Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Buskin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0171/2007) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (KOM(2006)0822 – C6-0045/2007 – 2006/0269(CNS)).
Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi parlamenttia, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa ja esittelijä Buskia ehdotuksen nopeasta ja rakentavasta käsittelystä.
Haluan lisäksi kiittää komission jäsenen Fischer Boelin puolesta ehdotukselle antamastanne poliittisesta tuesta. Arvostan suuresti myös myönteistä sysäystä, jonka maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta antoi mietinnölle. Keskustelemme erittäin tarkasti rajatusta aiheesta eli Euroopan parlamentin kannasta yhteen yhteiseen markkinajärjestelyyn.
Maatalousalan yksinkertaistaminen on yksi komission lippulaivoista. Tämä teksti poikkeaa useimmista komission yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista ehdotuksista. Miksi? Yhden yhteisen markkinajärjestelyn avulla haluamme ottaa tärkeän askeleen kohti yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehyksen yksinkertaistamista ja parantamista. Tiedän, että nykyisin on suosittua puhua yksinkertaistamisesta ja lainsäädännön parantamisesta. Tämä ehdotus osoittaa hyvin selvästi, mitä nämä käsitteet voivat tarkoittaa käytännössä. Yhdessä yhteisessä markkinajärjestelyssä kaikki 21 yhteistä markkinajärjestelyä yhdistetään yhdeksi tekstiksi. Se korvaa yli 40 neuvoston asetusta ja lähes 620 artiklaa ja vähentää virallisen lehden kohtien ja sivujen määrää yli kahdella kolmanneksella.
Näiden yksinomaan määrällisten tunnuslukujen lisäksi markkinalainsäädännöstämme tulee yhden yhteisen markkinajärjestelyn ansiosta aiempaa yhdenmukaisempi ja johdonmukaisempi, toisin sanoen helpommin käytettävä ja luettava sekä siten paremmin ymmärrettävä ja käytäntöön sovellettava. Puheenjohtajavaltion suunnitelmien mukaan tästä ehdotuksesta keskustellaan maatalouden erityiskomitean kokouksissa 29. toukokuuta ja 4. kesäkuuta sekä mahdollisesti neuvostossa 11. kesäkuuta. Haluan tässä vaiheessa kiittää myös parlamenttia, jonka avulla tämä päätös saadaan tehtyä hyvissä ajoin.
Komissio saa aika ajoin kuulla, ettei yksi yhteinen markkinajärjestely riitä helpottamaan maanviljelijöiden elämää. Olen täysin samaa mieltä. Tarvitaan enemmän kuin yksi lainsäädäntöteksti, jotta todellista yksinkertaistumista voi tapahtua. Tästä syystä yksi yhteinen markkinajärjestely on vain yksi, vaikkakin hyvin tärkeä, osa maatalouden monitahoista yksinkertaistamisstrategiaa. Kuten muistatte, muita osatekijöitä ovat komission täydentävien ehtojen täyttämistä koskeva kertomus, jolla on todellinen vaikutus viljelijöiden elämään sen jälkeen kun siinä esitetyt ehdotukset on pantu täytäntöön; yksinkertaistamista koskeva toimintasuunnitelma, johon kuuluu tällä hetkellä 37 käytännön toimenpidettä, joita maataloudessa jo kiireesti pannaan täytäntöön, sekä terveystarkastus, jonka tarkoituksena on myös edelleen yksinkertaistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa.
Palaan vielä yhteiseen markkinajärjestelyyn. Kuten olen jo todennut komission puolesta, iloitsen mietinnön myönteisestä sävystä ja voin siksi hyväksyä useat maatalouden valiokunnan mietinnössä esitetyt tarkistukset. Teitä ei kuitenkaan yllätä, että minulla on muutamia suuria ongelmia joidenkin tarkistusehdotusten suhteen, sillä mielestäni niillä vähennettäisiin tarpeettomasti ehdotuksen tehoa. Haluan mainita kaksi erityisen tärkeää näkökohtaa.
Ensimmäisenä on vaatimus sulkea kaksi alaa, hedelmä- ja vihannesala sekä viiniala, kokonaan yhden yhteisen markkinajärjestelyn ulkopuolelle, kunnes niiden uudistukset on saatu päätökseen. En kannata tätä näkemystä, mutta voin hyväksyä näiden alojen keskeisten osien sisällyttämisen vasta, kun uudistusprosessit ovat päättyneet.
Toinen näkökohta koskee hallintokomitean perustamista. Maatalousvaliokunnan mietinnössä suositellaan neljän alaosaston perustamista. Tämä olisi mielestämme ristiriidassa yhden yhteisen markkinajärjestelyn kanssa ja tekisi uudesta komiteasta turhan joustamattoman. Voin kuitenkin vakuuttaa, että komission vakaana tarkoituksena on järjestää yhteisen komitean kokoukset niin, että niissä hyödynnetään tarvittavaa asiantuntemusta ja otetaan huomioon toimialakohtaiset erityispiirteet.
Kiitän mielenkiinnostanne vielä näin myöhään illalla. Odotan innolla keskustelua aiheesta.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies MORGANTINI
Niels Busk (ALDE), esittelijä. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa sekä komissiota niiden erityisen rakentavasta yhteistyöstä tämän mietinnön valmistelussa. Yhteistyö on perustunut avoimuuteen ja luottamukseen ja on epäilemättä edesauttanut tämän mietinnön saamaa suuren enemmistön tukea maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa. Haluan luonnollisesti kiittää myös kollegojani maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa kiinnostavista keskusteluista ja mittavasta työstä tämän mietinnön hyväksi. On ollut ilo tehdä yhteistyötä heidän kanssaan tässä asiassa.
Komissio on esittänyt hyvin kunnianhimoisen ehdotuksen, jonka otan ilolla vastaan. Yksinkertaistaminen sekä avoimuuden ja läpinäkyvyyden luominen ovat hyviä asioita, ja mielestäni tämän ehdotuksen ansiosta juuri avoimuus lisääntyy. Tähän on vielä lisättävä, että yksinkertaistaminen näkyy ilmeisimmin itse lainsäädäntöasiakirjassa, jonka sivumäärä on vähentynyt 600 sivusta 200 sivuun. Tämä osoittaa, että paljon on tapahtunut. Lainsäädäntöpaketti muodostaa maataloustoimialan perusedellytykset, ja yhteisenä tavoitteena on oltava perusedellytysten selkeyttäminen niin, että myös ne, joita tämä mietintö koskee, nimittäin toimijat, kokevat muutokset yksinkertaistamisena. Mitään todellista poliittista muutosta ei nyt tapahdu, eikä loppukäyttäjä eli viljelijä huomaa yksinkertaistamista millään tavalla.
Asian käsittelyn kuluessa monet ovat valittaneet, ettei kyse ole suinkaan ollut yksinkertaistamisesta. Toimijat ovat tähän saakka olleet tekemisissä yhden markkinajärjestelyn tai mahdollisesti vain muutamien markkinajärjestelyjen kanssa. Nämä aiotaan nyt sisällyttää yhteen markkinajärjestelyyn, joka muodostuu kaikista vanhoista markkinajärjestelyistä. Kaikki eivät välttämättä heti koe muutoksia yksinkertaistamisena. Niille, jotka ovat tekemisissä useamman kuin yhden toimialakohtaisen markkinajärjestelyn kanssa tai jotka haluavat saada yleiskäsityksen eri markkinajärjestelyistä, tämä asetusten yhdistäminen on ehdottomasti yksinkertaistamista.
Komissio ehdottaa, että joukko teknisiä säännöksiä siirretään neuvostolta komissiolle. Kyseessä olevat säännökset ovat sellaisia, jotka neuvosto on tähän saakka voinut hyväksyä kuulematta Euroopan parlamenttia. Ne tunnetaan toisen sukupolven säännöksinä. Kun on kyse yksinomaan teknisistä säännöksistä, mielestäni on asianmukaista siirtää niitä koskeva lainsäädäntövalta komissiolle, joka siten pystyy tekemään hyvin nopeita ja tehokkaita päätöksiä. Haluan kuitenkin painottaa, että kaikki poliittiset päätökset on edelleen tehtävä perustamissopimuksen 37 artiklassa kuvatun menettelytavan mukaisesti eli Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen.
Yksinkertaistamisen luonnollisena jatkeena komissio ehdottaa, että tulevaisuudessa käytetään ainoastaan yhtä hallintokomiteaa. Epäilen tämän toimivuutta vahvasti, sillä en voi uskoa, että yksi hallintokomitea pystyisi takaamaan tarvittavan asiantuntemuksen. Monien markkinamekanismiemme välillä on hyvin suuria eroja, esimerkiksi eläintuotannon ja vihannestuotannon välillä, ja sama koskee kaikkia eri tuotantoaloja. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on siksi ehdottanut neljän hallintokomitean perustamista. Tätä asiaa haluan komission seuraavan tarkasti, ja tästä komission on myös raportoitava. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta haluaa, että edistymiskertomus laaditaan kahden vuoden kuluttua. Meidän on silloin mietittävä tarkemmin hallintokomiteoiden määrää. Meidän on tarkasteltava markkinajärjestelyä ja saamaamme asiantuntija-apua ja muodostettava yleiskäsitys tämän erittäin tärkeän alan, markkinasektorin, toiminnasta.
Puheenvuoroni lopuksi haluan toivottaa komissiolle onnea. Olen vakuuttunut siitä, että komissio ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta voivat jatkossakin tehdä yhteistyötä tällä alalla.
Agnes Schierhuber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi esittää vilpittömät kiitokseni esittelijällemme Buskille erittäin rakentavasta, kollegiaalisesta ja mielestäni erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt yhteistyössä muiden maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsenten kanssa.
Olemme kaikki vaatineet jo pitkään yhteisen maatalouspolitiikan ja markkinajärjestelyjen yksinkertaistamista. Iloitsen siitä, että juuri maatalouspolitiikassa, ainoassa politiikassa, joka yhteisössä on todella otettu käyttöön, ollaan valmiita lähtemään tälle tielle. Kannatan lämpimästi sitä, että nämä 21 markkinajärjestelyjen toimialakohtaista asetusta yhdistetään yhdeksi asetukseksi, jolloin lainsäädäntökehys tulee sujuvammaksi.
Esittelijä on jo tuonut esille tämän yhden yhteisen markkinajärjestelyn edut. Mielestäni yhteistä maatalouspolitiikkaa olisi hallinnoitava neljän perusasetuksen avulla. Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että kyseeseen tulevat ainoastaan tekniset muutokset, jotka komissio käsittelee, eivätkä poliittisia päätöksiä koskevat muutokset. Euroopan parlamentin edustajina ja jäseninä haluamme ja meidän täytyy vaatia yhteispäätösmenettelyä ja oikeutta osallistua näiden kysymysten käsittelyyn.
Pidän myös tärkeänä, että viiniala sekä hedelmä- ja vihannesala jätetään järjestelyn ulkopuolelle, sillä niiden uudistamista ei ole vielä saatu päätökseen. Kannatan myös erityisalojen hallintokomiteoiden perustamista, sillä asioita ei voi niputtaa yhteen varsinkaan erityisaloja koskevissa kysymyksissä.
Haluan kiittää esittelijää vielä kerran ja todeta ryhmäni puolesta, että tämä on erittäin onnistunut mietintö.
Luis Manuel Capoulas Santos PSE-ryhmän puolesta. – (PT) En voi uskoa, että kukaan voisi teoriassa vastustaa komission tässä ehdotuksessa esittämiä yksinkertaistamisen, selkeyttämisen ja byrokratian poistamisen periaatteita, joiden tarkoituksena on yhdistää 21 nykyistä asetusta yhdeksi asetukseksi. Meidän on suhtauduttava myönteisesti kaikkiin keinoihin, joilla voidaan poistaa tai vähentää maatalouspolitiikkaan sen voimassaoloaikana kehiteltyjä byrokraattisia koukeroita, jotka joissakin tapauksissa ovat olleet viljelijöiden mielestä kuin surrealistinen palapeli.
Kun taas puhutaan käytännön hyödyistä, joita ehdotus tuo viljelijöiden elämään, en voi olla tuntematta lievää pettymystä. Ehdotus merkitsee hyvää kodifiointia sikäli, että siinä yhdistetään useita hajanaisia sääntöjä yhdeksi tekstiksi. Kannatan myös sitä, että uusien yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin tuodaan tuotteita, joihin tähän asti sovelletut standardit eivät ole muodostaneet todellisia yhtenäisiä markkinajärjestelyjä, sekä sitä, että muita neuvoston hyväksymiä sääntöjä, jotka eivät tällä hetkellä kuulu yhteisiin markkinajärjestelyihin, on yhdistetty samaan asetukseen.
Hallintokomiteoiden lukumäärän vähentäminen tietää varmasti myös säästöjä komission talousarvioon, vaikka vaarana onkin teknisen tason heikentyminen. Kaikki edellä mainittu hyödyttää konkreettisesti komission yksiköitä, mutta toistan, etten odota todellista hyötyä koituvan viljelijöille, jotka ovat monimutkaisen byrokraattisen järjestelmän suurimmat uhrit.
Näistä syistä Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on komission ehdotuksen kannalla ja pyrkii osallistumaan omien tarkistustensa avulla sekä tukemalla muita tarkistuksia, joilla tavoitellaan ehdotuksen parantamista. Esimerkkejä tästä ovat komission ja neuvoston välisen toimivallan tasapainon palauttaminen, toimialakohtaisten organisaatioiden roolin selkeyttäminen ja vahvistaminen sekä tae jäsenvaltioiden riittävästä edustuksesta lukumäärältään vähäisemmissä hallintokomiteoissa sen varmistamiseksi, että tekninen laatu pysyy hyväksyttävällä tasolla.
Tuemme myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittämiä tarkistuksia, joiden tavoitteena on jättää tarkistettavana olevat yhteiset markkinajärjestelyt uuden asetuksen ulkopuolelle, sillä mielestämme niiden sisällyttäminen asetukseen tässä vaiheessa saattaisi heikentää osallistujien sitoutumista meneillään olevaan prosessiin, jonka päätökseen saattamista ei voi eikä saa kiirehtiä.
Komissio toivottavasti kannattaa näitä rakentavia ehdotuksia, jotka parlamentin suuri enemmistö varmasti hyväksyy.
Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä haluan lopuksi kiittää esittelijä Buskia hänen työstään sekä kaikkia niitä, jotka auttoivat ydinkysymyksiä koskevan laajan yksimielisyyden saavuttamisessa.
Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista ja entistä kattavampien ja avoimempien säädösten käyttöönottoa koskeva aloite ansaitsee tukemme, mutta sillä ehdolla, ettei uudesta asetuksesta seuraa taas uusia teknisiä – oletettavasti yleisiä – vaatimuksia yhteisölle.
Tämä herättää kysymyksen siitä, eikö näin laajamittainen yksinkertaistaminen merkitse samaa kuin erityisalojen rajoittaminen ja maatalouden erityisolosuhteita koskevan ymmärryksen katoaminen.
Komissio vakuuttaa meille, että nämä ovat pelkästään teknisiä tarkistuksia, mutta todellisuudessa se haluaa myös viedä toimivaltaa neuvostolta. Komissio vakuuttaa myös, että kaikki poliittiset päätökset tehdään perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. Tiedämme kuitenkin, ettei asia ole näin. Yksi esimerkki tämän säännön rikkomisesta oli sokerimarkkinoiden uudistus.
Teknisten tarkistusten varjolla komissio yrittää nyt puuttua sianlihamarkkinoihin, mikä yhdessä maissitukien lopettamisen kanssa horjuttaa näitä maatalouden alueita ja tekee jälleen loven viljelijöiden kukkaroon.
Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kerrata perusasiat, jotka koskevat uusien jäsenvaltioiden syrjintää niin kutsutun yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Huomatkaa, että nämä tilastotiedot ovat peräisin EU:n toimielimiltä.
Esimerkiksi vuonna 2004 uusien jäsenvaltioiden osuus kokonaisviljelyalasta oli 22 prosenttia, mutta ne saivat vain alle 4 prosenttia maksetuista tuista. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen hehtaarikohtaiset tuet vuonna 2007 olivat uusissa jäsenvaltioissa 148 euroa hehtaaria kohden ja vanhoissa jäsenvaltioissa 366 euroa hehtaaria kohden. Samanlaisen epätasapainon on odotettavissa jatkuvan vuoteen 2013 saakka, mikä tarkoittaa, että uusien jäsenvaltioiden syrjintä jatkuu kymmenen vuotta. Sen vuoksi menetämme mahdollisuuden rakentaa vahvaa eurooppalaista maataloutta.
Maitokiintiöiden jakaminen on yhä epätasaista. Alankomailla, jonka viljelyala on yksi kahdeksasosa Puolan viljelyalasta, on suurempi maitokiintiö kuin Puolalla. Sokerimarkkinoiden uudistus taas hyödyttää lähinnä vanhoja jäsenvaltioita, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa ylituotannosta.
Lopuksi mainitsen vielä hedelmä- ja vihannesmarkkinat, joilla jaetaan noin 700 miljoonaa euroa tuottajajärjestöille. Näistä tuista 90 prosenttia menee kolmelle jäsenvaltiolle ja niissä pienelle vaikutusvaltaisimpien tuottajajärjestöjen piirille. Hedelmä- ja vihannesjalostemarkkinat saavat tällä hetkellä 775 miljoonaa euroa tukia, joista yli 86 prosenttia menee yksinomaan kolmelle vanhalle jäsenvaltiolle ja 2,5 prosenttia uusille jäsenvaltioille. Kaikki uudet jäsenvaltiot saavat kymmenesosan yhden vanhan jäsenvaltion keskimääräisistä tuista.
Hyvät kollegat, tälle parlamentille 25. huhtikuuta pitämässään puheessa Intian presidentti Abdul Kalam totesi muun muassa, että kestävään ratkaisuun pääseminen vaatii "sydämen oikeudenmukaisuutta". Te otitte hänen puheensa vastaan lämmöllä ja suosionosoituksin.
Tänään aiheenamme olevalla maatalouden markkinauudistuksella on monia hyviä puolia: sillä yksinkertaistetaan lainsäädäntöä ja vähennetään hallinnollisia kuluja sekä helpotetaan viljelijöiden elämää. Siinä on kuitenkin yksi perustava heikkous, joka on se, että siitä puuttuu "sydämen oikeudenmukaisuus", koska sillä ei korjata yksittäisillä markkinoilla toimivien viljelijöiden tukien epäoikeudenmukaisuutta, jonka kielteiset vaikutukset koskevat lähinnä uusien jäsenvaltioiden köyhiä viljelijöitä. Köyhät saavat vähemmän ja rikkaat enemmän. Tällä ei ole mitään tekemistä Euroopan unionin perusperiaatteiden, kuten solidaarisuuden, kanssa.
Yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjä rikotaan räikeästi useilla markkinoilla. Toistuvat yritykset ottaa tietyillä markkinoilla käyttöön viljelijöiden kannalta oikeudenmukaiset tuet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Selvistä rikkomuksista kielivät tilastotiedot on jätetty huomiotta.
Euroopan komission käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa säilytetään joitakin yksittäisten markkinoiden organisatorisia puutteita. Se on keinotekoinen, epäoikeudenmukainen ja kaukana todellisesta tilanteesta. Tässä tilanteessa yksinkertaistamisen puolesta äänestäminen merkitsee äänestämistä jatkuvan epäoikeudenmukaisuuden ja syrjinnän puolesta.
Vetoankin lähinnä uusia jäsenvaltioita edustaviin jäseniin: älkää äänestäkö yksinkertaistamisen puolesta, sillä ilmeisistä ansioistaan huolimatta se syrjii viljelijöitänne. Samalla vetoan vanhojen jäsenvaltioiden edustajiin: tiedättekö, että uusien jäsenvaltioiden taloudellinen syrjintä uhkaa koko Euroopan unionin tulevaisuutta ja pahentaa EU:n jakautumista rikkaisiin ja köyhiin, sillä sen myötä torjutaan ajatus maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpailukykyisen, vahvan Euroopan rakentamisesta?
Tästä syystä äänestän komission ehdotusta ja tämän mietinnön hyväksymistä vastaan. Vaikka ymmärrän, että lainsäädännön yksinkertaistaminen on välttämätöntä, sen on tapahduttava vasta sitten, kun yksittäiset markkinat on järjestetty oikeudenmukaisesti.
Hyvät eurooppalaiset, olkoon meillä kaikilla "sydämen oikeudenmukaisuutta".
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä 21:n toimialakohtaisia yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen yhdistämistä yhdeksi asetukseksi, jossa kaikki toimialat yhdistetään yksinkertaistamisen nimissä. Merkitsevää on kuitenkin sen käytännön vaikutus. Yksinkertaistamisella on saavutettava huomattavia parannuksia, joiden ansiosta maatalouselintarvikealan byrokraattinen taakka kevenee jäsenvaltioissa.
Minulla on kuitenkin yksi suuri huolenaihe: meidän ei pidä riistää uudelta hallintokomitealta – tai komiteoilta, jos siihen ratkaisuun päädytään – sitä arvokasta asiantuntemusta, jota nyt väistyvissä toimialakohtaisissa hallintokomiteoissa oli. Kaikenkattavasta yhteisestä markkinajärjestelystä, joka päällisin puolin näyttää vähentävän asetusten määrää mutta joka vähentää myös toimialakohtaisen asiantuntemuksen käyttöä, olisi hyötyä vain lyhyellä aikavälillä. Virkamiesten asettaminen alakohtaisten asiantuntijoiden edelle ei ole hyvä ratkaisu. Alakohtainen asiantuntemus on ollut arvokasta, ja se on säilytettävä. Tästä syystä olen sitä mieltä, että komission on uusin tavoin vakuutettava ja osoitettava, miten toimialakohtainen asiantuntemus todellisuudessa säilytetään ja otetaan huomioon sekä miten sitä hyödynnetään.
Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta. Käsiteltävänä on maatalouden yhden yhteisen markkinajärjestelyn luominen tällä hetkellä olemassa olevien 21 alakohtaisen järjestelyn tilalle. Voimme poistaa 41 neuvoston asetusta, jotka sisältävät yli 600 artiklaa, ja korvata ne yhdellä asetuksella.
Nämä toimet ansaitsevat selvästi myönteistä vastakaikua, mikäli EU:n lainsäädäntö niiden ansiosta paranee ja mikäli viljelijät ja veronmaksajat ymmärtävät ne entistä paremmin. Kaikki toimet vaikuttavat kuitenkin jokseenkin epärealistisilta. Annan teille esimerkin. Puolan maksuviranomaiset hyväksyvät suorien tulotukien hakemuksia nyt kolmatta kertaa. Tänä vuonna hakemukset olivat niin yksinkertaistettuja, että olimme myöhässä niiden jättämisessä, sillä viljelijöillä oli ongelmia niiden täyttämisessä. Koko yksinkertaistamisajatus on luonteeltaan tekninen, eikä sitä voi muuksi muuttaa viimeisimmässä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa. Sianlihamarkkinoiden interventio-ostojen poistamista ei voida hyväksyä.
Suhtaudun varauksella myös kysymykseen lainsäädäntövallan siirtämisestä neuvostolta komissiolle, sillä tämä voi vähentää jäsenvaltioiden sananvaltaa päätöksentekoprosessissa, joka koskee yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin toimintaa. Lisäksi herää kysymys siitä, mikä näiden kaikkien muutosten tarkoitus on, kun käynnissä on joka tapauksessa hedelmä- ja vihannesmarkkinoita sekä viinimarkkinoita koskeva uudistus emmekä tiedä, mitä seuraa vuoden 2008 terveystarkastuksesta, joka yleisesti ottaen määrittää yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuuden.
Mielestäni meidän on selkeytettävä ja yksinkertaistettava erityisesti suorien tukien järjestelmää 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa sekä yhdenmukaistettava tukien määrät, ja vasta sen jälkeen voimme puhua tasavertaisista kilpailuolosuhteista. SAPS-järjestelmän yksinkertaisuudesta totean, että meidän on harkittava sen yksinkertaistamista 15 jäsenvaltion Euroopan unionin osalta. Toivon mukaan tämä yksinkertaistaminen ja yhtenäisen yhteisen markkinajärjestelyn luominen…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan alkajaisiksi kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Hän on tämän parlamentin hyvin kokenut jäsen, enkä olisi odottanut häneltä yhtään vähempää.
Päätöksenteon sujuvuuden lisääminen ja byrokratian poistaminen yhteisestä maatalouspolitiikasta ovat epäilyksettä ensisijaisen tärkeitä. Käsitykseni on, että jos ja kun meidän on pyrittävä yhdenmukaisuuteen, meidän on pyrittävä siihen parhaiden mahdollisten periaatteiden mukaan. On selvää, että lainsäädäntöä voidaan parantaa. Haluan tehdä hyvin selväksi, etten halua lisää virkamiehiä Brysseliin tai jäsenvaltioihin aiheuttamaan lisää vaikeuksia viljelijöille, jotka yrittävät hoitaa käytännön työnsä, ja luomaan enemmän ongelmia kuin olemme valmiit ratkaisemaan. Tarvitsemme todellakin parempaa lainsäädäntöä, mutta tarvitsemme myös enemmän avoimuutta.
Olen samaa mieltä jäsen Buskin kanssa siitä, että on tarpeen säilyttää sianlihan interventio, sillä kyseisellä alalla – kuten olemme kokeneet lukuisia kertoja – on ajoittain ylituotantoa, jota on hyvin vaikea hallita. Olen sitä mieltä, että tarvitsemme tällä alalla lyhyen aikavälin tukea. Olen myös sitä mieltä, että lyhyellä aikavälillä olisi hätiköityä vähentää neuvoa-antavien komiteoiden lukumäärää, sillä tarvitsemme syvällistä asiantuntemusta hyvinkin vaativien kysymysten ratkaisuun.
Annan varauksellisen tukeni komission hankkeelle, jonka tarkoituksena on yhdistää olemassa olevat 21 asetusta kokonaisuudeksi. Mielestäni meidän on vähennettävä lainsäädäntöä, ei lisättävä. Tämä on tervetullut aloitus, ja luotan siihen, että terveystarkastuksen myötä asetusten määrää vähennetään jatkossa vielä entisestään.
Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Buskia hänen mietinnöstään, joka koskee vaikeaa asiaa, yhdenmukaisen ja yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn luomista.
Kun 21 yhteistä markkinajärjestelyä korvataan yhdellä laaja-alaisella neuvoston asetuksella ja yhdellä markkinajärjestelyllä, yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin oikeudellinen kehys eittämättä yksinkertaistuu ja paranee sekä maataloutta koskevan lainsäädännön avoimuuden lisääntyy.
Emme saa kuitenkaan unohtaa, että yhdenmukaisen yhteisen markkinajärjestelyn luomisessa on kyse teknisestä yksinkertaistamisprosessista, johon ei voida liittää politiikkaa muuttavia elementtejä. Meneillään oleva uuden direktiivin valmistelutyö ei voi tarkoittaa yhteisen maatalouspolitiikan hyväksyttyjen säädösten pönkittämistä, eikä se saa toimia verukkeena maatalouspolitiikkaa koskevien, jo tehtyjen poliittisten päätösten muuttamiselle. Tässä suhteessa komission ehdotus poistaa sianlihanmarkkinoiden interventioryhmä, joka ainakin Puolassa on hyvin tärkeä, ei ole oikeutettu.
Suhtaudun epäillen myös Euroopan komission ehdotukseen perustaa yksi komitea, joka hallinnoisi yksin yhteistä maatalouden markkinajärjestelyä. Voiko yksi komitea, jossa on rajallinen määrä kansallisia asiantuntijoita, toimia kunnolla? Eikö tämä ratkaisu rajoita jäsenvaltioiden sananvaltaa markkinavälineiden hallinnoinnissa? Kuinka komissio aikoo varmistaa kansallisen asiantuntemuksen täyden edustuksen komiteapohjaisessa menettelyssä? Eikö edellä mainittu viittaa siihen, että tarvitaan ainakin muutamia hallintokomiteoita, joihin kuuluisivat erilliset liha-, maito- ja vihannesmarkkinoiden hallintokomiteat?
Komission määräysvallan laajentamisesta haluan lopuksi todeta, että neuvoston toimivalta voidaan siirtää Euroopan komissiolle vain teknisissä kysymyksissä, joilla ei ole vaikutusta maatalousmarkkinoiden toimintaan. Tämä tarkoittaa, että naudan-, vasikan- ja sianlihamarkkinoiden laatustandardien ja ruhonluokittelujärjestelmän sekä kananmunamarkkinoiden, siipikarjanlihamarkkinoiden ja elävien kasvien markkinoiden myyntistandardien määrittämisen on kuuluttava neuvoston eikä Euroopan komission toimivaltaan. Lisäksi kaikista poliittisista kysymyksistä on jatkossakin keskusteltava neuvoston ja parlamentin kanssa.
Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä oli hyvin kiinnostava keskustelu, ja haluan kiittää teitä siitä suuresti.
Muistutan ensimmäiseksi, että tässä toimenpiteessä on todellakin kyse yksinkertaistamisesta eikä uudesta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta tai avustusten uudelleenjakamisesta, kuten jotkut ovat pelänneet. Mielestäni toimenpide myös osoitti, että on monia kohtia, jotka voin hyväksyä tai joihin uskon hyväksyttävän ratkaisun lopulta löytyvän. Tämä koskee erityisesti ruhojen luokittelua, viittaamista perunatärkkelyskiintiöihin sekä lauseketta, jolla varmistetaan tuottajajärjestöjen ja toimialakohtaisten organisaatioiden nykytilan säilyttäminen.
Olen jo esittänyt mielipiteeni hedelmä- ja vihannesalasta ja viinialasta, niiden sisällyttämisestä alusta asti yhteen yhteiseen markkinajärjestelyyn sekä hallintokomitean tyypistä.
Joiltakin osin mietinnössä edellytetään menemistä nykytilannetta pidemmälle. Olen sitä mieltä, ettei meidän pidä hyväksyä tällä hetkellä mitään sellaisia tarkistuksia, sillä se muuttaisi toimenpiteen luonnetta. Hallintokomitean perustamista koskevassa kysymyksessä – jonka esittelijä Busk nosti esille – neljän alaosaston perustaminen olisi vastoin yhden yhteisen markkinajärjestelyn periaatetta ja tekisi uudesta komiteasta tarpeettoman joustamattoman. Voimme kuitenkin vakuuttaa, että komission vakaana pyrkimyksenä on järjestää yhden komitean kokoukset niin, että niissä hyödynnetään tarvittavaa asiantuntemusta ja otetaan huomioon toimialakohtaiset erityispiirteet.
Haluan myös tehdä täysin selväksi Euroopan parlamentin roolia koskevan kysymyksen osalta, että tekniset päätökset ja markkinoiden hallintaa koskevat päätökset kuuluvat komissiolle. Komissio ei missään tapauksessa saa valtaa tarkistaa olennaisia päätöksiä tai mitään muita toimintalinjoja koskevia päätöksiä. Parlamenttia ei siis ohiteta. Komission toimivalta rajoittuu säännösten täytäntöönpanoon. Voin vakuuttaa, että asia on näin.
Sianlihaa koskevassa kysymyksessä en täysin ymmärrä, miksi välinettä, jota ei ole käytetty yli 30 vuoteen, olisi yhä pidettävä poliittisena perusratkaisuna, johon ei voida kajota.
Painotan lopuksi vielä kerran vastauksena yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden ja byrokraattisuuden herättämiin kysymyksiin, että tämä on vasta ensimmäinen askel. Lisää toimia on tulossa.