Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 26. huhtikuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

(Istunto avattiin klo 10.00.)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, en halua viivyttää menettelyä, mutta olen jättänyt yhdessä muiden jäsenten kanssa kirjallisen kannanoton puhemiehistön päätökseen perua täydellinen tupakointikielto Euroopan parlamentin rakennuksissa.

Olen saanut asiasta vastaavilta yksiköiltä ja nyt puhemieheltä ilmoituksen, ja niissä todetaan, ettei parlamentin sisäistä asiaa koskeva kirjallinen kannanotto ole työjärjestyksen määräysten mukainen. Työjärjestyksestä käy kuitenkin erittäin selvästi ilmi, että kirjallinen kannanotto voi koskea mitä tahansa Euroopan unionin vastuualueeseen kuuluvaa asiaa, ja tämä asia kuuluu EU:n vastuualueeseen. Pyydän näin ollen teidän kauttanne, että puhemies saattaa työjärjestyksen asianomaisen määräyksen tulkintaa koskevan asian työjärjestyksen määräysten tulkinnasta vastaavan perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan käsiteltäväksi.

  Puhemies. Hyvä jäsen Corbett, teemme näin. Kaikkia työjärjestystä koskevia suosituksianne on kuunneltava eritäin tarkkaavaisesti. Noudatamme näin ollen pyyntöänne.

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

4. Euroopan unionin ja Sveitsin väliset suhteet (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma Euroopan unionin ja Sveitsin välisistä suhteista.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, luen teille komission tiedonannon Euroopan unionin ja Sveitsin välisistä suhteista. Vaikka puhumme samaa kieltä, luen tiedonannon englanniksi.

(EN) Arvoisa puhemies, komissio on iloinen, että tämä asia on otettu esityslistalle, koska keskustelimme Sveitsistä edellisen kerran yli kaksi vuotta sitten. Se oli vuonna 2004 kymmenen uuden kahdenvälisen sopimuksen teon yhteydessä. Esitän siksi aluksi yleisluonteisen huomautuksen.

EU:ta ja Sveitsiä yhdistävät kahdenväliset ja monenväliset suhteet ovat erittäin hyvät. Sveitsi on EU:n erittäin tärkeä kumppani monilla aloilla. Kahdenvälisillä suhteillamme on vankka perusta, sillä ne perustuvat pariinkymmeneen keskeiseen ja yli sataan pienempään alakohtaiseen sopimukseen. Nämä sopimukset koskevat esimerkiksi tavaroiden vapaata kauppaa, henkilöjen vapaata liikkuvuutta sekä Sveitsin osallistumista tutkimukseemme ja Schengen-yhteistyöhön. Millään välillämme olevalla erolla ei saa olla kohtuutonta vaikutusta suhteisiimme.

Komissio teki helmikuussa valtiontukipäätöksen verohelpotuksista, joita Sveitsin kantoneissa myönnetään tietyntyyppisille yrityksille, etenkin holdingyhtiöille. Tähän päätökseen on kiinnitetty paljon huomiota Sveitsin tiedotusvälineissä, ja jotkut ovat paisutelleet asiaa ja kuvailleet sitä suureksi konfliktiksi.

Komission mielestä on selvää, että kantonien verotusjärjestelmät luokitellaan oikeudellisesti tuiksi, koska Sveitsiin sijoittautuneille yrityksille tarjotaan niissä epäoikeudenmukaisia veroetuuksia Euroopan unionissa hankittujen voittojen osalta. Sveitsissä saatuja tuloja verotetaan ankarammin kuin EU:ssa hankittuja voittoja. Tällainen epätasa-arvoinen kohtelu on suurin valtiontukiin liittyvä ongelma. Kyseiset säännöt ovat omiaan vääristämään kilpailua ja voivat vaikuttaa Sveitsin ja EU:n väliseen kauppaan. Kaikki vuoden 1972 sopimuksen 23 artiklassa määrätyt perusteet näin ollen täyttyvät. Kyseisessä artiklassa tällainen valtiontuki todetaan yhteensopimattomaksi sopimuksen moitteettoman toiminnan kanssa.

Myös poliittisessa mielessä on vaikeaa hyväksyä, että naapurivaltio, jolla on etuoikeutettu pääsy sisämarkkinoillemme ja joka osallistuu lukuisiin ohjelmiimme ja muihin toimiimme, myöntää tällaisia verohelpotuksia. Niistä hyötyviä yrityksiä perustetaan usein pelkästään siksi, että vältetään voittojen verotus EU:n jäsenvaltioissa. Haluan huomauttaa, etteivät tällaiset tai vastaavanlaiset verotusjärjestelmät ole EY:n perustamissopimuksen valtiontukimääräysten nojalla sallittuja EU:ssa. Komissio on tehnyt aiemmin päätöksiä, joissa tällaiset järjestelmät on todettu sääntöjen vastaisiksi. Emme vastusta verokilpailua, jota esiintyy myös EU:n jäsenvaltioissa, mutta sen on oltava oikeudenmukaista.

Komissio haluaa löytää ratkaisun, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä. Pyysimmekin siksi helmikuussa neuvostolta valtuutusta aloittaa Sveitsin kanssa tätä asiaa koskevat neuvottelut. Jäsenvaltiot tukevat komissiota tässä asiassa, ja neuvosto valmistelee parhaillaan neuvotteluvaltuutustaan. Luotan myös erittäin voimakkaasti parlamentin tukeen tässä asiassa. Uskomme, että löydämme ratkaisun ongelmaan, sillä olemme aina ennenkin ratkaisseet Sveitsin-suhteissamme esiintyneet ongelmat.

Siirryn nyt toiseen tärkeään asiaan ja totean komission toivovan, että Sveitsi on pian valmis neuvottelemaan Bulgarian ja Romanian sisällyttämisestä henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen. Oikeudellisten, institutionaalisten ja poliittisten syiden vuoksi ei olisi hyväksyttävää, jos Sveitsi jättäisi kahden jäsenvaltion kansalaiset tämän erittäin tärkeän sopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Sveitsin on myönnettävä rahoitustukea myös Bulgarialle ja Romanialle taloudellisten ja sosiaalisten erojen pienentämiseksi samoin ehdoin kuin muut kymmenen uutta jäsenvaltiota.

Kun otetaan huomioon Sveitsin kanta EU:hun ja Euroopan talousalueen liittymiseen, tällä hetkellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vahvistaa edelleen kahdenvälisiä suhteitamme. Komissio on valmis tarkastelemaan tältä pohjalta Sveitsin ehdotusta yleisen puitesopimuksen neuvottelemisesta, jos se tuo lisäarvoa suhteisiimme ja esimerkiksi edistää voimassa olevien sopimusten saattamista jatkuvasti kehittyvän yhteisön säännöstön mukaiseksi.

  Andreas Schwab, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, pidän komission jäsenen Almunian tänään esittämiä toteamuksia myönteisinä. Uskon, että ryhmäni hyväksyy nämä toteamukset pääpiirteissään. Euroopan unionilla ja Sveitsillä on aina ollut erityiset suhteet. Komission jäsen Almunia mainitsikin jo eri sopimukset.

EU:n ja Sveitsin kumppanuudelle on siis tunnusomaista erityisen tiivis yhteistyö, joka ei ole toistaiseksi kuitenkaan johtanut Sveitsin EU-jäsenyyteen. Sveitsi on kuitenkin erittäin tärkeä kauppakumppani sekä myös ystävä ja naapuri. Tämä sopii minulle erityisen hyvin, koska vaalipiirini sijaitsee Sveitsin rajan tuntumassa. Pyydän siksi, ettei kumpikaan osapuoli vaaranna näitä hyviä naapuruussuhteita joustamattomalla toiminnalla tai liiallisilla vaatimuksilla.

Verokiistasta onkin jo puhuttu. Sveitsi antaisi varmasti aihetta kattavallekin parlamentin keskustelulle. Kuten komission jäsen Almunia totesi, tänään käsittelemme kuitenkin selvästikin verokäytäntöjä. Toisin kuin esimerkiksi brittikollegamme ja vastoin Sveitsissä esitettyjä näkemyksiä katsomme, ettei tämä ole valtion veronkanto-oikeuteen puuttumista. Kyse on pikemminkin siitä, saavatko Euroopan sisämarkkinoihin kuuluvat ja sisämarkkinoiden tarjoamista eduista nauttivat yritykset perusteettomia tukia. Kyse on tasa-arvoisen kohtelun periaatteesta ja piilotukien poistamisesta. Komissio on tältä osin oikeassa siinä, että Sveitsillä on tässä asiassa parantamisen varaa, vaikka olisi ollut järkevämpää aloittaa neuvottelut kuin rikkomismenettely. Väite siitä, että tämä on kantonin asia, ei ole mielestäni soveltamiskelpoinen eikä tehokas, koska kyse on piilotuista, jotka on poistettava.

EU:n on tehtävä selväksi, että se tietenkin kunnioittaa Sveitsin suvereeniutta veroasioissa, mutta EU:n perusperiaatteita, joista sveitsiläisetkin yritykset hyötyvät, on sovellettava kaikkiin sisämarkkinoilla toimiviin yrityksiin.

Lopuksi totean, että meidän on löydettävä tähän ongelmaan eurooppalaisten yritysten ja kansalaisten edun mukainen ratkaisu, johon molemmat osapuolet ovat myötävaikuttaneet. Tämän pyynnön esitän komissiolle ja sveitsiläisille naapureillemme.

  Pervenche Berès, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, julkilausumanne oli myönteinen, koska olette pannut merkille, mitä olemme jo jonkin aikaa sanoneet. Olemme nimittäin todenneet, että joissakin Sveitsin kantoneissa – ennen kaikkea Zugin, Vaudin ja Schwyzin kantoneissa – kehitetty käytäntö on vastoin vuoden 1972 sopimusta sellaisista valtiontuen muodoista, jotka ovat oikeudenmukaista kilpailua koskevien sääntöjen vastaisia ja jotka vaikuttavat Euroopan unionin ja Sveitsin välisen kaupan luonteeseen. Sveitsillä, joka on Euroopan unionin ystävä, on samat edellytykset päästä EU:n sisämarkkinoille kuin EU:n jäsenvaltioilla. Ei ole hyväksyttää, että joku kahmii vain kermat kakusta ja saa siitä vielä rahaa. Tässä tapauksessa tämä tarkoittaa, ettei Sveitsi voi hyötyä sekä sisämarkkinoista että joillekin kantoneille myönnettävistä poikkeuksista.

Tässä ei ole kysymys joistakin joukkoviestimissä esillä olleista luonnollisia henkilöjä koskevista luvuista vaan nimenomaan huomattavista rahamääristä, jotka ovat pelissä joidenkin oikeudellisten henkilöjen kehittämien käytäntöjen vuoksi. Kun ystävien välillä on havaittu ongelma, sitä on myös käsiteltävä, kuten ehdotatte. Ryhmäni antaa teille täyden tukensa tässä asiassa, ja olen iloinen, että muut parlamentin ryhmät ovat samaa mieltä.

Sveitsiläisten mielestä puutumme Sveitsin sisäisiin asioihin. Kansainvälisessä kaupassa vapaus ei ole kuitenkaan yksipuolista. Muiden tilanne on otettava huomioon, ja yhden osapuolen vapaus päättyy siihen, mistä toisen vapaus alkaa. Tämä on nähdäkseni oikea toimintatapa erinomaisissa Sveitsin-suhteissamme, kuten puheenjohtaja Barroso totesi toistamiseen vieraillessaan taannoin Bernissä.

Sveitsi on toisinaan aiheuttanut eripuraa EU:ssa ja jopa hallinnut sitä. Kaikki muistavat, että jotkut pyrkivät hajottamaan rivimme Sveitsin avulla, kun halusimme Feiran päätelmien jälkeen antaa direktiivin säästöjen verottamisesta Euroopan unionissa. Olen iloinen, että komissiolle annettavaa valtuutusta koskevien neuvottelujen ansiosta jäsenvaltiot voivat selvästikin puhua yhdellä äänellä kunnioittaen Sveitsin suvereniteettia. Tämä on mielestäni erittäin hyvä merkki.

Haluan lopuksi tuoda esiin erään ilmiselvän asian. Sveitsin verotusjärjestelmän logiikkaa tarkasteltaessa käy ilmi, että siihen sisältyy ehdottoman kiinteästi ajatus siitä, että verotusjärjestelmässä on otettava huomioon ulkoiset kustannukset. Toisin sanoen jotkin Sveitsin käytännöt vahvistavat sen, että kun tuotanto ei tapahdu Sveitsin valtion alueella, infrastruktuurista tai pätevien työntekijöiden palkkaamisesta aiheutuvia kustannuksia ei tarvitse sisällyttää verotusjärjestelmään. Ainakin Euroopan unionin kanssa käytävän kaupan yhteydessä meidän on korostettava, että kun joissakin Sveitsin kantoneissa kehitettyä verotusjärjestelmää verrataan EU:n jäsenvaltioiden nykyiseen verotusjärjestelmään, me menetämme tuloja, koska tuotanto tapahtuu EU:n alueella ja siitä saaduista pääomavoitoista kannettavat verot ohjataan Sveitsiin, jotta vältytään ulkoisten kustannusten maksamiselta. Toivotan teille onnea neuvotteluihin.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä julkilausumasta.

Olemme parlamentissa pitkään halunneet keskustella koko Sveitsin-suhteistamme ja juhlia Sveitsin menestystä kolmessa peräkkäisessä EU-asioita koskevassa kansanäänestyksessä, joissa olisi tuskin saatu myönteistä tulosta monessa jäsenvaltiossamme. Vaikka Sveitsi ei olekaan EU:n jäsenvaltio, sveitsiläiset ovat valistuneita eurooppalaisia.

Halusimme keskustella viime syksynä mielenkiintoisesta Eurooppa-politiikkaa koskevasta hallituksen raportista todetaksemme, että sveitsiläiset haluavat nyt tavoitella omia kansallisia etujaan EU-jäsenyyden ulkopuolella, mutta ehkä myös käsitelläksemme joitakin väärinkäsityksiä siitä, mitä mahdollisuuksia Sveitsin-suhteissa on tarjolla. Kuten komission jäsenkin totesi, Sveitsin-suhteet perustuvat nähdäkseni kahdenvälisiin sopimuksiin ja kenties puitesopimukseen, jolla kevennetään molempien osapuolten hallinnollista taakkaa. Sitä, mitä jotkut meistä kutsuisivat "jäsenyyden näkymiksi", ei ole kuitenkaan tarjolla, ja kantonien verotusta koskevat nykyiset ongelmat saattavat johtua nimenomaan siitä.

Valtio joko on tai ei ole Euroopan unionin jäsen. Sveitsi ei ole jäsen, ja molemmat osapuolet muistavat sen hyvin. Sveitsi ei saa jäsenyysetuja eikä sen tarvitse myöskään noudattaa kaikkia jäsenyysvelvoitteita. Nimenomaan tämä on tällaisen epätyypillisen ja epämääräisen järjestelmän hankaluus: se aiheuttaa jatkuvasti ongelmia ja ärtymystä. Nämä ongelmat olisi kuitenkin ratkaistava hyvällä tahdolla.

Meidän on vietävä verotusasiaa eteenpäin. Jos komissio todella haluaa Sveitsin laajentavan yritysverotuksen käytännesääntöjä – mitä epäilen – puhutaan siitä sitten. Näiden käytännesääntöjen noudattaminen on EU:n jäsenvaltioissakin vapaaehtoista. Olen varma, että jäsenvaltiolla, jonka tunnen erittäin hyvin, on ulkomailla verotusjärjestelyjä, jotka eivät kestäisi tarkkaa valvontaa, mutta komissio ei näytä kiinnittävän niihin huomiota.

Tarvitsemme keskustelua, joka hyödyttää EU:n ja Euroopan sydämessä sijaitsevan, maantieteellisesti lähimmän naapurimme välisiä suhteita. Kyseinen valtio on toiseksi suurin vientimarkkina-alueemme sekä demokraattisten rakenteidensa ja kansainvälisyytensä vuoksi inspiraation lähde meille ja monille muille. Keskustelun sijaan sanomme sveitsiläisille, että heidän kantoniensa verotusjärjestelmät ovat "riistojärjestelmiä". Se on vahva ja epämiellyttävä sana. Jos ne todellakin ovat riistojärjestelmiä, olettaisin niiden olevan selviä esimerkkejä tapauksista, jotka vahingoittavat tosiasiallisesti yhteisön kauppaa, käytännön esimerkkejä, joilla voidaan osoittaa olevan tällainen riistävä vaikutus. Yhtäkään tällaista vaikutusta ei ole mainittu. Komissio itse asiassa tukeutuu sen sijaan väitteeseen, ettei sen tarvitse näyttää toteen tällaisia vaikutuksia vaan ainoastaan osoittaa, että kyseisillä rakenteilla voisi olla tällaisia vaikutuksia. Todellisia esimerkkejä ei kuitenkaan ole tällä hetkellä, ja mietin, johtuuko se siitä, etteivät ne asiaa tutkittaessa kestäisi esitettyä tiukkaa väitettä – EU:n ulkopuolisen valtion vastaista väitettä, joka perustuu pääasiassa tavarakauppaan tarkoitettuun vanhaan vapaakauppasopimukseen.

Tarkastellaanpa asiaa toisella tavalla. Yorkshiressa äänestäjäni saattavat ihmetellä, miksi käytän niin paljon aikaa Sveitsin asioihin. Jos Pohjois-Englannissa sijaitsevalla kotialueellani olisi ollut vuosien ajan samanlainen verotuksellinen autonomia Lontooseen nähden kuin Sveitsin kantoneilla on Sveitsissä, se ei ehkä olisi ollut niin suuri rasite EU:n rakennerahastoille.

Sveitsi rahoittaa laajentumisprosessiamme kansan suostumuksella. EU:lla ja Sveitsillä on syvä ja monimutkainen suhde, joka on jo vuosien ajan suututtanut ja turhauttanut minua, mutta ei vielä koskaan pitkästyttänyt! Meidän käsketään usein olla mukavia sveitsiläisille ennen kansanäänestystä. Meiltä kysytään jatkuvasti, mitä aiomme tehdä, jos heidän äänestystuloksensa on kielteinen. Vastaus on, että äänestystulos on aina Sveitsin kansan valinta, mutta jos sveitsiläiset haluavat tehdä kanssamme yhteistyötä, meidän on työskenneltävä heidän kanssaan kunnioittavasti ja asianmukaisesti. Paras vaihtoehto mielestäni olisi, että meillä on vielä jonakin päivänä sveitsiläisiä ministereitä neuvostossa, sveitsiläinen komission jäsen ja sveitsiläisiä kollegoja parlamentissa keskustelemassa kanssamme Sveitsin asioista, jottei meidän tarvitse keskustella niistä pelkkien toisen käden tietojen perusteella.

  Mario Borghezio, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisistä suhteista käytävä keskustelu tarjoaa meille mielenkiintoisen ja oikea-aikaisen tilaisuuden pohtia lyhyesti, mitä voimme oppia pienen, mutta historiallisesti merkittävän Sveitsin liittotasavallan ikivanhasta demokratiasta.

Jos EU:n jäsenvaltioiden veronmaksajat tuntisivat Sveitsin liittovaltion verotusjärjestelmän hyvin, se olisi heille esikuva – kuten se tosiasiassa onkin – etenkin taloudellisen vapauden suojelemista ajatellen.

Muistutan EU:n jäsenvaltioiden veronmaksajille, että Sveitsin lainsäädäntö perustuu tärkeisiin periaatteisiin, kuten oikeudellisen yhdenvertaisuuden periaatteeseen, taloudellisen vapauden periaatteeseen ja ennen kaikkea omaisuuden takaamista koskevaan periaatteeseen.

Oikeudellisen yhdenvertaisuuden periaate edellyttää, että verotus perustuu taloudelliseen kapasiteettiin. Perustuslain säännösten ansiosta taloudellisen vapauden periaatteen vuoksi ei voida kantaa sellaisia elinkeinoveroja, joilla olisi estävä vaikutus kauppapolitiikassa. Kolmannen, liittovaltion perustuslain 26 artiklassa säädetyn omaisuuden takaamista koskevan tärkeän periaatteen nojalla ei ole sallittua kantaa veroa silloin, kun se on pakkolunastuksen muoto. Omaisuuden takaaminen rajoittaa näin ollen verotusta.

Tässä on opittavaa niille jäsenvaltioille, jotka Italian tavoin edelleen piinaavat veronmaksajia verolainsäädännöllään ja veroilla, jotka ovat Italiassa yli 40 prosenttia. Meidän on opittava laajaan historialliseen kokemukseen perustuvat taloudellisen vapauden periaatteet, joista säädetään Sveitsin perustuslaissa. Me padanialaiset olemme onnekkaita saadessamme olla Sveitsin vapaiden kansalaisten lähinaapureita.

Ottakaamme lopuksi huomioon myös uskonvapauden periaate, jonka perusteella kansalaiset eivät ole velvollisia maksamaan veroja uskonnosta aiheutuvien kustannusten rahoittamiseksi, jos he eivät ole kyseisen uskontokunnan jäseniä. Lisäksi on syytä panna merkille kansalaisten perusoikeus ilmaista verotusta koskevat toiveensa suoraan kansanäänestyksessä. EU:n jäsenvaltioilla ei saa enää olla verotuksen alalla rajatonta valtaa veronmaksajiin nähden! Kansalaisten on saatava ilmaista mielipiteensä verotuksesta!

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kun Sveitsin kansalaiset hylkäsivät vuonna 1992 Euroopan talousalueeseen liittymisen, kukaan ei olisi osannut kuvitella tämänhetkisiä tapahtumia. Yhtäältä sekä EU että Sveitsi hyötyvät yhteistyöstä ja kahdenvälisistä sopimuksista esimerkiksi turvallisuus- ja turvapaikkapolitiikan alalla. Toisaalta käydään ankaria neuvotteluja, esitetään vaatimuksia ja jopa kiristetään, kuten henkilöjen laajennetun vapaan liikkuvuuden ja säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksen tai nyt yritysverotuksen yhteydessä. Yritysverotuksen alalla Sveitsiä painostetaan Sveitsille tärkeillä rautateitse tapahtuvaa kauttakulkua koskevilla poikkeuksilla.

Kun Sveitsi tiukensi maahanmuuttolakiaan vuosia sitten, Euroopan unioni ei säästellyt kritiikkiään. Lakimuutoksella oli tarkoitus tiukentaa suhtautumista joka vuosi virheellisesti jätettyihin turvapaikkahakemuksiin, joiden osuus on 75 prosenttia, ja näin myös tehtiin. Sveitsi oli yleensä ollut vastaanottavainen maahanmuuttajia kohtaan, ja tämän Sveitsin suunnanmuutoksen vuoksi EU:ssa monikulttuurisuudesta haaveilevien olisi vielä mietittävä asiaa ja Euroopan unionin pitäisi oikeastaan ottaa esimerkkiä Sveitsin turvapaikkalaista.

Meidän on nyt etsittävä yhdessä ratkaisuja verotukseen sekä maahanmuuttoon ja integraatioon liittyviin yhteisiin ongelmiin. Ennen kaikkea meidän olisi otettava Sveitsistä esimerkkiä suoran kansanvallan alalla, sillä voimme voittaa EU:n nykyisen kriisin vain, jos EU:n kansalaiset saavat taas sellaisen käsityksen, että heidän tahtoonsa suhtaudutaan vakavasti ja että he saavat osallistua päätöksiin.

EU:n perustuslakiin ja EU:n laajentumiseen liittyvät kiistat ovat riittävä syy ottaa Sveitsistä esimerkkiä.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on tehnyt monta kahdenvälistä sopimusta Sveitsin kanssa. Niiden aikana sekä Sveitsi että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat vaurastuneet. Kaikkien hyvinvointia ja vaurautta haluavien olisi tunnustettava nämä kahdenväliset sopimukset. On muitakin tekijöitä, jotka osoittavat yhteiset asiamme ja suunnan, johon etenemme: Sveitsi on muun muassa Euroopan unionin toiseksi suurin kauppakumppani Yhdysvaltojen jälkeen. Sveitsissä asuu ja työskentelee 900 000 EU:n kansalaista, ja monet muut matkustavat säännöllisesti EU:n ja Sveitsin rajojen välillä. Komission ja Sveitsin hallituksen välillä tällä hetkellä oleva erimielisyys on kuitenkin hämmentävää, ja se olisi poistettava pikaisesti.

Ymmärrän, ettei EU:n ja Sveitsin kohtaama kaksinkertainen verotus ole mikään pikku asia, mutta en halua, että asiasta käytävien neuvottelujen ensimmäisellä kierroksella tai myöhemmissäkään vaiheissa esitetään uhkauksia. Kaksoisverotus vaikeuttaa investointeja, työpaikkojen perustamista ja tulojen hankkimista sellaisissa Sveitsin kantoneissa, joissa hyväksytään kahdenlaisten sääntöjen soveltaminen. Neuvoston, komission ja parlamentin on tehtävä kaikkensa suojellakseen jäsenvaltioiden etuja.

Toivotan teille onnea ja menestystä neuvotteluissanne ja odotan myönteistä lopputulosta.

  Aloyzas Sakalas (PSE). – (LT) Haluan aluksi kiittää komission jäsentä Almuniaa Euroopan unionin ja Sveitsin välisiä suhteita koskevista tiedoista.

Haluaisin kuitenkin kuulla, mitä sanottavaa komission jäsenellä Almunialla on näiden suhteiden perimmäisestä poliittisesta tavoitteesta. Toisin sanoen, tiivistetäänkö Euroopan unionin ja Sveitsin välisiä suhteita Sveitsin tulevaa EU-jäsenyyttä silmällä pitäen? Jos näin on, milloin Sveitsin voidaan odottaa liittyvän EU:hun ja mitä Sveitsin ja Euroopan unionin on tehtävä sitä ennen? Jos suhteita ei tiivistetä Sveitsin jäsenyyttä silmällä pitäen, vaan tavoitteena on Sveitsin etuoikeutettu kumppanuus Euroopan unionin kanssa, minkä asioiden olisi oltava tällaisen kumppanuuden painopisteinä?

En usko, että Sveitsin poliittista tulevaisuutta koskevaa ongelmaa voidaan ratkaista lopullisesti kahdenvälisillä sopimuksilla. Haluaisin siksi komission jäsenen Almunian esittelevän meille jonkinlaisen etenemissuunnitelman, josta kävisi ilmi, mihin suuntaan komissio kehittää Euroopan unionin ja Sveitsin välisiä suhteita. Meille esitystä aineistosta ei käy ilmi, onko komissiolla tällainen etenemissuunnitelma vai korvataanko se väliaikaisilla sopimuksilla.

Ehdotan, että laaditaan Euroopan unionin ja Sveitsin välisiä suhteita koskeva etenemissuunnitelma ja että näiden suhteiden kehittämisen perimmäisenä tavoitteena on joko Sveitsin EU-jäsenyys tai etuoikeutettu kumppanuus vielä hyväksymättä olevan perustuslakisopimuksen perusteella. Jotta voidaan valita jompikumpi ratkaisu, on tiedettävä Sveitsin kansan oma mielipide valtionsa tulevaisuudesta.

Ennen kuin tämä poliittinen ongelma ratkaistaan, teemme vielä erilaisia sopimuksia, ja molemmat neuvotteluosapuolet yrittävät vaatia itselleen suotuisampia ehtoja toisen osapuolen kustannuksella.

Tarkasteltuani voimassa olevia ja suunniteltuja sopimuksia mietin vakavissani, asetammeko Sveitsille, joka ei edelleenkään ole Euroopan unionin jäsen, kenties suurempia vaatimuksia kuin varsinaisille Euroopan unionin jäsenvaltioille. Asian kuuluisi olla mielestäni päinvastoin.

Toivon, että komission jäsen voi hälventää nämä epäilykseni vastaamalla esittämiini kysymyksiin.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, monet pitävät Sveitsiä historiallisena esimerkkinä Euroopan yhdentymisestä. Ei tarvitse ajatella kuin Jean Jacques Rousseauta tai Johannes von Mülleriä. Sveitsi näyttää kuitenkin pysyvän saarena, erityistapauksena, sitä joka puolella ympäröivän yhdistyneen Euroopan keskellä.

Pitäkäämme mielessä, että vuonna 1992 järjestetyssä kansanäänestyksessä 50,3 prosenttia Sveitsin kansalaisista vastusti maansa liittymistä Euroopan talousalueeseen. En halua puuttua millään tavoin Sveitsin valaliiton sisäisiin asioihin. Korostaessani Sveitsin ja Euroopan unionin lähes kaikilla aloilla tekemää hyvää yhteistyötä toivon, että verotuskiistaankin voidaan pian löytää oikea ratkaisu. Se on erittäin tärkeää, jotta yhteistyöstämme tulee avointa.

Uusien jäsenvaltioiden, myös kotivaltioni, puolesta haluan erityisesti todeta, että 26. marraskuuta 2006 järjestetyn kansanäänestyksen tulos oli ilahduttava, sillä siinä hyväksyttiin miljardin frangin suuruisen Sveitsin rahoitusvälineen perustaminen. Uudet jäsenvaltiot ovat puolestaan avanneet ovensa sveitsiläisille pääomasijoituksille. Esimerkiksi Puolassa Sveitsistä tapahtuva tuonti lisääntyi 20 prosenttia tällä kaudella, ja vienti lisääntyi vain 5 prosenttia vähemmän. Sveitsistä peräisin olevia varoja käytetään varmasti järkevästi innovointitarkoituksiin, myös tieteelliseen tutkimukseen, pienten ja keskisuurten yritysten tukemiseen sekä ympäristön suojeluun ja alueellisen yhteistyön edistämiseen.

Lopuksi haluan vielä todeta, että Sveitsiin suhtaudutaan erityisen myönteisesti Euroopan unionissa. Tietojeni mukaan noin 72 prosenttia eurooppalaisista toivottaisi Sveitsin valaliiton tervetulleeksi yhteiseen eurooppalaiseen kotiimme. Tätä myönteistä asennetta olisi ehkä järkevää hyödyntää mahdollisimman hyvin.

  Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, miksi sveitsiläiset menestyvät niin paljon paremmin kuin me? Miksi Sveitsin valaliitto on rikkaampi, tyytyväisempi sekä asianmukaisemmin ja paremmin hallinnoitu kuin Euroopan unioni? Minäpä mainitsen yhden syyn. Sveitsi perustuu niin kutsuttuun jeffersonilaiseen periaatteeseen, jonka mukaan päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä ihmisiä, joita päätökset koskevat. Euroopan unioni taas perustuu päinvastaiseen periaatteeseen. Rooman sopimuksen 1 artiklan ensimmäisessä virkkeessä meidät velvoitetaan luomaan yhä läheisempi liitto. Sveitsissä valta on hajautettu, mutta EU:ssa se on keskitetty, ja useimmat nykyiset tyytymättömyyden aiheet johtuvat tästä nimenomaisesta rakenteellisesta epäkohdasta. Siitä johtuvat direktiiviemme ja asetustemme tahattomat seuraukset, toimiemme joustamattomuus, tunne siitä, että hallinto on etäällä kansalaisista, sekä äänestäjien vankka päätös vastustaa EU:ta kaikissa mahdollisissa kansallisissa äänestyksissä.

Miksi pelottelemme ja uhkailemme sveitsiläisiä, kun he kieltäytyvät liittymästä EU:hun? Miksi puutumme heidän menestykseensä, joka johtuu kantonien löyhästä verotuksesta? Miksi rohkaisemme Sveitsin lainsäätäjien vähemmistöä, joka pitää EU-jäsenyyttä nimenomaan keinona sivuuttaa äänestäjät ja luopua suoraan kansanvaltaan perustuvasta järjestelmästä? Johtuuko tämä siitä, että olemme kateellisia naapureillemme heidän menestyksestään, vai siitä, että pelkäämme sveitsiläisten esimerkin rohkaisevan EU:n kansalaisia vaatimaan omien valtioidensa riippumattomuutta?

Ehdotan vaihtoehtoista lähestymistapaa. Eivätkö jäsenvaltiomme voisi hakea Sveitsin valaliiton kantoneiksi sen sijaan, että ne yrittävät kiskoa Sveitsiä Euroopan unioniin? Sveitsiläiset tekevät sentään jotain oikein!

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Sveitsissä järjestetään paljon kansanäänestyksiä, ja tämä on yksi syy, miksi en haluaisi olla kantoni edes niin mukavassa maassa. Sveitsi on vauras valtio, jonka ei tarvitse olla Euroopan unionin jäsen ja joka ei tällä hetkellä halua liittyä siihen. Sveitsi on samalla Euroopan unionin hyvä strateginen kumppani. Arvoisa komission jäsen, tällaisen kumppanin kanssa on neuvoteltava ja keskusteltava eikä aloitettava rikkomismenettelyä. Olen tästä asiasta samaa mieltä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään kuuluvan kollegani kanssa. Olen puolalainen Euroopan parlamentin jäsen, ja Sveitsin tapaus muistuttaa minua eräiden saksalaisten ja ranskalaisten poliitikkojen, kuten Nicolas Sarkozyn, onnettomista ja toistaiseksi epäonnistuneista yrityksistä yhdenmukaistaa verotus Euroopan unionissa, mikä tosiasiassa lisäisi verotusta kotimaassani. Tällaista toimenpidettä ei hyväksytä. En ole siksi yllättynyt, että sveitsiläiset valittavat nyt siitä, että EU puuttuu heidän valtionsa sisäisiin asioihin. Koko tämä asia osoittaa, että Euroopan unionin on kiinnitettävä huomiota itseensä. Sen on pikemminkin uudistettava omaa talouttaan, jotta siitä tulee todella kilpailukykyinen, kuin turvauduttava kolmansiin maihin tai omiin jäseniinsä kohdistuviin menettelyihin, seuraamuksiin ja vaatimuksiin.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää vain muutaman huomautuksen.

Totean aluksi, että komission mielestä EU:n ja Sveitsin väliset suhteet ovat erittäin hyvät. Komission jäsenellä Ferrero-Waldnerilla oli tilaisuus tavata Sveitsin valaliiton presidentti 3. huhtikuuta. He keskustelivat näistä erittäin hyvistä suhteista. Niihin sisältyy myös joitakin oikeudellisia ongelmia, joita voidaan verrata EU:n jäsenvaltioissa oleviin ongelmiin.

Komissio on velvollinen toteuttamaan toimia aina, kun se perustamissopimusten valvojana katsoo, ettei perustamissopimuksia tai yhteisön säännöksiä ole noudatettu täysimääräisesti. Nyt esillä olevat joissakin Sveitsin valaliiton kantoneissa tehdyt verotuspäätökset ovat tällainen tapaus. Tässä ei ole kyse verokilpailusta vaan Sveitsin kanssa vuonna 1972 tekemäämme sopimukseen sisältyvien määräysten täytäntöönpanosta. Kyse ei ole verokilpailusta vaan valtiontuesta. Komissio aloittaa hyvin usein tällaisen menettelyn sillä perusteella, ettei valtiontukisääntöjä ole pantu täytäntöön jäsenvaltioissa. Tämä on erittäin tärkeä asia.

En tiedä, tiedättekö, että Sveitsiin on sijoittautunut yli 20 000 postilaatikkoyritystä, joiden ainoana tavoitteena on välttää verotus Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Olemme keskustelleet tästä asiasta Sveitsin viranomaisten kanssa vuodesta 2005 lähtien. Emme ole löytäneet muuta ratkaisua kuin aloittaa tämä menettely. Pyydämme neuvostolta valtuutusta neuvotella Sveitsin viranomaisten kanssa, jotta tämä konflikti saataisiin ratkaistua. Toivon, että neuvosto antaa meille tulevina viikkoina valtuutuksen jäsenvaltioiden erittäin laajan enemmistön tuella. Toivon, että näiden neuvottelujen aikana onnistutaan ratkaisemaan asiat, jotka aiheuttavat huomattavia ongelmia tuhansille eurooppalaisille yrityksille.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

5. Vammaisten naisten asema EU:ssa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Esther Herranz Garcían laatima naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö (A6-0075/2007) vammaisten naisten tilanteesta Euroopan unionissa (2006/2277(INI).

  Esther Herranz García (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan puheeni aluksi kiittää asiasta vastaavia parlamentin yksikköjä yhteistyöstä ja suuresta ammattitaidosta, jota he ovat osoittaneet koko mietinnön laadintaprosessin ajan. Kesti valtavan kauan, ennen kuin mietinnöstä päästiin äänestämään.

Haluan kiittää myös naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa siitä, että se antoi luvan tämän mietinnön laadintaan, sekä parlamentin täysistuntoa ja puheenjohtajakokousta, jotka antoivat niin ikään suostumuksensa.

Olen erittäin tyytyväinen saatuani laatia tämän mietinnön vammaisten tai vammaisten kanssa elävien naisten tilanteesta, koska tämä asia on tärkeä heille kaikille ja koko yhteiskunnalle.

Mietinnön lopputulokseen ovat myötävaikuttaneet sen laadintavaiheessa paitsi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa olevat kollegani myös vammaisten järjestöt ja Euroopan komissio komission jäsenen Špidlan kanssa järjestetyssä tapaamisessa.

Tämä mietintö hyväksyttiin lähes yksimielisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnassa vain yhden äänestäessä tyhjää. Tämä osoittaa selvästi, että kyseessä on tasapainoinen mietintö, jossa on tarkoitus korostaa vammaisten naisten tilannetta mutta myös vammaisista vastuussa olevien sekä heidän hoidolleen ja avustukselleen omistautuneiden naisten äärimmäisen tärkeää roolia samoin kuin tällaiseen toimintaan osallistuvien yhdistysten työtä.

Mietinnössä, josta parlamentti äänestää myöhemmin, esitetään tärkeä pyyntö: komissiota ja jäsenvaltioita pyydetään ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön joustavia toimia ja avustusjärjestelmä, jossa otetaan huomioon tämän ihmisryhmän heterogeenisuus, jotta toimia ja järjestelmää voidaan soveltaa ja mukauttaa kuhunkin tapaukseen, koska tällä alalla ei saa olla stereotypioita, ja vammaiset naiset kärsivät yleisesti kaksoissyrjinnästä. Heitä syrjitään ensinnäkin siksi, että he ovat naisia – naiseus on valitettavasti edelleen haitta monilla Euroopan alueilla. Toiseksi heitä syrjitään vammaisuuden vuoksi.

Meidän on varmistettava riittävät resurssit, toimet ja innovatiiviset palvelut, jotta voimme taata vammaisille mahdollisimman riippumattoman ja itsenäisen elämän.

Haluan myös korostaa tieto- ja viestintätekniikkojen kehityksen merkitystä, sillä ne ovat tärkeitä välineitä integroitaessa vammaisia yhteiskuntaan.

On tärkeää lisätä yhteisön kansalaisten tietoisuutta jo lapsuudesta alkaen, koska tulevaisuus on lasten käsissä.

Meidän on edelleen edistettävä pohdintaa ja keskustelua, jotta saavutetaan vähitellen tilanne, jossa kaikilla todellakin on yhtäläiset mahdollisuudet sukupuolesta tai sosiaalisesta, taloudellisesta tai poliittisesta asemasta riippumatta.

Haluan lopuksi korostaa perheiden ja etenkin naisten roolia, sillä he ovat useimmissa tapauksissa vastuussa vammaisten hoidosta, sekä vammaisjärjestöjen ratkaisevaa jokapäiväistä roolia.

On oleellista, että perheiden ja järjestöjen työtä tuetaan ja että sille annetaan tunnustusta sekä taloudelliselta että sosiaaliselta kannalta, sillä tällainen työ edellyttää monissa tapauksissa täydellistä omistautumista, joka johtaa eristäytymiseen.

Vaikka tällä alalla sovelletaankin toissijaisuusperiaatetta, kaikkien Euroopan unionin toimielinten on mielestäni tehtävä yhteistyötä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä esittelijä, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan komissio on huolissaan vammaisista naisista, jotka ovat kaksoissyrjinnän uhreja. Heitä syrjitään sekä sukupuolen että vammaisuuden perusteella.

Vammaisten naisten ja nuorten eri syrjintämuodot estävät heitä elämästä itsenäisesti, koska nämä esteet usein epäävät heiltä pääsyn koulutukseen ja työmarkkinoille.

Ei ole missään tapauksessa hyväksyttävää, että noin 80 prosenttia vammaisista naisista on väkivallan uhreja. Vammaisilla naisilla on neljä kertaa suurempi riski joutua seksuaalisesti hyväksikäytetyksi kuin muilla naisilla. Euroopan unionin on suojeltava näiden ihmisten oikeuksia ja mahdollistettava heille tehokas pääsy kaikenlaisen suojelun piiriin.

Haluan kiittää esittelijä Herranz Garcíaa, joka teki aloitteen tämän mietinnön laadinnasta, jotta voitaisiin lisätä yhteisön kansalaisten tietoisuutta juuri mainitsemastani dramaattisesta tilanteesta.

On erittäin asianmukaista, että Euroopan parlamentti antaa Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna päätöslauselman vammaisten naisten tilanteesta Euroopan unionissa. Päätöslauselmaesityksessä mainitaan täysin aiheellisesti vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus, jonka Euroopan komissio allekirjoitti Euroopan yhteisön puolesta 30. maaliskuuta tänä vuonna eli heti sinä päivänä, jona se oli valmis allekirjoitettavaksi. Ainakin 22 jäsenvaltiota on sittemmin allekirjoittanut sopimuksen. Haluan lisäksi huomauttaa, että tähän keskeiseen yleissopimukseen sisältyvät vammaisten naisten ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevat nimenomaiset määräykset laadittiin komission aloitteesta.

Tämä parlamentin päätöslauselma on myös täysin yhdenmukainen yhteisön vammaisstrategian kanssa, jossa edistetään mietinnössä mainittujen toimien täytäntöönpanoa. Komissio valmistelee siksi jo etenkin työelämään ja ammattikoulutukseen haluaviin vammaisiin kohdistuvan syrjinnän torjumista koskevan direktiivin säännösten soveltamista. Lisäksi uudessa rakennerahastoasetuksessa säädetään, että vammaisten osallistumismahdollisuutta käytetään perusteena hankkeiden valinnassa.

Panen merkille myös sen, että komissiota on pyydetty laatimaan lainsäädäntöä, jolla taataan vammaisten riippumattomuus. Komissio aikoo aloittaa vaikutustutkimuksen. Siinä on tarkoitus tarkastella mahdollisuutta ehdottaa tämän alan uutta lainsäädäntöä perustamissopimuksen 13 artiklan nojalla, jossa mahdollistetaan nykyisten direktiivien soveltamisalan laajentaminen.

Lopuksi totean, että komissio aikoo aloittaa pian tutkimuksen vammaisten naisten nykytilanteesta ottaen huomioon YK:n yleissopimuksen määräykset. Tämän tutkimuksen perusteella komissio voi laatia erityistoimia sekä kerätä tietoja.

  Anna Záborská, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) Kollegani Herranz Garcían laatimassa mietinnössä meitä kehotetaan muuttamaan näkemystämme vammaisista. Meidän on yhdessä heidän kanssaan mietittävä, millaista solidaarisuutta he tosiasiassa tarvitsevat. Meidän on myös hyväksyttävä, että kaikki, mitä nämä ihmiset tarjoavat meille, on osoitus heidän elämänsä kiistattomasta arvokkuudesta. Mietin kuitenkin, pystyvätkö kaikkien tasojen poliittiset toimielimet ottamaan tämän askeleen. Lääkärinä ja naisena, joka tuntee myötätuntoa vammaisia naisia kohtaan, en pidä heidän tilannettaan rangaistuksena vaan asiana, joka voi antaa yhteiskunnalle suurta innoitusta ja joka voi olla alkulähteenä solidaarisuuteen, toivoon ja rakkauteen perustuvalle maailmalle.

Vammaiset ovat meille erittäin suuri inspiraation lähde. He ovat moraalisine ja henkisine voimavaroineen korvaamattoman arvokkaita ihmiskunnalle. He osoittavat ja opettavat meille, että ihmiset ovat arvokkaita pelkästään olemassaolonsa vuoksi eivätkä sen perusteella, mitä he omistavat tai mitä he pystyvät tuottamaan. Eurooppalainen yhteiskunta, joka on usein taloudellisen uusliberalismin tuhoisan vaikutuksen vallassa, ei ymmärrä tällaisia asioita. Vammainen on elävä haaste koko ihmiskunnalle.

Myös tämä mietintö on meille haaste, koska meidän on kunnioitettava kaikkia, jotka huolehtivat virallisesti tai epävirallisesti vammaisista. Kaikkien toimielinten tavoitteena on oltava virallisen tunnustuksen antaminen vammaisista huolehtiville. Pyydän siksi lopuksi, että komissio tekee tutkimuksen vammaisten hoidon alalla tehtävän epävirallisen työn tunnustamisesta.

  Lissy Gröner, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän mielestä tämä mietintö, jossa vammaiset naiset asetetaan työskentelymme keskipisteeseen, on erittäin tärkeä.

Meidän olisi kiinnitettävä erittäin tarkasti huomiota useisiin oikeudellisiin välineisiin, kuten YK:n yleissopimukseen, Euroopan unionin perusoikeuskirjaan, [Euroopan unionista tehdyn sopimuksen] 13 artiklaan ja Euroopan vammaisten naisten julkilausumaan. Niistä kaikista käy selvästi ilmi, etteivät naiset ole uhreja vaan useasta syystä epäsuotuisassa asemassa olevia henkilöjä. Tämä moninkertainen syrjintä on otettava huomioon myös Euroopan unionin toteuttamissa toimissa.

Vuosi 2007 on nimetty Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuodeksi. Senkin yhteydessä naiset, erityisesti vammaiset naiset, kuitenkin muodostavat marginaaliryhmän. Kuten komission jäsen Almunia selvästi totesi, 80 prosenttia vammaisista naisista joutuu päivittäin myös väkivallan uhriksi. He joutuvat jatkuvasti väkivallan ja ennen kaikkea seksuaalisen väkivallan kohteeksi.

Daphne-ohjelmassa on näin ollen painotettava aiempaa voimakkaammin tämäntyyppisen väkivallan torjumista, ja meidän on myös vahvistettava vammaisten naisten verkostoja. Naisilla on työelämässä kaksin verroin vaikeampaa, jos heillä on jokin vamma. Naiset kärsivät joka tapauksessa jo muutenkin, sillä työttömyyttä esiintyy naisten keskuudessa keskimääräistä enemmän, ja vammaisten sosiaalinen syrjäytyminen lisääntyy niin nopeasti, ettei sitä voida hyväksyä.

Meidän on näin ollen otettava kaikkien EU:n jäsenvaltioiden parhaat mallit esikuviksi ja hyödynnettävä Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan aluekehitysrahastoa huomattavasti aiempaa tehokkaammin edistääksemme mallihankkeita ja muistuttaaksemme jäsenvaltioita niiden velvoitteista. Rakennerahastoasetuksissa säädetään sukupuolten välisen tasa-arvon valtavirtaistamisesta, mutta meillä ei ole riittävästi resursseja, jotta kyseisiä säännöksiä rikkoville jäsenvaltioille voitaisiin määrätä seuraamuksia. Tämä on varsin keskeinen vaatimus, jonka yhteydessä on selvästikin harjoitettava enemmän painostusta.

Vaadimme integroitua opetusta. Se on välttämätöntä molempien sukupuolten kannalta. Sekä vammaisten että terveiden oppimisprosessin kannalta on tärkeää, että heitä valmistetaan itsenäiseen elämään jo tarhassa. Tähän tarkoitukseen ei tarvita hyväntekeväisyyttä, vaan meidän on konkreettisesti autettava ihmisiä käyttämään oikeuksiaan, mahdollistettava heille esteetön pääsy rakennuksiin ja julkisiin liikennevälineisiin sekä annettava heille mahdollisuus käyttää vapaasti myös uusia tiedotusvälineitä.

Lisäksi toivon, että tasa-arvoinstituutti voi auttaa kokoamaan järjestöt ja parhaat käytännöt yhteen. Jokainen meistä voi saada vaikka huomenna jonkinlaisen vamman. Jokaisen ihmisen yksilöllisyyttä on vahvistettava ja jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta on arvostettava. Silloin olemme moninaisuudessamme yhtenäisiä.

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hyvästä ja suunnattoman tärkeästä mietinnöstä.

Meidän Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston jäsenten mielestä vammaisten naisten tilanteeseen on kiinnitettävä huomiota ja heidän tilanteensa kohentamiseksi on toteutettava toimia. Vammaisia ja naisia syrjitään, joten vammaisiin naisiin kohdistuu kaksinkertaista syrjintää, puhumattakaan sellaisten vammaisten naisten syrjinnästä, joilla sattuu olemaan lisäksi erilainen etninen tausta ja jotka ovat eri tavoin seksuaalisesti suuntautuneita.

Jäsenvaltioiden ja yhteiskunnan tehtävänä on poistaa kaikki seikat, jotka estävät täysimääräisen osallistumisen yhteiskuntaan. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota erityisesti vammaisten naisten tilanteeseen. Vastuu ei saisi koskaan jäädä vammaisen henkilön tai hänen sukulaistensa kannettavaksi. Meillä on yhteinen, kollektiivinen vastuu rakentaa yhteiskunta, jonka ominaispiirteitä ovat solidaarisuus ja kaikkien täysimääräinen osallistuminen kaikkiin yhteiskunnan osa-alueisiin, esimerkiksi opiskeluun, työelämään sekä sosiaali- ja kulttuurielämään.

Monessa jäsenvaltiossa naiset ovat päävastuussa vammaisten lasten ja sukulaisten hoidosta. Luin erään vammaisen lapsen äidin paljonpuhuvan toteamuksen. Hän sanoi: "En ole vain äiti vaan myös muun muassa fysioterapeutti, työterapeutti, sairaanhoitaja, neurologi, opettaja ja arkkitehti, joka on erikoistunut kotimme mukauttamiseen vammaisen lapsemme tarpeisiin."

Naiset eivät siis ole vain hoitajia, vaan heidän on myös taisteltava vammaisten oikeuksista. Nyt esillä olevassa mietinnössä tehdään mielestäni erittäin selväksi, että päävastuu on usein naisilla, eikä se ole hyväksyttävää. On yhteiskunnan eikä naisten tehtävä huolehtia siitä, että kaikki vammaiset ja heidän perheensä voivat elää itsenäistä elämää ja päättää omista asioistaan. Tämä on tietenkin samalla sukupuolten tasa-arvoon liittyvä vaatimus.

Fyysisesti ja psyykkisesti sairailla tytöillä ja naisilla on muita ryhmiä suurempi riski joutua väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi. He eivät siis kärsi pelkästään vammaisuuteen perustuvasta syrjinnästä vaan altistuvat myös hyväksikäytölle. Erityisesti psyykkisesti sairaat naiset ovat alttiita hyväksikäytölle, johon syyllistyy usein heidän lähipiiriinsä kuuluva henkilö. Tällaiset naiset ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa. Jotta voimme estää hyväksikäytön, meidän on tiedostettava tällainen väkivalta ja tuotava se esiin.

Vammaiset naiset eivät tarvitse eivätkä pyydä myötätuntoamme vaan itsestään selvää oikeutta osallistua täysimääräisesti yhteiskunnan toimintaan.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, yhteiskuntaa arvioidaan sen perusteella, miten se suhtautuu köyhiin, sairaisiin ja vammaisiin. Kaikilla toimilla, joilla on tarkoitus tukea vammaisia, sairaita tai henkilöjä, joiden on vaikea sopeutua ympäristöönsä, ehkäistään näin ollen sosiaalista syrjäytymistä tai köyhyyttä, mutta edistetään myös sosiaalista integroitumista sekä parannetaan jollain tapaa vammaisten elämänlaatua sekä henkistä ja fyysistä terveyttä, jotta he voisivat elää tyydyttävää elämää.

Kansallisissa ja EU:n ohjelmissa on toteutettava ensisijaisesti toimia, joilla tarjotaan aiempaa enemmän tietoa ja lisätään tietoisuutta vammaisuudesta, joilla mahdollistetaan vammaisten pääsy rakennuksiin, koulutukseen, joilla vähennetään tukijärjestelmien byrokratiaa ja joilla lisätään etenkin vammaisia naisia ja tyttöjä varten käytettävissä olevaa rahoitusta. On tärkeää parantaa työmarkkinoille pääsyä, myös Internetin käyttömahdollisuutta, ottaa käyttöön verokannustimia, joilla on tarkoitus edistää vammaisten työllisyyttä, ja joustavoittaa etenkin vammaisista lapsista huolehtivien äitien työaikaa.

Yhtä tärkeää on parantaa toimielimiin pääsyä, valvoa tarkemmin tuen jakamista, tarjota kaikille fysioterapiapalveluja ja psykologista tukea sekä lisätä tutkinnon suorittaneiden terapeuttien ja ohjaajien määrää.

Vammaisten fyysistä ja henkilökohtaista kehitystä edistävän tuen ja hoidon tarjoaminen ei saa kuitenkaan lisätä itsekkyyttä. Etenkin kotimaani ja muiden vasta Euroopan unioniin liittyneiden köyhien maiden ongelmana ei ole haluttomuus auttaa jollain tapaa fyysisesti tai psyykkisesti sairaita, vaan ongelmana on, että maassa vallitsee köyhyys ja työttömyys, ei ole varaa kuljetukseen, pyörätuoleihin ja muihin välineisiin, jotka helpottaisivat liikkuvuutta yhdessä sellaisten toimien kanssa, joilla mahdollistetaan vammaisten pääsy rakennuksiin.

Lähes 15 prosentilla puolalaisista on jokin vamma. Näillä henkilöillä on päivittäin monenlaisia ongelmia, vaikka heidän hyväkseen toimii laaja kansalaisjärjestöjen verkosto ja joukoittain vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka haluavat omistaa aikansa muiden auttamiselle. Puolassa ei ole riittävästi kouluja autistisille lapsille eikä sokeille tarkoitettua pistekirjoituksella kirjoitettua lukumateriaalia, eikä köyhillä vammaisilla ole varaa erikoisvalmisteisiin autoihin. Tämän lisäksi lähes kaikki verohelpotukset on poistettu henkilöiltä, jotka elävät köyhyydessä, toisinaan jopa äärimmäisessä köyhyydessä pienen eläkkeen vuoksi.

Etenkin aikaisemmilla sosialistisilla hallituksilla oli vammaispolitiikassaan makrotaloudellisia tavoitteita. Hallitukset poistivat perheitä hyödyttävän verohelpotuksen ja pienensivät tuntuvasti vammaisten etuuksia. Näin tehtiin silloin, kun Puola mukautti lainsäädäntöään Euroopan unionin lainsäädäntöön, jossa ihmisarvon sijasta vain uusliberaalilla utilitarismilla on tosiasiassa merkitystä.

Valtaosa psyykkisesti vammaisista lapsista käy tavallisen koulun sijasta erityiskoulua, mikä ei edistä heidän integroimistaan. Tästä syystä myös kaikkein parhaiten laaditut ja tarkimmat vammaisuutta käsittelevät raportit jäävät teoreettisiksi eikä niissä mainittuja asioita voida toteuttaa käytännössä vaurauden tavoittelun vuoksi ja siksi, että moraaliset arvot ja periaatteet on korvattu markkinalaeilla ja pääoman vapaalla liikkuvuudella yhteen suuntaan, nimittäin köyhiltä rikkaille. Pyydämme siksi jälleen kerran solidaarisuutta. Solidaarisuutta tarvitaan paitsi EU:n asiakirjoissa myös päätöksissä ja toteutettavissa toimissa. Vetoamme etenkin päätöksentekijöihin, jotka ovat vastuussa terveytemme ja yhteiskuntamme turvaamisesta ja solidaarisuudesta.

  Lydia Schenardi, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maailmassa on noin 250 miljoonaa vammaista naista. Lisäksi Euroopan unionissa vammaisten naisten työllisyysaste on 2 prosenttia, kun vammaisten miesten vastaava luku on 36 prosenttia. Vammaiset naiset osallistuvat liian vähän – jos lainkaan – moniin yhteiskunta-, työ- ja kulttuurielämän sekä poliittisen elämän aloihin. Tilanne ei ole tällainen vain Ranskassa vaan kaikkialla muuallakin Euroopan unionissa.

Ranskan lainsäädännössä säädetään, että yli 20 työntekijän yritysten on työllistettävä vammaisia siten, että heidän osuus yrityksen henkilöstöstä on 6 prosenttia. Vammaisten osuus on tosiasiassa kuitenkin keskimäärin vain 4 prosenttia. On suorastaan epäoikeudenmukaista, että yritykset maksavat mieluummin – toisinaan jopa erittäin suuria – sakkoja kuin työllistävät vammaisia. Kaikkiaan 40 prosenttia vammaisista naisista kuitenkin etsii jatkuvasti työtä. Tämän nurinkurisen tilanteen on loputtava.

Lopuksi totean olevani yllättynyt siitä, ettei kiintiöitä ja myönteisiä erityistoimia, joita parlamentti käyttää laajasti edistääkseen muun muassa ulkomaalaisten oikeuksia Euroopan unionissa tai naisten edustusta poliittisissa puolueissa ja päätöksentekoelimissä, suositeta yhtä voimakkaasti vammaisten naisten yhteydessä eikä niitä vaadita edes nyt esillä olevassa mietinnössä. Euroopan unioni todellakin etenee eri tahtiin.

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, huhtikuun alussa tuli voimaan vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, joka on virstanpylväs vammaisten oikeuksien alalla. Siinä määrätään, että kaikilla maailman 650 miljoonalla vammaisella on samat oikeudet kuin terveilläkin henkilöillä. Kyseisessä yleissopimuksessa määrätään kansalaisoikeuksista, poliittisista, taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista. Se tarjoaa näin ollen tehokkaan oikeussuojan. Vammaisuus tunnustetaan ensimmäistä kertaa ihmisoikeusasiaksi. On valitettavaa, että komissio alkoi jänistää ja kieltäytyi allekirjoittamasta lisäpöytäkirjan, jolla yksittäisille henkilöille ja järjestöille olisi myönnetty oikeus hakea muutosta YK:n asiantuntijakomiteassa. Haluaisin erittäin mielelläni vielä kuulla komission lausunnon tästä asiasta.

Kun puhumme parlamentissa vammaisista, etenkin vammaisista naisista ja tytöistä, meidän on yhä uudelleen pohdittava, pitäisikö mieluummin puhua vammauttavasta ympäristöstä. Tarkastellessamme tätä rakennusta ja kaikkia muita toimielinrakennuksia, myös EU:n toimielinten rakennuksia, on selvää, että meillä on vielä paljon tehtävää, jotta vammaisten mahdollisuudet tosiasiassa parantuvat. Esimerkiksi tässä parlamentin rakennuksessa vammainen nainen tai tyttö pääsisi ruokalaan vain tavarahissiä käyttämällä. Tämä on erittäin valitettavaa, ja meidän on katsottava tässä asiassa peiliin ja ymmärrettävä, että mekin valitettavasti vaikutamme siihen, ettei näillä henkilöillä ole asianmukaista liikkumisvapautta.

Ennen kaikkea naiset kärsivät koko maailmassa kaksinkertaisesta syrjinnästä. Näiden naisten ja tyttöjen kannalta on kuitenkin erittäin tärkeää, ettemme puhu vain heidän kärsimyksistään, sillä nämä naiset ovat myös itsetietoisia, ja heillä on vammaisuudestaan huolimatta luonnollisesti samat oikeudet osallistua yhteiskunnan rakentamiseen.

Erityisen valitettavaa on, että vammaiset tytöt ja naiset joutuvat huomattavasti muita useammin joko perheenjäsenten, hoitohenkilökunnan tai muiden työntekijöiden harjoittaman seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Lisäksi nämä naiset kärsivät valitettavasti erityisesti siitä, että he ovat uhreja eikä heillä ole samoja oikeuksia mennä naimisiin tai perustaa perhe. Vammaisia tyttöjä ja naisia edelleen steriloidaan ja pakotetaan abortteihin. Vammaisille naisille tehdään huomattavasti enemmän pakkoabortteja, ja koska heille ei myönnetä samanlaisia oikeuksia seksuaalisuuteen tai äitiyteen, myös heidän lisääntymisoikeuksiaan rajoitetaan voimakkaasti.

YK:n raportin mukaan vain neljännes vammaisista naisista hankkii elantonsa työnteolla. Tässä asiassa EU:ssa on tapahduttava todellinen muutos. Tiedämme myös, että vammaisten naisten ansiotulot ovat toisinaan vain puolet vammaisten miesten ansioista. Meidän olisi pyydettävä Euroopan unionilta tarkempia tietoja tästäkin asiasta. Tiedämme jo, että "sama palkka samasta työstä" -periaatteesta huolimatta miesten ja naisten välillä on edelleen räikeitä eroja, etenkin kun on kyse vammaisista naisista. Tämä on todella pöyristyttävää.

UNESCOn arvioiden mukaan vain 3 prosenttia maailman vammaisista osaa lukea ja kirjoittaa, ja vammaisten naisten ja tyttöjen vastaavan luvun otaksutaan olevan 1 prosentti. Tilanteen kohentamiseksi on annettava huomattavasti nykyistä enemmän humanitaarista apua, mutta meidän on myös asetettava etenkin vammaisten tyttöjen koulutusmahdollisuudet ja tehostettu koulutus taas aivan asialistan kärkeen. Jäsenvaltioiden on lisättävä tuntuvasti toimiaan tällä alalla.

Näin ollen on erittäin tärkeää, että tätä asiaa edistetään EU:n laajuisesti ja että siihen kiinnitetään huomattavasti aiempaa enemmän huomiota. Mielestäni on kuitenkin erittäin oleellista, ettei päätöslauselmamme jää jälkeen YK:n yleissopimuksesta. Meidän on siksi todellakin selvennettävä, etteivät vammaiset tietenkään halua, että heitä pidetään vain uhreina. He haluavat tehdä selväksi, että vaikka he ovat vammaisia, heitä ei saa sen perusteella syrjiä työmarkkinoilla eikä koulutuksessa. Meidän on kiinnitettävä aiempaa enemmän huomiota vammaisten naisten suojeluun väkivallalta ja lähetettävä erittäin selkeitä viestejä.

Toivon, että päätöslauselmamme todellakin vie meitä askeleen eteenpäin emmekä jää jälkeen YK:n yleissopimuksesta.

  Amalia Sartori, (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin haluan aluksi kiittää esittelijä Herranz Garcíaa työstä, jota hän on tehnyt, ja sitoumuksellisuudesta, jolla hän on saattanut mietinnön päätökseen.

Mietinnön sisällöstä totean, että on mielestäni kaikkien edun mukaista, jos otan esiin muutaman työtämme kuvaavan keskeisen asian. Mietinnön esimerkkiä seuraten totean ensimmäiseksi, että suhteissamme jäsenvaltioihin meidän on mielestäni tärkeää korostaa, että koko yhteisön on osallistuttava vammaisuudesta aiheutuviin kustannuksiin. Toinen asiani on, että kaikissa yhteisön toimielinten laatimissa säännöksissä ja määräyksissä, direktiiveissä, hankkeissa ja suunnitelmissa on otettava huomioon, että maissamme asuu myös vammaisia ja että heillä on aina tärkeä asema kaikissa laatimissamme säännöksissä. Kolmanneksi totean, että meidän on taattava kaikkien hoitoalalla toimivien taloudellinen ja sosiaalinen arvostus.

Jokaisessa maassa on nyt varmasti sellainen tunne, että vammaisuuteen liittyviä ongelmia voidaan parhaiten käsitellä hyödyntämällä kunkin henkilön kykyjä mahdollisimman hyvin ja asettamalla ne koko yhteisön käyttöön. Se on vammaisten ja meidän kaikkien kannalta paras ratkaisu.

Toimimme siten, että valtiomme voivat saavuttaa yhä parempia talouskasvu- ja kehityslukuja, koska uskomme, että vain kulttuurisesti ja taloudellisesti rikas yhteisö voi tarjota odotetut ratkaisut.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, tänä Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna, joka toivottavasti on kaikkia varten sukupuolesta riippumatta, tämä mietintö on erityisen merkityksellinen, koska siinä kiinnitetään huomiota vammaisiin naisiin, jotka ovat erityisen alttiita erilaisille syrjinnän muodoille.

Kiitänkin esittelijää työstä ja toivon, että komissio ja jäsenvaltiot ottavat mietintöön sisältyvät ehdotukset asianmukaisesti huomioon. Tiedämme, että vammaiset ja heidän perheensä kohtaavat jokapäiväisessä elämässään yleisesti ottaen enemmän vaikeuksia kuin muut. He tarvitsevat apua ja toimia, joissa otetaan huomioon heidän erityistilanteensa, jotta he voivat osallistua täysimääräisesti yhteiskunnan eri toimiin.

Vammaisten tarpeet ja naisten oikeudet on näin ollen otettava huomioon kaikissa kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa toimissa, erityisesti kaupunkisuunnittelussa, opetuksessa ja koulutuksessa, työllisyydessä, asuntojen rakentamisessa, liikenteessä sekä terveys- ja sosiaalipalveluissa, mahdollisesti myös yksilöllisessä avustuksessa.

Nyt on siksi toteutettava voimakkaita julkisia toimia, joita tuetaan erityisen arkaluonteisiin aloihin tehtävillä merkittävillä investoinneilla. Näin voidaan taata yhdenvertaiset mahdollisuudet naisille ja vammaisille. Julkisten painopisteiden on muututtava, jotta tämä voi toteutua.

Emme voi enää asettaa vakaus- ja kasvusopimuksen nimellisiä lähentymisperusteita etusijalle ja vähentää julkisia investointeja, kuten Portugalissa on tehty. Tällöin joudutaan lopettamaan synnytysosastoja, pelastuspalveluja, terveyspalveluja ja kouluja. Tämä heikentää etenkin muita huonommassa asemassa olevien yhteiskuntaryhmien ihmisoikeuksia. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi naiset ja vammaiset.

On väärin, että julistamme haluavamme yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille ja aloitamme propagandakampanjan vain toteuttaaksemme uusliberaaleja toimia, jotka lisäävät epätasa-arvoa ja sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta. Nyt ei tarvita aiejulistuksia vaan poliittinen muutos, jotta etusijalle asetetaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus sekä todelliset toimet, joilla edistetään sosiaalista osallisuutta ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia sukupuolesta riippumatta.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää siitä, että hän antoi meille mahdollisuuden keskustella näin laajasti vammaisista yleensä ja erityisesti vammaisista naisista.

Annamme nyt toisen muita heikommassa asemassa olevaa sosiaaliryhmää koskevan päätöslauselman, mutta miten laajasti parlamentin ehdotukset pannaan täytäntöön? Miten paljon ne vaikuttavat alueisiin kohdennettaviin toimiin? Missä määrin vammaisuuteen liittyviä konkreettisia asioita ja erityistapauksia käsitellään, olipa sitten kyse suuresta ja näkyvästä tai vähäisestä ja näkymättömästä vammasta? Miten paljon vammaisille suunnitellaan uusia tekniikkoja ja hoitomenetelmiä? Miten takaamme heille inhimillisen hoidon? Miten EU:n rakennerahastot on järjestetty, jotta niiden varoilla voidaan auttaa vammaisia, etenkin vammaisia naisia, heidän elämässään ottaen huomioon, että heillä on täysimääräiset, vaikkakin erityisluonteiset oikeudet koulutukseen, työntekoon ja elämään. Kuten ystäväni Hiltrud Breyer aivan oikein totesi, myös vammaiset naiset haluavat elää täysipainoista perhe-elämää.

Meidän on tietenkin pidettävä mielessä, että nimenomaan naiset huolehtivat vammaisista ja että heilläkin on oikeutensa, jotta he voivat auttaa. Varmistammeko, että vammaisia hoitavilla naisilla on mahdollisuus kehittää tästä työstä saamiaan taitoja siten, että he voivat hyödyntää niitä myöhemmin? Arvostetaanko naisten tekemää työtä perheessä, kouluissa ja elinyhteisössä? Arvostammeko heidän vapaaehtoista työtään? Nyt voimme paitsi äänestää myös nähdä, miten toteutamme konkreettisin toimin kaikki asiat, jotka haluamme tehdä vammaisten naisten hyväksi.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Herranz Garcíaa työstä, jota hän on tehnyt esittelijänä.

Kaikki parlamentin jäsenet lienevät yhtä mieltä siitä, että vammaiset naiset ovat usein kaikkien heikoimmassa asemassa ja että EU:n arvot velvoittavat meitä suojelemaan vammaisia naisia ja parantamaan heidän mahdollisuuksiaan. Yksi tapa lähestyä tätä ongelmaa on luoda vammaisille naisille lisää koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia. Näin voidaan varmistaa heidän riippumattomuutensa ja helpottaa heidän hoitajiinsa kohdistuvia paineita.

Ilman asianmukaista koulutusta on nykyään erittäin vaikea päästä työmarkkinoille ja menestyä. Vammaiset naiset voisivat kuitenkin tukea itseään ja säilyttää riippumattomuutensa, jos koulujärjestelmäämme sisällytettäisiin vammaisille tarkoitettuja koulutusohjelmia ja jos vammaisten naisten elinikäistä oppimista edistettäisiin.

Jäsenvaltioiden on kehitettävä taloudellisia kannustimia, jotta työnantajat palkkaisivat vammaisia henkilöjä. Nyt esillä oleva päätöslauselmaesitys on tässä mielessä oikeansuuntainen askel.

Kaikki ihmiset ovat erilaisia, ja vaikka alkaisimme luokitella ja ryhmitellä ihmisiä, on muistettava, että jokainen ihminen on yksilö, jolla on omat erityistarpeensa. EU:n jäsenvaltioiden on otettava tämä huomioon suunnitellessaan vammaisia naisia koskevaa lainsäädäntöä. Vammaiset naiset muodostavat hyvin kirjavan väestöryhmän, mikä on otettava huomioon kaikissa heitä tukevissa toimissa.

Lopuksi totean, että tämä on Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi. Eilen aloitettiin Euroopan laajuinen rekkakiertue, jotta tämä viesti voidaan lähettää kaikille eurooppalaisille. Vammaisten naisten ahdingon lievittäminen on mielestäni erittäin tärkeä painopiste Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Aş dori să felicit raportorul pentru munca depusă şi aş dori să subliniez importanţa acestui subiect pentru dezvoltarea economică şi socială a Uniunii Europene. Avem nevoie de o Europă socială şi, tocmai de aceea, cred că persoanele cu handicap au un rol important şi un loc al lor în Uniunea Europeană. Europa va avea succes doar dacă utilizăm creativitatea tuturor cetăţenilor săi. Anul 2007 este anul egalităţii de şanse, dar, din păcate, deşi una din patru familii are o persoană cu handicap printre membrii săi, nu îi vedem nici pe stradă, nici în sălile de concerte, nici în mijloacele de transport în comun. Tocmai de aceea cred că avem obligaţia să facem mai mult pentru persoanele cu handicap. În acest sens, cred că utilizarea tehnologiei informaţiei şi a comunicării va ajuta persoanele cu handicap să se integreze în viaţa economică şi socială. În special, rolul femeilor este extrem de important şi delicat şi, de aceea, o atenţie deosebită trebuie acordată acestui subiect. Este important, întâi şi întâi, ca femeile cu handicap să poate fi integrate în câmpul muncii, dar, în acelaşi timp, să poată deveni mame şi să poată să aibă grijă de familia lor. Este importantă reconcilierea vieţii profesionale cu viaţa de familie şi, de aceea, cred că rolul femeilor cu handicap este important şi trebuie să protejăm aceşti cetăţeni pentru a se integra în Europa. Felicit încă o dată raportorul şi aş dori ca prin revizuirea pieţei interne, pe care Comisia Europeană o va efectua şi, de asemenea, prin măsurile viitoare pe care le vom lua, să ne gândim la persoanele care îngrijesc oamenii cu handicap, la femeile cu handicap, pentru a le putea oferi condiţii cât mai bune.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

6. Ilmoitus neuvoston toimittamista yhteisistä kannoista: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 11.20 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
puhemies POETTERING

7. Puhemiehen ilmoitus

  Puhemies. Hyvät kollegat, puheenjohtajakokous on pyytänyt minua esittämään tässä yhteydessä ilmoituksen, ja korostan, ettei tästä asiasta ole tarkoitus keskustella. Puheenvuoroja ei anneta.

Puheenjohtajakokous pyysi minua lukemaan teille parlamentin puhemiehen eilen laatiman lehdistötiedotteen ja esittämään siitä lisähuomautuksen.

Puheenjohtajakokous hyväksyi erittäin suurella äänten enemmistöllä parlamentin puhemiehen eilen laatiman lehdistötiedotteen, joka koski Bronisław Geremekin edustajantointa. Eilisessä lehdistötiedotteessa todetaan seuraavaa:

"Euroopan parlamentti ei ole tähän mennessä saanut Puolan viranomaisilta minkäänlaista ilmoitusta koskien Bronisław Geremekin edustajantointa. Bronisław Geremek on erittäin arvostettu poliitikko, ja hän on aina toiminut demokraattisen Puolan ja yhtenäisen Euroopan puolesta. Tutkimme kaikki oikeudelliset mahdollisuudet, jotta hän voisi jatkaa työtään."

(Voimakkaita suosionosoituksia)

Eilinen tiedotteeni jatkuu seuraavasti: "Käytössämme olevien tietojen mukaan Puolan perustuslakituomioistuin tarkastelee parhaillaan lakia, jonka perusteella Bronisław Geremekin toimivaltuudet pidätettiin. Tuomioistuin tekee asiassa päätöksen lähiviikkoina. Olen pyytänyt Euroopan parlamentin oikeudellista yksikköä tarkastelemaan, mikä oikeudellinen tilanne tarkasti ottaen on. Myös puheenjohtajakokous käsittelee asiaa huomisessa kokouksessaan."

Hyvät kollegat, tilanne on tämä, ja puheenjohtajakokous ilmaisee Bronisław Geremekille myötätuntonsa ja solidaarisuutensa.

(Voimakkaita suosionosoituksia)

8. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

8.1. Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden parantamista koskevien direktiivien käytännön täytäntöönpanoa koskevien kertomusten yksinkertaistaminen ja järkeistäminen (äänestys)

– Figueiredon mietintö (A6-0059/2007)

8.2. Azorien, Madeiran, Kanariansaarten, Guyanan ja Réunionin tiettyjen kalastustuotteiden kaupan pitämisessä aiheutuvien lisäkustannusten korvausjärjestelmä (äänestys)

– Freitasin mietintö (A6-0083/2007)

8.3. Yhteinen kalastuspolitiikka (alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat) (äänestys)

– Attwoollin mietintö (A6-0078/2007)

8.4. Vammaisten naisten asema EU:ssa (äänestys)

– Herranz Garcían mietintö (A6-0075/2007)

8.5. Ostovoimapariteetteja koskeva perusaineisto (äänestys)

– Bowlesin mietintö (A6-0077/2007)

8.6. Nopeat rajainterventioryhmät (äänestys)

– Deprez'n mietintö (A6-0135/2007)

8.7. Elollisten vesiluonnonvarojen säilyttäminen ja kestävä hyödyntäminen (äänestys)

– Gklavakisin mietintö (A6-0085/2007)

8.8. Galileo (äänestys)

– Päätöslauselmaesitys B6-0155/2007

8.9. Vuosittainen ihmisoikeusraportti 2006 sekä Euroopan unionin ihmisoikeuspolitiikka (äänestys)

– Coveneyn mietintö (A6-0128/2007)

– Ennen tarkistuksesta 19 toimitettua äänestystä:

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää tarkistukseen 19 suullisen tarkistuksen, jonka jälkeen kohdan toisessa puoliskossa todetaan "kehottaa laajentamaan väliaikaista kansainvälistä mekanismia, ja" sekä sen jälkeen "kehottaa neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti muuttuvia olosuhteita" jne. Tällä suullisella tarkistuksella siis yksinkertaisesti lisätään joitakin sanoja alkuperäisestä 28 kohdasta tarkistuksen 19 tekstiin.

  Simon Coveney (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, hyväksyn esittelijänä tämän lisäyksen.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 94 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Simon Coveney (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, täsmällisyyden ja tosiasioiden ajantasaistamisen vuoksi ehdotan, että 94 kohtaan lisätään suullisella tarkistuksellamme sanat "pitää kuitenkin tervetulleena avun jatkamista helmikuusta 2007".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen tarkistuksesta 13 toimitettua äänestystä:

  Sarah Ludford (ALDE). – esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, lupaan, että tämä on viimeinen kerta. Ehdotan pientä mutta tehokasta tarkistusta tarkistukseen 13, jonka jälkeen teksti kuuluu seuraavasti: "kehottaa parlamentin valiokuntia ryhtymään kaikkiin kohtuullisiin toimiin soveltaakseen sukupuolten välistä tasapainoa".

Tämän tarkistuksen ansiosta ALDE-ryhmä voisi äänestää tarkistuksen puolesta. Muussa tapauksessa meidän on äänestettävä tyhjää, koska alkuperäinen teksti on liian preskriptiivinen. Toivon, että tämä suullinen tarkistus hyväksytään ja että esittelijäkin voi kenties sen jälkeen hyväksyä tarkistuksen.

  Simon Coveney (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten PPE-DE-ryhmän jäsenet varmasti tietävät, kehotin hylkäämään tämän tarkistuksen, koska se oli mielestäni liian preskriptiivinen. Tämän suullisen tarkistuksen jälkeen voin esittelijänä kuitenkin hyväksyä koko tarkistuksen.

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

– Ennen 150 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Józef Pinior (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan, että 150 kohdassa sanat "pitää tervetulleena" korvataan sanoilla "panee merkille". Loppuosa lauseesta jää ennalleen.

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

8.10. Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen (äänestys)

– Päätöslauselmaesitys B6-0164/2007

– Ennen äänestyksiä:

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, haluaisin lisätä sanat "alun perin" johdanto-osan 4 viitteeseen, jossa todetaan, että julkilausuman allekirjoitti 85 maata. Tämän jälkeen teksti kuuluu "jonka alun perin allekirjoitti 85 maata".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

8.11. Homofobia Euroopassa (äänestys)

– Päätöslauselmaesitys RC-B6-0167/2007

– Ennen äänestyksiä:

  Zbigniew Zaleski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan esittää lyhyen huomautuksen, ennen kuin äänestämme. Päätöslauselman sisältö ei vastaa merkitykseltään homofobian käsitettä. Otsikossa olevaa sanaa on käytetty väärin.

– Ennen 12a kohdasta toimitettua äänestystä:

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission julkilausumaa koskevan keskustelun jälkeen haluaisimme saattaa päätöslauselmaesityksen ajan tasalle lisäämällä siihen uuden 12a kohdan, jossa todetaan seuraavaa: "panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan komissio on aloittanut uutta direktiiviä koskevan menettelyn; uudella direktiivillä laajennetaan yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevan direktiivin 2000/78/EY soveltamisalaa työmarkkinoiden ulkopuolisen syrjinnän muotoihin;"

(Suullinen tarkistus hylättiin.)

8.12. Julkinen talous EMU:ssa 2006 (äänestys)

- Laukin mietintö (A6-0076/2007)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

9. Äänestysselitykset

Figueiredon mietintö (A6-0059/2007)

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, työpaikan menettämistä pelätään yhä enemmän, mikä on lisännyt erilaisia sairauksia ja aiheuttanut siksi yrityksille ja terveysvakuutusyhtiöille suuria kustannuksia. Tämä pelko lisää myös köyhyysriskiä sekä heikentää eurooppalaisten naisten mahdollisuutta ja halua hankkia lapsia. Lapset eivät kuitenkaan saa enää ajaa äitejä köyhyysloukkuun, eikä lasten kotona hoitamista koskevasta tietoisesta päätöksestä saa enää rangaista kerjäläisen elämällä. Jatkamalla politiikkaamme, jossa edistetään kokopäiväistä työllistämistä ja työpaikkojen turvaamista, vähennetään sairauspoissaoloja ja voidaan ehkä myös lisätä syntyvyyttä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Työntekijöiden terveyteen ja työoloihin liittyvät asiat, terveyteen, hygieniaan ja turvallisuuteen liittyvien palvelujen järjestäminen työpaikalla sekä luettelo ammattitaudeista otettiin esiin yhteisössä vuonna 1989, kun puitedirektiivi 89/391 julkaistiin. Sen jälkeen on annettu muitakin direktiivejä, joissa käsitellään työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyviä erilaisia näkökohtia.

Toivon, että tämän mietinnön ansiosta näiden direktiivien tehokkaaseen täytäntöönpanoon ja työoloihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota, jotta EU:ssa ei tapahtuisi enää vuosittain yli neljää miljoonaa työtapaturmaa eikä yli 4 500:aa kuolemaa ja pysyvään työkyvyttömyyteen johtavaa loukkaantumista.

Olemme vakaasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on todellakin parannettava käytäntöjään. Komission on laadittava kiireesti yksityiskohtaisempi raportti nykyisestä työterveys ja -turvallisuustilanteesta. Lisäksi Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset ja alan muu lainsäädäntö on pantava täytäntöön.

Freitasin mietintö (A6-0083/2007)

  Jean-Claude Fruteau (PSE), kirjallinen. – (FR) Freitasin mietinnössä, josta äänestämme tänään, käsitellään syrjäisimpiä alueita ja erityisesti Réunionia. Syrjäisimmät alueet kärsivät maantieteellisistä ja geopoliittisista rajoituksista, jotka lisäävät niiden eristyneisyyttä ja heikentävät niiden mahdollisuuksia viedä tuotteitaan Euroopan mantereelle.

Tällä lisäkustannusten korvausjärjestelmällä tuetaan paikallista kalastusta jalostamalla kalatuotteita, kuljettamalla niitä Euroopan mantereelle ja pitämällä niitä siellä kaupan. Järjestelmällä lisätään myös paikallisten yritysten ja koko Euroopan unionin kalastusalan kilpailukykyä. Tämän järjestelmän tehokkuudesta on osoituksena, että korvausten ansiosta Réunionin viennin määrä ja arvo on lisääntynyt vuoden 2000 jälkeen.

Korvausjärjestelmän uudistamisen ansiosta voimme jatkaa toimiamme syrjäisimpien alueiden teollisen kalastuksen sekä pitkäsiima- ja rannikkokalastuksen liittämiseksi sisämarkkinoihin. Näitä toimia on tuettava muilla tekijöillä, esimerkiksi ottamalla huomioon öljyn hintojen vaihtelut. Ei nimittäin saa unohtaa, että syrjäisimmät alueet ovat erittäin riippuvaisia öljystä ja että kuljetuskustannukset rajoittavat paikallisten tuotteiden vientiä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme iloisia, että tänään hyväksyttyyn mietintöön on sisällytetty kaikki Portugalin kommunistisen puolueen (PCP) tekemät ehdotukset. Nämä ehdotukset sisältyivät jo laatimaamme aluekehitysvaliokunnan lausuntoon.

Koska tämä on tärkeä asia, haluamme korostaa seuraavia kokonaisrahoituksen lisäämistä koskevia ehdotuksia, jotka Portugalin kommunistinen puolue on tehnyt parlamentille:

- Vuosittaista rahoitusta lisätään kahdella miljoonalla eurolla. Tällöin rahoitus lisääntyy 15 miljoonasta eurosta 17 miljoonaan euroon, joista 570 000 euroa osoitetaan Azoreille ja Madeiralle.

- Poistetaan 75 prosenttiin asetettu raja kuljetuskustannusten ja muiden vastaavanlaisten kustannusten korvaamiselle siten, että tällaiset Manner-Euroopalle ja syrjäisimpien alueiden paikallisille markkinoille aiheutuvat kustannukset korvataan kokonaan.

- Poistetaan voimassaolon päättymistä koskeva lauseke, jolloin korvausjärjestelmästä tulee viiden vuoden välein tarkistettava pysyvä järjestelmä.

- Paikallisen jalostusteollisuuden annetaan edelleen käyttää yhteisön alusten pyytämiä kaloja, kun paikallisen laivaston saalis on riittämätön tähän tarkoitukseen.

- Perinteiseen, pienimuotoiseen lähivesikalastukseen sovelletaan positiivista erityiskohtelua.

- Kunkin syrjäisen alueen sisäisistä kuljetuksista aiheutuvat kustannukset ovat tukikelpoisia, jotta voidaan torjua maantieteellisestä hajanaisuudesta johtuvaa ongelmaa, kuten Azorien tapauksessa.

  Sérgio Marques (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Äänestin Freitasin mietinnön puolesta seuraavista syistä:

1. Mietinnössä otetaan huomioon syrjäisimpien alueiden kalastuksen ominaispiirteet siten, että varmistetaan kalastusta harjoittaville taloudellisille toimijoille aiheutuvien lisäkustannusten korvaaminen.

2. Mietinnössä ehdotetaan, että korvausjärjestelmästä tehdään pysyvä, koska syrjäisimpien alueiden kalastusalan vaikeudet ovat pysyviä.

3. Mietinnössä ehdotetaan, että yhteisön korvausjärjestelmää voidaan täydentää kansallisella tuella.

4. Mietinnössä ehdotetaan, että järjestelmän varojen hoitoa joustavoitetaan sallimalla eroavuuksia kullekin alueelle tai jäsenvaltiolle osoitettavissa varoissa.

5. Mietinnössä ehdotetaan, että korvausjärjestelmän vuosittaista rahoitusta lisätään 15 miljoonasta eurosta 17 miljoonaan euroon kaudella 2007–2013.

Komission ehdotus oli toisin sanoen hyvä lähtökohta, johon parlamentti on tehnyt ehdotuksillaan oleellisia parannuksia. Parlamentin ehdotusten ansiosta otetaan huomioon, että Madeiralle ja Azoreille on korvattava kaikki kalastukseen liittyvät lisäkustannukset, ja niille myönnetään tätä tarkoitusta varten nyt vuosittain 5 miljoonaa euroa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Sisämarkkinoiden toteuttaminen ja kauppaesteiden asteittainen poistaminen ovat lisänneet oleellisesti suurtuotannon etuja syrjäisimmillä alueilla. Kaupan luonnolliset esteet kuitenkin heikentävät näiden alueiden yritysten asemaa verrattuna niihin, jotka hyötyvät täysin pääsystä yhteisön markkinoille. Syrjäisimpien alueiden maantieteellisten ja rakenteellisten erityisolojen perusteella on oikeutettua, että niille maksetaan korvausta lisäkustannuksista, joita aiheutuu syrjäisimpien alueiden kalastustuotteiden kaupan pitämisestä Manner-Euroopan markkinoilla.

Azoreja, Madeiraa, Kanariansaaria ja Ranskan departementteja Guyanaa ja Réunionia koskevan korvausjärjestelmän soveltaminen kautena 2007–2013 tarkoittaa näin ollen, että etenkin näiden alueiden kalastusalan kehityksen edistämiseksi on lopultakin laadittava erityisstrategia vahvistamalla kumppanuutta. Korvausjärjestelmän olisi siksi oltava pysyvä ja mahdollistettava tietty joustavuus, jotta syrjäisimpien alueiden erityisolot voidaan ottaa huomioon ja jotta järjestelmää voidaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti.

On siksi oleellista, että annamme näille toimille täyden tukemme.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen erittäin tyytyväinen Freitasin mietintöön, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon lisäkustannukset, joita joillekin Ranskan merentakaisille departementeille aiheutuu kalastustuotteiden viennistä. Tällaisia tuotteita vievien Guyanan ja Réunionin etuja on suojeltu erittäin hyvin. Euroopan parlamentti on esittänyt etenkin seuraavat neljä pyyntöä.

Parlamentti pyytää ensinnäkin, että alun perin umpimähkäisesti 75 prosenttiin asetettu raja lisäkustannusten korvaamiselle poistetaan. Tälle prosenttiosuudelle ei ole mitään loogista perustetta, eikä toiseksi ole mitään syytä, miksi kalastustuotteisiin ei voitaisi soveltaa yhtä suotuisaa järjestelmää kuin maataloustuotteisiin.

Toiseksi parlamentti pyytää mahdollistamaan valtiontuen myöntämisen syrjäisiltä alueilta peräisin olevien kalastuotteiden tuotantoon, jalostukseen ja kaupan pitämiseen. Parlamentti pyytää lisäksi, että korvausta maksetaan myös tuontituotteista, kuten suolasta ja öljystä, joita käytetään kalastustuotteiden jalostuksessa.

Kolmanneksi parlamentti pyytää sallimaan yhteisön sisäisen tuonnin, jos syrjäisimpien alueiden kalastusalusten saaliit eivät riitä turvaamaan alueiden kalanjalostusteollisuuden kannattavuutta.

Lopuksi parlamentti pyytää, että Guyanalle ja Réunionille myönnettävää rahoitusta lisätään 5 518 000 euroon.

Attwoollin mietintö (A6-0078/2007)

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat perustettiin vuonna 2002 hyväksytyn yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen jälkeen. Neuvoston päätöksessä 2004/585/EY määritellään yleiset puitteet alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toiminnalle, jotta voidaan varmistaa, että niiden toiminta on johdonmukaista ja tasapainoista. Komission ehdotuksen, jota parlamentin esittelijä kannattaa varauksettomasti, tarkoituksena on järjestää alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toiminnallinen perusta järkevämmäksi parantamalla niiden rahoitusehtoja. Jätetyillä tarkistuksilla pyrittiin varmistamaan, ettei yhteisön tuki ole aleneva, kuten alun perin on ehdotettu.

Aion äänestää mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kannatamme Attwoollin mietintöä, jolla parannetaan alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien toimintaedellytyksiä. Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien ottaminen huomioon budjetissa tarkoittaa, ettei yhteisön tuki ole enää aleneva ja että niihin sovelletaan yhtä ainoaa kirjanpitomenetelmää.

Alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien pitkän aikavälin taloudellinen elinkyky on kuitenkin keskeinen asia, jota on käsiteltävä. Koska alueelliset neuvoa-antavat toimikunnat ovat olennainen osa yhteistä kalastuspolitiikkaa (YKP), on taattava, että yhteisö myöntää pysyvästi rahoitusta niiden tavanomaisille toimille.

Nyt esillä olevassa mietinnössä käsitellään rahoitusta eikä mitään muita neuvoston päätökseen sisältyviä asioita, kuten alueellisten neuvoa-antavien toimikuntien määrää, kokoonpanoa ja toimintaa, joita käsitellään myöhemmin julkaistavassa päätöstä 2004/585/EY koskevassa selonteossa. Alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia on tällä hetkellä vaikea arvioida, koska vain neljä kaikkiaan seitsemästä toimikunnasta on toiminnassa.

Kannatamme kuitenkin päätösehdotusta, koska alueellisilla neuvoa-antavilla toimikunnilla edistetään nähdäksemme YKP:n hajauttamista sekä varmistetaan, että kalastajat ja heidän edustuselimensä osallistuvat alueellisia neuvoa-antavia toimikuntia koskevien päätösten tekoon, mikä ei mielestämme tällä hetkellä toteudu täysimääräisesti. Lisäksi ehdotuksella taataan, että kaikkien jäsenvaltioiden kalastusedut otetaan tasapuolisesti huomioon.

Herranz Garcían mietintö (A6-0075/2007)

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Äänestin jäsen Herranz Garcían laatiman mietinnön puolesta, koska siinä lähetetään tärkeä viesti vammaisille, etenkin naisille, jotka kohtaavat jokapäiväisessä elämässään erilaisia ongelmia eivätkä pysty käyttämään oikeuksiaan täysimääräisesti. Vammaisten auttamisessa on mielestäni vielä parantamisen varaa, ja on siksi hyvä, että Euroopan parlamentti toteuttaa toimia sellaisten henkilöjen sosiaalijärjestelmän parantamiseksi, jotka eivät pysty huolehtimaan itsestään vaan ovat riippuvaisia toisten avusta.

Emme saa unohtaa vammaisten perheiden ja järjestöjen tärkeää panosta, sillä ne antavat meille yksityiskohtaisen kuvan kohtaamistaan vaikeuksista ja esteistä, myös rakennusten suunnittelusta johtuvista esteistä. Lisäksi ne ehdottavat ratkaisuja, joilla voidaan parantaa vammaisten ja heidän perheidensä elämänlaatua sekä auttaa heitä integroitumaan täysimääräisesti yhteiskuntaan. Uskon vahvasti, että meidän kannattaa auttaa ihmisiä, joilta on otettu jotain pois mutta joilla on kyky nähdä ja aistia maailma eri tavalla. He katsovat maailmaa eri silmin ja pystyvät havaitsemaan asioita, joita me muut emme useinkaan näe tai joiden kauneus jää meiltä usein huomaamatta. Ihana asia on lisäksi se, että he voivat maksaa meille kaiken moninkertaisesti takaisin rajattomalla antaumuksellaan ja kiitollisuudellaan.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Tässä mietinnössä käsitellään yhteisön strategiaa, jolla edistetään erittäin tärkeän tavoitteen saavuttamista eli vammaisten naisten tilanteen parantamista EU:ssa.

Äänestimme mietintöä vastaan, koska luotamme siihen, että jäsenvaltioiden parlamentit käsittelevät tätä tärkeää aihetta asianmukaisesti. Vastustamme lähtökohtaisesti sitä yleistä suuntausta, että EU:n toimielimet pyrkivät vaikuttamaan ja saamaan toimivaltaa yhä useammilla aloilla.

Deprez'n mietintö (A6-0135/2007)

  Koenraad Dillen (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, vuonna 2006 Kanariansaarille saapui laittomasti 31 000 pakolaista, jotka yrittivät muuttaa sieltä Euroopan mantereelle. Tällaisten henkilöjen määrä oli vuonna 2006 kuusinkertainen edellisvuoteen verrattuna. Vastaavaa on tapahtunut Etelä-Italiassa ja Lampedusassa.

Pakolaisten inhimillistä tragediaa on käsiteltävä puuttumalla heidän alkuperämaansa toivottomaan tilanteeseen eikä tuomalla niissä vallitsevia sosiaalisia jännitteitä EU:hun.

Ryhmämme suhtautuu siksi myönteisesti Frontexiin ja interventioryhmien perustamiseen maahanmuuttajien vyörystä kärsivissä maissa, jos tätä uutta välinettä käytetään tehokkaasti eikä se ole pelkkä mediatapahtuma.

Ulkorajojen valvonta kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta nykyään yleiset pakolaisvirrat osoittavat, että EU:n ulkorajat on liian helppo ylittää. Laittomien maahanmuuttajien eksponentiaalista lisääntymistä voidaan näin ollen torjua vain toteuttamalla jäsenvaltioita tukevia lisätoimia, jotka eivät kuitenkaan saa korvata nykyisiä toimia. Toivon, että Frontex osallistuu nimenomaan tällaisiin lisätoimiin.

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Deprez'n mietinnön puolesta, koska komission tekstiin ehdotetuissa tarkistuksissa tehdään yleisesti ottaen teknisiä korjauksia. Frontexin nopeita rajainterventioryhmiä todellakin tarvitaan, koska jäsenvaltioilla on valtavia puutteita ulkorajojen valvonnassa.

Aika näyttää, miten tehokkaiksi nämä ryhmät osoittautuvat käytännössä. Ryhmien koko toiminta perustuu kaikkien jäsenvaltioiden valmiuteen noudattaa Schengenin säännöstöstä johtuvia velvoitteitaan. Jäsenvaltiot ovat tällä hetkellä aivan liian välinpitämättömiä ja lempeitä, ja laittomasti saapuneiden suurten maahanmuuttajajoukkojen laillistaminen on kyseenalaistanut koko Schengen-järjestelmän. Vaikka Frontexin rajainterventioryhmät toimivat hyvin ja tehokkaasti, tämä kaikki on turhaa, jos jotkin jäsenvaltiot kieltäytyvät kantamasta poliittista vastuutaan.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin Deprez'n mietinnön puolesta, koska nyt on mielestäni ilman muuta järkevää ottaa käyttöön suunniteltu interventioryhmä eteläisten rajojen vahvistamiseksi, jotta pakolaistulvan aiheuttama uhka saadaan hallintaan.

Emme saa tässä yhteydessä kuitenkaan unohtaa muita pääreittejä, etenkään Itä-Euroopassa olevia ulkorajojamme. Frontexin resursseja olisi mielestäni siksi lisättävä tuntuvasti. Samalla laittomien maahanmuuttajien alkuperämaille on osoitettava EU:n realiteetit, jotta unelma maasta, jossa voi viettää kissan päiviä, ei enää aja ihmisiä tällaisiin epätoivoisiin tekoihin. Meidän on myös varmistettava, että näiden valtioiden kanssa henkilöjen palauttamisen alalla tehtävää ja meidän suurimmaksi osaksi rahoittamaa yhteistyötä tehostetaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vastustamme niin kutsuttujen EU:n nopeiden rajainterventioryhmien perustamista eri jäsenvaltioiden rajoille, koska se osoittaa EU:n sortavan, sotilaallisen luonteen.

Tämä toimenpide kuuluu nykysuuntaukseen, jossa turvallisuus pyritään takaamaan hinnalla millä hyvänsä, ja on osa maahanmuuttajien kriminalisointipolitiikkaa, jossa ei kunnioiteta ihmisarvoa eikä perusihmisoikeuksia. Nopeat rajainterventioryhmät, muurit ja maahanmuuttajien säilöönottokeskukset ovat välineitä, joilla Euroopasta tehdään linnoitus. Vastustamme voimakkaasti tällaista politiikkaa.

Tämä toimenpide perustellaan laittoman maahanmuuton torjunnalla. Haluan korostaa, että kyse on ennen kaikkea sortotoimenpiteestä, jossa ei kiinnitetä huomiota maahanmuuton todellisiin syihin, nimittäin kapitalistisesta riistosta ja vaurauden julmasta keskittymisestä johtuvaan köyhyyteen, nälkään, sotaan ja siihen, että miljoonat ihmiset, myös portugalilaiset, eivät voi elää ihmisarvoista elämää.

Koska rajojen suojelu kuuluu yksittäisten valtioiden toimivaltaan, meistä toisaalta tuntuu, että tämä ehdotus on – joistakin takeista huolimatta – taas yksi askel kohti EU:n rannikkovartioston perustamista, mikä olisi hyökkäys kansallista suvereniteettia vastaan.

Edellä esitetyistä syistä äänestimme mietintöä vastaan.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestin mietinnön puolesta, koska nopeiden rajainterventioryhmien perustamista koskeva mekanismi on mielestäni välttämätön, jotta voidaan torjua joidenkin EU:n jäsenvaltioiden parhaillaan kohtaamaa epätavallista maahanmuuttopainetta. Nopeat rajainterventioryhmät perustuvat vapaaehtoisuuteen, eikä tarkoituksena ole rakentaa muureja ympäröivää maailmaa vastaan. Jäsenvaltioiden on mielestäni tärkeää tehdä pikemminkin yhteistyötä, jotta ne voivat torjua tehokkaasti ihmiskauppaa ja laitonta ihmisten salakuljetusta, joka usein vaarantaa sellaisten henkilöjen elämän, jotka ovat epätoivoisina joutuneet lähtemään kotimaastaan. Joka vuosi menehtyy tuhansia ihmisiä, kun he yrittävät saapua Eurooppaan vaarallisin keinoin. Nopeat rajainterventioryhmät ovat osa toimintaa, jolla pyritään estämään ihmisiä kuolemasta kyynisten ihmissalakuljettajien käsiin. Haluan sosiaalidemokraattina edistää avokätistä ja inhimillistä pakolaispolitiikkaa sekä lisätä ihmisten mahdollisuuksia löytää tiensä laillisesti Eurooppaan.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Käsiteltäväksemme toimitetulla asetuksella perustetaan mekanismi, jonka tarkoituksena on antaa nopeiden rajainterventioryhmien välityksellä rajalliseksi ajaksi apua jäsenvaltiolle, jonka alueelle pyrkii laittomasti suuri joukko pakolaisia. Euroopan rajavalvontaviraston (Frontex) reservissä olevat 250–500 rajavartijaa annetaan niiden jäsenvaltioiden käyttöön, jotka tarvitsevat heitä ulkorajojensa suojelemiseksi.

On totta, että vaikka ulkorajojen valvonta kuuluu jäsenvaltioiden vastuualueeseen ja vaikka siihen sovelletaan hallitustenvälistä menettelyä, esimerkiksi 15. elokuuta–15. joulukuuta 2006 Länsi-Afrikan rannikolta Kanariansaarille laittomasti saapuneet valtavat pakolaisjoukot osoittivat, miten avoinna EU:n ulkorajat ovat nopeasti lisääntyvälle maahanmuutolle. Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö näyttää siis olevan välttämätöntä tällä alalla. Vuonna 2006 Kanariansaarille rantautui laittomasti yli 31 000 maahanmuuttajaa. Määrä oli siis kuusinkertainen edellisvuoteen verrattuna.

Kannatamme sitä, että jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä EU:n ulkorajojen suojelemiseksi, mutta suhtaudumme erittäin varauksellisesti Frontexin vähättelyyn pääasiassa mediaan liittyvistä syistä sekä kyseisen viraston mahdolliseen väärinkäyttöön federalistisissa ja ylikansallisissa tarkoituksissa.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Äänestin nopeiden rajainterventioryhmien perustamisen puolesta, kunhan niitä käytetään vain poikkeuksellisissa ja kiireellisissä tapauksissa. Tällainen tapaus on mielestäni kyseessä, kun suuri joukko kolmansien maiden kansalaisia pyrkii laittomasti johonkin jäsenvaltioon. Tässä yhteydessä on korostettava, että maahanmuuttajien ihmisarvoa on aina kunnioitettava ja ettei ketään saa syrjiä sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Asetus ei saa myöskään vaikuttaa kielteisesti suojaa etsivien henkilöjen oikeuksiin.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Ulkorajojemme valvonnassa ja suojelussa tehtävän yhteistyön maksimointi voidaan oikeuttaa erilaisilla pätevillä periaatteilla ja perusteluilla.

Rajat määrittelevät EU:n alueen. Tässä yhteydessä on selvää, että EU:n ulkorajat kuuluvat jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan, mutta on kaikkien edun mukaista, että ulkorajat pysyvät koskemattomina ja että niitä valvotaan ja suojellaan, koska ulkorajoilla esiintyvät ongelmat vaikuttavat yleensä muihinkin jäsenvaltioihin. Ensimmäisenä tulee mieleen laiton maahanmuutto. Ongelmana ovat myös laiton kauppa sekä ympäristöuhat, jotka tosin liittyvät toiseen asiayhteyteen mutta joille on kuitenkin järjellisiä perusteita.

On aivan oikein ja äärimmäisen tärkeää, että jaamme tämän kohtuuttoman taakan niiden jäsenvaltioiden kanssa, joiden ulkorajat ovat maantieteellisistä syistä kaikkein haavoittuvimmat. EU:n jäsenvaltiot ilmaisevat näin keskinäisen solidaarisuutensa, mutta tällaista yhteistyötä on tehtävä ennen kaikkea siksi, että rajoja voidaan suojella mahdollisimman tehokkaasti.

Rajojen puolustamista ei saa sekoittaa protektionismiin eikä isolationismiin. Siinä on kyse ainoastaan sääntöjen noudattamisesta.

  Martine Roure (PSE), kirjallinen. – (FR) Euroopan unioni on katsonut tarpeelliseksi perustaa nopeita rajainterventioryhmiä, koska useissa jäsenvaltiossa on ollut kriittisiä tilanteita, kun niiden alueelle on saapunut meritse laittomasti suuri joukko maahanmuuttajia. Tämä hanke perustuu jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen.

Nopeiden rajainterventioryhmien tarkoituksena ei ole käännyttää näitä ihmisiä takaisin. Tavoitteena on ennen kaikkea antaa EU:n apua jäsenvaltioille, joihin saapuu laittomasti liian paljon maahanmuuttajia. Viimekesäisten tapahtumien perusteella on todellakin selvää, että kohdejäsenvaltioille ja kauttakulkuvaltioille sekä myös maahanmuuttajille itselleen vaikeita tilanteita on kiireesti ehkäistävä.

Nopeiden rajainterventioryhmien tehtävänä on näin ollen partioida EU:n ulkorajojen ympäristössä isäntäjäsenvaltion kansallisen rajavartioston alaisuudessa.

Nopeiden rajainterventioryhmien jäsenten on voitava käyttää kaikkea rajatarkastuksia ja -valvontaa koskevaa toimivaltaa. Asetuksessa kuitenkin säädetään, että tehtäviään hoitaessaan ryhmien jäsenten on kunnioitettava ihmisarvoa täysimääräisesti. Heidän on kunnioitettava myös Euroopan unionin tunnustamia perusoikeuksia.

Lopuksi totean, etteivät joidenkin ilmaisemat nopeiden rajainterventioryhmien käyttöön liittyvät huolenaiheet saa toteutua missään vaiheessa.

Gklavakisin mietintö (A6-0085/2007)

  Jan Andersson, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Päätimme äänestää mietintöä vastaan, koska komission ehdottamat osuudet vetoisuudesta ovat mielestämme riittäviä. Meistä on lisäksi kyseenalaista, tarvitseeko jo liiankin hyvin vakiintunut ala lisää tukea. EU:n kalastuslaivaston kapasiteetti on jo aivan liian suuri, ja elolliset vesiluonnonvarat ovat niukat. Yksi syy, miksi päätimme olla kannattamatta vetoisuusosuuksien lisäämistä, on myös neuvostossa esiin otetut vaikeudet valvoa, ettei kalastuskapasiteetti lisäänny alusten muuntamisen yhteydessä.

  Duarte Freitas (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kesäkuussa 2006, sen jälkeen kun neuvostossa oli päästy poliittiseen sopimukseen Euroopan kalatalousrahastosta, päätettiin muuttaa uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan perusasetuksen (EY) N:o 2371/2002 kahta säännöstä, joita sovelletaan kalastuslaivaston kapasiteetin sääntelyyn. Muutoksella pyritään mahdollistamaan joitakin laivaston mukautuksia, joilla parannetaan turvallisuutta, työoloja, hygieniaa ja tuotteiden laatua aluksilla sekä energiatehokkuutta.

Tällä muutoksella jäsenvaltioille tarjotaan mahdollisuus lisätä rajoitetusti laivastojensa vetoisuutta, jotta parannetaan turvallisuutta, työoloja ja hygieniaa, tuotteiden laatua aluksilla sekä energiatehokkuutta.

Aion äänestää mietinnön puolesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä käsitellään asetuksen N:o 2371/2002 11 ja 13 artiklan muuttamista. Kyseinen asetus on tärkein väline tarkistettaessa vuonna 2002 laadittua yhteistä kalastuspolitiikkaa.

Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) ongelmana oli muun muassa, että se vaaransi edellisessä rahoitusvälineessä säädetyn yhteisön tuen, jota myönnetään alusten nykyaikaistamiseen ja kunnostamiseen.

EKTR:n jälkeen kesäkuussa 2006 tehdyssä nykyisessä ehdotuksessa säädetään rajoitetusta tuesta laivaston nykyaikaistamistoimiin, joilla parannetaan turvallisuutta, työoloja ja hygieniaa sekä energiatehokkuutta, ja neljän prosentin osuudesta julkisella tuella poistetusta vetoisuudesta. Lisäksi ehdotuksessa todetaan, ettei julkisella tuella uusitusta moottorista johtuvaa tehon vähentämistä voida korvata.

Suhtaudumme komission ehdotukseen varauksellisesti, mutta äänestämme mietinnön puolesta, koska esittelijä on tehnyt seuraavat kaksi ehdotusta:

- 10 prosenttia poistetusta vetoisuudesta voidaan käyttää nykyaikaistamistoimiin, mikä mahdollistaa rajallisuutensa vuoksi sen, että pienten rannikkokalastusalusten, toisin sanoen alle 12 metrin pituisten alusten, nykyaikaistaminen voidaan asettaa etusijalle.

- Energiatehokkuussyistä tapahtuvaan moottorin uusimiseen myönnettävää tukea joustavoitetaan.

Päätöslauselmaesitys B6-0155/2007

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Galileo-ohjelma (eurooppalainen satelliittinavigointiohjelma) voi olla tärkeä väline. Tarjoamalla julkisen palvelun se mahdollistaa yhteistyön, tieteellisen kehityksen sekä tietojen saatavuuden ja vaihdon.

Tämän hankkeen olisi perustuttava julkista investointia ja valvontaa koskevaan strategiaan. Sen rahoituksen takaavia ratkaisuja on etsittävä kansainvälisen yhteistyön avulla.

Kiinan ja Intian kaltaiset valtiot seuraavat kiinnostuneina Galileo-järjestelmää, ja ne voisivat olla merkittäviä kumppaneita hankkeessa. Näin voitaisiin lopettaa GPS-monopoli ja perustaa sen sijasta laajaan kansainväliseen yhteistyöhön perustuva hanke.

Kaikille käyttäjille olisi mielestämme taattava järjestelmän yleinen käyttömahdollisuus, ja saatavilla olevien tietojen olisi oltava tavallisille kansalaisille maksuttomia.

On kuitenkin vielä painotettava, että tämän hankkeen yhteydessä on turvattava kansalaisten oikeudet, vapaudet ja heille annettavat takeet ja ettei hanketta käytetä sotilaallisiin tarkoituksiin, koska avaruutta ei saa militarisoida eikä sitä saa käyttää sotilaallisiin tarkoituksiin. Lisäksi on tehtävä selväksi, ettei hanketta käytetä turvallisuuden kohtuuttomaan lisäämiseen voimassa olevien säännösten vastaisesti.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Galileo-ohjelma on epäilemättä yksi Lissabonin strategian kulmakivistä, koska Galileo-ohjelma on teknisesti laaja hanke ja koska sen odotetaan tuovan lisäarvoa paitsi työpaikkoja myös teknistä kehitystä ajatellen. Ohjelman ansiosta tapahtuva mahdollinen talouskasvu on erittäin tärkeä tekijä EU:n talouden kannalta. Meidän on taattava, että ohjelman täytäntöönpanoedellytykset laaditaan riittävän selkeästi, tehokkaasti ja ripeästi. Olenkin kollegojeni tavoin huolissani toimilupasopimusta koskevien neuvottelujen jumiutumisesta, koska näillä viivytyksillä on huomattava vaikutus hankkeen kokonaiskustannuksiin.

Tällä hetkellä meidän on mielestäni tärkeää pyrkiä varmistamaan, että komissio esittelee meille kesäkuussa selkeän ja uskottavan aikataulun, tulevia rahoituksellisia velvoitteita koskevia ratkaisuja sekä ohjelman toteutusta koskevia vaihtoehtoisia suunnitelmia. Neuvostolla on tällöin käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot, jotta se voi varmistaa prosessin jatkumisen ja hyvittää viivästykset. Annan siksi päätöslauselmalle täyden tukeni.

  Lydia Schenardi (ITS), kirjallinen. – (FR) Äänestimme Galileo-satelliittinavigointihanketta koskevan päätöslauselman puolesta.

Meillä on ollut parlamentissa mahdollisuus ilmaista useaan otteeseen tukemme kunnianhimoiselle teolliselle hankkeelle, jossa eurooppalaisella ulottuvuudella on kerrankin ollut merkittävä rooli. Olemme tosin myös tuoneet esiin hankkeen puutteet ja epäkohdat, kuten sen täydellisen siviililuonteen ja teknologian siirron EU:n ulkopuolisiin valtioihin, kuten Kiinaan, joka on kommunistinen diktatuuri ja joka harjoittaa epäoikeudenmukaista kaupallista kilpailua.

Järjestelmän rakentamista ja käyttöönottoa koskevat neuvottelut ovat ajautuneet umpikujaan. Lisäksi minusta tuntuu, että nimenomaan poliittisen tahtonsa ansiosta valtiot olivat erittäin käytännöllisiä pyrkiessään tekemään keskenään yhteistyötä ja tarjosivat kaikki tekniset, inhimilliset ja taloudelliset resurssit eurooppalaisen ilmailualan kehittämiseen ja Airbus-yhtiön perustamiseen. Koska eurokratia on vallannut alaa, Galileon tapauksessa Brysselissä toimiva komissio käy vaivalloisia neuvotteluja yksityisten kumppanien kanssa, ja neuvottelut pitkittyvät raha-asioiden vuoksi.

Ensimmäinen menetelmä oli selvästikin ylivoimaisesti paras.

Coveneyn mietintö (A6-0128/2007)

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Katsomme, että ihmisoikeudet ovat yleismaailmallisia ja loukkaamattomia ja että niiden on oltava kaikkien yhteiskuntien peruspilareita. Ihmisoikeuksia valitettavasti loukataan monissa maailman paikoissa, myös EU:n jäsenvaltioissa.

Valtaosa Euroopan parlamentista ja sen jäsenistä pitää itseään ihmisoikeuksien takaajana maailmassa. Näitä jäseniä ei pidä vähätellä, koska heillä on varmasti hyvät aikeet ja koska näitä perusoikeuksia on puolustettava. Ongelmia syntyy, kun ihmisoikeuksia käytetään keinona tuoda esiin esimerkiksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä koskevia EU:n kantoja.

Äänestimme useita sellaisia tarkistuksia vastaan, jotka ovat mielestämme lähtökohtaisesti loogisia, oikeudenmukaisia ja tietyissä tapauksissa myös toivottavia, mutta Euroopan parlamentti ei ole missään nimessä oikea paikka esittää tällaisia tarkistuksia eikä päättää niistä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Jälleen kerran parlamentin enemmistö on laatinut maailman ihmisoikeustilannetta koskevan mietinnön, jolle joistakin kannattamistamme kohdista huolimatta on ominaista ennen kaikkea kokonaisvaltainen manipuloiva ja vähättelevä näkemys poliittisista, sosiaalisista, taloudellisista ja sivistyksellisistä ihmisoikeuksista. Näitä oikeuksia käytetään tekosyynä interventionismille ja poliittiselle painostukselle joissakin valtioissa, ja tämän kaiken sanotaan aina olevan EU:n etujen mukaista ja hyväksi EU:lle.

Tässä ihmisoikeuksien hyödyntämisstrategiassa yritetään käyttää hyväksi YK:n ihmisoikeusneuvostoa, joka pyrkii eristämään valtiot, jotka eivät alistu imperialismin määräyksiin.

Kuten olemme jo aiemmin korostaneet, tämä on äärimmäisen tekopyhää toimintaa, jossa ystävinä pidetyt valtiot ovat turvassa ja jossa Yhdysvaltojen ja EU:n kohteiksi määrittämiä "muita valtioita" kritisoidaan. Emme voi olla tekemisissä tällaisen menettelyn kanssa. Mietinnössä suhtaudutaan taas täysin välinpitämättömästi Israelin tilanteeseen. Siinä ei kiinnitetä lainkaan huomiota Israelin julmaan hyökkäys- ja miehityspolitiikkaan Palestiinassa eikä siihen, että Israel rikkoo jatkuvasti kansainvälistä lainsäädäntöä sekä loukkaa Palestiinan kansan luovuttamatonta oikeutta omaan suvereeniin, itsenäiseen ja elinkykyiseen valtioon.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Vaikka vuoden 2006 ihmisoikeustilannetta käsittelevän mietinnön väitetään olevan perinpohjainen, siinä ei mainita yhtä ihmisoikeusloukkausten keskeistä syytä: kommunistista järjestelmää, jossa sorretaan edelleen yli puoltatoista miljardia ihmistä esimerkiksi Kiinassa, Pohjois-Koreassa, Vietnamissa, Laosissa, Kuubassa ja Zimbabwessa. Jokaisessa valtiossa, jossa kommunistit ovat vallassa, he riistävät kansalaisilta perusoikeudet, vainoavat toisinajattelijoita ja lähettävät miljoonia järjestelmän vastustajia keskitysleireille.

Kommunistit ovat orjuuttaneet Euroopan mantereella 300:aa miljoonaa eurooppalaista. Vaikka Berliinin muuri on murtunut, kommunistit harjoittavat vieläkin henkistä terrorismiaan. Tästä on osoituksena se, ettei esittelijä Coveney uskalla mainita kyseistä sanaa mietinnössään. Jotkut kollegamme, esimerkiksi jäsen Cohn-Bendit, haluavat jopa kieltää puolalaisia vapauttamasta maataan kommunismista. Tämä loukkaa Gdanskin työläisten, Berliinissä vuonna 1953, Budapestissa vuonna 1956 ja Prahassa vuonna 1968 kapinoineiden sekä kaikkien vapaustaistelijoiden muistoa.

Vuodesta 1917 lähtien yli 100 miljoonaa ihmistä on menehtynyt kommunismin vuoksi. Euroopan parlamentin, jolla on niin paljon sanottavaa ihmisoikeuksista, olisi vaadittava, että kommunistit asetetaan syytteeseen.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) En voi äänestää ihmisoikeusraporttia koskevan päätöslauselman puolesta seuraavista syistä:

1. Raportissa ei mainita sosiaalisia, taloudellisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Siinä ei myöskään vaadita, että näiden oikeuksien on oltava EU:n ensisijaisena tavoitteena. Miljoonat ihmiset menehtyvät maailmassa nälkään, miljoonilla ihmisillä ei ole asuntoa eikä työtä, ja he elävät äärimmäisessä köyhyydessä, mutta EU:n raportissa ei mainita näitä ihmisoikeusloukkauksia. Ihmisoikeudet supistetaan raportissa pelkiksi kansalaisoikeuksiksi, eikä siinä näin ollen oteta huomioon ihmisoikeuksien jakamattomuuden periaatetta, joka mainitaan YK:n peruskirjassa.

2. Raportissa ei mainita ihmisoikeusloukkauksia, joihin EU:n jäsenvaltiot ovat syyllistyneet tai joita ne ovat tukeneet. Ulkokultaisuuden välttämiseksi EU:n on kuitenkin tutkittava kolmansissa maissa tapahtuneita tai kolmansien maiden kansalaisia kohtaan tehtyjä ihmisoikeusloukkauksia, joihin EU:n jäsenvaltiot ovat osallistuneet tai joita ne ovat tukeneet, ja puututtava tällaisiin tapauksiin.

3. Päätöslauselmassa vaaditaan sotilaallista väliintuloa Sudanissa. Se on väärin, koska ihmisoikeuksia on suojeltava siviilitoimilla eikä sotilaallisilla toimilla. Sota on edelleen kaikkein vakavin ihmisoikeusloukkaus, mutta sitä ei mainita raportissa. Siinä ei myöskään mainita, että EU:n jäsenvaltion joukot surmaavat siviilejä Afganistanissa ja Irakissa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Mietinnössä esiin otettujen seikkojen joukossa on yksi asia, jota on vielä korostettava. Se on 10 kohta, jossa todetaan seuraavaa: "toistaa kehotuksensa, että neuvosto ja komissio analysoisivat tulevissa ihmisoikeusraporteissaan tapoja, joilla ihmisoikeuksia käsitellään muilla EU:n politiikan aloilla, kuten yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, kehitysyhteistyö- ja kauppa- ja maahanmuuttopolitiikassa ja muussa EU:n ulkosuhteita koskevassa politiikassa – – "

EU:n rooliin maailmassa ja erityisesti sen lähinaapurustossa kuuluu, että se osaa käyttää pehmeää valtaa lisätäkseen ihmisoikeuksien yleismaailmallista kunnioittamista.

Kolikon toinen puoli on se, että meidän on nyt aika käsitellä vakavasti sitä valtavaa uhkaa, joka ihmisoikeuksien leviämiselle aiheutuu Kiinan yhteistyöstrategiasta ja kansainvälisestä avusta, sillä Kiina on kehittyvä valta tällä alalla. Meidän on aika harkita uudelleen strategiaamme, jotta toimimme mahdollisimman tehokkaasti niiden arvojen mukaisesti, joita puolustamme ja pyrimme edistämään.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit myöntävät, että EU:lla on tärkeä rooli ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisessä maailmassa, kuten Coveneyn mietinnössä korostetaan. Mietinnössä on kuitenkin joitakin kohtia, joista olemme lähtökohtaisesti eri mieltä. Tällaisia ovat esimerkiksi 4, 16, 28, 31, 47 ja 132 kohta.

Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit äänestivät siksi tyhjää mietinnöstä toimitetussa lopullisessa äänestyksessä.

Päätöslauselmaesitys B6-0164/2007

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kuten olemme jo aiemmin todenneet, kannatamme ehdotusta siitä, että YK:n yleiskokoukselle tehdään päätöslauselmaesitys, jossa kehotetaan hyväksymään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleismaailmallinen keskeyttäminen. Raporttien mukaan 88 valtiota kannattaa sitä.

Miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa toivovat kuolemanrangaistuksen poistamista. Yhä useammat valtiot ovat todellakin poistaneet sen kansallisesta lainsäädännöstään tai keskeyttäneet sen täytäntöönpanon.

Tämä toimenpide hyödyttää mielestämme ihmiskuntaa, ja olisi ihanteellista, jos se voitaisiin ulottaa myös muihin valtioihin. Tämä aloite voisi olla myönteinen askel tähän suuntaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin päätöslauselman puolesta, koska uskon ihmisarvoon, jota ei saisi koskaan riistää kuolemantuomiolla.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jos olisi yksi asia, josta voimme ja josta meidän täytyy pitää ehdottomasti kiinni, se olisi juuri tämä asia. Syyt ovat itsestään selviä. Yhteiskunta, jonka mielestä ihmiselämä ei ole kaikkein arvokkainta, kaiken perusta, on aina yhteiskunta, joka pystyy mitä julmimpiin hirmutekoihin. En ole siksi yllättynyt, että verenhimoisissa valtioissa vastustajia tuomitaan kuolemaan ilman minkäänlaisia tunnonvaivoja. Meillä on mielestäni velvollisuus ja kenties myös kyky estää tällaiset teot. Yllättävämpää mielestäni on, että demokraattisissa valtioissa määrätään kuolemanrangaistuksia, aivan kuin ne eivät yhtäkkiä osaisi enää erottaa oikeaa väärästä tai niiden arvomaailma olisi romahtanut.

En halua poiketa aiheesta, mutta minun on todettava olevani hämmästynyt siitä, että aikuisen kansalaisen kuolemaa ei hyväksytä, vaikka hän olisi tehnyt katalan rikoksen, mutta syntymättömän vauvan henkeä ei pidetä suojelemisen arvoisena.

Totean lopuksi, että kannatan tätä EU:n tekemää sitoumusta. Lisäksi toivon, että jäsenvaltiot ja koko EU muuttavat sanansa teoiksi.

Päätöslauselmaesitys RC-B6-0167/2007

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, vastustan voimakkaasti homoseksuaalien syrjintää, mutta toivon, että tämä talo saa joskus aiheesta aikaan päätöslauselman, johon ei tarvitse sotkea epäonnistunutta käsitettä homofobia. Olen sanonut tästä aiemminkin ja tahdon sanoa sen toistamiseen.

Jos me puhumme täällä oikeasta ongelmasta, syrjinnästä, johon todella täytyy puuttua, miksi ihmeessä käytämme tässä yhteydessä epäasiallista sanaa fobia? Fobiat luokitellaan ahdistuneisuushäiriöihin, ne ovat neuroottisiksi häiriöiksi katsottavia pelkotiloja. Niiden avuksi tarvitaan terapiaa, eikä niitä voida poliittisin ohjaustoimin hoitaa, yhtä vähän kuin klaustrofobiaa, suljetun paikan kammoa, tai araknofobiaa, hämähäkkien pelkoa.

Pahoittelen sitä, jos ihmisiä aletaan syyllistää heidän tunteistaan tai fobioistaan. Siitä tulee vain yksi uusi syrjinnän ja manipuloinnin muoto. Pahoittelen myös sitä, jos tämä päätöslauselma on syrjinyt Puolaa antaessaan väärän kuvan tapahtumista ja kannanotoista. Näiden Puolaa koskevien kohtien vuoksi päädyin vaikean harkinnan jälkeen äänestämään tyhjää, mutta haluan samalla kuitenkin ilmaista sympatiani kaikille niille homoseksuaaleille, jotka ovat joutuneet kokemaan oikeaa syrjintää ja epäoikeudenmukaisuutta.

  Koenraad Dillen (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, en tiedä yhtään parlamentin jäsentä, joka olisi asiasta eri mieltä, joten on sanomattakin selvää, ettei jäsenvaltioissa sallita homoseksuaalien syrjintää heidän sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että parlamentissa vallitsevan poliittisen korrektiuden ja henkisen terrorismin tukahduttavan ilmapiirin vuoksi olisi kyseenalaistettava hartaasti uskonnollisten henkilöjen oikeus ilmaista mielipiteitään vapaasti. Kuten jäsen Claeys eilen lyhyesti totesi, tässä asiassa alkaa saada jalansijaa sananvapausfobia, järjetön pelko siitä, että ihmiset saavat ilmaista mielipiteitään vapaasti. Tämä on yksi fobia, jota meidän on torjuttava kaikin mahdollisin keinoin, koska tässä päätöslauselmassa mennään liian pitkälle. Aiemmin homofobiasta keskusteltiin useissa asiayhteyksissä, mutta nyt kaikki sortuvat melkoiseen Puolan läksytykseen. Kuten myös Geremekin asiassa, josta kukaan ei ollut eilen toimivaltainen puhumaan, vasemmiston tekemä tutkimus niin kutsutusta homofobiasta Puolassa otti moraalisen vallan ilman minkäänlaista tietämystä asiasta tai älyllistä rehellisyyttä asiaa kohtaan. Äänestin siksi päätöslauselmaa vastaan.

  Albert Deß (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan todeta äänestyskäyttäytymisestäni, etten äänestänyt päätöslauselmaa vastaan siksi, että kannattaisin vähemmistöryhmien syrjintää. Minäkin tuomitsen puolalaisen ministerin lausunnon. Äänestin vastaan, koska meidän olisi mielestäni pitänyt antaa tällä viikolla päätöslauselma tärkeämmistä asioista, nimittäin kristittyjen murhista Turkissa. Olisimme voineet käsitellä turkkilaisten naisten pakkoavioliittoja, joita tapahtuu myös Euroopassa, tai islamilaisten ratsumiliisien Darfurissa tekemää kansanmurhaa tai Venezuelassa tapahtuvia ihmisoikeusloukkauksia. Äänestin päätöslauselmaa vastaan, koska meidän olisi mielestäni pitänyt käsitellä tänään tärkeämpiä aiheita.

  Manfred Weber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan antaa lausunnon koko Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. PPE-DE-ryhmä äänesti tänään tyhjää, koska se ei ole tällä hetkellä samaa mieltä menettelystä. PPE-DE-ryhmä kannattaa homofobiaa koskevia Euroopan parlamentin päätöksiä, etenkin 16. tammikuuta 2006 tehtyä päätöstä. Tässä hengessä PPE-DE-ryhmä tuomitsee nimenomaisesti kaikki homofobian ja syrjinnän muodot.

PPE-DE-ryhmä luottaa myös täysin Euroopan unionin toimielimiin, etenkin komissioon, joka valvoo perustamissopimusten noudattamista. Ottaen huomioon voimassa olevan lainsäädännön – lähinnä niin kutsutun syrjinnän vastaisen direktiivin – komissio toteuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta tarvittavat toimet tällaisten joka suhteessa hylättävien aloitteiden estämiseksi.

Lisäksi ryhmämme kannattaa varauksettomasti sitä, että perusoikeusvirasto otetaan mukaan tutkimaan Euroopassa esiintyvää homofobiaa, ja haluaa odottaa tämän tutkimuksen tuloksia ja ryhtyä vasta sitten lisätoimiin.

PPE-DE-ryhmä luottaa täysin siihen, että Puolan yhteiskunta toteuttaa tarvittavat toimet ilmenneiden homofobiasuuntausten torjumiseksi.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tyhjää homofobiaa Euroopassa koskevasta päätöslauselmaesityksestä toimitetussa äänestyksessä. Tämä asiakirja ei ensinnäkään kata koko EU:ta, koska siinä keskitytään Puolan tilanteeseen, joten päätöslauselman otsikko on mielestäni liian yleisluonteinen. Lisäksi minusta on liian pelkistettyä rinnastaa homofobian torjunta lähinnä henkilön sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaan. Asiakirjassa sekoitetaan toisiinsa homofobia, joka määritellään "toisen ihmisen peloksi", ja vastenmielisyys homoseksuaalisuutta kohtaan, mikä aiheuttaa väärinkäsityksiä.

Kannatan tietenkin kaikenlaisen henkilön sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa, vaikka suhtaudun varauksellisesti avioliitto- ja lapsiasioihin, joita koskevassa politiikassa on otettava huomioon yhteiskunnan vaatimukset. Ihmisten epätasa-arvoista kohtelua koskeva kysymys ja toisten ihmisten pelko ansaitsevat mielestäni kuitenkin parempaa kuin tämän päätöslauselman, vaikka olenkin samaa mieltä monista kyseisessä asiakirjassa mainitusta asioista.

  Gerard Batten, John Whittaker ja Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue ei kannata päätöslauselmaa, koska Euroopan parlamentin tehtävänä ei mielestämme ole asettaa jäsenvaltioissa noudatettavia moraalisia vaatimuksia.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM), kirjallinen. (DA) En äänestänyt homofobiasta Euroopassa tänään toimitetussa äänestyksessä koko mietinnön puolesta mutta en myöskään sitä vastaan, vaikka yhdynkin hyvin pitkälti mietinnössä esitettyihin toteamuksiin. En äänestänyt mietinnön puolesta enkä sitä vastaan, koska Puolaa ei pidä mielestäni tuomita missään "kansantuomioistuimessa", vaan asiaa olisi käsiteltävä oikeassa tuomioistuimessa. Euroopan parlamentilla ei ole valtuuksia toimia tällä alalla.

Jos ihmisoikeuksia loukataan, asia on saatettava kansainvälisen ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Äänestimme päätöslauselman puolesta, koska siinä puolustetaan yleisesti ihmisoikeuksia EU:n jäsenvaltioissa. Suhtaudumme kuitenkin kriittisesti yhden kohdan sanamuotoon.

Ei ole hyväksyttävää, että homofobiakäytäntöjä edistetään ja että ihmisiä syrjitään edelleen sukupuolisen suuntautumisen perusteella. Meistä on siksi myönteistä, että mietinnössä kehotetaan komissiota saattamaan päätökseen Euroopan unionin perustamissopimuksen 13 artiklaan perustuva syrjinnän vastainen lainsäädäntöpaketti, jonka tarkoituksena on poistaa eri syistä, myös sukupuolisen suuntautumisen perusteella, tapahtuva syrjintä. Kannatamme useita toimia, joilla edistetään kaikkien yhdenvertaisia oikeuksia ja mahdollisuuksia, emmekä pelkkiä muodollisia lausuntoja, joiden tueksi ei voida esittää mitään lainsäädäntöä tai budjettikohtia.

Kannatamme myös vaatimusta, jonka mukaan alan voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa on tehostettava, jotta ihmisoikeuksia voidaan puolustaa ja edistää. Vastustamme poliitikkojen homoseksuaaleihin kohdistamia syrjiviä huomautuksia, koska tällaisilla huomautuksilla lietsotaan useimmiten vihaa ja väkivaltaa.

  Jens Holm, Esko Seppänen, Søren Bo Søndergaard ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. (SV) Äänestimme päätöslauselman puolesta, koska siinä korostetaan, että sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää on tärkeää estää.

Emme kannata niitä päätöslauselmassa esitettyjä päätelmiä, joissa ehdotetaan EU:n toimivallan ja päätöksenteko-oikeuksien lisäämistä.

Kannatamme päätöslauselmaa vain siksi, että haluamme vastustaa ihmisten halveksittavaa syrjintää sukupuolisen suuntautumisen perusteella.

Vastustamme kuitenkin kaikkia päätöslauselmassa esitettyjä päätelmiä, jotka koskevat EU:n toimivallan lisäämistä eri aloilla.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Äänestin konservatiivisten brittikollegojeni kanssa tyhjää tästä yhteisestä päätöslauselmaesityksestä toimitetussa äänestyksessä. Emme suvaitse minkäänlaista homoseksuaalien syrjintää emmekä minkäänlaista homofobiaa, mutta tämä päätöslauselmaesitys perustuu mielestämme poliittiseen spekulointiin, ja siinä olevat asiatiedot ovat erittäin puutteellisia.

Mielestämme olisi viisasta odottaa päätöslauselmaesityksessä mainitun Puolan tilanteen kehittymistä eikä esittää huomautuksia yleistetyistä väitteistä.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Olen ylpeä, että äänestin päätöslauselman puolesta, ja minusta on erittäin valitettavaa, että jotkut kollegat suhtautuvat siihen kielteisesti. Tämä on yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi Euroopan unionissa, joka voi olla ylpeä siitä, että se on sitoutunut puolustamaan ihmisoikeuksia. Kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, esimerkiksi Puolassa, hallitus ei ole kuitenkaan vielä ymmärtänyt, mitä tämä sitoumus tarkoittaa käytännössä. Se tarkoittaa tasa-arvon toteuttamista työelämässä. Se tarkoittaa, ettei saa käyttää ilmauksia, jotka lietsovat vihaa ja yllyttävät hyökkäämään henkilöjä vastaan pelkästään siksi, että he ovat, keitä ovat. Se tarkoittaa, että on kunnioitettava muiden ihmisoikeuksia, myös heidän oikeuttaan kokoontua ja olla turvassa väkivallalta, myös valtion harjoittamalta väkivallalta. Toivon vilpittömästi, ettei Euroopan parlamentin tarvitse enää käsitellä tätä asiaa, ja luotan siihen, että jäsenvaltiot täyttävät lainsäädännöstä ja kansainvälisestä yleissopimuksesta johtuvat velvoitteensa. Haluan kiittää niitä asianomaisia valtioita edustavia jäseniä, jotka äänestivät tämän päätöslauselman puolesta.

  Marek Siwiec (PSE), kirjallinen. (PL) Euroopan parlamentin päätöslauselma olisi voinut olla parempi tai täsmällisempi. Emme voi suhtautua välinpitämättömästi sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjintään sillä tekosyyllä, että olemme huolissamme maamme kuvasta. Homoseksuaalisuus ei ole sairaus, kuten jotkut tämänpäiväiseen keskusteluun osallistuneet puolalaiset ovat väittäneet. Homofobia on todellinen sairaus, joka on monien yhteiskuntien, myös Puolan, vitsauksena. Päätöslauselmassa käsitellään perusluonteista asiaa: tuhansien EU:n kansalaisten, myös tuhansien maanmiesteni, vakavaa tilannetta.

Puolassa, kuten muissakin jäsenvaltioissa, homoseksuaaleja kohtaan tunnetaan vastenmielisyyttä. Missään muussa jäsenvaltiossa hallituksen jäsenet ja julkisuuden henkilöt eivät kuitenkaan esitä toteamuksia, jotka loukkaavat kansalaisten perusoikeuksia ja ovat sinänsä myös vastoin periaatteita ja arvoja, joihin demokraattinen järjestelmämme perustuu.

On valitettavaa, että homoseksuaaleja kiusataan ja solvataan Puolassa. Jos he tulevat esiin, he kohtaavat suullista tai jopa fyysistä väkivaltaa. Jos valtaa pitävät jopa tukevat tällaisia toimia, he eivät selvästikään vastusta niitä.

Aivan samoin kuin nykyaikaisessa demokratiassa ei suvaita rasismia eikä juutalaisvastaisuutta, siinä ei voida suvaita myöskään sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Sellaista ei missään tapauksessa suvaita 2000-luvulla! Aion kuunnella omaatuntoani ja äänestää siksi homofobiaa Euroopassa koskevan päätöslauselman puolesta, koska siinä pyydetään kunnioittamaan niiden ihmisten oikeuksia, joiden oikeudet monet muut muuten kiistäisivät etenkin Puolassa.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. (PL) Aion äänestää homofobiaa Euroopassa koskevaa päätöslauselmaa vastaan.

En ole täysin samaa mieltä kaikista Euroopan parlamentin päätöslauselman kohdista. Teksti, joka perustuu ainoastaan Puolasta saatuihin tietoihin, ei vastaa päätöslauselman tavoitteita eikä otsikkoa ("päätöslauselma homofobiasta Euroopassa"). Homofobiaa esiintyy Euroopan unionissa valitettavasti joka puolella. Tämä asiakirja on puutteellinen, koska siinä ei mainita muissa EU:n jäsenvaltioissa tapahtuvia homoseksuaalien oikeuksien loukkauksia.

Poliitikkojen, esimerkiksi Maciej Giertychin, Jarosław Kaczyńskin tai Ewa Sowińskan, esittämiä toteamuksia ei onneksi muuteta konkreettisiksi lainsäädäntötoimiksi. Toistaiseksi ei ole laadittu mitään sellaista lainsäädäntöä, jossa loukataan homoseksuaalien oikeuksia. Pelkään kuitenkin, että tämä asiaintila voi muuttua. Näkemys, jonka mukaan homoseksuaalien oikeuksia oppilaidensa keskuudessa edistävät opettajat on erotettava, ei ole saanut kannatusta. Tällaiset vastuuttomat toteamukset loukkaavat niitä, jotka haluavat elää vapaassa, suvaitsevassa ja avoimessa Puolassa. Ne ovat uhka demokratialle, eivätkä ne vastaa Puolan kansan enemmistön mielipidettä.

  Manfred Weber (PPE-DE), kirjallinen. (DE) Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä äänesti tyhjää homofobiaa Euroopassa koskevasta päätöslauselmasta toimitetussa äänestyksessä, koska se ei ole tällä hetkellä samaa mieltä menettelystä.

PPE-DE-ryhmä kannattaa homofobiaa koskevia Euroopan parlamentin päätöksiä (etenkin 16. tammikuuta 2006 tehtyä päätöstä). Tässä hengessä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tuomitsee nimenomaisesti kaikki homofobian ja syrjinnän muodot.

PPE-DE-ryhmä luottaa myös täysin Euroopan unionin toimielimiin, etenkin komissioon, joka valvoo perustamissopimusten noudattamista. Ottaen huomioon voimassa olevan lainsäädännön (syrjinnän vastaisen direktiivin) komissio toteuttaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden osalta tarvittavat toimet tällaisten joka suhteessa hylättävien aloitteiden estämiseksi.

Lisäksi ryhmämme kannattaa varauksettomasti sitä, että Euroopan unionin perusoikeusvirasto otetaan mukaan tutkimaan Euroopassa esiintyvää homofobiaa, eikä halua ryhtyä lisätoimiin, ennen kuin tämän tutkimuksen tulokset ovat tiedossa.

PPE-DE-ryhmä luottaa täysin siihen, että Puolan yhteiskunta toteuttaa tarvittavat toimet ilmenneiden homofobiasuuntausten torjumiseksi.

  Anna Záborská (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kaikki ovat tasa-arvoisia, kun on kyse ihmisarvosta, jota on kunnioitettava ja edistettävä. Kaikkien toimiemme on aina perustuttava tällaiseen ajattelutapaan.

Työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdassa todetaan menettelystä, että "kun julkilausuma ja sitä seuraava keskustelu otetaan esityslistalle, parlamentti päättää siitä, esittääkö se keskustelun päätteeksi päätöslauselman vai ei". Mitä järkeä tässä on, jos kaikki päätöslauselmaesitykset on jätettävä jo ennen keskustelua ja jos tarkistusten jättämisen määräaika on jo päättynyt? Tämähän muistuttaa kuurojen vuoropuhelua.

Tässä päätöslauselmassa ei toisteta asioita, joita käsiteltiin toimielinten välisessä keskustelussa, johon sitä paitsi vain asiantuntijat saivat osallistua. Menettelyä voidaan kritisoida sitäkin enemmän, koska asiasta vastaavat parlamentin yksiköt, joita on jo kuultu, kumoavat esitetyt väitteet. Puola oli jo vastannut 5. maaliskuuta parlamentin uudelleen esittämiin syytöksiin pääministerinsä virallisella Internet-sivustolla.

Vaikka päätöslauselmassa käsitellään otsikon mukaan homofobiaa Euroopassa, olemme epäoikeudenmukaisesti syyttäneet suvereenia valtiota ja sen demokraattisesti valittua hallitusta. Tätä päätöslauselmaa käytetään varmasti muihin tarkoituksiin kuin solidaarisuuden osoittamiseen koko ihmiskuntaa kohtaan kaikkien syrjinnän muotojen torjunnassa.

Laukin mietintö (A6-0076/2007)

  Jonathan Evans (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Euroopan parlamentissa olevat Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivisen puoleen jäsenet ovat aina vastustaneet (ja vastustavat edelleen) Yhdistyneen kuningaskunnan liittymistä euroalueeseen. He äänestävät siksi tavallisesti tyhjää talous- ja rahaliiton toimintaa käsittelevistä mietinnöistä toimitettavissa äänestyksissä, koska ne ovat euroalueeseen kuuluvien valtioiden asioita.

Ymmärrämme kuitenkin, että Yhdistyneen kuningaskunnan talouden kannalta on tärkeää, että EMUun liittyneiden valtioiden taloudet ovat vakaita. Kannatamme kaikkia toimia, joilla pyritään varmistamaan tärkeimpien kauppakumppaniemme taloudellinen vakaus.

Äänestämme tässä tapauksessa tyhjää, mutta haluamme todeta kannattavamme esittelijän vahvaa sitoutumista vakaan julkisen talouden edistämiseen sekä vakaus- ja kasvusopimuksen asianmukaiseen soveltamiseen. Tällaiset periaatteet ovat oleellisia vakaiden taloudellisten ja kaupankäynnin edellytysten sekä Yhdistyneen kuningaskunnan talouden ja euroalueen talouksien hyvien suhteiden kannalta.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Julkista taloutta koskevissa parlamentin vuosikertomuksissa esitetään sama resepti kulloisestakin taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Vakaus- ja kasvusopimuksen täytäntöönpano on keskeisiä tekijöitä, jotka estävät taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen EU:ssa ja talousvaikeuksista kärsivissä vähiten kehittyneissä jäsenvaltioissa, kuten Portugalissa.

Mietinnössä todetaan selvästi, että tavoitteena on vakauttaa taloudellinen kehitys "käyttämällä talouden elpymistä julkisen talouden alijäämien leikkaamiseen ja tekemällä työmarkkinoista entistä kilpailukykyisempiä". Tavoitteena on toisin sanoen vähentää valtion sosiaalisia tehtäviä sekä purkaa työmarkkinoiden sääntelyä julkishallinnon työntekijöiden palkkojen ja työsuhdeturvan osalta.

Mietinnön ensisijaisena tavoitteena ei ole enää alijäämän poistaminen vaan julkisen talouden ylijäämäisyys. Esittelijä ei tietenkään ole tyytyväinen vuonna 2005 tehtyyn vakaus- ja kasvusopimuksen näennäiseen tarkistukseen, kun sopimus on selvästikin järjetön EU:n talouden tuolloisen taantumavaiheen vuoksi. Kuten kaikki tiedämme, kyseessä on poliittinen sopimus, joka on vallalla olevan uusliberaalin ideologian tuotosta ja jossa taloudelliset perusteet ovat pelkkiä verukkeita. Tämä on ollut kantamme vuodesta 1997, josta lähtien olemme vaatineet vakaus- ja kasvusopimuksen kumoamista.

Edellä mainituista syistä äänestimme nyt esillä olevaa mietintöä vastaan.

10. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 12.50 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

11. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

12. Esityslista. Ks. pöytäkirja

13. Zimbabwe (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission lausunnot Zimbabwesta.

  Günter Nooke, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, maaliskuun tapahtumat ovat dramaattisesti korostaneet sitä, että Zimbabwessa pitkään kytenyt kriisi on laajentunut. Rauhanomaisten mielenosoittajien ja oppositiopoliitikkojen brutaali kohtelu sekä länsimaisiin suurlähettiläisiin kohdistuneet uhkaukset ovat osoitus siitä, että hallitus on viimein pudottanut laillisuuden naamarin kasvoiltaan.

Presidentti Mugabe taistelee kaikin käytössään olevin keinoin pysyäkseen vallassa. Koska taloudellinen tilanne on heikko (muistettakoon, että työttömyysaste on 80 prosenttia ja inflaatioaste yli 1 700 prosenttia) ja sortotoimet ovat lisääntyneet, yleinen mielipide maassa on yhä enenevässä määrin avoimesti kääntynyt Mugabea vastaan. Vastustus ei enää myöskään rajoitu tavalliseen kansaan, vaan edes Mugaben oma puolue Zanu-PF ei enää ole täysin hänen takanaan. Hänen puoluekokouksessa joulukuussa 2006 esittämänsä ehdotus presidentinvaalien siirtämisestä kahdella vuodella, jotta ne olisivat samaan aikaan kuin parlamenttivaalit vuonna 2010, palautettiin valiokuntaan, jossa se hylättiin.

Tehtävässämme EU:n neuvoston puheenjohtajamaana olemme viime viikkojen aikana tehneet täysin selväksi, mitä mieltä olemme Zimbabwen tapahtumista. Kahdessa 12. ja 14. maaliskuuta antamassamme lausunnossa tuomitsimme Hararessa 11. maaliskuuta pidetyn rauhanomaisen rukoushetken (Prayers meeting) kriminalisoinnin ja vaadimme pidätettyjen ihmisten vapauttamista sekä oikeudellisen avun ja lääkärinavun myöntämistä.

Saksan Hararen-suurlähetystön 13. maaliskuuta 2007 EU-maiden puolesta antamassa tiedonannossa nimenomaan vaadittiin Zimbabwen hallitusta kunnioittamaan perustuslain periaatteita. Maassa toimivat EU-maiden suurlähettiläät toimivat keskenään läheisessä yhteistyössä ja ovat ilmoittaneet Zimbabwen hallitukselle olevansa valmiita koska tahansa huolehtimaan maan hallituksen pidättämistä sekä maan hallituksen toimien takia loukkaantuneista ihmisistä ja ovat myös valmiit tekemään sen henkilökohtaisesti.

EU:n neuvoston puheenjohtajana tuomitsemme 18. maaliskuuta 2007 antamassamme lausunnossa ankarasti pidätysten jatkumisen ja opposition jäsenten huonon kohtelun 17. ja 18. maaliskuuta sekä sen, että maan viranomaiset kielsivät maastapoistumisen kahdelta 11. maaliskuuta tapahtuneissa hyökkäyksissä vakavasti loukkaantuneelta naispuoliselta opposition edustajalta, jotka halusivat mennä lääkärin tutkimuksiin Etelä-Afrikkaan. Tämän jälkeen loukkaantuneet opposition jäsenet saivat lentää Etelä-Afrikkaan ja valtaosa pidätetyistä opposition jäsenistä vapautettiin.

EU:n käskystä YK:n ihmisoikeusneuvosto käsitteli 29. maaliskuuta käymässään keskustelussa pelkästään Zimbabwea. Yhteensä 50 maan tukemassa julkilausumassa EU teki täysin selväksi, mitä mieltä se on Zimbabwen tämänhetkisestä tilanteesta ja vaati Mugaben hallitusta kunnioittamaan lakia ja järjestystä, noudattamaan ihmisoikeuksia sekä tekemään yhteistyötä YK:n ihmisoikeusjärjestöjen kanssa.

Kiinnitämme kaikki erittäin tarkoin huomiota Zimbabwen naapurimaiden reaktioihin. Alueella sijaitsevat lähetystömme osallistuvat poliittiseen vuoropuheluun isäntämaissaan. Olemme kaikki samaa mieltä analyysistämme, jonka mukaan nähtävissä on voimistuvia merkkejä siitä, että solidaarisuus Mugaben hallintoa kohtaan on romahtamassa koko alueella eikä vähiten kansalaisyhteiskunnan harjoittaman painostuksen takia. Tältä osin toivomme erityisesti, että afrikkalaiset kumppanimme osoittaisivat nyt ensimmäistä kertaa avoimesti, kuinka tärkeää Zimbabwen kriisin ratkaiseminen heille on.

Yksittäisten kommenttien lisäksi, kuten Sambian presidentin Mwanawasan esittämän kommentin, jossa hän vertasi Zimbabwea uppoavaan Titaniciin, olemme kiinnittäneet huomiota erityisesti eteläisen Afrikan kehitysjärjestön SADC:n politiikan muutokseen. Huippukokouksessaan 28. ja 29. maaliskuuta 2007 järjestön jäsenmaiden hallitusten päämiehet myönsivät ensimmäistä kertaa alueellisen vastuunsa Zimbabwen konfliktista. Presidentti Mbekille on annettu selkeä toimeksianto, jolla on tarkoitus saada käyntiin vuoropuhelu hallituksen ja opposition välillä. Tansanian presidentti Kikwete tukee häntä tässä tehtävässä SADC:n politiikkaa, puolustusta ja turvallisuutta käsittelevän elimen puheenjohtajana. SADC:n pääsihteeri esittää raportin Zimbabwen taloudellisesta tilanteesta.

SADC:n tärkeimmät Mugabelle esittämät vaatimukset ovat, ettei hän siirrä vuodeksi 2008 vahvistettuja presidentinvaaleja ja että hän lopettaa opposition vainoamisen. Zanu-PF-puolueen keskuskomitea päätti pitää presidentinvaalit maaliskuussa 2008 ja siirtää alun perin vuonna 2010 pidettäväksi tarkoitetut parlamenttivaalit niin ikään vuoteen 2008.

Mugabe on valittu johtavaksi ehdokkaaksi ilman minkäänlaista puolueen sisäistä keskustelua. Samaan aikaan ilmoitettiin muutoksista, jotka parantavat selvästi Mugaben ja hänen puolueensa lähtöasetelmia vaalien alla. Näihin muutoksiin kuuluu muun muassa äänestysalueiden määrän lisääminen, jolloin samalla äänestysalueiden rajoja voidaan muuttaa Mugaben puolueen eduksi, senaatin jäsenten nimittäminen suoran kansanvaalin sijasta siinä suhteessa, mitkä ovat puolueiden voimasuhteet parlamentissa, ja se, että jos presidentin virka on vapaana, uutta presidenttiä ei valita uusilla vaaleilla vaan hänet nimittää parlamentti. Nämä säännöt on vielä saatava osaksi lainsäädäntöä perustuslain muutoksella.

Hallitus käyttää yhä väkivaltaa opposition jäseniä kohtaan. Se on leimannut MDC-oppositiopuolueen Tsvangirai-siiven edustajia terroristeiksi yrittäen tällä tavoin iskeä kiilaa opposition joukkoihin, jotka yhdistyivät ensimmäistä kertaa maaliskuun levottomuuksien jälkeen. Valtio on kuitenkin pidättynyt kieltämästä ja hajottamasta joukkotapahtumia, jollainen oli esimerkiksi Prayers Meeting -rukoushetki, joka pidettiin maan kahdessa suurimmassa kaupungissa. Lisäksi kokoontumis- ja mielenosoituskielto kumottiin lukuun ottamatta useita Hararen alueita.

Jo vuoden 2006 loppuun mennessä Zanu-PF-puolueen puoluekokous oli osoittanut, ettei Mugaben asema ollut enää kiistaton. Samanaikaisesti Mugabe on siirtynyt yhä enenevässä määrin puolustuskannalle, mistä on osoituksena ainakin se, että hän on perustanut rinnakkaisjärjestöjä kuten nuorisomiliisin, joka ei kuulu sotilas- ja poliisihierarkian alaisuuteen. Miliisin vaikuttava ja jopa painostava esiintyminen keskuskomitean kokouspaikan edessä vaikutti varmasti Mugaben valintaa presidenttiehdokkaaksi tukevalla tavalla puoluejohdon päätöksentekoprosessiin.

Huolimatta Mugaben 30. maaliskuuta puolueen keskuskomitean istunnossa saamasta taktisesta voitosta, joka toi hänelle nimityksen presidenttiehdokkaaksi vuoden 2008 vaaleissa ja tällä tavoin heikensi hänen vastustajiaan puolueessa, Zimbabwessa vallitsee eräänlainen maailmanlopun tunnelma. Tästä syystä EU on maan tilanteen kehitystä koskevan keskustelun lisäksi siirtänyt katseensa Mugaben jälkeiseen aikaan. Viime päivinä sekä EU:n ja Afrikan maiden välinen työryhmä että EU:n ja Afrikan maiden päämiehet ovat tutkineet tarkoin Zimbabwen tilannetta. Maanantaina pidetyssä ulkoministerien neuvoston kokouksessa keskusteltiin yksityiskohtaisesti Zimbabwen kriisistä.

Neuvosto ilmaisi päätelmissään tyytyväisyytensä SADC:n aloitteeseen sekä ilmoitti tukevansa aloitetta, mikäli neuvostolta tukea pyydetään. Se on korostanut kantaansa, jonka mukaan vain laaja ja rakentava vuoropuhelu voi muodostaa perustan aidolle uudistukselle ja kansalliselle sovinnolle Zimbabwessa. Samalla se on korostanut, että EU toteuttaa tulevaisuudessa myös humanitaarisia toimia, jotka hyödyttävät suoraan kansaa.

Maaliskuussa pidetyn huippukokouksen jälkeen antamassaan tiedonannossa SADC pyysi EU:ta purkamaan pakotteet. Maan nykytilanteen vuoksi emme voi suostua pyyntöön. Politiikkamme on jatkossakin oltava uskottavaa. Reaktiona maaliskuisiin levottomuuksiin – ja tästä myös neuvosto teki päätöksensä maanantaina – laajennamme aiemmin vahvistettua luetteloa henkilöistä, joihin pakotteita sovelletaan, niin että lisäämme luetteloon ne poliisit, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa nykyisestä kriisistä ja ihmisoikeusrikkomuksista.

EU-kumppanit ovat yhtä mieltä siitä, että Zimbabwen kriisiin voidaan löytää ratkaisu ainoastaan Afrikan maiden tuella. Maaliskuussa tekemänsä poliittisen täyskäännöksen jälkeen afrikkalaiset kumppanimme nimenomaan pyysivät EU:lta kärsivällisyyttä. Seuraamme kuitenkin jatkossakin tarkoin, onnistuuko SADC hahmottelemaan jonkinlaisen poliittisen linjan ja jos onnistuu, millaisen.

Olemme kuitenkin tietoisia siitä, ettemme voi loputtomasti istua kädet ristissä tekemättä mitään. EU:n on lähitulevaisuudessa otettava kantaa SADC:n aloitteen sisältöön. Reagoimme myös tarvittavalla ponnekkuudella tapahtumiin maassa. EU ei voi eikä se aio vaieta ihmisoikeusrikkomuksista.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on erittäin huolissaan Zimbabwen poliittisen ja yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen heikkenemisestä. Erityisesti tuomitsemme viimeaikaiset oppositioon kohdistuneet sortotoimet.

Komissio on myös tukenut täysin puheenjohtajavaltio Saksan esittämiä lausuntoja, joissa tuomitaan viimeaikaiset väkivaltaisuudet, pidätykset ja pidätettyjen huono kohtelu. Zimbabwen hallitusta on myös vaadittu vapauttamaan pidätetyt sekä kunnioittamaan perusoikeuksia. Kriisi pitäisi ratkaista kaikkien poliittisten voimien välisellä vuoropuhelulla.

Viime maanantaina yleisten asioiden neuvosto esitti asiaa koskevat päätelmät. Tässä yhteydessä komissio pitää yhä erittäin tärkeänä vuoropuhelun vahvistamista Zimbabwen alueparlamentin jäsenten kanssa. Tunnustamme täysin keskeisen roolin, joka heillä voi olla maan kansallisen sovinnon edistämisessä.

Tästä syystä komissio on erittäin tyytyväinen eteläisen Afrikan kehitysjärjestön SADC:n valtionpäämiesten huippukokoukseen, joka pidettiin 28.–29. maaliskuuta Dar es Salaamissa. Alueelliset johtajat päättivät sitoutua Zimbabwen kriisiä koskevaan päätöslauselmaan nimittämällä Etelä-Afrikan presidentin Thabo Mbekin välittäjäksi. Euroopan unionin jäsenvaltiot sopivat, että asiaa koskeva korkean tason viesti luovutettaisiin SADC:lle. Ensiksi meidän on tunnustettava tärkeä rooli, joka järjestöllä voi olla kriisin ratkaisemisessa, ja toiseksi meidän on annettava SADC:lle hengähdystauko sen välitystehtävissä.

Tästä syystä olemme sitä mieltä, ettei meidän pidä tehdä mitään sellaista, mikä vaarantaisi SADC:n aloitteen, ja että EU:n pitäisi olla valmis jatkamaan SADC:n toimia Zimbabwen kriisin ratkaisemiseksi.

Lisäksi sovittiin, että aluetta ja Afrikkaa yleisemminkin pyritään informoimaan asianmukaisesti EU:n toimenpiteiden sisällöstä sekä Zimbabwea koskevista sanktioista. Niihin kuuluu Zimbabwen johtoa koskeva viisumikielto, heidän varojensa jäädyttäminen sekä aseidenvientikielto. EU:n toimenpiteet eivät ole vaikuttaneet kauppaan, taloudelliseen yhteistyöhön eikä keskeiseen avustusyhteistyöhön. Tältä osin Zimbabwelle myönnetty apu pelkästään vuonna 2006 oli noin 193 miljoonaa euroa: 86 miljoonaa komissiolta ja 107 miljoonaa jäsenvaltioilta. Tämänkaltaisen avun, joka kohdistuu suoraan Zimbabwen kansaan, on tarkoitus jatkua.

  Geoffrey Van Orden, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komissiota ja neuvostoa niiden lausunnoista. Kaikki tämän parlamentin jäsenet ovat tietoisia Zimbabwen kauhistuttavasta tilanteesta. Olemme esittäneet kantamme viime vuosina noin 16 päätöslauselmassa, mutta Mugaben hallitus muistuttaa meitä toistuvasti siitä, että vaikka tilanne olisi kuinka huono, hallitus voi aina vaikeuttaa tilannetta entisestään.

Miljoonat ovat paenneet maasta; monet maahan jääneet elävät ruoka-avun varassa; superinflaation odotetaan kohoavan 5 000 prosenttiin vuoden loppuun mennessä; työttömyysaste on 80 prosenttia; hiv:hen/aidsiin kuolee 3 000 ihmistä viikossa; Zimbabwesta on myös tullut maa, jossa orpojen suhteellinen määrä on maailman suurin. Nämä ovat armottomia tilastoja. Kun ihmiset yrittävät kokoontua tai osoittaa jollain tavalla mieltään, hallituksen poliisi hyökkää julmasti heidän kimppuunsa, kuten olemme huomanneet.

Olen samaa mieltä siitä, että positiivista kehitystä on tapahtunut yhdessä asiassa: Mugaben hallinnon viimeisimmät väkivaltaisuudet ovat ainakin saaneet naapurimaat reagoimaan. Tällaista reagointia on tuettava. Eteläisen Afrikan kehitysjärjestö on viimein myöntänyt, että Zimbabwessa on kriisi. Tämä on erittäin merkittävä kehitysaskel. Se on lisätodiste siitä, että mielipiteet Afrikassa ovat muuttumassa. Mugaben kollegat pitävät häntä diktaattorina, joka on itsekkäästi sortanut omaa kansaansa ja jonka toimet ovat uhka koko mantereen talouskehitykselle. Ne eivät enää hyväksy Mugaben ponnetonta selitystä, että Zimbabwen ongelmat johtuvat ulkoisista tekijöistä.

On kaikille selvä asia, että juuri Mugabe on pannut maansa ja kansansa polvilleen. Hän meni SADC:n huippukokoukseen odottaen saavansa tukea politiikalleen mutta sai sen sijaan korvilleen, ja lisäksi Etelä-Afrikan presidentti Mbeki nimitettiin Zanu-PF-puolueen ja opposition välisen vuoropuhelun välittäjäksi. Mbekin tehtävänä on luoda olosuhteet vapaille ja oikeudenmukaisille vaaleille.

Hallintoon kohdistuva painostus ei tule hellittämään, ennen kuin Zimbabween on palautettu vapaat olot. Euroopan maiden hallitukset ovat aivan liian usein erilaisin virheellisin perustein jättäneet soveltamatta EU:n omaa matkustuskieltoa ja muita pakotteita.

Kun Mugabe lopulta joutuu luopumaan vallasta, kansainvälisen yhteisön on oltava valmiina toimimaan välittömästi. Pyydän komissiota ja neuvostoa aloittamaan nyt asialliset suunnitelmat laajan, kattavan ja kiireellisen ohjelman laatimiseksi, jotta Zimbabwea voitaisiin auttaa Mugaben jälkeisellä kaudella.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, se Zimbabwe, jonka minä tunsin, oli alueellaan johtavassa asemassa oleva ylväs maa, joka oli ylpeä kovalla työllä hankitusta vapaudestaan, kaunis maa, jossa mustat sekä valkoiset zimbabwelaiset suhtautuivat luottavaisesti tulevaisuuteen, jossa mustat ja valkoiset yrittivät yhdessä parantaa Rhodesian ajan rasismin tuskalliset arvet ja jossa kansalaiset työskentelivät yhdessä demokratian luomiseksi.

Se on hyvin kaukana tämän päivän Zimbabwesta, jonka tilastot ovat karua luettavaa. Eliniänodote Zimbabwessa on tällä hetkellä yksi maailman alhaisimmista: 37 vuotta miehille ja 34 naisille; 80 prosenttia zimbabwelaisista elää köyhyysrajan alapuolella; kolmasosa kansasta on paennut ulkomaille, miljoonat ihmiset ovat hakeneet turvaa naapurimaista ja näiden pakolaisten lukumäärä lisääntyy 50 000:lla joka kuukausi.

Talous tässä maassa, joka tunnettiin ennen Afrikan vilja-aittana, on romahtanut 40 prosenttia kymmenessä vuodessa, eikä parannusta ole näkyvissä. Zimbabwen talous pienentyy yhä 5,7 prosentin vauhdilla, mikä tekee Zimbabwesta Afrikan ainoan valtion, jonka talous ei kasva. Superinflaatio, johon täällä on jo viitattu, tarkoittaa sitä, että monien kotimaahansa jääneiden zimbabwelaisten on suurtyöttömyyden takia mahdotonta tyydyttää päivittäiset perustarpeensa.

Euroopan unioni oli oikeassa päättäessään vielä entistäkin kattavimmista henkilökohtaisista pakotteista Zimbabwen johtajia kohtaan, jotka valtionterrorillaan ovat saaneet maan sille hävityksen asteelle, jolla se tällä hetkellä on. Kuten me kaikki tiedämme, ratkaisun löytämiseksi on kuitenkin tehtävä vielä paljon enemmän. Tämä ratkaisu on esitetty yhteisessä päätöslauselmassamme. Siinä korostetaan, miten maa voi kehittyä Mugaben-jälkeisellä kaudella, esitetään konkreettisia toimia ja toimenpiteitä sekä aivan oikeutetusti esitetään tiukka vetoomus Mbekille ja SADC:n jäsenille, että ne tekisivät lopun valtioterrorista, tarvittaessa voimatoimin, sekä avaisivat tien kohti Mugaben-jälkeisen ajan vuoropuhelua.

Toivomme mahdollisimman laajaa Mugaben-vastaista ja Zimbabwen tilanteen parantamista ajavaa oppositiota. Pyydämme neuvostoa laajentamaan pakotteiden kirjoa. Kaikki ne, jotka ovat vastuussa tästä yhä jyrkkenevästä alamäestä tässä ennen niin ylväässä maassa, on saatettava vastuuseen, myös ministerit, kansanedustajat, armeijan johtajat, poliisi ja salainen palvelu sekä keskuspankin pääjohtaja. Pyydämme Yhdistynyttä kuningaskuntaa hyödyntämään puheenjohtajuuttaan turvallisuusneuvostossa Zimbabwen lisäämiseksi esityslistalle. Lopuksi haluan todeta toivovamme todella, että presidentti Mbeki, jonka rooli kasvaa koko ajan, saa Mugaben hallinnon kaatumaan, sillä lähes kolmen vuosikymmenen jälkeen sen on aika päättyä lopullisesti.

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on huono merkki, että jokin tietty maa mainitaan parlamentissa usein, sillä se tarkoittaa sitä, että ihmisoikeustilanne kyseisessä maassa on huono. Pelkäämme pahoin, että Zimbabwe on ollut ja on lähitulevaisuudessakin juuri tällainen maa.

Paradoksaalista on, että juhlimme maan itsenäisyyden 27:ttä vuosipäivää. Valitettavasti tähän itsenäisyyteen ei sisälly vapautta. Esimerkiksi puolitoista kuukautta sitten oppositio murskattiin väkivaltaisesti. Kaksi ihmistä kuoli ja 300 pidätettiin.

Tämä on tilanteen poliittinen puoli, josta me olemme yleensä halukkaimpia keskustelemaan parlamentissa. Ongelmalla on kuitenkin myös taloudellinen puolensa, joka on kenties vielä vakavampi. Zimbabwessa on lähes 4,5 miljoonaa aliravittua, joista kolmasosa on saanut ruoka-apua YK:n elintarvikeohjelmasta. Zimbabwe on maa, jossa keskimääräinen eliniänodote on 35,5 vuotta. Kuten edellinen puhuja totesi, Zimbabwe yksi maailman heikoimmista maista tässä tilastossa. Yksi viidesosa maan asukkaista on saanut HIV-tartunnan, uusia tapauksia paljastuu viikoittain 3 200. Zimbabwessa on suhteessa eniten orpoja koko maailmassa. Maan työttömyysaste on 80 prosenttia! Kahdeksankymmentä prosenttia maan asukkaista elää köyhyysrajan alapuolella! Joka kuukausi muutama tuhat ihmistä pakenee maasta. Yli 30 prosenttia maan kansalaisista on jo muuttanut naapurimaihin.

Zimbabwe on ainoa Afrikan maa, jossa talous on laskusuunnassa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana maan talouden kauppavaihto on pienentynyt 40 prosenttia, ja tänä vuonna se on pienentynyt vielä 6 prosenttia. Viime vuonna keskimääräinen inflaatioaste nousi 2 200 prosenttiin. Tänä vuonna se nousee epäilemättä yli 5 000 prosenttiin! Maataloustuotanto on vuoden 1998 jälkeen pienentynyt neljällä viidenneksellä! Zimbabwen kaksi keskeistä teollisuudenalaa eli tupakanviljely ja kultakaivokset ovat romahtamaisillaan.

Nämä ovat vain tilastoja ja vaikka ne ovat traagisia ja paljonpuhuvia, pelkään pahoin, että tylsät kaaviot, prosentit ja numerot voivat peittää miljoonien ihmisten henkilökohtaiset tragediat. Zimbabwe on ehkä kaukana, mutta muistakaamme Ernest Hemingwayn sanat: "Älä kysy kenelle kellot soivat, ne soivat sinulle." Zimbabwe on maa, joka on pudonnut mustaan aukkoon. Se on katoamassa silmiemme edessä, se lakkaa olemasta taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti, ja ainoa merkki toimivasta hallituksesta on poliittinen sorto. Emme voi vaieta. Emme voi väittää, että sympatia ilman poliittisia päätöksiä riittää.

Tästä syystä tarvitsemme tätä päätöslauselmaa. Tarvitsemme yhteisen päätöslauselman, joka ylittää poliittisen jakolinjat.

  Athanasios Pafilis, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, kuulostaa melko ironiselta ja traagiselta, kun ne, jotka tekivät Zimbabwesta siirtomaan ja jotka ovat ryöstäneet maan luonnonvarat kaikkien näiden vuosien aikana, taistelevat maan itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Miksi Euroopan parlamentti pitää Zimbabwea esityslistallaan? Siitäkö syystä, että ihmisoikeuksia on loukattu? Ei, hyvät kollegat. Puhukaamme asioista niiden oikealla nimellä. Tämä johtuu siitä, että Yhdistynyt kuningaskunta haaveilee tekevänsä maasta jälleen siirtomaansa ja että Euroopan unionin muut suuret maat haaveilevat uusista siirtomaista Afrikassa. Tämä on totuus. Zimbabwe sai itsenäisyytensä brittiläisiä siirtomaaherroja vastaan käydyn rankan ja verisen sisällissodan jälkeen.

Onko maalla ongelmia? Tietysti. Onko tilanne sellainen kuin täällä on kuvailtu? Tietysti on, mutta se on tulosta vuosia jatkuneesta kolonialismista, se on tulosta Euroopan unionin ja muiden imperialistien kaikkien näiden vuosien aikana määräämistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on saada Zimbabwen hallitus taloudelliseen kuristusotteeseen ja poliittiseen eristykseen. Viime kädessä se, muuttuuko Zimbabwen tilanne ja miten, on maan kansan asia, eikä Euroopan unionilla eikä kellään muullakaan ole oikeutta puuttua maan sisäisiin asioihin.

Tänään meillä on suunnitelma, jota on laadittu jo vuosien ajan. Mikä tämä suunnitelma on? Se on opposition rahoittaminen ja ostaminen. Miljoonia jaetaan eri henkilöille, jotka ovat hallituksen poliittisia vastustajia. Rahoitetaan kansalaisjärjestöjä, joissa on palkattuja työntekijöitä, jotka eivät edusta mitään eivätkä ketään Zimbabwen yhteiskunnassa. Määrätään pakotteita, mutta samalla Yhdistynyt kuningaskunta ei pidä Zimbabwen kanssa tekemiään sopimuksia. Jopa laiton asekappa jatkui ja Margaret Thatcherin poika pidätettiin, mikä on yleisesti tunnettu asia, josta kerrottiin kaikissa lehdissä.

Tästä syystä olemme sitä mieltä, että Euroopan unionilla ei ole oikeutta puuttua Zimbabwen eikä minkään muunkaan maan sisäisiin asioihin. Maan oman kansan on ratkaistava ongelmat valitsemallaan tavalla. Tästä syystä äänestimme yhteistä päätöslauselmaehdotusta vastaan ja olemme surullisia siitä, että vaikka tiedätte, että kaikki toimenpiteenne ja Zimbabwelle määräämänne pakotteet huonontavat tilannetta sekä aiheuttavat tuhansien ihmisten kuoleman, jatkatte samaa barbaarista politiikkaa.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, presidentti Mugabe ja hiirenmetsästäjät. Onko Zimbabwen presidentin ja näiden tähän melko erikoisen askareeseen ryhtyneiden ihmisten välillä jonkinlainen yhteys? On todellakin, koska Mugaben kartanon, Afrikan suurimman yksityisasunnon välittömässä läheisyydessä kunnialliset ihmiset pysyvät leivän syrjässä kiinni metsästämällä hiiriä joka päivä. Nämä eläimet ajavat näille ihmisille todellakin sama asian kuin liha meille. Niin syvälle on Robert Mugaben tyrannihallinnon aikana ajautunut Zimbabwe, joka vielä äskettäin oli Afrikan vilja-aitta.

Tämän hallituksen linja perustuu kampanjaan, joka on yhtä järjetön kuin rikollinenkin ja jonka tuloksena vuoden 2000 jälkeen tuhannet tuotteliaat tilat on takavarikoitu niiden valkoisilta omistajilta ja luovutettu Mugaben hallinnon epäpäteville ja välinpitämättömille keulakuville, mikä on johtanut laajamittaiseen nälänhätään. Mugaben Zanu-PF-puolue käyttää muuten ruokapulaa aseena oppositiota vastaan. Kirjeenvaihtaja R.W. Johnson arvosteli äskettäin äärimmäisen kovin sanoin Mugaben tyrannihallintoa. Hän kertoi, että Zimbabwessa ihmisiä joukkoteurastetaan kuin eläimiä ja että suurimmat vahingot aiheuttaa hallituksen tietoinen politiikka. Tämä joukkomurha on todennäköisesti kymmenen kertaa pahempi kuin Darfurissa, mutta YK ei kuitenkaan ole tietoinen siitä.

Crisis in Zimbabwe Coalition -ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja Arnold Tsunga käytti vastaavankaltaisia termejä kuvaillessaan tilannetta. Tsunga kutsui Mugaben politiikkaa "viekkaaksi kansanmurhaksi", koska hallitukset, avustusjärjestöt ja lehdistö eivät ole huomanneet sitä. Viestini neuvostolle, komissiolle ja Euroopan parlamentille on, ettemme saa unohtaa hetkeksikään tätä surullista osoitusta viekkaasta ja epäsuorasta kansanmurhasta ennen kuin se on päättynyt.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Pafilis, piditte neljä minuuttia sitten kyynisimmän Zimbabwea koskevan puheen, mitä tässä talossa on vuoden 1999 jälkeen kuultu. Ette kaihtanut sanoja ja legitimisoitte diktatuurin. Suosittelen, että pohditte syvällisesti arkkipiispa Tutun liikuttavaa vetoomusta, sillä hän on mielestäni kaiken epäilyksen ulkopuolella.

Joskus luullaan, että on mahdotonta upota enää syvemmälle, jos maassa on maailman alin eliniänodote, korkein inflaatioaste, työttömyysaste 80 prosenttia, 80 prosenttia ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella ja jos talous on kutistunut 40 prosenttia viime vuosikymmenen aikana. Valitettavasti hallituksen valta näissä maissa riittää yhä kansaan kohdistuneisiin iskuihin, kuten viimeisin 11. maaliskuuta tapahtunut tapaus osoitti. Monia ihmisiä pidätettiin ja monia kidutettiin. Parlamentin jäseninä olemme erityisen kauhistuneita kollegamme Nelson Chamisan väkivaltaisesta kohtelusta. Kun hän oli matkalla yhteiseen parlamentaariseen edustajakokoukseen Brysseliin, hallituksen roistot pahoinpitelivät hänet väkivaltaisesti Hararen lentokentällä, ja hän menetti näkökyvyn toisesta silmästä.

Haluan kiittää neuvostoa, joka esitti selkeästi kantansa tilanteesta kokouksessaan 13. ja 18. maaliskuuta sekä yleisten asioiden neuvostossa 23. maaliskuuta ja laajensi myös johtavien hallinnon tukijoiden matkustuskieltoa EU:hun koskevaa luetteloa. SADC on ainakin tunnustanut, että Zimbabwessa on kriisi, ja on käyttänyt presidentti Mbekiä välittäjänä. Olemme tietoisia siitä, että valitettavasti Mugabe rohkaistui hieman SADC:n kokouksen jälkeen ja sorto jatkuu koko maassa, ilman että yleinen mielipide olisi kiinnittänyt asiaan huomiota.

Etelä-Afrikalla on aina keskeinen rooli. Presidentti Mbekin on toimittavana uskottavasti välittäjänä. Tiedämme, kuinka vaikeaa on hyväksyä sitä, että vapauttaja voi muuttua tyranniksi, mutta Mbekin tehtävänä on päästä historian kirjoihin henkilönä, joka kuitenkin on pitkään kärsineiden ihmisten puolta pitämällä myös edistänyt ihmisoikeuksia ja demokratiaa kohti parempaa tulevaisuutta etenevässä Afrikassa.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Bulawayon katolisen kirkon arkkipiispa Pius Ncube tuomitsi äskettäin Mugaben Zimbabween viime vuosina tuoman köyhyyden ja sorron sekä vetosi kansaan, että se ottaisi kadut valtaansa ja vastustaisi hallituksen aseistettuja voimia. Hän sanoi seuraavaa:

"Mugabe on vallanhimoinen ja hän pitää vallasta tiukasti kiinni, vaikka se tarkoittaakin talouden romuttamista ja Zimbabwen tuhoamista. Mugabe on paha mies, tyranni ja murhaaja. Minua hän ei tyrannisoi eikä hän voi ostaa minua. Hyväksyn sen, että tämän takia saatan menettää henkeni."

(PT) Saavatko oppositiojohtajat, ihmisoikeusaktivistit, Zimbabwen kehityksen puolesta puhujat ja tämä rohkea arkkipiispa asianmukaista tukea komissiolta ja neuvostolta? Tähän tukeen sisältyy tarvittavan avun toimittaminen muista Afrikan unionin maista ja SADC:stä. Kutsutaanko nämä osapuolet Afrikan ongelmia sekä Euroopan ja Afrikan välistä vuorovaikutusta koskevan vakavan keskustelun nimissä mukaan Lissabonissa Portugalin puheenjohtajakaudella pidettävään EU:n ja Afrikan maiden väliseen huippukokoukseen?

Tämä parlamentin päätöslauselma on tärkeä ja oikeaan aikaan laadittu selkeiden vastausten saamiseksi.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvosia puhemies, olen täysin samaa siitä, mitä jäsen Gahler sanoi jäsen Pafilisista. En ole eläessäni kuullut vastaavankaltaista totuuden vääristelyä kuin mitä hän juuri täällä parlamentissa sanoi.

Ensinnäkin olen tyytyväinen yhteiseen päätöslauselmaan, jolla pyritään ponnekkaasti ylläpitämään pakotteita raakalaista hallintoa vastaan, joka on Zimbabwelle pahimman sortin vitsaus. Kiitän niitä, jotka ovat tehneet kovasti työtä tämän päätöslauselmaesityksen laatimiseksi, ja olen tyytyväinen tulokseen.

Mugaben ja muiden hänen hallintonsa jäsenten eristäminen on äärimmäisen tärkeää, sillä näin näytämme sekä kansainväliselle yhteisölle että muille Afrikan valtioille, että Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät hyväksy näitä törkeitä ihmisoikeusrikkomuksia ja ihmisarvon vastaisia toimia. Olemme johdonmukaisesti vastustaneet tätä väkivaltaista uhkaa ja jatkamme yhdessä sen vastustamista. Mugaben pitäisi muistaa lupauksensa syrjään vetäytymisestä ja tehdä se nyt. Tämä on ainoa Zimbabwea hyödyttävä ele, jonka hän voi tehdä. Absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.

Zimbabwen laittoman hallituksen ministerit eivät saa matkustaa yhteenkään EU-maahan ja tarkoitan erityisesti EU:n ja Afrikan maiden huippukokousta, joka on tarkoitus pitää joulukuussa Lissabonissa. Yhteisessä päätöslauselmaesityksessä tehdään selväksi ja korostetaan, että tällä eleellä horjutetaan huomattavasti Euroopan unionin määrätietoisuutta. Se vaikeuttaisi pehmeän vallan käyttöä vastaisuudessa silloin, kuin me mahdollisesti tarvitsisimme sitä. Euroopan unionin pakotteet sen sijaan luovat todellista painetta Mugaben väkivaltaiselle hallinnolle. Tällaisia pakotteita on tehostettava ja ne on vietävä seuraavalle tasolle.

Seuraavan tason osalta tiedetään hyvin, että Mugabe hakee taloudellista tukea Kiinan kaltaisista maista, jotka eivät aina ole niin tarkkoja vapauteen ja demokratiaan liittyvissä asioissa kuin minä ja monet muut haluaisimme. Tämä yhteinen esitys osoittaa, että parlamentti on määrätietoisesti päättänyt viedä asian YK:n turvallisuusneuvoston käsiteltäväksi.

Lopuksi haluan todeta, että Zimbabwelle antamamme raha on käytettävä asianmukaisella tavalla eikä sillä saa paisuttaa diktaattorin kassakaappia.

Lopetan puheenvuoroni toteamalla erittäin selvästi, että olemme Zimbabwen kansan puolella mutta emme millään tavalla presidentti Mugaben puolella.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, olemme erittäin vaikuttuneita Zimbabwen kansan taistelusta itsenäisyyden puolesta 27 vuotta sitten. Siihen aikaan Zimbabwen yhteiskuntaa pidettiin muissa kehitysmaissa kolonialismin vastaisen taistelun mallimaana. Tämä kunnioitus Zimbabwen kansaa kohtaan velvoittaa meidät moraalisesti tukemaan taistelua demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden noudattamisen puolesta Zimbabwessa.

Tasan kuukausi sitten Euroopan parlamentin täysistunnon aikana näimme maan demokraattisen opposition johtajan Morgan Tsvangirain veriset kasvot tämän rakennuksen televisiovastaanottimilta. Hän on tällä hetkellä Zimbabwen yhteiskunnan todellinen johtaja.

Opiskelijaliikkeen sorrettujen johtajien, kansalaisyhteiskunnan, työmarkkinajärjestöjen, Euroopan unionin, toimielinten ja Euroopan parlamentin on nyt tehtävä kaikkensa auttaakseen Zimbabwen kansaa ja maan kansalaisyhteiskuntaa sekä auttaakseen Zimbabwea löytämään jälleen demokratian, vapauden ja oikeusvaltion periaatteet. Etelä-Afrikan tasavallalla ja sen presidentillä Mbekillä on erityisen tärkeä rooli tässä prosessissa. Euroopan parlamentti tukee kaikkia toimia demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden vahvistamiseksi Zimbabwessa.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

(1) Ks. pöytäkirja.

14. Keskustelut ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista

14.1. Viimeaikaisten mielenosoitusten tukahduttaminen Venäjällä

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta viimeaikaisten mielenosoitusten tukahduttamista Venäjällä koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Danutė Budreikaitė (ALDE), esittäjä. – (LT) Kuten aina toimissaan ja sopimuksissaan muiden maiden kanssa Euroopan unioni toimii omien perusarvojensa mukaisesti, ja näistä arvoista tärkeimmät ovat demokratia sekä ihmisoikeudet ja perusvapaudet.

Puhuessaan Euroopan parlamentille Venäjän duuman edustajat väittävät, että heillä on samat arvot Euroopan unionin kanssa. Venäjä ei kuitenkaan kuuntele kenenkään muun neuvoja siitä, miten sen pitäisi hoitaa sisäiset asiansa.

Moskovan, Pietarin ja Nizhny Novgorodin asukkaiden väkivaltaisuus rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan on osoitus Venäjän hallituksen suvaitsemattomuudesta ja pelosta itsenäisiä ajattelijoita kohtaan erityisesti nyt, kun vuoden 2008 presidentinvaalit ovat lähestymässä.

Heti kun Venäjä sai poliittista ja taloudellista valtaa energiantoimitusten synnyttämän "aseensa" ansiosta, se ei enää välittänyt kansainvälisestä mielipiteestä eikä kansainvälisen yhteisön lähettämistä viesteistä, jotka koskevat ihmisoikeusrikkomuksia Venäjällä. Venäjä on Euroopan unionin strateginen kumppani, ja energiapolitiikan takia sovellamme kahdenlaisia standardeja: yhtä Venäjää kohtaan ja toista muuta maailmaa kohtaa.

Kun neuvottelemme Euroopan unionin ja Venäjän välisestä uudesta yhteistyösopimuksesta, kehotan neuvostoa vilkaisemaan Venäjän tapahtumia ja olemaan tekemättä minkäänlaisia myönnytyksiä Venäjälle.

  Michał Tomasz Kamiński (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, on hyvä, että olemme onnistuneet täällä parlamentissa laatimaan kompromissiversion ihmisoikeusrikkomuksia Venäjällä koskevasta päätöslauselmaesityksestä, sillä on tärkeää, että Euroopan parlamentilla on yhtenäinen kanta ja että se puhuu yhdellä äänellä sekä Venäjän yhteiskunnalle että Venäjän presidentille Vladimir Putinille. Näissä demokraattisen Venäjän ensimmäisen presidentin Boris Jeltsinin kuoleman jälkimainingeissa on erityisen tärkeää, että kaikki ne, jotka ovat olleet juurruttamassa demokratiaa Venäjälle ja joiden mielestä demokraattisen Venäjän pitäisi olla Euroopan unionin tärkeä kumppani, tunnustavat, ettei tämän päivän Venäjä ole täyttänyt kaikkia toiveita, joita meillä oli Boris Jeltsinin ilmestyessä maan poliittiselle näyttämölle. Valitettavasti nämä toiveet ovat yhä täyttymättä. Meidän on myönnettävä se, ja se asia meidän päätöslauselmassamme mainitaan. Haluaisin jälleen kerran korostaa olevani tyytyväinen siihen, että päätöslauselma on tulos monien erilaisten poliittisten ryhmien kompromissista.

Minun on todettava, että television näyttämät kuvat siitä, miten ihmisoikeusaktivistien mielenosoitukset tukahdutettiin, olivat todella traumaattisia, sillä ne tuovat mieleeni oman maani synkimmät ajat, jolloin poliisi murskasi väkivaltaisesti kaduilla pidetyt mielenosoitukset. Haluan korostaa, että Venäjän ihmisoikeusasiamies jakaa yllättäen tämän arvion Venäjän poliisin väkivaltaisuudesta. Tästä syystä päätöslauselmassamme pyydetään Venäjän duumaa sekä kollegoitamme eli Venäjän parlamentin jäseniä perustamaan erityiskomitea tutkimaan tätä asiaa.

Kun vetoan teihin, Euroopan parlamentin jäseniin, että hyväksytte tämän päätöslauselman, haluan pyytää myös Venäjän kansalaisia, jotka eivät valitettavasti saa oikeaa tietoa, pitämään mielessä, etteivät toimenpiteemme ole merkki Venäjän-vastaisuudesta, kuten Kremlin propagandassa usein väitetään. Itse asiassa päin vastoin. Toimintamme ja taistelumme ihmisoikeuksien puolustamiseksi Venäjällä ja demokratian palauttamiseksi Venäjälle juontavat juurensa syvästä ystävyyden tunteesta tätä maata kohtaan ja syvästä kunnioituksesta venäläistä kirjallisuutta ja Venäjän suurta kansaa kohtaan. Haluamme, että Venäjän kansalla on samat vapaudet kuin meillä Euroopan unionissa, ja haluan, että Euroopan parlamentti toimii venäläisille demokratian polun valaisevana majakkana.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on tällä viikolla käsitellyt Venäjää moneen otteeseen ihmisoikeuksien alivaliokunnassa yhdessä komission jäsenen Piebalgsin kanssa, suhteista Venäjään, Valko-Venäjään ja Ukrainaan vastaavan valtuuskunnan kanssa pidetyssä yhteisessä kokouksessa ja nyt täällä täysistunnossa, koska ongelmat ovat kärjistyneet. Olemme tyrmistyneinä katselleet räikeitä ihmisoikeusrikkomuksia Moskovassa ja Pietarissa, joissa rauhanomaiset mielenosoitukset järjestelmän puolueellista autoritaarisuutta vastaan on tukahdutettu poliisin väkivaltaisella väliintulolla ja myös satunnaisia ohikulkijoita ja länsimaisia lehtimiehiä vastaan on hyökätty.

Pelottelu sekä sananvapauden, kokoontumisvapauden ja lehdistönvapauden tukahduttaminen on muuttunut Venäjällä järjestelmälliseksi. Tunnemme hyvin tämänkaltaisen Tšetšenian sotaan liittyvän disinformaation ja valheet. Monet tiedotusvälineet ovat hallituksen valvonnassa ja harjoittavat itsesensuuria. Riippumattomia lehtimiehiä murhataan, kuten kävi Anna Politkovskajalle. Putinin kaudella on murhattu 13 toimittajaa, ja tällä määrällä Venäjä on kolmannella sijalla maailmassa Irakin ja Algerian jälkeen, mikä on hälyttävä tulos.

Poliittinen oppositio ei löydä äänitorvea. Lehdistönvapaus ja sanavapaus ovat pahasti uhattuina. Putinin mahdolliset poliittiset vastustajat kuten Mihail Hodorkovsky ja Platon Lebedev istuvat vankilassa ilman oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja Garry Kasparov pidätettiin toistamiseen. Kansalaisjärjestöjä häiritään sellaisten lakien nojalla, joilla kavennetaan kansalaisyhteiskunnan oikeuksia. Venäjän johto ei käytä pelkästään tuomioistuimiaan vaan myös koko turvallisuuskoneistoaan pelotellakseen poliittisia vastustajiaan. Kremlin valtiaat jakelevat iskuja. Tuloksena on, että edistyminen kohti oikeusvaltiota ja riippumatonta oikeusjärjestelmää on vaakalaudalla. On petollinen strategia leimata kiihkoilijoiksi sellaiset ihmiset, jotka haluavat maahan aidon demokratian, ja näin heikentää heidän uskottavuuttaan. Putin ei ole täydellinen demokraatti. Hän tulee KGB:stä ja häneen on jäänyt KGB:n leima.

Venäjä on Euroopan neuvoston, Etyjin ja Yhdistyneiden Kansakuntien jäsen, mutta se ei siltikään kunnioita keskeisiä perus- ja ihmisoikeuksia. EU neuvottelee uudesta kumppanuussopimuksesta. Tähän sopimukseen on liitettävä ihmisoikeuksia koskeva osa, joka on kaikkien sopimusten olennainen osa. Osoitamme solidaarisuuttamme rauhanomaisen ja demokraattisen tulevaisuuden puolesta Venäjällä taistelevia ystäviämme kohtaan.

  Tunne Kelam (PPE-DE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, tehoisku rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan muutama viikko sitten antoi hälyttävän viestin Venäjän perusvapauksista, sanavapaudesta, lehdistönvapaudesta ja mielenosoitusoikeudesta. Venäjän hallitus sitoutui takaamaan nämä oikeudet ehtona sille, että se hyväksytään Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1996. Tänään, 11 vuotta myöhemmin, valtaosa venäläisistä elää epävarmoissa oloissa eikä luota lakiin ja oikeuteen. Yhteensä 65 prosenttia venäläisistä sanoo olevansa onnettomia ja yli puolet ei hyväksy maan hallitusta, joka on jo kulkemassa kohti tiukempaa autoritaarisuutta, kuten oppositiojohtaja asian ilmaisi.

Odotamme, että Venäjän hallitus reagoi tähän päätöslauselmaan, joka on yksimielinen ilmaus vakavasta mutta ystävällismielisestä huolesta. Odotamme myös, että Eurooppa-neuvosto ja komissio tekevät täysin selväksi tulevassa EU:n ja Venäjän huippukokouksessa, että näiden perusvapauksien palauttaminen on keskeinen edellytys, jolla testataan Venäjän kykyä ja halua olla uskottava kumppani.

Tässä vaiheessa Venäjästä on tullut pohjimmiltaan autoritaarinen valtio. EU:n johtajat jakavat vastuun Venäjän tilanteen tulevasta huonontumisesta, jos ne eivät halua tai pysty kohtaamaan tätä uutta todellisuutta määrätietoisella ja selkeällä tavalla. Yhdellä äänellä puhuminen eurooppalaisiin arvoihin nojautuen on ainoa tapa auttaa Venäjä takaisin demokratian tielle. On ensisijaisen tärkeää, että Venäjän kansalaisilla on samat oikeudet kuin meillä – myös oikeus saada elää ilman pelkoa ja poliisiväkivaltaa.

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan yhteisöjen jäsenmaat ovat tehneet pitkään työtä siinä harhaluulossa, että totalitaarinen yksipuoluejärjestelmä ja kaikenlaisen järjestäytyneen opposition väkivaltainen sortaminen Venäjällä oli kommunismin aikaansaannosta. Muistan, että saksalainen radikaali opiskelijajohtaja Rudi Dutschke, joka kuoli jo kauan sitten ja jonka lempinimi oli Bürgerschreck, varoitti Länsi-Euroopan vasemmistoa tällaisen kannan omaksumisesta. Hänen mielestään se, mitä silloin tapahtui Venäjällä, ei liittynyt millään lailla sosialismiin eikä kommunismiin vaan nimenomaan siihen, mitä hän kutsui aasialaiseksi perinteeksi. Tällä hän tarkoitti sitä, että pieni mahdollisimman kovia keinoja käyttävä ryhmä onnistuu pysymään vallassa laajassa ja harvaan asutussa maassa.

Tähän päivään mennessä aina kun Venäjällä on päässyt valtaan joku, joka on halunnut ratkaista tämän epätyydyttävän tilanteen, on ollut todennäköistä, että hänen seuraajansa turvautuu vanhoihin väärinkäytöksiin. Nikita Hruštšov 1950-luvulla ja Mihail Gorbatšov 1990-luvulla epäonnistuivat Venäjän perusteellisessa muuttamisessa.

Nykyinen presidentti Putin sopii tsaarien ja Stalinin tavoin saumattomasti tähän vanhaan venäläiseen muottiin. Hän onnistui pääsemään valtaan, kun hänen kaoottinen edeltäjänsä Boris Jeltsin ei enää pystynyt johtamaan maata, ja pyrkii nyt ottamaan venäläisiltä demokratian pois päästyään heidän suosioon tuhoamalla Tšetšenian.

Valitettavasti valtio omistaa öljyn ja maakaasun, koska niiden omistaminen ja viennin synnyttämä vauraus vahvistavat johtajien asemaa ja tekevät sisäiset muutokset käytännössä katsoen mahdottomiksi. Lisäksi muun maailman, joka haluaa ostaa energiaa, esittämä kritiikki tyyntyy nopeasti. Venäjä on nyt samassa asemassa kuin Saudi-Arabia tai Iran. Jopa kahdessa suurimmassa kaupungissa, joissa tähän asti on ollut eniten tilaa kritiikille ja monimuotoisuudelle, vastustajien mielenosoitukset on tehty mahdottomiksi. Euroopan maiden ja niiden kansalaisten ei pitäisi hyväksyä tätä tilanteen heikkenemistä vaan niiden pitäisi osoittaa solidaarisuutta niitä kohtaan, jotka haluavat tehdä Venäjästä kunnollisen demokratian.

  Panagiotis Beglitis (PSE), esittäjä. – (EL) Arvoisa puhemies, tarve parantaa Euroopan unionin ja Venäjän välisiä suhteita sekä luoda uusi dynaaminen ja strateginen kumppanuus, mikä on välttämätöntä nykyisissä geotaloudellisissa ja geostrategisissa olosuhteissa, ei voi laimentaa eikä tehdä tyhjäksi kritiikkiämme, joka kohdistuu ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien jatkuviin rikkomuksiin Venäjällä. Ymmärrän Euroopan unionin reaalipolitiikan Venäjää kohtaan, mutta samalla meidän on kuitenkin myös puolustettava eurooppalaisen sivilisaatiomme kollektiivisia perusperiaatteita. Tältä kantilta katsottuna pidän välttämättömänä, että ihmisoikeuskysymykset asetetaan prioriteettilistalla korkealle sijalle sekä Euroopan unionin asialistalla että Venäjän ja sen johtajien kanssa käytävässä vahvistetussa poliittisessa vuoropuhelussa. Ensimmäinen tilaisuus tähän on 17. toukokuuta pidettävä huippukokous ja tapaaminen presidentti Putinin kanssa.

Haluaisin kuitenkin kommentoida jotain muutakin. Olisi Euroopan unionilta suuri poliittinen virhe rinnastaa Venäjän ihmisoikeudet ja siellä vallitseva tilanne vain muutamiin tahoihin, jotka saavat avoimesti rahoitusta Venäjän tietyiltä hyvin tunnettujen oligarkkien klikkiin kuuluvilta poliittisilta pakolaisilta. Boris Berezovskin Lontoossa viime aikoina esittämät lausunnot ovat tyypillinen osoitus tiettyjen piirien aikomuksista.

  Gabriele Stauner, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Venäjä on kulttuurimaa. Sen saavutukset kirjallisuuden, musiikin ja esittävän taiteen alalla herättävät kerta toisensa jälkeen ihailumme ja kunnioituksemme. Tässä suhteessa Venäjä on eurooppalaisen kansojen perheen todellinen jäsen.

Venäjällä on kuitenkin pimeä puolensa. Venäjän hallituksen paraikaa toteuttamat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien vastaiset toimenpiteet muodostavat erittäin synkän varjon. Toimiminen oman maansa kansalaisia vastaan sillä tavalla kuin se teki 14. ja 15. huhtikuuta Moskovassa ja Pietarissa ei ole Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan neuvoston aidon jäsenen arvon mukaista.

Sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat demokraattisen valtion kulmakiviä. Euroopan kansat, myös Venäjän kansalaiset, maksoivat näistä oikeuksista verellään. Tästä syystä on häpeällistä, että Putinin hallitus, joka riikinkukon tapaan tepastellen vaatii saada olla maailmanvalta ja tarjoutuu välittäjäksi kaikissa kansainvälisissä konflikteissa, toimii omaa kansaansa vastaan näinkin pelkurimaisesti ja väkivaltaisesti.

Tällainen hallitus ei neuvottele meidän kanssamme kasvotusten eikä tasa-arvoisena kumppanina. Vapauteen kuuluu aina vapaus olla eri mieltä. Tätä asiaa pitäisi painottaa Venäjän hallitukselle.

  Józef Pinior, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa ilmaisemalla kunnioitukseni suurta venäläistä johtajaa, Boris Jeltsiniä kohtaan. Hän on yksi niistä ihmisistä, joita saamme kiittää siitä, että demokratia voitti diktatuurin 1900-luvun jälkipuoliskolla. Jeltsin edusti todellista Venäjää, joka tuki kansalaisyhteiskuntaa, demokraattista Venäjää ja oikeusvaltion periaatteita kunnioittavaa Venäjää.

Tällä viikolla ulkoasioiden valiokunnassa Strasbourgissa pidettiin ihmisoikeuksien alivaliokunnan erityiskokous, jonka aikana haastattelimme huolellisesti todistajia siitä, mitä Venäjällä tapahtuu tällä hetkellä. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että Venäjä on tällä hetkellä menossa vaaralliseen suuntaan. Tämän vuoden joulukuussa pidettävien duuman vaalien ja ensi vuonna pidettävien presidentinvaalien huolellinen tarkkailu ovat tällä hetkellä ensiarvoisen tärkeitä asioita Euroopan parlamentille. Omalta osaltamme meidän on tehtävä kaikkemme saadaksemme Venäjän kansalaisyhteiskunnan lähemmäksi demokratiaa ja auttaaksemme näitä elimiä varmistamaan, että vaalit ovat todella vapaat sekä oikeudenmukaiset ja ettei tuloksia väärennetä.

  Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Venäjällä tapahtuu erittäin ikäviä asioita. Pyrkimykset tuoda demokratia Venäjälle tukahdutetaan kuten mielenosoitukset ja sananvapauskin. Meidän on kuitenkin muistettava se, ettei Venäjällä ole demokratian perinteitä ja että niiden, jotka ovat historian kuluessa halunneet tuoda demokratian Venäjälle, kuten Aleksanteri I:n, on täytynyt luopua ajatuksesta tai he ovat joutuneet laajan kritiikin kohteeksi, kuten kävi Boris Jeltsinille hänen kuoltuaan. Meidän on muistettava, että tutkimusten mukaan useampi venäläinen haluaa järjestystä kuin demokratiaa. Tästä syystä kun me tuemme Venäjällä kaikkea positiivista ja toivoa-antavaa, meidän on muistettava, että Venäjän hallituksen kanssa toimiessamme teemme sopimuksia sellaisen hallituksen kanssa, jonka arvot eroavat eurooppalaisista arvoista. Venäjällä ei ole kokemusta demokratiasta. Sillä ei ole myöskään kokemusta normaaleista ja sivistyneistä ulkosuhteista. Tämän pitäisi toimia varoituksena kaikille niille, jotka haluavat rakentaa Euroopan tulevaisuutta siinä toivossa, että Venäjä osoittaa solidaarisuutta ja on hyvä kumppani.

  Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, toimet opposition tukahduttamiseksi, rauhanomaisten mielenosoitusten murskaamiseksi ja sananvapauden rajoittamiseksi sekä ihmisoikeusrikkomukset ovat huolestuttavia ilmiöitä, jotka pitäisi tuomita tapahtuipa niitä missä tahansa maassa.

Valitettavasti vastaavanlaisia syytteitä voidaan esittää kaikkia sekä idässä että lännessä sijaitsevia suurvaltoja vastaan, jotka haluavat kaapata maailmanherruuden sekä toimia maailmanlaajuisena tuomarina, poliisina ja vahtikoirana. Siihen, että Venäjää syytetään demokratianvastaisista käytännöistä ja ihmisoikeusrikkomuksista, voitaisiin todeta, että "pata kattilaa soimaa".

Poliittisten vastustajien sekä etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen ahdistelu ja vapaata uskonnon harjoittamista rajoittavat toimenpiteet kuuluvat kaikki jokapäiväiseen politiikkaan useissa maailman kolkissa, vaikka tiedotusvälineissä asiat usein esitetään valheellisessa muodossa. Ennen kaikkea perusoikeutta elämään, hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan asti, rikotaan kaikkialla maailmassa, sekä Venäjällä että Euroopan unionissa. Syytömiä ei ole! Tämä rikos on kaiken pahan alku ja juuri!

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, vuonna 1991 sain tutustua paitsi Viron vanhimpaan vapaustaistelijaan Tunne Kelamiin, myös Boris Jeltsiniin, kun hän tuli tänne Strasbourgiin todisteeksi uudesta Venäjästä. Sen jälkeen on palattu laajasti entiseen. Venäjä on autoritaarinen maa, jonka ulkopolitiikka on muuttunut yhä aggressiivisemmaksi. Meidän pitäisi mielestäni korostaa äärimmäisen selkeästi, että kalat alkavat aina haista ensin päästä. OMON-miliisijoukkojen käyttäminen mielenosoittajia ja ulkomaalaisia toimittajia, kuten Saksan television kirjeenvaihtajaa, vastaan ei olisi ollut mahdollista ilman Kremlin nimenomaisia ohjeita. Meidän on vaadittava selkeästi, että presidentti Putinin pitäisi kantaa kokonaisvastuu siitä, että Venäjän ensimmäiset pyrkimykset demokratian ja vapauteen on tukahdutettu.

Meidän on puhuttava tästä asiasta selkeästi eikä meidän pitäisi puhua pelkistä lipsahduksista. Putin on vastuussa, Venäjän johto on vastuussa. Kyse on omasta uskottavuudestamme, koska Venäjä on sitoutunut eurooppalaisiin periaatteisiin allekirjoittamalla Euroopan neuvoston ihmisoikeusjulistuksen, jonka noudattamista meidän on yhdessä vaadittava yksiselitteisesti.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Viime vuosina Venäjä on vahvistunut taloudellisesti, ja mielipidetutkimukset osoittavat venäläisten tukevan nykyhallintoa. Tästä syystä on erityisen vaikeaa ymmärtää Venäjän hallituksen toimia oppositiovoimia vastaan huhtikuun puolessavälissä.

Koska oppositio ei pysty saamaan ääntään kuuluviin tiedotusvälineissä, oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt ovat pyrkineet kiinnittämään huomiota demokratianvastaisuuksiin Venäjällä. Epäasianmukainen reaktio mielenosoituksiin, joihin oli kokoontunut vain muutamia tuhansia ihmisiä, sekä miliisin ja OMON-joukkojen toimet pienentävät maan jo ennestäänkin horjuvaa arvovaltaa länsimaissa ja vaikeuttivat tulevia neuvotteluja uudesta EU:n ja Venäjän välisestä sopimuksesta.

Vain muutamat venäläiset viranomaiset uskaltavat myöntää, että valtarakenteen toimet ovat ylittäneet hyväksyttävät rajat. Ihmisoikeusrikkomukset sekä hallituksen ja opposition välinen lisääntyvä jännite vaalikampanjan alkaessa pienentävät toiveita siitä, että vaalikampanjasta tulisi avoin ja demokraattinen.

  Günter Nooke, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensinnäkin ilmaista kiitollisuuteni siitä, että sain tilaisuuden osallistua toista kertaa keskusteluun ja puhua saksalaisen ihmisoikeusvaltuutetun ominaisuudessa.

Seurasimme kaikki erittäin huolestuneina Moskovan ja Pietarin tapahtumia 14. ja 15. huhtikuuta. Jotkut meistä pohtivat, onko kokoontumisvapaus Venäjällä vaarassa näiden tapahtumien vuoksi. Venäjän perustuslaki takaa Venäjän kansalaisille oikeuden kokoontua rauhanomaisesti ilman aseita joukkokokousten, mielenosoitusten ja paraatien pitämiseksi.

Tämä eroaa luonnollisesti täysin siitä, miten Venäjän viranomaiset reagoivat äskettäin mielenosoittajia vastaan Moskovassa, Pietarissa ja Nizhny Novgorodissa. Garry Kasparov kertoi minulle näistä toimista henkilökohtaisesti, kun hän soitti minulle. On syytä pitää mielessä myös se, että 14. ja 15. huhtikuuta pidetyt mielenosoitukset erosivat edellisistä marsseista siinä mielessä, että miliisi reagoi väkivaltaisemmin ja että akkreditoituja toimittajia vangittiin joksikin aikaa ja heidän kimppuunsa hyökättiin.

Useiden lehtien välikohtausten jälkeen kirjoittamat raportit olivat kauttaaltaan erittäin kriittisiä. Kommersant kirjoitti, että "hallituksen kanssa eri mieltä olevista tehtiin hakkelusta", Moskovskiy Komsomolets kirjoitti "OMON otti kaiken vallan" kun taas Novaya Izvestiya puhui "piiritetystä linnoituksesta ja ennenäkemättömästä kovuudesta".

Oli kuitenkin myös raportteja, joissa tapahtumia vähäteltiin. Samanlaisen vaikutelman saa Venäjän hallituksen reaktiosta. Vaikka jotkut hallitusviranomaiset puolustivat toimenpiteitä, muun muassa Venäjän valtion ihmisoikeusvaltuutettu Vladimir Lukin myönsi, että poliisi oli selvästi ylittänyt valtuutensa. Pietarin kuvernööri Valentina Matvienko määräsi, että kaikki Venäjän poliisin yksiköiden väkivaltaisuuksia koskevat valitukset tutkitaan. Presidentti Putinin EU-asioiden neuvonantaja Sergei Jastrzhembsky esitti saman vaatimuksen, kun taas Putinin ihmisoikeusedustaja Ella Pamfilova korosti, että miliisin toimet ovat heikentäneet pahasti Venäjän asemaa maailmalla.

Myös Saksan liittohallitus reagoi näihin tapahtumiin ja ilmaisi 16. huhtikuuta julkisesti huolensa EU:n neuvoston puheenjohtajavaltion esittämässä lausunnossa. Lisäksi Saksan hallituksen tiedottaja Thomas Steg sanoi Berliinissä 16. huhtikuuta, että suhteeton väkivallan käyttö viikonloppuna on huolestuttavaa. Hyökkäyksiä toimittajia vastaan ei myöskään voi hyväksyä.

Saksan liittohallitus odottaa Venäjän viranomaisilta täydellistä raporttia tapahtumista. Moskovan ja Pietarin tapahtumien takia Saksan Moskovan-lähetystö esitti välittömästi korkean tason valituksen sekä vaati asiasta välitöntä ja täydellistä selitystä. Keskustelemme luonnollisesti vakavasti myös Venäjän viranomaisten kanssa sananvapauden ja kokoontumisvapauden tilanteesta EU:n ja Venäjän välisissä ihmisoikeusneuvotteluissa, jotka on tarkoitus pitää 3. toukokuuta.

Ihmisoikeustilanteen kehitystä Venäjällä on seurattava jatkossakin erittäin tarkasti. Tämä koskee erityisesti sananvapautta, kokoontumisvapautta sekä vapaata ja tasapuolista oikeutta saada esittää kantansa lehdistössä. Yhdistyneiden Kansakuntien jäsenenä, sen uuden ihmisoikeusneuvoston jäsenenä, Euroopan neuvoston jäsenenä ja Etyjin jäsenenä Venäjän on kunnioitettava perusoikeuksia. Perusoikeuksien kunnioittaminen on myös äärimmäisen tärkeää Venäjän tulevien vaalien kannalta.

Teemme Venäjälle selväksi, että on maan oman edun mukaista, että se tekee kaiken voitavansa sananvapauden ja kokoontumisvapauden vahvistamiseksi niiden heikentämisen sijasta.

Olen sitä mieltä, että merkittävä osa niistä arvoista ja ihmisoikeuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, on venäläisten intellektuellien ja taiteilijoiden luomia. Meidän on muistettava tämä asia ja varmistettava, että jatkamme samalla tiellä emmekä vaihda suuntaa.

(Suosionosoituksia)

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on huolestunut myös Venäjän poliisivoimien mielenosoittajia ja toimittajia vastaan käyttämästä suhteettomasta väkivallasta erityisesti Moskovassa ja Pietarissa 14. ja 15. huhtikuuta. Olemme huolestuneita myös lukuisista mielivaltaisista pidätyksistä samojen oppositiomielenosoitusten yhteydessä.

Sananvapaus ja kokoontumisvapaus – mukaan lukien mielenosoitusoikeus – ovat keskeisiä ihmisoikeuksia. Ne moniarvoisen demokratian ovat kulmakiviä. Venäjä on YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenenä sitoutunut kunnioittamaan näitä oikeuksia. Venäjän parlamenttivaalien ja presidentinvaalien alla näiden oikeuksien kunnioittaminen on entistäkin tärkeämpää.

EU otti esiin edellä mainitut huolenaiheet puheenjohtajavaltion 16. huhtikuuta esittämässä lausunnossa. Olemme panneet merkille, että Saksan hallituksen tiedottaja totesi julkisesti, että mellakkapoliisi oli jonkin verran ylireagoinut.

Komissio seuraa läheisesti Venäjän vaaleja edeltävän tilanteen kehittymistä. Jatkamme myös näiden kysymysten esiin ottamista kahdenvälisissä keskusteluissamme Venäjän viranomaisten kanssa, esimerkiksi tulevissa EU:n ja Venäjän välisissä säännöllisesti pidettävissä ihmisoikeusneuvotteluissa 2. ja 3. toukokuuta.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan pian.

(1) Ks. pöytäkirja.

14.2. Toimittaja Alan Johnstonin kidnappaus Gazassa

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmasta⁽¹⁾ toimittaja Alan Johnstonin kidnappauksesta Gazassa.

  Richard Howitt (PSE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, jos sallitte, kerron aluksi, että viime viikolla yli tuhat BBC:n työntekijää, Alan Johnstonin ystävää ja kollegaa osallistui hiljaiseen mielenosoitukseen hänen puolestaan BBC:n tiloissa kaikkialla maailmassa. Haluan toivottaa tervetulleiksi täällä Strasbourgissa työskentelevät BBC:n työntekijät, jotka ovat kadonneen kollegansa puolesta yleisölehtereillä kuuntelemassa tämänpäiväistä keskusteluamme.

(Suosionosoituksia)

Aina kun jossain päin maailmaa siepataan joku, uhrin ystävät ja perhe turvautuvat tiedotusvälineisiin, jotta ne kiinnittäisivät julkisuuden ja meidän poliittisten päättäjien huomion heille rakkaaseen ihmiseen. Kun siepattu on toimittaja, meidän vastuullamme on pitää hänen tilanteensa julkisuudessa samoin kuin toimittajat tekisivät meille.

Näin on käynyt BBC:n toimittajalle Alan Johnstonille, joka siepattiin Gazassa 46 päivää sitten. Alanin toiminta on lahjomattomuudessaan ja puolueettomuudessaan ollut BBC:n erinomaisen maineen veroista. Hän on aiemmin työskennellyt Uzbekistanissa ja Afganistanissa ja on viime aikoina raportoinut pyyteettömästi palestiinalaisten tilanteesta. Hän on päässyt läheiseen yhteyteen palestiinalaisten kanssa ja kunnioittaa heitä syvästi. Tästä on osoituksena laaja yleisö, josta 50 000 henkeä on tällä viikolla allekirjoittanut sähköisen vetoomuksen hänen vapauttamisensa puolesta.

Ajatuksissamme ovat ennen kaikkea Graham ja Margaret Johnston sekä muut perheenjäsenet, joille haluamme välittää osanottomme ja tuen ilmaisumme.

Haluan kiittää koko BBC:n hallintoa ja henkilökuntaa sekä toimittajia ja ammattiliittoja Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja kaikkialla maailmassa kampanjasta, jolla pyritään saamaan Alan vapaaksi.

Eräs kollegani kertoi minulle tänään, että Alan tunnetaan henkilönä, joka tekee tarinoista totta. Tänään hänen elämänsä on meidän tarinamme. Alan Johnston on ainoa länsimainen toimittaja, joka on rohkeasti pysynyt Gazassa, minkä ansiosta hän onkin pystynyt kertomaan palestiinalaisten kärsimyksestä koko maailmalle. Nyt hänestä on tullut yksi omien tarinoidensa päähenkilöistä, kärsimyksen uhri.

Meille kerrotaan Alanin olevan elossa ja turvassa, mutta emme tiedä, kuka häntä pitää vangittuna. Voimme vain arvailla, olivatko hänen sieppauksensa syyt poliittisia, halutaanko hänestä lunnaita vai etsitäänkö toiminnalle hänen kauttaan tunnustusta. Emme tiedä, mistä näistä on kyse. Tarvitaan poliittista ymmärrystä ja poliittisia ratkaisuja, jotta voidaan estää saman tapahtuminen uudestaan.

Tänään emme kuitenkaan vastaa poliittisesti vaan humanitaarisesti ja osoitamme sanamme kaikille tahoille: vapauttakaa Alan Johnston turvallisesti ja esteettä. Euroopan parlamentin on kiitettävä EU:n ulkoasiainministerejä tämänviikkoisesta avuntarjouksesta ja omaa korkeaa edustajaamme hänen lupauksistaan pitää jatkuvasti yhteyttä Gazaan. Te epäilemättä pidätte lupauksenne. Käsittääkseni myös komission jäsen Almunia pyytää vastauksena tämänpäiväiseen keskusteluun kollegaansa Micheliä vaatimaan Alan Johnstonin vapauttamista hänen keskustellessaan tänä viikonloppuna presidentti Abbasin ja palestiinalaishallinnon edustajien kanssa. Kiitos siitä.

Euroopan parlamentti tunnustaa palestiinalaishallinnon antaman tuen ja sen tekemän yhteistyön. Olemme ylpeitä siitä, että EU tukee palestiinalaishallinnon henkilöstöä ja sen tarjoamia peruspalveluja. Palestiinalaishallinnon tiedustelupalvelu on päässyt yhteyteen Alanin sieppaajien kanssa, ja luotamme siihen, että palestiinalaishallinto saa ratkaistua tilanteen.

Radioalalla sanotaan, että suurin rikos on olla sanomatta mitään mikrofoniin. Alan Johnstonin sieppauksesta johtuva radiohiljaisuus kestänyt jo liian pitkään, ja sen on loputtava.

(Suosionosoituksia)

  Marcin Libicki (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, on toimittajia, jotka hoitavat velvollisuutensa enemmän tai vähemmän tyydyttävästi, samoin kuin on parempia ja huonompia tiedotusvälineitä. Alan Johnston oli hyvä toimittaja, joka työskenteli tunnetulle, suositulle ja kunnioitetulle tiedotusvälineelle, nimittäin BBC:lle. Alan Johnston siepattiin huolimatta siitä, että hän halusi tarkoituksella työskennellä kriisitilanteessa olevan Lähi-idän väestön puolesta ja elää heidän keskuudessaan. Tai ehkäpä sieppauksen syy oli juuri tämä. Hän työskenteli näiden ihmisten puolesta kertoessaan maailmalle heidän tilanteestaan ja niin tehdessään hän antoi meille päättäjille mahdollisuuden yrittää ratkaista kriisiä, johon meillä valitettavasti on hyvin vähän mahdollisuuksia vaikuttaa.

Arvoisa puhemies, sieppaukset, terrorismi ja murhat ovat valitettavasti nykymaailmaan kuuluvia ilmiöitä. Tässä maailmassa ei ole enää jäljellä mitään periaatteita, eikä siinä noudateta enää edes sodankäynnin periaatteita, jos niitä nyt voi näin kuvailla. Sotaa käydään alhaisella tavalla. Alan Johnston joutui tämän ilmiön uhriksi. Tietyllä tapaa olemme kaikki uhreja. Toivon, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät kaikkensa Alan Johnstonin vapauttamiseksi.

  Marios Matsakis (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, on päivänselvää, että Gazan palestiinalaiset kärsivät ihmisoikeuksiensa törkeästä rikkomisesta, johon on syynä Israelin aggressiivisen hallituksen määräämä järkyttävä piiritystilanne ja länsimaiden suvaitseva asenne Israelin toimia kohtaan.

Lisäksi on päivänselvää, että palestiinalaisten päivittäisen kärsimyksen saattavat julkiseen tietoon juuri toimittajat. He puolustavat tiedonvapautta henkensä uhalla ja tukevat näin palestiinalaisten taistelua oikeudenmukaisuuden puolesta. Toimittaja Alan Johnstonin sieppaus onkin palestiinalaisten edun vastaista, ja siitä aiheutuu vahinkoa heidän oikeutetuille vaatimuksilleen. Vetoamme palestiinalaisiin, jotta he pyrkisivät vielä huomattavasti aktiivisemmin saamaan Alan Johnstonin vapaaksi. Näin he auttaisivat ennen kaikkea itseään.

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Arvoisa puhemies, Gaza on pieni kaupunkimainen alue, joka on käytännöllisesti katsoen täysin eristyksissä muusta maailmasta. Naapurimaa Israelin vastustus on johtanut siihen, ettei EU:n varoilla rakennettaviksi suunniteltuja satamaa ja lentokenttää ole saatu aikaiseksi sen enempää kuin tulevan Palestiinan valtion yhteyden laajentamista Jordan-jokeenkaan. Israel oli pitkään työpaikkojen tarjoaja, mutta nyt se on vienyt palestiinalaisilta tämänkin mahdollisuuden pommi-iskujen pelossa ja päästää vain harvat maahan Erezin rajanylityspaikan kautta.

Israel valvoo myös Egyptin rajan rajanylityksiä. Suuri osa palestiinalaisista asuu tällä eristyneellä alueella ahtaasti kuin sardiinit purkissa ilman työtä, tuloja tai asianmukaista asuntoa. Viisas päätös lakkauttaa Israelin siirtokunnat tältä rannikkoalueelta oli luultavasti hyvä asia siirtokunnissa eläneiden ja ulkopuolisten vihan kohteena olleiden israelilaisten kannalta, muttei juurikaan muiden kannalta.

Gaza on katastrofialue täynnä ihmisiä, joilla ei ole tulevaisuutta, ja siksi siitä on tullut eräänlainen vankila tai epätoivoisten tekojen tukikohta. Nämä teot käsittivät pitkän aikaa pääasiassa Israelin kohteita vastaan tehtyjä itsemurhaiskuja, mutta nyt niihin kuuluvat myös sieppaukset. Alan Johnston on 15. toimittaja, joka on siepattu Gazassa, eikä hänestä kuultu mitään sieppausta seuranneen kuukauden aikana.

Kaikki palestiinalaiset johtohenkilöt, niin presidentti Mahmoud Abbas, pääministeri Ismail Haniyeh kuin vangittuna oleva PLO:n johtaja Marwan Barghoutikin, tuomitsevat yksimielisesti nämä kauhistuttavat teot. Johtajat ovat menettämässä kontrollin tapahtumiin siksi, ettei tiellä kohti palestiinalaisten omaa valtiota ja kansalaisten kestävää toimeentuloa ole juurikaan edetty. Tuntemattomat rikolliset nousevat valtaan, kun tulevaisuudennäkymät ovat näin synkät. Tämä ei millään lailla kohenna Palestiinan tai Israelin tilannetta. Esimerkiksi Irakissa ja Afganistanissa työskentelevien toimittajien mahdollisuudet seurata tilannetta paikalla heikkenevät päivä päivältä. Tästä syystä meidän on seurattava tilannetta tarkkaan, ja samasta syystä siepatut toimittajat on vapautettava.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), esittäjä. – (SV) Arvoisa puhemies, viime vuonna toimittajia siepattiin ja tapettiin ympäri maailmaa enemmän kuin koskaan. Velvollisuutenamme on nyt varmistaa, ettei vuodesta 2007 tule vielä synkempää, ja avustaa Alan Johnstonin vapauttamisessa.

Ajatukseni ovat Alan Johnstonin läheisten, sukulaisten ja kollegojen luona. Olen hyvin toiveikas hänen vapauttamisensa suhteen. Tiedämme, että palestiinalaiset johtajat tuomitsevat sieppauksen ja ettei palestiinalaisväestö anna tukeaan sieppaajille. He ymmärtävät Alan Johnstonin tehneen jo 16 vuoden ajan enemmän kuin kukaan muu palestiinalaisten kärsimysten raportoimiseksi. Näiden seikkojen ansiosta mekin voimme edistää Alan Johnstonin vapauttamista.

Olen käynyt Gazassa ja tiedän, kuinka vaikea tilanne siellä on. Gazan väestöllä on kuitenkin parhaat mahdollisuudet saada muu maailma toimimaan heidän tilanteensa kohentamiseksi, jos mahdollisimman useat toimittajat pysyvät alueella raportoimassa sen tilanteesta. Palestiinalaiset tietävät nimittäin, että kyseinen sieppaus vahingoittaa heidän etuaan, ja olen vakuuttunut siitä, etteivät sieppaajat saa teolleen tukea ja että heidän on loppujen lopuksi vapautettava Alan Johnston.

  Rodi Κratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE), esittäjä. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista pahoitteluni tilanteen johdosta. Jälleen kerran on siepattu toimittaja, jolla oli rohkeutta työskennellä vaikeissa ja vaarallisissa oloissa. Sieppaus vie meiltä samalla mahdollisuuden saada alueella vallitsevista traagisista olosuhteista tietoja, joita me poliittiset päättäjät tarvitsemme ja joita kansainvälinen yleinen mielipide tarvitsee.

Olen varma siitä, että toimittaja Alan Johnston saadaan vapautettua, että sieppauksesta vastuulliset tahot löydetään ja että oikeus tapahtuu, sillä tapaus on saanut laajaa huomiota julkisuudessa ja palestiinalaisalueen poliittisen johdon keskuudessa. Kansallisen yhtenäisyyden hallitus on lisäksi tehostanut toimiaan päivä päivältä.

Palestiinalaisalueelle matkustaa ensi viikolla parlamentin jäsenten valtuuskunta, johon kuulun minä ja joitakin tänä iltana läsnä olevia kollegojani. Parlamentilla on kahdenväliset suhteet palestiinalaishallintoon, jonka kanssa EU on tehnyt kansainvälisiä yleissopimuksia. Tässä yhteydessä välitämme palestiinalaishallinnolle huolemme ja käytämme kaikkia painostuskeinoja, jollei asiaa tuolloin ole jo saatu ratkaistua, jotta Alan Johnston saadaan vapautettua ja jotta paikallisväestön ja alueella vierailevien turvallisuus voidaan taata mahdollisimman hyvin.

  Simon Coveney, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, toivottavasti tämä keskustelu ja päätöslauselma lisäävät edes hieman kansainvälistä painostusta, jotta Alan Johnston saataisiin turvallisesti vapautettua kaksi viikkoa sitten tapahtuneen sieppauksen jälkeen.

Meidän parlamentin jäsenten on ilmaistava kantamme selvästi ja lähetettävä vahva viesti siitä, että tuomitsemme jyrkästi tapahtuneet väkivaltaisuudet ja yhtenä maailman johtavana toimittajana tunnetun miehen sieppauksen. Tämän miehen maine perustuu useiden vuosien aikana tehtyyn työhön ja etenkin kolmen viime vuoden työhön Gazassa. Hän on toimittaja, joka raportoi puolueettomasti ja tasapuolisesti erittäin vaikeasta tilanteesta.

Vetoamme kaikkiin, joilla on vähänkään vaikutusvaltaa Alanin sieppaajiin, jotta he tekisivät kaikkensa hänen vapauttamisekseen. Palestiinalaisten kannalta tämä kriisi kärjistää edelleen jo traagista tilannetta. Se lähettää koko muulle maailmalle viestin siitä, etteivät edes kokeneimmat toimittajat ole tervetulleita Gazaan eivätkä he ole turvassa siellä.

Kyse on henkilöstä, joka on kertonut muulle maailmalle Gazan alueella jatkuvasta kärsimyksestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja murhenäytelmästä. Hänen sieppaamisensa on järkyttävä rikos, minkä lisäksi se tekee hallaa palestiinalaisten asialle.

Gaza on jo riittävän eristyksissä ilman todenmukaisen tiedonvälityksen katkaisemista. Vetoamme erityisesti palestiinalaishallintoon, jotta se pyrkisi ensisijassa vapauttamaan Alanin, sekä neuvostoon ja komissioon, jotta ne tekisivät kaikkensa tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

Haluan lopuksi ilmaista parlamentin PPE-DE-ryhmän puolesta vilpittömän tukemme Alan Johnstonin perheelle ja ystäville. Toivon, että heidän koettelemuksensa päättyy pian helpotukseen ja jälleennäkemisen riemuun.

  Elizabeth Lynne, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Minäkin haluan ilmaista oman tukeni ja ALDE-ryhmän tuen Alan Johnstonille ja hänen perheelleen.

Kukaan ei varmasti pysty ymmärtämään, miksi Alan siepattiin. Hän on jatkuvasti puhunut palestiinalaisten puolesta. Hänen sieppaamisensa on käsittämätöntä. Mitä sieppaajat toivovat saavuttavansa? Tästä ei ainakaan ole mitään hyötyä palestiinalaisten asialle, kuten useat palestiinalaisetkin ovat todenneet. Alanin ainoa rikos on usko siihen, että Gazan ja sen asukkaiden tarina on kerrottava oikeudenmukaisella ja tasapuolisella tavalla, ja näin hän onkin tehnyt poikkeuksellisen hienosti kolmen viime vuoden aikana. Alan oli ainoa Gazassa pysyvästi asuva ulkomainen toimittaja.

Toivoimme kaikki, että Alan olisi jo vapautettu samoin kuin vapautettiin 14 muuta vuoden 2005 jälkeen siepattua henkilöä. Yhdymme tänään palestiinalaishallinnolle esitettyihin vetoomuksiin, jotta se pyrkisi kaikin keinoin varmistamaan Alan Johnstonin nopean vapauttamisen. Vaadimme myös kaikkien toimittajiin kohdistuvien hyökkäysten lopettamista. Mitä muuta voisimme sanoa? Olen varma, että kaikki eurooppalaiset toivovat Alanin vapauttamista ja rukoilevat sen puolesta. Tänään me yhdymme Alanin vanhempien ja kollegojen pyyntöihin ja sanomme sieppaajille tämän: jos Alanille tapahtuu jotain, olette menettäneet äänitorven, joka kertoi tarinaanne koko maailmalle. Lisäätte toimillanne ainoastaan omaanne ja palestiinalaisten eristystä, mitä tuskin haluatte. Haluatte saada äänenne kuuluville sen sijaan, että joutuisitte yhä suurempaan eristykseen. Nämä toimet vaikeuttavat Palestiinan asiaa aina puolustaneiden tilannetta, sillä länsimaita on nyt vaikeampi saada vakuuttuneeksi siitä, että palestiinalaisia on tuettava. Siksi toimenne tekevät hallaa Palestiinan kansalle, jonka kärsimykset jatkuvat.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät kollegat, allekirjoitin parlamentin jäsenten kirjeen, jossa kehotetaan Palestiinan viranomaisia ja muita järjestöjä varmistamaan välittömästi ja kaikin käytettävissä olevin keinoin BBC:n toimittajan ehdoton vapauttaminen.

Kehotamme nyt komissiota ja neuvostoa tekemään samoin ja määräämään seuraamuksia, jos diplomaattiset neuvottelut eivät tuota tulosta. Toimittajaa 46 päivän ajan vankinaan pitäneet sieppaajat sekä presidentti Abbas tietävät varmasti, että tilanne haittaa Palestiinan kehitystä ja eristää sitä edelleen ulkomaailmasta.

Haluan korostaa, että Alan Johnstonin vapauttaminen on olennaisen tärkeää kaikkien Lähi-idässä työskentelevien toimittajien turvallisuuden kannalta. Haluan ilmaista täällä parlamentissa arvostavani Johnstonin kolmen viime vuoden aikana Gazassa tekemää työtä ja kiittää kaikkia hänen toimittajakollegojaan ja heidän perheitään rohkeudesta, jolla he ovat puolustaneet tiedotusvälineiden vapautta maailman konfliktialueilla. He ovat tärkeä toivonlähde paikallisväestöille, jotka ovat joutuneet kauhistuttavaan väkivallan kierteeseen ja jotka eivät koskaan saisi oikeutta ilman tiedotusvälineiden vapautta.

EU:n on tehtävä kaikkensa toimittajien turvallisuuden varmistamiseksi tällä alueella.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Alan Johnston on toiminut BBC:n toimittajana jo 16 vuoden ajan ja työskennellyt useissa eri maissa, kuten Afganistanissa ja Uzbekistanissa, joten hän ei todellakaan ole valinnut helppoa elämäntapaa. Gazassa viettämiensä kolmen vuoden aikana hän on ollut erityisen kiinnostunut alueen yhteiskunnallisesta ja poliittisesta kehityksestä ja kertonut gazalaisten tarinaa koko maailmalle. Siksi onkin palestiinalaisten asian kannalta hyvin vahingollista, ettei hän enää tee rakastamaansa ja loistavasti tekemäänsä työtä, kuten muutkin ovat todenneet.

Pelkästään vuosina 2005 ja 2006 yhteensä 181 toimittajaa ja heidän avustajaansa tapettiin, 1 678 pidätettiin, 56 siepattiin ja 2 780 joutui pahoinpitelyn tai uhkailun kohteeksi. Vuosi 2006 oli synkin sitten vuoden 1994, jolloin kuoli yhteensä 103 toimittajaa etenkin Ruandassa, Algeriassa ja entisessä Jugoslaviassa. Sensuuri ja tiedotusvälineiden toimintakielto on luonnollisesti yleistä ja yhtämittaista.

Vetoamme yhteisessä päätöslauselmassa kaikkiin EU:n elimiin – jäsenvaltioiden diplomaatteihin, YUTP:n korkeaan edustajaan ja komissioon – jotta ne lisäisivät ja koordinoisivat toimiaan Johnstonin vapauttamiseksi. Vetoamme myös palestiinalaishallintoon, jotta se tehostaisi toimiaan, ja on selvää, että se kiirehtii asiaa aiempaa enemmän, jos sitä painostavat myös Palestiinan kansalaiset. Kiitän kaikkia gazalaisia, niin toimittajia kuin muitakin kansalaisia, siitä, että he ovat äänekkäästi vaatineet Alan Johnstonin vapauttamista. He tietävät tarvitsevansa rehellistä ja sitoutunutta toimittajaa, joka välittää heidän asiaansa maailmalle.

Vapaiden demokratioiden kukoistaminen edellyttää vapaita tiedotusvälineitä. Vaatiessamme Alan Johnstonin vapauttamista turvallisesti kiitämme samalla kaikkia toimittajia rohkeudesta, jolla he pyrkivät välittämään totuuden maailmalle ja takaamaan demokratian säilymisen oman henkensä uhalla.

  Günter Nooke, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, saanen tässä vaiheessa kertoa neuvoston mielipiteen asiasta ja todeta, kuinka masentava aihe tämä on meille kaikille. BBC:n toimittaja Alan Johnston siepattiin 12. maaliskuuta Gazassa. Viime maanantain ulkoministerineuvoston kokouksessa vallitsi kova huoli Johnstonista, joka on ollut kateissa jo kuusi viikkoa. Vaadimme hänen välitöntä ja ehdotonta vapauttamistaan.

Alan Johnston on kansainvälisesti kunnioitettu toimittaja, jolla on paljon ystäviä Gazassa. Hän on aina pitänyt tärkeänä, että muu maailma saa omin silmin nähdä, millainen Gazan tilanne on. Hänen sieppauksensa on rikollinen teko, joka on tuomittava mahdollisimman jyrkästi. Haluan tässä vaiheessa rohkaista Johnstonin perhettä, joka taistelee hänen puolestaan ja joka on joutunut elämään pelossa ja epävarmuudessa jo yli puolitoista kuukautta.

(Suosionosoituksia)

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Alan Johnstonin sieppauksesta on kulunut jo yli kuusi viikkoa, ja komissio on tänä vaikeana aikana ilmaissut tukensa hänen perheelleen, ystävilleen ja kollegoilleen.

Komission varapuheenjohtaja Margot Wallström antoi koko komission kollegion puolesta Johnstonin sieppauksesta julkilausuman, jossa ilmaistiin suuri huoli hänen tilanteestaan ja vaadittiin hänen välitöntä vapauttamistaan. Tällä viikolla sieppauksen tuomitsi neuvosto, joka vaati Johnstonin ehdotonta vapauttamista, ja eilen kollegani Louis Michel otti esille BBC:n toimittajan sieppauksen Palestiinan varapääministerin al-Ahmadin kanssa järjestetyssä tapaamisessa. Hän pyysi varapääministeriä hyödyntämään kaiken vaikutusvaltansa ja suhteensa sekä tekemään kaikkensa Johnstonin olinpaikan selvittämiseksi. Varapääministeri vakuutti komission jäsenelle tekevänsä kaikkensa, jotta Johnston vapautettaisiin pikaisesti.

Komission jäsen Michel toisti vaatimuksensa tapaamisissa, jotka järjestettiin matkan aikana muiden palestiinalaisten kollegoiden kanssa. Johnston pyritään saamaan välittömästi vapaaksi aktiivisilla ja yhtenäisillä diplomaattisilla toimilla. Henkilöstömme Jerusalemissa seuraa tilannetta tarkkaan ja on ilmoittanut, että Palestiinan viranomaiset ja maan turvallisuusjoukot keskustelevat parhaillaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen kanssa kaikista mahdollisista vaihtoehdoista haluttuun tulokseen pääsemiseksi.

Presidentti Abbas suhtautuu asiaan sen vaatimalla vakavuudella. Tämän lisäksi pääministeri Haniyeh sekä palestiinalaisia vankeja edustava Barghouti ja palestiinalaiset ympäri maailmaa ovat antaneet sieppauksen tuomitsevia julkilausumia.

Alan Johnstonin kaltaisen kuuluisan toimittajan sieppaus aiheuttaa luonnollisesti erityistä huolta, onhan hän kaikin tavoin pyrkinyt tuomaan palestiinalaisten tilanteen koko maailman tietoisuuteen. Sieppaukseen syyllistyneet tekevät karhunpalveluksen palestiinalaisten asialle ja Lähi-idän rauhanprosessille.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitän teitä lausunnoistanne.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan hetken kuluttua.

(1) Ks. pöytäkirja.

14.3. Ihmisoikeustilanne Filippiineillä

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta Filippiinejä koskevasta päätöslauselmaesityksestä⁽¹⁾.

  Karin Scheele (PSE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, ilmaisemme tämänpäiväisellä päätöslauselmallamme suuren huolemme siitä, että Filippiineillä on viime vuosina surmattu useita poliitikkoja. Ihmisoikeusjärjestö Karapatan on raportoinut 839 tapauksesta vuodesta 2001 lähtien. Kaikki uhrit ovat olleet filippiiniläisten asioiden puolestapuhujia, jotka ovat tukeneet maansa puolesta taistelevia maanviljelijöitä, parempaa palkkaa ja parempia työoloja vaativia työntekijöitä ja ammattiliittojen johtajia sekä papiston jäseniä.

Hallitus on valitettavasti tullut kuuluisaksi mielivaltaisista teloituksista, laaja-alaisesta poliittisesta sorrosta, maan jatkuvasta militarisoinnista ja siitä, ettei rikoksiin syyllistyneitä asevoimien yksiköitä ja muita puoliaseellisia joukkoja rangaista vaan suojellaan. Ulkomaat ovat pitkään sulkeneet silmänsä Filippiinien tilanteelta. Tähän on vaikuttanut aivan yhtä suuressa määrin se, ettei Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa olla tietoisia tilanteesta vaan se on arvioitu väärin, kuin se, että Yhdysvallat on antanut tilanteelle hyväksyntänsä, johon maan hallitus on voinut ja voi edelleen luottaa.

Tuomitsemme kansalaisten oikeuksien raa'an ja systemaattisen loukkaamisen, sieppaukset, katoamiset ja poliittiset murhat. Vetoamme Filippiinien viranomaisiin, jotta ne toteuttaisivat tarvittavat tutkimukset ja saattaisivat syylliset oikeuden eteen. Vetoamme viranomaisiin, jotta ne ratifioisivat sieppauksia koskevan YK:n yleissopimuksen ja panisivat täytäntöön sen soveltamissäännökset. Tämä olisi ensimmäinen askel kohti tilanteen rauhoittamista niin, että parin viikon kuluttua pidettävien puolidemokraattisten vaalien asianmukainen järjestäminen voidaan taata.

  Marios Matsakis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, Filippiinien ihmisoikeustilanne on huono, ja se heikkenee jatkuvasti. Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt saavat yhä useammin ilmoituksia laittomista teloituksista ja pidätyksistä, kidutuksesta sekä poliittisten päättäjien, ammattiliittoaktiivien, opiskelijoiden, uskovien ja ihmisoikeusaktiivien uhkailusta ja häirinnästä.

Filippiinien hallitus ei pysty eikä usein ole halukaskaan puuttumaan asiaan riittävän päättäväisesti tutkiakseen nämä ihmisoikeusloukkaukset ja saattaakseen syylliset oikeuden eteen tehokkaasti ja tarmokkaasti. Haluamme päätöslauselmaesityksessä ilmaista Filippiinien hallitukselle syvän huolemme maan valitettavasta ja huolestuttavasta tilasta. Samalla haluamme lähettää selvän viestin siitä, ettei EU aio seurata toimettomana ihmisoikeustilanteen huonontumista Filippiineillä. Toteutamme tarvittavat toimet, jos tilanne ei parane mahdollisimman pian.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, YK:n erityisraportoija Philip Alston kertoi 22. maaliskuuta YK:n ihmisoikeustoimikunnalle antamassaan selvityksessä yksiselitteisesti, mistä Filippiinien mielivaltaisissa teloituksissa on kyse. Kuten yhteisessä päätöslauselmassa todetaan, mielivaltaisesti teloitetuiksi on joutunut muun muassa oppositiopuolueiden jäseniä, papistoa, ammattiliittojen johtajia, maanviljelijöitä, toimittajia, asianajajia ja ihmisoikeusaktivisteja sekä muita teloituksia nähneitä ihmisiä, joita hallituksen edustajat ovat syyttäneet laittomien aseellisten ryhmittymien peittelystä.

Arroyon hallitus on pääasiallisessa vastuussa yli 800 poliittisesta murhasta vuonna 2001 tapahtuneen valtaannousunsa jälkeen. Filippiinien armeija ja poliisi syyllistyvät poliittisiin murhiin myös kansannousun nujertamisen yhteydessä. Orders of Battle -nimisestä Filippiinien asevoimien asiakirjasta käy selväksi, että mielivaltaiset teloitukset kuuluvat armeijan ja poliisin toimintastrategiaan. Filippiinien asevoimien toiminta perustuu tähän asiakirjaan, jota soveltavat usein myös maan poliisivoimat, ja siinä sallitaan poliittisen opposition aseellinen nujertaminen.

Konservatiiviryhmä haluaa nyt ilmeisesti poistaa yhteisestä päätöslauselmasta kaikki viittaukset asevoimien osallisuuteen näissä murhissa. Tämä on skandaali. Viittauksen poistaminen olisi isku vasten YK:n ja sen erityisraportoijan kasvoja ja loukkaus uhreja, heidän ystäviään ja perheitään kohtaan. YK:n erityisraportoijan selvityksestä on korostettava vielä seuraavaa: siinä todettiin, että maan lehdissä kerrotaan lähes päivittäin siitä, kuinka sotilasvirkamiehet vaativat näiden ryhmittymien eliminointia ja kehottavat kansalaisia ymmärtämään, että ryhmittymien ehdokkaiden tukeminen tarkoittaisi vihollisen tukemista. Selvitys on tältä osin täysin yksiselitteinen, ja pyydän, ettei mainittua kohtaa poisteta päätöslauselmasta, jotta parlamentti saa lähetettyä yksiselitteisen viestin.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE), esittäjä. – (ES) Arvoisa puhemies, Filippiinien tärkeiden paikallis- ja parlamenttivaalien aattona on asianmukaista ja osuvaa keskustella joistakin maan suurimmista ongelmista, kuten rikosten ja laittomien teloitusten hälyttävästä yleistymisestä. Laittomia teloituksia on tehty saarivaltakunnassa presidentti Arroyon vuoden 2001 virkaanastumisen jälkeen yli 800, ja hyvin suuri osa niistä on jäänyt rankaisematta.

Nykytilanne kertoo poliittisten murhien järjestelmällisyydestä Filippiineillä. Meidän onkin vedottava maan hallitukseen, jotta se toteuttaisi tarvittavat toimenpiteet lopettaakseen opposition jäsenten, toimittajien, maanviljelijöiden – jotka vetoavat oikeuksiensa kunnioittamiseen meneillään olevan maareformin yhteydessä – ihmisoikeusaktivistien ja jopa rikoksiin syyllistyneiden oikeudenkäynneissä läsnä olleiden ihmisten uhkailu ja ahdistelu.

Useat ihmisoikeusjärjestöt, kuten Food First Information and Action Network (FIAN), ovat jo kauan aikaa varoittaneet esimerkiksi siitä, ettei kansallisia maareformiohjelmia ole toteutettu, minkä vuoksi useat maanomistajat ovat kieltäytyneet luovuttamasta maita maanviljelijöille. Vallitseva väkivallan ilmapiiri on nyt johtanut ainakin 38 campesino-johtajan murhaan.

On suhtauduttava myönteisesti siihen, että presidentti on sitoutunut noudattamaan nollatoleranssia ihmisoikeusrikkomusten tapauksessa, mutta rikkomusten laajuus edellyttää huomattavasti kunnianhimoisempia toimia etenkin, kun otetaan huomioon, että useissa kansallisissa ja kansainvälisissä selvityksissä on todettu armeijan ja poliisin osallistuneen suoraan näihin rikkomuksiin. Merkillepantavaa näissä selvityksissä ovat laittomia ja mielivaltaisia teloituksia käsittelevän YK:n ihmisoikeustoimikunnan erityisraportoijan Philip Alstonin ja Melon komitean lausunnot.

Tilanne on erityisen hälyttävä Bontocin niemimaalla, jossa yksityiset aseistetut joukot ovat ahdistelleet ja pahoinpidelleet satoja viljelijöitä.

Lopuksi totean, että mielestäni on tärkeää panna merkille rauhanprosessin neuvottelukunnan tekemä työ sekä hallituksen ilmoitus siitä, että se aikoo taata Mindanaon väestön täyden itsemääräämisoikeuden.

Haluan lisäksi vielä kerran todeta, että useat meistä suhtautuvat varauksellisesti tiettyjen ryhmittymien, kuten Ejército del Nuevo Pueblon, sisällyttämiseen terroristijärjestöjä koskevaan EU:n luetteloon. Tällä tavoin ei nimittäin edistetä tulevia rauhanneuvotteluja vaan pikemminkin haitataan niitä.

Useat ihmisoikeuksia puolustavat ja edistävät kansainväliset järjestöt ja organisaatiot ovat pyytäneet meiltä kiireellistä päätöslauselmaa, ja toivomme, että sen avulla Filippiinien hallitus saadaan ottamaan huomattavasti tiukempi kanta poliittisiin murhiin ja takaamaan uhattujen ihmisten, erityisesti maanviljelijöiden sekä poliittisten aktivistien ja ihmisoikeusaktivistien, turvallisuuden.

  Thomas Mann (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, Filippiineillä järjestetään vaalit kahden viikon päästä, minkä vuoksi sisäiset poliittiset konfliktit ovat vaarassa kärjistyä. Kuten kollegani mainitsivat, vuodesta 2006 lähtien on murhattu toimittajia, ihmisoikeusaktivisteja, asianajajia, maanviljelijöitä ja pappeja. Syyllisiä ei ole saatu kiinni. On kuitenkin selvää, että murhat ovat aina samankaltaisia. Viranomaiset eivät tutki murhia riittävän perusteellisesti. Oikeusjärjestelmä on ylikuormitettu, alirahoitettu ja tehoton. Tuomioiden määrä on niin vähäinen, että voidaan puhua rankaisemattomuuden ilmapiiristä.

Presidentti Arroyo ja hänen hallituksensa ovat tietoisia tilanteen vakavuudesta. Tämän johdosta perustettiin poliisin erikoisryhmä ja riippumaton Melon komitea. Niiltä saatujen suositusten johdosta presidentti määräsi, että on tehostettava tutkimuksia ja syytteeseenpanoja, perustettava erityistuomioistuimia ja otettava käyttöön todistajansuojaohjelmia. YK:n erityisraportoija Philip Alston sai helmikuussa mahdollisuuden kuulustella perusteellisesti rikoksiin syyllistyneitä ja rikosten uhreja. Tuen hänen vaatimustaan siitä, että asevoimien tai yksittäisten armeijan sotilaiden osallistumista koskevat väitteet on tutkittava perinpohjaisesti. EU:n on tarjottava teknistä apua ja annettava käyttöön henkilöstöä, jotta murhat saadaan selvitettyä ja oikeusjärjestelmää tehostettua merkittävästi.

  Michał Tomasz Kamiński (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, Filippiinien tilanne on erittäin huolestuttava. Maassa järjestetään vaalit kahden viikon kuluttua. Tässä yhteydessä valitaan myös uusia senaattoreita. Vaikka vaalit muissa maissa ovat jossain määrin osoitus demokratian toteutumisesta ja ne puhdistavat ilmaa jännitteistä huolimatta, Filippiineillä tilanne on valitettavasti jälleen kerran sellainen, että maan lehdissä pohditaan ainoastaan sitä, kuinka monia ihmisiä kuolee ja kuinka väkivaltaiset vaaleista tulee. Näitä kirjoituksia on ollut nähtävissä jo puolen vuoden ajan, ja olen seurannut tilannetta tiiviisti. Ennusmerkit näyttävät huolestuttavilta.

Kävin tänä vuonna Filippiineillä tutustuakseni maan tilanteeseen. Haluan kertoa, että Filippiineillä kuunnellaan tarkkaan, mitä EU:lla on sanottavanaan, ja on hyvä, että parlamenttimme suhtautuu hyvin kriittisesti poliittiseen prosessiin liittyvään kaikenlaiseen väkivaltaan. Filippiinien hallitusta on vaadittava yksiselitteisesti tehostamaan toimiaan sen varmistamiseksi, etteivät poliittiset murhat ole jatkossa enää maan vaalikampanjoiden tunnusmerkki. Ne ovat valitettavasti poliittisen toiminnan ääriesimerkki tässä kauniissa maassa, joka ansaitsee kasvaa demokratiaksi EU:n esimerkin innoittamana. Olen tyytyväinen siihen, että useat parlamentin jäsenet ovat kanssani samaa mieltä ja tukevat yhteistä päätöslauselmaamme.

  Charles Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Filippiinien tilanne parantui jossain määrin erityisesti turvallisuuden osalta, kun Gloria Arroyosta tuli maan presidentti toukokuussa 2004 sen jälkeen, kun edellinen presidentti Estrada oli tuomittu oikeudessa korruptiosta. Filippiinien hallitus on saanut heikennettyä islamistiterroristien aseellista voimaa Kaakkois-Filippiineillä, neuvotellut rauhansopimuksen yhden ryhmittymän kanssa ja saanut toisen kanssa aikaan toistaiseksi jatkuvan tulitauon. Valitettavasti maassa on kuitenkin tehty jo jonkin aikaa hämäräperäisiä laittomia teloituksia, joiden väitetään olevan turvallisuusjoukkojen aikaansaannosta. Hallitus pitää tätä perustellusti hyvin vakavana asiana ja on käynnistänyt asianmukaiset tutkimukset.

Filippiinien tilanteen käsittelyä varten perustettu tuomari Melon riippumaton komitea antoi helmikuussa tämän johdosta useita suosituksia, joiden jälkeen julkaistiin maan hallituksen tukema kuuden kohdan suunnitelma. Suunnitelman tarkoituksena on lopettaa ihmisoikeusrikkomukset ja saattaa syylliset oikeuden eteen. Suhtaudun erittäin myönteisesti tähän toimintatapaan ja etenkin poliisin erikoisryhmän Usigin perustamiseen. Erikoisryhmän tarkoituksena on saattaa ihmisoikeusrikkomuksia määränneet johtajat oikeuden eteen.

  Günter Nooke, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, Filippiinit on ratifioinut keskeiset kansainväliset ihmisoikeuksia koskevat sopimukset ja yleissopimukset. Maan hallitus kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia periaatteessa. Jälleen yksi myönteinen osoitus tästä oli kuolemantuomion lakkauttaminen kesäkuussa 2006. Tähän EU on jatkuvasti pyrkinyt.

Tästä huolimatta on syytä huoleen. Toimittajien, vasemmistopoliitikkojen, kansalaisoikeusaktiivien ja kirkon edustajien murhat ja sieppaukset lisääntyivät vuonna 2006 huomattavasti koko maassa. Oppositio on kertonut teloituksista ilman oikeudenkäyntiä ja pitää hallitusta ja sen turvallisuusjoukkoja vastuullisina. Hallitusta syytetään ainakin siitä, ettei se ole pyrkinyt ratkaisemaan rikoksia riittävän tarmokkaasti. Hallitus taas kumoaa kaikki tällaiset väitteet ja epäilee, että kyseessä ovat ainakin osittain vasemmiston sotilaallisen ryhmittymän sisäiset puhdistukset.

Uusista uhreista nimekkäin on piispa Alberto Ramento, joka oli erittäin kriittinen hallitusta kohtaan. Hänen murhansa väitettiin selvitetyn jo samana päivänä kuin se oli tapahtunut. Väitettiin, että kyseessä oli nuoren tekemä ryöstömurha. Piispan seuraajat esittivät asiasta vakavan epäilyksensä, ja todisteiden puutteellista ja epäammattimaista käsittelyä arvosteltiin.

Juuri ennen kesän 2006 Euroopan-matkaansa presidentti Arroyo nimitti komitean, jonka tehtävänä on korkeimman oikeuden entisen tuomarin Melon johtamana tutkia poliittisesti aktiivisten hallituksen arvostelijoiden murhia. Melon komitean selvitys julkaistiin helmikuussa 2007 suuren julkisen painostuksen alla. Selvityksessä vahvistettiin väitteet siitä, ettei todisteita ollut hankittu aktiivisesti ja että asevoimat olivat pääasiallisessa vastuussa murhista. YK:n erityisraportoijan Alstonin selvitys tukee tämän selvityksen päätelmiä.

EU on toistuvasti huomauttanut Filippiineille tästä ongelmasta selväsanaisesti maassa sijaitsevien edustustojen kautta ja ihmisoikeusvuoropuheluun kuuluvissa poliittisissa tapaamisissa. Tämän perusteella ja Filippiinien kansalaisyhteiskunnan painostuksesta maan hallitus ilmoitti julkisesti tähän mennessä toteutetuista toimista, tunnusti puutteensa ja pyysi EU:lta tukea erityistuomioistuinten ja valtionsyyttäjien toimistojen perustamisessa, todistajansuojelun lujittamisessa, turvallisuusjoukkojen teknisten ja oikeuslääketieteellisten valmiuksien vahvistamisessa sekä siinä, että turvallisuusjoukot saadaan ymmärtämään ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeys.

Filippiinien hallitus kutsui maahan EU:n valtuuskunnan, joka tutkii parhaillaan sitä, kuinka pyyntöön voidaan vastata käytännössä. Tilanteen johdosta olisi lisäksi lujitettava kansallista ihmisoikeuskomissiota ja kansalaisyhteiskuntaa. Järjestelmää ja hallitusta arvostelleiden henkilöiden murhien ja sieppausten lisäksi Filippiineillä on esitetty vakavia syytteitä kidutuksesta, ihmisten katoamisesta, laittomista pidätyksistä, ihmiskaupasta sekä naisten ja lasten hyväksikäytöstä. Poliisi- ja asevoimat rikkovat ihmisoikeuksia säännöllisesti aseellisissa konflikteissa eri kommunistiryhmien ja kapinallisten separatistiryhmien kanssa sekä terrorismin vastaisissa toimissa, mutta myös ääriryhmittymät syyllistyvät väkivaltaisuuksiin.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio seuraa Filippiinien tilanteen kehittymistä erittäin tarkkaan. Korkean tason tapaamisia on viime aikoina järjestetty useita: muun muassa komission puheenjohtaja Barroso ja presidentti Arroyo tapasivat viime syyskuussa sekä komission jäsen Ferrero-Waldner ja ulkoasiainministeri Romulo viime maaliskuussa. Näissä tapaamisissa Filippiinien viranomaisia on rohkaistu jatkamaan taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia samalla, kun niille on tehty selväksi EU:n vakava huoli laittomien teloitusten selvästä yleistymisestä. Olemme myös ilmaisseet tukemme Mindanaon rauhanprosessille.

Haluamme ensisijaisesti varmistaa, että laittomat teloitukset lopetetaan, että rikokset tutkitaan asianmukaisesti ja että niihin syyllistyneet saatetaan oikeuden eteen, kuten vanhemman tuomarin Melon ja YK:n erityisraportoijan Alstonin selvitysten päätelmissä todetaan.

Komissio ja jäsenvaltiot ovat siis vastanneet myöntävästi Filippiinien hallituksen esittämään pyyntöön teknisen avun saamisesta tutkimusten tueksi. Tukea on pyydetty monilla aloilla, joten valmisteilla on jäsenvaltioiden ja komission edustajien yhteinen tarveharkintakäynti Filippiineillä. Ajankohtana on toukokuu, ja tarkoituksena on keskustella henkilökohtaisesti viranomaisten ja muiden sidosryhmien, kuten kansalaisyhteiskunnan, edustajien kanssa. Komissio vastaa suurelta osin matkan kustannuksista, ja se on pääasiassa hoitanut matkan valmistelut.

EU:n on tarkoitus käynnistää tutkimusten tekninen tuki matkan tulosten perusteella. Tarkoituksena on luonnollisesti toimia läheisessä yhteistyössä laittomia teloituksia tutkivan YK:n erityisraportoijan Alstonin kanssa. Olen erittäin tyytyväinen, että parlamentti on antanut meille tukensa. Viranomaisia on kannustettava edelleen, jotta ne varmistavat, että tutkimukset toteutetaan asianmukaisesti ja että syylliset saatetaan nopeasti oikeuden eteen.

Komission mielestä Mindanaon rauhanprosessissa on edistytty. Voi olla, että virallinen rauhansopimus saadaan tehtyä lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä tarjoamme huomattavaa välillistä tukea maaseudun kehittämiseen sekä kansanterveyden ja elinkeinojen edistämiseen tarkoitetun tuen muodossa. Olemme ilmaisseet valmiutemme myöntää huomattavan suurta suoraa tukea, kun osapuolet etenevät selvästi kohti virallisen rauhansopimuksen allekirjoittamisvaihetta.

Mitä tulee toiseen kansannousuun, johon NPA on osallistunut, meidän olisi kehotettava Filippiinien viranomaisia aloittamaan uudelleen rauhanneuvottelut ja antamaan halukkaille mahdollisuus luopua aseista ja siirtyä etsimään poliittista ratkaisua. Samalla on varmistettava, että uusi turvallisuuslainsäädäntö pannaan täytäntöön ihmisoikeuksia täysimääräisesti noudattaen.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan hetken kuluttua.

  Simon Coveney (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ennen kuin siirrymme äänestyksiin, haluan pitää lyhyen työjärjestyspuheenvuoron. Haluan ilmaista omasta ja ryhmäni puolesta myönteisen suhtautumisemme siihen, että kiireellisiä asioita koskevassa keskustelussa on ensimmäistä kertaa ollut mukana neuvoston edustaja.

(Suosionosoituksia)

Toivottavasti tämä hieno käytäntö jatkuu. Neuvoston osallistuminen on erittäin myönteistä, ja tiedän Saksan valtuuskunnan pyrkineen kaikin keinoin varmistamaan sen. Kiitän neuvoston edustajaa läsnäolosta ja toivon, että näemme neuvoston paikalla jatkossakin.

  Puhemies. Kiitokset jäsenelle ja myös neuvoston puheenjohtajalle Nookelle.

(1) Ks. pöytäkirja.

15. Äänestykset

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

15.1. Viimeaikaisten mielenosoitusten tukahduttaminen Venäjällä (äänestys)

– Yhteinen päätöslauselmaesitys: RC-B6-0172/2007

15.2. Toimittaja Alan Johnstonin kidnappaus Gazassa (äänestys)

– Yhteinen päätöslauselmaesitys: RC-B6-0159/2007

15.3. Ihmisoikeustilanne Filippiineillä (äänestys)

– Yhteinen päätöslauselmaesitys: RC-B6-0160/2007

15.4. Zimbabwe (äänestys)

– Yhteinen päätöslauselmaesitys: RC-B6-0162/2007

16. Äänestysselitykset

– Yhteinen päätöslauselmaesitys: RC-B6-0162/2007

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Jäsen Pafilis käytti tänä iltapäivänä ryhmäni puolesta puheenvuoron Zimbabwea koskevassa keskustelussa. Tiedän, että hän ja hänen puolueensa Kreikassa haluavat pääasiassa korostaa entisen siirtomaavallan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Zimbabwen entisen vapautusliikkeen johtajan, maan nykyisen presidentin Mugaben välistä pitkittynyttä konfliktia. Sitä kuvataan konfliktiksi absoluuttisen pahan ja absoluuttisen hyvän välillä. Suhtaudun kollegani Pafilisin tavoin myönteisesti 1970-luvun kolonialismin vastustajaan Mugabeen, mutta kollegallani ja minulla on hyvin erilainen käsitys nykytilanteesta, kuten olen todennut aiemmissa kiireellisiä asioita koskevissa keskusteluissa. Kannatan maareformia eli sitä, että suurten maanomistajien maa ositetaan pienviljelijöille. Tapa, jolla reformia toteutetaan Zimbabwessa, on kuitenkin johtanut väkivaltaisuuksiin, uhkailuun ja siihen, että ihmiset, varsinkin mustaihoiset viljelijät ja maatyöläiset, pelkäävät henkensä puolesta. Väkivaltaisuudet ovat vähitellen levinneet myös kaupunkeihin. Mugabe ei enää puolusta kansaansa kolonialistiriistäjiä vastaan vaan syöksee heidät kaaokseen, sorron alle ja köyhyyteen. Äänestän Zimbabwea koskevan mietinnön puolesta, koska maan järjestelmä perustuu väkivaltaan ja pelotteluun ja sen toiminta on lopetettava.

17. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

18. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

19. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpanot: ks. pöytäkirja

20. Valtakirjojen tarkastus: ks. pöytäkirja

21. Tiettyjä asiakirjoja koskevat päätökset: ks. pöytäkirja

22. Luetteloon kirjatut kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

23. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

24. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

25. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 17.00.)

Saksan opetusministeri Annette Schawann on ehdottanut, että EU-maat ottaisivat käyttöön yhteisen eurooppalaisen historiankirjan. Sitä käytettäisiin kouluopetuksessa kaikissa EU-maissa. Tavoitteeksi ilmoitetaan oppilaiden eurooppalaisen identiteetin vahvistaminen. Voiko puheenjohtajavaltio perustella, miksi se tukee ehdotusta yhteisen eurooppalaisen historiankirjan laatimiseksi? Onko ylipäänsä poliitikkojen tehtävä ilmaista mielipiteensä siitä, miten jäsenvaltioiden historiankirjat laaditaan, esim. kun on kyse kolonialismin kaltaisista aroista historiallisista kysymyksistä, joissa jäsenvaltioiden näkemykset poikkeavat toisistaan? Eikö jäsenvaltioiden pidä itsenäisesti päättää, mitä oppikirjoja ne käyttävät omissa koulutusjärjestelmissään?

Opetusministereiden epävirallisessa neuvostossa maaliskuun alussa puheenjohtajamaan ministeri esitti ajatuksen yhteisestä historian oppikirjasta käytettäväksi kaikissa jäsenvaltioissa. Kysyn, aikooko puheenjohtajamaa ottaa asian uudelleen esille ja millaisia suunnitelmia sillä on yhteisen materiaalin valmistelusta ja projektin aikataulusta?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto toteaa, että kyseistä aihetta ei ole käsitelty missään virallisessa neuvoston kokouksessa eikä se ole myöskään tähän mennessä saaduilla neuvoston tulevien kokousten alustavilla esityslistoilla.

Katsooko neuvosto, että kasviöljyjen maailmanmarkkinahintojen nousun ja biopolttoaineiden kysynnän kasvun välillä on olemassa yhteys?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

En kommentoi arvoisan parlamentin jäsenen viittausta siihen, että kasviöljyjen maailmanmarkkinahinnat ja biopolttoaineiden kysynnän kasvu Euroopassa olisivat yhteydessä, sillä nämä kysymykset kuuluvat komissiolle.

Tyydyn vastauksessani kiinnittämään huomionne eräisiin tärkeisiin energiaa koskeviin seikkoihin. Eurooppa-neuvosto viitoitti viime kokouksessaan tietä merkittävälle muutokselle hyväksymällä kattavan energiaa koskevan toimintasuunnitelman, jossa luodaan perusta EU:n energiapolitiikalle.

Erityisesti mainitsen, että toimintasuunnitelmassa asetetaan sitova tavoite, jonka mukaan biopolttoaineiden osuus bensiinin ja dieselin kokonaiskulutuksesta EU:n liikenteessä on nostettava 10 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. Siinä kuitenkin todetaan selvästi, että suunnitelmassa käsiteltyjen raaka-aineiden eri käyttötapojen välillä saattaa esiintyä kilpailua. Eurooppa-neuvosto onkin siksi pyytänyt komissiota ehdottamaan tänä vuonna tukitoimia, joilla taataan bioenergian kestävä tuotanto ja käyttö sekä estetään ristiriidat biomassan eri käyttötapojen välillä.

Kestää jonkin aikaa ennen kuin kaikesta tästä on päätetty ja päätökset pantu täytäntöön. Uskon kuitenkin, että huolet, joita arvoisalla parlamentin jäsenellä selvästi on, otetaan huomioon.

VW Vorst on asettanut toiminnan jatkumisen ehdoksi työtuntien ja jouston lisäyksen ilman palkannousua. VW Vorstin johtajat ovat tällä tavoin kiristäneet työntekijöitä. Työntekijöillä ei ole vaihtoehtoina kuin hyväksyminen tai toiminnan lopettaminen. Euroopan parlamentti pyysi toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa 14. maaliskuuta 2006 antamassaan päätöslauselmassa, että myös tällaisen kiristyksen eli ns. käänteisten toiminnan siirtojen tapauksessa olisi tarpeen harkita toimenpiteitä silloin, kun ne johtavat työehtojen huononemiseen ilman yrityksen toiminnan siirtoa.

Mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä estääkseen käänteiset toiminnan siirrot, jotka aiheuttavat työehtojen heikentymisen ilman yrityksen toiminnan siirtoa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto voi harkita toimia tässä asiassa ainoastaan, jos komissio antaa sitä koskevan ehdotuksen. Tällaista ehdotusta ei vielä ole tehty.

Afganistanin osuus maailman oopiumikaupasta on nykyisin noin 90 prosenttia. On pelättävissä, että 2007 tulee olemaan ennätyksellinen tuotantovuosi, ja suuri osa sadosta päätyy Euroopan kaduille heroiinin muodossa.

Koska paikallinen väestö ei hyväksy sadon hävittämistä millään keinoilla, onko neuvosto harkinnut koko sadon ostamista suoraan viljelijöiltä keinona valvoa huumausaineen lainmukaisia lääketieteellisiä käyttötarkoituksia ja käytännössä poistaa talebanien osallistuminen huumekauppaan?

Mitä keskusteluja neuvosto on käynyt niiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat Afganistanista Eurooppaan johtavan toimitusreitin varrella?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto suhtautuu erittäin vakavasti ongelmiin, jotka liittyvät oopiumunikon viljelyyn Afganistanissa. Kuten neuvosto totesi päätelmissään 5. maaliskuuta 2007, se tunnustaa, että huumausaineiden tuotannolla ja kaupalla on huomattava haitallinen vaikutus vakauteen ja turvallisuuteen niin Afganistanissa ja sitä ympäröivällä alueella kuin kansainvälisestikin, myös EU:n jäsenvaltioissa.

Neuvosto hyväksyi toukokuussa 2006 toiminta-asiakirjan "EU:n tuen lisääminen Afganistanista peräisin olevien huumausaineiden tuotannon ja kaupan torjumiseksi, läpikulkureitit mukaan lukien" (asiak. 9370/1/06), joka sisältää yhtenäistetyt suuntaviivat EU:n Afganistanille ja sen naapurimaille antamalle tuelle.

Toukokuun 2007 päätelmissään neuvosto vahvisti sitoutumisensa Afganistanin hallituksen huumeiden vastaisten pyrkimysten tukemiseen. Se kehotti myös jäsenvaltioita jatkamaan tukeaan erityisesti panemalla EU:n toiminta-asiakirjan suositukset nopeasti täytäntöön.

Neuvosto ei ole keskustellut siitä, pitäisikö viljelijöiden koko sato ostaa.

Neuvosto käy huumeita koskevaa säännöllistä vuoropuhelua Venäjän federaation kanssa, joka on tärkeä yhteistyökumppani pyrittäessä hillitsemään erityisesti Afganistanista lähtöisin olevaa huumekauppaa. Lisäksi Varsovassa pidettiin 12.–14. marraskuuta 2006 huumeiden ja huumeriippuvuuden asiantuntijoiden konferenssi, jossa keskusteltiin käytännön toimista, joilla EU:n ja Venäjän yhteistyötä voitaisiin edistää (päätelmät asiakirjassa 16379/06). Konferenssin päätelmiä toteutetaan parhaillaan. Huumeiden salakuljettaminen Afganistanista oli tärkein aihe Moskovassa 26.–28. kesäkuuta 2006 Pariisin sopimuksen johdosta järjestetyssä Afganistanin huumesalakuljetusreittejä koskevassa toisessa ministerikokouksessa ("Pariisi 2 – Moskova 1"), jossa hyväksyttiin Moskovan julistus ja suositukset. Lisäksi huumekysymys on säännöllisesti EU:n ja Venäjän pysyvän kumppanuusneuvoston vapautta, turvallisuutta ja oikeutta koskevien kokousten esityslistalla.

Puheenjohtajavaltio Saksa aikoo myös pitää Länsi-Balkanin maiden kanssa troikka-tason kokouksen, jossa käsitellään huumekysymyksiä.

Kuuluvatko omistusoikeuden loukkaukset EU:ssa jäsenvaltiossa ja asiaa koskevien oikeuden päätösten noudattaminen EU:n toimivaltaan?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että se antoi 22. joulukuuta 2000 asetuksen (EY) N:o 44/2001 tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (Bryssel I).

Eräitä tarkoin määritettyjä lainsäädännön aloja lukuun ottamatta tuo asetus kattaa siviili- ja kauppaoikeuden olennaisilta osiltaan. Asetus sisältää toimivaltasäännöksiä, jotka koskevat erityisesti esineoikeutta kiinteään omaisuuteen ja kiinteän omaisuuden vuokraamista. Toimivaltasäännökset, joiden nojalla henkilö voi saattaa asian käsiteltäväksi jäsenvaltion tuomioistuimeen, on esitetty 22 artiklan 1 alakohdassa.

Tuomioiden vapaan liikkuvuuden vuoksi yhdessä tämän asetuksen sitomassa jäsenvaltiossa annetut tuomiot on tunnustettava ja pantava täytäntöön toisessa asetuksen sitomassa jäsenvaltiossa siinä selvästi esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Esineoikeus kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Lisäksi sopimussuhteisiin sovellettavaa lakia koskeva vuoden 1980 Rooman yleissopimus sisältää määräyksiä, jotka koskevat sovellettavan lain määrittämistä tapauksissa, joissa on osoitettavissa yhteys eri valtioiden lainsäädäntöön. Erityisesti 4 artiklan 3 alakohdassa todetaan, mitä lakia sovelletaan, mikäli sopimus koskee tontin esineoikeutta tai käyttöoikeutta.

Neuvosto haluaa ilmoittaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, että tuon yleissopimuksen yhteisöllistämiseksi tehdään parhaillaan työtä.

Amsterdamin sopimuksen julistuksessa 38 tunnustetaan vapaaehtoistyön merkitys Euroopan laajuisen ulottuvuuden edistämisessä. Kansainväliset Rotary ja Lions -järjestöt tunnustetaan YK:ssa, jossa niillä on pysyvä edustaja. Kyseiset järjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia ja rahoittavat toimintansa jäsenmaksuilla. Niiden maailmanlaajuinen toiminta on integroitunut instituutioiden toimintaa. Imperian maakunnassa Italiassa paikallinen tulliviranomainen on hankkinut Rotary-järjestön jäsenluettelon mahdollisesti verratakseen sitä veroluetteloon.

Aikooko neuvosto selvittää kyseisen aloitteen taustoja ryhtyä tarpeellisiin toimiin varmistaakseen sen, että tällaiset pyrkimykset tukahdutetaan heti alkuunsa ja että EU:ssa annettaisiin tehokkaammin ja rakentavammin tunnustusta kyseisille järjestöille Amsterdamin sopimuksen julistuksen mukaisesti?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Asiat, joihin arvoisa parlamentin jäsen viittaa, eivät kuulu neuvoston toimivaltaan.

Yhdistyneiden Kansakuntien tuoreimpien laskelmien mukaan vuoteen 2050 mennessä maapallon väkiluku kasvaa 2,5 miljardilla nousten yhteensä 9,2 miljardiin ihmiseen. Planeettamme suurimman väestönkasvun odotetaan tapahtuvan köyhimmissä maissa, ja tietyissä tapauksissa väkiluku tulee kaksin- tai jopa kolminkertaistumaan, esimerkiksi Afganistanissa, Kongossa, Ugandassa ja Nigeriassa. Sitä vastoin kehittyneissä maissa tilanne tulee olemaan aivan toisenlainen. Keskimääräinen lapsiluku naista kohti vähenee nykyisestä 2,75:stä 2,05:een vuoteen 2050 mennessä. Samanaikaisesti keskimääräinen elinikä nousee, ja väestö vanhenee äkkijyrkästi. Tutkijat sanovat, että suurin ongelma tulee olemaan kasvavan väestön ravitseminen kehitysmaissa, missä jo nyt 2 miljardia ihmistä on aliravittuja ja 854 miljoonaa kärsii nälkää.

Voisiko neuvosto kertoa, mikä tulee olemaan EU:n kehityspolitiikka, jolla se vastaa kehittyvistä maista tulevien laittomien maahanmuuttovirtojen ilmiöön sekä osallistuu köyhyyden ja epidemioiden torjumiseen näissä maissa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on kuluneena vuonna kehittänyt erittäin aktiivisesti EU:n maahanmuuttopolitiikkaa (siirtolaisuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa), erityisesti yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa käytävän tiiviin vuoropuhelun osalta.

Rabatissa järjestettiin 10.–11. heinäkuuta 2006 muuttoliikettä ja kehitystä koskeva EU–Afrikka-ministerikokous, jossa keskityttiin Länsi-, Keski- ja Pohjois-Afrikkaan. Kokouksessa hyväksyttiin Rabatin julistus Euroopan ja Afrikan yhteistyöstä siirtolaisuus- ja kehitysasioissa sekä toimintasuunnitelma, joka sisältää yksityiskohtaisia toimia ja suosituksia siirtolaisuutta koskevaa yhteistyötä varten. Toimet laittoman maahanmuuton torjumiseksi ovat näkyvästi esillä kummassakin.

Tripolissa järjestettiin 22.–23. marraskuuta 2006 muuttoliikettä ja kehitystä koskeva EU–Afrikka-ministerikokous, jossa käsiteltiin koko Afrikan mannerta. Kokouksessa hyväksyttiin Afrikan ja EU:n yhteinen julistus siirtolaisuudesta ja kehityksestä sekä Ouagadougoun toimintasuunnitelma ihmiskaupan, erityisesti nais- ja lapsikaupan torjumiseksi.

Muuttoliikettä ja kehitystä koskevat EU:n tavoitteet hyväksyttiin Eurooppa-neuvoston kokouksen päätteeksi joulukuussa 2006. Valtioiden ja hallitusten päämiesten mielestä oli tärkeää tehdä EU:n tämän alan politiikasta kattava ja yhtenäinen, sillä sen tärkeys kasvaa päivä päivältä myös ulkopolitiikassa. Euroopan unioni pyrkii maksimoimaan maahanmuuton hyödyt ja minimoimaan sen haitat yhdistämällä laittoman maahanmuuton torjuntatoimet toimiin, joilla hyödynnetään laillisen maahanmuuton tarjoamat mahdollisuudet ja puututaan maastamuuton syihin. Seuraavista tarkasti määritellyistä toimintatavoista päätettiin:

Toteutetaan Rabatissa ja Tripolissa sovittuja yhteisiä hankkeita.

Tiivistetään siirtolaisuutta koskevaa vuoropuhelua Afrikan maiden kanssa niin, että EU:n valtuuskunnat vierailevat tulevina vuosina tärkeimmissä Afrikan maissa.

Jäsenvaltioiden ja komission on liitettävä siirtolaisuuteen ja kehitykseen liittyvät kysymykset kehitysaputoimiinsa ja ohjelmien suunnitteluun (sekä maakohtaisiin strategioihin), parannettava keskinäistä yhteistyötään ja lisättävä ohjelmien yhteistä suunnittelua.

Perustetaan maakohtaisia siirtolaisuus- ja kehitysasioiden yhteistyöfoorumeita.

Valmistellaan Brysselissä 9.–11. heinäkuuta 2007 järjestettävää kansainvälistä muuttoliikettä ja kehitystä koskevaa maailmanlaajuista foorumia.

Parannetaan laittomien maahanmuuttajien palauttamista koskevaa käytännön yhteistyötä yhteisön ulkopuolisten maiden kanssa ja nopeutetaan neuvotteluja takaisinottosopimuksista EU:n ja yhteisön ulkopuolisten maiden välillä.

Kehitetään tapoja laittomien maahanmuuttajien salakuljettamisen ja ihmiskaupan torjumiseksi, erityisesti naisten ja lasten suojelemiseksi.

Tutkitaan keinoja kiertosiirtolaisuuden ja tilapäisen maahanmuuton helpottamiseksi EU:n ja yhteisön ulkopuolisten maiden välillä niiden ehdotusten perusteella, jotka komissio antaa kesäkuussa 2007.

Sovelletaan siirtolaisuutta koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa Euroopan unionin itäisiin ja eteläisiin naapurialueisiin niiden ehdotusten pohjalta, jotka komissio antaa kesäkuussa 2007.

Lisäksi yhteistyön syventäminen siirtolaisuuskysymyksissä kuuluu tärkeimpiin asioihin, joista keskustelemme tällä hetkellä afrikkalaisten kumppaniemme kanssa tarkoituksena hyväksyä uusi EU:n ja Afrikan yhteinen strategia Lissabonin huippukokouksessa marraskuussa 2007. Olemme vakuuttuneita siitä, että Euroopan parlamentin osuus tässä prosessissa muodostuu erittäin arvokkaaksi.

Kehitysmaiden köyhyyden poistaminen ja siten pakolaisuuden ja laittoman siirtolaisuuden yhteen syyhyn puuttuminen ei ole ainoastaan neuvoston vastuulla. Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat 20. joulukuuta 2005 kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen, jossa todetaan, että EU:n kehitysyhteistyön ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on köyhyyden poistaminen kestävän kehityksen avulla ja saavuttamalla vuosituhannen kehitystavoitteet. Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen ja uuden kehityspolitiikan rahoitusvälineen täytäntöönpano, samoin kuin kymmenes Euroopan kehitysrahasto ja käynnissä olevien talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvotteluiden menestyksellinen loppuun saattaminen auttavat varmasti kehitystavoitteiden saavuttamisessa. On myös korostettava, että EU on päässyt yksimielisyyteen siitä, että se antaa jatkossa enemmän ja parempaa kehitysapua. Kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa on sovittu muun muassa tavoitteesta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on pyrittävä lisäämään kehitysapunsa määrää 0,7 prosenttiin BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä ja asetettava itselleen yhteiseksi välitavoitteeksi 0,56 prosentin saavuttaminen vuoteen 2010 mennessä.

Lopuksi totean tartuntatautien torjunnasta kehitysmaissa ja erityisesti köyhyyteen liittyvien sairauksien (HIV/aids, malaria ja tuberkuloosi) torjunnasta, että pitkän aikavälin ennusteet ovat optimistisia, sillä näihin kolmeen tautiin kuolevien määrän arvioidaan vähenevän, mikäli nykyiset toimet ja suuntaukset niiden torjumiseksi jatkuvat. Neuvosto on vakaasti päättänyt ottaa johtoaseman HIV/aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnassa ja lisätä selvästi toimiaan niiden ennaltaehkäisyn, hoidon ja tutkimuksen hyväksi.

Radiouutisia kuunnellessani järkytyin suunnattomasti, kun Irakin joukkotuhoaseita koskevien tutkimusten johtaja Hans Blix totesi, että erään jäsenvaltion viranomainen oli väärentänyt hänen raporttiaan korvaamalla kysymysmerkkejä huutomerkeillä.

Voiko neuvosto ilmoittaa minulle, mihin toimenpiteisiin se on ryhtynyt rangaistakseen jäsenvaltioita tällaisesta valheellisesta ja epäasianmukaisesta teosta, joka on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen ongelmia maailmassa?

Voiko neuvosto ilmoittaa minulle ainakin sen, onko se jo ryhtynyt toimenpiteisiin tarkistaakseen huolellisesti kaikki tiedot, jota kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on toimittanut?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei voi vahvistaa tietoja, joihin arvoisa parlamentin jäsen viittaa, ja lisäksi sillä ei myöskään ole tapana kommentoida yksittäisten ihmisten tiedotusvälineissä antamia lausuntoja.

Toisen kysymyksen osalta totean, että kuten arvoisa parlamentin jäsen varmaankin tietää, perustamissopimus ei anna neuvostolle mahdollisuutta tarkistaa kaikkia jäsenvaltioiden viranomaisten antamia tietoja.

Ruotsalainen toimittaja Dawit Isaak on tänään, 14. maaliskuuta 2007, ollut 2000 päivää vangittuna Eritreassa. Hänelle ei ole järjestetty oikeudenkäyntiä, ja useita muita toimittajia on murhattu. Eritrean tilanne on erittäin vakava. EU tukee Eritreaa maakohtaisen strategia-asiakirjan ja maaohjelman (2002–2007) puitteissa. Euroopan kehitysrahastosta (9. EKR) on varattu yhteensä 96,8 miljoonaa euroa Eritrean tukemiseen.

Onko neuvosto todella sitä mieltä, että EU:n on soveliasta avustaa valtiota, joka kohtelee oman maansa ja muiden maiden kansalaisia samalla tavalla kuin Dawit Isaakin tapauksessa?

Eikö EU:n pitäisi keskeyttää avustusten maksaminen, kunnes Eritrea ryhtyy kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja sananvapautta?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto on täysin tietoinen Eritrean huolestuttavasta ihmisoikeustilanteesta, josta on osoituksena muun muassa Dawit Isaakin sekä muiden toimittajien ja poliitikkojen pitäminen vankeudessa syyskuusta 2001 lähtien. Kun heidän pidätyksestään oli kulunut viisi vuotta, EU vaati Eritrean hallitusta huolehtimaan siitä, että pidätettyjä vastaan joko nostetaan syytteet ja heidän asiansa käsitellään oikeudenmukaisessa ja julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa heillä on asianmukaiset puolustusasianajajat, tai heidät vapautetaan ehdoitta. EU myös kehotti tiukkaan sävyyn Eritrean hallitusta antamaan sille yksityiskohtaista tietoa siitä, missä ja millaisissa oloissa pidätettyjä pidetään ja millainen heidän terveydentilana on. Myös EU:n edustajat Asmarassa ovat lähestyneet Eritrean viranomaisia näiden asioiden vuoksi.

Yhteistyön ensisijaiset tavoitteet kaudelle 2002–2007 sisältävän viiteohjelman ja maakohtaisen strategia-asiakirjan mukaan komission Eritrealle antaman avun tärkeimmät tavoitteet ovat köyhyyden vähentäminen maassa sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen. Tähän sisältyy humanitaarinen apu ja sosiaalisen infrastruktuurin sekä liikenneinfrastruktuurin jälleenrakentaminen, sotaan osallistuneiden kansanryhmien kotiuttamisen ja uudelleen integroitumisen tukeminen sekä pitkän aikavälin strategioiden kehittämisen tukeminen elintarviketurvallisuuden, liikenteen ja koulutuksen aloilla.

Eritrealle annettavan Euroopan yhteisön tuen lopettaminen vaatisi Cotonoun sopimuksen 96 artiklan soveltamista. Sen mukaan apua ei voida lopettaa, ennen kuin osapuolten välillä on käyty neuvotteluja. Neuvostolle ei ole ehdotettu, että niin tehtäisiin.

Galileo-hankkeen viivästyminen vahingoittaa koko Euroopan unionia, teollisuus ja kansalaiset mukaan luettuina, minkä vuoksi viivästyminen hyödyttää Euroopan kilpailijoita.

Miten neuvosto aikoo avata umpikujan ja tehdä sen viipymättä?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Galileo on merkittävä eurooppalainen huipputekninen hanke, eikä lisäviivytyksiä siis voida hyväksyä. Puheenjohtajavaltion edustaja, liikenne-, rakennus- ja kaupunkisuunnitteluministeri Wolfgang Tiefensee keskusteli helmikuussa henkilökohtaisesti sekä komission että ryhmittymän kaikkien yritysten kanssa kangertelevien toimilupaneuvotteluiden vuoksi. Keskusteluissa kävi ilmi, että neuvottelut olivat olleet pysähdyksissä jo ainakin vuoden alusta lähtien. Mukana olevat kahdeksan yritystä eivät ole vieläkään toteuttaneet joulukuussa 2005 sovittuja olennaisia organisaatiokysymyksiä koskevia sisäisiä järjestelyjään, eivätkä ne ole tähän mennessä pystyneet sopimaan yhteisestä lähestymistavasta.

Tämän vuoksi neuvosto päätti kokouksessaan 22. maaliskuuta 2007 korostaa varsin selväsanaisesti, että nykyinen tilanne ei voi jatkua. Se vaati päätelmissään tarjoajaryhmittymää panemaan täytäntöön joulukuun 2005 sopimuksen ja aloittamaan uudelleen neuvottelut maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) valvontaviranomaisen kanssa viimeistäin 10. toukokuuta 2007. Se toivoi huomattavaa edistymistä tapahtuvan kesäkuun kokoukseensa mennessä, jotta neuvottelut voitaisiin saattaa päätökseen menestyksekkäästi. Komissiota pyydettiin sen vuoksi raportoimaan neuvostolle kesäkuussa neuvottelujen etenemisestä ja lisäksi laatimaan vaihtoehtoisia toteutussuunnitelmia Galileo-hankkeelle, jotta neuvosto voi tehdä kesäkuussa päätöksen hankkeen seuraavista vaiheista täysin tietoisena sen nykytilasta.

Lisäksi neuvosto on pyytänyt komissiota antamaan kesäkuun kokoukseen ehdotuksia muista hankkeen toteutukseen liittyvistä ratkaisemattomista kysymyksistä, jotta hankkeeseen liittyvät pitkän aikavälin julkiset rahoitussitoumukset saataisiin varmistettua ja EGNOS saataisiin toimintakuntoon mahdollisimman nopeasti.

Egyptin perustuslakiin ollaan tekemässä merkittäviä muutoksia. Tarkoituksena on lopettaa poikkeustila, joka on ollut voimassa jo 26 vuotta. Oppositio ja ihmisoikeusryhmät varoittavat kuitenkin, että uusi perustuslaki johtaa ihmisoikeuksien rikkomiseen. Opposition jäsenet ovat protestoineet parlamentin edustalla Kairossa presidentti Mubarakin "perustuslakikaappausta" vastaan. Tällä viikolla presidentti aikoo puskea läpi 34 tarkistusta perustuslakiin. Toimenpiteet johtavat vaalivilppiin ja lisäävät presidentin valtaa. Tarkistukset muuttavat Egyptin perustuslailliseksi poliisivaltioksi. Presidentti voi sen jälkeen viedä "mistä tahansa terroririkoksesta" epäillyt sotilastuomioistuimiin, jonka tuomioista ei voi valittaa. Lisäksi uskonnolliset puolueet kielletään ja vaalien oikeudellinen valvonta lopetetaan.

Mikä on neuvoston kanta Egyptin nykyisiin tapahtumiin? Miten nämä uudistukset vaikuttavat EU:n ja Egyptin välisiin suhteisiin? Mikä on neuvoston kanta uskonnollisten puolueiden lakkauttamiseen? Onko tämä hyvä tapa vastustaa ääriliikkeitä vai onko kyse epädemokraattisesta ja diktatorisesta strategiasta?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

EU on seurannut tarkasti Egyptin perustuslain uudistusprosessia, joka päättyi kansanäänestykseen 26. maaliskuuta 2007.

Puheenjohtajavaltio antoi 3. huhtikuuta 2007 Euroopan unionin puolesta lausunnon Egyptin perustuslakiuudistuksesta. Se totesi siinä, että kansanäänestys pidettiin vain muutaman päivän kuluttua siitä, kun parlamentti oli hyväksynyt sen järjestämisen, joten julkiselle keskustelulle jäi hyvin vähän aikaa.

Lausunnossa kannustettiin jatkamaan uudistuksia lisäämällä kansalaisten osallistumista poliittiseen prosessiin ja huomautettiin lisäksi, että EU seuraa jatkossa erittäin tarkasti suunniteltuun uuteen terrorisminvastaiseen lakiin liittyvää kehitystä ja odottaa kaiken uuden lainsäädännön olevan kansainvälisten normien mukaista.

Lopuksi lausunnossa korostettiin, että EU:n ja Egyptin yhteiset ensisijaiset tavoitteet, jotka on määritelty äskettäin hyväksytyssä EU–Egypti-toimintasuunnitelmassa, ovat maiden välisten suhteiden keskiössä ja että EU on sitoutunut työskentelemään yhdessä Egyptin kanssa, jotta ne saavutettaisiin täysin. Lausunnossa toistettiin myös, että EU on valmis edistämään Egyptin uudistusprosessia tarjoamalla tukea ja teknistä apua toimintasuunnitelmassa sovitun mukaisesti.

Nicaraguan parlamentti hyväksyi 26. lokakuuta 2006 rikoslain 165 pykälän muutoksella tiukennuksen aborttilainsäädäntöön. Muun muassa Saksan kehitysyhteistyöministeri Heidemarie Wieczorek-Zeul ilmoitti, että tällä on välittömästi vakavia seurauksia kehitysyhteistyöhön. Neuvoston pääsihteeristön virkamies Karl Buck uhkasi Nicaraguan EU-suurlähettilästä maan eristämisellä kansainvälisestä yhteisöstä.

Mihin oikeusperustaan Karl Buck tukeutuu esittäessään Nicaraguan suurlähettiläälle tällaisia hänen maansa rikoslakiin liittyviä uhkauksia neuvoston ja EU:n jäsenvaltioiden nimissä? Missä määrin tällaisen virkamiehen uhkaukset sitovat unionin toimielimiä, EU:n jäsenvaltioita ja kolmansia maita?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto ei ole saanut Nicaraguan viranomaisilta minkäänlaista valitusta neuvoston pääsihteeristön virkamiehen väitetyistä uhkauksista. Haluan huomauttaa, että neuvoston pääsihteeristön virkamiehiä sitoo EU:n virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen vaatimus pidättyä sellaisesta toiminnasta tai käytöksestä, joka voi olla vahingollista heidän työnantajalleen.

Keskustelu neuvostossa osoitti, että kyseistä lakia koskevia huolenaiheita on. Haluan kuitenkin huomauttaa, että neuvostolla ei ole kantaa aborttia koskevaan kysymykseen.

Venäjällä valmistellaan uuden oikeudenkäynnin aloittamista Mihail Hodorovskia ja Platon Lebedeviä vastaan, jotka tuomittiin vuonna 2005 petoksesta ja veronkierrosta. Venäjän lakien mukaan tuomituilla on puolet tuomiostaan moitteettomasti käyttäytyen suoritettuaan oikeus anoa armahdusta. Mihail Hodorovski ja Platon Lebedev voivat toivoa, että heidät vapautettaisiin ratkaisevalla hetkellä – syksyllä juuri ennen Venäjän parlamenttivaaleja ja presidentinvaaleja.

Koska Mihail Hodorovskia ja Platon Lebedeviä vastaan nostettiin uusia syytteitä juuri nyt, on aihetta epäillä, että jo alun perinkin politisoituneesta prosessista voi tulla näytösluonteinen tapahtuma. Katsooko EU:n nykyinen puheenjohtajavaltio, että Mihail Hodorovskille ja Platon Lebedeville taataan oikeudenmukainen ja epäpoliittinen oikeudenkäynti? Onko Venäjän federaatiolle viestitty painokkaasti, että oikeusvaltion periaatteista etääntyminen ja ihmisoikeuksien loukkaaminen heijastuisivat vääjäämättä EU:n ja Venäjän federaation suhteisiin?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaa kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä hänen kysymyksistään. Neuvosto jakaa varauksetta hänen ilmaisemansa huolen viimeisimmistä tapahtumista, jotka liittyvät oikeusvaltioperiaatteeseen ja kansalaisyhteiskunnan toiminnan rajoittamiseen Venäjällä. Neuvoston näkemyksen mukaan Venäjän kanssa solmittavan strategisen kumppanuuden on perustuttava yhteisiin arvoihin ja erityisesti niihin arvoihin, joita Venäjä on sitoutunut kunnioittamaan Euroopan neuvoston ja Etyjin jäsenenä.

Yhteydenpidossaan Venäjän kanssa neuvosto korostaa toistuvasti, että vakauden ja vaurauden lisääntyminen Venäjällä edellyttää aidon demokratian toteutumista Venäjän federaation kaikilla tasoilla, oikeusvaltioperiaatteen soveltamista, riippumatonta oikeuslaitosta ja ehdotonta ihmisoikeuksien, tiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden sekä aktiivisen kansalaisyhteiskunnan kunnioitusta.

Neuvosto seuraa tarkasti kehitystä näillä aloilla ja ilmaisee säännöllisesti huolensa Venäjän kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun yhteydessä, erityisesti ihmisoikeuksia koskevissa neuvotteluissa, joita on käyty kahdesti vuodessa maaliskuusta 2005 alkaen.

Puolan presidentti ja hallitus tekivät yhteisesti aloitteen vastikään voimaan tullutta lakia varten, jolla yli 700 000 ennen 1.8.1972 syntynyttä kansalaista eri ammattiryhmistä, kuten paikallishallinnon edustajia, yliopisto-opettajia, opettajia, koulujen rehtoreita, poliitikkoja, diplomaatteja, lakimiehiä ja toimittajia, edellytetään toimittamaan ilmoitus "vakaumuksestaan" niin sanotulle Kansakunnan muistin instituutille, jotta voidaan harjoittaa valvontaa ja "paljastaa heidän mahdollinen yhteistyönsä salaisten palvelujen kanssa" maan sosialistisen hallinnon aikana. Tämän instituutin "syyllisiksi" katsomat henkilöt menettävät rangaistuksena työpaikkansa ja suljetaan kymmeneksi vuodeksi julkisten toimien ja virkojen ulkopuolelle.

Mikä on neuvoston kanta tähän epädemokraattiseen lakiin, jonka sen jäsenvaltio on saattanut voimaan? Kannattaako neuvosto näitä lainsäädännöllisiä toimia, joilla rikotaan räikeästi ajatuksen- ja ilmaisunvapautta ja otetaan käyttöön periaate, jonka mukaan kansalaisia rangaistaan heidän poliittisista ja ideologisista näkemyksistään?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Tämä kysymys ei kuulu neuvoston toimivaltaan, joten se ei ole keskustellut siitä.

Neuvosto huomauttaa kuitenkin, että ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin ja että EU:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta kunnioittaa perusihmisoikeuksia on lisäksi määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Koska EU:n jäsenvaltiot ovat myös Euroopan neuvoston jäseniä, myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet sitovat niitä.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto auttaa takaamaan perusoikeuksien rajoittamattoman kunnioituksen lisäämällä EU:n mahdollisuuksia valvontaan ja tiedotukseen.

Frankfurtissa tuomioistuin kieltäytyi vastikään käsittelemästä tapausta, jossa marokkolaissyntyinen nainen, joka asuu Saksassa ja jolla on Saksan kansalaisuus, haastoi marokkolaisen aviomiehensä oikeuteen perheväkivallan vuoksi (nainen oli hengenvaarassa) hakien avioeroa. Tuomari kieltäytyi käsittelemästä tapausta nopeammin kuin vuoden sisällä mahdollisen avioeron vuoksi siviililain pykälän 1565 nojalla. Tuomari esitti, että koska molemmat "vastapuolet" ovat syntyperältään marokkolaisia, tapausta koskevan pykälän soveltaminen ei ole perusteltua, sillä aviomiehen käyttäytyminen ei ole ristiriidassa Koraaniin kirjattujen käytäntöjen kanssa.

Miten neuvosto arvioi edellä mainitun kaltaista EU:n jäsenvaltion kansalaisen perusihmisoikeuksien loukkaamista sekä sitä, että tapausta koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja yhteisön säännöstöä ei ole sovellettu eikä pantu täytäntöön? Viimeisessä muuttoliikettä ja kotouttamista koskevassa vuosiraportissa⁽¹⁾ ei ole minkäänlaista mainintaa aiheista, jotka koskevat perheväkivaltaa, kunniarikoksia, pakkoavioliittoja tai muuta syrjintää, jota maahanmuuttajanaiset joutuvat kohtaamaan.

Aikooko neuvosto ehdottaa kyseisten aiheiden käsittelyä ja niiden sisällyttämistä seuraavaan vuosiraporttiin? Onko neuvosto pohtinut, miten yhteisön säännöstöä tulee soveltaa asianmukaisesti EU:ssa asuviin maahanmuuttajiin?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Yhteisön lainsäännön täytäntöönpanon valvominen jäsenvaltioissa kuuluu komission tehtäviin perustamissopimusten valvojana. Neuvosto ei myöskään voi kommentoida jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamia tuomioita.

Ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu kuitenkin Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin, ja EU:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta kunnioittaa perusihmisoikeuksia on lisäksi määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. EU:n jäsenvaltiot ovat samalla myös Euroopan neuvoston jäseniä, ja siksi myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet sitovat niitä.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto auttaa takaamaan perusoikeuksien rajoittamattoman kunnioituksen lisäämällä EU:n mahdollisuuksia valvontaan ja tiedotukseen.

Kun toukokuussa 2007 järjestetään nyt Bolognan prosessin seurantaa käsittelevä Bolognan ministerikokous, haluaisin tietää, onko olemassa yhteistä kantaa Kyproksen pohjoisosan yliopistojen sulkemiseen Bolognan prosessista?

Koskeeko neuvoston kanta, jonka mukaan Kyproksen pohjoisosan eristäminen on lopetettava, myös yliopistoissa opiskelevia nuoria, jotka haluaisivat osallistua Bolognan prosessiin sekä eurooppalaisiin vaihto- ja koulutusohjelmiin, kuten Erasmus ja Sokrates?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaa aluksi kunnioittavasti todeta arvoisalle parlamentin jäsenelle, että EU ei aloittanut Bolognan prosessia, vaan se on 45 eurooppalaisen valtion yhteishanke. Siksi se ei kuulu Euroopan yhteisön muodollisen päätöksentekoprosessin piiriin, eikä neuvosto siis voi vahvistaa sellaisia yhteisiä kantoja, joihin kysymyksessä viitataan.

EU:n vaihto- ja koulutusohjelmiin osallistumisesta neuvosto haluaa korostaa, että Kyproksen turkkilaisia asukkaita pidetään Euroopan unionin kansalaisina ja heillä on siis oikeus osallistua kyseisiin ohjelmiin täysin rajoituksetta. Kuten arvoisan parlamentin jäsenen pitäisi tietää, Kyproksen tasavalta ei kuitenkaan käytännössä tunnusta yliopistoja siinä osassa saarta, joka ei ole hallituksen hallinnassa. Tämän seurauksena kyseisten yliopistojen opiskelijat eivät ole voineet osallistua näihin ohjelmiin. Neuvosto jatkaa yhdessä komission ja Kyproksen tasavallan viranomaisten kanssa tämän ongelman mahdollisten ratkaisujen kartoittamista.

Neuvosto haluaa lisäksi huomauttaa, että 27. helmikuuta 2006 annetussa asetuksessa (EY) N:o 389/2006 luotiin yhteisön apurahaohjelma, jonka ansiosta korkeakouluopiskelijat ja heidän opettajansa voivat opiskella vuoden ajan EU:ssa sijaitsevassa yliopistossa. Vaikka tässä ohjelmassa ei ole yhtä paljon osallistujia kuin esimerkiksi Erasmus-ohjelmassa, sen ansiosta Kyproksen turkkilaisilla asukkailla on kuitenkin mahdollisuus opiskella yliopistossa EU:n alueella.

Moottoriteiden rakentaminen on erittäin tärkeää Itä-Euroopan maiden liikenneyhteyksien kehityksen ja talouskasvun kannalta. Meneillään olevan ilmaston muutoksen vuoksi on rakennettava vesialtaita veden varastoimiseksi ja tulvien estämiseksi. Altaita voidaan käyttää myös puhtaaseen, ympäristöystävälliseen energiantuotantoon.

Pitkällä aikavälillä moottoriteiden rakentaminen hyödyttää ympäristöä ja on tärkeää yhteiskunnalle ja taloudelle, vähentää polttoaineen kulutusta, parantaa turvallisuutta ja kohentaa ympäristön tilaa niissä kaupungeissa ja kylissä, joiden läpi tiet nykyisin kulkevat. Tästä huolimatta moottoriteiden rakentamista vastaan hyökätään. Hyökkääjät ovat ihmisiä, joihin nykyinen asiaintila ei suoraan vaikuta. Lisäksi protestit alkavat vasta, kuin hankkeita jo toteutetaan.

Millaisiksi neuvosto näkee mahdollisuudet linjata ja rakentaa uusia tieväyliä ja välttää samalla ympäristöaktivistien protesteja, joissa käytetään hyväksi nykyisiä säännöksiä?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Hankkeen yleistä hyväksyntää edistää merkittävästi se, että Euroopan-laajuiseen liikenneverkkoon kuuluvien moottoriteiden reiteistä päättämisen yhteydessä toteutetaan aina strateginen ympäristövaikutusten arviointi, johon kansalaiset osallistuvat.

Moottoriteiden ja vesialtaiden rakentamista koskevat arvoisan parlamentin jäsenen kysymykset kuuluvat kuitenkin yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan, eikä neuvosto näin ollen voi kommentoida niitä.

Berliinin julistusta eivät ole allekirjoittaneet valtioiden päämiehet, vaan ainoastaan neuvoston tämänhetkisen puheenjohtajavaltion hallituksen päämies, mikä on herättänyt laajalti vastustusta.

Aikooko neuvosto jatkossakin noudattaa kyseistä käytäntöä, joka herättää kansalaisissa varautuneisuutta ja hämmennystä?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Berliinin julistus on poliittinen asiakirja, ja sen ovat allekirjoittaneet kolmen Euroopan unionin toimielimen – neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin – edustajat. Tarkemmin sanottuna sen allekirjoittivat liittokansleri Merkel neuvoston puolesta, komission puheenjohtaja Barroso komission puolesta ja Euroopan parlamentin puhemies Pöttering Euroopan parlamentin puolesta.

Tämän ainutlaatuisen asiakirjan laatimisen syynä oli Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50. juhlavuosi, eikä se anna aihetta epäilyksiin siitä, noudatetaanko kansainvälisessä ja yhteisön lainsäädännössä määrättyjä päätöksenteko- ja ratifiointiprosesseja.

Voiko neuvosto ilmoittaa, mistä tärkeimmistä poliittisista aiheista EU:n ja Yhdysvaltain tulevassa huippukokouksessa aiotaan keskustella ja millaisia tuloksia neuvosto tältä huippukokoukselta odottaa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Olosuhteet ovat suotuisat 30. huhtikuuta 2007 Washingtonissa järjestettävälle EU:n ja Yhdysvaltain huippukokoukselle, sillä EU:n ja Yhdysvaltain suhteet ovat hyvät. Molemmilla puolilla on poliittista tahtoa rakentavien suhteiden ylläpitoon ja tiiviiseen yhteistyöhön.

EU:n ja Yhdysvaltain tulevalla huippukokouksella on seuraavat tavoitteet:

Ensinnäkin aiotaan aloittaa yhteishanke EU:n ja Yhdysvaltain välisen kaupan vahvistamiseksi. Aloitteen ytimessä on molemminpuolinen poliittinen sitoutuminen yhteistyön syventämiseen, jotta saataisiin lähennettyä lainsäädäntöä ja vahvistettua taloudellisia yhteyksiä entisestään.

Toiseksi aiotaan lisätä yhteistyötä ilmastonsuojelun ja energiapolitiikan sekä uuden energia- ja ympäristötekniikan aloilla.

Kolmanneksi huippukokouksen avulla aiotaan viestittää mahdollisimman suurta yhteisymmärrystä nykyisistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksistä.

Yhteistyötä kansainvälisessä kriisinhallinnassa pyritään vahvistamaan entisestään. Läheinen yhteistyömme Yhdysvaltain kanssa Kosovossa ja Afganistanissa luovat tälle hyvän pohjan.

Terrorismin torjunta kuuluu edelleen yhteistyömme tärkeisiin osa-alueisiin. Tässä yhteydessä EU aikoo korostaa kansainvälisten velvoitteidemme merkitystä, mukaan luettuina ihmisoikeudet, pakolaisten oikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus.

Huippukokouksessa aiotaan allekirjoittaa EU:n ja Yhdysvaltain välinen lentoliikennesopimus, joka on merkittävä askel Atlantin ylittävän lentoliikenteen esteiden poistamisessa.

Lisäksi hyvin tärkeä kysymys EU:lle on Yhdysvaltain viisumivapausohjelma. EU on ottanut tämän asian esille useasti eri tason tapaamisissa Yhdysvaltain kanssa ja tekee niin taas tulevassa huippukokouksessa. Kehotamme Yhdysvaltoja jatkossakin siihen, että sen mahdollisten uusien sääntöjen nojalla kaikista EU:n jäsenvaltioista voisi lähitulevaisuudessa matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia.

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä toimia se on viime aikoina ottanut tai aikoo ottaa käyttöön karsiakseen irlantilaisten ja eurooppalaisten kalastajien byrokraattista taakkaa EU:n yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanossa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Sääntely-ympäristön yksinkertaistaminen ja parantaminen, johon arvoisa parlamentin jäsen viittaa, on kaikkien EU:n toimielinten vastuulla. Yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) yksinkertaistaminen kuuluu uudistuspakettiin, jonka neuvosto hyväksyi joulukuussa 2002. Joulukuussa 2003 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa paremmasta lainsäädännöstä⁽¹⁾ hyväksyttiin laaja-alainen EU:n strategia, jonka tarkoituksena on saada aikaan käytännön tuloksia yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamisessa kaikilla aloilla.

Neuvosto otti huhtikuussa 2005 tyytyväisenä vastaan komission tiedonannon yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja parantamisesta ja totesi yksimielisesti, että tarvittiin monivuotinen toimintasuunnitelma, joka sisältää lyhyen ja pitkän aikavälin toimia sekä väliarvioinnin. Neuvosto pyysi myös komissiota kehittämään toimia yhteisön lainsäädännön uudistamiseksi.

Neuvosto pani joulukuussa 2005 merkille komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta kalastuspolitiikan yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi vuosina 2006–2008. Kun tämä toimintasuunnitelma esiteltiin, neuvosto päätti, että edistymistä YKP:n yksinkertaistamisessa on tarkasteltava vähintään kerran jokaisella kuuden kuukauden puheenjohtajuuskaudella. Joulukuun 2005 päätelmistä lähtien neuvosto on säännöllisesti tutustunut komission kertomuksiin edistyksestä, jota tässä asiassa on tapahtunut Itävallan, Suomen ja Saksan puheenjohtajuuskausilla.

Lisäksi neuvosto on kuluneen vuoden aikana hyväksynyt lainsäädäntöä, jolla on yksinkertaistettu ja parannettu YKP:tä. Esimerkkeinä mainitsen Euroopan kalatalousrahastoa koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006⁽²⁾, kalastustoimia koskevien tietojen sähköistä kirjaamista ja toimittamista sekä kaukohavaintokeinoja koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1966/2006⁽³⁾ sekä nopeutetussa menettelyssä annetun, eräiden kalakantojen ja kalakantaryhmien Itämerellä sovellettavien kalastusmahdollisuuksien ja niihin liittyvien edellytysten vahvistamista vuodeksi 2007 koskevan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1941/2006⁽⁴⁾.

Neuvosto odottaa kiinnostuneena uusia ehdotuksia ja toimia YKP:n sääntelykehyksen yksinkertaistamiseksi, esimerkiksi komission ehdotusta tiedonkeruun ja valvonnan yksinkertaistamiseksi sekä nuorten meren eliöiden suojelun teknisten keinojen uudistamiseksi.

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä aloitteita se pyrkii parhaillaan käynnistämään markkinoidakseen urheilusta koituvia etuja Euroopassa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto haluaa aluksi huomauttaa, että perustamissopimusten nojalla sillä ei ole erityistä toimivaltaa arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksessä mainitun kaltaisten aloitteiden suhteen siksi, että perustamissopimuksissa ei mainita erikseen urheilua tai urheilutoimintaa.

Neuvosto on toki tietoinen siitä, että urheilulla voi olla myönteinen vaikutus erityisesti koulutuksen ja terveyden edistämisessä, syrjinnän torjumisessa ja osallistavan yhteiskunnan säilyttämisessä. Nizzan Eurooppa-neuvoston kokouksessa joulukuussa 2000 tunnustettiin urheilun arvo koulutuksessa ja vahvistettiin siten aikaisemmat lausunnot, erityisesti Amsterdamin sopimuksen liitteenä oleva julistus, jossa korostetaan urheilun sosiaalista merkitystä ja sen taipumusta yhdistää ihmisiä. Lisäksi neuvosto hyväksyi toukokuussa 2003 julistuksen urheilun yhteiskunnallisesta arvosta nuorille.

Samalla neuvosto kuitenkin korostaa, että käytännön toimet ja aloitteet urheilun edistämiseksi ja sen hyötyjen levittämiseksi ovat ensi sijassa kansallisten viranomaisten vastuulla.

Voiko neuvosto ilmoittaa, mitä aloitteita se pyrkii käynnistämään varmistaakseen, että kolmannen maailman maille myönnetään tuntuvampia velkahuojennuksia?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto jakaa arvoisan parlamentin jäsenen huolen siitä, että kehitysmaiden suuret velat haittaavat merkittävästi kasvua, sillä ne vähentävät köyhyyden torjuntatoimien vaikutusmahdollisuuksia. Kansainvälinen yhteisö on vastannut tähän ongelmaan viime vuosina ja auttanut lievittämään sitä yhteisten toimien kuten HIPC-aloitteen ja monenvälisen velkahelpotusaloitteen MDRI:n avulla.

Kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa, jonka Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio allekirjoittivat 20. joulukuuta 2005, tunnustetaan velkojen anteeksi antamisen olevan yksi kehitysavun antamisen muodoista. Velkojen anteeksi antaminen on käytännössä epäsuoraa talousarviotukea, siitä koituu vain vähän maksutapahtumista aiheutuvia kustannuksia ja se edistää usein avunantajien yhteistyötä sekä niiden toimien yhteensovittamista. Kun velkojen anteeksi antaminen todetaan välttämättömäksi ja tarkoituksenmukaiseksi, maat voivat sen avulla vahvistaa valmiuksiaan selvitä ulkoisista sokeista.

Erityisesti AKT-maiden velkataakan keventämiseksi ja maksuvaikeuksien helpottamiseksi AKT–EY- kumppanuussopimuksessa (Cotonoun sopimuksessa) on kohtia, joilla tuetaan nimenomaan velkahelpotuksia ja rakenteellista sopeuttamista. Niiden avulla sopimuksessa myönnetyt resurssit voidaan osoittaa kansainvälisesti sovittujen velkahelpotusaloitteiden rahoittamiseen AKT-maiden hyväksi.

Neuvosto hyväksyy täysin kansainväliset velkahelpotusaloitteet, joihin kuuluu muiden muassa voimakkaasti velkaantuneita köyhiä maita koskeva aloite (HIPC-aloite), joka kattaa nyt 49 valtiota, ja monenvälinen velkahelpotusaloite (MDRI), joka käynnistettiin vuonna 2006 G8-maiden vuoden 2005 Gleneaglesin kokouksen johdosta ja jonka tarkoituksena on antaa anteeksi kaikki HIPC-maiden velat kansainväliselle valuuttarahastolle, maailmanpankin osana toimivalle kansainväliselle kehitysjärjestölle ja Afrikan kehitysrahastolle. G8-maiden tarjoamalla lisärahoituksella varmistetaan, ettei kansainvälisten rahoituslaitosten rahoituskapasiteetti kärsi. Käytettävissä ovat myös Pariisin klubin perinteiset velkajärjestelyvälineet. Evianin lähestymistapa mahdollistaa kattavien velkahelpotusratkaisujen tarjoamisen myös niiden maiden tarkoituksiin, jotka eivät kuulu HIPC-aloitteen piiriin.

Komissio loi Galileon, jotta käytössä olisi Yhdysvaltojen sotilashallinnon rajoitteista vapaa eurooppalaisjohtoinen satelliittinavigointijärjestelmä Yhdysvaltojen puolustusministeriön GPS-paikannusjärjestelmän vastapainoksi. Hanke on vaarassa viivästyä alkuperäisestä aikataulustaan, koska neuvottelut jäsenvaltioiden hallitusten ja Galileo-ohjelmaan osallistumaan halukkaiden yritysten välillä ovat pysähdyksissä.

Miten neuvosto on aikonut edistää neuvotteluja? Onko neuvostolla tarjota vaihtoehtoista ratkaisua, jos Galileo-ohjelmaa ei saada käynnistettyä ajoissa? Miten todennäköinen viivästyminen tulee vaikuttamaan Galileo-ohjelman täytäntöönpanoon ja tilanteeseen EU:n jäsenvaltioissa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Koska neuvottelut Galileo-urakan hakijoiden muodostaman yritysryhmittymän kanssa olivat jumiutuneet, neuvoston puheenjohtajavaltio tapasi helmikuussa komission ja keskusteli ryhmittymään kuuluvien yritysten edustajien kanssa. Neuvotteluissa kävi ilmi, että mukana olevat yritykset eivät olleet toteuttaneet joulukuussa 2005 päättämiään olennaisia organisaatiokysymyksiä koskevia sisäisiä järjestelyjä, eivätkä ne olleet pystyneet sopimaan yhteisestä lähestymistavasta, vaikka neuvosto painosti niitä täyttämään velvollisuutensa pikaisesti.

Neuvosto päättikin kokouksessaan 22. maaliskuuta 2007 tehdä selväksi kaikille neuvotteluosapuolille ja kansalaisille, että tilanne oli kestämätön. Neuvosto asetti päätelmissään 10. päivän toukokuuta 2007 takarajaksi neuvottelujen aloittamiselle uudelleen yritysryhmittymän ja satelliittinavigointijärjestelmän (GNSS) valvontaviranomaisen välillä joulukuun 2005 sopimuksen mukaisesti. Lisäksi se totesi niille tiukkaan sävyyn, että merkittävää edistystä olisi tapahduttava neuvoston kesäkuun kokoukseen mennessä. Tämän ansiosta näyttää todennäköiseltä, että neuvottelut saadaan loppuun. Komissiota pyydettiin lisäksi raportoimaan neuvostolle neuvottelujen etenemisestä ja Galileo-hankkeen kustannuksista ja rahoituksesta.

Komissiota pyydettiin myös laatimaan vaihtoehtoisia toteutussuunnitelmia Galileo-hankkeelle, jotta neuvostolla on hyvä pohja kesäkuussa tehtävälle päätökselle. Neuvosto aikoo tehdä näitä suunnitelmia koskevan päätöksen, jotta Galileo-hankkeessa vältytään lisäviivytyksiltä.

Bulgarian parlamentti päätti äskettäin perustaa 9-jäsenisen erityiskomission tutkimaan valtion turvallisuusvalvontaviranomaisen arkistoja sosialistihallinnon aikana.

Erityiskomission puheenjohtajan mukaan komission ensimmäisenä tehtävänä tulee olemaan tuleviin Euroopan parlamentin vaaleihin osallistuvia ehdokkaita koskevien arkistotietojen tutkiminen ja julkaisu sekä niiden arkistodokumenttien tutkinta ja julkaisu, jotka koskevat julkisuuden henkilöitä, poliitikkoja, valtion viranomaisia, tuomareita ja toimittajia. Odotettavissa on – mikä aiheuttaa närkästystä –, että esille tulevia tietoja käytetään epädemokraattisen ajojahdin, syrjinnän ja pelottelun välineinä.

Mikä on neuvoston kanta tällaiseen epädemokraattiseen toimintaan yhdessä Euroopan unionin jäsenvaltioista? Kannattaako neuvosto näitä toimia, joilla rikotaan räikeästi ajatuksen- ja ilmaisunvapautta ja otetaan käyttöön periaate, jonka mukaan kansalaisia rangaistaan heidän poliittisista ja ideologisista näkemyksistään?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Tämä kysymys ei kuulu neuvoston toimivaltaan, joten se ei ole keskustellut siitä.

Neuvosto huomauttaa kuitenkin, että ihmisoikeuksien edistäminen kuuluu Euroopan unionin ensisijaisiin tavoitteisiin ja että EU:n jäsenvaltioiden velvollisuudesta kunnioittaa perusihmisoikeuksia on lisäksi määrätty Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Koska EU:n jäsenvaltiot ovat myös Euroopan neuvoston jäseniä, myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteet sitovat niitä.

Euroopan unionin perusoikeusvirasto auttaa takaamaan perusoikeuksien rajoittamattoman kunnioituksen lisäämällä EU:n mahdollisuuksia valvontaan ja tiedotukseen.

Yhdysvallat suunnittelee rakentavansa vuoteen 2011 mennessä Keski-Eurooppaan niin sanotun ohjuskilven, joka koostuu kymmenestä ohjusten laukaisualustasta Puolassa ja tutkajärjestelmästä Tšekissä. Tämä sekä Yhdysvaltojen toimet Ukrainassa ja Kaukasuksella ovat saaneet aikaan massiivista työväen ja laajemminkin alueen väestön liikehdintää. Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Javier Solanan ristiriitaiset lausunnot saavat ajattelemaan Delfoin Pythian ennustuksia, mutta todellisuudessa niillä peitellään Yhdysvaltojen toimia, mikä lisää kansalaisten huolestuneisuutta.

Mitä neuvosto aikoo tehdä estääkseen Yhdysvaltoja perustamasta ohjuskilpeä Euroopan unionin jäsenvaltioiden alueelle, kun tiedetään, että tämä aiheuttaa uuden varustelukilpailun, että se johtaa sotilasmenojen uuteen kasvuun, että kyseessä on kansainvälinen tapahtuma, jolla vahvistetaan kilpailuhenkeä ja vaarannetaan Euroopan alueen vakaus, ja että tämä on aiheuttanut merkittäviä reaktioita kansalaisten ja pasifististen liikkeiden joukossa?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Kahdenvälinen yhteistyö Tšekin tai Puolan ja Yhdysvaltain välillä ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamista koskevassa kysymyksessä kuuluu näiden valtioiden kansalliseen päätäntävaltaan. Tämän vuoksi siitä ei ole keskusteltu neuvostossa, eikä neuvosto ole mitenkään arvioinut näitä sopimuksia. Niinpä ei ole tutkittu, ovatko ne yhteensopivia EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perusperiaatteiden kanssa. Tästä asiasta ei myöskään ole käyty neuvotteluja tai tehty yhteistyösopimuksia EU:n ja Yhdysvaltain välillä, eikä tällaisia neuvotteluja tai sopimuksia ole suunnitteilla. Neuvosto ei ole harkinnut strategisen ohjuspuolustusjärjestelmän ottamista esiin keskusteluissa Yhdysvaltain tai Naton kanssa.

Euroopan unioni hyväksyi 1996 Kuubaa koskevan yhteisen kannan, jossa tavoitteena esitetään maan poliittisten uudistusten tukeminen, mikä on itse asiassa sekaantumista kyseisen suvereenin valtion asioihin. Kuuba johtaa nykyään liittoutumattomien maiden liikettä, johon kuuluu yli 100 maata. Nyt on tullut julki EU:n puheenjohtajavaltion Saksan aikomus laatia Kuubaa koskeva "keskipitkän ja pitkän aikavälin strategia", jossa aiotaan vahvistaa edellä mainitussa yhteisessä kannassa esitetty sopimaton tavoite ja johon on tarkoitus sisällyttää "salainen" liite toimista, joilla voidaan Yhdysvaltain Kuuban-strategian tapaan sekaantua suoraan Kuuban sisäisiin asioihin.

Millaista keskustelua neuvostossa käydään Kuubasta, ja mitkä ovat sen tavoitteet?

(DE) Tätä puheenjohtajavaltion laatimaa vastausta, joka ei sinänsä sido neuvostoa eikä sen jäseniä, ei esitetty suullisesti neuvoston kyselytunnilla Euroopan parlamentin Strasbourgissa huhtikuussa 2007 pidetyllä istuntojaksolla.

Neuvosto pitää valitettavana, että sen Kuubaa koskevasta kannasta on levitetty väärää tietoa tai virheellisiä tulkintoja, jotka eivät todellakaan edistä meneillään olevaa sisäistä keskustelua eivätkä paranna kahdenvälisiä suhteitamme. Neuvosto on aina kieltäytynyt käyttämästä pakkokeinoja uudistusten aikaansaamiseksi, ja tämä näkemys on ilmaistu selvästi yhteisessä kannassa, jossa käsitellään yhteistyötarjousta ja vuoropuhelua. Toisin kuin arvoisa parlamentin jäsen vihjaa kysymyksessään, vuoropuhelua kaikkien Kuuban yhteiskunnan osien kanssa ei missään tapauksessa voida ymmärtää "sekaantumisena suvereenin valtion asioihin". Tietääksemme Kuuban lähetystöt pitävät säännöllisesti ja esteettä yhteyttä jäsenvaltioiden yhteiskuntien kaikkiin osa-alueisiin ja Euroopan unionin toimielimiin, eikä tätä pidetä sekaantumisena demokraattisten valtioiden asioihin.

EU on useaan otteeseen huomauttanut Kuuban hallitukselle maan epätyydyttävästä ihmisoikeustilanteesta, ja se on samalla vaatinut kaikkien poliittisten vankien vapauttamista. Kuuban on itse saatava aikaan muutoksia näissä oloissa, koska se on YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsen ja siltä voidaan siksi odottaa esimerkillistä toimintaa. Neuvosto on pannut tyytyväisenä merkille, että valtaosa Euroopan parlamentin jäsenistä tukee vakaasti tätä politiikkaa.

On täysin normaalia, että EU arvioi politiikkaansa uudelleen Kuuban johdossa tapahtuneiden merkittävien henkilömuutosten jälkeen. EU toteuttaa politiikkaansa itsenäisesti, eikä sitä voida verrata Yhdysvaltain strategiaan. Jopa Yhdysvallat myöntää tämän.

Voiko komissio ilmoittaa, ovatko komission virkamiesten viimeaikaiset pidätykset tulosta komission Brysselissä toimivan hallinnon valvonnan tiukentumisesta? Enteilevätkö ne uusia tarkastuksia ja pidätyksiä? Kuinka monta vastaavanlaista tapausta on ilmennyt vuonna 2006 ja vuoden 2007 alusta alkaen?

Komissio kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä tämän antamasta mahdollisuudesta esittää komission kanta viimeisimpään lahjontatapaukseen, joka herätti paljon huomiota tiedotusvälineissä.

Kysymys on tarjouksista, jotka koskivat EY:n lähetystön rakennusten ja niiden turvalaitteiden vuokrausta ja hankintoja EU:n ulkopuolisissa valtioissa. Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) toteutti tutkimukset tiiviissä yhteistyössä Belgian ja Italian oikeus- ja poliisiviranomaisten kanssa. Komission ja parlamentin tiloissa sekä useissa kodeissa ja yrityksissä 27. maaliskuuta 2007 toteutetut etsinnät johtivat siihen, että suuri määrä asiakirjoja takavarikoitiin ja Belgiassa tehtiin kolme pidätystä. Belgian oikeusviranomaisten pääasialliset syytteet koskivat lahjontaa, salassapitovelvollisuuden rikkomista ja rikollisjärjestöön kuulumista. Belgialainen tuomioistuin päätti hiljattain 11 huhtikuuta 2007 jatkaa kolmen syytetyn säilöönottoa. Komissio aikoo tehdä yhteistyötä tutkimuksissa ja päätti nopeasti hakea lupaa saada olla edustettuna tuomioistuimessa.

Yksi kolmesta pidätetystä kuuluu komission henkilöstöön, yksi on liikemies ja kolmas parlamentin avustaja. Belgian viranomaisten mukaan tällä hetkellä ei ole tietoa tähän liittyvien julkisten tarjouspyyntöjen määrästä ja niiden taloudellisista vaikutuksista. Tämän vuoksi aiheutunutta vahinkoa ei voida vielä määrittää.

Mitä tulee arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen, pidätykset eivät olleet seurausta komissiossa käyttöön otetuista uusista hallinnollisista tai muistakaan toimenpiteistä. Petostentorjuntaviraston tutkimukset alkoivat vuonna 2004. Komissio on ollut hyvin valpas, ei ole suvainnut vuosiin henkilöstönsä rikkomuksia ja kaikki syytökset tutkitaan huolellisesti. Tästä komission nollatoleranssi-asenteesta huolimatta on mahdotonta estää kaikkia petoksia.

Tämä tapaus kuitenkin osoittaa, että vuodesta 1999 alkaen asteittain kehitetyt petosten paljastamista ja tutkintaa koskevat järjestelmät toimivat tehokkaasti, ja petostentorjuntavirasto on vahvistanut kaikkien yhteisön toimielinten toimineen erinomaisesti yhteistyössä. Lisäksi hallintouudistuksen myötä käyttöön otettu taloudellisesti merkittävien virkojen kiertojärjestelmä antoi komissiolle mahdollisuuden siirtää tutkinnan kohteena olevan henkilön eri virkaan haittaamatta tutkimusten kulkua.

Komissio aikoo tutkia tarkkaan, paljastaako tapaus järjestelmällisiä heikkouksia, kun se saa lisätietoja. Tästä on tehtävä asianmukaiset johtopäätökset tulevaisuutta ajatellen.

Lopuksi, arvoisa parlamentin jäsen kysyi, kuinka monta vastaavanlaista tapausta on ilmennyt vuoden 2006 alusta alkaen. Vuonna 2006 oli yksi vastaavanlainen tapaus, jossa sopimussuhteinen toimihenkilö pidätettiin epäiltynä passiivisesta lahjonnasta julkisten tarjouspyyntöjen yhteydessä. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset tutkivat edelleen tapausta. Petostentorjuntavirasto käynnisti ajanjaksolla 1. tammikuuta 2006—31. joulukuuta 2006 17 sisäistä tutkimusta, jotka koskivat lahjontaepäilyjä.

Yksi koheesiopolitiikan pääasiallista tavoitteista on edistää Lissabonin strategian toteutusta. Tutkimus, tekniikka ja innovointi ovat tärkeimmät keinot alueellisen ja yhtäläisen kehityksen aikaansaamiseksi.

Miten komissio olettaa kansallisen strategisen viitekehyksen 2007–2013 vaikuttavan Kreikan kansalliseen ja alueellisiin Lissabonin strategian mukaisiin tulosindikaattoreihin? Miten se motivoi kuntia ja alueita saavuttamaan Lissabonin tavoitteet? Mitä muita toimia se aikoo toteuttaa edistääkseen innovointia EU:n eri alueilla?

Ensimmäinen kysymys koskee Kreikan kansallisen strategisen viitekehyksen 2007—2013 oletettua vaikutusta Lissabonin strategian mukaisiin kansallisiin ja alueellisiin indikaattoreihin. Tämän osalta komissio haluaa korostaa, että Kreikka on aloittanut toimet hyvin osoittamalla merkittäviä määriä yhteisön osuuksina Lissabonin strategian mukaisiin toimiin. Yhteisön suunnitellun lähentymisalueiden kokonaisosuuden osalta ilmaistuna Kreikassa 62 prosenttia koskee Lissabonin strategiaan liittyviä toimia. Alueellisen kilpailukyvyn ja työllisyyden aloilla vastaava luku on 67 prosenttia. Ensisijaisia aloja ovat inhimillisten voimavarojen kehittäminen, tuki yritysten ja korkeakoulujen tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen alan hankkeille sekä digitaalisen konvergenssin edistäminen tukemalla laajakaistainfrastruktuureja ja digitaalipalveluja yksityisellä ja julkisella sektorilla. Tulosten mittaamiseen kansallinen strateginen viitekehys ehdottaa lukuisia indikaattoreita, joihin sisältyy myös "Lissabonin indikaattoreita", kuten korkea-asteen koulutusta saaneen väestön prosentuaalinen osuus, työvoiman tuottavuus, tutkimus- ja kehittämistoimien osuus kansallisista bruttomenoista sekä synteettinen innovaatioindikaattori.

Varojen korvamerkintä Lissabonin strategiaan liittyviin toimiin on eritoten perusteltua, kun tarkastellaan Kreikan suoriutumista viimeisimmän Euroopan innovaatiotulostaulun perusteella vuonna 2006. Sen mukaan Kreikka on suoriutunut heikosti monien innovaatioindikaattorien osalta, joita ovat muun muassa yritysten T&K-menot⁽¹⁾, myönnetyt patentit, varhaisen vaiheen pääomasijoitukset, elinikäinen oppiminen ja laajakaistakattavuus.

Yhteisrahoitettujen toimien toteutuksessa varojen jakaminen edellyttää asianmukaisia rakenteita ja edunsaajia. Itse asiassa nykyinen kolmas yhteisön tukikehys on laajasti Lissabonin strategian mukainen: merkittäviä määriä varoja on osoitettu Lissabonin strategiaan liittyviin toimiin varsinkin kilpailukykyä ja tietoyhteiskuntaa koskevissa toimintaohjelmissa mutta myös alueellisissa ohjelmissa. Valitettavasti monien tällaisten toimien toteuttaminen on osoittautunut ongelmalliseksi, ja tästä syystä varoja on lopulta siirretty niistä pois. Tärkein ratkaistava asia Lissabonin strategian menestyksekkääksi täytäntöönpanemiseksi Kreikassa on näin ollen asianmukaisten rakenteiden perustaminen hankkeiden täytäntöönpanoa varten, sillä näin varmistetaan käytettävissä olevien varojen tehokas ja oikea-aikainen käyttö.

Komissio on täysin samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että tästä näkökulmasta tarkasteltuna paikallisella ja alueellisella ulottuvuudella on oltava merkittävä asema. Kreikassa on suuria eroavuuksia "Lissabonin indikaattoreissa". Tämän vuoksi komissio kiinnittää parhaillaan meneillä olevissa toimintaohjelmia koskevissa neuvotteluissa erityistä huomiota realististen alueellisten strategioiden sisällyttämiseen Lissabonin strategiaa koskevilla aloilla. Mitä tulee kaupunkien erityiseen asemaan, komissio haluaa korostaa, että se on ehdottanut ajanjaksolle 2007—2013 JESSICA-aloitetta ("Joint European Support for Sustainable Investment in City Areas", Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten) kaupungeille suunnatuksi välineeksi kaupunkien yhdennettyjen kehityssuunnitelmien valmistelemiseksi ja rahoittamiseksi. Kreikan viranomaiset aikovat käyttää välinettä ja ne tekevät yhteistyötä Euroopan investointipankkiryhmän kanssa nykytilanteen arvioinnissa ja tarpeiden kartoittamisessa. Lisäksi Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tukea myönnetään innovatiivisen toiminnan edistämiseen ja valtavirtaistamiseen koulutuksessa ja haavoittuviin sosiaaliryhmiin (nuoret, naiset, maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt jne.) keskittyvissä työllistämisohjelmissa kaupunkien ja kaupunkialueiden sosiaalisten eroavuuksien minimoimiseksi.

Mitä tulee EU:n tukeen innovatiivisen ympäristön luomisessa, komissio korostaa, että koheesiopolitiikalla tuetaan innovointia kahdella tavalla: a) rakennerahastojen kautta tarjotulla yhteisrahoituksella ja b) strategiseen kehittämiseen, kumppanuuteen, ohjelmasuunnitteluun, seurantaan ja arviointiin perustuvan alueellisen hallintojärjestelmän kehittämisellä. Koheesiopolitiikkaan liittyvissä yhteisrahoitetuissa ohjelmissa on pyrittävä kohdentamaan resurssit innovoinnin ja yrittäjyyden kannustamiseen sekä tietotalouden kasvuun vahvistamalla tutkimus- ja innovointikykyjä sekä tieto- ja viestintäteknologiaa. Monissa tapauksissa hallintojärjestelmä itsessäänkin on innovatiivista politiikkaa. Näin koheesiopolitiikalla edistetään innovointivalmiuksien parantamista, kun vastuu jakautuu alueviranomaisten, pienten ja suurten yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kesken. Lisäksi Kreikan korkean tason poliittiset viranomaiset kutsutaan seuraavina kuukausina osallistumaan eurooppalaiseen aloitteeseen nimeltä "European Cluster Memorandum", jolla pyritään kehittämään entistä vahvempia alueellisia innovointiklustereita, jotta niistä kehittyisi alansa maailmanjohtajia. Tähän päästään rajat ylittävien yhteistyötoimien kautta ja rationalisoimalla yhteisön, kansallisten ja alueellisten varojen tukea innovaatioklustereille.

Voiko komissio ilmoittaa, missä määrin uudet jäsenvaltiot ja erityisesti Liettua ovat käyttäneet rakennerahastoja vuoden 2006 loppuun mennessä?

Mitä komissio tekee helpottaakseen rakennerahastojen hallinnointia koskevien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä?

Kun tarkastellaan hyväksyttyjen (sidottujen) määrien maksujen prosentuaalisia osuuksia merkkinä kyvystä hyödyntää ja käyttää rakennerahastoja, 11. huhtikuuta 2007 alkaen keskimääräinen 46,7 prosentin käyttöaste vastaa suhteellisen tyydyttävää suoritusta rakennerahastojen täytäntöönpanossa uusissa jäsenvaltioissa, koska todellinen täytäntöönpano alkoi EU-10:ssä tosiasiassa vasta vuonna 2005, kun suunnitteluasiakirjat oli hyväksytty vuonna 2004.

Rakennerahastojen käyttöaste vaihtelee 38,6 prosentin (Kypros) ja 64,7 prosentin (Slovenia) välillä. Liettuan käyttöaste 47,5 prosenttia ylittää hieman keskimääräisen 46,7 prosentin käyttöasteen. Rahastoittain esitettynä EU-10:n käyttöaste on seuraava: ESR⁽¹⁾ 40,0 prosenttia, EAKR⁽²⁾ 46,8 prosenttia, KOR⁽³⁾ 48,1 prosenttia ja EMOTR⁽⁴⁾ 57,2 prosenttia.

Liettua jää alle keskiarvon ESR:n ohjelmissa (29,7 prosenttia). Muiden rahastojen osalta Liettuan käyttöaste ylittää vastaavat EU-10:n keskimääräiset käyttöasteet: EMOTR 62,6 prosenttia, KOR 58,1 prosenttia ja EAKR 49,5 prosenttia.

Sen lisäksi, että komissio seuraa tiiviisti ohjelmien täytäntöönpanon edistymistä ja varojen käyttöä, se ehdottaa tarvittaessa kannustavia toimia ja järjestää säännöllisesti konferensseja helpottaakseen kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken rakennerahastojen hallinnoinnissa. Tammikuussa 2006 käynnistettiin kolmen konferenssin sarja, jolla pyritään saattamaan yhteen kumppaneita parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi.

Sarjan ensimmäinen konferenssi "Innovointi aluepolitiikan kautta" järjestettiin kesäkuussa 2006. Toisessa, tammikuussa 2007 järjestetyssä konferenssissa tarkasteltiin "aluepolitiikan vastauksia väestörakenteen haasteisiin" ja kolmas konferenssi, "Kilpailukyvyn edistäminen innovatiivisen teknologian, tuotteiden ja terveiden yhteisöjen kautta", järjestettiin maaliskuussa 2007. Kaikki kolme konferenssia tarjosivat alueellisille kumppaneille erinomaisia mahdollisuuksia oppia toistensa kokemuksista osallistumalla työryhmiin ja verkostoitumalla.

Kolmas konferenssi oli myös "Alueet talouden muutosten edistäjinä" –aloitteen ensimmäinen vuotuinen kevätkonferenssi. Aloitteella pyritään tarkastelemaan joitakin Euroopan kohtaamia keskeisiä haasteita ja muodostamaan vahvempia yhteyksiä alueiden välisessä yhteistyössä ja kaupunkialueiden kehittämisverkkoja koskevissa ohjelmissa kehitetyn kokemusten vaihdon ja pääasiallisen rahoituselimen välille.

Tällä aloitteella komissio toimii aivan uudella tavalla tukeakseen kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Jo mainitun vuotuisen kevätkonferenssin lisäksi komissio haluaa korostaa erityisesti seuraavia kolmea toimea.

Ensinnäkin on perustettu "Alueet talouden muutosten edistäjinä" –verkkosivusto, joka toimii tiedottamisen välineenä "Alueet talouden muutosten edistäjinä" –tiedonannossa esitettyjen ensisijaisten aiheiden ja niitä koskevien verkostojen osalta. Lisäksi se tarjoaa linkkejä muihin merkittäviin koheesiopolitiikan tietolähteisiin, kuten alueiden komitean Lissabonin strategian seurantaan.

Toiseksi maaliskuun 2007 konferenssissa otettiin käyttöön alueellinen innovaatiopalkinto, jolla pyritään identifioimaan aluekehityksen hyviä innovointikäytäntöjä. Tavoitteena on tuoda esiin omaperäisiä ja innovatiivisia hankkeita, jotka voisivat houkutella ja inspiroida myös muita alueita. Ensimmäisiä palkintoja, joiden saajat julistetaan ensi vuoden "Alueet talouden muutosten edistäjinä" –kevätkonferenssissa, varten valitut teemat ovat: "Klusterien ja yritysverkostojen tukeminen", "Teknologian siirrot tutkimuslaitoksista pk-yrityksiin", "Energiatehokkuus ja uusiutuva energia" sekä "Ympäristöteknologia".

Kolmanneksi "Alueet talouden muutosten edistäjinä" –aloitteen nopeutetussa menettelyvaihtoehdossa komissio tarjoaa aktiivista osallistumistaan ja asiantuntemustaan "Alueet talouden muutosten edistäjinä" –verkostoille, jotka yhdistävät laajan maantieteellisen kattavuuden ja asiantuntemuksen; niihin kuuluu sekä harrastajia että niitä, jotka toteuttavat asioita paikan päällä, takaavat yhteyden valtavirtaohjelmiin ja keskittyvät erityisesti levittämiseen.

Uusien jäsenvaltioiden kyky käyttää EU:n aluepolitiikkarahastojen myöntämiä tukia tulee pitkälti määrittelemään niiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen. Valitettavasti enemmistö EU:n uusista jäsenistä ei ole toistaiseksi onnistunut käyttämään Brysselin myöntämiä tukia menestyksekkäästi. Näin ollen esimerkiksi Liettua oli vuoden 2007 alussa onnistunut käyttämään vain noin 30 % maalle vuosina 2004–2006 myönnetyistä rakennetuista. Suurimmat viiveet esiintyivät ympäristönsuojelun, yritystoiminnan, työllisyyden edistämisen ja tieteeseen perustuvan talouden aloilla sekä muilla aloilla, jotka liittyvät ihmisiin, koulutukseen ja tieteeseen.

Mitkä ovat komission mielestä EU:n tukien käyttämiseen liittyvien vaikeuksien syyt? Mitä päätelmiä komissio voi tehdä tukien menestyksekkäästä ja epäonnistuneesta käytöstä saaduista kokemuksista EU:n historian aikana ja mitkä näistä päätelmistä voisivat olla hyödyllisiä nyt? Mihin lisätoimenpiteisiin komissio aikoo ryhtyä, jotta EU:n uudet jäsenvaltiot, niiden erityispiirteet huomioon ottaen, voisivat käyttää aikaisempaa nopeammin ja menestyksekkäämmin niille vuosiksi 2007–2013 myönnettyjä tukia?

Historiallinen kehitys on osoittanut, että varojen käyttötaso laskee ensimmäisinä vuosina sen jälkeen kun komissio on tehnyt päätöksen osoittaa yhteisön varoja kansallisen tai alueellisen tason ohjelmiin ja että sen jälkeen käyttötaso nousee seuraavalla ajanjaksolla. Tämä on tavallaan luonnollista, koska hankkeiden valmistelu yhteisön ohjelmia varten on usein monimutkainen tehtävä rahoituksen, tekniikan ja hallinnon kannalta. Lisäksi EU on aina vaatinut hankkeiden mahdollisimman korkealaatuista valmistelua, esimerkiksi yhteisön lainsäädännön ja politiikan noudattamisen kannalta muun muassa kilpailusääntöjen, julkisia hankintoja koskevien sääntöjen ja ympäristövaatimusten kannalta.

Uudet jäsenvaltiot ovat tässä alkuvaiheessa, kun uusia sääntöjä ja menettelyjä otetaan käyttöön. Joissakin tapauksissa tarvitaan vielä lisäinvestointeja laadukkaisiin henkilöresursseihin.

On myös pantava merkille, että vuonna 2004 liittyneet uudet jäsenvaltiot kohtaavat erityisen haasteen, sillä niiden on toteutettava samanaikaisesti kahta suunnittelukautta, vuosiksi 2004—2006 ja 2007—2013. Tämä on yksi syy siihen, miksi komissio päätti tarjota niille erityistä apua perustamalla teknisen avun aloitteen JASPERSin uusien jäsenvaltioiden tukemiseksi suurten hankkeiden valmistelussa yhteisön tukea varten. Lisäksi julkishallinnon ja julkisten palvelujen institutionaalisten valmiuksien vahvistaminen on erityinen ensisijainen tavoite Euroopan sosiaalirahaston toiminnassa suunnittelukaudella 2007—2013.

Hallinnolliset valmiudet varsinkin suurten hankkeiden toteuttamiseen voivat olla erityinen haaste niin uusissa jäsenvaltioissa kuin myös EU-15:ssa. Tämä koskee esimerkiksi liikennealaa, jolla hankkeet ovat usein laaja-alaisia, pitkäaikaisia ja edellyttävät korkean tason koordinointia. Tällaisia hankkeita voivat viivästyttää pitkittyneet rahoitusneuvottelut tai oikeudelliset neuvottelut urakoista ja suunnittelusta, ja näitä on vaikea ennakoida. Arvioinnit vaikuttavat vahvistavan, että uudet jäsenvaltiot ovat perustaneet menestyksekkäästi hallintokehyksiä koheesiopolitiikan täytäntöönpanemiseksi. Lisäksi on jo näyttöä edistymisestä ohjelmahallinnon oppimisjärjestelmässä. Esimerkiksi Virossa ja Tšekin tasavallassa arvioinneissa todettiin, että valmiudet kerätä seurantatietoja ja määrittää indikaattoreita, lähtötasoja ja tavoitteita olivat lisääntyneet suuresti.

Toisaalta tarvitaan myös lisäinvestointeja inhimillisiin valmiuksiin, erityisesti uusissa jäsenvaltioissa. Tässä pienemmät valtiot pienempine hallintoineen kohtaavat erityisiä haasteita. Koulutusta on oltava saatavilla kaikkiin ohjelmahallinnon näkökohtiin, hankkeiden valmisteluun mahdollisia edunsaajia sekä toimintaan osallistuvia ulkopuolisia elimiä, esimerkiksi seurantakomiteoita varten. Suunnittelukauden 2007—2013 ohjelmissa korostetaan erityisesti tätä näkökohtaa.

EU15:ssa Euroopan koheesiopolitiikan ohjelmien hallinnossa on edistytty kaudella 2000—2006. Esimerkiksi Italiassa on otettu käyttöön entistä paremmat hankkeiden arviointi-, tarkastus- ja seurantavalmiudet. Itävallassa on kokeiltu arviointiin omaperäistä lähestymistapaa, johon liittyy yksityiskohtaisten tietojen kerääminen sidosryhmien ratkaiseviksi katsomista panoksista ja tuotoksista. Lisäksi tällaisilla parannuksilla on usein ollut myönteisiä vaikutuksia muillakin julkisilla aloilla. Koheesiopolitiikan hallinnon tehokkuutta voidaan parantaa myös edistämällä kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken, ja komissio on kannustanut tähän aktiivisesti julkaisuissa, seminaareissa ja muissa tapahtumissa.

Institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien kehittämisessä komissio on jatkuvasti korostanut tarvetta hyödyntää koheesio-ohjelmia institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen myös koheesiopolitiikan ulkopuolella. Tämä on erityisen tärkeää lähentymistavoitealueilla ja koheesiomaissa, joissa hallinnolliset ja institutionaaliset esteet ovat merkittävä taakka sosioekonomiselle kehitykselle. Investoinnit julkishallinnon ja julkisten palvelujen institutionaalisiin valmiuksiin tukevat myös Lissabonin strategian täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden tähän mennessä toimittamat ohjelmat osoittavat, että ajanjaksolla 2007—2013 lähes 3,8 miljardia euroa ohjataan toimiin, joilla pyritään "parantamaan politiikan ja ohjelmien suunnittelu-, seuranta- ja arviointivalmiuksia politiikan ja ohjelmien toteutuksessa".

Mitä tulee tekniseen tukeen, koheesiopolitiikan ohjelmissa on jatkuvasti pyritty vahvistamaan hallintoviranomaisten hallinnollisia valmiuksia rakennerahastojen ja koheesiorahaston hyödyntämisessä. Komissio tarjosi esimerkiksi Liettuan viranomaisille erityistä teknistä lisäapua auttamaan pullonkaulojen arvioinnissa ja etsimään ratkaisuja koheesiorahaston hankkeiden valmisteluun ja täytäntöönpanoon. Näin toimitaan myös kaudella 2007—2013.

Mitä erityisiä seurauksia on todetulla Bulgarian hallituksen viivyttelyllä vuosien 2007–2013 aluekehityspolitiikkaa koskevan kansallisen strategisen viitekehyksen ja kansallisen toimenpideohjelman kehittämisen sekä niitä koskevien neuvottelujen yhteydessä? Eikö tämä johda Bulgarialle varattujen määrärahojen vähenemiseen sen ensimmäisenä täysjäsenyysvuotena (2007) sekä koko viitekaudella (2007–2013)?

Bulgarian virallinen luonnos kansalliseksi strategiseksi viitekehykseksi toimitettiin komissiolle 16. tammikuuta 2007, eli hyvissä ajoin ennen viiden kuukauden määräajan päättymistä sen jälkeen kun yhteisön koheesiopolitiikkaa koskevat strategiset suuntaviivat oli hyväksytty 6. lokakuuta 2006 kaudeksi 2007–2013.

Komissio totesi 29. tammikuuta 2007 asiakirjan hyväksytyksi. Kaikkia komission yksiköitä on kehotettu arvioimaan, onko Bulgarian viranomaisten kanssa käydyissä epävirallisissa keskusteluissa esitetyt komission huomautukset otettu huomioon.

Bulgarian viranomaiset toimittivat myös virallisesti kaikki seitsemän toimintaohjelmaa säädetyssä määräajassa 5. maaliskuuta 2007.

Komissio neuvottelee parhaillaan Bulgarian kansallisesta strategisesta viitekehyksestä ja toimenpideohjelmista. Tässä yhteydessä arviointimenettelyn keskeytyminen ei ole poikkeuksellista. Kyseessä on tavanomainen käytäntö jäsenvaltioiden kanssa käytävissä neuvotteluissa tapauksissa, joihin liittyy ratkaisemattomia asioita. Bulgarian kansallinen strateginen viitekehys hyväksyttäneen vuoden 2007 puolivälissä.

Bulgarialle osoitettavasta rahoitusosuudesta on joka tapauksessa päätetty rahoituskehyksen yhteydessä eikä Bulgarian rahoitusosuutta (6,853 miljoonaa euroa) voida vähentää Bulgarian ensimmäisen täysjäsenyysvuoden aikana tai koko suunnittelukaudella 2007—2013.

Ilman eri toimenpiteitä toteutettavaa vapauttamista koskevaa sääntöä voidaan soveltaa Bulgariaan vasta 31. joulukuuta 2010.

Toimenpideohjelman hyväksymispäivämäärällä ei myöskään ole vaikutusta menojen tukikelpoisuuden alkamisajankohtaan. Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 56 artiklassa todetaan, että menoihin voidaan myöntää rahastojen rahoitusosuutta, jos ne on tosiasiallisesti maksettu sen päivän, jona toimenpideohjelma esitetään komissiolle, tai 1 päivän tammikuuta 2007, sen mukaan, kumpi on aiempi, ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana. Bulgarian tapauksessa tukikelpoisuus alkoi 1. tammikuuta 2007.

Lopuksi, komissio on jo kehottanut Bulgarian viranomaisia toteuttamaan sopimusta edeltäviä toimia täytäntöönpanossa, esimerkiksi ehdotuspyyntöjä, jotta arvokasta valmisteluaikaa ei hukattaisi. Tämä edistää osaltaan rakennerahastojen nopeampaa täytäntöönpanoa.

EU:n alueiden välinen rajat ylittävä yhteistyö on erittäin tärkeää, sillä tiettyjä politiikan aloja, kuten kauppaa, matkailua ja liikennettä, voidaan hoitaa paremmin alueiden välisellä tasolla ja täten parannetaan kasvua ja elämänlaatua EU:n alueilla.

Sama pätee myös EU:n alueiden ja muiden kuin EU:n alueiden väliseen yhteistyöhön, joka edistää raja-alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä ja edesauttaa eurooppalaisen naapuruuspolitiikan ja turvallisuusstrategian täytäntöönpanoa.

Koska rajat ylittävä yhteistyö on tärkeää, se tarvitsee selkeän ja luotettavan oikeudellisen kehyksen Euroopan tasolla tällä alalla vallitsevien epävarmuuksien selvittämiseksi. Mihin toimenpiteisiin komissio on ryhtynyt tai aikoo lähitulevaisuudessa ryhtyä tämän tavoitteen saavuttamiseksi?

Komissio on todellakin samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa rajat ylittävän yhteistyön merkityksestä, ja tästä on osoituksena tämän toiminnan merkittävästi lisääntynyt saatavilla oleva rahoitus kaudella 2007—2013 Euroopan unionin koheesiopolitiikasta, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä sekä eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä.

Komissio on myös täysin tietoinen vahvan oikeudellisen kehyksen tarpeesta rajat ylittävän toiminnan tukemiseksi, ja tämän vuoksi se on ehdottanut "eurooppalaista alueyhteistyöyhtymää" osana uusia rakennerahastoasetuksia koskevia neuvotteluja. Komissio oli erityisen tyytyväinen yhtymää koskevan erityisen asetuksen hyväksymiseen osana uutta koheesiopolitiikkapakettia vuonna 2006.

Eurooppalainen alueyhteistyöyhtymä on kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille tarkoitettu vapaaehtoinen väline, jonka avulla ne voivat perustaa erillisen oikeudellisen yksikön, joka kykenee toimimaan yli Euroopan unionin rajojen. Yhtymä pystyy hallinnoimaan yhteistyöohjelmia tai hankkeita ainutlaatuisella integroidulla tavalla.

Jäsenvaltiot laativat parhaillaan tarvittavia kansallisia sääntöjä yhtymien perustamiselle, ja komissio odottaa ensimmäisen yhtymän virallista perustamista myöhemmin vuonna 2007.

Lisäksi Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen yhteydessä komissio voi kyseisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja parlamenttia kuultuaan nimetä eurooppalaisen koordinaattorin, jonka tehtävänä on edistää hankkeen eurooppalaista ulottuvuutta sekä hankkeen vetäjien ja eri elinten (esimerkiksi paikallis- ja alueviranomaisten) välistä rajat ylittävää vuoropuhelua sekä koordinoida kansallisia menettelyjä tällaisten hankkeiden täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Neuvottelut ohjelmakauden 2007–2013 toimintaohjelmien lopullisesta hyväksymisestä sekä ohjelmakauden hankkeiden oikea-aikaisesta käynnistämisestä ovat edenneet kriittiseen vaiheeseen. Miten Euroopan komissio varmistaa, että jäsenvaltiot laativat asiakirjat yhteistyössä toimivaltaisten elinten kanssa kansallisella, alueellisella sekä paikallisella tasolla? Miten komissio varmistaa, että tarvittavat varat investoidaan perusrakenteiden ja sellaisten järjestelmien luomiseen, jotka mahdollistavat uuden ohjelmakauden toimintaohjelmien nopean ja tehokkaan toimeenpanon sekä toteutuksen? Mihin vaiheeseen uuden ohjelmakauden toimintaohjelmien toimeenpano- ja toteutusmekanismien vahvistaminen on edennyt? Miten erityisesti Kreikan kohdalla varmistetaan, että uusi järjestelmä on joustava, tehokas ja kannattava?

Rakennerahastoista annetun asetuksen 11 artiklan mukaan suunnitteluasiakirjat on laadittava kumppaneina kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten, talouselämän osapuolten ja muiden elinten (kuten kansalaisjärjestöjen) kesken kansallisten sääntöjen ja käytäntöjen mukaan.

Euroopan unionin yhteisrahoittamien ohjelmien hallinnon ja valvonnan suunnittelu on jäsenvaltioiden vastuulla neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1083/2006⁽¹⁾ ja komission asetuksessa (EY) N:o 1828/2006⁽²⁾ asetetuissa rajoissa.

Neuvotteluvaiheessa komissio kiinnittää erityistä huomiota siihen, kuinka kukin jäsenvaltio on valmistellut kansallisen strategisen viitekehyksensä ja toimintaohjelmansa. Osana jokaista asiakirjaluonnosta koskevaa analyysiä komissio analysoi myös, kuinka 11 artiklan mukaista kumppanuusperiaatetta on noudatettu. Koska komissio ei voi yhdenmukaistaa kumppanuusperiaatteen organisointia jokaisessa jäsenvaltiossa, se tarkastelee jokaisen ohjelma-asiakirjan laatuanalyysissä kumppanien valintakriteerien, asianmukaisten viestintäkeinojen ja rakenteen kaltaisia näkökohtia varmistaakseen laajimman mahdollisen kumppanuuden kaikkien toimijoiden kesken sekä kumppanuuden avoimuuden. Esimerkkejä parhaista käytännöistä toimitetaan asianomaisille viranomaisille. Suunnitteluasiakirjat voidaan hyväksyä vain, jos kumppanuusperiaatetta on noudatettu.

Tähän mennessä kokemus on osoittanut, että suurin osa jäsenvaltioista on parantanut kumppanuusperiaatteen noudattamista ja tarkastelee kansallisten, alueellisten ja paikallisten eri toimijoiden mukaanottoa luonnollisena osana valmisteluprosessia. Aluepolitiikan pääosaston sisäisen selvityksen mukaan (syksy 2006) kaikkien 11 artiklassa mainittujen toimijoiden edustus on ollut tasapainoista kansallisten strategisten viitekehysten ja toimintaohjelmien valmisteluprosessissa, pääasiassa julkisuuden ja tiedotustapahtumien ansiosta.

Edellä mainitun neuvoston asetuksen 71 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle hallinto- ja tarkastusjärjestelmien kuvaus ennen ensimmäisen välimaksupyynnön esittämistä tai viimeistään 12 kuukauden kuluessa kunkin toimenpideohjelman hyväksymisestä.

Toimenpideohjelmien analyysissä komissio korostaa sitä, että rakenteet ja elimet nimetään yleisasetuksen 37 ja 59 artiklan mukaan. Asiakirjoissa on:

- nimettävä selvästi ja yksiselitteisesti viranomaiset ja elimet,

- kuvattava lyhyesti niiden tehtävät ja vastuut toimenpideohjelman hallinnossa ja valvonnassa ja

- selitettävä tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten elinten välillä ja kunkin elimen sisällä.

Aiempien tarkastusten perusteella on olemassa tietoa nykyisten järjestelmien heikkouksista, ja komissio käyttää niitä neuvotteluissa välttääkseen niiden uuden ilmaantumisen. Kreikka toimitti toimenpideohjelmansa maaliskuussa 2007, ja komissio tarkastelee niitä parhaillaan. Hallinto- ja valvontajärjestelmien kuvausta ei ole vielä toimitettu, joten vastausta tähän asiaan ei vielä voida antaa.

Onko komissiolla riittävästi keinoja ennen kaikkea Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) kautta Euroopan unionin merirajojen valvomiseksi? Onko sillä mahdollisia keinoja estää, että EU:hun ei tule yhtä valtavia maahanmuuttajamääriä kuin viime vuonna, ja vähentää maahanmuuttajien määrää?

Komissio kehittää jatkuvasti eurooppalaista lähestymistapaa yhtenäistettyyn rajavalvontaan, jonka on oltava dynaamista ja kyettävä vastaamaan uusiin haasteisiin. Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto (Frontex) on keskeinen tekijä tässä politiikassa.

Frontex on perustamisestaan lähtien koordinoinut menestyksekkäästi rajavartiointitoimia. Yhteisoperaatiot ovat osoittaneet lisäarvonsa Euroopan tasolla, ja niitä täydennetään vielä perustamalla nopeita rajainterventioryhmiä (Rabit). Neuvosto ja parlamentti aikovat hyväksyä uuden asetuksen kesäkuussa 2007. Asetuksella muutetaan nykyisiä yhteisoperaatioita koskevia sääntöjä ja tarjotaan oikeusvarmuus kaikille toimijoille, kuten vieraileville viranomaisille ja rajavartijoille, samalla kun operaatioista tehdään entistä tehokkaampia.

Vuonna 2007 Frontex on turvautunut viraston perustamisasetuksen 7 artiklaan, jossa säädetään teknisen kaluston keskittämisestä Euroopan tasolla pyynnön tehneen jäsenvaltion käyttöön.

Yhteiset operaatiot ovat merkittävä mutta eivät ainoa väline. Tämän vuoksi komissio tukee Frontexin toimintamenettelyjen aloittamista kolmansien maiden kanssa keinona vahvistaa rajavalvonnan ulkoista ulottuvuutta.

Frontexin rahoitusta ja henkilöresursseja on lisätty vuodeksi 2007. Tämä antaa Frontexille mahdollisuuden kehittää edelleen huippuoperaatioita, joilla pyritään torjumaan laitonta maahanmuuttoa yhteisön tasolla. Lisäksi komissio pyrkii parantamaan ulkorajojen turvallisuudesta niin kansallisella kuin yhteisönkin tasolla vastaavien eri yksiköiden välistä koordinointia, toisin sanoen Frontexin ja muiden elinten, kuten Europolin, välillä.

Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2006 antamien päätelmien mukaisesti Frontex edistää rannikkovartioverkoston perustamista, kuten komissio suositti tiedonannossaan marraskuussa 2006. Alustava näkemysten vaihto jäsenvaltioiden kanssa tapahtui huhtikuun oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa.

Komissio käsittelee kysymystä siitä, kuinka Frontexia voidaan vahvistaa edelleen, tulevassa virastoa koskevassa arviointikertomuksessaan, joka on määrä antaa vuoden 2007 loppuun mennessä. Sen jälkeen asiasta käydään poliittista keskustelua yhteisön toimielinten välillä.

Viimeisimpien aidsia/HI-virusta koskevien tilastojen mukaan viruksen kantajia on maailmassa noin 47 miljoonaa henkeä. Eurooppa ja koko maailma on ollut jo 25 vuotta tietoinen taudista sekä tarpeesta välttää vaaroja. Tarvitaan julkisia tiedotuskampanjoita, joilla etenkin nuoria valistetaan taudista sekä sen leviämisestä ympäri maailmaa. Ongelma on merkittävä myös Euroopan unionissa, sillä virus leviää monessa jäsenvaltiossa nopeasti. EU:n on kohennettava aidsin torjuntaa koskevia yhteisön ohjelmia, sillä tartunnan saa joka vuosi 4 miljoonaa henkilöä.

Voiko komissio ilmoittaa, aikooko se EU:n ponnisteluiden tukena – ottaen huomioon yhteisön varojen riittämättömyyden – ehdottaa jäsenvaltioille, että ne painattavat ja myyvät erityispainoksena aids-aiheisia postimerkkejä, joiden mukana annetaan tiedotuslehtisiä parhaista ehkäisevistä toimenpiteistä? Näin saadut varat voitaisiin käyttää lääkintävälineiden hankkimiseen sekä asiantuntijoiden tieteelliseen kouluttamiseen.

Komissio on vuosien mittaan tukenut voimakkaasti aidsin/HI-viruksen torjuntasuunnitelmaa jäsenvaltioiden, yhteisön ja koko maailman tasolla.

Komissio on tehnyt tiivistä yhteistyötä neuvoston ja parlamentin kanssa voimistaakseen unionin ääntä ja toimintaa aidsin/HI-viruksen torjunnassa.

EU:n osuutta aidsin/HI-viruksen torjunnassa ei voi eikä pidä mitata pelkästään taloudelliselta kannalta.

Euroopan unioni hyväksyi vuonna 2004 strategisen poliittisen kehyksen aidsin/HI-viruksen, tuberkuloosin ja malarian torjumiseksi ulkoisin toimin ja vuonna 2005 kehitysmaita koskevan toimintaohjelman.

Lisäksi komissio antoi vuonna 2005 tiedonannon Hivin/aidsin torjunnasta Euroopan unionissa ja sen naapurimaissa. Tiedonannossa esitetään erityinen toimintasuunnitelma.

Yksi toimintasuunnitelman osatekijä on suuren yleisön tietoisuuden lisääminen. Tämän tehtävän toteuttamiseksi komissio on perustanut kumppanuuksia hallitusten, mediayhtiöiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa. Arvoisan parlamentin jäsenen ehdotusta voitaisiin tarkastella tässä yhteydessä yhtenä keinona lisätä kansalaisten tietoisuutta.

Koska postimerkkien painattaminen ja myyminen on kansallisten postien vastuulla, komissiolla ei ole keinoja tällaisen aloitteen toteuttamiseen.

Komissio pitää ehdotusta kuitenkin mielenkiintoisena ja toteuttamisen arvoisena edellä esitetyn toimivallan puitteissa.

Äskettäinen lintuinfluenssatapaus aiheutti huolestumista Isossa-Britanniassa. Olisiko Ison-Britannian hallituksella ollut oikeus – ennakolta varautumisen periaatteen mukaisesti – keskeyttää siipikarjan tuonti Unkarista kunnes tapausten laajuus olisi saatu vahvistettua, vai olisiko komissio ollut pakotettu nostamaan tuomioistuimessa kanne Isoa-Britanniaa vastaan?

Yhteisön tasolla on käytössä suuri määrä yhdenmukaistettuja toimenpiteitä lintuinfluenssan taudinpurkauksien valvomiseksi. Sääntöihin sisältyy tartunta-alueiden siipikarjan ja siipikarjatuotteiden liikkumista koskevia rajoituksia.

Unkari noudatti näitä suojelutoimenpiteitä lintuinfluenssan taudinpurkauksen vahvistuttua 24. tammikuuta 2007 hanhitilalla sen alueella.

EU:n oikeusmekanismit antavat komissiolle, jota tukevat jäsenvaltioiden asiantuntijat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevässä pysyvässä komiteassa, toimivallan arvioida tilannetta ja päättää mahdollisesti tarvittavista ylimääräisistä suojatoimenpiteistä taudinpurkauksen yhteydessä ottaen asianmukaisesti huomioon varovaisuusperiaatteen.

Komissio tarkasteli 26. tammikuuta 2007 Unkarin toteuttamia toimenpiteitä pysyvässä komiteassa ja katsoi ne asianmukaisiksi estämään lintuinfluenssan leviämisen. Koko Unkarin alueen siipikarjan kattavaa yhteisön sisäisen kaupan kieltoa ei katsottu tarpeelliseksi.

Lisäksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Unkarissa toteutetuissa tutkimuksissa ei noussut esiin seikkoja, joiden mukaan tiukempien toimenpiteiden soveltaminen Unkarin taudinpurkauksen yhteydessä olisi estänyt taudinpurkauksen Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Koska yhteisön sisäinen siipikarjakauppa on yhteisön lainsäädännössä yhdenmukaistettu ala, jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatoimenpiteitä ainoastaan yhteisön lainsäädännön mukaisesti (esim. direktiivin 90/425 10 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 178/2002 54 artiklan mukaisesti), ja niistä on ilmoitettava viipymättä komissiolle, jotta komitologiapäätös voidaan tehdä.

Eri pääosastojen valvonta on niistä vastaavien komission jäsenten tehtävä, ja komission koko virkamieskunnan valvonta kuuluu komissiolle kollegiona. Mihin toimiin komissio on ryhtynyt parantaakseen ja tiukentaakseen valvontaa? Mitä muita toimia on suunnitteilla?

(FR) Komissio katsoo, että voimassa oleva nykyinen sääntelykehys ja menettelyt muodostavat vankan valvontaympäristön, jossa on selkeästi määritetty komentoketju.

Komissio todellakin määrittää ensisijaiset poliittiset tavoitteet ja hyväksyy vuotuisen työohjelman, jossa esitetään poliittinen strategia ja tavoitteet toiminnallisena päätöksenteko-ohjelmana. Työohjelmassa luetellaan lainsäädäntöaloitteet sekä täytäntöönpanotoimet ja muut toimet, joita komissio aikoo toteuttaa täyttääkseen ensisijaiset tavoitteet. Komission puheenjohtaja esittelee komission työohjelman parlamentille ja neuvostolle. Komission yksiköt vastaavat osaltaan työohjelman täytäntöönpanosta ja erityisesti vuotuisen hallintosuunnitelmansa laatimisesta. Suunnitelman tavoitteena on taata, että ensisijaisia tavoitteita, joista komissio on päättänyt kollegiona, pannaan tehokkaasti täytäntöön yksiköiden omilla vastuualoilla.

Komission toimikautensa alussa hyväksymissä työjärjestyksessä ja komission jäsenten menettelysäännöissä⁽¹⁾ määritetään komission jäsenten ja heidän yksiköidensä väliset suhteet. Ne perustuvat lojaalisuuteen, luottamukseen ja avoimuuteen. Komission jäsenten on saatava tietoja omilta yksiköiltään ja keskeisiltä yksiköiltä voidakseen kantaa poliittisen vastuunsa ja harjoittaa valvontatehtäviään. Heidän vastuullaan on myös varmistaa, että heidän itse asettamiaan suuntaviivoja ja ensisijaisia poliittisia tavoitteitaan pannaan täytäntöön kollegion työohjelman ja kollegiaalisuusperiaatteen mukaisesti. Tämän vuoksi kollegiolla ja sen jäsenillä on mahdollisuus antaa ohjeita yksiköille.

Komission työjärjestyksessä ja menettelysäännöissä vahvistetaan työkuviot jokaisen komission jäsenen ja heidän pääjohtajiensa välillä. Sääntöjen mukaan yksiköt ovat erityisesti velvollisia tiedottamaan komission jäsenelle kaikesta sellaisesta, joka on omiaan vaarantamaan hänen tai kollegion vastuun.

Lisäksi Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 11 artiklassa säädetään, että virkamiehen on "hoidettava annetut tehtävät objektiivisesti ja tasapuolisesti sekä noudattaen lojaalisuusvelvollisuuttaan yhteisöjä kohtaan". Henkilöstösäännön 21 artiklan mukaan "virkamiehen on avustettava esimiehiään ja annettava heille neuvojaan; virkamies vastaa hänelle annettujen tehtävien suorittamisesta." Samaa periaatetta sovelletaan myös muuhun yhteisön henkilöstöön.

Esitin 23. tammikuuta 2007 työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissiolle kysymyksen, johon pyysin kirjallista vastausta ja jossa tiedustelin, onko olemassa komission virallista päätöstä Kozlodujin ydinvoimalan yksiköiden 1, 2, 3 ja 4 sulkemisesta, ja jos on, milloin ja kenen aloitteesta päätös hyväksyttiin. Sain kahden viikon viivästyksen jälkeen 27. helmikuuta 2007 komissaari Piebalgsilta vastauksen, joka ei sisällä pyytämiäni tietoja.

Jo vuonna 2002 komission jäsen Günter Verheugen ilmoitti Bulgarian tasavallan kansalliskokouksessa pitämässään puheessa komission puolesta, että komissio vaati Kozlodujin voimalan pienten yksiköiden sulkemista. Tämän komissaari Verheugenin lausunnon asetti kyseenalaiseksi sen jälkeen annettu Luxemburgissa sijaitsevan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio, joka liittyi bulgarialaisten ydinvoimalatyöntekijöiden esittämään kanteeseen.

Kun otetaan huomioon Kozlodujin erittäin suuri merkitys Euroopan energiaomavaraisuuden kannalta, pyytäisin komissiolta vielä kerran lyhyttä ja selvää vastausta seuraavaan kysymykseen: onko olemassa mitään komission päätöstä, joka velvoittaa Bulgarian sulkemaan Kozlodujin ydinvoimalan yksiköt 1, 2, 3 ja 4? Jos on, milloin, missä komission kokouksessa ja kenen aloitteesta tällainen päätös on hyväksytty?

Komission päätöstä Kozlodujin ydinvoimalan sulkemisesta ei ole tehty. Ydinvoimalan sulkemisesta neuvoteltiin osana Bulgarian liittymisedellytyksiä sen liittyessä Euroopan unioniin, ja ne sisällytettiin sellaisinaan liittymissopimukseen.

Komissio valvoo perustamissopimusten vartijana kyseisten lausekkeiden asianmukaista täytäntöönpanoa.

Erityisesti Bulgarian Euroopan unioniin liittymistä koskevista edellytyksistä ja järjestelyistä tehdyn, 25. huhtikuuta 2005 allekirjoitetun liittymissopimuksen pöytäkirjan 30 artiklassa todetaan, että Bulgaria, joka on sitoumustensa mukaisesti sulkenut lopullisesti ja poistanut käytöstä Kozloduyn ydinvoimalan reaktorit 1 ja 2 ennen vuoden 2003 loppua, sitoutuu sulkemaan lopullisesti ydinvoimalan yksiköt 3 ja 4 vuonna 2006 ja poistamaan ne käytöstä.

Omien sitoumustensa mukaisesti Bulgaria sulki 31. joulukuuta 2002 yksiköt 1 ja 2, pääasiassa niiden suunnitellun käyttöiän päättyessä 30 vuodessa. Yksiköt 3 ja 4, jotka on liitetty verkkoon vuosina 1980 ja 1982, on suljettu keskimäärin vain viisi vuotta ennen suunnitellun käyttöiän päättymistä.

Samassa pöytäkirjan 30 artiklassa kuvataan myös rahoitusapu, jota Bulgarialle tarjotaan tukemaan käytöstä poistamista sekä Kozlodujin ydinvoimalan sulkemisesta ja käytöstä poistamisesta johtuviin seurauksiin.

Tuki on mahdollistanut Kozlodujin ydinvoimalan jäljellä olevien yksiköiden 5 ja 6 laaja-alaisen nykyaikaistamisen erityisesti liittymistä edeltävän yhteisön Phare-tuen ja Euratom-lainan kautta.

Egyptiläinen nettipäiväkirjan pitäjä Abdel Karim Nabil Suleiman tuomittiin 22. helmikuuta 2007 neljän vuoden vankeusrangaistukseen islaminuskon halventamisesta. Syytetty ilmoitti puolustavansa musliminaisten oikeuksia ja toimia syrjinnän ja väkivallan torjumiseksi.

Egypti ratifioi vuonna 1982 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sen 19 artiklassa tunnustetaan Egyptin kansalaisten oikeudet, kuten ilmaisunvapaus. Assosiaatiosopimuksen, joka tehtiin 25. kesäkuuta 2001, 2 artiklan mukaan perusihmisoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen osa sopimusta. Assosiaatiosopimuksen 86 artiklan mukaan asianmukaisia toimenpiteitä voidaan ottaa käyttöön sopimuspuolen rikkoessa sopimusta.

Rikotaanko edellä mainitun asian vuoksi 2 artiklaa? Jos rikotaan, mitä toimia komissio aikoo toteuttaa?

Komissio kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä kysymyksestä, joka koskee ilmaisunvapauden rajoittamista Egyptissä ja nettipäiväkirjan pitäjän Karim Sulaimanin vangitsemista. Kairon–lähetystönsä kautta komissio ja jäsenvaltiot seuraavat tiiviisti näitä tapahtumia.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, komissio kiinnittää paljon huomiota Egyptin demokratia- ja ihmisoikeustilanteeseen. Se on erityisesti huolissaan ilmaisunvapauden rajoituksista myös Internetissä. Komissio käyttää kaikkia käytettävissä olevia keinoja kannustaakseen Egyptin viranomaisia edistymään tällä alalla. Laajempaa poliittista uudistusta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva vaatimus on todellakin olennainen osa EU:n Egyptin-kumppanuutta.

Erityisesti assosiaatiosopimuksen 2 artiklan määräysten nojalla EU tuo jatkuvasti esille ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkityksen kahdenvälisissä yhteyksissä myös korkeimmalla tasolla Egyptissä. Poliittista kehitystä ihmisoikeudet mukaan lukien tarkastellaan erityisesti assosiaationeuvostossa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa.

Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, assosiaationeuvosto hyväksyi 6. maaliskuuta 2007 naapuruuspolitiikan EU–Egypti-toimintasuunnitelman. Toimintasuunnitelma on uusi vaihe suhteissamme Egyptiin, sillä se tarjoaa kattavan poliittisen kehyksen, joka perustuu vastavuoroisiin sitoumuksiin poliittisissa, sosiaalisissa ja taloudellisissa asioissa. Keskeisessä asemassa ovat Egyptin ja EU:n yhteiset arvot. Yksi toimien ensisijaisista tavoitteista on todellakin ihmisoikeuksien suojelemisen edistäminen kaikin tavoin, ja tämä koskee myös ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineiden pluralismia.

Lisäksi toimintasuunnitelmassa esitetään virallisen ja säännöllisen vuoropuhelun käynnistämistä ihmisoikeuksista ja demokratiasta hiljattain perustetussa poliittisten asioiden alakomiteassa, joka käsittelee ihmisoikeuksia ja demokratiaa sekä kansainvälisiä ja alueellisia asioita.

Komissio uskoo vakaasti, että assosiaatiosopimuksessa ja naapuruuspolitiikan toimintasuunnitelmassa vahvistettujen poliittisten järjestelyjen mukainen vuoropuhelu Egyptin kanssa on tehokkain tapa vakuuttaa Egyptin hallitus EU:n ihmisoikeuksien ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista koskevista huolista. Minkä tahansa assosiaatiosopimuksen osan keskeyttämisen uhka on omiaan pikemminkin heikentämään kuin vahvistamaan kykyämme vaikuttaa Egyptiin.

Euroopan parlamentti viittasi biomassaan ja biopolttoaineisiin sovellettavasta strategiasta (2006/2082(INI)) 14. joulukuuta 2006 antamansa päätöslauselman () U kohdassa siihen, että biopolttoaineiden tuottamista koskevien selkeiden ympäristönormien puuttumisella saattaa olla kielteisiä ympäristövaikutuksia. Parlamentti kehottaa komissiota 46 kohdassa asettamaan palmuöljytuotteiden EU:hun tuonnin ehdoksi sen, että ne täyttävät kestävälle tuotannolle asetetut kriteerit, sekä kehottaa laatimaan sertifiointijärjestelmän.

Onko komissio samaa mieltä siitä, että laatunormien kehittäminen on tarpeen esimerkiksi laatimalla sertifiointijärjestelmiä, jotta ympäristömuuttujat voidaan ottaa huomioon ja niitä voidaan noudattaa energiantuotantoon käytettävän biomassan valmistuksessa tai tuonnissa.

Jos on, mitä vähimmäisvaatimuksia komissio aikoo soveltaa biomassan tuotantoon? Mitä muuttujia (maaperän hyödyntäminen / ilmastotase / lannoitteiden käyttö) komissio pitää ensisijaisina?

Kuten komissio totesi biopolttoaineiden kehitystä koskevassa kertomuksessa⁽¹⁾, se katsoo, että biopolttoaineiden kestävyyttä koskeva järjestelmä on tarpeen sen varmistamiseksi, että suorituskyvyltään heikkojen biopolttoaineiden käyttöä hillitään, samalla kun rohkaistaan ympäristönsuojelun ja toimitusvarmuuden kannalta suorituskykyisten biopolttoaineiden käyttöön. Jotta tavoite voidaan saavuttaa ja jotta vältetään syrjintä, järjestelmää on sovellettava yhtä lailla biopolttoaineiden kotimaiseen tuotantoon ja tuontiin.

Suunnitelman on määrä olla olennainen osa uusiutuvaa energiaa koskevaa tulevaa lainsäädäntöehdotusta.

Komissio kehittelee parhaillaan järjestelmän yksityiskohtia. Tällä hetkellä keskitytään erityisesti kolmeen alaan:

a) biopolttoaineiden aikaansaama kasvihuonekaasusäästöjen vähimmäistaso on taattava,

b) on vältettävä runsaasti hiiltä varastoivien maiden muokkaamista biopolttoaineiden tuotantoa varten,

c) on vältettävä luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia menetyksiä, kuten biologisesti monimuotoisen maan muokkaamista biopolttoaineiden raaka-aineiden viljelyä varten.

On muistettava, että lannoitteiden tuotanto ja käyttö johtavat kasvihuonekaasupäästöihin, joten ne on otettava huomioon edellä mainitussa a) kohdassa.

Myös muita ympäristövaikutuksia (esim. veteen ja maaperään) tarkastellaan huolellisesti.

NATO:n apulaispääsihteeri Martin Erdmann totesi 28. helmikuuta 2007 pidetyssä Euroopan parlamentin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan kokouksessa, että NATO tekee tiivistä yhteistyötä EU:n kanssa Afganistanissa, koska komissio rahoittaa PRT-jälleenrakennusryhmien toimintaa Afganistanissa.

Millä varoilla komissio tukee vuosittain 25 PRT-jälleenrakennusryhmää Afganistanissa? Komissiota pyydetään ilmoittamaan erikseen kullekin yksittäiselle PRT-jälleenrakennusryhmälle maksamansa tuen määrä.

Komissio todellakin tukee "Support to Provincial Governance" –hanketta Afganistanissa 10,3 miljoonalla eurolla tukeakseen PRT-jälleenrakennusryhmien siviilitoimintoja, joita johtaa EU:n jäsenvaltio tai jotka saavat merkittävää tukea EU:n jäsenvaltiolta. Tällä hetkellä tukikelpoisia jälleenrakennusryhmiä on yksitoista. Hanketta rahoitetaan yleisen talousarvion Afganistania koskevasta budjettikohdasta ja sitä hallinnoidaan yhdessä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kanssa, jolla on kokemusta jälleenrakennusryhmien kanssa työskentelemisestä.

Hankkeella on määrä vahvistaa hallinnollista tukea ja erityisesti julkishallintoa ja oikeusvaltiota koskevia instituutioita kansallisella tasolla.

Hankkeiden määrärahat vaihtelevat 100 000 eurosta 500 000 euroon, ja niiden täytäntöönpanosta voivat vastata kansalliset kehitysvirastot, hallituksen organisaatiot tai kansalaisjärjestöt.

Komission lähetystön, EU:n erityisedustajan toimiston ja EU:n puheenjohtajavaltion asiantuntijoista muodostettu työryhmä tutkii ehdotukset tarkkaan niiden saapumisjärjestyksessä. "Orvoiksi" jääneisiin, vähemmän tukea saaneisiin alueisiin kiinnitetään erityistä huomiota.

YK:n elintarvikeviraston FAO:n tuoreessa raportissa (Livestock's Long Shadow – Environmental Issues and Options, 2006) todetaan, että karjankasvatus on yksi ympäristön kannalta haitallisimmista aloista. Karjatalousala vastaa 18 prosentista maailman kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Se on enemmän kuin koko liikennesektorin kasvihuonekaasupäästöt yhteensä. Karjan ruuansulatuksen ja lannan aiheuttamat metaani- ja dityppioksidipäästöt ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Päästöjä aiheutuu myös metsien hakkaamisesta laidunmaaksi, mikä johtaa aiemmin metsän puihin varastoituneen hiilidioksidin päästöihin. Karjan, rehun ja lihan tuotanto ja kuljetukset aiheuttavat myös paljon päästöjä.

FAO korostaa, että on tärkeää puuttua voimakkaasti karjatalouden ympäristövaikutuksiin, ja se voidaan toteuttaa esimerkiksi huolehtimalla siitä, että elintarvikkeiden ympäristökustannukset näkyvät niiden hinnassa. Kyseeseen voivat tulla myös muut taloudelliset ohjauskeinot, kuten esimerkiksi ympäristöbonuksen maksaminen kasvisten tuotannolle. EU:n maataloustukien pienentäminen olisi tehokas toimenpide. Lihan hintaa voitaisiin vaikkapa korottaa ja siten hillitä lihan kulutuksen kasvua.

Yhtyykö komissio FAO:n johtopäätöksiin karjatalousalan vaikutuksista kasvihuonekaasujen päästöihin? Mihin toimiin komissio on valmis ryhtymään vähentääkseen voimakkaasti karjatalouden kielteisiä ympäristövaikutuksia?

Komissio myöntää, että Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) raportissa tarkastellaan maailmanlaajuisella tasolla merkittäviä asioita. Komissio keskittyy vastauksessaan kuitenkin tilanteeseen EU:ssa.

Suurimmasta osasta taloudellista toimintaa aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä. EU:n tavoitteena on tehdä taloudellisesta toiminnasta entistä kestävämpää myös ilmaston kannalta. Karjankasvatus mukaan luettuna maatalouden kasvihuonekaasupäästöt EU:ssa olivat vuonna 2004 yhdeksän prosenttia kokonaispäästöistä. Niistä viisi prosenttia oli typpioksiduulipäästöjä ja neljä prosenttia metaania (lähinnä karjasta peräisin).

Metaanipäästöt laskivat noin 14 prosenttia ajanjaksolla 1990—2004 pääasiassa karjan määrän merkittävän pienentymisen vuoksi (22 prosenttia). Suuntaus perustuu pääasiassa yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) menestyksekkääseen rakennemuutokseen. Lähes kaikkien jäsenvaltioiden karjasta peräisin olevat päästöt ovat vähentyneet, eniten uusissa jäsenvaltioissa.

Maatalouden kokonaispäästöjen vähennys ajanjaksolla 1990—2004 (13 prosenttia) on selvästi suurempi kuin kaikkien talouden alojen yleinen päästövähennys (viisi prosenttia). Maataloudessa on siis jo osallistuttu merkittävästi Kioton pöytäkirjan sitoumusten saavuttamiseen. Lisäksi maatalouden päästöjen ennakoidaan vähenevän 18 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2010 mennessä. Karjan määrän suunniteltu vähentäminen ja tuottavuuden lisääntyminen todennäköisesti vähentävät edelleen metaanipäästöjä.

Komissio myöntää, että lisätoimia voidaan tehdä karjankasvatusalan päästöjen vähentämiseksi edelleen. Viimeisimmässä YMP:n uudistuksessa komissio onnistui merkittävällä tavalla muuttamaan karjankasvatusalan tukia. Tuotantomääristä täysin tai osittain riippumaton tuki ja täydentävät ehdot ovat keskeisiä toimenpiteitä, joilla vähennetään kiinnostusta intensiiviseen tuotantoon. Ilmastonmuutoksen lieventämistä koskevat tavoitteet on myös sisällytetty maaseudun kehittämispolitiikkaan vuosiksi 2007—2013.

Karjankasvatusmenetelmien muutoksilla ja maankäytön suunnittelun mukautuksilla, esimerkiksi paremmalla ruokavaliolla tai parannetulla ja integroidulla lannan käsittelyllä, voitaneen vielä vähentää metaani- ja typpioksiduulipäästöjä. Tällaiset toimenpiteet ovat FAO:n raportin päätelmien kanssa yhteneviä. Jäsenvaltiot voivat sisällyttää tällaisia toimenpiteitä maaseudun kehittämisohjelmiinsa ajanjaksolle 2007—2013 EU:n maaseudun kehittämistä koskevien strategisten suuntaviivojen mukaisesti, sillä niissä ilmastonmuutoksen torjunta on yksi kolmesta ensisijaisesta ympäristötavoitteesta yhteisön tasolla.

On pantava merkille, että karjankasvatusala, varsinkin laiduntavan karjan osalta, tuottaa myös merkittäviä ympäristöpalveluksia, kuten laidunmaan ylläpito ja Euroopan maisemien moninaisuus. Karjankasvatusala on myös merkittävä osa maaseutualueiden taloutta. On siis tärkeää olla vaarantamatta eurooppalaisen karjankasvatusalan kilpailukykyä, johon kohdistuu kasvavaa maailmanlaajuista kilpailua. On myös otettava huomioon, että koska maailmanlaajuinen eläintuotteiden (lihan, maidon, munien) kysyntä ei todennäköisesti vähene, lieventävien toimenpiteiden käyttöönotto EU:ssa ei todennäköisesti johtaisi maailmanlaajuisiin päästöjen nettovähennyksiin, sillä karjankasvatus siirtyisi muihin valtioihin. Kuten FAO:n raportissa todetaan, haasteena on sovittaa yhteen karjankasvatusalan tuotteiden kysyntä ja ympäristön suojelu.

Viron parlamentti on hyväksynyt lain, jossa vaaditaan Tallinnan Tõnismäellä sijaitsevan fasismista vapautumisen muistomerkin poistamista. Muistomerkki oli pystytetty Tallinnan taistelussa kaatuneiden neuvostosotilaiden kunniaksi.

Mitä mieltä komissio on fasisminvastaisten muistomerkkien hävittämisestä Virossa ja erityisesti Saksan fasismin vastaisissa taisteluissa kaatuneiden neuvostosotilaiden kunniaksi pystytetyn muistomerkin hävittämisestä Tallinnassa? Mitä mieltä komissio on virolaispoliitikkojen lausunnoista, että kaatuneiden neuvostosotilaiden muistomerkki on hävitettävä kiireesti vaikka ilman oikeudellista perustetta?

Komissio toteaa, että niin kutsuttua pronssisotilaan patsasta koskevat ristiriidat Tallinnassa liittyvät hyvin arkaluonteiseen historialliseen asiaan. Jäsenvaltioiden on kuitenkin itse päätettävä menneisyyteensä suhtautumisestaan siten, että noudatetaan täysimääräisesti kansainvälisiä sitoumuksia, kuten 12. elokuuta 1949 tehtyä Geneven sopimusta ja sen lisäpöytäkirjoja. Komissio katsoo myös, että ulkoiset paineet eivät ole avuksi ratkaistaessa näin arkaluonteisia asioita.

Komissio muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä siitä, että laki, johon tämä viittaa – laki laittomista rakenteista – ei ole Viron presidentin allekirjoittama, eikä se näin ollen ole voimassaolevaa lainsäädäntöä. Viron asiassa tekemän ratkaisun oikeusperustana on tammikuussa 2007 hyväksytty laki sotahautojen suojelusta.

Helsingin ja Varsovan yhdistävä Via Baltica -valtatie kulkee kolmen Baltian maan – Viron, Latvian ja Liettuan – halki, ja se edistää eittämättä sisämarkkinoiden toimivuutta.

Puolan vihreät ovat todenneet, että ohikulkutie tuhoaisi Rospuda-laakson ainutlaatuisen luonnon, ja heidän protestinsa ovat pysäyttäneet valtatien rakennustyöt. Komissio on kieltänyt Puolaa jatkamasta valtatien rakennustöitä. Puolalaisen Augustów-kaupungin asukkaat taas ovat uhanneet jumiuttaa liikenteen, ellei töitä jatketa.

Mitä ratkaisua komissio ehdottaa kiellettyään työt? Mitä uuden hankkeen valmisteleminen maksaisi, kuka sen rahoittaisi ja kuinka paljon aikaa vaihtoehtoisen ratkaisun toteuttamiseen menisi?

Kuten komissio totesi jo suullisiin kysymyksiin H-0157/07 ja H-0158/07 antamassaan vastauksessa⁽¹⁾, se kannattaa vankasti Puolan tieinfrastruktuurin parantamista, valtion koillisosan Helsinki-Varsova tieliikennekäytävä mukaan lukien. Komissio katsoo kuitenkin, että on löydettävä kestävä lähestymistapa oikean tasapainon aikaansaamiseksi liikennetarpeiden ja arvokkaan luonnonperinnön suojaamisen välillä.

Komissiolla ei ole toimivaltaa päättää jäsenvaltioiden sisäisistä asioista, kuten tietyn hankkeen rakentamisesta. EY:n perustamissopimuksen 211 artiklan mukaan komission velvollisuus on taata, että jäsenvaltiot noudattavat EY:n lainsäädäntöä.

Mitä tulee Augustów-kaupungin ohikulkutiehen, komissiolla on vahvat perusteet epäillä, että Puolan viranomaiset ovat kyseisen hankkeen hyväksymismenettelyssä rikkoneet EY:n ympäristölainsäädäntöä. Tämän vuoksi komissio lähetti Puolalle 15. joulukuuta 2006 virallisen huomautuksen, jossa se pyysi selvityksiä, ja 1. maaliskuuta 2007 perustellun lausunnon, jossa se vaati Puolaa noudattamaan EY:n ympäristölainsäädännön säännöksiä. Koska komissio ei ollut tyytyväinen Puolan viranomaisten vastaukseen, se päätti 21. maaliskuuta 2007 saattaa asian yhteisöjen tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Mitä tulee erityisiin kysymyksiin Augustów-kaupungin ohikulkutien kustannuksista, aikatauluista ja mahdollisista ratkaisuista, komissio korostaa, että EY:n perustamissopimuksen 5 artiklassa vaalitun toissijaisuusperiaatteen mukaan komissio ei voi määrätä jäsenvaltioiden erityisistä ratkaisuista tai päättää kustannuksista.

Jos kyseinen hanke on EY:n lainsäädännön mukainen, se on EY-tukikelpoinen.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen, ks. 13. kesäkuuta 2002 tehty neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tarkoituksena on, että jäsenvaltio voi pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan kiinni ja luovuttamaan etsintäkuulutetun henkilön syytetoimenpiteitä tai vapaudenmenetyksen käsittävän rangaistuksen suorittamista varten.

Miten komissio suhtautuu pidätysmääräykseen - onko se onnistunut? Kuinka monta on luovutettu ja kuinka monen luovuttamisesta on kieltäydytty, kuten entinen tanskalainen SS-upseeri Søren Kam, joka on Tanskassa syytteessä murhasta mutta jota Baijerin (Saksa) maaoikeus kieltäytyy luovuttamasta, koska asia on Saksan lainsäädännön mukaan vanhentunut. Voiko komissio kertoa jotakin yleistä pidätysmääräyksen ongelmista, joita esim. edellä mainittu asia kuvastaa?

(FR) Neuvoston puitepäätöksellä 2002/584/YOS⁽¹⁾ (jäljempänä 'puitepäätös') käyttöön otettu eurooppalainen pidätysmääräys on osoittautumassa hyvin menestyksekkääksi.

Puitepäätös on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä 27 jäsenvaltiossa, ja vuosittain annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten määrä kasvaa koko ajan. Käytettävissä olevien tilastojen mukaan, jotka eivät vielä ole tyhjentäviä, voidaan esittää suuntaa-antavia lukuja. Vuonna 2005 annettujen eurooppalaisten pidätysmääräysten määrä olisi 6 800, toisin sanoen kaksi kertaa niin paljon kuin vuonna 2004. Lisäksi jopa 1 700 henkilöä pidätettiin vuonna 2005 eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella, ja näistä 1 532 luovutettiin pidätysmääräyksen antaneeseen jäsenvaltioon.

Yli puolet näistä henkilöistä luovutettiin heidän suostumuksellaan, joten täytäntöönpanon määräajat olivat hyvin lyhyitä (keskimäärin 11 päivää kyseisen henkilön pidätyksen jälkeen). Vaikka henkilö ei suostuisikaan karkotukseen, eurooppalainen pidätysmääräys on merkittävä edistysaskel, joka nopeuttaa menettelyjä, koska se toteutuu keskimäärin viidessä viikossa, kun aiemmin karkotusmenettely saattoi kestää keskimäärin vuoden alusta loppuun. Eurooppalainen pidätysmääräys on myös mahdollistanut yhä suuremman kansalaismäärän karkottamisen. Itse asiassa useampi kuin joka viides eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella luovutettu henkilö oli eurooppalaisen pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion kansalainen tai asukas.

Eurooppalaisen pidätysmääräyksen asianmukainen soveltaminen on kuitenkin kohdannut tiettyjä jäsenvaltioista peräisin olevia ongelmia, jotka on vielä ratkaistava.

Suurin ongelma liittyy mahdollisuuteen luovuttaa täytäntöönpanevan jäsenvaltion kansalainen. Lisäksi useat jäsenvaltiot ovat kieltäytyneet hyväksymästä puitepäätöksen kaksoisrangaistavuuden edellytyksen osittaista kumoamista⁽²⁾. Viimeinen seikka, joka on aiheuttanut useita ongelmia kansalliseen lainsäädäntöön sisällyttämisessä, on puitepäätöksen 4 artiklassa esitetty luettelo eurooppalaisen pidätysmääräyksen harkinnanvaraisista kieltäytymisperusteista. Toiset jäsenvaltiot ovat saattaneet kaikki kieltäytymisperusteet osaksi kansallista lainsäädäntöään ja näin liittäneet ne pakollisiksi kieltäytymisperusteiksi, kun taas toiset jäsenvaltiot eivät ole katsoneet tarpeelliseksi sisällyttää kyseistä artiklaa kansalliseen lainsäädäntöönsä.

Saksassa, jossa puitepäätöksen 4 artiklan 4 kohta on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä pakollisena kieltäytymisperusteena, Saksan toimeenpaneva oikeusviranomainen voi kieltäytyä panemasta täytäntöön eurooppalaista pidätysmääräystä, sillä perusteella, että syyteoikeus on Saksan lainsäädännön mukaan vanhentunut tai tuomittu rangaistus on rauennut, vaikka teosta, josta kyseinen henkilö on syytetty, voitaisiin vielä tuomita pidätysmääräyksen antaneessa jäsenvaltiossa.

Vahvistaako komissio, ettei tällä hetkellä ole olemassa sertifiointia sen takaamiseksi, ettei Kaakkois-Aasian trooppisia sademetsiä tai soita tuhota, jotta tilalle voitaisiin perustaa palmuöljyviljelmiä joko EU:n biopolttoainemarkkinoita varten tai ruokaöljytuotantoon, jonka biopolttoaineiden kysyntä on syrjäyttänyt?

Komissio voi vahvistaa arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei tällä hetkellä ole olemassa sertifiointijärjestelmää. Komissio valmistelee lainsäädäntöaloitetta, joka johtaisi biopolttoaineiden kulutuksen merkittävään lisääntymiseen EU:ssa. Kun vuonna 2005 kulutus oli noin kolme miljoonaa tonnia, se olisi noin 30 miljoonaa tonnia vuonna 2020, ja komissio on ilmoittanut, että lainsäädäntöohjelmaan liittyy kestävyysjärjestelmä.

Komissio suunnittelee parhaillaan järjestelmää. Tarkoituksena on sisällyttää järjestelmään toimenpiteitä, joilla estetään trooppisten sademetsien ja soiden muuttaminen biopolttoaineiden tuotantoon, sekä toimenpiteitä sellaisten tuotantomenetelmien jäljittämiseksi, jotka ovat kasvihuonekaasupäästöjen kannalta tehottomia. Toimenpiteitä sovelletaan sekä kotimaiseen että tuotuun biopolttoaineeseen.

Tällaisten toimenpiteiden käyttöönotto biopolttoaineiden tuotannossa käytettyjen raaka-aineiden osalta ei tietenkään estä trooppisten sademetsien ja soiden muuntamista palmuöljyn ruokaöljytuotantoon tai muuhun vastaavaan. Komissio kuitenkin toivoo, että ottamalla tällaisen johtoaseman energia-ala osallistuu osaltaan muiden palmuöljyn tuottajien kannustamiseen vastaavanlaisiin toimiin Roundtable of Sustainable Palm Oil -aloitteen (Kestävän palmuöljyn pyöreän pöydän) kaltaisten nykyisten vapaaehtoisaloitteiden pohjalta.

Muista kasviöljyistä (varsinkin rapsiöljystä) saadaan parempilaatuista biopolttoainetta kuin palmuöljystä. Näiden öljyjen tarjonta pysyy kuitenkin todennäköisesti rajallisena. Jos uuteen lainsäädäntöehdotukseen ei siis liitettäisi biopolttoaineiden kestävyysjärjestelmää, olisi vaarana, että se lisäisi palmuöljyn käytön lisääntymisestä aiheutuvia paineita ja edistäisi osaltaan Kaakkois-Aasian trooppisiin sademetsiin ja soihin kohdistuvia paineita.

Palmuöljyn tuotanto maailmassa kasvoi yli 10 miljoonaa tonnia (41 prosenttia) viljelyvuodesta 2002/2003 vuoteen 2006/2007. Elintarvike- ja muun käytön lisäksi monissa päivittäistavaroissa myös kysyntä biopolttoaineiden tuotannossa (muuallakin kuin Euroopassa) on vaikuttanut kasvuun. Biopolttoaineiden osuus oli hyvin vähäinen (30 000 tonnia vuonna 2005). Elintarvike- ja kotitalouskäytön sekä energiantuotannon kysynnän odotetaan kasvavan edelleen. Tällä hetkellä ei ole olemassa pakollista sertifiointia, joka takaisi, ettei palmuöljyn tuotannossa riippumatta sen käyttötarkoituksesta ole tuhottu Kaakkois-Aasian trooppisia sademetsiä tai soita.

EU:n direktiivissä 93/119/EY säädetään selkeästi, että eläinten suojelun varmistamiseksi tuotantoeläimet on lopetettava välttämällä tarpeettomia kärsimyksiä. Eläimet on teurastus- ja lopettamishetkellä säästettävä kaikelta ehkäistävissä olevalta kiihtymiseltä, kivulta ja kärsimykseltä teurastamoissa ja niiden ulkopuolella.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto on lisäksi vuonna 2004 todennut, että tainnutus ennen teurastamista on lakisääteinen vaatimus EU:ssa (eräissä jäsenvaltioissa on poikkeuksia uskonnollisin menoin tapahtuville teurastuksille) tajuttomuuden ja tunnottomuuden (kykenemättömyys havaita ärsykkeitä) aikaansaamiseksi eläimille, jotta teurastus voi tapahtua ilman ehkäistävissä olevaa pelkoa, kiihtymistä, kipua, kärsimystä ja tuskaa.

Miten komissio perustelee 40 000 härän tappamisen härkätaisteluissa, kun kyseinen toiminta on ilmiselvästi kaikilla tavoin EU:n säännösten vastaista?

Toimintana eläinten teurastus on aina herättänyt perusteltuja huolia.

Direktiivi 93/119/EY on todellakin EU:n eläinten suojelua teurastus- tai lopettamishetkellä koskeva säädös.

Direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa kuitenkin todetaan erityisesti, että direktiiviä ei sovelleta "eläimiin, joiden lopettaminen on osa kulttuuri- tai urheilutapahtumaa".

Lisäksi perustamissopimuksen liitteenä olevassa eläintensuojelua ja eläinten hyvinvointia koskevassa pöytäkirjassa todetaan, että yhteisö ja jäsenvaltiot ottavat eläinten hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon kunnioittaen samalla erityisesti uskonnollisiin rituaaleihin, kulttuuriperinteeseen ja alueelliseen perintöön liittyviä jäsenvaltioiden lakeja ja hallinnollisia määräyksiä sekä tapoja.

Näin ollen yhteisön lainsäädäntö ei koske tällä hetkellä oloja, joissa härät tapetaan härkätaisteluissa, eikä komissiolla ole toimivaltaa asiassa.

Eurostatin syyskuussa 2006 julkaisemassa EU:n energiankulutusta koskevassa kertomuksessa todetaan, että EU:n energiahuolto on (tietyin biomassan laskemista koskevin varauksin) 56-prosenttisesti tuontiriippuvaista. Öljyä jalostettaessa ja käytettäessä öljy katsotaan tuoduksi, uraania rikastettaessa ja käytettäessä tuotettu energia sen sijaan lasketaan kotimaiseksi tuotannoksi, vaikka uraani on tuotu muualta. Totuudenmukaisen kuvan saamiseksi tuontiriippuvuudesta on laskettava mukaan myös uraani, mikä merkitsee tuontiriippuvuuden kasvua yli kahteen kolmasosaan energiankulutuksesta. Ydinvoiman sen sijaan katsotaan energiapolitiikkaa koskevassa komission tiedonannossa liitteessä 1 olevassa taulukossa esitetyn uraanintuonnin perusteella olevan täysin tuontiriippuvaista. Ruotsinkielisessä versiossa on lisäksi virhe. Siinä lukee ydinvoiman sijasta ydinturvallisuus.

Aikooko komissio muuttaa uraanista tuotetun energian laskemista koskevaa käytäntöään siten, että riippuvuus uraanin tuonnista käy aina ilmi laskelmista, jotta EU:n ja ydinvoiman tuontiriippuvuudesta ei saataisi väärää kuvaa?

(FR) Luonnonuraania tuotetaan edelleen kahdessa jäsenvaltiossa (Tšekin tasavallassa ja Romaniassa), ja tuotanto vastaa noin kahta prosenttia EU:n tarpeista. Kaikki muut EU:n uraanikaivokset on suljettu kilpailukyvyttöminä. Muutaman viime vuoden aikana hinnat ovat kuitenkin nousseet merkittävästi, joten etsintähankkeita on toteutettu useissa jäsenvaltioissa (Slovakiassa, Unkarissa, Ruotsissa, Suomessa ja Espanjassa). Muiden sisäisten lähteiden lisäksi (uraanin rikastaminen ja jälleenkäsittely jne.) EU:n tarpeiden täyttämiseksi tarvittavien raaka-aineiden tuontiriippuvuus on lähes 85 prosenttia.

Polttoaineen kokonaiskustannukset, toisin sanoen luonnonuraanin muuntaminen, rikastaminen ja valmistaminen, mukaan lukien varannot säteilytettyjen polttoaineiden tulevaa hallintoa varten, ovat tällä hetkellä noin 25—30 prosenttia ydinenergian tuotannosta, josta 5—10 prosenttia koskee pelkästään raaka-ainetta.

Taloudellisesti tarkasteltuna nämä tuontiraaka-aineet edustavat siis tällä hetkellä alle kymmentä prosenttia tuotantokustannuksista. Vertailun vuoksi mainitaan, että kaasun toimitukset muodostaavat 75—85 prosenttia vastaavista energian tuotannon kustannuksista.

Lisäksi unionissa on teollista kapasiteettia, joka on asianmukaista ja pystyy kilpailukykyisesti toteuttamaan kaikki ydinpolttoaineen tuotannon teollisen kierron näkökohdat – kasvuala – niin tuojana kuin viejänäkin.

Komissio ei aio muuttaa energiataseen valmistelussa käytettyjä kirjanpitoperiaatteita.

Valtion energiatase antaa olennaista tietoa, jonka avulla voidaan arvioida energiapolitiikan eri ulottuvuuksia, myös energiahuollon varmuutta.

Energiataseiden valmistelussa sovelletussa kirjanpitojärjestelmässä katsotaan ydinenergian (ydinvoimalassa tuotetun lämmön) olevan peräisin unionin sisältä.

Komissio ja jäsenvaltiot katsovat ydinenergian vaikuttavan myönteisesti energiahuollon varmuuteen toimitusten keskeytyessä tai energiakriisitapauksessa uraanimalmin pienen määrän ja varastointimahdollisuuden vuoksi,;sitä ei siis lasketa tuoduksi ydinenergiaksi.

Komissaari Figel' käyttää 14. helmikuuta 2007 päivätyssä, Euroopan parlamentin jäsenelle Bozkurtille osoitetussa kirjeessään (josta minulle suhteista kyproksenturkkilaisiin vastaavan "kontaktiryhmän" jäsenenä toimitettiin kopio) täysin epätäsmällistä termiä "kyproksenturkkilaiset yliopistot". Turkki, jonka armeija miehittää 40 prosenttia Kyproksen pinta-alasta, edistää kansainvälisesti tämän termin käyttöä ja on perustanut miehitetyille alueille pseudovaltion, jonka yliopistoiksi itseään kutsuvat laitokset on rakennettu Kyproksen kreikkalaisilta anastetulle omaisuudelle.

Kuinka EU:n komissaari saattoi käyttää tätä täysin epätäsmällistä termiä, joka synnyttää oikeutettua katkeruutta kaikissa niissä, joiden omaisuudet on anastettu – turkkilaisen miehitysarmeijan täydessä suojeluksessa –, jotta niille rakennettaisiin miehitettyjen alueiden yliopistoiksi itseään kutsuvat laitokset?

Koulutuksesta, kulttuurista ja nuorisosta vastaava komission jäsen käytti termiä "kyproksenturkkilaiset yliopistot" viitatakseen "kyproksenturkkilaiseen yhteisöön", joka on yleisesti hyväksytty termi, myös Kyproksen tasavallan perustuslakitekstissä. Termiin ei liity minkään muun julkisviranomaisen kuin Kyproksen tasavallan hallituksen tunnustamista alueilla, joilla Kyproksen tasavallan hallituksella ei ole todellista toimivaltaa.

Komission tietojen mukaan Eastern Mediterranean University (EMU) on tunnustettu Euroopan yliopistoliiton (EUA) jäseneksi huhtikuusta 2005 lähtien ja kansainvälisen yliopistoliiton (IAU) jäseneksi marraskuusta 2005 lähtien.

Arvoisan parlamentin jäsenen esittämä kysymys osoittaa, kuinka tärkeää on löytää ratkaisu Kyproksen ongelmaan. Pitkäaikaisen kantansa mukaisesti komissio on edelleen sitoutunut tukemaan YK⁽¹⁾-johtoisten keskustelujen käynnistämistä kattavan ratkaisun saavuttamiseksi Kyproksen tilanteeseen mahdollisimman pian.

Delphi Automotive España S.L. -yrityksen johto ilmoitti 22. helmikuuta 2007 aikomuksestaan sulkea Puerto Realissa Cádizissa sijaitsevan tehtaansa. Tämä päätös vaikuttaa yli 1 600 suoraan työpaikkaan sekä epäsuoriin työpaikkoihin, koska kyseessä strategisesti tärkeä teollisuusyritys Cádizin lahdella. Ilmoitus merkitsee Delphin paikallisten viranomaisten ja työnantajien edustajien kanssa allekirjoittamien sopimusten sekä Espanjan työlainsäädännön rikkomista. Vuonna 2005 allekirjoitettiin teollisuussuunnitelma (Plan Industrial), jossa Delphi sitoutuu säilyttämään teollisuustoiminnan ja työpaikat 31. joulukuuta 2010 asti.

Koska Euroopan taloutta on nykyaikaistettava ehdottamalla pysyviä ratkaisuja, jotka perustuvat terveisiin makrotaloudellisiin politiikkoihin, jotka mahdollistavat eurooppalaisen sosiaalisen mallin takaamisen, onko komissio suunnitellut toimia Delphin työntekijöiden puolustamiseksi?

Lissabonin strategiaa koskevassa yhteisön ohjelmassa esitetyissä toimissa ehdotetaan erityistoimia, jotka koskevat eri päätavoitteita, kuten investointien houkuttelemista ja työn helpottamista sekä useampien ja laadukkaampien työpaikkojen luomista. Aikooko komissio sallia 1 600 suoran ja 2 500 epäsuoran työpaikan menettämisen tämän Delphin sulkemispäätöksen vuoksi?

Andalusiassa (Espanja) eletään vaikeassa tilanteessa, koska Puerto Realissa (Cádiz) sijaitseva Delphi Automotive España S.I -yritys on ilmoittanut lopettavansa toimintansa. Yritys on 26 vuotta kestäneen toimintansa aikana saanut tukia ja kannustimia teollisen toimintansa ja työllisyyden ylläpitämiseksi.

Delphin antama sulkemista koskeva ilmoitus ei pelkästään merkitse sitä, että Espanjan työlainsäädäntöä jätetään noudattamatta, vaan noudattamatta jäävät myös Delphin allekirjoittamat sopimukset Andalusian aluehallituksen ja työntekijöiden edustajien kanssa. On olemassa vuonna 2005 allekirjoitettu teollisuussuunnitelma, jonka mukaisesti Delphi sitoutuu ylläpitämään teollista toimintaa ja työllisyyttä 31. joulukuuta 2010 saakka.

Mitä edellä mainitun yrityksen siirtoon tulee, on otettava huomioon yhteisön teollisuuden tukistrategia sekä Euroopan parlamentin hyväksymä mietintö toiminnan siirroista aluekehityksen puitteissa, jossa korostetaan siirtojen torjumista koskevan yhteisön strategian tarvetta sekä vastaavasti asianmukaisten sanktioiden määräämistä määräyksiä noudattamatta jättäville yrityksille.

Aikooko komissio ryhtyä joihinkin toimiin estääkseen Delphin sulkemisen ja tukeakseen teollisen toiminnan ylläpitämistä ja työllisyyden säilymistä alueella?

(FR) Komissio on tietoinen kielteisistä vaikutuksista, joita rakenneuudistuksilla voi olla työntekijöihin, heidän perheisiinsä ja kyseiseen alueeseen. Komission vastuulla ei kuitenkaan ole puuttua yritysten päätöksentekoon, ellei yhteisön lainsäädäntöä ole rikottu.

Tässä yhteydessä on korostettava, että yhteisön lainsäädännössä esitetään useita säännöksiä, jotka koskevat rakenneuudistusten perusteluja ja asianmukaista hallintoa. Erityisesti tästä säädetään työntekijöiden joukkovähentämistä koskevassa direktiivissä 98/59/EY⁽¹⁾, yritysten luovutusta koskevassa direktiivissä 2001/23/EY⁽²⁾, eurooppalaista yritysneuvostoa koskevassa direktiivissä 94/45/EY⁽³⁾, työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevassa direktiivissä 2002/74/EY⁽⁴⁾ sekä työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevassa direktiivissä 2002/14/EY⁽⁵⁾.

Työllisyydestä, sosiaaliasioista ja yhtäläisistä mahdollisuuksista vastaava komission jäsen tapasi 21. ja 22. maaliskuuta 2007 Cadizin maakunnan ja Andalusian alueen edustajia. Tässä yhteydessä hän toi julki komission halukkuuden auttaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia tarkistamaan, että yhteisön sääntöjä on noudatettu, sekä aikomuksensa lähettää Delphi-yhtiölle kirjeen, jossa muistutetaan sen velvoitteesta noudattaa voimassaolevaa yhteisön lainsäädäntöä. Lopuksi työllisyydestä, sosiaaliasioista ja yhtäläisistä mahdollisuuksista vastaava komission jäsen kannusti Andalusian viranomaisia hyödyntämään rakennerahastoja ja erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa tarkoituksena lisätä henkilöresursseihin kohdennettuja investointeja ja parantaa valmiuksia ennakoida muutosta ja mukautua siihen.

Yritykset toteuttavat yritysten sosiaalisen vastuun puitteissa aloitteita oikeudenmukaisempien ja kestävämpien kauppasuhteiden luomiseksi kehitysmaiden kanssa. Erityisesti FLO (Fair Trade Labelling Organisation) haluaa parantaa tuottajien asemaa turvaamalla minimihinnat. Äskettäisillä aloitteilla, joita ovat toteuttaneet esimerkiksi Utz Kapeh ja Rainforest Alliance, pyritään saavuttamaan kestävyys vapailla markkinoilla. Kahvialalla on monen osapuolen aloite 4C (Common code for the Coffee Community), joka käynnistettiin GTZ:n aloitteesta (Saksan teknisen kehitysavun järjestö) ja jolla pyritään kestävyyteen "tavallisella" kahvialalla.

Onko komissio tehnyt kustannus-hyöty-analyyseja taloudellisesta tuesta, jota on annettu tällaisille hankkeille? Jos on, mitkä ovat niiden keskeiset tulokset?

Onko komissio antanut järjestöjen lisäksi taloudellista tukea kehitysmaissa toteutetuille hankkeille, joilla edistetään oikeudenmukaista/kestävää kauppaa?

Voiko komissio kertoa, aikooko se kehitysyhteistyöpolitiikkansa puitteissa tukea uusia hankkeita kuten Utz Kapehia, Rainforest Alliancea ja 4C:tä samalla tavalla kuin vanhempia aloitteita?

Komissio ei ole tehnyt minkäänlaisia kustannus-hyöty-analyyseja sellaisille hankkeille antamastaan taloudellisesta tuesta, joilla pyritään saavuttamaan kestävyys vapailla markkinoilla.

Kansalaisjärjestöt rahoittavat reilun kaupan hankkeita. Monet reilun kaupan parissa toimivat kansalaisjärjestöt ovat saaneet viime vuosina yhteisön yhteisrahoitusta. Pääosin suurinta osaa hankkeista rahoitetaan EuropeAidin hallinnoimasta "Kansalaisjärjestöjen hankkeiden rahoitus" -budjettikohdasta Kuubassa. On myös joitakin hankkeita, joita rahoitetaan kaupan pääosaston määrärahoista. Muiden rahoituslähteiden määrittäminen on tällä hetkellä vaikeaa, sillä hankkeissa ei keskitytä yksinomaan reiluun kauppaan. Saatavilla ei ole esimerkiksi erityisiä tietoja kansallisten tai alueellisten viiteohjelmien kaltaisten pääohjelmien tuesta kaupalle. Maaseudun kehittämisen tai maatalouden yhteydessä saatetaan rahoittaa tätä toimintaa. Suuremmissa hankkeissa saattaa olla reilua kauppaa koskevia osatekijöitä, mutta niitä ei ole määritelty erikseen, eikä niistä näin ollen ole tietoa. Tietojärjestelmää laajennetaan parhaillaan siten, että reilun kaupan hankkeista saadaan haettua tietoa.

Komissiolla ei ole erillistä politiikkaa uusien aloitteiden tukemiseksi verrattuna politiikkaan, jota se soveltaa tukiessaan vanhoja aloitteita.

Voiko komission tulkinnan mukaan jäsenvaltio myydä alueellaan louhittavan uraanin vapaasti EU:n sisämarkkinoilla samoin kuin EU:n ulkopuolisille ostajille rikkomatta Euratom-sopimuksen määräyksiä?

Yhteisössä louhittavan uraanin myynnistä säädetään Euratomin perustamissopimuksen luvussa VI. Euratomin hankintakeskus (perustettu Euratomin perustamissopimuksen 52 artiklassa) tekee eli allekirjoittaa kaikki ydinmateriaalia koskevat osto- ja myyntisopimukset, jos joku sopimuspuolista toimii yhteisössä.

Alun perin Euratomin perustamissopimuksessa suunniteltiin, että yhteisön ydinmateriaalin tuottajat luovuttaisivat tuotantonsa Euratomin hankintakeskukselle, joka sitten jakaisi materiaalin sen eurooppalaisten käyttäjien kesken. Euratomin hankintakeskuksen säännöissä⁽¹⁾, sellaisina kuin ne ovat muutettuina⁽²⁾ − malmien, lähtöaineiden ja erityisten halkeamiskelpoisten aineiden kysynnän ja tarjonnan kohtaamisesta − määrätään kuitenkin, että ydinmateriaalin tuottajat ja käyttäjät voivat vapaasti neuvotella kaupallisia sopimuksia. Sopimukset on kuitenkin toimitettava Euratomin hankintakeskuksen allekirjoitettavaksi.

Euratomin hankintakeskus tarkistaa, että sopimukset eivät ole ristiriidassa Euratomin perustamissopimuksen, sekundäärilainsäädännön, yhteisön kansainvälisten velvoitteiden tai hankintapolitiikan kanssa. Yhteisössä louhitun uraanin myynti myöskin yhteisössä toimivalle lailliselle käyttäjälle ei tavallisesti herätä huolta, kunhan lailliset vaatimukset täyttyvät. Yhteisössä louhitun uraanin myyminen yhteisön ulkopuoliselle käyttäjälle edellyttää kuitenkin Euratomin perustamissopimuksen 59 artiklan mukaan sekä Euratomin hankintakeskuksen allekirjoitusta että Euroopan komission myöntämää vientilupaa. Määräyksellä on tarkoitus varmistaa, että mahdollisessa materiaalipulassa yhteisön käyttäjät ovat ensisijaisessa asemassa yhteisön tuotannon osalta. Vientilupaa tarkasteltaessa otetaan huomioon markkinatilanteen lisäksi myös kohdevaltio ja materiaalin käyttötarkoitus.

Lisäksi ydinmateriaalia koskevien liiketoimien on täytettävä myös Euratomin perustamissopimuksen VII luvun turvavalvonnan velvoitteet. Jos näin ei ole, komissio voi määrätä seuraamuksia.

Amsterdamin sopimuksen julistuksessa 38 tunnustetaan vapaaehtoistyön merkitys Euroopan laajuisen ulottuvuuden edistämisessä. Kansainväliset Rotary ja Lions -järjestöt tunnustetaan YK:ssa, jossa niillä on pysyvä edustaja. Kyseiset järjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia ja rahoittavat toimintansa jäsenmaksuilla. Niiden maailmanlaajuinen toiminta on integroitunut instituutioiden toimintaa. Imperian maakunnassa Italiassa paikallinen tulliviranomainen on hankkinut Rotary-järjestön jäsenluettelon mahdollisesti verratakseen sitä veroluetteloon.

Aikooko komissio selvittää kyseisen aloitteen taustoja ryhtyä tarpeellisiin toimiin varmistaakseen sen, että tällaiset pyrkimykset tukahdutetaan heti alkuunsa ja että EU:ssa annettaisiin tehokkaammin ja rakentavammin tunnustusta kyseisille järjestöille Amsterdamin sopimuksen julistuksen mukaisesti?

Jäsenten henkilötietojen käsittelyyn vapaaehtoisjärjestöissä sovelletaan direktiiviä 95/46/EY⁽¹⁾. Julkisten viranomaisten pääsy käsiteltyihin tietoihin on sallittua ainoastaan direktiivissä esitetyin edellytyksin (13 artikla). Komissio ehdottaa tämän vuoksi, että arvoisa parlamentin jäsen ottaisi ensin yhteyttä Italian tietosuojaviranomaiseen⁽²⁾, joka on toimivaltainen tutkimaan asiaa ja toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet.

Amsterdamin sopimuksen julistuksen 38, jossa kehotetaan yhteisöä edistämään vapaaehtoisjärjestöjen Euroopan laajuista ulottuvuutta, ulottuvuus ja sisältö eivät liity arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemiin Italian viranomaisten toimiin.

On kuitenkin pantava merkille, että komission vuonna 1997 antamassa tiedonannossa yhdistysten ja säätiöiden tukemisesta Euroopassa korostetaan vapaaehtoistyön merkitystä.

Komissio tukee julistuksessa 38 vaalittua vapaaehtoisjärjestöjen Euroopan laajuista ulottuvuutta myös tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla, jota tuetaan useissa yhteisön toimintaohjelmissa, esimerkiksi Kansalaisten Eurooppa -ohjelmassa ja Youth in Action -nuorisotoimintaohjelmassa.

Bernard Matthews -yritys on irtisanonut portugalilaisia työntekijöitä ja lomauttanut muita Norfolkissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa sijaitsevasta yrityksestään, joka on kärsinyt lintuinfluenssaa aiheuttavasta viruksesta, ja 400 tai 500 työntekijää on vaarassa joutua työttömäksi. Koska lintujen kasvattamiseen erikoistuneilla Bernard Matthews -yrityksen tiloilla työskentelee satoja portugalilaisia työntekijöitä, pyydän komissiolta seuraavia tietoja:

Mihin toimenpiteisiin komissio on ryhtynyt estääkseen edellä mainitun yrityksen työntekijöiden työllisyyteen kohdistuvat kielteiset vaikutukset? Mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä varmistaakseen portugalilaisten työntekijöiden työsuojeluun, terveydenhoitoon ja työpaikkaan liittyvät oikeudet?

Komissio on tietoinen taudin puhkeamisen mahdollisista vaikutuksista työntekijöihin, heidän perheisiinsä ja kyseiseen alueeseen. Yhtiön mahdollisesti hallitukselta saaman tappioiden taloudellisen korvauksen lisäksi EU-rahoitteisia ohjelmia voidaan hyödyntää tukemaan irtisanottuja työntekijöitä ja erityisesti Bulgariasta, Puolasta, Portugalista ja Espanjasta tulleita työntekijöitä sekä lakkauttamis-, saneeraus- tai rakenneuudistusuhan alla olevia yrityksiä.

