilanne on osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun tasapainoa ei ole. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin pitäisi auttaa korjaamaan vahingot ja osoittaa solidaarisuutta Irakin kahdelle miljoonalle pakolaiselle. Amerikkalaiset ovat vastaanottaneet täsmälleen 466 irakilaista pakolaista vuodesta 2003 alkaen. Tiedämme, etteivät he halua myöntää pakolaisten tulvaa, joka on osoitus heidän epäonnistumisestaan, mutta tarvitaan selkeä ja kattava tukibudjetti sekä sopimus turvapaikkahakemusten taakan jakamisesta.

Lopuksi neuvottelijoidemme ei pidä pelätä aloitteellisuutta. Paul Wolfowitz on vaarantanut Maailmanpankin moraalisen auktoriteetin. Meidän on viestitettävä heille, että hänen on aika lähteä.

Lopuksi lainaan amerikkalaista runoilijaa Ralph Waldo Emersonia, jonka mukaan oikeastaan historiaa ei ole olemassa, on vain elämäntarinoita. Eurooppalaisten johtajien olisi pidettävä mielessä, että heitä arvioidaan yksilöinä siitä rohkeudesta, jota he osoittavat Washingtonissa.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyväksymme huomenna – yhdessä ja yksimielisinä – päätöslauselman, jossa tuomitaan mielenosoittajien raaka kohtelu Venäjän armeijan joukkojen toimesta, ja odotamme, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa käytetään samanlaista suoraa puhetta. Tietenkin me haluamme uudet taloussuhteet ja entistä vahvemmat transatlanttiset suhteet uudella perustalla, mutta niiden on perustuttava yksiselitteisiin arvoihin, niihin demokraattisiin arvoihin, joiden puolustamiseen Euroopan unioni on sitoutunut.

Guantanamon, kidutuksen ja viattomien ihmisten kaappauksien jälkeen tarvitsemme sillan, ja miten muuten voimme luoda sillan kuin painostamalla Yhdysvaltojen hallintoa soveltamaan vastaisuudessa demokratian periaatteiden ohjaamaa politiikkaa? Kun puhumme kuolemantuomion lykkäämisestä – kuten olemme tehneet viime viikkoina ja teemme vastaisuudessakin – emme tee sitä vain pelastaaksemme mahdollisia uhreja Iranissa tällaiselta kuolemalta, vaan toivomme myös amerikkalaisten hyväksyvän sen.

Puhuessamme terrorismin vastaisesta sodasta odotamme vastaavasti, että kaikki osapuolet määrittävät perusarvot ja että parlamentaarista valvontaa laajennetaan, ei pelkästään kansallisissa parlamenteissa vaan myös täällä, sillä se, mitä olemme nähneet, on jotakin, jota emme voi hyväksyä terrorismin torjumisena, kun eurooppalaisten, kansalaisten ja yhteisöjen perusvapauksia leikataan.

Afganistanin ja Kosovon osalta muistutan molempia osapuolia, että strategian muutos Afganistanissa edellyttää muutakin kuin puhetta, se on myös pantava täytäntöön. OEF-operaatiolla (Operation Enduring Freedom) ei enää ole laillista asemaa, vaan sitä on muutettava, mutta myös meidän eurooppalaisten on annettava lisää rahaa, jotta rauhanomainen kehitys Afganistanissa olisi lainkaan mahdollista. Tämä koskee erityisesti huumausaineiden torjuntaa ja demokraattisten kansalaisten ja varsinkin naisten koulutusta ja tukemista.

Sama koskee Kosovoa. Emme voi odottaa amerikkalaisten purkavan tämän solmun puolestamme. Vetoan jälleen kerran Euroopan unioniin ja ulkoministereihin, että Kosovolle annettaisiin itsenäisyys, jotta se välttäisi toisen sodan.

Iranissa on tullut aika luopua järjestelmän muutosta koskevasta ajatuksesta, johon presidentti Bush on edelleen kiintynyt. Tämä ja neuvottelut ovat ainoa tapa estää seuraava sota, ja toivon EU:n yksimielisesti sitoutuvan tähän.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, mitä transatlanttisella talouskumppanuudella tarkalleen on tarjota meille?

Liittokansleri Merkelin mukaan se ei tarkoita vapaata kauppaa tai yhteismarkkinoita, vaan markkinoiden sääntelyä, patenttien suojaa, sääntöjen yhdenmukaistamista ja yhteistyötä, jolla pyritään parantamaan maailman taloushallintoa. Hänen valtiosihteerinsä Würmeling sanoi suoremmin, että tavoitteena on siirtyä kohti rajoittamattomia transatlanttisia markkinoita. Liittokansleri itse antoi ymmärtää, että Euroopan yhtenäismarkkinakokeilu voisi olla mallina tälle uudelle alueelle.

Onko minun muistutettava teitä yhtenäismarkkinoiden seurannasta vastaavan komission jäsenen McCreevyn tätä koskevasta määritelmästä? Hän korosti, että yhtenäismarkkinat ovat tähän mennessä Euroopan lähimenneisyyden suurin sääntelyn purkamisoperaatio. Tämäkö kokeilu meidän nyt olisi toistettava molemmin puolin Atlanttia?

Kysymys on sitäkin merkittävämpi, koska hankkeella on jo nyt myrskyisä menneisyys. Liberaalin Euroopan johtohahmo, komission jäsen Leon Brittan käynnisti maaliskuussa 1998 uusia transatlanttisia markkinoita koskevan hankkeen, jossa otettiin mallia Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksesta NAFTAsta. Samaan aikaan OECD:ssä käytiin huippusalaisia neuvotteluja monenvälisestä sijoitussopimuksesta (AMI), jonka oli jo suunniteltu kumoavan sijoittajien yhä laajentuvien rahoitustoimiensa esteeksi katsoma lainsäädäntö.

Nämä kaksi hanketta herättivät sellaisia protesteja eurooppalaisissa, että ne oli hylättävä. Siitä transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun kaltaiset eturyhmät ovat jatkuvasti tuoneet tämän strategisen hankkeen keskusteluun, vaikkakin eri muodossa. Viimevuotinen Yhdysvaltojen kirjanpitostandardien hyväksyminen ja hiljattain toteutunut eurooppalaisen Euronext exchange -yhtiön osto New Yorkin pörssiin ovat osa tätä huolestuttavaa suuntausta.

Sen sijaan, että olisi kyse rakentavasta yhteistyöstä, me todellakin käsittelemme nyt merkittävää rintamaa taisteltaessa siitä, kuinka Euroopan tulevaisuus olisi nähtävä. Vaakalaudalla ovat sekä eurooppalainen yhteiskuntamalli että sen demokraattinen identiteetti. Haluan korostaa, että parlamentin tästä aiheesta viime kesäkuussa hyväksymässä mietinnössä pahoiteltiin sitä, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita varjostaa suuresti poliittinen konflikti, ja niille on usein luonteenomaista korusanaisuus.

Aiommeko me vaieta edelleen Irakin sodasta ja Guantanamosta transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun yhteisten arvojen vuoksi? Aiommeko vaieta kuolemanrangaistuksesta ja kansainvälisestä rikostuomioistuimesta? Kiotosta ja geneettisesti muunnetuista organismeista? Henkilötiedoista, SWIFT-tapauksesta ja CIA:n lennoista? Ajankohtana, jona valmistellaan prosessia kohti uutta eurooppalaista perussopimusta, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden luonne on ratkaiseva asia, jota on käsiteltävä hyvin selkeällä tavalla.

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan minulle osoitettuna hyvin lyhyenä puheaikana esittää pari huomautusta, ja kenties joitakin varoituksen sanoja. Parin viime vuoden aikana olen havainnut, että täällä on miellytty eleelliseen politiikkaan, jota meidän on huolellisesti vältettävä suhteissamme Amerikan yhdysvaltoihin. Esimerkiksi lainsäädännön vaikutus on täysin globaalia. Kaikella, mitä teemme, on globaali ulottuvuus. BKT:n hurja kasvu Tyynenmeren rannoilla, Intiassa ja Kiinassa ei vastaa muuta Tyynenmeren aluetta ja Japania, joten meidän on varottava polttamasta mitään siltoja toimiessamme Yhdysvaltojen kanssa, sillä senkin yhteiskunnassa on vallalla hyvin protektionistinen osatekijä. Kuten britit tietävät, Yhdysvallat on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin kauppa- ja investointikumppani, ja se on ollut sitä jo joitakin vuosia. On häpeällistä, että britit on pakotettu vastoin tahtoaan luopumaan mittajärjestelmästään, joka on sama kuin Yhdysvalloissa, mikä oli meille siellä merkittävä etu. Tästä kuitenkin puhutaan joskus toiste.

  Frank Vanhecke, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, toivon monien muiden parlamentin jäsenten tavoin, että 30. huhtikuuta pidettävä huippukokous ja uusi transatlanttinen kumppanuus ovat menestyksekkäitä, vaikka meidän on tietenkin lisättävä, että uuden kumppanuuden on perustuttava vastavuoroisuuteen ja keskeisten yhteisten etujen kunnioittamiseen. Amerikkalaisten ja heidän diplomaattiensa on vastaavasti ymmärrettävä esimerkiksi se, ettei Turkki ole eurooppalainen maa eikä siitä voi tulla EU:n jäsenvaltiota riippumatta Yhdysvaltojen eduista tässä asiassa.

Kauppasuhteistamme Yhdysvaltojen kanssa keskustellaan huhtikuussa Washingtonissa, jossa tarkastellaan myös energiaa ja ilmastonmuutosta, mutta katson tämän myös mahdollisuudeksi tarkastella enemmän yhteistä taisteluamme kansainvälistä terrorismia ja varsinkin islamistista fundamentalismia vastaan. Älkäämme unohtako, että taistelussa on kyse yhteisistä länsimaisista arvoistamme, ja juuri nämä arvot islamistisilla fundamentalisteilla ja terroristeilla on tähtäimessään. Tämä sivuutetaan usein varsinkin täällä parlamentissa.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikka ansaitsee usein kritiikkiä, mutta se yksipuolinen tapa, jolla kritiikkiä täällä parlamentissa esitetään, on tuskin rakentavaa. CIA:n toimintaa tutkineen väliaikaisen valiokunnan toiminta ja sen yksipuoliset päätelmät sekä henkilötietoja koskeva asia tulevat esimerkkeinä mieleen. Teemmepä mitä tahansa, älkäämme erehtykö siitä, kuka on vihollisemme. Monista väärinkäsityksistä ja mielipide-eroista huolimatta on hyvä muistaa, ettei Yhdysvallat ole vihollinen vaan liittolainen.

  Brian Crowley, thar ceann an Ghrúpa UEN. – A Uachtaráin, tá an gaol eacnamaíochta idir an tAontas Eorpach agus Meiriceá ar an ngaol eacnamaíochta is tábhachtaí ar domhan. Is dhá chóras pholaitiúla sinn, le haidhm láidir a chinntíonn caomhnú agus cur chun cinn an daonlathais ar fud an domhain. Bíonn ár naimhde ag iarraidh aird a tharraingt ar an difríocht pholaitiúil atá idir an dá réimeas. Ní mór dóibh cuimhneamh, áfach, go bhfuil i bhfad níos mó nithe comónta eadrainn ná mar atá difríochtaí.

(EN) Erityisesti tarkasteltaessa EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä yhteyksiä toimissa, joita voimme toteuttaa globaalilla tasolla, on hyvin tärkeää edetä nyt, huolimatta menneisyydessä ilmenneistä vaikeuksista ja erimielisyyksistä.

Tarkastellaanpa ulkomaailmaa. Afganistanissa meidän on tehtävä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa niin tilanteen vakauttamiseksi siellä kuin myös siksi, että tällä hetkellä 90 prosenttia Euroopassa käytetystä heroiinista tulee Afganistanista. Myös Etelä-Amerikassa meidän on toteutettava yhteisiä toimia sen varmistamiseksi, että maanviljelijät keksivät vaihtoehtoista viljeltävää, sillä valtava määrä kokaiinia tulee sieltä.

Kun tarkastellaan erityisesti Darfuria, havaitsemme kansainvälisen yhteisön epäonnistuneen toimissaan ja reaktioissaan siellä tapahtuvaan kansanmurhaan. Meidän eurooppalaisten velvollisuus on ottaa Yhdysvallat mukaan, jotta voimme toteuttaa lisää ja voimakkaampia toimia. Koska tänään on maailman malariapäivä, korostan, että tässäkin yhdessä toteuttamamme toimet ovat tehokkaampia kuin yksittäin toteutetut.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin maailmankauppa, jotta voimme taata oikeudenmukaisen ja tasapuolisen yhteiskunnan kaikille. Vetoan komissioon ja kaikkiin läsnäolijoihin, että sopimuksiamme muiden maiden kanssa ei enää purettaisi, jotta voimme suojella ja tukea maailman köyhimpiä. Yhdessä voimme saavuttaa enemmän kuin sen, mikä meitä jakaa, ja näin voimme päästä eroon poliittisista mielipide-eroistamme pienissä asioissa.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kehuskelemme mielellämme täällä parlamentissa vihreillä arvoillamme ja arvostelemme Yhdysvaltoja ja presidentti Bushia ympäristövandalismista. Mehän allekirjoitimme Kioton pöytäkirjan, toisin kuin he.

Pysähtykäämme tarkastelemaan tosiasioita. Yhdysvallat itse asiassa allekirjoitti Kioton pöytäkirjan, muttei ratifioinut sitä. Täällä Euroopassa pöytäkirja ratifioitiin, muttei täytetä lupauksia. Huolimatta siitä, että komissio on kymmenen vuoden ajan yrittänyt peukaloida Kioton pöytäkirjan perustana olevia lukuja, näyttää edelleen siltä, että kenties vain kaksi jäsenvaltiota saavuttavat tosiasiassa Kioton tavoitteet.

Väitämme Yhdysvaltojen olevan maailman suurin saastuttaja, mutta vain siksi, että sen talous on maailman suurin. Kioton pöytäkirjan laatimisen jälkeen Yhdysvalloissa on onnistuttu vähentämään hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin meillä! Toistan erityisesti Graham Watsonille, että viime vuosina päästöt ovat vähentyneet Yhdysvalloissa enemmän kuin EU:ssa. Yhdysvaltojen talouden energiaintensiteetti on samantasoinen kuin oman taloutemmekin, ja nykyisten suuntausten perusteella Yhdysvaltojen talous on Euroopan taloutta vihreämpi vuoteen 2010 mennessä. Yhdysvalloilla on laaja biopolttoaineohjelma. Siellä investoidaan vihreään teknologiaan, ja Yhdysvaltain AP6-kumppanuus sitouttaa myös Kiinan ja Intian, joita ilman maailmanlaajuiset ohjelmat eivät onnistu. Komission jäsen Špidla kehottaa Yhdysvaltoja omaksumaan maailmanlaajuisen lähestymistavan, vaikka se on jo tehnyt niin.

Meidän on tässä parlamentissa aika lopettaa moralisointi ja ryhtyä kohtelemaan amerikkalaista liittolaistamme hieman kohteliaammin ja kunnioittavammin.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni on tärkeää poistaa ideologinen painolasti tästä transatlanttisia suhteita koskevasta keskustelusta.

En tiedä, pitäisikö Maailmanpankin pääjohtajan erota – kuten neuvotellussa yhteisessä päätöslauselmassa todetaan – mutta mielestäni on tärkeää, että Euroopan unioni ryhtyy kehittämään strategisia asemiaan ja toimimaan täysimääräisenä tekijänä kansainvälisissä asioissa. Tiedän, että komission jäsen Ferrero tekee kaiken voitavansa tällä alalla, mikä ei ole merkityksetön asia.

Näin ollen on muistettava, että transatlanttinen yhteys ei ole osa Euroopan unionin geneettistä koodia ja että Yhdysvallat on taannut turvallisuuden Euroopassa, kenties oman kyvyttömyytemme tuloksena. Kun on kyse turvallisuudesta, transatlanttiselle yhteydelle ei sitä paitsi ole tällä hetkellä vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies, mikäli haluamme tehdä Euroopan unionista eurooppalaisen mahdin, se ei mielestäni onnistu, jos pidämme Yhdysvaltoja vastustajanamme. Meidän on toimittava pikemminkin yhdessä Yhdysvaltojen kanssa kahtena toisiaan kunnioittavana kumppanina, jotka jakavat yhteiset arvot ja maailmankuvan.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi antaa Yhdysvalloille vapaat kädet. Euroopan unionin on vahvistettava periaatteet, jotka liittyvät kuolemanrangaistukseen, kansainväliseen rikostuomioistuimeen, Kioton pöytäkirjaan ja ekstraterritoriaalisiin lakeihin.

Tämä merkitsee myös, että Yhdysvaltojen on opittava kunnioittamaan Euroopan unionia, joka on parhaillaan vakauttava voima maailmassa ja joka toimii perustavan tärkeällä tavalla käyttämällä vaikutusvaltaansa monilla aloilla.

Komission jäsen Patten totesi aiemmassa yhteydessä täällä parlamentissa, että jotta Euroopan unioni saavuttaisi tavoitteensa – joista tärkeimpiä on ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen kaikilla maailman alueilla – on olennaisen tärkeää tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Vastaavasti Yhdysvallat voi saavuttaa tavoitteensa vain yhteistyöllä Euroopan unionin kanssa.

Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisellä yhteistyöllä parannetaan vaurauteen, vakauteen ja turvallisuuteen liittyvää tilannetta maailmassa. Olen sitä mieltä, että tällä transatlanttisella huippukokouksella on pyrittävä edistämään näitä tavoitteita ja tehtävä niiden osalta yhteistyötä.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja neuvoston puheenjohtajaa Gloseria heidän lausunnoistaan Yhdysvaltain ja Euroopan välisistä suhteista.

Minusta tuntuu, että Yhdysvalloissa vallitseva mieliala ja sen strategia ovat vaiheittain ja pikku hiljaa muuttumassa yksipuolisuudesta monenvälisyydeksi. Vain kuusi päivää sitten vierailin hyvän kollegani Wiersman, ryhmämme varapuheenjohtajan, ja eräiden muiden kollegojeni kanssa Yhdysvaltain kongressissa ja senaatissa. Mieliala on selvästi muuttumassa. Tässä tarjoutuu uusi tilaisuus Euroopan unionille.

Esitän teille kolme ajatusta. Ensinnäkin katson, että Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelujen edistymisen ennakkoedellytys on, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelma sisällytetään niihin jollakin tavalla. Tämä on tosiasia: on mahdotonta saavuttaa uutta ja merkittävää edistystä ilman sitä.

Toiseksi on aika ymmärtää, etteivät rahoitusmarkkinat eivätkä absoluuttisen tuottotavoitteen rahastoihin ja hyvin laajoihin ja tehokkaisiin yksityisiin pääomarahastoihin liittyvät äskettäiset tapahtumat ole täysin Lissabonin tavoitteiden ja pitkän aikavälin sijoitus- ja rahoitustarpeidemme mukaisia. Tämä ei ole vain eurooppalaisten tekemä huomio, vaan saman on havainnut myös demokraattinen puolue, jolla on enemmistö Yhdysvaltojen kongressissa ja senaatissa. Tästä syystä toivomme, että tämä merkki on selvä ja että asiasta keskustellaan Heiligendammin tulevassa G8-maiden kokouksessa.

Kolmanneksi, kun on kyse Lähi-idästä, meidän ei pitäisi suhtautua asiaan naiivisti ja odottaa suurten muutosten tapahtuvan Yhdysvaltojen politiikassa tulevien kahden viikon aikana. Kannattaisi kuitenkin lisätä vuoropuhelua amerikkalaisten ystäviemme ja kollegojemme kanssa ja vaatia palestiinalaisten yhtenäishallituksen tukemista. Jos kyseinen hallitus epäonnistuu, voittajaksi selviytyy Hamas, eikä sitä halua kukaan.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla Washingtoniin tekemällämme parlamentaarisella vierailulla saimme enemmän tietoa turvallisuusasioita käsittelevästä korkean tason yhteysryhmästä kuin Brysselissä – kiitos Yhdysvalloissa vallitsevan vapaan tiedotuskulttuurin! Saimme myös tietoa uudistetuista transatlanttisista keskusteluista, joita virkamiehet käyvät luovutusten oikeudellisesta perustasta. Sen lisäksi, että kongressin ja Euroopan parlamentin jäsenille on tiedotettava asioista, heidät on myös otettava mukaan keskusteluun.

Scotland Yardin terrorismintorjuntayksikön päällikön mukaan maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan taktiikka on epäonnistunut. Hän totesi eilen, että sen lisäksi, että al-Qaida on selvinnyt kuusivuotisesta hyökkäyksestä, se on edelleen täysissä voimissaan.

On selvää, että meidän on pyrittävä luomaan yhteinen transatlanttinen oikeus- ja matkustusalue, jolla tietojenvaihto on mahdollisimman laajaa. On kuitenkin painotettava maksimaalisia turvatakeita ja perusoikeuksien kunnioittamista. Jos jaetut tiedot perustuvat arveluttavaan profilointiin tai tiedonlouhintaan, tai jos ne ovat kidutuksen tahraamia, mitä arvoa niillä on? Kuten eräs Washingtonin virkamiehistä totesi raikkaan suorasukaiseen amerikkalaiseen tapaan: "Roskaa sisään, roskaa ulos." Yksilönoikeuksiin kohdistuvat mahdolliset haittavaikutukset ovat valtavia.

Yhdysvaltojen kongressin ja Euroopan parlamentin on tehtävä enemmän yhteistyötä, jotta saataisiin aikaan demokraattista vastuullisuutta ja saavutettaisiin toivottu tavoite, transatlanttinen Schengen-tyyppinen alue.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yhtäkään yhteisön tärkeimmistä poliittisista ja taloudellisista ongelmista ei voida ratkaista ilman vuoropuhelua ja yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Vain luomalla euroatlanttiset yhteismarkkinat pystymme kilpailemaan Kiinan ja Intian kanssa. Vain Yhdysvaltojen ja Euroopan välisellä yhteistyöllä onnistumme estämään Iranin aiheuttaman turvallisuusuhan; Iran on nykyään suurin uhka maailmanrauhalle, koska se on ydinvalta ja länsimaisen sivistyksen vannoutunut vihollinen. Vain yhdessä onnistumme estämään Koreaa ryhtymästä silmittömään hyökkäykseen. Pitääksemme asiat oikeissa mittasuhteissa totean myös, että vain yhdessä pystymme rajoittamaan Venäjän toimia, joilla se pyrkii väärinkäyttämään sotilaallista ja energia-alan vaikutusvaltaansa Euroopassa ja naapurimaissa. Nyt meillä on tilaisuus vaikuttaa siihen, että se käyttäytyisi käytännöllisemmällä tavalla. Kyse ei ole vain hallituksenvaihdosta Washingtonissa, vaan myös Pariisissa ja Berliinissä. Elän toivossa, että onnistumme tässä ja että yhteisön identiteetti ei enää koskaan typisty halvaksi, perättömäksi ja vahingolliseksi yhteenotoksi Yhdysvaltojen kanssa, kun näin vakavat uhkat kohdistuvat turvallisuuteemme ja arvoihimme.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kumppanuus perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, joka puolestaan alkaa siitä, että molemmat osapuolet kunnioittavat toistensa lakeja ja molemmille osapuolille yhteisiä arvoja. Monet hartaat pyynnöt, joita on esitetty tässä keskustelussa transatlanttisen sopusoinnun puolesta, aiheuttaisivat epäilemättä itävaltalaisissa suurta hämmästystä ja vakavaa huolestuneisuutta.

Itävallan yleinen mielipide on huolestunut ja levoton kahden asian vuoksi. Amerikkalainen rahasto osti erään suuren pankin, joka joutui yhtäkkiä hankkiutumaan eroon kuubalaisista asiakkaistaan – varoituksetta ja ainoana syynä asiakkaiden kansalaisuus, mikä on kansainvälisen oikeuden, yhteisön oikeuden ja Itävallan rikoslain vastaista. Nyt eräs suuri kaivosalan yritys joutuu lopettamaan liiketoimintansa Iranin kanssa, mikä on sekin Itävallan oikeuden, yhteisön oikeuden ja kansainvälisen oikeuden vastaista.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, että tätä olennaisen tärkeää asiaa ei ole mainittu keskustelun aikana. Jos kumppanimme tunnustavat oikeusjärjestyksemme ja oikeudelliset arvomme, kyse on kumppanuudesta. Jos he eivät tee niin, kyse on isännän ja palvelijan välisestä suhteesta. Komission vastaus näihin kahteen Itävallassa sattuneeseen tapaukseen, jotka ovat saaneet laajalti julkisuutta ja jotka ovat herättäneet suuresti levottomuutta, ei ole edistänyt julkista luottamusta komission kykyyn ja haluun puolustaa ja panna täytäntöön yhteisön lakeja. Siihenhän tämä kumppanuus kuitenkin perustuu.

(Suosionosoituksia)

  Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen armeija rakentaa eräällä Bagdadin alueella muuria, jolla irakilaiset erotetaan toisista irakilaisista turvallisuuden nimissä. Muuri rakennetaan huolimatta alueen asukkaiden vastustuksesta ja Irakin pääministerin esittämästä arvostelusta. Presidentti Bushin hallinto rakastaa muureja ja rakentaa niitä Irakiin, Palestiinaan ja Meksikon ja Yhdysvaltojen väliselle rajalle. Unionin näkökulman on oltava erilainen. Berliinissä murtuneen muurin olisi pitänyt olla viimeinen.

Euroatlanttisten suhteiden pitäisi näin ollen sijaita ylempänä poliittisella asialistalla. Taloudellisen liberalismin Euroopassa politiikka on liiketoimintaa, vaikka dollarin arvon aleneminen, ympäristöperusteinen polkumyynti – sitä harjoittaa maa, joka ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa – ja yhteiskunnallisten oikeuksien epätasapaino todistavat, miten vaarallista on purkaa sokeasti pääomankaupan esteet muurien täyttämässä maailmassa.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat samalla sijalla maailmanpolitiikan valtavan suuriin kysymyksiin nähden. Ensinnäkin on islamilaisen terrorismin uhka, joka vaanii joka nurkan takana. Mikä olisikaan itsestään selvempää kuin kohdata yhdessä yhteiset uhat? Se ei kuitenkaan ole niin helppoa eikä ole ollut sitä vuosiin transatlanttisissa suhteissa. Euroopan unionin on liian helppoa osoittaa Yhdysvaltoja syyttävällä sormella. Yhä uudestaan stereotyyppiset Yhdysvaltojen vastaiset refleksit heräävät Euroopan unionissa, ja ne uhkaavat halvaannuttaa transatlanttisen yhteistyön. On muistettava, että kyse ei ole sen vähemmästä kuin ratkaisevan tärkeästä eloonjäämisstrategiasta.

Tästä syystä haluan toivottaa neuvostolle ja komissiolle menestystä niiden pyrkiessä luomaan suotuisan transatlanttisen työilmapiirin. Tällä pyrkimyksellä haastamme amerikkalaisten käsityksen meistä vaikeasti hallittavina eksoottisina eurooppalaisina. Transatlanttisten voimien yhdistäminen johtaa joka tapauksessa rakentavaan työskentelysuhteeseen, mikä on eittämättä panoksena jokaisessa transatlanttisessa huippukokouksessa.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, ennen Irakin miehittämistä yhteisöllä oli tilaisuus pyrkiä erkaantumaan Yhdysvaltojen arveluttavasta kannasta ja luoda itselleen riippumaton asema järkevin perustein toimivana välittäjänä. Viimeistään CIA:n vankilentojen ja salaisten kidutusvankiloiden paljastuttua meidän olisi pitänyt tehdä selvä pesäero itsemme ja George Bushin jengin välille. Heidän toimintansa oli epäinhimillistä ja kansainvälisen oikeuden vastaista. Meidän olisi pitänyt paljastaa heidät sen sijaan, että yritimme saada Euroopan unionin veronmaksajat maksamaan amerikkalaisten hyökkäyspolitiikasta.

Jos joutuisimme suunnitelman mukaisesti langettamaan Iranille ankarampia sanktioita, noudattaisimme jälleen kerran sokeasti Washingtonin käskyjä, jolloin meistä tulisi islamilaisen maailman silmissä vielä nykyistä pahempia vihollisia. Se on käynyt ilmi aiemmista terroriteoista ja viimeisimmistä Saksaan ja Itävaltaan kohdistuneista uhista. On selvää, että toivoessamme Yhdysvaltojen ja EU:n välisen huippukokouksen sujuvan hyvin, olemme hylänneet pidemmittä puheitta välittäjän aseman, johon olemme pyrkineet suurin ponnistuksin. Sinne meni riippumaton ja vakuuttava ulkopolitiikkamme.

Amerikkalaiset ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että he ovat varsin vähän kiinnostuneita EU:sta kumppanina ja että EU saisi heidän puolestaan mieluusti heikentyä liiallisen laajentumisen, sisäisten ongelmien ja EU:n rajoilla sijaitsevien kriisipesäkkeiden vuoksi. Juuri tähän Turkin liittyminen johtaisi. Ajatuksena on, että kiistat tekevät EU:sta toimintakyvyttömän, jolloin suunnitellut ohjustentorjuntajärjestelmät astuvat kuvaan.

Poliittisilla mahdeilla ei ole ystäviä vaan ainoastaan etuja. Amerikkalaiset pyrkivät turvaamaan etunsa armottomalla tavalla, jopa eurooppalaisten kustannuksella, joiden pitäisi olla heidän ystäviään.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisa puhemies, kannatan täysin unionin ja Yhdysvaltojen välistä taloudellista kumppanuussopimusta.

Teollisuuden ja rahoitusalan yhteisillä normeilla ja säännöillä ei vain yksinkertaisteta kauppaa, vaan myös säästetään miljardeja dollareita ja euroja. Viisumipakon poistaminen EU:n kansalaisilta on mielestäni olennainen osa tällaista sopimusta.

Transatlanttisia suhteita ei voida kuitenkaan typistää pelkkiin viisumeihin ja kaupankäyntiin. On harkittava erilaisia lähestymistapoja Irakin tilanteen ratkaisemiseksi ja tehtävä yhteistyötä sellaisten energiavarojen kehittämiseksi, jotka eivät saastuta maapalloa ja joilla saavutetaan pysyvä, kestävä kehitys.

Hyvät parlamentin jäsenet, uskon vakaasti, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vakavan kilpailun aika on ohi. Nyrkkeilyhanskojen pukeminen kehässä, jonka peruskivinä ovat yhteiset vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion arvot, ei tuo lisäarvoa EU:n kansalaisille.

Katson, että on paljon tärkeämpää reagoida yhteisesti Intian ja Kiinan asettamaan haasteeseen. Ne ovat ohittamassa meidät taloudellisen ja poliittisen kehityksen osalta. Näiden valtojen perustana olevat ympäristölliset ja sosiaaliset arvot eroavat omistamme. EU:n ja Yhdysvaltojen sosiaaliset järjestelmät perustuvat aikaisempiin kokemuksiin.

Edessämme on vaikea tehtävä: on varmistettava, että yhteisen kulttuurisen mallimme kilpailukyky ja kansalaistemme elintaso säilyvät pitkällä aikavälillä eivätkä ne heikkene. Olen näin ollen sitä mieltä, että suurin transatlanttisiin suhteisiin kohdistuva haaste on maapallon johtavan kulttuurin aseman puolustaminen. Kiitos.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, seuraavasta EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä huippukokouksesta tulee historiallinen huippukokous, ja kannatan täysin puheenjohtajavaltio Saksan aloitetta laajamittaisesta talouskumppanuudesta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä; se vastaa nyt noin 40:tä prosenttia maailmankaupasta. Tuen myös liittokansleri Merkelin kunnianhimoista tavoitetta eli esteettömien transatlanttisten markkinoiden luomista vuoteen 2015 mennessä siten, että samat normit tunnustetaan molemminpuolisesti eri teollisuuden aloilla ja palvelualoilla, erityisesti rahoitusalalla.

Jotkut parlamentin jäsenet kutsuvat tätä valitettavasti transatlanttiseksi "kilpailuksi" "kumppanuuden" sijaan, koska heidän mielestään EU kilpailee Yhdysvaltojen kanssa. Jos asia tosiaan on näin, Yhdysvallat on selvästi johdossa. Sen yrittäjänvapauteen perustuvan talouden terveet pitkän aikavälin näkymät ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että EU vajoaa vaiheittain liiallisen säännöstelyn suohon. Asia on korjattava ennen kuin on liian myöhäistä. EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet, samoin kuin EU:n ja Intian väliset suhteet – suhtaudun erityisen myönteisesti siihen, että Intian presidentti Kalam vierailee myöhemmin tänään parlamentissamme – muodostavat kumppanuuden, joka perustuu yhteisiin demokratian, ihmisoikeuksien, vapauden ja turvallisuuden arvoihin.

Maailman tapahtumien yhteydessä meidän pitäisi olla kiitollisia Yhdysvalloille siitä, että se on halukas kantamaan suhteettoman suuren taakan maailmanlaajuisen terrorismin torjunnassa; Yhdysvallat suhtautuu tinkimättömän kielteisesti siihen, että Iran on hankkinut ydinpommin, ja EU:n hallitusten on nyt omaksuttava sama kanta. Yhdysvallat on näyttänyt tietä vaatiessaan sanktioiden langettamista Sudanille Darfurin kansanmurhan vuoksi, ja se on vastustanut aseiden vientiä Kiinaan. Yhdysvallat pyrkii myös edistämään turvallisuutta Euroopassa sijoittamalla tänne ohjuksia ja ohjuskilpiä ja tekee nyt yhteistyötä EU:n kanssa puolustaakseen kvartetin periaatteita pysyvän rauhan aikaansaamiseksi arabien ja israelilaisten välille. Yhdysvaltojen sitoutuminen sellaisiin maihin kuin Georgia, Moldova, Valko-Venäjä ja Ukraina sekä paikoilleen jähmettyneiden selkkauksien ratkaiseminen on myös erityisen myönteistä.

Meidän on vaadittava yhdessä Venäjää käyttäytymään luotettavan energiantoimittajan tavoin ja täyttämään demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät sitoumuksensa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan vain tarkastella muutamia näkökohtia, jotka liittyvät ajatukseen transatlanttisista markkinoista. Parlamentin jäseniä kuunnellessa saa toistuvasti sen käsityksen, että Euroopan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat huomattavan jännittyneet ja että ne herättävät yhtäältä pysyvää turhautumista ja toisaalta jatkuvaa innostusta. Se ei ole järkevä perusta suhteelle. Tarvitaan tervettä realismia, ja haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa siitä, että se otti esiin ajatuksen transatlanttisista markkinoista. Parlamentti on käsitellyt asiaa lukuisissa päätöslauselmissa, ja se on tehnyt monen vuoden ajan paljon työtä amerikkalaisten kanssa sekä tietysti monien neuvoston puheenjohtajavaltioiden ja komission kanssa. Kiitän kaikkia tähän työhön osallistuneita.

Tätä tervettä realismia tarvitaan tulevaisuudessa, samoin kuin mallia, sääntely-ympäristöä, jossa voidaan vahvistaa taloudellista yhteistyötä molempien osapuolien välillä, jotta ne voivat tehdä enemmän töitä yhdessä ja katsoa yhdessä tulevaisuuteen. Tavoitteena ei kuitenkaan ole yhtenäisyys, vaan pikemminkin se, että kummatkin talousalueet ja yhteiskunnat kehittyvät edelleen omavaraisesti. Tulevaisuus tuo mukanaan kiistoja, mutta se johtuu siitä, että emme muodosta yhtenäistä talousaluetta, vaan eroamme toisistamme monilla aloilla. Tätä tervettä käytännöllisyyttä kuitenkin tarvitaan, ja toivon, että neuvoston tulevat puheenjohtajavaltiot ja komissio käärivät hihansa ja ryhtyvät toimeen vaaliakseen sitä monilla aloilla.

On myös selvää, ettei kyse ole vain taloudesta. Mallia on kannatettu toistuvasti monissa vuoropuheluissa, joissa on käsitelty sellaisia aiheita kuin kuluttajansuojaa ja ammattiliittoja, ja mallia kannatetaan laajasti kautta koko yhteiskunnan. Väitän myös, että on vain järkevää, että parlamentin jäsenet otetaan mukaan tähän yhteistyöhön, ja että se on tosiaankin olennaisen tärkeää, jos haluamme kehittää tulevaisuuteen sopivan mallin. Mielestäni on perusteetonta tuntea joidenkin parlamentin jäsenten tavoin huolta siitä, että tämä voi haitata kehitysmaita. Se on järjetöntä, koska mehän päinvastoin autamme niitä tekemällä yhteistyötä, sen sijaan, että hajauttaisimme niitä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, EU on oikeassa arvostellessaan presidentti Bushin hallinnon tapaa torjua terrorismia, mutta se ei ole osoitus Yhdysvaltojen vastaisesta asenteesta, kuten parlamentissa esitetyissä sisällyksettömissä ja halpahintaisissa arvosteluissa on annettu ymmärtää. Presidentti Bushin hallintoa ja tapaa, jolla se jyrää ihmisoikeudet alleen, arvostellaan nimittäin paljon enemmän Yhdysvalloissa kuin täällä Euroopassa. Ei kuitenkaan riitä, että valitamme Yhdysvaltojen pakottavan Euroopan unionin hyväksymään sen politiikan tai että ilmaisemme paheksuvamme asiaa. Kitinän ja kiukuttelun sijaan Euroopan unionin pitäisi vihdoin puhua yhdellä äänellä, koska vain sillä tavoin saamme omat periaatteemme toteutumaan. Meidän on oltava voimakas ja uskottava keskustelukumppani Yhdysvalloille, koska 27 vinkuvalla äänellä esitetty vastalause ei edistä asiaamme. Kiinnitän huomionne siihen, että juuri Yhdysvallat – eivät eurooppalaiset – paljasti CIA:n vankilentoskandaalin, SWIFT-skandaalin, puhelimien laittomat salakuuntelut ja epäkohdat, jotka koskivat FBI:n käyttämiä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kirjelmiä.

Totean lopuksi kannattavani voimien yhdistämistä Yhdysvaltojen kanssa, kunhan se tehdään yksinkertaisesti demokraattisia menettelyjä noudattaen eikä pienissä, salamyhkäisissä, epädemokraattisissa ryhmissä, esimerkiksi korkean tason yhteysryhmässä.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio Saksa on parantanut transatlanttisten suhteiden ilmapiiriä ja sitoutunut hyvin voimakkaasti torjumaan terrorismia. Kaikki tämä on ristiriidassa erään jäsenvaltion politiikan kanssa eli Prodin ja D'Aleman hallituksen ulkopolitiikan kanssa. Kyseinen hallitus harjoittaa epäilyttävää, erittäin vaarallista ja kenties jopa itsetuhoista politiikkaa. Hallitus on hyvää pataa Hizbollah-järjestön kanssa ja neuvottelee Hamasin kanssa. Sen lisäksi se tukee Hugo Chávezia ja Evo Moralesia sekä on käynyt talebanien kanssa epäilyttäviä neuvotteluja erään toimittajan vapauttamisesta. Kaikki tämä on ristiriidassa transatlanttisten suhteiden paranemisen kanssa ja saa myös unionin politiikan näyttämään sekavalta.

Katson, että kansojen Eurooppa, jota yritämme edustaa, ei todellakaan halua alistua Yhdysvaltojen tahtoon jokaisella alalla, kuten muuntogeenisten organismien, kauppapolitiikan ja Turkin tapauksen yhteydessä. Kehotamme Yhdysvaltoja harkitsemaan kantaansa viimeksi mainitussa tapauksessa. Sen sijaan yhteisön Yhdysvaltain-suhteiden pitäisi sisältyä täydellisen solidaarisuuden, molemminpuolisen luottamuksen ja lojaalisuuden politiikkaan Edmund Burken näkemyksen mukaisesti. Hän jätti meille syviä tunteita herättäviä arvoja, jotka jaamme syvään juurtuneen, aidon ja perinteisiinsä sekä historiallisiin, uskonnollisiin ja kulttuurisiin arvoihinsa perustuvan Amerikan kanssa.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, ei ole kovin pitkä aika siitä, kun presidentti Bush totesi viitaten suoraan Eurooppaan: "Ne, jotka eivät ole puolellani, ovat minua vastaan." Ei edes Hitler sanonut niin.

Nytkö unohdamme tämän kiristäjän sanat ja juoksemme hänen perässään anoen yhteistyötä? Onko kongressi hyväksynyt vastaavan päätöslauselman meitä varten? Olemmeko todella unohtaneet kyseisen henkilön ja kansakunnan käytöksen salaisine lentoineen Euroopan yli? Millaista yhteistyötä haluamme unionin yritysten ja talouden tekevän, kun niiden vastassa on Yhdysvaltojen armottomuus? Teollisuudessamme noudatetaan Kioton säännöksiä, kun taas Yhdysvaltojen teollisuudessa niin ei tehdä. Miten voimme siis tehdä yhteistyötä? Miten voimme tehdä minkäänlaista yhteistyötä, kun valuuttamme on "kallis" emmekä voi viedä maasta mitään, kun taas yhdysvaltalaiset voivat?

Jos haluamme tehdä yhteistyötä transatlanttisessa kauppaympäristössä, meidän on mukautettava molempia valuuttoja. Tällaiseen ylellisyyteen ei ole varaa. Vain yhdysvaltalaisia tuotteita myydään ympäri maailman. Jos todella haluamme Euroopan unelmien – vapauden, demokratian ja kansainvälisten suhteiden – toteutuvan, meidän pitäisi vaatia Paul Wolfowitzin ja George Bushin eroa.

  Jonathan Evans (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun puheenjohtajana minulla oli kunnia johtaa viime tiistaina parlamentin valtuuskuntaa sen tiedottaessa kongressille Washingtonissa Euroopan maiden epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan havainnoista. Saimme määrätietoisen vastauksen kansainvälisten järjestöjen alakomitean puheenjohtajalta, kongressin jäseneltä Delahuntilta Massachusettsista. Sen lisäksi, että hän ilmaisi meille tukensa, hän myös kiitti parlamentin tässä yhteydessä tekemää työtä.

Tällainen kokous – tässä tapauksessa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kokous – pidettiin ensimmäistä kertaa transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun suojissa ja kongressin istuntosalissa. Kuten esittelijä Fava kertoi amerikkalaisille kollegoillemme, oli suureksi kunniaksi kongressille, että se oli ensimmäinen parlamentaarinen elin, joka kutsui Euroopan parlamentin valiokunnan jakamaan havaintonsa ja keskustelemaan niistä. Arvostelumme on osoitettu myös yhteisön hallituksille ja kansallisille parlamenteille, jotka eivät ole tähän mennessä seuranneet kongressin esimerkkiä.

Kuten totesin kongressille, olemme liittolaisia, jotka jakavat vapauden, demokratian ja oikeusvaltion yhteiset arvot. Edistäessämme näitä arvoja muualla maailmassa meidän on kuitenkin varmistettava, että niitä ylläpidetään omissa maissamme. Toivon, että tähän transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun suojissa toteutettuun kongressin aloitteeseen tartutaan parlamentin muissa valiokunnissa tulevina viikkoina ja kuukausina.

Tänä viikonloppuna johdan pientä parlamentin valtuuskuntaa, joka keskustelee Washingtonissa korkealla tasolla maanantaina pidettävän EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen liikkumavarasta. Tiedän, että neuvosto ja komissio pitävät erittäin tärkeänä transatlanttisten lainsäätäjien vuoropuhelun syvyyden ja säännöllisyyden merkittävää lisäämistä. Huippukokousta valmisteltaessa on esitetty joitakin ajatuksia. Meidän on odotettava maanantaihin asti ennen kuin tiedämme, kuinka monet niistä ovat onnistuneita. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että huippukokouksen julkilausumassa mainitaan selvästi tarve tiivistää vuoropuhelua.

Päätän puheeni toteamalla, että on syytä panna merkille, että kolme johtajaa – José Manuel Barroso, George Bush ja Angela Merkel – pitävät virallisen tiedotuskokouksen transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun edustajien ja monikansallisten yritysten toimitusjohtajien kanssa. Vastaavan kokouksen järjestäminen ei ole kuitenkaan toistaiseksi suunnitelmissa sen enempää Yhdysvaltojen kuin EU:n lainsäätäjien kanssa. Toivon, että epäkohta korjataan tulevissa huippukokouksissa.

  Puhemies. Hyvä jäsen Evans, toivotan onnea valtuuskunnallenne.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, muistan edelleen hyvin yhden puheenjohtaja Barroson ensimmäisistä puheista, jossa hän totesi, että meidän on kohdeltava Yhdysvaltoja vertaisenamme, ja se on mielestäni aivan oikein. Tarvitsemme taloudellista kumppanuutta. Kannatan täysin sellaisten yhteismarkkinoiden luomista, joilla tunnustetaan yleisesti hyväksytyt kansainväliset säännöt, kuten WTO:n säännöt.

On kuitenkin mahdotonta hyväksyä – ja tähän onkin jo viitattu – että Yhdysvallat, tai ainakin presidentti Bushin hallinto, on yrittänyt aina silloin tällöin ja viime aikoina entistä useammin sivuuttaa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmat ja muut säännöt painostaessaan yhteisön yrityksiä ja ilmoittaessaan niille, miten niiden pitää toimia.

Täällä on jo viitattu Itävallassa sattuneeseen tapaukseen: suuren itävaltalaisen BAWAG-pankin uudet omistajat joutuivat katkaisemaan kaikki liikesuhteet kuubalaisiin asiakkaisiin, mikä on skandaali. Ei ole Yhdysvaltain hallituksen asia päättää, miten eurooppalaiset pankit harjoittavat toimintaansa, sen enempää kuin on meidän asiamme tyrkyttää vastaavia päätöksiä yhdysvaltalaisille vastapuolille. Odotan komission tai neuvoston tekevän asian selväksi.

Olen itse asiassa saanut komissiolta täysin yksiselitteisen vastauksen toiseen tähän liittyvään asiaan, mutta neuvoston sihteeristöltä saamani vastaus oli jokseenkin epämääräinen. Tarvitsemme selvää ja yksiselitteistä kantaa, jottemme lietsoisi Yhdysvaltain vastaista asennetta, vaan ylläpitäisimme sen sijaan hyviä ja asianmukaisia suhteita Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä.

Lisään, että mielestäni Paul Wolfowitzin pitäisi siirtyä sivuun. Korruptiota torjuvilla ei saisi olla minkäänlaisia luurankoja kaapeissaan, ja se onkin asia, joka Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen on selvitettävä yhdessä.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on hyvä, että Atlantin molemmin puolin on tunnustettu, että yhteistyön siltoja on rakennettava uudelleen. Yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä historiallisia kokemuksia on pidetty tähän asti transatlanttisten suhteiden pohjana. On kuitenkin tunnustettava, että me emme voi elää menneiden suositusten ja saavutusten varassa.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen meitä yhdisti yhteinen ihmisoikeusnäkemys. Minusta tänä päivänä on syytä kysyä, mitä sille yhteiselle näkemykselle on tapahtunut. Terrorismin vastaisen taistelun menestymisen edellytys on, että me emme uhraa kansalaisoikeuksia ja perusvapauksia, ja toivon, että tästä myös keskustellaan huippukokouksessa.

Viime syksyn kongressivaalit toivat uusia tuulia, ja täällä esille tullut ajatus, että Nancy Pelosi kutsuttaisiin parlamenttiin puhumaan, on minun mielestäni erittäin kannatettava. Se vahvistaisi yhteistyön siltoja Euroopan parlamentin ja kongressin välillä.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, kiitoksia. Irakin nykyinen tilanne osoittaa, miten oikeassa yhdysvaltalainen ajattelija Santayana oli todetessaan, että ne, jotka eivät ota opikseen historiasta, ovat tuomitut toistamaan sitä.

Kun oli kyse hyökkäämisestä Irakiin, jotkin maat, kuten Ranska, Saksa ja Belgia, kieltäytyivät osallistumasta hankkeeseen. Tuolloinen puolustusministeri Rumsfeld jakoi unionin uuteen ja vanhaan ja suhtautui nuivasti Ranskan ja Saksan kaltaisiin maihin. Todellisuudessa maat, jotka tukivat hyökkäämistä Irakiin, olivat vanhan yhteisön maita. Ne olivat maita, jotka itse asiassa kannattivat siirtomaasotien perinteitä ja vaikutusvaltaisten tahojen ylimielistä asennetta.

Uusi unioni perustuu mielestäni suvaitsevaisuuteen, vuoropuheluun ja sivistysvaltioiden keskinäiseen yhteisymmärrykseen, maanosamme suuria saavutuksia unohtamatta. Jos EU on nykyään järjen ja ihmisarvon ääni maailmassa, voimme toivoa, että Yhdysvallatkin liittyy kuoroon seuraavien maassa pidettävien presidentinvaalien jälkeen.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, meitä ei rauhoita lainkaan se, mitä olemme tästä aamusta alkaen saaneet kuulla niin sanotuista transatlanttisista suhteista – harhaanjohtava ilmaisu, koska pääkaupunkiemme suhtautuminen Yhdysvaltoihin vaihtelee suuresti.

Tosiasiassa ilmaisu kätkee huonosti alistussuhteen, jonka merkitys tuntuu mielestäni kasvavan. Annamme periksi kaikilla aloilla. Suhteilla kätketään huonosti etujen, periaatteiden ja maailmankatsomusten eroavuudet, olipa kyse henkilötietojen välittämisestä eri tarkoituksiin, yllättävistä ja koko Euroopan kannalta häpeällisistä itsemääräämisoikeudesta luopumisista eli CIA:n salaisista vankiloista ja muista aivan liian pian unohdetuista vastaavista tapauksista, halustamme hyväksyä käsite "kansainvälinen yhteisö", joka tarkoittaa lähinnä suurvaltaa ja sen kumppaneita, tai Yhdysvaltain suurlähetystön yleisestä asemasta unionin keskeisissä elimissä, mistä tiedetään kaiken lisäksi liian vähän.

Vetoan jäsenvaltioihin, jotta ne suhtautuisivat Washingtoniin Ranskan tavoin – jonka saavuttamat tulokset ovat tosin vaihtelevia – eli hiukan arvokkaammin ja itsenäisemmin, koko Euroopan unionia hyödyttävällä tavalla.

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän tänään puheenvuoron rahoitusmarkkinoista erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta. Kyseisellä alalla me eurooppalaiset olemme jo kauan olleet sotkeutuneina kansainväliseen ja transatlanttiseen suhdeverkostoon. Puhun myös henkilönä, jolla on käytännön kokemusta näistä asioista, taloudellisen yhteistyön hankkeesta, johon Eurooppa ja Yhdysvallat osallistuvat. Suhtaudumme siihen myönteisesti ja tuemme sitä.

Suhtaudumme varautuneesti erityisesti lainsäädäntöön. Kokemuksemme voi tiivistää mainitsemalla Basel II:n ja AFASin. Haluan osoittaa huomautukseni erityisesti neuvostolle: voin nimittäin sanoa Günter Gloserille, että tämän asian yhteydessä on pidettävä huoli siitä, että parlamentin oikeuksia ja EU:n oikeuksia kunnioitetaan yhtä lailla kuin yhdysvaltalaistenkin, kun säännöt vahvistetaan, koska Basel II:n yhteydessä yhdysvaltalaiset päättivät lopulta olla panematta pakettia täytäntöön.

On myös tarkasteltava sääntelyä: mitä sääntelyä sovelletaan ja missä – tarvinneeko minun mainita "Sarbanes-Oxley"? Komission kanssa on toistuvasti otettu esille seuraukset, jotka aiheutuvat "uusimman arvopaperipörssin" tunkeutumisesta Euronextiin. Noudattelevatko asetukset Yhdysvaltain lakeja? Tähän mennessä komissio on todennut, että asiasta päätetään pääomamarkkinoilla.

BAWAG-pankin tapaus tarjoaa ajantasaisen esimerkin siitä, miten Yhdysvallat puuttuu sääntelyllään välittömästi yhteisön markkinoihin erkaannuttaakseen ne yhteisön säännöistä. Komission on ilmaistava selvästi vastustavansa tätä ja kysyttävä yhdysvaltalaisilta, mitä he oikein luulevat tekevänsä. Arvoisa puheenjohtaja Gloser, sama pätee tietysti neuvostoon, ja muistutan teitä SWIFTistä. Siinäkin tapauksessa yhteisön sääntely on pakotettu väistymään Yhdysvaltain sääntelyn tieltä.

Vaadin komissiota tekemään viimein jotain absoluuttisen tuottotavoitteen rahastoille, joihin Yhdysvaltojen hyökkäys on kohdistumassa. Asiasta keskustellaan kansallisella tasolla. Kysymys on globaali, sitä viedään eteenpäin, komissio pysyttelee asiasta hyvin hiljaa ja vastuussa oleva komission jäsen toteaa säännöllisesti: "Sellaisia ne markkinat ovat."

Kun kansainvälisiä yhteistyöpyrkimyksiä yhdistetään, on erityisen tärkeää, ettei parlamentaarista valvontaa syövytetä – ja ajattelen tässä erityisesti neuvostoa. Ajattelen komitologiakeskusteluja ja Euroopan maiden ulkoministerien epädemokraattista käyttäytymistä vaatiessani, että Euroopan parlamenttia on kuultava asianmukaisesti tällaisista tulevista hankkeista sen sijaan, että sille vain esitetään tapahtuneet tosiasiat.

  Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, viime viikolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta lähetti valtuuskunnan – joka osoittautui erityisen hyödylliseksi – käsittelemään viisumivapauteen ja tietosuojaan liittyviä asioita, erityisesti matkustajarekisterisopimuksen neuvottelemista ja tietenkin SWIFTin aiheuttamia ongelmia. On valitettavaa, että meidän piti mennä Washingtoniin saadaksemme vastauksia kysymyksiin, jotka olimme esittäneet toimielimillemme turhaan.

Euroopan parlamentin on olennaisen tärkeää erottaa viisumivapauteen liittyvät neuvottelut ja matkustajarekisteriä koskevat neuvottelut toisistaan. On mahdoton hyväksyä näistä asioista käytäviä kahdenvälisiä neuvotteluja. Vain EU:n tasolla tehtävät sopimukset voidaan ottaa huomioon. Yhteisön tietosuojalainsäädäntö suojelee Yhdysvaltain kansalaisia, mutta Yhdysvaltain lainsäädäntö sulkee eurooppalaiset ulkopuolelle eikä suo heille minkäänlaisia oikaisukeinoja.

Tästä syystä Euroopan unionin on mielestäni ehdotettava henkilötietojen vaihtoa ja suojelua koskevan kattavan sopimuksen neuvottelemista Yhdysvaltojen kanssa. Velvollisuutemme on suojella kansalaistemme tietoja.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n jäsenvaltiot empivät tällä hetkellä kahden ääripään välillä: suhtautuako kylmäkiskoisesti ja etäisesti Yhdysvaltoihin vai tukeako sitä täysimääräisesti ja sivuuttaa EU:n edut. Kumpikaan näistä ei ole oikea tapa. Vastaus ikuiseen kysymykseen siitä, lisätäkö kilpailua vai yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, on selvä. Nykymaailmassa asioista perillä oleva ja viisas yhteistyö on ainoa vaihtoehto sekä Yhdysvalloille että EU:lle.

Aloittakaamme tekemällä vilpitöntä ja selvärajaista yhteistyötä liike-elämän ja tekniikan alalla. On turhaa tehdä samaa tutkimusta kuin Atlantin toisella puolella on jo tehty – olemme yhdysvaltalaisia edellä esimerkiksi uusiutuvan energian alalla, ja he taas puhtaan hiilen teknologian alalla.

Avatkaamme markkinamme täysimääräisesti toisillemme ja teknologiavaihdolle. Tehkäämme laajempaa yhteistyötä EU:n seitsemännen puiteohjelman ja Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön (National Science Foundation) yhteydessä. Älkäämme kilpailko niin jääräpäisesti öljy- ja kaasumarkkinoista. Sopikaamme yhteistyöstä. Monipuolisuus on tärkeää Atlantin molemmilla puolilla.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, kahden Yhdysvaltojen ja EU:n kaltaisen tärkeän maailmanmahdin väliset suhteet ovat aina herättäneet paljon tunteita, sillä ne vaikuttavat kansainväliseen tilanteeseen, ne ovat monimutkaisia ja ne vaikuttavat moniin eri asioihin.

Kaikkia päätöslauselmassa esille otettuja asioita on pidettävä tärkeinä, ja niistä on keskusteltava laajasti tulevassa huippukokouksessa. Molempien osapuolien osallistuminen yhteistyöhön transatlanttisten markkinoiden lujittamiseksi on hyvin myönteinen asia. Olen myös samaa mieltä siitä, että suhteisiin on saatava uutta pontta, ja yksi keino on saattaa uusi toimintaohjelma ajan tasalle.

Elämme aikakaudella, jolloin esimerkiksi Kiinasta, Intiasta ja Venäjältä peräisin oleva kilpailu lisääntyy runsaasti. Tästä syystä yhteistyön edistäminen kaupan ja liike-elämän alalla luomalla yhteinen metodologia ja välttämällä oikeudelliset ristiriidat on talouskehityksen etujen mukaista niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissakin.

Haluan myös kiinnittää huomionne asiaan, joka on tällä hetkellä merkittävä kiistakapula EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa, eli ohjustentorjuntajärjestelmään. On ratkaistava julkisesti, pitäisikö Naton ja EU:n tehdä asiasta poliittinen yhteispäätös yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että Yhdysvaltoja on tuettava terrorismin torjunnassa ja maailman turvallisuuden suojelussa, se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä uusien jakolinjojen ilmestyminen Eurooppaan. Tällaisia jakolinjoja on nimittäin edelleen Euroopan unionissa, esimerkiksi viisumijärjestelmässä. Uusien jäsenvaltioiden ja Kreikan kansalaisia syrjitään edelleen, kun he haluavat matkustaa Yhdysvaltoihin. Vaadin, että lojaalin yhteistyön periaatteita ja syrjinnän vastaisia periaatteita on noudatettava.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme nyt vaatineet usean vuoden ajan Yhdysvaltoja poistamaan viisumirajoitukset, jotka kohdistuvat joidenkin jäsenvaltioiden kansalaisiin. Asia ei ole edistynyt, joten asianomaisissa maissa, joihin Puolakin kuuluu, on ymmärrettävästi turhauduttu. Yhdysvaltojen viisumipolitiikan ei pitäisi jakaa EU:n kansalaisia ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin siten, että osa saa matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia, kun taas osa joutuu jonottamaan kärsivällisesti viisumia.

Viime joulukuusta lähtien Yhdysvallat on kuitenkin osoittanut haluavansa muuttaa viisumivapausohjelmaa. Tämä on kuultu sekä kongressista että valtion ja sisäisen turvallisuuden ministeriöistä. Meidän on tartuttava tähän tilaisuuteen ja vaadittava tulevassa huippukokouksessa Yhdysvaltoja ryhtymään tositoimiin viisumivapauden myöntämiseksi kaikille EU:n kansalaisille. Vetoan puheenjohtajavaltioon ja komissioon, jotta siitä tulisi totta. Samalla on varmistettava, ettei tietosuojasääntöjä rikota vaihdettaessa Yhdysvaltoihin matkustavien ihmisten henkilötietoja.

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, palaan neuvoston puheenjohtajan ilmoitukseen, jonka mukaan huippukokouksessa esitetään pyyntö viisumivapausohjelman laajentamisesta koskemaan kaikkia Euroopan unionin kansalaisia. Ilmoitus on todella tärkeä, koska jos kyseinen asia toteutuu, kaikki EU:n kansalaiset voivat kokea yhteisön politiikan käytännön seuraukset. Samalla päästään eroon jaosta, joka heidän välillään vallitsee ja johon viittasitte.

Siirryn turvallisuuspolitiikkaan ja totean, että me eurooppalaiset voimme syystäkin olla ylpeitä siitä, että vaihtoehtona esille nostamastamme poliittisesta lähestymistavasta – jossa diplomatia, painostus ja Iranille tehdyt tarjoukset yhdistyvät – on tullut nyt Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen hyväksymä politiikka. Juuri tällä lähestymistavalla maailmanyhteisö koottiin yhteen, kun taas muut lähestymistavat olivat ajaneet sitä erilleen.

Vaikka onkin olemassa politiikka, josta kaikki ovat yhtä mieltä, yksi kysymys nousee luonnollisesti esiin ohjustentorjuntaohjelman yhteydessä, johon monet ovat jo viitanneet. Jos olemme vakuuttuneita siitä, että tällä yhteisellä lähestymistavalla voidaan onnistua, ennen kuin ryhdytään keskustelemaan ohjusten sijoittamisesta ja siitä, kenen on tarkoitus osallistua tähän toimintaan, on ratkaistava seuraava kysymys: jos Iran on mahdollista saada rauhanomaisin keinoin ja neuvotteluin luopumaan ydinaseista, miksi päätös ohjusten sijoittamisesta on tarpeen tehdä juuri nyt? En ole toistaiseksi kuullut tähän turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osallistuvilta minkäänlaista vastausta tähän, joten olisin hyvin tyytyväinen siihen, että kysymys otettaisiin esityslistalle.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten liittokansleri Merkel on todennut, tarvitsemme uutta kunnianhimoista taloudellista kumppanuutta Yhdysvaltojen ja EU:n välille, mutta siihen on liityttävä uusi kunnianhimoinen ympäristöalan kumppanuus.

Äskettäin pidetyssä G8-maiden ympäristöministerien kokouksessa päästiin transatlanttiseen sopimukseen, kun ministerit olivat yhtä mieltä 2 500 tiedemiehen vertaistarkasteluna laaditusta tieteellisestä raportista. Sen mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on kiihtymässä, ja se vaikuttaa luonnonympäristön lisäksi taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen, maailmanlaajuisiin köyhyystasoihin, kansainväliseen turvallisuuteen ja energiavaroihin. Yksimielisyys vallitsi siitä, että ilmastonmuutos edellyttää pikaisia toimia sekä nopeita ja määrätietoisia poliittisia vastauksia. Yhtä selvää ei kuitenkaan ollut, valitettavasti muttei yllättävästi, millaisia näiden poliittisten vastausten pitäisi olla. Päätöslauselmaesityksemme 16 kohdassa pannaan merkille pettymys siitä, että Yhdysvallat on kieltäytynyt edistämästä esimerkiksi päästötavoitteita ja maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästökauppaa koskevien järjestelmien luomista.

Sternin raportin, Yhdysvalloissa hiljattain pidettyjen vaalien, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin ja kansalaisten molemmin puolin enenevässä määrin esittämien vaatimuksien perusteella minusta tuntuu siltä, että ilmastonmuutosta koskeva transatlanttinen vuoropuhelu ja yhteistyö ovat muuttumassa. Tämä johtaa ja sen on johdettava sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa Kioton ja vuoden 2012 jälkeen.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kotoisin siitä Euroopan kolkasta, jossa Yhdysvaltoja pidettiin ja pidetään edelleen eurooppalaisena mahtina.

Ei ole olemassa sellaista maailmanlaajuista ongelmaa – aina Lähi-idästä ja Balkanin maista energia-alaan ja ilmastonmuutokseen – jota olisi mahdoton ratkaista, jos Euroopan unioni ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä. Transatlanttisen kumppanuuden pitäisi perustua tähän pääperiaatteeseen.

Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin demokraattiset käsitteet ja puheenparret eroavat usein toisistaan, mutta ne ovat yksinkertaisesti saman kielen kaksi eri murretta, ja tämä kieli perustuu samoille arvoille. Sen varaan on laskettava, ja huippukokouksessa on painotettava, että yhdysvaltalaiset ystävämme ryhtyisivät jälleen noudattamaan periaatetta "yhdessä aina kuin mahdollista, yksin kun se on tarpeen" ja hylkäisivät päätään nostavan periaatteen "yksin aina kuin mahdollista, yhdessä kun se on tarpeen".

Yksi transatlanttisen vuoropuhelun ongelmista on, ettemme puhu yhdellä äänellä. Vastaava ongelma on, ettemme tunnusta riittävän usein erilaisten ajattelukoulukuntien olemassaoloa Yhdysvalloissa. Meidän on kannustettava niitä, jotka haluavat palata realismin pariin, ja nujerrettava yksipuolisen uuskonservatismin jatkuminen.

Mikäli aiomme onnistua pyrkimyksissämme, meidän on poistettava tutkimukseen, teknologiseen kehitykseen ja turvallisuusmäärärahoihin liittyvät epäsuhtaisuudet ja eroavuudet.

Lopuksi on kehuttava puheenjohtajavaltio Saksan kunnianhimoisia ajatuksia transatlanttisesta kumppanuudesta. On aika ryhtyä toimiin sellaisen transatlanttisen vapaakauppa-alueen luomiseksi, jolla voidaan avata tie kohti instituutioiden transatlanttista yhteistyötä. Tarvitsemme enemmän kumppanuutta ja vähemmän kilpailua.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, on laajalti tiedossa, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat maailmanlaajuisen kauppapolitiikan avainasemassa olevia toimijoita. Kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsenenä haluaisin todeta, että kahden kumppanin välillä vallitseva yhteisymmärrys samoin kuin sopuisa ja toimiva suhde ei johda pelkästään kahdenvälisiin myönteisiin tuloksiin. Se välittyy myös yleiseen monenväliseen kauppajärjestelmään sekä vaikuttaa kauppataseeseen maailmanlaajuisesti, ei poliittisen vallan tasolla, vaan keskinäisen taloudellisen riippuvuuden tasolla.

Mitä enemmän vahvistamme kauppapoliittista lähentymistä, sitä näkyvämmiksi käyvät kansainvälisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön vaikutukset. WTO:n alaista monenvälistä kauppajärjestelmää vastustavissa mielipiteissä sallitaan vain maailman kauppajärjestelmän hajauttaminen, eikä niissä tarjota muita vaihtoehtoja kuin paluu kahdenvälisyyteen.

Hyvät parlamentin jäsenet, sallisiko WTO:n kurinpito suuret vapautetut euroatlanttiset markkinat, jotka vastaavat tällä hetkellä jopa 40 prosentista maailmankaupasta? Miten tämä vaikuttaisi muihin maihin, erityisesti kehitysmaihin?

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tšekkiläiset palomiehet ovat kautta koko historiansa törmänneet kahteen käsitteeseen, jotka sisältyvät Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Niitä ovat majakan käsite ja ristiretkeilijän käsite. Vuodelta 1823 peräisin oleva Monroen oppi ja presidentti Rooseveltin toimet vuonna 1904 – toisin sanoen oikeus puuttua ja tosiasialliset puuttumiset Karibian maiden, Haitin, Panaman, Dominikaanisen tasavallan, Kuuban ja Guatemalan, asioihin – kuvaavat merkitsevästi vuosisataista oppia, joka on nyt herätetty henkiin. Sen jälkeen, kun Washingtonissa järjestettiin tärkeä Nato-kokous Serbian pommitusten aikaan, on ollut selvää, että Yhdysvallat voi jatkaa toimiaan ilman turvallisuusneuvostoa ja Natoa.

Sotilaallisten väliintulojen globalisoituminen on noussut esiin talouden globalisoitumisen rinnalla. Presidentti Bushin hallinto on näin palannut ajassa sata vuotta taaksepäin. Tämä ei voi jatkua. Yhdysvaltoja on sen sijaan muistutettava siitä, ettei kansainvälinen oikeus kuulu roskakoriin, ettei kidutuksella saavuteta vakuuttavia tuloksia eikä demokratiaa voi eikä pidä viedä pistimiä käyttäen.

Sanon "kyllä" transatlanttisille suhteille, mutta vain yhtäläisten kilpailumahdollisuuksien vallitessa, ilman nöyristelevää käytöstä, joka on ominaista joillekin uusille jäsenvaltioille.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Italiassa vietetään tänään kansallista vapauttamisen päivää, diktatuurin ja sodan päättymistä. Emme kuitenkaan voisi muistella huhtikuun 25. päivää vuonna 1945, elleivät tuhannet ja jälleen tuhannet nuoret amerikkalaiset olisi uhranneet henkeään. Vapauduttuaan natsismista Eurooppa ei olisi myöskään kyennyt nujertamaan kommunismia ilman Yhdysvaltojen sitoutumista.

Puhuessamme transatlanttisista suhteista ei pidä unohtaa maata, joka taisteli vapautemme puolesta, koska se jakaa länsimaisen yhteiskuntamme perusarvot. Tästä syystä suhteidemme maailman tärkeimpään demokratiaan pitäisi olla avainasemassa EU:n politiikoissa, jotka vaihtelevat turvallisuusasioista ja terrorismin torjunnasta huumeiden salakuljetuksen torjuntaan sekä energiaturvallisuudesta ilmastonmuutokseen.

Tässä yhteydessä EU:n pitäisi tukea liittokansleri Merkelin ehdotusta transatlanttisen vapaakauppa-alueen luomisesta. Olen myös vakuuttunut siitä, ettei EU:n armeijan mahdollinen perustaminen saa olla ristiriidassa Naton kanssa, joka on hyödyllinen väline Yhdistyneille Kansakunnille ja jolla taataan meidän kaikkien turvallisuus.

Aivan kuten Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja, Yhdysvallat ei myöskään selviä ilman vahvaa Eurooppaa, joka pystyy toimimaan lojaalina, uskottavana ja luotettavana keskustelukumppanina sekä olennaisen tärkeänä tekijänä ylläpidettäessä yhteisiä arvoja, joille demokratiamme ja Yhdysvaltojen demokratia perustuvat.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka esitänkin huomautukseni lyhyesti myöhäisen ajankohdan vuoksi, haluan ilmaista teille kiitollisuuteni tästä eloisasta ja rehellisestä keskustelusta.

Keskustelusta on käynyt ilmi olennaisen tärkeä seikka: on parempi puhua toinen toisilleen kuin toinen toisistaan. Sen perusteella, miten tämän parlamentin jäsenet ja Yhdysvaltojen kongressin jäsenet pitävät yhteyttä, on ilmiselvää, että vain puhumalla keskenään voidaan oppia toisilta ja ymmärtää toisia paremmin.

Atlantin yli ulottuvat suhteet olivat aiemmin tärkeitä ja niistä tulee tärkeitä tulevaisuudessa, etenkin kun otetaan huomioon haasteet, joiden huomaamme Euroopan unionissa kohdistuvan meihin yhdessä. Kyse on esimerkiksi energia-alasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta myös kansainvälisen terrorismin torjunnasta. Suhteemme muihin talouden suuriin toimijoihin osoittavat, että voimme tehdä tämän kaiken vain yhdessä emmekä kilpaillen toisiamme vastaan. Jäsen Mann totesi aiemmin, ettei sen enempää avoimella innostuksella kuin turhautumisellakaan ole tekoa tässä yhteydessä. Käytännönläheisyys, johon viittasitte, on oikea tapa hoitaa asiat, koska käytännönläheisyys on olennaisen tärkeää kaikessa Yhdysvaltojen kanssa käytävässä vuoropuhelussa.

Arvosteluakin esitettiin niin Yhdysvaltoja kiinnostavista turvallisuuskysymyksistä kuin Euroopan unionille tärkeistä asioista, kuten esimerkiksi tietosuojanormeista, matkustajatiedoista ja SWIFT-järjestelmästä. Näitä asioita käsitellään avoimesti sen sijaan, että ne vain sivuutettaisiin, ja komissio ja puheenjohtajavaltio ovat jo tehneet selväksi, että ne otetaan kaikki esille amerikkalaisten kanssa. Haluan korostaa jälleen kerran viisumivapautta. Euroopan unionissa ei saa esiintyä erilaista kohtelua, kun on päätettävä, ketkä saavat matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia. Mahdollisuuden on oltava avoin kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille, koska Yhdysvaltojen on oltava tekemisissä juuri Euroopan unionin kanssa.

Saanen tarkastella muutamia muitakin kriittisiä lausuntoja. Joissakin kansainvälisissä selkkauksissa Euroopan unioni on onnistunut mielestäni luopumaan yksipuolisesta asenteesta ja siirtymään kohti eräänlaista monenvälisyyttä. Tällä tavoin Euroopan unioni on onnistunut ottamaan Yhdysvallat mukaan aloitteisiinsa, jotka liittyvät Iraniin, mikä on edellyttänyt myös neuvottelemista ja kumppanuutta Kiinan ja Venäjän kanssa. Samalla tavalla on otettu tärkeitä askelia. Tiedän, että parlamentin jäsenet eivät koskaan voi tyytyä siihen, mitä tähän mennessä on saavutettu Lähi-idässä, mutta Libanonin ja Israelin välisen konfliktin jälkimainingeissa kannatettiin innokkaasti Lähi-idän kvartetin uudelleen mobilisoimista. Näiden asioiden käsitteleminen yhdessä Yhdysvaltojen kanssa edistää niitä merkittävästi. Toivon, että tämä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteinen huippukokous johtaa sellaisen kestävän perustan luomiseen, jonka pohjalta tärkeistä asioista voidaan keskustella tulevaisuudessa. Liittoa tai suhdetta ei pidä pitää huonona vain siksi, että sen osapuolet kiistelevät keskenään.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä keskustelussa saavutettiin tietenkin jonkinasteinen syvällisyys, ja otan vapauden puhua hiukan tavallista pidempään. Esiin nousi todella paljon kiinnostavia ajatuksia, ja mielestäni olisi hyvä vastata niihin asianmukaisesti.

Suhtaudun myönteisesti parlamentin kantaan siitä, että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, jotta löytäisimme monenvälisen vastauksen edessämme oleviin haasteisiin. Kannatan sitä varauksetta. Vakuutan teille, että teemme lujasti töitä varmistaaksemme, että EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa laadittavassa lausumassa ilmaistaan erittäin selvästi yhteinen päätöksemme lujittaa Yhdistyneiden Kansakuntien vaikutusvaltaa ja varustaa se välineillä, joita se tarvitsee hoitaakseen tehtävänsä.

EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Yhdysvaltoja vaaditaan edelleen turvautumaan ensisijaisesti Yhdistyneisiin Kansakuntiin ratkaistaessa kriisejä Iranissa, Sudanissa ja Afganistanissa sekä tietysti noudattamaan kvartetin lähestymistapaa Lähi-idän rauhanprosessissa.

Toinen esimerkki on ilmastonmuutos, jota vastaan taistellessa monenvälinen lähestymistapa on ainoa tapa toimia tehokkaasti. Huippukokouksessa pyrimme takaamaan Yhdysvaltojen tuen neuvottelujen käynnistämiselle, jotta luotaisiin kokonaisvaltainen kehys kokoukselle, jonka Yhdistyneet Kansakunnat on kutsunut koolle Balille (Indonesiaan) joulukuussa.

Komissio on toistuvasti tukenut yksittäisten neuvoston puheenjohtajavaltioiden pyrkimyksiä tehdä selväksi Yhdysvalloille, että kannatamme ehdoitta kansainvälisen oikeuden soveltamista humanitaarisissa asioissa ja ihmisoikeusasioissa. Muistutan parlamenttia siitä, että EU sai vuoden 2006 huippukokouksessa presidentti Bushin toteamaan, että Guantanamon leiri on suljettava ja että jäljellä olevat vangit on joko tuotava tuomioistuimen eteen tai vapautettava. Ilmaisemanne huolenaiheet sisältyivät tärkeimpiin syihin, joiden vuoksi EU:n troikka käynnisti vuoropuhelun Yhdysvaltojen ulkoministeriön oikeudellisen neuvonantajan kanssa.

Suhtaudun myös myönteisesti ajatukseen vuoropuhelun lisäämisestä parlamentin jäsenien ja Yhdysvaltojen kongressin jäsenien välillä. Molempien parlamenttien jäsenten välinen vuoropuhelu on tärkeä pilari EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä suhteessa. Komissio on pyrkinyt auliisti turvaamaan lakiasäätävien elinten tiiviimmän osallistumisen transatlanttisiin suhteisiin, ja juuri komissio käynnisti niiden välisen transatlanttisen vuoropuhelun. Näiden toimielimien jäsenet voisivat saada vielä varteenotettavamman aseman, jos ne järjestäisivät vuosittaisen transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun juuri ennen EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta, kuten on tapana transatlanttisen taloudellisen vuoropuhelun yhteydessä.

Komissio on tänä vuonna pyrkinyt aiempaan tapaan saamaan aikaan sen, että yhdysvaltalaiset isäntämme ottaisivat lakiasäätävät elimet mukaan huippukokouksen ohella pidettäviin tapahtumiin. Yhdysvallat aikoo tietääkseni kutsua transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajat Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ylempien virkamiesten tiedotuskokoukseen huippukokousta seuraavana iltapäivänä.

Tavoitteenamme on, että kahdenvälisten taloudellisten suhteiden edistämistä koskevan uuden poliittisen sopimuksen mukaisesti kummaltakin puolelta nimitetään poliittinen yhteyshenkilö, jonka tehtävänä olisi viedä eteenpäin EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousprosessia. Olemme ehdottaneet Yhdysvalloille, että pienen epävirallisen ryhmän, joka koostuisi lakisäätävistä elimistä, elinkeinoyhdistyksistä ja kuluttajaryhmistä valituista henkilöistä, pitäisi toimia neuvonantajana näille henkilöille tai kontakteille, kuten heitä kutsutaan.

Ympäristöystävällisten energiamuotojen kehittämiseen liittyvät yhteiset tavoitteemme kattavat keskipitkällä aikavälillä laajasti ottaen päästövapaan hiilen käytön, uusiutuvien energialähteiden – etenkin biopolttoaineiden – kehittämisen ja käytön sekä energiatehokkuuden lisäämisen. Tavoitteet myös rajataan siten, että niillä ainoastaan edistetään kyseisiä aloja. Pyrimme asettamaan jokaisella alalla laadullisesti määriteltävissä olevat tavoitteet sekä EU:lle että Yhdysvalloille. EU toimii sen järkevän politiikan pohjalta, josta sovittiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 9. toukokuuta.

Viisumiasiassa minun on korostettava, että Yhdysvaltain hallinnon pyrkimykseen uudistaa järjestelmää on syytä suhtautua myönteisesti, vaikkakin tässä vaiheessa olisi ennenaikaista ottaa kantaa Yhdysvaltojen viisumiohjelman uudistukseen. On odotettava, kunnes tiedetään, mitä sisältyy lopulliseen asiakirjaan, jonka Yhdysvaltain kongressi saattaa hyvinkin hyväksyä jo ennen kesää. Vasta kongressin hyväksyttyä asiakirjan komissio voi arvioida, lisääkö uusi ohjelma vastavuoroisuutta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.

Kantamme on ollut alusta asti selvä: kaikkien EU:n kansalaisten pitäisi voida päästä Yhdysvaltoihin ilman viisumia, samoin kuin Yhdysvaltain kansalaiset voivat tulla EU:hun ilman viisumia. Nämä asiat on toistuvasti otettu esille kaikilla tasoilla Yhdysvaltojen kanssa, ja olemme peränneet viisumivapausjärjestelmän ulottamista kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin. Näin taattaisiin yhtäläinen kohtelu kaikille EU:n kansalaisille.

Lentomatkustajien henkilötietojen keruuta koskevat neuvottelut alkoivat Washingtonissa 26. helmikuuta, ja odotamme voivamme saattaa ne päätökseen heinäkuun loppuun mennessä, jolloin matkustajarekisteritietoja koskevan PNR-sopimuksen voimassaolo päättyy. Kävimme rakentavia lisäkeskusteluja Yhdysvaltojen kanssa viime viikolla, ja varapuheenjohtaja Frattini voinee antaa teille niistä yksityiskohtaisempia tietoja.

Tavoitteenamme on myös taata vastaavat turvatoimet SWIFT-järjestelmän osalta varmistaaksemme, että EU:n kansalaisten tiedot suojataan Yhdysvalloissa asianmukaisesti. Teemme edelleen työtä Yhdysvaltojen kanssa päästäksemme pitkän aikavälin sopimukseen yleisistä tietosuojaperiaatteista. Molempien osapuolien asiantuntijoiden välinen vuoropuhelu on tähän mennessä ollut tuloksekasta, mutta emme ole vielä edenneet tarpeeksi pitkälle voidaksemme neuvotella virallisesta sopimuksesta.

Ohjuskilpikysymyskin mainittiin. Tuen sitä, mitä Javier Solana ilmoitti parlamentille 29. maaliskuuta tästä aiheesta: EU ei ole puolustusliitto, ja perussopimuksien mukaisesti jäsenvaltioilla on tällä alalla edelleen itsemääräämisoikeus. On kuitenkin todettava, ettei tämä tarkoita sitä, ettei asia koskettaisi EU:ta lainkaan. EU:lla on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja asia voi vaikuttaa yhteistä etua edustaviin seikkoihin, kuten EU:n ja Venäjän suhteisiin, joten mielestäni on tärkeää, että siitä keskustellaan EU:n tasolla.

BAWAG-pankin tapaus on mielenkiintoinen, mutta komissio ei ole vielä saanut tietoa siitä, että BAWAG olisi tosiasiallisesti toteuttanut mainitun kaltaisia toimia. Jos se olisi päättänyt tehdä niin, asiasta olisi pitänyt tiedottaa komissiolle, sillä tällainen ekstraterritoriaalinen toimi ei ole lainsäädäntömme mukaan hyväksyttävää. Tapauksen yksityiskohdat ovat vielä epäselviä, mutta Euroopan unionin säädöksissä ei yleisesti ottaen sallita tällaisia ekstraterritoriaalisia toimia.

"Taloudellisten yhteyksien" ei pidä ajatella tarkoittavan pelkkää sääntelyn purkamista, vaan pikemminkin yhteistä etua edustavien asioiden järjestelemistä siten, että talouden potentiaalia voidaan tosiasiallisesti hyödyntää Atlantin molemmin puolin.

Olen aivan varma siitä – ja tämä on käynyt ilmi myös keskustelussa – että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliset suhteet samoin kuin maiden jakamat yhteistä etua edustavat asiat ovat erittäin tärkeitä ja ettei yhteisöllä ole muita näitä suhteita tärkeämpiä suhteita. Käytännössä ei ole olemassa sellaista suurta kysymystä, jossa EU:lla ja Yhdysvalloilla ei olisi yhteistä etua ja johon ne eivät osallistuisi yhdessä. Kuten niin selväsanaisesti todettiin, meidän pitäisi näin ollen kohdella yhdysvaltalaisia vertaisinamme ja ryhtyä käymään aidosti rationaalista vuoropuhelua heidän kanssaan. Näin tehdessämme emme kuitenkaan saa unohtaa yhteisiä eurooppalaisia arvojamme.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä pyrkimyksistänne lyhentää puheenvuoroa, joka oli ilmiselvästi paljon pidempi.

Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan myöhemmin tänään.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n puheenjohtajavaltion Saksan puheenjohtajakauden alkuvaiheen merkittävimpiä tapauksia oli liittokansleri Merkelin matka Yhdysvaltoihin. Sen tarkoituksena oli esittää uudelleen Saksan ehdotus strategisesta kumppanuudesta EU:n, Saksan ja Yhdysvaltojen välillä. Kumppanuuden tarkoituksena olisi jakaa maailman johtajuus aikana, jolloin presidentti Bushin hallinto on huomattavissa vaikeuksissa ja vaikuttaa entistä eristäytyneemmältä.

Euroopan suurten kapitalististen mahtien – etunenässään Saksa – ja Yhdysvaltojen välillä vallitsee kilpailu-/sovitteluasetelma, joten nykyistä asiaintilaa voidaan luonnehtia pyrkimykseksi käynnistää uudelleen niin sanotut transatlanttiset suhteet. EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous, joka on määrä pitää 30. huhtikuuta, on syntynyt yrityksistä nujertaa eroavuudet, sivuuttaa erimielisyydet ja järjestellä uudelleen poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset ohjelmat Pohjois-Atlantin molemmin puolin.

Yksi keskustelun asialistan painopisteistä, jonka liittokansleri Merkel mainitsi erikseen, on lujittaa niin kutsuttua "uutta transatlanttista talouskumppanuutta". Sen tarkoituksena on "esteettömien transatlanttisten markkinoiden" luominen tulevina vuosina.

Nämä tavoitteet, joihin pyritään liittokansleri Merkelin ja hänen oikeistolais-sosialidemokraattisen koalitionsa johdolla, osuvat ajankohtaan, jolloin Yhdysvallat vahvistaa sotilaallista jalansijaansa Euroopassa perustamalla uusia sotilaallisia tukikohtia ja suunnittelemalla ohjustentorjuntajärjestelmien sijoittamista, mikä uhkaa rauhaa aivan uudella tavalla.

Imperialistista vehkeilyä…

(1) Ks. pöytäkirja.