Takaisin Europarl-portaaliin

Choisissez la langue de votre document :

 Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

RC-B6-0189/2007

Keskustelut :

PV 09/05/2007 - 10
PV 09/05/2007 - 11
CRE 09/05/2007 - 11

Äänestykset :

PV 10/05/2007 - 7.14
CRE 10/05/2007 - 7.14
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :


Puheenvuorot
Keskiviikko 9. toukokuuta 2007 - Bryssel EUVL-painos

11. Puhemiehen julkilausuma (Viro)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies . Minua on pyydetty esittämään lyhyt julkilausuma Viron tilanteesta, ja minulle on ilmoitettu, että ryhmien puheenjohtajat haluavat tehdä samoin sen jälkeen, kun olen lopettanut. Näin näyttää todellakin olevan. Toukokuun 9. päivänä 1950 annetulla Schumanin julistuksella luotiin perusta, jolle oli mahdollista alkaa rakentaa rauhan ja vapauden kumppanuutta sellaisten kansakuntien välille, jotka olivat aikaisemmin olleet toistensa vihollisia, ja kun jaettuna ollut maanosamme oli jälleen kasvanut yhteen, Euroopan unionista tuli rauhan, vapauden ja vaurauden takaaja kaikkialla Euroopassa. Olemme ylpeitä siitä, että voimme tänään juhlia Schumanin päivää yhdessä Euroopan unionin 27 jäsenvaltion kanssa, mutta toukokuun 9. päivä on muista syistä ristiriitainen päivämäärä, kuten olemme aivan äskettäin joutuneet toteamaan kiistassa, joka koski neuvostosotilaiden muistomerkkiä Viron pääkaupungissa Tallinnassa. Siitä syystä haluamme palauttaa mieliin 12. toukokuuta 2005 antamamme päätöslauselman, jossa parlamentti huomautti, että joillekin kansakunnille toisen maailmansodan päättyminen merkitsi toisen hirmuhallinnon, Neuvostoliiton, valtakauden alkua. Me muistutamme, etteivät historian tulkintoihin liittyvät kiistat saa koskaan antaa aihetta väkivaltaan, ja tuomitsemme tiukasti kaikenlaisen mellakoinnin ja ryöstelyn.

Viron tasavallan nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves, joka on tämän parlamentin entinen jäsen, puki asian hyvin sanoiksi vastatessaan Viron Moskovan-lähetystön ulkopuolella sattuneeseen välikohtaukseen. Näin hän sanoi: "Euroopassa ei ole tapana vaatia naapurimaan demokraattisesti valitun hallituksen eroa; Euroopassa on mahdotonta ajatellakaan, että diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta rikottaisiin."

Muistutamme 8. kesäkuuta 2005 antamastamme vähemmistöjen suojelua ja syrjinnän vastaista politiikkaa koskevasta päätöslauselmasta, jossa totesimme muun muassa, että kansalliset vähemmistöt rikastuttavat Eurooppaa. Euroopan unioni perustuu arvoihin, joiden suojelu on yhteinen tehtävämme. Yhden Euroopan unionin jäsenvaltion joutuminen painostuksen kohteeksi on haaste meille kaikille, ja Viro voi luottaa solidaarisuuteemme.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä tuestanne ja solidaarisuudestanne.

Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni kaikille kollegoilleni, jotka ovat osoittaneet ainutlaatuista tukea ja solidaarisuutta Viroa kohtaan, sillä se, mitä tapahtuu EU:n jäsenvaltion Viron ja Venäjän federaation välillä, ei ole kahdenvälinen asia, vaan koko EU:n asia. Se on koetinkivi, jolla testataan, onko EU todellinen poliittinen unioni, joka perustuu solidaarisuuteen ja yhtenäisyyteen. EU:n reaktion selkeys, ajoitus ja yhtenäisyys tulevat tänään testatuiksi. Me odotamme EU:lta voimakasta sitoutumista ehdottomaan solidaarisuuteen.

