Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 9. toukokuuta 2007 - Bryssel

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 16.30.)

  Puhemies . Julistan torstaina 26. huhtikuuta 2007 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, oli itse asiassa tarkoitus, että tämänpäiväisessä istunnossa olisi keskusteltu verkkovierailuja koskevasta mietinnöstä, sillä parlamentti on 2. toukokuuta käydyissä kolmikantaneuvotteluissa esittänyt neuvostolle kompromissipaketin, ja voisin lisätä vielä, että se perustui kaikkien parlamentin ryhmien ja kaikkien kolmikantaneuvotteluissa edustettuina olevien maiden yksimielisyyteen. On valitettavaa, ettei neuvosto ole toistaiseksi ilmoittanut suostuvansa ehdotukseen, ja siitä syystä me emme pysty keskustelemaan mietinnöstä tänään emmekä äänestämään siitä huomenna.

  Brian Crowley (UEN). – A Uachtaráin, ba mhaith liom comhghairdeas a dhéanamh le Rialtas na hÉireann, le Rialtas na Breataine, agus leis an Rialtas nua i mBéal Feirste.

(EN) Arvoisa puhemies, eilen nähtiin uuden hallituksen virkaanastujaiset ja samalla palautettiin tehtäväänsä Pohjois-Irlannin hajotettu parlamentti, joka edustaa näkemyksiä, joita olisi aiemmin luonnehdittu ääriunionistisiksi ja äärinationalistisiksi ja jotka nyt on saatettu yhteen muodostamaan Pohjois-Irlantiin uusi hallitus. Niin kuin kuulimme Nobel-palkinnon saajienkin toteavan, tämä on meille loistava tilaisuus onnitella kaikkia, jotka ovat antaneet tapahtumiin oman panoksensa, ja rohkaista heitä löytämään uusia keinoja konfliktin ratkaisemiseen ja eri yhteisöjen välisten vaikeuksien voittamiseen, mutta samalla se on myös mahdollisuus onnitella Euroopan unionia sen jatkuvasta sitoutumisesta Pohjois-Irlannin kansan auttamiseen viimeisten 20 vuoden aikana.

Eilisen suuren saavutuksen teki mahdolliseksi se, että paikalliset ihmiset seisoivat jättiläisten olkapäillä – ei vain tänään täällä paikalla olevien John Humen ja lordi Trimblen olkapäillä, vaan myös Jacques Delorsin, joka ensimmäisenä esitti suunnitelman ja ajatuksen Pohjois-Irlannin rauhanprosessista, sekä Helmut Kohlin ja muiden.

Meidän olisi pidettävä se mielessä tänään varmistaaksemme sitoutumisemme myös jatkossa. UEN-ryhmän puheenjohtajana ja hallituspuolueen edustajana kiitän sekä kaikkia kollegojani täällä parlamentissa että pohjoisirlantilaisia kollegojani, jotka tekivät yhdessä työtä tämän yhteisen asian ja yhteisen tavoitteen puolesta.

Meidän olisi myös syytä muistaa ihmishenkien menetykset ja kaikki se harmi, vahinko ja vammat, joita niin monille on aiheutunut, mutta sen sijaan että antaisimme näiden menetysten edelleen mädättää ja myrkyttää vuoropuheluamme, meidän pitäisi ymmärtää, että ajat olivat toiset. Nyt on toisenlainen aika. Meidän tehtävänämme ja velvollisuutenamme on nyt varmistaa, että lastenlapsillamme on paremmat tulevaisuudennäkymät Pohjois-Irlannissa.

Muistakaamme myös vanhan runoilijan sanat: "Even though my bones may break and even though my body may bleed, within my heart still beats the hope of mankind to find and fulfil all its needs".

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . Kiitos lausunnostanne, jäsen Crowley. Haluan ilmoittaa, että olen lähettänyt onnittelukirjeen pääministerille ja varapääministerille. Toivomme hyvää tulevaisuutta Pohjois-Irlannille, Irlannille, Yhdistyneelle kuningaskunnalle ja Euroopan unionille.

3. Ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan kokoonpano (tarkistusten jättämisen määräaika): ks. pöytäkirja

4. Esityslista

  Puhemies . Maanantaina 23. huhtikuuta pidetyssä istunnossa kaikkien ryhmien tuella hyväksytty tämän päivän ja huomisen esityslistaa koskeva oikaisu on jaettu, ja olen vastaanottanut useita pyyntöjä, jotka koskevat sen muuttamista seuraavasti:

Keskiviikko:

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on ehdottanut, että yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa vuotuista kertomusta 2005 käsittelevä Elmar Brokin mietintö (A6-0130/2007) siirrettäisiin toukokuun Strasbourgin istuntojaksolle.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Kollegamme Elmar Brok on ollut leikkauksessa. Hän kuvitteli pääsevänsä paikalle jo tällä viikolla, mutta näin ei käynyt. Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että hänen vointinsa on hyvä – hänhän pitää hyvää huolta terveydestään – ja hän on läsnä taas Strasbourgin istunnossa. Siksi, hyvät kollegat, pyydän teitä siirtämään mietinnöstä käytävää keskustelua.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

  Puhemies. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on ehdottanut, että alkoholin ja alkoholipitoisten juomien valmisteveron lähentämistä koskeva Astrid Lullingin mietintö (A6-0148/2007) siirrettäisiin toukokuun Strasbourgin istuntojaksolle.

  Hannes Swoboda , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin ryhmämme puolesta lähettää jäsen Brokille parhaat terveisemme ja toivottaa pikaista paranemista.

Jos sitten palataan Lullingin mietintöön, niin puhuin jäsen Lullingin kanssa tänään. Lullingin mietinnön mukanaan tuomiin muutoksiin liittyy useita ongelmia – suoraan sanottuna nimenomaan Bulgariassa – ja koska haluaisimme käydä vielä lisää keskusteluja jäsen Lullingin sekä myös muiden ryhmien edustajien kanssa selvittääksemme, eikö olisi mahdollista löytää jonkinlaista yksimielisyyttä tästä kiperästä kysymyksestä, ehdotamme, että keskustelu siirretään seuraavaan istuntoon Strasbourgiin. Kysymys ei ole puoluepolitiikasta, sillä tämä vaikuttaa Bulgarian kaikkiin poliittisiin ryhmittymiin. Meistä olisi harkitsematonta lähettää kielteinen viesti juuri nyt, kun on mahdollista, että voisimme olla lopulta löytämässä yksimielisen ratkaisun viikon tai kahden kuluessa.

  Astrid Lulling (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, mitkään objektiiviset syyt eivät estä meitä keskustelemasta mietinnöstäni tänään, niin että siitä voitaisiin äänestää huomenna. Mietintö hyväksyttiin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa useita kuukausia kestäneiden keskustelujen jälkeen. Saimme nimittäin komission ehdotuksen käsiteltäväksemme 28. syyskuuta 2006, kuten tiedoista käy ilmi. Keskustelimme ehdotuksesta ainakin viisi kertaa talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Jokaisella oli mahdollisuus esittää mielipiteensä. Tarkistukset jätettiin käsiteltäväksi määräaikaan mennessä. Ne on käännetty.

Kun asiat nyt ovat tällä tolalla, ymmärrän tietenkin, miksi Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä ehdottaa lykkäystä: sosialidemokraatit kannattavat valmisteveron vähimmäistason korottamista, kun taas Bulgariassa sitä vastustetaan. Sen vuoksi sosialidemokraatit pelkäävät ottaa asiaan kantaa ennen Euroopan parlamentin vaaleja. Siksi tämä lykkäyspyyntö on silkkaa valhetta: todellisuudessa se ei perustu objektiivisiin vaan poliittisiin syihin. Kehotan sen vuoksi kollegojani äänestämään sitä vastaan.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, meidän ei pidä halventaa demokratiaa lykkäämällä keskustelua tästä mietinnöstä käytäväksi Bulgarian vaalien jälkeen. On valtavan tärkeä demokratian periaate, että mennessään äänestämään kansalla, tässä tapauksessa Bulgarian kansalla, on oltava mahdollisimman paljon tietoa käytössään. Ehdotetun lykkäyksen ainoa tarkoitus on täysin päinvastainen, nimittäin se, että keskustelisimme tästä aiheesta vasta sen jälkeen, kun bulgarialaiset ovat äänestäneet. Vastustan jyrkästi tätä ehdotusta, ja kaikkien kunnon demokraattien pitäisi vastustaa sitä samasta syystä.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

(Esityslista vahvistettiin.)

5. Taloudellisia etuja koskeva ilmoitus: ks. pöytäkirja

6. Kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

7. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

8. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

9. Parlamentin kantojen ja päätöslauselmien johdosta toteutetut toimet: ks. pöytäkirja

10. Työntekijöille tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskevan eurooppalaisen lainsäädännön lujittaminen (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

11. Puhemiehen julkilausuma (Viro)

  Puhemies . Minua on pyydetty esittämään lyhyt julkilausuma Viron tilanteesta, ja minulle on ilmoitettu, että ryhmien puheenjohtajat haluavat tehdä samoin sen jälkeen, kun olen lopettanut. Näin näyttää todellakin olevan. Toukokuun 9. päivänä 1950 annetulla Schumanin julistuksella luotiin perusta, jolle oli mahdollista alkaa rakentaa rauhan ja vapauden kumppanuutta sellaisten kansakuntien välille, jotka olivat aikaisemmin olleet toistensa vihollisia, ja kun jaettuna ollut maanosamme oli jälleen kasvanut yhteen, Euroopan unionista tuli rauhan, vapauden ja vaurauden takaaja kaikkialla Euroopassa. Olemme ylpeitä siitä, että voimme tänään juhlia Schumanin päivää yhdessä Euroopan unionin 27 jäsenvaltion kanssa, mutta toukokuun 9. päivä on muista syistä ristiriitainen päivämäärä, kuten olemme aivan äskettäin joutuneet toteamaan kiistassa, joka koski neuvostosotilaiden muistomerkkiä Viron pääkaupungissa Tallinnassa. Siitä syystä haluamme palauttaa mieliin 12. toukokuuta 2005 antamamme päätöslauselman, jossa parlamentti huomautti, että joillekin kansakunnille toisen maailmansodan päättyminen merkitsi toisen hirmuhallinnon, Neuvostoliiton, valtakauden alkua. Me muistutamme, etteivät historian tulkintoihin liittyvät kiistat saa koskaan antaa aihetta väkivaltaan, ja tuomitsemme tiukasti kaikenlaisen mellakoinnin ja ryöstelyn.

Viron tasavallan nykyinen presidentti Toomas Hendrik Ilves, joka on tämän parlamentin entinen jäsen, puki asian hyvin sanoiksi vastatessaan Viron Moskovan-lähetystön ulkopuolella sattuneeseen välikohtaukseen. Näin hän sanoi: "Euroopassa ei ole tapana vaatia naapurimaan demokraattisesti valitun hallituksen eroa; Euroopassa on mahdotonta ajatellakaan, että diplomaattisia suhteita koskevaa Wienin yleissopimusta rikottaisiin."

Muistutamme 8. kesäkuuta 2005 antamastamme vähemmistöjen suojelua ja syrjinnän vastaista politiikkaa koskevasta päätöslauselmasta, jossa totesimme muun muassa, että kansalliset vähemmistöt rikastuttavat Eurooppaa. Euroopan unioni perustuu arvoihin, joiden suojelu on yhteinen tehtävämme. Yhden Euroopan unionin jäsenvaltion joutuminen painostuksen kohteeksi on haaste meille kaikille, ja Viro voi luottaa solidaarisuuteemme.

(Suosionosoituksia)

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää teitä tuestanne ja solidaarisuudestanne.

Haluan myös ilmaista kiitollisuuteni kaikille kollegoilleni, jotka ovat osoittaneet ainutlaatuista tukea ja solidaarisuutta Viroa kohtaan, sillä se, mitä tapahtuu EU:n jäsenvaltion Viron ja Venäjän federaation välillä, ei ole kahdenvälinen asia, vaan koko EU:n asia. Se on koetinkivi, jolla testataan, onko EU todellinen poliittinen unioni, joka perustuu solidaarisuuteen ja yhtenäisyyteen. EU:n reaktion selkeys, ajoitus ja yhtenäisyys tulevat tänään testatuiksi. Me odotamme EU:lta voimakasta sitoutumista ehdottomaan solidaarisuuteen.

Ensinnäkin meidän on luovuttava toiveajattelusta. Tapa, jolla Venäjän federaatio kohtelee EU:n jäsenvaltiota ei selvästikään ole mikään yksittäinen hairahdus. Presidentti Putin esitteli Venäjän uuden, selvästi entistä aggressiivisemman ulkopoliittisen ohjelman Münchenissä pitämässään puheessa. Tätä lähestymistapaa voitaisiin kutsua uusimperialistiseksi tai revansistiseksi. Venäjän tavoitteena on saada takaisin ainakin osa entisestä vaikutusvallastaan vanhoihin "alusmaihin" Baltiassa ja sitten koko entisen Varsovan liiton alueeseen Euroopassa. Siinä se tukeutuu nykyiseen energiabuumiin, joka on pönkittänyt Venäjän vaikutusvaltaa, sekä käyttää hyväksi osaa Venäjän ulkopuolella elävästä venäläisväestöstä.

Haluan selventää kaikille, että presidentti Putin kutsuu näitä venäläisiä maanmiehikseen. Siihen esitän voimakkaan vastalauseeni. Virossa asuvat venäläiset ovat minun maanmiehiäni, ja olen ylpeä heistä, sillä 99 prosenttia heistä pysyi uskollisena presidentti Putinin sijaan Viron valtiolle.

(Suosionosoituksia)

Kysymys ei siis ole pelkästään solidaarisuudesta; avainsana on eurooppalaisen perheen uusien jäsenvaltioiden suvereniteetti. Voimme onnistua sen saavuttamisessa vain, jos osoitamme yhtenäisyyttä sanoillamme ja teoillamme. Kun jäsenvaltio, joka päättää selkeyttää omaa historiaansa ja tekee sen avoimesti ja arvokkaasti, joutuu äkkiä jättimäisen naapurinsa harjoittaman keskitetyn painostuksen kohteeksi; kun sen Moskovan-lähetystöä pidetään käytännöllisesti katsoen panttivankina viikon ajan; kun maassa järjestetään lain ja järjestyksen horjuttamiseen tähtääviä mellakoita, joihin on selkeästi saatu innoitusta ja tukea vieraalta vallalta; kun venäläiset poliitikot vaativat demokraattisesti valittua hallitusta väistymään syrjään; kun maa joutuu taloussaarron kohteeksi; kun Viron valtion laitosten verkkosivut tukitaan massiivisilla nettihyökkäyksillä – tuolla propagandasodan uudella muodolla – silloin täytyy olla todella huolissaan asianomaisen valtion suvereniteetista.

Lopuksi muistutan, että on vielä yksi suvereniteetin muoto, jota meidän on puolustettava: oikeutemme tulkita ja arvioida omaa historiaamme. Siteerasitte kaksi vuotta sitten annettua Euroopan parlamentin päätöslauselmaa, joka käsitteli niitä monia Euroopan maita, jotka joutuivat Stalinin ajan Neuvostoliiton harjoittaman hirmuhallinnon uhreiksi. Euroopassa on edelleen jäljellä jakolinja, joka erottaa läntiset demokratiat, jotka eivät ole koskaan tunnustaneet Baltian maiden miehittämistä ja laitonta liittämistä Neuvostoliittoon vuonna 1940 Hitlerin ja Stalinin välisen sopimuksen seurauksena, Venäjän federaatiosta, joka kieltää edelleen tämän sopimuksen olemassaolon ja yrittää myös viedä entisiltä uhreiltaan oikeuden arvioida uudelleen omaa menneisyyttään. Siksi tarvitsemme solidaarisuuttanne, ja olen hyvin kiitollinen kaikista sen osoituksista.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies . – Paljon kiitoksia, jäsen Kelam. Koska olette Viron kansalainen ja arvostettu henkilö maassanne, annoin teille kaksinkertaisesti puheaikaa siihen nähden, mitä teille olisi kuulunut, mutta muiden ei pidä ottaa tästä esimerkkiä.

  Hannes Swoboda , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, toivottavasti minäkin olen arvostettu henkilö, vaikken olekaan virolainen. Pyysin Viron valtuuskunnan johtajaa Tarandia käyttämään tämän puheenvuoron. Koska hän puhuu itse myöhemmin, hän pyysi minua tekemään selväksi, että Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä kokonaisuudessaan antaa täyden tukensa Virolle, virolaisille jäsenillemme ja Viron kansalle ja että me torjumme kaikenlaisen ulkopuolisen väliintulon ja Venäjän puuttumisen asioihin.

Me vahvistamme periaatteen, että lähetystöjä ja diplomaattikäytössä olevia tiloja on kohdeltava kunnioittavasti ja että maan ja sen kansan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava.

Henkilökohtaisena lisäyksenä haluan vielä huomauttaa, että synnyin pari kuukautta sodan päättymisen jälkeen Itävallan itäosassa tuolloisella Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeellä. Muistan, kuinka vanhempani, sukulaiset ja ystävät kertoivat olevansa iloisia siitä, että venäläissotilaat olivat tulleet vapauttamaan meidät natsien vallasta, mutta tiedän myös henkilökohtaisesta kokemuksesta, että nämä samat ihmiset pelkäsivät mahdollisuutta, että neuvostojoukot jäisivät maahan miehittäjinä. Oli Itävallan hyvää onnea – hyvää onnea, jonka historia meille soi – että maamme vapautettiin. Monien muiden, esimerkiksi 20 kilometrin päässä kodistani asuvien ihmisten, kohtaloksi koitui vapauden sijaan miehitys.

Siksi katsomme, että Venäjän pitäisi ainakin tunnustaa, että vaikka monille venäläiset sotilaat tulivat vapauttajina, he toivat kuitenkin mukanaan hallinnon, jonka alaisuudessa samoista vapauttajista tuli miehittäjiä ja monet kansat – ei vain Neuvostoliitossa vaan myös monissa naapurimaissa – joutuivat sorron kohteeksi. Jos tämä voitaisiin hyväksyä, se tekisi vuoropuhelusta niin paljon helpompaa. Toivon, että kaikki kansalaiset entisen itäblokin rajan molemmin puolin voisivat hyväksyä sen, että tuolloin vallitsi niin sanottu kaksoistotuus.

Ryhmämme oli hyvin pahoillaan, kun Toomas Hendrik Ilves joutui jättämään parlamentin jäsenyyden, mutta tänä päivänä olemme hyvin iloisia siitä, että Viron presidenttinä on sellainen järkimies kuin hän. Tässä on pari lyhyttä lainausta häneltä. Hän nosti esiin erään nuoren venäläisnaisen kirjoituksen verkkosivullaan. Tämä kirjoitti, että "Me olemme venäläisiä, mutta kotimaamme on Viro", johon Ilves lisäsi, "Kiitos Maria". Hänen puheensa viimeinen lause, joka on todella merkittävä, kuuluu seuraavasti:

(EN) "Euroopassa on tapana, että valtioiden välillä silloin tällöin ilmenevät erimielisyydet ratkaistaan diplomaattien ja poliitikkojen välityksellä, ei kaduilla tai tietokonehyökkäysten avulla. Sellaiset ovat toisten maiden toimintatapoja tai voisin ehkä lisätä, sellaisia, joihin on turvauduttu toisina aikoina ja jossakin kokonaan muualla, ei Euroopassa."

(DE) Euroopassa tarvitaan nyt vuoropuhelua ja keskustelua, ei hyökkäyksiä lähetystöihin ja mielenosoituksia niiden edessä, sillä juuri vuoropuheluun tiivistyy eurooppalaisuuden syvin olemus.

  Siiri Oviir, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, saanen ensinnäkin vastata siinä toivossa, että koska puhun ryhmäni puolesta, minulle ei anneta ainakaan merkittävästi lyhyempää puheaikaa kuin edelliselle puhujalle.

Tänään keskustelemme Viron ja Venäjän välisistä suhteista, ja niistä puhuessamme meidän on ehdottomasti käsiteltävä myös huhtikuun lopun tapahtumia Virossa. Emme myöskään voi sivuuttaa näiden tapahtumien alullepanijaa – Pronssisoturia. Neuvostoviranomaiset pystyttivät kyseisen patsaan Tallinnan vapauttamisen kunniaksi. Tallinnan vapauttaminen merkitsi käytännössä Tallinnan pommitusta 9. maaliskuuta 1944, jolloin 40 prosenttia Tallinnan asuntoalueista tuhoutui ja satoja ihmisiä kuoli.

Sitä kutsuttiin vapauttamiseksi, mutta virolaisia karkotettiin Siperiaan. Karkotusten sarja seurasi toistaan, eikä yksikään perhe säästynyt sortotoimilta. Isäni karkotettiin Siperiaan vuonna 1941, ja hän palasi kotiin vasta 21 vuotta myöhemmin. Stalinin kuoleman jälkeen isoisoäitini, joka oli myös karkotettu Siperiaan, lähti yksin jalkaisin matkaan kohti kotimaataan Viroa. Kun perheeni palasi eräänä päivänä työstä kotiin, he löysivät hänet istumasta kotitalomme portailta, mutta valitettavasti isoisoäiti oli siinä vaiheessa jo kuollut. Muistan sen ajan vieläkin.

Vapauttajalle pystytettynä muistomerkkinä Pronssisoturi symboloi monille virolaisille hyvin tuskallisia muistoja. Siitä huolimatta se seisoi paikallaan pääkaupunkimme keskusaukiolla vielä viisitoista vuotta, toisin sanoen 15 vuotta Viron uudelleenitsenäistymisen jälkeen.

Mitä 26. huhtikuuta sitten oikein tapahtui? Mitä tuona yönä tapahtui? Patsaskiista alkoi itse asiassa noin vuosi sitten, kun Neuvostoliiton lippuja heiluttelevat ääriliikkeiden kannattajat muuttivat patsaan kuolleille pystytetystä muistomerkistä neuvostomiehittäjien voiton symboliksi, ja sellaisena se alkoi synnyttää jatkuvia jännitteitä. Tuohon asti veteraanit olivat kokoontuneet patsaalle joka vuosi, ja huolimatta siitä, että patsaalla juotiin joskus alkoholia ja paikallaolijat joskus jopa tanssivat haudalla, poliisi ei koskaan puuttunut asiaan.

Huhtikuun 26:nnen päivän yönä keskustan alueella puhkesi kuitenkin mellakoita, ja ne levisivät myöhemmin joihinkin ympäryskaupunkeihin, joissa ne olivat vähemmän rajuja. Mellakoitsijat tuhosivat kaiken tielleen osuvan, kuten autoja ja bussipysäkkejä, mutta etupäässä ikkunoita. Nuorisojoukot murtautuivat kauppoihin ja varastivat kaiken. Kohteiksi joutuivat erityisesti alkoholiliikkeet mutta myös muut kaupat. Esimerkiksi Armanin ja Hugo Bossin liikkeet sekä jalokiviliikkeitä ryöstettiin.

Koska elämme media-aikakautta, kaikki tämä taltioitiin ja myös esitettiin suorana lähetyksenä televisiossa. Nyt tapahtumista on todisteena runsaasti videomateriaalia. Poliisi puuttui tilanteeseen vain silloin, kun nuorisojoukot kävivät liian aggressiivisiksi. Aseina käytettiin pamppuja ja vesitykkejä; ampuma-aseita ei käytetty. Tuona yönä Pronssisoturi siirrettiin Tõnismäestä sotilashautausmaalle, jossa se jälleen eilen avattiin yleisölle. Sen jälkeen alkoivat Venäjän hyökkäykset – edellisten puhujien mainitsemat propagandahyökkäykset, jotka huipentuivat Venäjän duuman vaatimukseen Viron hallituksen vaihtamisesta. Lopetan tähän. Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi.

(Puhuja keskeytettiin.)

Lopuksi haluan kiittää kaikkia, jotka ovat tukeneet ja tukevat jatkossakin Viroa. Se on meille suuri kunnia ja suuri apu. Kiitos, arvoisa puhemies, ja anteeksi vielä kerran.

  Brian Crowley , UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin yhtyä kollegojeni esittämiin solidaarisuuden ja tuen ilmauksiin Viron hallitukselle ja Viron kansalle sekä toiseksi tuomita Venäjän hallituksen harjoittaman kiusaamistaktiikan, jolla se pyrkii luomaan epävarmuutta ja epävakautta ei vain Virossa vaan myös muissa Baltian maissa.

Tapahtumat, joita olemme joutuneet todistamaan, ovat monella tapaa totalitarismin ja autoritarismin uusi muoto: usutetaan rähinöivät väkijoukot hyökkäämään suurlähetystön kimppuun Moskovassa, käytetään hyväksi energiavaroihin perustuvaa valtaa ja voimaa ja yritetään saada kansat polvilleen Venäjän hallituksen vaikutusvallan edessä sekä ennen kaikkea yritetään jatkuvasti viedä pakolla ylivallan ja alistamisen symboleja alueille, jotka ovat itsenäistyneet totalitarismin vallasta.

Meidän tehtävämme tänään on kuunnella virolaisia kollegojamme ja kuulla heidän avunhuutonsa ja vetoomuksensa tuen ja solidaarisuuden puolesta. Tärkeintä on kuitenkin se, että koska arvostamme Venäjää kumppanina tulevissa hankkeissa, meidän on vedottava Venäjään, jotta se tekisi oikeat ratkaisut, joilla varmistetaan, että kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden oikeuksia kunnioitetaan yhtäläisesti – olivatpa ne pieniä tai suuria, naapurimaita tai ei, entisiä alusmaita tai ei.

Mutta kaikkein kiihkeimmin meidän on viestitettävä Viron kansalle, että he ovat nyt osa Euroopan unionia eikä heitä tällä kertaa hylätä, niin kuin heidät on aiemmin hylätty.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme käyneet samantyyppistä keskustelua Euroopan historiasta monta kertaa aiemminkin. Viime kerralla keskusteltiin siitä, mitä tehdä Tšekin saksalaisväestön ongelmille, ja tuolloin totesimme – ja toistan sen nyt – että tarvitaan eurooppalaista tulkintaa sodasta ja kansalliset tulkinnat on pantava syrjään. Tässä tapauksessa eurooppalainen tulkinta on hyvin yksinkertainen; se on se, että puna-armeijalla oli oma osuutensa Euroopan vapauttamisessa kansallissosialistisesta fasismista. Sen se teki, ja tämän oman osuutensa hoitaminen vaati siltä suuria uhrauksia. Jätetään tällä kertaa sikseen väittely siitä, mikä oli Stalinin osuus Hitlerin valtaan nousussa, sillä se on kokonaan toinen kysymys.

Sen jälkeen kuitenkin puna-armeijasta tuli miehitysarmeija, joka riisti mahdollisuuden vapauteen. Sekin on osa Euroopan historiaa. Rumien pronssipatsaiden siirtäminen ei todellakaan ole pahitteeksi kaupungin kulttuurimaisemalle, vaan pikemminkin tekee paikan entistä kauniimmaksi, mutta tässä keskustelussa meidän on tehtävä ehdottoman selväksi – ja toivon, että sama kuullaan myös Venäjästä käytävän keskustelun yhteydessä – että asian ydin on se, että Venäjän johto – Putin – pyrkii nimenomaan kaikin käytettävissään olevin keinoin lietsomaan epäsopua keskuuteemme. Meidän on vakuutettava solidaarisuuttamme Latvian ja Viron hallituksille.

Samalla tästä solidaarisuudesta huolimatta meidän on tunnustettava, että Baltian mailla on ongelmia venäläisvähemmistön oikeuksien takaamisessa. Historia on opettanut meille, että sosiaalisia konflikteja syntyy, kun vähemmistö – ja sellainen 30 prosentin väestönosa on – haluaa kuulua yhteiskuntaan mutta tuntee jääneensä vaille oikeuksia.

Tiedän, että kaikki enemmistöt aina kieltävät sen: turkkilaiset ovat aina vakuuttaneet meille, ettei Turkissa ole kurdiongelmaa, vaikka se siellä juuri on, ja samaan tapaan venäläisvähemmistön ja heidän oikeuksiensa suhteen on ongelmia. Tällä en tarkoita sitä, että venäläisvähemmistö olisi hyvä, mutta haluan vain sanoa, että vähemmistönä heille kuuluu tietyt oikeudet ja että yhteiskunnassa on vaikea rakentaa yksimielisyyttä, jos vähemmistöjen oikeuksia ei tunnusteta.

  Gabriele Zimmer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään tulee todellakin kuluneeksi 62 vuotta siitä, kun natsi-Saksan edustajat allekirjoittivat ehdottoman antautumisen, joka samalla päätti yhden Euroopan historian synkimmistä luvuista. Silloisen Neuvostoliiton kansoilla oli ratkaiseva osuus voiton aikaansaamisessa, ja ne myös joutuivat maksamaan siitä suunnattoman kovan hinnan; kaikki nämä asiat meidän pitäisi tunnustaa asianmukaisesti ja tietenkin pohtia niiden merkitystä. Siitä syystä allekirjoitan täysin sen, mitä Jerusalemissa toimivan Simon Wiesenthal -keskuksen johtaja totesi Tallinnan tapahtumista. Pidin hänen sanojaan hyvin koskettavina. Näin hän sanoi:

(EN) "Vaikka keskus tuomitsee ehdottomasti kaikki ne rikokset, joita Neuvostovallan aikana kohdistui eri uskontoja ja kansallisuuksia edustaviin virolaisiin, emme kuitenkaan koskaan saa unohtaa, että juuri puna-armeija pysäytti joukkomurhan, jota natsit ja heidän paikalliset liittolaisensa toimeenpanivat Viron maaperällä siihen päivään saakka, jolloin natsi-Saksan miehitys päättyi. Näin ollen poistamalla muistomerkin Tallinnan keskustasta hallitus osoittaa, että siltä valitettavasti puuttuu herkkyyttä tajuta natsien rikosten syvyyttä, ja samalla se loukkaa näiden rikosten uhreja."

(DE) Ryhmäni mielestä on erittäin valitettavaa, että Tallinnassa vallitsevat erimielisyydet sisä- ja ulkopoliittisista kysymyksistä ovat saavuttaneet tällaisen kriisipisteen, ja kehotamme kaikkia osapuolia noudattamaan malttia ja osallistumaan vuoropuheluun. Se että rauhanomainen mielenosoitus Viron pääkaupungissa muuttuu mellakaksi ja poliisi toimii niin, että yksi ihminen saa surmansa ja monia muita loukkaantuu, on hyvin huolestuttavaa, ja se että niin pääsee tapahtumaan, osoittaa, että virolaisen enemmistön ja venäläisen vähemmistön välinen vuoropuhelu on puutteellista. Haluankin korostaa, että me täällä parlamentissa olemme osaltamme vastuussa tästä sen vuoksi, ettemme ole riittävästi vastustaneet venäläisvähemmistön syrjintää Baltian maissa.

Venäjän suhteettomat reaktiot eivät ole yhtään sen vähemmän huolestuttavia. Ryhmäni tukee voimakkaasti Venäjälle esitettyä vaatimusta, että sen on täytettävä asiaankuuluvien kansainvälisten yleissopimusten mukaiset velvoitteensa, suojeltava paitsi Viron lähetystön tiloja myös sen henkilökuntaa ja taattava heille esteetön pääsy lähetystön tiloihin. Kehotamme myös neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa auttamaan tilanteen rauhoittamisessa ja keskusteluyhteyden luomisessa Viron ja Venäjän välille. Nyt kun EU:n ja Venäjän huippukokouskin on juuri näköpiirissä, on aika rakentaa siltoja eikä muureja.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, ensimmäinen ja tärkein asia, joka tässä yhteydessä täytyy todeta, on se, että Viro on itsenäinen valtio, ei Venäjän satelliittivaltio. Tämä tarkoittaa sitä, että me emme voi alkaa puhua vaimennetuin äänensävyin siitä, miten meidän pitäisi ymmärtää Venäjää ja sen historiaa. Sen sijaan meidän on ymmärrettävä, että Venäjä on panemassa toimeen saartoa Viroa vastaan ja vaatimassa vieraan valtion hallitusta eroamaan ja niin edelleen. Haluan korostaa, että nämä ovat asioita, joihin meidän ei pidä suhtautua ymmärtäväisesti. Venäjän hallituksella, Viron venäjänkielisellä vähemmistöllä ja kaikilla muillakin on tietenkin oikeus kritisoida toimia, kuten pronssisoturipatsaan siirtämistä. Viro ei kuitenkaan ole Venäjän etupiiriin kuuluva satelliittivaltio, vaan vapaa ja itsenäinen kansakunta.

Jäsen Cohn-Benditin tarjoamat esimerkit eivät tässä auta. Hänhän alkoi puhua parlamentille kokonaan toisesta kysymyksestä, nimittäin vähemmistöjen tilanteesta kolmessa Baltian tasavallassa. Se on kokonaan toinen, vaikkakin tärkeä keskustelunaihe. Nyt me sen sijaan puhumme siitä, onko Venäjällä oikeus – tai itse asiassa siitä, ettei sillä ole mitään oikeutta – toimia niin kuin se on tehnyt. Se sinänsä ainutlaatuinen seikka, että puna-armeija kukisti Hitlerin, ei ole tässä yhteydessä oleellinen. Tuota voittoa me voimme kyllä juhlia. Sen jälkeen puna-armeija kuitenkin aloitti Viron kiusaamisen, jota kesti pitkään.

Vuonna 1939 Suomessa Suomenlahden pohjoispuolella ja Virossa sen eteläpuolella oli suurin piirtein samanlainen elintaso ja nuo kaksi maata olivat muutoinkin hyvin samanlaisia. Neuvostoliiton miehityksen päätyttyä Suomi oli yksi maailman rikkaimmista ja menestyneimmistä maista, kun taas Viro – joka parhaillaan hyvin menestyksekkäästi raivaa tietään ylöspäin – oli pohjamudissa. Tätä hintaa ei saa unohtaa. Nyt meidän pitäisi muka ymmärtää Venäjää. Meidän on kuitenkin muistettava, että me puhumme nyt itsenäisestä Viron valtiosta emmekä Venäjän satelliittivaltiosta.

  Bruno Gollnisch , ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, historia on vielä kirjoittamatta niin, että ainoana tarkoituksena olisi päästä lähemmäs totuutta. Tähän asti sitä on kirjoitettu ideologioiden pohjalta. Näin ollen historiankirjoituksessa jätetään jatkuvasti huomiotta se oleellinen seikka, että Molotovin ja Ribbentropin, Stalinin ja Hitlerin, toisin sanoen kommunismin ja kansallissosialismin välinen viheliäinen sopimus johti Viron väkivaltaiseen miehitykseen, jonka jälkeen puna-armeijan läsnäolo näkyi pidätyksinä, karkotuksina, mielivaltaisina teloituksina ja vuosikymmeniä kestäneenä kansalaisoikeuksien polkemisena.

Tänään kaikki kannattavat Baltian maiden itsenäisyyttä, mutta kun lokakuussa 1987 Ranskan parlamentissa Le Pen ja hänen johtamansa ryhmittymän jäsenet halusivat jättää Baltian maat – joiden liittämisen Neuvostoliittoon hän katsoi tapahtuneen laittomasti, koska se saavutettiin väkivalloin – Venäjän kanssa tehtävien valtiosopimusten soveltamisalan ulkopuolelle, kaikki muut poliittiset puolueet vastustivat ajatusta. Todellisuudessa, hyvät kollegat, virolaiset ja venäläiset olivat kommunismin uhreja. Kun otetaan huomioon, miten valtavia uhrauksia neuvostoarmeija teki, on ymmärrettävää, että venäläisvähemmistö ja ennen kaikkea entiset sotilaat tuntevat itsensä nöyryytetyiksi. Suuri ranskalainen runoilija Baudelaire sanoi kerran, että kuolleilla raukoilla on suuret surut.

Jätetäänpä Virolle vapaus löytää omat keinonsa kunnioittaa niitä, joiden uhrauksilla ei viime kädessä ole muuta legitiimiä merkitystä kuin se, että he puolustivat omaa maataan – maansa itsenäisyyttä, suvereniteettia ja identiteettiä.

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

12. EU:n ja Venäjän välinen huippukokous (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat EU:n ja Venäjän välisestä huippukokouksesta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, ennen siirtymistä varsinaiseen aiheeseen haluaisin sanoa muutaman sanan äskeisestä keskustelusta. Neuvoston puheenjohtaja, ja siten siis Euroopan unioni, reagoi konfliktiin, eikä vähiten siksi, että siinä oli kysymys Euroopan unionin jäsenvaltion suvereniteetista. Samalla haluttiin osoittaa solidaarisuutta ja – kuten jäsen Zimmer huomautti – auttaa tilanteen rauhoittamisessa, ja molemmat näistä tehtiin hyvissä ajoin. Meidän on tietenkin jatkettava näitä toimia.

Tänään, toukokuun yhdeksäntenä, me juhlimme Eurooppa-päivää, joka symboloi Euroopan yhdentymistä. Siitä kun Robert Schuman ehdotti Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamista, Eurooppa on joutunut kulkemaan pitkän ja vaikean tien – ja omasta mielestäni varsin menestyksekkäästi – ennen kuin nykyinen 27 jäsenvaltiosta koostuva Euroopan unioni on tullut mahdolliseksi; Euroopan unioni, joka on saavuttanut sellaisen vakauden ja vaurauden tason, jota muu maailma voi vain kadehtia. Tämä historiallinen saavutus ei olisi ollut mahdollinen ilman kaukonäköistä poliittista päätöksentekoa ja kärsivällistä sitoutumista strategiseen suunnitteluun.

Molempia näitä tarvitaan myös Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittämisessä. Euroopan unioni näkee Venäjän aivan perustellusti kumppanina ja naapurina, johon sitä yhdistää strateginen yhteistyö. Tuskin minkään muun valtion kanssa Euroopan unionilla on yhtä laajat ja syvällekäyvät suhteet kuin Venäjän kanssa. Yksi Euroopan historian tärkeimmistä opetuksista on ollut se, että Eurooppa on riippuvainen Venäjästä, jos se haluaa pitkäaikaista vakautta ja vaurautta. Loppujen lopuksi emme myöskään pysty vastaamaan suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin muuten kuin yhdessä. Näillä haasteilla tarkoitan esimerkiksi kansainvälisen terrorismin vastaista taistelua, joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä sekä globaalin ilmastonmuutoksen vaaroja. Euroopan unionin ja Venäjän läheinen yhteistyö on välttämätöntä myös jos haluamme löytää ratkaisun esimerkiksi Kosovossa ja Lähi-idässä tai Iranin kanssa käynnissä oleviin kriiseihin.

Globalisaation aikakaudella yhteiset etumme ja monenlaiset keskinäiset riippuvuutemme ovat paljon tärkeämpiä kuin se, mikä meidät erottaa. Esimerkiksi energia-alalla unohdetaan usein, että Venäjä on riippuvainen meistä, jotka kulutamme 80 prosenttia sen viemästä kaasusta, ja se tarvitsee yhteistyötä Euroopan unionin kanssa, jotta sen taloudessa voidaan toteuttaa kipeästi kaivatut uudistukset. Euroopan unionille taas on mitä suurimmassa määrin omien etujen mukaista pyrkiä tiivistämään suhteitaan Venäjään. Toisaalta taas presidentti Putin on oikeassa puhuessaan usein Euroopan unionista Venäjän ihanteellisena kumppanina, ja "Euroopan unionilla" hän tietenkin tarkoittaa kaikkia 27:ää jäsenvaltiota.

Koska yhteistyöllemme Venäjän kanssa on ominaista keskinäinen riippuvuus ja se perustuu neljään politiikan alaan, joista olemme sopineet sen kanssa, EU:n puheenjohtajavaltio Saksa haluaa käyttää Samarassa 18. toukokuuta pidettävää EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta EU:n ja Venäjän kumppanuuden lujittamiseen ja laajentamiseen entisestään. Emme siis halua rajoittua pelkkään näkemysten vaihtoon, vaan tarkoituksena on, että huippukokous antaisi myönteisen viestin EU:n ja Venäjän välisen kumppanuuden ja yhteistyön vahvistamisen puolesta, joten sitä aiomme ajaa jatkossakin. Tiedämme, että tämä huippukokous on viimeinen mahdollisuus aloittaa – ja meidän on pakko aloittaa – neuvottelut nykyisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen seuraajasta.

Neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa tekee edelleen kaikkensa löytääkseen yhteistyössä komission kanssa ratkaisun selvittämättä olevaan kiistaan Venäjän määräämästä tuontikiellosta puolalaisille maataloustuotteille. Komission, Puolan ja Venäjän kesken aiheesta käytyjen monien keskustelujen jälkeen Venäjän on nyt tullut aika määrätä päivämäärä tuontikiellon lopettamiselle. Uutta ja strategista sopimusta koskevien neuvottelujen käynnistäminen olisi tärkeä poliittinen signaali siitä, että molemmat osapuolet ovat edelleen sitoutuneita tekemään työtä kumppanuuden kehittämiseksi ja että sopimus ei saa lopulta kaatua teknisiin kysymyksiin.

Uuden perustan luominen Euroopan unionin ja Venäjän suhteille ja uusien yhteisten tulevaisuudennäkymien määrittely on meidän kaikkien etujen mukaista; tarkoitan tällä esimerkiksi EU:n ja Venäjän välisen energiakumppanuuden kehittämistä luotettavien sääntöjen ja ehtojen pohjalta. Lahdessa viime lokakuussa presidentti Putin vakuutti, että nämä periaatteet sisällytettäisiin uuteen sopimukseen, ja EU:n ja Venäjän välinen huippukokous tarjoaa meille tervetulleen tilaisuuden keskustella Venäjän hallituksen kanssa siitä, miten voisimme tulevaisuudessa välttää hankauskohdat suhteissamme Venäjään esimerkiksi energia-asioissa ja miten voisimme ehkäistä energiatoimitusten keskeytykset. Tähän liittyen näyttäisi tärkeältä saada luoduksi jonkinlainen varhaisvaroitusjärjestelmä.

Koska energia- ja ilmastopolitiikka liittyvät läheisesti toisiinsa, huippukokouksessa olisi keskusteltava myös ilmastonmuutoksesta ja turvallisuudesta. Kuten tiedätte, Euroopan unioni on valmis vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä edellyttäen, että muut teollisuusmaat tekevät vastaavanlaisia sitoumuksia, joten Venäjän voittaminen asian taakse olisi merkittävä voitto.

On kuitenkin todettava, että EU:n ja Venäjän välisessä kumppanuudessa on kysymys paljosta muustakin kuin energiasta ja talouskysymyksistä. EU:n ja Venäjän välisten suhteiden syventämiseen on hyvät mahdollisuudet koulutuksen, tutkimuksen ja kulttuurin alalla, eikä näitä mahdollisuuksia todellakaan ole hyödynnetty parhaalla mahdollisella tavalla. Juuri tällaisilla tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla molemmat osapuolet voisivat hyötyä verkostoitumisesta ja yhteyksien lisäämisestä, ja koska tässä olisi Euroopan unionille erinomainen tilaisuus ohjata Venäjän muutosprosessia auttamalla sitä omaksumaan eurooppalaisia arvoja, me haluaisimme hyödyntää huippukokousta yhteistyön tiivistämisessä näillä aloilla esimerkiksi akateemisen vaihdon ja tutkimusyhteistyön lisäämisen kautta.

Euroopan turvallisuuden parantaminen vaatii hyvää ja luottamuksellista yhteistyötä EU:n ja Venäjän kesken. Olemme tietoisia siitä, että Venäjälle ei ole ollut niin kovin helppo puhua näistä asioista viime aikoina, ja olemme panneet huolestuneina merkille Venäjän viimeaikaiset lausunnot tavanomaisten asevoimien rajoittamista koskevan TAE-sopimuksen lykkäämisestä; ohjustentorjuntajärjestelmää koskevan keskustelun tavoin tämä on asia, jossa on tehtävä kaikki voitava, jotta vältetään uusi epäluottamuksen kierre, sillä vain keskinäisen luottamuksen ja käytännön yhteistyön kautta voimme onnistua lisäämään Euroopan turvallisuutta pitkällä aikavälillä.

Yritämme siis edelleen tavutella Venäjää antamaan tukensa Ahtisaaren suunnitelmaan perustuvalle ratkaisulle Kosovon tulevasta asemasta; sillä olisi ratkaiseva vaikutus Euroopan turvallisuuteen, niin kuin olisi myös rakentavalla yhteistyöllä Moldovan ja Etelä-Kaukasuksen "jäissä olevien konfliktien" ratkaisemisessa.

Todelliseen kumppanuuteen kuuluu myös vuoropuhelu kiistanalaisistakin kysymyksistä, ja siksi haluankin korostaa, että yksi asia, josta aiomme keskustella Samarassa, on Venäjän sisäinen kehitys, joka on etenkin viime aikoina herättänyt EU:ssa kriittisiä kysymyksiä ja huolta etenkin tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan toimintaolosuhteiden osalta. Venäjän viranomaisten omaksuma kovaotteinen linja mielenosoittajia kohtaan Moskovassa, Pietarissa ja Nižni Novgorodissa on vain yksi esimerkki kehityssuunnasta, jota monet pitävät ongelmallisena ja jota ei voida hyväksyä sellaisenaan.

EU:n ja Venäjän välisissä viidensissä ihmisoikeusneuvotteluissa, jotka käytiin Berliinissä 3. toukokuuta, Euroopan unioni toi esiin erityisen huolensa mielipiteen- ja kokoontumisvapauden toteutumisesta etenkin Venäjän parlamenttivaalien ja presidentinvaalien lähestyessä. Se ilmaisi myös selkeän huolensa venäläisten kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan tilanteesta kansalaisjärjestöjen toimintaa sekä ääriliikkeitä koskevan lain voimaantulon jälkeen. Tämän keskustelun yhteydessä otettiin tietenkin esiin myös yksittäiset ihmisoikeusrikkomukset ja Tšetšenian tilanne sekä kidutuksen ja huonon kohtelun estäminen. Tässäkin pätee se, että me emme kritisoi vain kritisoimisen vuoksi, vaan siksi, että kannamme syvää huolta siitä, mihin suuntaan asiat ovat kehittymässä Venäjällä, ja haluamme maan kukoistavan.

EU:lle on ehdottomasti eduksi vakaa ja vahva Venäjä, jonka kehitystä ohjaavat eurooppalaiset arvot maan omiakaan perinteitä unohtamatta. Siihen kuuluvat myös hyvät naapurisuhteet, joille on ominaista suora vuoropuhelu ja hyvä yhteistyö painostuksen sijaan. Tätä silmällä pitäen neuvoston puheenjohtaja on pyrkinyt rauhoittamaan tilannetta, niin että siitä on hyötyä paitsi meille, myös venäläisille kumppaneillemme. Juuri meidän sovittelumme ansiosta Viron Moskovan-lähetystön sietämätön tilanne saatiin ratkeamaan, ja jatkamme tätä vuoropuhelua Venäjän kanssa, vaikkei se aina sujukaan kovin kitkattomasti silloin, kun on kysymys Baltian-naapureista.

Viime kädessä Venäjän uudistuspyrkimykset voivat onnistua vain, jos demokratiaan ja oikeusvaltioon liittyvät arvot ja periaatteet saadaan juurrutettua maahan – arvot ja periaatteet, joihin sekä EU että Venäjä ovat sitoutuneet YK:ssa, Euroopan neuvostossa ja Etyjissä. Koska Euroopan kokemuksen mukaan hyvä hallinto edellyttää oikeusvaltiota sekä kriittisen ja elävän kansalaisyhteiskunnan olemassaoloa, Euroopan tuleva kehitys kokonaisuudessaan riippuu ratkaisevasti siitä, miten hyvin EU:n ja Venäjän kaikenkattava strateginen kumppanuus onnistuu.

Tämä on historiallinen hanke, joka vaatii molemmilta osapuolilta strategista malttia ja realismia, ja tähän realismiin kuuluu se, että selvitetään mahdollisuuksia ja edetään askel kerrallaan kohti päämäärää, mikä ei tällä alalla – niin kuin ei monella muullakaan – suju ongelmitta. Kuitenkaan niin Euroopan unionilla kuin Venäjälläkään ei ole muuta realistista mahdollisuutta kuin jatkaa yhteistyön ja kumppanuuden tiellä, joten yhteinen velvollisuutemme eurooppalaisina on varmistaa, että näin tapahtuu.

(Suosionosoituksia)

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, koska Venäjän ja Euroopan unionin väliset suhteet ovat tällä hetkellä jokseenkin epätyydyttävällä tolalla, komission mielestä on tarpeen esittää tässä keskustelussa muutamia huomioita noudattamistamme periaatteista.

Ensinnäkin Venäjä on tärkein strateginen kumppanimme Euroopassa. Toiseksi on mitä suurimmassa määrin etujemme mukaista, että Venäjä on vakaa ja luotettava kumppani meille, aivan niin kuin mekin haluamme olla sellainen kumppani sille. Kolmanneksi olemme vakuuttuneita siitä, että kumppanuutemme voi kasvaa täyteen mittaansa vain jos molemmat osapuolet tukevat sitä sitoutumalla yksiselitteisesti demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksiin ja tekevät jatkuvasti työtä niiden toteuttamiseksi käytännössä. Neljänneksi kanssakäymisemme naapureidemme ja muiden Euroopan ulkopuolisten kansojen kanssa ei ole vailla arvopohjaa; päinvastoin se perustuu arvoihin, joista olemme yhdessä sopineet ja jotka olemme systematisoineet. Siksi Euroopasta on tullut toivon maanosa niin monelle rajojemme ulkopuolella, ja me haluamme pitää sen sellaisena.

Huippukokous pidetään kriittisessä käännekohdassa, jolloin Venäjän johdolla on päällimmäisenä mielessä tulevat duuman ja presidentin vaalit ja se keskittyy mahdollisimman saumattomaan vallanvaihtoon, ja sen vuoksi suhteet länteen ja erityisesti Euroopan unioniin ovat juuttuneet hankalaan vaiheeseen.

Olemme varsin eri linjoilla monissa esityslistalla olevissa asioissa. Esimerkiksi olemme eri mieltä Kosovon tulevaisuudesta, ohjuskilvestä ja tavanomaisista asevoimista Euroopassa, ja kaikki nämä kysymykset ovat tällä hetkellä lähellä esityslistan kärkeä; tietenkin kärjessä on, niin kuin niin usein muulloinkin, energiatoimitusten turvaaminen kaikkiin Euroopan unionin jäsenvaltioihin.

Tämänkaltainen tilanne edellyttää, ettemme kadota näkyvistä Euroopan unionin pitkän tähtäimen etuja suhteessa Venäjään, sillä sen lisäksi, että olemme naapureita, joilla on pitkä yhteinen historia takanamme, olemme myös riippuvaisia toisistamme monessa suhteessa: olemme Venäjän ehdottomasti suurimmat vientimarkkinat, kun taas Venäjä on tärkein energiantoimittajamme. Mitään suuren luokan ulkopoliittista kysymystä Euroopassa ei voida ratkaista ilman molempien suostumusta, ja siihen me tarvitsemme jatkuvaa ja rakentavaa vuoropuhelua, jonka puitteissa voimme ajaa määrätietoisesti omia etujamme ja arvojamme, samalla kun on koko ajan pyrittävä löytämään yhteistä säveltä.

Huippukokouksessa jatkamme työtä saadaksemme käyntiin neuvottelut uudesta EU:n ja Venäjän välisestä sopimuksesta, joka korvaisi tällä hetkellä voimassa olevan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen. Molempien osapuolten pitäisi olla hyvin kiinnostuneita saamaan aikaan sopimuksen, sillä se voi ja sen pitäisi nostaa suhteemme uudelle ja korkeammalle tasolle ja mahdollistaa niiden esteetön kehittyminen.

Komissio on tehnyt kovasti työtä saadakseen venäläiset poistamaan tuontikiellon puolalaiselta lihalta ja vihannestuotteilta, ja haluaisin lisäksi sanoa, että komission mielestä Venäjän asettama tuontikielto on suhteeton ja perusteeton, joten nyt odotamme Venäjältä yksiselitteistä ja rakentavaa viestiä, jossa ilmoitetaan selkeä aikataulu toimenpiteiden lakkauttamiselle kokonaan, mikä voi tosin tapahtua useissa vaiheissa.

Huippukokous ei merkitse päätepistettä tälle asialle, vaan muodostaa osan pitkää prosessia, ja teemme jatkossakin työtä, jotta edistyisimme yhteisten alueiden perustamisessa, joista sovimme vuosia sitten. Huippukokouksessa meillä on myös tilaisuus ilmaista huolemme ihmisoikeustilanteesta ja oikeusvaltion toteutumisesta Venäjällä. EU:n ja Venäjän välisissä ihmisoikeusneuvotteluissa viime viikolla puhuttiin paljon lehdistönvapauden rajoituksista ja toimittajiin kohdistuneista hyökkäyksistä, kansalaisjärjestöjen ja oppositiopoliitikkojen toiminnan vaikeuttamisesta sekä Tšetšeniaan ja Pohjois-Kaukasuksen tilanteesta. Erityisesti huomionarvoista on, että Venäjä kutsuu Etyjin tarkkailijoita seuraamaan vaalejaan.

Ilmaisuvapaus sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ovat demokratian kulmakiviä, ja tarkoitan demokratiaa, johon ei liity mitään lisäehtoja, ja odotamme Venäjän demokraattisten kansakuntien perheen jäsenenä takaavan ne.

Haluaisin tässä yhteydessä sanoa muutaman sanan keskustelusta, jota juuri äsken kävitte Venäjän ja Viron välisten suhteiden kriisistä. Koska monet puhujat kuvailivat tilannetta, minun ei tarvitse sitä enää toistaa, mutta Viro voi kaikissa konflikteissaan tai kiistoissaan Venäjän kanssa luottaa EU-kumppaneidensa ja EU:n toimielinten solidaarisuuteen, mikä on mielestäni tullut osoitetuksikin. Tämä solidaarisuus on säilytettävä, mikäli Viron sisäisiin asioihin puututaan vielä uudelleen joko nettihyökkäyksillä tai duuman edustajien vaatimuksilla Viron pääministerin eroamisesta.

Emme koskaan enää salli kenenkään yrittävän lyödä kiilaa Euroopan unionin ja yhden sen jäsenvaltion välille. Tämä kriisi on osoittanut selvästi, miten Euroopan menneet sodat heittävät edelleen varjonsa yllemme; kaikilla Euroopan kansoilla on oma kokemuksensa historiasta ja oma tapansa käsitellä sitä, ja voi vain toivoa, että ne tekevät sen toisten kokemuksia kunnioittaen, sillä niiltä osin kuin eri näkemykset eroavat toisistaan, ainoa, mikä oikeasti auttaa, on puhuminen – mikään muu ei toimi.

Huippukokous tarjoaa mahdollisuuden virkistää Venäjän pyrkimyksiä liittyä WTO:n jäseneksi; tuo tavoite on varmasti molempien osapuolten edun mukainen, ja EU on oman osapuolensa johtava vaikuttava. Energian osalta huippukokouksessa meidän tullaan näkemään pyrkivän saamaan aikaan sopimuksen varhaisvaroitus- ja konsultaatiojärjestelmän perustamisesta, jolla varmistetaan, että energiatoimitusten mahdollisista katkoksista tiedotetaan riittävän ajoissa, jotta vältetään energiatoimitusten keskeytymisestä aiheutuvat kriisit; kauttakulkumaat osallistuvat järjestelmään tarvittaessa.

Huippukokouksessa olisi myös tarkoitus saada aikaan sopimus ilmastonmuutoksen torjumiseen tähtäävien toimien priorisoinnista. On tärkeää, että Venäjä hyväksyy sen ja käynnistää yhteisiä täytäntöönpanohankkeita Euroopan unionin sijoittajien kanssa Kioton pöytäkirjan mukaisesti. Haluamme myös pohjustaa tulevaa yhteistyötämme Balin konferenssissa joulukuussa, jotta vuoden 2012 jälkeistä kattavaa ilmastosopimusta koskevat kansainväliset neuvottelut saataisiin käyntiin. On yhteisen etumme mukaista, että runsaasti saastuttavat maat – esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja Intia – saadaan mukaan tähän tärkeään neuvotteluprosessiin, jotta maailmanlaajuiseen haasteeseen pystytään vastaamaan.

Venäjä on tärkeä kumppani ongelmallisten ulkopoliittisten kysymysten ratkaisemisessa, ja on todennäköistä, että huippukokouksessa kansainvälisiä asioita koskevat keskustelut keskittyvät Kosovon, Iranin ja Lähi-idän kysymyksiin, joihin on mahdollista löytää pitkäaikaiset ratkaisut vain, jos molemmat osapuolet osallistuvat rakentavasti niiden ratkaisemiseen asiaankuuluvilla monenvälisillä foorumeilla.

Kanssakäymisessämme naapurimme Venäjän kanssa haluamme tehdä selväksi, että Moldovan tasavalta ja Georgia ovat Euroopan unionin naapureita ja meille on nyt tärkeämpää kuin koskaan pyrkiä löytämään ratkaisu näihin "jäissä oleviksi" kuvattuihin konflikteihin. Se edellyttää Venäjän, EU:n ja monen sen jäsenvaltion yhteistyötä kansainvälisillä areenoilla, ja erityisesti toivomme edistystä Transnistrian ja Vuoristo-Karabahin osalta.

Haluan korostaa vielä kerran, että komissio on edelleen sitoutunut rakentavaan yhteistyöhön Venäjän kanssa strategisena kumppanina ja naapurina ja että tämän yhteistyön on perustuttava yhteisiin etuihin ja arvoihin. Me uskomme, että kaiken järjen mukaan on Venäjän oman edun mukaista tehdä rakentavaa yhteistyötä tältä pohjalta ei vain Euroopan unionin vaan myös sen jäsenvaltioiden kanssa.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission varapuheenjohtaja Verheugen, hyvät kollegat, voisimmeko kerrankin pitää tiukasti kiinni arvoistamme ja periaatteistamme ja tehdä tiiviisti yhteistyötä niinkin tärkeissä kysymyksissä kuin energia-asiat, ilmastonmuutos, WTO:hon liittyminen, viisumipolitiikka ja naapuruuspolitiikkaan sisältyvä yhteistyö? Vastaus tähän kysymykseen ei saisi vaihdella sen mukaan, mistä kumppanista kulloinkin puhutaan, kun on kysymys Euroopan unionin suhteista siihen. Suhteissaan Venäjään Euroopan unionin on omaksuttava avoin, vuoropuheluun keskittyvä asenne, mutta sen on myös tuotava esiin huolensa – usein varsin vakava huolensa – ihmisoikeuskysymyksistä sekä erityisesti ilmaisuvapauteen ja vähemmistöjen oikeuksiin liittyvistä asioista.

Tänään, 9. toukokuuta, juhlimme Schumanin julistuksen vuosipäivää. Mitä merkitystä tällaisella juhlinnalla on, jos uudelleenyhdistynyt Eurooppa ei pysty pitämään kiinni humanistisista periaatteistaan? Suhteissamme sellaiseen strategiseen kumppaniin kuin Venäjä maan viimeaikainen kehitys on syvä huolenaihe. Ryhmäni pitääkin Venäjän johdon asennetta Viron viranomaisten päätökseen siirtää neuvostomuistomerkki täysin tuomittavana. Näillä toimillaan Venäjä loukkaa kiistatta EU:n jäsenvaltion suvereniteettia, mikä edellyttää meiltä hyvin vakavaa reagointia. Sen me olemme tänään tehneet. Venäjän ei pidä ajatella, että omaksumalla tällaisen asenteen se pystyisi aiheuttamaan hajaannusta keskuudessamme: tänään me olemme kaikki virolaisia.

Lisäksi ryhmäni on tuominnut varauksetta Moskovassa pidettyjen mielenosoitusten väkivaltaisen tukahduttamisen. Se tuomitsi toimittaja Anna Politkovskajan salamurhan vuoden 2006 lopulla, Alexander Litvinenkon myrkyttämisen ja toistuvat hyökkäykset ilmaisuvapautta ja lehdistönvapautta vastaan. Lisäksi Tšetšenian tasavallassa tapahtuvat vakavat ihmisoikeusrikkomukset, salamurhat, katoamiset, kidutus, panttivankien ottaminen ja mielivaltaiset pidätykset ovat edelleen todellisuutta, jota Euroopan unioni ei saa hyväksyä.

Hyvät kuulijat, Euroopan unionin velvollisuutena on puhua kaikista näistä aiheista avoimesti ja vaatia selitystä sekä ennen kaikkea asenteiden ja politiikan muutosta. Meidän molemminpuolisena velvollisuutenamme on luoda edellytykset tasapainoisille suhteille ja pyrkiä luomaan vakaa ja mahdollisimman sopusointuinen geopoliittinen ympäristö. Maailma on muuttunut. Emme enää elä kylmän sodan aikakautta, vaan yhteistyön ja käytännön politiikan. Vain tällaisella politiikalla voidaan edistää kasvua, työllisyyttä ja maanosamme pitkäaikaista vakautta.

Kehotan komissiota ja neuvostoa kehittämään yhteisaloitteita Venäjän kanssa turvallisuuden parantamiseksi lähialueillamme: Ukrainan ja Valko-Venäjän kriisien hoitamista yhdessä ja yhteisiä toimia Vuoristo-Karabahin, Moldovan ja Georgian kriisien ratkaisemiseksi siten, että samalla taataan näiden valtioiden ehdoton alueellinen koskemattomuus. Haluaisin myös, että mahdollisimman pian avattaisiin uudestaan neuvottelut EU:n ja Venäjän uudesta puitesopimuksesta, mikäli Venäjä vain lupaa käyttäytyä aidon kumppanin tavoin. Onnittelen puheenjohtajavaltio Saksaa tiiviistä ponnisteluista tämän tavoitteen eteen ja vaadin venäläisiä kumppaneitamme lopettamaan jäsenvaltioidemme taloudellisen painostamisen.

Haluaisin myös korostaa, miten tärkeää on, että Venäjä liittyy WTO:n jäseneksi lähitulevaisuudessa. Liittyminen olisi tärkeä luottamuksen osoitus sijoittajille, se kiihdyttäisi kasvua Venäjällä ja vahvistaisi myös meidän kauppaamme ja pakottaisi Venäjän noudattamaan sääntöjä. Unioni voi kuitenkin tukea tätä kehitystä vain, jos se näkee lisäkehitystä tapahtuvan ja suhteiden rauhoittuvan. Ei hukata tätä tilaisuutta!

Haluaisin myös korostaa, että strategiset energiakeskustelut Venäjän kanssa ovat hyvin tärkeitä. Haluan onnitella komission jäsentä Piebalgsia ja Venäjän energiaministeriä siitä, että he pääsivät äskettäin sopimukseen näiden keskustelujen uudelleenjärjestelystä. On meidän velvollisuutemme ja yhteisen etumme mukaista pyrkiä takaamaan energian toimitusvarmuus ja kysyntä, koska keskinäinen riippuvuutemme on lisääntynyt. Tämän yhteistyön – tätä korostamme – on perustuttava Euroopan energiaperuskirjassa ja erityisesti sen liitteenä olevassa kauttakulkupöytäkirjassa määriteltyihin periaatteisiin.

Tällaisilla käytännön toimilla, joilla autetaan Venäjän ja Euroopan kansoja, voimme voittaa erimielisyytemme. Aidon vuoropuhelun avulla pystymme vastaamaan globalisaation tuomiin haasteisiin, joiden keskeisimmät elementit vain vahvistuvat. Toivon, että voimme vahvistaa sitä vastavuoroisuuden pohjalta.

  Jan Marinus Wiersma , PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, eikö olekin jotenkin kuvaavaa, että toukokuun yhdeksäs on juuri se päivä, jolloin keskustelemme Euroopan unionin ja Venäjän välisistä suhteista? Se on päivä, jolloin on aika pohtia historiaa, ja Euroopan unionissa se on päivä, jolloin juhlimme Eurooppa-päivää. Tänä vuonna voimme erityisesti muistella eurooppalaisen yhteistyön 50-vuotista taivalta, ja 9. toukokuuta on myös päivä, jolloin Venäjä juhlii toisen maailmansodan päättymistä – sodan, joka jakoi Euroopan mutta samalla antoi kimmokkeen Euroopan yhdistämiseen. Itse asiassa toukokuun yhdeksännen pitäisi olla päivä, jolloin pohdimme yhteisiä kokemuksiamme, jotka yhdistävät meidät ja joita voidaan sitä paitsi käyttää yhteisen tulevaisuutemme pohjana.

Tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin valoisa. Jos tarkastelemme edessä olevaa puolivuosittaista EU:n ja Venäjän huippukokousta, joka on määrä järjestää ensi perjantaina Samarassa, joudumme toteamaan, että mahdollisuudet rakentavaan vuoropuheluun – jollaista me kaikki haluamme – eivät ole kovin hyvät. Puhuttavaa on tietenkin tarpeeksi, ja olemme edelleen vakuuttuneita siitä – niin kuin edelliset puhujat ovat korostaneet – että tiivis yhteistyö Euroopan unionin ja Venäjän välillä on todellakin ainoa todellinen tulevaisuuden vaihtoehto, koska maanosamme molempien puoliskojen edut ovat niin yhteneväiset.

On myös aloja, joilla olemme yhdistäneet voimamme viime vuosina ja jotka ovat meidän mielestämme mainitsemisen arvoisia, esimerkiksi Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin, Iranin ja Pohjois-Korean ydinaseisiin liittyvät aikeet ja niiden torjuminen sekä Kioton pöytäkirjaan liittyvä yhteistyö.

Venäjän ja Euroopan unionin välisistä liike- ja taloussuhteista sen sijaan saan usein sellaista palautetta, että nämä asiat etenevät suunnitelmien mukaisesti. Se, miten meidän on tarkoitus kehittää kumppanuuttamme jatkossa, on kuitenkin jossain määrin epävarmaa.

On joitakin tärkeitä aloja, joilla emme ole vielä onnistuneet saamaan aikaan minkäänlaista edistystä. Miten esimerkiksi voimme taata selkeän ja avoimen energiayhteistyön, johon pyrimme? Miten demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen liittyvät yhteiset arvomme sopivat mukaan EU:n ja Venäjän strategiseen kumppanuuteen? Nämä ovat meille ja ryhmälleni ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä eikä niiden suhteen voida tehdä myönnytyksiä neuvotteluissa. Nähdäkseni Euroopan unionin on Samarassa tehtävä selväksi, mikä meidän kantamme on etenkin valmistauduttaessa uusiin neuvotteluihin tulevasta kumppanuussopimuksesta. Muiden kollegojen tavoin mekin pelkäämme, että tämän huippukokouksen tulokset jäävät laihemmiksi kuin vielä vähän aikaa sitten odotettiin.

Voisin luetella pitkän litanian asioita, jotka sisältyvät myös yhteiseen päätöslauselmaan. Yksi asia, jota haluan etenkin ryhmäni puolesta korostaa, on se, että kasvava vastakkainasettelu valmistauduttaessa tämän vuoden lopulla pidettäviin duuman vaaleihin saa meidät suunniltamme pelosta ja huolesta. Euroopan unionin on ehdottoman tärkeää korostaa, että me haluamme, että vaalit pidetään vapaissa ja demokraattisissa olosuhteissa, ja ettei voida hyväksyä, että oppositiopuolueita poljetaan sillä tavoin kuin tällä hetkellä.

En halua toistella samoja asioita, mitä Viron tilanteesta on jo sanottu, ja itse asiassa yhdyn täysin kaikkeen, mitä edelliset puhujat ovat sanoneet siitä. Toivokaamme, ettei Venäjän asenne ja käyttäytyminen tässä asiassa ole merkki tulevasta. Meidän on täytyy tehdä selväksi, ettemme voi hyväksyä saman toistumista.

Vuoteen 1991 asti Samara oli suljettu kaupunki, koska osa siitä sijaitsi Neuvostoliitolle strategisesti tärkeällä alueella. Toivomme, ettei se ole enne siitä, mitä ensi viikon kokoukselta voi odottaa. Mielestäni molemmat osapuolet hyötyisivät yhteisten etujemme uudelleentarkastelusta, EU etenkin. Emme kuitenkaan saa unohtaa arvoja, joihin kumppanuutemme on perustuttava, nimittäin demokratiaa, ihmisoikeuksia ja toisten maiden kunnioittamista.

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tänä samana päivänä vuonna 1945 Eurooppa juhli venäläisten voiton päivää –День Победы – ja vapauden, oikeuden ja ihmisarvon voittoa natsien vihan vallasta. Silloin seisoimme yhdessä yhteisen asian takana. Nyt tuon saman, meidät yhdistäneen sodan symboli on jumittanut meidät epävakautta lisäävään kiistaan.

Tiedän, että komissio suosittelee vuoropuhelua Tallinnan ja Moskovan välisen venäläistä sotilaspatsasta koskevan kiistan lopettamiseksi. "Vuoropuhelu on kuitenkin enemmän kuin kaksi yksinpuhelua", kuten Yhdysvaltojen entinen Etyj-suurlähettiläs Max Kampelman kerran totesi.

Kun uhkailu vie voiton neuvotteluista, kaikki ei voi enää olla ennallaan Euroopan unionin ja Venäjän välillä. Siitä syystä ryhmäni päätti tänä aamuna vetää tukensa EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta koskevalta päätöslauselmaehdotukselta. Ongelmana ei ole se, mitä siinä sanotaan, vaan se, mitä siinä ei sanota. Venäläisille on tehtävä selväksi, että nyt riittää.

(DE) Arvoisa puheenjohtaja Gloser, arvoisa varapuheenjohtaja Verheugen, olette tarjoilleet meille kauniita sanoja, vain ympäripyöreitä sanoja, mutta ei tekoja.

(Suosionosoituksia)

(EN) Saanen siis tehdä teille suoran ehdotuksen: lykätkää huippukokousta siihen asti, kunnes Venäjä on valmis rakentavaan suhteeseen unionin kanssa ja tuomitsemaan kaiken väkivallan EU:n henkilökuntaa ja omaisuutta kohtaan.

(Suosionosoituksia)

Meidän on seisottava Viron rinnalla. Meidän on seisottava Puolan rinnalla. Demokraattinen solidaarisuus on tärkeämpää kuin kahdenväliset öljy- ja kaasusopimukset.

(Suosionosoituksia)

Emmekä me saa epäröidä ensimmäisinä, jos haluamme vakavissamme ylläpitää käytännön yhteistyötä Putinin hallituksen kanssa tai saada aikaan yksimielisyyden Kosovon lopullisesta asemasta.

Meille liberaalidemokraateille erityisenä huolenaiheena on Venäjän ihmisoikeustilanne. Vasta kun itsenäinen tuomioistuinlaitos ja ilmaisuvapaus ja demokratia eivät enää jää pelkiksi iskulauseiksi, kun toimittajat, oppositiopuolueet ja kansalaisjärjestöt voivat toimia vapaasti ilman koston pelkoa, vasta silloin Venäjä on osoittanut sitoutumisensa yhteisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomiseen, niin kuin sen jäsenyys Euroopan neuvostossa edellyttää ja niin kuin se Pietarin huippukokouksessa lupasi.

Opposition äänitorvien, niin Kasparovin kuin Hodorkovskin, pidätykset eivät ainakaan ole mitenkään osoittaneet, että ajat olisivat muuttumassa. Joulukuiset duuman vaalit, puhumattakaan ensi vuoden presidentinvaaleista, ovat tässä suhteessa todellinen koetinkivi, niin kuin myös Venäjän toimet Tšetšeniassa, jossa kidutukset ja salaiset pidätykset ovat edelleen huolenaiheena.

Vuoropuhelu edellyttää edistymistä energiavarmuuden takaamisessa – Gaspromin tarkoituksena kun on tehdä enemmänkin politiikkaa kuin voittoa – nimittäin sillä alalla voimakeinoihin turvautuminen näyttää edelleen mahdolliselta. Velvollisuutemme energiapolitiikan uhreiksi joutuneita jäsenvaltioita, kuten Latviaa ja Liettuaa kohtaan on saada aikaan ratkaisu, joka ei ole pelkkää tyhjää puhetta. Tämä tarkoittaa, että meidän on pidettävä kiinni siitä, että tulevat Euroopan unionin ja Venäjän väliset sopimukset perustuvat energiaperuskirjaan ja Kioton sopimukseen, jotta varmistetaan turvallisempi ja kestävämpi tulevaisuus.

Joitakin edistymisen merkkejä on todellakin nähtävissä oikeus- ja sisäasioissa, joihin liittyen käymme parhaillaan neuvotteluja rajasopimuksista Baltian maiden kanssa, viisumivapaudesta sekä laittomien maahanmuuttajien takaisinotosta yhteisen strategiamme mukaisesti.

Rakentavan vuoropuhelun tuloksia on kuitenkin edelleen liian harvassa. Tämänpäiväisen "voiton päivän" pitäisi muistuttaa meitä siitä, että vain 60 vuotta sitten keskinäinen riippuvuutemme auttoi meitä vastaamaan yhteisiin haasteisiin. Niin voisi tapahtua nytkin, jos meillä vain olisi rohkeutta toimia!

(Suosionosoituksia)

  Hanna Foltyn-Kubicka , UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, suvereenina valtiona Virolla on täysi oikeus päättää, kuinka se arvioi omaa historiaansa. Sillä on myös oikeus siirtää muistomerkki ja neuvostosotilaiden tuhkat hautausmaalle – minne ne kuuluvatkin – osoittaen asianmukaista kunnioitusta kuolleita kohtaan. Venäjän hysteerinen reaktio Viron hallituksen suvereeniin päätökseen on huolellisesti harkittu juoni. Toisaalta Kreml haluaa nähdä, kuinka pitkälle se voi mennä Euroopan painostamisessa, ja toisaalta ruokkia konflikteja esimerkiksi Puolan, Georgian ja Ukrainan kanssa. Tavoitteena on luoda sellainen mielikuva, että se on itse joutunut piirityksen kohteeksi ja saada siten kerättyä venäläiset Putinin ympärille. Tulossa olevassa Samaran huippukokouksessa sitten nähdään, kuinka yhtenäinen Eurooppa on. Olen sanonut tämän tältä puhujanpaikalta useita kertoja aikaisemminkin ja toistan taas: Euroopan unionin on oltava yhtenäinen, sen on oltava puheissaan yhtenäinen, sen on puolustettava jäseniään hinnalla millä hyvänsä ja sen on vastattava niihin haasteisiin, joita Putin keksii sen eteen heittää.

  Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jäsen Daul varmasti pyrki oikeaan, mutta täytyy sanoa, että se yksinkertaisesti meni vikaan. Kysymys on siitä, miten ylläpidetään suhteita sellaiseen poliittiseen suurvaltaan kuin Venäjä, joka pohjimmiltaan näkee kaikki suhteet vain keinoina päämääriensä saavuttamiseen. Venäjä ei ehkä enää ole Neuvostoliitto, mutta monilla aloilla se noudattaa samanlaista politiikkaa kuin Neuvostoliitto; se haluaa harjoittaa voimapolitiikkaa – ei kuitenkaan sotilaalliseen voimaan vaan taloudelliseen voimaan perustuvaa, ja yksi keinoista, joita se tähän käyttää, on energiatoimitukset.

Tämä ei tarkoita sitä, ettei meidän pitäisi ryhtyä poliittisiin suhteisiin Venäjän kanssa; se ei tarkoita sen enempää eikä vähempää kuin sitä, että meidän ei pidä luulotella, että asiat ovat muuta kuin mitä ne ovat. Komission ja neuvoston välityksellä ylläpitämämme poliittiset suhteet Venäjän kanssa eivät ole mitään vuoropuhelua. Vuoropuhelu on sitä, kun ihmiset puhuvat toisilleen, kun he voivat matkustaa, kun kansalaisyhteiskuntien välillä on vuorovaikutusta. Poliittiset rakenteet eivät käy vuoropuhelua; ne käyvät poliittisia neuvotteluita, eikä niitä kahta pidä sekoittaa keskenään. Nähdäkseni jäsen Watson valitsi oikean lähestymistavan. Kun Venäjä harjoittaa nykyisenkaltaista voimapolitiikkaa, jonka ainoana perusteena ovat Venäjän omat edut – enkä tarkoita maan etua sinänsä, vaan valtakoneiston, Putinin järjestelmän ja talousjärjestelmän – onko meillä, Euroopan unionilla, mitään mahdollisuutta pystyä jotenkin viestittämään, ettei se ole sellaista politiikkaa, jota me haluamme?

Se on vaikeaa. En väitä, että minulla olisi siihen suoralta kädeltä mitään ratkaisua, mutta selvää on kuitenkin se, että jos Saksan entinen liittokansleri voi väittää, että Venäjä on täysin virheetön demokratia, se osoittaa sellaista arkuutta, että se heikentää politiikkaamme niin paljon, ettemme näe, millainen järjestelmä Venäjällä on vallalla. Meillä on oltava poliittiset suhteet Venäjään tai vaikkapa Saudi-Arabiaan. Yksikään järkevä poliitikko ei väittäisi, että Saudi-Arabia on virheetön demokratia, kun siellä hakataan vain yksi käsi irti, jos on syyllistynyt johonkin rikkeeseen, kun toisissa fundamentalistisissa islamilaisissa maissa hakataan kaksi kättä irti.

Tämä tarkoittaa sitä, että voimme luoda asianmukaiset suhteet Venäjään vain jos me täällä parlamentissa näemme Venäjän sellaisena kuin se – sen valtapolitiikka ja Putinin autoritäärinen politiikka – todella on. Vasta sitten voimme tehdä niin kuin oikein on, eikä se tarkoita sitä, etteikö meidän pitäisi neuvotella; se tarkoittaa, ettemme ole ystävällisissä väleissä venäläisten kanssa.

En halua poliittista ystävyyttä sellaisen autoritaarisen diktaattorin kuin Putinin kanssa. Me voimme ja meidän täytyy pitää yllä poliittisia suhteita Venäjään, mutta suhteessa ei voi olla kysymys ystävyydestä. Emme me voi sanoa: "Hyvä on Putin, jatka vain kansasi kohtelemista niin kuin tähänkin asti." Siinä kohtaa meidän on sanottava "ei!"

(Suosionosoituksia)

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, puhutaan paljon ympyrän neliöimisen vaikeudesta. Tavallaan siitä on kysymys, kun eräät EU:n jäsenvaltiot haluavat ylläpitää Venäjän kanssa samaan aikaan sekä hyviä että huonoja suhteita. Hyviä suhteita tarvitaan halpaa kaasua ja öljyä varten, huonoja taas kotimaista politiikkaa varten.

Meidän ryhmämme haluaa, että EU neuvottelee Venäjän kanssa uuden kumppanuussopimuksen. Kun on 27 jäsenvaltiota, niillä on neuvotteluissa erilaisia etuja valvottavana. On kuitenkin vaikea ymmärtää sellaista nationalismia, jolla estetään puolen miljardin ihmisen yhteisöämme hoitamasta järjestäytyneellä tavalla suhteita EU:n lähinaapuriin.

Tiettyjen jäsenvaltioiden ei pidä kiukutella Venäjälle luottaen muiden jäsenvaltioiden solidaarisuuteen niitä kohtaan, jos ne samalla estävät muita maita ajamasta yhteisiä etuja suhteessa Venäjään. Eurooppaa ei saa polarisoida, sellaista henkeä on havaittavissa tässä salissa. Meidän ryhmämme puolesta yhteinen päätöslauselma on hyväksyttävissä.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin nostaa esiin komission äskettäin tekemän aloitteen Mustanmeren suunnitelmasta, jolla on äärettömän tärkeä merkitys suhteissamme Venäjään; suunnitelman ytimessä ovet niin kutsutut kovat ja pehmeät turvallisuusriskit. Mustanmeren alueen synergiaa koskevassa komission aloitteessa käsitellään jäissä olevia konflikteja Transnistriassa, Etelä-Ossetiassa, Abhasiassa ja Vuoristo-Karabahissa sekä esimerkiksi aseiden ja huumeiden salakuljetusta, ihmiskauppaa ja maahanmuuttoa, jotka ovat kaikki tärkeitä aiheita. Tämä merkitsee sitä, että komission ja neuvoston näkökulmasta tämä aloite, josta on tarkoitus keskustella tarkemmin Saksan puheenjohtajakaudella, on hyvä.

Komission aloite voidaan kuitenkin myös nähdä Euroopan yrityksenä etsiä uusia reittejä energiatoimituksille ja -putkille. Kerrotaan, että Venäjä ei ole lainkaan innostunut komission esittämästä Mustanmeren suunnitelmasta nykyisessä muodossaan. Puheenjohtajavaltio Saksan laatimassa asiakirjassa kuitenkin sattumoisin todetaan, että Venäjän yhteistyö on välttämätöntä, jotta Euroopan suunnitelmat voisivat menestyä – Frankfurter Allgemeine Zeitungissa oli muuten mielenkiintoinen artikkeli aiheesta. Lyhyesti sanottuna Moskova ei siis ole kovinkaan innostunut mutta sen yhteistyö on välttämätöntä. Miten neuvosto ja komissio aikovat ratkaista tämä geopoliittisen pulman Samarassa?

  Jean-Marie Le Pen, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, on sanomattakin selvää, että Viron oikeuksia on kunnioitettava. Tästä huolimatta nyky-Venäjän ankarimmat arvostelijat ovat juuri niitä samoja ihmisiä, jotka nöyristelivät eniten Neuvostoliittoa.

Vuosikymmenten ajan he ovat kieltäneet toisaalta sen, miten neuvostoimperialismi vaaransi rauhan ja kansakuntiemme itsenäisyyden, sekä toisaalta kommunismin totalitaarisen luonteen. Kommunistit tietenkin mutta myös monet Länsi-Euroopan johtajat tervehtivät tuon kauhistuttavan järjestelmän perustajaa, Leniniä, ihmiskunnan hyväntekijänä. Giscard d’Estaing ja Chirac menivät jopa niin pitkälle, että laskivat kukkia hänen mausoleuminsa eteen. Sen sijaan kommunismin vastustajat, jotka osoittivat solidaarisuuttaan Itä-Euroopan kansoille, tuomittiin. Ikävä kyllä minun täytyy sanoa, ettei tämä nöyristely kadonnut Neuvostoliiton myötä. Useat kollegamme, kuten jäsen Cohn-Bendit, haluaisivatkin kieltää puolalaisia riisumasta maataan kommunismista.

Nyky-Venäjä on vapaa kansakunta eikä yhtään sen vähemmän demokraattinen kuin Euroopan unioni, joka yrittää viedä pakolla läpi perustuslakitekstin, jonka äänestäjät hylkäsivät vuonna 2005 Alankomaissa ja Ranskassa. Toisaalta toisin kuin turkkilaiset, jotka samat Brysselin päättäjät haluavat integroida unioniin, venäläiset ovat suuri eurooppalainen kansakunta, jolla on vastassaan samanlaisia uhkia kuin muillakin Euroopan kansakunnilla: maahanmuutto ja syntyvyyden lasku, islamismi ja globalisaatio. Voimme nousta vastustamaan näitä haasteita edellyttäen, että luomme toisenlaisen Euroopan, vahvan kansakuntien Euroopan, jonka kantavana periaatteena on kansallinen itsemääräämisoikeus ja joka ulottuu Brestistä Vladivostokiin.

Lähes 18 vuotta sitten rautaesiripun murtuminen merkitsi ensimmäistä vaihetta maanosamme uudelleenyhdistämisessä. Toinen kuilu on vielä kurottava umpeen: se, joka on yli tuhannen vuoden ajan Theodosiuksen vetämän jakolinjan molemmin puolin erottanut toisistaan Pyhän Benedictuksen jälkeläiset lännessä ja Pyhän Kyrilloksen jälkeläiset idässä.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ei ole parempaa tapaa juhlia toukokuun yhdeksättä kuin ilmoittaa suorin sanoin, että Euroopan unioni nousee puolustamaan jokaista jäsentään, joka joutuu uhkailun ja kiusanteon kohteeksi.

Tämän on oltava johtoajatuksena keskustellessamme tulevasta huippukokouksesta. Muuta keinoa ei ole, sillä Viro oli yksi niistä maista, joiden johdolla vanha Eurooppa muuttui uudeksi, rauhanomaiseksi, demokraattiseksi Euroopaksi. Me kaikki olemme heille siitä kiitollisuudenvelassa. Mutta kysymys ei ole vain siitä, sillä heidän maansa vapaus ja itsenäisyys on tänä päivänä erottamaton osa omaa vapauttamme ja itsenäisyyttämme. Ilman heidän itsenäisyyttään meillä ei ole itsenäisyyttä. Tämän on oltava johtoajatuksenamme keskustellessamme EU:n ja Venäjän välisistä suhteista.

Tulossa oleva huippukokous on tärkeä, mutta on neljä asiaa, jotka Euroopan unionin on turvattava. Ensinnäkin on tehtävä selväksi, että jos Venäjä ei kunnioita Viroa, se ei kunnioita Euroopan unionia, ja se vie pohjan pois kaikenlaisilta sopimuksilta, joihin meidän on mahdollista päästä. Kaikenlaisissa keskusteluissa tarvitaan keskinäistä ymmärtämystä. Muussa tapauksessa tavoitteet, joita pystymme saavuttamaan, eivät ole sen arvoisia, että niitä kannattaisi edes kirjata paperille.

Toiseksi ei voi uhkailla ja ahdistella yhtä jäsenvaltiota ja samaan aikaan kehittää suhteitaan muiden kanssa. Ei voi saada aikaan sopimuksia energiaan ja kauppaan liittyvissä asioissa ja muilla aloilla, jos ne eivät koske kaikkia jäsenvaltioita ja takaa niille yhtäläisiä oikeuksia ja mahdollisuuksia. Meidän on varmistettava, ettei Venäjä mitenkään usko eikä sille jätetä sijaa uskoa, että se voisi jakaa meidät tällä tavoin tarjoamalla energiaa yhdelle maalle ja ahdistelemalla toista.

Kolmanneksi on tehtävä selväksi, että keskustelussa Venäjästä ja Virosta ei ole kysymys Virosta. Siinä on kysymys Venäjän poliittisesta kehityksestä. Meidän on turvattava edistys Venäjällä, jotta voimme turvata Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden edistymisen. Jos emme puolusta itsenäisyyttämme, menetämme osan siitä.

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, olen ymmärtänyt, että Viron-keskustelu käydään seuraavassa istunnossa Strasbourgissa. Siksi keskitynkin näihin talousasioihin, jotka ovat esillä Samarassa.

Ensinnäkin Venäjän tavoitteena on kehittyä raaka-aineiden myyjästä jalosteiden myyjäksi. On investoitava ensinnäkin energiasektorin modernisointiin, ja Venäjä ei pysty siihen yksin, vaan se tarvitsee meidän apuamme. Toiseksi vientiteollisuus on nostettava kansainväliselle tasolle, ja jälleen se tarvitsee meidän apuamme siihen. Lisäksi on uudistettava infrastruktuuri, joka on myös ala, jolla olemme luontevasti yhteistyökumppaneita.

Nämä ovat siis Venäjän tavoitteita, mutta se ei kuitenkaan saavuta niitä riittävän nopeasti ilman Euroopan unionia, vaan se jää muuten kansainvälisessä kehityksessä yhä enemmän jälkeen. Me puolestamme haluamme yhteisiä arvoja, oikeusvaltiota ja demokratiaa Venäjälle. Sitä me pyydämme, ja Venäjä tarvitsee vauraan ostajan, joka on täällä. Me tarvitsemme energiaa. Keskinäinen riippuvuus on kasvanut eikä vähentynyt.

En usko, että Venäjän modernisointi onnistuu ilman kansalaisyhteiskuntaa ja kehittyvää demokratiaa. Miksi se ei onnistu? Siitä syystä, että moderni teknologia ja tietotekniikan vetämä yhteiskunta vaativat paljon luovuutta, ja luovuus taas ei toimi hyvin vaikeissa poliittisissa olosuhteissa tai pakkovallan alla.

Luovuus, demokratia ja vapaa tiedonvälitys ovat edellytyksiä modernin yhteiskunnan kehittämiselle, eli nimenomaan sille, mitä Venäjä haluaa. Näin ollen ehdotan, että tämä jako tulisi hyvin selväksi meidän suhteissamme ja myös Samarassa, jonne komissaari Verheugen matkustaa toivottavasti sellaisen viestin kanssa, että Venäjän haluama kehitys käy yksiin meidän tavoitteemme kanssa ja että sen on edellytys kyseisen kehityksen onnistumiselle.

  Toomas Savi (ALDE). – (ET) Haluaisin muistuttaa teitä siitä, miten Venäjä on käyttäytynyt Euroopan unionia kohtaan viime vuosina. Se mitä Virossa tapahtui, toisin sanoen Pronssisoturin siirtäminen ja kahdentoista kaatuneen sotilaan jäännösten esiin kaivaminen ja uudelleen hautaaminen, tapahtui Geneven yleissopimusten mukaisesti ja oli Viron sisäinen asia.

Venäjän federaatio on vastannut tähän propagandasodalla, jossa käytetään hyväksi nettihyökkäyksiä ja kaupan rajoituksia. Venäläisten poliitikkojen lausunnot ovat lietsoneet väkivaltaa sekä Tallinnassa että Viron lähetystön läheisyydessä Moskovassa, niin että lopulta suurlähettiläämme joutui fyysisen hyökkäyksen kohteeksi.

Virossa vierailleen Venäjän duuman valtuuskunnan esittämä vaatimus, että Viron hallituksen tulisi erota, on erityisen huolestuttava. Tällainen käytös on jälleen yksi osoitus Venäjän Eurooppa-vastaisesta ulkopolitiikasta, joka ilmenee presidentti Putinin näkemyksessä, jonka mukaan Neuvostoliiton romahtaminen oli 1900-luvun suurin geopoliittinen katastrofi.

Münchenissä pitämässään puheessa Putin viittasi Venäjän pyrkimyksiin Euroopan unionista piittaamatta nostaa itsensä takaisin suurvallaksi etenkin suhteissaan uusiin jäsenvaltioihin.

Arvoisa puhemies, jos Samarassa 18. toukokuuta todellakin järjestetään EU:n ja Venäjän välinen huippukokous, Euroopan unionin on edustettava siellä kaikkien jäsenvaltioidensa etuja, eli esiinnyttävä yhtenäisesti.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät kuulijat, samaan aikaan 62 vuotta sitten Eurooppa riemuitsi vapauduttuaan natsien miehityksestä, mutta kolmelle Baltian maalle alkoi samalla 50 vuotta kestänyt neuvostomiehitys, jonka vaikutukset tuntuvat vielä tänäänkin.

Neuvostoliiton oikeudet ja velvollisuudet ovat nyt siirtyneet Venäjälle, jossa demokratiaa puristetaan jatkuvasti yhä ahtaammalle. Kansalaisoikeuksien loukkauksista ja sananvapauden tukahduttamisesta on tulossa jokapäiväistä. Venäjän sisäpolitiikka muuttuu koko ajan aggressiivisemmaksi. Samoin tapahtuu Venäjän ulkopolitiikassa erityisesti suhteessa niihin valtioihin, joita se on pitkään halunnut pitää osana valtakuntaansa. Vahvistus tähän saatiin Venäjän duuman valtuuskunnan vieraillessa Virossa vaatien Viron hallituksen eroa. Saman vahvistaa myös Venäjän turvallisuusjoukkojen toiminta: Viron lähetystö joutui piirityksen ja hyökkäyksen kohteeksi niiden siunauksella. Tosiasia on, että Virossa on ihmisiä, jotka osallistuvat Baltian maiden itsenäisyyttä avoimesti vastustavan yleiseurooppalaisen venäläispuolueen toimintaan. Nämä ihmiset ovat kansalliskiihkoilijoita, jotka kutsuvat itseään vähemmistöksi ja antifasisteiksi, mikä vie arvoa koko sanalta. Se herättää epäilyjä puolueen todellisista päämääristä ja sen roolista epäjärjestyksen lietsomisessa.

Venäjän aikaansaama tilanne Virossa on testi: pystyykö Euroopan unioni suojelemaan jäsenvaltiotaan? Jos EU:n toimielimet, EU:n puheenjohtajavaltio ja jäsenvaltioiden hallitukset eivät reagoi nopeasti ja riittävän päättäväisesti – muistuttamalla Venäjää siitä, että sen on tunnustettava Baltian maiden miehitykseen liittyvät tosiasiat – jos ne eivät kykene esiintymään yhtenäisinä, voimme odottaa vastaavanlaisten tapahtumien toistuvan myös muissa maissa. Kiitos.

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, suhteista Venäjään vastaavan valtuuskunnan jäsenenä ja entisenä puheenjohtajana valitan sitä heikkoa, ponnetonta ja ajoittain selkärangatonta asennetta, jota Euroopan unioni on osoittanut Venäjän johtoa kohtaan. Vaikka kannatamme kansainvälisiä ihmisoikeuksia, lehdistönvapauden lisäämistä, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta, usein me kuitenkin käännämme katseemme muualle tai kaihdamme tiukkoja toimia. Miten laimeaa onkaan neuvoston ja komission kritiikki Toinen Venäjä -puolueen mielenosoituksiin Moskovassa ja Pietarissa kohdistunutta väkivaltaa vastaan.

Otetaanpa esimerkiksi Tšetšenia. Alueen epävarma tilanne on tietenkin aiheena päätöslauselmassa, josta äänestämme huomenna, mutta emme esitä vetoomusta ja sitoudu todelliseen rauhanprosessiin ja vakavaan vuoropuheluun kaikkien tšetšeeniyhteiskunnan osapuolten, myös niin kutsuttujen kapinallisten, kanssa.

Missään tapauksessa sellaisen rikollisen ja korruptoituneen keulakuvan kuin Kadirovin ympärille järjestäytynyttä joukkiota ei voida tunnustaa tšetšeenikansan laillisiksi edustajiksi. Yksi neuvoston puheenjohtajan ja komission jäsenen tehtävistä Samaran huippukokouksessa on nostaa esiin tämänkaltaisia kysymyksiä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

  Vladimír Remek (GUE/NGL). – (CS) Hyvät kollegat, on varmaankin kiistatonta, että EU:n ja Venäjän välisten suhteiden olisi edistyttävä molempien osapuolten edun mukaisesti. Näitä suhteita olisi siis hyvä kehittää tarkoin harkittujen toimien perusteella järkiperäisesti ja vastuullisesti.

Hätiköity reagointi jokaiseen Venäjän lausuntoon, jolla otetaan kantaa pääasiassa kansalliseen poliittiseen tilanteeseen, ei ole osoitus terveestä järjestä eikä voimasta vaan pikemminkin omasta epävarmuudestamme ja heikkoudestamme.

Kumppanin kanssa neuvotteleminen ei merkitse vain neuvottelupöydässä istumista vaan myös mielekkään vuoropuhelun käymistä. Tällaisia neuvotteluja tuskin helpotetaan esittämällä vaatimuksia toiselle neuvottelukumppanille ennen kuin todelliset ongelmat yritetään ratkaista järkevästi.

Emme esimerkiksi suhtaudu yhtä tinkimättömästi niin sanottuja ilman kansalaisuutta olevia henkilöitä koskevan ongelman ratkaisemiseen – tai pikemminkin sen ratkaisemattomuuteen – joissakin EU:n jäsenvaltioissa kuin Venäjän painostamiseen. Mielestäni meidän pitäisi vihdoinkin luoda Venäjän-suhteille vankka perusta vailla ennakkoluuloja ja menneisyyden taakkoja.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut kaikkia puhujia hyvin tarkasti. Se, mitä Virossa tapahtuu, on tietenkin väärin, ja on hyvä, että puolustamme Viroa.

Miksi emme reagoi yhtä herkästi Kyproksen tapahtumiin? Sielläkin eräs despoottinen valtio tunkeutui maahan kenenkään puuttumatta asiaan. Joitakin päiviä sitten sosialistit jopa vaativat maahantunkeutujien aseman parantamista. Kiinan ja Taiwanin välillä on samanlainen tilanne. Taiwan ei voi liittyä Maailman terveysjärjestöön saadakseen tarvitsemiaan lääkkeitä. Tähänkään emme puuttuneet. Yhdysvallat syyllistyi samaan hyökätessään Irakiin meiltä kysymättä ja jätti sitten ratkaistavaksemme vaikean pulman: se, joka ei ole meidän puolellamme, on meitä vastaan. Tälläkään kertaa emme puuttuneet presidentti Bushin fasistiseen toimintatapaan, ja kun jotkut Euroopan johtajista sanoutuivat irti maahantunkeutumisesta, muistuttaisin teitä vastauksesta, jonka he saivat presidentti Bushin käytettyä vaikutusvaltaansa. Pitäisikö minun kenties muistuttaa teitä presidentti Chiracista tai puhua Saksan liittokanslerista? Miksi näkemyksemme asioista on niin yksipuolinen?

Miten Venäjä voi olla tyytyväinen, kun sallimme Yhdysvaltojen ohjusten sijoittamisen sen rajalle? Eikö tämä herätä epäluuloja? Kreikkalaiset sanovat: "tule hyvin toimeen naapurisi kanssa niin hän tulee hyvin toimeen sinun kanssasi". Toimimmeko oikein vai noudatammeko – ainakin toistaiseksi – vain Yhdysvaltojen vaatimuksia? Yhdysvallat haluaa tehdä Venäjästä vihollisensa ja pakottaa meidätkin sen vihollisiksi. Näin ei saa olla, vaan meidän on käytävä vuoropuhelua, kunnioitettava valtiota, kunnioitettava hallitusta, kunnioitettava tuon maan ihmisiä. Mielestäni kaikki muu poikkeaa demokratiasta.

  Dumitru Gheorghe Mircea Coşea (ITS). – (RO) Fără îndoială, relaţia cu Federaţia Rusă nu poate să nu aibă în vedere faptul că 60% din exporturile ruse de petrol şi 50% din exporturile ruse de gaze ajung în Uniunea Europeană. În pofida acestei situaţii, ţin să subliniez necesitatea eliminării din politica Uniunii şi mai ales din politica unor state membre a concepţiei conform căreia Europa este condamnată să fie dependentă de Rusia şi obligată, ca, în schimbul aprovizionării cu energie, să accepte unele compromisuri sau cedări în faţa unor tendinţe hegemonice ale Rusiei, în exterior, sau a încălcării unor drepturi democratice în interior.

Am convingerea că Uniunea Europeană are capacitatea tehnică şi de inovaţie pentru a micşora din ce în ce mai mult nivelul aprovizionării din Rusia. De aceea, relaţia de energie nu trebuie să depăşească limitele cadrului relaţiilor comerciale şi de cooperare tehnică În niciun caz ea nu trebuie să fie privită ca un argument politic în acceptarea de către Uniune a încălcării de către Rusia a unor principii şi valori europene dedicate libertăţii, democraţiei şi toleranţei.

În relaţia cu Rusia, nu trebuie uitat că Europa nu are petrol, dar are principii iar principiile nu se schimbă niciodată pe petrol.

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän suhteet ovat lähestyvän huippukokouksen alla ratkaisevassa vaiheessa: Tallinnassa on puhjennut vakava kriisi neuvostosotilaan muistopatsaan siirtämisestä.

Koska kotimaani Yhdistynyt kuningaskunta on onneksi aina säästynyt Neuvostoliiton suoralta ylivallalta, minun on helppo epäillä sitä, oliko poliittinen päätös patsaan ja samalla kaatuneiden neuvostosotilaiden jäännösten siirtämisestä sotilashautausmaalle järkevä. Tästä huolimatta se on selvästi Viron hallituksen täysivaltainen oikeus ja hoidettiin laillisesti kansainvälisen oikeuden mukaan. Venäjällä ei ole oikeutta vaatia Viron hallitusta eroamaan eikä lietsoa levottomuuksia Viron Moskovan-lähetystöä vastaan äärinationalistisen Nashi-ryhmittymän avulla. Vieraillessani muutama viikko sitten Moskovassa esitin apulaisulkoministerille henkilökohtaisen vastalauseen Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettilään Anthony Brentonin saamasta samanlaisesta kohtelusta: häntä ahdisteltiin hänen osallistuttuaan Kasparovin organisoimaan joukkokokoukseen.

Venäjän on nyt totuteltava siihen uuteen geopoliittiseen tilanteeseen, että niin kutsuttuja "lähiulkomaita", joissa se käyttää määräysvaltaansa, ei enää ole. Sen on kunnioitettava näiden uusien maiden, kuten Viron, Ukrainan, Moldovan, Georgian ja muiden maiden suvereniteettiä.

Pidän itseäni Venäjän ja etenkin sen rikkaan kulttuurin ystävänä, ja mielestäni EU tarvitsee vahvaa, yhtenäistä Venäjää, joka sekin tarvitsee meitä. Tarvitsemme kuitenkin myös sellaista Venäjää, joka noudattaa Etyjin ja Euroopan neuvoston jäsenyydestä johtuvia kansainvälisiä velvoitteitaan, eli kunnioittaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia etenkin Tšetšeniassa, sekä valvoo lehdistönvapautta. Naapurivaltioiden uhkailu ei tehoa etenkään nyt, kun ne voivat tukeutua EU:hun ja Natoon, jotka ovat vakaasti päättäneet osoittaa vahvaa yhteisvastuuta muun muassa puolalaista lihaa koskevan kiellon tapauksessa ja tänään käsiteltävässä Viron patsasjupakassa.

Tarvitsemme Venäjän luotettavaa kauppakumppanuutta sen öljyn ja kaasun takia, mutta tarvitsemme myös sen tukea turvallisuusneuvostossa hillitäksemme ydinaseiden leviämistä Iranissa ja Pohjois-Koreassa, käynnistääksemme uudelleen arabimaiden ja Israelin välisen rauhanprosessin, löytääksemme mielekkäitä ratkaisuja Transnistrian, Georgian ja Vuoristo-Karabahin lukkiutuneisiin konflikteihin sekä pitääksemme kurissa Valko-Venäjän itsevaltaisen hallinnon. Kioton sopimuksen allekirjoittajamaana Venäjän on myös sitouduttava päästöjen rajoittamista koskevaan järjestelmään, koska meitä kaikkia uhkaavat samat ilmaston lämpenemisen vaarat, ja Venäjän laajat arktiset alueet kärsisivät tietenkin vakavasti ilmaston lämpenemisestä.

Tuemme Venäjän halua liittyä WTO:hon, sillä katsomme, että kun se saadaan noudattamaan sääntöihin perustuvaa monenvälistä kauppajärjestelmää, sitä vastaan voidaan nostaa kanteita, mikäli se yrittää jälleen määrätä mielivaltaisia kauppakieltoja, kuten se teki määrätessään kiellon moldovalaisille viineille ja georgialaisille mineraalivesille.

Otan Venäjän huolenaiheet vakavasti. He suhtautuvat todellakin lähes vainoharhaisesti tulevaan väestörakenteelliseen kriisiinsä – Venäjän väkiluku vähenee vuosittain noin 700 000:lla – ja monilla EU:n jäsenvaltioilla on tulevaisuudessa edessään sama haaste. Olen kuitenkin myös vakaasti sitä mieltä, että ei ole pitkällä aikavälillä etujemme mukaista antaa Venäjän päästä perille heikoista kohdistamme aiheuttamalla hajaannusta yksittäisissä jäsenvaltioissa.

  Andres Tarand (PSE). – (ET) Käsittelen lyhyesti päätöslauselman 4 artiklaa. Jotkut parlamentin jäsenet ovat pitäneet patsaan siirtämistä Tallinnassa provokaationa Venäjää vastaan. Todettakoon, että se oli todellakin provokaatiota, tosin Venäjän puolelta. Esitän lyhyesti todisteet tästä.

Ensinnäkin Venäjä aloitti valmistelut viisi vuotta sitten, vaikka vasta vuosi sitten Venäjän toisen maailmansodan voitonpäivän juhlallisuudet 9. toukokuuta muuttuivat tilaisuudeksi, jossa osallistujat joivat vodkaa ja liehuttivat Neuvostoliiton lippua lietsoakseen kahakoita, siinä jossain määrin onnistuenkin. Siihen saakka patsas oli seissyt ongelmitta paikallaan vuosikymmeniä, ja ellei naapurivaltiomme olisi aloittanut provosointia muistomerkin läheisyydessä, se olisi todennäköisesti edelleenkin samassa paikassa.

Toiseksi Venäjällä 26. ja 27. huhtikuuta pidetyt mielenosoitukset olivat Tallinnan Venäjän-suurlähetystön työntekijöiden järjestämiä. Viime kuukausien aikana on todistettavasti järjestetty useita kokouksia, joissa äskettäisten mielenosoitusten järjestäjät tapasivat Venäjän suurlähetystön työntekijöitä ilmeisesti saadakseen alan asiantuntijoilta ohjeita levottomuuksien lietsomista varten.

Kolmanneksi Venäjän hallitus organisoi suoraan Moskovan Viron-suurlähetystön edessä järjestetyt nuorison mielenosoitukset. Venäjä on tarkoituksella sivuuttanut Wienin yleissopimuksen eikä ole osoittanut halua suojella virolaisia diplomaatteja Moskovassa.

Neljänneksi lukuisten Viron tietojärjestelmiä vastaan suunnattujen verkkohyökkäysten jäljet johtavat suoraan Venäjän hallitukseen ja hallituselimiin.

Viidenneksi Viroa vastaan suunnattiin talouspakotteita. Kun Venäjä on tähän saakka vienyt 25 prosenttia öljystään Viron rautateiden ja satamien kautta, viime viikolla kävi ilmi, että Venäjän ja Viron välinen rautatieyhteys oli yllättäen korjauksen tarpeessa. Tämän ilmiselvän tekosyyn varjolla halutaan tietenkin vaikuttaa Viroon taloudellisin keinoin. Tällaisella pakotteella voisi olla myös suora vaikutus Euroopan unionin energiahuoltoon. Kysyttäköön myös, kenen edun mukaista oli keskeyttää Pietarin ja Tallinnan välinen junaliikenne.

Lopuksi haluan kiittää Viron lukuisia tukijoita.

  Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen Verheugen kuvasi juuri Venäjää tärkeimmäksi strategiseksi kumppaniksemme Euroopassa, mutta jokaisen strategisen kumppanuuden edellytys ovat yhteiset edut, päämäärät ja arvot, jotka mielestäni tässä tapauksessa suorastaan loistavat poissaolollaan. Mitä merkitystä strategisella kumppanuudella loppujen lopuksi on venäläisille, jos siihen liitetään tällaisia ehtoja? Onko venäläisillä mitään käsitystä siitä, mitä rakentava strateginen kumppanuus Euroopan unionin kanssa oikeastaan on, kun otetaan huomioon, miten he kohtelevat Viroa ja mitä he ovat jo tehneet Kosovossa ja Moldovassa? Millainen rakentava ulkopoliittinen ohjelma Venäjällä on?

Arvoisa komission jäsen, vaaditte EU:n strategiselta kumppanilta myös yksiselitteistä sitoutumista demokratiaan ja ihmisoikeuksiin sekä jatkuvia toimia niiden toteuttamiseksi. Ettekö nähneet kuvia mielenosoittajista Moskovassa ja Pietarissa? Neuvottelitte venäläisten kanssa myös ihmisoikeuksia koskevasta vuoropuhelusta, joka on nyt irrotettu varsinaisesta huippukokouksesta sillä perusteella, että keskustelu ihmisoikeuksista Venäjän kanssa varsinaisessa huippukokouksessa olisi liian vaikeaa ja tekisi huippukokouksen tavanomaisesta esityslistasta liian raskaan.

Arvoisa komission jäsen, teidän mukaanne haluamme Venäjästä vahvan kumppanin. Olen yhtä suuri Venäjän ystävä kuin jäsen Tannock ja haluan Venäjän olevan vahva, mutta sanan varsinaisessa merkityksessä: haluan Venäjän kunnioittavan ihmisoikeuksia, vähemmistöjen oikeuksia, kokoontumisoikeutta ja lehdistönvapautta sen sijaan että se olisi kuin Potemkinin Venäjä, jonka voima perustuu öljyyn ja autoritaarisuuteen. Jos suhtaudumme vakavasti määrättyihin EU:n ulkopolitiikan perusarvoihin, meidän on vähintäänkin yhdistettävä nämä kaksi huippukokousta – toisin sanoen EU:n ja Venäjän varsinainen huippukokous sekä näiden kahden välinen ihmisoikeusvuoropuhelu, joka on tähän saakka aina järjestetty häpeällisesti salassa, kaksi viikkoa ennen varsinaista huippukokousta.

Olisin iloinen vuoropuhelusta. Niin olisi myös Venäjän oppositio, jonka edustajat vierailivat Euroopan parlamentissa viime viikolla. Hekin haluaisivat EU:n ja Venäjän käyvän vuoropuhelua, ja toivon tällaisen vuoropuhelun tuottavan tuloksia, mutta aiempien kokemusten perusteella suhtaudun asiaan epäillen. Lopuksi totean olevani hyvin iloinen siitä, että käymme tämän keskustelun Brysselissä emmekä Strasbourgissa.

  Gintaras Didžiokas (UEN). – (LT) Milloin Euroopan unioni vihdoinkin ymmärtää tai myöntää, että ongelmat puolalaisen lihan viennissä Venäjälle eivät liity eläinlääkintään tai kauppaan ja että kyse on yksinomaan politiikasta? Myöskään tahallaan lietsotut konfliktit Virossa eivät liity muistomerkkien siirtämiseen. Kaikki nämä ovat vain poliittisia välineitä, joilla yritetään murentaa Euroopan unionin yhteisvastuullisuutta. Joillekin maille luvataan houkuttimeksi taloudellista etua jossain muodossa, samalla kun toisista maista tehdään roistoja syyttämällä niitä kumppanuuskehityksen estämisestä. Tarkoituksena on heikentää Euroopan unionia.

Milloin Euroopan unionin poliitikot ymmärtävät, mitä Venäjä todella tekee? Yksi tapa torjua tällaista häiritsevää taktikointia on ilmaista kantansa yksiselitteisen selvästi. Euroopan unionin osoitettava todellista yhteisvastuuta eikä vain ladeltava tyhjänpäiväisiä korulauseita. Meidän on myös ilmaistava selvästi Venäjälle, ettei Euroopan unioni salli yhtenäisyyteensä puuttumista, ettei Euroopan unioni luovu ihanteistaan ja että Venäjä tekee suuren virheen yrittäessään saada sen tekemään niin. Pyrimme sivistyneeseen kumppanuuteen, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen, demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteisiin.

  Angelika Beer (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, annan kolmikohtaisen selvityksen siitä, miksi ryhmäni ei tue yhteistä päätöslauselmaa, josta huomenna äänestetään. Jätämme käsiteltäviksi asiaan liittyvät tarkistukset. Toimin ryhmäni, eli Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän, turvallisuuspolitiikasta vastaavana edustajana ja haluan tuoda esiin näkemyksemme, jonka mukaan on korkea aika puhua suoraan. Pohjimmiltaan emme puhu strategisesta kumppanuudesta, vaan parhaimmillaankin yksimielisestä ja tiiviimmästä pragmaattisesta kumppanuudesta.

Venäjä estää ilman pätevää syytä rauhanomaisen ratkaisun Kosovossa näinä vaikeina aikoina uhkaamalla käyttää veto-oikeuttaan Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvostossa, mikä on yhtä kohtuutonta kuin se, että se uhkasi vetäytyä ETYK-sopimuksesta, joka on merkittävä osa Euroopan asevalvontaa ja -riisuntaa.

Haluan tuoda esiin erään näkökohdan, josta olen äärimmäisen huolissani ja jonka selvittämiseksi edellytän toimia neuvostolta ja komissiolta. Jos silminnäkijälausuntoja, Amnesty Internationalin kirjallisia raportteja ja Darfurin paikallisten työntekijöiden muita lausuntoja on uskominen, Venäjä toimitti pelkästään vuonna 2005 Sudaniin 14,5 miljardin euron arvosta sota-aseita. Silminnäkijöiden mukaan joitakin näistä aseista käytetään Darfurissa.

Meillä ei ehkä ole ratkaisua siihen, miten Darfurin kansanmurha voidaan pysäyttää, mutta meidän on tehtävä kaikkemme tehostaaksemme vuoropuhelua ja neuvotteluja, vahvistaaksemme ihmisoikeuksia ja lopettaaksemme kansanmurhan sekä varmistaaksemme, etteivät yksittäiset jäsenvaltiot voi enää vaatia osuuttaan öljystä. Vetoan meihin kaikkiin, ettemme salli tätä ja että osoitamme Venäjälle paheksuntamme tässä suhteessa. Tilanne on kestämätön.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, aiemmin huomautettiin, että Venäjä on tärkein strateginen kumppani, mutta pitäisikö sen oikeastaan olla sitä? Venäjä on gangsterivaltio, jonka suuntana on täydellinen diktatuuri. Venäjällä ei ole energiavarojensa lisäksi paljon muuta kansainvälistä arvoa, ja se käyttää näitä varoja taitavasti junaillakseen uutta nousuaan maailmanvaltaan. Venäjä käyttää energiatoimituksia kansainvälisten geopoliittisten päämääriensä edistämiseen sitomalla länsimaat näihin toimituksiin ja perustamalla kansainvälisiä liittoumia länteen vihamielisesti suhtautuvien toimittajien kanssa.

Demokraattiset, energiaa kipeästi tarvitsevat länsimaat lankeavat unissakävelijöiden tavoin Venäjän ansaan energiavarojen houkuttamina. Presidentti Putin totesi vuonna 2003 Novaja Gazetalle: "Euroopan komission on viisainta unohtaa turhat kuvitelmansa. Kaasusta he joutuvat käymään kauppaa Venäjän valtion kanssa". Meidän pitäisi olla hyvin huolissamme siitä, millainen valtio Venäjä on. Se on valtio, jossa turvallisuuspalvelu on muuttunut hillittömästi valtaa käyttäväksi rikollisjoukkioksi ja jossa yli 300 toimittajaa on murhattu, jotta jäljellä olevat eivät uskaltaisi kertoa totuutta. Se on valtio, jossa Venäjän kansalaiset voivat murhata kriittisen Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisen Yhdistyneen kuningaskunnan alueella ja olla turvassa Venäjällä tarvitsematta pelätä oikeuteen joutumista.

EU-kärpäsen ei pitäisi ottaa vastaan kutsuja Venäjä-hämähäkin saleihin. Yhdistyneen kuningaskunnan on varmistettava riippumaton energiahuoltonsa tekemällä viipymättä lisäinvestointeja ydinvoimaan.

  Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Venäjän kanssa on välttämätöntä tehdä rakentavia sopimuksia, mutta ei hinnalla millä hyvänsä eikä EU:n tai sen jäsenvaltioiden suvereniteetin kustannuksella. Emme saa tyytyä laajoihin yhteistyöohjelmiin ja kauniisiin korulauseisiin. Ennen kaikkea on vältettävä sortumasta omahyväisyyteen ja antamasta vääriä mielikuvia. Meidän olisi kerrottava totuus, ja totuus on se, että EU ja sen jäsenvaltiot eivät voi kiinnittää huomiota yksinomaan taloudellisiin etuihin ja sivuuttaa Venäjän pahenevaa demokratia- ja ihmisoikeustilannetta sekä katsoa läpi sormien Venäjän syrjintätoimia sen naapurivaltioita kohtaan – niiden joukossa on myös useita jäsenvaltioita.

Me kaikki toivomme Venäjän demokratisoitumista. Venäjä on todellinen kumppanimme. Meidän on rakennettava luottamusta, mutta sellaista luottamusta, joka perustuu hyväksymiimme arvoihin ja velvoitteisiin. Ennen kaikkea Venäjän on ymmärrettävä, että sen yrityksillä luoda vastakkainasettelua joidenkin Euroopan unionin jäsenvaltioiden välille on pelkästään kielteinen vaikutus. EU:ta hajaannuttava toimintalinja ei onnistu. EU perustuu yhteisvastuuperiaatteelle. Solidaarisuus tarkoittaa "yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta". Tänään "yksi" tarkoittaa Viroa. Venäjän menettely Viroa kohtaan on yksi monista Venäjän soveltamista kohtuuttomista käytännöistä, joita saattaa olla tulossa lisää. EU on Viron tukena ja rinnalla. Neuvoston ja komission pitäisi ilmaista kantansa selvemmin, äänekkäämmin ja aktiivisemmin.

On aivan varmaa, että jos yhtä jäsenvaltiota kohdellaan vastoin kaikkia kansainvälisen yhteisön sääntöjä jollakin alalla – olipa kyse sitten kaupasta, energiasta tai poliittisesta syrjinnästä – koko EU puuttuu asiaan sen puolesta. Euroopan parlamentti valvoo yhteisvastuullisuuden toteuttamista. Tämä ei koettele ainoastaan Euroopan unionin poliittisia päämääriä vaan myös sen yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja me aiomme läpäistä kokeen.

Jos Venäjä haluaa, että sitä kohdellaan merkittävänä toimijana ja suurena kansakuntana, jonka juuret ovat Euroopassa, sen on opittava täyttämään kaikki kansainväliset velvoitteensa, jotka johtuvat Euroopan neuvoston jäsenyydestä, energiaperuskirjan allekirjoittamisesta, sitovista aseriisuntasopimuksista tai mahdollisista – tämä on vielä epävarmaa – Maailman kauppajärjestön jäsenyysvelvoitteista. Jos haluamme kehittää hedelmällistä ja merkittävää yhteistyötä Venäjän kanssa – ja me haluamme – meidän on aloitettava uusi aikakausi Venäjän kanssa, emmekä saa palata neuvostoaikana vallinneeseen kylmän sodan kauteen.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Vielä 21. vuosisadallakin sopimus on kansainvälisen sillanrakennuksen peruselementti. Tämän osatekijän puuttuminen sekä uuden EU:n ja Venäjän välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen laatimista kohdanneet vaikeudet ovat valitettava osoitus tästä synkästä tilanteesta. Venäjän hallituksen antamien lausuntojen mukaan tällainen sopimus on pohjimmiltaan tarpeeton. Viron ja Venäjän suhteita ja siten myös EU:n ja Venäjän suhteita koetteleva tekaistu kriisi osoittaa, että käsitys kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden tasavertaisuudesta ja yhtäläisestä suvereniteetistä on hyvin puutteellinen. Siitä huolimatta vuoropuhelu on nyt entistäkin tarpeellisempaa, koska vaihtoehtona on palaaminen kylmän sodan juoksuhautoihin, jotka eivät ole vielä ehtineet kasvaa umpeen. Tällainen vaihtoehto ei hyödyttäisi ketään jo valmiiksi levottomassa nykymaailmassa. Samarassa käytävillä vaikeilla neuvotteluilla pitäisi edistää selvempiä ja suorempia kannanottoja sekä uusia olosuhteita vastaavien poliittisten pelisääntöjen laatimista.

Käsittelemässämme asiakirjassa painotetaan asianmukaisesti, että uusi sopimus olisi erittäin tärkeä taloudellisen yhteistyön syventämiseksi sekä Euroopan turvallisuuden ja vakauden vahvistamiseksi. Strateginen kumppanuus Venäjän kanssa säilyy Euroopan unionin tavoitteena, kuten päätöslauselmaluonnoksessa korostetaan. Molempien osapuolten on kuitenkin pyrittävä tähän päämäärään vahvistamalla ihmisoikeuksia, demokratiaa ja sananvapautta sekä luopumalla suurvalta- ja imperiumitavoitteista.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, "Moskova lyö jarrut pohjaan, koska sillä on siihen varaa", oli tunnetussa alankomaalaisessa sanomalehdessä hiljattain julkaistun artikkelin osuva otsikko: meidän kanssamme todellakin pelleillään! Äskettäisellä Moskovan-vierailullamme minulle muistutettiin, että vaikka EU:lla on todellisuutensa, venäläiset muotoilevat oman todellisuutensa, jota pönkittää muun muassa EU:n kyvyttömyys selkeän yksimielisiin kannanottoihin, mikä saa meidät vaikuttamaan aroilta ja jopa eripuraisilta.

Vaikuttaa siltä, että olemme vähitellen luopumassa siitä esimerkkiasemasta, joka EU:lla voisi olla. Kukaan ei tee sitä puolestamme, vaan teemme sen aivan itse. Presidentti Putin hyödyntää tätä maansa nopeasti kasvavan talouden turvin. Hän tekee EU:sta pilaa silloin, kun se hänelle sopii. Venäjä on jälleen kerran varteenotettava voimatekijä, ja EU:n pitäisi ymmärtää se. Venäjä yrittää provosoida.

Kiistanalaiset kysymykset on kaikki mainittu, ja niitä tulee jatkuvasti uusia. Niihin kuuluvat Yhdysvaltojen suunnitelma Puolaan ja Tšekin tasavaltaan sijoitettavasta ohjuskilvestä, presidentti Putinin ilmoitus hänen aikomuksestaan peruuttaa aseriisuntasopimus, Kosovon kaltaiset tärkeät kansainväliset kysymykset mutta myös Lähi-itä ja Sudan, energiapolitiikan käyttö geopolitiikan välineenä, demokratiavaje, ihmisoikeusrikkomukset, Tšetšenia, emmekä tietenkään saa unohtaa Viron kriisiä ja puolalaisen lihan tuontikieltoa. Viimeinen kysymys on kolmansien maiden suvereniteetti. Luettelo kasvaa jatkuvasti, samoin kuin epäluottamuskin.

Vaikka toiveet ja odotukset vaihtelevat, painopisteiden asettaminen on välttämätöntä lisääntyvän keskinäisen riippuvuuden ja Venäjän läheisyyden takia. EU:n on tässä yhteydessä ratkaisevan tärkeää säilyttää sisäinen yksimielisyytensä – ja tämä on samalla avoin vetoomus neuvoston puheenjohtajavaltiolle. Emme saa antaa Venäjälle tilaisuutta tehdä EU:sta pilaa. Meidän on laitettava omat asiamme kuntoon. Vasta sitten EU voi toteuttaa Venäjää koskevia tehokkaita ja päättäväisiä toimia.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tänään kaikki meistä tietävät, että Venäjän puolalaisille lihatuotteille asettama ankara vientikielto on luonteeltaan yksinomaan poliittinen. Puolalaiset ovat aivan varmasti noudattaneet kaikkia terveysvaatimuksia.

Venäjän hallituksella ei ole aikomustakaan tehdä kompromissia, vaan se lietsoo järjestelmällisesti epäsopua Euroopan unionissa. Lisäksi se on rohjennut puuttua Viron – suvereenin valtion ja EU:n jäsenvaltion – sisäisiin asioihin. Venäjä menettelee samalla tavoin myös muita Neuvostoliiton entisiä satelliittivaltioita kohtaan.

Vuoropuhelu ja neuvotteleminen ovat tärkeitä arvoja. Nykyisissä olosuhteissa neuvotteluvaltuudet Euroopan unionin ja Venäjän huippukokouksessa eivät ainoastaan merkitsisi paluuta kylmän sodan poliittisiin käytäntöihin vaan muodostaisivat myös vaarallisen ennakkotapauksen tulevaisuutta ajatellen.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin on aivan välttämätöntä edistää ja syventää suhteitaan Venäjään. Hyvä kumppanuus tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että ongelmista ja erimielisyyksistä voidaan keskustella julkisesti ja että kumppanit ovat valmiita ottamaan tästä opikseen pitääkseen suhteensa toimivana. Suhteissa viestintäkanavat on pidettävä jatkuvasti avoimina. Meidän takiamme toivon, että pian voidaan käynnistää neuvottelut uudesta kumppanuussopimuksesta – tuoreesta sopimuksesta, jonka on paitsi perustuttava kuluneen vuosikymmenen kokemuksiin myös annettava mahdollisuus vilkkaaseen vuoropuheluun lähivuosina.

Meidän on lakattava antamasta julkilausumia ja sen sijaan neuvoteltava suunnitelmallisen vuoropuhelun avulla: voimme toimia vapaasti, kunhan emme kaihda prosessiin liittyviä ongelmia. Venäjällä on nykyiselläänkin ongelmia riittämiin: vapaa tiedonvälitys, demokratian toimintamalli, vaaleja ja ehdokkaaksi asettumista koskeva sääntelykäytäntö, kansalaisjärjestöjen asema sekä ihmisoikeustilanne – kehotankin parlamenttia tutustumaan Euroopan neuvoston raporttiin Tšetšeniasta. Kaikki nämä kysymykset on otettava asialistalle.

EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan myös kansainvälisissä asioissa. Kosovo on tästä hyvä esimerkki. Venäjä ei voi vain yksinkertaisesti käyttää veto-oikeutta, koska se ei ole alueen edun mukaista. Tarvitsemme toisiamme kuitenkin myös silloin, kun on käsiteltävä Iranin ja Pohjois-Korean kysymystä.

Lopuksi käsittelen Viron ja Venäjän välisiä jännitteitä, sillä ne ovat voimakkaita molemmissa maissa, ja lisäksi niistä on tullut etenkin Venäjän asenteen takia myös EU:n ongelma. Baltian valtioiden ja Venäjän välisten ongelmien luettelo pitenee pitenemistään. Ongelmat ovat ratkaisemista varten, mutta keskinäisestä kanssakäymisestä puuttuu täysin varovaisuuden ja tahdikkuuden tuntu.

Kannatan varauksetta aktiivista Itä-Euroopan politiikkaa, mutta sitä ei voida toteuttaa, ellei EU pääse siitä yksimielisyyteen. Näin ollen se tarvitsee myös Baltian alueen jäsenvaltioiden tuen, ja niinpä on mahdotonta ymmärtää sitä, että Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyisivät yhtä jäsenvaltiota vastaan suunnatut rangaistustoimet. Ei todellakaan ole meidän etumme mukaista eikä Venäjän edun mukaista antaa jännityksen kiristyä.

Euroopan unionin on nyt vihdoin aika toimia. Neuvoston ja komission on yhdessä parlamentin kanssa tuotava yksimielisesti julki, että vaikka Euroopan unioni torjuu EU:n jäsenvaltioiden uhkailun, se on myös mahdollisuuksien mukaan valmis sitoutumaan vuoropuhelun parantamiseen ja rakentavan yhteistyön käynnistämiseen. Puheenjohtajavaltio Saksa on valinnut tässä oikean linjan, ja mielestäni huippukokous antaa oivan tilaisuuden kehittää sitä eteenpäin.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen täysistunto pidetään toisen maailmansodan päättymisen muistopäivänä. Puolalaisena haluan muistaa kaikkia neuvostosotilaita, jotka menehtyivät sodassa taistellessaan fasismia vastaan. Muistamme heidän uhrautuvaisuutensa, muistamme nuo tavalliset sotilaat, nuo harmaat jalkaväkimiehet, sellaisina kuin Bulat Okudzhava heidät laulussaan niin kauniisti kuvasi.

Meitä Euroopan unionin jäseniä yhdistää halu hyviin suhteisiin Venäjän kanssa. Nämä hyvät suhteet perustuvat taloudelliseen, strategiseen ja geopoliittiseen pakkoon. Toisaalta Venäjä ei ole helppo kumppani Euroopan unionille. On selvää, ettemme voi emmekä aio sallia Venäjältä minkäänlaisia merkkejä uusimperialistisesta politiikasta, jollaista Venäjä on viime päivinä käyttänyt Viroa kohtaan. Siksi meidän on annettava täysi tuki ja osoitettava varauksetonta solidaarisuutta Viron hallitukselle ja virolaisille lähipäivinä.

Arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, muistuttaisin teitä kirjeestä, jonka Amnesty International kirjoitti Euroopan unionin johtajille ennen Samaran kokousta kiinnittäen heidän huomionsa siihen, että presidentti Putinin kanssa on puhuttava ihmisoikeusloukkauksista, kuten kokoontumisvapauden, sananvapauden ja etenkin lehdistön vapauden rajoittamisesta sekä Venäjällä surmatuista lukuisista toimittajista. Johtajiemme on otettava nämä ongelmat suoraan puheeksi Venäjän hallituksen kanssa Samaran huippukokouksessa.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Euroopan unioni pitää Venäjää hyvänä pitkäaikaisena kumppanina, mutta käyttääkö se vaikutusvaltaansa edistääkseen Venäjän demokratisoitumista ja muuttumista vakaaksi naapurivaltioksi? Venäjän saavutettua merkittävän aseman energia-alalla sen sisä- ja ulkopolitiikka ovat saaneet yhä vastenmielisempiä muotoja. Euroopan unioni ei sen sijaan ole vastannut Venäjän uudenlaiseen toimintalinjaan yhtenä rintamana vaan yksittäisinä jäsenvaltioina, ja EU:n jäsenvaltiot määrätään ratkaisemaan konfliktitilanteet Venäjän kanssa kahdenvälisesti. Tuorein esimerkki tästä on Venäjän törkeä sekaantuminen Euroopan unionin jäsenvaltion Viron sisäisiin asioihin jopa vaatimalla Viron demokraattisesti valitun parlamentin ja hallituksen eroa. Euroopan unioni päätti jälleen kerran pysyä vaiti, päinvastoin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti ja senaatti, jotka ilmaisivat voimakkaasti tukensa Virolle. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio yrittää tehdä konfliktista Viron ja Venäjän kahdenvälisesti ratkaistavan kysymyksen. Venäjälle saatetaan antaa lupa jakaa Euroopan unioni pieniin ja suuriin valtioihin, uusiin ja vanhoihin valtioihin sekä kumppanivaltioihin ja kiittämättömiin valtioihin rajan toisella puolella. Euroopan unionin ja Venäjän seuraava huippukokous on monessa suhteessa tärkeä koetus Euroopan unionin yhtenäiselle toimintakyvylle.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Venäjä on eurooppalainen maa, jonka kanssa meillä on yhteinen kulttuuri sekä yli tuhatvuotiset yhteiset yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja henkiset juuret. Euroopan unioni tarvitsee demokraattista Venäjää. Juuri sitä Euroopan unioni tarvitsee. Kumppanuuden tärkeimpiä edellytyksiä ovat kuitenkin demokratia ja oikeusvaltion periaatteet sekä yhtäläisten oikeuksien periaatteiden tinkimätön noudattaminen.

Tätä on mahdotonta sovittaa yhteen sen kanssa, miten Venäjä nyt kohtelee veljeskansaamme virolaisia. Se ei sovi yhteen sen kanssa, että Viron sisäisiin asioihin puututaan vastoin kansainvälisiä normeja ja oikeutta. Viro on yhtä kuin EU ja EU on yhtä kuin Viro. Tässä ei ole kyse pelkästään yhteisvastuusta vaan myös suvereeniudesta.

Hyvät kollegat, eikö olekin järjetöntä, että EU valmistautuu nyt korkean tason huippukokoukseen tällaisen maan johtajien kanssa ja puhuu tasapainoiseen kumppanuuteen perustuvasta suhteesta, pyrkii höllentämään viisumivaatimuksia ja haluaa Maailman kauppajärjestön jäseneksi sellaisen maan, joka kohtelee yhtä EU:n jäsenvaltioista tällä tavoin, luullen voivansa rankaisematta puuttua sen sisäisiin asioihin. Tämä on anteeksiantamatonta, ja todettakoon, että tämä on periaatekysymys – sellainen periaatekysymys, jossa emme voi tehdä kompromisseja.

Siksi käännyn Euroopan komission ja neuvoston puoleen ja kehotan niitä keskeyttämään EU:n ja Venäjän huippukokouksen valmistelut siihen saakka, kunnes Venäjä lakkaa painostamasta Viroa. EU:n on ilmaistava kantansa selvästi. Tästä emme tingi.

  Monika Beňová (PSE). – (SK) Vuonna 1945 puna-armeija vapautti meidät. Mielestäni meidän on vastineeksi osoitettava hieman kunnioitusta ja kiitollisuutta.

Ongelmat alkoivat kuitenkin silloin, kun osa tuosta armeijasta jäi maihimme, myös omaan maahani, kaikenlaisten ylevien tekosyiden kuten "talousavun" tai "suojelun" varjolla. Noiden tekosyiden takia maamme lopulta suljettiin piikkilanka-aidoin ja taloutemme jäivät niin paljon jälkeen, että 1990-luvun alussa meidän oli aloitettava niiden rakentaminen tyhjästä.

Syy tähän lyhyeen historialliseen katsaukseen on se, että puhuessamme tänään EU:n ja Venäjän huippukokouksesta meillä on tapana käyttää monia yleviä sanakäänteitä. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että Euroopan unionin viimeisten kymmenen vuoden aikana saama hyöty on samanaikaisesti tuottanut Venäjälle tappioita. Venäjä tietää tämän hyvin eikä ole siitä lainkaan mielissään. Jos aiomme puhua tasavertaisesta kumppanuudesta Venäjän kanssa, meidän olisi viisasta huolehtia siitä, että kumppanuus on aidosti tasavertainen eikä meidän antaa johtaa itseämme harhaan korulauseilla, kuten meitä edeltäville sukupolville tehtiin 62 vuotta sitten.

  Wojciech Roszkowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, EU:n ja Venäjän suhteet ovat vaikeutuneet Venäjän palattua entiseen imperiumipolitiikkaansa, josta Viron äskettäiset tapahtumat ovat paras osoitus. Viron suvereenilla hallituksella on oikeus, oikeastaan jopa velvollisuus, hävittää Neuvostoliiton sorron jäänteet, ja Venäjän suhtautuminen tähän saattaa maan huonoon valoon.

Venäjän hallitus on myös käynnistänyt mustamaalauskampanjan Puolaa vastaan, ja valitettavasti jotkut parlamentin jäsenet ovat Strasbourgissa menneet tähän mukaan. Vaikka Puola on tehnyt kaikkensa osoittaakseen myötämielisyyttään, Venäjä ei ole poistanut puolalaisten lihatuotteiden vientikieltoa vaan on itse asiassa laajentamassa kauppasaartoa.

Presidentti Putin haluaa jopa antaa säädöksen Venäjän ulkopuolella sijaitsevien muistomerkkien suojelusta. Tarkoittaako tämä, että Venäjän laki laajenee Euroopan unionin alueelle? Tämä keskustelu on osoittanut, että Samaran huippukokouksessa Euroopan unionin on oltava paljon määrätietoisempi varsinkin puolustaessaan jäsenvaltioiden yhteisiä etuja eikä vain harvojen etuja.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on ministeri Gloserille kaksi kysymystä, jotka koskevat hänen vastaustaan tähän keskusteluun.

On varsin selvää, että mikäli Samaran huippukokous käynnistyy, neuvoston, puheenjohtajavaltion – ministerin kollegojen – ja liittokanslerin on siellä pohdittava myös Euroopan parlamentissa esitettyjä näkemyksiä. Presidentti Putinin Venäjän kassa asioita ei selvästikään voida hoitaa tavalliseen tapaan. Voisiko ministeri selittää vastauksessaan, miten huippukokouksessa otetaan huomioon huolemme ja se, että emme suostu pitämään Viroa syypäänä kriisiin?

Meille on sanottu, ettemme saa laajentaa kriisiä, vaan meidän on hillittävä sitä vähitellen. EU ei kuitenkaan aloittanut tätä kriisiä. Jos katsotte filmikopioita niin kutsutuista "mellakoista" Tallinnassa, näette hajanaisia nuorisojoukkoja rikkomassa ikkunoita ja varastamassa ylellisyystavaroita. Miten ihmeessä tämä liittyy miljoonien toisessa maailmansodassa kuolleiden venäläisten kunnioittamiseen? Emme yksinkertaisesti voi hyväksyä versiota, jonka presidentti Putin esittää julkisuudessa, vastakohtana edeltäjilleen Jeltsinille ja Gorbatšoville, jotka aloittivat Venäjän uudistumiskehityksen.

Arvoisa ministeri, voisitteko siis vastauksessanne sanoa, mitä erityistoimenpiteitä puheenjohtajavaltio toteuttaa huippukokouksessa korostaakseen sitä, että ilman yhteisymmärrystä neuvottelut eivät voi onnistua. Kyse ei ole Virosta, kuten aiemmin todettiin: Presidentti Putin on hyökännyt Latviaa vastaan, samoin kuin Tšekin tasavaltaa, Puolaa ja jopa oman maani suurlähettilästä vastaan. Voisitteko siis täsmentää, mitä poikkeuksia Venäjän hallituksen tapa tuoda tämä ongelma esiin aiheuttaa tässä huippukokouksessa?

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Venäjällä toimivien hakkereiden hyökkäys Euroopan unionin jäsenvaltion Viron tietotekniikkainfrastruktuuria vastaan on kestänyt lähes kaksi viikkoa. Verkkohyökkäyksen takia pääsy Viron tiedotusvälineiden verkkosivuille on joko kokonaan estynyt tai huomattavasti vaikeutunut. Hakkerit yrittivät myös tukkia Viron ministeriöiden verkkosivuja. Toukokuun 3. päivänä pääministerinkanslian palvelimeen lähetettiin tunnissa 90 000 tiedustelua. Viro pystyi torjumaan hyökkäyksen, mutta se, että Venäjä sallii tämän hyökkäyksen tapahtua, vaatii vastatoimia.

Venäjän tiedustelupalvelu on käyttänyt tietojen pimittämistä joukkomanipuloinnin välineenä kylmästä sodasta lähtien. Se, että 2000-luvulla on mahdotonta saada Internet-yhteyttä johonkin maahan, on vakavampaa kuin kyseisen maan Moskovan-suurlähetystön ikkunan rikkominen. Olen tyytyväinen siihen, että päätöslauselmaamme on lisätty Viroa tukeva tiukkasanainen artikla.

Tietoverkkoturvallisuuteen liittyvästä kysymyksestä on todellakin keskusteltava Venäjän kanssa Samaran huippukokouksessa. Strategiamme mukaisesti meidän on vältettävä tietoverkkosotaa strategisen kumppanimme Venäjän kanssa. Euroopan unionin on katsottava verkkohyökkäys yhtä jäsenvaltiota vastaan hyökkäykseksi koko Euroopan unionia vastaan. Tämä on tuotava venäläisille selvästi julki.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tarjotkoon EU:n ja Venäjän huippukokous tilaisuuden suhteidemme parantamiseen sekä EU:n tiiviimpään sisäiseen yhdentymiseen siten, että Virolle ja Puolalle osoitetaan solidaarisuutta. Venäjälle on annettava tunnustusta silloin, kun se on sen ansainnut, ja sitä on kehuttava sen saavutuksista mutta arvosteltava epäoikeudenmukaisuudesta. Emme saa pelätä asettumasta Venäjää vastaan silloin, kun totuus on puolellamme. Suhtaudumme erittäin kriittisesti Valko-Venäjän hallitukseen, vaikka Venäjän hallitus ei todellisuudessa ole kovinkaan erilainen. Venäjän on tunnustettava Viron, Latvian ja Liettuan sekä kaikkien neuvostoblokkiin kuuluneiden maiden eriasteinen miehitys. Kehotan huippukokousneuvottelujen johtajia viimeinkin tekemään Venäjälle selväksi, että Puola on Euroopan unionin jäsenvaltio siinä missä Saksa ja Yhdistynyt kuningaskuntakin.

Arvoisa komission jäsen, lopuksi kiitän teitä kaikista toimistanne, mutta tarvitaan enemmän päättäväisyyttä. Venäjän on poistettava puolalaisen lihan tuontikielto pikaisesti eikä vähitellen ajan myötä. Pyydän teitä ilmoittamaan presidentti Putinille parlamentin tahdon.

  Puhemies. Olen vastaanottanut kuusi työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Athanasios Pafilis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Keskustelu Viron tapahtumista 9. toukokuuta, fasismista saavutetun voiton päivänä, ei ainoastaan häpäise niiden kymmenien miljoonien ihmisten muistoa, jotka uhrasivat henkensä fasismin murskaamiseksi. Se ei ole vain häikäilemättömän kapitalismin kannattajille nykyään tyypillistä kommunisminvastaista herjausta.

Se on tietoista politiikkaa, jolla tuetaan fasismin elpymistä Baltian alueen valtioissa ja muissa Euroopan valtioissa, joissa Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä, Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, uusliberalistit ja vihreät ovat kaikki lähteneet äärioikeistolaisten mukaan.

Oikeistolaiset, sosialidemokraatit, vihreät ja Le Pen aloittivat yhteisellä ryöpytyksellä kärkevän kommunisminvastaisen hyökkäyksen Neuvostoliittoa ja sankarillista puna-armeijaa vastaan. Yhdessä ne ilmaisivat solidaarisuutensa Viron hallitukselle, joka on vuosien ajan ottanut fasistien paikan tuomitessaan kommunistit ja fasismin vastustajat.

Yhdessä ne vahvistivat historiallisen ja poliittisen tosiasian: että fasismi on puhtaasti kapitalismin tuote. Tässä keskustelussa tämä tuotiin julki myös virallisesti, ja samalla paljastettiin EU:n olemus kapitalismin etuja ajavana unionina.

Lisäksi fasismi on samanlainen voimatekijä kuin kapitalismikin, mutta ilman parlamentarismin suojakaapua.

Korostamme, että mitä enemmän ihmiset epäilevät, tuomitsevat, vastustavat ja torjuvat häikäilemätöntä imperialismia, sitä enemmän kommunisminvastaisuus lisääntyy.

Historia on osoittanut, että ne, jotka vaikuttavat tilapäisesti hyvin vahvoilta, murskattiin ruohonjuuritason taistelussa.

Toukokuun 9. päivä vuonna 1945 on aina nimenomaan tällainen symbolinen päivä.

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Patsaskiistaa ei voi sivuuttaa.

Tänään vietettiin Eurooppa-päivää. Juhlistamme Euroopan unionia ja sitä rauhanprosessia, jonka eurooppalainen integraatio on tuonut mukanaan.

Päivä on kuitenkin kaksijakoinen. Venäläisille kyseessä on toisen maailmansodan voiton juhla. Siirretty patsas on tämän symboli. Monille nykyisistä EU:n jäsenmaista voiton juhla, ja Tallinnassa patsas, merkitsevät pitkän Neuvostoliiton sortokauden alkua.

Ei siis ole ihme, että patsas Tallinnassa haluttiin siirtää. Ei tarvitse olla fasisti halutakseen siirtää tuoreena mielessä olevan sortovallan symbolin.

Kysymys ei ole enää Viron sisäinen. Venäjä on omalla asenteellaan, "lähinaapuripolitiikallaan", tehnyt patsaskiistasta EU-asian.

Puhumme paljon solidaarisuudesta. Työjärjestykseen vetoaminen ja asian siirtäminen Strasbourgin istuntoon olisi häpeällistä. Säännöt ovat meitä varten, emmekä me sääntöjä varten. Mikäli asian käsittely ei ole sääntöjen vuoksi mahdollista heti, haluan, että sääntöjä muutetaan.

Solidaarisuudesta voidaan pitää juhlapuheita, mutta nyt sitä tulee osoittaa käytännössä: "Estlands sak är vår sak!"

(1) Ks. pöytäkirja.

13. Uudistukset arabimaissa: mikä on Euroopan unionin strategia? (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Rocardin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0127/2007): Uudistukset arabimaissa: mikä on Euroopan unionin strategia? (2006/2172(INI)).

  Michel Rocard (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän ministerin ja komission jäsenen tahdonvoimaa: tiedän millaista on osallistua keskusteluihin voimatta poistua huoneesta, ja toivon, etteivät he pitkästy liiaksi. Käsittelen tässä keskustelussa seuraavaksi aihetta, joka on meille melko uusi.

Mietinnön nimi ei ole sopiva. Kyse ei ole niinkään Euroopan unionin suhteesta arabimaiden uudistuksiin kuin Euroopan unionin ja arabimaiden välisestä vuorovaikutusprosessista uudistusten edistämiseksi.

Käsittelyn nopeuttamiseksi esitän huomautukseni muutaman kohdan avulla. Kuten kaikki tiedätte, ensimmäinen kohta on se, että useissa arabivaltioissa kaikki ei ole hyvin. Saamme valtavat määrät tietoa ja kuulemme valituksia ihmisoikeusloukkauksista, diktatuurihallituksista, suunnattomasta ja pöyristyttävästä taloudellisesta eriarvoisuudesta useissa maissa sekä heikosta talouskasvusta niilläkin alueilla, joissa on öljyä. Arabimailla on tosiaankin epäonnea. Libanonilainen arabikirjailija on jopa nimittänyt sitä arabimaailman kovaksi onneksi. Tämän kovan onnen taustalla on pitkä nöyryytysten historia: siirtomaavalta, itsenäisyys, puutteellinen resurssien ja erityisesti öljyn hallinta, älyllinen rappio ja sen seurauksena vastaavasti uskonnollisen fundamentalismin lisääntyminen.

Toiseksi huomautan, että kuuluminen arabimaihin ymmärretään tätä taustaa vasten useimmissa näistä maista tietoiseksi identiteetiksi, kollektiivisten vaikutusmahdollisuuksien kehittämiseksi. Kehitys lähti tähän suuntaan 1900-luvun jälkipuoliskolla ja etenkin sen lopulla. Nykyään Arabivaltioiden liitto ottaa kansainvälisesti kantaa eri valtioiden puolesta, ja sitä arvostetaan. Liiton päätöslauselmien avulla on saavutettu jonkin verran edistystä niin kutsutussa Lähi-idän rauhanprosessissa, joka ei vielä ole rauhanprosessi mutta josta toivottavasti saadaan joitakin tuloksia Arabiliiton huippukokouksessa. Tiedotusvälineiden ansiosta jonkinlaista kehitystä on tapahtunut myös arabien yleisessä mielipiteessä, joka on paljon homogeenisempi kuin eri valtioiden diplomaattiset kannat. Myös monet, etenkin egyptiläiset mutta myös libanonilaiset ja algerialaiset, älymystön edustajat esittävät sanomansa pikemminkin panarabialaisesta näkökulmasta kuin kansallisesta taustastaan käsin. Todettakoon lopuksi, ettei Arabiliitto ole koskaan joutunut käsittelemään uskonnollisia ongelmia. Ne jätetään täysin erityyppisen Islamilaisten maiden konferenssin ratkaistaviksi. Arabi-identiteetti on maallinen käsite, joka voi tehdä suhteestamme helpomman.

Kolmas huomautukseni koskee sitä, miten Euroopan unioni suhtautuu arabi-identiteettiin: se sivuuttaa sen. Meillä on vahvat ja tiiviit suhteet Irakiin ja me keskustelemme siitä paljon. Käsittelemme Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia ja kiinnitämme hyvin vähän huomiota edelliseen niistä. Keskustelemme Algeriasta. Meillä on vahvat kahdenväliset suhteet Algerian, Marokon, Tunisian ja myös Egyptin kanssa. Lyhyesti sanoen meillä on kaikkiin näihin maihin julkiset, valtiolliset, kahdenväliset suhteet, mutta sivuutamme niiden arabi-identiteetin.

Tässä valiokunta-aloitteisessa mietinnössä esitetään komissiolle ja neuvostolle seuraava kysymys: eikö olisi hyvällä syyllä luovuttava tästä käytännöstä ja mentävä hieman pidemmälle niiden huomautusten perusteella, jotka esitin toisessa kohdassa? Arabimaihin on nyt muodostunut henkisiä, poliittisia ja diplomaattisia yhteisöjä. Eikö ole Euroopan unionin edun mukaista luoda suhteita myös tällä tasolla? Arabimaissa pysähtyneisyyttä on monilla aloilla: luonnollisesti taloudessa, rahoituksessa, politiikassa, instituutioissa ja uskonnossa mutta myös paljolti henkisessä elämässä ja kulttuurissa.

Muunlaiset suhteet kehittyvät henkisten suhteiden ja kulttuurisuhteiden kautta, ja tämän mietinnön tarkoituksena on teroittaa, että meidän on otettava tämä huomioon. Ensinnäkin on tunnustettava, että arabi-identiteetti sopii yhteen demokratian ja nykyaikaisuuden kanssa, vaikka siitä ei olekaan todisteita. Henkisesti ja poliittisesti sekä Arabiliiton kannanottojen mukaan tähän on todelliset mahdollisuudet. Lisäksi Arabiliitto on monia jäsenvaltioitaan jossain määrin painostamalla laatinut Arabien ihmisoikeuskirjan. Yleisesti tiedetään, ettei se ole suuri edistysaskel ja että se jää huomattavasti jälkeen Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja Ihmisoikeuksien yleismaailmallisesta julistuksesta. Silti todellista edistystä on tapahtunut verrattuna jonkin aikaa sitten vallinneeseen tilanteeseen. Katson myös, että nykyinen merkittävä terrorismintorjuntaongelma edellyttää kaikilta halua luoda arabivaltioihin kumppanuus- ja liittolaissuhteet ääriaineksen ja murhaajien varalta sen sijaan, että tuomitsisimme kaikki nämä valtiot ja veisimme pohjan torjuntatoimilta.

Tällä perusteella mietinnössä ehdotetaan, että koko Euroopan unioni lujittaisi suhteitaan kaikkiin tämän asian kollektiivisiin osapuoliin: tietenkin Arabivaltioiden liittoon, mutta miksei myös Persianlahden yhteistyöneuvostoon ja jopa Maghrebin arabiunioniin, jos se herätetään uudelleen henkiin. Näiden elinten kautta on mahdollista kehittää kulttuurisuhteiden ja henkisten suhteiden verkosto sekä järjestää keskusteluseminaareja, jotka vahvistavat tukeamme uudistuksille.

Arvoisa puhemies, tämä mietintö on jokseenkin hienovarainen. Tämä on ystävällinen kädenojennus sellaisille maille, joissa on kiistatta paljon arvostelemisen aihetta. Tarkistuksista käymämme keskustelu liikkuu äärimmäisen tuomitsevuuden ja maltilliseen kädenojennuksen välimaastossa, ja siinä kyllä myönnetään voimakkaat kritiikin aiheet mutta mieluummin vaietaan niistä niin kauan kuin tällä ystävällisellä kädenojennuksella voidaan edistää meidän kaikkien tarvitsemaa uudistusprosessia.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvä jäsen Rocard, hyvät parlamentin jäsenet, nykyinen keskustelu arabimaiden asemasta kansainvälisessä politiikassa on ajankohtainen. Nähdäksemme yksi tähän liittyvistä kysymyksistä on se, miten kehittää länsimaiden ja arabivaltioiden välistä yhteistyötä niin, että molemmat osapuolet hyötyvät siitä. Esitän lämpimät kiitokset jäsen Rocardille, jonka mietinnössä myös Euroopan parlamentti korostaa EU:n ja arabivaltioiden yhteistyön merkitystä.

Arabiliitto on lisännyt aktiivista osallistumistaan alueelliseen toimintaan jo muutamien vuosien ajan: maaliskuussa 2002 tehty Beirutin rauhanaloite on vain yksi esimerkki tästä. Erityisesti viime viikkoina arabimaat ovat osoittaneet myös oma-aloitteisesti valtavaa kiinnostusta koordinoinnin ja yhteistyön tiivistämiseen alueensa rajojen ulkopuolella.

Toisaalta tämä kehitys johtuu mielestäni siitä, että arabimaat ovat alkaneet jossain määrin uudelleen käyttää ajan mittaan unohduksiin jäänyttä Arabiliittoa yhteistyövälineenä. Toisaalta tämä vastaa mielestäni muiden kuin arabivaltioiden ja arabijärjestöjen tarpeeseen löytää luotettava alueellinen kumppani levottomalla alueella.

Heti viimekesäisen sodan jälkeen alkanut Arabiliiton jatkuva mukanaolo Libanonissa on erittäin tärkeää, ja kannustammekin Arabiliittoa jatkamaan nykyisiä toimiaan.

Tästä huolimatta olen vakaasti sitä mieltä, että selvin osoitus vaikutusvaltaisen Saudi-Arabian johtaman Arabiliiton uudenlaisesta kansainvälisestä roolista oli arabien rauhanaloitteen vahvistaminen Riadin huippukokouksessa maaliskuun lopussa. Tämä aloite on osoitus mahdollisuudesta palauttaa normaalit suhteet Israelin ja arabivaltioiden välille. Arabiliiton jatkuva sisäinen keskustelu vahvistaa näkemystä, jonka mukaan arabimailla on halu saavuttaa todellista edistystä.

Myös EU on ollut aktiivisemmin mukana Lähi-idän tapahtumissa viime vuosina ja kuukausina, ja kvartetti kuuluu edelleen sen keskeisiin vaikuttajiin.

Hiljattain molemmat osapuolet – arabimaat ja EU – ovat lisänneet keskustelua, joka koskee niiden ajatuksia poliittisen yhteistyön tiivistämisestä. Tässä yhteydessä haluan vain mainita EU:n troikan ja Arabiliiton valtuuskunnan kokouksen Sharm el-Sheikhissä sekä korostaa, että EU:n yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston puheenjohtaja Frank-Walter Steinmeier on kutsunut Arabiliiton ministerivaltuuskunnan EU:n ulkoasiainministerien kokoukseen Brysseliin 14. toukokuuta.

Arabimaiden sisäisiä poliittisia, sosiaalisia ja kulttuuriin liittyviä haasteita ei tietenkään vähennetä pelkästään tällä tavalla, mutta haluan korostaa selvästi, että EU tarjoaa arabimaille ja arabiyhteisöille yhteistyötä kaikilla aloilla. Toivon, että tällä yhteistyöllä voidaan edistää laajempaa ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta Euroopan ja arabimaiden välillä. Ymmärtämys ja suvaitsevaisuus ovat ne kaksi arvoa, joilla on ratkaiseva merkitys vuoropuhelun onnistumisessa – nämä tunnusmerkit muodostavat EU:n ydinajatuksen, kuten neuvoston puheenjohtaja Angela Merkel kuvaili Strasbourgissa Saksan puheenjohtajakauden alussa.

Siksi suhtaudun myönteisesti siihen, että jäsen Rocard sisällytti mietintöönsä myös kulttuurinäkökohtia. Niillä on suuri merkitys määriteltäessä EU:n mahdollisuuksia tukea uudistusprosesseja arabimaissa. Tietämättömyys, stereotypiat ja keskinäinen vihanpito estävät tuloksekkaan kumppanuuden, jolla on tulevaisuutta. Vuoropuhelu ja toisen osapuolen kulttuurin ymmärtäminen ovat edellytys sille, että EU valitsee oikean lähestymistavan uudistusprosessien edistämiseen.

Viimevuotisen "pilapiirrosselkkauksen" yhteydessä keskusteltiin paljon tarpeesta lisätä "kulttuurien välistä vuoropuhelua". Tätä termiä on kuitenkin käytettävä varoen, sillä ajatus kulttuurien välisestä vuoropuhelusta saattaa vahingossa edistää kulttuurirelativismia. Ajatus, siitä, että normit ja arvot määräytyvät periaatteessa yksilön kulttuurin mukaan, on vastoin käsitystämme yleismaailmallisista ihmisoikeuksista. Tässä suhteessa yhdyn täysin mietinnön näkemykseen, jossa korostetaan kulttuurien välisen vuoropuhelun merkitystä samalla, kun siinä otetaan selvästi kantaa yleismaailmallisten ihmisoikeuksien puolesta.

Meidän on vältettävä "kulturismin ansaan" joutumista kaikin tavoin eikä vain silloin, kun on kyse ihmisoikeuksista. Ihmisillä on erilaisia identiteettejä. Emme ole vain muslimeja, kristittyjä tai ateisteja, vaan myös tietyn ammattialan edustajia, opiskelijoita, isiä, yhdistysten jäseniä ja paljon muuta. Islamilaisen fundamentalismin, samoin kuin kaiken muunkin fundamentalismin ongelma on se, että yksi henkilökohtaisen identiteetin osatekijä – uskonnollisuus – asetetaan kaiken muun yläpuolelle, ja monimutkainen todellisuus pelkistetään pohjimmiltaan "islamin" ja "länsimaiden" vastakkainasetteluksi. Meidän on vältettävä toiminnassamme kaikkea, mikä edistää tällaista pelkistämistä. On korostettava pikemminkin meitä yhdistäviä kuin meitä erottavia tekijöitä. Meidän on käytettävä neuvotteluissamme ja hankkeissamme EU:n ja arabimaiden yhteisiä foorumeja, etenkin Anna Lindh -säätiötä.

Jäsen Rocardin mietinnössä korostetaan myös sitä, että poliittinen islamismi on osoitus arabiyhteisöjen nykyaikaistumiskriisistä. Sen ratkaiseminen on ensisijaisesti arabiyhteisöjen tehtävä. Niissäkin on maallisia ja liberaaleja vaikuttajia. Silti näissä yhteisöissä käydään harvoin vuoropuhelua siitä, millainen poliittinen suhde valtion, uskonnon ja yhteiskunnan välille pitäisi muodostaa.

Yhteiskunnan sisäisessä vuoropuhelussa tehdään selväksi, että uskonnollisesti puolueeton valtio ja ihmisoikeuksien valvonta eivät ole uudistusohjelma, jota länsimaat pakottavat arabimaat noudattamaan, vaan että näistä seikoista on pikemminkin hyötyä arabimaille. Voimme tukea tätä yhteiskunnan sisäistä vuoropuheluprosessia muodostamalla vuoropuhelufoorumeja. Tämä on merkittävä tehtävä esimerkiksi Saksassa toimiville lukuisille poliittisille säätiöille.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, komissio on tyytyväinen jäsen Rocardin mietintöön, jossa pohjimmiltaan käsitellään sitä, mitä merkitystä arabimaiden kehityksellä on meille ja mitä voimme tehdä vaikuttaaksemme tähän kehitykseen.

Nyt kun olemme löytämässä uudelleen yhteistä kulttuuriperintöämme ja historiallista perintöämme, on tärkeää, että Euroopan parlamentti haluaa ratkaisevalla tavalla edistää tiiviimpiä suhteita lähialueen arabimaiden kanssa. Arabimaailman uudistuksia koskevassa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa korostetaan selvästi, että Välimeren ympäristön ihmiset ja valtiot ovat riippuvaisia toisistaan. Olemme toisistamme riippuvaisia poliittisia kumppaneita, jotka pyrkivät palauttamaan järjestyksen Lähi-itään sekä edistämään aktiivisesti moniarvoisuutta ja demokratiaa. Tarvitsemme toisiamme kulttuurin alalla edistääksemme kipeästi kaivattua, syvällistä vuoropuhelua kulttuurien ja uskontojen välillä. Tarvitsemme toisiamme ympäristöasioissa yli 46 000 kilometriä pitkän yhteisen Välimeren rannikkoalueen takia sekä ilmastonmuutoksen, meren pilaantumisen ja ympäristön parantamisen kaltaisten yhteisten haasteiden takia. Tarvitsemme toisiamme myös energiapolitiikan alalla Välimeren alueelta peräisin olevien tai sen kautta johdettujen öljy- ja maakaasutoimitusten takia ja etenkin väestötekijöiden takia, sillä sekä lailliseen että laittomaan maahanmuuttoon liittyvien kysymysten ratkaisemiseen tarvitaan vuoropuhelua Pohjois-Afrikan valtioiden kanssa.

Vastauksena keskinäiseen riippuvuuteemme käynnistimme yhdessä Barcelonan prosessin, jota täydennetään nyt EU:n naapuruuspolitiikalla. Lisäksi suhteita ovat kehittäneet yhteistyösopimus Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa, sopimus Jemenin kanssa ja Cotonoun sopimus Saharan eteläpuolisten arabivaltioiden kanssa.

Edistystä on saavutettu hiljattain Barcelonan prosessin ja naapuruuspolitiikan ansiosta. Kaksi esimerkkiä mainitakseni: assosiaatiosopimukset on tehty lähes kaikkien alueen maiden kanssa ja naapuruuspolitiikan toimintaohjelmia on käynnistetty. Vähitellen on muotoutumassa EU:n ja Välimeren alueen vapaakauppa-alue, jonka on tarkoitus toimia yhdyssiteenä yhä globaalistuvamman maailman ja EU:n harjoittaman avoimen, yhdennetyn alueellisuuden välillä.

Vuosi 2007 voisi varmastikin olla merkkipaalu suhteissamme perinpohjaisen muutoksen kourissa olevaan alueeseen, joka odottaa paljon kauaskantoiselta kumppanuudelta EU:n kanssa. Yhteistyö kumppaneidemme kanssa perustuu käsitykseen, jonka mukaan ainoastaan yhteiskunnan sisältä käsin saadaan aikaan kestäviä muutoksia. Myös poliittisten ja taloudellisten uudistusten asteittainen toteuttaminen naapuruuspolitiikan yhteydessä edistää EU:n ja Välimeren maiden tiiviimpää lähentymistä.

Keskeinen tekijä suhteissa arabikumppaneihimme on halu edistää alueen turvallisuutta, kasvua ja vakautta. Lisäksi olemme vakaasti sitä mieltä, että näillä suhteilla on paljon laajempi päämäärä, nimittäin yhdessä perustettu yhteistyön ja vakauden alue sekä yhteisten tavoitteidemme ja arvojemme vaaliminen.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Antonio Tajani, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan ja arabimaiden välisillä suhteilla on keskeinen merkitys rauhan rakentamiselle Välimeren alueella ja Lähi-idässä. Meidän kaikkien on osallistuttava kulttuurien ja uskontojen väliseen vuoropuheluun seuraavina vuosina siinä vakaassa uskossa, että ystävälliset suhteemme perustuvat vilpittömyyteen, lojaalisuuteen ja pyrkimykseen ymmärtää toisia kuitenkin siten, että oma identiteetti säilyy. Rocardin mietinnössä vahvistetaan, miten ensisijaisen tärkeää on laatia Euroopan unionille arabimaita koskeva uudistusstrategia, ja mietinnössä määritetään joitakin luovuttamattomia periaatteita, joiden on luonnehdittava suhteitamme tulevaisuudessa.

Euroopan parlamentin tehtävänä on kannustaa tekemään sellaisia päätöksiä, joilla edistetään demokratiaa, ihmisoikeuksien kunnioittamista, naisten asemaa, vapaakauppa-alueen luomista, tiedottamisen vapautta, talousapua ja uskonnonvapauden kunnioittamista.

Rocardin mietinnössä – ja voin ilmoittaa, että Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä äänestää sen puolesta – määritetään vastavuoroisuuden perusperiaate, jonka mukaan samoin kuin kaikilla on oikeus harjoittaa omaa uskontoaan Euroopassa, myös arabimaiden kansalaisilla on oltava sama oikeus. Tältä osin Rocardin mietinnössä vaaditaan nimenomaisesti, että Euroopan unionissa asuvien arabien kokemukset olisi otettava huomioon. Tässä, kuten muissakin kysymyksissä olemme kuitenkin vielä kaukana Euroopan unionin asettamista tavoitteista.

Kun vaalimme näitä periaatteita ja autamme arabimaita toteuttamaan uudistuksensa siten, että kunnioitamme kuitenkin samalla niiden itsemääräämisoikeutta, estämme fundamentalismin kannatuksen lisääntymisen. Fanaattisuuden muodostama uhka huolestuttaa paitsi Euroopan unionia myös koko arabimaailmaa. Fundamentalismi synnyttää terrorismia, ja siksi Euroopan unionin ja arabimaiden on ensisijaisen tärkeää tehdä yhteistyötä tämän 2000-luvun vitsauksen torjumiseksi. Hiljattain tehdyt hyökkäykset osoittavat, että juuri nyt Al-Qaidan tavoitteena on iskeä maltillisiin arabimaihin, jotka pyrkivät käymään vuoropuhelua ja helpottamaan uudistuksia. Euroopan unioni ei voi pysyä vaiti, eikä se voi seurata tilanteen kehittymistä sivusta.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kollegani ja ystäväni, jäsen Rocard sallinee minun aloittaa tarkastelemalla yhtä hyvin tärkeää aihetta, jonka parissa jäsen De Keyser on työskennellyt tiiviisti viime kuukausien ja vuosien aikana ja joka koskee palestiinalaisalueita. En usko, että voimme edistyä tässä asiassa muuttamatta palestiinalaiskysymykseen sovellettavaa EU:n politiikkaa tai ilman lukuisia jäsen Rocardin oikeutettuja vaatimuksia.

Ryhmäni päätti tänään yksimielisesti vaatia komissiota ja neuvostoa tekemään perusteellisia muutoksia palestiinalaisalueita koskevaan politiikkaansa. EU:n politiikka – jota edustavat neuvosto ja komissio – on perustelematonta, kyynistä ja sitä on mahdotonta hyväksyä arabimaiden väestön kannalta. Jotkin hallitukset voivat pitää tätä politiikkaa hyväksyttävänä, mutta arabimaat eivät voi hyväksyä palestiinalaishallintoon soveltamaamme nykyistä politiikkaa.

Vaadimme ensin vapaita vaaleja, ja vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit järjestettiin – jäsen De Keyser oli näiden vaalien päätodistajana – mutta sen jälkeen totesimme, ettemme voi hyväksyä tulosta. Tämä on hyvin epädemokraattista. Sen jälkeen totesimme, että palestiinalaisten olisi muodostettava ainakin yhteishallitus, ja he muodostivat yhteishallituksen. Pyysimme palestiinalaisia myös sitoutumaan selvästi rauhanprosessiin ja vuonna 1967 vahvistettuihin rajoihin. Palestiinan nykyhallinto on ilmoittanut sitoutuneensa kunnioittamaan näitä rajoja. Israel ei ole sitä tehnyt, mutta meistä se ei vaikuta olevan mikään ongelma.

Monet virkamiehemme kieltäytyvät edelleen ottamasta vastaan Palestiinan ulkoministeriä, kuten neuvoston puheenjohtaja teki hiljattain. Emme voi hyväksyä sitä, että neuvoston puheenjohtaja Angela Merkel suostuu ottamaan vastaan Israelin ulkoministerin, samalla kun hän torjuu Palestiinan ulkoministerin, jolla ei ole mitään tekemistä Hamas-liikkeen kanssa, ja toteaa, ettei Palestiinan ulkoministerin tapaaminen sovi hänen arvolleen.

Kun otetaan huomioon palestiinalaisalueiden erityistilanne, vaadimme, että neuvosto ja komissio muuttavat merkittävästi kantaansa. Neuvoston ja komission yksittäiset jäsenet voivat olla asiasta eri mieltä, mutta näiden toimielinten harjoittama politiikka on vääränlaista ja kyynistä. Tiedättekö, millainen tilanne palestiinalaisalueilla on? Tiedättekö, että alueet ovat politiikkamme vuoksi ajautumassa kaaokseen ja että mafiaryhmittymät ovat ottamassa alueella vallan? Tiedättekö, että tällaisen politiikan jatkaminen on paras keino lisätä Israelin turvattomuutta?

Meidän on siten muutettava kantaamme – etenkin tämän mietinnön yhteydessä mutta myös Israelin turvallisuuden vuoksi, sillä se liittyy olennaisesti arabimaiden ja Euroopan unionin turvallisuuteen. Meidän on tehtävä näin tekemällä aitoa yhteistyötä palestiinalaishallinnon kanssa – tämä hallitus on valittu vaaleilla, joita olemme itse olleet vaatimassa – mikäli kyseinen hallitus on yhtä halukas tukemaan rauhanprosessia kuin Israelkin. Halusin sanoa tämän heti alkuvaiheessa keskustelua, jota käymme tästä erinomaisesta mietinnöstä. Mietintö on kuitenkin vaarassa jäädä toteutumatta, jollemme muuta palestiinalaisalueita ja palestiinalaishallintoa koskevaa politiikkaamme.

  Marco Cappato, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin onnitella jäsen Rocardia, jonka mietinnön tarkoituksena on, kuten hän itse totesi, auttaa vuoropuhelun ja keskustelun käynnistämisessä. Katson kuitenkin, että esittäessämme tällaisen lausunnon meidän on tehtävä ensin selväksi – sillä tämä asia koskee meitä ja Euroopan unionin politiikkaa – että kyse on vuoropuhelusta ja keskustelusta, jonka aiomme käynnistää valtioiden sijasta kansalaisten ja yksittäisten henkilöiden kanssa.

Tämä pätee varsinkin, kun keskustelemme ensisijaisesti kulttuurisista – ja siten myös poliittisista ja institutionaalisista – toimista, joiden perusteella keskustelua on käytävä ennen kaikkea yksittäisten ihmisten eikä niinkään Arabiliiton tai yksittäisten valtioiden kanssa. Näin on etenkin koska arabimaailman kaksi suurinta ongelmaa – nationalismi ja fundamentalismi – koskevat nyt myös eurooppalaisia kaupunkeja, jotka ovat väestörakenteensa vuoksi muuttumassa yhä enemmän arabimaailman kaupungeiksi. Siksi Euroopan unionin on käsiteltävä näitä ongelmia. Tämä tilanne vaikuttaa myös toimielinjärjestelmäämme ja siihen, miten uskonto käsitetään Euroopan unionissa.

Islamilaisen fundamentalismin olemassaolosta ei ole epäilystäkään. Olemme tältä osin rohjenneet esittää kahta tarkistusta, jotka koskevat seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaa sekä poliittisten ja uskonnollisen vallan selvää erottamista toisistaan. Mielestäni tämä ei ole provosoivaa. Ehdin vielä tuoda esiin, että kun osallistuimme kollegoideni kanssa Jerusalemissa järjestettyyn Gay Pride -tapahtumaan, panimme merkille, että tapahtuman estämiseksi järjestettyjen ajoittain väkivaltaisten mielenosoitusten aikana syntyi ortodoksijuutalaisten, islamilaisten ja katolisten fundamentalistien yhteisrintama. Tämä kysymys koskee näin ollen myös meitä, ja tähän myös perustuvat tarkistukset, jotka toivottavasti hyväksytään.

  Mario Borghezio, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mietinnössä esitetyillä hyvillä aikomuksilla valmistellaan tietä toimille, joiden pelkään olevan vääriä. Esimerkiksi myönnytykset ja varsinkin rohkaiseminen arabimaiden yhteisen foorumin perustamiseen voivat johtaa juuri siihen, mistä edellinen puhuja perustellusti varoitti: arabinationalismiin. Itse en suhtautuisi tällaiseen kovin hyväksyvästi ja levollisesti.

En ole innostunut siitä, että tämän vuoropuhelua koskevan tarjouksen takaa paljastuu merkkejä suunnitelmista, joita eräs vaikutusvaltainen arabi-intellektuelli on kuvaillut pelottavasti "Eurabia-hankkeeksi". Italialainen kirjailija Oriana Fallaci on sittemmin omaksunut tämän ilmaisun tehokkaasti käyttöönsä. Minua huolestuttaa tässä mietinnössä kuitenkin ennen kaikkea tapa, jolla arabien ihmisoikeuskirjaa koskevat epäilykset on tuotu julki, sillä mietinnössä todetaan, että ihmisoikeuskirjan joitakin artikloja voidaan niiden muotoilun perusteella tulkita monin eri tavoin. Tekstiä ei kuitenkaan juuri voida tulkita eri tavalla! Islamilainen ihmisoikeuskirja on hyvin selkeä: siinä todetaan, että muslimien ihmisoikeuksiin sovelletaan sharia-lakia. Se todetaan johdanto-osassa ja kaikissa seuraavissa artikloissa, ja se todetaan erittäin selkeästi.

Sitä sovelletaan peruskirjan – vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuskirjan – allekirjoittaneisiin arabimaihin, sikäli kuin Allah niin määrää. Toisin kuin mietinnössä todetaan, meidän on sen sijaan tehtävä selväksi paitsi kansalaisille myös niille arabihallinnoille, joiden kanssa käymme neuvotteluja, että uskonnolliset käsitykset, lait ja omantunnonvapautta koskeva periaate ovat kaikki erillisiä kysymyksiä. Näin siitä huolimatta, ettei ole selvää, miten innokkaasti kansalaiset ja arabihallinnot tarkastelevat ja kannattavat hyvin optimistiseen sävyyn julki tuotavaa Barcelonan prosessia, kun pidetään mielessä, etteivät he edes osallistu prosessiin liittyviin kokouksiin. Ihmisoikeuskirja perustuu filosofiseen periaatteeseen, jonka mukaan lait erotetaan hengellisistä ja uskonnollisista säännöistä.

Tämä käsitys on vahvistettava uudelleen hyvin selkeästi, muutoin Euroopan unioni teeskentelee jatkossakin, ettei se näe tällaisia hyvin vakavia uhkia, kuten Hamasin lähettämiä televisio-ohjelmia, joissa Mikki-hiiri opettaa arabilapsille näkemyksiä terrorismin vastaisesta sodasta, Israelin vastaisesta sodasta ja itsemurhapommittajien tekemistä uhrauksista. Tällaista ohjelmaa arabimaailman kansoille esitetään.

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, minunkin on pyydettävä anteeksi jäsen Rocardilta sitä, että keskityn vain yhteen asiaan – Palestiinaan. Myös minä olen sitä mieltä, että niin kauan kuin EU ei muuta nykyistä kantaansa ja tunnusta Palestiinan kansallista yhteishallitusta, heikennämme mahdollisuuksiamme hyvien suhteiden muodostamiseen arabimaailman kanssa, pahennamme köyhyyttä ja kärsimystä miehitetyillä alueilla, olemme vaarassa tuhota palestiinalaishallinnon ja olemme luultavasti jo tuhoamassa Palestiinan kansan toiveet.

Olemme myös täysin epäjohdonmukaisia ja tekopyhiä, sillä tapaamani palestiinalaiset ovat kyseenalaistaneet toimemme vedoten siihen, että myös EU pitää demokratiaa väkivaltaa parempana. Tämä on totta. Julistivatko EU:n tarkkailijat Palestiinan vaalit vapaiksi ja oikeudenmukaisiksi? Kyllä, näin tehtiin. Lisäksi muodostiko laillisesti valittu Hamasin johtama hallitus oikean kansallisen yhteishallituksen, kun sitä pyydettiin niin tekemään? Kyllä, tämäkin pitää paikkansa. Suostuiko hallitus kvartetin kolmeen pyyntöön, jotka koskivat väkivallan tuomitsemista, aiemmin tehtyjen sopimusten noudattamista ja Israelin valtion tunnustamista? Kyllä suostui. Palestiinalaiset ovat kysyneet minulta, ja minä puolestani kysyn neuvostolta tänä iltana, mitä muuta EU odottaa heidän tekevän?

Olen juuri palannut parlamentin valtuuskunnan vierailulta Palestiinasta, jossa tapasimme pääministeri Haniyehin ja monia hänen ministereitään, ja heidän kaikkien viesti oli sama: he ovat täyttäneet kvartetin asettamat vaatimukset, he hyväksyvät kahden valtion ratkaisun, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin, ja he ovat valmiita ja halukkaita käynnistämään rauhanneuvottelut. He eivät voi ymmärtää, miksei EU vastaa heidän toimiinsa ja miksi EU vaatii esimerkiksi avun kanavoimista väliaikaisen kansainvälisen mekanismin (Temporary International Mechanism) välityksellä, jolla ei voida estää kasvavaa humanitaarista ja poliittista kriisiä, vaikka sillä autetaankin kaikkein köyhimpiä. Se heikentää Palestiinan valtion toimintakoneistoa ja toimivaltaa, ja ennen kaikkea se riisuu EU:lta sen vaikutusvallan, jota voisimme käyttää – ja jota meidän olisi käytettävä – Israelin viranomaisia kohtaan painostaaksemme niitä vapauttamaan edelleen laittomasti pidättämänsä Palestiinan verotulot. Tapasimme tiedotusministeri Mustafa Barghoutin, ja hän sai meidät epäileväisiksi todettuaan, että "jos EU haluaa palestiinalaishallinnon epäonnistuvan, sen pitäisi sanoa se". Olkaamme täysin selkeitä: juuri tähän politiikkamme johtaa. Olen varma siitä, ettei sen enempää parlamentti kuin neuvostokaan halua palestiinalaishallinnon epäonnistuvan, ja kysyn siksi neuvostolta jälleen kerran: mitä se sitten aikoo?

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, jos olisin Palestiinan kansalainen ja odottaisin innostuneena, että Euroopan unioni auttaisi minut pois siitä umpikujasta, johon olen joutunut, olisin samaa mieltä jäsen Swobodan ja Lucasin kanssa ja olisin hyvin huolissani Rocardin mietinnön joistakin kohdista.

Mietinnön ensimmäinen ongelma on se, että siinä ylistetään Eurooppa-neuvoston ja Euroopan komission Lähi-idän strategiaa, jossa meitä kaikkia kehotetaan keskustelemaan ainoastaan palestiinalaishallituksen toisen puoliskon kanssa ja jättämään huomiotta sen, että tämä hallitus on muodostettu demokraattisten vaalien tuloksena ja että kyse on yhteishallituksesta, jota kannattaa 96 prosenttia Palestiinan kansasta.

Olemme nähneet tämän katastrofaalisen politiikan seuraukset. Palestiinassa toimii laillinen hallitus, jonka Eurooppa-neuvosto ja Euroopan komissio ovat eristäneet, ja ne ovat tuhonneet siten kaikki mahdollisuudet, jotka tämä hallitus antoi meille käydä laillisia neuvotteluja. Jos Euroopan unioni ohittaa tämän tärkeän käännekohdan, tie eteenpäin voi olla hyvin vaikea.

Mietinnön toisessa kohdassa pannaan merkille, että EU:n ja arabimaiden välisten suhteiden syventäminen riippuu siitä, kuinka tarmokkaasti ja kykenevästi Eurooppa sovittaa yhteen historialliset velvoitteensa ja vastuunsa Israelin valtiota ja juutalaiskansaa kohtaan. Mitä ovat sen historialliset velvoitteet ja vastuut palestiinalaisia kohtaan? Meidän on lakattava hautaamasta päätämme hiekkaan. Palestiinan alueella on laillisesti valittu hallitus, jota emme saa eristää ja jonka kanssa Euroopan unionin on käynnistettävä välittömästi suora vuoropuhelu.

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Rocardin mietintö sisältää useita myönteisiä kohtia. Tällaisena poliittisen korrektiuden aikana esimerkiksi puhuminen avoimesti arabimaailman pahasta onnesta osoittaa tiettyä rohkeutta. Mietinnössä korostetaan perustellusti muutamia kipeitä aiheita. Demokratiaa, vapaata markkinataloutta, ihmisoikeuksien kunnioittamista ja naisten tasa-arvoista kohtelua on parannettava, ja myös muiden kuin muslimien on voitava harjoittaa uskontoaan vapaasti.

Tässä yhteydessä on ensisijaisen tärkeää soveltaa vastavuoroisuusperiaatetta, ja on hyödyllistä mainita siitä erikseen mietinnössä. Euroopan unionilla voi olla ja sillä on oltava tärkeä tehtävä näiden periaatteiden edistämisessä arabimaailmassa. Se, tuottaako tämä lähestymistapa hedelmää, on toinen asia, mutta meidän on edes yritettävä.

Lainaan nyt mietintöä, jossa todetaan, että arabiyhteiskuntien länsimaistuminen ei ole ainoa tie uudistusten toteuttamiseksi. Olen tästä samaa mieltä, mutta haluaisin korostaa, että ratkaisu ei ole myöskään Euroopan arabisoituminen ja islamisoituminen. Tanskalaisten sarjakuvien aiheuttamien mellakoiden perusteella olemme joutuneet toteamaan, että jotkin mielipiteenilmaisun kaltaisia keskeisiä vapauksia uhataan myös Euroopan unionissa. Euroopan unionin reaktio tähän oli jokseenkin – tai pikemminkin hyvin – laimea. Siksi haluan todeta täysin rauhallisesti ja tyynesti, että vapautemme ja oikeutemme pysyä omana itsenämme Euroopassa ja kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa on säilytettävä koskemattomina.

  Francisco José Millán Mon (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, ei ole helppo tehtävä laatia mietintö arabimaailman uudistuksista, sillä arabimaihin kuuluu jokseenkin epäyhtenäinen joukko maita.

Arabimaissa toteutettavien uudistusten tarpeesta ollaan kuitenkin yhtä mieltä, ja tämä kanta tuodaan esiin jo mietinnön otsikossa. Myös arabijohtajat tunnustivat tämän Tunisissa vuonna 2004 järjestetyssä huippukokouksessa. Lisäksi hiljattain järjestetyssä Riadin huippukokouksessa vaadittiin nykyaikaistamista, vaikka huomaankin, etteivät uudistukset ole kovin keskeisessä asemassa kokouksessa laaditussa tekstissä.

Arabimaat kohtaavat useita haasteita, jotka heidän on ratkaistava tekemällä merkittäviä parannuksia politiikan, talouden ja sosiaalielämän aloilla. Näiden uudistusten on johdettava demokratisoitumiseen ja ihmisoikeuksien parempaan kunnioittamiseen, sillä kyse ei ole vain länsimaiden oikeuksista vaan yleismaailmallisista oikeuksista.

Demokratisoimisessa on usein haasteellista se, miten maltilliset islamilaiset, väkivaltaa vastustavat vaihtoehdot voidaan ottaa mukaan politiikkaan.

Lisäksi tarvitaan taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia. Taloudellisesta näkökulmasta valtion läsnäolo on kohtuutonta, osallistuminen kansainväliseen kauppaan on vähäistä ja talouksien eriytyminen on heikkoa. Yleisesti voidaan sanoa, että valtaosassa näistä maista talouden kehittymisen taso on alhainen ja kasvuasteet ovat pienet, minkä takia nopeasti kasvavalle väestölle ei pystytä luomaan työpaikkoja. Korkea työttömyysaste ja huonot näkymät aiheuttavat yhteiskunnallista tyytymättömyyttä, mikä ruokkii radikaaleja poliittisia voimia.

Arabimaiden vakaus ja vauraus ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionille. Meillä on oltava niihin hyvät suhteet, joista molemmat hyötyvät vastavuoroisesti. Meidän on pohdittava öljyn ja kaasun merkitystä Euroopan unionille, sillä suuri osa sen energiavaroista on peräisin Euroopan unionin ulkopuolelta. Lisäksi useilla Euroopan unionin jäsenvaltioilla on naapurimainaan arabivaltioita, ja monet arabikansalaiset asuvat kaupungeissamme.

Lisäksi viime vuosina on ilmennyt uusi, äärimmäisen vakava uhka, jihadismi, joka taistelee paitsi meitä myös muslimivaltioita vastaan.

Lyhyesti sanottuna, meidän on tehtävä yhteistyötä monilla aloilla. Meidän on myös rohkaistava ja autettava heitä toteuttamaan poliittiset, taloudelliset ja sosiaaliset uudistukset. Kuten mietinnössä todetaan, status quo -tilanteen säilyttäminen ei pitkällä aikavälillä takaa mitään vaan päinvastoin.

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, jotkut ovat todenneet tämän mietinnön luettuaan, että se on outo. Se on, koska siinä ei mainita tai mainitaan tuskin lainkaan tässä maailmanosassa harjoitettavaa alueellista ja kansainvälistä politiikkaa, Lähi-itää tuhoavia konflikteja, terrorismia, radikaalia islamismia tai laitonta maahanmuuttoa. Siinä ei myöskään mainita tiettyjen suurvaltojen siirtomaamenneisyyttä tai sitä, miten sinnikkäästi ne edelleen haluavat vaikuttaa asioihin. Mitä sitten tavoitellaan tällä hyvää tarkoittavalla mietinnöllä, joka on muuten todellinen vastamyrkky Muhammed-sarjakuville?

Ensinnäkin se ei ole hyvää tarkoittava mietintö vaan rohkea lausunto ja valtaisa luottamuksenosoitus arabimaailman demokraattisia mahdollisuuksia, hallituksesta riippumattomien toimijoiden monimuotoisuutta, sen kansalaisyhteiskunnan voimaa ja sen kulttuuria kohtaan. Lisäksi siinä todetaan selvästi, mikä asema Euroopan unionilla on oltava: sen on tuettava ja edistettävä maiden sisäisiä demokraattisia prosesseja ja muistutettava niitä ihmisoikeuksien tärkeydestä asettamatta kuitenkaan koskaan itseään hegemoniseen asemaan.

Viestimme voi vaikuttaa arkiselta. Se on kuitenkin ensisijaisen tärkeä todelliselle kulttuurien liitolle, sillä näin arabimaailmasta tulisi lopultakin kumppanimme rauhan, kehityksen ja kulttuurin aloilla. Monissa Euroopan parlamentin laatimissa mietinnöissä kuvaillaan niitä asioita, jotka uhkaavat meitä idästä. Jäsen Rocard on päättänyt korostaa asioita, jotka herättävät toivoa, ja kiitän häntä siitä.

Jäsen Rocard ei ole kuitenkaan käsitellyt tätä asiaa kattavasti. Mietinnössä mainitaan oikeutetusti Euroopan unionin vastuu Israelista ja sen turvallisuudesta. Hyväksymme tämän vastuun ja kannamme vastuumme jatkossakin, mutta sitä ei voida erottaa vastuustamme Palestiinaa kohtaan, joka käy parhaillaan läpi ennennäkemätöntä kriisiä. Emme voi koskaan uhrata toista toisen vuoksi. Jo vuonna 1917 annetussa Balfourin julistuksessa todettiin, että "kansallisen kodin perustamisella juutalaisille Palestiinaan ei ole vaikutusta muiden kuin juutalaisten yhteisöjen oikeuksiin Palestiinassa". Mitä olemmekaan tehneet vuosisata tämän julistuksen antamisen jälkeen?

Siksi kannatan ja puolustan voimakkaasti paitsi Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän esittämää vaatimusta myös kaikkien niiden vaatimuksia, jotka ovat puhuneet tänä iltana ja sanoneet meille: Palestiinan vastaiset pakotteet on purettava ja meidän on neuvoteltava Palestiinan kansallisen yhteishallituksen kanssa, sillä se hyväksyy arabimaiden rauhanaloitteen, mikä on merkittävä tae myös Israelin turvallisuudelle arabimaailman osalta. Se olisi harppaus eteenpäin, ja se herättäisi toivoa. Se herättäisi toivoa kaikissa niissä, jotka molemmin puolin vuonna 1967 vahvistettuja rajoja uskovat edelleen kansainväliseen oikeuteen ja haluavat valaa toivoa.

Siksi kysyn näiden arvojen ja rajan eri puolilla toimivien oikeamielisten henkilöiden nimissä, mitä me aiomme tehdä Euroopan unionissa? Odottaako? Sanon teille hyvät parlamentin jäsenet, ja sanon tämän myös neuvostolle ja komissiolle, emme saa odottaa enää kauempaa! Huomenna on jo liian myöhäistä, ja me saamme kantaa siitä musertavan vastuun.

  Luisa Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, en aio puhua Palestiinasta, sillä olen täysin samaa mieltä jäsen Swobodan, Triantaphyllidesin, Lucasin ja De Keyserin kanssa, ja siksi säästän teidät tässä yhteydessä Palestiinaa koskevilta huomautuksiltani.

Sen sijaan haluan kiittää jäsen Rocardia hänen laatimastaan mietinnöstä, joka sisältää monia tärkeitä näkökohtia – "toivoa", kuten jäsen De Keyser totesi. Näihin tärkeisiin näkökohtiin kuuluu toteamus, jonka mukaan monet arabimaiden intellektuellit ovat esittäneet selkeän arvion arabimaailman vastoinkäymisistä. Mielestäni Rocardin mietinnön puute on kuitenkin se, ettei siinä esitetä selkeää arviota eurooppalaisen yhteiskunnan vastoinkäymisistä demokraattisen arabimaailman uudistusten välttämättömyyden eikä toimintapolitiikkojemme kannalta.

Jäsen Rocardin itse esittämissä tarkistuksissa on muutamia korjauksia, joita kannatan täysin, vaikka katsonkin, ettemme voi puhua uudistuksista arabimaissa ottamatta huomioon niitä tragedioita, jotka ovat seurausta – eivät niinkään Euroopan unionin toimintapolitiikoista – vaan esimerkiksi Irakin sodasta ja siitä, ettei Israelin ja Palestiinan välistä konfliktia ole ratkaistu. Siksi katson, että meidän on aluksi tarkasteltava kriittisesti Irakin politiikkamme tuhoavia ja haitallisia vaikutuksia ennen, kun pohdimme politiikkamme muuttamista. Olemme esimerkiksi estäneet politiikallamme uudistusprosessin, joka on ensisijaisen tärkeä paitsi arabimaailmalle myös meille.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Kiitos arvoisa puhemies, arabimaailman uudistuksia koskeva aihe on erityisen monimutkainen. Aiheen monimutkaisuuden ymmärtää jo, kun lukee jäsen Rockarin mietinnön. Esittelijä kysyy itse asiassa, onko mitään arabiyhteisöä todella olemassa, ja huomauttaa, että on olemassa syy sille, miksi puhumme arabimaailmasta mutta emme arabikansasta tai arabiyhteisöstä. Tämä tarkoittaa selvästikin sitä, että ennen kuin keskustelemme arabimaailmasta ja tarjoamme ratkaisuja, meidän on ymmärrettävä sitä paremmin. Siksi on ensisijaisen tärkeää, ettemme käyttäydy ylemmyydentuntoisesti, kun puhumme arabimaiden uudistuksista, emmekä sanele ratkaisuja ikään kuin olisimme tietäväisempiä kuin toiset. Ei ole epäilystäkään siitä, että uudistukset ovat välttämättömiä, jotta arabimaat voivat hyötyä paremmin nykyaikaistamis- ja globalisaatioprosessista. Tehtävämme on antaa käyttöön Euroopan unionin kokemus ja tarjota apuamme kumppanuuden hengessä kahden tasavertaisen osapuolen välillä. Emme saa luoda sellaista ympäristöä, jossa kerromme toisille, mitä heidän pitäisi tehdä.

Barcelonan prosessin tarkoituksena oli lujittaa kumppanuutta, mutta kuten me kaikki tiedämme, päädyimme tilanteeseen, jossa Euroopan unioni saneli, mitä pitäisi tapahtua milloin ja miten. Meidän on myös hyödynnettävä paremmin arabimaiden neuvottelukumppaneitamme, kuten Arabiliittoa, joka omista ongelmistaan huolimatta on saanut riittävästi uskottavuutta antaakseen äänen arabimaailmalle. Malta on ehdottanut rakentavan vuoropuhelun käynnistämistä Euroopan unionin ja Arabiliiton välillä; vuoropuhelua, jossa pyritään käsittelemään niitä uudistuksia, jotka on toteutettava Välimeren molemmilla puolilla. Se on hyvä aloite, ja se on saanut hyvän vastaanoton Arabiliitossa, ja toivon, että sekä ministerineuvosto että komission jäsen voivat kannattaa sitä. Kiitos.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Haluaisin onnitella jäsen Rocardia hänen erinomaisesta mietinnöstään, joka on mielestäni hyvin tarpeellinen sekä arabimaiden että Euroopan unionin kannalta. Mielestäni tämän mietinnön tarpeellisuus näkyy siinä, miten paitsi Yhdysvalloissa myös Euroopassa on viime vuosina omaksuttu tietynlainen rajoittunut tapa tarkastella arabimaita ja islamistisia maita yksistään terrorismin vastaisen sodan näkökulmasta.

Euroopan unionin ja arabimaiden välisissä suhteissa on otettava huomioon terrorismin torjunta, mutta sen lisäksi on otettava huomioon esimerkiksi taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, julkisten asioiden asianmukainen hoito sekä kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuskäsitteen sekä kulttuurien ja uskontojen välisen ajatustenvaihdon ja vuoropuhelun lujittaminen. Euroopan unionin ja arabimaiden välisten suhteiden perustana pitäisi olla aito vuoropuhelu, jota käydään tasavertaisessa toimintaympäristössä siten, että vältetään luomasta ylemmyyden- tai alemmuudentunnetta.

Vuoropuhelua ja kumppanuutta EU:n kanssa olisi mielestäni hyödynnettävä voimakkaammin siten, että lujitetaan koko arabimaailman kanssa harjoitettavaa yhteistyötä. Toisin sanoen kahdenvälisten suhteiden lisäksi meidän olisi keskityttävä myös erityisiin organisaatioihin, ja osa niistä on jo mainittu edellä, kuten Arabivaltioiden liitto, Persianlahden yhteistyöneuvosto ja Maghreb-unioni.

Lopuksi totean, että koska olemme kokoontuneet tänne Euroopan parlamenttiin, haluan korostaa myös Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen tehtävää demokraattisena elimenä, joka tuo yhteen parlamenttien edustajat molemmin puolin Välimerta. Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisella edustajakokouksella olisi mielestäni oltava paljon merkittävämpi asema esimerkiksi arabimaiden ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemisessa.

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin ensimmäiseksi kiittää jäsen Rocardia hänen mietinnöstään, jossa tuodaan hyvin objektiivisesti esiin Euroopan unionin täysin kahdenkeskiset suhteet arabimaihin. Mietinnössä vaaditaan kuitenkin erityisesti uutta vuoropuhelua, jossa on tarkasteltava kehitykseen ja hyvään hallintotapaan liittyviä ongelmia. Haluaisin vielä palata tähän aiheeseen.

Euroopan unioni on jakanut arabimaat kahteen ryhmään kehitysyhteistyöpolitiikassaan: Välimeren alueen maihin ja Kaukasian maihin, jotka kuuluvat naapuruuspolitiikan piiriin, sekä Lähi-idän maihin, joihin sovelletaan kehitysyhteistyöpolitiikkaa. Tämä keinotekoinen jako ei salli tasapuolista ja kattavaa lähestymistapaa, joka mahdollistaisi perustavanlaatuisten uudistusten toteuttamisen.

Hyvän hallintotavan osalta jäsen Rocard korostaa kumppanuuteen perustuvaa lähestymistapaa ja kansalaisyhteiskunnan asemaa. Tämä on innovatiivinen lähestymistapa – ja siksi tarkastelen sitä – ja siinä on otettava huomioon paikallisviranomaisten rooli. Arabimaihin on itse asiassa kehittynyt hyvin tiivis kaupunkien välinen yhteistyöverkosto, jossa arabikaupungit ovat hyvin organisoituneita ja ne kuuluvat lisäksi laajempaan organisaatioon, kaupunkien maailmanlaajuiseen organisaatioon, joka kattaa myös yhteistyötä tekevät Palestiinan kaupungit ja Israelin kaupungit. Yhteistyöhankkeita on käynnistetty rauhan rakentamisen, kulttuurisen ja uskonnollisen vuorovaikutuksen, ihmisoikeuksien edistämisen ja kaikenlaisen syrjinnän torjumisen alalla.

Nämä ylikansalliset toimet ilmentävät Euroopan unionin ja arabimaiden välisiä siteitä valtiota pienempien alueiden, kehittyvien kansalaisyhteiskuntien, tasolla. Ne muodostavat myös laajemman arviointikehyksen kuin terrorismin torjuntaa varten luotu kehys, joka otettiin käyttöön 11. syyskuuta 2001 jälkeen.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella arvostettua kollegaani, Michel Rocardia, hänen mietinnöstään. Kuten mietinnössä korostetaan, toiveemme saada aikaan uudistuksia arabimaissa voi täyttyä ainoastaan osallistavalla ja yhteisiin arvoihin perustuvalla ratkaisulla – mikä liian usein unohtuu terrorismin vastaisista toimista puhuttaessa.

Kuten useat sosialidemokraattiset kollegani ovat todenneet, meidän on saavutettava todellista edistystä rauhanomaisen ja pitkäaikaisen ratkaisun löytämiseksi konfliktin ongelmiin, varsinkin Israelin ja Palestiinan kansojen välillä. Sallinette minun kuitenkin korostaa, että on ehdottoman välttämätöntä rajoittaa EU:n tai jäsenvaltioiden antaman suoran tai epäsuoran tuen vaikutusta alueen autoritaarisuuteen. Meidän on arvioitava uudelleen Euroopan turvallisuuspalvelujen ja niiden vastapuolten suhdetta ja varmistettava, että kyseiset virastot jatkavat yhteistyötä yhteisten uhkien, myös terrorismin, käsittelemiseksi ja että kaikki toimet ovat selvästi ihmisoikeussäädösten mukaisia, kidutusta koskevat määräykset mukaan luettuina. Aseiden tai sotilastarvikkeiden siirtoja alueelle on valvottava tiukemmin, jotta voidaan varmistaa, ettei niitä käytetä sisäiseen sortoon tai ulkoiseen hyökkäykseen. Kaikkien EU:n ulkoisen avun ohjelmien yhteydessä on arvioitava uudelleen tuen antamista alueen maille, jotta voidaan paremmin edistää taloudellista oikeudenmukaisuutta ja tukea uudistajia ja uudistusprosessia.

  Michel Rocard (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission jäsen Verheugen, en pysty vastaamaan jokaiselle puhujalle käytettävissäni olevien kahden minuutin aikana.

Haluan ensimmäiseksi korostaa niitä tärkeitä näkökohtia, joita neljä puhujaa tarkastelivat, sen sijaan että he olisivat tarkastelleet suoraan tätä aihetta. He muistuttivat meitä ennen tämän aiheen käsittelyä siitä, että Israelin ja Palestiinan välinen ratkaisematon tragedia, Palestiinan uuden hallituksen tunnustamatta jättäminen ja eri esteet, joita asetamme tielle, haittaavat hyvien suhteiden luomista Euroopan unionin ja arabimaiden välille. He ovat oikeassa. Minä en tuonut tätä näkökohtaa esiin, mutta haluan kuitenkin kannattaa tätä näkökulmaa hyvin ponnekkaasti. Olen usein kannattanut sitä muissa yhteyksissä. Haluan kiinnittää huomionne siihen, että se on tärkeä asia.

Haluaisin myös kiittää suuresta ymmärtämyksestä mietinnössä omaksuttua lähestymistapaa kohtaan, ja se ilmeni niin neuvoston puheenjohtajan Gloserin kuin komission varapuheenjohtajan Verheugenin puheesta, enkä usko hänen seuraajansakaan toteavan muuta. Parlamentin lähestymistapa, jota minä täällä edustan, sekä ministerineuvoston ja komission näkemykset noudattavat samaa ajattelutapaa. Minulle se on todella tärkeää.

Eri ryhmien kollegoillemme totean yksinkertaisesti, että kumppanuusajatusta kannattavan jäsen Busuttilin näkökulma on mielestäni tärkeä. Sanoisin, että jäsen Cappato on oikeassa korostaessaan, että kaikilla näillä toimillamme pyrimme työskentelemään kansalaisyhteiskuntien ja loppujen lopuksi yksittäisten ihmisten kanssa, muttemme tietenkään voi työskennellä suoraan yksittäisten ihmisten kanssa, vaan meidän on tehtävä se instituutioiden, tiedotusvälineiden ja muiden välityksellä, ja juuri tähän tämän mietinnön lähestymistapa perustuu.

Jäsen Tajani keskittyi vastavuoroisuuteen. Haluaisin huomauttaa, että lähestymistapamme onnistuminen riippuu kyvystämme mukauttaa vastavuoroisuutta taloudellisen ja kulttuurisen epätasa-arvoisen kehitystason mukaan. Tavoitteena on tukea prosessia, jossa arabimaiden on lähennyttävä demokraattisia arvojamme ilman, että teeskentelemme ja syytämme niitä siitä, etteivät ne jakaneet kanssamme näitä arvoja jo prosessin alussa. Kuten jäsen Cappato hyvin tietää, tämän todettuani minun on hylättävä jotkut tarkistukset, mutta ei sen vuoksi, että olisin eri mieltä esitetystä kritiikistä, vaan pikemminkin siksi, että mielestäni nyt ei ole oikea hetki esittää niitä, sillä olemme parhaillaan ojentamassa kättämme auttaaksemme ihmisiä, jotka ovat jääneet meistä kauas jälkeen ihmisoikeuksien kunnioittamisessa.

Tuen antamisen edellytyksenä ei ole ongelman ratkaiseminen etukäteen. Emme aio lisätä vaatimuksiamme. Tässä mielessä tunnen jopa houkutusta rohkaista äänestämään oman ryhmäni esittämää tarkistusta vastaan. Olemme keskustelleet siitä perusteellisesti. Ryhmäni on joustamaton joidenkin koskemattomien periaatteiden osalta, joiden puolesta olen taistellut 50 vuoden ajan. Meidän on edettävä tässä kysymyksessä hyvin maltillisesti. Ehdotan, että käytämme hienotunteisuutta diplomaattisissa suhteissamme. Politiikassa hienotunteisuus on harvinaista, mutta ehdotan sitä kuitenkin.

(Naurua)

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin tarkastella vain muutamaa kohtaa. Onko meillä muuta vaihtoehtoa kuin käydä vuoropuhelua naapureidemme kanssa?

Viime vuosina EU on hyväksynyt laajan joukon toimenpiteitä – ei kuitenkaan yksipuolisesti vaan yhteistyössä monien arabimaiden kanssa. Keskeiset toimenpiteet on jo mainittu, kuten Barcelonan prosessi, mutta toimenpiteisiin kuuluu myös naapuruuspolitiikka, jota olemme parhaillaan kehittämässä edelleen. Panemme kuitenkin merkille, että eri jäsenvaltiot kehittyvät eri tavoin.

Kuka olisi uskonut, että esimerkiksi Marokon kuningas perustaisi totuuskomission, jonka tehtävänä on arvioida uudelleen menneisyydessä tehtyjä rikoksia? Tämä tutkintakomitea ei tietenkään vastaa EU:n jäsenvaltioiden tällaisille komiteoille asettamia vaatimuksia. Samaten kuka olisi uskonut, että tietyt kaukaiset maat laajentavat äänestysoikeutta?

On tapahtunut paljon, mutta on ilmeistä, että olisimme voineet edistyä enemmän tietyissä asioissa. Arabimaiden kansalaiset olisivat myös toivoneet nykyistä suurempaa osallistumista taloudelliseen kehitykseen. Vuoropuhelulle ei ole kuitenkaan mitään vaihtoehtoa.

Jäsen Rocard puhui tarpeesta laatia strategia, mutta se voi kuitenkin toimia ainoastaan, jos teemme yhteistyötä arabimaiden kanssa. On mahdollista, että tietyn maan strategiamme poikkeaa jonkin Persianlahden valtioon soveltamastamme strategiasta. On kuitenkin tärkeää panna merkille myös se, että Arabiliitto on jälleen voimissaan. Liitto suuntaa katseensa usein EU:hun, eurooppalaisten valtioiden liittoon, mutta sillä ei ole tällaista yhdistävää tehtävää. Sen jäsenet ajattelevat sen sijaan usein kansallisesta näkökulmasta, ja ne säätävät mieluiten itse omista asioistaan. Nyt ne ovat kuitenkin ymmärtäneet, että etenkin konfliktien ratkaisussa liittouma on parempi ja että sen avulla voidaan siten puolustaa paremmin maan omia etuja.

Haluaisin tarkastella myös huomautuksia, joita on esitetty Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista käydyn keskustelun aikana. Olen tietenkin tietoinen siitä, että Israelin ja Palestiinan alueiden ratkaisematon konflikti vaikuttaa usein moniin keskusteluihin ja vuoropuheluihin. Haluan kuitenkin todeta aivan tietoisesti, että monet arabimaiden ongelmista olisi voitu ratkaista jo ennen kuin tämä konflikti saadaan ratkaistua.

Meidän on kuitenkin pidettävä tässä keskustelussa mielessä – jäsen Swobodan ja muiden huomautusten ohella – miten tämä tilanne on kehittynyt. Emme ole koskaan väittäneet, että Palestiinassa järjestetyt vaalit olivat epäoikeudenmukaiset. Päinvastoin panimme merkille, että ne olivat oikeudenmukaisemmat kuin monissa muissa maissa järjestetyt vaalit. Jäsen Swoboda, toinen tärkeä näkökohta on kuitenkin se, että vasta valittu hallitus ei julistanut aikovansa noudattaa edellisen hallituksen tekemiä sitoumuksia, ainakaan se ei tehnyt niin heti toimikautensa alussa vaan vähitellen ja lopulta vasta Saudi-Arabian tekemän aloitteen seurauksena.

Monet arabivaltiot ovat onnistuneet muodostamaan kansallisen yhteishallituksen.

Haluan sanoa täysin selvästi – sillä tämä asia hämärtyy ajoittain, enkä halua, että joudutte moittimaan minua tästä prosessin lopussa – että saarron aikana EU antoi Palestiinalle merkittävää taloudellista tukea. Ulkosuhteista vastaava komission jäsen Ferrero-Waldner on aina tehnyt tämän selväksi. Maksetut määrät olivat usein suurempia kuin saartoa edeltävällä ajanjaksolla.

Meidän on nyt pyrittävä yhdessä Arabiliiton ja tietenkin molempien toimijoiden, Israelin ja Palestiinan, kanssa jatkamaan rauhanprosessin elvyttämistä – mikä on osittain myös EU:n ja kvartetin ansiota – ja täyttämään ne vaatimukset, jotka tänään on esitetty.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, haluan yksinkertaisesti kiittää parlamenttia ja tietenkin sen esittelijää jäsen Rocardia siitä työstä, jota ne ovat tehneet tämän meille kaikille tärkeän aiheen parissa. Annan komission jäsenelle Verheugenille, joka on esittänyt komission kannan, selvityksen kaikista niistä keskusteluista, joihin olen voinut osallistua hänen puolestaan. Uskon, että parlamentti tuntee itse asiassa ylpeyttä siitä, että se herättää ajatuksia tällaisista tärkeistä kysymyksistä. Olen luonnollisesti kiitollinen puheenjohtajavaltio Saksalle, ja toivon, että tämän mietinnön ansiosta voimme laatia kipeästi kaipaamamme rauhanstrategian.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 11.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Arvoisa puhemies, mielestäni Rocardin mietintö on melko ansiokas: siinä korostetaan unionin roolia kannustajana ja rohkaisijana arabimaiden uudistuspyrkimyksissä. Tämä rooli edellyttää aktiivista kulttuurien välistä dialogia.

Meidän tuleekin kiinnittää huomiota siihen, mistä lähtökohdista dialogia pyritään käymään. Mietinnössä todetaan, että "kulttuurien välinen vuoropuhelu voidaan käynnistää uudelleen määrittämällä yhteinen ja yleinen humanistinen nimittäjä, joka menee dogmien ja yhteisöllisyysajatusten edelle". Tätä ei pidä ymmärtää puhtaan sekularistiseksi pohjaksi, mikä saattaa juuri lisätä kulttuurisia jännitteitä.

Liberalistisessa yhteiskunnassa sekoitetaan kaksi ajattelutapaa: moniarvoisuutta korostava eettinen pluralismi sekä toisaalta kulttuurirelativismi, jota voisi kutsua sekularistiseksi relativismiksi.

Siinä missä relativismi lähtee siitä, että uskonnollista totuutta ei olemassa, pluralistinen lähestymistapa toteaa vain, ettemme järjen keinoin voi saavuttaa yhteisymmärrystä tästä. Relativismi katsoo siis, että arvo- ja uskomusjärjestelmät on jätettävä kokonaan poliittisen päätöksenteon ulkopuolelle.

Pluralismi taas pyrkii arvoja koskevaan dialogiin ja katsoo, että erilaisia arvo- ja uskomusjärjestelmiä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa - siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. On huomattava, että tällainen dialogi mahdollistaa paitsi ymmärryksen ja vuorovaikutuksen, myös kritiikin.

Relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ja ohittaa ne. Pluralismilla jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot.

Uskonto ei välttämättä ole vain jännitteiden aiheuttaja eli ongelma. Se voi olla myös osa ratkaisua.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Aion kannattaa tätä mietintöä, joka koskee Euroopan unionin strategiaa arabimaissa. Vaikka arabimaiden ja Israelin välisen konfliktin molemmissa osapuolissa on vikaa, olen tyytyväinen siihen, että EU:lla on tähän konfliktiin paljon tasapainoisempi kanta kuin Bushin hallinnolla Yhdysvalloissa.

Indonesiassa – joka on maailman neljänneksi suurin valtio ja suurin muslimivaltio – Acehin konflikti, joka oli jossain määrin samankaltainen, osoitti hiljattain, mihin toimiin voisimme mahdollisesti ryhtyä. EU:n toimet johtivat tuolloin rauhansopimukseen ja rauhanprosessiin, jolla päätettiin 30-vuotinen kansalaissota, ja kustannukset olivat pienemmät kuin mitä kulutamme Irakissa muutamassa tunnissa. Tämän esimerkin olisi oltava mallina kehittyvän yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme mukaisille EU:n tuleville toimille.

14. Peilien jälkiasentaminen raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin (keskustelu)

  Puhemies Esityslistalla on seuraavana Paolo Costan laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0124/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi peilien jälkiasentamisesta yhteisössä rekisteröityihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin (KOM(2006)0570 – C6-0332/2006 – 2006/0183(COD)).

  Jacques Barrot, komission varapuhejohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio hyväksyi 5. lokakuuta 2006 ehdotuksen direktiiviksi peilien jälkiasentamisesta raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin.

Euroopassa kuolee joka vuosi 400 ihmistä, koska kuorma-autonkuljettajat eivät nähneet heitä. Uhrit ovat usein loukkaantumiselle alttiita tienkäyttäjiä: polkupyörällä liikkuvia lapsia, jalankulkijoita ja moottoripyöräilijöitä. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät jo vuonna 2003 direktiivin 2003/97/EY, jossa säädettiin parempien peilien käytöstä, jotta vähennetään merkittävästi uusien kuorma-autojen kuolleita kulmia. Kaikki uudet raskaat tavarankuljetusajoneuvot, jotka on otettu käyttöön tammikuun 2007 jälkeen, on varustettu tällaisilla peileillä. Tämä on erinomainen toimenpide, mutta mitä teemme niille miljoonille kuorma-autoille, joissa ei ole tällaisia peilejä ja jotka liikennöivät jatkossakin teillämme monien vuosien ajan ja jotka muodostavat merkittävän vaaran tieturvallisuuden kannalta?

Komissio katsoi, ettemme voi odottaa 15–20 vuotta sitä, että kuorma-autokanta on korvattu kokonaan. Siksi olemme ehdottaneet, että kuorma-autoihin, joiden massa on yli 3,5 tonnia ja jotka on rekisteröity vuoden 1998 jälkeen, olisi jälkiasennettava samanlaiset peilit kuin uusiin kuorma-autoihin. Jos se ei ole mahdollista teknisistä tai taloudellisista syistä, vaihtoehtoisia ratkaisuja voidaan tarkastella. Jäsenvaltiot, jotka ovat jo ryhtyneet toimenpiteisiin varustaakseen nykyiset kuorma-autot paremmilla peileillä, vapautetaan ehdotuksessamme direktiivissä säädetyistä velvollisuuksista. Lopuksi komissio on ehdottanut melko tiukkoja määräaikoja direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja direktiivin voimaantulolle, jotta toimenpiteen tehokkuutta voidaan lisätä.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on selvää, että tällä toimenpiteellä voimme pelastaa ihmishenkiä, ja se on täysin mahdollista toteuttaa. Olisimme väärässä, jollemme tekisi kaikkea voitavaa, jotta nämä toimenpiteet toteutetaan mahdollisimman pikaisesti. Kiitän parlamenttia kaikista sen asiaan liittyvistä toimista.

  Engelbert Lütke Daldrup, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, hyvät parlamentin jäsenet, olemme iloisia siitä, että olemme päässeet yhteisymmärrykseen eräästä tärkeästä tieturvallisuutta koskevasta kysymyksestä – ehdotuksesta direktiiviksi sivupeilien jälkiasentamisesta kuorma-autoihin – jo alustavassa vaiheessa. Haluamme kiittää vilpittömästi tämän mietinnön esittelijää, jäsen Costaa, ja hänen kollegoitaan heidän rakentavasta yhteistyöstään.

Yhteisö on itse asettanut tavoitteekseen puolittaa mahdollisuuksien mukaan tieliikenteen kuolonuhrien määrän vuoteen 2010 mennessä. Jotta lähestyisimme tätä tavoitetta, meidän on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet mahdollisimman pian.

Kuorma-autojen varustaminen paremmilla sivupeileillä niin kutsutun kuolleen kulman aiheuttaman ongelman poistamiseksi on eräs tärkeä virstanpylväs pyrkiessämme parantamaan tieturvallisuutta.

Peilien jälkiasentamista kuorma-autoihin koskeva määräaika, 31. maaliskuuta 2009, on paras mahdollinen kompromissi yhtäältä niiden vaatimusten välillä, joiden mukaan direktiivi on pantava nopeasti täytäntöön tieturvallisuuden parantamiseksi, ja toisaalta muutamien jäsenvaltioiden esittämien liian tiukkaa aikataulua koskevien huolenaiheiden välillä.

Luotamme tukeenne huomisessa äänestyksessä ja aiomme hyväksyä direktiivin mahdollisimman pian yhdessä neuvoston seuraavista kokouksista.

  Paolo Costa (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, tarkastelemme nyt yhtä Euroopan unionin päivittäin esittämistä useista myönteisistä toimenpiteistä, jotka voivat vaikuttaa vaatimattomilta mutta jotka olisi ehkä tehtävä paremmin tunnetuiksi eurooppalaisten keskuudessa.

Mielestäni tämä keskustelu on edennyt hyvin nopeasti. Komission jäsen Barrot huomautti, että kyseessä oleva ehdotus toimitettiin parlamentille ja neuvostolle syyskuussa 2006, ja pystymme varmastikin saattamaan menettelyn loppuun ensimmäisessä käsittelyssä jo huomenna, toisin sanoen hyvin nopeasti. Meillä ei itse asiassa ole aikaa hukattavana, sillä nopea täytäntöönpano mahdollistaisi ainakin 400 ihmishengen säästymisen joka vuosi. Sitä parlamentti on myös tavoitellut, kun se on pyrkinyt varmistamaan, että direktiivi pannaan täytäntöön ja siirretään osaksi kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pian.

Olemme mielestäni saavuttaneet myönteisen tuloksen. Ajatuksena oli itse asiassa yksilöidä niiden raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen määrä, joihin on lopulta asennettava laajakulmapeilit, jotta kuljettajat voivat nähdä jalankulkijat ja pyöräilijät ja välttyä ajamasta heidän päällensä. Tätä menettelyä sovelletaan kaikkiin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin, jotka on rekisteröity Euroopan unionissa vuodesta 2000 alkaen, ja ongelma ratkaistaan 31. maaliskuuta 2009 mennessä. Haluan huomauttaa, että nämä nykyaikaistamistoimet koskevat jo käyttöönotettuja kuorma-autoja, sillä kuluvan vuoden 26. päivästä tammikuuta alkaen lainsäädäntöä on jo sovellettu kaikkiin ensirekisteröityihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin.

Saavuttamamme tulos on siten hyödyllinen: olemme nyt lähempänä sellaista tieturvallisuuden tasoa, joka on turvattava Euroopan unionissa. Mielestäni tällaisissa tapauksissa toissijaisuusperiaatetta voidaan soveltaa toiseen suuntaan kuin tavallisesti. Tarkoitan tällä sitä, että on paljon parempi soveltaa yhteistä lainsäädäntöä unionin tasolla kuin hukata aikaa laatimalla 27 yksittäistä säännöstöä eri jäsenvaltioita varten ja menettää sen takia ihmishenkiä.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on tyytyväinen neuvoston kanssa ensimmäisessä käsittelyssä päästyyn sopimukseen. Tämä on hyvä esimerkki erinomaisesta yhteistyöstä. Kiitämme luonnollisestikin myös esittelijää, jäsen Costaa, hänen suuresta sitoutumisestaan työhön.

On tärkeää, että olemme nyt ottamassa käytännön askeleen tieliikenteen kuolonuhrien määrän vähentämiseksi, sillä on tietenkin riittämätöntä varustaa yksistään uudet kuorma-autot uusilla sivulle asennettavilla kuolleen kulman peileillä. On ensisijaisen tärkeää asentaa myös jo käytössä oleviin lukuisiin kuorma-autoihin peilit, kuten varapuheenjohtaja perustellusti totesi.

Arvoisa valtiosihteeri, on kuitenkin valitettavaa, että neuvosto vastusti parlamentin vaatimaa nopeaa ratkaisua. Vaadimme määräajaksi – itse asiassa aivan perustellusti – 30. kesäkuuta 2008. Kuten tiedätte, edustan samaa maata kuin tekin, ja meidän on pohdittava, miten asioita voitaisiin vauhdittaa liittovaltiojärjestelmässä. Emme voi hyväksyä sitä, että Saksan kaksikamarinen järjestelmä estää meitä toimimasta nopeasti. En aio nyt puhua lepotaukoja ja ajoaikoja koskevista rikkomuksista perittävien sakkojen luettelosta, mutta meidän on pohdittava, miten mahdollistamme nopeat toimet. Toimenpiteet eivät ole kiistanalaisia. Olisin luonnollisestikin halunnut, että olisimme sopineet määräajaksi 30. kesäkuuta 2008. Siitä huolimatta päätimme käytännön syistä tehdä kanssanne kompromissin ja sopia määräajaksi 31. maaliskuuta 2009, sillä, jos sopimukseen ei olisi päästy ensimmäisessä käsittelyssä ja asia olisi edennyt toiseen käsittelyyn, olisimme tuhlanneet vielä enemmän aikaa. Kompromissi on siten hyvin käytännöllinen ratkaisu.

Lopuksi haluaisin vedota yksityisyrityksiin, jotta ne eivät käyttäisi määräaikaa hyväkseen. Yksityisyritykset voivat asentaa uudet peilit kuorma-autoihinsa ennenaikaisesti, hyvissä ajoin ja nopeasti, sillä on niidenkin edun mukaista ehkäistä onnettomuuksia – puhumattakaan kuolonuhreja vaativista onnettomuuksista. Toivomme siten, että pääsemme huomenna nopeasti yhteisymmärrykseen, että tämä kaikki kirjataan pian lainsäädäntöön ja että yksityisyritykset toimivat meitä nopeammin.

  Silvia-Adriana Ţicău, în numele grupului PSE. – Postechiparea cu oglinzi retrovizoare la vehiculele grele pentru transportul de mărfuri înregistrate pe teritoriul comunităţii va contribui la creşterea siguranţei rutiere. Anual, în Uniunea Europeană, 40 000 de persoane mor în accidente de circulaţie şi această cifră reprezintă populaţia unui oraş european de mici dimensiuni. Asta înseamnă că un mic oraş european moare anual datorită accidentelor de circulaţie. Nu ne mai putem permite acest lucru. De asemenea, anual la nivel european, există 400 de victime ale accidentelor rutiere provocate de camioane de dimensiuni mari. Uniunea Europeană şi-a propus ca, până în 2010, numărul accidentelor de circulaţie să fie redus cu 50%, adică cu aproape 25 000 de victime.

Directiva 97/2003 a impus ca, începând cu 1 ianuarie 2007, toate camioanele de peste 3,5 tone să fie înmatriculate doar dacă sunt echipate cu dispozitive de vizualizare indirectă, ce reduc aşa-numitul „unghi mort” care este cauza multor accidente. Această directivă însă nu rezolvă şi problema celor aproximativ 5 milioane de camioane grele care erau deja înmatriculate în Uniunea Europeană.

Noul proiect de directivă obligă ca, până în 2009, toate camioanele grele înmatriculate după anul 2000, să fie echipate cu astfel de echipamente ce măresc câmpul vizual pe care şoferii îl au datorită oglinzilor retrovizoare. Evident, aceste dotări înseamnă investiţii, dar consider că o investiţie de aproximativ 150 de euro pentru un camion merită atunci când vorbim de salvarea de vieţi omeneşti. Nu trebuie să uităm însă că multor accidente de camion le-au căzut victimă copiii. De altfel, un studiu arată că dacă aşezăm 20 de copii în jurul unui camion care nu este dotat cu oglinzi retrovizoare corespunzătoare, în imediata vecinătate a acestuia, aceştia nu intră în câmpul vizual al şoferului şi pot fi victime ale accidentelor. Alte victime sunt bicicliştii sau pietonii aflaţi la mică înălţime întrucât aceştia intră în unghiul mort al oglinzii retrovizoare.

Consider că acest document la contribui la salvarea de vieţi omeneşti, dar nu trebuie să uităm că siguranţa circulaţiei rutiere presupune şi o infrastructură mai sigură a drumurilor, un comportament preventiv al şoferilor şi mai ales un sistem de semnalizare corespunzător.

Felicit autorul raportului şi Comisia Europeană pentru importanţa acordată subiectului. Atunci când vorbim de victime omeneşti, niciun cost nu este prea mare şi nu avem timp de pierdut.

  Marian Harkin, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan onnitella esittelijää, Paolo Costaa, erinomaisesta ja ajankohtaisesta kompromissipaketista, jonka hän on onnistunut saamaan aikaan. Hänen työnsä ansiosta tämä ehdotus hyväksytään hyvin nopeasti, ja se on tärkeää, sillä mitä nopeammin se otetaan käyttöön, sitä enemmän ihmishenkiä säästyy.

Tämä on esimerkki siitä, miten voimme parantaa jo käytössä olevaa lainsäädäntöä. Kaikkiin uusiin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin on asennettava peilit kuolleiden kulmien pienentämiseksi tämän vuoden 1. tammikuuta alkaen, mutta tässä ehdotuksessa mennään pidemmälle ja varmistetaan, että ennen 1. tammikuuta 2000 rekisteröityjen raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen on täytettävä sama säädös viimeistään 31. maaliskuuta 2009. Olisin tietenkin pitänyt parempana, jos tätä säädöstä sovellettaisiin kaikkiin Euroopan teillä liikkuviin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin, mutta kun se tulee voimaan, se kattaa kaikki yhdeksän vuotta vanhat tai sitä vanhemmat raskaat tavarankuljetusajoneuvot. Niiden osuus maanteillä liikkuvista ajoneuvoista on suuri ja se kasvaa vuosien myötä.

Vastaavasti olisin pitänyt parempana, jos siihen olisi sisällytetty myös luokan VI peilit, mutta tietääkseni komission jäsen Barrot on sitoutunut tekemään lisätutkimuksia luokan VI peilien jälkiasentamiseksi – ainakin Irlannin pysyvä edustusto on kertonut minulle näin. Tietenkin yksittäiset maat voivat asettaa tiukempia vaatimuksia, ja jokainen kuorma-autonkuljettaja tai liikenneyhtiö voi vapaaehtoisesti asentaa nämä peilit omiin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihinsa vaikka heti. Mielestäni voimme todellakin yksittäisinä parlamentin jäseninä yrittää vaikuttaa kuljetusjärjestöihin omissa maissamme, jotta ne jälkiasentavat peilit ajoneuvoihin mahdollisimman pian. Yksikään kuorma-autonkuljettaja ei loppujen lopuksi halua olla osallisena onnettomuudessa, etenkään sellaisessa, joka voitaisiin välttää.

Lopuksi haluan sanoa, että olen henkilökohtaisesti erityisen tyytyväinen tähän mietintöön, sillä kaksi vuotta sitten ehdotin Vatasen tieturvallisuutta koskevaan mietintöön tarkistusta, jossa pyysin näiden peilien jälkiasennusta, ja olen jatkuvasti pyrkinyt vaikuttamaan liikenneministereihin, maantiekuljetusjärjestöihin ja komissioon tämän ehdotuksen toteuttamiseksi. Kuten totesin aikaisemmin, tämä on hyvä säädös, koska sillä vähennetään raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen pyöräilijöille ja jalankulkijoille aiheuttamia vahinkoja ja säästetään satoja henkiä vuosittain.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Michael Cramer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, arvoisa valtiosihteeri Daldrup, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensiksi kiittää vilpittömästi jäsen Costaa hänen esimerkillisestä sitoutumisestaan ja erinomaisesta mietinnöstään. Kuorma-autoihin tehtävällä peilien jälkiasennuksella voitaisiin säästää noin 400 henkeä vuodessa. Ajoneuvojen nykyinen kuollut kulma – johon voi hävitä jopa kokonainen luokka koululaisia – on elintärkeä jalankulkijoiden ja erityisesti pyöräilijöiden kannalta.

Parlamentti – erityisesti suuret ryhmät – käyttäytyi häpeällisesti tämän säädöksen yhteydessä hylkäämällä viime vuonna tarkistuksemme, jolla oli tarkoitus ottaa käyttöön peilien jälkiasennus. Neuvosto – joka toimii tavallisesti jarruna Euroopan unionissa – noudatti tarkistustamme ja antoi meille mahdollisuuden hyväksyä vanhoihin kuorma-autoihin jälkiasennettavat peilit. Haluaisin ilmaista neuvostolle, että olen tästä syvästi kiitollinen. Me vihreät olisimme luonnollisesti toivoneet aikaisempaa ajankohtaa, mutta hyväksymme saavutetun kompromissin.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, vuonna 2001 ja jälleen vuonna 2005 esitin komissiolle kysymyksiä kiinnittääkseni sen huomion jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden riittämättömään suojeluun kuorma-autoilta, erityisesti kylissä ja kaupungeissa oikealle kääntyviltä kuorma-autoilta.

Tähän mennessä turvallisuustoimenpiteet on keskitetty uusiin kuorma-autoihin. Vanhojen kuorma-autojen sallitaan edelleen liikennöidä ilman peiliä vuoteen 2023 asti, eikä peilien ja äänilaitteiden alalla tarvitse soveltaa myöskään viimeisintä tekniikkaa.

Ainoastaan Alankomaat, Belgia ja Tanska ovat ryhtyneet omiin toimenpiteisiin, jotka ovat edistyksellisiä eurooppalaisiin ratkaisuihin verrattuna, kun taas Saksa – joka on paljon suurempi maa – päätti vielä odottaa ja katsoa. Teillä liikkuvien kuorma-autojen lisääntyvän määrän takia jokainen viivästys merkitsee yhä suurempaa riskiä liikenneturvallisuudelle.

Tänään pääsemme vihdoinkin eteenpäin, vaikka ajankohta onkin myöhäisempi kuin ryhmäni ajatteli olevan mahdollista. Tämän tarpeettoman viivästyksen takia ryhmäni on kieltäytynyt allekirjoittamasta kompromissitarkistuksia, vaikka olemmekin tyytyväisiä siihen, että tämän kompromissin ansiosta toinen käsittely on tarpeeton, sillä se olisi johtanut lisäviivästyksiin. Jos ehdotetut toimet osoittautuvat yhä riittämättömiksi, niitä on tarkistettava heti tulevaisuudessa.

  Dieter-Lebrecht Koch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, vain muutama viikko sitten osallistuin toistamiseen yhteen Saksassa järjestettyyn pitkän matkan kuorma-autonkuljettajien säännölliseen tapaamiseen. Tämän seurauksena sain tietää näiden kuljettajien monista odotuksista, jotka koskevat a) sisämarkkinoiden toimintaa ja b) tieturvallisuuden parantamista.

Käsitykseni on, että pitkän matkan kuorma-autonkuljettaja luottaa enemmän Euroopan unioniin kuin EU:n keskivertokansalainen. Linja-auton- ja kuorma-autonkuljettajat haluavat tosissaan ajaa ilman onnettomuuksia – mistä haluaisin tässä yhteydessä kiittää heitä. Jotta he voivat tehdä niin, he kuitenkin tarvitsevat – muun muassa – mahdollisuuden arvioida kehitystä, jolla on vaikutusta heidän ajoneuvoihinsa. Tämä tarkoittaa, että meidän on annettava heille tarpeen vaatiessa lainsäädännön avulla sellaiset tekniset valmiudet, joilla mahdollistetaan vastuullinen ajaminen. Juuri tähän pyrimme käsiteltävänä olevalla direktiivillä.

On hyvä, että vuodesta 2007 alkaen kaikkiin uusiin tavarankuljetusajoneuvoihin on pakollista asentaa kuolleen kulman sivupeilit. Olisi kuitenkin harhaa kuvitella, että tämä kuollut kulma voidaan täysin poistaa pelkästään peilien avulla, ja siksi haluan varoittaa, erityisesti jalankulkijoita, pyöräilijöitä ja pyörätuolin käyttäjiä, liiallisesta turvallisuuden tunteesta.

Sekä uusien että vanhojen ajoneuvojen kuljettajilla pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus käyttää näitä peilejä. Tältä osin jälkiasentamista koskeva velvoite on jo pahasti viivästynyt. Se tulee toivottavasti voimaan 31. maaliskuuta 2009, mikä merkitsee, että noin 800 ihmistä menehtyy sillä välin, koska sallimme näin pitkän siirtymäajan. Ehkäpä liikenteenharjoittajat ovat myös aloitteellisia ja määräajan odottamisen sijaan jälkiasentavat ajoneuvoihinsa peilit yhdenmukaisesti Euroopan tieliikenneturvallisuuden peruskirjan kanssa jo paljon ennen direktiivin voimaantuloa. Haluaisin osoittaa heille kaikille kunnioitusta jo nyt heidän sosiaalista vastuuta osoittavan toimensa takia.

  Zita Gurmai (PSE) . – (HU) Se, että raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin on pakko asentaa kuolleen kulman peilit, on osa yhteisön liikennestrategiaa, jolla on tarkoitus lisätä Euroopan unionin kansalaisten liikenneturvallisuutta ja ennen kaikkea suojella ihmishenkiä.

Ihmishenkien suojeleminen ja liikenneturvallisuus ovat olennaisia näkökohtia. Kuten kollegani ovat todenneet, riittämättömien takapeilien vuoksi Euroopan unionissa kuolee vuosittain yli 400 ihmistä ja heidän lisäkseen monet ihmiset loukkaantuvat. Tämän toimenpiteen ansiosta voidaan säästää joka vuosi monen sadan ihmisen henki, ja tästä syystä meidän on ryhdyttävä toimeen. On olemassa kaksi perusongelmaa, jotka on ratkaistava. Ensimmäinen on varmistaa 100 prosentin näkyvyys. Toinen on se, että vanhoihin ja vanhentuneisiin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin olisi jälkiasennettava sopivat peilit, tai ne olisi korvattava uusilla ajoneuvoilla. Tämä on erittäin tärkeää niille 12 maalle, jotka tarvitsevat siirtymäajan siksi, että direktiivissä vaadittujen toimenpiteiden välitön käyttöönotto aiheuttaisi liikenteenharjoittajille raskaan taloudellisen taakan.

Mielestäni on tärkeää, että sellaisten toimenpiteiden soveltamisalaa, joiden tarkoitus on estää raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen matkustajan puoleisen kuolleen kulman aiheuttamia onnettomuuksia, laajennetaan koskemaan suurinta osaa raskaita tavarankuljetusajoneuvoja. Onnistumisen ja tehokkuuden takia meidän on pantava toimenpiteet täytäntöön suhteellisen joustavasti realistisella aikavälillä ja otettava huomioon tekniset mahdollisuudet ja olosuhteet. Meidän on myös varmistettava, että toimenpiteiden mahdollisilta markkinoita vääristäviltä vaikutuksilta vältytään.

Kiitän valiokunnan puheenjohtajaa ja esittelijää hänen työstään; olen tyytyväinen siihen, että tarkistuksemme on myös hyväksytty.

  Engelbert Lütke Daldrup, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelu on osoittanut, että kaikki puhujat ovat huolissaan tieturvallisuudesta. Olen kiitollinen parlamentille sen tuesta ja yhteisestä päätöksestä aloittaa lainsäädäntömenettelyt nopeasti ensimmäisessä käsittelyssä. Meidän kaikkien etu on, että kuorma-autojen peilejä koskevat uudet tieturvallisuustoimenpiteet saadaan lainsäädännön muotoon mahdollisimman pian.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää lämpimästi jäsen Costaa, jolla on ollut ratkaiseva tehtävä siinä, että mietintö hyväksyttiin ensimmäisessä käsittelyssä. Kuten hän totesi, ajan menetys merkitsee ihmishenkien menetystä. Olen kiitollinen jäsen Costalle ja myös parlamentille, joka on sallinut toimenpiteen täytäntöönpanoon liittyvän aikataulun lyhentämisen. Haluan toistaa sen, mitä jäsen Jarzembowski totesi, ja lisätä, ettei mikään estä liikenteenharjoittajia olemasta aloitteellisia ja asentamasta näitä peilejä itse. Mielestäni onnettomuuksien ehkäiseminen on sen arvoista.

Haluaisin sanoa jäsen Harkinille, että komissio ottaa tietenkin huomioon parhaillaan käynnissä olevat tutkimukset luokan VI peileistä. Meidän on tiedettävä tarkkaan, onko luokan VI peilien käyttö tehokasta vai ei.

Minun on myös kiitettävä puheenjohtajavaltio Saksaa siitä, että se on omalta osaltaan pyrkinyt tähän sovintoratkaisuun. Ratkaisu on itse asiassa erittäin tärkeä, sillä sen ansiosta voimme panna uudet säännökset nopeasti täytäntöön.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

15. Rautateiden ja maanteiden julkiset henkilöliikennepalvelut (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana suositus toiseen käsittelyyn neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja 1107/70 kumoamisesta [13736/1/2006 C6-0042/2007 2000/0212(COD)] – Liikenne- ja matkailuvaliokunta. Esittelijä: Erik Meijer (A6-0131/2007).

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, julkinen liikenne on välttämätöntä, kun otetaan huomioon liikennevälineiden valtaaman tilan rajoittaminen, ympäristön suojeleminen autoilta ja sen mahdollistaminen, että kaikilla ihmisillä on työpaikkoja ja palveluja, jotka nykyään sijaitsevat usein jonkin matkan päässä ihmisten kodeista.

Tämä skenaario ei voisi enempää poiketa alkuajoista, jolloin keksijät ja keinottelijat yrittivät houkutella näitä suurimman ostovoiman omaavia kuluttajia ostamaan uusia kulkuvälineitä. Auton keksimisestä lähtien tämä liikennemuoto on ollut voimakkaasti tappiota tuottava, mistä syystä monet yksityiset sijoittajat ovat sittemmin vetäytyneet alalta. Julkisesta liikenteestä on kaupallisen toiminnan sijasta tullut pikemminkin pelkkä viranomaisten ylläpitämä ydintoiminto. Monissa tapauksissa liikenneyhtiöt ovat valtion, alueen tai kunnan omistuksessa ja toisissa tapauksissa taas ulkopuolisille yrityksille maksetaan palveluista veronmaksajien rahalla.

Komissio pyrki seitsemän vuotta sitten määräämään uusilla asetuksilla siitä, miten liikennöintialueet ja -sopimukset jaetaan. Uutta ei ollut se, että Euroopan unioni määräisi säännöistä, koska niin on tapahtunut jo yli 30 vuotta, vaan pikemminkin se, että jo vuosia julistettu radikaali toimenpide, markkinoiden avautuminen tapahtuisi lopulta. Kaikesta julkisesta liikenteestä, jota tuetaan julkisin varoin, pitää vastedes järjestää tarjouskilpailu viiden vuoden välein. Kiinnostuneiden yritysten pitäisi kilpailla varmistaakseen tällaisten väliaikaisten sopimusten saaminen ja näihin sopimuksiin kuuluvan viranomaisten maksaman korvauksen saaminen.

Kolme argumenttia puolsi tätä päätöstä. Ensimmäinen oli odotettavissa oleva kustannusten putoaminen, esimerkiksi palkkojen pienentymisestä johtuva kustannusten putoaminen, koska henkilökunnalla ei enää olisi varmuutta työpaikasta. Toinen oli se, että uudet lupaavat suuret kansainväliset yritykset tarjoutuisivat ottamaan hoitaakseen julkisen liikenteen järjestämisen hallitukselta saatavaa korvausta vastaan. Kolmas oli nepotismin ja oikeustapausten välttäminen.

Noviisiesittelijänä minulle kerrottiin vuonna 2000, että nykytilanne on ollut jo pitkään ristiriidassa Euroopan unionin yleissopimusten kanssa, että kaikkia vaikutuksia on tutkittu perusteellisesti ja että tämä uudistus oli toteutettava mitä kiireimmin. Keskusteluni suurten kaupunkien kaupunginvaltuustojen, kansallisten kaupunkiliittojen, ammattiliittojen, kuluttajajärjestöjen ja ympäristöjärjestöjen kanssa antoivat täysin erilaisen kuvan. Pienillä yrityksillä, mukaan lukien kaikilla kunnallisilla yrityksillä, oli riski joutua vararikkoon monta kierrosta kestävän sopimustentekomenettelyn jälkeen. Tämän tuloksena pienet julkiset monopolit joutuisivat väistymään suurien yksityisten monopolien tieltä, minkä tuloksena jossain vaiheessa viranomaiset ja käyttäjät joutuisivat maksamaan enemmän vähemmästä, samalla kun toimet ilmaisen joukkoliikenteen edistämiseksi ja kaupunkien raitiovaunuverkoston uudelleenrakentamiseksi saattaisivat joutua arvostelun kohteeksi.

Vuoden kestäneiden asianomaisten osapuolten kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen ehdotin parlamentille 14. marraskuuta 2001, että samalla, kun julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä säänneltäisiin Euroopan unionin tasolla, viranomaisilla pitäisi olla oikeus järjestää oma julkinen liikenne haluamallaan tavalla. Tämä valinnanvapaus on paras tapa saada julkinen liikenne voittamaan kilpailu yksityisautoja vastaan. Euroopan parlamentti tuki minua ensimmäisessä käsittelyssä äänin 317–224.

Yli viisi vuotta kestäneiden sisäisten keskusteluiden jälkeen liikenneministereiden neuvosto vahvisti 11. joulukuuta 2006 yhteisen kannan, joka vastaa tätä ensimmäisessä käsittelyssä hyväksyttyä kantaa. Koska komissio mukautti alkuperäistä ehdotustaan, parlamentti, neuvosto ja komissio pääsivät yksimielisyyteen, jolla julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten ohella jätetään tilaa julkisille yrityksille ja kolmansien osapuolten mukaan ottamiselle ilman tarvetta järjestää tarjouskilpailua.

On tarpeetonta sanoa, että nyt ehdotettua tekstiä vastustavat täällä parlamentissa jotkut, jotka vuonna 2001 tukivat mahdollisimman voimakkaita markkinavoimia ja mahdollisimman heikkoja julkisia palveluja. Tämä johti ehdotusten tarkistamiseen, ja lisäksi vaihtoehtojen "sisäinen tuotanto" ja "ilman tarjouskilpailun järjestämistä tehty sopimus" käyttäminen rajattiin vain tiettyihin poikkeustapauksiin. Olen pannut merkille, että nämä rajoitukset eivät ole osa toisessa käsittelyssä saavutettua epävirallista kompromissia, joka oli aiheena keskusteluissa, joihin puheenjohtajavaltio Saksa osallistui neuvostossa huhtikuussa.

Tämä kompromissi ilmenee pääasiassa kuuden ryhmän yhdessä esittämissä 17 tarkistuksessa, joilla on tarkoitus korvata liikenne- ja matkailuvaliokunnan aiemmin hyväksymät 42 tarkistusta. Tämä laaja yksimielisyys tekee kolmannen käsittelyn tarpeettomaksi. Olen kiitollisuudenvelassa varjoesittelijöille, komissiolle ja neuvostolle, enkä vähiten puheenjohtajavaltio Saksalle, niiden panoksesta tämän sopimuksen laatimisessa, joka eroaa paljon vuonna 2000 esitetystä ehdotuksesta.

Lopuksi haluan korostaa, että tähän kompromissipakettiin ei sisälly jäsenvaltioiden velvollisuutta suojella työntekijöitä irtisanomiselta ja palkanpudotukselta tapauksissa, joissa sopimukset siirtyvät toiselle yhtiölle. Siinä ei myöskään kielletä huomattavan alhaisten maksujen suorittamista julkisille yrityksille niiden tarjoamista palveluista, eikä se myöskään sisällä asianmukaisia toimenpiteitä sopimusyhtiöiden huonon työn varalta suojautumiseksi. Tiedän, että ainakin minun ryhmäni tukisi tämänkaltaisia ehdotuksia.

Vaikken odotakaan neuvoston käyttävän veto-oikeuttaan tässä asiassa, pohdin päteekö tämä myös siltä osin kuin on kyse kohtuullista enemmistöä koskevasta vaatimuksesta, jotta aliurakoilla suoritettavien palveluiden määrä voitaisiin rajoittaa puoleen koko sopimukseen kuuluvista palveluista. Tämä selviää huomenna.

  Engelbert Lütke Daldrup, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, hyvät parlamentin jäsenet, tämä istuntojakso on erittäin tärkeä julkisen paikallisliikenteen kannalta. Seitsemän vuoden keskusteluiden jälkeen olemme lähellä erittäin merkittävän lainsäädännöllisen menettelyn loppuun saamista toisessa käsittelyssä. Yksimielisyys, johon olemme pääsemässä, on ennen kaikkea kansalaistemme etujen mukaista. Voimme taata heille, että he voivat tulevaisuudessakin käyttää houkuttelevia ja tehokkaita julkisen liikenteen palveluja. Eheä valikoima palveluja yhdellä lipulla ja yhteensovitettu aikataulu ovat standardi, jonka olemme itsellemme asettaneet ja jota kansalaiset aivan oikeutetusti odottavat.

Tämä yksimielisyys on myös kaikkien julkisten ja yksityisten kuljetusyritysten etujen mukaista. Nämä yritykset ovat viimein saaneet uuden oikeuskehyksen, joka parantaa niiden oikeusvarmuutta ja luo turvaa tulevaisuuden suunnittelulle. Lisäksi yksimielisyys on julkisesta henkilöliikenteestä vastaavien viranomaisten etujen mukaista, sillä uudella asetuksella vahvistetaan alueellista itsehallintoa.

On myös eräs toinen hyötyjä, joka on ympäristö. Houkutteleva ja tehokas joukkoliikenne tarkoittaa parannusta kaupunkiemme liikennetilanteeseen sekä myös taajamiemme ilmastotilanteeseen.

On meidän kaikkien kannalta suuri edistysaskel, jos parlamentti onnistuu hyväksymään kompromissipaketin tarvittavalla enemmistöllä huomisessa äänestyksessä.

Kiitos siitä, että olemme nyt lähellä yksimielisyyttä, kuuluu erityisesti esittelijä Erik Meijerille. Liikenne- ja matkailuvaliokunnan puheenjohtaja Paolo Costa sekä varjoesittelijät Mathieu Grosch, Willi Piecyk ja Michael Cramer olivat myös tärkeässä asemassa pyrittäessä yleiseen kompromissiin.

Itse asiassa yksimielisyyden tiellä ei ole enää mitään; tämä liittyy varmasti siihen, että joulukuussa 2006 vahvistamassaan yhteisessä kannassa neuvosto oli jo ottanut huomioon useat parlamentin esittämät tarkistukset. Tarkistukset koskevat erityisesti kolmea asiaa. Ensinnäkin entistä laajemmat mahdollisuudet paikallisesti tehtäviin toimiin. Matkustajaliikenteestä vastaavilla viranomaisilla on nyt mahdollisuus järjestää oikeudenmukainen tarjouskilpailumenettely, käyttää omaa yhtiötään liikennepalveluiden tarjoamiseen sekä tehdä sopimus ilman tarjouskilpailua. Perusperiaatetta ei ole asetettu enempää kyseenalaiseksi. Toiseksi tarkistukset koskevat laatustandardien ja sosiaalisten standardien huomioon ottamista. Myös siitä on päästy sopimukseen, että toimivaltaisen viranomaisen on kannettava vastuunsa. Kolmanneksi tarkistukset koskivat pienten ja keskisuurten yritysten suojelemista. Haluamme varmistaa, että pk-yrityksillä on myös tulevaisuudessa mahdollisuus tarjota palvelujaan lähellä kansalaisia sen sijaan, että ne tulisivat mahdollisesti suurten kansainvälisten yhtiöiden nielemiksi.

Erityisen hyödyllistä yksimielisyyden saavuttamisen kannalta oli se, että me – Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto – olemme päässeet poliittiseen yhteisymmärrykseen julkisesta paikallisliikenteestä. Tämänkaltaista liikennettä ei voida jättää pelkkien markkinoiden armolle, vaan ne kuuluvat pikemminkin yleishyödyllisiin palveluihin. Tästä syystä tarvitsemme sellaista markkinajärjestelyä, joka vahvistaa paikallista päätöksentekovastuuta ja takaa valvotun kilpailun. Asianmukaiset yleishyödylliset palvelut – myös julkisen paikallisliikenteen alalla – ovat keskeinen edellytys Euroopan sosiaalimallin onnistumiselle. Tähän sisältyy myös Euroopan sosiaalinen ja alueellinen koheesio, jota ei voida säilyttää ilman tehokasta paikallisliikennettä.

Oikeusvarmuuden takaamisen pikaiselle tarpeelle löytyy myös yhteinen perusta. Useat sopimuksen tekemistä koskevat kiistanalaiset päätökset ovat osoittautuneet voimassaolevan lain mukaan oikeusvarmuuden osalta riittämättömiksi. Tämä asia muuttuu pian uuden asetuksen ansiosta.

Lisäksi uudella asetuksella selvennetään palvelun tarjoajan ja liikenteenharjoittajan välistä taloudellista suhdetta. Sen osapuolen, joka tilaa jotain, on oltava myös maksaja. Tämä ei saa johtaa liialliseen korvaukseen eikä liian pieneen korvaukseen.

Tämä on herättänyt meitä kaikkia koskevan kysymyksen siitä, miten voimme lyhyestä keskusteluajasta huolimatta päästä yksimielisyyteen toisessa käsittelyssä ja näin välttää sovittelumenettelyn. Parlamentin, komission ja neuvoston välisen epävirallisen keskustelun tulokset ovat nyt edessämme ja antavat meille hyvän mahdollisuuden päästä yksimielisyyteen toisessa käsittelyssä.

Aivan loppuun asti painiskelimme kuitenkin yhä kolmen poliittisen vaatimuksen kanssa, jotka ovat siirtymäkauden lyhentäminen, pk-yritysten vahvistamisen jatkaminen sekä itsenäistä palveluntarjoamista koskevan kiintiön vahvistaminen tapauksissa, joissa alihankintasopimuksia tehdään kolmannen osapuolen kanssa.

Ensimmäisen osalta näkökantamme ovat lähentyneet. Siirtymäkautta on lyhennetty 12 vuodesta 10:een vuoteen ja asetuksen voimaantulon määräaikaa kolmesta vuodesta kahteen vuoteen.

Olemme myös päässeet sopimukseen toisesta kohdasta. Rajoja, joiden perusteella pk-yritykset määritellään, on hieman kiristetty. Tässä asiassa neuvosto on hieman lähentynyt parlamentin vaatimuksia.

Kolmas kohta, niin kutsuttu itsenäistä palveluntarjoamista koskeva kiintiö, pysyi kiistanalaisena loppuun asti. Toivottavasti voin sanoa tämän menneessä aikamuodossa. Parlamentin ja neuvoston kannat tähän tärkeään asiaan, jonka tavoitteena on sosiaalisen polkumyynnin ehkäiseminen, yhtyivät viime hetkellä. Kompromissin mukaan jos alihankintasopimuksia tehdään, liikenteenharjoittajan on itse suoritettava merkittävä osa palveluista. Tämä vaikuttaa 4 artiklaan tehtyyn tarkistukseen 66 ja 5 artiklaan tehtyyn tarkistukseen 67.

Mielestäni tämä on hyvä ratkaisu, ja olen kiitollinen kaikille niille, jotka olivat suunnittelemassa sitä.

Tie on näin ollen valmis lainsäädännön vahvistamiselle toisessa käsittelyssä. Jos parlamentti äänestää huomenna kompromissin hyväksymisen puolesta, myös neuvosto antaa sille hyväksyntänsä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa esittelijä Meijer, hyvät parlamentin jäsenet, se, että voimme päästä sopimukseen toisessa käsittelyssä näinkin arkaluonteisesta ehdotuksesta, johtuu pitkälti esittelijänne Erik Meijerin määrätietoisuudesta ja rakentavasta asenteesta, ja haluankin esittää kiitokseni erityisesti hänelle.

Haluan kuitenkin mainita kaksi asiaa tästä kokonaispaketista. Tekstissä myönnetään ensimmäistä kertaa paikallisviranomaisille vapaus päättää siitä, miten paikallisliikenne järjestetään. Näin ollen voimme hyväksyä hajautetuille elimille enemmän liikkumatilaa, mitä kannattaa korostaa, kun kyse on yhteisön lainsäädännöstä. Tämä merkittävä edistysaskel on vastaus vaatimukseen, jonka Euroopan parlamentti erittäin selkeästi esitti ensimmäisessä käsittelyssä.

Toiseksi nykyinen asetus on yli 35 vuotta vanha ja siitä on tullut täysin käyttökelvoton. Tästä syystä koko julkinen liikenne kärsii suuresta oikeudellisesta epävarmuudesta. Tämä oikeudellinen epävarmuus herättää kiistoja. Se asettaa kyseenalaiseksi alan kehityksen, koska kunnallisilta viranomaisilta ja liikenteenharjoittajilta evätään mahdollisuus avoimuuteen sekä varmuuteen, vaikka kyse on usein erittäin merkittävistä teollisista ja taloudellisista investoinneista.

Tänään, seitsemän vuotta kestäneen prosessin ja kolmen epävirallisen trialogin jälkeen meillä on hyvä sopimus ulottuvillamme. Neuvoston ja esittelijän välisessä kompromississa kunnioitetaan komission tarkistetun ehdotuksen tasapainoa sekä tavoitteita ja siinä otetaan huomioon parlamentin keskeiset vaatimukset. Tämä pätee erityisesti voimaantulon ja siirtymäkausien määräaikoihin. Toisaalta tässä tekstissä turvataan erikoisjärjestelmä pieniä yrityksiä ja perheyrityksiä varten määrittelemällä mahdollisuudet tehdä alihankintasopimuksia.

Arvoisa puhemies, alihankintasopimusten osalta minulle on juuri kerrottu, että tästä asiasta on esitetty kaksi suullista tarkistusta, joissa ehdotetaan kompromissia. Sana "valtaosa" on tarkoitus korvata sanoilla "merkittävä osa". Arvoisa ministeri, tuntuu siltä, että näiden tarkistusten tarkoituksena on päästä toisessa käsittelyssä sopimukseen neuvoston kanssa. Komissio kannattaa luonnollisesti tätä tavoitetta. Tarkistusten sanamuodon osalta komissio on luonnollisesti joustava. Se voi hyväksyä tämän viime minuutin kompromissin, jos kompromissi mahdollistaa sopimukseen pääsemisen.

Haluan jälleen kerran kiittää parlamenttia sen työstä. Kiitän myös neuvoston puheenjohtajavaltiota ja toivon kovasti, että voimme viimein saada tämän tärkeän mietinnön päätökseen. Valmistelen vihreää kirjaa kaupunkiliikenteestä, joten olen erittäin tyytyväinen nähdessäni asioiden kehittyvän tähän suuntaan.

  Mathieu Grosch, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, miljoonat ihmiset käyttävät julkista liikennettä, ja toivomme, että huomisen jälkeen vielä hieman useampi. Euroopan parlamentti, myös oma ryhmämme, on suhtautunut tähän aiheeseen vakavasti. Olemme olleet tietoisia yhtäältä eri maiden erilaisten perinteiden ja rakenteiden sekä toisaalta liikkuvuuteen liittyvien uusien haasteiden välisestä ristiriidasta.

Haluan parlamentin pohtivan erästä asiaa. Ensimmäinen käsittely oli vuonna 2001 ja yhteinen kanta vahvistettiin vuonna 2006. Neuvosto toivottavasti muistaa tämän, kun asetusten katkonaisesta etenemisestä keskustellaan tulevaisuudessa. Muuten joidenkin asioiden kohdalla voidaan ehkä tulevaisuudessa puhua sukupolvista eikä parlamentin toimikausista.

Yksi lohduttava tekijä kuitenkin löytyy. Mielestäni parlamentti otti ensimmäisessä käsittelyssä huomioon monia näkökohtia ja ehdotuksia. Paikallisviranomaisille ja alueellisille viranomaisille annettiin oikeus jakaa varoituksia. Oli tärkeää sisällyttää nämä painotukset ehdotukseen ja ottaa huomioon paikallisten liikenteen harjoittajien valvonta sekä lopultakin myös vastavuoroisuuden periaate.

Parlamentti halusi korostaa joitakin uusia tärkeitä asioita toisessa käsittelyssä. Aluksi haluan todeta yhden asian: sen, mikä sopii meille, pitäisi sopia myös neuvostolle. Emme saa antaa kummankaan osapuolen pilata ulottuvillamme olevaan hyvää kompromissia yhden sanan tähden. Miten tahansa huomisessa äänestyksessä käykin, olen vakuuttunut siitä, että järki voittaa, että tämä on hyvä kompromissi tehdään siihen tarkistuksia tai ei. Olemme lyhentäneet siirtymäkausia, ja tiedätte kyllä miksi: tämä on kestänyt jo tarpeeksi kauan.

Olemme parantaneet oikeussuojaa, olemme pyrkineet parantamaan pienten ja keskisuurten yritysten suojelua. Miksi näin? Koska ne tarjoavat palveluja ja edesauttavat taloudellisten rakenteiden kehittymistä joillakin alueilla ja koska ne eivät yksinkertaisesti kestä yleistä kilpailua. Alihankintasopimusten osalta haluamme varmistaa, etteivät ne johda sosiaaliseen polkumyyntiin eikä niitä käytetä kilpailusääntöjen kiertämiseen.

Nämä olivat meidän tavoitteemme. Mielestäni parlamentti on ehdotuksellaan saanut aikaan oikeusvarmuuden sekä löytänyt erittäin hyvän ja järkevän polun yhtäältä monopolien ja toisaalta kontrolloimattoman liberalismin välille. Toivon, että kolme kumppania antavat huomenna asialle hyväksyntänsä – ja näyttää siltä, että näin tapahtuu.

  Brian Simpson, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, en pelkästään hänen työstään tämän asian parissa vaan myös siitä sinnikkyydestä, jolla hän on tuonut tämän mietinnön toiseen käsittelyyn. Tämä prosessi on selvästikin vaatinut oikeudenmukaisten ja tasapuolisten sääntöjen luomista paikallisille liikennöintisopimuksille. PSE-ryhmällä on kuitenkin joitakin huolenaiheita, jotka liittyvät erityisesti liikennöintiyritysten tarjoamien palveluiden laatuun ja nimenomaan linja-autoliikenteen laatuun joissakin jäsenvaltioissa.

Tässä suhteessa uskomme, että parlamentti on pyrkiessään vapauttamaan tämän alan ehkä unohtanut laadukkaiden palveluiden tarjoamisen merkityksen, ja toivon, että lainsäädännön seuraavissa tarkistuksissa laatuasioihin ja laadun valvomiseen suhtaudutaan vakavasti. Olen sitä mieltä, että se, mitä meillä nyt on, on vasta ensimmäinen askel, ja että tie tähän toiseen käsittelyyn on ollut pitkä, mutta meidän on myönnettävä, että edistystä on tapahtunut, ja toivomme, että neuvosto ja parlamentti pääsevät nopeasti sopimukseen. Ryhmäni tekee kaikkensa, jotta voisimme äänestää vain niistä tarkistuksista, jotka sisältyvät neuvoston kanssa tehtyyn kompromissisopimukseen huolimatta varauksista, joita meillä on. Meille vaihtoehto on sovittelumenettely.

Ihmiset haluavat tehokkaan, luotettavan, edullisen ja turvallisen julkisen liikenteen järjestelmän, jossa viranomaisilla on vastuu sen varmistamisesta, että edellä mainitut kriteerit täyttyvät. Järjestelmän mukaan myös liikenteen harjoittajilla on vastuu tarjota palveluja, ja suoraan sanottuna juuri tähän asiaan liittyy haasteita. Vaikka onkin oikein luoda säännöt julkista henkilöliikennettä koskevien sopimusten tekemiselle, emme voi hyväksyä standardeista lipsumista ja meidän on varmistettava, että menettelyt ovat oikeudenmukaisia ja avoimia. Toivottavasti saamme nämä säännöt pian voimaan. Pyrkikäämme nyt siihen, että näitä laadukkaita palveluja on tarjolla.

  Paolo Costa, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, olemme omistaneet lähes seitsemän vuotta tämän mietintöluonnoksen laatimiseen. Onko nämä vuodet käytetty hyvin? Näiden seitsemän vuoden jälkeen jäsen Simpson joutuu yhä puhumaan siitä, kuinka me toivottavasti saavutamme jotain parempaa seuraavassa tarkistuksessa, jonka jälkeen tarvitsemme viime hetken tarkistuksen voidaksemme pyrkiä kompromissiin. Meiltä on mennyt seitsemän vuotta tai oikeastaan seitsemän vuotta ja kaksi kuukautta tämän kysymyksen ratkaisemiseen. En usko, että tämä on elämän ja kuoleman kysymys. Parlamentti sanoo luonnollisesti sanottavansa, ja luotan siihen, että neuvosto hyväksyy joitakin asioita, jotka parlamentti toivottavasti sanoo huomenna, jotta voimme välttää sovittelumenettelyn.

On todettava, etten voi olla sitä mieltä, että olisimme tehneet läpikotaisin hyvää työtä. Voimmeko sanoa, että olemme tehneet hyvää työtä, kun oikeus tehdä sopimuksia ilman tarjouskilpailua on niin laaja, että tällä oikeudella lopetetaan kokonaan tai rajoitetaan huomattavasti todelliseen tarjouskilpailuun perustuvien sopimusten tekoa? Olemmeko ottaneet huomioon sen mahdollisuuden, että sopimus tehdään paikallisen liikennöitsijän kanssa jopa sellaisista palveluista, joihin valtiolla on kansallisella tasolla monopoli? Onko mahdollista, että paikallinen liikenteenharjoittaja tekee "huomattavasti" tai "merkittävästi" – näitä termejähän ei ole määritetty laissa – alihankintasopimuksia? Onko mahdollista, että tällainen aliurakoitsija käyttäisi jatkossakin yli 50 prosenttia ajastaan – jopa ilman tarjouskilpailua – vain sen takia, että hän on lupaava sijoitus? Lyhyesti sanottuna maksammeko me mahdollisesti liian vähän kolmansien maiden rautatieliikenteen palveluista sillä seurauksella, että kyseisten palveluiden tarjoaminen tulee vaikeaksi? Voiko todella olla niin, ettei tästäkään ongelmasta ollut mahdollisuutta keskustella ja ettei siihen voida löytää ratkaisua? Onko meidän myös yhä vältettävä asianmukaisten ratkaisujen etsimistä näihin näkökohtiin?

Haluan tässä tapauksessa esittää hartaan vetoomuksen en pelkästään kaikille parlamentin jäsenille vaan myös neuvostolle ja komissiolle: miksemme voi yrittää vielä viimeisen kerran löytää täysin vilpitöntä, toimivaa ja hyödyllistä ratkaisua, jolla voisimme päästä eroon "huomattavan" ja "merkittävän" kaltaisista epämääräisistä termeistä, jotka eivät mielestäni ole oikeasuhteisia tämän kysymyksen oikeusperustan kanssa? Emme millään tavalla täytä Altmarkin tuomiossa vahvistettua neljättä kriteeriä. Havaitsen tässä sellaista hätiköintiä, joka seitsemän kulutetun vuoden jälkeen ei tunnu tosiasioiden valossa perustellulta.

Olemme esittäneet useita tarkistuksia, joilla on tarkoitus korjata näitä rakenteita. Emme katso, että niitä pitäisi kaikkia hyväksyä, mutta jos jotkin niistä hyväksyttäisiin, onnistuisimme seitsemän vuoden ja kahden kuukauden jälkeen saavuttamana tuloksen, joka olisi varmasti parempi kuin se, johon me muussa tapauksessa pääsisimme edessämme olevien asiakirjojen kanssa.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Euroopan parlamentin uusi asetus rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista on erittäin tärkeä erityisesti paikallisyhteisöille. Haluan kiittää esittelijä Erik Meijeriä hänen panoksestaan tämän mietinnön laatimisessa.

Julkisia palveluja koskevien sopimusten sääntelyä yhdenmukaistamalla on tarkoitus lisätä avoimuutta, kilpailua sekä kustannusten ja rahoituksen asianmukaista jakamista. Tämä vaikuttaa ensinnäkin julkiseen liikenteeseen sekä pienten ja keskisuurten yritysten kunnallisyhteisöille tarjoamiin palveluihin, joihin tarvitaan valtiontukia. Sopimuskauden pidentäminen (kahdeksaan vuoteen linja-autoliikenteen ja 15 vuoteen rautatieliikenteen osalta) on hyvä ajatus, sillä muussa tapauksessa investoiminen näihin palveluihin olisi liian riskialtista ja kannattamatonta pienille ja keskisuurille palveluntarjoajille.

Termejä "sisäinen liikenteenharjoittaja" ja "sisäinen palveluntarjoaja" on myös hienosäädettävä. Ehdotettu hyvitysjärjestelmä on melko monimutkainen, ja sen asianmukainen soveltaminen vaatii melkoisia ponnisteluja. Uskon, että asetuksen hyväksyminen on meidän kaikkien etujen mukaista.

  Michael Cramer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, huomenna tehtävällä päätöksellä EU niiaa Münchenin pormestarin Christian Uden mukaan syvään raihnaisille rakenteille. Alueellisten ja esikaupunkialueiden rautateiden tarjoamat raskaan raideliikenteen palvelut sekä suurkaupunkien laaja-alaiset kunnalliset liikennepalvelut jätetään pois asetuksesta. Rajat, joiden perusteella pienet ja keskisuuret yritykset määritellään, ovat monta kertaa tiukemmat kuin julkisia palveluhankintoja koskevassa Euroopan unionin laissa säädetyt rajat. Tämä vaikuttaa esimerkiksi Saksassa niin, että yli 80 prosenttia liikennepalveluista ei kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Tarkistuksemme, jonka mukaan sosiaaliset standardit sekä ympäristö- ja laatustandardit olisivat ratkaisevia tekijöitä kilpailumenettelyssä, hylättiin. Tämä ei ole matkustajien eikä, jäsen Daldrup, myöskään ympäristön etujen mukaista.

Miksi meillä pitää olla eurooppalainen asetus, jota sovelletaan ainoastaan pieneen osaan palveluista? Samaan voitaisiin päästä myös toissijaisuusperiaatteen avulla. Kaikki ne, jotka olisivat valmiita hyväksymään siirtymäkauden pituudeksi 30 vuotta – mikä oli alkuperäinen ehdotus – eivät selvästikään näe tarvetta toimia. Huolimatta siitä, että Euroopan parlamentti on puolittanut tämän siirtymäkauden pituuden, me vihreät äänestimme liikenne- ja matkailuvaliokunnassa asetusta vastaan. Asetus ei ole kompromissi eikä juurikaan muuta asioita, ja tämän takia vastustamme sitä.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, prosessi, jota olemme saattamassa päätökseen, on kestänyt yli kuusi vuotta. Olen tyytyväinen neuvoston kanssa saavutettuun sopimukseen. Vaikka sen muutamat osat jättävätkin toivomisen varaa, tämänhetkinen kompromissi on hyväksyttävä.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että jäsenvaltiot ja alueet voivat tiettyyn rajaan asti päättää itse siitä, kuinka ne järjestävät julkisen liikenteen. Tällä tavoin kaikki toimivaltaiset viranomaiset voivat mukauttaa kompromissin omaan tilanteeseensa, millä voi olla myönteinen vaikutus julkisen liikenteen käyttöön.

Jotta pystymme toteuttamaan tämän ehdotuksen, meidän on pitäydyttävä niissä osissa, joista on sovittu neuvoston kanssa. Haluan siksi kannustaa kaikkia tukemaan ainoastaan näitä tiettyjä tarkistuksia ja jättämään muut näkökohdat toiseen kertaan.

Haluan päättää puheenvuoroni kiittämällä jäsen Meijeria hänen viime aikoina osoittamastaan sitoutumisesta ja omistautumisesta tälle asialle. Lopputuloksella nivotaan siististi yhteen reilun 25 vuoden mittainen yhteistyömme liikenteen alalla.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Daldrup, sallinette minun kiittää aluksi omasta puolestani ja kollegani Jegglen puolesta kaikkia osapuolia – neuvostoa, komissiota ja parlamenttia – tämän hyvän kompromissin saavuttamisesta seitsemän vuoden jälkeen. Erityisesti haluan kiittää jäsen Piecykiä, joka ei tänään päässyt paikalle mutta jonka panos neuvotteluissa on ollut merkittävä.

Uskon henkilökohtaisesti, että olemme luomassa oikeusvarmuutta ja saavuttamassa tasapuolisen kompromissin julkisten ja yksityisten liikennepalveluiden välillä. Kaupungit ja alueet saavat tehdä hankintasopimuksia omien yritystensä kanssa ilman tarjouskilpailukutsuja. Toisaalta asetamme ehdoksi, etteivät ne monopoleina – jotka voivat saada monopolietua muilla aloilla – kilpaile hankintasopimuksista yksityisten urakoitsijoiden kanssa. Tämän vuoksi uskon, että tämä on tasapuolinen kompromissi.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Daldrup, tässä ei ole kyse ainoastaan korkealaatuisista henkilöliikennepalveluista, vaan kyse on myös korkealaatuisista liikennepalveluista, joihin matkustajilla on varaa. Tämä näkökanta on viime vuosina ollut hieman paitsiossa joissakin kaupungeissa ja kunnissa. Tämä uusi lainsäädäntö mahdollistaa sen ottamisen paremmin huomioon.

Haluan mainita vain kaksi niistä lukuisista kohdista, joista olemme päässeet yksimielisyyteen. Sanoitte aiemmin, että mielestänne "olennainen osa", joka pääurakoitsijan on suoritettava alihankintatapauksissa, liittyy sosiaaliseen polkumyyntiin. Jos sosiaalista polkumyyntiä todellakin esiintyy, teidän on vaadittava, että sisäiset toimijat suorittavat itse 100 prosenttia palveluista eivätkä hyödynnä edullisempia alihankkijoita. Oli miten oli, ryhmäni tukee neuvoteltua kompromissia, myös "olennaista osaa". Jää nähtäväksi, mitä parlamentti huomenna päättää. Pidämme kuitenkin sanamme, sillä muuten on mahdotonta saavuttaa kompromisseja. Itse pidän erityisen tärkeänä, että olemme parantaneet oikeudellisen suojan tasoa ja että yrityksillä, jotka uskovat joutuneensa epäedulliseen asemaan, on nopeat ja tehokkaat keinot saada tämä oikeudellinen suoja.

Lopuksi haluan esittää henkilökohtaisen kommentin puheenjohtajavaltio Saksan edustajalle Daldrupille. Toivon, että toteutatte Saksan lainsäädäntömenettelyssä tarvittavat toimet kaikkien huomenna hyväksyttävien toimenpiteiden sisällyttämiseksi kokonaisuudessaan matkustajaliikennelakiin (Personenbeförderungsgesetz). Toivon myös, ettette yritä poiketa siitä tiettyjen julkisten yritysten painostuksesta. Hyväksymämme toimenpiteet ovat hyviä, ja meidän on saatettava ne sellaisenaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Gilles Savary (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, en aio ottaa vastuulleni kompromissin vastustamista, koska ensimmäinen käsittely on kestänyt seitsemän vuotta. Hyvin kaoottisen menettelyn jälkeen emme saa joutua toiseen käsittelyyn, joka kestää yhtä pitkään.

Ensimmäiseksi haluan todeta, että kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen tähän tekstiin. Tarvitsimme oikeusvarmuutta ja sitä, ettei vastuuta päätöksistä sälytetä jatkuvasti tuomareille. Olemme myös ensimmäistä kertaa tunnustaneet paikallisviranomaisten hallinnon vapauden.

Muilta osin tämä teksti on kuitenkin hyvin monimutkainen, mikä johtuu siitä, että toisille se on rautatieliikenteen suojelua ja toisille yhdistetyn paikallisen ja alueellisen kaupunkiliikenteen suojelua koskeva kompromissi. En ole vakuuttunut, että sitä on helppo tulkita, en ole vakuuttunut, että tässä pelissä voi ainoastaan voittaa, enkä ole vakuuttunut siitä, ettei meidän pitäisi palata siihen melko pian esimerkiksi selventääksemme, mitä tarkoitetaan suojauksella, mitä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudella ja mitä alihankinnalla ilman tarjousprosessia. Nämä ovat porsaanreikiä, joiden vuoksi on mahdollista välttää toimiminen yhteisillä säännöillä.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaatimuksista, joita unioni on antanut markkinavoimien vaikutuksen lisäämisestä julkisessa matkustajaliikenteessä, on puhuttu paljon jo vuosien ajan. Unioni aikoi määrätä julkisen kilpailuttamisen pakolliseksi, mutta se ei koskaan päässyt niin pitkälle. Kuten monet kollegat ovat jo todenneet, jo seitsemän vuoden ajan ihmiset ovat keskustelleet ja kinastelleet aiheesta sekä – mikä pahinta – toisinaan unohtaneet sen kokonaan. Harvat jäsenmaat halusivat polttaa näppinsä tässä asiassa. Ilmeisen kasvavalla oikeudellisella epävarmuudella ei näyttänyt olevan juurikaan vaikutusta tällä alalla.

Umpikujasta päästäkseen komissio teki uuden ehdotuksen, ja hyvästä syystä. Viime vuosien aikana unionin julkisen matkustajaliikenteen markkinoiden luonne on muuttunut paljon, ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätöksistä on myös nähtävissä, että uusi oikeuskehys on yksinkertaisesti välttämätön.

Liberaalien näkökulmasta keskustelun kohteena oleva sopimus ei tuo yleistä onnea. Tehokkuustaistelu, joka voidaan voittaa nimenomaan markkinavoimien avulla, saa edelleen liian vähän huomiota, ja oikeusvarmuuden alueella on todellakin muutamia avoimia kysymyksiä.

Haluan tietenkin kiittää esittelijää hänen sitoutumisestaan, mutta on oltava selvää, etten todellakaan yhdy hänen huomioihinsa markkinavoimista. Nimenomaan tapauksissa, joissa markkinavoimat on tuotu osaksi järjestelmää, voidaan tarjota entistä enemmän liikennettä ja parempaa laatua edullisempaan hintaan. Luvut puhuvat puolestaan. Emme kuitenkaan voi kääntää viisareita enää taaksepäin.

Tässä ehdotuksessa on myönteistä se, että julkisen liikenteen tarjoaminen ja myös hankintasopimusten salamyhkäinen solmiminen on alistettu tiukoille ehdoille ja kriteereille, jotta kilpailun vääristyminen estettäisiin. Lyhyesti sanottuna joko olet markkinatoimija ja kilpailet tai sitten olet monopolin haltija ja rajoitat toimintasi omille suojatuille markkinoillesi. Tämä on minusta selkeä lähtökohta, jonka pohjalta voidaan toistaiseksi edetä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvää kannattaa odottaa, niin sananlaskussa ainakin sanotaan. Jää nähtäväksi, miten hyvin tämä pätee käsillä olevaan tapaukseen. Ainakin se on vaatinut kauan aikaa. Kuten useat puhujat ovat maininneet, se on vaatinut 6–7 vuotta, emmekä saa unohtaa, että tämän päälle tulevat vielä pitkät siirtymäajat. Tätä lainsäädäntöprosessia on sen vuoksi vaikea markkinoida tiedotusvälineissä. Ehkä me siksi käsittelemmekin asiaa yöistunnossa, vaikka onhan tästä tullut muutenkin tapa lainsäädäntöehdotuksissa. Kaikesta huolimatta saatamme saavuttaa hyvän lopputuloksen ainakin muutamien tärkeiden avainkohtien osalta.

Päätarkoituksenamme on ollut yksinkertaistaa säännöksiä, tehdä niistä aiempaa joustavampia ja ottaa menettelyssä entistä paremmin huomioon toissijaisuus- ja avoimuusperiaatteet. Mielestäni on myös tärkeää miettiä, miten tämä sopii ajoitukseltaan ja sisällöltään yhteen kolmannen rautatiepaketin kanssa. Toinen tärkeä asia on yleinen periaatepäätös, jonka mukaan paikallisia matkustajaliikennepalveluja ei pidä kohdella eri tavalla kuin tavallisia rautatiepalveluja. Avainsäännöksiä ovat erityisesti yhtäältä taloudellisen korvauksen myöntäminen julkisen palvelun velvoitteen suorittamisesta ja toisaalta se, että paikallisten viranomaisten pitäisi saada päättää paikan päällä siitä, miten ne järjestävät julkiset matkustajaliikennepalvelunsa – ulkoistetaanko ne vai halutaanko ne todella tuottaa itse.

Myönteistä on myös se, että olemme antaneet erityisen mahdollisuuden – mikä on jo muodostunut hyväksi perinteeksi Euroopan parlamentissa – aidoille pk-yrityksille tällä alalla. Siksi voinkin vain toivoa, että löydämme huomenna järkevän ratkaisun myös alihankintasopimusten solmimiseen. Jos niin tapahtuu, unionin lainsäädäntöprosessin onnistumisen tiellä ei ole enää esteitä. Sitten vuorossa ovat kansalliset lainsäädäntövallan käyttäjät, jotka eivät toivottavasti viivyttele velvollisuuksiensa hoitamisessa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Regulamentul privind serviciile publice de transport va avea implicaţii asupra tuturor celor 490 de milioane de cetăţeni ai Uniunii Europene. Importanţa subiectului a generat dezbateri timp de şapte ani şi îmbunătăţiri succesive ale propunerii din anul 2000. Având în vedere că doar aplicarea principiilor de piaţă ar putea duce la reducerea numărului de rute şi a frecvenţei acestora, competiţia reglementată introdusă de regulament în domeniul serviciilor publice feroviare şi rutiere va permite atât sectorului public, cât şi celui privat, să îmbunătăţească calitatea şi securitatea serviciilor în transportul public de călători.

Referitor la regulile de compensare financiară pentru obligaţiile privind serviciul public de transport de călători, este important ca autorităţile competente să finanţeze în mod corespunzător obligaţiile privind serviciul universal de transport public de călători şi costul utilizării infrastructurii de transport aferente. În acest domeniu, este nevoie de investiţii şi, de aceea, se impune o durată minimă a contractelor. În acest context, este important să se asigure condiţii egale de competiţie între companiile private şi autorităţile publice şi operatorii interni ai acestora prin definiţii riguroase şi condiţii clare privind calitatea şi frecvenţa serviciilor publice de transport de călători.

Autorităţile publice responsabile trebuie, însă, să introducă şi garanţii suplimentare pentru subcontractori, pentru a evita discriminarea în favoarea principalului contractor, în special în cazurile în care contractorul principal a primit un contract direct, fără organizarea unei licitaţii. Închei prin a sublinia importanţa competiţiei şi, mai ales, a calităţii serviciilor de transport public de călători. Felicit autorul raportului şi Comisia Europeană pentru importanţa acordată acestui subiect.

  Gabriele Albertini (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, rautateiden ja maanteiden julkisia henkilöliikennepalveluja koskeva asetus, josta valmistaudumme äänestämään, koskettaa 80:tä prosenttia rautateiden henkilöliikenteestä ja on äärimmäisen tärkeä eurooppalaisen rautatieliikenteen kehitykselle, jolle hyvin erilaiset kansalliset tilanteet ovat luonteenomaisia.

Koska säännös on ollut jumissa neuvostossa melkein seitsemän vuotta, voin ymmärtää monien kollegojeni halun saattaa se päätökseen toisessa käsittelyssä ja näin välttyä sovittelumenettelyltä ja epävirallisilta neuvotteluilta neuvoston kanssa.

Haluan kiittää kollegaani Groschia ja koordinaattoriamme Jarzembowskia saavutetuista merkittävistä tuloksista. Olen kuitenkin pahoillani siitä, ettei vastavuoroisuusperiaatetta, jota ryhmämme tuki pontevasti jo kolmannen rautatiepaketin aikaan, sisällytetty kompromisseihin. Kotimaassani Italiassa rautateiden julkiset henkilöliikennepalvelut on vapautettu, ja niiden tuottaminen perustuu tarjousmenettelyyn. Monissa Euroopan maissa kansallinen ja alueellinen liikenne toimii kuitenkin laillisen monopolijärjestelmän mukaisesti, mikä voi jatkua myös kyseisen asetuksen hyväksymisen jälkeen.

Tämän vuoksi markkinoilla on jatkossakin epäsuhtaisuuksia, ja kilpailulta suljetuilla markkinoilla toimivat yritykset, jotka kuitenkin voivat kilpailla avoimilla markkinoilla, saavat perusteettomia etuja. Tähän liittyen minä, kollegani de Grandes Pascual ja muutama muu ryhmämme espanjalainen ja italialainen kollega olemme tehneet kaksi tarkistusta – tarkistukset 43 ja 45 – jotka sisältävät lausekkeita kansallisilla monopolialueilla toimivia yrityksiä koskevasta vastavuoroisuudesta. On siis mahdotonta olla tukematta tarkistuksia, joilla korjataan ehdotusta tämän suuntaisesti. Takaan kuitenkin, että annan mietinnölle tukeni lopullisessa äänestyksessä riippumatta yksittäisten tarkistusten äänestystuloksista.

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja Barrot, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lütke Daldrup, hyvät kuulijat, kuten monet kollegat ovat painottaneet, tästä tekstistä on keskusteltu Euroopan eri laitoksissa jo lähes seitsemän vuotta, mikä on aivan liian pitkä aika. Meidän on päästävä sopimukseen tänään: tämä on hyvin tärkeää paikallisen julkisen henkilöliikenteen järjestämiselle Euroopan unionin alueella.

Haluan kiittää lämpimästi esittelijä Meijeria sekä varjoesittelijöitä Groschia ja Piecykiä, vaikkei jälkimmäinen olekaan läsnä tänä iltana. Kiitän heitä siitä, että he ovat viime kuukausien aikana neuvotelleet jäsenmaiden kanssa ja onnistuneet pääsemään neuvoston kanssa sopimukseen tästä tekstistä. Mielestäni saavutettu kompromissi takaa tasapainon säännellyn, asteittaisen kilpailun avautumisen ja julkisia palveluja koskevien vaatimusten kunnioittamisen välille. Siksi uskon, että meidän täytyy tukea tätä sopimusta ja näin välttää keskustelujen turha pitkittyminen, joka olisi väistämätön seuraus, jos päätyisimme sovittelumenettelyyn.

Tämä sopimus ei ole tietenkään täydellinen, mutta se on hyvä kompromissi, jonka pitäisi mahdollistaa todellinen oikeusvarmuus kaikille asianomaisille liikenteenharjoittajille. Sen pitäisi myös mahdollistaa Euroopan julkisen liikenteen kehitystä edistävä uudistettu kehys. Toivon kovasti, että voimme hyväksyä sopimuksen huomenna runsaalla enemmistöllä ja taata näin yhdenmukaisen ja tasapainoisen kehyksen rautateiden ja maanteiden julkisille henkilöliikennepalveluille.

  Engelbert Lütke Daldrup, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barrot, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelu on ollut rohkaiseva, ja se antaa meille toivoa, että pitkän keskustelu- ja neuvottelujakson jälkeen pääsemme huomenna sopimukseen. Käsiteltävänä on hyvä kompromissi. Epäilemättä tekstissä on kaikkien mielestä osia, joissa he olisivat halunneet nähdä jotakin muuta, ja osia, joista he enemmän tai vähemmän pitävät. Kompromisseissa on aina annettava tilaa toisille. Meidän on pidettävä mielessä, että yritykset ja kaupungit sekä ennen kaikkea kansalaiset odottavat oikeusvarmuutta ja suunnitteluvarmuutta, jotta he tietävät, miten aiomme edetä paikallisten henkilöliikennepalvelujen osalta kaupungeissamme ja alueillamme.

Haluan ilmaista kiitollisuuteni esittelijälle Meijerille, varjoesittelijöille Groschille ja Piecykille sekä monille muille, jotka ovat osallistuneet tähän hankkeeseen. Tämä on ollut pitkä ja toisinaan uuvuttavakin keskustelu. Uskon meidän päässeen hyvään tulokseen, jonka voimme myös perustella ulkomaailmalle. Toivon, että huomenna tehdään päätöksiä että onnistumme löytämään yhteisen ratkaisun toisessa käsittelyssä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää parlamenttia sen tekemästä työstä. Haluan myös kiittää neuvoston puheenjohtajavaltiota. Olemme mielestäni lähestymässä ratkaisua, joka mahdollistaa aiempaa selkeämmät ja tasapuolisemmat säännöt julkisen liikenteen alalla. Mikä tahansa kompromissi on tietysti vain yksi askel, mutta nyt on kyseessä sikäli tärkeä askel, että se mahdollistaa asteittaisen avautumisen ja antaa samanaikaisesti perustan julkisen palvelun käsitteelle. Näin voimme päästä eroon vahingollisesta oikeudellisesta epävarmuudesta. Kuten jo alussa korostin, se mahdollistaa myös entistä suuremman liikkumatilan paikallisille viranomaisille, mikä on vastavuoroisuusperiaatteen mukaista.

Haluan vielä lisätä, ettei komissio pitänyt vastavuoroisuuden nimissä tarpeellisena säätää laatukriteerejä alkuperäisessä esityksessään. Mikään ei kuitenkaan estä sopimuksia solmivia viranomaisia säätämästä kriteerejä, jotka ehdolla olevan liikennöitsijän on täytettävä.

Mielestäni meidän on nyt hyödynnettävä tätä urbaania liikkumisperiaatetta ja varmistettava liikenteen laatu kaupungeissamme ja taajamissamme. Siksi minäkin toivon, että sopimus saavutetaan huomenna, jotta voimme ottaa tämän seuraavan askeleen. Kiitän vielä kerran jäsen Meijeria sekä varjoesittelijöitä Piecykia ja Groschia.

  Puhemies Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – (EN) Yhteisön nykyinen oikeuskehys, joka luotiin vuonna 1969, tarkoitettiin julkiselle liikenteelle, jota alan eurooppalaisten yhteismarkkinoiden haasteet ja mahdollisuudet eivät vielä koskeneet. Järjestelmä on tämän vuoksi vanhentunut. Huolimatta uudistuksen epäonnistumisesta vuonna 2000 tätä uutta ehdotusta voidaan pitää todellisena edistysaskeleena julkiselle liikenteelle. Alan viimeaikaista avautumista kilpailulle on ehdottomasti käsiteltävä EU:n tasolla. On todellakin korkea aika varmistaa selkeät yhteisön säännöt, joilla turvataan reilu ja avoin kilpailu uudistuneella rautatie- ja tieliikennealalla. Samalla kun keskeisiä näkökohtia yhdenmukaistetaan sekä liikenteenharjoittajien ja matkustajien etuja suojellaan, meidän pitäisi antaa kilpailun lisääntyä. Alalla pitäisi siis olla enemmän kilpailua, mutta tavoitteenamme pitäisi olla myös oikeuskehyksen ajanmukaistaminen sekä koko unionin julkisen liikenteen laadun parantaminen ja houkuttelevuuden lisääminen säännellyn kilpailun avulla. Tältä osin tuen voimakkaasti komission ehdotusta ja parannuksia, joita liikenne- ja matkailuvaliokunnan tarkistuksissa ehdotetaan.

16. Minuutin puheenvuorot (työjärjestyksen 144 artikla)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana minuutin puheenvuorot.

  György Schöpflin (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Viron ja Venäjän välisen kriisin kärjistyminen vaikuttaa meihin kaikkiin. Kyseessä on selvästi suuren valtion pieneen valtioon tarpeettomasti kohdistama painostus. EU suojelee pieniä valtioita juuri tällaiselta käytökseltä. Venäjä on syyttänyt Viroa johdonmukaisesti niin sanotusta "fasismista" ilman minkäänlaisia todisteita. Venäjä vetää koko antifasistisen ideologian lokaan ennen kaikkea siksi, että se itse toimii fasistisen valtion tavoin. Se häpäisee toiminnallaan niiden muiston, jotka todellakin taistelivat fasismia vastaan, ja etenkin niiden henkilöiden muiston, jotka menettivät henkensä niin tehdessään. Heihin lukeutuu myös miljoonia venäläisiä. Fasisminvastaisuus tarkoittaa demokratiaa ja kaikkien yhtäläistä kunnioittamista. Venäjä lietsoo fasismin henkeä kiistämällä tämän tosiseikan ja uhkaa tätä kautta koko Eurooppaa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin puhua vakavasta asiasta eli siitä, että EU:n varoja käytetään mielestäni väärin Irlannin arkeologisen perinnön tuhoamiseen. Vetoan komission jäseneen Dimasiin, jotta hän ottaisi välittömästi yhteyttä Irlannin ministeriin Rocheen varmistaakseen, ettei näillä varoilla, jotka on myönnetty N3-moottoritien rakentamiseen Meathin kreivikuntaan, edistetä vastikään löydetyn arkeologisesti tärkeän neoliittisen kauden kohteen eli niin kutsutun woodhengen tuhoamista. Kohde on erittäin tärkeä, ja se sijaitsee lähellä historiallista Tara Hilliä. Irlannin kansallismuseon johtaja on vaatinut täydellisten arkeologisten kaivausten tekemistä alueella, mutta ministeri Roche ei ole tähän mennessä ottanut asiantuntijoiden vaatimusta kuuleviin korviinsa, joten on olemassa todellinen vaara, että tämä ainutlaatuinen neoliittinen kohde tuhoutuu. Kun otetaan huomioon, että moottoritiehankkeelle on myönnetty EU:n rahoitusta, komission on puututtava asiaan varmistaakseen, että tämä merkittävä osa irlantilaista ja sitä kautta myös eurooppalaista perintöä tutkitaan asianmukaisesti arkeologisissa kaivauksissa. N3-moottoritien väylää on tarvittaessa siirrettävä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

  Marco Pannella (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, joudumme pian todistamaan häpeällistä – toistan: häpeällistä – tapahtumaa EU:ssa. Siitä ovat pääasiallisessa vastuussa neuvosto ja toimettomaksi jäänyt komissio, jotka ovat rikkoneet meidän niille myöntämiä velvoittavia valtuuksia. Kun joulukuussa 1994 äänestettiin kuolemantuomiota koskevan maailmanlaajuisen kiellon käyttöönotosta, jäimme tappiolle ainoastaan kahdeksalla äänellä. Tämän jälkeen valtava enemmistö YK:ssa on jo 13 vuoden ajan ollut valmis äänestämään tämän sivistyneen maailman merkittävän periaatteen puolesta, mutta EU on koko tämän ajan estänyt asiasta äänestämisen.

Parlamentti on tällä istuntojaksolla todennut, että maanantaina 14. toukokuuta on tarkoitus pitää yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokous, jossa pyritään jälleen kerran toimimaan vastoin neuvostolle myönnettyjä valtuuksia ja lykkäämään varmaa voittoa vielä yhdellä vuodella.

Arvoisa puhemies, voisitteko pyytää parlamentin puhemiestä ryhtymään pikaisesti toimiin tässä asiassa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Puolan marjanviljelijät ovat kärsineet taas yhden takaiskun. Sen lisäksi, ettei sisämarkkinoita ole suojattu kunnolla liialliselta tuonnilta ja polkumyynniltä, halla on tuhonnut noin 90 prosenttia tämän vuoden sadosta. Vahinkojen arvioidaan olevan noin 1,5 miljardia euroa, josta Puolan hallitus ja vakuutusyhtiöt eivät selviä. Hedelmien ja erityisesti marjojen viljelystä saatava tuotto on huonontunut ennen kaikkea Puolan EU:hun liittymisen jälkeen, minkä vuoksi sen paremmin vakuutusyhtiöt kuin viljelijätkään eivät ole olleet halukkaita vakuuttamaan satoja. Viljelijöillä ei yksinkertaisesti ole siihen varaa. Tilanne edellyttää välitöntä EU:n tukea, sekä hätäapua että pitkäaikaista tukea tuleville vuosille. Muutoin Puolan viljelijät joutuvat konkurssiin, ja EU joutuu tuomaan marjansa kolmansista maista.

  Gerard Batten (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio on viisaasti hylännyt suunnitelmansa metrijärjestelmän pakollisesta käyttöönotosta Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se on ymmärtänyt, että mikään muu ei yhtä todennäköisesti lietsoisi kansalaisten parissa kapinamieltä EU:ta vastaan kuin nauloista, pinteista ja maileista luopuminen. Tämä oli voitto Yhdistyneelle kuningaskunnalle, mutta vain osasta taistelua. EU on vetäytynyt taktisesti ryhtyäkseen myöhemmin strategisempiin hyökkäyksiin. Käynnissä on vielä taistelu Yhdistyneen kuningaskunnan vapaudesta, ja lopullinen voitto eli Yhdistyneen kuningaskunnan irtautuminen EU:sta on vielä kaukana. Seuraava merkittävä yhteenotto koskee uudistettua Euroopan perustuslakisopimusta. Haluan tässä vaiheessa liittyä niihin, jotka vaativat postuumia kuninkaallista armahdusta metrijärjestelmän marttyyrille Steve Thoburnille, joka tuomittiin vuonna 2000 siitä katalasta rikoksesta, että hän myi banaaneja paunoittain ja unsseittain.

  Hans-Peter Martin (NI). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan ilmoittaa julkisesti vastuullisille tahoille siitä, kuinka pöyristyttävällä tavalla Euroopan parlamentin riippumattoman jäsenen työskentelyä on estetty. Martin Ehrenhauser, joka oli Itävallan liberaalin foorumin ykkösehdokas tuoreimmissa opiskelijavaaleissa, sai 20. huhtikuuta 2007 kirjeen, jossa todettiin, että hänelle tarjotaan sopimussuhteessa olevan toimihenkilön työsopimusta 15. toukokuuta 2007 alkaen Euroopan parlamentin sitoutumattomien ryhmässä. Ehrenhauser matkusti kirjeen johdosta tänne, mutta yhtäkkiä kirjeessä esitetty tarjous ei enää ollutkaan voimassa. Syynä oli korkealta tasolta eli uudelta pääsihteeriltä Harald Rømeriltä tullut poliittinen käsky.

Tätä ei voida hyväksyä. Käsky tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja tässä tapauksessa se vaikuttaa minun työskentelyyni. Tiedätte, että jokaisella parlamentin jäsenellä on oikeus työskennellä omalla äidinkielellään ainakin yhden parlamentin henkilöstöön kuuluvan jäsenen kanssa. Tämä oikeus on evätty ainoastaan minulta, sillä epätoivotun kriitikon työtä halutaan hankaloittaa. Samalla kuitenkin parlamentin suuret poliittiset ryhmät palkkaavat itselleen valtavan määrän omalle poliittiselle suuntaukselleen uskollista henkilöstöä. Kaiken kaikkiaan parlamentti työllistää tuhansia ihmisiä.

Vaadin puhemiehistöä ja asiasta vastaavia tahoja tutkimaan tapauksen. Tällainen toiminta vahingoittaa parlamentin mainetta, ja se heikentää myös uskoamme demokratiaan.

  Jaroslav Zvěřina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, nykyisellä postmodernilla aikakaudella avioliiton suosio heikkenee jatkuvasti etenkin nuorison keskuudessa, vaikka se onkin perheen perusta. Siksi on jäsenvaltioiden ja koko EU:n edun mukaista tukea avioliittoja. Kotimaani EU:hun liittymisen jälkeen olen usein kuullut valituksia siitä, että avioliiton solmimiseen muiden jäsenvaltioiden kansalaisten kanssa liittyy kaikenlaisia hankalia muodollisuuksia.

EU:n kansalaisten on vaikea ymmärtää, etteivät jäsenvaltiot ole sopineet keskenään virallisten asiakirjojen molemminpuolisesta tunnustamisesta. Avioliittoon haluavat naiset ja miehet joutuvat käymään läpi byrokraattisia muodollisuuksia useissa eri virastoissa ennen kuin heidät voidaan vihkiä, ja tämä vaatii aikaa ja vaivannäköä. Minunkin on Euroopan parlamentin jäsenenä vaikea ymmärtää, miksi yhden jäsenvaltion virastot kieltäytyvät tunnustamasta avioliittotodistuksia tai tavanomaisilla asiakirjoilla osoitettua kansalaisuutta. Nuorten mielestä vaadittujen asiakirjojen hankkiminen ja niiden laillisuuden todistaminen yhä uudelleen on erityisen piinallista. EU on kuitenkin erityisesti kunnostautunut juuri säännöstöjen yhdenmukaistamisessa. Kansalaiset todellakin ansaitsevat sen, että toteutetaan toimia näiden lakien yksinkertaistamiseksi.

  Eugenijus Gentvilas (ALDE). – (LT) Venäjä toimii häpeällisellä tavalla Virossa, eikä se edes pyri peittelemään sitä. Venäläiset ovat aloittaneet taloussaarron erästä EU:n jäsenvaltiota vastaan. Venäjä on aiemmin käyttäytynyt hienovaraisemmin Latviaa, Liettuaa ja muitakin valtioita kohtaan, minkä vuoksi EU on ehkä sulkenut silmänsä useimmilta sen toimilta. Viron tapahtumien jälkeen kehotan teitä arvioimaan uudelleen EU:n suhteita Venäjään. Strateginen kumppanuus olisi korvattava periaatteellisella, kunniallisella ja käytännönläheisellä yhteistyöllä.

Mielestäni Samarassa 18. toukokuuta järjestettävää tapaamista on lykättävä. EU:n on ilmaistava Venäjälle selvästi, millä edellytyksillä tällaisia tapaamisia voidaan järjestää tulevaisuudessa. Javier Solanan on vierailtava Moskovassa ja ilmaistava selkeästi EU:n kanta. Meillä on riittävästi perusteita. Pelkään, että jotkut EU:n johtajat haluavat niin kovasti päästä samaan kuvaan demokratianvastaisen Putinin kanssa, että he unohtavat puolustaa EU:n demokratian arvoja.

  Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kertoa teille – ja pyytää teitä välittämään viestin myös parlamentin puhemiehelle – kuinka suuresti arvostan sitä, että puhemies kutsui Nobelin palkintojen voittajat tänne parlamenttiin täksi iltapäiväksi. Oli erityisen hienoa kuulla arvostettujen tutkijoiden puhuvan parlamentille. Hyvät kollegat, käsiteltävänä on useita tieteeseen ja tekniikkaan liittyviä asioita, mutta vuoropuhelua tiede- ja teknologiayhteisön kanssa ei ole riittävästi. Haluan tänä iltana kiinnittää puheellani kaikkien kollegojeni huomion siihen, että parlamentin oma tieteen ja tekniikan arviointiyksikkö, jonka varapuheenjohtaja minulla on kunnia toimia ja jonka puheenjohtajan tehtävää hoitaa kollegani Busquin, järjestää kesäkuun Strasbourgin istuntoviikolla suurtapahtuman nimeltä STOA Experience. Tapahtumassa esitellään uusimpia tuloksia ja useat kuuluisat tutkijat saapuvat paikalle kertomaan parlamentin jäsenille meneillään olevista hankkeista. Toivon, että useat kollegat käyttävät mahdollisuuden hyväkseen parlamentin jäsenten ja EU:n tiede- ja tekniikkayhteisön johtavien tutkijoiden välisen vuoropuhelun tehostamiseksi.

  Puhemies. Hyvä jäsen Harbour, kiitos, että kiinnititte huomiomme tähän seikkaan.

  John Attard-Montalto (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan korostaa erästä seikkaa, joka ei ole yleisessä tiedossa EU:ssa. Kyse on siitä, että Tanskaa lukuun ottamatta autot ovat kaikkein kalleimpia kotimaassani, joka on EU:n pienin valtio. Tämä johtuu pääasiassa ylimääräisestä rekisteröintiverosta, joka on jossakin tapauksissa auton varsinaista arvoa korkeampi. Tämä tarkoittaa sitä, että maassa, jonka palkkataso on suhteessa sama kuin EU:n keskituloisissa maissa, ajoneuvot, olivatpa ne uusia tai käytettyjä, ovat kohtuuttoman kalliita. Tämä rasittaa kohtuuttomasti keski- ja pienituloisia perheitä, kun heidän on vaihdettava auto uuteen. Se vaikuttaa myös maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Vaikka Malta on pieni maa, autonomistajien on hyvin hankala vaihtaa autoaan energiaa säästäviin autoihin, joiden päästöt ovat vähäisemmät.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on irlantilaisena parlamentin jäsenenä minuutin puheenvuoroni aikana ilo ylistää ja kiittää useiden muiden puhujien tavoin sitä, mitä Belfastissa eilen tapahtui. Sattui hyvin, että aiemmin tänään onnittelimme Betty Williamsia, Mairead Corrigania, David Trimbleä ja John Humea, jotka ovat kaikki Nobelin palkinnon voittajia, heidän osallistumisestaan Pohjois-Irlannin rauhanrakentamiseen. Betty Williams ja Mairead Corrigan toimivat yhteisöissään, ja juuri niissä todellinen rauhanrakentaminen tapahtuukin, ihmisten, perheiden, naapurien ja yhteisöjen välillä. Tarvitsemme kuitenkin myös poliittista johtajuutta prosessin eteenpäin viemiseksi, ja tänään kiitimme myös kahta poliittista päättäjää, David Trimbleä ja John Humea. Useat muutkin poliitikot ottivat riskejä rauhan saavuttamiseksi, ja myös he ansaitsevat suosionosoituksemme.

Nyt kun juhlistamme EU:n 50-vuotista taivalta, on erittäin sopivaa tunnustaa, että myös EU:lla on ollut merkittävä tehtävä Pohjois-Irlannin rauhanprosessissa, sillä se on antanut meille moraalista ja rahallista tukea. Kiitän EU:ta omasta puolestani ja irlantilaisten puolesta siitä, että se on uskonut meihin ja tukenut meitä matkallamme kohti rauhaa.

  Antonio De Blasio (PPE-DE). – (HU) Itävallan alueella sijaitsevat tehtaat ovat kuuden viime vuoden ajan saastuttaneet jatkuvasti Rába-joen vesiä. Rába-joen ylittäessä Unkarin rajan se on jo täysin saastunut ja vaahtoaa. Eilen virastaan luopunut Unkarin ympäristönsuojeluministeri antoi Itävallan tehtaille aikaa 1. toukokuuta saakka saastuttamisen lopettamiseksi, mutta asiassa ei ole tähän mennessä vielä edetty. Toimitin henkilökohtaisesti kollegani kanssa Itävallan viranomaisille 1. huhtikuuta Euroopan kansanpuolueen ryhmään kuuluvien unkarilaisjäsenten vetoomuksen, jossa vaaditaan aluehallintoa ja liittovaltion hallintoa toteuttamaan tarvittavat toimet. Emme ole vielä saaneet vastausta vetoomukseemme.

Tehtaille vuosia sitten toimiluvat myöntänyt itävaltalais-unkarilainen vesikomissio pitää parhaillaan vuosikokoustaan. Vesikomissio muodostuu Itävallan ja Unkarin hallitusten edustajista, ja vesioikeuksia koskevien lupien peruuttaminen kuuluu myös heidän valtuuksiinsa. Tämä haitallinen rajat ylittävä ympäristön saastuttaminen on lopetettava hinnalla millä hyvänsä. Siksi vetoan itävaltalais-unkarilaiseen vesikomissioon ja sitä kautta epäsuorasti kyseisten kahden jäsenvaltion hallituksiin, jotta ne peruuttaisivat välittömästi näiden jokea saastuttavien tehtaiden vesioikeuksia koskevat luvat, ja tähän pyydän apua parlamentilta.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, nyt kun juhlistamme eurooppalaisten arvojen ja perusperiaatteiden 50-vuotispäivää, eräässä ehdokasvaltiossa demokratia on henkihieverissä. Turkin valittu hallitus on joutunut maan suurimman vihollisen, Turkin armeijan kenraalien, avointen uhkausten kohteeksi. Sen sijaan, että Turkin armeija puolustaisi demokratiaa, se on ryhtynyt hyökkäykseen sen tuhoamiseksi. Olipa Turkin EU-jäsenyyttä koskeva henkilökohtainen kantamme mikä tahansa, on oman etumme ja myös Turkin kansan edun mukaista, että Turkki jatkaa uudistusprosessiaan. Meidän velvollisuutemme on tukea Turkin poliittisia voimia, joita tällä hetkellä edustaa Erdoganin hallitus, taistelussa asevoimien komentajan Büyükanitin johtamia taantumuksellisia joukkoja vastaan. Kehotan parlamentin puhemiestä antamaan mahdollisimman pian julkilausuman, jossa ilmaistaan järkkymätön tuki Turkin hallitukselle ja tyrmistys siitä, että armeija puuttuu maan politiikkaan.

Euroopan parlamentin viesti Turkin armeijan kenraaleille on yksiselitteinen: "Pysykää kasarmeillanne ja lakatkaa vastustamasta demokratiaa."

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Olen seurannut Kuuban poliittisten vankien tilannetta jo jonkin aikaa. Oli ilo kuulla, että useat oppositioryhmät ovat äskettäin esittäneet yhteisen julkilausuman, jossa ne sitoutuvat toteuttamaan yhteisiä toimia, jotta saari voi rauhanomaisesti siirtyä demokratiaan.

Julkilausuman ovat allekirjoittaneet kuuluisat toisinajattelijat, kuten kristillisdemokraattisen vapautusliikkeen Oswaldo Payá, Kuuban ihmisoikeuksien ja kansallisen sovittelun komitean Elizardo Sanchez sekä kansalaisyhteiskuntaa tukevan kokouksen Martha Beatriz Roque ja René Gómez Manzano. Asiakirjan allekirjoittivat myös poliittisten vankien vaimojen perustaman järjestön Damas de Blancon jäsenet.

Kansalaisten tarvitsemien muutosten jatkaminen edellyttää yhtenäistä rauhanomaista oppositiota. Emme saa unohtaa, että joistakin poliittisista ja filosofisista mielipide-eroistaan huolimatta näillä ryhmillä on samat tavoitteet, joita ovat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, sovittelu, poliittisten vankien vapauttaminen, väkivallattomuus ja yhteistyö.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Puheenvuoroni tarkoituksena on varoittaa eurooppalaisia kuluttajia, jotka käyttävät kiinalaisia tekstiilituotteita. Niistä useat värjätään valitettavasti atsoväriaineilla, jotka eivät ole atsoväriaineita koskevassa direktiivissä 2002/61/EY säädettyjen normien mukaisia.

Ihmisten käyttäessä näitä tekstiilituotteita atsoväriaineet kulkeutuvat ihon läpi kehoon kuten hiljaiset tappajat ja aiheuttavat syöpää. Slovakian Svitissä toimivan laitoksen auktorisoiduissa laboratorioissa tutkittiin vasta toukokuussa 2006 yhteensä 90 lastenvaatteen otos, joka oli poimittu sattumanvaraisesti Slovakian markkinoilta ja josta suurin osa oli tuotu Kiinasta. Tutkimuksissa havaittiin, että joka 15. tuote oli vaarallinen.

Voidaan perustellusti olettaa, että muiden EU:n jäsenvaltioiden markkinoilta löytyy suuria määriä täysin samanlaisia tekstiilituotteita. Ne ovat erittäin vaarallisia, joten kehotan komissiota toteuttamaan tehokkaita toimia lyhentääkseen mahdollisimman paljon viivettä otosten tutkimisen ja Rapex-järjestelmän kautta lähetettävän varoituksen välillä. Nyt viive on vähintään 3,5 kuukautta, ja tässä ajassa vaarallinen tuote ehditään jo myydä loppuun, eikä sitä löydy enää markkinoilta. Mielestäni tämä on erittäin huolestuttavaa, ja meidän on todellakin ryhdyttävä toimiin.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, sanonnan mukaan hädässä ystävä tunnetaan. Tällä hetkellä Puolan marjanviljelijät ovat hädässä viime viikkoina Puolaa koetelleen hallan vuoksi. Pian nämä tilat ja viljelijät perheineen ajautuvat köyhyyteen. Puolan viljelijät toivovat saavansa tukea EU:lta ja odottavat, että joku ojentaisi auttavan kätensä. Näin pitäisikin tapahtua, sillä solidaarisuus, yhteiselo ja toisen auttaminen hädässä tarkoittaa juuri tätä. Tänään parlamentissa läsnä oleva Lech Wałęsa voisi kertoa teille tästä paljon lisää. EU:n tuki parantaisi ilmapiiriä ja lisäisi kansalaistemme arvostusta EU:ta kohtaan. Parlamentissa ja muissa yhteisön toimielimissä on kehitettävä EU:n tason välineitä sellaisten maiden, alueiden ja toimialojen auttamiseksi, jotka ovat joutuneet luonnonkatastrofien uhreiksi.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

17. Valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismäärät (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0144/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä sekä neuvoston direktiivien 75/106/ETY ja 80/232/ETY kumoamisesta ja neuvoston direktiivin 76/211/ETY muuttamisesta (13484/1/2006 – C6-0039/2007 – 2004/0248(COD)) (Esittelijä: Toubon).

  Jacques Toubon (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta suosittaa, että hyväksytte neuvoston yhteisen kannan muutettuna muutamilla tarkistuksilla. Näissä tarkistuksissa esitetään suojalauseketta siirtymäaikojen loppuun, säännöstä yksikköhinnoittelun jatkamiseksi, järjestelmää sen varmistamiseksi, että brittiläistä leipää voidaan edelleen pitää kaupan sen nykyisessä pakkauskoossa, sekä komission julkilausumaa, jolla selitetään ja taataan täsmällisesti sellaisten pullokokojen asteittainen käytöstä poistaminen, jotka jäävät määritelmien ulkopuolelle. Direktiivin ydintarkoituksena on kuitenkin toisaalta pakkauskokojen määrittämisen vapaus ja toisaalta pakollisista pakkausko'oista säätäminen viideksi vuodeksi maidolle, pastalle, voille ja kahville sekä kuudeksi vuodeksi valkoiselle sokerille. Tätä teille ehdotetaan.

Kuinka tähän päädyttiin? Euroopan parlamentti säilytti ensimmäisessä käsittelyssä oman selvityksensä perusteella tiettyjen tuotteiden pakolliset pakkauskoot, joihin sovellettaisiin pysyvästi poikkeusta komission ehdottamasta pakkauskokojen yleisestä vapauttamisesta. Komissio esitti periaatekannassaan tarkistetun ehdotuksen, joka oli täysin päinvastainen kuin parlamentin esittämä teksti. Tuossa vaiheessa onnistuin jatkamaan neuvotteluja komission ja neuvoston puheenjohtajavaltion Suomen kanssa. Puheenjohtajavaltio onnistui vahvistamaan yhteisen kannan, johon sisällytettiin joitakin Euroopan parlamentin ehdottamia poikkeuksia, kuitenkin ainoastaan tietyksi siirtymäajaksi.

Esitin tämän ehdotuksen pääkohtien hyväksymistä edellyttäen, että siihen lisättäisiin kaksi lisätaetta. Ensinnäkin se, että komissio voi ehdottaa tiettyjen kulutustavaroiden pakollisten kokojen jatkamista, jos kuluttajat kokevat tilanteen häiriytyvän siirtymäajan loputtua, ja toiseksi se, että jäsenvaltioita on kannustettava ulottamaan yksikköhinnoittelu myös lähikauppoihin. Näin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta päätti ehdotukseni perusteella, ja näin sovimme myös neuvoston ja komission kanssa viime viikkoina järjestettyjen kaksien kolmikantaneuvottelujen jälkeen.

Hyvät kollegat, voimme tehdä kolme päätelmää tästä lainsäädäntäprosessista. Ensinnäkin olemme toteuttaneet tässä yhteydessä ensi kertaa vaikutustenarvioinnin. Arviointi teetettiin riippumattomalla elimellä, ja parlamentti käytti menettelyä nyt ensimmäistä kertaa. Menettely on mielestäni tulevaisuuden kannalta erittäin lupaava. Toiseksi olemme toiminnallamme osoittaneet, ettei parempi lainsäädäntö tarkoita välttämättä sitä, että luovutaan kaikesta sääntelystä. Kolmas päätelmäni on nimittäin se, että olemme tässä keskustelussa ottaneet tarkkaan huomioon kuluttajien ja etenkin heikommassa asemassa olevien kuluttajien tarpeet.

Hyvät kollegat, tästä syystä ehdotan parlamentille, että se äänestää huomenna sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan hyväksymien kolmen tarkistuksen puolesta.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aivan aluksi kiittää jäsen Toubonia rakentavasta työstä, jota hän on tehnyt tämän erittäin vaikean lainsäädäntöehdotuksen parissa. Olen täysin samaa mieltä kaikesta hänen juuri sanomastaan, etenkin päätelmistä, joita asian käsittelyn perusteella voidaan tehdä. Haluan vielä lisätä erään seikan. Toivon todella, että neuvosto noudattaa parlamentin esimerkkiä ja toteuttaa jatkossa vaikutustenarvioinnin aina, kun se tekee tarkistuksia lainsäädäntöehdotuksiin. Tämä auttaisi meitä suuresti meneillään olevassa paremman lainsäädännön antamisprosessissa.

Tämä on itse asiassa vain yksi osa komission ja kaikkien muiden toimielinten parhaillaan toteuttamaa hanketta, joka koskee parempaa lainsäädäntöä. Alussa selvänä poliittisena tavoitteenamme oli EU:n voimassa olevan lainsäädännön parantaminen ja yksinkertaistaminen. Jäsen Toubon on täysin oikeassa: parantaminen ei tarkoita lainsäädännöstä luopumista vaan lainsäädännön yksinkertaistamista, helppotajuisuuden lisäämistä ja täytäntöönpanon helpottamista. Voimassa olevan suojan tason pitää luonnollisesti säilyä ennallaan. Kaikki toimielimet ja varsinkin kaikki kuluttajat ja yritykset ovat periaatteessa samaa mieltä tästä. Periaatteellisesta yksimielisyydestä huolimatta laaditusta ja esitetystä ehdotuksesta esitetään aina tiettyjä varauksia. Käy selväksi, että tarvitaan poliittista kompromissia, ja olen tyytyväinen siihen, että tässä tapauksessa onnistuimme löytämään hyvän yhteisen ratkaisun.

Mistä tässä on loppujen lopuksi kysymys? Käsiteltävänämme on 1970- ja 1980-luvuilta peräisin olevia säädöksiä. Tuolloin säädettiin useiden valmispakattujen tuotteiden pakollisista pakkausko'oista. Näihin kuuluivat muun muassa hammastahna, pesuaineet, kalapuikot, tomaattipyree, liuottimet ja jopa kissojen ja koirien kuiva- ja tuoreruoka.

Kun nämä säädökset annettiin noin 30 vuotta sitten, pakollisista ko'oista säätäminen oli paras tapa saavuttaa kaksi tavoitetta: ensinnäkin avata tavaroiden sisämarkkinoita yhä enemmän, kuten Rooman sopimuksissa määrätään, ja toiseksi varmistaa kuluttajansuojan välttämätön taso näiden tavaroiden rajat ylittävässä kaupassa.

Tämän jälkeen olemme kuitenkin kehittäneet EU:n sisämarkkinoita ja kuluttajansuojaa merkittävällä tavalla.

Nyt on seurattava esimerkkiä yksinkertaistamalla ja yhdenmukaistamalla pakkauskokoja koskevia säädöksiä. Tässä yhteydessä eurooppalaisen sääntelyn vähentäminen tarkoittaa innovaation ja kilpailukyvyn lisääntymistä.

Olen vakuuttunut siitä, että ehdotus vaikuttaa myönteisesti erityisesti kuluttajiin, joiden valinnanvapaus lisääntyy. Yksikköhinnoittelua eli kilo- ja litrahinnoittelua koskevan voimassa olevan direktiivin ansiosta heillä on edelleen mahdollisuus vertailla ongelmitta eri pakkauskokojen hintoja.

Olen kiitollinen esittelijälle hänen sitoutumisestaan asiaan. Mielestäni olemme päässeet sopuun siirtymäajan säännöistä. Parlamentin pyynnön mukaisesti komissio tarkastaa tilanteen muutaman vuoden kuluttua. Siksi mikään ei ole esteenä sopimuksen syntymiselle toisessa käsittelyssä.

  Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, nyt kun minulla on hieman tavanomaista enemmän aikaa käytettävissäni, haluan onnitella teitä valinnastanne varapuhemieheksi. Olette arvostettu kollega sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa, ja on ilo puhua teidän johdollanne tänä iltana.

Haluan myös kiittää jäsen Toubonia, jonka johdolla olemme mielestäni saaneet uudistettua tätä prosessia erittäin hyvin, kuten komission jäsen totesi. Yhdyn komission jäsenen sanoihin myös siltä osin kuin ne koskevat noudattamaamme lähestymistapaa. Olimme käsittääkseni ensimmäisiä parlamentin valiokuntia, jotka teettivät vaikutustenarvioinnin ehdottamistaan tarkistuksista. Jotkin arvioinnissa esille tulleet asiat on nyt otettu huomioon tarkistuksissa, joiden puolesta äänestämme huomenna, ja etenkin niin sanotuissa turvalausekkeissa, joita komission on noudatettava markkinoiden toiminnan tarkan seurannan varmistamiseksi.

Arvoisa komission jäsen, tuemme kaiken kaikkiaan vahvasti pyrkimyksiänne tarpeettoman lainsäädännön poistamiseksi. Suuri osa siitä on annettu 20–30 vuotta sitten, kuten totesitte. Nyt kun kuluttajat saavat aiempaa paremmin tietoa asioista, haluamme heidän käyttävän sitä hyväkseen ja saavan tietoja hinnoittelusta.

Haluamme antaa tuottajille mahdollisuuden tuottaa tuotteita ko'oissa, jotka sopivat erisuuruisille perheille. Haluan sanoa, että kotimaassani, kuten luultavasti muissakin maissa, kuluttajat yllättyvät suuresti siitä, että komissio haluaa toteuttaa sääntelyä purkavan toimenpiteen. Kuten olette mahdollisesti lukeneet joistakin kotimaani värikkäistä lehtiartikkeleista, tätä direktiiviä on tulkittu innokkaasti väärin siten, että sillä estettäisiin brittiläisiä kuluttajia saamasta haluamansa kokoisia tuotteita. Mielestäni komission olisi puututtava siihen, että harhaanjohtaminen on näin helppoa, sillä kyse on tällä hetkellä hyvin erikoislaatuisesta ehdotuksesta. Olenkin erittäin kiitollinen teille ja neuvostolle siitä, että olette antaneet valmispakatun leivän kuluttajille Yhdistyneessä kuningaskunnassa – eli yli 80 prosentille leipää päivittäin kuluttavista briteistä – lupauksen siitä, että heidän perinteiset leipäpakkaustensa koot, joiden he luulevat olevan uhattuina ehdotuksen vuoksi, pysyvät ennallaan ja että he saavat edelleen nauttia aamupalallaan marmeladilla päällystetyt paahtoleipänsä perinteisessä valmispakatun leivän koossa.

  Evelyne Gebhardt, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, pidän tämänpäiväisen keskustelun aiheena olevaa lainsäädäntöä erittäin tärkeänä, koska direktiivi annettiin aikoinaan siksi, että sillä oli tarkoitus avata tavaroiden markkinat.

Markkinoiden avaamisen ja nimellismäärien tuottamisen on nyt korvannut kuluttajansuojelu. Siksi ehdotuksen läpi vieminen juuri oikealla tavalla on erittäin tärkeää, ja siitä syystä Euroopan parlamentti on todennut selvästi, että pelkkä alan sääntelyn purkaminen voisi johtaa ongelmiin etenkin vammaisten ja näkövammaisten keskuudessa. Suurissa supermarketeissa hinnat eivät aina ole näkyvissä selkeimmällä mahdollisella tavalla.

Parlamentin mielestä on tärkeää vedota jäsenvaltioihin ja todeta, ettei riitä, että litra- ja kilohinnat pidetään esillä ainoastaan suurissa supermarketeissa, vaan tämä hinnoittelumenettely olisi asianmukaista ottaa käyttöön myös muissa kaupoissa. Jäsenvaltioiden olisi määriteltävä toimintatapoja tämän tavoitteen saavuttamiseksi, sillä kyse on heikossa asemassa oleville asiakkaille tärkeästä asiasta. Jäsenvaltioihin vetoaminen oli tärkeä askel, ja on hienoa, että vetoomuksemme on kuultu.

Kollegani Harbour mainitsi juuri toisen meidän sosialidemokraattien sydäntä lähellä olevan asian eli brittiläisen leivän. Sen paremmin komissio, neuvosto kuin Euroopan parlamenttikaan ei ole missään vaiheessa halunnut kyseenalaistaa leipäpakkausten kokoja, mutta Yhdistyneessä kuningaskunnassa käyty keskustelu on elänyt aivan omaa elämäänsä. Asian tekemiseksi selväksi briteille lainsäädäntöön oli sisällytettävä asiaa koskeva perustelukappale, jonka avulla saimme varmistettua, ettei lainsäädäntö vaikuta millään lailla brittiläisiin leipäkokoihin, vaan leipää myydään edelleen siinä koossa, johon britit ovat tottuneet. Parlamentin brittijäsenet, etenkin työväenpuolueen edustajat, pyysivät minua korostamaan tätä asiaa vielä kerran.

Kolmas seikka liittyy siihen, että halusimme varmistaa sen, ettei nimellismääriä lakkauteta automaattisesti tietyn ajan kuluttua, vaan että Euroopan komissio arvioi seurauksia ja mahdollisuuksia etukäteen. Se selvittää vaikutustenarvioinnilla, onko nimellismäärien lakkauttaminen asianmukaista, mitä siitä seuraisi ja kuinka voisimme estää markkinahäiriöt. Olemme nähneet, mihin nimellismäärien poistaminen johtaa puhdistusaineiden markkinoilla, ja tässä yhteydessä voisimme pohtia, mitä toimia olisi toteutettava.

  Janelly Fourtou, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Verheugen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Daldrup, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijäämme, sillä jäsen Toubon on tehnyt saumatonta yhteistyötä kaikkien kollegojensa kanssa. Saimme säännöllisesti tietoa hänen kannoistaan ja asian käsittelyn etenemisestä kaikkien komission ja neuvoston puheenjohtajavaltion kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. Jäsen Toubon kuunteli mielipiteitämme ja antoi meille ajoissa selvät tiedot, joiden ansiosta pystyimme vahvistamaan kantamme täysin tietoisina tosiseikoista.

Ensimmäisessä käsittelyssä toimitetussa äänestyksessä Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä vastusti pakkauskokojen säilyttämistä siinä tapauksessa, jos niitä ei ole ollut käytössä missään 27 jäsenvaltiossa ja jos ne estäisivät innovaatiota ja vähentäisivät kilpailua rajoittamalla kuluttajien valinnanvaraa. ALDE-ryhmä on kuitenkin nyt myöntynyt neuvoston yhteiseen kantaan ja tukee ajatusta tiettyihin tuoteryhmiin sovellettavista siirtymäajoista.

Toisaalta ALDE-ryhmä ei olisi välttämättä halunnut tarkistuslausekkeen sisällyttämistä direktiivin säädösosaan, koska sen mielestä perusteluosaan sisältyvä tarkistuslauseketta koskeva viittaus oli riittävä. Esittelijä oli kuitenkin hyvin vakuuttava, joten ryhmämme tukee häntä tässä asiassa samalla, kun se antaa tukensa hänen kaikille tarkistuksilleen.

Äänestys sikseen. Haluan ilmaista pahoitteluni siitä, ettei yksikään toimielimistä lämmennyt ajatukselle vastaavuustaulukosta, joka sisältyi alkuperäisen ehdotuksen 8 artiklaan. Toimielinten välisen parempaa lainsäädäntöä koskevan sopimuksen mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan omat vastaavuustaulukkonsa direktiivien ja niiden täytäntöönpanotoimien välillä ja julkaisemaan ne koko yhteisön edun mukaisesti. Tämä kohta on ALDE-ryhmälle erityisen tärkeä, sillä olemme hyvin sitoutuneita parantamaan kuluttajille ja ylipäänsä Euroopan kansalaisille tiedottamista.

  Charlotte Cederschiöld (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmään kuuluvat ruotsalaiset jäsenet vastustavat pakkausdirektiiviä. Haluaisimme eroon koko direktiivistä. Olen pyrkinyt pelastamaan ruotsalaiset maitopakkaukset, vähentämään byrokratiaa ja estämään keskustelun maidontarjontaan puuttumisesta.

Esittelijä Toubon on neuvotellut Euroopan parlamentin ja neuvoston jäsenten kanssa ja saanut aikaan kompromissin. Nyt se kuitenkin on muuttunut täysin.

Tänään on 9. toukokuuta eli Euroopan rauhan päivä. Sen mottona on, että asioista keskusteleminen estää sotien syttymisen, ja haluan kantaa korteni kekoon tässä asiassa. Neuvotteluissa on tarkoitus päästä kompromissiin. Kompromissihalukkaat ihmiset edistävät Euroopan kehitystä. On hankalampaa myöntyä oikealla hetkellä kuin kieltäytyä. Kannatan jäsen Toubonin aikaan saamaa kompromissia riippumatta siitä, mitä muut maanmieheni ajattelevat. Tämä on minun tapani juhlistaa toukokuun 9. päivää osoittamalla hieman tavanomaista enemmän halukkuutta päästä kompromissiin pakkausdirektiivistä, sillä näin rakennetaan nykyajan Eurooppaa: kivi kiveltä, kompromissi kompromissilta. Haluan olla avuksi, joten hyväksyn ehdotuksen ja lopetan sanomalla:

(FR) Kiitos, jäsen Toubon!

  Puhemies. Hyvä jäsen Cederschiöld, jäsen Toubon istuu itse asiassa takananne toisella puolella. Keskustelu on joka tapauksessa päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

18. Autoteollisuus: ajoneuvojen, perävaunujen ja niiden järjestelmien yhdenmukainen hyväksyntä (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0144/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle ("Puitedirektiivi") (09911/3/2006 – C6-0040/2007 – 2003/0153(COD)) (Esittelijä: Malcolm Harbour).

  Malcolm Harbour (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, on ilo saada esitellä tämä mietintö tänään valiokuntani puolesta. Haluaisin ilmaista kiitokseni kollegalleni Garganille, joka toimi esittelijänä ensimmäisessä käsittelyssä – siinä vaiheessa parlamentissa tehtiin huomattava määrä työtä asian eteen. Haluan kiittää myös komissiota ja neuvostoa, koska olemme tehneet yhdessä lujasti töitä erittäin monimutkaisen ja teknisen ehdotuksen parissa. Mietintö on yhteensä lähes neljäsataasivuinen, eli se kuuluu varmasti pisimpiin mietintöihin, joita tässä parlamentissa on käsitelty. Arvoisa komission jäsen, haluan erityisesti kiittää teidän työntekijöitänne Schulte-Braucksia ja Delneufcourtia, joka on käsittääkseni suurelta osin vastuussa monista noista neljästäsadasta sivusta. Mielestäni hän ansaitsee erityisen maininnan tänä iltana.

Tämä mietintö on hyvin tärkeä edistysaskel yhtenäismarkkinoiden saattamisessa loppuun moottoriajoneuvojen osalta. Koko moottoriajoneuvoja koskevan teknisen lainsäädännön pohja kuuluu ensimmäisiin alueisiin, joita EU:n sisämarkkinoilla yhtenäistettiin, mutta vasta nyt meillä on täysin kattava tyyppihyväksyntämenettely kaikille moottoriajoneuvoille, perävaunuille, merkittäville osajärjestelmille ja olennaisille osille. Siksi minusta on huomattava saavutus, että nyt, Eurooppa-päivänä, olemme päässeet näin pitkälle. Tämä merkitsee tietenkin sitä, että hyödymme paremmista ajoneuvojen ympäristö- ja turvallisuusnormeista, johdonmukaisesta ja riippumattomasta suoritusarvojen vahvistamisesta ja aidosti yhtäläisistä kilpailumahdollisuuksista, joista liike-elämässä usein puhutaan. Tässä tapauksessa olemme todella saavuttaneet tuon. Erityisesti mielestäni on merkittävä edistysaskel, että saatuaan ajoneuvoilleen hyväksynnän kansallisilta tyyppihyväksyntäviranomaisilta EU:n direktiivin mukaisesti erikokoiset ja eri määriä tuottavat valmistajat voivat myydä kyseisiä ajoneuvojaan kaikilla Euroopan unionin markkinoilla.

Toisessa käsittelyssä on esitetty harvinaisen paljon tarkistuksia ja niistä äänestetään huomenna. Ne kertovat siitä, että olemme tehneet paljon lisää työtä ja parannuksia. Haluaisin nyt tuoda esiin joitakin noista kohdista. Olen erityisen kiitollinen myös neuvostolle ja olen tyytyväinen, että myös neuvoston puheenjohtaja Deldrup puhuu tänään, sillä mielestäni se osoittaa, kuinka tärkeänä neuvosto pitää tätä merkittävää direktiiviä.

Ensinnäkin olemme keskustelleet linja-autojen tyyppihyväksyntää koskevien kysymysten loppuun saattamisesta ja sen aikataulusta. Linja-autoala on tärkeä, koska tämä tyyppihyväksyntädirektiivi liittyy linja-autodirektiiviin, jonka parissa monet meistä työskentelivät. Nyt saadaan aikaan huomattavia turvallisuusparannuksia ja sellaisia tärkeitä asioita kuin esimerkiksi liikuntarajoitteisten esteetön pääsy kaikentyyppisiin busseihin. Tämä toteutuu pääasiassa linja-autojen tyyppihyväksyntää koskevan Euroopan unionin yhteisen kehyksen avulla.

Toinen uusi, direktiiviin ensimmäisen ja toisen käsittelyn välissä lisätty elementti oli, että säädetään uuden tyyppihyväksyntämenettelyn käyttöönotosta sellaisille jälkimarkkinoilla myytäville osille, jotka voivat haitata ajoneuvon turvallisuuden tai ympäristönsuojelun tason kannalta olennaisten järjestelmien toimintaa. On tärkeää, että tuollaisille osille on olemassa hyväksyntämenettely, niin että kyseisen alan kuluttajansuoja on täysin kattava. Tämän vuoksi kuitenkin koko tyyppihyväksyntäprosessi koskee jatkossa myös monia pk-yrityksiä. Siksi tein yhdessä muiden toimielinten kanssa lujasti töitä, jotta saisimme aikaan hyvin tehokkaan menettelyn, ensi sijassa noiden osien tunnistamiseksi, ja jotta osien valmistajat olisivat mukana tuossa prosessissa ja kehitettäisiin uudet hyväksymiseen vaadittavat testinormit. Sen ansiosta osien valmistajilla, ja erityisesti viritysyrityksillä ja muilla sellaisilla, on tietenkin jatkossa myös mahdollisuus myydä tuotteitaan sisämarkkinoilla yhden ainoan hyväksynnän saatuaan. Uskon, että se on merkittävä etu, johon ne ovat hyvin tyytyväisiä.

Toinen asia, jota mietimme, oli pieninä sarjoina valmistettavien ajoneuvojen hyväksyntämenettely. Jäsen Gargani esitti, että "pienen sarjan" rajaa nostettaisiin, ja on päästy kompromissiin siitä, että se nostetaan tuhanteen ajoneuvoon, jolloin tuon kokoisina sarjoina valmistetut ajoneuvot voidaan vielä hyväksyä yksinkertaistetulla menettelyllä. Se on merkittävä etu pieniä eriä ammattimaisesti tuottaville yrittäjille. Havaitsimme myös tärkeän luokan, vammaisille muunnellut ajoneuvot (pyörätuolin käyttäjille tarkoitetut ajoneuvot), jotka perustuvat suurina sarjoina valmistettuihin ajoneuvoihin. Komission ja neuvoston tuella ehdotan, että perustamme noille ajoneuvoille uuden luokan. Noiden ajoneuvojen valmistajat, jotka ovat yhä merkittävämpiä, ovat tyytyväisiä siihen, että ne tunnustetaan näin, ja vakuuttuneita siitä, että tällä tavoin kiinnitetään enemmän huomiota vammaisten käyttäjien tarpeisiin, samoin kuin muun muassa pyörätuolien kestävyyteen ja varusteisiin. Täällä Brysselissä on huomenna näytteillä auto, jolla havainnollistetaan, mitä olemme saavuttaneet.

Lopuksi totean, että tämä on merkittävä edistysaskel sisämarkkinoiden toteutumiselle. Minulle on ollut ilo ja kunnia käsitellä asiaa parlamentin puolesta ja suosittelen, että tuette sitä huomenna.

  Engelbert Lütke Daldrup, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, äänestätte huomenna tärkeästä uudesta direktiivistä, joka koskee autojen, kuorma-autojen, linja-autojen ja niiden perävaunujen tyyppihyväksyntää. Puheenjohtajavaltio Saksa on erittäin tyytyväinen, että olemme pystyneet sopimaan Euroopan parlamentin kanssa etukäteen lopuista avoimista kysymyksistä.

Jäsen Harbour, haluamme vilpittömästi kiittää teitä ja kollegoitanne hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Tämä on tärkeä askel kohti parempaa liikenneturvallisuutta ja ajoneuvojen turvallisuutta EU:ssa ja kohti sisämarkkinoiden toteutumista moottoriajoneuvojen osalta. Uudella direktiivillä laajennetaan eurooppalaista tyyppihyväksyntää, joka on tähän asti käsittänyt vain henkilöautot, koskemaan kuorma-autoja, linja-autoja ja niiden perävaunuja. Näidenkin ajoneuvojen valmistajat voivat siis tulevaisuudessa hyötyä eurooppalaisen tyyppihyväksynnän eduista. Direktiivillä huolehditaan samalla siitä, että tulevaisuudessa Euroopan unionissa kaikkien uusien ajoneuvojen on oltava samojen tiukkojen turvallisuusnormien mukaisia. Uudesta direktiivistä on siis hyötyä autoteollisuuden lisäksi myös koko EU:n alueen kansalaisille.

Luotamme tukeenne huomisessa äänestyksessä ja hyväksymme sen jälkeen direktiivin jossakin seuraavista neuvoston kokouksista, niin että se voi astua voimaan mahdollisimman pian.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää erityisen lämpimästi esittelijä Harbouria hänen mietinnöstään ja erittäin onnistuneesta työstään.

Tämä direktiiviehdotus koostuu monista toimista, joiden tarkoituksena on nopeuttaa ajoneuvojen saamista jäsenvaltioiden markkinoille. Kuten puheenjohtajavaltio Saksan edustaja juuri totesi, tästä seuraa tosiaan merkittäviä etuja valmistajille, huolitsijoille ja kuluttajille.

Sisämarkkinoiden toteuttaminen kuuluu kiistämättä EU:n politiikan suurimpiin menestystarinoihin. Hyötyajoneuvojen valmistajat ovat kuitenkin tähän asti odottaneet turhaan rajojen täydellistä avautumista.

Euroopan unionin tärkein lainsäädännöllinen väline sisämarkkinoiden luomiseen autoteollisuuden alalla on vuodesta 1996 lähtien ollut moottoriajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskeva direktiivi. Tuolloin kaikki ajoneuvoluokat päästettiin sisämarkkinoille. Ainoana poikkeuksena olivat hyötyajoneuvot, nimittäin linja-autot, kuorma-autot ja niiden perävaunut, vaikka ala on taloudellisesti erittäin merkittävä. Pelkästään vuonna 2006 yhteisön alueella rekisteröitiin kaksi miljoonaa uutta pakettiautoa ja yli neljännesmiljoona uutta yli 16 tonnin kuorma-autoa. Valtaosa näistä ajoneuvoista oli valmistettu Euroopan unionissa. Ensimmäisen vuosineljänneksen tiedoista päätellen vuonna 2007 nuo määrät ylitetään selvästi.

Uuden puitedirektiivin tärkein tavoite on laajentaa yhden yhteisönlaajuisen tyyppihyväksyntämenettelyn periaate koskemaan kaikkia ajoneuvoja. Lisäksi autoteollisuudessa ei enää tarvitse valmistaa ajoneuvoja jokaisen yksittäisen jäsenvaltion säännösten mukaisesti, jotta tuotteita voisi myydä niissä. Sen sijaan niihin sovelletaan yhtenäistettyjä teknisiä määräyksiä, joiden ansiosta saadaan mittakaavaetua ja päästään eroon vanhentuneista hallinnollisista menettelyistä. Tästä hyötyvät myös kuljetusyritykset ja viime kädessä kuluttajat.

Lisäksi tässä direktiivissä on tärkeää, että uusien ajoneuvojen suhteen on noudatettava monia ajoneuvoturvallisuuden alan teknistä yhdenmukaistamista koskevia direktiivejä. Juuri nyt, kun hyötyajoneuvoilla on melko huono maine kansalaisten keskuudessa, tämä auttaa merkittävästi parantamaan liikenneturvallisuutta koko Euroopan unionissa.

Tietenkään pk-yrityksiäkään ei ole unohdettu. Niidenkin pääsy sisämarkkinoille helpottuu. Erikoiskäyttöön tarkoitettujen tai pieninä sarjoina tehtävien ajoneuvojen valmistajat ja korinrakentajat, jotka yleensä työskentelevät kuljetusyrityksille, hyötyvät yksinkertaisemmista menettelyistä, jotka eivät ole liian byrokraattisia.

Olen täysin yhtä mieltä jäsen Harbourin kanssa niistä yrityksistä, jotka muuntavat ajoneuvoja vammaisten tarpeisiin. Oli hyvin tärkeää löytää yhdessä ratkaisu tähän ongelmaan. Olen tyytyväinen siihen, että aloitteestani perustetun korkean tason CARS 21 -työryhmän suositukset on sisällytetty direktiiviehdotukseen sellaisinaan. CARS 21:n ansiosta olemme pystyneet määrittelemään sen lainsäädännöllisen kehyksen, jossa toimimme, kun suunnittelemme tulevia teknisiä määräyksiä.

On vielä yksi tärkeä asia, joka on mainittava tässä yhteydessä: kansainvälisten määräysten merkitys lisääntyy jatkuvasti, tässä tapauksessa määräysten, joita ollaan parhaillaan laatimassa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomissiossa. Lisäksi vaikuttaa se, että olemme monella osa-alueella poistamassa vanhentunutta yhteisön lainsäädäntöä ja annamme valmistajien esittää omat testituloksensa tyyppihyväksynnän saamiseksi.

Yhteisön kieliversioita koskevien sääntöjen ja kansainvälisiin standardeihin tehtävien suorien viittausten välillä on olemassa jännitteitä. Toteaisin siitä, että komissio hyväksyy tarkistuksen 25, koska se uskoo, että tällä nimenomaisella teollisuudenalalla suorat ja ajantasaiset viittaukset noihin standardeihin voivat lisätä kilpailukykyä huomattavasti. Tämä pätee sekä maailmanlaajuisesti että EU:n sisällä. Autoteollisuus on kansainvälistä liiketoimintaa. Siksi se tarvitsee kansainvälisiä standardeja kipeämmin ja kiireellisemmin kuin jotkin muut alat.

Komissio tukee tarkistuksia, joilla pyritään saamaan aikaan yhteisymmärrys toisessa käsittelyssä, ja se on vakuuttunut siitä, että tässä ehdotuksessa otetaan tasapainoisesti huomioon teollisuuden, kuljetusyritysten ja kuluttajien edut sekä jäsenvaltioiden tarpeet.

  Anja Weisgerber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan aluksi kiittää esittelijä Harbouria hänen erinomaisesta ja hyvin ammattimaisesta työstään tämän asian parissa. Voin tukea täysin puheenjohtajavaltion kanssa neuvoteltua kompromissia.

Siksi haluaisin kommentoida lyhyesti vain yhtä kysymystä, jota on jo käsitelty Euro 5 -päästömääräyksistä käydyssä keskustelussa ja joka on minulle erityisen tärkeä, nimittäin riippumattomien huoltamoiden mahdollisuutta saada ajoneuvojen korjaamista koskevia tietoja. Nämä tiedonsaantimahdollisuudet ovat erittäin tärkeitä EU:n kansalaisille. Kenen tahansa Euroopassa autoillen lomailevan auto saattaa kaivata korjausta ulkomailla. Kuitenkin lähin valtuutettu korjaamo sijaitsee usein satojen kilometrien päässä. Sen vuoksi meidän on huolehdittava siitä, että myös vapaat, riippumattomat huoltamot pystyvät korjaamaan tuollaisen ajoneuvon. Lisäksi jokaisella pitäisi olla myös kotimaassaan mahdollisuus valita korjaamo, jossa haluaa autonsa korjattavan. Tämä kilpailu hyödyttää tietenkin myös kuluttajia. Varmistamme tämän uusilla säännöillämme.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi olemme sisällyttäneet tyyppihyväksynnän puitedirektiiviin selvän säännöksen, jonka mukaan ajoneuvojen valmistajien on tarjottava kaikki tarpeellinen tieto riippumattomille huoltamoille, jotta ne pystyvät korjaamaan ja huoltamaan moottoriajoneuvoja. Tämä säännös on yhteensopiva viime vuonna ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymämme Euro 5 -asetuksen sanamuodon kanssa. Tavoitteemme on varmistaa, että riippumattomilla huoltamoilla on mahdollisuus saada korjaamista koskevia tietoja. Tämän takaa siirtymäkauden ajan Euro 5 -asetus, mutta pitemmällä aikavälillä asiasta on säädettävä tyyppihyväksyntädirektiivissä.

Lopuksi haluan vedota vielä kerran komission jäseneen Verheugeniin, jotta hän huolehtisi siitä, että parlamentin ja neuvoston poliittista tahtoa kunnioitetaan teknistä täytäntöönpanoa koskevissa neuvotteluissa, sillä korjaustiedon saantia koskevien säännösten on toimittava myös käytännössä.

  Evelyne Gebhardt, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Verheugen, minäkin olen erittäin tyytyväinen siihen, että olemme päässeet sopimukseen Euroopan unionin kolmen toimielimen välillä toisessa käsittelyssä, niin että voimme äänestää huomenna ja että sen jälkeen säännökset voidaan panna toimeen hyvin nopeasti.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän mielestä erityisen tärkeitä asioita oli kolme. Ensimmäinen niistä on se, että pystyimme pääsemään 31 artiklassa yhteisymmärrykseen korkean kuluttajansuojan tason säilyttämisestä sellaisten osien ja varusteiden hyväksynnässä, jotka saattavat aiheuttaa merkittävän vaaran järjestelmien moitteettomalle toiminnalle.

Toiseksi sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa hyväksytyssä tekstissä selvitetään pääpiirteittäin tyyppihyväksyntää koskevat teknishallinnolliset säännökset ja ne laajennetaan yhteisön tasolla koskemaan kaikkia moottoriajoneuvoja, myös linja-autoja ja hyötyajoneuvoja. Kunhan panemme nämä säännökset myös täytäntöön, pystymme edistämään liikenneturvallisuutta merkittävästi.

Kolmanneksi haluaisin aivan erityisesti korostaa sitä, että säännöksiä, jotka koskevat ajoneuvojen mukauttamista vammaisten erityistarpeisiin, on parannettu huomattavasti – suureksi osaksi esittelijän ansiosta. Tarkoitan nyt varsinkin pyörätuolia käyttäviä ihmisiä. Olemme edistyneet merkittävästi tässä asiassa ja siten annamme ihmisille myönteisen kuvan EU:sta, jonka työssä sen kansalaisten huolenaiheet ovat keskeisessä asemassa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna.

19. Afrikan sarvi: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Kaczmarekin laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö (A6-0146/2007) "Afrikan sarvi: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi" (2006/2291(INI)).

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, tämä mietintö, joka koskee Euroopan unionin Afrikka-strategiaa ja aluepoliittista kumppanuutta Afrikan sarven alueella, on Euroopan parlamentin vastaus komission viime marraskuussa antamaan tiedonantoon. Tuon tiedonannon tarkoituksena oli perustaa Afrikan sarven maiden kanssa aluepoliittinen kumppanuus perustaksi kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle konfliktien ehkäisemiseen alueella. Siinä lähdetään perusoletuksesta, että kestävää rauhaa ei ole ilman kehitystä eikä kehitystä ilman kestävää rauhaa.

Tämän alueen valinta kohteeksi, johon EU:n Afrikka-strategiaa ensimmäistä kertaa sovelletaan, perustuu kahteen seikkaan. Ensimmäinen on sen strateginen merkitys EU:lle ja toinen on alueen kolmen suurimman ja toisiinsa sidoksissa olevan konfliktin (Sudan, Etiopia−Eritrea ja Somalia) valtava poliittinen monisäikeisyys, jonka vuoksi alueellinen lähestymistapa on luultavasti ainoa mahdollinen strategia konflikteihin puuttumiseksi. Toisin sanoen mitään ei voida ratkaista ennen kuin kaikki on ratkaistu.

Komission ehdottama strategia perustuu kattavaan lähestymistapaan konfliktien ehkäisemiseksi Afrikan sarvessa. Sillä pyritään puuttumaan epävakauden taustalla oleviin syihin lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, sekä kansallisella että alueellisella tasolla, ja vahvistamaan alueellista yhteistyötä. Voidaan kuitenkin oikeutetusti kysyä, onko tämä mahdollista alueella, jonka seitsemästä maasta viisi on konfliktissa naapurimaidensa kanssa ja jossa jokainen konflikti ruokkii toista, jossa yksi valtio ei ole pystynyt toimimaan normaalisti yli 15 vuoteen ja jossa erittäin suuri osuus väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Toimiiko alueellinen kumppanuus yleislääkkeenä kaikkiin noihin monisäikeisiin ja toisiinsa kytköksissä oleviin ongelmiin? Olen vakaasti sitä mieltä, että sitä kannattaa kokeilla. Tiedonannon eräistä puutteista huolimatta, joista joitakin on erittäin vaikea välttää ja joihin puutumme mietinnössä (esimerkkinä mainitsen Euroopan parlamentin jäsenten ja afrikkalaisten itsensä tiiviimmän osallistumisen yhteisen strategian laadintaan), meidän on yhdyttävä strategian neljään perusoletukseen: Kestävää kehitystä ei ole ilman kestävää rauhaa ja päinvastoin. Kestävää rauhaa ei puolestaan ole ilman afrikkalaisten instituutioiden todellista osallistumista. Tarvitaan alueellista näkökulmaa – eli alueellista sopimista – ratkaisujen löytämiseksi yksittäisiin alueellisiin konflikteihin. Alueellista integraatiota koskevat aloitteet menestyvät silloin, kun ne keskittyvät yhteisiin haasteisiin, eivätkä vain meneillään oleviin konflikteihin. Alueellisen integraation on keskityttävä sellaisiin kysymyksiin kuin vesivarat, elintarvikevarmuus ja aavikoituminen, ei pelkästään etnisiin jakoihin ja konflikteihin. Lisäksi EU:lla on suuri merkitys alueella – se voi viedä sinne oman hyväksi todetun alueellisen yhdentymisen mallinsa, joka on todella saanut aikaan kestävän rauhan ja joka on mielestäni erityisen tärkeä nyt EU:n 50-vuotisjuhlien aikaan.

Olen hyvin tietoinen siitä, että sekä komission tiedonanto että Euroopan parlamentin mietintö ovat vain prosessin alkua ja että lopullisena tavoitteena on kehittää alueellinen strategia. On muistettava, että tietyt jäsenvaltiot toteuttavat Afrikan sarven alueella omia toimiaan. Mietintö on siksi osoitettu Euroopan komission lisäksi myös jäsenvaltioille.

Mietinnön tavoitteena on täydentää komission tiedonannon ajatuksia, ja haluaisin erityisesti korostaa, että on tärkeää välttää toiveajattelua ja instituutioiden kyhäämistä. Mielestäni meidän on luotettava jo olemassa oleviin aloitteisiin ja hyväksi todettuihin ajatuksiin. Meidän on nimitettävä Euroopan unionin erityisedustaja Afrikan sarvelle huolehtimaan mietinnössä esiin tuoduista merkittävistä kysymyksistä. Tällä tavoin voidaan välttää EU:n toimien päällekkäisyyttä, päästä syvällisempään analyysiin ja mahdollistaa poliittisten vähimmäistavoitteiden edistäminen yksittäisissä maissa. Meidän on hyödynnettävä täysimääräisesti Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 artiklan mukaista vuoropuhelua sekä parlamentin ja komission välistä yhteistyötä yhteisen strategian kehittämisessä niin, että myös alueen valtiot osallistuvat siihen, sekä afrikkalaisten ratkaisujen etsimisessä ja afrikkalaisten organisaatioiden vahvistamisessa.

Haluaisin myös kiittää kaikkia niitä, jotka osallistuivat tämän mietinnön laatimiseen: kehitysyhteistyövaliokunnan jäseniä ja sihteeristöä, varjoesittelijää, puheenjohtajavaltio Saksaa sekä asiantuntijoita ja kansalaisjärjestöjä, joiden kanssa olimme jatkuvassa keskusteluyhteydessä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Kaczmarek yhtyy mietinnössään pääosin komission analyysiin, jonka mukaan tarvitaan kattavaa alueellista lähestymistapaa. Jäsen Kaczmarekin esittämät ajatukset oikeasta lähestymistavasta tukevat useimpia komission ensisijaisista tavoitteista, erityisesti niitä, jotka koskevat yhteistoiminnallisia toimenpideohjelmia ja alueellista yhteistyötä.

Konfliktien ratkaiseminen ja ehkäiseminen Afrikan sarvessa on mielestämme mahdollista ainoastaan, jos toimitaan kahdella tasolla: Ensimmäisellä tasolla ovat tavanomainen sovittelu ja diplomaattinen toiminta. Nykyinen tilanne Afrikan sarvessa vaatii aivan selvästi koko kansainväliseltä yhteisöltä paljon tehokkaampia ja – lisäisin – paljon yksimielisempiä toimia. Toisen tason muodostavat rakenteelliset parannukset konfliktien torjumiseksi keskipitkällä aikavälillä. Tavoitteena on pureutua alueen maita vaivaavien ongelmien syihin tarttumalla yhteisiin kehitysongelmiin, jotka vaikuttavat myös turvallisuuteen ja vakauteen.

Afrikan sarven alueellisessa strategiassa, jonka komissio esitteli tiedonannossaan lokakuussa 2006, ehdotetaan nimenomaan tätä toista tapaa. Haluan tehdä selväksi, että tiedonannon ensisijainen tavoite on luoda poliittinen kehys, jossa myönnetään Afrikan sarven haasteiden laatu ja tunnistetaan tärkeimmät tavat, joilla Euroopan unioni voi toimia.

Tiedonannossa tunnistetaan kolme alaa, joilla on toimittava ensi sijassa. Ensinnäkin on puututtava kansallisiin ongelmiin, joilla on alueellisia vaikutuksia, toiseksi on selvitettävä alueellisia ja kaikkia maita koskevia ongelmia, jotka aiheuttavat konflikteja ja epävakautta, ja lisäksi on edistettävä alueellista yhdentymistä. Kuten mietinnössä korostetaan, on tärkeää, että sekä Afrikan sarven maiden hallitukset että EU ottavat aidosti poliittista vastuuta tästä strategiasta. Sen vuoksi arvostamme todella Euroopan parlamentin osallisuutta tässä kysymyksessä ja jäsen Kaczmarekin mietintöä.

Siitä lähtien kun komission tiedonanto esiteltiin viime lokakuussa, olen seurannut suurella mielenkiinnolla Afrikan sarven alueellista strategiaa koskevia parlamentin keskusteluja ja osallistuin myös itse kehitysyhteistyövaliokunnan keskusteluun viime helmikuussa. Myönteisiä keskusteluja on käyty lokakuusta lähtien myös neuvoston työryhmissä.

Haluamme luoda asteittain etenevän prosessin emmekä halua tyrkyttää sitä. Tärkeää on, että prosessi on nyt aloitettu, alueen valtioiden ja hallitusten päämiesten tuella. Komissio järjesti jo 23. huhtikuuta konferenssin valtioiden ja hallitusten päämiesten henkilökohtaisille edustajille. Tuo kokous oli hyvin myönteinen ja lupaava.

Tämän laajan ja intensiivisen kuulemisprosessin ansiosta voimme siirtyä toteutusvaiheeseen luottavaisina ja hyvistä lähtökohdista. Olemme siis oikealla tiellä. Mietintö, jonka hyväksytte huomenna, tarjoaa hyvin merkittävää tukea sekä tietenkin innoittaa ja osoittaa suuntaa vuoropuheluun, jota käydään muutamien seuraavien kuukausien aikana.

Haluan huomauttaa, että kymmenennen Euroopan kehitysrahaston alueelliset ohjelmat Afrikan sarvelle määräytyvät tietenkin pitkälti sen mukaan, mihin tuloksiin tässä ensisijaisten toimien valintaprosessissa päädytään. Haluan myös lisätä, että komission ehdottaman Afrikan sarvea koskevan strategian ei ole tarkoitus korvata kymmenennen Euroopan kehitysrahaston yhteydessä laadittuja strategioita. Sen tarkoitus on tavallaan täydentää niitä. Samoin se ei myöskään korvaa välttämätöntä rinnakkaista toimintaa kriisien ja konfliktien ratkaisemiseksi, jota on jatkettava poliittisella ja diplomaattisella tasolla, kuten korostin puheeni alussa.

Niinpä yhdyn täysin mietinnön suosituksiin, jotka koskevat hallintoa ja poliittisen vuoropuhelun vahvistamista. Mietinnössä on mainittu kaksi asiaa, jotka ovat mielestäni myös hyvin tärkeitä, mutta jotka eivät liity ainoastaan Afrikan sarven alueeseen ja ehdotettuun strategiaan: yhteinen Euroopan unionin Afrikka-strategia ja rauhan ja turvallisuuden rakentaminen Afrikkaan.

Voisin puhua myös näistä kahdesta kysymyksestä ja lisäksi käsitellä muita asioita, jotka liittyvät Afrikan sarveen ja toimiin, joihin voisimme ryhtyä siellä, mutta puheaikani ei riitä siihen. Ehkä saan kuitenkin tilaisuuden palata näihin aiheisiin myöhemmin, kun vastaan kommentteihinne.

  Glenys Kinnock, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia jäsen Kaczmarekille ja komission jäsenelle hänen vastauksestaan tähän mietintöön.

Afrikan sarvessa ei tiedä mistä aloittaisi, sillä alueella on vaarallinen sekoitus selkkauksia ja köyhyyttä, siellä tuskin tunnetaan oikeusvaltioperiaatteen, demokratian ja ihmisoikeuksien käsitteitä ja alueen seitsemästä valtiosta viisi on konfliktissa naapurimaidensa kanssa. Niinpä, kuten esittelijä totesi, ilman rauhaa ei voi olla todellista turvallisuutta eikä kehitystä. Olennaisimmat kysymykset liittyvät rauhan rakentamiseen, konfliktien estämiseen ja ratkaisemiseen. Nuo ovat mietinnön keskeiset osat.

On hyvin tärkeää huomauttaa, että kuten komission jäsen hyvin tietää, muilla alueilla Afrikassa, esimerkiksi Länsi-Afrikassa – kävin äskettäin Norsunluurannikolla – ja suurten järvien alueella, rauha on vakiintumassa. Afrikan sarvi erottuu ainoana alueena, jossa emme ole pystyneet konfliktien hallintaan ja torjumiseen. Ajatus erityisedustajasta ja muut ehdotukset ovatkin siis erittäin tervetulleita.

Nämä ovat pahimpia esimerkkejä konflikteista. YK:n mukaan Darfurin selkkauksen alusta eli vuodesta 2003 lähtien siellä on kuollut noin 200 000 ihmistä ja kaksi miljoonaa on joutunut evakkoon. Sudanin hallitus ei vieläkään piittaa sovitteluyrityksistä, ei edes YK:n pääsihteerin yrityksistä. Eritrean ja Etiopian rajariidat ovat edelleen ratkaisematta. Etiopian hallitus rikkoo yhä kansainvälistä lainsäädäntöä tuossa asiassa. Eritrean ja Etiopian johtajat eivät suostu antamaan kansalleen oikeutta valita omaa hallitustaan eivätkä, Etiopian tapauksessa, kunnioittamaan vaaleja. Somaliassa on parhaillaan rajuja taisteluja, joissa on kuollut noin tuhat ihmistä ja joissa Etiopian joukot ovat olleet hyvin aktiivisia taistellessaan Somalian väliaikaisen hallituksen puolesta, tosin – kuten meidän kaikkien on myönnettävä – Yhdysvaltain salaisella avustuksella. Eritrealaiset puolestaan tukevat islamistisia puolisotilaallisia joukkoja.

Olen kirjoittanut komission jäsenelle tästä aiheesta ja haluan vieläkin kysyä häneltä, miksi olemme tukeneet niin vahvasti Somalian väliaikaista hallitusta ja miksemme esitä vakavia kysymyksiä tästä verisestä tapahtumasarjasta, jota ilmeisesti yhä monessa mielessä siedämme. Somaliaa uhkaa humanitaarinen katastrofi, emmekä vieläkään saata väliaikaisen hallituksen jäseniä vastuuseen teoistaan. Arvoisa komission jäsen, miksi emme esitä kysymyksiä? Poliittinen laskelmointiko estää meitä tekemästä niin? Mikseivät etiopialaiset lähde Somaliasta? Miksei maata saada turvalliseksi? Miksei siellä aidosti jaeta valtaa, ja vaatiiko EU, että islamilaisten oikeusistuinten maltilliset edustajat on otettava mukaan mihin hyvänsä ratkaisuun, johon Somaliassa päädytään?

Lopuksi minun on kysyttävä, suhtautuuko EU vakavasti valtioiden rakentamiseen Afrikan sarven alueella vai keskitymmekö itse asiassa muihin päämääriin. Väittäisin, että nuo muut päämäärät Afrikan sarvessa liittyvät niin kutsuttuun terrorismin vastaiseen sotaan.

  Danutė Budreikaitė, ALDE -ryhmän puolesta. – (LT) Tiedonannossaan "Afrikka-strategia: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa" vuodelta 2006 komissio osoittaa kyvyttömyytensä löytää ratkaisutapoja Afrikan sarven ongelmiin, sillä se toteaa, että kehitystä ei ole ilman kestävää rauhaa eikä kestävää rauhaa ilman kehitystä. Tämä on noidankehä. Molempien asioiden on tapahduttava yhtä aikaa, mutta kuten tiedämme, todellisuudessa tämä ei ole todennäköistä. Afrikka-strategia ja Cotonoun sopimuksen 8 ja 11 artikla eivät kumpikaan toimi Afrikan sarvessa. Alueellinen epävakaus ja sotilaalliset konfliktit, joihin on sekaantunut useampia valtioita, erityisesti Darfurin raa'at tapahtumat, osoittavat, että Afrikan sarvelle on kehitettävä oma kriisinhallintamalli, joka sisältää sotilaallisten konfliktipesäkkeiden poistamisen ja rauhan ajan taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen elämän rakentamisen.

EU antaa yli 55 prosenttia maailman kehitysyhteistyön humanitaarisesta avusta. Koska Afrikan sarvessa on meneillään sotilaallisia toimia, ei oikeastaan ole mahdollista arvioida, millaista humanitaarista apua tarvitaan, milloin sen antaminen olisi aloitettava ja milloin lopetettava, ja milloin on mahdollista ryhtyä tavoittelemaan kehitysyhteistyöpolitiikan varsinaisia päämääriä eli vuosituhattavoitteiden toteuttamista ja köyhyyden vähentämistä Afrikan sarven maissa. Haluan korostaa, että EU:n on sovitettava tukensa ja toimensa yhteen muiden maiden toimien kanssa, esimerkiksi Kiinan, Intian ja Yhdysvaltojen, jotka varjelevat taloudellisia etujaan Afrikan sarven maissa. Muussa tapauksessa ei juuri ole toivoa todellisesta edistymisestä rauhan ja turvallisuuden juurruttamisessa alueelle. Näiden maiden, samoin kuin Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden järjestöjen, on yhdessä EU:n kanssa luotava Afrikan sarvelle oma kriisinhallintamalli.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää jäsen Kaczmarekiä tämän mietinnön laatimisesta. Kyseessä on mietintö, joka koskee melko vaikeaa ja tärkeää aihetta, nimittäin aluetta, missä Euroopan unioni ei ole tähän mennessä juuri onnistunut toimissaan. Tuo alue on Afrikan sarvi, jonka valtioissa on jatkuvasti konflikteja ja jonka yhteydessä on vaikea puhua oikeusvaltioperiaatteesta, demokraattisista hallintoelimistä tai ihmisoikeuksista. Se kuuluu maailman kaikkein vähiten kehittyneisiin alueisiin.

Tällä hetkellä on tärkeintä, että Euroopan unioni rakentaa instituutioita, jotka takaisivat aseellisten konfliktien loppumisen niemimaalla, suojelisivat vähimmäisihmisoikeuksia ja johtaisivat oikeusvaltioperiaatetta noudattavien hallitusten syntymiseen.

Arvoisa puhemies, haluaisin muistuttaa mieliin hienot poliittiset perinteet, toista maailmansotaa seuranneen kehitysmallin hienot perinteet, jotka liittyivät Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen kolonialismin torjuntaan ja uusien valtioiden ja demokratioiden luomiseen alueille, jotka olivat aiemmin siirtomaita. Ehkäpä Euroopan unionin olisi keskityttävä sellaisiin asioihin kuin valtioiden rakentaminen, kansallisten hallintoelinten ja vahvojen, oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen takaamiseen pystyvien hallitusten perustaminen.

Yhdyn täydestä sydämestäni jäsen Kaczmarekin ehdotuksiin EU:n erityisedustajan nimittämisestä Afrikan sarveen ja EU:n avusta Afrikan maiden alueellisten yhteistyöelinten perustamiseen.

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastaukseni on melko lyhyt, vaikka tämän asian käsittelyyn tarvittaisiin tietenkin kokonainen keskustelu.

Vaikka yhdyn toki niihin analyyseihin ja tuomitseviin mielipiteisiin, joita olen kuullut tiettyjen Afrikan sarven valtioiden demokraattisesta valtuutuksesta, olen vähän varovaisempi komission ja Euroopan unionin osallisuuden suhteen.

Nykyisin Afrikan sarvesta voidaan sanoa, että se on alue, johon Euroopan komissio on täysin sitoutunut, ja se on epäilemättä alue, jolle itse omistan eniten aikaa. Jäsen Kinnock puhui tietenkin Etiopiasta, täysin perustellusti, sillä sen suhteen on kansainväliseen lainsäädäntöön liittyvä ongelma. Lisäisin, että otan jatkuvasti esiin tuon ongelman keskusteluissa maan pääministerin kanssa, kun olen yhteydessä häneen työskennellessäni kahdenvälisten suhteiden hyväksi. Itse asiassa teen lähes päivittäin työtä tuon ongelman parissa. Välitän ne viestit, jotka on välitettävä. Erityisesti puhun poliittisista vangeista. Tiedän myös, että hyvin korkealla tasolla työskennellään tämän asian edistämiseksi.

Seuraavaksi puhun Somaliasta. Haluan sanoa, että olen ällistynyt siitä, että joku väittää, ettemme sano mitään väliaikaiselle hallitukselle. Huomauttaisin, että minut kirjaimellisesti pakotettiin hyväksymään 15 miljoonan euron antaminen Somaliassa oleville Ugandan vakautusjoukoille, käytännössä ehdoitta, vaikka olin täysin sitä vastaan, ellei kaikkien osapuolten mukanaolon periaatetta noudatettaisi alusta lähtien. Kun olimme ilmaisseet kantamme selvästi ja minä olin asettanut tuon ehdon, presidentti Youssouf lupasi meille, että hän järjestäisi kansallisen sovittelukongressin. Sitä odotamme yhä. Koska nyt käymämme keskustelu soveltuu tähän tarkoitukseen, minun on kerrottava teille, miksi asiat eivät etene Somaliassa hyvin eivätkä nopeasti. Pääsyitä on kaksi.

Ensimmäinen niistä on se, että Somalian konfliktia ja yleisesti ottaen Somalian kysymystä ei ajatella koko Afrikan sarven näkökulmasta ja että Somalia on monissa tapauksissa joutunut ulkopuolisten keskinäisten konfliktien taistelukentäksi. Näin todella on – myös Etiopian ja Eritrean erimielisyydet liittyvät Somalian kysymykseen.

Se, ettei Somalian suhteen päästä eteenpäin eikä löydetä ratkaisua, johtuu myös toisesta syystä, josta jäsen Kinnock antoi esimerkkejä. Kansainvälisessä yhteisössä on kaksi näkökulmaa. Vaikka kuinka yritettäisiin väittää, että niitä on vain yksi, totuus on, että kansainvälisessä yhteisössä on kaksi eri näkökulmaa – ensimmäinen niistä on erityisesti Euroopan unionin kannattama, toinen Yhdysvaltojen. Kun joku suurista kansainvälisen yhteisön vaikuttajista päätyy suhteessaan toiseen valtioon strategiaan, jota voimme kutsua etuoikeutetun kumppanuuden strategiaksi, ja kun omat jäsenvaltiomme kehottavat meitä toimimaan täysin samoin muut kansainväliset kumppanit – kuten joku nytkin teki – jäämme usein seuraamaan muiden jäljissä. Sanoisin, ettemme silloin ole asemassa, jossa voimme toimia täysin itsenäisesti, oman näkemyksemme ja arviomme perusteella. Tämä on totuus tästä asiasta. En halua, että tuota tilannetta siedetään enää kauempaa, sillä on aivan liian helppoa sanoa "ette toimi tarpeeksi tehokkaasti, teidän on sovitettava toimenne yhteen yhteistyökumppanimme Yhdysvaltojen toimien kanssa". En arvostele Yhdysvaltoja – sillä on oikeus omaan strategiaansa – mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos Euroopan unioni pystyisi aika ajoin olemaan itsenäisempi strategioissaan ja toimimaan riippumattomammin näissä asioissa, se olisi varmasti paljon tehokkaampi.

Tämä oli se, minkä halusin sanoa teille. Lisäksi voisin mainita, että käytännössä koko toimintani, erityisesti poliittisen vuoropuhelun osalta, on viime kuukausina koskenut Afrikan sarvea. Esittelen tämän strategian – sitä tukevan, sivumennen sanoen erinomaisen mietinnön ansiosta – nimenomaan seuraavista syistä: Euroopan unionilla ei mielestäni ole oikeutta olla tekemättä aloitetta tässä asiassa, ja katson, että asia on niin monimutkainen ja niin vaikea, että meidän on aluksi pyrittävä saamaan kaikki osapuolet saman neuvottelupöydän ääreen selvittämään niiden monia yhteisiä ongelmia ja löytämään yhteisiä ratkaisuja. Tavoitteena on saada ne tilanteeseen, jossa on mahdollisuus vuoropuheluun – vuoropuheluun, joka ei ole sellainen, jossa vain keskustellaan pystymättä silti lopettamaan maiden välisiä konflikteja. Toisin sanoen meidän on tarjottava mahdollisuus sille, että jotain tehdään sellaisille asioille kuin infrastruktuuri, elintarviketurva, kuivuus, paimentolaisuus ja vesi, eli kaikille niille asioille, joissa maiden edut ovat yhtenevät. Sen jälkeen voidaan ehkä tehdä jotain poliittisille kysymyksille.

Tämä oli se, minkä halusin sanoa. On totta, että meidän on tehtävä yhteistyötä muiden merkittävien päätöksentekijöiden kanssa. Olen hyvin vilpittömästi sitä mieltä, mutta mielestäni meidän on myös välillä päätettävä itse kantamme, esimerkiksi Somalian kysymykseen. Olen tosiaan sitä mieltä, että asemamme olisi ollut paljon vahvempi, jos olisimme voineet toimia loogisesti mielipiteidemme mukaan ja olisimme sanoneet "emme anna senttiäkään vakautusjoukoille, ennen kuin kansallinen sovittelukongressi on toiminnassa".

Sanon vielä – päätän puheeni tähän – että olen myös lähettänyt erittäin selväsanaisen ja tiukkasävyisen kirjeen presidentti Youssoufille muistuttaakseni häntä siitä, että hän on sitoutunut kaikkien osapuolten ottamiseen mukaan tämän konfliktin ratkaisuun.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.

20. Euratomin toiminnan arviointi (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Eugenijus Maldeikisin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A6-0129/2007) Euratomin toiminnan arvioinnista – 50 vuotta eurooppalaista ydinenergiapolitiikkaa (2006/2230(INI)).

Päivän keskustelulla on symbolista merkitystä, sillä tänään vietetään Eurooppa-päivää.

  Eugenijus Maldeikis (UEN), esittelijä. – (LT) Juhlimme tosiaan tänään Eurooppa-päivänä Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää hyvin kunnioittavissa ja arvokkaissa tunnelmissa. Vahinko vain, että Euroopan unionin tärkeimpiin sopimuksiin kuuluvan Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 50-vuotispäivä kuluu lähes huomaamatta, vaikka Euratom-sopimus on edistänyt eurooppalaisen energiantuotannon kehitystä huomattavasti.

Euroopan unionista on tullut ydinteollisuuden johtohahmo maailmassa ja yksi tärkeimmistä ydintutkimuksen toimijoista hallitun lämpöydinfission ja fuusion alalla. Vuoden 2006 lopun tietojen mukaan Euroopan unionissa oli 152 toimivaa reaktoria ja ydinenergialla tuotettiin 32 prosenttia sähköstä. Ydinenergia on yksi kilpailukykyisimmistä energiantuotantotavoista.

Haluan sanoa pari sanaa Euratom-sopimuksen tärkeimmistä ansioista. Ensiksi haluan muistuttaa, että Euratom-sopimuksen perusteella laadittiin ensimmäinen tieteellinen tutkimusohjelma, joka poiki myöhemmin useita tutkimusohjelmia, ja tältä pohjalta perustettiin myös yhteinen tutkimuskeskus. Euroopan unionissa on laadittu Euratom-sopimuksen III luvun (Terveyden suojelu) nojalla lainsäädäntöä, jolla on taattu työntekijöiden ja väestön turvallisuutta koskevien perusvaatimusten noudattaminen sekä ympäristöä koskevien turvallisuusmääräysten käyttöönotto. Toinen Euratom-sopimuksen täytäntöönpanon merkittävä aikaansaannos on VII luvun (Turvavalvonta) ansiota. Se oli yksi sopimuksen suurimmista saavutuksista: komissio ja kansalaiset saivat mahdollisuuden tietää ydinmateriaalivaroista ja niiden liikkumisesta, ja Euroopan unioni alkoi valvoa tätä arkaluonteista markkina-alaa. Myös ulkosuhteiden alalla on saavutettu paljon, sillä Euratom on liittynyt useisiin kansainvälisiin yleissopimuksiin, kuten ydinturvallisuutta koskevaan yleissopimukseen. Totean vielä, että Euratom osallistuu aktiivisesti yhteishankkeisiin, joita toteutetaan sekä kansainvälisissä tieteellisissä tutkimusohjelmissa että alan yksittäisten johtavien valtioiden kanssa.

Lisäksi painotan, että Euroopan atomienergiayhteisön perustajamaat ovat pyrkineet tänä aikana valvomaan ja sääntelemään hyvin tiukasti ydinvoiman kehittämistä Euroopan unionissa ja ne ovat täydentäneet Euratom-sopimusta uusilla säädöksillä. Mielestäni on hyvin tärkeää mainita, että monet parlamentin jäsenet ovat myöntäneet valiokunnassa ja kyselytunnilla käydyissä keskusteluissa sekä useiden yhteisön tuotannonalan edustajien kanssa järjestetyissä tapaamisissa, että parlamentin asemaa on erittäin tärkeää tarkastella uudelleen. Euratom-sopimuksen epädemokraattisuus aiheuttaa entistä enemmän paineita, ja uskon monien Euroopan parlamentin jäsenten olevan kanssani samaa mieltä. Euroopan parlamentin on voitava osallistua enemmän yleiseen päätöksentekoon Euratomia koskevasta lainsäädännöstä. Keskusteltuamme asiasta pitkään päädyimme ehdottamaan, että olisi parasta käyttää Euratom-sopimuksen 203 artiklaa, jotta niihin konkreettisiin kysymyksiin, jotka koskevat parlamentin toimivallan lisäämistä ja Euratom-sopimukseen perustuvan toiminnan valvontaan osallistumista, löytyisi kattava, rakentava ja vaiheittainen ratkaisu.

Käsittelen vielä paria muutakin olennaista seikkaa. Usein sanotaan, että Euratom-sopimuksesta olisi syytä luopua, sillä se on vanhentunut eikä riitä täyttämään tehtäviään nykyisissä energiakysymyksissä. Luopumisesta aiheutuisi kuitenkin vaarallista oikeudellista epävarmuutta koko Euroopan unionin alueella, sillä Euratom-sopimuksella säännellään monia teknisiä seikkoja ja siitä luopumiseen liittyisi ydinenergiavarojen kansallistumisen uhka. Sama uhka piilee ehdotuksissa, joiden mukaan osa luvuista olisi poistettava tai koko rakenne purettava. Tämä heikentäisi ennen kaikkea ydinenergian käytön valvontaa Euroopan unionissa. Haluan kiittää kaikkia kollegoja, jotka ovat osallistuneet keskusteluun aktiivisesti, ja pyydän heitä puoltamaan mietintöä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on erittäin tyytyväinen Maldeikisin laatimaan mietintöön.

Yksityiskohtaisen tarkastelun jälkeen voin todeta, että mietinnössä esitetään mielestäni kattava ja tasapuolinen arvio Euratom-sopimuksesta. Siinä otetaan huomioon sopimuksen ansiot sen epäkohtia sivuuttamatta. Mietinnössä päädytään samoihin tuloksiin kuin 20. maaliskuuta annetussa komission tiedonannossa "Euratomin perustamissopimus 50 vuotta".

Olen vakuuttunut siitä, että Euratom-sopimuksesta on hyötyä sekä niille jäsenvaltioille, joissa tuotetaan sähköä ydinenergialla, että niille, joissa ei tuoteta.

Euratom-sopimuksen määräysten täytäntöönpanolla on saatu aikaan ydinenergian kehittämistä ja käyttöä koskeva yhtenäinen eurooppalainen lähestymistapa, joka näkyy selvimmin tutkimuspolitiikan toteuttamisessa, turvavalvontajärjestelmässä, hankintapolitiikassa ja kansainvälisissä suhteissa.

Komissio pitää ydinturvallisuuden alan yhteisen kehyksen laatimista jäljellä olevalla toimikaudellaan ensisijaisena. Euroopan komission ehdotusta koskevan, Eurooppa-neuvoston viime maaliskuussa aikaan saaman ratkaisun mukaisesti parhaillaan kootaan yhteen jäsenvaltioiden korkean tason työryhmää käsittelemään ydinturvallisuuteen ja -jätteisiin liittyviä kysymyksiä. Tiedän parlamentin tukevan meitä myös vastaisuudessa, jotta ydinturvallisuuden lisäämiseen tarkoitettuja käytännön toimia voidaan varmasti toteuttaa.

Ydinturvallisuutta ja ydinjätteiden käsittelyä koskevat direktiivit ovat vieläkin neuvoston käsiteltävinä, ja niissä olisi korkea aika päästä eteenpäin.

Euroopan parlamentin asema Euratom-sopimuksessa ei ole tietenkään tyydyttävä. Komissio ymmärtää täysin parlamentin huolen siitä, ettei sillä ole valtaa päättää yhteispäätösmenettelyn käytöstä. Asiasta voidaan päättää vain hallitustenvälisessä kokouksessa.

Muistuttaisin, että komissio antoi Euratom-sopimuksen tulevaisuutta koskevan ehdotuksen Euroopan perustuslakia koskevan ehdotuksen yhteydessä. Ehdotuksessaan komissio esitti yhteispäätösmenettelyn käyttöä. Kuten tiedätte, ehdotus ei mennyt läpi vaan Euratom säilyi perustuslakisopimusehdotukseen liitettynä pöytäkirjana.

Samalla haluan korostaa, että komissio varmistaa jatkossakin, että Euroopan parlamentin esittämät kannat otetaan neuvostossa huomioon.

Käsittelen vielä esittelijän lopuksi mainitsemaa seikkaa. Euratom-sopimus on tärkeä. Se sisältää tiettyjä osapuolia koskevia määräyksiä ydinenergian käytöstä, ja vaikka se ei ole täydellinen, siinä määritetään vastuut, minkä vuoksi on tärkeää säilyttää se myös jatkossa.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE), perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä hämmästeli sitä, ettei Euratom-sopimuksen 50-vuotispäivää juhlita eikä mainita vuosipäivää koskevissa puheissa. Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta on pohtinut tarkkaan, minkä vuoksi näin on käynyt.

Lienee syytä muistuttaa, että Euratom-sopimus vaikuttaa nykyisin lähinnä futuristiselta oodilta, joka sisältää utopistisia odotuksia teknologisesta pelastuksesta. Puolet jäsenvaltioista ei ole enää kiinnostunut ydinenergian käytöstä tai haluaa luopua siitä. Ydinenergiasta luopumista ajetaan mittavissa kansanliikkeissä. Ydinenergiaa koskevaa vuoden 1957 konsensusta ei ole enää olemassa, sillä nykyaikaisessa energiapolitiikassa keskitytään vaihtoehtoisiin energiamuotoihin. Euratom-sopimus on niin epädemokraattinen, että sitä on mahdotonta hyväksyä. Kaikkien näiden näkökohtien perusteella valmistelukunta ehdotti, että Euratom-sopimus eriytettäisiin niin, ettei se olisi osa Euroopan unionin perustuslakia.

On uskomatonta, ettei teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan esittelijä ottanut esille sitä, että parlamentti on vaatinut nimenomaisesti kutsumaan koolle koko Euratom-sopimuksen uudistamista käsittelevän konferenssin. Parlamentti on kannattanut selvin sanoin ajatusta sopimuksen sisällyttämisestä energiaa koskevaan lukuun, joten en yksinkertaisesti ymmärrä, miksi teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta pitää kiinni tästä futuristisesta oodista ja näistä ideologisista lausunnoista vastoin parlamentin enemmistön tahtoa.

  Romana Jordan Cizelj, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SL) Euratom-sopimuksen allekirjoittamisesta kuluneiden 50 vuoden jälkeen tänään – kerrassaan mainiolla hetkellä – on aika pohtia, mitä tuloksia eurooppalaisella ydinenergia-alan yhteistyöllä on saatu aikaan. Onko Euratom-sopimus täyttänyt odotuksemme? Onko sillä lisätty energiahuollon varmuutta? Onko sillä edistetty tutkimusta? Onko sopimus auttanut levittämään ydinenergian käyttöä koskevaa osaamista ja tietoa?

Olen vakaasti sitä mieltä, että tähän on vastattava myönteisesti. Euratom-sopimuksella on ollut lisäksi poikkeuksellisen tärkeä merkitys taattaessa väestön asianmukainen suojelu säteilyltä, varmistettaessa ympäristönsuojelu estämällä ydinmateriaalin väärinkäyttö sekä edistettäessä tutkimusta ja innovointia.

Sopimuksen aikaansaannokset osoittavat, että tiiviillä ja avoimella yhteistyöllä voidaan Euroopan unionissa saada paljon aikaan. Esimerkkinä voidaan mainita Iter-fuusioreaktori, joka on suurin tämän hetken tieteellisistä tutkimushankkeista maailmassa ja jossa Euroopan unioni on johtoasemassa. Yksikään jäsenvaltio ei olisi saanut tätä yksin aikaan.

Euratom-sopimuksen 50-vuotispäivänä on luotava katse myös tulevaisuuteen ja otettava huomioon nykypäivän poliittinen ja taloudellinen tilanne. Kiinnitämme näin ollen huomiota niin sanottuun demokratiavajeeseen, joka johtuu Euroopan parlamentin vähäisestä vallasta päätöksentekoprosessissa.

Lisäksi toisin esiin, että on syytä laatia ydinturvallisuuden alan yhteiset eurooppalaiset normit. Näihin sisältyvät ydinlaitosten käytöstäpoistoa ja radioaktiivisen jätteen asianmukaista käsittelyä koskevat suuntaviivat. Minusta olisi syytä kiinnittää enemmän huomiota myös johdonmukaiseen ja tehokkaaseen yhteistyöhön kansainvälisessä atomienergiajärjestössä.

Tiivistän vielä sanomani lyhyesti: Tähän asti Euratom-sopimus on toiminut hyvin. Sitä on syytä kehittää, eikä siihen tarvita todellakaan mullistavia muutoksia eikä siitä pidä luopua. Lopuksi haluan vielä kiittää esittelijä Maldeikisia erinomaisesta yhteistyöstä mietintöä laadittaessa.

  Hannes Swoboda, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, varjoesittelijämme Thomsen pyysi minua puhumaan puolestaan, sillä hän ei voinut valitettavasti osallistua illan keskusteluun. Mielipiteet ydinenergian tärkeydestä vaihtelevat luonnollisesti ryhmässämme, kuten koko parlamentissa. Osa on puolesta, osa vastaan; osa vastustaa kiivaasti, osa puolustaa kiivaasti; osa suhtautuu maltillisemmin. Tätä ei pyritäkään muuttamaan.

Muutamista seikoista ollaan kuitenkin yhtä mieltä. Ensisijaista on ensinnäkin turvallisuus – niin yksittäisten voimaloiden turvallisuus kuin ydinmateriaalin leviämistä torjuvat toimenpiteetkin. Tämä ei ole ehkä niinkään vakava ongelma Euroopan unionissa, mutta meidän on toimittava yleensäkin esimerkillisesti. Yhteistyö kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa mainittiin, joten haluan painottaa, että meidän on omaksuttava todella monenvälisempi lähestymistapa.

Toiseksi käsittelen tiedonantovelvollisuutta. En ole täysin vakuuttunut siitä, että tietojen antamista koskeva vaatimus toimisi niin hyvin kuin sen pitäisi. Asiassa on monia ongelmia, ja monet maat jopa toimivat yhdessä juuri siksi, ettei tiedonantovaatimus tehoa kunnolla tai riittävän nopeasti. Kolmanneksi käsittelen parlamentin yhteispäätösvaltaa.

Haluan kiittää komission jäsentä selkeästä lausunnosta. Toivoisin, ettei esittelijä – jonka ahkeruutta ja työtä arvostan – pitäisi tätä hätiköiden tuhoon tuomittuna. Sopimusta on uudistettava perusteellisesti. On tietenkin itsestään selvää, että uudistus tulee voimaan vasta, kun siitä on sovittu, ja siihen asti sovelletaan nykyistä sopimusta. Näin ollen mahdollisista puutteista tai uudelleen kansallistamisesta ei ole syytä huolestua.

Meidän on kuitenkin otettava nykytilanne huomioon ja tehtävä turvallisuuden alalla yksinkertaisesti enemmän kuin mitä nykyisessä sopimuksessa määrätään. Toivon, että parlamentti ottaa huomenna yksiselitteisesti kantaa parlamentin yhteispäätösvaltaan, sillä meistä on mahdotonta hyväksyä, että näin tärkeä asia – puolesta vai vastaan – ratkaistaisiin ilman, että Euroopan unionin kansalaisia edustavalla Euroopan parlamentilla olisi päätöksessä lainkaan sananvaltaa. Toivottavasti parlamentin selvä enemmistö puoltaa asiaa.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, tämä mietintö, josta äänestetään huomenna, on tasapuolinen ja siinä on vältetty sudenkuopat, joita piilee perinteisesti ydinenergiaa koskevassa keskustelussa. Nykytilaa tarkasteltaessa mietinnössä esitetään, mihin ydinenergia asettuu muiden vaihtoehtojen joukossa, eikä oteta varsinaisesti kantaa siihen, millainen tulevaisuus sillä on EU:ssa.

Euratom-sopimuksella saatetaan ydinenergian käyttö Euroopassa lainsäädännön piiriin niin, ettei sitä samalla edistetä. Lähes kaikki sen luvuista ovat edelleen päteviä ja hyödyllisiä, ja tästäkään syystä sopimusta ei pidä purkaa. Sitä ei pidä purkaa myöskään siksi, että sen avulla ydinenergian käyttöä voidaan valvoa yhtenäisellä tavalla Euroopan unionissa ja varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot hyötyvät. Sopimuksen ansiosta uudet jäsenvaltiot ovat saaneet käyttöönsä kunnollisen yhteisön säännöstön, joka kattaa kaikki ydinenergia-alan näkökohdat – tutkimuksen, osaamisen vaihdon, turvallisuuden, jätehuollon, säteilyltä suojaamisen, yhteishankkeet, materiaalivalvonnan, hankintakeskuksen ja suhteet ulkopuolisiin elimiin. Jokainen jäsenvaltio voi päättää, onko se ydinvoiman puolesta vai sitä vastaan, ja monet sopimuksen määräyksistä ovat hyödyllisiä niille jäsenvaltioille, jotka eivät käytä ydinvoimaa. Tällaisia määräyksiä ovat esimerkiksi työntekijöiden suojelu ja ydinmateriaalin tiukka valvonta Euroopan unionissa.

Tulevaisuuden osalta mietinnössä vaaditaan, että Euroopan unionissa on annettava ydinturvallisuutta ja jätehuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Siinä tuodaan myös esiin sopimuksen demokratiavaje ja ehdotetaan, miten vaje voitaisiin korjata. Sopimuksen mukaan lainsäädäntö, joka koskee ydinenergian käyttöä Euroopassa, on hyödyllistä, mutta samalla siinä suhtaudutaan avoimesti muutamiin muutoksiin ja jätetään muutosten toteuttamiskeinot avoimiksi. Totean kuitenkin osan ryhmästäni toivovan, että mietinnössä mainittaisiin, että hallitustenvälinen konferenssi on paras vaihtoehto demokratiavajeen vähentämiseksi ja etenkin yhteispäätösvallan antamiseksi parlamentille joissakin luvuissa.

Päätän puheeni ilmoittamalla puoltavani mietintöä ja kiittämällä esittelijä Maldeikisia siitä, että hän on niin hyvä kuuntelija ja että hän on tehnyt niin erinomaista työtä.

  Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen suoraan sanottuna tyrmistynyt siitä, että tämän Euratom-sopimuksesta käytävän keskustelun väitetään olevan tasapuolinen. Kun muistetaan, että vain kuusi kuukautta Euratom-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Windscalessa tapahtui ydinonnettomuus, jonka vuoksi valtava määrä elintarvikkeita oli hävitettävä tulipalon katastrofaalisten seurausten takia, minusta on uskomatonta, että nyt 50 vuotta myöhemmin voidaan väittää, ettei mitään ole vialla.

Tšernobylin onnettomuutta ei olisi tapahtunut, mikäli olisi otettu opiksi Three Mile Islandin sulamisonnettomuudesta Yhdysvalloissa kymmenen vuotta aiemmin.

Vilkaistaanpa Euroopan unionia: onnettomuuksia on ollut Brunsbüttelissä Pohjois-Saksassa, Tihangessa Belgiassa, Civaux'ssa Ranskassa, Koslodujssa ja Pacsissa – jotka ovat Itä-Euroopassa – Barsebäckissä ja viimeksi Forsmarkissa. Nämä ovat vain yksittäisiä esimerkkejä sadoista, jopa tuhansista, joka vuosi sattuvista onnettomuuksista. Tšernobylin kaltainen suuronnettomuus on kuitenkin ollut niissä joka kerta lähellä.

On pöyristyttävää, että jollakulla on otsaa väittää nyt, 50 vuotta Euratom-sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, ettei mitään ole vialla, ettei sopimusta ole syytä tarkistaa, ettei avoimuutta tarvita ja ettei parlamentin osallistuminen yhteispäätösmenettelyyn ole tarpeen.

Euratom-sopimuksen uudistamista käsittelevää konferenssia ovat kannattaneet sekä valmistelukunta että parlamentti, mikä on tuotu julki monta kertaa. Euratom-sopimuksen uudistamista käsittelevä konferenssi olisi kutsuttava pikaisesti koolle, ennen kuin Euratomin varoja käytetään lisää niin kutsuttuihin uusiin neuvostovalmisteisiin reaktoreihin Itä-Euroopassa.

  Vladimír Remek, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ihan ensimmäiseksi haluan kiittää esittelijää asiakirjasta, jolla saattaa olla enemmän merkitystä EU:n tulevaisuudelle kuin osaamme aavistaakaan.

Energiatilanne EU:ssa on avainkysymys EU:n tulevaisuuden kannalta. Ydinenergian käyttö on hyvin arkaluonteinen kysymys, josta ollaan montaa mieltä jäsenvaltioissa, parlamentissa ja jopa poliittisessa ryhmässäni. On hankalaa mutta hyvin tärkeää löytää järkevä etenemistapa ja yhteinen sävel, joka on EU:n kaikkien jäsenvaltioiden edun mukainen.

Euratom-sopimus on eittämättä osoittanut, että yhteistä kehystä tarvitaan, ja tehtiinpä seuraavaksi mitä hyvänsä, sopimuksen nykyistä rakennetta ei pidä tuhota. En pidä sopimusta kovin epädemokraattisena: jokainen jäsenvaltio saa osallistua päätökseen siitä, miten ydinenergian suhteen edetään. Haluan ilmoittaa tukevani ajatusta Euroopan atomienergiafoorumista käytännön keskustelufoorumina, sillä EU:ssa olisi tehtävä selväksi, miten paljon hyötyä ydinenergiasta voi olla pyrittäessä ratkaisemaan energiaan ja ilmastonmuutokseen liittyviä monimutkaisia kysymyksiä.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät kuulijat, olen tyytyväinen siihen, että mietinnössä painotetaan ydinenergian myönteistä vaikutusta hiilidioksidin tuotannon vähentämiseen. On kuitenkin huolestuttavaa, että Rooman sopimuksessa 50 vuotta sitten vallinnut sopu ydinenergiasta on kadonnut.

Eripura on edennyt niin pitkälle, etteivät kaikki jäsenvaltiot edes tunnusta selvästi sovittua sääntöä, jonka mukaan jokaisella maalla on oikeus päättää ydinenergian käytöstä. Tšekissä sijaitsevan Temelínin ydinvoimalan itävaltalaiset vastustajat aikovat estää perjantaina rajanylityksen näiden maiden välillä. He kyseenalaistavat jälleen Temelínin turvallisuuden, vaikka voimala täyttää kaikki komission ja kansainvälisen atomienergiajärjestön asettamat normit. He sekaantuvat siis jälleen kerran Tšekin tasavallan ydinvoimapolitiikkaan vastoin Euratom-sopimusta ja tekevät samalla kiusaa.

Haluan varoittaa, että itävaltalaiset aktivistit rikkovat Euroopan unionin sopimusta ilman päteviä perusteita. Minusta on vaarallista käyttää ydinenergiaa poliittisissa taistoissa EU:ssa. Seuraukset voivat olla vakavia.

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, minua ilahduttaa, ettei Euratom-sopimusta ole unohdettu juhlittaessa Rooman sopimuksen allekirjoittamisen 50-vuotispäivää.

Nykypäivän Euroopan unioni perustettiin alun perin maiden päätöksestä vahvistaa energia-alan yhteistyötä. Jo tuolloin valtioiden ja hallitusten päämiehet oivalsivat, että taloudellinen ja energia-alan keskinäisriippuvuus tarjosi mahdollisuuden valaa pohja rauhanomaiselle ja vauraalle elolle maanosassamme. Nyt puoli vuosisataa myöhemmin ei voida kiistää, etteikö yhdentyminen olisi ollut erittäin myönteistä.

Ydinvoimalla – tuottavuudeltaan ja turvallisuudeltaan mainioilla 145 reaktorilla, jotka ovat toimineet 5 200 reaktorivuotta – työllistetään unionissa noin 400 000 työntekijää ja tuotetaan 31 prosenttia sähköstä. Energiaa tuotettaessa ei vapaudu kasvihuonekaasuja, ja ydinvoiman avulla vältetään keskimäärin 720 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa. Määrä vastaa kaikkien Euroopan unionin moottoriajoneuvojen päästöjä. Huomaan jäsen Harmsin kuuntelevan minua tarkkaan.

Ilman ydinenergiaa unionin sähköntuotannon päästöt lisääntyisivät 50 prosenttia. Kerron tämän pelkästään siksi, että tämän perusteella ydinenergia on ilman muuta se energialähde muiden energialähteiden joukossa, joka täyttää energiapolitiikkamme kaikki kolme vaatimusta: varman energianhuollon, kilpailukyvyn ja ilmastonmuutoksen torjunnan.

Ne, jotka ajavat ydinvoimaloiden täydellistä käytöstä poistamista yksinomaan ideologisista syistä, saattavat meitä taloudelliseen ja ympäristölliseen perikatoon.

Sopimus on ollut 50:n viime vuoden ajan tärkeä perusta unionin vakaudelle ja vauraudelle.

En halua päättää puhettani kiittämättä esittelijä Maldeikisia erinomaisesta mietinnöstä, jota ryhmäni enemmistö ilman muuta puoltaa, kuten jäsen Cizelj ilmoitti.

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, ydinvoiman edut ja haitat ovat yleisesti tunnettuja, mutta näkemykset ydinvoimasta silti eroavat, ja näin ollen se pysyy kansallisessa päätöksentekovallassa.

Euratomin ehkä tärkein saavutus on yhteistyön leviäminen. Sopimuksen allekirjoittamisen aikoihinhan työskenneltiin erillään. Ryhmässäni on tästä erilaisia käsityksiä, niin kuin kollega Swoboda sanoi, mutta me yritämme välttää kovin ideologisia kannanottoja tässä yhteydessä. Painotamme turvallisuutta, tutkimusta, työsuojelua ja jätehuoltoa, mutta sopimus olisi tietysti tarpeen saada yhteispäätösmenettelyyn, kuten arvoisa komissaarikin äsken totesi, ja tällainen Euratom-konferenssi olisi niin ikään paikallaan.

Vierailimme toissapäivänä ITRE-valiokunnan joidenkin täällä läsnä olevien jäsenten kanssa Saksassa fuusiovoimalakoelaitoksessa, ja siellä tutkijat väittivät, että noin 14–15 vuoden kuluttua he voivat rakentaa voimalan, joka jo tuottaisi fuusioenergiaa ja jonka perusteella voitaisiin rakentaa toimiva fuusiovoimalaitos teollisessa mitassa. Ainakin minä yllätyin siitä nopeudesta, jolla tutkimus tällä hetkellä etenee, jos suunnitelma toteutuu niin kuin kyseiset tutkijat sanoivat.

Viimeistä sanaa ydinvoimasta ei ole vielä sanottu. Sitä kehitetään edelleen tänä päivänä ja aivan tuossa naapurissa.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, lehdistössä kirjoitettiin äskettäin Temelínin ydinvoimalan 100. onnettomuudesta. Kirjoitin asiasta komission jäsenelle Piebalgsille ja pyysin häneltä tietoja siitä, mitä mieltä asiantuntijat ovat Temelínin onnettomuuksista. Kiitän komission jäsentä vastauksesta, jossa hän ilmoitti tiedustelevansa Tšekin sääntelyviranomaiselta, miten se arvioi näitä onnettomuuksia.

Tästä pääsemme asian ytimeen. Kiitänkin komissiota, sillä jatkossa Euroopan unionissa on pohdittava turvallisuutta, loppusijoitusta ja ydinvoimaloiden käytöstäpoistoa sekä tietysti niiden turvallisuutta. Lisäksi on pohdittava, miten saamme sovittua yhtenäisistä teknisistä standardeista ja huipputason teknisistä määräyksistä. Ellei turvallisuusmääräyksiä noudateta, vaaralliset ydinvoimalat on saatava suljettua oikeuden päätöksellä. Tähän tarvitaan riippumattomia asiantuntijoita, jotka pystyvät arvioimaan onnettomuuksia puolueettomasti Euroopan unionissa. Mikäli tällainen onnettomuus tapahtuu, voimala on suljettava välittömästi.

Nyt kaupan vapauttamisen aikakaudella kustannusten vähentäminen on ensiarvoisen tärkeää. Toivottavasti turvallisuuden, suojelun, loppusijoituksen ja käytöstäpoiston kustannuksia ei kuitenkaan vähennetä ydinvoimaloissa sen takia, että ne pystyisivät kilpailemaan paremmin.

Lisäksi on tärkeää lisätä toimia turvallisuuden parantamiseksi tutkimuksen ja koulutuksen avulla, jotta väestön terveyden suojelusta tulee ensisijainen tavoite.

Haluan kiittää eritoten komissiota ja kollegojani, jotka puoltavat Euroopan parlamentin yhteispäätösvaltaa tässä asiassa.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – De la intrarea sa în vigoare la 1 ianuarie 1958, Tratatul Euratom nu s-a modificat substanţial. Uniunea Europeană a investit continuu în cercetarea privind energia nucleară iar Programele cadru 7 şi 6 totalizează 3,7 miliarde de euro pentru perioada 2002-2011. În prezent, energia nucleară asigură 32% din electricitatea europeană, iar cele 152 de reactoare europene reprezintă practic o treime din capacitatea de producţie mondială. În România, de exemplu, energia electrică nucleară reprezintă 9,3% din producţia de energie electrică naţională şi de aceea siguranţa acestui tip de energie ne interesează.

Se consideră că energia nucleară este cea mai puţin poluantă după energia eoliană şi centralele hidraulice de mică capacitate. De aceea, în contextul schimbărilor climatice, se estimează că utilizarea energiei nucleare va permite reducerea, până în 2010, cu 7% a emisiilor europene de gaze cu efect de seră. Cu toate acestea, Tratatul european nu poate da răspunsuri satisfăcătoare unor întrebări actuale cum ar fi gestionarea deşeurilor nucleare sau retragerea din activitate a instalaţiilor nucleare. De asemenea, având în vedere importanţa energiei nucleare pentru politica energetică a Uniunii Europene, pentru strategia europeană pentru o energie sigură, competitivă şi durabilă, pentru siguranţa aprovizionării energetice, afirmăm cu tărie că există un deficit de democraţie prin faptul că, pentru Euratom, Parlamentul European nu are putere de colegislator. Considerăm că un Tratat Euratom adus la zi ar permite fixarea unor standarde armonizate pentru siguranţa energiei nucleare, a deşeurilor nucleare şi a demontării instalaţiilor de energie.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Alkajaisiksi haluan kiittää esittelijää erittäin hyvästä mietinnöstä. Minusta ei ole tarpeen toistaa sitä, mitä on jo sanottu Euratom-sopimuksen tärkeydestä ja hyödyistä ydinenergia-alan kehittämisen ja turvallisuuden kannalta sen 50-vuotisen voimassaolon aikana.

Ydinenergialla tuotetaan lähes 32 prosenttia EU:n 15 jäsenvaltiossa tuotetusta sähköstä tiukkoja turvallisuusmääräyksiä noudattaen, ja näin vältetään 320 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöt vuodessa. Tämä osoittaa ydinteknologian tärkeyden: sillä voidaan vastata ripeästi energia-alan muutoksiin ja tarpeisiin sekä terveyden suojelun ja ympäristön vaatimuksiin.

Sopimus tarjoaa kattavan, johdonmukaisen ja edelleen pätevän oikeuskehyksen ydinenergian turvalliselle käytölle kaikissa jäsenvaltioissa. Minusta sopimusta ei ole näin ollen tarpeen uudistaa laajamittaisesti. Tämän ei tietenkään pitäisi estää uuden lainsäädännön antamista, jotta ydinvoimaloiden, ydinjätteiden käsittelyn ja ydinreaktoreiden käytöstäpoiston turvallisuutta sekä tutkimusta ja kehitystä saadaan lisättyä entisestään.

Tässä yhteydessä haluan viitata sopimuksen 203 artiklaan ja ottaa esille Euroopan komission ja muutamien jäsenvaltioiden ehdotuksen, joka koskee niin kutsuttua atomienergiafoorumia. Tällaisen foorumin perustamisesta saattaisi olla paljon hyötyä, sillä näin ydinvoimaloita ja niiden turvallisuutta ja kehitystä sekä alan elinten välistä yhteistyötä voitaisiin tarkastella puolueettomasti. Foorumista voisi tulla erinomainen kanava tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdolle, johon ottaisivat osaa kaikki asianosaiset ryhmät, myös kansalaiset.

Ei ole mikään salaisuus, että useat Keski-Euroopan maat haluaisivat saada foorumin hoteisiinsa, olipa sen rakenne ja muoto millainen tahansa. Slovakialla on eri-ikäisiä ydinvoimaloita ja yksi käytöstä poistettu yksikkö. Kahta yksikköä poistetaan parhaillaan käytöstä ja kahta yksikköä rakennetaan. Toimivia yksikköjä on useita. Slovakialla on näin ollen paljon kokemusta ja paljon kunnianhimoa niin, että se voisi toimia eturintamassa tässä aloitteessa.

  Atanas Paparizov (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, asenteet ydinvoimatuotantoon vaikuttavat väistämättä tähän keskusteluun. Haluan kuitenkin painottaa tässä yhteydessä olevani erittäin tyytyväinen teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan laatimaan asiakirjaan ja tietenkin myös esittelijän työhön, jonka tuloksena tämä tasapuolinen asiakirja syntyi.

Haluan luonnollisesti puoltaa yhteispäätösmenettelyn käyttöä ja olen varma, että siihen päästään sopimuksen 203 artiklalla. Haluan kiinnittää huomionne eritoten mietinnön siihen kohtaan, jossa painotetaan, että on välttämätöntä laatia yhteisön turvallisuussäännöt, jotka sopivat ympäristöä säästävän energian kehittämistä Euroopan unionissa koskevaan nykyiseen vaatimukseen, jonka tarkoituksena on vähentää hiilidioksidipäästöjä ja lisätä yhteisön riippumattomuutta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä komission jäsen Piebalgs totesi asiasta. Lisäksi toivon todella, että ehdotukset, joita komissio on esittänyt neuvostolle vuodesta 2002 lähtien, voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn ja että niistä voidaan keskustella kunnolla, sillä se olisi tärkeää maaliskuun 8. ja 9. päivän päätösten perusteella.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, ydinfissioenergiasta ei pidä maalata piruja seinille, mutta sitä ei pidä myöskään ylistää vastauksena kaikkiin ongelmiimme. Sillä on etunsa ja haittansa. Suurin ongelma on jätteenkäsittely. Kukaan ei kuitenkaan kiistä, etteikö käynnissä olevaa tutkimusta edistämällä voitaisi löytää tulevaisuudessa toteuttamiskelpoista teknistä ratkaisua samaan tapaan kuin fossiilisten polttoaineiden alalla on edistytty kehittämällä saastuttamattomia polttotapoja ja hiilidioksidin erotustekniikkaa.

Nyt arvioimme kuitenkin Euratom-sopimusta 50 vuoden jälkeen ja sen toimivuutta jatkossa. Tältä osin haluan tuoda esiin olevani yksi niistä, joilla on kokonaisuutena myönteinen kuva Euratom-sopimuksen 50 voimassaolovuodesta. Olen kuitenkin myös sitä mieltä, että sopimusta on aika tarkistaa ja joitakin sen näkökohtia – esimerkiksi päätöksentekomenettelyjä – on syytä korjata, jotta siitä tulee entistä toimivampi ja demokraattisempi.

Neuvoston yksimielisyys ei ole toimiva ratkaisu 27 jäsenvaltion EU:ssa. Olen lisäksi samaa mieltä kuin ne, joiden mielestä sopimus on saatava yhteispäätösmenettelyn piiriin demokratiavajeen korjaamiseksi.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ydinenergia lienee yksi Euroopan unionin kansalaisia ja jäsenvaltioita eniten jakavista kysymyksistä. Tätä on sivuttu myös tämän päivän keskustelussa.

Kun Euratom-sopimusta tarkastellaan kuitenkin puolueettomasti, kuten mietinnössä, sillä havaitaan saadun aikaan monia tärkeitä asioita. Ensinnäkin kaikki uskoivat 50 vuotta sitten, että ydinenergialla voitaisiin tuottaa niin halpaa energiaa, ettei sitä tarvitsisi edes mitata. Euratom-sopimus tarjosi kehyksen ja tuen tutkimukselle, jolla kehitettiin ydinmateriaalivalvontaa, turvallisuutta ja ydinjätteiden käsittelyä. Euratom-sopimukseen perustuu myös ydinaineiden leviämisen estäminen. Valvontajärjestelmä ei ole missään muualla maailmassa yhtä tiukka kuin Euroopan unionissa, ja tämä on Euratom-sopimuksen ansiota.

Tulevaisuuteen katsahdettaessa tiedetään, että ydinvoimaloita rakennetaan myös Euroopan unioniin. Temelínin ongelmat eivät ole ainutlaatuisia. Meidän on todella pyrittävä löytämään suurempi yhteisymmärrys siitä, mitä ydinvoimalla halutaan saavuttaa Euroopan unionissa. Jäsen Hudacký mainitsi tässä yhteydessä atomienergiafoorumin. Se on tärkeä tekijä etsittäessä yhteisymmärrystä tällä hyvin tärkeällä alalla etenkin maailmanlaajuisten haasteiden suhteen.

Tapaan paljon edustajia sekä jäsenvaltioista että unionin ulkopuolisista maista, jotka ovat innokkaita aloittamaan ydinvoiman käytön – ei siis pelkästään lopputuotteen käyttöä vaan koko ydinpolttoainekierron. Ellei Euroopan unioni ota tiukasti kantaa kaikkiin ydinpolttoainekiertoa koskeviin kysymyksiin, maailmasta tulee mielestäni paljon vaarallisempi paikka. Näin ollen mietintö tarjoaa mielestäni todella hyvän perustan, jonka pohjalta voidaan pohtia ja etsiä ratkaisuja edessä oleviin haasteisiin.

Kiitän esittelijää erittäin tasapuolisesta lähestymistavasta ja niistä monista ehdotuksista, joita hän esitti tulevaa varten. Tästä ei tule kuitenkaan helppoa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

  András Gyürk (PPE-DE) , kirjallinen. – (HU) Yleinen mielipide on jakautunut harvalla talouden alalla yhtä suuresti kuin ydinvoiman alalla. Ydinvoimaloita on pidetty sekä teknisen kehityksen lippulaivoina että malliesimerkkeinä turvallisuusriskien ottamisesta ihmishenkien kustannuksella. Tämä on vain yksi syy lisää, miksi erilaisten energiantuotantotapojen hyviä ja huonoja puolia on arvioitava puolueettomasti. Vaikka keskustelu ilmastonmuutosta torjuvien toimenpiteiden tarpeellisuudesta vain kiihtyy, ydinvoimatuotannon poikkeuksellisen alhaiset hiilidioksidipäästöt eivät ole monestikaan keskeisellä sijalla esitetyissä perusteissa.

Olen vakuuttunut siitä, että kun Euroopan yhtenäiset ja vapaat energiamarkkinat kasvavat, kun energiantuotannon tähänastisista ulkoisista kustannuksista saadaan tehtyä sisäisiä ja kun markkinoiden tehokkaan toiminnan esteet saadaan purettua, voidaan alkaa pohtia järkeviä investointipäätöksiä ydinvoimatuotannon osalta. Mitä tulee ympäristöön ja ihmisiin kohdistuviin riskeihin, laajamittaisessa ydinenergiatuotannossa syntyvän jätteen pitkäaikaiseen säilytykseen ja käsittelyyn löydetään varmasti turvalliset ratkaisut. Myös ydinvoimaloiden turvallista toimintaa koskevat ongelmat saadaan varmasti ratkaistua. Näin ollen on varmistettava, että ydinvoiman turvallista käyttöä koskevaan tutkimukseen ja kehitystyöhön kiinnitetään mahdollisimman paljon huomiota ja että sitä tuetaan mahdollisimman paljon.

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euratom-sopimuksen 50-vuotispäivä sattuu osuvaan aikaan. Sopimus laadittiin alun perin energiakysymysten ratkaisemiseksi, mutta EU on sivuuttanut tämän tärkeän politiikan vuosikymmenten ajan ja keskittynyt sen sijaan muihin – joskin yhtä tärkeisiin – aiheisiin.

Unionin tulevaisuutta pohditaan siis saaman aikaan, kun yhteisen, kunnianhimoisen energiapolitiikan tärkeyttä aletaan taas arvostaa. Nämä kaksi asiaa liittyvät tiiviisti toisiinsa: EU:sta ei tule toivotun kaltaista talousmahtia, turvallista kotia kansalaisille, kuningatarta kansainväliselle näyttämölle eikä ulkoisista paineista riippumatonta toimijaa, ellei ole strategiaa, jolla taataan turvallinen ja kestävä sisäinen energiahuolto. EU:n on opittava seisomaan omilla jaloillaan.

Euratom-sopimuksen tarkistaminen on tärkeä askel tähän suuntaan, sillä sopimus tarjoaa tarvittavan oikeuskehyksen alalle, joka on jo todettu täysin toimivaksi ja tuottavaksi uuden teknologian sekä turvallisuuden ja tehokkuuden alan aikaansaannosten ansiosta. On kuitenkin tärkeää, ettei ovea suljeta muilta energialähteitä, kuten puhtaalta hiiliteknologialta tai muilta uusiutuvilta energialähteiltä, joilla ei vielä pystytä korvaamaan nykypäivänä käytössä olevia lähteitä mutta jotka saattavat osoittautua jatkossa parhaaksi vaihtoehdoksi.

21. Grönlannissa tapahtuneen sotilaslentokoneen maahansyöksyn kansanterveydelliset seuraukset (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Diana Wallisin laatima vetoomusvaliokunnan mietintö (A6-0156/2007) vuonna 1968 Thulessa tapahtuneen maahansyöksyn kansanterveydellisistä seurauksista (vetoomus nro 720/2002) (2006/2012(INI)).

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu sopii hyvin käytäväksi edellisen keskustelun perään. Äskenhän käsiteltiin yleisesti Euratom-sopimuksen menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Nyt käsitellään todellista yksittäistä tapausta, joka osoittaa selkeästi, miksi Euratom-sopimukseen on kiinnitettävä huomiota, jotta Euroopan unionin kansalaisten turvallisuus ydinonnettomuuksissa voidaan varmistaa jatkossa.

Tällä ydinonnettomuudella ja siitä muutamille yksittäisille henkilöille aiheutuneilla surullisilla jälkiseurauksilla on laajempaa merkitystä kaikkien kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle. Vetoomusjärjestelmämme ansiosta yksittäiset henkilöt voivat saattaa tällaiset tapaukset tietoomme, kun EU:n toimielimet tai lainsäädäntö eivät ole olleet heidän tukenaan, niin kuin he olisivat odottaneet tai toivoneet. Kansalaisten mukaan Euratom-sopimus ei toimi, joten heitä on kuunneltava.

Palataanpa tuohon napapiirin yöhön tammikuussa 1968. Kylmä sota oli edelleen käynnissä, ja tarina kuulostaa lähinnä kansainväliseltä jännityskertomukselta. Yhdysvaltalainen B-52-pommikone joutuu vaikeuksiin, miehistö pelastautuu ja kone, jossa on lastina valtava määrä asekelpoista plutoniumia, putoaa Grönlantiin. Yhdysvaltojen tukikohdassa Thulessa työskentelevät grönlantilaiset kiirehtivät välittömästi koiravaljakoin jäätikön yli pudonneelle koneelle, jonne yhdysvaltalaiset pyrkivät pääsemään epätoivoisesti ennen muita. Seuraavien viikkojen ajan monet Thulen työntekijöistä osallistuvat puhdistustyöhön. He eivät työskentele laboratorio-olosuhteissa. Heillä ei ole suojavaatetusta, paitsi kylmää vastaan. Itse asiassa monien vaatteet saastuvat säteilystä niin pahoin, että ne on tuhottava. Seuraavien kuukausien ja vuosien aikana Thulen työntekijät alkavat kärsiä kaikenlaisista vakavista terveysongelmista. Vetoomuksen esittäjä Carswell on yksi heistä.

Tämä on pitkä tarina, jota on käsitelty Tanskan tuomioistuimissa, josta on tehty monia raportteja ja josta on käyty lukuisia keskusteluja. Nyt keskitytään tarinan yhteen erityiseen kohtaan eli Thulen työntekijöiden oikeuksiin, jotka perustuvat perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta 13. toukokuuta 1996 annettuun neuvoston direktiiviin 96/29/Euratom. Vetoomuksen esittäjiä vastaan on esitetty kaikenlaisia oikeudellisia perusteita, joita en aio käsitellä tässä tarkemmin. Totean vain, että ne on lueteltu ja niitä on käsitelty vakavasti mietinnössä. Siinä on käsitelty sekä Euratom-sopimuksen ajallista että maantieteellistä soveltamista Grönlantiin ja sen soveltamista sotilasonnettomuuksiin. Tämä ei ollut sotilasonnettomuus asianosaisen jäsenvaltion kannalta. Sotilaallinen näkökohta on peräisin kolmannesta valtiosta, joten esitämme yhteisöjen tuomioistuimen tavoin, että direktiiviä voidaan todellakin soveltaa.

Kyse ei ole kuitenkaan vain oikeudellisesta perusteesta vaan ennen kaikkea poliittisesta perusteesta, jossa voitaisiin vedota jopa Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiseen valtion velvollisuuteen toteuttaa tarvittavat toimenpiteet elämän suojaamiseksi sen toimivaltaan kuuluvalla alueella. Olemme kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että hengissä selvinneillä on direktiivin nojalla oikeus terveystarkastuksiin ja asianmukaisiin tarkkailu- ja interventiotoimenpiteisiin. Tähän mennessä on laadittu vain tilastoja sen sijaan, että olisi tehty kunnollisia kliinisiä ja lääketieteellisiä tarkastuksia, joista olisi hyötyä hengissä selvinneiden lisäksi kaikkien Euroopan unionin kansalaisten terveydelle ja turvallisuudelle mahdollisten tulevien onnettomuuksien yhteydessä. Ellei tätä sallita, sopimus ei selvästikään toimi, jolloin sitä on tarkistettava ja pohdittava tarkemmin.

Minun on valitettavasti vaadittava kollegojani hylkäämään tarkistukset. Ne ovat sekavia, niissä viitataan epämääräisiin tapahtumiin, joita ei ole mainittu vetoomuksessa, tai niillä pyritään viemään pohja pois mietinnössä esitetyiltä perusteilta. Niinpä suosittelen teille mietintöä sellaisenaan Thulen onnettomuudesta hengissä selvinneiden puolesta toivoen, että sopimusta tarkistetaan jatkossa.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijää työstä, jota tämä on tehnyt hyvin tärkeän vetoomuksen parissa. Komission myötätunto on täysin vetoomuksen esittäjien puolella. He ovat joutuneet kokemaan kovia sen jälkeen, kun osallistuivat vuonna 1968 tapahtuneen lento-onnettomuuden pelastustöihin. Samalla haluan todeta, että komissio on seurannut tapausta hyvin tiiviisti viiden viime vuoden ajan. Se on tutkinut asiaa huolellisesti oikeudelliselta kannalta ja tehnyt yhteistyötä vetoomusvaliokunnan ja esittelijän kanssa.

Komissio tuli siihen tulokseen, ettei vetoomuksen esittäjien vaatimuksissa voida nojautua tässä tapauksessa yhteisön oikeuteen vaan yksinomaan Tanskan kansalliseen lainsäädäntöön Tanskan hallintoelimissä ja tuomioistuimissa. Tapaus edellyttää siis oikeudellisen ratkaisun sijaan poliittista ratkaisua. Ehdotettu Euroopan parlamentin päätöslauselma voisi mielestäni edistää osaltaan poliittisen ratkaisun löytymistä.

Jotta Euratom-sopimukseen perustuva lainsäädäntö kattaisi jatkossa vetoomuksen taustalla olevan tilanteen kaltaiset tilanteet, komissio tutkii mahdollisuutta säätää säteilysuojeluvaatimusten soveltamisesta sotilaallisten sovellusten aiheuttamissa tilanteissa. Tällainen säännös voitaisiin laatia, kun perusnormien vahvistamisesta työntekijöiden ja väestön terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta annettua direktiiviä 96/29/Euratom tarkistetaan ja muotoillaan uudestaan. On kuitenkin tutkittava tarkkaan, onko tällainen säännös oikeuskäytännön mukainen.

  Michael Cashman, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies. En käytä nyt muistiinpanoja enkä sano sitä, mitä minun piti sanoa, vaan sen, miltä minusta tuntuu.

Komission jäsen tarjoaa myötätuntoaan, mutta sitä ei tarvita. Sen sijaan nyt on pantava täytäntöön keskeisen tärkeät perusoikeudet: yksittäisellä henkilöllä on oikeus saada tietoja varmistuakseen siitä, ettei tapahtunut uhkaa hänen henkeään.

Nyt olisi helpointa hyökätä erään jäsenvaltion hallituksen kimppuun. En halua tehdä niin. Haluan löytää ratkaisun vetoomuksen esittäjien puolesta.

Arvoisa komission jäsen, puhutte poliittisesta ratkaisusta. Ihan vain tiedoksenne: tämä on poliittinen toimielin, ja siksi lähestymme Euroopan komissiota, jotta se auttaisi meitä löytämään poliittisen ratkaisun.

Ratkaisua ei saada aikaan osoittamalla myötätuntoa vaan pyytämällä päättäväisesti Tanskan hallitusta suostumaan Maastrichtin ja Amsterdamin sopimuksiin kirjatun hyvän ja lojaalin yhteistyön nimissä tiedonsaantipyyntöön, jonka murhenäytelmän sotkut siivonneet ja yhdistyksen muodostaneet vetoomuksen esittäjät ja työntekijät ovat sille esittäneet. Älkää siis osoittako heille myötätuntoa vaan tukekaa heitä komission poliittisella vaikutusvallalla ja tiedustelkaa kyseiseltä jäsenvaltiolta, aikooko se antaa näille ihmisille tärkeät tiedot, joiden avulla nämä voisivat varmistua, etteivät ole vaarassa vaan että heidän henkensä on turvattu ja he ovat hyvissä käsissä. Emme pyydä mitään muuta.

En pidättele parlamenttia enempää. Olen väsynyt komission vastaukseen, jonka mukaan "meillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa". Tämä on helpoin tapa lisätä euroskeptisyyttä, joka kasvaa eri puolilla EU:ta ja on valitettavasti valloillaan juuri Tanskassa.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on ainutlaatuinen mietintö ainutlaatuisesta vetoomuksesta, ja esittelijä Wallis on hoitanut asian erinomaisesti. Vaikka oikeudelliset näkökohdat jätetään sikseen, mietinnön perustana olevasta vetoomuksesta nousee esille muutamia tärkeitä seikkoja. Mainitsen lyhyesti niistä kolme.

Yksi: Ydinaseonnettomuuden uhka on olemassa aina, vaikka varotoimet olisivat kuinka mittavia tahansa. Jossain mielessä oli onni, että yhdysvaltalainen B-52-pommikone putosi Grönlantiin. Ajatelkaapa, mitä olisi tapahtunut tiheästi asutulla alueella, esimerkiksi jonkin Keski-Euroopassa sijaitsevan Yhdysvaltojen tukikohdan lähellä. Jos joku siis väittää, että ydinaseet ovat täysin turvallisia rauhan aikana, hän ei kerro koko totuutta.

Kaksi: Ydinonnettomuuden jälkeen olisi toteutettava välittömästi huolellisesti laaditut suunnitelmat, joilla minimoitaisiin lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Vaikuttaa siltä, että asiasta vastaavat viranomaiset, tässä tapauksessa Yhdysvaltojen ilmavoimat ja Tanskan hallitus, olivat valmistautuneet kehnosti eivätkä hoitaneet ongelmaa asianmukaisesti. Etenkään siviilihenkilöstöä ei suojattu kunnolla eikä heille tarjottu terveystarkastuksia eikä seurantaa pitkällä aikavälillä. Tästä epäkohdasta on seurannut useita ennenaikaisia syöpäkuolemia, joissa taudin toteaminen ajoissa olisi tarjonnut paljon paremmat selviämismahdollisuudet. Jos joku siis väittää, että asiasta vastaavat viranomaiset pystyvät hoitamaan ydinaseonnettomuuden jälkiseuraukset asianmukaisesti, hän ei myöskään kerro koko totuutta.

Kolme: Ydinaseonnettomuuden jälkeen odotetaan, että asianomainen hallitus olisi avoin ja yhteistyöhaluinen onnettomuudesta kärsineitä henkilöitä kohtaan. Näin ei käynyt Grönlannin tapauksessa, vaan Tanskan hallitus kieltäytyi antamasta asiaankuuluvia ympäristösäteilyä koskevia asiakirjoja, joiden perusteella kyseisten työntekijöiden saamia säteilyannoksia olisi voitu arvioida. Lisäksi Tanskan hallitus antoi vaarallisen harhaanjohtavia tietoja. Edes ydinaseonnettomuuden jälkeisiin hallitusten tieteellisiin raportteihin ei siis voi luottaa.

Sanoma on siis selvä. Ydinaseet saattavat aiheuttaa kuolemia ja kärsimystä myös rauhan aikana, joten parasta olisi, ettei niitä olisi lainkaan. Kuunneltuani komission jäsentä huomautan lopuksi, että vetoomuksen esittäjät, jotka ovat joutuneet kärsimään ja taistelemaan vuosia, näyttävät saavan EU:lta vain paljon myötätuntoa mutteivät lainkaan käytännön apua.

  Marcin Libicki, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Wallisia erinomaisesta mietinnöstä, kuten tavallista. Minulla on ilo todeta, että meillä on täällä parlamentissa esittelijä, joka laatii aina ensiluokkaisia mietintöjä etenkin oikeudelliselta kannalta katsottuna, mikä on tässä erittäin tärkeää.

Ydinaseita kuljettanut yhdysvaltalainen lentokone putosi vuonna 1968. Valiokuntaan saapuneen vetoomuksen esittäjä on kärsinyt terveysongelmista eikä ole mielestään saanut asianmukaista korvausta.

Valiokuntaan turvautui jälleen viime hädässä suuri joukko ihmisiä, joilla ei ollut muuta tietä hakea oikeutta. Tästä syntyi mielenkiintoinen oikeudellinen näkökohta, jota esittelijä Wallis käsitteli taidokkaasti. Onnettomuus tapahtui vuonna 1968, mutta Tanska liittyi yhdessä Grönlannin kanssa Euroopan unioniin vuonna 1973, ja Grönlanti jätti Euroopan unionin vuonna 1985. Tällaisissa onnettomuuksissa sovellettavia perusnormeja koskeva direktiivi (neuvoston direktiivi 96/29/Euratom) on annettu 13. toukokuuta 1996. Päivämäärien perusteella vaikuttaisi siltä, ettei vetoomuksen esittäjällä olisi pienintäkään mahdollisuutta saada oikeutta täältä, mutta jäsen Wallis osoitti, että yhteisöjen tuomioistuimen ennakkotapausten perusteella yhteisön oikeuden uusia säännöksiä voidaan periaatteessa soveltaa sellaisten tapahtumien myöhempiin seurauksiin, jotka ovat tapahtuneet ennen säädöksen voimaantuloa, kuten Grönlannin eroaminen Euroopan unionista.

Jos valtiot soveltaisivat tosiasiassa kyseisiä direktiivejä, vetoomusvaliokunnalla olisi vähemmän ongelmia ratkottavanaan. Haluan palauttaa mieliin kolme tapausta: Lloydsin tapauksen, Equitable Lifen tapauksen ja paikallista kaavoitusta koskevat väärinkäytökset Espanjassa. Nämä vetoomukset esitettiin vain siksi, ettei niihin liittyviä direktiivejä ollut pantu täytäntöön asianmukaisesti kyseisissä maissa. Kärsineillä osapuolilla on oikeus vahingonkorvauksiin, ja meillä kaikilla on oikeus turvallisuuteen tulevaisuudessa.

  Margrete Auken, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, tämä on synkkä tilanne. On järjetöntä eikä millään muotoa puolusteltavissa, että ydinaseita on voitu lennättää näin välinpitämättömällä tavalla kylmän sodan aikaan. Juuri tämä on todella pöyristyttävää Thulen tapauksessa. Vaikka ydinaseiden käsittely näin huolimattomasti ei olekaan hyväksyttävää, emme saa sen vuoksi todeta jotakin sellaista, joka on osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Hallussamme ei ole asiakirjoja, joiden mukaan Thulen työntekijöitä olisi kuollut säteilyn seurauksena. Emme voi myöskään väittää, ettei terveystarkastuksia olisi tehty. Niitä itse asiassa tehtiin, ja tulokset osoittavat päinvastaista, kuin mitä vetoomuksen esittäjät väittävät ja mitä nyt väitetään myös mietinnössä. Tätä on kunnioitettava.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän esittämillä tarkistuksilla on tarkoitus poistaa virheet ja perättömät väitteet. Olemme kuitenkin esittelijä Wallisin kanssa samaa mieltä siitä, ettei Tanska voi sille mitään, että EU:lla on valtaa tässä asiassa. B-52-pommikoneen onnettomuus ei ole ainoaa ydintoimintaa, joka on saastuttanut Thulen aluetta. Jokainen näkökohta on selvitettävä, ja EU:n on varmistettava, että oleelliset tutkimukset toteutetaan. Mikäli mietinnöllä halutaan olevan merkitystä, siihen ei saa sisältyä asiavirheitä. Jos hyväksymme virheitä sisältävän mietinnön, teemme vain hallaa omalle uskottavuudellemme. Minulla ei ole mitään syytä puolustella Tanskan hallitusta tässä asiassa, päinvastoin. Se on kohdellut esittelijä Wallisia kaltoin, ja se on vitkastellut monien tutkimustulosten toimittamisessa parlamentille. Toivomme kuitenkin kovasti, ettei mietintöä hylätä muutamien väärien väittämien tähden vaan että se hyväksytään asianmukaisesti, niin että se on riittävän käytännöllinen ja tehokas, jotta tapahtumiin voidaan vaikuttaa.

  Søren Bo Søndergaard, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, lentokoneen putoamisesta 21. tammikuuta 1968 Luoteis-Grönlannissa aiheutui 850 metrin korkuisten liekkien lisäksi paljon saastuttavaa radioaktiivista säteilyä. Tanskan viranomaiset halusivat salata asian. Ne tiesivät, ettei niiden salainen suostumus ydinaseita kuljettavan yhdysvaltalaiskoneen lentoon Grönlannin ilmatilassa saisi suosiota sen enempää Tanskan kuin Grönlanninkaan väestön keskuudessa. Niinpä kului 18 vuotta, ennen kuin viranomaiset alkoivat kiinnostua säteilylle altistuneiden grönlantilaisten ja puhdistustöihin osallistuneiden siviilityöntekijöiden terveydestä. Asianomaiset henkilöt eivät ole saaneet vielä tähänkään päivään mennessä kokonaiskuvaa siitä, mitä heille tapahtui. Tämä johtuu osaksi siitä, että Tanskan hallitukset ovat toinen toisensa perään kieltäytyneet noudattamasta Euratom-sopimuksen määräyksiä, vaikka Tanska on allekirjoittanut sopimuksen.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmän / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston mielestä tämä on ratkaiseva kohta esittelijä Wallisin ehdotuksessa. Voimme puoltaa neljää ensimmäistä Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän viidestä tarkistuksesta, mutta äänestämme joka tapauksessa lopullisessa äänestyksessä ehdotuksen puolesta.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, äänestän huomenna ensimmäisen kerran 28 vuoteen kotimaani Tanskan hallitukseen kohdistuvan arvostelun puolesta. Minua hävettää, miten olemme käyttäytyneet niitä muutamia satoja ihmisiä kohtaan, jotka selvisivät hengissä Grönlannissa vuonna 1968 sattuneesta yhdysvaltalaisten ydinonnettomuudesta. Peitelläkseen sitä, että kyse oli ydinonnettomuudesta, viranomaiset eivät antaneet näille ihmisille suojavarusteita pannessaan heidät siivoamaan jäljet. Monet ovat kuolleet syöpään, ja alueen eläimet ovat saaneet epämuodostuneita poikasia, minkä voidaan olettaa johtuvan onnettomuudesta. Carswell toi asian vetoomusvaliokunnan tietoon. Hän on ollut sairaalassa 50 otteeseen onnettomuuden seurauksien tähden. Esittelijä Wallis on tehnyt tarkkaa työtä valiokunnassa kolmen viime vuoden ajan, järjestänyt kuulemisia ja vierailuja, ja nyt jäsen Auken ilmestyy istuntoon, jossa meidän on määrä äänestää, ja haluaa kaiken työn alkavan alusta. Asia on hyvin yksinkertainen, eikä siinä ole kyse siitä, onko säteilyä aiheutunut vai ei. Kyse on siitä, että Euratom-sopimuksen mukaan onnettomuudesta selvinneillä on oikeus vuotuisiin terveystarkastuksiin huolimatta siitä, onko heidän terveydelleen aiheutunut vaikutuksia, ja heillä on oikeus nähdä itseään koskevat lääkärinlausunnot. Tanskan olisi nyt noudatettava näitä kahta vaatimusta.

Haluan kiittää esittelijä Wallisia ja valiokuntaa erittäin vastuuntuntoisesta työstä tässä asiassa. Osallistuin kaikkiin kokouksiin, ja mikäli jäsen Auken olisi ilmaissut kiinnostuksensa asiaa kohtaan silloin, kun siitä keskusteltiin, hänen ei olisi tarvinnut jättää tarkistuksia viime hetkellä. Kuvitelkaapa, että kaikista muistakin parlamentin mietinnöistä olisi keskusteltava uudelleen siksi, ettei jäsen Auken osallistu valiokuntakäsittelyyn. Kehotan teitä äänestämään huomenna mietinnön puolesta ilman viime minuutilla esitettyjä tarkistuksia.

Komissio toteaa nyt, että tarvitaan poliittinen ratkaisu. Osa meistä on pyrkinyt löytämään tällaisen ratkaisun. Olen lähettänyt yksityisiä kirjeitä pääministerille saadakseni tämän asian selvitettyä poliittisesti. Hänen asenteensa on ollut ymmärtäväinen, mutta ratkaisua ei ole löytynyt, koska virkamieskunta ei halua antaa asiassa periksi. On siis mainiota, että ihmisillä on mahdollisuus kääntyä vetoomusvaliokunnan puoleen, kun virkamiehet eivät halua kuunnella heitä.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, oikeudet voidaan toteuttaa lainsäädännön perusteella. Komissio on analysoinut asian läpikotaisin. Minulla ei ole valitettavasti mitään lisättävää tähän hyvin asiantuntevaan keskusteluun.

Samalla voisin kuitenkin todeta, että mietintöä käytetään viiteasiakirjana yhteisön tulevissa toimissa tällä alalla.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina.

22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

23. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 23.25.)