Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 22. toukokuuta 2007 - Strasbourg

8. Talouskumppanuussopimukset (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Robert Sturdyn laatima kansainvälisen kaupan valiokunnan mietintö (A6-0084/2007) talouskumppanuussopimuksista (2005/2246(INI)).

  Robert Sturdy (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on erittäin tärkeä mietintö. Komission jäsen ja komissio sekä minä olemme tehneet tiivistä yhteistyötä tämän asian parissa. Tässä mietinnössä tuodaan esiin, kuinka monimutkaista on laatia ennusteohjelma EU:n ja AKT:n välisille kauppasuhteille. Nämä kaksi osapuolta ovat hyvin erilaisia ja suuressa määrin erilaisessa asemassa olevia ryhmiä, joiden yhteisenä tavoitteena on tehdä kaupasta voimakas todellisen kehityksen väline. Vaikka tämä saattaa kuulostaa idealistiselta, minun on todettava, että olen saanut paljon tukea sekä komissiolta että AKT-alueiden edustajilta ja että huolimatta niistä monista huolenaiheista, joita kansalaisjärjestöt ja poliittiset ryhmät ovat tuoneet esiin, he ja minä sekä varmasti myös komissio ovat edelleen optimistisia.

Talouskumppanuussopimukset ovat edenneet hyvin hitaasti, koska muutamista kysymyksistä on ristiriitaisia näkemyksiä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi alueellinen yhdentyminen, arkojen tuotteiden määritteleminen sekä talouskumppanuussopimuksiin liittyvää tukea koskevien konkreettisten ja yksityiskohtaisten ehdotuksien laatiminen. AKT-maita on vaadittu tekemään paljon, mutta liian usein esiin on noussut institutionaalisen infrastruktuurin ja valmiuksien puutteen vuoksi kysymys siitä, edistävätkö nämä ehdotukset AKT-maiden kehitystä sillä tavoin kuin nämä maat haluaisivat.

Tämä vuosi on tietysti hyvin tärkeä talouskumppanuussopimusten kannalta, koska määräaika, tammikuu 2008, lähestyy. Aika on loppumassa. Neuvottelijoiden on jatkettava neuvotteluja molemmin puolin edullisen ratkaisun saavuttamiseksi talouskumppanuussopimuksista, jotka tukevat AKT-maiden kehitystä ja kansainvälisiä kauppasuhteita. Siinä tapauksessa, että jotkin alueet tarvitsevat enemmän aikaa, molempien osapuolten velvollisuutena on mielestäni varmistaa, ettei tästä koidu haittaa EU:hun suuntautuvalle AKT:n viennille. Tavoitteen olisi oltava tämä eikä keskustelu mahdollisuudesta toiseen WTO:n poikkeuslupaan. Arvostan kuitenkin sitä, että komissio keskittyy edelleen tulosten saavuttamiseen määräaikaan mennessä. Haluan kuitenkin tietää, mitä määräyksiä on suunniteltu niitä alueita varten, jotka jäävät mahdollisesti ilman sopimusta.

Mietinnössäni esitetään muutamia suosituksia, esimerkiksi seuraavat: yksinkertaistetut, vapautetut ja joustavammat alkuperäsäännöt, täysin tulliton ja kiintiötön markkinoillepääsy AKT-maille sekä toimivat suojelu-, riidanratkaisu- ja valvontamekanismit, joissa on avoimet määräykset ja todellista valtaa toimia, jos talouskumppanuussopimukset aiheuttavat muutoksia, joilla on haitallisia vaikutuksia AKT-maiden taloussektoreihin. Nämä ovat myönteisiä näkökohtia, jotka on muotoiltava oikein neuvotteluissa. On tiedettävä, miten nämä mekanismit toimivat, kehitettävä luottamusta ja taattava, että Euroopan unioni on yhtä kiinnostunut edistämään näiden mekanismien täytäntöönpanoa kuin AKT-maat.

Olemme tunnustaneet, että AKT:n on voitava osallistua neuvotteluihin enemmän kuin tähän asti, jotta talouskumppanuussopimukset saadaan tehtyä. Vain todellisen kumppanuuden avulla voidaan varmistaa, että nämä sopimukset ovat hyödyksi kaikille osapuolille. Talouskumppanuussopimuksia koskevassa virallisessa tarkastelussa, joka oli määrä saattaa päätökseen viime vuoden joulukuussa, ei pystytty laatimaan täydellistä ja kattavaa kertomusta neuvottelujen tilanteesta. Tämä on kaikkea muuta kuin rohkaisevaa. Haluankin tietää, mitä tämä merkitsee varsinaisen sopimusten allekirjoittamisen kannalta.

On selvää, että tarvitaan lisäresursseja talouskumppanuussopimusten tuomien muutosten aiheuttamien vaikutusten käsittelemiseksi. Teknistä tukea sekä tukea kaupan helpottamiseksi ja AKT-maiden tuottajien auttamiseksi noudattamaan EU:n normeja on lisättävä niin paljon, että voidaan korvata tullitariffeista saatujen tulojen menetykset ja auttaa AKT-maita hyötymään markkinoillepääsystä. Tämä vaatii ensin suurempia ponnistuksia sen varmistamiseksi, että jo luvatut varat käytetään oikea-aikaisesti ja tehokkaasti. EU:n on oltava vastuussa kaikesta kehitysavustaan ja asetettava yhdessä AKT:n kanssa selkeitä tavoitteita, joilla tuetaan AKT:n kilpailukykyä ja kasvua.

Talouskumppanuussopimukset ovat tärkeässä asemassa kehityksen välineinä. Oikein toteutettuina sopimuksilla voidaan elvyttää AKT:n ja EU:n kauppasuhteita, edistää AKT-maiden taloudellista monimuotoisuutta ja alueellista yhdentymistä sekä vähentää köyhyyttä AKT-maissa.

Mainitsin puheenvuorossani, että EU:n on oltava vastuussa kehitysavustaan. Kyse on veronmaksajien rahoista, joten demokraattinen vastuuvelvollisuus on tärkeää meille kaikille ja välttämätöntä. Olemme monessa suhteessa epäonnistuneet auttamaan AKT-maita, mutta mielestäni meillä on nyt todellinen mahdollisuus tehdä jotakin, jolla on todella merkitystä, kunhan saamme ne kaikki myötämielisiksi.

Valitettavasti minun on nyt lähdettävä ja palattava kotiin henkilökohtaisista syistä. Olen tehnyt hyvin tiivistä yhteistyötä komission ja komission jäsenen kanssa. Mielestäni toimimme varsin hyvässä yhteisymmärryksessä, joten haluankin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää komission edustajia. Toivottavasti voimme vastaisuudessakin toimia samalla tavoin.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pidän tätä mietintöä hyvin rakentavana, hyvin realistisena ja erittäin tervetulleena.

Kuten sanoin jo aikaisemmin tänä vuonna kansainvälisen kaupan valiokunnassa, jäsen Sturdyn mietintö auttaa meitä tarkastelemaan uudelleen niitä haasteita, joita kohtaamme näissä vaikeissa neuvotteluissa, joissa aika alkaa käydä vähiin. Myönnän, että talouskumppanuussopimuksia koskevat neuvottelut ovat edenneet hitaasti, suoraan sanoen hitaammin kuin on mitenkään perusteltavissa. Samanaikaisesti on kuitenkin myös tunnustettava, että nämä sopimukset ovat uusia, innovatiivisia ja kunnianhimoisia. Aina kun on kyse muutoksista, ihmiset ovat väistämättömästi epävarmoja ja haluavat sen vuoksi edetä varovasti. Meidän on saatettava tasapainoon halumme saattaa nämä neuvottelut päätökseen ajoissa ja tarve kunnioittaa muiden osapuolten varovaisuutta.

Olen täysin samaa mieltä mietinnössä esitettävästä lähtökohdasta, jonka mukaan talouskumppanuussopimukset ovat oikein toteutettuina mahdollisuus elvyttää AKT:n ja EU:n kauppasuhteita. Sanoisin jopa, että nämä sopimukset ovat ainoa mahdollisuutemme lopettaa vastaisuudessa kehitys, jossa AKT:n kaupasta tulee niin riippuvaista alkutuotteista ja niin yksipuolista kuin sille on ollut tyypillistä viimeksi kuluneiden 25 vuoden aikana. Etsimme vaihtoehtoja. Ehdotuksista ja ideoista ei olekaan pulaa. Millään niistä ei saada aikaan samanlaista oikeudellisesti varmaa kauppajärjestelyä tai kytköstä kehittämiseen kuin talouskumppanuussopimuksilla. Millään näistä ehdotuksista ei voida käsitellä sitä AKT-maiden jakautumista kauppajärjestelyissä, joka estää alueellisten markkinoiden syntymisen ja sitoo nämä maat pohjoisen ja etelän väliseen riippuvuuteen.