Ensinnäkin meidän on luovuttava toiveajattelusta. Tapa, jolla Venäjän federaatio kohtelee EU:n jäsenvaltiota ei selvästikään ole mikään yksittäinen hairahdus. Presidentti Putin esitteli Venäjän uuden, selvästi entistä aggressiivisemman ulkopoliittisen ohjelman Münchenissä pitämässään puheessa. Tätä lähestymistapaa voitaisiin kutsua uusimperialistiseksi tai revansistiseksi. Venäjän tavoitteena on saada takaisin ainakin osa entisestä vaikutusvallastaan vanhoihin "alusmaihin" Baltiassa ja sitten koko entisen Varsovan liiton alueeseen Euroopassa. Siinä se tukeutuu nykyiseen energiabuumiin, joka on pönkittänyt Venäjän vaikutusvaltaa, sekä käyttää hyväksi osaa Venäjän ulkopuolella elävästä venäläisväestöstä.

Haluan selventää kaikille, että presidentti Putin kutsuu näitä venäläisiä maanmiehikseen. Siihen esitän voimakkaan vastalauseeni. Virossa asuvat venäläiset ovat minun maanmiehiäni, ja olen ylpeä heistä, sillä 99 prosenttia heistä pysyi uskollisena presidentti Putinin sijaan Viron valtiolle.

(Suosionosoituksia)

Kysymys ei siis ole pelkästään solidaarisuudesta; avainsana on eurooppalaisen perheen uusien jäsenvaltioiden suvereniteetti. Voimme onnistua sen saavuttamisessa vain, jos osoitamme yhtenäisyyttä sanoillamme ja teoillamme. Kun jäsenvaltio, joka päättää selkeyttää omaa historiaansa ja tekee sen avoimesti ja arvokkaasti, joutuu äkkiä jättimäisen naapurinsa harjoittaman keskitetyn painostuksen kohteeksi; kun sen Moskovan-lähetystöä pidetään käytännöllisesti katsoen panttivankina viikon ajan; kun maassa järjestetään lain ja järjestyksen horjuttamiseen tähtääviä mellakoita, joihin on selkeästi saatu innoitusta ja tukea vieraalta vallalta; kun venäläiset poliitikot vaativat demokraattisesti valittua hallitusta väistymään syrjään; kun maa joutuu taloussaarron kohteeksi; kun Viron valtion laitosten verkkosivut tukitaan massiivisilla nettihyökkäyksillä – tuolla propagandasodan uudella muodolla – silloin täytyy olla todella huolissaan asianomaisen valtion suvereniteetista.

Lopuksi muistutan, että on vielä yksi suvereniteetin muoto, jota meidän on puolustettava: oikeutemme tulkita ja arvioida omaa historiaamme. Siteerasitte kaksi vuotta sitten annettua Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, joka käsitteli niitä monia Euroopan maita, jotka joutuivat Stalinin ajan Neuvostoliiton harjoittaman hirmuhallinnon uhreiksi. Euroopassa on edelleen jäljellä jakolinja, joka erottaa läntiset demokratiat, jotka eivät ole koskaan tunnustaneet Baltian maiden miehittämistä ja laitonta liittämistä Neuvostoliittoon vuonna 1940 Hitlerin ja Stalinin välisen sopimuksen seurauksena, Venäjän federaatiosta, joka kieltää edelleen tämän sopimuksen olemassaolon ja yrittää myös viedä entisiltä uhreiltaan oikeuden arvioida uudelleen omaa menneisyyttään. Siksi tarvitsemme solidaarisuuttanne, ja olen hyvin kiitollinen kaikista sen osoituksista.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, jäsen Kelam. Koska olette Viron kansalainen ja arvostettu henkilö maassanne, annoin teille kaksinkertaisesti puheaikaa siihen nähden, mitä teille olisi kuulunut, mutta muiden ei pidä ottaa tästä esimerkkiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, toivottavasti minäkin olen arvostettu henkilö, vaikken olekaan virolainen. Pyysin Viron valtuuskunnan johtajaa Tarandia käyttämään tämän puheenvuoron. Koska hän puhuu itse myöhemmin, hän pyysi minua tekemään selväksi, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä kokonaisuudessaan antaa täyden tukensa Virolle, virolaisille jäsenillemme ja Viron kansalle ja että me torjumme kaikenlaisen ulkopuolisen väliintulon ja Venäjän puuttumisen asioihin.

