Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0018/2007).
Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.
Ensimmäinen osa
Puhemies. Seuraavana on
David Martinin kysymys nro 30 (H-0301/07):
Aihe: Biopolttoaineita koskevien EU:n tavoitteiden kielteiset seuraukset
Indonesiassa ja Malesiassa tuotetaan 83 prosenttia maailman palmuöljystä. Sekä Indonesia että Malesia tuhoavat osittain Euroopan unionin kasvavan biopolttoaineiden kysynnän vuoksi laajoja alueita metsää, jotka ovat useissa tapauksissa merkittäviin suojelukohteisiin kuuluvia sademetsiä, öljypalmuviljelmien perustamista varten. Onko komissio tietoinen siitä, että äskettäin julkaistun Yhdistyneiden Kansakuntien raportin mukaan 98 prosenttia kyseisistä metsistä saattaa tuhoutua vuoteen 2022 mennessä? Onko komissio tietoinen metsien tuhoamisen vaikutuksista luonnonvaraiseen eläimistöön, ja esimerkiksi siitä, että monet orangit päätyvät elämään tarhoissa ilman paljonkaan toivoa pääsystä takaisin luontoon? Erään hollantilaisen painostusryhmän mukaan jopa 50 prosenttia uudesta viljelyalasta raivataan turvesoita kuivattamalla ja polttamalla, jolloin ilmaan vapautuu valtavia määriä hiilidioksidia.
Miten komissio sovittaa yhteen Euroopan unionin tavoitteen päästöjen vähentämiseksi 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä sen kanssa, että Indonesian ja Malesian hiilidioksidipäästöt saattavat lisääntyä (edellä mainittu painostusryhmä on laskenut Indonesian olevan maailman kolmanneksi suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja)? Mitä suunnitelmia komissiolla on kestävää kehitystä edistävien palmuöljyjen merkitsemiseksi ympäristöystävällisiksi tuotteiksi? Voiko komissio harkita biopolttoaineen tuonnin kieltämistä Euroopan unioniin?
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Komissio on arvoisan parlamentin jäsenen tavoin hyvin huolestunut metsien tuhoutumisesta ja turvesoiden kuivattamisesta Kaakkois-Aasiassa. Se on tietoinen siitä, että tämä huolestuttava kehitys on yhteydessä palmuöljyn kysynnän nopeaan kasvuun. Palmuöljyn tuotanto kasvaa noin 9 prosenttia vuodessa, ja palmuöljystä yli 80 prosenttia on peräisin Malesiasta ja Indonesiasta.
On hyvin tärkeää saada selvä käsitys palmuöljyn tuotannosta ja kysynnästä, jotta voidaan päättää ongelmanratkaisutavoista. Noin prosentti maailman biopolttoaineesta saatiin vuonna 2006 indonesialaisesta ja malesialaisesta palmuöljystä. Palmuöljyä käytetään nykyisin pääasiassa elintarvikealalla ja muilla sellaisilla aloilla, jotka eivät liity energiantuotantoon. Ainoastaan prosentti Indonesian ja Malesian palmuöljytuotannosta käytettiin vuonna 2006 biopolttoaineen tuotantoon.
Bioenergian kysyntä kuitenkin todennäköisesti kasvaa tulevaisuudessa muuallakin kuin EU:ssa, minkä johdosta palmuöljyn tuotanto biopolttoaineen valmistusta varten lisääntyy. Komissio on kuitenkin tietoinen siitä, että ellei asiaan puututa, biopolttoaineen kysynnän kasvaminen sekä ehdotettu biopolttoaineita koskeva yhteisön tavoite vuodelle 2020 voivat lisätä ympäristöön kohdistuvia paineita. Tämä olisi puolestaan vastoin parlamentin, komission ja neuvoston tukemaa kestävää lähestymistapaa.
Vielä ei ole saatu varmoja todisteita siitä, etteivät Kaakkois-Aasian trooppiset sademetsät ja turvesuot kärsi eri käyttötarkoituksiin tarkoitetun palmuöljyn tuotannosta. Komissio aikoo siksi sisällyttää lainsäädäntöehdotukseensa biopolttoaineiden kestävyyttä koskevan järjestelmän, jolla varmistetaan, että biopolttoaineala osallistuu ongelman ratkaisemiseen.
Komissio suunnittelee parhaillaan tätä järjestelmää. Tarkoituksena on sisällyttää siihen toimia, joilla ehkäistään trooppisten metsien ja turvesoiden muuttaminen biopolttoaineen tuotantoon tarkoitetuksi maa-alaksi, sekä toimia, joilla torjutaan sellaisten tuotantomenetelmien käyttö, jotka ovat tehottomia kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen kannalta. Näitä toimia sovelletaan EU:ssa tuotettuihin biopolttoaineisiin sekä tuotuihin biopolttoaineisiin. Edellä esitetyn perusteella kaikissa toimissa, joilla pyritään poistamaan kaikki palmuöljyn viljelyn ympäristövaikutukset, on otettava huomioon palmuöljyn kaikki käyttötarkoitukset.
Komissio, neuvosto ja parlamentti ovat kaikki ilmaisseet tukevansa sellaista tasapainoista biopolttoaineita koskevaa lähestymistapaa, jossa valtavaan kysyntään pyritään vastaamaan sekä omalla tuotannolla että tuonnilla, mutta tuotannon on tapahduttava kestävällä tavalla.
David Martin (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Oletteko sitä mieltä, että EU:n biopolttoainepolitiikan tavoitteena on päästöjen vähentäminen koko maailmassa eikä ainoastaan EU:ssa? Olen huolissani siitä kysymykseni taustalla olevasta seikasta, ettemme välttämättä onnistu vähentämään päästöjä maailmanlaajuisesti, jos mittaamme ainoastaan biopolttoainepäästöjä EU:ssa ottamatta mukaan päästöjä, joita syntyy näiden biopolttoaineiden tuotannosta ja kuljettamisesta.
Komission jäsenen sanat kestävyyttä koskevasta järjestelmästä ilahduttivat minua. Voisiko komissio pohtia, kuinka hyvät biopolttoaineet saataisiin erotettua huonoista niiden aiheuttamien päästöjen perusteella?
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Olen todellakin samaa mieltä siitä, että yleisenä tavoitteenamme on torjua hiilidioksidipäästöjä kaikkialla maailmassa, ja tästä syystä aiommekin tarkastella biopolttoaineiden käytöstä aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä.
Jos tietyllä alueella tuotettua biopolttoainetta on kuljetettava jollekin toiselle alueelle, emme kuitenkaan voi keinotekoisesti kieltää sitä. Tästä syystä järjestelmässä olisi tuettava parhaita biopolttoaineita muita runsaskätisemmin, ja tällä tavoin järjestelmällä ei kannustettaisi palmuöljyn kuljetukseen EU:n markkinoille.
Lisäksi katson, että on erittäin tärkeää ymmärtää, että meidän on työskenneltävä samanaikaisesti turvesoiden ja sademetsien suojelemiseksi. Kaikki toimintamme voi nimittäin olla kestävää. Jotkin alueet valitsevat joka tapauksessa palmuöljyn.
Balilla käynnistettävissä neuvotteluissa on siis pyrittävä luomaan järjestelmä, jolla suojellaan sademetsiä, sekä pohdittava, kuinka voimme kannustaa metsänistutusta kaikkialla maailmassa siten, ettei tarkoituksena ole viljellä palmuöljyä liikennealaa varten vaan vähentää hiilidioksidipäästöjä koko liikennealalla.
Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, kuinka biopolttoaineen tuotanto voi vaikuttaa elintarvikkeiden markkinoihin. Biopolttoaineen tuotannossa käytetty amerikkalainen maissi on huomattavasti kalliimpaa kuin vilja. Kun siirrymme pitkällä aikavälillä käyttämään uusiutuvia energiavaroja, joudummeko kriisitilanteeseen elintarvikkeiden tuotantomarkkinoilla?
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Kysymys on perusteltu. EU:ssa on paljon maa-alaa, jota ei käytetä. Suuri osa tästä maa-alasta voitaisiinkin ottaa biomassan käyttöön ei pelkästään biopolttoaineiden tuotantoa vaan myös lämmöntuotantoa, ilmastointiin käytettävän energian tuotantoa ja sähköntuotantoa varten. Useissa maissa tilanne on kestävä, sillä ne tuottavat 12 prosenttia sähköstään biomassan avulla. Samalla ne tuottavat myös biopolttoaineita. Kyseisille maa-alueille on siis paljon potentiaalista käyttöä. Maata voidaan käyttää esimerkiksi toisen sukupolven biopolttoaineiden tuottamiseen.
Komission laskelmien mukaan EU voisi kattaa 14 prosenttia biopolttoainetarpeestaan jopa tuomatta biopolttoaineita muualta maailmasta.
Elintarviketuotteiden hinnannousuun vaikuttavat monet eri tekijät. Mainitsitte maissin. Sen hinta määräytyy maailmanmarkkinoilla, ja siihen ovat vaikuttaneet vahvasti Australian kova kuivuus ja Yhdysvaltojen kasvunäkymät. Tilanne tasaantuu, jos viljelijöille annetaan mahdollisuus valita, käyttääkö hän viljelymaansa biopolttoaineen vai peruselintarvikkeiden tuottamiseen. Markkinat varmastikin reagoivat asianmukaisesti ja saavuttavat tasapainon, jos otamme käyttöön kestävyyttä koskevan järjestelmän, jolla kannustetaan vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien biopolttoaineiden tuotantoon.
En ole koskaan väittänyt, että kaikkia fossiilisia polttoaineita pystyttäisiin korvaamaan biopolttoaineilla. Potentiaalia on niin EU:ssa kuin maailmanlaajuisestikin, mutta niillä ei koskaan voida korvata kaikkea käyttämäämme öljyä. Tässä vaiheessa haluan todeta, ettei kyse ole elintarvikkeiden hinnoista tai biopolttoaineiden käytöstä, sillä biopolttoaineita käytetään globaalisti hyvin vähän, eivätkä ne todellakaan vielä tässä vaiheessa voi vaikuttaa elintarvikkeiden hintaan.
Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, totesitte perustellusti, että kesantomaata on nyt järkevä ottaa käyttöön sellaisten kasvien viljelyä varten, joista voidaan tuottaa polttoainetta. Tämä aiheuttaa ongelman panimotoiminnassa käytetyn ohran kannalta, sillä biopolttoaineiden tuotantotuet tekevät muiden viljojen viljelystä houkuttelevamman vaihtoehdon viljelijöille. Kotimaassani onkin ollut kansantalouteen vaikuttavia ongelmia oluenvalmistuksessa tarvittavan viljan viljelyn alalla, vaikka tämä onkin melko tärkeä talouden ala.
Andris Piebalgs, komission jäsen. (DE) Voisimme hyvin kysyä, kumpi on tärkeämpää, elintarvikkeet vaiko energia? Tilanne oli täysin erilainen silloin, kun vielä tuotimme raakaöljyä ja maakaasua omiin tarpeisiimme. Nyt joudumme tuomaan kaiken. Vaikka tiedämme raakaöljyn ja maakaasun globaalin kysynnän olevan kasvussa, haluamme edelleen pitää yllä samaa elintasoa, ja tämän vuoksi joudummekin keskittämän huomiota myös energiantuotantoon. Kuten totesin, meillä on tällä hetkellä useita varantoja ja vaihtoehtoja, jotka meidän on käytettävä hyväksi parhaalla mahdollisella tavalla.
Meidän on kuitenkin viisaasti pidätyttävä tekemästä jotakin sellaista, josta joudumme myöhemmin maksamaan kovan hinnan. Suunnittelemamme järjestelmät ovat ensimmäinen askel eteenpäin. Ne on täysin mahdollista toteuttaa niin, ettei niistä aiheudu suurempia ongelmia elintarviketeollisuudelle.
Puhemies. Seuraavana on
Danutė Budreikaitėn kysymys nro 31 (H-0303/07):
Aihe: EU:n jäsenvaltioiden ja Venäjän väliset energiasopimukset
Komission tammikuussa 2007 julkaisema energiapaketti antoi uutta vauhtia eräiden jäsenvaltioiden pyrkimyksille turvata energiansaanti Venäjältä tekemällä maan kanssa kahden- tai kolmenvälisiä sopimuksia.
Venäjä, Kreikka ja Bulgaria ovat allekirjoittaneet sopimuksen Mustanmeren ja Egeanmeren yhdistävästä kaasuputkesta. Sen rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuoden 2007 lopulla, ja sen pitäisi valmistua vuonna 2011.
Unkari haluaa rakentaa yhdessä venäläisen Gazpromin kanssa Blue Stream -kaasuputken, joka alkaisi Turkista ja kulkisi Bulgarian ja Romanian kautta. Putki kulkee samaa reittiä kuin EU:n suunnittelema Nabucco-kaasuputki. Venäjän kanssa on tehty uusi sopimus "kaasuntoimitusten monipuolistamisesta".
Miten komissio suhtautuu tällaiseen kaasuntoimitusten monipuolistamiseen, kun toimittajana on kummassakin tapauksessa Gazprom? Mitä vaikutuksia tällaisilla sopimuksilla voisi olla EU:n yhteisen energiapolitiikan toteuttamiseen?
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Näistä asioista olemme keskustelleet aiemminkin: kuinka EU:lle taataan riittävät energiavarat? Kuten tiedätte, 50 prosenttia EU:n nykyisistä energiantoimituksista muodostuu tuontienergiasta, ja tulevaisuudessa osuus kasvaa edelleen. Tuontienergian osuus voi olla 65 prosenttia, ja voi olla, että maakaasusta tuodaan 80 prosenttia ja öljystä sitäkin enemmän, jopa yli 90 prosenttia.
Tästä syystä jatkamme yhteistyötä kaikkien perinteisten energiantoimittajiemme kanssa. Venäjän osuus EU:n kaasuntuonnista on nykyisin 27,5 prosenttia. Öljyntuonnissa Norjan osuus on 14 prosenttia ja Algerian 12,5 prosenttia. Tästä syystä olemme kiinnostuneet lujittamaan suhteitamme perinteisiin toimittajiin ja monipuolistamaan toimituskanavia. Kaasun ja öljyn toimituskanavat ovat haavoittuvat. Esimerkkinä mainittakoon vastikään tapahtunut räjähdys Ukrainan kaasuputkijärjestelmässä. Se todellakin vaikutti toimituksiin, muttei EU:n sisämarkkinoihin, sillä meillä on muitakin kaasuntoimituskanavia. On kuitenkin täysin selvää, että toimituskanavien määrän lisääminen on kuluttajien edun mukaista.
EU:n riippuvuutta Venäjästä ei pidä korostaa liikaa, koska on luonnollista, että Venäjä on pääasiallinen energiantoimittajamme, koska sillä on suurimmat kaasuvarannot ja se kuuluu myös suurimpiin öljyntuottajamaihin. Burgas–Alexandroupolis-öljyputki on mielestäni erittäin tärkeä hanke, sillä putkea ei rakenneta Turkin salmien kautta. Tällä tavoin vähennetään ensinnäkin ympäristökatastrofin vaaraa ja toiseksi putki on vaihtoehtoinen toimituskanava, jonka kautta Kaspianmeren pohjoispuolella tuotettu öljy virtaa EU:n markkinoille. Hanke sai myös tukea komissiolta juuri siksi, että putki on vaihtoehtoinen toimituskanava eikä se lisää riippuvuuttamme Venäjästä.
Samalla energianlähteitä on monipuolistettava. Tähän on syynä ensinnäkin se, että yhteen energiantoimittajaan luottaminen antaa sille mahdollisuuden sanella hinta, sekä se, että monipuolistamisella voidaan vaikuttaa kuluttajien valintoihin. EU on tästä syystä aktiivisesti monipuolistanut energiantoimituksiaan. Tänä vuonna olemme saaneet energiaa muun muassa Kaspianmereltä ja Shah-Denizistä Azerbaidžanista ja olemme käynnistäneet sujuvan yhteistyön Azerbaidžanin, Georgian ja Turkin naapurimaiden kanssa.
Nabucco on seuraava toteutettava hanke, ja se on myös kunnianhimoisempi. Sen toteuttamiseen menee hieman pidemmän aikaa, mutta tarkoituksena on saada kyseisestä lähteestä energiantoimituksia neljännen mahdollisen kaasutoimitusväylän kautta. Samalla monipuolistamme öljytoimituksiamme, sillä on ilmoitettu uudesta, Samsunin ja Ceyhanin välisestä öljyputkihankkeesta, jonka ansiosta öljyä saadaan taas tuotua Mustaltamereltä ja Kaspianmereltä EU:hun.
Tuemme yhteistyötä näiden maailman maiden kanssa siksi, että vaikka kaasumarkkinoilla onkin kolme suurta tuottajamaata eli Venäjä, Iran ja Qatar, myös muut kaasuntuottajamaat voisivat lisätä toimituksiaan. Norja lisää lähivuosina toimituksiaan EU:hun lähes 50 prosenttia. Sama tapahtuu Algeriassa, josta saadaan lisätoimituksia, ja yhä useampia maakaasun terminaaleja perustetaan.
Tästä syystä katson, että yhteistyötä Venäjän kanssa on jatkettava. Energiavaroja on ostettava jatkossakin, koska EU on Venäjän kannalta paras markkina-alue, koska se on lähinnä ja koska keskinäiset suhteet ovat olleet olemassa jo jonkin aikaa. Monipuolistaminen on kuitenkin tärkeää toimitusvarmuuden kannalta.
Haluan korostaa kahta muutakin tekijää. Koskaan ei nimittäin voida turvautua ainoastaan tuontiin. EU:n omia energiavaroja on kehitettävä, on toimittava mahdollisimman energiatehokkaasti ja sisäistä energiainfrastruktuuria on rakennettava, niin putkia kuin sähkönsiirtoverkkojakin. EU toimii erittäin aktiivisesti kaikilla näillä aloilla, vaikka tunnustammekin, että kukin maa päättää omasta energiayhdistelmästään. Paikallisten energiavarojen käyttöä ja energiatehokkuutta tuetaan sisämarkkinavälineiden ja EU:n lainsäädännön tarjoamien välineiden avulla.
Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Kiitän komission kollegaamme vastauksesta ja hänen toiveikkuudestaan sen suhteen, että onnistumme joka tapauksessa löytämään vaihtoehtoisia energianlähteitä. Kuten kysymyksessäni totesin, nykytilanteessa on selvää, että kaikista voimassa olevista sopimuksista huolimatta, öljy- ja kaasuputken toisessa päässä on aina Venäjä. Venäjä lopetti öljyntoimitukset Liettuaan, ja nyt se tekee samoin Latvian kohdalla. Siksi emme voi juurikaan luottaa tähän energianlähteeseen. Pyydän kuitenkin, että ryhdymme yhdessä pikaisesti toteuttamaan hankkeita vaihtoehtoisten energianlähteiden löytämiseksi.
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Kehotan aina jäsenvaltioita aktiivisuuteen. Toivottavasti ne kuulevat sananne ja minun sanani, sillä jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä keskenään ja etsittävä vaihtoehtoja. Teoriassa Baltian maat voivat tarvittaessa hyödyntää yhtä energian lisäterminaalia.
Valtioiden on kuitenkin päätettävä, miten ne monipuolistavat energianlähteitään, tekevät yhteistyötä ja varmistavat yhteentoimivuuden. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että olemme saaneet yhdistettyä Baltian maiden markkinat Suomen markkinoihin. Seuraava tehtävämme on yhdistää markkinat Puolan markkinoihin ja tulevaisuudessa muiden Pohjoismaiden markkinoihin. Näin voisimme välttää sen, että yhdestä suunnasta tulevien energiantoimitusten häiriytyminen vaikuttaa koko maahan.
Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, kuinka Euroopan-laajuisten verkkojen rahoitustuki varmistetaan. Onko asetettu päivämäärä, jolloin näille Euroopan-laajuisille energiaputkille, esimerkiksi Nabuccolle ja Blue Streamille, myönnetään rahaa ja voitaisiinko aikataulu vahvistaa ennen vuonna 2008 tehtävää tarkistusta?
Andris Piebalgs, komission jäsen. (DE) Komissio voi tarjota vain osittaista tukea tällä alalla, sillä talousarviossa siihen on varattu melko vähän varoja. Tuemme luonnollisesti niitä yrityksiä, jotka pystyvät investoimaan alalle, sillä energiantoimituksiin investoiminen on taloudellisesti hyvin kannattavaa. Tässä vaiheessa voin kertoa, että Nabucco-putken aikataulusta on päätetty ja määräajaksi on asetettu vuosi 2012. Komissio on myöntänyt jo jonkin verran tukea, mutta myös poliittinen tuki on tärkeää. Hankkeen koordinoijasta ilmoitetaan tulevina kuukausina, ja se tapahtuu luonnollisesti yhteistyössä parlamentin kanssa.
Mielestäni energiapaketin täytäntöönpano antaa mahdollisuuden palata asiaan, kun talousarvionäkymistä keskustellaan. Katson myös, että on varattava enemmän rahaa Euroopan-laajuisille energiaverkoille ja niille väylille, jotka voivat olla strategisesti tärkeitä mutta jotka eivät ole yritysmaailmalle aivan yhtä tuottoisia. Tästä syystä tarvitsemme lisää varoja, mutta kaiken tämän pohtimiseen ja ehdotuksen valmistelemiseen on vielä aikaa.
Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos vakuuttavasta vastauksestanne.
Haluaisin tiedustella, onko komissio huomannut, ettei Venäjä ole koskaan heittäytynyt hankalaksi, kun kyse on öljyn- ja kaasuntoimituksista EU:n vanhoille jäsenvaltioille, kun taas Liettuaan, Latviaan, Unkariin ja muihin EU:n uusiin jäsenvaltioihin toimitettavan energian kanssa on ollut paljonkin ongelmia? Mitä mieltä olette tällaisesta ensimmäisen ja toisen luokan kohtelusta?
Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Tähän on kaksi selitystä. Ensinnäkin uusien jäsenvaltioiden energianlähteiden monipuolistamiseen liittyvä politiikka ei aina ole välttämättä ollut täysin selkeää. Ainakaan kaikki uudet jäsenvaltiot eivät ole edistäneet monipuolistamista niin paljon kuin olisi ollut mahdollista, jolloin niiden riippuvuus yhdestä toimittajasta eli Venäjästä on kasvanut.
Toiseksi Venäjä ei varmaankaan tee tätä tarkoituksella. Kyseiset maat sattuvat olemaan toimitusketjussa ensimmäisinä, ja kun toimitukset keskeytyvät, se vaikuttaa niihin enemmän siksi, että ne ovat vanhoja jäsenvaltioita haavoittuvammassa asemassa energiantoimitusten monipuolistamisen suhteen. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä investoimaan aktiivisemmin energiayhdistelmänsä, toimituskanaviensa ja energiantoimittajiensa monipuolistamiseen.
Infrastruktuurien häiriöistä aiheutuvat ongelmat kohdistuvat ensisijassa kyseisiin maihin myös siksi, että energiaverkot rakennettiin aikoinaan juuri siten, että niillä yhdistettiin toisiinsa energiantoimittaja Venäjä ja mainitut energiankuluttajamaat. Siksi tämä käsitys on vallalla, mutta haluan toistaa, että monipuolistaminen on ensisijainen tekijä häiriöiden välttämiseksi. Kaikkien maiden olisi ryhdyttävä monipuolistamaan energianlähteitään minimoidakseen ongelmat, joita toimituksissa voi syntyä. Tämä saisi myös energiantoimittajat noudattamaan aikatauluja ja korjaamaan vuotavat verkot mahdollisimman nopeasti.
Toinen osa
Puhemies. Seuraavana on
Claude Moraesin kysymys nro 33 (H-0298/07):
Aihe: Vihaa lietsovat Internet-sivut
Mitä mieltä komissio on vihaa lietsovien internet-sivujen yleistymisestä? Kysyn komission näkemystä erityisesti rasismia, antisemitismiä ja romanien vastaisuutta edistävistä ja lietsovista internet-sivuista, mukaan lukien sivut, joilla mainitaan aktivistien nimiä ja yhteystietoja.
Tietääkö komissio, onko parlamentti ryhtynyt Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai muualla toimiin edellä kuvatun kaltaisten internet-sivujen torjumiseksi? Onko komission esityslistalla vastaavanlaisia toimia?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Rasistinen ja muukalaisvihaan perustuva väkivalta ja vihaan lietsominen on valitettava tosiasia kaikkialla Euroopassa. Euroopan rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen vuoden 2006 selvityksen mukaan rasistinen väkivalta ja muu rasistinen rikollisuus on lisääntynyt viime vuosina useimmissa jäsenvaltioissa.
Komissio on aina torjunut ja tuominnut jyrkästi kaikki rasismin ilmenemismuodot niiden lähteestä tai luonteesta riippumatta. Toimet rasistiseen vihaan lietsomista vastaan ovat täysin yhdenmukaiset sananvapauden kanssa, jos – ja ainoastaan jos – niissä noudatetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohtaa.
Myönnän heti alkajaisiksi, että rajan vetäminen sananvapauden turvaamisen ja sen välille, että rasistiseen vihaan lietsominen luokitellaan rikokseksi, ei ole helppoa, vaan siinä on edettävä varoen. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei ristiriitaa synny, kun ihmisiä suojellaan rasistiseen vihaan lietsomiselta samalla kun varmistetaan, että sananvapaus säilyy yhtenä yhteiskuntiemme tukipilarina.
Tässä hengessä neuvosto teki 20. huhtikuuta 2007 poliittisen sopimuksen puitepäätöksestä, jolla varmistetaan, että rasismista ja muukalaisvihasta rangaistaan kaikissa jäsenvaltioissa tehokkailla ja oikeasuhtaisilla rangaistuksilla. Puitepäätöksessä jäsenvaltioita edellytetään tahallisen toiminnan, kuten julkisen kansanryhmään tai rodun perusteella määriteltyyn ihmisryhmään kohdistuvaan väkivaltaan tai vihaan yllyttämisen, kriminalisoimista.
Väkivaltaan ja vihaan lietsomisesta on lisäksi tehtävä rangaistavaa kaikkialla EU:ssa, jos siihen syyllistytään julkisella kuvien levittämisellä tai jakamisella. Jakaminen tarkoittaa tässä yhteydessä levittämistä eri viestimillä, kuten Internetin välityksellä.
En ole tietoinen Yhdistyneen kuningaskunnan tai muunkaan jäsenvaltion parlamenttien toteuttamista toimista rasististen Internet-sivustojen sulkemiseksi. Puitepäätöksen on kuitenkin tarkoitus johtaa ainakin joissakin jäsenvaltioissa uuden lainsäädännön antamiseen myös Internetin välityksellä tehtyjen rasististen rikosten torjumiseksi.
Claude Moraes (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, vastauksestanne käy selvästi ilmi, kuinka tärkeä askel rasistisia rikoksia koskevan puitepäätöksen aikaan saaminen oli. Totesitte selvästi, että rasistinen kyberrikollisuus on päässyt valloilleen Internet-sivustoilla, joiden sisältö olisi paperimuodossakin erittäin loukkaavaa kaikkien parlamentin jäsenten mielestä. Internetissä tämä sisältö on aivan yhtä loukkaavaa. Oletteko sitä mieltä, että ongelma saadaan riittävän tehokkaasti hallintaan puitepäätöksellä vai katsotteko, että kyberrikollisuudesta, joka siis on yleistä, tiedottaminen olisi yksi keino toimia? Vai katsotteko mahdollisesti niin, että jäsenvaltioita on ainoastaan kehotettava antamaan riittävää lainsäädäntöä, jolla vastataan rasistiseen vihaan ja erilaisuuteen perustuvaan väkivaltaan lietsovien, loukkaavien Internet-sivustojen räjähdysmäiseen kasvuun?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni puitepäätös on riittävä. Teimme sen viiden vuoden poliittisten keskustelujen jälkeen, ja mielestäni meidän on nyt seurattava tarkkaan, että jäsenvaltiot saattavat sen osaksi kansallista lainsäädäntöään kokonaisuudessaan ja nopeasti ja ennen kaikkea että sääntöjä sovelletaan onnistuneesti käytännössä. Komissio on tänään antanut yleisen tiedonannon kyberrikollisuudesta. Siinä korostetaan, kuinka tärkeää on perustaa eurooppalainen verkko, joka yhdistää toisiinsa kaikki poliisiviranomaiset ja jolla seurataan, käyttävätkö rikolliset Internetiä, tätä erinomaista ja myönteistä keksintöä, kuten valitettavasti usein tapahtuu. Olemme itse asiassa havainneet, että rasistiset rikokset ja väkivaltaan yllyttäminen yleistyvät Euroopassa.
Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa komission jäsen, toinen aiheeseen liittyvä näkökohta, jota ei saa unohtaa, on fundamentalistimuslimien perustamien Internet-sivustojen määrän valtava kasvu. Näillä sivustoilla levitetään länsimaiden vastaista propagandaa, jossa yllytetään länsimaailman ja länsimaisten arvojen torjumiseen. Onko komissio tietoinen tällaisesta toiminnasta ja onko olemassa keinoja sivustojen sulkemiseksi?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (FR) Tähän seikkaan keskitytään tällä viikolla kahden päivän päästä käytävässä keskustelussa G8-maiden kanssa. Euroopan unioni ja muut kumppanivaltiot aikovat käsitellä juuri tätä asiaa eli väkivaltaan ja terrorismiin yllyttämistä Internetissä. Ehdottamani lähestymistapa käsittää niiden ihmisten toiminnan kriminalisoimisen, jotka syyllistyvät rikollisiin terroritekoihin yllyttämiseen ja jotka käyttävät Internetiä tähän tarkoitukseen. Ehdotukseni esitellään ministerineuvostolle muutaman kuukauden kuluttua.
Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission varapuheenjohtaja, kysymykseni liittyy Internetiin ja epäsuorasti terrorismiin, jota oli tarkoitus torjua tietojen säilyttämistä koskevalla direktiivillä.
Onko todellakin niin, ettei direktiiviä voida soveltaa ennakkoon maksettuihin puhelinliittymiin, Hotmailin kaltaisiin Internet-operaattoreihin tai yksityisiin palvelimiin? Nämä tarjoavat muun muassa terroristiverkostoille jo melko suuren toimintavapauden niin, ettei niillä ole vaaraa joutua kiinni. Mikä siis on tietojen säilyttämistä koskevan direktiivin lisäarvo?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, direktiivin lisäarvo on se, että sen avulla voidaan rekisteröidä puhelinkeskusteluja: ei niiden sisältöä vaan ainoastaan se, että puhelu soitettiin tietystä paikasta tiettyyn aikaan ja tietyllä puhelimella. Kuten tiedämme, tämän ansiosta on pystytty seuraamaan tiettyjen rikollisten ja terroristiepäiltyjen liikkeitä.
Teknologian avulla meidän pitäisi tietenkin onnistua seuraamaan jopa niiden tahojen liikkeitä, jotka hyödyntävät edistyksellisempää teknologiaa, kuten yksityisiä palveluntarjoajia tai SIM-kortteja, joita ei ole virallisesti rekisteröity. Tämä on kuitenkin kiinni tekniikasta. Tämänpäiväisessä kyberrikollisuutta koskevassa tiedonannossa ehdotan Euroopan-laajuisen konferenssin järjestämistä yksityisen sektorin ja tuotannonalan kanssa marraskuussa Brysselissä. Siinä voisimme tarkastella turvallisuustekniikkaa juuri tältä kannalta eli Internetin asianmukaisen käytön varmistamisen kannalta.
Puhemies. Seuraavana on
Glenis Willmottin kysymys nro 34 (H-0300/07):
Aihe: Pakkoprostituution uhreille tarkoitettu EU:n laajuinen hätänumero
Euroopan parlamentin painostuksesta kesäkuussa 2006 oikeuteen, vapauteen ja turvallisuuteen liittyvistä asioista vastaava EU:n komission jäsen kertoi suunnitelmista pakkoprostituution uhreille tarkoitetun EU:n laajuisen (monikielisen) hätänumeron käyttöönotosta. Hätänumeron tarkoituksena olisi antaa välittömästi apua ihmiskaupan uhreille tarjoamalla heille mahdollisuuden puhua puolueettomalle kuuntelijalle. Se olisi tärkeä kanava, jolla uhreja kannustettaisiin etsimään neuvontaa ja tukea. Esteenä tällaisen hätänumeron käyttöönotolle mainittiin vaikeudet saada silloisten 25 jäsenvaltion kaikki puhelinyhtiöt sopimaan asiasta.
Mitä toimia komissio toteuttaa parhaillaan hätänumeron käyttöönottamiseksi ja mitä edistystä, jos mitään, on saavutettu puhelinyhtiöiden saamiseksi mukaan tähän suunnitelmaan?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Kuten tiedätte, komissio ja minä henkilökohtaisesti olemme sitoutuneet panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmiskauppaa torjuvan eurooppalaisen toimintasuunnitelman, jota ehdotin parlamentille vuoden 2006 alussa ja jonka se hyväksyi. Toiminta käsittää ihmiskaupan uhrien suojelemisen. Toimintasuunnitelman täytäntöönpano edellyttää jäsenvaltioiden, toimielinten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tiivistä yhteistyötä. Sitä on pidettävä pitkän aikavälin ohjelmana, jolla ohjataan EU:n jatkuvia toimia lähitulevaisuudessa ja joka tapauksessa pitkälle kesän 2007 jälkeen.
Mielestäni ilmaiset puhelinnumerot ovat arvokas väline, jolla tarjotaan neuvoja pulassa oleville uhreille. Niillä pystytään erittäin hyvin lisäämään luottamusta. Olen sitoutunut perustamaan välittömästi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa toimivan ihmiskaupan uhrien ja mahdollisten uhrien hätänumeron. Tietänette, että komissio teki 15. helmikuuta 2007 päätöksen, jossa jäsenvaltioita edellytetään varaamaan yhteiskunnallisesti arvokkaille palveluille joitakin kuusinumeroisia kansallisia ilmaisia puhelinnumeroja, jotka kaikki alkavat numeroilla 116. Yksi monista aiheista voisi olla ihmiskaupan uhreille tarkoitetut hätänumerot.
Edellä mainitun päätöksen johdosta numero 116000 on jo varattu hätänumerolle, johon voi ilmoittaa kadonneista lapsista. Kerron tästä hankkeesta yksityiskohtaisemmin Brysselissä 25. toukokuuta järjestettävässä kadonneita lapsia koskevassa kansainvälisessä konferenssissa sekä Berliinissä 4. kesäkuuta 2007 järjestettävässä lapsen oikeuksia käsittelevässä konferenssissa. 116-numeroita voidaan verrata hätänumeroon 112 siinä mielessä, että ne yhdistyvät soittajan jäsenvaltiossa kyseistä palvelua tarjoavaan kansalliseen tai paikalliseen järjestöön.
Olemme käynnistäneet julkisen kuulemisen muiden sellaisten palvelujen määrittämiseksi, joille voitaisiin osoittaa oma eurooppalainen ilmaisnumero. Ehdotusten esittämisen määräaika oli 20. toukokuuta. Kuulemisen johdosta on tarkoitus varata numeroita muita palveluja varten myöhemmin tänä vuonna. Numeroiden toimintakuntoon saattaminen ja kansalaisten puhelujen ohjaaminen niihin jää jäsenvaltioiden, televiestintää sääntelevien viranomaisten ja puhelinoperaattorien vastuulle.
Yhteisen numeron varaaminen ja hätänumeroiden verkon perustaminen on ensimmäinen käytännön toimi uhrien tukemiseksi. Pyrimme tehostamaan ihmiskaupan uhreille tarjottavaa apua myös muilla keinoin. Vahvaa sitoutumistani osoittaa se, että vuoden 2007 talousarviossa on perustettu rikosten vastainen erityisohjelma, jossa toteutetaan neljä hanketta eri alojen rikollisuuden, myös ihmiskaupan, torjumiseksi. Tuemme myös ihmiskaupan vastaisen eurooppalaisen teemapäivän perustamista, minkä tarkoituksena on lisätä ihmiskauppaan liittyvän ongelman näkyvyyttä. Aloite käynnistetään 18. lokakuuta tänä vuonna. Komissio on hyvin sitoutunut lisäämään tietämystä asiasta ja lujittamaan poliittisia välineitä laadukkaiden palvelujen tarjoamiseksi niille, jotka niitä tarvitsevat.
Glenis Willmott (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos kattavasta vastauksestanne. Voisitteko kuitenkin kertoa mielipiteenne siitä, onnistuivatko EU:n toimet pakkoprostituution kitkemiseksi Saksassa järjestettyjen jalkapallon MM-kisojen aikana? Mitä näistä kokemuksista voidaan oppia, kun Euroopassa järjestetään seuraavan kerran kansainvälisiä urheilutapahtumia, kuten vuoden 2012 olympialaiset, joiden pitopaikkana on Lontoo?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Voin kertoa, että olemme laatineet arvion Saksan jalkapallokisojen aikana tehdystä poliisiyhteistyöstä. Päätelmät julkaistaan, ja niistä keskustellaan, ja mielestäni Euroopan parlamentin on osallistuttava keskusteluun täysimääräisesti.
Komission mielestä Saksan MM-kisoista saadut kokemukset olivat myönteisiä. Onnistuimme luultavasti estämään tuhansien nuorten tyttöjen tuonnin EU:n maaperälle prostituutiota varten. Yhteistyöhön osallistui yhteensä 12 EU:n jäsenvaltiota. Saksa ja Saksan poliisi toimivat esimerkillisesti. Julkistamme päätelmämme ja tarjoamme ne EU:ssa tulevaisuudessa järjestettävien urheilutapahtumien käyttöön. Voin kertoa, että Kiinan kansantasavalta on huomattavan kiinnostunut päätelmien annista Beijingissä vuonna 2008 järjestettävien olympialaisten kannalta. Toisin sanoen kokemukset tarjoavat hyödyllisen mallin.
Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, mielestäni aloite on erinomainen, mutta kuinka saamme nämä numerot uhrien tietoon? Onko komissio varannut tiedonlevitykseen tarvittavat varat? Kuinka aiotte varmistaa, että aloite toimii käytännössä? Uhrit voivat olla esimerkiksi nuoria venäläisnaisia, jotka eivät yleensä puhu mitään EU:n virallisista kielistä. Kuinka varmistatte näiden hätänumeroiden toiminnan käytännössä, sillä yleensä numeroihin soitettaessa joutuu jonottamaan pitkän aikaa, ehkä jopa puoli tuntia ennen kuin puheluihin vastataan?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Olemme tutkineet ja pohtineet tätä toimivuuteen liittyvää ongelmaa. Ensimmäinen numero 116000 varataan lapsille. Sitä mainostetaan kaikkialla, kouluissa, lentokentillä, juna-asemilla ja julkaisuissa, joissa selitetään hyvin yksinkertaisesti, että tällainen numero on olemassa ja että puheluun vastaa henkilö, joka puhuu muitakin kieliä kuin sen valtion kieltä, josta puhelu soitetaan. Olemme sopineet palvelun tarjoajien kanssa tehdyssä sopimuksessa, että numeroista on mahdollista saada palvelua kaikilla EU:n virallisilla kielillä, ja tätä mahdollisuutta laajennetaan asteittain. On luonnollisesti ajateltava muitakin kieliä, kuten venäjää. Ensimmäinen vaihe on se, että sopimus tehdään ennen kesälomia, jotta puhelinnumero saadaan käyttöön, ja samalla käynnistetään laaja tiedotuskampanja. Sama tehdään muidenkin sellaisten numeroiden kanssa, jotka on osoitettu erityistarkoitukseen. Kohderyhmiin kuuluvat luonnollisesti myös pakkoprostituution uhrit.
Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olette todellakin esitellyt perusteellisen rikostentorjuntaohjelman ja mainitsitte joitakin erityisiä puhelinlinjoja. Mahtaako puhelinlinjojen suuri määrä aiheuttaa sekaannusta? Voivatko ihmiskaupan uhrit esimerkiksi soittaa numeroon 112 ja saada apua?
Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Erityisnumero, esimerkiksi numero 116000, korvaa kansalliset hätänumerot, joten numeroita on ainoastaan yksi. Kotimaassani on nykyisin yksi numero ja Ranskassa toinen. Lähitulevaisuudessa käytössä on ainoastaan numero 116000 kadonneita lapsia varten ja niin edelleen. Kaikki eurooppalaiset erityisnumerot korvaavat luonnollisesti kansalliset numerot.
Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän työjärjestyspuheenvuoron, sillä haluan esittää vastalauseen tavasta, jolla kysymyksiä käsitellään. Parlamentin jäsenet laativat ajan kanssa kysymyksensä, toimittavat ne 6–8 viikkoa etukäteen ja sitten te ette edes ota näitä kysymyksiä käsiteltäväksi vaan annatte puheenvuoron henkilöille, jotka saapuvat saliin kesken istunnon, silmäilevät luetteloa ja päättävät esittää siitä kysymyksen aivan huvin vuoksi. Olette antanut liikaa aikaa kahdelle kysyjälle ja lisäkysymyksiä esittäneille henkilöille, jotka eivät edes viitsineet esittää komission jäsenelle asiaankuuluvia kysymyksiä. Esitän vastalauseeni siksi, että minä olen käyttänyt aikani asiallisten kysymysten laatimiseen ja haluaisin saada niihin vastauksen komission jäseneltä, jotta voin raportoida asian edistymisestä lehdistölle.
Parlamentin jäsenet eivät viitsi enää esittää kysymyksiä, mikäli johdatte kyselytuntia tällä tavoin.
Puhemies. Hyvä jäsen McCarthy, kysymyksenne on hyvä, mutta minä noudatan ainoastaan työjärjestystä.
Kysymys nro 38 raukeaa laatija Tarabellan poissaolon vuoksi.
Puhemies. Seuraavana on
Marco Cappaton kysymys nro 39 (H-0289/07):
Aihe: Vammaisten mahdollisuudet käyttää viestintävälineitä
Mitä komissio tekee tai aikoo tehdä helpottaakseen vammaisten mahdollisuuksia käyttää viestintävälineitä, etenkin verkkoa ja laajakaistaa, tekstiviestejä ja videopuheluita omakustannushintaan (kuurot) ja televisio-ohjelmien tekstitystä – alkaen julkisen palvelun lähetyksistä ja politiikkaan ja vaaleihin liittyvistä lähetyksistä – sekä saada digitaalinen allekirjoitus ilmaiseksi?
Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Vastatakseni arvoisan parlamentin jäsenen kysymykseen haluan sanoa, että vammaisia koskeva EU:n strategia on vahvistettu vuosien 2003–2010 vammaistoimintasuunnitelmassa, jossa kiinnitetään erityistä huomiota tieto- ja viestintätekniikan saatavuuteen. Tietänette myös, että yksi i2010-toimintasuunnitelman pilareista koskee osallistamista. Tällä perusteella komissio antoi vuonna 2005 sähköistä saatavuutta koskevan tiedonannon ja valmistelee parhaillaan sähköistä osallistamista koskevaa tiedonantoa, joka julkaistaan vuoden 2007 lopulla. Viimeksi mainittu teksti sisältää tarvittaessa ehdotuksen uusista toimista.
Sen lisäksi, että toteutamme käytännön toimia, suuntaamme tutkimustoimintaa kohti uusien menetelmien ja palvelujen kehittämistä vammaisille. Meillä on myös kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma CIP, jolla tuetaan tieto- ja viestintätekniikkaa koskevaa politiikkaa muun muassa pilottihankkein. Useita toimia on ehdotettu sähköisten palvelujen saatavuuden alalla ja eräällä tulevaisuudessa erittäin tärkeäksi osoittautuvalla alalla, nimittäin ikääntyville tarkoitettujen tieto- ja viestintätekniikan alalla. Kyse on usein juuri ikääntyvistä, sillä heihin kuuluu paljon vammaisia ja heidän osuutensa väestöstä kasvaa jatkuvasti. Siksi ikääntyvien elämää helpottamaan tarkoitetut tieto- ja viestintäpalvelut ovat yksi tulevien toimien keskeisistä osa-alueista niin teoriassa kuin tutkimuksessa ja käytännön toteuttamisessakin.
Tuemme myös sähköisten palvelujen saatavuuden standardointia. Olemme esimerkiksi käynnistäneet aloitteen tieto- ja viestintäalan julkisten hankintojen sähköistä saatavuutta koskevien vaatimusten yhdenmukaistamiseksi kaikkialla EU:ssa yhteisen standardin avulla. Katsomme nimittäin, että yhteisten standardien avulla voimme kehittää tuotannonalan tieto- ja viestintäteknisten tuotteiden saatavuutta, jolloin niitä hankitaan enemmän ja hinnat alenevat. Kaikki näkökohdat ovat siis yhteydessä toisiinsa.
On myös joitakin alakohtaisia asioita. Ehdotimme kesäkuussa 2006, että vammaisten käyttäjien oikeutta käyttää hätäpalveluja on lujitettava, ja esitimme yhteisön menetelmää sähköisten palvelujen saatavuuden edistämiseksi. Näistä ongelmista keskustellaan parlamentin kanssa, kun pyrimme yhdessä löytämään ratkaisun yleispalvelulle. Sen laajuudesta järjestetään julkinen kuuleminen vuoden 2007 lopulla tai vuoden 2008 alussa – en vielä tiedä tarkkaan milloin – mutta tuolloin parlamentti ja tärkeimmät sidosryhmät voivat esittää ehdotuksia yleispalvelun tulevaisuudesta.
Ylihuomenna ratkaistaneen yksi käytännön ongelma, sillä silloin neuvosto hyväksyy Euroopan parlamentin ehdottaman muutoksen audiovisuaalisia mediapalveluja koskevasta direktiivistä pidettävässä kokouksessa. Parlamentti muutti tekstitystä koskevaa osaa ja paransi näin vammaisten mahdollisuuksia käyttää audiovisuaalisia mediapalveluja. Toivon, että neuvosto hyväksyy muutoksen, jotta myös uutta politiikkaa saadaan linjattua saman suuntaiseksi.
Sähköisistä allekirjoituksista tulee yhä tärkeämpiä, kun turvallista sähköistä viestintää kehitetään kaupallisten ja julkisten palvelujen tarjoajien ja käyttäjien välillä. Komissio tarkastelee aihetta sähköisiä allekirjoituksia koskevan direktiivin ja sähköisiä viranomaispalveluja koskevan toimintasuunnitelman seurannan yhteydessä ja kiinnittää huomiota myös vammaisiin.
Voin kertoa, että EU:n eri puheenjohtajavaltiot ovat kaikki järjestäneet kokouksen tai näyttelyn – eli jonkin virallisen ja julkisen tilaisuuden – esitelläkseen, kuinka tutkimustulokset on toteutettu käytännössä. Olen aina pitänyt tätä hyvänä esimerkkinä, jota voisimme noudattaa sähköisiä viranomaispalveluja koskevissa toimissa, joita komissio ja EU voivat ehdottaa, mutta niiden täytäntöönpano kuuluu paikallishallinnolle sekä ennen kaikkea alueelliselle ja kansalliselle hallinnolle. Juuri alue- ja paikallishallinto on suhtautunut työmme tuloksiin erittäin myönteisesti, sillä ne tarjoavat käytännön apua jäsenvaltioiden alueella asuville vammaisille.
Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitän komission jäsentä Redingiä erittäin yksityiskohtaisesta ja järjestelmällisestä vastauksesta voimassa olevaa politiikkaa koskevaan kysymykseeni. Haluan kiittää häntä erityisesti siitä, että hän niin sanotusti vei sanat suustani kuvaillessaan vammaisia tukevan tekniikan ja ikääntyviä tukevan tekniikan läheistä yhteyttä.
Kun otetaan huomioon Euroopan väestönkehitys ja se, että väestö vanhenee jatkuvasti, tekniset läpimurrot voivat tarjota yhteiskunnan kannalta valtavan tärkeitä ratkaisuja. Lopuksi haluan korostaa, että täysin liikuntakyvyttömille ihmisille, jotka pystyvät ehkä kommunikoimaan ainoastaan silmiään liikuttamalla, nämä tekniikat eivät ole ainoastaan kiinnostavia apuvälineitä vaan keino toteuttaa perustavanluonteista kansalaisoikeutta eli sananvapautta.
Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Tältä osin voidaan käyttää useita tekniikoita ja teknologioita. Olen todellakin sitä mieltä, että väestön ikääntymiseen on vastattava ensisijaisesti yhteiskunnallisesti, mikä tarjoaa mahdollisuuden myös eurooppalaiselle tuotannonalalle. Jos tuotannonala nimittäin saa yhteiskunnallisen sysäyksen poliittisilta päättäjiltä, jotka edustavat eri aloja, alueita, maita ja koko EU:ta, ne voivat ryhtyä valmistamaan ikääntyville tarkoitettuja järjestelmiä, palveluja ja muita tuotteita. Mielestäni tämä tukee yhteiskunnan ohella myös talouselämää.
Olemme siis käännekohdassa. Kyse on myös kasvusta ja työpaikoista, sillä jos onnistumme, pystymme viemään yhteiskunnallisia järjestelmiämme sekä kaupallisia tuotteita ja palveluita myös EU:n ulkopuolelle. Mielestäni nämä kaikki näkökohdat liittyvät siis tiiviisti yhteen ja myötävaikuttavat yhteiskunnan ja talouselämän kohentumiseen.
Puhemies. Seuraavana on
Georgios Papastamkosin kysymys nro 40 (H-0296/07):
Aihe: Sähköisen viestinnän markkinoilla tapahtuva erottelu
Äskettäin Brysselissä pitämässään puheessa komission jäsen Reding katsoi, että EU:ssa olisi noudatettava televiestintäalalla eurooppalaista menettelyä, jossa perusrakenteet ja palvelut erotetaan toisistaan, jotta maanpäällisten perusrakenteiden alalla olisi todellista kilpailua. Kansallisen lainsäätäjän keskeiseksi välineeksi hän ehdottaa verkkoinfrastruktuurien ja palvelutasojen perusrakenteiden erottamista oikeudellisesti toisistaan. Komissaari ei kuitenkaan sulje pois jopa täydellistä toiminnallista erillisyyttä sähköisen viestinnän markkinoiden kohdalla.
Voiko komission jäsen täsmentää konkreettisemmin, mitä hän tarkoittaa käsitteellä "eurooppalainen menettely"? Katsooko hän, että Kreikan televiestintäyhtiö OTE:n tapaus kuuluu niihin, joihin voitaisiin soveltaa täydellistä erillisyyttä?
Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen kysyi minulta, mitä tarkoitan ilmaisulla "eurooppalainen menettely". Tällä hetkellä voimassa on televiestintää koskeva toimintakehys, joka tarjoaa kansallisille sääntelyviranomaisille sääntelyvälineitä ja korjaavia toimia tilanteissa, joissa markkinat eivät ole riittävän kilpailukykyiset. Komissio aikoo tarkastella tapoja televiestintäpalvelujen sisämarkkinoiden lujittamiseksi tätä kehystä uudistaessaan.
Yksi mahdollinen uusi toimintatapa käsittää korjaaviin toimiin keskittymisen, koska niitä ei aina toteuteta riittävän nopeasti jos ollenkaan, mikä on oikeastaan sama ongelma. Olemme lisäksi havainneet, että yksi mahdollinen väline, jota voidaan käyttää korjaavana toimena, voisi olla toiminnallinen eriyttäminen, mikä tarkoittaa hallitsevan markkinatoimijan verkkoliiketoiminnan erottamista siitä liiketoiminnan osasta, joka koostuu palvelujen tarjoamisesta loppukäyttäjille.
Toiminnallinen eriyttäminen voi tarjota verkkopalvelujen tarjoajille oikeanlaisen kannustimen, jolla estetään syrjintä tukkupalvelujen asiakkaiden välillä. Tämä taas saattaa johtaa televiestintämarkkinoiden todellisten kilpailuedellytysten parantumiseen.
Tarkoituksena ei ole pakottaa hallitsevia markkinatoimijoita myymään osaa liiketoiminnastaan, kuten muualla maailmassa on tapahtunut, esimerkiksi Yhdysvalloissa AT&T:n tapauksessa. Emme halua tätä, ja siksi puhun "eurooppalaisesta menettelystä". Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on siis ensin arvioitava jäsenvaltion tilanne ja harkittava korjaavia toimia vasta tämän jälkeen. Näin on tehty Yhdistyneessä kuningaskunnassa Openreachin tapauksessa, joka on yksi esimerkki asiasta.
Arvoisa parlamentin jäsen kysyi myös Kreikasta. Sen tapauksessa Kreikan lainsäätäjä arvioi tilanteen EU:n päivitetyn toimintakehyksen mukaisen kansallisen lainsäädännön perusteella, ottaa huomioon kilpailuedellytykset ja kaikki muut merkitykselliset tekijät Kreikan markkinoilla ja ehdottaa tämän jälkeen mahdollisia korjaavia toimia, jos se pitää niitä tarpeellisina Kreikan markkinoiden kannalta.
Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Käsittääkseni EU:ssa on käytännössä kuitenkin 27 eri sääntelyjärjestelmää. Sähköisen viestinnän alalla ollaan vielä kaukana todellisista sisämarkkinoista.
Olette todellakin tehneet paljon tällä alalla. Sääntelystä vallitseva epävarmuus, tai toisin sanoen pirstaleisuus, joka aiheuttaa epävarmuutta investointien suhteen, aiheuttaa epävarmuutta myös kilpailun ja innovoinnin alalla sekä haittaa uusien työpaikkojen syntymistä.
Kysymykseni kuuluu, voidaanko puhua eurooppalaisesta televiestintäteollisuudesta, jos olemassa ei ole yhdenmukaista Euroopan-laajuista sääntelyä?
Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa parlamentin jäsen on täysin oikeassa. Olemassa ei vielä ole EU:n televiestintämarkkinoita. Mielestäni tilanteen on muututtava, koska EU voi pysyä kilpailukykyisenä televiestintäalalla ainoastaan, jos se hankkiutuu eroon 27:stä joskus ristiriitaisesta sääntelyjärjestelmästä ja ottaa käyttöön yhden järkevän järjestelmän, jolla edistetään rajat ylittäviä palveluja ja investointeja ja jolla saadaan aikaan suuria eurooppalaisia markkinatoimijoita, jotka voivat toimia useissa eri maissa. EU:han on jo kilpailukykyinen, sillä olemme yksi televiestinnän maailmanmarkkinoiden johtohahmoista. Nyt pyrimmekin avaamaan markkinat kansainvälisille verkkovierailuille. Parlamentti päättää asiasta huomenna, ja sen päätös antaa aina osviittaa siitä, kuinka tulevaisuudessa pitäisi toimia.
Lupaan esittää ehdotuksen sähköistä viestintää koskevan paketin uudistamisesta, jotta televiestinnän sisämarkkinat saadaan toimintakuntoon. Tarkoituksena ei ole ohittaa kansallisia lainsäätäjiä, sillä niitä tarvitaan edelleen, koska ne tuntevat parhaiten omat markkinansa. Tarkoituksena ei myöskään ole käytäntöjen yhdenmukaistaminen vaan ehdotettujen korjaavien toimien loogisuuden lisääminen ja niiden ajantasainen toteuttaminen, jotta eri markkinoiden välillä saadaan aikaiseksi tasavertaiset toimintaedellytykset. Näin tuotannonalat voivat ryhtyä toimimaan rajat ylittävästi, kun markkinoiden avaamisen puute ei estä niiden toimintaa muilla markkinoilla.
Puhemies. Seuraavana on
Katerina Batzelin kysymys nro 41 (H-0310/07):
Aihe: Eurooppalainen puitesopimus lasten ja nuorten matkapuhelinkäytön turvallisuuden kohentamisesta
EU:n johtavien matkapuhelinoperaattorien 6. helmikuuta allekirjoittamaa eurooppalaista puitesopimusta lasten matkapuhelinkäytön turvallisuuden kohentamisesta pidetään ensimmäisenä merkittävänä askeleena varmistettaessa alaikäisten suojelu tietyiltä matkapuhelinkäytön aiheuttamilta vaaroilta, ja yleisesti katsotaan, että tämä politiikka olisi sisällytettävä komission tiedonantoon lasten oikeuksia koskevasta EU:n strategiasta (KOM(2006)0367 lopullinen).
Mitkä olisivat komission mielestä soveltuvia välineitä tämän puitesopimuksen soveltamiseen kansallisella tasolla, jotta varmistetaan sen käytännön täytäntöönpano ja valvonta vanhempien, opettajien ja alaikäisten hyvinvoinnista vastaavien henkilöiden taholta? Kun otetaan huomioon, että kyseinen puitesopimus on osa eurooppalaisten yritysten itsesääntelyä, millä tavoin komissio osallistuu sen asianmukaiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioissa ja sen tehokkuuden arviointiin? Mitkä ovat kansallisten sääntelyviranomaisten toimivaltuudet laadittaessa kansallista itsesääntelyä koskevia sääntöjä helmikuuhun 2008 mennessä ja valvottaessa sen täytäntöönpanoa? Olisiko komission mielestä tarkoituksenmukaista tehdä tulevaisuudessa yhteisön lainsäädäntöaloite, joka sitoisi jäsenvaltioita ja yrityksiä, koska pelkkä itsesääntely ei voi olla riittävää?
Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Jos kuulin oikein, aiheesta äskettäin puhunut kollegani Frattini on jo vastannut joihinkin tämän kysymyksen kohtiin. Tämä osoittaa selvästi, että koko komissio on huolissaan yhteiskuntamme kehityksestä ja toteuttaa kollegiona toimia tilanteen kohentamiseksi.
Yhteensä 15 johtavaa eurooppalaista matkapuhelinoperaattoria ja sisällöntarjoajaa allekirjoitti 6. helmikuuta 2007 lasten turvallisempaa matkapuhelinkäyttöä koskevan eurooppalaisen puitesopimuksen. Sopimus on vapaaehtoinen yhteisymmärryspöytäkirja, jossa matkapuhelinteollisuus ja Euroopan GSM-järjestö sopivat siitä, että ne seuraavat, julkistavat ja kääntävät Internet-sivustoillaan olevat käytännesäännöt, niin nykyiset kuin tulevatkin. Näillä itsesääntelyyn liittyvillä käytännesäännöillä voidaan auttaa esimerkiksi vanhempia, isovanhempia ja opettajia ymmärtämään, millaisia ongelmia kolmannen sukupolven matkapuhelimia käyttävät lapset voivat kohdata. Sopimukseen päästiin koolle kutsumani korkean tason ryhmän keskustelun päätteeksi. Siihen osallistui lasten asioita ajavia järjestöjä, kuluttajajärjestöjä ja sisällönluokituselimiä sekä sääntelyelimiä. Yhteisymmärryspöytäkirjassa vahvistetaan useita periaatteita ja velvoitetaan allekirjoittajat panemaan itsesääntelyn täytäntöön kansallisella tasolla.
Kun allekirjoitimme sopimuksen ja kun pidimme lehdistötilaisuuden, sanoin luottavani allekirjoittajiin. Annan niille aikaa vuoden, ensi vuoden helmi–maaliskuuhun saakka sopimuksen täytäntöön panemiseksi. Tuolloin palaamme aiheeseen ja tutkimme, onko sopimus pantu täytäntöön. Jos näin on, kaikki on hyvin ja voimme ehkäpä ryhtyä keskustelemaan mahdollisista tarkistuksista tai tulevista hankkeista. Jos odotuksemme eivät ole täyttyneet, komissio harkitsee erityistoimien toteuttamista.
Κaterina Batzeli (PSE). – (EL) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Kukaan ei kyseenalaista komission tehtävää tämän tärkeän aiheen parissa. Haluan esittää komission jäsenelle kaksi kysymystä keskustelun helpottamiseksi. Yhteisymmärryspöytäkirja on käsittääkseni vapaaehtoinen, kuten komission jäsenkin totesi, ja alan odotetaan toteuttavan itsesääntelyä. Haluan siksi todeta, että komission olisi tiedettävä olennaisilta osiltaan se, mitä helmikuun 2008 jälkeen arvioidaan.
Toisin sanoen, aikooko komissio kehottaa jäsenvaltioita laatimaan joitakin yhteisiä käytännesääntöjä, jotta ne pystyvät valvomaan tilannetta? Kodifioidaanko ja analysoidaanko kunkin jäsenvaltion parhaat käytännöt?
Lopuksi tiedustelen, millaista viestintäpolitiikkaa komissio noudattaa tiedottaessaan asiasta vanhemmille, jotka ovat täysin tietämättömiä alasta, ja mitä yhteisön ohjelmia tässä yhteydessä voitaisiin hyödyntää?
Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Komissio on saanut valmistelevan työnsä ansiosta matkapuhelinoperaattorit käynnistämään tämän aloitteen, sillä ne ymmärsivät erittäin hyvin, ettei komissio aio jäädä toimettomaksi tässä asiassa.
Tuoreimmat mielipidekyselyt ovat osoittaneet, että useat lapset käyttävät matkapuhelimia. Itse asiassa niitä käyttää suurin osa yli 12-vuotiaista lapsista. Ongelmia voivat aiheuttaa ennen kaikkea kamerakännykät ja paikantamispalvelut. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa 10 prosenttia vastaajista ilmoitti, että heistä oli otettu epämiellyttäviä kuvia, 17 prosenttia lapsista pelkäsi, että kuvat laitetaan Internetiin ja toimitetaan edelleen muiden nähtäväksi, ja 14 prosenttia oli joutunut matkapuhelinkiusaamisen uhriksi. Suomen "Pelastakaa lapset" -järjestön tutkimuksen mukaan 30 prosenttia 7–15-vuotiaista lapsista oli joutunut matkapuhelinkiusaamisen uhriksi.
Ongelma on siis olemassa, mutta se ei tarkoita, että vanhemmat on saatava kieltämään matkapuhelinten käyttö lapsilta. Se ei olisi oikea tapa toimia. Siksi on erittäin tärkeää, että käytössä on esimerkiksi aikuisviihteen estopalveluja ja että tiedotuskampanjoita järjestetään vanhemmille ja isovanhemmille, jotka ostavat usein matkapuhelimia lastenlapsilleen, sekä itse lapsille.
On tärkeää luokitella kaupallinen sisältö kansallisten soveliaisuus- ja asianmukaisuusnormien mukaan. Kuten komission jäsen Frattini totesi, tärkeää on myös varmistaa, että laitonta sisältöä torjutaan käytännössä ja tehokkaasti. Päätimme komissiossa jo tänään tehostaa laittoman sisällön torjuntaa. Kyse ei nyt ole laittomasta sisällöstä sellaisenaan, vaan siitä lapsille aiheutuvista vaaroista, ja tässä tärkeimpiä ovat tiedotuskampanjat. Seuraamme alan kehitystä ja sitä, täyttävätkö yhteisymmärryspöytäkirjan allekirjoittajat sitoumuksensa. Minulla on mukanani lasten turvallisempaa matkapuhelinkäyttöä koskeva eurooppalainen puitesopimus. Voin jakaa sen parlamentin jäsenille, minkä jälkeen he voivat seurata sitoumusten täyttymistä kotimaissaan. Pyydän heitä ilmoittamaan minulle tilanteen kehittymisestä.
Puhemies. Seuraavana on
Bernd Posseltin kysymys nro 43 (H-0288/07):
Aihe: Vojvodinan tilanne
Joitakin vuosia sitten Vojvodinassa kohdistettiin toistuvasti raakoja hyökkäyksiä vähemmistöjen edustajiin ja serbipakolaisia sijoitettiin järjestelmällisesti asumaan vähemmistöjen asuinalueille, jotta pakolaiset muodostaisivat alueella enemmistön, ja EU:n varat, jotka oli tarkoitettu vähemmistökieliseen opettajankoulutukseen, eivät päätyneet vastaanottajille.
Onko nämä puutteet korjattu, ja millaisen yleisarvion komissio voi esittää Vojvodinassa tapahtuneesta kehityksestä?
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Komissio on seurannut tarkkaan Vojvodinan tilannetta. Se on kehottanut viranomaisia puuttumaan pikaisesti etnisten ryhmien välisiin väkivaltaisuuksiin. Olemme kehottaneet niitä edistämään etnisten ryhmien hyviä suhteita ja säilyttämään Vojvodinan monietnisen ja monikulttuurisen yhteiskuntamallin.
Kuten Serbiaa koskevassa marraskuun 2006 määräaikaiskertomuksessa todettiin, Vojvodinan etnisten ryhmien välinen tilanne on parantunut. Väkivaltaisuudet ovat vähentyneet, eikä vuoden 2007 ensimmäisten kuukausien aikana ilmoitettu yhdestäkään merkittävästä yhteenotosta. Viranomaiset ovat toteuttaneet useita, vähimmäiskielten virallista käyttöä sekä vähemmistöjen edustusta oikeuslaitoksessa ja poliisivoimissa koskevia toimia.
Kehitystä on tapahtunut myös koulutuksen alalla. Albanian- ja unkarinkielisten oppikirjojen tuonti ja käyttö Vojvodinassa on hyväksytty. Suboticaan on perustettu unkarinkielinen opettajankoulutuslaitos, joka on ollut toiminnassa jo viime vuoden lokakuusta lähtien. Näitä toimia on luonnollisesti kehitettävä edelleen ja täydennettävä.
Olemme kuitenkin todenneet, ettei vähemmistöryhmien kansallisia neuvostoja koskevan uuden lainsäädännön antamisessa ole edetty ja että vähemmistökielillä tapahtuvan tiedotuksen alalla on edelleen ongelmia. Siksi komissio on kehottanut Serbian viranomaisia toteuttamaan tehokkaampia toimia tällä alalla.
Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, haluan esittää teille kaksi kysymystä. Ensimmäiseksi haluaisin tietää, mikä on tämänhetkinen tilanne Bosniasta ja Kosovosta tulevien serbialaisten pakolaisten järjestelmällisen uudelleenasuttamisen suhteen. Sehän valitettavasti muuttaa muun muassa Novi Sadin lähellä sijaitsevan Temerinin unkarilaisen yhteisön etnistä rakennetta. Toiseksi haluaisin tietää, miten opettajankoulutuslaitosten perustaminen edistyy. Niitähän on tarkoitus perustaa EU:n rahoilla romanialaisille, slovakeille ja ruteeneille, mutta perustaminen näyttää pysähtyneen kokonaan. Onko laitokset nyt perustettu?
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Vastaan ensiksi arvoisan jäsenen lisäkysymykseen EU:n avusta Vojvodinalle ja sen suhtautumisesta vähemmistöjen oikeuksiin. Vojvodinan autonomiselle alueelle osoitetun tuen täsmällistä määrää ei ole mahdollista päätellä, mutta alue on saanut huomattavan paljon EU:n tukea, joka on kohdennettu jäsen Posseltin mainitsemiin tarpeisiin.
Taloudellista tukea annetaan seuraavien seikkojen perusteella: historia eli sodanjälkeinen jälleenrakentaminen etenkin Sloboda-sillan osalta, maantiede ulkorajojen yhdennetyn valvonnan osalta ja talous.
Vojvodina on suhteellisen vauras alue verrattuna muihin Serbian alueisiin. Vaikka Vojvodina käsittää 25 prosenttia Serbian alueesta ja 20 prosenttia maan väestöstä asuu siellä, se on vaurautensa ansiosta saanut 36 prosenttia EU:n pk-yrityksille varaamista luotoista.
Kaiken kaikkiaan on selvää, että talousapu on osoitettu jäsen Posseltin mainitsemiin tarkoituksiin. Voin vakuuttaa hänelle, että rahat käytetään tehokkaasti vähemmistöjen ja heidän oikeuksiensa suojaamiseen.
Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, totesitte perustellusti, että suuri osa EU:n avustuksista käytetään vähemmistöjen suojelemiseen ja EU:lle tärkeisiin asioihin. Olisiko mahdollista tai ehkä jopa välttämätöntä varmistaa, että Serbiaan kohdistetaan myös poliittista painostusta, jotta se estäisi tietyt, noudattamansa politiikan mukaiset väärinkäytökset tai muuttaisi politiikkaansa, jottei EU:n varoja tarvitse kuluttaa vahinkojen korjaamiseen jälkikäteen?
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Olen arvoisan parlamentin jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että taloudellisen tuen antamisen yhteydessä on käytettävä myös poliittisia keinoja. Näin olemmekin tehneet Vojvodinan tapauksessa. Olemme keskustelleet näistä asioista Serbian hallituksen kanssa. Maassa on nyt demokraattinen hallitus, joka on uudistusmielinen ja EU-myönteinen, joten mielestäni meillä on nyt paremmat mahdollisuudet saada äänemme kuuluville ja varmistaa, että Serbia ottaa huomioon Vojvodinan asemaa koskevan huolemme.
Serbian uusi perustuslaki sisältää yksityiskohtaisia säännöksiä ihmisoikeuksista ja vähemmistöjen suojelusta. Se sisältää kuitenkin myös joitakin epäselvyyksiä hallinnon hajauttamisen laajuuden suhteen. Serbian uudella parlamentilla on keskeinen asema perustuslain asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa ja etenkin vähemmistöjen suojelun lujittamisessa sekä sellaisten paikallisten itsehallintomuotojen perustamisessa, jotka noudattavat EU:n normeja. Tässä mielessä on todellakin myönteistä, että etniset vähemmistöpuolueet ovat vaalilain uudistuksen myötä saaneet useita paikkoja Serbian uudessa parlamentissa.
Zsolt László Becsey (PPE-DE). – (HU) Syntymäpaikkani sijaitsee Vojvodinan vieressä, ja haluankin kiinnittää komission jäsenen huomion alueella vallitsevaa todellista tilannetta koskeviin näkökohtiin. Yksi näistä on se, pidetäänkö ongelmana sitä, että Vojvodinan alkuperäiseen unkarilaisväestöön suhtaudutaan edelleen käytännössä kuten sotarikollisiin. Siellä ei kunnioiteta Antigonen lakia eli unkarilaisvähemmistön ei anneta haudata kuolleitaan eikä edes muistaa heitä.
Onko ongelma, ettei unkarilaisvähemmistöllä ole tasa-arvoista asemaa millään työllisyyteen, yksityistämiseen, valtion elimiin tai koulutukseen liittyvillä aloilla? Olisi hyvä, jos komission jäsen vastaisi jäsen Posseltin kysymykseen siitä, millainen tilanne on pakkoasuttamisen suhteen. Toimittaisin mielelläni komission jäsenelle Rehnille kokonaisen luettelon kaikista viimeaikaisista välikohtauksista alueella.
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Kuten komission määräaikaiskertomuksissa on todettu, Vojvodinan unkarilaisvähemmistön tilannetta on seurattu tarkkaan. Asiasta on myös keskusteltu Serbian viranomaisten kanssa, ja ne ovat korostaneet sitoutuneensa siihen, että kansallisten vähemmistöjen edustusta poliisivoimissa ja oikeuslaitoksessa lisätään, mutta väittävät, ettei päteviä hakijoita ole useinkaan riittävästi. Mielestäni poliittista painostusta on harjoitettava ja poliittista rohkaisua tarjottava edelleen.
Kun saamme ratkaistua ne ongelmat, joiden vuoksi ihmiset ovat joutuneet siirtymään maan sisällä, pystymme paremmin välttämään tällaiset ongelmat, joihin viittaatte. Tarkoitan tietenkin ennen kaikkea Kosovon asemaa koskevia neuvotteluja. Asiasta on päästävä toimivaan ratkaisuun, ja luotan siihen, että kun asia on ratkaistu, etnisesti monimuotoisiin alueisiin kuten Vojvodinaan ei enää kohdistu häiritseviä vaikutuksia. Tästä syystä kehotamme kaikkia asianosaisia toimimaan vastuullisesti. Komission mielestä Kosovoa ja Vojvodinaa ei voida verrata toisiinsa.
Puhemies. Seuraavana on
Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 44 (H-0290/07):
Aihe: Turkki ja merioikeusyleissopimuksen täytäntöönpano
Komissio ilmoittaa kysymykseen Ε-0802/07 antamassaan vastauksessa, että merioikeusyleissopimus kuuluu yhteisön säännöstöön, joka Turkin on omaksuttava ja pantava täytäntöön sen jälkeen, kun se on liittynyt Euroopan unioniin. Aikaisemmin samaan aiheeseen (E-4160/06) antamassaan vastauksessa komissio ilmoitti edellyttävänsä, että Turkki on liittymishetkellään Euroopan unioniin omaksunut ja pannut kaikilta osin täytäntöön yhteisön säännöstön.
Miksi komissio on muuttanut kantaansa kuuden kuukauden sisällä? Onko Turkin omaksuttava ja pantava täytäntöön yllä mainittu merioikeusyleissopimus sen jälkeen, kun se on liittynyt Euroopan unioniin vai onko sen jo liittymishetkellä pitänyt omaksua ja panna kaikilta osin täytäntöön yhteisön säännöstö? Mihin lainsäädännön kohtaan komissio perustaa kantansa?
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Komissio ei ole muuttanut kantaansa siitä, mitkä ovat Turkin velvollisuudet yhteisön säännöstön nojalla. Arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamat kaksi vastausta eivät ole ristiriidassa keskenään, vaan ne pikemminkin noudattavat täysin samaa lähestymistapaa. Muiden ehdokasvaltioiden tavoin myös Turkin odotetaan panevan yhteisön säännöstön täytäntöön liittymiseensä mennessä ja noudattavan sitä siis viimeistään silloin, kun maa liittyy EU:hun.
Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa komission jäsen, Turkissa on tapahtunut viime aikoina useita ikäviä välikohtauksia. Turkin armeija puuttuu avoimesti poliittiseen kehitykseen. Maa uhkailee Kyproksen tasavaltaa, koska se ja muut naapurimaat ovat edistäneet talousvyöhykkeidensä hyödyntämistä merioikeusyleissopimuksen mukaisesti. Tulevista vaaleista on suljettu pois 160 kurdiehdokasta, myös Leila Zana.
Ovatko nämä toimet yhteisön säännöstön mukaisia? Ehkäpä komission on aika ottaa tiukempi asenne Turkin johtoon?
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Arvoisan parlamentin jäsenen esille ottamat seikat ovat hyvin tärkeitä, mutta ne eivät täysin liity esitettyyn kysymykseen. Ajanpuutteen vuoksi en valitettavasti pysty vastaamaan kovinkaan yksityiskohtaisesti. Haluan kuitenkin korostaa, että meidän on kohdeltava Turkkia oikeudenmukaisesti ja tiukasti, jotta EU:n ja Turkin välisen suhteen kielteinen kehitys saadaan pysäytettyä.
Oikeudenmukaisella ja tiukalla tarkoitan sitä, että meidän on toimittava oikeudenmukaisesti ja pidettävä lupauksemme. On täytettävä sitoumus, jonka mukaan Turkki voi liittyä EU:hun, jos se täyttää kaikki EU:n jäsenyyden edellytykset. Oikeudenmukaisuuden ja uskottavuuden lisäksi meidän on pysyttävä tiukkoina ja järkkymättöminä. On edellytettävä, että Turkki toteuttaa uudistuksia ja kunnioittaa kansalaisten oikeuksia niin, että esimerkiksi kurdikysymys saadaan ratkaistua ja naisten oikeuksia, järjestäytymisoikeutta ja sananvapautta saadaan lujitettua Turkissa sen ansiosta, että maa luottaa mahdollisuuteen päästä EU:n jäseneksi.
Turkin kanssa on siis oltava samalla oikeudenmukainen ja tiukka.
Puhemies. Seuraavana on
Rodi Kratsa-Tsagaropouloun kysymys nro 45 (H-0340/07):
Aihe: Turkin poliittinen kriisi ja liittymisnäkymät
Viime päivinä Turkki on ollut tasavallan presidentin nimittämistä koskevan ongelman laukaisemassa syvässä poliittisessa kriisissä, joka herättää demokraattisten instituutioiden toimintaa koskevia vakavia epäilyjä. Maan perustuslakituomioistuin on mitätöinyt vaalien ensimmäisen kierroksen, ja hallitus puolestaan on voimakkaasti kyseenalaistanut tämän päätöksen. Pääministeri on todennut, että parlamentaarinen järjestelmä on jumiutunut, ja pyytänyt ennenaikaisten vaalien järjestämistä, kun taas armeijan yleisesikunta on esittänyt varoituksen, jonka mukaan se puuttuu asioihin estääkseen islamisti Abdullah Gülin valitsemisen presidentin virkaan.
Mikä on komission arvio tästä EU:n jäsenehdokkaana olevassa maassa vallitsevasta tilanteesta? Laajentumisasioista vastaava komission jäsen Olli Rehn on lausunut, että asevoimien velvollisuus on kunnioittaa demokraattisten prosessien autonomiaa, että EU perustuu vapauden, demokratian, ja oikeusvaltion periaatteisiin sekä siihen periaatteeseen, että poliittisilla voimilla on ylivalta suhteessa sotilaallisiin voimiin, sekä korostanut, että EU:n jäseneksi päästäkseen ehdokasvaltion on kunnioitettava näitä periaatteita, jotka ovat keskeinen osa Kööpenhaminan kriteerejä. Uskooko komissio, että tällaiset armeijan väliintulot ovat sopusoinnussa yhteisön säännöstön asettamien vaatimusten kanssa, ja mitä vaikutuksia niillä voisi olla maan liittymisprosessiin? Onko komission taholta odotettavissa lisäreaktioita, mikäli asiat eivät kehity EU:n demokraattisten periaatteiden kanssa sopusoinnussa olevalla tavalla?
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Turkin hallitus noudatti perustuslakituomioistuimen tuomiota ja toteutti toimet sen täytäntöön panemiseksi. Se oli tärkeää maan poliittisen vakauden kannalta huolimatta tapauksista, jotka johtivat tuomion antamiseen.
Poliittisen vakauden varmistamiseksi enemmistöpuolue esitti maan parlamentille ehdotuksen aikaistettujen vaalien toimittamisesta. Parlamentin suuri enemmistö suostui siihen, että parlamenttivaalit pidetään jo 22. heinäkuuta 2007.
Komissio odottaa, että parlamenttivaalit ja niitä seuraavat presidentinvaalit järjestetään demokraattisesti vastuullisen keskustelun ja poliittisen vakauden ilmapiirissä. Olen useaan otteeseen todennut arvostavani Turkin asevoimia sen vuoksi, että ne ovat ansiokkaasti puolustaneet maataan ja edistäneet kansainvälistä rauhaa, mutta kuten totesin asevoimien komentajan antaman lausunnon jälkeen huhtikuun lopulla, asevoimien on jätettävä demokraattinen päätöksenteko Turkin demokraattisesti valituille elimille.
Pitäisi olla sanomattakin selvää, että jos jokin maa haluaa liittyä EU:hun, sen on kunnioitettava kaikkia demokratian periaatteita ja muun muassa varmistettava siviili- ja sotilassuhteiden demokraattinen johtaminen. Mielestäni tämä on täysin yhdenmukaista maallisen demokratian tai demokraattisen maallisuuden kanssa, joka on vahvistettu Turkin perustuslaissa.
Kun uusi parlamentti on valittu ja uusi hallitus aloittanut toimikautensa, Turkin on aloitettava uudelleen perusteellinen lainsäädäntätyönsä ja toteutettava uudistukset, joilla lujitetaan oikeusvaltiota ja maan perusvapauksia.
Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Jouduitte jälleen kerran toistamaan aiemmat ja jo useaan otteeseen toistetut toteamuksenne Turkista, sekä kuten itsekin huomautitte, siitä asenteesta, joka maan on omaksuttava EU:n hakijavaltiona.
Halusin kysyä, onko tämä kriisi tuonut ilmi jotain muuta, jollei heikkouksia. Tehän käytitte eri lähestymistapaa suhteessa poliittisiin ja sotilaallisiin toimijoihin. Oletan nimittäin, että olette yhteydenpidon aikana toistuvasti ja julkisesti nuhdellut asianomaisia osapuolia.
Halusin kysymyksessäni tiedustella, oletteko toteuttanut tiukempia toimia kriisin vakavuuden ja ilmenneiden tosiseikkojen johdosta.
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Hyvä jäsen Kratsa-Tsagaropoulou, kiitos tästä tärkeästä kysymyksestä. Olen itse asiassa tiuhaan yhteydessä Turkin hallitukseen, jotkut eurooppalaiset ovat jopa sitä mieltä, että liiankin tiuhaan. Tällaisina aikoina, kun Turkki on käynyt ja käy parhaillaan läpi poliittisia ja perustuslaillisia kriisejä, on kuitenkin erityisen tärkeää säilyttää tiivis keskusteluyhteys Turkin hallitukseen ja muihin Turkin yhteiskunnan asianomaisiin toimijoihin ja tehdä selväksi, mitä EU niiltä odottaa, jos Turkki haluaa liittyä EU:n jäseneksi. Yksi kulmakivistä on luonnollisesti siviili- ja sotilassuhteiden demokraattinen johtaminen.
Kuten komissio totesi varsin selvään sävyyn toukokuun alussa sen jälkeen, kun annoin julkilausumani Turkin asevoimien puuttumisesta poliittiseen päätöksentekoon erittäin jännittyneessä tilanteessa, EU perustuu vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteisiin sekä demokraattisen poliittisen vallan ensisijaisuuteen suhteessa sotilaalliseen valtaan. Jos maa haluaa EU:n jäseneksi, sen on kunnioitettava näitä periaatteita. Tätä tarkoittavat EU:n jäsenyyttä koskevat Kööpenhaminan kriteerit. Asia on tehty täysin selväksi Turkin hallitukselle ja kaikille Turkin politiikkaan osallistuville tahoille sekä Turkin median kautta myös maan kansalaisille. Mielestäni asian ylikorostaminen ei auta. Sen sijaan tarvitaan selkeyttä ja täsmällisyyttä, eikä komission kanta voi olla enää selvempi kuin 2. toukokuuta annetussa julkilausumassa ilmaistu kanta.
Κonstantinos Hatzidakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, en kuulu niihin, jotka haluavat Turkin pysyvän hallitsemattomana voimana lähialueellamme. Toisaalta ihmettelen, miten minkään demokraattisen valtion perustuslakituomioistuin sen paremmin Euroopassa kuin muuallakaan maailmassa voi päättää, että tasavallan presidentin valintaan tarvitaan kahden kolmasosan kannatus.
Tällä tavoin minkä tahansa maan oppositio voisi hallita tasavallan presidentin valintaa täysin.
Komissio totesi julkilausumassaan kunnioittavansa oikeusvaltiota ja sen sääntöjä, eikä siksi halua puuttua Turkin asioihin. Onko Turkki kuitenkaan oikeusvaltio? Mielestäni komission julkilausuma oli hieman puolueellinen.
Olli Rehn, komission jäsen. (EN) Hyvä jäsen Hatzidakis, kiitos lisäkysymyksestä ja pääkysymyksestänne, jossa luonnehditte komission julkilausumaa "liiallisen suopeaksi". Vaaditte myös yksiselitteisemmän viestin lähettämistä.
Kuten edellä totesin, en komission jäsenenä usko asioiden ylikorostamiseen tai niin sanottuun megafoni-diplomatiaan. Uskon selkeyteen, täsmällisyyteen ja johdonmukaisuuteen. Tästä asiasta lienemme arvoisan parlamentin jäsenen kanssa yhtä mieltä, sillä olemme toistuvasti korostaneet demokraattisen poliittisen vallan ensisijaisuutta suhteessa sotilaalliseen valtaan. Samalla on kuitenkin tärkeää jatkaa liittymisneuvotteluja ja saada aikaan käytännön edistystä, sillä Turkin nationalistit haluavat kaikin keinoin katkaista liittymisneuvottelut. En halua antaa Turkin nationalisteille sitä iloa. On paljon parempi pyrkiä kohti Turkin EU:n jäsenyyttä, jatkaa liittymisprosessia ja edetä kohti yhteistä tavoitetta, sillä näin Turkista tulee eurooppalaisempi ja demokraattisempi maa, jossa kunnioitetaan oikeusvaltion periaatetta ja perusvapauksia.
Ymmärrän kysymyksessänne esittämänne viittauksen perustuslakituomioistuimeen ja kysymyksenne logiikan. Komissio on ottanut huomioon tuomioistuimen antaman tuomion. Haluan toistaa sen, mitä komission jäsenten kollegio totesi 2. toukokuuta, kun keskustelimme asiasta ja teimme kantamme selväksi Turkin hallitukselle ja maan kansalaisille. Totesimme, että huolimatta niistä valitettavista tapauksista, jotka johtivat tuomion antamiseen, kaikkien osapuolten olisi nyt noudatettava perustuslakituomioistuimen lainmukaista päätöstä, sillä valtion elinten kunnioittaminen on olennaisen tärkeää poliittisen vakauden kannalta. Tämä on varsin selvästi sanottu.
Totesimme myös, että Euroopan komissio suhtautuu tässä tilanteessa myönteisesti ilmoitukseen siitä, että parlamenttivaalit on tarkoitus järjestää mahdollisimman pian Turkin poliittisen vakauden ja demokratiakehityksen varmistamiseksi. Tämän selvemmin asiaa ei voida sanoa.
Puhemies. Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).
Kyselytunti on päättynyt.
(Istunto keskeytettiin klo 20.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)