Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 26. huhtikuuta 2007 - Strasbourg

13. Zimbabwe (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission lausunnot Zimbabwesta.

  Günter Nooke, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, maaliskuun tapahtumat ovat dramaattisesti korostaneet sitä, että Zimbabwessa pitkään kytenyt kriisi on laajentunut. Rauhanomaisten mielenosoittajien ja oppositiopoliitikkojen brutaali kohtelu sekä länsimaisiin suurlähettiläisiin kohdistuneet uhkaukset ovat osoitus siitä, että hallitus on viimein pudottanut laillisuuden naamarin kasvoiltaan.

Presidentti Mugabe taistelee kaikin käytössään olevin keinoin pysyäkseen vallassa. Koska taloudellinen tilanne on heikko (muistettakoon, että työttömyysaste on 80 prosenttia ja inflaatioaste yli 1 700 prosenttia) ja sortotoimet ovat lisääntyneet, yleinen mielipide maassa on yhä enenevässä määrin avoimesti kääntynyt Mugabea vastaan. Vastustus ei enää myöskään rajoitu tavalliseen kansaan, vaan edes Mugaben oma puolue Zanu-PF ei enää ole täysin hänen takanaan. Hänen puoluekokouksessa joulukuussa 2006 esittämänsä ehdotus presidentinvaalien siirtämisestä kahdella vuodella, jotta ne olisivat samaan aikaan kuin parlamenttivaalit vuonna 2010, palautettiin valiokuntaan, jossa se hylättiin.

Tehtävässämme EU:n neuvoston puheenjohtajamaana olemme viime viikkojen aikana tehneet täysin selväksi, mitä mieltä olemme Zimbabwen tapahtumista. Kahdessa 12. ja 14. maaliskuuta antamassamme lausunnossa tuomitsimme Hararessa 11. maaliskuuta pidetyn rauhanomaisen rukoushetken (Prayers meeting) kriminalisoinnin ja vaadimme pidätettyjen ihmisten vapauttamista sekä oikeudellisen avun ja lääkärinavun myöntämistä.

Saksan Hararen-suurlähetystön 13. maaliskuuta 2007 EU-maiden puolesta antamassa tiedonannossa nimenomaan vaadittiin Zimbabwen hallitusta kunnioittamaan perustuslain periaatteita. Maassa toimivat EU-maiden suurlähettiläät toimivat keskenään läheisessä yhteistyössä ja ovat ilmoittaneet Zimbabwen hallitukselle olevansa valmiita koska tahansa huolehtimaan maan hallituksen pidättämistä sekä maan hallituksen toimien takia loukkaantuneista ihmisistä ja ovat myös valmiit tekemään sen henkilökohtaisesti.

EU:n neuvoston puheenjohtajana tuomitsemme 18. maaliskuuta 2007 antamassamme lausunnossa ankarasti pidätysten jatkumisen ja opposition jäsenten huonon kohtelun 17. ja 18. maaliskuuta sekä sen, että maan viranomaiset kielsivät maastapoistumisen kahdelta 11. maaliskuuta tapahtuneissa hyökkäyksissä vakavasti loukkaantuneelta naispuoliselta opposition edustajalta, jotka halusivat mennä lääkärin tutkimuksiin Etelä-Afrikkaan. Tämän jälkeen loukkaantuneet opposition jäsenet saivat lentää Etelä-Afrikkaan ja valtaosa pidätetyistä opposition jäsenistä vapautettiin.

EU:n käskystä YK:n ihmisoikeusneuvosto käsitteli 29. maaliskuuta käymässään keskustelussa pelkästään Zimbabwea. Yhteensä 50 maan tukemassa julkilausumassa EU teki täysin selväksi, mitä mieltä se on Zimbabwen tämänhetkisestä tilanteesta ja vaati Mugaben hallitusta kunnioittamaan lakia ja järjestystä, noudattamaan ihmisoikeuksia sekä tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.

Kiinnitämme kaikki erittäin tarkoin huomiota Zimbabwen naapurimaiden reaktioihin. Alueella sijaitsevat lähetystömme osallistuvat poliittiseen vuoropuheluun isäntämaissaan. Olemme kaikki samaa mieltä analyysistämme, jonka mukaan nähtävissä on voimistuvia merkkejä siitä, että solidaarisuus Mugaben hallintoa kohtaan on romahtamassa koko alueella eikä vähiten kansalaisyhteiskunnan harjoittaman painostuksen takia. Tältä osin toivomme erityisesti, että afrikkalaiset kumppanimme osoittaisivat nyt ensimmäistä kertaa avoimesti, kuinka tärkeää Zimbabwen kriisin ratkaiseminen heille on.

Yksittäisten kommenttien lisäksi, kuten Sambian presidentin Mwanawasan esittämän kommentin, jossa hän vertasi Zimbabwea uppoavaan Titaniciin, olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti eteläisen Afrikan kehitysjärjestön SADC:n politiikan muutokseen. Huippukokouksessaan 28. ja 29. maaliskuuta 2007 järjestön jäsenmaiden hallitusten päämiehet myönsivät ensimmäistä kertaa alueellisen vastuunsa Zimbabwen konfliktista. Presidentti Mbekille on annettu selkeä toimeksianto, jolla on tarkoitus saada käyntiin vuoropuhelu hallituksen ja opposition välillä. Tansanian presidentti Kikwete tukee häntä tässä tehtävässä SADC:n politiikkaa, puolustusta ja turvallisuutta käsittelevän elimen puheenjohtajana. SADC:n pääsihteeri esittää raportin Zimbabwen taloudellisesta tilanteesta.

SADC:n tärkeimmät Mugabelle esittämät vaatimukset ovat, ettei hän siirrä vuodeksi 2008 vahvistettuja presidentinvaaleja ja että hän lopettaa opposition vainoamisen. Zanu-PF-puolueen keskuskomitea päätti pitää presidentinvaalit maaliskuussa 2008 ja siirtää alun perin vuonna 2010 pidettäväksi tarkoitetut parlamenttivaalit niin ikään vuoteen 2008.

Mugabe on valittu johtavaksi ehdokkaaksi ilman minkäänlaista puolueen sisäistä keskustelua. Samaan aikaan ilmoitettiin muutoksista, jotka parantavat selvästi Mugaben ja hänen puolueensa lähtöasetelmia vaalien alla. Näihin muutoksiin kuuluu muun muassa äänestysalueiden määrän lisääminen, jolloin samalla äänestysalueiden rajoja voidaan muuttaa Mugaben puolueen eduksi, senaatin jäsenten nimittäminen suoran kansanvaalin sijasta siinä suhteessa, mitkä ovat puolueiden voimasuhteet parlamentissa, ja se, että jos presidentin virka on vapaana, uutta presidenttiä ei valita uusilla vaaleilla vaan hänet nimittää parlamentti. Nämä säännöt on vielä saatava osaksi lainsäädäntöä perustuslain muutoksella.

Hallitus käyttää yhä väkivaltaa opposition jäseniä kohtaan. Se on leimannut MDC-oppositiopuolueen Tsvangirai-siiven edustajia terroristeiksi yrittäen tällä tavoin iskeä kiilaa opposition joukkoihin, jotka yhdistyivät ensimmäistä kertaa maaliskuun levottomuuksien jälkeen. Valtio on kuitenkin pidättynyt kieltämästä ja hajottamasta joukkotapahtumia, jollainen oli esimerkiksi Prayers Meeting -rukoushetki, joka pidettiin maan kahdessa suurimmassa kaupungissa. Lisäksi kokoontumis- ja mielenosoituskielto kumottiin lukuun ottamatta useita Hararen alueita.

Jo vuoden 2006 loppuun mennessä Zanu-PF-puolueen puoluekokous oli osoittanut, ettei Mugaben asema ollut enää kiistaton. Samanaikaisesti Mugabe on siirtynyt yhä enenevässä määrin puolustuskannalle, mistä on osoituksena ainakin se, että hän on perustanut rinnakkaisjärjestöjä kuten nuorisomiliisin, joka ei kuulu sotilas- ja poliisihierarkian alaisuuteen. Miliisin vaikuttava ja jopa painostava esiintyminen keskuskomitean kokouspaikan edessä vaikutti varmasti Mugaben valintaa presidenttiehdokkaaksi tukevalla tavalla puoluejohdon päätöksentekoprosessiin.

Huolimatta Mugaben 30. maaliskuuta puolueen keskuskomitean istunnossa saamasta taktisesta voitosta, joka toi hänelle nimityksen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleissa ja tällä tavoin heikensi hänen vastustajiaan puolueessa, Zimbabwessa vallitsee eräänlainen maailmanlopun tunnelma. Tästä syystä EU on maan tilanteen kehitystä koskevan keskustelun lisäksi siirtänyt katseensa Mugaben jälkeiseen aikaan. Viime päivinä sekä EU:n ja Afrikan maiden välinen työryhmä että EU:n ja Afrikan maiden päämiehet ovat tutkineet tarkoin Zimbabwen tilannetta. Maanantaina pidetyssä ulkoministerien neuvoston kokouksessa keskusteltiin yksityiskohtaisesti Zimbabwen kriisistä.

Neuvosto ilmaisi päätelmissään tyytyväisyytensä SADC:n aloitteeseen sekä ilmoitti tukevansa aloitetta, mikäli neuvostolta tukea pyydetään. Se on korostanut kantaansa, jonka mukaan vain laaja ja rakentava vuoropuhelu voi muodostaa perustan aidolle uudistukselle ja kansalliselle sovinnolle Zimbabwessa. Samalla se on korostanut, että EU toteuttaa tulevaisuudessa myös humanitaarisia toimia, jotka hyödyttävät suoraan kansaa.

Maaliskuussa pidetyn huippukokouksen jälkeen antamassaan tiedonannossa SADC pyysi EU:ta purkamaan pakotteet. Maan nykytilanteen vuoksi emme voi suostua pyyntöön. Politiikkamme on jatkossakin oltava uskottavaa. Reaktiona maaliskuisiin levottomuuksiin – ja tästä myös neuvosto teki päätöksensä maanantaina – laajennamme aiemmin vahvistettua luetteloa henkilöistä, joihin pakotteita sovelletaan, niin että lisäämme luetteloon ne poliisit, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa nykyisestä kriisistä ja ihmisoikeusrikkomuksista.

EU-kumppanit ovat yhtä mieltä siitä, että Zimbabwen kriisiin voidaan löytää ratkaisu ainoastaan Afrikan maiden tuella. Maaliskuussa tekemänsä poliittisen täyskäännöksen jälkeen afrikkalaiset kumppanimme nimenomaan pyysivät EU:lta kärsivällisyyttä. Seuraamme kuitenkin jatkossakin tarkoin, onnistuuko SADC hahmottelemaan jonkinlaisen poliittisen linjan ja jos onnistuu, millaisen.

Olemme kuitenkin tietoisia siitä, ettemme voi loputtomasti istua kädet ristissä tekemättä mitään. EU:n on lähitulevaisuudessa otettava kantaa SADC:n aloitteen sisältöön. Reagoimme myös tarvittavalla ponnekkuudella tapahtumiin maassa. EU ei voi eikä se aio vaieta ihmisoikeusrikkomuksista.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on erittäin huolissaan Zimbabwen poliittisen ja yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen heikkenemisestä. Erityisesti tuomitsemme viimeaikaiset oppositioon kohdistuneet sortotoimet.

Komissio on myös tukenut täysin puheenjohtajavaltio Saksan esittämiä lausuntoja, joissa tuomitaan viimeaikaiset väkivaltaisuudet, pidätykset ja pidätettyjen huono kohtelu. Zimbabwen hallitusta on myös vaadittu vapauttamaan pidätetyt sekä kunnioittamaan perusoikeuksia. Kriisi pitäisi ratkaista kaikkien poliittisten voimien välisellä vuoropuhelulla.

Viime maanantaina yleisten asioiden neuvosto esitti asiaa koskevat päätelmät. Tässä yhteydessä komissio pitää yhä erittäin tärkeänä vuoropuhelun vahvistamista Zimbabwen alueparlamentin jäsenten kanssa. Tunnustamme täysin keskeisen roolin, joka heillä voi olla maan kansallisen sovinnon edistämisessä.

Tästä syystä komissio on erittäin tyytyväinen eteläisen Afrikan kehitysjärjestön SADC:n valtionpäämiesten huippukokoukseen, joka pidettiin 28.–29. maaliskuuta Dar es Salaamissa. Alueelliset johtajat päättivät sitoutua Zimbabwen kriisiä koskevaan päätöslauselmaan nimittämällä Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin välittäjäksi. Euroopan unionin jäsenvaltiot sopivat, että asiaa koskeva korkean tason viesti luovutettaisiin SADC:lle. Ensiksi meidän on tunnustettava tärkeä rooli, joka järjestöllä voi olla kriisin ratkaisemisessa, ja toiseksi meidän on annettava SADC:lle hengähdystauko sen välitystehtävissä.

Tästä syystä olemme sitä mieltä, ettei meidän pidä tehdä mitään sellaista, mikä vaarantaisi SADC:n aloitteen, ja että EU:n pitäisi olla valmis jatkamaan SADC:n toimia Zimbabwen kriisin ratkaisemiseksi.

Lisäksi sovittiin, että aluetta ja Afrikkaa yleisemminkin pyritään informoimaan asianmukaisesti EU:n toimenpiteiden sisällöstä sekä Zimbabwea koskevista sanktioista. Niihin kuuluu Zimbabwen johtoa koskeva viisumikielto, heidän varojensa jäädyttäminen sekä aseidenvientikielto. EU:n toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet kauppaan, taloudelliseen yhteistyöhön eikä keskeiseen avustusyhteistyöhön. Tältä osin Zimbabwelle myönnetty apu pelkästään vuonna 2006 oli noin 193 miljoonaa euroa: 86 miljoonaa komissiolta ja 107 miljoonaa jäsenvaltioilta. Tämänkaltaisen avun, joka kohdistuu suoraan Zimbabwen kansaan, on tarkoitus jatkua.

  Geoffrey Van Orden, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komissiota ja neuvostoa niiden lausunnoista. Kaikki tämän parlamentin jäsenet ovat tietoisia Zimbabwen kauhistuttavasta tilanteesta. Olemme esittäneet kantamme viime vuosina noin 16 päätöslauselmassa, mutta Mugaben hallitus muistuttaa meitä toistuvasti siitä, että vaikka tilanne olisi kuinka huono, hallitus voi aina vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Miljoonat ovat paenneet maasta; monet maahan jääneet elävät ruoka-avun varassa; superinflaation odotetaan kohoavan 5 000 prosenttiin vuoden loppuun mennessä; työttömyysaste on 80 prosenttia; hiv:hen/aidsiin kuolee 3 000 ihmistä viikossa; Zimbabwesta on myös tullut maa, jossa orpojen suhteellinen määrä on maailman suurin. Nämä ovat armottomia tilastoja. Kun ihmiset yrittävät kokoontua tai osoittaa jollain tavalla mieltään, hallituksen poliisi hyökkää julmasti heidän kimppuunsa, kuten olemme huomanneet.

Olen samaa mieltä siitä, että positiivista kehitystä on tapahtunut yhdessä asiassa: Mugaben hallinnon viimeisimmät väkivaltaisuudet ovat ainakin saaneet naapurimaat reagoimaan. Tällaista reagointia on tuettava. Eteläisen Afrikan kehitysjärjestö on viimein myöntänyt, että Zimbabwessa on kriisi. Tämä on erittäin merkittävä kehitysaskel. Se on lisätodiste siitä, että mielipiteet Afrikassa ovat muuttumassa. Mugaben kollegat pitävät häntä diktaattorina, joka on itsekkäästi sortanut omaa kansaansa ja jonka toimet ovat uhka koko mantereen talouskehitykselle. Ne eivät enää hyväksy Mugaben ponnetonta selitystä, että Zimbabwen ongelmat johtuvat ulkoisista tekijöistä.

On kaikille selvä asia, että juuri Mugabe on pannut maansa ja kansansa polvilleen. Hän meni SADC:n huippukokoukseen odottaen saavansa tukea politiikalleen mutta sai sen sijaan korvilleen, ja lisäksi Etelä-Afrikan presidentti Mbeki nimitettiin Zanu-PF-puolueen ja opposition välisen vuoropuhelun välittäjäksi. Mbekin tehtävänä on luoda olosuhteet vapaille ja oikeudenmukaisille vaaleille.

Hallintoon kohdistuva painostus ei tule hellittämään, ennen kuin Zimbabween on palautettu vapaat olot. Euroopan maiden hallitukset ovat aivan liian usein erilaisin virheellisin perustein jättäneet soveltamatta EU:n omaa matkustuskieltoa ja muita pakotteita.

Kun Mugabe lopulta joutuu luopumaan vallasta, kansainvälisen yhteisön on oltava valmiina toimimaan välittömästi. Pyydän komissiota ja neuvostoa aloittamaan nyt asialliset suunnitelmat laajan, kattavan ja kiireellisen ohjelman laatimiseksi, jotta Zimbabwea voitaisiin auttaa Mugaben jälkeisellä kaudella.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, se Zimbabwe, jonka minä tunsin, oli alueellaan johtavassa asemassa oleva ylväs maa, joka oli ylpeä kovalla työllä hankitusta vapaudestaan, kaunis maa, jossa mustat sekä valkoiset zimbabwelaiset suhtautuivat luottavaisesti tulevaisuuteen, jossa mustat ja valkoiset yrittivät yhdessä parantaa Rhodesian ajan rasismin tuskalliset arvet ja jossa kansalaiset työskentelivät yhdessä demokratian luomiseksi.

Se on hyvin kaukana tämän päivän Zimbabwesta, jonka tilastot ovat karua luettavaa. Eliniänodote Zimbabwessa on tällä hetkellä yksi maailman alhaisimmista: 37 vuotta miehille ja 34 naisille; 80 prosenttia zimbabwelaisista elää köyhyysrajan alapuolella; kolmasosa kansasta on paennut ulkomaille, miljoonat ihmiset ovat hakeneet turvaa naapurimaista ja näiden pakolaisten lukumäärä lisääntyy 50 000:lla joka kuukausi.

Talous tässä maassa, joka tunnettiin ennen Afrikan vilja-aittana, on romahtanut 40 prosenttia kymmenessä vuodessa, eikä parannusta ole näkyvissä. Zimbabwen talous pienentyy yhä 5,7 prosentin vauhdilla, mikä tekee Zimbabwesta Afrikan ainoan valtion, jonka talous ei kasva. Superinflaatio, johon täällä on jo viitattu, tarkoittaa sitä, että monien kotimaahansa jääneiden zimbabwelaisten on suurtyöttömyyden takia mahdotonta tyydyttää päivittäiset perustarpeensa.

Euroopan unioni oli oikeassa päättäessään vielä entistäkin kattavimmista henkilökohtaisista pakotteista Zimbabwen johtajia kohtaan, jotka valtionterrorillaan ovat saaneet maan sille hävityksen asteelle, jolla se tällä hetkellä on. Kuten me kaikki tiedämme, ratkaisun löytämiseksi on kuitenkin tehtävä vielä paljon enemmän. Tämä ratkaisu on esitetty yhteisessä päätöslauselmassamme. Siinä korostetaan, miten maa voi kehittyä Mugaben-jälkeisellä kaudella, esitetään konkreettisia toimia ja toimenpiteitä sekä aivan oikeutetusti esitetään tiukka vetoomus Mbekille ja SADC:n jäsenille, että ne tekisivät lopun valtioterrorista, tarvittaessa voimatoimin, sekä avaisivat tien kohti Mugaben-jälkeisen ajan vuoropuhelua.

Toivomme mahdollisimman laajaa Mugaben-vastaista ja Zimbabwen tilanteen parantamista ajavaa oppositiota. Pyydämme neuvostoa laajentamaan pakotteiden kirjoa. Kaikki ne, jotka ovat vastuussa tästä yhä jyrkkenevästä alamäestä tässä ennen niin ylväässä maassa, on saatettava vastuuseen, myös ministerit, kansanedustajat, armeijan johtajat, poliisi ja salainen palvelu sekä keskuspankin pääjohtaja. Pyydämme Yhdistynyttä kuningaskuntaa hyödyntämään puheenjohtajuuttaan turvallisuusneuvostossa Zimbabwen lisäämiseksi esityslistalle. Lopuksi haluan todeta toivovamme todella, että presidentti Mbeki, jonka rooli kasvaa koko ajan, saa Mugaben hallinnon kaatumaan, sillä lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen sen on aika päättyä lopullisesti.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on huono merkki, että jokin tietty maa mainitaan parlamentissa usein, sillä se tarkoittaa sitä, että ihmisoikeustilanne kyseisessä maassa on huono. Pelkäämme pahoin, että Zimbabwe on ollut ja on lähitulevaisuudessakin juuri tällainen maa.

Paradoksaalista on, että juhlimme maan itsenäisyyden 27:ttä vuosipäivää. Valitettavasti tähän itsenäisyyteen ei sisälly vapautta. Esimerkiksi puolitoista kuukautta sitten oppositio murskattiin väkivaltaisesti. Kaksi ihmistä kuoli ja 300 pidätettiin.

Tämä on tilanteen poliittinen puoli, josta me olemme yleensä halukkaimpia keskustelemaan parlamentissa. Ongelmalla on kuitenkin myös taloudellinen puolensa, joka on kenties vielä vakavampi. Zimbabwessa on lähes 4,5 miljoonaa aliravittua, joista kolmasosa on saanut ruoka-apua YK:n elintarvikeohjelmasta. Zimbabwe on maa, jossa keskimääräinen eliniänodote on 35,5 vuotta. Kuten edellinen puhuja totesi, Zimbabwe yksi maailman heikoimmista maista tässä tilastossa. Yksi viidesosa maan asukkaista on saanut HIV-tartunnan, uusia tapauksia paljastuu viikoittain 3 200. Zimbabwessa on suhteessa eniten orpoja koko maailmassa. Maan työttömyysaste on 80 prosenttia! Kahdeksankymmentä prosenttia maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella! Joka kuukausi muutama tuhat ihmistä pakenee maasta. Yli 30 prosenttia maan kansalaisista on jo muuttanut naapurimaihin.

Zimbabwe on ainoa Afrikan maa, jossa talous on laskusuunnassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maan talouden kauppavaihto on pienentynyt 40 prosenttia, ja tänä vuonna se on pienentynyt vielä 6 prosenttia. Viime vuonna keskimääräinen inflaatioaste nousi 2 200 prosenttiin. Tänä vuonna se nousee epäilemättä yli 5 000 prosenttiin! Maataloustuotanto on vuoden 1998 jälkeen pienentynyt neljällä viidenneksellä! Zimbabwen kaksi keskeistä teollisuudenalaa eli tupakanviljely ja kultakaivokset ovat romahtamaisillaan.

Nämä ovat vain tilastoja ja vaikka ne ovat traagisia ja paljonpuhuvia, pelkään pahoin, että tylsät kaaviot, prosentit ja numerot voivat peittää miljoonien ihmisten henkilökohtaiset tragediat. Zimbabwe on ehkä kaukana, mutta muistakaamme Ernest Hemingwayn sanat: "Älä kysy kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle." Zimbabwe on maa, joka on pudonnut mustaan aukkoon. Se on katoamassa silmiemme edessä, se lakkaa olemasta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti, ja ainoa merkki toimivasta hallituksesta on poliittinen sorto. Emme voi vaieta. Emme voi väittää, että sympatia ilman poliittisia päätöksiä riittää.

Tästä syystä tarvitsemme tätä päätöslauselmaa. Tarvitsemme yhteisen päätöslauselman, joka ylittää poliittisen jakolinjat.

  Athanasios Pafilis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, kuulostaa melko ironiselta ja traagiselta, kun ne, jotka tekivät Zimbabwesta siirtomaan ja jotka ovat ryöstäneet maan luonnonvarat kaikkien näiden vuosien aikana, taistelevat maan itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Miksi Euroopan parlamentti pitää Zimbabwea esityslistallaan? Siitäkö syystä, että ihmisoikeuksia on loukattu? Ei, hyvät kollegat. Puhukaamme asioista niiden oikealla nimellä. Tämä johtuu siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta haaveilee tekevänsä maasta jälleen siirtomaansa ja että Euroopan unionin muut suuret maat haaveilevat uusista siirtomaista Afrikassa. Tämä on totuus. Zimbabwe sai itsenäisyytensä brittiläisiä siirtomaaherroja vastaan käydyn rankan ja verisen sisällissodan jälkeen.

Onko maalla ongelmia? Tietysti. Onko tilanne sellainen kuin täällä on kuvailtu? Tietysti on, mutta se on tulosta vuosia jatkuneesta kolonialismista, se on tulosta Euroopan unionin ja muiden imperialistien kaikkien näiden vuosien aikana määräämistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on saada Zimbabwen hallitus taloudelliseen kuristusotteeseen ja poliittiseen eristykseen. Viime kädessä se, muuttuuko Zimbabwen tilanne ja miten, on maan kansan asia, eikä Euroopan unionilla eikä kellään muullakaan ole oikeutta puuttua maan sisäisiin asioihin.

Tänään meillä on suunnitelma, jota on laadittu jo vuosien ajan. Mikä tämä suunnitelma on? Se on opposition rahoittaminen ja ostaminen. Miljoonia jaetaan eri henkilöille, jotka ovat hallituksen poliittisia vastustajia. Rahoitetaan kansalaisjärjestöjä, joissa on palkattuja työntekijöitä, jotka eivät edusta mitään eivätkä ketään Zimbabwen yhteiskunnassa. Määrätään pakotteita, mutta samalla Yhdistynyt kuningaskunta ei pidä Zimbabwen kanssa tekemiään sopimuksia. Jopa laiton asekappa jatkui ja Margaret Thatcherin poika pidätettiin, mikä on yleisesti tunnettu asia, josta kerrottiin kaikissa lehdissä.

Tästä syystä olemme sitä mieltä, että Euroopan unionilla ei ole oikeutta puuttua Zimbabwen eikä minkään muunkaan maan sisäisiin asioihin. Maan oman kansan on ratkaistava ongelmat valitsemallaan tavalla. Tästä syystä äänestimme yhteistä päätöslauselmaehdotusta vastaan ja olemme surullisia siitä, että vaikka tiedätte, että kaikki toimenpiteenne ja Zimbabwelle määräämänne pakotteet huonontavat tilannetta sekä aiheuttavat tuhansien ihmisten kuoleman, jatkatte samaa barbaarista politiikkaa.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, presidentti Mugabe ja hiirenmetsästäjät. Onko Zimbabwen presidentin ja näiden tähän melko erikoisen askareeseen ryhtyneiden ihmisten välillä jonkinlainen yhteys? On todellakin, koska Mugaben kartanon, Afrikan suurimman yksityisasunnon välittömässä läheisyydessä kunnialliset ihmiset pysyvät leivän syrjässä kiinni metsästämällä hiiriä joka päivä. Nämä eläimet ajavat näille ihmisille todellakin sama asian kuin liha meille. Niin syvälle on Robert Mugaben tyrannihallinnon aikana ajautunut Zimbabwe, joka vielä äskettäin oli Afrikan vilja-aitta.

Tämän hallituksen linja perustuu kampanjaan, joka on yhtä järjetön kuin rikollinenkin ja jonka tuloksena vuoden 2000 jälkeen tuhannet tuotteliaat tilat on takavarikoitu niiden valkoisilta omistajilta ja luovutettu Mugaben hallinnon epäpäteville ja välinpitämättömille keulakuville, mikä on johtanut laajamittaiseen nälänhätään. Mugaben Zanu-PF-puolue käyttää muuten ruokapulaa aseena oppositiota vastaan. Kirjeenvaihtaja R.W. Johnson arvosteli äskettäin äärimmäisen kovin sanoin Mugaben tyrannihallintoa. Hän kertoi, että Zimbabwessa ihmisiä joukkoteurastetaan kuin eläimiä ja että suurimmat vahingot aiheuttaa hallituksen tietoinen politiikka. Tämä joukkomurha on todennäköisesti kymmenen kertaa pahempi kuin Darfurissa, mutta YK ei kuitenkaan ole tietoinen siitä.

Crisis in Zimbabwe Coalition -ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja Arnold Tsunga käytti vastaavankaltaisia termejä kuvaillessaan tilannetta. Tsunga kutsui Mugaben politiikkaa "viekkaaksi kansanmurhaksi", koska hallitukset, avustusjärjestöt ja lehdistö eivät ole huomanneet sitä. Viestini neuvostolle, komissiolle ja Euroopan parlamentille on, ettemme saa unohtaa hetkeksikään tätä surullista osoitusta viekkaasta ja epäsuorasta kansanmurhasta ennen kuin se on päättynyt.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Pafilis, piditte neljä minuuttia sitten kyynisimmän Zimbabwea koskevan puheen, mitä tässä talossa on vuoden 1999 jälkeen kuultu. Ette kaihtanut sanoja ja legitimisoitte diktatuurin. Suosittelen, että pohditte syvällisesti arkkipiispa Tutun liikuttavaa vetoomusta, sillä hän on mielestäni kaiken epäilyksen ulkopuolella.

Joskus luullaan, että on mahdotonta upota enää syvemmälle, jos maassa on maailman alin eliniänodote, korkein inflaatioaste, työttömyysaste 80 prosenttia, 80 prosenttia ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella ja jos talous on kutistunut 40 prosenttia viime vuosikymmenen aikana. Valitettavasti hallituksen valta näissä maissa riittää yhä kansaan kohdistuneisiin iskuihin, kuten viimeisin 11. maaliskuuta tapahtunut tapaus osoitti. Monia ihmisiä pidätettiin ja monia kidutettiin. Parlamentin jäseninä olemme erityisen kauhistuneita kollegamme Nelson Chamisan väkivaltaisesta kohtelusta. Kun hän oli matkalla yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen Brysseliin, hallituksen roistot pahoinpitelivät hänet väkivaltaisesti Hararen lentokentällä, ja hän menetti näkökyvyn toisesta silmästä.

Haluan kiittää neuvostoa, joka esitti selkeästi kantansa tilanteesta kokouksessaan 13. ja 18. maaliskuuta sekä yleisten asioiden neuvostossa 23. maaliskuuta ja laajensi myös johtavien hallinnon tukijoiden matkustuskieltoa EU:hun koskevaa luetteloa. SADC on ainakin tunnustanut, että Zimbabwessa on kriisi, ja on käyttänyt presidentti Mbekiä välittäjänä. Olemme tietoisia siitä, että valitettavasti Mugabe rohkaistui hieman SADC:n kokouksen jälkeen ja sorto jatkuu koko maassa, ilman että yleinen mielipide olisi kiinnittänyt asiaan huomiota.

Etelä-Afrikalla on aina keskeinen rooli. Presidentti Mbekin on toimittavana uskottavasti välittäjänä. Tiedämme, kuinka vaikeaa on hyväksyä sitä, että vapauttaja voi muuttua tyranniksi, mutta Mbekin tehtävänä on päästä historian kirjoihin henkilönä, joka kuitenkin on pitkään kärsineiden ihmisten puolta pitämällä myös edistänyt ihmisoikeuksia ja demokratiaa kohti parempaa tulevaisuutta etenevässä Afrikassa.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Bulawayon katolisen kirkon arkkipiispa Pius Ncube tuomitsi äskettäin Mugaben Zimbabween viime vuosina tuoman köyhyyden ja sorron sekä vetosi kansaan, että se ottaisi kadut valtaansa ja vastustaisi hallituksen aseistettuja voimia. Hän sanoi seuraavaa:

"Mugabe on vallanhimoinen ja hän pitää vallasta tiukasti kiinni, vaikka se tarkoittaakin talouden romuttamista ja Zimbabwen tuhoamista. Mugabe on paha mies, tyranni ja murhaaja. Minua hän ei tyrannisoi eikä hän voi ostaa minua. Hyväksyn sen, että tämän takia saatan menettää henkeni."

(PT) Saavatko oppositiojohtajat, ihmisoikeusaktivistit, Zimbabwen kehityksen puolesta puhujat ja tämä rohkea arkkipiispa asianmukaista tukea komissiolta ja neuvostolta? Tähän tukeen sisältyy tarvittavan avun toimittaminen muista Afrikan unionin maista ja SADC:stä. Kutsutaanko nämä osapuolet Afrikan ongelmia sekä Euroopan ja Afrikan välistä vuorovaikutusta koskevan vakavan keskustelun nimissä mukaan Lissabonissa Portugalin puheenjohtajakaudella pidettävään EU:n ja Afrikan maiden väliseen huippukokoukseen?

Tämä parlamentin päätöslauselma on tärkeä ja oikeaan aikaan laadittu selkeiden vastausten saamiseksi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvosia puhemies, olen täysin samaa siitä, mitä jäsen Gahler sanoi jäsen Pafilisista. En ole eläessäni kuullut vastaavankaltaista totuuden vääristelyä kuin mitä hän juuri täällä parlamentissa sanoi.

Ensinnäkin olen tyytyväinen yhteiseen päätöslauselmaan, jolla pyritään ponnekkaasti ylläpitämään pakotteita raakalaista hallintoa vastaan, joka on Zimbabwelle pahimman sortin vitsaus. Kiitän niitä, jotka ovat tehneet kovasti työtä tämän päätöslauselmaesityksen laatimiseksi, ja olen tyytyväinen tulokseen.

Mugaben ja muiden hänen hallintonsa jäsenten eristäminen on äärimmäisen tärkeää, sillä näin näytämme sekä kansainväliselle yhteisölle että muille Afrikan valtioille, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät hyväksy näitä törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja ihmisarvon vastaisia toimia. Olemme johdonmukaisesti vastustaneet tätä väkivaltaista uhkaa ja jatkamme yhdessä sen vastustamista. Mugaben pitäisi muistaa lupauksensa syrjään vetäytymisestä ja tehdä se nyt. Tämä on ainoa Zimbabwea hyödyttävä ele, jonka hän voi tehdä. Absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.

Zimbabwen laittoman hallituksen ministerit eivät saa matkustaa yhteenkään EU-maahan ja tarkoitan erityisesti EU:n ja Afrikan maiden huippukokousta, joka on tarkoitus pitää joulukuussa Lissabonissa. Yhteisessä päätöslauselmaesityksessä tehdään selväksi ja korostetaan, että tällä eleellä horjutetaan huomattavasti Euroopan unionin määrätietoisuutta. Se vaikeuttaisi pehmeän vallan käyttöä vastaisuudessa silloin, kuin me mahdollisesti tarvitsisimme sitä. Euroopan unionin pakotteet sen sijaan luovat todellista painetta Mugaben väkivaltaiselle hallinnolle. Tällaisia pakotteita on tehostettava ja ne on vietävä seuraavalle tasolle.

Seuraavan tason osalta tiedetään hyvin, että Mugabe hakee taloudellista tukea Kiinan kaltaisista maista, jotka eivät aina ole niin tarkkoja vapauteen ja demokratiaan liittyvissä asioissa kuin minä ja monet muut haluaisimme. Tämä yhteinen esitys osoittaa, että parlamentti on määrätietoisesti päättänyt viedä asian YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi.

Lopuksi haluan todeta, että Zimbabwelle antamamme raha on käytettävä asianmukaisella tavalla eikä sillä saa paisuttaa diktaattorin kassakaappia.

Lopetan puheenvuoroni toteamalla erittäin selvästi, että olemme Zimbabwen kansan puolella mutta emme millään tavalla presidentti Mugaben puolella.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme erittäin vaikuttuneita Zimbabwen kansan taistelusta itsenäisyyden puolesta 27 vuotta sitten. Siihen aikaan Zimbabwen yhteiskuntaa pidettiin muissa kehitysmaissa kolonialismin vastaisen taistelun mallimaana. Tämä kunnioitus Zimbabwen kansaa kohtaan velvoittaa meidät moraalisesti tukemaan taistelua demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen puolesta Zimbabwessa.

Tasan kuukausi sitten Euroopan parlamentin täysistunnon aikana näimme maan demokraattisen opposition johtajan Morgan Tsvangirain veriset kasvot tämän rakennuksen televisiovastaanottimilta. Hän on tällä hetkellä Zimbabwen yhteiskunnan todellinen johtaja.

Opiskelijaliikkeen sorrettujen johtajien, kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinajärjestöjen, Euroopan unionin, toimielinten ja Euroopan parlamentin on nyt tehtävä kaikkensa auttaakseen Zimbabwen kansaa ja maan kansalaisyhteiskuntaa sekä auttaakseen Zimbabwea löytämään jälleen demokratian, vapauden ja oikeusvaltion periaatteet. Etelä-Afrikan tasavallalla ja sen presidentillä Mbekillä on erityisen tärkeä rooli tässä prosessissa. Euroopan parlamentti tukee kaikkia toimia demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden vahvistamiseksi Zimbabwessa.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

(1) Ks. pöytäkirja.