Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 22. toukokuuta 2007 - Strasbourg

18. Viro (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission päätöslauselma Virosta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä tätä keskustelua, joka koskee Venäjän ja Viron välillä hiljattain puhjennutta kiistaa. Totean suoralta kädeltä, ettei asia liity ihmisoikeuksiin. Tallinnan pronssinen sotilaspatsas siirrettiin ja sotilashaudat avattiin Viron kansainvälisiä velvoitteita noudattaen, erityisesti Geneven sotahautoja koskevan yleissopimuksen mukaisesti. Olen kuitenkin tietoinen asian arkaluonteisuudesta ja siitä, että se liittyy historian tulkintaan.

Koska Venäjällä on oltu huolestuneita asiasta, teimme Venäjälle selväksi viime huippukokouksessa, että huolenaiheet on esitettävä vuoropuhelun kautta eikä lehdistötiedotteiden ja noottien välityksellä. Pahoittelemme sitä, että Viron mielenosoitukset muuttuivat ryöstelyksi ja mellakoinniksi. Mielenosoittamisen oikeus on olemassa, ja se on selvästi perua ilmaisunvapaudesta. On kuitenkin mahdotonta hyväksyä sitä, että se johti Viron Moskovan-suurlähetystön saartamiseen. Teimme selväksi mielipiteemme asiasta, ja Moskovassa ryhdyttiin toimiin, joiden tarkoituksena oli muistuttaa Venäjää sen Wienin yleissopimuksien mukaisista velvoitteista.

Olemme huolestuneita virallisia virolaisia Internet-sivustoja vastaan tehdyistä tietoverkkohyökkäyksistä. Ne on tutkittava perin pohjin, ja syylliset on saatettava oikeuden eteen. Muistutamme Venäjää yhteisestä sitoutumisestamme tietoverkkorikollisuuden torjuntaan sekä yhteisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen yhteydessä että siksi, että Venäjä on hyväksynyt Euroopan neuvoston yleissopimuksen tietoverkkorikollisuudesta. Komissio hyväksyi tänään tiedonannon tietoverkkorikollisuudesta, ja teemme taatusti työtä sen täytäntöön panemiseksi.

Seuraamme myös tiiviisti Venäjän ja Viron välistä kauppaa. Venäjällä on esitetty vaatimuksia virolaisten tuotteiden ja palvelujen boikotoimisesta ja kuljetustoiminnan rajoittamisesta. Yhdessä vaiheessa rajoitukset kohdistettiin Narvajoen sillan ylittäviin kuorma-autoihin ja Viron kautta tapahtuvia öljykuljetuksia rajoitettiin. Viimeisimpien tietojemme mukaan asiantuntijatasolla on tänään keskusteltu sillasta ja Viron kautta tapahtuvia öljykuljetuksia on jatkettu. Seuraamme tilannetta edelleen.

Toivon, ettei asia tästä enää kärjisty ja että tunteet viilentyvät. Keskustelimme aiheesta EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa Samarassa, ja asia otettiin esille myös lehdistötilaisuudessa. Presidentti Putin myönsi jopa, että Venäjä oli saattanut hieman ylireagoida asiassa, ja hän pahoitteli sitä, että Viron suurlähettiläs joutui lähtemään Moskovasta. Tuen täysin puheenjohtajavaltiota, joka vaati kiihkottoman vuoropuhelun käymistä asiasta ja ongelmien käsittelemistä yhteisymmärryksen ja molemminpuolisen kunnioituksen hengessä.

Samaran huippukokous pidettiin ajankohtana, joka oli kriittinen EU:n ja Venäjän välisten suhteiden kannalta. Keskustelut olivat avoimia ja rehellisiä, ja tiedotusvälineet korostivat tietenkin välillämme vallitsevia kiistanalaisia aiheita. Mielestäni oli erittäin tärkeää, että kävimme tämän rehellisen keskustelun: meidän on puhuttava toisillemme, koska Venäjä on ja on vastakin strateginen kumppani ja merkittävä naapuri. Samalla meidän on myös oltava heille rehellisiä.

EU korosti voimakkaasti – kuten erityisesti puheenjohtaja Barroso tietää – demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen merkitystä varsinkin vaaleja edeltävänä aikana. Garri Kasparovin pidättäminen Moskovan lentokentällä ja se, että häntä estettiin osallistumasta Samarassa huippukokouksen yhteydessä pidettävään mielenosoitukseen, oli hyvin valitettavaa, ja siihen puututtiin hyvin selvästi.

Korostan kuitenkin, että huippukokouksesta on syytä huomioida myös lukuisia myönteisiä asioita. Sanoisin, että huippukokouksesta sai sekalaisen käsityksen.

Ensinnäkin ja mikä tärkeintä, Venäjälle ei jäänyt epäselväksi, miten tärkeänä pidämme EU:n solidaarisuutta suhteissamme Venäjään. Toiseksi huippukokouksessa vahvistettiin, että EU ja Venäjä ovat yhtä mieltä taustalla olevasta tarpeesta luoda tulevaisuudessa EU:n ja Venäjän välinen luja strateginen kumppanuus. Kolmanneksi sekä EU että Venäjä tunnustavat, että etenkin talous- ja kauppasuhteemme ovat laajemmat ja tiiviimmät kuin koskaan. Venäjä on nimittäin kolmanneksi suurin kauppakumppanimme ja me sen suurin kauppakumppani. Teemme yhteistyötä, jotta Venäjä liittyisi Maailman kauppajärjestöön WTO:hon tänä vuonna. Tänä vuonna – todennäköisimmin marraskuussa – on myös tarkoitus allekirjoittaa Siperian ylilentoja koskeva sopimus. Neljänneksi huippukokouksessa todettiin myös, että vaikeuksistamme huolimatta yhteistyö etenee hyvin monilla aloilla, jotka vuonna 2005 hyväksytyt neljä yhteisten alueiden tiekarttaa kattavat. Esimerkiksi viisumimenettelyjen ja takaisinoton helpottamista koskeva sopimus tulee voimaan 1. kesäkuuta 2007.

Opetusalasta mainitsen, että Moskovassa sijaitsee Eurooppa-tutkimuksen keskus, jossa sadat opiskelijat opiskelevat yhteisön lainsäädäntöä. Opiskelijat ovat hyvin kiinnostuneita yhteisöstä. Meidän on nyt tarkasteltava sellaisia kysymyksiä kuin energia-alan ennakkovaroitusjärjestelmää, jonka Venäjä on hyväksynyt periaatteessa, ja pyrittävä lopulta käymään tietynasteista vuoropuhelua investointi-ilmapiiristä ja investoinneista yleisesti.

Kuten olen todennut, en tästä syystä pidä kuvaa täysin mustavalkoisena, vaan siinä on laaja värien kirjo lämpimine ja kylmine sävyineen.

(Suosionosoituksia)

  Tunne Kelam, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan täysin komission jäsenen lausuntoa, jonka mukaan kuvaa ei tarvitse nähdä mustavalkoisena. Valitettavasti meitä painostettiin hyväksymään mustavalkoinen tilanne, ja erään jäsenvaltion suuri naapuri painosti kyseistä jäsenvaltiota hyväksymään sen.

Haluan kuitenkin kiittää sekä komissiota että puheenjohtajavaltiota siitä, miten vakuuttavasti ne ilmaisivat solidaarisuutensa Samarassa. Komission puheenjohtajan selkeä lausunto, jonka hän esitti Venäjän presidentille ja jonka mukaan Viroa ja Puolaa on pidettävä yhtä tärkeinä unionin jäseninä kuin Portugalia tai Saksaa, on mielestäni ratkaisevan tärkeä viesti. Tässä tilanteessa oli kaikkein tärkeintä saada vastapuolemme ymmärtämään, mitä solidaarisuus tarkoittaa unionille, joka perustuu yhteisiin arvoihin.

Kuten Viroa koskevassa päätöslauselmaesityksessä lausutaan, EU:n pienimpiin kuuluvaa jäsenvaltiota vastaan tehdyillä hyökkäyksillä koetellaan Euroopan unionin solidaarisuutta, ja kaikki suuret poliittiset ryhmät ovat hyväksyneet Viroa koskevan päätöslauselmaesityksen tekstin.

Mielestäni on olemassa asioita, joita on tarkasteltava jatkossa yhteisesti. On mahdotonta hyväksyä brutaalia puuttumista minkään valtion, etenkään pienen valtion, sisäisiin asioihin. Kahden entisen totalitaarisen valtion välillä vallitsee ratkaiseva ero. Uusi demokraattinen Saksa sisällytti ulkopoliittisiin perusperiaatteisiinsa sen, ettei se uhkaile milloinkaan yhtäkään naapuriaan, mikä on edistänyt merkittävällä tavalla myönteistä muutosta sodanjälkeisessä Euroopassa. Meidän on mielestäni toimittava yhdessä auttaaksemme Venäjää omaksumaan samanlaisen kannan aikaisempiin imperialistisiin tekoihinsa ja tekemään vastaavia johtopäätöksiä.

  Jan Marinus Wiersma, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan esittää kaksi alustavaa huomautusta. Olen täysin samaa mieltä komission jäsenen kanssa hänen puhuessaan strategisesta kumppanuudesta sekä sen merkityksestä ja hänen lausuessaan, että meidän on jatkettava vuoropuhelua Venäjän kanssa selvittääksemme, mitä saamme siitä irti omien periaatteidemme ja arvojemme pohjalta.

Totean toiseksi, että olen hollantilainen. En ole syntynyt Itä-Euroopassa. Kasvoin ja olen aina elänyt vapaudessa. Mielestäni on erittäin tärkeää, että otan kantaa niin sanotun "vanhan" jäsenvaltion edustajana siihen, mitä Virossa tapahtui ja miten Venäjä suhtautui siihen.

On myös tärkeää panna merkille, että menneisyyteen liittyvät asiat ovat aina arkaluonteisia niin meille kuin muillekin. Niissä on edettävä varovaisesti. Olen itse historiantutkija, ja tiedän, miten vaarallista on ujuttaa politiikkaan liikaa historiaa. Vaikka suosittelenkin aina tietynlaista itsehillintää, ryhmäni on edelleen ilmaissut solidaarisuuttaan Viroa kohtaan. Tältä pohjalta yhteisön on myös suhtauduttava Viron ja Venäjän väliseen konfliktiin.

Komission puheenjohtaja Barroso teki Samarassa selväksi, että konflikti koskee Venäjän lisäksi koko Euroopan unionia. Euroopan unioni ei ole pyrkinyt väheksymään konfliktia. Venäjän reaktio oli sopimaton, ja sitä on mahdotonta hyväksyä. Yhteisön hallitukset ja parlamenttien jäsenet yrittivät puuttua EU:n jäsenvaltion sisäisiin asioihin, mikä on pöyristyttävää.

Tämän lisäksi Venäjän viranomaiset eivät ole tehneet mitään suojellakseen Viron suurlähetystön toimintaa Moskovassa, minkä tuloksena konfliktista muodostui käytännöllisesti katsoen diplomaattinen kriisi. Katson – ja tämä on ilmaistu hyvin myös päätöslauselmassa – että niin Venäjän viranomaisten kuin kenties meidänkin olisi parempi edistää vihamielisen retoriikan sijaan vuoropuhelua erityisesti kyseisten valtioiden, Viron ja Latvian, yhteisöjen välillä, eikä kärjistää asioita, koska tätä vuoropuhelua tarvitaan myös suhteiden luomiseksi niihin maihin, joissa kunnioitetaan eurooppalaisia arvoja.

Toivon, että vuoropuhelun viesti, joka koskee puhumista tulevaisuudesta eikä vain menneestä, välittyy myös Moskovaan.

  Toomas Savi, ALDE-ryhmän puolesta. – (ET) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan tarkastella kahta aihetta, jotka liittyvät viimeaikaisiin tapahtumiin Viron ja Venäjän välisissä suhteissa: ensinnäkin verkkosotaa ja toiseksi presidentti Putinin esittämiä vääriä tietoja.

Ensiksi totean, ettei Venäjä ole ryhtynyt kaikkien Virolle osoitettujen tuenilmausten jälkeenkään toimiin lopettaakseen järjestelmälliset verkkohyökkäykset, jotka kohdistuvat Viron virallisiin viestintäkanaviin ja Viron hallinnon verkkosivuihin. Internetissä ja tekstiviestien välityksellä tehdyissä propagandahyökkäyksissä yllytetään väkivaltaisuuksiin ja aseelliseen vastarintaan. Näitä viestejä välitetään jopa televisiossa ja muissa tiedotusvälineissä. Viro on erityisen altis verkkohyökkäyksille sähköisen hallintojärjestelmän vuoksi ja koska maassa toimitettiin tänä vuonna ensimmäiset verkkovaalit.

Virossa tapahtuneita verkkohyökkäyksiä voidaan pitää varoituksena koko Euroopalle. Tämä uhka kohdistuu 2000-luvulla kaikkiin maihin. Meidän on harkittava vakavasti, miten voimme suojella itseämme, ja meidän on tehtävä niin yhdessä. Tämä on historian ensimmäinen verkkosota, ja sen tarkoituksena on selkeästi estää Euroopan unioniin kuuluvan itsenäisen valtion toiminta.

Toiseksi Venäjän presidentti lausui seuraavat sanat virallisessa lehdistötilaisuudessa Samarassa, jossa koko maailman lehdistö oli edustettuna: "Kyse ei ollut vain siitä, että mielenosoittajien joukko hajotettiin Tallinnassa. Siellä kuoli eräs mielenosoittaja. Pahinta ei ole se, että onnettomuus tapahtui. Olemme huolestuneita jostakin muusta, nimittäin siitä, ettei kyseinen henkilö saanut apua haavoituttuaan." Presidentti Putinin mukaan Dmitri Ganin kuoli poliisien läsnä ollessa.

Hyvät parlamentin jäsenet, tämä on tarkoituksellista harhaanjohtamista. On totta, että 20-vuotias Dmitri Ganin haavoittui kuolettavasti mellakan aikana, mutta hänen kuolemaansa koskeva rikosprosessi käynnistettiin ja siitä kävi ilmi, ettei hänen kuolemansa johtunut poliisien toiminnasta heidän pyrkiessään turvaamaan rauhaa Tallinnassa. Poliisit löysivät puukoniskun saaneen Dmitrin keskiyön aikaan 27. huhtikuuta ja kutsuivat ambulanssin klo 00.26. Ambulanssi lähti liikkeelle minuuttia myöhemmin ja saapui paikalle klo 00.32, toisin sanoen viisi minuuttia myöhemmin. Dmitri pääsi sairaalaan klo 00.51. Hänet leikattiin, ja hän kuoli sairaalassa klo 2.00 aamulla. Korostan vielä kerran, että ambulanssi saapui viisi minuuttia sen jälkeen, kun poliisit olivat kutsuneet sen, eikä Dmitri näin ollen kuollut poliisien läsnäollessa, vaan sairaalassa.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Venäjän-suhteiden viimeaikaiset jännitteet, jotka johtuvat Puolaan kohdistuneesta syrjinnästä kilpailun alalla sekä Venäjän puuttumisesta itsenäisen Viron sisäisiin asioihin, osoittavat parhaalla mahdollisella tavalla, millaiset mekanismit ja voimat tukevat eurooppalaista yhteistyötä ulkopolitiikan alalla.

Oli moraalinen tehtävämme osoittaa solidaarisuutta Viroa kohtaan, mutta tällainen solidaarisuus on myös parhaiden poliittisten etujemme mukaista. Unionin ja Venäjän väliset viimeaikaiset tapahtumat merkitsivät huomattavaa investointia Euroopan unionin tulevaisuuteen, investointia, joka on paljon institutionaalisia lisämuutoksia tärkeämpi.

Euroopan unioni on näyttänyt kyntensä komission puheenjohtajan ja neuvoston puheenjohtajan kaukonäköisen asenteen ansiosta. Olen varma, että puhun monien Puolan ja Keski-Euroopan kansalaisten puolesta sanoessani puheenjohtaja Barrosolle ja liittokansleri Merkelille: kiitos koko sydämestämme!

  Satu Hassi, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on tärkeää tehdä ero Viron venäjänkielisen väestön ja Venäjän politiikan välillä. Viron venäjänkielisille kuuluvat samat kansalais- ja ihmisoikeudet kuin muillekin, mutta ongelmat ja erimielisyydet eivät oikeuta Venäjän sekaantumista Viron asioihin, kuten vaatimusta Viron hallituksen erosta. Kukaan ei usko, etteivät Moskovan viranomaiset olisi kyenneet estämään Viron lähettilääseen ja lähetystöön kohdistuvaa häirintää ja väkivaltaa kun, aivan kuten komissaari totesi, juuri oppositioaktiiveja estettiin matkustamasta Samaraan mielenosoitukseen. Patsaskiista on tuonut päivänvaloon kaksi erilaista historian tulkintaa. On totta, että puna-armeijalla oli tärkeä merkitys Euroopan vapauttamisessa natsismista, mutta on myös totta, että sama armeija muuttui sodan jälkeen miehitysarmeijaksi Virossa ja monissa muissa maissa.

Tapahtumat ovat tuoneet ilmi venäjänkielisen väestön puutteellisen integroitumisen Viron yhteiskuntaan. On Viron hallituksen ja yhteiskunnan tehtävä – tiedän, ettei se aina ole helppo tehtävä – löytää rakentava tie näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Poliisin velvollisuus on pitää yllä järjestystä, mutta syytökset poliisin suhteettoman kovista otteista on tutkittava puolueettomasti ja rehellisesti. Venäjän näyttää olevan vaikea ymmärtää, että Viro ja muut Baltian maat todellakin ovat suvereeneja valtioita. Meidän on osoitettava Virolle solidaarisuutemme. Euroopan unionin jäsenvaltioiden on autettava Viroa selvittämään Viron viranomaisten Internet-sivuihin kohdistuvien hyökkäysten alkuperä.

(Suosionosoituksia)

  Eva-Britt Svensson, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (SV) Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä/Pohjoismaiden vihreä vasemmisto pahoittelee tietysti suhteettomia reaktioita Venäjällä, ja vaadimme luonnollisesti, että Venäjä täyttää kansainväliset, Wienin yleissopimuksen mukaiset velvoitteensa.

Näin ollen on myös todettava seuraavaa: kumpaakaan osapuolta ei hyödytä konfliktin kiihtyminen tiettyjen toimien tai liian pelkistettyjen päätöslauselmien ja lausuntojen seurauksena. On parempi rakentaa siltoja ja käydä osapuolien välistä vuoropuhelua kuin pystyttää muureja ja esteitä. On myös kiistatonta, että Viron venäjänkielisen väestön syrjintä ja sen kansalaisoikeuksien rajoittaminen muodostavat parhaan kasvualustan konflikteille. Vastuu konfliktista, josta parhaillaan keskustelemme, kuuluu myös Viron hallitukselle, joka ei kunnioita venäjänkielisen väestön kansalaisoikeuksia. Viron hallitus on vastuussa siitä, ettei Tallinnan asukkaita kuultu ennen patsaan siirtämistä ja ettei huomioitu sitä, että patsas on lukemattomille ihmisille tärkeä muistutus kaikista ihmisistä, jotka menettivät henkensä taistellessaan natsismia ja fasismia vastaan.

On myös pahoiteltava konfliktin kiihtymistä sen vuoksi, etteivät Viron viranomaiset sallineet rauhanomaisten mielenosoitusten järjestämistä, sekä konfliktin kiihtymistä entisestään, mikä oli seurausta Viron poliisivoimien toiminnasta mielenosoittajia vastaan. Virolaisten päätöstä siirtää natsismin vastainen muistomerkki ja Hitlerin joukkoja vastaan taistelleiden sotilaiden jäännökset paikoiltaan pidetään provokaationa kaikkia niitä kohtaan, joiden mielestä natsismin vastainen taistelu on muistettava tulevaisuudessa. Kellään ei ole oikeutta kirjoittaa historiaa uudelleen, eivätkä poliittiset näkökannat saa estää konfliktien syntymisen vakavaa analysoimista ja ymmärtämistä. Vain tällä tavoin voimme ratkaista tulevat konfliktit.

  Christopher Beazley (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, en voi yhtyä edellisen puhujan tulkintaan sotamuistomerkin siirtämisestä sotilashautausmaalle. Minusta tämä vaikuttaa aivan oikealta menettelytavalta. Viron hallituksella on oikeus tehdä tällainen päätös, ja sitä käytettiin tekosyynä – ei kiistan synnyttämiseksi Venäjän ja Viron välille, kuten sanoitte, arvoisa puhemies – vaan kiistan synnyttämiseksi Venäjän ja EU:n välille. Komission puheenjohtaja Barroso toi Samarassa erittäin selväsanaisesti julki, että tunnemme täyttä solidaarisuutta Viroa kohtaan sekä Puolaa, Tšekin tasavaltaa ja tosiaankin omaa kotimaatani kohtaan. Nashi-järjestö on myös ahdistellut kotimaani suurlähettilästä, eikä presidentti Putin ole juurikaan yrittänyt tehdä eroa itsensä ja kyseisen järjestön välille.

Meille todetaan jatkuvasti, että meidän on liennytettävä tilannetta, jota emme luoneet. Arvoisa komission jäsen, voitteko syventyä vastauksessanne WTO:n neuvotteluihin, joihin viittasitte? Onko mahdollista jatkaa neuvottelemista sellaisen maan kanssa, joka näyttää osallistuneen sähköisen viestinnän häirintään – kuten jäsen Savi juuri selvitti – jotta se voisi sekaantua pankkijärjestelmään ja omaan turvallisuuteemme? On selvää, että presidentti Putinille on lähetettävä hyvin selkeä viesti siitä, että haluamme tietysti jatkaa neuvotteluja, mutta emme voi tehdä niin, ennen kuin tietoverkkohyökkäykset loppuvat.

  Andres Tarand (PSE). – (ET) Saanen kiittää lämpimästi ja vilpittömästi komission ja kaikkien jäsenvaltioiden edustajia tässä parlamentissa siitä, että he ilmaisivat maidensa solidaarisuuden ja tuen Virolle.

En enää jatka Tallinnan tapahtumien käsittelyä, koska ne on selvitetty perinpohjaisesti päätöslauselmassa, mutta haluan korostaa tapaa, jolla Venäjä on vääristellyt koko tapahtumien kulkua propagandatarkoituksessa. Kuten kollegani Savi jo totesikin ainoan henkensä menettäneen nuoren miehen kuolemasta, niin sanotut silminnäkijät levittivät Tallinnassa heti seuraavana aamuna huhua, jonka mukaan uhri kuoli Draamateatri-teatterin edessä poliisien pampuista saamiinsa iskuihin. Koska paikka oli väärin määritelty ja kuolema aiheutui itse asiassa puukoniskusta, Moskovan versiosta poistettiin vaiheittain viittaus poliisien syyllisyyteen, ja presidentti Putin väitti Samaraan kokoontuneille Euroopan unionin johtajille, että ambulanssimiehet olivat harkitusti jättäneet tulematta uhrin apuun. Tarkistin tosiseikat sunnuntai-iltana suoraan sisäministeriltä, joka kertoi, että ambulanssi oli saapunut paikalle viidessä minuutissa.

Näin ollen valhe on kiistetty kahdesti parlamentissa. Minun piti kuitenkin jälleen kerran korostaa tosiasioita, koska huomenna parlamentissa liikkuu todennäköisesti valheellisia filmejä. Täysin uusi asia on kuitenkin verkkosota, jota on käsitelty huomattavan laajasti maailman tiedotusvälineissä.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Georgs Andrejevs (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tuoda huomioonne Virossa hiljattain puhjenneiden mellakoiden ja väkivaltaisten mielenosoitusten historiallisen taustan. Euroopan unionin on ymmärrettävä, että 50 vuotta kestäneen miehityksen aikana kommunistit syyllistyivät moninaisiin rikoksiin Baltian maiden väestöä vastaan. Kommunistit siirrättivät satojatuhansia työläistaustaisia maahanmuuttajia näiden miehitettyjen, aiemmin itsenäisten ja Kansainliittoon kuuluneiden valtioiden alueille. Näin luotiin todellinen uhka siitä, että virolaiset ja latvialaiset voisivat joutua vähemmistöasemaan omassa kotimaassaan.

Kansainvälisen yhteisön, kuten yhteisön toimielimien, valtavan painostuksen alaisina Viro ja Latvia hyväksyivät näiden satojentuhansien ihmisten integroimisen yhteiskuntiin, joiden kansalaisia he eivät olleet. Integraatio on kuitenkin kaksisuuntainen prosessi, ja Viron viimeaikaiset tapahtumat osoittavat, että käänteisiä suuntauksia on havaittavissa. Venäjän uusi imperialistinen lähestymistapa on korvannut neuvostoaikojen mielialat. On erityisen hälyttävää, että nuorempi sukupolvi, johon on asetettu suurimmat integraatioon ja lojaaliuteen liittyvät toiveet, oli Virossa hiljattain tapahtuneiden väkivaltaisuuksien keskipisteessä. Tämän on annettava meille ajattelemisen aihetta.

  Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät parlamentin jäsenet, Viron tapahtumat ovat havainnollistaneet voimakkaasti eri asioita, jotka ovat tärkeitä Euroopalle:

1) Venäjä ei ole luopunut Baltian maihin liittyvistä suunnitelmistaan vaan pyrkii noudattamaan hajota ja hallitse -periaatetta.

2) Venäjää on muistutettava siitä, että Baltian maiden miehittäminen on tosiasia, sillä erilainen historian tulkinta johtaa väistämättä tulevaisuudessa samanlaisiin konflikteihin.

3) Kuten Suomikaan vuonna 1939, pieni Viro ei vapissut joutuessaan "naapurikarhun" hyökkäyksien kohteeksi, vaan se säilytti arvokkuutensa, menestyi ja sai Euroopan maiden tuen.

4) Venäjä ymmärtää vain lujaa ja päättäväistä asennetta. Myönnytyksiä pidetään heikkouden osoituksena, ja haluan näin ollen kiittää komissiota ja puheenjohtajavaltio Saksan liittokansleria Angela Merkeliä ymmärtäväisestä suhtautumisesta tapahtumiin ja solidaarisuudesta puhuttaessa Venäjälle yhdellä eurooppalaisella äänellä. Olen myös vakuuttunut siitä, että tämä taktiikka hyödyttää meitä kaikkia tulevaisuudessa.

  Tatjana Ždanoka (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, kuuntelin komission jäsenen puheenvuoroa hyvin tarkkaavaisesti, mutta olen eri mieltä siitä, että kiista on pelkästään Venäjän ja Viron välinen. Ihmettelen myös sitä, miten etnisten ryhmien välinen konflikti – enemmistöjen ja vähemmistöjen väliset suhteet – jonka tärkeimpiä piirteitä on erilainen näkemys historiasta, on nyt osa Euroopan unionin ja Venäjän suhteita.

Kuulun Latvian venäjänkieliseen vähemmistöön, ja olen todennut moneen otteeseen, ettemme halua joutua panttivangeiksi geopoliittisissa peleissä. Venäjänkieliset ihmiset olivat valitettavasti niin Virossa kuin Latviassakin niin sanotusti ensimmäisen kylmän sodan vankeja, koska heiltä evättiin kansalaisoikeudet: he eivät saaneet käyttää kieltään virallisena kielenä maissa, joissa he muodostivat merkittävän vähemmistön. Nyt näyttää siltä, että olemme joutuneet uuden kylmän sodan panttivangeiksi: tässä parlamentissa kehotetaan toimimaan tavalla, joka muistuttaa suuresti kylmää sotaa.

Solidaarisuutta ei ole, jos ihmisoikeuksia rikotaan. Monet kansainväliset järjestöt ovatkin raportoineet ihmisoikeuksien rikkomisesta Viron äskettäisten tapahtumien aikana.

  Georgios Toussas (GUE/NGL). – (EL) Viron ja Venäjän välisessä konfliktissa ei ole kyse pronssipatsaasta vaan historian loukkaavasta uudelleenkirjoittamisesta. Se loukkaa niiden miljoonan tuntemattoman sotilaan muistoa, jotka antoivat henkensä nujertaakseen fasismin.

Keskustelu, jota Euroopan parlamentissa käytiin Brysselin viime istuntojaksolla, ja sen päätöslauselman hyväksyminen, jossa ilmaistaan solidaarisuutta Viron hallitusta kohtaan, ovat tietoista politiikkaa historian uudelleenkirjoittamisen tukemiseksi ja fasismin herättämiseksi henkiin Baltian maissa ja muissa valtioissa.

Olemme toistuvasti tuominneet kaikkien tiedossa olevien tosiasioiden myötä sen, että Virossa, Latviassa ja Liettuassa pyrittiin vuoden 1991 jälkeen järjestelmällisesti palauttamaan SS-joukkojen ja saksalaisten fasistien kanssa yhteistyötä tehneiden kunnia. Näissä maissa alettiin samanaikaisesti tuhota puna-armeijan muistomerkkejä. Heinäkuussa 2004 virolaisen fasismin vastustajan Lembit Pärnin muistomerkki tuhottiin ja sen tilalle rakennettiin muistomerkki Waffen-SS-johtajalle Alfons Rebanelle.

Latvian hallitus nimesi "uudistukselliseksi työleiriksi" Salaspilsin keskitysleirin, jossa murhattiin 100 000 aikuista ja 4 000 lasta. Romaniassa natsi-Saksan kanssa yhteistyötä tehnyt pääministeri Ion Antonescu vapautettiin sotarikossyytteistä.

Waffen-SS-joukkojen murhaajille ja kiduttajille myönnetään eläkkeitä ja heitä kohdellaan vapaussotureina Baltian maissa. Neuvosto vaikenee kaikista näistä syytöksistä eikä vastaa Kreikan kommunistiseen puolueeseen kuuluvien parlamentin jäsenten kysymyksiin.

Se ei hämmästytä meitä. Fasismi on kapitalismin puhdasverinen jälkeläinen. Olemme eri mieltä presidentti Putinin kanssa. Ihmettelemme kuitenkin, sitä, että yli 20 miljoonaa kuollutta pyyhkäistään pois, miksi olette niin loukkaavia ja vaaditte kansainvälisten yleissopimuksien noudattamista.

Kirjoitatte historiaa uudelleen, mutta tosiasiat eivät muutu. On historiallinen tosiasia, että puna-armeija, kommunistit ja Neuvostoliitto etunenässä, murskasi fasismin Itä- ja Keski-Euroopassa ja nosti punaisen lipun sirppeineen ja vasaroineen Reichstagin salkoon.

Se oli ja on edelleen jatkuva painajainen, joka leimaa ikuisesti maailman herruudesta uneksineiden tappiota…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Charles Tannock (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, ettei Venäjä herää uuteen geopoliittiseen todellisuuteen, jossa niin sanottuja lähiulkomaita – joissa se harjoitti kaikkea valtaa suurimman osan viime vuosisataa ja jotka ulottuvat Kaukasukselta Ukrainaan – ei enää ole. Baltian maat ovat nyt myös ylpeitä, riippumattomia EU:n jäsenvaltioita, ja on oikein ja asianmukaista, että EU ja Nato, johon ne ovat liittyneet, osoittavat täysimääräistä solidaarisuutta, kun Venäjä yrittää hätyytellä pienintä Baltian maata, Viroa. Syynä on asia, joka on täysin tämän hiljattain itsenäistyneen tasavallan sisäinen ja joka kuuluu sen itsemääräämisoikeuden piiriin.

Monet saattavat kysyä, oliko poliittisesti järkevää siirtää niin sanotun neuvostovapauttajan patsasta. Olen itse onneksi kotoisin maasta, joka ei ole joutunut kokemaan brutaalia stalinistista hyökkäystä ja miehitystä, jotka näissä maissa on koettu. On ymmärrettävä, että useimmat virolaiset eivät pidä neuvostoliittolaisia vapauttajina vaan tyranneina, jotka tekivät lopun sotien välisen ajan itsenäisyydestä ja vapaudesta.

Patsas ja kaatuneiden venäläisten sotilaiden jäännökset siirrettiin kansainvälisen lain mukaisesti. Toimenpide ei oikeuttanut duuman päätöslauselmia, joissa vaadittiin Viron hallituksen eroamista, myöhempiä väkivaltaisia mielenosoituksia, tietoverkkohyökkäyksiä Viron kehittynyttä sähköisen hallinnon järjestelmää vastaan eikä äärikansallisen Nashi-järjestön pöyristyttävää hyödyntämistä Viron suurlähetystön ahdistelussa – mikä on Wienin yleissopimusten vastaista. Lisäksi vastaavaa strategiaa käytettiin Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettilästä Anthony Brentonia vastaan, joka osallistui viime vuonna Garri Kasparovin kannattajien joukkokokoukseen.

Jos Venäjä haluaa huippukokouksen jälkeen ylläpitää hyviä suhteita koko EU:hun ja jos se haluaa neuvotella uuden kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, maan on ymmärrettävä, että sen on kunnioitettava yhtä lailla kaikkia EU:n jäsenvaltioita.

Entisen liittokanslerin Gerhard Schröderin, jonka presidentti Putin palkitsi reilusti mukavalla työpaikalla hänen vetäydyttyään politiikasta, ja presidentti Putinin viihtyisä kahdenvälinen aika on nyt totta tosiaan ohi. EU:n uudet johtajat, kuten presidentti Sarkozy ja liittokansleri Merkel, suhtautuvat tulevaisuudessa paljon tiukemmin Venäjään.

(Suosionosoituksia)

  Katrin Saks (PSE). – (ET) Hyvät parlamentin jäsenet, kiitos selkeästä viestistänne, jonka mukaan Venäjän ei pidä kohdella Viroa lääninään tai tasavaltanaan.

Pronssisotilas oli pelkkä tekosyy. Jollei sitä olisi ollut, olisi keksitty jotakin muuta kenties jossakin muualla. Tämä oli yritys synnyttää särö paitsi Viron myös Euroopan unionin sisälle. Venäjä yritti luoda epävakautta, joka oikeuttaisi sen laajemman puuttumisen asioihin ja auttaisi kiinnittämään huomion pois Venäjällä hävitetyistä muistomerkeistä.

Entisenä väestöasioiden ja etnisten asioiden ministerinä vahvistan, ettei kyse ollut etnisestä eli virolaisten ja venäläisten välisestä konfliktista. Vaikka näkemyksemme historiasta ja sen symboleista eroavatkin toisistaan monilta osin, vahvistan teille, etteivät ne muutamat tuhannet nuoret, jotka osallistuivat mellakoihin, edustaneet vironvenäläistä vähemmistöä. Ne, jotka tulivat kaduille, huusivat "Rossija, Rossija".

Olemme ylpeitä venäläisistämme, jotka pitävät Viroa kotinaan, ja teemme kaikkemme palauttaaksemme rauhan. Emme voi muuttaa menneisyyttä emmekä pysty todennäköisesti muuttamaan suhtautumista siihen, mutta voimme muodostaa yhteisen näkemyksen tulevaisuudesta. Suuri osa väestöstä on nyt omaksunut kannan "erilainen menneisyys, yhteinen tulevaisuus".

  Henrik Lax (ALDE). – (SV) Pronssisen sotilaspatsaan siirtämisen vuoksi Tallinnassa puhjenneet mellakat olivat järkytys kaikille niille, jotka ovat tehneet työtä venäjänkielisen väestön integroimiseksi virolaiseen yhteiskuntaan ja Viron väestöryhmien yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Viro tarvitsee nyt mahdollisimman paljon tukea ja solidaarisuutta EU:lta ja sen jäsenvaltioilta voidakseen jatkaa eteenpäin tämän takaiskun jälkeen, eheyttääkseen maan kieliryhmien välistä suhdetta ja vakauttaakseen koko yhteiskuntaa. Viron ei pidä joutua alistumaan Venäjän asiaankuulumattomaan painostukseen ja sen sekaantumiseen asiaan. Tämä on tärkeää koko Euroopan unionin kannalta.

Virolla on uljaat perinteet ja kaikki edellytykset onnistua pyrkimyksissään. Venäjänkielinen vähemmistö sai jo vuonna 1920 vahvan aseman Viron ensimmäisessä perustuslaissa. Venäjänkielisen virolaisen televisiokanavan perustaminen olisi nyt tärkeä askel. Tällä hetkellä liian monet vironvenäläiset joutuvat tyytymään yksipuoliseen tiedonsaantiin Venäjältä.

  Wojciech Roszkowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tarkastellaanpa asiaa laajemmasta näkökulmasta. EU:n ja Venäjän välinen äskettäin Samarassa pidetty huippukokous muutti suhdettamme, kun uudet jäsenvaltiot havaitsivat unionissa vallitsevan solidaarisuuden. Tästä on kiittäminen neuvoston puheenjohtajaa ja komission puheenjohtajaa.

Voi tuntua pettymykseltä, ettei neuvotteluissa edistytty. Samaran huippukokousta on kuitenkin tarkasteltava myönteisessä valossa. Unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittyminen edellyttää nimittäin, että Venäjä kunnioittaa unionin yksittäisten jäsenvaltioiden itsemääräämisoikeutta ja luopuu taktiikoista, jotka perustuvat poliittiseen painostukseen taloudellisten välineiden tai tietotekniikan avulla.

Valitettavasti Venäjän viranomaiset eivät ole ymmärtäneet tätä. Viroon kohdistuvat verkkohyökkäykset jatkuvat edelleen, ja puolalaisen lihan tuontikielto on yhä voimassa. Aleksandr Litvinenkon murhaajien jäljet johtavat Moskovaan. Unioni voi vain jatkaa painostusta.

Nykyajan Venäjää ei voi ymmärtää ottamatta huomioon sen suhtautumista menneisyyteen. Pitkäaikaisen ja rakentavan Venäjän-suhteen edellytyksenä on, että unionin on omaksuttava yhteinen näkemys tästä menneisyydestä. Niinpä olisi hyödyllistä luoda eräänlainen "totuuden ja sovinnonteon peruskirja".

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Mielestäni kaikki ovat täysin selvillä siitä, mitä Tallinnassa on tapahtunut huhtikuusta alkaen. En ole kuitenkaan varma siitä, ymmärtävätkö kaikki, mitä se merkitsee. Aiemmat parlamentissa aiheesta käydyt keskustelut osoittavat, etteivät kaikki ymmärrä, miksi jotkut ovat reagoineet näin voimakkaasti. Saanen siis selittää, miksi.

Jo silloin, kun Vladimir Putin nimitettiin presidentiksi, hän ilmaisi tekevänsä kaiken voitavansa palauttaakseen Venäjälle sen aikaisemman sotilaallisen voiman ja mahdin, jonka hän katsoo kuuluvan maalle. Mikäli muistan oikein, vain yksi ranskalainen sanomalehti havaitsi välittömästi Venäjältä kantautuvat merkit. Muut tiedotusvälineet eivät huomanneet niitä. Me, jotka puhumme venäjää ja joilla on kokemusta Venäjän lähellä tai sen alaisina elämisestä – me ymmärsimme. Vuosien aikana on kuitenkin käynyt entistä selvemmäksi, että Venäjä kehittyy väärään suuntaan niin ihmisoikeusasioiden, tiedotusvälineiden riippumattomuuden kuin poliittisen vapaudenkin kannalta. Otto von Habsburg, joka on Euroopan kunnioitetuimpia poliittisia hahmoja, kuvaili tilannetta samanlaiseksi kuin se oli Stalinin aikana. Hän on nyt 95-vuotias, hänellä on perspektiiviä ja hän muistaa. Muut näyttävät kuitenkin unohtaneen. Jopa Euroopan parlamentissa on jäseniä, jotka näyttävät unohtaneen Itä-Euroopan valtioihin kohdistuneet koettelemukset niiden tiellä kohti vapautta, itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Kaikki uhat ja boikotit, sekaantuminen muiden maiden sisäisiin asioihin sekä energiahuollon katkaisemisuhan käyttäminen painostuskeinona tuntuvat unohtuneen. Jotkin näistä tapahtumista ovat sattuneet aivan hiljattain, ja ne toistuvat tälläkin hetkellä joissakin niistä maista, jotka määrittelen uudeksi Euroopaksi.

Osa vanhan Euroopan maista tuntuu unohtaneen historiallisen opetuksen, eli sen, että voimme turvata rauhan vain harjoittamalla yhteistä ulkopolitiikkaa sekä osoittamalla solidaarisuutta ja puhumalla yhdellä äänellä. Tässä ei ole kyse Tallinnan patsaasta. Keskustelussa ei ole kyse Virosta. Siinä on kyse Euroopan unionista sekä unionin itsemääräämisoikeudesta ja riippumattomuudesta.

  Roberts Zīle (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, haluan ensinnäkin kiittää puheenjohtaja Barrosoa, koska hän totesi Samarassa, että pienimpienkin jäsenvaltioiden ongelmat suhteessa Venäjään ovat myös Euroopan unionin ongelmia suhteessa Venäjään. Se oli hieno tapa tukea jäsenvaltioita, uusia jäsenvaltioita ja erityisesti Viroa. Myös niiden poliitikkojen, jotka ovat lakanneet tarkastelemasta Venäjän-suhteita vaaleanpunaisten silmälasien läpi, oli olennaisen tärkeää huomata, että Venäjä yrittää edelleen osoittaa, että sen mielestä on yhä olemassa todellinen vanha Eurooppa ja sen raja-alueita lähellä sijaitsevat alueet, joista on Venäjän mielestä eri tapahtumien myötä vain väliaikaisesti ja kuin vahingossa tullut osa Euroopan unionia. Euroopan unionin yhtenäisyyttä koetellaan uudelleen, samalla kun testataan uusia virtuaaliaseita, jotka voivat aiheuttaa valtavia vahinkoja nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Kysymys kuuluu siis, odottaako Euroopan unioni, kunnes se joutuu suurempiin vaikeuksiin erään entisen itäblokin valtion, unionin nykyisen jäsenvaltion, kanssa vai pystyykö se vaatimaan Venäjää täyttämään edellytykset, jotka kaikkien valtioiden on täytettävä, mikäli ne haluavat olla kumppanuussuhteen demokraattisia ja toivottuja osapuolia. Kiitos.

  Ģirts Valdis Kristovskis, (UEN) . – (LV) Arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, hyvät parlamentin jäsenet, on erityisen tärkeää, että unioni osoittaa solidaarisuutta mutta että se myös tunnustaa todelliset syyt Virossa puhjenneisiin konflikteihin. Unionin on ehdottomasti ymmärrettävä, että länsimainen demokratia ja vanhat totalitaariset neuvostoideologiat törmäsivät Virossa. Myöntäessään tämän unionin on epäröimättä hylättävä historialliset tulkinnat Neuvostoliiton totalitaarisesta aikakaudesta. Unionin on edistettävä niiden neuvostoliittolaisten symbolien hävittämistä, jotka loukkaavat Neuvostoliiton orjuuttamien kansakuntien asukkaita. Unionin on osallistuttava historiallisen totuuden uudistamiseen miehitetyissä Baltian maissa ja muualla Itä-Euroopassa. Tämä saattaa olla ennakkoedellytys eri ideologioita edustavien tahojen yhteensovittamiselle ja entisten Neuvostoliiton miehittämien alueiden tulevalle integraatiolle. Ongelma on myös koko unionin yhteinen. Haluan erityisesti korostaa, että Euroopan parlamentin pitäisi tästedes osallistua aktiivisesti näiden totuuteen ja oikeusvaltioon liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen. Kiitos.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, keskustelusta on käynyt selväksi, että avainsana on solidaarisuus. Haluan kiittää lukuisia jäseniä heidän kiittävistä sanoistaan.

Etenkään komission puheenjohtaja Barroso ei olisi voinut ilmaista asiaa selvemmin. Monet teistä tietävät, mitä hän sanoi. Hän tarkoitti sitä, että hyökkäys yhtä jäsenvaltiota – tässä tapauksessa Viroa – vastaan merkitsee hyökkäystä koko Euroopan unionia vastaan. Tämä oli hyvin voimakas kannanotto, ja se osoitti myös, että hajota ja hallitse -politiikkaa on mahdotonta harjoittaa, jos yhteisö puhuu yhdellä äänellä.

Nämä olivat menettelyihin liittyvät pääasiat ja tärkeimmät opetukset. Nämä kysymykset veivät huomattavan osan ajasta kokouksessa käydyissä keskusteluissa. Korostimme yhä uudelleen, että toimimme 27 jäsenvaltion EU:na ja että ylläpidämme solidaarista asennetta.

WTO:hon liittymisestä totean seuraavaa: molemmat osapuolet tunnustivat Samarassa, että talous- ja kauppasuhteemme ovat laajemmat ja tiiviimmät kuin koskaan, ja oli rohkaisevaa kuulla venäläiseltä osapuolelta, että se aikoo nopeuttaa WTO:hon liittymistään koskevaa prosessia. Se on rohkaisevaa, koska on etujemme mukaista sitoa Venäjä sääntöihin perustuvaan järjestelmään, jonka puitteissa sitä voidaan pitää vastuuvelvollisena. Tämä on hyvin tärkeää.

Tietoverkkojen osalta neuvoston on nyt tarkasteltava komission tiedonantoa, johon olemme lisänneet erityisen tietoverkkoihin kohdistuvaa terrorismia koskevan kohdan. Huomaan, että parlamentissa vallitsee yleensä laaja yhteisymmärrys siitä, miten tärkeää on tarkastella tätä solidaarisuuskysymystä.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 24. toukokuuta.

(1) Ks. pöytäkirja.