Näin ollen olen iloinen siitä, että mietinnössä tunnustetaan osoittamamme hyvä tahto ja omaksumamme kunnianhimoinen lähestymistapa. Samanaikaisesti mietinnössä tunnustetaan, ettei kauppa ole yleislääke kehityksen edistämiseen. AKT-maiden tavoittelema talouskasvu ja kehitys voidaan varmistaa vain kansallisten tarpeiden mukaisilla uudistuksilla, jotka perustuvat hyvän hallinnon sekä yritystoimintaa ja sijoittamista tukevan toimintaympäristön lujaan perustaan. Olen kuitenkin yhtä mieltä siitä, että kauppa on tärkeää näiden uudistusten tukemisen ja kehittämisen kannalta ja näin ollen laajan kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta. Tämän vuoksi pyrin määrätietoisesti siihen, että talouskumppanuussopimusten tarjoamat mahdollisuudet käytetään hyväksi.

Talouskumppanuussopimusten kehitysulottuvuus on markkinoillepääsyn hyväksikäyttämisessä, ei pelkästään sen antamisessa. Kyse on myös investoinneista, ei pelkästään kehitysavusta. Tarvitaan uusia sääntöjä, jotka sopivat globalisoituneeseen maailmaan. Tämän vuoksi olen niin kiinnostunut siitä, että talouskumppanuussopimuksissa käsitellään sellaisia asioita kuin kilpailupolitiikka, julkiset hankinnat ja kaupan helpottaminen. Tiedämme kuitenkin kumppaniemme rajat, joten teemme yhdessä heidän kanssaan työtä muutosten toteuttamiseksi vaiheittain sekä kunkin alueen tarpeiden ja ratkaisujen määrittelemiseksi. Kukaan ei puhu välittömistä, nopeasti toteutettavista muutoksista tai sääntöjen määräämisestä. Sen sijaan jatkamme neuvotteluja. Se, että lähtisimme pois tyhjin toimin haasteen edessä, merkitsisi sitä, että löisimme laimin velvollisuutemme antaa AKT-maille niiden ansaitsema taloudellinen tulevaisuus. Haluamme varmistaa kestävän kehityksen, emme kestämätöntä köyhyyttä.

Sturdyn mietinnössä vaaditaan tullitonta ja kiintiötöntä pääsyä EU:n markkinoille. Juuri tätä ehdotamme. Markkinoillepääsyä koskeva komission tarjous tehtiin huhtikuussa, ja tarjouksessa ehdotetaan kaikkien tuotteiden täydellistä pääsyä markkinoille sekä siirtymäkausia sokerille ja riisille, jotta voidaan suojella niitä hallittuja markkinoita, joista AKT on riippuvainen. Näin täytetään lupaukset, jonka mukaan me sitoudumme mahdollisimman laajan markkinoillepääsyn myöntämiseen ja luovutamme AKT-maille itselleen oikeuden käyttää hyväksi WTO:n sääntöjen mukaista täyttä joustavuutta poikkeuksia ja täytäntöönpanoa koskevissa kysymyksissä.

Kaikki tietävät, kuinka tärkeinä AKT pitää näissä neuvotteluissa kehitysavun lisäresursseja, mikä onkin oikein. Tästä asiasta jäsen Sturdy esitti muutamia hyvin hyödyllisiä ehdotuksia. Rahoitus on tärkeää. Meidän on autettava AKT-maita tarttumaan talouskumppanuussopimusten tarjoamiin uusiin kauppamahdollisuuksiin. Talouskumppanuussopimukset eivät kaadu talousavun puutteeseen, sen voin taata teille. Tässä yhteydessä olemme ehdottaneet, että kukin neuvottelualue perustaisi talouskumppanuussopimuksiin liittyvän alueellisen rahaston, jotta voidaan luoda yksilöllinen väline, joka on sopusoinnussa kansainvälisten vaatimusten kanssa mutta jonka AKT omistaa ja jota AKT voi hoitaa helposti. Nämä rahastot, jotka voivat kanavoida myös muilta avunantajilta tulevaa tukea, voisivat käsittää myös institutionaalista tukea, jotta voidaan varmistaa, että alueella on valmiudet panna talouskumppanuussopimukset täytäntöön. On toisaalta tuettava yksityisen sektorin kilpailukykyä rahoituksen saannista uudelleenjärjestelyihin sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevien vaatimusten parantamiseen, ja toisaalta on avustettava taloudellisesti niitä maita, joille tullien alentaminen aiheuttaa verotuksellisen haasteen, kun tuloja siirtyy valtiolta kuluttajille.

Näin ollen tavoitteemme on selkeä: haluamme luoda talouskumppanuussopimusten avulla kaupan ja kehityksen välineen, jolla voitaisiin piristää investointien virtoja, sisäistä kysyntää, yksityisen sektorin toimintaa ja työpaikkojen luomista. Näin voitaisiin luoda AKT-maiden hallituksille kestävä veropohja, jonka avulla ne voivat toimia, tarjota peruspalveluita ja määritellä oman taloutensa tulevaisuuden ilman WTO:n poikkeuslupia, myönnytyksiä ja rajoituksia.

Lopuksi haluan käsitellä laajempaa poliittista kysymystä. Näitä neuvotteluja on arvosteltu täällä parlamentissa ja muualla, ja neuvottelujen sisältö on aiheuttanut joiltain osin huolta etenkin AKT-kumppaneille. Nyt näissä neuvotteluissa kuitenkin edistytään. Niissä on suotuisa vaihe. Meillä on todellisia toiveita siitä, että voimme sinetöidä kehitysyhteistyön alalla EU:n ja AKT:n välisen lujan kumppanuussuhteen. Epäonnistumisen seuraukset olisivat erittäin vahingollisia EU:lle sekä AKT:n tasapainoista ja dynaamista kasvua koskevalle tavoitteelle. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön ja parlamentin tukeen näiden sopimusten tekemiseksi. Haluan vielä todeta, että arvostan mietinnön sisältämiä näkemyksiä, ehdotuksia ja suosituksia.

  Jean-Pierre Audy, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aluksi haluan pyytää anteeksi kollegani jäsen Sudren puolesta. Hän ei päässyt tänne, koska hänellä on tapaaminen Ranskan uuden pääministerin François Fillonin kanssa. Jäsen Sudre olisi halunnut puhua Euroopan unionin syrjäisimpien alueiden erityistilanteesta, joka on hänelle erityinen sydämenasia. Haluan myös kiittää ystävääni jäsen Sturdya siitä laajasta ja laadukkaasta työstä, jota hän on tehnyt tämän erinomaisen valiokunta-aloitteisen mietinnön yhteydessä.

Euroopan unionin on tehtävä Afrikan, Karibianmeren ja Tyynenmeren valtioiden eli AKT-valtioiden kanssa talouskumppanuussopimukset. Sopimusten tarkoituksena on edistää talouskasvua, alueellista yhdentymistä ja köyhyyden torjuntaa maailman kuudella suurella epäsuotuisalla alueella. Cotonoun hengen mukaisesti on syytä muistaa lakkaamatta, etteivät talouskumppanuussopimukset saa olla pelkkiä WTO:n mukaisia vapaakauppasopimuksia vaan todellisia kumppanuussopimuksia, joiden avulla voidaan luoda uusi toimintakehys, joka edistää AKT-maiden talouskehitystä ja siten myös rauhaa etenkin Afrikan mantereella ja joka edistää myös alueellista yhdentymistä.

Koska merentakaiset yhteisöt sijaitsevat lähellä useita AKT-maita, merentakaisten yhteisöjen, kuuluivatpa ne Euroopan unioniin tai eivät, on oltava keskeisessä asemassa näissä etuuskohtelu- ja vastavuoroisuussopimuksissa. Syrjäisimpien alueiden sekä merentakaisten maiden ja alueiden erityisasema on ehdottomasti otettava huomioon näiden neuvottelujen yhteydessä perustamissopimuksen 299 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti. Syrjäisimmät alueet sekä merentakaiset maat ja alueet on otettava mukaan neuvotteluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan eriyttää markkinoillepääsyä ja koordinoida tarvittavat tukijärjestelyt ja vahvistaa näin näiden alueiden liittymistä alueelliseen ympäristöönsä.

Hyvät parlamentin jäsenet, tässä yhteydessä kehotan teitä tukemaan tarkistusta, jonka jäsen Sudre ja jäsen Sturdy ovat yhdessä esittäneet Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. Tavoitteena on löytää järkevä tasapaino näiden syrjäisimpien alueiden alueellisen yhdentymisen sekä niiden historiallisten ja geopoliittisten siteiden välillä, jotka yhdistävät nämä alueet Eurooppaan.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen kiitollinen esittelijä Sturdylle. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kaupan avulla voidaan torjua köyhyyttä. Valitettavasti AKT-maiden Cotonoun sopimuksen nojalla kaupasta saamat hyödyt vaikuttavat kuitenkin hyvin vähän käytännössä. Sama pätee oikeastaan myös "Kaikki paitsi aseet" -aloitteeseen.

Tämä johtuu kyseisten kehitysmaiden kaupalle tarjoamista huonoista edellytyksistä, EU:n asettamista korkeista yhdenmukaisista tuontivaatimuksista ja alkuperäsäännöistä, joita ei ole vieläkään tarkistettu tai muotoiltu käytännön tarpeiden mukaan. Näiden ongelmien vuoksi AKT-maat eivät pysty toimimaan maailmantaloudessa vaan pikemminkin etääntyvät siitä.

Tässä talouskumppanuussopimuksia koskevassa keskustelussa ei olisikaan käsiteltävä ensisijaisesti vapaakauppasopimusten aikaansaamista vaan kehityssopimusten tekemistä. Näissä kehityssopimuksissa on asetettava keskeiseen asemaan kaupan kehittäminen omalla alueella, myös institutionaalisen kehyksen ja paikallisten toimijoiden valmiuksien kehittäminen, mikä on vaikeaa, sekä vuosituhattavoitteet. Vasta paljon myöhemmin voitaisiin sitten harkita markkinoiden avaamista EU:lle. Mielestämme ongelma on juuri tässä.

Kaikki näyttää kohdistuvan ajankohtaan 1. tammikuuta 2008, mikä on tietysti loogista, koska määräaika umpeutuu 1. tammikuuta 2008. Neuvotteluissa nyt tarjottavat joustot on kuitenkin itse asiassa sidottu riittämättömästi kehityksen indikaattoreihin ja paljon voimakkaammin epämääräisiin ajallisiin ilmauksiin. On puhuttu 25 vuodesta, vaikka tätä määräaikaa ei ole ilmoitettu selvästi missään.

Onko komissio valmis liittämään EU:n pääsyn näiden maiden markkinoille kehityksen vertailuarvoon, jotta voidaan varmistaa, että paikalliset markkinat ovat valmiita tähän? Onko komissio lisäksi valmis hyväksymään vaihtoehdoksi yleisen tullietuusjärjestelmän GSP+-järjestelyn niillä alueilla, jotka eivät lopulta halua talouskumppanuussopimusta? Toteaisin vielä, että tuemme täysin neuvotteluja, mutta kysyn asiaa siltä varalta, ettei talouskumppanuussopimuksia tehdä.

Tunnemme tekniset kysymykset, mutta mielestämme on niin – kun ei oteta huomioon banaaneja ja sokeria, jotka on käytännössä otettu pois tästä yhtälöstä etenkin meidän vaatimuksestamme – että on kyse hyvin todellisesta vaihtoehdosta nykyisille kaupallisille olosuhteille. Jos EU on todella valmis muuttamaan nopeasti alkuperäsääntöjä, minkä komission jäsen vastikään vahvisti eräässä toisessa keskustelussa, tämä voisi merkitä sitä, että asiassa edistytään jonkin verran.

Singaporen kysymyksistä toteaisin, että olisi mielestäni tietysti hienoa, jos alueet haluaisivat tehdä jotakin näissä kysymyksissä milloin tahansa. Siinä ei ole mitään väärää, mutta emme saa kuitenkaan pakottaa mihinkään.

On erittäin tärkeää noudattaa talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen määräaikaa, kuten jo totesin. Tämän vuoksi haluamme todella keskittyä kehityssopimuksien aikaansaamiseen. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän mielestä meidän kannattaisi antaa itsellemme liikkumavaraa neuvottelujen aikana sekä varata aikaa, ehdotuksia ja rahaa niin, että saadaan todellinen neuvottelusopimus. Jos talouskumppanuussopimuksilla saavutetaan tämä, se on hienoa, mutta muussa tapauksessa ne eivät ole olleet hyvä tarjous. Kehottaisin myös esittämään neuvotteluissa GSP+-järjestelyn todellisena vaihtoehtona ja keskustelemaan siitä avoimesti.

  Sajjad Karim, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää siitä tavasta, jolla hän on lähestynyt tätä asiaa. Jäsen Sturdy otti lähtökohdaksi AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Barbadoksella antaman päätöslauselman, mikä varmisti sen, että mietintö eteni kompromissista.

Kaiken kaikkiaan ryhmämme oli tyytyväinen mietinnön sävyyn ja tasapainoon, minkä vuoksi emme jättäneet käsiteltäväksi tarkistuksia. Olemme kuitenkin edelleen huolissamme mietinnön ja neuvotteluiden käymisen välisestä tärkeästä ristiriidasta. Toisaalta neuvottelijoita kehotetaan tehostamaan ponnistelujaan neuvottelujen päättämiseksi tämän vuoden loppuun mennessä, toisaalta taas kehotetaan komissiota pidättymään AKT-maiden painostuksesta. Molemmat ovat tarkkoja ilmaisuja, mutta varmaankaan ei ole mitään yhtä painostavaa kuin tikittävä kello, kun käsiteltävänä ei ole hyväksyttävää sopimusta eikä sopivalta vaikuttavia vaihtoehtoja ole näkyvissä.

Komission jäsen tuntee määräaikojen aiheuttamat vaikeudet. Kyse ei ole ainoastaan talouskumppanuussopimuksista, vaan taustalla ovat myös alueellisen yhdentymisen ja tietysti myös vaikean Dohan kierroksen aikataulut. WTO:n sopimuksen puuttuminen on tehnyt näistä neuvotteluista vielä vaikeampia, koska AKT-maat eivät voi vielä ennustaa, mitä ne saavat vai saavatko ne mitään Dohan kierroksen avulla.

Kehitys on kuitenkin tämän kaiken ydin. Jotta kaupan enenevä vapauttaminen edistäisi köyhyyden vähentämistä ja talouskasvua, Euroopan unionin on integroitava kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkansa. Kaikkein tärkeintä tämä on AKT:n ja talouskumppanuussopimusten yhteydessä.

EU:ta syytetään siitä, että EU pitää määräajan saavuttamista kehitystä tärkeämpänä. Tällaisiin syytöksiin vastaamiseksi kehotan komission jäsentä osoittamaan, että komissio suhtautuu joustavasti ja sitoutuu AKT-maiden huolenaiheisiin tutkimalla aidosti kehityslähtöisiä vaihtoehtoja talouskumppanuussopimuksille. Vähintäänkin on taattava AKT-maille ainakin yhtä hyvä markkinoillepääsy 1. tammikuuta 2008 lähtien kuin niillä on nyt Cotonoun sopimuksen mukaisesti, jos määräaikaan mennessä ei ole toteuttamiskelpoista sopimusta.

Euroopan unionilla on resursseja tällaisen prosessin toteuttamiseen, kun taas AKT joutuu ponnistelemaan taloudellisesti ja teknisesti. Olemme käyttäneet tänä aamuna jo paljon aikaa kaupan kehittämiseksi annettavasta EU:n avusta keskustelemiseen. Esittelijät toimivatkin tiiviissä yhteistyössä ja varmistivat näin, että nämä kaksi mietintöä etenevät käsi kädessä.

Kaupan kehittämiseksi annettavaa apua koskeva EU:n ohjelma on hyvin tärkeä, koska sen avulla AKT:n vähiten kehittyneet maat voivat maksimoida enenevän vapauttamisen hyödyt. Lisäksi neuvosto on jo vahvistanut, että huomattava osuus kauppaan liittyvän avun lisäyksestä kohdistuu AKT-maihin.

AKT tarvitsee edelleen huomattavaa kehitysapua myös seuraavan Euroopan kehitysrahaston jälkeen, jotta maat voivat selviytyä toimituspuolen esteistä. Haluaisin, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkisivät lisäämään kaupan kehittämiseksi annettavan avun määrää merkittävästi, koska avun kysyntä kasvaa AKT-maissa talouskumppanuussopimusten täytäntöönpanon yhteydessä. On kuitenkin myönnettävä, että tärkeän avunantajan ja kaupan kehittämiseksi annettavan avun keskeisen avunsaajan istuminen saman neuvottelupöydän ääressä aiheuttaa moraalisia ongelmia.

Komissio ei saa käyttää hyväkseen avunantoa yhdistämällä toisiinsa tulevan kehitysavun määrät ja AKT:n talouskumppanuussopimuksien yhteydessä tekemät myönnytykset. Jo määritelmänsäkin mukaisesti apua voidaan käyttää porkkanana mutta ei missään tapauksessa keppinä, vaikka talouskumppanuussopimuksia ei saataisi tehtyä määräaikaan eli vuoden 2007 loppuun mennessä.

Kaupan kehittämiseksi annettavasta avusta saadaan suurin hyöty, kun avulla saavutetaan yhteiset tavoitteet, joista avunantaja ja avunsaaja ovat sopineet yhdessä.

Koska parlamentilla on kansainvälisen kaupan valiokunta ja yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa toimiva valtuuskunta, komission jäsenellä on tukenaan mittava ja merkittävä joukko parlamentin jäseniä, joilla on alan asiantuntemusta ja jotka ovat halukkaita osallistumaan talouskumppanuussopimuksia koskevaan työhön. Koska kello käy, kehotan komission jäsentä tekemään yhteistyötä heidän kanssaan, jotta talouskumppanuussopimuksiin löydetään kehityslähtöinen ratkaisu, joka vastaa viime kädessä AKT:n tarpeita.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, talouskumppanuussopimuksia koskevassa jäsen Sturdyn mietinnössä kuvataan tarkkaan nykytilanne.

Vaikka Euroopan unioni on sitoutunut asiaan voimakkaasti, nykytilanne ei ole hyvä. Yhteistyö, joka perustuu sopimuksiin, joissa ei oteta huomioon maailmanmarkkinoita ja WTO:n periaatteita, ei tiedä hyvää talouskumppanuussopimusten kannalta AKT:n alueella.

Euroopan unionin näille maille antamalla avulla olisi pyrittävä ennen kaikkea edistämään tuotantoa, josta ei aiheudu kilpailua EU:n tuottajien kanssa. Tämän vuoksi ei saa luoda eturistiriitoja. Tällaisia tuotteita saa myydä Euroopan unionin markkinoilla monivuotisten sopimusten perusteella. Esimerkkinä voin mainita kaivostuotteet ja biopolttoaineet. Humanitaarisen avun lisäksi näissä maissa on keskityttävä ensisijaisesti työpaikkojen luomisen tukemiseen.

AKT-maiden kanssa tehtävien kumppanuussopimusten olisi oltava sopusoinnussa Euroopan unionin talousstrategian kanssa. Uusien sopimusten olisi perustuttava Euroopan komission, Euroopan parlamentin ja AKT:n määrittelemiin periaatteisiin.

  Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, neuvotteluissa alkaa nyt ratkaiseva vaihe, eikä neuvottelujen saa antaa epäonnistua. Sen perusteella, mitä saamme toistuvasti kuulla, on kuitenkin myös selvää, että suuri aikapula on liikaa heikoimmille kumppanimaillemme.

Tämän vuoksi tarvitaan tarkoituksellisesti joustavampaa tapaa suunnitella 1. tammikuuta 2008 jälkeen käytävää kauppaa. Olisi otettava opiksi Dohan kierroksen virheistä. Myös Dohan neuvotteluillehan asetettiin ehdoton määräaika, joka sitten ylitettiin. Kun otetaan huomioon saavutetut välivaiheen tulokset, asian selittäminen Maailman kauppajärjestölle ei myöskään ole vaikeaa. Täällä on puhuttu myös vaihtoehdoista, kuten GSP+-järjestelyn laajentamisesta ja kehittämisestä. Se voisi olla yksi mahdollinen ratkaisu. Meidän on valmistauduttava siihen, jotta se ei tule yllätyksenä. Emme saisi enää rasittaa neuvotteluja liikaa palvelualan investointeja koskevilla säännöillä. Tämä vaikeuttaa neuvotteluja entisestään eikä edistä ollenkaan sitä, että pääsisimme nopeasti sopimukseen, vaan estää oleelliseen keskittymisen.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut sellaisina kuin komissio käy niitä nyt neuvostolta saamansa tuen avulla vaarantavat AKT-maiden talouden suvereniteetin ja elintarvikeriippumattomuuden, heikentävät näiden maiden kaikkia jäljellä olevia mahdollisuuksia vahvistaa omia tuotantosektorejaan lisäämällä oman tuotantonsa lisäarvoa ja asettavat näin nämä maat alttiiksi entistä suuremmalle teollisuustoiminnan vähenemiselle.

Sosiaaliset ja ympäristöä koskevat vaikutukset, jotka aiheutuisivat paikallisten markkinoiden syrjimättömästä avaamisesta kansainvälisille investoinneille, jotka kohdistuvat pääasiassa luonnonvaroihin ja maan tarjoamiin tuotteisiin, pahentaisivat näiden maiden kansalaisten saaman todellisen taloudellisen tuoton puutetta. Hyötyä saisivat vain EU:n suuret monikansalliset yritykset. Lisäksi sellaisissa asioissa kuin niin sanotut Singaporen kysymykset, palvelukauppa sekä teollis- ja tekijänoikeudet meillä olisi vastaisuudessa jopa tiukemmat säännöt kuin WTO:lla. WTO plus -sopimus syöksisi Afrikan kansat yhä syvempään köyhyyteen.

Afrikassa kokonaisten maaseutuyhteisöjen vakaus on vaarassa samoin kuin miljoonat teollisuuden työpaikat. Ilman työtä voi vain muuttaa pois maasta ja kokeilla onneaan rappeutuneilla aluksilla, joita on jälleen viime päivinä alkanut tungeksia Välimeren EU:n puoleisilla rannoilla.

Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto vaatii talouskumppanuussopimuksista nyt käytävien neuvottelujen lopettamista ja keskustelujen aloittamista uudelleen eri lähtökohdista niin, että keskeisiä asioita ovat sosiaalinen oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja kansojen omaehtoinen kehitys. Mielestämme on käsittämätöntä ja epäloogista, että Dohan kierroksen neuvottelujen ollessa pysähdyksissä Euroopan komissio ei salli talouskumppanuussopimuksista käytävissä neuvotteluissa minkäänlaista poikkeamista neuvotteluille asetetusta määräajasta.

Koko Euroopan unionin olisi sen sijaan tehtävä kaikki mahdollinen sen hyväksi WTO:ssa, että saadaan vahvistettua siirtymäjärjestely, jolla voidaan säilyttää AKT-maita hyödyttävä tullietuuskohtelu kunnes uusi sopimus saadaan päätökseen. Kaikkien näiden syiden ja vielä muidenkin syiden vuoksi, joita en nyt ehdi käsitellä, ryhmämme on päättänyt äänestää Sturdyn mietintöä vastaan.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Kiitos, arvoisa puhemies. Esitän puheenvuoron suhteista AKT-maihin vastaavan pysyvän valtuuskunnan jäsenenä. Haluan kiittää komission jäsentä hänen puheenvuorostaan. Olen samaa mieltä tärkeimmistä kysymyksistä. Erityiset kiitokset ansaitsee esittelijä Sturdy. Tämä on oikein hyvä ja laaja mietintö, mutta se käsittää yhteensä 53 yksityiskohtaista kohtaa. Kohtia on siis lähes yhtä paljon kuin neuvotteluohjeissa.

Haluaisin korostaa tehdyn työn ammattimaisuutta, mutta olen huolissani eräästä poliittisesta näkökohdasta, jonka olisi tultava esiin Euroopan parlamentin mietinnössä. Haluan käsitellä mielestäni viittä tärkeintä seikkaa, jotka koskevat sitä, miten me Euroopan parlamenttina voimme vaikuttaa neuvotteluihin.

Ensinnäkin talouskumppanuussopimuksissa on selkiytettävä kestävää kehitystä koskevia näkökohtia. Tällä hetkellä ne eivät ole ollenkaan selviä neuvottelukumppaneillemme.

Toiseksi on ymmärrettävä, että markkinoiden avaaminen talouskumppanuussopimusten avulla – siis pelkkä markkinoiden avaaminen – ei sinänsä paranna kilpailukykyä. On hyvin tärkeää, että myös AKT-kumppanimaamme ymmärtävät tämän.

Kolmanneksi olisi löydettävä keinoja, joilla voidaan kannustaa näitä maita uudistuksiin, esimerkiksi etuuksien ja kannustimien avulla sekä tukemalla tiedettä ja koulutusta ja edistämällä henkilövaihtoja. Kyse on yhteiskunnan yleisestä kehityksestä, joka on toisinaan jopa tärkeämpää kuin markkinoiden avaaminen tuotteille.

Neljänneksi näissä maissa olisi suojeltava tiettyjä erityisiä ja herkkiä aloja, kuten maataloutta. On huolehdittava tiettyjen sosiaaliryhmien suojelusta. Jotkin sopimusten määräyksistä saattavat aiheuttaa uhkia joillekin näistä ryhmistä, esimerkiksi naisille. Erityisiä etuuksia on järjestettävä lääkkeitä ja terveydenhuoltoa koskevissa asioissa.

Viidenneksi eli viimeisenä kohtana haluan todeta, että yhdentyminen ja alueellinen yhteistyö näissä maissa on erittäin tärkeää. Myös Euroopan unioni kehittyi pääasiassa keskinäisen yhteistyön avulla, joten tätä asiaa on korostettava.

  Kader Arif (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, talouskumppanuussopimuksia koskevat komission ja AKT-maiden väliset neuvottelut huolestuttavat syvästi AKT-maita, ja neuvotteluja käydään ilmapiirissä, joka ei sovi yhteen meitä yhdistävän historiallisen kumppanuussuhteen kanssa.

AKT-maat kokevat, että Euroopan unioni pyrkii hinnalla millä hyvänsä ja omilla ehdoillaan saamaan aikaan vapaakauppa-alueita maihin, jotka ovat maailman köyhimpiä. Luottamuksellinen suhde AKT-maihin on tämän vuoksi vaakalaudalla.

Neuvotteluja on jatkettava uusista lähtökohdista, jotta voidaan ottaa huomioon AKT-maiden esittämät huolenaiheet, jotka koskevat talouskumppanuussopimusten vaikutusta maiden talouteen. Monilla aloilla nämä maat eivät pystyisi selviytymään tullisuojan vähentämisestä tai rajoittamattomasta kilpailusta EU:n talouden kanssa.

Komission on palattava Cotonoun sopimuksessa vahvistettuihin periaatteisiin. Tavoitteena on kehitys, ei vastavuoroisuus markkinoiden avaamisessa. Vastavuoroisuuden periaate olisi ristiriidassa vahvistetun tavoitteen kanssa, kun otetaan huomioon kehityserot, jotka eivät häviä 20 vuodessa. Tämän vuoksi näillä mailla on oltava mahdollisuus valita joko talouskumppanuussopimus tai jokin muu etuuskohtelusopimus.

Niille maille, jotka eivät allekirjoita talouskumppanuussopimusta vuoden 2007 loppuun mennessä, on tarjottava vähintään yhtä edullinen markkinoillepääsy kuin niillä on nyt etuuksiensa ansiosta, jotta mikään näistä maista ei ole nykyistä huonommassa asemassa sopimusten päätyttyä.

Palveluja ja Singaporen kysymyksiä ei saa ottaa esiin neuvotteluissa. WTO:n sääntöjen noudattamiseksi on käsiteltävä vain tavarakauppaa koskevia etuuksia. Muut kysymykset on jätetty WTO:n neuvottelujen ulkopuolelle kehitysmaiden pyynnöstä. Niitä ei saisi nyt yhtäkkiä ottaa esiin AKT-maiden osalta. Nämä kysymykset ovat ennen kaikkea AKT-maiden alueellisten ryhmittymien vastuualuetta, joten on kunnioitettava niiden suvereniteettia tässä asiassa. Näin ollen komission on poistettava nämä kysymykset neuvotteluista.

Lisäksi AKT-maiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin sekä kansalaisyhteiskunnan saatavilla on oltava tietoja neuvottelujen kaikista osista. Näitä tahoja on kuultava, ja ne on otettava mukaan neuvottelujen aikana.

Lopuksi toteaisin, että jos tarvitaan enemmän aikaa talouskumppanuussopimuksista neuvottelemiseksi kunnolla, komission on osoitettava joustavuutta ja puolustettava tätä periaatetta WTO:n muiden jäsenvaltioiden edessä.

  Johan Van Hecke (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Sturdy on laatinut tasapainoisen mietinnön, jossa käsitellään myös AKT-maiden esittämää perusteltua arvostelua, jonka mukaan EU ei kuuntele neuvotteluissa tarpeeksi niiden valituksia ja on aivan liian halukas määräämään asioista yksipuolisesti.

Haluan käsitellä yhtä näkökohtaa, joka unohdetaan usein, eli talouskumppanuussopimusten alueellista näkökohtaa. On vahvistettava etelän sisäistä kauppaa. Kehitystä koskevat tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos talouskumppanuussopimuksissa on tavoitteena edistää hyvää talouden hallintaa ja AKT-talouksien alueellista yhdentymistä sekä houkutella ja säilyttää enemmän investointeja. Oikea-aikainen ja tehokas kaupan kehittämiseksi annettava apu on ehdoton edellytys, jos halutaan lisätä AKT-maiden mahdollisuuksia käydä kauppaa.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa komissiolle puheenjohtaja Barroson sitoumuksesta antaa kehitysmaille miljardi euroa apua kaupan edistämiseksi. Näin ollen ei ole hyvä merkki, että neuvoston sopimuksessa seuraavasta rahoituskehyksestä on varattu riittämättömästi määrärahoja ehdotettuun 190 miljoonan euron määrään nähden, joka tarvitaan vuosittain sokeripöytäkirjan maille.

Loppujen lopuksihan lupausten pitämisessä on kyse perususkottavuudesta, joka voi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, onnistuvatko vai epäonnistuvatko nämä neuvottelut.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Komission on neuvotteluissa pidettävä mielessä kolme pääasiaa: on kuunneltava, ei saa pakottaa ja on pysyttävä rauhallisena. On kuunneltava AKT-maiden vaatimuksia.

Näiden neuvottelujen osapuolet eivät ole tasavertaisessa asemassa. Arvoisa komission jäsen Mandelson, teillä on käytettävissänne sadoittain asiantuntijoita, AKT-mailla taas vain jokusia. Meillä on valtavasti taloudellista valtaa. Niillä on vain orastava talouselämä. Pystymme ostamaan koko niiden talouselämän. Ne pystyvät hädin tuskin ostamaan ruokaa päiväksi. Kun edellytykset ovat näin erilaiset, on tärkeää, että kuuntelemme AKT-maiden vaatimuksia ja yritämme täyttää ne.

Talouskumppanuussopimuksia on tehtävä siksi, että niillä edistetään kumppanimaiden kehitystä, eikä siksi, että sopimukset lisäisivät meidän voittojamme. Tämän vuoksi kumppaneita ei saa pakottaa. Jos ne eivät halua avata markkinoitaan, meidän on tehtävä, kuten 17 kohdassa todetaan, emmekä saa pakottaa niitä avaamaan markkinoitaan. Kaikki kaupan asiantuntijat, jotka edustavat uusliberalistista koulukuntaa, ovat sitä mieltä, että pienemmät tullitariffit ovat aina hyväksi ja että vapaakauppa on aina reilua kauppaa parempi vaihtoehto, mutta todellisuus on osoittanut, ettei asia ole näin. Neuvottelukumppanimme elävät nimenomaan todellisuudessa. Vääränlainen kaupan vapauttaminen voi johtaa siihen, että ihmisiä kuolee. Voitte esittää mielipiteenne, mutta antakaa heidän päättää. Jos he ovat väärässä, he ovat vastuussa virheestään. On helpompi hyväksyä sellaiset puutteet, joista on itse vastuussa ja joita voi muuttaa, kuin elää kurjuudessa, johon muut ovat pakottaneet. Vastavuoroisuus ei ole välttämätöntä. Antakaa heidän päättää siitä itse. Me selviydymme vastavuoroisuudesta ja tulemme toimeen ilman sitä, mutta he voivat kuolla vastavuoroisuuden vuoksi.

Lopuksi toteaisin, että on pysyttävä rauhallisena. Tämän vuoksi toivon, että parlamentti poistaa johdanto-osan F kappaleen ja hyväksyy tarkistuksen 4. Annetaan neuvottelujen kestää niin kauan kuin on tarpeen ja pidetään sillä välin voimassa yleinen tullietuusjärjestelmä. Silloin kumppanimme voivat edelleen huoletta myydä tuotteitaan meille ilman uhkaavia pilviä yläpuolellaan. Yhdessä AKT-maiden kanssa me EU:n 27 jäsenvaltiota muodostamme WTO:n suurimman ryhmän. Voimme halutessamme todeta yhdessä, että neuvotteluaikaa on pidennettävä tai että talouskumppanuussopimuksille on luotava vaihtoehtoja.

  Gabriele Zimmer (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kun WTO päätti, että EU:n jäsenvaltioiden entisille siirtomailleen myöntämät tulleihin liittyvät edut merkitsivät muiden kehitysmaiden epäsuotuisampaa kohtelua, ei WTO tarkoittanut, että se vaatisi uutta maailmanjärjestystä.

Arvoisa komission jäsen, mielestäni te yliarvioitte huomattavasti virkamiestenne suunnittelukyvyt. Talouskumppanuussopimusluonnokset, jotka olette nyt läjäyttäneet pöytään neuvottelukumppanienne eteen, merkitsevät sitä, että olette ylittänyt selvästi neuvotteluvaltuutenne. Ottamatta ollenkaan huomioon sitä, mitä olemme kokeneet täällä Euroopassa, te haluatte muodostaa väkisin pelkästään taloudellisiin näkökohtiin perustuvista valtioliitoista maailmanlaajuisen tilkkutäkin. Ette anna kumppaneillenne edes pienintäkään mahdollisuutta lähentyä toisiaan sosiaalisesti ja poliittisesti ja luotte EU:n yrityksille valtavan kilpailuedun.

Ainakin minä vastustan sitä, että kumppanimaamme pakotetaan hyväksymään ehtoja, joita radikaalit vapaiden markkinoiden kannattajat eivät ole saaneet vielä läpi edes EU:ssa. Julkisia hankintoja koskevilla määräyksillänne yritetään selvästi tunkeutua väkisin markkinoille. Asetatte tosin kaksi nyrkkeilijää samaan kehään, mutta toinen nyrkkeilijöistä painaa 100 kilogrammaa enemmän kuin toinen.

Tämän vuoksi vaadin teitä keskeyttämään kaikki neuvottelut, jotka koskevat muita kysymyksiä kuin tullitariffeja, ja käyttämään valtaanne sen hyväksi, että WTO saadaan uudistettua niin, että kehitystä koskevat kysymykset otetaan paremmin huomioon.

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan liittyä niihin, jotka ovat kiittäneet jäsen Sturdya mielestäni hyvästä mietinnöstä. Mietinnössä korostetaan aivan oikein, että kyse on neuvotteluista, joissa osapuolet eivät ole tasavertaisia. Tämä onkin ollut jo tänä aamuna useiden puhujien aiheena. Mielestäni se, että komissio ja AKT-maat tarkastelevat neuvotteluja erilaisista lähtökohdista, on useiden ongelmien ydin. Tarkasteltaessa vuoden loppuun asetettua määräaikaa komission käsitys on, että määräaika on tärkeä työkalu WTO:n velvoitteiden täyttämiseksi. Monien AKT-maiden kannalta katsoen taas niitä kiirehditään määräajan avulla suostumaan niille sopimattomiin sopimuksiin. Mielestäni komission onkin tehtävä paljon enemmän vakuuttaakseen AKT-maille, ettei määräaikaa käytetä nyt eikä vastaisuudessa siihen, että AKT-maat pakotetaan sopimuksiin, joita ne eivät voi muuten hyväksyä.

Avun osalta komissio toteaa, ja komission jäsen Mandelson toistikin asian tänä aamuna, että neuvottelut eivät epäonnistu rahan puutteen tähden. On kuitenkin epäoikeudenmukaista odottaa, että AKT-maat tekisivät vapauttamista ja alueellista yhdentymistä koskevia pitkän aikavälin päätöksiä ilman pitkän aikavälin käsitystä siitä, kuinka paljon apua olisi niiden käytettävissä. Ne tarvitsevat apua, jotta ne voivat luoda alueelliset sääntelykehykset, joilla kehitetään uusia menetelmiä kerätä valtiolle tuloja, jotta voidaan korvata tullitariffeista saatujen tulojen menetykset, tai jotta maat voivat rakentaa sellaisen infrastruktuurin, jonka me EU:ssa tiedämme omasta kokemuksesta olevan tärkeä aluetalouden kehittämisen kannalta.

Markkinoillepääsystä olen kuullut komission jäsenen sanovan täällä parlamentissa, ettei Euroopan unionilla ole AKT-maita loukkaavia kauppatavoitteita. Tässäkin asiassa neuvottelijat kuitenkin kertovat meille, että heidän käsityksensä mukaan komissio painostaa heitä voimakkaasti avaamaan palvelumarkkinat ja tekemään muita markkinoiden avaamista koskevia tarjouksia.

Sanon tämän kaiken uskoen todella, että komissio haluaa saada aikaan kehitystä tukevat sopimukset näiden kuuden alueen kanssa. Komissio uskoo toimivansa AKT-maiden etujen mukaisesti, mutta sen on ymmärrettävä, että neuvottelut näin erilaisten kumppanien välillä herättävät epäluuloja heikommassa osapuolessa. Kun puhumme määräajoista, kumppanimme käsittävät ne uhiksi; kun emme ole varmoja avun määrästä, he kokevat, että se, missä määrin he ovat valmiita avaamaan markkinansa, vaikuttaa avun määrään. Jotta nämä huolenaiheet voidaan hälventää, neuvotteluista on tehtävä avoimempia ja läpinäkyvämpiä ja on luvattava, että neuvottelujen päätyttyä on mahdollisuus lopulta tehtyjen sopimusten parlamentaariseen valvontaan niin, että AKT-maat voivat olla vakuuttuneita siitä, että parlamentin jäsenet voivat olla mukana tässä prosessissa täytäntöönpanosta alkaen.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen seuraaminen on ollut kuin eläisi kahdessa rinnakkaisessa maailmankaikkeudessa. Toisaalta AKT on todennut useasti, ettei prosessissa keskitytä kehitykseen niin kuin siihen olisi keskityttävä. AKT-maat väittävät, että niitä painostetaan neuvottelemaan komission ehtojen mukaisesti, ja maat ovat erityisen huolissaan siitä, ettei komissio ole antanut niille aikaa toteuttaa vaikutustenarviointeja kunnolla ja että komissio on hylännyt kaikki arvioinnit, jotka eivät ole olleet sen oman kannan mukaisia. Toisaalta komissio on kummallista kylläkin koko ajan ollut sitä mieltä, ettei kukaan valita talouskumppanuussopimuksista tai pyydä niille vaihtoehtoja.

Yhdistyneiden Kansakuntien Afrikan talouskomission tammikuussa 2007 julkaisemassa talouskumppanuussopimuksia koskevassa arvioinnissa asia kuitenkin esitettiin selkeästi. Tässä ulkoisessa ja riippumattomassa arvioinnissa todettiin, ettei neuvotteluissa keskitytä kehitykseen ja että niissä keskitytään liikaa pelkästään kaupan vapauttamiseen. Kun otetaan huomioon tämä YK:n tekemä ulkoinen arvio, en ymmärrä, miten komissio voi edelleen väittää, että talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa on suotuisa vaihe ja että kaikki sujuu hyvin.

  Glenys Kinnock (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, toivon hartaasti, että komissio ottaa huomioon ne huolenaiheet, jotka monet – tai itse asiassa enemmistö –parlamentin jäsenistä ovat tuoneet esiin tänä aamuna.

Talouskumppanuussopimuksia koskevat neuvottelut ovat selvästi kriittisessä vaiheessa. Tällä viikolla Euroopan unionin ja AKT:n ministerit tapaavat Brysselissä ja arvioivat edistymistä ajankohtana, jona heihin kohdistuu voimakkaita paineita neuvottelujen päättämiseksi vuoden 2007 loppuun mennessä, kuten muut ovat jo todenneet. Todellisuudessa on tietysti niin, että vaikka AKT-maat olisivatkin teknisesti hyvin valmistautuneita, niiden on vielä käsiteltävä vakavia poliittisia kysymyksiä, jotka on ratkaistava AKT-maiden välillä, niiden hallitusten sisällä sekä hallitusten ja yksityisen sektorin, kansalaisyhteiskunnan ja alueellisen yhdentymisen organisaatioiden välillä.

Jäsen Martin toi esiin muutamia hyvin tärkeitä seikkoja AKT-maiden epäluuloista ja huolista. Olen viime viikkojen aikana käynyt sekä Länsi- että Itä-Afrikassa. Viesti oli aina sama, olipa sitten kyse Senegalin pääministeristä, Ghanan presidentistä tai Tansanian kauppaministeristä: ratkaisemattomia kysymyksiä on liikaa. Kaupan kehittämiseksi annettavasta avusta he kysyivät, onko kyse uusista rahamääristä, onko apu ennakoitavissa ja koska siihen todella sidotaan varoja. Alueellisesta yhdentymisestä kuulin Tansaniassa, että siellä on valtavia ongelmia ja että siellä suunnitellaan uutta Itä-Afrikan kokoonpanoa, josta on luullakseni kirjoitettu komission jäsenelle. Lisäksi ovat Singaporen kysymykset, jotka muut jo mainitsivat ja jotka vaikeuttavat parhaillaan huomattavasti eteläisen Afrikan kehitysjärjestön SADC:n neuvotteluja.

Useimmat AKT:n jäsenvaltioista ovat suhtautuneet myönteisesti tullittomaan ja kiintiöttömään markkinoillepääsyyn. En ole varma, onko tämä asia jo mainittu, mutta on kuitenkin edelleen niin, että tusina tai useampikin EU:n jäsenvaltio on huolissaan ehdotuksesta ja vastustaa sitä ja jotkin AKT-maat ovat huolissaan sokeriin, banaaniin ja riisiin kohdistuvista vaikutuksista. Juuri eilen Barbados totesi, että alue hyötyisi ehdotuksesta vain, jos EU varmistaisi, että siellä luodaan tarvittavat tekniset, tuotannolliset ja infrastruktuuriin liittyvät valmiudet niin, että alue voi maksimoida etenkin sokerin osalta uusien mahdollisuuksien tarjoamat hyödyt vuosien 2009 ja 2015 välisenä aikana.

Lisäksi ihmiset puhuvat tuomiopäivän mahdollisuudesta. Tämän vuoksi AKT:lle olisi tarjottava laaja markkinoillepääsy käyttämällä hyväksi GSP+-järjestelyä, jos sopimuksia ei voida tehdä tämän vuoden loppuun mennessä.

Kuulemani väite, ettei vaihtoehtoja ole, ei yksinkertaisesti ole totta, eikä myöskään väite, ettei mikään AKT:n alue tai maa olisi pyytänyt vaihtoehtoja. ODI:n (Overseas Development Institute), YK:n ja muiden tahojen äskettäiset tutkimustulokset osoittavat, että parannettu GSP-järjestely olisi toteuttamiskelpoinen vaihtoehto talouskumppanuussopimuksille ja näin saataisiin neuvottelujen jatkamista varten tarvittavaa hengähdysaikaa. GSP+-järjestelyllä annettaisiin laajempi markkinoillepääsy kuin GSP-järjestelyllä, joka ei tietenkään tule kyseeseen. Useimmat AKT-maat täyttäisivät hyvin kelpoisuusperusteet, ja maat saisivat vain harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta vientituotteilleen lähes yhtäläisen markkinoillepääsyn kuin niillä on nyt Cotonoun sopimuksen mukaan.

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi todeta, että olen iloinen siitä, että tämä keskustelu käydään täällä tänään. Haluan tehdä näin muun muassa siksi, että mielestäni näin osoitetaan erittäin selvästi vääriksi ne väitteet, joita olemme kuulleet säännöllisesti viime kuukausina ja joiden mukaan vain jotkut hullut Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän ja kansalaisyhteiskunnan edustajat, jotka uhmaavat Euroopan komissiota periaatteen tai tavan vuoksi, ovat huolissaan talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen asetelmasta ja tuloksista. Tämä ei tietenkään ole totta, kuten olemme kuulleet tänä aamuna.

Yksinkertaisesti sanottuna tänään on esitettävä vain yksi kysymys näistä neuvotteluista. Se kuuluu seuraavasti: voiko komissio taata AKT-maille, että kun nämä sopimukset on allekirjoitettu, edellytykset kehitykselle ovat näissä maissa suotuisammat kuin nykyään? Jos on näin, minulla ei enää ole juurikaan ongelmia näiden talouskumppanuussopimusten hyväksymisessä. Jos taas ei ole näin, kuten pelkään, meidän on vastustettava niitä nykyisessä muodossaan ja niin kauan kuin niissä suositaan liikaa sellaista lähestymistapaa ihmisten ja kansojen välisiin suhteisiin, jossa keskitytään liikaa kaupallisiin näkökohtiin ja unohdetaan kaikki muu AKT-maiden kansalaisten yhteisen edun kustannuksella.

Mahdollisimman monen aikalaisemme ja tulevien sukupolvien edustajan elinolosuhteiden parantaminen sekä pohjoisessa että etelässä on ensisijainen tavoite, jota meillä on oikeus vaatia komissiolta. Näin ollen komission on jatkettava neuvotteluja auliisti ja asianmukaisen avoimesti. Tässä mielessä viittaan kollegani Arifin hyvin konkreettisiin ja hyvin osuviin ehdotuksiin. Komission on kuitenkin myönnettävä itselleen ja neuvottelukumppaneillemme riittävästi aikaa, kuten useat puhujat ovat jo todenneet ennen minua. On jo korkea aika, että tähän vaatimukseen, jota tukevat miljoonat edustamamme Euroopan unionin kansalaiset, suhtaudutaan paljon vakavammin ja kunnioittavammin kuin nyt.

Arvoisa komission jäsen, kuten hyvin usein täällä, kuulimme tänä aamuna puhuttavan runsaasti ja peräänantamattomasti taloudesta, markkinoiden avaamisesta ja kilpailukyvystä. Ei saa unohtaa, että näitä sanoja on tarkasteltava sinä, mitä ne ovat, eli käsitteinä tai parhaassa tapauksessa välineinä, joilla ei ole muuta arvoa kuin se, että niillä voidaan mahdollisesti edistää yhteistä etua. On pyrittävä edistämään mahdollisimman monen ihmisen etua, eikä sellaisten etuoikeutettujen ihmisten jopa kasvavan määrän etua, jotka voivat käyttää hyväksi sekä pohjoisessa että etelässä mitä tahansa vanhaa sopimusta, joka on tehty minkä tahansa vanhan osapuolen kanssa, vaan entistä useamman naisen, miehen ja lapsen etua, jotka yhdessä muodostavat sen suuren enemmistön, joka on hylätty maailmassamme ja joka odottaa paljon suhteestaan eurooppalaisiin kumppaneihinsa. He odottavat, että suhde olisi ainakin tasapainoinen, jos se ei olisikaan avokätinen.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, uusimmissa ehdotuksissaan Euroopan unioni suunnittelee laajentavansa "Kaikki paitsi aseet" -aloitetta koskemaan kaikkia AKT-maita.

Tämä on tietysti edistysaskel, jonka avulla voidaan taata, ettei mikään näistä maista menetä kauppamahdollisuuksiaan vuoden 2007 jälkeen. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ihmelääke, jolla talouskumppanuussopimuksista tulisi kehityssopimuksia. Kehityssopimuksia varten olisi edettävä paljon pidemmälle. Olisi otettava käyttöön paljon pidempi siirtymäaika kuin 10 tai 12 vuotta, jota nyt ehdotetaan, lopetettava maataloustuotteiden polkumyynti ja kunnioitettava elintarvikeriippumattomuuden periaatetta, tarjottava todellista erityis- ja erilliskohtelua ja sallittava AKT-maiden suojella joitakin alojaan, lopetettava painostaminen Singaporen kysymyksillä, jotta voidaan kunnioittaa kaikkien valtioiden oikeutta huolehtia vapaasti julkisista palveluistaan, ja otettava kansalaisyhteiskunta ja parlamentit entistä enemmän mukaan prosessiin.

Olen sitä mieltä, että tämä on ainoa tapa edistää talouskumppanuussopimuksilla ensisijaisesti Afrikan kehitystä eikä vain Euroopan unionin kehitystä.

  Peter Mandelson, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että voin olla vastaamassa tähän keskusteluun komission puolesta, koska kyse on hyvin tärkeästä aiheesta. Kyse on peräti AKT:n tulevasta kehityksestä, köyhyyden lieventämisestä ja mahdollisuudesta käyttää kansainvälisen kauppajärjestelmän tarjoamia hyötyjä. AKT-maat ovat maailman köyhimpiä, joten velvollisuutemme on ehdottomasti auttaa niitä.

Talouskumppanuussopimuksissa on kyse siitä, että käytetään kauppaa kehityksen edistäjänä. Meillä ei ole aikomustakaan pakottaa AKT-maita sitoumuksiin vasten tahtoaan. Toimintaamme rajoittaa kuitenkin yksi seikka: talouskumppanuussopimusten on oltava WTO:n sääntöjen mukaisia, mikä edellyttää, että kauppaa on vapautettava molemmin puolin sekä tavara- että palvelukaupassa. Haluan painottaa, että tämä ei tarkoita symmetristä kaupan vapauttamista EU:n ja AKT:n välillä. On aivan selvää, että markkinoiden avaamisessa kumppaneilleen EU menee paljon pidemmälle kuin AKT-kumppanit.

Lisäksi olemme monilla aloilla valmiita harkitsemaan vakavasti siirtymäaikoja ja joissakin tapauksissa hyvin pitkiäkin, jopa 25 vuoden pituisia siirtymäaikoja sekä huomattavaa talousapua, jotta nämä maat voivat täyttää sitoumuksensa niin, että talouskumppanuussopimukset toimivat AKT-maissa todellakin katalyyttina uudistuksille.

Markkinoillepääsystä totean, että jäsenvaltioidemme yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto vahvisti hiljattain tullittoman ja kiintiöttömän markkinoillepääsyn periaatteen AKT-maille, mutta muutamiin arkoihin tuotteisiin, kuten riisiin ja sokeriin, sovelletaan siirtymäaikoja. Samaa periaatetta sovelletaan myös banaaneihin, mutta sovimme lisäarvioinnista erityisesti sen vuoksi, että voidaan ottaa huomioon EU:n syrjäisimmät alueet. Näin tehdäänkin.

Erityisesti vastaukseksi siihen, mitä jäsen van den Berg sanoi, toteaisin, että laadimme yhdessä AKT-alueiden kanssa asymmetriselle markkinoillepääsylle aikatauluja, joissa sallitaan edelleen AKT:n kannalta arkojen alojen suojelu. Tullittomuutta ja kiintiöttömyyttä koskeva tarjouksemme antaa hyvät mahdollisuudet suojata AKT-maita ja avata niiden markkinat hyvin epäsymmetrisesti. Lisäksi käytössä on joustavia suojalausekkeita, joten voimme toteuttaa nopeasti toimia, jos syntyy ongelmia. Ehdollinen markkinoillepääsyä koskeva aikataulu asettaisi kuitenkin jälleen kauppasopimuksemme haavoittuvaan asemaan WTO:ssa ja lisäisi epävarmuutta AKT-maiden kaupan alan toimijoiden ja sijoittajien keskuudessa. Tällaisen ehdollisen lähestymistavan käyttöön ottaminen ei näin ollen olisi järkevää AKT-maiden omien etujen kannalta.

Jotkut parlamentin jäsenistä puhuivat talouskumppanuussopimusten vaihtoehdoista. Voin sanoa täysin epäröimättä ja varauksetta, ettei käytettävissämme ole paremmin kehitystä edistäviä välineitä tai ylivoimaisempia kehitysyhteistyön välineitä, joilla olisi kunnianhimoisemmat tavoitteet ja joilla voitaisiin tarjota parempia mahdollisuuksia kuin talouskumppanuussopimuksilla. Ei olisi mitään mieltä tarjota joidenkin jäsenten ehdottamaa GSP-järjestelyä tilanteessa, jossa voidaan neuvotella hyvistä talouskumppanuussopimuksista. Ne AKT-maat, jotka eivät ole vähiten kehittyneitä maita, saisivat huonomman pääsyn Euroopan unionin markkinoille kuin lähes mitkään muut kehitysmaat maailmassa.

Tämän vuoksi jotkut sitten ehdottavatkin vaihtoehdoksi GSP+-järjestelyä helpottamalla siihen pääsyn perusteita ja laajentamalla sen soveltamisalaa. Tätäkään ei voida mitenkään hyväksyä. GSP+-järjestelyllä jatkettaisiin kauppajärjestelyissä sitä vähiten kehittyneiden maiden ja muiden maiden välistä jakoa, joka talouskumppanuussopimuksilla pyritään nimenomaan poistamaan, eikä järjestelyllä edistettäisi markkinoillepääsyn hyväksikäyttöä samalla tavoin kuin talouskumppanuussopimuksilla. GSP-järjestely on avoin kaikille maille, joten monet maat käyttäisivät yksinkertaisesti vain hyväksi GSP+-järjestelyn lievempiä perusteita, jolloin AKT joutuisi kilpailemaan suoraan näiden maiden kanssa ja GSP+-järjestelyn pohjimmainen tarkoitus heikentyisi. Tarkoituksenahan on käyttää tullietuuskohtelua ihmisoikeuksia ja hyviä työkäytäntöjä koskevien sopimusten allekirjoittamisen edistämiseen. Näin ollen toivon, ettei GSP-järjestelyä tai GSP+-järjestelyä pidetä tai harkita talouskumppanuussopimusten hyväksyttävänä ja/tai niitä parempana vaihtoehtona.

Kehityksen kannalta ylivoimaisesti paras vaihtoehto on tehdä talouskumppanuussopimukset ajoissa. Muut vaihtoehdot eivät yllä samaan. Emme yksinkertaisesti voi pitää WTO:n sääntöjä pilkkanamme tavarakauppaa koskevassa talouskumppanuussopimusten osuudessa. Jos käy ilmi, ettemme onnistu millään alueella pääsemään sopimukseen, vähiten kehittyneet maat saavat "Kaikki paitsi aseet" -aloitteen. Erityisesti niille muille kuin vähiten kehittyneille maille, jotka vievät banaaneja, poikkeusluvan käyttö ei luultavasti ole ollenkaan mahdollinen poliittisista syistä. Muiden osalta tulokset riippuvat neuvottelujen etenemisestä.

Haluaisin lopettaa toteamalla, että päinvastoin kuin jotkut niistä, jotka ovat puhuneet tänä aamuna täällä parlamentissa, minä olen sitä mieltä, että AKT-maiden suhtautuminen asiaan osoittaa huomattavaa realismia ja ymmärtämystä siitä, mitä AKT:n kannattaa tehdä. AKT-maat ovat vapaaehtoisesti hyväksyneet sen etenemissuunnitelman, jota me noudatamme näistä sopimuksista neuvoteltaessa. Ei ole missään tapauksessa AKT:n etujen mukaista, että ne, jotka esiintyvät AKT:n ystävinä, tyrkyttävät tuomiopäivän mahdollisuutta ja herättävät näin pelkoa ja epävarmuutta, joka vain pidättelee AKT-maita ryhtymästä neuvotteluihin, joiden päättäminen vuoden loppuun mennessä olisi maiden omien etujen mukaista.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Haluan kiittää esittelijää lämpimästi siitä, että hän korostaa Euroopan unionin suurta tarvetta toimia talouskumppanuussopimuksia koskevissa neuvotteluissa.

Olisi aloitettava pitämällä mielessä, että meidän on tehtävä työtä sen hyväksi, että AKT-maat voivat osallistua tehokkaasti maailmankauppaan yhtä menestyksekkäästi kaikissa alueellisissa ryhmissä. Tämä voidaan toteuttaa muun muassa kauppaa koskevilla myönnytyksillä ja antamalla tuottajille teknistä apua, jotta voidaan korvata tullitariffeista saatujen tulojen menetykset. Pelkästään tämä ei kuitenkaan riitä näiden maiden auttamiseksi. Ne tarvitsevat myös asiantuntijoiden opastusta ja ohjausta, jotta ne saavat todellista hyötyä entistä helpommasta markkinoillepääsystä.

Tämän lisäksi olisi mielestäni tärkeää yksinkertaistaa taustalla olevia hallinnollisia menettelyjä, jotta AKT-maat voivat hyödyntää käytettävissä olevia resursseja tehokkaammin.

Mielestäni meidän olisi Euroopan parlamentin jäseninä ymmärrettävä, että näiden maiden kanssa käytävä kauppa on myös Euroopan unionin etujen mukaista. Lisäksi olemme kehittyneiden maiden kansalaisina AKT-maiden kansalaisille velkaa sen, että teemme kaikkemme sen hyväksi, että ne pääsevät osallisiksi maailmankaupasta.

Puhetta johti
varapuhemies ONESTA