Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 10. toukokuuta 2007 - Bryssel

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies MORGANTINI

(Istunto avattiin klo 9.05.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

4. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

5. Asunto- ja aluepolitiikka – Tulevan aluepolitiikan vaikutus Euroopan unionin innovaatiokykyyn (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Alfonso Andrian aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä (A6-0090/2007) asunto- ja aluepolitiikasta (2006/2108(INI)) ja

– Mieczysław Edmund Janowskin aluekehitysvaliokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä (A6-0096/2007) tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn (2006/2104(INI).

  Alfonso Andria (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme tänään saaneet valmiiksi asunto- ja aluepolitiikkaa käsittelevän parlamentin oma-aloitteisen mietinnön, jonka esittelijä olen. Todellisuudessa työ alkoi jo asuntoasioista vastaavassa laajennetussa työryhmässä, jossa kollegani Beaupuy oli puheenjohtajana ja jossa minä olin varapuheenjohtajana. Työssä otettiin merkittävä harppaus eteenpäin, kun kollegani Hutschinson laati ja esitteli asuntoasioita koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jonka laajennettu työryhmä hyväksyi.

Haluan aivan ensiksi osoittaa vilpittömät kiitokseni kollegoilleni ja erityisesti varjoesittelijöille merkittävästä ja tärkeästä avusta tässä työssä. Kiitän koordinaattoreita ja virkamiehiä, jotka ovat tehneet ahkerasti yhteistyötä mietinnön laatimiseksi sekä esittäneet tärkeitä ja hyödyllisiä huomautuksia sekä korjauksia asiakirjaan. Tämänpäiväinen teksti on kaikkien asianosaisten ymmärtäväisyyden ja erinomaisen yhteistyöasenteen ansiota, ja toivon, että teksti on samanaikaisesti sekä tasapainoinen että innovatiivinen ja että se saa taakseen laajan tuen.

Euroopan komission, ministerineuvoston puheenjohtajavaltion Saksan ja Euroopan investointipankin edustajien kanssa tehty työ on ollut hyvin hedelmällistä. Muodostimme toimivat suhteet alakohtaisiin järjestöihin ja kansalaisjärjestöihin, joiden edustajia vieraili luonani.

Osoitan seuraavaksi vilpittömät kiitokseni alueiden komitean lausunnon laatijalle Flo Clucasille sekä talous- ja sosiaalikomitean lausunnon laatijalle Angelo Grassolle asialle omistautumisesta ja erinomaisista teksteistä. Kiitän myös henkilöitä, jotka ovat tehneet kanssani merkittävää työtä mietinnön laatimiseksi: ALDE-ryhmän virkailijaa Anu Ahopeltoa, aluekehitysvaliokunnan virkailijaa Agneszka Kunatia ja assistenttiani Valentino Izzoa.

Ennen kuin siirryn käsittelemään varsinaista tekstiä, lienee paikallaan selvittää käyttämiämme menetelmiä. Aloittaessani tämän oma-aloitteisen mietinnön laatimisen tavoitteenani oli tuoda asuntopoliittiset kysymykset mukaan Euroopan tasolla käytävään keskusteluun, ja olin samalla tietoinen tähän liittyvistä ongelmista. Kuten hyvin tiedetään, perustamissopimuksessa ei anneta Euroopan unionille toimivaltuuksia tällä alalla. Euroopan aluekehitysrahastoa kaudella 2007–2013 koskevan asetuksen 7 artiklassa säädetään kuitenkin mahdollisuudesta käyttää yhteisön varoja uusissa jäsenvaltioissa tietyissä tapauksissa asuntoasioiden kehittämishankkeiden tukemiseen. Vastaavasti on syytä mainita, että monilla Euroopan unionin toimilla, esimerkiksi energia- ja ympäristöpolitiikalla, liikennepolitiikalla, turvallisuuspolitiikalla sekä kulttuuri- ja sosiaalipolitiikalla, vaikutetaan merkittävästi, vaikkakin välillisesti asumisen laatuun.

Asuntoasioita ei näin ollen voida tarkastella erillisenä kysymyksenä. Halusin tämän vuoksi soveltaa oma-aloitteisessa mietinnössäni laaja-alaista lähestymistapaa, jossa asuntoasioita tarkastellaan laajemmassa kaupunkikehittämisen viitekehyksessä ja läheisessä yhteydessä juuri mainitsemiin alakohtaisiin ja monialaisiin poliittisiin toimiin.

Mietintö rakentuu näin ollen asuntoasioiden kahden pääulottuvuuden ympärille. Nämä ovat sosiaalinen ulottuvuus, joka perustuu asuntotilanteen, kaupunkien rappeutumisen ja yhteiskunnallisen syrjäytymisen väliseen yhteyteen, ja ympäristöulottuvuus, joka käsittää muun muassa energiajätteet, asuntojen turvallisuuden, julkisten tilojen ja alueiden kunnon sekä tulviin ja maanjäristyksiin liittyvät uhat. Näiden kahden lisäksi on myös kolmas ulottuvuus – vaikka tämä sana ei välttämättä ole oikea kuvaamaan tätä asiaa – joka koskee koordinointitoimien tarvetta kolmella tasolla: horisontaalisella tasolla Euroopan unionin eri politiikkojen välillä, vertikaalisella tasolla hallitusten välillä ja yhdistävänä tekijänä asuntoalalla toimivien julkisten ja yksityisten tahojen välillä.

Haluan mainita muutaman hyvin tärkeän asian.

Oikeus asuntoon: mikäli parlamentti hyväksyy tämän oma-aloitteisen mietinnön, kuten toivon, kaikkien oikeus asumiskelpoiseen ja kohtuuhintaiseen asuntoon saa ensimmäisen kerran perusoikeuden aseman.

Asuntojen laatu: aluekehitysvaliokunnan 20. maaliskuuta hyväksymässä asiakirjassa tarkastellaan asuntojen laadun parantamista, määritellään laatunormit ja vahvistetaan oikeus laadukkaaseen asuntoon. Tämä on tänään aiheena tarkistuksessa, josta äänestetään tänään.

Asianmukainen rahoitus: talousarviorajoitteet ovat pienentäneet kaupunkien investointeihin saatavilla olevien julkisten määrärahojen määrää, vaikka samalla hallinnon hajauttaminen ja alueellistaminen ovat monissa maissa lisänneet kaupunkien valtuuksia.

On näin ollen tarpeen antaa paikallisviranomaisille asianmukaiset rahoitusvälineet ja varmistaa, että oikeutta asuntoon voidaan käyttää tehokkaasti ja täysimääräisesti ja että tämän oikeuden perusteella sovelletaan asianmukaista asuntopolitiikkaa ja laajemmin kaupunkikehittämisen politiikkaa. Parlamentti pyytää näin ollen asumistukea koskevan oikeuden vahvistamista ja myönnytyksiä erityisesti nuorille.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, minulla on kunnia esitellä aluekehitysvaliokunnan oma-aloitteinen mietintö tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin kilpailukykyyn.

Yhteisömme aluepolitiikalla on kaksi perustavoitetta: lujittaa yhteenkuuluvuutta kaikilla tasoilla sekä tukea ja järjestää innovointia edistäviä toimia. Periaatetta, jonka mukaan kaikki, mikä tapahtuu Euroopan unionissa, tapahtuu alueen, kaupungin tai kylän tasolla, ei saa pitää itsestään selvänä. Tulevaisuuttamme ei näin ollen muovata täällä tai tarkemmin Brysselissä tai Strasbourgissa. Noin kaksi kolmasosaa yhteisön lainsäädännöstä pannaan tällä hetkellä täytäntöön alueellisesti tai paikallisesti.

Aluekehitysvaliokunnassa käytiin hyvin hedelmällisiä keskusteluja mietinnöstä. Se on osoitettu jäsenvaltioille, Euroopan komissiolle sekä ennen kaikkea alue- ja paikallisviranomaisille. Se on tarkoitettu myös muille elimille, erityisesti korkeakouluille, tutkimuskeskuksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka voivat olla hyvin tehokkaita ja joustavia innovoinnin välineitä. Aluepolitiikkaa ei voida käyttää pelkästään hankkeiden hyväksymiseen ja rakennerahastojen hallinnoimiseen jotakuinkin tyydyttävästi. Sen avulla on myös parannettava Euroopan unionin innovaatiokykyä. Innovaatiokykyyn kuuluvat muun muassa tutkimusta ja tekniikkaa, lainsäädäntöä ja rahoitusta, taloutta ja kauppaa, organisointia ja hallintoa, energiaa ja ympäristöä, koulutusta ja yhteiskuntaa sekä terveyttä ja kulttuuria koskevat täydentävät toimet. Toimia on näin ollen toteutettava laaja-alaisesti. Meillä on rajattomat mahdollisuudet tehdä jotain uutta ja parempaa. Haluan korostaa voimakkaasti kaikkien toimien alueellista ulottuvuutta. Toimilla on edistettävä aitoa yhteenkuuluvuutta Euroopan unionissa, ja niiden olisi ilmennettävä yhteisön harmonista ja kestävää kasvua sekä solidaarisuutta. Nämä sanat mainitaan täällä usein. Tavoitteena on myös vähentää talouskasvun ilmeistä epätasapainoa Euroopan unionin joidenkin alueiden välillä.

Lisäksi on syytä pitää mielessä, että hyvällä aluepolitiikalla edistetään innovointia. Vastaavasti innovoinnilla edistetään edelleen talouskasvua. Ne muodostavat täten yhdessä hyvin tuottoisan symbioosin.

En halua toistaa tässä mietinnön sisältöä. Haluan kuitenkin kiittää kaikkia mietinnön laatimiseen osallistuneita ihmisiä. Haluan kiittää kollegojani täällä Brysselissä, Strasbourgissa ja Puolassa. Haluan kiittää kaikkia valiokunnan jäseniä ja erityisesti koordinaattoria hedelmällisestä keskustelusta ja tarkistuksista. Haluan kiittää Euroopan komission, alueiden komitean ja puheenjohtajavaltion edustajia. Kaikki työ tämän mietinnön, kuten Andrian mietinnönkin, parissa on ollut hyvin rakentavaa.

Pitäkäämme mielessä, että kaikista EU:n alueista vain 21 (toisin sanoen alle 10 prosenttia) käyttää yli 3 prosenttia BKT:staan tutkimukseen ja kehittämiseen. Jotta näin ollen voisimme panna Lissabonin strategian täytäntöön, on panostettava enemmän sen alueelliseen täytäntöönpanoon.

Lisäksi haluan kiinnittää huomionne yleiseen ja yhtäläiseen koulutukseenpääsyyn kaikilla tasoilla, myös jatko-opinnoissa. Tämä on avain yhteisön kasvuun myös tulevaisuudessa.

Nobel-palkinnon voittaja Timothy Hunt puhui eilen parlamentissa. Hän ilmaisi huolensa siitä, että 20:sta maailman huippuyliopistosta 15 sijaitsee Yhdysvalloissa, yksi Japanissa, kolme Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja yksi Sveitsissä. Tämä kertoo Euroopan unionille, mitä sen olisi tavoiteltava. Rahoitusvälineiden, maaseutualueiden ja alueellisen innovoinnin ohella tässä yhteydessä hinnaltaan alhaisella pääsyllä Internetiin on hyvin keskeinen asema.

Tälläkin muualla tapahtuu jatkuvasti. Samalla kun keskustelemme tästä asiasta, Kiinassa syntyy 25 000 ja Intiassa 31 000 uutta kansalaista joka päivä. Samanaikaisesti eurooppalaisten määrä vähenee. Meidän tapauksessamme innovoinnissa on otettava huomioon myös perhekysymykset. Meidän ei pidä hukata aikaa, rahaa tai energiaa. On löydettävä ratkaisuja. Niitä ei ole helppo löytää, mutta kukaan ei olekaan väittänyt, että meidän olisi ratkaistava vain helppoja ongelmia.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, yritän puhua lyhyesti, mutta käsiteltävät asiat ovat erittäin tärkeitä ja haluan kommentoida molempia mietintöjä.

Haluan aluksi todeta arvostavani hyvin paljon tätä mahdollisuutta jatkaa toimielintenvälistä vuoropuhelua laatimistanne oma-aloitteisista mietinnöistä. Niillä on tärkeä asema politiikan tulevaisuutta koskevissa pohdinnoissamme.

Olen samaa mieltä Andiran mietinnössä esitetystä arviosta, jonka mukaan monissa Euroopan kaupunkikeskuksissa on vaikeita asunto-ongelmia. Neuvottelemme parhaillaan jäsenvaltioiden kanssa koheesio-ohjelmista. Olemme havainneet, että kaikissa uusien jäsenvaltioiden kansallisissa strategioissa ja toimintaohjelmissa on tarkoitus kunnostaa elementtikiinteistöjä ja kerrostaloja, jotka on rakennettu 1970- ja 1980-luvuilla. Tähän mennessä meille on toimitettu kaikkiaan 444 toimintaohjelman 340 ohjelma-asiakirjaa, joiden osalta asuntoinfrastruktuuriin osoitetaan arviolta 900 miljoonaa euroa.

Olen jäsen Andrian kanssa samaa mieltä myös siitä, että toimia kaupunkien köyhillä alueilla ja lähiöissä on lisättävä. Tämän vuoksi kannustamme neuvotteluissa voimakkaasti jäsenvaltioita ja alueita kiinnittämään tähän asiaan erityistä huomiota kaikissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Näyttää siltä, että useimmat maat ja alueet ovat ottaneet tämän ajatuksen omakseen.

Käytössämme on jo alustavat arviot hankkeiden rahoituksesta: kaupunkien ja maaseutujen elvyttämistoimiin käytetään seuraavina vuosina yli 8 miljardia euroa, puhtaan kaupunkiliikenteen edistämiseen yli 4 miljardia euroa ja teollisuusalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostamiseen yli 3 miljardia euroa vuosina 2007–2013.

Pidämme lisäksi näiden ohjelmien kahta osaa erittäin tärkeinä ja käsittelemme niitä yksityiskohtaisesti neuvotteluissa, koska ne ovat mielestämme keskeisiä ohjelmien onnistumisen kannalta. Ensinnäkin, kuten ehdotuksissanne todetaan, on kiinnitettävä huomiota kumppanuuskysymyksiin. Arviomme osoittavat selvästi – toivon teidän olevan tästä samaa mieltä – että ohjelmien tulokset ovat paljon parempia, kun ohjelmien, sekä niiden suunnittelun että myöhemmin täytäntöönpanon, kohteena on paikallisyhteisö.

Toiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota yhdennettyyn lähestymistapaan, joka on mielestäni ollut aikaisempien kaupunkiohjelmien menestystekijä. Haluamme neuvotteluissa varmistaa, että heikommassa asemassa olevien kaupunkialueiden ongelmiin puututaan yhdennetysti eikä pelkästään eri politiikkojen ja alojen kautta vaan myös hallinnon kaikkien tasojen, niin kansalaisten kuin poliittisten päätöstentekijöidenkin, toimien avulla.

Kannatan myös ehdotustanne edistää asuntoalan ja yleisesti kestävän kaupunkikehittämisen parhaita käytäntöjä. Olen vakuuttunut siitä, että alueet ja kaupungit voivat oppia paljon toisiltaan asuntotarpeiden, väestönkehityksen ja kaupunkikehittämisen suuntausten välisen tasapainon varmistamisessa. Tämän vuoksi tarjoamme uudessa aloitteessamme ”Alueet talouden muutosten edistäjänä” mahdollisuuden perustaa verkon, jonka avulla kehitetään kestävää ja energiatehokasta asuntokantaa ja jonka toivomme olevan toiminnassa tämän vuoden loppuun mennessä.

Haluan sanoa muutaman sanan Jessica-aloitteesta, sillä olemme edistyneet merkittävästi viime viikkoina ja koska tämän aloitteen avulla lisätään merkittävästi asuntoja koskevaa tehokasta rahoitusta koko Euroopassa. Aloite toteutetaan Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan neuvoston kehityspankin yhteistyössä. EIP on jo perustanut työryhmän, johon kuuluu tällä hetkellä seitsemän asiantuntijaa. EIP:n henkilöstöstä on pian mukana 8–10 asiantuntijaa. Olemme jo aloittaneet asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa Jessica-aloitetta koskevan arvioinnin, minkä yhteydessä on järjestetty ensimmäinen kokous Kreikan ja Puolan kanssa, ja kokoukset muiden maiden kanssa järjestetään lähiviikkoina.

Haluamme tämän vuoksi mahdollisimman monta tarvearviointia tämän vuoden aikana, mutta haluamme myös kokousten ja raporttien avulla yksilöidä parhaat hankkeet, joita voidaan rahoittaa Jessica-aloitteesta, sekä ehdotetut toimet, joita tarvitaan joissakin jäsenvaltioissa. Olemme sitä mieltä, että tarvitaan myös uutta lainsäädäntöä ja monenlaisia rakenteita.

Innovointia käsittelevän, esittelijä Janowskin mietinnön osalta todettakoon, että koheesiopolitiikka on yksi harvoista Euroopan unionin poliitikoista, jossa erilaiset alakohtaiset lähestymistavat yhdistyvät ensisijaiseen kehitysstrategiaan ja joka tarjoaa Euroopan unionin eri alueille räätälöityjä ratkaisuja mutta on samalla keskeisesti riippuvainen Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden kaikkien muiden politiikkojen koordinoinnista ja synergiasta. Tämän vuoksi olemme lujittaneet komission koordinointimenettelyä kautta 2007–2013 varten. Tästä politiikasta on itse asiassa tullut EU:n eri painopisteiden eräänlainen yhtymäkohta, ja tutkimus, kehittäminen ja innovointi tarjoavat luultavasti parhaimman esimerkin tästä uudesta lähestymistavasta.

Olemme vakiinnuttaneet koheesiopolitiikan, seitsemännen puiteohjelman sekä kilpailukykyä ja innovointia koskevien ohjelmien välisen synergian. Kahdessa viimeksi mainitussa ohjelmassa otetaan ensimmäistä kertaa huomioon kehityksessä jälkeen jääneiden alueiden erityispiirteet, ja lisätään koheesiopolitiikan toimia tutkimuksen ja kehittämisen alalla, ensisijaisesti kuitenkin innovoinnin alalla.

Laadimme lisäksi kahden muun komission jäsenen kanssa tiedonantoa, johon sisältyy tarkkaa tietoa ja neuvoja siitä, kuinka eri ohjelmien voimavarat voidaan yhdistää näiden ohjelmien tehokkuuden hyväksi. Tiedonanto annetaan heinäkuussa.

Kuten tiedätte, komissio on panostanut myös Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden innovaatiopolitiikan koordinoinnin tehostamiseen sekä yleisesti Lissabonin painopisteisiin kunkin jäsenvaltion kyseisten kahden politiikan vuotuisen raportoinnin ja sisäiseen koordinointimekanismin avulla.

Olemme lisäksi ottaneet käyttöön investointiluokat, joiden avulla voimme nähdä, kuinka paljon varoja käytetään innovointiin ja arvioida varojen käyttöä kyseisellä ajanjaksolla.

Olen täysin samaa mieltä mietinnön keskeisestä sanomasta, jonka mukaan innovointi on asetettava Euroopan unionin koheesiopolitiikan ytimeen, sillä koheesiota ei voida tukea ilman innovointia Euroopassa kaikilla aloilla ja alueilla. Toimimme näin sijoittamalla sekä inhimilliseen pääomaan että alueiden kilpailukykyyn. Hyvä asia on, että jäsenvaltiot ovat vastanneet hyvin myönteisesti tällaisiin pyyntöihin ja tiedossamme on jo, kuinka paljon innovointiin tulevina vuosina panostetaan.

Valmistelemme myös syksyksi komission tiedonantoa, josta käy yksityiskohtaisesti ilmi, missä määrin toimintaohjelmissa panostetaan innovointiin.

Haluan ilmaista toiveeni siitä, että aivan lähitulevaisuudessa jokaisella Euroopan unionin alueella olisi oma innovaatiostrategia. Mielestäni olemme hyvin lähellä tätä tavoitetta.

Teitte hyvin selväksi sen, että erityisesti mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen saatavuutta on parannettava. Olen tästä täysin samaa mieltä. Kuten tiedätte, olemme laatineet tätä varten Jeremie-aloitteen. Lisäksi kehitämme parhaillaan muiden komission yksiköiden kanssa mikroluottoja koskevaa toimintasuunnitelmaa. Sen tavoitteena on paitsi lisätä pääoman tarjontaa myös kehittää valvontayksikköjä sekä uudistaa kansallista, institutionaalista ja lainsäädännöllistä kehystä, jotta voidaan edistää pienten yritysten tehokasta pääsyä tämänkaltaiseen rahoitukseen.

  Lambert van Nistelrooij, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, globaalistuminen ja maailmanlaajuisen kilpailun kiristyminen edellyttävät uusia ratkaisua. Innovaatio- ja aluepolitiikka voivat kulkea tässä käsi kädessä. Tietoon pohjautuva talous edellyttää Euroopan tason toimia, jotka käsittävät muutakin kuin asfaltin ja betonin kaltaiset perusrakenteet; se tarvitsee uusia välineitä, ja tässä kuvioihin tulevat Lissabonin ja Göteborgin ohjelmat.

Tämä on myös Janowskin mietinnön ja tämänpäiväisen keskustelun aiheena. Mietinnöstä käy hyvin selvästi ilmi, miten tämä tavoite voidaan saavuttaa: toimintojen alueellisten keskittymien, erikoistumisen sekä kestävyyteen ja työllisyyteen tähtäävän tutkimuksen ja kehittämisen avulla. Lyhyesti sanottuna globaalistuminen vaatii aiempaa parempaa koheesiopolitiikkaa ja kaikkien alojen alueellista erityisosaamista. Avainsanana on keskittyminen. Kuten komission jäsen Hübner aivan oikein hetki sitten totesi, tällä tavoin voidaan vaikuttaa oleellisesti talouskasvuun ja kilpailukykyyn. Tämän vuoksi innovointi on aluepolitiikan ytimessä. Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä myös siitä, että yhtenä tukien edellytyksenä pitäisi olla se, että alueet laativat tämänkaltaisen innovaatiostrategian.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä haluaa hyödyntää neljättä koheesiokertomusta tilaisuutena käydä keskustelua Janowskin toteamusten pohjalta. Kyse on rakennerahastojen ja koheesiopolitiikan yhdennetystä ja paremmasta, entistä täsmällisemmästä käytöstä. Seuraavina vuosina käytettävissä on yli 300 miljardia euroa, joiden avulla voimme osoittaa, mikä on eurooppalainen lisäarvo etenkin tulevaisuudessa.

Haluan lopuksi todeta, että aluepolitiikasta voi tulla näkyvämpää ainakin niiden tämän vuoden lopulla käytävien keskustelujen ansiosta, joissa käsitellään väliarviointia ja Lissabonin ohjelmaa koskevaa komission rahoitusarviota. Näissä yhteyksissä haluamme yhdessä komission kanssa keskittyä erityisesti tulevaisuuteen ja kilpailukyvyn lisäämiseen. Jäsen Březina käyttää hetken kuluttua puheenvuoron PPE-DE-ryhmän puolesta toisesta tärkeästä mietinnöstä, jäsen Andrian laatimasta mietinnöstä.

  Alain Hutchinson, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, toivon, ettei näiden kahden mietinnön yllättävä yhdistäminen ole osoitus halusta vähätellä tämän sydäntäni lähellä olevan ja minulle tärkeän aiheen eli asuntoasioiden, merkitystä. Mikäli muistan oikein, parlamentti äänestää nyt ensimmäisen kerran mietinnöstä, jossa käsitellään Euroopan unionin asuntotilannetta. Haluan aivan ensiksi kiittää kollegaamme Andriaa rakentavasta ja hyödyllisestä työstä.

Joidenkin ihmisten yllätykseksi miljoonat kansalaiset elävät tällä hetkellä epävarmoissa oloissa, jotka johtuvat siitä, että heidän on vaikeaa – jollei mahdotonta – löytää asuntoa. Tätä tilannetta ei voida hyväksyä demokratiassa, jolla niin usein ylpeilemme. Käsillä on näin ollen tärkeä hetki.

Tavoitteena on oltava kohtuuhintaisen asunnon varmistaminen kaikille, jotta esimerkiksi Lissabonin strategian täytäntöönpanossa voidaan onnistua. Tosiasia on, että asunto on selvä edellytys koulun loppuun käymiselle ja työpaikan saamiselle. Vaikka asuntoasiat eivät tarkkaan ottaen kuulu EU:n toimivaltaan, ne ovat kuitenkin keskeisellä sijalla ja ne on otettava huomioon pyrittäessä sosiaalisen, taloudellisen ja ympäristöllisen koheesion tavoitteeseen.

Voin tässä yhteydessä ilokseni korostaa, että samalla kun odotamme vuonna 2009 tehtävää koheesiopolitiikkaa koskevien asetusten tarkistusta, tässä mietinnössä jo vaaditaan keskustelun avaamista uudelleen siitä, että rakennerahastot on saatettava kaikkien jäsenvaltioiden ulottuville, jotta sosiaaliasuntoja voitaisiin uudistaa. Koska rakennerahastoja on uudistettu, EU:hun 1.5.2004 jälkeen liittyneillä jäsenvaltioilla on jo pääsy rakennerahaston varoihin.

Haluan lopuksi korostaa, että Euroopan parlamentin jäsenten on pysyttävä vastaanottavaisina eurooppalaisten huolille, sillä huomattava osa heistä pitää Euroopan unionin toimielimiä liian etäisinä. Jos lisäksi hyväksymme mietinnön ehdotuksen, jonka mukaan parlamentin olisi tehtävä aloite ja laadittava asuntoasioita käsittelevä eurooppalainen peruskirja tai julistus, jossa tuodaan esiin kaikkien oikeus kohtuuhintaiseen asumiskelpoiseen asuntoon, olen varma, että onnistumme lähettämään kansalaisille vahvan viestin, joka lujittaa Euroopan kansalaisten ja heidän jokapäiväisiin huolenaiheisiinsa vastaavan Euroopan unionin välistä suhdetta.

(Suosionosoituksia)

  Jean Marie Beaupuy, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi tehdä täysin selväksi, että ryhmäni luonnollisesti tukee voimakkaasti Andrian ja Janowskin mietintöjä.

Arvoisa komission jäsen, minulle kävi heti alussa selväksi, että olitte ottanut kollegamme Janowskin innovaatiota koskevat pyynnöt täysimääräisesti huomioon. Se ei kuitenkaan käynyt ilmi puheenvuorostanne. Sallikaa minun sanoa mielipiteeni suoraan, sillä meillä on läheiset suhteet ja sanomme asiat toisillemme niin kuin ne ajattelemme. Vastasitte kaupunkeja koskevaan asiaan, mutta ette oikeasti puhunut asunnoista.

Asunto – kollegamme Hutchinson puhui juuri tästä samasta asiasta – on Maslowin tarvehierarkiassa ihmisen toiseksi tärkein tarve. Ruoan tarvetta seuraa välittömästi asunnon tarve. Asunnot ovat keskeisiä kaikkien ihmisten suojelemisen kannalta. Asuntoasiat ovat näin ollen esillä kaikissa maissa paikallisten ja kansallisten vaalien aikaan, vaikka myönnettäköön, että niitä käsitellään hyvin erilaisissa muodoissa. Olemme havainneet tämän ilmiön Ranskassa asunnottomien osalta ja kaikissa muissa maissa sellaisten monien erilaisten tekijöiden osalta, jotka käsittävät muun muassa rakentamiseen, kaupunkien leviämiseen ja rahoitukseen liittyvät ongelmat.

Niistä lukuisista asioista, jotka on syytä ottaa huomioon, haluan käsitellä lyhyesti erityisesti yhtä. Se mainitaan Andrian mietinnössä, mutta sitä ei mielestäni korosteta riittävästi. Kyse on rahoituksesta. Voimme havaita maan hinnannousun kaikkialla maailmassa, minkä vuoksi kaupunkien asukkaat ovat siirtyneet etsimään asuntoa yhä kauempaa. Toisin sanoen he haaskaavat joka päivä aikaa työmatkoihin kodin ja työn välillä ja käyttävät varoistaan yhä suuremman osuuden matkakuluihin. Tästä syystä ilmakehän saasteet ja sosiaaliset ongelmat lisääntyvät joka päivä. Yritän sanoa tällä, että asumiskustannuksilla on meille merkitystä.

Tämän tilanteen vuoksi Andrian mietinnössä pyydetään tutkimuksen teettämistä. Laajennetun työryhmän ja aluekehitysvaliokunnan enemmistö ei vaadi Euroopan komissiota tai Euroopan unionia ottamaan asuntoasioissa valtuuksia, jotka eivät niille kuulu. Arvoisa komission jäsen, todellisuudessa vaadimme, että asiaan liittyvistä vastuualueista laaditaan välittömästi tarkempi selvitys komission yksikköjen avulla. Mitkä ovat alueiden, maakuntien ja Euroopan unionin vastuualueet? Mikä on asuntojärjestöjen vastuu? Mikä on rahoituselinten ja kaikkien muiden alan toimijoiden vastuu? Edellä mainittu tutkimus on olennainen edellytys sille, että tiedämme, kuka tekee ja mitä. Parhaillaan tekemienne tutkimusten ja töiden ansiosta toivomme saavamme selvennystä tähän asiaan seuraavina kuukausina, kun pidetään mielessä, että asuntoasioissa on kyse monien komission yksiköiden – muun muassa ympäristö- ja liikenneasioista vastaavien pääosastojen – yhteisestä edusta.

Lopuksi todettakoon, että voitte olla varmoja siitä, että me laajennetussa työryhmässä ja aluekehitysvaliokunnassa olemme ylpeitä Andrian tämänpäiväisestä mietinnöstä emmekä aio lopettaa työtämme tähän vaan jatkamme kanssanne asuntoasioiden määrätietoista eteenpäinviemistä Euroopan tasolla.

(Suosionosoituksia)

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan käyttää puheenvuoron korostaakseni kahta asiaa.

Ensinnäkin asuntoasioita koskevassa eurooppalaisessa peruskirjassa oikeus asuntoon määritellään ensisijaiseksi ja perusluonteiseksi sosiaaliseksi oikeudeksi, joka on keskeinen osa eurooppalaista yhteiskuntamallia. Tämän vuoksi on hyvä asia, että Euroopan aluekehitysrahasto tarjoaa kaudella 2007–2013 mahdollisuuden jäsenvaltioiden asuntosektorin tukemiseen silloin, kun erityisesti nuoren sukupolven asunnontarve on suuri. Näiden maiden asuntomarkkinoiden vaikeaa tilannetta hankaloittaa edelleen se, että asuntojen hinnat ovat äkillisesti nousseet jopa useita prosentteja vuodessa, mikä on johtunut vanhojen ja uusien jäsenvaltioiden asuntojen hintojen tasaantumisesta.

Toiseksi alueellisen innovaatiopolitiikan vaikutukset ovat Euroopan unionissa vähäiset, koska Euroopan unioni ja jäsenvaltiot käyttävät siihen vain vähän varoja. Euroopan unionin tähän tarkoitukseen osoittamat varat ovat kaikkiaan juuri ja juuri prosentin sen BKT:sta, ja tästä alle 10 prosenttia on osoitettu tutkimukseen ja kehittämiseen. Lisäksi jäsenvaltiot käyttävät tähän tarkoitukseen juuri ja juuri 2 prosenttia varoistaan, vaikka useimmat teollisuusmaat käyttävät tähän verrattuna moninkertaisen summan. Tästä syystä erot vain kasvavat supistumisen sijasta. Jotta tällä alalla käytettäviä varoja voitaisiin merkittävästi lisätä, Euroopan unionin on tehostettava toimiaan. Meidän on saatava lisää varoja myös kansallisista talousarvioista, alueellista ja paikallista innovaatiorahoitusta sekä yksityistä rahoitusta.

  Gisela Kallenbach, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, käsittelen nyt Andrian mietintöä, ja kollegani puhuu myöhemmin Janowskin mietinnöstä. Molemmat esittelijät ja heidän työtoverinsa kaupunkien asuntoasioista vastaavasta laajennetusta työryhmästä ansaitsevat lämpimät kiitokset siitä rohkeasta askeleesta, jonka he ovat ottaneet siirtyessään toissijaisuusperiaatteen soveltamisen sijasta tarkastelemaan asiaa laajemmasta, eurooppalaisesta näkökulmasta.

Yhteistyö on ollut esimerkillistä ja puoluerajat ylittävää. Se on kantanut hedelmää, sillä sen tuloksena on syntynyt ehdotus prosessista, jossa korostetaan kaupunki- ja aluekehityksen keskeisiä tekijöitä eli oikeutta asuinkelpoiseen ja kunnolliseen asuntoon. Tällaisen asunnon tarjoaminen kansalaisille, jotka tarvitsevat sitä osana sosiaalista asumistukea, on edelleen jäsenvaltioiden, kuntien ja maakuntien vastuulla.

Miksi koko Euroopan samanlaisiin ongelmiin ja huoliin ei silti voitaisi vastata eurooppalaisten sosiaali- ja asuntoasioita koskevilla vähimmäisnormeilla, joilla todella vaikutetaan kansalaisten elämänlaatuun? Tässä oma-aloitteisessa mietinnössä pyritään selvittämään tätä asiaa ja samalla kehotetaan komissiota ja neuvostoa ryhtymään toimiin.

Olen pannut merkille alueiden komitean sekä osuuskuntien ja vuokralaisten järjestöjen – niiden alun vastahakoisuuden jälkeen esittämät – rohkaisevan myönteiset kommentit, jotka koskevat eurooppalaista lisäarvoa ja joissa toivotaan asuntoasioita koskevaa yhteistä julistusta, jossa korostetaan voimakkaasti kansallista vastuuta ja edistetään Euroopan laajuisten normien soveltamista Euroopan tason tukivälineiden avulla.

Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä täten huolehtimaan siitä, että tämä asia otetaan huomioon toimintaohjelmissa, sillä pidän valitettavana sitä, ettei Saksan kansallista puiteohjelman allekirjoittamista koskevassa eilisessä lehdistötiedotteessa mainittu kestävää kaupunkikehitystä tai kumppanuusperiaatetta.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Haluan kiittää jäsen Andriaa mietinnöstä, joka sisältää kannattamisen arvoisia asioita.

Asuntopolitiikka on kansallista, ja näin ollen jäsenvaltioiden on tehtävä voitavansa varmistaakseen asumiskelpoiset asunnot kansalaisilleen. Portugalin tasavallan perustuslain 65 artiklan nojalla kaikilla kansalaisilla ja heidän perheillään on oikeus kohtuullisen kokoiseen asuntoon, joka on hygieeninen ja kodikas ja joka turvaa henkilökohtaisen tilan ja perheen yksityisyyden. Tämä oikeus on keskeinen yhteiskuntaan integroimisen ja sosiaalisen osallistamisen tekijä sekä merkittävä edellytys sille, että inhimillisen kehityksen perustarve voidaan täyttää kaikkien kansalaisten osalta.

Asuntoasioiden asema yhteisön aluepolitiikassa on muuttunut 27 jäsenvaltion EU:ssa. Meidän ei pidä unohtaa sitä, että siitä huolimatta, että rakennerahastoista on osoitettu yhä enemmän varoja kaupunkien uudistamiseen yhteisön oman aloitteen ansiosta, rakennerahastojen tarkoituksena on varmistaa säännölliset investoinnit, hyötyä myönteisistä ulkoisista voimatekijöistä, jotka edistävät talouskehitystä, kuten perusrakenteisiin tehtävistä sijoituksista, ja edistää työvoiman pätevöitymistä. Tästä syystä yhteisön talousarviosta koheesiopolitiikkaan osoitettavaa rahoitusta on jälleen lisättävä, minkä lisäksi varoja on saatava käyttöön myös muista rahoitusvälineistä, kuten Euroopan investointipankista.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, EU:n rakenne- ja koheesiopolitiikassa on joitakin suuria puutteita. Sen olemassaolo olisi tämän vuoksi vakavasti kyseenalaistettava pääasiassa kolmesta syystä. Mainittakoon ensinnäkin toimet, joita toteutetaan tekohengityksenä ja joilla ei millään tavoin edistetä kestävää kehitystä. Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että ympäröivä maailma muuttuu globaalistumisen vuoksi. Se mikä on tänään kilpailukykyistä saattaa olla huomenna vanhanaikaista.

Toiseksi mainittakoon rahoitus. Varoja suunnataan rikkaiden maiden köyhiltä köyhien maiden rikkaille. Tätäkään ei voida hyväksyä.

Kolmanneksi ja viimeiseksi mainittakoon, että rakennerahastojen hallinnointia koskevat säännöt ovat aivan liian joustamattomat ja rajoittavat, minkä vuoksi jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisten viranomaisten on vaikea käyttää varoja siellä, missä niitä oikeasti tarvitaan. Olot ovat hyvin erilaiset EU:n eri jäsenvaltioissa, minkä vuoksi nykypolitiikka on kestämätöntä. Olen näin ollen sitä mieltä, että rakennepolitiikka olisi palautettava kansalliseen toimivaltaan.

  Carl Lang, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Andria on aivan oikeassa mietinnössään. Asuntoasiat muodostavat merkittävän taloudellisen ja yhteiskunnallisen ongelman.

Ranskassa yli 5,5 miljoonaa kansalaista asuu epäasianmukaisissa oloissa. Tämän lisäksi vuokrat ja lainanlyhennykset kuormittavat voimakkaasti ranskalaisperheiden talouksia. Yhteisön rakennerahastot eivät kuitenkaan selvästikään ole oikea ratkaisu. Ensinnäkin niistä jaetaan veronmaksajien rahoja todella pienelle ryhmälle. Toiseksi Nord-Pas-de-Calais’n kaltaiset Ranskan alueet tuskin edes saisivat tällaista tukea siitä huolimatta, että ne kärsivät työttömyydestä, sosiaalisesta köyhyydestä ja ostovoiman heikentymisestä. Tosiasia on, että jo seitsemään vuoteen Ranskan Hainaut’n alueille ei ole enää myönnetty tavoite 1 -tukea, ja Brysselin EU vähentää jatkuvasti Ranskan alueille osoitettuja varoja.

Jotta kaikilla ranskalaisilla olisi kunnollinen asunto, asuntopolitiikan on perustuttava kahdelle, Ranskassa sovellettavalle periaatteelle. Ensimmäinen periaate on vapaus, jossa keskeistä on omistajuus. Tällä hetkellä vain 57 prosenttia talouksista omistaa asuntonsa. Jotta tätä lukua voitaisiin kasvattaa, asuntosäästösuunnitelmia ja asuntosäästötilejä on lisättävä, perheille on myönnettävä nollakorkoista lainaa ja kiinteistöveroa on laskettava. Toisen periaatteen mukaan valtiot voivat suosia omia kansalaisiaan, eli Ranskassa sosiaali- ja hätäasuntojen myöntämisessä etusija voitaisiin antaa ranskalaisille. Lisäksi on ilmeistä, että sosiaaliseen elpymiseen ja Ranskan talouden vireyttämiseen tähtäävät toimet edellyttävät Euroopan ulkopuolelta peräisin olevan maahanmuuton lopettamista ja sen kasvun tyrehdyttämistä, joka vesittää kaikki tehokkaat asuntopoliittiset toimet ja työttömyyttä torjuvat toimet.

On myös toinen olennainen edellytys. Brysselin EU:n on lakattava asettamasta teollisuuttamme alttiiksi epäoikeudenmukaiselle kansainväliselle kilpailulle, jossa käytetään laajamittaista sosiaalista polkumyyntiä. Tosiasia on, että toisenlaisen Euroopan – kansakuntien Euroopan, joka perustuu jäsenvaltioiden vapaaehtoiseen yhteistyöhön ja yhteisön ensisijaisuuteen, jossa kunnioitetaan asianmukaisesti kansakuntien itsemääräämisoikeutta ja identiteettiä – rakentamisessa ei voida enää hukata aikaa.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät kollegat, huolimatta rakennepolitiikan kiistattomasta menestyksestä EU:n vähiten kehittyneiden alueiden tukemisessa, siihen sisältyy myös joitakin puutteita. Kokemus on osoittanut, ettei veronmaksajien rahoja aina käytetä hyvin, kansallisilla kehittämisstrategioilla ei aina ole synergiavaikutusta, yksittäisten valtioiden toimintasuunnitelmat eivät aina ole loppuun saakka ajateltuja eivätkä resurssit aina johda parantuneeseen kilpailukykyyn, lisääntyneeseen työllisyyteen ja kestävään kehitykseen.

Välineisiin, joilla tilannetta pyrittiin parantamaan, sisältyi niin kutsuttu avoin päivä Brysselissä, toisin sanoen komission ja alueiden komitean vuosittain järjestämä alueiden ja kaupunkien eurooppalainen teemaviikko. Tulevana lokakuuna juhlitaan tämän megatapahtuman viisivuotispäivää. Jälleen kerran tuhannet alueiden edustajat ja virkamiehet tapaavat Brysselissä satojen puhujien ja toimittajien kanssa, ja järjestetään tusinan verran seminaareja sekä lukemattomia cocktail-kutsuja ja vastaanottoja. Näiden Brysselin tapahtumien ja työryhmien lisäksi järjestäjät kertovat kaikkialla Euroopassa toteutettavista tapahtumista, jotka liittyvät avoimiin päiviin ja jotka on suunnattu suurelle yleisölle viestin lähettämiseksi edelleen alueiden ja kaupunkien teemaviikosta.

Suhtaudun koko pyrkimykseen hyvin epäileväisesti. Epäilen sitä, onko se tehokas tapa käyttää veronmaksajien rahoja aluepolitiikan kehittämiseen. Tutkimukset osoittavat selvästi, että edelliset avoimet päivät ovat täyttäneet odotukset vain tuskin puolelta osanottajilta. Lisäksi koskaan ei ole julkistettu sitä, mitä nämä viikon mittaiset megajuhlat maksavat. En odottanut komission jäsenen Hübnerin kertovan meille suoraan, kuinka moneen alueelliseen tapahtumaan veronmaksajat osallistuvat. Niin kauan kuin emme voi selkeästi sanoa, kuinka paljon rakennepolitiikan markkinointi ja suhdetoiminta maksavat, ja siihen asti kunnes voimme vertailla tulosten laatua koko touhun kustannuksiin, kohtaamme kansalaisten perusteltua kritiikkiä, jonka mukaan Brysselin avoimet päivät ovat vain kallis tutustumisretki unionin pääkaupunkiin.

  Jan Březina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, nyt tarkasteltavana oleva mietintö asuntopolitiikasta on esittelijän kovan työn tulosta, ja haluan kiittää häntä sekä aluekehitysvaliokuntaa, joka on tarkastellut asiaa perin pohjin. Koska mietinnön tekstiä voidaan vielä muuttaa merkittävästi ehdotetuilla tarkistuksilla, on kenties syytä odottaa äänestystulosta ennen lopullisen arvion esittämistä. Esitän kuitenkin mielelläni alustavan arvioni.

Alusta alkaen on ollut selvää, että tämä on poliittisesti arka aihe, mahdollisesti erittäin arkaluonteinen, ja ydinkysymys on se, kuuluuko asuntopolitiikkaa käsitellä yhteisön tasolla. Henkilökohtaisesti totean, että kun on kyse asuntopolitiikasta, unionin on toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ilmaistava kantaansa mahdollisimman vähän ja sittenkin vain, kun unionin toimilla voidaan tuoda lisäarvoa jäsenvaltioiden toimiin. Erityisesti tämä merkitsee tornitalojen kunnostamista tai asuntojen rakentamista sosiaalisesti haavoittuville ryhmille, kuten vammaisille ja nuorille lapsiperheille. Tähän mennessä katson mietinnön olevan hyödyllinen asiakirja, jolla voidaan saada aikaan uusi ja kaivattu sysäys.

Missään tapauksessa unionin tason toimenpiteiden ei pidä korvata jäsenvaltioiden sääntelyä. Pelkään kuitenkin, että juuri tähän mietinnöllä pyritään, kun siinä esimerkiksi kehotetaan määrittelemään Euroopan tasolla laatustandardit käsitteelle asianmukainen asunto. EU:n ja Euroopan parlamentin ei pidä ottaa enemmän toimivaltaa kuin perustamissopimuksissa osoitetaan. Jäsenvaltiot vastaavat asuntopolitiikasta, ja niin sen on oltava vastaisuudessakin, huolimatta siitä, että asuntopolitiikka alun perin miellettiin pikemminkin aluekehitykseen kuin sosiaaliseen vastuuseen liittyväksi kysymykseksi. Tässä yhteydessä haluan mainita seikan, joka ei mielestäni kuulu tähän mietintöön, nimittäin tarpeen vahvistaa Lissabonin strategian yhteydessä oikeutta asumistukeen ja muita sosiaalisia oikeuksia. Lissabonin strategiassa ei mainita asuntopolitiikkaa, ja meidän on tyydyttävä siihen. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä suhtaudun myönteisesti siihen, että keskeisistä tarkistuksista neuvoteltiin ryhmien kesken ja että löytyi halukkuutta korjata näkemyksiä, joita aluksi puolustettiin voimakkaasti. Jos tuloksena oleva mietinnön sanamuoto heijastaa suurimpien ryhmien välistä yhteisymmärrystä, katson tuloksen olevan hyväksyttävä.

  Bernadette Bourzai (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluksi haluan tarkastella jäsen Andrian valiokunta-aloitteista mietintöä asunto- ja aluepolitiikasta. Aluksi haluan onnitella häntä erinomaisesti tehdystä työstä ja onnitella Euroopan parlamentin kaupunkien asuntoasioista vastaavaa laajennettua työryhmää sen arviosta, joka koskee rakennerahastojen osuutta jäsenvaltioiden asuntopolitiikassa.

Itse olen asukkaiden parhaillaan hylkäämän vuoristoisen maaseudun vaaleilla valittuna edustajana kiinnostuneempi asuntopolitiikan ongelmista maaseudulla. Tämän vuoksi esitin kaksi tätä koskevaa tarkistusta, jotka on hyväksytty osittain. Olen siis tänään tyytyväinen, sillä pelkäsin asuntopolitiikkaa pidettävän vain kaupunkien ongelmana. Minulle kyse on maaseutualueiden ongelmien – matalat tulot, hajanainen ja usein ränsistynyt asuntokanta, riittämätön paikallinen kunnallinen tai yksityinen vuokra-asuntotarjonta – sekä maaseutualueiden elävöittämiseen uusien asukkaiden muodossa liittyvien haasteiden yhdistämisestä. Toiseksi oli tärkeää korostaa vanhojen rakennusten hankkimisen, kunnostamisen ja restauroinnin kannustustoimenpiteiden merkitystä, tukea julkisia ja yksityisiä tahoja, jotka tarjoavat valtavasti neuvoja ja henkilökohtaista tukea auttaakseen ihmisiä ja ammattilaisia asettumaan ja parantamaan sosiaalista, julkista ja yksityistä asuntotarjontaa uusien tai kunnostettujen asuntojen muodossa.

Valiokunta-aloitteisessa mietinnössä korostetaan oikea-aikaisesti asuntokysymysten erityisasemaa pienissä kaupungeissa, jotka liittyvät toisiinsa muodostaakseen alueellisia verkostoja ja joilla on merkittävä asema maaseutualueiden kehityksessä.

Janowskin mietinnöstä puhun kollegani Douayn puolesta, joka ei päässyt tänne tänään. Hän haluaa korostaa olevansa täysin tyytyväinen aluekehitysvaliokunnassa hyväksyttyyn mietintöön tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn. Erityisen tyytyväinen hän on pk-yrityksiä ja niiden asemaa alueellisen tason innovoinnissa koskevien tarkistusten sekä vuoristoalueiden ja maaseutualueiden erityispiirteitä koskevien tarkistusten hyväksymiseen. Hän katsoo kuitenkin haitalliseksi palata kohdan 14 sanamuotoon, joka on tulosta eri ryhmien varsin laajasti hyväksytystä kompromissista, jota ei pitäisi muuttaa.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta keskustelussa Janowskin mietinnöstä.

Ensinnäkin haluan kiittää jäsen Janowskia hyvästä työstä ja erinomaisesta yhteistyöstä. Mietintö on merkittävä, koska siinä tarkastellaan aluepolitiikan mahdollista panosta Euroopan unionin innovaatiokykykyyn. Usein ehdotetaan, että innovoinnin, tutkimuksen ja kehittämisen olisi keskityttävä kaupunkialueille, teknologiaklustereihin ja alueille, joilla kriittinen massa takaa investoinnit. Mietinnössä sen sijaan tehdään selväksi, että innovointi, tutkimus ja kehittäminen itse asiassa vahvistavat aluepolitiikan tavoitteita ja edistävät osaltaan koheesiota niin alueiden välillä kuin niiden sisälläkin. Uskon vakaasti, että vahvat alueet edistävät vahvaa kansallista kasvua. Aivan kuin palapelin palat loksahtaisivat paikoilleen ja valmis kuva on enemmän kuin osiensa summa. Jos joitakin palasia puuttuu eikä meillä ole aluekehitystä ja alueellista innovointia, kokonaiskuva on epätäydellinen.

Mietinnössä korostetaan sitä, että pk-yrityksillä on merkittävä asema innovointikyvyn lisäämisessä EU:ssa, ja korostetaan Jaspers-, Jeremie- ja Jessica-rahoitusvälineiden käyttöä. Mietinnössä myös rohkaistaan jäsenvaltioita kasvattamaan BKT:n T&K-menoja. Jotkin jäsenvaltiot käyttävät yli kolme prosenttia BKT:staan tutkimukseen ja kehittämiseen, mutta muut – kuten kotimaani Irlanti – ovat paljon jäljessä alle 1,5 prosentillaan. Kuten jäsen Janowski totesi, ottaen huomioon eilen Nobelin palkinnon saaneen Tim Huntin eräät huomautukset on selvää, että yhä suuremmat investoinnit koulutukseen, korkeakouluihin sekä tutkimukseen ja kehittämiseen ovat ratkaisevia, jos EU aikoo kilpailla globaaleilla markkinoilla.

Lopuksi olin hyvin iloinen kuullessani komission jäsenen sanovan aiemmin, että komissio tarjoaa tietoja siitä, kuinka eri ohjelmien resursseja voidaan yhdistää synergian luomiseksi. Tämä on hyvin tärkeää aluekehityksen edistämiseksi. Olin iloinen myös kuullessani, että komissio seuraa innovointi-investointien kehitystä. Toivottavasti seuranta johtaa asianmukaisiin toimiin.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – A Uachtaráin, tá sé rí-thábhachtach go bhfaigheadh grúpaí atá curtha fútha i gceantair imeallacha, in Éirinn agus ar fud na hEorpa, sciar den airgead atá ar fáil faoin gClár Taighde, Teicneolaíochta agus Gnóthaí Forbartha.

Ba mhaith liom comhghairdeas a dhéanamh leis an Uasal Janowski as ucht a chuid oibre ar an tuarascáil seo.

Níor chóir go mbeadh aon cheantar imeallach ar fud na hEorpa fágtha gan áiseanna Theicneolaíocht an Eolais rud, faraoir, atá fíor i gcás an bhanda leathain mar shampla.

Caithfear an banda leathan a chur ar fáil do chuile cheantar, go háirithe do na ceantair imeallacha. Caithfear a chinntiú go mbeidh áis an bhanda leathain ar fáil do na ceantair seo chun go mbeadh siad in ann infheistíocht a tharraingt chucu féin mar aon le fostaíocht a chruthú ins na ceantair seo. Mura mbeidh an infheistíocht seo ag teacht isteach do na ceantair mar seo, gheobhaidh siad bás.

Mar sin, caithfidh Coimisiún na hEorpa tarraingt le Rialtaisí na mBallstát, lena chinntiú go bhfuil an banda leathan ar fáil do chuile pharóiste, is cuma beag nó mór iad, ar phraghas réasúnta.

  Elisabeth Schroedter (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen, en usko, että Janowskin mietinnössä keskitytään riittävästi todella keskeisiin ongelmiin, kun tarkastellaan, missä määrin siinä kuvataan innovoinnin asemaa, vaikka siinä todetaankin, ettei innovaation merkitystä koheesiopolitiikassa voida painottaa kovasti, sillä ohjelmissa – uusimmissakin – vallalla ovat edelleen täysin vanhanaikaiset käsitteet.

Niihin kuuluu myös virheellinen näkemys, jonka mukaan suurten klusterien muodostaminen talouskeskuksiin voi tuoda koheesiota myös epäsuotuisille alueille niiden ympärillä, kun itse asiassa asia on päinvastoin, sillä suurten klusterien magneettinen voima pahentaa kehityksen epätasaisuutta. Innovoinnin on oltava mahdollista myös pienemmillä alueilla ja pienissä tai keskikokoisissa kaupungeissa, meidän ei pidä tähdätä kriittiseen massaan koon suhteen. Todellinen innovointi on mahdollista kaikkialla, myös luonteeltaan maaseutualueilla.

Innovoinnin tukemisessa ei pidä ottaa malliksi ainoastaan nuoria ja menestyviä liikemiehiä. Myös yrittäjänaiset tarvitsevat yhtä lailla tukea, vaikka heitä onkin tuettava varsin erilaisella tavalla, ja tämän osalta asiat onkin ajateltava uudelleen niin jäsenvaltioissa kuin komissiossakin. On kiinnitettävä paljon enemmän huomiota yhtäläisiin innovointimahdollisuuksiin, muutoin arvokasta potentiaalia menee hukkaan.

Haluan tarttua tilaisuuteen ja muistuttaa komissiota siitä, että jos se haluaa toteuttaa tämän, sen on tutkittava ohjelmia entistä kriittisemmällä tavalla eikä se saa vain hyväksyä täysin vanhentuneita käsitteitä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Graham Booth (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, minusta "Pitäkää huolta omista asioistanne!" on paras tapa suhtautua tähän mietintöön. Asunto- ja aluepolitiikka on jäsenvaltioissa demokraattisesti valittujen kansallisten hallitusten vastuulla, eikä Euroopan komission pidä työntää nenäänsä siihen. Sen lisäksi, että tekstiin sisältyy paljon muka älyllistä hölynpölyä, se onnistuu myös olemaan uskomattoman alentuva, kun siinä esitetään aivan itsestään selviä asioita, kuten "korostaa turvallisuusasioiden merkitystä". Aivan kuin lääkäri luennoisi potilaalleen hengittämisen jatkamisen merkityksestä.

Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus sanoo, että meidän on rakennettava puoli miljoonaa asuntoa, lähinnä ensiasunnon ostajille ja pienipalkkaisille. En ole aivan samaa mieltä tästä, mutta olen valmis hyväksymään tämän ajatuksen tarpeitamme paremmin vastaavana kuin EU:n mietinnössä esitetyt jahkailevat ajatukset. Vaikka päätöslauselmassa viljelläänkin sanaa toissijaisuus, se on resepti asuntopolitiikan mikrohallinnosta Brysselistä käsin ja törkeää puuttumista jäsenvaltioiden hallintoon. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ei tarvita Brysseliä neuvomaan, minkälaisia asuntoja tarvitsemme tai minne ja milloin ne on rakennettava.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, väestöpako varjostaa Eurooppaa. Jos emme onnistu luomaan kestäviä työpaikkoja maaseutualueille, ostovoima laskee entisestään ja tuo mukanaan paikallisten ruokakauppojen, postien, lääkärin vastaanottojen, koulujen ja vartiotupien sulkemisen, joten maaseutualueet menettävät loputkin niistä houkuttelevia tekevistä asioista.

Tätä kielteistä kehitystä ei ole ruokkinut vain maatalouspolitiikka, vaikka yleisesti tiedetäänkin, että maatalousyritysten ja -työntekijöiden määrä laskee jatkuvasti. Myös muut EU:n tukiohjelmat ovat kostautuneet. Tuloksena pyrkimyksestä auttaa yrityksiä luomaan työpaikkoja on ollut, että lukuisat suuryritykset ovat onnistuneet ajamaan pienet ja keskisuuret yritykset vahvasta asemastaan seinää vasten, ja tarpeeksi tuhoa tehtyään ne yksinkertaisesti muuttavat naapurivaltioon ja saavat vielä lisää tukia.

Tämän kammottavan noidankehän katkaiseminen ei tietenkään ole helppoa. Nyt EU haluaa auttaa kehittämään kyliä, piristämään paikallisia keskuksia ja vahvistamaan maaseutualueita, mutta jos alueellisia ohjelmia on määrä hallinnoida INTERACT II -ohjelmasta, jolla luodaan koulutuskeskuksia sen omille byrokraateille, tämä on kuitenkin täysin absurdia, ja komission olisi syytä pohtia alkuperäisiä ongelmia ja tavoitteita.

  Rolf Berend (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aina kun keskustelemme asuntopolitiikkaan liittyvistä asioista, meidän olisi pysyttävä uskollisina toissijaisuutta ja kansalaisläheisyyttä koskeville periaatteillemme. Kuten me kaikki tiedämme, EU:lle perustamissopimuksessa osoitetut toimivaltuudet ovat rajallisia, eikä meidän pidä yrittää puuttua asioihin takaoven kautta, mutta mitä tulee asuntojen tukikelpoisuuteen EAKR:n suunnittelukautta 2007—2013 koskevassa asetuksessa, haluan kannattaa tuen myöntämistä Itä-Euroopan ja Saksan itäosien tornitalojen kunnostamiseen.

Monet eurooppalaiset asuvat 1960–1980-luvuilla teollisesti rakennetuissa kerrostaloissa. EU:n laajentuminen itään korosti tämän kaltaisten talojen kestävää kehitystä koskevan eurooppalaisen strategian merkitystä. Länsi-Euroopan maissa suurten asuma-alueiden tulevaisuus riippuu pääasiassa niiden sosiaalisesta asemasta, mutta Itä-Euroopan valtioissa pääasiallinen tehtävä on elementtirakenteisten asuinalueiden kunnostaminen ja nykyaikaistaminen, jotta niiden asuntoja voidaan vuokrata. Samalla asuntoalan rakennemuutos valtion sääntelemistä instituutioista, jotka myöntävät asuntoja, yksityisen sektorin tai yhteisön yritysten markkinatoimintaan on vasta alkamassa.

Tämän osalta käynnissä oleva kehitys Itä-Euroopan kaupunkien suurissa asutuskeskuksissa on pääasiassa teknisten asiantuntijoiden ja asuntopolitiikan ammattilaisten tehtävä. Saksassa ongelma on kuitenkin uusi ja erilainen, ja koska Euroopan laajuinen demokraattinen kehitys on mitä on, se saavuttaa ennemmin tai myöhemmin muut valtiot. Kun näihin taloihin on nimittäin yhä vähemmän asukkaita saatavilla, rakennukset seisovat tyhjillään, ja tämä koskee sekä vanhoja rakennuksia että aivan uusia, ei pelkästään kaupunkikeskustojen asuinalueita vaan myös kaupunkien laitamia. Tämä on yksi syy siihen, miksi Saksan itäosien provinsseja varten on kehitetty ohjelma, jonka tavoitteena on sekä sellaisten rakennusten purkaminen, joilla ei vähään aikaan ole ollut kysyntää, että muun asuntokannan kunnostaminen kaupunkirakenteiden ja asuntokannan mukauttamiseksi kysynnän pienentymiseen.

Tämän vuoksi – nimenomaan tästä syystä – suurten asuinalueiden on oltava merkittävämpi osa yhteisön politiikkaa.

  Jamila Madeira (PSE). – (PT) Aluksi haluan onnitella jäsen Andriaa tästä mietinnöstä. EU:n perusoikeuskirjassa, jolle me kaikki haluaisimme antaa perustuslaillisen, sitovan aseman, todetaan jo ensimmäisessä artiklassa, että ihmisarvo on luovuttamaton oikeus. Artikla kattaa a fortiori oikeuden asumiskelpoiseen asumiseen.

Vaikka EU:lla ei, kuten aiemmat puhujat ovat todenneet, ole suoraa toimivaltaa tällä alalla, sillä on merkittävä tehtävä. Tiiviissä yhteistyössä kansallisten, alueellisten ja paikallisten viranomaisten kanssa yhteisön on pyrittävä poistamaan slummiutuminen kaupunkien rakennushankkeissa sekä tuhoamaan asunnottomuuden vitsaus, joka riivaa niin suuria pääkaupunkejamme kuin pieniä ja keskikokoisia kaupunkejakin. On siis tullut aika tukea kaupunkien keskustojen elvyttämistä historiallisten rakennusten säilyttämisen takaamiseksi, paikallisen talouden elpymiseksi ja kaupunkikeskusten elvyttämiseksi uudelleen, sillä niissä on kymmenittäin rappeutuneita rakennuksia. Ajatusta on kehitetty niin pitkälle, että uskomme, että jäsenvaltioiden käytettävissä olevat yhteisön rahoitusvälineet voivat auttaa luomaan yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia ja että on ohjattava rakenteellisia investointeja älykkäiden talojen rakentamiseen, missä energiatehokkuus ja ympäristöystävällinen rakentaminen ovat keskeisiä edellytyksiä.

Paljon on vielä tehtävää, mutta uskon tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön ja Euroopan parlamentin kaupunkien asuntoasioista vastaavan laajennetun työryhmän hyväksymän asuntoasioita koskevan eurooppalaisen peruskirjan olevan kaksi keskeistä tekijää asuntoasioiden käsittelemisessä EU:ssa, minkä vuoksi mietintö ja peruskirja laadittiin.

  Jorgo Chatzimarkakis (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen siitä, että arvoisa komission jäsen on täällä paikalla, ja haluan aluksi onnitella lämpimästi jäsen Janowskia hänen esittelemänsä mietinnön johdosta. Mietinnössä osoitetaan, että on olemassa hyvin luovia tapoja suhtautua tähän vanhaan periaatteelliseen taisteluun, joka keskittyy siihen, tarvitaanko enemmän EU:n rahoitusta alueellisiin rakenteisiin ja maataloustukiin vai olisiko meidän pikemminkin keskityttävä innovointiin, tutkimukseen ja teknologiaan.

Uskon todellakin, että tämä kiista on varsin usein lamaannuttanut talousarviomme ja unionimme, ja mietinnöllänne te, hyvä Janowski, olette meidän tuellamme osoittanut uuden suuntauksen, josta puhumme, tarpeen niin sanotusti "lissabonisoida" talousarvio, muuttaa tynnyrin sisältöä, vaikka sitä edelleen kutsutaan aluetueksi. Tämä on tapahtunut suurelta osin parlamentin painostuksesta, mutta myös – ja osoitan nyt sanani komission jäsenelle Hübnerille – komission painostuksesta.

Tämän vuoksi ohjelmaan sisältyy Jaspersin, Jeremyn ja Jessican kaltaisia tekijöitä – uusia ja merkittäviä tekijöitä, kun on kyse innovoinnin tukemisesta, jossa itsessään on kyse tiedon soveltamisesta tuotteiden muodossa. Tulevaisuudessa me käytämme entistä enemmän hyödyksemme resurssejamme – Euroopan investointipankkia ja Euroopan investointirahastoa – saadaksemme kansalaisille riskipääomaa, ja kannatan tätä täysin.

Suhtaudumme myös hyvin myönteisesti innovaatioklustereita koskevaan pyyntöön, sillä niistä on olemassa uraauurtavia ja erinomaisia esimerkkejä. Innovointi ei tapahdu keskitetysti. Se tapahtuu alueilla, ja minulle tuttu esimerkki on saksilainen kaupunki Dresden, joka on kyennyt EU:n ja alueiden tuella houkuttelemaan suuria määriä suoria ulkomaisia investointeja, joiden seurauksena on syntynyt innovointiklusteri.

Tästä pääsen lisäämään, että suhtaudun hyvin myönteisesti mietinnössä esitettyyn viittaukseen Euroopan teknologiainstituuttiin. Olen iloinen havaitessani komission jäsenen kannattavan suuresti Puolan miljardin euron tarjousta teknologiainstituutin isännöimisestä. Näin me etenemme tulevaisuuteen, ja kiitän lämpimästi kaikkia asianosaisia.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, aluksi haluan onnitella jäsen Janowskia erinomaisesta mietinnöstä. Asiakirjassa esitetyt ongelmat ovat hyvin merkittäviä Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta sekä sen aseman kannalta globaalissa taloudessa.

Meidän on esitettävä itsellemme perustavaa laatua oleva kysymys siitä, kykenemmekö me jäsenvaltioiden nykyisin tutkimusinvestoinnein ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden nykyisellä BKT:n kasvulla kilpailemaan kehittyvien maiden kanssa kaikkialla maailmassa. Meidän on kysyttävä itseltämme, onko Euroopan unionissa ideologia voittanut terveet taloudelliset menettelyt.

On selvää, että parlamentin jatkuvasti asettamat rajoitukset eivät ole omiaan luomaan sopivia edellytyksiä talouksiemme dynaamiselle kasvulle. Innovointia ei voi suunnitella, mutta voimme luoda oikeat edellytykset sen aktiiviselle tukemiselle yhteisöissä. Jos emme toteuta tarvittavia toimia emmekä vapauta Euroopan unionia liialliselta byrokratialta, emme kykene saavuttamaan Lissabonin strategian tavoitteita. Niiden mukaan unionin talouden olisi vuoteen 2010 mennessä oltava maailman kilpailukykyisin talous.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, ymmärrän, että tällä asuntopolitiikkaa koskevalla aloitteella tarkoitetaan hyvää. Asunto on loppujen lopuksi ratkaisevan tärkeä perheelle ja yhteisöillemme. Asuntopolitiikka ei kuitenkaan kuulu toimivaltaamme, ja kansalaisten ongelma on se, että kansallisella tasolla varoja kyllä hyväksytään, mutta suuntaviivoja ja strategioita hyväksytään tai hylätään miten sattuu. Erityisesti Irlannissa on ongelma. Kaupunkistrategioistamme huolimatta sosiaalisin perustein myönnettäviä asuntoja varten tukikelpoiset perheet odottavat asuntoa keskimäärin kahdeksan vuotta, sillä sosiaalisin perustein myönnettäviä asuntoja ei rakenneta tarpeeksi.

Mietintöön sisältyy monia hyviä suosituksia. Vaikka EU:n nykyisissä strategioissa suositellaan viheralueiden kaltaisia asioita, paikallisviranomaiset ovat peruneet niitä ja ahtaneet niiden sijaan taloja tuhoten näin lasten leikkeihin sopivia viheralueita ja luoden konkreettisia paikkoja graffiteille ja huumeille.

Toisinaan EU:n suositukset eivät ole paikallisen todellisuuden mukaisia. Irlannin maaseutualueilla nuorten perheiden on yhä vaikeampaa saada talolleen rakennuslupaa. Kaupunkisuunnittelijamme – jotka siis ovat kaupunkisuunnittelijoita, eivät maaseudun suunnittelijoita – vaativat, että uudet asunnot on rakennettava asuma-alueille. Tämä ei kannusta nuoria asumaan kyseisillä alueilla.

Kuten aina, meidän on noudatettava toissijaisuusperiaatetta ja toteutettava vertailevaa tutkimusta parhaiden käytäntöjen selvittämiseksi, jotta voimme yhteisössä tarjota neuvoja. Meidän on kuitenkin tehtävä osamme esittämällä kansakunnille vakavia kysymyksiä niiden kansalaisten tulevaisuudesta.

  Konstantinos Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron kommentoidakseni hyvän ystäväni, jäsen Andrian mietintöä, erityisesti mitä tulee direktiivistä 2002/91 johtuvaan velvoitteeseen parantaa rakennusten energiatehokkuutta.

Direktiivistä seuraa merkittäviä menoja rakennusten omistajille asunnon myymistä tai vuokraamista koskevan luvan muodossa, sillä heidän on ensin parannettava rakennuksen energiatehokkuutta. Keskustellessamme asiasta kävi ilmi, ettei tämä seikka ollut yleisesti tiedossa, mutta nyt se on merkittävä huolenaihe kiinteistöjen omistajille kaikkialla Euroopassa. Tämän vuoksi katson, että meidän olisi keskusteltava siitä laajentamalla nykyisiä ennusteita myös uusiin jäsenvaltioihin, jotta vuoden 2009 tarkistus koskee myös vanhoja jäsenvaltioita.

Meillä on kokemusta Ateenan kaupungin julkisivujen kunnostamisesta. Yhteistyössä Euroopan unionin kanssa ja sen osarahoituksella sovelsimme ohjelmaa hyvin tuloksin, keskustason teknisellä tuella ja kulut osittain kattavalla tuella. Minusta meidän on valittava sama lähestymistapa ja tarkasteltava yleiseurooppalaisella tasolla rakennusten energiatehokkuuden parantamista. Tämä on vakava asia, joka vaikuttaa moniin ihmisiin. Kyse ei ole kokonaiskustannusten kattamisesta, mutta minusta tästä on keskusteltava vakavasti ja tutkittava, kuinka voimme laajentaa tukikelpoisia kustannuksia tämän vakavan asian ratkaisemiseksi.

  Stavros Arnaoutakis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, uudella suunnittelukaudella aluepolitiikan on määrä sekä vähentää eriarvoisuutta että kehittää unionin innovointikykyä. Koska kaiken toiminnan innovoinnin alalla on keskityttävä ihmiseen ja kaikkien kansalaisten elämänlaadun parantamiseen, kykymme vastata tähän haasteeseen riippuu suuresti siitä, saadaanko aikaan yhtäläiset mahdollisuudet kaikentasoiseen koulutukseen.

On erityisesti korostettava, ettei innovaatio ole vain tiedemiehiä varten vaan että se on ensisijaisen tärkeää kaikille kansalaisille. Paljon riippuu siitä, kykenemmekö edistämään innovointia pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja varsinkin alueellisen ja paikallisen tason mikroyrityksissä, sekä siitä, sisällytetäänkö innovaatiopolitiikan tavoitteisiin maataloustuotteiden tuotanto ja jalostus sekä maaseutualueiden elinolot. Olemme asettaneet kunnianhimoiset tavoitteet ja meidän kaikkien on tehtävä yhteistyötä, mikäli aiomme saavuttaa ne.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Janowskia hyvästä mietinnöstä. Totean, että aluepolitiikka on ydinpolitiikan alueita meillä Euroopassa, ja asuntopolitiikka tietenkin osana aluepolitiikkaa on myös erittäin tärkeä, niin kuin täällä on todettu. Samoin kuin innovaatiot, sillä ne pitävät alueet vahvoina ja elinvoimaisina.

On tietenkin tärkeää pohtia aluepolitiikkaa siitä näkökulmasta, että siinä ei ole kysymys vain Euroopan unionin tai kansallisvaltioiden asiasta, vaan ennen muuta ihmisten ja kansalaisten hyvinvoinnista ja onnellisuudesta. Ihmisen on oltava aina eurooppalaisen politiikan ytimessä.

Minun mielestäni nämä asiat on pyrittävä näkemään kokonaisuutena, ja meidän tavoitteenamme on oltava, että tasa-arvoiset ja kestävän kehityksen mukaiset mahdollisuudet taataan sekä asumiseen että innovaatioihin koko Euroopan unionin alueella. Tämä vaatii meiltä erityisesti sitä, että me huolehdimme harvaan asutuista alueista laita-alueet mukaan lukien, jotta ne voivat olla mukana kehityksessä, saada osansa innovaatioista ja jotta myös niillä ihmiset voivat elää hyvää, tasapainoista ja onnellista elämää.

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää jäsen Janowskia ja jäsen Andriaa heidän tekemästään erinomaisesta työstä. Arvostan erityisesti heidän sitoutumistaan entistä asianmukaisempaan asuntopolitiikkaan. Itse asiassa on syytä muistaa, että asuntopolitiikka on selkeä hätätapaus, ennen kaikkea suurissa eurooppalaisissa kaupungeissa, joissa asumiskustannukset ovat hyvin korkeita ja pakottavat perheet käyttämään yli puolet tuloistaan asuntolainaan tai vuokraan. Näin on huolimatta siitä, että asunto on ensisijainen vaatimus ja näin ollen perustavaa laatua oleva sosiaalinen oikeus.

Toivon meidän astuvan julkisin varoin rahoitettujen asuntojen kunnostamisen tielle, sillä ne ovat useissa tapauksissa tuhoutumassa käsiin, ja yleisesti ottaen laativan strategian suurten eurooppalaisten kaupunkien huono-osaisten kaupunkialueiden elvyttämiseksi.

  Oldřich Vlasák (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, keskustelemme asiasta, joka vaikuttaa meihin kaikkiin. Kohtuuhintainen ja asumiskelpoinen asunto on yhä merkittävämpi asia, joka liittyy kaikkien yksilöllisiin tarpeisiin, mahdollisuuksiin ja mielipiteisiin. Jäsen Andrian mietintö asuntopolitiikasta aluepolitiikan yhteydessä onkin tässä yhteydessä varmasti myönteinen panos.

Ennen kuin päätämme yhteisön seuraavista toimista alalla meidän on muistettava, ettei EU:lla eikä sen toimielimillä ole suoraa toimivaltaa asuntopolitiikan alalla. Sosiaalisen ja taloudellisen koheesion vahvistaminen, joka muotoiltiin yhdeksi Maastrichtin sopimuksen päätavoitteeksi ja joka on saavutettavissa unionin aluepolitiikan kautta, on kuitenkin tiiviisti yhteydessä siihen, kuinka vastaamme riittävän kohtuuhintaisten asuntojen tarpeeseen ja kuinka ratkaisemme kodittomien ongelmat sekä uudistamme kaupunkialueita ja hylättyjä alueita.

Yksi tärkeimmistä asioista on siis selvittää, missä kulkevat EU:n toimivallan ja vastuun rajat asuntopolitiikan alalla, ja tässä yhteydessä me puhumme toissijaisuusperiaatteesta. Meidän on siis pohdittava, mihin keskitämme pyrkimyksemme. Minusta meillä on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on edistää Euroopan kansalaisten asumisoikeuksia, joiden määritteleminen on aina hyvin vaikeaa ottaen huomioon yksittäisten jäsenvaltioiden, alueiden ja yhteisöjen erilaiset tilanteet sekä rajallisen toimivaltamme. Vastaavasti vaarana on, että herätämme kansalaisissa odotuksia, joita emme voi täyttää, ja menetämme näin uskottavuutemme. Toinen vaihtoehto auttaa yhteisöjä, kaupunkeja ja alueita ratkaisemaan ongelmansa asettamalla asuntopolitiikan tukemisen ja asuinalueiden kunnostamisen ensisijaiseksi tavoitteeksemme ja tarjoamalla paikallisviranomaisille asianmukaiset edellytykset ja resurssit rakennerahastojen kautta rajoittamatta kuitenkaan liikaa niiden päätösvaltaa sen suhteen, kuinka asuntopoliittiset ongelmat on ratkaistava niiden alueella. Näin kansalaiset kokevat, että EU tukee suoraan ihmisten elämää. Olen suhteellisen varma siitä, että meidän olisi seurattava tätä toista tietä.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, asuntojen hinnat nousevat poliittisen esityslistan kärkeen kaikkialla Euroopan unionissa. Yhä useammat ihmiset hinnoitellaan asuntomarkkinoiden ulkopuolelle ja syrjäytyvät, ja tämä koskee varsinkin ensiasunnon ostajia.

Tämän vuoksi 6 kohta, jossa toivotaan kansallisten ja paikallisten päätöksentekijöiden toteuttavan toimia, joilla edistetään nuorten mahdollisuutta saada ensiasunto, on todella tärkeä kohta. Niin on myös maaseudun asuntopolitiikkaa koskeva maininta. Skotlannissa monet idyllisissä pikkukaupungeissa ja kylissä syntyneet ja kasvaneet joutuvat lähtemään kotiseudultaan, koska kohtuuhintaista sosiaalisen asuntotuotannon asuntoa ei ole. Tämän päivän asuntopolitiikan on vastattava huomisen tarpeisiin. Asumisen on oltava sekä kaikkien saatavilla että ympäristöystävällistä.

Kiitän esittelijää ja toivon, että yhteisön tasolla käydään enemmän keskustelua siitä, kuinka voimme oppia toisiltamme, kuinka tehdä asunnoista asumiskelpoisia ja kohtuuhintaisia ja saattaa ne kaikkien ulottuville.

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, aluksi haluan onnitella kahta esittelijäämme, jäsen Andriaa ja jäsen Janowskia.

Euroopan unionin aluepolitiikan on autettava parantamaan alueidemme innovointikykyä kehityserojen vähentämiseksi ja sellaisen kestävän ja tasapainoisen talouskasvun tukemiseksi, jossa kunnioitetaan toissijaisuus- ja solidaarisuusperiaatteita.

Esimerkiksi syrjäisimpien alueiden rakennukset, verkostot ja asunnot ovat kaikkein eniten vaurioituneita, eikä niitä ole mukautettu luonnon uhkiin ja erityisiin ilmasto-olosuhteisiin. Yhteisön, kansallisten ja alueellisten aloitteiden ansiosta ja yksityisten investointien tuella pyrkimykset on mahdollista toteuttaa syrjäisimmillä alueilla todellisen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden avulla.

Tällainen pyrkimys auttaisi nopeuttamaan edullisten, maanjäristyksen kestävien, antisyklonisten ja lämpöä hyvin eristävien rakennusmateriaalien tutkimusta, jotta voidaan aloittaa sellaisten edullisempien asuntojen rakentaminen, jotka kestävät ennakoimattomia tapahtumia. Tällainen hanke olisi omiaan myös edistämään energian järkevää käyttöä, kun suosittaisiin puhtaita energialähteitä, hyödynnettäisiin paikallisia oloja ja lisättäisiin uusiutuvien energialähteiden osuutta.

Syrjäisimmistä alueista on tulossa innovoinnin osaamiskeskuksia, niin tieteen ja teknologian alalla kuin arkkitehtuurinkin alalla, kun tavoitteina on sekä taata merentakaisten alueiden väestölle turvallinen ja mukava asuminen että helpottaa alueiden kestävää kehitystä. Toivon komission ja jäsenvaltioiden kannustavan osaamiskeskuksia, sillä ne ovat todellisia sillanrakentajia tutkimus- ja koulutuslaitosten, pk-yritysten ja paikallisviranomaisten kesken.

Aluepolitiikan tarkoitus ei ole keskittää yhä enemmän toimia pieneen määrään silmäänpistäviä hankkeita eikä levittää tukeaan liian harvaan. Se voi olla hyödyllistä ja tehokasta myös, kun tuetaan pienimuotoisia innovatiivisia toimia kaikkein vähiten kehittyneillä alueilla tavoitteena taata EU:n alueen yhtenäinen ja monikeskuksinen kehitys.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Koheesiopolitiikan päätavoite on saada aikaan yhtenäistä vaurautta kaikille Euroopan alueille. Jotta tämä on saavutettavissa, hyvän koheesiopolitiikan on keskityttävä kahteen alaan. Meidän on varmistettava kasvu ja kilpailukyvyn säilyminen globaalilla tasolla rahoittamalla edistysaskelia, joiden avulla voidaan vastata 2000-luvun haasteisiin. Tässä innovoinnin edistämisellä on keskeinen asema. Samalla meidän on kuitenkin muistettava koheesiopolitiikan perusolemus.

Euroopan eri alueiden välillä on valtava kuilu. On valtavasti rakenteellisia ja infrastruktuuriin liittyviä ongelmia, jotka odottavat ratkaisuaan. Voimme tehdä paljon näiden ongelmien korjaamiseksi asuntopolitiikan avulla. Meidän on annettava kaikkein köyhimmissä ja toivottomimmissa oloissa eläville ihmisille mahdollisuus uskoa, että heidän elinolonsa voivat parantua. Koska Keski- ja Itä-Euroopassa jäsenvaltioissa äärimmäinen köyhyys ja slummiutuminen ovat kylissä tavanomaisia, on tärkeää, ettei asumisen tukeminen rajoitu vain kaupunkeihin. Meidän on sen sijaan luotava yhtäläisiä mahdollisuuksia myös maatalouden kasvulle, taattava myös maaseudun asukkaille pääsy korkeakoulutukseen ja tehtävä tietä innovatiiviselle kehitykselle myös syrjäytyneimmillä alueilla asuvien ihmisten parissa. Näin voimme toteuttaa politiikkaa, joka takaa kansalaisille sen, ettei synnyinpaikka määritä heidän mahdollisuuksiaan.

  Sérgio Marques (PPE-DE). – (PT) Aluksi haluan onnitella jäsen Janowskia hänen erinomaisesta mietinnöstään. EU:n aluekehityspolitiikalla voi olla ratkaiseva asema alueiden innovaatiokyvyn edistämisessä erityisesti epäsuotuisimmilla alueilla.

Jokaisella alueella on innovaatiopotentiaalia, jota on hyödynnettävä, ja olen samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että innovointi on miellettävä sanan laajimmassa merkityksessä. Kyse ei ole pelkästään tutkimuskeskusten, korkeakoulujen ja yritysten innovoinnista, vaan myös innovoinnista, joka dynaamisessa yhteiskunnassa voi olla tulosta jatkuvista viimeistelyn ja parantamisen prosesseista, joissa jokaisen yksilön, jokaisen virkamiehen ja jokaisen yrityksen panos voi olla ratkaiseva. Vain tällä tavalla talouden tuottavuustaso voi nousta, ja se on alueen innovaatiokyvyn paras indikaattori.

Vastaavasti, jotta aluekehityksellä olisi merkittävä vaikutus innovointiin, sen on ennen kaikkea autettava luomaan alueille ilmapiiri ja kulttuuri, jotka edistävät innovointia ja joissa arvostetaan aloitekykyä, yrittäjyyttä, tervettä kilpailua ja seikkailuhenkeä. Meidän on myönnettävä, että joillakin alueilla näitä arvoja ei aina edistetä rakennerahastojen toimin. Itse asiassa näin ei todellakaan aina tapahdu, ja vaara tukiriippuvuuden kulttuurin syntymisestä on todellinen – ja tätä on todellakin kaikin tavoin vältettävä, jos aiomme todella edistää innovointia alueilla.

  Miloš Koterec (PSE). – (SK) Kiitän esittelijää kattavasta asuntopolitiikkaa vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa koskevasta mietinnöstä.

Katson, että erityisesti nuorten asianmukaisten asuntojen tarjontaa koskeva ongelma on varsin merkittävä uusissa jäsenvaltioissa. Hyväksytty koheesiopolitiikka, joka koskee sosiaalisin perustein myönnettävien asuntojen korjaamista, jonka tavoitteena on energiansäästö ja ympäristönsuojelu, on Euroopan unionin taholta merkittävä mutta riittämätön panos tilanteen ratkaisemiseksi. Sosiaalisin perustein myönnettävien asuntojen tarjonnan ei pidä johtaa sellaisten erillisalueiden syntymiseen, joissa monet sivistyksen osatekijät puuttuvat ja joista voi tulla kaupunkien ja alueiden ongelmien lähteitä.

Katson, että yksittäisten kaupunkien, yhteisöjen, alueiden ja valtioiden laatimiin tutkimuksiin perustuva EU:n politiikka auttaisi luomaan EU:n jäsenvaltioissa käytössä olevien parhaiden käytäntöjen luettelon ja johtaisi näin parempiin ratkaisuihin sosiaalisin perustein myönnettäviin asuntoihin liittyvissä ongelmissa EU:n vanhojen jäsenvaltioiden kaupunkien ja alueiden kokemusten perusteella.

Toivon rakennerahastojen ja EU:n varojen käyttömahdollisuuden osaltaan edistävän parhaiden käytäntöjen levittämistä, sillä on hyvin tärkeää, että ne tunnustetaan kaikkialla EU:ssa ja että niillä autetaan uusia jäsenvaltioita ratkaisemaan ongelmansa, jotka koskevat erityisesti väestön pienituloisimpien asumisen järjestämistä.

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää hänen tulevaisuuteen suuntaavasta lähestymistavastaan Euroopan unionin rahoituksen suhteen. Innovointi on varmasti yksi taloudellisen edistymisen keskeinen tekijä, ja jos Euroopan unioni ei tunnusta tätä täysimääräisesti, emme voi kilpailla maailmanlaajuisesti.

Olen erityisen iloinen aloitteista, joissa tunnustetaan pienten ja keskisuurten yritysten merkitys talouskehityksessä. Yhdistämme usein innovoinnin suuriin monikansallisiin yhtiöihin ja valtaviin tutkimuslaitoksiin. Euroopan talouden selkärangan ovat kuitenkin aina muodostaneet pienet yritykset, jotka ovat usein perheyrityksiä. Kannatan ehdotuksia, joilla tarjotaan pk-yrityksille mahdollisuus tehdä yhteistyötä suurteollisuuden ja korkeakoulujen kanssa. Nykyisellä rakennerahastojen ohjelmakaudella, joka yhdistyy seitsemänteen puiteohjelmaan, on luonnollista tarkastella keinoja, joilla nämä voivat täydentää toisiaan.

Omassa vaalipiirissäni Pohjois-Irlannissa olen usein aiemminkin korostanut rakennerahastojen tuen käytössä talouden elvyttämistä. Olisin hyvin iloinen mistä tahansa mahdollisuudesta, jolla energinen taloutemme voisi hyödyntää innovointiin suuntautuvaa rakennerahastojen tukea. Pohjois-Irlannin Queen’s University on saanut tunnustusta tutkimusosaamisestaan, ja olen innokas varmistamaan, että tällaiset korkeakoulut voivat hyödyntää täysin EU:n rahoitusta, samalla kun ne saavat asianmukaista kansallisen hallituksen tukea.

Vaikka onkin järkevää edistää alueellisten, akateemisten ja tieteellisten tutkimuskeskusten kehitystä, on hyvin tärkeää havaita, että meillä kaikilla on omissa valtioissamme osaamiskeskuksia, joiden on ensi tilassa saatava tukea. Tutkimuksen ja kehittämisen alalla maineen luominen vie aikaa, ja haluan vakuuttua siitä, että pyrimme ensisijaisesti tukemaan vakiintuneita korkeakoulujamme.

On tärkeää, että tällaisella alalla, jolla rajat ylittävällä yhteistyöllä on rajattomat mahdollisuudet, emme tee sitä virhettä, että olisimme liian rajoittavia. Pahinta, mitä Brysselissä voidaan tehdä innovoinnille Euroopan unionissa, on sanella kansallisille ja alueellisille hallinnoille, kuinka, missä ja milloin niiden on edistettävä innovointia. Meidän on tarjottava varat, ei menetelmiä.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, kannatamme ajatusta asuntopolitiikan sisällyttämisestä Euroopan unionin aluepolitiikkaan. Asuntopolitiikan ongelmat vaikuttavat moniin jäsenvaltioihin, ja on aika toteuttaa asianmukaisia toimia yhteisön tasolla. Ongelma haittaa kansalaisten perusoikeuksia, nimittäin oikeutta arvokkaaseen elämään omassa kodissaan. Se myös tukahduttaa sosiaalisia ja taloudellisia mahdollisuuksia. Emme näin ollen voi vakavasti puhua solidaarisuudesta ja Lissabonin strategiasta esittämättä asianmukaista ratkaisupakettia.

Meidän on pidettävä mielessä, että asuinalueiden jakautuminen yhteiskunnan rikkaimpien ja köyhien kesken sekä asunnottomuuden ongelma tulevat pahenemaan tulevaisuudessa. Kasvava maahanmuuttajien virta on Euroopan unionin kannalta välttämätön, koska väestömme ikääntyy ja taloutemme tuotantokapasiteetti kasvaa, ja juuri maahanmuuttajat edistävät omalta osaltaan sosiaalista kerrostumista. Asuntopolitiikan käsitteleminen auttaa meitä merkittävällä tavalla ehkäisemään tätä kielteistä ilmiötä, joka on häpeäksi Euroopalle.

Olemme puhuneet innovaatiosta Euroopan unionissa useita vuosia. Olemme tuoneet esiin asian eri näkökohtia ja keskustelleet siitä eri tasoilla toimielimissä. Mitä voimme tehdä taataksemme, etteivät keskustelut jälleen tuota vain tyhjiä sanoja ja lupauksia? Innovatiivisten strategioiden täytäntöönpano alueellisella tasolla antaa jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden tuntea, että innovaatiot voivat parantaa heidän elinolojaan ja elämänlaatuaan. Tämä on vaikea polku. Se saattaa kuitenkin olla ainoa tapa varmistaa lopultakin, että oikeat ideat toteutetaan ja pannaan täytäntöön.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Kiitän kollegaani Janowskia siitä, että hän keskittyi epäsuotuisiin alueisiin, jotka eivät juuri houkuttele sijoittajia riittämättömän teknisen infrastruktuurinsa vuoksi.

Tutkimuksen ja kehittämisen infrastruktuurien olemassaolo on merkittävä kannustin tiedemiesten ja tutkijoiden jäämiselle kaukaisille alueille. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden ja alueviranomaisten on edistettävä innovatiivisia hankkeita, joissa vaalitaan yksityisen ja julkisen sektorin välistä kumppanuutta, johon osallistuvat yritykset, varsinkin pk-yritykset, sekä yliopistot ja tekniset korkeakoulut ja kansalaisyhteiskunta. Samalla suosittelen Euroregions-alueiden kokemusten hyödyntämistä olemassa olevine rajat ylittävine rakenteineen ja varsinkin valmiuksineen panna menestyksekkäästi täytäntöön hankkeita rakennerahastojen varoin, sillä rahastot ovat merkittävä väline EU:n innovaatiokyvyn kannalta.

Katson avoimen tiedonsaannin keskeiseksi tekijäksi innovatiivisessa toiminnassa. Uusien jäsenvaltioiden yritysyhteisölle ja alueviranomaisille ei ole tiedotettu asianmukaisesti komission uusista aloitteista, kuten Jaspersista, Jeremiestä ja Jessicasta. Ilman asianmukaista ja oikea-aikaista tiedottamista innovatiivinen toiminta ei kohdistu ihmisiin ja heidän elintasonsa parantamiseen eikä EU:n innovaatiostrategian tavoitetta, toisin sanoen kilpailukykyistä Euroopan unionia ja kukoistavia pk-yrityksiä sekä vauraita eurooppalaisia alueita, voida saavuttaa.

Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä läsnäolostanne, sillä se lisää keskustelun painoarvoa.

  Adam Gierek (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, innovaatiota edistävä politiikka edellyttää yleistä ja kaikkien ulottuvilla olevaa koulutusjärjestelmää, jossa vaalitaan innovaatiota, edistynyttä tieteellistä tutkimusta, asianmukaisesti toimivia yhtenäismarkkinoita, laajentumisen aikaansaamaa synergiaa, yhteisöpatenttia ja lisenssisopimuksia koskevaa strategiaa, Euroopan innovaatiokeskuksen ja Euroopan teknologiainstituutin perustamista sekä muun muassa Euroopan unionin kemikaali-, energia- ja ympäristölainsäädännön luovaa täytäntöönpanoa. Innovatiivisten toimenpiteiden täytäntöönpanon alueellinen ulottuvuus varsinkin aluekehitykseen osoitetuin varoin perustuu pääasiassa alueellisten ja erikoistuneiden osaamisalueiden luomiseen. Ensinnäkin tämä syventää tehokkaasti alueiden välistä yhteistyötä Lissabonin strategian täytäntöönpanoon liittyvien innovatiivisten ajatusten ja kokemusten vaihtamisen osalta. Toisaalta näin varmistetaan myös näiden alueiden ulkopuolisten asiantuntijoiden yhteistyö. Lopuksi se auttaa myös paikallisen innovatiivisen potentiaalin hyödyntämisessä sellaisilla aloilla, kuten tänään jo mainittu merkittävä ala, nimittäin elementtitalojen lämmitysjärjestelmien nykyaikaistamisessa, sekä muilla aloilla, esimerkiksi matkailussa.

Kiitän jäsen Janowskia hänen mietinnöstään.

  Jan Olbrycht (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväinen keskustelu osoittaa, että Euroopan parlamentti katsoo jakavansa vastuun koheesiopolitiikan täytäntöönpanosta yhtenä yhteisön politiikoista. Euroopan parlamentilla on tehtävänsä niin lainsäädännön valmistelussa kuin myös sen täytäntöönpanovaiheessa. Parlamentti kiinnittää erityistä huomiota yhdennetyn lähestymistavan merkityksen korostamiseen, ja tässä se tukee komissiota. Euroopan parlamentti korostaa, ettei koheesiopolitiikka ole pelkkä tukijärjestelmä. Siihen liittyy myös kohdennettu tuki infrastruktuuri-investointien lisäksi myös monentyyppisille innovatiivisille toimille. Tämän lisäksi ja hyväksytyn lainsäädännön perusteella meidän on tuettava uusien asuntojen rakentamista, joka on, kuten me kaikki tiedämme, talouskasvun vauhtipyörä sekä keino parantaa elintasoa ja suojella kulttuuriperintöämme.

Tämänpäiväinen keskustelu osoittaa, että alue- ja koheesiopolitiikkaa, joita parhaillaan tarkistetaan, on aina pidettävä keskeisinä Euroopan unionin politiikanaloina.

  Wolfgang Bulfon (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, kaikkien yhteiskuntaluokkien kohtuuhintainen asuminen on aina ollut minulle tärkeä asia. Mietinnössään esittelijä korostaa asumistukioikeuden tarvetta ja vaatii muiden sosiaalisten oikeuksien vahvistamista todellisen työvoiman liikkuvuuden takaamiseksi. Hän esittää myös toiveensa, että kansalliset päätöksentekijät toteuttaisivat toimia, joilla edistetään nuorten mahdollisuutta saada ensiasunto, ja kannatan täysin näitä molempia.

Haluan kuitenkin käyttää tämän tilaisuuden korostaakseni slummiutumisen vaaraa, sillä sellainen mahdollisuus liittyy käsitteen "sosiaalinen asuntotarjonta" liian kapeaan määritelmään ja kun tukea myönnetään pelkästään sosiaalisten tarpeiden perusteella. Minusta on hyvin tärkeää, että asuntohankkeet ovat sosiaalisesti sekoittuneita, sillä tämä auttaa ehkäisemään slummiutumisen välttämättä aiheuttamia konfliktinlähteitä.

Itävallassa on vallalla huoli, että asuntopolitiikan liiallinen yhdenmukaistaminen saattaa lopulta vaarantaa meidän järjestelmämme, joka tällä hetkellä toimii hyvin, sillä meillä vuokrausoikeuteen liittyy hyvin korkeat standardit, ja ne on säilytettävä tapahtuipa mitä tahansa.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aluksi haluan kiittää tästä mietinnöstä, jossa korostetaan yhtä niistä ongelmista, jotka tällä hetkellä eniten huolestuttavat Euroopan kansalaisia: asunnon saamisen vaikeutta, joka rajoittaa monien työntekijöiden mahdollisuuksia sosiaaliseen integraatioon ja liikkuvuuteen, josta seuraa valtavaa sosiaalista eriarvoisuutta ja joka vaikeuttaa nuorten tervettä itsenäistymistä ja oman kodin perustamista. Ongelma ei ole pelkästään sosiaalinen, vaan se liittyy laajemmin myös kaupunkisuunnitteluun.

Jäsenvaltioiden on käytettävä asuntopolitiikan alalla EAKR:n varoja sekä Jessican ja Jeremien kaltaisia rahoitusvälineitä edistyäkseen näiden ongelmien ratkaisemisessa tiiviissä yhteistyössä paikallis- ja alueviranomaisten, sosioekonomisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, ja samalla on edistettävä hyvien käytäntöjen vaihtoa.

Lopuksi haluan korostaa kaupunkisuunnittelualan koulutuksen merkitystä Euroopan sosiaalirahaston yhteydessä uuden teknologian ja entistä tehokkaampien rakennustuotteiden levittämiseksi. Näin voidaan parantaa asuntojen energiatehokkuutta.

  Alfonso Andria (ALDE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan vain kommentoida tämän keskustelun hyvin rikasta sisältöä, myös niiden kollegoiden puhetta, jotka eivät aina ole ilmaisseet täyttä hyväksyntäänsä työtämme kohtaan, vaikkakin vain sen vuoksi, että asiaa on vaikea lähestyä, epätietoisina siitä, mihin tuomme selvennyksiä koskien Euroopan unionin toimivaltaa tällä alalla. Tänään tarkasteltavana oleva mietintö on todellakin askel eteenpäin, ja tämän vuoksi arvostan suuresti kaikkia mielipiteitä ja hyvin rikasta keskustelua, jota on tietenkin käyty myös kollegani Janowskin mietinnöstä, ja haluan onnitella häntä henkilökohtaisesti, sekä minun mietinnöstäni.

Haluankin ilmaista arvostukseni komission jäsenen Hübnerin osoittamasta avoimuudesta, jonka kanssa olemme nyt tottuneet tekemään työtä. Minun on todettava ottaen erityisesti huomioon lähtötilanteen ja vaikeudet, joihin olen viitannut useaan otteeseen, että tässä on nähtävissä komission edistymisen merkkejä, jotka muun muassa sopivat hyvin niihin rahoitusvälineisiin, joihin on viitattu ja jotka komissio on ottanut käyttöön yhdessä Euroopan investointipankin kanssa. Rahoitusvälineissä keskitytään hyödyntämään parhaita käytäntöjä, ratkaisemaan maaseutualueiden ongelmia sekä piristämään historiallisten kaupunkikeskustojen kehitystä ja pysäyttämään näiden keskusten rappeutumisen. Niissä keskitytään erityisesti olemassa olevaan rakennuskantaan.

Toivon parlamentin harkitsevan näitä asioita sekä energia-asioita, joita jäsen Hatzidakis tarkasteli suhteellisen laajasti, sosiaalista syrjäytymistä, gettoutumista ja alueellista eriytymistä. Asialla on paljon yhteyksiä muihin aloihin, kuten totesin aloituspuheenvuorossani: asunto-ongelmat, alueellinen eriytyminen sekä gettoutuminen ovat sosiaalisen syrjäytymisen kannalta aivan ratkaisevia tekijöitä. Juuri äsken jäsen Badia i Cutchet viittasi aivan perustellusti myös koulutukseen, ja tähän haluan vielä lisätä liikenteen, palvelut, terveydenhuollon sekä kulttuuriin, kulttuurirakenteisiin ja sosiaalisiin palveluihin liittyvät monet asiat. Tämän vuoksi meidän on suhtauduttava asiaan hyvin avoimesti, kuten parlamentti pyrkiikin tekemään.

Aluksi on todettava, ettemme ehdota kansallisvaltioiden tai alue- tai paikalliselinten päätöksentekoon tai itsenäiseen toimintaan puuttumista. Noudattaen täysimääräisesti toissijaisuusperiaatetta me pyydämme yhteisöltä hieman määrätietoisempaa askelta eteenpäin tällä tiellä. Hyvät kollegat, tämä tarkoittaa, että parlamentilla on tänään loistava mahdollisuus, mahdollisuus näyttää Euroopan kansalaisille, että me ymmärrämme heidän tarpeitaan, sillä asunto on ensisijainen tarve. Meidän on toimittava ilman liiallista puuttumista, rajoittamatta kansallisvaltioiden tai paikallisten tai alueellisten elinten riippumatonta päätöksentekoa, nimenomaan yhteistyössä niiden kanssa, kuten myös jäsen Vlasák ja jäsen Sudre totesivat. He totesivat aivan oikein, että yhteisön on autettava ja tuettava aluepolitiikan kautta myös muita jäsenvaltioita eikä pelkästään viimeisessä laajentumisessa liittyneitä jäsenvaltioita, kuten EAKR-asetuksen 7 artiklassa säädetään.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN) , esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia mielenkiintoisesta keskustelusta. Olette osoittaneet selkeästi, ettei innovaation pitäisi olla itsetarkoitus.

Mietinnössäni mainitsin myös innovoinnin asuntopolitiikan alalla. Tämän vuoksi kiitän jäsen Andriaa asian korostamisesta. Alueellisista innovaatiostrategioista, jotka komission jäsen mainitsi, tulee hyvin merkittäviä. Meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota innovaation mittaamiseen käytettäviin kriteereihin. Kuten korostitte, yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuudet ovat osoitus siitä, että yhdessä tekemämme työ ei ole ollut turhaa. Tätä korosti myös jäsen van Nistelrooij puhuessaan kokonaisuuden yhdistävistä navoista tai kohdista. Myös tällä puolen salia istuvat kollegani, jotka tarkastelivat sosiaalisia näkökohtia, mainitsivat tämän seikan. Kiitän vielä kerran hedelmällisestä keskustelusta.

  Danuta Hübner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi muistuttaa kaikkia, että me tietenkin työskentelemme lainsäädännön puitteissa. Lainsäädännön puitteissa komissio pyrkii olemaan mahdollisimman innovatiivinen kehittäessään uusia välineitä, joilla voisimme paremmin vastata kaikkiin haasteisiin. Pyrimme myös olemaan niin joustavia kuin lainsäädännön mukaan on mahdollista. Työtämme määrittää myös talousarvio, joka on toisilla aloilla suuri ja toisilla liian pieni, mutta tämä todellakin pani meidät tavoittelemaan muita rahoituslähteitä pyrkiessämme edelleen lisäämään kykyämme vastata haasteisiin.

Aika, jota elämme, pakottaa meidät kuitenkin kahteen asiaan. Toisaalta meidän on parannettava merkittävällä tavalla kansalaisten elämänlaatua ja toisaalta meidän on luotava perusta pitkän aikavälin kestävälle kehitykselle, jossa innovointi on tietenkin ratkaiseva ja tärkein tekijä.

Mitä tulee asuntopolitiikkaan, yhteisön lainsäädäntö on avokätisempää köyhimpien jäsenvaltioiden kannalta, mutta on edelleen paljon aloja, joilla voimme tukea asumiseen liittyviä toimia 15 vanhassa jäsenvaltiossa. Tämä koskee varsinkin kaupunkikeskustojen köyhimpien alueiden julkisten tilojen kunnostamista, turvatoimenpiteet mukaan luettuina, ja useamman asunnon asuinrakennusten liittämistä vesi- ja viemäriverkostoon sekä energia- ja tietoliikenneverkkoon. EIP ja Euroopan neuvoston kehityspankki ovat olleet merkittäviä lähteitä rahoitettaessa investointeja asuntoalalla Jessican ulkopuolella. Jessican puitteissa analysoimme nyt sitä, kuinka voimme eniten edistää investointeja asuntorakentamiseen halpojen lainojen ja luoton avulla.

Yksi Leipzigin toukokuun ministeritapaamisen päivistä omistetaan kaupunkialueita koskeville aiheille. Silloin annetaan myös Leipzigin Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen peruskirja. Yhdessä sen luvuista tarkastellaan asumiseen liittyviä haasteita erityisesti energian kannalta. Komissio toimittaa kokoukseen analyysin tulevista ohjelmista, jotka koskevat erityisesti asuntopolitiikkaa. Haluan muistuttaa teitä siitä, että komission kaupunkiaiheita tarkasteleva yksiköidenvälinen työryhmä on hiljattain laatinut luettelon yhteisön politiikan kaupunkiulottuvuudesta. Siinä määritetään kaikki politiikanalat, joilla on vaikutusta asumiseen kansanterveyden, energian, sosiaalipolitiikan ja kaupunkiliikenteen yhteydessä. Yksiköidenvälinen työryhmä voi varmasti ottaa asuntopolitiikan näkyvämmin esille työohjelmassaan. Mietin edelleen, kuinka tässä on toimittava, mutta tilaamme tutkimuksen, jota pyydätte mietinnössänne. Olen varma, että tutkimukset ovat hyvin hyödyllisiä, ja me pyrimme tietenkin jatkuvasti olemaan entistä innovatiivisempia. Meidän on oltava entistä innovatiivisempia rahoitusjärjestelyissä ja eri lähteiden yhdistämisessä. Ilman näitä toimia emme onnistu.

Innovaatiosta ja erityisesti Janowskin mietinnöstä monet teistä korostivat sitä, mitä pidän aivan olennaisena, nimittäin innovaation laajempaa tulkintaa siten, ettei se tarkoita pelkästään monikansallisia yhtiöitä ja 2000-luvun tai 2100-luvun huipputeknologiaa, vaan siinä on otettava huomioon myös pienet ja keskisuuret yritykset. Jaan täysin näkemyksenne tästä kahtalaisesta haasteesta. Tarvitsemme paikallisia moottoreita ja napoja, joiden avulla voimme edistyä nopeasti. Todellinen haaste on kuitenkin innovaatiokyvyn levittäminen ympäri Eurooppaa. Olen todellakin tästä samaa mieltä kanssanne. Tarvitsemme sekä napoja että verkostoja. Tämän vuoksi käynnistämme tänä vuonna Alueet talouden muutosten edistäjinä -aloitteen, ensimmäisen verkoston laatuaan, joka koskee klusterien yhteenliittämistä kaikkialla Euroopassa. Alueet tekevät yhteistyötä sen eteen, että innovaatio tuodaan markkinoille mahdollisimman nopeasti. Kuten tiedämme, Euroopan perusvaiva on sen hitaus tällä alalla.

Arvoisa puhemies, kiitän vielä kerran mietintöjä koskeneesta keskustelusta, joka on jatkoa toimielinten väliselle keskustelulle tällä alalla. Molemmat mietinnöt ovat hyvin hyödyllisiä, varsinkin tulevaa politiikkaa tarkasteltaessa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan muutaman minuutin kuluttua.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen tästä mietinnöstä, sillä se on merkittävää jatkoa omalle mietinnölleni kaupunkiympäristön teemakohtaisesta strategiasta. Ehdotan jälleen EU:n rahoituksen myöntämistä ja käyttöä jäsenvaltioissa rakennusten ja kaupunkialueiden kunnostamiseen. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä EU:n yhteisrahoittamia hankkeita, jotka koskevat kaukolämmityksen kehittämistä ja nykyaikaistamista. Tässä yhteydessä haluan korostaa, että energiakriisin yllättäessä vaihto toiseen energialähteeseen on helpompaa kaukolämpöjärjestelmässä. Paljon tarpeetonta energiankulutusta voidaan välttää lisäämällä rakennusten ympäristönsuojelun kokonaistasoa energiatehokkaalla suunnittelulla: eristäminen, uusiutuvan energian käyttö, vihreät katot, passiivinen tai aktiivinen aurinkoenergia, matalaenergiatalot ja niin edelleen.

Suosittelen tietokannan kehittämistä rakennusten energiatehokkuuden ja tehokkaan vesihuollon parhaiden käytäntöjen jakamiseksi. Kymmenen miljoonaa kansalaista asuu jäsenvaltioissa tehdasvalmisteisissa rakennuksissa. Yhteinen velvollisuutemme on parantaa heidän elinolojaan sekä osarahoittaa heidän asuinalueidensa kunnostamista.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Romaniasioista vastaavana Euroopan parlamentin sosialistiryhmän jäsenenä haluan kiinnittää huomionne toiseen näkökohtaan tässä mietinnössä, nimittäin Euroopan suurimman vähemmistöryhmän asunto-ongelmiin.

Erityisesti romaneilla on ongelmia laadukkaiden asuntojen saamisessa, ja suurimmassa osassa tapauksia tämä johtaa sosiaaliseen erotteluun. Suurin syy tähän on se, että väestön epäsuotuisimmassa asemassa olevat juuttuvat ongelma-alueille.

Korostan, että sosiaalinen syrjäytyminen ei sovi eurooppalaiseen sosiaalimalliin. Meidän on taattava entistä laajempi sosiaalinen koheesio ja kiinnitettävä erityistä huomiota romanivähemmistön auttamiseen.

Ongelmaa pahentaa entisestään se, että merkittävä osa romaneista asuu talouden, infrastruktuurin ja työllisyyden kannalta jäsenvaltioiden epäsuotuisimmilla alueilla. Kuluneen vuosikymmenen aikana romanien ja muiden etnisten ryhmien erottelu on lisääntynyt dramaattisesti, ja suurin osa perheistä asuu hyvin huonoissa oloissa. Tämän vuoksi ehdotan tämän kaltaisten ongelmien selvitystä niin romanien kuin maahanmuuttajienkin parissa.

Emme voi lykätä kaikkein epäsuotuisimpien alueiden, joilla asuu paljon romaneita, monimutkaista kehitystä. Asuinolojen parantaminen liittyy alueellisen ja asuntoihin perustuvan erottelun kattavaan vähentämiseen – ei pelkästään asuntopolitiikassa vaan myös koulutuksessa ja työllisyydessä. Yksi merkittävä työpaikkoja luova väline voi olla sosiaalipoliittisen asuntopolitiikkajärjestelmän muuttaminen siten, että sillä edistetään liikkuvuutta.

Tämän osalta voin mainita hyvänä esimerkkinä, että minulla oli muutama päivä sitten mahdollisuus yhdessä Unkarin sosiaali- ja työministerin Péter Kissin kanssa julistaa käynnistetyksi "Romanien integraation vuosikymmen" -ohjelma, jolla pyritään merkittävästi poistamaan juuri tällaisia ongelmia.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ALEJO VIDAL-QUADRAS

6. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

7. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavaksi äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

7.1. Yhteisön lainsäädännön yksinkertaistaminen (työjärjestyksen 131 artikla) (äänestys)

- Reynaudin mietintö (A6-0143/2007)

7.2. Rautateiden ja maanteiden julkiset henkilöliikennepalvelut (äänestys)

- Meijerin mietintö (A6-0131/2007)

- Ennen tarkistuksesta 66 toimitettua äänestystä:

  Mathieu Grosch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, suullinen tarkistus on jäsen Piecykin nimissä Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta. Viittaan englanninkieliseen toisintoon, jossa todetaan seuraavasti: "operator shall be required to perform a major part" (sisäinen liikenteenharjoittaja on velvollinen hoitamaan enimmän osan). Tässä "major part" on korvattava ilmaisulla "a substantial part" (merkittävä osa). Tämä on vähäinen muutos, mutta se voi auttaa meitä löytämään kompromissin neuvoston, komission ja parlamentin kesken epävirallisten kolmikantaneuvottelujen jälkeen.

  Paolo Costa (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, emme voi hyväksyä tätä suullista tarkistusta, sillä se muuttaa radikaalisti epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa saavutetun kompromissin merkitystä. Kehotan kollegojani nousemaan.

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

  Mathieu Grosch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, koska suullista tarkistusta ei hyväksytty, pyydän, että äänestämme tarkistuksen 66 kohdalla nimenomaan englanninkielisestä tekstistä, sillä saksan- ja ranskankielisissä versioissa tietyt nyanssit eivät tule asianmukaisesti ilmi. Tämän vuoksi ehdotan, että äänestämme englanninkielisestä sanamuodosta ja tarkistamme käännökset myöhemmin.

  Puhemies. Jos vastalauseita ei esitetä, englanninkielinen versio on todistusvoimainen.

  Erik Meijer (GUE/NGL), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, jos olisin saanut pyytämäni puheenvuoron ennen tarkistuksen 67 käsittelemistä, olisin voinut selventää tätä väärinkäsitystä.

Neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan kanssa päästiin 12.—24. huhtikuuta käydyissä neuvotteluissa sopimukseen sanan "significant" mahdollisesta käytöstä tarkistuksissa 66 ja 67 edellytyksenä alihankintasopimukselle. Puheenjohtajavaltio ehdotti vaihtoehtoisesti termiä "substantial", mutta lopulta kaksi suurinta ryhmää ei tarvinnut muutosta. Myöhemmin ne päättivät lisätä sanan "major" kuuden ryhmän yhdessä esittämiin tarkistuksiin kuulematta esittelijää.

Vaikka hyväksynkin asiasisällön, olen aina varoittanut, ettei tämä kuulu hyväksyttyyn kompromissiin ja että teoriassa tämä muutos voi edellyttää kolmatta käsittelyä. Koska kristillisdemokraatit ja sosialidemokraatit olivat varmoja siitä, että voittavat puolelleen neuvoston ja erityisesti Saksan, joka sitä pääasiassa on vastustanut, suostuin heidän toimiinsa. Nyt ymmärrän, että heitä on kritisoitu tästä pakottamisesta, koska niin monet vastustivat äänestyksessä suullista tarkistusta, jolla he halusivat perua tämän.

- Ennen tarkistuksista 49 ja 67 toimitettua äänestystä:

  Mathieu Grosch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tässäkin haluan ehdottaa jäsen Piecykin puolesta, että englanninkielisessä versiossa "shall be required to perform the major part" korvataan sanoilla "a substantial part".

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

  Mathieu Grosch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, koska suullista tarkistusta ei hyväksytty, pyydän, että äänestämme tarkistuksen 67 kohdalla nimenomaan englanninkielisestä tekstistä, ottaen huomioon jo mainitut ongelmat ranskan- ja saksankielisissä versioissa.

7.3. Valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismäärät (äänestys)

- Toubonin suositus (A6-0144/2007)

7.4. Autoteollisuus: ajoneuvojen, perävaunujen ja niiden järjestelmien yhdenmukainen hyväksyntä (äänestys)

- Harbourin suositus (A6-0145/2007)

7.5. Peilien jälkiasentaminen raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin (äänestys)

- Costan mietintö (A6-0124/2007)

7.6. Ilmastonmuutosta käsittelevän väliaikaisen valiokunnan kokoonpano (äänestys)

- Puheenjohtajakokouksen ehdotukset

7.7. EU:n ja Venäjän välinen huippukokous (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys RC-B6-0190/2007

- Ennen äänestystä:

  Puhemies. Ilmoitan, että Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä peruutti allekirjoituksensa yhteiseen päätöslauselmaesitykseen.

- Ennen 2 kohdasta toimitettua äänestystä:

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, ehdotan PPE-DE-ryhmän puolesta seuraavaa suullista tarkistusta: "korostaa miten tärkeää on, että kaikki EU:n jäsenvaltiot osoittavat aikaisempaa suurempaa yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta Venäjän-suhteissaan; pitää siksi myönteisenä, että EU on noudattanut yhteistä linjaa neuvotellessaan Venäjän hallituksen kanssa Venäjän puolalaisille maataloustuotteille määräämän tuontikiellon poistamisesta".

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

- Ennen tarkistuksesta 11 toimitettua äänestystä:

  Daniel Cohn-Bendit (Verts/ALE). – (FR) Hyvät kollegat, eilisen keskustelun johdosta haluaisimme korvata tekstissä:

(EN) "pyytää Euroopan unionia osoittamaan solidaarisuutta Viroa kohtaan ja esiintymään Venäjää kohtaan yhtenäisenä Tallinnan viimeaikaisten tapahtumien johdosta"

(FR) Kohdassa, jossa tekstissä mainitaan Tallinna, haluamme sanamuodon kuuluvan seuraavasti:

(EN) "Moskovan viimeaikaisten tapahtumien johdosta". Ongelmana oli pikemminkin se, kuinka tapahtumiin suhtauduttiin Moskovassa kuin Tallinnassa, joten haluaisimme, että tekstissä lukisi "Moskovan viimeaikaisten tapahtumien johdosta". Se olisi asianmukaisempaa.

