Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2006/2217(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0130/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0130/2007

Keskustelut :

PV 22/05/2007 - 19
CRE 22/05/2007 - 19

Äänestykset :

PV 23/05/2007 - 5.10
CRE 23/05/2007 - 5.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0205

Puheenvuorot
Tiistai 22. toukokuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

19. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 2005 (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Brokin laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0130/2007) neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon – 2005 (2006/2217(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Elmar Brok (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, koska keskustelemme tänään YUTP:tä koskevasta neuvoston selvityksestä neuvoston poissa ollessa, olen sitäkin kiitollisempi komissiolle ja komission jäsenelle Ferrero-Waldnerille läsnäolosta. Jotakin parlamentista kertoo tosiaan se, että ainoasta yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta laaditusta virallisesta selvityksestä keskustellaan myöhään illalla.

Teimme mielestäni aikaisempina vuosina ja erityisesti ajanjaksolla, jota tässä tarkastellaan, komission kanssa tavattoman hyvää yhteistyötä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan parissa, samoin kuin neuvoston kanssa monilla aloilla.

Tällä ajanjaksolla kehitimme merkittävästi naapuruuspolitiikkaa ja Balkanin-politiikkaa. Otimme myös laajemmin vastuuta turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, siinä määrin, että viisi vuotta sitten olisi ollut lähes mahdotonta kuvitella, miten monta tehtävää Euroopan unioni hoitaa tällä hetkellä. Tästä syystä on pidettävä voittona Euroopan unionin nykyistä ennennäkemätöntä kyvykkyyttä – niin Lähi-idässä kuin suhteessa Iraniin – houkutella muita maita liittymään strategiaamme. Strategiassamme yhdistyvät ennaltaehkäisy, siviilikriisinhallinta ja sotilaallinen valmius sen sijaan, että luotettaisiin pelkästään sotilaalliseen voimaan; tiivistäisin tämän ajatukseen Euroopan unionin "pehmeästä voimasta" maailmanlaajuisena normina.

Samanaikaisesti on kysyttävä, pystymmekö saavuttamastamme edistyksestä huolimatta vastaamaan täysimääräisesti edessä oleviin haasteisiin. Pyydän teitä suhtautumaan kärsivällisesti toteamukseeni siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan kattamilla aloilla on olennaisen tärkeää, myös oman olemassaolomme kannalta, että perustuslakia koskevasta sopimuksesta tulee totta. Tämä huomioon ottaen – ja näinä päivinä ja viikkoina, joina etenemme kohti seuraavaa hallitustenvälistä konferenssia – on tehtävä selväksi, että tämä on yksi perustuslakia koskevan sopimuksen olennaisista osista, koska olemme komission kanssa yhtä mieltä tarpeesta asettaa toimintakykymme johdonmukaisempaan järjestykseen.

Mielestäni on tärkeää toteuttaa tiettyjä toimia ennen kyseistä tapahtumaa. Kannustan esimerkiksi komissiota viemään loppuun valtuuskuntiensa laajentamisen; valtuuskuntia on tällä hetkellä 120 maassa. Tällöin muut toimielimet voivat hyödyntää valtuuskuntien palveluja jo ennen ulkosuhdehallinnon perustamista, josta määrätään perustuslakia koskevassa sopimuksessa. Koska neuvosto ei ole läsnä eikä voi kuulla, mitä täällä sanotaan, totean myös, että tämä olisi loistava tilaisuus osoittaa, että tällaisen ulkosuhdehallinnon pitäisi niin nyt kuin tulevaisuudessakin kuulua komission alaisuuteen ja ettei sen tarvitse olla itsenäinen toimielin. Toimintavalmiutemme paranee, jos omaksumme jo nyt tältä osin järkevän tapahtuneiden tosiasioiden käytännön (fait accompli).

Komission valtuuskunnat edustavat Euroopan unionia 120 maassa. Unioni on maailman suurin kauppamahti, jonka osuus on 20 prosenttia maailmankaupasta. Sen bruttokansantuote on korkeampi kuin Amerikan yhdysvaltojen – ei tosin henkeä kohti vaan kokonaisuutena – ja, mikäli onnistumme muuttamaan tämän poliittiseksi puheeksi, se kuvastaa asemaa, joka ei perustu niinkään sotilaalliseen valtaan kuin pehmeään voimaan; tällöin pystymme saattamaan transatlanttisen liiton toimintakuntoon, vieläpä samoista lähtökohdista. Näin harjoitamme vaikutusvaltaamme tasaveroisina kumppaneina, kuten teimme hiljattain transatlanttisen taloussopimuksen yhteydessä. Se merkitsee meille tärkeää askelta Yhdysvaltain-suhteissamme: Yhdysvallat on nyt ja tulevaisuudessa liittolaisemme ja kumppanimme. Emme voi pysytellä yhtä kaukana Venäjästä ja Yhdysvalloista – päinvastoin, sillä Yhdysvallat on arvojensa perusteella ensisijainen kumppanimme, ja tämä on tehtävä täysin selväksi keskusteltaessa näistä asioista, jotta estämme niihin liittyvien väärinkäsityksien syntymisen.

(Suosionosoituksia)

Kun on kyse tällaisista asioista, on toisarvoista, ollaanko samaa vai eri mieltä nykyisen hallituksen politiikasta.

Samalla on kuitenkin oltava selvää, että saavutamme tällaisen vaikutusvallan vain tekemällä yhteistyötä. Solidaarisuus tarkoittaa myös solidaarisuutta ulkopuolista maailmaa kohtaan. Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja koko neuvoston puheenjohtajavaltiota Saksaa siitä, että he yhdistivät voimansa komission kanssa osoittaakseen Samarassa viivyttelemättä, etteivät he aikoneet antaa minkään tulla väliinsä. Meidän ei pidä antaa yhdysvaltalaisten jaotella meitä "vanhaan" ja "uuteen" Eurooppaan, mutta meidän ei pidä myöskään antaa itäisen naapurimme ajatella, että turvallisuustaso vaihtelee alueelta toiselle ja että sillä on toisilla alueilla enemmän vaikutusvaltaa kuin toisilla. Jokaisen Euroopan ja koko maailman valtion on saatava vapaasti päättää, millaisiin liittoihin ja yhteisöihin se haluaa kuulua, eikä minkään naapurin – olipa se miten iso hyvänsä – pidä yrittää vaikuttaa tähän. Ajatus siitä, että jokainen maa päättää itse, mihin yhteisöön se haluaa kuulua, kuuluu vuonna 1975 tehtyjen Helsingin sopimusten perusytimeen. Joka tapauksessa on oltava selvää, miten tärkeä tämä suuri naapuri on meille energia-alalla ja muillakin aloilla, minkä vuoksi on varmistettava, että luomme strategisen kumppanuuden Venäjän kanssa. Mielestäni on nimittäin parempi, että sellainen demokraattinen Venäjä on meidän puolellamme eikä Iranin.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen saatuani tilaisuuden keskustella Brokin mietinnöstä teidän kaikkien kanssanne, vaikka keskustelu osuukin ajankohtaan, jolloin olisimme mieluiten nukkumassa.

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on ratkaisevan tärkeä osa EU:n ulkopolitiikkaa. Se on myös ala, johon komission edellytetään perustamissopimuksissa osallistuvan täysimääräisesti siten, että se ottaa osaa jokaisella neuvoston tasolla käytyihin keskusteluihin, kuuluu troikkaan sen pysyvänä jäsenenä sekä hallinnoi ja panee toimeen YUTP:n talousarviota. Kaikkien ensimmäisen pilarin toimien avulla edistämme myös pyrkimistä kohti Euroopan unionin turvallisuuspolitiikan tavoitteita, ja meistä on olennaisen tärkeää, että EU:lla on täysin integroitu ulkopolitiikka, joka perustuu yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan mutta myös yhteisön ulottuvuuteen ja näin ollen toimiin, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet. Pyrimme niin sanotusti toimimaan hyvin öljytyn koneiston hammaspyörinä.

Haluaisin nyt tarkastella joitakin hyvin kattavassa mietinnössä esille otetuista asioista.

Perustuslakia koskevan sopimuksen ulkopoliittisesta ulottuvuudesta olen myös sitä mieltä, että sen täytäntöönpano parantaisi YUTP:n tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä. Tästä ei pidä kuitenkaan päätellä, ettei asioita voida tällä välin parantaa tai ettei niitä ole parannettu.

Tässä yhteydessä on tärkeää se, mitä perustasolla tapahtuu ja mitä siitä seuraa, ja tässä on edistytty merkittävästi. Olemme huomanneet aivan hiljattain tyytyväisyydeksemme, että neuvoston, jäsenvaltioiden ja komission välinen yhteistyö on parantunut, samoin kuin niiden toimiemme yhdenmukaistaminen, joiden tarkoituksena on ratkaista Kosovon asemaan liittyvä kysymys ja edistää oikeusvaltioperiaatetta Afganistanissa pyrkimällä entistä voimakkaammin toteuttamaan toimia lainvalvonnan ja oikeudellisen järjestelmän alalla. Lainvalvonta kuuluu neuvoston ja sen sihteeristön toimialaan, me hoidamme oikeudellisen järjestelmän ja sotilaallisia toimia toteutetaan Naton suojeluksessa. Esimerkkinä voidaan mainita myös Lähi-idän rauhanprosessin tukeminen – EU on lähettänyt Rafahin rajanylityspaikkaan tarkkailijaryhmän avustamaan rajavalvonnassa – turvallisuusalan uudistuksen tukeminen Kongon demokraattisessa tasavallassa sekä rauhanturvaoperaatioiden rahoittaminen Somaliassa ja Sudanissa Afrikan rauhanrahaston kautta. Ei pidä myöskään unohtaa Aceh'n tarkkailu- ja valvontaoperaatiota.

Kaikkien näiden kalliiden mutta poliittisesti hyvin tärkeiden hankkeiden vuoksi meidän on hankittava tarvittavat varat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan talousarviosta mutta myös yhteisön välineistä, kuten uudesta vakautusvälineestä, saavuttaaksemme tavoitteemme. Lisään, että vakautusväline on osoittautunut tältä osin hyvin joustavaksi sikäli, että pystymme sen avulla reagoimaan nopeasti kriiseihin ja saamaan aikaan tarvittavan toimintakyvyn.

Tekemällä yhteistyötä kriisitilanteissa ja vastaamalla muihin ulkopolitiikan haasteisiin olemme jo tekemässä tietä perustuslakia koskevaan sopimukseen sisältyvien ulkosuhteita koskevien määräysten täytäntöönpanolle. Näin vahvistetaan Euroopan unionin asemaa maailmassa, mitä sen kansalaiset haluavat. Myös tätä korostettiin mietinnössä, syystäkin.

Euroopan parlamentillakin on merkittävä osa EU:n ulkopolitiikassa, ja tästä syystä pidän hyvin tärkeänä, että keskustelemme kanssanne säännöllisesti joko täysistunnoissa tai valiokuntienne kokouksissa. Tällöin on muistettava, että meidän on vastattava yhteiseen haasteeseen eli siihen, että saamme vaikutusvaltamme tuntumaan voimakkaammin koko maailmassa.

Kuten mietinnössä syystäkin korostetaan, on yhtä tärkeää, että yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa rahoitetaan asianmukaisesti, ja tämän vuoksi varoja uudelle varainhoitokaudelle lisättiin merkittävästi erityisesti muihin politiikan aloihin verrattuna. Vuoden 2007 talousarviosta totean meidän kaikkien tietävän, että vuodesta 2007 tulee poikkeuksellinen talousarvioon liittyvien rahoituspyyntöjen vuoksi. Kaksi tärkeintä kohdetta ovat epäilemättä Kosovo ja Lähi-idän rauhanprosessi. Heti kun olemme päässeet sopimukseen Kosovon lopullisesta asemasta ja kun YK:n turvallisuusneuvosto New Yorkissa on hyväksynyt päätöslauselman, Kosovossa käynnistetään suuri – kenties tähänastisista suurin – Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatio, ja komissio ja neuvosto valmistelevat sitä parhaillaan. Lähi-idän rauhanprosessista todettakoon, että on varmistettava, että jatkamme Palestiinan kansalle annettavaa apua.

Jos YUTP:n talousarviota on vielä täydennettävä, meidän on tehtävä yhteistyötä parlamentin kanssa sopivaan ratkaisuun pääsemiseksi ja ottaen huomioon tarpeen reagoida yllättäviin kriiseihin ja hätätiloihin muilla ulkopolitiikan aloilla.

Voisin nyt tarkastella yksittäisiä kysymyksiä, mutta luulenpa, että haluatte minun ennemmin keskeyttävän puheenvuoroni ja vastaavan muutamiin erityiskysymyksiin keskustelun jälkeen.

 
  
MPphoto
 
 

  Antonis Samaras (PPE-DE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, budjettivaliokunnan jäsenenä haluan ilmaista tyytyväisyytemme siihen, että yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa lukua tehostetaan lähes 1 800 miljoonalla eurolla kaudella 2007–2013, mikä lähes kolminkertaistaa rahoitustason aikaisempiin seitsemään vuoteen nähden.

Katsomme kuitenkin, että juuri tästä syystä on samalla lujitettava parlamentaariseen valvontaan liittyviä toimenpiteitä ja parannettava valiokuntamme ja neuvoston välistä yhteistyötä, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 28 artiklassa määrätään. Näin ollen joudun tuomitsemaan neuvoston tämäniltaisen tarpeettoman poissaolon, joka antaa meille hyvin kielteisen viestin.

Kantamme on selkeä: emme voi hyväksyä neuvoston vuosikertomuksia, joissa rajoitutaan kuvailemaan jälkikäteen YUTP:hen liittyviä toimia. Uuden toimielinten välisen sopimuksen allekirjoittamisen myötä neuvoston on tullut aika ryhtyä antamaan meille tietoja, ennen kuin se tekee lopulliset päätöksensä.

Saimme tällaista olennaisen tärkeää rahoitukseen liittyvää tietoa Kosovon yhteydessä toimivaltaiselta Saksan suurlähettiläältä, ja suhtaudun myönteisesti kyseisen suurlähettilään aloitteeseen. Toivon, että tällaisia edistysaskeleita otetaan jatkossakin säännöllisesti.

Kaksi muuta seikkaa: Olemme huolestuneita siitä, että tähän mennessä on ollut lähes mahdotonta arvioida niin sanottuja "yhdisteltyjä YUTP:n toimia", joihin liittyvät menot johtuvat sekä siviilialan toimista että toimista, joilla on sotilaallisia tai puolustukseen liittyviä vaikutuksia. Toiseksi haluan korostaa, että mielestämme Euroopan unionin erityisedustajien on kuuluttava YUTP:n talousarvion piiriin ja että näin ollen erityisedustajien nimittämiselle ja arvioinnille on tarpeen vahvistaa kriteerit.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Klich, PPE-DE-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, Brokin mietintö koskee vuotta 2005, mutta mehän keskustelemme täällä tänään yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulevaisuudesta. Millaisen muodon se saa?

On selvää, että mikäli Euroopan unioni haluaa edistää aktiivisesti kansainvälistä rauhaa, vakautta ja turvallisuutta, sillä on oltava käytössään tarkoituksenmukaiset välineet eli asianmukaiset poliittiset ja sosiaaliset toimielimet. Nämä välineet ovat aina riippuvaisia jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta tai sen puutteesta. Euroopan poliittisten johtajien tahdosta riippuu, onko meillä vai eikö meillä ole enemmän Eurooppaa nyt ja tulevaisuudessa. Vastaavasti yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on riippuvainen johtajiemme poliittisesta tahdosta. Mitkä ovat näin ollen ne haasteet, jotka kohdistuvat johtajiimme ETPP:n ja YUTP:n yhteydessä?

Ensinnäkin katson – perustamissopimuksien uudistuksen mahdollisesta lopputuloksesta riippumatta – että meidän pitäisi aloittaa perustuslakia koskevan sopimuksen niiden määräyksien tarkastelu, jotka liittyvät välittömästi tai välillisesti ETPP:hen, osana uudistusprosessia. Euroopan unionin pitäisi sitten saada oikeushenkilöys, ja sen pilareihin perustuvasta rakenteesta olisi päästävä eroon. Olisi luotava uusi entiteetti, niin sanottu yhteisön ulkoministerin virka, ja perustettava Euroopan ulkosuhdehallinto.

ETPP:n alalla on säilytettävä yleinen yksimielisyyden periaate, samalla kun laajennetaan määräenemmistöäänestysten soveltamisalaa.

On hyvin tärkeää ryhtyä soveltamaan solidaarisuuslauseketta terrorismin uhan ja terrori-iskujen torjumiseen sekä säilyttää avunantoperiaate tapauksissa, joissa jonkin jäsenvaltion alueelle tehdään aseellinen hyökkäys (periaate on vahvistettu perustuslakia koskevan sopimuksen 1 artiklan 41 kohdassa).

Lisäksi on olennaisen tärkeää, että operaatioiden yhteydessä säilytetään rakenteellinen yhteistyö, samalla kun niiden eksklusiivisuudesta pyritään eroon. Perustuslakia koskevaan sopimukseen olisi myös sisällytettävä laajempi luettelo Petersbergin tehtävistä. Euroopan puolustusvirastoa olisi lujitettava erillisellä sopimuksella.

Toiseksi on taattava rauhanturvaoperaatioiden tehokkuus. En viittaa ainoastaan nykyisiin Bosnian ja Libanonin operaatioihin vaan myös tulevaan Kosovo-operaatioon.

Lopuksi uuteen perustuslakia koskevaan sopimukseen olisi sisällytettävä energia-alan solidaarisuuslauseke. Se olisi sopiva tapa reagoida energiaturvallisuuden uhkiin, jotka vaikuttavat entistä laajemmin kansalaisiimme.

 
  
MPphoto
 
 

  Helmut Kuhne, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, me Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenet kannatamme Brokin mietintöä, vaikka olemmekin eri mieltä tietyistä konkreettisista poliittisista toimista. Katsomme esimerkiksi, että joissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa tunnetut huolenaiheet ja pelot, jotka johtuvat yhdysvaltalaisten ohjustentorjuntajärjestelmien sijoittamisesta Eurooppaan – mikä saattaa kiihdyttää asevarustelua uudelleen – pitäisi tuoda esiin. Lisään, että me sosialidemokraatit panemme erittäin tyytyväisinä merkille, että jotkin samoista kysymyksistä, joita meilläkin on mielessämme tästä järjestelmästä, on nyt otettu esille myös Yhdysvaltojen kongressin edustajainhuoneessa.

Miksi kuitenkin kannatamme mietintöänne? Kannatamme sitä siitä syystä, että se esitellään aivan erityisessä tilanteessa ja koska valiokunnan laaja enemmistö kannatti sitä. Olemme nyt tilanteessa, joka johtaa uuden perustuslaillisen pohjan luomiseen Euroopan unionille ja yhteiselle ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Me sosialidemokraatit haluamme asioiden edistyvän tällä tavalla. Toivon teidän suovan suorasukaisuuteni anteeksi todetessani, että huomenna saattaa hyvin käydä ilmi, että omat rivimme ovat tukeneet mietintöä päättäväisemmin kuin teidän ryhmänne.

Tällaisista asioista keskusteltaessa jonkun pitäisi tehdä selväksi, mistä oikein on kyse. Olitte oikeassa tehdessänne niin, ja haluan vielä kerran korostaa, mitä sanoitte. Vielä tulee päivä, jolloin asia ei enää vaikuta meihin, jotka istumme täällä, mutta se saattaa hyvinkin vaikuttaa lapsenlapsiimme. He lukevat jonakin päivänä historian oppikirjoistaan, että vuonna 2007 eurooppalaisilla oli jälleen kerran tilaisuus vaikuttaa maailman kohtaloon, että he heittivät tilaisuuden hukkaan ja että maailmanherruuden jakoivat sen jälkeen Yhdysvallat ja Kiina.

Jollei tämän haluta tapahtuvan, parlamenttimme on tässä tilanteessa, jossa nyt olemme, tuettava mietintöä ja ilmaistava kannattavansa näitä toimia, joista jäsen Klint on luetellutkin monia. Olen samaa mieltä hänen niitä koskevasta selvityksestään, jonka pitäisi huomiseen mennessä muodostaa parlamentin laajan enemmistön yhteinen kanta.

 
  
MPphoto
 
 

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, lienette hämmästyneitä siitä, että oma ryhmäni, Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä, paitsi suhtautuu myönteisesti Brokin mietintöön myös tukee sitä. En ole ainoastaan kiinnostunut vaan myös ikionnellinen havaitessani jäsen Brokin hiljattain heränneen intohimoisen suhteen pehmeään voimaan. Iloitsen myös tästä asiasta, samalla kun odotan innokkaasti saavani kuulla, missä määrin hän aikoo soveltaa sitä Euroopan unionin laajentumispolitiikassa kohti paitsi Länsi-Balkania myös Turkkia. En ehdota asian syventävämpää tarkastelemista juuri tällä hetkellä, mutta emme todellakaan voi enää hyväksyä tapaa, jolla neuvosto suhtautuu tähän parlamenttiin, kun on kyse YUTP:stä ja ETPP:stä. Neuvosto nimittäin tiedottaa meille jossakin vaiheessa tapahtuman jälkeen riippuen siitä, miltä siitä tuntuu ja millaiseksi se arvioi tilanteen. Tätä käytäntöä on arvosteltu syystäkin, ja sen on muututtava. On kuitenkin todettava myös, että politiikka, jota on tähän asti kutsuttu yhteiseksi ulko- ja turvallisuuspolitiikaksi, ei useinkaan ansaitse kantamaansa nimeä.

Havainnollistan tätä viittaamalla Kosovon esimerkkiin. Viime vuosina Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat lähettäneet paljon sotilaita ja avustustyöntekijöitä sekä suuria rahasummia kriisien repimille alueille; nyt jäsenvaltiot aikovat osallistua järjestyksenpitoon laaja-alaisesti ja perustaa myös siviilihallinnon. Kun otetaan huomioon paitsi yhdessä tarjoamiemme palvelujen laatu myös niiden määrä, voisi luulla, että Euroopan unioni noudattaa yksiselitteistä, yhtenäistä ja yhteistä Kosovon-politiikkaa, mutta – kuten kaikki tiedämme – todellisuus on hieman erilainen, vaikka asiasta onkin jo keskusteltu YK:n turvallisuusneuvostossa. Kysymys kuuluukin, onko meidän taas kerran odotettava yhdysvaltalaisten puuttumista peliin, vai pystymmekö ratkaisemaan ongelman itsekin?

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, aloitan tänään kerrankin kohdista, joista olemme yhtä mieltä. On epäasiallista käydä tätä keskustelua tällaisena ajankohtana. Aihe on todellakin aivan liian tärkeä siihen, ja – kuten mietinnössä lausutaan yllättävän selkeästi erityisesti 41, 42 ja 43 kohdassa – parlamentilla ei ole tosiasiallista valtaa Euroopan unionin sotilaalliseen politiikkaan nähden.

Neuvoston pitäisi todellakin ryhtyä ottamaan huomioon aito ja täydellinen yhtenäisyys, joka parlamentissa vallitsee tästä asiasta. Haluamme parlamentin valvovan tapahtumia, ja haluamme myös, että sitä kuullaan sotilaallisissa päätöksissä.

Jotten laimentaisi mietintöä liiallisella yhteisymmärryksellä, luettelen nyt pääkohdat, joista olemme eri mieltä. Kuten jäsen Brok totesi aikaisemmin, kaiken tämän ytimessä on perustuslakia koskeva sopimus, ja kuten komission jäsen totesi, se todella edistää sotilaallista politiikkaa. Juuri tästä syystä mutta myös muista syistä torjumme tämän perustuslakia koskevan sopimuksen, ja toivomme, että sellaiset kohdat kuin I-41 artiklan 3 kohta eivät enää sisälly nyt suunnitteilla olevaan perussopimukseen – mihin en tosin suhtaudu kovin luottavaisesti. Näyttää tosiaan siltä, että perussopimus pysyy käytännössä ennallaan mutta että sitä ei enää nimitetä "perustuslakia koskevaksi sopimukseksi". Eri hallitukset vain hyväksyvät sen uudessa muodossa.

Haluan mainita pari asiaa tietyistä mietinnön kohdista. Rakenteellisen yhteistyön keskeisyys on tehty hyvin selväksi. Kyllä, se on todella keskeistä – jos Euroopan unionin halutaan olevan sotilaallinen mahti. Me emme sitä halua, emmekä siis myöskään halua tätä rakenteellista yhteistyötä. Mietinnössä viitataan hyvin selvästi Athene-järjestelmään, jonka yhteydessä turvaudutaan epärehellisiin keinoihin sotilaallisten toimien rahoittamiseksi Euroopan unionin talousarviosta. Mainittakoon esimerkiksi niin sanotut "palautukset" Euroopan kehitysrahastosta, mitä pidämme skandaalina. Tällaisesta juonittelusta on todella tehtävä loppu, eikä Euroopan unionista saa tulla sotilasmahtia.

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä vaaditaan EU:lle ulkoministeriä, yhteistä ulkopolitiikkaa, yhteistä edustajaa YK:n turvallisuusneuvostoon ja vielä paljon muuta. Kaiken tämän edellytyksenä on tietenkin odotusten mukainen Euroopan perustuslain ratifioiminen kaikissa jäsenvaltioissa. Minua huvittivat eniten kohdat, joissa vaadittiin, että ulkopolitiikasta on päätettävä määräenemmistöllä ja että kansalliset turvallisuuspalvelut on alistettava Euroopan parlamentin demokraattiselle valvonnalle.

Perusteluna tälle kaikelle on, että tätä eurooppalaiset haluavat Euroopan unionilta. En tiedä, keille jäsen Brok on puhunut, mutta he eivät taatusti olleet brittejä. Ajatus siitä, että he haluaisivat luovuttaa ulkopolitiikkansa, puolustusvoimiensa ja turvallisuuspalvelujensa valvonnan Euroopan unionille, on naurettava. Pelottavinta on, että jäsen Brok on vakavissaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) La numai două săptămâni de la serbarea zilei Europei, la 9 mai, dezbaterea pe marginea raportului domnului Elmar Brok, consacrat politicii europene de securitate comună, este actuală şi necesară. Îi mulţumesc în acest sens raportorului pentru abordarea cuprinzătoare a acestei tematici, indisolubil legate de prezentul şi viitorul Uniunii Europene, precum şi pentru stabilirea, în interiorul raportului, a unor priorităţi necesare unei acţiuni eficiente în contextul european şi internaţional de astăzi.

În calitatea mea de raportor la subiectul cooperării cu şi în cadrul Mării Negre, am apreciat în primul rând poziţionarea tematicii consolidării relaţiei Uniunii Europene cu ţările acestei zone ca o prioritate pentru anul 2007. Nu mai puţin importantă este şi sublinierea necesităţii de a dezvolta dimensiunea cooperării regionale în cadrul politicii externe a Uniunii. Regiunea Mării Negre dispune, fără îndoială, de un potenţial bogat de dezvoltare; în egală măsură, ţările din zonă se confruntă şi cu provocări serioase în mai multe domenii. Stabilitatea, dezvoltarea şi prosperitatea în zona de vecinătate a Uniunii Europene, consolidarea relaţiilor Uniunii Europene cu ţările acestei regiuni, precum şi încurajarea cooperării intra-regionale este, în acest context, de o importanţă majoră. Reunind în cadrul său state membre ale Uniunii Europene şi vecini ai acesteia, regiunea Mării Negre poate şi trebuie să devină un spaţiu al cooperării pe baza valorilor şi principiilor europene. Trebuie însă să trecem de la vorbe la fapte, din plan teoretic în cel al măsurilor concrete şi eficiente, care să demonstreze implicarea Uniunii Europene în această regiune.

 
  
MPphoto
 
 

  Libor Rouček (PSE).(CS) Hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan maihin kohdistuu 2000-luvun alussa monenlaisia uusia haasteita. Niitä ovat globalisaatio, kansainvälinen terrorismi, asevalvonta ja aseidenriisunta, joukkotuhoaseiden leviämisen pysäyttäminen, hallitsematon maahanmuutto, energiariippuvuus ja energiatoimitusten turvallisuus, ilmastonmuutos, köyhyyden leviämisen estäminen maailmassa ynnä monia muita. Ne ovat kaikki ongelmia ja kysymyksiä, jotka vaikuttavat kaikkiin Euroopan maihin niiden koosta tai maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Ne ovat kaikki haasteita, ongelmia ja kysymyksiä, joita yksikään Euroopan maa, suurinkaan niistä, ei pysty ratkaisemaan yksin.

Tästä syystä tarvitsemme yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja meidän on vahvistettava sitä vähintään siinä määrin kuin perustuslakia koskevassa sopimuksessa esitetään. Meidän on ennen kaikkea perustettava yhteisön ulkoministerin virka; hän olisi samanaikaisesti komission jäsen ja ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja. Näin unioni pystyisi vihdoinkin puhumaan yhdellä äänellä. EU:n perustuslakia koskevan sopimuksen luonnokseen sisältyviä ehdotuksia ovat muun muassa tarve luoda aito Euroopan ulkosuhdehallinto, tarve lujittaa rakenteellista yhteistyötä ja tarve määrätä avunannosta, jotka ovat kaikki kipeästi tarvittavia asioita.

Yhtä merkittävää on, että perustuslakiprosessi pitäisi saattaa päätökseen vuoteen 2008 mennessä. Se on mielestäni tärkeää paitsi lisälaajentumisen yhteydessä – joka tässä tapauksessa koskisi Kroatiaa – myös, kuten aikaisemmat puhujat ovat todenneet, jotta yhteistä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tehostettaisiin mahdollisimman paljon. Katson, että ilman tätä Euroopan kasvu hidastuu poliittisesti ja ajan myötä myös taloudellisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Jäsen Brok saarnaa sen merkityksestä, että EU:n on saatava ulkoministeri ja omia suurlähetystöjä ympäri maailman. Hän toteaa, että vain 18 maata on toistaiseksi ratifioinut perustuslakia koskevan sopimuksen ja että "tavoitteena on pidettävä sopimuksen ratifiointia kaikissa jäsenvaltioissa". Huomatkaa sanavalinnat: "ratifiointia kaikissa jäsenvaltioissa". Tämä tarkoittaa siis, että kahden EU:n perustajavaltion kansan tahto sivuutetaan. Näin täällä Strasbourgissa ja Brysselissä toimitaan. Kuten aina, toistellaan samaa mantraa eli sitä, että Euroopan on voitava puhua yhdellä äänellä. Se tarkoittaa, että 27 ääntä on vaiennettava. Mitä jäljelle jäävä ääni sitten sanoo? Mainitsen esimerkin: Irakiin hyökkäämistä tuki liittoutuma, johon kuuluivat muun muassa Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Espanja, Puola, Alankomaat ja Tanska. Yhdellä äänellä puhuva EU olisi todennäköisesti hyväksynyt hyökkäyksen ja saksalaiset sotilaat olisi lähetetty sotaan Saksan liittopäivien vastustuksesta huolimatta. Ajatelkaapa tätä, ja ajatelkaa vielä uudelleen! Yhdellä äänellä puhuminen edellyttää yhtä kansaa ja yhtenäistä identiteettiä, mutta meillä eurooppalaisilla on erilaisia identiteettejä.

 
  
MPphoto
 
 

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää esittelijä Brokia ja lausunnon valmistelijaa Samarasia heidän lausunnoistaan, jotka koskivat YUTP:n heikkouksia ja puutteita, ja heidän ehdotuksistaan lisätoimien toteuttamisesta, rahoituksen parantamisesta ja toimintakykymme paremmasta hyödyntämisestä, jotta voimme toimia kansainvälisellä tasolla ja käsitellä ongelmia.

On kuitenkin tullut aika kysyä jälleen kerran: riittääkö kaikki tämä? Saavutammeko toivotut tulokset joka kerta? Tätä Euroopan unionin ja muiden maailmanosien – erityisesti niiden osien, joissa olemme läsnä mutta emme toimi riittävän tehokkaasti – kansalaiset kysyvät meiltä.

Viittaan Lähi-itään, kuten Brokin mietinnössäkin tehdään. Siellä on vallinnut viime päivinä erityisen epänormaali tilanne, joka on meille tosiaan valtava haaste. Tarjoamme yhteensovitettua ja jatkuvaa humanitaarista apua sekä kehitysapua. Ylläpidämme rauhanturvajoukkoja, kuten Libanonissa, ja poliisivoimia, kuten Rafahissa, sekä odotamme ongelmien joko ratkeavan itsestään tai että muut ratkaisevat ne tai että ne ratkeavat muiden asettamilla ehdoilla.

Tunnustamme, että Palestiinan ongelma on ongelman ydin. Turvaudumme kuitenkin väliaikaisiin ratkaisuihin emmekä ota kohtaloa omiin käsiimme, jotta voisimme ratkaista ongelmat radikaaleilla mutta toteuttamiskelpoisilla keinoilla.

Meidän on aika huomata, että tarvitaan tähänastista riippumattomampaa ja itsenäisempää yhteisön strategiaa, jonka avulla asiat hahmottuvat selvemmin ja niitä voidaan kutsua niiden oikealla nimellä. Vain siten toimimme tehokkaasti.

Arvoisa komission jäsen, myönnän, että olette ponnistellut asian hyväksi, ja ponnistuksienne elinvoimaisuus ja tehokkuus käyvät ilmi koko tällä alalla ja muuallakin. Katson kuitenkin, että voimme ennen perustuslakia koskevaa sopimusta – jonka avulla luomme johdonmukaisemman ja luotettavamman kehyksen – varmistaa, että teemme neuvoston kanssa parempaa yhteistyötä. Parlamentti voi edistää tätä poliittisempaa ja syventävämpää lähestymistapaa asioihin ja vahvistaa strategian.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät parlamentin jäsenet, yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan talousarvion kolminkertaistaminen on edistysaskel. Lähes 2 miljardin euron suuruinen summa, joka jakaantuu seuraavien seitsemän vuoden ajalle, ei kuitenkaan riitä tyydyttämään edes kaikkein kiireellisimpiä tarpeita.

On mahdotonta hyväksyä tilannetta, jossa Euroopan unionin vaikutusvalta kansainvälisissä suhteissa on selvästi vähäisempi kuin joidenkin jäsenvaltioiden. Jäsenvaltioille tärkeiden asioiden, kuten kahdenvälisten asioiden, huolimaton jaottelu merkitsee kuoliniskua Euroopan unionin ulkopolitiikan uskottavuudelle. Samanaikaisesti heikennämme itseämme sallimalla sen, että Venäjän harjoittamalla "lähiulkomaiden" politiikalla suljetaan ovi mahdollisilta tulevilta jäsenvaltioilta.

Olisi hyödyllistä niin meidän kuin kumppaniemmekin kannalta, että puhuisimme yhdellä äänellä maailmassa ja maailman kanssa. Äänen on edustettava yhteistä etua, ei sitä, mikä parhaiten sopii suurvalloille. Yhdysvaltojen vaikutusvallan väheneminen, Venäjän hillittömät tavoitteet ja maailmantalouden uudet valtalinjat pakottavat meidät osoittamaan, että Euroopan unionilla on potentiaalia, ja panemaan sen täytäntöön. Kannatan myös esittelijän kehotusta asettaa johtotehtäviin enemmän naisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Haluan vain ottaa esiin seikan, joka liittyy puheajan ylittämiseen. Kaikkia puhujia on kohdeltava samalla tavalla. Jos kaikki muut saavat puhua loppuun, myös vasemmiston kollegani on saatava tehdä niin, vaikka hän ei olisikaan asioista samaa mieltä kuin puhemies.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE).(PT) Haluan kiittää jäsen Brokia lämpimästi siitä, miten selvänäköisesti hän esitteli asiat parlamentille, ja hänen poliittisesta lähestymistavastaan. Vannoutuneena liittovaltion kannattajana ja perustuslain uskollisena puolestapuhujana hän ei arastellut vaikeita kysymyksiä vaan selvitti EU:n vastuutehtäviä nykymaailmassa.

Haluan kuitenkin mainita tästä mietinnöstä seikan, joka liittyy välittömästi Lähi-idän konfliktiin ja EU:n passiiviseen suhtautumiseen tilanteen katastrofaalisuuteen. Passiivinen asenne kävi ilmi iltapäivällä Palestiinasta käydystä keskustelusta. Tänä vuonna EU:n pitäisi kohdistaa toimensa Palestiinan tilanteeseen. Olen tästä syystä eri mieltä EU:n kannasta. Maailman ongelmien ja epävakauden ytimen tiedetään olevan Lähi-idässä. Kaikista ulkopoliittisista vastuualueistaan EU:n on aivan ensisijaisesti vastattava näihin haasteisiin, mikäli haluamme elää turvallisemmin yhteiskunnassa, jota demokratia ja rauha leimaavat.

Totean Israelin ja Palestiinan välisestä konfliktista, että kansainvälisen yhteisön ja itse asiassa meidän kaikkien on puolustettava ratkaisua, jossa kaksi valtiota voi elää rinnakkain vuonna 1967 vahvistettujen rajojen sisällä.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä esittelijä Brokia tästä tärkeästä mietinnöstä. Se osuu ratkaisevaan ajankohtaan, kun puheenjohtajavaltio Saksa pyrkii herättämään perustuslakia koskevan sopimuksen henkiin, kenties ilman sen otsikkoa. Tärkeää on, että tehokkuutta lisätään.

Miten voimme lisätä tehokkuutta tulevaisuudessa? Ei ainoastaan toimielimien välityksellä vaan myös jäsenvaltioiden poliittisen tahdon avulla. Vain jos käyttämämme äänestystapa perustuu yksimielisyyteen, pystymme luomaan tehokkaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan. Näin ollen meidän pitäisi hyväksyä määräenemmistöpäätösten käytön laajentaminen yhteisen ulkopolitiikan alalla. Tämä on hyvin monimutkaista, mutta ero olisi mielestäni silmiinpistävä.

Haluan myös kiittää esittelijäämme erityisesti hänen huomautuksistaan, jotka liittyivät valtuuskuntiin. Olen ryhtynyt tekemään hyvin tiiviisti töitä henkilöstömme kanssa koulutuksen lisäämiseksi, poliittisen raportoinnin parantamiseksi sekä julkisen diplomatian ja jäsenvaltioiden, neuvoston, neuvoston sihteeristön ja meidän itsemme välisten vaihto-ohjelmien parissa. Tarkoituksena on, että – osmoosin avulla, kuten tapanani on sanoa – ymmärtäisimme toisiamme paremmin ja valmistelisimme yhtenäistä lähestymistapaa tulevaisuuteen.

Esitän vielä muutaman lisähuomautuksen; yksi niistä liittyy Kosovoon. Kosovo on todellakin yhteisön ongelma, joka on ratkaistava yhteisön tasolla kansainvälisen yhteisön suostumuksella. Euroopan unionin on otettava vastuu Kosovon aseman määrittelemisen jälkeen. Miten onnistumme siinä? Se onnistuu mielestäni siten, että perustetaan kansainvälinen siviilitoimisto, käynnistetään hyvin merkittävä oikeusvaltio-operaatio ja jatketaan laajamittaista voimavarojen kehittämistä toivoakseni turvallisuusneuvoston päätöslauselman pohjalta.

Totean myös, että olemme tänään keskustelleet jo pitkään Lähi-idästä. Tiedämme, miten vaikea tilanne on, mutta olen sitä mieltä, että Euroopan unioni on toiminut hyvin tärkeässä asemassa, ja se haluaa edelleenkin tehdä niin, erityisesti yhdessä muiden kvartetin jäsenten kanssa. Vaikka tilanne vaikuttaakin tällä hetkellä synkältä, toivomme, että onnistumme kuitenkin lähentämään osapuolia kehittääksemme myönteisen lähestymistavan tulevaisuuteen.

Mainitsen, että Mustameri kuuluu uusiin alueisiin, joihin olemme kohdistaneet naapuruuspolitiikkaan liittyvät toimemme. Se on uusi alue Romanian ja Bulgarian kaltaisine uusine jäsenvaltioineen. Olemme tarjonneet tukeamme ja haluaisimme tehdä yhteistyötä Turkin ja Venäjän kanssa tällä alueella sekä pyrkiä tarkastelemaan monia tärkeitä kysymyksiä.

Lopuksi totean neuvoston ja Euroopan parlamentin välisistä yhteyksistä, että kun nyt on olemassa toimielinten välinen sopimus, neuvosto ja parlamentti ovat aiempaa enemmän yhteyksissä YUTP:hen liittyvissä asioissa, ja pääsihteerin erityisedustaja Matthiessen, joka on tänään läsnä, mainitsee varmasti myös asiasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 23. toukokuuta.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Tämä Brokin mietintö on tärkeä edistysaskel Euroopan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Toisiaan seuranneiden tapahtumien eli Euroopan teollisuusunionin, Euroopan sosiaaliseen malliin sisältyvän sosiaalisen unionin, talous- ja rahaliiton sekä yhtenäisvaluutan käyttöönoton myötä yhteisö on nyt valmis, ja sen on ryhdyttävä kehittämään ja suunnittelemaan yhtenäistä kantaa ulkopolitiikan kysymyksiin.

Tämä on jo käymässä toteen. Yhteisö on ottanut selkeän kannan Israelin ja Palestiinan väliseen konfliktiin sekä Iranin ja Korean niemimaan tapahtumiin. Kaikissa näissä tapauksissa on osoitettu sitoutumista vuoropuheluun ja ratkaisevan tärkeisiin velvoitteisiin. Tämä on mielestäni paljon asianmukaisempi tapa toimia kuin presidentti Bushin hallinnon lähestymistapa, jossa ei vältellä ristiriitojen syntymistä ja asioihin suhtaudutaan yksipuolisen epätasapainoisesti.

Ensimmäinen YUTP:tä koskeva hankkeemme Aasiassa on ollut valtaisa menestys. EU toimi sovittelijana Aceh'ssa pidetyissä rauhanneuvotteluissa, joita valvoi EU:n ja ASEAN-maiden yhteinen tarkkailuoperaatio Aceh'ssa. Tilanne päättyi joukkojen aseistariisumiseen, kummankin puolen sotilaiden kotiuttamiseen ja Aceh'sta vetäytyvien joukkojen ja poliisivoimien siirtämiseen alueelta. Kaikki tämä myötävaikutti viime joulukuun historiallisten vaalien järjestämiseen: niissä Banda Aceh'ssa hallituksen vankina ollut entinen Vapaa Aceh- eli GAM-järjestön taistelija valittiin kuvernööriksi. Jatkamme edelleen rauhanprosessin tukemista ja edistämistä tämän menestyksen lujittamiseksi.

Euroopan on nyt aika ilmaista itseään voimakkaammin Korean niemimaan tapahtumien yhteydessä. (...)

(Työjärjestyksen 142 artiklan 7 kohdan mukaisesti lyhennetty kirjallinen lausuma.)

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Stubb (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Hyvät kollegat, haluan kiittää kollegaani ja ystävääni Elmar Brokia hänen YUTP:tä koskevasta erinomaisesta mietinnöstään. Haluan korostaa erityisesti kolmea seikkaa.

Ensinnäkin mietinnössä ilmaistaan tarve omaksua yhteinen kanta ulkopolitiikan kysymyksiin globalisaation aikakautena. Mietinnössä mainitaan ilmastonmuutos, energiariippuvuus, heikentyneet valtiot ja kansainvälinen terrorismi, vain muutamia esimerkkejä nimetäkseni.

Toiseksi mietinnössä korostetaan, että perustuslakia koskeva sopimus suo tilaisuuden ryhtyä tarvittaviin institutionaalisiin uudistuksiin, kuten esimerkiksi kaksoistehtävässä toimivan ulkoministerin viran perustamiseen, jotta voidaan tehostaa vastavuoroisen ulkopolitiikan yhteensovittamista.

Kolmanneksi tehokas politiikka edellyttää määrärahoja. Mietinnössä katsotaan, että "YUTP:lle myönnetty 1 740 miljoonan euron budjettirahoitus vuosiksi 2007–2013 on riittämätön, jotta sillä voitaisiin saavuttaa unionin tavoitteet maailmanlaajuisena vaikuttajana." Olen samaa mieltä.

Näin ollen ilmaisen tukeni tälle mietinnölle.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö