Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 25. huhtikuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies ONESTA

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Transatlanttiset suhteet (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat transatlanttisista suhteista.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten Euroopan turvallisuusstrategiassa vakuutetaan, "toimiessaan yhdessä Euroopan unioni ja Yhdysvallat voivat olla vaikuttava positiivinen voima maailmassa."

Yhteisten transatlanttisten toimien vahvistaminen ja Yhdysvaltojen-suhteidemme kehittäminen ovat keskeisiä tekijöitä puheenjohtajakaudellamme, niin poliittisella ja taloudellisella alalla kuin myös energiavarmuuden ja ilmastonmuutoksen tarkastelun aloilla, ja tämä viesti on tarkoitus antaa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa, joka pidetään Washingtonissa 30. huhtikuuta.

On hyvä, että voimme keskustella asioista tänään täällä, vain muutamaa päivää ennen huippukokousta, jotta tämä merkittävä viesti voidaan antaa Euroopan parlamentissa.

Parlamentillanne on aktiivinen asema transatlanttisissa suhteissa, varsinkin – vain yhden esimerkin antaakseni – transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun kautta, joka on merkittävä osa kahdenvälisten yhteyksien verkostoa, jolla luodaan yhteyksiä yli Atlantin monella eri tasolla. Arvoisa puhemies, haluan erityisesti kiittää teitä sekä koko Euroopan parlamenttia tästä sitoumuksesta.

Yhdysvallat on edelleen kumppanimaa, johon EU:lla on kaikkein tiiviimmät ja moninaisimmat suhteet. Transatlanttiset suhteet perustuvat vankalle perustalle, joka muodostuu yhteisistä historiallisista kokemuksista, hyvin samanlaisista intresseistä ja ennen kaikkea yhteisistä arvoista – vapaudesta, demokratiasta, oikeusvaltiosta ja suvaitsevaisuudesta. Nämä kokemukset ovat osoittaneet, että tämä perusta, jota toisinaan koetellaan rankasti, kestää todella paljon, joten on sitäkin tärkeämpää, että transatlanttisia suhteita uudistetaan jatkuvasti ja mukautetaan tulevaisuuteen. Minusta yhteiset käytännön toimet ovat sopivin tapa korostaa transatlanttisen yhteistyön merkitystä nyt ja tulevaisuudessa.

Transatlanttinen kumppanuus ei rajoitu kahdenvälisiin asioihin, vaan sillä on voimakas globaali ulottuvuus. Harvassa kriisissä – aina Afganistanista Iraniin ja Kosovoon – transatlanttiset kumppanit eivät pyri yhdessä mahdollisiin ratkaisuihin. Vaikka olemmekin analyyseissämme laajalti samaa mieltä keskeisistä vaaroista ja haasteista sekä perustavaa laatua olevista poliittisista tavoitteistamme, EU:lla ja Yhdysvalloilla on ollut ja on edelleen erilaisia näkemyksiä ensisijaisista tavoitteista, välineistä ja menetelmistä. Näin tulee olemaan jatkossakin, ja olisi epärealistista odottaa meidän aina olevan yksimielisiä.

Sen sijaan, että välttelisimme vaikeita asioita, me jatkamme Yhdysvaltojen kanssa tiivistä keskustelua niistä emmekä näin tehdessämme poikkea kannastamme, jonka mukaan toimenpiteiden terrorismin torjumiseksi on oltava täysin kansainvälisten velvoitteidemme mukaisia, myös ihmisoikeuksia, pakolaisia ja humanitaarista toimintaa koskevan kansainvälisen oikeuden mukaisia, ja ne on toteutettava yhteisten arvojemme perusteella. Parlamentti on toistuvasti ilmaissut selkeän kantansa tähän, ja jatkamme näiden kysymysten käsittelyä keskusteluissamme kumppanimme Yhdysvaltojen kanssa.

Ratkaisevaa on, ettemme anna näiden asioiden jakaa meitä, sillä EU:n ja Yhdysvaltojen välinen tiivis kumppanuus on molemmille välttämätöntä, ja tämänkin viestin me annamme tulevassa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa 30. huhtikuuta Washingtonissa.

Huippukokouksessa ei keskitytä pelkästään poliittisiin ja turvallisuutta koskeviin asioihin, vaan myös transatlanttisen kaupan vahvistamiseen ja entistä tiiviimpään yhteistyöhön ilmaston suojelun ja energiapolitiikan aloilla.

Huippukokouksen yhteydessä allekirjoitamme EU:n ja Yhdysvaltojen välisen lentoliikennesopimuksen, joka on merkittävä askel kohti yhä vapaampia transatlanttisia markkinoita, joista hyötyvät yhtä lailla kansalaiset kuin yrityksetkin.

Minusta vaikuttaa siltä, että kansalaistemme liikkuvuus on tässä myös merkittävä tekijä, sillä kuten tiedätte, 12:n EU:n jäsenvaltion kansalaisilta vaaditaan edelleen viisumia lyhyillekin Yhdysvaltojen-matkoille. Puheenjohtajavaltio vetoaa Yhdysvaltoihin, jotta se sallisi kaikkien EU:n kansalaisten nauttia niin kutsutusta viisumivapausohjelmasta, ja tästäkin keskustellaan huippukokouksessa. Haluan jälleen korostaa tätä tässä vaiheessa: viime päivinä tietyissä jäsenvaltioissa on nimittäin esiintynyt ärtymystä, koska on uskottu, ettei puheenjohtajavaltio halua tätä, ja seuraavan puheenjohtajavaltion kanssa haluan korostaa, että me todellakin haluamme kaikki jäsenvaltiot mukaan Yhdysvaltojen viisumivapausohjelmaan.

Yhdysvallat ja EU ovat jo nyt maailman eniten toisiinsa kietoutuneet talousalueet. Katsomme – ja tiedän monien teistä olevan tästä samaa mieltä – että potentiaalinen talousyhteistyömme ei todellakaan ole ehtynyt. Erilaiset lähestymistavat sääntelyyn EU:ssa ja Yhdysvalloissa synnyttävät tarpeettomia kustannuksia, joten muita kuin tulliin liittyviä kaupan esteitä on edelleen vähennettävä. Tämän vuoksi haluamme käyttää EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta ponnahduslautana entistä voimakkaamman transatlanttisen kaupan käynnistämiselle. Aloitteen ytimessä on yhteinen poliittinen sitoumus syventää yhteistyötä sääntelyn lähentämiseksi ja entistä tiiviimpien taloudellisten yhteyksien aikaansaamiseksi, ja haluamme hyödyntää aloitetta tuomaan uutta energiaa yhteistyöhön monilla aloilla, esimerkiksi investointiolosuhteissa, rahoitusalalla sääntelyä koskevassa lainsäädännössä, uusissa tekniikoissa ja tekijänoikeuksissa.

Odotamme kykenevämme kokoamaan kunnianhimoisen paketin edistymisen takaamiseksi.

Haluan korostaa sitä, ettei tämän aloitteen ole määrä haitata monenvälisiä pyrkimyksiä kaupan helpottamiseksi. Pikemminkin päinvastoin sen on tarkoitus täydentää näitä pyrkimyksiä ja tukea Dohan kierroksen menestyksekästä loppuunsaattamista.

Huippukokouksessa keskitytään myös energiavarmuuteen ja ilmastonmuutokseen, joita puheenjohtajavaltio pitää keskeisinä transatlanttisina aiheina tulevaisuudessa. EU:n kevään huippukokouksessa 8. ja 9. maaliskuuta sovimme kauaskantoisista ilmastonsuojelutavoitteista ja energia-alan toimintasuunnitelmasta. Näiden päätösten valossa haluamme EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa kehittää entistä tiiviimpää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa näillä aloilla.

Minun ei tarvinne muistuttaa parlamenttia siitä, että viime vuosina ja vuosikymmeninä EU:n ja Yhdysvaltojen välillä on ollut toistuvia mielipide-eroja ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa, ja niistä jotkin ovat koskeneet perustavaa laatua olevia tekijöitä Uskon kuitenkin, että voimme luottaa siihen vaikutelmaan, että moni asia on muuttumassa Yhdysvalloissa, varsinkin mitä tulee yhteistyöhön tutkimuksen ja teknologian alalla, ja tässä myös amerikkalaiset ovat hyvin kiinnostuneita lisäämään yhteistyötä EU:n kanssa. Koska kyse on merkittävästä markkinavoimasta tulevaisuudessa, meidän on pyrittävä keskittämään energiamme ja lyhentämään radikaalisti uusien prosessien ja teknologian innovaatiosyklejä. On oman olennaisen etumme mukaista, että transatlanttiset kumppanimme johtavat tätä toimintaa. Ajattelen nyt eurooppalaista tutkimusyhteisöä ja parlamentin vaikutusvaltaa siihen. Olen vakuuttunut siitä, että energiavarmuus ja ilmastonmuutos ovat vuosisadan transatlanttisia hankkeita.

Turvallisuus ja vauraus niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin ovat suuressa määrin riippuvaisia rauhanomaisesta ja vakaasta kehityksestä koko maailmassa, joten haluamme käyttää EU:n ja Yhdysvaltojen välistä huippukokousta myös viestin lähettämiseen mahdollisimman laajasta yhteisymmärryksestä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa asioissa.

Lähi-idän konfliktissa olemme kvartetin toiminnan piristämisen avulla – olen hyvin varovainen tätä koskevissa sanoissani – avanneet uudelleen ratkaisun oven, ainakin raolleen. Suhteissamme Iraniin ja sen ydinalan kumppaneihin olemme onnistuneet pysymään yhtenä rintamana kansainvälisen yhteisön kanssa, mikä mielestäni on ennakkoedellytys hyväksyttävän ratkaisun saavuttamiseksi Iranin kanssa. Teemme tiivistä yhteistyötä Naton ja Yhdysvaltojen kanssa Afganistanin vakauttamiseksi siviili- ja sotilasasioissa ja haluamme vauhdittaa tätä yhteistyötä erityisesti poliisien koulutuksessa. Sama koskee myös ETPP-operaatiota Kosovossa.

Tässä oli vain muutamia kansainvälisiä asioita, joissa tarvitaan tiivistä Atlantin ylittävää yhteistyötä.

Voinen lopuksi vielä viitata Euroopan turvallisuusstrategiaan, jossa todetaan, että "mikään yksittäinen maa ei pysty ratkaisemaan nykyajan monimutkaisia ongelmia omin voimin" – tämä on totta niin EU:n kuin Yhdysvaltojenkin osalta. Vain kyetessämme valjastamaan yhteen Euroopan ja Yhdysvaltojen vaikutusvallan, kokemuksen ja potentiaalin sekä hyödyntämään parhaita voimia ja ajatuksia voimme löytää päteviä vastauksia yhteistä tulevaisuuttamme ja tulevia sukupolvia varten.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (DE) Haluan aluksi pyytää anteeksi kollegani, komission jäsenen Ferrero-Waldnerin poissaoloa. Hänen oli osallistuttava Venäjän federaation entisen presidentin Boris Jeltsinin hautajaisiin.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, 30. huhtikuuta pidettävä EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous on uusi tilaisuus vahvistaa poliittisia ja taloudellisia siteitämme Amerikan yhdysvaltoihin, joten haluan sanoa muutaman sanan huippukokouksen tavoitteista.

Ensinnäkin pyrimme edistämään taloudellista lähentymistä yli Atlantin, sillä koska Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliset taloudelliset suhteet kattavat 40 prosenttia maailmankaupasta, ne ovat merkittävimpiä maailmassa, ja kuitenkin ne tarvitsevat uutta poliittista pontta. Kaupan ja investointien esteiden purkaminen voisi olla suuri etu kuluttajillemme ja yrittäjillemme.

Tämän vuoksi komissio on iloinen liittokansleri Merkelin aloitteesta. Hän on puoltanut uutta ja kunnianhimoista talouskumppanuutta Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välillä. Tässä lakiasäätävillä toimielimillä ja sääntelyelimillä on omat tehtävänsä, ja huippukokoukseen osallistujilla on merkittäviä valvonta- ja johtotehtäviä.

Huippukokouksessa kartoitamme erityisiä politiikan aloja, joilla voimme saavuttaa kestävää edistymistä. Näitä ovat muun muassa teollisia tuotteita, energiaa, innovointia, rahoitusmarkkinoita ja investointeja koskeva sääntely-yhteistyö.

Toiseksi tutkimme ulkopolitiikan alalla useita keskeisiä aloja, joilla toimimme Yhdysvaltojen kanssa, ja aiomme jatkaa tiivistä yhteistyötä saavuttaaksemme vakauden, vaurautta ja oikeusvaltion Kosovossa ja Afganistanissa.

Lähi-idän kvartetin jäseninä Euroopan unioni ja Yhdysvallat tekevät rakentavaa yhteistyötä käynnistääkseen uudelleen poliittisen prosessin Israelin ja Palestiinan hallitusten päämiesten välillä, ja halukkuutemme neuvotella kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kanssa sen tukemiseksi ei riipu pelkästään kyseisen hallituksen politiikasta vaan myös siitä, toimiiko se kvartetin periaatteiden mukaisesti.

Komissiolla on erityinen tehtävänsä Palestiinan kansalle suunnatun kansainvälisen tukikoneiston kehittämisessä kansan tukemiseksi ja hallintotavan parantamiseksi.

Toinen korkean tason tapahtuma huippukokouksessa on hiljattain tehdyn Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisen historiallisen avoimen ilmailusopimuksen allekirjoittaminen. Sopimuksesta seuraa molemmin puolin Atlanttia noin 12 miljardin euron taloudellinen hyöty ja sillä luodaan noin 80 000 uutta työpaikkaa. Samalla vahvistamme uudelleen sitoumuksemme kattavaa lentoliikenteen palveluja koskevaan sopimukseen liittyvien neuvottelujen toiseen vaiheeseen. Tämä lisää merkittävän alan vapauttamisesta seuraavia taloudellisia etuja.

Huippukokouksen valmistelut eivät ole vielä päättyneet, ja keskeinen tekijä valmisteluissa on ilmastonmuutoksen ja energian sisällyttäminen asialistalle. Tavoitteenamme on saada Yhdysvallat sitoutumaan politiikkaan, joka perustuu markkinamekanismiin ja puhtaaseen teknologiaan tavoitteina ja yleisenä lähestymistapana, ja eurooppalaiset pyrkimykset tämän osalta perustuvat Eurooppa-neuvostossa 9. maaliskuuta 2007 saavutettuun konsensukseen, jonka mukaan meidän on toteutettava maailmanlaajuisia toimia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Tarkoituksena on, että tulevassa huippukokoustapaamisessa Euroopan yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa tällä alalla edistyisi, ja toiveeni on, että siellä annettavassa julistuksessa tehtäisiin tietä G8-maiden ja tämän vuoden joulukuussa Balilla pidettävän YK:n ilmastokonferenssin yksimielisille kannoille. Käsittelemme myös energiavarmuuteen ja energiatehokkuuteen liittyviä asioita ja tutkimme yhteisiä tavoitteita puhtaan teknologian kehittämisessä ja sen lyhyen ja pitkän aikavälin sovelluksissa.

Viisumipolitiikan alalla aiomme EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa vedota presidentti Bushiin, jotta kaikki EU:n kansalaiset voisivat matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia, aivan kuten Yhdysvaltojen kansalaisetkaan eivät enää tarvitse viisumia tullessaan Euroopan unioniin. Olisimme iloisia, jos Yhdysvallat laajentaisi viisumivapautusohjelmansa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin ja lopettaisi näin EU:n kansalaisiin kohdistuvan todellisen syrjinnän.

Kehotamme Yhdysvaltoja myös hyväksymään sellaisen ratkaisun lentomatkustajien henkilötietojen toimittamisessa Yhdysvaltoihin, joka täyttäisi tiukimmat tietosuojavaatimukset uudessa kehyksessä; se korvaisi nykyiset siirtymäjärjestelyt.

Esityslistallamme on luonnollisesti tiiviin yhteistyön tarpeen korostaminen terrorismin torjunnassa, ja tässä viittaamme sitoumukseemme taata, etteivät nämä toimet ole ristiriidassa kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteidemme kanssa, sillä tämä on ratkaisevaa, jos haluamme yhteisillä toimillamme tällä alalla olevan uskottavuutta.

(Suosionosoituksia)

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission puheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, koska olen syntynyt 60 vuotta sitten Elsassissa, kuulun sukupolveen, joka elettyään nämä ajat voi todistaa eurooppalaisten suuresta velasta amerikkalaisia kohtaan.

Kahta maanosaa yhdistävät hyvin vahvat transatlanttiset siteet perustuvat miljooniin omani kaltaisiin henkilökohtaisiin tarinoihin. Ne ovat auttaneet muokkaaman historiaamme ja yhteisiä arvojamme.

Rooman sopimusten hiljattain vietetyissä 50-vuotisjuhlallisuuksissa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä ilmaisi kunnioittavansa Yhdysvaltojen osallisuutta niiden perustojen luomisessa, joille Euroopan unioni on rakennettu, sillä ilman Marshall-apua sekä Yhdysvaltojen ja Kanadan ratkaisevaa asemaa Natossa Euroopan jälleenrakentaminen olisi tuskin ollut mahdollista. Vaikeinakin aikoina olemme aina uskoneet transatlanttisen kumppanuuden merkitykseen, sillä kumppanuus perustuu vuoropuheluun ja kunnioitukseen.

Euroopan parlamentissa ryhmämme on määrätietoisin tiiviiden transatlanttisten suhteiden kannattaja. Tämän vuoksi halusin ensimmäisen vierailun unionin ulkopuolelle suuntautuvan Washingtoniin. Euroopan parlamentin on kehitettävä vahvempia yhteyksiä Yhdysvaltojen kongressiin ja hallintoon, jotta se voi tehdä enemmän yhteistyötä yhteistä etua koskevissa asioissa. Haluan esittää täällä parlamentissa, että parlamentin puhemies kutsuisi edustajainhuoneen uuden puheenjohtajan käyttämään puheenvuoron täysistunnossamme.

Olin iloinen kuullessani, että kuten mekin myös Yhdysvaltojen kongressi on perustanut väliaikaisen valiokunnan käsittelemään ilmastonmuutosta. Toivon näiden valiokuntien voivan tehdä tiivistä yhteistyötä.

Hyvät kuulijat, transatlanttisten yhteismarkkinoiden luominen vuoteen 2015 mennessä on yksi ensisijaisista tavoitteistamme. Meidän on vähennettävä sääntelyn taakkaa, piristettävä kilpailua ja yhdenmukaistettava teknisiä standardeja molemmin puolin Atlanttia. Laatikaamme pakollinen etenemissuunnitelma, jonka yksityiskohtaisen aikataulun mukaan vuosi 2015 on merkkipaalu, jolloin käynnistyvät rajattomat transatlanttiset markkinat.

Euroopan parlamentin on osallistuttava tiiviisti tähän prosessiin, mutta ystävinä meillä on oikeus myös puhua toisillemme avoimesti ja jopa esittää kritiikkiä.

Kuten presidentti Kennedy totesi vuonna 1963, älkäämme unohtako eroavaisuuksiamme, mutta kiinnittäkäämme huomiota myös suoraan niihin eroavuuksiin, jotka voidaan ratkaista. Haluan myös korostaa huoltani siitä, että Yhdysvaltojen tiukempi tullivalvonta johtaa piileviin kaupan esteisiin.

Meidän on edelleen pysyttävä valppaina vaarantamatta tasapuolista kauppaa. Samalla tavalla myös Yhdysvaltojen henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö herättää edelleen epäilyksiä siitä, täyttyvätkö yksityisyyden suojaa ja kansalaisvapauksia koskevat edellytykset.

Euroopassa torjutaan määrätietoisesti terrorismia ja järjestäytynyttä rikollisuutta, mutta tämän on perustuttava asianmukaiseen oikeusperustaan. Perusoikeuksien kunnioittaminen vain vahvistaa työtämme ja vaikutusvaltaamme maailmassa.

Olemme yhdessä sitoutuneita luomaan edellytykset vakaudelle, rauhalle ja vauraudelle Euroopan unionin naapurimaissa. Yhteistyömme on ollut onnistunutta Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Kosovossa. Meidän on kuitenkin toimittava myös Afrikassa. Moraalinen ja historiallinen velvollisuutemme on palauttaa toivo maailman köyhimmille kansoille.

Darfurin kansanmurha ja Zimbabwen tyrannia osoittavat, ettemme ole tilanteen tasalla. Meidän on myös taivuteltava Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan kaltaisia valtioita tukemaan pyrkimyksiämme kehitysmaissa.

Lisäksi Dohan neuvottelut on saatettava menestyksekkäästi päätökseen, sillä kierros koskee kaikkein köyhimpiä maita. Euroopan ja Yhdysvaltojen on saatava aikaan globaali sopimus mahdollisimman pian.

Lopuksi ryhmämme uskoo mahdollisuuteen turvallisemmasta maailmasta. Ydinaseiden leviäminen on tehnyt maailmasta entistä vaarallisemman. Kannatamme neuvotteluratkaisua Iranin ydinohjelman yhteydessä. Eurooppalaisilla ja amerikkalaisilla on yhteiset juuret, jotka ovat pitkälti muokanneet maailmaamme. Meidän on säilytettävä asemamme moninapaiseksi muuttuneessa maailmassa. Kuten Jean Monnet totesi, amerikkalaiset ja eurooppalaiset puolustavat yhdessä yhteistä kulttuuria.

(Suosionosoituksia)

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minusta on selvää, että Washingtonissa puhaltavat uudet tuulet – sellaiset, jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia varsinkin yhteistyölle Euroopan unionin kanssa. Ensiksi on tietenkin demokraattienemmistön voitto molemmissa kongressin huoneissa, mistä onnittelemme heitä jälleen, mutta myös presidentti Bushin hallinnossa on tapahtunut selvästi havaittavia muutoksia. Äänensävy on muuttunut, ja voimme todeta ulkoministeri Condoleezza Ricen auktoriteetin lisääntyneen valtavasti. Toivotaan entistä enemmän yhteistyötä, ja tähän meidän on vastattava.

Olin viime viikolla valtuuskunnan mukana Washingtonissa, jossa on tapahtumassa kouraantuntuva muutos. Ensinnäkin kannatus meille aina niin tärkeää asiaa, nimittäin tehokasta monenvälisyyttä, kohtaan on lisääntynyt. Sitä kannatetaan yhä enemmän, ja yhteistyötä Euroopan unionin kanssa toivotaan tällä alalla. Siellä on ymmärretty, että Irakia koskeva lähestymistapa on epäonnistunut, ja että on kehitettävä muita yhteistyötapoja turvallisuusasioiden käsittelemiseksi.

Monet mainitsevat esimerkkinä Afganistanin. Meidän nähdäksemme ei ole syytä, jonka vuoksi Euroopan unioni ja EU:n jäsenvaltiot eivät voisi Naton yhteydessä yhdistää joukkojaan amerikkalaisten kanssa hankkeissa, jotka koskevat sekä turvallisuutta että jälleenrakentamista. Itse asiassa tällä tasolla käydään parhaillaan keskustelua ohjuspuolustuksesta. Vaikka meihin tekeekin vaikutuksen se, että eurooppalaisten ja venäläisten kanssa toivotaan enemmän vuoropuhelua, suhtaudumme edelleen kriittisesti prosessin tulokseen.

Toinen merkittävä aihe, jonka toimme esiin, on Lähi-idän konflikti. Haluamme jälleen kerran korostaa – ja toivomme puheenjohtajavaltion panevan tämän merkille – että meidän on varmistettava, että Palestiinan uusi kansallisen yhtenäisyyden hallitus ei jää syrjään, ja että etsimme tapoja tukea uutta kehitystä.

Toinen asia, joka teki meihin vaikutuksen, on se, että erityisesti demokraatit toivovat Yhdysvalloille uutta sosiaalista agendaa, jossa keskityttäisiin niin terveydenhuollon ongelmiin kuin myös Dohaan. Mitä voimme tehdä yhdessä sen varmistamiseksi, että ympäristö ja työolot ovat keskeisessä asemassa kauppakeskusteluissa?

On tietysti myös kritisoitavia aloja, jotka mainitsimme tulkintojen ja salaisten vankileirien osalta, mutta myös mitä tulee tietosuojaa koskeviin sopimuksiin. Näiden alojen on pysyttävä etusijalla ajatuksissamme. Loppujen lopuksi, kun kaikki on sanottu ja tehty, jäljelle jää merkittävä yhteistyösuunnitelma, joka perustuu jo mainittuihin yhteisiin arvoihin.

Lopuksi haluan mainita vähäisemmän seikan, joka on se, että toivon puheenjohtajavaltion ottavan myös Wolfowitz-tapauksen huippukokouksen esityslistalle, jos se osoittautuu tarpeelliseksi, ottaen huomioon sen, että hänen asemastaan Maailmanpankin johtajana on tullut kestämätön Maailmanpankin merkittävän aseman vuoksi korruption torjunnassa.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, syyskuun 11. päivän jälkeen Le Monde ilmoitti: "Olemme kaikki amerikkalaisia". Ajat ovat muuttuneet.

Taloudellisin, ympäristöä koskevin ja eettisin perustein Yhdysvaltojen hallitus on repinyt riekaleiksi ne arvot, joiden vuoksi me kunnioitimme Yhdysvaltoja. EU:n jäsenvaltioiden haasteena on vastustaa Yhdysvaltojen siirtymistä kohti unilateralismia niin kauppapolitiikassa, Kioton sopimuksessa kuin kansainvälisen oikeuden kunnioittamisessakin. Tämä edellyttää avointa, suoraa ja toisinaan tukalaa transatlanttista vuoropuhelua viisumivapautusjärjestelmän, rikollisten luovuttamisen ja Open Skies –lentoliikennesopimuksien kaltaisissa asioissa, joita jäsenvaltiomme ovat tähän mennessä vastustaneet. Presidentti Bush onnistuu Euroopan "hajottamisessa ja hallitsemisessa" ainakin yhtä hyvin kuin presidentti Putin.

Huippukokouksessa on suorien sanojen aika. Sääntelyesteiden poistamisen ja standardien yhdenmukaistamisen maailman suurimpien kauppakumppanien välillä on oltava ensisijaisia tavoitteitamme. Sen ei kuitenkaan pidä tapahtua menestyksekkään Dohan kierroksen turvaamisen kustannuksella ennen presidentti Bushin mandaatin päättymistä 1. heinäkuuta.

Meidän on myös hyödynnettävä huippukokousta pakottaaksemme tunnustamaan nykyajan suurimman turvallisuusuhan – ilmastonmuutoksen – ja saadaksemme amerikkalaiset suostumaan kasvihuonekaasupäästöjen vakauttamiseen ja vähentämiseen. YK:n turvallisuusneuvosto keskusteli asiasta ensimmäistä kertaa viime viikolla korostaen tilanteen vakavuutta.

Meidän on kuitenkin myös vaadittava, että Yhdysvaltojen hallinto selventää kantaansa kidutusta, salaisia vankiloita ja poikkeuksellisia luovutuksia koskeviin syytöksiin terrorismin vastaisessa sodassa. Niin kuuluu tehdä, ja lisäksi tämä on ainoa tapa puhdistaa Yhdysvaltojen maine.

Pitkällä ajanjaksolla ainoastaan entistä laajempi demokraattinen valvonta, johon osallistuvat Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen kongressi ja senaatti, ehkäpä transatlanttisen Schengen-tyylisen järjestelmän muodossa, voi vahvistaa strategisia suhteitamme ja estää sellaiset oikeudelliset epävarmuuden tilat, joita nyt koemme matkustajarekisteritietojen tai SWIFT-maksutapahtumien osalta.

Terrorismin vastaisen sodan menestys on riippuvainen vapauden ja turvallisuuden tasapainottamisesta, ei kansalaisvapauksien uhraamisesta.

Irakin sekasortoinen tilanne on osoitus siitä, mitä tapahtuu, kun tasapainoa ei ole. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin pitäisi auttaa korjaamaan vahingot ja osoittaa solidaarisuutta Irakin kahdelle miljoonalle pakolaiselle. Amerikkalaiset ovat vastaanottaneet täsmälleen 466 irakilaista pakolaista vuodesta 2003 alkaen. Tiedämme, etteivät he halua myöntää pakolaisten tulvaa, joka on osoitus heidän epäonnistumisestaan, mutta tarvitaan selkeä ja kattava tukibudjetti sekä sopimus turvapaikkahakemusten taakan jakamisesta.

Lopuksi neuvottelijoidemme ei pidä pelätä aloitteellisuutta. Paul Wolfowitz on vaarantanut Maailmanpankin moraalisen auktoriteetin. Meidän on viestitettävä heille, että hänen on aika lähteä.

Lopuksi lainaan amerikkalaista runoilijaa Ralph Waldo Emersonia, jonka mukaan oikeastaan historiaa ei ole olemassa, on vain elämäntarinoita. Eurooppalaisten johtajien olisi pidettävä mielessä, että heitä arvioidaan yksilöinä siitä rohkeudesta, jota he osoittavat Washingtonissa.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyväksymme huomenna – yhdessä ja yksimielisinä – päätöslauselman, jossa tuomitaan mielenosoittajien raaka kohtelu Venäjän armeijan joukkojen toimesta, ja odotamme, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä huippukokouksessa käytetään samanlaista suoraa puhetta. Tietenkin me haluamme uudet taloussuhteet ja entistä vahvemmat transatlanttiset suhteet uudella perustalla, mutta niiden on perustuttava yksiselitteisiin arvoihin, niihin demokraattisiin arvoihin, joiden puolustamiseen Euroopan unioni on sitoutunut.

Guantanamon, kidutuksen ja viattomien ihmisten kaappauksien jälkeen tarvitsemme sillan, ja miten muuten voimme luoda sillan kuin painostamalla Yhdysvaltojen hallintoa soveltamaan vastaisuudessa demokratian periaatteiden ohjaamaa politiikkaa? Kun puhumme kuolemantuomion lykkäämisestä – kuten olemme tehneet viime viikkoina ja teemme vastaisuudessakin – emme tee sitä vain pelastaaksemme mahdollisia uhreja Iranissa tällaiselta kuolemalta, vaan toivomme myös amerikkalaisten hyväksyvän sen.

Puhuessamme terrorismin vastaisesta sodasta odotamme vastaavasti, että kaikki osapuolet määrittävät perusarvot ja että parlamentaarista valvontaa laajennetaan, ei pelkästään kansallisissa parlamenteissa vaan myös täällä, sillä se, mitä olemme nähneet, on jotakin, jota emme voi hyväksyä terrorismin torjumisena, kun eurooppalaisten, kansalaisten ja yhteisöjen perusvapauksia leikataan.

Afganistanin ja Kosovon osalta muistutan molempia osapuolia, että strategian muutos Afganistanissa edellyttää muutakin kuin puhetta, se on myös pantava täytäntöön. OEF-operaatiolla (Operation Enduring Freedom) ei enää ole laillista asemaa, vaan sitä on muutettava, mutta myös meidän eurooppalaisten on annettava lisää rahaa, jotta rauhanomainen kehitys Afganistanissa olisi lainkaan mahdollista. Tämä koskee erityisesti huumausaineiden torjuntaa ja demokraattisten kansalaisten ja varsinkin naisten koulutusta ja tukemista.

Sama koskee Kosovoa. Emme voi odottaa amerikkalaisten purkavan tämän solmun puolestamme. Vetoan jälleen kerran Euroopan unioniin ja ulkoministereihin, että Kosovolle annettaisiin itsenäisyys, jotta se välttäisi toisen sodan.

Iranissa on tullut aika luopua järjestelmän muutosta koskevasta ajatuksesta, johon presidentti Bush on edelleen kiintynyt. Tämä ja neuvottelut ovat ainoa tapa estää seuraava sota, ja toivon EU:n yksimielisesti sitoutuvan tähän.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, mitä transatlanttisella talouskumppanuudella tarkalleen on tarjota meille?

Liittokansleri Merkelin mukaan se ei tarkoita vapaata kauppaa tai yhteismarkkinoita, vaan markkinoiden sääntelyä, patenttien suojaa, sääntöjen yhdenmukaistamista ja yhteistyötä, jolla pyritään parantamaan maailman taloushallintoa. Hänen valtiosihteerinsä Würmeling sanoi suoremmin, että tavoitteena on siirtyä kohti rajoittamattomia transatlanttisia markkinoita. Liittokansleri itse antoi ymmärtää, että Euroopan yhtenäismarkkinakokeilu voisi olla mallina tälle uudelle alueelle.

Onko minun muistutettava teitä yhtenäismarkkinoiden seurannasta vastaavan komission jäsenen McCreevyn tätä koskevasta määritelmästä? Hän korosti, että yhtenäismarkkinat ovat tähän mennessä Euroopan lähimenneisyyden suurin sääntelyn purkamisoperaatio. Tämäkö kokeilu meidän nyt olisi toistettava molemmin puolin Atlanttia?

Kysymys on sitäkin merkittävämpi, koska hankkeella on jo nyt myrskyisä menneisyys. Liberaalin Euroopan johtohahmo, komission jäsen Leon Brittan käynnisti maaliskuussa 1998 uusia transatlanttisia markkinoita koskevan hankkeen, jossa otettiin mallia Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksesta NAFTAsta. Samaan aikaan OECD:ssä käytiin huippusalaisia neuvotteluja monenvälisestä sijoitussopimuksesta (AMI), jonka oli jo suunniteltu kumoavan sijoittajien yhä laajentuvien rahoitustoimiensa esteeksi katsoma lainsäädäntö.

Nämä kaksi hanketta herättivät sellaisia protesteja eurooppalaisissa, että ne oli hylättävä. Siitä transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun kaltaiset eturyhmät ovat jatkuvasti tuoneet tämän strategisen hankkeen keskusteluun, vaikkakin eri muodossa. Viimevuotinen Yhdysvaltojen kirjanpitostandardien hyväksyminen ja hiljattain toteutunut eurooppalaisen Euronext exchange -yhtiön osto New Yorkin pörssiin ovat osa tätä huolestuttavaa suuntausta.

Sen sijaan, että olisi kyse rakentavasta yhteistyöstä, me todellakin käsittelemme nyt merkittävää rintamaa taisteltaessa siitä, kuinka Euroopan tulevaisuus olisi nähtävä. Vaakalaudalla ovat sekä eurooppalainen yhteiskuntamalli että sen demokraattinen identiteetti. Haluan korostaa, että parlamentin tästä aiheesta viime kesäkuussa hyväksymässä mietinnössä pahoiteltiin sitä, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhteita varjostaa suuresti poliittinen konflikti, ja niille on usein luonteenomaista korusanaisuus.

Aiommeko me vaieta edelleen Irakin sodasta ja Guantanamosta transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun yhteisten arvojen vuoksi? Aiommeko vaieta kuolemanrangaistuksesta ja kansainvälisestä rikostuomioistuimesta? Kiotosta ja geneettisesti muunnetuista organismeista? Henkilötiedoista, SWIFT-tapauksesta ja CIA:n lennoista? Ajankohtana, jona valmistellaan prosessia kohti uutta eurooppalaista perussopimusta, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden luonne on ratkaiseva asia, jota on käsiteltävä hyvin selkeällä tavalla.

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan minulle osoitettuna hyvin lyhyenä puheaikana esittää pari huomautusta, ja kenties joitakin varoituksen sanoja. Parin viime vuoden aikana olen havainnut, että täällä on miellytty eleelliseen politiikkaan, jota meidän on huolellisesti vältettävä suhteissamme Amerikan yhdysvaltoihin. Esimerkiksi lainsäädännön vaikutus on täysin globaalia. Kaikella, mitä teemme, on globaali ulottuvuus. BKT:n hurja kasvu Tyynenmeren rannoilla, Intiassa ja Kiinassa ei vastaa muuta Tyynenmeren aluetta ja Japania, joten meidän on varottava polttamasta mitään siltoja toimiessamme Yhdysvaltojen kanssa, sillä senkin yhteiskunnassa on vallalla hyvin protektionistinen osatekijä. Kuten britit tietävät, Yhdysvallat on Yhdistyneen kuningaskunnan suurin kauppa- ja investointikumppani, ja se on ollut sitä jo joitakin vuosia. On häpeällistä, että britit on pakotettu vastoin tahtoaan luopumaan mittajärjestelmästään, joka on sama kuin Yhdysvalloissa, mikä oli meille siellä merkittävä etu. Tästä kuitenkin puhutaan joskus toiste.

  Frank Vanhecke, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, toivon monien muiden parlamentin jäsenten tavoin, että 30. huhtikuuta pidettävä huippukokous ja uusi transatlanttinen kumppanuus ovat menestyksekkäitä, vaikka meidän on tietenkin lisättävä, että uuden kumppanuuden on perustuttava vastavuoroisuuteen ja keskeisten yhteisten etujen kunnioittamiseen. Amerikkalaisten ja heidän diplomaattiensa on vastaavasti ymmärrettävä esimerkiksi se, ettei Turkki ole eurooppalainen maa eikä siitä voi tulla EU:n jäsenvaltiota riippumatta Yhdysvaltojen eduista tässä asiassa.

Kauppasuhteistamme Yhdysvaltojen kanssa keskustellaan huhtikuussa Washingtonissa, jossa tarkastellaan myös energiaa ja ilmastonmuutosta, mutta katson tämän myös mahdollisuudeksi tarkastella enemmän yhteistä taisteluamme kansainvälistä terrorismia ja varsinkin islamistista fundamentalismia vastaan. Älkäämme unohtako, että taistelussa on kyse yhteisistä länsimaisista arvoistamme, ja juuri nämä arvot islamistisilla fundamentalisteilla ja terroristeilla on tähtäimessään. Tämä sivuutetaan usein varsinkin täällä parlamentissa.

Yhdysvaltojen ulkopolitiikka ansaitsee usein kritiikkiä, mutta se yksipuolinen tapa, jolla kritiikkiä täällä parlamentissa esitetään, on tuskin rakentavaa. CIA:n toimintaa tutkineen väliaikaisen valiokunnan toiminta ja sen yksipuoliset päätelmät sekä henkilötietoja koskeva asia tulevat esimerkkeinä mieleen. Teemmepä mitä tahansa, älkäämme erehtykö siitä, kuka on vihollisemme. Monista väärinkäsityksistä ja mielipide-eroista huolimatta on hyvä muistaa, ettei Yhdysvallat ole vihollinen vaan liittolainen.

  Brian Crowley, thar ceann an Ghrúpa UEN. – A Uachtaráin, tá an gaol eacnamaíochta idir an tAontas Eorpach agus Meiriceá ar an ngaol eacnamaíochta is tábhachtaí ar domhan. Is dhá chóras pholaitiúla sinn, le haidhm láidir a chinntíonn caomhnú agus cur chun cinn an daonlathais ar fud an domhain. Bíonn ár naimhde ag iarraidh aird a tharraingt ar an difríocht pholaitiúil atá idir an dá réimeas. Ní mór dóibh cuimhneamh, áfach, go bhfuil i bhfad níos mó nithe comónta eadrainn ná mar atá difríochtaí.

(EN) Erityisesti tarkasteltaessa EU:n ja Yhdysvaltojen välisiä yhteyksiä toimissa, joita voimme toteuttaa globaalilla tasolla, on hyvin tärkeää edetä nyt, huolimatta menneisyydessä ilmenneistä vaikeuksista ja erimielisyyksistä.

Tarkastellaanpa ulkomaailmaa. Afganistanissa meidän on tehtävä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa niin tilanteen vakauttamiseksi siellä kuin myös siksi, että tällä hetkellä 90 prosenttia Euroopassa käytetystä heroiinista tulee Afganistanista. Myös Etelä-Amerikassa meidän on toteutettava yhteisiä toimia sen varmistamiseksi, että maanviljelijät keksivät vaihtoehtoista viljeltävää, sillä valtava määrä kokaiinia tulee sieltä.

Kun tarkastellaan erityisesti Darfuria, havaitsemme kansainvälisen yhteisön epäonnistuneen toimissaan ja reaktioissaan siellä tapahtuvaan kansanmurhaan. Meidän eurooppalaisten velvollisuus on ottaa Yhdysvallat mukaan, jotta voimme toteuttaa lisää ja voimakkaampia toimia. Koska tänään on maailman malariapäivä, korostan, että tässäkin yhdessä toteuttamamme toimet ovat tehokkaampia kuin yksittäin toteutetut.

Kaikkein tärkeintä on kuitenkin maailmankauppa, jotta voimme taata oikeudenmukaisen ja tasapuolisen yhteiskunnan kaikille. Vetoan komissioon ja kaikkiin läsnäolijoihin, että sopimuksiamme muiden maiden kanssa ei enää purettaisi, jotta voimme suojella ja tukea maailman köyhimpiä. Yhdessä voimme saavuttaa enemmän kuin sen, mikä meitä jakaa, ja näin voimme päästä eroon poliittisista mielipide-eroistamme pienissä asioissa.

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kehuskelemme mielellämme täällä parlamentissa vihreillä arvoillamme ja arvostelemme Yhdysvaltoja ja presidentti Bushia ympäristövandalismista. Mehän allekirjoitimme Kioton pöytäkirjan, toisin kuin he.

Pysähtykäämme tarkastelemaan tosiasioita. Yhdysvallat itse asiassa allekirjoitti Kioton pöytäkirjan, muttei ratifioinut sitä. Täällä Euroopassa pöytäkirja ratifioitiin, muttei täytetä lupauksia. Huolimatta siitä, että komissio on kymmenen vuoden ajan yrittänyt peukaloida Kioton pöytäkirjan perustana olevia lukuja, näyttää edelleen siltä, että kenties vain kaksi jäsenvaltiota saavuttavat tosiasiassa Kioton tavoitteet.

Väitämme Yhdysvaltojen olevan maailman suurin saastuttaja, mutta vain siksi, että sen talous on maailman suurin. Kioton pöytäkirjan laatimisen jälkeen Yhdysvalloissa on onnistuttu vähentämään hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin meillä! Toistan erityisesti Graham Watsonille, että viime vuosina päästöt ovat vähentyneet Yhdysvalloissa enemmän kuin EU:ssa. Yhdysvaltojen talouden energiaintensiteetti on samantasoinen kuin oman taloutemmekin, ja nykyisten suuntausten perusteella Yhdysvaltojen talous on Euroopan taloutta vihreämpi vuoteen 2010 mennessä. Yhdysvalloilla on laaja biopolttoaineohjelma. Siellä investoidaan vihreään teknologiaan, ja Yhdysvaltain AP6-kumppanuus sitouttaa myös Kiinan ja Intian, joita ilman maailmanlaajuiset ohjelmat eivät onnistu. Komission jäsen Špidla kehottaa Yhdysvaltoja omaksumaan maailmanlaajuisen lähestymistavan, vaikka se on jo tehnyt niin.

Meidän on tässä parlamentissa aika lopettaa moralisointi ja ryhtyä kohtelemaan amerikkalaista liittolaistamme hieman kohteliaammin ja kunnioittavammin.

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni on tärkeää poistaa ideologinen painolasti tästä transatlanttisia suhteita koskevasta keskustelusta.

En tiedä, pitäisikö Maailmanpankin pääjohtajan erota – kuten neuvotellussa yhteisessä päätöslauselmassa todetaan – mutta mielestäni on tärkeää, että Euroopan unioni ryhtyy kehittämään strategisia asemiaan ja toimimaan täysimääräisenä tekijänä kansainvälisissä asioissa. Tiedän, että komission jäsen Ferrero tekee kaiken voitavansa tällä alalla, mikä ei ole merkityksetön asia.

Näin ollen on muistettava, että transatlanttinen yhteys ei ole osa Euroopan unionin geneettistä koodia ja että Yhdysvallat on taannut turvallisuuden Euroopassa, kenties oman kyvyttömyytemme tuloksena. Kun on kyse turvallisuudesta, transatlanttiselle yhteydelle ei sitä paitsi ole tällä hetkellä vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies, mikäli haluamme tehdä Euroopan unionista eurooppalaisen mahdin, se ei mielestäni onnistu, jos pidämme Yhdysvaltoja vastustajanamme. Meidän on toimittava pikemminkin yhdessä Yhdysvaltojen kanssa kahtena toisiaan kunnioittavana kumppanina, jotka jakavat yhteiset arvot ja maailmankuvan.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että meidän pitäisi antaa Yhdysvalloille vapaat kädet. Euroopan unionin on vahvistettava periaatteet, jotka liittyvät kuolemanrangaistukseen, kansainväliseen rikostuomioistuimeen, Kioton pöytäkirjaan ja ekstraterritoriaalisiin lakeihin.

Tämä merkitsee myös, että Yhdysvaltojen on opittava kunnioittamaan Euroopan unionia, joka on parhaillaan vakauttava voima maailmassa ja joka toimii perustavan tärkeällä tavalla käyttämällä vaikutusvaltaansa monilla aloilla.

Komission jäsen Patten totesi aiemmassa yhteydessä täällä parlamentissa, että jotta Euroopan unioni saavuttaisi tavoitteensa – joista tärkeimpiä on ihmis- ja perusoikeuksien kunnioittaminen kaikilla maailman alueilla – on olennaisen tärkeää tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Vastaavasti Yhdysvallat voi saavuttaa tavoitteensa vain yhteistyöllä Euroopan unionin kanssa.

Arvoisa puhemies, Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisellä yhteistyöllä parannetaan vaurauteen, vakauteen ja turvallisuuteen liittyvää tilannetta maailmassa. Olen sitä mieltä, että tällä transatlanttisella huippukokouksella on pyrittävä edistämään näitä tavoitteita ja tehtävä niiden osalta yhteistyötä.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä ja neuvoston puheenjohtajaa Gloseria heidän lausunnoistaan Yhdysvaltain ja Euroopan välisistä suhteista.

Minusta tuntuu, että Yhdysvalloissa vallitseva mieliala ja sen strategia ovat vaiheittain ja pikku hiljaa muuttumassa yksipuolisuudesta monenvälisyydeksi. Vain kuusi päivää sitten vierailin hyvän kollegani Wiersman, ryhmämme varapuheenjohtajan, ja eräiden muiden kollegojeni kanssa Yhdysvaltain kongressissa ja senaatissa. Mieliala on selvästi muuttumassa. Tässä tarjoutuu uusi tilaisuus Euroopan unionille.

Esitän teille kolme ajatusta. Ensinnäkin katson, että Maailman kauppajärjestön WTO:n neuvottelujen edistymisen ennakkoedellytys on, että ihmisarvoisen työn toimintaohjelma sisällytetään niihin jollakin tavalla. Tämä on tosiasia: on mahdotonta saavuttaa uutta ja merkittävää edistystä ilman sitä.

Toiseksi on aika ymmärtää, etteivät rahoitusmarkkinat eivätkä absoluuttisen tuottotavoitteen rahastoihin ja hyvin laajoihin ja tehokkaisiin yksityisiin pääomarahastoihin liittyvät äskettäiset tapahtumat ole täysin Lissabonin tavoitteiden ja pitkän aikavälin sijoitus- ja rahoitustarpeidemme mukaisia. Tämä ei ole vain eurooppalaisten tekemä huomio, vaan saman on havainnut myös demokraattinen puolue, jolla on enemmistö Yhdysvaltojen kongressissa ja senaatissa. Tästä syystä toivomme, että tämä merkki on selvä ja että asiasta keskustellaan Heiligendammin tulevassa G8-maiden kokouksessa.

Kolmanneksi, kun on kyse Lähi-idästä, meidän ei pitäisi suhtautua asiaan naiivisti ja odottaa suurten muutosten tapahtuvan Yhdysvaltojen politiikassa tulevien kahden viikon aikana. Kannattaisi kuitenkin lisätä vuoropuhelua amerikkalaisten ystäviemme ja kollegojemme kanssa ja vaatia palestiinalaisten yhtenäishallituksen tukemista. Jos kyseinen hallitus epäonnistuu, voittajaksi selviytyy Hamas, eikä sitä halua kukaan.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla Washingtoniin tekemällämme parlamentaarisella vierailulla saimme enemmän tietoa turvallisuusasioita käsittelevästä korkean tason yhteysryhmästä kuin Brysselissä – kiitos Yhdysvalloissa vallitsevan vapaan tiedotuskulttuurin! Saimme myös tietoa uudistetuista transatlanttisista keskusteluista, joita virkamiehet käyvät luovutusten oikeudellisesta perustasta. Sen lisäksi, että kongressin ja Euroopan parlamentin jäsenille on tiedotettava asioista, heidät on myös otettava mukaan keskusteluun.

Scotland Yardin terrorismintorjuntayksikön päällikön mukaan maailmanlaajuisen terrorismin vastaisen sodan taktiikka on epäonnistunut. Hän totesi eilen, että sen lisäksi, että al-Qaida on selvinnyt kuusivuotisesta hyökkäyksestä, se on edelleen täysissä voimissaan.

On selvää, että meidän on pyrittävä luomaan yhteinen transatlanttinen oikeus- ja matkustusalue, jolla tietojenvaihto on mahdollisimman laajaa. On kuitenkin painotettava maksimaalisia turvatakeita ja perusoikeuksien kunnioittamista. Jos jaetut tiedot perustuvat arveluttavaan profilointiin tai tiedonlouhintaan, tai jos ne ovat kidutuksen tahraamia, mitä arvoa niillä on? Kuten eräs Washingtonin virkamiehistä totesi raikkaan suorasukaiseen amerikkalaiseen tapaan: "Roskaa sisään, roskaa ulos." Yksilönoikeuksiin kohdistuvat mahdolliset haittavaikutukset ovat valtavia.

Yhdysvaltojen kongressin ja Euroopan parlamentin on tehtävä enemmän yhteistyötä, jotta saataisiin aikaan demokraattista vastuullisuutta ja saavutettaisiin toivottu tavoite, transatlanttinen Schengen-tyyppinen alue.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yhtäkään yhteisön tärkeimmistä poliittisista ja taloudellisista ongelmista ei voida ratkaista ilman vuoropuhelua ja yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Vain luomalla euroatlanttiset yhteismarkkinat pystymme kilpailemaan Kiinan ja Intian kanssa. Vain Yhdysvaltojen ja Euroopan välisellä yhteistyöllä onnistumme estämään Iranin aiheuttaman turvallisuusuhan; Iran on nykyään suurin uhka maailmanrauhalle, koska se on ydinvalta ja länsimaisen sivistyksen vannoutunut vihollinen. Vain yhdessä onnistumme estämään Koreaa ryhtymästä silmittömään hyökkäykseen. Pitääksemme asiat oikeissa mittasuhteissa totean myös, että vain yhdessä pystymme rajoittamaan Venäjän toimia, joilla se pyrkii väärinkäyttämään sotilaallista ja energia-alan vaikutusvaltaansa Euroopassa ja naapurimaissa. Nyt meillä on tilaisuus vaikuttaa siihen, että se käyttäytyisi käytännöllisemmällä tavalla. Kyse ei ole vain hallituksenvaihdosta Washingtonissa, vaan myös Pariisissa ja Berliinissä. Elän toivossa, että onnistumme tässä ja että yhteisön identiteetti ei enää koskaan typisty halvaksi, perättömäksi ja vahingolliseksi yhteenotoksi Yhdysvaltojen kanssa, kun näin vakavat uhkat kohdistuvat turvallisuuteemme ja arvoihimme.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kumppanuus perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, joka puolestaan alkaa siitä, että molemmat osapuolet kunnioittavat toistensa lakeja ja molemmille osapuolille yhteisiä arvoja. Monet hartaat pyynnöt, joita on esitetty tässä keskustelussa transatlanttisen sopusoinnun puolesta, aiheuttaisivat epäilemättä itävaltalaisissa suurta hämmästystä ja vakavaa huolestuneisuutta.

Itävallan yleinen mielipide on huolestunut ja levoton kahden asian vuoksi. Amerikkalainen rahasto osti erään suuren pankin, joka joutui yhtäkkiä hankkiutumaan eroon kuubalaisista asiakkaistaan – varoituksetta ja ainoana syynä asiakkaiden kansalaisuus, mikä on kansainvälisen oikeuden, yhteisön oikeuden ja Itävallan rikoslain vastaista. Nyt eräs suuri kaivosalan yritys joutuu lopettamaan liiketoimintansa Iranin kanssa, mikä on sekin Itävallan oikeuden, yhteisön oikeuden ja kansainvälisen oikeuden vastaista.

Olen hyvin hämmästynyt siitä, että tätä olennaisen tärkeää asiaa ei ole mainittu keskustelun aikana. Jos kumppanimme tunnustavat oikeusjärjestyksemme ja oikeudelliset arvomme, kyse on kumppanuudesta. Jos he eivät tee niin, kyse on isännän ja palvelijan välisestä suhteesta. Komission vastaus näihin kahteen Itävallassa sattuneeseen tapaukseen, jotka ovat saaneet laajalti julkisuutta ja jotka ovat herättäneet suuresti levottomuutta, ei ole edistänyt julkista luottamusta komission kykyyn ja haluun puolustaa ja panna täytäntöön yhteisön lakeja. Siihenhän tämä kumppanuus kuitenkin perustuu.

(Suosionosoituksia)

  Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, Yhdysvaltojen armeija rakentaa eräällä Bagdadin alueella muuria, jolla irakilaiset erotetaan toisista irakilaisista turvallisuuden nimissä. Muuri rakennetaan huolimatta alueen asukkaiden vastustuksesta ja Irakin pääministerin esittämästä arvostelusta. Presidentti Bushin hallinto rakastaa muureja ja rakentaa niitä Irakiin, Palestiinaan ja Meksikon ja Yhdysvaltojen väliselle rajalle. Unionin näkökulman on oltava erilainen. Berliinissä murtuneen muurin olisi pitänyt olla viimeinen.

Euroatlanttisten suhteiden pitäisi näin ollen sijaita ylempänä poliittisella asialistalla. Taloudellisen liberalismin Euroopassa politiikka on liiketoimintaa, vaikka dollarin arvon aleneminen, ympäristöperusteinen polkumyynti – sitä harjoittaa maa, joka ei ole ratifioinut Kioton pöytäkirjaa – ja yhteiskunnallisten oikeuksien epätasapaino todistavat, miten vaarallista on purkaa sokeasti pääomankaupan esteet muurien täyttämässä maailmassa.

  Bastiaan Belder (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, tällä hetkellä Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat samalla sijalla maailmanpolitiikan valtavan suuriin kysymyksiin nähden. Ensinnäkin on islamilaisen terrorismin uhka, joka vaanii joka nurkan takana. Mikä olisikaan itsestään selvempää kuin kohdata yhdessä yhteiset uhat? Se ei kuitenkaan ole niin helppoa eikä ole ollut sitä vuosiin transatlanttisissa suhteissa. Euroopan unionin on liian helppoa osoittaa Yhdysvaltoja syyttävällä sormella. Yhä uudestaan stereotyyppiset Yhdysvaltojen vastaiset refleksit heräävät Euroopan unionissa, ja ne uhkaavat halvaannuttaa transatlanttisen yhteistyön. On muistettava, että kyse ei ole sen vähemmästä kuin ratkaisevan tärkeästä eloonjäämisstrategiasta.

Tästä syystä haluan toivottaa neuvostolle ja komissiolle menestystä niiden pyrkiessä luomaan suotuisan transatlanttisen työilmapiirin. Tällä pyrkimyksellä haastamme amerikkalaisten käsityksen meistä vaikeasti hallittavina eksoottisina eurooppalaisina. Transatlanttisten voimien yhdistäminen johtaa joka tapauksessa rakentavaan työskentelysuhteeseen, mikä on eittämättä panoksena jokaisessa transatlanttisessa huippukokouksessa.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, ennen Irakin miehittämistä yhteisöllä oli tilaisuus pyrkiä erkaantumaan Yhdysvaltojen arveluttavasta kannasta ja luoda itselleen riippumaton asema järkevin perustein toimivana välittäjänä. Viimeistään CIA:n vankilentojen ja salaisten kidutusvankiloiden paljastuttua meidän olisi pitänyt tehdä selvä pesäero itsemme ja George Bushin jengin välille. Heidän toimintansa oli epäinhimillistä ja kansainvälisen oikeuden vastaista. Meidän olisi pitänyt paljastaa heidät sen sijaan, että yritimme saada Euroopan unionin veronmaksajat maksamaan amerikkalaisten hyökkäyspolitiikasta.

Jos joutuisimme suunnitelman mukaisesti langettamaan Iranille ankarampia sanktioita, noudattaisimme jälleen kerran sokeasti Washingtonin käskyjä, jolloin meistä tulisi islamilaisen maailman silmissä vielä nykyistä pahempia vihollisia. Se on käynyt ilmi aiemmista terroriteoista ja viimeisimmistä Saksaan ja Itävaltaan kohdistuneista uhista. On selvää, että toivoessamme Yhdysvaltojen ja EU:n välisen huippukokouksen sujuvan hyvin, olemme hylänneet pidemmittä puheitta välittäjän aseman, johon olemme pyrkineet suurin ponnistuksin. Sinne meni riippumaton ja vakuuttava ulkopolitiikkamme.

Amerikkalaiset ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että he ovat varsin vähän kiinnostuneita EU:sta kumppanina ja että EU saisi heidän puolestaan mieluusti heikentyä liiallisen laajentumisen, sisäisten ongelmien ja EU:n rajoilla sijaitsevien kriisipesäkkeiden vuoksi. Juuri tähän Turkin liittyminen johtaisi. Ajatuksena on, että kiistat tekevät EU:sta toimintakyvyttömän, jolloin suunnitellut ohjustentorjuntajärjestelmät astuvat kuvaan.

Poliittisilla mahdeilla ei ole ystäviä vaan ainoastaan etuja. Amerikkalaiset pyrkivät turvaamaan etunsa armottomalla tavalla, jopa eurooppalaisten kustannuksella, joiden pitäisi olla heidän ystäviään.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Arvoisa puhemies, kannatan täysin unionin ja Yhdysvaltojen välistä taloudellista kumppanuussopimusta.

Teollisuuden ja rahoitusalan yhteisillä normeilla ja säännöillä ei vain yksinkertaisteta kauppaa, vaan myös säästetään miljardeja dollareita ja euroja. Viisumipakon poistaminen EU:n kansalaisilta on mielestäni olennainen osa tällaista sopimusta.

Transatlanttisia suhteita ei voida kuitenkaan typistää pelkkiin viisumeihin ja kaupankäyntiin. On harkittava erilaisia lähestymistapoja Irakin tilanteen ratkaisemiseksi ja tehtävä yhteistyötä sellaisten energiavarojen kehittämiseksi, jotka eivät saastuta maapalloa ja joilla saavutetaan pysyvä, kestävä kehitys.

Hyvät parlamentin jäsenet, uskon vakaasti, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen vakavan kilpailun aika on ohi. Nyrkkeilyhanskojen pukeminen kehässä, jonka peruskivinä ovat yhteiset vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion arvot, ei tuo lisäarvoa EU:n kansalaisille.

Katson, että on paljon tärkeämpää reagoida yhteisesti Intian ja Kiinan asettamaan haasteeseen. Ne ovat ohittamassa meidät taloudellisen ja poliittisen kehityksen osalta. Näiden valtojen perustana olevat ympäristölliset ja sosiaaliset arvot eroavat omistamme. EU:n ja Yhdysvaltojen sosiaaliset järjestelmät perustuvat aikaisempiin kokemuksiin.

Edessämme on vaikea tehtävä: on varmistettava, että yhteisen kulttuurisen mallimme kilpailukyky ja kansalaistemme elintaso säilyvät pitkällä aikavälillä eivätkä ne heikkene. Olen näin ollen sitä mieltä, että suurin transatlanttisiin suhteisiin kohdistuva haaste on maapallon johtavan kulttuurin aseman puolustaminen. Kiitos.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, seuraavasta EU:n ja Yhdysvaltojen välisestä huippukokouksesta tulee historiallinen huippukokous, ja kannatan täysin puheenjohtajavaltio Saksan aloitetta laajamittaisesta talouskumppanuudesta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä; se vastaa nyt noin 40:tä prosenttia maailmankaupasta. Tuen myös liittokansleri Merkelin kunnianhimoista tavoitetta eli esteettömien transatlanttisten markkinoiden luomista vuoteen 2015 mennessä siten, että samat normit tunnustetaan molemminpuolisesti eri teollisuuden aloilla ja palvelualoilla, erityisesti rahoitusalalla.

Jotkut parlamentin jäsenet kutsuvat tätä valitettavasti transatlanttiseksi "kilpailuksi" "kumppanuuden" sijaan, koska heidän mielestään EU kilpailee Yhdysvaltojen kanssa. Jos asia tosiaan on näin, Yhdysvallat on selvästi johdossa. Sen yrittäjänvapauteen perustuvan talouden terveet pitkän aikavälin näkymät ovat jyrkässä ristiriidassa sen kanssa, että EU vajoaa vaiheittain liiallisen säännöstelyn suohon. Asia on korjattava ennen kuin on liian myöhäistä. EU:n ja Yhdysvaltojen väliset suhteet, samoin kuin EU:n ja Intian väliset suhteet – suhtaudun erityisen myönteisesti siihen, että Intian presidentti Kalam vierailee myöhemmin tänään parlamentissamme – muodostavat kumppanuuden, joka perustuu yhteisiin demokratian, ihmisoikeuksien, vapauden ja turvallisuuden arvoihin.

Maailman tapahtumien yhteydessä meidän pitäisi olla kiitollisia Yhdysvalloille siitä, että se on halukas kantamaan suhteettoman suuren taakan maailmanlaajuisen terrorismin torjunnassa; Yhdysvallat suhtautuu tinkimättömän kielteisesti siihen, että Iran on hankkinut ydinpommin, ja EU:n hallitusten on nyt omaksuttava sama kanta. Yhdysvallat on näyttänyt tietä vaatiessaan sanktioiden langettamista Sudanille Darfurin kansanmurhan vuoksi, ja se on vastustanut aseiden vientiä Kiinaan. Yhdysvallat pyrkii myös edistämään turvallisuutta Euroopassa sijoittamalla tänne ohjuksia ja ohjuskilpiä ja tekee nyt yhteistyötä EU:n kanssa puolustaakseen kvartetin periaatteita pysyvän rauhan aikaansaamiseksi arabien ja israelilaisten välille. Yhdysvaltojen sitoutuminen sellaisiin maihin kuin Georgia, Moldova, Valko-Venäjä ja Ukraina sekä paikoilleen jähmettyneiden selkkauksien ratkaiseminen on myös erityisen myönteistä.

Meidän on vaadittava yhdessä Venäjää käyttäytymään luotettavan energiantoimittajan tavoin ja täyttämään demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyvät sitoumuksensa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

  Erika Mann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan vain tarkastella muutamia näkökohtia, jotka liittyvät ajatukseen transatlanttisista markkinoista. Parlamentin jäseniä kuunnellessa saa toistuvasti sen käsityksen, että Euroopan ja Yhdysvaltojen väliset suhteet ovat huomattavan jännittyneet ja että ne herättävät yhtäältä pysyvää turhautumista ja toisaalta jatkuvaa innostusta. Se ei ole järkevä perusta suhteelle. Tarvitaan tervettä realismia, ja haluaisin kiittää neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa siitä, että se otti esiin ajatuksen transatlanttisista markkinoista. Parlamentti on käsitellyt asiaa lukuisissa päätöslauselmissa, ja se on tehnyt monen vuoden ajan paljon työtä amerikkalaisten kanssa sekä tietysti monien neuvoston puheenjohtajavaltioiden ja komission kanssa. Kiitän kaikkia tähän työhön osallistuneita.

Tätä tervettä realismia tarvitaan tulevaisuudessa, samoin kuin mallia, sääntely-ympäristöä, jossa voidaan vahvistaa taloudellista yhteistyötä molempien osapuolien välillä, jotta ne voivat tehdä enemmän töitä yhdessä ja katsoa yhdessä tulevaisuuteen. Tavoitteena ei kuitenkaan ole yhtenäisyys, vaan pikemminkin se, että kummatkin talousalueet ja yhteiskunnat kehittyvät edelleen omavaraisesti. Tulevaisuus tuo mukanaan kiistoja, mutta se johtuu siitä, että emme muodosta yhtenäistä talousaluetta, vaan eroamme toisistamme monilla aloilla. Tätä tervettä käytännöllisyyttä kuitenkin tarvitaan, ja toivon, että neuvoston tulevat puheenjohtajavaltiot ja komissio käärivät hihansa ja ryhtyvät toimeen vaaliakseen sitä monilla aloilla.

On myös selvää, ettei kyse ole vain taloudesta. Mallia on kannatettu toistuvasti monissa vuoropuheluissa, joissa on käsitelty sellaisia aiheita kuin kuluttajansuojaa ja ammattiliittoja, ja mallia kannatetaan laajasti kautta koko yhteiskunnan. Väitän myös, että on vain järkevää, että parlamentin jäsenet otetaan mukaan tähän yhteistyöhön, ja että se on tosiaankin olennaisen tärkeää, jos haluamme kehittää tulevaisuuteen sopivan mallin. Mielestäni on perusteetonta tuntea joidenkin parlamentin jäsenten tavoin huolta siitä, että tämä voi haitata kehitysmaita. Se on järjetöntä, koska mehän päinvastoin autamme niitä tekemällä yhteistyötä, sen sijaan, että hajauttaisimme niitä.

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, EU on oikeassa arvostellessaan presidentti Bushin hallinnon tapaa torjua terrorismia, mutta se ei ole osoitus Yhdysvaltojen vastaisesta asenteesta, kuten parlamentissa esitetyissä sisällyksettömissä ja halpahintaisissa arvosteluissa on annettu ymmärtää. Presidentti Bushin hallintoa ja tapaa, jolla se jyrää ihmisoikeudet alleen, arvostellaan nimittäin paljon enemmän Yhdysvalloissa kuin täällä Euroopassa. Ei kuitenkaan riitä, että valitamme Yhdysvaltojen pakottavan Euroopan unionin hyväksymään sen politiikan tai että ilmaisemme paheksuvamme asiaa. Kitinän ja kiukuttelun sijaan Euroopan unionin pitäisi vihdoin puhua yhdellä äänellä, koska vain sillä tavoin saamme omat periaatteemme toteutumaan. Meidän on oltava voimakas ja uskottava keskustelukumppani Yhdysvalloille, koska 27 vinkuvalla äänellä esitetty vastalause ei edistä asiaamme. Kiinnitän huomionne siihen, että juuri Yhdysvallat – eivät eurooppalaiset – paljasti CIA:n vankilentoskandaalin, SWIFT-skandaalin, puhelimien laittomat salakuuntelut ja epäkohdat, jotka koskivat FBI:n käyttämiä kansalliseen turvallisuuteen liittyviä kirjelmiä.

Totean lopuksi kannattavani voimien yhdistämistä Yhdysvaltojen kanssa, kunhan se tehdään yksinkertaisesti demokraattisia menettelyjä noudattaen eikä pienissä, salamyhkäisissä, epädemokraattisissa ryhmissä, esimerkiksi korkean tason yhteysryhmässä.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenjohtajavaltio Saksa on parantanut transatlanttisten suhteiden ilmapiiriä ja sitoutunut hyvin voimakkaasti torjumaan terrorismia. Kaikki tämä on ristiriidassa erään jäsenvaltion politiikan kanssa eli Prodin ja D'Aleman hallituksen ulkopolitiikan kanssa. Kyseinen hallitus harjoittaa epäilyttävää, erittäin vaarallista ja kenties jopa itsetuhoista politiikkaa. Hallitus on hyvää pataa Hizbollah-järjestön kanssa ja neuvottelee Hamasin kanssa. Sen lisäksi se tukee Hugo Chávezia ja Evo Moralesia sekä on käynyt talebanien kanssa epäilyttäviä neuvotteluja erään toimittajan vapauttamisesta. Kaikki tämä on ristiriidassa transatlanttisten suhteiden paranemisen kanssa ja saa myös unionin politiikan näyttämään sekavalta.

Katson, että kansojen Eurooppa, jota yritämme edustaa, ei todellakaan halua alistua Yhdysvaltojen tahtoon jokaisella alalla, kuten muuntogeenisten organismien, kauppapolitiikan ja Turkin tapauksen yhteydessä. Kehotamme Yhdysvaltoja harkitsemaan kantaansa viimeksi mainitussa tapauksessa. Sen sijaan yhteisön Yhdysvaltain-suhteiden pitäisi sisältyä täydellisen solidaarisuuden, molemminpuolisen luottamuksen ja lojaalisuuden politiikkaan Edmund Burken näkemyksen mukaisesti. Hän jätti meille syviä tunteita herättäviä arvoja, jotka jaamme syvään juurtuneen, aidon ja perinteisiinsä sekä historiallisiin, uskonnollisiin ja kulttuurisiin arvoihinsa perustuvan Amerikan kanssa.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, ei ole kovin pitkä aika siitä, kun presidentti Bush totesi viitaten suoraan Eurooppaan: "Ne, jotka eivät ole puolellani, ovat minua vastaan." Ei edes Hitler sanonut niin.

Nytkö unohdamme tämän kiristäjän sanat ja juoksemme hänen perässään anoen yhteistyötä? Onko kongressi hyväksynyt vastaavan päätöslauselman meitä varten? Olemmeko todella unohtaneet kyseisen henkilön ja kansakunnan käytöksen salaisine lentoineen Euroopan yli? Millaista yhteistyötä haluamme unionin yritysten ja talouden tekevän, kun niiden vastassa on Yhdysvaltojen armottomuus? Teollisuudessamme noudatetaan Kioton säännöksiä, kun taas Yhdysvaltojen teollisuudessa niin ei tehdä. Miten voimme siis tehdä yhteistyötä? Miten voimme tehdä minkäänlaista yhteistyötä, kun valuuttamme on "kallis" emmekä voi viedä maasta mitään, kun taas yhdysvaltalaiset voivat?

Jos haluamme tehdä yhteistyötä transatlanttisessa kauppaympäristössä, meidän on mukautettava molempia valuuttoja. Tällaiseen ylellisyyteen ei ole varaa. Vain yhdysvaltalaisia tuotteita myydään ympäri maailman. Jos todella haluamme Euroopan unelmien – vapauden, demokratian ja kansainvälisten suhteiden – toteutuvan, meidän pitäisi vaatia Paul Wolfowitzin ja George Bushin eroa.

  Jonathan Evans (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun puheenjohtajana minulla oli kunnia johtaa viime tiistaina parlamentin valtuuskuntaa sen tiedottaessa kongressille Washingtonissa Euroopan maiden epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevän väliaikaisen valiokunnan havainnoista. Saimme määrätietoisen vastauksen kansainvälisten järjestöjen alakomitean puheenjohtajalta, kongressin jäseneltä Delahuntilta Massachusettsista. Sen lisäksi, että hän ilmaisi meille tukensa, hän myös kiitti parlamentin tässä yhteydessä tekemää työtä.

Tällainen kokous – tässä tapauksessa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kokous – pidettiin ensimmäistä kertaa transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun suojissa ja kongressin istuntosalissa. Kuten esittelijä Fava kertoi amerikkalaisille kollegoillemme, oli suureksi kunniaksi kongressille, että se oli ensimmäinen parlamentaarinen elin, joka kutsui Euroopan parlamentin valiokunnan jakamaan havaintonsa ja keskustelemaan niistä. Arvostelumme on osoitettu myös yhteisön hallituksille ja kansallisille parlamenteille, jotka eivät ole tähän mennessä seuranneet kongressin esimerkkiä.

Kuten totesin kongressille, olemme liittolaisia, jotka jakavat vapauden, demokratian ja oikeusvaltion yhteiset arvot. Edistäessämme näitä arvoja muualla maailmassa meidän on kuitenkin varmistettava, että niitä ylläpidetään omissa maissamme. Toivon, että tähän transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun suojissa toteutettuun kongressin aloitteeseen tartutaan parlamentin muissa valiokunnissa tulevina viikkoina ja kuukausina.

Tänä viikonloppuna johdan pientä parlamentin valtuuskuntaa, joka keskustelee Washingtonissa korkealla tasolla maanantaina pidettävän EU:n ja Yhdysvaltojen välisen huippukokouksen liikkumavarasta. Tiedän, että neuvosto ja komissio pitävät erittäin tärkeänä transatlanttisten lainsäätäjien vuoropuhelun syvyyden ja säännöllisyyden merkittävää lisäämistä. Huippukokousta valmisteltaessa on esitetty joitakin ajatuksia. Meidän on odotettava maanantaihin asti ennen kuin tiedämme, kuinka monet niistä ovat onnistuneita. On kuitenkin olennaisen tärkeää, että huippukokouksen julkilausumassa mainitaan selvästi tarve tiivistää vuoropuhelua.

Päätän puheeni toteamalla, että on syytä panna merkille, että kolme johtajaa – José Manuel Barroso, George Bush ja Angela Merkel – pitävät virallisen tiedotuskokouksen transatlanttisen liike-elämän vuoropuhelun edustajien ja monikansallisten yritysten toimitusjohtajien kanssa. Vastaavan kokouksen järjestäminen ei ole kuitenkaan toistaiseksi suunnitelmissa sen enempää Yhdysvaltojen kuin EU:n lainsäätäjien kanssa. Toivon, että epäkohta korjataan tulevissa huippukokouksissa.

  Puhemies. Hyvä jäsen Evans, toivotan onnea valtuuskunnallenne.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, muistan edelleen hyvin yhden puheenjohtaja Barroson ensimmäisistä puheista, jossa hän totesi, että meidän on kohdeltava Yhdysvaltoja vertaisenamme, ja se on mielestäni aivan oikein. Tarvitsemme taloudellista kumppanuutta. Kannatan täysin sellaisten yhteismarkkinoiden luomista, joilla tunnustetaan yleisesti hyväksytyt kansainväliset säännöt, kuten WTO:n säännöt.

On kuitenkin mahdotonta hyväksyä – ja tähän onkin jo viitattu – että Yhdysvallat, tai ainakin presidentti Bushin hallinto, on yrittänyt aina silloin tällöin ja viime aikoina entistä useammin sivuuttaa Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmat ja muut säännöt painostaessaan yhteisön yrityksiä ja ilmoittaessaan niille, miten niiden pitää toimia.

Täällä on jo viitattu Itävallassa sattuneeseen tapaukseen: suuren itävaltalaisen BAWAG-pankin uudet omistajat joutuivat katkaisemaan kaikki liikesuhteet kuubalaisiin asiakkaisiin, mikä on skandaali. Ei ole Yhdysvaltain hallituksen asia päättää, miten eurooppalaiset pankit harjoittavat toimintaansa, sen enempää kuin on meidän asiamme tyrkyttää vastaavia päätöksiä yhdysvaltalaisille vastapuolille. Odotan komission tai neuvoston tekevän asian selväksi.

Olen itse asiassa saanut komissiolta täysin yksiselitteisen vastauksen toiseen tähän liittyvään asiaan, mutta neuvoston sihteeristöltä saamani vastaus oli jokseenkin epämääräinen. Tarvitsemme selvää ja yksiselitteistä kantaa, jottemme lietsoisi Yhdysvaltain vastaista asennetta, vaan ylläpitäisimme sen sijaan hyviä ja asianmukaisia suhteita Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä.

Lisään, että mielestäni Paul Wolfowitzin pitäisi siirtyä sivuun. Korruptiota torjuvilla ei saisi olla minkäänlaisia luurankoja kaapeissaan, ja se onkin asia, joka Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen on selvitettävä yhdessä.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, on hyvä, että Atlantin molemmin puolin on tunnustettu, että yhteistyön siltoja on rakennettava uudelleen. Yhteistä arvopohjaa ja yhteisiä historiallisia kokemuksia on pidetty tähän asti transatlanttisten suhteiden pohjana. On kuitenkin tunnustettava, että me emme voi elää menneiden suositusten ja saavutusten varassa.

Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen meitä yhdisti yhteinen ihmisoikeusnäkemys. Minusta tänä päivänä on syytä kysyä, mitä sille yhteiselle näkemykselle on tapahtunut. Terrorismin vastaisen taistelun menestymisen edellytys on, että me emme uhraa kansalaisoikeuksia ja perusvapauksia, ja toivon, että tästä myös keskustellaan huippukokouksessa.

Viime syksyn kongressivaalit toivat uusia tuulia, ja täällä esille tullut ajatus, että Nancy Pelosi kutsuttaisiin parlamenttiin puhumaan, on minun mielestäni erittäin kannatettava. Se vahvistaisi yhteistyön siltoja Euroopan parlamentin ja kongressin välillä.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, kiitoksia. Irakin nykyinen tilanne osoittaa, miten oikeassa yhdysvaltalainen ajattelija Santayana oli todetessaan, että ne, jotka eivät ota opikseen historiasta, ovat tuomitut toistamaan sitä.

Kun oli kyse hyökkäämisestä Irakiin, jotkin maat, kuten Ranska, Saksa ja Belgia, kieltäytyivät osallistumasta hankkeeseen. Tuolloinen puolustusministeri Rumsfeld jakoi unionin uuteen ja vanhaan ja suhtautui nuivasti Ranskan ja Saksan kaltaisiin maihin. Todellisuudessa maat, jotka tukivat hyökkäämistä Irakiin, olivat vanhan yhteisön maita. Ne olivat maita, jotka itse asiassa kannattivat siirtomaasotien perinteitä ja vaikutusvaltaisten tahojen ylimielistä asennetta.

Uusi unioni perustuu mielestäni suvaitsevaisuuteen, vuoropuheluun ja sivistysvaltioiden keskinäiseen yhteisymmärrykseen, maanosamme suuria saavutuksia unohtamatta. Jos EU on nykyään järjen ja ihmisarvon ääni maailmassa, voimme toivoa, että Yhdysvallatkin liittyy kuoroon seuraavien maassa pidettävien presidentinvaalien jälkeen.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, meitä ei rauhoita lainkaan se, mitä olemme tästä aamusta alkaen saaneet kuulla niin sanotuista transatlanttisista suhteista – harhaanjohtava ilmaisu, koska pääkaupunkiemme suhtautuminen Yhdysvaltoihin vaihtelee suuresti.

Tosiasiassa ilmaisu kätkee huonosti alistussuhteen, jonka merkitys tuntuu mielestäni kasvavan. Annamme periksi kaikilla aloilla. Suhteilla kätketään huonosti etujen, periaatteiden ja maailmankatsomusten eroavuudet, olipa kyse henkilötietojen välittämisestä eri tarkoituksiin, yllättävistä ja koko Euroopan kannalta häpeällisistä itsemääräämisoikeudesta luopumisista eli CIA:n salaisista vankiloista ja muista aivan liian pian unohdetuista vastaavista tapauksista, halustamme hyväksyä käsite "kansainvälinen yhteisö", joka tarkoittaa lähinnä suurvaltaa ja sen kumppaneita, tai Yhdysvaltain suurlähetystön yleisestä asemasta unionin keskeisissä elimissä, mistä tiedetään kaiken lisäksi liian vähän.

Vetoan jäsenvaltioihin, jotta ne suhtautuisivat Washingtoniin Ranskan tavoin – jonka saavuttamat tulokset ovat tosin vaihtelevia – eli hiukan arvokkaammin ja itsenäisemmin, koko Euroopan unionia hyödyttävällä tavalla.

  Alexander Radwan (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän tänään puheenvuoron rahoitusmarkkinoista erityisesti talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta. Kyseisellä alalla me eurooppalaiset olemme jo kauan olleet sotkeutuneina kansainväliseen ja transatlanttiseen suhdeverkostoon. Puhun myös henkilönä, jolla on käytännön kokemusta näistä asioista, taloudellisen yhteistyön hankkeesta, johon Eurooppa ja Yhdysvallat osallistuvat. Suhtaudumme siihen myönteisesti ja tuemme sitä.

Suhtaudumme varautuneesti erityisesti lainsäädäntöön. Kokemuksemme voi tiivistää mainitsemalla Basel II:n ja AFASin. Haluan osoittaa huomautukseni erityisesti neuvostolle: voin nimittäin sanoa Günter Gloserille, että tämän asian yhteydessä on pidettävä huoli siitä, että parlamentin oikeuksia ja EU:n oikeuksia kunnioitetaan yhtä lailla kuin yhdysvaltalaistenkin, kun säännöt vahvistetaan, koska Basel II:n yhteydessä yhdysvaltalaiset päättivät lopulta olla panematta pakettia täytäntöön.

On myös tarkasteltava sääntelyä: mitä sääntelyä sovelletaan ja missä – tarvinneeko minun mainita "Sarbanes-Oxley"? Komission kanssa on toistuvasti otettu esille seuraukset, jotka aiheutuvat "uusimman arvopaperipörssin" tunkeutumisesta Euronextiin. Noudattelevatko asetukset Yhdysvaltain lakeja? Tähän mennessä komissio on todennut, että asiasta päätetään pääomamarkkinoilla.

BAWAG-pankin tapaus tarjoaa ajantasaisen esimerkin siitä, miten Yhdysvallat puuttuu sääntelyllään välittömästi yhteisön markkinoihin erkaannuttaakseen ne yhteisön säännöistä. Komission on ilmaistava selvästi vastustavansa tätä ja kysyttävä yhdysvaltalaisilta, mitä he oikein luulevat tekevänsä. Arvoisa puheenjohtaja Gloser, sama pätee tietysti neuvostoon, ja muistutan teitä SWIFTistä. Siinäkin tapauksessa yhteisön sääntely on pakotettu väistymään Yhdysvaltain sääntelyn tieltä.

Vaadin komissiota tekemään viimein jotain absoluuttisen tuottotavoitteen rahastoille, joihin Yhdysvaltojen hyökkäys on kohdistumassa. Asiasta keskustellaan kansallisella tasolla. Kysymys on globaali, sitä viedään eteenpäin, komissio pysyttelee asiasta hyvin hiljaa ja vastuussa oleva komission jäsen toteaa säännöllisesti: "Sellaisia ne markkinat ovat."

Kun kansainvälisiä yhteistyöpyrkimyksiä yhdistetään, on erityisen tärkeää, ettei parlamentaarista valvontaa syövytetä – ja ajattelen tässä erityisesti neuvostoa. Ajattelen komitologiakeskusteluja ja Euroopan maiden ulkoministerien epädemokraattista käyttäytymistä vaatiessani, että Euroopan parlamenttia on kuultava asianmukaisesti tällaisista tulevista hankkeista sen sijaan, että sille vain esitetään tapahtuneet tosiasiat.

  Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, viime viikolla kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta lähetti valtuuskunnan – joka osoittautui erityisen hyödylliseksi – käsittelemään viisumivapauteen ja tietosuojaan liittyviä asioita, erityisesti matkustajarekisterisopimuksen neuvottelemista ja tietenkin SWIFTin aiheuttamia ongelmia. On valitettavaa, että meidän piti mennä Washingtoniin saadaksemme vastauksia kysymyksiin, jotka olimme esittäneet toimielimillemme turhaan.

Euroopan parlamentin on olennaisen tärkeää erottaa viisumivapauteen liittyvät neuvottelut ja matkustajarekisteriä koskevat neuvottelut toisistaan. On mahdoton hyväksyä näistä asioista käytäviä kahdenvälisiä neuvotteluja. Vain EU:n tasolla tehtävät sopimukset voidaan ottaa huomioon. Yhteisön tietosuojalainsäädäntö suojelee Yhdysvaltain kansalaisia, mutta Yhdysvaltain lainsäädäntö sulkee eurooppalaiset ulkopuolelle eikä suo heille minkäänlaisia oikaisukeinoja.

Tästä syystä Euroopan unionin on mielestäni ehdotettava henkilötietojen vaihtoa ja suojelua koskevan kattavan sopimuksen neuvottelemista Yhdysvaltojen kanssa. Velvollisuutemme on suojella kansalaistemme tietoja.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n jäsenvaltiot empivät tällä hetkellä kahden ääripään välillä: suhtautuako kylmäkiskoisesti ja etäisesti Yhdysvaltoihin vai tukeako sitä täysimääräisesti ja sivuuttaa EU:n edut. Kumpikaan näistä ei ole oikea tapa. Vastaus ikuiseen kysymykseen siitä, lisätäkö kilpailua vai yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, on selvä. Nykymaailmassa asioista perillä oleva ja viisas yhteistyö on ainoa vaihtoehto sekä Yhdysvalloille että EU:lle.

Aloittakaamme tekemällä vilpitöntä ja selvärajaista yhteistyötä liike-elämän ja tekniikan alalla. On turhaa tehdä samaa tutkimusta kuin Atlantin toisella puolella on jo tehty – olemme yhdysvaltalaisia edellä esimerkiksi uusiutuvan energian alalla, ja he taas puhtaan hiilen teknologian alalla.

Avatkaamme markkinamme täysimääräisesti toisillemme ja teknologiavaihdolle. Tehkäämme laajempaa yhteistyötä EU:n seitsemännen puiteohjelman ja Yhdysvaltain kansallisen tiedesäätiön (National Science Foundation) yhteydessä. Älkäämme kilpailko niin jääräpäisesti öljy- ja kaasumarkkinoista. Sopikaamme yhteistyöstä. Monipuolisuus on tärkeää Atlantin molemmilla puolilla.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, kahden Yhdysvaltojen ja EU:n kaltaisen tärkeän maailmanmahdin väliset suhteet ovat aina herättäneet paljon tunteita, sillä ne vaikuttavat kansainväliseen tilanteeseen, ne ovat monimutkaisia ja ne vaikuttavat moniin eri asioihin.

Kaikkia päätöslauselmassa esille otettuja asioita on pidettävä tärkeinä, ja niistä on keskusteltava laajasti tulevassa huippukokouksessa. Molempien osapuolien osallistuminen yhteistyöhön transatlanttisten markkinoiden lujittamiseksi on hyvin myönteinen asia. Olen myös samaa mieltä siitä, että suhteisiin on saatava uutta pontta, ja yksi keino on saattaa uusi toimintaohjelma ajan tasalle.

Elämme aikakaudella, jolloin esimerkiksi Kiinasta, Intiasta ja Venäjältä peräisin oleva kilpailu lisääntyy runsaasti. Tästä syystä yhteistyön edistäminen kaupan ja liike-elämän alalla luomalla yhteinen metodologia ja välttämällä oikeudelliset ristiriidat on talouskehityksen etujen mukaista niin EU:ssa kuin Yhdysvalloissakin.

Haluan myös kiinnittää huomionne asiaan, joka on tällä hetkellä merkittävä kiistakapula EU:n ja Yhdysvaltojen välisissä suhteissa, eli ohjustentorjuntajärjestelmään. On ratkaistava julkisesti, pitäisikö Naton ja EU:n tehdä asiasta poliittinen yhteispäätös yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Vaikka olenkin samaa mieltä siitä, että Yhdysvaltoja on tuettava terrorismin torjunnassa ja maailman turvallisuuden suojelussa, se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi hyväksyä uusien jakolinjojen ilmestyminen Eurooppaan. Tällaisia jakolinjoja on nimittäin edelleen Euroopan unionissa, esimerkiksi viisumijärjestelmässä. Uusien jäsenvaltioiden ja Kreikan kansalaisia syrjitään edelleen, kun he haluavat matkustaa Yhdysvaltoihin. Vaadin, että lojaalin yhteistyön periaatteita ja syrjinnän vastaisia periaatteita on noudatettava.

  Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme nyt vaatineet usean vuoden ajan Yhdysvaltoja poistamaan viisumirajoitukset, jotka kohdistuvat joidenkin jäsenvaltioiden kansalaisiin. Asia ei ole edistynyt, joten asianomaisissa maissa, joihin Puolakin kuuluu, on ymmärrettävästi turhauduttu. Yhdysvaltojen viisumipolitiikan ei pitäisi jakaa EU:n kansalaisia ensimmäisen ja toisen luokan kansalaisiin siten, että osa saa matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia, kun taas osa joutuu jonottamaan kärsivällisesti viisumia.

Viime joulukuusta lähtien Yhdysvallat on kuitenkin osoittanut haluavansa muuttaa viisumivapausohjelmaa. Tämä on kuultu sekä kongressista että valtion ja sisäisen turvallisuuden ministeriöistä. Meidän on tartuttava tähän tilaisuuteen ja vaadittava tulevassa huippukokouksessa Yhdysvaltoja ryhtymään tositoimiin viisumivapauden myöntämiseksi kaikille EU:n kansalaisille. Vetoan puheenjohtajavaltioon ja komissioon, jotta siitä tulisi totta. Samalla on varmistettava, ettei tietosuojasääntöjä rikota vaihdettaessa Yhdysvaltoihin matkustavien ihmisten henkilötietoja.

  Helmut Kuhne (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, palaan neuvoston puheenjohtajan ilmoitukseen, jonka mukaan huippukokouksessa esitetään pyyntö viisumivapausohjelman laajentamisesta koskemaan kaikkia Euroopan unionin kansalaisia. Ilmoitus on todella tärkeä, koska jos kyseinen asia toteutuu, kaikki EU:n kansalaiset voivat kokea yhteisön politiikan käytännön seuraukset. Samalla päästään eroon jaosta, joka heidän välillään vallitsee ja johon viittasitte.

Siirryn turvallisuuspolitiikkaan ja totean, että me eurooppalaiset voimme syystäkin olla ylpeitä siitä, että vaihtoehtona esille nostamastamme poliittisesta lähestymistavasta – jossa diplomatia, painostus ja Iranille tehdyt tarjoukset yhdistyvät – on tullut nyt Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen hyväksymä politiikka. Juuri tällä lähestymistavalla maailmanyhteisö koottiin yhteen, kun taas muut lähestymistavat olivat ajaneet sitä erilleen.

Vaikka onkin olemassa politiikka, josta kaikki ovat yhtä mieltä, yksi kysymys nousee luonnollisesti esiin ohjustentorjuntaohjelman yhteydessä, johon monet ovat jo viitanneet. Jos olemme vakuuttuneita siitä, että tällä yhteisellä lähestymistavalla voidaan onnistua, ennen kuin ryhdytään keskustelemaan ohjusten sijoittamisesta ja siitä, kenen on tarkoitus osallistua tähän toimintaan, on ratkaistava seuraava kysymys: jos Iran on mahdollista saada rauhanomaisin keinoin ja neuvotteluin luopumaan ydinaseista, miksi päätös ohjusten sijoittamisesta on tarpeen tehdä juuri nyt? En ole toistaiseksi kuullut tähän turvallisuuspoliittiseen keskusteluun osallistuvilta minkäänlaista vastausta tähän, joten olisin hyvin tyytyväinen siihen, että kysymys otettaisiin esityslistalle.

  Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuten liittokansleri Merkel on todennut, tarvitsemme uutta kunnianhimoista taloudellista kumppanuutta Yhdysvaltojen ja EU:n välille, mutta siihen on liityttävä uusi kunnianhimoinen ympäristöalan kumppanuus.

Äskettäin pidetyssä G8-maiden ympäristöministerien kokouksessa päästiin transatlanttiseen sopimukseen, kun ministerit olivat yhtä mieltä 2 500 tiedemiehen vertaistarkasteluna laaditusta tieteellisestä raportista. Sen mukaan ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on kiihtymässä, ja se vaikuttaa luonnonympäristön lisäksi taloudelliseen kasvuun ja kehitykseen, maailmanlaajuisiin köyhyystasoihin, kansainväliseen turvallisuuteen ja energiavaroihin. Yksimielisyys vallitsi siitä, että ilmastonmuutos edellyttää pikaisia toimia sekä nopeita ja määrätietoisia poliittisia vastauksia. Yhtä selvää ei kuitenkaan ollut, valitettavasti muttei yllättävästi, millaisia näiden poliittisten vastausten pitäisi olla. Päätöslauselmaesityksemme 16 kohdassa pannaan merkille pettymys siitä, että Yhdysvallat on kieltäytynyt edistämästä esimerkiksi päästötavoitteita ja maailmanlaajuisten hiilidioksidipäästökauppaa koskevien järjestelmien luomista.

Sternin raportin, Yhdysvalloissa hiljattain pidettyjen vaalien, hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportin ja kansalaisten molemmin puolin enenevässä määrin esittämien vaatimuksien perusteella minusta tuntuu siltä, että ilmastonmuutosta koskeva transatlanttinen vuoropuhelu ja yhteistyö ovat muuttumassa. Tämä johtaa ja sen on johdettava sopimukseen Yhdysvaltojen kanssa Kioton ja vuoden 2012 jälkeen.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen kotoisin siitä Euroopan kolkasta, jossa Yhdysvaltoja pidettiin ja pidetään edelleen eurooppalaisena mahtina.

Ei ole olemassa sellaista maailmanlaajuista ongelmaa – aina Lähi-idästä ja Balkanin maista energia-alaan ja ilmastonmuutokseen – jota olisi mahdoton ratkaista, jos Euroopan unioni ja Yhdysvallat tekevät yhteistyötä. Transatlanttisen kumppanuuden pitäisi perustua tähän pääperiaatteeseen.

Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin demokraattiset käsitteet ja puheenparret eroavat usein toisistaan, mutta ne ovat yksinkertaisesti saman kielen kaksi eri murretta, ja tämä kieli perustuu samoille arvoille. Sen varaan on laskettava, ja huippukokouksessa on painotettava, että yhdysvaltalaiset ystävämme ryhtyisivät jälleen noudattamaan periaatetta "yhdessä aina kuin mahdollista, yksin kun se on tarpeen" ja hylkäisivät päätään nostavan periaatteen "yksin aina kuin mahdollista, yhdessä kun se on tarpeen".

Yksi transatlanttisen vuoropuhelun ongelmista on, ettemme puhu yhdellä äänellä. Vastaava ongelma on, ettemme tunnusta riittävän usein erilaisten ajattelukoulukuntien olemassaoloa Yhdysvalloissa. Meidän on kannustettava niitä, jotka haluavat palata realismin pariin, ja nujerrettava yksipuolisen uuskonservatismin jatkuminen.

Mikäli aiomme onnistua pyrkimyksissämme, meidän on poistettava tutkimukseen, teknologiseen kehitykseen ja turvallisuusmäärärahoihin liittyvät epäsuhtaisuudet ja eroavuudet.

Lopuksi on kehuttava puheenjohtajavaltio Saksan kunnianhimoisia ajatuksia transatlanttisesta kumppanuudesta. On aika ryhtyä toimiin sellaisen transatlanttisen vapaakauppa-alueen luomiseksi, jolla voidaan avata tie kohti instituutioiden transatlanttista yhteistyötä. Tarvitsemme enemmän kumppanuutta ja vähemmän kilpailua.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, on laajalti tiedossa, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat ovat maailmanlaajuisen kauppapolitiikan avainasemassa olevia toimijoita. Kansainvälisen kaupan valiokunnan jäsenenä haluaisin todeta, että kahden kumppanin välillä vallitseva yhteisymmärrys samoin kuin sopuisa ja toimiva suhde ei johda pelkästään kahdenvälisiin myönteisiin tuloksiin. Se välittyy myös yleiseen monenväliseen kauppajärjestelmään sekä vaikuttaa kauppataseeseen maailmanlaajuisesti, ei poliittisen vallan tasolla, vaan keskinäisen taloudellisen riippuvuuden tasolla.

Mitä enemmän vahvistamme kauppapoliittista lähentymistä, sitä näkyvämmiksi käyvät kansainvälisen taloudellisen ja poliittisen yhteistyön vaikutukset. WTO:n alaista monenvälistä kauppajärjestelmää vastustavissa mielipiteissä sallitaan vain maailman kauppajärjestelmän hajauttaminen, eikä niissä tarjota muita vaihtoehtoja kuin paluu kahdenvälisyyteen.

Hyvät parlamentin jäsenet, sallisiko WTO:n kurinpito suuret vapautetut euroatlanttiset markkinat, jotka vastaavat tällä hetkellä jopa 40 prosentista maailmankaupasta? Miten tämä vaikuttaisi muihin maihin, erityisesti kehitysmaihin?

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tšekkiläiset palomiehet ovat kautta koko historiansa törmänneet kahteen käsitteeseen, jotka sisältyvät Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaan. Niitä ovat majakan käsite ja ristiretkeilijän käsite. Vuodelta 1823 peräisin oleva Monroen oppi ja presidentti Rooseveltin toimet vuonna 1904 – toisin sanoen oikeus puuttua ja tosiasialliset puuttumiset Karibian maiden, Haitin, Panaman, Dominikaanisen tasavallan, Kuuban ja Guatemalan, asioihin – kuvaavat merkitsevästi vuosisataista oppia, joka on nyt herätetty henkiin. Sen jälkeen, kun Washingtonissa järjestettiin tärkeä Nato-kokous Serbian pommitusten aikaan, on ollut selvää, että Yhdysvallat voi jatkaa toimiaan ilman turvallisuusneuvostoa ja Natoa.

Sotilaallisten väliintulojen globalisoituminen on noussut esiin talouden globalisoitumisen rinnalla. Presidentti Bushin hallinto on näin palannut ajassa sata vuotta taaksepäin. Tämä ei voi jatkua. Yhdysvaltoja on sen sijaan muistutettava siitä, ettei kansainvälinen oikeus kuulu roskakoriin, ettei kidutuksella saavuteta vakuuttavia tuloksia eikä demokratiaa voi eikä pidä viedä pistimiä käyttäen.

Sanon "kyllä" transatlanttisille suhteille, mutta vain yhtäläisten kilpailumahdollisuuksien vallitessa, ilman nöyristelevää käytöstä, joka on ominaista joillekin uusille jäsenvaltioille.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Italiassa vietetään tänään kansallista vapauttamisen päivää, diktatuurin ja sodan päättymistä. Emme kuitenkaan voisi muistella huhtikuun 25. päivää vuonna 1945, elleivät tuhannet ja jälleen tuhannet nuoret amerikkalaiset olisi uhranneet henkeään. Vapauduttuaan natsismista Eurooppa ei olisi myöskään kyennyt nujertamaan kommunismia ilman Yhdysvaltojen sitoutumista.

Puhuessamme transatlanttisista suhteista ei pidä unohtaa maata, joka taisteli vapautemme puolesta, koska se jakaa länsimaisen yhteiskuntamme perusarvot. Tästä syystä suhteidemme maailman tärkeimpään demokratiaan pitäisi olla avainasemassa EU:n politiikoissa, jotka vaihtelevat turvallisuusasioista ja terrorismin torjunnasta huumeiden salakuljetuksen torjuntaan sekä energiaturvallisuudesta ilmastonmuutokseen.

Tässä yhteydessä EU:n pitäisi tukea liittokansleri Merkelin ehdotusta transatlanttisen vapaakauppa-alueen luomisesta. Olen myös vakuuttunut siitä, ettei EU:n armeijan mahdollinen perustaminen saa olla ristiriidassa Naton kanssa, joka on hyödyllinen väline Yhdistyneille Kansakunnille ja jolla taataan meidän kaikkien turvallisuus.

Aivan kuten Eurooppa tarvitsee Yhdysvaltoja, Yhdysvallat ei myöskään selviä ilman vahvaa Eurooppaa, joka pystyy toimimaan lojaalina, uskottavana ja luotettavana keskustelukumppanina sekä olennaisen tärkeänä tekijänä ylläpidettäessä yhteisiä arvoja, joille demokratiamme ja Yhdysvaltojen demokratia perustuvat.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka esitänkin huomautukseni lyhyesti myöhäisen ajankohdan vuoksi, haluan ilmaista teille kiitollisuuteni tästä eloisasta ja rehellisestä keskustelusta.

Keskustelusta on käynyt ilmi olennaisen tärkeä seikka: on parempi puhua toinen toisilleen kuin toinen toisistaan. Sen perusteella, miten tämän parlamentin jäsenet ja Yhdysvaltojen kongressin jäsenet pitävät yhteyttä, on ilmiselvää, että vain puhumalla keskenään voidaan oppia toisilta ja ymmärtää toisia paremmin.

Atlantin yli ulottuvat suhteet olivat aiemmin tärkeitä ja niistä tulee tärkeitä tulevaisuudessa, etenkin kun otetaan huomioon haasteet, joiden huomaamme Euroopan unionissa kohdistuvan meihin yhdessä. Kyse on esimerkiksi energia-alasta ja ilmastonmuutoksesta, mutta myös kansainvälisen terrorismin torjunnasta. Suhteemme muihin talouden suuriin toimijoihin osoittavat, että voimme tehdä tämän kaiken vain yhdessä emmekä kilpaillen toisiamme vastaan. Jäsen Mann totesi aiemmin, ettei sen enempää avoimella innostuksella kuin turhautumisellakaan ole tekoa tässä yhteydessä. Käytännönläheisyys, johon viittasitte, on oikea tapa hoitaa asiat, koska käytännönläheisyys on olennaisen tärkeää kaikessa Yhdysvaltojen kanssa käytävässä vuoropuhelussa.

Arvosteluakin esitettiin niin Yhdysvaltoja kiinnostavista turvallisuuskysymyksistä kuin Euroopan unionille tärkeistä asioista, kuten esimerkiksi tietosuojanormeista, matkustajatiedoista ja SWIFT-järjestelmästä. Näitä asioita käsitellään avoimesti sen sijaan, että ne vain sivuutettaisiin, ja komissio ja puheenjohtajavaltio ovat jo tehneet selväksi, että ne otetaan kaikki esille amerikkalaisten kanssa. Haluan korostaa jälleen kerran viisumivapautta. Euroopan unionissa ei saa esiintyä erilaista kohtelua, kun on päätettävä, ketkä saavat matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia. Mahdollisuuden on oltava avoin kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisille, koska Yhdysvaltojen on oltava tekemisissä juuri Euroopan unionin kanssa.

Saanen tarkastella muutamia muitakin kriittisiä lausuntoja. Joissakin kansainvälisissä selkkauksissa Euroopan unioni on onnistunut mielestäni luopumaan yksipuolisesta asenteesta ja siirtymään kohti eräänlaista monenvälisyyttä. Tällä tavoin Euroopan unioni on onnistunut ottamaan Yhdysvallat mukaan aloitteisiinsa, jotka liittyvät Iraniin, mikä on edellyttänyt myös neuvottelemista ja kumppanuutta Kiinan ja Venäjän kanssa. Samalla tavalla on otettu tärkeitä askelia. Tiedän, että parlamentin jäsenet eivät koskaan voi tyytyä siihen, mitä tähän mennessä on saavutettu Lähi-idässä, mutta Libanonin ja Israelin välisen konfliktin jälkimainingeissa kannatettiin innokkaasti Lähi-idän kvartetin uudelleen mobilisoimista. Näiden asioiden käsitteleminen yhdessä Yhdysvaltojen kanssa edistää niitä merkittävästi. Toivon, että tämä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen yhteinen huippukokous johtaa sellaisen kestävän perustan luomiseen, jonka pohjalta tärkeistä asioista voidaan keskustella tulevaisuudessa. Liittoa tai suhdetta ei pidä pitää huonona vain siksi, että sen osapuolet kiistelevät keskenään.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tässä keskustelussa saavutettiin tietenkin jonkinasteinen syvällisyys, ja otan vapauden puhua hiukan tavallista pidempään. Esiin nousi todella paljon kiinnostavia ajatuksia, ja mielestäni olisi hyvä vastata niihin asianmukaisesti.

Suhtaudun myönteisesti parlamentin kantaan siitä, että meidän pitäisi tehdä yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa, jotta löytäisimme monenvälisen vastauksen edessämme oleviin haasteisiin. Kannatan sitä varauksetta. Vakuutan teille, että teemme lujasti töitä varmistaaksemme, että EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa laadittavassa lausumassa ilmaistaan erittäin selvästi yhteinen päätöksemme lujittaa Yhdistyneiden Kansakuntien vaikutusvaltaa ja varustaa se välineillä, joita se tarvitsee hoitaakseen tehtävänsä.

EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa Yhdysvaltoja vaaditaan edelleen turvautumaan ensisijaisesti Yhdistyneisiin Kansakuntiin ratkaistaessa kriisejä Iranissa, Sudanissa ja Afganistanissa sekä tietysti noudattamaan kvartetin lähestymistapaa Lähi-idän rauhanprosessissa.

Toinen esimerkki on ilmastonmuutos, jota vastaan taistellessa monenvälinen lähestymistapa on ainoa tapa toimia tehokkaasti. Huippukokouksessa pyrimme takaamaan Yhdysvaltojen tuen neuvottelujen käynnistämiselle, jotta luotaisiin kokonaisvaltainen kehys kokoukselle, jonka Yhdistyneet Kansakunnat on kutsunut koolle Balille (Indonesiaan) joulukuussa.

Komissio on toistuvasti tukenut yksittäisten neuvoston puheenjohtajavaltioiden pyrkimyksiä tehdä selväksi Yhdysvalloille, että kannatamme ehdoitta kansainvälisen oikeuden soveltamista humanitaarisissa asioissa ja ihmisoikeusasioissa. Muistutan parlamenttia siitä, että EU sai vuoden 2006 huippukokouksessa presidentti Bushin toteamaan, että Guantanamon leiri on suljettava ja että jäljellä olevat vangit on joko tuotava tuomioistuimen eteen tai vapautettava. Ilmaisemanne huolenaiheet sisältyivät tärkeimpiin syihin, joiden vuoksi EU:n troikka käynnisti vuoropuhelun Yhdysvaltojen ulkoministeriön oikeudellisen neuvonantajan kanssa.

Suhtaudun myös myönteisesti ajatukseen vuoropuhelun lisäämisestä parlamentin jäsenien ja Yhdysvaltojen kongressin jäsenien välillä. Molempien parlamenttien jäsenten välinen vuoropuhelu on tärkeä pilari EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä suhteessa. Komissio on pyrkinyt auliisti turvaamaan lakiasäätävien elinten tiiviimmän osallistumisen transatlanttisiin suhteisiin, ja juuri komissio käynnisti niiden välisen transatlanttisen vuoropuhelun. Näiden toimielimien jäsenet voisivat saada vielä varteenotettavamman aseman, jos ne järjestäisivät vuosittaisen transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun juuri ennen EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousta, kuten on tapana transatlanttisen taloudellisen vuoropuhelun yhteydessä.

Komissio on tänä vuonna pyrkinyt aiempaan tapaan saamaan aikaan sen, että yhdysvaltalaiset isäntämme ottaisivat lakiasäätävät elimet mukaan huippukokouksen ohella pidettäviin tapahtumiin. Yhdysvallat aikoo tietääkseni kutsua transatlanttisen lainsäätäjien vuoropuhelun edustajat Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ylempien virkamiesten tiedotuskokoukseen huippukokousta seuraavana iltapäivänä.

Tavoitteenamme on, että kahdenvälisten taloudellisten suhteiden edistämistä koskevan uuden poliittisen sopimuksen mukaisesti kummaltakin puolelta nimitetään poliittinen yhteyshenkilö, jonka tehtävänä olisi viedä eteenpäin EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokousprosessia. Olemme ehdottaneet Yhdysvalloille, että pienen epävirallisen ryhmän, joka koostuisi lakisäätävistä elimistä, elinkeinoyhdistyksistä ja kuluttajaryhmistä valituista henkilöistä, pitäisi toimia neuvonantajana näille henkilöille tai kontakteille, kuten heitä kutsutaan.

Ympäristöystävällisten energiamuotojen kehittämiseen liittyvät yhteiset tavoitteemme kattavat keskipitkällä aikavälillä laajasti ottaen päästövapaan hiilen käytön, uusiutuvien energialähteiden – etenkin biopolttoaineiden – kehittämisen ja käytön sekä energiatehokkuuden lisäämisen. Tavoitteet myös rajataan siten, että niillä ainoastaan edistetään kyseisiä aloja. Pyrimme asettamaan jokaisella alalla laadullisesti määriteltävissä olevat tavoitteet sekä EU:lle että Yhdysvalloille. EU toimii sen järkevän politiikan pohjalta, josta sovittiin Eurooppa-neuvoston kokouksessa 9. toukokuuta.

Viisumiasiassa minun on korostettava, että Yhdysvaltain hallinnon pyrkimykseen uudistaa järjestelmää on syytä suhtautua myönteisesti, vaikkakin tässä vaiheessa olisi ennenaikaista ottaa kantaa Yhdysvaltojen viisumiohjelman uudistukseen. On odotettava, kunnes tiedetään, mitä sisältyy lopulliseen asiakirjaan, jonka Yhdysvaltain kongressi saattaa hyvinkin hyväksyä jo ennen kesää. Vasta kongressin hyväksyttyä asiakirjan komissio voi arvioida, lisääkö uusi ohjelma vastavuoroisuutta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.

Kantamme on ollut alusta asti selvä: kaikkien EU:n kansalaisten pitäisi voida päästä Yhdysvaltoihin ilman viisumia, samoin kuin Yhdysvaltain kansalaiset voivat tulla EU:hun ilman viisumia. Nämä asiat on toistuvasti otettu esille kaikilla tasoilla Yhdysvaltojen kanssa, ja olemme peränneet viisumivapausjärjestelmän ulottamista kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin. Näin taattaisiin yhtäläinen kohtelu kaikille EU:n kansalaisille.

Lentomatkustajien henkilötietojen keruuta koskevat neuvottelut alkoivat Washingtonissa 26. helmikuuta, ja odotamme voivamme saattaa ne päätökseen heinäkuun loppuun mennessä, jolloin matkustajarekisteritietoja koskevan PNR-sopimuksen voimassaolo päättyy. Kävimme rakentavia lisäkeskusteluja Yhdysvaltojen kanssa viime viikolla, ja varapuheenjohtaja Frattini voinee antaa teille niistä yksityiskohtaisempia tietoja.

Tavoitteenamme on myös taata vastaavat turvatoimet SWIFT-järjestelmän osalta varmistaaksemme, että EU:n kansalaisten tiedot suojataan Yhdysvalloissa asianmukaisesti. Teemme edelleen työtä Yhdysvaltojen kanssa päästäksemme pitkän aikavälin sopimukseen yleisistä tietosuojaperiaatteista. Molempien osapuolien asiantuntijoiden välinen vuoropuhelu on tähän mennessä ollut tuloksekasta, mutta emme ole vielä edenneet tarpeeksi pitkälle voidaksemme neuvotella virallisesta sopimuksesta.

Ohjuskilpikysymyskin mainittiin. Tuen sitä, mitä Javier Solana ilmoitti parlamentille 29. maaliskuuta tästä aiheesta: EU ei ole puolustusliitto, ja perussopimuksien mukaisesti jäsenvaltioilla on tällä alalla edelleen itsemääräämisoikeus. On kuitenkin todettava, ettei tämä tarkoita sitä, ettei asia koskettaisi EU:ta lainkaan. EU:lla on yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ja asia voi vaikuttaa yhteistä etua edustaviin seikkoihin, kuten EU:n ja Venäjän suhteisiin, joten mielestäni on tärkeää, että siitä keskustellaan EU:n tasolla.

BAWAG-pankin tapaus on mielenkiintoinen, mutta komissio ei ole vielä saanut tietoa siitä, että BAWAG olisi tosiasiallisesti toteuttanut mainitun kaltaisia toimia. Jos se olisi päättänyt tehdä niin, asiasta olisi pitänyt tiedottaa komissiolle, sillä tällainen ekstraterritoriaalinen toimi ei ole lainsäädäntömme mukaan hyväksyttävää. Tapauksen yksityiskohdat ovat vielä epäselviä, mutta Euroopan unionin säädöksissä ei yleisesti ottaen sallita tällaisia ekstraterritoriaalisia toimia.

"Taloudellisten yhteyksien" ei pidä ajatella tarkoittavan pelkkää sääntelyn purkamista, vaan pikemminkin yhteistä etua edustavien asioiden järjestelemistä siten, että talouden potentiaalia voidaan tosiasiallisesti hyödyntää Atlantin molemmin puolin.

Olen aivan varma siitä – ja tämä on käynyt ilmi myös keskustelussa – että Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin väliset suhteet samoin kuin maiden jakamat yhteistä etua edustavat asiat ovat erittäin tärkeitä ja ettei yhteisöllä ole muita näitä suhteita tärkeämpiä suhteita. Käytännössä ei ole olemassa sellaista suurta kysymystä, jossa EU:lla ja Yhdysvalloilla ei olisi yhteistä etua ja johon ne eivät osallistuisi yhdessä. Kuten niin selväsanaisesti todettiin, meidän pitäisi näin ollen kohdella yhdysvaltalaisia vertaisinamme ja ryhtyä käymään aidosti rationaalista vuoropuhelua heidän kanssaan. Näin tehdessämme emme kuitenkaan saa unohtaa yhteisiä eurooppalaisia arvojamme.

  Puhemies. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä pyrkimyksistänne lyhentää puheenvuoroa, joka oli ilmiselvästi paljon pidempi.

Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.⁽¹⁾

Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan myöhemmin tänään.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) EU:n puheenjohtajavaltion Saksan puheenjohtajakauden alkuvaiheen merkittävimpiä tapauksia oli liittokansleri Merkelin matka Yhdysvaltoihin. Sen tarkoituksena oli esittää uudelleen Saksan ehdotus strategisesta kumppanuudesta EU:n, Saksan ja Yhdysvaltojen välillä. Kumppanuuden tarkoituksena olisi jakaa maailman johtajuus aikana, jolloin presidentti Bushin hallinto on huomattavissa vaikeuksissa ja vaikuttaa entistä eristäytyneemmältä.

Euroopan suurten kapitalististen mahtien – etunenässään Saksa – ja Yhdysvaltojen välillä vallitsee kilpailu-/sovitteluasetelma, joten nykyistä asiaintilaa voidaan luonnehtia pyrkimykseksi käynnistää uudelleen niin sanotut transatlanttiset suhteet. EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokous, joka on määrä pitää 30. huhtikuuta, on syntynyt yrityksistä nujertaa eroavuudet, sivuuttaa erimielisyydet ja järjestellä uudelleen poliittiset, taloudelliset ja sotilaalliset ohjelmat Pohjois-Atlantin molemmin puolin.

Yksi keskustelun asialistan painopisteistä, jonka liittokansleri Merkel mainitsi erikseen, on lujittaa niin kutsuttua "uutta transatlanttista talouskumppanuutta". Sen tarkoituksena on "esteettömien transatlanttisten markkinoiden" luominen tulevina vuosina.

Nämä tavoitteet, joihin pyritään liittokansleri Merkelin ja hänen oikeistolais-sosialidemokraattisen koalitionsa johdolla, osuvat ajankohtaan, jolloin Yhdysvallat vahvistaa sotilaallista jalansijaansa Euroopassa perustamalla uusia sotilaallisia tukikohtia ja suunnittelemalla ohjustentorjuntajärjestelmien sijoittamista, mikä uhkaa rauhaa aivan uudella tavalla.

Imperialistista vehkeilyä…

(1) Ks. pöytäkirja.

3. Kroatian vuoden 2006 edistymiskertomus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Swobodan laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0092/2007) Kroatian vuoden 2006 edistymiskertomuksesta (2006/2288(INI).

  Hannes Swoboda (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää kollegojani ja erityisesti kollegojani ulkoasiainvaliokunnassa erittäin hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä.

Haluan niin ikään kiittää kaikkia Kroatian edustajia, jotka ovat auttaneet erittäin suuresti maansa valmistautumista siirtymiseen lähemmäs Euroopan unionia: pääneuvottelijana toiminutta maan EU-suurlähettilästä, maan ulkoministeriä ja ennen kaikkea pääministeri Sanaderia, joka on vienyt virkakautensa viime vuosina neuvotteluja huomattavasti eteenpäin. Haluan kiittää myös edellistä pääministeriä Račania. Hän on henkilökohtainen ystäväni ja valitettavasti erittäin vakavasti sairas. Nimenomaan hän pani alulle välttämättömät valmistelut Kroatian siirtymiseksi kohti Euroopan unionia. Mainitsemani henkilöt eivät ole pelkästään kroatialaisia vaan myös eurooppalaisia merkkihenkilöitä, sillä he edistävät koko Kaakkois-Euroopan alueen mahdollisuuksia päästä Euroopan unioniin asiaa koskevien kriteerien täytyttyä.

Minulta on tiedusteltu, olenko mahdollisesti liiankin ystävällinen Kroatiaa kohtaan. Minulla on tosiaan hyvin vahvat tunnesiteet maahan, mutta näen siellä myös arvostelunaihetta ja vielä järjestämättömiä asioita. Vastustan näin ollen ajatusta siitä, että osa tämän mietinnön arvostelevista kohdista olisi muitta mutkitta poistettava. Meidän on oltava rehellisiä Kroatialle. Peittely ei edistä sen asiaa, mutta huomion keskittäminen ratkaisemattomiin aiheisiin edistää.

Vaikka paljon on saatu aikaan, kaikkia uudistuksia ei ole vielä pantu täytäntöön. Tarkoitan tällä oikeuslaitoksessa tarvittavien uudistusten ohella taloudellisia uudistuksia. Toivon niiden edistyvän nyt pidettävistä vaaleista huolimatta, ja olen tyytyväinen Kroatian yhteistyöhön Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa. Tähän tilanteeseen pääsy oli suuri edistysaskel, ja toivon naapurivaltio Serbian tekevän samoin. Työtä on kuitenkin jatkettava aivan lähitulevaisuudessa.

Toinen asia, joka on vielä saatava päätökseen, on pakolaisten paluu. Kun kuulee, että osassa kylistä ei vieläkään ole vettä tai sähköä, ymmärtää, miksei kotiinpaluu houkuta pakolaisia erityisesti tulevaisuudensuunnitelmana. Tehtävää siis on tälläkin saralla.

Rajat ovat edelleen ongelmallisia. Ei ole yllättävää, ettei rajoja määritelty 100-prosenttisen tarkasti Jugoslavian romahdettua. Nämä ongelmat ratkaistaan parhaiten kahdenvälisesti. Toisin sanoen Kroatian ratkaisut voivat vaihdella maakohtaisesti eri naapurimaiden yhteydessä, mutta jolleivät asiat järjesty yksittäisen maan kanssa, avuksi on otettava kolmannet osapuolet, jotka pystyvät sovittelemaan, toimimaan erätuomareina ja ratkaisemaan kysymykset eurooppalaiseen tapaan – käsittelemään niitä käytännöllisinä, taloudellisina ja poliittisina aiheina eikä ratkaisevina periaatteellisina kysymyksinä.

Totean mietinnössäni aivan tarkoituksellisesti, että Kroatian olisi tehtävä kaikkensa neuvottelujen saattamiseksi päätökseen vuoteen 2008 mennessä, jotta nykyinen parlamentti voi antaa hyväksyntänsä ennen seuraavia, vuoden 2009 kesäkuussa pidettäviä Euroopan parlamentin vaaleja. Se, onko meidän mahdollista antaa hyväksyntämme vakuuttuneina asiasta, riippuu ensisijaisesti Kroatiasta.

Sekä Kroatian hallituksen että opposition poliitikot tietävät, että nykyään on entistä vaikeampi päästä yksimielisyyteen Euroopan unionin laajentumisesta uusiin jäsenvaltioihin, koska eräänlainen laajentumisväsymys on osin päässyt vallalle. Meidän on silti oltava rehellisiä ja suoraselkäisiä tässä asiassa, sillä Thessalonikin prosessin aikana totesimme, että Kööpenhaminan kriteerit täyttäneet ja kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa yhteistyötä tekevät maat ovat oikeutettuja jäsenyyteen. Kroatian jäsenyys voisi olla merkki muille maille – ei tietenkään merkki siitä, että ne pääsevät jäseniksi automaattisesti tai aiempaa helpommin, vaan maat näkisivät, että Euroopan unionin jäseneksi pääsee, kun tekee omat läksynsä. Kenellekään meistä ei ole hyötyä mustan aukon syntymisestä alueelle.

Olemme vakaasti sitoutuneet ajatukseen, jonka mukaan myös Euroopan unionin on tehtävä omat läksynsä ja saatava käyntiin tarvittavat institutionaaliset uudistukset perustuslakiprosessin saamiseksi päätökseen. Voin ainoastaan toistaa saman, minkä kollega Schulz kertoi liittokansleri Merkelille viime puheessaan Brysselissä: neuvoston ja komission on tehtävä kaikkensa omien valtaoikeuksiensa puitteissa, jotta prosessi päättyy samaan aikaan ja saman suuntaisesti kuin Kroatian kanssa käytävät neuvottelut, jotta Kroatia pystyy liittymään Euroopan unionin jäseneksi eikä ovea paukauteta kiinni sen edestä. Emme saa sivuuttaa noin vain Euroopan unionin syventämistä, sen toimielinuudistusta. Nämä kaksi asiaa on ratkaistava yhdessä, jotta voimme toivottaa Kroatian tervetulleeksi entistä vahvemman Euroopan unionin uudeksi jäsenvaltioksi.

(Suosionosoituksia)

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tahdon kiittää neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan puolesta teitä ja erityisesti jäsen Swobodaa tasapainoisesta parlamentin päätöslauselmaesityksestä koskien komission uusinta Kroatian edistymiskertomusta ja todeta, että esityksessä todellakin mielestäni erotellaan – kuten huomioissanne totesitte – yö ja päivä yhtä selkeästi kuin komission omassa kertomuksessa ja samalla rohjetaan ottaa nimenomaisesti poliittista kantaa varsinkin Kööpenhaminan poliittisten kriteerien nykyiseen saavuttamisasteeseen. Tähän on suhtauduttava myönteisesti.

Parlamentti tekee tärkeää työtä laajentumisprosessin aikana; parlamentin aktiivinen ja kriittinen seuranta edistää selvästi prosessin avoimuutta ja vahvistaa tukea sille Euroopan unionin kansalaisten keskuudessa. Tiedämme, että Euroopan parlamentti aika ajoin arvostelee esimerkiksi laajentumisen nopeutta, mutta on tärkeää, että parlamentti seuraa prosessia.

Olen iloinen voidessani panna merkille, että parlamentin ja neuvoston näkemykset asiasta ovat näin yhteneväiset, sillä se on suunnattoman tärkeää laajentumisprosessin jatkumiseksi Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti. Kuten totesitte, Euroopan parlamentin ja Kroatian Saborin parlamentaarisella sekavaliokunnalla on huomattava tehtävä yhtenä välineenä ajatusten viemiseksi eteenpäin vuoropuhelun avulla.

Kroatia etenee hyvin matkallaan kohti EU:ta, ja liittymisneuvottelut edistyvät. Silti on sanomattakin selvää, että neuvottelujen edistyminen on vastedes kiinni siitä, kuinka nopeasti Kroatia saavuttaa seurantaprosessiin ja neuvotteluihin perustuvat vaatimukset.

Komission 8. marraskuuta 2006 annetussa edistymiskertomuksessa osoitetaan selkeästi, että etenemisestään huolimatta Kroatialla on edelleen paljon tehtävää ja että sen on kirittävä tietyillä aloilla. Jäsen Swoboda totesi, että tämä koskee erityisesti oikeusjärjestelmää ja julkishallintoa, korruption torjuntaa sekä talousuudistusta, jossa tarvitaan suuria ponnistuksia. Saanen käsitellä seuraavassa lyhyesti yksittäisiä aloja.

Huomaamme, että vaikka oikeuslaitoksen uudistuksessa on jossain määrin edistytty, monia ongelmia on vielä ratkaistavana. Tässä kohdin on korostettava, että itsenäisen, puolueettoman, avoimen ja tehokkaan oikeusjärjestelmän luominen on ratkaisevan tärkeää ja ennakkoedellytys oikeusvaltion toiminnan tehostamiselle ja yhteisön säännöstön asianmukaiselle soveltamiselle. Edistyminen tällä alalla on tärkeää arvioitaessa Kroatian valmiutta mahdolliseen EU-jäsenyyteen.

Sama pätee korruptioon, joka on yhä vakava ongelma. Senkin yhteydessä korostamme korruption ennaltaehkäisyn, paljastamisen ja tehokkaan torjumisen tarvetta.

Säännöstön onnistunut soveltaminen riippuu suuresti ammattitaitoisesta, vastuuvelvollisesta, avoimesta ja riippumattomasta julkishallinnosta, joka on niin ikään hyvin tärkeä kansalaisille ja viime kädessä myös maan tarvitsemille sijoittajille. Sen me olemme oppineet aiemmin liittyneiden maiden kokemuksista.

Juuri tästä syystä Kroatian olisi panostettava entistäkin enemmän hyvien naapuruussuhteiden aikaansaamiseen, ja samasta syystä kehotamme sitä erityisesti etsimään lopulliset ratkaisut vielä ratkaisemattomiin kahdenvälisiin kysymyksiin naapurivaltioiden kanssa, varsinkin rajojen suhteen. Ratkaisujen on oltava aina kummankin osapuolen hyväksyttävissä.

Taloudellisten kriteerien osalta olemme tyytyväisiä, että talouspolitiikan keskeisistä tekijöistä on päästy yleiseen yksimielisyyteen ja että maassa on todettu positiivisia indikaattoreita, joista voidaan mainita alhainen inflaatio, vakaat vaihtokurssit ja nopeutunut kasvu. Kroatia pystynee selviytymään EU:n kilpailupaineesta ja markkinavoimista todennäköisesti keskipitkällä aikavälillä. Tämä riippuu kuitenkin siitä, pystyykö maa toteuttamaan uudistusohjelmansa määrätietoisesti ja korjaamaan siten omat, vielä jäljellä olevat heikkoutensa. Tätä silmällä pitäen olemme kehottaneet Kroatiaa nopeuttamaan rakenneuudistuksiaan, mukaan lukien yritysten rakennemuutokset.

Lopuksi voin todeta, että olemme tyytyväisiä Kroatian parantuneeseen kykyyn saattaa voimaan yhteisön säännöstö. Vaikka se on edistynyt useimmilla aloilla, tarvitaan yhä määrätietoista toimintaa lainsäädännön lähentämisessä ja hallintovalmiuksissa. Monilla aloilla edes liittymistä valmistelevan kumppanuuden lyhyen aikavälin tavoitteita ei ole vielä saavutettu.

Olemme siksi erittäin iloisia siitä, että Kroatia hyväksyi hiljattain kansallisen ohjelman Euroopan unioniin yhdentymiseksi. Se on maan ajankohtainen vastine liittymistä valmistelevan kumppanuuden aikana esitettyihin suosituksiin. Odotamme ohjelman toteutusta erittäin toiveikkaina.

Saanen tähän loppuun osoittaa teille toistamiseen sydämelliset kiitokseni yhteistyöstä laajentumisasioissa, sillä parlamentin maltillinen asenne auttaa jatkuvasti pitämään laajentumispolitiikan järkiperäisenä. Odotan innokkaana yhteistyön jatkumista tulevaisuudessa niiden erilaisten hankkeiden tiimoilta, jotka meidän on vielä yhdessä ratkaistava.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, komissio suhtautuu myönteisesti jäsen Swobodan mietintöön Kroatiasta. Tasapainoisessa mietinnössä käsitellään Kroatian suurimpia haasteita Euroopan unionin jäsenyyden tiellä, varsinkin politiikan saralla. Olen varma, että Euroopan parlamentin tämän mietinnön pohjalta hyväksymä päätöslausuma edistää suuresti laajentumisprosessin kehitystä kattamaan myös Kroatian.

Kroatian liittymisneuvottelut ovat päässeet hyvään alkuun. Seurantaprosessi saatiin onnistuneeseen päätökseen lokakuussa 2006. Sen yhteydessä muodostui yleinen näkemys yhteisön säännöstön nykyisestä toteutumisasteesta Kroatiassa sekä lisätoimia edellyttävistä aiheista. Kroatian edistymisvauhti kohti liittymistä riippuu suurelta osin sen kyvystä täyttää kaikki välttämättömät kriteerit. Tehtävä ei ole helppo. Kroatian on saatettava lainsäädäntönsä vastaamaan EU:n lukemattomia säännöksiä ja varmistettava näiden saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sekä niiden noudattaminen. Maan on niin ikään jatkettava toimintaansa poliittisten ja taloudellisten kriteerien täyttämiseksi.

Neuvottelujen luvuista on tähän mennessä avattu kuusi kaikkiaan 33:sta. Kahdesta neuvottelut on tilapäisesti keskeytetty. Yhdeksän luvun tavoitteet on määritelty, ja niihin on päästävä, ennen kuin neuvottelut voidaan avata esimerkiksi kilpailupolitiikan, julkisten hankintojen ja pääomien vapaan liikkuvuuden kaltaisilla aloilla. Euroopan unioni ja Kroatia valmistelevat neuvotteluasemiaan monien muiden lukujen osalta. Toivomme voivamme avata neuvottelut muista luvuista Saksan puheenjohtajakaudella.

Yleisesti arvioiden Kroatialla on vankka pohja edistymiselle tulevaisuudessa. Työtä on silti tehtävä, erityisesti poliittisten ja taloudellisten kriteerien suhteen, sillä näillä aloilla on yhä ongelmia. Katsomme erityisesti, että Kroatian on kiireesti jatkettava työtään ja saatava konkreettisia tuloksia oikeusjärjestelmän uudistuksen, julkishallinnon ja korruptiontorjunnan aloilla.

Kroatia on ryhtynyt toteuttamaan omaa oikeusjärjestelmän uudistusstrategiaa, ja ensimmäiset tulokset alkavat jo näkyä. Se on myönteinen merkki. Kroatian oikeusjärjestelmässä on silti vakavia puutteita, ja monia parannuksia on vielä tehtävä, kuten jäsen Swoboda mietinnössään aivan oikein huomauttaa. Tuomioistuimet ovat pahoin ruuhkautuneet. Oikeudenkäynnit kestävät aivan liian pitkään. Meidän on varmistettava, että tuomioistuinten päätökset pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että tuomarien riippumattomuus ja ammattitaito kohenevat. Hallituksen on niin ikään esiteltävä suunnitelmansa oikeusjärjestelmän rationalisoimiseksi. Parannuksia tarvitaan myös sotarikosoikeudenkäyntien järjestämistapaan. Korruptio on huolestuttava ongelma. Korruptionvastaisen ohjelman puitteissa on päätetty muutamista toimista, mutta niiden täytäntöönpano on vasta aluillaan.

Koko ohjelman täytäntöönpano on välttämätöntä, samoin vahva poliittinen tahto toiminnan tehostamiseksi. Julkishallinnon alan monet heikkoudet eivät ainakaan helpota korruption torjuntaa. Kroatian on kiireesti nopeutettava alan uudistamista. Kroatian suunta on oikea vähemmistöjen oikeuksien suhteen. Maan on silti tulevaisuudessa vastattava pakolaisten paluuta koskeviin useisiin yksittäisiin haasteisiin. Kaikkia ongelmia ei ole edelleenkään ratkaistu, kuten asuntojen osoittamista sellaisille pakolaisille, joilla oli asuin- ja vuokraoikeudet ennen Kroatiasta lähtöään.

Mietinnössä tähdennetään oikeutetusti Kroatian myönteistä vaikutusta alueella, varsinkin sen toimintaa Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessin puheenjohtajana. Tämä puolestaan lisää tarvetta Kroatian rohkaisuun sen tulevissa pyrkimyksissä hyviin naapuruussuhteisiin ennen muuta tehostamalla vielä ratkaisemattomien kahdenvälisten kysymysten, erityisesti rajojen määrittelyä koskevien kysymysten, ratkaisuun tähtäävää työtä.

Taloudellisissa kriteereissä on edistytty kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Kroatiassa voidaan todellakin katsoa olevan toimiva markkinatalous. Maan edun mukaista on jatkaa kohti avointa ja kilpailukykyistä taloutta, jotta se pystyy aikanaan selviytymään Euroopan unionin kilpailupaineista. Sen on jatkettava taloudellisia uudistuksia ja tehtävä vaikeita päätöksiä, ennen muuta teollisuuden rakennemuutoksesta teräs- ja laivanrakennusalalla.

Edistytäänkö neuvotteluissa vai ei, riippuu Kroatiasta. Vain tulevaisuus näyttää, milloin Kroatia on valmis liittymään. Komission kantaa ei ole kytketty mihinkään tavoitepäivämäärään, ennen kuin liittymisneuvottelut ovat loppuvaiheessaan. Kroatialla on vielä paljon tehtävää, ja neuvottelujen edistyminen riippuu maan kyvystä vastata liittymisvaatimuksiin. Komissio tekee tulevaisuudessakin kaiken mahdollisen auttaaksensa Kroatiaa saavuttamaan tämän tavoitteen.

  Bernd Posselt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos historiassa olisi oikeudenmukaisuutta, kroaatit – jotka ovat eurooppalainen kansa – olisivat olleet Euroopan unionin perustajien joukossa. Kommunismi ja eteläslaavien liitto estivät sen. Jos historia olisi edes jollain tavoin kohtuullista, Kroatia olisi liittynyt Euroopan unioniin viimeistään kolme vuotta sitten Unkarin, Slovenian, Tšekin tasavallan ja niiden muiden maiden kera, joiden kanssa sillä on yhteinen historia ja kulttuuri ja joiden kanssa se on aina ollut yhdessä. Tämän esti se, että kolmannes maan alueesta oli ollut vuosia naapurivaltion valloittamana.

Kroatia on nyt vihdoin matkalla kohti Euroopan unioniin liittymistä. Meidän on tehtävä oma osamme ja korjattava historia oikeudenmukaiseksi antamalla sille mahdollisuus liittyä ennen tämän vuosikymmenen loppua, sillä Kroatia on ainut Euroopan maa, joka siihen pystyy – ja meidän on sallittava sen tehdä se. Tämä ei tarkoita, ettemme näkisi maassa asioita, jotka antavat aihetta arvosteluun. Tahdon kiittää hyvästä yhteistyöstä kollega Swobodaa, ja näihin arvostelukohtiin on puututtava.

Arvoisa komission jäsen, meidän on tehtävä kaikki voitavamme estääksemme keinotekoisten esteiden kasaaminen Kroatian teille – sellaisten esteiden, joita muiden ehdokasmaiden ei ole tarvinnut voittaa. Meidän on pidettävä selvästi mielessä, ettei Kroatiaan saa kohdistaa sitä turhautumista laajentumiseen, joka on ilmennyt viimeisen yrityskerran yhteydessä. Kroatiaa ei voi niputtaa yhteen muun Kaakkois-Euroopan tai Turkinkaan kanssa. Joistakin puutteista huolimatta Kroatia on aivan varmasti edistynyt monessa suhteessa paremmin jäsenyysvalmisteluissaan kuin eräät jäsenvaltiot, ja siksi meidän on siivottava oma pesämme ja saatettava Euroopan unioni sellaiseen kuntoon, että se voi toivottaa Kroatian tervetulleeksi viipymättä.

Haluan tehdä selväksi, että selvästikään Kroatia – sen neljä ja puoli miljoonaa asukasta ja sen saavuttama vaihe liittymisneuvotteluissa – ei vaaranna Euroopan unionin yhdentymiskykyä liiaksi vaan muodostaa sitä vastoin merkittävän voiman tämän ongelmien koetteleman alueen vakauttamiseksi ja tekee Euroopan unionista entistä vahvemman.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aivan aluksi kiittää hyvää ystävääni ja kollegaani Swobodaa hänen esittelijänä tekemästään työstä sekä tästä mietinnöstä, joka osoittaa, että esittelijä seuraa tiiviisti kehitystä Kroatiassa. Ehdokasvaltio on edistynyt valtavasti ja lähestynyt merkittävästi Euroopan unionia, mitä esittelijä aivan oikein korostaa mietinnössään. Samalla esittelijä mainitsee rehellisesti ja avoimesti vielä kesken olevat seikat sekä uudistukset, jotka odotamme Kroatian hallituksen panevan täytäntöön piakkoin.

Ryhmäni pitää kiinni Länsi-Balkanin maiden eurooppalaisesta tulevaisuudesta ja, kuten aiemmin sanoin, tukee Kroatian ehdokkuutta voimakkaasti ja yksimielisesti. Ryhmässäni ei näin ollen vallitse epäilyksiä Eurooppa-neuvoston sitoumuksista eikä kysymyksestä, voiko Kroatia päästä EU:n jäseneksi. On kuitenkin huomattava, että johtotähtenämme ovat liittymiskriteerit ja uudistettu laajentumisstrategia, joista pääsimme täällä parlamentissa laajaan yksimielisyyteen viime joulukuussa ja joita myös komissio ja neuvosto tukevat. Tämä ei missään nimessä tarkoita, että Kroatiaan sovellettaisiin edellisistä ehdokasmaista poikkeavia kriteereitä vaan että odotamme Kroatian hallituksen jatkavan samalta pohjalta, jonka edellinen, pääministerin Racanin hallitus suurelta osin rakensi.

Meille jää siis enää yksi, yhteinen haaste: etenemissuunnitelmien synkronointi, jotta saamme neuvottelut Kroatian kanssa ja toisaalta tarpeelliset toimielinuudistukset EU:n sisällä päätökseen. Kumpaakaan prosessia emme voi pakottaa, mutta koska tähtäimessämme on perustuslaillisen tulevaisuuden ratkaisu vuoden 2009 puoleenväliin mennessä, minä ja ryhmäni katsomme, ettei Kroatian tiellä ole voittamattomia esteitä, jotka estäisivät Kroatian liittymisprosessin viemisen loppuun ilman tarpeetonta viivästystä.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Kroatia ansaitsee tunnustusta viime vuosina saavuttamistaan tuloksista. Sisäiset uudistukset ovat alkaneet, lainsäädännön harmonisointi etenee hyvin ja yhteistyö ICTY:n kanssa on täysimääräistä. Kroatialla on silti paljon työtä edessään, ennen kuin se pääsee jäseneksi. Hallinnon uudistukset on vasta aloitettu, ja vaikka oikeusjärjestelmän uudistusta on lähestytty merkittävästi, lisää työtä tarvitaan. Korruption vastainen taistelu on tähän mennessä tuottanut vähän tuloksia, pakolaisten paluuta on tuettava voimakkaammin ja paljon on tehtävää myös ympäristönsuojelun alalla. Kroatian hallituksella on siis kädet täynnä työtä.

Kummankin osapuolen aiempien odotusten vastaisesti neuvottelut ovat jäljessä aikataulustaan, ja se ei ole pelkästään Kroatian vika. Meidän on pyrittävä pysymään aikataulussa ja valmisteltava Kroatian ottamista lopulta mukaan EU:n toimielimiin. Pidämme erittäin tärkeänä Kroatian valmiutta ratkaista keskeneräiset kysymykset – myös rajariidat – naapurivaltioidensa kanssa mahdollisimman pian. Tähän tarvitaan rakentavaa ajattelua ja joustavuutta, eikä pelkästään Kroatian vaan myös sen kumppanien puolelta. Jollei tällaisiin tuloksiin päästä, kolmannen osapuolen puuttuminen asiaan vaikuttaa aiheelliselta. Toistaiseksi kaikki poliittiset puolueet ovat yksimielisiä EU:n jäsenyydestä, mutta kansalaismielipide on valtaosaltaan vielä epävarma.

Hallituksen on panostettava enemmän yleisen mielipiteen saamiseksi omalle kannalleen. Kroatian vaalit lähestyvät, ja vaalitaistelusta tulee pitkä. Se on jo alkanut, ja juuri siitä syystä meidän on taiten pysyttävä puolueettomina sisäisissä poliittisissa asioissa. Emme saa asettua tukemaan mitään leiriä, vaan meidän on lähetettävä viesti koko Kroatialle. Mielestäni viestin pitää olla myönteinen. Kiitän Hannes Swobodaa, koska hänen hyvin tasapainoisessa mietinnössään otetaan esiin sekä hyödyt ja haitat ja kannustetaan näin Kroatiaa jatkamaan toimiaan.

  Milan Horáček, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olen hyvin kiitollinen kollega Swobodalle hänen mietinnöstään, jossa esitellään sekä ne alueet, joilla Kroatian toiminta on puutteellista, että maan saavuttama edistys lähemmäs EU:a.

Meidän on oltava erittäin varovaisia, kun mainitsemme nimeltä arvostelun aiheet, jotka liittyvät liittymiskriteerien täyttymiseen ja niiden arviointiin – toisaalta hallinnon ja elinkeinoelämän uudistuksen yhteydessä, johon liittyvät korruption torjunta ja oikeusjärjestelmän uudistus, ja toisaalta kaikilla lainsäädännön laadintaan ja noudattamisen valvontaan liittyvillä aloilla.

Annan muutaman esimerkin siitä, mitä tarkoitan. Demokratiaksi kehittymiseen liittyy myös sitoumus menneisyyteen, ja siksi olemme jättäneet tarkistuksen, joka koskee perusteellisia ja puolueettomia tutkimuksia ihmiskuntaa vastaan vihollisuuksien aikana tehdyissä rikoksissa, joista monet ovat jääneet rankaisematta. Kerrotaan, että monia kansalaisjärjestöjä ja muita aktivisteja on seurattu ja peloteltu. Toimiva kansalaisyhteiskunta ja kansalaisjärjestöjen aktiivinen osallistuminen poliittiseen elämään ovat välttämättömiä missä tahansa moniarvoisessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa, ja ne on juurrutettava, ennen kuin liittyminen voi edetä. Seksuaalivähemmistöihin kohdistuu edelleen julkista panettelua, ja niihin kohdistuvien rikosten tutkinta on puutteellista.

Haluan kuitenkin tehdä selväksi, että Kroatia on oikealla tiellä ja voi liittyä EU:iin lähitulevaisuudessa, koska se vastaa Kööpenhaminan kriteerien muodostamiin poliittisiin, ympäristönsuojelullisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Samalla kun kannustamme maata käymään välttämättömään työhön viipymättä ja saattamaan voimaan oikeusvaltion, demokratian ja ihmisoikeudet, meidän on tunnollisesti ja määrätietoisesti jatkettava omia uudistuksiamme, jotta pääsemme kumpikin tavoitteisiimme ennen vuotta 2009.

  Pál Schmitt (PPE-DE). – (HU) Haluan EU:n ja Kroatian parlamentaarisessa sekavaliokunnassa toimivan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajana tähdentää, että Kroatiaa pidetään esimerkkinä, jota kaikkien Balkanin naapurivaltioiden kannattaa seurata tavoitteessaan liittyä Euroopan unioniin. Siksi Euroopan parlamentin velvollisuus on tukea kaikin käytettävissä olevin keinoin liittolaistaan, joka on sitoutunut eurooppalaisiin arvoihin, ja lähettää sille selkeä, myönteinen viesti, joka kannustaa toteuttamaan välttämättömät uudistukset.

Sekavaliokunnassa toimivan valtuuskunnan jäsenet, jotka olivat läsnä viime kokouksessa maaliskuussa, näkivät omin silmin, miten vakavasti Kroatian hallitus on sitoutunut valmistelemaan liittymistä. Heidän päätelmänsä oli, että kaikilla aloilla oli tapahtunut merkittävää edistymistä kohti poliittisten, oikeudellisten ja taloudellisten liittymisedellytysten täyttymistä. Neuvotteludynamiikka on tyydyttävää. Valtuuskunta tuki Kroatian kunnianhimoista tavoitetta, että sen kansalaiset voisivat osallistua seuraaviin Euroopan parlamentin vaaleihin vuonna 2009. On selvää, että hallitus toteuttaa tehokkaita toimia korruption kitkemiseksi sekä hallinto- ja oikeusrakenteidensa uudistamiseksi ja että se voi osoittaa saavuttaneensa huomattavia tuloksia pakolaisten paluun, vähemmistöjen oikeuksien suojelun ja alueellisen yhteistyön aloilla.

Kroatian liittyminen on viivästynyt liiaksi. Aiemmin syyksi esitettiin yhteistyöhaluttomuus Haagin tuomioistuimen kanssa, ja nyt vedotaan EU:n rajalliseen integrointikykyyn – sekä juridisen ja sopimuksellisen perustan puuttumiseen – joten Kroatian tilanne on yhä epävarma. Tämän vuoksi Euroopan unionin kannatus on hyvin heikko kansan parissa. Voin suhtautua pelkästään myönteisesti Kroatian hallituksen yhdessä opposition kanssa alulle panemaan uuteen viestintästrategiaan, jonka avulla ihmisille tiedotetaan jäsenyyden odotettavissa olevista hyödyistä. Suosittelen, että EU laatii johdonmukaisen pitkän aikavälin tiedotussuunnitelman, jolla pyritään vähentämään 4,5 miljoonan Kroatian kansalaisen epäilyksiä ja epäluottamusta EU:ta kohtaan.

Kollega Swobodan mietintöön palatakseni kiitän vielä esittelijää ja aion henkilökohtaisesti kannattaa mietintöä. Toivon, että myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdottamat tarkistukset hyväksytään.

  Puhemies. Toivotan onnea valtuuskuntanne työhön.

  Borut Pahor (PSE). – (SL) Haluan aivan aluksi osoittaa vilpittömät kiitokseni jäsenkollega Swobodalle.

Euroopan parlamentti on tähänastisissa asiakirjoissaan jatkuvasti kehottanut Kroatiaa järjestämään ratkaisemattomat rajakysymykset naapurivaltioiden kanssa kahdenvälisillä sopimuksilla. Näistä kehotuksista huolimatta mikään ei ole muuttunut. Mikään ei ole muuttunut todennäköisesti siksi, etteivät kroatialaispoliitikot halua tai osaa ottaa vastuuta ratkaisemattomien rajakysymysten järjestämisestä kahdenvälisten sopimusten avulla, vaikka jotkut Kroatian naapurivaltiot, muun muassa Slovenia, ovat tehneet kaikkensa saadakseen sopimukset tehdyiksi.

Siksi on hyvä ja oikein, että esittelijä Swoboda yrittää päästä yhteisymmärrykseen mainitsemalla mahdollisen kolmannen osapuolen sovittelutyön ja sen käytön kaikissa raja-arvioissa kaikkien niiden maiden kanssa, joilla on Kroatian kanssa yhteinen raja ja jotka eivät valtaosin ole ratkaisseet rajakysymyksiään Kroatian kanssa.

On niin ikään oikein, että me suhtaudumme myönteisesti Kroatian saavuttamaan edistykseen ja että kehotamme Euroopan unionia tekemään kaikkensa, jotta saamme oikeusperustan Kroatian liittymiselle Euroopan unioniin.

  Jelko Kacin (ALDE). – (SL) Kroatia ansaitsee onnittelut kaikista tässä mietinnössä mainituista seikoista, koska se on edistynyt selvästi monilla eri aloilla. Zagrebin on kuitenkin vahvistettava uudelleen vakaa sitoumuksensa panna täytäntöön oikeuslaitoksen uudistus ja toteuttaa syrjimätön markkinatalous, etnisten vähemmistöjen suojelu sekä pakolaisten ja siirtymään joutuneiden henkilöiden paluu.

Suhteemme naapurivaltio Kroatiaan ovat kehittyneet erittäin myönteisesti, minkä vuoksi odotankin innostuneena sitä päivää, jolloin zagrebilaiset kollegat liittyvät seuraamme täällä parlamentissa tarkkailijoina. Kahdenvälisten suhteiden vahvistamisen hengessä tuen kuitenkin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän kollegan Alfonso Andrian ehdottamaa tarkistusta 23. Kroatian parlamentin viime joulukuinen päätös ottaa käyttöön Kroatian ympäristön ja kalastuksen suojelualue aiheutti todella levottomuutta Italiassa ja Sloveniassa. Tämä yksipuolinen provokaatio on epäilemättä vahingoittanut Kroatian uskottavuutta ja heikentänyt alueen muilta osin hyviä suhteita. Kollega Andrian ehdottama tarkistus on tärkeä, koska siinä korostetaan Italian, Kroatian ja Slovenian Brysselissä 4. kesäkuuta 2004 tekemän kolmikantasopimuksen merkitystä.

Suhtaudun myönteisesti myös kollega Swobodan positiiviseen vastaukseen siihen aloitteeseen, joka liittyi tarkistusta 24 koskevan ehdotuksen korvaamiseen ehdotetulla suullisella tarkistuksella. Tällä tavoin hän on saanut aikaan tasapainoisen mietinnön, kun otetaan huomioon, että Kroatialla on ratkaisemattomia rajakysymyksiä myös Bosnian, Montenegron ja Serbian kanssa. Älkäämme unohtako, että myös Bosnia, Montenegro ja Serbia ansaitsevat tulevaisuuden Euroopan unionissa.

  Alojz Peterle (PPE-DE). – (SL) Haluan aivan aluksi kiittää esittelijä Hannes Swobodaa ja varjoesittelijä Bernd Posseltia erinomaisesta työstä, joka on luonut perustan tämän mietinnön laaja-alaiselle kannatukselle.

Olen iloinen todetessani, että mietinnön alussa tunnustetaan Kroatian hyvä edistyminen monilla osa-alueilla. Samaten mietinnössä esitetään todenmukainen ja yksityiskohtainen kuva niistä vaativista tehtävistä, joista Kroatian on ehdokasvaltiona vielä selviydyttävä matkallaan kohti jäsenyyttä. Näistä tehtävistä mietinnössä mainitaan Kroatian ratkaisemattomat kysymykset naapurimaiden suhteen.

Oletan, että Kroatia toteuttaa tämän mietinnön hengessä kaikki sitoumukset, jotka johtuvat sen tähän mennessä Slovenian ja muiden naapurimaiden kanssa tekemistä sopimuksista. Oletan myös, että Kroatia pyrkii yhdessä näiden maiden kanssa ratkaisemaan kahdenväliset ongelmat ja luo pysyvät hyvät naapuruussuhteet erityisesti raja-alueiden asukkaiden keskuuteen. Hyvät naapuruussuhteet olisi luotava mieluummin yhteisen kuin yksipuolisen toiminnan avulla.

Suhtaudun myönteisesti päämäärään saada neuvotteluprosessi päätökseen ajoissa, sikäli kuin äsken mainitut sitoumukset toteutuvat, jotta Euroopan parlamentti voi antaa hyväksyntänsä ennen seuraavia vaaleja. Euroopan yhdentymishankkeen on jatkuttava. On oikein, että me tiedostamme, miten tärkeä jokainen Kroatian ja muiden Kaakkois-Euroopan maiden teko kohti Euroopan unionin arvoja, periaatteita ja yhteisiä pelisääntöjä on ja miten myönteisesti Euroopan unionin olisi suhtauduttava sellaiseen.

Kannatan sitä, että mietinnössä korostetaan Kroatian edistymisen merkitystä kaikille muille maille, joiden odotukset Euroopan unionin täysjäsenyydestä kariutuivat Thessalonikissa tehtyihin päätöksiin. On niin ikään oikein, että me muistamme, että pian hyväksymämme mietintö koskee 1990-luvun sodassa runneltua maata. Tietyt sodan jäljet voidaan pestä pois vain aidolla sitoutumisella Euroopan unionin henkeen, mihin kuuluu myös pyrkimys sovitteluun. Tältäkin osin Kroatian saavutukset ovat tärkeitä laajemman alueen kehitykselle.

Tiedämme, ettei historia ole aina meidän puolellamme. Minun kantani muutamiin ehdotettuihin lisäyksiin on kuitenkin, ettei tässä mietinnössä voida määrätä Kroatialle, joka on demokraattinen ja kaikenlaisen totalitarismin tuominnut maa, sellaista velvoitetta, jota länsimaalaiset demokratiat eivät ole aiemmin määränneet millekään muille maille.

(Suosionosoituksia)

  Pier Antonio Panzeri (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyväksyn Swobodan mietinnön kokonaisuudessaan.

Täyskäännös Haagin tuomioistuimen yhteistyöasiassa oli varmasti merkittävä, mutta Kroatian hallituksen ja kaikkien poliittisten puolueiden on työskenneltävä tehokkaammin yleisen mielipiteen muokkaamiseksi, jotta kansallismieliset vaatimukset saadaan kerta kaikkiaan loppumaan.

Kannatamme Kroatian tulevaa liittymistä, koska haluamme, että maa vakiinnuttaa jäsenyytensä Euroopan unionissa ja jakaa EU:n arvot ja politiikan myös Länsi-Balkanin vakauttamiseksi. Tämä on Italian mielestä perustavan tärkeää.

Tältä osin tuskallisten arpien repiminen auki ei ole järkevää. Sen sijaan me haluamme kannustaa mietinnössäkin esille otettua laajakantaista totuus- ja sovintoprosessia, jossa ovat mukana kaikki asianosaiset osapuolet, siis Kroatia ja muu Balkan. Oikeutettuihin vaatimuksiin, jotka koskevat Kroatian vähemmistöjä, kuten italiankielistä vähemmistöä, on vastattava täysin kansainvälisen lain ja yhteisön koko lainsäädännön mukaisesti, kuten meneillään olevissa neuvotteluissakin edellytetään. Vähemmistöjen täysimääräinen kotouttaminen kaikilla elämänaloilla on yhä perustava tavoite. Seuraamme neuvotteluja eritoten tämän vuoksi.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun hyvin lyhyesti ja totean vain, ettei Kroatia saa joutua panttivangiksi komission ja Kroatian välisissä neuvotteluissa ensinnäkään Turkin neuvotteluissa sattuneiden tapahtumien vuoksi eikä myöskään siksi, ettei Euroopan unioni kykene uudistamaan toimielimiään riittävässä määrin ennen maan liittymistä.

Ryhmäni tukee Kroatiaa ja toivoo sen voivan liittyä Euroopan unioniin heti, kun neuvottelut on saatu päätökseen. Toistan vielä, että ryhmäni toivoo neuvottelujen sujuvan ripeästi, mikä ei tietenkään tarkoita, ettei niissä pidä olla tiukkana. On Kroatian edun mukaista valmistautua mahdollisimman hyvin, jotta se voi liittyä Euroopan unioniin mahdollisimman pian.

  Puhemies. Parlamentti on kiitollinen neuvoston puheenjohtajalle Gloserille ja komission jäsenelle Špidlalle siitä, että he luopuivat puheajastaan keskustelun lopussa.

Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Haluan kiittää kollegaani Hannes Swobodaa hänen laatimastaan mietinnöstä, jonka aiheena on Kroatian edistyminen kohti EU:n jäsenyyttä.

Käsittelen tavanomaiseen tapaani kolmea seikkaa:

Laajentuminen on ensinnäkin EU:n tehokkainta ulkopolitiikkaa. EU-jäsenyyden muodostama kannustin on auttanut EU:n naapureita kehittämään yhteiskuntiaan ihmisoikeuksien kunnioittamisen, markkinatalouden, oikeusvaltion ja moitteettoman hallinnon periaatteiden mukaisesti. Monet entisistä naapureista ovat nyt EU:n jäsenvaltioita.

Toiseksi mietinnössä muistutetaan, ettei Nizzan sopimus tarjoa riittävää pohjaa laajentumiselle. Meidän on järjestettävä omat asiamme. Vastuu siitä on Euroopan unionin eikä ehdokasvaltioiden. Perustuslaillinen sopimus – tai mikä tahansa nimi sille annettaneenkaan –tarjoaa tähän välttämättömän ratkaisun.

Kolmanneksi muistelen lähihistoriaa, jonka perusteella toivon vilpittömästi, että Kroatian menestys on ensi askel koko Länsi-Balkanin alueen jäsenyydelle. Tämä prosessi on EU:n ytimessä, sillä koko EU pantiin alulle sovitteluhankkeena.

Kollega Swobodan mietinnössä todetaan selkeästi, että Kroatia on edistynyt huomattavasti poliittisten ja taloudellisten kriteerien perusteella arvioituna. Onnitelkaamme siis Kroatiaa.

Puhetta ryhtyi johtajamaan
varapuhemies Pierre MOSCOVICI

4. Jäsenen toimivaltuudet

  Puhemies. – Olen saanut ennen äänestyksiä jäsen Watsonilta työjärjestyspuheenvuoroa koskevan pyynnön.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, halusin puheenvuoron, koska ryhmäni jäsenen Geremekin oma hallitus on pidättänyt häneltä Euroopan parlamentin jäsenen toimivaltuudet 19. huhtikuuta alkaen. Puolan hallitus pidätti Geremekin toimivaltuudet "puhdistuslain" perusteella. Se on pari kuukautta sitten hyväksytty valvontalaki, joka on parhaillaan Puolan perustuslakituomioistuimen juridisessa käsittelyssä. Laki velvoittaa kaikki toimittajat, yliopisto-opettajat ja valitut parlamentin jäsenet allekirjoittamaan julkilausuman, jonka mukaan he eivät ole koskaan olleet yhteistyössä kommunistiajan salaisen palvelun kanssa.

Jäsen Geremek on allekirjoittanut tällaisia julkilausumia aiemmin. Tällä kertaa hän kieltäytyi pikemminkin moraalisista kuin poliittisista syistä. Hän vastustaa oikeutetusti Puolan hallituksen ajamaa noitavainoa.

(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)

Arvoisa puhemies, pyydän kolmea asiaa. Aivan aluksi tiedustelen, onko puhemies Pötteringin viime viikolla tavannut pääministeri Kaczyński ottanut asian esiin keskusteluissa. Toiseksi kysyn, onko oikein ja ylipäänsä mahdollista, että tämän parlamentin jäseneltä riistetään demokraattisissa vaaleissa annetut toimivaltuudet tällä tavoin. Kolmanneksi kysyn, voitteko vakuuttaa täysistunnolle, että parlamentti ryhtyy mahdollisimman ripeästi toimiin, joilla suojellaan Geremekin oikeutta harjoittaa hänen demokraattisiin vaaleihin perustuvia toimivaltuuksiaan.

(Voimakkaita ja jatkuvia suosionosoituksia)

  Puhemies. – Jäsen Watson on uskoakseni ilmaissut laajalti käsityksen, jonka me kaikki jaamme hänen kanssaan.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, lisään kollega Watsonin puheenvuoroon vain ryhmäni puolesta sen – osoitan sanani henkilökohtaisesti kollega Geremekille – että me, kuten Geremek varmasti tietää, olemme yhtä mieltä vain muutamista poliittisista asioista, mutta yhdessä asiassa hän voi luottaa tämän parlamentin sosialidemokraattiseen ryhmään, sen – ja uskoakseni koko parlamentin – ehdottomaan solidaarisuuteen: silloin, kun on käytävä vastustamaan Euroopan unioniin kuuluvan valtion hallitusta sen vainotessa miestä, joka on taistellut harvoin nähdyllä tavalla Puolan vapautuksen ja demokratiakehityksen puolesta. On häpeällistä, että niin hienoa maata johtaa sellainen hallitus.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Kollega Watson totesi kaiken tarpeellisen, ja odotan tämän parlamentin puhemiehen ilmoittavan huomenna Kaczyńskin hallitukselle, että oletamme Puolan hallituksen tarjoavan jäsen Geremekille asianmukaisen suojan, joka hänelle tämän parlamentin jäsenenä kuuluu. Arvioimme kaikkea Puolaan liittyvää vastedes sen perusteella, millä tavoin maa kohtelee häntä, ja odotan, että puhemies Pöttering tekee asian huomenna yhtä selväksi kuin minä nyt.

(Suosionosoituksia)

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän yhteispuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme ensinnäkin yhtä mieltä kollega Geremekin kanssa, ja vuosia olemme taistelleet hänen kanssaan stalinismia vastaan. Onkin mahdoton kuvitella, että nyt…

(Hälinää)

...ja siksi tämän parlamentin on oltava tinkimätön.

(Koska hälinä ei loppunut, jäsen osoitti sanansa puhemiehelle.)

Voitteko pyytää noita raivopäitä olemaan hiljaa?

  Puhemies. – Hyvät parlamentin jäsenet, puheenvuoro on jäsen Cohn-Benditillä, eikä käytöksenne tässä asiassa edistä parlamentin mainetta.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän yhteispuheenjohtaja. – (FR) Tämä parlamentti voi hyväksyä vain yhdenlaisen kannan: jos hallitus käyttää stalinistisia tai fasistisia menetelmiä, meidän on siekailematta suojattava jäsenkollegaamme kaikilta raivopäiltä täällä parlamentissa. Me olemme yhtenäisiä.

(Suosionosoituksia)

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen ollut poliittisesti riidoissa kollega Geremekin kanssa menneisyydessä ja olen myös vastaisuudessa. Siitä huolimatta olen erittäin tyytyväinen voidessani osoittaa hänelle syvän kunnioituksen siitä poliittisesta rohkeudesta, jota hän on osoittanut, ja annan hänelle ryhmäni puolesta täyden tuen.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajan Garganin puheenvuoro.

(Vastalauseita)

  Giuseppe Gargani (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtajana haluan vakuuttaa parlamentille ja kaikille jäsenkollegoilleni, että niin pian kuin tämä kysymys on tutkittu, mikä toivoakseni tapahtuu pian…

(Välihuomautus)

...heti kun puhemiehistö lähettää valiokunnalle asiaa koskevat asiakirjat, tutkimme asianmukaisesti kaikki asiakirjat kiinnittäen oikeudellisten asioiden valiokunnalle leimalliseen tapaan erityistä huomiota parlamentin riippumattomuuteen, ja vakuutamme jälleen kerran, että tämä parlamentti on edelleen riippumaton ja että sen Eurooppaa edustavien jäsenten riippumattomuutta ja vapautta voidaan suojella.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan pelkästään todeta, että kaikki täällä läsnä olevat jäsenet puolueesta riippumatta nauttivat parlamentaarista koskemattomuutta. Me olemme parlamentti, ja me noudatamme sääntöjä! Toistaiseksi mitään pyyntöä ei ole esitetty eikä asiaa ole selvitetty juridisesti, kuten kollega Gargani totesi. Kollega Geremekillä on meidän täysi tukemme, ja voin lisäksi vakuuttaa hänelle, että hänellä on myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tuki. Tässä parlamentissa noudatetaan sääntöjä – sääntöjä, jotka koskevat kaikkia Euroopan parlamentin jäseniä, myös jäsen Geremekiä!

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Pidetyt puheenvuorot voivat hyvinkin selventää tätä asiaa sekä muodon että sisällön puolesta.

Hyvät parlamentin jäsenet, emme ole saaneet tänään tiedoksiantoa Puolan hallituksen päätöksestä, joka sinälläänkin on erittäin kyseenalainen. Parlamentin tehtävänä on suojata ja suojella sen yksittäisen jäsenen harjoittamia parlamentaarisia velvollisuuksia.

Oletan, että aikanaan puheenjohtajakokous joutuu keskustelemaan tästä aiheesta ja oikeudellisten asioiden valiokunta pyrkii erittäin tarkasti varmistamaan, kuten Gargani juuri totesi, että parlamentin riippumattomuutta kunnioitetaan. Näin ollen katson keskustelun nyt päättyneen.

(Vastalauseita)

Keskustelu on päättynyt.

Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Puhemiehen kehotuksista huolimatta vastalauseet jatkuivat.)

5. Äänestykset

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

5.1. Kansantalouden tilinpidon tietojen toimittaminen (äänestys)

- García-Margallo y Marfilin mietintö (A6-0122/2007)

(Eräät parlamentin jäsenet jatkoivat vastalauseitaan ja vaativat puheenvuoroa.)

5.2. Monenvälinen sopimus yhteisen eurooppalaisen ilmailualueen perustamiseksi (äänestys)

- Lichtenbergerin mietintö (A6-0060/2007)

(Äänestyksen jälkeen hälinä voimistui.)

6. Jäsenen toimivaltuudet (jatkoa)

  Puhemies. – Hyvä on, koska ette suostu olemaan hiljaa, annan puheenvuoron niiden ryhmien puheenjohtajille, jotka eivät ole vielä puhuneet tästä asiasta.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän yhteispuheenjohtaja. – (EN) Arvoisa puhemies, työjärjestyspuheenvuoro. En halua viivyttää asioiden käsittelyä liian pitkään, mutta haluan todeta, että oli epäoikeudenmukaista, kun ette antanut puheenvuoroa UEN-ryhmän varapuheenjohtajalle Kamińskille, joka ilmoitti haluavansa käyttää puheenvuoron asiasta. Sillä, olisitteko ollut samaa vai eri mieltä näkökannasta, jonka hän halusi esittää, ei ole merkitystä. Muille annettiin mahdollisuus puhua, ja hänellekin olisi pitänyt antaa mahdollisuus puheenvuoroon.

Joillain parlamentin jäsenillä on toisenlainen mielipide minua ennen puhuneiden jäsenten esittämistä tulkinnoista, ja heidänkin näkemystään olisi pitänyt kuulla samaan aikaan kuin muita.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. – Jäsen Crowley, me voisimme antaa puheenvuoron kenelle tahansa tämän parlamentin 765 jäsenestä tässä asiassa. Olen antanut puheenvuoron ryhmien puheenjohtajille, ja te puhuitte oman ryhmänne puolesta.

  Bruno Gollnisch, ITS-ryhmän puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, katson, että minulla on ryhmän puheenjohtaja aivan samat oikeudet kuin muillakin. Kollegamme Cohn-Bendit totesi, että fasistien ja stalinistien juonet on tuomittava. Nähdäkseni pääongelma tässä asiassa on juuri sen tietäminen, onko jäsen Geremek ollut osallisena totalitarismin kauhistuttavimpien edustajien eli stalinistien juonissa, ja jos on, niin missä määrin.

Huomautan, että jäsenen oikeuksien suojelu, joka on meille aivan yhtä tärkeä kuin teillekin, on usein joustava käsite teidän kannaltanne. Kun entinen jäsen Le Pen joutui epäsuosioon epäoikeudenmukaisen menettelyn päätteeksi – naurettavan kampanjatapahtuman jälkeen – puolustukseksi esitettiin kansallinen suvereenisuus. Kun kollegaamme Ruiz Mateosta estettiin vannomasta valaa Espanjassa, koska häntä vastaan oli vireillä oikeusjuttu, puolustukseksi esitettiin kansallinen suvereenisuus. Kun minun poliittista mielipiteenvapauttani vastaan hyökättiin, te ette halunneet puolustaa koskemattomuuttani ja puolustukseksi sanottiin kansallinen suvereniteetti.

Hodie mihi, cras tibi, tänään on minun vuoroni, teidän on huomenna!

(Suosionosoituksia ITS-ryhmältä)

  Puhemies. – Tämä asia viedään puheenjohtajakokouksen käsiteltäväksi. Siitä keskustellaan huomenaamuna, ja uskoakseni Euroopan parlamentin suuri enemmistö on asettunut jäsen Geremekin kannalle. Yksi kerta ei tapa, mutta koska olen puhemies, minäkin haluan tarjota täyden tukeni.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

7. Äänestykset (jatkoa)

7.1. EY:n perustamissopimuksen IV osaston määräysten mukauttaminen – yhteisöjen tuomioistuin (äänestys)

- Szájerin mietintö (A6-0082/2007)

– Ennen äänestystä

  József Szájer (PPE-DE), esittelijä. – (HU) Euroopan parlamentilla on velvollisuus huolehtia Euroopan kansalaisten oikeussuojasta. Täällä Euroopan parlamentissa tuetaan laajalti sopimusta Euroopan perustuslaista, joka olisi merkittävä vaihe tuomioistuimen tuomiovallan kannalta. Silti me olemme onnekkaassa asemassa, kun meidän ei tarvitse odottaa tässä asiassa perustuslakisopimuksen syntyä, sillä Amsterdamin sopimuksessa on siirtymämääräys, "siirtymäväylä".

Esittelemässäni mietinnössä puolletaan selkeästi siirtymäkauden eli "siirtymäväylän" käyttöä ja laajennetaan Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen toimivaltaa Euroopan unionin viisumia sekä pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevissa asioissa. Näin ehdotukseni mahdollistaisi Euroopan unionin oikeudellisten takeiden vahvistamisen perusoikeuksien suhteen. Haluan tällä tavoin helpottaa yhteisön sääntöjen ja lainsäädännön yhtenäistä tulkintaa ja soveltamista sekä yhtenäisen oikeudellisten takeiden järjestelmän perustamista. Parlamentti ei kehota neuvostoa nopeuttamaan siirtymämääräykseen eli "siirtymäväylän" hyväksymistä nyt ensimmäistä kertaa tuomioistuimen toimivaltaa koskevien rajoitusten poistamiseksi sopimuksen 4 artiklan osalta. Pyydän parlamenttia kannattamaan ehdotustani.

7.2. Monenvälinen ydinvoima-alan ympäristöohjelma Venäjän federaatiossa (äänestys)

- Remekin mietintö (A6-0126/2007)

7.3. Yhteiset siviili-ilmailun turvaamista koskevat säännöt (äänestys)

- Costan suositus (A6-0134/2007)

– Ennen äänestystä

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, eilisen keskustelun aikana komission jäsen Barrot ilmoitti, että hänellä oli hallussaan kirjallinen versio komission kannasta jäsenten ehdottamiin tarkistuksiin, ja huomaan, ettei tätä asiakirjaa ole jaeltu. Pyydän teitä varmistamaan, että komission kannat annetaan jäsenten tietoon, koska monet jäsenet odottavat, että he saavat nämä kannat selville.

  Puhemies. – Hyvä on, jäsen Goebbels, me varmistamme, että näin käy.

8. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. – Hyvät parlamentin jäsenet, minulla on ilo ilmoittaa, että parlamenttien välisten suhteiden puitteissa parlamentissa vierailee lähipäivinä suhteista Euroopan unioniin vastaava knessetin valtuuskunta, jota johtaa sen puheenjohtaja Amira Dotan. Osoitan lämpimät tervetulotoivotukseni puheenjohtaja Dotanille ja hänen valtuuskuntansa jäsenille. Haluan korostaa, että parlamentti pitää vierailua hyvin tärkeänä.

(Suosionosoituksia)

He istuvat vasemmalla, ja toivotan heidät sydämellisesti tervetulleiksi.

9. Äänestykset (jatkoa)

9.1. Tulvariskien arviointi ja hallinta (äänestys)

- Seeberin suositus (A6-0064/2007)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuheenjohtaja Hans-Gert PÖTTERING

10. Juhlaistunto – Intia

  Puhemies. Arvoisa presidentti, hyvät parlamentin jäsenet, minulle on suuri ilo toivottaa Intian tasavallan presidentti Abdul Kalam tänään tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. Sydämellisesti tervetuloa, arvoisa presidentti.

Ennen valintaanne presidentiksi teidät tunnettiin Intian avaruus- ja atomienergiaohjelman suunnittelijana, ja teillä on kansainvälinen maine yhtenä Intian merkittävimmistä tieteilijöistä. Valtaosa elämästänne on ollut tähän asti omistettu tieteelle ja teknologialle, ja olette aina antanut sijaa näkemykselle, jonka mukaan kehitysmaiden tulisi päästä muiden rinnalla toiselle sijalle, kun huipputeknologian hedelmiä korjataan, sillä teknologia luo – oikein käytettynä – kasvua ja voi auttaa parantamaan köyhien jokapäiväistä elämää. Tämä parlamentti on epäilemättä samaa mieltä kanssanne ja on siksi tyytyväinen Intian osallistumiseen EU:n rahoittamiin tutkimusohjelmiin ja esimerkiksi Galileo-yhteistyöhön.

Tieteen ja teknologian edistäjän roolinne ohella olemme vaikuttuneita myös teidän valinnastanne Intian tasavallan presidentiksi vuonna 2002, jolloin saavutitte ylivoimaisen äänten enemmistön eri puoluepiireistä, mikä ei ole teille tamilina ja muslimina hinduenemmistöisessä maassa mikään mitätön suoritus. Se todistaa teidän suuresta taidostanne saattaa ihmiset yhteen eri taustojen, kulttuurien ja uskontojen piiristä. Intia on monien kansojen ja uskontojen maa, ja maailman suurimpana demokratiana se voi kannustaa uusia ja nuoria demokratioita eteenpäin.

Euroopan unionin ja Intian suhteet ovat alkaneet jo 1960-luvun alusta, kun Intia loi ensimmäisten valtioiden joukossa diplomaattisuhteet tuolloiseen Euroopan talousyhteisöön.

Yhteydenpitomme ja yhteistyömme parlamentaarisella tasolla ovat pitkäkestoisen prosessin myönteisiä tuloksia, sillä ensimmäinen Euroopan parlamentin ja Lok Sabhan välinen tapaaminen järjestettiin vuonna 1981. Vuosien ajan parlamentaarinen yhteydenpito Euroopan parlamentin ja Intian välillä tapahtui institutionaalisesti suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon (SAARC) vastaavan valtuuskunnan muodossa. Sekä Euroopan unioni että Intia ovat muuttuneet perustavalla tavalla viime vuosien aikana.

Olen iloinen voidessani kertoa teille, että Euroopan parlamentti on viimeksi kuluneen kuukauden aikana perustanut – SAARC:n valtuuskunnasta riippumatta – parlamentin Intian-suhteiden valtuuskunnan. Tämä toimi on osoitus maanne alati kasvavasta merkityksestä Euroopan unionille. Arvoisa presidentti, olisimme erittäin iloisia, jos Lok Sabha vastaisi perustamalla suhteista Euroopan parlamenttiin vastaavan valtuuskunnan, jotta näistä syvenevistä suhteista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty ja helpotettaisiin parlamenttien välistä yhteydenpitoa.

Arvoisa presidentti, teidät kutsui parlamenttiin suuresti arvostettu edeltäjäni Borell Fontelles, joka on läsnä täällä tänään, ja minulle oli suuri ilo saada toistaa kyseinen kutsu teille.

Intian ja Euroopan unionin suhteet eivät ole pelkästään taloudellisesti vaan myös poliittisesti hyvin merkittävät. Kulttuurien vuoropuhelu on niin ikään erittäin merkittävää. Siksi on suuri ilo pyytää teitä, arvoisa presidentti, puhumaan Euroopan parlamentin jäsenille.

(Suosionosoituksia)

  Abdul Kalam, Intian tasavallan presidentti. (EN) Hyvät ystävät, tervehdin teitä kaikkia. Erityisesti haluan tervehtiä Hans-Gert Pötteringiä, Harald Rømeriä, Klaus Welleä ja Ciril Stokeljia.

Arvoisat parlamentin jäsenet, hyvää päivää.

Olen iloinen saadessani olla täällä Euroopan parlamentin jäsenten kanssa Euroopan unionin 50-vuotisjuhlan hetkellä. Mietin, millaisia ajatuksia voisin teille kertoa. Kuten tiedätte, demokraattisena kansakuntana Intialla on kokemusta yli miljardin ihmisen johtamisesta monikielisessä, monikulttuurisessa ja moniuskonnollisessa järjestelmässä. Hyvät ystävät, haluan jakaa nämä kokemukseni teidän kanssanne.

Euroopan sivilisaatiolla on ainutlaatuinen asema ihmiskunnan historiassa. Sen asukkaat lähtivät urhoollisesti tutkimaan Maa-planeettaa, mikä johti monien ajatusten ja järjestelmien löytämiseen. Euroopassa ovat syntyneet tieteen pioneerit, ja se on johtanut teknologioiden kehitykseen. Kansojen väliset konfliktit kestivät Euroopassa satoja vuosia, ja nähtiin myös kaksi maailmansotaa. Tätä taustaa vasten ja tämän tarmon ansiosta te olette nyt perustaneet Euroopan unionin, jonka tavoitteena on rauha ja vauraus koko alueella. Euroopan unionista on tullut kansakuntien välisen yhteenliittymisen esimerkki, jossa sodan todennäköisyys on käytännössä olematon ja jossa on päästy kestävään alueelliseen rauhaan.

Ennen kuin aloitin matkani Eurooppaan, mietin, miksi Eurooppa ja Intia ovat omalaatuiset ja luonnolliset kumppanit? Onko meillä yhteistä historiaa ja perintöä ja mahdollisesti tulevaisuudessa yhteinen kohtalo? Tätä kysymystä pohdin. Olin yllättynyt siitä, mitä havaitsin: keskinäisten yhteyksiemme syvyys ja elinvoima ovat kielen, kulttuurin, vanhojen uskontojen ja kansojen liikkeiden ansiosta kestäneet ajan kuorman. Tämä kaikki on kypsynyt erittäin vahvaksi siteeksi pitkäaikaisen kaupan ja monilla tieteen ja teknologian aloilla älyllisesti tyydyttävän yhteistyön ansiosta. Esimerkiksi Italian tieteellinen satelliitti Agile laukaistiin 23. huhtikuuta 2007 Intian polaarisatelliittien kantorakettijärjestelmän avulla erittäin tarkalle kiertoradalleen. Intian ja Euroopan tiedemiehet ovat erittäin innoissaan. Onnitelkaamme heitä.

Intia on oppinut vuosien mittaan maana kehittymään ja säilyttämään ainutlaatuisen ykseyden monimuotoisuuden keskellä. Samalla tavoin Euroopan unionin suurin panos on ollut sen osoittaminen maailmalle, että on mahdollista rakentaa vahva kansakuntien unioni kansallisesta identiteetistä tinkimättä. Siitä on tullut innoittava malli ja esimerkki, jota jäljitellään kaikilla maailman alueilla. Euroopan unioni ja Intia kannattavat taloudellisen kehityksen sosiaalista mallia, ja me kannustamme tasa-arvoisen kasvun mallia. Olemme kummatkin tietoisia siitä, että kasvun on kunnioitettava ympäristöä ja oltava kestävää tulevien sukupolvien vuoksi. Intian ja Euroopan unionin arvokkaan vuosisataisen kokemuksen avulla voimme kehittää maailmanlaajuisen yhteistyön opin alueellisen yhteistyön ja kansakuntiemme keskeisen osaamisen pohjalta.

Euroopan unioni ja Intia lähettävät maailmaan sanomaa, jonka mukaan alueellinen yhteensovittaminen ja alueiden välinen yhteistyö johtavat kaikkia hyödyttävään tilanteeseen, jolloin sivilisaatiomme voimistuu poliittisesti ja sosiaalis-taloudellisesti. Panoksemme on onnistunut, jos pystymme ennen 21. vuosisadan päättymistä muuntamaan kaikki alueet tyytyväisiksi kansakunniksi, joista syntyy unioneista koostuva maailma. Tässä yhteydessä mieleeni tuli intialaisen runoilijan runo. Hän sanoi 3 000 vuotta sitten klassiseksi tamiliksi kirjoittamassaan runossa: mikä tarkoittaa: "Olen maailmankansalainen. Jokainen kansalainen on minun sukulaiseni ja ystäväni". Näin hän sanoi 3 000 vuotta sitten.

Tätä taustaa vasten olen tuonut Intiasta viestin, jolla voidaan panna alulle kolme tärkeää Intian ja Euroopan unionin tehtävää, joilla edistetään maailmanrauhaa ja vaurautta. Ehdotan näitä tehtäviä Intian kokemuksen ja Euroopan unionin tarmokkuuden perusteella.

Ensimmäinen tehtävä on valaistuneen yhteiskunnan kehittäminen. Sellaisessa kansalaisilla on arvojärjestelmä, joka johtaa vauraaseen ja rauhanomaiseen maailmaan.

Toinen ajatus on energiariippumattomuuden saavuttaminen. Yleensä puhutaan energiavarmuudesta. Minä puhun energiariippumattomuudesta: se on kolmiulotteinen lähestymistapa energiavalintaan, ja siinä ilmenee tavoite puhtaaseen maailmaan.

Kolmas päämäärä on maailman osaamiskeskus, johon yhdistetään Euroopan unionin ja Intian ydinosaaminen tietyillä aloilla, jotta voimme tuottaa ratkaisuja vesihuollon, terveydenhuollon ja valmiuksien kehittämisen kaltaisilla kriittisillä aloilla.

Kun kansakunnat liittyvät yhteen rakentaakseen koossapysyvän yhteiskunnan, on varmistettava, että kehityksen hyödyt kattavat kaikki yhteiskunnan sektorit. Maailmanlaajuinen köyhyys, lukutaidottomuus, työttömyys ja puute herättävät vihan ja väkivallan voimia. Nämä voimat liitetään johonkin aiempaan todelliseen tai koettuun historialliseen vihamielisyyteen, hirmuvaltaan, epäoikeudenmukaisuuteen, etnisiin kysymyksiin ja uskonnolliseen fundamentalismiin, jotka johtavat ääriliikkeiden syntymiseen eri puolilla maailmaa. Niin Intia kuin Euroopan unionikin ovat saaneet todistaa ja todistavat edelleen eräiden yhteiskunnan harhaanjohdettujen osien vastenmielistä toimintaa. Meidän on yhdessä juurittava tällaisten ilmiöiden perussyyt, jotta löydämme kestävät keinot rauhan edistämiseksi. Miten me onnistumme siinä?

Tarvitsemme ikuisen hyvyyden ja turmeltumattomuuden kantovoiman ihmisen käytökseen. Sellaista kutsutaan "vanhurskaudeksi". Intiassa sanotaan seuraavasti:

"Kun vanhurskaus vallitsee sydämessä,

Luonteessa vallitsee kauneus.

Kun luonteessa vallitsee kauneus,

Kodissa vallitsee sopusointu.

Kun kodissa vallitsee sopusointu,

Kansakunnassa vallitsee järjestys.

Kun kansakunnassa vallitsee järjestys,

Maailmassa vallitsee rauha."

(Suosionosoituksia)

Arvoisat parlamentin jäsenet, tämä pätee koko maailmaan. Kun tarvitsemme rauhaa maailmaan, tarvitsemme järjestystä kansakuntaan. Tarvitsemme sopusointua kotiin. Niin Euroopassa, Intiassa kuin kaikkialla muuallakin maailmassa vanhurskauden alku on sydämessä. Miten me juurrutamme vanhurskauden kaikkien maailman kansalaisten sydämiin? Tämä on minun erikoisalani, ja juuri siitä haluaisin puhua teille.

Haluan aluksi käsitellä valaistuneen yhteiskunnan kehittämistä. Vanhurskauden henki sydämessäni haluan esitellä tällä merkittävälle kokoukselle menetelmän, jolla kehitetään tyytyväinen, vauras ja rauhaa rakastava yhteiskunta meidän maailmaamme. Kutsun sitä nimellä "Valaistuneen yhteiskunnan kehitys". Olen vaihtanut näitä ajatuksia monien älykköjen kanssa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä. Meidän on luotava valaistunut yhteiskunta, jossa on kolme osatekijää: 1) koulutus, johon sisältyy arvojärjestelmä; 2) henkisyydeksi muuttuva uskonto ja 3) yhteiskunnan muuttumisen mahdollistava taloudellinen kehitys.

Aloittakaamme ensimmäisestä osatekijästä. Olemme nähneet, että maailman rauhan siemenet ovat jokaisen yksilön sydämen vanhurskaudessa. Tällaiset vanhurskaat kansalaiset johtavat valaistuneen yhteiskunnan syntyyn. Arvojärjestelmän sisältävä koulutus on suunniteltava sellaiseksi, että sydämen vanhurskaus kehittyy nuoriin mieliin. Tämä on koulutuksen tehtävä. Ensisijainen oppimisympäristö on 5–17 vuoden iässä. Mieleeni tulee muinaisen kreikkalaisen opettajan lausuma muutama tuhat vuotta sitten: "Tuokaa minulle seitsenvuotias lapsi; peri lapsen sen jälkeen Jumala tai piru, ne eivät pysty muuttamaan lastani."

Siinä näkyy suurten opettajien voima ja se, minkä he voivat juurruttaa nuoriin mieliin. Vanhempien ja opettajien tulee istuttaa lapsiin moraalinen johtajuus. Se edellyttää näkemystä ihmisen omantunnon ainutlaatuisuudesta ja universaalisuudesta. Todellinen sivistys on valaistuneiden tunteiden ja valaistuneiden voimien hankintaa, jotta niiden avulla ymmärretään päivittäiset tapahtumat ja pysyvä totuus, joka yhdistää ihmisen ympäristöönsä, niin inhimilliseen kuin planetaariseenkin ympäristöönsä.

Muistan kauan sitten opiskelijana – melkein 57 vuotta takaperin – kuulemani luennot, joita piti Etelä-Intian Tiruchirappallissa sijaitsevan St Joseph’s College -jesuiittakoulun ylin auktoriteetti, rehtori isä Kalathil. Aina maanantaisin rehtori piti tunnin mittaisen luennon. Hän puhui yleensä tuolloin ja aiemmin eläneistä hyvistä ihmisistä ja siitä, mikä tekee ihmisestä hyvän. Hän luennoi sellaisista henkilöistä kuin Buddha, Kungfutse, kirkkoisä Augustinus, kalifi Omar, Mahatma Gandhi, Einstein ja Abraham Lincoln, ja kertoi omaan kulttuuriseen perimäämme kuuluvia opettavaisia tarinoita. Moraalitieteen tunnilla isä Kalathil keskittyi kuivailemaan merkittävimpiä tekijöitä, jotka olivat vaikuttaneet näiden suurmiesten kehittymiseen hyviksi ihmisiksi vanhempien huolenpidon, opetusten ja hyvien kirjojen lukemisen ansiosta. Vaikka sain nämä opit vuonna 1950 ollessani vielä collegessa, ne innoittavat minua tänäänkin.

On ehdottoman tärkeää, että jokaisen kansakunnan kouluissa ja opistoissa merkittävät opettajat pitävät tunnin mittaisia viikoittaisia oppitunteja kulttuuriperinnöstä ja siitä johdetusta arvojärjestelmästä. Kutsuttakoon niitä moraalitieteen oppitunneiksi. Niillä nuoria opetetaan rakastamaan omaa maataan ja muita ihmisiä ja saatetaan heidät korkeammille tasoille. Olen ehdottanut tätä menetelmää oman maani koulutusasiantuntijoille. Euroopan unioni voi pohtia sellaisen järjestelmän kehittämistä, jonka avulla oppilas oppii nämä perusopit kaikkien hyödyksi.

Seuraavaksi käsittelen uskonnon muuttamista henkiseksi voimaksi. Monien mielestä tehtävä on vaikea, mutta rohkenen olla eri mieltä. Haluan kertoa kokemuksesta, joka vakuutti minut siitä, että usko on muunnettavissa henkiseksi voimaksi.

Kuten kaikki tietävät, uskonnossa on kaksi osaa: teologia ja hengellisyys. Vaikka teologia on ainutkertainen joka uskonnossa, hengellinen tekijä levittää arvoja ihmisten omaksuttaviksi tarkoituksena edistää hyvää elämää ja hyvinvointia yhteiskunnassa, aineellisen elämänmenon tavoittelussa. Sain todistaa uskonnon ja tieteen yhdistymistä eräässä suuressa hankkeessa.

Intian avaruustutkimusohjelman perustaja professori Vikram Sarabhai ja hänen tiiminsä olivat 1960-luvun alkupuolella paikallistaneet avaruustutkimukseen teknisesti sopivimman paikan harkittuaan monia vaihtoehtoja. Etelä-Intian Keralassa sijaitseva Thumba valittiin avaruustutkimuskaupungiksi, koska se oli lähellä magneettista päiväntasaajaa. Näin se sopi ihanteellisesti ionosfäärin ja virtatihentymien tutkimukseen ylemmässä ilmakehässä. Minulla oli onni saada työskennellä professori Vikram Sarabhain kanssa kahdeksisen vuotta.

Vikram Sarabhain tärkein haaste oli sijoittaa keskus tälle alueelle. Professori Sarabhai lähestyi tavanomaiseen tapaan ensin Keralan hallintoviranomaisia. Kun hänelle oli näytetty maa-alue ja meren rannikko, hänelle kerrottiin, että alueella asui tuhansia kalastajia ja että paikalla oli vanha kirkko, St Mary Magdalene Church, sekä piispan talo ja koulu. Olisi siis erittäin hankalaa osoittaa tämä maa muuhun käyttöön, joten hallinto halusi tarjota maata muualta. Myös poliittiset viranomaiset olettivat, että tilanteesta tulisi hankala, koska alueella oli merkittäviä instituutioita ja uudelleenasutettavia henkiöitä. Professori oli kuitenkin hyvin määrätietoinen.

Ehdotettiin, että hän kääntyisi ainoan tilanteessa neuvomaan ja auttamaan kykenevän henkilön, piispa Peter Bernard Pereiran puoleen. Professori Sarabhai otti piispaan yhteyttä eräänä lauantai-iltana. Muistan edelleen heidän tapaamisensa, joka oli painuva historiaan. Monet meistä todistivat tapahtumaa. Isä Pereira huudahti: "Voi, Vikram, sinä pyydät lasteni kotia, kalastajien koteja, minun kotiani, piispan taloa ja Jumalan taloa, kirkkoa. Miten sinä voit?" Kummallakin miehellä oli erityinen ominaisuus: he osasivat hymyillä vaikeissakin tilanteissa. Isä Pereira pyysi professori Sarabhaita tulemaan kirkkoon sunnuntaiaamuna klo 9, ja sinne tämä myös ilmestyi joukkoineen. Kirkossa rukoiltiin, ja isä Pereira luki Raamattua. Rukouksen jälkeen piispa pyysi professori Sarabhain puhujakorokkeelle. Hän esitteli professorin seurakunnalle: "Rakkaat lapset, tässä on tiedemies, professori Vikram Sarabhai. Mikä tieteen tehtävä on? Me kaikki, myös tämä kirkko, hyödymme sähkövalosta. Voin puhua teille mikrofonin avulla teknologian ansiosta. Lääkärit hoitavat potilaita lääketieteen ansiosta. Tiede lisää ihmiselämän mukavuutta ja laatua teknologian kautta. Mikä on minun tehtäväni sananjulistajana? Rukoilen ihmisten puolesta, teidän hyvinvointinne ja rauhan puolesta. Lyhyesti sanottuna Vikram ja minä teemme samaa työtä: niin tiede kuin hengellisen työn tekijätkin etsivät Kaikkivaltiaan siunausta ihmiskunnan hyvinvoinnin toteutumiseksi ruumiissa ja sielussa. Professori Sarabhai kertoi, että hän haluaa rakentaa vuoden kuluessa rannan tuntumaan uuden laitoksen. Rakkaat lapset, kysyn teiltä, voimmeko luovuttaa kotimme, oman kotini ja Jumalan kodin, tälle suurelle tieteelliselle hankkeelle?"

Kun hän oli esittänyt kysymyksen, vallitsi täydellinen hiljaisuus, kuten nyt. Sitten koko seurakunta nousi seisomaan ja sanoi "aamen", niin että koko kirkko raikui.

Siihen kirkkoon tuli meidän suunnittelukeskuksemme, jossa aloitimme rakettien kokoonpanon. Tiedemiehet työskentelevät piispan talossa. Myöhemmin Thumba Equatorial Rocket Launching Station vei Vikram Sarabhai Space Centren perustamiseen, ja avaruustutkimus johti useiden avaruuskeskusten perustamiseen eri puolille maata. Kirkosta on tullut tärkeä opetuskeskus, jossa tuhannet perehtyvät Intian avaruusohjelman dynaamiseen historiaan ja erään tiedemiehen ja erään hengellisen johtajan valtavaan ymmärrykseen. Tietysti Thumban asukkaat saivat vastineeksi hyvin varustetut tilat, jumalanpalveluspaikan ja koulukeskuksen toisaalle, aivan kuten heille oli luvattu.

Kun muistelen tätä tapahtumaa, huomaan, miten valaistuneet hengelliset ja tieteelliset johtajat voivat yhdistää voimansa ja osoittaa kunnioitusta ihmiselämälle. TERLS:n ja VSSC:n perustamisen myötä maamme sai kyvyn laukaista raketteja, avaruusaluksia ja avaruussovelluksia, jotka ovat kiihdyttäneet Intian sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ennennäkemättömään vauhtiin.

Professori Vikram Sarabhai ja isä Peter Bernard Pereira eivät ole enää keskuudessamme, mutta ne meistä, jotka ovat vastuussa luomisesta ja kukkien kukkimisesta muodostavat itsessään erilaisen kukan, jota kuvataan Bhagavad Gîtâssa. Siinä sanotaan: "Katso kukkaa, miten anteliaasti se jakaa tuoksuaan, hunajaa. Se antaa kaikille, se antaa vapaasti rakkauttaan. Kun sen työ on tehty, se kuihtuu hiljaa. Yritä tulla kukan kaltaiseksi, joka on vaatimaton kaikista sen hyvistä ominaisuuksista huolimatta." Tämä on kaunis viesti ihmiskunnalle elämän tarkoituksesta. Se muistuttaa uskonnon henkisestä ulottuvuudesta. Osaammeko me kytkeä uskontojen henkisen ulottuvuuden rauhaksi kansakunnille ja maailmaan?

Minua pyydettiin puhumaan kulttuurien vuoropuhelusta, ja haluaisin muistella tapahtumaa, jollaisia ilmenee eri puolilla maatani. Näin tapahtuman 10-vuotiaana poikasena. Kotiimme kokoontui säännöllisin väliajoin kolme ainutlaatuista ihmistä: Pakshi Lakshmana Shastrigal, joka oli kuuluisan Rameshwaramin temppeli ylipappi, Veda-tuntija, Rameshwaramin saaren ensimmäisen kirkon rakennuttanut isä Bodal ja isäni, joka oli yksi moskeijan imaameista. Kaikilla kolmella oli tapana istuskella, keskustella saaren ongelmista ja etsiä niihin ratkaisuja. Lisäksi he loivat useita uskonnollisia kytkentöjä laupeuden tarkoituksessa. Nämä kytkennät levisivät nopeasti muiden saaren asukkaiden keskuuteen, kuin kukkien tuoksu. Se näky tulee aina mieleeni, kun keskustelen ihmisten kanssa uskontojen vuoropuhelusta. Intian etuna on ollut tällainen sielujen yhdentyminen tuhansien vuosien ajan. Kaikkialla maailmassa on erityisesti nyt tarvetta rehelliseen kulttuurien, uskontojen ja sivilisaatioiden väliseen vuoropuheluun.

Nämä kaksi esimerkkiä ovat vakuuttaneet minut siitä, että uskontojen välille voidaan luoda siltoja henkisen ulottuvuuden avulla. Aina tavatessani nuoria ja kokeneita henkilöitä omassa maassani, kerron näistä kahdesta kokemuksesta. Monilla muillakin voi olla kotimaassani ja maailmalla vastaavia kokemuksia. Tällaista "ilosanomaa" meidän on levitettävä kaikkialle maailmaan.

Keskustelkaamme nyt kolmannesta tärkeästä valaistuneen yhteiskunnan osatekijästä, taloudellisen kehityksen aikaansaamisesta yhteiskunnan muuttamiseksi. Saanen käyttää Intiaa taas esimerkkinä, vaikka sama pätee moniin maailman osiin, myös Euroopan unioniin.

Intian talous on nousuvaiheessa. Kasvu on huomattavaa teollisuuden ja palvelujen sektoreilla. Meidän tehtävänämme on levittää talouskasvua kaikkialle maahan, myös maaseudulle. Miljardin hengen kansasta melkein 220 miljoonan elämänlaatua on parannettava niin maaseudulla kuin kaupunkialueillakin. Vaikka BKT:n kasvu osoittaa taloutemme kasvavan, ihmisten osallistuminen on olennainen osa tarvittavien tavoitteiden saavuttamisessa. On tärkeää varmistaa, että kansalaisilla on tukenaan hyvä elämänlaatu, johon kuuluvat ravitseva ruoka, hyvä asuinympäristö, puhdas elinympäristö, edullinen terveydenhoito, laadukas koulutus ja tuottava elinkeino yhdistettynä arvojärjestelmään, joka perustuu kulttuuriperintöön ja johtaa kansakunnan kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja miljardiin hymyileviin kasvoihin. Ne indikoivat kansallisen hyvinvointi-indeksin kasvua. Kasvuvauhdin saavuttamiseksi olemme nimenneet viisi aluetta, joissa Intialla on ydinosaamista integroituun toimintaan: 1) maatalous ja elintarvikejalostus, 2) koulutus ja terveydenhuolto, 3) tieto- ja viestintäteknologia, 4) infrastruktuurien kehitys, mukaan lukien PURA-hanke (kaupunkialueiden mukavuuksien rakentaminen maaseutualueille) ja 5) itseluottamus kriittisissä teknologioissa. Aiomme toteuttaa vision, jossa Intia muutetaan kehittyneeksi kansakunnaksi vuoteen 2020 mennessä virittämällä ja herättämällä 540 miljoonaa alle 25-vuotiasta intialaisnuorta ajattelemaan.

Olemme tähän mennessä käsitelleet kolmiulotteista lähestymistapaa, jossa järjestetään arvoperustainen koulutus, muunnetaan Intian henkinen voima ja taloudellisen kehitys uskonnon avulla yhteiskunnalliseksi kehitykseksi, joka johtaa valaistuneen yhteiskunnan kehittymiseen. Tämä integroitu kolmiulotteinen menetelmä valaistuneen yhteiskunnan kehittämiseksi raivaa tietä rauhantahtoisille, vauraille, tyytyväisille kansakunnille ja sitä kautta maailmalle, jossa ei ole ääriliikkeitä eikä niiden syntyyn johtavia siemeniä. Verkkosivustossani www.presidentofindia.nic.in olen kertonut, miten tärkeä täysivaltainen ja kyvykäs maailman keho on kehitettäessä valaistuneista kansalaisista koostuvia kansakuntia. Olen erittäin iloinen voidessani vaihtaa ajatuksia, ideoita ja toimintamalleja tämän tehtävän tiimoilta parlamentin jäsenten kanssa sen jälkeen, kun he ovat vierailleet sivustossani.

Seuraavaksi haluaisin käsitellä toista tavoitetta, energiariippumattomuuteen pyrkimistä. Kun nykyisin analysoidaan maapalloamme uhkaavia kriittisiä ongelmia, mieleen tulee kaksi tärkeää aihetta. Ensimmäinen on fossiilisista aineista koostuvien öljy-, kaasu- ja hiilivarantojen jatkuva hupeneminen, josta Maailman energiafoorumi varoittaa ja josta te kaikki olette tietoisia. Toinen on ympäristön jatkuva taantuminen, joka johtuu pääasiassa fossiilisten aineiden laajamittaisesta käytöstä energian tuottamiseen. Ratkaisu näihin ongelmiin on energiariippumattomuus, jonka olen esitellyt omassa maassani. Se voi olla sovellettavissa moniin maihin. Millaista energiariippumattomuutta olen Intialle ehdottanut?

Intiassa on 17 prosenttia maailman väestöstä mutta vain noin 0,8 prosenttia maailman tunnetuista öljy- ja maakaasuvaroista. Maamme kahden viime vuosikymmenen kehityksen perusteella sen energiantuottokapasiteetin on noustava nykyisestä 130 000 Megawatin kapasiteetista 400 000 Megawattiin vuoteen 2030 mennessä. Luvussa on otettu huomioon suunniteltu energiansäästö sekä energiatehokkaiden laitteiden ja järjestelmien suunnittelu ja tuotanto.

Olen ehdottanut erilaisia järjestelmiä. Euroopan unionissa ja Intiassa käytettävien aurinkokennojen tehokkuuden on lisäännyttävä nykyiseltä 20 prosentin tasolta 50 prosenttiin. Tämä saavutetaan hiilinanoputkipohjaisiin aurinkosoluihin keskittyvän tutkimuksen avulla. Toriumreaktoreista voidaan todeta, että torium on halkeamiskelvoton aine. Se on siis muunnettava halkeamiskelpoiseksi aineeksi nopean nopeahyötyteknologian avulla. Biopolttoaineiden alalla haasteina ovat biopolttoaineviljelmien parempi tuotto, tehokkaammat esteröintiteknologiat ja autotehtaiden linjojen muutokset. Näillä kolmella tutkimusalueella tarvitaan tiivistä yhteistyötä Euroopan unionin ja Intian kesken. Ehdotan, että perustamme Intian ja EU:n uusiutuvan energiaohjelman, jossa harjoitetaan pitkälle vietyä tutkimus- ja kehitystyötä kaikkien uusiutuvien energiamuotojen alalla, jotta saamme käyttöön kaupallisesti hyödynnettäviä laajamittaisia voimalaitoksia ensin vuosikymmenen kuluessa.

(Suosionosoituksia)

Haluan päättää puheenvuoroni "maailman osaamiskeskukseen". Koska Intialla on kokemusta kahdesta kansainvälisesti onnistuneesta yhteistyöyrityksestä alkaen suunnittelu- ja toteutusvaiheesta aina markkinointiin, ehdotan, että kehitämme "maailman osaamiskeskuksen", johon yhdistetään EU:n ja Intian kansakuntien ydinosaaminen tieteen ja teknologian alalla, jolloin pystymme kehittämään ainutlaatuisia järjestelmiä koko maailman käyttötarkoituksiin. "Maailman osaamiskeskuksessa" toimisi eri alojen tietotuotteiden, -järjestelmien ja -palvelujen yhdistetty suunnittelu- ja kehityskeskus sekä kustannustehokas tuotanto ja markkinointikeskus, joka hyödyntäisi kumppanikansojen ydinosaamista kansainvälisillä markkinoilla. "Maailman osaamiskeskus" olisi tieteen, teknologian, teollisuuden, yritysjohdon ja markkinoinnin kohtauspaikka.

Seuraavaksi on mietittävä "Maailman osaamiskeskuksen" tehtäviä. Bioteknologian, nanoteknologian ja tietoteknologian lähentymisen odotetaan vaikuttavan kaikkiin ihmiskuntaan liittyviin osa-alueisiin. "Maailman osaamiskeskus" ottaa tehtäviä seuraavassa käsiteltävillä aloilla, jotka ovat meille kaikille hyvin tärkeitä ja auttavat tekemään maailmasta turvallisen, kestävän, rauhanomaisen ja vauraan paikan elää.

Ensimmäinen niistä on vesi: meriveden suolanpoisto aurinkoenergian avulla, kanavointi ja jokien verkottaminen, edullinen juomavesi.

Toinen on terveydenhoito: diagnosointi, lääkkeiden jakelujärjestelmä, rokotteiden kehitys ja tuotanto HIV:n, tuberkuloosin, malarian ja sydäntautien torjuntaan.

Kolmas on maanviljely ja elintarvikejalostus: ruokaviljojen tuotantoa on lisättävä ja kasvatettava niitä entistä pienemmällä maa-alalla, veden ja ihmistyövoiman käyttöä on vähennettävä ja huomioitavaruoan säilytys, elintarvikejalostus, edullinen varastointi ja jakelu.

Neljäs on tietotuotteet: laitteistot, ohjelmistot ja verkottaminen ja tallennusvälineet, kuten käsimikrofonit ja nanoelektroniset laitteet.

Neljäs on kuljetusjärjestelmät: fossiilisia polttoaineita käyttämättömät kuljetusjärjestelmät, joissa käytetään uusiutuvia energianlähteitä, turvallisuusjärjestelmät, laitteistot ja upotettujen ohjelmistojen integrointi.

Kuudes on asuminen: energiatehokas, vettä säästävä ja saastuttamaton asuminen.

Seitsemäs on suuronnettomuuksien ennustaminen ja hallinta: maanjäristysten ennustaminen, sademäärän ennustaminen tietyissä pilviolosuhteissa.

Viimeisenä mainitsen valmiuksien kehittämisen: osaavan henkilöstön kehittäminen kaikkia yllä mainittuja osa-alueita varten, mukaan lukien maailman huippuosaamista edustavan henkilöstön kehittäminen.

Euroopan unionilla on valtava määrä tieteellistä potentiaalia ja rikas tutkimuskulttuuri. Intia on puolestaan noussut esiin todistetun tieteellisen ja teknologisen potentiaalin johtavana valtiona, monilla yhteiskunnallisten tehtävien eri osa-alueilla, ja suunta on kasvamaan päin. Niiden kansakuntien yhdistettyä voimaa voidaan käyttää sekä Intian että EU:n eduksi liittäytymällä yhteen kumppaneiksi ja perustamalla "Maailman osaamiskeskus".

Totean yhteenvetona, että kuten olemme huomanneet, meidän unelmiamme ja ongelmiamme yhdistää näkyvä yhteinen lanka. Kun olen seurassanne, minusta tuntuu, että tulossa on kauniiden sielujen tuottamia kauniita ratkaisuja. Kauniit sielut tuottavat luovuutta. Tämä on Intian ja Euroopan unionin yhteistä perinnettä.

Olen esitellyt kolme tehtävää: valaistuneen yhteiskunnan kehittäminen, "energiariippumattomuuteen pyrkiminen" ja "Maailman osaamiskeskuksen" perustaminen. Nämä Intian ja EU:n tehtävät vahvistavat edelleen strategista kumppanuuttamme ja muodostavat perustan 1,5 miljardin ihmisen elämän muuttumiselle, joka lopulta johtaa sivilisaatioiden yhtymiskohtaan.

Voimme täyttää näiden tehtävien aiheuttamat haasteet etsimällä innoitusta Maharishi Patanjalin sanoista noin 2 500 vuoden takaa. Hän sanoi: "Kun saat innoitusta suuresta päämäärästä, erinomaisesta hankkeesta, kaikki ajatuksesi ylittävät omat rajansa. Sielusi nousee rajoitusten yläpuolelle, tietoisuutesi laajenee joka suuntaan, ja olet äkkiä uudessa, erinomaisessa ja ihanassa maailmassa. Uinuvat vahvuudet, kyvyt ja lahjat heräävät, ja huomaat olevasi paljon suurempi persoona kuin koskaan uneksitkaan."

Ihailen suuresti Euroopan unionia. Olen kirjoittanut siitä runon, jonka haluaisin lukea teille.

(Suosionosoituksia)

Runon nimi on "Viesti Äiti-Intialta Euroopan unionille".

"Kaunis ympäristö johtaa kauniisiin sieluihin.

Kaunis ympäristö johtaa kauniisiin sieluihin.

Kauniit sielut tuottavat raikkautta ja luovuutta,

Loivat maan ja meren tutkimusmatkailijat,

Loivat Euroopan unionin,

Loivat maan ja meren tutkimusmatkailijat,

Luovat innovatiivisen mielen,

Luovat uusia tieteellisiä mieliä kaikkialle. Miksi?

Palaa moniin löytöihin.

Löydä maanosa.

Tajuatko löytäneesi maanosan?

Löydä maanosa ja tuntemattomat maat.

Seikkaile tutkimattomiin osiin.

Luo uusia valtateitä.

Parhaiden mielissä,

Parhaiden mielissä myös meille syntyi,

Tuotti taiston ja vihan siemeniä,

Satoja vuosia sotaa ja verta.

Miljoonia ihanista lapsistani hukkui maahan ja mereen.

Kyyneltulva valtasi monet kansat,

Monet hukkuivat surun valtamereen.

Silloin syntyi visio Euroopan unionista.

Äänestettiin ettei koskaan enää suunnata ihmisen osaamista itseään eikä muita vastaan.

Yhdistivät ajatuksensa, syntyi toiminta, jolla Eurooppaan saadaan vauraus,

Ja rauha sitoi Euroopan unionin.

Nuo ilon aiheet houkuttivat galaksini planeetan ihmisiä.

Nuo ilosanomat houkuttivat galaksini planeetan ihmisiä.

Oi, Euroopan unioni, levitköön sinun kutsumukseksi kaikkialle kuten ilma, jota hengitämme.

Sellainen oli runoni.

(Suosionosoituksia)

Rakkaat ystävät, haluan lopuksi välittää maani miljardin ihmisen terveiset kaikille Euroopan parlamentin jäsenille ja teidän kauttanne kaikille Euroopan unionin maiden kansalaisille.

Jumalan siunausta kaikille.

(Parlamentti osoittaa puhujalle suosiota seisaallaan.)

  Puhemies. Arvoisa presidentti Kalam, kiitän teitä Euroopan parlamentin puolesta tästä merkittävästä ja innoittavasta puheesta. Se oli ainutlaatuisimpia koskaan kuulemiamme puheita.

(Suosionosoituksia)

Valtiomiehen, tiedemiehen ja runoilijan esittämänä se oli ainutlaatuinen. Kiitos. Uskon, että meidän on ennen kaikkea kuunneltava toisiamme, jotta ymmärrämme toisiamme paremmin ja jotta osaamme kunnioittaa toisiamme ja tehdä työtä yhdessä. Se oli teidän viestinne. Toivotan teille ja teidän suurelle kansakunnallenne kaikkea parasta, ja esitän parhaat onnentoivotukseni myös Intian suuren kansakunnan ja Euroopan unionin yhteistyölle.

(Jatkuvia suosionosoituksia)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies Pierre MOSCOVICI

11. Äänestykset (jatkoa)

11.1. Pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävät lääkkeet (äänestys)

– Mikolášikin mietintö (A6-0031/2007)

– Ennen äänestystä:

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan käyttää esittelijänä tämän tilaisuuden selventääkseni erästä asiaa samalla kun esittelen tämän mietinnön.

Jotkut varjoesittelijöinä toimineista kollegoistani ovat ohittaneet minut ja esittäneet osaa yksi niin sanottuna neuvoston kanssa tehtynä kompromissina. Tuomitsen tämän toimintatavan ja vastustan sitä jyrkästi, sillä se heikentää parlamentin asemaa.

Euroopan parlamentissa on kahdeksan poliittista ryhmää, mutta näistä yli 70 tarkistuksesta on sopinut vain kolme ryhmää: Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä sekä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto. Neuvosto ei ole ilmoittanut meille, että Coreper olisi hyväksynyt tämän paketin. Siksi kehotan teitä äänestämään osaa yksi vastaan ja osan kaksi puolesta, sillä osa kaksi on parlamentin valiokuntien tekemän työn tulosta.

Samalla haluan tuoda kuitenkin selvästi esiin, että kuuntelen Euroopan parlamentin mielipiteitä ja että äänestän pääesittelijänä ehdottomasti tämän ehdotuksen puolesta.

  Dagmar Roth-Behrendt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain korostaa, että minä ja joidenkin muiden poliittisten ryhmien jäsenet käytimme demokraattista oikeuttamme esittää tarkistuksia määräaikaan mennessä. Painotan, että kaikki osan yksi tarkistukset vastaavat valiokunnan äänestystulosta ja ovat linjassa sen sopimuksen kanssa, joka saatiin aikaan teknisessä kolmikantamenettelyssä esittelijän kanssa, ja että esittelijä päätti myöhemmin olla jatkamatta kyseistä menettelyä. Emme ylittäneet valtuuksiamme yhdessäkään kohdassa, ja ehdotankin, että siirrymme äänestykseen. Olen aina noudattanut täällä sovellettavia demokraattisia menettelyjä.

(Suosionosoituksia)

– Ennen tarkistuksesta 66 toimitettua äänestystä:

  Hartmut Nassauer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, katson, ettei kompromissitarkistus kata tarkistusta 66, ja olisin kiitollinen, jos voisimme äänestää siitä erikseen.

  Puhemies. – Tehdyn analyysin mukaan sairaaloiden poikkeuslupia koskeva tarkistus 127 kattaa tarkistuksen 66. Katson siksi, että näistä asioista on jo äänestetty.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, jotta äänestys sujuisi varmasti asianmukaisesti, pyydän, että kun ilmoitatte nimenhuutoäänestyksen alkamisesta, odottaisitte hieman kauemmin ennen sen päättämistä, sillä joidenkin jäsenten on vaikea pysyä mukana nopeassa tahdissanne.

(Suosionosoituksia)

Olkaa siis hyvä ja odottakaa muutama sekunti pidempään äänestyksen käynnistämisen ja sulkemisen välillä. Kiitos.

– Ennen komission tarkistetusta ehdotuksesta toimitettua äänestystä:

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, äänestysluetteloni mukaan meidän olisi pitänyt äänestää myös tarkistuksista 24, 35, 44, 45, 61 ja 62 kahdessa osassa sekä tarkistuksesta 66, mitä emme ole tehneet. Pyydän siksi teitä ystävällisesti käynnistämään niistä äänestyksen. Kiitos.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Mikolášik, ensimmäinen paketti kattoi nämä tarkistukset.

11.2. Rikosoikeudelliset toimenpiteet teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi (äänestys)

– Zingarettin mietintö (A6-0073/2007)

– Ennen tarkistuksesta 46 toimitettua äänestystä:

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan selventää, että tämän direktiivin soveltamisala pitäisi rajata piratismiin ja väärentämiseen. Koska sitä on tarkoitus soveltaa eri jäsenvaltioissa, joiden oikeudelliset järjestelmät poikkeavat toisistaan, ehdotamme, että tässä tarkistuksessa puhuttaisiin "teollis- ja tekijänoikeuksien" sijasta "tekijänoikeuksista ja niihin liittyvistä oikeuksista". "Teollis- ja tekijänoikeuksilla" ei tarkoiteta ainoastaan tekijänoikeutta, vaan tekijänoikeutta ja siihen liittyviä oikeuksia. Tämä on suullinen tarkistus.

(Suullista tarkistusta ei hyväksytty.)

11.3. Alusliikennettä koskeva yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmä (äänestys)

– Sterckxin mietintö (A6-0086/2007)

– Ennen tarkistuksesta 46 toimitettua äänestystä:

  Luis de Grandes Pascual (PPE-DE). – (ES) Esitän lyhyesti tämän suullisen tarkistuksen perustelut. Matkailu- ja liikennevaliokunta hyväksyi alun perin tarkistuksen 46, jonka esitin itse, sekä jäsen Sterckxin esittämän tarkistuksen 50. Tämän jälkeen yksiköt ovat huomanneet, että näiden tarkistusten tietyt päivämäärät ovat osittain keskenään ristiriidassa.

Olemme päässeet asiasta sopimukseen ja katsomme, että paras ratkaisu on tehdä tarkistukseen 46 suullinen tarkistus, joka koskee yksinkertaista lisäystä ja jonka luen parlamentille englanniksi: "and in any case not later than 1 July 2008".

Näin kummankaan tarkistuksen merkitystä ei muutettaisi ja ristiriita ratkeaisi lainmukaisella tavalla.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

11.4. Meriliikennealan onnettomuuksien tutkinta (äänestys)

– Kohlíčekin mietintö (A6-0079/2007)

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, pyydän muuttamaan äänestysten järjestystä. Olisi parempi äänestää ensin johdanto-osan 11 kappaleeseen tehdystä tarkistuksesta 26, koska se on laajempi kuin samaan kappaleeseen tehty tarkistus 1.

  Puhemies. – Äänestysluettelo on laadittu työjärjestyksen mukaisesti, mutta toimin esittelijän pyynnön mukaisesti, ellei parlamentti vastusta sitä.

11.5. Merten ja sisävesien matkustajaliikenteen harjoittajien vastuu onnettomuustapauksissa (äänestys)

– Costan mietintö (A6-0063/2007)

– Ennen äänestystä:

  Paolo Costa (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, käytän puheenvuoron todetakseni selvyyden vuoksi, että kehotan esittelijänä teitä kaikkia äänestämään nimenhuutoäänestyksessä kaikkea sellaista vastaan, mikä ei ole valiokunnan esittämää.

Teen näin varmistaakseni sen, ettei Euroopan unionin tarvitse puuttua asioihin seuraavan kerran, kun jollakin suurella eurooppalaisella joella tapahtuu onnettomuus, koska näin voi tapahtua, ellemme laajenna kuluttajansuojalainsäädäntöä koskemaan myös tätä alaa.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tämä oli varsin tiivis kuvaus ongelmasta. Sekä oma ryhmäni että toinen ryhmä katsovat, että sisävesialusten matkustajia suojeltaisiin paremmin erillisillä säännöillä, koska näitä säännöksiä, joista meidän on tarkoitus äänestää, sovelletaan meriliikenteeseen. Haluan näin ollen korostaa, että teemme matkustajien turvallisuuden eteen aivan yhtä paljon, jos esitämme tarkistuksemme ja saamme sitten niille toivottavasti enemmistön tuen.

11.6. Satamavaltioiden suorittama valvonta (äänestys)

– Vlaston mietintö (A6-0081/2007)

11.7. Alusten tarkastamiseen ja katsastamiseen valtuutetut laitokset (äänestys)

– de Grandes Pascualin mietintö (A6-0070/2007)

11.8. Tilinpäätöstietojen antamista koskevat kansainväliset kirjanpitosäännöt (äänestys)

– Päätöslauselmaesitys (B6-0157/2007)

– Ennen äänestystä:

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, talous- ja raha-asioiden valiokunta haluaa siirtää työjärjestyksen 170 artiklan 4 kohdan nojalla äänestyksen tästä päätöslauselmasta syyskuun toiselle istuntojaksolle. Lykkäyksellä aikataulumme pyritään sovittamaan uuteen aikatauluun, jonka komission yksiköt ovat laatineet pyynnöstämme ja joka koskee IAS 14 -standardin korvaamista kansainvälisellä tilinpäätösstandardilla IFRS 8.

Komission ehdotus IFRS 8 -standardin hyväksymisestä tarkoittaisi sitä, että Yhdysvaltojen vastaavat kirjapitostandardit sisällytettäisiin EU:n lainsäädäntöön tutkimatta sitä, millaisia vaikutuksia aiheutuisi tällaisten standardien soveltamisesta eurooppalaisiin pörssiyhtiöihin.

Talous- ja raha-asioiden valiokunta haluaa korostaa, että jos IFRS-tilinpäätösstandardeja ja US GAAP -standardeja lähennetään – mitä komission jäsen McCreevy odottaa innolla – lopputulokseksi on saatava standardeja, joiden pohjalta tuotetaan laadukkaampia tilinpäätöstietoja. Todellinen lähentäminen tarkoittaa paljon muutakin kuin vain sitä, että toinen osapuoli kopioi toisen osapuolen tilinpäätösstandardit.

Tätä taustaa vasten komission yksiköt ovat suostuneet tarkistamaan aikatauluaan ja antaneet hyväksyntänsä vaikutustenarvioinnin tekemiselle. Saimme tämän tiedon kirjeitse eilen illalla. Talous- ja raha-asioiden valiokunta haluaa myös huomauttaa, että komission ehdotukset täytäntöönpanotoimenpiteistä – ainakin rahoituksen alan toimenpiteistä – ja tilinpäätösstandardit on tutkittava kolmen kuukauden sisällä. Toivomme, että komissio toimittaa uudelleen tämän täytäntöönpanotoimenpiteen sekä pyytämämme vaikutustenarvioinnin tulokset valiokunnallemme ennen 10. syyskuuta, jotta Euroopan parlamentti voi tehdä lopullisen vahvistus- tai hylkäämispäätöksen tämän standardin soveltamisesta osana EU:n lainsäädäntöä.

(Parlamentti päätti lykätä äänestystä.)

11.9. Väliaikaisen valiokunnan asettaminen käsittelemään ilmastonmuutosta (äänestys)

– Päätösehdotus (B6-0158/2007)

11.10. Yhteisön kilpailuoikeuden rikkomisesta johtuvat vahingonkorvauskanteet (Vihreä kirja) (äänestys)

– Sánchez Presedon mietintö (A6-0133/2007)

11.11. Monenvälinen sopimus yhteisen eurooppalaisen ilmailualueen perustamiseksi (äänestys)

– Päätöslauselmaesitys (B6-0148/2007)

11.12. Luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtainen strategia (äänestys)

– Liotardin mietintö (A6-0054/2007)

11.13. Transatlanttiset suhteet (äänestys)

– Päätöslauselmaesitys (RC-B6-0149/2007)

– Ennen 13 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan seuraavia muutoksia 13 kohtaan. Ensinnäkin haluamme korvata ilmaisun "pitää myönteisenä" ilmaisulla "panee merkille". Toiseksi haluamme lisätä loppuun ilmaisun "pitää kuitenkin valitettavana demokraattisen valvonnan puuttumista, mikä johtuu siitä, että Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit on jätetty tämän vuoropuhelun ulkopuolelle". Lisäksi ehdotamme, että sanan "kehyksen" edeltä poistetaan sana "poliittisen".

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan vain todeta ryhmäni kannattavan näistä tarkistusehdotuksista kahta: sitä, että ilmaisu "pitää myönteisenä" korvataan ilmaisulla "panee merkille ja että sana "poliittisen" poistetaan.

Voidaksemme hyväksyä tämän ehdotuksen haluamme kuitenkin lisätä seuraavan myönteisen ilmaisun: "kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin mukaan tähän vuoropuheluun sen demokraattisen legitiimiyden lisäämiseksi".

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyväksyn tämän.

(Suulliset tarkistukset hyväksyttiin.)

11.14. Kroatian vuoden 2006 edistyskertomus (äänestys)

– Swobodan mietintö (A6-0092/2007)

– Ennen tarkistuksesta 18 toimitettua äänestystä:

  Hannes Swoboda (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, varjoesittelijöiden kanssa oli sovittu, että tekstissä puhuttaisiin vain "Kroatian viranomaisista" eikä "hallituksesta ja paikallisviranomaisista".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 24 toimitettua äänestystä:

  Hannes Swoboda (PSE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, varjoesittelijöiden suostumuksella minun on myös selvennettävä, että tämän kohdan on tarkoitus koskea kaikkia rajakiistoja, joten pyydän, että tekstiin lisätään ilmaisu "naapurimaiden kanssa". Tätä sääntöä kolmannen osapuolen muutoksenhakuoikeudesta pitäisi siis soveltaa periaatteessa kaikkiin rajakiistoihin, joita ei ole vielä ratkaistu.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

  Puhemies. – Äänestys on päättynyt.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, saanko kysyä, miksi juhlaistunnot järjestetään aina keskiviikkoisin, vaikka äänestyksiä on melko vähän tiistaisin mutta todella paljon keskiviikkoisin? Emmekö voisi järjestää juhlaistuntoja tiistaisin? Tämä toimisi aivan yhtä hyvin, ja onnistuisimme järjestämään aikataulumme paljon paremmin.

  Puhemies. Siirrän kysymyksenne eteenpäin oikealle henkilölle ja yritän saada teille vastauksen.

12. Äänestysselitykset

– Lichtenbergerin mietintö (A6-0060/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tämä assosiaatiosopimus koskee meneillään olevaa aloitetta yhteisestä eurooppalaisesta ilmatilasta. Tällaisille sopimuksille tyypillisellä tavalla yksi tämän aloitteen keskeisistä näkökohdista koskee liikennealan asteittaista vapauttamista sopimusosapuolten kesken sekä kaunistelevalta kiertoilmaisulta kuulostavaa valtion monopolien "mukauttamista".

Haluamme tästä syystä tuoda uudelleen julki sen periaatteen, että jokaisen jäsenvaltion on voitava päättää itse, kuinka ilmaliikenteen alan palveluja tarjotaan ja millä ehdoilla, joista yksi voi olla myös sellainen ehto, että ihannetilanteessa valtio tarjoaa itse näitä palveluja.

Haluamme myös vahvistaa katsovamme, että kaikkiin näiden sopimusten nojalla toteutettaviin toimiin pitäisi soveltaa ensisijaisesti sitä periaatetta, että yhteistyötä ja kansallista suvereniteettia on kunnioitettava – ja myös sitä, että jokainen valtio hallitsee itse omaa ilmatilaansa.

Lentoliikenteen vapauttaminen on johtanut siihen, että tarjottavien palvelujen laatu on heikentynyt ja että tämän keskeisen alan työntekijöiden oikeudet ovat olleet uhattuina. Samalla vapauttaminen on hyödyttänyt suuria kansainvälisiä lentoyhtiöitä alan keskittymisen myötä, mikä on ollut haitaksi pienemmille toimijoille.

Haluan lopuksi painottaa olevan käsittämätöntä, että Yhdistyneiden Kansakuntien väliaikainen siviilihallinto Kosovossa on sekaantunut asiaan.

– Costan suositus (A6-0134/2007)

  Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuinka usein kuulemmekaan sen perustelun, että koska johonkin tiettyyn politiikanalaan liittyy kansainvälinen ulottuvuus, Euroopan unioni tarvitsee sillä lainkäyttövaltaa? Pintapuolisesti tämä peruste vaikuttaa vakuuttavalta, mutta lähempi tarkastelu osoittaa sen olevan harhaanjohtava, ja erityisen hyvin tämä ilmenee juuri ilmailualan politiikassa.

Tämä on toki valtioiden rajat ylittävä asia, mutta kuten tässä mietinnössä on todettu, sitä on käsiteltävä pikemminkin kansainvälisesti kuin ylikansallisesti ja asian käsittelyyn on otettava mukaan sekä EU:n jäsenvaltiot että sen ulkopuoliset valtiot.

Tämä on epäilemättä parempi tapa toteuttaa eurooppalaista yhteistyötä kuin se, että kaikkia rajat ylittäviä asioita valvotaan Brysselistä käsin. Laajennetaan tätä toimintamallia muihinkin aloihin kuin vain ilmailualaan.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Olen äänestänyt siviili-ilmailun turvallisuutta koskevan asetuksen puolesta.

Katson lisäksi, että erityistoimenpiteiden, kuten sen, ettei koneisiin saa viedä juomia ja nesteitä, pitäisi päättyä kuuden kuukauden kuluttua. Nykytilanne, jossa lentokentät soveltavat tätä sääntöä eri tavoin ja epäammattimaisella tavalla, niin etteivät monet matkustajat tiedä tarkkaan, mitä tavaroita he saavat viedä mukanaan ja mitkä säännöt ovat voimassa, ei ole kestävä, ja on ymmärrettävää, että ihmiset ovat kyllästymässä siihen. On äärimmäisen tärkeää, että matkustajille kerrotaan tarkasti heidän oikeuksistaan ja lentokenttien turvallisuudesta vastaavan henkilökunnan velvollisuuksista, jos heidät on tarkoitus tarkastaa rauhallisesti ja tehokkaasti lentokentillä.

Mikäli jokin jäsenvaltio päättää toisin, on arvioitava ensin perusteellisesti, millaisia turvallisuusriskejä, kustannuksia ja lentoihin kohdistuvia vaikutuksia näistä toimenpiteistä aiheutuu.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Tämä suositus koskee neuvoston yhteistä kantaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta. Äänestän sitä vastaan.

Jäsen Costa on huomauttanut aivan oikein, etteivät komission ehdottamat ylimääräiset turvatoimenpiteet tarkoita, että lennoilla olisi pakko olla aseistautuneita turvamiehiä. Esittelijän mukaan tällaisen päätöksen tekeminen kuuluu jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

Tekstissä on myös puututtu asianmukaisesti lisäturvatoimenpiteiden rahoittamista koskevaan ongelmaan. Jäsenvaltioiden pitäisi maksaa osa turvatoimien kustannuksista, eikä niitä pitäisi jättää lentoyhtiöiden maksettaviksi, kuten Euroopan komissio ehdottaa. Kaikista lentojen turvallisuusjärjestelyistä aiheutuvista kustannuksista, jotka sisältyvät lipun hintaan, pitäisi ilmoittaa erikseen lipussa tai niistä pitäisi kertoa asiakkaille ymmärrettävällä tavalla.

Olen myös samaa mieltä suosituksessa tehdystä ehdotuksesta, jonka mukaan yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanon edellyttämien yksityiskohtaisten toimenpiteiden voimassaolon on päätyttävä kuusi kuukautta niiden voimaantulon jälkeen. Yksi esimerkki tällaisesta toimenpiteestä on Euroopan komission päätös rajoittaa nesteiden viemistä lentokoneeseen. Mikäli niitä halutaan jatkaa, turvallisuusuhka ja toimenpiteestä aiheutuvat kustannukset on arvioitava perusteellisesti.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin niitä tarkistuksia vastaan, joilla Euroopan lentoturvallisuusviranomaiselle pyrittiin antamaan turvallisuudesta vastaamiseen liittyviä tehtäviä. Tämä on erillinen asia, eikä näitä asioita pidä sekoittaa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Liikennepolitiikan keskeisenä tavoitteena on vahvistaa ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä sääntöjä.

Terrorismin uhkaa on torjuttava selvillä ja tarkoilla tavoitteilla. Meidän täytyy pyrkiä takaamaan matkustajien turvallisuus mahdollisimman tehokkaalla tavalla ja torjumaan sinnikkäästi tällaisia rikoksia.

Tehokkuuden, selvyyden ja johdonmukaisuuden pitäisi siksi olla tärkeimpiä tavoitteitamme.

Meidän on ratkaistava monia tärkeitä kysymyksiä, kuten kysymykset ilmailualan turvatoimista aiheutuvien kustannusten jakamisesta, yhden tai useamman jäsenvaltion toteuttamista rajoittavista toimenpiteistä ja nesteiden kuljettamisesta lentokoneessa. Näitä kysymyksiä ratkoessamme emme saa kuitenkaan unohtaa sitä, että tärkeimpänä tavoitteenamme on taata kansalaisten turvallisuus, vaikka se tapahtuukin joskus lentoliikennepalvelujen mukavuuden ja täsmällisyyden kustannuksella. Näin ollen velvollisuutenamme on saavuttaa tasapaino näiden kahden seikan, lentoliikenteen turvallisuuden ja laadun välillä. Mitä hyötyä on laadukkaista liikennepalveluista, ellei tiukkoja turvallisuusvaatimuksia kyetä täyttämään?

– Seeberin mietintö (A6-0064/2007)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tämän direktiivin tarkoituksena on luoda lainsäädäntökehys tulvariskien arvioimiselle ja hallitsemiselle ihmisten terveyden, ympäristön, kulttuuriperinnön ja taloudellisen toiminnan turvaamiseksi. Tämä tavoite on määrä saavuttaa kolmivaiheisella menetelmällä. Ensin laaditaan alustava tulvariskiarvio riskialueiden määrittämiseksi. Tämän jälkeen kartoitetaan tulvat ja kolmanneksi jokien valuma-alueille laaditaan tulvariskin hallintasuunnitelmat.

En halua kyseenalaistaa edessämme olevan ehdotuksen taustalla vaikuttavia periaatteita ja tavoitteita, mutta haluaisin tietää, miksei kuivuusongelmasta ole laadittu samanlaista välinettä, vaikka se vaikuttaa joka vuosi miljooniin EU:n kansalaisiin ja erityisen tuhoisasti maatalousalaan ja kansalaisten vedensaantiin.

Tämä laiminlyönti on erityisen vakava siksi, että toukokuussa 2006 hyväksymässään, luonnonkatastrofeja koskevassa päätöslauselmassa parlamentti kehotti komissiota muun muassa laatimaan kuivuusriskin ehkäisyä ja hallintaa koskevan EU:n politiikan perustaksi kuivuutta koskevan strategian, joka käsittäisi myös strategioita kuivuuden vaikutusten pienentämiseksi.

Vaikka äänestimmekin mietinnön puolesta, olemme siis hyvin pettyneitä tästä laiminlyönnistä ja korostamme EU:n tarvitsevan kuivuutta koskevan strategian.

  Christa Klaß (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Kun vesi tulee luoksemme tulvina, se on luonnonvoima, joka vaarantaa terveytemme, ympäristön, infrastruktuurin ja omaisuutemme. Vesi ei piittaa maiden rajoista. On tärkeää, että EU käyttää tätä ehdotusta direktiiviksi tulvien arvioinnista ja hallinnasta edistääkseen entistä enemmän rajat ylittävää yhteistyötä, jonka on perustuttava jäsenvaltioiden olemassa oleviin suunnitelmiin. Jäsenvaltioiden pitäisi puolestaan turvautua parhaisiin saatavilla oleviin tietoihin, menettelyihin ja teknologiaan tulvariskin hallinnan alalla.

Olen iloinen siitä, että viimeisistä ratkaisemattomista kysymyksistä on päästy sopimukseen, niin että uusi direktiivi voi tulla pian voimaan.

Tulvat uhkaavat jatkuvasti jokilaaksojen asukkaita. Nämä ihmiset voivat suojata omaisuuttaan niiltä jossakin määrin. Mosellen laaksossa naapurikyläni suojaksi rakennettiin tulvapato, mutta kaikkien kansalaisten yhteiset ehkäisytoimenpiteet ovat silti paljon parempia ja tehokkaampia.

Mietinnössä viitataan yhteisvastuullisuuden periaatteeseen. Yhteisvastuullisuus ilmenee käytännössä kylissä tulvien saapuessa, kun kaikki auttavat toisiaan ja vapaapalokunnan jäsenet osoittavat ihailtavaa sitoutumista tehtäväänsä. Tätä yhteisvastuullisuuden periaatetta on kehitettävä ja tuettava paitsi kylissä, joihin tulvat vaikuttavat, myös yli kaikkien rajojen.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Yhteisön toimet ilmastonmuutokseen liittyvissä asioissa ovat ratkaisevan tärkeitä tulevaisuuden kannalta. Tästä syystä katson, etteivät yhteisön toimielimet ja jäsenvaltiot voi toteuttaa kapea-alaisia toimenpiteitä, joissa keskitytään vain ilmiön yhteen puoleen ja unohdetaan loput.

Puhun siksi ilmastonmuutokseen kohdistuvien kokonaisvaltaisten toimenpiteiden puolesta. On selvää, että äänestäessämme tulvien arvioinnista ja hallinnasta sivuutamme sen, että tulvat kulkevat käsi kädessä muiden ilmiöiden, kuten kuivuuden ja metsäpalojen kanssa.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Tämä on ympäristön kannalta myönteinen asia: huhtikuussa 2007, keskellä Pohjois-Euroopan ennätyksellistä lämpöaaltoa Euroopan parlamentti on juuri sanonut lounasaikaan "kyllä" jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin tehostamiselle tulvien torjumiseksi.

Tämä on käytännöllinen vastaus maissamme yleistyviin ja yhä dramaattisempiin luonnonkatastrofeihin: Euroopan parlamentin belgialaiset jäsenet muistanevat varmasti joulukuun 2002 tulvat – puhumattakaan tulvista, jotka koettelivat Keski- ja Itä-Eurooppaa kesällä 2002 ja 2005. Nämä kaksi tragediaa olivat hyvä peruste ottaa käyttöön EU:n pelastuspalvelualan mekanismit.

Pidän itsessään myönteisenä sitä, kuinka komissio on toiminut koordinoidessaan suurten katastrofien hallintatoimia Brysselissä toimivan seuranta- ja tiedotuskeskuksen kautta.

Teen ehdotuksen: tehokkuussyistä EU:n keskuksen toiminta pitäisi yhdistää 27 jäsenvaltion sää- ja vesistötieteellisiin palveluihin.

Jotta EU:ssa ei syntyisi tulvia liian usein, mielestäni riskinhallintasuunnitelmissa on otettava kiireesti huomioon metsien hävittäminen, maatalouskasvien viljely ja rakennuslupien myöntäminen tulvariskialueilla, kuten jäsen Seeberin mietinnössä pyydetään.

– Mikolášikin mietintö (A6-0031/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Olemme juuri äänestäneet mietinnöstä, jossa kehotin hyväksymään tekstin ja tarkistukset, joilla estettäisiin sekä nyt että tulevaisuudessa se, että EU:n kaikkien jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ihmissikiöiden käyttäminen tutkimukseen ja mahdollisesti hoitoihin, sellaisten ihmis–eläin-hybridien kehittäminen, joilla käytäisiin kauppaa niiden kudosten vuoksi, sekä ihmisten sukusolujen peukalointi.

Sen perusteella, kuinka Euroopan parlamentin enemmistö on äänestänyt, näyttää siltä, että olemme hyväksyneet tällä kertaa tekstin, joka on toistaiseksi eettisesti neutraali mutta pysyy sellaisena vain, kunnes markkinoille ilmestyy kantasolututkimukseen perustuvia tuotteita. Ihmisenä, isänä ja lääkärinä aion korostaa jatkuvasti, että kansoilla on oikeus olla soveltamatta edellä mainitsemiani käytäntöjä. Vastustan voimakkaasti sitä, että tulevaisuudessa voitaisiin käydä kauppaa ihmiskudoksilla, ostaa ja myydä sikiöitä, turvautua eugeniikkaan tai muuttaa eugeenisesti ihmisen perimää.

Euroopan komissio vakuutti meille parlamentissa 23. huhtikuuta, ettei ihmiskehon kaupallistaminen tule kysymykseenkään, sillä EU:n lainsäädäntö suojaa sitä. Voin vakuuttaa teille, että minä ja Euroopan parlamentti seuraamme ja valvomme tiiviisti tämän periaatteen noudattamista.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Parlamentti on äänestänyt geeniterapiaa, soluterapiaa ja kudosteknologisia tuotteita koskevan lainsäädännön yhtenäistämisestä. Keskusrekisterin avulla yhdennetään markkinoita, leikataan kustannuksia, lisätään EU:n kilpailukykyä ja synnytetään toivoa siitä, että vakaviinkin sairauksiin löytyisi hoito. Se eduista.

Hyvät parlamentin jäsenet, vastustan periaatteellisista syistä sitä, että olette kieltäytyneet asettamasta rajoja ihmisten geeneillä tehtäville kokeille. Euroopan liberaalit, sosialistit ja kova vasemmisto eivät ole ottaneet huomioon kolmen valiokunnan asiantuntijoiden lausuntoja ja ovat hylänneet tarkistuspakettimme, jolla olisi kielletty hirvittävät päähänpistot, kuten ihmisen DNA:n siirtäminen eläinten sikiöihin. Näin on avautunut myös mahdollisuus muuntaa ihmissoluja ja käydä kauppaa ihmiskehoilla. Haluaisin tietää, mihin kriteereihin Lontoon rekisterin toiminta perustuu.

Kuinka voimme saavuttaa yhteismarkkinoiden tavoitteen, kun joissakin vanhoissa jäsenvaltioissa ihmisten ja eläinten kloonausta ja muita ihmisen kehitystä uhkaavia kokeita ei pidetä rikoksina? Valitettavasti joidenkin maiden on vielä ratifioitava ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä tehty yleissopimus. Se, että äänestin lopullisessa äänestyksessä "ei", kertoo maalaisjärjestä, jonka mukaan tämä askel on äärimmäisen vastuuton ja piittaamaton.

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tänään tarkistuspaketin puolesta, jolla pyritään varmistamaan, että asetukseen pitkälle kehitetyssä terapiassa käytettävistä lääkkeistä lisätään keskeiset eettiset suojalausekkeet. Tarkistuksilla pyritään suojelemaan periaatteita, jotka kieltävät ihmiskehon ja sen osien kaupallistamisen siten, että kudoksien ja solujen luovuttamisen on oltava vapaaehtoista eikä siitä saa maksaa palkkiota. Niillä pyritään myös estämään kaikenlainen puuttuminen ihmisen sukusoluihin, millä voisi olla vaikutuksia tuleviin sukupolviin, sekä varmistamaan, ettei tutkimuksessa käytetä ihmisen ja eläimen hybridisikiöistä tai kimairoista saatuja tuotteita. Pidän lisäksi myönteisenä tarkistusta, joka koskee toissijaisuusperiaatteen kunnioittamista ja tuo tässä tilanteessa jäsenvaltioille oikeusvarmuutta, sillä ne saavat halutessaan kieltää tiettyjen eettisesti kiistanalaisten solujen käytön.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE), kirjallinen. (DE) Näyttämällä vihreää valoa oikeudellisesti epäselvälle, uusia hoitomuotoja koskevalle asetukselle Euroopan parlamentin enemmistö on antanut sosialidemokraattien, komission ja Saksan hallituksen muodostaman liiton sokaista itsensä. Samalla parlamentti on luopunut omista arvoistaan. On häpeällistä, että parlamentin jäsenet poistavat selvän kiellon, joka koskee ihmiskehon kaupallistamista, sekaantumista geeniperimään sekä ihmisten ja eläinten hybridien kehittämistä.

Saksan hallituksen lobbaajilla oli valtava vaikutus äänestystulokseen. Neuvoston puheenjohtajavaltiona toimiessaan Saksan hallitus on polkenut omalta osaltaan Berliinin julistuksessa korostettuja EU:n arvoja ja varmistanut näin, että ne jäivät pelkiksi tyhjiksi lupauksiksi.

Vain Euroopan parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunto (jonka valmistelijana toimin) ihmissikiön kantasolujen jättämisestä asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi taannut oikeudellisen selvyyden ja oikeusvarmuuden. On vähintäänkin epäilyttävää, että Saksan hallituksen edustajat halusivat hyödyntää Euroopan unionia mitätöidäkseen Saksan lainsäädännön kantasoluista, eikä komission poikkeuslupaa, jota parlamentti periaatteessa kannattaa, kyetä puolustamaan tuomioistuimessa.

Parlamentti ei ole tänään kunnioittanut EU:ssa vallitsevaa yhteisymmärrystä, joka ilmenee EU:n perusoikeuskirjasta ja bioteknologian patentteja koskevasta direktiivistä, vaan se on mahdollistanut sen, että ihmisiä voidaan kohdella kuin kauppatavaraa. Voimme yhä toivoa, että neuvoston muilla jäsenvaltioilla on riittävästi rohkeutta pysäyttää bioetiikan rappio, jota tämänpäiväinen äänestystulos enteilee, ja vaatia totaalista suunnanmuutosta.

  Niels Busk, Anne E. Jensen ja Karin Riis-Jørgensen (ALDE), kirjallinen. (DA) Karin Riis-Jørgensenin, Anne E. Jensenin ja Niels Buskin äänestysselitys, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä.

Parlamentissa on esitetty monia eettisiä tarkistuksia, jotka ovat jokseenkin turhia ja aiheuttavat pahimmillaan sekaannusta sen suhteen, mistä tässä asiassa on kyse.

Periaatteesta, joka koskee kudosten ja kantasolujen luovuttamista ilman palkkiota, on jo säädetty kudoksia ja kantasoluja koskevassa direktiivissä. Kannatamme tätä periaatetta, joka on ollut voimassa ennen tätä äänestystä ja sen aikana ja joka on voimassa sen jälkeenkin.

Jäsenvaltioilla on – ja niillä pitää olla jatkossakin – valta tehdä itse eettisiä päätöksiä.

  Marco Cappato (ALDE), kirjallinen. (IT) Äänestimme Euroopan liberaalidemokraattien liiton, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän sekä Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston esittämien kompromissitarkistusten puolesta, sillä katsomme, että tehokkaita hoitoja odottavia miljoonia kansalaisia voidaan auttaa ja tieteellisen tutkimuksen vapaus voidaan varmistaa vain, jos pitkälle kehitettyä terapiaa koskeva EU:n asetus hyväksytään pian. Lääkärit ja tutkijat tarvitsevat toiminnalleen oikeusvarmuutta tuovan kehyksen, jossa EU panee merkille heidän työnsä ja jolla taataan, että hoitoa tarjotaan kaikille potilaille, jotka sitä tarvitsevat.

Parlamentin suuri enemmistö on hylännyt niin sanotut "eettiset tarkistukset". Tosiasiassa ne olivat tieteen vastaisia ja niillä pyrittiin ainoastaan hidastamaan ja estelemään sellaisen lainsäädännön hyväksymistä, jolla tarjotaan mahdollisuus kehittää EU:n tieteellistä tutkimusta toimivampaan ja kilpailukykyisempään suuntaan ja jolla potilaille annetaan uutta toivoa.

Kaikki tekaistut eettiset vastalauseet voidaan kumota täysin sillä, että jäsenvaltiot voivat riippumattomuutensa ansiosta rajoittaa tutkimusta. Näin tapahtuu esimerkiksi Italiassa sikiöiden kantasolujen käytön suhteen. Tästä syystä tämänpäiväinen äänestys oli tärkeä askel: sillä varmistettiin, että EU:n kansalaisilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada hoitoa, ja sillä annetaan uutta toivoa kaikille niille, jotka joutuvat tällä hetkellä lähtemään kalliille matkoille saadakseen sopivaa hoitoa. Samalla sillä lisätään tieteen vapautta.

  Bairbre de Brún (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Kantamme tämänpäiväiseen, erityisesti osasta 3 pidettyyn äänestykseen perustuu moniin seikkoihin, muun muassa siihen, että meidän mielestämme tällaisista asioista pitäisi päättää kansallisesti ja että ryhmämme on vielä ilmaistava muodollinen kantansa tiettyihin kysymyksiin, jotka nousivat esiin tämän päivän äänestyksessä.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Kannatin kaikkia, kehittyneiden hoitomuotojen ja erityisesti soluterapiatuotteiden hyväksi tehtyjä tarkistuksia. Äänestin ikuisten taantumuksellisten esittämiä tarkistuksia vastaan, sillä he haluavat kieltää kaikkien sellaisten solujen käytön, jotka ovat edes välillisesti peräisin embryonaalisista lähteistä, sillä varjolla, että he suojelevat elämän alkua, sikiötä. Kun sikiöiden suojelun puolestapuhujat pyrkivät tekemään kaikista embryonaalisista soluista pyhiä, he unohtavat nykyisen elämän, geneettiset sairaudet ja ihmisten kaikenlaisen kärsimyksen, jota voitaisiin ehkäistä tai vähentää käyttämällä edistyneitä hoitomuotoja.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Arvoisa puhemies, olen äänestänyt kolmen osapuolen väliseksi paketiksi kutsumani kokonaisuuden puolesta. Toivomme voivamme antaa tämän lainsäädännön ja lähestymistavan avulla sairaille ja kärsiville tilaisuuden käyttää uusia, kehittyneitä hoitomuotoja mahdollisimman pian. Olen perehtynyt asetusehdotukseen ja tarkistuksiin perinpohjaisesti ja tullut siihen tulokseen, että voimme hyväksyä tämän asetuksen puhtaalla omallatunnolla heikentämättä jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta.

Olen siksi monien potilaiden tavoin iloinen siitä, että tämän äänestyksen lopputulos oli myönteinen.

  Thomas Ulmer (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Hyväksyn mietinnön, vaikka oikeudellisten asioiden valiokunnan kaikkia tarkistuksia ei hyväksytäkään eikä niitä kaikkia nähdä myönteisessä valossa. On riittävää, että eettisiin kysymyksiin sovelletaan toissijaisuusperiaatetta. Asetusta sovelletaan lähes yksinomaan tuotteisiin, joihin ei liity eettistä ristiriitaa, ja se on saatettava voimaan eurooppalaisten potilaiden ja heidän turvallisuutensa suojelun takaamiseksi.

Vastustan ihmiskehon tai sen osien hyödyntämistä kaupallisen hyödyn saamiseksi.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Sen lisäksi, että kommunistit, sosialistit ja liberaalit ovat hylänneet yhteisiin eettisiin vaatimuksiin liittyviä tärkeitä kehotuksia, myöskään jäsenvaltiot eivät kykene hoitamaan vastuutaan kansallisina terveydenhuoltopalvelujen tarjoajina.

Hyväksytty kompromissi ei vastaa lainkaan edessämme olevaa tehtävää. Kansallinen lupavaatimus ei koske pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka tekevät yhteistyötä jäsenvaltioissa sairaaloiden kanssa, kun taas muiden on haettava lupaa Lontoossa sijaitsevalta virastolta. Kompromissi on laadittu suurteollisuuden sanelusta itsenäisten ammatinharjoittajien ja pienten ja keskisuurten yritysten vastustuksesta huolimatta.

Tämän lisäksi jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeus julkisen terveydenhuollon alalla on kaventumassa, sillä nyt Englannissa sijaitseva virasto päättää lääkkeiden myyntiluvista. Tämä on toissijaisuusperiaatteen vastaista ja vähentää jäsenvaltioiden vastuuta kansanterveyden ja kuluttajansuojan kaltaisilla keskeisillä aloilla.

Olemme menettäneet tilaisuuden laatia koko EU:lle perustavanlaatuiset eettiset periaatteet. Aikaisemmin EU:ssa ei suvaittu sekaantumista ihmisen geeniperimään, ja siispä ihmiskehon ja sen osien kaupallistaminen oli kielletty. Vaikka aikaan saadussa kompromississa hylätäänkin nämä ihmiselämän kunnioittamista koskevat periaatteet, tietyt seikat ovat keskeisiä huonoissa poliittisissa kompromisseissa ja vahingollisia niille: yksi niistä on ihmiselämän peukalointi. Tästä syystä äänestin mietintöä vastaan.

– Zingarettin mietintö (A6-0073/2007)

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka teollis- ja tekijänoikeuksia ja niiden keskeistä merkitystä yritysten menestymisen kannalta onkin tärkeää suojella, äänestin jäsen Zingarettin mietintöä vastaan. Jos Euroopan unioni haluaa ottaa teollis- ja tekijänoikeuksien suojelun todella vakavasti, kuten perusoikeuskirjassa määrätään, sen on toteutettava lisää toimia puuttuakseen siihen, kuinka näitä oikeuksia rikotaan esimerkiksi Kiinassa. Sen sijaan, että EU toisi tämän ongelman esiin näkyvällä tavalla ja pyrkisi tekemään sille jotakin, vaikuttaa siltä, että se pyrkii vaikeuttamaan uusien keksintöjen tekemistä ja langettamaan rangaistuksia rikkomuksista, joihin yksityishenkilöt syyllistyvät ilman minkäänlaista tarkoitusta hyötyä asiasta taloudellisesti, sillä juuri tähän direktiivillä pyritään sen nykymuodossa. Mielestäni tekstin nykyiset epäselvät sanamuodot haittaavat kilpailua, estävät talouskasvun ja tasoittavat tietä jonkinlaiselle sensuurille.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Haluan kertoa, miksi äänestin teollis- ja tekijänoikeuksien rikkomisen kriminalisoivaa direktiiviä vastaan. Direktiivin perusajatus oli hyvä, ja kannatan voimakkaasti rangaistusten langettamista väärentämisestä ja piratismista.

Valitettavasti direktiivi ei nykymuodossaan auta juurikaan torjumaan Aasiasta tulevia väärennöksiä, päinvastoin. Sen sijaan, että direktiivi suojaisi innovatiivisia yrittäjiä, joitakin kohtia voidaan käyttää kilpailukyvyn lisäämistarkoituksessa väärin niiden epäjohdonmukaisuuden vuoksi. EU:n yrittäjiä vastaan voidaankin nostaa tulevaisuudessa epäreiluja kanteita, ja niiden esittäjät saattavat olla aasialaisia väärentäjiä. EU:n pitäisi keskittyä teollis- ja tekijänoikeuksien vahvistamiseen sen rajojen ulkopuolella eikä kriminalisoida sen omia kansalaisia ja yrityksiä.

Vastustan sitä ajatusta, että EU puuttuisi ensimmäistä kertaa historiansa aikana jäsenvaltioiden rikoslainsäädäntöön. En kannata sitä, että EU asettaisi oikeussubjekteja rikosoikeudelliseen vastuuseen Tšekin kaltaisissa maissa, vaikka näiden maiden omassa lainsäädännössä ei säädetä siitä. Vastusta sitä ajatusta, että suurta yleisöä, toimittajia, tutkijoita ja tavallisia kuluttajia voitaisiin rangaista niin sanotun "johdetun rikosoikeudellisen vastuun" nojalla.

Lopuksi pyydän muuttamaan tapaa, jolla äänestin ensimmäiseksi 43 ja 44 artiklasta. Tarkoitukseni oli äänestää niiden puolesta, mutta painoin vahingossa punaista nappia.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestimme tarkistusten 43 ja 44 puolesta ja lopullisessa äänestyksessä mietintöä vastaan, sillä katsomme, ettei ole osoitettu riittävän hyvin, että ensimmäinen pilari tarjoaisi riittävät oikeudelliset perusteet laatia yhteistä rikoslainsäädäntöä teollis- ja tekijänoikeuksien alalla. Komission laaja tulkinta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomiosta asiassa C-176/03 on kyseenalaistettu, ja ellei asiaa tutkita tarkemmin, tulkintaa ei voida tällä tavoin laajentaa koskemaan myös teollis- ja tekijänoikeuksien alaa.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani Zingarettin erinomaisen mietinnön puolesta. Mietintö koski tarkistettua ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamiseen varmistamiseen tähtäävistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä. Euroopan komissiolla ei luonnollisestikaan ole eikä sillä pidä olla oikeudellista valtaa muissa kuin kansakuntien välisiin neuvotteluihin liittyvissä asioissa. Rikoslainsäädäntö on kansakuntien, ei Euroopan unionin vastuulla. Komissio voi kuitenkin laatia direktiivejä, joilla komissio viestii jäsenvaltioille varmistaakseen yhteisön lainsäädännön tehokkuuden. Näin ollen patenttien ja laajemmin teollis- ja tekijänoikeuksien alalle tarvitaan kiireesti EU:n oikeuskehys, joka on luotettava ja jota noudatetaan. Väärentämisen, piratismin, kopioinnin ja varkauksien kaltaiset ilmiöt ovat käymässä niin vakaviksi, ettei niitä voida jättää rankaisematta.

  Marco Cappato (ALDE), kirjallinen. – (IT) Euroopan parlamentin Euroopan liberaalidemokraattien ryhmän radikaalijäseninä äänestimme yhdessä ryhmämme kanssa jäsen Zingarettin mietintöä vastaan, sillä katsomme, että rikoslainsäädännön säädösten soveltaminen ensi kertaa tekijänoikeusrikkomuksiin edellyttää sekä varovaisuutta että tasapainoa. Hyväksytyt tarkistukset eivät kuitenkaan jättäneet näille asioille tilaa.

Väärentäjien kansainvälisten verkostojen ja rikollisjoukkojen torjuminen on toki ensisijaisen tärkeää, mutta se, että saatamme kriminalisoida kymmenet miljoonat kansalaisemme esimerkiksi vain paljastamalla ne, jotka lataavat Internetin vertaisverkoista musiikkia, nostaaksemme rikossyytteitä, on menettelytapana paitsi todellisuudesta vieraantunut myös haitallinen, jos tavoitteenamme on torjua rikollisjärjestöjä.

Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä esitti käytännöllisiä tarkistuksia, joilla mietinnöstä pyrittiin tekemään tasapainoisempi. Niillä pyrittiin rajaamaan direktiivin soveltamisalaa tekijänoikeuksiin ja tavaramerkkeihin ja määrittelemään selvästi raskauttavat asianhaarat, kuten järjestäytynyt rikollisuus taikka kansanterveydelle tai turvallisuudelle koituva uhka, jotka olisivat peruste rikosoikeudellisten seuraamusten langettamiselle. Yritimme myös rajata "yhteisten tutkimusryhmien" valtuuksia, sillä tällaiset ryhmät antaisivat yrityksille valtaa osallistua aktiivisesti tutkimuksiin ja kerätä todisteita.

  Charlotte Cederschiöld, Lena Ek, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark, Anna Ibrisagic, Olle Schmidt, Anders Wijkman ja Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä on äänestänyt jäsen Zingarettin mietintöä vastaan siksi, että yhteisön perussopimusten nojalla rikoslainsäädäntö kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan. Päätöksenteko rikoslainsäädännön niillä alueilla, joilla jäsenvaltiot ovat kuitenkin päättäneet tehdä yhteistyötä ja joista esimerkkinä voidaan mainita tietynlainen rajat ylittävä rikollisuus, kuuluu neuvostolle, ja näin ollen oikeudellisena perustana pitäisi olla EU:n kolmas, hallitustenvälinen pilari (joka kattaa oikeus- ja sisäasiat) eikä yhteisön ylikansallisesta oikeudesta muodostuva ensimmäinen pilari.

Niin kauan kuin meillä ei ole perustuslakisopimusta, jossa määrätään perusoikeuksista Euroopan unionissa, meillä ei voi myöskään olla yhteistä rikoslainsäädäntöä.

  Ole Christensen, Dan Jørgensen, Poul Nyrup Rasmussen, Christel Schaldemose ja Britta Thomsen (PSE), kirjallinen. (DA) Euroopan parlamentin sosialidemokraattiset tanskalaisjäsenet ovat äänestäneet tarkistuksen 43 puolesta. Tämän tarkistuksen esittivät jäsenet Guidoni, Holm, Pafilis, Remek ja Figueiredo Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston puolesta.

Katsomme, ettei direktiivi ole riittävän laadukas. Sillä ei kyetä ehkäisemään kunnolla tämän alan järjestäytynyttä rikollisuutta, mikä on ehdotuksen tavoite, eikä se tarjoa tyydyttävää suojaa kansalaisille, jotka ovat rikkoneet tekijänoikeuksia tahattomasti.

Me Euroopan parlamentin sosialidemokraattiset tanskalaisjäsenet äänestimme tyhjää koko ehdotuksesta, sillä katsomme ehdotuksen olevan nykyisen säännöstön vastainen. Haluamme kuitenkin korostaa kannattavamme toimia teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi.

  Brian Crowley (UEN), kirjallinen. (EN) En kannata tänään hyväksyttyä päätöstä, jolla pyritään antamaan Euroopan unionille valtuudet langettaa rikosoikeudellisia seuraamuksia kansalaisille, jotka rikkovat teollis- ja tekijänoikeuksia.

Toivon, että Euroopan unionin neuvoston kanta asiaan on toinen kuin Euroopan parlamentin tämänpäiväinen kanta. Toivon näin siksi, että Irlannissa käytetään niin sanottua tapaoikeusjärjestelmää, kun taas monissa muissa EU:n jäsenvaltioissa käytetään siviilioikeusjärjestelmää. Irlannin oikeusjärjestelmässä syytetyn katsotaan olevan syytön, kunnes hänet todetaan syylliseksi, kun taas monissa EU:n jäsenvaltioissa on käytössä päinvastainen järjestelmä.

Meidän ei pidä hyväksyä järjestelmää, joka antaa Euroopan unionille vapaat kädet langettaa rikosoikeudellisia seuraamuksia EU:ssa.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut EU:n voivan langettaa rikosoikeudellisia seuraamuksia EU:n ympäristölainsäädännön vakavista rikkomuksista. Tämän tuomion ei voida kuitenkaan tulkita tarkoittavan sitä, että EU:lla on nyt oikeus langettaa rikosoikeudellisia seuraamuksia mistä tahansa teosta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vastustamme tiukasti oikeusperustaa, jota komissio on käyttänyt esittäessään tämän ehdotuksen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä, ja olemme hyvin pettyneitä siihen, ettei ehdotustamme tekstin hylkäämisestä hyväksytty.

Komissio on antanut ympäristölainsäädäntöä koskevan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion perusteella – joka sekin on kyseenalainen – direktiiviehdotuksen rikosoikeudellisista toimenpiteistä, joita jäsenvaltioiden on toteutettava niiden kansalaisten rikkoessa teollis- ja tekijänoikeuksia. Rikoslainsäädäntö kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Siksi katsomme, ettei komissiolla ole valtaa laatia asiaa koskevia säädösehdotuksia.

Olemme pettyneitä siihen, että useimmat ehdotuksemme hylättiin, sillä pyrimme torjumaan niillä suurimman osan komission ehdotuksen huonoimmista näkökohdista. Mietinnössä on muutamia hyviä kohtia, jotka enemmistö hyväksyi, mutta yleisesti ottaen kielteisiä näkökohtia on myönteisiä enemmän. Emme voi myöskään hyväksyä sitä, että komission ehdotuksen nojalla yksityisyritykset saisivat osallistua rikostutkimuksiin.

Näin ollen äänestimme mietintöä vastaan.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Junilistan on korostanut moneen kertaan, ettei rikoslainsäädännön pidä kuulua EU:n toimialaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on yleisesti ottaen vahvistanut tämän tuomiossaan, jonka se antoi 13. syyskuuta 2005 asiassa C-176/03, jossa komissio nosti kanteen neuvostoa vastaan. Esittelijä katsoo sen sijaan, että rangaistusten langettamista koskevat EU:n aloitteet ovat täysin johdonmukaisia "sen laajan tulkinnan kanssa, jonka komissio halusi antaa tuomioistuimen – – antamalle tuomiolle".

Oikeudellisesta näkökulmasta tämä mietintö on kestämätön. Olemme huolissamme sananvapaudesta ja oikeudesta vaihtaa tietoja. Komissio ja monet Euroopan parlamentin jäsenet myöntyvät selvästikin mahtavan musiikki- ja elokuvateollisuuden vaatimuksiin ja myötäilevät sen etuja. Tehdessään näin ne eivät ota huomioon Euroopan yhteisöjen selvää tulkintaa EU:n valtuuksista tai kansalaisten oikeusturvan tarpeesta. Muutaman tarkistuksen lisäksi, joita Junilistan kannattaa, tekstistä on vaikeaa löytää mitään kansalaisia hyödyttävää sananvapauden ja tiedonvaihdon suhteen. Olemme siksi äänestäneet tyhjää niistä tarkistuksista, joiden kohdalla meidän oli valittava kahdesta pahasta pienempi.

Junilistan kannattaa tekijänoikeuksien suojelua mutta katsoo komission ehdotuksen olevan uhka demokratialle.

Siksi Junilistan äänestää mietintöä vastaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietintöä vastaan, koska sillä pyritään langettamaan rikosoikeudellisia seuraamuksia väärennettyjen tuotteiden loppukäyttäjille eli kuluttajille. Katson, että näiden tuotteiden valmistajia pitää rangaista – ei kuluttajia.

  Arlene McCarthy (PSE), kirjallinen. (EN) Vaikka Euroopan parlamentin työväenpuolue kannattaakin voimakkaasti jäsen Zingarettin mietintöä ehdotuksesta direktiiviksi teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä, se suhtautuu suurella varauksella komission ehdotukseen laajentaa kiireesti rikosoikeudellisia seurauksia ensimmäisen pilarin lainsäädäntöön, ennen kuin nykyiset oikeuskäsittely Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa on viety päätökseen.

Lisäksi jotkin tänään hyväksytyt ehdotukset, jotka koskevat harkittujen loukkausten ja kaupallisessa laajuudessa tehtyjen loukkausten määritelmiä, uhkaavat viedä koulutetuilta ja päteviltä kansallisilta tuomareilta mahdollisuuden ottaa kussakin yksittäistapauksessa vallinneet olosuhteet huomioon. Tällaiset päätökset on parasta jättää jäsenvaltioiden tuomioistuimille ja jäsenvaltioiden tuomareille, joilla on runsaasti kokemusta tällaisten asioiden hoitamisesta. Tekstiin, josta parlamentti äänesti, liittyy myös se vaara, että vankilaan joutuu viattomia kuluttajia, samalla kun järjestäytyneeseen ja vakavaan rikollisuuteen sekaantuneet yksittäiset rikolliset pääsevät hyödyntämään sen porsaanreikiä.

Esittelijän hyväksymä kompromissi heikentää oikeusvarmuutta ja vie tuomareilta ja jäsenvaltioiden tuomioistuimilta harkintavallan. Tästä syystä työväenpuolueeseen kuuluvat Euroopan parlamentin jäsenet ovat äänestäneet mietintöä vastaan.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Direktiivillä yritetään jälleen saattaa voimaan vaivihkaa kansan hylkäämän "EU:n perustuslain" merkittävimmät taantumukselliset määräykset. Euroopan komissio ja Euroopan parlamentti pyrkivät ilmiselvästi mitätöimään jäsenvaltioiden yksimielisyyttä koskevan periaatteen voidakseen hyväksyä Euroopan unionissa rikosoikeudellisia toimenpiteitä ja kumoten näin EU:n yhden perusperiaatteen eli sen jäsenvaltioiden kansallisen suvereniteetin.

Toisaalta tässä direktiivissä, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän, sosialistien ja liberaalien surullisenkuuluisassa "pyhässä liitossa", mukaudutaan vain monopolien ärsyttäviin vaatimuksiin saada hallita älyllisen luovuuden alaa ilman rajoja. Direktiivissä jätetään teollis- ja tekijänoikeuksien loukkaamiseen liittyvien "rikosten" määritelmä tarkoituksella epäselväksi, säädetään kovista rangaistuksista (vähintään neljän vuoden vankilarangaistuksesta ja 300 000 euron sakosta) ja yksityistetään ennennäkemättömällä tavalla rikosoikeudelliset menettelyt siten, että suuryhtiöt voivat osallistua rikostutkintaan, joissa selvitetään, onko niiden oikeuksia rikottu. Tämä on selvä osoitus siitä, kuinka monopolit yrittävät valvoa tiukasti älyllisen luovuuden kaikkia osa-alueita. EU on muuttanut rangaistavaksi jopa työntekijöiden mahdollisuuden käyttää vapaasti luovan työn tuloksia, millä se tukahduttaa tämän inhimillisen luovuuden osa-alueen ja lisää Eurooppaa yhdentävän pääoman tuottoa.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen tähtäävistä rikosoikeudellisista toimenpiteistä annetun direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on langetettava rangaistus teollis- ja tekijänoikeuksien kaikista tahallisista loukkauksista, mikäli ne on tehty kaupallisessa laajuudessa. Väärentäminen ja piratismi ovat selvästikin rangaistavia rikoksia. Tältä osin kaikki on vielä kunnossa.

En voi kuitenkaan äänestää Zingarettin mietinnön puolesta monista eri syistä. Teollis- ja tekijänoikeuksien rajallinen luettelo vähentää oikeusvarmuutta. Emme voi hyväksyä sitä, että yrityksiä lannistetaan ja estetään näin tekemästä innovatiivista ja luovaa työtä ja investoimasta, jos on ilmeistä, että yritykset ovat rikkoneet näitä oikeuksia tahattomasti. Emme voi myöskään hyväksyä, että tällaiset yritykset asetettaisiin rikoslainsäädännön nojalla välittömästi syytteeseen.

Lisäksi "kaupallisen laajuuden" käsite on jätetty jokseenkin epämääräiseksi. Kattaako se katusoittajat? Entä käytön omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiin?

Mielessäni on myös useita vakavia, toissijaisuuteen ja suhteellisuuteen liittyviä kysymyksiä. Eikö EU:n pitäisi määritellä rangaistusten luonne ja laatu, etenkin jos asiaan liittyy myös henkilökohtaisia vapauksia? Vaikka mietinnön 7 artiklassa ehdotetaankin tutkintaryhmiä, jotka hyödyttäisivät tekijänoikeuksien haltijoita, ei rikosoikeudellisen syytteeseenpanon yksityistäminen ole myöskään mikään vaihtoehto.

Kansalaisilla on oikeus yksitulkintaiseen lainsäädäntöön, eikä mietintö ole tässä mielessä onnistunut.

– Sterckxin mietintö (A6-0086/2007)

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Meriturvallisuutta koskeva EU:n politiikka on ollut EU:n poliittisen asialistan kärkipäässä vuodesta 1999 lähtien. Vuonna 1999 haaksirikkoutunut Erika ja vuonna 2002 uponnut Prestige osoittivat, kuinka puutteellisia EU:n politiikka ja jäsenvaltioiden strategiat olivat laivojen haaksirikkojen suhteen.

Katson, että tämä mietintö auttaa lisäämään koko meriliikenteen turvallisuutta ja tehokkuutta.

Mietintö on mielestäni tasapainossa myös kalastusalaan kohdistuvien vaikutusten suhteen, ja sillä suojellaan pieniä kalastusaluksia, joihin ei tarvitse asentaa automaattista tunnistusjärjestelmää.

Äänestän tämän mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Pidämme yleisesti ottaen myönteisenä direktiiviehdotusta alusliikennettä koskevan seuranta- ja tietojärjestelmän asentamisesta, millä pyritään ehkäisemään onnettomuuksia ja lisäämään meriliikenteen turvallisuutta.

Emme voi kuitenkaan hyväksyä kaikkia ehdotettuja tarkistuksia, esimerkiksi sitä että, päätösvalta merihädässä olevien alusten vastaanottamisesta suojapaikkaan, suojasataman nimi mukaan luettuna, siirrettäisiin "riippumattomalle viranomaiselle", joka ei olisi lainkaan riippumaton, ottaen huomioon asiaan liittyvät eturistiriidat, mistä oli kyse juuri Prestige-onnettomuuden yhteydessä.

Tämä vastuu kuuluu jokaiselle jäsenvaltiolle. Kunkin jäsenvaltion kansallisten viranomaisten vastuulla on hoitaa sen alueeseen kuuluvia yksinomaisia talousvyöhykkeitä. Jäsenvaltioiden vastuulla on varmistaa meren luonnonvarojensa hoito.

Ehdotamme siksi, että kaikkien yhteisön meriliikenteen turvallisuutta koskevien aloitteiden – ainakin olennaisina ja tarpeellisina pitämiemme aloitteiden – pitäisi olla osa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, ilman että jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta loukataan.

– Costan mietintö (A6-0063/2007)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Vaikka monet euroskeptiset UKIP-puolueen jäsenet ovat yrittäneet antaa sellaisen vaikutelman, että tämä mietintö olisi pahasta, äänestän sen puolesta siksi, että komission ja esittelijän pyrkimys laajentaa sen soveltamisalaa sisävesiin on torjuttu. Lisäksi kotimaan meriliikenteen sisällyttämisestä asetuksen soveltamisalaan totean, että tekstin sääntöjä sovelletaan jo laajalti Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Näin ollen teksti ei mielestäni uhkaa omalla alueellani tarjottavia laivaliikennepalveluja, suuntautuivatpa ne sitten Scilly Isles -saarille tai Lundyyn, eikä kansainvälinen ulottuvuus vaikuta Gibraltarilla tarjottaviin palveluihin. En näe ainuttakaan syytä, miksei laivamatkustajia pitäisi viime kädessä suojella samalla tavalla kuin lento- tai junamatkustajia.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yleisesti ottaen ehdotus merten matkustajaliikenteen harjoittajien vastuusta on mielestämme myönteinen.

Tällä ehdotuksella pyritään ensisijaisesti siihen, että meriliikenteessä otetaan matkustajien oikeudet huomioon samaan tapaan kuin ne huomioidaan tällä hetkellä lentoliikenteessä. Edessämme olevan ehdotuksen mukaan liikenteenharjoittajilla on esimerkiksi oltava vakuutus, jota ne voivat käyttää onnettomuuden sattuessa. Tekstissä lisätään myös liikenteenharjoittajien taloudellista korvausvastuuta matkustajille onnettomuustilanteessa.

Kielteistä sen sijaan tämän päivän äänestyksessä oli se, että sisävesiliikenne poistettiin tämän asetuksen soveltamisalasta.

Katson, että tällainen väline on laadittava myös siksi, että turvallisuusvaatimuksia vähennetään asteittain, mikä puolestaan johtuu valtion liikenteenharjoittajien lakkauttamisesta tai niiden määrän vähentymisestä ja yksityisten toimijoiden määrän kasvusta. Yksityiset toimijat eivät usein noudata laatu- ja työolovaatimuksia, mistä esimerkkinä voidaan mainita määräaikaisten työsopimusten käytön yleistyminen. Matkustajien turvallisuuden kunnioittaminen kulkee käsi kädessä työntekijöiden oikeuksien kunnioittamisen kanssa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, koska sillä pyritään suojaamaan matkustajia merionnettomuuksien sattuessa. Äänestin kuitenkin niitä tarkistuksia vastaan, joilla pyrittiin jättämään sisävesiliikenne asetuksen ulkopuolelle. Katson nimittäin, että vastuun soveltamisalassa on eroa siltä osin, tapahtuuko onnettomuus merellä vai sisävesillä, kuten joella.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatin sisävesiliikenteen jättämistä tämän säädöksen soveltamisalan ulkopuolelle monista syistä.

Ensinnäkin mietinnöllä pyrittiin säätämään merellä kulkevien laivojen – ei sisävesiliikenteen, kuten jokia ja joensuita ylittävien laivojen – asianmukaisesta vastuusta.

Toiseksi tämän ehdotuksen soveltamisalan laajentaminen sisävesiliikenteeseen olisi aiheuttanut vakavia ongelmia paitsi matkailijoita ja lomalaisia palvelevalle Yhdistyneen kuningaskunnan sisävesiliikenteelle myös monille jokia ylittäville aluksille, jotka tarjoavat keskeisiä julkisia palveluja osana julkista liikenneverkkoa.

Kolmanneksi, jos joensuita ylittävät alukset olisi otettu mukaan tämän lainsäädännön soveltamisalaan, joidenkin toimijoiden kustannustaakka olisi kasvanut huomattavasti, mikä olisi voinut vaarantaa koko liiketoiminnan elinkelpoisuuden.

Olin yllättynyt siitä, että liberaalidemokraatit kannattivat sisävesiliikenteen sisällyttämistä asetuksen soveltamisalaan, sillä tämä olisi voinut vaikuttaa haitallisesti Mersey-joen lauttojen toimintaan, jota he väittävät tukevansa.

Onneksi Euroopan parlamentin jäsenet kaikessa viisaudessaan hylkäsivät täysistunnossa liberaaliesittelijämme näkemyksen ja poistivat tekstistä ongelmakohdat, joihin olen viitannut.

Tämä tarkoittaa, että voin ilokseni äänestää mietinnön puolesta sellaisena, joksi se on täysistunnossa muutettu.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin yhdessä Euroopan parlamentin työväenpuolueeseen kuuluvien kollegoideni kanssa sen puolesta, että sisävesiliikenne jätettäisiin näiden toimenpiteiden ulkopuolelle. Tämä onnistui liberaalidemokraattien vastustuksesta huolimatta: liberaalidemokraatit halusivat sisällyttää nämä pienet alukset säädöksen soveltamisalaan, mikä olisi nostanut kustannuksia suhteettomasti, heikentänyt toiminnan taloudellista elinkelpoisuutta ja johtanut palvelujen vähenemiseen.

Tuomitsen erityisesti pöyristyttävät lehdistötiedotteet, joita tietyt poliittiset puolueet antoivat ennen näitä äänestyksiä. Ne aiheuttivat turhaa huolta. Isle of Wightin lauttojen kaltaiset toimijat ovat saattaneet joutua pohtimaan kannattavuuttaan tällaisten opportunististen lehdistötiedotteiden vuoksi. Siksi on myönteistä, kuten jo totesin, ettei tällaisia toimenpiteitä oteta käyttöön.

– Vlaston mietintö (A6-0081/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kollegani ja ystäväni Vlaston erinomaisen mietinnön puolesta. Se koski ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta. En ole alan asiantuntija, mutta pidän myönteisenä jäsen Vlaston merkittävää työtä, jolla hän on pyrkinyt säilyttämään Euroopan unionin satamaan saapuvien alusten tarkastamista koskevan lainsäädännön tasapainossa. Kaikki ymmärtävät – valitettavasti – aikaisemmin tapahtuneiden onnettomuuksien takia, että lippuvaltion valvontaa on täydennettävä satamavaltion valvonnalla. Direktiivi, johon jäsen Vlasto on tehnyt muutoksia ja joka on nyt paljon kunnianhimoisempi kuin Euroopan komission alun perin ehdottama teksti, tarjoaa meille mahdollisuuden parantaa meriturvallisuutta entisestään, mikä hyödyttää EU:n rannikkoalueita, ympäristöä, yrityksiä ja kansalaisia.

– Sánchez Presedon mietintö (A6-0133/2007)

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta.

Mietinnössä käsitellään kysymystä, joka liittyy keskusteluun EU:n kilpailuympäristöön mahdollisesti tehtävistä parannuksista sekä erityisesti yksityisistä vahingonkorvauskanteista ja kilpailun vastaisten toimien takia esitetyistä, riita-asioita käsittelevissä tuomioistuimissa ratkaistavista korvausvaatimuksista. Kannatan tällaisten vahingonkorvauskanteiden nostamisen helpottamista. Tavoitteena on edistää kilpailua, ei lisätä aktiivisuutta oikeusasioissa. Olisi tarkoituksenmukaista rohkaista sopimaan asioista nopeasti ilman oikeudenkäyntiä. Yhdeksänkymmentä prosenttia elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä riita-asioista sovitaan ilman oikeudenkäyntiä. Yritykset ovat taipuvaisia tekemään sovitteluratkaisuja silloinkin, kun ne eivät ole vastuuvelvollisia, välttääkseen pitkän oikeudenkäynnin. Asiaa auttaisi, jos EU:ssa ei otettaisi suoraan käyttöön amerikkalaista menettelytapamallia. Siksi meidän on asetettava etusijalle vaihtoehtoiset riitojenratkaisumenetelmät. Jos me kaikki ajattelemme suuryhtiöitä, joihin asia vaikuttaa, emme selvästikään suojele pk-yrityksiä. Siksi meidän on oltava valppaina varmistaaksemme, ettei pk-yritysten toiminta vaarannu.

– Liotardin mietintö (A6-0054/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaista strategiaa koskevan mietinnön puolesta. Kukaan ei voi enää kiistää sitä, että luonnonvaramme ovat uhattuna. Jo maapallon väestömäärän nykyinen kasvuvahti itsessään edellyttää, että meidän on kiinnitettävä huomiota luonnonvaroihimme: väestön odotetaan kasvavan 12 vuodessa miljardilla eli 6,5 miljardiin. Vaikka mietintö olisi voinut olla kunnianhimoisempi sekä paremmin jäsennelty ja dokumentoitu, se on edelleen hyvä mietintö tästä vaikeasta, kestävään kehitykseen liittyvästä aiheesta.

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Äänestimme tänään tätä mietintöä vastaan. Sen keskeisin viesti on se, että meidän on vähennettävä tuntuvasti luonnonvarojen käyttöä ja että mittava poliittinen sääntely on paras tapa toteuttaa tämä. Meillä ruotsalaiskonservatiiveilla on omat epäilyksemme asiasta.

Katsomme sen sijaan, että luonnonvarojen kestävä käyttö edellyttää selviä omistusoikeuksia, mikä mahdollistaa luonnonvarojen käytön ennemminkin markkinoiden mekanismien kuin poliittisten päätösten sääntelemällä tavalla. Luonnonvarojen käyttö markkinataloudessa on poliittista sääntelyä parempi tapa edistää säästäväisyyttä ja tekniikan kehitystä.

Ihmiselämällä ja luovuudella on tapana jättää jälkensä. Ihmiskunnan voitto on se, että olemme kehittäneet ideoita ja tekniikkaa, jotka ovat lisänneet tuottavuutta ja vähentäneet maailman köyhyyttä kolmannekseen 50 vuodessa. Me ruotsalaiskonservatiivit katsomme, että voimme tuotannolla ja kaupalla paitsi poistaa köyhyyden myös parantaa ympäristöämme. Tähän tarvitsemamme tahdon ja menetelmät saamme juuri teknologiasta ja vauraudesta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Komission ehdotus luonnonvaroja koskevasta strategiasta on liian kapea-alainen, kuten mietinnön esittelijä, Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston jäsen Liotard on tuonut esiin. Hän on pyrkinyt laajentamaan sen soveltamisalaa esittämillään ehdotuksilla. Ehdotukset koskevat keskeisiä seikkoja, kuten vettä, puuta, maata ja öljyä, jotka ovat elintärkeitä paitsi taloudellemme myös meille itsellemme.

Pidämme näin ollen myönteisenä sitä, että jäsen Liotardin mietintö on hyväksytty, koska siinä puolustetaan kestävää talouskehitystä sekä luonnonvaroista, niiden käytöstä ja markkinoille pääsystä saatavan hyödyn oikeudenmukaista ja tasapuolista jakamista köyhyyden vähentämiseksi ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, ettei lopulliseen päätöslauselmaan otettu mukaan kaikkia hänen ehdotuksiaan, joita me kannatimme.

Pidämme myönteisenä, että tekstiin otettiin mukaan ehdotukset, joissa pyydetään edistämään kierrätyksen lisäksi uusiokäyttöä, kehotetaan komissiota tukemaan tekniikkaa, jolla edistetään tuotteiden kestävyyttä, korjattavuutta, uusiokäyttöä ja kierrätettävyyttä, ja pyydetään sisällyttämään läheisyysperiaate kaikkeen lainsäädäntöön.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. (SV) Äänestän periaatteessa verouudistuksen puolesta, vaikka se kuvaillaankin tekstissä huonosti. Katson, että pääoma- ja kulutusvero edistävät vaurautta ja oikeudenmukaisuutta ja että EU:n pitäisi antaa jäsenvaltioidensa vaihtaa yhdestä verotusmuodosta toiseen.

  Lars Wohlin (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Päätin tänään kannattaa tarkistusta 3, jota Vihreät / Euroopan vapaan allianssin ryhmä esitti jäsen Liotardin mietintöön luonnonvarojen kestävästä käytöstä. Kannatan periaatteessa verojärjestelmän uudistamista niin, että työstä, pääomasta ja kulutuksesta kannettavat, kasvua estävät verot korvataan veroilla, joita kannetaan ympäristöä vahingoittavasta toiminnasta. Työhön kohdistuvasta verotuksesta pitäisi lisäksi siirtyä alkoholin ja tupakan verottamiseen.

En voi kuitenkaan äänestää jäsen Liotardin mietinnön puolesta, koska se sisältää useita valitettavia ilmaisuja. Siinä esimerkiksi katsotaan olevan kielteistä, että maataloustuotteiden ja vähittäismyyntiin tarkoitettuja tuotteita kuljetetaan pitkiä matkoja. Tällaisten kuljetuksien myötä syntynyt kauppa on auttanut miljoonat ihmiset pois köyhyydestä. Meidän pitäisikin rajoittaa pikemminkin tällaisten kuljetusten aiheuttamia päästöjä.

– Transatlanttiset suhteet (RC-B6-0149/2007)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta. Yksi asia, joka EU:n on ratkaistava kiireesti, on Yhdysvaltojen pyyntö saada ottaa itärajallamme käyttöön toiminta-alueen ohjuspuolustusjärjestelmä. Nämä ehdotukset uhkaavat horjuttaa suhteitamme Venäjään ja rohkaista venäläisiä nykyaikaistamaan ja päivittämään omia ohjuksiaan ja ydinaseitaan, ja ne pikemminkin kannustavat venäläisiä rakentamaan islamilaista pommia kuin saavat heidät luopumaan sellaisen kehittämisestä. EU:n reaktio on tärkeä testi, jossa mitataan kykyämme tuoda esiin ulkopoliittisia etujamme, sen sijaan että alistuisimme Yhdysvaltojen uuskonservatiiviseen ohjelmaan, joka on uhka meille kaikille.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Transatlanttisia suhteita koskeva päätöslauselma, jonka oikeisto ja sosialidemokraatit ovat allekirjoittaneet ja jonka parlamentin enemmistö on tänään hyväksynyt, on kätevä yhteenveto EU:n ja Yhdysvaltojen välisten suhteiden nykytilasta. Parlamentin enemmistö on laatinut asialistan ja sen painopisteet, joista haluaisin korostaa seuraavia:

– "pitää myönteisenä EU:n ja Yhdysvaltain suhteiden lämpenemistä tasa-arvoiselta pohjalta" ja tuo esiin toivovansa yhteistä vastuunjakoa osana niin sanottua globaalia hallintoa;

– katsoo transatlanttisten markkinoiden lujittamisen ja rahoituspalvelujen vapauttamisen olevan keskeinen kysymys ja pyytää lähentämään sääntelyä ja varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset monenvälistä investointisopimusta silmällä pitäen;

– vahvistaa tilanteen "tarjoavan Euroopan unionille ja Yhdysvalloille erinomaisen tilaisuuden työskennellä tiiviisti yhdessä – – Länsi-Balkanin, eteläisen Kaukasuksen alueen, Keski-Aasian, Lähi-idän, Afganistanin, Välimeren alueen, Latinalaisen Amerikan ja Afrikan tapauksissa";

– katsoo, että terrorismin torjunnan ja joukkotuhoaseiden leviämisen estämisen alalla tehtävää yhteistyötä on lujitettava, sillä nämä alat "ovat edelleen molempien osapuolten suurimpia turvallisuushaasteita", ja että NATO toimii "samanarvoisten osapuolten poliittisen keskustelun transatlanttisena foorumina".

Tämä asialista ilmentää EU:n suurten kapitalistivaltojen, erityisesti Saksan tavoitteita suhteissa Yhdysvaltoihin.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL), kirjallinen. (ES) Olen äänestänyt transatlanttisia suhteita koskevaa päätöslauselmaa vastaan, sillä olen vakuuttunut, että näiden suhteiden pitää perustua yhteisiin arvoihin. Yhdysvallat on osoittanut useaan otteeseen, ettei se kunnioita näitä arvoja. Asia ilmenee presidentti Bushin epäonnistuneesta militaristisesta ulkopolitiikasta, josta yhtenä esimerkkinä voidaan mainita suunnitelmat sijoittaa ohjuksia EU:n tiettyihin jäsenvaltioihin. Yhdysvaltojen hallitus on syyllistynyt vakaviin ihmisoikeus- ja perusoikeusrikkomuksiin Afganistanissa, Irakissa ja Guantánamossa sekä laittomiin pidätyksiin ja kuljetuksiin CIA-lentojen yhteydessä.

EU:n ja Yhdysvaltojen suhteiden ehdottomana edellytyksenä pitäisi olla kansainvälisen oikeuden täydellinen kunnioittaminen. Meidän pitäisi kehottaa Yhdysvaltoja vetämään joukkonsa pois Irakista ja kunnioittamaan maan luonnonvaroja. EU:n pitäisi kehottaa Yhdysvaltoja ratifioimaan erilaiset kansainväliset yleissopimukset, esimerkiksi sopimus täydellisestä ydinkoekiellosta, Ottawan yleissopimus jalkaväkimiinoista sekä Kioton pöytäkirja. EU:n pitäisi tuomita Helms–Burtonin laki laittomana sekä Kuubaan kohdistuva Yhdysvaltojen kauppasaarto.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kuten päätöslauselmassa todetaan aivan oikein, transatlanttiset suhteet ovat parantuneet huomattavasti viime vuosina. Niiden laatu on parantunut toivotulla tavalla, vaikka ne eivät koskaan voikaan olla täysin ongelmattomat eikä kukaan edes toivo niistä sellaisia. Tähän hyvään suhteeseen on tärkeää panostaa. Tarkastellessamme 1970-, 1980- tai 1990-luvun vanhaa maailmaa tai Berliinin muurin kaatumisen jälkeistä uutta maailmaa ja globalisaation alkamista voimme tehdä vain sen johtopäätöksen, että Yhdysvallat on yhä suurin liittolaisemme sekä paras ystävämme ja kumppanimme pyrkiessämme tekemään maailmasta vapaamman ja kehittyneemmän paikan. Sillä, että Yhdysvallat on liittolaisemme, on kiistaton merkitys, ja tämä suhde on vertaansa vailla. Sitä ei saa vaarantaa poliittisilla ajatuksilla, jotka ovat aina perustuneet siihen näkemykseen, että Yhdysvallat on pikemminkin ongelman ydin kuin keskeinen osa pyrkimyksiä kohti rauhaa, vaurautta, demokratiaa ja vapautta.

Yleisesti ottaen haluan kertoa olevani kiitollinen Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän johtajalle hänen puheestaan, jossa hän toi esiin kannattavansa suurten transatlanttisten markkinoiden luomista vuoteen 2015 mennessä ja kehotti kansanedustuslaitoksia Atlantin molemmin puolin osallistumaan tiiviimmin lainsäädännöllisen pohjatyön valmisteluun, jotta tämä olisi mahdollista.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen suhteet ovat olleet hyvin hedelmälliset viimeisten kymmenen vuoden aikana. Erityisesti yksi hyvin myönteinen asia, jossa hallitukset ja poliitikot Atlantin molemmin puolin ovat saaneet todella aikaan edistystä, on rahoituspalvelut.

Olisi hyvin hyödyllistä, jos 29. toukokuuta 2005 päivätyn ja molempien osapuolten hyväksymän OECD:n työasiakirjan tavoitteet voitaisiin toteuttaa käytännössä. Jos siinä mainitut esteet poistettaisiin, bruttokansantulo kasvaisi yli 3 prosenttia joka vuosi vuodesta toiseen. Transatlanttiset markkinat edellyttävät molemmilta osapuolilta kovaa työtä. Ellei tämä kuitenkaan onnistu, se tarkoittaa, että unohdamme tuotannonalamme ja että taloudelliset riskit alkavat uhata kansojamme globaalissa ympäristössä.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Koska tapasin Intian presidentin, en voinut äänestää tästä päätöslauselmasta. Transatlanttisten suhteiden puolustajana olisin äänestänyt sen puolesta. Vastustan kuitenkin voimakkaasti hyvin vaarallista silmänkääntötemppua, joka on yleistynyt EU:n poliittisissa asiakirjoissa: tarkoitan sitä, että korvaamme kansalliset hallituksemme Euroopan unionilla, josta pyritään tekemään Yhdysvaltojen yksi ainut "kumppani" transatlanttisissa suhteissa. Tämä asia on erityisen tärkeä Yhdistyneelle kuningaskunnalle. Samoja ilmaisutapoja käytetään viitattaessa myös Natoon. Lisäksi on muistutettava, että transatlanttisia yhtenäismarkkinoita koskeva ajatus oli brittikonservatiivin aloite, joka esitettiin monta vuotta sitten ja jonka olen lisännyt omien tarkistusteni muodossa uudempiin mietintöihin. Koska en näe perusteita sille, miksi Euroopan parlamentilla pitäisi olla virkamiehiä muissa maissa, vastustan voimakkaasti 40 kohdan kallista ehdotusta yhden pysyvän viran perustamisesta Washington DC:hen Euroopan parlamenttia varten.

– Swobodan mietintö (A6-0092/2007)

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää muutaman lyhyen huomion Kroatian edistyskertomuksesta. Nyt kun slovenialaiset saavat jälleen ostaa kiinteistöjä Kroatiasta, maa on hoitanut vakautus- ja assosiaatiosopimuksen mukaiset velvoitteensa, joten tämä kiistakysymys olisi pitänyt jo unohtaa. Kroatia on jo myös edistynyt jossakin määrin sotarikoksiin kohdistuvissa toimenpiteissä, ja jopa alueiden komitea pani eilen hyväksymässään raportissa merkille, että Kroatian liittyminen aiheuttaisi vain vähäisiä taloudellisia vaikutuksia.

Katson siis olevan häpeällistä, että Kroatiaa, joka kuuluu kiistatta eurooppalaisten kansojen perheeseen ja täyttää kaikki liittymiselle asetetut ehdot, on huiputettu näin pitkään. Katson, että sen sijaan, että tuhlaamme aikaa Turkkiin, joka ei kykene täyttämään eikä halua täyttää EU:n vaatimuksia mutta vaatii kuitenkin hävyttömällä tavalla EU:ta asettamaan liittymispäivän, meidän pitäisi suunnata kaikki energiamme siihen, että saatamme Kroatian kanssa käytävät neuvottelut pian päätökseen.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme juuri hyväksyneet erittäin tärkeän mietinnön toimista, joita Kroatia on toteuttanut voidakseen liittyä 27 jäsenvaltion EU:hun. Kenenkään ei pidä epäillä sitä, että Kroatia on osa Eurooppaa ja että siitä pitäisi tulla pian yhteisön täysimääräinen jäsen.

Vaikka jotkin maat suhtautuvatkin kielteisesti Turkin tai Ukrainan EU-jäsenyyteen ja vaikka EU:n toimielimiä on uudistettava niiden toiminnan parantamiseksi, 50 vuotta sitten alkanutta yhdentymisprosessia ei voida pysäyttää.

Olen vakuuttunut siitä, että Kroatia jatkaa käynnistämiään uudistuksia, myös korruption torjunnan, oikeuden ja hallinnon alalla, ja täyttää näin kaikki EU:n jäsenyydelle asetetut poliittiset ja taloudelliset ehdot, erityisesti Kööpenhaminan kriteerit ja vakautus- ja assosiaatioprosessille asetetut ehdot. Toivon, että Kroatiasta tulee EU:n 28. jäsenvaltio. Toivon sitä sekä Kroatian että meidän kaikkien vuoksi.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Katsomme EU:n laajentumisen olevan hyvä asia. EU ei voi kuitenkaan laajentua, elleivät ehdokasmaat todella täytä kaikkia jäsenyydelle asetettuja kriteereitä. Viimeisin laajentuminen, jonka myötä Romania ja Bulgaria liittyivät EU:hun, tapahtui aivan liian aikaisin, koska nämä maat ja niiden järjestelmät eivät olleet valmiit jäsenyyteen.

Kroatialla on pitkä tie kuljettavanaan esimerkiksi sen julkishallinnon ja oikeusjärjestelmän uudistamisen alalla, ennen kuin se voidaan ottaa jäseneksi. On rohkaisevaa nähdä, että maa on edistynyt, mutta sekä Kroatian että EU:n vuoksi tämä tärkeä ja peruuttamaton prosessi ei saa edetä liian nopeasti.

Toisaalta on masentavaa, että Euroopan parlamentti käyttää niinkin tärkeää asiaa kuin laajentuminen levittääkseen propagandaa EU:n perustuslain puolesta. Johdanto-osan G kappaleessa todetaan, että nykyinen perustuslakisopimusluonnos pitäisi saattaa voimaan, vaikka Ranskan ja Alankomaiden kansalaiset vastustivat sitä selvästi ja yksiselitteisesti. Seitsemännessä kohdassa huomautetaan lisäksi, että "EU-jäsenyyden kannatus on hiipumassa väestön keskuudessa Kroatiassa". Jos näin on ja jos kroatialaisten enemmistö vastustaa EU:n jäsenyyttä, on vain demokraattista, ettei Kroatia liity Euroopan unioniin.

Olemme näin ollen äänestäneet tätä mietintöä vastaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kroatian irtauduttua Jugoslaviasta ja EU:n ja Naton miehitettyä Balkanin aluetta vuosia Euroopan unioni (tai sen suurimmat vallanpitäjät) haluavat nyt kiihkeästi siirtyä ylivallan uuteen vaiheeseen ottamalla tämän poliittisesti ja taloudellisesti keskeisen alueen maat mukaan "yhdentymiskehitykseensä". Tässä yhteydessä ei pidä myöskään unohtaa Saksan roolia sen tunnustaessa Kroatian sen jälkeen, kun Nato oli ensin hyökännyt alueelle julmalla tavalla ja tuonut Eurooppaan jälleen sodan ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen.

Haluan painottaa seuraavia mietinnössä esitettyjä tavoitteita:

– mietinnössä pyritään asettamaan EU:n tulevien laajentumiskierrosten edellytykseksi näennäinen tarve uudistaa perustamissopimuksia ja saattamaan näin niin sanottu "perustuslakisopimus" voimaan

– mietinnössä korostetaan jatkuvasti yhteisön säännöstön eli uusliberalistisen "avoimien ja kilpailukykyisten markkinoiden" käsikirjan hyväksymistä, millä maan omaa kehityshanketta pyritään muokkaamaan suurvaltojen ja niiden suurten taloudellisten ryhmittymien etujen mukaiseksi, sekä uudistusten toteuttamista Kroatiassa, esimerkiksi merkittäviä yksityisiä investointeja ja "eri yhtiöissä olevien valtion vähemmistö- ja enemmistöosakkuuksien myymistä".

Tämä osoittaa, että kuten tavallista, EU:n toiminnan lähtökohtana eivät ole alueen työntekijöiden ja kansan edut.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa onnitellaan Kroatiaa muutoksista, joita se on toteuttanut täyttääkseen liittymiskriteerit.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Valitettavasti ryhmäni ei saanut lainkaan puheaikaa tänä aamuna käsitellessämme Kroatiaa. Mielestämme on valitettavaa, että neuvottelut Kroatian kanssa ovat viivästyneet pahasti 1990-luvulla käydyn sodan vuoksi ja ettei Kroatia kyennyt liittymään EU:hun samaan aikaan kuin Slovenia. Äärinationalistit eivät enää hallitse Kroatiaa, ja Kroatia suojelee vähemmistöjä ja antaa niiden palata maahan. Vaikka Kroatia onkin nyt valmistautunut EU:n jäsenyyteen paremmin kuin jotkin jo liittyneet maat, se on joutunut epäedulliseen tilanteeseen, koska jotkin EU:n jäsenvaltiot kieltäytyvät hyväksymästä uusia jäsenvaltioita, kunnes Alankomaiden ja Ranskan hylkäämä EU:n perustuslaki otetaan uudelleen käsiteltäväksi. Kroatian kansa on tuohtunut tästä viivästyksestä ja on nyt aikeissa kääntää selkänsä EU:lle.

Ryhmäni katsoo, että jäsen Swobodan mietinnössä esitetyt vaatimukset valtion omistamien yhtiöiden myymisestä ja telakoiden sulkemisesta menevät äärimmäisyyksiin. Tähän saakka on aina väitetty, ettei EU:lla ole mieltymyksiä yritysten omistajuuden suhteen ja että maassa voi hyvin olla sekä valtion omistamia että yksityisiä yhtiöitä. Uudet tulokkaat joutuvat nyt kuitenkin todennäköisesti kohtaamaan tiukat vaatimukset. Ryhmäni vastustaa myös kaikkia tarkistuksia, jotka perustuvat Kroatiaan kohdistuviin Italian aluevaatimuksiin ja Mussolinin miehityksen aikaisten sotarikosten kieltämiseen.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. (PL) Äänestän Kroatian vuoden 2006 edistyskertomusta koskevan jäsen Swobodan mietinnön puolesta.

Esittelijän analyysi Kroatian nykyisestä poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta on oivaltava. Mietintö on sikäli objektiivinen, että vaikka siinä pannaan merkille kova työ, jota Kroatian hallitus on tehnyt EU:n vaatimusten, esimerkiksi liittymisen poliittisten kriteerien täyttämiseksi, siinä luetellaan myös ongelmia, jotka on yhä ratkaistava.

Yhteisön säännöstön siirtäminen osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikilla aloilla on tärkeä osa tätä työtä ottaen huomioon, että yhteinen kuulemisprosessi saatettiin onnistuneesti päätökseen lokakuussa 2006 ja että säännöstön tietyistä näkökohdista käydään parhaillaan neuvotteluja.

Esittelijä toi aivan oikein myös esiin Kroatian myönteisen johtoaseman Kaakkois-Euroopassa.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Brittikonservatiivit äänestivät jäsen Swobodan mietinnön puolesta mutta johdanto-osan G kappaleeseen liittyviä tarkistuksia vastaan. Konservatiivit kannattavat voimakkaasti EU:n laajentumista, erityisesti Kroatian liittymistä, joka sujuu ilman suuria ongelmia, mutta vastustavat voimakkaasti sitä ajatusta, että tuleva laajentuminen edellyttäisi perustuslakia, kuten johdanto-osan G kappaleessa todetaan.

– Sterckxin (A6-0086/2007), Kohlìčekin (A6-0079/2007), Costan (A6-0063/2007), Vlaston (A6-0081/2007) ja Luis de Grandes Pascualin (A6-0070/2007) mietinnöt

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan parlamentin sosialistiryhmä järjesti pian Erika- ja Prestige-öljytankkereiden upottua kampanjan, jossa se vaati EU:ta laatimaan lainsäädäntöä meriturvallisuuden lisäämiseksi ja tekemään enemmän työtä onnettomuuksista johtuvan aluevesiensä saastumisen ehkäisemiseksi.

Tämä kampanja on kantanut hedelmää, mutta todellista Euroopan meriturvallisuusaluetta ei ole onnistuttu luomaan.

Tämä "kolmas meriturvallisuuspaketti" on ratkaiseva askel kohti tämän tavoitteen saavuttamista. Euroopan parlamentille toimitetuissa viidessä mietinnössä otetaan useita huomattavia edistysaskeleita:

– Niissä määritellään selvä ja tarkka oikeuskehys, jota sovelletaan merihädässä olevien laivojen suojapaikkoihin, joita koskevat päätökset riippumaton viranomainen tekee.

– Niissä asetetaan pysyvä tarkastuselin, mikä helpottaa tarkastusten tekemistä.

– Niissä säädetään matkustajien korkeatasoisesta suojelusta, joka vastaa matkustajien suojelua muissa liikennemuodoissa.

– Niissä säädetään EU:n satamissa tehtävästä tehokkaammasta ja laadukkaammasta valvonnasta, jossa kiinnitetään erityistä huomiota aluksiin, joihin liittyy "suuri riski".

Näin ollen äänestän näiden mietintöjen puolesta. Toivon, että EU tehostaa vastedes lainsäädäntöään torjuakseen "merten huligaaneja", jotka ovat vastuussa Välimerellä päivittäin tavattavista öljylautoista. Mereen valuu joka vuosi 650 000 tonnia öljyä luvattoman kaasunpoiston seurauksena. Tämä luku vastaa 75:ttä Erikaa!

13. Edellisten istuntojen äänestyskäyttäytymistä koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 14.00 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU

14. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

15. Vuosittainen ihmisoikeusraportti 2006 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka – Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu:

– Simon Coveneyn laatimasta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä (A6-0128/2007) vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2006 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikasta [2007/2020(INI)]

- neuvoston ja komission julkilausumista kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä.

  Simon Coveney (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja ja arvoisa komission jäsen, kiitoksia. Minulla on kunnia saada toimia vuosittaisen ihmisoikeusraportin 2006 esittelijänä Euroopan parlamentille.

Mietintö on Euroopan parlamentin kattavin ja merkittävin vuosittainen poliittinen lausuma ihmisoikeuksista ja niiden edistämisestä. Esittelijänä olen säilyttänyt vuoden 2005 mietinnössä käytetyn, suoran arvioivan tyyliin. Pohjimmiltaan kyseessä on neuvoston, komission ja parlamentin ihmisoikeuksia eri puolilla maailmaa edistävän ja puolustavan toiminnan rakentava ja kriittinen analysointi. Mietinnössä huipentuu Euroopan parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan viiden kuukauden työ. Tänä aikana käytyjen aikana keskustelujen ja kompromissitarkistusten avulla saavutettu merkittävä yksimielisyys kannattaa panna merkille.

Yksi mietinnön painopisteistä on EU:n tehtävä YK:n uudessa ihmisoikeusneuvostossa. Mietinnössä esitetyt toteamukset perustuvat parlamentin osallistumiseen moniin ihmisoikeusneuvoston kokouksiin Genevessä. Neuvoston ja komission äskettäin julkaistussa vuosittaisessa raportissa ei voitu viitata YK:n ihmisoikeusneuvostoon, joten katsoin aiheelliseksi keskittyä siihen tässä mietinnössä ja keskustella siitä tänään.

Mietinnössämme tunnustetaan, että vaikka YK:n ihmisoikeusneuvosto voi kehittyä arvokkaaksi kehykseksi EU:n monenvälisille ihmisoikeustoimille, neuvosto ei ole ensimmäisenä toimintavuotenaan tuonut mukanaan hyviä uutisia. YK:n ihmisoikeusneuvosto ei ole onnistunut pääsemään yksimielisyyteen eikä hyväksyttävään kompromissiin keskeisistä aiheista, kuten Lähi-idästä, Darfurista tai Burmasta eikä monista muistakaan aiheista. Sitä on sen sijaan käytetty moneen kertaan poliittisten pisteiden hankkimiseen. Meidän on löydettävä keinot, joilla estetään sen käyttö poliittisena taistelutantereena maantieteellisesti tai ideologisesti muodostuneiden maaryhmittymien välillä.

Hyvä esimerkki asiasta on neuvoston Darfuria koskevan päätöslauselman heikkous. Väkivallan leviämisen pysäyttämisen ja syyttömien Darfurin ihmisten suojelun olisi varmasti pitänyt olla pääasia ihmisoikeuksia käsittelemään perustetussa YK:n elimessä. Valitettavasti tilanne ei ollut tämä. Keskusteluja Darfurista ja pyrkimyksiä sopimukseen Darfurista käytettiin poliittisen kaupanteon välineenä tai vipuna, jolla yritettiin saada aikaan sopimuksia muista päätöslauselmista. Kehotan Eurooppa-neuvostoa selvittämään tältä osin voimakkaampien toimenpiteiden käyttöönottoa Darfurin humanitaariseen kriisiin vastaamiseksi. Otin tämän asian esille eilen valiokunnan kokouksessa, jossa oli läsnä myös tänään täällä oleva neuvoston edustaja.

Mietinnön ydin koskee sitä, miten EU suoriutuu itselleen asettamistaan ihmisoikeussuuntaviivoista. Euroopan unionin on edistettävä viittä toiminnan suuntaviivaa. Ne koskevat kuolemanrangaistusta, kidutusta, lapsia ja naisia aseellisissa konflikteissa, ihmisoikeuksien puolustajia ja luonnollisesti myös vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa. Pidin tärkeänä analysoida kriittisesti neuvoston toimintaa – erityisesti suuntaviivojen toteutumisen suhteen – koska se on sitoutunut erityisesti näihin välineisiin edistääkseen ihmisoikeuksia kolmansissa maissa. Neuvoston ja komission on edistettävä suuntaviivoja eritoten EU:n suurlähetystöissä ja edustustoissa ulkomailla. Olemme edelleen huolissamme siitä, että eräissä valtuuskunnissa on vähän tai ei lainkaan tietoa itse suuntaviivoista tai siitä, miten niitä parhaiten edistetään kolmansissa maissa toimittaessa.

Mietinnössä peräänkuulutetaan niin ikään lisää kuulemista neuvoston ja Euroopan parlamentin, erityisesti ihmisoikeuksien alivaliokunnan, välille neuvoston ja komission ihmisoikeusraportin yhteyteen, jotta voimme aidosti lähestyä tilannetta, jossa yleiskattavassa raportissa esitetään parlamentin, neuvoston ja komission näkemykset. Siihen me pyrimme muuttamalla oman mietintömme rakennetta.

Mietinnössä tähdennetään myös EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun huomattavaa vahvistamista ja kehittämistä. Siinä myönnetään, että Kiina on päättänyt antaa kaikki kuolemantuomiot korkeimman oikeuden tarkastettaviksi, mikä osoittaa maan edistyvän pienin askelin kuolemanrangaistuksen osalta. Toisaalta mietinnössä myönnetään myös, että Kiinassa tuomitaan enemmän ihmisiä kuolemaan kuin missään muussa maassa.

Mietinnössä suhtaudutaan niin ikään myönteisesti parlamentin hyväksymiin päätöslauselmiin, joissa vaaditaan Guantánamo Bayn pidätyskeskuksen sulkemista, sekä parlamentin panokseen, jolla tämä on ottanut esiin keskukseen liittyvät ihmisoikeusongelmat. Jo pelkkä Guantánamo Bayn olemassaolo antaa kielteistä viestiä siitä, miten terrorismia torjutaan Yhdysvaltojen johtamissa länsimaissa.

Olen erittäin tyytyväinen voidessani mainita mietinnössä, että me tarvitsemme selkeän ja tehokkaan, yhteisen aseiden vientiä koskevan valvontapolitiikan, jota sovelletaan myös Euroopan unionin sisäiseen asevientiin, sillä erityisesti pienaseiden kaupan vaikutus ihmisoikeuskonflikteihin eri puolilla maailmaa on selvä. Meidän on selkeästi saatava aikaan kansainvälinen asekauppasopimus, jollaista parlamentti on toistuvasti vaatinut.

Saanen päättää puheenvuoroni kiittämällä kaikkia muita ryhmiä, jotka ovat työskennelleet rinnallani tässä asiassa. Tämä asiakirja ei ole Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän päätöslauselma ihmisoikeuksista. Toivoakseni se edustaa parlamenttia kokonaisuudessaan ja kaikkia parlamentin ryhmiä. Kiitän kaikkia sen laatimiseksi kanssani työskennelleitä.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani osallistua tänään puheenjohtajavaltion edustajana kunnioitettavan parlamenttinne keskusteluun tämänvuotisesta ihmisoikeusraportista ja ihmisoikeustilanteesta eri puolilla maailmaa.

Tässä mietinnössä suhtaudutaan aiempia vuosia koskevien edeltäjiensä tapaan kriittisesti siihen, mitä Euroopan unioni on tehnyt ihmisoikeuspolitiikkansa alalla. Mietinnön kriittinen lähestymistapa on mielestämme myönteistä, koska olemme vakuuttuneita, että se auttaa laajentamaan ja parantamaan yhteistä toimintaamme ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Olemmehan me kaikki erittäin tietoisia tällä saralla päivästä päivään ilmenevistä haasteista. Mitä paremmin toimielintemme välinen vuoropuhelu toimii, sitä nopeammin pystymme toimimaan tehokkaasti ihmisoikeuspolitiikkamme toteuttamiseksi.

Sallinette, että aloitan käytännöllisellä ehdotuksella: aion pyytää neuvoston kansainvälisestä ihmisoikeuspolitiikasta vastaavaa työryhmää (COHOM) keskustelemaan parlamentin mietinnöstä ja ottamaan entistä perusteellisemmin huomioon sen työtä koskevat pyynnöt ja suositukset. Näin voisimme aikanaan käyttää raportin lopullisesti hyväksyttyä versiota ja kyseisen ihmisoikeustyöryhmän huomautuksia pohjana keskustelun jatkamiselle. Niinpä ehdotankin, että tänään käsittelemme vain muutamia suosituksia.

Mietinnössä tunnustetaan parlamentin ja EU:n puheenjohtajavaltioiden yhteistyön lisääntyminen Euroopan unionin vuosittaisen ihmisoikeusraportin laadinnassa ja siitä käytävässä keskustelussa. Yhteistyömme edistymisestä on todisteena muun muassa parlamentin ihmisoikeustoiminnan esittely sille varatussa EU:n vuosittaisen raportin luvussa, ja me tahdomme, että vuoropuhelu Euroopan parlamentin ja erityisesti sen ihmisoikeusasioiden alivaliokunnan kanssa jatkuu. Vaikka olemmekin perillä parlamentin merkittävästä panoksesta ihmisoikeuksien suojelussa, jolle on annettava asianmukainen tunnustus Euroopan unionin vuosittaisessa raportissa, haluan tähdentää, että yhteistyön on pysyttävä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja sen oikeusperustan puitteissa ja niiden mukaisena, jolloin parlamentin tehtävänä on – kuten Coveneyn mietinnön perusteluissa aivan oikein todetaan – Euroopan unionin ihmisoikeustoiminnan kriittinen tarkastelu.

Yksi ihmisoikeuspolitiikan tärkeä osa-alue tänä vuonna on Yhdistyneiden Kansakuntien uuden ihmisoikeusneuvoston perustaminen. Parlamenttinne korostaa neuvoston merkitystä ja tähdentää aivan oikein tämän elimen potentiaalista tulevaa tehtävää arvokkaana foorumina, jossa Euroopan unioni voi tehdä monenvälistä työtä ihmisoikeuksien puolustamiseksi. Mietinnössä pidetään valitettavana, että uusi ihmisoikeusneuvosto on osoittautunut liian tehottomaksi riittämättömissä vastineissaan maailman ihmisoikeuskriiseihin. Tähän haluaisin vastata, että on vielä liian varhaista tuomita ja että meidän on odotettava kesäkuun lopulle suunniteltua institutionaalisen päätöksentekoprosessin tulosta. Euroopan unioni tekee kaiken voitavansa varmistaakseen, että ihmisoikeusneuvosto kehittyy edelleen paitsi tehokkaaksi myös uskottavaksi osaksi Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusjärjestelmässä.

Darfurin tilanteeseen liittyen, joka on tärkeimpiä ihmisoikeusneuvoston viime kokouksessa käsiteltyjä aiheita, on pyydetty, että Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot pyrkisivät tehokkaammin saamaan hyväksynnän näkemyksilleen, jotta neuvosto voisi erityisoperaationsa kertomuksen saatuaan ottaa käyttöön asianmukaiset ja soveltuvat toimet reagoidakseen tähän humanitaariseen katastrofiin. Huomioni tähän asiaan on, että neljännen ihmisoikeusneuvoston kokouksen yksimielisesti hyväksymä Darfuria koskeva asiakirja on katsottava EU:n merkittäväksi voitoksi.

Haluan lyhyesti mainita muut tärkeät EU:n ihmisoikeuspolitiikan välineet eli EU:n itse määrittämät suuntaviivat suhteilleen kolmansiin maihin liittyen erityisesti kuolemanrangaistuksen poistamiseen, kidutuksen vastaiseen kampanjointiin, ihmisoikeusaktivistien suojeluun ja aseellisten selkkausten keskelle jääneiden lasten asemaan. Parlamentin vuosittaisessa mietinnössä korostetaan näiden suuntaviivojen merkitystä ja todetaan, että niitä on noudatettava tarkemmin. Olemme samalla kannalla, ja suhtaudumme myönteisesti myös parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunnan toimintaan. Puheenjohtajavaltio Saksa raportoi kautensa lopuksi tarkasti siitä, miten eri suuntaviivoja on noudatettu.

Tänään haluan erityisesti korostaa puheenjohtajavaltion tähänastista toimintaa kuolemanrangaistuksen poistamiseksi, mikä on neuvoston tärkeimpiä tavoitteita Euroopan unionin toiminnassa ihmisoikeuksien suojelemiseksi. Jotta asiassa päästään jälleen eteenpäin, puheenjohtajavaltio on laatinut vuodelle 2007 toimintasuunnitelman, jota toteutetaan parhaillaan ja jossa on tarkoitus ehdottaa Yhdistyneiden Kansakuntien asianmukaisilla tasoilla toimenpiteitä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Puhun niistä tarkemmin hetken kuluttua.

Muita merkittäviä ihmisoikeuspolitiikan välineitä ovat asiaa koskevat vuoropuhelut ja neuvottelut kolmansien maiden kanssa, ja niistä laaditaan myöhemmin parlamentin mietintö. Suhtaudumme aloitteeseen myönteisesti ja painamme visusti mieleen parlamentin suositukset. Ihmisoikeusvuoropuhelun luontaisista vaikeuksista huolimatta uskomme todella, ettei niitä pidä väheksyä keinona, jolla voimme ilmaista epäilyksemme ihmisoikeustilanteesta yksittäisessä yhteisön ulkopuolisessa maassa ja saada aikaan tilannetta kehittäviä muutoksia – tosin aika ajoin vasta pitkällä tähtäyksellä.

Tässä yhteydessä voin kertoa teille, että puheenjohtajavaltio suhtautuu myönteisesti neuvoston julistukseen ihmisoikeusvuoropuhelun aloittamisesta Euroopan unionin ja Uzbekistanin välillä ja että ensimmäisen kierroksen valmistelut ovat jo meneillään. Seuraavat EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun kierrokset ja ihmisoikeusneuvottelut Venäjän kanssa aloitetaan nekin pian, nimittäin toukokuun alussa ja toukokuun puolessavälissä. Haluan kertoa teille, että Venäjän kanssa käytävissä neuvotteluissa ovat mukana eurooppalaiset ja venäläiset kansalaisjärjestöt, kuten mietinnössänne edellytetään.

Yksi vuosittaisessa raportissa esitetty pyyntö oli, että Euroopan parlamentin jäsenille annetaan suurempi tehtävä vuoropuhelujen ja neuvottelujen läpiviennissä, ja neuvostoa kehotettiin varmistamaan, että parlamentin jäsenet otetaan niihin mukaan. Saanen tavallaan siihen vastineeksi todeta, että kolmansien maiden kanssa käytäviä vuoropuheluja johtavien EU:n valtuuskuntien kokoonpano vastaa yhteisön ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan toimivaltajakoa, joten kunnioitettavan parlamenttinne jäsenten ei ole mahdollista osallistua vuoropuheluihin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö teille jatkuvasti kerrottaisi tilanteen kehityksestä tai etteikö niistä vaihdettaisi keskeytyksettä näkemyksiä.

Haluaisin seuraavaksi – puhemiehen luvalla – sanoa sanasen puheenjohtajavaltion julkilausumasta, joka koskee kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä.

Kuolemanrangaistuksen vastainen kampanja on jo pitkään ollut EU:n yhteisen ihmisoikeuspolitiikan keskeinen elementti. Kuolemantuomion vastainen kampanja oli nimittäin jo ensimmäisissä suuntaviivoissa, jotka neuvosto hyväksyi ihmisoikeusasioista vuonna 1998. Niiden Euroopan unionin lukuisten toimien, joilla se on noista ajoista lähtien jatkuvasti ajanut kuolemanrangaistuksen poistamista, jatkaminen kuuluu puheenjohtajavaltio Saksan keskeisiin ihmisoikeuspolitiikan alan tavoitteisiin.

Keskustelimme viimeksi kuolemantuomiosta tammikuun lyhyellä istuntojaksolla, jolloin ilmoitin, että neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa laatii huolellisesti harkitun toimintasuunnitelman vuoden 2007 ensimmäisen puoliskon toimiksi, joita toteutetaan Yhdistyneiden Kansakuntien kuolemantuomionvastaisessa kampanjassa. Voin kertoa tänään, että olemme toimineet suunnitelmassa ilmoitetulla tavalla.

Kaikkien EU:n kumppanien pysyvien edustustojen johtajien Genevessä ja New Yorkissa suorittaman analyysin ja lukuisten kansalaisjärjestöjen edustajien kanssa käytyjen keskustelujen perusteella Saksa julkaisi helmikuun lopussa toimintasuunnitelman vuodeksi 2007. Siinä esitetään konkreettisia toimenpiteitä vaiheittaista lähestymistapaa varten, jonka avulla kuolemantuomion aihe otetaan käsiteltäväksi Yhdistyneissä Kansakunnissa. Kaikki EU:n kumppanit hyväksyivät suunnitelman, ja puheenjohtajavaltio on toteuttanut sitä käytännössä sen jälkeen johdonmukaisesti.

Toimintasuunnitelman ensimmäinen vaihe toteutettiin ihmisoikeusneuvoston neljännen istunnon alkaessa Genevessä, kun kuolemanrangaistus otettiin merkittäväksi aiheeksi esityslistalle ja ministerikollegani Steinmeyer mainitsi aiheen tarkoituksellisesti puheessaan EU:n neuvoston puheenjohtajana. Monet EU:n jäsenvaltioiden ministerit, jotka osallistuivat neljänteen ihmisoikeusneuvoston istuntoon, noudattivat puheenjohtajavaltion esimerkkiä ja vaativat kuolemanrangaistuksen poistamista kiireesti. Toinen käsittely järjestettiin neuvoston maaliskuun istunnossa, jolloin saimme uusia tukijoita julistukselle kuolemantuomiota vastaan. Se oli otettu Euroopan unionin aloitteesta YK:n yleiskokouksen käsittelyyn joulukuussa 2006, ja sen oli allekirjoittanut kaikkiaan 85 valtiota eri puolilta maailmaa.

Toimintasuunnitelman toisessa vaiheessa huhtikuussa puheenjohtajavaltio käynnisti maailmanlaajuisen kampanjan, jonka tavoitteena on saada lisää ääniä joulukuun 2006 julistukselle kuolemantuomiota vastaan ja luoda alueiden välinen liittoutuma julistuksen esittämiseksi Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Kun tämä maailmanlaajuinen aloite valmistuu jotakuinkin toukokuun lopulla, Euroopan unioni arvioi kattavasti lobbauskampanjan tuloksia ja päättää niiden perusteella, onko aika kypsä YK:n päätöslauselmalle, ja jollei ole, milloin sen aika on.

Voin tähdentää tässä samaa asiaa, jonka totesin tammikuussa: keskustelun avaaminen uudelleen Yhdistyneissä Kansakunnissa nyt, ennen kuin aloite on valmis, olisi strategisesti kömpelöä, koska on varsin epätodennäköistä, että tällaiselle ehdotukselle saataisiin jäsenvaltioiden kahden kolmasosan tuki, joka tarvitaan. Tämä voisi johtaa kielteiseen ennakkotapaukseen, koska muut jäsenvaltiot saattavat tuntea houkutusta vastata ehdotukseen palauttamalla asialistalle yleiskokouksen säännöllisten kokousten ulkopuolella muita kiistanalaisia asioita. Ennen kaikkea me emme tiedä vielä, pystymmekö saamaan kasaan tarvittavan enemmistön tuen kaikilta maailman alueilta. Meneillään olevan maailmanlaajuisen aloitteen tarkoituksena on selvittää asia, ja me lykkäämme tulevia päätöksiä, kunnes olemme saaneet asiasta tuloksia.

Saanen siis jälleen kerran korostaa, että kuolemanrangaistuksen vastainen kampanja on aivan yhtä tärkeä neuvostolle kuin parlamentillekin. Mekään emme halua – sen enempää kuin tekään – että tätä raakaa, epäinhimillistä ja tehotonta rangaistusmuotoa edelleen jatketaan. Taistelusta ei tule helppo. Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Näet ainoastaan strateginen lähestymistapa voi viedä meidät tavoitteeseemme, ja sellaisen me, neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa ja kumppanimme neuvostossa, olemme vakaasti päättäneet toteuttaa. Toivomme kovasti, että voimme tähän päämäärään pyrkiessämme luottaa parlamentin täydelliseen tukeen.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti jäsen Coveneyn mietintöön vuosittaisesta ihmisoikeusraportista 2006 ja EU:n ihmisoikeuspolitiikasta sekä parlamentin käsiteltävänä tänään olevaan päätöslauselmaan. Olen erityisen iloinen, että raportin innovatiivinen lähestymistapa on säilytetty ja että siinä keskitytään arvioimaan EU:n toimielinten toimintaa ihmisoikeusvaltuuksien täytäntöönpanossa. Panen niin ikään hyväksyvästi merkille suosituksen siirtyä todelliseen toimielinten yhteiseen EU:n vuosiraporttiin, joka kuvaa neuvoston, komission ja parlamentin toimintaa ihmisoikeusasioissa ja demokratian edistämisessä maailmassa.

Tämä ehdotus, jota tuen täysin, ei millään tavoin tarkoita, että parlamentin olisi luovuttava oikeudestaan antaa asiasta oma mietintönsä, eikä tässä ole sen koommin kyse neuvoston, parlamentin ja komission valtaoikeuksien jaon rikkomisesta. Ehdotuksessa, jonka toivon etenevän tulevalla Portugalin puheenjohtajakaudella, on tavoitteena laatia EU:n kansalaisille ja kumppaneillemme eri puolilla maailmaa yksi kattava raportti, jossa tehdään oikeutta kaikkien kolmen toimielimen laaja-alaiselle toiminnalle sekä esitellään alalla vallitsevat yhteiset arvot ja tavoitteet.

Komissio suhtautuu myönteisesti mietintöön sisältyviin ehdotuksiin, joilla lisätään kolmen toimielimen yhteisvaikutusta ja hyödynnetään täysimääräisesti niiden erillistavoitteet ihmisoikeuksien edistämisessä. Tältä osin viittaan erityisesti Euroopan korkeakoulukeskuksen tutkimukseen, jota me tuemme. Tutkimus tarjoaa monia käytännön ehdotuksia, jotka ansaitsevat täyden huomion. Toimielimiemme samanhenkinen hyvä yhteistyö ihmisoikeusasioissa on varmasti vaikuttanut myös uuden demokraattisen tarkastelun käyttöönottoon maantieteellisissä ja aiheenmukaisissa yhteistyöstrategioissa.

Euroopan parlamentin joulukuun istuntojaksolla, jolloin EU:n vuosittainen raportti esitellään, on hyvä tilaisuus kehittää edelleen yhteistä sitoutumistamme ihmisoikeuksiin ja demokratiaan.

Haluan ottaa esiin kaksi esimerkkiä tänään meille esitellystä mietinnöstä: YK:n ihmisoikeusneuvoston ja ihmisoikeusvuoropuhelut. Mietinnön 22 kohdassa kehotetaan EU:ta käyttämään tehokkaammin vaikutusvaltaansa tärkeiden kysymysten edistämiseksi YK:n ihmisoikeusneuvoston asialistalla ja viimeistelemään edunvalvonta- ja tukitoimensa. Kuten tiedätte, komissio suhtautui alun alkaen hieman epäillen tähän neuvostoon, ja sama tunne jatkui, kun perustamista kannatettiin YK:n yleiskokouksessa vuonna 2005: ihmisoikeusneuvosto ei ole riittävän kunnianhimoinen. Epäilyksiä vallitsee edelleen seuraavista syistä.

Kokoonpano ei ole juurikaan kehittynyt. Maakohtaisia tilanteita käsiteltäessä otetaan esiin yhä vähemmän maita, ja ihmisoikeusneuvoston erikoismekanismien valtuuksien tulevaisuudesta vallitsee epävarmuus. Silti myönteisiäkin merkkejä on, kuten Darfuriin lähetettävät joukot ja niiden jälkeinen yksimielinen päätöslauselma. Mielestäni olisi väärin luopua tästä edelleenkin maailman merkittävimmästä ihmisoikeusfoorumista. Päinvastoin: meidän on tuplattava panoksemme, jotta se saadaan toimimaan entistä paremmin kaikkien niiden kansojen nimissä, joiden oikeuksia rikotaan vakavasti joka päivä.

EU:n ja samanmielisten kumppanien on rikottava politisoitumiskierre ja käännyttävä tehokkaammin kumppanuusmaiden puoleen G27:n puitteissa.

Parlamentti on seurannut tiiviisti yksittäisten tapausten kehitystä uudessa YK:n elimessä sen käynnistymisestä alkaen – erityisesti lähettämällä valtuuskuntia ja kutsumalla sen nykyisen puheenjohtajan keskustelemaan yhteisesti kiinnostavista aiheista. Ensi kesäkuuksi suunnitellun valtuuskunnan valmistelemiseksi ehdotan kolmen toimielimen epävirallista kokousta, jotta voimme antaa teille tilannearvion ja tarjota täyden tukemme valtuuskunnan valmistelussa.

Mietinnön 78 kohdassa vaaditaan niin ikään lisäämään Euroopan parlamentin osallistumista ihmisoikeusvuoropuheluihin kolmansien maiden kanssa. Näistä vuoropuheluista on tullut keskeinen väline, joilla edistämme ihmisoikeuksien kunnioitusta, joskin niiden tulokset ovat tietysti varsin vaihtelevat vuoropuhelun toisen osapuolen mukaan. Meidän vaikutuksemme kasvaisi varmasti, jos voisimme laajentaa näkemysten vaihdon näissä maissa täytäntöönpanovaltaa käyttävien henkilöiden ulkopuolelle. Vaikka käytännössä Euroopan parlamentin täysimääräiselle osallistumiselle virallisiin vuoropuhelukokouksiin voi olla esteitä, parlamenttien keskinäiset vuoropuhelut varmasti täydentäisivät hyvin meneillään olevaa työtä. Odotan innokkaasti parlamentin valiokunta-aloitteista mietintöä tästä aiheesta, jotta saamme rakentavia ehdotuksia. Joka tapauksessa Euroopan unionin toimielinten välisen tiedonvaihdon parantamisesta on etua, samoin vuoropuhelutoiminnan valmistelusta, toteutuksesta ja seurannasta.

Seuraavaksi aion käsitellä esityslistan toista aihetta. Tahdon korostaa, miten tärkeää Euroopan unionin on jatkaa työtään kuolemantuomion maailmanlaajuiseksi kumoamiseksi. Se on keskeinen tavoite ihmisoikeuspolitiikassamme, ja olen henkilökohtaisesti sitoutunut Euroopan unionin johtoasemaan tässä toiminnassa, erityisesti Yhdistyneissä Kansakunnissa. Siksi suhtaudun myönteisesti jokaiseen aloitteeseen, joka koskee kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä maailmanlaajuisesti. YK:n yleiskokouksen päätöslauselma tästä asiasta olisi varmasti tärkeä kehitysaskel. Keskustelimme tämänviikkoisessa neuvoston kokouksessa juuri siitä, että ajoitus on valmisteltava erittäin tarkasti. Päätöslauselma on tehokas vain, jos se saa tuekseen YK:n jäsenvaltioiden selvän enemmistön, ja maaperää on valmisteltava hyvin ennen ehdotuksen esittämistä.

Tästä ja kaikista muista edessämme olevista asioista puhuttaessa on muistettava, että meillä on yhteinen, kaiken kattava päämäärä: ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen ja käytännönläheinen työskentely rinta rinnan tähän tavoitteeseen pääsemiseksi.

  Roberta Alma Anastase, în numele grupului PPE-DE. – Doresc în primul rând să mulţumesc colegului Simon Coveney pentru concluziile constructive din raportul său şi, mai ales, pentru recomandările făcute cu privire la dialogul şi consultările Uniunii Europene în domeniul drepturilor omului cu ţările terţe, subiect al unui viitor raport la care am onoare să fiu shadow rapporteur. Respectarea drepturilor omului, a principiilor democratice şi a bunei guvernări reprezintă însăşi esenţa Uniunii Europene. Este obligaţia noastră morală de a promova aceste valori în numele păcii şi dezvoltării în întreaga lume. Intensificarea continuă a eforturilor noastre în promovarea democraţiei în vecinătatea Uniunii Europene trebuie să constituie, fără îndoială, o prioritate a politicii Uniunii Europene în domeniul drepturilor omului. Crearea unui spaţiu veritabil de democraţie la frontiera noastră externă şi asigurarea ireversibilităţii acestui proces este una dintre condiţiile necesare pentru a asigura stabilitatea şi dezvoltarea durabilă în ţările vecine. În sfârşit, promovarea drepturilor omului în vecinătatea Uniunii Europene trebuie să beneficieze de toate instrumentele Uniunii Europene care îi stau la dispoziţie.

Salut şi eforturile recente de a impulsiona aceste activităţi prin instrumente de cooperare regională, inclusiv prin cooperare cu şi în cadrul zonei Mării Negre. Îmi exprim în acest sens speranţa că acţiunile propuse în domeniul democraţiei şi drepturilor omului în cadrul noii comunicări a Comisiei Europene privind sinergia în Marea Neagră vor fi implementate cât mai rapid şi mai eficient.

  Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Simon Coveneya siitä, että hän esitteli tämän mietinnön parlamentille. Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän yhteisesittelijänä haluan kiittää jäsen Coveneya myös yhteistyöstä. Coveneyn yhteistyö muiden poliittisten ryhmien kanssa tulisi ottaa malliksi parlamentin poliittiseen työskentelyyn, mikä kaikille läsnäolijoille ilmoitettakoon.

Käsiteltävänämme oleva mietintö on Euroopan parlamentin tärkeimpiä asiakirjoja. Ihmisoikeusraportissa on kysymys aineiston organisoinnista, koska meidän on käsiteltävä lukuisia kertomuksia ihmisoikeusrikkomuksista eri puolilla maailmaa. Saamme niitä kansainvälisiltä järjestöiltä, kuten Human Rights Watchilta tai Amnesty Internationalilta. Saamme niitä myös jäsenvaltioiden parlamenteilta sekä Yhdysvaltojen kongressilta. Parlamentin tehtävä on kiperä: se joutuu yhdistämään kaikki merkittävimmät ihmisoikeuskysymykset yhteen mietintöön.

Olemme tehneet erittäin tiivistä yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen – Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin – sekä jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kanssa. Samaan aikaan EU:n Yhdysvaltojen-valtuuskunnassa käytiin vuoropuhelua Yhdysvaltojen kongressiedustajien ja senaattorien kanssa tässä raportissa kuvatuista ihmisoikeusrikkomuksista.

Yksi niistä aiheista, joihin meidän pitää nyt keskittyä, on Euroopan parlamentin tehokkuus ihmisoikeuksien alalla. Haluan muistuttaa mieliin asiat, joiden katson olleen kuluneen vuoden onnistuneita saavutuksia. Niitä ovat esimerkiksi ihmisoikeuksien puolustaminen Valko-Venäjällä ja komission toiminta asiassa, joka koskee CIA:n vankikuljetuksia ja laittomia pidätyksiä Euroopan maissa, sekä sen kertomus parlamentille asiasta. Parlamentti voi olla varmasti ylpeä näistä saavutuksista. Ihmisoikeuksien on oltava Euroopan unionin ulkopolitiikan keskeinen poliittinen taso.

  Anneli Jäätteenmäki, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluaisin myös omalta osaltani kiittää kollega Coveneya erittäin hyvästä yhteistyöstä. Keskusteluyhteys on toiminut hienosti ja voimme olla melko tyytyväisiä lopputulokseen. Olen myös kollega Piniorin kanssa samaa mieltä, että kyseessä on erittäin tärkeä asiakirja. Ongelma on vain se, että ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien tärkeyden huomaamme ehkä vasta silloin, kun niihin kajotaan ja tulee ongelmia.

Eräs suuri ongelma parlamentilla ja Euroopan unionilla onkin siinä, että EU ei uskalla tarkistaa ja katsoa suoraan sitä, miten ihmisoikeudet toimivat EU:n omissa jäsenvaltioissa. Toteutuvatko ihmisoikeudet ja perusoikeudet EU:n alueella sillä tavalla kuin mitä me opetamme ulkopuolisille ja mitä me edellytämme kolmansilta mailta?

Tämä mietintö on siis hyvä ja ansiokas. Se nostaa esille monia kansainvälisiä epäkohtia, joihin pitää puuttua ja joissa EU on tehnyt ansiokkaasti työtä. Mutta työmme kamppailussa ihmisoikeuksien puolesta muuttuu vain tekopyhiksi sanoiksi, jos meillä ei ole uskallusta katsoa peiliin.

Yksi viime vuonna julkisuuteen noussut ongelma oli eurooppalaisten valtioiden harjoittama yhteistyö Yhdysvaltain tiedustelupalvelun kanssa. Terrorismin vastaisessa taistelussa USA on voinut luottaa EU:hun ja yksittäisiin jäsenvaltioihin enemmän kuin me ehkä haluamme myöntääkään.

Yhteinen ihmisoikeusasiakirja, jota komission taholta ehdotettiin, on mielestäni hyvä ajatus. Se mahdollistaisi myös asioihin puuttumisen juuri oikealla hetkellä ja yhteistyössä kolmen toimielimen kesken, minusta sitä on todella syytä harkita.

  Inese Vaidere, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää Simon Coveneya todella erinomaisesta työstä tämän mietinnön laadinnassa. Mietintö on realistinen ja samalla terveen kriittinen. Meidän on yhdyttävä hänen arvioonsa YK:n ihmisoikeusneuvoston ensimmäisestä toimintavuodesta. Vuosi ei ole ollut pelkästään menestystä, ja hyväksytyt päätöslauselmat ovat jääneet heikoiksi. Toinen myönteinen seikka on, että mietinnössä käsitellään parlamentin ihmisoikeustoimintaa itsekriittisesti. Kun otetaan huomioon demokratian, sananvapauden ja lehdistön vapauden heikkeneminen ja ihmisoikeustilanteen heikkeneminen Venäjällä, komission ja neuvoston on saatava Venäjä noudattamaan uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen avulla ihmisoikeuslausekkeen lisäksi velvoittavampia vaatimuksia, joilla luodaan tehokkaampia seurantamenettelyjä. Neuvoston ja komission on tehtävä kaikki voitavansa vähentääkseen ihmisoikeusrikkomuksia Valko-Venäjällä. Presidentti Lukašenkon tämänviikkoinen sitoumus, jonka hän antoi puhuessaan Valko-Venäjän ja Venäjän välisten suhteiden parantumisesta – "Me emme tarvitse tarkastajia, valvojia emmekä opettajia!" – on signaali siitä, että Euroopan unionin on seurattava tarkasti tilannetta ja toisaalta lisättävä tukea kansalaisyhteiskunnan ja Valko-Venäjän opposition toiminnalle. Kiitos.

  Hélène Flautre, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, yhdyn varauksetta kollega Coveneyn kiittelijöihin. Hän on laatinut kiitettävän asiakirjan. Kuten olette voineet huomata, hänen mietinnössään ei luetella maailman rikkomuksia. Hän on tehdyt aidosti työtä arvioidessaan Euroopan unionin toteuttamaa ihmisoikeus- ja demokratiapolitiikkaa, ja haluan todella korostaa tällaisen analyysin tuomaa lisäarvoa toimintamme johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden tehostamisen kannalta. Suhtaudun niin ikään myönteisesti neuvoston puheenjohtajavaltion ilmoittamaan aikomukseen seurata tämän raportin toteutumista.

Tässä valossa parlamentti katsoo, että sen osallistuminen muodossa tai toisessa ihmisoikeusvuoropuheluun ja suuntaviivojen toteutukseen ovat ratkaisevassa asemassa vuoropuhelun ja suuntaviivojen tehokkuuden lisäämiseksi. Panen kuitenkin merkille, että suuntaviivojen tehokkuus kärsii siitä, etteivät Euroopan unionin edustustot kaikissa maissa ole edelleenkään aina tietoisia niistä. On siis edelleen tärkeää – välttämätöntä – tiedottaa asiasta edustustoille ja saada niiden tuki, jotta suuntaviivoja käytetään mahdollisimman tehokkaasti.

Haluan korostaa kaikkien muiden tapaan huolestuneisuutta Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostosta nyt, kun erittäin lupaavan uudistuksen pitäisi toteutua ja antaa Yhdistyneille Kansakunnille uskottava, vaikuttava elin ihmisoikeuksien ja demokratian suojeluun. Liian monet ihmisoikeusneuvoston jäsenvaltiot ovat väärillä linjoilla, sillä ne heikentävät nykyisellä toiminnallaan luovaa soveltamisalaa ja erityismenettelyjen riippumattomuutta sekä edistävät puolueellisia katsantokantoja. Euroopan unionin on tehtävä kaikkensa – me tuemme teitä tässä kohdin - tämän kansainvälisen elimen arvovallan vakiinnuttamiseksi, sillä se on ainoa, joka pystyy edelleen kuulemaan maailman ihmisoikeusrikkomusten uhrien valitukset.

Mietinnön perusteella voin tähdentää sitoutumistamme ihmisoikeuksien puolustajien tukemiseen. Uudet eurooppalaiseen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteeseen (EIDHR) sisältyvät toimenpiteet tarjoavat Euroopan unionille tilaisuuden konkretisoida toimintansa, kun ihmisoikeuksien puolustajat saavat nopeasti tukea ja suojaa hätätilanteissa.

  Miguel Portas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, maailmassa 5 186 tuomittua rikollista odottaa päivää, jolloin he ylittävät pisteen, josta ei ole paluuta elämään. Viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan perheenjäsenet vierailivat vasta 19. huhtikuuta parlamentissa tuomitsemassa Libyan viranomaisten kieron oikeudenkäynnin, jossa heidät tuomittiin kuolemaan. Kun keskustelimme tänään aamulla suhteistamme Yhdysvaltoihin, viittauksia yhteisiin arvoihin mainittiin paljon eikä arvosteltu sitä, että kuolemanrangaistus on voimassa edelleen 38 osavaltiossa Yhdysvalloissa.

Kuolemanrangaistus on voimassa yli 100 maassa, ja monissa niistä, joissa se on kumottu, kampanjoidaan sen palauttamiseksi. Populismi, auktoritaarinen vallanpito ja laiton sota terrorismia vastaan ovat sysänneet yhteiskuntamme hulluuteen, jossa turvallisuudesta on tullut pakkomielle. Eurooppalainen aloite saattaa voimaan maailmanlaajuinen kuolemantuomion täytäntöönpanon keskeytys ei ole pelkästään yksi askel kuolemantuomion kumoamisen suuntaan. Se on tänään toivon merkki tätä voimakasta ja ankeaa suuntausta vastaan.

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota ihmisoikeuksien osalta erään poliittisen vangin ahdinkoon Euroopan unionissa. Hän on ollut vangittuna Roomassa viimeiset neljä kuukautta. Hänen fyysinen ja henkinen terveydentilansa on nyt heikko. Häntä pidetään vangittuna ilman toivoa vapautumisesta tai oikeudenkäynnistä. Hänen tahtonsa yritetään murtaa ja saada hänet allekirjoittamaan vääriä tunnustuksia itseään ja muita vastaan. Hänen nimensä on Mario Scaramella, ja hänen väitetyt rikkomuksensa perustuvat tekaistuihin syytteisiin, joilla ei ole perusteita.

Scaramella on tietenkin sama mies, joka matkusti marraskuussa 2006 Lontooseen varoittamaan Aleksander Litvinenkoa tämän tulevasta murhasta. Scaramella ja Litvinenko oli kumpikin yhdistetty Mitrohin-komissioon, joka tutki Italian poliitikkojen yhteyksiä KGB:hen. Scaramella on vapautettava ja palautettava perheensä luo välittömästi mahdollista oikeudenkäyntiä odoteltaessa.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on tuhannes puheenvuoroni täällä parlamentissa, ja olen tyytyväinen voidessani puhua ihmisoikeuksista. Pidämme kaikki niitä itsestään selvinä, mutta miljoonat voivat vain uneksia niistä. EU:lla on – erityisesti kaupan alan – tärkeänä toimijana ratkaiseva tehtävä. Olemme hyviä tuottamaan latteuksia ihmisoikeuksista, mutta näemmekö niiden lävitse? Otetaan esimerkiksi Kiina, jonka kanssa helpotamme laaja-alaisesti kauppaa. Rehellisesti sanottuna emme juurikaan korosta ihmisoikeuksien noudattamista samaan aikaan. Voisimme tehdä niin paljon enemmän.

Oma etu ei ole mikään oikeutus, ja sama koskee länsimaille ystävällismielistä Pakistania. Siellä kristittyjen yhä julmemmaksi käyvä vaino rehottaa islamin ääriliikkeiden, tiukkojen jumalanpilkkalakien ja pakkokäännytysten turvin. EU:n tehtävä ei ole pelkästään toimia omahyväisesti tai kaksiselitteisesti: tällä alalla me olemme rikostovereita niiden miljoonien eurojen vuoksi, jotka me syydämme uskonnollisiin madrassa-kouluihin. Monet näistä kouluista, kuten Lalmasjid, ovat islamin ääriliikkeiden koulutuskeskuksia, joten miksi me edelleen rahoitamme niitä?

Meidän on niin kauppasopimuksissa kuin kehitysavussammekin sovitettava toimintamme entistä vankemmin ihmisoikeuksien todellisen tason mukaan.

Päätän puheenvuoroni kiittämällä esittelijää jälleen yhdestä kattavasta mietinnöstä.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Euroopan sydämessä, tuolloisessa Königsbergissä filosofi Immanuel Kant totesi: "Jokainen ihminen on päämäärä itsessään". Tämä on laajin mahdollinen oikeudenmukaisuuden periaate. EU perustettiin ja on sittemmin kasvanut oikeuskulttuurin sekä sen näkemyksen perustalle, että jokainen yksilö on täysin ainutlaatuinen olento. Tämä luonteeltaan poliittinen ja moraalinen näkemys on leimallinen Eurooppaa koskevalle hankkeelle.

Euroopan kohtalo määräytyy tänään voimakkaammin kuin koskaan sen kyvystä asettua keskinäyttämölle puolustettaessa oikeuksia maailmanlaajuisesti. Tässä mielessä Eurooppaan on pantu valtavasti toivoa. Meidän on vielä voitettava ne rajat, jotka erottava raakalaisuuden sivistyksestä. EU:n on oltava uskollinen kauaskantoiselle perustajalleen, eikä se saa antautua strategisten intressien ja reaalipolitiikan houkutuksille.

Meidän on myönnettävä, että Euroopan on täytettävä muiden demokraattisten voimien taakseen jättämä tyhjiö ihmisoikeuksien puolustajana. Tähän tarvitaan poliittista integraatiota, halua tehdä päätöksiä ja yleisiä oikeuksia. Tarvitaan perustuslaki. Ihmisoikeudet on omaksuttava kaikki toimet yhdistäväksi aiheeksi, niitä on puolustettava kaikilla rintamilla. On aiheellista tähdentää, että perusoikeuksia ei loukata pelkästään kehityksen jälkeenjääneisyyden ja diktatuurien syvissä alhoissa – myös oletettavan edistyneet demokratiat käyttävät kuolemanrangaistusta, emmekä me sano mitään. Tässä asiassa EU ei saa käyttää kahtalaista arvosteluasteikkoa.

EU:n ja Yhdysvaltojen huippukokouksessa olisi hyvä ottaa kuolemanrangaistus poliittiselle asialistalle. Olisi hyvä, jos parlamentin päätöslauselma kuolemanrangaistuksesta saisi laaja-alaisempaa tukea eikä jäisi pelkäksi pilvilinnaksi. Yksi asia on varma: vastaus meidän kohtaamiimme vakaviin ongelmiin on ihmisoikeuskysymyksissä. Kansojen välistä vuoropuhelua ei voi olla, konfliktit eivät voi päättyä, turvallisuus ja vapaus eivät toteudu, ennen kuin maailmasta tulee oikeudenmukaisempi.

  Raimon Obiols i Germà (PSE). – (ES) Kollega Coveneyn mietinnön laadukkuus on saanut selvän vahvistuksen laajasta tuesta, jonka se keräsi äänestettäessä siitä ulkoasiainvaliokunnassa.

Coveney on onnistunut sovittamaan yhteen eri ryhmien näkemykset, ja hän mielestämme on jatkanut aivan oikein näihin mietintöihin sovellettavaa uutta lähestymistapaa, jonka Richard Howitt otti käyttöön vuoden 2005 raportin yhteydessä.

Tarkistuksista toimitetun äänestyksen tulos osoittaa kohtuullista yksimielisyyttä ryhmien kesken ja suhteellisen vähäisiä riitakohtia. Näin maailmalle tulee kuva parlamentista, joka on yhtenäinen ihmisoikeuksia suojellessaan ja edistäessään. Sellaista me kaikki haluamme.

Jotta arvovaltamme kasvaa ja tämä teksti varmasti omaksutaan vertailukohdaksi, tarvitaan pidättyvyyttä, tarkkuutta ja mahdollisimman suurta yksimielisyyttä. Katson, että Coveneyn mietintö on selkeä askel tähän suuntaan.

Meidän on tehtävä kovasti työtä, jotta voimme lähettää tärkeän viestin: Euroopan unioni ei saa soveltaa eri vaatimuksia eri maihin, kun se tuomitsee ihmisoikeusrikkomuksia maailmassa: Euroopan unionin lähestymistavan ihmisoikeuksiin on oltava yksiselitteinen ja vilpitön kulloinkin kyseessä olevista eduista riippumatta.

Minun on pakko todeta, ettei teksti meidän mielestämme osoita riittävässä määrin, että nykymaailman terrorismin vastaisessa taistelussa pidätyskeskukset valitettavasti lisääntyvät lisääntymistään eikä niissä noudateta oikeusvaltion periaatteita tai niiden perustajavaltion lakien periaatteita: puhun nyt Guantánamosta ja salaisista vankiloista.

Meille sosialisteille näiden laittomien tilanteiden lopettaminen eri puolilla maailmaa on keskeinen tavoite.

Meille päätöslauselmaesitys kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä maailmanlaajuisesti on yhtä lailla ensisijainen tavoite. On hyvä uutinen, että neuvosto on tällä viikolla ilmaissut aikeensa edistää ja jatkaa kaikkien tämän parlamentin ryhmien peräänkuuluttamaa työtä.

  Marco Pannella (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Borg, arvoisa puheenjohtaja Gloser, hyvät kollegat, minulla on 60 sekuntia aikaa käsitellä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisen tärkeää aihetta.

Koska en voi käsitellä aihetta haluamallani tavalla, aion välittömästi tämän jälkeen esittää toisaalla asiakirjatodisteet neuvoston nykyisistä väärinkäytöksistä, todellisesta sääntöjen ja lupausten pettämisestä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Yhdistyneissä Kansakunnissa on yritetty estää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan julistuksen syntyminen jo 14 vuoden ajan.

Vuonna 1994 me jäimme täytäntöönpanon keskeyttävästä päätöslauselmasta neljän äänen päähän. Nämä neljä ääntä kuuluivat kuolemanrangaistuksen kumoamisen fundamentalistisille kannattajille, ja toisaalta olimme jo saaneet kasaan riittävän tuen täytäntöönpanon keskeytykselle. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, 14 vuotta sitten Yhdistyneissä Kansakunnissa 97 maata kannatti kuolemanrangaistusta. Nyt kannattajia on 51.

Jo vuodesta 1988 lähtien olemme osoittaneet teille, että enemmistö on varma, enkä välitä, ovatko syynä Kiinan, Yhdysvaltojen vai epäeurooppalaisesti käyttäytyvän Euroopan omat edut. Olette joka tapauksessa lyöneet laimin velvoitteenne parlamenttia kohtaan.

Kello 18.30 osoitan lehdistölle, että neuvosto yritti 16. ja 17. huhtikuuta pitämässään kokouksessa erittäin vakavasti ja vilpillisesti perääntyä asiassa, jonka olitte ilmoittaneet hyväksyvänne. En löydä sopivaa italian sanaa kuvaamaan tekoa, joka oli todellinen forfaiture, väärinkäytös, ja syytän siitä teitä: "Ou pas ça, ou pas vous!" – joko tämä loppuu tai se on teidän loppunne!

  Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi alue, jossa Euroopan unionin tulisi toimia johtajana, on Lähi-idän ihmisoikeuksien suojelu ja edistäminen. Koska Euroopan unioni on 27 jäsenvaltion yhteisö, joka edustaa 500:a miljoonaa ihmistä, se voi asemansa ansiosta toimia vilpittömänä välittäjänä Lähi-idässä.

Suhtaudun myönteisesti Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamiseen jokin aika sitten. Se on myönteistä kehitystä, joka voi johtaa poliittiseen yksimielisyyteen alueella ja luoda rauhanomaiset suhteet Palestiinan ja Israelin kansojen välille.

Palestiinalaisten ihmisoikeuksia on yhtä kaikki kunnioitettava. Israelin on välittömästi vapautettava kaikki vangitut palestiinalaiset lainsäätäjät. Myös Palestiinassa pidätettynä oleva Israelin sotilas, alikersantti Shalit, on vapautettava välittömästi.

Nyt on kiireesti jatkettava uskottavaa poliittista prosessia, jolla saadaan rauha ja turvallisuus Israelin ja Palestiinan kansoille. Euroopan unionin on sitouduttava myönteisessä hengessä uuteen Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen. Emme saa tyytyä pelkkään poliittiseen tukeen, vaan meidän on kyettävä tukemaan myös rahallisesti palestiinalaisalueiden taloudellista elpymistä.

Kiitän tähän loppuun irlantilaiskollegaani Coveneya erinomaisesta mietinnöstä.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, kun valmistelin kehitysyhteistyövaliokunnan lausuntoa demokratian ja ihmisoikeuksien maailmanlaajuista edistämistä koskevasta rahoitusvälineestä, korostin erityisesti demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioituksen asemaa monien EU:n ulkopuolisten maiden taloudellisessa, poliittisessa ja sosiaalisessa kehityksessä.

Käsiteltävänämme oleva mietintö tarjoaa meille kuitenkin mahdollisuuden tarkastella tilannetta täällä kotona, jossa uskonnollisen, rodullisen ja sukupuolisen suvaitsemattomuuden esiintyminen on valitettavasti edelleen päivittäistä. Lasten hylkääminen kaduille tai rappeutuviin laitoksiin, perheväkivalta, homofobiset hyökkäykset – vain muutamia esimerkkejä mainitakseni – ovat edelleen ongelma, ja siksi meidän on ajettava keinoja niiden vähentämiseksi.

Ulkoisessa ulottuvuudessa vallitsee selkeä epäjohdonmukaisuus hyvien aikomustemme ja ehdotustemme ja toisaalta kauppapolitiikkamme, kehitysapumme ja ulkopolitiikkamme välillä. Latinalaisessa Amerikassa apumme painopiste on kaupassa ja korkeakoulutuksessa, vaikka miljoonilla lapsilla ei ole pääsyä peruskoulutukseen tai he jättävät sen kesken. Tältä osin muistutan, että lukutaito on oikeus sekä yksi vuosituhattavoitteista.

Suhteissamme Kiinaan, Yhdysvaltoihin tai Venäjään ihmisoikeuksia käsittelevä luku jää aivan liian usein vaille sille kuuluvaa huomiota. Lisäksi eräiden maiden, kuten Kuuban tai Valko-Venäjän, tilanteen vakavuutta aliarvioidaan, ja parlamentin päätöslauselmat ja kiireellisistä asioista täällä käydyt keskustelut jätetään vaille huomiota.

Siksi vuoden 2006 mietintö on pikemminkin luettelo siitä, mitä on jätetty tekemättä, kuin sarja onnistuneita tekoja. On silti korostettava, että lukuisat tavoitteet jäävät pakosta siksi mitä ne ovat – tavoitteiksi – niin kauan kuin Euroopan unionilla ei ole yhtä vahvaa ääntä ulkopolitiikassa.

  Kinga Gál (PPE-DE). – (HU) Haluan aivan aluksi kiittää jäsenkollega Coveneya hienovaraisesti koostetusta mietinnöstä, jossa analysoidaan erittäin tärkeää aihetta. Esittelijä on onnistunut suuntaamaan huomiomme vuoden 2006 vuosittaisessa mietinnössä niihin yksittäisiin tekijöihin, joihin enemmän panostamalla EU:n toimielimet tai jäsenvaltiot voisivat todella auttaa ratkaisemaan ihmisoikeuksien ongelmatilanteita eri puolilla maailmaa. Keinot, joilla tilanne voidaan ratkaista, on nekin kaikki esitelty mietinnössä. Käytännön tavat vaikuttaa asiaan ovat laajalti tunnettuja: alueelliset kauppasopimukset, jäsenvaltioiden kahdenvälisten sopimusten järjestelmä ja EU:n viisi ihmisoikeuspoliittisen toiminnan suuntaviivaa, joita jäsenvaltioiden suurlähetystöjen ja EU:n edustustojen olisi noudatettava järjestelmällisesti kaikkialla maailmassa.

Pidän tärkeänä, että tekstissä todetaan, että EU:n sisäinen ihmisoikeustilanne vaikuttaa suoraan sen uskottavuuteen ja kykyyn panna täytäntöön tehokasta ulkopolitiikkaa. Siksi haluan kiinnittää huomiota niihin alueisiin, joilla EU:n ulkopuoliset ihmisoikeusongelmat ovat jo kauan aikaa sitten muuttuneet omiksi sisäisiksi ongelmiksemme. Tällaisia ovat lasten oikeuksien edistäminen ja nais- ja lapsikaupan torjunta. Euroopan unionissa niiden uhriksi joutuu 100 000–120 000 henkeä, joista 40 prosenttia on lapsia. Yhtä tärkeää on herkkyyden ja huomion lisääminen suhteessa etnisten tai alkuperäisten kansallisten vähemmistöjen tilanteeseen. Nämä odottavat yhtä lailla ratkaisuja EU:n organisaatioissa ja raja-alueilla, kuten Voivodinassa tai Ala-Karpaateilla. Kansallisten ja etnisten vähemmistöjen syrjintäkielto on vähimmäisvaatimus, mutta se ei pelkästään riitä näiden yhteisöjen puolustamiseen.

Hyvät kollegat, saanen lopuksi tuoda julki perusoikeusviraston kansanpuolueen valtuuskunnan jäsenenä toiveikkuuteni siitä, että 1. maaliskuuta käynnistetty EU:n uusi virasto antaa oman toimintansa ja yhteistyönsä avulla uskottavuutta EU:n toimille, joiden tarkoituksena on ihmisoikeustilanteen parantaminen eri puolilla maailmaa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kollega Coveneya. Euroopan unionin suurin ongelma, joka on erittäin hyvin esillä tässä mietinnössä, on, ettei sillä ole mitään vähimmäisvaatimuksia tai mekanismia kansallisten vähemmistön suojelemiseksi. Varsin lähellä meitä eli 500 metrin päässä toimiva Euroopan neuvosto on ymmärtänyt oikein – toisin kuin me täällä parlamentissa – että ihmisoikeudet ja kansallisten vähemmistöjen oikeudet liittyvät tiiviisti toisiinsa, vaikka ne ovat kaksi aivan eri asiaa.

Olen täysin samaa mieltä kollegojen Gál ja Jäätteenmäki kanssa: Euroopan unionin uskottavuus riippuu sen omasta sisäisestä tilanteesta. Mikä on Itävallan tai Italian slovenialaisten tilanne? Kyseessä on alkuperäinen, perinteinen kansallinen vähemmistö. Latviassa on 450 000 ihmistä, jotka ovat alkuperältään venäläisiä eivätkä ole kyseisen maan, Euroopan unionin jäsenvaltion, kansalaisia. Ranska ei ole missään vaiheessa ratifioinut niitä kahta Euroopan neuvoston asiakirjaa, jotka ovat pakollisia uusille jäsenvaltioille.

Siksi meillä on kahtalaisia vaatimuksia ja siksi meillä ei ole todellista uskottavuutta, kun me arvostelemme kolmansia maita. Meidän on saatava Wienin perusoikeusvirasto toimimaan ja korjaamaan tämä puute seuraavassa raportissa.

En ole vielä puhunut siitä todellisesta kriisistä, joka koskee uusien maahanmuuttajavähemmistöjen kotouttamista Ranskassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä on Euroopan suurin haaste: maahanmuuttajavähemmistön kotouttaminen Länsi-Euroopan maihin. Mielestäni näitä ongelmia ei voida välttää tulevaisuudessa, ne ovat koko Euroopan ja koko Euroopan unionin keskeisiä ongelmia.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies Miguel Angel MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, esittelijä antaa mietinnössään erinomaisen ja kriittisen analyysin tilanteesta ja ehdottaa päätelmiä ja vaatii toimintaa vastineeksi tilanteeseen. Pidän tätä hyvänä asiana, joten saanen puolestani kiinnittää huomiota aseellisia konflikteja ja Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskeviin kohtiin.

Toimin näin, koska on täysin selvää, että ihmisoikeuksia loukataan aina siellä, missä tartutaan aseisiin muita vastaan, ja näin tapahtuu parhaillaan monissa Afrikan valtioissa. Seuraukset tuntuvat Euroopassa. Monet parempaa elämää etsivät ihmiset joutuvat ihmissalakuljettajien pauloihin ja päätyvät laittomiksi maahanmuuttajiksi Espanjan rannikolle. Tämä oli pelkästään viime vuonna 31 000 ihmisen kohtalo, ja tämän vuoden ensimmäisten kuukausien aikana tilanne on kehittynyt yhtä traagiseen suuntaan.

Mietinnössään Coveney puhuu ylistävästi puheenjohtajavaltio Itävallasta. Syynä tähän on, että juuri Itävallan puheenjohtajakaudella sovittiin täytäntöönpanostrategioista, joiden mukaan ihmisoikeusasiat on otettava huomioon suunniteltaessa toimenpiteitä Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan piirissä. Nyt meidän on vaadittava, että nämä asiat todella pannaan täytäntöön. Pyydänkin neuvostoa kiireesti järjestämään sotilas- ja poliisirakenteiden käytön vastedes tehokkaammaksi – kuten Kinshasassa – myös muissa valtioissa, koska niiden avulla voimme rakentaa perusrakenteita näihin maihin ja varmistaa maiden vakautta ja turvallisuutta.

Ensiksi perustetaan demokraattiset rakenteet, toiseksi seurataan tosiasiallisesti ihmisoikeuksia ja kolmanneksi luodaan edellytykset perustavien taloudellisten rakenteiden muodostumiselle. Kaikki nämä seikat vaikuttavat myönteisesti kyseisiin valtioihin, niissä asuviin ihmisiin ja meihin, koska laiton maahanmuutto Eurooppaan vähenee.

Jos tämän lisäksi onnistumme sisällyttämään komission ulkomaanapuohjelmat tekstiin, näissä valtioissa toivottavasti kunnioitetaan ihmisoikeuksia paljon paremmin kuin tähän mennessä.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, saanen aluksi kiittää kollega Coveneya. Hän on mietinnössään käyttänyttä viime vuonna sopimaamme uutta lähestymistapaa, jonka mukaan parlamentin tehtävänä on tarkastella vuosittaisen ihmisoikeusraportin yhteydessä, mitä neuvosto ja komissio ovat saaneet aikaan, ja tuoda esiin, mitä me koko Euroopan unionissa voimme tehdä edistääksemme ihmisoikeuksia. Kyse ei siis ole pelkästä kommentoinnista.

Kiitokset tästä hänelle. Oli erittäin surullista kuulla, että hän jatkaa vastedes uraansa kansallisessa parlamentissa eikä puolusta enää tätä parlamenttia. Haluan muistuttaa, että hän on ollut hyvä ihmisoikeuksien puolustaja ja meille hyvä kollega.

Tässä keskustelussa voidaan mielestämme korostaa, että Euroopan unioni voi edistää ihmisoikeuksia paremmin. Monet meistä panostavat siihen. Parlamentti osallistuu jatkossa tiiviisti sen varmistamiseen, että Euroopan unionin toimet ja osallistuminen YK:n ihmisoikeusneuvostoon ovat yhä tehokkaampia. Neuvoston alkukausi ei ole ollut toivomamme. Kiinnitimme päätöslauselmassa huomiota siihen, että komissio toimii Kimberleyn prosessin puheenjohtajana. Käyttäkäämme tätä hyödyksi, jotta saamme aikaan riippumattoman tarkastusjärjestelmän, jota hyvän tavoitteen omaksuneet kansalaisjärjestöt vaativat toteutettavaksi 14. helmikuuta 2007 mennessä.

Suhtaudumme myönteisesti siihen, että komissio on nyt suositellut vetäytymistä Valko-Venäjän kaupan suosituimmuusasemaa koskevista neuvotteluista. Viime vuonnahan me arvostelimme Euroopan unionin suhtautumista Valko-Venäjään ja ILO:on. Myös ammattiliittoaktivistien vastaiset hyökkäykset ja häirintä on otettu huomioon. Te olette kuulleet. Kiitos siitä. Me pystymme parempaan.

Ihmisoikeussopimusten yhteydessä me olemme huolestuneita rypälepommeista. Belgian johdolla monet Euroopan maat, ilokseni myös oma kotimaani Yhdistynyt kuningaskunta, tukevat nyt velvoittavaa sopimusta rypälepommien kieltämiseksi.

Olen erittäin tyytyväinen, että Euroopan unioni on johtanut kampanjaa YK:n yleissopimuksen tekemiseksi vammaisten oikeuksista. Se oli nopeimmin tehty ihmisoikeussopimus YK:n historiassa. Euroopan yhteisöt allekirjoittivat sen ensimmäistä kertaa. Ensi vuonna yhteisöt ja jäsenvaltiot allekirjoittavat valinnaisen lisäpöytäkirjan, jolloin saadaan aikaan valitusmenettely. Näyttäkää meille, että te kuuntelette edelleen.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ihmisoikeuksien alivaliokunnan varapuheenjohtajana haluan aivan ensiksi kiittää kollega Coveneya sekä laadukkaasta ja laajasta työstä, joka kulminoituu tähän kattavaan ja tyhjentävään tekstiin, että avomielisyydestä, jota hän on osoittanut täällä parlamentissa saadakseen aikaan mahdollisimman laajan yksimielisyyden tästä ensiluokkaisesta tekstistä. Hän on siksi luvannut ottaa huomioon ja allekirjoittaa yhdessä kanssani lähes kaikki valiokunnassa hänelle ehdottamani tarkistukset. Kiitän häntä tästä.

Tekstin hyvä puoli on, että se puuttuu kaikkiin vaikeisiin aiheisiin ja kattaa useita maantieteellisiä alueita. Kannatan erityisesti mainintoja YK:n ihmisoikeuskomission toiminnan korostamisesta, Darfurin traagisesta tilanteesta ja Venäjän toistuvista ihmisoikeusloukkauksista.

Euroopan parlamentin toiminnan ja erityisesti ihmisoikeuksien alivaliokunnan osalta katson, että me kaikki voimme olla tyytyväisiä mietinnön rakentavaan syntytapaan, joka on mahdollistanut esimerkiksi demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisen uuden rahoitusvälineen nopean hyväksymisen.

Lisäksi katson, että tässä mietinnössä otetaan juuri oikeaan aikaan esille keskeinen vuorovaikutus Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välillä. Jokaisen jäsenvaltiomme on nyt oltava esimerkkinä asiassa. Vastuumme ja uskottavuutemme Euroopan ulkopuolella riippuu siitä. Tähän liittyen suhtaudun myönteisesti siihen, että oikeusministerit hyväksyivät viime viikolla päätöksen yhteisistä rikosoikeudellisista seuraamuksista rasismi- ja revisionismirikoksista. Kiitän vielä kertaalleen esittelijää tästä tekstistä ja annan hänelle täyden tukeni.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, ihmisarvon puolustamisen sekä demokratian ja yksilönvapauden periaatteiden kaltaisiin arvoihin perustuvan EU:n on jatkuvasti lähetettävä selkeitä viestejä siitä, että se on valmis paitsi antamaan vakuutuksia näiden arvojen noudattamisesta myös taistelemaan niiden puolesta ja kaikkien niiden ihmisten puolesta, joita vainotaan mielipiteidensä tai uskontonsa vuoksi tai joita kidutetaan tai jotka vangitaan mielipiteidensä takia.

Mietinnössä kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen, että Darfurin alueelle tarvitaan kansainvälinen rauhanstrategia, ja EU:n on tehtävä tässä asiassa yhteistyötä YK:n korkean ihmisoikeusneuvoston kanssa. Ainoastaan EU:n tehokas sitoutuminen YK:ssa mahdollistaa nopeat ja tehokkaat toimenpiteet, joilla vastataan täsmällisesti tähän humanitaariseen tragediaan Afrikassa.

Monissa ratkaisemattomissa kysymyksissä ei ole kuitenkaan edistytty kuluneen vuoden aikana. Yksi niistä on viiden bulgarialaisen sairaanhoitajan ja palestiinalaislääkärin kohtalo. Heidät on vangittu ja tuomittu kuolemaan Libyassa sen jälkeen, kun heitä vastaan oli nostettu järjettömät syytteet HIV:n tahallisesta tartuttamisesta lapsiin. Muita ovat uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksien rikkomukset Kiinassa, ilmaisuvapauden rajoittaminen ja demokratiaa puolustavien aktivistien painostus Venäjällä, terrori kommunistisessa Kuubassa ja lopuksi Turkki. Viimeksi mainitun tilanne on erittäin huolestuttava.

Turkki halajaa EU:n jäseneksi, mutta se ei ole edistynyt olennaisesti ihmisoikeuksien puolustamisessa. Itse asiassa uskonnonvapautta on heikennetty huomattavasti, kuten viime päivien traagiset tapahtumat ovat osoittaneet, kun kolme Raamattuja painavassa kirjapainossa työskentelevää kristittyä tapettiin. Turkkilainen media näyttää käyneen noitavainoihin, joissa kristityt ovat uhreja.

Mielestäni Euroopan yhteisöjen 50-vuotisjuhla ja keskustelu tulevasta perussopimuksesta ovat hyvä tilaisuus laatia uusi ja tehokas politiikka ihmisoikeuksien puolustamiseksi omien rajojemme ulkopuolella. Euroopan unionin kansainvälistä tehtävää on tällöin vahvistettava, vastaava lainsäädäntö on sisällytettävä uuteen sopimukseen ja meidän on ennen kaikkea mietittävä uudelleen perusoikeusviraston tehtävä näissä asioissa.

  David Casa (PPE-DE). – (MT) Arvoisa puhemies, kiitokset. Erittäin usein ihmisoikeuksista puhuessamme mieleen tulevat välittömästi kehitysmaat. Onkin hyvä, että varmistamme tarvittavin tavoin, mitä voimme tehdä parantaaksemme näiden maiden kansalaisten suojelua ja taata heille kuuluvan ihmisarvon.

Haluan ilmaista huoleni kuitenkin myös siitä, että näitä oikeuksia poljetaan Euroopan unionin maissa tai maissa, jotka haluavat päästä Euroopan unionin jäseniksi.

Esimerkiksi muutama päivä sitten maassa, joka haluaa Euroopan unionin jäseneksi, neljä henkeä murhattiin raa'asti uskonsa vuoksi. Sitä ei voi hyväksyä, ja se on tuomittava. Euroopan unionin on oltava tiukka ja lopetettava sellaisten maiden avustaminen, jotka eivät kunnioita vähemmistöjen oikeuksia, eivät tunnusta tai kunnioita omia vähemmistöjään tai eivät noudata perusoikeuskirjaa.

Meidän on toimittava välittömästi. Me emme voi noin vain hyväksyä, että vuonna 2007 diktaattorien hallitsemissa maissa kielletään ilmaisuvapaus, kuten valitettavasti tapahtuu Venezuelassa. On murheellista, että nykyäänkin etniset vähemmistöt jätetään huomiotta. Henkilön rotua, ihonväriä ja uskontoa on aina kunnioitettava. Meidän on varmistettava, ettei ketään jätetä yksin, ettei kukaan laiminlyö näitä loukkaamattomia oikeuksia. Ei ole myöskään hyväksyttävää, että komissio jättää huomiotta parlamentin hyväksymät päätöslauselmat. Parlamentti on ainoa toimielin, jonka edustajat valitaan demokraattisesti. Parlamentin hyväksymien päätöslauselmien tavoitteena on esittää mielipide, ja neuvoston ja komission tunnustettava tämä mielipide. Ne eivät saa jättää huomiotta toimielimemme antamia päätöslauselmia, kuten aiemmin on valitettavasti tapahtunut.

Arvoisa puhemies, minäkin haluan lopuksi kiittää kollegaani Simon Coveneya verrattomasta mietinnöstä tästä aiheesta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ilmaista kiitollisuuteni teille tästä Coveneyn mietinnöstä käydystä vireästä keskustelusta, jossa kukaan – edes puheenjohtajavaltio – ei ole väittänyt, että voimme olla tyytyväisiä maailman ihmisoikeustilanteeseen. Tilanne on aivan päinvastainen, sillä näemme ihmisoikeuksia rikottavan päivittäin.

En voi hyväksyä väitettä – jonka käsittääkseni esitti jäsen Allister – että Euroopan unioni ummistaa silmänsä eikä vastaa haasteisiin. Emme toki ole tyytyväisiä asioiden tilaan, ja vaikka kärsimme takaiskuistakin, Euroopan unioni on tehnyt tähän mennessä paljonkin muuttaakseen asioita ja parantaakseen ihmisten elinolosuhteita. Voin kehottaa parlamenttia tutustumaan esimerkiksi viime päivinä monissa valiokunnissa ja tänä aamuna täysistunnon keskustelussa esillä olleeseen asiaan eli siihen, että ulkoasiainministerien viime maanantaisessa ja jatkuvassa keskustelussa Keski-Aasian strategiasta kiinnitettiin huomiota energia- ja resurssi-intresseihin – jotka herättävät joskus kritiikkiä – ja lisäksi ilmaistiin halu perusteelliseen ihmisoikeusvuoropuheluun Keski-Aasian maiden kanssa. Noudatamme ehdottomasti samaa linjaa suhteessa Kiinaan, vaikka emme näekään tarvittavaa edistystä välittömästi.

Viime tiistaina Luxemburgissa järjestettiin EU:n ja Länsi-Afrikan talousyhteisön ECOWAS-maiden kokous, ja sen yhteydessä kävi jälleen ilmi, kuinka tärkeä ihmisoikeusprosessi näissä maissa on. Voisin kaiketi viitata myös Afrikan unionin ja Euroopan unionin viimevuotiseen huippukokoukseen, jossa aiheena oli maahanmuutto ja jossa keskusteltiin siitä, miten voidaan vastata ihmisiä pakolaisuuteen ajaviin tekijöihin.

Tosiasia on, ettemme voi vastata niihin kaikkiin. On tärkeää, että meillä on suojatoimenpiteitä, mutta hyvä hallintotapa, joka antaa ihmisille tulevaisuudennäkymiä ja takaa heidän vapautensa ja perusvapaudet, on olennainen tekijä, joka lopulta mahdollistaa ihmisten pysymisen omissa maissaan. Uskonkin, että Euroopan unioni on auttanut lisäämään ihmisoikeuksien kunnioitusta erityisesti monien ESDP-toimiensa avulla.

Haluan ottaa esiin toisenkin kohdan erityisesti jäsen Pannellan vuoksi: puheenjohtajavaltio ei ole vehkeillyt ja neuvostokin, joka jälleen kerran viime maanantaina käsitteli kuolemantuomion täytäntöönpanon keskeyttämistä, haluaa tehdä täysin selväksi, että juuri sen puolesta me kampanjoimme. Käytössä ei ole lykkäysmekanismeja. Voin siis sanoa suoraan ja selkeästi, että puheenjohtajavaltio Saksa, jolla on takanaan kaikkien jäsenvaltioiden tuki, tehostaa toimintaansa ja pyrkimyksiään tähän yhteiseen tavoitteeseen pääsemiseksi, jotta pystymme toukokuussa saavuttamaan tavoitteen antamalla asiasta lopullisen raportin.

Olisi kuitenkin häpeällistä, jos hätiköivä toiminta Yhdistyneissä Kansakunnissa estäisi meitä pääsemästä tavoitteeseen tarvittavien enemmistöjen puuttuessa.

Haluan vielä kerran kiittää parlamenttia vilkkaasta keskustelusta. Monissa puheenvuoroissa on tehty selväksi, ettette aio jäädä lepäämään laakereille vaan aiotte varmistaa, etteivät puheenjohtajavaltio, jäsenvaltiot, hallitukset ja parlamentitkaan anna tämän aiheen päätyä taka-alalle vaan se pidetään asialistan kärjessä.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun vilpittömän myönteisesti tämän mietinnön hyväksymiseen ja välitän edelleen keskustelun aikana ja mietinnössä esitetyt arvokkaat ehdotukset eteenpäin komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille.

Haluan tähdentää, että komissio jakaa täysin Euroopan parlamentin tuen EU:n ihmisoikeussuuntaviivoille, jotka voivat olla EU:n tehokkaimpia välineitä tällä alalla.

Tätä taustaa vasten olen tyytyväinen voidessani ilmoittaa, että Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivat ovat pääasiallisena aiheena komission henkilöstön tämänvuotisessa sisäisessä ihmisoikeuskoulutusohjelmassa ja että opastamme vastaavasti myös valtuuskuntiamme.

Komissio suhtautuu varautuneesti mietinnössä tehtyyn ehdotukseen siitä, että vuosittaisen raportin yhteydessä olisi luetteloitava maat, jotka aiheuttavat erityistä huolta ihmisoikeusrikkomusten vuoksi. Meidän on vältettävä luetteloita tässä asiassa, koska on vaikea löytää yleispäteviä kriteereitä. Tilanne poikkeaa esimerkiksi lapsisotilaiden palkkaamisen sallivien maiden luettelosta, jossa indikaattorit ovat hyvin selkeät. Komissio pitää parempana, että käytännössä selvitetään maat, joihin tavoitteet ja toimet kohdistetaan aina tapauskohtaisesti.

Seuraavassa käsittelen lyhyesti keskustelun aikana esiin nousseita kysymyksiä.

Guantánamon suhteen Euroopan unioni on korostanut toistuvasti, että terrorismin vastaista taistelua on käytävä kansainvälisen humanitaarisen lainsäädännön ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti. Komissio katsoo, että Geneven sopimukset koskevat kaikkia taistelukentällä vangittuja henkilöitä. Komissio katsoo myös, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen määräykset ja YK:n kidutuksenvastaisen yleissopimuksen määräykset koskevat Guantánamo Baytä. Jokaisella vangittuna pidettävällä henkilöllä on oltava kansainvälisen lain mukainen oikeudellinen asema, eikä häntä saa pitää vangittuna mielivaltaisesti, vaan hänen on saatava asianmukainen oikeusprosessi ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Guantánamo on epänormaali poikkeama, ja Euroopan unioni vaatii jatkossakin sen sulkemista.

Valko-Venäjällä komissio jatkaa työtä ihmisoikeusväärinkäytösten torjumiseksi. Vaikka nykyisen hallituksen autoritaarinen asenne estää Euroopan unionia tarjoamasta Valko-Venäjälle täysimääräistä osallistumista Euroopan unionin naapuruuspolitiikkaan, komissio katsoo, että Valko-Venäjää koskevan naapuruuspolitiikan varjotoimintaohjelman käynnistäminen on ollut erittäin hyödyllistä, koska se on lisännyt Valko-Venäjän kansalaisten tietoisuutta Euroopan unionin naapuruuspolitiikan hyödyistä, jotka toteutuisivat, jos viranomaiset kunnioittaisivat demokraattisia arvoja ja ihmisoikeuksia. Komissio rahoittaa jo nyt monenlaisia hankkeita, joilla tuetaan kansalaisyhteiskuntaa, kuten tiedotusvälineiden vapautta Valko-Venäjällä edistäviä hankkeita, tai tuetaan maanpaossa toimivaa eurooppalaista humanistista yliopistoa. Komissio pyrkii luonnollisesti tukemaan vastaavia aloitteita vastaisuudessakin.

Euroopan unioni järjestää edelleenkin ihmisoikeusneuvotteluja Venäjän kanssa kahdesti vuodessa. Näissä neuvotteluissa Euroopan unionille tarjoutuu tilaisuus ottaa esiin monenlaisia huolenaiheita, kuten Tšetšenian tilanne, ihmisoikeuksien puolustajien kohtelu ja tarkistettujen kansalaisjärjestölakien ja äärijärjestöjen torjuntalakien vaikutukset. Näiden neuvottelujen ohella Euroopan unioni ottaa ihmisoikeusasiat esiin tarpeen mukaan muissakin kokouksissa.

Kiinan osalta komissio suhtautuu myönteisesti parlamentin rakentaviin huomioihin EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelusta. Komissio myöntää, että tarvetta EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun vahvistamiseen ja kohentamiseen on, ja näin se on todennut erittäin selkeästi myös hiljattaisessa tiedonannossaan nimeltä "EU ja Kiina: kumppanuus tiivistyy, vastuu kasvaa".

Kaikkia viimeisten kymmenen vuoden aikana kovalla työllä toteutettuja saavutuksia ei pidä ylenkatsoa. EU oli vaatinut yli viiden vuoden ajan kidutusta käsittelevän erikoisedustajan vierailua, joka toteutui joulukuussa 2005. Hänen saamisensa Beijingiin oli siis huomattava saavutus. Parlamentin mietinnössä mainittu kuolemanrangaistustuomioiden tarkastaminen korkeimmassa oikeus on yksi vuoropuhelun keskeinen tulos.

Pakkotyön suhteen komissio, kuten parlamenttikin, on huolissaan Laogai-työleirien suuresta määrästä ja niissä valmistettujen tavaroiden viennistä.

Ihmisoikeusneuvostosta totesin aiemmin alkuepäilyistä huolimatta, että se on kaikkein merkittävin ihmisoikeusfoorumi ja osoittanut myönteisiä merkkejä esimerkiksi Darfurin tapauksessa. Komissio on sitoutunut työskentelyyn muiden EU:n toimielinten ja samanmielisten kumppanien kanssa HRC:n politisoitumisen katkaisemiseksi ja kumppanuusmaiden yhteistyön toteuttamiseksi.

Perusoikeusvirastosta huomautan vielä, että jo silloin, kun neuvostossa keskusteltiin viraston perustamisasetuksen hyväksymisestä, oli selvää, että mielipide valtaosin vastustaa sen valtuuksien laajentamista kolmansiin maihin. Asetuksessa kuitenkin säädetään, että kun virasto on toiminut kolme vuotta, sen toiminnan tehokkuutta arvioidaan. Arviointi kattanee myös viraston tehtävien mahdollisen laajentamisen.

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Koska olemme saaneet kuulla, että jäsen Coveney aikoo jättää parlamenttimme, haluan hyödyntää tämän tilaisuuden onnitellakseni häntä paitsi tästä verrattomasta mietinnöstä, jonka kaikki puhujat ovat sellaiseksi todenneet, myös hänen tekemästään työstä ja toivottaakseni hänelle menestystä ja onnea uusissa virkatehtävissään ja toimissaan.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, ihmisoikeusraportin huomiot Turkin tilanteesta ansaitsisivat nyt tulla täydennetyksi ajankohtaisilla uutisilla. Viittaan viimeviikkoiseen raakaan murhaan Malatyassa. Viisi nuorta muslimiopiskelijaa tunkeutui pienen kristillisen kustantamon toimistoon, sitoi kolme miestä käsistä ja jaloista tuoleihin ja kidutti heitä ja lopulta leikkasi heiltä kaikilta kurkun auki. Yksi murhatuista oli saksalainen 46-vuotias perheenisä, jolla oli kolme kouluikäistä lasta, kaksi oli turkkilaista. Saksalaisen ruumiissa oli yli 160 puukoniskua.

Valitettavasti tapahtunutta ei voi tarkastella pelkkänä yksittäisenä väkivallantekona, vailla poliittista ulottuvuutta. Sen yhteydet maassa harjoitettuun ja suvaittuun propagandaan ovat ilmeiset: murhaa edelsi vuosikausien propaganda koko Turkissa ja erityisesti Malatyassa kristittyjä ja varsinkin lähetyssaarnaajia vastaan. Propagandaan osallistui media kaikissa muodoissaan, viranomaiset, poliisi, kuvernööri, imaamit ja opettajat. Samaa propagandaa on havaittavissa mediassa ympäri maata, ja se on toisinaan saanut mielikuvituksellisia muotoja, kuten että "lähetyssaarnaajat pyrkivät jakamaan Turkin ja siten pääsemään sen suurista mineraalivaroista osallisiksi".

Tapahtumat ovat looginen seuraus siitä nationalismista ja muukalaisvihasta, jota mediassa on harjoitettu. Sen kohteena ovat milloin kurdit, milloin juutalaiset tai kristityt. On merkillistä, että samaan aikaan kun rikoslain artikla 301:n perusteella sananvapautta rajoitetaan voimakkaasti, sama artikla turkkilaisuuden halventamisesta yllyttää asiattomaan kirjoitteluun ja näkyy toimivan polttoaineena näissä väkivallanteoissa.

Korostan, etten vastusta Turkin EU-jäsenyyttä. Turkin on kuitenkin kyettävä vakuuttamaan Eurooppa siitä, että se haluaa panna lopun tälle propagandalle, josta on tullut osa arkipäivää ja joka nyt maksaa ihmishenkiä.

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen. – (NL) Suhtaudun vilpittömän myönteisesti tähän ihmisoikeusmietintöön ja erityisesti sen itsearviointia koskevaan linjaan. On tärkeää, että Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikan vaikuttavuutta arvioidaan kunnolla ja että siitä laaditaan kriittinen arvio.

Olen yhtä lailla vakuuttunut siitä, että johdonmukaisessa Euroopan unionin politiikassa on annettava ehdoton etusija demokratian edistämiselle, koska ainoastaan demokraattinen yhteiskunta voi muodostaa perustan ihmisoikeuksien kunnioittamiselle.

Kannatan myös riippumatonta, operationaalista Euroopan unionin välinettä demokratian edistämiseksi. Sen mallina on suurelta osin toiminut Yhdysvaltojen Endowment for Democracy -järjestö. Me nimittäin tarvitsemme ihmisoikeuspolitiikan, joka on riippumaton diplomaattisista ja taloudellisista suhteista.

(1) Ks. pöytäkirja.

16. Ukraina (keskustelu)

  Puhemies. Siirrymme seuraavaan kohtaan esityslistalla. Se on neuvoston ja komission julkilausumat Ukrainasta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme hyvin tyytyväisiä siihen, että olette päättäneet sisällyttää esityslistalle Ukrainan nykytilannetta ja Euroopan unionin ja Ukrainan välisiä suhteita koskevan keskustelun. Ukrainan merkitystä Euroopan unionin vakaudelle ei pidä aliarvioida, joten olen iloinen voidessani ilmaista neuvoston puheenjohtajavaltion kannan asiaan.

Oranssi vallankumous oli vaikuttava osoitus kansalaisyhteiskunnan liikkeiden voimasta Itä-Euroopassa, ja maaliskuussa 2006 järjestetyt demokraattiset parlamenttivaalit, jotka olivat suurelta osin vapaat ja oikeudenmukaiset, olivat malliesimerkki muille alueen maille.

Tämä ei ole kuitenkaan ensimmäinen kerta, kun Ukraina on hyvin vaikeassa tilanteessa hankalan siirtymä- ja muutosprosessinsa aikana. Se on kokenut oranssin vallankumouksen, joka oli itsessään poliittisen kiistan kriittinen kulminoituma ja jota seurasivat maaliskuussa 2006 järjestettyjen parlamenttivaalien tuloksena koalition ja hallituksen muodostamiseen liittyvät poliittiset kiistat ja vaikeudet. Parlamenttivaaleissa keskusteltiin maan sisäisestä ja ulkoisesta suuntautumisesta, ja nyt presidentti Juštšenkon 2. huhtikuuta 2007 tekemällä päätöksellä on määrä hajottaa parlamentti, mutta hallitus ja parlamentti ovat kieltäytyneet noudattamasta sitä.

Molempien osapuolten suhtautuminen herättää merkittäviä perustuslakiin liittyviä epäilyksiä Ukrainassa, sillä Ukrainan parlamentti on vedonnut perustuslakituomioistuimeen saadakseen päätöksen siitä, onko presidentin antama asetus, joka koskee parlamentin hajottamista, perustuslain mukainen.

Neuvosto seuraa luonnollisestikin Kiovan tapahtumia hyvin tiiviisti, sillä ne aiheuttavat sille paljon huolta. Euroopan unioni on ollut tiivisti yhteydessä molempiin osapuoliin konfliktin aikana aina siitä alkaen, kun kriisi puhkesi. Korkea edustaja Solana on keskustellut heidän kanssaan useasti, ja hän on tehnyt heille selväksi Euroopan unionin kannan, ja päivä sen jälkeen, kun parlamentin hajottamista koskeva asetus julkaistiin, puheenjohtajavaltiomme vaati malttia ja valmiutta vuoropuheluun demokraattisten sääntöjen ja Ukrainan perustuslain pohjalta. Puheenjohtajavaltio on ollut tiiviisti yhteydessä myös kriisissä osallisena oleviin ryhmiin ja molempien osapuolten johtohenkilöihin, ja Euroopan unioni aikoo kehittää näitä suhteita edelleen.

Ukrainan perustuslakituomioistuimelle on annettu vaikea tehtävä, ja se kykenee suoriutumaan siitä vain, jos sen annetaan päättää parlamentin hajottamista koskevan asetuksen perustuslainmukaisuudesta ilman ulkoista painostusta. Jotta poliittiseen kriisiin voidaan löytää kauaskantoinen ratkaisu, tarvitaan kuitenkin poliittisia kompromisseja, ja olemmekin iloisia nähdessämme, että sekä presidentti Juštšenko että pääministeri Janukovitsh ovat yhtä halukkaita käymään vuoropuhelua, ja olemme tyytyväisiä molempien osapuolten antamiin vakuuksiin siitä, että väkivallan käyttöä ei edes harkita kiistan ratkaisemiseksi. Odotamme, että molemmat osapuolet sitoutuvat Euroopan unionille antamiinsa julkisiin lausumiin ja vakuuksiin, jotta estetään kriisin kärjistyminen edelleen.

Aina kun Kiovan poliittisessa ympäristössä tapahtuu muutoksia, demokratia, vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, mielipiteenvapaus ja lehdistön vapaus pysyvät poliittisen ja yhteiskunnallisen elämän perustana, ja tämä on yksi syy sille, miksi luotan siihen, että Ukraina löytää sellaisen keinon tämän poliittisen kriisin ratkaisemiseksi, joka on yhdenmukainen yhteisen demokratiakäsityksemme ja oikeusvaltioperiaatteemme kanssa ja joka mahdollistaa sen, että Ukraina voi jatkossakin luottaa Euroopan unionin tukeen.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän teitä pyynnöstä antaa lausuma Euroopan unionin ja Ukrainan välisistä suhteista. Tämä keskustelu on äärimmäisen tärkeä, ja sillä on suurempi ajankohtainen merkitys kuin koskaan aiemmin useista eri syistä. Yksi näistä syistä on se, että 5. maaliskuuta aloitimme neuvottelut uudesta ja laajennetusta sopimuksesta, jolla on tarkoitus asettaa Ukrainan suhteemme uudelle perustalle.

Toinen syy on se, miten Ukrainan sisäinen poliittinen tilanne on kehittymässä. Maan demokraattisten olojen juurtumisen ja maan uudistusprosessin jatkuvuuden kannalta on ensisijaisen tärkeää, että nykyiseen kriisiin löydetään ratkaisu. Komissio on pitänyt tarkkaavaisesti silmällä Ukrainan kotimaan politiikan viimeaikaisia kehityskulkuja, ja se on seurannut huolestuneena sitä, miten presidentti Juštšenkon päätös hajottaa parlamentti on johtanut hänen ja pääministeri Janukovitshin suhteiden yhä suurempaan viilenemiseen.

Meistä on hyvin tärkeää, että Ukraina jatkaa uudistusprosessiaan kohti täydellistä demokratisoitumista, vakautta ja vaurautta. Ukraina ja sen tulevaisuus Euroopassa on ehdottomasti riippuvainen vakaudesta, joka on ensisijaisen tärkeä asia myös Euroopan unionille, sillä ympärillämme olevissa maissa tarvitaan vaurauden lisäksi myös vakautta.

Nyt testataan Ukrainan demokratian kypsyyttä. Komission puheenjohtaja Barroso totesi tavatessaan presidentti Juštšenkon viime viikolla, että demokratiassa ei ole poliittisia ongelmia, joihin ei voitaisi löytää lainsäädännönmukaista poliittista ratkaisua, ja avoin poliittinen keskustelu ja – toistaiseksi – valtaosin rauhanomaiset mielenosoitukset Kiovan kaduilla ovat todisteita siitä, että Ukrainan kansalaiset ymmärtävät, että sisäiset poliittiset kiistat on ratkaistava vastuullisesti ja demokraattisesti.

On ehdottoman tärkeää, että kaikki poliittiset voimat tekevät rakentavaa yhteistyötä ja toimivat rehellisesti, kuten ne tekevätkin, sellaiseen poliittiseen ratkaisuun pääsemiseksi, joka on kaikilta osin demokratian periaatteiden ja oikeusvaltioperiaatteen mukainen, ja niiden kaikkien on noudatettava demokraattisia perussääntöjä, ryhdyttävä toimiin korruptiota vastaan, kunnioitettava perustuslakituomioistuimen riippumattomuutta ja hyväksyttävä sen päätökset.

Ukraina tarvitsee myös pitkäkestoista prosessia – johon jokainen voi osallistua ja joka voi johtaa perustuslain uudistukseen, jonka perustana on uudenlainen poliittinen kompromissi – jossa luodaan poliittiselle järjestelmälle selvät valvonta- ja lainsäädäntömekanismit. Euroopan unionin tehtävänä ei voi olla puuttua tähän kriisiin sovittelemalla suoraan eri ryhmien kanssa, vaan voimme vedota ja meidän olisi vedottava kaikkien Ukrainan politiikkaan osallistuvien toimijoiden varovaisiin ja järkeviin vaistoihin, jotta he pääsisivät yhdessä kompromissiin.

Tällainen viesti meidän olisi lähetettävä luottaen siihen, että Ukrainan nuori demokratia läpäisee tämän testin ja että sen poliitikot jatkavat toimiaan maan hyväksi ja sen suhteiden edistämiseksi Euroopan unionin kanssa. Niin kutsutun oranssin vallankumouksen ja EU:n ja Ukrainan toimintasuunnitelman hyväksymisen jälkeen EU ja Ukraina ovat lähentyneet toisiaan merkittävästi, ja niiden väliset suhteet ovat parantuneet.

Ukraina on esimerkki siitä, miten onnistunut eurooppalainen naapuruuspolitiikka voi olla. Poliittinen vuoropuhelumme on syventynyt kiitettävästi, ja yhteistyöalat ovat kasvaneet jatkuvasti. Olemme päättäneet kasvattaa uuden eurooppalaisen naapuruuspolitiikan rajoissa annettavaa tukea ja kumppanuusvälinettä 120 miljoonaan euroon vuodessa, ja olemme saattaneet alulle viisumin saannin helpottamista ja palauttamista koskevan sopimuksen, ja kaupan alalla olemme valmistelemassa kattavia toimenpiteitä, jotka yhdessä uuden ja laaja-alaisen sopimuksen kanssa vievät meidät askeleen lähemmäs vapaakauppa-aluetta.

Olemme juuri ryhtyneet toimiin saattaaksemme suhteemme entistä tiiviimmiksi, sillä 5. maaliskuuta komissio aloitti Ukrainan kanssa neuvottelut uudesta ja laajennetusta sopimuksesta, jonka on tarkoitus ilmentää suhteidemme merkitystä ja avata uusia mahdollisuuksia, kuten syventää energia-alan kumppanuutta.

Toinen neuvottelukierros käytiin Kiovassa 2. ja 3. huhtikuuta. Keskustelut etenivät meitä täysin tyydyttävällä tavalla, sillä ne todistivat, että voimme saavuttaa merkittäviä edistysaskelia, ja Ukraina osoitti sitoutuneensa niihin vahvasti. Komission tavoitteena on, että neuvotteluja uudesta ja laajennetusta sopimuksesta jatketaan suunnitelmien mukaan, sillä Ukraina on Euroopan unionin keskeinen kumppani, ja olemme vakaasti päättäneet kehittää edelleen suhteitamme tähän tärkeään naapuriin ja asettaa ne entistä vakaammalle perustalle.

  Jacek Saryusz-Wolski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission puheenjohtaja, Kiovan poliittinen kriisi huolestuttaa niitä, jotka ovat tyytyväisiä oranssin vallankumouksen jälkeen tapahtuneeseen poliittiseen edistykseen. Sallinette minun muistuttaa paikalla olevia parlamentin johtavasta ja uraauurtavasta tehtävästä vuonna 2004.

On ensisijaisen tärkeää, että nykyinen tilanne ratkaistaan oikeusvaltioperiaatetta ja demokraattisia periaatteita noudattaen ja eurooppalaisten arvojen mukaisesti ja ennen kaikkea Ukrainan kansalaisten demokraattisesti ilmaisemien toiveiden mukaisesti.

Mielestäni olisimme voineet tehdä enemmän estääksemme tätä kriisiä kehittymästä, etenkin antamalla enemmän merkittävää moraalista ja taloudellista tukea Ukrainalle, jotta se selviäisi vaikeasta neuvostoaikaisesta poliittisesta perinnöstään.

Meidän on pyrittävä kaikin tavoin edistämään ja kannustamaan Ukrainan demokraattisia tavoitteita. Euroopan unionin on nyt aika osallistua toimiin entistä sitoutuneemmin ja johdonmukaisemmin. Uudella parannetulla sopimuksella EU:n ja Ukrainan väliset suhteet olisi saatettava uudelle ja lujitetulle perustalle, joka vastaisi todellisuuden asettamia haasteita.

Euroopan unionin on ymmärrettävä ja tunnustettava se asiayhteys, jossa tämä kriisi on syntynyt. On melko hyödytöntä vaatia Ukrainan johtajia pääsemään järkevään sisäiseen sovintoon, jos kaikki konfliktin osapuolet eivät ole valmiita jakamaan valtaa ja jos tavanomaiset perustuslakijärjestelmät ovat rappeutuneet.

Jotkut voivat käyttää Ukrainan kriisiä verukkeena toimimattomuudelle ja väittää, että maan tilanne on este suuremmalle sitoutumiselle meidän taholta. Meidän pitäisi toimia juuri päinvastoin. Vaikea sisäinen tilanne merkitsee haastetta unionille. Sen on sitouduttava käytännössä ratkaisemaan kriisi, jolla voi olla itsessään laajempia seurauksia Euroopan unionille. On korkea aika tehdä enemmän Ukrainan hyväksi. Oranssin vallankumouksen jälkeen on tehty konkreettista edistystä, mutta se voidaan mitätöidä, jos edistys ei jatku. Tukekaamme Ukrainaa sen eurooppalaisessa valinnassa.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, mekin olemme huolissamme jatkuvasta poliittisesta epävakaudesta Ukrainassa. Tilanne, jonka taustalla on presidentin ja parlamentin välinen konflikti, ei ole hyväksi maalle, ja se vaikuttaa epäilemättä Ukrainan ja Euroopan unionin väliseen yhteistyöhön. Niin kauan kuin maa on perustuslaillisessa umpikujassa, on vaikeaa käydä lisäkeskusteluja tiiviimmästä yhteistyöstä, puhumattakaan konkreettisista edistysaskelista.

Mielestäni meidän ei kuitenkaan pidä hyväksyä sitä ajatusta, että tällä kriisillä voitaisiin mitätöidä talvella vuonna 2005 ja 2006 tapahtuneiden merkittävien tapahtumien saavutukset. Tuolloinen oranssi vallankumous johti Ukrainan perusteelliseen demokratisoitumiseen, joten Ukraina on nykyään selvästi eri maa kuin ennen vallankumousta, ja Euroopan unionilla on ollut tässä tärkeä ja auttava tehtävä. Samalla on kuitenkin sanottava, että tällä oranssilla vallankumouksella ei ole onnistuttu korjaamaan Ukrainassa vallitsevaa valtavaa hajaannusta, eikä maassa ole vielä päästy yksimielisyyteen siitä, minkä suunnan sen pitäisi omaksua. Nykyinen konflikti on ilmaus maassa vallitsevasta eripuraisuudesta. Se on myös osoitus ilmeisestä epäonnistumisesta eri poliittisten toimijoiden tehtävien, eri toimielinten valtuuksien ja maan erilaisten tulevaisuudennäkymien saattamisessa tasapainoon.

Meidän ei pidä ryhtyä valitsemaan ensimmäiseksi, kenen puolelle asetumme. Tällä hetkellä asia on jo Kiovan perustuslakituomioistuimen käsiteltävänä, enkä näe tällä hetkellä mitään todella hyvää syytä sille, miksi meidän olisi epäiltävä sen kykyä antaa asianmukainen päätös toimielinten välisestä oikeasta tasapainosta, sillä se on osoittanut aiemmin kykynsä toimia riippumattomasti. Poliittisilla toimijoilla ja poliittisella luokalla on kuitenkin leijonan osa vastuusta.

Jolleivät ne tee kompromissia, myöskään perustuslaillinen ratkaisu ei toimi, joten niiden on tehtävä kaikki voitava ja investoitava kompromissiin, jolla tuodaan ryhmät lähemmäs toisiaan sen sijaan, että ne ajetaan yhä kauemmas toisistaan. Tässä yhteydessä Euroopan unionin toimijoilla on oltava sovitteleva tehtävä, ja olen tyytyväinen jäsen Gloserin tältä osin esittämään huomautukseen.

Se on myös meidän etumme mukaista, sillä sen lisäksi, että asioiden vitkuttelu nykyiseen tapaan synnyttää häviäjiä Ukrainassa, se tekee myös EU:sta häviäjän, sillä tehtäviemme hoitamista vaikeuttavat tietyt asiat. Haasteena on nyt ratkaista sisäiset epäjohdonmukaisuudet siten, että he voivat jatkaa niitä uudistuksia, jotka ovat välttämättömiä suhteiden tiivistämiseksi EU:hun, ja edistetään Ukrainan omaa pyrkimystä päästä Euroopan unionin jäseneksi. Tämä on ainoa uskottava perusta, jonka pohjalta kaikkien poliittisten ryhmien yhteinen tavoite voidaan saavuttaa.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Ukraina on Euroopan unionille strategisesti tärkeä kumppani. On myös meidän olennainen etumme, että Ukraina on vakaa ja demokraattinen maa, jossa on toimiva markkinatalous. Siksi tuimme ja seurasimme hyvin toiveikkaina oranssin vallankumouksen tapahtumia. Sen jälkeinen aika on kuitenkin valitettavasti osoittanut, että maan demokraattinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen muutos on paljon monimutkaisempi ja ristiriitaisempi kuin odotimme. Tämänhetkinen kriisi on tästä eräs toinen todiste. Ukrainan kriisi on pohjimmiltaan sisäpoliittinen kysymys, ja siksi Ukrainan poliitikkojen on löydettävä kriisiin ratkaisu Ukrainan sisäpolitiikan rajoissa käymällä rauhanomaisia neuvotteluja.

Voimme auttaa tässä olemalla aktiivisesti puolueettomia. Olemme puolueettomia keskustelun osapuolten suhteen mutta emme keskustelujen tuloksen suhteen. On meidänkin etumme mukaista, että Ukrainasta tulee lopulta vakaa ja demokraattinen maa, jota hallinnoidaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti ja joka vaalii läheisiä suhteita Euroopan unioniin.

Emme voi odottaa Ukrainan perustuslakituomioistuimelta paljoa konfliktin ratkaisemiseksi, sillä se on itse osa ongelmaa. Suurin vastuu on siten Ukrainan sisäpoliittisilla voimilla ja maan poliitikoilla. Tällä hetkellä Euroopan unionin ja Ukrainan välillä käydään keskusteluja yhteistyön tiivistämisestä. Nämä keskustelut etenevät jouhevasti.

On meidän etumme mukaista, että nämä keskustelut saatetaan onnistuneesti loppuun mahdollisimman pian, mutta Ukrainan johtajien on ymmärrettävä, että heidän maansa ja Euroopan unionin väliset siteet ovat vahvat vain, jos Ukraina palaa takaisin sille tielle, josta tämänhetkinen kriisi on sen eksyttänyt. Siksi korostamme, että sisäiseen kriisiin on löydettävä mahdollisimman pian ratkaisu rauhanomaisten neuvottelujen avulla, ja että olemme iloisia voidessamme avustaa tällaisen ratkaisun löytämisessä. Avustamme kaikissa menettelyissä, jotka johtavat Ukrainan demokratian lujittamiseen.

  Guntars Krasts, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Kiitos arvoisa puhemies, Ukrainan tapahtumien kehittymisellä on erityinen merkitys Euroopan parlamentille, eikä ainoastaan siksi, että Ukraina on Euroopan unionin naapurivaltio. Vaikka Ukrainaa ei pidetä ainakaan vielä lähitulevaisuudessa Euroopan unionin ehdokasvaltiona, maan demokraattisten menettelyjen menestyksekäs kehittyminen ja taloudellisten mahdollisuuksien kasvu keskipitkällä aikavälillä ei sulje pois tällaista mahdollisuutta. Ukrainan demokraattisten menettelyjen kehittyminen, sen yhdentyminen maailmantalouteen ja Ukrainan ja Euroopan unionin välisten suhteiden monitahoinen kehittyminen ovat luoneet vahvat edellytykset sille, että maan sisäpoliittiset ristiriidat voidaan ratkaista rakentavasti ja ukrainalainen yhteiskunta voi yhdentyä. Nykyinen poliittinen kriisi on Ukrainan demokratian kehittyneisyyden koetinkivi, ja sitä koskevalla ratkaisulla määritetään maan lähitulevaisuuden suunta. Euroopan unionin on kannustettava Ukrainan riiteleviä poliittisia puolueita etenemään kohti kompromissia. Poliittisten kilpailijoiden on myös voitava päästä sopimukseen perustuslakiuudistuksen puutteiden poistamiseksi, jotta nämä uudistukset voidaan valjastaa kansallisten hallituselinten välisen tasapainon ylläpitämiseen ja jotta varmistetaan valtion poliittisen järjestelmän vakaus. Poliittisen kriisin ratkaisujen olisi perustuttava demokraattisiin menetelmiin, kuten ennenaikaisiin vaaleihin, joilla annettaisiin ukrainalaisille viimeinen sana poliittisen kriisin ratkaisemisessa. Kiitos.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, jos haluatte arvioida, miten pitkälle Ukraina on edennyt demokratiaksi muuttumisessa, riittää kun katsotte nykypäivän Moskovaa ja Kiovaa samanaikaisesti. Niiden välinen vertailu osoittaa, että ne ovat toisistaan valovuosien päässä demokratian näkökulmasta ja että huolimatta sekaannuksesta ja epäjärjestyksestä Kiovassa vallitsee paljon vakaampi tilanne kuin olisi voitu odottaa kolme tai neljä vuotta sitten.

Kuten jokainen tähän mennessä puhunut on todennut, Euroopan unioni on hyvin kiinnostunut Ukrainan kehittymisestä vakaaksi demokratiaksi, ja siksi en halua suhtautua puolueettomasti presidentti Juštšenkon päätökseen. Mielestäni hän on oikeassa tehdessään sen poliittisen päätelmän, että maassa on järjestettävä uudet vaalit. Jos Alueiden puolueen kaltainen poliittinen voima ilmoittaa haluavansa yhdistää Ukrainan parlamentissa oman lippunsa alle kolme tuhatta ääntä, presidentillä on täysi oikeus ilmoittaa, että jos he haluavat jonkinlaisen enemmistön, heidän on hankittava se vaaliuurnilla.

Mielestäni nämä vaalit ovat välttämättömät, ja presidentti Juštšenko oli oikeassa saattaessaan poliittisen tilanteen ratkaisuvaiheeseen, ja se on myös Euroopan unionin etujen mukaista, mutta kun nämä uudet vaalit järjestetään käytännössä, kaikkien ryhmien on hyväksyttävä niiden tulos ja tehtävä paljon enemmän perustuslaillisten uudistusten hyväksi, joita koskevat lupaukset on annettu jo niin kauan sitten ja joita on pitkään viivytelty.

Eräs asia, jonka haluaisin tuoda esiin Puolan edustajien kunniaksi – sillä Varsova on Ukrainan suurin puolestapuhuja EU:ssa – on se, että Varsova on omaksunut Ukrainan tapauksessa hyvin mannermaisen, hyvin eurooppalaisen lähestymistavan, ja toivon, että puolalaiset jäsenemme – joiden kanssa olen samaa mieltä monesta kohdasta – antaisivat todisteen tästä eurooppalaisesta lähestymistavasta, tästä mannermaisesta ajattelutavasta muissa kiistakysymyksissä, sillä tällöin meidän olisi mahdollista harjoittaa jälleen kerran hyvää idän politiikkaa paitsi Ukrainan kanssa myös toisten itäisten maiden kanssa.

  Helmuth Markov, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, jos maan presidentti aikoo hajottaa maan parlamentin, on sanomattakin selvää, että hänen on toimittava valtion perustuslaissa määrättyjen sääntöjen mukaisesti, ja presidentti Juštšenko on täysin oikeutettu tekemään niin Ukrainan perustuslain 90 artiklan nojalla, jossa määrätään selvästi ja täsmällisesti ne ehdot, joiden perusteella parlamentti voidaan hajottaa. Samaan tapaan myös parlamentilla on oikeus vedota perustuslakituomioistuimeen ja todeta, että sen käsitys on erilainen ja että tätä artiklaa ei sovelleta yhdenmukaisesti perustuslain tekstin kanssa. Siksi demokraattisissa yhteiskunnissa toimivaltuudet on erotettu toisistaan, millä taataan se, että tuomioistuin päättää lopulta siitä, miten tekstiä on tulkittava. Kyse on siten ensisijaisesti oikeudellisesta näkemyksestä eikä poliittisesta näkemyksestä.

Lisäksi jokainen parlamentin jäsen on täysin oikeutettu esittämään moraalisen päätelmänsä siitä, onko hyvä vai huono asia, kun jäsenet vaihtavat puolta, ja haluaisin muistuttaa teitä siitä, että myös Euroopan parlamentin ryhmiä on muutettu sen muodostamisen jälkeen, että sen jäsenet ovat siirtyneet yhdestä ryhmästä toiseen, ja tämä on aivan normaalia monissa Euroopan unionin maissa.

Ukrainan parlamentin jäsenet eivät ota ohjeita suoraan valitsijoiltaan, ja niin kauan kun tilanne on tämä, heiltä voidaan vaatia moraalista vastuuta, mutta he eivät ole vastuussa juridisesti.

Jäsen Harms on oikeassa siinä, että Moskovan ja Kiovan välillä on suuri ero, ja pyydän häntä palauttamaan mieleen, miten edesmennyt presidentti Boris Jeltsin käski joukkojensa tulittaa Venäjän parlamenttia, koska se ei toiminut hänen tahtonsa mukaisesti. Tällaista ei tapahdu Ukrainassa, sillä maassa on demokraattisia voimia, jotka estävät sen, ja he tekevät myös hyvää työtä!

Eräs asia, joka häiritsee minua ajoittain tässä keskustelussa, on se, että olemme liian hätäisesti lokeroimassa kilpailevia puolueita ja oletamme, että presidentti Juštšenko on se henkilö, jonka kanssa Euroopan unioni voi hoitaa asioita ja että pääministeri Janukovitsh on Venäjän suojatti ja edustaa Venäjän etuja, ja että on ilmeistä, että nämä kaksi edustavat eri kansallisuuksia, toinen Ukrainan ja toinen Venäjän. Tosiasia on kuitenkin se, että he ovat molemmat Ukrainan kansalaisia, ja molemmat kunnioittavat maan etuja. Se, että heillä on erilaiset käsitykset siitä, miten tilanteessa olisi edettävä, on täysin normaalia ja sitä pidetään normaalina jokaisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

Katsonkin, että on neljä asiaa, jotka meidän on tehtävä. Ensinnäkin, meidän on pyydettävä, että perustuslakituomioistuin tekee päätöksensä lähitulevaisuudessa. Toiseksi meidän olisi pohdittava ja keskusteltava mahdollisuudesta lähettää Ukrainaan valtuuskunta. Kolmanneksi on ehkä mahdollista kutsua kaikki Verkhovna Radan ryhmät tänne parlamenttiin keskustelemaan asiasta. Neljänneksi voisimme myös kutsua kiistapuolten johtohenkilöt saapumaan paikalle samana päivänä, jotta voimme keskustella asiasta yhdessä. Emme halua, että Janukovitsh tulee tänne yhtenä päivänä, Timoshenko seuraavana päivänä ja Juštšenko sitä seuraavana päivänä, vaan haluamme sen sijaan yhteisen keskusteluhetken.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, mielestäni Euroopan unionin ja Ukrainan tulevaisuus on kietoutunut yhteen poliittisesti. 27 jäsenvaltion EU:n on tunnustettava perustuslakinsa värit ja määritettävä maantieteellinen ulottuvuutensa ja ulkorajansa, ja niiden olisi ulotuttava periaatteessa Ukrainan kaltaiseen eurooppalaiseen maahan.

Tällaisella selkeällä kuvalla selkeytettäisiin samalla Ukrainan mahdollisuuksia päästä tulevaisuudessa Euroopan unionin jäseneksi, ja se on epäilemättä valtava kannustin Ukrainan uudistusvoimille ja samalla sallittaisiin Ukrainan kansalaisten tehdä rehellinen valinta.

Kun otetaan huomioon Ukrainassa tällä hetkellä vallitseva yleinen poliittinen kriisitilanne, tämä kaikki vaikuttaa olevan edelleen kaukana todellisuudesta. Kiovan eripuraisuus vaatii kuitenkin tässä vaiheessa, että Brysselissä ryhdytään voimallisiin ja luoviin toimiin eurooppalaisen naapuruuspolitiikan rajoissa. Jos haluamme turvata kestävän vakauden itäisellä rajallamme, neuvosto ja komissio eivät voi pestä käsiään Ukrainan kriisistä. Miten sovittaisitte yhteen nämä unionin strategiset edut Ukrainalle suotuisten näkymien kanssa?

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olin etuoikeutettu voidessani seurata Ukrainan vuoden 2006 parlamenttivaaleja, jotka järjestettiin esimerkillisesti. Vaalien tuloksena ei kuitenkaan valitettavasti saatu aikaan sen enempää vakaata hallitusta kuin rehellistä taloudellista ilmapiiriäkään Verkhovna Radan jäsenten keskuudessa, joilla oli vain vähän kiinnostusta politiikkaan ja jotka olivat kiinnostuneita vain suojelemaan yrityksensä etuja tai välttääkseen syytteen hankkimalla parlamentaarisen koskemattomuuden. Siksi en ollut yllättynyt kuullessani väitteistä, joiden mukaan parlamentin jäseniä lahjottiin suurilla summilla rahaa, jotta he vaihtaisivat puoluetta, jotta vallassa oleva koalitio saisi maagiset 300 paikkaa tai perustuslaillisen enemmistön niin, että presidentti Juštšenko voidaan lopultakin riisua jäljellä olevasta vallastaan.

Itse olen henkilökohtaisesti puolustanut aina Ukrainan luontaista oikeutta perustamissopimuksen 49 artiklaan, joka koskee Euroopan unionin jäsenyyden hakemista. Siihen on vielä matkaa, kun pidetään mielessä laajentumisväsymys ja muutamien jäsenvaltioiden pelko Venäjän loukkaamisesta. Joka tapauksessa uskon, että neuvosto jätti käyttämättä yhden mahdollisuuden, kun se ei myöntänyt Ukrainalle oranssin vallankumouksen kiihkeinä päivinä samaa asemaa kuin Albanian kaltaisille Balkanin maille, joita kutsutaan Euroopan unionin mahdollisiksi ehdokasmaiksi. Se olisi ollut suuri kannustin demokraattisten uudistusvoimien länsimaalaistamiselle. On hyvin valitettavaa, ettei näin tehty.

Uskon, että Ukraina selviää tästä uusimmasta perustuslaillisesta kriisistä ilman väkivaltaa ja kunnioittaen kaikilta osin eurooppalaisia demokratiaan, ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen liittyviä vaatimuksia. Tuomitsen vakaasti väitetyt yritykset pelotella perustuslakituomioistuimen tuomareita, jotka pohtivat presidentti Juštšenkon antaman Verkhovna Radan hajottamista koskevan asetuksen laillisuutta. Olen kuitenkin tyytyväinen EU:n suunnitelmiin, jotka koskevat vapaakauppa-aluetta ja viisumin saannin helpottamista, kun Ukraina on liittynyt WTO:hon. Ihannetapauksessa vuonna 2008 päättyvä kumppanuus- ja yhteistyösopimus korvataan toisella assosiaatiosopimuksella. Joka tapauksessa ukrainalaiset on tuotava lähemmäs Euroopan unionia, johon he oikeutetusti kuuluvat. Minulle on selvää, että oranssin vallankumouksen kestävä perintö, nimittäin lehdistönvapaus ja demokraattiset vaalit, säilyy koskemattomana.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Ukrainan kriisin ydin on poliittisten toimijoiden eriävät mielipiteet tarkastusmenettelyjen ja toimivaltuuksien jaon osalta. Toimielinten väliseen tasapainoon ja valtion elinten toimintaan liittyvät heikkoudet ruokkivat tätä kriisiä lisää.

Euroopan unionin olisi hoidettava oma osuutensa ja otettava vastuuta, sillä se ei ole tehnyt paljoakaan korjatakseen demokraattiset puutteet tai heikkoudet, jotka johtivat tähän kriisiin.

Hyvä uutinen on se, että puolueet näyttävät nyt käyvän neuvotteluja, ja kompromissi näyttää mahdolliselta. Meidän ei pitäisi valita puolta. On väärin luokitella ukrainalaiset länsimyönteisiksi tai muulla tavoin. Mielestäni meidän olisi arvioitava heitä sanojen sijaan heidän tekojensa perusteella omien arvojemme pohjalta.

Samalla meidän olisi vältettävä kaikin keinoin henkilökohtaisia aloitteita, jotka voivat olla harhaanjohtavia tai joita voidaan käyttää väärin. Samaten meidän on vältettävä lähestymästä Ukrainan tilannetta kansallisten asialistojen näkökulmasta, ja meidän on vältettävä kilpailua Euroopan unionin tai parlamentin sisällä, sillä se olisi vahingollista.

Toisaalta meidän ei pitäisi suhtautua välinpitämättömästi tiettyihin arvoihin. Kuten mainitsin, meillä on tiettyjä arvoja, ja olemme oikeutettuja tuomaan ne esiin tätä kriisiä käsiteltäessä.

Meidän on rohkaistava kaikkia toimijoita osoittamaan kompromissihenkeä ja kunnioittamaan oikeusvaltion ja demokratian periaatteita. Lisäksi meidän olisi pyydettävä toimijoita hyväksymään perustuslakituomioistuimen päätökset, vaikka se ei vielä toimikaan täydellisesti.

Meidän on rohkaistava toimijoita neuvottelemaan perustuslakiin tehtäviä muutoksia ja parannuksia koskevasta sopimuksesta, josta olisi sovittava mieluiten ennen kuin perustuslakituomioistuin tekee päätöksensä.

Euroopan unionin ja Ukrainan välisistä suhteista vastaava parlamentin valtuuskunta on jatkuvasti yhteydessä asianomaisiin, ja se on valmis antamaan apua. Teimme selväksi, että tulos ilmentää samalla Ukrainan kykyä tehdä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa ja yhdentyä rakenteisiimme.

Olemme myös todenneet, ettei oikeusvaltioperiaatetta pidä uhrata toimielinten paremman tasapainon saavuttamiseksi tai päinvastoin. Toisaalta meidän on suunnattava katse itseemme. Onko meillä selvä näkemys Euroopan unionin ja Ukrainan välisten suhteiden tulevasta asemasta? Tiedämmekö todellakin, minkälainen valtio Ukrainan pitäisi olla? Olemmeko ilmaisseet odotuksemme riittävän selvästi? Onko meillä strategia, jossa määritetään, miten meidän olisi edistettävä Ukrainan ja Euroopan unionin välistä yhteistyötä? Onko meillä suunnitelmaa siitä, miten voimme lähentyä Ukrainaa ja maan euroskeptikkoja? Olemmeko interaktiivisia vaiko vain reaktiivisia? Pelkäänpä, että vastaus moneen näistä kysymyksistä voi olla kieltävä.

Jollemme muuta tätä lähestymistapaa, pelkään, että näkymät ovat vähintäänkin arveluttavia.

  Grażyna Staniszewska (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti sitoutui tiiviisti tukemaan Ukrainaa oranssin vallankumouksen aikana. Olimme hyvin liikuttuneita kuullessamme Kiovan itsenäisyysaukiolla esitetyn vaatimuksen ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvasta demokraattisesta maasta ja taloudellisesta ja poliittisesta korruptiosta vapaasta maasta. Me kaikki olimme odottaneet Ukrainan liittyvän joukkoomme.

Tämän parlamentin puhujapaikalta vetoan nyt Ukrainan kiistan molempiin osapuoliin – presidentti Juštšenkoon ja Julia Timoshenkoon, jotka ovat molemmat oranssin vallankumouksen symboleja, sekä pääministeri Janukovitshiin, hallitsevan koalition edustajaan – jotta he ratkaisisivat tämän kriisin neuvottelemalla.

EU:ssa arvostetaan suuresti kompromissia, sillä se on osoittanut jatkuvasti arvonsa konfliktien välttämisessä. On hieno asia, että molemmat osapuolet ovat istuneet tänään neuvottelupöytään. Toivomme, että neuvottelut saatetaan pian onnistuneesti päätökseen. Haluamme, että me Euroopan parlamentissa voimme jatkossakin perustellusti ja vakaumuksellisesti julistaa, että olemme avoimia ukrainalaisten pyrkimyksille liittyä Euroopan unioniin.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kolme vuotta sitten puolustimme perustellusti Ukrainan demokraattista muutosta. Nyt Ukrainassa vallitsee lehdistönvapaus, ja maan demokraattiset laitokset toimivat entistä tehokkaammin. Ukrainalaisten on nyt itse päätettävä, mihin suuntaan heidän maansa etenee seuraavaksi ja miten ratkaista demokraattiset jännitykset ja kriisit. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän olisi katsottava toimettomina sivusta. Tukemalla Ukrainassa tehtyjä muutoksia otimme vastuullemme tiettyjä moraalisia velvoitteita, ja tehtävämme on pitää yllä hyviä suhteita kyseiseen maahan.

Ensinnäkin meidän on aloitettava Ukrainan kanssa vakavahenkiset neuvottelut tiiviimmästä energia-alan yhteistyöstä. Näin voimme turvata öljy- ja kaasutoimitukset EU:hun Ukrainan kautta ilman, että olemme riippuvaisia Venäjästä.

Toiseksi Ukrainassa on tehtävä aktiivisesti investointeja, ennen kaikkea öljy- ja kaasuputkiverkostoihin, joilta puuttuu rahoitusta tai jotka ovat keskeneräisiä.

Kolmanneksi EU:n on toteutettava diplomaattisia toimia Kaspianmeren alueen valtioissa, jotka voivat mahdollisesti toimittaa EU:lle öljyä ja kaasua Ukrainan kautta.

Neljänneksi, ja tämä on kaikkein tärkein asia, meidän on harjoitettava Ukrainan kanssa avointa politiikkaa ja kohdeltava sitä kuten lähintä strategista kumppania ja tulevaa EU:n jäsenvaltiota. Näin annamme aitoa tukea itsenäiselle, vakaalle ja demokraattiselle Ukrainalle, jossa on vapaat markkinat. Meidän tehtävämme ja velvollisuutemme on saada tämä onnistumaan.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme samaa mieltä monista kohdista, jotka liittyvät Ukrainan tilanteen arvioimiseen, ja yhdyn moniin puhujiin, jotka ovat todenneet keskustelun aikana, että poliittisilla vallanpitäjillä on nyt oltava sananvalta, toisin sanoen heidän on tehtävä päätökset mutta samalla heidän on kunnioitettava maahan perustettuja elimiä – kuten perustuslakituomioistuinta – eikä niitä saa tällöin painostaa.

Euroopan unionin ei ole nyt asianmukaista ryhtyä jonkinlaiseksi sovittelijaksi. Päinvastoin kyse on nyt ensisijaisesti maan sisäisestä asiasta, jossa asiasta vastaavien henkilöiden – valtion presidentin ja pääministerin – on päästävä keskenään jonkinlaiseen sovintoon ja löydettävä kriisiin ratkaisu. Toisaalta – ja komission jäsen Špidla teki tämän täysin selväksi – Euroopan unioni on itse osoittanut, että yhteistyötä voidaan tiivistää aloittamalla neuvottelut ja että Ukrainalla on valittavanaan useita toimintasuuntia taloudellisen ja poliittisen kehityksen edistämiseksi. Myös meidän olisi omaksuttava tämä tie seuraavien viikkojen aikana.

Kuten olen todennut, korkea edustaja Solana on tiiviisti yhteydessä molempiin ryhmiin, ja on tärkeää, ettemme pysy etäisinä, vaan sen sijaan meidän olisi suhtauduttava puolueettomasti siihen, mitä muiden olisi tehtävä Ukrainassa.

Toivon kuitenkin, että Ukrainan kansalaiset hyväksyvät Euroopan unionin heille tarjoamat tulevaisuudennäkymät. Olen toiveikas huomatessani, ettei kumpikaan poliittinen leiri ole luopunut Euroopan unioniin johtavasta tiestä ja että molemmat osapuolet ovat siitä samaa mieltä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTHE

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio on laajalti samaa mieltä parlamentin esittämästä nykyistä poliittista kriisiä koskevasta arviosta, ja se on tyytyväinen parlamentin nykytilanteeseen omaksumaan harkittuun lähestymistapaan. Pidämme osaltamme silmällä kriisin kehittymistä jatkossa ja hoidamme oman tehtävämme rohkaisemalla asiasta vastuussa olevia ukrainalaisia toimijoita, jotta asiassa päästään maan etujen mukaiseen kestävään poliittiseen kompromissiin.

Kuten jo totesin, komissio aikoo jatkossakin tukea vakaasti laajennettua sopimusta koskevia neuvotteluja, ja se katsoo, että Ukraina on yksi keskeisistä kumppaneistamme, johon olemme täysin sitoutuneita. Seuraamme kiinnostuneina parlamentissa käynnissä olevaa keskustelua Ukrainasta ja odotamme Kamińskin mietinnön lopullista versiota.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

17. Homofobia Euroopassa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat homofobiasta Euroopassa.

Minun on tiedotettava teille, että Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmä on esittänyt, ettei asiaa oteta käsiteltäväksi. Jäsen Szymański aikoo puhua esityksen puolesta ja hän käyttää nyt puheenvuoron.

  Konrad Szymański (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, pyydän, ettei homofobiaa koskevaa keskustelua oteta käsiteltäväksi työjärjestyksemme 167 artiklan nojalla. Perustelemme tätä sillä, että parlamenttia johdettiin harhaan keskustelun tarkoituksen osalta, joka on keskustella laista, jota ei ole koskaan annettu ja jota ei koskaan anneta, kuten Puolan pääministeri on täysin selvästi ilmaissut.

On ehdotettu, että keskustelemme tiettyjen puolalaisten poliitikkojen lausumista, joita Puolan pääministeri on korjannut toteamalla täysin selväsi, ettei Puolan hallitus ole ehdottanut minkäänlaista syrjivää politiikkaa homoseksuaaleja kohtaan. Mielestäni tämän pitäisi olla riittävä syy peruuttaa aihetta koskeva keskustelu, sillä keskustelulle ei ole olemassa perusteita.

  Manfred Weber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän kanta syrjinnän torjuntaan on täysin selvä. Se hyväksyy yksiselitteisesti arvoisan parlamentin tekemät ja eri päätöslauselmissa ja säädöksissä ilmaisemat päätökset.

Keskusteltuamme kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa Puolan ministerin lausunnoista pyysimme parlamentin oikeudellista yksikköä selventämään meille, miten niihin pitäisi suhtautua ja ovatko ne Euroopan unionin lainsäädännön vastaisia. Vastauksessaan oikeudellinen yksikkö pahoitteli sitä, ettei se pysty antamaan asiasta lausuntoa, sillä kyse ei ole oikeudellisesta kysymyksestä, ja juuri se on Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän kollegamme keskeinen näkökohta.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa, että tähän kysymykseen suhtaudutaan vakavasti, ja siksi olemme ehdottaneet, että hiljattain perustettu virastomme, joka käsittelee tällaisia kysymyksiä, valtuutettaisiin seuraamaan alan kehityskulkuja ja pitämään niitä tiukasti silmällä. Haluaisin tehdä selväksi, että vaikka Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä hyväksyykin nämä päätökset, emme katso, että on mitään syytä tuoda nämä asiat parlamentin käsiteltäviksi uudelleen, ja tästä syystä kannatamme sen poistamista esityslistalta.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta – (EN) Arvoisa puhemies, uskon, että myös PPE-DE-ryhmä tietää, ettemme keskustele tänään ainoastaan yhden ministerin yhdestä lausumasta. Keskustelu on paljon laaja-alaisempi. Uskon, että parlamentin enemmistölle on ilmeistä, että tämä esitys on esitetty ainoastaan siitä syystä, että jotkut ihmiset eivät halua keskustella homoseksuaaleihin kohdistuvasta syrjinnästä. Me poliitikot toimimme kuitenkin demokraattisessa järjestelmässä, ja jos ette pidä jostain päätöslauselmasta, voitte yksinkertaisesti äänestää sitä vastaan.

En ymmärrä, miksi sitä ei voitaisi ottaa käsiteltäväksi. Seuraavan kerran julistamme, ettei sisämarkkinoista käytävää keskustelua voida ottaa käsiteltäväksi! Aihe kuuluu Euroopan unionin toimivaltaan. Yhdenvertaiset oikeudet ovat Euroopan unionin ydin. En tiedä, ovatko kaikki tästä tietoisia, mutta Amsterdamin sopimuksen 13 artiklassa määrätään, että meillä on toimivaltaa syrjinnän vastaisen lainsäädännön alalla. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun keskustelemme homofobiasta, eikä se valitettavasti ole viimeinenkään kerta.

Mielestäni asia on täysin selvä: asia voidaan ottaa käsiteltäväksi, sillä se kuuluu toimivaltaamme. Ainoa syy sille, miksei aihetta käsiteltäisi, on se, että te ette halua keskustella siitä. Keskustelkaamme aiheesta tänä iltapäivänä ja ottakaamme se huomioon, kun äänestämme, mutta emme saa vääristää keskustelua.

(Suosionosoituksia)

(Esitys, että asiaa ei oteta käsiteltäväksi, hylättiin.)

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n puheenjohtajavaltio Saksa on valinnut tunnuslauseekseen "Eurooppa – yhdessä onnistumme!". Mitä tämä "Eurooppa – yhdessä onnistumme" sitten tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että Euroopan unionissa meidän on muistutettava itseämme siitä, mitä myönteistä ja hyvää on monimuotoisuudessa, kunnioituksessa, tunnustamisessa ja suvaitsevuudessa, sillä monimuotoisuus, kunnioitus, tunnustaminen ja suvaitsevuus ovat keskeisiä arvoja, joiden pohjalle yhteinen Euroopan unionimme on perustettu.

Ensi näkemältä näyttäisi siltä, että homoseksuaalisesti suuntautuneet hyväksytään ja heitä suvaitaan nykyään yleisemmin kuin koskaan aiemmin, ja järjestötoiminnalla on tässä keskeinen merkitys, sillä lesbo- ja homoseksuaalijärjestöt ovat entistä paremmin organisoituneita, ja ne kannustavat jäseniään kertomaan avoimesti seksuaalisesta suuntautumisestaan. Vuosisatoja kestäneen järjestelmällisen syrjinnän jälkeen tällainen kehitys on ilahduttavaa. Meillä Saksassa on historiamme takia erityinen vastuu, sillä 60 vuotta siten homoseksuaalit joutuivat kansallissosialistisen hävityskoneiston uhreiksi.

Toisella silmäyksellä käy nopeasti selväksi, että homofobia on edelleenkin voimissaan eri puolilla Eurooppaa, ja ajankohtaiset tapahtumat osoittavat sen häpeällisellä tavalla. Homoseksuaalit kärsivät edelleen ennakkoluuloista, suvaitsemattomuudesta ja virallisesti hyväksytystä syrjinnästä, ja seksuaalisiin vähemmistöihin kohdistuvat vihasaarnat ja väkivaltaisuudet ovat jokapäiväisiä asioita, joista jätetään usein rankaisematta rikosoikeudellisesti.

Tältä osin hyväksyn täysin Hans Winklerin sanat. Hän puhui parlamentille neuvoston puheenjohtajavaltion Itävallan edustajana vajaa vuosi sitten ja korosti, että "aina, kun jokin uhkaa Euroopan unionin kansalaisten turvallisuutta ja kunniaa, tuo jokin uhkaa meitä kaikkia. Kyse on unionin, sen periaatteiden ja toimielinten uskottavuudesta." Tämä pätee edelleenkin.

(Suosionosoituksia)

Homoseksuaaleihin kohdistuva syrjintä muodostaa ongelman, jota meidän on torjuttava kaikilla käytettävissämme olevilla keinoilla. Homofobian torjuminen vaatii sinnikkyyttä. On tehtävä jatkuvasti töitä, jotta voidaan poistaa asteittain ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden aiheuttamat esteet ihmisten mielessä, ja samalla on tarpeen luoda uusia rakenteita, jotka perustuvat hyväksymiselle, tasa-arvolle ja kunnioitukselle. On varmaa, ettei ihmisten ajattelutapaa voida muuttaa hetkessä, mutta virallisia kantoja ja lakeja voidaan muuttaa ja ne on muutettava, jotta perusihmisoikeuksia voidaan suojella, ja tältä osin olemme jo ottaneet Euroopan unionissa valtavia askelia eteenpäin.

Euroopan unionin perustana ovat vapauden ja demokratian periaatteet ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen. Tarkemmin sanottuna Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 13 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 21 artiklassa kielletään nimenomaisesti kaikenlainen seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, ja mikä tärkeintä Euroopan neuvoston jäseninä EU:n jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan Euroopan ihmisoikeussopimusta.

Siitä lähtien kun Amsterdamin sopimus tuli voimaan vuonna 1997, Euroopan unionilla on ollut valtuudet torjua eri syiden, kuten seksuaalisen suuntautumisen, perusteella tapahtuvaa syrjintää. Sen jälkeen Euroopan unioni on antanut tasa-arvodirektiivejä ja pannut täytäntöön useita asetuksia, joiden nojalla on mahdollista ryhtyä toimiin syrjinnän torjumiseksi eri puolilla Euroopan unionia. Esimerkiksi työelämässä EU-direktiivillä on kielletty uskonnolliseen vakaumukseen, vammaan tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä.

Vaikka olemme jo saavuttaneet merkittävää edistystä muuttamalla oikeudellista kantaa syrjinnältä suojelua ja tasavertaisten mahdollisuuksien edistämistä koskeviin kysymyksiin kaikkialla EU:ssa, se ei anna meille aihetta levätä laakereilla, sillä kaikkein paraskaan lainsäädäntö ei hyödytä mitään, jollei meillä ole riittävästi poliittista tahtoa panna lainsäädäntö johdonmukaisesti täytäntöön ja jollei koko väestö kannata sitä.

(Suosionosoituksia)

Komissiolla on vielä työtä tällä alalla, sillä sen tehtävänä on seurata, saatetaanko tällaiset edellä mainitsemani kaltaiset direktiivit asianmukaisesti ja oikea-aikaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja hiljattain perustettu Euroopan perusoikeuksien virasto aikoo tulevaisuudessa antaa sille enemmän tukea tällä alalla, kunhan sen toiminta pääsee täyteen vauhtiin. Silti minun on korostettava, ettei vastuu ole yksin komission harteilla.

Myös me EU:n tai kansallisina tai alueellisina poliittisina johtajina voimme näyttää ja meidän on näytettävä hyvää esimerkkiä edistämällä suvaitsevuutta, ymmärtämystä, keskinäistä kunnioitusta ja rauhanomaista rinnakkaineloa, ja meidän on myös seurattava tarkkaavaisesti komission seurantatoimia ehdokasvaltioissa tai valtioissa, joilla on mahdollisuuksia tulla ehdokasvaltioiksi. Liittymisneuvottelut samoin kuin vakauttamis- ja assosiaatiosopimukset edellyttävät, että kaikki vaatimukset täyttyvät, ja tämä koskee etenkin myös seksuaalivähemmistöjen ihmisoikeuksiin sovellettavia vaatimuksia.

Loppujen lopuksi meidän on vaikutettava siihen, miten ihmiset ajattelevat, jotta ennakkoluulojen ja suvaitsemattomuuden luomat esteet voidaan poistaa ihmisten mielistä, ja olen iloinen, että komission ja neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan yhteisen aloitteen ansiosta ensimmäinen eurooppalainen tasa-arvoa käsittelevä huippukokous järjestetään Berliinissä 30. ja 31. tammikuuta, jolloin julistetaan alkaneeksi "Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi", joka merkitsee ainutkertaista mahdollisuutta edistää entistä voimakkaampaan yhteisvastuuseen perustuvaa yhteiskuntaa ja saattaa liikkeelle joka ikinen asianosainen niin, että edistetään Euroopan unionin syrjimättömyyden ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien uutta puitestrategiaa sekä nyt että vuoden 2007 jälkeen.

Ohjelman tarkoituksena on tehdä kansalaisista tietoisempia oikeudestaan yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjinnän torjuntakeinoista sekä levittää tietoa siitä, että jokainen on oikeutettu yhdenvertaiseen kohteluun sukupuolestaan, rodustaan, etnisestä alkuperästään, uskonnostaan tai maailmankatsomuksestaan, mahdollisesta vammastaan, iästään tai seksuaalisesta suuntautumisestaan riippumatta. Hyödyntäkäämme tätä mahdollisuutta torjua yhdessä suvaitsemattomuutta ja syrjintää ja edistää monimuotoisuutta, kunnioitusta, hyväksymistä ja suvaitsevuutta myönteisinä asioina.

Vain toimimalla yhdessä, voimme varmistaa, että Euroopan unioni voi väittää ylpeänä olevansa "erilaisuudessaan yhdistynyt".

(Suosionosoituksia)

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin muistuttaa parlamenttia ensimmäiseksi siitä, että homofobiasta 17. tammikuuta 2006 ja rasistisen ja homofobisen väkivallan noususta Euroopassa 14. kesäkuuta 2006 esittämissäni julkilausumissa komissio tuomitse voimakkaasti kaikenlaisen homofobian, joka on hyökkäys ihmisarvoa kohtaan.

Komissio haluaa korostaa, että se on sitoutunut voimakkaasti pitämään yllä Euroopan unionin perustana olevia perusoikeuksia. Komissio tekee kaiken voitavansa homofobian torjumiseksi. On välttämätöntä torjua seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, joka kielletään selvästi perusoikeuskirjan 21 artiklassa. Lisäksi perussopimuksen 13 artiklassa Euroopan unionin sallitaan toteuttaa tarvittavat toimenpiteet sukupuoleen kohdistuvan syrjinnän torjumiseksi.

Vuonna 2000 neuvosto hyväksyi 13 artiklan pohjalta direktiivin, jolla luotiin yleinen kehys eri syihin, kuten seksuaaliseen suuntautumiseen, perustuvan työssä ja ammatissa tapahtuvan syrjinnän torjumiseksi. Komissio seuraa direktiivin täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa, myös Puolassa. Se ei epäröi ryhtyä toimiin jäsenvaltioita vastaan, jos direktiivejä ei panna asianmukaisesti täytäntöön. Komissio haluaa huomauttaa, että vuonna 2005 se käynnisti tutkimuksia, joissa tarkasteltiin nykyisiä kansallisia lakeja, joissa kiellettiin kaikenlainen syrjintä, myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, muilla aloilla kuin työssä ja ammatissa.

Tutkimukset osoittivat, että kaikki tutkimuksissa tarkastellut jäsenvaltiot ovat menneet joillakin aloilla pidemmälle, usein paljon pidemmälle, kuin yhteisön lainsäädännössä vaaditaan. Jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja suojelun laajuudessa. Komissio totesi myös vuoden 2008 poliittisessa strategiassaan, että se aikoo ehdottaa uusia aloitteita, joilla on tarkoitus estää syrjintä, myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, muilla aloilla kuin työmarkkinoilla.

Komissio käynnisti tässä yhteydessä viime helmikuussa vaikutustenarvioinnin todetakseen, onko perusteltua lisätä EU:n toimia muilla aloilla kuin työssä ja ammatissa. Komissiolla on nyt käynnissä laaja kuuleminen, jossa on osallisena suuri yleisö ja kansalaisjärjestöjen ja työmarkkinakumppanien kaltaiset asiasta kiinnostuneet tahot. Vaikutustenarvioinnin tulosten odotetaan valmistuvan vuoden 2007 lopulla. Komissio on tietoinen siitä, että yksistään lain antama suoja ei ole riittävä asiaosaisten henkilöiden suojelun takaamiseksi. On tärkeää torjua myös ennakkoluuloja ja stereotypioita.

Eurooppalaisen yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden 2007 tavoitteet ovat seuraavat: tiedotetaan kansalaisille heidän oikeuksistaan, tuetaan monimuotoisuutta hyödyllisenä asiana ja edistetään kaikkien yhdenvertaisia mahdollisuuksia taloudellisessa, yhteiskunnallisessa, kulttuurisessa ja poliittisessa elämässä. Komissio suhtautuu tyytyväisesti jäsenvaltioiden laatimiin, eurooppalaiseen teemavuoteen liittyviin kansallisiin strategioihin. Kaikki maat, myös Puola, ovat sisällyttäneet kaikki syrjinnän muodot strategioihinsa.

Komissio on tullut tietoiseksi erään Puolan parlamentin jäsenen lausunnoista. Hän on ilmoittanut aikovansa esittää ehdotuksen laiksi, jolla kielletään homoseksuaalisuuden edistäminen kouluissa ja kaikissa muissa nuoriso- ja vapaa-aikajärjestöissä. Komission saatavana olevien tietojen mukaan kyseessä olevaa ehdotusta ei ole vielä laadittu, eivätkä Puolan hallituksen antamat lausunnot ole sitovia. Jos tämä laki toteutuu, se voi rikkoa Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja EU:n perusoikeuskirjan sisältämiä keskeisiä säädöksiä. Se voi olla ristiriidassa myös yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevan periaatteen kanssa, toisin sanoen direktiivin 2078/EY kanssa.

Komissio aikoo seurata tiiviisti uusia kehityskulkuja, eikä se epäröi ryhtyä toimiin, jos yhteisön lainsäädäntöä rikotaan.

  Manfred Weber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin tehdä selväksi – ehkäpä entistä levollisempana – että me Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmässä tuemme täysin Euroopan parlamentin päätöslauselmia ja täällä hyväksyttyjä ja komission esittämiä direktiivejä. Euroopan unionissa noudatetaan oikeusvaltioperiaatetta, ja me haluamme puolustaa sitä.

Tämänpäiväisen keskustelun vaikutin, nimittäin puolalaisen ministerin antama lausunto, jota ei voida hyväksyä ja jonka Euroopan kansanpuolueen ryhmä torjuu, ei ole kuitenkaan mikään peruste tällaiselle keskustelulle. Kuten komission jäsen Špidla huomautti, kun keskustelimme homoseksuaaleihin kohdistuvasta syrjinnästä vain muutama viikko sitten, kuulimme valitettavasti joidenkin eurooppalaisten poliitikkojen sanovan asioita, joita ei voida hyväksyä ja meidän on pyrittävä torjumaan ne poliittisin keinoin.

Haluan sanoa, että meidän on pysähdyttävä ja mietittävä, kun otetaan huomioon, että kaikkien ryhmien puolalaiset jäsenet – ja tarkoitan nyt erityisesti liberaalien keskuudessa käytävää keskustelua – ovat todenneet, että Puolan tapahtumia ei voida hyväksyä, mutta keskustelu olisi käytävä ensisijaisesti Puolassa, ja että Puola itse tarkastelee näitä tuomittavia asioita, joita maassa on tuotu julki. On todettu, ettei Puola tarvitse isoveljeä, joka puuttuu sen asioihin, ja että he käsittelevät asian keskenään. Sen pitäisi saada meidät miettimään. Emme myöskään tee minkäänlaista palvelusta niille, jotka meidän tavoin taistelevat Puolassa esiintyvää syrjintää vastaan, jos teemme täällä tästä kysymyksestä ison asian.

Toivon, että ymmärrätte siten – ja kyse on nyt menettelykysymyksestä – että mielestämme on väärin keskustella tästä asiasta tänään, sillä meillä on jo aiheesta riittävästi päätöksiä ja direktiivejä. Sanomme "ei" syrjinnälle ja "ei" homofobialle Euroopan unionissa! Siksi ehdotamme, että virastomme olisi jatkettava tilanteen seurantaa ja pidettävä sitä silmällä. Euroopan kansanpuolueen ryhmä aikoo menetellä huomenna vastaavasti.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, 16. tammikuuta 2006, puhuin tässä samassa paikassa puolustaakseni homofobiaa koskevaa päätöslauselmaa. Se ei ollut ensimmäinen kerta, ja pelkään, ettei se ollut myöskään viimeinen kerta. Toivoimme todellakin, että saatamme loppuun homoseksuaalien epätasa-arvoisen kohtelun unionissa, ja ymmärrämme täysin, että meillä on vielä pitkä matka edessämme. Muistakaamme, että vain muutaman päivän kuluttua vietetään homofobian vastaista kansainvälistä päivää.

Meille tänään toimitetussa tekstissä viitataan paitsi tunnettuihin homofobiaan liittyviin tapauksiin useissa EU:n maissa myös Puolan varapääministerin ilmoitukseen. Kyse ei ole nyt jonkin hallituksen tai jonkin jäsenvaltion stigmatisoimisesta, mutta nämä hyökkäykset ilmentävät homofobian kasvua Euroopan unionissa. Tällaiset huomautukset ilmentävät itse asiassa sellaista mielentilaa, jota ei voida hyväksyä, eikä kyse ole tavallisen kadunmiehen mielipiteistä. Ne ovat hallituksen jäsenen mielipiteitä.

Tämä on saatava loppumaan. Meidän on jälleen kerran torjuttava tällaisia kuvottavia huomautuksia, ja haluaisin tässä ja nyt tuomita ponnekkaasti parlamenttimme jäsenen Giertychin uuden vastenmielisen ja halveksittavan julkaisun. Hän on juuri laittanut jakeluun toisen häväistyskirjoituksensa, jossa hän viittaa, että homoseksuaalit ovat sairaita. Kaikkien niiden, joita nämä vihamieliset teot ja sanat perustellusti loukkaavat, ja kaikkien niiden nuorten ihmisten, jotka huomaavat olevansa erilaisia ja joista osa päätyy jopa itsemurhaan, on tiedettävä, ettei Euroopan unioni ole tällainen.

Emme voi kuluttaa aikaamme äänestämällä päätöslauselmista, joiden tarkoituksena on torjua homoseksuaaleihin kohdistuvaa syrjintää. Tulevaisuudessa meidän on pohdittava välineitä, joiden avulla voimme toimia tehokkaasti. Tästä lähtien kaikkien Euroopan unionissa on kannettava oma vastuunsa.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Sophia in 't Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin selventää yhden väärinkäsityksen: tämä päätöslauselma ei koske Puolaa vaan homofobiaa. Puolalla ei valitettavasti ole monopolia homofobian alalla, vaan homofobiaa esiintyy ikävä kyllä kaikkialla maailmassa. On kuitenkin totta, että keskustelimme Puolan ongelmista puolitoista vuotta sitten, ja ongelmat ovat edelleen ajankohtaisia. Kuten jäsen Roure huomautti oikeutetusti hetki sitten, tällaisia lausuntoja ei ole esittänyt kuka tahansa henkilö, vaan niitä ovat esittäneet mielipidejohtajat ja hallituksen jäsenet, jotka ovat myötävaikuttaneet sellaisen ilmapiirin syntyyn, jota leimaavat viha ja väkivalta.

Kaksi viikkoa sitten kotimaassani – maassa, joka on erittäin suvaitseva ja vapaamielinen – eräs homoseksuaali mies hakattiin kadulla kuoliaaksi, koska jonkun mielestä hän näytti liian naiselliselta. Voitteko kuvitella, hänet hakattiin kuoliaaksi? Tällaisia asioita tapahtuu homofobisia lausuntoja antavien ihmisten muokkaamassa ilmapiirissä. Emme voi siten sanoa, että koska mitään lainsäädäntöehdotusta ei ole vielä annettu, meillä ei ole mitään ongelmaa. Tältä osin olen myös ilahtunut, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää edustava jäsen Weber ja oikeusasiamies ovat sanoutuneet hyvin voimallisesti irti Puolan ministerin kyseisistä lausunnoista.

Olisi toivottavaa, että neuvosto ja komissio voisivat vastata yhtä ponnekkaalla lausumalla. Kuten komissio ja etenkin neuvosto ovat todenneet, meillä on jo lakeja, sääntöjä ja sopimuksia, ja ne kaikki ovat hyviä asioita, mutta niillä ei ole onnistuttu estämään tällaisia henkilöitä esittämästä tämänkaltaisia homofobisia lausuntoja. Haluaisimme nähdä enemmän toimia. Haluaisimme esimerkiksi, että neuvosto ilmoittaa, minkälaisiin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä kyseisen opetusministerin osalta. Aiotteko sallia, että tämä opetusministeri osallistuu Euroopan unionin opetusministerien kokouksiin, tai oletteko valmiita pohtimaan hänen pidättämistään toimesta niin pitkäksi aikaa, kunnes hän peruuttaa lausuntonsa?

Tämä on ensimmäinen kerta, kun esitämme tällaisia lausuntoja jäsenvaltioista – puhun monikossa, sillä Euroopan unionissa tällaisia on useita. Olemme aina innokkaita osoittamaan sormella muita maita, mutta mielestäni, jos suhtaudumme Euroopan unioniin vakavasti, jos olemme arvoyhteisö, meidän olisi ensin laitettava omat asiamme kuntoon. Toivon, että parlamentti lähettää tänään voimakkaan viestin Euroopalle ja muulle maailmalle siitä, että puolustamme näitä arvoja.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, homoseksuaaleihin kohdistuva aggressiivinen käyttäytyminen on ongelma monissa eurooppalaisissa yhteiskunnissa, mutta se ei varmastikaan ole suurin ongelma. Meillä on ongelmia myös hallituksen virastojen, kuten Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Italian poliisiviranomaisten homofobisen käyttäytymisen takia. Siitä huolimatta mieleeni ei koskaan juolahtaisi keskustella asiasta Euroopan parlamentissa ja antaa niille neuvoja. Jäsenvaltioiden hallitukset tietävät itse parhaiten, miten tällaiset asiat on käsiteltävä.

On valitettavaa, että jotkut parlamentin kollegani katsovat, ettei tämä sääntö koske Puolaa. Tähän voi olla vain yksi syy. Eräs parlamentin jäsenistä muodostuva ääriryhmä pitää parlamenttia talutusnuorassaan, ja heitä ärsyttää kaikenlainen polemiikki (suosionosoituksia), jossa käsitellään homoseksuaalisuutta tai viitataan siihen. Haluaisin huomauttaa, että homoseksuaalit eivät ole arvostelun yläpuolella. Se on demokratian perusta. Parlamentin tunnusmerkiksi on tullut se, että se turvautuu herkästi sensurointiin homoseksuaaleista puhuttaessa. En usko, että näin autetaan parantamaan auktoriteettiamme.

(Suosionosoituksia)

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin ensimmäiseksi esittää muutaman vakuuttavan sanan edelliselle puhujalle – olemme varmastikin keskustelleet aiemmin huliganismista tässä parlamentissa, mutta se on kokonaan toinen asia, sillä huliganismin tapauksessa hallitus ei yllytä väkivaltaan. Sen sijaan tässä tapauksessa, nimenomaan Puolan tapauksessa, saan sen käsityksen, että homofobia on valtion organisoimaa – kuten se onkin, kun tarkastellaan Puolan hallituksen jäsenten esittämiä lausuntoja, joiden mukaan "homoseksuaalisuus on turmiollista, luonnonvastaista, mielisairaus ja uhka yhteiskunnalle".

Kuuntelin hyvin tarkkaavaisesti, mitä komission jäsenellä Špidlalla oli sanottavaa, ja hän totesi, että jos tällaista lakia ehdotetaan, hän aikoo ryhtyä toimiin. Olen siitä kiitollinen, ja päättelen, että komission jäsen Špidla ymmärtää, miksi tällainen laki olisi uhka Euroopan unionin arvoille ja miksi se olisi vastoin Euroopan unionin lainsäädäntöä. Asiat ovat kuitenkin jo nyt huonolla tolalla, ja tätä jäin kaipaamaan hänen puheessaan, sillä hallitukset eivät tietenkään voi tehdä ehdoitta erilaisia ehdotuksia ainoastaan peruuttaakseen ne myöhemmin, minkä jälkeen toteamme, ettei mitään ongelmaa oikeastaan olekaan.

Loppujen lopuksi on ilmeistä, että jotain on saatettu alulle: tällaiset asiat lisäävät tietenkin homofobiaa, ja komission jäsen on loppujen lopuksi vastuussa syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattamisesta työmarkkinoilla. Ette varmastikaan usko, että yhdenvertaiset mahdollisuudet työmarkkinoilla voidaan saavuttaa yhteiskunnassa, jossa homofobia on yleistä, joten mitä ehdotatte tilanteen korjaamiseksi? Miten aiotte käsitellä sellaisia hallituksia, jotka käytännöllisesti katsoen edistävät homofobiaa? Minkälaisia seurauksia tällä on työmarkkinoille? Haluaisin kuulla vastauksenne tähän.

Lopuksi haluan sanoa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän eduksi, että olen pahoillani siitä, että olette antanut tukenne Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmälle teidän mukaan ainoastaan menettelyyn liittyvien syiden takia. Olisi mahtavaa, jos parlamentin koko valtuuskunta, myös teidän ryhmänne, voisi osallistua Varsovassa, Riikassa ja monissa muissa maissa järjestettäviin Gay Pride -marsseihin. Arvostaisin sitä suuresti, jos voisimme olla niissä mukana käsi kädessä, ja kutsun teidät mukaan. Ken tietää, ehkäpä se vielä toteutuu.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni olisi ollut hyvin tekopyhää, jos Euroopan parlamentti olisi jättänyt keskustelematta tästä kysymyksestä tänään, toisin sanoen, jos emme olisi keskustelleet siitä tosiasiasta, että julkiset homofobiset ilmaukset ja lausunnot ovat lisääntyneet Euroopassa viime vuosina.

Puolan ministerin lausunnot ovat kiusallisia, ja ne esitettiin sen jälkeen kun hallitus kielsi Gay Pride -tapahtumat. Julkisesta närkästyksestä huolimatta ministeri ei ole peruuttanut huolestuttavia väitteitään.

Tämä ei valitettavasti ole ainoa tapaus Euroopassa. Suvaitsemattomuuden osoitukset ovat lisääntymässä sivistyneessä Euroopan unionissamme. Luemme usein miehiin tai naisiin kohdistuneista väkivaltaisuuksista, joiden motiivina on heidän seksuaalinen suuntautumisensa, tai seuraamme avuttomina jatkuvasti yleistyvää koulukiusaamista, joka voi johtaa jopa nuoren kiusatun itsemurhaan, kuten hiljattain tapahtui Italiassa.

Tästä syystä poliitikkojen ei saa osoittaa minkäänlaisia merkkejä suvaitsemattomuudesta, eivätkä he saa antaa Puolan ministerin esittämän lausunnon kaltaisia lausuntoja, sillä muutoin on vaarana, että homofobiset asenteet laillistetaan.

Tämä koskee paitsi poliitikkoja myös kirkon vallanpitäjiä, jotka yhä useammin tarttuvat hanakasti mahdollisuuteen osoittaa vastenmielisyytensä homoseksuaaleja kohtaan ja leimata heidät synnintekijöiksi. Minkäänlaista syrjintää ei voida hyväksyä, ja tarkemmin sanottuna minkäänlaista seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää ei voida hyväksyä.

Parlamentti hylkäsi Rocco Buttiglionen valinnan komission jäseneksi hänen sanomistensa takia. Mielestäni komission on lähetettävä voimakas viesti, jotta se voi pitää kiinni lupauksestaan toteuttaa konkreettisia toimia kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi.

Euroopan historia ja kulttuuri ovat paljosta velkaa autoritaaristen järjestelmien vainoamille herkkätunteisille miehille ja naisille, joita pidetään yhä rikollisina taantumuksellisissa ja rasistisissa kulttuureissa Euroopassa. Olemme paljosta velkaa Sappholle, Pier Paulo Pasolinille, Oscar Wildelle, Michel Foucault’lle ja André Gidelle, ja mielestäni on suhtauduttava vakavasti siihen, että jos näiden vapautta sortavien kulttuurien olisi annettu päättää, nämä suuret taiteilijat eivät olisi koskaan päässeet ääneen.

Uskon ja toivon, että myös parlamentti on kanssani samaa mieltä siitä, että homoseksuaalien vastaista kulttuuria ei voida hyväksyä ja sitä olisi vastustettava voimakkaasti.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, on hyvin murheellista ja hälyttävää, että homofobia on edelleen ongelma Euroopassa vuonna 2007. Sitäkin murheellisempaa on kuitenkin se, että eräät Euroopan parlamentin kollegamme vaikeuttavat osaltaan selvästi homofobisilla lausunnoillaan homoseksuaalien, biseksuaalien ja transseksuaalien tilannetta. He esittävät tällaisia lausuntoja paitsi Euroopan parlamentissa myös laajalti omassa kotimaassaan. Homofobisiin ajatuksiin kiihottaminen johtaa muun muassa siihen, että homoseksuaalit, biseksuaalit ja transseksuaalit altistetaan sekä fyysiselle että henkiselle väkivallalle, kuten tapahtui eri puolilla Eurooppaa viime vuonna järjestetyissä useissa Gay Pride -paraateissa.

Tätäkin järkyttävämpää on se, kun uskoa ja uskontoa käytetään verukkeina EU:n kansalaisten syrjinnälle. Ymmärrätte varmaankin, mitä tarkoitan. Tällaiset keskiaikaiset arvot eivät kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaamme. Vuonna 2007 Euroopan unionin pitäisi olla edennyt jo pidemmälle. Torjukaamme homofobiaa kaikilla aloilla: politiikassa, tiedotusvälineissä ja niissä ympyröissä, joissa me kaikki liikumme.

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olemme jo keskustelleet – viime vuoden tammikuussa – homofobiasta Euroopassa, ja totesin tuolloin muun muassa, ettei kenenkään Euroopan unionissa pitäisi hyväksyä sitä, että homoseksuaaleja syrjitään, heidän kimppuunsa hyökätään tai heitä uhkaillaan muulla tavoin heidän seksuaalisen suuntautumisensa takia. Samalla varoitin myös poliittisen korrektiuden hengestä, joka tukahduttaa asteittain mielipidevapauden. Homofobian ja muiden fobioiden lisäksi on nähtävissä eräänlaisen "sananvapausfobian" kehittyminen. Sen taustalla on irrationaalinen pelko antaa ihmisten ilmaista vapaasti mielipiteitään. Ryhmäni arvostelee tämänpäiväisessä keskustelussa ja annetuissa päätöslauselmissa sitä, että hyökkäämme yhtä tiettyä jäsenvaltiota vastaan sellaisten tietojen perusteella, joiden oikeudellisuus on kiistanalainen. Tämä ei ole oikea tapa käsitellä asioita. Meidän olisi oltava varovaisempia tällä alalla, jotta estetään kyseisen jäsenvaltion kansalaisia loitontumasta entistä kauemmas Euroopan unionista.

  Michael Cashman (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheestani kuultaa suru, ei viha. Toisen maailmansodan jälkeen emme ole vieläkään ottaneet opiksemme. 1930-luvulla katsoimme vierestä, kun juutalaisia, kommunisteja, ammattiyhdistysaktivisteja ja homoseksuaaleja lähetettiin leireille. Seisoimme vain vieressä. Emme sanoneet emmekä tehneet mitään.

Olemme nyt siirtyneet eteenpäin. Sanon niille maille, jotka ovat eläneet määräysvallassa ja sorrossa, että kaikista maista juuri niiden pitäisi ymmärtää perusihmisoikeuksien, yhdistymisvapauden, ilmaisunvapauden ja yksityiselämää koskevan oikeuden merkitys.

(Suosionosoituksia)

Teidän pitäisi opettaa meille perusarvoja. Siksi emme epäröi puolustaa ihmisoikeuksia ja ihmisoikeustaistelijoita riippumatta siitä, missä päin he ovat.

Saanen sanoa kaikille, jotka tuntevat olonsa uhatuksi missä tahansa päin maailmaa – ja jos olisin syntynyt homoseksuaalina Puolassa, Latviassa tai Tšekin tasavallassa saisin pelätä henkeni ja työni puolesta – että ette ole yksin, sillä olemme tukenanne ja voitamme siitä yksinkertaisesta syystä, että hyvyys ja oikeus voittavat aina lopulta.

Kun viittaamme virassa oleviin poliitikkoihin ja esitettyihin lausuntoihin, emme puhu yhdestä yksittäisestä lausunnosta vaan sarjasta lausuntoja, jotka ovat laskelmoituja ja joita on esitetty vuosien ajan. Vihan lietsominen luo ilmapiirin, jossa jotkin elämät ovat alempiarvoisia ja jossa kyseinen henkilö muodostaa uhan yhteiskunnalle. Näin luotu ilmapiiri synnyttää pelkoa, ja oikeudet joutuvat uhatuiksi. Kerran esitettyjä sanoja ei voida peruuttaa, ja aikaansaatu vahinko kiertää eteenpäin, ja rikolliset saavat liian usein pontta sanoista, mikä johtaa väkivaltaan.

Panen merkille, että jäsen Weber sanoo "ei" homofobialle. On kuitenkin surullista, että hän sanoo tänään täällä parlamentissa "ei" myös toimiin ryhtymiselle.

Sallinette minun todeta lopuksi: onnistumme, mutta se edellyttää, että kannamme oman vastuumme ihmisoikeuksien puolustamiseksi ja ihmisoikeusloukkausten lopettamiseksi kaikkialla.

(Suosionosoituksia)

  Jan Jerzy Kułakowski (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin sanoa muutaman sanan Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän Puolan valtuuskunnan puolesta.

Ensinnäkin emme hyväksy syrjintää missään muodossa, ja kannatamme täydellistä suvaitsevuutta kysymyksissä, joista tässä keskustelussa on kyse.

Toiseksi haluamme korostaa, että homoseksuaalien tasa-arvoisen kohtelun ja homoseksuaalisten asenteiden edistämisen välillä on suuri ero. Kannatamme suvaitsevuutta ja tasa-arvoa, mutta emme homoseksuaalisuuden edistämistä, sillä tällainen edistämistoimi ei liity ihmisoikeuksien kunnioittamiseen.

Lopuksi totean, ettei kyse ole poliittisesta asiasta, eikä sitä olisi käsiteltävä poliittisena asiana. Kyse on moraalista, joka liittyy olennaisesti monimuotoisuuteen, jonka olisi oltava luontaista Euroopan unionille.

  Bogdan Pęk (UEN) . – (PL) Arvoisa puhemies, ne samat henkilöt, jotka olivat hetki sitten niin halukkaita äänestämään tämän keskustelun tarpeellisuudesta, olivat yhtä nopeita ja halukkaita poistumaan salista. Se osoittaa parhaalla mahdollisella tavalla sen, että heidän aikeensa eivät olleet aitoja vaan tekaistuja ja poliittisia. Näin yritetään vainota sellaisen maan hallitusta, joka ei miellytä eri tahoja: liberaaleja, vasemmistoa, vasemmistosiipeä jne.

Voin ymmärtää tämän, mutta taivaan tähden, kun omissa maissanne poltettiin rovioita ei kovinkaan kauan sitten, rovioita paenneet kerääntyivät Puolaan. Juutalaiset, joita vainottiin eri puolilla Eurooppaa, kerääntyivät Puolaan. Puola on suvaitsevuuden symboli. Nyt pyrkimyksenä on vakuuttaa Eurooppa ja muu maailma siitä, että Puola on homoseksuaaleihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden pesäke, mikä on törkeää ja poliittista panettelua, kyyninen juoni julkisen mielipiteen harhauttamiseksi Euroopassa. Protestoin tätä juonta vastaan, sillä se on pohjimmiltaan valhetta.

(Suosionosoituksia)

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Mielestäni jäsen Cashman toi erinomaisesti esiin parlamentin enemmistön tunteet, ja siksi katson, että meidän on jälleen kerran vaadittava, että korotamme ääntämme tiettyjen asenteiden torjumiseksi.

Ongelmana ei ole mielipiteenvapaus. Ongelmana on se, että näiden seksuaaliseen vapauteen liittyvien vihamielisten lausuntojen esittäjiä ovat hallituselimet, valtiot ja hallitukset, jotka ovat osa Euroopan unionia ja jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksia, kuten Euroopan unionin perustamissopimuksen, jonka 6 artiklassa vahvistetaan selvästi valinnanvapaus, myös seksuaalinen valinnanvapaus.

Emme saa sekoittaa keskenään propagandaa ja oikeutta olla vapaasti se, mitä itse haluaa olla milloin tahansa, missä tahansa oloissa ja missä tahansa Euroopan unionin jäsenvaltiossa.

Siksi katson, että nämä lausunnot, eivät ole yksittäisiä tapauksia, kuten jäsen Cashman aivan perustellusti totesi, vaan ne ovat osa suurempaa suuntausta, laskelmoitua strategiaa, jonka tarkoituksena on kyseenalaistaa Euroopan unionin perusarvot. Siksi niistä ei voida jättää rankaisematta.

Parlamentin oli reagoitava – uskon sen tekevän niin – vaikka tämä ei valitettavasti olekaan ensimmäinen kerta, mutta olemme aina sinnikkäitä ja, vaikka onkin pitkästyttävää hokea ilmeistä asiaa, meidän on tehtävä niin jatkossakin, sillä – kuten myös jäsen Cashman totesi – me olemme oikeassa ja oikeus voittaa lopulta.

  Witold Tomczak (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, jokaisella on oikeus elämään ja jokainen ansaitsee kunnioitusta ja tukea. Heihin kuuluvat myös harhaanjohdetut ja vahingoittuneet henkilöt, jotka ovat antaneet periksi homoseksuaalisille mieltymyksilleen. Ratkaisuna ei kuitenkaan ole sen enempää sokea hyväksyntä kuin suvaitsemattomuuskaan vaan ymmärtämys ja ystävällisyys. Ratkaisuna on auttaa homoseksuaalisuudesta kärsiviä paranemaan, mitä meiltä myös odotetaan.

Homoseksuaalisuuden hyväksyminen luonnollisena ja normaalina asiana on sama kuin kivun ja kärsimyksen glorifioiminen. Se on erheellistä ja vaarallista poliittista korrektiutta. Homoseksuaalisuutta koskevat säädökset ovat vastoin luonnonlakeja, sillä ne sulkevat pois elämän lahjan. Niiden propagointi on hyökkäys perhettä kohtaan, ja ne johtavat epäluonnottomuuksiin.

Rakkaat eurooppalaiset, sen sijaan että kritisoitte epäoikeudenmukaisesti Puolaa, teidän olisi noudatettava Puolan esimerkkiä moraalissa, suvaitsevuudessa ja normaalisuudessa. Maassa on julkaistu Coming out Straight. Understanding and Healing Homosexuality -niminen teos, jonka on laatinut Richard Cohen, joka vapautti itsensä homoseksuaalisuudesta ja joka on nyt onnellinen mies ja isä. Hyötykäämme hänen kokemuksestaan.

Niin kutsutuilta ihmisoikeuksien puolustajilta, jotka pitävät tänään niin suurta hälyä ja liioittelevat ongelmaa, haluan kysyä, miksi suhtaudutte välinpitämättömästi tiedotusvälineiden moraalin rappeutumiseen ja tavallisiin perheisiin kohdistuvaan syrjintään. Miksi suljette silmänne lasten massamurhilta heidän äitiensä kohdussa? Ymmärrättekö, että edistämällä valheiden ja kuoleman sivilisaatiota saatte aikaan Euroopan tuhoutumisen?

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, homofobian vastainen kampanja ja Lambda-yhdistys ovat esittäneet selvityksen biseksuaalien ja homoseksuaalien tilanteesta Puolassa vuosina 2005 ja 2006. Selvityksessä viitataan vainoon. Joka viidettä homoseksuaalia on tyrkitty tai potkittu. Puolta kysymyksiin vastanneista on solvattu, ahdisteltu tai kiristetty. Ahdistelu on lisääntynyt viime aikoina. Fyysisistä väkivaltaa kokeneista ihmisistä lähes 42 prosenttia oli kokenut väkivaltaa useammin kuin kolmesti viimeisten viiden vuoden aikana.

Syvästi pahoitellen minun on vahvistettava, että homoseksuaalit eivät voi luottaa nykyään siihen, että Puolan valtioelimet, joita hallitsee konservatiivien, nationalistien ja populistien liitto, antaisivat heille tehokasta suojelua. Monissa lausunnoissa hallituksen edustajat tuovat avoimesti ilmi ideologiansa, jota leimaavat viha, suvaitsemattomuus ja homoseksuaalien syrjintä. Hyvät oikeistolaiset puolalaiset maanmieheni, siksi tämänpäiväinen päätöslauselma on niin tärkeä! Euroopan parlamentista on tullut näille ihmisille oikeuden esitaistelija, johtotähti, joka pitää yllä heidän toiveitaan siitä, että heidän perusihmisoikeuksia ja oikeutta arvokkaaseen elämään kunnioitetaan.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Joku halusi käyttää työjärjestystä koskevan puheenvuoron.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kyse ei ole työjärjestystä koskevasta puheenvuorosta. Haluan vain todeta, että jäsen Tomczakin sanat osoittavat tarkalleen, miksi meidän on keskusteltava homofobiasta Euroopan parlamentissa. Näin homofobisia lausuntoja en ole kuullut Euroopan parlamentissa pitkään aikaan, ja olen todella surullinen niiden takia.

(Suosionosoituksia)

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin hyödyntää tätä keskustelua ja palata neuvoston puheenjohtajan täällä parlamentissa esittämään puheeseen Euroopan unionin arvoista ja suvaitsevuudesta Euroopan unionissa. Se on hyvin tärkeä näkökohta, joka pätee hyvin monilla osa-alueilla.

Olemme keskustelleet tänään paljon myös monista muista aiheista ja suunnanneet katseemme ongelmiin Euroopan unionin ulkopuolella. Jos teemme niin – ja olemme oikeassa toimiessamme siten – on täysin perusteltua tarkastella myös sitä, mitä emme vielä ole saattaneet järjestykseen omassa parlamentissamme, nimittäin homoseksuaaliseen suuntautumiseen kohdistuvaa suvaitsemattomuutta. Siksi pyydän teitä, vaikka monet ovatkin asiasta eri mieltä, vähintäänkin suvaitsemaan aiheesta käytävää keskustelua ja ymmärtämään, että on tärkeää, että myös komissiolla on välineet, joiden pohjalta se voi ryhtyä asianmukaisiin toimiin tällaisen syrjinnän torjumiseksi.

Puheenjohtajavaltion puolesta voin vain toistaa erikseen, ettemme saa jättää asian käsittelyä yksistään komissiolle tai parlamentille, vaan velvollisuutemme on pyrkiä aktiivisesti siihen, että yhteiskuntamme tulee tietoiseksi tästä asiasta, jottei syrjintää enää esiinny. Toivon, että tämänpäiväinen mietintö on edesauttanut sitä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, ihmisoikeudet ovat luovuttamattomia oikeuksia, ja katson, että tämä on eräs perusarvo, johon koko Eurooppa-hanke perustuu.

Olemme käyneet hyvin perusteellista ja tunnelatautunutta keskustelua, ja haluaisin lainata tarkalleen Puolan varapääministerin sanoja. Varapääministerin mukaan ehdotettu laki koskee kaikkia niitä, jotka edistävät homoseksuaalisuutta tai muita poikkeavia suuntauksia. Mielestäni tämä yksityiskohta on meille riittävän selvä viesti sen päätelmän tekemiseksi, että jos laki hyväksytään, sillä leimataan tietty ihmisryhmä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, ja tästä syystä sitä ei voida hyväksyä Euroopan unionin lainsäädännön kannalta.

Hyvät parlamentin jäsenet, komissio tekee kaiken voitavansa pitääkseen yllä kaikkien jäsenvaltioiden kaikkien kansalaisten oikeuksia, ja katson, että tästä keskustelusta on välittynyt voimakkaasti se viesti, että homofobia ei ole vain yksittäisiä jäsenvaltioita koskettava ilmiö, vaan se on pikemminkin maailmanlaajuinen ilmiö. On tietenkin totta, että tänään tarkastelemme tietyn maan parlamentin jäsenen esittämää puhetta.

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut neljä työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 17.50, ja sitä jatkettiin klo 18.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

18. Kyselytunti (neuvosto)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0017/2207).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 1 (H-0177/07)

Aihe: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) vahvistaminen

Mitä toimia neuvosto on toteuttanut vahvistaakseen Frontexin toimintaa siten, että seuraavien kuukausien aikana ei saavu viime vuoden tapaan valtavia määriä maahanmuuttajia?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Ortega, voin vastata kysymykseenne seuraavalla tavalla. Joulukuussa 2006 julkaisemissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto totesi näin: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston – EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin – valmiuksia parannetaan nopeasti. Tätä varten varmistetaan riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit ja niiden tehokas käyttö, määritellään hätätilanteissa sovellettavat menettelyt, lujitetaan operatiivisia välineitä, tiivistetään yhteyksiä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkostoon ja saatetaan viraston ja sen tehtävien suunniteltu tarkistaminen päätökseen vuonna 2007.

Viraston talousarviota vuodelle 2007 on kasvatettu tuntuvasti, ja se on nyt yhteensä 22,2 miljoonaa euroa. Henkilöstön määrä lisääntyy myös tasaiseen tahtiin. Vuonna 2007 työntekijöitä on 87. Hätätilanteissa sovellettavien menettelyjen osalta neuvosto on äskettäin käynyt parlamentin kanssa neuvotteluja ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin vahvistamisesta ja neuvoston asetuksen muuttamisesta kyseisen mekanismin osalta. Euroopan parlamentti äänestää asetuksesta huhtikuun lopulla. Sen jälkeen oikeus- ja sisäasioiden neuvosto käsittelee asetusta kesäkuussa.

Henkilöstön lähettämisen lisäksi Frontex kerää parhaillaan keskitettyä luetteloa, "työkalupakkia", jäsenvaltioiden tarjoamasta ulkorajojen valvontaan soveltuvasta teknisestä kalustosta, jota ne ovat halukkaita antamaan muiden jäsenvaltioiden käyttöön vapaaehtoisesti ja erikseen pyydettäessä. Helmikuun 15. päivänä 2007 neuvosto tarkasteli "työkalupakin" perustamisessa saavutettua edistystä ja pyysi jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti tähän prosessiin. Tilannetta tarkasteltiin jälleen neuvoston kokouksessa 19.–20. huhtikuuta.

Neuvoston päätelmissä 14.–15. joulukuuta 2006 Frontexia kehotettiin perustamaan vuoden 2007 puoliväliin mennessä yhdessä alueen jäsenvaltioiden kanssa pysyvä rannikkovartioverkosto eteläisiä merirajoja varten. Tämän verkoston käyttöönotto on merkittävä askel yhteistoiminnassa sekä erityisesti jäsenvaltioiden kanssa tapahtuvassa koordinoinnissa, jolla torjutaan laitonta maahanmuuttoa eteläisillä merirajoilla. Verkosto on tehokas keino torjua alueelle parin seuraavan viikon ja kuukauden aikana odotettavissa olevaa kasvavaa muuttopainetta. Rannikkovartioverkoston on suunniteltu aloittavan toimintansa 24. toukokuuta 2007.

Lopuksi mainitsen vielä, että Eurooppa-neuvoston 4. marraskuuta 2004 hyväksymän Haagin ohjelman mukaisesti komissio jättää ennen vuoden 2007 loppua neuvostolle virastoa koskevan arviointikertomuksen, ja tuon arvioinnin yhteydessä voidaan pohtia mahdollisuutta antaa Frontexille lisätehtäviä tai -valtuuksia.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan antaa tunnustusta neuvoston tällä alalla tekemälle työlle, ja mielestäni myös selititte sitä erittäin selkeästi.

Ainoa huolenaiheemme on kuitenkin se, että näyttää siltä, että jo perustetut operaatiot – erityisesti ERA 1, ERA 2 ja ERA 3 – on jossain vaiheessa keskeytetty Atlantin merirajan turvaamisen osalta, ja ihmisistä on alkanut tuntua siltä, että turvatoimet ovat täysin väliaikaisia ja ettei mitään pysyvää turvaa ole.

Katsooko puheenjohtajavaltio, että näillä toimilla voidaan taata tämän rajan – tällä hetkellä hyvin haavoittuvan rajan – pysyvä valvonta, josta hyötyisi koko Euroopan unioni?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Ulkorajojen turvaaminen kuuluu tietenkin ensisijaisesti kunkin jäsenvaltion vastuulle. Erityistilanteissa voidaan kuitenkin turvautua Frontexin apuun. Siksi se perustettiin. Tämä tarkoittaa sitä, että tietyissä tapauksissa Frontexin toimia ei tarvita, koska asianomainen jäsenvaltio selviää yksinkin. Mutta tietenkin haluamme viedä läpi sellaista ajattelutapaa, että tietyissä erityistilanteissa, kuten laittoman maahanmuuton yhteydessä, Euroopan unioni osoittaa keskinäistä solidaarisuutta. Siitä tässä eurooppalaisessa aloitteessa oli kysymys. Se ei vain voi olla pysyvä ratkaisu. On siis todellakin niin, että Frontexin on toimittava vain erityistapauksissa.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia vastauksestanne, joka koski rajaturvallisuusviraston vahvistamista. Puhuitte pitkään henkilökunnan lisäämisestä, toisin sanoen lisärahan tarpeesta. Jos se on ehdotuksenne, miten paljon suosittelisitte, että Frontexin henkilöstövahvuutta lisätään ja millaisia summia meidän pitäisi varata Frontexin talousarvioon?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen, tällä hetkellä en pysty antamaan tarkkoja lukuja. Olemme perustaneet tämän viraston ja meidän on nyt katsottava, mitä siltä vaaditaan, mitä tehtäviä jäsenvaltiot voivat ottaa vastuulleen ja mitä tehtäviä Frontex voi hoitaa. Se on kuitenkin edelleen auki asiasta käytävissä keskusteluissa.

Joka tapauksessa, jos ymmärsin arvoisaa jäsentä oikein, meidän on myös viestitettävä, että emme ole luoneet tällaista elintä vain silmänlumeeksi. Kansalaisten pitää nähdä, että Euroopan unioni on tunnustanut, että tarvitaan tehokkaisiin toimiin kykenevää virastoa. Sitten meidän on tietenkin myös myönnettävä sen käyttöön tarvittavat varat.

  Puhemies . Kysymys nro 2 on peruutettu.

Seuraavana on Sarah Ludfordin kysymys nro 3 (H-0183/07)

Aihe: Joukkotuhonnan, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkiminen ja niistä syytteeseen asettaminen

Neuvosto on hyväksynyt päätöksen 2002/494/YOS⁽¹⁾ joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston perustamisesta ja päätöksen 2003/335/YOS⁽²⁾ joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkinnasta ja syytteeseenpanosta tehostaakseen lainvalvontaviranomaisten toimintaa näiden tutkiessa joukkotuhontaa, ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia ja sotarikoksia ja asettaessa henkilöitä syytteeseen mainituista teoista.

Millä tavoin neuvosto aikoo parantaa verkoston institutionaalista infrastruktuuria vahvistaakseen kansallisten viranomaisten keskinäistä yhteistyötä ja edistääkseen jäsenvaltioiden yhtenäistä lähestymistapaa vakavia kansainvälisiä rikoksia koskevan rankaisemattomuuden torjunnassa? Mitä mieltä neuvosto on ehdotuksesta perustaa Eurojust-yksikkö verkoston sihteeristöksi? Harkitseeko neuvosto verkoston ottamista 36 artiklan komitean kokousten esityslistalle, jotta verkoston päätelmien seurannasta voidaan huolehtia? Kuinka neuvosto aikoo oikaista jäsenvaltioissa nykyisin ilmenevän sotarikoksiin erikoistuneiden yksiköiden puutteen, kun otetaan huomioon neuvoston päätöksen 2003/335/YOS 4 artikla?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tällä hetkellä ei ole käynnissä keskusteluja eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston institutionaalisen infrastruktuurin parantamisesta. Toistaiseksi pidetyt verkoston kokoukset on valmisteltu yhteistyössä neuvoston puheenjohtajan ja pääsihteeristön kanssa. Neuvostossa ei myöskään ole vireillä mitään ehdotusta verkoston sihteeristön perustamisesta Eurojustin yhteyteen. Jos sellainen ehdotus tehdään, neuvosto keskustelee siitä.

Neuvoston puheenjohtajan ominaisuudessa voin kertoa teille, arvoisa jäsen, että joukkotuhonnasta, ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevan eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston seuraava kokous pidetään 7.–8. toukokuuta. Nykyisen käytännön mukaan kokouksen päätelmät toimitetaan 36 artiklan komitealle jatkokeskusteluja varten.

Vuonna 2003 tehdyn neuvoston päätöksen mukaan sotarikoksiin erikoistuneiden yksiköiden perustaminen kuuluu jäsenvaltioiden tehtäviin. Kaikki jäsenvaltiot ovat jo nimenneet yhteyspisteet joukkotuhontarikosten, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten ja sotarikosten tutkintaa varten.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Selvä, se on kohtuullisen rohkaisevaa. Toivon, että tulette siihen johtopäätökseen, että Eurojustista pitäisi tehdä sihteeristö tai ainakin yhteyspiste. Olen iloinen siitä, että toukokuussa järjestetään yhteysryhmän kokous. Valitettavasti edellisellä puheenjohtajakaudella ei ollut yhtään kokousta. Voitteko vakuuttaa minulle, että Euroopan parlamentille tiedotetaan kokouksen tuloksista?

Neuvosto on alkamassa laatia Haagin jälkeistä YOS-ohjelmaa. Miten se aikoo varmistaa, että EU:n sitoutuminen vakavia kansainvälisiä rikoksia, joukkotuhontaa, ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia ja sotarikoksia koskevan rankaisemattomuuden torjuntaan sekä unionissa että sen ulkopuolella sisältyy olennaisena osana vapauden, turvallisuuden ja oikeuden toimintaohjelmaan, jotta saadaan luotua yhtenäinen oikeusalue vakavimpien rikosten uhreille?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Ensimmäisen kohdan osalta totesinkin jo, että on tärkeää, että parlamentille tiedotetaan asianmukaisesti tästä kokouksesta 36 artiklan mukaisesti. En kuitenkaan vielä pysty sanomaan, mitä päätelmiä siellä tehdään ja miten ne sisällytetään mihinkin prosesseihin. Voin kertoa sen sitten, kun ensimmäinen kokous on pidetty 7. toukokuuta.

  Puhemies. Seuraavana on

Glenis Willmottin kysymys nro 4 (H-0184/07)

Aihe: I-tyypin diabetes

Lapsilla yleisemmin esiintyvä I-tyypin diabetes on sairaus, joka koskettaa Euroopan väestöä jopa enemmän kuin paljon puhuttu II-tyypin diabetes. Eniten maailmassa tapauksia on Suomessa, kun taas Yhdistynyt kuningaskunta on diabetestilastoissa sijalla neljä. Syistä, jotka I-tyypin diabetesta aiheuttavat, ei ole juurikaan tietoa ja nyt huomio olisikin suunnattava sen varmistamiseen, että kyseisestä sairaudesta kärsiville taataan mahdollisimman hyvä elämänlaatu. Tämä edellyttää varhaisessa vaiheessa tehtävää ja tarkkaa diagnoosia.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä varmistaakseen, että diabetesta sairastavat saavat vähimmäisstandardien mukaista hoitoa kaikkialla jäsenvaltioissa ja että kaikki tarvitsijat saavat halutessaan käyttöönsä insuliinipumpun? Tällä hetkellä uskotaan laajalti, että se on paras olemassa oleva väline niille diabetesta sairastaville, jotka haluavat parantaa elämänhallintaansa ja elämänlaatuaan.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tähän kysymykseen haluan todeta, että kansanterveysasioissa aloiteoikeus on yksinomaan komissiolla. Tällä hetkellä neuvoston käsiteltävänä ei ole mitään diabetesta koskevaa lakiehdotusta. Saanen huomauttaa, että EY:n perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohdan sekä siihen liittyvän 251 artiklan mukaan tällainen ehdotus kuuluisi yhteispäätösmenettelyn piiriin. Haluan myös muistuttaa teitä neuvoston vastauksesta vuonna 2006 asiasta esitettyyn kirjalliseen kysymykseen.

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) I-tyypin diabetes koskettaa erityisesti lapsia, ja lasten diabeteksen huono hoito saattaa ajan mittaan aiheuttaa ongelmia, kuten munuaisten vajaatoimintaa, sokeutta ja amputaatioita. Miten neuvosto aikoo varmistaa, että potilas ja hänen vanhempansa saavat asianmukaista tietoa ja että taudista levitetään tietoa valistuskampanjoilla, joilla ennaltaehkäistään syrjintää, jota monet diabetespotilaat kohtaavat?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olette aivan oikeassa nostaessanne esiin I-tyypin diabeteksen vaikutukset etenkin lapsiin. Älkää ymmärtäkö minua väärin, mutta muistuttaisin kuitenkin, että tämä on ensisijaisesti jäsenvaltioiden asia.

On kuitenkin tärkeää tehdä tutkimusta ja uusia löytöjä ja sitten vaihtaa tietoja tuloksista Euroopan laajuisesti, vaikka terveysasioissa vastuu onkin jäsenvaltioilla. Tässä on kysymys lasten hyvinvoinnista ja tulevaisuudesta, ja meidän velvollisuutemme on levittää tietoa tutkimustuloksista nopeasti ja tehokkaasti.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Neuvoston puheenjohtaja vastasi, ettei EU:lla ole lainsäädännöllistä toimivaltaa, mikä on totta, mutta onhan sillä tutkimuksen puiteohjelma.

Katsooko neuvosto, että EU antaa riittävästi taloudellista tukea I-tyypin diabeteksen tutkimukseen? Ymmärtääkseni tiedemiehet ovat sitä mieltä, että I-tyypin diabetekseen on löydettävissä parannuskeino, vaikkakin se edellyttää yhteistyötä. Diabetes on todennäköisesti maailmanlaajuisista sairauksista sellainen, johon meillä on parhaat mahdollisuudet löytää parannuskeino.

Lisäisin vielä, että minun on ilmoitettava etunäkökohdasta, sillä aviomieheni on I-tyypin diabeteksen tutkimusta tukevan Juvenile Diabetes Research Foundation -säätiön Yhdistyneen kuningaskunnan osaston puheenjohtaja.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, että meidän on tietenkin selvitettävä sairauden syitä, ja se vaatii tutkimusta. Kuten sanoitte, on täysin mahdollista, että tätä tautia koskevaa tutkimusta tehdään seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman yhteydessä.

Jäsenvaltioiden on tietenkin tehtävä ensin aloite, mutta tätä ehdottomasti tarpeellista välinettä voidaan käyttää aloitteiden käynnistämiseen seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa.

  Puhemies. Seuraavana on

Philip Bushill-Matthewsin kysymys nro 5 (H-0186/07)

Aihe: Päivähoito

Jäsenvaltiot sopivat Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002, että vuoteen 2010 mennessä 90 prosentilla 3–6-vuotiaista lapsista ja vähintään 33 prosentilla alle 3-vuotiaista lapsista olisi päivähoitopaikka. Tähän liittyen komissio antoi äskettäin uuden tiedonannon Euroopan väestöllisistä muutoksista. Voiko neuvosto kertoa miten lähellä eri jäsenvaltiot ovat näiden tavoitteiden toteuttamista?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Vuoden 2007 kevätraportissaan komissio totesi, että kohtuuhintaisen päivähoidon saatavuudessa on ongelmia joissakin jäsenvaltioissa, mikä tekee työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta vaikeaa. Vuosia 2006–2007 koskevassa yhteisessä työllisyysraportissa todetaan nimenomaisesti, että jotkut jäsenvaltiot ovat asettaneet kansallisia tavoitteita päivähoidolle. Nämä toimet olisi tunnustettava. Samalla meidän on kuitenkin seurattava tilanteen kehittymistä jäsenvaltioissa varmistaaksemme, että Barcelonan prosessin mukaisia velvoitteita noudatetaan.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Kiitos, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mutta kaikella kunnioituksella, se oli hyvin ympäripyöreä vastaus. Ehkä ette tällä hetkellä pysty antamaan parempaa vastausta, mutta pyytäisin teitä ystävällisesti toimittamaan minulle sähköpostitse yksityiskohtaisempia tietoja, joita teillä mahdollisesti on, tai kertomaan, mistä voin saada jäsenvaltiokohtaisia tietoja, koska, kuten aivan oikein totesitte, työn ja perhe-elämän keskinäisen tasapainon parantaminen on ensisijainen tavoite ja on meidän kaikkien etujen mukaista varmistaa, että mahdollisimman monet jakavat kanssamme tämän tavoitteen. Toivon, että te puolestanne rohkaisette seuraavaa puheenjohtajavaltiota ottamaan myös tämän asian omaksi painopistealakseen.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Pari viikkoa sitten kävimme samaa aihetta sivuavaa keskustelua, joka liittyi perheallianssiin (Alliance for Families) ja Barcelonassa itsellemme asettamiimme tavoitteisiin. Tuossa keskustelussa ehdotin puheenjohtajavaltion puolesta, että ensi vuonna laadittaisiin raportti, jossa selvitettäisiin, miten hyvin kyseiset tavoitteet on saavutettu yksittäisissä jäsenvaltioissa. Sen jälkeen olemme myös laatineet luettelon kriteereistä, joiden perusteella raportti laaditaan vuonna 2008. Se on tärkeä näkökohta.

Olen myös tyytyväinen voidessani kertoa, että päivähoito on ollut näkyvästi esillä useissa konferensseissa parin viime viikon aikana, myös perheallianssista käydyn keskustelun yhteydessä. Kuten tiedätte, olen kotoisin Saksasta ja tunnen hyvin maassamme parhaillaan käynnissä olevan keskustelun. Olemme myös todenneet, ettei ongelma rajoitu pelkästään Saksaan.

Mitä me sitten voimme tehdä? Mitä parhaisiin käytäntöihin tulee, tavoitteiden saavuttamiseen liittyvät kokemukset ja tulokset on esiteltävä ensi vuonna laadittavassa raportissa, jonka mainitsin.

Lähetämme teille pyytämänne tiedot aikanaan.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (DE) Arvoisa ministeri, mainitsitte Saksan. Haluaisin tietää päivähoitotilanteesta vanhoissa ja uusissa osavaltioissa. Minusta se, että päivähoitotilanne on erityisen huono uusissa jäsenvaltioissa, on ongelma EU:lle. Miten te näette tämän ongelman?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Euroopan unionissa on tietenkin erilaisia kehityssuuntia, eikä vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden erottelu ole tarpeen. Olemme havainneet, että jotkut jäsenvaltiot ovat luoneet toimivan infrastruktuurin vuosien kuluessa – se on ollut poliittinen tavoite – kun taas toiset tulevat jälkijunassa. Itä-Saksan osavaltioissa oli erilainen rakenne jo ennen yhdistymistä, ja siellä on tarjolla päivähoitopalveluja.

Meillä on tietenkin Saksan itäisissä osavaltioissa toinen ongelma ratkaistavanamme, nimittäin väestökato: se, että ihmiset muuttavat pois tietyiltä alueilta, koska taloudellinen tilanne ei vastaa ihmisten odotuksia. Yleisesti ottaen Saksan olisi löydettävä keinot kokopäivähoidon ja alle kolmivuotiaiden hoidon järjestämiseen. Saksan liittopäivillä keskustellaan parhaillaan siitä, miten voimme saavuttaa itsellemme Barcelonassa asettamamme tavoitteet.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa, ettei päivähoito voi korvata perhettä; se voi vain helpottaa perheiden elämää. Siksi haluaisinkin tiedustella tarjottavien palvelujen laadusta, nimittäin siitä, miten voidaan taata ja miten voimme olla varmoja, että näiden laitosten palkkaama henkilökunta pystyy havaitsemaan mahdolliset oppimisvaikeudet tai muut häiriöt, jotta lasten kasvua voidaan suojella samalla kun tarjotaan heille vahvat eväät tulevaa koulunkäyntiä varten, josta on hyötyä koko loppuelämäksi.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Meidän tarkoituksenamme ei ole sanella vanhemmille, että heidän täytyisi panna lapsensa päivähoitoon; me vain olemme havainneet, että vanhemmilla – ja joissakin jäsenvaltioissa nimenomaan naisilla – on oltava mahdollisuus halutessaan osallistua työelämään, mahdollisesti taloudellisten syiden pakottamina. Heille pitäisi siis myös tarjota sopivia päivähoitopalveluja.

Puheenjohtajavaltion asia ei ole arvioida palvelujen laatua tai henkilökunnan valmiuksia. Kukin jäsenvaltio varmistaa itse, että henkilökunta on saanut tehtävään tarvittavan koulutuksen.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 6 (H-0188/07)

Aihe: Televisio ilman rajoja -direktiivin ajantasaistaminen sekä väkivallan ja syrjinnän torjuminen

Yhteisön audiovisuaalista mediaa koskevaa direktiiviä, jota kutsutaan myös "televisio ilman rajoja -direktiiviksi" ajantasaistetaan. Aikooko neuvosto hyväksyä yhteisen toimintalinjan väkivaltaisten ja ihmisarvoa loukkaavien ohjelmien torjumiseksi erityisesti lapsille ja nuorille suunnatuissa lähetyksissä sekä niissä ohjelmissa, jotka koskevat naisasioita ja herkkiä yhteiskuntaryhmiä?

Onko neuvoston jäsenten valistaminen edellä mainituista asioista tärkeämpää kuin vapaata kauppaa ja kilpailua koskevat säännöt tai unionin kansainväliset velvoitteet?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Ensinnäkin haluan huomauttaa, että Televisio ilman rajoja -direktiivin tarkistus hyväksytään yhteispäätösmenettelyssä. Toisena lainsäädäntöelimenä Euroopan parlamentilla on aivan yhtä suuri oikeus kuin neuvostollakin vaikuttaa lainsäädännön sisältöön.

Neuvosto on ottanut huomioon ne erityiset huolenaiheet, jotka toitte esiin direktiivin tarkistamiseen liittyen. Erityisesti neuvosto harkitsee direktiivin soveltamisalan laajentamista siten, että alaikäisten suojelua ja vihaan yllyttävän aineksen kieltoa koskevat säännökset soveltuisivat myös uusiin tilattaviin palveluihin ja uusilla alustoilla, kuten mobiiliverkoissa ja Internetissä tarjottaviin palveluihin. Neuvosto ennakoi, että tarkistetussa direktiivissä tunnustetaan, että yhteissääntely- tai itsesääntelyvälineillä voidaan vaikuttaa tähän merkittävästi. Kuten tiedätte, tarkistuksen lopullisesta laajuudesta on päätettävä yhdessä parlamentin kanssa.

Tein myös selväksi eilisessä puheenjohtajakokouksessa, että neuvoston puheenjohtaja on hyvin halukas yhteistyöhön Euroopan parlamentin kanssa, jotta päätös saadaan aikaan nopeasti.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin kysyä neuvoston edustajalta erityisesti vapaasta kaupasta ja vapaasta kilpailusta näiden tuotteiden yhteydessä sekä esteistä, joita tämä direktiivi saattaa synnyttää, kun siinä kielletään tiettyjä tuotteita, jotka ovat haitallisia lapsille.

Haluaisin myös kysyä, onko tarkoitus säätää asetus, jota sovellettaisiin unionin ulkopuolisten maiden kanssa käytävään kauppaan, jotta tuontituotteet voitaisiin myös tarkastaa.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Asiaa koskevat keskustelut ovat vielä kesken. Rajat ylittävillä lähetyksillä on tietenkin myös tärkeä merkitys. Käymme jatkossakin tiivistä vuoropuhelua Euroopan parlamentin kanssa siitä tärkeästä kysymyksestä, kuinka suojata lapsia ja nuoria tietyiltä tuotteilta.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa ministeri, onko mitään mahdollisuutta käyttää tätä direktiiviä siihen, että ainakin EU:n jäsenvaltioiden julkiset tiedotusvälineet lopettaisivat suurimmaksi osaksi väkivallan esittämisen radiossa ja televisiossa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Ensinnäkään me emme pyri erottelemaan yksityisiä ja julkisia televisiokanavia vaan laatimaan yleisen televisiota koskevan direktiivin. Oletan myös, että useat televisioyhtiöt ovat itse ottaneet asiakseen varmistaa, ettei niiden ohjelmissa yllytetä vihaan tai muuhun vastaavaan.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Paikallisten televisioyhtiöidemme ohjelmat sisältävät paljon yhdysvaltalaista materiaalia. Juuri kyseisestä maasta tulee paljon väkivaltaisia ja aggressiivisia ohjelmia ja elokuvia, joilla on hyvin huono vaikutus nuoriin ja lapsiin. Seuraukset ovat nähtävissä Yhdysvaltojen todellisuudessa joukkomurhina kouluissa ja yliopistoissa. Voisiko meillä olla mitään vaikutusta tämäntyyppisen materiaalin tuonnin ja lähettämisen rajoittamiseen Euroopassa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) En ole varma, voidaanko tällä direktiivillä estää kaikkea, mutta puheenjohtajavaltion ja Euroopan parlamentin välisissä keskusteluissa pyrimme löytämään keinoja vaarojen minimoimiseksi.

Toistan: meidän on ehdottomasti löydettävä tasapaino toisaalta niin kutsutun tiedonvälityksen vapauden ja toisaalta lasten ja nuorten suojelun välille. Tietenkin lapsia on suojeltava. Nähtäväksi jää, mitä neuvotteluissa saadaan aikaan seuraavien parin päivän aikana.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 7 (H-0189/07)

Aihe: Makedonian EU-lähentyminen

Miten Makedonian tasavallan EU-lähentymistä voitaisiin puheenjohtajavaltion mielestä edistää ja miten Makedonian ehdokasasema voisi lähitulevaisuudessa edetä käytännössä?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Posselt, Eurooppa-neuvoston 15.–16. joulukuuta 2005 tekemä päätös myöntää entiselle Jugoslavian tasavallalle Makedonialle ehdokasvaltion asema oli tunnustus maan siihenastisista uudistuspyrkimyksistä. Eurooppa-neuvosto korosti, että seuraavia askelia Makedonian lähentämisessä Euroopan unioniin harkitaan, jos neuvoston päätelmissä esitetyt ehdot ja edellytykset täyttyvät.

Komissio pitää teidät ajan tasalla tästä kehityksestä edistymisraporteissaan. Tarkasteltuaan komission edistymisraporteissa esiteltyä kehitystä entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa neuvosto ilmaisi viime vuoden joulukuun 11. ja 12. päivänä pitämässään kokouksessa pahoittelunsa uudistustahdin hidastumisesta vuoden 2006 aikana.

Viime vuoden joulukuun 14. ja 15. päivänä Eurooppa-neuvosto toisti, että yksittäisten maiden eteneminen Euroopan unioniin johtavalla tiellä riippuu niiden kunkin omista ponnisteluista Kööpenhaminan kriteereiden ja vakautus- ja assosiaatioprosessin ehtojen täyttämiseksi. Entistä Jugoslavian tasavaltaa Makedoniaa se kehotti nopeuttamaan uudistusvauhtia keskeisillä aloilla sekä panemaan täytäntöön Eurooppa-kumppanuudessa määritellyt ensisijaiset tavoitteet päästäkseen eteenpäin liittymisprosessissa.

Maan hallituksella on edessään suuria haasteita erityisesti poliisin ja oikeuslaitoksen uudistamisessa sekä korruption torjunnassa. Kuten korostin täällä maaliskuussa vastatessani Ryszard Czarneckin kysymykseen, avoimena olevat kysymykset on ratkaistava pikaisesti. Liittymisprosessin etenemisvauhti riippuu siis ensisijaisesti entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian omista ponnisteluista ja saavutuksista. Komission seuraavasta edistymisraportista saadaan lisävalaistusta asiaan. Euroopan unioni jatkaa aktiivisesti maan tukemista tavoitteensa muuttamisessa todeksi.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Kolme lyhyttä kommenttia erinomaisesta vastauksesta. Ensinnäkin haluaisin kysyä teiltä, mikä on kantanne Ohridin sopimuksen täytäntöönpanoon ja erityisesti paikallishallinnon uudistukseen. Oletteko tyytyväinen sisäasioissa saavutettuun edistykseen?

Toiseksi mitä ajattelette neuvoston tulevan puheenjohtajamaan Slovenian ilmoituksesta, että se pitää tavoitteenaan päivämäärän lukkoonlyömistä.

Kolmanneksi onko hankalaan nimikiistaan liittyvä jännitys millään tavalla lieventynyt?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Aloitan viimeisestä kohdasta, koska tiedän sen olevan hyvin kiistanalainen. Parasta olisi, jos asianomaiset kaksi maata pystyisivät ratkaisemaan asian keskenään, mutta ne eivät ole toistaiseksi pystyneet pääsemään sopuun mistään.

Jos ymmärsin oikein, päivämäärän osalta kysymys oli Slovenian puheenjohtajakaudesta. Äskeisen vastaukseni viesti oli, että vaikka Eurooppa-neuvosto on antanut selkeän viestin myöntämällä maalle ehdokasaseman, emme edelleenkään käy liittymisneuvotteluja, koska toivomme vielä lisäedistystä tämän keskustelun jälkeen. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole oikea hetki lyödä lukkoon päivämääriä.

Jos ehdot täytetään, jos tarvittava edistysvauhti saavutetaan ja jos tuloksia syntyy, Eurooppa-neuvosto on valmis asettamaan tarkat päivämäärät, jotta seuraava vaihe voi alkaa.

Hyvä jäsen Posselt, Ohridin sopimuksen osalta en voi antaa teille täsmällistä arviota tämänhetkisestä tilanteesta, mutta lähetän teille mielelläni vastauksen myöhemmin.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa ministeri, jos Makedonia todella liittyy Euroopan unioniin jossain vaiheessa, se saattaa synnyttää samanlaisen kielten sekamelskan kuin muinaisessa Babyloniassa, sillä Makedoniassa yksistään on kuusi virallista kieltä. Onko neuvosto todella tietoinen siitä, millaisia ongelmia edessä oleva kielten määrän räjähdysmäinen kasvu voi aiheuttaa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Thessalonikin huippukokouksessa Euroopan unioni totesi yksimielisesti, että Länsi-Balkanin maille on niiden aiempien tapahtumien vuoksi tarjottava liittymismahdollisuutta. Tälle päätökselle antoi pontta halu lisätä alueen vakautta.

Kaikkia kielten moninaisuuteen liittyviä asioita, joita nostitte esiin, ei ole vielä näin alkuvaiheessa pohdittu. Tärkeää on kuitenkin se, että me autamme alueen vakauttamisessa, ja esiin nostamanne ongelma on toistaiseksi sivuseikka. Joka tapauksessa Euroopan unioni on jo ratkaissut aivan toisenlaisia ongelmia.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (DE) Oletteko samaa mieltä siitä, että uuden perussopimuksen tai perustuslakisopimuksen valmistuminen ja hyväksyminen on ehdoton edellytys Makedonian, Kroatian ja muiden Länsi-Balkanin maiden liittymiselle?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olemme jo keskustelleet laajentumisvauhdista ja tietenkin laajentumisen rajoista useaan otteeseen aiemminkin täällä parlamentissa. Samalla jo tehtyjen päätösten, kuten mainitsemani Thessalonikin päätöksen, valossa olemme kuitenkin todenneet, ettei Euroopan unioni saa muuttua liian isoksi ja vaikeasti hallittavaksi, mikäli laajentumisen halutaan jatkuvan.

Oli jo selvää, että 15 jäsenvaltion EU olisi tarvinnut erilaisia rakenteita säilyttääkseen toimintakykynsä. Tämä pätee sitäkin enemmän 25:n tai 27 jäsenvaltion unioniin. Jotta tulevat laajentumiset voisivat olla mahdollisia, Euroopan unionin on täytettävä mainitut edellytykset; toisin sanoen sen on oltava avoin eikä se saa olla liian vaikeasti hallittava.

Siksi sanon aina – niin kuin neuvoston puheenjohtaja on aina sanonut täällä Strasbourgissa – että ne, jotka vaativat Euroopan unionin laajentumisen nopeuttamista, ovat usein samoja henkilöitä, joilla on vaikeuksia sulattaa perustuslakisopimusta. Mutta jos haluamme saattaa ehdokasvaltiot Euroopan unioniin lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä – ja poliittisin perustein sitä on täysi syy haluta – siinä tapauksessa meidän on tietenkin luotava sellaiset olosuhteet, ettei Euroopan unioni pääse muuttumaan liian vaikeasti hallittavaksi. Sellaisia olosuhteita ei tällä hetkellä ole.

  Puhemies. Seuraavana on

Sajjad Karimin kysymys nro 8 (H-0192/07)

Aihe: Darfur

Sudanin hallitus jatkaa kansalaistensa suojelun laiminlyömistä Darfurissa ja tukee edelleen janjaweed-joukkoja, jotka yhdessä Sudanin hallituksen joukkojen kanssa ovat suurimmaksi osaksi vastuussa tällä alueella tapahtuneista vakavista ihmisoikeuksien ja kansainvälisten humanitaarisen oikeuden rikkomisista. Koska Sudanin hallitus on kieltäytynyt äskettäin myöntämästä viisumeita YK:n ihmisoikeusneuvoston korkean tason ryhmän vierailulle Darfuriin ja koska hallitus on toistuvasti vastustanut YK:n rauhanturvaajien lähettämistä alueelle, onko neuvosto valmis harkitsemaan kohdistettuja pakotteita Sudanin hallitusta vastaan? Voiko neuvosto vahvistaa, että se tekee kaikkensa painostaakseen Venäjää ja Kiinaa toimimaan, sillä niiden strategiset öljyedut Sudanissa antavat niille oivan mahdollisuuden vaikuttaa Sudanin hallitukseen?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Neuvosto on esittänyt voimakkaan vastalauseen sen johdosta, että Sudanin hallitus on kieltäytynyt myöntämästä viisumeita YK:n ihmisoikeusneuvoston arviointiryhmän vierailulle Sudaniin, ja pahoittelee syvästi Sudanin hallituksen yhteistyöhaluttomuutta.

Euroopan unioni oli jo aiemmin lähestynyt useaan otteeseen Sudanin ulkoministeriä ja vedonnut Sudaniin, jotta se tekisi yhteistyötä ryhmän kanssa. Neuvosto pitää myönteisenä sitä, että YK:n ihmisoikeusneuvosto käsitteli arviointiryhmän raporttia neljännessä istunnossaan ja hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman Darfurin ihmisoikeustilanteesta. Erityistarkkailijoiden ryhmälle annettiin tehtäväksi käydä läpi kaikki nykyiset Darfurin ihmisoikeustilanteen parantamista koskevat suositukset sekä vauhdittaa niiden täytäntöönpanoa.

Maaliskuun 17. päivänä 2007 neuvosto vahvisti uudelleen tukevansa YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä harkita pikaisesti lisätoimia Sudania vastaan ja huomautti, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1591 mukaan henkilöt, jotka estävät rauhanprosessia, on saatettava vastuuseen ja heitä vastaan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin. Neuvosto ilmaisi myös vakaan aikomuksensa harkita lisätoimia erityisesti YK:n puitteissa kaikkia niitä konfliktin osapuolia vastaan, jotka estävät YK:ta antamasta tukeaan Afrikan unionin operaatiolle Darfurin alueella Sudanissa, mihin sisältyisi myös jo sovitun AU:n ja YK:n yhteisoperaation toteuttaminen.

Darfurin konfliktista on keskusteltu säännöllisesti sekä Kiinan että Venäjän kanssa käydyissä neuvotteluissa sekä esimerkiksi poliittiseen vuoropuheluun sisältyvissä tapaamisissa. Olemme ottaneet johdonmukaisesti sen kannan, että Sudanin hallituksen on tehtävä työtä poliittisen ratkaisun löytämiseksi konfliktiin sekä annettava selkeä hyväksyntänsä YK:n AMIS-operaatiolle myöntämän täyden tukipaketin täytäntöönpanolle.

  Fiona Hall (ALDE), laatijan sijainen. – (EN) Darfurin tilanne aiheuttaa hirvittävää voimattomuuden tunnetta: käsiä väännellään mutta mitään edistystä ei tapahdu, ja viimeaikaiset tapahtumat ovat voimistaneet tätä tunnetta entisestään.

YK:n rauhanturvaajien lähettämisestä ei ole päästy sopuun ja neuvosto tarkastelee parhaillaan lisätoimia. Pitääkö se yhtenä mahdollisuutena EU:n toimeenpanemaa lentokieltoaluetta, jonka valvonnasta vastaavat lentokoneet sijoitettaisiin rajan toiselle puolelle Tšadiin? Tämä vaihtoehto on vuodesta 2004 lähtien aika ajoin nostettu esiin keskusteluissa. Olisiko neuvoston puheenjohtajan mielestä nyt aika panna se täytäntöön?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Ulkoministerien neuvosto keskusteli Sudanista ja Darfurista jälleen viime maanantaina Luxemburgissa. Kuten ehkä tiedättekin, YK:n erityisedustaja Jan Eliasson osallistui keskusteluihin.

Alueen tilannetta, joka oli muutenkin jo vaikea, ei ole ainakaan parantanut se, että Sudanin eri puolueiden välisten nykyisten konfliktien lisäksi nyt myös eri heimot ovat äkkiä alkaneet ottaa yhteen toistensa kanssa.

YK:n erityisedustajan nimenomaisesta pyynnöstä neuvosto ei kuitenkaan ryhtynyt toistaiseksi lisätoimiin. Erityisedustaja pyysi, että yrittäisimme vielä politiikan ja diplomatian keinoin saada aikaan sopimuksen YK:n tukemasta operaatiosta sekä saada kenties vielä Kiinan muuttamaan asennettaan.

Ulkoministerit totesivat kuitenkin, että Euroopan unioni harkitsee tehokkaita lisätoimia Sudania vastaan, mikäli sovinnosta ei näy merkkejä lähiaikoina. Päätöstä ei voida lykätä loputtomiin. Emme voi lykätä asioita viikkojen ja kuukausien päähän ja jäädä vain odottamaan.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Berliinin julistuksen esittelypuheessaan liittokansleri Merkel mainitsi Darfurin meitä kaikkia yhdistävänä traumana, ja hän sanoi, että nyt Euroopan unionin on aika ryhtyä yksipuolisiin toimiin.

Haluan nyt vielä varmistaa: kuinka kauan joudumme odottamaan näitä päätöksiä? Ovatko diplomaattiset neuvottelut edelleen käynnissä, vaikka ne eivät tähän mennessä ole tuottaneet tulosta eivätkä mitä todennäköisimmin koskaan tuotakaan?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olemme pyrkineet tekemään selväksi, että haluamme saada uuden arvion tilanteesta ja haluamme tehdä sen tällä kertaa YK:n erityisedustajan välityksellä mutta myös hankkimalla tietoja Afrikan unionin erityisedustajalta. Se oli viime viikolla kokoontuneen ulkoministerien neuvoston tahto. Olen valmis myöntämään, että tämä todellakin on arka paikka, mutta minun täytyy pyytää teitä ottamaan tämä erityisedustajan pyyntö vakavasti ja seuraamaan, voisivatko viime päivinä otetut pienet edistysaskeleet sittenkin johtaa ratkaisun löytymiseen, jolloin yhteisoperaatio tulisi mahdolliseksi.

Toistan kuitenkin, ettei tämä ole sellainen hanke, jossa voidaan odotella viikkokausia ilman mitään tuloksia. Euroopan unionin on ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, mikäli tämä prosessi, jota erityisedustaja Eliasson haluaa ja jota me myös haluamme, ei pääse käynnistymään.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa ministeri, Euroopan unionilla on taistelujoukot, joissa päivystävät tänä päivänä saksalaiset, suomalaiset ja hollantilaiset joukot. Voitteko kuvitella tilannetta, jossa käytettäisiin taistelujoukkoja Darfurin tilanteen rauhoittamiseen?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Eurooppalaisilla sotilailla on hyvin suppeat toimivaltuudet. Pääasiassa se on Afrikan unionin tehtävä. Siksi me jälleen viime maanantaina teimme selväksi, että operaation ylläpitämiseen käytettävissä olevat varat ovat vähitellen kulumassa loppuun, ja Euroopan unionin on sitten tietenkin tuettava afrikkalaisten toimia taloudellisesti siitä eteenpäin. Neuvoston puheenjohtaja on myös nimenomaisesti pyytänyt, että tässä yhteydessä pohdittaisiin, miten valmiita jäsenvaltiot olisivat kahdenvälisiin rahalahjoituksiin, joilla tuettaisiin Afrikan unionin operaatiota Sudanissa, Darfurissa, mikäli EU:n rahoitus ei riitä.

  Puhemies. Seuraavana on

Tobias Pflügerin kysymys nro 9 (H-0196/07)

Aihe: Laittomat teloitukset Filippiineillä

Mitä mieltä neuvosto on poliittisesta tilanteesta Filippiineillä, jossa on Gloria Macapagai-Arroyon vuonna 2001 käynnistyneellä hallintokaudella teloitettu laittomasti yli 830 vasemmistolaista poliittista aktivistia, lehtimiestä, asianajajaa, tuomaria, ihmisoikeusaktivistia, pappia ja ay-aktivistia, mitä Yhdistyneiden kansakuntien erityisraportoija arvosteli kärkevästi äskettäin? Mitä mieltä neuvosto on Arroyon hallinnon ilmeisestä asioihin puuttumattomuudesta ja raporteista, joiden mukaan maan armeija olisi murhien takana?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Pflüger, kuten vastauksessa kysymykseen 619/2007 on jo selitetty, neuvosto on tietoinen Filippiineillä tapahtuneista laittomista teloituksista. Euroopan unioni ilmaisee säännöllisin väliajoin syvän huolensa näiden tapausten johdosta ja kehottaa viranomaisia puuttumaan ongelmaan pikaisesti sekä sallimaan riippumattomat tutkimukset, niin että syylliset saadaan oikeuden eteen ja voidaan ryhtyä ennaltaehkäiseviin toimiin.

Kuten jo totesin vastauksessa, johon äsken viittasin, Euroopan unioni on halukas auttamaan Filippiinejä sen oikeusjärjestelmän kehittämisessä. EU:lle on täysin selvää, että laittomien teloitusten lopettamiseksi Filippiineillä tarvitaan erityisasiantuntemusta, mutta myös maan korkeimman johdon poliittinen tahto on ratkaisevassa asemassa. EU jatkaa painostusta, jotta tällaista tahtoa alkaisi löytyä. Toivomme, että näiden rikosten asianmukaisella tutkinnalla ja syyllisten asettamisella syytteeseen on myös ennaltaehkäisevä vaikutus.

EU:n jäsenvaltiot ja komissio valmistelevat huhtikuussa selvitysryhmän lähettämistä lähiaikoina Manilaan arvioimaan asiantuntija-avun tarvetta. Tämä on vastaus ulkoministeri Romulon esittämään pyyntöön, jossa toivottiin apua epäselviä kuolemantapauksia tutkimaan asetetun Melon toimikunnan suositusten täytäntöönpanoon.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Onko neuvosto tietoinen seuraavista laittomista teloituksista: Cipriano Ligaspo, murhattu 14. maaliskuuta, Carlito Getrosa, murhattu 11. maaliskuuta, Che Che Gandinao, murhattu 10. maaliskuuta, Felisa Timog Ocampo ja Renato "Atong" Torrecampo Pacaide, murhattu 2. maaliskuuta?

Kysymykseni kuuluu, onko pakotteita harkittu? Sanoitte juuri, että Filippiinien hallitus on pyytänyt apua ja saanut sitä. Ongelman ydin on kuitenkin se, että hallitus on itse osallisena. Onko tämä sen vuoksi oikea lähestymistapa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tiedän, että laittomia teloituksia on valitettavasti ollut useita. En tiedä yksittäisiä nimiä, mutta asiaa voidaan selvittää. EU:n ja Filippiinien välisessä prosessissa on mielestäni käytettävä poliittisia keinoja, joilla varmasti pystytään vaikuttamaan tietynlaiseen kehitykseen. On myös oikein ja tärkeää, että Euroopan unioni antaa asianmukaista apua ja toivottavasti myös auttaa näiden tapausten selvittämisessä, jos maa itse on valmis tunnustamaan oikeusjärjestelmänsä puutteet.

  Puhemies. Seuraavana on

Sahra Wagenknechtin kysymys nro 10 (H-0199/07)

Aihe: Rauhanaktivistien vastaiset hyökkäykset Sri Lankassa

Aseistautunut taistelijajoukko hyökkäsi Sri Lankassa 9. tammikuuta United People's Movement -järjestön (UPM) jäseniä vastaan ja ryhtyi vainoamaan näitä ennen yleisötilaisuutta. Tiedotusvälineiden mukaan UPM:n jäseniin kohdistetussa hyökkäyksessä oli osallisena myös virkaatekevä ministeri Mervyn Silva.

Mitä mieltä neuvosto on tässä yhteydessä Sri Lankan hallituksen jäsenten suorista hyökkäyksistä rauhanaktivisteja vastaan? Miten tapaukset vaikuttavat jatkossa neuvoston tukeen Sri Lankan hallitukselle?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Neuvostolla ei ole mitään todisteita siitä, että Sri Lankan hallituksella olisi osallisuutta tähän välikohtaukseen. Näin ollen ei voida tehdä mitään johtopäätöksiä tapauksen vaikutuksista EU:n ja Sri Lankan hallituksen välisiin suhteisiin.

Yleisemmin ottaen neuvosto on kuitenkin syvästi huolissaan Sri Lankan kehityksestä. Euroopan unioni kehottaa molempia osapuolia lopettamaan väkivaltaisuudet välittömästi ja palaamaan viipymättä neuvottelupöytään, jotta konfliktiin voidaan löytää toimiva ratkaisu rakentavien ehdotusten pohjalta. Ilmeisistä vaikeuksista huolimatta Euroopan unioni yhtenä avunantajamaiden muodostaman Tokion konferenssin yhteispuheenjohtajista tutkii edelleen kaikkia mahdollisia keinoja, joilla Sri Lankan rauhanprosessia voitaisiin tukea.

  Sahra Wagenknecht (GUE/NGL). – (DE) Sanoitte juuri, että neuvosto on syvästi huolissaan, mutta siinä tapauksessa kysymykseni on hyvin yksityiskohtainen: mitä neuvosto aikoo tehdä painostaakseen Sri Lankaa lopettamaan sotilaalliset hyökkäykset Tamil Eelamin vapaustaistelijoita vastaan – mistä on jo tähän mennessä aiheutunut lukuisia siviiliuhreja – ja pakottaakseen osapuolet palaamaan neuvottelupöytään?

Toinen kysymykseni on: onko neuvosto tietoinen siitä, että tässä konfliktissa käytetään myös EU:n jäsenvaltioiden toimittamia aseita?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Kysymyksen toisesta osasta minun täytyy sanoa, etten tiedä siitä mitään, mutta tutkimme asiaa ja selvitämme, onko mitään tietoja saatavilla.

Kysymykseen siitä, millaisiin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä, voin vastata, että neuvosto tukee Sri Lankan tarkkailuoperaation (SLMM) ja norjalaisen välittäjän työtä. Olemme toistuvasti vaatineet sotivia osapuolia noudattamaan vuoden 2002 aseleposopimusta sekä kunnioittamaan ihmisoikeuksia.

Euroopan unioni on myös jättänyt oman päätöslauselmaluonnoksensa Sri Lankan ihmisoikeustilanteesta Geneven ihmisoikeusneuvostolle. Kyseisessä luonnoksessa ilmaistaan EU:n huoli väkivallan kiihtymisestä Sri Lankassa viime aikoina ja vaaditaan väkivaltaisuuksien ja ihmisoikeusloukkausten lopettamista välittömästi ja humanitaarisen oikeuden perusperiaatteiden noudattamista.

Toivon, että se johtaa seuraavaan askeleeseen. Palaan kysymykseenne ja toimitan teille tietoa asiasta.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL). – (DE) Sri Lankan konfliktin parhaillaan käynnissä olevan laajentumisvaiheen alkaessa täällä parlamentissa keskusteltiin siitä, pitäisikö Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit -järjestö (the Liberation Tigers of Tamil Eelam, LTTE) lisätä EU:n laatimaan terroristijärjestöjen luetteloon. Mikä on tämänhetkinen näkemyksenne LTTE:n lisäämisestä terroristijärjestöjen luetteloon, kun konflikti on sittemmin laajentunut valtavasti? Oliko se näin jälkikäteen ajateltuna oikea ratkaisu? Erityisesti oliko se ajankohtaan nähden oikea?

Toinen kysymys: Norjalla on hyvin myönteinen rooli tässä konfliktissa, erityisesti neuvotteluissa, ja Norja on kritisoinut EU:ta diplomaattikanavien välityksellä toteamalla, että EU:n suhtautuminen maan hallitukseen on ollut varsin puolueellista. Mitä te sanotte siihen?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) En voi yhtyä viimeiseen väitteeseen. Kuten jo aiemmin sanoin, konfliktien ja niiden siviiliväestölle aiheuttamien ongelmien vuoksi on tärkeää, että molemmat osapuolet osallistuvat konfliktin ratkaisemiseen. Siitä syystä Euroopan unioni ei ole luottanut kumpaankaan osapuoleen toista enemmän, ei edes hallitukseen. EU:n ja muiden alueella toimivien järjestöjen toimet on suunnattava niin, että konflikti saadaan päättymään pysyvästi.

En pysty henkilökohtaisesti kommentoimaan kysymyksen ensimmäistä osaa, mutta pyydän tutkimaan sen uudelleen.

  Puhemies. Seuraavana on

Danutė Budreikaitėn kysymys nro 11 (H-0201/07)

Aihe: Pohjoisen kaasuputken ympäristövaikutukset

Pohjoista ulottuvuutta koskevassa politiikassa, johon Itämeren-strategia kuuluu, kiinnitetään huomiota ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutokseen. Itämeri on yksi saastuneimmista meristä koko maailmassa. Lisäksi sen pohjaan on jäänyt toisen maailmansodan ajoilta 282 000 tonnia vaarallisia aseita. Itämerellä harjoitettava taloudellinen toiminta ja etenkin kaavailtu pohjoisen kaasuputken rakentaminen saattavat laukaista ympäristökatastrofin, jonka seurauksia on vaikea ennakoida.

Eikö hankkeeseen osallistunut puheenjohtajavaltio katso, että EU:n olisi ennen tällaisten hankkeiden toteuttamista pyydettävä riippumaton asiantuntijalausunto kaasuputken rakentamisen mahdollisista seurauksista? Hankkeita toteuttavien omissa lausunnoissa on kyse niiden omista eduista, ja ne eivät riitä vakuuttamaan yhteisön kansalaisia hankkeen turvallisuudesta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Neuvostolla ei ole suoraa osuutta kaasuputken rakentamiseen, sillä yhteisön lainsäädännön täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, ja komission tehtävänä on varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat lainsäädäntöä asianmukaisesti.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) En tietenkään tyydy tuollaiseen vastaukseen. Eihän se tarkoita sitä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot saisivat tehdä mitä lystäävät EU:n maaperällä. Venäläiset asiantuntijat ovat jo todenneet, että merenpohjaan upotettuna on runsaasti aseita, ja nyt ollaan harkitsemassa kaasuputken reitin muuttamista.

Venäläisten mielestä Gaspromin pitäisi saada asettaa aseistettuja turvallisuusjoukkoja, jotka yhdessä Baltian maiden laivastojen kanssa vartioisivat koko kaasuputkea ja kaikkia jotka purjehtivat alueella ja käyttävät ympäristöä.

Itämeri kuuluu meille kaikille, eikä minusta tämä ole vain kahden maan välinen asia.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Haluan vielä kerran tehdä selväksi, että tätä kaasuputkea ei ole suunnittelemassa mikään valtio, vaan yksityiset yhtiöt. Näiden yhtiöiden on jätettävä suunnitteluhakemukset. Koska asia koskee myös useita jäsenvaltioita, on noudatettava asiaankuuluvia säädöksiä.

Olen jo jokin aika sitten todennut täällä, että asiaan liittyy monenlaisia näkökohtia. Mainitsitte ammukset, joita on todellakin löydetty. Ekosysteemi ja muita kysymyksiä on myös otettava huomioon. Kaikkea tätä voidaan kuitenkin tarkastella EU:n lainsäädännön valossa vasta sitten, jos hakemus jätetään ja asiaankuuluva menettely käynnistetään. Tietyille yhtiöille ei ole olemassa mitään erityisoikeuksia: kansallisia ja EU:n säädöksiä, etenkin ympäristönsuojeluun liittyviä, on noudatettava.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Jos ympäristöselvitysten tekemisestä Ruotsin vesillä tulee kiistaa, ratkaiseeko asian EY:n tuomioistuin vai Ruotsin ympäristötuomioistuin?

Liikkeellä on ollut hyvin erilaisia tietoja siitä, onko neuvosto hyväksynyt saksalais-venäläisen kaasuputken rakentamisen Itämeren pohjaan. Onko neuvosto tehnyt tällaisen päätöksen?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Tietääkseni neuvosto ei anna asiasta minkäänlaista arviota. Ensinnäkin kyseessä on yksityisten yhtiöiden kaupallinen ratkaisu. Saksan liittotasavalta ei putkea rakenna. Sen sijaan sitä rakentaa tai haluaa rakentaa saksalainen yritysryhmittymä, jossa on mukana hollantilaisia kumppaneita. Jos menettely käynnistetään ja jäsenvaltioiden on ratkaistava, noudattaako hanke säädöksiä niiden alueella, tai jos hakija ei tyydy niiden päätökseen, siinä tapauksessa asian ratkaisee tietenkin ensisijaisesti kansallinen tuomioistuin.

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Papastamkosin kysymys nro 12 (H-0203/07)

Aihe: EU:n alueellinen agenda

Puheenjohtajavaltio Saksan tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu EU:n alueellisen agendan hyväksyminen.

Mitä käytännön toimia neuvosto aikoo toteuttaa EU:n alueellisen agendan hyväksymiseksi? Aiotaanko suunnitellulla Leipzigin peruskirjalla yhdistää tämä politiikka aluepolitiikkaan ja jos aiotaan, miten?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Neuvosto sinänsä ei osallistu millään tavalla aloitteisiin, jotka liittyvät Leipzigin peruskirjaan kestävästä kaupunkikehityksestä tai EU:n alueelliseen agendaan. Nämä ovat jäsenvaltioiden epävirallisesti tekemiä aloitteita.

Leipzigin peruskirja ja EU:n alueellinen agenda ovat alue- ja kaupunkikehityksestä vastaavien ministereiden tarjoamia ehdotuksia kaupunkisuunnitteluun ja aluepolitiikkaan liittyvien kysymysten ottamiseksi entistä paremmin huomioon EU:n politiikkojen täytäntöönpanossa, esimerkiksi siinä, miten yhdennetyllä alue- ja kaupunkipolitiikalla voidaan vaikuttaa Lissabonin ja Göteborgin tavoitteiden saavuttamiseen: kestävään talouskasvuun ja eurooppalaisen yhteiskuntamallin vahvistamiseen. Tämän vuoksi epävirallisen ministerikokouksen tulokset toimitetaan kaikille EU:n toimielimille. Ne voivat sitten itsenäisesti tutkia, missä määrin kaupunki- ja aluekysymysten huomioon ottaminen auttaa niiden poliittisten tavoitteiden saavuttamisessa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää arvoisaa ministeriä vastauksesta. Alueellinen agenda kuitenkin kuuluu kiistatta Saksan puheenjohtajakauden painopistealoihin ja on tärkeällä sijalla sen ohjelmassa. Siksi pyytäisin arvoisaa ministeriä selittämään meille tarkemmin, mitkä tällaisen alueellisen agendan tavoitteet ovat, miten puheenjohtajavaltio Saksa aikoo tarkastella sitä ja miten se sisällytetään sen tulevaan ohjelmaan, joka ulottuu kesäkuun loppuun.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Yksityiskohtaiset tulokset on ensin arvioitava ja sen jälkeen ne voidaan toimittaa asianmukaisten toimielinten käsiteltäväksi, ainakin jos käsiteltävää ilmenee.

Lähtökohtana oli, että mahdollisuuksia yhdennettyyn alue- ja kaupunkisuunnitteluun on myös rajat ylittävillä aloilla. Puheenjohtajuuskauttamme on jäljellä enää hieman yli kaksi kuukautta. Oletan, että neuvoston puheenjohtaja esittelee tulokset puheenjohtajakautensa päätteeksi ja toimittaa ne asianomaisten toimielinten käyttöön.

  Puhemies . Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja parlamentin jäseniä.

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.00 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

(1) EYVL L 167, 26.6.2002, s. 1.

(2) EYVL L 118, 14.5.2003, s. 12.

19. Nopeat rajainterventioryhmät (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Deprez'n laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0135/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevan mekanismin vahvistamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 muuttamisesta kyseisen mekanismin osalta (KOM(2006)0401 - C6-0253/2006 - 2006/0140(COD)).

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio pitää Euroopan parlamentin ja neuvoston aikaansaamaa kompromissia nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskevasta asetuksesta erittäin myönteisenä.

Kuten tiedätte, viime vuosina Euroopan unionissa on tunnettu jatkuvasti lisääntyvää tarvetta tarjota operatiivista apua niille jäsenvaltioille, jotka maantieteellisen sijaintinsa ja pitkien ulkorajojensa vuoksi joutuvat kantamaan raskaimman vastuun rajavalvonnasta. Vastauksena tähän Euroopan unioni perusti vuonna 2004 Euroopan unionin rajaturvallisuusviraston (Frontex) kanavoimaan jäsenvaltioiden ja yhteisön keskinäistä solidaarisuutta operatiiviseen yhteistyöhön. Lisäksi ensi vuodesta alkaen käytetään ulkorajarahastoa taloudellisen solidaarisuuden takaamiseen. Sen avulla tuetaan kaikkien jäsenvaltioiden valmiuksia vastata erilaisten ulkorajojensa asettamiin haasteisiin.

Nopeiden rajainterventioryhmien perustamiseen ja lähettämiseen tarvittavan mekanismin luominen on myös yksi keino edistää keskinäistä solidaarisuutta. Se on tärkeä edistysaskel jäsenvaltioiden ja yhteisön välisessä yhteistyössä, joka liittyy Euroopan unionin ulkorajojen valvontaan ja näillä rajoilla tehtäviin henkilötarkastuksiin.

Nopeista rajainterventioryhmistä tulee erityiskoulutuksen saanut rajavartioston valmiusjoukko, jonka rajaturvallisuusvirasto voi lähettää lyhyellä varoitusajalla jäsenvaltioon, joka tarvitsee apua rajavalvonnassa. Uutta ja uraauurtavaa tässä on se, että nopeilla rajainterventioryhmillä tulee olemaan valmiudet hoitaa kaikkia ulkorajoilla suoritettaviin henkilötarkastuksiin liittyviä tehtäviä samaan tapaan kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansallisilla rajavartioilla.

Tähän liittyen komissio haluaa esittää seuraavanlaisen suullisen julkilausuman, joka liittyy kansainväliseen merioikeuteen ja kansainvälisiin suojeluvelvoitteisiin.

Jokaisella rajaturvallisuusviraston koordinoimiin operaatioihin aavalla merellä osallistuvalla jäsenvaltiolla on edelleen velvollisuus soveltaa kaikkiin lainkäyttövaltaansa kuuluvalla alueella oleviin ihmisiin palauttamiskiellon periaatetta, joka on vahvistettu erityisesti 28. heinäkuuta 1951 tehdyssä pakolaisten asemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa YK:n yleissopimuksessa. Kun pysäyttämis- tai pelastustoimia toteutetaan jäsenvaltion aluevesillä, sovelletaan yhteisön turvapaikkasäännöstöä. Siihen sisältyy myös Dublinin yleissopimusta koskeva asetus. Näin ollen jos muita soveltuvia ehtoja ei ole, jäsenvaltio, jonka vesillä pysäyttämis- tai pelastustoimia toteutetaan, vastaa mahdollisten turvapaikkahakemusten tutkimisesta. Nämä periaatteet soveltuvat täysimääräisesti myös tulevaisuudessa, tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen, nopeiden rajainterventioryhmien lähettämiseen.

Kuten komissio korosti 30. marraskuuta 2006 Euroopan unionin eteläisten merirajojen hallinnoinnin tehostamisesta antamassaan tiedonannossa, ei ole selvää, missä olosuhteissa valtio voidaan velvoittaa ottamaan vastuu turvapaikkahakemuksen tutkimisesta silloin, kun pysäyttämis- tai pelastustoimet toteutetaan aavalla merellä tai toisen valtion aluevesillä. Samoin on epäselvää, missä olosuhteissa rajaturvallisuusviraston koordinoimia toimia vastaanottavan jäsenvaltion voitaisiin katsoa olevan viime kädessä vastuussa periaatteen noudattamisesta.

Ilmeistä on, että merirajoja koskevan yhdennetyn rajahallintojärjestelmän jatkokehittäminen vaatii selkeää yksimielisyyttä jäsenvaltioiden suojeluvelvoitteesta. Tätä varten komissio ehdotti, että jäsenvaltiot pohtisivat yhdessä näitä kysymyksiä käytännön tasolla joko tekemällä asiasta kahdenvälisiä tai alueellisia sopimuksia tai laatimalla käytännön suuntaviivoja tiiviissä yhteistyössä Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO), YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) ja muiden osapuolten kanssa.

Tukeakseen tätä prosessia komissio aikoo lähiaikoina julkaista kansainvälistä merioikeutta koskevan selvityksen, jossa käsitellään näitä ja muita aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Selvityksen julkistamista seuraa jäsenvaltioiden kanssa järjestettävä asiantuntijakokous, jossa on tarkoitus päättää käytännön seurantatoimista – joissa kuitenkin otetaan huomioon yhteisön vähäinen vastuu tällä alalla – sekä antaa suullinen julkilausuma.

Lopuksi haluan korostaa vielä kerran, että komissio on hyvin tyytyväinen toimielinten väliseen hyvään yhteistyöhön, jolla saatiin aikaan sopimus tästä äärimmäisen tärkeästä uudesta yhteisön säädöksestä. Haluan kiittää lämpimästi esittelijä Deprez'tä, varjoesittelijöitä ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa erinomaisesta panoksesta asian saattamisessa onnistuneesti päätökseen.

  Gérard Deprez (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ilmaista tyytyväisyyteni toteamalla heti alkuun, että jos nopeita rajainterventioryhmiä koskevasta asetusluonnoksesta voidaan äänestää huomenna parlamentissa, niin että päätös saadaan aikaan jo ensimmäisessä käsittelyssä, siitä on kiittäminen kolmen toimielimemme tekemää yhteistyötä, jota kuvailisin esimerkilliseksi.

Ensinnäkin siitä on kiittäminen komissiota. Sen alkuperäinen ehdotus oli tasokas, ja koko neuvotteluprosessin ajan komissio on osoittanut erinomaista kykyä tasoitella asioita ja helpottaa kompromissin löytymistä. Siitä on kiittäminen myös neuvostoa, etenkin Suomen puheenjohtajakaudella sekä nyt Saksan puheenjohtajakaudella. Neuvosto on jatkuvasti vakuuttanut haluaan viedä asioita eteenpäin eikä ole säästellyt voimiaan saadakseen kaikki jäsenvaltiot vakuuttuneiksi. Erityisesti siitä on kiittäminen viimeisintä neuvoston puheenjohtajaa Monika Schmitt-Vockenhausenia. Omalta osaltani, parlamentin puolesta, olen heti alusta lähtien voinut luottaa muiden poliittisten ryhmien varjoesittelijöiden vankkaan tukeen ja luottamukseen kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa, ja haluan nyt julkisesti kiittää heitä. Toivon, että he ymmärtävät sen kiitollisuuteni osoitukseksi.

Arvoisa puhemies, käsillä olevan ongelman ydin on sekä yksinkertainen että kiireellisiä toimia vaativa. Siinä on kysymys toisten jäsenvaltioiden avun organisoimisesta niille jäsenvaltioille, jotka joutuvat selviytymään yhtäkkisesti joukoittain maahan saapuvista laittomista maahanmuuttajista, jotka haluavat kiihkeästi päästä Euroopan unioniin. Kuten tiedämme – ja traagiset kuvat muistuttavat meitä siitä jatkuvasti – tämä ongelma koskee tällä hetkellä unionin eteläisiä jäsenvaltioita. Kukaan ei kuitenkaan voi taata, etteivät muut rajat – etenkin kaakkois- ja itärajat – voisi tulevaisuudessa joutua samanlaisen äkillisen ja toistuvan paineen kohteeksi.

Parlamentille jätetyssä asetusluonnoksessa vahvistetaan neljä perusperiaatetta, joita olen aina kiivaasti puolustanut parlamentin puolesta. Ensimmäinen periaate on se, että rajavalvonnan alalla solidaarisuus ei ole vapaaehtoinen valinta vaan velvollisuus. Juuri siitä syystä asetusluonnoksessa säädetään, että jäsenvaltioiden on ilmoitettava rajavartijoita nopeiden rajainterventioryhmien valmiusluetteloon ja annettava rajavartijat viraston käyttöön komennusta varten viraston pyynnöstä, ellei jäsenvaltion oma poikkeuksellinen tilanne vaadi samanaikaisesti huomiota.

Toinen perusperiaate on, että osallistuessaan nopeiden rajainterventioryhmien toimintaan toisen jäsenvaltion alueella valmiusluetteloon kuuluvat rajavartijat eivät ole mitään apujoukkoja tai alempiarvoisia kuin vastaanottavan jäsenvaltion rajavartijat. Tietenkin on sanomattakin selvää, että ryhmien jäsenet saavat ohjeensa vastaanottavalta jäsenvaltiolta, mutta muilta osin ne ovat tasa-arvoisessa asemassa kansallisten rajavartijoiden kanssa. Tehtävät, joita he voivat suorittaa, ovat samat. Heillä on oikeus käyttää omaa univormuaan, jonka lisäksi käytetään käsivarsinauhaa, jossa on Euroopan unionin sekä viraston tunnus. He voivat kantaa virka-asetta oman jäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, paitsi jos asianomaiset kaksi jäsenvaltiota ovat asiasta erimielisiä. Heidät voidaan valtuuttaa käyttämään eurooppalaisia ja kansallisia tietokantoja, ja heille myönnettävästä valtuuskirjasta, jollaisesta alustavassa luonnoksessa säädettiin, on karsittu pois kaikki ylimääräinen.

Kolmas perusperiaate – ja tämä erityisesti jäsen Catanialle tiedoksi – on se, että perusoikeuksia kunnioitetaan kaikissa tilanteissa. Siksi asetusluonnoksessa säädetään ensinnäkin, etteivät rajainterventioryhmien jäsenet eivätkä kansalliset rajavartijat saa harjoittaa minkäänlaista syrjintää. Toiseksi heidän on noudatettava kansainväliseen suojeluun ja palauttamiskieltoon liittyviä jäsenvaltioille kuuluvia velvoitteita. Kolmanneksi ryhmien jäsenten on noudatettava täysin kansainvälisen merioikeuden velvoitteita etenkin etsintä- ja pelastustoimien osalta, niin kuin arvoisa komission jäsen äsken meille vahvisti. Hyvä jäsen Catania, esittämänne tarkistus on näin ollen tarpeeton. Sanoisin jopa, että se on loukkaava, koska siinä oletetaan, että löytäessään merihädässä olevia aluksia esimerkiksi Espanjan, Italian tai Maltan rajavartijat eivät nykyään olisi erityisen kiinnostuneita pelastamaan ihmisiä. Lisäksi asetuksessa säädetään, että henkilötietojen suojaa koskevia EU:n direktiivejä on sovellettava täysimääräisesti.

Neljäs periaate on se, että kun tilanne on kiireellinen, se on kiireellinen kaikille. Koska kysymys on hätätilanteisiin vastaamisesta, asetuksessa säädetään hyvin lyhyistä määräajoista, joiden kuluessa intervention on tapahduttava. Rajaturvallisuusviraston johtajalla on enintään viisi päivää aikaa päättää, millaisiin toimiin ryhdytään. Kun operatiivinen suunnitelma on lyöty lukkoon, varsinaisen joukkojen lähettämisen on tapahduttava samoin viiden päivän kuluessa. Näin ollen oli vain oikeus ja kohtuus, että silloin, kun interventio on perusteltu, mutta rajaturvallisuusvirastolla ei ole siihen tarvittavia varoja, budjettivallan käyttäjän olisi sitouduttava varainhoitoasetuksen säännösten mukaisesti etsimään pikaisesti rahoitusratkaisu. Se oli tarkoituksena tarkistuksessa, joka lisättiin asetusluonnoksen tekstiin ja joka sinetöi siinä suhteessa komission, parlamentin ja neuvoston kesken tehdyn sopimuksen.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, se siitä luonnoksesta, josta parlamentin on määrä äänestää huomenna. En lainkaan epäile, etteikö se saisi laajaa kannatustanne, ja todella toivon sitä.

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, en aio käyttää kaikkia kolmea minuuttia, jotka minulle on varattu, koska käsittelemme nyt erittäin hyvin valmisteltua mietintöä, jonka laadinnassa käytetty menetelmä ansaitsee kiitokset. Haluankin kiittää esittelijä Deprez'tä siitä.

Toiseksi olen myös tyytyväinen neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin aikaansaamaan hienoon sopuun.

Lopuksi haluan nostaa esiin muutaman näkökohdan.

Huomauttaisin – kuten tein myös puolueeni puheenjohtajiston kokouksessa Granadassa viime viikolla – että rajojen ja ulkorajojen valvonnassa toimivalta kuuluu jäsenvaltioille ja vain jäsenvaltioille.

Mikä Euroopan unionin rajaturvallisuusvirasto (Frontex) sitten oikein on? Rajaturvallisuusvirasto ja nopeat rajainterventioryhmät merkitsevät ennen kaikkea koordinointia, yhteistyötä ja kumppanuutta.

Nopeat rajainterventioryhmät ovat yksi yhteistyön lisäkeino, jolla estetään unionin ulkorajoja muuttumasta yhtä helposti läpäiseviksi kuin unionin sisärajat nyt ovat; siitä aiheutuisi humanitaarinen katastrofi. Meidän on syytä muistaa, että Euroopan unioni on osaltaan syypää jopa 10 000 ihmisen kuolemaan siksi, että he ovat taittaneet tuon epäinhimillisen pitkän matkan Atlantin yli mafian käyttämin rikollisin keinoin.

Nopeat rajainterventioryhmät, joihin on suhtauduttu hyvin yksimielisesti ja sovinnollisesti, ovat kumppanuutta ja yhteistyötä vahvistava väline.

Arvoisa puhemies, pakollinen solidaarisuus ei ole ristiriitainen käsite. Se on välttämättömyys, jonka olemme nyt vahvistaneet sopimuksella, jonka toivon parlamentin hyväksyvän huomenna suurella enemmistöllä.

Rahoitusväline, johon esittelijä Deprez viittasi, on paljon enemmän kuin aiesopimus, jolla sitoudutaan vastaamaan yhteisvoimin kriisitilanteisiin ja unionin alueeseen kohdistuviin joukkoinvaasioihin. Se tarjoaa välittömän vastauksen, joka osoittaa solidaarisuutta ja takaa tarvittavan rahoituksen.

Arvoisa puhemies, päätän puheenvuoroni samoin kuin sen aloitin: ilmaisemalla tyytyväisyyteni siihen, että nyt on saatu aikaan väline, joka on osoitus hyvin suuresta solidaarisuudesta ja on erittäin käyttökelpoinen unionin rajojen valvonnassa.

  Javier Moreno Sánchez , PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijäämme hänen äidinkielellään ja kiitän häntä huolellisesta työstä ja sen työn tuloksesta: erinomaisesta mietinnöstä, joka meidän on määrä hyväksyä huomenna.

Esittelijä Deprez, harhautumatta typeriin sanaleikkeihin voinen todeta, että olette yhdessä varjoesittelijöiden kanssa pystyneet perustamaan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan todellisen nopean interventioryhmän, jonka ansiosta olemme voineet toimia nopeasti ja hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä tekstin, joka keräsi hyvin laajan yksimielisyyden valiokunnan äänestyksessä.

Olemme myös pystyneet viemään ehdotuksiamme eteenpäin neuvostossa, mistä on kiittäminen rakentavaa vuoropuhelua, jonka olemme onnistuneet luomaan puheenjohtajavaltio Saksan kanssa, joka on nostanut tämän asetuksen yhdeksi painopistealakseen ja joka on osoittautunut hyvin vastaanottavaiseksi ehdotuksillemme.

(ES) Hyvät kollegat, olemme yhdessä parantaneet tekstiä, mikä osoittaa jälleen kerran tämän parlamentin valmiuden laatia säädöksiä niinkin arkaluonteiselta alalta kuin laittoman maahanmuuton torjuminen. Meidän olisikin laajennettava yhteispäätösmenettelyä kattamaan kaikki maahanmuuttopolitiikan osa-alueet.

Pidämme erittäin myönteisenä sitä, että oikeus- ja sisäasioiden neuvosto hyväksyi asetuksen viime torstaina Luxemburgissa. Samoin pidämme hyvänä kolmen toimielimen tekemää sopimusta, jolla taataan operaatioiden riittävä rahoitus.

Toivomme, että nopeat rajainterventioryhmät ovat toimintavalmiina tänä kesänä, tai jopa aiemmin, kuten komission varapuheenjohtaja Frattini toivoi.

Hyvät kollegat, mielestäni olemme menossa oikeaan suuntaan. Etenemme hitaasti, mutta oikeaan suuntaan. Olemme ottaneet pienen askeleen kohti yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa.

Maidemme hallitukset ovat ymmärtäneet, että maahanmuutto on Euroopan yhteinen haaste, joka vaatii globaaleja ja yhteisiä toimia, jotka perustuvat solidaarisuuteen, keskinäiseen luottamukseen ja vastuun jakamiseen.

Tästä syystä asetuksen 3 artiklassa määritelty jäsenvaltioiden pakollisen solidaarisuuden periaate on äärimmäisen tärkeä. Tällä välineellä ei tehdä ihmeitä, mutta se merkitsee edistystä laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnassa.

Nopeat rajainterventioryhmät lisäävät osaltaan solidaarisuutta ja keskinäistä avunantoa. Niiden avulla voidaan valvoa EU:n ulkorajoja, pelastaa ihmishenkiä – etenkin Atlantin ja Välimeren vesillä – ja kohdella asianmukaisesti maahanmuuttajia, jotka pyrkivät laittomasti Euroopan unioniin.

Kansalaisemme haluavat Euroopan unionin vastaavan näihin huolenaiheisiin. Nopeat rajainterventioryhmät ovat konkreettinen vastaus.

Kansalaisemme ja maahanmuuttajat ansaitsevat sen, että suhtaudumme laittomaan maahanmuuttoon vakavasti. Siksi pyytäisin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmältä johdonmukaisuutta. Ette voi Granadassa kritisoida Espanjan hallituksen toteuttamia laillistamisia samaan aikaan, kun Luxemburgissa kaksi poliittisen perheenne johtamaa hallitusta ilmoittavat tulossa olevista laillistamisista, jotka me sosialistit ymmärrämme täysin ja sattumoisin myös kunnioitamme kyseistä ratkaisua.

Hyvät Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet, älkää antako Espanjan hallitusta kumiluodeilla ampuvan Espanjan kansanpuolueen johdatella itseänne.

  Bernat Joan i Marí, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa onnittelemalla esittelijä Deprez'tä hänen työstään. Mielestäni tämä on hyvin täsmällinen, mielenkiintoinen ja taidokkaasti laadittu mietintö erittäin vaikeasta aiheesta. Luulen, että sovinnon voidaan sanoa löytyneen monessa eri vaiheessa.

(EN) Asiaa voidaan tarkastella pitkällä, keskipitkällä tai lyhyellä aikavälillä. Mielestäni tämä on hyvä mietintö ja hyvä ratkaisu ongelmiin, joita meillä tällä hetkellä on Euroopan unionissa ja joita olemme joutuneet kohtaamaan aiemminkin. Yhteisiin sääntöihin nojautuvat nopeat rajainterventioryhmät ovat hyvä väline, jonka avulla pystymme puuttumaan Euroopan unioniin laittomasti pyrkivien ihmisten tilanteeseen.

Toisaalta olen sitä mieltä, että Eurooppa tarvitsee yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenenä en voi yhtyä näkemykseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden pitäisi hallita yksin rajojaan. Katson, että tulevaisuudessa Euroopan unionin rajojen tulisi olla yhteinen asia. Meidän on tehtävä yhteistyötä tässä asiassa ja harkittava yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, joka perustuisi aina tärkeimpiin eurooppalaisiin arvoihin ja Euroopan unionin periaatteisiin. Euroopan unionin on oltava johdonmukaisempi pystyäkseen tarjoamaan parhaat ratkaisut näihin tilanteisiin.

Meidän on myös tuettava AKT-maiden ja erityisesti Välimeren eteläpuolen naapurivaltioidemme kehitystä. Nyt käsillä oleva ongelma voidaan ratkaista vain hakemalla ratkaisuja tuon pallonpuoliskon ongelmiin. Ongelmien ratkaiseminen niissä maissa, joista ihmiset lähtevät siirtolaisiksi Euroopan unioniin, on tärkein keino välttää tällaiset joskus hyvinkin ikävät tilanteet.

Ei vain jäsenvaltioiden vaan koko Euroopan unionin olisi tiedostettava maahanmuuttopolitiikka. Tämä koskee myös itsehallinnollisia alueita, kuten Kanariansaaria. Kanariansaarten hallituksella olisi pitänyt olla jotakin sanottavaa siellä puolella maailmaa käynnissä olevaan kriisiin. Haluaisin huomauttaa, että tänään on Almansan taistelun 300-vuotispäivä; tuossa taistelussa Valencian valtio koki tappion ja samalla se merkitsi Katalonian valtion lopun alkua. Minun mielestäni alueilla, valtiottomilla kansakunnilla ja kaikilla Euroopan unionin poliittisilla elimillä pitäisi olla jonkinlaista sananvaltaa tämänkaltaisissa asioissa.

Kuten sanoin, mietintö on mielestäni kattava, erittäin hyvä ja hyvin mielenkiintoinen. Saatamme pelätä – kenties pelkästä velvollisuudentunnosta – esimerkiksi sitä, että rajainterventioryhmien toiminta saattaisi estää ihmisiä hakemasta suojaa, jolloin he menettäisivät kansainvälisten yleissopimusten edellyttämän oikeuden turvapaikkaan. Tämä kävi ilmi, kun puhuimme Kanariansaarille laittomasti tulleiden siirtolaisten kanssa. Tiedonkulun puutteiden ja muiden olosuhteiden vuoksi näiden ihmisten ei ole helppo hakea turvapaikkaa silloinkaan, kun he todella haluaisivat sitä.

Verts/ALE-ryhmän kanta on se, että nopeat rajainterventioryhmät ovat osa Frontex-asetuksella perustettua välineistöä ja niitä on käytettävä erityisesti ulkorajoilla ilmenevään kiireellisen avun tarpeeseen. Voidaan siis väittää, että hyvät ja huonot puolet liittyvät läheisesti toisiinsa ryhmämme kannassa rajaturvallisuusviraston toiminnasta. Me näemme asetuksen välineenä, jonka avulla voidaan toteuttaa välittömiä toimia tällä alalla.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijä Deprez'tä hänen tekemästään työstä, jonka ansiosta voimme hyväksyä mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä. Se osoittaa hänen kykenevän sovittelemaan näkemyksiä eri poliittisten ryhmien, neuvoston ja komission välillä.

Haluan kiittää häntä, vaikka suhtaudun edelleen varauksella tähän asetukseen, koska mielestäni todellisuudessa sen ainoa tarkoitus on antaa jotakin tehtävää rajaturvallisuusvirastolle – tuolle yhteisön toimielinten perustamalle hyödyttömälle pikku virastolle, jolla ei eiliseen asti ollut yhtään mitään tehtävää. Mielestäni nopeiden rajainterventioryhmien perustaminen on pelkkä propagandatemppu, koska on aivan selvää, että todellisuudessa laittoman maahanmuuton EU:lle aiheuttaman kriisin alkulähde ei ole Etelä-Eurooppa eikä se tule veneillä mereltä päin. Siitä löytyy lukuisia todisteita saatavilla olevista tiedoista ja tilastoista. Jopa komissio myöntää, että vain 14 prosenttia Euroopassa elävistä laittomista maahanmuuttajista saapuu meriteitse.

Siksi en ymmärrä tarvetta näiden nopeiden rajainterventioryhmien perustamiseen. Samoin on Etelä-Euroopan maiden laita – Italian, Espanjan ja myös Maltan, jota meidän olisi määrä auttaa. Komission jäsen Borg varmaan ymmärtää minua paremmin, että meidän pitäisi yrittää auttaa Maltaa todennäköisemmin muuttamalla Dublin II -asetusta eikä vaatimalla nopeita rajainterventioryhmiä, joiden olisi vaikea toteuttaa operaatioita kyseisellä merialueella, jossa on hankala päätellä, milloin ollaan Italian ja milloin Maltan vesillä.

Katson sen vuoksi, että meidän olisi yritettävä toteuttaa tässä asiassa johdonmukaista ja järkevää politiikkaa, todennäköisesti kokonaan toisenlaisista lähtökohdista. Siksi toistan, että ainoa todellinen tehtävä, mikä näillä nopeilla rajainterventioryhmillä voi olla, on ihmishenkien pelastaminen merellä.

Hyvä jäsen Deprez, kysymys ei ole siitä, ovatko poliisit hyviä vai pahoja. Viime vuosina on saatu lukuisia osoituksia siitä, että merionnettomuudet ovat lisääntymään päin. Tilastot osoittavat täysin kiistatta, että Välimereen ja Atlanttiin on hukkunut tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä. Olenkin sitä mieltä, että meillä olisi käyttöä nopeille rajainterventioryhmille, joiden ensisijaisena tehtävänä olisi pelastaa kaikki Eurooppaan pyrkivät miehet ja naiset.

Nähdäkseni ei olisi turhanpäiväistä korostaa tällaisia tarpeita nyt käsiteltävässä mietinnössä. Siksi pyydän parlamentilta ja esittelijä Deprez'ltä tukea tarkistukselleni, jossa todetaan yksiselitteisesti, että yksi rajainterventioryhmien ensisijaisista tehtävistä on meripelastus.

Luulen, että jos valitsemme tällaisen ajattelutavan, voimme tosissamme auttaa tekemään maahanmuuttopolitiikasta ja rajavalvonnasta yhteistä toimintaa, joka on hyödyksi Euroopan unionille.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluaisin onnitella esittelijää mietinnön nopeasta käsittelystä, joka tietää hyvää nopeiden rajainterventioryhmien kannalta.

Viime vuonna minulla oli onni olla esittelijä Deprez'n ja muutamien muiden kollegojen kanssa vierailulla rajaturvallisuusvirastossa Varsovassa, ja se osoittautui hyvin arvokkaaksi kokemukseksi. Tuolloin virasto oli juuri perustettu ja sen toiminta oli vasta pääsemässä käyntiin ja siihen kohdistui suuria odotuksia sekä kansalaisten että poliitikkojen taholta, mikä voi helposti johtaa pettymyksiin. Rajaturvallisuusviraston toimivaltuudet ovat kuitenkin suppeat. Nopeiden rajainterventioryhmien osalta virasto on täysin riippuvainen jäsenvaltioiden yhteistyöstä.

Minua ehdotuksen täytäntöönpano huolestuttaa kahdesta syystä, mutta komission jäsen Borg voi varmaankin vastata ja lievittää huoltani. Ensimmäinen huolenaiheeni on henkilöstön ja laitteiston saatavuus. Rajaturvallisuusviraston käyttöön ilmoittautuneet jäsenvaltiot ovat sitoutuneet yhteistyöhön ja voivat vetäytyä siitä vain poikkeustapauksissa. Haluaisin kuulla komission jäseneltä, mitä poikkeuksia jäsenvaltiot ovat onnistuneet itselleen turvaamaan. Samoin haluaisin tietää, onko vaatimukset kuvattu riittävän tarkasti, jotta rajaturvallisuusvirasto pystyy saamaan tarvittavan henkilöstön ja laitteiston käyttöönsä annetussa määräajassa.

Toinen huolenaiheeni koskee jäsenvaltioiden sisäistä koordinointia. Rajaturvallisuusvirasto kuitenkin tarvitsee erityiskoulutuksen saanutta henkilöstöä. Lisäksi erityisesti Välimeren alueella tarvitaan merikäyttöön soveltuvaa laitteistoa. Minusta vaikuttaisi siltä, että kussakin jäsenvaltiossa juuri puolustusorganisaatio pystyisi tarjoamaan tällaista henkilöstöä ja kalustoa, kun taas neuvostossa asiasta vastaavat oikeusministerit. Näin ollen esimerkiksi omassa kotimaassani oikeusministerin on konsultoitava puolustus- ja sisäasiainministereitä henkilöstön ja kaluston luovuttamisesta. Kukin ministeri puolustaa omaa reviiriään tässäkin asiassa. Voiko komission jäsen kertoa, onko vastaavanlaisia koordinointiongelmia muissa jäsenvaltioissa ja missä määrin puolustusorganisaatiot ovat tässä mukana?

  Giuseppe Castiglione (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan ensinnäkin kiittää esittelijä Deprez'tä kovasta työstä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön eteen, sekä esittää hänelle lämpimät onnitteluni siitä, että hän on näinkin lyhyessä ajassa saanut aikaan kompromissin komission kanssa näin tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta.

Laittomien maahanmuuttajien tulva, jollainen viime kesänä nähtiin EU:n etelärajoilla, ei koske vain niitä jäsenvaltioita, joihin se suoraan kohdistuu, vaan kaikkia unionin jäsenvaltioita. Kuten jäsen Catania tietää liiankin hyvin, Sisiliassa on nähtävissä, miten kiire ongelmaan tarttumisella ja ratkaisun löytämisellä on.

Tulevina kuukausina laittomat maahanmuuttajat rantautuvat, niin kuin joka vuosi, Lampedusalle ja muille saarille sitkeästi yötä päivää, kauheassa säässä ja äärimmäisen vaarallisissa olosuhteissa. Ulkorajojemme tehokas hallinnointi edellyttää näin ollen realistisia ennaltaehkäiseviä toimia sisäisen turvallisuuden takaamiseksi sekä laittoman maahantulon ja ihmiskaupan torjuntatoimia.

Nopeiden rajainterventioryhmien perustaminen on ensimmäinen yhdessä toteutettava käytännön toimenpide, joka perustuu solidaarisuuteen, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä jäsenvaltioiden keskinäiseen avunantoon. Jäsenvaltioita kutsutaan osallistumaan ryhmien toimintaan antamalla niiden käyttöön joko rahoitusta tai henkilöstöä. Kansallisia poliisivoimia ei enää voida jättää oman onnensa nojaan vastaamaan rajojemme puolustamisesta, joka on valtaisa tehtävä, tai toisesta, vieläkin tärkeämmästä tehtävästä eli laittomien maahanmuuttajien vastaanottamisesta ja auttamisesta.

Kansalaisemme eivät voi elää tällaisessa turvallisuuden ja vakauden puutteessa, ja he vaativatkin meiltä jatkuvasti konkreettisia toimia järjestäytyneitä rikollisjoukkioita vastaan. Näiden joukkioiden liiketoimintana on tuoda ihmisiä laittomasti maahan ja aivan liian usein ne myös toimittavat työvoimaa pimeille työmarkkinoille ja prostituutioon. Jotta voisimme vastata näihin vaatimuksiin, toivon, että nopeiden rajainterventioryhmien jäsenet voisivat aloittaa työnsä heti tänä kesänä.

Samaan aikaan meidän on jatkettava työtämme tällä saralla ja etsittävä edelleen parhaita ratkaisuja maahanmuutto-ongelmaan. Italian hallituksen lakiehdotus ei mielestäni ole askel tähän suuntaan; sen sijaan että ryhtyisi rinnallamme vakavasti otettavaan taisteluun laitonta maahanmuuttoa vastaan, Italian hallitus on päättänyt jatkaa ristiriitaisia ja suunnittelemattomia toimia, jotka väistämättä aiheuttavat vakavia seuraamuksia kaikkialla Euroopan unionissa.

Arvoisa komission jäsen, koska nyt on aivan ehdottoman tärkeää varmistaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden toimien yhtenäisyys, kehottaisin teitä paneutumaan tähän ehdottoman ajankohtaiseen kysymykseen, jotta vankka sitoutumisemme heikompien auttamiseen voitaisiin yhä selkeämmin yhdistää lisääntyvään turvallisuuden tarpeeseemme.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan kiittää mitä vilpittömimmin jäsen Deprez'tä hänen työstään tämän aiheen parissa niin kuin muillakin aloilla; totuttuun tapaan se oli erinomaista.

Tämä hanke on vienyt meitä askeleen eteenpäin. Jäsenvaltioiden keskinäinen solidaarisuus on vahvistunut ja vastuuta on jaettu. Emme voi jättää esimerkiksi Espanjaa, Maltaa tai Italiaa yksin tämän ongelman kanssa. Meidän on kuitenkin muistettava myös maaraja. Sielläkin on laajamittaista maahanmuuttoa.

Meille sosialisteille keskeinen kysymys on kuitenkin myös se, että ihmisoikeusnäkökohdat eivät saa jäädä vain paperille, että syrjintää ei saa esiintyä ja että meidän täällä parlamentissa on varmistettava, miten tämä kaikki toteutuu käytännössä. Mitä tapahtuu ihmisille, jotka lähetetään takaisin? Luovutetaanko heidät takaisin lähtömaiden hallituksille, joista osa on korruptoituneita? Olemme nähneet, millainen katastrofi aiheutui Marokossa, kun palautetut ihmiset kyyditettiin Saharaan, johon heidät oli tarkoitus jättää ilman juomavettä kuolemaan janoon. Nämäkin asiat on otettava huomioon ja niitä on käsiteltävä asianmukaisesti.

Emme saa pitää rajaturvallisuusvirastoa ja nopeita rajainterventioryhmiä minään ihmelääkkeenä. Ne ovat yksi väline, mutta eivät yksinään ratkaisu ongelmaan. Tarvitsemme yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, ei vain yhteistä karkotuspolitiikkaa. Emme tarvitse puolustukseksemme uutta muuria Euroopan ympärille tai rautaesirippua Atlantille tai Välimerelle. Sen sijaan meidän on reilusti kohdattava ongelmat, ja se edellyttää panostamista ongelmien ratkaisemiseen maahanmuuttajien lähtömaissa.

Antakaapa kun kerron teille jotakin. Jos ilmastonmuutos pahenee, jos lähtömaiden hallitukset korruptoituvat yhä lisää ja pysyvät korruptoituneina, meille on odotettavissa yhä suurempia maahanmuuttajavirtoja. Emme me itsekään toimisi toisin. Mekin lähtisimme etsimään onneamme jostakin muualta mieluummin kuin kuolisimme nälkään ja köyhyyteen.

Kiitän vielä kerran mietinnöstä. Olen iloinen, että teimme sen. Meidän parlamenttina on myös pidettävä silmällä asioiden kehittymistä.

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, onko meidän todellakin tarpeen käyttää nopeita rajainterventioryhmiä, joilla on huippunykyaikaiset välineet, joilla on oikeus tehdä pidätyksiä ja kantaa asetta, joilla on oikeus käyttää aseitaan itsepuolustustarkoituksessa, käyttää voimakeinoja ja toimia erikoisjoukkojen tapaan huipputeknologisine laitteineen – toisin sanoen toimia sotilasvoimina – jotta pystymme käsittelemään vaikeuksissa olevia maahanmuuttajia tai pelastamaan ihmisiä, jotka kamppailevat merta vastaan päästäkseen kiinni parempaan elämään? Haluatteko te todella meidän uskovan, että näitä joukkoja käytetään tällaisiin tarkoituksiin?

Me katsomme, että tämä asetus ja mietintö paljastavat politiikkanne todellisen luonteen, sen aggressiivisuuden: olette luomassa nopeita rajainterventioryhmiä ulkoisiin operaatioihin. Nopeita rajainterventioryhmiä voidaan käyttää kaikentyyppisissä kriiseissä. Ne voidaan jopa kääntää omaa kansaansa vastaan. Me emme hyväksy sitä.

Mielestäni perustelunne, joiden mukaan nämä ryhmät taistelisivat mafiaa vastaan, ovat järjenkäytön aliarviointia. Kaikki nämä salakuljettajat kyllä löydetään ja mafia saadaan kuriin, jos vain on poliittista tahtoa. Kuinka on mahdollista, että laittomat maahanmuuttajat löytävät heidät, kun erilaiset poliisiviranomaiset eivät löydä? Sellaista poliittista tahtoa ei kuitenkaan ole, koska mafia toimittaa eurooppalaisille markkinoille "halpaa lihaa", halpaa työvoimaa, toisin sanoen maahanmuuttajia. Jos tarkoituksenne on todella pelastaa laittomia maahanmuuttajia, miksette anna lisää rahaa sellaisten kansallisten viranomaisten perustamiseen, jotka puuttuisivat tilanteeseen ja pelastaisivat ihmishenkiä? Me emme hyväksy tätä. Meistä tämä on demokratianvastaista. Tämä merkitsee pyrkimystä massojen tukahduttamiseen, niin kuin koko politiikkanne.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi yhtyä ryhmäni jäsenten Díaz de Meran ja Castiglionen ylistäviin lausuntoihin esittelijä Deprez'stä, joka on tapansa mukaan laatinut meille erinomaisen mietinnön. Esittelijä Deprez teki väsymättä työtä saadakseen aikaan kompromissin kaikkien poliittisten ryhmien sekä neuvoston välille, jotta sopuun voitaisiin päästä ensimmäisessä käsittelyssä.

Tämä on erittäin tervetullut aloite aikana, jolloin Eurooppa on historiansa pahimman siirtolaiskriisin kourissa. Laittomien maahanmuuttajien vyöry Euroopan rannikoille on pakottanut meidät ryhtymään pikaisiin toimiin. Vaikka ongelma koskee suorimmin Etelä-Euroopan alueita, sen ei voida katsoa kuuluvan yksinomaan noille jäsenvaltioille ja alueille. Hallitsemattomalla joukkosiirtolaisuudella ja sen mukanaan tuomilla humanitaarisilla ongelmia on vaikutuksia turvallisuuteen ja yhteenkuuluvuuteen kaikkialla Euroopan yhteisössä.

Olen tyytyväinen erilaisiin operatiivisiin toimiin, jotka liittyvät merirajojemme hallinnointiin. Tarkoitan esimerkiksi operatiivista valvontakeskusta, joka on perustettu koordinoimaan Välimeren rantavaltioiden rannikkovartioverkostoa sekä keskusrekisteriä, joka on perustettu keräämään tietoa ulkorajojen valvontaan käytettävissä olevista teknisistä laitteista, minkä ansiosta tarvittavia resursseja – esimerkiksi veneitä, helikoptereita ja lentokoneita – voidaan toimittaa yhteisten operaatioiden käyttöön. Pidän myös hyvänä sitä, että nopeat rajainterventioryhmät perustettiin tarjoamaan nopeaa teknistä ja operatiivista apua niille jäsenvaltioille, jotka sitä kulloinkin tarvitsevat.

Se on yksi keino vahvistaa jäsenvaltioiden solidaarisuutta ja keskinäistä avunantoa. Asetus koskee nopeiden rajainterventioryhmien lähettämistä tarjoamaan nopeaa apua, mikäli aiempien kaltaiset tilanteet toistuvat esimerkiksi Kanarian saarilla. Olen samaa mieltä siitä, että apua on tarjottava vain lyhyeksi ajaksi, poikkeus- tai hätätilanteissa ja vastaanottavan jäsenvaltion pyynnöstä.

Arvoisa puhemies, Euroopan unionin rajaturvallisuusvirastolla pitäisi olla keskeinen rooli avun koordinoinnissa, joka sen olisi hoidettava nopeasti ja tehokkaasti. Viidessä päivässä olisi tehtävä päätös, laadittava suunnitelma, määriteltävä operaation kesto, maantieteellinen kohdealue, toimeksiannon sisältö, ryhmän kokoonpano sekä kunkin jäsenvaltion ryhmän käyttöön antamien asiantuntijoiden määrä ja profiilit. Meidän kaikkien – parlamentin, komission ja neuvoston – on toimielintasolla huolehdittava siitä, että operaatioihin on käytettävissä tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit, jotta tehtävä voidaan suorittaa tehokkaasti.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia kärsivällisyydestänne. Juuri tänään eri puolueita edustavat puolalaiset parlamentin jäsenet tapasivat Puolan rajavartioston päällikön, joka on myös Belgian-lähetystömme yhteysupseeri. Hän kertoi meille yksityiskohtaisesti tänään keskustelun aiheena olevan ongelman vakavuudesta.

Edustan Puolaa, jolla on Suomen jälkeen Euroopan unionin pisin maaraja. Sen vuoksi ulkorajojen tehokas hallinnointi valvonnan ja vartioinnin avulla sekä laittoman maastamuuton ja ihmiskaupan torjunta ovat meille hyvin tärkeitä asioita.

Nopeat rajainterventioryhmät, joista tänään keskustelemme, tulevat yhä tarpeellisemmiksi, kun EU:sta tulee aina vain houkuttelevampi taloudellinen turvapaikka kahdelta mantereelta sekä entisestä Neuvostoliitosta saapuville maahanmuuttajille. Yhdyn jäsen Coelhon lausuntoon siitä, että meitä uhkaa valtava kriisi. Ainoana ehtona nopeiden rajainterventioryhmien perustamiselle on se, että pääsemme ehdotuksesta täydelliseen yksimielisyyteen niiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden rajoja ongelma koskee.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, laiton maahanmuutto on kasvanut suorastaan valtavaksi epidemiaksi. Varovaisimpien arvioiden mukaan Euroopassa on noin 15 miljoonaa laitonta maahanmuuttajaa. Tarvitsee vain verrata vuosien 2005 ja 2006 lukuja keskenään, niin huomaa määrän kuusinkertaistuneen.

Ihmisten salakuljettamisesta Euroopan unioniin on tullut mittavaa liiketoimintaa ja osa järjestäytynyttä rikollisuutta. Tässä tilanteessa monet jäsenvaltiot ovat yksinkertaisesti ylikuormitettuja. Niitä ei voida jättää pulaan; ne tarvitsevat apua. Tässä kohtaa EU:n järjestelmä astuu mukaan kuvaan.

Pidän Euroopan unionin rajaturvallisuusviraston perustamista hyvänä asiana, etenkin kun samalla ollaan perustamassa käytännön välinettä, nopeita rajainterventioryhmiä, jotka voivat tarjota apuaan tietyllä alueella lyhyehkön ajan jäsenvaltioiden pyynnöstä. Pidän myös hyvänä selkeää mainintaa siitä, että kuten jäsen Díaz de Mera García Consuegra korosti, vastuu rajojen valvonnasta säilyy edelleen jäsenvaltioilla. Nopeat rajainterventioryhmät antavat lyhytaikaista apua – se meidän on tehtävä selväksi. Keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä tarvitsemme lisätoimenpiteitä. Odotan, että rajaturvallisuusviraston ja Europolin välille saadaan aikaan yhteistyösopimus, jonka avulla voidaan torjua tehokkaammin ihmissalakuljetukseen liittyvää rikollisuutta. Mielestäni laittomasta maahanmuutosta pitäisi myös koitua seurauksia – tässä yhteydessä pitäisi harkita esimerkiksi kotiuttamistukea. Odotan myös, että laajamittaiset laillistamiset lopetetaan, sillä ne aiheuttavat poikkeuksetta seurannaisvaikutuksia ja siirtävät ongelmat muihin maihin.

Tarvitsemme myös ennaltaehkäiseviä tiedotuskampanjoita, jotta potentiaaliset maahanmuuttajat kuulevat, miten laillinen maahanmuutto järjestyy, mitä seurauksia laittomalla maahanmuutolla on ja millaisia riskejä siihen liittyy. Tarvitsemme myös vakauttamis- ja avustusohjelmia maahanmuuttajien lähtömaissa. Nopeiden rajainterventioryhmien avulla me Euroopan unionissa ehdottomasti osoitamme, että olemme matkalla kohti turvallisuusunionia ja että pohdimme samalla, miten voimme ratkaista maahanmuutto-ongelmat ja etenkin laittoman maahanmuuton ongelman keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä.

Lopuksi haluan kiittää esittelijää erinomaisesta koordinointityöstä.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kollegojeni tavoin kiittää esittelijä Deprez'tä erinomaisesta työstä ja etenkin siitä, että hän sai mietintönsä valmiiksi ensimmäiseen käsittelyyn mennessä.

Pidän tätä säädöstä erittäin tervetulleena, koska se on yhteisvastuullisuutta lisäävä väline. Koska olen itse kotoisin eteläisestä jäsenvaltiosta, pidän säädöstä sitäkin tervetulleempana, koska ymmärrän, ettei solidaarisuutta ole helppo aikaansaada ja että sillä on aina hintansa.

Tämä säädös merkitsee sitä, että jäsenvaltiot sitoutuvat nyt auttamaan toisia, vaikeuksissa olevia maita. Kuten esittelijä Deprez totesi, tämä solidaarisuus on pakollista, ei vapaaehtoista. Se tekee siitä todellista solidaarisuutta. Se ei ole hyväntekeväisyyttä, sillä hyväntekeväisyys on vapaaehtoista. Tämä on velvoittava sitoumus. Tämän säädöksen ansiosta maahanmuuton kanssa ongelmiin joutuneet maat voivat lopultakin tuntea, etteivät ne ole jääneet täysin oman onnensa nojaan.

Siksi tämä säädös on hyvä edistysaskel. Yksin se ei kuitenkaan riitä laittoman maahanmuuton aiheuttaman haasteen ratkaisemiseen. Meidän onkin vältettävä antamasta ihmisille sellaista kuvaa, että tämä säädös ratkaisisi kaiken: sitä se ei tee. Meidän on siis tehtävä vielä lisää unionin eteläisten rajojen vahvistamiseksi. Viime marraskuussa Euroopan komissio antoi tiedonannon eteläisten merirajojen hallinnoinnin tehostamisesta, ja kehotankin komissiota viemään päättäväisesti eteenpäin tässä tiedonannossa lueteltuja aloitteita. Pidetään kuitenkin mielessä, että ulkorajojen valvonta on kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, eikä vain niiden, joilla on siinä vaikeuksia. Ja kun se on kaikkien edun mukaista, kaikkien on myös kannettava siitä vastuu – yhteisvastuu.

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, jäsen Busuttil. Kiitos myös ymmärtäväisyydestänne. Tiedän, että olisitte halunnut puhua tänä iltana maltan kielellä, mutta valitettavasti tulkkeja ei ollut käytettävissä, ja haluan kiittää teitä joustavuudestanne.

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minusta me olemme saavuttaneet tärkeän tavoitteen tänä iltana, koska nopeista rajainterventioryhmistä aikaansaatu sopu on osoittanut, että kaikki EU:n toimielimet ovat ymmärtäneet laittoman maahanmuuton olevan vakava ongelma, jota maantieteellisen asemansa vuoksi maahanmuuttajien tulvan kohteeksi joutuneet alueet eivät pysty kohtaamaan yksin.

Kuten parlamentin äskettäin hyväksymässä saarialueita käsitelleessä mietinnössä totesimme, Eurooppa ei voi enää suhtautua välinpitämättömästi hätätilanteeseen, joka vallitsee muun muassa omalla alueellani Sisiliassa ja erityisesti Lampedusan saarella tai Kanariansaarilla tai Maltalla, joille laittomien maahanmuuttajien saapuminen aiheuttaa kestämättömiä paineita. Se ei voi suhtautua välinpitämättömästi inhimillisiin tragedioihin, joita itse kyhättyjen veneiden uppoaminen Välimereen aiheuttaa, tai järjestäytyneeseen rikollisuuteen, joka käyttää hyväkseen ihmisten epätoivoa. Sisärajojemme avaamisen myötä ulkorajoistamme on tullut yhteistä rajaa ja siksi sopivia pitkän aikavälin ratkaisuja maahanmuuttokysymyksiin on mahdollista löytää vain Euroopan tasolla.

Nopeiden rajainterventioryhmien perustaminen on ehdottomasti vain alkua. Euroopan on edettävä nopeasti kohti oikeudellisesti sitovan maahanmuuttopolitiikan hyväksymistä, koska niin tärkeää aihetta ei voida jättää pelkästään hallitusten vastuulle. Italian hallitus on juuri hyväksynyt lain, jolla muutetaan aiempaa lainsäädäntöä, mutta niitä ei voida nähdä pysyvinä ratkaisuina, jotka voisivat edesauttaa maahanmuuttajien vastaanottamista ja paremman tulevaisuuden rakentamista.

Euroopan kokonaisuudessaan on tehtävä päinvastoin. On laadittava oikeudellisesti sitova maahanmuuttopolitiikka, jolla voidaan hallinnoida kaikkea maahanmuuttoa, joka on kuin tuuli: sitä ei voi pysäyttää mutta sitä voi estää tekemästä tuhojaan.

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, nopeista rajainterventioryhmistä on mahdollisuus tulla tehokas väline jäsenvaltioille ja rajaturvallisuusvirastolle, vaikka se ei sattumoisin ole mitään uutta rajaturvallisuusvirastolle. Olemme ennenkin osallistuneet yhteisoperaatioihin. Me tarvitsemme nopeita rajainterventioryhmiä edellyttäen, että niitä ei käytetä keinona vierittää pois vastuuta omien rajojen vartioimisesta, joka nykyisten perussopimusten mukaan kuuluu jäsenvaltioille. Siksi on tärkeää, että nämä ryhmät varataan vain todellisiin kriisitilanteisiin, joita aiemmat riskianalyysit eivät kata. Vain sellaisissa tapauksissa jäsenvaltioilla olisi oikeus ja velvollisuus käyttää eurooppalaisen solidaarisuuden toteuttamiseen tarkoitettuja menettelyjä.

Olen hyvin tietoinen siitä, että EU:n ulkorajojen valvontataakka jakautuu epätasaisesti jäsenvaltioiden kesken. On eteläisiä jäsenvaltioita, joilla on hankala meriraja, ja toisaalla maita, joilla on pitkä maaraja. Nopeat rajainterventioryhmät yhdessä ulkorajojen yhdennetyn valvontajärjestelmän muiden osa-alueiden kanssa – jotka mainitsin merkittävänä voimavarana ulkorajojen valvonnassa – parantavat osaltaan yhteistyötä ja toimien koordinointia ja auttavat laittoman maahanmuuton ja ihmiskaupan torjunnassa. En kuitenkaan oleta rajaturvallisuusviraston ja nopeiden rajainterventioryhmien kiinnittävän juurikaan huomiota hyvässä uskossa rajan ylittävien ihmisten oikeuksiin tai tarpeisiin. Siitä syystä meidän on myös parannettava tämäntyyppisille matkustajille tarjottavien rajapalvelujen koordinointia. Nopeiden rajainterventioryhmien osalta haluaisin huomauttaa, että tarvitaan yleisölle suunnattua tiedotusta, jossa selitetään, mitä nopeat rajainterventioryhmät ovat ja millaisia oikeuksia ja velvollisuuksia tavallisella kansalaisella on joutuessaan kohdakkain tällaisen ryhmän kanssa, jotta vältetään väärinkäsitykset ja epäselvät tilanteet. Se vaatii tiedotuskampanjoita. Lopuksi haluaisin ilmaista tyytyväisyyteni nopeiden rajainterventioryhmien perustamisesta saavuttamaamme yksimielisyyteen sekä onnitella esittelijä Deprez'tä erinomaisesta mietinnöstä.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kuten jo mainitsin, komissio pitää kolmen toimielimen kesken aikaansaatua kompromissia tästä säädöksestä erittäin tervetulleena. Se on tärkeä edistysaskel jäsenvaltioiden keskinäisessä yhteistyössä ja erinomainen esimerkki solidaarisuudesta rajavalvontaan liittyvissä asioissa.

Keskustelun aikana esiin nousseista kysymyksistä ja erityisesti jäsen Bloklandin kommenteista totean, että viime viikolla kokoontuneessa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa kävi ilmi, että useimmat jäsenvaltiot ovat jo antaneet esimerkiksi teknisiä laitteita rajaturvallisuusviraston käyttöön yhteisoperaatioita varten. Lisäksi varapuheenjohtaja Frattini kehotti niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä antaneet omaa panostaan, harkitsemaan osallistumista.

Koordinoinnin osalta haluan selventää, että rajaturvallisuusvirasto koordinoi operaatioita, joihin osallistuu mukana olevien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia.

Puheenvuoroni lopuksi haluan kiittää esittelijä Deprez'tä ahkerasta työstä. Totean vielä, että pidän todellakin toimielinten aikaansaamaa sopimusta nopeita rajainterventioryhmiä koskevasta asetuksesta myönteisenä asiana. Toistan, että se on erinomainen esimerkki solidaarisuudesta ja operatiivisesta yhteistyöstä.

  Puhemies . – Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Louis Grech (PSE), kirjallinen. – (EN) Nykyisellään ulkorajojen valvontaan ei ole käytettävissä tarvittavia ja riittäviä varoja, joilla voitaisiin tehokkaasti torjua laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa. Ongelma ei rajoitu vain yhteen jäsenvaltioon tai alueeseen vaan koskee kaikkia jäsenvaltioita.

Tätä taustaa vasten Deprez'n mietinnössä tuodaan esiin erilaisia puutteita ja käsitellään nopeiden rajainterventioryhmien lähettämiseen liittyviä keskeisimpiä kysymyksiä. Täytyy myöntää, että nopeiden rajainterventioryhmien perustaminen on askel oikeaan suuntaan, ja siksi hankkeeseen olisi myönnettävä tarvittavat varat, jotta se voisi toimia kunnolla.

Rajavalvonnan hallinnoinnin tehostamisella ratkaistaan vain pieni osa perusongelmasta. Valitettavasti olen sitä mieltä, etteivät unionin toimielimet, etenkään neuvosto, ole puuttuneet tähän ikävään ongelmaan niin tarmokkaasti ja kiireellisesti kuin mihin se antaisi aihetta. Taakan jakamisen periaatetta ei todellakaan ole sovellettu tosimielessä eikä kovinkaan konkreettisesti tai kouriintuntuvasti.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n lainsäädännön näkökulmasta jäsenvaltiot, Puola mukaan luettuna, ovat itse vastuussa ulkorajojensa valvonnasta.

Valitettavasti täytyy sanoa, että tällä hetkellä EU:n tarjoama apu ulkorajoilla toteutettaviin operaatioihin ja näiden rajojen turvaamiseen ei ole riittävää. Se on asia, jota ei voida sivuuttaa, koska Euroopan unionin ulkorajojen valvonnassa on kysymys toisaalta ihmiskaupan ja laittoman maahanmuuton torjumisesta sekä toisaalta jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvien uhkien torjumisesta. Rajavalvonta ei siis hyödytä vain sitä jäsenvaltiota, jonka rajasta on kysymys, vaan se on aivan yhtä tärkeää kaikille jäsenvaltioille, jotka ovat poistaneet tarkastukset sisärajoiltaan.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) on jo perustettu neuvoston päätöksellä. Nyt meidän on otettava seuraava askel, eli perustettava nopeat rajainterventioryhmät, jotka voidaan lähettää apua tarvitsevan jäsenvaltion alueelle mutta joita ei ole suunniteltu antamaan pitkäaikaista apua. Nopeiden rajainterventioryhmien kokoonpanon, koulutuksen ja lähettämisen koordinoinnin pitäisi kuitenkin kuulua rajaturvallisuusviraston tehtäviin.

Tällainen lähestymistapa lisää jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ja avunantoa.

  Luca Romagnoli (ITS), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maahanmuuttoa pidetään aivan liian usein voimavarana, jopa elintärkeänä voimavarana, mutta silloin aliarvioidaan sen kauhistuttavia vaikutuksia niihin ihmisiin, jotka todella joutuvat kärsimään siitä. Ne, jotka jättävät maansa ja kansansa, eivät useinkaan ole köyhimpiä vaan pätevimpiä nuoria ja – vaikka jätetään vihanlietsonta sikseen – myös samalla niitä, jotka ovat potentiaalista työvoimaa järjestäytyneelle rikollisuudelle vastaanottajamaissa.

Unionin rajoille hyökyvät ihmisvirrat ovat perusteltu syy luoda yhteisiä sääntöjä rajavartioiden ja nopeiden rajainterventioryhmien velvollisuuksista. Nämä muuttajavirrat tarjoavat materiaalia vastenmieliseen ihmiskauppaan, jota käydään traagisissa ja kaikkien meidän hyvin tuntemissa olosuhteissa, ja minusta poliitikot ovat moraalisesti osasyyllisiä tähän, jos he väittävät, että tämä on oikein ja kohtuullista tai jopa että on meidän velvollisuutemme ottaa vastaan nämä ihmiset kyselemättä lainkaan heidän syitään tai sitä, onko heidän vastaanottamiseensa edellytyksiä. Italia on jopa päättänyt ottaa vastaan kaikki, jotka pyrkivät sen rajoille, eikä kenenkään tarvitsee taata, että heille on tarjolla työtä tai ylläpitoa.

Tällaisessa tilanteessa minä vain ihmettelen, mitä hyötyä esitetyistä toimenpiteistä on. Italiassa niitä voidaan käyttää vain avustustoimiin. Niillä autetaan ihmisiä saapumaan laittomasti maahan, minkä jälkeen nämä laittomat maahanmuuttajat tungeksivat kansalaisjärjestöjen avustusluukuilla. Mitä hyötyä on eurooppalaisesta virastosta, jonka tehtävänä on hallinnoida yhteistyötä ulkorajoillamme, jos jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikat ovat niin erilaisia? Ei siitä mitään hyötyä olekaan, ellei hyödyksi lasketa veronmaksajien rahojen tuhlaamista ja demagogialla leikittelyä, mikä johtaa vain yhteiskunnalliseen levottomuuteen ja epäjärjestykseen.

20. Julkinen talous EMU:ssa 2006 (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana jäsen Laukin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0076/2007) julkisesta taloudesta EMU:ssa 2006 (2007/2004(INI)).

Huomautan, että jäsen Schwab toimii esittelijän sijaisena.

  Andreas Schwab (PPE-DE), sijaisesittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen iloinen siitä, että puhumme EU:n talous- ja rahaliitosta vielä näin myöhäiseen aikaan. Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä Euroopan parlamentti tuo ensimmäistä kertaa esiin kantansa kasvu- ja vakaussopimuksen tarkistetusta versiosta, jonka valtioiden ja hallitusten päämiehet hyväksyivät maaliskuussa 2005. Tarkistus koski sekä ennaltaehkäisyyn että oikaisuun liittyviä sopimuksen määräyksiä.

Sopimuksella pyrittiin ja pyritään edelleen välttämään liiallista alijäämää sekä pitämään talousarvio tasapainossa ja julkinen talous terveenä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämä mietintö on yhteen vuoteen perustuva arvio. Toisin sanoen tarkastelun kohteena oleva viitekausi on hyvin lyhyt – itse asiassa liiankin lyhyt: se kattaa vuoden 2006, jonka aikana talous kehittyi hyvin myönteiseen suuntaan. Tämä suuntaus on vaikuttanut myönteisesti jäsenvaltioiden veropolitiikkaan. On sanomattakin selvää, ettei arvio, joka perustuu ainoastaan tähän lyhyeen ajanjaksoon, voi olla viimeinen sanamme. Tarkistetun sopimuksen todellista kestävyyttä koetellaan tulevina vuosina.

Mietinnössä arvioidaan nykytilannetta. Esittelijä jäsen Lauk, joka ei valitettavasti päässyt tänne tänä iltana, on tarkoituksella jättänyt nimeämättä yksittäisiä jäsenvaltioita ja arvioimatta niiden yksilöllistä toimintaa. Mietinnön tarkoituksena ei ollut antaa arvosanoja, koska esittelijän mielestä tällainen toimintatapa olisi ollut hyödytön. Sen sijaan mietinnössä voidaan hyvin arvioida yleisesti tähänastisia saavutuksia.

Talous- ja raha-asioiden valiokunta on käsitellyt tätä mietintöä perinpohjaisesti, ja keskustelumme ovat olleet erittäin rakentavia ja hedelmällisiä. Haluan kiittää jäsen Laukin puolesta erityisesti sosialistien varjoesittelijää jäsen Rosatia ja liberaalien varjoesittelijää jäsen in' t Veldiä tiiviistä ja rakentavasta yhteistyöstä. Valiokunnan suuri enemmistö hyväksyi mietinnön.

Aion käsitellä vain lyhyesti pääkohtia. Tilastotutkimukset osoittavat, että alijäämän ja kasvuvauhdin hajonta on liian suuri ja että liiallinen alijäämä ja matalat kasvuluvut korreloivat keskenään. Vuoden 2006 luvut osoittavat, että 21 jäsenvaltiossa, joiden alijäämä oli pieni tai joiden talousarvio oli jopa ylijäämäinen, myös kasvu oli nopeaa. Tämä osoittaa oikeaksi sen näkemyksen, että alijäämän pienentäminen piristää taloutta, lisää talouden tuottavuutta ja vähentää näin työttömyyttä.

Tätä taustaa vasten mietinnössä korostettiin kolmea keskeistä asiaa. Ensinnäkin talous- ja raha-asioiden valiokunta painottaa tässä mietinnössä voimakkaasti sitä, että hyvinä aikoina rahaa pitäisi käyttää julkisen talouden rakenteellisen pohjan tervehdyttämiseen. Jäsenvaltioiden on hyödynnettävä noususuhdannetta ja käytettävä erityisesti kasvaneita verotuloja valtion velan lyhentämiseen. Meidän on pidettävä mielessämme, että kasvun kiihtyminen johtaa kysynnän ja työllisyyden kasvuun. Kritiikkinä on todettava, etteivät jäsenvaltiot hyödynnä myönteistä suhdannetta riittävästi talousarvioidensa vahvistamiseen.

Toiseksi kehotamme jäsenvaltioita julistamaan vuoteen 2015 mennessä uuden julkisen velan ottamisen olevan perustuslain vastaista tai laitonta, kuten EU:n joissakin maissa ja joillakin alueilla on jo tehty. Esittelijä on ehdottanut 20 kohtaan tarkistusta, jolla hän on pyrkinyt selventämään tämän kehotuksen tarkoitusta. Siinä todetaan, että tämä velvollisuus sitoisi euroalueen jäsenvaltioita, ei EU:n kaikkia 27:ää jäsenvaltiota. Tämä on loogista, ja pyydänkin teitä esittelijän puolesta hyväksymään tämän tarkistuksen, joka on esitetty Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta.

Kolmanneksi mietinnössä kehotetaan laskemaan jäsenvaltioiden velat ja alijäämä sellaisella tavalla, että luvut ovat vertailukelpoisia. Tämä on tärkeä seikka, koska velan nykymäärän arvioinnissa käytettävä yhteinen perusta on hyvin tärkeä, jos EMU:n lähentymiskehitystä halutaan jatkaa.

Käytän viimeiset kaksikymmentä sekuntia kahden huomion esittämiseen. Yleisesti ottaen tarkistettu kasvu- ja vakaussopimus toimi hyvin vuonna 2006. Se on edelleen sääntöpohjainen kehys. Tarkistamisen jälkeen kaikkia alijäämiä, jotka ylittävät 3 prosenttia maan bruttokansantuotteesta, on pidetty liiallisina. Huolta aiheuttaa kuitenkin se, että kaikki jäsenvaltiot lyhentävät julkista velkaansa hitaasti.

Siispä kasvu- ja vakaussopimus on toiminut lyhyellä aikavälillä. Nähtäväksi jää, toimiiko se pitkällä aikavälillä. Sen kestävyyttä koetellaan kunnolla lähivuosina. Odotamme jäsenvaltioiden tekevän kaikkensa sen eteen, että sopimuksesta tulisi menestys.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio pitää hyvin myönteisenä jäsen Laukin mietintöä ja kiittää parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokuntaa laadukkaasta työstä. Talouskasvu on juuri nyt voimakasta EU:ssa ja euroalueella, ja jäsenvaltioilla on erinomainen tilaisuus parantaa julkisen taloutensa tilaa ja valmistautua tuleviin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen. Tätä taustaa vastaan jäsen Lauk esittelee mietintönsä varsin sopivaan aikaan.

Komissio on samaa mieltä mietinnössä esitetystä toteamuksesta, jonka mukaan tarkistettu kasvu- ja vakaussopimus on toiminut toistaiseksi niin kuin sen on pitänytkin. Monet jäsenvaltiot ovat tehneet kovasti työtä täyttääkseen sopimuksen mukaiset velvoitteensa. Sopimuksen uudistamisen jälkeen sekä oikaisevia että ennaltaehkäiseviä määräyksiä on sovellettu moitteettomasti uudistuksessa lisättyjen määräysten mukaisesti. Lisäksi on selvää, ettei jäsenvaltioille ole annettu armoa pantaessa uudistettu sopimus täytäntöön.

Viime vuonna sekä euroalueen yleisessä julkisessa velassa että yksittäisten jäsenvaltioiden julkisessa velassa saatiin aikaan huomattava muutos parempaan. Euroalueella muutos oli 0,9 prosenttia nimellisarvona mitattuna, ja näin vaikuttaa myös todennäköiseltä, että se olisi rakenteellisesti korkeampi kuin komission viime syksynä odottamat 0,3 prosenttia.

Talouden yleiset näkymät ovat yhtä rohkaisevat vuoden 2007 osalta. Koska euroalueella vallitsee tällä hetkellä noususuhdanne, vuonna 2007 ja sen jälkeen on toteutettava lisää toimia julkisen talouden vakauttamiseksi. Muutoksia, joilla pyritään kohti keskipitkän aikavälin budjettitavoitteita, pitäisi vauhdittaa, ja suhdannevaikutuksia voimistavaa budjettipolitiikkaa pitäisi välttää.

Euroalueen valtiovarainministerit vahvistivat viime viikolla olevansa sitoutuneita hyödyntämään vallitsevaa talouskasvua ja ennakoitua suurempia verotuloja tehokkaasti terveen finanssipolitiikan toteuttamiseen sekä käyttämään odottamattomia lisätuloja alijäämän pienentämiseen ja velan lyhentämiseen.

Komissio on parlamentin tavoin huolissaan julkisen talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä ja korostaa sen arvioinnin merkitystä. Komissio julkaisi tältä osin lokakuussa 2006 uuden kertomuksen EU:n julkisen talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä. Kertomus perustuu ennusteisiin niistä menoista, joita koko EU:n väestön ikääntyminen aiheuttaa. Siinä vahvistetaan, kuinka tärkeää on tarttua kestävyyttä koskevaan haasteeseen toteuttamalla julkisen talouden vakauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä ja rakenneuudistuksia.

Komissio on jatkanut työtään kestävyysnäkökohtien sisällyttämiseksi keskipitkän aikavälin budjettitavoitteisiin: kun julkinen talous on tasapainossa keskipitkällä aikavälillä, on helpompi kohdata kestävyyteen pitkällä aikavälillä kohdistuvat vaikutukset.

Toinen keskeinen muutos on julkisten menojen laadun parantaminen Lissabonin strategian mukaisesti. Asiaa koskevat poliittiset suuntaviivat ovat itse asiassa osa kokonaisvaltaisia suuntaviivoja, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi tämän vuoden maaliskuussa. Komissio on myös kiitollinen siitä, että mietinnössä pannaan merkille tilastohallinnoinnin parantamiseksi tehty työ. Komissio raportoi hiljattain parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laadusta.

Vaikka kasvu- ja vakaussopimuksen oikaisevat määräykset ovat tuottaneet odotettuja tuloksia, ennaltaehkäisevien määräysten osalta tilanne on monimutkaisempi. Tässä asiassa kansalliset verosäännöt ja -laitokset ovat keskeisessä asemassa. Asiassa edistyttiin viime vuonna, ja komissio pyrkii tällä hetkellä tehostamaan sopimuksen ennaltaehkäiseviä määräyksiä entisestään. Tätä taustaa vasten annan suuresti arvoa sille, että parlamentti kannattaa tätä lähestymistapaa.

  José Manuel García-Margallo y Marfil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jäsen Schwabin esitys jäsen Laukin mietinnöstä oli niin loistava ja tarkka, että jatkan yleisesti ottaen samoilla linjoilla kuin hänkin.

Olen jäsen Schwabin tavoin huolissani julkisen velan kehittymisestä. Talouskasvumme oli viime vuonna paljon edellisiä vuosia nopeampaa, ja olemme lähestyneet kasvupotentiaaliamme, mutta julkisen velan suhteen emme ole saavuttaneet vieläkään niitä tavoitteita, jotka asetimme itse Maastrichtin sopimuksessa.

Kaikkien indikaattorien mukaan talouskasvu on myös ensi vuonna nopeaa, vaikkakin hitaampaa kuin viime vuonna. Tämä tarkoittaa, että julkinen velka aiheuttaa huolta jatkossakin.

Olen jälleen kerran samaa mieltä esittelijän ja komission jäsenen kanssa siitä, että tämä huolenaihe on erityisen keskeinen väestön kehitystä koskevien ennusteiden vuoksi. Väestön ikääntyminen saattaa olla yksi tämän vuosisadan suurimmista haasteista.

Odotettu elinikä nousee nousemistaan, ja lapsia syntyy edelleen hyvin vähän. Tämä tarkoittaa, että työikäinen väestö pienenee jatkuvasti ja että ennemmin tai myöhemmin työmarkkinat supistuvat, minkä seurauksena edunsaajien määrä järjestelmässämme kasvaa voimakkaasti, kun taas sosiaaliturvamaksuja maksaa entistä pienempi määrä ihmisiä.

Minä ja jäsen Schwab olemme molemmat kristillisdemokraatteja ja katsomme, ettei sosiaaliturvajärjestelmän elinkelpoisuutta voida kyseenalaistaa. Meidän on luotava perusta sen vahvistamiselle, jotta voimme täyttää sosiaaliset velvoitteemme.

Jäsen Laukin mietintö sisältää muutamia suosituksia, joita haluan korostaa ja joihin lisään muutaman oman suositukseni.

Olen samaa mieltä siitä, että meidän on laadittava talousarvioille vertailukelpoinen perusta, jotta vertailuista voidaan tehdä yhtenäisiä. Toivon kuitenkin, että lainaamme yksityisen sektorin kirjanpitomenetelmää, eräänlaista talousarvion ennakointimenetelmää, jotta voimme ottaa huomioon tiedossamme olevat velvoitteet.

Mielestäni on ilmeistä, että meidän on hyödynnettävä hyviä aikoja lyhentääksemme julkista velkaa enemmän. Emme kuitenkaan tee näin – ainakaan riittävästi.

Kolmanneksi katson, että meidän on arvioitava uudelleen koko julkisten menojen ja tulojen järjestelmäämme, jotta voimme lisätä taloutemme tuottavuutta ja saada näin käyttöömme lisää resursseja voidaksemme kattaa muun muassa sosiaalihuollon menotarpeet. Katson, että meidän on lakattava pitämästä eläkeikää pakkona ja ajateltava sitä sen sijaan oikeutena ja että – koska aiheenamme on julkinen talous – meidän on muutettava julkisen talouden suuntaa tavalla, joka rohkaisee ihmisiä jatkamaan työssäkäyntiä kauemmin.

Lisäksi katson, että meidän pitäisi harkita sitä, että korvaisimme sosiaaliturvamaksut, jotka ovat sosiaaliturvajärjestelmiemme keskeinen ydin ja käytännössä niiden ainut ydin, verojärjestelmällä, erityisesti arvonlisäverolla, jota presidenttiehdokas Sarkozy on nimittänyt Ranskassa käydyissä keskusteluissa hienosti "sosiaaliseksi arvonlisäveroksi".

Kiitän vielä kerran esittelijää, joka ei ole täällä läsnä tänään, häntä edustanutta jäsentä ja komission jäsentä siitä, että valtaosa kannanotoistamme on otettu käsiteltäväksi.

  Dariusz Rosati, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, terve julkinen talous on kestävän talouskehityksen tukipilari. On ilo havaita, että Euroopan unionissa on tapahtunut viime vuosina huomattavaa kehitystä asian suhteen. Talouden hyvä nykytila tarjoaa kuitenkin tilaisuuden lyhentää lainaa ja pienentää alijäämää entistäkin enemmän. Siksi Euroopan parlamentti kehottaa tänä vuonna jäsen Laukin mietinnössä jäsenvaltioita hyödyntämään myönteistä markkinatilannetta ja näin ollen muuttamaan julkista talouttaan tarpeen mukaan ja nopeuttamaan rakenteellisia uudistuksia, kuten työmarkkinoiden ja palvelusektorin uudistuksia, sekä vähentämään yrityksiin kohdistuvaa byrokratiaa.

Kiitän jäsen Laukia erinomaisesta mietinnöstä ja yhteistyöstä. Haluan kiinnittää huomionne neljään seikkaan.

Ensinnäkin tämän vuoden mietinnön 26 kohdassa Euroopan komissiota rohkaistaan tarkastelemaan etuja, joita syntyy, jos perustetaan riippumattomia kansallisia laitoksia, jotka vastaavat alijäämän vuosittaisten tasojen määrittelemisestä yhdenmukaisesti tasapainoisia talousarvioita koskevan keskipitkän aikavälin tavoitteen kanssa. Pyydän komission jäsenen Borgin välityksellä komission jäsentä Alumniaa selvittämään, olisivatko poliittisesta painostuksesta riippumattomat finanssipoliittiset neuvostot tehokas tapa pienentää alijäämää ja erityisesti hyödyntää paremmin talouden kukoistuskausia julkisen talouden tilan kohentamiseksi. Olen tästä asiasta uskoakseni samaa mieltä kuin juuri puheenvuoron käyttäneet kollegani. Kuten monet tutkimukset ovat osoittaneet, hallituksilla on taipumusta kasvattaa alijäämää liiaksi ja toteuttaa uudistuksia vain ollessaan kriisissä.

Toiseksi haluan huomauttaa, etten hyväksy 20 kohtaa, jossa kehotetaan julistamaan uusi julkinen velka perustuslain vastaiseksi. Jokaisella hallituksella on oikeus toimia Maastrichtin sopimuksen asettamissa puitteissa, ja tässä sopimuksessa määrätään, että julkisen velan määrä saa yltää 60 prosenttiin. Tämän rajan ylittävää velkaa voidaan tietenkin pitää perustuslain vastaisena, ja sen vuoksi kannatan Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämää tarkistusta, jossa raja määritellään tällä tavoin.

Kolmanneksi mietinnössä korostetaan, että tarkistettu kasvu- ja vakaussopimus on keskeinen väline budjettikurin säilyttämiseksi jäsenvaltioissa. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että sopimuksen uudistaminen lisäsi sen joustavuutta ja tehokkuutta. Tästä syystä pyydämme komissiota valvomaan tiiviisti tapaa, jolla jäsenvaltiot noudattavat sopimusta.

Neljänneksi ja viimeiseksi Euroopan parlamentti suosittelee tekemään toteutettavuustutkimuksen yhtenäisen budjettimenettelyn ottamisesta käyttöön kaikissa jäsenvaltioissa. Tällainen menettely käsittäisi sekä budjettimenettelyn yhteisen aikataulun että yhtenäiset olettamukset makrotalouden perusmuuttujista, joita arvioitaisiin samalla tavalla kaikkialla Euroopan unionissa. Katson, että näiden muutosten myötä olisi mahdollista lisätä jäsenvaltioiden budjettikuria ja parantaa finanssipolitiikan yhteensovittamista Euroopan unionissa.

  Wojciech Roszkowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Laukin mietinnössä kuvaillaan nykytilanne tarkkaan, ja maat, jotka eivät ole vielä liittyneet talous- ja rahaliittoon, voivat varmasti ottaa siitä opikseen. Jäsen Lauk korosti aivan oikein Euroopan unionin suurimpia uhkia, joita ovat jatkuvasti suuret alijäämät sekä EU:n väestön ikääntymisestä johtuva budjettimenojen hallitsematon kasvu. Mietinnössä todetaan myös, että katastrofi on vältettävissä kiihtyvän kasvun ansiosta. Mietinnössä ei kuitenkaan vastata siihen perustavanlaatuiseen kysymykseen, kuinka tätä kasvua saadaan aikaan, kun jäsenvaltioiden talouksien kilpailukyky on maailman johtavien talouksien kilpailukykyä heikompi, eikä missään EU:n jäsenvaltiossa sovelleta aktiivista perhepolitiikkaa. Jäsen Laukin mietinnössä osoitetaan selvästi, että EMU:lla, joka on itse asiassa EU:n jäsenvaltioiden suljettu kerho, ei ole valmista reseptiä tämän lähestyvän uhan välttämiseksi. Olen antanut kaksi esimerkkiä siitä, kuinka EU:n jäsenvaltioihin kohdistuvat suurimmat haasteet voidaan välttää. Esimerkiksi EU:n keskusteluissa tuotannonsiirtoja ei ole nähty tilaisuutena, vaan seikkana, joka uhkaa työpaikkoja niissä maissa, joissa tuotantokustannukset ovat muita maita korkeammat. Näissä keskusteluissa mainitaan hyvin usein "väestön rakenteeseen liittyvät haasteet", ikään kuin kukaan ei ymmärtäisi, että ne johtuvat syntyvyyden tuntuvasta laskusta. Raskauden ehkäisystä ja aborttioikeudesta on puhuttu paljon ja myös homofobiasta on käyty lukuisia keskusteluja – olemme käyneet tästä aiheesta tänään kolmannen keskustelun kahden vuoden sisällä. Haluaisin kuitenkin tietää, missä viipyy keskustelu politiikasta, jolla EU:n kansalaisia kannustetaan aktiivisesti hankkimaan lisää lapsia? Voimme välttää mystisen "väestön rakenteeseen liittyvän haasteen" vain lisäämällä syntyvyyttä. Jäsenvaltioiden edustajat voivat keskustella muiden maiden kypsyydestä tai muista näkökohdista, mutta euron käyttöön ottaneille jäsenvaltioille tämä on epäilemättä tärkeä opetus.

  Sahra Wagenknecht, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämä mietintö vie meidät täysin väärään suuntaan. Siinä hukataan tilaisuus tukea kiireesti kaivattavaa suunnanmuutosta. Siinä ei arvostella sanallakaan Euroopan keskuspankin politiikkaa, joka keskittyy yksinomaan hintavakauteen ja hillitsee ja tukahduttaa näin EU:n kasvupotentiaalia. Mietinnössä kehotetaan ainoastaan jäsenvaltioiden budjettipolitiikan laatijoita leikkaamaan kulutusta alijäämien pienentämiseksi. Siinä ei viitata sanallakaan Euroopan unionin tuhoisaan verokilpailuun, jota elinkeinoveron leikkaukset ovat entisestään kiihdyttäneet. Saksassa on parhaillaan käynnissä tällaisten veronpolkemistoimien toinen kierros.

On päivänselvää, että jäsenvaltioiden julkinen talous olisi paljon terveemmissä kantimissa, jos rikkaiden kansalaisten ja ennen kaikkea huikeita voittoja kahmivien monikansallisten yhtiöiden pitäisi maksaa tasapuolisesti oma osuutensa, sen sijaan, että niille myönnetään yhä enemmän ja enemmän verohelpotuksia.

Toisaalta mietintö sisältää runsaasti ehdotuksia, joilla pyritään soveltamaan sääntelypolitiikkaan uusliberalistisesta lähestymistapaa. Mietinnössä esimerkiksi kehotetaan uudistamaan julkisten menojen rakennetta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla – jopa opetusalalla. Jälleen yksi keskeinen yleishyödyllisten palvelujen ala uhrataan voitoille, tuli mitä tuli.

Mietinnössä kehotetaan jäsenvaltioita julistamaan uusi julkinen velka perustuslain vastaiseksi tai laittomaksi vuoteen 2015 mennessä. Myös tämä on suorastaan tyhmänrohkeaa. Mikäli tällainen kielto tulisi voimaan, se estäisi meitä toteuttamasta budjettipolitiikkaa.

Tässä mietinnössä hukataan tilaisuus tukea sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja yhteisvastuullisuuteen perustuvaa EU:n kehityspolitiikkaa. Tästä syystä ryhmäni äänestää sitä vastaan.

  John Whittaker, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijä hyväksyy sen, ettei monen euroalueeseen kuuluvien maiden julkinen talous ole vielä hyvässä kunnossa. Italia ja Kreikka eivät ole lyhentäneet merkittävästi suuria velkojaan, ja alijäämien pienentyminenkin johtuu talouskasvun kiihtymisestä, johon maailmantalouden elpyminen on myötävaikuttanut. Ei siis ole kiistatonta, että vakaussopimus toimii.

Espanjasta tällä viikolla saadut uutiset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei julkisen talouden heikko tila ei ole ainut euroon kohdistuva uhka. Espanjalla on hirvittävä kauppavaje – 9,5 prosenttia sen bruttokansantuotteesta – ja kotimaisesta kysynnästä johtunut kiinteistöjen hintojen räjähdysmäinen nousu on nyt lopullisesti ohi. Tähän hinnannousuun vaikuttivat euromääräiset korot, jotka olivat olleet kauan liian matalat mutta jotka ovat nyt liian korkeat. Espanjalla on nyt odotettavissaan vakavia talousvaikeuksia, kun työttömyys kasvaa ja julkisen talouden tilanne heikkenee. Tavanomainen ratkaisu tähän ongelmaan olisi se, että Espanja laskisi korkotasoaan ja devalvoisi, mutta kumpikaan näistä vaihtoehdoista ei ole käytettävissä, koska käytössä on yhteinen valuutta.

Tämä voi johtaa kolmeen eri lopputulokseen. Ensimmäinen niistä on se, että estääkseen kriisin Euroopan keskuspankki laskee euromääräistä ohjauskorkoa. Se ei olisi Saksan mieleen, koska se nostaisi inflaatiota. Se tarkoittaisi myös, että EKP menettäisi suurella vaivalla saavuttamansa maineen keskuspankkina, joka pitää inflaatio-odotukset pieninä.

Toinen mahdollinen lopputulos on se, että Espanja jättää euroalueen ja ottaa oman valuuttansa uudelleen käyttöön, jolloin se voisi devalvoida ja laskea korkotason sopivan matalaksi. Olemme kuitenkin siinä pisteessä, ettei tämä tule enää kyseeseen. Se aiheuttaisi yksityisen ja julkisen sektorin velan laiminlyöntiin liittyviä suuria ongelmia, joiden vaikutukset heijastuisivat koko euroalueeseen.

Sitä muut maat eivät haluaisi, joten kolmas vaihtoehto on kenties todennäköisin. Kolmas vaihtoehto on se, että muut maat auttavat voimakkaasti Espanjaa selviytymään tilanteesta, vaikka Maastrichtin sopimuksen säännöt kieltävätkin sen, ja tämä johtaisi Espanjan julkisen talouden valvonnan keskittämiseen.

En tiedä, mikä näistä kolmesta lopputuloksesta toteutuu, mutta meidän on aika kohdata tosiasiat: Espanja on suuri maa, eikä Euroopan unionin ole helppoa pysyä toimettomana laskusuhdanteen koetellessa sitä.

  Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Haluan kiittää henkilökohtaisesti jäsen Laukia erinomaisesta mietinnöstä, jossa otetaan selvästi kantaa euroalueen julkisen talouden kestämättömyyteen. Mielestäni olisi tärkeää laatia vastaavanlaisia analyyseja julkistalouden alijäämän lisäksi myös esimerkiksi siitä, kuinka jäsenvaltiot ovat noudattaneet inflaatiokriteerejä. Aihetta olisi toteuttaa myös liiallisia alijäämiä koskeva menettely.

Haluan korostaa viittä seikkaa. Niistä ensimmäinen on se, että vuotuista ja kumulatiivista alijäämää on mahdotonta analysoida staattisesti talouskasvusta irrallaan, koska euroalueeseen pyrkivien uusien jäsenvaltioiden tärkeimpänä tehtävänä on ottaa muut maat kiinni. Rakenne- ja koheesiorahastot pyrkivät auttamaan niitä, ja sen seurauksena nopeaan kasvuun voi liittyä väliaikaisesti myös yli 3 prosentin vuotuinen alijäämä. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita Tšekin luvut vuodelta 2005 sekä Slovakian luvut vuodelta 2006. Jos kumulatiivista velkaa voidaan pienentää, tätä voidaan pitää merkkinä terveellisestä suuntauksesta.

Toiseksi meidän on oltava erityisen varovaisia sen suhteen, etteivät yksittäiset jäsenmaat yritä peitellä kerralla yksityistettyjä tai julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvia rakenteita ja laskea niitä mukaan pienentääkseen alijäämäänsä. Esittelijä on tuonut selvästi esiin tämän käytännön ja siihen liittyvät vaarat. Nimittäin ne jäsenvaltiot, jotka tekevät näin, suosivat yrityksiä, joiden taloudelliset tulokset ovat kyseenalaisia, ja vähentävät avoimuutta. Tältä osin on vahvistettava Euroopan komission käytettävissä olevia välineitä, joiden avulla se voi havaita tällaiset temput. Katsotaan, mikä kunkin jäsenvaltion todellinen tilanne on. Arviointia pitäisi pitää vaihtoehtona vain liiallisia alijäämiä koskevien menettelyjen yhteydessä. Tämä on tärkeää paitsi euroalueen vakaudelle myös siksi, että alijäämä, joka havaitaan vasta jälkeenpäin tai jota on peitelty, heikentävät EU:n toimielinten uskottavuutta kyseisessä jäsenvaltiossa. Näin tapahtui hiljattain Unkarissa: komission seuratessa sivusta hyvin suoriutunut jäsenvaltio ajautui kansallisen vararikon partaalle. Tästä kysymyksestä eli komission poliittisesta roolista pitäisi käydä aivan erillinen keskustelu.

Kolmanneksi katson, että se, että euroalueeseen liittymiselle asetetut kriteerit ovat tiukemmat kuin ne, joita sovelletaan euroalueen nykyisten jäsenten toimintaan, on poliittista kaksinaismoralismia ja että kriteerejä on siksi muutettava. Tätä käytäntöä ei ole koskaan tuomittu, mutta euroalueeseen pääsyn epääminen joltakin maalta on selkeästi sille määrätty tuomio. Esimerkkinä voidaan mainita Ranskan, Saksan tai Italian toiminta, sillä kenenkään päästä ei taitettu hiustakaan eikä niiden tarvinnut maksaa yhden ainutta euroa takuuna.

Neljänneksi kannatan euroalueen vakauden näkökulmasta sitä, että kansalliseen lainsäädäntöön sisällytetään velan kasvattamista koskeva kielto. Vaikka jokaisen jäsenvaltion on ratkaistava omat ongelmansa itse ja jokainen tilanne on yksilöllinen, euroalueen maiden vähimmäisvaatimukseksi voitaisiin asettaa ylijäämäinen talousarvio.

Viidenneksi totean, että tärkeimpänä tavoitteena on noudattaa Lissabonin strategiaa ja parantaa finanssipolitiikkaa esimerkiksi vastaamalla asianmukaisesti väestömme ikääntymisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Tässä yhteydessä merkittävin indikaattori on työllisyysaste, joka paljastaa tilanteen parhaiten ja mittaa julkisen talouden kestävyyttä paremmin kuin työttömyysaste. Siksi meidän pitäisi pyytää useammin vaaravyöhykkeellä olevia jäsenvaltioita ilmoittamaan tämä luku. Lisäksi verotaakan keventäminen on tärkeä tavoite, koska monet jäsenvaltiot ilmoittavat ylpeinä yli 50 prosentin uudelleenjakoluvuista, vaikka niiden perinteet eivät olekaan pohjoismaisen mallin mukaiset.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan vain sanoa edelliselle puhujalle, ettei tämä mietintö selvästikään koske euroalueen laajentumista vaan EU:n jäsenvaltioiden julkisen talouden tilaa.

Haluankin varoittaa Euroopan parlamenttia antamasta periksi kiusaukselle, jonka esittelijämme on tuonut esiin ja valiokuntamme valitettavasti vahvistanut. Tämä kiusaus koskee kasvu- ja vakaussopimuksen tasapainon horjuttamista siinä muodossa, jossa se on toteutettu, koska mietinnössä meitä kehotetaan julistamaan alijäämä perustuslain vastaiseksi. Toivon, että Euroopan parlamentti on kyllin viisas torjuakseen tai oikaistakseen tämän arvion, sillä katson, ettei se vastaa lainkaan julkisten varojen optimaalista käyttöä, jolla on tietenkin pyrittävä talouden vakauteen ja siihen, ettei tulevien sukupolvien tarvitse maksaa meidän velkaamme. Katson kuitenkin myös, että jos haluamme toteuttaa strategiaamme johdonmukaisesti – mikä edellyttää pitkän aikavälin investointeja – julkisen velan lukeminen perustuslain vastaiseksi olisi hyvin kapeakatseinen ajattelutapa.

Haluan myös korostaa, että tapa, jolla tällä mietinnöllä tehostetaan talouspolitiikan koordinointia ja edistetään ministeri Junckerin tai komission jäsenen Almunian dynaamista visiota, auttaa meitä etenemään hitaasti – liiankin hitaasti, mutta toivoakseni varmasti – tiellä kohti budjettimenettelyjen aikataulujen yhteensovittamista ja johdonmukaisten makrotaloudellisten tietojen käytön lisäämistä koko euroalueella. Euroryhmässä on juuri käyty dynaamista keskustelua, ennen kuin kukin jäsenvaltio alkaa laatia omia budjettistrategioitaan, ja toivon todella, että tästä tulee käytäntö ainakin euroalueella.

Haluan todeta talous- ja raha-asioiden valiokunnan puolesta, että jos tästä tulisi käytäntö, näiden kansallisten budjettistrategioiden ennakoinnin parlamentaarista ulottuvuutta olisi selvästikin tärkeää vahvistaa, ja se puolestaan edellyttäisi rakentavan yhteistyön aloittamista tai tehostamista Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien välillä.

  Dariusz Maciej Grabowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, esittelijä ansaitsee kiitokset siitä, että hän on ottanut esille näin tärkeän aiheen esiin ja kiinnittänyt huomiomme siihen haasteeseen, jonka jäsenvaltiot kohtaavat väestönsä ikääntyessä. Osoitan nämä kiitoksen sanat esittelijälle siksi, että hän on diagnosoinut taudin ja antanut sitä koskevan ennusteen.

Todellista vastustusta aiheuttaa kuitenkin ehdotettu hoito eli se, että jäsenvaltioiden alijäämää rajoitettaisiin ja niiden rahapolitiikkaa yhtenäistettäisiin. On ristiriitaista, että tällaista hoitoa ehdottaa Saksaa edustava parlamentin jäsen, sillä Saksa ei ole noudattanut alijäämälle asetettuja rajoja ja on kiristämässä verotusta, esimerkiksi arvonlisäveroa.

Esittelijän ehdottama hoito aiheuttaa kiistaa monin osin. Koska käytössäni oleva puheaika on rajallinen, mainitsen näistä vain kaksi, joita pidän tärkeimpinä. Ensinnäkin eläkkeiden rahoittamista koskeva ongelma voidaan ratkaista vain aktiivisella strategialla, jolla tuetaan yrityksiä, vähennetään byrokratiaa ja lisätään tuntuvasti infrastruktuuri-investointeja, luovutaan kalliista maataloustukipolitiikasta ja suunnataan enemmän rahaa tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä alueiden kehittämiseen.

Toiseksi yhtenäisellä budjetti- ja veropolitiikalla yritetään pukea jäsenvaltioiden talous pakkopaitaan, sivuuttaa maiden erityiset kehitystarpeet ja estää niitä näin poistamasta suuria kehityseroja.

Olemme näin ollen eri mieltä esittelijän päätelmistä. Euroopan unionin jäsenvaltiot tarvitsevat vapaampaa budjetti- ja veropolitiikkaa, sillä tämä on ainut tapa ratkaista köyhää yhteiskuntaa koskeva pulmatilanne.

  Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mietintö ja keskustelu osoittavat selvästi, että kasvu- ja vakaussopimus on ollut menestys. Se on menestys, koska julkisesta taloudesta ei olisi koskaan käyty tällaista julkista keskustelua sen paremmin jäsenvaltioissa kuin EU:ssakaan, ellei meillä olisi kasvu- ja vakaussopimusta. Se on menestys, koska se tuo selvyyttä ja varmuutta ja siinä määritellään kaikille yhteiset tavoitteet. Se on menestys, koska siinä määritetään kansallista budjettipolitiikkaa säätelevä rakenne. Kasvu- ja vakaussopimus on EU:n tapa täydentää poliittisesti yhteistä valuuttaa, ja yhteinen valuutta on puolestaan tärkein ja paras tapamme vastata globalisaatioon.

Kasvu- ja vakaussopimuksen menestys näkyy myös kokonaisvelan ja uuden velan vuotuisen määrän prosentuaalisena vähentymisenä. Olemme vielä kaukana tavoitteesta, ja meillä on nyt tilaisuus nopeuttaa prosessia. Taloudessa puhaltaa myötätuuli, joka voi auttaa meitä poistamaan rakenteellisia puutteita, kiihdyttämään vapauttamista ja kohtaamaan rohkeasti väestörakenteen muuttumiseen liittyvien suuntausten mukanaan tuomat haasteet. Kun otamme velkaa hoitaaksemme velkojamme emmekä sijoita tulevaisuuteen, sälytämme kansakuntiemme nuorille raskaan taakan. Ottamalla velkaa hoitaaksemme velkojamme jätämme tulevat sukupolvet oman onnensa nojaan. Vuotuisten talousarvioiden on oltava ylijäämäisiä, jotta jokainen jäsenvaltio saa lyhennettyä julkista velkaansa ja lisätä tulevaa toimintavapauttaan. Antakoon tämä mietintö meille uutta voimaa näiden päämäärien tavoitteluun.

  Donata Gottardi (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on äärimmäisen tärkeää, että EU:n jäsenvaltioiden julkinen talous on kestävissä kantimissa Se ei ole itsessään mikään päämäärä vaan keino toteuttaa EU:n sosiaalista mallia, jossa tutkimus, investoinnit, innovointi ja kilpailukyky, sosiaalinen koheesio sekä kestävyys ympäristön ja energiankäytön näkökulmasta ovat keskeisessä asemassa.

Uutta tarkistettua kasvu- ja vakaussopimusta ei pidä nähdä EU:n talouspolitiikan koordinoinnin ainoana välineenä, vaan sitä on käytettävä yhdessä kasvun ja työllisyyden kokonaisvaltaisten suuntaviivojen kanssa sekä niin, että tavoitteeksi otetaan euroalueen politiikan ja talouden yhteensovittaminen.

Mitä enemmän hyväksymämme teksti synnyttää yhtenäisiä menettelyjä, yhteisiä muuttujia ja yhteistä keskustelua budjettiennusteista, sitä merkittävämpi siitä tulee. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisimme käyttää lähestymistapaa, joka perustuu puhtaasti kirjanpitoon. Meidän on toteutettava tiukkoja toimenpiteitä varmistaaksemme, että alijäämää pienennetään ja julkista velkaa lyhennetään, mutta tarvitsemme myös ennakoivia toimenpiteitä, joilla pyrimme kestävään taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen.

Myös minä haluan korostaa, että jäsenvaltioille suunnattu kehotus julistaa liiallinen alijäämä perustuslain vastaiseksi on hyvin kiistanalainen – erityisesti EU:n ja jäsenvaltioiden toissijaisuussuhteiden oikeudellisesta näkökulmasta.

Totean lopuksi katsovani, että meidän on tärkeää painottaa, missä tehtävässä haluamme toimia – eli että haluamme luoda perustan EU:n kestävälle julkisen talouden järjestelmälle, jonka tavoitteena on kasvu.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan osallistua EMU:n julkista taloutta vuonna 2006 koskevasta mietinnöstä käytävään keskusteluun esittämällä muutaman huomion.

Vaikka ensinnäkin on totta, että useimpien jäsenvaltioiden julkisen talouden tila kohentui huomattavasti vuonna 2006, epäilen suuresti, johtuiko tämä kasvu- ja vakaussopimuksen uudistamisesta, kuten komissio esittää. Katson itse sen johtuneen todennäköisemmin suotuisista suhdanteista.

Toiseksi en pidä yksittäisten jäsenvaltioiden julkisen talouden tilaa tyydyttävänä tästä edistyksestä huolimatta. Myönteisistä suhdanteista huolimatta vain kolmen euroalueeseen kuuluvan maan budjetti oli ylijäämäinen. Yli puolessa tämän alueen maista alijäämä ylittää 60 prosenttia niiden bruttokansantuotteesta.

Kolmanneksi haluan korostaa, että uusissa jäsenvaltioissa julkisen talouden tila on parempi kuin vanhoissa jäsenvaltioissa. Esimerkiksi 15 vanhasta jäsenvaltiosta euroalueeseen kuuluvissa maissa julkinen velka oli keskimäärin yli 63 prosenttia, kun taas 12 uudessa jäsenvaltiossa se jäi alle 60 prosentin.

Neljänneksi haluan todeta, että vaikka sopimusta on tarkistettu, komissio suosii edelleen suurimpia jäsenvaltioita. Näiden maiden kohdalla se katsoo edelleen suuria alijäämiä ja jopa julkista velkaa läpi sormien, kun taas pienempiin ja erityisesti uusimpiin jäsenvaltioihin se suhtautuu tiukasti.

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan komission jäsenen Almunian puolesta kiittää teitä tästä hyvin rakentavasta keskustelusta. Komission jäsen Almunia pahoittelee, ettei hän päässyt tänne tänään muiden välttämättömien työtehtäviensä vuoksi.

Kuten jäsenet ovat maininneet, talouskasvu on juuri nyt voimakasta EU:ssa ja euroalueella, ja jäsenvaltioilla on tilaisuus parantaa julkisen taloutensa tilaa ja valmistautua tuleviin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen. Tästä syystä komissio julkaisi lokakuussa 2006 kertomuksensa julkisen talouden kestävyydestä pitkällä aikavälillä ja korostaa, kuinka tärkeää on puuttua kestävyyttä koskevaan haasteeseen väestön ikääntymiseen liittyvien menojen osalta.

Komission mielestä ajatus siitä, että koko EU:ssa asetettaisiin budjettimenettelyille yhteiset aikataulut, on mielenkiintoinen. Asiaan on kuitenkin suhtauduttava varovasti, sillä se edellyttää jäsenvaltioiden kannatusta. Lisäksi sen käytännön toteutukseen liittyisi ongelmia. Tämän todettuani haluan kertoa, että Ecofinin epävirallisessa tapaamisessa käsiteltiin viime perjantaina keskipitkän aikavälin vakaustavoitteiden tarkistamista, ennen kuin jäsenvaltiot alkavat laatia kansallisia talousarvioitaan. Tämä on tärkeä askel kohti johdonmukaisempaa ja paremmin koordinoitua tapaa laatia kansalliset talousarviot.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys tästä kohdasta toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – (EN) Joidenkin uusien jäsenvaltioiden paheneva alijäämä edellyttää määrätietoisia ja jatkuvia toimia, joilla toteutetaan kestävä, julkisen talouden vakauttamiseen tähtäävä strategia mukautettujen lähentymisohjelmien muodossa. Kasvu- ja vakaussopimuksen mielivaltainen täytäntöönpano kuitenkin todennäköisesti heikentää kannusteita toteuttaa näissä jäsenvaltioissa julkisen talouden korjaustoimia. Siksi tämä mietintö julkisesta taloudesta EMU:ssa vuonna 2006 merkitsee tilaisuutta ottaa käsiteltäväksi huolenaiheita, jotka koskevat liiallisten alijäämien hoitamiseen sovellettavaa liian jäykkää lähestymistapaa. Jotta voidaan välttää se, että jäsenvaltiot, joiden on vaikeaa saada talouttaan tasapainoon, rikkovat säännöllisesti kasvu- ja vakaussopimusta, sopimuksen pitäisi kannustaa jatkossakin jäsenvaltioita julkisen talouden korjaustoimiin ja tarkistetun sopimuksen täytäntöönpanossa pitäisi välttää liiallista mielivaltaisuutta.

Budjettikuri on tietenkin keskeinen osa kehitystä, jossa uusien jäsenvaltioiden tulotasoa nostetaan kohti EU:n 15 vanhan jäsenvaltion tulotasoa. Täytäntöönpanon avoimuutta on kuitenkin lisättävä välttämällä jäykkiä ja mielivaltaisia menettelyjä, ja tietojen vertailtavuutta ja luotettavuutta on lisättävä. Näin ensinnäkin helpotetaan yhteisen valuutan käyttöönottoa uusissa jäsenvaltioissa ja toiseksi parannetaan kasvun ja kilpailukyvyn aitoon lisäämiseen liittyviä näkymiä näissä maissa.

21. Työntekijöille tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskevan eurooppalaisen lainsäädännön lujittaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma työntekijöille tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskevan eurooppalaisen lainsäädännön lujittamisesta.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, työntekijöiden pitäminen ajan tasalla ja heidän kuulemisensa on merkittävä osa sitä, kuinka EU:n sosiaalisella mallilla vastataan globalisaation, taloudellisen kilpailun ja teknologisen muutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Tähän vastaukseen kuuluvat myös muutoksen hallinta ja ennakointi sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu.

Minun ei tarvinne muistuttaa parlamentille, kuinka tärkeinä komissio pitää eurooppalaisia yritysneuvostoja. Voimme vähentää niiden avulla epätasapainoa, joka aiheutuu riittämättömästä edustuksesta eli siitä, että yhä useammat päätökset tehdään ylikansallisesti, kun taas työtekijöille tiedottamista ja ongelmien ratkaisemista koskeva lainsäädäntö pannaan täytäntöön etupäässä kansallisesti.

Yritysneuvostot tarjoavat tukea kunkin maan työmarkkinaosapuolille ja auttavat ymmärtämään yritysten yleisiä strategisia ongelmia ja löytämään ratkaisuja. Mikä tärkeintä, ne mahdollistavat muutosten ennakoinnin ja hallinnan. Globalisaation aikakaudella EU:n on puututtava moniin taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että paitsi työntekijät myös muut kansalaiset pelkäävät yritysten uudelleenjärjestelyjä. Tiedämme myös, että tähän ilmiöön voidaan puuttua vain yhdellä mahdollisella tavalla: määrätietoisella, ennakoivalla ja dynaamisella toiminnalla. EU:n on autettava valmistautumaan uudelleenjärjestelyistä johtuviin muutoksiin ja osallistuttava niiden hallintaan vastuullisella tavalla – esimerkiksi käyttämällä rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, tai käymällä poliittista vuoropuhelua komission perustamilla rakenneuudistusfoorumeilla – sekä tehostettava työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan yhteisön sääntelykehyksen täytäntöönpanoa.

Volkswagenin autotehtaiden viimeaikainen tilanne osoitti erityisesti, että työntekijät on pidettävä ajan tasalla ja heitä on kuultava päätöksentekoprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta he voivat valmistautua uudelleenjärjestelyyn ja jotta se voidaan toteuttaa ottaen kaikkien edut huomioon. Eurooppalaisten yritysneuvostojen täytyy kyetä hoitamaan tämä ylikansallisen toimintansa ohessa. Kuinka tämä tavoite sitten saavutetaan? Ennen kaikkea on tärkeää varmistaa, että työntekijöille ilmoittamista ja heidän kuulemistaan koskevaa yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan. Korostan kuitenkin, että yhteisön lainsäädännön noudattamisen varmistaminen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä.

Myös eurooppalaisia työneuvostoja koskevan direktiivin tarkistamisesta pitäisi esittää kysymyksiä. Olen varsin tietoinen siitä, kuinka arkaluonteinen tämä aihe on. Kuten tiedätte, komissio alkoi tarkistaa eurooppalaisia työneuvostoja koskevaa direktiiviä vuonna 2004. Vuonna 2005 antamassaan tiedonannossa rakenneuudistuksista ja työllisyydestä komissio rohkaisi eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia käynnistämään neuvottelut tästä aiheesta. Työmarkkinaosapuolet ovat sisällyttäneet eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevien yhteisten tekstien tukemisen ja arvioinnin vuosien 2006–2008 työohjelmiinsa. Odotamme tämän työn tuloksia hyvin kiinnostuneina.

Tiedän, että työmarkkinaosapuolten lähestymistavat eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaan kysymykseen poikkeavat toisistaan. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioissa kaivataan entistä enemmän työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, ja monet ovat tietoisia siitä, että eurooppalaisten yritysneuvostojen työ jätetään usein huomiotta tai sitä aliarvioidaan. Keskeinen kysymys onkin se, parantaako EU:n oikeuskehyksen tarkistaminen tapaa, jolla ne toimivat, vai riittäisikö se, että työmarkkinaosapuolten keskuudessa lisättäisiin tiedonvaihtoa hyviksi todetuista lähestymistavoista. Pidämme kaikkia ehdotuksia oikeuskehyksen kehittämisestä myönteisinä. Tästä kehittämisestä näyttää olevan hyötyä siinä mielessä, että sen avulla yhtenäistetään ja tehostetaan tiedottamis- ja kuulemisprosessia, lisätään oikeusvarmuutta tapauksissa, joissa yritysten koko muuttuu merkittävästi, sekä selvennetään eurooppalaisen ja kansallisen tiedottamis- ja kuulemisprosessin laajuutta ja tarkoitusta.

On selvää, että komission aloitteessa otetaan huomioon työmarkkinaosapuolten käynnistämät toimet, joilla pyritään tukemaan hyviksi todettujen toimintamallien käyttöä. Siinä otetaan myös huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean vaatimukset. Komissio kannattaa kumppanuuteen perustuvien ratkaisujen etsimistä sekä taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien näkökohtien yhdistämistä. Komissio on antanut tukensa tälle lähestymistavalle vuonna 2005 antamassaan tiedonannossa rakenneuudistuksista ja työllisyydestä sekä vuonna 2006 antamassaan tiedonannossa yritysten yhteiskuntavastuusta. Komissio odottaa kiinnostuneena parlamentin päätöslauselmaa tästä aiheesta, ja se vaikuttaa suuresti komission seuraaviin toimenpiteisiin. Komissio on valmis keskustelemaan parlamentin kanssa työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemistaan. Kiitos.

  Gabriele Stauner, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää erityisesti komission jäsentä Špidlaa hänen huomioistaan, jotka koskivat työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan. Tiedämme kaikki, kuinka tärkeää on, että työntekijöillä on oikeus osallistua: se on hyvien työmarkkinasuhteiden perusta sekä työntekijöitä tyydyttävä ja motivoiva tekijä. Juuri siksi nämä oikeudet ovat myös yritysten ja työnantajien etu – itse asiassa ne ovat nimenomaan niiden etu.

Me voimme olla EU:ssa ylpeitä työntekijöiden osallistumiseen liittyvistä perinteistämme. Nämä oikeudet ovat yksi taloutemme keskeisistä menestystekijöistä. Kuulemisoikeudet vaihtelevat EU:n eri jäsenvaltioissa: esimerkiksi omassa kotimaassani työntekijöiden osallistuminen ulottuu oikeuteen tehdä yrityksen johtamiseen liittyviä yhteispäätöksiä. Eroista huolimatta oikeus saada tietoa ja tulla kuuluksi ovat kiistaton osa niin sanottua EU:n sosiaalista mallia.

Vuonna 1994 hyväksytyn, eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin on tunnustettu olevan tätä alaa koskevan yhteisön lainsäädännön huipentuma.

Direktiiviä pidetään yksimielisesti arvokkaana: yksi osoitus sen tarpeellisuudesta oli se, että jotkin monessa maassa toimivat yhtiöt olivat perustaneet yritysneuvostoja vapaaehtoisesti jo ennen direktiivin voimaantuloa.

Mielestäni nyt, vuonna 2007, on tullut aika tarkistaa direktiiviä. Vuoden 1994 direktiivissä itse asiassa asetettiin tarkistusajankohdaksi vuosi 1999. Direktiivin täytäntöönpanon jälkeen muutoksia on tapahtunut paljon. Yhtiöiden taloudelliset rakenteet ovat muuttuneet, ja globalisaatio on jatkanut kulkuaan. Samalla myös työntekijöiden ja heitä edustavien tahojen odotukset ovat kasvaneet.

EU:n kansalaisten edustajina osallistumme ilolla työhön, jossa sääntöjä muutetaan sellaisiksi, että ne vastaavat yritysmaailmassa ja työelämässä tapahtuneita muutoksia. Tiedämmehän kaikki, että tulevaisuudessa menestyvät ne työnantajat, jotka toimivat vastuullisesti ja ottavat työntekijöidensä oikeudet ja hyvinvoinnin asianmukaisesti huomioon, samalla kun asioista hyvin perillä olevat työntekijät osallistuvat yritysten päätöksentekoprosesseihin, tekevät parhaansa ja sitoutuvat yhtiön menestykseen.

  Stephen Hughes, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Airbus, Alcatel, Lucent ja Delphi Systems ovat viimeisimpiä esimerkkejä loputtomista suurista rakenneuudistuksista, jotka ovat saaneet työntekijöiden edustajat kääntymään meidän puoleemme ja valittamaan siitä, kuinka tiedottamista ja kuulemista koskevaa EU:n lainsäädäntöä rikotaan. Tämä koskee paitsi työneuvostoista annettua direktiiviä myös muita säädöksiä: 1970-luvulla joukkoirtisanomisista ja siirroista annettuja direktiivejä sekä direktiiviä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista.

Meillä on melkoinen määrä tiedottamista ja kuulemista koskevia lakeja, mutta niiden väliset epäjohdonmukaisuudet ja ristiriidat sekä niiden porsaanreiät johtavat siihen, ettei niitä usein noudateta lainkaan. Usein käy niin, etteivät yhtiöt yritä lainkaan järjestää hyvissä ajoin mielekkäitä tiedottamis- tai kuulemisprosesseja, joilla yritettäisiin välttää työpaikkojen vähentämistä tai pyrittäisiin siihen, että niitä vähennettäisiin mahdollisimman vähän.

EU:n lainsäädäntöön tarvitaankin kiireesti käsitteiden "tiedottaminen" ja "kuuleminen" selvä määritelmä. Meillä on erilaiset määritelmät useissa eri direktiiveissä. Yritysneuvostoista annetussa direktiivissä ei määritellä kumpaakaan käsitettä selvästi, ja eurooppayhtiöistä ja yleisestä toimintakehyksestä myöhemmin annetuissa direktiiveissä ne määritellään eri tavoin. Tämä mahdollistaa väärinkäytökset ja lain kiertämisen. On siis silmiinpistävän selvää, että yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä on vihdoin tarkistettava – sitä piti tarkistaa jo kahdeksan vuotta sitten.

Puutteet ja porsaanreiät ovat yleisessä tiedossa: työntekijöille ei anneta tietoja eikä heitä kuulla ajoissa, ammattiliittojen roolia ei tunnusteta asianmukaisesti, asiantuntija-apua ei ole saatavilla, seuraamukset ovat riittämättömiä, salassapitosääntöjä käytetään väärin tietojen pimittämiseksi ja niin edelleen. Näihin puutteisiin on nyt puututtava, jotta työntekijät saavat käyttöönsä tarvitsemansa tehokkaat välineet.

Tiedän joidenkin olevan sitä mieltä, ettei direktiiviä pitäisi tarkistaa, koska se voi johtaa heikompaan, ei vahvempaan välineeseen. Ryhmäni katsoo, että lainsäädännön kiertäminen ja väärinkäyttö on nyt saanut sellaiset mittasuhteet, ettei meillä ole mitään hävittävää, jos vaadimme direktiivin tarkistamista. Kehotan komissiota viemään asiaa kiireesti eteenpäin.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Samalla kun kotimaassani Portugalissa vietetään huhtikuun vallankumouksen 33. vuosipäivää, minulla on erityinen ilo osallistua täysistunnossa keskusteluun työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevan lainsäädännön lujittamisesta.

Kuten kaikki tiedämme, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan sekä eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevissa direktiiveissä säädetään, että työntekijöille on tiedotettava yhtiön talouden ja sosiaalisten näkökohtien kehittymisestä sekä päätöksistä, jotka muuttavat huomattavalla tavalla työn organisointia ja työsopimuksia. Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei tämä vielä riitä eikä näin kyetä puuttumaan yhtiöiden rakenneuudistuksia ja tuotannonsiirtoja koskeviin, yhä vakavampiin ongelmiin, joilla on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Eri yhtiöiden työntekijät ilmoittavat edelleen tällaisista ongelmista. Ne koskevat huipputeknologian alaa, josta esimerkkeinä voidaan mainita Alcatel-Lucent, Delphi ja Yasak, kenkäteollisuutta, esimerkiksi Rodhea, autoteollisuutta ja tekstiilialaa. Yhteisön lainsäädännössä on mentävä siksi paljon pidemmälle.

Työntekijäjärjestöt on pidettävä täysin ajan tasalla, ja niiden on voitava toimia keskeisessä asemassa koko prosessissa ja eurooppalaisissa yritysneuvostoissa. Niille täytyy myös antaa veto-oikeus.

Emme saa antaa joustoturvattomuuden, irtisanomisten ja työntekijöiden vuosien saatossa hankkimien oikeuksien polkemisen yleistyä.

Arvoisa komission jäsen, toivon, että kykenette vastaamaan kysymyksiin, joita teille esitetään.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Figueiredo, mikäli tarkoitatte neilikkavallankumouksen juhlistamista, olen varma, että hän vastaa teille.

  Ieke van den Burg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, yritän esittää sanottavani minuutissa. Asiani koskee pääasiassa rahamarkkinoita ja sitä, mitä yksityisten sijoitusrahastojen alalla tapahtuu parhaillaan, kun niiden vaikutukset yhtiöiden toimintaan kasvavat osakkeenomistajien oikeuksien välityksellä. Mielestäni on hyvin ikävää, ettei nykyinen komissio ole antanut ehdotuksia, jotka koskisivat työntekijöiden oikeuksia erityisesti suurissa monikansallisissa yhtiöissä, kun taas osakkeenomistajien oikeuksien eteen tehdään kaikki mahdollinen. Hyväksyimme tästä samasta aiheesta mietinnön viime vuoden helmikuussa. Sen eteen, että osakkeenomistajat saisivat lisää vaikutusvaltaa yhtiöissä, tehdään paljon – ja osakkeenomistajathan voivat lisätä vaikutusvaltaansa puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta – kun taas työllisyyteen ja työn laatuun kohdistuviin vaikutuksiin tai työntekijöiden oikeuksiin ei kiinnitetä huomiota. Tässä vallitsee selvästikin suuri epätasapaino. Katson, että tälle alalle pitäisi palauttaa tasapaino mahdollisimman pian ja että meidän kannattaisi kenties tarkistaa viidettä yhtiöoikeusdirektiiviä ja varmistaa, että yhtiöitä valvottaessa osakkeenomistajien ja työntekijöiden edut olisivat paremmin tasapainossa.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan unionin viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, ettei eurooppalaisten yritysneuvostojen yhteydessä tapahtuva tiedottaminen ja kuuleminen ole tyydyttävää. Olemme nyt siinä pisteessä, jossa eri maiden, kuten Ranskan ja Saksan, työntekijöitä edustavat eri elimet usutetaan yksi toisensa jälkeen toistensa kimppuun kuin pudotuspelissä, vaikkei kyse olekaan mistään kansainvälisestä urheilukilpailusta. Eurooppalaisten yritysneuvostojen komiteoissa ei yksinkertaisesti enää tapahdu kuulemista eikä tiedottamista. Tästä syystä tilannetta on muutettava. Korostan, että direktiiviä oli määrä tarkistaa ensimmäisen kerran jo vuonna 1999. Asia otettiin esiin uudelleen vuonna 2004, ja olemme nyt siinä vaiheessa, että tunnustamme tarkistamisen olevan tarpeen.

Olen hyvin iloinen siitä, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsen Stauner esitteli tämän asian meille, sillä eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin syntyessä juuri Saksan entinen liittokansleri Kohl oli ensimmäisenä ottamassa sitä vastaan. Tuolloin teollisuutemme tilanne oli kuitenkin vielä melko erilainen kuin nyt – muutoksia on tapahtunut paljon. Yhtiöt ovat pienentyneet, viestintämenetelmät ovat muuttuneet. Tällä alalla on paljon muutettavaa. Voin vain kehottaa meitä tarttumaan edessämme olevaan tilaisuuteen muuttaa direktiiviä. Saatetaan eurooppalaiset yritysneuvosto ajan tasalle! Saatetaan asetukset ajan tasalle ja todellisuutta vastaaviksi! Demokraattisen politiikan näkökulmasta on äärimmäisen tärkeää, että yhtiöiden eurooppalaiset yritysneuvostot toimivat, sillä elleivät ne toimi, konfliktin vaara on suuri, ja juuri se on estettävä.

Arvoisa komission jäsen, voin vain pyytää teitä käynnistämään nämä työt nopeasti ja tarpeen vaatiessa painostamaan neuvostoa, jotta näistä asioista tulisi totta.

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan direktiivin hyväksymisestä on kulunut 13 vuotta, ja meillä on vielä paljon tehtävää, jos haluamme, että tällä säädöksellä saavutetaan sille asetetut tavoitteet.

Viime kuukausien aikana monet yhtiöt ovat toteuttaneet suuria rakenneuudistushankkeita kuulemisia järjestämättä sekä tästä direktiivistä ja muista EU:n säädöksistä huolimatta, ilman että yhtäkään näistä yhtiöistä olisi rangaistu. Airbus on parhaillaan kriisissä, Alcatel ja Volkswagen olivat aikaisemmin kriisissä ja Peugeot käy kenties läpi kriisin tulevaisuudessa. Nämä kriisit ovat karuja esimerkkejä siitä, mitä EU:n sosiaalisesta vuoropuhelusta puuttuu.

Airbusin tapauksessa ammattiyhdistysten jäsenet ja työntekijät, joita olemme tavanneet parlamentissa tai omissa kotimaissamme, ovat valittaneet aivan oikeutetusti siitä, ettei heitä ole kuultu eikä heidän kanssaan ole tehty todellista yhteistyötä "Power 8" -rakenneuudistussuunnitelmaan liittyvissä asioissa. Vaikka tiedämmekin, että Airbusin nykyiset vaikeudet johtuvatkin pohjimmiltaan johdon tekemistä virheistä ja että yhtiön menestys on perustunut sen henkilökunnan osaamiseen, työntekijöille on ilmoitettu tästä suunnitelmasta viimeisenä, mutta se vaikuttaa juuri heihin ensimmäisenä – ja vieläpä kaikkein voimakkaimmin. Johtajilla ei puolestaan ole hätää, koska heillä on turvanaan miljoonien eurojen kultainen kädenpuristus. Emme voi enää suvaita tilannetta, jossa työntekijät saavat kuulla lehdistön kautta, että heidät aiotaan irtisanoa. Meidän on toimittava kiireesti, jos haluamme lisätä avoimuutta.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on jo monen vuoden ajan kehottanut tarkistamaan näitä tekstejä. Tavoitteenamme on ollut varmistaa, että työntekijöille annetaan aito mahdollisuus vaikuttaa omalla osallistumisellaan päätöksentekoprosessiin siten, että heille tiedotetaan asioista ja heitä kuullaan varhaisessa vaiheessa, säännöllisin väliajoin ja päätöksenteon kaikissa vaiheissa. Siispä työntekijöiden edustajien pitäisi istua yhtiöiden hallintoneuvostoissa. Tämä on ratkaisevan tärkeä osa sitä, että työntekijöille tiedotetaan strategisista päätöksistä, sekä näiden päätösten seurantaa. Juuri tällä tavoin voitaisiin myös varmistaa, että nämä rakenneuudistustoimenpiteet olisivat yrityksille todella välttämättömiä eivätkä johtuisi vain johdon virheistä tai välittömän voiton tavoittelusta.

Katsomme myös olevan ratkaisevan tärkeää varmistaa, että EU:ssa toimivat yhtiöt kantavat yhteiskunnallisen ja taloudellisen vastuunsa ja käyttävät hallintomenetelmää, joka on vastuullinen ja oikeudenmukainen kaikkia osapuolia – työntekijöitä, ammattiliittoja, paikallis- ja alueviranomaisia ja niiden toiminta-alueen yhteisöjä – kohtaan. Komission on sitouduttava siihen, että se suostuttelee yhtiöt toimimaan vastuullisesti, myös ottamaan huomioon niiden yhteiskuntavastuusta laaditun lainsäädännön.

Näyttää siltä, että globalisoituneessa maailmassa ja jatkuvasti muuttuvassa taloudessa tehtävämme on nyt – aivan kuten 13 vuotta sitten – varmistaa, että voimassa olevia direktiivejä sovelletaan täysin. Tämä tarkoittaa myös seuraamusten langettamista vastuuttomille yhtiöille ja ennen kaikkea sen varmistamista, että nykyisiä direktiivejä muutetaan niin, että niissä säädetään tarkemmin työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä yritysneuvostoista. Näin teemme selväksi, että olemme sitoutuneet voimakkaasti kehittämään EU:sta yhteiskunnallisesti vastuullisen.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Kiitän komission jäsentä hänen kauniista sanoistaan, vaikka halusimmekin saada lisää tarkempia tietoja yhtiöiden avoimuuden ja hyvän hallintotavan lisäämiseen tähtäävistä toimenpiteistä ja niille asetetusta aikataulusta.

Työntekijöiden osallistumista tarvitaan, jos haluamme säilyttää EU:n teollisuuden kilpailukyvyn ja laadun Airbusin ja muiden, vähemmän tunnettujen yhtiöiden edistyksellisissä hankkeissa. Osallistuminen on kuitenkin ratkaisevan tärkeää, jos EU:sta on tarkoitus kehittää toiveidemme kaltainen kilpailukykyinen talous. Tässä mielessä Delphi on kotimaassani kipeä haava.

Ei ole oikein, että nämä ongelmat liitetään ainoastaan globalisaation, sillä tarkkaan katsoessamme huomaamme, että sekä Airbusin että Boeingin tilauskirjat ovat täynnä, joten työntekijöitä pitäisi ennemminkin palkata lisää kuin irtisanoa niin EU:ssa kuin muuallakin.

Haluan kehottaa komissiota paitsi lisäämään työntekijöiden osallistumista myös harkitsemaan uusia toimenpiteitä johtajien toimien ja päätösten avoimuuden lisäämiseksi. Heidän sopimuksensa on suojattu panssarointiin rinnastettavalla tavalla, ja he saavat yletöntä palkkaa, mutta he eivät ole silti estäneet huolimattomuuksia, avoimuuden puutetta ja rikoksia, joiden varalle Euroopan yhteisöllä ei ole tällä hetkellä riittävän tehokasta välinettä.

Arvoisa komission jäsen, aikooko komissio ottaa käyttöön välineitä tämän vastuuttoman vallan rajoittamiseksi osana niin sanottua yritysten yhteiskuntavastuuta ja yritysten käytännesääntöjä, jotka eivät toistaiseksi ole velvoittavia? Voisiko komissio toteuttaa toimenpiteitä, joilla se velvoittaisi johtajat toimimaan avoimemmalla tavalla ennen kaikkea työntekijöiden mutta myös yhteiskunnan edun vuoksi? Jos aiomme puhua yhtiöiden hyvästä eurooppalaisesta hallinnosta, emme voi jatkossa enää tyytyä tähän tilanteeseen.

  Matthias Groote (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, näyttää siltä, että jotakin pahaa täytyy aina tapahtua, ennen kuin komissio antaa lausunnon niinkin tärkeästä aiheesta kuin työntekijöiden oikeuksien vahvistamisesta tiedottamisen ja kuulemisen alalla.

Airbusin Power 8 -rakenneuudistusohjelma ja siitä johtuva työpaikkojen menettämisen ja tehtaiden myymisen vaara on ravistellut Airbusin Euroopan työntekijöitä kunnolla. Keskustellessamme Varelin ja Nordenhamin alueiden yritysneuvostojen kanssa ja tavatessamme ammattiliittojen edustajia eri puolilta Eurooppaa Brysselissä hiljattain järjestetyssä tilaisuudessa työntekijät korostivat kerta toisensa jälkeen, ettei Airbusin työntekijöille ole annettu riittävästi tietoja eikä heitä ole kuultu asianmukaisesti. Tästä syystä eurooppalaisten yritysneuvostojen oikeuksien on ennen kaikkea vihdoin ja viimein toteuduttava, ja sen jälkeen niitä on laajennettava ja syvennettävä.

Emme voi puolustella millään tavalla sitä, ettei työntekijöille anneta kattavia tietoja eikä heitä kuulla, kun yrityksessä, jossa he työskentelevät, toteutetaan rakenneuudistus tai kun he ovat vaarassa menettää työpaikkansa. Tämä kestämätön tilanne voidaan korjata vain siten, että ryhdymme vihdoin ja viimein tarkistamaan eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevaa direktiiviä, mikä meidän olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten. En ole toistaiseksi kuullut, että yksikään yhtiö missään päin EU:ta olisi ajautunut vaikeuksiin sen yritysneuvoston takia. Sitä vastoin kuulemalla työntekijöitä ja antamalla heille tietoja varhaisessa vaiheessa Euroopassa olisi itse asiassa voitu varmasti säästää useita yhtiöitä ja työpaikkoja ja korjata johdon tekemiä virheitä.

Kolmentoista vuoden jälkeen meidän on aika vahvistaa tätä säädöstä kunnolla varmistaaksemme yhteiskunnallisen rauhan EU:ssa.

  Alejandro Cercas (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, totta se on, siitä on jo kolmetoista vuotta. Lukiessani tekstejä mieleeni muistuu, kuinka meidän oli tarkoitus sisällyttää työmarkkinavuoropuhelu primaarilainsäädäntöömme EU:n sosiaalisen mallin erityispiirteenä. Tämä direktiivi laadittiin sitä varten.

Jo kolmetoista vuotta sitten tuotiin esiin, että sisämarkkinoilla on valtioiden välinen ulottuvuus ja että se saattaa johtaa ongelmiin monikansallisten yhtiöiden työntekijöiden keskuudessa, koska yhtiöiden on tehtävä päätöksiä niin, että ne kuulevat kaikkia ketään sivuuttamatta, tai niin, etteivät ne kuule ketään. Sen perusteella, mitä olemme nähneet Delphin, Renaultin ja Airbusin kohdalla, tiedämme nyt paremmin, että näitä mekanismeja on parannettava.

Arvoisa komission jäsen, on olemassa vaara, että työntekijät alkavat ajatella, ettei Euroopan unioni ole legitiimi, havaitessaan samanaikaisesti kaksi hyvin vaarallista asiaa. Ensinnäkin he huomaavat, ettei meillä ole käytettävissämme välineitä, ja toiseksi he kuulevat samalla meidän sanovan, että pidämme heidän puoliaan ja ettemme aio hylätä heitä globalisaation ja rakenneuudistusten edessä.

Vaikka direktiivin muuttaminen ei siis vielä riitä, se on silti tarpeen, koska direktiivi on väline, jolla ei joko puututa tai jolla ei kyetä puuttumaan äärimmäisen vakaviin ongelmiin, joita havaitsemme jokapäiväisessä elämässä ja jotka saavat monet EU:n kansalaiset kääntymään toinen toisiaan ja Brysseliä vastaan.

Arvoisa komission jäsen, tämä on kiireellistä. Meidän on päästävä asiassa eteenpäin. Tuemme teitä täysin, jos puututte tähän vaikeaan ja riskialttiiseen tilanteeseen.

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, epävarmuus on aina huono asia, etenkin kun kyse on työpaikkojen tulevaisuudesta. Tuhansien Airbusin työntekijöiden yllä on häilynyt tammikuusta lähtien työttömyyden uhka kuin Damokleen miekka. Tämä tilanne on kestämätön. Ei ihmisiä voi kohdella näin. Power 8 -ohjelmaa odoteltaessa omassa vaalipiirissäni oli ensin puhetta 1 200 työpaikan menettämisestä, sitten 700 työpaikasta, sen jälkeen ainoastaan tilapäistyöntekijöiden työpaikoista – ja nyt saamme kuulla, että Airbus haluaa aloittaa rekrytoinnin uudelleen! Kaikki tämä pyörryttää väkisinkin.

Kuten kaikki tiedämme, EADS:n ylimmän johdon lähestymistapa ei ole enää mikään yksittäistapaus. Olemme kuulleet tämän tänään jo monta kertaa. Se, että jotakin tällaista pääsee tapahtumaan eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevasta direktiivistä huolimatta, on yksinkertaisesti pöyristyttävää. Onkin silmiinpistävää, että toimia tarvitaan. Tästä syystä meidän toteutettava kiireesti erityistoimia muistuttaaksemme työnantajille tehokkaammin heidän velvollisuuksistaan tiedottamisen ja kuulemisen suhteen. Meidän on varmistettava ennen kaikkea, että direktiivin rikkomisesta aiheutuvat seuraamukset pannaan täsmällisesti täytäntöön kaikkialla EU:ssa ja että työntekijät ja heidän edustajansa ovat edustettuina hallintoneuvostoissa.

Arvoisa komission jäsen, odotan todella, että komissio ryhtyy vihdoin ja viimein työhön saattaakseen tämän direktiivin ajan tasalle, sillä kuten kaikki tiedämme, EU:n kilpailukyky ja tuottavuus perustuvat hyviin ja turvallisiin työpaikkoihin ja ovat niistä riippuvaisia.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olette ensinnäkin maininneet useita tapauksia, joissa direktiiviä työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan ei ole sovellettu asianmukaisesti. Näin on todellakin tapahtunut. Komissio on ryhtynyt kaikissa tapauksissa toimiin, ja joissakin tapauksissa tilanne on selvästi parantunut.

Haluan kuitenkin korostaa, ettei direktiivi ole aivan niin huono kuin joissakin puheenvuoroissa annettiin ymmärtää. Jäsenvaltiot päättävät viime kädessä itse, kuinka ne soveltavat sitä. Haluan huomauttaa, että viime aikoina Ranskassa ja Belgiassa monet yhtiöt ovat joutuneet oikeuteen siksi, etteivät ne ole noudattaneet direktiiviä. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi British Airwaysin tapauksessa, rakenneuudistusprosessi on keskeytetty siksi aikaa, kunnes laki työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan on pantu kokonaan täytäntöön. Suhteellisen tehokas lähestymistapa on näin ollen mahdollinen, ja katson, että tämä meidän on syytä pitää mielessämme.

Toinen esiin ottamanne kysymys koski direktiivin tulevaa muuttamista. Haluan korostaa, että komissio on alkanut tarkistaa tätä direktiiviä ja että tavoitteenamme on saada aikaan ratkaisu, jonka pohjalta käydään vakaata ja tehokasta työmarkkinavuoropuhelua, kuullaan työntekijöitä ja taataan heille oikeus tulla kuulluiksi ja saada tietoa. Tämä on komission tavoite, ja olen varma, että saavutamme sen tällä vaalikaudella.

  Puhemies. – Kiitos, arvoisa komission jäsen.

Keskustelu on päättynyt.

Keskustelun päätteeksi jätetyistä päätöslauselmaesityksistä⁽¹⁾ äänestetään seuraavan istuntojakson aikana Brysselissä tiistaina 10. toukokuuta.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. – (EN) Tämän lausunnon ja ensi kuun päätöslauselman lähtökohtana on Airbusin hirvittävä tilanne Euroopassa. Huonon hallinnon, epäoikeudenmukaisen kilpailun ja huonon arviointikyvyn yhdistelmä uhkaa EU:n elinvoimaisimman teollisuudenalan eloonjäämistä. On käsittämätöntä, että Yhdysvaltojen ja Boeingin pitäisi hallita kokonaan keskikokoisten ja suurten lentokoneiden maailmanmarkkinoita. Boeingin siviilikoneiden myyntiä ja tutkimus- ja kehitystoimintaa tuetaan armeijan kanssa tehdyin sopimuksin ja armeijan tutkimus- ja kehitystoiminnalla. Siksi onkin surullista, ettei EU:lla ole yhteistä puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Keskeisin ongelma asiassa on kuitenkin se, että vaikka EU ja jäsenvaltiot myönsivät Airbusille jättiläismäisiä lainoja, yhtiötä johdettiin kuin viime vuosisadan vaihteen aikaista kulmakauppaa kuulematta työntekijöitä juuri lainkaan. Työntekijät kuuluvat minkä tahansa teollisuusyrityksen tärkeimpiin resursseihin: heillä on tietoa ja kokemusta alalta. On hyvin mahdollista, että jos johto olisi keskittynyt tähän, se olisi voinut välttää osan pahimmista virheistään. Nyt työpaikkojen menettämisen vaara uhkaa ainakin 10 000:tta perhettä.

Jos tämä EU:n teollisuuden eturiviin kuuluva yhtiö kiinnittää näin vähän huomiota tärkeimpään valttiinsa eli työntekijöihinsä, komission on todellakin aika vahvistaa ja lujittaa lainsäädäntöä, joka ei selvästikään ole vielä riittävän voimakasta.

(1) Ks. pöytäkirja.

22. Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamista koskevien direktiivien käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistaminen ja järkeistäminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana jäsen Figueiredon laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö (A6-0059/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi neuvoston direktiivin 89/391/ETY ja sen erityisdirektiivien sekä neuvoston direktiivien 83/477/ETY, 91/383/ETY, 92/29/ETY ja 94/33/EY muuttamisesta käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistamiseksi ja järkeistämiseksi (KOM(2006)0390 – C6-0242/2006 – 2006/0127(COD)).

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Figueiredo, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aluksi parlamenttia ja neuvostoa siitä, että ne ovat pyrkineet pikaiseen sopimukseen tästä ehdotuksesta. Pidän myös jäsen Figueiredon mietintöä myönteisenä, koska sillä polkaistiin käytiin neuvoston johtama rakentava vuoropuhelu, jolla rakennettiin pohja direktiiviehdotuksen hyväksymiselle ensimmäisessä käsittelyssä.

Komission direktiiviehdotus on osa oikeudellisen ympäristön yksinkertaistamiseen tähtäävää prosessia. Tällä ehdotuksella pyritään yksinkertaistamaan ja järkeistämään jäsenvaltioiden ja komission vastuualueita työterveys- ja työturvallisuusdirektiivien täytäntöönpanoa koskevan raportoinnin suhteen luopumatta suojelun periaatteesta. Tämä on perustavanlaatuinen edellytys. Uudessa tekstissä yhdenmukaistetaan kerran viidessä vuodessa julkaistaville kansallisille kertomuksille asetetut aikataulut ja laajennetaan tätä velvoitetta kaikkiin voimassa oleviin direktiiveihin. Suunnitelmana on laatia vain yksi kertomus, joka sisältää yleisen osion, jossa käsitellään puitedirektiivin yleisiä periaatteita ja jota täydennetään erityisillä kappaleilla yksittäisiin direktiiveihin liittyvistä näkökohdista. Näin käytännön täytäntöönpanosta on mahdollista muodostaa yleiskatsaus.

Yksinkertaistusta sovelletaan kansallisiin elimiin, jotka laativat vain yhden kertomuksen joka viides vuosi, komissioon, joka laatii kustakin jäsenvaltiosta vain yhden kansallisen kertomuksen nykyisten 500 kertomuksen sijasta, sekä työmarkkinaosapuoliin, jotka laativat myös yhden kertomuksen joka viides vuosi. Komissio tekee tiivistä yhteistyötä työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavan komitean kanssa ja perustaa elimen, jonka vastuulla on auttaa jäsenvaltioita laatimaan johdonmukaiset kertomukset. Komissio on valmis hyväksymään tarkistukset, joista olette äänestäneet. Annan tukeni kolmen osapuolen väliselle, työterveyden ja työturvallisuuden neuvoa-antavalle komitealle sen tehtävässä, johon kuuluu kertomusten rakenteen ja sisällön määrittely sekä jäsenvaltioiden ja komission kertomusten laatimiseen sovellettavien määräaikojen asettaminen. Kiitos.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), esittelijä. (PT) Yhteisössä keskusteltiin ensimmäistä kertaa työntekijöiden terveyteen ja työoloihin sekä työpaikan terveys-, puhtaus- ja turvallisuuspalvelujen järjestämiseen liittyvistä kysymyksistä ja ammattitautien luettelosta vuonna 1989, kun puitedirektiivi 89/391/ETY julkaistiin.

Sen jälkeen on hyväksytty muita direktiivejä, jotka koskevat työterveyttä, työterveyspalvelujen järjestämistä, työoloja, nuoria työntekijöitä, tilapäistyöntekijöitä ja alusten miehistöä ja joilla on pantu Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten määräykset täytäntöön.

Melkein kaikissa näissä ja muissa direktiiveissä säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus käytännön täytäntöönpanosta ja työmarkkinaosapuolten näkökannoista. Totuus on, ettei osa jäsenvaltioista ole tehnyt niin.

Toivotaan, että edessämme olevan ehdotuksen myötä kyseisten direktiivien tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja työoloihin kiinnitetään enemmän huomiota. Ehdotuksella pyritään vähentämään miljoonia vuosittain sattuvia työtapaturmia sekä tuhansia kuolemia ja vammoja, jotka johtavat pysyvään työkyvyttömyyteen eri puolilla EU:ta.

Kuten olen todennut, monissa eri direktiiveissä säädetään jäsenvaltioiden täytäntöönpanokertomusten laatimisesta, mutta niiden antamiselle on asetettu erilaiset määräajat: jotkin kertomukset on toimitettava joka neljäs vuosi, toiset joka viides vuosi ja osa ilman erityisiä määräaikoja.

Kuten komission jäsen juuri kertoi, nyt komissio ehdottaa yhden kertomuksen laatimista joka viides vuosi. Jotta ehdotus kertomuksen antamisesta kerran viidessä vuodessa täyttäisi työterveyden ja -turvallisuuden turvaamiseen liittyvät tarpeet, yhdenkään direktiivin erityisiä näkökohtia ei saa millään tavalla vesittää tai vähätellä, ja tällä mietinnöllä pyritään juuri tähän.

Olemme esittäneet tämän mukaisesti useita ehdotuksia, joista haluan korostaa niitä, jotka liittyvät itse kertomuksen rakenteeseen. Kertomuksen pitäisi sisältää erityinen kyselylomake.

Näin ollen kertomuksessa pitäisi olla yleinen osa, jossa käsiteltäisiin kaikkiin direktiiveihin sovellettavia yleisiä periaatteita ja näkökohtia, sekä omat kappaleensa kunkin direktiivin yksittäisten erityispiirteiden täytäntöönpanosta, myös erityisiä indikaattoreita, kun sellaisia on käytettävissä.

Viiden vuoden välein annettavassa kertomuksessa arvioidaan eri direktiivejä käytännössä ja annetaan tarvittaessa sukupuolikohtaisia tietoja naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, jos tällaisia tietoja on saatavilla. Se sisältää myös olennaisia tietoja jäsenvaltioiden toteuttamista ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, jotta voidaan arvioida tarkoituksenmukaisella tavalla sitä, kuinka lainsäädäntö toimii käytännössä.

Katsomme vakaasti, että tarvitsemme politiikkaa, jolla parannetaan aidosti eri jäsenvaltioiden käytäntöjä. Komission on myös toimitettava kiireesti tarkempi kertomus työntekijöiden työturvallisuuden ja -terveyden eri osa-alueiden nykytilasta jäsenvaltioissa.

Lopuksi haluan korostaa, että eri poliittisiin ryhmiin kuuluvat Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan jäsenet tekivät tiivistä yhteistyötä toimeenpanevan komitean ja neuvoston kanssa. Tämän yhteistyön ansiosta pääsemme varmastikin sopimukseen ensimmäisessä käsittelyssä. Kiitän teitä kaikkia tekemästänne työstä.

  Mihael Brejc, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SL) Haluan ennen kaikkea kertoa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta, että olemme tyytyväisiä tähän mietintöön, koska se on yksi ensimmäisistä askeleista kohti erilaisista hallinnollisista tehtävistä jäsenvaltioille aiheutuvan taakan huomattavaa keventämistä. Samalla tällä direktiivillä yksinkertaistetaan ja selvennetään komission työtä. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmä on havainnut ilokseen, että esittelijän kanssa tehty sopimus on toiminut ja että olemme onnistuneet turvaamaan näin laajan konsensuksen valiokunnassamme. Jos muistan oikein, hyväksyessämme tämän mietinnön vain yksi äänesti sitä vastaan.

Mietinnön sisällöstä totean, että siinä kerrotaan jälleen selvästi EU:n kansalaisille, että komissio, neuvosto ja parlamentti tekevät päätöksiä järkeistääkseen menettelyjä ja parantaakseen jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten välistä viestintää, jotta kaikki pääsisivät hyötymään tällaisesta toiminnasta.

Tällä direktiivillä ja yhdellä ainoalla kertomuksella ei vesitetä työterveys- ja työturvallisuusvaatimuksia millään tavalla. Ryhmäni katsoo tämän mietinnön eli direktiivin olevan merkittävä askel eteenpäin, mutta haluaisimme tietenkin nähdä myös komission muiden jäsenten toteuttavan samanlaisia aloitteita muilla aloilla. Mainitsen vain yhden esimerkin: Euroopan parlamentti on hyväksynyt terrorismin alalla noin 60 erilaista asiakirjaa, direktiiviä, asetusta jne. Asioista on melko vaikea päästä perille – esimerkkeinä voidaan mainita Schengenin sopimus, yhteismarkkinat ja koko joukko muita asioita. Tiivistäen sanoisin siis tämän mietinnön olevan hieno esimerkki siitä, kuinka voimme turvata poliittisten ryhmien laajan konsensuksen siitä, kuinka yhteisiä huolenaiheita säännellään tulevaisuudessa.

Haluan myös kiittää komission jäsentä Špidlaa hänen osallistumisestaan.

  Harald Ettl, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää jäsen Figueiredoa hänen tekemästään työstä. Hän on tehnyt tiivistä yhteistyötä varjoesittelijän kanssa ja laatinut työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan esittelijänä järkevän mietintöluonnoksen.

Komission ehdotuksella pyritään järjestelmällisyyteen ja työntekijöiden suojelua koskevien direktiivien yhtenäiseen malliin. Jäsenvaltioiden on toimitettava joka viides vuosi yksi ainut täytäntöönpanokertomus, jota olemme odottaneet jo melko kauan ja jossa niiden on raportoitava komissiolle kyseisten direktiivien soveltamisesta käytännössä. Tämän suunnitelman ansiosta kansalliset viranomaiset saavat varmastikin paremman yleiskuvan asiasta.

Työntekijöiden kattava ja tehokas suojelu on työntekijöiden terveyden turvaamisen ja säilyttämisen perusedellytys. Joka vuosi EU:n alueella tapahtuvissa työtapaturmissa kuolee 4 500 työntekijää ja loukkaantuu yli 4 miljoonaa työntekijää. Tällainen yhteenvetokertomus voi tarjota meille tärkeitä tietoja siitä, millaisia ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä meidän on toteutettava, ja auttaa parantamaan työntekijöiden suojelun laatua EU:ssa.

  Leopold Józef Rutowicz , UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, mietintö kertomusten yksinkertaistamisesta ja järkeistämisestä sekä direktiivien käytännön täytäntöönpanosta on äärimmäisen tärkeä työllisyyspolitiikan kannalta. Työllisyyden sisämarkkinoiden kehittyminen edellyttää sitä, että valvomme jatkuvasti kansalaistemme terveyttä ja turvallisuutta EU:n jäsenvaltioissa.

Yksittäisten maiden erilaisia olosuhteita on valvottava jatkuvasti, jotta pystymme varmistamaan, että direktiivejä noudatetaan, ja niiden tarkoituksenmukaisuudesta, tehokkuudesta, avoimuudesta, kustannuksista ja vaikutuksista on laadittava viiden vuoden välein analyyseja. Nämä analyysit perustuvat selviin ja avoimiin ohjeisiin, ja niiden pitäisi parantaa omalta osaltaan oikeudellista tilannetta ja yhteistä terveys- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Lisäksi meidän on seurattava jatkuvasti terveyttä ja turvallisuutta koskevien direktiivien soveltamista sekä niiden vaikutuksia jäsenvaltioiden terveys- ja turvallisuusstrategioihin. Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto ja Euroopan työ- ja elinolojen kehittämissäätiö toimivat tältä osin tärkeässä tehtävässä.

Kiitän jäsen Figueiredoa hänen mietinnöstään.

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, työelämässä on syntynyt uusia ilmiöitä. Ne vaihtelevat sairaslomien määrän kasvuna ja loppuun palamisen yleistymisenä ilmenevien psykiatristen ongelmien kasvusta uusiin väkivallan muotoihin, kuten työpaikkakiusaamiseen.

Näyttää siltä, että työelämässä pidetään melkeinpä hyvänä sitä, että työntekijät ovat jatkuvasti paineen alaisina ja että heidän työtaakkaansa kasvatetaan ennakoimattomilla tehtävillä ja heille asetetaan tiukkoja määräaikoja. Ne, jotka sairastuvat työpaineiden horjutettua heidän terveyttään, joutuvat puolustamaan itseään haastatteluissa palattuaan työhön sairasloman jälkeen, ikään kuin sairastuminen olisi ollut työntekijän oma vika. On hyvin yleistä, että ikääntyneitä työntekijöitä painostetaan jäämään varhaiseläkkeelle, kun taas nuoret työntekijät leimataan tuottamattomiksi.

Työterveyden hallintaa koskevat, "Move Europe" -aloitteen kaltaiset hankkeet ovat tietenkin tervetulleita. Tällaisia terveyden edistämiseen tähtääviä ohjelmia järjestetään kuitenkin usein yhtiöissä, joiden toiminta on organisoitu siten, ettei sairastamista yksinkertaisesti sallita. Yritysten sisäiset paineet ja pelko työpaikan menettämisestä takaavat sen, että työntekijät pinnistelevät töihin silloinkin, kun heidän lääkärinsä kehottavat heitä jäämään kotiin. Lisäksi määräaikaisiin työsuhteisiin ja osa-aikatyöhön liittyy jatkuva pelko työn menettämisestä ja taloudellisia huolia. Ne puolestaan aiheuttavat psyykkisiä ongelmia. Sen lisäksi, että poissaolot ja työkyvyttömyys aiheuttavat suuria kustannuksia kyseisille yhtiöille, ne kuormittavat myös julkisen terveydenhuollon budjettia.

Tätä taustaa vasten meidän ei pitäisi yllättyä siitä, että syömishäiriöistä, ylipainosta ja mielenterveysongelmista kärsivien määrä kasvaa ja että syntyvyys vähenee. Niin kauan kuin työ tarkoittaa pysyvää stressiä ja lapset merkitsevät köyhyysloukkua, lasten määrän vähenemiseen ja väestön ikääntymiseen johtava väestörakenteen muutos jatkuu.

Siispä meidän on varmistettava, että työntekijät voivat olla varmoja työpaikoistaan. Perheen yhden elättäjän on voitava ruokkia koko perhe, ja naisten täytyy voida päättää hankkia lapsia, ilman että se merkitsee köyhtymistä. Sairaiden on annettava toipua. Saavuttamalla nämä tavoitteet ottaisimme varmasti suuren askeleen eteenpäin tiellä kohti Lissabonin tavoitteiden saavuttamista.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme saaneet käsityksen, että kaikkien edellä mainittujen direktiivien kohdalla valvontamme on ollut riittämätöntä, mikä on hankaloittanut niiden asianmukaista täytäntöönpanoa. Edes direktiivin nimenomainen säännös, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava kansallisista säädöksistään kertomukset, jotka sisältävät työmarkkinaosapuolten lausunnot, ei ole auttanut vielä ratkaisemaan ongelmaa. Arvoisa komission jäsen, kannatan tästä syystä ehdotustanne ja katson sen vastaavan EU:n muita poliittisia tavoitteita, erityisesti yritysten kilpailukyvyn lisäämiseen tähtäävän lainsäädäntökehyksen parantamista koskevaa tavoitetta.

Tähän ehdotukseen liittyy lisäarvoa, sillä sen ansiosta –kun joka viides vuosi laaditaan vain yksi kertomus –voidaan arvioida paremmin seurauksia ja yhteisön säädöksiä työterveyden ja -turvallisuuden sekä puhtauspalvelujen alalla. Meidän on vähennettävä kiireesti työtapaturmia ja torjuttava työperäisiä sairauksia, koska se on työntekijöiden, yritysten ja koko yhteiskunnan edun mukaista.

Kiitän esittelijää, koska hän on tehnyt yhteistyötä poliittisten ryhmien kanssa, päässyt yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa ja onnistunut lisäämään johdanto-osan kappaleisiin yhden tarkistukseni, joka koskee Bilbaossa toimivan Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston sekä Dublinissa toimivan Euroopan työ- ja elinolojen kehittämissäätiön työn hyödyntämistä niiden tulosten ohella, joita saadaan kansallisen työterveys- ja työturvallisuuspolitiikan arvioinnista.

On tärkeää, että Euroopan komissio ottaa huomioon näiden kahden edellä mainitun elimen tulokset laatiessaan jäsenvaltioille peruskyselylomakkeen, jolla korvataan erilaiset kertomukset. Keskeinen kysymys on, voidaanko määrää vähentämällä parantaa laatua. Toivomme todellakin niin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan jälleen kerran kiittää teitä työstä, jota olette tehneet tämän ehdotuksen parissa.

Olen varma, että äänestys tasoittaa tietä niin, että voimme päästä ehdotuksesta sopimukseen, jolla yksinkertaistetaan hallintomenettelyjä tuntuvasti, vähennetään tarpeettomia byrokraattisia esteitä ja ennen kaikkea tehostetaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevan direktiivin täytäntöönpanoa.

Haluaisin esittää vielä yhden huomion, sillä joissakin puheenvuoroissa käsiteltiin paitsi tätä direktiiviä myös yleisemmin työterveyttä ja -turvallisuutta. Se, että vuosittain tapahtuu 4 500 kuolemaan johtavaa onnettomuutta, tuntuu suhteellisen pieneltä määrältä suhteessa 250 miljoonaan työntekijään. Kyse on kuitenkin 4 500 ihmiselämästä. Tästä näkökulmasta luku on liian korkea, ja meidän tehtävämme onkin tehdä kaikkemme saadaksemme se laskemaan. Kiitos.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

23. ENSeuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

24. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.25.)