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

  Bart Staes (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta yritän suullisen tarkistuksen avulla saada aikaan paremman ja tarkemman sanamuodon 11 kohdan toiseen osaan, jonka tulisi kuulua seuraavasti, ja luen sen ääneen englanniksi: "in particular by means of enhanced dialogue over Ukraine en Belarus and joint efforts to finally resolve the frozen conflicts in Moldova en the South Caucasus". "Vuoristo-Karabah ja Georgia" poistettaisiin ja korvattaisiin tekstillä "Moldova ja Etelä-Kaukasus".

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

7.8. Uudistukset arabimaissa: mikä on Euroopan unionin strategia? (äänestys)

- Rocardin mietintö (A6-0127/2007)

- Ennen tarkistuksesta 19 toimitettua äänestystä:

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, ehdotan, että virke "sukupuolten tasa-arvon edistäminen kunnioittaen täysin myös lainsäädännöllisesti erilaisia seksuaalisia suuntautumisia" muutetaan seuraavasti: "sukupuolten tasa-arvon edistäminen kunnioittaen täysin ja syrjimättä erilaisia seksuaalisia suuntautumisia".

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

- Ennen tarkistuksesta 14 toimitettua äänestystä:

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, ehdotan, että "Palestiinan valtio" korvataan "Palestiinan demokraattisella valtiolla".

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ryhmäni ei vastusta suullista tarkistusta, mutta emme kannata tarkistusta 14 edes suullisella tarkistuksella muutettuna.

- Ennen tarkistuksesta 20 toimitettua äänestystä:

  Marco Cappato (ALDE). – (FR) Kyse on puhtaasti lingvistisestä seikasta, sillä ranskankielinen versio on todistusvoimainen. Sanoilla "secular Islamicists" ei korvata vaan täydennetään sanoja "moderate Islamicists".

- Ennen tarkistuksesta 21 toimitettua äänestystä:

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, jäsen Cappato esitti suullisen tarkistuksen, jolla hän pyytää kirkon ja valtion erillisyyden enemmän tai vähemmän kattavaa takaamista. Pyydämme seuraavaa lisäystä suullisena tarkistuksena:

(EN) "kuten kaikissa demokratioissa"kuten kaikissa demokratioissa tulisi olla".

(FR) Todellakin vaikka islamissa sekoitetaan politiikka ja uskonto, myös Euroopassa ja jäsenvaltioissamme on valtioita, joissa kirkkoa ja valtiota ei eroteta toisistaan.

(Suosionosoituksia vasemmalta)

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, jäsen Cappaton tarkistus koskee poliittisen ja uskonnollisen vallan erottamista toisistaan. Puhumme nyt arabimaista, emme eurooppalaisista valtioista. Jos tarkistuksella viitataan arabimaihin, me hyväksymme sen, sillä puhuessamme kirkosta me viittaamme pelkästään katoliseen tai protestanttiseen kirkkoon.

Tarkistus koskee uskonnollista ja poliittista valtaa, ja on tehtävä selväksi, että viittaamme ainoastaan näihin kahteen tekijään, sillä olin havaitsevinani jäsen De Keyserin sanoissa pyrkimyksen lisätä asiaankuulumattomia tekijöitä mietintöön.

  Puhemies. Jäsen De Keyserin tarkistuksella lisätään ulottuvuudeltaan universaali virke. Siinä sanotaan, "kuten kaikissa demokratioissa". Tarkistuksen on siis määrä olla ulottuvuudeltaan universaali.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, itse olen tyytyväinen jäsen de Keyserin esittämään tarkistukseen, jonka katson olevan lähinnä itsestäänselvyys. Jos se ei sitä ole, on sitäkin aiheellisempaa tehdä tämä tarkistus.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, uskon, että meillä on täällä parlamentissa kaikilla oikeus puhua, ilmaista omia ajatuksiamme ja saada selkeitä tietoja teksteistä, joita olemme hyväksymässä.

Alkuperäisessä tekstissä jäsen Cappaton tarkistuksessa todetaan italiaksi seuraavasti: "anche garantendo l'indipendenza e la separazione delle istituzioni e del potere politico dalle autorità religiose" – "ja että ne takaavat poliittisten elinten ja poliittisen vallan erottamisen uskonnollisista auktoriteeteista". Näin tekstissä lukee, mutta me puhumme kirkosta ja valtiosta. Termit ovat "poliittinen valta" ja "uskonnolliset auktoriteetit".

(Parlamentti hylkäsi suullisen tarkistuksen.)

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, näissä oloissa pyydän ryhmääni äänestämään vastaan.

7.9. Afrikan sarvi: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi (äänestys))

- Kaczmarekin mietintö (A6-0146/2007)

7.10. Euratomin toiminnan arviointi (äänestys)

- Maldeikisin mietintö (A6-0129/2007)

7.11. Grönlannissa tapahtuneen sotilaslentokoneen maahansyöksyn kansanterveydelliset seuraukset (äänestys)

- Wallisin mietintö (A6-0156/2007)

7.12. Asunto- ja aluepolitiikka (äänestys)

- Andrian mietintö (A6-0090/2007)

7.13. Tulevan aluepolitiikan vaikutus EU:n innovaatiokykyyn (äänestys)

- Janowskin mietintö (A6-0096/2007)

7.14. Työntekijöille tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista koskevan eurooppalaisen lainsäädännön lujittaminen (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys RC-B6-0189/2007

- Ennen äänestystä:

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, päätöslauselma on esitetty tiettyjen poliittisten ryhmien nimissä, mutta PPE-DE-ryhmää siinä ei mainita. Tästä voi saada käsityksen, että olemme jotenkin olleet prosessin ulkopuolella, sillä vastustimme alun perin päätöslauselmaa, koska kohta saadaan valiokunnan mietintö. Olemme kuitenkin osallistuneet aktiivisesti keskusteluihin muiden ryhmien kanssa. Jaamme yleisen toiveen tämän lainsäädännön tarkistamisesta ja nykyaikaistamisesta ja olemme todellakin osaltamme vaikuttaneet tekstin lopulliseen sanamuotoon. Haluan vain tuoda esiin, että vaikka meillä on vielä varauksia joidenkin sanamuotojen suhteen, voin ilokseni vahvistaa, että PPE-DE-ryhmä aikoo äänestää päätöslauselman puolesta.

  Puhemies. Äänestykset päättyvät tähän.

8. Äänestysselitykset

- Reynaudin mietintö (A6-0143/2007)

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. (EN) Totean sosialistiryhmän puolesta, että olen hyvin tyytyväinen tähän työjärjestyksen tarkistukseen, jonka myötä parlamentti voi paljon entistä tehokkaammin ja nopeammin käsitellä ehdotuksia yhteisön lainsäädännön yksinkertaistamiseksi joko nykyisen lainsäädännön kodifioinnin kautta, jolloin sisältöön ei puututa, tai lainsäädännön uudelleen laatimista koskevin ehdotuksin, joissa sisältömuutokset yhdistyvät nykylainsäädännön yksinkertaistamiseen.

Yhä useammat yhteisön lainsäädäntöehdotukset, joita me täällä parlamentissa tarkastelemme, koskevat pikemminkin nykyisen lainsäädännön tarkistamista tai nykyaikaistamista kuin uusia aiheita koskevaa uutta lainsäädäntöä. Kuitenkin harva asia lisää niin paljon yhteisön lainsäädännön epäselvyyttä ja monimutkaisuutta kuin tapa, jolla direktiiviryhmällä muutetaan aiempia direktiivejä, ilman että tekstejä kokonaisuudessaan konsolidoitaisiin yhtenäiseksi asiakirjaksi. Komission on vauhditettava nykyisen yhteisön lainsäädännön kodifiointia koskevaa ohjelmaansa, ei pelkästään pyrkimyksenä vähentää yhteisön säännöstön sivumäärää, vaan myös lisätäkseen sen avoimuutta ja helppoa saatavuutta kaikille. Muuttaessaan tänään työjärjestystään parlamentti antaa voimakkaan signaalin siitä, että se on valmis auttamaan tässä prosessissa nopeasti ja uutterasti.

- Meijerin mietintö (A6-0131/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Jos jollain olisi epäilyksiä tämän suosituksen tavoitteista, riittää, kun tarkastelee huolellisesti parlamentin esittämiä tietoja: tunnustetaan ensimmäistä kertaa julkisten viranomaisten oikeus valita vapaasti niin kutsuttujen tie- ja rautatieliikenteen "julkisten palvelujen" tarjoajat, olivatpa nämä yksityisiä tai julkisia. Toisin sanoen tämä merkitsee julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä kilpailun puitteissa eli sellaisten julkisten viranomaisten tarjoamien julkisten palvelujen käsitteen heikentämistä, joissa työntekijöiden ja käyttäjien oikeudet korkealaatuiseen, edulliseen julkiseen palveluun turvataan.

Vaikka hyväksyttyyn suositukseen sisältyykin joitain tärkeitä kohtia – kuten että viranomaisilla on mahdollisuus tarjota palvelut itse tai tehdä sopimus suoraan itse valvomansa yksikön kanssa – asiakirja on osa liberalisointipolitiikkaa, jolla edistetään yksityistämisiä ja monopoleja julkisella rahoituksella sillä perusteella, että kaikkien valtioiden voimat yhdistetään.

Olemme hyvin pettyneitä siihen, että esittämämme ehdotukset, joilla pyrittiin turvaamaan alan työntekijöiden oikeudet, kuten sellaisten määräysten sisällyttäminen sopimuksiin, joilla turvataan työpaikat liikenteen harjoittajan muuttuessa, hylättiin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatin näitä tarkistuksia uusien sääntöjen luomiseksi julkisen tie- ja rautatieliikenteen alalla. Tällä pyritään tasapainottamaan näitä palveluja koskevien sopimusten tekemistä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Erityisesti kannatan ajatusta vanhan EU:n lainsäädännön kumoamisesta ja julkisen liikennealan nykyisten kansallisten sääntöjen korvaamisesta Euroopan laajuisilla standardeilla.

  Erik Meijer (GUE/NGL), kirjallinen. (NL) Komission vuonna 2000 esittämä ehdotus, jossa tarjouspyyntöjä koskevaa velvoitetta oli määrä soveltaa koko julkisen liikenteen alaan, sopi tuolloiseen poliittiseen kontekstiin, kun yleinen ajatus oli, että hallitusten olisi luovuttava monista tehtävistään, että veroja voitaisiin laskea sen seurauksena ja että markkinat voisivat järjestää kaiken asianmukaisella tavalla. Tämä muodosti osan niistä sopimuksista, jotka tehtiin muutamaa kuukautta ennen tätä ehdotusta hallitusten päämiesten huippukokouksessa Lissabonissa, jolloin odotettiin, että markkinataloudesta ja suuremmista voitoista seuraisi myös entistä suurempaa talouskasvua ja jopa parempia ja halvempia palveluita kuluttajille. Tämä uusliberalistinen ideologia on sittemmin osoittautunut käytännössä vääräksi. Lissabonin strategia ei ole täyttänyt odotuksia. Markkinat eivät tarjoa mitään vastauksia, varsinkaan julkisen liikenteen alalla tai muidenkaan sekä välttämättömien että kannattamattomien palvelujen alalla. Tämä johtaisi yhdennettyjen verkostojen häviämiseen, ja vain eniten käytetyt linjat säilytettäisiin. Viimeisten seitsemän vuoden aikana olemme saaneet enemmän kokemusta yksityistämisestä ja tarjouskilpailuista, ja tässä koetut pettymykset ovat voimistaneet vastustajien joukkoja. Osittain tämän vuoksi tavoitteeni esittelijänä, nimittäin kunnallisten liikenneyritysten ja valinnanvapauden säilyttäminen, oli mahdollista saavuttaa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Julkisia palveluja koskevia vaatimuksia käsittelevä mietintö, josta äänestimme tänään, herättää odotuksia vuosikymmenen ajan käsitellyn asian saattamisesta myönteisellä tavalla päätökseen toisessa käsittelyssä. Nykytilanteen oikeudellinen epävarmuus on vain lietsonut kiistoja ja omalta osaltaan haitannut julkisen matkustajaliikenteen palvelumarkkinoiden kehitystä.

Toivomme tämän vuoksi, että tekstistä sovitaan ja taataan avoimet edellytykset markkinoille pääsemiseksi ilman keinotekoisia rajoituksia, joilla on vain määrä suojella nykytilannetta, jossa hukumme byrokratiaan ja jossa yhä uusia esteitä asetetaan henkilöliikenteen paremmalle ja tehokkaammalle tarjoamiselle.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Ehdotus asetukseksi rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista on jälleen hyökkäys ruohonjuuritason tuloja sekä yleisesti julkisen liikenteen työntekijöiden ja matkustajien oikeuksia kohtaan.

Sen jälkeen kun meri- ja rannikkoliikenteen vapauttaminen oli toteutettu ruohonjuuritason vastaisella EU:n lainsäädännöllä, asetuksella (ETY) N:o 3577/92, ja myös lento- ja rautatieliikenne oli vapautettu, nyt on vuorossa paikallisen rautatie- ja maantieliikenteen yksityistäminen suuryritysten voittojen kasvattamiseksi.

Suuryritykset ulottavat lonkeroitaan työntekijöiden päivittäiseen matkustamiseen raitiovaunuilla, maanalaisella, rautateiden lähiliikenteessä ja busseissa, lippujen hinnat nousevat hyvin korkeiksi ja valtiontukipaketteja ohjataan yksityisille monopoliasemassa oleville liikenneyhtiöille. Tällä on hyvin kielteisiä vaikutuksia näissä liikennevälineissä työskentelevien ja niitä käyttävien turvallisuudelle, siis koko ruohonjuuriluokalle.

Julkisen liikenteen yksityistämisen vaikutukset ovat erityisen kielteisiä syrjäisillä alueilla ja yhteiskunnan alimmissa luokissa, kuten osoittavat kokemukset kaupungeista, joissa sitä on jo sovellettu, sekä rannikkomerenkulun ja lentoliikenteen vapauttaminen.

Työntekijät taistelevat myös Euroopan unionin ruohonjuuritason vastaista politiikkaa vastaan liikennealalla. Taistelemme nykyaikaisen julkisen liikenteen korkeiden standardien ja halpojen lippujen puolesta, jotka vastaavat työtätekevien ja ruohonjuuriluokkien tarpeita, ja tämän vuoksi äänestimme tätä EU:n asetusta vastaan.

- Toubonin suositus (A6-0144/2007)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin valmiiksi pakattujen tuotteiden pakkauskokojen vapauttamista koskevan neuvoston yhteisen kannan puolesta. Kun lainsäädäntö pannaan täytäntöön, on mahdollista myydä päivittäisiä kulutustavaroita nykyistä useammassa pakkauskoossa. Uskon tämän olevan kuluttajien etujen mukaista.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Yhteisön nykyinen pakollisia pakkausmateriaaleja koskeva lainsäädäntö on 30 vuotta vanhaa eikä vastaa enää nykyisiä kulutustottumuksia. Tänään toisessa ja viimeisessä käsittelyssä hyväksymämme uudet säännöt – täydessä sovussa neuvoston kanssa, mistä haluan suuresti onnitella esittelijää – ovat kuluttajien yhä moninaisempia pakkauskokoja koskevan kysynnän mukaisia. Kilpailuesteet poistetaan ja innovointia kannustetaan kaikkialla Euroopassa. Eurooppalaiset valmistajat voivat itse päättää, mitkä pakkauskoot vastaavat parhaiten heidän asiakkaidensa vaatimuksia. Mitä tulee mietinnössä esitettyyn mahdollisuuteen laajentaa kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisesta mittayksikköä kohden annetun direktiivin soveltamista tiettyihin pienyrityksiin, haluan ilmaisemalla varauksen todeta, että kannatan täysin asianmukaista tiedottamista kuluttajille, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että markkinoiden leijonanosasta vastaavilta suurilta jakeluketjuilta vaaditaan, että ne merkitsevät hinnan mittayksikköä kohden tuotteisiinsa, mutta tämän velvoitteen asettaminen pk-yrityksille tai paikallisille kaupoillekin ei olisi hyvä asia. Tämän vuoksi taistelen kynsin ja hampain tässä asiassa, kun parlamentti piakkoin tarkistaa nykyistä kuluttajalainsäädäntöä.

- Harbourin suositus (A6-0145/2007)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatin näitä tarkistuksia uusien sääntöjen käyttöönottamiseksi tieliikenneajoneuvojen valmistusstandardeista. Näin nostetaan ympäristö- ja turvallisuusstandardeja ja tehdään valmistajille helpommaksi myydä ajoneuvojaan Euroopan laajuisesti. Olen erityisen iloinen siitä, että lainsäädännössä otetaan entistä enemmän huomioon vammaisten ajoneuvon käyttäjien tarpeet.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minusta Harbourin mietintö, josta äänestimme tänään toisessa käsittelyssä, ansaitsee parlamentin täyden tuen, sillä tänään näytettiin vihreää valoa tyyppihyväksynnälle, jota sovelletaan henkilöautojen lisäksi myös linja-autoihin ja kuorma-autoihin. Myös hyvin monenlaisten ajoneuvojen hyväksynnän vastavuoroinen tunnustaminen on merkittävä askel kohti sisämarkkinoiden loppuunsaattamista. Lisäksi puitedirektiivin käyttöönotosta on etua turvallisuuden kannalta, osittain sen vuoksi, että tämä todennäköisesti nopeuttaa lukuisten linja-autojen turvallisuutta koskevien toimenpiteiden voimaantuloa.

Puitedirektiivin mukanaan tuoma yksinkertaistaminen on hyvä asia niin valmistajan kuin kuluttajankin kannalta, sillä se takaa laajemmat sisämarkkinat, lisää turvallisuutta ja on ympäristön edun mukainen. Kaikista näistä syistä olen valmis antamaan esittelijälle täyden tukeni.

- Costan mietintö (A6-0124/2007)

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Äänestän ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi peilien jälkiasentamisesta yhteisössä rekisteröityihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin laaditun mietinnön puolesta.

Esittelijä Paolo Costa korostaa perustellusti, että peilien jälkiasentaminen kaikkiin vuoden 2000 jälkeen rekisteröityihin raskaisiin ajoneuvoihin kuolleiden kulmien poistamiseksi kuljettajan näkökentästä pelastaisi yli tuhat ihmishenkeä vuoteen 2020 mennessä. Ilman tätä pakollista lainsäädäntöä ja jälkiasentamista kuorma-autoihin vuodesta 2007 alkaen suosittelevan vuoden 2003 direktiivin mukaisesti ajoneuvot, joissa ei ole laajakulmapeiliä, olisivat poistuneet tieliikenteestä vasta vuonna 2023. Tämä olisi viivästyttänyt merkittävästi tehtävää työtä.

Myös lisäpeilien rahoitusmenetelmä kuvattiin tarkkaan. Jälkiasennuskustannukset eivät saa ylittää 100—150 euroa, mikä vastaa yhtä polttoainetankillista.

Kannatan myös ehdotusta, jonka mukaan tutkittaisiin, olisiko myös pakettiautojen tai muiden jakeluautojen kaltaisiin ajoneuvoihin asennettava tällaisia peilejä.

- Päätöslauselmaesitys RC-B6-0190/2007

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Olen iloinen siitä, että parlamentin jäsenten enemmistö on etääntynyt niistä EU:n ja Venäjän huippukokousta koskevan päätöslauselman osista, joissa vasemmisto yritti manipuloida yhteisön kansalaisia uskomaan, että Yhdysvaltojen ohjuskilven asentaminen Puolaan ja Tšekin tasavaltaan johtaisi uuteen kilpavarusteluun. Tämä vasemmiston väite on väärä kahdesta syystä: ensinnäkin koska se koskee sellaisen puolustusjärjestelmän loppuunsaattamista, jolla on määrä torjua hyökkäyksiä idästä, rauhaa uhkaavista järjestelmistä, ja toiseksi mitä tulee kilpavarusteluun, Venäjä on Putinin valtaantulosta alkaen lisännyt merkittävällä tavalla sotilasmenojaan niin absoluuttisesti kuin suhteessa BKT:henkin, koska neljän prosentin osuus on edelleen 30 prosenttia enemmän kuin EU:n jäsenvaltiot osoittavat puolustukseen. Nyt aikaansaatu päätöslauselma on suorapuheinen poliittinen viesti vietäväksi Venäjän kanssa pidettävään huippukokoukseen. Siinä todetaan, ettemme hyväksy kyseisen valtion aggressiivista Tšetšenian, Viron, Puolan ja muiden valtioiden vastaista politiikkaa.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelu, jonka kävimme parlamentissa ennen EU:n ja Venäjän välistä huippukokousta, oli esimerkki yksimielisyydestämme ja yhtenäisyydestämme. Siinä korostettiin, että unioni puolustaa kaikkien jäsenvaltioiden etuja suhteissaan Venäjään. Useimmiten esimerkkinä käytettiin Viroa, ja myös Venäjän asettama puolalaisten lihatuotteiden tuontikielto mainittiin. Sitä, että tietyt jäsenvaltiot toimivat Venäjän kanssa yksipuolisesti muiden jäsenvaltioiden selän takana ja vastoin unionin etuja, ei mainittu. Sen sijaan esitettiin paljon kritiikkiä koko Venäjää kohtaan pyrkimättä yksilöimään niiden valtaapitävien roolia, jotka päättävät tästä politiikasta, sekä tavallisen Venäjän kansalaisen kantaa, johon kohdistuu tiedotusvälineiden manipulointia. On sekä Euroopan unionin ja Venäjän että koko maailman etujen mukaista taivutella Venäjän yhteiskunta kannattamaan sellaisia arvoja, kuten vapaus, ihmisoikeudet, demokratia ja tasavertainen kansainvälinen yhteistyö.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, Lega Nord itsenäisen Padanian puolesta äänesti EU:n ja Venäjän huippukokousta koskevasta päätöslauselmaesityksestä osittain halutessaan protestoida Euroopan unionin äärimmäisen vaimeaa asennetta Viron kriisissä. Jäsenvaltioon, pieneen ja nuoreen kansakuntaan, jonka kansa on rohkeasti ja määrätietoisesti saavuttanut vapauden neuvostokommunismin vankeudesta, on kohdistunut merkittäviä uhkia entisten neuvostomiehittäjien toimesta kansallisen poliittisen päätöksen seurauksena.

Yhteisö on tyytynyt seuraamaan sivusta, lähinnä änkyttäen jonkinlaista protestia tapahtumista Viron Moskovan-lähetystössä. Meidän on korvattava tai ainakin lisättävä niihin tyhjiin sanoihin, joilla Rooman sopimuksen 50-vuotispäivää juhlittiin, hieman tiukempia ja rohkeampia sanoja puolustaaksemme jäsenvaltiota, jonka vapautta on uhattu.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Kuten yleisesti tiedetään, Junilistan katsoo, ettei EU:n tai sen toimielinten pidä tehdä ulkopolitiikkaa. Euroopan parlamentissa toistuu kuvio, jossa suhteet kolmanteen maahan alkavat kauppapolitiikan tasolla. Tämän me hyväksymme. Ongelmat alkavat, kun tähän lisätään muita politiikan aloja, kuten ulkosuhteet, tuki ja kalastuspolitiikka. EU:n olisi omistauduttava yksinomaan kauppapoliittisiin asioihin sekä rajat ylittäviin ympäristöasioihin.

Sellaisenaan Vihreät / Euroopan vapaa allianssi –ryhmän tarkistus 9 on hyväksyttävä. Euroopan parlamentin ei kuitenkaan pidä käsitellä sitä, sillä se koskee ulkopolitiikkaa. Presidentti Ahtisaari on YK:n pyynnöstä laatinut Kosovo-suunnitelman. Parlamentin tehtävänä ei kuitenkaan ole esittää kantaansa sen paremmin tästä suunnitelmasta kuin Venäjän toimistakaan.

Mitä tulee Venäjän ongelmiin, esimerkiksi ihmisarvojen ja oikeusvaltion kunnioituksen puutteeseen, kaupan lisääntyminen on hyvä asia. Kun on kyse varsinaisista ulkopoliittisista asioista, työ kuuluu kuitenkin kansallisille parlamenteille ja hallituksille yhteistyössä YK:n kanssa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jossa tunnustetaan Venäjän merkitys Euroopan unionille varsinkin energian osalta mutta jossa myös korostetaan demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien tarvetta. Erityisesti kannatan sitä, että Venäjää kehotetaan kunnioittamaan tinkimättä diplomaattisia suhteita koskevan Wienin yleissopimuksen velvoitteita takaamalla diplomaattien sekä suurlähetystöjen suojelun.

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. (IT) Venäjä on Euroopan unionille merkittävä talous- ja kauppakumppani, ja meidän olisi kehitettävä lisää suhteitamme kyseiseen valtioon, osittain helpottaaksemme demokratisoitumisprosessia sekä kansalais- ja ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Emme kuitenkaan voi peitellä huoltamme viime päivien tapahtumista Venäjän ja Baltian maiden suhteissa, erityisesti suhteissa Viroon. On korostettava, että Venäjän viranomaisille on jo tullut tavaksi käyttää taloudellista ja kaupallista painostusta naapurimaihinsa saavuttaakseen alueen geopoliittisen johtoaseman.

EU:n on yhdessä ja yhtenäisesti puolustettava Viroa ja yleisemmin kaikkia jäsenvaltioitaan minkä tahansa EU:n ulkopuolisen valtion kaupallista painostusta ja uhkia vastaan.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Venäjän ja Viron väliseen jännitteeseen on löydettävä ratkaisu. On hyvin huolestuttavaa, kuinka nopeasti tämä Viron paikallista päätöstä koskeva ongelma eskaloitui energiatoimitusten katkaisemiseen Venäjän toimesta. Energiariippuvuutemme Venäjästä huolestuttaa edelleen niitä, jotka ovat kiinnostuneet toimitusvarmuudesta. Venäjän vientiöljystä 60 prosenttia tuodaan EU:hun, ja tämä vastaa 25 prosenttia öljyn kulutuksestamme. Lisäksi 50 prosenttia Venäjän kaasuviennistä vastaa 25 prosenttia EU:n kaasun kokonaiskulutuksesta. Toivon, että näitä asioita korostetaan ja käsitellään 18. toukokuuta EU:n ja Venäjän huippukokouksessa.

- Rocardin mietintö (A6-0127/2007)

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Rocardin mietintöä vastaan, sillä asiakirja on jälleen uusi osoitus siitä, että Euroopan unionissa ei ole halukkuutta kohdata arabimaailman todellisuutta. Halusimmepa tai emme, arabimaailmassa ei ole vähäisintäkään kiinnostusta poliittisia uudistuksia kohtaan, ja vielä vähemmän täällä niin ylistettyä kulttuurista tai kulttuurienvälistä vuoropuhelua kohtaan.

Rocardin mietinnön olisi pitänyt olla syytekirjelmä oikeusvaltion, ilmaisunvapauden ja uskonnonvapauden kammottavasta tilasta arabimaissa. Sen sijaan parlamentissa ja tässä mietinnössä on asetettu niin kutsuttu ihmisoikeuksien kulttuurinen määritelmä aivan uudelle tasolle.

Lisäksi se, etteivät eurooppalaiset virkamiehet voisi vähempää välittää uskonnollisten vähemmistöjen tilanteesta islamilaisissa valtioissa, on havaittu useaan otteeseen myös Euroopan unionin asenteessa Turkkia kohtaan. Huolimatta turkkilaisten imaamien nostattamista ja Turkin valtion maksamista vihakampanjoista kristittyjä kohtaan kaikkine niihin liittyvine kohtalokkaine seuraamuksineen liittymisprosessi jatkuu hiljaa radallaan. Puolueeni tulee edelleen taistelemaan tätä islamin aggressiivisia vaikutuksia koskevaa selkärangatonta lepyttämispolitiikkaa vastaan.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, keskustelun ja äänestyksen aikana todistimme esittämäämme tarkistukseen, joka iloksemme hyväksyttiin, liittyvää konfliktia. Mietinnössä tehdään selväksi, että haluamme sitoutumista uskonnonvapauteen, haluamme, että yksilöillä ja yhteisöillä on oikeus vapaasti tunnustaa uskoaan ja harjoittaa sitä, ja tarkistuksen mukaan on myös taattava instituutioiden ja poliittisen vallan riippumattomuus ja erottaminen uskonnollisesta auktoriteetista.

Hyväksyin jäsen de Keyserin suullisen tarkistuksen, jonka mukaan on selvää, että tämä pätee kaikissa demokratioissa. Pahoittelen sitä, että äänestystä vastustettiin, mutta en usko sen muuttaneen tarkistuksen luonnetta. Itse asiassa kun puhumme arabimaailmasta, me emme puhu pelkästään arabivaltioista, arabikansakunnista tai pelkistä instituutioista, vaan kansalaisista ja näin ollen myös Euroopan unionissa asuvista arabikansalaisista. Kun puhumme instituutioiden ja poliittisen vallan erottamisesta uskonnollisista auktoriteeteista, puhumme myös itsestämme, sillä ongelma on olemassa aivan erityisessä muodossa ja erityisluonteisena niin Mekassa kuin Roomassakin. Kun tarkastelemme maallisuutta näissä valtioissa, meidän on tarkasteltava sitä myös omissa valtioissamme.

Lopuksi haluan ilmaista tyytyväisyyteni myös "demokraattista Palestiinan valtiota" koskevan suullisen tarkistuksen hyväksymiseen, sillä muutoin kansallisvaltio ei välttämättä ole vapauden raja, kuten me toivomme.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Rocardin mietintö arabimaailman uudistuksista hyväksyttiin juuri suurella enemmistöllä, ja haluan onnitella esittelijää hänen työnsä laadukkaasta ja tasapainoisesta lähestymistavasta.

Mietinnössä ehdotetaan innovatiivista EU:n strategiaa suhteissa arabimaailmaan tasapainoisen kumppanuuden perusteella. Tavoitteena on kannustaa perustavaa laatua oleviin uudistuksiin, joihin liittyy muutoksia lainsäädännössä ja elintärkeässä kansalaisyhteiskunnan osallistumisessa.

Mietinnön ansioksi on katsottava myös se, että siinä korostetaan joustavaa lähestymistapaa, josta on ollut hyötyä joillekin tämän alueen järjestelmille. Samalla siinä annetaan tunnustusta pyrkimyksille käynnistää vuoropuhelua Barcelonan prosessin kaltaisten alueellisten yhdentymismekanismien kautta.

Lopuksi mietinnössä korostetaan erityisesti näiden valtioiden tarvetta vaatia suvaitsevaisuuden, ihmisoikeuksien ja demokraattisten periaatteiden kunnioittamista, jos ne haluavat taata vakauden ja vaurauden. Siinä korostetaan myös tiiviitä yhteyksiä, joita on ääriliikkeiden poliittiselle kentälle ilmaantumisen sekä valtioiden taloudellisen ja sosiaalisen todellisuuden välillä.

Koska kannatan uutta, realistista ja tasapainoista lähestymistapaa, äänestin mietinnön puolesta täysistunnon lopullisessa äänestyksessä.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Euroopan parlamentti on tänään omaksunut kannan siitä, mitä EU:n olisi tehtävä arabimaailman uudistusten aikaansaamiseksi. Vastustamme tätä voimakkaasti, sillä tällaiset asiat on ratkaistava YK:ssa.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämässä tarkistuksessa 20 ehdotetaan, että EU:n ei pidä tukea fundamentalistisia ja äärikansallisia liikkeitä. Tämä on luonnollista, mutta EU:n ei pidä lainkaan osallistua ulkopolitiikkaan tukemalla liikkeitä muualla maailmassa. Äänestimme tämän vuoksi tarkistusta vastaan.

Tarkistuksella 21 ALDE-ryhmä haluaa vielä saada arabimaat takaamaan instituutioiden ja poliittisen vallan riippumattomuuden ja erillisyyden uskonnollisista auktoriteeteista. Instituutiona EU:lla ei todellakaan pidä olla mielipidettä toisen valtion järjestelmistä.

Koska katsomme, ettei tämä asia kuulu EU:lle, äänestimme tämän päivän äänestyksessä koko mietintöä vastaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Olen samaa mieltä esittelijän kannasta tässä asiassa. Lähi-itään on saatava aikaan rauha, ja Euroopan unioni on sopivassa asemassa vaikuttaakseen tähän prosessiin.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Tässä asiassa ja tämän mietinnön yhteydessä haluan korostaa ajatusta, jonka olen esittänyt useaan otteeseen.

Tavoitteena edistää rauhaa, vaurautta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia naapurimaissamme niin EU:n välittömien etujen kuin universaalien arvojenkin vuoksi kannatan eurooppalaista hanketta, joka perustuu kumppanuuteen Välimeren alueen naapuriemme kanssa. Kumppanuuteen, joka parhaimmillaan voisi keskipitkällä aikavälillä luoda Välimeren alueelle vapaan liikkuvuuden alueen, mahdollisimman samankaltaisen kuin EU:n malli, johon demokratiaa, markkinataloutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevat, toisin sanoen Kööpenhaminan keskeiset kriteerit täyttävät naapurivaltiot voivat liittyä. Uudistuksien vastapainona olisi vahvistettu kumppanuus. Toissijaisesti ratkaisu voisi koskea myös Turkkia, jos liittymisneuvotteluissa todettaisiin prosessin törmänneen ylipääsemättömiin esteisiin, olettaen, että tämä kiinnostaisi Marokkoa, Israelia ja Tunisiaa.

Vauraat ja demokraattiset naapurimaat, joita houkuttaisivat etunäkökohdat ja joiden väestön ei tarvitse muuttaa maasta hintaan mihin tahansa, olisivat rakentava eurooppalainen hanke, joskaan ei mikään uusi asia.

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestettäessä Rocardin arabimaailman uudistuksia koskevasta mietinnöstä meidän oli ilmaistava kantamme tarkistukseen 21, jossa kehotetaan niitä arabimaita, jotka eivät vielä ole sitä tehneet, sitoutumaan entistä kattavammin uskonnonvapauteen ja yksilöitten ja yhteisöjen oikeuteen tunnustaa ja harjoittaa vapaasti uskontoaan sekä takaamaan instituutioiden ja poliittisen vallan riippumattomuus ja erillisyys uskonnollisista auktoriteeteista.

Sitten esitettiin suullinen tarkistus, jolla pyrittiin laajentamaan tämä perussääntö koskemaan kaikkia demokratioita, ja minä kannatan tätä täysin. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäsenet vastustivat tätä soveltamisalan laajennusta. Minä puolestani kannatin täysin tarkistuksen 21 alkuperäistä tekstiä. Tämän vuoksi äänestin tarkistuksen puolesta ja olen iloinen, että se hyväksyttiin 382 äänellä 222 jäsenen äänestäessä vastaan ja 33 jäsenen äänestäessä tyhjää.

- Kaczmarekin mietintö (A6-0146/2007)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin Kaczmarekin Afrikan sarvesta: EU:n aluepoliittinen kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi laatiman mietinnön (A6-0146/2007) puolesta, koska minusta on hyvin tärkeää lujittaa EU:n läsnäoloa alueella, jota kolme suurta konfliktia ovat raastaneet – Sudanissa, Etiopiassa/Eritreassa ja Somaliassa – ja jossa merkittävä osa väestöstä, yli 22 prosenttia, elää köyhyysrajan alapuolella.

Kumppanuus rauhan, turvallisuuden ja kehityksen alalla onnistuu ainoastaan, jos sovelletaan alueellisen strategian lähestymistapaa, jolla pyritään saamaan Afrikan unionin, Afrikan sarven alueen maiden yhteistyöjärjestön sekä muiden YK:n alaisten kansainvälisten kumppanien kaltaiset alueelliset organisaatiot mukaan yhteistyöhön.

Lisäksi kansainvälisen yhteisön on tuettava aluetta lisätäkseen sen mahdollisuuksia mukautua ilmastonmuutoksen vakaviin seurauksiin. Loppujen lopuksi vaikka Afrikka on maanosa, jonka kasvihuonekaasupäästöt ovat kaikkein vähäisimpiä, se kärsii kaikkein eniten maapallon lämpenemisestä kehittymättömyytensä ja köyhyytensä vuoksi.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Katsomme, että periaatteina, jotka ohjaavat lähestymistapaa Afrikan sarven alueen monimutkaiseen tilanteeseen, olisi oltava kansainvälisen oikeuden ja Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan tiukka noudattaminen sekä konfliktien rauhanomainen ratkaiseminen ja liennytys.

Aidon ratkaisun alueen kansojen ja valtioiden kohtaamiin ongelmiin ei pidä olla osa tai edistää edes epäsuorasti alueen imperialistisia suunnitelmia. Tällainen imperialismi vahvistaa interventionismia ja militarismia, kuten todistavat Yhdysvaltojen yhtenäisen sotilaskomennon luominen ja uusien sotilastukikohtien perustaminen maanosaan.

Interventionismin, ulkoisen puuttumisen pyrittäessä ratkaisemaan konfliktia sekä maanosan ja erityisesti tämän alueen militarisoimisen sijaan on aika edistää diplomaattisia pyrkimyksiä – joita ei todellakaan ole vielä käytetty loppuun, mistä on osoituksena Sudanin ja Tšadin hiljattain allekirjoittama rauhansopimus – niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joihin nykyinen vakava tilanne perustuu. Näitä ovat varsinkin rikkaiden luonnonvarojen saatavuuden epäoikeudenmukainen jakautuminen alueella. Tarvitaan myös pikaista humanitaarista apua, aitoa yhteistyöpolitiikkaa ja kehitysapua.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Arvoisa puhemies, kannatan jäsen Kaczmarekin mietintöä Euroopan unionin Afrikan-strategiasta, jolla pyritään luomaan alueellinen poliittinen kumppanuus Euroopan unionin kanssa rauhan, turvallisuuden ja kehityksen edistämiseksi Afrikan sarvessa.

Esittelijä korosti asianmukaisesti ratkaisun tarvetta konfliktin repimän Afrikan sarven vakauttamiseksi. Alueen seitsemästä valtiosta viisi käy sotaa naapurimaidensa kanssa. Esittelijän esittämä ehdotus EU:n erityisedustajan nimittämisestä Afrikan sarveen ansaitsee tukemme. Edustaja koordinoisi Euroopan unionin aloitteita alueella.

Toinen kannatettava aloite on osoitettu neuvostolle ja komissiolle, joita kehotetaan aloittamaan muiden alueella toimivien kumppanien kuuleminen tavoitteena kaikkia Afrikan sarven valtioita koskevan yhteisen turvallisuuskonferenssin järjestäminen.

Esittelijä Filip Kaczmarek korostaa, että aloitteiden kohdentaminen ja koordinoiminen sekä yhteistyö alueella voivat auttaa ratkaisemaan esimerkiksi laittomia pakolaisia, rajavalvontaa, elintarvikevarmuutta sekä ympäristöä, asevalvontaa, koulutusta ja infrastruktuuria koskevia ongelmia sekä käynnistämään Afrikan sarven valtioiden välisen poliittisen vuoropuhelun.

  Cristiana Muscardini (UEN), kirjallinen. (IT) Äänestimme jäsen Kaczmarekin Afrikan sarvea koskevan mietinnön puolesta. Siihen hyväksyttiin neljä esittämäämme tarkistusta, jotka koskivat Somalian tragediaa.

Vaikka mietinnössä kokonaisuudessaan esitetään suuria toiveita Euroopan unionin ja Afrikan sarven välisestä poliittisesta kumppanuudesta, halusimme korostaa, että on tarpeen kutsua koolle globaali konferenssi, jossa ei keskitytä pelkästään turvallisuuteen vaan myös rauhaan ja kehitykseen, näiden asioiden käsittelemiseksi kaikkien Afrikan sarven valtioiden kanssa.

Halusimme korostaa sitä, että naiset ja lapset kärsivät eniten konflikteista, sillä he kuuluvat kaikkein haavoittuvimpiin väestöryhmiin, ja tämän vuoksi halusimme lisätä tekstiin tärkeän viittauksen naisia konfliktissa koskevaan Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmaan.

Lisäsimme myös toteamuksen, jonka mukaan köyhyyden torjumiseksi ja talouskehityksen edistämiseksi on käytävä määrätietoista taistelua naisten sukupuolielinten silpomisen kammottavaa käytäntöä vastaan.

Lopuksi esitimme tarkistuksen somalien ja Somalimaan itsemääräämisoikeuden merkityksestä, sillä kyseessä on valtion ainoa demokraattinen yhteisö, jonka klaanien välinen kilpailu ja islamilaisten tuomioistuinten soluttautumispyrkimys ovat repineet rikki. Näiden ainoa tarkoitus on vaarantaa valtion rauhanpyrkimykset.

- Maldeikisin mietintö (A6-0129/2007)

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Toisin kuin Euroopan hiili- ja teräsyhteisö, Euratom-organisaatio ei suunnittele toimintansa lopettamista. Vaikka se ei ole pannut täytäntöön kaikkia suunniteltuja atomienergiaa koskevia tehtäviään, tehtävät on saatettu menestyksekkäästi päätökseen yhteistyössä muiden atomienergiaa käsittelevien kansainvälisten instituutioiden kanssa. EU:n ja maailman energiamarkkinoiden nykytilanne sekä fossiilisten ja orgaanisten polttoaineiden käytön aiheuttaman ilmastonmuutoksen vaikutukset tekevät Euratom-organisaatiosta entistä tärkeämmän. Viidessätoista EU:n jäsenvaltiossa on ydinvoimaloita, ja ydinvoiman tuotanto lisääntyy muissa maailman valtioissa. Ydinvoiman väitetty turvallisuusongelma on nykyisten turvallisuuden valvontamekanismien ansiosta vain poliittinen kysymys. Euratomin on pysyttävä riippumattomana, ja tämä voi toteutua, kun sille annetaan sen tarvitsema ylimääräinen oikeusperusta. Äänestin kansainvälisen konferenssin koollekutsumista vastaan, sillä se olisi todennäköisesti tuloksetonta. Kuten ydinvoimaa koskeva keskustelu on osoittanut, parlamentin toimivaltaa ei juuri nyt ole syytä lisätä.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan kertoa, kuinka iloinen olen siitä, että parlamentti teki tänään tämän päätöksen, sillä se vahvisti näin yksiselitteisesti, että Euratomin perustamissopimuksessa on viimeisten 50 vuoden ajan ollut demokraattinen vaje, ja vaati suurella enemmistöllä yhteispäätösoikeutta sitä koskevissa asioissa. On todellakin korkea aika olla jättämättä jäsenvaltioita yksin käsittelemään turvallisuusasioita, sillä turvallisuus ja terveyden suojelu ovat koko Eurooppaa koskevia huolenaiheita, ja tämän vuoksi valtuuskuntamme päätti tukea näitä vaatimuksia.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tyhjää tästä mietinnöstä. Vaikken toivokaan nykyisten ydinvoimaloiden sulkemista, en kannata niiden suurta laajentamista kaikkine sen terveydelle ja ympäristölle aiheuttamine ongelmineen. Hiilidioksidin ja muiden kasvihuonekaasujen päästöt ovat kenties rajalliset, mutta Tšernobylin ja Uralin ydinonnettomuudet osoittivat hyvin havainnollisesti radioaktiivisen päästön aiheuttamat vaarat, kuten myös Roy Medvedev. Vastustan myös Euratomin päätöksenteon epädemokraattista luonnetta sekä resurssien tuhlausta Iter-hankkeessa, jossa tehtävä työ on hyödytöntä. Kannatin sen sijoittamista Japaniin Ranskan sijaan, sillä näin japanilaiset olisivat tuhlanneet omia rahojaan sen sijaan, että EU tuhlaa meidän varojamme!

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Ydinenergia on erityinen energiamuoto. Sillä on sotilaallisia ja strategisia käyttötarkoituksia, sitä koskevat vakavat rajoitteet ympäristön, laitosten ja väestön turvallisuuden kannalta, ja siihen liittyy poliittinen, todellinen ja jopa emotionaalinen ulottuvuus. Sellaisenaan se ei voi vastata energiahaasteisiin tai havaittuihin ilmastonmuutoksen haasteisiin, joita jäsenvaltiot kohtaavat, mutta se on välttämätöntä monin tavoin.

Nyt Euratom-sopimus antaa mahdollisuuden jonkinlaiseen valinnan vapauteen: halutessaan jäsenvaltiot voivat kehittää tätä alaa ja sen teknologiaa, jonka osalta Eurooppa on johtavassa asemassa. Jäsenvaltioiden, jotka eivät halua ydinvoimaa, ei ole pakko turvautua ydinalaan. Lisäksi sopimus sallii eri osapuolten yhteistyöpuitteet yhteisiä etuja koskevissa aiheissa.

Koska tämä kehys vaikuttaa meistä toimivan tyydyttävästi, äänestimme mietintöä vastaan. Itse asiassa mietinnössä suositellaan Euratomin muuttamista ETY:n perustamissopimuksen erityiseksi liitteeksi, jolloin institutionaaliset menettelyt veisivät jäsenvaltioilta valinnan mahdollisuuden. Lisäksi tähän voisi vaikuttaa Brysselin valvoma energiapolitiikka, jonka merkityksellisyyden ja legitiimiyden me kiistämme. Energiapolitiikka kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Ydinenergiasta puhutaan vähiten hiiltä tuottavana energialähteenä. Lisäksi ydinfission katsotaan olevan yksi parhaista tavoista vastata ilmastonmuutokseen, kun taas energiansäästö ja energiatehokkuus katsotaan toisarvoisiksi.

Katsomme kuitenkin, että energiansäästön, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden on aina oltava energiapolitiikan etulinjassa. Meidän olisi edistettävä ja toteutettava alalla enemmän julkista tutkimusta, jolla pyritään löytämään aidosti vaihtoehtoista energiaa, joka vastaa kansalaisten tarpeisiin ja yhteiskuntamme kestävää kehitystä koskeviin vaatimuksiin.

EU:n edistämä energia-alan yhä laajempi vapauttaminen, joka tapahtuu suurten monikansallisten yhtiöiden ehdoilla, vaarantaa kansalaisten oikeuden turvalliseen energiaan edullisin hinnoin. Ottaen huomioon alan merkityksen minkä tahansa maan kehityksen kannalta olemme sitä mieltä, että se tulisi säilyttää julkisella sektorilla, ja vastustamme näin ollen yksityistämistä.

Lisäksi olemme huolissamme mietinnön ydinenergiaa edistävästä lähestymistavasta, koska tämän energiamuodon tuottamiseen liittyy vaaroja – toisin sanoen ympäristöön ja ihmisiin kohdistuvia vaaroja, varsinaisten laitosten ja reaktorien turvallisuuteen liittyviä vaaroja sekä radioaktiivisen jätteen käsittelyyn ja kuljetuksiin liittyviä vaaroja, jotka me kaikki tunnemme.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Mietinnössä esitetään joitakin keskeisiä ajatuksia. Siinä esimerkiksi todetaan, että "ydinenergialla tuotetaan tällä hetkellä 32 prosenttia Euroopan unionin energiasta ja että komissio katsoo (…) sen olevan yksi tärkeimmistä hiilidioksidittomista energialähteistä Euroopassa ja Euroopan kolmanneksi edullisin energianlähde". Sitten siinä päätellään, että "Euroopan unionin olisi Euratom-sopimus huomioiden puolustettava teollista ja teknologista johtavaa asemaansa, kun otetaan huomioon muiden toimijoiden (Venäjä, USA) ydinvoimaan liittyvän toiminnan voimakas elvyttäminen ja se, että ydinvoima-alalle on ilmaantunut uusia toimijoita (Kiina ja Intia), joista tulee Euroopan unionin kilpailijoita keskipitkällä aikavälillä".

Ymmärrän ja myönnän, että tämä on yksi vaihtoehto hyvin dokumentoituine ongelmineen ja että se herättää kielteisiä reaktioita, mutta minusta ydinenergiaa ei pidä sulkea pois tulevaisuuden energiantuotannossa, koska sen kulut, ympäristövaikutukset ja tekniset ratkaisut tuovat mukanaan kaikkein vähiten riskejä.

Katson, että vastaukset nykyisiin energiahaasteisiin ja niihin liittyviin asioihin löytyvät moninaisuudesta ja teknologisesta innovaatiosta.

- Wallisin mietintö (A6-0156/2007)

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Koska Euroopan unioni on myös arvoihin perustuva liitto, jonka olisi turvattava jokaisen yksilön ihmisoikeudet, päätimme äänestää tämän mietinnön puolesta.

Katsomme, että tällä tavalla luodaan kohtuullinen tasapaino sellaisen eettisen politiikan laatimisen, jollaista jäsenvaltiot mielestämme tarvitsevat, ja jäsenvaltioiden suvereniteetin kunnioittamisen välille.

Katsomme näin ollen, että Tanskan on kannettava lääketieteellinen vastuu niistä henkilöistä, jotka Tanskan valtion käskystä tekivät työtä, jossa he ovat saaneet säteilyvammoja vuoden 1968 Thulen onnettomuudessa.

- Andrian mietintö (A6-0090/2007)

  John Attard-Montalto (PSE). – (MT) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia. Halusin puhua alue- ja asuntopolitiikasta. Perustamissopimuksessa ei anneta Euroopan unionille erityisiä toimivaltuuksia asuntopolitiikan alalla. Euroopan aluekehitysrahastoa vuosina 2007—2013 koskevissa asetuksissa kuitenkin katsotaan, että tietyissä tapauksissa asuntorakentaminen voi olla tukikelpoista. Äänestyskuviot olivat merkittäviä neljästä syystä. Ensimmäinen on sosiaalinen ulottuvuus, johon liittyy kotimaassani olevan ongelman tunnustaminen, nimittäin asumiskelpoisten kohtuuhintaisten asuntojen puute. Sitten on ympäristönäkökohta, johon liittyy kaupunkiasuntojen strateginen suunnittelu sen sijaan, että toteutettaisiin Maltassa hiljattain tehtyjen kehitysalueiden laajennusten kaltaisia toimia. Ympäristöulottuvuuteen sisältyvät myös energiavarmuus ja kohtuulliset veden ja sähkön hinnat. Tämäkään ei toteudu Maltassa, jossa hinnat ovat huimaavia. Neljäs ulottuvuus on integraatio, toisin sanoen integroitu prosessi elämänlaadun parantamiseksi, toisin kuin Maltan Marsaskalan kylässä tapahtuu. Siellä nimittäin rakennetaan parhaillaan jätteenkierrätyslaitosta. Paljon kiitoksia.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestimme asunto- ja aluepolitiikkaa koskevan mietinnön puolesta. Mietinnössä korostetaan hyvin asuntopolitiikan asemaa sosiaalisen ja alueellisen koheesion vahvistajana. Asuntopolitiikka on jäsenvaltioille merkittävä väline sosiaalisen erottelun torjumisessa, ja oikeus asuinpaikkaan on perusoikeus.

Katsomme, että asuntopolitiikka on merkittävä osa jäsenvaltioiden hyvinvointipolitiikkaa. Ruotsissa julkinen asuntorakentaminen on sosiaalisesti motivoitunutta yritystoimintaa, ja Ruotsin vuokra-asuntoja koskeva lainsäädäntö on suunniteltu sosiaalisesti suojaavaksi. EU:n on katsottava jäsenvaltioiden asuntopolitiikka olennaiseksi osaksi niiden hyvinvointipolitiikkaa ja näin ollen jätettävä se valtion tukea koskevien kilpailusääntöjen ulkopuolelle.

Katsomme myös, että EU:n julkisen asuntotuotannon määritelmän olisi oltava niin laaja, että se kattaisi Ruotsin asuntopoliittisen mallin, jossa kaikki hyötyvät.

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Kohtuuhintaisten asumiskelpoisten asuntojen puute vaikuttaa suoraan kansalaisten elämään rajoittaen sosiaalista osallisuutta sekä heidän valinnan vapauteensa koulutuksen ja ammatillisen kehityksen kannalta.

Katson, etteivät asuntopoliittiset ongelmat rajoitu rakentamiseen ja maankäyttöön liittyviin ongelmiin. Niihin vaikuttaa suuresti myös heikko kaupunkisuunnittelu, jonka tuloksena tiettyihin asuinalueisiin kohdistuu ympäristöhaittoja – ilman ja veden pilaantumista, melua, jätteitä, ruuhkaantumista ja niin edelleen – ja ongelmia julkisten palvelujen kannalta, joiden saatavuus ja varmuus heikkenevät, mikä johtaa köyhtymiseen.

Heikon asuntopolitiikan ongelmiin joutuvat etulinjassa vastaamaan yhä useammin paikallisviranomaiset. Tätä asiaa ei kuitenkaan ole riittävästi otettu huomioon yhteisön tasolla. Paikallisen tason ja yhteisön tason yhteistyötä tarvitaan siis käytännössä.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ranskalaisena jäsenenä minulle on ehdottoman tärkeää, että kaikilla Euroopan kansalaisilla on pääsy sosiaalipalveluihin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen sekä kauppaan ja julkishallintoon. Se on heidän oikeutensa.

  Den Dover (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Brittiläiset konservatiivit äänestivät tyhjää Andrian mietintöä koskeneessa lopullisessa äänestyksessä.

Kannatamme monia mietinnön tavoitteita ja erityisesti parhaiden käytäntöjen jakamista asuntorakentamisessa ja teknisessä suunnittelussa keinona lisätä energiatehokkuutta.

Katsomme kuitenkin, että asuminen ja asuntopolitiikka kuuluvat toissijaisuusperiaatteen soveltamisalaan ja että ne tämän vuoksi kuuluvat kansallisvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme iloisia siitä, että mietintöön sisällytettiin ehdotuksemme, joissa korostettiin sosiaalisen asuntotuotannon merkitystä ja katsottiin ensisijaiseksi "asunnottomien" ongelman ratkaiseminen jäsenvaltioiden asuntopolitiikassa.

Investoinneilla sosiaaliseen asuntotuotantoon on ratkaiseva asema tarjottaessa asuntoja monille sellaisille, joilla ei muuten olisi pääsyä kiinteistömarkkinoille, ihmisille, jotka tavallisesti havaitsevat asuntojen olevan heidän ulottumattomissaan.

Sosiaalinen asuntotuotanto on keino torjua kiinteistökeinottelua, taata sosiaalisten palvelujen rakentaminen ja edistää kestävää kaupunkisuunnittelua. Tässä rakennerahastojen ja aluepolitiikan tuki voisi osoittautua merkitykselliseksi.

Tämän vuoksi tuomme julki pettymyksemme siihen, ettei asunto-osuuskuntien tukea koskevaa ehdotustamme sisällytetty mietintöön. Valitettavasti mietinnössä esitetty malli on edelleen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden edistäminen osuuskuntasektorin sijaan.

Näin ollen "asunnottomien" ongelman ratkaiseminen on katsottava asuntopolitiikan ensisijaiseksi tavoitteeksi, kun pyritään takaamaan asumiskelpoiset asunnot kaikille ja torjumaan tehokkaasti tätä kasvavaa sosiaalisen syrjäytymisen muotoa.

Mitä tulee ajatukseen määrittää yhteisön tason laatuindikaattorit "asumiskelpoisen asunnon" määrittämiseksi, tässä meidän on tähdättävä korkealle.

  Marie-Noëlle Lienemann (PSE), kirjallinen. – (FR) Suhtaudun myönteisesti siihen, että Euroopan parlamentti on kiinnostunut näin merkittävästä asiasta kuin asuntopolitiikka Euroopan unionissa. Tämä on vasta ensimmäinen askel, mutta se ei todellakaan ratkaise pääongelmaa: asunto-oikeuden takaamista kaikille Euroopan unionissa asuville.

Tämä oikeus piti vahvistaa perusoikeuskirjassa, jonka avulla jäsenvaltiot voivat nyt ainakin tukea kaikkein köyhimpiä. Tämä on hyvin rajoittunut näkemys asunto-oikeudesta – oikeudesta, jonka olisi oltava universaali ja kaikkia tehokkaasti koskeva. Lisäksi periaatteella, että yhtenäismarkkinoilla on oltava laajaa kilpailua, on haitallisia vaikutuksia sosiaaliseen asuntotuotantoon, joka on kaikissa jäsenvaltioissa ratkaisevan tärkeää.

Olen erityisesti huolissani siitä, että ranskalainen Livret A -järjestelmä – jolla taataan edullisen asuntotuotannon rahoitus – on kyseenalaistettu. Katson tämän vuoksi, että mietintö on uusi vaihe ja että meidän on mentävä pidemmälle sen takaamiseksi, että asuntopolitiikka kattaa erityisolot.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Mietinnössä käsitellään asuntopolitiikkaa, joka on keskeinen kysymys. Vaikka EU:n toimivalta alalla on rajallinen, sen olisi tuettava aina kun se on mahdollista, esimerkiksi EAKR:n kautta, asumiskelpoisten asuntojen rakentamista.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. (SV) Olemme tänään äänestäneet Euroopan parlamentissa mietinnöstä, jossa kuvataan tarvetta saada asumiskelpoisia asuntoja kaikille kohtuullista vuokraa vastaan. Liberaalina minulle on tietenkin hyvin tärkeää, että ihmisillä on katto päänsä päällä, mutta tämä on asia, jota on tarkasteltava pikemminkin paikallisella tai alueellisella kuin EU:n tasolla. Tämän vuoksi äänestin tänään tyhjää.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Jos haluamme tehdä elämänlaadusta Euroopassa todella kestävää, (sosiaalinen) asuntopolitiikka on tässä merkittävä väline. Andrian mietinnössä asunto- ja aluepolitiikasta esitetään perustellusti tämä aihe eurooppalaisen sosiaalimallin, energiapolitiikan, työllisyyden, kaupunkikehityksen ja sisämarkkinoiden taustaa vasten. Kaikki nämä alat ovat osittain päällekkäisiä, vaikka tämä väistämättä aiheuttaakin kitkaa. Loppujen lopuksi kehnot asuinolot ja köyhyys kulkevat käsi kädessä, ja köyhyys lisääntyy edelleen. Asuntomarkkinoilla on toteutunut viime vuosina suuria muutoksia, jotka johtuvat kysynnästä ja tarjonnasta mutta myös yhteiskuntamme sosiaalisista ja demografisista muutoksista. Sosiaalisen asuntotuotannon puute on valtava, vaikka asuminen ei olekaan pelkästään perusoikeus vaan myös niin kaupunkien kuin maaseudunkin aluekehitykseen liittyvä perustava näkökohta.

Mietinnössä viitataan suoraan asuntopolitiikan sosiaaliseen osatekijään, siihen liittyvään energiaköyhyyteen sekä työllisyyteen, joka voi tuottaa järkeviä ja ympäristöystävällisiä taloja. Mietinnössä tarkastellaan myös syvällisesti yhdennetyn lähestymistavan ja paikallishallinnon tuen tarvetta. Vaikka asuntopolitiikka on nyt ja vastaisuudessakin kansallinen asia, sen edellytykset olisi taattava yhteisön tasolla. Tähän mietinnössä tähdätään, ja tämän vuoksi kannatan sitä.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Andrian mietintö on merkittävä siksi, että siinä asetetaan asuntopolitiikka yhteisön poliittiselle esityslistalle. Kun yhä useammat ihmiset jäävät asuntomarkkinoiden ulkopuolelle, meidän on tehtävä kaikkemme asuntopulan ratkaisemiseksi. Tämän vuoksi 27 jäsenvaltion oppiminen toisiltaan, parhaiden käytäntöjen jakaminen ja yhteisten ratkaisujen löytäminen voivat auttaa meitä puuttumaan yhä kasvavaan ongelmaan.

- Janowskin mietintö (A6-0096/2007)

  John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. (EN) Aluepolitiikka vaikuttaa suoraan Maltan saaristoon. Katson, että kokonainen valtio, eikä pelkästään osa siitä, voi olla tukikelpoinen alueena erityisolosuhteissa. Tämän pitäisi sulkea pois sen, että kyseisessä valtiossa tiettyjä syrjäisiä tai eristyneitä alueita tarkastellaan tarkemmin.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Innovaation kaltaisen häilyvän käsitteen määrittäminen sekä innovaation osuuden kuvaaminen talouskehityksessä eivät ole helppoja tehtäviä.

Mietinnössä esitetään monien komission ja neuvoston asiakirjojen tapaan innovaatio lääkkeenä kaikkiin tauteihin sekä uutena kasvumallina sekoittaen innovaatio teknologian kehitykseen.

Vaikka mietintöön sisältyykin joitakin ehdotuksia, jotka hyväksymme, siinä ei sanouduta irti uusliberalistisesta "Lissabonin" strategiasta tai kritisoida tätä strategiaa, jonka tarkoituksena on kaupallistaa osaaminen, tutkimus ja koulutus. Aivan päinvastoin: siinä kannatetaan (yhteisö-) patentteja, tutkimuksen keskittämistä niin kutsuttuihin "osaamiskeskuksiin", yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutta ja yritysten jumalatonta liittoa tutkimuskeskusten ja julkisten korkeakoulujen kanssa. Mietinnössä viitataan seitsemänteen puiteohjelmaan, muttei kritisoida ohjelman ensisijaisia tavoitteita ja siihen nykyisessä rahoituskehyksessä tehtyjä leikkauksia. Siinä vihjataan, että alueellinen ja paikallinen julkinen liikenne olisi yksityistettävä, ja korostetaan jälleen kerran tavoitetta, jonka mukaan rakennerahastoja olisi hyödynnettävä "Lissabonin strategian" rahoittamiseen.

Tämän vuoksi emme voineet äänestää mietinnön puolesta.

Lopuksi haluan aiemmin esittämiemme ehdotusten pohjalta mainita tarpeen taata syrjäisimmille aluille Internet-laajakaistayhteydet, mikä tosin esiintyy mietinnössä mutta aivan vesitetyssä muodossa.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Tässä mietinnössä yhdistetään kaksi EU:n keskeistä toimialaa: aluepolitiikka ja innovointikyky. Kannatan esittelijän lähestymistapaa.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Innovaatio ja tulevaisuuden aluepolitiikka ovat elintärkeitä tehtäessä EU:sta tietoon perustuvaa taloutta vuoteen 2010 mennessä. Esittelijän mainitsema asia, Nobel-palkinnon saaneen professori Huntin sitaatti, jonka mukaan vain kolme 20:sta huippuyliopistosta sijaitsee EU:ssa ja nekin Yhdistyneessä kuningaskunnassa, todistaa entistä strategisemman lähestymistavan tarpeen eurooppalaisten korkeakoulujen tutkimuksen rahoittamiseksi. Jos haluamme innovointia, tarvitsemme investointeja eurooppalaisiin korkeakouluihin.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. (PL) Äänestän tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn laaditun mietinnön puolesta.

Aluepolitiikassa olisi Euroopan unionin innovaatiokyvyn puitteissa yhdistettävä yhteisön yhteenkuuluvuus innovaatiota kannustavien toimenpiteiden tarpeeseen. Ilman erityisiä ratkaisuja innovaatiot yleisesti ja erityisesti Lissabonin strategian kunnianhimoiset haasteet ovat olemassa vain paperilla. Hyviä esimerkkejä tästä ovat yksittäisten jäsenvaltioiden tulokset Lissabonin strategian täytäntöönpanossa. On pantava merkille, että Yhdysvallat ei ole nykyisin EU:n ainoa taloudellinen kilpailija ja että Kiinan ja Intian kaltaiset valtiot ovat asettumassa lähtötelineisiin.

Innovaatioperiaatteen käyttöönoton vaikutukset ovat nähtävissä vasta monen vuoden kuluttua, eivätkä monet meistä silloin enää ole täällä parlamentissa. Myöhemmät päätöksentekijät poimivat kenties menestyksekkään politiikan hedelmät, ja tämän vuoksi alaa koskevien päätösten on oltava kaukonäköisiä. Tätä kansalaiset meiltä odottavat.

- Päätöslauselmaesitys RC-B6-0189/2007

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Aikana, jolloin Euroopan parlamentissa keskustellaan työlainsäädännöstä, ja 13 vuotta eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta annetun direktiivin hyväksymisen jälkeen tämän päätöslauselman hyväksyminen on olennainen edellytys.

Euroopan parlamentin sosialistiryhmän ranskalaisena jäsenenä katson, että on tarpeen kiireesti poistaa epäjohdonmukaisuudet ja ristiriidat työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista erilaisista yhteisön teksteistä, jotta vältetään epärehellisten yritysten harjoittama hyväksikäyttö.

Jotta työntekijät eivät enää jäisi villien rakennemuutoshankkeiden vangeiksi, heidän on voitava aidosti näkyä yritysten johtokuntien päätöksenteossa. Yritykset on saatava toimimaan vastuullisesti ja soveltamaan nykyisiä direktiivejä, tai sitten niitä on rangaistava.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) On olemassa direktiivejä, jotka koskevat työntekijöille tiedottamista ja työntekijöiden kuulemista sekä eurooppalaista yritysneuvostoa ja joissa säädetään joidenkin tietojen toimittamisesta työntekijöille, erityisesti yritysten taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien kehittymisestä ja päätöksistä, joilla muutetaan merkittävällä tavalla työn organisointia tai työsopimuksia. Karu tosiasia on kuitenkin se, että näitä direktiivejä joko ei yksinkertaisesti noudateta tai että kun niitä noudatetaan, niillä ei taata työntekijöiden oikeuksia – esimerkiksi työpaikkaan – loputtomissa uudelleensijoittautumisissa, rakennemuutoksissa, fuusioissa tai yritysten lakkauttamisissa, joilla on vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seuraamuksia.

Olemme jo pitkään puhuneet sen puolesta, että on varmistettava kattava tiedottaminen työntekijöille ja otettava työntekijäjärjestöt mukaan tällaisten merkittävien päätösten tekoon. Tämä parantaisi tiedonsaantioikeuden tilaa ja mahdollistaisi aidon osallistumisen päätöksentekoon, ja siihen sisältyisi veto-oikeus, mahdollisuus kumota yritysten lakkauttamista koskevat päätökset sekä oikeus pysäyttää joukkoirtisanomiset.

Tarvitaan myös muita toimenpiteitä, kuten sitä, että yhteisön tuki edellyttää investointeja, ja sitä, että yritykset noudattavat sopimusehtoja, joilla taataan vakaa, kestävä työllisyys ja kestävä talouskehitys. Meidän on myös luovuttava "joustoturvasta" ja liberalisoinneista.

  Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Tarvitaan kiireesti toimia työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla. Nykyistä lainsäädäntöä on tarkistettava ja nykyaikaistettava. On myös varmistettava, että jäsenvaltiot noudattavat asianmukaisesti nykyisiä tiedottamista ja kuulemista koskevia sääntöjä. On myös pantava merkille kohta, jossa muistutetaan komissiota siitä, että tarvitaan johdonmukaista teollisuuspolitiikkaa, ja katsotaan, että työmarkkinaosapuolilla on keskeinen asema kehitettäessä tällaista politiikkaa.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Parlamentti hyväksyi tänään suurella enemmistöllä päätöslauselman, jossa pyydetään uutta lainsäädäntöä työntekijöille tiedottamisen ja heidän kuulemisensa alalla. Valitettavasti nykyistäkään direktiiviä ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kotimaassani. Belgian hallitus on jo pitkän aikaa epäonnistunut tässä ja saanut tästä hiljattain Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tuomion. Kun komissio esitti tämän ehdotuksen vuonna 1999, paljastui pian, että aihe oli poliittisesti arka. Tästä huolimatta se kiteytyy yksinkertaiseen vaatimukseen, jonka mukaan työntekijöille tiedotetaan ja heitä kuullaan yrityksen toiminnasta asianmukaisen edustuksen ja instituution avulla. Tämä on sekä työntekijöiden että yritysten edun mukaista. Tämän taloudellisen demokratian ja osallisuuden toteuttamisessa käytettävät välineet voivat tietenkin vaihdella yrityksen koon mukaan. Sanomattakin on selvää, ettei pk-yrityksiä pidä kohdella samalla tavalla kuin monikansallisia yhtiöitä. Lisäksi työmarkkinaosapuolten on päätettävä työntekijöiden ja työnantajien välisen vuoropuhelun yksityiskohtaisista säännöistä, ja päätöslauselmassa, josta tänään äänestimme, niille annetaan tämän osalta huomattava vastuu. Pidän tätä hyvin tärkeänä.

9. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

10. Parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö: ks. pöytäkirja

11. Tämän istuntojakson aikana hyväksyttyjen tekstien edelleen välittäminen: ks. pöytäkirja

12. Seuraavien istuntojen aikataulu: ks. pöytäkirja

13. Istuntokauden keskeyttäminen

  Puhemies. Julistan Euroopan parlamentin istuntokauden keskeytetyksi.

(Istunto päättyi klo 12.35.)