Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 22. toukokuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

14. Palestiinan tilanne (keskustelu)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Eilisen istunnon pöytäkirja on jaettu. Onko siihen mitään huomautuksia?

(Parlamentti hyväksyi pöytäkirjan.)

Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Palestiinan tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, väkivaltaisuudet Lähi-idässä ovat lisääntyneet viime päivinä huolestuttavasti, ja yli 50 ihmistä on kuollut palestiinalaisryhmien välisissä selkkauksissa Gazan alueella.

Gazan alueelta on myös viime viikon aikana ammuttu Israelin kaupunkeja kohti yli 150 Kassam-ohjusta, jotka tappoivat israelilaisnaisen eilen illalla. Israelin sotatoimissa on jo kuollut yli 30 palestiinalaista, ja tilanne on muuttumassa yhä uhkaavammaksi. Gazan alueen tulitauko, josta palestiinalaiset ja israelilaiset pääsivät sopuun marraskuussa, on käymässä yhä epävarmemmaksi, ja Mekassa saudien avulla aikaansaatu palestiinalaisryhmien välinen sovinto on vaarassa kaatua.

Mekan sopimuksella oli oma osansa Hamas-järjestön yksinvallan kaatamisessa. Palestiinaa on 18. maaliskuuta lähtien hallinnut uusi kansallisen yhtenäisyyden hallitus, jolla on parlamentin 86:sta jäsenestä 83:n tuki ja luottamus takanaan. Tämä on ylivoimainen enemmistö, johon kuuluvat myös kaikki Hamasin ja Fatahin jäsenet. Kansainvälisessä yhteisössä vallitsee kuitenkin laaja yksimielisyys siitä, että Palestiinan hallitus ei ole vielä täysin läpäissyt ratkaisevaa koettaan, sillä myöskään se ei täytä täysin kvartetin kolmea kriteeriä.

Tästä huolimatta Euroopan unioni antaa yhä humanitaarista apua palestiinalaisille. Haluan korostaa, että Euroopan unionin myöntämä 300 miljoonan euron summa ylittää kaikkina aiempina vuosina myönnetyt rahasummat.

Kvartetin kriteerit ovat kuitenkin yhä perusta, jolle rakentuu päätöksemme suhteiden palauttamisesta täysin ennalleen Palestiinan kanssa: kriteereissä edellytetään Israelin valtion olemassaolon oikeuden ja Israelin ja PLO:n välisten nykyisten sopimusten tunnustamista sekä yleistä kieltäytymistä väkivaltaisuuksista. Juuri viimeksi mainittu seikka on tähän mennessä toteutunut erittäin puutteellisesti. Odotamme Palestiinan hallitukselta tällä hetkellä erityisesti sitä, että se ryhtyy tehokkaisiin toimiin pommituksen lopettamiseksi ja vangittuna olevan israelilaissotilaan Gilad Shalitin vapauttamiseksi.

Euroopan unioni on myös tarttunut Hamasin yksinvallan päättymisen tarjoamaan tilaisuuteen saada Lähi-idän politiikka uuteen alkuun, ja ulkoministerit ovat luoneet uudelleen yhteydet niihin kabinetin jäseniin, jotka hyväksyvät kvartetin kriteerit. Presidentti Abbas ansaitseekin täyden tukemme. EU:lla on läheiset yhteydet valtiovarainministeri Fayadiin, ja EU auttaa häntä perustamaan läpinäkyviä toimielimiä ja läpinäkyvän koneiston rahoitusalalle, sillä haluamme kaikki maan rahoitus- ja taloustilanteen paranevan. Tavoitteen saavuttamista edesauttaisi se, että Israel vapauttaisi pidättämänsä tulli- ja verohyvitykset – mitä Euroopan unioni on vaatinut useissa yhteyksissä.

Puheenjohtajavaltiomme on jo joidenkin kuukausien ajan yrittänyt antaa uutta puhtia Lähi-idän kvartetin toiminnalle ja saada asiaan rakentavasti suhtautuvat arabikumppanit tehokkaammin mukaan. Ensimmäisten myönteisten tulosten jälkeen erityisenä huolenaiheenamme onkin ylläpitää uutta puhtia. Omalta kannaltamme tämä tarkoittaa omistautumista vieläkin voimakkaammin siihen, että autamme saamaan kaikki asianomaiset päättäväisesti mukaan Lähi-idän rauhanprosessiin.

Presidentti Abbasin ja pääministeri Olmertin kahdenkeskisissä neuvotteluissa ei ole vielä päästy konkreettisiin tuloksiin, ja tilanne vaatiikin toimia. Palestiinalaisten pääsyä alueelle ja siellä liikkumista on merkittävästi parannettava, ja israelilaisten on lopultakin ryhdyttävä toimimaan sitoumustensa mukaisesti. Huomautan, että palestiinalaiset eivät ole saaneet väkivaltaisuuksia todella loppumaan, eivätkä he ole myöskään sitoutuneet israelilaissotilas Gilad Shalitin vapauttamiseen.

Arabiliitto on tehostanut maaliskuussa 2002 tehtyä rauhanaloitetta lähinnä saudien sitoutumisen ansiosta. Neuvoston viime kokouksessa 14. toukokuuta Arabiliitto ja Euroopan unioni kokoontuivat ensimmäisen kerran meidän kutsustamme, ja kokous oli onnistunut. Arabiliitto on myös käynyt lisäneuvotteluja kvartetin sekä Israelin kanssa, ja vaikka tämä panos ei voikaan korvata palestiinalaisten ja israelilaisten kahdenvälisiä neuvotteluja, rauhanaloite voi luoda niihin myönteistä ilmapiiriä. Se vaatii kuitenkin lisätukea erityisesti Euroopan unionilta, ja puheenjohtajavaltiomme valmistelee parhaillaan toista kvartetin kokousta, joka järjestetään muutaman päivän kuluttua.

Epäilyksistämme huolimatta emme saa alistua, vaikka edistyminen onkin hidasta. Euroopan unioni on viime kuukausien aikana tiedostanut paremmin sen roolin, johon se on kasvanut. Haluamme tehdä oikeutta suuremmalle vastuulle, joka meille täten siirtyy.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, valitettavasti tämänpäiväinen keskustelu käydään erittäin vaikealla hetkellä, sillä koko alueen tilanne on pahenemassa niin Libanonissa kuin miehitetyllä palestiinalaisalueella sekä Israelissa. Libanonin kolmen viime päivän tapahtumat, joissa on kuollut lyhyen ajan sisällä suuri määrä ihmisiä – kuolleita on lähes 100 – ovat pelottava muistutus siitä, miten tärkeää on päästä alueelliseen ratkaisuun tässä selkkauksessa. Kuten tiedätte, Javier Solana on tänään Beirutissa juuri tällä vaikealla hetkellä, ja toivomme, että tilanteeseen saadaan parannus.

Kehotan ystäviämme Libanonissa kaikissa puolueissa ja ryhmittymissä jatkamaan tähänastisia toimiaan, vaatimaan malttia ja pidättäytymään toimista, jotka saattavat synnyttää mittavan sisäisen selkkauksen. Jälleen kerran kyseessä on myös kansallinen yhtenäisyys.

Komissio on pannut merkille, että kaikki ryhmittymät, niin enemmistö ja oppositio kuin palestiinalaisjärjestöt ovat tuominneet Fatah al-Islamin, ja toivon, että kaikki poliittiset johtajat osoittavat jatkossakin olevansa valmiita ja pystyvänsä kuvittelemaan mielessään paremman tulevaisuuden, ja että he estävät selkkauksen laajenemisen uudelleen Libanonin sisällä käytäviksi taisteluiksi. Tällä hetkellä on tärkeintä lieventää Tripolin tilannetta ja välttää se, että muita levottomuuspesäkkeitä leimahtaa liekkeihin maan muissa osissa. Myös leireillä olevia väestöryhmiä on autettava. Ambulanssien ja humanitaaristen avustussaattueiden on päästävä leireille. Kaikkihan loppujen lopuksi tiedämme, että asiassa on päästävä alueelliseen ratkaisuun. Tässä kokonaistilanteessa voimme ainoastaan vedota kaikkiin osapuoliin – Libanonissa ja Palestiinan alueella – jotta ne pidättäytyisivät väkivallasta ja estäisivät tilanteen pahenemisen.

Käsittelen seuraavaksi erityisesti miehitettyä palestiinalaisaluetta. Olen neuvoston puheenjohtajan tavoin syvästi huolissani viime viikolla eri ryhmittymien välillä puhjenneista kahakoista, jotka johtivat 55 ihmisen kuolemaan ja 280 ihmisen loukkaantumiseen. Näyttää valitettavasti siltä, että Gaza on vaarassa luisua sisällissotaan. Eri ryhmittymien on lopetettava vihamielisyydet välittömästi ja sovittava erimielisyytensä kansallisen yhtenäisyyden hallituksessa.

On myös valitettavaa, että Gazan alueella on ryhdytty uudestaan Kassam-raketti-iskuihin, jotka ovat kohdistuneet Israelin Sderotin kaupunkiin ja joissa kuoli eilen israelilainen nainen. Israelin ilmavoimien johtamat kostoiskut aiheuttivat puolestaan 35 palestiinalaisen kuoleman, joten noidankehä on taas valloillaan. Israelin ja palestiinalaisten välille onkin saatava jälleen aikaan tulitauko, joka on laajennettava koskemaan myös Länsirantaa.

Tavatessani hiljattain Palestiinan ulkoasiainministerin Ziad Abu Amrin keskustelimme kansallisen yhtenäisyyden hallituksen epävakaasta tilanteesta, joka koskee erityisesti turvallisuutta mutta myös talousarviota. Hallituksen tekemät ensimmäiset päätökset näyttävät olevan oikeansuuntaisia. Abu Amr ilmoitti, että hänen hallituksensa pitää itseään presidentti Abbasin kabinettina. Tällä hallituksella on eri ohjelma kuin edeltäjällään, ja tunsin tapaamisemme jälkeen saaneeni rohkaisua. Hallitus ansaitsee mielestäni selkeän tukemme. Presidentti Abbas on pyytänyt meiltä kaikkea tukeamme, koska hänen poliittinen selviytymisensä saattaa olla riippuvainen hallituksen onnistumisesta. Toivon, että tämä erittäin vaikea väkivaltainen tilanne saadaan hallintaan.

Myös valtiovarainministeri Salam Fayadilla, jonka tapasin hallituksen muodostamisen jälkeen, on vastassaan uskomattoman suuri haaste hänen yrittäessään korjata Palestiinan julkista taloutta, joka on kärsinyt vuoden ajan toimielinten rappeutumisesta ja tulojen jyrkästä laskusta. Vaikeuksista huolimatta hän on edistynyt työssään merkittävästi ja saanut melkein valmiiksi tekniset edellytykset suoran rahoituksen vastaanottamiseksi.

Kuten tiedätte, palestiinalaishallinnolla on kolme pääasiallista rahoituslähdettä: sisäiset verot, tuontituotteista maksettavat verot ja niistä saatavat tullitulot sekä ulkomainen apu. Sisäiset verot ovat huvenneet olemattomiin talouden laskusuhdanteen vuoksi. Viimevuotisten vaalien jälkeen Israel on myös pidättänyt tuontituotteista saatavat verot ja tullitulot. Se onkin suurin syy palestiinalaishallinnon taloudellisiin vaikeuksiin. Myöskään ulkomainen apu ei virtaa maahan helposti, sillä Yhdysvallat on asettanut rajoitteita palestiinalaishallinnon hallituksen kanssa toteutettaville liiketoimille.

Me autamme ratkaisemaan näitä taloudellisia ongelmia kolmella tavalla. Kansainvälisestä erityismekanismistamme on ensinnäkin tullut avustusten, polttoainekustannusten ja elintärkeiden tarvikkeiden ensisijaisin rahoituslähde. Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamisen jälkeen olemme hoitaneet erityismekanismia tiiviissä yhteistyössä Salam Fayadin valtiovarainministeriön kanssa.

Sen jälkeen kun erityismekanismi perustettiin viime kesäkuussa, olemme siirtäneet sen kautta varoja jo yli 300 miljoonaa euroa. Haluankin kiittää parlamenttia siitä, että se on tukenut budjettivarojen lisäämistä, jotta erityismekanismi voi toimia tuloksekkaasti jatkossakin.

Toinen auttamistapamme on tehdä yhteistyötä amerikkalaiskumppaniemme kanssa helpottaaksemme ulkomaisen avun – ja varsinkin Riadissa hiljattain pidetyssä arabihuippukokouksessa luvattujen arabimaiden varojen – siirtämistä palestiinalaisille.

Viimeisenä mutta sitäkin tärkeämpänä avustustapana mainittakoon, että olemme kehottaneet Israelia monissa yhteyksissä aloittamaan jälleen vero- ja tullitulojen siirtämisen palestiinalaisille. Käytämme kaikkia mahdollisia – joko taloudellisia tai poliittisia – keinoja, mutta hallituksen henkiinjääminen ei ole riippuvainen yksin meistä. Ainoastaan kaikkien rahavirtojen palauttaminen palestiinalaishallinnolle voi ratkaista kestävällä tavalla heidän taloudellisen kriisinsä. Palestiinalaisten on myös tehtävä oma osansa ja päätettävä kerta kaikkiaan lopettaa taistelunsa ja keskittyä rauhaan.

Olemme yhä sitä mieltä, että meidän on miehitetyn palestiinalaisalueen ja Libanonin hätätilasta huolimatta käytettävä hyödyksemme tätä merkittävää tilaisuutta edetä rauhanprosessissa siltä varalta, että se jälleen menetetään, ja siksi onnistuminen Saksan aloitteessa onkin niin tärkeää. Arabiliiton on ehdottomasti käynnistettävä rauhanaloitteensa uudelleen. Kuten tiedätte, diplomaattisiin jatkotoimiin on ryhdytty päättäväisesti neuvoston, komission ja Euroopan parlamentin korkeimmalla tasolla. Olen itse tavannut monta kertaa seurantakomitean Sharm el Sheikhissä, Riadissa ja myös aivan hiljattain yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokouksessa Brysselissä.

Pääsihteeri Amr Moussa ja muutkin ovat korostaneet asian kiireellisyyttä, joka on nyt ilmeisempi kuin koskaan, ja hän on pyytänyt apuamme osapuolten saamiseksi pöydän ääreen. Israelin taholta olen saanut rohkaisua siitä, että ulkoministeri Livni on vieraillut Kairossa ja odottelee nyt vastavierailua jordanialaisilta ja egyptiläisiltä kollegoiltaan lähiviikkojen aikana. Hän on myös osoittanut halukkuutta sitoutua asiaan aiempaa voimakkaammin, ja puheenjohtajavaltio Saksa kutsuu hänet myös seuraavaan yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston kokoukseen.

Kannatan myös ulkoministeri Condoleezza Ricen yrityksiä saada osapuolet yhteen ja aloittaa keskustelu palestiinalaisten poliittisista näkymistä. Toivon, että se on mahdollista, vaikka tapahtumat eivät tällä hetkellä kehity hyvään suuntaan. Myös Jordanian, Egyptin ja Saudi-Arabian aktiivisuudelle ja toimille on annettava tunnustusta.

Kvartetti kokoontuu ensi viikolla. Toivon, että tässä kokouksessa reagoidaan Arabiliiton toimiin, jotka voivat saada edistyksen taas vauhtiin rauhanprosessin kaikilla osa-alueilla, mutta olen myös realistinen ja ymmärrän puheenjohtajavaltio Saksan puheet siitä, että meidän on ainakin säilytettävä tilanne ennallaan.

 
  
MPphoto
 
 

  José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, olemme äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Kuten neuvoston puheenjohtajan edustaja ja komission jäsen korostivat, tämä on vakava poliittinen kriisi, joka aiheuttaa sisäisiä selkkauksia ja taisteluja kansallisen yhtenäisyyden hallituksen molempien ryhmittymien kesken, vaikka hallitukseen asetettiin niin suuria toiveita. Kyseessä on äärimmäisen vakava taloudellinen, yhteiskunnallinen ja humanitaarinen kriisi, ja luvut ovat järkyttäviä: yli 66 prosenttia Palestiinan väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella, yli 50 prosentilla ei ole elintarviketurvaa, ja yli miljoona ihmistä ei kyennyt saamaan vakaata tulotasoa viime vuonna. Lisäksi Libanonissa on kolmen viime päivän aikana kuollut sata ihmistä, ja Gazan alueella on kuollut suunnaton määrä ihmisiä.

Euroopan unionin on mielestäni tässä tilanteessa herättävä horroksestaan ja otettava askel oikeaan suuntaan.

Yksi asia on tehty oikein, ja kunnia siitä kuuluu Euroopan komissiolle, joka antaa lukemattomien vaikeuksien keskellä oman panoksensa aluetta kohdanneessa humanitaarisessa ja yhteiskunnallisessa katastrofissa, mutta meidän on mielestäni tehtävä vieläkin enemmän.

Komission jäsen muistutti meille, että korkea edustaja Javier Solana on parhaillaan alueella. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, meillä on oltava rohkeutta ja voimaa nousta kauniiden sanojen yläpuolelle, ja Euroopan unionin on yritettävä tuoda hieman tervettä järkeä alueen barbaariseen tilanteeseen.

Siellä ollaan väkivallan noidankehässä; Kassam-ohjuksia ammutaan, Israel toteuttaa kostotoimia ja saamme ilmoituksia itsemurhaiskuista... Olemme täysin itsetuhoisessa väkivallan kierteessä.

Meidän on yritettävä saada aikaan hieman järjestystä, meidän on luotettava korkean edustajan yrityksiin, meidän on saatava Euroopan unionin diplomaattiset voimat mahdollisimman tehokkaasti liikkeelle, ja komission on tuettava kaikkea taloudellista ja humanitaarista apua, jota tarjotaan.

Haluan kiinnittää neuvoston puheenjohtajan huomion seikkaan, joka on mielestäni äärimmäisen tärkeä. Kvartetti nimittäin totesi, että voidaksemme palauttaa suoran tuen Palestiinan kansallishallinnolle tärkeitä ovat hallituksen koostumuksen lisäksi ne toimet, joita hallitus toteuttaa.

Voisiko neuvoston puheenjohtaja selvittää näkemyksiään tästä asiasta ja kertoa meille, miten pystymme pääsemään pois tästä vihan, väkivallan ja tuhon noidankehästä?

 
  
MPphoto
 
 

  Pasqualina Napoletano, PSE-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, hyvät kollegat, kuolema ja väkivalta ovat palanneet Gazaan, Libanoniin ja Israeliin. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmämme painottaa, että Euroopan unionin Lähi-idän politiikkaan on saatava aikaan merkittävä muutos niin, että taloudellinen apu Palestiinan instituutioille ja kansalle palautetaan täysimääräisesti.

Viime päivien selkkaukset ovat seurausta raivosta ja poliittisesta umpikujasta, mikä osoittaa ja vahvistaa, että Israel ei rakenna omaa turvallisuuttaan Palestiinan ja palestiinalaisten murskaamiselle. Eurooppalaisen demokratian on luovuttava kaksinaismoraalista kansallisen yhtenäisyyden hallitusta kohtaan, koska sen poliittinen jatkuvuus on ainoa toivo saada tilanne jälleen hallintaan.

Päätös keskeyttää instituutioiden taloudellinen tukeminen tuntuu kuitenkin kansallisen yhtenäisyyden hallituksen muodostamisen jälkeen entistäkin järjettömämmältä. Neuvoston ja komission päätös olla tapaamatta Hamasin ministeritason edustajia ja sitoutumattomia edustajia ei ainakaan auta vakauttamaan tuota toimeenpanoelintä, joka on tällä hetkellä Palestiinan kansalle ainoa poliittisen mielipiteenilmaisun muoto.

Vaikka kvartetin neljää näkökohtaa ei tuodakaan Mekan sopimuksessa esiin kritiikittömästi, sopimus on ilmeisen selvästi askel oikeaan suuntaan, koska siinä vahvistetaan vastavuoroinen tunnustaminen ja väkivaltaisuuksien lopettaminen. Meidän onkin tältä pohjalta ryhdyttävä varmistamaan, että tilanne kehittyy myönteiseen suuntaan. Toinen syy, jonka komission jäsenkin toi esiin, on se, että ulkoasiainministeri Abu Amr, joka vieraili viime viikolla luonamme Brysselissä, sai meidät erittäin vakuuttuneiksi tästä asiasta.

Tuomitsemme muiden tavoin Sderotiin kohdistetut raketti-iskut ja otamme osaa suruun sekä siihen, että Sderotissa kuoli ja loukkaantui ihmisiä, mutta haluamme myös vaatia Palestiinan ja Israelin viranomaisia lopettamaan Palestiinan poliittisen elämän ja siviilielämän merkkihenkilöihin kohdistuvat kohtuuttomat, liialliset ja laittomat kostotoimet. Järjettömät voimat ovat jälleen lähteneet liikkeelle, ja meidän eurooppalaisten on yritettävä auttaa saamaan ne kuriin.

Haluan muistuttaa teille, että Libanonissa muutaman päivän aikana kuolleet 78 ihmistä kertovat niistä mittasuhteista, joihin tämä arabien ja Israelin välinen ratkaisematon ristiriita myrkyllisimmillään laajenee, ja että Libanonissa saattaa puhjeta jälleen avoin selkkaus, joka koskettaa maassa olevaa 400 000:ta palestiinalaispakolaista. Meillä on jo kokemusta vastaavanlaisesta painajaisesta, joten yrittäkäämme estää se aivan kuten lopetimme viime heinäkuussa sodan ja Israelin vihamielisyydet Libanonia vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja totesi, ettei Palestiinan uusi yhtenäisyyden hallitus ole kokonaan selviytynyt koetinkivestään. Israelilaiset eivät ole täysin lopettaneet turvallisuusmuurinsa rakentamista ja palestiinalaisten maan ja veden varastamista. Israelilaiset eivät ole vielä täysin vapauttaneet 10 000:ta vankia, joista monia pidetään vangittuna ilman syytteitä tai oikeudenkäyntiä. Israelilaiset eivät vielä ole täysin lopettaneet niitä – komission viimeisimpien tietojen mukaan 589:ää – tarkastuspistettä, jotka ovat ajaneet palestiinalaiset taloussaartoon. Israelilaiset eivät ole vielä täysin maksaneet takaisin niitä rahoja – tällä hetkellä ehkä jo tuhatta miljoonaa euroa – jotka he ovat pidättäneet palestiinalaisten omista tuloista viime vuoden aikana. He eivät ole vielä täysin lopettaneet henkilökortteihin perustuvaa erottelua, jota oman puolueeni johtaja Paddy Ashdown, entinen edustajamme Bosnia-Hertsegovinassa, kuvasi viime lauantaina hallinnon vaatteisiin puetuksi rasismiksi.

Kerron nämä asiat neuvoston puheenjohtajalle, koska meitä pidetään Euroopan unionina, joka harjoittaa kaksinaismoraalia: meidän katsotaan jättävän huomiotta kaikki Israelin laittomuudet mutta odottavan, että palestiinalaiset käyttäytyvät kuin pyhimykset. Komission jäsen toteaa, että käytämme kaikkia saatavillamme olevia keinoja saadaksemme israelilaiset noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia ja toimimaan lakien mukaisesti, mutta minun mielestäni näin ei voi olla. Käytettävissämme on monia keinoja, joita emme edes yritä hyödyntää.

Mitä siis Palestiinan yhtenäisyyden hallituksen pitäisi nyt tehdä? Vain kaksi viikkoa sitten valtuuskuntamme kuuli pääministeri Hanian vakuuttavan meitä kaikkia tyydyttävällä tavalla, että yhtenäisyyden hallitus on päättänyt noudattaa kvartetin kolmea periaatetta, minkä valtuuskunta uskoi sen tekevän. Sen lisäksi hän vakuutti meille, että hallitus kokoontuisi milloin tahansa yhteen kvartetin jäsenten kanssa varauksettomasti ja ilman ennakkoehtoja yrittääkseen ratkaista erimielisyydet. Kehotan neuvoston puheenjohtajaa ottamaan tarjouksen vastaan.

Huomatkaa myös Norjan ulkoministerin eiliset kommentit hänen kysyessään, mitä tapahtuisi, jos emme antaisi tukea tälle hallitukselle. Jos emme anna hallitukselle tukeamme, seurauksena on vain kaaosta ja kriisejä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, siksi hyvä uutinen puheessanne olikin se, että yritätte järjestää kiireellisen kokouksen tilanteen uudelleenarvioimiseksi. Se on myönteinen askel eteenpäin. Voin vain todeta, että olemme usein syyttäneet palestiinalaisia menetetyistä tilaisuuksista; olemme syyttäneet israelilaisia menetetyistä tilaisuuksista. Tämä on tilaisuus, jota me itse emme saa menettää.

 
  
MPphoto
 
 

  Ryszard Czarnecki, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puheenjohtaja Gloser, hyvät kollegat, Lähi-idän tilanne asettaa merkittävän ja jatkuvan haasteen alueen maiden lisäksi maailmalle laajemminkin. Varoitamme lähestymästä tätä vuosikymmeniä vanhaa riitaa yksinomaan emotionaalisesta näkökulmasta. Tilanne ei ole mustavalkoinen huolimatta kaikesta yksinkertaistamisesta ja kiusauksesta tehdä liiankin heppoisia arvioita television uutisvälähdysten perusteella. Tietyissä piireissä saattaa olla muodikasta leimata Israel hyökkääjäksi ja sortajaksi, mutta tämä uskomus on väärä ja vahingollinen.

Radikaalien näkemysten leviäminen ja Hamasin kaltaisille radikaaleille ryhmille annetut äänet osoittavat, että vuoropuhelun käyminen alueella on lähes mahdotonta. Toinen suuri ongelma, joka jää usein mainitsematta, on voimakas jakautuminen ja katkera valtataistelu, joka johtaa aseelliseen selkkaukseen palestiinalaisen poliittisen luokan ja yhteiskunnan sisällä.

Eräät asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota palestiinalaishallinnon koulutusjärjestelmään. Kuten Van Ordenin järjestämään konferenssiin viime viikolla Euroopan parlamentissa osallistuneet henkilöt totesivat, järjestelmä vahvistaa kielteisiä ja vihamielisiä stereotypioita, jotka liittyvät Jihadiin, pyhään sotaan, ja Israelin järjestelmälliseen vastustukseen ja jopa todelliseen vihaan kyseistä maata kohtaan. Objektiivisuuden nimissä on myös todettava, että Hamasin voitettua palestiinalaishallinnon järjestämät vaalit Israel on toteuttanut jokseenkin kiistanalaista suunnitelmaa, jossa se kieltäytyy siirtämästä palestiinalaisia verotuloja palestiinalaishallinnolle. Tällä on varmasti vakavia vaikutuksia Israelin ja palestiinalaishallinnon välisiin suhteisiin. Euroopan unionin pitäisi suhtautua tähän realistisella ja järkevällä tavalla. Se ei saa käyttäytyä kuin hyväntahtoinen sukulaissetä, joka jakelee lyhytnäköisesti kaksin käsin taskurahaa saamatta tietoa siitä, mihin rahat käytetään. Unioni ei saa myöskään joutua riidan yhdenkään osapuolen panttivangiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Caroline Lucas, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, minun täytyy tunnustaa, että olen vielä hieman tyrmistynyt neuvoston edustajan sanoista. En ymmärrä, miten hän voi sanoa, että uusi yhtenäisyyden hallitus ei täytä kvartetin kriteerejä. Valtuuskuntamme on juuri palannut alueelta, ja olimme kaikki yksimielisiä siitä, että se on täyttänyt ne.

On totta, että joitakin Kassam-raketteja vielä ammutaan, ja se on tietenkin tuomittava. Mutta oletteko todellakin sitä mieltä, että kieltäytymällä täysin yhteyksistä hallitukseen EU auttaa saamaan sen takaisin hallintaan? Oletteko todellakin sitä mieltä, että sillä ei ole mitään tekemistä sen taloudellisen ja poliittisen kuristusotteen kanssa, joka Israelilla on Gazasta?

Mainitsitte sotilas Shalitin vangitsemisen – ja hänet on tietenkin vapautettava – mutta jätitte kokonaan mainitsematta ne 41 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä, jotka ovat yhä Israelin vankeina; ette lainkaan maininnut niitä 10 000:ta palestiinalaista, joita Israel pitää poliittisina vankeina ja joista monet on vangittu ilman oikeudenkäyntiä. Yritetäänpä siis saada tähän keskusteluun hieman tasapuolisuutta.

Kieltäytymällä antamasta täyttä tunnustusta uudelle yhtenäisyyden hallitukselle ja kanavoimalla avun erityismekanismin eikä palestiinalaishallinnon kautta EU heikentää aktiivisesti hallintoa ja Palestiinan demokraattisten toimielinten järjestelmää. Tilannetta pahentaa vielä se, että näkökantamme kannustaa itse asiassa sekä Palestiinan sisäisiä että ulkopuolisia ryhmiä, jotka haluavat hallituksen epäonnistuvan. Jokainen päivä, jona kieltäydymme luomasta täydellisiä suhteita tähän hallitukseen, on jälleen uusi päivä, jolloin ääriryhmät voivat todeta: "Katsokaa: demokratia ei toimi. Me teimme kaiken, mitä kansainvälinen yhteisö pyysi – demokraattiset vaalit, uuden yhtenäisyyden hallituksen, täytimme kvartetin vaatimukset ja olemme silti yhä poliittisessa ja taloudellisessa boikotissa. Miksi ihmeessä siis auttaisimme saamaan aikaan demokraattisesti valitun hallituksen, joka tekee parhaansa rauhan säilyttämiseksi?"

Tätäkö todella haluamme? Älkää kuvitelkokaan, että vaihtoehtona on hieman erilainen hallitus, jonka värit miellyttävät meitä hieman enemmän. Vaihtoehtona on käsittämättömän laajalle leviävä kaaos ja väkivalta, koko alueen tilanteen horjuminen ja ääriainesten lisääntyminen entistä nopeammin koko Lähi-idän alueella.

Omaksuessaan "katsotaan miten käy" -politiikan arvioidakseen, miten uusi hallitus tehtävästään suoriutuu, neuvosto vaarantaa jokaisena päivänä, jona se jää vain odottelemaan, yhä enemmän ne tulokset, joita se haluaa saavuttaa. On olemassa erittäin todellinen vaara siitä, että tarkastellessamme muutaman vuoden kuluttua tätä hetkeä ajattelemme: "Miksi ihmeessä me emme tukeneet Palestiinan demokratiaa, kun meillä oli siihen tilaisuus?"

Pyydän siis neuvostoa kertomaan meille uudestaan, mitä Palestiinan hallituksen täytyy tehdä, ja komissiolta kysyn, milloin se aikoo keskeyttää EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen?

 
  
MPphoto
 
 

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni on osallisena niissä kammottavissa tapahtumissa, joita Palestiinassa on tällä hetkellä meneillään. Se johtuu siitä, että EU ei ole toiminut päättäväisesti oikeaan aikaan ja oikeansuuntaisesti.

Suhteistamme Palestiinan lakiasäätävään neuvostoon vastaava parlamentin valtuuskunta teki kaksikymmentä päivää sitten virallisen vierailun Palestiinaan. Vierailumme osui Palestiinan kannalta historialliseen hetkeen uuden hallituksen vannottua virkavalansa. Kyseinen hallitus valittiin vapailla ja demokraattisilla vaaleilla, ja vaikka sillä oli 60 prosenttia äänestäjistä takanaan, se ei epäröinyt Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin asettamien haasteiden edessä jakaa valtaa muiden poliittisten voimien kanssa muodostaakseen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, jonka kiistattomana johtajana toimii Arabiliiton neuvoston vaatimuksille kuuliainen palestiinalaishallinnon Abu Mazen.

Parlamentin valtuuskunta esitti Lähi-idän rauhaan liittyviä ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä siis juuri tälle hallitukselle, joka edustaa koko Palestiinan kansaa, ja, kuten arvoisat ystäväni ovat todenneet, saimmekin siltä selkeitä vastauksia:

He kertoivat meille, että he tunnustavat Israelin olemassaolon oikeuden vuoden 1967 rajojen mukaisesti. Israelin tarvitsee ainoastaan tunnustaa heidän oma oikeutensa luoda oma valtio Israelin naapuriin.

He hylkäävät väkivallan. He tunnustavat kaikki Israelin ja PLO:n väliset sopimukset. Heidän ensisijaisiin tavoitteisiinsa kuuluu muun muassa Alan Johnstonin vapauttaminen. He pyrkivät parhaillaan saamaan sotilas Shalitin vapautettua vanginvaihdon puitteissa.

He kertoivat meille kuitenkin tarvitsevansa apuamme, jotta he kykenisivät saavuttamaan tavoitteensa. Poliittinen ja taloudellinen saarto on lopetettava välittömästi.

Siksi esitänkin lopuksi yhden vaatimuksen Israelille ja toisen palestiinalaisille:

- Israelin on lopetettava ohjusten suuntaaminen vihollisiaan kohti ja vapautettava kaikki palestiinalaisten vaaleilla valitut edustajat, ja

- palestiinalaisten on lopetettava Israelin alueelle tehdyt raketti-iskut.

Vetoan myös neuvostoon ja komissioon, että ne tunnustaisivat välittömästi presidentti Abbasin uuden demokraattisesti valitun kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ja luopuisivat heti periaatteestaan lähestyä valikoivasti vain joitakin hallituksen jäseniä. Lopettakaa poliittinen ja taloudellinen saarto välittömästi. Lähtekää aktiivisesti mukaan luovaan vuoropuheluun koko kansallisen yhtenäisyyden hallituksen kanssa. Tukekaa tätä hallitusta, jotta se pystyisi neuvottelemaan rauhasta. Muutoin seurauksena on kaaos, josta Euroopan unioni kantaa oman vastuunsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Marie Coûteaux, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, Palestiinan tilanne vahvistaa valitettavasti sen, mitä mieltä itsemääräämisoikeuden kannattajat ovat olleet jo kauan Lähi-idän selkkauksesta: on väärin uskoa, että tämä selkkaus voidaan kiteyttää vain palestiinalaisten ja israelilaisten väliseksi selkkaukseksi ja vielä vähemmän muslimien ja juutalaisten väliseksi selkkaukseksi.

Todellinen jakautuminen, joka on laajentumassa entisestään, vallitsee yhtäältä sovinnon kannattajien ja toisaalta fanaatikkojen välillä. Sovinnon kannattajiksi on ilmoittautunut useiden israelilaisten valtiomiesten –kuten kunniakkaan Jitzhak Rabinin – lisäksi myös palestiinalaisia valtiomiehiä, kuten Jasser Arafat ja Mahmud Abbas. Fanaatikkoihin voidaan lukea niin muslimeja kuin Suur-Israelin kannattajia, joiden välinpitämättömyys on lisäksi täysin selvää, koska tiedämme, että palestiinalaiset ääriliikkeet ovat saaneet tukea ja jopa rahoitusta tietyiltä israelilaisradikaaleilta.

On siis olemassa kaksi leiriä: yhtäältä leiri, joka haluaa poliittista ratkaisua ja lopulta rauhaa, ja toisaalta leiri, joka pyrkii selkkauksiin, vihaan ja loputtomaan sotaan. Yhdysvallat on valitettavasti kauniista sanoistaan huolimatta samassa juonessa sotakiihkoilijoiden, Israelin ääriryhmien ja muslimifundamentalistien kanssa, kun taas Eurooppa, jolla tarkoitan tärkeimpiä eurooppalaisia valtioita, on pysytellyt koko tämän ajan hiljaa. Ainoa eurooppalainen ääni, joka osoitti hieman yhtenäisyyden henkeä, oli kesäkuussa 1980 annettu Venetsian julistus, jossa eurooppalaiset totesivat kannattavansa palestiinalaisvaltion perustamista. Jakautumisemme eri leireihin on kuitenkin lisääntynyt, ja Eurooppa voi jälleen kerran puhua yhdellä äänellä ainoastaan silloin, kun sillä ei ole mitään sanottavaa.

On tullut aika palauttaa Euroopan valtioiden itsemääräämisoikeus, jotta ne voivat jälleen toimia vapaasti kyseisessä maailman osassa, jossa on panoksena suuri osa niiden tulevaisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, viime päivien tapahtumat Lähi-idässä masentavat kaikkia. Minulla oli kunnia osallistua viime keskiviikkona parlamentin puheenjohtajakokouksen yhteydessä tapaamiseen, joka järjestettiin Arabiliiton pääsihteerin Amr Moussan ja palestiinalaishallinnon ulkoasiainministerin kanssa. Huomasin, että he tahtovat vilpittömästi työskennellä alueen rauhansuunnitelman hyväksi, mutta jotkin asiat, joita kutsuisin ehkä rakenteellisiksi ongelmiksi, ovat vielä ratkaisematta.

Palestiinan hallituksen tärkein puolue Hamas ei anna periksi vaan kieltäytyy avoimesti tunnustamasta Israelia, eikä se vieläkään suostu kieltämään ja tuomitsemaan terrorismia ja väkivaltaa. Jokainen voi vain arvata, miten rauhanneuvottelut voisivat noissa oloissa onnistua.

Itse asiassa Palestiinan eri leirien välille on viime päivinä puhjennut myös väkivaltaisuuksia, ja presidentti Mahmud Abbasia vastaan tehtiin jopa epäonnistunut pommi-isku. Israelilla on epäilemättä oikeus puolustaa itseään väkivaltaisuuksilta ja terrorilta tarvittaessa myös sotilaallisin keinoin. Israelia pitäisi kuitenkin varoittaa Palestiinan parlamentin jäseniin ja ennen kaikkea Palestiinan pääministeriin kohdistetuista toimista, vaikka jotkut ovatkin tuoneet ilmi kiinnostuksensa tällaisen tien valintaan, sillä kyseisillä toimilla israelilaiset ylittäisivät vaarallisen rajan, joka johtaisi väistämättä väkivaltaisuuksien yltymiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI) . (EN) Arvoisa puhemies, Palestiinassa vallitseva ahdinko ja kärsimys on todellakin hirvittävää. Palestiinalaiset ovat aiheuttaneet ahdinkonsa pääasiassa itse, mikä ei vähennä lainkaan sen vaikutusta, mutta horjuttaa kuitenkin niitä, jotka haluavat aina syyttää Israelia kaikista alueen murhenäytelmistä. Tämänpäiväisessä keskustelussamme tavanomaiset arveluttavat tahot, kuten jäsenet Davies ja Lucas, puhuvat tietenkin lempiaiheistaan: he ovat ennakkoluuloineen tehneet parhaansa, jotta kaikki syy siirrettäisiin kohtuuttomasti Israelin niskoille. Palestiinassa käydään parhaillaan todellista sisällissotaa Fatahin ja Hamasin välillä, ja Hamasin erityisen vihamieliset toimet osoittavat meille, että demokratian ja demokraattisten valtuuksien tavoittelu ei ole lainkaan hillinnyt tai lieventänyt heidän harjoittamaansa terroria. Juuri tämä selkeä kiintymys sortotoimiin tekee Hamasista epäkelvon hallitukseen. Myös Hamasin jatkuva vihamielisyys Israelia kohtaan ja jatkuva rakettisota antavat Tel Aviville täydet syyt ryhtyä puolustustoimiin.

Pelkään, että niin kauan kuin Fatah ja Hamas voivat tavoitella niin aseita kuin äänestäjiä, niiden luoma demokratia ja rauha ei ole säilyvää tällä ongelmallisella ja rikkinäisellä Gazan alueella. Kaikki kansainväliset aloitteet, joilla ei pystytä poistamaan aseita Palestiinan molemmilta ryhmittymiltä, ovat tuomittuja epäonnistumaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Edward McMillan-Scott (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, keskustelemme jälleen kerran Palestiinan järkyttävästä tilanteesta. Saanen todeta ihan aluksi, että kaikki meistä tuomitsevat terrorismin aina kun sitä ilmenee. Kerrottakoon, että Lontooseen muutama vuosi sitten hyökänneet itsemurhapommittajat olivat kaikki kotoisin omasta vaalipiiristäni. Heidän toimiensa motiivina olivat kuitenkin Lähi-idän tapahtumat – Irak ja Palestiina. Sen vuoksi Lähi-idän tapahtumia ei pitäisi tarkastella ainoastaan siellä asuvien ihmisten kannalta vaan myös omien maidemme alueella asuvien ihmisten kannalta.

Minulla on ollut tapana todeta, että Israel on ainoa demokratia Lähi-idässä. Kaksi vuotta sitten olin valvomassa valtuuskuntamme puheenjohtajana presidentti Abbasin vaaleja, jotka saivat erittäin hyvän vastaanoton kansainväliseltä yhteisöltä. Kun presidentti Abbas kuitenkin kävi täällä pari kuukautta sitten, hän sanoi, että jos me, kansainvälinen yhteisö, emme tue häntä, hänen maansa joutuu kaaokseen ja sisällissotaan.

Viime vuonna toimin vaalitarkkailuvaltuuskunnan puheenjohtajana Palestiinan parlamenttivaaleissa, joiden tuloksille Euroopan unioni käänsi selkänsä. Näyttää siltä, että oma rauhansuunnitelmamme on lamauttanut meidät. Tilanne on mielestäni nyt edennyt siihen pisteeseen, että EU:n on yksinkertaisesti muutettava lähestymistapaansa. Palestiinan talous, poliittinen järjestelmä ja yhteiskuntaelämä ovat romahtamassa. Olemme vaarassa joutua samaan tilanteeseen kuin Algeriassa, jossa 200 000 ihmistä kuoli sen seurauksena, että länsimaat kieltäytyivät hyväksymästä vuoden 1992 vaalien tuloksia.

Jos EU ei pysty tunnustamaan kansallisen yhtenäisyyden hallitusta ainakaan sen päätöslauselmaluonnoksen puitteissa, josta muutamat meistä keskustelivat viime viikolla, sen on mielestäni nyt kuitenkin aika tehdä laajaa yhteistyötä kyseisen hallituksen kanssa. Euroopan parlamentin ulkoasioiden valiokuntaan on lisäksi jo korkea aika perustaa työryhmä – ei ainoastaan Yhdistyneitä Kansakuntia tai Balkania tai viittä ulkosuhteiden rahoitusvälinettä varten, vaan Lähi-itää varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique De Keyser (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, kuvitellaanpa, että on olemassa kaupunki, joka syöstään säännöllisin väliajoin pimeyksiin. Kuvitellaanpa kaupunkia, jossa ei ole poliisia. Kuvitellaanpa tilannetta, jossa valtion työntekijät eivät ole saaneet palkkaa puoleentoista vuoteen. Kuvitellaanpa sairaaloita, joissa ei ole lääkkeitä, ja kouluja, joissa ei ole opetustarvikkeita. Kuvitellaanpa eristettyä kaupunkia, joka on jätetty oman onnensa nojaan ja jolla ei ole toimivaa hallintoa. Kuvitellaanpa vielä, että siellä liikkuu rahaa ja aseita. Muistellaanpa sitä New Yorkin sähkökatkojen yötä, joka johti ryöstelyyn ja rikoksiin maailman suurimmassa demokraattisessa valtiossa. Mitä siis voimme odottaa tapahtuvan tällä hetkellä Palestiinassa?

Vastuuton politiikkamme on johtanut itse perustamiemme hallintovirastojen romahtamiseen, paikallisvallan heikentymiseen, köyhyyden lisääntymiseen, jo hävinneiden sairauksien uudelleen puhkeamiseen – jopa Maailmanpankki myöntää tämän – ja kaikki tämä on tapahtunut komission ansiokkaasta toiminnasta huolimatta. Olemme nyt astuneet syvemmälle kurjuuteen: palestiinalaiset tappavat toisiaan! Arvoisat kuulijat, tämä tilanne oli kuitenkin ennakoitavissa. Sen sijaan, että yrittäisimme saada sopuun nuo kaksi suurta palestiinalaisryhmittymää, jotka ovat saaneet oikeutuksensa rehellisten vaalien perusteella, ja että tukisimme niiden sopua alusta alkaen, me päätimme pelata pakotepeliä, joka ajoi niitä erilleen.

Me pysyttelimme sivussa silloinkin, kun presidentti Abbas vaaransi henkensä ja pani kaikkensa peliin saadakseen perustettua kansallisen yhtenäisyyden hallituksen, joka perustuu kvartetin periaatteiden innoittamaan poliittiseen ohjelmaan ja noudattaa aiemmin annettuja rauhansitoumuksia. Me emme ole kyenneet hyötymään tästä valonpilkahduksesta ja Mekassa heränneistä toiveista.

Javier Solana, joka vierailee parhaillaan alueella, on todennut aivan oikein: "Meidän on tuettava Palestiinan yhtenäisyyttä." Me emme kuitenkaan tue yhtenäisyyttä siten, että lähetämme rahaa ja aseita toiselle osapuolelle! Kuten kaikki tiedätte, siihen on vain yksi keino: politiikka. Siksi sanonkin muutaman kollegani kanssa teille, että meidän on tunnustettava kansallisen yhtenäisyyden hallitus kiireellisesti! Sen arvovalta on vakiinnutettava, ja meidän on autettava sitä vakiinnuttamaan arvovaltansa ja varmistamaan väestön toimeentulo.

Joka tuulta kylvää, se myrskyä niittää. En ole ensimmäinen, joka näin toteaa. Jos me kuitenkin kieltäydymme työskentelemästä maltillisten islamistien kanssa, me tuemme vain radikaaleja ja ääriaineksia, ja he saattavat äänensä kuuluviin myös Palestiinan ulkopuolella!

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Lambsdorff (ALDE).(DE) Arvoisa puhemies, tilanne on todellakin murheellinen. Hamasin ryhmät pommittavat päivä toisensa jälkeen Sderotia Kassam-raketeilla, ja nämä iskut, jotka eivät suinkaan ole umpimähkäisiä, rikkovat tulitaukoa tähän mennessä viidennen kerran.

On ilmeistä, että jälleen kerran huomio yritetään kääntää pois Hamasin ja Fatahin välillä käytävistä palestiinalaisten omista valtataisteluista, joissa palestiinalaiset ovat tappaneet omin käsin jo 55 henkeä. Heidän mielestään oli tullut aika kääntää huomio heidän yhteiseen viholliseensa Israeliin, ja miten Israel tähän suhtautui? Se vastasi panssaroiduin nyrkein. Israelin hallitus, jonka kannatus on noin 3 prosentin luokkaa, tekee Hamasille palveluksen yrittämällä hävittää iskujen alkulähteen sotilaallisin keinoin. Tämä johtaa vain uusiin palestiinalaisuhreihin, joiden kuolema aiheuttaa meille surua. Hamas on jälleen kerran voittanut itselleen aikaa ja voi lykätä taas yhdellä päivällä niitä poliittisia myönnytyksiä, joita sen on tehtävä. Me näytämme kuitenkin jälleen kerran olevan voimattomia. Mekassa tehtiin loppujen lopuksi myönnytyksiä; ne eivät varmaankaan ole olleet riittäviä, mutta Mekan heikkoudesta huolimatta nämä myönnytykset merkitsivät tärkeää askelta rauhan suuntaan. Kyseinen sopimus on nyt saanut kuoliniskun väkivaltaisuuksien alettua uudelleen.

Olenkin sitä mieltä, että Euroopan unioni on toistaiseksi oikeassa vaatiessaan kvartetin kaikkien ehtojen ja Mekassa sovittujen asioiden noudattamista ennen kuin se alkaa suorittaa taas maksuja yhtenäisyyden hallitukselle. Tämä ei ole vastoin jäsen McMillan-Scottin vaatimusta pyrkiä käytännölliseen ja monipuoliseen yhteistyöhön silloin kun kansa todellakin hyötyy siitä.

Meidän ei kuitenkaan pidä luopua tästä tärkeästä välineestä ennenaikaisesti. Kehotankin neuvostoa, komissiota ja Arabiliittoa ryhtymään toimiin asian viemiseksi eteenpäin, ja haluaisin mielelläni heidän onnistuvan siinä mahdollisimman pikaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni onnistui säilyttämään uskottavuutensa hiljattain pidetyssä Samaran huippukokouksessa. Komission puheenjohtaja Barroso ja neuvoston puheenjohtaja Merkel eivät epäröineet esittää asiaankuuluvia ja suorasanaisia kommentteja Euroopan unionin jäsenvaltiolle Puolalle epäreilusta kohtelusta lihakysymyksen yhteydessä. Puheenjohtajat Barroso ja Merkel esittivät samansuuntaisia huomioita myös Venäjän ihmisoikeuksista.

Herääkin kysymys, miksi unioni ei tee enemmän ja tuo esiin palestiinalaisten kohtaloa Israelissa tai Kyprosta, joka on ollut turkkilaisten miehityksessä vuodesta 1974. Unionin lähistöllä syyllistytään yhä mittaviin vääryyksiin 2000-luvulla, emmekä edelleenkään ryhdy riittäviin toimiin auttaaksemme poistamaan niitä.

Eikö Palestiinassa kuollut ihmisiä ennen Israelin valtion perustamista? Kuinka kauan Israelin miehitysarmeija pysyy vielä palestiinalaisalueilla? Eikö palestiinalaisilla ole oikeutta omaan valtioon? Juutalaisilta kiellettiin pitkään oikeus omaan valtioon – miten he siis voivat riistää muilta saman oikeuden? Palestiinalaisten vastaus jatkuvaan miehitykseen on rakettien ampuminen Israeliin. Israelin joukkojen toimiin verrattuna toimet, joihin palestiinalaiset syyllistyvät, ovat vain harrastelijatasoa.

Israelin asiana olisi tehdä ensimmäinen siirto palestiinalaisvaltion perustamisen helpottamiseksi. Se olisi ensimmäinen askel väkivallan vähentämiseksi alueella ja rinnakkaiselon edistämiseksi.

Euroopan unionin velvollisuutena on valvoa vapauden toteutumista maailmassa varsinkin nyt, kun Yhdysvallat on luopunut tästä roolista ja asettunut Israelin puolelle. Ehkä syyskuun 11. päivän tapahtumat olisivat jääneet tapahtumatta, jos Yhdysvallat olisi pysynyt aiemmassa roolissaan lain ja oikeuden puolueettomana vartijana maailmassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, totesin jo edellisessä keskustelussamme, joka käytiin Hamasin voiton jälkeen, että EU:n ei pidä enää koskaan sallia Israelin olemassaolon vaarantumista. Nyt palaan entistäkin ahdistuneempana ja surullisempana matkaltani Palestiinaan. Tarkoitan tällä sitä, että vaikka halusin matkustaa Palestiinaan, en löytänyt sitä; löysin sen sijaan sotilaallisen takamaan, joka oli jakautunut, jossa perheenjäsenet eristetään toisistaan ja työpaikoistaan ja jossa kaupungit ovat ilman vettä ja asutusta, vaikka ollaan hedelmällisellä maalla.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja ja arvoisa komission jäsen, voin vain todeta teille, että kukaan ei voi elää tuollaisissa olosuhteissa. Israelin hallituksen miehityshallitus ei tuo maahan lisää turvallisuutta vaan vaarantaa sen tekemällä Palestiinasta epätoivon, vihan ja väkivallan tyyssijan. Arvoisa komission jäsen, voin kertoa teille, että tilanne on muuttunut pahemmaksi. Se pahenee todellakin vielä entisestään, eikä siinä pitäisi olla kellään mitään ihmettelemistä.

Poliitikkojen on aina vaikea arvioida sotilaallisia toimenpiteitä, mutta haluan jakaa kanssanne perustavanlaatuisen vakaumuksen, jonka matkallani sain, eli sen, että miehityshallitusta käytetään myös muihin tarkoituksiin, kuten aivan selvästi ja kiistattomasti laittomien asutusalueiden ja niiden välisten yhteyksien suojelemiseen. Sen avulla myös pidetään vesivarat israelilaisten käsissä ja otetaan käyttöön maanhankintajärjestelmä, joka auttaa Israelia laajentamaan rajojaan. Tällainen hallitus ei voi johtaa rauhaan.

Kuten jo aiemmin totesin, kenenkään ei enää pidä vaarantaa Israelin olemassaolon oikeutta, ja vaikka tähän voidaankin suhtautua kriittisesti ja esittää erilaisia vaatimuksia rauhan varmistamiseksi Israelissa, haluan tänään todeta, että meidän on vaadittava tästä miehityshallituksesta luopumista ja autettava perustamaan toimintakykyinen palestiinalaisvaltio.

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, palestiinalaisia kuolee jatkuvasti ja monet ovat jo menettäneet henkensä; heitä rankaistaan jälleen kerran kollektiivisesti. Armeijan vastaisku kohdistuu ryhmään terroristeja, jotka pitääkin kukistaa, mutta jälleen kerran Palestiinan kansa joutuu maksumieheksi.

Tehtävämme ja velvollisuutemme on myöntää epäonnistumisemme kansainvälisinä yhteisöinä, poliittisina puolueina ja liikkeinä. Israelin sotilaallinen miehitys jatkuu yhä neljänkymmenen vuoden jälkeen, ja muuri vie vettä ja maata tulevalta Palestiinan valtiolta. Meneillään oleva murhenäytelmä on ennustettu moneen kertaan.

Olemme vuodesta 1980 alkaen puhuneet kahdesta kansasta ja kahdesta valtiosta; toinen valtio on olemassa mutta toinen ei. Palestiinan kansalta on riistetty vapaus, heitä on nöyryytetty, heidän maansa on pakkolunastettu ja he ovat ääriryhmien panttivankeina – ääriryhmien, jotka ovat siepanneet vangeikseen kansan ja myös sen johtajat. Se ei riitä! Ei todellakaan riitä, että lupaamme antaa lisää taloudellista apua. Ratkaisu on poliittinen: lopetetaan sotilaallinen miehitys ja asutusalueiden laajentaminen, tunnustetaan Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallitus ja ryhdytään toimiin Palestiinan yhdistämiseksi eikä jakamiseksi.

Meidän on osoitettava, että Euroopan unioni uskoo kansainväliseen lakiin ja myös kertoo tämän Israelille, joka rikkoo sitä jatkuvasti. Maan moraali heikentyy päivä päivältä. Meidän on toimittava nopeasti! Toimikaamme nopeasti, koska palestiinalaiset, israelilaiset ja libanonilaiset maksavat kalliin hinnan omasta kyvyttömyydestämme ja kaksinaismoraalistamme. Meidän on tunnustettava hallitus ja sijoitettava Gazaan ja Länsirannalle ehkä Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisiä joukkoja. Tämä on mielestäni ensiarvoisen tärkeää.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM).(EL) Arvoisa puhemies, joudumme yhä kärsimään vuonna 1947 tehdyn virheen seurauksista. Jos Israel ei olisi saanut tuolloin yksipuolista tunnustusta ja Palestiinan valtio olisi tunnustettu jo tuolloin, olisimme säästyneet paljolta verenvuodatukselta. Eräs tilastotoimisto on tullut siihen johtopäätökseen, että kaikki alueella vuodatettu veri olisi pelastanut miljoona lasta verensiirtojen muodossa.

Kaikki nämä murhenäytelmät, joita tapahtui Lontoossa ja Madridissa ja muuallakin, johtuvat vuoden 1947 politiikasta, jota yhä noudatamme. Miksi mennä loppumattomiin yksityiskohtiin? Onko meillä tulevaisuudessa voimaa tunnustaa Palestiinan valtio? Se osoittaisi ainakin jonkinlaista edistymistä.

Puhallamme pelin päättyneeksi, kun tilanne on 90 – 10. Kun erotuomari puhaltaa viimeisen kerran pilliinsä tilanteen ollessa 50 – 50, hän jättää kentän pää pystyssä. Kun hän puhaltaa loppuvihellyksen tilanteen ollessa 60 – 40, peli on päättynyt, mutta kun hän puhaltaa loppuvihellyksensä tilanteen ollessa 90 – 10, helvetti pääsee irti niin katsomossa kuin kentälläkin.

Olemme siis vastuussa tästä helvetistä, koska puhalsimme loppuvihellyksen tilanteen ollessa 90 – 10. Maailma on menossa hunningolle ja kuulemme parlamentissa joka päivä viittauksia Iranin ydinaseisiin. Kukaan ei ole koskaan puhunut Israelin ydinaseista, ja se on väärin. Jos haluamme olla oikeudenmukaisia, jos haluamme uskoa kansalaisiimme ja saada heidän luottamuksensa, meidän on jaettava oikeutta, ja oikeus tapahtuu vain tunnustamalla Palestiinan valtio.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Claude Martinez (ITS). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Berliinin muuri on saattanut kaatua, Neuvostoliiton imperiumi saattaa kuulua historiaan, maailma on globalisoitunut, mutta yksi asia on ainakin ennallaan. Paikka, jossa historia on seisahtunut, eli Palestiina. Palestiinasta on tulossa ihmiskunnan musta aukko: Gaza, leirit, raketit, kansannousut, hyökkäykset, yksi maa kahdelle kansalle, pitkä sota, jota on jo käyty kuudenkymmenen vuoden ajan. Se on myös suuri myyttien viidakko esplanadeineen, hautamuistomerkkeineen, patriarkkoineen, temppeleineen, moskeijoineen, monoteismeineen ja kyynisine asenteineen, jotka ovat lisäksi yhteisiä kovan linjan kannattajille molemmilla puolilla. Israelin puolella on teknologiaa, joukkoja, Arafatin ja Fatahin poistamista vallasta, taloudellista kiristystä, vankeja eli lyhyesti sanottuna kaikkea muuta paitsi neuvotteluja, mieluummin Iran kuin Irak, mieluummin šiialaisuus kuin baathilaisuus, ja Palestiinan puolella kovan linjan kannattajilla on selvästi väestönkasvu takanaan pitkällä aikavälillä.

Sillä välin on uhrattu jo kolme sukupolvea, ja mitä me teemme? No, me annamme julkilausumia, teemme vierailuja, humanitaarisia operaatioita – eikö niin, arvoisa korkea edustaja Solana? Siinä kaikki! Tosiasiassa tämä riita juontaa juurensa vuosien 1914-1918 ja 1939–1945 eurooppalaisista riidoista, emmekä me tee sitä, mitä meidän pitäisi tehdä vaan syyllistymme farisealaisuuteen. Me tiedämme kuitenkin, että meidän pitäisi tehdä enemmän kuin vain järjestää hätäkokouksia, että meidän pitäisi lopettaa saarrot, että meidän pitäisi investoida, että tarvitsemme eurooppalaisen Camp Davidin, jossa kokoontuvat kaikki osapuolet – eivät ainoastaan Israel, Palestiina ja sen yhtenäisyyden hallitus, vaan myös Syyria, Iran ja Libanon – ja tiedämme, että meidän on tunnustettava molemmat oikeudet, tietenkin Israelin valtion ikuinen olemassaolon oikeus, mutta myös Palestiinan valtion olemassaolon oikeus.

 
  
MPphoto
 
 

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viimeaikainen tuhoisa väkivallan kierre aseistetun maallisen Fatahin sekä islamistisen Hamasin sotureiden välillä Gazassa on vakava huolenaihe. Nyt on käynyt ilmi, mitä seurauksia Israelin heikentyneellä johtoasemalla on ollut Libanonin sodan jälkeisenä aikana, sekä sillä, että Palestiinan heikentyneen presidentin Abbasin on ratkaistava viime vuoden vaalivoittajan Hamasin sisällä toimivien uskonnollisten fundamentalistien ongelma. Hamasin jäsenet yhtenäisyyden hallituksessa eivät selvästikään pysty irtautumaan jyrkistä kannoistaan, jotka perustuvat teokraattisen monimutkaisiin näkemyksiin siitä, että Israelin valtiota ei voida milloinkaan selkeästi tunnustaa, että terroristien väkivalta on perusteltua ja että edesmenneen puheenjohtajan Jasser Arafatin allekirjoittamat aiemmat sopimukset eivät sido heitä.

Tämä palestiinalaishallinnon yhtenäisyyden hallitus ei siis selvästikään täytä kvartetin kriteerejä eikä EU voi luopua tuomitsemasta Hamasia terroristijärjestöksi tai rahoittaa tällä hetkellä suoraan palestiinalaishallintoa. Sen täytyy nojautua sen sijaan kansainväliseen erityismekanismiin humanitaarisen avun toimittamiseksi. Avun määrä on tällä hetkellä yli 500 miljoonaa euroa vuodessa, ja se on itse asiassa noussut kolmen viime vuoden aikana. Arabien keskuudessa hyväksytään yhä laajemmassa määrin ajatus neuvotteluratkaisusta, mikä kävi ilmi Arabiliiton hiljattain tekemistä ehdotuksista. Kaikki israelilaiset tunnustavat jatkuvan väkivallan aiheuttamat tuhot Israelin taloudelle ja yhteiskunnalle sen jälkeen, kun Hamas laukaisi hiljattain yli 100 Kassam-ohjusta siviilialueille. Viime viikolla sattui yksi kuolemantapaus, joka on mielestäni kansainvälisen lainsäädännön nojalla sotarikos.

Näyttää siltä, että ainoastaan ääriryhmät pelkäävät rauhaa. Missä Lähi-idän selkkauksen juuret sitten ovatkin, arabivaltiot tunnustavat yhä useammin, että Israel on tullut jäädäkseen. Juutalaiset eri puolilla maailmaa voivat puolestaan huomata, että Israelin pitkän ajan turvallisuus taataan parhaiten tunnustamalla Palestiinan kansan oikeutetut pyrkimykset saada myös oma turvallinen valtionsa.

Palestiinalaishallinnon on kuitenkin ensin pystyttävä turvaamaan laki ja järjestys alueellaan, ja sitä se ei selvästikään tällä hetkellä kykene tekemään. BBC:n toimittajan Alan Johnstonin ja kidnapatun sotilaan, alikersantti Shalitin vapauttaminen olisi merkittävä alku ja loisi ilmapiirin, joka saisi rauhanneuvotteluja koskevan elintärkeän rauhansuunnitelman uuteen vauhtiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, pahoittelen, että joudun lähtemään heti puheenvuoroni jälkeen, koska minun täytyy toimia erään kokouksen puheenjohtajana. Tiedän, että se on epäkohteliasta, mutta pyydän teiltä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

Israelilla on tietenkin oikeus puolustaa itseään Kassam-ohjuksilta, sillä niiden ampuminen siviilirakennuksia ja ihmisiä kohti on rikos. Tämä on provokaatiota Israelia vastaan mutta myös Palestiinassa nykyisin valtaa pitävää hallitusta vastaan. Voidaan jopa sanoa, että se on koko toimenpiteen tärkein tavoite – ja mitä Euroopan unioni tekee sen suhteen?

Minun on valitettavasti kerrottava puheenjohtaja Gloserille, että vastaus, jonka hän antoi tietenkin neuvoston puheenjohtajavaltion puolesta, on täysin epäkelpo, eikä yhtään parempi kuin viime keskustelussa annettu vastaus.

Emme tee mitään lisätäksemme niiden voimien vaikutusvaltaa, jotka yksin pystyisivät ryhtymään toimiin näitä terroristeja vastaan. Julkilausumamme eivät muuta mitään, kuten eivät valitettavasti myöskään Israelin sotilaalliset kostotoimet, vaikka ne saattavatkin olla perusteltuja yksittäistapauksissa, jos Euroopan unioni ei anna tälle hallitukselle tilaisuutta. Sanon "hallitus", sillä on kyynistä tehdä päätöksiä siitä, keitä yksittäisiä ministereitä tavataan ja keitä ei. Mainitsin viime kerralla, että neuvoston puheenjohtaja piti kokouksia Israelin ulkoministerin kanssa, mutta kun hänen olisi pitänyt tavata ulkoministerin palestiinalainen kollega, puheenjohtaja väitti, että hänellä ei ole tapana tavata ulkoministereitä. Tuollainen asiainhoito ei todellakaan tuota tuloksia.

En halua tehdä ulkosuhteista vastaavan komission jäsenen elämää vaikeaksi. Hän itse asiassa puhui pikemminkin hallituksen kuin yksittäisten ministerien tukemisesta. Kun molemmat heistä sanovat, että meidän on tuettava Abbasia, he eivät tosiasiassa itse toimi näin, koska he kieltäytyvät antamasta tukeaan hänen hallitukselleen ja auttamasta sitä toteuttamaan toimia terrorismia ja siihen osallistuvia vastaan.

Ongelma on juuri siinä: jos Eurooppa ei sitoudu tekemään tätä, kaikki neuvottelut ovat hyödyttömiä, koska rauha saadaan vakiinnutettua vain, jos Palestiinassa on vahvoja tahoja, jotka saavat tahtonsa läpi sen vuoksi, että ne saavat tukea – olipa se sitten poliittista, moraalista tai taloudellista – Euroopan unionilta terroristien vastaista taistelua varten. Se auttaa sekä Palestiinaa että Israelia. Haluan vielä toistaa, että jos haluatte auttaa Israelia, teidän on annettava tälle hallitukselle tilaisuus. Kaikki muu on farssia.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Prodi (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan kiittää puheenjohtajaa ja komission jäsentä heidän läsnäolostaan. Käytettävissäni oleva aika sallii minun tehdä vain muutamia huomautuksia.

Palestiinan kysymys on vakava ja kiireellinen, ja meidän on yritettävä korjata tapahtumien nykyinen syöksykierre. Kansallisen yhtenäisyyden hallitus on ainoa neuvottelukumppanimme, ja meidän on otettava tämä realistisesti huomioon ja yritettävä voittaa aikaa antamalla Palestiinalle toivoa. Voisimme myös perustaa rauhanturvajoukot ja taata yhdessä rohkeasti Euroopan unionina Israelin ja Palestiinan turvallisuuden. Tämän täytyy perustua politiikkaan, jossa arabimaailmaa lähestytään avoimesti. Lähtökohtana olisi oltava koko Välimeren alue, mikä tarkoittaa, että tätä selkkausta ei eristetä islamilaisten maiden ja länsimaiden välisten suhteiden yleisestä ongelmasta.

Minulla on unelma: että uudistetun Yhdistyneiden Kansakuntien järjestön päämaja sijaitsisi Jerusalemissa, jotta tällainen toivo todella pääsisi syntymään. Voimme toimia tämän päämäärän puolesta ja uskon, että pystymme sen saavuttamaan!

 
  
MPphoto
 
 

  Paul van Buitenen (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, Hamasin peruskirja on pyhä teksti, joka on suljettu kolmella islamilaisella sinetillä. Toisin kuin maallinen PLO-järjestö, Hamas ei tunnusta rauhan käsitettä. PLO haluaa ehkä kahden valtion ratkaisun, mutta Hamas haluaa hävittää Israelin.

Mitä Hamasin peruskirjassa sanotaan? Sen 7 artiklassa mainitaan islamilainen maailmanjärjestys ja kaikkien juutalaisten tuhoaminen. Peruskirjan 22 ja 28 artiklassa todetaan, että juutalaiset aiheuttivat Ranskan ja Venäjän vallankumoukset, ensimmäisen ja toisen maailmansodan, mutta myös Yhdistyneet Kansakunnat, huumeiden ja alkoholin väärinkäytön sekä joukkotiedotusvälineiden hallinnan. Peruskirjan 32 artiklan mukaan Israelin kanssa käytävän riidan lopettaminen on maanpetos ja siihen syyllistyneet kirotaan.

Hamasin kanssa tehtävä yhteistyö saattaisi EU:n moraaliseen vastuuseen rauhanprosessista, joka johtaa Israelin hävittämiseen. Meidän on autettava palestiinalaisia, mutta ei niin, että edistämme Hamasin toimintaohjelmaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bastiaan Belder (IND/DEM).(NL) Arvoisa puhemies, saksalainen sanomalehti Frankfurter Allgemeine Zeitung esitti helmikuussa äärimmäisen synkän reportaasin EU:n poliisioperaatiosta palestiinalaisalueilla. Sen eroamassa oleva johtaja, britti nimeltä MacGyver, ei kaunistellut sanojaan todetessaan: "Työskentelemme täällä petosten ja korruption suossa."

Kuukausia myöhemmin Fatahin ja Hamasin vihamielisyyksien yltyminen pahensi tilannetta entisestään. Onkin tarpeen kysyä, miten mielekkäänä neuvosto ja komissio pitävät sen EU:n operaation jatkamista, jonka tavoitteena on perustaa siviilipoliisivoimat Länsirannalle ja Gazaan. Ette varmaankaan halua ottaa osavastuuta alueella tapahtuvista mittavista laittomuuksista.

Myös uutistoimisto Reuters ilmoitti eilen, että Euroopan unioni jatkaa rajaoperaatiotaan Rafahissa vuodella ja käyttää paljonpuhuvaa ja muuttumatonta mottoa "Palestiinalaiset ovat vastuussa rajasta." Heidän poliisivoimansa asettavat varmasti esteitä aseiden, huumeiden, rahan ja ihmisten salakuljettajille ainakin palestiinalaisten sisäpiirijäsenten mukaan, joista yksi puhui kanssani. Esitänkin neuvostolle ja komissiolle saman kysymyksen: oletteko valmiit ottamaan tästä vastuun ja tekemään sen nöyrässä hengessä?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, toivon teidän ymmärtävän, että pystyn tällä hetkellä esittämään vain muutaman lyhyen kommentin, koska minulla on klo 18.00 ulkoasioiden valiokuntanne kanssa kokous, jossa kommentoin ja arvioin yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston viimeisintä kokousta.

Voin hyvin ymmärtää kaikki kertomanne asiat ja varsinkin ne, jotka olette todenneet omien matkojenne ja keskustelujenne perusteella. Pyydän teitä myös ottamaan huomioon, että juuri Euroopan unioni, ja varsinkin edellinen ja nykyinen puheenjohtajavaltio, todella tekivät jotakin herättääkseen henkiin Lähi-idän kvartetin ja saadakseen liikkeelle jonkinlaisen prosessin, jota ilman Saudi-Arabian aloitetta ei olisi syntynyt. Pyydänkin teitä ajattelemaan asiaa monivivahteisemmin ja muistamaan, että joitakin asioita ei voida panna tiettyjen varojen jäädyttämisen syyksi. Kyseessä on loppujen lopuksi Palestiinan sisäinen riita. Olemme tietenkin selittäneet Israelille sen kanssa käymissämme neuvotteluissa, että palestiinalaisille oikeutetusti kuuluvat varat, kuten tullimaksut ja verot, on palautettava heille, jos halutaan taata erinäisten infrastruktuuritoimien toteuttaminen. Tämän asian tein selväksi jo puheenjohtajavaltion puolesta antamassani julkilausumassa. Komission jäsen on monissa yhteyksissä selvittänyt, varsinkin neuvostolle, miten Euroopan unioni on toimittanut tukea viime kuukausien aikana. Kansalaiset ovat ehkä joissakin yhteyksissä saaneet sen käsityksen, että maksamme liian vähän tukea tai jopa pidättäydymme siitä kokonaan, mutta asia on todellisuudessa aivan toisin, sillä Euroopan unioni on siirtänyt alueelle varoja tänä kriittisenä aikana enemmän kuin se on tehnyt aiemmin muissa olosuhteissa.

Jäsen Davisille haluan todeta, että emme halua, että palestiinalaisiin jouduttaisiin suhtautumaan kuin pyhimyksiin heidän kaikkien odotustensa vuoksi. Mekan konferenssissa, jossa yritettiin saada aikaan kansallisen yhtenäisyyden hallitus, kävi kuitenkin selväksi, että ne ehdot, joita Lähi-idän kvartetti on aina vaatinut, on täytettävä. Ehdot ovat Israelin olemassaolon oikeus, väkivallasta luopuminen ja myös edellisen hallituksen antamien sitoumusten täyttäminen. Joissakin asioissa edistytään, mutta vielä ei ole selvyyttä siitä, onko hallitus sitoutunut noihin asioihin. Meillä ei todellakaan ole mitään syytä rakentaa minkäänlaista muuria; kansallisen yhtenäisyyden hallitus voi aivan hyvin ottaa tämän askeleen, jolloin ehdot täyttyvät. Emme kuitenkaan vähättele tämän kysymyksen merkitystä. Neuvosto arvioi jokaisessa kokouksessaan, miten asiassa voidaan edistyä. Kuten olen jo todennut, puheenjohtajavaltio yrittää järjestää lähitulevaisuudessa Lähi-idän kvartetin kokouksen, koska tiedämme, että monet asiat ovat riippuvaisia tuosta kokouksesta. Korkea edustaja, joka on parhaillaan useita kilometrejä pohjoisemmassa, Beirutissa, tietää, että kyse ei ole ainoastaan Palestiinasta ja Israelista vaan myös Libanonin turvallisuudesta ja sen oikeudesta päättää omista asioistaan.

Haluankin kehottaa meitä puheiden lisäksi käynnistämään myös joitakin aloitteita, ei vain vuoropuhelun aikaansaamiseksi Israelin ja Palestiinan välille, vaan myös taloudellisen avun toimittamiseksi ja jotta voisimme – kuten juuri äsken taas totesin – pyytää Israelia helpottamaan palestiinalaisten liikkumisvapautta. Näin heitä ei enää karsinoitaisi nykyiseen tapaan tilanteeseen, johon kukaan ei voi olla tyytyväinen. Pyydän parlamentilta ymmärrystä, sillä minun täytyy todellakin nyt poistua keskustelustanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Jana Hybášková (PPE-DE).(CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos, että olette olleet täällä kanssamme tänään. Toisin kuin monet parlamentin jäsenet, olen ollut Palestiinassa useamman kuin yhden kerran. Israel on kaikkien meidän toiveidemme mukaisesti lähtenyt Gazasta ja luovuttanut sen vapaalle, demokraattisesti valitulle hallitukselle. Gaza ei siis ole mikään viimeinen sotilaallinen linnake vaan palestiinalaisten sotaherrojen ääriliikkeen, fundamentalismin, terrorismin, lahjonnan ja kyynisyyden runtelema maa.

Hyvät kuulijat, olemmeko todellakin niin sinisilmäisiä, että ajattelemme, että syytämällä lisää satoja miljoonia euroja ilman selkeitä suuntaviivoja saisimme Jund Al-Islamin tai Mohamed Dahlan luopumaan uusista väkivallanteoista? Olemmeko todella sitä mieltä, että sotaherrojen ja Khaled Mashalin tai Dahlanin kaltaisten terroristien toimien laillistaminen toisi rauhan alueelle? Neuvosto ja komissio ovat onneksi ottaneet päättäväisen ja selkeän asenteen, ja haluan kiittää niitä siitä. Olen kiitollinen siitä, että ne ovat omaksuneet oikean kannan tässä vaikeassa asiassa. Meidän on luovuttava väkivallasta ja osoitettava kunnioitusta Gazan ja Länsirannan uhreille. Meidän on tuotava selkeästi ilmi vastustavamme sitä, että Hamas käyttää valtaa Palestiinan hallituksessa hyökätäkseen Israeliin ja edistääkseen tyrmistyttäviä ekstremistisiä etujaan. Haluan varoittaa tekemästä yhteistyötä Hamasin kanssa ja myös hallitusten jäsenten kanssa tai uusien Al-Qaida-järjestöjen, kuten Fatah Al-Islamin ja Jund Al-Islamin kanssa, koska se on selvästi tuomittavaa.

Vaadimme, että Palestiinan hallitus tunnustaa Rabinin ja Arafatin kirjeenvaihdon, mutta vaadimme myös, että se lopettaa valehtelun tärkeimmän ehdon täyttämisestä eli Israelin tunnustamisesta. Vaadimme Palestiinan hallitusta ja kaikkia arabipoliitikkoja, varsinkin saudeja ja egyptiläisiä, myöntämään kaikki poliittiset ja inhimilliset vastuunsa ja osallistumaan välittömästi rauhanneuvotteluihin, joissa käsitellään Israelin valtion täyttä tunnustamista asianmukaisesti tunnustettujen kansainvälisten rajojen sisällä. Vaadimme Fatahia aloittamaan Hamasin kanssa viipymättä neuvottelut vallan jakamisesta presidentin kansliassa. Vain oikean kannan ja selkeästi julkituodun näkökulman avulla pystymme toimittamaan todellista humanitaarista apua, ja mikä tärkeämpää, tukemaan pysyvän, demokraattisen palestiinalaisvaltion syntymistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE).(PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, aiemmat puhujat ovat jo maininneetkin, että parlamentti vieraili Palestiinassa kuun alussa. Se oli erittäin levotonta aikaa, mutta nyt, kaksi viikkoa myöhemmin, jännitys on kiristynyt, ja alueen kansalaiset asettavat valitettavasti yhä vähemmän odotuksia EU:hun. Eri levottomuuspesäkkeistä huolimatta parlamentti halusi olla paikan päällä. Parlamentti oli todellakin siellä, ja nyt myös Javier Solana on alueella kiristyneestä tilanteesta huolimatta.

Arvoisa komission jäsen, todistimme inhimillistä murhenäytelmää, jota kuvailitte ja jonka tietenkin myönnätte. Näimme myös 852 kilometrin pituisen muurin, joka on vallannut 25 prosenttia Länsirannan alueesta ja jonka tarkoituksena on torjua väkivaltaisuuksia ja pitää israelilaiset turvassa arabien hyökkäyksiltä. Kyseisellä muurilla on otettu haltuun alue, joka on keskeisessä asemassa kaikissa vuoden 1967 suunnitelmaan perustuvissa rauhansopimuksissa. Se on muuri, joka pitää ihmiset vangittuina omiin koteihinsa, joka estää lapsia pääsemästä kouluun ja maanviljelijöitä viljelemästä maataan. Se on muuri, joka on tehnyt Gazasta maailman tunnetuimman avovankilan. Se on vankila, joka Israelin poliisin vuoden 2006 alussa tekemän päätöksen mukaisesti estää ketään – tai mitään – pääsemästä alueelle tai sieltä pois.

Suhtaudumme kaikki hämmentyneinä tähän tilanteeseen ja kieltäydymme osallistumasta siihen. Tänään toivomme, että Javier Solanan silmät ja sydän voivat välittää puolestamme edes jonkinlaista toivoa näille ihmisille. Alueella ollessamme välitimme viestin ja tunnustimme kvartetin vaatiman hallituksen, ja tänään vaadimme voimakkaasti, että näin on oltava jatkossakin. Toivokaamme, että neuvosto ja komissio täyttävät sitoumuksensa, että ne noudattavat velvoitteitaan ja että ne ovat valmiit tekemään yhteistyötä kaikkien kanssa.

EU:n on tuotava mitä selkeimmin julki se, mitä se on todella valmis tekemään. Näyttäkäämme maailmalle jälleen kerran, että rauha voidaan saavuttaa vain, jos ojennamme kätemme niille, jotka sitä tarvitsevat, ja jos poistamme heidän epätoivonsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, aluksi haluan sanoa, että kun olen kuunnellut tätä keskustelua, minusta on tuntunut siltä, että kokonaiskuva on jokseenkin rajoittunut. Keskustelua seuraava sivistynyt kansalainen saattaa ajatella, että hyvin monella Euroopan parlamentin jäsenellä on varsin rajoittuneet tiedot Palestiinan ja Israelin alueen historiasta. Miten Israelin valtio syntyi? Mikä oli Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselma aikoinaan? Mikä oli jakoperusta? Mikä oli Balfourin julistus ja niin edelleen. Meille parlamentaarikoille on häpeäksi, jos me emme ensin opettele kotiläksyjämme, vaan tulemme puhumaan suurella tunteella asioista, joita emme välttämättä tunne. Sen vuoksi on paikallaan pysähtyä miettimään, mistä kyseisellä alueella on kysymys, ja hahmottaa kokonaiskuvaa eikä vain esittää lyhyttä viittausta.

Meidän eurooppalaisten on tuettava demokratiaa eikä terrorismia. Meidän arvojamme ovat ihmisoikeudet, mielipiteenvapaus ja oikeusvaltioperiaate. Niistä meidän on pidettävä kiinni. Jos ne ovat meidän arvojamme, me emme voi tunnustaa niin sanottua kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, joka on terroristijärjestö Hamasin johtama. Me emme voi antaa sille tunnustusta, vaan meidän on eurooppalaisina pidettävä kiinni demokratian arvoista.

 
  
MPphoto
 
 

  Frieda Brepoels (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, toukokuun alussa Länsirannalle ja Gazaan tekemämme matkan jälkeen voin ainoastaan todeta, että olemme rakentavasta ratkaisusta kauempana kuin koskaan 40 vuotta sitten lukkoonlyödystä sopimuksesta huolimatta.

Länsirannalle ollaan perustamassa suunnatonta määrää laittomia asutusalueita. Voimme vain katsella sivusta, kun tarkastuspisteiden määrä lisääntyy sen sijaan, että se vähenisi. Gazassa 87 prosenttia ihmisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Palestiinan parlamentin jäsenistä 41 on yhä telkien takana, eikä pakolaisten paluukysymystä ole käsitelty lainkaan. Muuri on todellakin kasvamassa maailman suurimmaksi, ja siitä Israel voi olla todella ylpeä.

Tästä huolimatta palestiinalaisilla on myös oikeus määrätä omista asioistaan ja elää ihmisarvoista elämää, ja he ovat valmiit tekemään uhrauksia ja kompromisseja. He ovat osoittaneet selvästi ja monessa yhteydessä, että he haluavat kansalleen rauhaa ja hyvinvointia.

Mutta haluaako kansainvälinen yhteisö ja Euroopan unioni todellakin tätä? Pohdin tätä toisinaan ja varsinkin tänään, kun kuulin komission jäsenen kertovan, että hän kuuli ministerin kanssa käymiensä keskustelujen jälkeen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen pyynnön saada tukea ja että Abbas on esittänyt saman pyynnön. Miksi ette siis tunnusta hallitusta? Mitä te oikeastaan odottelette? Milloin annatte vihdoin palestiinalaishallinnolle suoraa tukea?

Kuulin puheenjohtajavaltion kertovan kvartetin vaatimuksista, mutta meidän ei pidä jäädä odottelemaan sen uutta kokousta. Euroopan unioni voi toimia tässä asiassa esimerkkinä. Meidän on puhuttava koko hallitukselle.

Arvoisa komission jäsen, haluan lopuksi kommentoida väitettänne siitä, että kaikki keinot ovat käytössä Israelin pakottamiseksi ohjaamaan verot jälleen palestiinalaisille. En ymmärrä, mihin keinoihin viittasitte, ja haluaisin kuulla niistä enemmän, sillä katson, ettei meillä ole tällä hetkellä aikaa hukattavana.

 
  
  

Puhetta johti
varapuhemies DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, meidän on tänään jälleen käsiteltävä Lähi-idän karmaisevaa tilannetta. Israelin hyökkäykset Gazaan ovat vaatineet 6. toukokuuta jälkeen kolmekymmentäkuusi kuolonuhria, joista yksitoista oli siviilejä. Toinen osapuoli on ampunut Sderotin kaupunkiin Israelissa 146 rakettia, jotka ovat haavoittaneet kuutta ihmistä. Palestiinalaiset taistelevat keskenään. Libanonissa 3 000 pakolaista joutuu kärsimään Libanonin armeijan ja ääriliikkeen Fatah-al-Islamin kannattajien välisistä taisteluista. Toivon meidän tältä osin toteavan selkeästi, että siviiliväestön tappaminen ei ole koskaan oikeutettua.

Meidän on myös vaadittava perustavanlaatuista muutosta EU:n Lähi-idän-politiikkaan. Emme enää voi kieltäytyä tukemasta poliittisesti ja taloudellisesti ja poikkeuksitta Palestiinan kansallisen yhtenäisyyden hallitusta, jonka puolesta olemme niin kiihkeästi puhuneet ja joka ainakin parlamentissa hiljattain vierailleen Palestiinan ulkoministerin mukaan ensinnäkin kunnioittaa poliittista moniarvoisuutta, toiseksi ei kyseenalaista Israelin valtion olemassaoloa , kolmanneksi vaatii Palestiinan valtion tunnustamista vuoden 1967 rajojen mukaisesti ja neljänneksi uudistaa sitoumuksensa noudattaa YK:n ja arabien päätöslauselmia ja varsinkin pakolaiskysymystä koskevaa päätöslauselmaa.

Ajatellaanpa selkeästi. Riadin huippukokouksessa laaditulla rauhanaloitteella ei ole mitään onnistumismahdollisuuksia, ellemme me eurooppalaiset ryhdy toimiin Palestiinan hallituksen kärsimän poliittisen ja taloudellisen saarron poistamiseksi. Viisitoista kuukautta kestänyt saarto, 70 prosenttia väestöstä köyhyysrajan alapuolella ja 50 prosentin työttömyys tarjoavat ihanteellisen kasvualustan fundamentalismille ja terrorismille, mutta ne eivät tarjoa hallitukselle parhaita edellytyksiä palauttaa laki ja järjestys. Koska vaadimme Palestiinan hallitusta täyttämään velvollisuutensa, meidän on myös täytettävä omamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli lapsena onni uskoa, että kaikki ihmiset ovat tasavertaisia. Varttuessani nuoreksi mieheksi tajusin järkyttyneenä, miten väärässä olinkaan. Ihmisiä oli itse asiassa kahdenlaisia – niitä, joiden henki on tärkeä, ja niitä, joiden hengellä ei ole väliä. Lähdin sitten mukaan politiikkaan, ja sain oppia, että tärkeintä ei ole se, mikä on oikein, vaan se, mikä tuo ääniä.

Nyt, Euroopan parlamentin jäsenenä, olen vihdoin tullut siihen – joidenkin mielestä ehkä pelkistettyyn ja kyyniseenkin – käsitykseen, että ihmisiä on todellakin kahdenlaisia: niitä, joista Yhdysvaltojen hallitus pitää, ja niitä, joista se ei pidä. Tämän perusteella Palestiinan kansaa voidaan nöyryyttää, nälkiinnyttää, tuomita vankilaan ilman oikeudenkäyntiä, kiduttaa, teloittaa ja niin edelleen, eikä sillä ole oikeastaan väliä, koska presidentti Bushin hallitus ja sen nöyrät palvelijat, esimerkiksi tämän maailman "blairistit", ovat sitä mieltä, että palestiinalaiset eivät ole ihmisiä.

Miksi siis haaskata aikaa keskustelemalla Palestiinasta, kun tiedämme, että siitä ei seuraa mitään merkittävää? Jos asia on meille todella tärkeä, meidän on kohdistettava toimemme maailmanvaltiaan George Bushin suuntaan ja yritettävä saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että palestiinalaiset ovat todellakin ihmisiä. Jos me onnistumme, mitä suuresti epäilen, voimme ehkä edistää osaltamme rakentavasti palestiinalaiskysymyksen ratkaisemista.

 
  
MPphoto
 
 

  Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, kaipaamme kaikki rauhaa Lähi-itään. On kuitenkin ehdottomasti hätiköityä ehdottaa, että Euroopan unioni toimittaisi jälleen koko tukipakettinsa palestiinalaishallinnolle.

Tietyssä maassa järjestettävät demokraattiset vaalit eivät ole riittävä peruste yhteisön avun antamiselle. Kieltäytyyhän Euroopan unioni antamasta veronmaksajiensa rahoja monille demokraattisille maille.

Rahoituksesta kieltäytymiseen on mielestäni kaksi perussyytä. Ensimmäinen on se, että asianomainen maa ei yksinkertaisesti tarvitse apuamme. Toinen on se, että asianomainen maa ei tunnusta tai ei pane täytäntöön perusperiaatteita, joita Euroopan unioni pitää ratkaisevan tärkeinä.

Juuri tämä toinen syy pätee Palestiinaan. Rahoituksesta vallitseva erimielisyys ei pohjimmiltaan keskity Israeliin tai Palestiinaan; se keskittyy omiin periaatteisiimme. Mahdollinen avunsaaja kieltäytyy tunnustamasta avunantajan oikeutta panna täytäntöön tiettyjä perusperiaatteita.

Meidän ei pitäisi haaskata aikaa keskusteluihin siitä, milloin on käytettävä termiä terrorismi ja milloin termiä vapaustaistelu. Meidän pitäisi sen sijaan keskustella siitä, voimmeko tukea järjestöä, jonka ohjelmassa keskitytään edistämään voimankäyttöä muita vastaan. Voimmeko tukea sellaisia tahoja, jotka eivät todellakaan halua rauhaa? Vastaus kysymykseen siitä, pitäisikö meidän myöntää rahoitusta viranomaisille, jotka eivät halua rauhaa, on ilmeinen, tai siltä se ainakin vaikuttaa. Vastaus on "ei". Syyt tuesta kieltäytymiseen eivät liity millään lailla palestiinalaishallinnossa vallitsevaan kaaokseen tai epävarmuuteen siitä, miten pitkään kansallisen yhtenäisyyden hallitus pystyy todennäköisesti pysymään vallassa. Ne eivät liity mitenkään siihen, kuinka kauan kyseinen hallitus kykenee käyttämään aidosti valtaansa. Ne eivät liity mitenkään siihen, että 50 palestiinalaista menetti henkensä viime viikolla Hamasin ja Fatahin välisissä kahakoissa, saati siihen, että Al-Aksa-televisioaseman lähettämissä lastenohjelmissa kehotetaan palestiinalaislapsia auttamaan Israelin tuhoamisessa ja osallistumaan sotaan. Suurin syy siihen, että meidän pitäisi kieltäytyä avun myöntämisestä on se, että meidän on oltava uskollisia omille periaatteillemme, arvoillemme ja menneisyydellemme.

On tuotava selkeästi julki, että pääministeri Hanian tarjoama voiton tai marttyyrikuoleman vaihtoehto on virheellinen ja vastoin Palestiinan kansan etuja.

 
  
MPphoto
 
 

  David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, sain hieman kannustusta komission jäsenen sanoista ja masennuin suoraan sanoen syvästi neuvoston sanomisista. Tuntuu uskottomalta, että neuvosto ei tunnusta, että kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustaminen Palestiinaan oli merkittävä poliittinen riski niin Fatahille kuin Hamasille. Kansallisen yhtenäisyyden hallituksen ohjelma perustuu neuvotteluihin ja rauhanpyrkimyksiin, ja sitä ei neuvosto myönnä.

Olen sitä mieltä – ja uskon, että myös suurin osa parlamentista on sitä mieltä – että on tullut aika luopua kaikista rajoituksista suhteissamme palestiinalaishallintoon. Komission jäsen totesi tänään, että edellytykset suoran avun palauttamiseen on lähes täytetty. Arvoisa komission jäsen, odotelkaamme nyt suojelua. Pyydän hartaasti, että osallistutte seuraavaan ulkosuhteiden neuvoston kokoukseen ja pyydätte heitä tunnustamaan palestiinalaishallinnon kansallisen yhtenäisyyden hallituksen. Jos Palestiinan hallitus ei pidä lupaustaan, voimme tietenkin lopettaa neuvottelumme ja kanssakäymisemme sen kanssa, mutta annetaan heille mahdollisuus.

Luopuminen yhteistyöstä Palestiinan hallituksen kanssa ei lainkaan auta lopettamaan väkivallan kierrettä tai ratkaisemaan sitä vakavaa humanitaarista kriisiä, josta niin monet kollegoistani ovat tänä iltapäivänä vaikuttavasti puhuneet. Luopuminen yhteistyöstä Palestiinan hallituksen kanssa ei myöskään mitenkään kannusta Israelia lopettamaan taloudellisia ja sotilaallisia iskujaan Palestiinaan. Israelin varapuolustusministeri varoitti jopa tänään, että hänen maansa pystyy erottamaan Hamasin johtajan, Palestiinan nykyisen pääministerin, ilman oikeudenkäyntiä suoritettujen teloitusten vuoksi. Uskooko joku todella, että tämänkaltaisista toimista olisi apua rauhanprosessille?

 
  
MPphoto
 
 

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arabien rauhanaloite on harvinainen valopilkku Bushin hallituksen epäonnistuttua viiden viime vuoden aikana surkeasti Israelin ja Palestiinan rauhansopimusta koskevissa vaatimuksissaan. Alikersantti Shalitin ja Alan Johnstonin sekä 40:n Palestiinan lainsäädäntöelimen jäsenen vapauttaminen synnyttäisi kipeästi kaivattua hyväntahtoisuutta. Se, että EU ja Yhdysvallat yllläpitävät yhteyksiä Palestiinan ulko- ja valtiovarainministereihin, osoittaa, että boikottia ei ole, sitoumuksia annetaan, ja satojen miljoonien eurojen suuruinen humanitaarinen apu merkitsee, että emme käännä selkäämme kansan ahdingolle.

On kuitenkin erittäin vaikea kuvitella, että voisimme palauttaa palestiinalaishallinnon budjettituen nyt, kun yhtenäisyyden hallitus ei ole, joistakin vastaväitteistä huolimatta, täyttänyt kvartetin vaatimuksia. Vaikka emme laittaisikaan pääministeri Hanian kontolle Hamasin edustajien jatkuvia lausumia, joissa vannotaan tuhoa Israelille, emme voi jättää huomiotta hänen rukoustaan Jumalalle tai kehotustaan marttyyrikuolemaan palestiinalaisten rivien kokoamiseksi eilen illalla. Niiden kollegojen, jotka halusivat väittää käytännönläheisesti, että kansallisen yhtenäisyyden hallitus on paras tarjolla olevista vaihtoehdoista, kannattaisi säästää perustelunsa yhteisiä illanistujaisia varten eikä yrittää vakuutella meille, että jotakin on tapahtunut, kun asia ei ole näin.

 
  
MPphoto
 
 

  John Bowis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, viestimme jokaiselle israelilaiselle, jokaiselle palestiinalaiselle ja jokaiselle Hamasin tai Fatahin jäsenelle on kuuluttava seuraavasti: antakaa periksi oman jumalanne ja omien lastenne vuoksi!

Israelin tiedottaja on tänään uhannut tappaa vaaleilla valitun Palestiinan pääministerin, Hamas on uhannut kostolla, Fatah ja Hamas riitelevät vähän väliä keskenään, palestiinalaisperheen tappaminen gazalaisella hiekkarannalla johti sotilas Shalitin sieppaamiseen, mikä johti hyökkäykseen ja vastaiskuun, potut pottuina, ja näin se vaan jatkuu. Lopettakaa, ajatelkaa, puhukaa. Vapauttakaa sotilas Shalit, vapauttakaa Alan Johnston ja vapauttakaa vaaleilla valitun Palestiinan parlamentin puhemies ja sen 40 jäsentä. Ja EU:lle haluan sanoa: luokaa yhteydet sekä Palestiinan että Israelin hallitukseen.

Meidän on lisäksi luotava keinoja kitkeä väkivallan syyt, joista suurin on köyhyys. Palestiinalaisten köyhyys on lisääntynyt huimaa vauhtia, ja köyhyys johtuu pidätetyistä veroista, palkatta jääneistä työntekijöistä ja kauppa- ja pankkisaarrosta. Tuon kaiken on jo aika loppua ennen kuin se johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin. On aika lopettaa ja poistaa laittomat asutusalueet. On aika luopua tuosta karmeasta, julmasta, moraalittomasta muurista ja poistaa se, ja, arvoisa komission jäsen, on aika julkaista Jerusalemin ja Ramallahin lähetystön johtajien kokoama asiakirja, jossa raportoidaan Itä-Jerusalemin tilanteesta ja jossa päädytään toteamaan, että Israelin toimet Jerusalemissa ovat vastoin sekä sitä koskevia rauhansuunnitelman velvoitteita että kansainvälistä lakia.

Tuokaamme tämä päivänvaloon, puhukaamme ja taivutelkaamme kaikki ajattelemaan omien lastensa tulevaisuutta, luopumaan väkivallasta ja tekemään työtä rauhan hyväksi.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).(CS) Väkivaltaisuudet ja levottomuudet jatkuvat Palestiinan alueella. Maailman uutistoimistot kertovat päivittäin uutisia loukkaantuneiden ja kuolleiden lukumääristä. Fatahin ja Hamasin toistuvista tulitauoista huolimatta ryhmittymien väliset aseelliset selkkaukset jatkuvat. Gazan alueella sijaitsevan Sderotin kaupungin pommitukset ja Israelin kostotoimet jatkuvat myös. Palestiinalaiset terveydenhuollon työntekijät ja opettajat ovat menneet lakkoon, ja palestiinalaiset poliisit ja muut julkisen sektorin työntekijät ovat jääneet ilman palkkojaan. Kuten monissa yhteyksissä on todettu, köyhyys lisääntyy nopeasti. Yli 80 prosenttia Gazan alueen palestiinalaisista käyttää alle 2 Yhdysvaltain dollaria päivässä elämiseen.

Palestiina ja Israel tarvitsevat todellakin apuamme, koska ne eivät omin voimin pääse pois väkivallan kierteestä. Luen itseni niihin parlamentin jäseniin, jotka vaativat laajempaa ja suurempaa EU:n tukea. Haluankin jälleen kerran kehottaa komissiota tekemään kaiken voitavansa, jotta kansainvälinen apu saataisiin liikkeelle mahdollisimman pikaisesti ja tehokkaasti. Minusta tuntuu, että jos näin ei tapahdu, todennäköisyys Palestiinan itsehallinnon täydellisestä romahtamisesta ja totaalisen sisällissodan puhkeamisesta kasvaa, ja tästä aiheutuu mittaamattomia seurauksia Palestiinan lisäksi myös koko Lähi-idälle. Sama pätee myös Libanoniin.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, keskustelu on ollut erittäin kiihkeä ja ymmärrän hyvin miksi, sillä kuten jo aiemmin totesin, olemme kaikki erittäin pettyneitä. Teidän on kuitenkin ymmärrettävä, että Euroopan unioni on kymmenen viime vuoden aikana todellakin yrittänyt ottaa vahvan roolin rauhanprosessissa – ei erimielisyyksien lisäämiseksi vaan saadakseen aikaan rauhan tai auttaakseen sen aikaansaamisessa. Loppujen lopuksi kyse on aina molempien osapuolten valmiudesta, mutta yritämme painostaa niitä siihen. Olimmekin todella tyytyväisiä, kun saimme olla kvartetin merkittävä ja vaikutusvaltainen jäsen.

Me voimme kuitenkin ainoastaan toimia avustajina tässä rauhanprosessissa. Se merkitsee, että meidän on oltava tekemisissä molempien osapuolten kanssa. Me emme voi vain kääntyä toisen puoleen, ja siksi halusimme omaksua kvartetin kolme periaatetta tärkeiksi perusperiaatteiksi. Juuri neuvosto – ei komissio – on se toimielin, joka voi hyväksyä hallituksen, ja neuvostossa on 27 jäsenvaltiota. Ymmärrän kyllä, että pyydätte sitä minulta, mutta minä en pysty tällaista päätöstä tekemään.

Tiedän, että on olemassa yksi keino, jonka epäsuorasti mainitsittekin, eli Israelin kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen purkaminen tai keskeyttäminen, mutta oletteko todellakin sitä mieltä, että sillä olisi vaikutusta? Minun mielestäni ei. Me emme sen jälkeen enää olisi avustajia tässä prosessissa, joten se olisi tällä hetkellä väärä keino.

Yksi keino meillä on käytettävissämme, ja se on jatkuva poliittinen vuoropuhelu, jossa kaikki osapuolet tekevät yhteistyötä keskenään, mutta kvartetissa on muitakin jäseniä, esimerkiksi Amerikan yhdysvallat, kuten jo mainittiinkin. Meidän on hyvin tärkeää saada tuntea, että myös se esittää painokkaita vaatimuksia. Olemme viime kuukausien aikana havainneet Yhdysvaltojen ja varsinkin Condoleezza Ricen toteuttaneen paljon voimakkaampia toimia. Olemme kaikki olleet siitä tyytyväisiä ja yrittäneet viedä asiaa eteenpäin. Puheenjohtajavaltio Saksa, ja varsinkin liittokansleri Merkel mutta myös ulkoministeri Steinmeier, ovat todellakin yrittäneet edetä asiassa.

Poliittista ratkaisua ei koskaan saada aikaan väkivallan avulla. Nyt väkivaltaisuudet ovat valitettavasti alkaneet uudelleen. Voin luvata – komission toimivaltuuksien puitteissa – että luomme enemmän yhteyksiä kansallisen yhtenäisyyden hallitukseen, ja tämän olemme jo aloittaneetkin. Mutta kuten olemme todenneet, politiikkanamme on luoda yhteyksiä vähitellen, emmekä pysty tekemään kaikkea. Jopa Salam Fayad totesi minulle tavatessani hänet ensimmäisen kerran hallituksen muodostamisen jälkeen, että tarvitsen aikaa selvittääkseni sotkun valtiovarainministeriössä – eikä sitä ole vielä täysin selvitetty. Työmme on siis melkein tehty, tekniset edellytykset ovat olemassa, mutta tiedätte myös, että neuvoston on annettava meille poliittista tukea. Haluan teidän ymmärtävän nämä asiat.

Tilanne on mielestäni järkyttävä, ja toivon neuvoston ymmärtävän, että meidän on luotava yhteyksiä voidaksemme auttaa tätä kansallisen yhtenäisyyden hallitusta saavuttamaan oikeanlaisen ohjelman, jotta rauhanprosessia ja poliittisia neuvotteluja voitaisiin jatkaa. Tilanteen mutkikkuus on tiedossamme, ja juuri siksi kerroin suhtautuvani myönteisen toiveikkaasti siihen, että ulkoministeri Livni osallistuu neuvoston seuraavaan kokoukseen sen erittäin myönteisen kokouksen jälkeen, jonka pidimme Arabiliiton kanssa. Myönnän kuitenkin, että tilanne paikan päällä on erittäin vaikea, ja kaiken lisäksi hallituksen ulkopuolella olevat ryhmittymät ja eri radikaaliryhmät haluavat vaarantaa koko prosessin. Se on todellinen noidankehä, ja myönnän, että meidän on yritettävä rikkoa se.

Arvoisa parlamentin jäsen mainitsi, että olemme jatkaneet seurantaoperaatiotamme Rafahin rajanylityspaikalla. Teimme näin, koska tavaroiden ja ihmisten liikkumisvapauden laajentaminen on mielestämme tärkeää. Olen itse tehnyt työtä sen hyväksi pääministeri Olmertin kanssa. Muistan, että viime vierailullani alueelle otin asian käsiteltäväkseni, jotta voisin syventyä sen yksityiskohtiin. Turvallisuusseikat aiheuttavat kuitenkin huolta. Rajojen yli tulee valitettavasti itsemurhapommittajia, ja suuri osa varoista salakuljetetaan, joten tässä selkkauksessa on aina kaksi osapuolta. Operaation jatkaminen Rafahin rajanylityspaikalla on mielestämme kuitenkin tärkeää, koska vapauksien laajentaminen on mahdollista ainoastaan Euroopan unionin avulla.

Olemme luomassa lisää yhteyksiä. Yhteistyömme valtiovarainministerin kanssa ei rajoitu ainoastaan kansainväliseen erityismekanismiin vaan koskee myös instituutioiden kehittämistä ja asiantuntija-apua. Autamme heitä erityisesti tullikysymyksessä sekä tulojen keräämisessä ja tilintarkastuksessa. Salam Fayad on pyytänyt näihin apua, joten teemme heidän kanssaan yhteistyötä. Kerroin, että etsimme myös keinoja rahoittaa heidän erityistoiveitaan kansainvälisen erityismekanismin kautta, eli emme rajoita toimiamme ainoastaan niihin asioihin, joita tähän mennessä olemme rahoittaneet auttaaksemme väestöä selviytymään hengissä, vaan teemme vielä enemmän.

Tämän voin tarjota teille tässä arkaluonteisessa ja vaikeassa tilanteessa. Meidän on jatkettava ponnistelujamme ja saatava eri osapuolet yhteistyöhön. Toivon, että tähän on vielä aikaa.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö