Puheenvuorot

Keskiviikko 9. toukokuuta 2007 - Bryssel

21. Grönlannissa tapahtuneen sotilaslentokoneen maahansyöksyn kansanterveydelliset seuraukset (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Diana Wallisin laatima vetoomusvaliokunnan mietintö (A6-0156/2007) vuonna 1968 Thulessa tapahtuneen maahansyöksyn kansanterveydellisistä seurauksista (vetoomus nro 720/2002) (2006/2012(INI)).

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu sopii hyvin käytäväksi edellisen keskustelun perään. Äskenhän käsiteltiin yleisesti Euratom-sopimuksen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Nyt käsitellään todellista yksittäistä tapausta, joka osoittaa selkeästi, miksi Euratom-sopimukseen on kiinnitettävä huomiota, jotta Euroopan unionin kansalaisten turvallisuus ydinonnettomuuksissa voidaan varmistaa jatkossa.

Tällä ydinonnettomuudella ja siitä muutamille yksittäisille henkilöille aiheutuneilla surullisilla jälkiseurauksilla on laajempaa merkitystä kaikkien kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle. Vetoomusjärjestelmämme ansiosta yksittäiset henkilöt voivat saattaa tällaiset tapaukset tietoomme, kun EU:n toimielimet tai lainsäädäntö eivät ole olleet heidän tukenaan, niin kuin he olisivat odottaneet tai toivoneet. Kansalaisten mukaan Euratom-sopimus ei toimi, joten heitä on kuunneltava.

Palataanpa tuohon napapiirin yöhön tammikuussa 1968. Kylmä sota oli edelleen käynnissä, ja tarina kuulostaa lähinnä kansainväliseltä jännityskertomukselta. Yhdysvaltalainen B-52-pommikone joutuu vaikeuksiin, miehistö pelastautuu ja kone, jossa on lastina valtava määrä asekelpoista plutoniumia, putoaa Grönlantiin. Yhdysvaltojen tukikohdassa Thulessa työskentelevät grönlantilaiset kiirehtivät välittömästi koiravaljakoin jäätikön yli pudonneelle koneelle, jonne yhdysvaltalaiset pyrkivät pääsemään epätoivoisesti ennen muita. Seuraavien viikkojen ajan monet Thulen työntekijöistä osallistuvat puhdistustyöhön. He eivät työskentele laboratorio-olosuhteissa. Heillä ei ole suojavaatetusta, paitsi kylmää vastaan. Itse asiassa monien vaatteet saastuvat säteilystä niin pahoin, että ne on tuhottava. Seuraavien kuukausien ja vuosien aikana Thulen työntekijät alkavat kärsiä kaikenlaisista vakavista terveysongelmista. Vetoomuksen esittäjä Carswell on yksi heistä.

Tämä on pitkä tarina, jota on käsitelty Tanskan tuomioistuimissa, josta on tehty monia raportteja ja josta on käyty lukuisia keskusteluja. Nyt keskitytään tarinan yhteen erityiseen kohtaan eli Thulen työntekijöiden oikeuksiin, jotka perustuvat perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13. toukokuuta 1996 annettuun neuvoston direktiiviin 96/29/Euratom. Vetoomuksen esittäjiä vastaan on esitetty kaikenlaisia oikeudellisia perusteita, joita en aio käsitellä tässä tarkemmin. Totean vain, että ne on lueteltu ja niitä on käsitelty vakavasti mietinnössä. Siinä on käsitelty sekä Euratom-sopimuksen ajallista että maantieteellistä soveltamista Grönlantiin ja sen soveltamista sotilasonnettomuuksiin. Tämä ei ollut sotilasonnettomuus asianosaisen jäsenvaltion kannalta. Sotilaallinen näkökohta on peräisin kolmannesta valtiosta, joten esitämme yhteisöjen tuomioistuimen tavoin, että direktiiviä voidaan todellakin soveltaa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain oikeudellisesta perusteesta vaan ennen kaikkea poliittisesta perusteesta, jossa voitaisiin vedota jopa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen valtion velvollisuuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet elämän suojaamiseksi sen toimivaltaan kuuluvalla alueella. Olemme kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että hengissä selvinneillä on direktiivin nojalla oikeus terveystarkastuksiin ja asianmukaisiin tarkkailu- ja interventiotoimenpiteisiin. Tähän mennessä on laadittu vain tilastoja sen sijaan, että olisi tehty kunnollisia kliinisiä ja lääketieteellisiä tarkastuksia, joista olisi hyötyä hengissä selvinneiden lisäksi kaikkien Euroopan unionin kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle mahdollisten tulevien onnettomuuksien yhteydessä. Ellei tätä sallita, sopimus ei selvästikään toimi, jolloin sitä on tarkistettava ja pohdittava tarkemmin.

Minun on valitettavasti vaadittava kollegojani hylkäämään tarkistukset. Ne ovat sekavia, niissä viitataan epämääräisiin tapahtumiin, joita ei ole mainittu vetoomuksessa, tai niillä pyritään viemään pohja pois mietinnössä esitetyiltä perusteilta. Niinpä suosittelen teille mietintöä sellaisenaan Thulen onnettomuudesta hengissä selvinneiden puolesta toivoen, että sopimusta tarkistetaan jatkossa.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijää työstä, jota tämä on tehnyt hyvin tärkeän vetoomuksen parissa. Komission myötätunto on täysin vetoomuksen esittäjien puolella. He ovat joutuneet kokemaan kovia sen jälkeen, kun osallistuivat vuonna 1968 tapahtuneen lento-onnettomuuden pelastustöihin. Samalla haluan todeta, että komissio on seurannut tapausta hyvin tiiviisti viiden viime vuoden ajan. Se on tutkinut asiaa huolellisesti oikeudelliselta kannalta ja tehnyt yhteistyötä vetoomusvaliokunnan ja esittelijän kanssa.

Komissio tuli siihen tulokseen, ettei vetoomuksen esittäjien vaatimuksissa voida nojautua tässä tapauksessa yhteisön oikeuteen vaan yksinomaan Tanskan kansalliseen lainsäädäntöön Tanskan hallintoelimissä ja tuomioistuimissa. Tapaus edellyttää siis oikeudellisen ratkaisun sijaan poliittista ratkaisua. Ehdotettu Euroopan parlamentin päätöslauselma voisi mielestäni edistää osaltaan poliittisen ratkaisun löytymistä.

Jotta Euratom-sopimukseen perustuva lainsäädäntö kattaisi jatkossa vetoomuksen taustalla olevan tilanteen kaltaiset tilanteet, komissio tutkii mahdollisuutta säätää säteilysuojeluvaatimusten soveltamisesta sotilaallisten sovellusten aiheuttamissa tilanteissa. Tällainen säännös voitaisiin laatia, kun perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annettua direktiiviä 96/29/Euratom tarkistetaan ja muotoillaan uudestaan. On kuitenkin tutkittava tarkkaan, onko tällainen säännös oikeuskäytännön mukainen.

  Michael Cashman, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies. En käytä nyt muistiinpanoja enkä sano sitä, mitä minun piti sanoa, vaan sen, miltä minusta tuntuu.

Komission jäsen tarjoaa myötätuntoaan, mutta sitä ei tarvita. Sen sijaan nyt on pantava täytäntöön keskeisen tärkeät perusoikeudet: yksittäisellä henkilöllä on oikeus saada tietoja varmistuakseen siitä, ettei tapahtunut uhkaa hänen henkeään.

Nyt olisi helpointa hyökätä erään jäsenvaltion hallituksen kimppuun. En halua tehdä niin. Haluan löytää ratkaisun vetoomuksen esittäjien puolesta.

Arvoisa komission jäsen, puhutte poliittisesta ratkaisusta. Ihan vain tiedoksenne: tämä on poliittinen toimielin, ja siksi lähestymme Euroopan komissiota, jotta se auttaisi meitä löytämään poliittisen ratkaisun.

Ratkaisua ei saada aikaan osoittamalla myötätuntoa vaan pyytämällä päättäväisesti Tanskan hallitusta suostumaan Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksiin kirjatun hyvän ja lojaalin yhteistyön nimissä tiedonsaantipyyntöön, jonka murhenäytelmän sotkut siivonneet ja yhdistyksen muodostaneet vetoomuksen esittäjät ja työntekijät ovat sille esittäneet. Älkää siis osoittako heille myötätuntoa vaan tukekaa heitä komission poliittisella vaikutusvallalla ja tiedustelkaa kyseiseltä jäsenvaltiolta, aikooko se antaa näille ihmisille tärkeät tiedot, joiden avulla nämä voisivat varmistua, etteivät ole vaarassa vaan että heidän henkensä on turvattu ja he ovat hyvissä käsissä. Emme pyydä mitään muuta.

En pidättele parlamenttia enempää. Olen väsynyt komission vastaukseen, jonka mukaan "meillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa". Tämä on helpoin tapa lisätä euroskeptisyyttä, joka kasvaa eri puolilla EU:ta ja on valitettavasti valloillaan juuri Tanskassa.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ainutlaatuinen mietintö ainutlaatuisesta vetoomuksesta, ja esittelijä Wallis on hoitanut asian erinomaisesti. Vaikka oikeudelliset näkökohdat jätetään sikseen, mietinnön perustana olevasta vetoomuksesta nousee esille muutamia tärkeitä seikkoja. Mainitsen lyhyesti niistä kolme.

Yksi: Ydinaseonnettomuuden uhka on olemassa aina, vaikka varotoimet olisivat kuinka mittavia tahansa. Jossain mielessä oli onni, että yhdysvaltalainen B-52-pommikone putosi Grönlantiin. Ajatelkaapa, mitä olisi tapahtunut tiheästi asutulla alueella, esimerkiksi jonkin Keski-Euroopassa sijaitsevan Yhdysvaltojen tukikohdan lähellä. Jos joku siis väittää, että ydinaseet ovat täysin turvallisia rauhan aikana, hän ei kerro koko totuutta.

Kaksi: Ydinonnettomuuden jälkeen olisi toteutettava välittömästi huolellisesti laaditut suunnitelmat, joilla minimoitaisiin lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Vaikuttaa siltä, että asiasta vastaavat viranomaiset, tässä tapauksessa Yhdysvaltojen ilmavoimat ja Tanskan hallitus, olivat valmistautuneet kehnosti eivätkä hoitaneet ongelmaa asianmukaisesti. Etenkään siviilihenkilöstöä ei suojattu kunnolla eikä heille tarjottu terveystarkastuksia eikä seurantaa pitkällä aikavälillä. Tästä epäkohdasta on seurannut useita ennenaikaisia syöpäkuolemia, joissa taudin toteaminen ajoissa olisi tarjonnut paljon paremmat selviämismahdollisuudet. Jos joku siis väittää, että asiasta vastaavat viranomaiset pystyvät hoitamaan ydinaseonnettomuuden jälkiseuraukset asianmukaisesti, hän ei myöskään kerro koko totuutta.

Kolme: Ydinaseonnettomuuden jälkeen odotetaan, että asianomainen hallitus olisi avoin ja yhteistyöhaluinen onnettomuudesta kärsineitä henkilöitä kohtaan. Näin ei käynyt Grönlannin tapauksessa, vaan Tanskan hallitus kieltäytyi antamasta asiaankuuluvia ympäristösäteilyä koskevia asiakirjoja, joiden perusteella kyseisten työntekijöiden saamia säteilyannoksia olisi voitu arvioida. Lisäksi Tanskan hallitus antoi vaarallisen harhaanjohtavia tietoja. Edes ydinaseonnettomuuden jälkeisiin hallitusten tieteellisiin raportteihin ei siis voi luottaa.

Sanoma on siis selvä. Ydinaseet saattavat aiheuttaa kuolemia ja kärsimystä myös rauhan aikana, joten parasta olisi, ettei niitä olisi lainkaan. Kuunneltuani komission jäsentä huomautan lopuksi, että vetoomuksen esittäjät, jotka ovat joutuneet kärsimään ja taistelemaan vuosia, näyttävät saavan EU:lta vain paljon myötätuntoa mutteivät lainkaan käytännön apua.

  Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Wallisia erinomaisesta mietinnöstä, kuten tavallista. Minulla on ilo todeta, että meillä on täällä parlamentissa esittelijä, joka laatii aina ensiluokkaisia mietintöjä etenkin oikeudelliselta kannalta katsottuna, mikä on tässä erittäin tärkeää.

Ydinaseita kuljettanut yhdysvaltalainen lentokone putosi vuonna 1968. Valiokuntaan saapuneen vetoomuksen esittäjä on kärsinyt terveysongelmista eikä ole mielestään saanut asianmukaista korvausta.

Valiokuntaan turvautui jälleen viime hädässä suuri joukko ihmisiä, joilla ei ollut muuta tietä hakea oikeutta. Tästä syntyi mielenkiintoinen oikeudellinen näkökohta, jota esittelijä Wallis käsitteli taidokkaasti. Onnettomuus tapahtui vuonna 1968, mutta Tanska liittyi yhdessä Grönlannin kanssa Euroopan unioniin vuonna 1973, ja Grönlanti jätti Euroopan unionin vuonna 1985. Tällaisissa onnettomuuksissa sovellettavia perusnormeja koskeva direktiivi (neuvoston direktiivi 96/29/Euratom) on annettu 13. toukokuuta 1996. Päivämäärien perusteella vaikuttaisi siltä, ettei vetoomuksen esittäjällä olisi pienintäkään mahdollisuutta saada oikeutta täältä, mutta jäsen Wallis osoitti, että yhteisöjen tuomioistuimen ennakkotapausten perusteella yhteisön oikeuden uusia säännöksiä voidaan periaatteessa soveltaa sellaisten tapahtumien myöhempiin seurauksiin, jotka ovat tapahtuneet ennen säädöksen voimaantuloa, kuten Grönlannin eroaminen Euroopan unionista.

Jos valtiot soveltaisivat tosiasiassa kyseisiä direktiivejä, vetoomusvaliokunnalla olisi vähemmän ongelmia ratkottavanaan. Haluan palauttaa mieliin kolme tapausta: Lloydsin tapauksen, Equitable Lifen tapauksen ja paikallista kaavoitusta koskevat väärinkäytökset Espanjassa. Nämä vetoomukset esitettiin vain siksi, ettei niihin liittyviä direktiivejä ollut pantu täytäntöön asianmukaisesti kyseisissä maissa. Kärsineillä osapuolilla on oikeus vahingonkorvauksiin, ja meillä kaikilla on oikeus turvallisuuteen tulevaisuudessa.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, tämä on synkkä tilanne. On järjetöntä eikä millään muotoa puolusteltavissa, että ydinaseita on voitu lennättää näin välinpitämättömällä tavalla kylmän sodan aikaan. Juuri tämä on todella pöyristyttävää Thulen tapauksessa. Vaikka ydinaseiden käsittely näin huolimattomasti ei olekaan hyväksyttävää, emme saa sen vuoksi todeta jotakin sellaista, joka on osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Hallussamme ei ole asiakirjoja, joiden mukaan Thulen työntekijöitä olisi kuollut säteilyn seurauksena. Emme voi myöskään väittää, ettei terveystarkastuksia olisi tehty. Niitä itse asiassa tehtiin, ja tulokset osoittavat päinvastaista, kuin mitä vetoomuksen esittäjät väittävät ja mitä nyt väitetään myös mietinnössä. Tätä on kunnioitettava.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämillä tarkistuksilla on tarkoitus poistaa virheet ja perättömät väitteet. Olemme kuitenkin esittelijä Wallisin kanssa samaa mieltä siitä, ettei Tanska voi sille mitään, että EU:lla on valtaa tässä asiassa. B-52-pommikoneen onnettomuus ei ole ainoaa ydintoimintaa, joka on saastuttanut Thulen aluetta. Jokainen näkökohta on selvitettävä, ja EU:n on varmistettava, että oleelliset tutkimukset toteutetaan. Mikäli mietinnöllä halutaan olevan merkitystä, siihen ei saa sisältyä asiavirheitä. Jos hyväksymme virheitä sisältävän mietinnön, teemme vain hallaa omalle uskottavuudellemme. Minulla ei ole mitään syytä puolustella Tanskan hallitusta tässä asiassa, päinvastoin. Se on kohdellut esittelijä Wallisia kaltoin, ja se on vitkastellut monien tutkimustulosten toimittamisessa parlamentille. Toivomme kuitenkin kovasti, ettei mietintöä hylätä muutamien väärien väittämien tähden vaan että se hyväksytään asianmukaisesti, niin että se on riittävän käytännöllinen ja tehokas, jotta tapahtumiin voidaan vaikuttaa.

  Søren Bo Søndergaard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, lentokoneen putoamisesta 21. tammikuuta 1968 Luoteis-Grönlannissa aiheutui 850 metrin korkuisten liekkien lisäksi paljon saastuttavaa radioaktiivista säteilyä. Tanskan viranomaiset halusivat salata asian. Ne tiesivät, ettei niiden salainen suostumus ydinaseita kuljettavan yhdysvaltalaiskoneen lentoon Grönlannin ilmatilassa saisi suosiota sen enempää Tanskan kuin Grönlanninkaan väestön keskuudessa. Niinpä kului 18 vuotta, ennen kuin viranomaiset alkoivat kiinnostua säteilylle altistuneiden grönlantilaisten ja puhdistustöihin osallistuneiden siviilityöntekijöiden terveydestä. Asianomaiset henkilöt eivät ole saaneet vielä tähänkään päivään mennessä kokonaiskuvaa siitä, mitä heille tapahtui. Tämä johtuu osaksi siitä, että Tanskan hallitukset ovat toinen toisensa perään kieltäytyneet noudattamasta Euratom-sopimuksen määräyksiä, vaikka Tanska on allekirjoittanut sopimuksen.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston mielestä tämä on ratkaiseva kohta esittelijä Wallisin ehdotuksessa. Voimme puoltaa neljää ensimmäistä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän viidestä tarkistuksesta, mutta äänestämme joka tapauksessa lopullisessa äänestyksessä ehdotuksen puolesta.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, äänestän huomenna ensimmäisen kerran 28 vuoteen kotimaani Tanskan hallitukseen kohdistuvan arvostelun puolesta. Minua hävettää, miten olemme käyttäytyneet niitä muutamia satoja ihmisiä kohtaan, jotka selvisivät hengissä Grönlannissa vuonna 1968 sattuneesta yhdysvaltalaisten ydinonnettomuudesta. Peitelläkseen sitä, että kyse oli ydinonnettomuudesta, viranomaiset eivät antaneet näille ihmisille suojavarusteita pannessaan heidät siivoamaan jäljet. Monet ovat kuolleet syöpään, ja alueen eläimet ovat saaneet epämuodostuneita poikasia, minkä voidaan olettaa johtuvan onnettomuudesta. Carswell toi asian vetoomusvaliokunnan tietoon. Hän on ollut sairaalassa 50 otteeseen onnettomuuden seurauksien tähden. Esittelijä Wallis on tehnyt tarkkaa työtä valiokunnassa kolmen viime vuoden ajan, järjestänyt kuulemisia ja vierailuja, ja nyt jäsen Auken ilmestyy istuntoon, jossa meidän on määrä äänestää, ja haluaa kaiken työn alkavan alusta. Asia on hyvin yksinkertainen, eikä siinä ole kyse siitä, onko säteilyä aiheutunut vai ei. Kyse on siitä, että Euratom-sopimuksen mukaan onnettomuudesta selvinneillä on oikeus vuotuisiin terveystarkastuksiin huolimatta siitä, onko heidän terveydelleen aiheutunut vaikutuksia, ja heillä on oikeus nähdä itseään koskevat lääkärinlausunnot. Tanskan olisi nyt noudatettava näitä kahta vaatimusta.

Haluan kiittää esittelijä Wallisia ja valiokuntaa erittäin vastuuntuntoisesta työstä tässä asiassa. Osallistuin kaikkiin kokouksiin, ja mikäli jäsen Auken olisi ilmaissut kiinnostuksensa asiaa kohtaan silloin, kun siitä keskusteltiin, hänen ei olisi tarvinnut jättää tarkistuksia viime hetkellä. Kuvitelkaapa, että kaikista muistakin parlamentin mietinnöistä olisi keskusteltava uudelleen siksi, ettei jäsen Auken osallistu valiokuntakäsittelyyn. Kehotan teitä äänestämään huomenna mietinnön puolesta ilman viime minuutilla esitettyjä tarkistuksia.

Komissio toteaa nyt, että tarvitaan poliittinen ratkaisu. Osa meistä on pyrkinyt löytämään tällaisen ratkaisun. Olen lähettänyt yksityisiä kirjeitä pääministerille saadakseni tämän asian selvitettyä poliittisesti. Hänen asenteensa on ollut ymmärtäväinen, mutta ratkaisua ei ole löytynyt, koska virkamieskunta ei halua antaa asiassa periksi. On siis mainiota, että ihmisillä on mahdollisuus kääntyä vetoomusvaliokunnan puoleen, kun virkamiehet eivät halua kuunnella heitä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, oikeudet voidaan toteuttaa lainsäädännön perusteella. Komissio on analysoinut asian läpikotaisin. Minulla ei ole valitettavasti mitään lisättävää tähän hyvin asiantuntevaan keskusteluun.

Samalla voisin kuitenkin todeta, että mietintöä käytetään viiteasiakirjana yhteisön tulevissa toimissa tällä alalla.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.