Komission tietojen mukaan myynnin romahtamisen jälkeen 20. helmikuuta 2007 lomautettiin 130 työntekijää 20 päiväksi ja lisäksi 40 työntekijää 27. helmikuuta 2007. Yhtäjaksoisesti vähintään kuukauden työssä olleilla työntekijöillä on lakisääteinen takuu viiden päivän palkan saamisesta (enintään 18,90 puntaa päivässä). Lisäksi Bernhard Matthews -yhtiö on sopinut Transport and General Workers' Union -liiton kanssa sadan punnan kertakorvauksesta jokaiselle työntekijälle, ja yhtiön sekä ammattiliittojen väliset neuvottelut jatkuvat. Komissio muistuttaa myös, että yritysten on noudatettava Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä, jolla sisällytetään kansalliseen lainsäädäntöön työntekijöiden joukkovähentämistä⁽¹⁾ ja työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa⁽²⁾ koskeva yhteisön lainsäädäntö.

Yleisten työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemista koskevien sääntöjen, mukaan lukien direktiivi 2000/54⁽³⁾ työntekijöiden suojelemisesta vaaroilta, jotka liittyvät biologisille tekijöille altistumiseen työssä, lisäksi on toteutettu erityistoimenpiteitä tämän taudinpurkauksen yhteydessä. Norfolkin kreivikunnanvaltuusto on levittänyt "lintuinfluenssatiedote" -julistetta englannin, puolan ja portugalin kielillä⁽⁴⁾. Tietoja Bernard Matthewsilla Norfolkissa vuonna 2007 todettua H5N1-taudin puhkeamista koskevasta tilanteesta ja sen seurauksista sekä työntekijöiden oikeuksista on saatavilla hallituksen ja liittojen Internet-sivustoilla ja neuvoa-antavilla linjoilla⁽⁵⁾. Department of Environment, Food and Rural Affairs (DEFRA) on julkaissut neuvoja työntekijöiden suojelemisesta⁽⁶⁾. Näissä muistutetaan, että työnantajilla on laillinen velvoite suojella työntekijöitään terveysriskeiltä ja arvioida tällaiset riskit asianmukaisesti. Taudin puhjetessa DEFRA toteuttaa tarvittavat toimenpiteet toimittaakseen työntekijöille tarvittavat lääkkeet ja laitteet.

Lopuksi komissio kehottaa arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan vastaukseen, jonka komissio on antanut jäsen Hasse Ferreiran samasta aiheesta esittämään kysymykseen H-0106/07⁽⁷⁾.

Tiedotusvälineissä on virinnyt keskustelu siitä, onko saksalais-venäläisen kaasuputken linjauksesta jo tehty yksityiskohtaisia päätöksiä. Väitetään, että putken linjaus olisi vahvistettu 6. syyskuuta 2006 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1364/2006/EY⁽¹⁾ .

Katsooko komissio, että kyseisen kaasuputken linjauksen yksityiskohdat on vahvistettu edellä mainitulla päätöksellä? Onko komissio sitä mieltä, että putken tulee olla kokonaan vedenalainen? Eikö sitä voitaisi energia-alan TEN-hankkeena toteuttaa aivan yhtä hyvin maanpäällisenä?

Euroopan laajuinen energiaverkko (TEN-E) on olennainen osa Euroopan unionin yleisiä energiapoliittisia tavoitteita, ja siihen kuuluu toimitusvarmuuden vahvistaminen, kilpailukyvyn lisääminen sekä ympäristön suojelu. Uuden kaasuputken asentaminen venäläisen kaasun toimittamiseksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Keski-Euroopan pohjoisosiin – muun muassa Saksaan, Puolaan, Tanskaan, Ruotsiin, Alankomaihin ja Belgiaan – kuuluu TEN-E-verkon ensisijaiseen hankekokonaisuuteen NG1,⁽²⁾ ja arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemissa tarkistetuissa Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevissa suuntaviivoissa⁽³⁾ se on valittu yhdeksi kymmenestä Euroopan etua koskevista kaasuhankkeista.

Komissio katsoo, että investointipäätökset, myös optimaalista reittiä koskevat päätökset joko vedenalaisen tai maanpäällisen putken osalta, kuuluvat investoijien tehtäväksi näiden omien kaupallisten etujen ja päätelmien perusteella. Komissio ei näin ollen esitä suosivansa tiettyä hanketta tässä yhteydessä. Ympäristölainsäädännön asianmukainen noudattaminen ja poliittinen yksimielisyys kaikkien osapuolten kesken on keskeinen edellytys kaikissa hankkeissa, joihin yhteisö osallistuu. Ympäristövaikutusten arviointi (YVA) toteutetaan UNECE:n⁽⁴⁾ rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan Espoon yleissopimuksen mukaisesti. Ympäristöä koskevat tiedot toimitetaan Tanskan, Suomen, Saksan, Venäjän ja Ruotsin ympäristöviranomaisille. Tietoa toimitetaan myös Virolle, Latvialle, Liettualle ja Puolalle. Yleissopimuksen vaatimusten mukaisesti Pohjois-Euroopan kaasuputkea koskeva julkinen kuuleminen toteutetaan kyseisten valtioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Myös HELCOM⁽⁵⁾ on laatinut vaatimuksia ympäristövaikutusten arvioinnin toteuttamisesta, ja nekin on otettava huomioon.

Komissio ei ole saanut tietoja Pohjois-Euroopan kaasuputken (Nord Stream) lopullista reittiä koskevasta investoijien päätöksestä.

Voisiko komissio antaa ehdotuksen, joka koskee elintarvikkeiden "liikennevalomerkinnän" säätämistä pakolliseksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa?

Elintarvikkeiden "liikennevalomerkinnöissä" on kyseessä hallitusten tai yksittäisten yritysten käyttöönottama vapaaehtoinen elintarvikkeiden ravintosisällön esittämisjärjestelmä.

Jos merkinnöissä on kyse tuotteen ravintoaineiden kokonaissisällöstä, on otettava huomioon hiljattain annettu asetus elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä⁽¹⁾. Asetus koskee ainoastaan vapaaehtoisia väitteitä, ja se rajoittuu hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia koskeviin tietoihin. Lainsäädäntöä "liikennevalojärjestelmän" yhdenmukaistamisesta yhteisössä ei ole suunnitteilla.

"Liikennevalojärjestelmiä" käytetään myös yksittäisten ravintoaineiden osalta. Tällöin voidaan tarkastella direktiiviä elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä⁽²⁾.

Komissio pitää elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lainsäädännön tarkistusta hyvin merkittävänä. Julkinen kuuleminen toteutettiin vuonna 2006, ja tuloksia tarkastellaan parhaillaan. Liikennevalojärjestelmän kaltaista ravintosisältöä koskevien tietojen mahdollista esittämistä pakkauksessa tarkastellaan osana lainsäädännön tarkistusta. Komission odotetaan antavan ehdotuksen vuoden 2007 lopussa.

Mihin toimiin komissio on ryhtynyt luodakseen yhteyksiä EU:n ja kehitysmaiden alueiden välille, jotta nämä voisivat jakaa asiantuntemusta ja kehitysmaiden alueet voisivat hyötyä eurooppalaisesta tietämyksestä?

EU:n ja kehitysmaiden paikallisviranomaiset voivat hakea tukea lukuisista EY:n ulkoisista välineistä, muun muassa EY:n kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä (DCI) ja Euroopan kehitysrahastosta (EKR). On pantava merkille, ettei EY:ssä erotella toisistaan alempia hallintotasoja, vaan viittaus "paikallisviranomaiset" koskee kaikkia alempia hallintotasoja. Näin ollen termi kattaa myös "alueet". Varoitus: kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisasetuksessa (24 artiklassa) erotellaan ensimmäistä kertaa selkeästi toisistaan valtiot, kunnat, maakunnat, departementit ja alueet.

On siis mahdollista luoda yhteyksiä EU:n ja kehitysmaiden alueiden välille parhaiden käytäntöjen vaihdon avulla ja siten, että EU:n alueet osallistuvat ohjelmien ja hankkeiden täytäntöönpanoon. Parhaillaan toteutetaan useita aloitteita, esimerkiksi:

Urb-Al, alueellinen ohjelma, joka on suunnattu Latinalaisen Amerikan ja EU:n jäsenvaltioiden paikallisviranomaisille. Ohjelmasta on rahoitettu 188 hanketta ja 13 verkostoa. Ohjelmaan osallistui noin 500 paikallisviranomaista. EY:ssä harkitaan parhaillaan uuden ohjelman aloittamista vuonna 2008. Sen aihepiireistä, hallintomenetelmistä ja määrärahoista ei ole vielä tehty päätöstä.

Asia Urbs, Aasiaa koskeva alueellinen ohjelma, josta on rahoitettu 58 hanketta yhteensä 156 miljoonalla eurolla. Asia Urbs yhdistettiin Asia Wide -ohjelmaan, ja yhdessä niistä tuli Asia Pro Eco -ohjelma, joka koskee kaupunkiympäristöä ja ekologiaa Aasian ja EU:n paikallisviranomaisten yhteistyöhengen mukaisesti.

Lisäksi uudella aihekohtaisella ohjelmalla "Valtioista riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten rooli kehityksessä" (DCI-asetuksen 14 artikla) pyritään kehittämään voimavaroja tukemalla tukikelpoisten toimijoiden "omia" aloitteita EU:ssa ja kumppanimaissa. Vuonna 2007 ohjelmassa on osoitettu noin 30 miljoonaa euroa paikallisviranomaisille. Toimintaan voi sisältyä tuki eurooppalaisten ja kumppanimaiden paikallisviranomaisten väliselle koordinoinnille, viestinnälle ja kokemusten vaihdolle.

Alue- ja paikallisviranomaisten välisen yhteistyön edistäminen EU:n ja kumppanimaiden välillä on yhteisön naapuruuspolitiikan merkittävä tavoite. Erityistä huomiota on kiinnitetty rajat ylittävään yhteistyöhön. Hiljattain hyväksyttyyn eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineeseen (ENPI) sisältyy suuresti parannettu rajat ylittävän yhteistyön osatekijä. Sen avulla voidaan rahoittaa yhteishankkeita, joilla pyritään edistämään kestävää kehitystä, tarkastelemaan yhteisiä haasteita, parantamaan rajahallintoa ja edistämään ihmisten välisiä yhteyksiä. Tämän ohjelman osatekijän yhteydessä on käynnistetty 15 yhteistyöohjelmaa, jotka kattavat EU:n ja sen naapurimaiden väliset maa- ja merirajat ja koskevat kyseisiä raja-alueita. Ohjelman tämän osatekijän kokonaismäärärahat ovat 1,1 miljardia euroa seitsemälle vuodelle.

Lisäksi eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineestä rahoitetaan myös pientä EU:n ja kumppanimaiden alue- ja paikallisviranomaisten välistä yhteistyöohjelmaa, joka perustuu kokemuksiin instituutioiden kehittämistä koskevasta Tacis-kumppanuusohjelmasta, Tacis City Twinning –ohjelmasta ja MEDA:n⁽¹⁾ MED-PACT-ohjelmasta. Se mahdollistaa myös muualla kuin raja-alueilla toimivien toimijoiden välisen yhteistyön.

Lopuksi, alue- ja paikallisviranomaisia voidaan tukea myös maakohtaisista ja alueellisista ohjelmista, jos se on ohjelmien tavoitteiden toteutumisen kannalta asianmukaista.

Nicaraguan parlamentti hyväksyi 26. lokakuuta 2006 rikoslain 165 pykälän muutoksella tiukennuksen aborttilainsäädäntöön. Francesca Mosca pyysi ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen Benita Ferrero-Waldnerin kehotuksesta parlamentin puhemiestä pysäyttämään asian käsittelyn parlamentissa. Marc Litvine, komission virkamies Brysselissä, ilmoitti, että EU:lle abortin salliminen on osa köyhyyden torjuntaa.

Mihin oikeusperustaan Ferrero-Waldner tukeutuu uhatessaan unionin kehitysavun keskeyttämisellä aborttilainsäädännön muuttamiseksi kolmannessa maassa? Mihin Litvine tukeutuu esittäessään "Euroopan komission lähettiläänä" kannanottoja abortista? Missä määrin unionin virkamiehen kannanotot sitovat EU:n toimielimiä, jäsenvaltioita ja kolmansia maita?

Komissio kiittää arvoisaa parlamentin jäsentä kysymyksestä ja haluaa korostaa, että arvoisan parlamentin jäsenen esittämät tiedot eivät pidä paikkaansa eivätkä kuvaa komission ja sen edustajien kantaa. Kukaan mainituista virkamiehistä ei ole antanut julistusta abortista tai ilmaissut kantaansa siihen.

Komissio ei ota kantaa abortin puolesta tai sitä vastaan, koska tätä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole olemassa.

Komissio on ainoastaan ilmaissut huolensa siitä, noudattaako Nicaragua tiettyjä keskeisiin ihmisoikeuksia koskeviin yleissopimuksiin liittyviä kansainvälisiä sitoumuksiaan. Erityisesti tämä koskee poliittisia ja sosiaalisia oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta sekä kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevaa yleissopimusta ja erityisesti oikeutta terveyden- ja sairaanhoitoon.

Kysymyksessä mainittu kirje Nicaraguan parlamentin puhemiehelle on Yhdistyneiden Kansakuntien edustajien laatima ja kaikkien jäsenvaltioiden edustajien valtuuskuntien päälliköiden allekirjoittama (Saksan kehitysavusta vastaava ministeri lähetti henkilökohtaisen kirjeen) sekä muiden kahdenvälisten lahjoittajamaiden ja lähes kaikkien kansainvälisten järjestöjen asukkaiden edustajien yhteinen kirje. Kirjeessä pyydetään ainoastaan keskustelua lääketieteellisistä syistä tehtävän abortin kriminalisoinnista eikä mitään muuta, eikä sitä näin ollen voida mitenkään katsoa uhkaukseksi.

Australia ja Chile haluavat kieltää perinteisen hehkulampun neljän vuoden kuluessa. Tämä vähentäisi kotitalouksien energiankulutusta 66 prosenttia. Eräiden lähteiden mukaan maailmanlaajuinen kielto säästäisi sähkökustannuksia 51 miljardia euroa vuodessa ja laskisi hiilidioksidipäästöjä 273 miljoonalla tonnilla.

Komissio ilmoittaa 10. tammikuuta 2007⁽¹⁾ antamassaan tiedonannossa erilaisista toimenpiteistä CO2-päästöjen rajoittamiseksi; näitä ovat muun muassa liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, uusiutuvien energialähteiden käyttö sekä rakennusten energiatehokkuuden parantaminen. Eurooppa-neuvosto pyytää kevään huippukokouksen päätelmissä 9. maaliskuuta komissiota tekemään ehdotuksia tehostetuiksi toimenpiteiksi energiansäästölamppujen käytön edistämiseksi katuvalaistuksessa, toimistoissa ja yksityistalouksissa. Voiko komissio ilmoittaa minulle, miten se suhtautuu perinteisen hehkulampun kieltämiseen unionissa, varsinkin nyt kun myös suuret tuottajat ja Eurooppa-neuvosto tukisivat tällaista ehdotusta? Mitä muita toimenpiteitä se suunnittelee, ja mikä on aikataulu?

Komissio on tietoinen kotitalouksien valaistukseen liittyvästä merkittävästä energiansäästömahdollisuudesta.

Komissio tutkii ekologista suunnittelua koskevan direktiivin⁽²⁾ nojalla 20:tä tuoteryhmää (valaistus mukaan luettuna) niiden yleisen ympäristönsuojelullisen tason parantamiseksi ja kiinnittää erityistä huomiota niiden energiatehokkuuteen. Tässä yhteydessä komission on mahdollista asettaa tuotteille pakollisia vaatimuksia, jotka poistaisivat heikommin suoriutuvat tuotteet Euroopan markkinoilta. Kotitalouksien valaistuksen tapauksessa energiatehokkuutta koskevat vaatimukset voisivat käytännössä johtaa hehkulamppujen asteittaiseen poistumiseen (ei välttämättä hehkulampputeknologian kieltämiseen kokonaisuudessaan).

Suurin osa tutkimuksista, joista saadaan ekologista suunnittelua koskevien vaatimusten tekninen ja taloudellinen panos, päättyvät 15 tuoteryhmän osalta vuonna 2007, joten komissio voi toteuttaa toimenpiteitä vuodesta 2008 alkaen. Ensimmäiset toimenpideluonnokset esitettäneen sidosryhmien tutkittavaksi ennen vuoden 2007 loppua, ja nämä koskevat myös katuvalaistusta ja liikekiinteistöjen valaistusta. Lisätoimenpiteitä koskevat tutkimukset käynnistyvät tulevina viikkoina, ja nämä koskevat myös kotitalouksien valaistusta. Mahdollisia toimenpiteitä voidaan hyväksyä jo vuonna 2009, ja tähän voi tarvittaessa liittyä tehottomien hehkulamppujen asteittainen poistaminen.⁽³⁾

Kotitalouksien valaistusta koskevassa tutkimuksessa tarkastellaan myös muita tekniikoita sen määrittämiseksi, voisivatko ne olla toimivia vaihtoehtoja perinteisille hehkulampuille. Tällaisia ovat esimerkiksi halogeenivalot, pienloistelamput ja LEDit⁽⁴⁾.

Joitakin valaistuksen tehokkuutta koskevia toimenpiteitä on jo käytössä. Neuvoston ja parlamentin direktiivissä 2000/55/EY⁽⁵⁾ säädetään loistelamppujen virranrajoittimien energiatehokkuusvaatimuksista. Vuodesta 1998 voimassa olleessa komission direktiivissä⁽⁶⁾ edellytetään, että kotitalouslamppujen pakkauksiin lisätään energiankulutusmerkintöjä, jotka osoittavat kuluttajille hehkulamppujen tehottomuuden. Monien muiden laitteiden osalta tehokkaiksi osoittautuneet merkinnät eivät kuitenkaan onnistuneet ohjaamaan markkinoita siten, että taloudellisten lamppujen markkinaosuus olisi kasvanut. Tämä vaikuttaa liittyvän kuluttajahintojen suureen eroon sekä esteettisiin ja suoritusta koskeviin vaatimuksiin.

Komissio toteutti vuonna 2006 tutkimuksen "Residential Lighting Consumption and Saving Potential in the Enlarged EU". Tutkimukseen sisältyi nykyisten politiikkojen ja ohjelmien yksityiskohtainen tarkastelu kansallisella tasolla puolessa jäsenvaltioista.⁽⁷⁾ Suurin osa jäsenvaltioista on käynnistänyt toimia, jotka ovat pääasiassa kuluttajille suunnattuja myynninedistämiskampanjoita; niihin osallistuu eri markkinatoimijoita. Niillä pyritään lisäämään energiaa säästävien pienloistelamppujen käyttöä perinteisten hehkulamppujen sijaan.

Tiedonannossaan viinialan uudistamisesta (KOM(2006)0319 lopullinen) komissio ehdottaa tislauksen muodossa toteutettavien markkinatukitoimenpiteiden lopettamista, sillä "ne ylläpitävät ylijäämää, jota ei saada myytyä". Ehdotuksessa ei kuitenkaan eroteta toisistaan kriisitislausta ja tislausta kulutusta varten, jolla on aito myyntikanava ja joka rasittaa huomattavasti vähemmän yhteisön talousarviota. Tällainen tislaus ei kasvata ylijäämiä. Kaikkea muuta: se poistaa markkinoilta 12 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuodessa, siitä puolet Espanjassa. Tislauksen lopettamisella olisi äärimmäisen haitalliset vaikutukset perinteisiin käyttötapoihin, joita ovat brandyn ja sherryn valmistus, ja jotka käyttävät yli kolme miljoonaa hehtolitraa viinialkoholia. Hintojen nousu valmistajille olisi noin 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä saisi monet etsimään toimittajia yhteisön ulkopuolelta ja jopa siirtämään tuotantoa. Se synnyttäisi markkinoille välittömästi aidon ylijäämän ja lopulta pakottaisi hylkäämään monet viinitarhat useilla Espanjan alueilla, joilla ei ole vaihtoehtoisia viljelykasveja. Tähän liittyisi myös vakavia ympäristövaaroja.

Kun nyt valmistellaan lainsäädäntöehdotusta, suunnitteleeko komissio muuttavansa kulutukseen tarkoitettua tislausta koskevia lähtökohtiaan?

Aikooko komissio laatia tutkimusta, jolla arvioidaan kyseisten tukien lopettamisen vaikutusta?

Tiedonannossaan viinialan uudistamisesta komissio todellakin ehdotti taloudellisen tuen lakkauttamista viinin tislaukselle alkoholijuomiksi. Tätä ehdotettiin kahdesta syystä. Ensinnäkin kaikkien tuettujen tislaustoimenpiteiden lyhytaikaiset markkinajärjestelyt ja niiden tuoma tulotuki edistävät pitkällä ajanjaksolla ylituotantoa. Toiseksi merkittävä osa tislauksesta tapahtuu ilman tukia.

Komissio tarkastelee edelleen sidosryhmien esittämiä perusteluja ja erityisesti parlamentin 15. helmikuuta 2007 hyväksymässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä ja päätöslauselmassa⁽¹⁾ esitettyjä perusteluja. Lopullista päätöstä viinialan uudistamista koskevasta ehdotuksesta ei ole vielä tehty. Tulevan ehdotuksen jokaisen osatekijän vaikutuksia arvioidaan kuitenkin huolellisesti vaikutustenarviointiraportissa.

Frankfurtissa tuomioistuin kieltäytyi vastikään käsittelemästä tapausta, jossa marokkolaissyntyinen nainen, joka asuu Saksassa ja jolla on Saksan kansalaisuus, haastoi marokkolaisen aviomiehensä oikeuteen perheväkivallan vuoksi (nainen oli hengenvaarassa) hakien avioeroa. Tuomari kieltäytyi käsittelemästä tapausta nopeammin kuin vuoden sisällä mahdollisen avioeron vuoksi siviililain pykälän 1565 nojalla. Tuomari esitti, että koska molemmat "vastapuolet" ovat syntyperältään marokkolaisia, tapausta koskevan pykälän soveltaminen ei ole perusteltua, sillä aviomiehen käyttäytyminen ei ole ristiriidassa Koraaniin kirjattujen käytäntöjen kanssa.

Miten komissio arvioi edellä mainitun kaltaista EU:n jäsenvaltion kansalaisen perusihmisoikeuksien loukkaamista sekä sitä, että tapausta koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja yhteisön säännöstöä ei ole sovellettu eikä pantu täytäntöön? Onko komissio yhtä mieltä siitä, että kyseistä näkökohtaa on käsiteltävä perinpohjaisemmin niin sanottujen vastavuoroisten maahanmuuttajia koskevien kotouttamiskäytäntöjen puitteissa (toisaalta maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittaminen ja toisaalta jäsenvaltioiden sääntöjen ja arvojen kunnioittaminen)?

Viimeisessä muuttoliikettä ja kotouttamista koskevassa vuosiraportissa⁽¹⁾ ei ole minkäänlaista mainintaa aiheista, jotka koskevat perheväkivaltaa, kunniarikoksia, pakkoavioliittoja tai muuta syrjintää, jota maahanmuuttajanaiset joutuvat kohtaamaan. Aikooko komissio ehdottaa kyseisten aiheiden käsittelyä ja niiden sisällyttämistä seuraavaan vuosiraporttiin?

Sukupuolten välinen tasa-arvo on Euroopan unionissa perusoikeus ja yhteinen arvo, eikä naisia syrjivää oikeuskäytäntöä tai muita käytäntöjä voida hyväksyä. Komissio on sitoutunut poistamaan kaiken naisiin kohdistuvan syrjinnän ja edistämään kaikissa toimissaan miesten ja naisten välistä tasa-arvoa. Sukupuolten välistä tasa-arvoa edistetään aktiivisesti komission eri politiikoissa, jotka koskevat esimerkiksi naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista, maahanmuuttoa ja kotouttamista.

Komissio on käynnistänyt useita aloitteita torjuakseen eri tavoin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Aloitteet koskevat muun muassa ihmisoikeuksia, ihmiskauppaa, muuttoliikettä, rikosten torjuntaa, sukupuolten välistä tasa-arvoa ja kansanterveyttä, ja niissä sovelletaan erilaisia toimitapoja ja rahoitusvälineitä. Yksi esimerkki on naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelma (2006-2010), jossa sukupuoleen perustuvan väkivallan poistaminen esitetään yhtenä kuudesta ensisijaisesta alasta. Vuonna 1997 perustettu Daphne-ohjelma on toinen keskeinen tekijä komission sitoumuksissa torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Ohjelmasta tuetaan hankkeita, joilla pyritään torjumaan kaikkea sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ehkäisemisen, suojelemisen, tuen ja kuntouttamisen kannalta. Daphne-ohjelmaa vahvistetaan tulevaisuudessa, jotta komissio voi vahvistaa väkivallan torjuntaan tähtääviä toimiaan.

Arvoisa parlamentin jäsen tiedustelee komission kantaa hiljattain käsiteltyyn oikeustapaukseen, jossa saksalainen tuomari vaikuttaa tulkinneen Saksan avioerolainsäädäntöä joidenkin Koraanin määräysten mukaisesti. Komission on kuitenkin todettava arvoisalle parlamentin jäsenelle, ettei se voi puuttua jäsenvaltioiden oikeudellisiin menettelyihin, kun kyse ei ole yhteisön lainsäädännöstä.

Tämä osoittaa, että tarvitaan selkeitä sääntöjä avioeroon sovellettavan lainsäädännön suhteen, kun nykyiset säännöt johtavat oikeudelliseen epävarmuuteen ja oikeuspaikkaa koskevan keinottelun vaaraan Euroopan unionissa vuosittain eroavien tuhansien "kansainvälisten parien" tapauksissa. Korjatakseen tämän puutteen komissio antoi 17. heinäkuuta 2006 ehdotuksen, josta neuvotellaan parhaillaan. Ehdotuksella ei yhdenmukaistettaisi kansallisia avioerolainsäädäntöjä, jotka ovat erilaisia kulttuurisista ja historiallisista syistä, mutta sillä vahvistettaisiin yhteiset säännöt sen määrittämiseksi, mitä lainsäädäntöä avioeroon ja asumuseroon sovelletaan. Ehdotuksen ensisijaisena tavoitteena on saada aikaan oikeusvarmuus ja tarjota pareille mahdollisuus tietää etukäteen, mitä lakia heidän avioeromenettelyynsä sovelletaan. Siinä annetaan puolisoille rajalliset mahdollisuudet valita sovellettava lainsäädäntö tiettyjen menettelyllisten takeiden ehdolla sen varmistamiseksi, että molemmat puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Jos valintaa ei tehdä, sovellettava lainsäädäntö määritetään yhteisen säännön perusteella, joka ensisijaisesti perustuu puolisojen asuinpaikkaan. Saksassa asuvaan pariin sovellettaisiin näin Saksan avioerolainsäädäntöä, elleivät he toisin valitse. Arvoisan parlamentin jäsenen kuvaileman kaltaisten tapausten välttämiseksi komissio on sisällyttänyt ehdotukseensa niin kutsutun oikeusjärjestyksen perusteita koskevan lausekkeen. Tämä antaa tuomioistuimelle mahdollisuuden kieltäytyä osittain tai kokonaan soveltamasta toisen valtion lainsäädäntöä, jos se on ilmeisen ristiriitainen verrattuna tuomioistuimen sijaintivaltion oikeusjärjestykseen. Jäsenvaltion tuomioistuin voi vedota lausekkeeseen, jos se katsoo, että tietyn, esimerkiksi sharia-lain mukaisen lainsäädännön soveltaminen on vastoin sen oikeusjärjestystä. Komissio katsoo, että tällaiset oikeusjärjestyksen perusteita koskevat lausekkeet, joita perinteisesti sisältyy kansainvälisiin yksityisoikeudellisiin oikeusvälineisiin, ovat asianmukaisia välineitä tämän kaltaisissa tilanteissa.

Mitä tulee arvoisan parlamentin jäsenen esittämään viittaukseen kotouttamiseen kaksisuuntaisena prosessina, komissio haluaa selventää, että neuvosto esitti käsitteen marraskuussa 2004 kotouttamista koskevien yhteisten perusperiaatteiden yhteydessä. Komissio kehitteli käsitettä syyskuussa 2005 julkaistussa kotouttamista koskevassa yhteisessä toimintasuunnitelmassa. Ensimmäisen yhteisen perusperiaatteen mukaan kotouttaminen on dynaaminen kaksisuuntainen prosessi, jonka aikana sekä maahanmuuttajat että jäsenvaltioiden asukkaat joutuvat joustamaan.

Lopuksi, vuoden 2003 Thessalonikin Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota esittämään vuosittain raportin muuttoliikkeestä ja kotouttamisesta, jotta voidaan kerätä EU:n laajuisia tietoja muuttoliikkeestä, maahanmuutosta, kototuttamispolitiikasta ja -käytännöistä. Komissio on julkaissut vuosittain vuosiraportin muuttoliikkeestä ja kotouttamisesta, ensimmäisen vuonna 2004, toisen vuonna 2006, ja kolmas vuosiraportti muuttoliikkeestä ja kotouttamisesta julkaistaneen vuoden 2007 loppupuoliskolla. Aiempien raporttien tavoin tuleva raportti perustuu suuressa määrin jäsenvaltioiden komission kyselyyn antamiin vastauksiin, jotka koskevat erilaisia kotouttamispolitiikan näkökohtia ja edistymistä, muun muassa yhtäläisiä mahdollisuuksia, yhteisiä arvoja, syrjimättömyyttä, naisten asemaa jne. Menettelytavan avulla komissio voi arvioida kotouttamispolitiikan ja –ohjelmien viimeaikaista kehitystä.

Puolalaisten elintarvikkeiden, kuten lihan tuontikielto Venäjän markkinoille on ollut voimassa puolitoista vuotta. Puolalaiset elintarvikkeiden tuottajat ovat kärsineet sen johdosta satojen miljoonien eurojen tappiot. Venäjän lihamarkkinoille pääsyn estyminen on johtanut myös sianlihan markkinahinnan rajuun laskuun Puolassa ja asettanut useat sadat viljelijät taloudellisiin vaikeuksiin.

Komissio toimitti 30. maaliskuuta 2007 Venäjälle raportin, jossa vastataan kaikkiin Venäjän tähän mennessä puolalaisen lihan tuontia Venäjän markkinoille kohtaan esittämiin varauksiin ja jossa todetaan, että annettujen tietojen perusteella Venäjän pitäisi poistaa tuontikielto. Harkittuaan asiaa vain kaksi päivää Venäjä ilmoitti, että komission antamat tiedot eivät ole riittäviä, ja ehdotti komissiolle, että suoritetaan lisätarkastuksia puolalaisissa lihanjalostustehtaissa.

Kaikki tähän asiaan liittyvät tapahtumat kuluneiden noin 18 kuukauden aikaan osoittavat yhä selvemmin, että Venäjän puolalaisille elintarvikkeille asettama tuontikielto on luonteeltaan puhtaasti poliittinen. Aikooko komissio pitää kiinni kannastaan ja haluaako se Venäjän liittymisestä Maailman kauppajärjestöön käytävien neuvottelujen yhteydessä vaatia Venäjää lopettamaan tämän kiistan Puolan kanssa?

Komissio pitää hyvin tärkeänä Venäjän puolalaiselle lihalle ja viljelytuotteille asettaman tuontikiellon poistamista. Kansanterveydestä ja kaupasta vastaavat komission jäsenet ovat tehneet tämän toistuvasti selväksi venäläisille kollegoilleen. Komission kanta on edelleen se, että Venäjän puolalaiselle lihalle ja viljelytuotteille asettama tuontikielto on suhteeton ja se on poistettava viipymättä.

Kansanterveydestä vastaavan komission jäsenen ja Venäjän maatalousministerin Gordejevin välisessä tapaamisessa tammikuussa 2007 Venäjä ja EU sitoutuivat lukuisiin toimiin ja aloittivat näin menettelyn tuontikiellon poistamiseksi. Osana menettelyä Venäjä toteutti tarkastuksia Puolassa helmikuussa 2007. Komissio ja Puolan viranomaiset seurasivat venäläisiä tarkastajia. He laativat myös lopulta kattavan vastauksen venäläisten huomautuksiin, jotka koskivat tarkastuksia. Vastaus lähetettiin Venäjälle 29. maaliskuuta 2007. Venäjän viranomaiset tunnustivat vastauksessaan 11. huhtikuuta 2007 Puolan toteuttamat toimet eläinlääkinnän alalla Venäjän eläinlääketieteellisen tarkastuksen johdosta. He esittivät myös joitakin lisäkysymyksiä, joihin komissio vastasi tiiviissä yhteistyössä Puolan viranomaisten kanssa. Lopuksi Venäjän viranomaiset ehdottivat uusia yhteisiä tarkastuksia askeleena kohti lihatuotteita koskevan kiellon poistamista. Venäjän vastausta kasvinsuojelua koskevissa asioissa odotellaan vielä.

Komissio jatkaa ponnisteluja myös poliittisella tasolla. Komission, EU:n puheenjohtajavaltion ja Puolan välisten 3. huhtikuuta 2007 käytyjen korkeimman tason neuvottelujen jälkeen Puola antoi myönteisen merkin luopumalla varauksestaan EU:n ja Venäjän välisen puitesopimuksen neuvotteluohjeiden osalta, ja komissio on tästä iloinen. Komissio jatkaa toimiaan varmistaakseen sen, että tämä johtaa kieltojen poistoon ja sopimuksen tekemiseen uutta sopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisesta.

Tämän johdosta terveysasioista vastaava komission jäsen tapasi Venäjän maatalousministerin Gordejevin 21. ja 22. huhtikuuta 2007 ja käynnisti uuden neuvottelukierroksen Puolalle asetetusta liha- ja kasvituotteiden tuontikiellosta. Valitettavasti neuvottelut eivät johtaneet toivottuun lopputulokseen, sillä venäläiset eivät olleet halukkaita poistamaan puolalaisten liha- ja kasvituotteiden tuontikieltoa. Molemmat osapuolet suostuivat jatkamaan yhteistyötä ratkaisuun pääsemiseksi.

Asia on myös osa terveys- ja kasvinsuojelutoimia⁽¹⁾ koskevia keskusteluja Venäjän Maailman kauppajärjestöön (WTO) liittymistä koskevissa neuvotteluissa. Tyydyttävän ratkaisun tai tyydyttävän paketin puuttuminen tässä asiassa voi luonnollisesti vaikuttaa Venäjän WTO:hon liittymiseen.

Voiko Euroopan komissio ilmoittaa, kuinka paljon EU on myöntänyt rahoitustukea Palestiinan kansalle vuonna 2006 ja mikä on palestiinalaisille myönnettävän rahoitustuen todennäköinen taso vuonna 2007?

Euroopan unioni (EY ja jäsenvaltiot) myönsivät Palestiinan kansalle lähes 700 miljoonaa euroa tukea vuonna 2006. Yhteisön talousarviosta tukea myönnettiin 340 miljoonaa euroa. Ottaen huomioon vallitsevat olosuhteet vuonna 2006 suurin osa tuesta myönnettiin hätäapuun ja humanitaarisiin toimiin Palestiinan kansan kärsimyksen lievittämiseksi sosiaalis-taloudellisen kriisin jälkeen. Tukea myönnettiin pääasiassa humanitaarisiin toimiin, palestiinalaispakolaisille UNRWA:n⁽¹⁾ kautta sekä väliaikaisen kansainvälisen järjestelyn (TIM) kautta. Jäsenvaltioiden ja komission perustamasta väliaikaisesta kansainvälisestä välineestä on myönnetty tukea, jotta taataan Palestiinan kansalle välttämättömien hyödykkeiden tarjonnan jatkuvuus. Välineestä on maksettu myös sosiaaliavustusta haavoittuville ja köyhille palestiinalaisille.

Tässä vaiheessa on liian varhaista arvioida tarkkaan jäsenvaltioiden palestiinalaisille vuonna 2007 myöntämän tuen määrää. Komissio on jo suunnitellut 256 miljoonan euron kokonaistukea vuodeksi 2007. Tästä suurin osa ohjataan väliaikaisen kansainvälisen järjestelyn (100 miljoonaa euroa) ja UNRWA:n kautta (73 miljoonaa euroa). Määrään sisältyy myös 43 miljoonaa euroa humanitaarisiin toimiin ja 28 miljoonaa euroa ruoka-apuun ja elintarviketurvaan. Lisäpäätöksiä voidaan tehdä poliittisen ja taloudellisen tilanteen kehittyessä tarpeet huomioon ottaen.

Voiko Euroopan komissio ilmoittaa, mitä toimenpiteitä Euroopan unionin tasolla on otettu käyttöön EU:n sisäisten verkkovierailumaksujen alentamiseksi ja poistamiseksi? Voiko Euroopan komissio kertoa, miten kyseisillä toimilla on onnistuttu lähentymään tavoitetta, joka koskee matkapuhelimen käytöstä EU:n kuluttajille aiheutuvien kustannusten alentamista?

Komissio antoi ehdotuksen parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailumaksuista 12. heinäkuuta 2006. Ehdotuksella pyritään vähentämään merkittävästi kuluja, joita kuluttajat joutuvat maksamaan käyttäessään matkapuhelimiaan ulkomailla, ja se toimitettiin parlamentille ja neuvostolle 20. heinäkuuta 2006.

Parlamentin valiokunnat äänestivät ehdotuksesta maaliskuussa ja huhtikuussa 2007. ECON⁽¹⁾-valiokunta äänesti 21. maaliskuuta 2007, kun taas IMCO⁽²⁾ - ja CULT⁽³⁾ -valiokunnat äänestivät seuraavana päivänä. ITRE⁽⁴⁾ -valiokunta äänesti ja esitti lausuntonsa 12. huhtikuuta 2007. Parlamentin on määrä äänestää ehdotuksesta täysistunnossaan toukokuussa, ja neuvosto tarkastelee asiaa 7. kesäkuuta 2007.

Komissio seuraa asetuksen tuloksia hyvin huolellisesti asetuksen säännösten mukaisesti sen tultua voimaan.

Voiko Euroopan komissio ilmoittaa, mikä tarkalleen on Irlannissa Westmeathin kreivikunnassa, Athlonin kaupungissa sijaitsevan Crosswood Bogin suojelualueen asema? Suojelualueen tunnus on SAC 002337. Onko kyseistä suoaluetta koskeva poikkeus voimassa vuoteen 2008 vai vuoteen 2015? Suojelualueen asema herättää tunteita paikallisväestössä, sillä asukkaat haluavat tietää, miten pitkään heillä on vielä oikeus leikata nurmea kyseisellä suoalueella.

Komissio voi vahvistaa, että Irlanti on virallisesti ehdottanut Crosswood Bogiksi kutsuttua aluetta suojeltavaksi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY⁽¹⁾ nojalla. Kohde on luonnonsuojelun kannalta tärkeä, sillä siellä on aktiivinen kohosuo, joka on direktiivin mukaan ensisijainen luontotyyppi.

Kohde liitettiin luetteloon Atlantin luonnonmaantieteellisellä vyöhykkeellä olevista yhteisön tärkeinä pitämistä alueista, joka hyväksyttiin komission päätöksellä 7. joulukuuta .2004⁽²⁾. Sitä koskevat näin ollen direktiivin 92/43/ETY 6 artiklassa määritetyt suojelutoimenpiteet. Irlannin on siis toteutettava tarvittavat toimenpiteet kohosuoympäristön heikentymisen estämiseksi.

Vastuu Crosswood Bogin suojelusta ja hallinnosta neuvoston direktiivin 92/43/ETY velvoitteiden mukaan on Irlannin viranomaisilla, joiden on toteutettava tarvittavat suojelutoimenpiteet. Irlanti ei ole pyytänyt eikä komissio ole myöntänyt lupaa poiketa direktiivin suojeluvaatimuksista.

Komissio olisi huolissaan, jos turpeen leikkaamista kohteessa ei valvota, sillä turpeenotto kuuluu toimiin, jotka voivat haitata luontotyyppiä. Tämä koskee erityisesti laajamittaista kaupallista turpeenottoa, joka yhdessä kuivatuksen kanssa voi häiritä vakavasti suon hydrologista ja ekologista toimintaa.

Direktiivin mukaisten päätösten tekeminen erityisten turpeenottoa koskevien ehdotusten ja toiminnan osalta on Irlannin viranomaisten tehtävä. On varmistettava Crosswood Bogin aktiivisen kohosuon heikentymisen välttämistä koskeva yleinen vaatimus.

Alusten miehistön lukumäärän vähentäminen, lukuisten erilaisten tehtävien jakaminen miehistön jäsenille, miehistön osallistuminen lastaamisen ja purkamiseen, päivittäisten työpäivien pidentyminen 12–14 tuntisiksi sekä työskentely ankarissa olosuhteissa tekevät merimiesten työstä raskasta, epäterveellistä ja vaarallista. Komission sekä EU:n jäsenvaltioiden hallitusten Kansainväliselle merenkulkujärjestölle (IMO) esittämien ehdotuksen mukaan merimiehille voitaisiin myöntää kelpoisuustodistus, jonka perusteella merimies voi osoittaa hallitsevansa useita eri tehtäväalueita. Yleistodistusehdotus ("Comprehensive Review of the STCW Convention and the STCW Code», STW 38/2/4-14/11/2006) osoittaisi kelpoisuuden kapteenin, mekaanikon sekä muiden erikoisalojen tehtäviin. Ehdotus vie pohjaa merenkulkijoiden koulutukselta, tekee merimiesten työstä intensiivisempää ja moninkertaistaa vaarat, jotka uhkaavat merimiesten turvallisuutta ja henkeä. Lisäksi ehdotuksella on kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. Sea Diamond -aluksen uppoaminen Santorinin edustalla 5. huhtikuuta 2007, Napoli-aluksen ajautuminen karille Yhdistyneen kuningaskunnan rannikolla, Susan Borchard -aluksen ja Segesta Jet -vesitason yhteentörmäys Italian Messinan edustalla osoittavat arviomme oikeiksi.

Mitä mieltä komissio on alusten miehistön lukumäärän sekä merimiesten työtuntien lisäämisestä, kun otetaan huomioon alusten todelliset tarpeet? Aikooko komissio yhdessä jäsenvaltioiden hallitusten kanssa pyytää IMO:a vetämään pois edellä kuvatun ehdotuksen, jota merimiesten ammattiyhdistykset vastustavat? Voivatko matkustaja-alusten, kabotaasiliikennettä harjoittavien alusten sekä risteilyalusten rakentamista koskevat vaaralliset säädökset pysyä ennallaan? Nykyisellään säädökset mahdollistavat tuhansien matkustajien ahtaamisen aluksille, vaikka vaadittavia rakenteellisia puitteita matkustajien turvallisen poistumisen turvaamiseksi tai evakuoimiseksi vaaratilanteessa ei ole.

(FR) Komissio panee merkille arvoisan parlamentin jäsenen ilmaiseman huolen miehistön työajoista, mutta se haluaa korostaa sitä, että kahdeksan vuoden ajan yhteisöllä on ollut merenkulkijoiden työajan kestoa koskevaa erityislainsäädäntöä⁽¹⁾, ja se on ottanut käyttöön erityistoimenpiteitä lainsäädännön seuraamiseksi eurooppalaisissa satamissa⁽²⁾.

Esimerkiksi merenkulkijoista annetussa direktiivissä säädetään, että norminomaisesti työaika on periaatteessa kahdeksan tuntia päivässä, vaikkakin enimmäistyöaika (joka ei saa olla enemmän kuin 14 tuntia 24 tunnin aikana) on mahdollinen. Direktiivissä myös tarkennetaan, että miehitystasoa määrättäessä on riittävän levon varmistamiseksi ja väsymyksen rajoittamiseksi vältettävä mahdollisuuksien mukaan ylimääräisiä työtunteja. Työnantajan on pidettävä kirjaa merenkulkijoiden päivittäisistä työajoista, jotta voidaan seurata määräysten noudattamista.

Näiden sääntöjen tiukan soveltamisen seurannasta vastaavat luonnollisesti jäsenvaltiot.

Mitä tulee yleisemmällä tasolla merenkulkijoiden työoloihin, komissio pitää hyvin tärkeänä sitä, että ILO:n yleissopimus⁽³⁾ merityön normeista ratifioidaan ja pannaan täytäntöön pikaisesti tietenkin myös yhteisössä työmarkkinaosapuolten välisellä sopimuksella, josta parhaillaan neuvotellaan.

On selvennettävä, että Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä (IMO) käynnistetyn STCW-yleissopimuksen⁽⁴⁾ tarkistus ja tässä yhteydessä jäsenvaltioiden ja komission yhteisen tietojen toimittaminen tähtäävät tässä menettelyvaiheessa ainoastaan sellaisten aiheiden ehdottamiseen, jotka voitaisiin sisällyttää tarkistukseen. Tässä yhteydessä mahdollisesti tarkasteltaviin aiheisiin sisältyy mahdollisuus varsinaisten navigointitehtävien ja luonteeltaan enemmänkin hallinnollisten tehtävien jakaminen paremmin miehistön kesken. Aiheesta ei vielä ole tehty mitään päätöksiä.

Komissio ei ole samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa siitä, että nykyiset kansainvälisellä tasolla sovitut matkustajalaivojen rakentamista koskevat säännöt olisivat vaarallisia. Komissio seuraa joka tapauksessa tiiviisti IMO:ssa käytäviä keskusteluja näiden sääntöjen kehittämisestä.

Euroopan parlamentin valtuuksia valvoa eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) täytäntöönpanoa on lisätty ja parlamentti on valmis osallistumaan aktiivisesti yhteisön ulkoisen avun toteuttamiseen.

Milloin Euroopan parlamentille toimitetaan tiedot ehdotuksista EY:n ENPI-maille antamaa avustusta koskeviksi vuotuisiksi toimintaohjelmiksi?

Komissio laatii parhaillaan epävirallista asiakirjaa hallintotaparahastosta. Miten komissio aikoo varmistaa, että hallintotaparahastosta palkitaan ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokraattisten uudistusten alalla otettuja edistysaskelia, eikä sitä, että on tehty vapaakauppa- ja takaisinottosopimuksia?

Komissio on parhaillaan myös laatimassa naapuruuspolitiikan investointirahastoa koskevaa epävirallista asiakirjaa, jonka pitäisi olla valmis huhtikuun puolivälin tienoilla. Aikooko komissio pitää huolta siitä, että naapuruuspolitiikan investointirahaston rahoittamissa hankkeissa sovelletaan EU:n ympäristö- ja sosiaalinormeja?

Komissio ja parlamentti tapasivat joulukuussa 2006 vaihtaakseen näkemyksiä maa- ja aluekohtaisista strategia-asiakirjaluonnoksista. Komissio on vastaanottanut parlamentin huomautukset ja ottaa ne asianmukaisesti huomioon avun täytäntöönpanossa.

Toimi täyttää komission (talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehdyn toimielinten sopimuksen mukaisen) sitoumuksen käydä vuoropuhelua strategia-asiakirjoista, ja parlamentin ja komission välistä tietojen vaihtoa jatketaan nyt luotujen kanavien kautta. Komissio lähettää automaattisesti parlamentille vuotuiset toimintaohjelmat komiteamenettelyrekisterin kautta samaan aikaan kun ne lähetetään ENPI⁽¹⁾ -komitealle lausuntoa varten. Asiakirjoja valmistellaan parhaillaan, ja ne ovat saatavilla lähikuukausina.

Hallintotaparahastosta annetaan lisätukea niille kumppanimaille, jotka ovat edistyneet eniten toimintasuunnitelmassa esitetyn hyväksytyn uudistussuunnitelman täytäntöönpanossa. Arvioinnissa tarkastellaan ensisijaisesti poliittista hallintoa ja erityisesti toimintasuunnitelman erityisen luvun "Tehostettu poliittinen vuoropuhelu ja uudistus" täytäntöönpanoa. Myös edistyminen muissa toimintasuunnitelman hallintoon liittyvissä näkökohdissa otetaan huomioon.

Naapuruuspolitiikan investointirahaston (NIF) tavoitteena on tukea investointeja naapurimaihin Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) kaltaisten kehitysrahoituslaitosten kautta. Eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen perustamisasetuksen säännösten mukaisesti komissio huolehtii siitä, että naapuruuspolitiikan investointirahastosta tuetut investointihankkeet täyttävät ympäristönormit ja ovat johdonmukaisia EU:n politiikan kannalta myös ympäristö- ja sosiaalialalla. Lisäksi molemmat laitokset ovat allekirjoittaneet eurooppalaiset ympäristöperiaatteet⁽²⁾.

Kompromissin löytämiseksi toisessa käsittelyssä kaikki kolme toimielintä sopivat sen komission antaman julkilausuman sanamuodosta, jossa otettiin huomioon Euroopan parlamentin tupakan lisäaineista antamat tarkistukset. Kyseisiä tarkistuksia kannatettiin alun perin laajasti niin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä kuin ENVI-valiokunnan äänestyksessä toisen käsittelyn yhteydessä. Parlamentissa pidettiin selvänä, että sovittu sanamuoto sisällytettäisiin oikeudelliseen tekstiin. Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa tekstissä (L 396, 30.12.2006, s. 1) ei kuitenkaan viitata kyseiseen julkilausumaan eikä sovittua sanamuotoa ole sen koommin julkistettu.

Pitääkö komissio kyseistä julkilausumaa todellisena ja sitovana sitoumuksena? Jos komissio vastaa myöntävästi, miksei sitä ole julkistettu? Jos komissio vastaa kieltävästi, voiko se selittää, mikä on kyseisenlaisen julkilausuman poliittinen merkitys?

Aikooko Euroopan kemikaalivirasto selvittää testein tupakansavun sisältämät kemikaalit osana menettelyään, jolla se myöntää luvan kemiallisten lisäaineiden sisällyttämiselle tupakkatuotteisiin?

Komission julkilausuma tupakan lisäaineista ei ole osa Reach-asetusta⁽¹⁾. Muiden asetuksesta esitettyjen julkilausumien tavoin se sisältyy pöytäkirjaan, joka koskee 18. joulukuuta 2006 pidettyä ympäristöneuvoston kokousta, jossa Reach-asetus hyväksyttiin⁽²⁾. Tällaisten julkilausumien sisällyttäminen asiasta vastaavan neuvoston kokoonpanon pöytäkirjaan on tavanomainen käytäntö.

Vaikka julkilausumia ei julkaista virallisessa lehdessä, ne ovat saatavilla neuvoston Internet-sivustolta osoitteessa: http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/06/st16/st16908-ad01.en06.pdf (Reach-asetus on kohdassa 30, tupakkaa koskeva julkilausuma alkaa sivulta 16).

Komissio on täysin sitoutunut julkilausumassa esitettyihin sitoumuksiin. Tässä yhteydessä muistutetaan, että sitoumukset liittyvät pääasiassa tupakkatuotteita koskevan direktiivin⁽³⁾ mukaiseen työskentelyyn, ja julkilausumassa korostetaan, että tupakkatuotteiden sisällön ja päästöjen terveysvaikutusten todistustaakan olisi oltava kokonaisuudessaan teollisuudella.

Reach-asetuksesta julistuksessa korostetaan, että tupakkatuotteiden kemialliset aineosat sisältyvät Reach-asetuksen soveltamisalaan aivan kuin mitkä tahansa muutkin kemialliset aineet ja että kemikaaliturvallisuusarvioinneissa olisi otettava huomioon näiden aineiden tietyt vaikutukset, jotka ilmenevät tupakan polttamisen johdosta.

Reach-asetuksen nojalla viraston tehtävänä ei ole toteuttaa testejä sen paremmin tupakansavun sisältämistä kemikaaleista kuin muustakaan. On pikemminkin kyseisen yrityksen vastuulla toteuttaa tarvittavat testit rekisteröintiä valmisteltaessa. Virasto voi tutkia testituloksia ja vaatia tarvittaessa lisätestausta arviointivaiheen yhteydessä.

Volosin alueen kunnallinen vesilaitos on irtisanonut väkeä laittomasti. Yritys otti ajallisesti rajaamattomin työsopimuksin palvelukseensa työntekijöitä, joihin kuului myös kaksi ammattiyhdistyksen jäsentä. Ammattiyhdistyksen jäsenet sanottiin irti ja heille ei edes maksettu heille kuuluvaa erorahaa. Nämä irtisanomiset eivät olleet sallittuja, koska ensinnäkin ne ovat vastoin lakia 1264/82, jonka nojalla ammattiyhdistyksen jäseniä on erityisesti suojeltava irtisanomisilta. Toisekseen ammattiyhdistyksessä toimiminen ei ole lainvastaista ja kolmanneksi ammattiyhdistyksen johtokunnan jäseniä ei saa sanoa irti.

Pitääkö komissio näitä yrityksen toteuttamia irtisanomisia ja ammattiyhdistysten jäsenten vainoamista laittomana ja epädemokraattisena menettelynä? Toteuttaako se toimia, jotta ammattiyhdistyksen jäsenet otettaisiin taas palvelukseen kaikkia työlainsäädännössä säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia noudattaen?

Komissio haluaa muistuttaa, ettei Euroopan yhteisöllä ole toimivaltaa yhdistymisoikeuden alalla.

Yhteisöjen tuomioistuin katsoi kuitenkin asiassa Bosman antamassaan tuomiossa, että "Yhdistymisvapauden periaate, joka on vahvistettu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 11 artiklassa ja joka pohjautuu jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen, on yksi niistä perusoikeuksista, joita […] suojataan yhteisön oikeudessa."

Lisäksi EU:n perusoikeuskirjan 12 artiklassa määrätään, että jokaisella on oikeus yhdistymisvapauteen, varsinkin ammattiliittojen osalta. Työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevaan yhteisön peruskirjaan sisältyy vastaava määräys (luku 13)⁽¹⁾.

Komissiolla ei kuitenkaan ole toimivaltaa käynnistää toimia yksittäisiä yrityksiä vastaan, jotka rikkovat yhdistymisvapautta. Kansallisten viranomaisten ja erityisesti kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on varmistaa yhdistymisvapautta ja yhteisön lainsäädännön yleisperiaatteita koskevien sääntöjen noudattaminen.

Henkilön irtisanomista koskevaa yhteisön lainsäädäntöä ei ole olemassa. Useissa yhteisön direktiiveissä säädetään kuitenkin työntekijöiden edustajien suojelemisesta tietyissä tapauksissa. Tällaisia ovat erityisesti eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva direktiivi 94/45/EY⁽²⁾, työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista annettu direktiivi 2002/14/EY⁽³⁾ sekä yrityksen luovutuksesta annettu direktiivi 2001/23/EY⁽⁴⁾.

Tieteellisesti on todistettu, että vanhan tekniikan käyttö kaupunkiverkoston perusrakenteissa aiheuttaa sairauksia, kuten syöpää ja epämuodostumia, ja vaarantaa miljoonien työntekijöiden ja matkustajien terveyden. Sairauksia aiheuttaa esimerkiksi kiskobussien ja rautatiekaluston rakenteissa käytetty asbesti sekä korkeajännitemuuntajat, joiden valmistukseen on käytetty kemiallisia aineita, kuten Clophenia.

Mitä ratkaisua komissio ehdottaa, jotta vanhentuneet ja vaaralliset joukkoliikennevälineet ja perusrakenteet voidaan siirtää välittömästi pois käytöstä ja korvata uusilla sekä kaupunkikeskuksissa että liikenteessä yleensä?

Kansanterveys on ensisijainen tavoite EU:ssa, ja komissio on tietoinen tästä vakavasta asiasta, joka koskee erilaisten vaarallisten materiaalien käyttöä vanhoissa julkisen liikenteen kalustoissa. Tämän kaltaisia liikennevälineitä tai perusrakenteita omistavien julkisviranomaisten olisi uudistettava niitä asianmukaisen kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Kaluston ja infrastruktuurin käytöstä poistaminen ja korvaaminen eivät kuulu rakennusalan tuotteista annetun direktiivin⁽¹⁾ soveltamisalaan. Direktiivin tavoitteena on varmistaa asianmukaisten tuotetietojen antaminen tuotteen luonteesta, sille soveltuvista käyttötarkoituksista sekä olennaiset vaatimukset, jotka tuotteiden on täytettävä niitä markkinoille saatettaessa. Direktiivissä ei käsitellä näiden tuotteiden korvaamista niiden vanhentuneisuuden vuoksi tai sen vuoksi, että ne eivät enää täytä turvallisuus- ja terveysvaatimuksia. Jäsenvaltiot ovat vastuussa siitä, että talonrakennus- sekä maa- ja vesirakennuskohteet suunnitellaan ja toteutetaan niiden alueella ja rakennusalan tuotteita tätä käyttöä varten yhdistetään, kootaan, käytetään tai asennetaan tavalla, joka ei vaaranna ihmisten turvallisuutta, terveyttä tai ympäristöä tai muuta yleisen edun suojelua. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan, päivitettävä ja valvottava lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä tämän vastuunsa kantamiseksi.

Työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta asbestille tai muille kemiallisille aineille altistumisen yhteydessä säädetään puitedirektiivissä 89/391/ETY⁽²⁾ sekä sen erityisdirektiiveissä 98/24/EY⁽³⁾ kemiallisista tekijöistä, 2004/37/EY⁽⁴⁾ syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumisesta sekä 83/477/ETY⁽⁵⁾ asbestista, joita sovelletaan alalla.

Tässä yhteydessä työnantajien on toteutettava asianmukainen riskinarviointi ja otettava käyttöön riittävät ehkäisy- ja suojelutoimenpiteet ja erityisesti vähennettävä ja korvattava haitallisia ja/tai syöpää aiheuttavia aineita.

EU:n direktiivit on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja toimivaltaisten viranomaisten tehtävänä on valvoa asianmukaisesti työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta koskevien kansallisten sääntöjen noudattamista.

Euroopan valtion- ja hallitusten päämiehet allekirjoittivat Brysselissä 9. maaliskuuta pidetyssä huippukokouksessa energiapolitiikan avustamista koskevan päätöksen, jossa Nabucco-kaasuputken valmistumista pidettiin unionin merkittävimpänä kaasualan hankkeena. Energia-alan haasteiden kanssa kamppailevan Euroopan mielestä Nabucco-kaasuputken – jonka vuosittainen kapasiteetti on 30 miljardia kuutiometriä – valmistuminen saattaisi merkitä valtaisaa edistysaskelta energian huoltovarmuuden, hankintalähteiden ja siirtoreittien monipuolistamisen kannalta.

Millä tavoin komissio aikoo edistää Nabucco-kaasuputken mahdollisimman nopeaa valmistumista, kun otetaan huomioon, että unionin maakaasulähteiden laajentamisen näkökulmasta tällä putkella ei ole todellisia kilpailijoita? Millainen alustava aikataulu hankkeen täytäntöönpanolla on? Miltä Nabucco-kaasuputken rakentamismahdollisuudet näyttävät verrattuina Euroopan muihin maakaasuhuoltohankkeisiin? Millä tavoin komissio aikoo varmistaa hankkeen yhtenäinen eurooppalainen avustaminen?

Nabucco-kaasuputki on määritetty Euroopan etua koskevaksi hankkeeksi Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevissa suuntaviivoissa⁽¹⁾. Se voi näin ollen saada korkeinta mahdollista tukea Euroopan laajuisia energiaverkostoja koskevien säännösten mukaisesti. Komissio nimittää lähiaikoina kyseisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja parlamenttia kuultuaan hankkeelle yhteisön koordinoijan sen varmistamiseksi, että hanke edistyy mahdollisimman nopeasti, sen tukea koordinoidaan asianmukaisesti ja mahdolliset ongelmat ratkaistaan viipymättä.

Komissio ei kuitenkaan voi vaikuttaa itse hankkeen aikatauluihin, sillä se ei vastaa kyseisestä hankkeesta. Yhteisön koordinoijan nimittäminen ja mahdollisuus myöntää rahoitusapua asetuksen N:o 2236/95⁽²⁾ nojalla edistävät kuitenkin osaltaan hankkeen etenemistä. Rakentamisen on määrä alkaa vuoden 2008 lopussa ja kaasuputki on määrä ottaa käyttöön vuosina 2010-2011.