Me vahvistamme periaatteen, että lähetystöjä ja diplomaattikäytössä olevia tiloja on kohdeltava kunnioittavasti ja että maan ja sen kansan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava.

Henkilökohtaisena lisäyksenä haluan vielä huomauttaa, että synnyin pari kuukautta sodan päättymisen jälkeen Itävallan itäosassa tuolloisella Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä. Muistan, kuinka vanhempani, sukulaiset ja ystävät kertoivat olevansa iloisia siitä, että venäläissotilaat olivat tulleet vapauttamaan meidät natsien vallasta, mutta tiedän myös henkilökohtaisesta kokemuksesta, että nämä samat ihmiset pelkäsivät mahdollisuutta, että neuvostojoukot jäisivät maahan miehittäjinä. Oli Itävallan hyvää onnea – hyvää onnea, jonka historia meille soi – että maamme vapautettiin. Monien muiden, esimerkiksi 20 kilometrin päässä kodistani asuvien ihmisten, kohtaloksi koitui vapauden sijaan miehitys.

Siksi katsomme, että Venäjän pitäisi ainakin tunnustaa, että vaikka monille venäläiset sotilaat tulivat vapauttajina, he toivat kuitenkin mukanaan hallinnon, jonka alaisuudessa samoista vapauttajista tuli miehittäjiä ja monet kansat – ei vain Neuvostoliitossa vaan myös monissa naapurimaissa – joutuivat sorron kohteeksi. Jos tämä voitaisiin hyväksyä, se tekisi vuoropuhelusta niin paljon helpompaa. Toivon, että kaikki kansalaiset entisen itäblokin rajan molemmin puolin voisivat hyväksyä sen, että tuolloin vallitsi niin sanottu kaksoistotuus.

Ryhmämme oli hyvin pahoillaan, kun Toomas Hendrik Ilves joutui jättämään parlamentin jäsenyyden, mutta tänä päivänä olemme hyvin iloisia siitä, että Viron presidenttinä on sellainen järkimies kuin hän. Tässä on pari lyhyttä lainausta häneltä. Hän nosti esiin erään nuoren venäläisnaisen kirjoituksen verkkosivullaan. Tämä kirjoitti, että "Me olemme venäläisiä, mutta kotimaamme on Viro", johon Ilves lisäsi, "Kiitos Maria". Hänen puheensa viimeinen lause, joka on todella merkittävä, kuuluu seuraavasti:

(EN) "Euroopassa on tapana, että valtioiden välillä silloin tällöin ilmenevät erimielisyydet ratkaistaan diplomaattien ja poliitikkojen välityksellä, ei kaduilla tai tietokonehyökkäysten avulla. Sellaiset ovat toisten maiden toimintatapoja tai voisin ehkä lisätä, sellaisia, joihin on turvauduttu toisina aikoina ja jossakin kokonaan muualla, ei Euroopassa."

(DE) Euroopassa tarvitaan nyt vuoropuhelua ja keskustelua, ei hyökkäyksiä lähetystöihin ja mielenosoituksia niiden edessä, sillä juuri vuoropuheluun tiivistyy eurooppalaisuuden syvin olemus.

 
  
MPphoto
 
 

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, saanen ensinnäkin vastata siinä toivossa, että koska puhun ryhmäni puolesta, minulle ei anneta ainakaan merkittävästi lyhyempää puheaikaa kuin edelliselle puhujalle.

Tänään keskustelemme Viron ja Venäjän välisistä suhteista, ja niistä puhuessamme meidän on ehdottomasti käsiteltävä myös huhtikuun lopun tapahtumia Virossa. Emme myöskään voi sivuuttaa näiden tapahtumien alullepanijaa – Pronssisoturia. Neuvostoviranomaiset pystyttivät kyseisen patsaan Tallinnan vapauttamisen kunniaksi. Tallinnan vapauttaminen merkitsi käytännössä Tallinnan pommitusta 9. maaliskuuta 1944, jolloin 40 prosenttia Tallinnan asuntoalueista tuhoutui ja satoja ihmisiä kuoli.

Sitä kutsuttiin vapauttamiseksi, mutta virolaisia karkotettiin Siperiaan. Karkotusten sarja seurasi toistaan, eikä yksikään perhe säästynyt sortotoimilta. Isäni karkotettiin Siperiaan vuonna 1941, ja hän palasi kotiin vasta 21 vuotta myöhemmin. Stalinin kuoleman jälkeen isoisoäitini, joka oli myös karkotettu Siperiaan, lähti yksin jalkaisin matkaan kohti kotimaataan Viroa. Kun perheeni palasi eräänä päivänä työstä kotiin, he löysivät hänet istumasta kotitalomme portailta, mutta valitettavasti isoisoäiti oli siinä vaiheessa jo kuollut. Muistan sen ajan vieläkin.

Vapauttajalle pystytettynä muistomerkkinä Pronssisoturi symboloi monille virolaisille hyvin tuskallisia muistoja. Siitä huolimatta se seisoi paikallaan pääkaupunkimme keskusaukiolla vielä viisitoista vuotta, toisin sanoen 15 vuotta Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen.

Mitä 26. huhtikuuta sitten oikein tapahtui? Mitä tuona yönä tapahtui? Patsaskiista alkoi itse asiassa noin vuosi sitten, kun Neuvostoliiton lippuja heiluttelevat ääriliikkeiden kannattajat muuttivat patsaan kuolleille pystytetystä muistomerkistä neuvostomiehittäjien voiton symboliksi, ja sellaisena se alkoi synnyttää jatkuvia jännitteitä. Tuohon asti veteraanit olivat kokoontuneet patsaalle joka vuosi, ja huolimatta siitä, että patsaalla juotiin joskus alkoholia ja paikallaolijat joskus jopa tanssivat haudalla, poliisi ei koskaan puuttunut asiaan.

Huhtikuun 26:nnen päivän yönä keskustan alueella puhkesi kuitenkin mellakoita, ja ne levisivät myöhemmin joihinkin ympäryskaupunkeihin, joissa ne olivat vähemmän rajuja. Mellakoitsijat tuhosivat kaiken tielleen osuvan, kuten autoja ja bussipysäkkejä, mutta etupäässä ikkunoita. Nuorisojoukot murtautuivat kauppoihin ja varastivat kaiken. Kohteiksi joutuivat erityisesti alkoholiliikkeet mutta myös muut kaupat. Esimerkiksi Armanin ja Hugo Bossin liikkeet sekä jalokiviliikkeitä ryöstettiin.

Koska elämme media-aikakautta, kaikki tämä taltioitiin ja myös esitettiin suorana lähetyksenä televisiossa. Nyt tapahtumista on todisteena runsaasti videomateriaalia. Poliisi puuttui tilanteeseen vain silloin, kun nuorisojoukot kävivät liian aggressiivisiksi. Aseina käytettiin pamppuja ja vesitykkejä; ampuma-aseita ei käytetty. Tuona yönä Pronssisoturi siirrettiin Tõnismäestä sotilashautausmaalle, jossa se jälleen eilen avattiin yleisölle. Sen jälkeen alkoivat Venäjän hyökkäykset – edellisten puhujien mainitsemat propagandahyökkäykset, jotka huipentuivat Venäjän duuman vaatimukseen Viron hallituksen vaihtamisesta. Lopetan tähän. Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi.

(Puhuja keskeytettiin.)

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet ja tukevat jatkossakin Viroa. Se on meille suuri kunnia ja suuri apu. Kiitos, arvoisa puhemies, ja anteeksi vielä kerran.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley , UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin yhtyä kollegojeni esittämiin solidaarisuuden ja tuen ilmauksiin Viron hallitukselle ja Viron kansalle sekä toiseksi tuomita Venäjän hallituksen harjoittaman kiusaamistaktiikan, jolla se pyrkii luomaan epävarmuutta ja epävakautta ei vain Virossa vaan myös muissa Baltian maissa.

Tapahtumat, joita olemme joutuneet todistamaan, ovat monella tapaa totalitarismin ja autoritarismin uusi muoto: usutetaan rähinöivät väkijoukot hyökkäämään suurlähetystön kimppuun Moskovassa, käytetään hyväksi energiavaroihin perustuvaa valtaa ja voimaa ja yritetään saada kansat polvilleen Venäjän hallituksen vaikutusvallan edessä sekä ennen kaikkea yritetään jatkuvasti viedä pakolla ylivallan ja alistamisen symboleja alueille, jotka ovat itsenäistyneet totalitarismin vallasta.

Meidän tehtävämme tänään on kuunnella virolaisia kollegojamme ja kuulla heidän avunhuutonsa ja vetoomuksensa tuen ja solidaarisuuden puolesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että koska arvostamme Venäjää kumppanina tulevissa hankkeissa, meidän on vedottava Venäjään, jotta se tekisi oikeat ratkaisut, joilla varmistetaan, että kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden oikeuksia kunnioitetaan yhtäläisesti – olivatpa ne pieniä tai suuria, naapurimaita tai ei, entisiä alusmaita tai ei.

Mutta kaikkein kiihkeimmin meidän on viestitettävä Viron kansalle, että he ovat nyt osa Euroopan unionia eikä heitä tällä kertaa hylätä, niin kuin heidät on aiemmin hylätty.

 
  
MPphoto
 
 

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme käyneet samantyyppistä keskustelua Euroopan historiasta monta kertaa aiemminkin. Viime kerralla keskusteltiin siitä, mitä tehdä Tšekin saksalaisväestön ongelmille, ja tuolloin totesimme – ja toistan sen nyt – että tarvitaan eurooppalaista tulkintaa sodasta ja kansalliset tulkinnat on pantava syrjään. Tässä tapauksessa eurooppalainen tulkinta on hyvin yksinkertainen; se on se, että puna-armeijalla oli oma osuutensa Euroopan vapauttamisessa kansallissosialistisesta fasismista. Sen se teki, ja tämän oman osuutensa hoitaminen vaati siltä suuria uhrauksia. Jätetään tällä kertaa sikseen väittely siitä, mikä oli Stalinin osuus Hitlerin valtaan nousussa, sillä se on kokonaan toinen kysymys.

Sen jälkeen kuitenkin puna-armeijasta tuli miehitysarmeija, joka riisti mahdollisuuden vapauteen. Sekin on osa Euroopan historiaa. Rumien pronssipatsaiden siirtäminen ei todellakaan ole pahitteeksi kaupungin kulttuurimaisemalle, vaan pikemminkin tekee paikan entistä kauniimmaksi, mutta tässä keskustelussa meidän on tehtävä ehdottoman selväksi – ja toivon, että sama kuullaan myös Venäjästä käytävän keskustelun yhteydessä – että asian ydin on se, että Venäjän johto – Putin – pyrkii nimenomaan kaikin käytettävissään olevin keinoin lietsomaan epäsopua keskuuteemme. Meidän on vakuutettava solidaarisuuttamme Latvian ja Viron hallituksille.

Samalla tästä solidaarisuudesta huolimatta meidän on tunnustettava, että Baltian mailla on ongelmia venäläisvähemmistön oikeuksien takaamisessa. Historia on opettanut meille, että sosiaalisia konflikteja syntyy, kun vähemmistö – ja sellainen 30 prosentin väestönosa on – haluaa kuulua yhteiskuntaan mutta tuntee jääneensä vaille oikeuksia.

Tiedän, että kaikki enemmistöt aina kieltävät sen: turkkilaiset ovat aina vakuuttaneet meille, ettei Turkissa ole kurdiongelmaa, vaikka se siellä juuri on, ja samaan tapaan venäläisvähemmistön ja heidän oikeuksiensa suhteen on ongelmia. Tällä en tarkoita sitä, että venäläisvähemmistö olisi hyvä, mutta haluan vain sanoa, että vähemmistönä heille kuuluu tietyt oikeudet ja että yhteiskunnassa on vaikea rakentaa yksimielisyyttä, jos vähemmistöjen oikeuksia ei tunnusteta.

 
  
MPphoto
 
 

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään tulee todellakin kuluneeksi 62 vuotta siitä, kun natsi-Saksan edustajat allekirjoittivat ehdottoman antautumisen, joka samalla päätti yhden Euroopan historian synkimmistä luvuista. Silloisen Neuvostoliiton kansoilla oli ratkaiseva osuus voiton aikaansaamisessa, ja ne myös joutuivat maksamaan siitä suunnattoman kovan hinnan; kaikki nämä asiat meidän pitäisi tunnustaa asianmukaisesti ja tietenkin pohtia niiden merkitystä. Siitä syystä allekirjoitan täysin sen, mitä Jerusalemissa toimivan Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja totesi Tallinnan tapahtumista. Pidin hänen sanojaan hyvin koskettavina. Näin hän sanoi:

(EN) "Vaikka keskus tuomitsee ehdottomasti kaikki ne rikokset, joita Neuvostovallan aikana kohdistui eri uskontoja ja kansallisuuksia edustaviin virolaisiin, emme kuitenkaan koskaan saa unohtaa, että juuri puna-armeija pysäytti joukkomurhan, jota natsit ja heidän paikalliset liittolaisensa toimeenpanivat Viron maaperällä siihen päivään saakka, jolloin natsi-Saksan miehitys päättyi. Näin ollen poistamalla muistomerkin Tallinnan keskustasta hallitus osoittaa, että siltä valitettavasti puuttuu herkkyyttä tajuta natsien rikosten syvyyttä, ja samalla se loukkaa näiden rikosten uhreja."

(DE) Ryhmäni mielestä on erittäin valitettavaa, että Tallinnassa vallitsevat erimielisyydet sisä- ja ulkopoliittisista kysymyksistä ovat saavuttaneet tällaisen kriisipisteen, ja kehotamme kaikkia osapuolia noudattamaan malttia ja osallistumaan vuoropuheluun. Se että rauhanomainen mielenosoitus Viron pääkaupungissa muuttuu mellakaksi ja poliisi toimii niin, että yksi ihminen saa surmansa ja monia muita loukkaantuu, on hyvin huolestuttavaa, ja se että niin pääsee tapahtumaan, osoittaa, että virolaisen enemmistön ja venäläisen vähemmistön välinen vuoropuhelu on puutteellista. Haluankin korostaa, että me täällä parlamentissa olemme osaltamme vastuussa tästä sen vuoksi, ettemme ole riittävästi vastustaneet venäläisvähemmistön syrjintää Baltian maissa.

Venäjän suhteettomat reaktiot eivät ole yhtään sen vähemmän huolestuttavia. Ryhmäni tukee voimakkaasti Venäjälle esitettyä vaatimusta, että sen on täytettävä asiaankuuluvien kansainvälisten yleissopimusten mukaiset velvoitteensa, suojeltava paitsi Viron lähetystön tiloja myös sen henkilökuntaa ja taattava heille esteetön pääsy lähetystön tiloihin. Kehotamme myös neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa auttamaan tilanteen rauhoittamisessa ja keskusteluyhteyden luomisessa Viron ja Venäjän välille. Nyt kun EU:n ja Venäjän huippukokouskin on juuri näköpiirissä, on aika rakentaa siltoja eikä muureja.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS

 
  
MPphoto
 
 

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. (SV) Arvoisa puhemies, ensimmäinen ja tärkein asia, joka tässä yhteydessä täytyy todeta, on se, että Viro on itsenäinen valtio, ei Venäjän satelliittivaltio. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi alkaa puhua vaimennetuin äänensävyin siitä, miten meidän pitäisi ymmärtää Venäjää ja sen historiaa. Sen sijaan meidän on ymmärrettävä, että Venäjä on panemassa toimeen saartoa Viroa vastaan ja vaatimassa vieraan valtion hallitusta eroamaan ja niin edelleen. Haluan korostaa, että nämä ovat asioita, joihin meidän ei pidä suhtautua ymmärtäväisesti. Venäjän hallituksella, Viron venäjänkielisellä vähemmistöllä ja kaikilla muillakin on tietenkin oikeus kritisoida toimia, kuten pronssisoturipatsaan siirtämistä. Viro ei kuitenkaan ole Venäjän etupiiriin kuuluva satelliittivaltio, vaan vapaa ja itsenäinen kansakunta.

Jäsen Cohn-Benditin tarjoamat esimerkit eivät tässä auta. Hänhän alkoi puhua parlamentille kokonaan toisesta kysymyksestä, nimittäin vähemmistöjen tilanteesta kolmessa Baltian tasavallassa. Se on kokonaan toinen, vaikkakin tärkeä keskustelunaihe. Nyt me sen sijaan puhumme siitä, onko Venäjällä oikeus – tai itse asiassa siitä, ettei sillä ole mitään oikeutta – toimia niin kuin se on tehnyt. Se sinänsä ainutlaatuinen seikka, että puna-armeija kukisti Hitlerin, ei ole tässä yhteydessä oleellinen. Tuota voittoa me voimme kyllä juhlia. Sen jälkeen puna-armeija kuitenkin aloitti Viron kiusaamisen, jota kesti pitkään.

Vuonna 1939 Suomessa Suomenlahden pohjoispuolella ja Virossa sen eteläpuolella oli suurin piirtein samanlainen elintaso ja nuo kaksi maata olivat muutoinkin hyvin samanlaisia. Neuvostoliiton miehityksen päätyttyä Suomi oli yksi maailman rikkaimmista ja menestyneimmistä maista, kun taas Viro – joka parhaillaan hyvin menestyksekkäästi raivaa tietään ylöspäin – oli pohjamudissa. Tätä hintaa ei saa unohtaa. Nyt meidän pitäisi muka ymmärtää Venäjää. Meidän on kuitenkin muistettava, että me puhumme nyt itsenäisestä Viron valtiosta emmekä Venäjän satelliittivaltiosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch , ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, historia on vielä kirjoittamatta niin, että ainoana tarkoituksena olisi päästä lähemmäs totuutta. Tähän asti sitä on kirjoitettu ideologioiden pohjalta. Näin ollen historiankirjoituksessa jätetään jatkuvasti huomiotta se oleellinen seikka, että Molotovin ja Ribbentropin, Stalinin ja Hitlerin, toisin sanoen kommunismin ja kansallissosialismin välinen viheliäinen sopimus johti Viron väkivaltaiseen miehitykseen, jonka jälkeen puna-armeijan läsnäolo näkyi pidätyksinä, karkotuksina, mielivaltaisina teloituksina ja vuosikymmeniä kestäneenä kansalaisoikeuksien polkemisena.

Tänään kaikki kannattavat Baltian maiden itsenäisyyttä, mutta kun lokakuussa 1987 Ranskan parlamentissa Le Pen ja hänen johtamansa ryhmittymän jäsenet halusivat jättää Baltian maat – joiden liittämisen Neuvostoliittoon hän katsoi tapahtuneen laittomasti, koska se saavutettiin väkivalloin – Venäjän kanssa tehtävien valtiosopimusten soveltamisalan ulkopuolelle, kaikki muut poliittiset puolueet vastustivat ajatusta. Todellisuudessa, hyvät kollegat, virolaiset ja venäläiset olivat kommunismin uhreja. Kun otetaan huomioon, miten valtavia uhrauksia neuvostoarmeija teki, on ymmärrettävää, että venäläisvähemmistö ja ennen kaikkea entiset sotilaat tuntevat itsensä nöyryytetyiksi. Suuri ranskalainen runoilija Baudelaire sanoi kerran, että kuolleilla raukoilla on suuret surut.

Jätetäänpä Virolle vapaus löytää omat keinonsa kunnioittaa niitä, joiden uhrauksilla ei viime kädessä ole muuta legitiimiä merkitystä kuin se, että he puolustivat omaa maataan – maansa itsenäisyyttä, suvereniteettia ja identiteettiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö