Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 22. toukokuuta 2007 - Strasbourg

12. Keskustelu Euroopan tulevaisuudesta – Italian pääministeri, Eurooppa-neuvoston jäsen, osallistuu keskusteluun (keskustelu)

  Puhemies. Olen erittäin iloinen saadessani toivottaa Italian tasavallan pääministerin Romano Prodin tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin keskustelemaan tänään kanssamme Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Italia, yksi unionin perustajavaltioista, on ollut aina etulinjassa luotsaamassa Euroopan yhdentymishanketta. Italian asema on ratkaiseva myös nyt, kun etsitään ulospääsyä umpikujasta, johon yhdentymishanke on ajautunut. On löydettävä ratkaisu, jonka kaikki voivat hyväksyä.

Haluan kiittää erityisesti Italian tasavallan presidenttiä Giorgio Napolitanoa tuloksekkaasta yhteistyöstä, jota olemme tehneet, jotta perussopimuksia onnistuttaisiin tarkistamaan. Parlamentin puhemies tietää, että hänellä on puhuessaan takanaan parlamentin tuen lisäksi Italian tuki, mistä puhemies saa paljon voimia.

(DE) Arvoisa pääministeri, hyvä toveri Prodi, kotimaanne pääkaupungissa Roomassa pidettiin tämän vuoden maaliskuussa useita juhlatilaisuuksia Rooman sopimusten 50-vuotisjuhlan kunniaksi. Tuolloin saimme iloita näistä 50:stä vakauden, vaurauden ja edistyksen vuodesta, joista kansalaisemme ovat saaneet nauttia. Nyt on kuitenkin aika luoda katseet yhdessä eteenpäin. Euroopan unionilla on edessään suuria haasteita, ja niistä selvitäkseen sen on saatava koottua riittävästi tahtoa, jotta tarvittavat toimet ja uudistukset saadaan toteutettua niin, että tulevaisuus on turvattu.

Arvoisa pääministeri Prodi, komission puheenjohtajana toimiessanne muovasitte omalta osaltanne Euroopan unionin kehityskulkua tärkeässä vaiheessa. Johtamanne komissio, jota edustivat valmistelukunnassa komission jäsenet Vittorino ja Barnier, osallistui aktiivisesti Euroopan unionin tulevaisuutta koskevaan työhön ja valvoi perustuslakisopimuksen syntyä aina hallitustenväliseen konferenssiin saakka. Neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa tekee parhaillaan lujasti töitä löytääkseen ratkaisun, joka tyydyttää sekä kaikkia niitä maita, jotka hylkäsivät sopimuksen, että niitä 18:aa jäsenvaltiota, joissa asuu suurin osa Euroopan unionin väestöstä ja jotka ovat jo ratifioineet sen. Hankkeen edetessä Euroopan parlamentti kannattaa varauksetta perustuslakisopimuksen sisältöä etenkin siksi, että se on pitkien neuvottelujen tuloksena syntynyt sovintoratkaisu.

Ymmärrämme kuitenkin, että ratkaisun löytyminen edellyttää kovaa työtä meiltä kaikilta. Tuemme vankasti neuvoston puheenjohtajavaltion Saksan toimia – eritoten niitä, joita liittokansleri Angela Merkel toteutti, jotta uusi yhteisymmärrys saataisiin aikaan kaikkien 27 jäsenvaltion kesken. Jos ratkaisu on kuitenkin lopulta sellainen, että Euroopan unionista tulee sen takia vähemmän demokraattinen, sen päätöksentekokyky heikkenee ja avoimuus vähenee, on tulkittu väärin sitä, mitä Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestyksissä vastalauseensa ilmaisseet kansalaiset todella halusivat. Silloin parlamentti ei olisi tyytyväinen tulokseen, joka ei olisi Euroopan unionin eikä sen kansalaisten etujen mukainen. Arvoisa pääministeri, olen vakuuttunut siitä, että kun on hyvää tahtoa, päästään sekä lähemmäs toinen toista että saavutetaan tuloksia.

(IT) Arvoisa pääministeri, sana on nyt teidän.

  Romano Prodi, Italian pääministeri. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme tulleet tienristeykseen Euroopan tulevaisuuden ja yhdentymisen suhteen. Tämä on mielessäni puhuessani teille tänään, ja tilanne herättää paljon tunteita. Olen erittäin kiitollinen puhemies Hans Gert Poetteringille tästä tilaisuudesta.

Tästä päivästä vuoden 2009 vaaleihin EU:n panoksena on sen oma tulevaisuus. Kuukauden kuluttua Eurooppa-neuvosto päättää hallitustenvälisen konferenssin koolle kutsumisesta, ja sen päätteeksi meidän on pystyttävä toteamaan, että olemme täyttäneet sitoumukset, jotka hyväksyimme yhdessä Berliinissä 25. maaliskuuta.

On päätettävä, mitä Euroopan unioni tarvitsee – mitä me kaikki tarvitsemme – jotta maailman haasteisiin voidaan vastata. Tämä kuulostaa melko abstraktilta, mutta on itse asiassa täysin konkreettista. Tähän mennessä olisi jo pitänyt oivaltaa, että meidän eurooppalaisten kykymme tulkita globalisoitunutta maailmaa ja käyttää sen tarjoamat tilaisuudet hyväksi riippuu siitä, pystymmekö tekemään yhteisistä toimielimistämme toimivia.

Haluan todeta heti alkajaisiksi suoraan, etten ole samaa mieltä kuin ne, jotka asettavat edelleen vastakkain tulosten aikaansaannin ja Euroopan unionin toimielinten vahvistamisen. Olen aina toivonut ja puolustanut vahvempia ja tehokkaampia yhteisiä toimielimiä juuri siksi, että lisää tuloksia saataisiin aikaan.

Tällä kertaa emme aloita tyhjästä. Meidän ei siis tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Kaikki Euroopan unionin maat allekirjoittivat lokakuussa 2004 sopimuksen, ja 18 maata on ratifioinutkin sen. Näiden kahden vuoden kuluessa on kuultu pääasiassa epäilevällä kannalla olevien esittämiä argumentteja. Nyt on aika kuulla niitä, jotka ovat ratifioineet vuoden 2004 sopimuksen ja jotka ovat tehneet lujasti töitä myös omien kansalaistensa kanssa pysyäkseen valitsemallaan tiellä.

Tuolle tielle lähdettiin pari vuotta aiemmin Laekenissa, jolloin lähtökohta oli perustavanlaatuinen, eikä sitä voi kiistää: EU ei pystyisi saavuttamaan kunnianhimoisia tuloksia ilman yhtä kunnianhimoisia uudistuksia.

Olen vakuuttunut siitä, että tämä pätee edelleen. Meidän on näin ollen aloitettava jälleen lokakuusta 2004, siirrettävä sivuun kahden viime vuoden taistot ja tuumaustauot ja pohdittava vakavasti ja vastuullisesti omaa tulevaisuuttamme ja lastemme tulevaisuutta.

Ei ole kyse vain siitä, että sovitaan uusista säännöistä, joita tarvitaan. On muitakin yhtä kiireellisiä edellytyksiä, joita ilman EU ei toimi. Tällaisia ovat nimensä veroinen talousarvio ja kunnon politiikat, joilla voidaan vastata nykyelämän suuriin haasteisiin – energiaan, ilmastoon, pohjoisen ja etelän valtioiden väliseen jakoon ja niin edelleen. Tänään on kuitenkin aloitettava tähdellisimmästä päästä: perustuslaillisesta umpikujasta on löydettävä ulospääsy ja toimielimiä on uudistettava.

Jotta tässä onnistutaan, meidän on uskottava Euroopan unionin perustana olevaan periaatteeseen, joka on niin oleellinen, että siihen perustuu koko yhteiselomme.

Kun Euroopan yhdentymistä viedään eteenpäin, tuon periaatteen mukaan on aina ensiarvoisen tärkeää pyrkiä ymmärtämään vastapuolen argumentteja ja yrittää ottaa ne jollain tapaa huomioon. Olemme aina pyrkineet tekemään näin, ja pyrimme tähän myös jatkossa.

Odotamme kuitenkin vastaavaa ymmärtäväisyyttä myös vastapuolelta. Odotamme sen ottavan yhtälailla meidän pyrkimyksemme huomioon. Kuten hyvin tiedätte, tässä tapauksessa pyrimme tekemään unionista tiiviimmän.

Tämän periaatteen pohjalta pyrimme kaikin keinoin auttamaan nykyistä puheenjohtajavaltiota Saksaa ja tulevaa puheenjohtajavaltiota Portugalia säilyttämään mahdollisimman kattavasti tämän unionia koskevan pyrkimyksemme samalla, kun vastapuolen argumentit otetaan mahdollisimman kattavasti huomioon.

Tämän todettuani haluan nyt kertoa, mitä emme voi mielestäni antaa kesäkuun Eurooppa-neuvoston ja sitä seuraavan hallitustenvälisen konferenssin tehdä.

Ensiksi on muistettava, että tällä kertaa aikataulussa pysyminen liittyy suoraan demokratiaan. Euroopan unionin äänestäjien on tiedettävä vuonna 2009, millaisesta EU:sta heitä pyydetään äänestämään. Millainen on Euroopan parlamentin asema? Mitkä ovat sen tehtävät? Onko neuvostolla pysyvä puheenjohtaja ja onko Euroopan unionilla ulkoministeri? Miten komissio muodostetaan? Ja niin edelleen.

Hallitustenväliselle konferenssille onkin annettava tarkka ja valikoiva toimeksianto, jossa osoitetaan selkeästi, mitkä ovat neuvottelujen hankalimmat kohdat ja ennen kaikkea miten ne voidaan ratkaista. Vain tällä tavalla onnistumme pitämään lupauksemme laatia uudet säännöt vuoteen 2009 mennessä.

Jos valtakirja on avoin, konferenssissa ei todennäköisesti päästä tuloksiin vuoden 2007 loppuun mennessä. Uuden sopimuksen valmisteluun kuluisi kansallisella tasolla niin paljon aikaa, ettei prosessia saataisi päätökseen vuoden 2009 alkuun mennessä. Tämä johtaisi siis automaattisesti umpikujaan.

Esitän tältä osin yhden huomautuksen. Ajatus tuli mieleeni eräänä päivänä, kun olin lukenut jälleen läpi vuoden 2004 perustuslakisopimuksen. Pyytäisin teitä kaikkia vilkaisemaan sitä uudelleen nyt, kun aikaa on kulunut ja sitä voi tarkastella puolueettomammin.

Vuonna 2004 laadittu asiakirja on hyvä, todella hyvä, ja se kattaa koko Euroopan unionin. Etenkin sen ensimmäisessä osassa käsitellään selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla suuren yhteisen hankkeemme tarkoitusta ja visiota.

Meidän olisi näin ollen mietittävä vielä toisen kerran, ennen kuin hyllytämme sen ja lähdemme uudelle tielle, jossa nykyiset perussopimukset täytetään uusilla osilla joko kokonaan tai osittain. Tällöin heitettäisiin hukkaan perustuslakisopimuksen nykyinen yksinkertaisuus ja luettavuus, mikä tekisi tekstistä vaikeatajuisemman ja heikentäisi sitä kautta kansalaisten tukea Euroopan yhdentymishankkeelle.

Ennen kaikkea heitettäisiin kuitenkin hukkaan teksti, jossa tarjotaan yhtenäinen kuva Euroopan unionista ja jossa on onnistuttu yhdistämään monien meidänkin jakamat ihanteet kaikkien tunnustamiin käytännön tarpeisiin niin, että unionimme saa kunnolliset säännöt ja riittävästi varoja uusiin haasteisiin vastaamiseksi.

Neuvottelujen tähänastinen kulku panee epäilemään, että valitettavasti vuoden 2004 tekstiin on kajottava jälleen. Haluan kuitenkin todeta tänään täällä edessänne olevani vakuuttunut siitä, että näin tehtäessä menetetään jotain hyvin tärkeää. Niille meistä, jotka uskomme Euroopan yhdentymiseen, se olisi valtava uhraus. Se olisi kova hinta maksettavaksi kaikille niille, jotka ovat ratifioineet perustuslakisopimuksen ja antaneet näin demokraattisen panoksensa. Tämä on syytä pitää mielessä.

Tämän vuoksi nykyisen toimielinpaketin turmelemista ei voida hyväksyä. Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen nimittämällä ulkoministeri, tekemällä neuvoston puheenjohtajan toimesta pysyvä, lisäämällä määräenemmistöpäätöksiä, muuttamalla kolmen pilarin rakennetta ja tekemällä unionista oikeushenkilö ovat kaikki meille tärkeitä seikkoja, jotka on turvattava.

Haluan varoittaa täällä "realismiin" vetoamisesta, joka on tyypillistä tärkeän Eurooppa-neuvoston kokouksen alla ja jolla pyritään pettämättömästi vesitettyyn kompromissiin. Toteaisin kuitenkin, että jos kerran suuriin maailmanlaajuisiin haasteisiin voidaan vastata vain Euroopan unionin tasolla, ne ihmiset, jotka haluavat tehdä EU:sta noiden haasteiden mittaisen, ovat todella realistisia, toisin kuin ne, jotka eivät tätä halua.

EU:n sisältä haluan mainita Euroopan sosiaalisen mallin säilyttämisen ja todellisen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomisen. Miten joku voi olla näkemättä, että tämä täydentää olennaisella tavalla Euroopan kansalaisuutta, johon kuuluu muutakin kuin pelkkä taloudellinen ulottuvuus.

EU:n ulkopuolelta haluan mainita sodat, kansainvälisen terrorismin torjunnan sekä maailmanlaajuiset energiaa ja ilmastonmuutosta (vetyteknologiaa) koskevat haasteet. Voiko kukaan kiistää, että ainoa keino valintojemme ja arvojemme säilyttämiseksi kansainvälisissä suhteissa on pystyä harjoittamaan nimensä veroista ulkopolitiikkaa ja kertoa siitä maailmalle yhtä yhteistä ääntä käyttäen?

Euroopan unionin rakennetta koskevaa kysymystä ei pidä luulla vain teoreettiseksi. Unionin monimutkaisuus on yksi suurimmista syistä unionin ja sen kansalaisten väliseen kuiluun. Miten joku voi olla näkemättä niitä etuja, joita pilarirakenteen poistamisella saataisiin aikaan etenkin selkeyden ja ymmärrettävyyden saralla?

Vuoden 2004 perustuslakisopimuksessa esitetään vakuuttavia ratkaisuja näihin kysymyksiin. Haluammeko todella uhrata ne sellaisen vesitetyn lähestymistavan takia, jossa käytetään pienintä yhteistä nimittäjää? Haluammeko todella ottaa riskin siitä, että järjestelmästä tulee entistä monimutkaisempi, kieltäytymällä tekemästä perinpohjaisia muutoksia ja tyytymällä sen sijaan vain pieneen pintasilotteluun? Haluammeko todella jatkaa, Jacques Delorsin sanoja lainaten, "naamari kasvoillamme" siinä pelossa, että paljastamme todellisen Euroopan unionin kansalaisillemme?

Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan kansalaisten edustajat, meidän on näin ollen pyrittävä olemaan tukematta kielteistä puhetta Euroopan unionista. Sitä ei saa enää peitellä kansalaisilta.

Sen sijaan heille on näytettävä tämä Euroopan unioni, ja se on tehtävä ylpein mielin. Kaikkien on syytä nähdä, mitä EU on saanut aikaan rauhan ja vaurauden puolesta. On selitettävä, miten oleellinen se on elämässämme. Kansalaisille on tehtävä kerralla selväksi, että maailman ollessa nyt maanosiin perustuva järjestelmä yksittäisen maan ja sen kansalaisten ei ole mitään järkeä elää sisäisesti vahvan ja ulkoisesti kunnioitetun poliittisen ja taloudellisen ryhmittymän ulkopuolella.

Italia tekeekin neuvotteluissa kaikkensa, jotta aikaan saataisiin kunnollinen kompromissi. Olen vakuuttunut siitä, että voimme onnistua ja että yhdessä meidän on onnistuttava.

Jos kaikkien 27 jäsenvaltion on kuitenkin mahdotonta päästä sopuun, ongelmana on, miten edetä. Ongelma voidaan ratkaista vain palaamalla puheen alussa mainitsemaani perusperiaatteeseen: unionin etiikka edellyttää, ettei kukaan estä toisen pyrkimyksiä liiaksi eikä liian kauan.

Italia on aina uskonut vankasti Euroopan unioniin, ja se onkin oivaltanut, että sillä on nyt uusi tehtävä: sen on kuviteltava – tai alettava kuvitella – miten halukkaat maat voivat todella lisätä Euroopan yhtenäisyyttä.

Minusta kaikkien maiden ei ole välttämätöntä edetä yhdessä samaan tahtiin. Toivottavasti ne tekevät niin, ja yritän saada tämän aikaan. Ymmärrän kuitenkin, ettei se aina onnistu. Nytkin muutamia EU:n tärkeimmistä poliittisista päätöksistä, esimerkiksi euro ja Schengenin alueen luominen, on toteutettu vain osassa jäsenvaltioita. Toimia ei ole suunnattu mitään valtiota vastaan, muita ei ole jätetty ulkopuolelle, vaan ovi on jätetty auki. Lisäksi ne, jotka eivät tunteneet olevansa valmiita etenemään tiettyyn suuntaan, ovat kunnioittaneet näitä päätöksiä.

Toivonkin, että sama rakentava lähestymistapa pätee myös jatkossa ja peittoaa kaikki yritykset käyttää veto-oikeutta.

Kuten tiedätte, Italia on ollut aina sitä mieltä, että EU:n tukeminen on paras tapa toimia kauaskantoisesti.

Nyt kauaskantoinen toiminta ei tarkoita kuitenkaan vain kunnianhimoisten suunnitelmien laatimista Euroopan yhdentymisen tulevaisuudesta. Se tarkoittaa myös sitä, että kaikille halukkaille annetaan mahdollisuus toteuttaa unionia koskevat pyrkimyksensä niille parhaiten sopivaan tahtiin ja sopivalla tavalla.

Ellei kukaan vaivaudu koskaan pohtimaan tällaista mahdollisuutta, Euroopan yhdentymishanke on vaarassa ajaa karille, jolloin kaikkien siihen vuosien varrella intohimoisesti uskoneiden ihanteet karisevat. Jopa kotimaani kaltainen maa, joka on panostanut varauksetta Euroopan yhdentymiseen 50 vuotta, saattaa lopulta menettää intonsa.

Haluan näin ollen päättää puheeni kaksitahoisella viestillä.

Italia antaa nykyiselle puheenjohtajavaltiolle Saksalle ja tulevalle puheenjohtajavaltiolle Portugalille vankan tuen sen varmistamiseksi, että 21. ja 22. kesäkuuta pidettävä Eurooppa-neuvoston kokous ja sitä seuraava hallitustenvälinen konferenssi ovat kaikkien jäsenvaltioiden mielestä onnistuneita.

Samalla Italia tietää hyvin, ettei kompromissi ole varsinainen päämäärä. Ellemme siis ole vakuuttuneita kompromissista, emme hyväksy sitä. Muita nopeammin etenevien maiden ryhmä voisi tällöin olla paras tapa edetä kohti entistä tiiviimpää unionia edellyttäen, että ovi pysyy aina auki kaikille maille, jotka haluavat tulla myöhemmin mukaan.

Lopuksi esitän suuren vetoomuksen parlamenttiemme jäsenille, kansalaistemme suorille edustajille. Osoitan sanani ennen kaikkea tämän parlamentin jäsenille, jotka edustavat Euroopan kansalaisia. Teillä on korvaamaton tehtävä saada kansalaiset ymmärtämään, mistä oikein on kyse.

Perustuslakia koskeville keskusteluille saadaan luotua suotuisat olosuhteet vain, mikäli te tuette työllänne hallitusten työtä.

On ymmärrettävä, ettei epäonnistumisen varaa ole tai tuloksesta tulee kehno: niin murenisi pitkälle viety ajatus Euroopan unionista, joka voisi toimia johtoasemassa maailmassa perustanaan olevien arvojen ansiosta. Lyhyesti sanottuna meistä olisi taas vaarassa tulla Aasian pieni läntinen lisäke – tämä kohtalo saattaisi tulla osaksemme sekä maantieteen että tulevan kehityskulun takia. Kiitos.

  Puhemies. Arvoisa pääministeri Prodi, kiitämme teitä lämpimästi tästä vakuuttavasta eurooppalaisesta puheenvuorosta, jonka kaikki toivottavasti kuulivat.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri Gloser, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa pääministeri Prodi, hyvät kollegat, Euroopan yhdentyminen kiihtyy, olipa kyse toimielinten uudistamisesta, liittokansleri Merkelin tuomasta uudesta ponnesta ilmastonmuutosta ja energiaa koskevissa kysymyksissä tai yhteisen maahanmuuttopolitiikan täytäntöönpanosta. Euroopan unioni edistyy. Euroopan unioni osoittaa, että sen päätöksenteko on paitsi tarpeellista ja tehokasta, myös legitiimiä. Arvoisa pääministeri Prodi, jaoitte kanssamme visionne, näkemyksenne eurooppa-asioista. Haluan kiittää teidän kauttanne Italian kansan historiallista ja entistäkin hallitsevampaa sitoutumista Euroopan yhdentymiseen.

Pitkän epävarman kauden jälkeen toimielinten uudistus on nyt toteutumassa. Puheenjohtajavaltio Saksa otti asian aiheellisesti yhdeksi painopistealueekseen. Jos EU pystyy tekemään tehokkaita ja demokraattisia päätöksiä, pystymme päättämään tarkoituksenmukaisesti yhteisistä politiikoista. UMP:n presidenttiehdokas Nicolas Sarkozy sitoutui nopeisiin toimiin sekä takaamaan edistymisen mahdollisuudet EU:lle, joten tällaisen toimeksiannon Ranskan tasavallan uusi presidentti saa Ranskan kansalta.

Tämä sopimusluonnoksen hylänneen jäsenvaltion uusi into on saanut tukea jo monilta muilta EU:n jäsenvaltioilta, ja sitä on hyödynnettävä, jotta asioissa päästään eteenpäin. Kysymysten aika on ohi. Nyt tarvitaan toimia ja joustavuutta. Ratkaiseva Eurooppa-neuvoston kokous pidetään vain neljän viikon päästä, 21. ja 22. kesäkuuta, ja sen tuloksena on laadittava uusi sopimus vuoden loppuun mennessä. Kaikkien 27:n on ratifioitava uusi sopimus ennen vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleja. Toimet ja joustavuus kuuluvat yhteen, sillä maiden välille on rakennettava silta. Maista 18 – kuten totesitte – on sanonut "kyllä", kaksi on sanonut "ei" ja loput eivät ole vielä kertoneet kantaansa. Jokaisen maan on pyrittävä luomaan yhteys muihin ja valistettava omia kansalaisiaan. Asiassa onnistutaan, jos semanttisiin kysymyksiin tukeutumisesta tehdään loppu ja keskitytään sen sijaan siihen, mikä on todella tärkeää: kaksoisenemmistöpäätöksiin, määräenemmistöpäätösten lisäämiseen, toissijaisuusperiaatteeseen ja toimivallan jakoon unionin ja jäsenvaltioiden välillä, pysyvään puheenjohtajaan, yhteiseen edustajaan kansainvälisissä suhteissa ja perusoikeuskirjaan.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ovat sitä mieltä, että Euroopan unionista on tehtävä poliittinen voima ja riippumaton toimija kansainvälisissä suhteissa. Euroopan unioni tarvitsee taloudellista ja kaupallista identiteettiä sen varmistamiseksi, että kumppanimme noudattavat samoja sääntöjä kanssamme niin verotuksen, ympäristön kuin sosiaalisten näkökohtien suhteen. EU:n on varmistettava, ettei epäreilua kilpailua esiinny edes sen sisällä jäsenvaltioiden välillä etenkään verotuksen alalla.

Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme oikeilla raiteilla. Tärkeintä on nyt poliittisen johdon ja yleisen mielipiteen vastuuntunto sekä yleisen edun tavoittelu. Vaikka pidämme tiukasti kiinni ihanteistamme ja periaatteistamme, niiden kannalta on parasta, että pragmatismi peittoaa dogmatismin ja hyvää tahtoa on enemmän kuin pahaa tahtoa ja huoletonta asennetta.

Arvoisa puhemies, haluan ottaa lyhyesti esille äskettäin pidetyn EU:n ja Venäjän välisen huippukokouksen Samarassa. Huippukokousta on pidetty EU:n kannalta epäonnistuneena. Ryhmäni mielestä asia on päinvastoin: Euroopan unioni oli huippukokouksen voittaja. Se ei voittanut Venäjää vastaan – Venäjä on kunnioitettu kumppanimme – vaan se voitti vahvistamalla vakaumuksiamme ja ihanteitamme. Olemme tyytyväisiä, koska johtajamme pitivät EU:n lippua korkealla ja ilmaisivat kantansa vahvasti ja ymmärrettävästi Kosovon asemaa, energiaa ja myös Viron itsemääräämisoikeutta koskevissa kysymyksissä.

Arvoisa pääministeri Prodi, päätän puheeni toteamalla, miten tärkeänä parlamentaarinen ryhmämme pitää Euro–Välimeri-ulottuvuutta. Euroopan yhdentymisseikkailu onnistuu tai kaatuu juuri Välimerellä. Mikään ei ole meille eurooppalaisille strategisesti tärkeämpää kuin panostaa Välimeren alueen suhteisiin keskittymällä kehittämään tuota aluetta, jolla asuu niin valtavasti ihmisiä, ja tekemällä töitä rauhan ja vakauden vakiinnuttamiseksi Lähi-idässä.

  Puhemies. Hyvä jäsen Daul, kiitoksia etenkin siitä, että noudatitte puheaikaanne piiruntarkasti.

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, paljon kiitoksia, pääministeri Prodi, rohkaisevasta puheesta, johon minulla ei ole ryhmäni puheenjohtajana mitään lisättävää. Sanoitte juuri sitä, mitä ryhmäni ajattelee. Kiitämme teitä siitä, että puhuitte niin selkeästi.

Emme pelkää sitä, että tuotte samaa selkeyttä neuvotteluihin. Sitä ei ole syytä pelätä, sillä silloin hallitustenvälisessä konferenssissa on ainakin yksi vahva hallituksen päämies, joka ei ole valmis kompromissiin hinnalla millä hyvänsä. Sellainen kompromissi, jossa luovuttaisiin perustuslain sisällöstä, ei olisi kompromissi lainkaan, vaan pikemminkin takaisku Euroopan yhdentymiselle. Kiitokset, että myönsitte tämän selvästi.

(Suosionosoituksia)

Kollegallani Nyrup Rasmussenilla oli tilaisuus istua Nizzan neuvottelupöydässä ja auttaa sopimaan Nizzan sopimuksesta. Olen keskustellut tästä hänen kanssaan monta kertaa. Kun Nizzassa olleet viisitoista hallituksen päämiestä poistuivat huoneesta, he kaikki kuvasivat tulosta riittämättömäksi siitä syystä, että se oli juuri sellainen minimikompromissi, johon päädytään, jottei useampi hallituksen päämies alkaisi nuokkua tuolillaan.

Tämän vuoksi valmistelukunta kutsuttiin koolle. Se kutsuttiin koolle, koska Nizzan neuvottelupöydässä istuneet totesivat, ettei lopputulos riittäisi mahdollisessa laajentumisessa. Laajentuminen siis toteutuisi, ja mikäli siitä haluttaisiin hyötyä, uutta perustaa tarvittaisiin. Niinpä he suostuivat vastahakoisesti valmistelukuntaa koskevaan vaatimukseemme tietäen, ettei 15:n aikaansaannos riittäisi 27:lle. Valmistelukunta laati perustuslain, jonka tekstiä pidettiin mukiinmenevänä, niin että sitä voitaisiin puoltaa. Se oli hyvä perustuslaki, mutta sitten se heitettiin menemään ja me jäimme Nizzan sopimuksen armoille. Kysyisinkin, onko siitä, mikä oli totta vuonna 2000 – ettei Nizza riittäisi laajentumisessa – tullut valhetta vuonna 2007. Nizza ei todellakaan riitä laajentumisessa, mutta laajentuminen on jo tapahtunut, ja se tapahtui riittämättömän sopimuksen perusteella.

Euroopan unionin hajoamista toivovat haluavat jättää Euroopan unionin tähän tilaan, ja he haluavat estää uuden sopimuksen hinnalla millä hyvänsä. Heille ei pidä antaa jalansijaa.

(Suosionosoituksia)

On niitä, joiden mielestä Nizza ei riitä mutta on silti liian paljon. Kuulin hallituksen päämiehen sanovan tänään, ettei tällaisten ihmisten kanssa voi tehdä kompromissia. Niiden, jotka haikailevat Nizzaa edeltävien aikojen perään, olisi parasta jäädä pois hallitustenvälisestä konferenssista. Nyt on aika puhua suut puhtaiksi. Kahdeksantoista Euroopan unionin jäsenvaltiota on jo ratifioinut perustuslakisopimuksen, kaksi niistä, Espanja ja Luxemburg, kansanäänestyksillä. Miten siis siedämme sellaista asiaintilaa, että ainoat, joista puhutaan, ovat Ranska ja Alankomaat? Miksei sen sijaan kerrota, että sopimus on saanut tuen kahdelta kansalta, mihin voisi vielä lisätä, että perustuslaille on annettu enemmän puoltoääniä kuin ei-ääniä? Tämä on toinen totuus eurooppalaisesta demokratiasta, ja siitä olisi puhuttava nyt ääneen.

Euroopan unioni on esimerkki rauhasta, yhteiskunnan vakaudesta, talouskasvun ja vakaan yhteiskunnan yhdistelmästä ja politiikan perustana olevien arvojen välittämisestä kansainvälisissä suhteissa. Nykyisissä perussopimuksissa on paljon muutettavaa, jotta tällainen menestysmalli säilyisi. Italialaisen kirjailijan Tomasi di Lampedusan romaanissa "Tiikerikissa" Salinan ruhtinaan veljenpoika Tancredi sanoo sedälleen mahtipontisesti, että kaiken on muututtava, jotta kaikki säilyisi sellaisena kuin se on. Jos Euroopan unioni haluaa olla jatkossa yhtä menestyksekäs kuin nyt, sen on muutettava perustanaan olevia perussopimuksia. Mikäli taistelette tiikerin lailla, taistelemme rinnallanne.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa ryhmäni puolesta pääministeri Prodin tervetulleeksi takaisin parlamenttiin.

Arvoisa pääministeri, 50 vuotta Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen olette tuonut Italian takaisin oikealle paikalleen Euroopan unionin ja Euroopan yhdentymishankkeen ytimeen. Yhdessä presidentti Napolitanon kanssa olette tehneet osservato specialesta partner specialen. Hallituksenne ja siihen kuuluvat henkilöt, kuten Bonino, Amato ja Padoa-Schioppa, herättävät kollegoissani ja minussa paljon luottamusta.

Ensimmäistä hallitusvuottanne on arvosteltu jonkin verran, mutta muistamme, että pelkurien suusta kuultiin vastaavia viraltapanokommentteja ensimmäisenä vuotenanne komissiossa. He osoittautuivat olevan väärässä. Laajentuminen ja euro ovat Euroopan unionin kruununjalokiviä, joten arvioimme hallitusta sen aikaansaannosten, emme ensivaikutelman perusteella. Italia johti Euroopan unionin joukot Libanoniin muiden epäröidessä, ja Italia ajoi kuolemanrangaistuksesta luopumista kaikkialla maailmassa. Olette osoittaneet maailmalle, että Euroopan unionilla on visiota ja kykyä toimia sopusointuisesti kaikkien edun hyväksi.

Tuohon visioon on tartuttava, sillä Euroopan unionin voima piilee tulevaisuudessa siinä, ettei se eristä itseään epäoikeudenmukaisuutta vastaan vaan kohtaa tuskan, kurjuuden ja tuhon voimat rajojensa ulkopuolella. Olemme onnistuneet parantamaan kansakuntien haavat omassa maanosassamme. Etumme ja ehkä jopa selviytymisemme riippuu nyt siitä, saadaanko 50:n viime vuoden sisäisiä aikaansaannoksia vietyä 50 seuraavan vuoden aikana muualle maailmaan. Ilmastonmuutoksen, väestönkasvun ja ydinaseiden leviämisen kaltaiset maailmanlaajuiset haasteet tuovat esiin niin kutsumanne yksipuolisen toiminnan riittämättömyyden. Maailmassa tarvitaan maailmanlaajuisia mekanismeja, jotta asioista päästään yksimielisyyteen.

Entä malli sitten? Ei ole yhteisömenetelmää voittanutta, sitä on testattu yli 50 vuotta. Juuri kun Euroopan unioni tulee täysi-ikäiseksi kansainvälisissä suhteissa, osa pyrkii kuitenkin hajottamaan meitä sisältä käsin. Mitä meidän pitäisi todeta euroskeptikoille, joiden mukaan Euroopan unioni ei ole enää tarkoituksenmukainen, globalisoituminen uhkaa eurooppalaista unelmaa tai yhdentyminen uhkaa kansallista identiteettiä? He kuulevat, mutteivät kuuntele. Arvoisa pääministeri Prodi, noudatitte viisaasti Cavourin neuvoa. Hänhän kertoi saaneensa selville, miten diplomaatteja voi harhauttaa. Hän totesi: "Kerron heille totuuden, eivätkä he koskaan usko minua."

Kuten totesitte Berliinissä Euroopan unionin 50-vuotispäivänä:

(IT) "Luomiseen tarvitaan tervettä järkeä, kärsivällisyyttä, uskoa ja hitusen hulluuttakin."

(EN) Hitusen hulluutta ja uskoa omaan itseen sekä sisua ja päättäväisyyttä tarvitaan todella tulevaisuutta varten. Nyt ei ole aika vajota apatiaan eikä itsekeskeisyyteen. Johtajiemme on oltava rohkeita: enemmän Eurooppaa – ei vähemmän – on avain kilpailukyvyn lisäämiseen, enemmän Eurooppaa – ei vähemmän – on avain turvallisuuteen, enemmän Eurooppaa – ei vähemmän – on avain oikeudenmukaiseen maailmaan. Tämän vuoksi ensi kuun hallitustenvälisessä konferenssissa on ensiarvoisen tärkeää sopia toimielimiä koskevasta ratkaisusta. Euroopan unionista tulee vahvempi vain vahvempien toimielinten avulla.

Arvoisa pääministeri Prodi, maanmiehenne Leonardo da Vinci, opasti meitä:

(IT) "Se, jota tähti johdattaa, ei muuta mieltään."

(EN) Kiitos, että pidätte kiinni visiostanne.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, uusi sopimus on hyväksyttävä kiireesti. Asian kiireellisyydellä on yhteys siihen, että unionia on yksinkertaistettava ja siitä on tehtävä helppotajuisempi kansalaisille. Sovintoon ei ole toistaiseksi päästy muutamista hankaluuksista johtuvan epäröinnin vuoksi, eikä asiassa todellakaan edistytä näitä hankaluuksia vähättelemällä.

Italian pääministeri ja komission entinen puheenjohtaja tietää varmasti, että epämääräisistä ja epätarkoista ehdotuksista seuraa epämääräisiä ja epätäydellisiä vastauksia – juuri päinvastaista, mitä kansalaiset haluavat. Tämä on possibilismia: edessä on lukematon määrä vaihtoehtoja, mutta yhtäkään niistä ei saada toteutettua, etenkään kun vaihtoehdot ovat samoja, joita on jo kymmenen vuoden ajan ensin esitetty ja joista on sitten luovuttu.

Kyseessä on selvästi kriisi, mikä ei ole vähäpätöistä. Asianmukaisia ratkaisuja tarvitaan näin ollen sitäkin pikaisemmin. Saksan liittokanslerin toimet ja presidentti Sarkozyn lausunnot ovatkin antaneet meille eurofiileille jälleen toivoa. Pyrimme saavuttamaan jotain, joka on saavutettavissa eikä mahdotonta. Olemme sitä mieltä, että ylevä ja kunniakas kompromissi on politiikan perusta. Ihmiset sanoutuvat irti kompromisseista silloin, kun aiemmat kompromissit ovat olleet lähes merkityksettömiä ja moraaliltaan arvottomia.

Jos selvästi ollaan kriisissä, on luovuttava hankkeista, joita ei voida toteuttaa nopeasti. Sen sijaan on vahvistettava niitä seikkoja, joista ollaan välittömästi yhtä mieltä: toimielinten käytännöllisyyden lisääminen, toissijaisuusperiaatteen laajempi käyttö, yhteinen rajapolitiikka, terrorismi, talouden ja kilpailukyvyn tehostaminen täydentämällä tarvittavia rakenteita sen enempää jahkailematta etenkin liikkuvuuden osalta, yhteinen energiapolitiikka, yhteiskuntasopimuksen puolustaminen, epäreilun kilpailupolitiikan estämiseen tarkoitetut selkeät säännöt ja unionin tiukempi kanta WTO:ssa sekä lapsiin kohdistuvia väkivaltarikoksia koskevan rikoslainsäädännön yhdenmukaistaminen.

Kansalaiset eivät voi luottaa hallitusten päämiehiin, jotka kuvaavat EU:ta Strasbourgissa yksinkertaisin termein mutteivät toteuta kotimaissaan EU:ssa sovittuja hankkeita. Strasbourgissa vaaditaan yhteistä ulkopolitiikkaa, ei sooloilua, kuten kävi Afganistanissa. Turvallisuuden puute rajoilla johtuu sekavasta ja ristiriitaisesta maahanmuuttopolitiikasta, mikä nakertaa kansalaisten luottamusta. Ensimmäisenä tämän saavat tuntea nahoissaan lailliset maahanmuuttajat. Suurten nopeuksien rautatieyhteydet, jotka on hyväksytty kaikissa yhteisön elimissä, junnaavat paikoillaan Italian hallituksen sisäisten mielipide-erojen vuoksi, ja kasvukin on jämähtänyt paikoilleen.

Arvoisa puhemies, kun meille sanotaan, että Euroopan parlamentin jäsenten asema on tärkeä, minusta kaikissa maissa – myös kotimaassani – olisi syytä pitää mielessä, että toistaiseksi valmistelukunnan jäseniä, italialaisia jäseniä, ei ole pyydetty kertaakaan keskustelemaan ja kertomaan näkemyksiään. Tälläkin on merkitystä. Vähemmän puhetta ja enemmän tekoja!

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä haluaa toivottaa teidät, pääministeri Prodi, tervetulleeksi parlamenttiin osittain siksi, ettei viime aikoina ole valitettavasti kuultu montaakaan puhetta päättäväisestä sitoutumisesta korkean tason ratkaisuun perustuslakia koskevassa kriisissä. Pelkäämme esimerkiksi, että Alankomaiden pääministerillä on huomenna täysin toinen ääni kellossaan.

Muiden esittämien argumenttien ymmärtäminen on hyvä asia, mutta kokemuksen mukaan opposition argumentit voittavat lähes aina. Tiedämme, että lopulta jopa EU:ta eniten kannattavat hallitukset, kuten teidän hallituksenne, antavat vähitellen periksi niille, joiden mielestä Euroopan unionin todellisen hallinnon kuuluu olla hallitusten välistä ja perustua valtioiden välisiin valtasuhteisiin. Näin kävi Maastrichtissa, Amsterdamissa ja Nizzassa. Ilmoititte, ettei hallituksenne hyväksyisi pienimpään yhteiseen nimittäjään perustuvia kompromisseja. Toivottavasti tämä on totta, sillä aiemmat esimerkit eivät ole olleet useinkaan kovin mieltä ylentäviä.

Vihreät eivät pidä kiristyksestä, konflikteista eivätkä eripurasta. Olisimme iloisia, jos EU olisi sopusointuinen, innovatiivinen ja aidosti kestävä ja yhdistynyt. 27 jäsenvaltion EU on suuri saavutus. Asiat on kuitenkin tehtävä selväksi: kiristämistä ovat harjoittaneet toistaiseksi vain ne, jotka haluavat estää ratkaisun löytymisen perustuslakia koskevaan kriisiin. Tätä ei pidä sivuuttaa. Jopa suurin osa parlamentin jäsenistä on pidättäytynyt viime kuukausina ja vuosina tekemästä uskaliaampia ehdotuksia. Sen sijaan on haluttu odottaa hallitusten aloitetta.

Arvoisa pääministeri Prodi, pari kolme edellytystä auttaisi mielestämme pääsemään tästä umpikujasta. Toivomme todella, että Italian hallitus on kanssamme ehdottomasti samaa mieltä. Perustuslain ratifioineiden 18 maan on liittouduttava tiukasti – kuten parlamentin, komission ja joidenkin jäsenvaltioiden parlamenttien – ja vastustettava perustuslakisopimuksesta luopumista.

Luettelitte muutamia asioita, joihin haluan lisätä ainakin kaksi asiaa, joista ensimmäinen on perusoikeuskirja ja toinen tarkistuslausekkeen uudelleen muotoilu. Tällä tavoin ei voida enää jatkaa: sopimus on hyväksytty yksimielisesti, mutta Euroopan parlamentti jää täysin ulkopuoliseksi.

Toinen edellytys on, että hallituksiltanne on löydyttävä rohkeutta puhua suurelle yleisölle valinnoista, joita on tehtävä, ja Euroopan unionin tulevaisuutta koskevista mielipide-eroista, joita esiintyy keskuudessanne. Teidän on haettava kansalaisilta tukea. Teidän ei pidä piiloutua salamyhkäisten neuvottelujen taakse. Parlamenttia ei saa jättää Euroopan perustuslain uudistamisen ulkopuolelle parhaillaan valmisteltavassa hallitustenvälisessä konferenssissa etenkään siksi, että kokemuksen mukaan hallitustenvälisissä salaisissa neuvotteluissa vastapuoli voittaa aina.

Arvoisa puhemies, päätän puheeni toteamalla, ettemme pelkää keskustelua tästä keskeisestä kysymyksestä, vaikkemme pidäkään siitä. Olemme itse asiassa sitä mieltä, että vain pakottamalla muutamat hallitukset ja muutamat henkilöt valitsemaan, jäädäkö vai lähteäkö, nämä päättävät asettua lopulta puolellemme.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan esittää kolme lyhyttä huomautusta. Ensimmäinen niistä ei koske suoraan pääministeri Prodia, vaan paljon puhuttuja kahtatoista kysymystä, jotka neuvoston puheenjohtaja on esittänyt valtioiden ja hallitusten päämiehille. Yksi niistä kuuluu seuraavasti: "Mitä mieltä olette siitä ehdotuksesta, että terminologiaa vaihdettaisiin oikeudellista sisältöä muuttamatta esimerkiksi sopimuksen nimessä?" Miten voidaan olettaa, etteivät kansalaiset ajattelisi tämän luettuaan, että Euroopan unionin johtajat pitävät heitä lievästi sanottuna täysin typerinä?

Mikä vieläkin tärkeämpää, pääministeri Prodi painotti juuri, että Euroopan unionin äänestäjien on tiedettävä, millainen asema Euroopan parlamentilla tulee olemaan, onko Eurooppa-neuvostolla pysyvä puheenjohtaja, saako EU ulkoministerin ja miten komissio muodostetaan. Kaikki nämä seikat ovat todella tärkeitä. Ettekö kuitenkaan kuule, että ympärillänne esitetään paljon suurempia ja merkittävämpiä kysymyksiä, joihin kukaan teistä ei koskaan vastaa? Esimerkiksi jopa uusliberalismia kannattavat ekonomit pohtivat, mihin olemme vaarassa joutua nykymaailmassa, jossa vallitsee esteetön vapaakauppa yhdistettynä pääoman vapaaseen liikkuvuuteen, tuotannon täysin esteettömään siirtämiseen ja ulkomaisten sijoittajien – ahneimpienkin – täysin vapaaseen liikkuvuuteen. Mitä muutoksia ehdotatte yhteisön säännöstöön tältä osin?

Vaikutusvaltaisetkin tahot ovat alkaneet vastustaa jäsenvaltioiden aloittamaa verosotaa tai puoltaa Euroopan keskuspankin perussäännön muuttamista ja valvottua teollisuuspolitiikkaa nykytalouden avainaloilla vapaata kilpailua koskevien sääntöjen ulkopuolella. Millaista muutosta nykytilanteeseen pidätte toivottavana tai hyväksyttävänä tältä kannalta? Onko EU:ssa kyse markkinoista vai markkinoihin liittyvästä politiikasta? Mihin demokratia päättyy ja mistä avoin markkinatalous ja vapaa kilpailu alkavat? Nämä kysymykset ovat pöydällä. Mitä mieltä olette niistä?

Sanon vielä lopuksi sanasen komission puheenjohtajalle Barrosolle, joka ei ole täällä tänään mutta joka ilmoitti ilahtuneensa puoltoäänen voittona pitämästään Ranskan vaalien tuloksesta. Se on vain harhakuvitelmaa. Ranskan uusi presidentti tukee ilman muuta puoltoääntä. Siksi hän pelkäsi teidän tavoin uutta kansanäänestystä. Sitoumukset, joita hänen piti tehdä Euroopan unionin osalta saadakseen hyväksynnän sille, että kieltäytyy kysymästä kansalaisten mielipidettä uudelleen, kertovat paljon Ranskassa itsepintaisen syvällä piilevästä antiliberaalista asenteesta. Häntä voidaan muistuttaa erityisesti ohjelmapuheesta, jonka hän piti tästä aiheesta täällä Strasbourgissa 21. helmikuuta otsakkeella "Haluan Euroopan muuttuvan". Todellinen kysymys kuuluu: toimielimiä koskevat uudistukset pois luettuina, mihin muutoksiin olette valmis?

(Suosionosoituksia)

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pääministeri Prodi on täällä jälleen, ja hän vahvisti tavanomaiseen mukaansa tempaavaan tyyliinsä uskovansa Euroopan yhdysvaltoihin ja siihen, että meidän olisi puhuttava yhdellä, yhteisellä äänellä maailmassa. Arvoisa pääministeri Prodi, saatan olla asioista eri mieltä kanssanne, mutta minun on ainakin kiitettävä teitä rehellisestä puhetavastanne. On yllättävää, että teillä oli aikaa tulla tänne, sillä Italiassa on ollut 38 pääministeriä edellisten 60 vuoden aikana ja näyttää siltä, että 39. on tulossa pian. Meillä on erityinen kunnia saada teidät vieraaksemme tänään.

Kerroitte meille, että turvallisuus on erittäin tärkeää – kutsutte sitä "kehitykseksi kohti tiiviimpää yhteistyötä". Kerroitte meille tämän juuri samana päivänä, kun Yhdistyneen kuningaskunnan poliisi ilmoitti, että vastikään Lontoossa murhatun entisen KGB:n agentin Aleksandr Litvinenkon tapauksessa nostettaisiin syytteet. Pohdin, haluammeko todella oikeutta teidän tyylillänne: Mario Scaramella, joka yritti varoittaa Litvinenkoa siitä, mitä tälle tulisi tapahtumaan, on virunut nyt vankilassa Italiassa kuusi kuukautta. Häntä vastaan esitetyt syytteet vaihtuvat, eikä hän ole ollut oikeudessa. Jos esitätte luopumista common law -järjestelmästä ja habeas corpus -menettelystä tuollaisen eurooppalaisen järjestelmän vuoksi, vastaan: "Kiitos, mutta ei kiitos."

Arvoisa puhemies, on käytävä todellinen keskustelu. Hyvä jäsen Schulz, 16 maata on vahvistanut Euroopan perustuslain, ei 18. Olkaamme siis totuudenmukaisia, vilpittömiä ja avoimia ja älkäämme teeskennelkö ja jättäkö täysin huomiotta Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten tuloksia. Pääministeri Prodi ei edes maininnut asiaa puheessaan.

Ihmiset ovat esittäneet vastalauseensa. Kymmenet miljoonat eurooppalaiset vaativat, että kansan on saatava sanoa sanansa tulevaisuudesta. Älkää jyrätkö yleistä mielipidettä. Saatte sopimuksenne kaikin mokomin, mutta antakaa kansalaisten päättää tulevaisuudestaan. Älkää päättäkö siitä heidän puolestaan.

  Jean-Marie Le Pen, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, komission ja neuvoston eurokraateilta pääsi varmasti syvä helpotuksen huokaus huhtikuun 22. päivän iltana. Heille sekä Royal että Sarkozy, sekä UMP että sosialistipuolue, olivat takeita siitä, että Euroopan perustuslaki, joka hylättiin sankoin joukoin kahdessa maassa vuonna 2005, saataisiin takaisin raiteilleen vastoin demokratiaa. Molemmat ehdokkaista olivat ihanteellisia ehdokkaita, mahdollisia presidenttejä. Näin oli myös Bayrou.

Sarkozy ja Royal antoivat molemmat ymmärtää uskovansa teidän tavoin, että ranskalaiset hylkäsivät vain Brysselin politiikan, vaikka he hylkäsivät myös toimielimiä koskevat näkökohdat, joita ujutetaan jälleen vaivihkaa pöydälle. Tällaisia ovat yhteinen ulkoministeri – joka olisi vienyt meidät kaikki Irakin sotaan – muka vaaleilla valittava presidentti, muutamien maiden virkamiehiin typistetty komissio ja kaiken politiikan yhteisöllistäminen, jolloin valtioilta poistuu veto-oikeus. Lyhyesti esitettynä he hylkäsivät byrokraattisen ja kaikkivoivan Euroopan supervaltion.

Teille oli parempi, että Sarkozy tuli valituksi eikä Royal, sillä Sarkozy haluaa parlamentin ratifioivan perustuslain ja Royal aikoi ottaa kansan tahdon jotenkin huomioon.

Eurooppa-asioita hoitamaan nimettiin sosialistipuoluetta edustavat ministeri ja valtiosihteeri, ja valta oli saatu hädin tuskin siirrettyä vanhalta presidentiltä uudelle, kun Sarkozy kiirehti Berliiniin vahvistamaan, että sopimus ratifioitaisiin parlamentissa, että hän oli sitoutunut Euroopan supervaltioon ja halusi toimia vain yhden Euroopan provinssin kuvernöörinä. Saksan liittokansleri voi olla levollisin mielin: Sarkozyn ansiosta hänen puheenjohtajakaudestaan tulee menestys. Kesäkuussa hän voi esittää suunnitelman perustuslakihankkeen käynnistämiseksi uudelleen ja tehdä näin lopun kansakunnista ja kansojen itsemääräämisoikeudesta.

Sarkozya kannatti 53 prosenttia ranskalaisista, mutta jo nyt hän on pettänyt monien toiveet – niiden oikeistoa ja vasemmistoa edustavan 55 prosentin, jotka äänestivät vastaan toukokuussa 2005.

(Puhuja keskeytettiin, minkä jälkeen tämä kääntyi jäsen Schulzin puoleen: "Mikä teitä vaivaa, jäsen Schulz, oletteko sairas?", ja korjasi sitten, "Ai, se olettekin te, jäsen Cohn-Bendit, menkäähän vain opettamaan lapsia!")

  Puhemies. Hyvä jäsen Le Pen, äänestyksissä käy niin, että joskus tulos on yhdenlainen ja joskus toisenlainen, kuten olette tietysti itse paras kertomaan.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät kuulijat, Euroopan perustuslain oli määrä vahvistaa unionia kansainvälisenä toimijana, mutta mitä oikein tapahtui? Lopputuloksena syntyi käsittämätön asiakirja, jonka hyväksyminen ei tehnyt tiukkaa sen luoneille sosiaali-insinööreille. Vastalause on kuitenkin kajahtanut kahden maan kansalaisten suista. Asiakirja on myös epäoikeudenmukainen, ja se on vienyt poliitikkojen huomion jo vuosien ajan paljon tärkeämmiltä ongelmilta. Sillä synnytetään tarpeeton konflikti unionin sisällä ja vahvistetaan epäilys siitä, että unioni on vähäpätöinen – ei maantieteellisesti vaan johtajien asenteen puolesta. Johtajat eivät kykene hyväksymään hankkeen epäonnistumista ja ehdottamaan kansalaisille uutta. Valtionpäämiehet kiertelevät asiaa mieluummin salamyhkäisesti kuin myöntävät avoimesti allekirjoittaneensa Roomassa kolme vuotta sitten asiakirjan, jonka kansalaiset ovat sittemmin hylänneet. Tämä on umpikuja, josta on päästävä eteenpäin jotain toista kautta.

Perustuslain hyväksymisen epäonnistuessa ei vaaranneta Euroopan unionin tulevaisuutta globaalina toimijana. Sen sijaan poliitikot ovat vaarassa etääntyä todellisesta elämästä ja käydä merkityksetöntä keskustelua tekstistä, joka on kuollut ja kuopattu. Jäsenvaltioiden kansalaisten on entistä vaikeampi ymmärtää Euroopan unionin toimielinten ja niiden edustajien käyttämää kieltä. Lisäksi globaalit kumppanimme pyrkivät käyttämään hyväkseen EU:n yhtenäisyyden puutetta ja sen johtajien turhamaisuutta.

Olen vakaasti sitä mieltä, että EU:n on uudistettava toimielimiään ja että EU tarvitsee uuden yhdistävän asiakirjan, jossa määritetään selkeästi unionin ja jäsenvaltioiden toimivalta. Tarvitaan sopimusta, joka on lyhyt, ymmärrettävä ja oikeudenmukainen ja näin kansalaistemme hyväksyttävissä. Sen on myös tärkeintä olla jotain muuta kuin muutettu tai hieman viilattu versio hylätystä perustuslaista. Eläkkeitä, verotusta, terveydenhuoltoa, sosiaaliasioita, kulttuuria, oikeutta ja ydinenergiaa koskevien politiikkojen olisi mielestäni säilyttävä edelleen jäsenvaltioiden päätettävissä. Muista politiikan aloista on keskusteltava. Osa meistä on joutunut kokemaan epäonnistumisia niin politiikassa kuin tavallisessa elämässä, ja näin on käynyt nyt Euroopan perustuslain mestareille. Heidän olisi nyt päästävä jääräpäisyydestään ja tunnustettava tappionsa. Heidän olisi myös aloitettava neuvottelut uudesta sopimuksesta heti tilaisuuden tullen. Odotan tällaista realistista asennetta kesäkuun huippukokoukselta sekä nykyiseltä puheenjohtajavaltiolta Saksalta ja tulevalta puheenjohtajavaltiolta Portugalilta. Vain tällä tavoin lisätään luottamusta Euroopan yhdentymiseen sekä EU:n kansalaisten keskuudessa että laajemmin globaalissa taloudessa ja politiikassa.

  Romano Prodi, Italian pääministeri. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää teitä erittäin paljon tästä keskustelusta, joka on ollut kaikkien parlamentin keskustelujen tavoin tiivistä, rakentavaa ja suorapuheista. Siinä kävi esiin koko Euroopan unionin tulevaisuutta koskevien mielipiteiden valtava kirjo. Loppupään puhujista osan kanta on leppymätön.

Ongelmaan on todella tartuttava, siitä on keskusteltava ja sitä on vietävä eteenpäin avoimesti ja demokraattisesti, kuten parlamentissa on aina tehty. Juuri tämä seikka sai minut pitämään johdantopuheeni: juuri tämän mielipiteiden kirjon ja näiden eroavuuksien hallitsemiseksi tarvitaan sääntöjä, joiden avulla voimme hallita Euroopan unionia, kuten olemme kaikki tehneet.

Enää ei muisteta, miten pitkä tie perustuslakisopimusta laadittaessa jouduttiin kulkemaan. Enää ei muisteta valmistelukunnan 18 kuukauden työtä, keskusteluja eikä jäsenvaltioiden parlamenttien ja Euroopan parlamentin osallistumista. Enää ei muisteta, ettei keskustelu ollut suljettua. Pääsimme kuitenkin tulokseen, ja lainaan tässä kohtaa Cristiana Muscardinia, jonka mukaan huomiota on kiinnitettävä siihen, että politiikassa on välttämätöntä saada aikaan kompromissi, ylevä kompromissi. Perustuslakiehdotus oli jo kompromissi.

Euroopan komission puheenjohtajana toimiessani pidin valitettavana sitä, että perustuslakisopimuksesta puuttui muutamia merkittäviä edistysaskeleita. Halusimme kompromissin, sillä oivalsimme, ettei käytännön politiikassa ole mahdollista saada kaikkea haluamaansa. Tiesimme, että haaveissamme oli vahvempi Euroopan unioni mutta että aikaansaannos oli sellainen, joka oli silloisessa tilanteessa mahdollinen.

Sopimuksen allekirjoittivat kaikki unionin maat, myös Yhdistynyt kuningaskunta, unionin maiden hallitusten edustamina. Nyt ihmiset väittävät, että sopimus laadittiin pienessä huoneessa kaukana kansalaisten toiveiden ulottumattomissa. Sen allekirjoittivat kansalaisten edustajat! Sen allekirjoittivat kansalaisten valitsemat hallitukset! Asia on näin! Voimme toki pyrkiä edelleen kompromissiin, sillä olemme koko elämämme ajan aina pyrkineet kompromissiin, mutta kompromissi ei saa tyrehdyttää eikä tehdä tyhjäksi Euroopan yhdentymishanketta.

Tämän otimme rajaksi, ja tästä syystä pidin täällä puheen, jossa esittelin ne perustavan tärkeät kohdat, joista emme voi luopua. Näitä ovat kansan tahto, pilarikysymys ja ulkoministerikysymys. Miksi meitä hävettää kutsua edustajaamme ulkoministeriksi? Kutsukaa häntä kaikin mokomin englannin mukaan valtiosihteeriksi, jos haluatte. Mitä oikein pelkäämme? Emmekö ymmärrä, miten paljon olemme joutuneet kärsimään vuosien saatossa siitä, ettei meillä ole ollut ulkoministeriä? Emmekö ymmärrä, mitä kaikkea meiltä on jäänyt tekemättä Lähi-idässä ja sen kaikilla naapurialueilla ja miten olemme antaneet poliittisen tilanteen vain pahentua siksi, että välillämme on mielipide-eroja?

Näin vastuuttomastiko aiomme suhtautua historiaan? Kuulkaahan, parin seuraavan päivän aikana on kyse loppusilauksesta poliittiselle yhtenäisyydellemme, kyvystämme edustaa Euroopan unionia maailmalla. Ellemme ymmärrä tätä nyt, milloin sen ymmärtäisimme? Jätin paikkani komissiossa vain pari vuotta sitten. Maailman valtasuhteiden kannalta katsottuna ongelmana onkin ollut – Kiinan, Intian ja Aasian osalta – ettei Euroopan unioni ole pystynyt puhumaan näille suurille kansakunnille eikä se ole pystynyt puhumaan yhdenvertaisena Yhdysvalloille saatikka saamaan sitä vakuuttuneeksi.

Eikö tässä ole tarpeeksi rasitteita tulevaisuudelle? Haluammeko olla edelleen merkityksettömiä kokonaisen uuden sukupolven ajan? Tämän kysymyksen esitän teille hallitustenvälisen konferenssin ja Eurooppa-neuvoston kokouksen alla. Muita kysymyksiä en esitä. Esitän kysymyksen Euroopan unionin vastuusta historiaa, omaa elämäämme ja lastemme elämää kohtaan.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, pääministeri Prodi. Parlamentin ajatukset välittyvät suosionosoituksissa.

  Antonio Tajani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikeiden kuukausien jälkeen liittokansleri Merkelin aloite ja Nicolas Sarkozyn valinta Ranskan tasavallan presidentiksi ovat antaneet EU:lle uutta toivoa. Vastustuksen jatkumisesta huolimatta nyt on todellinen tilaisuus saada aikaan uusi sopimus, johon on koottu Euroopan unionin, ainutlaatuisen instituution, säännöt. On valitettavasti selvää, ettei Silvio Berlusconin johdolla neuvoston puheenjohtajana toimineen Italian mainiosti luotsaaman työn ansiosta syntynyt teksti, joka allekirjoitettiin Roomassa, voi tulla enää voimaan.

Jos EU:n halutaan kuitenkin nousevan ansaitsemaansa asemaan maailmassa, sopimuksen sisältö on säästettävä. Tarkoitan periaatetta, jonka mukaan päätökset tehdään määräenemmistöllä muutamissa tärkeissä asioissa; yhtenäistä ääntä ulkopolitiikassa ja puheenjohtajakauden kestoa. Typistetyn tekstin hyväksyminen olisi vasta ensimmäinen askel. Täydellisyyttä tavoiteltaessa saatetaan toki menettää tilaisuus saada aikaan jotain, joka olisi saavutettavissa, mutta on kuitenkin tärkeää jatkaa samaa tietä, jolle on lähdetty, ja tehdä päätös ennen Euroopan parlamentin vaaleja vuonna 2009. Huominen mielessäni toivon, että parlamentilla olisi uudella vaalikaudella myös perustuslaillisia tehtäviä, kuten monet, esimerkiksi oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja Gargani ja jäsen Brunetta, ovat ehdottaneet.

Kun Euroopan unionissa on 27 jäsenvaltiota, se tarvitsee muitakin kuin toimielimiä koskevia sääntöjä toimiakseen paremmin. Sen on samaistuttava arvoihin, joihin se todella perustuu ja joiden pohjalta syntyy unioni, joka ei hajoa kohdatessaan vaikeuksia jatkossa. Olisi virhe jättää varmistamatta, että toimielinten kulmakivinä ovat vapaus, solidaarisuus, toissijaisuus ja yksilön keskeinen asema. Olisi paha virhe sanoutua irti identiteetistämme, juutalais-kristillisistä juuristamme ja sosiaalisesta mallistamme, joka perustuu isästä, äidistä ja lapsista muodostuvaan perheeseen.

  Gianni Pittella (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, jäsen Tajani esittää perusteita, joilla ei ole mitään tekemistä tämän päivän keskustelun kanssa. Toisaalta saimme kuulla pääministeri Prodin vahvat ja päättäväiset sanat, joiden mukaan Italia asettuu Euroopan yhdentymisen kärkeen ja lisää valtaa annetaan Euroopan parlamentille, joka on ollut aina eturintamassa taistelemassa unionin perustuslakiuudistuksen puolesta.

Sanat olivat täysin yksiselitteisiä yhdessä ratkaisevassa kohdassa: on lähdettävä liikkeelle 18 maan ratifioimasta perustuslaista eikä Nizzan sopimuksesta. Hallitustenväliselle konferenssille on annettava tarkka toimeksianto, ei avointa valtakirjaa. Emme voi sivuuttaa perustuslakiluonnosta, jonka suurin osa kansalaisista on hyväksynyt ja jossa annetaan tarkkoja vastauksia – ei epämääräisiä, hyvä jäsen Muscardini. Pääministeri Prodi luetteli nämä tarkat vastaukset johdantopuheessaan ja vastauksessaan.

Hyvä toveri Wurtz, ilman perustuslakia Euroopan unioni on heikompi ja suuremmassa vaarassa typistyä pelkäksi vapaakauppa-alueeksi. Tämän vuoksi en aina ymmärrä vasemmiston esittämiä radikaaleja kantoja. Pääministeri Prodin puhe antoi parlamentille ja meille kaikille lisää rohkeutta ja voimaa, ja niinpä toimimme seuraavassa vaiheessa päättäväisemmin ja tiukemmin.

  Bronisław Geremek (ALDE). – (PL) Kiitokset, arvoisa puhemies. Haluan aloittaa toteamalla olevani erittäin iloinen siitä, ettei pääministeri Prodi ole kyllästynyt Euroopan unioniin. Eräs filosofi totesi kerran, että kyllästyminen on Euroopan suurin uhka. Haluan palauttaa mieliin, että Prodin toimiessa Euroopan komission puheenjohtajana hän hoiti hankalan tehtävän, Euroopan unionin laajentumisen. Hän vei laajentumisen päätökseen huolimatta tiedotusvälineiden ja kansalaisten – tai ainakin joidenkin kansalaisten – usein kielteisistä mielipiteistä. Prodi onnistui, sillä hän uskoi Euroopan unionin tulevaisuuteen.

Toivoisin saman vakaumuksen tukevan tämänhetkistä pohdiskelua Euroopan unionin tulevaisuudesta. Monet ovat täällä parlamentissa kanssani samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin toimielimiä on uudistettava nyt viisaasti. Herää kuitenkin kysymys, miten laajalti yhteisömenetelmää, johon pääministeri Prodi viittasi EU:ta eteenpäin vievänä voimana, käytetään Eurooppa-neuvoston toiminnassa. Mikä on toisin sanoen sen asema hallitusten edustajien toiminnassa? Pääministeri Prodilla oli tietty rooli Euroopan komissiossa, mutta Eurooppa-neuvostossa hänen roolinsa on täysin toisenlainen. Ulkopuolisesta tarkkailijasta vaikuttaa joskus siltä, että ainoa neuvostossa käytetty kriteeri on kansallinen itsekkyys, ei asioiden pohdinta yhteisen edun kannalta.

Tämä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Parlamentti tietää, mitä yhteisönä oleminen tarkoittaa, ja sama henki vallitsee Euroopan komissiossa. Mitä voidaan tehdä sen varmistamiseksi, että myös Eurooppa-neuvosto ottaa tämän ohjenuorakseen?

  Roberta Angelilli (UEN). – (IT) Arvoisa pääministeri Prodi, pidän puheeni Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta. Muistuttaisin pääministeri Prodille, että ryhmämme on neljänneksi suurin ryhmä Euroopan parlamentissa. Haluan korostaa jälleen yhtä seikkaa: Euroopan unioni on meille erittäin tärkeä. Puolueeni puheenjohtaja Fini oli valmistelukunnassa yksi niistä, jotka osallistuivat innokkaasti nykyisen perustuslakiehdotuksen laadintaan. Meillä italialaisilla on yleensäkin pitkä ja keskeytymätön eurooppalainen perinne, joten emme voi mitenkään olla tukematta pyyntöä, jonka Italian tasavallan presidentti Napolitano esitti täällä parlamentissa pari kuukautta sitten. Hän pyysi, että perustuslaki hyväksyttäisiin mahdollisimman pian.

Perustuslaki on välttämätön muun muassa siksi, että sen ansiosta meillä olisi yhteinen ulkopolitiikka. Arvoisa pääministeri Prodi, otitte aiheellisesti esille yhteisen ulkopolitiikan, jota kaivataan kipeästi etenkin näinä kansainvälisten kriisien aikoina.

Haluan käyttää tässä kohtaa tilaisuutta hyväkseni ja kiittää kaikkia niitä henkilöitä eri puolilla maailmaa, jotka työskentelevät rauhanturvaamistehtävissä etenkin Afganistanissa, Libanonissa ja Palestiinassa. Heidän joukossaan on noin 8 000 italialaista. Nämä ovat tärkeitä tehtäviä, joita kaikki Italian poliittiset puolueet kannattavat vankasti. Arvoisa pääministeri Prodi, rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että enemmistöhallinnossanne on muutamia häpeällisiä poikkeuksia.

Haluan vielä palata perustuslakiin ja esittää yhden valitettavan seikan ja yhden toiveen. Valitettavaa on, ettei tekstissä voitu mainita Euroopan kristillisiä juuria. Toivon, että perustuslaki hyväksytään nopeasti. Olen vakuuttunut siitä, että Italia hoitaa osansa tavalliseen tapaan hienosti.

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, miten usein olenkaan viime kuukausina pohtinut, missä Romano Prodi on ja missä ovat hallitukset, jotka puolustavat perustuslakia. Arvoisa pääministeri, tänään näen teidät jälleen. Näen Romano Prodin barrikadeilla. Ehkä näen hänet liian myöhään, mutta näen kuitenkin. Näen hänet puhumassa yhteisymmärryksen puolesta, astumassa esille niiden hallitusten riveistä, jotka vaihtavat päivittäin Euroopan unionia koskevan historiallisen vastuunsa muutamaan vaivaiseen lanttiin.

Arvoisa pääministeri, koska totesitte, että meidän on kunnioitettava toisten argumentteja, haluan kysyä teiltä, keitä toisia tarkoitatte. Jos tarkoitatte kansalaisia – myös niitä, jotka esittivät vastalauseensa – voin olla rauhallisin mielin. Me tiedämme, mitä he haluavat. He haluavat enemmän demokratiaa, enemmän avoimuutta, enemmän sosiaalista vastuuta, paremman Euroopan unionin, vakuuttavamman perustuslain. Vai tarkoitatteko kenties "toisilla" hallituksia, jotka käyttävät ratifiointiin liittyvää kriisiä hyväkseen ja kiristävät meitä vanhoilla vaatimuksillaan, vanhoilla valtapyrkimyksillään ja kaikilla niillä asioilla, joita saimme valmistelukunnassa irti niistä, jotka ohjaavat tahallaan kansalaisten tyytymättömyyttä kohti Euroopan unionia säilyttääkseen valtansa Euroopassa ilman eurooppalaista demokratiaa, ilman sosiaalista ulottuvuutta ja ilman yhteistä asemaa maailmassa? Heidän mielenkiintonsa kohdistuu taantumuksellisten valtataistoon, jossa ovat vastakkain Euroopan unionin valtaeliitti ja Euroopan kansalaiset.

Puhuitte kompromissien välttämättömyydestä, mistä herää myös yksi oleellinen kysymys. Kahdestatoista kysymyksestä paistaa läpi kompromissi, joka on historiallinen valhe Euroopan unionista. Arvoisa pääministeri, tämän vuoksi on säilytettävä sisällön lisäksi perustuslain henki. Olen erityisen kiitollinen teille siitä, että otitte tämän esille. Jos päätämme, ettei lakeja kutsuta enää laeiksi vaan säädöksiksi, epäämme kansalaisilta historiallisen legitiimiyden, jota heillä on oikeus vaatia, sillä sisältönsä puolesta kyseessä ovat edelleen lait. Euroopan unionin oikeuden ensisijaisuuden kiistäminen on väärin, koska se pätee edelleen salaisesti, ja ulkoministeri on edelleen sellainen, kuin halusimme hänestä tehdä. Kompromissi ei voi todellakaan olla huijausta eikä valhetta. Meidän on puolustettava myös perustuslain henkeä.

(Suosionosoituksia)

  Roberto Musacchio (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa toveri Prodi, suhtaudun Euroopan unioniin yhtä intohimoisesti kuin te, ja juuri siksi olen vakuuttunut, että perustuslakihankkeen uudelleen käynnistämiseksi tarvitaan demokratiaan ja oikeuksiin perustuvaa uutta energiaa. Olen yhä vakuuttuneempi siitä, ettei hallitustenvälinen lähestymistapa ole ratkaisu ongelmiin vaan osa ongelmia ja että se on vaarassa johtaa meidät minisopimukseen tai jopa kahta eri tahtia etenevään Euroopan unioniin.

Kansalaisten ja Euroopan parlamentin jäsenten on tartuttava nyt tahtipuikkoon näitä tehtäviä hoitavalle uudelle Euroopan parlamentille uskottavan perustuslaillisen toimivallan turvin tähtäimessään uusi teksti ja koko Euroopan unionin kattava kansanäänestys. Sekä tekstiä että kontekstia on muutettava.

Keskeiselle sijalle on asetettava selkeät, toteutettavissa olevat oikeudet, joiden pohjalta Euroopan kansalaisuus määritellään. Näitä ovat oikeus työhön ja oikeudet työssä. Niillä taataan, että Euroopan unionissa ovat sääntönä vakaat ja laadukkaat työpaikat eivätkä erittäin epävarmat työpaikat, joita kehitetään "joustoturvalla".

Ympäristön oikeudet on taattava. Tämä edellyttää yhteistyöhön perustuvia innovatiivisia toimia ja monitahoisia visioita, kuten niitä, joiden pitäisi johtaa Kioton jälkeisen sopimuksen ratifiointiin pelkän kaupallisen kilpailun filosofian sijaan.

Tarvitaan oikeutta rauhaan niin, että sanoudutaan irti sodasta, sekä EU:n politiikkaa, joka perustuu aktiivisesti näihin arvoihin ja käytäntöihin, kuten sen oma ulkopolitiikka.

Tarvitaan uutta EU:ta – ainoaa toteutettavissa olevaa, josta on tulossa entistäkin välttämättömämpi. Se voidaan rakentaa kansalaisten avulla yhdessä Euroopan parlamentin jäsenten kanssa.

  Paul Marie Coûteaux (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, lähes päivälleen kaksi vuotta sitten Ranskan kansalaisten vastalause tuomitsi Euroopan perustuslain kuolemaan. Tuomion vahvistivat sittemmin Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta, ja näiden jälkeen Tšekki ja Puola. Laimean innon saattelemina puoltoäänet voittivat vain kahden maan, Luxemburgin ja Espanjan, kansanäänestyksissä. Espanjassa vain 32 prosenttia äänioikeutetuista puolsi tekstiä. Lyhyesti sanottuna perustuslakihanke epäonnistui ja tilanne lamaantui, mistä on kiittäminen pääasiassa Ranskaa.

Tuosta lähtien kaikki on ollut hyvin selvää meille Ranskan itsemääräämisoikeuden kannattajille, joiden puolesta puhun täällä parlamentissa: Ranska piti pystyä kiertämään, ranskalaisia piti saada huijattua. Tämä tehtiin valtavin kepulikonstein. Presidentinvaalien koittaessa kaksi ehdokasta valittiin alkajaisiksi niin, että kun toinen heistä valittaisiin ja nimettäisiin virkaansa, he sanoisivat kyllä, vaikka ranskalaiset halusivat sanoa ei. Tämän takia presidentti Sarkozylla oli niin pöyristyttävä kiire tapaamaan liittokansleri Merkeliä virkaanastumispäivänään.

Puoltoääni, joka puristettiin irti Ranskasta poliittisella vehkeilyllä presidentinvaaleissa, on ilman muuta laiton. Tiedän varsin hyvin, että kaikki, jotka uiskentelevat Brysselin oligarkkisen, touhuntäyteisen pikku akvaarion hiljaisuudessa, kokoontuvat sepittämään uuden tekstin, jota ei taatusti kutsuta perustuslaiksi vaan toimielinuudistukseksi, vaikka onkin sama asia.

Vastapuolta ei ole kuitenkaan vaiennettu. Puheenjohtaja Barroson ei pidä tuudittautua harhakuvitelmiin, kuten ei teidänkään, arvoisa pääministeri Prodi: Ranska korottaa äänensä ennemmin tai myöhemmin, sillä Ranska on kaikesta vastustuksesta huolimatta sitoutunut vapauksiinsa. Kansakunnan vapaudet voittavat lopulta tehottomasta vehkeilystänne huolimatta.

  Koenraad Dillen (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri Prodi, tiedätte paremmin kuin kukaan, miten Euroopan unionin toimielimet toimivat. Entisenä komission puheenjohtajana teillä on mainio asema selvittää, miksi Euroopan kansalaiset kääntävät entistä useammin selkänsä nykyiselle EU:lle. Byrokratia, liiallinen sääntely, ei rahtuakaan kunnioitusta toissijaisuusperiaatetta kohtaan, poliittinen korrektius, ei kunnioitusta Euroopan kristillistä perintöä kohtaan ja pakkomielle tehdä muslimimaasta Turkista EU:n jäsen ovat aiheuttaneet sen, että tällä hetkellä suurin osa eurooppalaisista pitää yhteisön perustajien eurooppalaista ihannetta tunkeilevana supervaltiona, joka ei enää kuuntele, mitä kansalaiset haluavat.

Viime vuosina on nähty räikeitä esimerkkejä Euroopan unionin tahallisesta kuuroudesta. Ranskassa ja Alankomaissa pidetyissä demokraattisissa kansanäänestyksissä ihmiset vastustivat Euroopan supervaltiota. Silti puheenjohtajavaltio Saksa jatkaa vain samaa aiemmin valittua rataa. Kansalaisten tahto ei merkitse mitään Angela Merkelille eikä ilmeisen valitettavasti myöskään teille Eurooppa-neuvoston jäsenenä. Kaikki mielipidekyselyt osoittavat, että vaikka eurooppalaiset haluavat säilyttää hyvät suhteet Turkkiin, he eivät halua unioniin muslimimaata, joka ei kuulu Eurooppaan. Ja jälleen jatketaan vain ennalta päätettyä rataa.

Turha kuitenkaan tuudittautua harhakuvitelmiin. Kieltäytyminen kuuntelemasta eurooppalaisten tarpeita ja valituksia kostautuu ensitilassa, eikä Euroopan unionin tarvitse tulla jatkossa valittamaan meille, että kansalaiset ovat äänestäneet jälleen "väärin".

Haluan päättää puheeni toteamalla pääministeri Prodille, että kotimaani hallitus tahrasi viime viikolla maineensa kieltäytymällä kauppapoliittisista syistä päästämästä Dalai-lamaa vierailulle Belgiaan. Kukaan ei halua loukata Kiinaa. On hyvin valitettavaa, että näissä tilanteissa sääntönä näyttää olevan "Erst das Fressen und dann die Moral". Toivon näin ollen, että puhutte Eurooppa-neuvostossa keskittyen oman hallituksenne asenteeseen. Hallituksenne heittäytyy mielellään runolliseksi ihmisoikeuksien kohdalla, mutta tiukan paikan tullen sen omat taloudelliset edut voittavat. Toivon, että paljastatte myös Belgian tässä asiassa. Jos EU haluaa puolustaa vakavasti ihmisoikeuksia, sillä olisi oltava myös rohkeutta paljastaa muutamien jäsenvaltioiden tekopyhyys.

  Puhemies. Hyvä jäsen Dillen, koska viittasitte suoraan minuun, muistuttaisin teille ilmoittaneeni kantani eilisessä istunnossa. En anna kenenkään estää keskusteluja Dalai-laman ja Euroopan parlamentin puhemiehen välillä. Kirje on lähetetty, ja odotan siihen vastausta. Kerron asiasta lisää sopivana hetkenä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Arvoisa pääministeri Prodi, haluan toivottaa teidät tervetulleeksi.

Olette erittäin kokenut poliitikko sekä maan johtamisen että Euroopan komission johtamisen suhteen – olittehan komission puheenjohtaja. Haluan painottaa, että perustuslakisopimus on ehdottomasti hyväksyttävä, jotta Euroopan unioni menestyisi tulevaisuudessa.

Vietimme vastikään Rooman sopimusten allekirjoittamisen 50-vuotispäivää. Vuosipäivänä meille muistutettiin, että näinä vuosina on tapahtunut paljon muutoksia ja että muutosta kaipaavia sopimuksia on edelleen voimassa. Tuolloin Euroopan yhteisössä oli kuusi maata, ja se oli pääasiassa taloudellinen ryhmittymä. Nyt Euroopan unionissa on 27 jäsenvaltiota, joista 12 oli ennen kommunistisia. Tämän päivän Euroopan unioni on muodoltaan hyvin erilainen kuin yhteisö vuonna 1957.

Viidenkymmenen vuoden takaiset sopimukset eivät ole avoimia, ne on laadittu vaikeaselkoisella kielellä ja niitä voidaan kuvata jopa vanhentuneiksi. Uuden perustuslakisopimuksen ja uusien selkeiden pelisääntöjen hyväksyminen vaikuttaa välttämättömältä. On oivallettava, että perustuslakisopimuksessa ehdotetut uudistukset – oikeushenkilöys, sitovina määräyksinä kirjatut perusoikeudet, syyttäjäviranomaisen toimi sekä toimielimiä ja lainsäädäntömenettelyä koskevat uudistukset – voivat auttaa Euroopan unionia siirtymään eteenpäin. On korkea aika päättää tuumaustauko ja ryhtyä toimeen.

Arvoisa pääministeri Prodi, haluan kiittää teitä Slovakialle osoittamastanne luottamuksesta Slovakian lähtiessä – kuten totesitte – tälle pitkälle taipaleelle. Slovakia on Euroopan unionin uusi jäsenvaltio, nuori valtio, ja se luottaa teihin samalla tavoin kuin se luottaa Italiaan ja unioniin siinä, että pelisääntöjä muutetaan.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, keskustelemme jälleen tänään perustuslaeista ja toimielimistä, vaikka Euroopan kansalaisia kiinnostavat tosiasiassa enemmän työpaikat, hyvinvointi, ympäristö ja maailman köyhyys.

On tarua, että Euroopan unioni olisi kriisissä tai lamaantunut ja kykenemätön tekemään päätöksiä. Tämä on tekosyy, jota jotkin hallitukset käyttävät vaatiakseen, että perustuslaki otettaisiin takaisin käsittelyyn. Arvoisa pääministeri, tiedän teidänkin uskovan näin.

Tämä ei ole perustuslaillinen kriisi. Jopa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on todennut, että EU kykenee tekemään päätöksiä nykyisten perussopimusten pohjalta. Ranskan ja Alankomaiden vastalauseita seurannut tuumaustauko olisi pitänyt käyttää mielestäni tarkastellen pitkään ja hartaasti perustuslain hylkäämisen syitä. Sen sijaan keskusteluissa näytetään keskitytyn yksinomaan siihen, mitä osia siitä voitaisiin säilyttää, maksoi mitä maksoi.

Uskon kotimaani jäsenyyteen Euroopan unionissa ja EU:n mukanaan tuomiin etuihin, joten olen surullinen tästä keskustelusta. Olen aina ollut sitä mieltä, että päätöksentekomenettelyjä ja EU:n toimielimiä on yksinkertaistettava ja niiden avoimuutta on lisättävä, kuten Laekenin julistuksessa todettiin. EU:n laajentuminen voi todella edellyttää joitakin muutoksia nykyisiin perussopimuksiin tai uusien sopimusten antamista aika ajoin, mutta perustuslakisopimusta ei mielestäni ehdottomasti tarvita eikä se ole tällä hetkellä toivottavakaan.

Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaiset vaativat ilman muuta kansanäänestystä kaikista uusista sopimuksista, joissa esitetään EU:n toimivallan lisäämistä, ja puolueeni tukee tällaista vaatimusta. Seuraamme kiinnostuneina, mitä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tekee lähiviikkoina. Pääministeri Blair osallistuu Brysselin huippukokoukseen juuri ennen virkansa jättämistä, eikä hänen pidä luvata mitään seuraajansa puolesta. Gordon Brownin olisi vaadittava saada osallistua huippukokoukseen Tony Blairin kanssa ja kannettava vastuu kaikesta, johon hänen hallituksensa sitoutuu.

Toivon, että tällainen realismi ohjaa tulevan pääministerin Brownin toimia välittömästi edessä olevina vaikeina aikoina.

  Puhemies. Kiitoksia, jäsen Kirkhope. Tietojeni mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri käy tiivistä yhteydenpitoa Gordon Brownin kanssa.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, on mukava nähdä teidät, pääministeri Prodi, täällä parlamentissa pääministerin asemassa ja eritoten siksi, että olette tehnyt paljon EU:n hyväksi.

Arvoisa pääministeri Prodi, puhuitte ulkopolitiikasta, mistä kiitän teitä kovasti. Monet täällä parlamentissa puhuvat tällä hetkellä siitä, että meidän on pysyttävä yhtenä rintamana ollessamme tekemisissä Venäjän kanssa. Toiset taas – aika monet – toteavat, ettei meidän pidä alistua Yhdysvaltojen määräysvaltaan. Euroopan unionin on oltava vahva. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Intia, Kiina ja Brasilia vahvistuvat vahvistumistaan, ja pohdimme, pystymmekö turvaamaan etumme noissa maissa. Sitten on Lähi-idän ongelma, josta keskustelemme kohta – komission jäsen Ferrero-Waldner onkin jo paikoillaan. Miten Euroopan unioni pystyy vaikuttamaan kaikilla näillä alueilla, ellei meillä ole yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja miten meillä voisi sellaista ollakaan, ellei tulevaisuudessa ole yhtä henkilöä, joka pystyy hoitamaan selvästi kaikki nämä ulkopoliittiset kysymykset ja vastaamaan niistä?

Arvoisa pääministeri, etenkin tässä asiassa pyydän teitä pysymään lujana. Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, ettei mikä tahansa sopimus ole hyvä. Tarvitaan vähimmäisvaatimusta pidemmälle menevää sopimusta, jonka avulla EU pääsee todella eteenpäin. Arvoisa pääministeri, toivotan teille kaikkea hyvää.

  Lapo Pistelli (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vuoden 1968 tunnuslause kuului: "Ole realisti – vaadi mahdotonta." Tänään olisi sanottava: "Ole realisti – vaadi vain välttämättömintä, jottet tuhoa Euroopan yhdentymishanketta, jonka tilapäisiä vankeja kaikki ovat." Jos Euroopan parlamentin vaalit järjestetään vuonna 2009 ilman toimielimiä koskevaa vakuuttavaa ratkaisua, koko EU joutuu auttamattomaan legitiimiyskriisiin. Kansalaisten pitäisi itse asiassa jo tänään pystyä päättämään esittämänne kaltaisen selkeän mallin pohjalta.

Parlamentti on kertonut näkemyksensä asiasta monta kertaa, ja nyt on neuvoston vuoro puhua. Pääministeri Prodi tietää, että hän edustaa tänään kotimaansa lisäksi kaikkia eurofiilejä, jotka eivät ole luopuneet yhdentymisen edistämisestä.

Lopuksi haluaisin muistuttaa teitä yhdestä asiasta: niiden, jotka ovat nyt eri mieltä, olisi peräännyttävä, ja muut voivat edetä vapaasti. On muistettava, että EU:n loi maiden muodostama johtoryhmä. Ei ole kuitenkaan välttämättä totta, että sitä saadaan huomenna käyntiin samalla menetelmällä.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, pääministeri Prodi puhui meille Euroopan komission entisenä puheenjohtajana, jonka aikaansaannokset olivat täysin kielteisiä: laajentuminen, euro, Kiina, uudistukset – näyttää aivan teollisuuden rakenneuudistuksen instituutin aikaansaannoksilta! Esimerkiksi tänään puhuitte innokkaasti federalistisesta Euroopan perustuslaista, mutta teillä ei ollut rohkeutta puhua kotimaanne institutionaalisista muutoksista. Milloin tehdään päätös federalismista, jota pohjoisosat ovat niin kauan vaatineet? Tässä on kyse vapaudesta sekä poliittisesta johdonmukaisuudesta.

Jäsen Schulz vertasi teitä Tiikerikissaan. Se vaikutti tahdittomalta, mutta vertaus oli itse asiassa täydellisen osuva. Vain kaltaisenne suuri Tiikerikissa voisi johtaa maata sellaisten poliittisten puolueiden kanssa, joiden tunnuksena on sirppi ja vasara, vaikka olette johtanut laajentumista kommunismista vapautuneisiin maihin. Onnistutte vieläpä hallitsemaan kotimaatamme, vaikka edustatte vain kolmannesta siitä.

Katsokaa, Luigi Sturzo ja Alcide De Gasperi katselevat meitä ylhäältä ja ehkäpä häpeävät niitä kotimaamme edustajia, jotka ovat unohtaneet perustajien sitoutumisen kansojen ja alueiden Eurooppaan, ei lobbausryhmien Eurooppaan. Arvoisa pääministeri Prodi, henkinen näköpiirinne on ammennettu Goldman Sachsilta, ei kellotorneista ja katedraaleista, kuten omamme.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri Prodi, haluamme jatkaa Euroopan yhdentymistä. Olemme toki epäonnistuneet. Perustuslakisopimusta vastaan äänestämällä monet ranskalaiset uskoivat vastustavansa liberalistista Euroopan unionia ja toivoivat, että näin päästäisiin kohti sosiaalista ja ekologista unionia. Nyt tiedetään, että on käynyt päinvastoin. Toimielimet ovat ei-äänten takia umpikujassa. Olen pääministeri Prodin kanssa samaa mieltä siitä, ettei lasta pidä heittää nyt pesuveden mukana.

EU tarvitsee perustuslakia, ja valmistelukunnan aikaan saama kompromissi on hyväksyttävä ja sitä on parannettava. Jos Ranskan uuden presidentin esittämä "minisopimus" tarkoittaa kompromissia perustuslaista ja perusoikeuskirjaa, vastaus on kyllä, kyllä ulkoministerille. Arvoisa pääministeri Prodi, millainen painoarvo ulkoministerillä kuitenkaan olisi ilman aitoa eurooppalaista ulkopolitiikkaa?

Arvoisa pääministeri Prodi, sopimusta on vielä parannettava. Ei ole hyväksyttävää joutua hyväksymään vaivihkaa kolmannen luokan sopimus. Euroopan unionin tulevaisuus on tärkeää Euroopan kansalaisille. Puollan näin ollen Euroopan unionin yhteisen kansanäänestyksen järjestämistä samaan aikaan 27 maassa – miksei vaikka seuraavien Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä.

Sanon siis "kyllä", jotta Euroopan unioni voi tarttua nykypäivän haasteisiin, jotka muuttavat elämäämme radikaalisti. Tarkoitan esimerkiksi ilmastonmuutosta. Olen vakuuttunut siitä, että kansalaiset ymmärtävät näitä haasteita ja osaavat viedä tätä suurta yhdentymishanketta eteenpäin.

  Umberto Guidoni (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa pääministeri Prodi, hyvät kollegat, Euroopan perustuslain hyväksymisprosessi ei voi olla pelkkä joukko muutoksia nykyisiin perussopimuksiin, vaan sen täytyy sisältää myös tällä hetkellä puuttuvia tärkeitä sosiaalisia näkökohtia. Euroopan unionin täytyy pystyä vastaamaan suuriin haasteisiin, jotka uhkaavat kansalaisten oikeuksia, elämänlaatua, terveyttä ja kansojen tulevaisuutta.

Tuotannon siirtäminen, vesivarojen vähyys, maailman kyltymätön energiantarve ja ilmastonmuutos – yksittäiset valtiot ovat voimattomia näiden haasteiden edessä, eivätkä pysty laatimaan strategiaa, joilla näistä selvitään. Onnistumista voidaan toivoa vain maanosan tasolla tai paremminkin maailmanlaajuisesti sovituilla toimilla. Epäonnistumiseen ei ole varaa.

Euroopan unionin on tärkeää olla maailman kärkikastissa sekä poliittiselta kannalta näyttämällä muulle maailmalle esimerkkiä sosiaalisesti osallistavista politiikoista ja suvaitsevaisuudesta että teknologisten valintojen ja tulevaisuudensuunnitelmien kannalta suosimalla etenkin kestävää energiaa.

Euroopan parlamentin suurimpien poliittisten ryhmien viisi jäsentä ovat allekirjoittaneet kirjallisen lausunnon, jonka mukaan Euroopan unionin on omaksuttava uusi suhtautumistapa vetytalouden pohjalta. Tällainen todellinen teollinen, teknologinen ja sosiaalinen vallankumous voisi olla kestävä pitkällä aikavälillä. Viittasitte tähän, ja tämä on mielestäni yksi esimerkki, jossa Euroopan unioni voi ja jossa sen täytyy asettua kansainvälisesti johtavaan asemaan.

Lopuksi totean, ettei kompromisseja pidä tehdä hinnalla millä hyvänsä vaan on ratkottava todellisia ongelmia, jotka vaikuttavat miljooniin kansalaisiin. Vain tällä tavoin unelma yhdistyneestä Euroopasta löytää paikkansa eurooppalaisten sydämissä.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, on korkea aika lopettaa muistokirjoitusten laatiminen Euroopan perustuslaista: se on kuollut ja kuopattu. Meidän on mentävä yhteiskunnan keskelle ja selvitettävä, mitä Euroopassa tarvitaan:

– Sata miljoonaa eurooppalaista elää köyhyysrajan alapuolella.

– Rikollisuus rehottaa kaikissa Euroopan pääkaupungeissa.

– Laiton maahanmuutto on päivän sana.

Ihmisoikeuksia tietenkin koetellaan pahoin näkyvillä ja piilotetuilla kameroilla.

Arvoisa pääministeri Prodi, olitte komission puheenjohtajana viisi vuotta. Kertokaahan, missä ovat Euroopan itärajat? Eilen nähtiin kaksi sukellusvenettä täysissä aseissa Samoksen saarelta länteen lähellä Mykonosta. Mitä huomenaamulla tapahtuu? Turkin sotainto on ilmeistä.

Teidän on näin ollen tehtävä aloitteita Euroopan unionin tulevaisuuden puolesta, sillä muutoin yhdistynyt Eurooppa kokee saman kohtalon kuin pyhä allianssi kaksi vuosisataa sitten.

Emme halua perustaa supervaltiota. Haluamme pystyä turvaamaan demokratian ja ihmisten hyvinvoinnin, jonka suhteen kapitalistit ja keskuspankki toimivat epärehellisesti. Euroopan unionin tavoitteena on oltava lisää valtaa ihmisille, ei pääomalle.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Euroopan unionia arvostelevat väittävät usein sen olevan liian vahva ja puuttuvan liian moniin asioihin. Olen vakuuttunut siitä, että totuus on päinvastainen. Me Euroopan unioniin vastikään liittyneet näemme, että tarvitaan vahvempaa ja tehokkaampaa Euroopan unionia, jolla on käytössään tarvittavat välineet tehtäviensä hoitamiseen. Tätä varten tarvitaan yhteistä energiapolitiikkaa, yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa, yhteisiä toimia terrorismin torjumiseksi ja ympäristönsuojelun yhdenmukaistamista.

Kaikkea tätä tarvitaan Euroopan unionin neljän perusvapauden puolustamiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi kaikkien näiden päämäärien taakse. Monien mielestä perustuslaki on lopullinen päämäärä. Tosiasiassa meidän on saatava asiat selvitettyä, eikä perustuslakisopimus ole itse asiassa mitään muuta kuin väline näiden tavoitteiden toteuttamiseen.

Euroopan kansalaiset alkavat luottaa jälleen perustuslakihankkeeseen, jos EU pystyy saavuttamaan nämä yhteiset päämäärät. Niiden saavuttamiseksi on tietenkin hyvin tärkeää tunnustaa avoimesti kristinuskoon perustuvat Euroopan yhteiset juuret, mikä on mainittava Euroopan perustuslaissa. On tärkeää tunnustaa Euroopan yhteiset arvot – oikeudet ja vapaudet ja vähemmistöjen oikeuksien puolustaminen. Euroopan kansalaisten luottamus on voitettava perustuslakisopimuksen puolelle, vaikkei sopimus olekaan lopullinen päämäärä vaan väline, jonka avulla voimme yhdessä saavuttaa 50 vuotta sitten asetetut tavoitteet.

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, kaikki, jotka kuulivat Yhdysvaltojen presidentin toteavan Euroopan unionin kanssa pidetyn huippukokouksen jälkeisessä lehdistötilaisuudessa, että kokous näiden Euroopan unionia edustavien ihmisten kanssa oli ollut oikein mukava, pohtivat, tarkoittiko hän puheenjohtaja Barrosoa, liittokansleri Angela Merkeliä vai jotakuta toista. Kaikki, jotka näkivät Yhdysvaltojen presidentin tai kuulivat tämän sanat, ovat varmasti sitä mieltä, että Euroopan unionille tarvitaan yksi, yhteinen ääni, ja siksi kiitämme teitä selkeästä puheestanne tänään. Kaikki, jotka ovat olleet Lähi-idässä, ovat varmasti samoin sitä mieltä, että Euroopan unionin on löydettävä yhteinen ääni.

Arvoisa pääministeri Prodi, tämän vuoksi on kokonaan toista puhua Euroopan parlamentissa – minkä me kaikki tiedämme, sillä tämä ei ole maailman hankalin paikka puolustaa parempaa sopimusta – kuin hallitustenvälisessä konferenssissa, jossa hankaluudet alkavat ja ollaan kasvotusten.

Tiedän, että olette vahva ja luja pääministeri. Kunnioitamme teitä. Arvoisa pääministeri, pysykää lujana, niin me pysymme lujana vierellänne Euroopan sosialidemokraattien ja kaikkien edistysmielisten kanssa eri puolilla Eurooppaa. Teillä on uskoakseni takananne vankka enemmistö, joka seisoo tiukasti yhtenä rintamana rinnallanne eurooppalaisten ihmisten tulevaisuuden puolesta.

  Puhemies. Tässä puhui siis entisen pääministerin ja nykyisen Euroopan parlamentin jäsenen kokemus.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionin tulevaisuus perustuu sen juuriin, ja meille radikaalipuolueen jäsenille juuria edustaa Ventoneten manifesti, jonka mukaan rauha, demokratia ja hyvinvointi on taattava toimimalla myös kansallisvaltion ulkopuolella.

Euroopan unionin uudistaminen tarkoittaa nyt, että tätä hanketta on tarjottava myös Välimeren vastarannan kansoille, joiden yksilöllinen oikeus demokratiaan on taattava siten, että ne liittyvät demokraattisiin valtioihin. Tämä koskee ensinnäkin Turkkia, mutta näköpiirissä ovat myös Israel, Marokko ja muut. Puhuitte siitä, että pitäisi pysyä johtoasemassa. Johtoasemassa voidaan mielestämme pysyä vain kieltäytymällä sulkemasta Euroopan unionin ovia.

Toiseksi ehdotamme, että kaikista uudistuksista järjestetään Euroopan kansalaisten kansanäänestys. En tarkoita valtioiden omia kansanäänestyksiä vaan yhteistä kansanäänestystä, johon osallistuisivat isänmaamme Euroopan kansalaiset, eivät uusgaullistisen isänmaiden Euroopan kansalaiset.

Lopuksi haluan mainita tyytyväisenä esimerkin siitä, miten voimme olla unionina vahvempia, kun vain uskomme itseemme: esittämällä päätöslauselman kuolemanrangaistuksen käytöstäpoistosta Yhdistyneiden Kansankuntien yleiskokouksessa. Arvoisa puhemies, olkaa varuillanne, sillä jotkut yrittävät edelleen tehdä tämän tyhjäksi. Katsokaa esimerkiksi yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston ja neuvoston yksikköjen virallista tiedonantoa. Yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston edellisen kokouksen jälkeen tämä tarkoittaa, että sabotointia yritetään. Arvoisa puhemies, tämä on pyrittävä estämään.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Kiitoksia, arvoisa puhemies. Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri Prodi, hyvät kollegat, tehokasta ja hyvin järjesteltyä Euroopan unionia, joka on demokraattinen ja lähellä kansalaisia, todella tarvitaan. Unionin on lisäksi oltava solidaarisuuden täyttämä ja perustuttava perustuslakisopimukseen. Sen olisi oltava sellainen unioni, jollaisen pääministeri Prodi kuvaili tänään, mistä kiitän häntä.

Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja ilmoitan arvostavani sitä solidaarisuutta, jota Euroopan unioni on osoittanut hiljattain kotimaatani Puolaa kohtaan itäistä politiikkaa toteuttaessaan. Puolan kansalaiset ovat tästä tietoisia ja arvostavat tätä. Puolan kansa ymmärtää, että sen on toimittava vastavuoroisesti, ja se osoittaa vastaavaa solidaarisuutta koko Euroopan unionille tärkeissä kysymyksissä. Tämä on sen ansiota, että 68 prosenttia maanmiehistäni on tyytyväisiä unionin jäsenyyteen ja haluaa enemmän Eurooppaa. Yli 60 prosenttia puolalaisista kannattaa perustuslakisopimusta.

Arvoisa pääministeri Prodi, kehotan teitä näin ollen varmistamaan, että myös Eurooppa-neuvosto kuuntelee Euroopan unionin kansalaisten näkökantoja tulevassa huippukokouksessa. Loppujen lopuksi tämä mahtava rakennelma, joka tunnetaan Euroopan unionina, on luotu nimenomaan kansalaisia, ei hallituksia, varten.

  Puhemies. Kiitokset Italian pääministerille, jonka vakaumuksiin parlamentin selvä enemmistö ilman muuta yhtyy. Nämä vakaumukset on toteutettava lähiviikkoina käytännössä. Arvoisa pääministeri, toivotamme teille onnea ja menestystä etenkin Brysselissä päivälleen kuukauden kuluttua 21. ja 22. kesäkuuta järjestettävässä huippukokouksessa.

Keskustelu on päättynyt.

(Suosionosoituksia)

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. – (EN) Vaaleilla valittuina poliitikkoina meidän on kuunneltava kansaa – kaikkea kansaa. Jotkut, kuten jäsen Farage, haluavat kuunnella vain osaa kansasta, niitä, jotka sanoivat "ei" Ranskassa ja Alankomaissa. Jotkut taas haluavat kuunnella vain niitä, jotka ovat sanoneet "kyllä" perustuslakisopimuksen ratifioineissa 18 maassa.

Onneksi parlamentin enemmistö ja suurin osa jäsenvaltioiden hallituksista haluavat kuunnella kaikkia, yhdistää eri näkökannat ja löytää ratkaisun, jonka kaikki 27 jäsenvaltioita voivat ratifioida.

Euroopan parlamentti, jonka suuri enemmistö hyväksyi perustuslakisopimuksen, haluaa tietenkin pelastaa mahdollisimman monta perustuslakisopimukseen sisältyvää uudistusta. On täysin luonnollista, että parlamentti haluaa menettää sopimuksesta mahdollisimman vähän. Siitä on kuitenkin menetettävä juuri niin paljon kuin on tarpeen jokaisen maan hyväksynnän saamiseksi.

  Alexandra Dobolyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Mitä Euroopan unioni merkitsee meille? Rajatonta yhteisöä, joka perustuu rauhaan, vapauteen ja demokratiaan ja pyrkii edistämään kansalaistensa hyvinvointia ja lisäämään jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta.

Edessämme on suuria haasteita. Meidän on laadittava Euroopan unionille kunnollinen toimintasuunnitelma, jossa määritetään sen toiminnan kehys ja linjat ja jolla toteutetaan sellainen Euroopan unioni, jossa haluamme elää ja kukoistaa tulevaisuudessa. Meistä on tärkeää säilyttää ja välittää tuleville sukupolville se yhtenäisyys, jonka olemme vuosikymmenten saatossa saavuttaneet jatkuvilla toimilla.

Minusta on tärkeää säilyttää kaikkien Euroopan unionin 27 jäsenvaltion ainutlaatuisuus ja monipuolinen perintö. Minun on kuitenkin painotettava, että on lukemattomia tavoitteita, jotka voidaan saavuttaa vain yhdessä, ei yksin.

Näin ollen meillä on velvollisuus unohtaa menneisyyden haavat ja valaa unionille uudistunut perusta. On etumme mukaista, että Euroopan unioni on vahva ja pystyy vastaamaan tehokkaasti moniin nykypäivän haasteisiin, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, laittomaan maahanmuuttoon, ilmastonmuutokseen ja energiapolitiikkaan. Tästä syystä on välttämätöntä, että toimielinjärjestelmä toimii tehokkaasti.

Niinpä meidän on päästävä yhteisymmärrykseen, jotta pääsemme eteenpäin yhteisessä asiassamme. Uuden perussopimuksen (perustuslain) puuttuessa EU on vain Aasian mantereen taantuva läntinen lisäke. Meillä on tilaisuus löytää ratkaisu, ja toivottavasti se pystytään käyttämään hyväksi.

  Magda Kósáné Kovács (PSE), kirjallinen. – (HU) Perustuslakihanketta ei voida pysäyttää, koska silloin Euroopan unioni saattaisi joutua vakavaan kriisiin, eurooppalaiset arvot saattaisivat kokea inflaation ja EU saattaisi jäädä jälkeen maailmanlaajuiselta kannalta katsottuna.

Romano Prodin persoona ja yhteinen lähimenneisyys takaavat, että näiden arvojen säilyminen ja yhteistyö 27 jäsenvaltion EU:ssa on todella mahdollista.

Keski- ja Itä-Euroopan uusista jäsenvaltioista on tällä hetkellä mahdotonta kuvitella, että kansallinen identiteetti hukkuisi jatkossa yhteisen eurooppalaisen valtion syövereihin. Kansallinen identiteetti on saatu näissä maissa takaisin historiallisten vaiheiden jälkeen vasta äskettäin Neuvostoliiton suuresta punaisesta sulatusuunista, joten niiden kansalaiset haluavat olla eurooppalaisia vaarantamatta kansallista identiteettiään tai vasta perustettuja demokraattisia instituutioitaan.

Lisäksi juuri tästä syystä Keski- ja Itä-Euroopan maat tarvitsevat vahvaa Euroopan unionia, sillä niiden mielestä niiden tuleva kehitys ja kansallisten etujen suojelu saadaan turvattua todennäköisimmin, mikäli ne pysyttelevät yhdessä joustavassa Euroopan unionissa.

Tämän vuoksi emme voi hyväksyä sitä, että perustuslakisopimus herätetään kuolleista poliittisesti ja oikeudellisesti. Samalla olemme täysin valmiita tekemään tarvittavat muutokset, jotta asioissa päästään eteenpäin.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU