Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 23. toukokuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies VIDAL-QUADRAS

(Istunto avattiin klo 9.00.)

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Verkkovierailut yleisissä matkaviestinverkoissa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Paul Rübigin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (KOM(2006)0382 - C6-0244/2006 - 2006/0133(COD)) (A6-0155/2007).

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää vilpittömästi parlamenttia, koska se oli ensimmäisiä, jotka kiinnittivät huomiota kansainvälisten verkkovierailujen hintaongelmaan. Nämä hinnat ovat viimeisiä jäljellä olevia esteitä yhteismarkkinoiden tiellä. Tämä poliittinen painostus osoitti markkinoiden toimimattomuuden, ja tämä on auttanut meitä löytämään ratkaisun.

Nyt on teidän, parlamentin jäsenten tehtävänä tehdä työ loppuun tukemalla tänään tätä ehdotusta. Ehdotus, josta äänestätte, on syntynyt toimielinten ja sidosryhmien kesken käytyjen tiiviiden, joskus jopa kiivaiden, keskustelujen pohjalta. Näin syntynyt ehdotus on kestävä ja tasapainoinen, ja sillä saavutetaan konkreettisia tuloksia Euroopan kansalaisille ja lopetetaan pitkään jatkunut kohtuuttomien verkkovierailuhintojen aikakausi tästä kesästä lähtien. Kansalaiset odottavat näitä toimia ja tällaista tulosten Eurooppaa, ja nyt on teidän käsissänne olla tuottamatta heille pettymystä.

Komissio on saattanut päätökseen oman osuutensa työstä. Joulukuussa 2004 kehotin operaattoreita ratkaisemaan ongelmat itse. Lokakuussa 2005 komissio julkaisi verkkosivuston kansainvälisten verkkovierailuhintojen avoimuuden lisäämiseksi. Tällöin varoitin vielä kerran siitä, että jos tämä ei johtaisi näiden hintojen tuntuvaan alenemiseen, komission olisi turvauduttava sääntelyyn. Ikävä kyllä markkinat eivät reagoineet, ja tämän vuoksi komissio esitti 12. heinäkuuta 2006 ehdotuksen verkkovierailuasetukseksi.

Te olette työskennelleet tämän ehdotuksen parissa yhdessä ministerineuvoston kanssa puheenjohtajavaltioiden Suomi ja Saksa johdolla. Haluan korostaa esittelijöidenne, jäsenten Rübig, Muscat, Mavrommatis ja Losco tekemää erinomaista työtä. Tämän työn tulos on tänään käsiteltävänä.

Komissio voi varsin hyvin hyväksyä kompromissitekstin, koska ne keskeiset seikat, joita komissio on pitänyt koko ajan tarpeellisina, on säilytetty. Ne ovat vähittäishintojen sääntely, tukkuhintojen sääntely, selkeät hyödyt kaikille kuluttajille ja avoimuus.

Vähittäistasolla jokaisen operaattorin on tarjottava eurohinta: lähtevien puheluiden enimmäishinta on 0,94 euroa, joka hinta on alennettava 12 kuukauden kuluttua 0,46 euroon ja 24 kuukauden kuluttua 0,43 euroon, ja tulevien puheluiden enimmäishinta on 0,24 euroa, joka hinta on alennettava 0,22 euroon ja 24 kuukauden kuluttua 0,19 euroon. Nämä hintakatot merkitsevät markkinoiden tämänhetkisiin vakiohintoihin huomattavia, enimmillään 70 prosentin suuruisia alennuksia.

Seuraava kysymys kuuluu: milloin asiakas hyötyy näistä alennuksista? Vastaus on mahdollisimman pian, tänä kesänä. Tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi olen lähettänyt sekä parlamentille että neuvostolle kirjeen, jossa esitetään yksityiskohtaisesti se, miten vähittäismyyntisäännöksiä on käytännössä sovellettava kansallisten sääntelyviranomaisten valvonnassa.

Neuvoston on ensinnäkin julkaistava asetus virallisessa lehdessä. Tämä olisi tehtävä hyvin pian 7. kesäkuuta 2007 pidettävän viestintäministerien neuvoston kokouksen jälkeen. Tämän jälkeen verkkovierailuasiakkaiden operaattoreiden on lähetettävä asiakkaalle eurohinnan mukainen tarjous kuukauden kuluessa. Asiakkaalla on oikeus tähän eurohintaan kuukausi tarjoukseen vastaamisen jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että aktiivinen asiakas voi hyötyä eurohinnasta viimeistään kahden kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta tai jopa alle kahden kuukauden kuluttua, jos hänen operaattorinsa on omaksunut positiivisen lähestymistavan. Selkokielellä tämä tarkoittaa elokuuta. Kaikki asiakkaat, jotka jättävät reagoimatta, siirtyvät automaattisesti käyttämään eurohintaa kolmen kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta. Tämä tarkoittaa syyskuuta.

Komissio aloittaa välittömästi työskentelyn kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa asiakkaiden asianmukaisen kohtelun varmistamiseksi. Asetuksella suojellaan tavallisten asiakkaiden suurta enemmistöä, jolta on peritty tähän asti ulkomaan matkoilla liian korkeita hintoja.

Lisäksi asetuksella suojellaan pieniä operaattoreita sitä kautta, että sillä otetaan käyttöön tukkumyyntitason hintakatot. Nämä hintakatot ovat riittävän korkeita, jotta ne mahdollistavat kaikille operaattoreille, pienille tai suurille, kohtuullisen marginaalin. Samalla ne ovat riittävän alhaisia kilpailuedellytysten takaamiseksi pienille operaattoreille, uusille markkinoille tulijoille ja pienempien jäsenvaltioiden operaattoreille. Toivon ja odotan, että ne käyttävät tätä marginaalia innovatiivisten tarjousten esittämiseen välittömästi.

Asetuksen viimeinen ala koskee erinomaisen tärkeää avoimuutta, jota valitettavasti toistaiseksi ei ole ollut. Tärkeimpiä vaatimuksia ovat "push"-tyyppinen järjestelmä, jossa perushintatiedot tarjotaan automaattisesti, ja "pull"-tyyppinen järjestelmä, jossa kuluttajat voivat hankkia itse yksityiskohtaisempia tietoja, muun muassa tekstiviestien ja datapalvelujen hintoja.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan matkaviestinnän datapalvelujen korkeista verkkovierailuhinnoista. Meidän on yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa tarkkailtava näitä markkinoita hyvin tiiviisti. Operaattorien olisi tiedettävä tämä, otettava tarkasti vaarin näistä varoitussignaaleista ja laskettava hinnat oma-aloitteisesti normaalille tasolle lisäsääntelyn välttämiseksi.

Lopuksi haluan tähdentää, että tämän asetuksen soveltaminen lakkaa automaattisesti kolmen vuoden kuluttua, elleivät parlamentti ja neuvosto toisin päätä. Toivon kovasti, ettei se ole tarpeen. Nyt tarvitaan kuitenkin televiestintämarkkinoiden uudistamista, jotta 27 erillisistä markkinoista syntyy yhdet yhtenäiset, aidosti eurooppalaiset markkinat, joilla voidaan hyödyntää lähes 500 miljoonan kuluttajan ostovoimaa. Tämä on seuraavaksi meitä odottava tehtävä.

Tarkastelkaamme tänään kuitenkin sitä, mitä verkkovierailuasiassa on saavutettu. On hyvin harvinaista, ellei jopa epätavallista, päästä yhteisymmärrykseen lainsäädäntötoimesta vain kymmenessä kuukaudessa. Olen ylpeä EU:n toimielimistä, jotka ovat osoittaneet, että ne pystyvät kuuntelemaan kuluttajia ja toimimaan nopeasti hyvin erityisten ongelmien ratkaisemiseksi. Luotan Euroopan kansalaisia edustavan Euroopan parlamentin suureen enemmistöön, jotta voimme saattaa tämän tehtävän nyt päätökseen ja osoittaa tämän enemmistön avulla, että käytännön tuloksia saavuttava Eurooppa on tosiasia.

(Suosionosoituksia)

  Paul Rübig (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen Reding, hyvät esittelijät ja varjoesittelijät. Tänään parlamentti ja neuvosto voivat olla ylpeitä siitä, että suhtauduimme vakavasti komission meille esittämään pyyntöön verkkovierailuasetuksen laatimisesta kesän loppuun mennessä. Me kaikki aloitimme keskustelut sillä oletuksella, että ehdotus käy läpi tavanomaisen menettelyn, johon kuuluu sekä toinen että kolmas käsittely, kun muistetaan, että aihe on sangen kiistanalainen ja intressiristiriidat Euroopan markkinoilla suuria.

Olimme saavuttaneet terveen kilpailun kansallisilla markkinoilla, mutta eri jäsenvaltioiden välillä ei ollut todellista kilpailua. Tällä hetkellä miljoonat kuluttajat tarkkailevat matkapuhelimiaan – kännyköitään (Handy), millä nimellä me niitä kutsumme – ja odottavat ensimmäisen tarjouksen saapumista, mikä riippuu siitä, milloin asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämän jälkeen voimme toivottavasti soittaa puheluja loma- tai työmatkoiltamme varmoina siitä, ettei meille kuukauden lopussa ilmesty hotellihuoneen tai lennon hintaa suurempaa laskua vaan järkevän suuruinen lasku. Verkkovierailujen on oltava kuin ravintolassa käynti: asiakas saa ruokalistan hintoineen. Kun asiakkaat tulevaisuudessa ylittävät toisen EU-maan rajan, he saavat tekstiviestin, josta ilmenee heidän yksilöllinen hintansa ja ilmaisnumero, johon he voivat soittaa kysyäkseen kotioperaattoriltaan tekstiviestin, MMS:n (multimediaviestipalvelu) tai tiedonsiirron hintaa. Paljon saavutetaan pelkästään tällaisella avoimuudella, ja olen ylpeä siitä, että se voidaan ottaa käyttöön kaikissa palveluissa, eikä ainoastaan puheviestinnässä.

Totta kai olemme puhuneet myös ns. flat ratesta eli kaikki palvelut kattavasta kiinteästä maksusta, joka voidaan tarjota tietyksi ajanjaksoksi, jolloin asiakkaat tietävät kuukauden lopussa tarkalleen, kuinka paljon heidän on maksettava. Tämä on varsinainen haaste, kun vertailuun otetaan kiinteä verkko, laajakaista, IP-puheensiirto ja monet muut uudet teknologiat. Tämä asetus avaa huomattavia mahdollisuuksia UMTS- ja GSM-puhelimille myös tulevaisuuden markkinoilla. Tämän vuoksi minulle on ollut mieluisaa käydä tiiviitä keskusteluja jäsen Paasilinnan kanssa näistä verkkovierailualan asiakasystävällisyyskysymyksistä. Ensimmäinen keskusteluni jäsen Muscatin kanssa on yhä elävänä mielessäni meidän pohtiessamme sitä, perustuisiko tuleva ratkaisu osallistumiseen tai osallistumattomuuteen (opt-in tai opt-out). Olimme yhtä mieltä siitä, että ratkaisu oli löydettävä. Olennaista oli, että ymmärsimme seuraavat asiat: tarve toimia on todellinen, toimiin on ryhdyttävä nopeasti ja niiden on oltava tehokkaita ja tämän jälkeen voimme toteuttaa toimet tämän mukaisesti.

Teimme jäsen Mavrommatisin kanssa hyvin ahkerasti työtä syrjäisimpien alueiden alalla. Olen itse kotoisin alppimaa-Itävallasta – jossa lähettäjän kustannukset ovat aivan toiset kuin alavissa maissa. Lähikuukausina komissio aikoo tutkia yksityiskohtaisesti tulevaisuuden mahdollisuuksia tällä alalla. Lisäksi asetus on sääntelijöiden kannalta kiinnostava, koska se avaa myös jäsenvaltioiden sääntelijöille aivan uusia mahdollisuuksia toimia aktiivisesti verkkovierailualalla ja pyrkiä kuluttajien kannalta ihanteelliseen ratkaisuun.

Lisäksi uutta on lainsäädännön parantamiseen tähtäävä lähestymistapa. Onnistuimme lopulta laatimaan asetuksen, joka raukeaa automaattisesti kolmen vuoden kuluttua, ja kehotamme komissiota varmistamaan, että kilpailu on todella käynnistynyt näiden kolmen vuoden kuluttua. Lisäksi kehotan neuvostoa ja sen edustajia jouduttamaan asetuksen mahdollisimman pikaista julkaisemista virallisessa lehdessä, koska miljoonat eurooppalaiset kuluttajat odottavat vihdoin näkevänsä tätä koskevan asetuksen, josta on heillekin hyötyä. Haluan kiittää erityisesti Euroopan parlamenttia. Yksikkömme tekivät erinomaista työtä: neljä päivää Coreperin kanssa saavutetun yhteisymmärryksen jälkeen kaikki käännökset olivat valmiina. Tämä on erinomaista työtä parlamentin taholta, ja olen ylpeä sen henkilöstöstä: heidän ansiostaan pystyimme työskentelemään näin tehokkaasti.

(Suosionosoituksia)

  Joachim Wuermeling, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa esittelijä Rübig, arvoisat parlamentin jäsenet, Minulle on kaksinkertainen ilo puhua teille täällä. On yhtäältä ilmeistä, että yksi tärkeimmistä puheenjohtajavaltio Saksan ajamista asioista on mahdollista saattaa onnistuneesti päätökseen. Toisaalta minulle itselleni on ilo palata tähän tuttuun istuntosaliin, jossa tunnen edelleen olevani kuin kotonani.

Yhteisymmärryksen saavuttaminen neuvoston ja parlamentin välillä oli äärimmäisen vaikeaa. Neuvottelut olivat ankarat, mutta ottelu oli reilu. Meidän on kiitettävä sydämellisesti esittelijää siitä, että hän johti neuvotteluja rakentavasti, ja valiokuntien puheenjohtajia välittäjänä toimimisesta ja samanaikaisesta solidaarisuudesta parlamentille. Haluamme kiittää kollegojamme neuvostossa. He tukivat tätä kompromissia, vaikka se oli heille hyvin vaikeaa. Saavutettu kompromissi on kuluttajapoliittisesti tarpeellinen, taloudellisesti perusteltu ja eurooppapoliittisesti tervetullut. Se on kuluttajapoliittisesti tarpeellinen, koska emme pohjimmiltaan voineet kiistää sitä tosiasiaa, että tarkasteltavanamme oli markkinahäiriö. Tällä alalla ei ollut markkinoita. Kuluttajilla ei ollut mahdollisuutta valita hintojaan, ja pohjimmiltaan heidän rajanylityksiään Euroopan unionin sisällä käytettiin korkeiden hintojen perimiseen. Emme voineet hyväksyä tällaista. Nyt kuluttajat on vapautettu suuresta taakasta, mistä iloitsen suuresti neuvoston puolesta.

Lisäksi kompromissi on taloudellisesti perusteltu. EU tukee yksimielisesti sisämarkkinoita. Varsinkin matkapuhelinmarkkinat ovat hyvin dynaamiset, ja ne toimivat hyvin kansallisella tasolla, kuten kaikki voivat huomata. Meille oli tämän takia tärkeää, ettemme ottaisi käyttöön EU:n kaikkiin verkkovierailusopimuksiin sovellettavaa yhtenäishintaa vaan asettaisimme sen sijaan hintakaton väärinkäytön estämiseksi. Neuvostolle oli hyvin tärkeää, että hintakatot eivät alittaisi tiettyä tasoa, jotta näiden rajojen alapuolella olisi riittävästi liikkumatilaa dynaamisten markkinoiden kehittymiselle. Toivomme, että yritykset samoin kuin kuluttajat alkavat harjoittaa järkevää markkinatoimintaa tämän eurohinnan puitteissa, että tämä johtaa tarjousten monipuolistumiseen ja että myös kuluttajien käyttäytyminen on samansuuntaista.

Euroopan unioni on osoittanut kykynsä toimia. Myös neuvoston pääsihteeristö tekee kaikkensa sen hyväksi, että asetus julkaistaan virallisessa lehdessä mahdollisimman pian, vaikka tietty aika siihen väistämättä menee. Pysyvien edustajien komitean on tehtävä päätös ja neuvoston on tehtävä muodollinen päätös. Toivomme, että onnistumme julkaisemaan asetuksen virallisessa lehdessä 29. kesäkuuta, jolloin se voi tämän mukaisesti tulla voimaan kesäloman aikana.

Olisin tyytyväinen, jos tämänpäiväisessä täysistunnossa olisi mahdollista saavuttaa laaja yksimielisyys kompromissin puolesta. Lupaan neuvoston puheenjohtajana tehdä kaiken voitavani varmistaakseni, että näin tapahtuu myös neuvostossa, jotta meidän on ennen tärkeää EU-huippukokousta mahdollista esitellä tulosten Eurooppa.

  Puhemies. Paljon kiitoksia, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Wuermeling. Parlamentti on iloinen nähdessään teidät taas täällä, vaikkakin eri tehtävässä, mutta kuitenkin Euroopan etua palvelemassa.

  Andrea Losco (ALDE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämä päivä on suuri päivä Euroopan unionin kansalaisille: verkkovierailuja koskevasta asetusehdotuksesta syntyneen kompromissin ansiosta olemme tehneet päätöksen, joka koskee suoraan noin 500:a miljoonaa Euroopan kansalaista, joiden joukossa ovat ensinnäkin matkailijat sekä pienet ja keskisuuret yritykset, jotka voivat vihdoin hyötyä uusien eurohintojen sisältämistä alennuksista.

Alle vuosi sitten oli vaikeaa kuvitella tällaista kompromissia, ja minulle on talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana ilo tukea sitä. Tämä valiokunta tiedosti ensimmäisenä välittömästi prosessin nopeuttamisen tärkeyden.

Heti alusta alkaen tunnistimme ne välttämättömät periaatteet, joiden oli ohjattava työtämme: eurohinta kuluttajien suojelemiseksi ja vähittäishintojen avoimuuden lisääminen. Liberaalidemokraattina olisi mielestäni ollut parempi saavuttaa tuotteen tai palvelun hinnanalentumistavoite pikemminkin markkinoiden toimijoiden välisen terveen kilpailun avulla kuin ohjailevalla toimella, jolla hintoja säännellään suoraan. Tosiasia kuitenkin on, että nimenomaan tällä alalla tavanomaiset kilpailusäännöt eivät ole alkaneet toimia.

Haluan antaa täyden tukeni tälle kertaluonteiselle ja ajallisesti rajoitetulle toimenpiteelle, joka otetaan käyttöön vastauksena poikkeukselliseen tilanteeseen. Haluan lisäksi onnitella komission jäsentä Redingiä erinomaisesta työstä ja kaikkia niitä, jotka ovat viime kuukausien aikana myötävaikuttaneet tämän merkittävän ja konkreettisen tuloksen saavuttamiseen. Tämä on jälleen yksi virstanpylväs sisämarkkinoiden toteuttamisen tiellä. Tämän avulla pääsemme lopullisesti eroon kansainvälisistä verkkovierailuista perityistä kohtuuttoman korkeista hinnoista ja kaadamme yhden viimeisistä esteistä Euroopan unionin kansojen väliltä. Parlamentin tänään tekemä päätös koskettaa suoraan noin 500:a miljoonaa Euroopan kansalaista.

  Joseph Muscat (PSE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (MT) Kiitos, arvoisa puhemies. Tänään lähetämme vahvan ja selkeän viestin, jossa todetaan, että jos sisämarkkinasäännökset eivät toimi ja jos kuluttajia ei kohdella oikeudenmukaisesti, Euroopan unioni ja erityisesti Euroopan parlamentti ovat valmiita toimimaan. Me olemme kaikki kuulleet verkkovierailuhintojen alentamisesta. Hinnat alenevat yli puolella. Olen itse sitä mieltä, kuten myös ryhmäni, että hintoja olisi voitu alentaa vielä enemmän. Olemme kuitenkin valmiit hyväksymään sekä hyvät että huonot puolet kompromissin saavuttamiseksi, sillä jos tuhlaamme vielä lisää aikaa, kärsijöitä ovat kuluttajat. Tämä on merkittävä voitto kuluttajille. Olemme antaneet heidän käyttöönsä parhaimmat mahdolliset aseet – tiedonsaannin ja avoimuuden. Kun kuluttajat tästä lähtien saapuvat toiseen unionin maahan, he saavat automaattisesti viestin, jossa heille kerrotaan, kuinka suuri maksu heiltä veloitetaan matkapuhelimen käytöstä. Lisäksi operaattoreiden on tästä lähtien tarjottava maksuton puhelinpalvelulinja, josta asiakkaat voivat saada tältä osin tarvitsemansa avun tai tiedot. Lisäksi näkövammaiset saavat erityistä apua. Haluamme nähdä, että näillä säännöksillä pikemminkin lisätään kuin vähennetään kilpailua. Olemme tietoisia siitä, että jotkin pienet ja riippumattomat operaattorit ovat huolestuneita joutumisestaan epäedulliseen asemaan. Tämän vuoksi vaadimme komissiota selvittämään näiden operaattoreiden tilanteen ja laatimaan asiasta selontekoja. Seuraavaksi siirryn kaikkein tärkeimpänä pidettyyn asiaan. Kuuluin tunnetusti niihin, jotka kannattivat kaikkein innokkaimmin näiden eurohintojen soveltamista kaikkiin kuluttajiin. Neuvosto vaati kuitenkin – mielestäni yhtä voimakkaasti – että tämän hinnan soveltamisen edellytyksenä on oltava kuluttajan operaattorille esittämä pyyntö. En aio enää uudelleen avata keskustelua siitä, kumpi ehdotus on kuluttajille edullisempi, koska mielestäni tosiseikat ovat ilmeisiä. Hyväksyimme kuitenkin tämän kompromissin: ensinnäkin sen vuoksi, että jos emme olisi sitä hyväksyneet, meillä ei olisi nyt asetusta, ja toiseksi sen vuoksi, että komissio antoi neuvottelujen kuluessa lausunnon, jonka mukaan oli täysin varmaa, että noin 80 prosenttia eurooppalaisista kuluttajista hyötyisi automaattisesti tästä eurohinnasta. Lisäksi useimmat lopuista 20 prosentista maksavat jo nyt eurohintaan verrattavissa olevan hinnan, ja kyse on enimmäkseen yrityksistä ja henkilöistä, joilla on erityissopimus. Tämä tarkoittaa näin ollen sitä, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia kuluttajia suojellaan. Lopuksi on syytä mainita, että komission jäsenen Redingin lähettämässä kirjeessä kerrotaan, että kansalliset sääntelijät seuraavat yhdessä komission kanssa prosessia, jossa määritetään, mitkä kuluttajat hyötyvät automaattisesti tästä eurohinnasta. Tämä on erittäin tärkeä prosessi, ja sen avulla osoitamme, että Euroopan parlamentti kykenee todellakin reagoimaan.

(Suosionosoituksia)

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE), kulttuurin ja koulutuksen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa komission jäsen, kutakuinkin puoli vuotta kestäneen prosessin jälkeen Euroopan parlamentin täysistuntokäsittelyssä on äänestettävänä yksi tärkeimmistä mietinnöistä, jonka aiheena on ehdotus asetukseksi verkkovierailuista matkaviestinverkoissa.

Haluan onnitella esittelijä Paul Rübigia erinomaisesta työstä sekä komission ja neuvoston kanssa tehdystä erityisyhteistyöstä, jonka ansiosta olemme saavuttaneet tämänpäiväiset myönteiset tulokset, jotka ovat myönteisiä erityisesti 150 miljoonan kuluttajan kannalta.

Samalla tasolla pysyäkseni minun on onniteltava komission jäsentä Redingiä siitä, että hän päätti ehdottaa verkkovierailuasetusta ja että eräiden ulkopuolisten toimijoiden reaktioista huolimatta hänen kantansa oli vakaa ja että hän tuki esittelijöitä ja parlamentin valiokuntien jäseniä. Lisäksi onnittelen niitä arvoisia parlamentin jäseniä, jotka osallistuivat neuvoston ja komission kanssa pidettyihin kuulemisiin.

Haluaisin korostaa erityisesti erästä matkaviestintäalan yrityksiin ja Euroopan parlamenttiin liittyvää seikkaa. Tämä ei ole asemasotaa kahden rintaman välillä. Tämä on kuitenkin osa sitä, että kansalaisilla on oikeus etsiä suojelua parlamentaarisilta edustajiltaan heidän huomatessaan, että suuryritysten monopolipyrkimysten takia heidän etunsa ovat joutumassa hyväksikäytön kohteeksi.

Kulttuurin ja koulutuksen valiokunnan lausunnon valmistelijana olen pyrkinyt löytämään hyvässä yhteistyöhengessä kaikkiin poliittisiin ryhmiin kuuluvien arvoisien kollegojeni kanssa yhteisen kaikkia tyydyttävän toimintalinjan. Valiokuntamme hyväksymät tarkistukset antoivat esittelijälle tilaisuuden lähestyä verkkovierailukysymystä eri näkökulmasta, koska kaupallisten ja taloudellisten tekijöiden ohella kulttuuri, koulutus ja viestimet ovat tärkeä osa yhteiskuntiemme arkielämää.

Yritysten, lehdistön sekä taiteen ja kirjallisuuden edustajat matkustavat päivittäin. Suuret perheet tekevät lomamatkoja pitkin vuotta. Nämä ihmiset kuluttavat rahaa. Matkapuhelimia tarvitaan, ja niistä on hyötyä, mutta niistä ei saa tulla yrityksille hyväksikäytön välikappaleita. Jonkin asian tarvitseminen ei tarkoita heikkoutta.

Euroopan parlamentissa meitä kehotetaan tänään hyväksymään verkkovierailuasetus sellaisena kuin se on tarkistettuna. Mietinnön puolesta äänestäminen on parlamentin voitto kuluttajansuojan parhaaksi. Tämä on suuri askel, joka tuo uutta eloa sisämarkkinoihin.

(Suosionosoituksia)

  Angelika Niebler, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, tänään meillä on hyviä uutisia Euroopan kansalaisille: matkapuhelimen käyttäminen Euroopassa halpenee.

Parlamentti on vaatinut monien vuosien ajan avoimuutta hintaviidakkoon. Hinnat ovat olleet kohtuuttomia ja täysin läpinäkymättömiä. Tilanne on meille kaikille tuttu: tarkistaessamme matkapuhelinlaskua toisessa EU-maassa vietetyn loman jälkeen havaitsemme, että harvoista soitetuista ja vastaanotetuista puheluista on veloitettu valtavia hintoja. Tämä siirtyy nyt lopullisesti historiaan.

Tulevaisuudessa jokainen pääsee hyötymään kohtuullisesta hinnasta, mistä olen erityisen iloinen. Tämä on todellakin suuri voitto parlamentillemme. Neuvoston puheenjohtaja jo mainitsikin neuvoston kanssa useiden viikkojen ajan käymämme tiukat neuvottelut. Voimme todellakin olla ylpeitä saavuttamastamme tuloksesta: EU:n sisällä soitetusta verkkovierailupuhelusta veloitetaan ensin 0,49 euroa minuutilta, seuraavana vuonna 0,46 euroa ja sitä seuraavana vuonna 0,43 euroa.

Haluan vielä osoittaa muutaman sanan yrityksille ja tälle alalle. Mielestäni me kaikki olimme tietoisia siitä, että markkinoiden sääntely, erityisesti vähittäishintojen sääntely, on hyvin ankara väline. Sen vuoksi, että vuosien kuluessa markkinat eivät olleet kehittyneet toivomaamme suuntaan, olimme kaikki samaa mieltä poliittisten toimenpiteiden tarpeellisuudesta. On kuitenkin selvää, että tämä on erityistapaus, yksittäistapaus. On tärkeää korostaa, että parlamentti ei aio seuraavaksi pyrkiä sääntelemään hintoja muilla aloilla, vaan tämä jää ennakkotapaukseksi, joka ei toivottavasti enää osoittaudu tarpeelliseksi. Myös viime kuukausien kehitys – siitä lähtien, kun asetus on ollut käsiteltävänä – on osoittanut, kuinka paljon uutta eloa näille markkinoille on tullut. Tämä kehitys osoittaa meidän olleen oikeassa ja että antamamme poliittinen sysäys oli oikea.

Haluan lopuksi kiittää vilpittömästi esittelijäämme, Paul Rübigiä, joka johti neuvotteluja tällä alalla useiden kuukausien ajan. Kiitän myös neuvotteluvaltuuskunnassa olevia kollegoitani – kantaamme ei ollut helppoa puolustaa neuvostoa vastaan – ja kiitän komission jäsentä siitä, että hän uskalsi esittää tämän asetuksen. Lopuksi vilpittömät kiitokseni valiokunnan sihteeristölle ja kääntäjille, jotka pystyivät laatimaan asetuksen 23 kielellä vain muutamassa päivässä. Tämä on ainutlaatuista ja osoittaa, että EU toimii ja se on sitoutunut tavoitteidensa toteuttamiseen.

(Suosionosoituksia)

  Reino Paasilinna, PSE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, kiitän kollegojani ja komissaaria hyvästä yhteistyöstä. Ryhmäni tukee nyt saavutettua kompromissia ja äänestää kohta sen puolesta.

Tällä lailla on suora vaikutus ja se tuo helpotusta kymmenien, jopa satojen miljoonien ihmisten elämään. Olemme puhuneet täällä vuosikausia verkkomaksuista. Televiestintäpaketti käsiteltiin jäsen Nieblerin kanssa viisi vuotta sitten. Siihen lisättiin jo tätä asiaa koskeva kohta, toimihan hän silloin esittelijänä puitelaissa. Nyt kuitenkin hinnat romahtavat, mikä on kuluttajaa kiinnostava uutinen. Matkapuhelimiin tulee mainoksia, mutta ei hintatietoja, ja tähän on välttämätöntä puuttua. On melko uskomatonta, että jotkut operaattorit nimittävät kilpailuksi tilannetta, jossa ostaja ei saa tuotteiden hintatietoja ja jossa ylläpidetään kartellimaisia hintatasoja. Näin ollen vain pieni osa matkailijoista käyttää puhelinta ulkomailla. Se taas haittaa vapaan liikkumisen periaatetta ja vaikeuttaa Lissabonin tavoitetta johtavaksi tietopohjaiseksi taloudeksi kehittymisestä.

Matkaviestintä on arjen kansainvälisyyttä. Lisäksi puhelinta käytetään silloin enemmän ja syntyy lisää liiketoimintaa, eli se on eduksi myös yrityksille. Sisämarkkinoiden toimivuus on välttämätöntä, ja sen on koskettava myös matkaviestintää. Kuluttajan edut on nyt turvattu ja oikeudenmukaisuus on voittanut. Haluaisin kysyä komissiolta, miten ja milloin se aikoo tehdä dataviestintää koskevan esityksen? Ensin asiaa täytyy luonnollisestikin arvioida.

(Suosionosoituksia)

  Šarūnas Birutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tänään meidän on äänestettävä säädöksestä, jonka myönteisen vaikutuksen kaikki Euroopan kuluttajat ja yritykset ja suoraan sanottuna me itsekin voimme hyvin pian tuntea.

Kansainvälisten verkkovierailumarkkinoiden likimääräinen vuotuinen arvo on Euroopan unionissa noin 8,5 miljardia euroa. Tämä on melkein kuusi prosenttia matkaviestintäalan kokonaistuloista, jotka ovat vuosittain noin 150 miljardia euroa.

Verkkovierailuhinnat koskevat vähintään 147:ä miljoonaa Euroopan unionin kansalaista, joista 110 miljoonaa on yritysmaailman käyttäjiä.

Tällä hetkellä noin 70 prosenttia ulkomaille matkustavista Euroopan unionin kansalaisista katkaisee virran matkapuhelimestaan sen ulkomailla käyttämisen kalleuden vuoksi. Ongelmaa pahentaa vähittäishintojen avoimuuden puuttuminen, koska tällä alalla ei ole kilpailua.

On luonnollista, että jos voimme puhua halvemmalla, puhumme enemmän. Tämän vuoksi puhelinpalvelujen tarjoajien tulot eivät tulevaisuudessa tosiasiassa vähene ja samalla myös kuluttajat hyötyvät ja tällä on myönteinen vaikutus eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn.

Eurobarometri-kyselyssä suurin osa lähes 25 000 vastaajasta kannatti verkkovierailuhintojen pakollista alentamista Euroopassa.

Haluan kuitenkin vielä kerran tuoda esiin erään käsityksen, jonka jaan monien kollegojeni kanssa: mikä tahansa puuttuminen markkinoihin ei ole toivottavaa, ja tämä asetus on vain tilapäinen markkinoiden sääntelemiseksi tehtävä pakkotoimenpide.

Mielestäni hintojen alentamiseen ei tarvita enempää kuin kolme vuotta, ja vielä tärkeämpää on, että kolme vuotta on aikarajana suljettujen kansallisten markkinoiden yhdistämiselle yksiksi tämän alan markkinoiksi. Tämä on tämän asetuksen perimmäinen tarkoitus.

Onnittelen Euroopan parlamentin esittelijää Paul Rübigiä, varjoesittelijöitä, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan puheenjohtajaa Angelika Niebleriä, komission jäsentä Viviane Redingiä, komission ja neuvoston edustajia ja kaikkia kuluttajia ja palveluntarjoajia tämän erinomaisen hyvin koordinoidun ratkaisun löytämisestä.

Keskustelu, jota käytiin verkkovierailuasetuksesta, ei edennyt ongelmitta. Jokainen lausuma tutkittiin perusteellisesti, ja kaikista hinnoista ja niiden soveltamisen edellytyksistä keskusteltiin. Tältä osin parlamentti osoitti yllättävää rationaalisuutta ja yhtenäisyyttä.

Luotan siihen, että tämänpäiväinen äänestys parlamentissa on yksimielisen myönteinen, että neuvoston 7. kesäkuuta antama vastaus on myönteinen, että asetus julkaistaan pian virallisessa lehdessä (eikä meille ilmoitetusti 29. kesäkuuta) ja että asetus tulee voimaan ensi kesäloman aikana.

  Romano Maria La Russa, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, verkkovierailuhintoja koskeva asetusehdotus on kansalaisia suuresti kiinnostava aihe, ja sen vuoksi meidän on varmistettava paras mahdollinen suojelu elinkeinoelämän tarpeita unohtamatta. Voimme kuitenkin panna tyytyväisinä merkille, että kaikki poliittiset ryhmät kantoivat silmin nähden vastuunsa, mitä eurooppalaiset käyttäjät eivät varmastikaan odottaneet. Tämä asetus lähentää entisestään Eurooppaa kansalaisiinsa.

Pitkien neuvottelujen jälkeen, joita käytiin erityisesti neuvoston ja komission kanssa yhteisymmärryksen saavuttamiseksi ensimmäisessä käsittelyssä, kaikki voivat kuitenkin olla tyytyväisiä sovintoratkaisuun, joka saavutettiin vasta maanantai-iltana, vaikka on selvää, että enemmänkin olisi voitu tehdä. On selvää, että olisimme voineet sopia luvuista, jotka olisivat vastanneet paremmin kuluttajien odotuksia, mitä myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta korosti, elleivät jäsenvaltiot olisi alun perin valinneet paljon korkeampia, operaattoreille suosiollisempia hintoja. Kompromissi on kuitenkin voimassa, ja siinä asetetaan vähittäismarkkinoilla perittäväksi enimmäishinnaksi 49 senttiä lähtevien puhelujen osalta ja 24 senttiä tulevien puhelujen osalta. Tämä tarkoittaa toisin sanoen noin 50 prosentin suuruista alennusta vakiohintoihin.

Pidän saavuttamaamme ratkaisua onnistuneena. Sen mukaisesti suojaavia hintoja eli eurohintaa sovelletaan automaattisesti kaikkiin käyttäjiin kolmen kuukauden kuluttua asetuksen voimaantulosta, jolloin käyttäjät voivat valita vapaasti ne hinnat, joita he mahdollisesti pitävät itselleen edullisimpina. Tämä estää tulevaisuudessa niitä käyttäjiä, jotka matkustavat ulkomaille työasioissa tai lomalle, joutumasta kohtuuttomien hintojen uhreiksi, mikä on valitettavasti tämänhetkinen tilanne.

Tämän kompromissin jälkeenkin operaattoreille jää yhä voittomarginaali, ja ne voivat joka tapauksessa tulevaisuudessa hyötyä matkapuhelinten käytön lisääntymisestä. Pidän avoimuuden parantamisen kannalta saavutuksena sitä, että operaattoreiden on huolehdittava käyttäjien tiedonsaannista antamalla yksilöllisiä tietoja hintasuunnitelmista. En pidä aivan yhtä hyvänä ratkaisuna sitä, että hinnat alenevat kolmen vuoden kuluessa asteittain, vaikka se on ymmärrettävää kompromissin hengessä. Ehkäpä vireämmillä markkinoilla hinnat olisivat voineet alentua enemmän kuin mitä tällä asetuksella voidaan saavuttaa kolmen vuoden kuluessa. On kuitenkin yhtä lailla totta, että siltä osin kuin markkinat eivät ole toimineet, koska kohtuuttomat hinnat eivät ole olleet läpinäkyviä ja valtaa on oletettavasti käytetty väärin, tukku- ja vähittäismyyntitasoa koskeva asetus on sekä toivottava että myös ehdottoman tarpeellinen.

  David Hammerstein, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa komission jäsen, kiitos rohkeasta työstä. Arvoisa esittelijä Rübig, kiitos teille: olemme saavuttaneet mainion tuloksen, meillä on kompromissi ja olemme asettaneet historiallisen ennakkotapauksen.

Euroopan parlamentti on ollut epätavallisen yhtenäinen erään tabun rikkomisessa. Tarkoitan tällä markkinoiden sääntelyä Euroopan tasolla niin tärkeällä alalla kuin tietoliikenne. Tässä prosessissa olemme osoittaneet Euroopan kansalaisille käytännön esimerkin avulla sen, mitä varten Euroopan unioni on olemassa.

Tuemme kompromissia siitäkin huolimatta, että se on kuluttajien kannalta tietyiltä osin puutteellinen. Koska Euroopan parlamentti on noussut vastustamaan käyttäjien häpeämätöntä ryöstämistä. Heiltähän peritään järkyttäviä hintoja, eikä heille edes kerrota, kuinka paljon he maksavat. Olemme nousseet puolustamaan kuluttajia. Olemme saavuttaneet kohtalaisen kompromissin, mutta se ei ole kuluttajien kannalta täysin oikeudenmukainen.

Asiakkaiden enemmistön hinnat laskevat, mutta ne olisivat voineet laskea paljon enemmän. Avoimuus ja tiedonsaanti lisääntyvät. Nykyisten asiakkaiden kannalta hieman paremminkin olisi voinut mennä, mutta neuvottelujen aikana ja kolmen osapuolen välisessä vuoropuhelussa saimme kokea joitakin sekä EU:n toimielinten myönteisimmistä että kielteisimmistä piirteistä.

Tässä keskustelussa on ollut kaksi vastakkaista kantaa. Yhtäältä parlamentti on puolustanut yleisesti ottaen äänestäjiensä eli kuluttajien etuja, ja toisaalta neuvosto eli jäsenvaltiot ovat puolustaneet voimakkaasti suurten operaattoreiden, kansallisten suuruuksien, "telecomien" ja "telefónicoiden" kaupallisia etuja.

Minkä vuoksi parlamentin jäsenet, jotka edustavat samoja enemmistöjä kuin heidän hallituksensa neuvostossa ja jäsenvaltioissa, puolustivat näin päinvastaisia kantoja?

On päivänselvää, että sama avoimuus – sama täydellinen avoimuus – on tarpeen parlamentin lisäksi myös neuvostossa, koska siellä – neuvostossa — teollisuuden lobbaajien tukahduttava painostus on vaikuttanut voimakkaasti tähän asiaan ja rajoittanut mahdollisuuksiamme saavuttaa vieläkin parempi sopimus.

Tuemme tätä sopimusta, koska se on edistysaskel. Se on edistysaskel ja ennakkotapaus, joka osoittaa, että sellaisia markkinoita, joilla itsesääntely ei ole onnistunut, voidaan säännellä. Euroopan parlamentti näyttää tietä. Lisäksi meidän on otettava oppia tästä kokemuksesta, jotta voimme luoda sellaiset EU:n toimielimet, jotka ovat entistä avoimempia, läpinäkyvämpiä ja kansalaisten enemmistön tarpeet paremmin huomioon ottavia.

  Umberto Guidoni, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tämänpäiväinen tulos – eli kompromissi, jonka olemme saavuttaneet – merkitsee markkinoiden epäonnistumisen tunnustamista siinä mielessä, että ne kykenisivät, kuten aina väitetään, lisäämään kilpailua ja samalla alentamaan hintoja. On ilmeisen vaikeaa puolustella sitä, että matkapuhelinalan kaltaisella luontaisesti rajat ylittävällä alalla olisi mahdollista säilyttää nykyisten hintojen avulla sellaiset hintajärjestelmät, joissa Euroopan yhteismarkkinoita ei ole otettu huomioon.

Niinpä kuluttajien suojelu on uskottu poliitikoille, ja komission jäsen on toiminut oikein ottaessaan tämän asian esille. On korostettava parlamentin reaktion tarmokkuutta ja suurta yhtenäisyyttä. Tässä keskustelussa ryhmämme huolenaiheena on ollut oikeudenmukaisen hinnan takaaminen kaikille eli valinnanmahdollisuuden tarjoaminen, mistä tavallisesti käytetään nimeä "opting out". Päinvastaisella kannalla on ollut neuvosto, joka on enimmäkseen hyväksynyt suurten tietoliikennekonsernien esittämät perustelut koskien hintojen soveltamista ainoastaan niihin asiakkaisiin, jotka sitä pyytävät.

Päätös siitä, että kaikkiin sovelletaan eurohintaa, on komission ehdotuksen ydinkohtia ja askel kohti avoimuutta ja kuluttajien etujen turvaamista. Tietoliikenneyrityksille jätetyt marginaalit ovat edelleen liian suuria, mutta katson, että hintakattoperiaate on merkittävä ennakkotapaus ja saattaa osaltaan vaikuttaa hintojen alentumiseen, kuten on jo tapahtunut. Hyväksyimme kompromissin, koska oli puututtava kiireellisesti yritysten välillä vallinneeseen, kuluttajien kannalta vahingolliseen oligopolitilanteeseen.

Komissio ja parlamentti ovat lähettäneet vahvan viestin. Nyt on tärkeää, että vaadimme kansallisilta sääntelyviranomaisilta täytäntöönpanon avoimuutta ja kolmen vuoden kuluttua tehtävää tarkistamista. Tämä on oivallinen tapa osoittaa kansalaisille, että unionin toimielimet voivat tarjota käytännön vastauksia ongelmiin, joita mikään valtio ei pysty yksin ratkaisemaan.

  Nigel Farage, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, en ole usein tässä tilanteessa, mutta tänä aamuna minun on annettava tunnustusta siitä, mitä Euroopan unioni tekee. Itse asiassa minäkin olen tullut kiittämään teitä: kiitos kansainvälisen yritysmaailman puolesta. Te tiedätte, mistä puhun: puhun yrityksistä, jotka työllistävät tuhansia ihmisiä, jotka matkustavat koko ajan ympäri Eurooppaa, yrityksistä, jotka tahkoavat miljardien voittoja. Ne ovat suurimpia hyötyjiä. Lisäksi haluan kiittää teitä Euroopan super-rikkaiden puolesta – en niiden puolesta, jotka matkustavat vain Benidormiin kahdeksi viikoksi, vaan niiden puolesta, jotka matkustavat säännöllisesti. Hekin ovat hyötyjiä.

Ennen kaikkea haluan kuitenkin kiittää teitä henkilökohtaisesti. Käytän itse tätä laitetta valtavasti. Ehdotuksenne säästävät minulta henkilökohtaisesti 3000 euroa vuodessa. Itse asiassa haluan jäävätä itseni henkilökohtaisen edun vuoksi. En aio äänestää Rübigin mietinnöstä, koska se koskee minua suoraan, ja haluan suositella, että muutkin parlamentin jäsenet äänestävät tyhjää. Meidän ei pidä äänestää asioista, jotka auttavat meitä lihottamaan omia kukkaroitamme.

Totuushan on, että tämä on vain valtava julkisuustemppu vai mitä? Haluatte olla pidettyjä. Haluatte, että EU:sta pidetään, joten te kerrotte ihmisille, että heille jää enemmän rahaa. Rehellisesti sanottuna tämä kuulostaa kommunistiselta suunnitelmataloudelta, jossa byrokraatit ja poliitikot luulevat tietävänsä, mikä on oikea markkinahinta. He ovat aina väärässä. Tämä johtaa korkeampiin hintoihin kotimaisten kuluttajien kannalta. Tämä johtaa kilpailun ja innovaatioiden vähenemiseen markkinoilla. Tämä on jälleen yksi suuren luokan EU-hullutus.

  Giles Chichester (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jatkaaksemme eteenpäin äsken kuulemienne happamien puheiden jälkeen totean vain, että tämä toimenpide on EU:lle jokainen voittaa -tilanne, koska teemme tosiasiallisesti jotakin kuluttajiemme hyväksi käytännön tasolla. Aikaa on kulunut paljon, mutta nyt kaikki on valmista, ja toivon kovasti, että voimme toteuttaa tämän toimenpiteen pian ja että operaattorit ottavat onkeensa ja muuttavat pikaisesti hintojaan. Toivon, että ne huomaavat pian hinnanalennustensa hyödyt sitä kautta, että ne saavat muuta liiketoimintaa – myös tuolla päin istuvan kollegani ansiosta.

Käsittelemme markkinahäiriötä, aivan erityistä markkinahäiriötä – joka on toivottavasti kuitenkin lyhytaikainen – ja on tärkeää, että meillä on raukeamislauseke, josta käy ilmi, että odotamme tilanteen korjautuvan ja kilpailun käynnistyvän markkinoiden tällä lohkolla. Velvollisuutenamme on säästää pahaa aavistamattomat matkailijat ja kuluttajat siltä kauhealta järkytykseltä, että palattuaan lomamatkalta – tai työmatkalta – heiltä laskutetaan puhelun vastaanottamisesta ja heille lähetetään valtava lasku. Olemme velvollisia hoitamaan tämän asian heidän puolestaan kuntoon. Voimme toivoa, että säästö on verkkovierailupuhelun keskimääräisestä hinnasta laskettuna 60 prosentin luokkaaa, ja tämä koituu suoraan kuluttajiemme hyödyksi.

Olen hyvin iloinen siitä, että tarkistukseni, joka koski operaattoreiden tiedonantovelvollisuutta, niin sanottu "ikoni"-tarkistus, sisällytettiin tekstiin. Olen tästä kiitollinen. Lisäksi haluan panna merkille parlamentissa eri ryhmien kesken ja komission, neuvoston, kuluttajaryhmien ja sääntelijöiden kanssa syntyneen yhteisen halun tukea tätä toimenpidettä.

Lopuksi haluan suositella kollegoilleni matkapuhelimeni suosikkisoittoääntä. Kuunnelkaapa tarkasti. Se on äänettömyyden tila.

  Robert Goebbels (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, meidän on rajoitettava niitä kohtuuttomia hintoja, joita veloitetaan vapaata liikkuvuuttaan unionissa käyttäviltä 200 miljoonalta eurooppalaiselta. Koska operaattoreiden todelliset kustannukset ovat 6–15 senttiä minuutilta, asetuksessa säädetyn minuutin pituisen aktiivisen tai passiivisen verkkovierailun kumulatiivinen hinta takaa operaattoreille huomattavan kokoisen marginaaalin.

Rajattoman markkinatalouden kannattajien olisi lisäksi pohdittava teoriansa epäonnistumista puhelumarkkinoiden todellista tilannetta vasten tarkasteltuna. Tämän alan vapauttamista edisti teknologinen vallankumous, joka mahdollisti tarjonnan lisäämisen. Kansalaisten innostuminen matkapuhelimista, tekstiviesteistä ja niin edelleen ei ole johtanut aidosti houkutteleviin hintoihin. Mittakaavaedut, tuottavuuden nousu ja viestintämarkkinoiden valtava kasvu eivät ole johtaneet edullisempiin hintoihin. Kuluttajille on esitetty pelkästään läpinäkymättömiä tarjouksia, jotka ovat sitoneet heidät tiettyyn operaattoriin. Vodafone, Télécom ja muut Telefónica-ryhmän operaattorit vannovat kuuliaisuuttaan sisämarkkinoille, kunhan ne voivat säilyttää sisärajat hinnoittelusyistä.

Poliittisen vallan oli puututtava markkinoihin, jotka ovat tavallisesti pyhä asia. Tämä on unionissa ensimmäinen tervetullut ennakkotapaus. Komissio on jatkuvasti jyrissyt hintoja vastaan, mutta verkkovierailuasia osoittaa, että markkinat tarvitsevat aika ajoin julkisen vallan näkyvää ohjausta, erityisesti kun kyse on tietoliikennemarkkinoiden kaltaisista huonosti toimivista markkinoista.

  Toine Manders (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan toivottaa kaksi entistä kollegaa, Joachim Wuermelingin ja Viviane Redingin, tervetulleiksi takaisin matalaan majaamme, ja kiittää heitä siitä, mitä he ovat tehneet tämän eurooppalaisia kuluttajia hyödyttävän ehdotuksen hyväksi.

Teistä voi vaikuttaa yllättävältä, että vaikka liberaalina vastustankin kiivaasti – tietenkin vapailla markkinoilla – kuluttajahintoihin puuttumista, miltä osin komissio ja parlamentti väittävät, että kilpailu, jolle on asetettu ehtoja, johtaa parempiin hintoihin ja innovaatioiden lisääntymiseen, aion äänestää esityksen puolesta, jotta voimme tehdä jotakin kuluttajahinnoille.

Saatatte ihmetellä, miksi näin on. Syy on se, että komission jäsen – ja toivon, että tämä on valjennut myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle – on ilmoittanut, että kolmen vuoden kuluttua meillä on eurooppalaiset markkinat, eikä 27:ä yksittäistä markkina-aluetta, jotka ovat ryhmittyneet omien kansallisten rajojensa sisäpuolelle, koska mielestäni juuri tämä on ongelma ja juuri tätä puhelintoiminnan tarjoajat käyttävät hyväkseen.

On kiinnostavaa tietää, että ne korkeita verkkovierailuhintoja maksavat kuluttajat, jotka eivät saa rahojaan takaisin työnantajiltaan tai muiden järjestelyjen kautta, ovat enimmäkseen lomamatkailijoita. He soittavat usein toinen toisilleen viereisestä hiihtohissistä tai kansituolilta, ja vaikka soittaja istuskelisi Espanjassa kansituolilla viiden metrin päässä ystävistään, puhelu ohjautuu kotimaahan, ennen kuin se tulee sieltä takaisin.

Tämän on loputtava. Mielestäni on hyvä asia, että annamme alalle sysäyksen ja että voimme toivoa, että kolmen vuoden kuluttua meillä on asianmukaisesti toimivat sisämarkkinat matkapuhelimesta soitettujen puheluiden osalta, jolloin voimme jättää verkkovierailut taaksemme ja kuluttajat voivat valita, missä he tekevät sopimuksensa.

Haluaisin puhua teille eräästä muustakin asiasta. Minusta oli yllättävää kuulla, että hinta ei sisällä arvonlisäveroa. Kaikki puhuvat enintään noin 0,49 euron enimmäishinnalla. Tämä hinta ei sisällä arvonlisäveroa, joten kuluttajille tarjotaan jossain määrin porkkanaa, mutta päälle tulee kuitenkin 20 prosentin suuruinen lisä.

Toivon myös, että perussopimuksia – ei siis minuuttihintaisia puheluja vaan perusopimuksia – jotka eivät ole erityisjärjestelyjen kohteena, ei käytetä väärin, sillä muutoin meidän on puututtava jälleen asiaan. Toivon – arvoisa komission jäsen ja arvoisa neuvoston puheenjohtaja Wuermeling – että järjestelmä alkaa toimia ja että voimme taata kuluttajien tyytyväisyyden EU:hun, mutta ennen kaikkea toivon, että sisämarkkinat alkavat toimia kunnolla.

  Adam Bielan (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan yhtyä niihin, jotka ovat onnitelleet ja kiittäneet esittelijä Rübigiä hänen mietinnöstään. Tämä päivä on epäilemättä hyvin tärkeä päivä Euroopan parlamentille ja sadoille miljoonille Euroopan unionin kansalaisille. Meillä on nyt mahdollisuus osoittaa äänestäjillemme, että Euroopan parlamentti on äänestäjiä kiinnostavia asioita käsittelevä tarpeellinen toimielin.

Kansainvälisten telealan konsernien kuluttajilta perimät kohtuuttomat verkkovierailuhinnat ovat asia, joka on järkyttänyt eurooppalaisia monien vuosien ajan. Tietoliikenneyritykset eivät ole kilpailleet hinnoilla, kuten hyvin toimivilla markkinoilla kuuluisi tapahtua, vaan ne ovat pitäneet parempana, kuten monet asiantuntijat katsovat, yhteistoimintaa ja verkkovierailuhinnoista sopimista. Vuosikausien ajan miljoonat matkailijat sekä pienet ja keskisuuret yritykset ovat joutuneet kärsimään tästä käytännöstä. Vaikka tämä saattaakin kuulostaa sosialistiselta iskusanalta, voimme nyt lopettaa tämän epäoikeudenmukaisen hyväksikäytön, mistä tässä on kyse, kuten myös Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmää edustavien kollegojeni puheista ilmeni.

Tätä asetusta ei monien muiden asetusten tavoin tarvittaisi, jos markkinoita ohjaisivat terveet ja avoimet kilpailuperiaatteet. Lähtökohtanamme on Euroopan unionin kansalaisten puolustaminen. On ilmeistä, että he ovat joutuneet markkinoita heikentävän yhteistoiminnan kohteeksi. Parlamentin, muun muassa oman ryhmäni, päättäväisen kannan ansiosta olemme onnistuneet osoittamaan kumppaneillemme neuvostossa ja komissiossa, ettemme aio sallia säännösten vesittämistä tai sitä, että kuluttajien eduille viitataan kintaalla.

Jo tänä kesänä EU:n kansalaiset voivat puhua ulkomailla perheidensä kanssa ja myös firmojen kanssa paljon halvemmalla. Puhelujen hinnat halventuvat huomattavasti: lähtevien puhelujen osalta enintään 49 senttiin minuutilta ja tulevien puhelujen osalta 24 senttiin minuutilta, ja nämä hinnat laskevat enemmänkin tulevina vuosina. Yhdyn muiden kollegojen täällä esittämiin näkemyksiin ja toivon, että nämä hinnat laskevat nopeammin kuin kompromissiehdotuksessa esitetään.

  Gisela Kallenbach (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä siitä, että tämä on hyvä uutinen lomamatkailijoille, liikematkailijoille, Euroopan parlamentin jäsenille ja muille eri Euroopan maissa matkalla oleville ihmisille. Matkaviestintäalan selvästi ylikorkeille hinnoille tulee loppu, ja alalle syntyy kuluttajia hyödyttävää, todellista kilpailua, josta niin usein puhutaan. On hyvä uutinen, että Eurooppa on valmis panemaan täytäntöön yhteiset säännöt monopolistisia intressejä vastaan.

Valitettavasti pieni karvas maku jäi suuhun. Parlamentin ehdotukset vesitettiin palveluntarjoajien yksilöllisten intressien ja sen monopoliaseman vuoksi, joka niillä on monissa jäsenvaltioissa. Lisäksi kuluttajien maksamista loppuhinnoista saavutettu kompromissi ylittää olennaisesti komission esittämän ehdotuksen tason, vaikka ehdotusta ei voida kaiken kaikkiaan pitää alalle vihamielisenä. Tämä on huono uutinen yhteisön oikeudelle, mutta asianmukainen ja tärkeä ensimmäinen toimenpide kuluttajien tilanteen parantamiseksi. Tämän vuoksi minäkin haluan kiittää kaikkia asiaan osallistuneita, jotka ovat varmistaneet, että kuluttajat voivat tulevaisuudessa hyötyä suuremmasta avoimuudesta ja valinnanvapaudesta matkapuhelinliikenteen alalla.

  Miloslav Ransdorf (GUE/NGL). – (CS) Haluan esittää viisi huomiota, joilla selvennän sitä, miksi tuin tätä sovintoratkaisua, jonka saavuttaminen oli varsin vaikeaa. Ensinnäkin, jos arvostelijat väittävät, että tämä ratkaisu ei ole markkinatalouden mukainen, heidän on muistettava, että keskeinen kysymys oli se, ovatko markkinat itsessään markkinatalouden mukaiset. Jos näin ei ole, markkinoita on korjattava, kuten tässä on tapahtunut. Kuten komission jäsen hyvin selkeästi totesi, tilannetta on yritetty korjata aiemminkin. Toiseksi haluan sanoa, että tällä alalla aletaan vihdoinkin noudattaa niitä periaatteita, joihin unionimme perustuu.

Kolmanneksi on hyvin tärkeää, että markkinoilla taataan ainakin tietyssä määrin yhdenvertainen tiedonsaantimahdollisuus. Mahdollisuus saada tietoa tietyssä määrin yhdenvertaisesti, kuten taloustieteen Nobel-palkinnon voittanut Joseph Stiglitz kerran totesi, on yksi markkinoiden moitteettoman toiminnan edellytyksistä. Neljänneksi, vaikka tällä alalla on vahvistettu huomattavasti yhdenvertaista tiedonsaantia, valinnanvapaus on turvattu. Meille on hyvin tärkeää, että kilpailu on mahdollista.

Viides ja viimeinen huomioni on se, että kyseessä ei ole, kuten eräät katsovat, tulos, jossa kukaan ei voita mitään, vaan pikemminkin tilanne, jossa kaikki ovat voittajia, kuten jäsen Chichester totesi. Lisäksi minua ilahduttaa huomata, että jäsen Farage voi toimia asiantuntijanamme aiempien kansallisten suunnittelukomiteoiden toiminnan alalla. On mielenkiintoista, että myös parlamentti on historiallisten kysymysten äärellä.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (SV) Kehitys on ollut Euroopassa 15 viime vuoden aikana silmin nähden rajua ja matkapuheluiden hinnat ovat laskeneet. On harvoja aloja, joilla hinnat ovat laskeneet yhtä paljon kuin tällä alalla. Tämä on koskenut ennen kaikkea kansallisia puheluja, mutta myös kansainvälisiä puheluja, mikä kannattaa myös muistaa tällaisella hetkellä. Ongelmana on ollut se, että meillä on 27 markkinat yksien markkinoiden sijasta, kuten komission jäsen mainitsi. Tämän vuoksi onnittelen sekä komission jäsentä että esittelijä Paul Rübigia siitä, että saamme tänään päätöksen, joka merkitsee avoimuuden lisääntymistä ja myös kilpailusääntelyn alkamista matkapuhelinoperaattoreiden ja vähittäismyyjien välillä. Tämä on ratkaisu siihen merkittävään ongelmaan, joka on johtanut aivan liian korkeisiin verkkovierailumaksuihin. Tämän avulla luodaan paremmat edellytykset kilpailulle.

Tätä pidemmälle meidän ei olisi pitänyt mennä, ja tämän takia pahoittelen sitä, että tällä hetkellä käsittelemme myös ehdotusta hintojen sääntelemisestä kuluttajien tasolla. Kaikki kokemukset viittaavat siihen, että hintasääntelyllä ei saavuteta haluttua tavoitetta. Vaarana on, että hintakehitys jähmettyy säännellylle tasolle. Vaarana on, että paineet kilpailun lisäämiseksi eri operaattoreiden välillä kansallisten puhelujen ja verkkovierailupuhelujen hintojen alentamiseksi vähenevät. Vaarana on, että enää ei tapahdu sellaisia nopeita hintojenalennuksia, joita olemme nähneet aiemmin. Haluan sanoa näitä vaaroja yhtään liioittelematta, että olisi ollut parempi, jos olisimme tyytyneet sääntelemään sillä alalla, missä ongelma ilmenee eli vähittäismyyjien ja operaattoreiden välisen hinnoittelun alalla. Totean tämän, koska Euroopan unionin tehtävänä ei ole, eikä kuulukaan olla, hintojen sääntely kuluttajien tasolla. EU:n kuuluu tehdä se, mihin komission jäsen aiemmin tänään viittasi, eli huolehtia siitä, että meillä on 27:n eri markkina-alueen sijasta yhdet markkinat. Tästä syntyy dynaamisuus, ja tähän meidän on keskityttävä. Meidän ei pidä säännellä kuluttajahintoja, vaan meidän on säänneltävä siten, että operaattoreiden välille syntyy monipuolinen kunnon kilpailu.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää komission jäsentä hänen aloitteestaan ja esittelijä Rübigiä ja muita esittelijöitä heidän tekemästään mainiosta työstä. Markkinat eivät ole siis toimineet asianmukaisesti, mitä joskus tapahtuu – vaikka jotkut sen kiistävätkin – ja tässä tapauksessa oli erinomaisen tärkeää, että puutuimme tilanteeseen hintakattojen avulla.

Huomiomme keskipisteessä ovat kuluttajat. Tätä alaa emme halua suinkaan vahingoittaa. Päinvastoin! Kehotamme alaa ja alan yrityksiä tekemään kaikkensa, jotta ne voivat hankkia itselleen uusia kuluttajia. Lisäksi kehotamme niitä korvaamaan uusien, hyvien ja edullisten pakettien avulla ne menetykset, joita niille voi ajoittain aiheutua. Erittäin tärkeää on, että tästä asetuksesta on todellista hyötyä kuluttajille, vaikkakin pienellä viiveellä, ja että ne, jotka eivät ole yhtä valveutuneita, eivät joudu maksamaan veroa tietämättömyydestään.

Arvoisa komission jäsen, pyydän teitä toden teolla tekemään kaikkenne tämän asetuksen saattamiseksi kuluttajien tietoon ja osoittaaksenne heille tätä kautta, mitä komissio ja parlamentti tekevät Euroopan hyväksi, koska tällä voidaan myötävaikuttaa enemmän kuin Euroopan perustuslakisopimuksesta käytävillä monilla abstrakteilla keskusteluilla siihen, että eurooppalaiset saadaan vakuuttumaan EU:n todellisesta tarpeellisuudesta.

  Lena Ek (ALDE). – (SV) Perustavanlaatuinen periaate on, että Euroopan unionin tehtävänä ei ole säännellä hintoja koko markkinoilla. Sitä vastoin perustamissopimuksen mukaan meillä on mahdollisuus ja velvollisuus suojella kuluttajia ja varmistaa markkinoiden toimivuus ja kilpailun oikeudenmukaisuus ja avoimuus. Tältä osin olemme monien vuosien ajan saaneet hyvin selkeitä viestejä epätoivoisilta vanhemmilta, joiden lapset opiskelevat ulkomailla, iäkkäiltä ihmisiltä, jotka eivät ole lukeneet liittymäsopimuksensa pienellä painettua tekstiä ja myös eri puolilta tätä alaa siitä, että nämä markkinat eivät toimi. Markkinat eivät ole avoimet, eivätkä oikeudenmukaiset.

Olemme tämän takia työstäneet verkkovierailukysymystä siitä lähtien, kun meidät kolme vuotta sitten valittiin Euroopan parlamenttiin. Tämä ongelma otettiin esille jo ensimmäisissä komission jäsenen Viviane Redingin kanssa käymissämme keskusteluissa. Me eli komission jäsen, neuvosto ja parlamentti olemme kolmen vuoden ajan yrittäneet yhdessä hintavertailujen ja avointen ohjehintojen avulla huolehtia siitä, että markkinat korjaisivat vapaaehtoisesti olemassa olevat puutteellisuudet. Näin ei ole tapahtunut. Huomattavat vääristymät ovat ennallaan. Tämän vuoksi ei ole yllättävää, että lainsäädäntöehdotus on tehty, ja olen siihen tyytyväinen, koska meidän tehtävänämme on huolehtia siitä, että meillä on toimiva kilpailu sisämarkkinoilla. Meidän tehtävänämme on tehdä strategisia ja järjestelmällisiä päätöksiä, joilla valmistetaan tietä avoimesti toimiville markkinoille, ja toivon, että alalla huolehditaan kolmen seuraavan vuoden aikana siitä, että alan liiketoimintatavat muuttuvat ja hinnat selostetaan ja selvitetään asiakkaille siten, että tämä kolme vuotta kestävä sääntely on kertaluonteinen ilmiö ja että voimme vastaisuudessa olla puuttumatta tällä tavalla markkinoihin.

Kiitän yhteistyöstä, jota olemme tehneet poliittisten ryhmien ja komission kanssa, ja työstä, joka on johtanut tähän mielestäni yleisesti ottaen järkevään sääntelyyn.

  Roberts Zīle (UEN). – (LV) Aivan ensimmäiseksi haluan ilmaista olevani kiitollinen komission jäsenelle, esittelijälle ja neuvostolle tästä kompromissista, on saavutettu tässä eurooppalaisille hyvin tärkeässä asiassa. On selvää, että millä tahansa markkinoiden lohkolla tehtäviä toimia, jotka tarkoittavat vähittäishintakaton asettamista, voidaan pitää talousteorioiden näkökulmasta epäasianmukaisena markkintalouden sääntelynä. Joka tapauksessa, kun muistetaan Euroopan komission epäonnistuneet yritykset vaikuttaa verkkovierailumarkkinoihin muilla tavoilla, tämä on lainsäätäjän viimeinen väline, ja merkittävää on, että se on myös voimassa rajoitetun ajan. Tosiasiassa tällä asetuksella on kuitenkin myös poliittista merkitystä. Se osoittaa, että Euroopan sisämarkkinat ovat aidosti Euroopan laajuiset markkinat, eivätkä pelkästään yksittäisten jäsenvaltioiden markkinoiden summa. Se vaikutelma, että paikallisilla markkinoilla vallitsee moitteeton kilpailu, ei tarkoita, että sama pitää paikkansa myös Euroopan unionin tasolla. Monilla aloilla ilmenee edelleen tällaista jäsenvaltioiden markkinoiden suojaamista aidosti yhtenäisiltä Euroopan unionin sisämarkkinoilta. Tällaisia aloja ovat, vain muutamia mainitakseni, liikenne, palvelujen tarjoaminen, työvoiman liikkuvuus ynnä muut. Tämä ei tarkoita, että lainsäätäjän olisi aina ryhdyttävä tällaisten Euroopan unionissa toteutettujen hallinnollisten toimien kaltaisiin toimiin markkinoihin vaikuttamiseksi ja jopa hintojen sääntelemiseksi. Se, että vähittäishintojen hintakatot osoittautuisivat tarpeettomiksi jo ennen kuin kolme vuotta on kulunut umpeen, olisi kuitenkin osoitus siitä, että ainakin matkaviestinnän alalla pystymme luomaan aidot Euroopan laajuiset sisämarkkinat. Kiitän teitä.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, yksi yleinen ongelma sisämarkkinoilla on markkinoiden avaamiseen usein liittyvä oligopolien luominen. Olemme nyt kehittäneet apuvälineen, jolla saavutetaan tuloksia lyhyellä aikavälillä, mutta pohjimmiltaan tarvitaan perusluonteisten kilpailuedellytysten parantamista.

Lähden siitä, että hallitsevat telealan yritykset eivät lopeta kiristystään, jonka uhreja eivät enää ole matkailijat ja koko ajan tien päällä olevat liikemiehet vaan pikemminkin ne, jotka ovat markkinoilla kaikkein haavoittuvimmassa asemassa ja jotka ovat hyvin usein nuoria ja lapsia. Katsokaapa soittoäänien aggressiivista mainostamista ja sisältöön liittyviä suuria ongelmia – matkapuhelimiin on saatavilla väkivalta- tai pornofilmejä – ja huomaatte, että seuraava toimi, johon komission on ryhdyttävä tällä alalla 7. päivään heinäkuuta saakka jatkuvien kuulemisten jälkeen, on poliittisen rohkeuden kokoaminen sellaisten ennakoivien lainsäädäntötoimien esittämiseksi, joilla voimme saada paremman otteen niistä ongelmista, joita liittyy lasten ja nuorten matkapuhelinten käyttöön.

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, verkkovierailuhinnat alenevat, mutta EU puuttuu asiaan myöhään, ja jatkossakin seurauksista joutuvat kärsimään kuluttajat. Euroopan komissio ei vuosikausiin ryhtynyt toimiin kansalaistensa suojelemiseksi, vaan antoi telealan yritysten tehdä sopimuksia keskenään ja luoda kartelleja, jotka ovat tarkoittaneet kuluttajien kannalta häpeämätöntä rahastusta.

Riippumattomista selvityksistä, kuten Euroopan kuluttajajärjestön (Association of European Consumers) selvityksestä, on ilmennyt, että matkapuhelinoperaattorit laskuttavat asiakkailtaan vuosittain 3,52 miljardia euroa liikaa. Minuutin pituisen verkkovierailun todellinen kustannus on osapuilleen 10–14 senttiä. Operaattorit myyvät sitä eteenpäin keskimäärin 1,06 euron hinnalla, mikä tarkoittaa, että hintojen ja kustannusten välillä on ilmaa yli 600 prosenttia.

Koska marginaalit ovat näinkin suuret, odotimme kuluttajien kannalta parempaa ehdotusta kuin tämä parlamentille tehty nykyinen ehdotus, jossa hinta alenee 49 senttiin, mikä tarkoittaa taipumista neuvoston ja teleoperaattoreiden vaatimuksiin. Ehdotus on kyllä tarpeellinen, ja se on pieni askel eteenpäin, mutta hintojen alentamisella ei suojella riittävästi kuluttajia eikä korvata heidän kärsimäänsä hyväksikäyttöä, josta he joutuvat sitä paitsi kärsimään jatkossakin.

  Pilar del Castillo Vera (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä siitä, että hän puuttui rohkeasti tähän kuluttajia vaivaavaan ongelmaan. Komission jäsen on osoittanut äärimmäisen huolestumisensa kuluttajien puolesta, ja lisäksi hän on syventynyt asiaan, joka herättää aina paljon arvostelua, eli suoraan hintainterventioon markkinahintojen asettamiseksi. Komission jäsen päätti ottaa haasteen vastaan, ja kohta näemme toimien tehon.

Ennen oman kantani esittämistä kiitän lyhyesti esittelijää, joka on tehnyt erinomaista työtä, ja neuvostoa, joka on verraten lyhyessä ajassa varsin tehokkaasti varmistanut tämän asiakirjan saattamisen valmiiksi parlamentissa pidettävää äänestystä varten.

Edessämme oleva ongelma on pääpiirteissään seuraava: historia on osoittanut, että toimilla, joilla puututaan markkinahintojen tasoon, on lähes aina ei-toivottuja seurauksia ja sillä luodaan lisäongelmia. Joko hinnat eivät laske tai kyseisellä alalla alennuksista aiheutuvat kustannukset tai menetetyistä tuloista aiheutuvat kustannukset siirtyvät saman alan muille lohkoille.

Tällä hetkellä huolta aiheuttaa esimerkiksi se, missä määrin kustannukset siirtyvät sisäisiin kansallisiin puheluihin? Missä määrin yritykset toisin sanoen nostavat tiettyjä kuluttajien kansallisista puheluista maksamia hintoja?

Arvoisa komission jäsen, käsitykseni mukaan, ja esitän tämän myös neuvostolle, tämän prosessin seuranta on hyvin tärkeää, eikä pelkästään siltä osin, mikä on kansainvälisten puhelujen hinnanalennus, vaan myös siltä osin, mikä on kustannuskehitys kansallisilla markkinoilla. Tällä tavalla saamme tosiasiallisesti selville tämän asetuksen ja nyt tekemiemme päätösten lopullisen merkityksen ja seuraukset.

  Andres Tarand (PSE). – (ET) Tämänpäiväinen asetus on hyvä esimerkki siitä, mitä myönteisiä asioita Euroopan unioni tuo kansalaisilleen. Matkapuhelinlaskujen aleneminen on tuntuva ja myönteinen muutos. On kummallista, että yhteismarkkinoista alkunsa saaneen Euroopan unionin oli taisteltava seitsemän vuotta yhteismarkkinoiden luomiseksi yhdelle alalle. Tärkeintä on kuitenkin onnistunut lopputulos, johon esittelijä Rübig on meidät johdattanut.

Vaikka jäsenvaltioiden kanssa käydyissä neuvotteluissa saavutettu hintataso ei ole odotusteni mukainen, kompromissi on parempi kuin nykytilanteen jatkuminen. Lähtevästä puhelusta maksettu 49 eurosenttiä on kuusi kertaa parempi kuin kolme euroa. On tärkeää, että mahdollisimman suuri määrä kuluttajia voi hyötyä uusista hinnoista aiemmin kuin esimerkiksi vasta kolmen kuukauden päästä syyskuussa, kun lomakausi on jo lopuillaan.

Koska matkapuhelinyhtiöiden etu on, että kuluttajat maksavat vanhoja verkkovierailuhintoja koko kolmen kuukauden pituisen siirtymäkauden ajan, meidän on varmistettava, että asetuksella luodut uudet mahdollisuudet siirtyvät nopeasti palvelun käyttäjille. Sekä meillä että kuluttajansuojajärjestöillä on paljon työtä kuluttajille tiedottamisessa.

  Alexander Alvaro (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, saksaksi meillä on tapana sanoa, että hyvä tarkoitus ei ole sama kuin hyvä teko, ja on hyviä syitä epäillä, että tämä asetus ilmentää enemmän halua tehdä vaikutus kansaan kuin halua harjoittaa järkevää politiikkaa. Tietenkin verkkovierailuhinnat ovat kohtuuttomia, ja tietenkin me kaikki voimme nähdä, etteivät markkinat ole korjanneet tilannetta, mutta esitän vain seuraavan kysymyksen: miten korjaan markkinat, jotka eivät toimi. Tarvitaanko siihen hinnanmääritys- ja hinnansääntelymekanismeja, kuten nyt tapahtuu, vai eikö olisi järkevämpää, että kun on tietoliikennepakettiin liittyvien tulevien neuvottelujen aika, teemme tarvittavia muutoksia markkinoille pääsyä koskevaan direktiiviin, jotta palveluntarjoajat kaikkialla Euroopassa voivat tarjota palvelujaan kaikissa maissa, jolloin syntyy kilpailua, joka luo painetta hintoihin ja painaa niitä alaspäin?

Kuten kansalliset markkinat osoittavat, tietoliikennemarkkinoiden vapauttaminen on toiminut, ja tämän on oltava mahdollista myös Euroopan tasolla. Eihän päänsärynkään vuoksi lääkäri halua poistaa päätä vaan antaa ehkäpä aspiriinia tai vastaavaa. Meidän olisi harkittava pikemminkin tällaisia toimenpiteitä, eikä heitettävä lasta pesuveden mukana. Tämä merkitsee paluuta vanhaan hintasäänöstelymekanismiin, jonka EU hylkäsi 20 vuotta sitten, mikä on mielestäni valitettavaa.

  Alyn Smith (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, puheenvuoroni aluksi toistan vielä komission jäsenemme sanat "tulosten Euroopasta". Mielestäni me kaikki voimme olla ylpeitä – ja erityisesti esittelijämme – siitä, että EU on osoittanut toimintakykynsä. On ilmeistä, että verkkovierailuasiaa on paras hoitaa EU:n tasolla, koska meillä on tarve ryhtyä toimiin. Kyse on selvästi markkinahäiriöstä. On selvää, että kansalaisemme kärsivät sen takia. Meidän oli tehtävä jotakin.

Tänään käsiteltävänämme oleva paketti on sopusuhtainen vastaus, ja ryhmäni tukee sitä. Sillä säädetään avoimuuden, tiedonsaantioikeuden ja suojaavan hinnoittelun käyttöönotosta, millä saavutetaan jopa 70 prosentin suuruiset hinnanalennukset ja suojellaan suurta joukkoa kansalaisiamme – jopa satoja miljoonia kansalaisia. Olennainen asia on toimien keston rajaaminen kolmeen vuoteen markkinahäiriön nimenomaiseksi korjaamiseksi, minkä jälkeen palaamme asiaan uudelleen.

Koska nykyään olemme kuulleet liikaakin puhetta institutionaalisista pikkuseikoista, minulle on helppoa ylistää tätä tulosten Eurooppaa skotlantilaisille äänestäjilleni.

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Reding, haluan onnitella lämpimästi esittelijä Rübigiä hänen määrätietoisuudestaan ja sitkeydestään tässä asiassa.

Tällä asetuksella olemme vihdoinkin jälleen kerran osoittaneet, että Euroopan unionilla on merkitystä kansalaisille, koska kaikillahan on tämä laite ja kaikki pystyvät näin ollen hyötymään tämän toimenpiteen myönteisestä vaikutuksesta.

Haluaisin kertoa arvoisalle komission jäsenelle pienen tarinan. Vuosien kuluessa siivoojani on vain kerran puhunut minulle Euroopasta, ja tällöin aiheena olivat matkapuhelujen hinnat, erityisesti se kohtuuttoman suuri lasku, jonka hän oli saanut soitettuaan lomamatkalta Espanjasta Belgiaan.

Olemme mielestäni tehneet oikean päätöksen tässä päätöslauselmassa. Tällä hetkellä ulkomailta matkapuhelimella soittamista ei juurikaan kannata Euroopassa harkita. Se on järjettömän kallista, ja on ilmeistä, että kyse on merkittävästä sisämarkkinoiden esteestä. Tämän tilanteen päättymisen ottavat ilolla vastaan liikemiehet, matkailijat, opiskelijat ja me kaikki muutkin.

Varsin hyödyllinen asia on myös se, että matkapuhelimen käyttäjät voivat hyötyä alhaisemmista hinnoista automaattisesti. Tämä on toinen voitto kuluttajille ja Euroopalle. Arvoisa komission jäsen, olen vakuuttunut siitä, että matkapuhelinoperaattorit pystyvät saamaan takaisin suuren osan menetetyistä tuloista pelkästään sitä kautta, että puhelujen määrä lisääntyy huomattavasti.

Arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, matkapuheluiden uudet hinnat ovat tarkkoja ja hyvin lähellä Euroopan parlamentin ehdottamia hintoja. Ulkomailta matkapuhelimella soitetun puhelun hinta laskee keskimäärin 60 prosenttia, mikä on tuntuva lasku. Komissio ja parlamentti ovat ottaneet tiukan kannan asiaan ja suuresta painostuksesta ja lobbauksesta huolimatta asettuneet kuluttajien puolelle. Kun asiat menevät hyvin, se on mielestäni voitava sanoa ääneen.

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, on selvää, että kuluttajat ovat päivän voittajia. Tämä on hyvä uutinen kansalaisille, ja meidän on oltava tästä hyvin ylpeitä. Tietystikin Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä olisi halunnut saavuttaa enemmän, mutta se, mitä tänään on tehty, on myönteistä.

Tämän säädöksen laatimisessa olemme tietoisesti rajoittuneet vain puheluihin ilman tekstiviesteihin, multimediaviesteihin tai muihin datansiirtovälineisiin sovellettavia säännöksiä, mutta kehotamme alaa noudattamaan esimerkkiämme. Aiomme seuraavien vuosien kuluessa seurata hyvin tarkasti tämän alan tapahtumia. Jos te, jotka toimitte alalla, ette ota opiksi siitä, mitä olemme tehneet oikeudellisesti, meidän on pakko ryhtyä lainsäädäntötoimiin myös mainituilla aloilla, ja myös tässä asiassa aiomme tukea komissiota täysin. Tämä on varoitus, ja kehotan teitä painamaan sen mieleenne. Emme missään tapauksessa halua antaa säädöksiä, mutta temme niin, jos on pakko, ja säädöksiä sovelletaan niiden kaikessa ankaruudessa.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, tämä on väliaikainen, mutta tarpeellinen toimenpide. Tämä ei ole aitoa markkinataloutta, mutta markkinatalous ei toiminut, vaan teleoperaattorit perivät kartellimaisia hintoja. Nyt hyväksyttävässä muodossa tässä esityksessä on selkeä puute. Se ei koske tekstiviestejä eikä multimediapalveluita. Niistä saa edelleen laskuttaa mielin määrin. Toivottavasti operaattorit eivät kompensoi voitonmenetystään tekstiviestien hinnoissa. Teleliikenteessä on turha puhua toimivista sisämarkkinoista niin kauan, kuin rajan yli kulkevat puhelut ovat selkeästi ylihinnoiteltuja.

Nyt käyty senttikeskustelu on tärkeä, mutta vielä tärkeämpää on taata, että kaikki kuluttajat pääsevät vaivatta osallisiksi kohtuullisista hinnoista, ja lain täyttymistä ei saa jättää yksittäisen kuluttajan vastuulle.

  Herbert Reul (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, sydämelliset kiitokset kaikille niille, jotka ovat tehneet työtä tämän hankkeen parissa. Lopputulos on parempi kuin se, mitä meille neuvottelujen alussa esitettiin.

Tarjolla on myös joitakin hyviä uutisia: ensinnäkin kuluttajat vapautetaan taakasta, toiseksi EU on osoittanut toimintakykynsä, kolmanneksi parlamentin käsiteltävänä on asetus, joka on määräaikainen ja joka raukeaa kolmen vuoden kuluttua – ja toivon, että näin todella tapahtuu – ja neljänneksi myötävaikutamme avoimuuden lisääntymiseen. Tämä on tärkeää, jotta kilpailua syntyisi, jotta kuluttajat voisivat päättää itse, minkä hinnan he haluavat tai minkä palveluntarjoajan he aikovat valita.

Yksi suuri ongelma kuitenkin on, ja mielestäni siitä on puhuttava suoraan. Puutumme asiaan poliittisena toimijana ja kuitenkin ryhdymme asettamaan hintoja ja asettamamme hinnat ovat loppukäyttäjän maksamia hintoja, vaikka sellainen ei kuulu poliitikkojen tehtäviin. Tehtäviimme ei kuulu hintojen asettaminen. Muissa poliittisissa ja taloudellisissa järjestelmissä tämä voi olla tavoitteena, mutta mielestäni tällainen ei kuulu EU-poliitikoille.

Voi myös olla, ettemme ajattele tällaisen hintaintervention seurauksia, sillä on hyvin todennäköistä, että jossakin joku joutuu tämän maksajaksi. Jos aiomme jatkossakin kritisoida asioita ja puuttua niihin jatkuvasti, emme suinkaan saavuta haluamaamme vaan asia kääntyy lopulta Pyrrhoksen voitoksi.

Entä hintojen mielivaltaisuus? Ovat hinnat, jotka nyt asetamme, todella oikeat hinnat? Ne ovat pohjimmiltaan neuvottelujen tulos. Jokaisen rehellisen ihmisen on myönnettävä, että tällä tavalla saavutettu tulos on loppujen lopuksi tietyssä määrin sattumanvarainen. Hyvä asia on, että neuvosto on varmistanut, että kyseiset hinnat ovat enimmäishintoja, ja tämä on oikea tapa toimia. Jos aiomme asettaa hintoja, meidän on aloitettava hintakaton asettamisesta, jolloin mahdollisuus sääntelyyn jää ainakin teoriassa avoimeksi, eikä sulje pois sitä, että kilpailu on tietyssä määrin mahdollista tämän enimmäishinnan alapuolella.

Onko kyse yksittäistapauksesta vai ennakkotapauksesta? Tämä on keskeinen kysymys. Pelkään, että kyse on ennakkotapauksesta. Eräs jäsen totesikin äsken sangen suorasukaisesti, että vihdoin on eräs tabu murrettu, sillä olemme puuttuneet markkinoiden toimintaan, ja juuri niin ei saisi tapahtua. Olen tästä pahoillani, ja se on mielestäni väärin.

  Arlene McCarthy (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puheenjohtajana minulla on yksi minuutti puheaikaa, ja jos puhuisin täällä minuutin matkapuhelimellani, joutuisin tavallisena kuluttajana yhä maksamaan puhelusta kohtuuttoman hinnan.

Tämä laki muuttaa tietenkin kaiken. Kuluttajien puheluiden kustannukset puoliintuvat. Kuluttajat saavat automaattisesti tietoja puheluiden soittamisen ja vastaanottamisen kustannuksista, ja he hyötyvät automaattisesta eurohinnasta. Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta otti asian esille ensimmäisen kerran vuonna 2005, kun kuulemistilaisuudessa kuuntelimme kuluttajien valituksia ylihinnoittelusta, ja nyt vuonna 2007 Euroopan parlamentti on osoittanut kuluttajille tulostentekokykynsä.

Tämä on siis hyvä uutinen, ja haluamme sen mahdollisimman pikaista toteutumista. Haluamme, että kuluttajien hyöty on jatkuva, eli se jatkuu myös kolmen vuoden kuluttua, kun laki lakkaa olemasta voimassa, mutta kuluttajien olisi tiedostettava se, että hinta, jonka he maksavat matkapuhelimensa käyttämisestä Internet-yhteyden saamiseksi tai tekstiviestin lähettämiseksi, on edelleen kohtuuton. Arvoisa komission jäsen, kehotamme teitä toimimaan tällä alalla. Alalla olisi oma-aloitteisesti pyrittävä alentamaan näitä hintoja. Olemme tässä asiassa osoittaneet, että todella toimimme kuluttajien puolesta, jos heiltä peritään kiskurihintoja. Toivon, että ala suhtautuu tähän viestiin vakavasti.

  Karin Riis-Jørgensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, on kulunut vain yhdeksän kuukautta siitä, kun keskustelimme parlamentissa ensimmäisen kerran verkkovierailuehdotuksista, ja nyt meillä on tulos, josta voimme olla hyvin ylpeitä. Arvoisa komission jäsen Reding, te ansaitsette toden teolla onnittelut mainiosta työstänne, jota olette tehnyt ponnistellessanne puhelinlaskujen alentamisen puolesta, mutta myös Euroopan parlamentimme on tehnyt oman osansa. Tässä taistelussa on yksi voittaja: eurooppalainen kuluttaja. Viimeistään 1. elokuussa 2007 eurooppalaiset kuluttajat huomaavat hintojen alentumisen. Ulkomailta kotiin soittaminen maksaa jatkossa enintään 4,50 Tanskan kruunua. En aio vuodattaa kyyneleitä häviäjien eli eurooppalaisten telealan yhtiöiden puolesta. Ne ovat surreet kohtaloaan, mutta tosiasia on, että ne ovat ansainneet kuluttajien kustannuksella kosolti rahaa. Verkkovierailutuloista lähestulkoon 95 prosenttia oli puhdasta voittoa. Sellaisesta olemme nyt onneksi tehneet lopun. Se oli kuitenkin kiven takana. Olimme sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa hyvin erimielisiä. Kollegani jäsen Coveney Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmästä ja jäsen Muscat Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisesta ryhmästä halusivat kumpikin mennä eri suuntaan, ja Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän veivaaminen oli loputonta. Nyt koko parlamentti vetää kuitenkin yhtä köyttä. Tämän vuoksi haluan pyytää teitä, jäsen Muscat, toiseen tanssiin. Kiitän teitä vielä kerran rakentavasta yhteistyöstä, ja toivon, että komission jäsen Reding ottaa seuraavaksi työn alle SMS:t ja yleensä tekstiviestit, koska tämä ala ei sisälly ehdotukseen.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät kollegat, jos äänestämme tänään sen tarkistuspaketin puolesta, joka liittyy Rübigin verkkovierailuasetusta käsittelevään mietintöön, meillä on täysi syy olla ylpeitä roolistamme EU:n lainsäätäjänä. Komission jäsenen Redingin rohkea ehdotus, useissa parlamentin valiokunnissa tehty työ, jolla valmisteltiin Rübigin mietintöä, ja Saksan puheenjohtajakaudella neuvostossa saavutettu edistys ilmentävät kaikki näkemyksellisyyttä ja poliittista määrätietoisuutta toimia tosiasiallisesti niin kuin olemme aina väittäneet toimivamme eli siten, että varmistamme, että EU:n päätöksistä on hyötyä kansalaisille.

Verkkovierailuasetus ilmentää näkemyksellisyyttä ja moraalista ryhtiä. Tietysti me uskomme markkinoiden toimintaan, mutta jos markkinat eivät toimi, emme arkaile ryhtyä toimiin. Vaikka hintasääntely on kauaskantoinen toimenpide, kyse on väliaikaisesta ja sen vuoksi tarkoituksenmukaisesta toimenpiteestä.

Lisäksi minua ilahduttaa se, miten ripeästi olemme voineet työskennellä. Tällaisen säädöksen laatiminen kymmenen kuukauden sisällä on ennennäkemätön saavutus. Lisäksi tulokset ovat jo havaittavissa, jopa ennen säädöksen julkaisemista ja voimaantuloa. Tällä vauhdilla verkkovierailupuheluja soittavat lomamatkalaiset voivat nauttia alemmista hinnoista ensi kesänä.

Lisäksi tuen täysin tehtyjä valintoja. Tavoite kohtuuttomien kuluttajahintojen poistumisesta on saavutettu: enimmäishinta on alentunut noin 60 prosenttia siitä, mikä hinta oli keskimäärin ennen tämän aloitteen vireillepanoa, ja se ei ole mitätön asia. Lisäbonuksena tulevat vielä tiedonsaantia ja avoimuutta koskevat säännökset. Jään odottamaan markkinoiden reaktioita. Onneksi niille on jätetty tietty vapaus, jotta ne pystyvät ja toivottavasti myös haluavat osoittaa, että tämä toimii.

Viimeiseksi haluan vielä kiittää kaikkia kollegojani heidän tämän asian osalta tekemästään mainiosta yhteistyöstä. Erityisesti haluan kiittää Simon Coveneytä, joka oli sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varjoesittelijä ja jolla oli keskeinen rooli tämän tuloksen saavuttamisessa, vaikka hän ei valitettavasti voi tänään olla täällä läsnä.

Lisäksi onnittelen komission jäsentä hänen ehdotuksestaan ja toivotan neuvostolle onnea ja menestystä. Hyvät kollegat, mielestäni EU-politiikan kuluttajaulottuvuuden alalla on saatu jälleen yksi sulka hattuun.

  Eluned Morgan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, lomamatkoilta kotiin soittaminen on ollut liian kallista aivan liian kauan. Monet matkapuhelinoperaattorit ovat perineet asiakkailtaan kiskurihintoja ja asettaneet parlamentin mielestä varsin tarpeettomia hintoja. Varoitimme operaattoreita siitä, että niiden on hoidettava asia kuntoon. Annoimme niille mahdollisuuden korjata tilanne, mutta ne jatkoivat entiseen tapaan, ja tämän vuoksi meidän oli annettava säädös, jolla suojellaan kaikkia, jotka käyttävät matkapuhelinta ulkomailla.

Tämä ei ole ihanteellinen ratkaisu, mutta se on ainoa jäljellä oleva keino hallita niitä, jotka käyttävät väärin markkina-asemaansa. Olkoon tämä opiksi muille aloille. Yksi matkapuhelinyhtiöiden kanssa käymissämme keskusteluissa havaitsemamme asia oli se, että verkkovierailuliikenne pidetään suurelta osalta talon sisällä, koska asiakkaat ohjataan kumppanien verkkoon. Niinpä monille verkkovierailuyrityksille tukkuhinnat ovat yksinkertaisesti keino varmistaa saman yhtiön eri osien saama hyöty. Kun tajuamme tämän, kuluttajilta perittävä markkinahinta on vieläkin kohtuuttomampi. Tämä on voitto kuluttajille, voitto Euroopan parlamentille ja voitto Euroopan unionille.

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella Paul Rübigiä hänen saavuttamastaan kompromissista ja komission jäsentä Viviane Redingiä hänen aloitteestaan säädösehdotuksen esittämiseksi.

Mielestäni sääntelytoimi oli tarpeen, koska Euroopan unionin verkkovierailumarkkinoilla ei ollut nähty vuosikausiin toimivaa kilpailua, mikä johti siihen, että hinnat pysyivät sekä tukku- että vähittäistasolla korkeina.

Kun ei oteta lukuun alkuperäisen ehdotuksen heikkouksia, jotka panin merkille alusta alkaen, katson, että kompromissitekstissä, josta tänään äänestämme, otetaan huomioon monet järjestelmän nykyisistä heikkouksista. Muistan, että päähuolenaiheemme oli kuluttajien tarpeiden ja Euroopan matkaviestintäalan kilpailukyvyn yhteensovittaminen, ja loppujen lopuksi olemme sovittaneet ne yhteen viisaasti.

Tarkemmin sanottuna olen erityisen tyytyväinen ehdotettuihin tukku- ja vähittäistason hintoihin, jotka ovat hyvin lähellä hintoja, joita ehdotin tarkistuksissani. Ennen kaikkea olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että valinnanmahdollisuuden periaate säilyi. Mielestäni tämän periaatteen saaman lopullisen sanamuodon avulla voidaan suojella kaikkia kuluttajaryhmiä, muun muassa niitä, jotka haluavat olla ottamatta eurohinnoittelua ja säilyttää sopimuksensa ennallaan sopimusyrityksensä kanssa, ja niitä, joilla on vähän tietoa tai ei tietoa ollenkaan ja jotka hyötyvät pakostakin uusista alemmista hinnoista.

Lopuksi totean, että tänään äänestettäväksemme jätetyllä asetuksella taataan hintojen avoimuus Euroopan kuluttajille, jotka maksavat valitettavasti kalliin hinnan varsin monista tavaroista ja palveluista, mikä ei ole perusteltua yhtenäisillä, vapautetuilla ja kilpailukykyisillä eurooppalaisilla markkinoilla.

  Katerina Batzeli (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää komission jäsentä hänen verkkovierailuja koskevasta tehokkaasta ehdotuksestaan, johon Euroopan parlamentti vastasi vuosia sitten poliittisella viestillään.

Tiedämme, että pyrkimyksenä oli alusta alkaen taata enimmäishinnat, jotta matkapuhelinpalvelujen tarjoajat joutuisivat tekemään hinnoistaan läpinäkyviä ja laskemaan ne asianmukaisesti. Katson, ettei työtämme ole vielä tehty loppuun komissiossa eikä Euroopan parlamentissa. Jos ja kun tilannetta verkkovierailumarkkinoilla tarkastellaan uudelleen siinä vaiheessa, kun tämänpäiväinen asetus on jo ollut voimassa, lisää korjaustoimia tarvittaneen datapalvelujen ja viestien välityksen alalla.

Lisäksi on korostettava sitä, että sääntelyviranomaisten on ryhdyttävä vakaviin toimiin. Niiden on huolehdittava tämänpäiväisen sopimuksen noudattamisesta.

Samalla, kun vallalla on yleinen epäusko Euroopan unionin toimien välittömään mielekkyyteen ja tärkeyteen kansalaisten arkielämän kannalta, tämänpäiväinen aloite on toimielimille tilaisuus osoittaa, että Euroopan unioni toimii heidän ongelmiensa ratkaisemiseksi ja sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Haluan kiittää esittelijää, Paul Rübigia ja myös Angelika Niebleriä ja muita esittelijöitä eli jäseniä Muscat, Coveney, Mauro ja Matsis ja lisäksi neuvostoa, jota edustaa kollegamme Joachim Wuermeling, heidän tekemästään työstä tämän vaikean mietinnön laatimiseksi. Samalla haluan kiittää komission jäsentä Redingiä tiiviistä työskentelystä Euroopan parlamentin kanssa ja tämän asetuksen laatimisesta erittäin huolellisesti ja tarkkojen selvitysten perusteella yhdessä hänen työryhmänsä kanssa.

Eurooppalaiset kuluttajat, erityisesti matkailijat, opiskelijat tai yritysmaailman edustajat, ovat usein ulkomaanmatkalta palattuaan kokeneet epämiellyttävän yllätyksen saadessaan laskun matkapuhelinoperaattoriltaan. Euroopan parlamentissa käytyjen rakentavien keskustelujen jälkeen onnistuimme asettamaan hintakatot, jotta asiakkaiden verkkovierailukustannukset alenevat huomattavasti ja jotta toisaalta matkapuhelinoperaattoreille jää riittävästi liikkumavaraa kilpailla hinnalla.

Olen iloinen kompromissista, jolla on merkittäviä vaikutuksia tavallisen eurooppalaisen kuluttajan kannalta. Kuluttajilla on kolme kuukautta aikaa päättää, haluavatko he siirtyä nykyisestä hinnasta eurohintaan vai haluavatko he mieluummin pitäytyä nykyisessä hintamallissa. Olen tyytyväinen siihen, että Euroopan parlamentti on onnistunut varmistamaan, että ne, joilla on parempi sopimus, eivät siirry automaattisesti kuluttajansuojahinnan piiriin vaan heillä on mahdollisuus pysyttää voimassa aiempi sopimus.

Lisäksi lopullisessa ehdotuksessa on esitetty ajatus siitä, että asetuksen olisi pysyttävä voimassa vain kolme vuotta. Olen vakuuttunut siitä, että aidosti kilpailukykyiset verkkovierailumarkkinat syntyvät ja että tulevaisuudessa lisäsääntely ei ole enää tarpeen.

Hyvät kollegat, Eurooppa tarvitsee käytännön tuloksia, ja tämän EU-säädöksen antaminen ennätyksellisen nopeasti on suuri saavutus, ja siitä on eurooppalaisille hyötyä. Tämä on selkeä osoitus siitä, että kun EU on aidosti sitoutunut merkityksellisen ja konkreettisen hankkeen toteuttamiseen, se voi päästä sopimukseen ripeästi.

  Béatrice Patrie (PSE). – (FR) Arvoissa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa nevoston puheenjohtaja, kohtapuoliiin 37 miljoonaa matkailijaa ja 110 miljoonaa työnsä puolesta matkustavaa eurooppalaista huomaavat pian, että heidän puhelinlaskuistaan haihtuu noin 70 prosenttia.

Teksti, joka meidän on määrä hyväksyä, on päätepiste sille suoranaiselle kiristykselle, jonka kohteena eurooppalaiset kuluttajat ovat olleet vuosikausien ajan. Valitettavasti emme voi olla varmoja siitä, että hinnat, joista tämän tiukan kaupankäynnin päätteeksi on sovittu, kuvastavat täysin todellisia kustannuksia. Koska meillä ei ole luotettavia tietoja määristä eikä oheistuloista, meidän on yhä vaikea saada käsitystä siitä, missä saavutetaan tasapaino Euroopan matkaviestintäyritysten kilpailukyvyn edellyttämien marginaalien ja oikeudenmukaisten kuluttajahintojen välillä. Tämä asetus on edistysaskel – erityisesti vähittäishintojen osalta – mutta parantamisen varaa on edelleen. Seuraavaksi meidän on määriteltävä SMS-datan ja sähköpostien lähettämisen hinnat.

Lisäksi on pahoiteltava sitä, että ne miljoonat eurooppalaiset, jotka lähtevät matkalle ennen elokuun loppua, eivät edelleenkään pysty hyötymään uusista hinnoista. Näin ollen operaattorit ovat taanneet itselleen vielä yhden sesonkikauden!

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, mielestäni voimme tänään vain iloita kansainvälisten verkkovierailuhintojen alentumisesta.

Meidän olisi kuitenkin vältettävä oikoteitä, emmekä saisi, luoja paratkoon, asettaa elinkeinoelämää ja kuluttajia järjestelmällisesti ja hyödyttömästi vastakkain, koska sillä, että sokeasti tavoitellaan kattohintojen jatkuvaa alenemista, ei saavuteta etuja vaan päinvastoin. Verkkovierailuhintojen jäädessä liian alhaisiksi operaattorit voivat yrittää korvata tulojensa menetyksiä investointiensa vähentämisellä, mistä kaikki kuluttajat joutuvat kärsimään. Lisäksi vaarana on kansallisten puheluiden tuntuva hinnannousu.

Kompromississa ehdotetut hintakatot – 49 senttiä minuutilta ulkomailta soitettujen puhelujen osalta ja 24 senttiä minuutilta vastaanotettujen puhelujen osalta – ovat erityisen kiinnostavia varsinkin, kun on mahdollista vaatia niiden alentamista asetuksen voimaantuloa seuraavien kolmen vuoden aikana, mihin voimme olla tyytyväisiä.

Tämä järkevän valinnan avulla on mahdollista tavoitella hintojen alenemista pitkällä aikavälillä. Näin ollen saamme kilpailukykyiset markkinat, joilla hinnat vaihtelevat mahdollisimman paljon, minkä ansiosta kuluttajat voivat tehdä valveutuneita valintoja.

Lisäksi kuluttajilla on kompromissin mukaan asetuksen voimaantulon jälkeen kolme kuukautta aikaa päättää, valitsevatko he eurohinnan vai eivät. Jos he eivät tee valintaa, heihin sovelletaan automaattisesti heille edullisinta hintaa. Näin ollen käyttäjillä on mahdollisuus hylätä eurohinta, jos heidän operaattorinsa soveltavat heihin jo ennestään edullisia ehtoja, ja tämä on varsin hyvä asia. Tämän käytännönläheisen ratkaisun avulla mahdollistetaan se, että miljooniin kuluttajiin, joihin sovelletaan alempia kansainvälisiä verkkovierailuhintoja, ei sovelleta automaattisesti eurohintaa.

Siksipä toivon, että tämä uusi asetus, joka on tilapäinen, sillä sen on määrä raueta kolmen vuoden kuluttua siitä, kun se on tullut voimaan, mahdollistaa matkapuhelinmarkkinoiden sääntelyn siten, että tämän alan kilpailua ja innovatiivisuutta ei jarruteta, vaikka samalla kuluttajia luonnollisesti kunnioitetaan siten, että heidän etunsa otetaan huomioon ja heitä suojellaan paremmin.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Deşi Comisia pentru industrie, cercetare şi energie a aprobat iniţial un plafon tarifar mai scăzut pentru apelurile de roaming, soluţia agreată, care prevede reducerea în trei ani a tarifelor pentru apelurile efectuate de la 49 de euro cenţi la 43 şi pentru apelurile primite de la 24 de euro cenţi la 19, va reduce cu peste 60% facturile celor aproape 150 de milioane de utilizatori de roaming şi reprezintă un progres important. Reducerea tarifelor pentru roaming va determina şi creşterea gradului de utilizare serviciilor, mai ales în rândul celor 63% dintre europeni care, din cauza preţului excesiv, îşi limitau telefoanele când călătoreau în străinătate. Pentru aceasta, însă, în special în primele luni de aplicare a regulamentului, va fi esenţială informarea utilizatorilor. Solicităm Comisiei Europene ca, împreună cu autorităţile naţionale de reglementare, să informeze utilizatorii şi, mai ales, să supravegheze piaţa, astfel încât prevederile noului regulament să fie respectate iar cetăţenii europeni să se bucure de noile tarife, indiferent dacă sunt turişti sau oameni de afaceri. Felicit raportorii şi mai ales pe doamna Comisar pentru elaborarea acestui regulament.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan onnitella komission jäsentä Redingiä ja esittelijä Paul Rübigiä ja kiittää neuvostoa myönteisestä suhtautumisesta verkkovierailuhintojen alentamista koskevaan ehdotukseen.

Tällaista tilannetta ei ole ennen nähty. Otamme ensimmäisen kerran käyttöön asetuksen, jolla tässä laajuudessa edistetään kilpailua ja vapaata markkinataloutta ja helpotetaan Lissabonin strategian toteuttamista. Pienet ja keskisuuret yritykset, opiskelijat, matkailijat ja miljoonat ulkomailla työskentelevät eurooppalaiset hyötyvät kaikki tästä asetuksesta. Lisäksi haluan korostaa, että tästä asetuksesta on hyötyä kuluttajien lisäksi myös markkinoille.

Keskustelujen aikana olemme kuulleet asetuksen vastustajien väittävän, että vapaita markkinoita ei tarvitse säännellä. Tämä pitää paikkansa, mutta on yksi poikkeus, ja se on tilanne, jossa kilpailua ja kuluttajia on suojeltava monopoleilta. Tämä on oma erityistapauksensa. Euroopan komissio on käyttäytynyt siten kuin kaikki kuluttajia ja kilpailua suojelevat elimet olisivat toimineet missä tahansa Euroopan maassa.

Tällä hetkellä on tärkeää seurata, kuinka tämä asetus toimii. Toivon, että kyse ei ole yksittäistapauksesta vaan ennakkotapauksesta ja että voimme säännellä vastaavalla tavalla monia muitakin asioita markkinoiden, kilpailun ja kuluttajien parhaaksi.

Tällä hetkellä edessämme on energiamarkkinoiden luominen, mikä on valtava haaste. Meidän on otettava työn alle kansalliset suuryritykset. Voimme olla niistä ylpeitä, mutta ne on mukautettava markkinatalouteen.

Kun ensimmäisellä kierroksella annoimme päätöksenteon aluksi kansallisten hallitusten tehtäväksi, Lissabonin strategia epäonnistui. Tilanne koheni, kun Euroopan komissio otti asian käsiinsä. Tulokset ovat kaikkien nähtävillä, ja onnittelen komission jäsentä ja komission puheenjohtajaa Barrosoa tämän johdosta.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, aivan ensimmäiseksi haluan kiittää neuvotteluryhmäämme. Saavutimme heidän kaikkien kanssaan tasapainoisen lopputuloksen.

Hyvät kollegat, on epätavallista, että puutumme markkinoiden hinnoitteluun, mutta valitettavasti se oli välttämätöntä. Aivan liikaa epäselvyyksiä liittyi matkailijoiden matkapuhelinten käyttöön ulkomailla. Kohtuuttomat puheluiden hinnat ja puheluiden vastaanottamisen kalleus aiheuttivat ikäviä yllätyksiä, kun laskut kuukauden kuluttua tupsahtivat postiluukusta.

Asetamme nyt enimmäishinnat, jotka ovat vieläkin – jos minulta kysytään – melko korkeat, ja olemme vaatineet – mikä on vielä tärkeämpää – enemmän avoimuutta puhelinpalvelujen tarjoajilta. Jos ihmiset soittavat ulkomailta, heidän on tiedettävä kustannukset tarkalleen. Jos hinnat ovat avoimia, kilpailu normalisoituu ja enimmäishinnat muuttuvat tarpeettomiksi. Jos tilanne pysyy tällaisena, puhelinyhtiöt tarjoavat pian hintoja, jotka ovat enimmäishinnan alapuolella.

Voimaantulon ajankohta on yhä pettymyksenaihe, ja puhelinyhtiöt toimisivat oikein, jos ne itse oma-aloitteisesti tarjoaisivat edullisia hintoja jo ennen heinäkuun 1. päivää, kun koulut sulkevat ovensa kesän ajaksi. Lomamatkailijat ovat olleet liian kauan aikaa lypsylehmänä.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, seitsemän vuotta kestänyt kamppailu parlamentin ja eurooppalaisten teleoperaattoreiden välillä on päättymässä. Euroopan parlamentin jäseninä emme enää pystyneet seuraamaan sivusta hintojen kohoamista viisinkertaisiksi kustannuksiin nähden, mikä rajoitti viestintää sisämarkkinoilla. Emme enää kestäneet katsoa, kuinka kansainvälisten puhelujen hinnoissa oli Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä valtavia eroja, emmekä voineet enää pelkästään moitiskella avoimuuden puutetta. Operaattorit eivät kyenneet osoittamaan meille korkeiden kustannustensa perusteita ja kansalliset lainsäätäjät osoittivat, että niillä ei ole vaikutusvaltaa rajat ylittävien puhelujen osalta.

Tämän takia meidän on nyt ryhdyttävä toimiin unionin tasolla. Sääntely on tarpeellinen vastareaktio, jos markkinat eivät toimi. Asetus on rajattu kolmivuotiseksi, minkä jälkeen markkinat lienevät lähteneet käyntiin. Hinta, 49,24 euroa, vastaa kolmen suurimman operaattorin perimää keskimääräistä hintaa, ja annamme ihmisille mahdollisuuden valita muita markkinoilla mahdollisesti saatavilla olevia tarjouksia. Lisäksi annamme kansalaisille oikeuden vaihtaa vapaasti operaattoria ja palata entisen operaattorin asiakkaaksi. Tärkein asia on tietysti velvollisuus antaa kuluttajille ajoissa hintatietoja. Eilen operaattorit alkoivat jakaa ilmoituslehtisiä ja julkaista vihdoinkin hintojaan. Asetuksen vastustajat väittävät, ettei markkinoiden toimintaan pidä puuttua, koska jo nyt on tarjolla paketteja, joissa verkkovierailuhinnat ovat alhaisempia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että nämä tarjoukset ilmestyivät vasta, kun komissio toi julkisuuteen asetuksen, toisin sanoen asiat lähtivät liikkeelle vasta asetuksen uhan alla eikä missään tapauksessa markkinamekanismien sysäyksestä.

On mahdollista pohtia, oliko puhepalvelujen vähittäishintaa koskeva asetus tarpeellinen. Mielestäni sitä tarvittiin, koska kuluttajien ohjenuorana on lopullinen hinta, ja markkinoihin vaikuttavat ainoastaan kuluttajien valinnat. Aiomme tarkkailla kehitystä datapalvelujen, jotka eivät kuulu asetuksen soveltamisalaan, alalla. Haluaisin kehottaa sosiaalidemokraatteja olemaan estämättä tämän neuvoston asetuksen hyväksymistä, koska se tarkoittaa, että asetus voi tulla voimaan kesän aikana. Toivon, että liberaaleja edustava ulkoministeri pitää pintansa lobbaajien painostuksen edessä. Haluan Tšekin kansan puolesta kiittää neuvotteluryhmää, jäsen Rübigiä ja jäsen Niebleriä ynnä muita Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän jäseniä sekä komissiota EU:n kansalaisten etujen hyväksi suoritetusta onnistuneesta työstä.

  Dariusz Rosati (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, asetus verkkovierailuhintojen sääntelemiseksi Euroopan unionissa on tärkeä askel kohti monopolististen käytäntöjen poistamista ja sitä, että Euroopan kansalaisten on helpompi hyödyntää matkaviestintää.

Saavutetun kompromissin ansiosta verkkovierailuhinnat voivat alentua yli kaksi kolmasosaa kolmen vuoden kuluessa. Valitettavasti emme onnistuneet saamaan tukea verkkovierailuhintojen lisäalennuksille. Tekstiviestien ja multimediaviestien verkkovierailuhintoja ei ole alennettu. Saavutettu yhteisymmärrys on kuitenkin komissiolle ja parlamentille jymymenestys.

Haluan kiittää komission jäsentä ja esittelijäämme heidän tekemästään työstä.

Edullisten matkapuhelinpalvelujen yleinen saatavuus on hyvä uutinen ennen kaikkea kansalaisille, jotka matkustelevat paljon Euroopassa. Se on kuitenkin hyvä uutinen myös jäsenvaltioiden hallituksille, koska useista selvityksistä on ilmennyt, että laajalle levinnyt matkaviestintä lisää tuottavuutta, edistää taloudellista kasvua ja kohottaa elämän laatua. Tällaiset päätökset kiillottavat julkisuuskuvaamme kansalaisten silmissä.

Toivon, että parlamentti tekee tulevaisuudessa enemmän tällaisia päätöksiä.

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, koska olen äskettäin antanut hyväksyntäni, toivon, että voin esittää neljä huomiota.

Ensinnäkin tämän asetuksen ansiosta yrityksiltä ja kansalaisilta säästyy noin neljä tai viisi miljardia, eikä kilpailuun puututa.

Toiseksi pieniä operaattoreja, kuten KPN Alankomaissa, ei ajeta ulos markkinoilta, koska myös hankintahintaa säännellään asianmukaisesti.

Kolmanneksi tämä on vähintäänkin mainio tulos raja-alueille, koska tällä hetkellä ihmiset siirtyvät hetkessä pois verkosta, minkä vuoksi näillä alueilla vallitsee villin lännen tilanne. Tästä lähtien komissiolle on toimitettava tilannekohtainen ja maakohtainen selvitys. Tämä tilanne ei ole toivottava, mutta se voidaan hoitaa kuntoon, ja jotta näin tapahtuisi, parlamentti seuraa tilannetta tiiviisti.

Lisäksi puhumme parlamentissamme usein paremmasta lainsäädännöstä. Tämä on sellaisesta erinomainen esimerkki, koska asetus lakkaa olemasta voimassa sillä hetkellä, kun yhtiöt ja operaattorit kantavat vastuunsa.

Tällä tavoin on löydetty hyvä tasapaino tunnistettavan parlamentin politiikan ja kansalaisten oman vastuun välille. Täysi tunnustus komission jäsenelle Redingille ja esittelijälle, Paul Rübigille tästä näkyvästä politiikasta, joka tuottaa todellisia tuloksia.

  Mia De Vits (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, tässä asiassa minäkin haluan ottaa esiin kaksi keskeistä seikkaa: hintojen kohtuuttomuuden ja avoimuuden puutteen. Tämä sopimus on mielestäni hyvä ja tasapainoinen, ja vaikka se ei ehkä ole tulos, jota toivoimme, se on merkittävä edistysaskel.

Olen kuitenkin pahoillani siitä, että tarkistukseni, jolla olisi entisestään lisätty avoimuutta ja joka hyväksyttiin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, hylättiin kolmen osapuolen neuvotteluissa. Arvoisa komission jäsen, tarkistuksessani ehdotettiin hintasimulaattoria, jonka kehittäminen olisi kuulunut viranomaisille ja jonka avulla kuluttajien olisi ollut mahdollista verrata eri operaattoreiden hintoja, sillä tällä hetkellä ne ovat hyvin monimutkaisia ja kuluttajat ovat niiden edessä hyvin epävarmoja. Tällä tavalla olisi voitu saada kuluttajansuojan alalla vielä yksi sulka hattuun.

Annan joka tapauksessa tukeni nyt saavutetulle sopimukselle. Toivon, että tulevaisuudessa hinnat alenevat tosiasiassa vielä enemmän operaattoreiden välisen kilpailun ansiosta, ja olemme mielestäni osoittaneet, että tässä asiassa Euroopan parlamentti voi todella vaikuttaa tavallisten ihmisten elämään.

  Werner Langen (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten jäsen Roithová totesi, seitsenvuotinen sota on päättymässä, ja näistä seitsemästä vuodesta komissio käytti viisi vuotta jahkailuun, vaikka parlamenttimme vaati, että jotakin olisi vihdoin tehtävä. Olen perin juurin kiitollinen neuvostolle siitä, että se on poistanut komission ehdotuksesta pahimman byrokraattisuuden, koska kaiken kattava sääntely – 130 prosenttia tukkuhinnasta – olisi johtanut valtavaan byrokratiaan ja sitä olisi ollut vaikea sovittaa yhteen paremman sääntelyn tavoitteen kanssa.

Olemme kaikki yksimielisiä tavoitteista, vaikka minun on myönnettävä, että täällä parlamentissa eräiden jäsenten pyrkimyksenä on loppukäyttäjiltä perittyjen hintojen sääntely, ja olen kiitollinen siitä, että eurohinta on riittävän korkea, jotta kilpailu on mahdollinen sen alapuolella. Olen melko varma siitä, että koska tämä asetus on rajattu kolmeen vuoteen, kilpailu voi lähteä käyntiin verraten nopeasti ja saamme nähdä, että verkkovierailuhinnat pysyvät tämän ylärajan alapuolella, sillä saavutammehan samalla tavoitteen avoimuuden lisäämisestä ja kuluttajien oikeuksien vahvistamisesta. Olen vakuuttunut siitä, että meidän tehtävänämme ei voi olla loppukäyttäjiltä perittävien hintojen asettaminen, ja tällaisen yleisen loppuhintojen asettamisen onnistuimme torjumaan.

Valitsimme vuosia sitten toisenlaisen lähestymistavan – kuten paikalla tuolloin ollut jäsen Goebbels muistaa – rajat ylittävien maksujen osalta, joita sääntelimme asettamalla hinnat sisämarkkinoilla. Saman hinnan vaatiminen jäsenvaltion sisäisistä ja rajat ylittävistä siirroista on sääntelypoliittisesti erittäin järkevää, mutta se, mitä nyt teemme, uhkaa ylittää siedettävyyden rajat. Äänestän kuitenkin puolesta, ja haluan kiittää parlamentin neuvottelijoita, valiokuntien puheenjohtajia, neuvostoa ja lisäksi vielä komissiota siitä, että neuvottelujen päätyttyä he olivat loppujen lopuksi valmiita hyväksymään tämän kompromissin.

  Edit Herczog (PSE). – (HU) Jacques Delors totesi kerran, että on vaikeaa rakastaa sisämarkkinoita. Nyt komission jäsen, esittelijä Rübig ja parlamentti ovat osoittaneet, että se on kuitenkin mahdollista. EU ei tarkoita pelkästään tullimaksujen poistamista vaan myös tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla. Tämänpäiväinen säädös tarkoittaa Eurooppa-aatteen vahvistumista.

Alustavien laskelmien mukaan verkkovierailuhintojen ansiosta noin 800 miljoonaa forinttia jää asiakkaiden taskuihin. Olen vakuuttunut sitä, että puhelinpalvelujen käytön lisääntyminen tasapainottaa onnistuneesti näitä tulojen menetyksiä, eikä yksikään työntekijä joudu kärsimään.

Haluan onnitella esittelijää ja komission jäsentä siitä, että he ovat ottaneet huomioon sokeat ja heikkonäköiset, joille hintatietoja toimitetaan äänen välityksellä, eikä tekstiviestillä. Toivotan kaikille eurooppalaisille hyviä verkkovierailuja ja hyvää kesälomaa! Nauttikaamme kaikki yhdessä tämän päivän menestyksestä.

  Puhemies. Haluan tässä yhteydessä toivottaa entisen kollegani Wuermelingin lämpimästi tervetulleeksi ja antaa hänelle puheenvuoron neuvoston edustajana ministerin ominaisuudessa.

  Joachim Wuermeling, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet – jotka olette toivottaneet minut näin lämpimästi tervetulleeksi – tiedän aiemmasta kokemuksesta, että Euroopan parlamentissa on tiukka aikataulu, mutta haluan kuitenkin ottaa esille pari seikkaa, jotka ovat ilmenneet tämänpäiväisessä keskustelussa, ja haluan toimia tällä tavalla myös osoitukseksi siitä vuoropuhelukulttuurista, jota puheenjohtajavaltio Saksa haluaa vaalia.

Vaikka monet parlamentin jäsenet – muun muassa jäsenet Alvaro, Reul ja Farage – ovat suhtautuneet kriittisesti markkinoihin puuttumiseen, haluan muistuttaa, että me kaikki olemme yksimielisiä siitä, että markkinat tarvitsevat sääntöjä ja kilpailun on oltava tasapuolista. Verkkovierailuhintojen alalla asia ei yksinkertaisesti ollut näin, koska kuluttajilla ei ollut mahdollisuutta valita tarjolla olevista eri palveluista haluamaansa. Tämän vuoksi kilpailu ei ollut tasapuolista ja tämän vuoksi sille oli tehtävä jotakin. Yhteismarkkinat ovat kansalaisten silmissä uskottavat vain, jos Euroopan unioni varmistaa, ettei heitä aseteta niillä epäedulliseen asemaan.

Osittain on syntynyt sellainen vaikutelma, että ne, jotka kannattavat alhaisia enimmäishintoja, ovat kuluttajien puolella, ja ne, jotka kannattavat korkeampia enimmäishintoja, ajavat yritysten asiaa. Myös neuvostossa monet kannattivat hintojen asettamista hieman korkeammiksi, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen, koska on selvää, että voimakas ja tiukka kilpailu hyödyttää kuluttajia eniten.

Haluan muistuttaa teitä kaikkia siitä, että yhteismarkkinoiden menestys ja kaikentyyppiset vapauttamiset perustuvat tällaiseen kilpailuun. On ratkaisevan tärkeää, että hintojen monipuolisuus säilyy ja että verkkovierailujen alalla tapahtuu innovaatioita yhtä paljon kuin muilla aloilla, ja tälle monet jäsenvaltiot panivat paljon painoa ministerineuvostossa. Verkkovierailuhintojen hakkaaminen kiveen ei hyödyttäisi ketään, koska sen jälkeen ei olisi enää liikkumavaraa kiinteälle hinnalle, tuntisopimukselle tai bonusjärjestelmille. Haluamme sen sijaan, että kuluttajilla ja myös tällä alalla on edelleen mahdollisuus määritellä tarjolla olevat palvelut ja että kuluttajilla on edelleen valinnanvapaus. Tällä kompromissilla tämä saavutetaan.

Monilla tahoilla on ollut paljon puhetta asetuksen voimaantulon ajankohdasta, ja voin vakuuttaa teille, että puheenjohtaja Saksalla on erittäin suuri halu saattaa tämä asetus voimaan mahdollisimman pian, mutta asia on yksinkertaisesti niin, että tietyt muodolliset vaiheet on käytävä läpi tämänpäiväisen äänestyksen ja virallisessa lehdessä julkaisemisen välillä. Ensinnäkin teidän päätöslauselmanne on toimitettava neuvostolle, jonka on sen jälkeen päästävä siitä poliittiseen yhteisymmärrykseen – tämä tapahtuu 7. kesäkuuta – ja sen jälkeen siitä on laadittava versiot eri kielillä – mikä tapahtuu kesäkuun toisella viikolla – sen jälkeen kesäkuun kolmannella viikolla kaikkien toimielinten juristi-lingvistien on luettava se läpi uudelleen, minkä jälkeen Coreperin ja neuvoston on hyväksyttävä se muodollisesti, joten asetuksen julkaiseminen 29. kesäkuuta on suuren työn takana.

Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että tällä asialla on etusija kaikissa niissä elimissä, joiden käsiteltäväksi se tulee. Kaikkia määräaikoja on lyhennetty, kaikista kokouksista on käytännössä luovuttu ja paljon tehdään kirjallisin menettelyin. Asianmukainen menettely voidaan varmistaa vain tällä aikataululla, ja kaikkien, jotka haluavat välttää tämän asetuksen julkaisemiseen liittyvät oikeudelliset riskit, olisi muistettava tämä.

Voin mielestäni sanoa, vaikken olekaan tarkistanut asiaa yksityiskohtaisesti, että tämän säädöksen antamisella näin nopeasti olemme rikkoneet Euroopan ennätyksen. En ole koskaan kuullut kenestäkään Euroopan mestarista, joka olisi ollut vihainen juostuaan sekunnin kaksi kymmenystä liian hitaasti, joten meidänkään ei pidä toimia näin. Iloitkaamme sen sijaan yhteisestä menestyksestämme.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MORGANTINI

  Viviane Reding, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tämä on hyvä päivä parlamentille. On saavutettu hyvä yhteisymmärrys siitä, että markkinahäiriö on korjattava ja kuluttajansuoja taattava. Haluaisin vastata lyhyesti esittämiinne kysymyksiin.

Ensimmäinen asia on se, ettemme suinkaan aseta hintoja. Asetamme hintakattoja, joiden puitteissa kilpailulle jää paljon liikkumavaraa houkuttelevien hintapakettien tarjoamiseksi. Lisäksi haluan korostaa sitä, että tänään saavutettu yhteisymmärrys on hyvin lähellä komission alkuperäistä ehdotusta, mutta siihen on lisätty se, että asiakkaat voivat halutessaan valita joustavasti muita paketteja, mihin komission suhtautuu myönteisesti.

Tiettyä arvostelua on esitetty vähittäistason hintasääntelyä vastaan. On totta, että tämä on hyvin poikkeuksellinen seikka, joka on otettava huomioon markkinahäiriön tapauksessa. Tässä asiassa meillä on markkinahäiriö Euroopan tasolla. Varsin usein markkinat toimivat huonosti kansallisella tasolla, ja tällöin kansallisten sääntelijöiden on säänneltävä vähittäishintoja. Euroopan tasolla toteuttamamme toimet ovat näin ollen toimia, joita toteutetaan säännönmukaisesti myös kansallisella tasolla.

Joku esitti kysymyksen siitä, miksi komissio ei toimi kartelleja vastaan. Komissio toimii niitä vastaan. Kollegani, komission jäsen Kroes on tutkinut niitä kilpailusääntöjen valossa. Verkkovierailuasiassa on paljon tehokkaampaa työskennellä ennakkosääntelyn pohjalta, ja se, että asia on näin, ilmenee siitä, että säädös pystyttiin laatimaan vain kymmenen kuukauden valmistelutyön jälkeen.

Lisäksi monet kollegat ottivat esille vieraassa verkossa välitettyjen datapalvelujen sääntelyn. Voin vakuuttaa parlamentille, että seuraavan puolentoista vuoden aikana kansalliset sääntelijät seuraavat datapalvelujen hintoja ja raportoivat komissiolle. Toivon, että tämä päivä herättää operaattorit myös vieraassa verkossa välitettyjen datapalvelujen asiassa, ja toivon, että ne alentavat näitä hintoja, jotta meidän ei tarvitse puuttua tähän asiaan..

(DE) Arvoisa puhemies, sanon vielä pari sanaa saksaksi. Minua ilahduttaa, että jäsen Langen on luopunut vastarinnastaan ja asettunut vihdoin kompromissin taakse. Se oli hänelle vaikeaa, mutta mielestäni hän onnistui siinä kaikesta huolimatta.

Ystävälleni Joachim Wuermelingille haluan sanoa, että pyydän todella neuvostoa kiristämään tahtia ja hoitamaan asetuksen julkaisemisen virallisessa lehdessä mahdollisimman pian – millä en tarkoita vasta kesäkuun loppua vaan paljon aikaisempaa ajankohtaa.

(FR) Arvoisat parlamentin jäsenet, tämä on hieno päivä parlamentille, parlamentille, joka on löytänyt yhtenäisyytensä puolustaakseen kansalaisia tavanomaisten poliittisten rajalinjojen ylitse. Tämä on hienoa, ja entisenä parlamentin jäsenenä tämä ilahduttaa minua.

Lisäksi tämä on suuri päivä Euroopan toimielimille, jotka ovat osoittaneet kykynsä toimia yhteisen edun hyväksi ripeästi, tehokkaasti ja yhdessä. Tämä on suuri päivä eurooppalaisille, jotka näkevät, että kansalaisten Eurooppa ja käytännön hankkeiden Eurooppa toimivat. Tietysti tämä on suuri päivä myös kuluttajille, olivatpa he matkailijoita tai liikematkailijoita: he ovat nähneet omien EU:n toimielintensä korjaavan toimimattomat verkkovierailumarkkinat enimmäiseurohintojen ja hinta-avoimuuden avulla. Kansalaiset voivat nähdä omin silmin näiden toimien vaikutuksen, koska heidän puhelinlaskunsa alenevat tuntuvasti. Tämänpäiväisen päätöksen myötä yksi Euroopan viimeisistä raja-aidoista kaatuu. Viittaan tällä ylilaskutukseen, josta ovat joutuneet kärsimään vapaata liikkuvuuttaan käyttävät kansalaiset.

Lopuksi haluan esittää puhelinoperaattoreille vetoomuksen, jolla kehotan niitä lopettamaan viivyttelyn ja aloittamaan aidon kilpailun parhaan verkkovierailuhinnan tarjoamiseksi kuluttajille, sellaisen hinnan, joka on alempi kuin se hintakatto, josta parlamentti päättää tänään.

(Suosionosoituksia)

  Robert Goebbels (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, ehkäpä rohkenen esittää neuvostolle lyhyen huomion. Haluan kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa etukäteen siitä, että se lupaa tehdä kaikkensa, jotta tämä asetus julkaistaan virallisessa lehdessä mahdollisimman pian. Minun on kuitenkin kerrottava neuvoston puheenjohtajalle Wuermelingille, että hän ei todennäköisesti riko Euroopan ennätystä, joka on maatalousministerien nimissä. He ovat useita kertoja onnistuneet saamaan Eurooppa-asetuksen julkaistuksi virallisessa lehdessä viikossa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Alessandro Battilocchio (NI), kirjallinen. – (IT) Minua ilahduttaa huomata, että parlamentin jäsenten suuri enemmistö on verkkovierailuja käsittelevän mietinnön tapauksessa asettunut tukemaan pikemminkin kansalaisia ja kuluttajia eikä niitä, jotka puolustavat jonkin elinkeinoelämän alan etuja, kuten usein aiemmin on tapahtunut. Parlamentti onkin asettunut yksimielisesti vaatimaan alennettujen hintojen järjestelmän ja avoimuuden lisäksi sitä, että asetusta aletaan soveltaa jo alkukesästä, jotta käyttäjät voivat hyötyä siitä jo tällä kesälomakaudella. Haluan kiittää tätä asetusta voimakkaasti puolustanutta komission jäsentä Redingiä hänen ponnisteluistaan ja esittelijöitä, jotka onnistuivat saavuttamaan neuvoston ehdottamia hintoja paremmat hinnat. Nyt jäljellä on viimeinen ponnistus: neuvoston on hyväksyttävä asiakirja nopeasti ja osoitettava, että EU on kansalaistensa puolella, ja kaikkien toimielinten on varmistettava mahdollisimman suuri avoimuus ja tiedonsaanti, jotta kaikki kansalaiset tiedostavat oikeutensa ja voivat hyötyä mahdollisimman paljon tästä onnistumisesta. Olemme osoittaneet, että kun on oikeaa tahtoa ja yhteistyöhalua, on mahdollista mitellä voimia myös suurten taloudellisten monopolien kanssa kaikkien parhaaksi. Toivon, että tämän jälkeen myös muut taistelut voivat päättyä yhtä onnistuneesti.

  András Gyürk (PPE-DE) , kirjallinen. – (HU) Tämän verkkovierailuhintoja koskevan asetuksen antaminen johtuu verkkovierailuhinnoista, jotka ovat paljastuneet kohtuuttoman korkeiksi siitäkin huolimatta, että viime vuosina kilpailu on lisääntynyt ja markkinoita vapautettu. Väliintulo oli tarpeen, koska markkinat eivät täyttäneet odotuksia ja niiden toiminta oli vääristynyt.

Tämän vuoksi on mielestäni tarpeellista kiinnittää huomiota siihen asetuksen kohtaan, jolla pyritään estämään tietoliikennemarkkinoilla mahdollisesti ilmenevät muut vastaavanlaiset vääristymät. Tässä asetuksen kohdassa säädetään, että Euroopan komissio seuraa ja arvioi markkinoita puhepalvelujen lisäksi myös datapalvelujen (SMS, MMS, Internet) osalta ja tarvittaessa ulottaa asetuksen myös tälle alalle.

Kansainvälisillä tiedonsiirtomarkkinoilla on yhä tärkeämpi asema nopeasti etenevän teknisen kehityksen vuoksi. Internetiin perustuva puheensiirto (VoIP) myllertää puhelinliikennettä ja avaa ovea halvoille puheluille. Kolmannen sukupolven verkkojen ja muiden niihin liittyvien teknologioiden yleistymisellä on merkittävä vaikutus matkaviestintäpalvelujen markkinoihin.

Jotta voidaan taata kuluttajien etu ja kilpailu, markkinaprosesseja olisi seurattava tiiviimmin, ja jos ne eivät toimi tyydyttävästi, mahdollisuus oikein suhteutettuun puuttumiseen olisi oltava olemassa. Sellaisella tilanteella, jossa kansalaiset ja yritykset maksavat hintoja, jotka ylittävät selvästi sen, mikä on perusteltua tarvittavien teknisten kustannusten kattamiseksi, on hyvin kielteinen vaikutus kilpailukykyyn ja sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan.

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – (EN) Keskustelua, jota käydään Euroopan yleisissä viestintäverkoissa tapahtuvien verkkovierailujen sääntelystä, on tarkasteltava laajemmin siten, että tietojen puutteellisuus ja kyseessä olevia määriä ja tuloja koskevien täsmällisten tietojen puuttuminen otetaan huomioon. Näin ollen tilanteen selkeä arviointi ja seuranta ovat tarpeen, mikäli haluamme onnistua antamaan verkkovierailuja koskevan tasapainoisen asetuksen ja omaksua sellaisen tasapainoisen lähestymistavan, jossa otetaan huomioon sekä kuluttajien että tietoliikennealan edut.

Siitä huolimatta, että markkinoiden avoimuus on tällä alalla ilmeisen puutteellista, on selvää, että kilpailun vääristyminen ja kohtuuttomat hinnat ovat tällä alalla haitanneet terveiden ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden kehittymistä. Tämän vuoksi tuemme vahvasti komission ehdotuksen pääkohtia ja esittelijä Rübigin mietinnössä tehtyjä parannusehdotuksia. Emme voi sallia sitä, että Euroopan kansalaiset maksavat jatkuvasti perusteettoman korkeita hintoja. Tämän vuoksi meidän kuuluu varmistaa, että verkkovierailualalle syntyvät oikeudenmukaiset, dynaamiset ja maailmanlaajuisesti kilpailukykyiset sisämarkkinat sitä kautta, että kuluttajille tarjotaan sellaisia tarkkoja tietoja, joiden avulla he voivat tehdä todellisia valintoja operaattoreita vertaillessaan. Paremman kuluttajille tiedottamisen ja alan tiiviimmän seurannan lisäksi meidän on varmistettava verkkovierailuhintojen huomattava alentuminen.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), în scris. – Regulamentul european privind tarifele de roaming este unul oportun pentru cetăţenii români pe care-i reprezint în acest for.

Motivul principal este cel al corectării unui nivel nejustificat al preţurilor. Conform statisticii Comisiei Europene, preţurile la telefonia mobilă din România pentru o convorbire medie de 4 minute pe teritoriul Uniunii Europene variază între 3,12 euro şi 9,52 euro.

Pe de altă parte, piaţa românească este una matură, înregistrând una dintre cele mai ridicate rate de creştere din ultimii ani. Sectorul comunicaţiilor a contribuit cu un procent de 9% din PIB încă din 2005. Doi dintre cei mai mari operatori din lume au intrat pe piaţa românească de ani buni, ceea ce arată stabilitatea şi maturitatea pieţei. De aceea ne bucurăm că demersurile de excludere a României şi Bulgariei de la aplicarea acestei reglementări au fost respinse prin votul dumneavoastră din comisii. Nu putem pe de o parte să deschidem pieţele, iar pe de alta să limităm accesul consumatorilor români la piaţa comună.

Uniunea Europeană confirmă încrederea românilor. În primul an de la aderare, aceştia sunt în poziţia de a beneficia de un avantaj concret al apartenenţei la Uniune. Libertatea de circulaţie am câştigat-o cu greu, libertatea de a comunica fără bariere suplimentare trebuie să fie şi ea asigurată.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE), kirjallinen. – (FI) Yhtenä EU:n lainsäädäntötyön keskeisistä kysymyksistä olisi oltava, mitä asioita ylipäätään on tarpeen säännellä ja mikä sääntelykeino edistää parhaiten asetettua tavoitetta. Yhtäältä on puututtava epäkohtiin ja pidettävä huolta, että sääntely on tarpeeksi yksityiskohtaista, jotta tavoite saavutetaan. Toisaalta sääntelyn tulee olla riittävän joustavaa, jotta se edistäisi kilpailua ja innovointia, eikä kasuismillaan jähmettäisi kehitystä.

Saavutettu kompromissi asetusesityksestä verkkovierailumaksujen alentamiseksi on mielestäni erinomaista EU-lainsäädäntöä.

Ensinnäkin se korjaa epäkohdan. Teleoperaattorit ovat pitäneet ulkomaanpuhelujen hintoja vuosia kohtuuttoman korkeina, eivätkä ole harjoittaneet hinnoittelussaan tervettä kilpailua. Komission kehotuksista huolimatta hinnat eivät ole juuri laskeneet. Kun siis tässä tapauksessa markkinat eivät itse osanneet korjata virheitään, se oli tehtävä EU:n lainsäädännön avulla.

Tämä on konkreettinen esimerkki EU:n mukanaan tuomasta hyödystä kuluttajille, joka tulee muistaa, kun seuraavan kerran tekee mieli haukkua EU:ta: markkinoiden toimimattomuuteen ja operaattoreiden ylilaskuttamiseen puututaan keinoin, jotka suoraan ja tuntuvasti vähentävät kansalaisten matkapuhelinlaskuja ulkomailla liikuttaessa.

Toiseksi asetus nimenomaan korjaa markkinoita parempaan suuntaan: se ei jähmetä niitä, vaan kannustaa kilpailuun jatkossakin. Puheluiden kattohintoja ei ole asetuksessa tuotu niin alas, ettei niiden alapuolellakin olisi kilpailuvaraa. Alhaiset kattohinnat myös kannustavat kilpailemaan muilla tekijöillä. Asetuksen vaikutukset ovat lisäksi kauaskantoiset: kun hinnat ohjataan alas, olisi typerää voimassaolon loputtua nostaa niitä.

Operaattoreille jätetään kattohinnoissa silti riittävästi katetta; näin tuotekehitys ja innovointi voivat markkinoilla jatkua.

4. Ihmisarvoinen työ kaikille (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraava Marie Panayotopoulous-Cassiotoun laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö (A6-0068/2007) ihmisarvoisesta työstä kaikille (2006/2240(INI)).

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, sallinette minun odottaa hetken, kunnes komission jäsen pääsee istumaan, ja pyydän, ettette vähennä tätä puheajastani.

Kansainvälinen työjärjestö (ILO) otti käyttöön vuonna 2000 ihmisarvoisen työn käsitteen, jolla tarkoitetaan sääntöjä ja ehtoja, joilla taataan työntekijöiden ihmisarvon kunnioittaminen, ja se asetettiin kansainväliseksi tavoitteeksi osana YK:n vuonna 2005 järjestämässä valtionpäämiesten ja hallitusten päämiesten huippukokouksessa annettuja suosituksia pyrittäessä saavuttamaan vuosituhannen vaihteen kehitystavoitteet.

YK:n talous- ja sosiaalineuvoston (Ecosoc) korkean tason ryhmässä hyväksyttiin heinäkuussa 2006 ministerijulistus, jossa korostettiin ensisijaisena tavoitteena tuottavan kokoaikaisen työn ja ihmisarvoisen työn saavuttamista.

Latinan kieleen perustuvaan adjektiiviin "decent" (ihmisarvoinen) sisältyvällä käsitteellä tarkoitetaan antamista, alentumista, niin että käyttäydytään arvokkaasti. Kreikan kielessä sanalla ihmisarvoinen korostetaan tarvetta antaa arvoa. Saksan kielessä sana ihmisarvoinen ilmentää voimakkaasti sanan yleistä tavoitetta, sillä se on muodostettu sanoista arvokkuus ja ihminen.

Komission toukokuussa 2006 antama tiedonanto ihmisarvoisesta työstä kaikille on perustana Euroopan unionin toimille, joilla pyritään edistämään rakentavasti ihmisarvoista työtä koskevan yhdennetyn näkemyksen tavoitteiden saavuttamista, siten että vapauteen, tasa-arvoon, turvallisuuteen ja ihmisarvoon liittyvät ehdot täyttyvät.

Kuten tiedämme, ihmisarvoista työtä koskeva käsite perustuu neljään peruspilariin. Ne ovat sellaisten työpaikkojen luominen, joissa tehdään vapaasti valittua tuottavaa työtä ja turvataan oikeudet sekä kattava sosiaalinen suojelu, terveyttä ja turvallisuutta koskevien normien täyttyminen, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistäminen sekä kiistojen ratkaiseminen rauhanomaisesti siten, että otetaan huomioon naisten ja miesten tasa-arvo kaikilla aloilla.

Kansainvälisen työjärjestön viidessä yleissopimuksessa turvataan keskeiset työoikeudet: järjestäytymisvapaus, kollektiivisen neuvotteluoikeuden edistäminen, lapsityövoiman poistaminen ja sukupuolten samapalkkaisuus. Toivomme, että muut ratifiointia odottavat Kansainvälisen työjärjestön yleissopimukset allekirjoitetaan ja pannaan täytäntöön.

Neuvoston joulukuussa 2006 tekemän päätöksen mukaisesti Euroopan parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta suhtautuu myönteisesti komission kertomuksessaan vahvistamiin tavoitteisiin. Tavoitteiden on oltava seuraavat:

– yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehittyminen ja sen varmistaminen, että kehitys jakautuu oikeudenmukaisesti kaikkien kesken;

– yrittäjyyden lujittaminen mukauttamalla menoja suhdannevaihtelun eri vaiheisiin;

– aktiivisen työmarkkinapolitiikan laatiminen pitkän aikavälin talouspolitiikan osana;

– institutionaalisten valmiuksien kehittäminen työmarkkinaosapuolten osallisuuden lisäämiseksi ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehittämiseksi;

– kaikkien työntekijöiden, etenkin naisten, nuorten ja ikääntyneiden työntekijöiden, työllisyyden lujittaminen ja koulutusjärjestelmien uudistaminen;

– elinikäisen oppimisen lujittaminen siten, että kaikki voivat hyötyä tieteen, teknologian ja viestinnän alan kehittymisestä, ja sen mukauttaminen pätevyyksien ja taitojen lisääntyneen kysynnän mukaan.

On selvää, ettei sosiaalipolitiikkojen ja työmarkkinasäännösten alalla ole mitään kaikille sopivaa mallia. Euroopan unioni on ylpeä siitä, että jäsenvaltioiden kattavat toimet ILO:n kansainvälisten yleissopimusten ratifioimiseksi sekä EU:n markkinavoima ilmentävät yleisesti yhteiskunnallista tietoisuutta kaikkialla Euroopan unionissa. Eurooppalaisen sosiaalisen mallin tavoitteena on tuottavuus ja taloudellinen suorituskyky, jotka hyödyttävät kaikkia, sosiaalietujen korkea taso, terveyden ja turvallisuuden suojaaminen, opetuksen, koulutuksen ja uudelleenkoulutuksen tarjoaminen kaiken ikäisille ja kaikille työntekijäryhmille sekä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu ja yhdenvertaiset mahdollisuudet.

Euroopan työllisyysstrategia, sosiaalinen suojelu ja sosiaalisen osallisuuden strategiat, kansalliset uudistusohjelmat, kasvua ja työllisyyttä koskeva tarkistettu Lissabonin strategia, joilla lujitetaan ja parannetaan yhteisön säännöstöä, ja kestävää kehitystä koskeva eurooppalainen strategia muodostavat Euroopan unionin etenemissuunnitelman, jonka avulla se aikoo saavuttaa ihmisarvoista työtä koskevat tavoitteet.

Ihmisarvoisessa työssä on kyse myös hallintotavasta. Ihmisarvoista työtä painottavien tehokkaiden poliitikkojen täytäntöönpano edellyttää toimielinten vastuullisuutta, poliittista sitoutumista moitteettomaan valtionhallintoon sekä vireää ja järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa.

Euroopan unionin kannalta toivon, että se löytää keinon yhdistää joustavat markkinat ja työntekijöiden taattu turvallisuus. Talouden globalisoituminen sekä markkinoiden, teknologioiden, tiedon ja työvoiman globalisoituminen on kuitenkin ilmiö, jota on tarkoitus vauhdittaa lujittamalla taloudellista moninapaisuutta.

Kiina on osoittanut olevansa ryhmän johdossa Intian ja muiden mahtimaiden ohella. Samalla rikkaiden ja köyhien välille näyttää avautuvan kuilu myös kehittyneissä ja teollistuneissa maissa. Euroopan unionin on aika osoittaa planeetallemme sen arvot.

Euroopan parlamentti lujittaa tässä mietinnössä komission aikomusta sisällyttää ihmisarvoinen työ osaksi ulkoista politiikkaansa yhteistyössä YK:n toimielinten, kansallisten ja alueellisten järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.

Komissiota ja jäsenvaltioita kehotetaan koordinoimaan paremmin YK:n elinten, kansallisten ja alueellisten järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan osapuolten kanssa ihmisarvoista työtä koskevia ulkoisia yhteistyöohjelmia ja kauppapoliittisia ohjelmia ja auttamaan ihmisarvoista työtä koskevien ILO:n kansallisten ohjelmien täytäntöönpanossa.

Kiitän kolmea valiokuntaa niiden lausunnoista ja kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet mietinnön esittelyssä.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää jäsen Panayatopoulos-Cassiotouta hänen mietinnöstään. Sen laadintaan osallistui useita parlamentin ryhmiä, ja se on selvästikin erinomainen mietintö. Haluaisin myös huomauttaa, että Kansainvälinen työjärjestö on laatinut ihmisarvoista työtä koskevan maailmanlaajuisen aloitteen, ja EU:n vankkumattoman tuen ansiosta siitä on tullut aidosti maailmanlaajuinen aloite, joka on hyväksytty yhä useammissa maissa.

Neuvosto on antanut tukensa ihmisarvoista työtä koskevalle käsitteelle, ja sitä tarkasteltiin myös hiljattain työ- ja sosiaaliministerien kokouksessa G8-maiden tapaamisen yhteydessä. Komissio hyväksyy täysin parlamentin näkemyksen, jonka mukaan ihmisarvoisen työn peruselementit – nimittäin sosiaalinen tuki, sosiaalinen koheesio, arvokas työ ja yhdistymisvapaus – olisi pantava täytäntöön kaikissa kansainvälisissä suhteissa niin kahdenvälisellä kuin monenväliselläkin tasolla, myös kolmansien maiden kanssa käynnistettävien yksittäisen hankkeiden yhteydessä. Tämä on pitkälti sopusoinnussa komission sosiaalisen toimintaohjelman ja edellä mainitussa tiedonannossa vahvistettujen suuntaviivojen kanssa.

Vaikka hanke onkin saamassa yhä enemmän kannatusta, on täysin selvää, että tehtävää riittää edelleenkin. Katson, että ensisijainen tavoitteemme on varmistaa, että ILO:n yleissopimukset ratifioidaan EU:ssa. Tältä osin komissio hyödyntää käytettävissämme olevia resursseja, ja tällä hetkellä olemme tiiviisti mukana uusiin merityöntekijöitä koskeviin yleissopimuksiin liittyvissä ratifiointitoimissa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa.

Arvoisa jäsenet, ihmisarvoista työtä koskevalla aloitteella on selvästi voimakkaat eettiset perusteet. Lisäksi aloitteen ansiosta voimme määrittää globalisaatiota koskevat periaatteet, jotta voimme nauttia sen tuomista eduista ja samalla minimoida sen haitat. Siksi kyse on prosessista, joka on hyvin voimissaan, ja komissio aikoo ottaa siitä irti kaiken mahdollisen hyödyn kaikissa yhteyksissä.

  Feleknas Uca (GUE/NGL), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, puolella maailman työntekijöistä tulot ovat alle kaksi dollaria päivässä ja puolella maailman väestöstä ei ole minkäänlaista sosiaaliturvaa. Kaksi miljoonaa ihmistä kuolee vuosittain työtapaturmissa tai työhön liittyviin sairauksiin, ja yli 160 miljoonaa ihmistä sairastuu työpaikan vaarojen seurauksena.

Työttömiksi virallisesti rekisteröityjen määrä on ainoastaan jäävuoren huippu. Köyhien ei ole varaa olla toimettomia. Monet heistä työskentelevät tuntikausia usein sietämättömissä olosuhteissa saadakseen edes jonkinlaisen toimeentulon. Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi tehtävä kaikki voitavansa, jotta oikeudenmukaisuus toteutuu, ja edistettävä ihmisarvoista työtä pyrittäessä saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Tarvitsemme oikeudenmukaista ja innovatiivista veropolitiikkaa, ja viittaan tässä yhteydessä varain- ja valuuttasiirron kaltaisista toimista kannettaviin veroihin. Suuryritykset, jotka rikkovat toistuvasti ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia on saatava noudattamaan asianmukaista ja ihmisarvoista työtä koskevia vaatimuksia, ja se olisi saatava aikaan määräämällä seuraamuksista. Ne voitaisiin esimerkiksi – ja tämä olisi myös asianmukainen keino – jättää hankintasopimuksiin liittyvien hakumenettelyjen ja kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämien vientitakuiden ulkopuolelle. Tarvitsemme uudenlaista eurooppalaista kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikkaa, jotta ihmiset voivat taloudellisesti …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Harlem Désir (PSE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aloittaa kiittämällä esittelijäämme, jäsen Panayatopoulos-Cassiotouta, hänen osoittamastaan hyvästä yhteistyöhengestä ja hänen laadukkaasta työstään.

Vuonna 2005 järjestetyn Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen jälkeen ihmisarvoisen työn edistäminen on tunnustettu koko kansainvälisen yhteisön tavoitteeksi. Euroopan komissio on ryhtynyt tarkastelemaan asiaan liittyviä kysymyksiä tiedonannossaan, ja etenkin sen kansainvälistä ulottuvuutta. Viittaan tältä osin EU:n ulkoiseen politiikkaa, joka liittyy etenkin kansainväliseen kauppaan ja siten kansainvälisen kaupan valiokunnan työhön.

Siksi haluaisin painottaa tätä näkökulmaa ja ilmaista tyytyväisyyteni siihen, että Euroopan parlamentti on tuonut esiin mietinnössään useita käytännön ehdotuksia, joita ryhmäni on esittänyt. Nämä ehdotukset on jo hyväksytty osaksi kansainvälisen kaupan valiokunnan laatimaa lausuntoa, ja niiden pohjalta voidaan saattaa alulle uusi EU:n politiikka, jonka tarkoituksena on edistää sosiaalisia normeja kansainvälisellä tasolla.

Ensinnäkin unioni on jo asettanut kehitysmaiden kanssa tehtävien kauppaetuussopimusten allekirjoittamisen ehdoksi Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten ratifioinnin. Vaadimme nyt, että valtioille, jotka rikkovat vakavasti ja järjestelmällisesti perustyönormeja ja etenkin yhdistymisvapautta, määrätään seuraamuksia ja että myönnetyt etuudet keskeytetään.

Toiseksi kaikkien tulevien kahdenvälisten kauppasopimusten ja etenkin uusien vapaakauppasopimusten, joista on määrä neuvotella maailmanlaajuisen Eurooppa-strategian rajoissa, on sisällettävä ihmisarvoisen työn kunnioittamista koskevat sosiaaliset lausekkeet.

Kolmanneksi monenvälistä ulottuvuutta ei saa hylätä, sillä Maailman kauppajärjestön monenvälisellä kehyksellä säännellään nykyään valtaosaa kaupasta. Komission tiedonannossa ei kuitenkaan mainita siitä mitään.

WTO:ssa on siten käynnistettävä keskustelut uudelleen. Euroopan unioni voisi tehdä aihetta koskevia aloitteita. Ensinnäkin se voisi ehdottaa kauppaa ja ihmisarvoista työtä käsittelevän komitean perustamista WTO:n alaisuuteen kauppaa ja ympäristöä käsittelevän valiokunnan mallin mukaisesti, sillä sen ansiosta on otettu merkittäviä edistysaskelia. Toiseksi se voisi vaatia, että the ILO:lle annetaan tarkkailijan asema WTO:ssa. Kolmanneksi se voisi vaatia, että ILO:n tekemät päätökset on tunnustettava ensisijaisiksi, kun tämä kehottaa ottamaan käyttöön taloudellisia sanktioita esimerkiksi Burman kaltaisia maita vastaan, jotka rikkovat kaikesta päätellen ammattiyhdistysoikeuksia.

Olemme tehneet useita käytännöllisiä ehdotuksia. Uskon, että on etujemme mukaista edistää eräänlaista säänneltyä globalisaatiota...

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Philip Bushill-Matthews, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen on muistuttanut meitä tärkeästä ihmisarvoista työtä koskevasta maailmanlaajuisesta aloitteesta ja siitä, että se hyväksyttiin hiljattain G8-maiden kokouksessa. Syyskuussa 2005 järjestetyssä YK:n huippukokouksessa jopa 150 maan johtajat sopivat keskenään, että ILO:n ihmisarvoista työtä koskeva käsite olisi asetettava kansallisten politiikkojen keskeiseksi tavoitteeksi. Tämä toimintaohjelma koskee tietenkin ensisijaisesti maita, joissa tällaista käsitettä ei oikeastaan ole otettu käyttöön. Euroopan unionissa on jo laajalti käytössä puitekehys, jolla määritetään ihmisarvoista työtä koskevat vaatimukset, mutta käytännön täytäntöönpanoa voidaan aina parantaa myös unionissa.

Esittelijä on osoittanut henkilökohtaista aloitteellisuutta tuodessaan tämän mietinnön parlamentin käsiteltäväksi, mutta sen lisäksi hän on osoittanut myös, että porvarillisen poliittisen perheen jäsen voi paitsi johtaa tällaista tärkeää aihetta myös saada asialle merkittävää puolueiden rajat ylittävää kannatusta.

On todettava, että valiokunnassa jotkin äänestykset menivät kuitenkin hyvin tiukoille, ja ne muuttivat mietinnön kokonaistasapainoa, sillä niiden takia mietintöön lisättiin joitakin uusia kohtia tai kappaleita. Toivomme, että näihin tehdään muutoksia parlamentissa myöhemmin tänään toimitettavassa äänestyksessä siten, että ne joko poistetaan tai niitä mukautetaan muiden poliittisten ryhmien kanssa sovittujen kompromissien mukaisesti. Meidän kaikkien olisi oltava samalla puolella, kun kyse on ihmisarvoisen työn edistämisestä.

Parlamentilla ei tietenkään ole toimivaltaa ohjeistaa jäsenvaltioita sen osalta, miten tässä kysymyksessä olisi meneteltävä, ja se on oikein, sillä päätös kuuluu jäsenvaltioiden hallituksille. Kaikkien jäsenvaltioiden hallitusten olisi kuitenkin ehdottomasti oltava samaa mieltä elinikäisten mahdollisuuksien tarjoamisen tärkeydestä, tarpeesta toimia ennakoivasti naisten osallisuuden lisäämiseksi työmarkkinoilla, tarpeesta tehdä paljon enemmän työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi ja ennen kaikkea tarpeesta antaa apua kehitysmaille.

Tämä on harkittu mietintö, joka ansaitsee tulla luetuksi laajasti.

  Stephen Hughes, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää hänen erinomaisesta mietinnöstään. Mietintö sisältää hyvin pitkän päätöslauselman, jossa on jopa 94 kohtaa, mutta mielestäni sen ydin voidaan tiivistää kahteen kohtaan.

Johdanto-osan V perustelukappaleessa todetaan, että "Euroopan unionin kilpailukyvyn lujittamiseksi yhteiskunnallisesti kestävällä tavalla on tärkeää lisätä tuottavuutta edistämällä ihmisarvoista työtä ja parantamalla työelämässä pysymisen laatua, työterveys ja -turvallisuus, joustavuuden ja työpaikkojen säilyvyyden välinen parempi tasapaino, elinikäinen oppiminen, keskinäinen luottamus ja osallistuminen sekä yksityis- tai perhe-elämän ja työelämän parempi yhteensovittaminen mukaan luettuina ja torjua sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja kaikkia muita syrjinnän muotoja".

Mietinnön 6 kohdassa kehotetaan toteuttamaan "tehokkaammin EU:n sisä- ja ulkopolitiikkoja ihmisarvoisen työn toimintaohjelman edistämiseksi erityisesti kehitystä, ulkoista apua, laajentumista, naapuruuspolitiikkaa, kauppaa, maahanmuuttoa sekä kahden- ja monenvälisiä ulkosuhteita koskevissa kysymyksissä".

Jos nämä kaksi kohtaa pantaisiin täysimääräisesti täytäntöön, EU ottaisi aimo harppauksen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman edistämisessä sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti.

Muita minulle merkityksellisiä kohtia ovat 46, 48 ja 51 kohta, joissa tarkastellaan kattavasti sitä, että eurooppalaisten yritysten on toimittava yhteiskuntavastuuta edistävällä tavalla maailmanlaajuisissa toimissaan. Niillä täydennettäisiin alaa koskevia aiempia toimiamme.

Monissa kohdissa tuodaan esiin, että EU:n on hyödynnettävä kaupallista ja taloudellista valtaansa edistääkseen ihmisarvoista työtä koskevaa toimintaohjelmaa maailmanlaajuisesti. Esimerkiksi 8 kohdassa vaaditaan GSP plus -järjestelmän täysipainoista ja asianmukaista täytäntöönpanoa komission jäsenen Mandelsonin kanssa aiheesta viime vuonna käymämme keskustelun mukaisesti.

Lopuksi haluan korostaa 47 kohtaa. Siinä vaaditaan komissiota "luomaan merkin tuotteille, jotka on tuotettu olosuhteissa, joissa noudatetaan ihmisarvoisen työn periaatteita ja perustyönormeja ja joissa ei nimenomaan käytetä lainkaan lapsityövoimaa". Antakaamme eurooppalaisille kuluttajille mahdollisuus viedä eteenpäin ihmisarvoisen työn toimintaohjelmaa heidän päivittäisissä valinnoissaan.

  Ona Juknevičienė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin ensimmäiseksi kiittää esittelijää, jäsen Marie Panayotopoulos-Cassiotouta, hänen laatimastaan hyvin tärkeästä asiakirjasta ja yhteistyöstä keskustellessamme muutoksista ja etsiessämme kompromisseja.

Puhumme tänään siitä, miten kaikille taataan ihmisarvoiset työolosuhteet niin yhteisössä kuin sen ulkopuolellakin.

Kannatan kaikilta osin komission aloitetta, sillä työllisyyden ja työolojen parantaminen on eräs kaikkein tärkeimpiä tehtäviämme, jossa ei pitäisi enää vitkutella. Koska keskustelemme kuitenkin ihmisarvoisesta työstä kaikille, meidän on syytä tarkastella, minkälaiset työolomme ovat täällä yhteisössä.

Ei ole kovinkaan pitkä aika siitä, kun kollegamme Sarah Ludford ja minä puhuimme Lontoossa paikan päällä asuvien ja työskentelevien liettualaisten kanssa sekä muutamien ammattiyhdistysedustajien ja Liettuan suurlähetystön työntekijöiden kanssa.

Vaikuttaa siltä, että valtaosa Lontoossa työskentelevistä liettualaisista voi vain unelmoida ihmisarvoisista työoloista. Väliaikaista työvoimaa välittävät toimistot rikkovat usein lakia ja vaativat laittomia maksuja työnhausta ja asiakirjojen laatimisesta. Ne ottavat haltuunsa hakijoiden passit eivätkä palauta niitä. Tällainen hyväksikäyttö on erityisen räikeää hotellialalla, jossa työntekijöille ei makseta laissa säädettyä vähimmäispalkkaa. Vierailumme jälkeen Sarah Ludford kutsui Lontoossa asuvia liettualaisia 21. vuosisadan orjiksi.

Arvoisa komissio jäsen, meillä on Dublinissa säätiö, joka tarkastelee elin- ja työoloja. Olen puhunut monesti säätiön johtajan kanssa ja pyytänyt tutkimuksen käynnistämistä. Arvoisa komission jäsen, pyydän nyt, että toteutatte tämän säätiön avulla tutkimuksen maahanmuuttajien taloudellisesta, sosiaalisesta ja psykologisesta hyväksikäytöstä yhteisössä ja suosittelette toimenpiteitä sen torjumiseksi.

Kannatan esittelijän näkemystä, jonka mukaan komission olisi aina annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle käyttöön kaikki poliittiset välineet, jotka ovat välttämättömiä ihmisarvoisten työolojen luomiseksi yhteisön kansalaisille, ja laadittava selvitys niiden tehokkuudesta.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionissa ja maailmalla etenevään globalisaatioon liittyy valtavia muutoksia omistajuuden, kulttuurin ja yhteiskunnan alalla.

Erilaiset taloudelliset kehitys- ja elintasot ovat johtaneet laajamittaiseen maastamuuttoon työn perässä. ILO:n mukaan maailmassa on 192 miljoonaa työtöntä ja 86 miljoonaa maastamuuttajaa, joista 34 miljoonaa on kehitysmaissa.

Nälkäänäkevät ihmiset ovat valmiita jättämään kotinsa ja perheensä ottaakseen vastaan mitä tahansa löytämäänsä työtä, ja he joutuvat usein rikollisten armoille. Tilannetta kuvaavat luvut on järkyttäviä: ILO:n mukaan yksistään vuonna 2004 noin 2,54 miljoonaa ihmistä myytiin pakkotyöhön, ja heistä noin 43 prosenttia seksityöhön.

Tämä herättää kysymyksen siitä, miksi näin tapahtuu. Miksi niin monet valtiot, myös Euroopan unionissa, ovat kykenemättömiä valvomaan tätä ongelmaa?

Vastaus on yksinkertainen: pääoma on ihmisiä tärkeämpää, rikkaat jättävät huomiotta köyhät. Tämä tarkoittaa sitä, että globalisaatio ja liberalisoituminen hyödyttävät …

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Sepp Kusstatscher, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tämä mietintö sisältää valtavasti ihmisarvoiseen työhön liittyviä hyviä ajatuksia ja myönteisiä ehdotuksia, ja siksi jäsen Panayotopoulos-Cassiotou ansaitsee kiitoksemme. Samalla kun vaadimme näitä asioita, meidän olisi kuitenkin pidettävä mielessämme, että EU:ssa on yli 20 miljoonaa ihmistä ilman työtä, ja monet heistä ovat leimaantuneita ja kärsivät syrjäytymisestä. Emme saa unohtaa myöskään sitä, että yhä useammat työntekijät eivät ansaitse riittävästi tullakseen toimeen, vaikka heillä onkin työtä, ja että niin kutsutuilla "epävirallisilla työoloilla" kierretään työvoima- ja verolainsäädäntöä, ja hyväksikäyttö kohdistuu etenkin nuoriin. Samanaikaisesti talous ja bruttokansantuote ovat kasvamassa. Jos haluamme luoda oikeudenmukaisen yhteiskunnan, jossa ei esiinny köyhyyttä eikä syrjäytymistä, toimintamallia on muutettava radikaalisti, ja paras tapa tehdä se, on ehdoton perustulo kaikille. Komissio tekisi viisaasti, jos se tarkastelisi tätä ajatusta syvällisesti yhdessä neuvoston kanssa.

  Kyriacos Triantaphyllides, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisan ystäväni laatima mietintö on yleisesti ottaen tyydyttävä. Toisin sanoen mielestäni on hyvä asia, että sillä edistetään ihmisarvoisen työn käsitettä Kansainvälisen työjärjestön vahvistaman näkemyksen mukaisesti.

Meillä on kuitenkin edelleen valtavasti tehtävää ihmisarvoista työtä koskevan käsitteen alalla ja tämän käsitteen sisällyttämiseksi kaikkeen Euroopan unionin ulkoiseen politiikkaan.

Yhtäältä talouskehityksen ja toisaalta yhteiskunnallisen ja työmarkkinoiden kehityksen tasapainottaminen merkitsee unionille nykyään valtavaa mahdollisuutta. Vastaavasti on välttämätöntä arvioida hyvin yksityiskohtaisesti työmarkkinoiden suuntauksia paitsi työllisyyden näkökulmasta myös sen luonteen ja laadun näkökulmasta, toisin sanoen ihmisarvoisen työn näkökulmasta.

Lopuksi Euroopan unionin on annettava säädöksiä, joilla edistetään jatkossakin sukupuolten tasa-arvoa ihmisarvoista työtä koskevan toimintakehyksen rajoissa toteuttamalla syrjimättömyyttä ja tasa-arvoa edistäviä yhdennettyjä ja paremmin koordinoitua yleisiä toimia.

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmä. – (EN) Arvoisa puhemies, me kaikki haluamme ihmisarvoista työtä, eikö totta? Likakaivojen puhdistaminen säästä riippumatta, rikkoontuneiden kaasuputkien korjaaminen polvet syvällä mudassa tai asbestin purkaminen Berlaymont-rakennuksesta tuskin on ihmisarvoista työtä, mutta jonkun on se tehtävä – vai muuttavatko anteliaat palkat kurjan työn ihmisarvoiseksi?

Minua kiinnostaakin 27 kohta, jossa puhutaan pakkotyötä koskevan vakiomääritelmän sopimisesta. Pakkotyövoimaa, täällä Euroopan unionissako? Vai viitataanko tällä maasta toiseen laittomasti salakuljetettujen ihmisten hyväksikäyttöön? Se on saatava loppumaan, ja paras tapa tehdä se on palauttaa kansalliset rajat ja tarkastaa huolellisesti kaikki, jotka pyrkivät ylittämään rajat. Tällä hetkellä unionissa on avoimet ovat Venäjän rajalta Atlantin rannikolle saakka. Ei ole mikään ihme, että unionissa harjoitetaan mittavaa ihmiskauppaa ja että sen seurauksena esiintyy pakkotyötä.

  Cristian Stănescu, în numele grupului ITS. – Consecinţele sărăciei, ale excluziunii sociale, nu numai la nivel european, dar şi la nivel global, sunt devastatoare. Un trai decent în Europa se va baza pe atenţia pe care Uniunea o va da oamenilor care nu au un loc de muncă, acţiune susţinută prin propagarea principiilor sociale şi de politică externă. Desigur, este necesară armonizarea dialogului între instituţii, iar Comisia Europeană are un rol vital în aplicarea legislaţiei şi a responsabilităţilor care-i sunt conferite. Contribuţia organizaţiilor internaţionale, documentele prezentate în preambul de către raportor sunt de mare valoare pentru aprecierea obiectivă a acestui aspect, dar nu şi suficientă, fiindcă trebuie avute în vedere şi firmele private care pot asigura locuri de muncă şi pot oferi premisele creşterii economice şi implicit o viaţă mai bună. Prioritatea raportului dezbătut astăzi la Strasbourg sper să devină şi prioritatea guvernelor naţionale, care trebuie să pună cap la cap piesele acestui puzzle şi să elaboreze strategii socio-economice puternice pentru a se crea locuri de muncă, cu respectarea strictă a drepturilor fundamentale ale cetăţenilor şi cu combaterea încălcării dreptului la muncă. În acest context amintesc hărţuirea, exploatarea şi violenţa la locul de muncă, realităţi menţionate şi în raport şi la care nu trebuie să asistăm fără să dăm o replică pe măsură. Siguranţa şi ocrotirea sănătăţii la locul de muncă sunt alte subiecte propuse atenţiei, deoarece sunt condiţii esenţiale pentru asigurarea unei munci de calitate într-o Europă modernă. Globalizarea, politicile orientate pe principii greşite, delocalizarea masivă a întreprinderilor şi transferarea lor în afara graniţelor Uniunii Europene afectează cel mai mult piaţa de muncă şi relaţiile sociale în contextul strategiei de dezvoltare durabilă. Precaritatea sistemului trebuie stopată prin încurajarea legislaţiilor naţionale în domeniu, reformarea sistemului de învăţământ în zonele rurale şi acordarea unor facilităţi...

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen kiitollinen komissiolle ja esittelijälle siitä, että he ovat päättäneet käsitellä näin tärkeää kysymystä. En aio enää puhua siitä, miten välttämätöntä on varmistaa, että kaikki unionin jäsenvaltiot ja ennen kaikkea uudet jäsenvaltiot ratifioivat tätä kysymystä koskevat keskeiset sopimukset mahdollisimman pian, tai EU:n velvollisuudesta poistaa kaikenlainen sukupuoleen, uskontoon, etniseen alkuperään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä, kuten myös kaikenlainen epäasiallinen käyttäytyminen, kuten edelleenkin yleinen kiusaaminen, joka voi koskea työntekijöiden työ- tai perhe-elämää.

Haluaisin ennen kaikkea vaatia, että lakkaamme katsomasta asioita 1700-luvun mallin mukaiseen teolliseen mittakaavaan perustuvasta taloudellisesta näkökulmasta. Emme voi perustaa kasvuamme sen enempää luonnonvaroihin kuin työvoiman saatavuuteenkaan, kuten Kiinassa, joten tarvitsemme todellista vallankumouksellista ajattelua. Meidän on ymmärrettävä, että meidän on itse asiassa investoitava inhimilliseen pääomaan ja koulutettava ihmisiä, tarjottava heille turvallisuutta ja kasvumahdollisuuksia. Tämä on paras, joskaan ei ainoa, ratkaisu EU:n kilpailukyvyn edistämiseksi ja Lissabonin tavoitteiden saavuttamiseksi. Jos Brasilian ja Aasian tiikereiden kaltaisissa uusissa talouksissa kansainvälisen kaupan haaste perustuu määrään, Euroopan unionin velvollisuutena ja ennen kaikkea mahdollisuutena on erilaistua keskittymällä laatuun, luovuuteen ja kulttuuriseen, älylliseen ja tieteelliseen perintöönsä – toisin sanoen olosuhteidemme määrääviin tekijöihin.

Palveluala, jonka raakamateriaalia ovat ihmiset, jotka nähdään ajattelevina olentoina eikä yksistään suorittajina, on nyt hallitseva ala. Jos siten annamme kansalaisillemme mahdollisuuden osoittaa parhaansa mukaan omat valmiutensa ja taitonsa, jotka he ovat hankkineet opiskeluvuosinaan, olemme valmiita ottamaan päätoimijan roolin kansainvälisellä tasolla – roolin, jonka olemme vaarassa menettää. Talouden kehittymisen on palveltava ihmisiä eikä toisin päin.

  José Albino Silva Peneda (PPE-DE). – (PT) Arvoisa puhemies, kannatan jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun laatimaa mietintöä ja kiitän häntä siitä. Työn laatua koskevassa kysymyksessä kyse ei ole ainoastaan työntekijöiden oikeuksista. Se olisi rajallinen näkemys. On ensisijaisen tärkeää, että työn laatua tarkastellaan paljon laajemmasta näkökulmasta, sillä ensinnäkin työympäristön korkeampi laatu on eräs kaikkein keskeisimpiä tekijöitä paremman tuottavuuden kannalta ja siten paremman kilpailukyvyn kannalta.

Työn laadussa kyse on oikeiden julkisten politiikkojen soveltamisesta ja eri alojen yritysten suorituskyvystä, kuten infrastruktuurin ja viestintäteknologioiden saatavuudesta, koulutuksesta, ammatillisesta koulutuksesta, elinikäisestä oppimisesta, terveydestä ja turvallisuudesta työpaikalla ja pääsystä työmarkkinoille. Yritysten näkökulmasta työn laatu liittyy johtajuuteen, uranäkymiin ja työn organisointiin. Haluaisin mainita myös yhden lisäsyyn sille, miksi meidän olisi keskityttävä tähän aiheeseen. Jotta Euroopan unioni voi toteuttaa eri tasoilla kipeästi kaivatut uudistukset, siten että siitä tulee entistä kilpailukykyisempi muuhun maailmaan nähden, meidän on muutettava sekä yritysten että työntekijöiden käyttäytymistä ja suhtautumista.

Mitä suurempi luottamus osapuolten välillä vallitsee, sitä helpompi uudistukset on toteuttaa. Lisäksi mitä intensiivisempi vuoropuhelu on, sitä suurempi on luottamus ja avoimuus rakenneuudistukseen tai muutokseen liittyvissä kysymyksissä. Katson, että nykytilanteessa eurooppalaisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden on tehtävä kaikki voitavansa vauhdittaakseen työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua sekä jäsenvaltioiden että Euroopan unionin tasolla. Työn laatua koskeva kysymys auttaa myös tämän suuren mahdollisuuden toteuttamisessa.

  Anne Van Lancker (PSE). – (NL) Arvoisa komission jäsen, on erittäin myönteinen asia, että komissio aikoo tukea aktiivisesti Kansainvälisen työjärjestön ihmisarvoista työtä koskevaa strategiaa.

Ihmisarvoinen työ merkitsee muutakin kuin ILO:n perustyönormien noudattamista, vaikka ne ovatkin tärkeitä. Kyse on myös ihmisten oikeudesta elinkustannukset kattavaan palkkaan ja sosiaaliturvaan ja heidän oikeudestaan järjestäytyä ammattiyhdistysliitoksi.

Tällä hetkellä puolitoista miljardia ihmistä ei ansaitse tarpeeksi perustarpeidensa täyttämiseksi, vaikka 90 prosenttia kaikista maailman valtioista onkin ottanut käyttöönsä laillisen vähimmäispalkan. Monissa tapauksissa kotoa käsin työskentelevät henkilöt, maatöitä tekevät tai epävirallisen sopimuksen tehneet työntekijät eivät kuulu vähimmäispalkan soveltamisalaan, tai lakia ei yksinkertaisesti sovelleta. Työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut ja järjestäytymisoikeudet ovat siten ensisijaisen tärkeitä, jotta varmistetaan, että jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen työhön.

Siksi olen erityisen tyytyväinen Euroopan palkansaajien keskusjärjestön (European Trade Union Congress) ja Yhdysvaltojen ammattiyhdistysliittojen yhteiseen julistukseen, jonka mukaan ne aikovat toimia yhdessä ihmisarvoisen työn puolesta.

Euroopan unionin olisi asetettava ihmisarvoinen työ keskeiseen asemaan ulkoisessa politiikassaan, jotta globalisaation edut voidaan jakaa entistä tasaisemmin ja jotta voidaan torjua sosiaalinen polkumyynti palkka- ja työehtojen alalla kehittyneemmissä talouksissa. Euroopan unionin ja Intian tai Korean kaltaisten maiden kanssa tehdyillä kauppasopimuksilla, joista neuvotellaan parhaillaan, olisi edistettävä ihmisarvoista työtä, ja jos maat rikkovat järjestelmällisesti sosiaalisia perusoikeuksia, niiden kauppaetuudet olisi peruutettava.

Euroopan unionin olisi myös tuettava kehitysmaiden kumppaneitaan, jotta ne voivat asettaa ihmisarvoisen työn keskeiseen asemaan kansallisissa tai alueellisissa strategiasuunnitelmissaan ja eurooppalaisissa kumppanuussopimuksissa.

Hallitusten lisäksi myös monikansallisilla yhtiöillä on suuri vastuu oikeudenmukaisten palkkojen ja työolojen turvaamisessa. Monikansalliset yhtiöt, joilla on pääkonttori Euroopan unionissa mutta tytäryhtiöitä ja alihankkijoita muualla maailmassa ja jotka rikkovat jatkuvasti näitä perusoikeuksia, olisi kirjattava mustalle listalle, ja ne olisi suljettava kaikkien eurooppalaisten tarjouskilpailujen ulkopuolelle.

Näin Euroopan unioni voi ottaa johtavan aseman kansainvälisissä toimissa ja lisätä globalisaatioon sosiaalisen ulottuvuuden.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää tästä kattavasta ja tasapainoisesta mietinnöstä. Mietinnön jotkin lausunnot ovat herättäneet jonkin verran keskustelua, mutta haluan kysyä seuraavaa: onko mietinnössä jotain sellaista, jota ei sovellettaisi perheeni jäseneen? Riippumatta siitä, asuvatko perheeni jäsenet Irlannissa vai Puolassa tai ovatko he kolmannen maan kansalaisia, haluaisin, että tämän mietinnön ehtoja sovelletaan myös heihin. Jos siten haluamme todellakin turvata ihmisarvoisen työn kaikille eikä ainoastaan niille, jotka syntymänsä, yhteiskunnallisen asemansa tai koulutuksen takia eivät voi saada ihmisarvoista työtä, siinä tapauksessa tämä mietintö on valtava askel oikeaan suuntaan.

Kuten totesin, mietintö on tasapainoinen. Sen lisäksi, että perheeni jäsen voisi olla työnhakija, hän voisi yhtä lailla olla pienyrittäjä ja johtaa pk-yritystä, joka ponnistelee selviytyäkseen ja tarjoaa siten ihmisarvoista työtä. Tällä mietinnöllä edistetään liiketoimintaa, jonka tarkoituksena ei ole hyväksikäyttö, joka ei harjoita sosiaalista polkumyyntiä ja joka ei riko perustyönormeja. Uskon, että valtaosa meistä haluaisi työskennellä tällaisessa yrityksessä ja etenkin johtaa tällaista yritystä.

Markkinatarpeiden ja oikeudenmukaisen ja tasapuolisen yhteiskunnan edistämisen välillä on jatkuvasti jännitteitä. Yksi suuri työntekijäryhmä, sairaanhoitajat – joka on itse asiassa suurin yksittäinen työntekijäryhmä Euroopassa – jää usein näiden kahden tarpeen väliin. Markkinat eivät tunnusta tai palkitse sitä, sillä ryhmä ei edistä merkittävästi BKT:n kasvua. Se on kuitenkin eräänlainen sideaine, joka pitää yhteiskunnan koossa. Ilman tätä työntekijäryhmää tuntemamme sosiaaliset rakenteet romahtaisivat, ja ketä markkinat silloin palvelisivat?

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Kansainvälisen työjärjestön oikeutetusti edistämän ihmisarvoisen työn käsitteen on sisällettävä työntekijöiden oikeuksien edistäminen useilla eri aloilla, nimittäin työllisyyden, palkkojen, sopimusten, terveyden, hygienian, työpaikan turvallisuuden, ammatillisen koulutuksen, edistämisen, sosiaalisen suojelun ja turvallisuuden, työehtosopimusten, työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun sekä syrjinnän ja epätasa-arvon torjumisen alalla. Riittää kuitenkin, kun pidetään mielessä epävakaa työ, huonosti palkattu työ, miljoonat työtapaturmat, työntekijöiden köyhyys ja työttömyyden kasvu ja työssäkäyvien oikeuksiin hiljattain kohdistuneet hyökkäykset – joista joustavuuden ja turvallisuuden yhdistelmä niin kutsuttu flexicurity-malli on tärkein esimerkki – jotta ymmärretään ne ristiriidat, joita käsittelemme ja jotka saavat työntekijät protestoimaan ja kamppailemaan. Portugalissa on määrä järjestää 30. toukokuuta yleislakko, jonka organisoinnista vastaa ammattiyhdistysten keskusjärjestö CGTP.

Komissio on itse eräs esimerkki näistä ristiriidoista, sillä se on antanut tämän tiedonannon ja samalla se on julkaissut luonnoksen vihreäksi kirjaksi työlainsäädännöstä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, ei ole epäilystäkään siitä, että joissakin maissa työntekijöiden hyväksikäyttö on yleistä. Arvostelemme sitä perustellusti mutta ostamme, puemme yllemme, syömme ja juomme päivittäin sellaisten maiden tuotteita, joissa riistetään työvoimaa. Väärinkäyttö jatkuu niin kauan, kun emme muuta vaadi.

Ihmisarvoinen työ toimii kuitenkin kahteen suuntaan. Työntekijöiden työolojen on oltava parempia, mutta työntekijöiden on myös tuotettava palvelunsa oikeudenmukaisesti ja vastuullisesti. EU:sta tulee kilpailukykyinen ja sosiaalisesti kestävä vain, jos ihmisarvo ja kunnioitus ovat molemminpuolisia eurooppalaisilla työpaikoilla. Haluaisin kiittää jäsen Panayotopoulosta hänen mietinnöstään. Hän on tarkastellut kaikkia haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä – nuoria työntekijöitä, äitejä, jopa imettäviä äitejä, osa-aikaisia ja ikääntyneitä työntekijöitä. Hän mainitsee myös etätyöntekijät, ja haluan ymmärtää tämän ryhmän siten, että siihen kuuluvat myös lasten, vammaisten ja iäkkäiden perheenjäsenten omaishoitajat, joille ei makseta palkkaa.

  Jean-Claude Martinez (ITS). – (FR) Arvoisa puhemies, vaadimme työtä kaikille ja ennen kaikkea ihmisarvoista työtä! Mitä sillä sitten tarkoitetaan? Sillä tarkoitetaan nuorten, naisten ja lasten tekemää työtä Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Portugalissa. Sillä tarkoitetaan maahanmuuttajien tekemää työtä, diplomaattisten edustustojen pakkotyöntekijöiden tekemää työtä, etenkin Lähi-idässä. Sillä tarkoitetaan Ranskan työläisten tekemää työtä. Sillä tarkoitetaan työpaikalla itsemurhan tehneiden työntekijöiden työtä, esimerkiksi Renault'n tehtaassa. Sillä tarkoitetaan häpeällisiä palkkoja – kassoille, rakennusmiehille, työmiehille maksettavaa 1 000 euron kuukausipalkkaa – jonka ansiosta työvoimaa voidaan muokata uudelleen, ja tämän hyväksikäytön jälkeen sillä tarkoitetaan häpeällisiä eläkkeitä: viljelijän aviomiehen 130 euron eläkettä. Koiran säilöönotto maksaa 10 euroa, mutta eläkkeelle jäänyttä viljelijänaista ei voida edes ottaa säilöön!

Mitkä ovat tämän taustalla olevat syyt? Sen syitä ovat maailmanlaajuinen kapitalismi uusine muotoineen, sillä kyse ei ole teollisesta kapitalismista vaan finanssikapitalismista, jolla tavoitellaan 15 prosentin voittoa. Tällaisen voiton saamiseksi eläkerahastoihin, spekulatiivisiin rahastoihin ja erikoissijoitusrahastoihin perustuvalla kapitalismilla harjoitetaan kolmentyyppistä painostusta: palkkoihin, työntekijöihin – jotka käyttävät just-in-time-menetelmiä ja jotka ovat stressaantuneita, minkä takia he päätyvät itsemurhaan – ja työntekijöiden määrään. Eräs syy on myös Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta Andalusiaan, El Ejidoon, saapuvat maahanmuuttajat, jotka työskentelevät pajoissa, Barcelonan ravintoloissa ja rakennustyömailla. Globalisaatiota on se, kun kiinalaisista, jotka työskentelevät 25 sentin tuntipalkalla, tulee kansainvälisiä mallityöntekijöitä.

Mitä meidän olisi tehtävä? Meidän on tehtävä neljä asiaa: meidän on ryhdyttävä sosiaaliseen taisteluun, meidän on ryhdyttävä oikeudelliseen taisteluun ILO:n ja WTO:n puitteissa osoittamalla mielikuvitusta, varsinkin vähennettävien tullimaksujen osalta, meidän olisi ryhdyttävä palkkapoliittiseen taisteluun ja ennen kaikkea, meidän olisi oltava selvänäköisiä ja kutsuttava asioita niiden oikealla nimellä – sääntelystä vapautetut markkinat merkitsevät kapitalismia ja globalisaatiota, ja kyse on myös maailmanlaajuisesta finanssikapitalismista.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Haluan kiittää esittelijän lisäksi myös komissiota hyvin tasapainoisesta mietinnöstä. Kiitän komissiota myös sen omaksumasta näkökannasta. Taistelu ihmisarvoisen työn puolesta on alkamassa EU:ssa. Kyse on paitsi kuutamourakoinnin vastaisista toimista myös ihmisarvoisista työoloista EU:ssa, elämiseen riittävistä palkoista ja mahdollisuuksista ammatilliseen kehittymiseen ja vaikutusmahdollisuuksista työpaikalla. Jotta kykenemme edistymään näissä kysymyksissä maailmanlaajuisesti, meidän on ensin itse noudatettava ihmisarvoisen työn periaatteita kotimaissamme, sillä emme noudata niitä nyt täysimääräisesti. Meidän on myös tehtävä jatkuvasti töitä asian hyväksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Kansainvälisissä toimissamme sovellamme Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia, jotka ovat hyvä perusta toimillemme. Kauppa ja avoimet rajat ovat tärkeitä, ja kannatan molempia. Lisäksi on kuitenkin tärkeää, että pyrimme samalla luomaan järkevät ympäristö- ja työolot EU-maita köyhempien maiden kansalaisille. Tällaisissa maissa tärkeää on myös turvata oikeus ihmisarvoisiin palkkoihin ja työoloihin. Mitä vastuita eri toimijoilla sitten on? EU:n on selvästikin kannettava vastuunsa kansainvälisenä toimijana kaupan alalla ja muilla aloilla. Myös jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa, samoin kuin yritysten, sosiaalinen vastuu mukaan luettuna. Toisinaan ihmisarvoisen työn ja kasvumahdollisuuksien välillä syntyy ristiriitoja. Katson kuitenkin, että nämä kaksi ovat sidoksissa toisiinsa, sillä ilman ihmisarvoista työtä emme saavuta kestävää kehitystä pitkällä aikavälillä.

  Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, ei ole olemassa mitään ihmisarvoa alentavaa työtä tai ihmisarvoa alentavia ammatteja. Edes maailman vanhin ammatti ei ole ihmisarvoa alentava. Voimme kuitenkin puhua ihmisarvoa alentavista olosuhteista, joita politiikkamme ruokkii.

Kun joku on köyhä ja heikko, hän turvautuu ihmisarvoa alentavaan työhön. Les Miserables -romaanin Jean Valjean ei ollut arvoton, kun hän varasti leivän. Olemme kuitenkin synnyttäneet 100 miljoonaa eurooppalaista Jean Valjeania, ja monikansalliset yhtiöt käyttävät hyväkseen tätä tarvetta.

Joidenkin ihmisten on ymmärrettävä, että jollemme muuta politiikkaamme ja jos pidämme pankkiirien sanaa evankeliumina, ihmiset joutuvat lopuksi turvautumaan ihmisarvoa alentavan työhön. Trichet on kaksinkertaistanut korkoasteet kahden vuoden aikana.

Jos 800 euroa kuukaudessa ansaitseva työntekijä ottaa lainan, on ymmärrettävää, ettei hän voi maksaa sitä takaisin. Hän ottaa siksi vastaan ihmisarvoa alentavan työn. Me olemme siitä vastuussa, ja meidän on siten otettava aimo askel eteenpäin. Niin monen vuoden jälkeen olemme palaamassa takaisin feodalismiin. Ennen lääniherralla oli mainetta. Nyt hänellä on pankki.

  Magda Kósáné Kovács (PSE) . – (HU) Jäsen Panayotopoulosin erinomainen mietintö puhuu meidän kaikkien puolesta. Siinä yhdistetään vaatimus, jonka mukaan "meidän on puhuttava", vakavasti otettavien, asiaa koskevien strategisten lausuntojen kanssa.

Kyse on vakavasti otettavista lausunnoista, sillä mietinnössä esitetään vastuullinen ja asiantunteva selvitys niistä sosiaalisista eroista, jotka vauhdittavat osaltaan taantumista. Tekstissä mainitaan toistuvasti naiset, samoin kuin ikääntyneet, vammaiset, maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt ja ammattitaidottomat, ja syitä haetaan demografisista rajoitteista ja uusien työmarkkinoiden seurauksena syntyvistä rajoitteista.

Mietintö on hyvin tärkeä, sillä Euroopan unionin toimielimissä käynnistettiin hiljattain keskustelu työlainsäädännön uudistuksesta, työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta ja toimenpiteistä, joilla lujitetaan sosiaaliturvaa. Nämä keskustelut voivat mitätöidä toisensa, mutta päätöksellämme voitaisiin nyt auttaa varmistamaan, että ne johtavat loppujen lopuksi samaan suuntaan.

Mietinnössä esitetty viesti on myös osa strategiaa, sillä mietinnössä esitetyt "ihmisarvoiseen työhön" liittyvät käsitteet osoittavat, mitä työllisyysturva, kumppanuus, oikeudet työpaikalla ja miesten ja naisten tasa-arvo tarkoittavat tai mitä niiden pitäisi tarkoittaa. Tätä ei voida erottaa strategiasta, jolla pyritään poistamaan köyhyys ja köyhyysloukun uhka.

Köyhyys on häpeäpilkku Euroopan unionin kasvoilla, ja siksi kaikissa jäsenvaltioissa on välttämätöntä ottaa käyttöön vähimmäispalkkajärjestelmä, vaikka tälläkin alalla vanhoissa ja uusissa jäsenvaltioissa on odotettavissa suuria eroja. Tästä huolimatta tämä järjestelmä merkitsee pitkällä aikavälillä ihmisarvoa alentavien elinolosuhteiden poistamista.

  Ole Christensen (PSE). – (DA) Arvoisa puhemies, teollisuuden alalla tapahtuu joka vuosi 270 miljoonaa työtapaturmaa. Vuosittain kuolee yhteensä 2,2 miljoonaa ihmistä turvattoman työympäristön takia, ja arvioiden mukaan maailmassa on 60 miljoonaa lasta, jotka tekevät raskasta tai vaarallista työtä. Maailman kauppajärjestössä, kauppasopimuksissamme ja kehitysyhteistyössämme on painotettava entistä voimakkaammin ihmisarvoista työtä. Myös eurooppalaiset kuluttajat on saatava liikkeelle. Kuluttajat ovat halukkaita puolustamaan työntekijöiden oikeuksia. Se ilmenee kasvavassa mielenkiinnossa reilun kaupan tuotteita kohtaan, joista kuluttajat ovat valmiita maksamaan ylimääräistä, jos he voivat olla varmoja siitä, että ne on tuotettu ihmisarvoisissa työoloissa.

Kuluttajilla, asiakkailla, työntekijöillä ja sijoittajilla pitäisi olla mahdollisuus valita tai torjua tuotteet ja toimittajat, sen perusteella, onko työntekijöiden pitänyt vaarantaa henkensä ja terveytensä tuotantoprosessissa. Ihmisarvoisessa työympäristössä tuotettuihin tuotteisiin kiinnitettävällä vapaaehtoisella tuotemerkinnällä annettaisiin kuluttajille tietoa, joka on välttämätöntä, jotta ihmisarvoiset työolot säilyvät sekä kuluttajien että yhtiöiden mielenkiinnon kohteena. EU:n tuotemerkillä, joka on laadittu Kansainvälisen työjärjestön vahvistamien työntekijöiden perusoikeuksien noudattamisen takeeksi, voisi olla ratkaiseva merkitys.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. (CS) Arvoisat jäsenet, minun olisi hyvin vaikeaa antaa riittävä panos tähän keskusteluun jäljellä olevana aikana. Siksi haluan keskittyä vain kaikkein tärkeimpään kohtaan. Keskustelun perusteella on selvää, että parlamentti kannattaa voimakkaasti ihmisarvoisen työn käsitteen edistämistä siten, että se on osa komission laatimaa strategiaa. Toiseksi kyse on maailmanlaajuisesta hankkeesta, joka pätee kaikissa olosuhteissa ja kaikissa maissa niiden kehitystasosta riippumatta, ja se kattaa luonnollisestikin myös EU:n jäsenvaltiot.

Täällä korostettiin, ettei myöskään EU:ssa aina noudateta normeja kaikissa tilanteissa, etenkään laittoman työn tapauksessa. Siksi komissio on hyväksynyt ehdotuksen, jossa paneudutaan laittomasti työskentelevien maahanmuuttajien tilanteeseen, ja se aikoo laatia entistä yhtenäisemmän strategian pimeän työn torjumiseksi.

Haluaisin myös todeta, että vuoden 2008 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana komissio aikoo julkaista seurantakertomuksen ihmisarvoista työtä koskevista unionin aloitteista. Tämän maailmanlaajuisen käsitteen edistäminen tuo yhteen monia aloja, ja tämä käy hyvin selkeästi ilmi ehdotetussa mietinnössä. Haluaisin jälleen kerran ylistää tätä laadukasta mietintöä ja kiittää siitä esittelijää.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Samalla kun globalisaatio synnyttää levottomuutta ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta, on välttämätöntä korostaa eurooppalaisia strategioita, joilla lisätään globalisaation sosiaalista ulottuvuutta. Ihmisarvoista työtä koskevan toimintaohjelman täytäntöönpano on osa näitä strategioita. Ihmisarvoisella työllä voidaan itse asiassa helpottaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaa, sillä sen avulla globalisaation edut voidaan optimoida haittoja vähentämällä.

On totta, että kaupan vapauttamisella on edistettävä kasvua ja täystyöllisyyttä ja vähennettävä köyhyyttä, mutta sen perustana on oltava ennen kaikkea kaikille tarjottavan ihmisarvoisen työn edistämiseen. Lisäksi jotta siitä voidaan tehdä pysyvä osa EU:n ulkoista politiikkaa, ihmisarvoisen työn edistämisen on oltava EU:n ja kolmansien maiden välisten kauppasuhteiden lähtökohta ja ennakkoehto. Tässä yhteydessä on tärkeää painottaa mekanismia, jolla varmistetaan ihmisarvoisen työn edistäminen, nimittäin yhteistä tullietuusjärjestelmää. GSP plus -järjestelmä on itse asiassa ensisijaisen tärkeä keino, jolla voidaan edistää toimia kestävän kehityksen, hyvän hallintotavan ja sosiaalisten perusoikeuksien lujittamiseksi.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

5. Äänestykset

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

5.1. Yleiset säännöt yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla (äänestys)

– Mauron mietintö (A6-0169/2007)

5.2. Verkkovierailut yleisissä matkaviestinverkoissa (äänestys)

– Rübigin mietintö (A6-0155/2007)

- Ennen äänestystä:

  Martin Callanan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän työjärjestyksen mukaisen työjärjestyspuheenvuoron ilmoittaakseni, että minulla on taloudellisia etuja Rübigin mietinnön suhteen. En osallistu kyseisestä mietinnöstä toimitettavaan äänestykseen.

  Puhemies. Tämäpä erittäin korrektia. Useimmilla meistä on matkapuhelin!

  Roger Helmer (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin käytän työjärjestyksen 166 artiklan nojalla työjärjestyspuheenvuoron ilmoittaakseni, että minulla on taloudellisia etuja käsiteltävän asian suhteen. Euroopan parlamentin jäsenenä ja matkapuhelimen ahkerana käyttäjänä hyödyn suuresti tästä lainsäädännöstä. Jäävään näin ollen itseni äänestyksestä. Uskon, että monet kollegoistani tekevät samoin!

(Naurua)

  Puhemies. Tämä on pantu merkille!

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, kahden edellisen puhujan esittämät perustelut huomioon ottaen aiotteko tiedustella, löytyykö Euroopan parlamentista mahdollisesti yksi sellainen jäsen, joka ei omista matkapuhelinta? Sitten kyseinen jäsen voi määrätä, hyväksymmekö tämän lainsäädännön vai emme!

(Naurua ja suosionosoituksia)

  Puhemies. Voimme kaiketi siirtyä nyt eteenpäin.

- Lainsäädäntöpäätöslauselman hyväksymisen jälkeen:

Puhemies. Onnittelut jäsen Rübigille ja eurooppalaisille matkapuhelimen käyttäjille!

(Suosionosoituksia)

  Paul Rübig (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, osoitan kiitokseni parlamentille sen hyväksynnästä ja erityisesti neuvostolle, joka on suostunut siihen, että asetus tulee voimaan viimeistään 27. kesäkuuta. Niille jäsenille, jotka äänestivät tyhjää, haluan sanoa, että alennamme näin veronmaksajalle koituvia kustannuksia.

5.3. EY:n ja Meksikon välinen, taloudellista kumppanuutta, poliittista yhteensovittamista sekä yhteistyötä koskeva sopimus (äänestys)

– Markovin mietintö (A6-0138/2007)

5.4. Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveron lähentäminen (äänestys)

– Lullingin mietintö (A6-0148/2007)

- Komission ehdotuksen hylkäämisen jälkeen:

  Ieke van den Burg (PSE). – (EN) Pyydän, että asiakirja palautetaan valiokuntaan, koska äänestysten tulokset ovat nyt ristiriitaiset.

  Puhemies. Komissio ei ole esittänyt ehdotuksia, joten asiakirja palautetaan automaattisesti valiokuntaan. Näin tapahtuu jota tapauksessa.

  Astrid Lulling (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, ehdotin ryhmälleni ja monille kollegoistani, jotka tukivat minua, mietinnön hylkäämistä, koska ehdottamaani linjaa ei ole noudatettu ja koska minulla on tiukka äänestystulos huomioon ottaen sellainen käsitys, etteivät tietyt parlamentin jäsenet tienneet, minkä puolesta äänestivät.

(Vastalauseita)

Anteeksi, eivät tiedostaneet ääntensä merkitystä.

Arvoisa puhemies, kun otetaan lisäksi huomioon komission vaiteliaisuus – vaikka komission jäsen Kovács käytti eilen illalla kaksi puheenvuoroa, kun taas minulle esittelijänä ei annettu mahdollisuutta vastata hänelle – minun on todellakin korostettava sen voimattomuutta.

Teimme ehdotuksen umpikujasta pääsemiseksi. Arvoisa puhemies, valitettavasti emme saaneet ehdotuksellemme tukea. Näin ollen tästä ehdotuksesta ei ole parlamentin mietintöä, ja komissio ja neuvosto voivat pitää itsepintaisesti kiinni vallitsevan tilanteen säilyttämisestä ja jatkaa hellittämättä umpikujaan ajautuneita pyrkimyksiään.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Asiasta järjestetään tietysti keskustelu, kun se palaa parlamentin käsiteltäväksi.

5.5. Eurolatin pysyvän valtuuskunnan kokoonpano (äänestys)

5.6. Terveyspalvelujen poistaminen sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevasta direktiivistä (äänestys)

– Vergnaudin mietintö (A6-0173/2007)

- Ennen äänestystä:

  Bernadette Vergnaud (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron vain huomauttaakseni parlamentille, että on tapahtunut virhe.

Koska sama lause toistuu todellakin kolmessa eri kohdassa, parlamentin yksiköt ovat aivan oikein poistaneet mietinnöstä 47 ja 53 kohdan, sillä kyseinen lause sisältyy kokonaisuudessaan 51 kohtaan.

Halusin vain saattaa tämän asian kollegojeni tietoon.

5.7. Rakennepolitiikan vaikutukset ja seuraukset EU:n koheesion kannalta (äänestys)

– Pleguezuelos Aguilarin mietintö (A6-0150/2007)

5.8. EU:n apu kaupan kehittämiseksi (äänestys)

– David Martinin mietintö (A6-0088/2007)

5.9. Talouskumppanuussopimukset (äänestys)

– Sturdyn mietintö (A6-0084/2007)

- Ennen tarkistuksesta 23 toimitettua äänestystä:

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, tarkistuksen 23 viimeinen lause kuuluu nyt seuraavasti: "kehottaa Euroopan unionia luomaan tarvittavat korvaavat mekanismit tällaisten vaikutusten välttämiseksi". Tätä sanamuotoa on vastustettu, sillä se näyttää vihjaavan, että meidän EU:ssa olisi vastattava kaikista taloudellisista vaikutuksista. Tämän väärintulkinnan välttämiseksi ehdotan suullista tarkistusta, jonka jälkeen kyseinen kohta kuuluisi seuraavasti: "kehottaa Euroopan unionia auttamaan tarvittavien korvaavien mekanismien luomisessa tällaisten vaikutusten välttämiseksi".

(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)

5.10. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka 2005 (äänestys)

– Brokin mietintö (A6-0130/2007)

- Äänestyksen jälkeen:

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kun äänestimme 10 kohdasta, italiankielisessä tulkkauksessa puhuttiin 11 kohdasta, minkä vuoksi äänestin toisin kuin olisin muutoin tehnyt.

5.11. Ihmisarvoinen työ kaikille (äänestys)

– Panayotopoulos-Cassiotoun mietintö (A6-0068/2007)

  Puhemies. Äänestykset ovat päättyneet.

6. Äänestysselitykset

– Mauron mietintö (A6-0169/2007)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, vaikka kannatankin jäsen Mauron mietintöä, pahoittelen, ettei siinä, kuten ei myöskään komission ehdotuksessa, viitattu lainkaan siihen, että yhteisön tuet edellyttävät toimia rautatie- ja tieliikenteestä aiheutuvan melun torjumiseksi. Olipa kehitystyön tarve miten suuri tahansa, lähistön asukkaat on myös otettava huomioon, eikä vain heidän terveytensä vaan myös heidän hyväksyntänsä työlle.

Vaadin näin ollen, että raideajoneuvoja koskevia meluntorjuntasääntöjä muutetaan mahdollisimman pian alentamalla melun enimmäistasoja ja että meluntorjuntatoimia edistetään aivan samaan tapaan kuin Euroopan laajuisten verkkojen laajentamista.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin Mauron mietintöä vastaan sillä perusteella, että liikennemäärät Euroopassa kasvavat valtavasti ja että täpötäydet tiet ja jatkuvat liikenneruuhkat ennakoivat liikennejärjestelmän romahdusta. Vaikka päätimme jo monta vuotta sitten, mitkä hankkeet muodostaisivat Euroopan laajuiset liikenneverkot, olemme pahasti jäljessä näiden hankkeiden toteuttamisessa, joten se, minkä pitäisi olla eurooppalainen mestariteos, muistuttaa yhä pikemminkin tilkkutyötä.

Meidän on myös tehtävä rautatiematkustamisesta entistä houkuttelevampaa, ja tämä pätee nähdäkseni paitsi ylikansalliseen liikenteeseen myös, ja yhä enenevässä määrin, paikallisliikenteeseen.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vaikka ehdotus asetukseksi yhteisön rahoitustuesta Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla merkitseekin yhteisön osarahoituksen lisääntymistä nykytasosta, yhteisön rahoitustuki ei yllä alkuperäisen ehdotuksen tasolle sekä liikenne- että energiaverkkojen osalta rahoituskehyksestä 2007–2013 tehdyn haitallisen sopimuksen vuoksi.

Tässä on kyse myös toisesta perustavasta kysymyksestä. "Euroopan laajuiset verkot" toteutetaan yhteisön ja jäsenvaltioiden rahoituksella – toisin sanoen selkeästi julkisella rahoituksella – ja tavoitteena on sisämarkkinoiden toteuttaminen, kuten neuvoston yhteisen kannan 1 kohdassa selitetään: "tehokkaat ja integroidut energia- ja liikenneverkot ovat Euroopan sisämarkkinoiden selkäranka ja että nykyisten verkkojen paremmalla hyödyntämisellä sekä puuttuvien yhteyksien rakentamisella lisätään tehokkuutta ja kilpailua". Toisin sanoen sisämarkkinoiden toteuttaminen muodostaa näiden hankkeiden ytimen yhdessä markkinoiden avaamisen kanssa, ja jäsenvaltion talouden keskeiset alat jätetään yksityisten intressien armoille, kunhan julkiset investoinnit on tietysti ensin tehty.

Kun otetaan huomioon näiden alojen merkitys minkä tahansa maan kehitykselle, vaadimme, että ne säilytetään osana julkista sektoria, ja vastustamme siten niiden yksityistämistä.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, ryhmäni olisi halunnut täysistunnon sisällyttävän mietintöön tarkistuksemme, joilla olisi lisätty parlamentin valtuuksia Euroopan laajuisia liikenne- ja energiaverkkoja koskevien tulevien talousarvioiden osalta, mutta tarkistuksiamme ei hyväksytty. On kuitenkin tärkeää, että tämä investointien ala säilyy parlamentin tiukassa valvonnassa, koska se on niin selvä esimerkki "EU:n lisäarvosta". EU on murtanut esteitä kaikkialla Euroopassa monien vuosien ajan, mutta energia-alalla on edelleen erittäin monia insrastruktuuriin liittyviä esteitä, joita on käsiteltävä. Erityisesti Skotlannilla on paljon annettavaa EU:n energiatarpeiden täyttämisessä, mutta tämä edellyttää tarvittavien yhteyksien luomista. Aionkin tutkia kaikkia mahdollisuuksia ohjata EU:n rahoitusta näihin yhteyksiin Skotlannin vihreän energiapotentiaalin maksimoimiseksi.

– Rübigin mietintö (A6-0155/2007)

  Gyula Hegyi (PSE). – (HU) Tämä on nähdäkseni ollut yksi kaikkein tärkeimmistä äänestyksistä, ainakin kansalaistemme näkökulmasta. Tavalliset kansalaiset tietävät vähän EU:n lainsäädännön vaatimuksista. Heitä kiinnostaa enemmän se, mitä EU:n jäsenyys tarkoittaa heidän jokapäiväisessä elämässään.

Kun rajat murenevat ja kun maasta toiseen voi siirtyä ilman passia, herää kysymys, miksi meidän on maksettava ylimääräisiä rangaistusmaksuja puhelimen avulla tapahtuvasta yhteydenpidosta jäsenvaltioiden välillä. Paras vaihtoehto olisi mielestäni ollut se, että parlamentti olisi päättänyt poistaa kokonaan kaikki verkkovierailumaksut ja määrännyt, että matkapuheluhintojen on oltava täysin samat Euroopan unionin sisällä.

Myönnän kuitenkin, että tätä olisi ollut vaikea toteuttaa ensimmäisenä askeleena, ja pidän näin ollen myönteisenä sitä, että olemme ainakin pystyneet alentamaan asteittain verkkovierailumaksuja. Unkarissa on 10 miljoonaa asukasta, ja 9,5 miljoonaa heistä käyttää matkapuhelinta. Mielestäni oli äärimmäisen tärkeää äänestää tämän mietinnön puolesta.

  Ivo Strejček (PPE-DE). – (CS) Äänestin verkkovierailupuheluja koskevia ehdotuksia vastaan seuraavista syistä. Ensinnäkin nämä toimet eivät ole luonteeltaan taloudellisia vaan pikemminkin poliittisia. Ne ilmentävät protektionismia ja uudenlaista eurooppalaista kaupallisuutta. Toiseksi ne ovat vastoin tarjonnan ja kysynnän periaatetta. Kolmanneksi vaikka en odota matkapuhelinoperaattoreiden korvaavan näin syntyvää vajausta nostamalla hintoja kotimaan markkinoilla, ne todennäköisesti leikkaavat kehitysinvestointeja ja lähes varmasti panevat päätepisteen kotimaisten hintojen tähänastiselle laskulle.

Kaikkein huolestuttavinta EU:n kannalta on se, että investoijat menettävät luottamuksensa nähdessään, että sääntelyelin siirtää maalitolppien paikkaa kesken pelin.

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) On mukavaa vaihtelua toivottaa EU:n säädös tervetulleeksi. Verkkovierailumaksujen pakollinen alentaminen on hyvä asia kuluttajille kaikkialla Euroopassa. Vaikka soittamisesta minuutilta veloitettava 35 pennyä ja puhelun vastaanottamisesta minuutilta veloitettava 17 pennyä ovatkin edelleen korkeita hintoja, niiden on määrä laskea edelleen seuraavien kolmen vuoden aikana. Nyt hintoja on alennettava tekstiviestien ja sähköpostiyhteyksien osalta.

  Derek Roland Clark (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta (UKIP) edustavat Euroopan parlamentin jäsenet hyötyvät kaikkien parlamentin jäsenten tavoin alennetuista verkkovierailumaksuista. UKIP-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet eivät näin ollen äänestä Rübigin mietinnöstä. UKIP-puolue katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten on moraalisesti väärin äänestää asiasta, joka voisi johtaa henkilökohtaiseen vaurastumiseen. Lisäksi emme koskaan hyväksy EU:n sääntelyä.

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. (EN) Pidän erittäin myönteisenä uutta sopimusta verkkovierailumaksuista. Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ovat ajaneet kaksi vuotta näiden toimien käyttöönottoa, jotka ovat todellinen voitto eurooppalaisille kuluttajille ja joita ei olisi voitu saavuttaa ilman EU:ta. Matkapuhelinoperaattorit ovat aivan liian kauan veloittaneet suunnattomia summia siitä, että ihmiset käyttävät matkapuhelintaan toisessa jäsenvaltiossa.

On häpeä, että konservatiivipuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet asettuivat matkapuhelinteollisuuden puolelle kuluttajansuojaa vastaan vaatien korkeampien maksujen veloittamista.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin verkkovierailuja yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella koskevan Rübigin mietinnön puolesta, koska mietinnössä esitetyt näkökannat mahdollistavat eurooppalaisten kuluttajien tilanteen huomattavan parantamisen. Monet EU:n kansalaiset, Nord-Pas-de-Calais'n raja-alueen asukkaat mukaan lukien, matkustavat usein ulkomailla, niin ammatillisista kuin henkilökohtaisistakin syistä, ja nyt käytössä olevat hinnat matkapuhelujen soittamiselle ja vastaanottamiselle ovat kohtuuttomia ja perusteettomia.

Rübigin mietinnöllä korjataan tilanne, jossa kansalaisia rangaistaan liikkuvuudesta. Kannatan näin ollen mietinnössä ehdotettuja kiinteitä hintoja: hyväksytyt minuuttikohtaiset hinnat ovat täysin tyydyttäviä ja paljon alhaisemmat kuin nykyisin käytössä olevat hinnat. Olisimme kuitenkin toivoneet vieläkin alhaisempia hintoja, jotka olisivat voineet kannustaa kansalaisia enemmän liikkumaan EU:n alueella.

Merkittävästi alennettujen hintojen lisäksi mietinnössä esitetty vaatimus avoimuudesta on tärkeä periaate. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä pyrki myös lisäämään puhelujen hinnoittelun avoimuutta ja turvasi lopputuloksen, jonka ansiosta EU:n kansalaisten on tästä lähtien mahdollista tietää, miten paljon ulkomailta vastaanotettu tai soitettu puhelu heille maksaa.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Kannatin äänestyksessä Rübigin mietintöä (A6-0155/2007) verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella. Katson, että parlamentin ja neuvoston puheenjohtajavaltion alustava sopimus asetuksen tekstistä, jonka laatimisessa Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän jäsenillä oli avainasema, on merkittävä voitto kuluttajalle.

Uskon näiden toimien osoittautuvan ensiarvoisen tärkeiksi tietoyhteiskunnan tulevaisuudelle. Voimme niiden ansiosta säästää miljardeja euroja ja palvella paremmin kuluttajien etuja. Verkkovierailumaksujen alentaminen mahdollistaa sisämarkkinoilla jäljellä olevien esteiden murtamisen ja sitä kautta EU:n kilpailukyvyn vahvistamisen.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Asetuksessa todetaan, että sen perimmäisenä tavoitteena on "luoda hyvin toimivat eurooppalaiset televiestinnän sisämarkkinat". Tähän on, kuten mietinnössä huomautetaan, syynä "itsesääntelyn toimimattomuus".

On mielenkiintoista panna tässä tapauksessa merkille sen seikan myöntäminen, etteivät markkinat toimi. Siitä tarve säännellä hintoja. Näin ollen mietinnössä ehdotetaan sekä tukku- että vähittäishintojen sääntelemistä ja myös sitä, että otetaan käyttöön säännelty vähittäishinta – eurohinta – joka kaikkien operaattoreiden on tarjottava, jotta verkkovierailun hintaa voidaan alentaa merkittävästi. Siinäkin tapauksessa suurten operaattoreiden on edelleen mahdollista saavuttaa valtavia voittomarginaaleja tällä alalla. Asetuksesta on kuitenkin hyötyä kuluttajille: kansainväliset puhelut halpenevat, mistä syntyvät kustannukset eivät siirry kansallisille markkinoille, ja kuluttajilla on jatkossa vapaus valita heidän kannaltaan edullisin operaattori ja hinta.

Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, etteivät "markkinat" selvästikään suojele käyttäjiä ja kuluttajia, minkä vuoksi tätä asetusta tarvitaan. Komission ja jäsenvaltioiden on korkea aikaa myöntää tämä myös muilla aloilla ja toteuttaa kuluttajia hyödyttäviä toimia.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Toisinaan – äärimmäisen harvoin – parlamentin jäseniä pyydetään äänestämään tekstistä, josta on aidosti hyötyä eurooppalaisille, ja EU tarjoaa kerrankin todellista lisäarvoa.

Näin tapahtui muutama vuosi sitten euroalueella rajojen yli suoritettavien tilisiirtojen kohdalla: eurooppalaisessa lainsäädännössä säädettiin, että rajojen yli suoritettavien tilisiirtojen hinnan on oltava sama kuin kansallisten tilisiirtojen. Tämä oli vain erittäin loogista ja normaalia, sillä yhtenäisvaluutta oli otettu juuri käyttöön.

Tästä on kyse myös nyt asetuksessa verkkovierailumaksuista matkaviestinverkoissa. Vaikka asetusteksti ei olekaan täydellinen, mikä pätee kaikkiin kompromisseihin, se antaa mahdollisuuden valvoa tehokkaammin operaattoreiden yhteisön kansainväliselle viestinnälle asettamia rajoittavia hintoja. Lisäksi tarkistuslauseke, jonka mukaan asetusta tarkastellaan uudelleen 18 kuukauden kuluttua, tarjoaa toivoaksemme tilaisuuden toteuttaa pitemmälle meneviä toimia kuluttajien suojelemiseksi.

  Hélène Goudin (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietintöön sisältyy monia käytännön ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan kuluttajien tilannetta. Junilistan pitää myönteisinä näitä ehdotuksia, joista kansalaiset hyötyvät, kun on kyse kuluttajille tiedottamisesta ja helposti saatavilla olevista hintatiedoista.

Verkkovierailumaksut vaikuttavat tosiaankin järjettömän korkeilta tällä hetkellä. Ennen poliittisista toimista päättämistä on kuitenkin tehtävä selväksi, mikä markkinoiden toimintaan liittyvä puute on tämän epätyydyttävän asiaintilan taustalla. Onko kyse riittämättömästä kilpailusta, joka on seurausta niin kutsutusta sanattomasta sopimuksesta? Siinä tapauksessa olisi virhe ottaa käyttöön hintasääntely, koska se ei ratkaisisi ongelmaa mitenkään. Olisi järjenvastaista ehdottaa hoitoa tekemättä ensin diagnoosia. Tämän alan tutkijoiden olisi selvitettävä, miksi markkinoiden toiminnassa on puutteita, ennen kuin toteutetaan populistisia toimia.

Kuluttajat hyötyvät pitkällä aikavälillä eniten vapaasta kilpailusta hintasääntelyn sijaan. Se, että poliitikkojen annetaan määrittää hinnat markkinoiden sijasta, ei ole juuri koskaan hyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä.

Ehdotus myös vaikuttaa mielestäni siihen väestönosaan, joka matkustaa taloudellisista tai muista syistä harvoin ulkomailla.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. – (PL) Kannatan äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (KOM(2006)0382 – C6-02442006 – 2006/0133(COD)).

Jäsen Rübig huomautti oikein, että on tarpeen löytää ratkaisuja, joiden ansiosta EU:n kansalaiset voisivat käyttää matkapuhelinta pitääkseen yhteyttä kotiin ulkomailla ollessaan. Matkaviestinnässä ei ole tällä hetkellä sisämarkkinoita, mikä on este matkapuhelinten päivittäiselle käytölle ulkomailla.

Olen yhtä mieltä mallista, jossa asetetaan enimmäishinnat tukku- ja vähittäistasolla. On hyvin tärkeää alentaa kohtuuttoman korkeita verkkovierailuhintoja, selittää käyttäjille, miten uudet hinnat aktivoidaan, ja tiedottaa heille päivämäärästä, jona edellä mainittu lainsäädäntö tulee voimaan.

Toinen myönteinen aloite on se, että asiakkaaseen, joka ei valitse mitään tiettyä hintaa kolmen kuukauden sisällä asetuksen voimaantulosta, sovelletaan automaattisesti säänneltyä eurohintaa. Myönteistä on myös se, että matkapuhelinoperaattoreiden on tiedotettava asiakkailleen lähtevien ja saapuvien puhelujen verkkovierailumaksuista ja käyttämistään hinnoista.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin raskain sydämin verkkovierailuja yleisissä matkaviestinverkoissa koskevan mietinnön puolesta, koska se on vastoin kaikkein tärkeimpiä poliittisia vakaumuksiani. Pidän todellakin kaikenlaista lainsäätäjän toimesta tapahtuvaa hinnoittelua tarpeettomana puuttumisena markkinatalouteen ja jäänteenä toiselta aikakaudelta, jota ei pitäisi herättää henkiin.

Eurohinnan soveltaminen aiheuttaa siten suuria ongelmia pienten jäsenvaltioiden operaattoreille, joilla on jatkossa vaikeuksia rahoittaa investointeja, joita tarvitaan uusien verkkovierailua koskevien edellytysten täyttämiseksi. Asetuksen pitkäaikaisvaikutukset voivat jopa johtaa kansallisten viestintähintojen nousuun, millä olisi kielteisiä ja haitallisia vaikutuksia kansallisten talouksien moitteettomaan toimintaan.

Kannatan avointa hinnoittelua ja verkkovierailumaksujen alentamista vapaan kilpailun hengessä, mutta maksujen aleneminen ei saa tapahtua kiinteiden vähittäishintojen keinoin ja kansallisten viestintähintojen kustannuksella.

Olen myös tyytyväinen siihen, että "valinnaisuus-periaate" on taattu tässä kompromississa, vaikka "valinnaisuus" ilman ehtoja tai aikarajoja olisikin ollut parempi vaihtoehto.

Asetuksen elinkaari on vain kolme vuotta: mikä lohdutus!

  Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Mietintöön sisältyy monia käytännön ehdotuksia, joilla pyritään parantamaan kuluttajien tilannetta. Junilistan pitää myönteisinä näitä ehdotuksia, joista kansalaiset hyötyvät, kun on kyse kuluttajille tiedottamisesta ja helposti saatavilla olevista hintatiedoista.

Verkkovierailumaksut vaikuttavat tosiaankin järjettömän korkeilta tällä hetkellä. Ennen poliittisista toimista päättämistä on kuitenkin tehtävä selväksi, mikä markkinoiden toimintaan liittyvä puute on tämän epätyydyttävän asiaintilan taustalla. Onko kyse riittämättömästä kilpailusta, joka on seurausta niin kutsutusta sanattomasta sopimuksesta? Siinä tapauksessa olisi virhe ottaa käyttöön hintasääntely, koska se ei ratkaisisi ongelmaa mitenkään. Olisi järjenvastaista ehdottaa hoitoa tekemättä ensin diagnoosia. Tämän alan tutkijoiden olisi selvitettävä, miksi markkinoiden toiminnassa on puutteita, ennen kuin toteutetaan populistisia toimia.

Kuluttajat hyötyvät pitkällä aikavälillä eniten vapaasta kilpailusta hintasääntelyn sijaan. Se, että poliitikkojen annetaan määrittää hinnat markkinoiden sijasta, ei ole juuri koskaan hyvä ratkaisu pitkällä aikavälillä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Tuin tätä ensimmäisessä käsittelyssä syntynyttä kompromissisopimusta. Tämä on tärkeä voitto, josta hyötyvät kuluttajat, jotka voivat nauttia edullisemmista verkkovierailumaksuista jo tänä kesänä.

  Claude Moraes (PSE), kirjallinen. (EN) Tuin äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa, sillä ehdotuksella alennetaan miljoonilta verkossa vierailevilta asiakkailta veloitettavia hintoja. Aloitteesta on hyötyä suunnattomalle määrälle kuluttajia, joihin perusteettoman korkeat verkkovierailumaksut vaikuttavat.

Asetuksella varmistetaan, etteivät hinnat, jotka maksetaan kansainvälisistä verkkovierailuista Euroopan unionin sisällä matkustettaessa, ole perusteettomasti korkeampia kuin käyttäjän jäsenvaltion sisällä maksettavat puhelumaksut. Kuluttajat hyötyvät alhaisemmista hinnoista, jotka koskevat puhelujen soittamista vierailujäsenvaltiossa tai sieltä kotijäsenvaltioon tai mihin tahansa muuhun EU:n jäsenvaltioon. Kuluttajille syntyy myös huomattavia säästöjä puheluja vastaanottaessaan.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä / Pohjoismaiden vihreä vasemmisto äänesti Rübigin verkkovierailua koskevan mietinnön puolesta, koska Euroopan parlamentin painostuksen jälkeen saatiin aikaan tyydyttävä kompromissi, josta eurooppalaiset kuluttajat hyötyvät.

On tietysti toteutettava edelleen erittäin monia toimia, joiden tavoitteena on avoin hinnoittelu ja asetuksen soveltamisalan laajentaminen ja joilla pyritään alentamaan edelleen matkapuhelinoperaattoreiden perimiä maksuja, jotka eivät kuulu valvonnan piiriin.

Asian käsittelyä televiestintäneuvostossa on myös nopeutettava, jotta asetus voidaan hyväksyä mahdollisimman nopeasti ja jotta kuluttajat voivat hyötyä tänä kesänä jo käyttöön otetuista asetuksista.

Tämän asetuksen on toimittava esimerkkinä. Sääntelykehyksiä on luotava myös muilla aloilla, joilla vapaiden markkinoiden säännöt ovat osoittautuneet riittämättömiksi ja joita kartellit hallitsevat yksinvaltiaan tapaan.

  José Ribeiro e Castro (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Nykyiset verkkovierailuhinnat rankaisevat käyttäjiä, jotka matkustavat eri jäsenvaltioissa, ja muodostavat esteen todellisille sisämarkkinoille.

Kun otetaan huomioon näihin palveluihin liittyvien sopimussuhteiden rajatylittävä luonne, on osoittautunut, että jäsenvaltiot tuskin pystyvät ratkaisemaan tätä kysymystä. Vaikka ihanneratkaisuna olisikin alan itsesääntely, tämäkin on osoittautunut mahdottomaksi.

Eurooppalaiset kuluttajat ansaitsevat oikeudenmukaisempaa ja avoimempaa kohtelua. Tästä syystä vaaditaan Euroopan laajuista muutettua lainsäädäntöä, jolla lopetetaan väärinkäytökset, luodaan avoimuutta, turvataan markkinoiden tasapaino, helpotetaan liikkumista ja viestintää sekä edistetään talouden dynamiikkaa.

Vaikka puhelujen enimmäishinnat eivät yllä lähellekään parlamentin alun perin vaatimia hintoja, tämä on mielestäni ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Asetuksella myös tuodaan sellaista selkeyttä ja ennustettavuutta, joka markkinoilta on puuttunut.

Toivon, etteivät operaattorit reagoi tulonmenetykseen korottamalla perusteettomasti kansallisten puhelujen hintoja, vaan käyttävät tilaisuutta kerätä tuloja kasvattamalla asiakkaiden määrää ja parantamalla palveluja, joita ne tarjoavat sekä kansallisesti että kansainvälisesti.

  Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Hyväksymällä lounasaikaan asetuksen verkkovierailumaksuista matkaviestinverkoissa Euroopan parlamentti on juuri antanut lainsäädäntöä, jota miljoonat kuluttajat odottivat: työntekijät tai matkailijat, joita raivostuttavat matkapuhelimella soitettujen tai vastaanotettujen rajatylittävien puhelujen kiskurihinnat ja jotka ovat saaneet tukea Euroopan komissiolta tämän lainsäädäntöehdotuksen laatijana.

Lisäksi, vaikka liberaali ajattelutapani ei istukaan hyvin markkinahintoihin puuttumiseen, vastustan ennen kaikkea leväperäistä antaa mennä -lähestymistapaa ja kartellien muodostamista tietyllä taloudenalalla.

Tämä eurooppalainen lainsäädäntö on merkittävä edistysaskel suojeltaessa kuluttajia, joiden laskut pienenevät huomattavasti, jopa 70 prosenttia. Toinen edistysaskel on operaattoreille annettu vapaus tarjota asiakkaille vaihtoehto säännellyn hinnan ja myös tekstiviestit ja multimediaviestit käsittävän kiinteän hinnan väliltä. Pahoittelen kuitenkin yhtä asiaa: tämä verkkovierailumaksujen aleneminen ei vaikuta vielä tulevalla kesäkaudella.

Eurooppalaiset saavat lohtua tästä EU:n kolmen toimielimen selkeästi ilmaisemasta halusta voittaa heidät takaisin puolelleen ja täyttää tärkein tehtävänsä eli antaa lainsäädäntöä, jolla muutetaan kansalaisten jokapäiväistä elämää parempaan suuntaan.

  Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. (SV) Äänestin tyhjää tämänpäiväisessä verkkovierailuja koskevassa äänestyksessä. Jokainen ulkomailla käynyt tietää, miten kallista on soittaa ja vastaanottaa puheluja, mutta EU:n asettamiin enimmäishintoihin liittyy vaaratekijöitä. Olisin voinut hyväksyä asetuksen, jossa säännellään hintoja tukkumyynnin tasolla, esimerkiksi Telian ja espanjalaisen operaattorin välistä suhdetta, mutta en hyväksy hintakaton asettamista kuluttajalle. Se ei olisi katto vaan lattia. Jos katto asetetaan 49 prosenttiin, tämä on tietysti juuri se summa, jonka yritykset asiakkailtaan veloittavat. Yritysten voitot pienenevät, koska ne saivat aiemmin tuloja, joita voitiin käyttää kansallisilla markkinoilla kilpailemiseen. Jos voitot jäävät saamatta, tämä saattaa johtaa siihen, että yritysten on nostettava kansallisia hintojaan. Siinä tapauksessa EU olisikin heikentänyt haavoittuvassa asemaa olevaa kuluttajaa, jota se on aina väittänyt haluavansa suojella. Matkaviestinmarkkinat ovat verrattain uusi markkina-ala. Ruotsissa markkinat ovat mukautuneet vähitellen ja hinnat ovat laskeneet merkittävästi. Jos järjestelmästä olisi tehty avoimempi, olisi etsitty parempia teknisiä ratkaisuja ja otettu käyttöön ehdotuksessa mainitut tietojärjestelmät, nämä toimet olisivat todennäköisesti riittäneet pitämään hinnat alhaisina. Verkkovierailuhinnat ovat laskeneet huomattavasti, ja vaikka tämä on varmastikin tapahtunut epätasaisesti koko EU:n alueella, se on silti merkki markkinoiden itsesääntelystä.

  Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tämän toimen puolesta, koska verkkovierailumaksut, jotka ovat korkeampia kuin olisi välttämätöntä, koskettavat niin monia EU:n kansalaisia. Erittäin monille kansalaisille ja yrityksille koituvien kustannusten aleneminen on erittäin hyödyllinen panos niin kansalaisten talouden kuin yritysten kustannustenkin kannalta. Matkapuhelinmarkkinoiden tehtävä on mahdollistaa tämän teollisuudenalan mahdollisimman suuri tehokkuus ja löytää samanaikaisesti oikea tasapaino kuluttajien eduissa.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – (PL) Kannatan äänestyksessä mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa yhteisön alueella ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta.

Hyväksyessämme Lissabonin toimintasuunnitelman tavoitteenamme oli tehdä Euroopan unionista maailman kilpailukykyisin tietoon perustuva talous. Tästä syystä meidän on varmistettava, että matkapuhelinteknologian markkinat Euroopan unionissa ovat dynaamiset markkinat, joilla ei ole sisäisiä esteitä.

Tällä hetkellä noin 80 prosentilla EU:n kansalaisista on matkapuhelin, mutta verkkovierailumaksut ovat niin korkeita, että ne rajoittavat tämän palvelun kysyntää. Matkaviestintä ei kuitenkaan koske pelkkää ääniviestintää vaan käsittää myös muut uuden sukupolven viestintämuodot, joita ovat esimerkiksi GPS, Wi-Fi ja Internet-yhteys. Nämä ovat pitkälle edistyneitä teknologioita, jotka ovat erityisen tärkeä osatekijä tietoon perustuvan talouden edistämisessä.

Tästä syystä meillä ei ole varaa antaa kohtuuttomien hintaesteiden tukahduttaa niiden käyttöä ja kehitystä.

  Jeffrey Titford (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuoluetta (UKIP) edustavat Euroopan parlamentin jäsenet hyötyvät kaikkien parlamentin jäsenten tavoin alennetuista verkkovierailumaksuista. UKIP-puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet eivät näin ollen äänestä Rübigin mietinnöstä. UKIP-puolue katsoo, että Euroopan parlamentin jäsenten on moraalisesti väärin äänestää asiasta, joka voisi johtaa henkilökohtaiseen vaurastumiseen. Lisäksi emme koskaan hyväksy EU:n sääntelyä.

– Lullingin mietintö (A6-0148/2007)

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen käyttöönotto vuonna 1992 oli lähtölaukaus pyrkimyksille yhteensovittaa veroja yhtenäismarkkinoiden luomisen yhteydessä. Tämä oli ja on monimutkainen prosessi.

Toistaiseksi on onnistuttu osittain välillisten verojen yhteensovittamisessa asettamalla vähimmäismäärät alkoholin, alkoholijuomien, tupakkatuotteiden ja polttoaineiden valmisteverolle. Todellisuudessa veropolitiikka on kuitenkin säilynyt jäsenvaltioiden lainkäyttövallassa.

Valmisteveron nostaminen vuosia 1993–2006 koskevan EU:n inflaatioindeksin perusteella ei ole loogista. Miksi tätä inflaatioastetta on sovellettava maihin, jotka liittyivät EU:hun vuoden 2004 jälkeen?

Valmisteverojen poistaminen kokonaan sen perusteella, että ne ovat pieni tulolähde jäsenvaltioille, ei ole myöskään perusteltua. Valmisteverojen käyttöönoton tavoitteen mukaisesti pitäisi vastaavasti poistaa myös tupakkatuotteiden ja polttoaineiden valmisteverot.

Kannatan vallitsevan tilanteen säilyttämistä, valmisteverojen säilyttämistä ennallaan ja sen sallimista, että jäsenvaltiot voivat toissijaisuusperiaatteen mukaisesti määrittää edelleen oman verotuksensa tason. Sitäkin suuremmalla syyllä, koska jäsenvaltiot eivät ole päässeet yksimielisyyteen valmisteverojen poistamisesta.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tehnyt, kuten esittelijä Lulling tosiasiassa halusi meidän tekevän, ja äänestänyt hänen mietintöään vastaan. Perusteena oli se, että yhdellä kertaa on tarkoitus nostaa useampia veroja. Tällä kertaa esitetään jälleen vanha tuttu väite siitä, että tämä on tarpeen kilpailun vääristymisen estämiseksi. Nyt on kuitenkin ilmennyt, että – kuten asiantuntijat olivat ennustaneet – vuonna 1992 käyttöön otetut vähimmäismäärät pelkästään kasvattivat jäsenvaltioiden valmisteverojen määrien välistä kuilua. Jotkin jäsenvaltiot nostivat valmisteveronsa määrää toistuvasti ja haluavat nyt pakottaa muut tekemään samoin.

Kansalaiset pitäisivät tämän ehdotuksen toteuttamista uskoakseni jälleen yhtenä Brysselin tyrmistyttävänä tekona.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me Ruotsin sosialidemokraatit olisimme kaikkein mieluiten nähneet parlamentin antavan tukensa komission alkuperäiselle ehdotukselle valmisteverojen vähimmäismäärien korottamiseksi, jotta otetaan huomioon inflaatio vuodesta 1993 lähtien.

Äänestyksestä ennustettiin erittäin tiukkaa, joten päätimme tukea tarkistuksia, joilla pyrittiin korottamaan valmisteverojen vähimmäismääriä, jotta niissä otetaan huomioon vuoden 2004 laajentumisen jälkeinen inflaatio.

Olemme tyytyväisiä, että mietintö on nyt palautettu takaisin valiokuntaan, ja toivomme, että valiokunta tulee tällä kertaa siihen tulokseen, että alkoholiveroja tarvitaan alkoholista aiheutuvien haittojen vähentämiseksi EU:ssa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) On hyvä asia, että parlamentin enemmistö hylkäsi tämän mietinnön. Vastustimme äänestyksessä ylikansallisten valmisteverojen käyttöönottoa, koska tämä olisi rajoittanut riippumatonta veronkanto-oikeutta sekä verojen ja talousarvion keinoin tapahtuvan poliittisen päätöksenteon riippumattomuutta.

Valmisteverojen, jotka ovat tällä hetkellä merkittävä tulolähde monille jäsenvaltioille, päätarkoitus on hillitä kulutusta, kuten alkoholin ja alkoholijuomien valmisteverojen tapauksessa, ja vuorostaan suojella kansanterveyttä.

Valmisteverot vaikuttavat suoraan maatalousalan toimintoihin ja merkittävään osaan teollisuudesta. Tämän pitäisi ennen kaikkea olla kansallinen päätös, joka perustuu kuluttajien mieltymykseen perinteisiin tuotteisiin, alkoholijuomien kulutusta koskevaan erilaiseen sosiaaliseen valintaan sekä siihen, miten eri jäsenvaltiot käyttävät erilaisia verotuksellisia välineitä. Näin on esimerkiksi viinin kohdalla Portugalissa, missä on tärkeää säilyttää nykyinen nollan euron vähimmäismäärä, joka on hyväksytty täysistunnossa.

Vastustamme kuitenkin komission ehdotusta korottaa vähimmäismääriä ja esittelijän ajatusta enimmäismäärän käyttöönotosta.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Kuten mietinnössäkin todetaan, vuoden 1992 direktiivi valmisteveroista ei ole lähentänyt eri jäsenvaltioissa sovellettavia valmisteverojen määriä, tai edes ratkaissut kilpailun vääristymistä koskevia niin sanottuja ongelmia. Jos komissio toimisi johdonmukaisesti, sen pitäisi "sääntelyn parantamista" koskevan ohjelmansa mukaisesti itse vaatia tästä tekstistä luopumista.

Totuus on, että jäsenvaltioiden, ja vain niiden, vastuulla on asettaa alueellaan kannettavia veroja, olivat ne sitten suoria tai välillisiä, talousarviota koskevien, taloudellisten ja sosiaalisten vaatimustensa mukaisesti ja että komission tavoittelemalla verotuksen yhdenmukaistamisella on itse asiassa vain ideologinen päämäärä.

Totean lopuksi, että on enemmän kuin hieman paradoksaalista, että ne, jotka ajavat rajatarkastusten poistamista, henkilöiden, tavaroiden ja palvelujen vapaata liikkuvuutta sekä vapaata kilpailua, ovat ensimmäisinä valittamassa, kun näiden tarkastusten poistaminen ja vapaa liikkuvuus kannustavat eurooppalaisia käyttämään kilpailua omaksi hyödykseen.

  Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Äänestimme mietintöä vastaan, koska siinä ei käsitellä tämän ongelman kannalta keskeistä ristiriitaista tavoitteenasettelua. Tässähän on oikeastaan kyse siitä, että jäsenvaltioiden oikeus päättää niinkin ratkaisevasta asiasta kuin alkoholipolitiikasta on ristiriidassa sekä vapaita sisämarkkinoita koskevan vaatimuksen että jäsenvaltioiden oikeuden kanssa päättää itsenäisesti verojärjestelmistään. Alkoholi ei ole mikä tahansa tuote. Sisämarkkinat ovat EU:n sydän, ja verotusoikeus on yksi suvereenin valtion kaikkein tärkeimmistä eduista.

Esittelijä ei ole pyrkinyt lainkaan analysoimaan ja ratkaisemaan tätä ristiriitaista tavoitteenasettelua. Asiantuntijoiden ja poliitikkojen olisi näin ollen käsiteltävä tätä kysymystä vakavasti, sillä heillä on hyvä käsitys aiheesta, ennen kuin parlamentille esitetään uusia ehdotuksia.

– Vergnaudin mietintö (A6-0173/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Äänestin Vergnaudin mietinnössä esitetyn realistisen lähestymistavan puolesta, sillä on ilmeistä, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen päätökset, joissa puolustetaan potilaiden oikeutta saada hoitoa muussa kuin kotijäsenvaltiossaan, mikäli heidän terveytensä olisi muutoin vakavasti uhattuna tai mikäli he ovat hengenvaarassa, merkitsevät jäsenvaltioiden hallitusten toimivaltaan puuttumista.

Kuten tiedämme, sisämarkkinoilla tarjottavia palveluja koskevassa direktiivissä jätettiin terveydenhuolto Euroopan unionin toimivallan ulkopuolelle ja kansallisvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. On itsestään selvää, että potilaiden liikkuvuus Euroopan unionissa lisääntyy jatkossa. Potilaat vaativat luonnollisesti hoitoonpääsyä, uusimmat hoitomuodot mukaan lukien. Tämä ei koske pelkästään toisessa jäsenvaltiossa työskenteleviä henkilöitä, vaan kyseeseen saattavat myös tulla potilaat, jotka etsivät ulkomailta korkealuokkaisia hoitoja, joita ei objektiivisista syistä ole saatavilla kotijäsenvaltiossa, ja matkustavat näin ulkomaille tällaisia hoitoja saadakseen.

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) Katson, että laadukkaiden ja universaalien terveyspalvelujen tarjoaminen kuuluu yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan, joten äänestin Vergnaudin mietintöä vastaan, kuten myös yritystä sisällyttää terveydenhuolto uudelleen palveludirektiiviin.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Olemme päättäneet äänestää mietintöä vastaan, osittain koska katsomme, että jäsenvaltioiden itsensä pitäisi voida päättää, minkä terveyspalvelujen osalta voidaan vaatia ennakkolupaa. Katsomme, että suunnitelmallista hoitoa tarjoava järjestelmä, jossa ennakkolupa voitaisiin saada nopeasti lääkärintutkimuksen jälkeen, hyödyttäisi potilaita. Tällaisella järjestelmällä taattaisiin yhdenvertainen pääsy rajatylittäviin hoivapalveluihin kaikille eikä vain niille, joilla olisi varaa maksaa hoito omasta pussistaan ja jäädä odottamaan korvausta. Tuimme tarkistuksia, joissa suositetaan poliittisia päätöksiä oikeuskäytäntöön perustuvien tuomioistuimen päätösten sijaan, vaikka suhtaudummekin varauksella siihen, että kaikki poliittiset aloitteet kuuluisivat parlamentin yhteispäätösoikeuden piiriin. Olemme myös tukeneet sanamuotoa, jossa viitataan sijoittautumisvapauteen, mutta korostamme, ettemme katso tämän tarkoittavan välttämättä pääsyä julkisiin varoihin.

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin Vergnaudin mietinnön puolesta.

Mietinnöstä täysistunnossa toimitetussa äänestyksessä on vahvistettu terveyspalvelujen erityisluonne ja siten niiden poistaminen palveludirektiivistä. Tämä äänestystulos on merkinnyt sitä, ettei terveydenhuoltopalvelujen yhtäläistä saatavuutta ja sosiaaliturvajärjestelmän taloudellista elinkelpoisuutta kyseenalaisteta.

Terveyspalveluista yhteisön tasolla virinneessä keskustelussa on siten mielestäni keskityttävä oikeudelliseen epävarmuuteen, joka on seurausta Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, ja aloihin, joilla Euroopan unioni on velvollinen luomaan lisäarvoa.

Terveyspalveluja koskeva direktiivi, joka on sopusoinnussa yleistä taloudellista etua koskevista palveluista annetun puitedirektiivin päämäärän kanssa, on nähdäkseni edelleen ainoa väline, jolla Euroopan unioni voi tarjota lisäarvoaan ja voittaa uudelleen kansalaistensa luottamuksen alalla, joka on erittäin olennainen osa heidän elämäänsä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Komission terveydenhuollosta antamien tiedonantojen tavoin tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön tavoitteena on, jossain määrin, soveltaa jälleen kerran terveyspalveluihin samaa lähestymistapaa kuin palvelujen sisämarkkinoihin, nimittäin esittämällä tuoreen ehdotuksen erilliseksi terveyspalveludirektiiviksi. Äänestimme näin ollen mietintöä vastaan. Pidämme kuitenkin myönteisenä sitä, että ehdotus terveyspalvelujen sisällyttämiseksi direktiiviin palvelujen vapauttamisesta hylättiin.

Korkealuokkaisten ja universaalien terveyspalvelujen yleinen saatavuus on kaikkien kansalaisten perusoikeus, joka on taattava EU:ssa olemassa olevilla kansallisilla sosiaaliturvajärjestelmillä. Terveyspalvelut ovat julkinen hyödyke, ja jokaisen jäsenvaltion viranomaisilla on erittäin tärkeä tehtävä taata kaikkien korkealuokkaisten terveyspalvelujen yhtäläinen saatavuus ja tarjota riittävä julkinen rahoitus. Vastustamme siten vapautettujen sisämarkkinoiden luomista terveyspalveluille ja nykyistä suuntausta supistaa tai yksityistää terveyspalveluja tai lisätä entisestään niiden riippuvuutta sisämarkkinasääntelystä tai kilpailusäännöistä.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Terveyspalvelut ovat aivan omanlaisiaan palveluja. Niitä ei siten saa missään olosuhteissa alistaa kilpailua, valtiontukea, julkisia sopimuksia tai sisämarkkinoita koskeville eurooppalaisille säännöille. Ennen kaikkea niiden järjestämisen ja rahoittamisen on oltava jäsenvaltioiden, ja vain jäsenvaltioiden, vastuulla.

Vaikka osasimmekin odottaa, että kohta, jossa vaaditaan terveyspalvelujen sisällyttämistä Bolkesteinin direktiiviin, hylättäisiin äänestyksessä, pidämme mietinnön tekstiä edelleen vaarallisena. Siinä ehdotetaan terveydenhuoltohenkilöstön liikkuvuuden kannustamista, mikä saattaa johtaa tietyissä jäsenvaltioissa työvoimapulaan ja siten vaarantaa kaikkien kansalaisten saatavilla olevan hoidon. Mietinnössä ehdotetaan myös potilaiden liikkuvuuden kannustamista asettamatta sille minkäänlaisia rajoituksia, mikä saattaa heikentää hoidon laatua, johtaa infrastruktuurin ylikuormittumiseen ja vaarantaa sosiaaliturvajärjestelmien tasapainon.

Tavoitetta, jonka mukaan yhteisössä tarjottavan korkealuokkaisen terveydenhuollon tulisi olla kaikkien EU:n kansalaisten saatavilla, ei voida missään tapauksessa saavuttaa EU:n direktiivillä, joka perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, muutamien rajatylittävien kiistakysymysten ratkaisemiseen. Itse asiassa tämä tavoite voidaan saavuttaa vain, jos on olemassa takeet siitä, ettei Bryssel pysty koskaan antamaan lainsäädäntöä tällä alalla.

  Jean Lambert (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietintöä vastaan, sellaisena kuin se on tarkistettuna, koska katson, että kansallisiin terveyspalveluihimme kohdistuu edelleen vaivihkaisen vapauttamisen ja oikeudellisen epävarmuuden uhka. Pidän myönteisenä sitä, että parlamentti pitää kiinni kannastaan jättää terveyspalvelut palveludirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Emme kuitenkaan nähtävästi halua nyt asettaa rajoja markkinoiden roolille suhteessa jäsenvaltioiden oikeuteen päättää tarjoamiensa terveyspalvelujen menetelmästä, rahoituksesta ja laajuudesta. Ellemme hyväksy selkeää lainsäädäntökehystä, jota mieluiten tuetaan sopimusmuutoksella, kannustamme aktiivisesti yhteisöjen tuomioistuinta päättämään, mikä on tai ei ole lääkinnällistä hoitoa, pitäisikö se korvata vai ei tai pitäisikö siltä vaatia ennakkolupaa. Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 esittelijänä haluan tehdä selväksi joillekin parlamentin jäsenille, ettei korvausjärjestelmä ole mikään uusi järjestelmä. Se on ollut käytössä yli 30 vuotta ja osoittautunut korvaamattomaksi tuhansille kansalaisille, mutta sen laajuuden ja toiminnan määrittämisen pitäisi olla jäsenvaltion parlamentin ja hallituksen eikä yhteisöjen tuomioistuimen tehtävä. Pahoittelenkin liberaalien esittämän tarkistuksen 24 hyväksymistä.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Tämä mietintö on osoitus pyrkimyksestä sivuuttaa palveludirektiivin sisältö. Palveludirektiivissähän poistettiin terveyspalvelut oikeutetusti sen soveltamisalasta. Terveyspalvelut eivät ole kaupallisia palveluja vaan elintärkeitä palveluja ikääntyvälle väestöllemme. Terveyspalvelut on pelastettava ultraliberaalien korppikotkien pyrkimyksiltä ja eurooppalaiselta federalistiselta ideologialta, jossa pyritään yhdenmukaistamaan kaikki alaspäin. Kysymys terveyspalvelujen poistamisesta direktiivistä on jäsenvaltioiden vastuulla, ja näin on oltava jatkossakin.

Panen huolestuneena merkille, että epämääräiseen Lissabonin strategiaan viitataan edelleen välttämättömänä edellytyksenä, vaikka olemme tienneet jo pitkään, että se on ultraeurooppalaisen tehottomuuden symboli. Lisäksi kun otetaan huomioon jäsenvaltioidemme väliset erot, voitaisiin sanoa, että niin kutsutun eurooppalaisen sosiaalisen mallin universaalisuus on utopiaa. Lopuksi totean, että lainsäädäntökehyksen luominen tällä alalla tarkoittaa terveyspalveluiden osittaisten sisämarkkinoiden toteuttamista tai ainakin perustan valamista sisämarkkinoille.

Meidän velvollisuutemme on estää terveyspalvelujen laadun vaarantuminen, suojella lääketieteen etiikkaa ja taata hoidon lupamenettelyjen ja korvaamisen tiukka valvonta kansallisella ja ministeriöiden tasolla.

  Diamanto Manolakou (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Terveyspalvelut poistettiin Bolkesteinin direktiivistä käyttämällä verukkeena potilaiden ja terveydenhuollon ammattilaisten suojelua. Tämän poistamisen vaikutuksia käsittelevällä mietinnöllä edistetään pääoman kannalta oivallisen alan kaupallistamista ja yksityistämisen jatkamista, jotta tämä ala voi tuottaa voittoa pääomalle.

Me Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet ilmaisemme selkeästi vastustavamme Bolkesteinin direktiiviä ja taistelemme yhdessä työntekijöiden kanssa saadaksemme sen kumottua.

Mietinnössä pidetään itsestäänselvyytenä, että kansalliset terveysjärjestelmät osoittautuvat jatkossa riittämättömiksi ja etteivät terveyspalvelut ole vastaisuudessa ilmaisia. Siksi siinä edistetään vakuutuksen piiriin kuuluvien terveyspalvelujen supistamista pienimpään yhteiseen nimittäjään käyttämällä välineenä terveyskorttia. Terveydenhuoltohenkilöstölle ehdotetaan työn perässä muuttamista, ja koulutukseen ja taitojen hankkimiseen perustuvan monipuolisen tieteellisen tietämyksen tarvetta aliarvioidaan. Terveydenhuollon ammattilaiset myös velvoitetaan ottamaan ammatillinen vastuuvakuutus, millä kevennetään valtion velvoitetta tarjota terveydenhuoltopalveluja. Myös potilaat ovat jatkossa henkilökohtaisessa vastuussa hoidon valinnasta, kun käyttöön otetaan tietoverkot, jotka korvaavat valtion velvoitteen.

Tästä syystä me Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestimme mietintöä vastaan. Terveys on sosiaalinen hyödyke, ja työntekijöiden on laajennettava terveyden kaupallistamisen vastaista taisteluaan vaatimalla nykyaikaisia ja ilmaisia kansallisia terveyspalveluja, joita hoitaa yksinomaan valtio ja jotka vastaavat työntekijöiden tämänhetkisiä tarpeita.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Kannatin äänestyksessä mietintöä terveyspalvelujen palveludirektiivistä poistamisen seurauksista. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että mietinnössä pyydettiin komissiota esittämään ehdotus "asianmukaisesta välineestä" yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kodifioimiseksi.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Huolimatta mietinnön synnyttämistä kiistoista, jotka on ratkaistu ajoissa, katson, että nyt hyväksytyllä mietinnöllä vahvistetaan olemassa olevat oikeudet ja edistetään potilaiden liikkuvuutta. Aivan kuten oli tarkoituskin.

Tämän kysymyksen aivan erityinen merkitys huomioon ottaen keskustelussa on käsiteltävä EU:n jäsenvaltioiden erilaisten järjestelmien laajaa kirjoa. Joka tapauksessa kaikkein tärkeintä on varmistaa, että potilaiden liikkuvuuden avaamat mahdollisuudet ovat selkeitä ja toteuttamiskelpoisia.

Terveys on yksi niistä asioista, joita kansalaiset pitävät erittäin suuressa arvossa, ja olisi väärin pakottaa jäsenvaltiot ratkaisuihin antamalla yhteisön lainsäädäntöä, jolla heikennettäisiin kansalaisten ja poliitikkojen sopimia sääntöjä. Tämä ei kuitenkaan estä ottamasta käyttöön sääntöjä tämän mahdollisuuden käytön helpottamiseksi EU:n tapaisella vapaalla alueella, jossa liikkuvuus on muodostunut jo perinteeksi useilla eri aloilla.

Katson näin ollen, että lopputulos on myönteinen ja edullinen kansalaisten etujen ja oikeuksien kannalta.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Eurooppalaisen terveydenhuoltopolitiikan ei pitäisi rajoittua potilaiden liikkuvuuden sääntelyyn tai yhtenäismarkkinoiden luomiseen. Meidän on vältettävä kahden nopeuden politiikkaa, jonka avulla kuka tahansa, jonka taloudellinen tilanne on turvattu, voi päättää matkustaa ulkomaille saadakseen parasta hoitoa.

Tämä heikentää sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja solidaarisuutta ja on siten epäasianmukaista. Terveydenhuoltopalvelut – aivan kuten muut yleistä etua koskevat sosiaalipalvelut – ovat usein osa kansallista sosiaalisen suojelun rakennetta, jolla turvataan kansalaisten perusoikeuksien takaaminen.

Näistä syistä parlamentti päätti viime vuonna poistaa terveyspalvelut palveludirektiivistä. Meidän ei pitäisi perua päätöstämme tänään!

Hetki sitten hyväksytyssä tekstissä, jossa tarkastellaan tämän poistamisen vaikutuksia ja seurauksia, pyydetään komissiota kehittämään sopiva väline oikeuskäytännön kodifioimiseksi liikkuvuutta hyödyntävien potilaiden ja terveyspalveluja tarjoavien oikeuksien ja velvollisuuksien osalta. Tässä ei mennä mielestäni riittävän pitkälle.

Jos politiikan ainoaksi perustaksi otetaan oikeuskäytäntö, ei tehdä oikeutta tämän alan tärkeydelle sosiaalisessa Euroopassa. Terveys on perusoikeus. Jokaisella on oikeus matkustaa toiseen maahan saadakseen parasta hoitoa. Jokaisella terveyspalvelujen tarjoajalla, samoin kuin asianomaisilla jäsenvaltioilla, on velvollisuus asettaa kaikki potilaat tasavertaiseen asemaan.

  Marc Tarabella (PSE), kirjallinen. – (FR) Kun Vergnaudin mietintöluonnoksesta äänestettiin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa, oikeistoa edustavat jäsenet tukivat tarkistusta, jolla terveyspalvelut pyrittiin sisällyttämään uudelleen "palveludirektiiviin". Tällä äänestyskäyttäytymisellään Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä rikkoi Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän kanssa aiemmin aikaansaadun kompromissin, jolla terveyspalveluja suojeltiin jättämällä ne "palveludirektiivin" soveltamisalan ulkopuolelle.

Onneksi PPE-DE-ryhmän jäsenet päättivät täysistuntoäänestyksessä pitää kiinni tästä kompromissista ja kunnioittaa terveydenhuoltoa kieltäytymällä tekemästä terveydestä kauppatavaraa. Äänestyksen päätteeksi sosialistien tahto suojella EU:n kansalaisten saatavilla olevia korkealuokkaisia ja kohtuuhintaisia terveyspalveluja vei voiton.

– Pleguezuelos Aguilarin mietintö (A6-0150/2007)

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. (EN) Pidän erittäin myönteisenä sitä, että ensi vuodesta lähtien EU:n talousarvion suurin menoerä ei ole enää maatalous vaan eri rakennerahastot. Tämä on myönteistä varojen uudelleenjakoa – tietysti edellyttäen, että varat käytetään hyvin! Myös tältä osin suhtaudun varovaisen myönteisesti siihen, että rakennerahoituksessa siirrytään asteittain innovaation ja yrittäjyyden kehittämiseen vähemmän vaurailla alueillamme.

Rakennerahoituksen on oltava muutakin kuin pelkästään varojen siirtämistä vauraammilta jäsenvaltioilta vähemmän vauraille jäsenvaltioille. Jos siinä ei olisi kyse muusta, sama voitaisiin tehdä yksinkertaisesti mukauttamalla talousarvion rahoitusosuuksia ja niitä koskevia alennuksia. Rakennerahoituksen on tuotettava lisäarvoa ja muodostettava oma aidosti eurooppalainen politiikanalansa, jolla autetaan vähemmän vauraiden jäsenvaltioiden sijasta niiden vähemmän vauraita alueita, kehitetään ylikansallisia yhteyksiä ja autetaan varmistamaan, että kaikki voivat hyötyä EU:n yhtenäismarkkinoista.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Ottaen huomioon, että mietinnön laatimisen tarkoituksena on osallistua keskusteluun EU:n koheesiopolitiikan tulevaisuudesta, meidän on todettava olevamme eri mieltä joistakin mietintöön sisältyvistä merkittävistä näkökohdista, jotka ovat seuraavat:

- ajatus siitä, että koheesiopolitiikkaan sisältyvä varojen myöntäminen edellyttää yhteisön tasolla laadittujen talouden suorituskyvyn kriteerien täyttämistä, mikä on keino kohdistaa erityistä painostusta tapaan, jolla jäsenvaltiot määrittelevät sosiaali- ja talouspolitiikkansa;

- pakollisten enimmäismäärien vahvistaminen sen osalta, miten rakennerahastoja on määrä käyttää joko yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla, esimerkiksi "vähintään 20 prosenttia rakennerahastojen varoista olisi suunnittava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan";

- sen edistäminen, että rakennerahastoja käytetään yksityisten investointien rahoittamiseen niin sanottujen yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksien avulla;

- uusien koheesiota osoittavien indikaattorien käyttö, nimittäin työllisyysaste, naapurialueiden väliset BKT-erot, hajauttamisaste ja palvelujen saatavuus, infrastruktuurin ja liikennepalveluiden kattavuus, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen panostaminen sekä alueellisen tuotannon monipuolisuus, missä yhteydessä sivuutetaan ajatus siitä, että asukasta kohden laskettua BKT:tä on käytettävä jatkossakin tukikelpoisuuden perusindikaattorina EU:n koheesiopolitiikassa.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (PL) Mietinnössä korostetaan oikein koheesiopolitiikan keskeistä asemaa sisämarkkinoiden tukemisessa kauppa- ja työpaikkavaihdon avulla, minkä ovat mahdollistaneet hankkeet, joita Euroopan unioni on osarahoittanut. Meidän olisi myös pidettävä mielessä koheesiopolitiikan rooli EU:n profiilin nostamisessa kansalaistensa silmissä ja sen kasvava kannatus alueilla, jotka ovat hyötyneet merkittävästi koheesiopolitiikasta.

Tuen komissiolle ja neuvostolle osoitettua kehotusta tutkia, onko ehdotus, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia rakennerahastojen varoista olisi suunnattava tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan, toteuttamiskelpoinen. Meidän olisi myös kiinnitettävä huomiota ehdotukseen siirtää teknologisten aloitteiden tekeminen paikallis- ja aluetasolle, koska pääsy osaksi EU:n ohjelmia ja tukia helpottaa yritysten innovaatiotoimintaa.

Vaatiessaan rakennerahastoista tuettujen hankkeiden avoimuuden ja niitä koskevan tiedotuksen lisäämistä Francisca Pleguezuelos Aguilar haluaa lisätä kansalaistemme tietoisuutta koheesiopolitiikan eduista.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Jo Rooman sopimukseen sisältynyt ajatus koheesiosta on yksi EU:n kulmakivistä. Pähkinänkuoressa joidenkin kehitys on kaikkien kehitystä.

Historia on osoittanut meille, että koheesiolle, tälle hyväksi havaitulle ja luotetulle toiminta-ajatukselle, on tunnusomaista anteliaisuus ja realistinen lähestymistapa sekä niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat juuri liittyneet EU:hun, että niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat olleet sen jäseniä pitempään. Katsonkin esittelijän ja useimpien eurooppalaisten poliitikkojen tavoin, että koheesiota arvona olisi edistettävä ja puolustettava. Katson kuitenkin myös, että se kaipaa ajantasaistamista. Tavoitteet, jotka 10 tai 15 vuotta sitten jätettiin koheesiopolitiikan ulkopuolelle tärkeämpien puutteiden ja erojen vuoksi, ovat nykyään kysymyksiä, jotka pitäisi ehdottomasti sisällyttää siihen kasvavan ja kilpailukykyisemmän talouden nimissä. Näin ollen koheesiopolitiikalla on toisaalta edistettävä parempia tutkimus- ja kehitysvalmiuksia ja toisaalta tuettava kunkin alueen kaikkein kilpailukykyisimpiä osia.

Koheesio ei ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Siinä on ennen muuta kyse investoinneista, joilla pyritään saamaan maksimaalinen hyöty jäsenvaltioiden välisistä eroista, ja sen varmistamisesta, että investoinnit ovat kestäviä, harmonista kehitystä tavoiteltaessa.

  Alyn Smith (Verts/ALE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, minulla oli ilo tukea tätä valiokunta-aloitteista mietintöä rakennerahastojen merkityksestä EU:n koheesiolle, koska meillä Skotlannissa on valtavasti kokemusta näiden varojen käyttämisestä syrjäisten alueidemme kehittämiseen ja kaupunkikeskustemme elvyttämiseen. Kun uudet rahastot otetaan käyttöön, meillä on asiantuntemusta, jota käytämme nyt kaikkialla Euroopassa auttaaksemme uusia kollegojamme heidän käynnistäessään ohjelmiaan. Tämä aihe on tietysti meille vastaisuudessakin hyvin tärkeä, joten olen tyytyväinen, että enemmistö on antanut sille tänään tukensa.

– Martin Davidin mietintö (A6-0088/2007)

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Kiitän kollegaani David Martinia hänen erittäin käyttökelpoisesta mietinnöstään, jolle annan tukeni. EU:lla on velvollisuus varmistaa, että kehitysmailla on valmiudet osallistua globaaliin talouteen ja hyötyä siitä. Kyse ei ole vain oikeudenmukaisemmasta ja avoimemmasta kauppajärjestelmästä. Huolimatta markkinoillepääsyssä saavutetusta valtavasta edistyksestä, komission "kaikki paitsi aseet" -aloite mukaan lukien, vähiten kehittyneiden maiden osuus maailmankaupasta on puolittunut viimeisten 40 vuoden aikana 1,9 prosentista 1 prosenttiin.

Apu kaupan kehittämiseksi on välttämätöntä, jotta luodaan edellytykset ja infrastruktuuri sysäyksen antamiselle kasvulle, mutta avun on oltava sen vastaanottajien hallinnassa, jotta varmistetaan sen yhteensopivuus vastaanottajien omien kansallisten kehityssuunnitelmien kanssa.

Olen iloinen, että Yhdistynyt kuningaskunta näyttää esimerkkiä osoittamalla oman osuutensa kaupan kehittämiseksi annettavan avun vuosittaisesta 2 miljardin euron talousarviosta, jonka EU:n jäsenvaltiot lupasivat Gleneaglesissä toteuttaa vuoteen 2010 mennessä. Voimme poistaa köyhyyden kolmannesta maailmasta vain antamalla yrityksille ja erityisesti reilua kauppaa harjoittaville yrityksille mahdollisuudet tarjota ihmisarvoista työtä, jota kaivataan niin kipeästi.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) EU:n "apua" ei mielestämme voi eikä saa pitää osana "kaupan vapauttamista", kuten esittelijä toivoisi. Sen ei myöskään saa katsoa olevan "avainasemassa talouskasvun tuottamiseksi" köyhimmissä maissa. Tähän on kaksi syytä. Ensinnäkin apu on riippuvainen näiden maiden "sisäpolitiikan" asianmukaisuudesta ja "hyvää hallinnointia koskevien valmiuksien todellisesta parantamisesta" EU:hun ja Yhdysvaltoihin sijoittautuneiden vaikutusvaltaisten monikansallisten yritysten etujen nimissä. Toisin sanoen näiden maiden "apuun" perustuvalle kehittämiselle asetetaan ehtoja, mikä merkitsee niiden luontaisen rakenteellisen haurauden hyväksikäyttöä kolonialismin historian mukaisesti ja EU:n pääoman hyväksi. Ne pakotetaan tuottamaan tuotteita vientiin, erityisesti alhaista lisäarvoa tuottavia tuotteita, joista saatavat tuotot ovat alhaisempia ja joiden hinta ei kata tuotantokustannuksia. Tämä pitää paikkansa monien maataloustuotteiden kohdalla, mikä pakottaa nämä maat asettamaan tulliesteitä tuontituotteiden markkinoillepääsyn estämiseksi.

Toiseksi näissä suuntaviivoissa luodaan hierarkia maiden välille ja levennetään näin entisestään niin kutsuttujen rikkaiden ja köyhien maiden välistä kuilua, millä on seurauksia kansallisella tasolla EU:n jäsenvaltioille. Niin sanotuissa kolmansissa maissa…

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Esittelijänä annoin mielihyvin tukeni mietinnölle. Täysistuntoäänestystä varten esitettiin vain kourallinen tarkistuksia, joista joillakin tehtiin mietintöön lisäyksiä tai muutettiin myönteisellä tavalla sen sanamuotoa. Muutamilla tarkistuksilla olisi kuitenkin muutettu mietinnön painotusta liian paljon, minkä vuoksi en voinut tukea niitä.

  Jean-Claude Martinez (ITS), kirjallinen. – (FR) Me kaikki olemme yhtä mieltä tavoitteesta nostaa viimeinkin etelän maat köyhyydestä – vaikka todellisia toimia ei edelleenkään toteuteta mustan Afrikan osalta, millä tarkoitan veden, elintarvikkeiden ja peruslääkkeiden jakamista sekä koulutuksen tarjoamista.

Köyhyyden torjunnan välineenä kansainvälinen kauppa on välttämätön, mutta riittämätön. Se saattaa olla riittävä pitkällä aikavälillä, mutta kuten Keynes totesi, "pidemmällä aikavälillä olemme kaikki kuolleet".

Näin ollen tarvitaan vauhtia ja innovaatiota ja on kehitettävä etenkin uutta tullitekniikkaa. Tähän kuuluvat tullimaksuvähennykset sellaisten tulliluottojen muodossa, joita tuojamaat tarjoavat viejämaille. Tulliluotot voidaan vähentää maahantuovassa maassa tehdyistä ostoista tullimaksua vastaavan määrän osalta, josta luotto myönnetään. Etelän maiden osalta tämä tulliluotto kuuluisi tukijärjestelmän piiriin kansainvälisessä verotuksessa jo käytössä olevien matching credit- ja sparing credit -luottojen mukaisesti.

Tällä tavoin köyhät maat eivät enää menettäisi tullimaksuista saamiaan kallisarvoisia tuloja.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Kuten mietinnössä oikein todetaan, "kaupan vapauttaminen on avainasemassa talouskasvun tuottamiseksi, mikä on välttämätön edellytys köyhyyden vähentämiseksi, köyhiä suosivan talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi sekä merkittävä kestävän kehityksen alullepanija kaikkialla maailmassa". Tästä ei tietenkään seuraa, enkä ole myöskään sitä mieltä, että kaupan vapauttaminen on ainoa edellytys vakaiden demokratioiden kukoistamiselle vapaissa ja moniarvoisissa yhteiskunnissa. Tämä ei pidä paikkaansa, kuten on nähty nykyaikana esimerkiksi Kiinan tapauksessa, vain yksi esimerkki mainitakseni. Tosiasia kuitenkin on, ettei ole olemassa vapaata, moniarvoista ja demokraattista yhteiskuntaa, joka ei olisi pohjimmiltaan avoin kaupalle.

Juuri tämän ajatuksen – eikä sen vesitetyn tai erittäin ahdasmielisen version – olisi oltava etusijalla EU:n suuntaviivoissa, kun on kyse avusta kansainväliselle kaupalle.

Kansainväliset toimemme olisi suunnattava maailmankaupan yhä laajempaan vapauttamiseen, mikä ei saa kuitenkaan johtaa haavoittuvien talouksien ja markkinoiden suojattomiksi jäämiseen.

– Sturdyn mietintö (A6-0084/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) "Poliittisesti korrektista" kielestään huolimatta mietinnössä ei onnistuta peittämään EU:n todellisia aikeita Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT) kanssa tehtyjen nykyisten talouskumppanuussopimusten suhteen.

EU pyrkii talouskumppanuussopimuksilla saavuttamaan mahdollisimman paljon käynnissä olevissa WTO:n neuvotteluissa kysymyksissä, joissa se on toistaiseksi epäonnistunut, toisin sanoen kokeilemaan takaovea, kun se ei onnistunut pääsemään sisään etuovesta.

Mietinnössä katsotaan näin ollen, että "vapauttamisen on oltava tahdiltaan, ajoitukseltaan ja laajuudeltaan asteittaista ja joustavaa". Siinä "korostetaan kehitykseen liittyvistä eduista, joita Singaporen kysymykset voivat synnyttää". Mietinnössä "katsotaan", että "investointeja, kilpailua ja julkisia hankintoja koskevat sopimukset voivat (…) auttaa saavuttamaan hyvän hallintotavan ja avoimuuden tavoitteet luoden ympäristön, joka mahdollistaisi entistä paremmin yksityisen ja julkisen sektorin väliset kumppanuudet". Siinä "muistutetaan", että "vakaat sääntelykehykset ovat aina olennainen osa vapauttamisprosessia" palvelujen ja julkisten palvelujen kohdalla. Tämä on toisin sanoen pelkästään kaunisteltu versio uusliberaalista toimintaohjelmasta.

Tarvitaan aivan toisenlainen toimintaohjelma, jolla edistetään tehokasta yhteistyötä, solidaarisuutta, riippumatonta kehitystä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Talouskumppanuussopimukset ovat jakaneet voimakkaasti mielipiteitä, ja niistä on kiistelty paljon. Toisinaan on vaikuttanut siltä, etteivät kehitysnäkökohdat ole olleet etusijalla talouskumppanuussopimuksia koskevissa komission pohdinnoissa. Tämä parlamentin mietintö on hyvin ajankohtainen ja tasapainoinen panos keskusteluun, ja esittelijä Robert Sturdy ansaitsee onnittelut lähestymistavastaan mietintöön.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) WTO:n sääntöjen asettamassa rajallisessa kehyksessä talouskumppanuussopimukset voivat yhä olla, ja niiden on oltava, tehokas väline kaupan edistämiseen ja, mikä tärkeintä, kauppaa edistävän infrastruktuurin luomisen tukemiseen. Tätä taustaa vasten kyseessä on myönteinen mietintö, jossa esitetään periaatteet selkeästi ja joka perustuu asianmukaisiin arvoihin.

Mitä tulee samantapaisiin kysymyksiin, joista on keskusteltu tässä täysistunnossa, haluan vahvistaa olevani vakuuttunut siitä, että vapaan, avoimen ja oikeudenmukaisen kaupan edistämisellä tuetaan yhteiskuntien demokratisoitumista ja kannustetaan yhteiskunnallisten voimien moniarvoisuutta. Tämä on toinen syy kumppanuussopimusten tärkeyteen.

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Talouskumppanuussopimuksista käytävät neuvottelut siirtyvät ratkaisevaan vaiheeseen 1. tammikuuta 2008, jolloin nykyiset sopimukset umpeutuvat.

Näiden sopimusten keskeisen luonteen vuoksi äänestin mietinnön puolesta siinä uskossa, että sopimuksilla on mahdollista luoda uusi talouden ja kaupan kehys, joka edistää AKT-maiden talouden kestävää kehitystä. Korostaisin tätä kehitysulottuvuutta: näistä sopimuksista ei voida tehdä pelkkiä WTO:n alaisia vapaakauppasopimuksia, vaan niiden on oltava välineitä, jotka palvelevat talouden kehitystä ja inhimillistä kehitystä. Siten talouskumppanuussopimukset ovat myös mahdollisimman epäsymmetrisiä ja edistyksellisiä.

Tuin äänestyksessä tarkistuksia 20 ja 28, jotka koskevat tarvetta ottaa neuvotteluissa huomioon merentakaisten alueiden erityisolot EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Meidän pitäisi itse asiassa tutkia näille alueille ominaisia etuja, pohtia markkinoillepääsyn eriyttämistä ja tehdä olemassa olevista tukimenetelmistä yhdenmukaisempia AKT-maiden tukimenetelmien kanssa. Mietinnön 13 kohtaan liittyen haluan viitata neuvoston hyväksymiin päätelmiin, joiden mukaan otetaan käyttöön siirtymäkausia EU:n markkinoille pääsyn myöntämisessä tietyille tuotteille, jotka ovat erityisen herkkiä EU:n näkökulmasta.

  Bart Staes (Verts/ALE), kirjallinen. (NL) Tähän saakka yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP) on taannut AKT-maille etuuskohtelun EU:n markkinoilla, alhaisemmat tuontitullit EU:n rajoilla ja paremman markkinoillepääsyn. Tämä on helpottanut kehitysmaiden tuotteiden vientiä rikkaampiin Euroopan maihin.

Tämä järjestely WTO:ssa muodostaa muodollisen poikkeuksen suosituimmuusperiaatteen syrjimättömyyssäännöstä. Vuoden 2000 Cotonoun sopimuksen nojalla tämä poikkeus on määrä poistaa viimeistään vuoden 2007 lopussa ja korvata maakohtaisesti neuvotelluilla talouskumppanuussopimuksilla. Ellei näin tapahdu, jokainen WTO:n jäsen voisi tehdä ilmoituksen syrjinnästä.

Mietinnössä esitetään aivan oikein kritiikkiä. On erittäin olennaista, että komissio ottaa talouskumppanuussopimuksia neuvotellessaan asianmukaisesti huomioon AKT-maiden kehitystason. Markkinoiden täydellisen vapauttamisen periaatetta ei pitäisi soveltaa tässä yhteydessä, koska se muodostaa todellisen uhan näille maille sekä sosiaalisesti että taloudellisesti.

Mietinnössä ei kuitenkaan oteta riittävästi huomioon paikallisia oloja. Nähtäväksi jää, onko talouskumppanuussopimuksilla myönteinen vai kielteinen vaikutus. Näin ollen on tuskin yllättävää, ettei kyseisillä mailla ole kiirettä allekirjoittaa sopimuksia hyvissä ajoin ennen vuoden 2007 loppua.

Ellei parlamentti poista aikarajaa eikä ole valmis pitämään kiinni yleisestä tullietuuskohtelusta, en voi äänestää mietinnön puolesta.

  Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Cotonoun sopimuksen mukaisesti talouskumppanuussopimukset eivät ole pelkästään WTO:n alaisia vapaakauppasopimuksia vaan muodostavat todellisen kumppanuuden, joka mahdollistaa uuden AKT-maita hyödyttävän talouden ja kaupan kehyksen luomisen.

Maantieteellisestä sijainnistaan lähellä monia AKT-maita johtuen merentakaiset yhteisöt muodostavat näiden AKT-maiden kanssa tehtävien vastavuoroisten etuisuussopimusten ytimen.

On ehdottoman välttämätöntä, että syrjäisimpien alueiden erityisolot otetaan huomioon näissä neuvotteluissa EY:n perustamissopimuksen 299 artiklan mukaisesti.

Erityistä huomiota on myös kiinnitettävä lähellä AKT-maita sijaitseviin merentakaisiin maihin ja alueisiin niiden assosiaatiosopimusten mukaisesti, jotka jo yhdistävät nämä maat ja alueet EU:hun perustamissopimuksen 299 artiklan 3 kohdan nojalla.

Meidän pitäisi tarkastella syrjäisimmille alueille ja merentakaisille maille ja alueille ominaisia etuja sekä ottaa ne mukaan neuvotteluihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta markkinoillepääsyn eriyttämistä voidaan pohtia ja kunkin maan tai alueen tukijärjestelyjä yhteensovittaa, minkä tarkoituksena on integroida ne tiiviimmin ympäröivään alueeseen.

Olen tyytyväinen, että parlamentti hyväksyi tarkistukseni, jonka tarkoituksena on luoda älykäs tasapaino näiden merentakaisten alueiden alueellisen yhdentymisen ja ne EU:hun yhdistävien siteiden välille.

– Brokin mietintö (A6-0130/2007)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestin mietinnön puolesta sillä perusteella, että siinä hahmotellut toimet ovat ehdottoman välttämättömiä, mikäli Euroopan unionista on määrä tehdä poliittinen unioni, joka puhuu yhdellä äänellä kansainvälisissä yhteyksissä ja jolla on siten mahdollisuudet tulla epäonnistujan sijasta globaaliksi toimijaksi.

Tätä varten Euroopan unionin on erityisesti kehitettävä edelleen omaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaansa, minkä lisäksi se tarvitsee yhteistä tutkimusta, yhteisen hankinnoista vastaavan viraston, yhteiset puolustusvoimat, jotka pystyvät toimimaan itsenäisesti, ja yhteisiä toimia, jotka rahoitetaan EU:n talousarviosta. Tämä kuitenkin edellyttää, että saamme uuden sääntelykehyksen uuden sopimuksen muodossa. Luotan siihen, että liittokansleri Merkelin toiminta neuvoston puheenjohtajana yhdistettynä Sarkozyn pragmatismiin mahdollistavat ratkaisevan askeleen ottamisen oikeaan suuntaan.

  Jan Andersson, Göran Färm, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me Ruotsin sosialidemokraatit katsomme, ettei jäsen Brokin mietintö ole oikea foorumi keskustella sopimuksesta ja siitä, mitä sen pitäisi ja ei pitäisi sisältää. Olemme sitä mieltä, että ulkopoliittista yhteistyötä pitäisi lisätä, mutta tässä tilanteessa emme pidä tarkoituksenmukaisena sitoutua peruuttamattomasti yhteisen EU:n ulkoministerin viran perustamiseen. Päätimme näin ollen äänestää tyhjää näistä kohdista.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä muun muassa kannatetaan hylättyä "perustuslakia koskevaa sopimusta". Siinä vaaditaan painokkaasti sopimuksen "ratifiointia" ja "voimaantuloa", "jotta EU on valmis täyttämään maailmanlaajuisen vastuunsa ja vastaamaan maailman akuutteihin uhkiin ja haasteisiin" yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keinoin, kuten siinä todetaan…

Tämä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän sekä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän (käsittäen Portugalin sosialidemokraatit, konservatiivit ja sosialistit) omaksuma kanta on erityisen merkittävä, kun tiedetään, että juuri nämä poliittiset voimat neuvottelevat parhaillaan "yksinkertaistetun" sopimuksen sanamuodosta ja sanovat sopimuksen eroavan sisällöllisesti "Euroopan perustuslaista". Varmistakaamme, että tämä asia on selvä. Miten sopimus voidaan viime kädessä esittää erilaisena, kun siinä vahvistetaan nimenomaan sopimus, josta sen on tarkoitus erota? Juuri tässä on ristiriita…

Näiden poliittisten voimien ja Euroopan kapitalistisen yhdentymisen perustana olevien taloudellisten etunäkökohtien todellisena aikomuksena on vauhdittaa EU:n militarisointia oikeudellisessa ja perustuslaillisessa kehyksessä – Naton yhteydessä, muistakaa – mikä saataisiin aikaan niin sanotulla "Euroopan perustuslailla". Tästä seuraa interventionismiin perustuva "yhteinen" ulkopolitiikka aggressiivisine lähestymistapoineen, joita ohjaavat Saksan johtamien suurimpien jäsenvaltioiden suurten talous- ja finanssiryhmien edut ja kunnianhimoiset tavoitteet.

  Anna Hedh (PSE), kirjallinen. (SV) Äänestin Brokin mietintöä (A6-0130/2007) vastaan paitsi siksi, että esittelijä oli sisällyttänyt siihen perustuslakikysymyksen, myös siksi, että hän ottaa esille kysymyksen, pitäisikö EU:lla olla yhteinen ulkoministeri. EU:ssa ei tällä hetkellä ole ministeritason tehtäviä eikä pitäisikään olla. Kaikilla jäsenvaltioilla on jo omat ulkoministerinsä. Mitä voimme odottaa seuraavaksi: yhteistä ympäristöministeriä ja ehkäpä lopulta yhteistä pääministeriä?

  Richard Howitt (PSE), kirjallinen. (EN) Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet tukevat suurta osaa päätöslauselmasta ja erityisesti sitä, että siinä asetetaan etusijalle demokratian vakauttaminen, ihmisoikeuksien edistäminen ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen sekä EU:n tärkeä asema konfliktien ehkäisyssä ja tehokkaan monenvälisyyden rakentamisessa.

Päätöslauselmassa keskitytään kuitenkin liiaksi sisäisiin menettelyjä koskeviin muutoksiin ulkopolitiikan painopisteiden sijasta. Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät päätöslauselman 1, 5 ja 11 kohtaa vastaan ja tyhjää sen 2, 3, 4 ja 5 kohdasta, koska viittaukset perustuslakia koskevaan sopimukseen ja siihen sisältyviin yksityiskohtaisiin määräyksiin ovat sopimattomia, kun sopimuksen tulevaisuudesta keskustellaan edelleen. Perustuslakia koskevan sopimuksen hyväksymistä ei erityisesti tulisi pitää edellytyksenä tulevalle laajentumiselle. Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät myös tyhjää 8 kohdan g alakohdasta, koska EU:n diplomaattisen akatemian lisäarvo on vielä osoitettava, ja 8 kohdan h alakohdasta. Vaikka olemmekin nimittäin samaa mieltä siitä, että ulkoisia edustustoja on vahvistettava, niistä ei kuitenkaan tule jatkossa EU:n "suurlähetystöjä". Työväenpuoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet antavat täyden tukensa YK:n turvallisuusneuvoston uudistamiselle ja myös parannusten tekemiselle tapaan, jolla EU esiintyy YK:ssa. On kuitenkin sopimatonta puhua EU:n yhteisestä edustajasta, kuten päätöslauselman 10 kohdassa tehdään.

  Jaromír Kohlíček (GUE/NGL), kirjallinen. (CS) Jäsen Brokin mietintö paljastaa EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan heikkouden. Toisaalta mietinnössä vaaditaan EU:ta ryhtymään vahvempiin ja tehokkaampiin toimiin Kaukasian ja Transnistrian konflikteissa ja näin ollen vastustetaan uusien valtioiden syntymistä näillä alueilla ja niiden kansainvälistä tunnustamista. Toisaalta siinä yritetään rikkoa päätöslauselmaa 1244, jota ei ole vielä pantu täytäntöön, ja julistaa "Kosovon valvottu itsenäisyys". Esittelijä on Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmää edustavan jäsen Beerin ohella päättänyt näin ollen avata uudelleen Euroopan aluemuutosten matopurkin kannen.

Odotan mielenkiinnolla, milloin Kataloniaa, Baskimaata tai jopa Galiciaa vaaditaan eroamaan Espanjasta ja milloin Slovakian, Romanian ja Serbian separatistien äänet kuullaan. Mitä aiomme tosiaankin tehdä vaatimukselle hajottaa Makedonia (vai pitäisikö puhua edelleen entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta)? Onko nyt näytetty esimerkkiä verrattain tiiviille muslimiyhteisöille Etelä-Ranskassa tai ehkäpä maahanmuuttajille, jotka ovat keskittyneet Länsi-Euroopan suuriin kaupunkeihin?

Yhtä kielteisesti vaikuttaa 25 kohdassa ilmaistu pelko Kiinan tekemästä ensimmäisestä satelliitintorjunta-asetestistä. Meillä ei ole samanlaisia pelkoja Yhdysvaltojen suhteen. Mietinnössä on valitettavasti niin monia muitakin kohtia, joita emme myöskään voi hyväksyä, että aion poliittisen ryhmäni tavoin äänestää sitä vastaan lopullisessa äänestyksessä.

  Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, kannatan äänestyksessä Elmar Brokin mietintöä neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja niiden taloudellisista vaikutuksista Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon (6. toukokuuta 1999 tehdyn toimielinten sopimuksen H kohdan 40 kohta) – 2005.

Jäsen Brokin mietinnössä korostetaan oikein, että ilman perustuslakia koskevaa sopimusta Euroopan unioni ei pysty vastaamaan tärkeimpiin haasteisiin, joita yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka sille tällä hetkellä asettaa. Ulkoministerin, joka on myös komission jäsen ja johtaa lisäksi ulkoministerineuvostoa, nimittäminen antaa EU:lle mahdollisuuden toimia tehokkaammin ja päättäväisemmin kansainvälisellä tasolla. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vuosiksi 2007–2013 osoitettu 1 740 miljoonan euron summa on riittämätön suhteessa EU:n pyrkimykseen tulla kansainväliseksi toimijaksi.

Mietinnössä huomautetaan oikein tarpeesta vahvistaa Euroopan parlamentin asemaa yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Neuvoston ei pitäisi tyytyä pelkästään tiedottamaan parlamentille, vaan sen olisi ensisijaisesti otettava parlamentti täysimääräisesti mukaan yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkeimpiin valintoihin ja toimintoihin.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta ja olen erityisen tyytyväinen siihen, että siinä korostetaan tarvetta asettaa sisäisesti ulkoiset painopisteet, esimerkiksi köyhyyden torjunta, jotta EU voi puhua yhdellä äänellä kansainvälisissä asioissa.

  Marek Siwiec (PSE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, Elmar Brokin mietinnössä YUTP:n tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista korostetaan asian olennaisia näkökohtia hyvin. Ilman perustuslakia koskevaa sopimusta on mahdotonta puhua yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jolla pystytään vastaamaan Euroopan yhteisön kohtaamiin haasteisiin.

Lisäksi mietinnössä määritellään tarkasti EU:ta kiinnostavat alat, joihin meidän on keskityttävä, mukaan lukien terrorismin torjunta, maahanmuutto, energiavarmuus ja joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen. Mietintö on tasapainoinen, ja siinä painotetaan oikeita asioita, minkä vuoksi annan täyden tukeni sen hyväksymiselle.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Vuosittaisessa selvityksessä ehdotetaan YUTP:n sotilaallisen ja poliittisen sektorin vahvistamista peräti 1,8 miljoonalla eurolla, mikä on kolminkertainen summa vuosien 2007–2013 menoihin verrattuna. Tämän tarkoituksena on vauhdittaa EU:n aggressiivista politiikkaa, jotta se voi vaatia suuremman osuuden saaliista, jonka euroaluetta yhtenäistävät monopolit korjaavat parhaillaan käynnissä olevista kansojen vastaisista imperialistisista toimista.

Mietinnössä esitetään Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestysten seurauksena "kuolleen" Euroopan perustuslain hyväksyminen välttämättömänä välineenä YUTP:n edistämisessä. Imperialististen näkemysten toteuttamiseksi ja mahdollisten esteiden poistamiseksi mietinnössä ehdotetaan yksimielisyydestä luopumista ja määräenemmistön käyttöönottoa, jotta vallassa olevat imperialistiset voimat voivat edistää suunnitelmiaan.

Uusien interventioiden valmistelemiseksi ja toteuttamiseksi terrorismin torjunnan ja "demokratian palauttamisen" nimissä sekä muilla verukkeilla mietinnössä tuetaan militarisoinnin jatkamista, taistelujoukkojen muodostamisen päätökseen saattamista ja sen valmistelemista, että Kosovossa olevat Naton joukot korvataan sotilaallisilla miehitysjoukoilla.

Mietinnössä ei mainita ballististen ohjusten torjuntaa, mikä on epäsuora mutta selkeä osoitus siitä, että se hyväksytään kaikissa Nato-maissa ja myös EU:ssa.

Mietinnössä ehdotetaan rahoituksen lisäämistä ja kehotetaan näin viime kädessä eurooppalaisia työntekijöitä maksamaan EU:n aggressiivinen politiikka.

Äänestimme YUTP:tä koskevaa mietintöä vastaan.

– Panayotopoulos-Cassiotoun mietintö (A6-0068/2007)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kannatan mietinnössä esitettyjä vaatimuksia, erityisesti vähimmäispalkan käyttöönotosta kaikissa jäsenvaltioissa, mikä toimii turvallisuusverkkona ja minkä arvioidaan erityisesti suojelevan työssä käyviä hyväksikäytöltä ja köyhyydeltä. Samanaikaisesti sillä myös turvataan kilpailukyky ja ehkäistään työpaikkojen menetyksiä Itävallan kaltaisissa maissa, joissa on tiukemmat sosiaalisen suojelun normit.

Kannatan myös laatumerkin käyttöönottoa kolmansista maista tuotaville tuotteille, jotka valmistetaan asianmukaisissa oloissa ja joiden valmistuksessa ei käytetä lapsityövoimaa. Kuluttajia kehotettaisiin näin turvaamaan tällaisia tuotteita ostamalla, että kolmansien maiden työolot ovat inhimilliset ja oikeudenmukaiset ja etteivät työpaikat EU:ssa häviä halpatuonnin myötä.

  John Attard-Montalto (PSE). – (MT) Kiitos, arvoisa puhemies. Hyvät kollegat, halusin selittää, että kun on kyse työstä ja erityisesti ihmisarvoisesta työstä, perustuslakimme perustuu täysin työhön. Halusin myös tehdä selväksi, että vuosien saatossa työväenpuolueen johtamat hallitukset ovat aina pyrkineet parantamaan työoloja maassamme. On tärkeää huomata, että aina kun työntekijä on onnistunut parantamaan työolojaan, tämän taustalla oli työväenpuolueen johtamien hallitusten tekemä aloite. Haluan myös kiittää maltalaisia ammattijärjestöjä, erityisesti General Workers’ Union -järjestöä, kovasta työstään ja tarmokkaasta toiminnastaan maltalaisten työntekijöiden etujen nimissä. Kiitos.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Me Ruotsin sosialidemokraatit Euroopan parlamentissa äänestimme mietinnön puolesta. Mietintö on hyvä, ja tuemme varauksetta EU:n sitoutumista ihmisarvoiseen työhön. Meidän on tärkeää kyetä takaamaan ihmisille tuottava työ, jota tehdään vapaissa, oikeudenmukaisissa ja turvallisissa oloissa sekä EU:ssa että kansainvälisesti.

Haluamme kuitenkin tehdä muutamia selvennyksiä. On tärkeää korostaa, että varain- ja valuutansiirtoveron on oltava kansainvälinen, koska eurooppalainen vero asettaisi euroalueen ulkopuoliset maat epäedulliseen asemaan.

Vastustamme pakkotyötä ja heikommassa asemassa olevien väärinkäyttöä koskevia yhteisiä vakiomääritelmiä. Perustaksi olisi otettava Kansainvälisen työjärjestön määritelmät, ja muut määritelmät olisi jätettävä jäsenvaltioiden vastuulle.

Mietinnössä kannustetaan jäsenvaltioita harkitsemaan vähimmäispalkan käyttöönottoa. Me Ruotsissa olemme jo tehneet näin ja päätyneet ratkaisuun, jossa asia jätetään työmarkkinaosapuolten ratkaistavaksi.

  Marie-Arlette Carlotti (PSE), kirjallinen. – (FR) Tämä Euroopan parlamentin mietintö on askel oikeaan suuntaan.

Siinä tehdään ihmisarvoisesta työstä eurooppalaisen kehityspolitiikan väline ensinnäkin rahoittamalla yhdessä ILO:n kanssa ihmisarvoista työtä koskevaa kehitysohjelmaa, toiseksi luomalla eurooppalainen merkki ja laatimalla musta lista yrityksistä, jotka rikkovat perustyönormeja, ja lopuksi määräämällä kauppaa koskevia seuraamuksia yrityksille, jotka rikkovat vakavasti sosiaalisia perusoikeuksia.

Mietinnöllä edistetään ihmisarvoista työtä Euroopassa, missä on myös edelleen paljon tehtävää. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita ratifioimaan työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta, äitiyssuojelua ja maahanmuuttajien oikeuksia koskevat ILO:n yleissopimukset, kannustetaan jäsenvaltioita harkitsemaan vähimmäispalkan käyttöönottoa turvallisuusverkkona, jonka avulla estetään työntekijöiden kaikenlainen riistäminen, sekä kehotetaan jäsenvaltioita parantamaan pääsyä elinikäiseen oppimiseen ja yhdenmukaistamaan vielä enemmän eläkejärjestelmiä.

Nämä muodostavat perustan sellaiselle sosiaaliselle Euroopalle, jonka Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä haluaa rakentaa. Äänestän näin ollen mietinnön puolesta.

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Annoin äänestyksessä tukeni mietinnölle ihmisarvoisesta työstä kaikille.

"Ihmisarvoisen työn" käsite näyttää viittaavan monenvälisten julkilausumien ja sopimusten ehtoihin, mutta tämä käsite on edelleen hyvin vieras politiikassa.

Esitykset ja julkilausumat ovat yksi asia, kansainvälisten instituutioiden päivittäiset poliittiset toimet ja päätökset puolestaan aivan toinen asia. Maailmalle on todellakin ominaista ihmisarvoisen työn "vajaus": monissa tuottamattomissa ja huonolaatuisissa työpaikoissa, joihin liittyy vaarallista työtä ja joissa tulot ovat epävarmat, oikeuksia pidetään pilkkanaan ja sukupuolten välillä vallitsee epätasa-arvo.

Tässä tilanteessa WTO ja ILO ovat hyväksyneet kansainvälisiä työnormeja. IMF ja Maailmanpankki eivät kuitenkaan tue aloitteita, joilla pyritään varmistamaan työntekijöiden perusoikeuksien kunnioittaminen.

Jos ihmisarvoisesta työstä on määrä tulla todellisuutta maailmanlaajuisesti, kaikkien kansainvälisten instituutioiden on asetettava se etusijalle ja tehtävä yhteistyötä tämän mahdollistamiseksi.

Ihmisarvoisen työn on oltava kaikkien kansainvälisten instituutioiden yhteinen tavoite. On ehdottoman välttämätöntä, että nämä perustekijät – laadukas työllisyys, työntekijöiden oikeudet ja suojelu sekä sosiaalinen vuoropuhelu – määräävät kaikkea talous- ja sosiaalipolitiikkaa kansainvälisellä tasolla.

(Työjärjestyksen 163 artiklan 1 kohdan mukaisesti lyhennetty äänestysselitys)

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Kannatin äänestyksessä jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun mietintöä (A6-0068/2007) ihmisarvoisesta työstä kaikille, koska vapaissa, tasavertaisissa, turvallisissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa tehtävän tuottavan työn olisi oltava EU:n kauppasuhteiden perusta.

Meidän on mielestäni vaadittava, että kumppanimme noudattavat työntekijöiden oikeuksia koskevia Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksia oikeudenmukaisten palkkojen ja riittävän sosiaalisen suojelun osalta. Haluan myös korostaa, että monikansallisten yritysten on kannettava sosiaalinen vastuunsa niin EU:ssa kuin missä tahansa muuallakin maailmassa.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Se, mitä tapahtui tästä mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä, oli häpeällistä. Parlamentin enemmistö esti muutamien sellaisten parhaiden kohtien hyväksymisen, jotka työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta hyväksyi aiheesta "Ihmisarvoinen työ kaikille – yhteisön osallistuminen ihmisarvoisen työn toimintaohjelman maailmanlaajuiseen täytäntöönpanoon". Tätä kantaa on korostettava, koska on selvää, että se liittyy erottamattomasti niin sanotun joustoturvan yhä voimakkaampaan painottamiseen.

Kuten tiedämme, työttömien määrä EU:ssa kasvoi vuosina 2000–2005 miljoonalla, minkä lisäksi työsuhteiden epävarmuus lisääntyi valtavasti: yli 4,7 miljoonan työntekijän työsopimus oli määräaikainen, ja ainakin 1,1 miljoonaa ihmistä teki osa-aikatyötä. En voi myöskään hyväksyä sitä, että on suuri määrä työntekijöitä, jotka elävät saamastaan palkasta huolimatta köyhyysrajan alapuolella.

Ihmisarvoinen työ kaikille käsittää edistyksellisen työlainsäädännön noudattamisen varmistamisen, työtä tekevien ihmisarvon turvaamisen sekä ihmisarvoisten, syrjimättömien ja tasa-arvoisten elin- ja työolojen takaamisen. Tämä ei saa tarkoittaa pelkästään hyvien aikeiden ilmaisemista, vaan niiden lisäksi on toteutettava käytännön toimia.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta huolimatta siitä, että konservatiivit ja liberaalit poistivat sen kaikkein tärkeimmät kohdat, esimerkiksi "sitovat aloitteet yritysten yhteiskuntavastuun alalla", tarpeen ottaa käyttöön "oikeudenmukainen ja innovatiivinen veropolitiikka" ja perustyönormeja rikkovien yritysten tutkimisen/luettelon laatimisen tällaisista yrityksistä. Olen tyrmistynyt heidän työväenliikkeen vastaisista asenteistaan.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien ryhmä tukee täysin ILO:n ihmisarvoisen työn periaatetta.

Olemme samaa mieltä elinikäisen oppimisen mahdollisuuksien tarjoamisen tärkeydestä, tarpeesta lisätä aktiivisesti naisten osallistumista työmarkkinoihin ja tarpeesta tehdä paljon enemmän työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyvien haasteiden ratkaisemiseksi.

Olemme kuitenkin eri mieltä ajatuksesta, jonka mukaan Euroopan parlamentin pitäisi käyttää aikaansa antamalla lausuntoja tästä aiheesta, olivatpa ne miten arvokkaita tai hyvää tarkoittavia tahansa. Parlamentilla ei ole toimivaltaa antaa jäsenvaltioille määräyksiä siitä, mitä tehdä tällä alalla. Siitä päättäminen kuuluu, aivan oikein, jäsenvaltioiden hallituksille.

Vaikka siis osallistuimme keskusteluun ja myös äänestykseen hillitäksemme vasemmiston kohtuuttoman pitkälle meneviä aloitteita, Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiiveja edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät tyhjää lopullisessa äänestyksessä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin mietinnön puolesta ja vastustin liberaalien ja Euroopan kansanpuolueen tarkistuksia, joilla pyrittiin poistamaan viittaukset yritysten yhteiskuntavastuuta koskeviin sitoviin aloitteisiin. Yritysten yhteiskuntavastuun olisi muodostettava eurooppalaisten yritysten toiminnan ydin sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella, ja olin hyvin pettynyt, etteivät nämä kaksi ryhmää tukeneet mietinnössä viitoitettuja toimia.

  Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) En halua, että EU:n toimet ulotetaan koskemaan kansallista työmarkkinapolitiikkaa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) EU:n ehdotus ja Euroopan parlamentin täysistunnossa keskusteltavana ollut mietintö, joiden nimeksi on harhaanjohtavasti annettu "ihmisarvoinen työ" (KOM – 2006 – 0249), muodostavat EU:n uuden taantumuksellisen ja ruohonjuuritason vastaisen kehyksen, jolla pyritään saavuttamaan "Lissabonin strategian" tavoitteet, minimoimaan työvoimakustannukset ja heikentämään työntekijöiden perusoikeuksia, jotta lisätään euroaluetta yhdentävien, monopoliasemassa olevien yritysryhmittymien voittoja.

EU:n ja kansainvälisten imperialististen organisaatioiden suunnittelemien ja toteuttamien kapitalististen uudelleenjärjestelyjen perusteet sekä rahavalta ja sen poliittiset edustajat niin sanotun "ihmisarvoisen työn" aiheen osalta liitetään osaksi EU:n ruohonjuuritason vastaista politiikkaa. Näihin perusteisiin kuuluvat seuraavat:

- elinikäinen oppiminen, joustavien työllisyysmuotojen laajentaminen, kollektiivisten työsopimusten heikentäminen, vakuutus- ja eläke-ehtojen huonontaminen sekä koulutuksen, terveydenhuollon ja muiden yleistä etua koskevien julkisten palvelujen yksityistämisen jatkaminen;

- työntekijöiden vähimmäispalkan käyttöönotto, mikä tarkoittaa köyhyysrajan tasoista turvallisuusverkkoa, jotta estetään työntekijöiden ja ruohonjuuritason luokkien reaktiot, samanaikaisesti kun rahavalta kerää valtavia voittoja työväenluokkaa riistäessään.

Tästä syystä Kreikan kommunistista puoluetta edustavat Euroopan parlamentin jäsenet äänestivät tätä EU:n ehdotusta vastaan.

7. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.10 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
puhemies PÖTTERING

8. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

9. Keskustelu Euroopan tulevaisuudesta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Euroopan tulevaisuudesta, ja siihen osallistuu myös Alankomaiden pääministeri ja Eurooppa-neuvoston jäsen Jan Peter Balkenende, jonka toivotan erittäin sydämellisesti tervetulleeksi tänne parlamenttiin.

(Suosionosoituksia)

Arvoisa ministeri Balkenende, on suuri ilo toivottaa Alankomaiden pääministeri tervetulleeksi tänään tänne Euroopan parlamenttiin keskustelemaan Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Arvoisa pääministeri Balkenende, Alankomaiden kuningaskunta kuuluu Euroopan unionin perustajajäseniin, minkä lisäksi se on viimeisten 50 vuoden aikana toiminut toistuvasti johtotehtävissä. Niissä se on osoittanut olevansa erittäin päättäväinen ja kuuluvansa niiden joukkoon, jotka pyrkivät itse viemään eteenpäin maanosamme historiaa ja tukemaan muiden vastaavaa toimintaa toteuttaen tätä ennennäkemätöntä menestystarinaa. Merkittäviä Euroopan unionin puitteissa tehtyjä perussopimuksia ja muita sopimuksia on nimetty alankomaalaisten kaupunkien mukaan: Maastrichtin sopimuksella perustettiin Euroopan unioni, ja Amsterdamin sopimuksella tällä parlamentille annettiin laajat yhteispäätösvaltuudet.

Tämän vuoksi meistä oli erittäin piinallista, että Alankomaiden kansalaiset torjuivat kansanäänestyksessä perustuslakiluonnoksen, joka sisälsi merkittäviä vastauksia Euroopan unionin tulevaisuutta koskeviin kysymyksiin. Olen varma, kuten monet kollegani täällä parlamentissa ja te, arvoisa pääministeri, etteivät Alankomaiden kansalaiset vastustaneet päätöksellään Euroopan unionia sinällään eivätkä sen merkitystä tai arvoja.

Arvoisa pääministeri, täällä Euroopan parlamentissa arvostetaan erittäin suuresti teidän halukkuuttanne osallistua tänään keskusteluumme – varsinkin siksi, että nyt tarvitaan kaikkien 27 jäsenvaltion yhteistyötä sellaisen uudistetun perustan saamiseksi Euroopan unionille, joka kestää tulevaisuuden haasteet. Neuvoston puheenjohtajavaltio Saksa ja erityisesti liittokansleri Angela Merkel ovat nyt sitoutuneet käyttämään kaikki voimansa, jotta löydämme ratkaisun, jonka kaikki voivat hyväksyä ja joka tyydyttää kaikkia eli sopimusta ratifioimattomien maiden lisäksi myös niitä Euroopan unionin väestön enemmistöä edustavia 18 jäsenvaltiota, jotka ovat sopimuksen jo ratifioineet.

Euroopan parlamentti kannattaa perustuslaillisen sopimuksen sisältöä, ja haluamme, että se toteutuu. Se merkitsee välttämättömiä uudistuksia ja vahvistaa yhteiset arvomme. Tämä parlamentti ei missään olosuhteissa tyydy tulokseen, joka ei ole Euroopan unionin ja sen kansalaisten etujen mukainen.

Arvoisa pääministeri, ymmärrämme, että myös Alankomaiden kansan suuri etu on, että Euroopan unioni pystyy vastaamaan tuleviin haasteisiin ja löytämään yhteiset eurooppalaiset ratkaisut maailmanlaajuisista tehtävistään suoriutumiseksi. Olen varma, että pystymme hyvää yhteishenkeä osoittamalla sovittelemaan tulevien viikkojen ja kuukausien aikana käytävissä neuvotteluissa keskinäiset mielipide-eromme ja lisäksi pääsemään lopputulokseen, jonka pohjalta Euroopan unioni voi toimia demokraattisesti, avoimesti ja tehokkaasti. Arvoisa pääministeri, pyydän teitä seuraavaksi puhumaan meille.

  Jan Peter Balkenende, Alankomaiden pääministeri. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, arvoisa komission jäsen Wallström, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät läsnäolijat, kiitän ystävällisesti kutsustanne osallistua keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta. Haluan niin ikään kiittää puhemies Pötteringiä erittäin hyödyllisestä vierailuista Alankomaihin 12. huhtikuuta.

(DE) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset käynnistänne Haagissa. Arvostamme suuresti osallistumistanne ja panostanne keskusteluun. Vierailunne oli tärkeä, joten kiitokset vielä kertaalleen käynnistänne.

(NL) Arvoisa puhemies, on mukava olla taas täällä parlamentissa, sillä minulla on hyviä muistoja tapaamisistamme Alankomaiden puheenjohtajakaudella vuonna 2004. Kävimme innostavia keskusteluja, ja olitte minulle tuolloin suurena innoituksen lähteenä.

Tänään olen täällä kuitenkin eri ominaisuudessa, jäsenvaltio Alankomaiden edustajana. Olemme Eurooppa-myönteinen maa, jossa eurooppalaisen yhteistyön kannatus on aina ollut ja on edelleen keskimääräistä suurempaa. Vuoden 2006 lopulla 75 prosenttia kansasta kannatti EU:n jäsenyyttä.

Maamme talous on avoin, ja suuri osa sen vauraudesta ja työllisyydestä on sisämarkkinoiden tarjoamien mahdollisuuksien ansiota. Maamme haluaa toimia aktiivisesti maailmannäyttämöllä, mikä ilmenee selkeästi osallistumisestamme kehitystoimintaan Afganistanissa ja muualla maailmassa. Tässä suhteessa Alankomaat perustaa toimintansa yhteistyöhön. Alankomaat on silti toinen niistä jäsenvaltioista, joiden kansan selkeä enemmistö torjui perustuslaillisen sopimuksen vuonna 2005, kuten arvoisa puhemies totesikin.

Tiedän, että parlamenttinne suuri enemmistö kannattaa perustuslaillista sopimusta, ja kunnioitan mielipidettänne. Olimmepa me perustuslaista mitä mieltä tahansa, nyt tarvitaan yhteinen, meille kaikille hyväksyttävä ratkaisu. Ratkaisussa on otettava huomioon Alankomaissa ja Ranskassa hyvin näkyvästi ilmi tulleet yleiset huolet, jotka eivät ole tuntemattomia muuallakaan: maissa, jotka ovat jo ratifioineet perustuslain, sekä maissa, joissa päätöstä ei ole tähän mennessä tehty.

Arvoisa puhemies, olen varma, että esteet voidaan voittaa, koska tulevaisuudennäkymien osalta meitä yhdistäviä asioita on paljon enemmän kuin meitä erottavia ja koska meillä on yhteisten arvojen ja etujen muodostama vankka pohja.

Haluan julkilausumani aluksi kertoa siitä, millaisena näen Euroopan unionin tulevaisuuden meille arvokkaana ja onnistuneena hankkeena. Meillä on täysi syy olla ylpeitä yhteishankkeena aikaan saamastamme Euroopan unionista.

Laajojen sotien ja jyrkkien sosiaalisten erojen rikki repimässä Euroopassa vallitsee nyt yhteistyön ja yhdentymisen malli, jonka veroista ei ole missään maailmassa. Sille on tyypillistä tasapainoisuus: tasapaino taloudellisen tarmokkuuden ja sosiaalisen sopusoinnin välillä, tasapaino ykseyden ja moninaisuuden välillä. Euroopan unionin päätöksentekomallissa otetaan oikeudenmukaisesti huomioon niin jäsenvaltioiden kuin kansalaistenkin keskinäinen tasa-arvo.

Euroopan unioni on kunnioitettu toimija maailmalla ja esimerkki muille. Siitä on tullut sellainen, koska yhteistyömme on muodoltaan ainutlaatuinen, koska me panostamme yhteisvastuuseen ja koska me pystymme sitoutumaan. Yhdistävänä tekijänä ovat arvot ja vuoropuhelu eikä taistelu.

Eurooppaa on uudistettu 50 vuoden aikana. Maailmanhistoriassa se on lyhyt aika. Euroopan unioni on nuori mutta kypsä rakenne, jonka tulevaisuus on valoisa. Eteemme tulee askel askeleelta aina uusia haasteita, mutta perustamme toimintamme tähänastisiin saavutuksiin – ottaen aina tarkasti huomioon yleiset odotukset ja huolenaiheet.

Alankomaiden uuden hallituksen päätavoitteisiin kuuluu eurooppalaisen yhteistyön kannatusperustan vahvistaminen entisestään. Sitä varten on saatava tarkasti selville, miksi lähes 62 prosenttia väestöstämme torjui perustuslaillisen sopimuksen, ja löydettävä oikea vastine tähän mielipiteeseen.

Haluan aivan aluksi luonnostella Alankomaiden kielteisen äänestystuloksen taustoja, ennen kuin käsittelen yksityiskohtaisesti, mitä Alankomaat odottaa uutta perussopimusta koskevilta neuvotteluilta.

Rooman sopimuksen ja Berliinin julistuksen väliin jäävien 50 vuoden aikana monia asia on muuttunut. Nykyinen Euroopan unioni on paitsi monta kertaa alkuperäistä kuuden jäsenvaltion yhteisöä huomattavasti suurempi, myös toiminta-alaltaan paljon monipuolisempi.

Laajentuminen on historiallinen prosessi. Se on ollut oikea päätös. Meidän on silti ymmärrettävä, että viimeaikaisten suurten laajentumisten jälkeen kansa tarvitsee sopeutumisaikaa. Kaikki on käynyt erittäin nopeasti – toisten mielestä liiankin nopeasti. Vastavuoroiselle kiintymykselle on annettava aikaa kehittyä.

Huomattavan kasvun ohella Euroopan unioni on myös syventynyt valtavasti viimeisten 15 vuoden kuluessa: esimerkkeinä voidaan mainita sisämarkkinoiden toteutuminen, rajojen avautuminen, euro sekä monet uudet ja merkittävät politiikan alat, kuten ympäristö, turvallisuus ja oikeuslaitos. Tällainen kehitys on kokonaisuudessaan myönteistä ja perusteltua, ja sen mukana on syntynyt monenlaista uutta todellisuutta, josta on tullut ihmisille jokapäiväistä, joskaan ei aina ilman vastustusta. Esimerkiksi Euroopan yhteisön lainsäädännön osuus monilla eri aloilla ymmärretään väärin. Niinpä me kysyimme kansalaisten mielipidettä perustuslaista ajankohtana, jolloin he eivät olleet vielä työstäneet Euroopan unionin laajentumista ja syventymistä.

Monet ymmärsivät kysymyksen "Hyväksyttekö Euroopan perustuslain?" kysymykseksi "Haluatteko, että Euroopan unioni saa valtion aseman?" tai peräti kysymykseksi "Haluatteko, että Euroopan unioni vähitellen korvaa Alankomaiden oman hallituksen?". Tämä oli tietysti liian kova pala purtavaksi.

"Perustuslailla" on eri jäsenvaltioissa eri merkityksiä. Joissain se symboloi demokratiaa, auktoriteetin rajaamista. Sellaista se tietysti myös tarkoittaa. Toisaalla – ainakin Alankomaissa – "perustuslaki"-sanan konnotaatio ja jopa merkitys ovat täysin erilaiset. Perustuslaki kuuluu kansallisvaltioon. Perustuslaissa ilmaistaan jotain kansallisesta identiteestä – ja tämän vuoksi Alankomaat ehdottaakin, ettei uusi perussopimus olisi perustuslaki. Perustuslain symboliarvo oli pääsyy siihen, että alankomaalaiset torjuivat sen.

Siihen sisältyi tunne hallinnan katoamisesta, pelko oman identiteetin häviämisestä. Ihmiset haluavat kuitenkin tunnistettavan ja läheisen hallituksen. Ihmisten mielestä Euroopan unionin toiminnalle on saatava rajat. Ihmiset haluavat hallita aloja, joilla toimimme Euroopassa yhteisesti.

Muutkin syyt tietysti saivat ihmiset hylkäämään sopimuksen äänestyksessä. Toisten mielestä Euroopan unioni tuottaa liikaa sääntöjä tai puuttuu liian moneen asiaan, joita olisi säänneltävä kansallisesti. Toisten mielestä Brysselin hallinto ei ole riittävän avointa. Jotkut kantoivat huolta Alankomaiden taloudellisesta panoksesta. Eurooppalaisen yhteistyön lisäarvoa ei nähty riittävän selvästi. Jos näitä asioita pohditaan perusteellisesti, ne voidaan jossain määrin ratkaista uudessa perussopimuksessa.

Toisaalta meidän on otettava nämä – monien Euroopan unionin kansalaisten mielissä olevat – huolet huomioon päivittäisissä poliittisissa päätöksissämme. Siinä me olemme päässeet hyvään alkuun kahden viime vuoden aikana. Toissijaisuusperiaate ja lainsäädännön karsiminen ovat asialistan kärjessä – myös Brysselissä. Avoimuus on kasvanut. Talousarviomme mahdollistaa toiminnan jatkamisen vuoteen 2013. Myös poliittiset painopistealueet on määritelty oikein, ilmastonmuutos ja energiapolitiikka mukaan luettuina.

Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, tämä on teidän parlamenttinne, komission puheenjohtajan Barroson ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajien – aikajärjestyksessä pääministeri Blairin, ulkoministeri Schüsselin, pääministeri Vanhasen ja viimeksi liittokansleri Merkelin – ansiota. Se osoittaa, että Eurooppa on valmis keskittymään asioihin, jotka ovat sen kansalaisten mielissä.

Ennen kuin keskityn Alankomaiden toiveisiin uuden perussopimuksen suhteen, haluan selvittää erään asian. Kansanäänestys järjestettiin neljässä jäsenvaltiossa, ja tulokseksi saatiin kaksi myönteistä ja kaksi kielteistä vastausta. Yhteensä 18 jäsenvaltiota hyväksyi perustuslaillisen sopimuksen omien demokraattisten prosessiensa mukaisesti. Perustuslaillinen sopimus sai laajan tuen parlamentissanne. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Toivon silti, että voimme keskittyä meitä yhdistäviin asioihin meitä erottavien asioiden sijaan.

Alankomaiden hallitus tähtää rakentavasti yhteiseen ratkaisuun. Euroopan tulevaisuuden kannalta sellaista todella tarvitaan. Kohdat, joihin Alankomaat keskittyy, liittyvät suoraan kahden viime vuoden aikana esiin nousseisiin yleisiin huoliin. Siinä kaikki. Ne ovat tarpeen, jotta uuden perustamissopimuksen ratifioinnille saadaan tarvittava tuki.

Tätä taustaa vasten uuteen perussopimukseen kuuluu – toimielinten ja jäsenvaltioiden yksittäisistä vaatimuksista riippumatta – kaksi merkittävää yhteistä ja kunnianhimoista tavoitetta. Haluamme ensinnäkin parantaa Euroopan unionin demokraattista toimivuutta. Toiseksi tahdomme tehostaa Euroopan unionin vaikuttavuutta.

Euroopan unionin haasteena on aina ollut toimielinten järjestäminen sellaisiksi, että kumpikin näistä – aika ajoin vastakkaisistakin – tavoitteista otetaan mahdollisimman hyvin huomioon. Toimielinten välinen tasapaino, joka sopimuksessa ja sitä edeltäneessä hallitustenvälisessä konferenssissa saatiin aikaan, merkitsee parannuksia sekä demokraattisen sisällön että toimivallan suhteen. Alankomaat haluaa säilyttää nämä parannukset, kunhan yhteisymmärrys asiasta sisältää myös uskottavan ratkaisun kansalaisten huoliin.

Seuraavaksi luonnostelen neljässä kohdassa, mitä Alankomaat aikoo tehdä yhteisen ratkaisun mahdollistamiseksi.

Ensinnäkin perussopimuksen muuttamisessa on jatkettava menestyksekästä menetelmää: Euroopan unionin asteittaista kehittämistä ja pyrkimystä tasapainoon. Kuten jo totesin, perustuslain symboliarvolla oli tärkeä merkitys sen hylkäämisessä, ja siksi Alankomaat on puhunut perustamissopimusta muuttavan sopimuksen puolesta, kuten Amsterdamin ja Nizzan sopimusten yhteydessä. Näin jatketaan onnistuneesti Monnet'n menetelmää, jossa mennään pienin, konkreettisesti merkittävin askelin eteenpäin. Huomio keskitetään parannuksiin, demokraattisiin takuisiin ja vaikuttavuuden tehostamiseen. Näin saadaan aikaan myönteinen keskustelu ja päästään pois torjutun perustuslain varjosta. Lyhyesti sanottuna meidän on arvioitava uudelleen perustuslain kuvaan vaikuttavaa nimeä, muotoa sekä sisältöä.

Toiseksi Alankomaat painottaa suuresti Euroopan unionin demokraattisen toimivuuden parantamista. Kansanäänestyksestä opimme sen tärkeän läksyn, että alankomaalaiset haluavat olla varmoja omasta asemastaan päätöksentekoprosessissa. He haluavat äänensä kuuluvan Euroopassa. Perustuslaillisen sopimuksen toimielimiä koskevat ehdotukset ovat askel oikeaan suuntaan. Mainitsen tässä esimerkkinä määräyksen, jonka mukaan Euroopan parlamentilla on yhteispäätösoikeus aina, kun neuvostossa päätetään asiasta äänten enemmistöllä.

Parantamisen varaa silti on. Euroopan unionin lainsäädäntöehdotuksia koskevan toissijaisuustestauksen yhteydessä kansallisille parlamenteille olisi annettava merkittävämpi asema. Jos kansallisten parlamenttien enemmistö tekee kielteisen päätöksen, sillä pitäisi olla seurauksia. Kansallisten parlamenttien osallistuminen päätöksentekoon ei saa vähentää Euroopan parlamentin valtaa. Testi tehdään aivan päätöksenteon alkuvaiheessa. Toissijaisuuspäätös kuuluu nimenomaan kansallisille parlamenteille. Euroopan parlamentti säilyttää oman asemansa yhteispäätösmenettelyssä. Komission aloiteoikeutta ei loukata. Kuten arvoisa puhemies hiljattain totesi, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit täydentävät toisiaan demokraattisina kumppaneina.

Tästä pääsen kolmanteen asiaan: Euroopan unionin on demokraattisuuden lisäksi kasvatettava myös vaikuttavuuttaan. Tarkoitan nykypäivän tärkeitä, yleisölle huolta aiheuttavia aiheita: ilmastonmuutosta, energiapolitiikkaa, terrorismin vastaista taistelua ja maahanmuuttoa, jotka edellyttävät ennalta varautuvaa yhteistä lähestymistapaa.

Perustuslaillinen sopimus sisältää merkittäviä parannuksia ja entistä enemmän enemmistöpäätöksiä. Emme kuitenkaan voi ohittaa sitä tosiseikkaa, että ihmiset eivät mielellään luovu veto-oikeudestaan ja että he pelkäävät toimivallan salakavalaa kasvua. Siksi meidän on oltava selkeitä. Valtaa ei ole ilman tukea. Meidän on siksi tarvittaessa uskallettava siirtyä kohti enemmistöpäätöksiä. Olen valmis puolustamaan näitä ratkaisuja, kunhan suvereniteetin siirtäminen on tietoinen valinta ja siihen liitetään oikeat takuut. Euroopan unionin toimivalta on määriteltävä selkeästi. Vain siten voimme lievittää suvereniteetin siirtämisen herättämiä epäilyksiä. Alankomaat aikoo tehdä asiasta ehdotuksia.

Yhdestä asiaan liittyvästä seikasta on käyty tiivistä keskustelua myös täällä parlamentissa. Tarkoitan sisämarkkinoiden suhdetta jäsenvaltioiden liikkumisvapauteen julkisten palvelujen luonnissa. Näitäkin asioita voidaan selkeyttää heikentämättä sisämarkkinoita millään tavoin. Kannatan vahvoja sisämarkkinoita, koska kaikkien jäsenvaltioiden kansalaiset hyötyvät niistä.

Silti esimerkiksi eläkejärjestelmien, sosiaaliturvan ja koulutuksen yhteydessä jäsenvaltiot haluavat itse mukauttaa järjestelmät rakenteellisesti omaa tilannettaan vastaaviksi. Euroopan unionin on sallittava tämä vaikkapa määrittämällä tietyt yleishyödyllisten palvelujen kriteerit.

Lopuksi käsittelen neljättä aihettani. On mielestäni hyvä, että laajentumiskriteerit sisältyvät uuteen perussopimukseen. Olemme yhteisessä viisaudessamme osanneet laajentaa Euroopan unionia, ja kannatan päätöstä täysin. Tämä kertoo jotain Euroopan tulevaisuudesta ja toisen maailmansodan jälkeen jaetun Euroopan muuttumisesta.

Kukaan ei voi silti kieltää, että laajentuminen herättää yleisesti myös epäilyjä. Alankomaissa elää käsitys, ettei Euroopan unioni suhtaudu omiin sääntöihinsä vakavasti tai riittävän vakavasti. Kriteerit on ehkä määritelty, mutta niitä ei alankomaalaisten mielestä noudateta tarkasti. Koska tämä vaikuttaa Euroopan unionin kannatukseen kansan keskuudessa, kriteerit on sisällytettävä uuteen perussopimukseen.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni on päässyt pitkälle 50 vuodessa. Odotukset ovat korkealla. Yhdessä me voimme toimia esimerkillisesti ja puuttua ilmastonmuutokseen sekä torjua köyhyyttä ja turvattomuutta maailmassa. Yhdessä me voimme hyödyntää Euroopan unionin taloudellisia mahdollisuuksia entistä yhdentyneemmässä maailmantaloudessa. Yhdessä meidän on sitouduttava luotettavaan energia- ja raaka-ainehuoltoon. Yhdessä meidän on torjuttava laittoman maahanmuuton ihmisarvoa alentavaa kasvua, ja siksi me tarvitsemme vahvan ja vaikuttavan Euroopan unionin – Euroopan unionin, jolla on sen asukkaiden luottamus.

Kannatan epäröimättä Alankomaissa perussopimusta, johon edellä mainitsemani neljä seikkaa sisältyvät, koska uskon, että sellaisen aika on tullut, koska luotan suuresti Angela Merkelin ja hänen seuraajansa José Socratesin puheenjohtajakauteen ja katson, että yhdessä me voimme siirtyä eteenpäin, ja erityisesti koska tätä sopimusta tarvitaan, jotta pystymme vastaamaan yhdessä tämän päivän haasteisiin.

Silmiini osuivat jokin aika sitten yhden kauaskantoisen perustajahahmomme, Robert Schumanin, sanat, ja vaikutuin jälleen niiden viisaudesta ja aitoudesta. Lainaan hänen julistustaan 9. toukokuuta 1950: "Eurooppaa ei rakenneta hetkessä eikä millään kokonaisratkaisulla. Siihen tarvitaan todellisia toimenpiteitä, joilla luodaan ensin aito yhteisvastuullisuus."

Schumanin sanat ovat mielestäni nytkin yhtä ajankohtaiset ja kelpaavat osviitaksi yhteisessä tavoitteessamme kehittäessämme Euroopan unionia edelleen. Paljon kiitoksia.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Kiitän pääministeri Balkenendeä puheesta ja toivon mukaan erityisesti hyvin vakaasta tavoitteesta päästä yhdessä hyvään ratkaisuun.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, haluan kiittää pääministeri Jan Peter Balkenendeä hänen tänään esittämästään Eurooppa-näkemyksestä, joka on suurelta osin samanlainen kuin Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmän näkemys.

(Vastalauseita)

Näen, että keskeyttäjilläni on erittäin hyvä näkemys ja että he kuuntelivat huolellisesti Romano Prodin eilisen puheen: hän oli valmis luopumaan lipusta, te olette tuoneet tänne tänään omanne… Se on erittäin hyvä kuva ja erittäin hyvä esimerkki!

Euroopan unioni tarkoittaa tietysti valuuttaa, suurta markkina-aluetta, rajojen avautumista ja opiskelijavaihtoa, mutta ennen kaikkea Euroopan unioni merkitsee ihanteita, periaatteita ja arvoja, joita koko maailma kadehtii. Euroopan unioni merkitsee perinteitä ja sivilisaatiota mutta myös mukautumista uuteen todellisuuteen; se tarkoittaa tietynlaista käsitystä maailmanlaajuistumisesta, uudistuksista, joiden tarkoituksena on luoda oikeanmukaisempi yhteiskunta. Euroopan unioni ei tarkoita liikkumattomuuden tilan säilyttämistä; se tarkoittaa liikettä ja edistystä.

Hyvä Jan Peter, te olette pääministerinä maassa, joka on kenties kaikkein avoin eurooppalaisuudelle. Voin täydellä syyllä sanoa, että maassanne suvaitsevaisuus ja yhteisvastuullisuus ovat sosiaalisen yhteenkuuluvuuden käyttövoima. Kansalaisistanne 72 prosenttia kannattaa Euroopan yhdentymistä, kun EU:n keskiarvo on noin 53 prosenttia. Alankomaiden kansa kuitenkin hylkäsi Ranskan kansan tapaan sopimuksen vuonna 2005. Se tarkoittaa varmasti sitä, että valtaosan mielestä Euroopan unioni ei ole riittävän legitiimi, riittävän uskottava eikä riittävän tehokas. Se tarkoittaa varmasti, että alankomaalaiset pitävät Euroopan unionin toimintaa liian kaukaisena omasta jokapäiväisestä elämästään. Näistä ratkaisuista on otettava opiksi, vaikka emme olisikaan yhtä mieltä tästä usein liian kriittisestä mielipiteestä.

En palaa tässä Euroopan yhdentymisen hyötyihin, koska ne ovat meille kaikille tuiki selviä. Meidän on silti vakuutettava eurooppalaisille, ettei yhteinen hankkeemme ole pelkästään hyödyllinen vaan suorastaan ehdottoman välttämätön. Sopimusluonnos sisälsi valtaosan vastauksista kansalaisten kysymyksiin ja tyytymättömyyttä aiheuttaviin seikkoihin. Siksi meidän on otettava talteen sopimuksen parhaat osat eli osat 1 ja 2. Eurooppalaiset odottavat meiltä entistä parempaa elämää – Euroopan unionia, joka vakuuttaa arvojaan maailmalla, kuten se teki äskettäin Moskovassa ja kuten sen on entistä voimakkaammin tehtävä Lähi-idässä ja Darfurissa.

Kun annamme itsellemme mahdollisuudet tehdä demokraattisia ja vaikuttavia päätöksiä, vastaamme eurooppalaisten vaatimuksiin, koska pystymme puuttumaan todella perustaviin ongelmiin. Parantakaamme Eurooppa tästä halvauksen tilasta, hankkikaamme itsellemme poliittisten tavoitteidemme edellyttämät resurssit – mitä nopeammin, sen parempi. Vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaalit ovat sopivin ajankohta. Toimikaamme periksi antamatta näillä linjoilla.

Arvoisa pääministeri, te olette uskaltanut tehdä maassanne kunnianhimoisia, kauaskantoisia uudistuksia. Ette ole antautunut helpoimpiin ratkaisuihin tai demagogiaan, ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä. Olette vienyt läpi uudistukset kunnioittaen arvoja, yhteisvastuullisuutta, avoimuutta ja vastuuta. Tälle tielle ryhmäni kehottaa koko Euroopan unionia. Mainitsitte kansallisten parlamenttien tehtävän ja tarpeen selkeämpään vastuunjakoon jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kesken. Voimme ainoastaan tukea teitä tässäkin kohdin.

Jos maidemme kansallisesti valitut edustajat eivät enää ota hoitaakseen eurooppalaisia asioita – jotka eivät ole enää ulkopolitiikkaa vaan sisäpolitiikkaa – ja jos kansalliset kollegamme eivät hahmota suurten haasteidemme eurooppalaista ulottuvuutta, tie on entistäkin pitempi ja hankalampi. Kuka tekee mitäkin? Kuka on vastuussa mistäkin politiikasta? Kansalaiset haluavat tietää! Tällaisten selvennysten ansiosta ministerit eivät voi enää panna kaikkea Brysselin syyksi ja meiltäkin häviää mahdollisuus liian helppoon kansalliseen alibiin.

Pääministeri Balkenende, mainitsitte myös Euroopan unionin laajentumisen. Sen suhteen meidän on oltava selkeitä. Euroopan unioni ei voi ottaa enää uusia jäseniä, ennen kuin se on ratkaissut sisäiset ongelmansa.

Hyvät kollegat, meidän ja maidemme hallitusten välittömänä ja ensisijaisena tavoitteena on oltava yhteisymmärrys toimielimistä 27 jäsenvaltion kesken mahdollisimman pian. Angela Merkel on kehittänyt tarvittavan dynamiikan, ja dramaattisista eleistä huolimatta kummankin osapuolen kannat lähentyvät toisiaan. Tarttukaamme tilaisuuteen ja sopikaamme 27 jäsenvaltion kesken keskeisistä aiheista, erityisesti eurooppalaisten oikeuksista ja päätöksentekoprosessista.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kommentoin aluksi juuri kuulemaamme. Pääministeri totesi, että maanne hallitus kannattaa palveluja koskevaa säädöskehystä. Kiitokset siitä. Voinette kertoa sen myös Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraattien) ja Euroopan demokraattien ryhmälle, johon teillä on läheiset suhteet ja joka torjui tänä aamuna koko ajatuksen.

Arvoisa pääministeri, haluan viitata kahteen esittämäänne huomioon, joita pidän puheenne tärkeimpinä kohtina: "Toivon, että voimme keskittyä meitä yhdistäviin asioihin meitä erottavien asioiden sijaan." Ilmaisu oli erittäin kannustava. Tähän saakka meistä on tuntunut, että Alankomaat keskittyy lähinnä siihen, mikä meitä erottaa, eikä siihen, mikä meitä yhdistää.

Onko tämä tarkoitettu ilmoitukseksi siitä, että te ja hallituksenne olette halukkaita kompromisseihin ja ettette väitä, että alankomaalaisten ei-äänten on johdettava perustaviin muutoksiin Euroopan unionissa,? Tarkoittaako se, että alankomaalaisten ei-äänet merkitsevät, ettei perustuslaki tule voimaan nykyisessä muodossaan vaan jossain muussa muodossa jonkin muun sellaisen kattavan uudistuksen yhteydessä, joka tekee Euroopan unionista entistä tehokkaamman ja että olette sitä varten valmis kompromisseihin ja puolustamaan niitä kotimaassanne? Pääministeri Balkenende, jos näin on, puheenne oli hyvä puhe.

(Suosionosoituksia)

Teen arvioni teistä siis sen perusteella, sillä olin itsekin Roomassa, jossa me tapasimme, ja näin teidän allekirjoittavan perustuslain kultakynällä. Kuten tiedätte, seuraan tarkasti Alankomaiden sisäpolitiikkaa. Kun vertaan perustuslaista käymäänne taistelua muihin Alankomaissa kestämiinne taisteluihin, voin todeta, että se oli varsin hillitty, jos saan sanoa. Kukaan ei jää kaipaamaan sitä, jos toimitte vastaisuudessa tehokkaammin.

Euroopan on opittava toimimaan vastaisuudessa tehokkaammin, mutta se ei onnistu Nizzan sopimuksen tai "Nizzan typistetyn version" avulla; niiden avulla ei saada Euroopan unionista parempaa taistelijaa vaan tehottomampi toimija esimerkiksi Lähi-idän kaltaisissa tilanteissa. Kannattaa muistaa, että Libanonin ja Israelin välisellä rajalla on asemissa 13 000 miehen eurooppalaisjoukot UNIFIL-toimeksiannon jatkeena. Pyydän myös muistamaan Gazan kaistaletta Palestiinassa, jossa olemme keskellä kaaosta ja jossa tilanne on kehittymissä Somalian suuntaan. Miksi Eurooppaa ei edusta siellä ulkoministeri, joka saisi jotain aikaan? Syynä on se, että neuvoston yksimielisyyssääntö estää Eurooppaa toimimasta.

(Suosionosoituksia)

Minulla ei ole mitään kalvinistista itsensä kieltämistä vastaan. Päättelen, ettette halua enää lippuja, hymniä ettekä ulkoministeriä. Hyvä on: Beethovenin sinfoniat ovat kestäneet vallankumoukset ja sodat, joten ne jäävät elämään myös Euroopan unionin perustuslain jälkeen.

(Suosionosoituksia)

(NL) Koska parlamenttimme puhemies esitteli tämän keskustelun hollanniksi, minäkin haluan puhua muutaman sanasen tällä kielellä, arvoisa pääministeri. Vaikka tulevan ulkoministerin nimenä olisi Hänen majesteettinsa Alankomaiden kuningattaren korkea edustaja, se ei ole minulle ongelma, jos hän vain tekee työnsä.

(DE) Ratkaisevaa ei ole se, mikä hänen nimensä on, vaan mitä hänen on tarkoitus tehdä.

(Suosionosoituksia)

Olen alankomaalaisten suuri ihailija, Alankomaat on hieno maa, jolla on merkittävät perinteet. Se on merenkulkuperinteiden maa, ja merenkulkijat ovat aina olleet rohkeata kansaa. Juuri hollantilaiset ensimmäisinä purjehtivat Kap Hornin ympäri ja nimesivät sen. Ainakin minulla on nyt se tunne, että he ovat astuneet laivaan ja nostaneet purjeet. Kollega Goebbels on jo laskenut lipun puolitankoon. Itse en ole yhtä skeptinen: mielestäni te olette nostanut lipun tänään taas puoliksi salkoon, joten kehotan nostamaan sen nyt loppuun saakka. Voitte olla varma, että tämä parlamentti puhaltaa tuulta purjeisiinne, ja niin te purjehditte kohti kompromissia, pääministeri Balkenende.

Eilen pääministeri Prodi ilmoitti halukkuutensa kompromissiin. Hän kannattaa täysin perustuslakia. Jos te haluatte puolikkaan perustuslain ja pystytte tulemaan toisianne puoliksi vastaan, saamme kasaan kolme neljännestä, jolloin 75-prosenttinen perustuslaki olisi perustuslaki ilman hymniä, ilman lippua ja ulkoministerillä olisi toinen nimi. Se olisi hyvä tulos.

(Suosionosoituksia)

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, eilen täällä parlamentissa yksi Euroopan suurista mestareista luonnosteli oman näkemyksensä 2000-luvun mukaisesta Euroopan unionista – demokraattisesta, avoimesta ja ennen kaikkea tehokkaasta Euroopan unionista. Sellaisen Rubicon-virran ylitys vaatii kuitenkin vankkaa johtajuutta, pääministeri Balkenende.

Puheenjohtajavaltio Saksa on osoittanut vahvuutensa kokoamalla jäsenvaltiot Berliinin julistuksen alle. Sen on kerättävä ne jälleen yhteen niinä viikkoina, jotka edeltävät Eurooppa-neuvostoa ja sitä seuraavaa hallitustenvälistä konferenssia, jos me haluamme voittaa yleisen mielipiteen puolellemme ja kokoontua tarkistetun perussopimuksen ympärille.

Panokset ovat korkeat. Ulkoministerinne Verhagen totesi: "Nykyisessä globalisoituneessa maailmassa ihmiset pelkäävät työpaikkojensa, sosiaaliturvan ja elämänlaatunsa menettämistä." Tämä ei ole peruste vähentää Euroopan yhdentymistä, mutta se voi olla aihe lisätä sitä.

(Suosionosoituksia)

Euroopan unioni ei voi varmistaa energiahuoltoaan, torjua ilmastonmuutosta eikä torjua terrorismia vetäytymällä yksipuolisuuteen. Pääministeri Balkenende, erityisesti teidän tulisi tietää tämä. Historia nimittäin opettaa, että Alankomaiden kultaiset vuodet, joiden aikana maa oli 1600-luvulla maailman rikkain kansakunta, olivat seurausta seitsemän provinssin yhdistymisestä – ei jakamisesta. Teidän on vakuutettava kansalaisenne, että ykseys ja vauraus ovat toisistaan erottamattomat, että edistymiskyvyttömyys poliittisessa yhdentymisessä johtaa siihen, että Euroopan unioni menettää paikkansa maailmanlaajuisena suunnannäyttäjänä ja päätyy sotaisaa energiapolitiikkaa harjoittavan Venäjän kaltaisten suurvaltojen armoille.

Jotta voimme tehdä keskeiset päätökset työpaikoista, turvallisuudesta ja elintasosta, Euroopan unionin on lopetettava kansallisten veto-oikeuksien hillitön käyttö. Demokratiavajeeseen on puututtava parantamalla demokraattista vastuuvelvollisuutta. Euroopan unionin kansainvälisen arvovallan ja sisäisen tehokkuuden säilyttämiseksi sen toimielinten on muututtava aikojen muuttuessa.

Kaikkeen tähän tarvitaan sitä sisältöä, josta sovittiin Eurooppa-valmistelukunnassa, ja se sisältö on säilytettävä riippumatta siitä, millaista kauneuskirurgiaa pintaan sitten yritetäänkään soveltaa.

Tässä ei ole puhe pelkästään ideologiasta: puhe on ihmisten työpaikoista, heidän elintasostaan ja heidän pitkän aikavälin suunnitelmistaan. Teidän ja muidenkin on otettava aloite uudelleen omiin käsiin ja palautettava Eurooppa takaisin kansalaisille.

Kukaan ei pyri täällä eurooppalaiseen supervaltioon – tapojen, historian ja kielten erilaisuus varmistavat sen. Sen sijaan pyrimme kohti eurooppalaista "superkansaa", yhdistynyttä kansaa.

Hallitustemme päämiehet ovat liian usein noudattaneet Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivisen pääministerin Arthur Bonar Law'n neuvoa, joka kuului: "Minun on seurattava heitä, olen heidän johtajansa." Populismilla ei kuitenkaan viedä Eurooppaa eteenpäin eikä vahvisteta meidän elintasoamme, kansainvälistä vaikutusvaltaa tai taloudellista vahvuutta – vain yhteisvastuullisuus pystyy siihen.

Kun niin sanotuista supervaltion symboleista, kuten lipuista tai hymneistä, ilmennyt huoli vie keskustelussa huomion todellisista aiheista, on aika vaihtaa strategiaa.

(Suosionosoituksia)

Kansanne vaatii energiahuollon turvaamista, se vaatii eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa ja yhteistä toimintaa maahanmuuttoasioissa. Perussopimuksesta se saa vaatimansa, sillä työvälineet ovat jo mukana tekstissä. Myykää siis tämä asia kansallenne älkääkä vältelkö näitä aiheita. Älkää enää antako hännän heiluttaa koiraa, vaan johtakaa Alankomaat takaisin Euroopan unionin päätöksenteon ytimeen, niin kuin maanne perustajajäsenyys Euroopan unionissamme vaatii.

Arvoisa pääministeri, päätän puheenvuoroni kehottamalla toimimaan maanmiehenne Justus Lipsiuksen ohjeen mukaan: olkaa stoalaisten kaltainen vastoinkäymisissä, ottakaa vastaan se, miltä ei voi välttyä, ja olkaa horjumaton uskossanne Eurooppaan. Sillä oman kansanne rauha, vauraus ja turvallisuus riippuvat vastedes siitä.

(Suosionosoituksia)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää pääministeriä hänen esityksestään. Huomioni kiinnittyi hänen puheenvuorossaan kompromissin ja konsensuksen ihanteisiin. Erityisesti tarkastellessamme Euroopan tulevaisuutta meidän on huomattava, että Euroopan on perustuttava konsensukseen. Kuten kollega Daul aiemmin totesi, jos Eurooppaa jotain merkitsee, niin se merkitsee tasa-arvoa. Eurooppa tarkoittaa tasa-arvoa kansakuntien kesken, tasa-arvoa kansojen kesken, kulttuurien kesken. Eurooppa merkitsee tasa-arvoa kaikkien Euroopan unionin ihmisten kesken.

Tämä taas tarkoittaa, ettei kaikkia voi pakottaa samaan junaan. Silloin sopimukseen pääsy on tosiaankin vaikeampaa, mutta näin päästään edelleenkin parhaiten yhteisymmärrykseen. Pääministeri Prodi ei näyttänyt meille eilen uutta reittiä eteenpäin vaan uhkakuvan: uhan siitä, että luomme kahdella eri vaihteella etenevän Euroopan unionin jakamalla sen niihin, jotka ovat meidän puolellamme, ja niihin, jotka ovat meitä vastaan. Tällainen puhe muistuttaa enemmän George W. Bushin kuin eurooppalaisen valtiomiehen tekstiä.

Olen varma, että Euroopan unionin politiikan ja eurooppalaisten ihanteiden tuleva kehitys ei voi perustua siihen, että ihmiset saadaan huomaamaan, miten suuret mahdollisuudet he ovat jättäneet käyttämättä ja mitä he ovat heittäneet pois, vaan siihen, että ihmiset saadaan vakuuttuneiksi tämän tien olevan paras mahdollinen etenemistapa, paras väylä eteenpäin.

Monet ovat maininneet ilmastonmuutoksen, eläketurvan ja turvatun energiahuollon kaltaisia aiheita. Euroopan unionilla voi tosiaankin olla merkitystä ja se voi saada aikaan myönteistä. Vastaavasti myös maahanmuuttoasioiden ja oman sisäisen turvallisuutemme suhteen me voimme viedä asioita eteenpäin yhteistyöllä ja yhteishengessä ja saada hyvää aikaan. Näin olemme jo tehneetkin, mutta jäsenvaltioille on silti paras jättää tiettyjä asioita – asioita, jotka edellyttävät yksimielistä päätöstä Euroopan unionin neuvostossa eikä aina määräenemmistöä.

Mielestäni tämä on väärin, ja käytän tätä tilaisuutta jälleen hyödyksi muistuttaakseni asiasta. Komission jäsen Kovács ja muutkin tekevät ehdotuksia verojen yhdenmukaistamisesta, vaikka heillä ole valtuuksia panna niitä täytäntöön nykyisten perussopimusten puitteissa eikä uudenkaan sopimuksen voimassa ollessa. Silti he jatkavat ehdotusten tekoa. Miksi? Siksi, että taustalla vaikuttavat ideologiset voimat. Siirto on poliittinen, ja se ajaa kansalaiset yhä kauemmas. Jos byrokratia voi jättää noudattamatta sääntöjä, miksi emme mekin siis voisi?

George Bernard Shaw totesi kerran, että jotkut ihmiset näkevät asiat, niin kuin ne ovat, ja ihmettelevät, miksi näin on. Meidän tulisi kuvitella asiat sellaisiksi, kuin niiden tulisi olla, ja miettiä, miksipä ei. Konsensus, kompromissi, yhteistyö – ne osoittavat tien eteenpäin. Meidän on ennen muuta vakuutettava ihmiset siitä, että olemme oikealla tiellä.

(Suosionosoituksia)

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, minunkin ryhmäni haluaa osoittaa sydämelliset kiitokset pääministeri Balkenendelle siitä, että hän noudatti kutsua. Alankomaissa uusi hallitus on nyt puhunut 100 päivää kansan kanssa, mutta 500 päivään ei ole puhuttu Euroopan unionista. On hyvä, että siihen tuli nyt muutos. Meidän on tietysti mietittävä, onko kansaa myös kuunneltu.

Näyttää siltä, että olette poiminut asioita koriinne varsin valikoivasti. Kun tulkitsette kansanäänestyksen kielteistä tulosta, mainitsette ainoastaan ne perustuslakia vastaan esitetyt seikat, jotka laskevat perussopimuksen profiilia eli vähentävät muutoksia. Ajattelutapa on kovin outo. Uskotteko todella, että ihmiset äänestivät eurooppalaista perussopimusta vastaan siksi, että he ovat tyytyväisiä nykyiseen Euroopan unioniin? Pidättekö tosiaan lippua ja kansallishymniä suurimpina ongelmina?

Alankomaiden kansalaisista, myös vastaan äänestäneistä, 80 prosenttia katsoo, että neuvottelut on hyödynnettävä mahdollisuutena toteuttaa perusteellisempia uudistuksia ja jatkaa Euroopan unionin demokratisoitumisprosessia. Lisäksi 68 prosenttia haluaa todellisen Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan.

Teidän ehdotuksissanne ei kuitenkaan mitenkään mainita tätä kauaskantoisempaa demokraattista tavoitetta. Haluatte niin ikään poistaa ulkoministerin. Haluatte aina vain poistaa, ja tämän te esitätte vääjäämättömänä kehityksenä.

Tilanne on sama kuin silloin, kun tyytymätön asiakas palaa pyöräliikkeeseen ja haluaa vaihtaa pyörän, mutta hänelle tarjotaan vastineeksi vain skootteria. Minä en suostu vaihtamaan skootteriin, haluan vain paremman pyörän. Sellaisen, jossa olisi ainakin jarrut. Eihän kaikkia päätöksiä pidä tehdä Brysselissä. Kansallinen toimivalta ja Euroopan unionin toimivalta on rajattava tarkemmin. Tosin jarruilla on merkitystä vain jos pyörässä on polkimet.

Te väitätte, että ihmiset vaativat lisää valvontaa, mutta tämä näyttää olevan ristiriidassa perusoikeuskirjaan sitoutumisenne kanssa. Ette viitannut siihen tällä kertaa, mutta minulla on jossain paperiversio Alankomaiden kansallisessa parlamentissa käydystä keskustelusta, jossa totesitte: "Jos sopimusta muutetaan ilman perustuslaillisia pyrkimyksiä, EU:n perusoikeuskirjan tekstiä ei tarvitse sisällyttää siihen kokonaisuudessaan." Siinä vasta on outo tulkinta kansanäänestyksen kielteisestä tuloksesta! Monikaan ei liene äänestänyt perustuslakia vastaan siksi, että se olisi antanut heille enemmän oikeuksia.

(Suosionosoituksia)

Toisin kuin Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan unionin perusoikeuskirja sisältää myös sosiaalisia perusoikeuksia, joilla voidaan estää Brysselin epäsosiaalinen puuttuminen hyvinvointivaltioon. Sellaiset jarrut saattaisin hyvinkin ottaa pyörääni.

Huomautan tähän loppuun, että todelliset syyt lipun, perustuslain, perusoikeuskirjan ja hymnien poistamiseen ovat puhtaasti sisäpoliittiset. Jollei perussopimuksessa ole enää merkkejä perustuslaista, Alankomaissa voidaan välttää kansanäänestys. Voisimme ehkä päästä asiasta sen jälkeen sovitteluratkaisuun. Minunkin puolueeni voi hylätä ajatuksen kansallisesta kansanäänestyksestä, jos pelkäätte, että lähitulevaisuudessa jäätte jälleen eristyksiin. Ehkä voisimme saada sen sijaan aikaan eurooppalaisen kansanäänestyksen, tosin siinä tapauksessa te ette jäisi eristyksiin vaan tekisitte sen, mitä 2000-luvun demokratia edellyttää. Kuulisin mielelläni kommenttinne tähän.

(Suosionosoituksia)

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Italian pääministeri Prodi kehotti eilen tämän parlamentin jäseniä puolustamaan maissaan vanhaa Euroopan perustuslain luonnosta ja totesi, että siihen luonnokseen sisältyy jo niin paljon kompromisseja, että on käytännössä mahdoton enää lisätä niitä.

Tällainen puhe sopii hyvin tänne, sillä täällä demokratiaa tarkastellaan pääasiassa suuressa mittakaavassa ja ylhäältä käsin. On käynyt ilmi, että sellainen voi todellakin aiheuttaa kahnauksia pienen mittakaavan demokratian kanssa, joka toimii alhaalta ylöspäin ja johon monet ihmiset tuntevat kuuluvansa.

Vuonna 2005 jäsenvaltioiden parlamentit kannattivat tätä perustuslakia suurella enemmistöllä. Alankomaissa kannattajia oli peräti 85 prosenttia. Toisin kuin Ranskassa, jossa ainoastaan presidentti päättää tällaisista asioista, juuri parlamentti tekee päätökset kansanäänestyksen aiheesta. Kansanäänestys pidettiin kolmen perustuslakia kannattaneen puolueen esityksestä, ja puolueet uskoivat, että äänestäjät ajattelevat samoin. Suuresta äänestysprosentista huolimatta ei-ääniä annettiin 62 prosenttia. On erittäin todennäköistä, että myös Belgiassa, Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ruotsissa ja Tanskassa äänestäjien enemmistö olisi torjunut perustuslain, jos heille olisi annettu siihen tilaisuus.

Alankomaiden pääministerillä Balkenendella on tänään tukalammat paikat kuin hänen italialaisella kollegallaan eilen. Aiemmin tänä vuonna kokoomushallituksen hallitussopimuksessa päästiin äänestäjien toivomuksesta seuraavaan sopimukseen. Tämä on suora lainaus: "pyritään muuttamaan ja mahdollisesti yhdistämään nykyisiä Euroopan unionin perussopimuksia, joissa toissijaisuusperiaatetta ja demokraattista valvontaa vahvistetaan ja joiden sisältöä, kokoa ja nimiä muutetaan merkittävästi aiemmin torjuttuun perustuslailliseen sopimukseen nähden".

Alankomaiden hallitus teki aivan oikein selväksi, että Euroopan unionissa kansallisille parlamenteille on annettava enemmän äänivaltaa ja että kansallisia päätöksiä julkisista palveluista ei saa vääristää. Tämä poikkeaa perustuslain tekstistä, jossa edellytetään vieläkin laajempaa palvelujen vapauttamista ja vapaata, vääristymätöntä kilpailua. Tämän parlamentin olisi tunnustettava asian arvo, sillä parlamentti kannatti 10. toukokuuta tekemääni ehdotusta, jonka mukaan jäsenvaltioille, niiden alueille ja niiden kunnille on annettava laajemmat vapaudet organisoida julkinen liikenne.

Viestini pääministeri Balkenendelle ja hänen hallitukselleen on seuraava. Vaikka ette saisikaan riittävää tukea täältä parlamentista tänään, se ei tarkoita, että teidät on eristetty Euroopasta. Teidän tehtävänne hallitussopimuksen toteuttajana on vaikea. Teidän ei ole mitään syytä antaa muiden, vanhasta perustuslakihankkeesta vielä kiinni pitävien sanella ehtoja.

(Suosionosoituksia)

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, alankomaalaisena parlamentin jäsenenä olen erityisen ilahtunut vierailustanne. Maamme hylättyä Euroopan perustuslain täällä parlamentissa on puhuttu liikaa Alankomaista eikä Alankomaiden kanssa. Tulkoon selväksi, että olen laajalti Alankomaiden hallituksen kannalla. Silti haluaisin esittää muutamia suosituksia 21. ja 22. kesäkuuta pidettävän Eurooppa-neuvoston valmistelua silmällä pitäen.

Arvostan ensinnäkin pyrkimyksiänne noudattaa perustuslain henkeä esimerkiksi pysyvän puheenjohtajan saamiseksi. Tällainen henkilö kehittyisi pian Euroopan unionin presidentiksi, joten ehdotan kolmen puheenjohtajakauden kiertävää järjestelmää, jossa kukin kausi kestää puolitoista vuotta ja muodostuu yhdestä isosta, yhdestä keskikokoisesta ja yhdestä pienestä jäsenvaltiosta. Näin estetään tarpeeton vallan keskittyminen yhden pysyvän puheenjohtajan ympärille, ja kaikilla jäsenvaltioilla säilyy yhtäläinen mahdollisuus toimia puheenjohtajana.

Arvoisa pääministeri, kannatan ehdotustanne Kööpenhaminan kriteerien sisällyttämiseksi uuteen perussopimukseen. Tässä uudessa sopimuksessa on kuitenkin yhtä tärkeää määritellä kertakaikkisesti Euroopan unionin rajat, sillä siihen Euroopan unionin kansalaisilla ja sen naapureilla on oikeus. Ajattelen nimenomaan EU:n jäsenyyden tarjoamismahdollisuuksia esimerkiksi Ukrainan, Moldovan ja Valko-Venäjän kaltaisille maille pitkällä aikavälillä vahvan naapuruuspolitiikan rinnalla. Näin näitä maita autetaan selviytymään rakenteellisista ongelmista.

Olin havaitsevinani epäröintiä, kun esititte ehdotuksenne, jonka mukaan kansallisille parlamenteille pitäisi antaa valtuudet käyttää veto-oikeutta komission lainsäädäntöehdotuksiin. Mielestäni on parempi antaa Euroopan parlamentille valtuudet hylätä komission ehdotukset, ja tässä yhteydessä kansalliset parlamentit voivat saattaa huolensa Euroopan parlamentin tietoon. Tällainen menettely on mielestäni toimielinteknisesti selkeämpi ja vahvistaa samalla parlamenttien välistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kesken. Arvoisa pääministeri, haluaisin mielelläni kuulla ajatuksianne esittämistäni seikoista.

(Suosionosoituksia)

  Philip Claeys, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, Alankomaiden äänestäjät hylkäsivät Euroopan perustuslain suurella äänten enemmistöllä. Voin vain toivoa, että hallituksenne pyrkii edelleen uuteen perussopimukseen perustuslain sijaan. Toivon myös, että äänestäjille annetaan tilaisuus sanoa sanansa asiassa Alankomaiden ohella myös kaikissa muissa jäsenvaltioissa.

Tässä keskustelussa ei ole silti kyse pelkästään toimielinasioista. Siinä on kyse Euroopan tulevaisuudesta, joten siihen sisältyy myös perustava kysymys EU:n rajoista ja kysymys siitä, voiko Turkin kaltaisesta Euroopan ulkopuolisesta maasta tulla jäsen. Kun otitte hoitaaksenne EU:n puheenjohtajuuden vuonna 2004 ja kävitte Euroopan parlamentissa ensimmäistä kertaa, ilmoititte, että aiotte varmistaa, että Turkki täyttää kaikki Kööpenhaminan kriteerit. Arvoisa pääministeri, voitteko nyt, kolme vuotta myöhemmin, vahvistaa käsi sydämellä, että olette pitänyt lupauksenne?

Turkkilais-armenialainen kustantaja Hrant Dink murhattiin, kun hänet oli tuomittu Turkin tuomioistuimissa rikollisena. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon voittaja Orhan Pamuk pakeni maasta saatuaan uhkauksia. Turkin rikoslaissa säädetään rikolliseksi "turkkilaisen identiteetin" solvaaminen. Mielipiteen vapautta ei siis ole. Enkä puhu edes kolmen kristityn kustantajan ja katolisen papin murhista.

Voin niin ikään mainita, että Turkki kieltäytyy edelleen tunnustamasta yhtä EU:n jäsenvaltiota ja täyttämästä velvoitettaan avata satamansa ja lentokenttänsä. Myös islamistien ja maallisen valtion kannattajien välillä meneillään olevan kädenväännön tulisi kiinnostaa Euroopan unionia, mutta se vain jatkaa neuvotteluja, niin kuin mikään ei olisi vialla. Euroopan unioni jättää kokonaan huomiotta suuren enemmistön, joka vastustaa maan liittymistä. Tällainen ylimielisyys ja tällainen irrallisuus todellisuudesta, jos mitkä, muodostavat suurimman uhan EU:n olemassaolon jatkumiselle.

(Suosionosoituksia)

  Jim Allister (NI), – (EN) Arvoisa puhemies, on pakko miettiä, paljonko energiaa tähän mennessä on tuhlattu EU:n perustuslain tavoittelun parissa. Tämän parlamentin sisäänlämpiävässä ilmapiirissä EU:n perustuslaki voi näyttää tärkeältä, mutta rehellisesti sanoen valtaosa kansalaisista on jättänyt sen taakseen ja kiinnostunut hyvän koulutuksen, hyvien terveyspalvelujen ja kallistuvien asuntojen kaltaisista asioista, joihin perustuslaki ei vaikuta.

Osasyy siihen, että EU:n toimielimet ovat jämähtäneet tähän uraan, on se, etteivät ne hyväksy demokraattista kieltäytymistä vastaukseksi esitettyyn kysymykseen. Keskusteluja hallitsevat kovaääniset vaatimukset, joissa halutaan mahdottomia ja laaditaan salajuonia, jotta kansalaiset eivät pääsisi sanomaan sanaansa. Tästä johtuvat nimenmuutosvetkuilut, tekstin typistäminen ja ehdoton vastenmielisyys kansanäänestyksiä kohtaan.

Järjesteltäköön asiakirjaa miten kuten antamalla EU:lle valtion asema, presidentti ja ulkoministeri ja loukkaamalla kansallista itsemääräämisoikeutta edelleen lisäämällä määräenemmistöpäätöksiä vielä nykyisestä, se on silti sama vanha virttynyt ja tahraantunut tekele, joka on jo kertaalleen torjuttu ja josta kansalaisten on saatava kertoa mielipiteensä.

Vaikka oma hallitukseni pyrkii epätoivoisesti jättämään huomiotta vaatimukset kansanäänestyksen järjestämisestä Yhdistyneessä kuningaskunnassa, minä vaadin, että kaikkien kansallisvaltioiden asukkailla on oltava oikeus kertoa mielipiteensä. Ainoastaan ne, jotka eivät usko omaan asiaansa tai haluavat raukkamaisesti estää kansan mielipiteen kuulumisen, pakoilevat ihmisten oikeutta päättää itse.

Arvoisa pääministeri, käsitätte varmasti, että teidät kutsuttiin tänne tänään, jotta tämän parlamentin EU-fanaatikot voivat painostaa teitä poikkeamaan omassa maassanne tehdystä demokraattisesta päätöksestä. Luotan siihen, ettette ole niin järjetön, että antaisitte sellaista tapahtua.

  Jan Peter Balkenende, Alankomaiden pääministeri. (NL) Arvoisa puhemies, olen erittäin kiitollinen niille parlamentin jäsenille, jotka esittivät innostavia puheenvuorojaan. Aistin täällä parlamentissa – eikä muutoin voisi ollakaan – innostuksen ilmapiirin, jossa eurooppalaisia ihanteita tarkastellaan 2000-luvun Euroopan unionin kannalta.

Siksi minuun tekivät suuren vaikutuksen jäsen Daulin sanat – ja niihin voi tiivistyä kaikkein oleellisin – arvoista, jotka ovat tehneet Euroopan unionin nykyisekseen, arvoista, joita Euroopan unioni edustaa, ja arvoista, joista me olemme vastuussa maailmanlaajuisesti: rauhasta, turvallisuudesta, demokratiasta, ihmisoikeuksista ja yhteisvastuullisuudesta. Ne ovat tehneet Euroopan unionista vahvan, ja sellaista Euroopan unionia me nyt tarvitsemme. Tässä kohdin haluaisin palata siihen, mitä jäsen Schulz aiemmin totesi.

(DE) On tosiaan erittäin hyvä, että me tapasimme taas; Muistan hyvin edelliset tapaamisemme. Oli todella hienoa keskustella asioista kanssanne, ja niin on tänäänkin. Olen siitä hyvin kiitollinen.

(NL) Hän puhui Euroopan unionin kansainvälisistä näkökohdista, ulkopoliittisista näkökohdista, ja voin ainoastaan yhtyä niihin. Elämme maailmassa, joka muuttuu koko ajan – myös Kiinassa, Intiassa ja Yhdysvalloissa. Näemme muutoksia turvallisuudessa, terrorismin vastaisessa taistelussa, ilmastokysymyksissä ja energia-asioissa. Euroopan unioni voi toimia paremmin, työskennellä tehokkaammin ja puhua yhdellä suulla kaikilla näillä aloilla.

Keskustelu siitä, mikä korkean edustajan nimeksi tulee, voi odottaa, mutta tärkeintä on jäsen Daulin mainitsemien arvojen sisältö ja viesti. Meidän on edistettävä niitä – yhdessä. Tällaiset aiheet kertovat jotain meidän ihanteistamme tulevaisuuden Euroopan unionin suhteen, eivätkä ne koske pelkästään omaa maanosaamme vaan vaikuttavat laajemminkin maailmassa. Jäsen Daul vetosi meihin tässä asiassa, ja se on minusta aiheellista ja välttämätöntäkin.

Näin pääsenkin jäsen Watsonin huomioon energia-asioista. Toistan, mitä hän sanoi asian yhteydessä: me emme selviä ilman toisiamme. Jollei Euroopan unioni puhu yhdellä suulla, kohtaamme suuria ongelmia. Energia ei ole pelkästään energian olemassaoloa, vaan asia liittyy myös vakauteen. Vakaus koskee energiahuoltoa, taloudellista, sosiaalista ja ekologista ulottuvuutta. Me tarvitsemme toisiamme tässäkin kohdin.

Kuuntelin tarkkaavaisesti jäsen Watsonin puhetta, ja huomasin yhteydet eurooppalaisten ihanteiden, Euroopan unionin ulkoisen kuvan, ulkopolitiikan ja yksittäisten ajamiemme asioiden välillä, esimerkkinä hänen mainitsemansa energia-asiat. Jos tätä pohditaan oikein kunnolla, Euroopalla on edessään valtava työ.

Pidin jäsen Watsonin vertauksesta 1600-luvun Alankomaiden kulta-aikaan. Tuolloin Alankomaat menestyi erittäin hyvin maailmanlaajuisesti. Tapahtuiko se kaikki itsestään? Ei tapahtunut. Siihen päästiin toimimalla. Meidän oli purjehdittava maailman seitsemät meret ja kehitettävä kestävät hallintorakenteet. Kävikö se hetkessä? Ei todellakaan; siihen kului aikaa. Me olimme kuitenkin määrätietoisesti päättäneet saavuttaa tiettyjä päämääriä yhdessä.

Jos tätä tarkoitatte, olette osuneet arkaan kohtaan, sillä silloin herää kysymys, miten me muotoilemme 2000-luvun Euroopan unionin. Miten me voimme varmistaa, että Euroopan unioni suoriutuu hyvin talouden, energian ja maailmanlaajuisten suhteiden aloilla? Päivänpolttava kysymys on, ovatko nykyiset suhteet riittävät. Eivät ne ole. Nizzan sopimus ei ole riittävä 2000-luvun tarpeisiin.

(Suosionosoituksia)

Tämä johtaa luonnollisesti kysymykseen siitä, mikä sitten on paras tapa. Silloin on ongelmana, että osa Euroopan unionin jäsenvaltioista on hyväksynyt perustuslain, osa on sanonut ei ja osa ei ole vielä päättänyt. Tämä on todellisuutta.

Viime vuodet – eli harkinta-aika – eivät ole olleet turhia. Olemme uskoakseni antaneet vastauksia kansalaisille. Olemme todenneet, että meidän on pyrittävä konkreettisiin hankkeisiin Euroopassa. Kansalaisille on selitettävä, miten tärkeä Euroopan unioni on, jotta Euroopan unioni pääsee takaisin paikalleen ihmisten mieliin ja sydämiin.

Me puhuimme laajentumisprosessista. Tehkäämme siitä uskottava hanke. Ottakaamme huolellisesti huomioon kriteerit, joita on jo tiukennettu. Myös sillä tavoin Euroopan yhdentymishankkeesta saadaan uskottava.

Sanoimme, että meidän on puututtava niihin aiheisiin, jotka ovat Euroopan unionin kansalaisille ratkaisevan tärkeitä, eritoten energia- ja ilmastoasioihin. Siksi olenkin kirjoittanut yhdessä Tony Blairin kanssa kirjeen kollegoilleni ja korostanut, että haluamme ilmasto- ja energia-asiat Euroopan unionin asialistalla ensisijaisiksi. Ne ovat myös teille tärkeitä asioita. Me emme tule toimeen ilman toisiamme. Antakaamme Euroopan unionin näyttää, mihin se pystyy.

Näin pohdinta-aika pääsee parhaiten oikeuksiinsa. Haluan tehdä erityisen selväksi, ettemme saa pohdinta-ajan päätteeksi joutua tilanteeseen, jossa ryhmät asetetaan toisiaan vastaan, jossa 18 ratifioineen maan ryhmä on torjuneiden maiden ryhmää vastaan. Jos näin käy, me emme onnistu ratkaisemaan tilannetta.

Olen vilpittömän vakuuttunut siitä, että ratkaisuja voidaan löytää. Toimikaamme niin, että kaikki voivat samastua niihin. Käsitykseni mukaan sellainen luotettava menetelmä on sopimusten muuttaminen, kuten aiemminkin on tehty, sillä tällä tavoin on mahdollista ottaa mukaan perustuslaillisen sopimuksen hyvät puolet. Näiden toimielinkompromissin elementtien pitäisi olla tärkeässä asemassa. Me emme voi jättää asioita vanhaan malliin.

Luonnollisesti tällöin on huomioitava eri osat. Jäsen Buitenweg huomautti perusoikeuskirjasta, jolla on tässä kohdin erityinen merkitys, ja ymmärrän kyllä miksi. Jos haluatte puhua peruskirjasta, tervetuloa meidän leiriimme, sillä mekin olemme yhtä lailla vakuuttuneita perusoikeuksien merkityksestä. Mitä nyt kuitenkin tapahtuu? Kysytään, tulisiko tämä kaikki sisällyttää sellaiseen perustuslakiin vai voitaisiinko seikkoihin viitata eri keinoin. Tästä juuri on kysymys.

Keskustelkaamme siis perusoikeuksien merkityksestä. Samalla on kuitenkin tarkasteltava perustuslain rajoituksia. Tätä keskustelua haluaisin käydä kanssanne.

Olen vilpittömän vakuuttunut siitä, että meidän on toimittava nopeasti. Unelmani ja ihanteeni on, että pystymme kesäkuussa toteamaan, että olemme laatineet selkeän aikataulun kysymysten ratkaisemiseksi. Haluamme ratkaista ne muutamassa vuodessa, ja se on mahdollista vain, jos yhdistämme voimamme.

Esitin tätä koskevia ehdotuksia puheenvuorossani. Puhuin perustuslakia vastaan ja sopimuksen muuttamisen puolesta. Silloin otettaisiin huomioon kansallisten parlamenttien rooli supistamatta Euroopan parlamentin roolia, sillä teidän tehtävänne on välttämätön Euroopan unionissa. Mainitsin nämä seikat, ja meidän on pystyttävä toimimaan yhdessä, jotta voimme selvittää, mitkä asiat meitä yhdistävät eikä mitkä meitä erottavat. Tältä osin jäsen Schulz on aivan oikeassa, meidän on tahdottava kompromisseja. Tämä koskee meitä kaikkia.

Jos onnistumme tässä, pääsemme eteenpäin, ja se on minun suunnitelmani. Mielessäni on koko ajan tunne ja varmuus siitä, että meidän on muistettava ei-maita olleen vain kaksi, sillä kansalaisten tuntemukset ja huolet ovat todellisia. Meidän on vastattava nyt esille tulleisiin kysymyksiin. Jos teemme näin yhteisen ratkaisun aikaansaamiseksi, laadimme pikaisesti päätelmiä, tarkistamme, mitä asiaan tarvitaan, ja edistämme asian toteutumista, ratkaisuja voidaan löytää.

Emme voi jatkuvan globalisaation ja sosiaalisten kysymysten maailmanlaajuistumisen aikana hyväksyä sitä, ettemme löydä ratkaisuja, kun jakautuneisuus vain jatkuu.

Katson, että olemme velkaa Euroopan unionin perustajille: Adenauerille, Schumanille, de Gasperille, Monnet'lle ja muille sen, että jatkamme ihanteita ja, kuten jäsen Daul asian ilmaisi, pidämme Euroopan arvon, eurooppalaisen unelman aina mielessämme – emmekä jätä huomiotta kansalaisten huolenaiheita vaan teemme sen, mikä meidän on tehtävä. Jos teemme kesäkuussa tällaiset päätelmät, olemme päässeet pitkälle. Sitä varten me tarvitsemme toisiamme, ja me olemme sen velkaa niille ihanteille, joihin me pyrimme.

Arvoisa puhemies, sain innoitusta sanoistanne. Vien teidän sananne myös Alankomaihin, ja meidän kaikkien velvollisuus on löytää ratkaisut nopeasti ottaen huomioon toistemme kannat ja sen, että meidän on pidettävä ensisijaisesti mielessä työmme 2000-luvun eurooppalaisen unelman toteutumiseksi.

(Suosionosoituksia)

  Maria Martens (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, Jan-Peter, haluan kiittää teitä aivan aluksi tulostanne Strasbourgiin.

Uuden perussopimuksen luonnostelu on meidän kaikkien etujen mukaista. Kun Ranska ja Alankomaat ovat nyt äänestäneet perustuslakiluonnosta vastaan, meidän tulee, kuten jo sanottiin, pyrkiä toisenlaiseen asiakirjaan, jonka kaikki 27 maata voivat hyväksyä. On sanomattakin selvää, että Alankomaat on erityisessä vastuussa laajasta toiminnasta sen saavuttamiseksi. Siksi on hyödyllistä, että muistutitte meitä Alankomaissa tämän asian yhteydessä vallitsevasta herkästä ilmapiiristä ja että osoititte suunnan, mistä ratkaisuja on siellä odotettavissa.

Vaikka Alankomaat on yksi Euroopan unionin perustajajäsenistä ja edelleen Eurooppa-mielinen, kuten kaikista tutkimuksista ilmenee, se ei halua liikaa Eurooppaa; se ei halua Euroopasta supervaltiota eikä sille perustuslaillista määrittelyä. Alankomaat haluaa asioiden etenevän vaihe vaiheelta ja jäsenvaltioiden toissijaisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon ottaen, jolloin saadaan demokraattisempi ja vaikuttavampi Euroopan unioni, joka tekee enemmistöpäätöksiä useammissa asioissa ja jonka laajenemisperusteet sisällytetään perussopimukseen.

On tärkeää muistuttaa myös muiden jäsenvaltioiden mielestä tärkeistä asioista ja vaatimuksista. Ovathan 18 maata jo kannattaneet luonnosasiakirjaa ja arvostaneet edistystä, jota tuolloin käytettävissä olleen tekstin avulla olisi voitu saada aikaan. Nyt on tärkeää, että me kaikki onnistumme pian laatimaan uuden sopimustekstin. Se on kaikkien edun mukaista.

Minulle tulivat mieleen Paul-Henri Spaakin sanat: "Eurooppa koostuu edelleen pelkästään pienistä maista. Ainoa merkittävä ero, joka on jäljellä, on, että jotkut maat ymmärtävät sen ja toiset kieltäytyvät edelleen tunnustamasta sitä." Näin hän sanoi 1950-luvulla. Jos tilanne oli tällainen tuolloin, miten paljon merkittävämpi asia onkaan nyt, kun globalisaatio ja kansainvälistyminen ja suuret kansainväliset kysymykset, esimerkiksi maahanmuutto, energia, ympäristö ja terrorismin vastainen taistelu, ovat ajankohtaisia?

Kuvailitte Euroopan unionia harvinaislaatuiseksi ja onnistuneeksi hankkeeksi. Se todellakin on hyödyksi maille ja ihmisille. Meidän on tehtävä yhdessä se, minkä voimme tehdä paremmin. Jos asia voidaan säännellä paremmin kansallisella tasolla, sääntely on jatkossakin jätettävä kansalliselle tasolle. Keskustelua ei siis pidä käydä siitä, olemmeko Euroopan unionin puolesta vai vastaan, vaan siitä, miten me voimme kaikkien 27 jäsenvaltion kanssa nopeasti saada aikaan mahdollisimman vakaan perustan vaikuttavalle, avoimelle Euroopan unionille. Sanomalehtien otsikoissa sanotaan, että Euroopan unioni on tärkeällä sijalla pääministerin asialistalla. Onnittelen teitä sitoutumisasteestanne tähän asiaan niin kotimaassanne kuin Euroopan unionissakin.

(Suosionosoituksia)

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, toivotan pääministeri Balkenenden tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. Vaikka Alankomaiden ei-kanta oli suhteellisen voimakas, Euroopan parlamentin "kyllä" oli yhtä vahva. Haluan kiittää teitä siitä, että pyritte puheenvuorossanne ja vastauksissanne ylittämään kyllä- ja ei-leirien rajat nähdäksenne, miten voisimme päästä perussopimukseen. Olen samaa mieltä kanssanne siitä, ettei tarvita paljaaksi riisuttua sopimusta vaan sopimus, jossa annetaan vastaukset moniin vastassamme oleviin keskeisiin kysymyksiin. Joiltain osin tämä tarkoittaa, että tarvitsemme enemmän kuin alkuperäisessä perustuslaissa säädettiin, ja joskus taas vähemmän tai vain erilaista sääntelyä.

Haluaisin viedä keskustelua eteenpäin käsittelemällä muutamia tarkasti rajattuja kysymyksiä. Totesitte, että kannatatte yleishyödyllisten palvelujen kriteerien määrittelyä, jotta maat voivat säännellä itse asuntopolitiikkansa, terveydenhuollon ja muut vastaavat alat. Oletteko valmis sisällyttämään pöytäkirjan muodossa tai suoraan perussopimukseen jonkinlaisen perustan tätä varten, jotta saadaan edes jonkinlainen oikeusperusta?

Toiseksi mainitsitte jotain perusoikeuskirjasta. Jos ymmärsin oikein, totesitte, että te ja kolleganne Alankomaiden hallituksessa olette samaa mieltä perusoikeuskirjan sisällöstä ja haluatte sen velvoittavaksi, mutta ette halua sisällyttää sitä kokonaisuudessaan sopimukseen, kunhan uudessa sopimuksessa on asiakirja, joka takaa sen velvoittavan luonteen. Haluaisin tietää, onko teillä kaava, jolla tämä onnistuu. Jos teillä sellainen on, niin olen kanssanne samaa mieltä.

Kolmas asia on toissijaisuus. Tarkoituksenanne on toissijaisuuden suhteen lisätä liikkumavaraa, jotta paikallistasolla voidaan säilyttää paikallisesti säänneltävät asiat. Onko teillä kaavaa, jolla toissijaisuutta voidaan vahvistaa, ja jos on, niin millainen se on perustuslakiluonnokseen sisältyvään sanamuotoon verrattuna? Oletteko tässä yhteydessä valmis antamaan alueille enemmän valtuuksia kokeiluihin?

Neljänneksi totesitte, että haluatte poistaa monet veto-oikeudet, joka antaisi meille täällä parlamentissa kiistämättömän yhteispäätösoikeuden, vaikka emme haluaisikaan sitä tietyillä aloilla. Viittaatteko pääasiassa rikoslakiin? Voisitte kenties selventää tässäkin kohtaa, mikä kaavanne tulee olemaan.

Totesitte myös, ettemme käytä "ulkoministerin" nimikettä. Miksi meidän on siis tarkoitus häntä kutsua?

Lopuksi totean, että jos Alankomaat valitsee ratkaisuksi perussopimuksen, ja vakaan sellaisen, niin toivon, että pääministeri toimii omassa maassaan muiden hallituskokoomuksen puolueiden johtajien kanssa ripeästi ja tiedottaa alankomaalaisille asiasta, jotta nämä osallistuvat todelliseen keskusteluun, joka muodostaa myönteisen tuen Euroopan unionin kehitykselle.

(Suosionosoituksia)

  Andrew Duff (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, puheessanne oli kolme kohtaa, jotka jäivät askarruttamaan ja huolestuttamaan minua.

Ensimmäinen oli päättäväisyytenne säilyttää kolmen pilarin rakenne, joka ei yksinkertaista eikä muuta avoimemmaksi Euroopan unionin järjestelmää. Näin ei myöskään vahvisteta Euroopan unionin kykyä toimia vaikuttavasti.

Toiseksi en käsittänyt lainkaan, mitä sanoitte toimivallan selkeyttämisestä ja suvereniteetin siirtämisestä. Kuten me kaikki tiedämme, suvereniteettia ei voi siirtää eikä toimivaltaa voida antaa ilman kaikkien 27 jäsenvaltion yksimielisyyttä.

Kolmanneksi vaaditte, että kansallisten parlamenttien on pystyttävä estämään Euroopan unionin lainsäädäntöprosessi. Se on minusta vakava loukkaus sekä komission aloiteoikeutta vastaan että neuvoston ja parlamentin lainsäädäntövaltuuksia vastaan. Todellisen kolmannen lainsäädäntöelimen perustaminen olisi kaikkea muuta kuin yksinkertaistamista. Silloin käytettäisiin väärin vallanjaon periaatetta, ja se aiheuttaisi varmasti sekaannusta kansassa. Olisin kiitollinen yhdestäkin esimerkistä, jossa Tweede Kamer eli Alankomaiden alahuone olisi voinut nostaa kanteen toissijaisuusperiaatetta loukkaavan luonnoksen vuoksi.

(Suosionosoituksia)

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa pääministeri, arvoisa puhemies, Euroopan tulevaisuus on turvattu. Uusien maiden kehitysmahdollisuudet nopeuttivat talouskasvua vanhassa Euroopassa ja viime aikojen emansipaatio kansainvälisissä suhteissa on toinen esimerkki yhdentymisen monista menestystarinoista. Euroopan unioni toimii.

Siksi varoitan hysteerisestä valistuksesta, jonka mukaan Euroopan unionin kriisi on tulosta perussopimuksen uudistuksen ongelmista. Romano Prodin eilen esittämä lähestymistapa – "perustuslaki tai kuolema" – on vakava virhe, ja se luo ainoastaan jännitteitä. Silti tämän joustamattoman kannan puolustajatkin ovat yhteisvastuussa nykyisten neuvottelujen hidastumisesta. Vanhan sopimuksen pukeminen uusiin vaatteisiin tai sen erottaminen pieniin paloihin on varsin halpahintainen temppu.

Olen ehdottoman varma, että vanhan perustuslaillisen sopimuksen hylänneen maan pääministerinä toimitte pragmaattisemmin asioissa, jotka koskevat sisällöllisiä muutoksia uuteen sopimusluonnokseen.

Kuuntelin puhettanne tšekkiläisen neuvottelijan Jan Zahradilin kanssa. Tahdon sen vuoksi sanoa, että teiltä odotetaan pragmaattisuutta Puolan lisäksi myös Tšekin tasavallassa.

(Suosionosoituksia)

  Johannes Voggenhuber (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, muutama päivä sitten nuori alankomaalainen mies totesi televisiossa kysymykseen Euroopan perustuslaista: "Mihin me perustuslakia tarvitsemme? Tämähän on talousalue." Jäin ihmettelemään, miten nuori mies voi tänään Alankomaissa, joka oli Euroopan yhteisön perustajajäseniä ja ensimmäisten joukossa omaksui ajatuksen poliittisesti yhdistyneestä Euroopasta ja nationalismin kitkemisestä, olla tietämätön Euroopan unionin poliittisesta luonteesta.

Te olette antanut minulle tänään vastauksen tuohon kysymykseen: hallitus pyrkii poistamaan symbolin, poistamaan lipun, joten se pyrkii poistamaan, piilottamaan, hävittämään koko ajatuksen. Kun jätetään pois retoriset keinot ja kohteliaat sanakäänteet, tämänpäiväinen puheenne on piinkova nationalistinen sodanjulistus sille ajatukselle, jota lippu juuri symboloi.

Tarkastelkaamme sen eri kohtia, esimerkiksi Euroopan yhteisön lainsäädännön ensisijaisuutta. Ulkoministerinne lausuntojen perusteella näyttää siltä, että Euroopan yhteisön lainsäädännön ensisijaisuutta ei ole tarkoitus enää sisällyttää sopimukseen, vaikka samaan hengenvetoon hän korostaakin, että Euroopan yhteisön lainsäädännön ensisijaisuuteen ei aiota puuttua. Tämä tarkoittaa, että petätte omaa kansaanne ja valehtelette sille, koska perussopimuksessa ei mainita Euroopan unionin todellista luonnetta. Aiotte piilottaa sen, sillä Euroopan yhteisön lainsäädännön ensisijaisuus jää entiselleen, ja tiedätte sen oikein hyvin. Haluatte palata takaisin asetuksiin lakien sijasta, mutta kysyn teiltä, arvoisa pääministeri, mikä merkitys tällä nimityksellä on. Lailla ei ole mitään tekemistä kansallisvaltion kanssa; tasavalloissa on ollut lakeja, ja lakeja on ollut yhtä kauan kuin ihmisiä. Juuri lait, joita parlamentit säätävät, toimivat kansalaisiin nähden demokraattisen legitimiteetin takaajina.

Arvoisa pääministeri, kun kuuntelin vaatimuksianne ja ymmärsin ajatustapanne, olin kiitollinen, että olitte ensinnäkin halukas puhumaan meille ja toiseksi, että te ette halunnut hävittää myös tätä parlamenttia tai nimetä sitä uudelleen. Tämä parlamentti nimittäin edustaa ylikansallista demokratiaa liittovaltiollisen ja poliittisen Euroopan muodossa. Pelkkä sen olemassaolo vakuuttaa ihmisille, että he elävät poliittisessa yhteisössä eivätkä taloudellisessa organisaatiossa tai valtioliitossa.

Perustuslailla ei ole mitään tekemistä kansallisvaltion kanssa. Se on poliittisen yhteisön perustava laki. Varsinkin perussopimuksessa, jollaisen me pian saamme, mainitaan muun muassa Euroopan unionin kansalaiset, ja Euroopan unionin kansalaisuus on tosiasia. Me olemme täällä ylikansallisen demokratian ja Euroopan unionin kansalaisuuden parlamentissa. Jos poistatte peruskirjan perussopimuksesta ja teette siitä nimenomaisesti velvoittavan lain, mitä te oikeastaan teette? Ryhdytte samaan vanhaan petkutukseen, kätkette sen kansalta mutta jätätte sen voimaan lakina, mikä tarkoittaa, että hyväksytte Euroopan unionin todellisuuden, koska teidän on pakko, vaikka samalla kiellätte sen. Arvoisa pääministeri, minun on sanottava, että sen enempää 2000-lukua kuin Euroopan unionikaan ei voiteta valheella.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Jäsen Voggenhuber, riippumatta siitä, missä määrin me olemme teidän huomautustenne kanssa yhtä mieltä, teidän tulisi olla huomattavasti tarkempi käyttäessänne sellaisia sanoja kuin "nationalismi" ja "valhe".

  Sylvia-Yvonne Kaufmann (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, teidän hallituksenne haluaa Euroopan perustuslaista pois Euroopan unionin symbolit ja I-8 artiklan sillä oletetulla perusteella, että sininen lippu kaksinetoista tähtineen ja Beethovenin "Ilolle" ovat valtiollisen identiteetin ilmaisuja.

Arvoisa pääministeri, onko tämän tarkoitus, että mikä tahansa paikallinen yhdistys voi ottaa käyttöön lipun ja tehdä siitä pakollisen omien artiklojensa perusteella mutta 500 miljoonan asukkaan EU ei? Toivottavasti ette pane pahaksenne, että sanon tämän, mutta tällainen ajattelu on sekä esihistoriallista että idioottimaista. Euroopan yhdentyminen on aivan ainutlaatuinen historiallinen hanke. Siitä ei tule valtiota tai edes supervaltiota, joten on hämmästyttävää, että näin epäilyttävä ajatus on lähtöisin yhteisön perustajajäsenvaltiosta.

Saanen sanoa, että ne, jotka kieltävät EU:n yleisesti tunnistettujen ja tuttujen symbolien pätevyyden 50 vuotta Rooman sopimusten allekirjoittamisen jälkeen, lisäävät symbolisesti vettä niiden myllyyn, jotka kyseenalaistavat Euroopan yhdentymisen kokonaisuudessaan ja haluavat kääntää sille selkänsä ja palata omaan identiteettiinsä kansallisvaltioina. Sitä ei käy varmasti kieltäminen, että hymni ja lippu yhdistävät valtioitamme ja kansojamme. Koska ne vahvistavat identiteettiä, ne tarvitsevat virallisen tunnustuksen.

Arvoisa pääministeri, älkää siis naruttako Euroopan unionin kansalaisia, edes niitä jotka omassa maassanne äänestivät perustuslakia vastaan. Hekään, kuten oman maani ja muiden maiden kansalaiset, eivät halua riidellä lipuista. He haluavat sosiaalisen ja demokraattisen Euroopan unionin. He haluavat vastauksen kysymykseen, onko EU:n olemassaolon tarkoituksena suojella ihmisiä vai markkinoita. He haluavat, että polkumyynnille tehdään jotain: palkkojen polkumyynnille, sosiaaliselle polkumyynnille ja verojen polkumyynnille. Tältä pohjalta teidän olisi jatkettava, sillä kentällä kaivataan kauaskantoisia ratkaisuja, jotta varjonyrkkeily Euroopan yhdentymisen symbolien kanssa loppuu.

(Suosionosoituksia)

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, voitte olla ylpeä Alankomaiden kansasta. Heistä 62 prosenttia äänesti vastaan poliitikkojen enemmistön ohjeiden vastaisesti. Teihin kohdistuu kuitenkin nyt Saksan paine. Siellä vähintään 70 prosenttia ihmisistä äänestäisi perustuslakia vastaan, jos he saisivat siihen mahdollisuuden. Tämän väitteen saksalaiset voivat tietysti vapaasti osoittaa vääräksi. Perustuslain kiertävänä arvostelijana en ole kuitenkaan ollut missään maassa, jossa sitä vastustettaisiin enemmän. Ihmiset haluavat, että EU puuttuu asioihin vähemmän ja että läheisyysperiaatetta sovelletaan aidosti. Myös entinen Saksan presidentti Roman Herzog varoittaa nyt liiallisesta keskittymisestä ja demokratian hajoamisesta. Saksan laeista 84 prosenttia on lähtöisin Brysselistä. Brysselissä ei ole demokratiaa! Herzogin mukaan on epävarmaa, voidaanko liittotasavaltaa kutsua parlamentaariseksi demokratiaksi. Juuri tämä Saksa uhkailee nyt ranskalaisia ja alankomaalaisia naapureitaan ja löylyttää niitä tyyliin teidän kansalaisenne erehtyivät, teidän on puettava perustuslaki uusiin vaatteisiin ja kumottava kansanäänestykset.

Pääministeri Balkenende, miksi te hyväksytte tämän? Miksi te ette vaadi Saksaakin kysymään äänestäjien mielipidettä, ennen kuin se julistaa sodan naapurimaiden äänestäjille? Alankomaiden neuvottelijat haluavat, että perustuslaki esitellään nyt toistamiseen – "esitteleminen" on taikasana, jolla kansanäänestykseltä vältytään. Silti hylättyyn tekstiin ei ehdoteta mitään todellisia sisällöllisiä muutoksia nyt, kun kaksi vuotta on kulunut ja 80 prosentin osuutta jäsenvaltioista ei vielä ole saatu kasaan. Perustuslaki on juridisesti kuollut. Meidän on aloitettava alusta uusilla neuvotteluilla ja koko EU:n laajuisella kansanäänestyksellä. Vasta sitten asioista voidaan keskustella Saksan hallituksen kanssa.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, kuten miljoonat ihmiset pitkin ja poikin Eurooppaa, olen itsekin ällistynyt siitä luovuudesta, jolla EU:n perustuslakia yritetään herättää henkiin, vaikka sen aiemmin uskottiin jo kuolleen ja se myös julistettiin kuolleeksi. Jotta Brysselille saadaan valtuudet tyydyttää sen ilmeisen ehtymätöntä vallanhimoa, paikalle manataan kyvyttömän ja yhä merkityksettömämmän Euroopan unioni haamu. Itse en kuitenkaan usko, että Euroopan unionin tai koko Euroopan yhdentymisen tavoitteena ja ajatuksena voi olla jatkuva jäsenvaltioiden suvereenisen päätöksenteon perusteiden nakertaminen.

Hallitusten välinen yhteistyö on varmasti yhtä välttämätöntä kuin yksimielisyysperiaate kansallisen suvereniteetin ydinaloilla, erityisesti ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Ihmiset eivät kaipaa salassa takahuoneissa neuvoteltua EU-perustuslakia, johon on lisätty korjattu suojakääre ja tehty pieniä kosmeettisia muutoksia, jonka etäinen EU-eliitti on ratifioinut ja jota myydään uutena tuotteena. En usko, että yleisö eri puolilla Eurooppaa lankeaa tällaiseen halpaan, jossa vain nimiä on muutettu. Meidän on todellakin hylättävä kaikenlaiset uudet EU:n perustuslait ja tehtävä perustava sopimus valtioiden ja kansojen yhteistyöstä tasavertaisina ja omista identiteetistään varmoina. Se on perustettava mielestäni periaatteelle, että maksimoimme toimintamme vahvuudet ulkomaailmaan nähden ja vapautemme täällä kotona. Siinä on määriteltävä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan rajat siten, ettei väärille tulkinnoille jää sijaa. Kaikilla näillä aloilla ihmisillä on oltava mahdollisuus ilmoittaa kantansa kansanäänestyksissä. Emme nimittäin voi kyseenalaistaa tällaisen perustavan sopimuksen kaltaisen merkittävän sopimuksen vahvistuttamistarvetta kansanäänestyksessä EU:n kansalaisilla eri jäsenvaltioissa.

  Timothy Kirkhope (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, toivotan pääministerin tervetulleeksi parlamenttiin ja onnittelen häntä vaalimenestyksestä aiemmin tänä vuonna.

Kuten hän totesi, kesäkuun huippukokouksesta tulee tärkeä, ja me tiedämme, että puheenjohtajavaltio Saksa halua sen kuluessa ehdottomasti sopimusluonnoksen. Sopimukseen pääsy ei ole helppoa. Jäsenvaltioiden ilmoittamat kannat poikkeavat toisistaan edelleen huomattavasti, ja näissä olosuhteissa oletankin, että vääränlaiseen sopimukseen pakottaminen olisi Brysselissä erittäin haitallista.

Totesitte hiljattain kahdenvälisessä tapaamisessanne pääministerin kanssa, että uudessa muutossopimuksessa ei saa olla perustuslaillisia piirteitä. Olen täysin samaa mieltä ja katson, että se on monien miljoonien maanosamme asukkaiden mielipide. Totesitte myös, että haluatte kansallisten parlamenttien asemaa vahvistettavan. Olen vahvasti samaa mieltä tästäkin, ja toivon, että ajatte asiaa huippukokouksessa. Uskon, että kansalaisemme tarvitsevat takuita siitä, että heidän kansalliset parlamenttinsa toimivat entistä merkittävämmässä määrin Euroopan yhteisön lainsäädännön tutkijoina. Euroopan unionin toimielinten ja kansan välillä vallitsee nykyisin kouriintuntuva katkos.

Olen usein sanonut, etten vastusta ajatusta ratkaisusta, jolla parannettaisiin toimielinten toimintaa laajentumisen yhteydessä ja puututtaisiin kansalaisten tuntemaan vieraantumiseen toimielimistä. En kuitenkaan usko, että ratkaisu olisi perustuslaki. Meidän ei pidä haalia keskustaan lisää valtaa. Meidän on sen sijaan keskityttävä politiikan toteutumiseen.

Kuten itse totesitte ja kuten oman puolueeni johtaja David Cameron on todennut, tarvitsemme kiireesti panostuksia Euroopan kilpailukyvyn kasvattamiseksi sekä maailmanlaajuiseen köyhyyteen ja ilmastonmuutoksen vakavaan aiheeseen puuttumiseksi. Näihin asioihin kansalaiset haluavat meidän puuttuvan, ja jäsenvaltiot voivat lisätä huomattavasti yhteistyötään näillä aloilla.

Tämän vuoksi osoitankin sanani pääministerille ja hänen kollegoilleen hallitusten päämiehille: älkää jämähtäkö Brysselissä toimielimellisiin ja perustuslaillisiin väittelyihin. Ruvetkaa sen sijaan vastaamaan ihmisten odotuksiin: uudistamaan omia talouksiamme, puuttumaan maailmanlaajuiseen lämpenemiseen ja lievittämään kehitysmaissa vallitsevaa musertavaa köyhyyttä.

(Suosionosoituksia)

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, toisin kuin monet muut olen varsin toiveikas sen suhteen, mitä pääministeri Balkenende totesi. Arvoisa pääministeri Balkenende, tehän olisitte voinut tulla tänne ja todeta, kuten jotkut parlamentin sillä puolella kehottavat: "Vastauksemme on ei, siinä kaikki. Unohtakaa koko asia. Ei uutta sopimusta. Ei uudistusta." Näin te ette kuitenkaan tehnyt. Te tulitte ja totesitte: "Vastauksemme on ei, mutta myönnämme, että 18 maata on vastannut myöntävästi, että Euroopan unionin selkeä enemmistö haluaa jatkaa ja uudistaa unioniamme perustuslaillisessa sopimuksessa luonnosteltuun tapaan."

Teidän vastauksenne on kyllä, ja me käymme neuvottelemaan kaikille 27 maalle soveltuvasta kompromissista. Sen jälkeen te toteatte, että haluatte pelastaa osan perustuslailliseen sopimukseen sisältyvistä hyödyllisistä uudistuksista. Te ette halua heittää pois kaikkea sopimukseen sisältyvää, vaan jättää pois huolta aiheuttaneita kohtia, jotka liittyvät suurelta osin sopimusluonnoksen esittelyyn ja sanastoon. Sisällöstä te olette valmis neuvottelemaan ja sen te olette valmis säästämään. Siinä on mielestäni opetus tuomiopäivän julistajille, ja olen toiveikas ratkaisun suhteen.

(Suosionosoituksia)

  Jules Maaten (ALDE). – (NL) Arvoisa pääministeri Balkenende, olette osoittanut rohkeutta kävellessänne leijonan luolaan selventämään Alankomaiden kantaa. Mielestäni korostitte juuri äskeisessä ensimmäisessä vastauksessanne vakuuttavasti Alankomaiden eurooppalaista kutsumusta.

Näin uusi sopimus on lähempänä, ja se on tärkeää, koska tarvitsemme sellaisen, asiat eivät suju riittävän hyvin nykyisellään. Tarvitsemme lisää avoimuutta, lisää demokratiaa, siis enemmän valtaa Euroopan parlamentille ja, kuten aivan oikein totesitte, kansallisille parlamenteille.

Asiat on tehtävä tehokkaasti, jotta pystymme tosiasiassa puuttumaan ilmastonmuutoksen, energiapolitiikan ja maahanmuuton kaltaisiin asioihin ja vahvistamaan Euroopan roolia maailmassa. Ymmärrän periaatteenne ja tärkeimmät panostuksenne näihin keskusteluihin.

Loppujen lopuksi tarvitaan käytännöllistä asennetta, sillä on Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden edun mukaista, että löydämme tien ulos tästä umpikujasta. Koska minulla on hieman taustatietoja teistä henkilönä, voin vastata aiemmin sanottuun toteamalla, että luotan täysin teidän kykyynne selviytyä asiasta. Te ette ole nationalisti ja tiedän myös sen, ettette te valehtele.

Lopuksi haluan vielä huomauttaa, että väitätte kannattavanne sisämarkkinoita. Olen tyytyväinen siihen, mutta teidän tulisi asettaa suu säkkiä myöden. Jos kaikki 27 jäsenvaltiota tekevät poikkeuksia sisämarkkinoihin, kuten Alankomaissa aiotaan keskustelujen perusteella tehdä, meille ei jää enää sisämarkkinoita, ja se on haitaksi Euroopan unionin kuluttajille ja yhtä lailla Euroopan unionin taloudelle.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, kiitoksia. Epäilemättä Euroopan perustuslakia kannattavat ja sitä vastustavat haluavat Euroopan unionista entistä vahvemman. Erot ovat mielipiteissä siitä, miten tavoitteeseen päästään. Kuten enemmistö täällä parlamentissa, uskon Euroopan unionin ideaan, mutta yhteiskunnan tuen puuttuminen heikentää pyrkimyksiämme toteuttaa tätä ajatusta todellisuudessa. Siksi meidän on kysyttävä, auttaako perustuslain hyväksyminen meitä saamaan kansan tuen. Euroopan perustuslain laatineen Eurooppa-valmistelukunnan jäsenenäkään en ole vakuuttunut asiasta. Emme hyödynnä hitustakaan nykyisten sopimusten tarjoamista mahdollisuuksista. Arvoisa pääministeri, mainitsemanne Euroopan unionin palvelumarkkinat ovat yksi esimerkki tästä. Määräenemmistöpäätösten periaatteen laajentaminen ei auta palvelualan vapautumista – päinvastoin. Tässä historian vaiheessa on ehdottoman välttämätöntä saavuttaa keskinäinen yhteisymmärrys jäsenvaltioiden kesken ja kasvattaa yhteistyöhalua yhteisten arvojen ja unionin idean pohjalta, jotta suurten ja pienten, rikkaiden ja köyhien, uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden edut saadaan tasa-arvoisiksi. Myönnän, että tehtävä on hankala, mutta muutoin jäsenvaltiot eivät saa vankkaa tukea kansalta. Muutoin Euroopan unionista ei tule läheisempää. Perustuslakiluonnoksessa ei vastata näihin haasteisiin.

  Vladimír Remek (GUE/NGL). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kuulleet monia jaloja ajatuksia Euroopan tulevaisuudesta, ja myös vähemmän jaloja mielipiteitä. Tarvitaan perustuslaillisten puitteiden peruskorjaus, varsinkin niiden toimivuuden parantamiseksi. Meidän on kuitenkin ilmaistava selvästi, mitä me nyt tarjoamme Euroopan unionin kansalaisille.

Haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että täällä parlamentissa on monia, jotka eivät ole kiinnostuneet keskustelusta, jossa käsitellään EU:n ulkoministerin tarpeellisuutta. He ovat kiinnostuneita siitä, miksi muiden, niin sanottujen uusien jäsenvaltioiden kansalaiset eivät vieläkään voi matkustaa vapaasti Schengen-alueella kolmen jäsenyysvuoden jälkeen. He ihmettelevät, mikseivät he pääse tässä paljon kehutussa tasa-arvoisten oikeuksien Euroopassa vieläkään kaikkien maiden työmarkkinoille, vaikka pääomat virtaavat samaan aikaan vapaasti omaan maahani ja sieltä pois. Miksi suurilla jäsenvaltioilla on tietyillä aloilla suotuisammat jäsenyysehdot kuin uusilla, pienemmillä jäsenvaltioilla? Miksi me emme voi eräiden muiden jäsenvaltioiden kansalaisten tapaan matkustaa Yhdysvaltoihin ilman viisumia? Me haluamme laajentaa Euroopan unionin toimivallan aloille, joilla sitä ei tarvita ja joilla monista eri syistä on aiheellista säilyttää toimijoiden keskinäiseen vahvuuteen perustuvia toimintavapauksien erotteluja. Ei olekaan ihme, etteivät monet eurooppalaiset aina pysty ymmärtämään meidän syvällisiä keskustelujamme Euroopan tulevaisuudesta.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Kesällä 1787 pennsylvanialaisen Philadelphian asukkaat kokoontuivat yhteen ja laativat perustuslain valtiolle, josta oli tuleva Amerikan Yhdysvallat. He olivat aikansa poliittisen osaamisen, filosofian ja demokratian huipulla. He laativat ehdotuksen avoimesti ja rehellisesti, ja saivat sille tuen kansalta ja eri osavaltioilta, jotka valtion perustivat.

Miten erilainen onkaan se prosessi, joka nyt on meneillään perustuslain pakottamiseksi EU:n jäsenvaltioihin! EU:n voimakas poliittinen eliitti tietää, ettei sen suunnitelmilla Euroopan Yhdysvaltojen perustamiseksi ole kansan tukea. Neuvottelut käydään salassa. Eurooppalaisella hankkeella ei ole lainkaan demokraattista pohjaa. Tarkoituksena on pikemminkin hämätä ihmisiä taiten. Angela Merkel miettii esimerkiksi sitä, olisiko hyvä ajatus muuttaa perustuslakiluonnoksen käsitteistöä muuttamatta juridista sisältöä. Perustuslain lippua ja hymniä koskevat ehdotukset olisi poistettava. Koko suunnitelman tarkoituksena on antaa poliittiselle eliitille mahdollisuus saada aikaan Euroopan Yhdysvallat tarvitsematta hankkia hankkeelle kansojen luottamusta. Se on epärehellistä.

  Jean-Luc Dehaene (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, Benelux-maiden asukkaana olen ollut viime aikoina jossain määrin turhautunut. Olimme tottuneet olemaan eurooppalaisen hankkeen etulinjassa, mutta Alankomaiden kansanäänestyksen kielteisen tuloksen jälkeen vaikutelmani on ollut, että Alankomaiden johtajat ovat arkailleet Euroopan unionia koskevissa kysymyksissä.

Tämä on käynyt ilmi muun muassa siitä tavasta, jolla te puhuitte enemmistöpäätösten laajentamisesta, vaikka varmasti tiedätte, että se on yksi keskeisistä seikoista, joilla vauhti säilytetään laajentuneessa Euroopan unionissa. Ymmärrän toki vaikean aseman, johon olette nyt joutuneet.

Arvoisa pääministeri, te olette todennäköisesti edelleenkin vakuuttunut siitä, että hallitustenvälisessä konferenssissa hyväksymänne teksti vastaa todellakin tarkasti vastassamme olevaa haastetta, mutta siinä tulisi ottaa huomioon kansanne päätös. Siksi arvostan työtänne ratkaisujen ja kompromissin löytämiseksi. Sen suhteen tunnustatte selkeästi, että tekstin sellaisenaan hyväksyneille on annettava täysi tunnustus. Toivon, että näin pääsemme kompromissiin.

Olen kuitenkin todella huolestunut siitä, mitä totesitte kansallisten parlamenttien osallistumisesta. Haluatte nimenomaisesti mahdollisuuden käyttää punaista korttia, mikä ei ole mielestäni oikea tapa edetä. Tosiasiassa muutatte kansalliset parlamentit eräänlaiseksi uudeksi EU:n toimielimeksi, ja sellaista me emme todellakaan tarvitse. Teidän on vakuutettava kansallinen parlamenttinne siitä, että sen tehtävänä on ministerien valvonta näiden toimiessa neuvostossa. Tämä on kansallisten parlamenttien tehtävä, ja näin toimineissa kansallisissa parlamenteissa ei ole esiintynyt ongelmia.

Toinen varaus, jonka haluan esittää suhteessa puheisiinne, on sellainen, jolle teidän kannattaisi ehkä osoittaa hieman huomiota. Kun haluatte komission tapaan sisällyttää laajentumiskriteerit sopimukseen, teidän on muistettava, että alistaisitte laajentumisen samalla tuomioistuimen oikeudelliseen valvontaan, vaikka tässä on loppujen lopuksi kyseessä poliittisesta päätöksenteosta. Neuvoisin teitä pohtimaan tätä asiaa vielä.

(Suosionosoituksia)

  Enrique Barón Crespo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri, arvoisa komission varapuheenjohtaja, päätämme pian vaiheen, joka alkoi Maastrichtissa ja jota seurasi – muistan asian puhemiehenä – Alankomaiden ehdotus eli Lubbers-Kok-ehdotus, joka oli liiaksi liittovaltiollinen. Teillä on nyt täysin vastakkainen kanta. Tällaista tapahtuu perheissäkin, ja me olemme valmiit rakentamaan siltoja.

Olette asettaneet neljä ehtoa. Yhteispäätösmenettelyn ja kansallisten parlamenttien suhteen olen samalla kannalla Jean-Luc Dehaenen kanssa: kansallisten parlamenttien on näytettävä punaista korttia hallituksille eikä Euroopan unionin toimielimille. Olemme valmiit parantamaan yhteistyötämme.

Uusista lisättävistä aiheista totean, että päätöslauselmaehdotuksemme 12 kohta sisältää ne. Olemme siitä yhtä mieltä. Yleishyödyllisten palvelujen suhteen teidän on vakuutettava oma poliittinen perheenne.

Yksi perustava ongelma kuitenkin jää: kun sopimus avataan ja tarkastellaan tarkistuksia eikä niinkään sen rakennetta, puramme kaiken osiin. Tämä on avoimuuden vastaista ja heikentää kansalaisten ymmärrystä.

Arvoisa puhemies, totean vielä yhden asian hymnistä: selitin vaalipiirissäni tässä yhtenä päivänä maanmiehilleni, että Alankomaiden kansallislaulu Wilhelmus ylistää Espanjan kuningasta. "Kuinka kivoja hollantilaiset ovatkaan!" minulle vastattiin.

Kun totesin heille sen jälkeen, että "he puhuvat raa'asta espanjalaisesta", he totesivat, että se on jalkapallon ongelmia. Sanon siis vain yhden asian: tämä hymniasia on erittäin monimutkainen, ja minä kannatan "hymniä ilolle".

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa pääministeri Balkenende, minua on pistänyt tässä keskustelussa silmään se, että suurin osa pääministeri Balkenenden saamasta tuesta on lähtöisin sosialidemokraattiselta puolueelta, Vlaams Belangilta, Haiderin puolueelta, Puolan perheiden liitolta sekä Ruotsin ja Tanskan euroskeptikoilta. Ajattelin vain, että tämä asia on mainitsemisen arvoinen.

Hallituksen toiminta on osoitus masentavasta tyhjiöstä ja kaikenlaisen vastuun puutteesta Euroopan unionin tulevaisuuden suhteen. Minisopimuksen seurauksenahan demokratia vähenee, kansan osallistuminen kapenee ja vaikuttavuus ilmastonmuutoksen ja terrorismin kaltaisiin asioihin heikkenee. Minisopimuksen myötä Euroopan unionista tulee poliittinen kääpiö. Perusoikeuksia on voitava valvoa juridisesti.

Onko tässä hallituksessa mukana oleva PvdA todellakin valmis uhraamaan perusoikeudet välttääkseen kansanäänestyksen? Kansallisten parlamenttien osallistumista tulisi tosiaan lisätä, mutta punaisen kortin sijaan niiden tulisi kehittää aktiivista kiinnostusta ja osaamista. Ne pystyisivät siihen jo nyt, mutta eivät vain viitsi.

Totean lopuksi, että supervaltiosta puhutaan paljon demagogista hölynpölyä. Me lopettaisimme tämän, koska en kuullut teidän puolueenne keskustelevan tästä silloinkaan, kun kampanjoitte perustuslain puolesta ennen kansanäänestystä. Toimenpiteet, jotka koskevat esimerkiksi turvallisuutta suhteessa terrorismiin, olisi tietysti päätettävä Euroopan unionin tasolla, mutta toisin kuin nykyään: ei siis takahuoneissa vaan avoimesti, demokraattisesti ja enemmistöpäätöksin. Tämä ei ole supervaltiota vaan demokratiaa.

Arvoisa pääministeri Balkenende, Alankomaat voi edistää Euroopan unionia huomattavasti enemmän. Pyydän, antakaa meidän nähdä sellaista kehitystä.

  Hanna Foltyn-Kubicka (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, yksi yhdentyneen Euroopan menestyksekkään tulevaisuuden edellytyksistä on eurooppalaisen tietoisuuden kehittäminen. Se muodostuu kaikesta siitä, mikä meitä eurooppalaisia yhdistää – kristillisestä historiasta ja kulttuurista ja sen ymmärtämisestä, että ainoa mahdollinen tulevaisuutemme on yhteinen.

Meidän on muistettava, ettemme me voi pakottaa ihmisiä omaksumaan eurooppalaista identiteettiä. Emme saa sellaista aikaan paljollakaan lainsäädännöllä, vaikka säätäisimme viimeksi mainittua menestyksen ilmapiirissä, saati sitten haluttomuuden vallitessa. Tosiasia on, ettei yhteisöjä luoda perustuslaeilla, vaan yhteisöt luovat perustuslakeja. Tästä syystä Euroopan perustuslaillinen sopimus ei johda uuteen eurooppalaisen identiteetin kasvuun, eikä ole mitään järkeä puolustaa sellaista lähtemällä uhkailemaan muita, varsinkaan jos näin luodaan samalla tarpeettomia jakoja. Meidän on kuitenkin varmistettava, että yhteistä historiaamme leimaavat entistä useammat äskettäisen Samaran huippukokouksen kaltaiset tapahtumat. Meidän on näyttävä maailmassa entistä useammin yhtenäisenä kokonaisuutena. Meidän on puhuttava yhdellä suulla, koska se on ainoa tapa vastata tehokkaasti edessämme oleviin haasteisiin.

Uskon vilpittömästi, että me onnistumme tässä juuri yhteisen identiteettimme ansiosta, ja sellaista ei millään lainsäädännöllä voida taata.

  Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan todeta pääministerille, ettei perustuslaillisessa sopimuksessa ole kysymys identiteetin menettämisestä vaan yhteisvastuullisuuden järjestämisestä oikeudenmukaisella, vaikuttavalla ja kestävällä tavalla. Identiteettisyihin vetoavat vastustajat eivät tosiasiallisesti pelkää sitä, että kansalaiset menettävät valtion valvontamahdollisuuden, vaan että valtio menettää kansalaistensa valvontamahdollisuuden.

Maailmassa, jossa markkinat, rikollisuus ja köyhyys ovat globalisoituneet, Euroopan unionin on oltava poliittinen ja johdonmukainen. Siksi me tarvitsemme Euroopan unionille kahtalaisen legitimiteetin: valtioiden ja kansalaisten unionin ja kaksoisenemmistöpäätökset.

Myöntänette, ettei Euroopan unioni yksinkertaisesti pysty säilymään ilman oikeushenkilöyttä eikä se pysty päättämään, onko yksittäisen maan veto-oikeus sen päätöksenteon pääsääntö. Samalla kun hyväksymme, että toissijaisuuden on oltava Euroopan unionin tärkeänä periaatteena, meidän olisi hyväksyttävä myös eurooppalaisen lainsäädännön ensisijaisuus suhteessa kansalliseen lainsäädäntöön. Me emme voi olettaa, että Euroopan unionin kansalaiset ovat lojaaleja Euroopan unionin toimielimille, jos heidän perusoikeutensa eivät ole oikeudellisesti velvoittavia.

Eurooppalainen unelma ei voi myöskään toteutua ilman sosiaalista ulottuvuutta. Sosiaalinen Euroopan unioni ei ole kuitenkaan toteutumiskelpoinen ilman yhdenmukaistettua veropolitiikkaa ja Euroopan unionin varoja. Emme voi myöskään kuvitella taloudellisesti ja sosiaalisesti vaikuttavaa Euroopan unionia ilman yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tarkastelemalla tätä näkökantaa myönteiseen sävyyn pystytte varmasti rakentamaan sillan omien kansalaistenne toiveiden ja muiden Euroopan unionin kansalaisten pyrkimysten välille.

  Jan Peter Balkenende, Alankomaiden pääministeri. (NL) Arvoisa puhemies, Olen syvästi kiitollinen parlamentin jäsenille heidän huomioistaan koskien aiemmin asiasta sanottua.

Haluan puheenvuoroni aluksi selventää vakavan väärinkäsityksen. Kuulin monien jäsenten, muun muassa jäsen Kaufmannin ja jäsen Voggenhuberin, puhuvan kansallishymnin, ulkoministerin nimen ja lipun kaltaisista aiheista, niin kuin nämä olisivat Alankomaiden kannalta kynnyskysymyksiä.

Näin ei todellakaan ole. Totesin teille, että meidän on kysyttävä, pitääkö nämä symbolit, jotka ovat kauniita sellaisinaan ja joita vastaan minulla ei ole mitään, vahvistaa nimenomaan perustuslaissa. Ne ovat pelkkiä esimerkkejä siitä, haluammeko me työstää perustuslakia vai muuttaa sopimusta. Tästä on kysymys. Vaalikaamme toki symboleitamme. Kysymykseni koski ainoastaan sitä, onko ne sisällytettävä perustuslakiin vai ei.

Tarkoitukseni oli huomattavasti syvällisempi, minkä myös totesin. Yritin antaa vastauksia esiin tulleisiin huolenaiheisiin. Kerroin puheenvuorossani, että meidän on käytettävä käsitteitä sopimuksen muutos ja kansallisten parlamenttien toissijaisuustestaus. Jatkan tästä asiasta hetken kuluttua. Meille tärkeitä asioita ovat enemmistöpäätökset Euroopan unionin toimivallasta päätettäessä ja laajentumiskriteerien sisällyttäminen tekstiin. Asioiden näkeminen pelkästään symbolien valossa saisi Alankomaiden vision näyttämään irvikuvalta.

Kiinnitin tarkasti huomiota myös nationalismia koskevaan kommenttiin. Sitä minä en käsittänyt. Alankomaiden alahuoneessa käytyjen keskustelujen aikana ja kielteisen kansanäänestystuloksen jälkeen tein täysin selväksi, että meidän tulevaisuutemme on Euroopan unionissa. Se oli myönteinen viesti, joka kertoo Euroopan unionin merkityksestä jokaisen elämässä. Me emme selviä ilman Euroopan unionia. Tämä on aina ollut minun viestini, joten en halua, että minut yhdistetään puhtaan nationalistisiin suuntauksiin.

Väitettiin myös, että Euroopan unioni on pelkkää taloutta. Tähän arvoisa puhemieskin viittasi. Jokaisella on tietysti oma sanottavansa. Viittasitte nuoren mediahenkilön toimiin. Haluan muistuttaa vielä kerran, että kun toimimme Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona, sanoin monta kertaa Euroopan unionin merkitsevän paljon enemmän kuin markkinoita ja valuuttaa. Muistatteko, että tein aloitteen Euroopan unionin arvoja koskevien konferenssien järjestämiseksi? Esitin silloin kysymyksen, mikä meistä tekee eurooppalaisia. Mitkä ovat yhteiset motiivimme? Mikä tekee Euroopasta tämän maanosan? Harras toiveeni on, että keskustelua eurooppalaisista arvoista jatketaan. Ilman tällaista keskustelua me emme selviä. Älkää siis yrittäkö väittää minulle, että kyse on pelkästään taloudesta.

Kun tarkastelemme Euroopan unionin tulevaisuutta, joudumme vastaamaan kysymykseen, millainen haaste meitä on vastassa. Alankomaalainen parlamentin jäsen Martens esitti tässä yhteydessä asiaankuuluvan huomion. Millainen ihannetilanne itse asiassa on? Mihin me yhdessä oikein pyrimme? Tämä johtaa seuraavaksi moniin konkreettisiin kysymyksiin, joita on esitetty myös tällä areenalla.

En voi vastata niihin kaikkiin. Niitä on yksinkertaisesti liikaa, ja aikamme on rajallinen. Saanen silti valikoida niistä muutamia. Yksi esiin otetuista aiheista oli toimivalta- ja toissijaisuuskysymys. Uskon vakaasti, että meidän on oltava tässäkin kohdin selkeitä. Jäsen Duff totesi selkeästi, että Euroopan unionilla on vain ne valtuudet, jotka jäsenvaltiot sille antavat. Nämä olisi myös määriteltävä tarkoin termein. Kun näitä valtuuksia käytetään, juuri toissijaisuuden ja suhteellisuuden käsitteet tulevat ajankohtaisiksi.

Kansallisilla parlamenteilla on luonnollisesti tässä oma tehtävänsä. Tämä pätee myös Alankomaihin. Ylä- ja alahuone ja yhteisvaliokunta ovat pohtineet, mitä Euroopan unionin tulisi ja mitä sen ei tulisi tehdä. Tällainen on erittäin hyödyllistä osallistamisen kannalta.

Keskusteluja on nimittäin vältetty ja lykätty liian pitkään. Tällaisella menetelmällä kansalliset parlamentit olisi mielestämme osallistettava täysimääräisesti Euroopan unionin tapahtumiin. Jos aihetta arvosteluun on, sitä on myös voitava esittää.

Kommentoimme muun muassa rikoslainsäädännön yhdenmukaistamista tavaraväärennösten torjumiseksi. Myös komission jäsen Frattini oli huolissaan asiasta. Tällaisista asioista olisi voitava keskustella vapaasti. Sillä tavoin kansalliset parlamentit voivat vaikuttaa. On hyvä yleisestikin, että toissijaisuuskysymystä käsitellään kansallisissa parlamenteissa.

Meidän on vältettävä tilanne, jossa kansalliset parlamentit ja Euroopan parlamentti joutuvat mittelemään toisiaan vastaan. Teillä on erilainen toimivalta ja teillä on oma tehtävänne demokratiassa. Tätä ei pidä nähdä merkkinä heikkoudesta vaan pikemminkin osoituksena vahvuudesta.

Haluan seuraavaksi palata yleishyödyllisiin palveluihin, jonka aiheen jäsen Van den Berg otti esiin muiden kysymysten ohella. Uskon vakaasti, että me tarvitsemme selkeyttä asiaan. Voimme keskustella siitä, miten se saadaan aikaan. Samalla huomioin myös jäsen Maatenin. Me tunnemme toisemme hyvin ajoilta, jolloin istuimme kumpikin Amsterdamin seudulla sijaitsevan Amstelveenin kaupungin valtuustossa, joten tunnemme toisemme vanhastaan. Ymmärrän hyvin, mitä sanoitte sisämarkkinoista. Meidän on tietysti otettava huomioon nämä seuraukset, mutta minä puolestani tahdon todeta, että meidän on eläkejärjestelmistä, eläkerahastoista ja kouluista keskustellessamme tutkittava huolellisesti, miten sisämarkkinoiden periaatteet niiden yhteydessä toimivat. Meidän on selkeytettävä asiaa, ja voimme tietysti edelleen keskustella siitä, millä tavoin asia on toteutettava.

Ymmärsin hyvin, että viittasitte perusoikeuskirjan merkitykseen. Teillä oli siihen hyvä syy, koska perusoikeudet kuuluvat jäsen Daulin mainitsemiin arvoihin. Kysymys on ainoastaan siitä – ja haluan itse esittää tämän saman kysymyksen – onko ne sisällytettävä perustuslakiin vai voidaanko käyttää muita menetelmiä. Meidän on saatava ratkaisu asiaan. Olen kuunnellut tarkasti, mitä sanottavaa teillä oli, ja kuullut, kuinka tärkeänä tätä asiaa täällä pidetään.

Oli ilo kuulla jäsen Dehaenen puheenvuoro. Arvostan häntä siksi, että hän osallistui aikoinaan perustuslaillisen sopimuksen laadintaan ja valtuuskunnan toimintaan, ja olemme päätyneet puimaan asioita yhdessä moneen otteeseen. Olen iloinen, että ymmärrätte, millaisessa tilanteessa me olemme nyt, kun kansa äänesti kansanäänestyksessä perustuslakia vastaan. Kerroitte niin ikään, mitä tilanteen ratkaisemiseksi tarvitaan. Vastaan siihen toteamalla, että meidän on oltava hiukan käytännönläheisempiä, kuten jäsen Maaten sanoi, mutta luonnollisesti säilytettävä meille kaikille yhteiset ihanteet.

Jos pääsemme tähän ratkaisuun, meidän on otettava huomioon vastapuolen kannat. Juuri tästä syystä toistan tänään, että meidän on välttämätöntä nähdä nykyisten kantojen yli, ettemme muodosta keskenään vastakkaisia kantoja Euroopan unionissa. Mielestäni siihen tarvitaan perussopimuksen muutos. Uskon, että löydämme ratkaisut pikaisesti.

Keskustelussa esitettiin monia huomioita, joihin minun on vaikea vastata, joskin kirjasin ne kaikki henkilökohtaista myöhempää käyttöä varten. Kuuntelin tarkasti jäsen Barón Crespoa, joka mainitsi kansallishymnit. Päätän puheenvuoroni tähän aiheeseen. Viittasitte Alankomaiden Wilhelmus-kansallislauluun, jossa todellakin esiintyy lause "de koning van Hispanje heb ik altijd geëerd".

Se, että kansallislaulussamme on säe "Olen aina kunnioittanut Espanjan kuningasta", liittyy siihen tosiasiaan, että Espanja vaikutti Alankomaiden asioihin aikoinaan aivan toisella tapaa. Tämä kulminoitui itsenäisyystaisteluun ja 80-vuotiseen sotaan. Elämme nyt niin suurenmoista aikaa, kun elämme nyt ensimmäistä kertaa Euroopan historiassa rauhan ja turvallisuuden vallitessa, että voimme keskustella asioista täällä ystävällisessä hengessä.

Muistan hyvin, kun kävin Madridin-vierailuni aikana luostarissa, jossa Filip II oleskeli. Oli kiinnostavaa kuulla oman historianversiomme rinnalla espanjalainen versio. Juuri se on Euroopan unionissa hyvää, että me voimme olla erilaisia. Eurooppa on moninainen maanosa, mutta me tarvitsemme myös yhtenäisyyttä. Euroopassa on erityistä juuri se, että meillä on tämä kulttuurien ja uskontojen monimuotoisuus. Se on tehnyt Euroopasta vahvan.

Kun puhumme ihanteista, joita me puolustamme, saanen todeta, että meidän on hyödynnettävä sitä, mikä on tehnyt Euroopasta vahvan: ihmisoikeuksia, demokratiaa ja työtä turvallisuuden toteutumiseksi. Meidän on pidettävä visusti mielessä, että ponnistelumme on yhteinen. Meidän on tunnustettava kansallisten parlamenttien valtuudet, meidän on annettava Euroopan parlamentin tehdä rajoituksetta sitä työtä, joka sen kuuluu tehdä.

Minusta on aina erityisen virkistävää käydä täällä parlamentissa, koska Euroopan parlamentti on yhdistyneen Euroopan symboli. On mielestäni hyvä asia, että kansalliset poliitikot käyvät keskusteluun kanssanne. Koen tämänpäiväisen keskustelun kanssanne erittäin innostavaksi. Meidän ei tietenkään tarvitse olla yhtä mieltä kaikesta, ja ymmärränhän minä kritiikkiä. Meitä yhdistäviä tekijöitä on kuitenkin enemmän kuin meitä erottavia.

Jos meidän johtotähtenämme on eurooppalainen unelma, löydämme epäilemättä ratkaisut syntyneisiin ongelmiin. Yhdessä me voimme vaikuttaa, yhdessä me voimme saada aikaan ratkaisun.

(Suosionosoituksia)

  Puhemies. Me täällä parlamentissa uskomme, ettei nationalismilla ole enää pohjaa, joten käsitettä ei olisi pitänyt käyttää tänään. Haluan kiittää teitä vilpittömästi kaikkien jäsenten puolesta käynnistänne, ja toivotan teille menestystä politiikassanne, jotta löydämme keinon säilyttää perustuslain olennaisen sisällön välttämättömien uudistusten ja niiden arvojen muodossa, joita me yritämme ilmentää. Kiitokset myös komission varapuheenjohtajalle, komission jäsenelle Frattinille ja pääministeri Gloserille.

Keskustelu on päättynyt.

Puhetta ryhtyi johtamaan

varapuhemies Mechtild ROTHE

10. Nigerian tilanne (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Nigerian tilanteesta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Nigerian tilanteella on suuri merkitys Länsi-Afrikan ja viime kädessä koko maanosan vakauden kannalta.

Nigerian äskettäiset vaalit olivat erittäin suuri pettymys, kuten neuvosto totesi 27. huhtikuuta antamassaan julkilausumassa. Niissä tapahtui lukuisia väärinkäytöksiä ja väkivaltaisuuksia. Jopa 200 henkilöä sai surmansa, ja vielä useampi loukkaantui tai joutui pelottelun kohteeksi. Neuvosto odottaa, että väkivaltaisuuksiin syyllistyneet asetetaan vastuuseen teoistaan. Onneksi näissä vaaleissa ei tullut ilmi ainakaan uskonnollisia eikä etnisiä konflikteja.

Vaalien oikeudellista kehystä oli parannettu, ja määrärahoja myönnettiin huomattavan paljon. Kaikkien näiden seikkojen perusteella odotimme, että vuoden 2007 vaalit sujuisivat vuoden 2003 vaaleja paremmin. Emme ole vielä saaneet Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan lopullista raporttia, mutta ensimmäisten arvioiden perusteella voidaan olettaa, että vuoden 2007 vaalit toteutettiin jopa edellisiä, vuoden 2003 vaaleja kehnommin.

Suurimpia ongelmia olivat puutteellinen organisointi, ennen kaikkea äänestyspaikkojen myöhäinen avaaminen, äänestyslippujen puuttuminen ja se, ettei vaalisalaisuutta ollut varmistettu. Vielä vakavampaa on, että laajojen väärinkäytösten lisäksi vaaleissa tapahtui selvästikin huomattava vaalipetos.

Toinen vaaleihin liittyvä suuri ongelma oli, ettei vaalien yksityiskohtaisia tuloksia julkaistu ja että saatavilla olleiden tulosten laskentatapa oli epäselvä. Meidän on nyt pyydettävä Nigerian viranomaisia julkaisemaan tulokset äänestyspaikkakohtaisine tietoineen, sillä vain siten voidaan taata äänestysjärjestelmän avoimuus.

Neuvoston mielestä oli kuitenkin myönteistä ja lupaavaa, että oikeusjärjestelmä vaikutti aiempaa avoimemmalta vaalikampanjan aikana, ja toivomme tämän suuntauksen jatkuvan vaalien jälkeen. Myös yksityisissä tiedotusvälineissä ennen vaaleja ja niiden jälkeen käydyt vilkkaat keskustelut olivat lupaavia, ja etenkin nigerialaisten sitoutuminen demokraattiseen prosessiin on tehnyt komissioon vaikutuksen. Kansalaisyhteiskunnan järjestöjen osallistumisella on siksi vastedeskin erittäin tärkeä merkitys.

Neuvosto on pyytänyt kaikkia poliittisia toimijoita käyttämään rauhanomaisia keinoja ja omaksumaan vastuuntuntoisen asenteen soveltamalla johdonmukaisesti laillisia menettelyjä, jottei Nigerian kansaa petetä. Toivomme, että riippumaton keskusvaalilautakunta ja muut elimet esittävät pian todisteita, jotka vaalivetoomustuomioistuimet tarvitsevat voidakseen saattaa työnsä mahdollisimman nopeasti päätökseen.

Lisäksi neuvosto toivoo Nigerian viranomaisten suhtautuvan myönteisesti ajatukseen siitä, että vaaliprosessi järjestetään uudelleen tapauksissa, joissa vakavasta vaalipetoksesta on kiistatonta näyttöä.

Emme voi kuitenkaan nyt kääntää selkäämme Nigerialle, vaan meidän on tehtävä nimenomaan päinvastoin. Nigerian vakaudella ja kehityksellä on ratkaiseva merkitys paitsi sen omalle kansalle myös koko Afrikalle. Jos Nigeriassa ei saavuteta vuosituhannen kehitystavoitteita, niitä ei saavuteta koko Afrikassa.

Nigerian tulevalla hallituksella on lukuisia haasteita. Yksi keskeinen tehtävä on osavaltioille osoitettavien varojen tehokas seuranta, ja toinen tärkeä asia on Niger-joen suistoalueen jatkuva turvattomuus.

EU:n on tuettava Nigeriaa näiden haasteiden käsittelyssä tehostamalla toimiaan hyvän hallintotavan ja demokratian vahvistamiseksi sekä edistämällä ihmisoikeuksien kunnioittamista Nigeriassa. EU:n on tehtävä näillä aloilla yhteistyötä Nigerian kanssa maan hallituksen yksiselitteisen suostumuksen perusteella.

Näin ollen puheenjohtajavaltio seuraa edelleen Nigerian tapahtumia tarkkaavaisesti.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kuten juuri kuulimme, Nigeriassa on äskettäin pidetty tärkeät vaalit, joiden perusteella valta siirretään siviilipresidentiltä toiselle. Nigerian viranomaisten kutsusta komissio lähetti suuren riippumattoman vaalitarkkailuvaltuuskunnan, joka suoriutui tehtävästään hyvin ja teki tiivistä yhteistyötä muiden kansainvälisten ja kansallisten tarkkailijaryhmien kanssa. Nimitin myös vuoden 2003 vaaleissa tarkkailijana toimineen jäsen van den Bergin EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtajaksi, ja hän toimittaa meille pian raporttinsa.

Valtuuskunta totesi, että vuonna 2007 valtion ja liittovaltion tasolla järjestetyt vaalit eivät täyttäneet demokraattisille vaaleille asetettuja kansainvälisiä ja alueellisia perusvaatimuksia. Se huomautti, että vaalien ongelmina olivat huono organisointi – kuten jo todettiin – avoimuuden ja takeiden puute, laajamittaiset väärinkäytökset, petokset, joista on merkittävää näyttöä, sekä äänioikeuden epääminen äänestäjiltä. Raporttien mukaan ainakin 200 ihmistä sai valitettavasti surmansa vaaleihin liittyvissä väkivaltaisuuksissa. Myös muut kansainväliset tarkkailijat – myös Länsi-Afrikan talousyhteisön (ECOWAS) ja Madeleine Albrightin johtaman yhdysvaltalaisen National Democratic Institute -järjestön lähettämät tarkkailijat – olivat erittäin kriittisiä samoin kuin kansalliset tarkkailijaryhmätkin.

Kuten neuvoston puheenjohtaja äsken toisti, EU:n puheenjohtajavaltio on pettynyt siihen, ettei Nigerian vaalit ole kehittyneet vuoden 2003 vaaleista, ja pitää väärinkäytöksiä ja uhrien suurta määrää valitettavana. Kansainvälisen yhteisön reaktiot ja viestit olivat johdonmukaisia. Se kehotti nigerialaisia valittamaan vaaliprosessista perustuslain ja vaalilain säännösten nojalla. Kansainvälinen yhteisö suhtautui myönteisesti oikeuslaitoksen osoittamaan riippumattomuuteen ja kansalaisyhteiskunnan osallistumiseen sekä kehui vaalityöntekijöiden ja äänestäjien sitoumuksellisuutta.

Kansainvälinen yhteisö on laajasti pettynyt menetettyyn mahdollisuuteen, koska Nigeria – joka on Afrikan suurimpia valtioita – olisi voinut olla esimerkkinä demokraattisen prosessin menestyksekkäästä vakiinnuttamisesta. Sillä olisi ollut valtava myönteinen vaikutus koko maanosaan. Tämä on erityisen valitettavaa, koska vaalien ilmapiiri oli parantunut siten, että ainakin ilmaisun- ja kokoontumisvapauksia kunnioitettiin yleisesti.

Vaaleissa tuli esiin monia Nigerian demokratiakehitykseen liittyviä ongelmia ja puutteita. Komissio tietää, että monia haasteita ja epäilyjä on nyt käsiteltävä ja että ne on voitettava. Nigerian riippumatonta keskusvaalilautakuntaa on lähiaikoina painostettava julkaisemaan täydelliset äänestyspaikkakohtaiset tulokset, mikä on avoimuuteen liittyvä perusvaatimus. Lisäksi oikeuslaitosta on kannustettava käsittelemään vaaleja koskevia valituksia ripeästi ja vastuuntuntoisesti. Ellei tilannetta korjata, sillä voi olla vakavia seurauksia tulevaisuutta ajatellen.

Näistä vaaleista opitut asiat on otettava huomioon tulevissa Nigerian-suhteissamme, mutta näkemysten juurtumista on vältettävä. Poliittinen vuoropuhelu on nähdäkseni aloitettava uudelleen, mutta tulevissa suhteissa tarvitaan liittovaltion, valtion ja yhteisön tasolla toteutettavia perusteellisempia toimia, joihin osallistuu aiempaa enemmän kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen toimijoita. Vaalien on oltava avainasiana Nigerian kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa, joka perustuu vaalitarkkailuvaltuuskunnan suosituksiin. EU:n ja ECOWASin 11. ministerikokouksessa 24. huhtikuuta annetussa EU:n ja ECOWASin yhteisessä tiedonannossa korostetaan, että olemme valmiita ottamaan Nigerian mukaan poliittiseen vuoropuheluun ja että sitoudumme edistämään Nigerian hallitusten ja demokratian vahvistamista etenkin yhdessä ECOWASin kanssa.

Poliittinen vuoropuhelu perustuu edelleen pääasiassa Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 ja 9 artiklaan, mutta myös kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta rahoitettavat kehitysyhteistyön ohjelmat ovat tärkeä keino käydä vuoropuhelua. Niiden yhteydessä voidaan myös ottaa huomioon vaaleista opitut asiat sekä uuden hallituksen, kansalaisyhteiskunnan ja muiden keskeisten toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen tulokset.

  Filip Kaczmarek, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, sekä nigerialaiset että kansainvälinen yhteisö odottivat Nigerian vaaleilta paljon useammastakin syystä.

Nigeria on ensinnäkin Afrikan runsasväkisin valtio, ja kuten komission jäsen totesi, Nigerian onnistunut demokratisoitumisprosessi voisi olla hyvä esimerkki muille Afrikan valtioille.

Toiseksi nämä olivat Nigerian ensimmäiset vaalit, joissa valta vaihtuu siviilihallitukselta toiselle. Tämä on erittäin tärkeää maassa, jossa on aiemmin ollut sotilasdiktatuureja.

Kolmanneksi Nigeriassa on laaja sananvapaus ja riippumaton oikeuslaitos.

Toiveet myönteisestä esimerkistä valitettavasti murskautuivat. Nyt käsiteltävänä oleva päätöslauselma on erittäin kriittinen, mikä on täysin aiheellista. Huonon organisoinnin, lukuisten virheiden ja vaalien kulkuun liittyvien väärinkäytösten sekä vaalipetoksen vuoksi Nigerian äskettäisiä vaaleja ei voida pitää uskottavina, vapaina eikä oikeudenmukaisina.

Vaalit eivät täyttäneet kansainvälisiä vaatimuksia eivätkä ECOWASin määrittelemiä alueellisia vaatimuksia. Vielä valitettavampaa on, että vaaleissa tapahtui väkivaltaisuuksia, joissa menehtyi vähintään 200 ihmistä. Kysymykset tällaisen väkivallan tarkoituksesta kuolonuhrien määrää tarkasteltaessa osoittivat, etteivät useimmat nigerialaiset poliitikot tienneet ongelmasta.

Pitkäaikainen kansalaisuuteen liittyvä koulutus on näköjään erittäin tärkeää Nigerian tapauksessa. Ei riitä, että maahan lähetetään vaalitarkkailijoita. Meidän on investoitava koulutukseen ja kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen.

Nigerialaisia ei mielestäni saa kiristää uhkaamalla, että maassa tapahtuu taas sotilasvallankaappaus, jos vaalitulokset kyseenalaistetaan. Tällainen "pienempi kahdesta pahasta" -ajattelutapa heikentää demokratiaa sekä oikeuttaa ja ruokkii demokratian vastaisia suuntauksia. Nigerian 64 miljoonalla rekisteröidyllä äänestäjällä on oikeus todellisen tahtonsa mukaisiin äänestystuloksiin, ja Euroopan unionin on edistettävä tämän asian toteutumista.

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, puhun Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän enkä vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtajana, koska se on aivan eri rooli.

Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunnan täytyi todeta, etteivät Nigerian vaalit olleet uskottavat. Vaaliprosessia ja tuloksia ei valitettavasti voida pitää uskottavina, vaikka ilmapiiri oli parantunut siten, että mielipiteenilmaisun vapautta kunnioitettiin vaalikampanjan aikana, ja vaikka tuomioistuimilla oli myönteinen ja puolueeton asema. Neuvosto ja komission jäsen ovat vahvistaneet, että tilanne todellakin oli tämä.

Nigerian vaalit oli organisoitu huonosti, ne eivät olleet avoimet, vaalien kulkuun liittyi laajamittaisia väärinkäytöksiä ja vaalipetoksesta on merkittävää näyttöä. Prosessi ei täyttänyt demokraattisille vaaleille asetettuja kansainvälisiä ja alueellisia vaatimuksia.

Kuten neuvosto äsken totesi, kaikkein vakavin ongelma on itse asiassa edelleen se, ettei tuloksia julkaistu äänestyspaikkakohtaisesti eikä myöskään ylemmillä tasoilla ja ettei vaaleissa ollut näin ollen minkäänlaista näyttöä eikä avoimuutta. Tämän vuoksi mitään ei voida todistaa eikä osoittaa vääräksi. Tämä vie vaalien tuloksilta kaiken uskottavuuden.

Kuten olemme todenneet, tämä on yksinkertaisesti ankarimpia tuomioita, joita eri valtioissa toimineet vaalitarkkailuvaltuuskuntamme ovat koskaan antaneet. Tämä oli erityisen tuskallista, koska vuoden 2003 jälkeen ihmiset todella toivoivat, että asiassa tapahtuisi tosiasiallisia parannuksia. Ihmiset olivat sitoutuneita. Kun monet ovat toteuttaneet tarvittavat toimet ja osoittaneet sitoumuksellisuutta, tällainen on heille erityisen paha kolaus. Jos verrataan 14. ja 21. huhtikuuta pidettyjä vaaleja, voidaan todeta, että 14. huhtikuuta pidetyissä kuvernöörin vaaleissa oli vielä paljon toivoa, mutta 21. huhtikuuta tilanne oli suorastaan masentava. Tämä selittää myös alhaisen äänestysprosentin, vaikka jälkikäteen julkaistiinkin hienoja lukuja.

Millaisia päätelmiä meidän eurooppalaisten on tehtävä kyseisestä tilanteesta? Siitä on pääteltävä, että meidän on ehdottomasti sitouduttava vastedeskin tähän asiaan, ja yhdyn tältä osin neuvoston ja komission päätelmiin. Kysehän on loppujen lopuksi Nigerian kansasta, joka ansaitsee paremman tulevaisuuden ja asianmukaiset vaalit.

Tämä siis tarkoittaa, ettemme voi diplomaattisuhteissamme teeskennellä, että vasta nimitetty hallitus on valittu demokraattisesti. Tämä on tietenkin erittäin pulmallista. Voisimme jatkaa tavanomaista toimintaamme pysymällä kuitenkin mukana ja aktiivisina. Tavanomaisen toiminnan jatkaminen heikentäisi kuitenkin Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskuntien uskottavuutta ja vielä enemmän niiden EU:n arvojen uskottavuutta, joita puolustamme toimiessamme maailmassa ja Nigerian kaltaisissa valtioissa. Meidän on siksi kerrottava totuus ja todettava, että tässä on nyt kyse demokraattisesta kriisistä.

Tämä kriisi on tullut osittain ilmi tuomioistuimissa, joissa on nostettu kanteita ja pyritty näyttämään toteen, että jotkin asiat ovat yksinkertaisesti väärin. Kriisi on tullut ja voi tulla ilmi myös edustajainhuoneen ja senaatin työryhmien kautta, sillä ne ovat aloittamassa omia tutkimuksiaan ja pyrkivät tekemään uusia ehdotuksia. Aika tietenkin näyttää, millaisia ehdotuksia nigerialaiset esittävät uskottavien vaalien toteuttamistavasta.

Olen aiemminkin todennut, ettei tämän ongelman yksityiskohtainen ratkaiseminen ole meidän tehtävämme, mutta tämä on keskeinen asia. Olisikin hyvä, jos voisimme tarjota resurssimme Nigerian liittohallituksen ja valtion sijasta kaikille niille yhteiskunnan toimijoille, jotka voivat resurssiemme ansiosta edistää hyvää hallintotapaa ja demokratiaa.

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kansainvälisten tarkkailijoiden analyysit Nigerian vaaleista ovat mielestäni huomiota herättävän samanlaisia. Niissä ollaan pettyneitä vaaliprosessiin, jonka ominaispiirteitä olivat huono organisointi, laajamittaiset petokset, pelottelu ja väkivalta. Nämä vaalit eivät missään tapauksessa täytä kansainvälisiä vaatimuksia. Jäsen van den Bergin johtama EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta teki tällaiset päätelmät. Jäsen van den Berg on tehnyt erinomaista työtä vaikeissa oloissa.

Jotkut jäsenvaltiot olisivat halunneet EU:n tarkkailijoiden hieman lieventävän kielteisiä lausuntojaan, ja olen varsin yllättynyt näiden jäsenvaltioiden reaktiosta. Tämä on erityisen yllättävää, koska nimenomaiset jäsenvaltiot korostavat jatkuvasti, että Afrikan on demokratisoiduttava. Erilaiset intressit johtavat toisinaan erilaisiin reaktioihin – historia toistaa itseään.

EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta teki oikein, kun se ei esittänyt asiasta poliittista kantaa. Kuten jäsen van den Berg äsken totesi, Nigerian poliittisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan on nyt tehtävä oma osuutensa. Tuomio, jonka korkein oikeus antoi varapresidentin osallistumisesta vaaleihin, osoittaa, että tämä voi hyvinkin toteutua.

Väärinkäytöksistä olisi nyt raportoitava vaalivetoomus- ja vetoomustuomioistuimiin. Meidän tehtävämme on lähinnä rakenteellinen. Kuten komission jäsen aiheellisesti totesi, meidän on näin ollen tehtävä vuoropuhelun kautta selväksi, että Nigeriaan on perustettava riippumaton vaalilautakunta, joka pystyy järjestämään tosiasiassa riippumattomat vaalit. Vasta valitulla Nigerian parlamentilla voi olla tässä tärkeä rooli.

Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että esimerkiksi Malin, Beninin ja Liberian lupaavien tapahtumien jälkeen on todella häpeällistä, että alueellinen suurvalta Nigeria on menettänyt suuren mahdollisuuden.

  Marie-Hélène Aubert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedämme, Nigerian kehityksellä on ratkaisevan tärkeä merkitys koko Afrikalle. Nigeria on Afrikan suurimpia valtioita, ja Euroopan unioni on osallistunut vaalien organisointiin ja tarkkailuun, kuten Kongon demokraattisen tasavallankin tapauksessa.

Nigeriassa, etenkin Niger-joen suistoalueella, vallitsevan kaoottisen ja väkivaltaisen tilanteen vuoksi meidän on kuitenkin kiinnitettävä huomiota moniin selvästi havaittavissa oleviin ratkaisemattomiin ongelmiin. Kuten Kongossa, raaka-aineiden ja öljyn hyödyntäminen vaikuttaa erittäin oleellisesti maan epävakauteen sekä siellä syntyneeseen väkivallan ja siviilisodan ilmapiiriin.

Meidän on mielestäni tuettava nyt erittäin aktiivisesti kansalaisyhteiskuntaa ja demokraatteja, jotka taistelevat saadakseen tietoa luonnonvarojen hyödyntämisestä ja lisätäkseen sen avoimuutta ja jotka yrittävät myös säilyttää luonnonvarat. Niger-joen suistoalue on täysin turmeltunut ja veristen konfliktien riivaama, ja Nigerian armeijan toimista on alueella joskus enemmän haittaa kuin hyötyä.

Lisäksi katson, että Euroopan unionin olisi asetettava huomattavasti tiukemmin antamansa kehitysavun ehdoksi, että korruptiota on torjuttava ja että öljystä ja mineraaleista saadut voitot on sisällytettävä erittäin selkeästi valtion talousarvioon. On nimittäin aivan pöyristyttävää, ettei valtavassa köyhyydessä elävä Nigerian väestö hyödy lainkaan maan mineraali- ja öljytuloista! Kun öljytynnyrin hinta on nyt kallistunut, Nigerialla pitäisi olla huomattavan paljon varoja. On siksi täysin epänormaalia, ettei tähän asiaan ole puututtu.

Lopuksi totean, että myös suuryritysten on otettava aiempaa enemmän vastuuta yhteiskunnasta ja ympäristöstä. Etenkin Shell harjoittaa paljon toimintaa Nigeriassa, mutta se ei suinkaan ole ainoa suuryritys. Meidän on tehtävä yhteistyötä myös näiden merkittävien asioiden käsittelyssä eikä vain vaalien organisoinnissa.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen kuunnellut erittäin kiinnostuneena neuvoston ja komission toteamuksia, ja presidentinvaaleihin lähetetyn parlamentin tarkkailuvaltuuskunnan jäsenenä voin vahvistaa kaikki tähän mennessä todetut asiat. Vaaleja ei todellakaan toteutettu kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, koska ne eivät täyttäneet kansainvälisellä tasolla asetettuja eikä edes afrikkalaisten itsensä asettamia vaatimuksia.

Myös äänestyspaikkojen avaamisaikaa siirrettiin, ja siitä päätettiin ja ilmoitettiin vasta edellisenä päivänä, joten valtaosa väestöstä ei tiennyt asiasta. Useimmat äänestyspaikat suljettiin aikaisin. Äänestys oli kaikkea muuta kuin salainen. Voisin jatkaa luetteloa loputtomiin ja esimerkiksi mainita, että vaalilautakunta oli vain nimellisesti riippumaton, koska sillä oli tosiasiassa tiiviit yhteydet hallitukseen.

Haluan mainita myös pelottelun ilmapiirin. Vuoden 2005 Saharov-palkinnon saaneen Hauwa Ibrahimin oli tarkoitus tavata valtuuskuntamme julkisessa paikassa, mutta hän pyysi vaihtamaan tapaamispaikan, koska hän ei tuntenut oloaan riittävän turvalliseksi.

Haluaisin johdattaa keskustelun siihen, mitä tulevaisuudessa voidaan tehdä. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että vaaleissa tapahtuneita väärinkäytöksiä tutkitaan, että perustetaan riippumaton vaalilautakunta ja että vetoomustuomioistuin on tosiasiassa riippumaton käsitellessään vaaleihin liittyviä valituksia. Meidän on myös varmistettava sen riippumattomuus ja todettava, että uudet vaalit ovat välttämättömät. Emme kuitenkaan voi lopettaa tähän. Näen jo taustalla sen riskin, että neuvoston poliittisten valintojen tavoitteena on jatkaa toimintaa ikään kuin mikään ei olisi vialla. Älkäämme kätkekö syytä – jotkut saattavat ajatella, ettei hallituksen legitimiteetillä ole niinkään väliä, kun on kyse maasta, jolta voimme ostaa edelleen öljyä.

Tämä ei voi olla ratkaisu. Kysynkin, aiotaanko joitakin Euroopan unionin käytössä olevia välineitä hyödyntää. Käytössämme on esimerkiksi demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen väline. Pystymmekö todentamaan, ettei Nigerian hallitus osallistu kyseisestä välineestä rahoitettavien hankkeiden valintaan ja toteutukseen? Kuten olen jo aiemminkin tehnyt, kysyn komission jäseneltä, mitä on tapahtumassa demokraattiselle oikeuslausekkeelle, jonka Euroopan parlamentti hyväksyi erittäin laajalla enemmistöllä mutta jota komissio ja neuvosto eivät koskaan hyväksyneet. Sitä ei ole koskaan muutettu tehokkaaksi välineeksi, jollainen se voisi olla. Tässä tapauksessa voisi olla äärimmäisen hyödyllistä tarkastella myös EU:n kanssa käytävää kauppaa demokratiakehityksen näkökulmasta.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kysymyksenä on, millaisen roolin EU aikoo ottaa Niger-joen suistoalueen tapahtumissa. Mielestäni ei riitä, että yksittäiset valtiot tekevät kaikkensa ja ovat valmiita maksamaan lunnaita, kun joku siepataan. Meidän on vaadittava, että Nigerian hallitus ja paikallisten asukkaiden edustajat alkavat neuvotella keskenään, luoda suhteita ja järjestää kokouksia. Lisäksi meidän on painostettava paitsi hallitusta myös alueella toimivia suuria eurooppalaisia yrityksiä, jotka eivät kunnioita lainkaan ihmisoikeuksia eivätkä ympäristöä koskevia oikeuksia.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, "Demokratie als Farce" oli 30. huhtikuuta ilmestyneessä Das Parlement -viikkojulkaisussa olleen artikkelin otsikkona – neuvoston puheenjohtaja on kenties huomannut, että olen varsin saksalaismielinen. Otsikon yläpuolella on suuri kuva kahdesta kainosti hymyilevästä nigerialaisesta pojasta, jotka heiluttavat äänestyslippujaan. Kaikki kommentit olisivat turhia. Molemmat Afrikan runsasväkisimmässä valtiossa huhtikuussa järjestetyt vaalit ovat päättyneet yli 200 ihmisen hengen vaatineeseen inhimilliseen ja poliittiseen katastrofiin ja laajamittaiseen petokseen. Nyt käsiteltävänä olevassa yhteisessä päätöslauselmassa ei todellakaan säästellä niiden yhteydessä sanoja. Mitä Nigeriassa tapahtuu jatkossa?

Sivun mittainen artikkeli ja Nigerian nykyisen presidentin Obasanjon haastattelu tekivät minuun suuren vaikutuksen. Presidentti Obasanjo toteaa varsin selvästi, että Nigerian tulevaisuus riippuu sen suhteista Kiinaan. Edulliset lainat ja infrastruktuuri ovat hienoja asioita, mutta Euroopan unioni on poissa pelistä. Kysyn neuvostolta ja komissiolta, miten EU vastaa tähän. Onko teillä näihin lausuntoihin ja tähän näkemykseen perustuva konkreettinen ja abstraktinen strategia Nigeriaa ja itse asiassa koko Afrikkaa varten?

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, jos valtio yrittää rauhanomaista vallansiirtoa ensimmäistä kertaa kansalaissodan ja sotilasdiktatuurien jälkeen, kaikki ei voi onnistua täydellisesti ja täysin kitkattomasti.

Olemme kaikki kuitenkin yhtä mieltä siitä, että Nigerian vaalit olivat farssi. Mitä demokratialle on nimittäin tapahtunut, kun jokin puolue juhlii voittoa jo ennen äänten laskentaa, ja mitä on tapahtunut äänestäjien valinnanvapaudelle, kun ääniä laskettaessa uhkaillaan, kun äänestyslippuja on täytetty moneen kertaan ja kun maaseutualueilla ei näytä olleen juuri minkäänlaisia vaaleja? Millainen viesti oikein lähetetään, kun äänestysliput ja vaalimateriaalit saapuvat liian myöhään tai eivät ollenkaan? Miten Nigerian kansa voisi tällöin tuntea, että siihen suhtaudutaan vakavasti?

Vaaliprosessin oli tarkoitus vakauttaa alue ja viitoittaa väestölle tie tulevaisuuteen. Nämä toiveet osoittautuivat kuitenkin illuusioksi. Jäljelle jäi kansa, jonka haaveet ovat särkyneet ja jolle vaalit olivat parhaassa tapauksessa symbolinen tapahtuma. Opposition uhkaamasta vaalituloksen riitauttamisesta ei ole todennäköisesti juurikaan hyötyä, koska voittajapuolue tuskin suostuu uusiin vaaleihin. Voimme siksi ainoastaan pohtia, miten paljon Euroopan unioni voi ja saa painostaa 29. toukokuuta tapahtuvan vallanvaihdon yhteydessä, sillä Euroopan unioni ei liene itsekään ollut aina paras esimerkki. Sekin on järjestänyt kansanäänestyksiä uudelleen, kunnes on saavutettu toivottu tulos, mikä on demokratiapolitiikan kannalta erittäin arveluttavaa.

  Edward McMillan-Scott (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä oli ensimmäinen vierailuni Nigeriassa, ja olin ensi kertaa tarkkailemassa Afrikassa järjestettyjä vaaleja, ja jouduin pettymään. Olin odottanut näkeväni vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, mutta ne olivat kaikkea muuta. En halua pitkästyttää parlamenttia päätelmilläni, koska ne ovat samat kuin komission valtuuskunnan johtajan ja oman valtuuskuntani johtajan päätelmät. Ne ovat sitä paitsi nähtävissä YouTubessa olevassa lyhyessä videossani, jonka otsikkona on "Nigeria’s rigged elections" (Nigerian vaalivilppi).

Haluan käsitellä vain joitakin asioita, jotka Euroopan unioni on oppinut näistä Afrikan suurimmassa valtiossa järjestetyistä vaaleista. Minusta tuntuu, että jäsen Belderin mainitsema Kiinan vaikutus saattaa olla hieman voimakkaampi kuin tajuammekaan. Tiedämme, että Kiina vaikuttaa osaltaan demokratiakehityksen taantumiseen maailmassa: se tekee Venäjän kanssa likaista yhteistyötä kaikkialla Afrikassa samoin kuin Valko-Venäjän, Venezuelan, Zimbabwen ja Egyptin kanssa. Meneillään on prosessi, johon Euroopan unionin on vastattava, ja komission jäsen on uskoakseni luvannut hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti välinettä, johon hän ja minä olemme erittäin sitoutuneita, nimittäin demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa eurooppalaista välinettä.

Haluan esittää joitakin konkreettisia huomautuksia. Olin yksi kolmesta vaalitarkkailuvaltuuskuntaan kuuluneesta Euroopan parlamentin jäsenestä, eikä se riittänyt. Parlamentin on mielestäni harkittava entisten Euroopan parlamentin jäsenten nimittämistä tällaisiin valtuuskuntiin. Lähetämme esimerkiksi elokuussa valtuuskunnan Sierra Leoneen, enkä ole yllättynyt, jos halukkaita on erittäin vähän.

Toiseksi kuulimme demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen välineen riippumattomuudesta, että hallitus osallistuu Nigeriassa toteuttavien EU:n rahoittamien hankkeiden hyväksyntään. Tällaista ei saa tapahtua, koska isäntävaltion ei ole tarkoitus valvoa kyseistä välinettä.

Yksi kysymys on vaalien jälkeiset toimet. Tiedän, ettei lopullista raporttia ole vielä julkaistu, mutta Euroopan unioni on nähdäkseni velvollinen edistämään demokratiaa näissä valtioissa ja ryhtymään jatkotoimiin kehnon vaaliprosessin jälkeen.

Lopuksi totean, että on kallista ylellisyyttä käyttää Yhdistyneitä Kansakuntia välittäjänä tällaisen erittäin tehokkaan vaalitarkkailutoiminnan organisoinnissa. Yhdistyneiden Kansakuntien mukaanottoa on harkittava uudelleen.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Matkustin viime kuussa Nigeriaan Euroopan parlamentin vaalitarkkailijana ja näin siellä monia mielenkiintoisia, usein epämiellyttäviä ja toisinaan kauhistuttavia tapahtumia. Nigerialaiset äänestäjät matkustavat äänestyspaikoille usein monia kilometrejä erittäin epämukavissa oloissa, mutta äänestyspaikkojen työntekijät tekevät kaikkensa estääkseen näiden ihmisten pääsyn äänestyskoppiin. Nigerialaiset äänestävät innokkaasti paremman, oikeudenmukaisemman ja kelvollisemman elämän toivossa, mutta äänestyspaikkojen työntekijät väärentävät kansalaisten ääniä estääkseen poliittisen ja taloudellisen muutoksen.

Hyvät kuulijat, Euroopan parlamentin ja EU:n kannasta ei voi mielestäni olla minkäänlaista epäilystä. Puolustamme oikeudenmukaisuutta, demokratiaa sekä vapaita ja oikeudenmukaisia vaaleja. Olemme niiden miljoonien nigerialaisten puolella, jotka uskovat demokraattisiin vaaleihin siinä toivossa, että demokratia on avain poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien ratkaisuun. Viime kuussa Nigerialla oli historiallinen tilaisuus todistaa itselleen, Afrikalle ja muulle maailmalle, että se voi suoriutua tästä tehtävästä ja että se pystyy siirtämään vallan hallitukselta toiselle demokraattisesti ja rauhanomaisesti. Nigeria valitettavasti tuhlasi tämän historiallisen mahdollisuuden.

  Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen van den Bergiä kaikesta erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtajana Nigeriassa erittäin vaikeissa oloissa. Uskon, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien asema vahvistui yleisesti sen vuoksi, ettei Nigeriaan lähetetty vaalitarkkailuvaltuuskunta kierrellyt totuutta vaan totesi vaalit selvästi sääntöjen vastaisiksi.

EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien suurena ansiona on, että ne ovat riippumattomia ja täysin puolueettomia. Ne ovat käden ulottuvilla EU:n ulkopolitiikasta. Yksi asia, johon en ole tyytyväinen päätöslauselmaesityksessä, on johdanto-osan V kappaleessa ja 15 kohdassa oleva sekaannus. Vaalien tarkkailu ja ulkopolitiikka on liitetty toisiinsa, vaikka ne on pidettävä tiukasti erillään.

Toivon, että tämä ongelma voidaan ratkaista tavanomaisella tarkistuksella. Pelkäänpä, että ALDE-ryhmän on muussa tapauksessa äänestettävä sekä johdanto-osan V kappaletta että 15 kohtaa vastaan.

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, runsaista luonnonvaroistaan huolimatta Nigeria on korruptoitunut ja kehittymätön valtio, jossa luonnonvaroista saaduilla voitoilla, etenkään öljytuloilla, ei kehitetä taloutta eikä paranneta yhteiskuntaelämää. Vaikutusvaltaiset painostusryhmät, jotka haluavat ylläpitää kaaosta Nigeriassa, lietsovat vihaa muslimien ja kristittyjen välillä, vaikka valtio ja uskonto on erotettu toisistaan ja vaikka kansalaisoikeuksien pitäisi olla taattu perustuslaissa.

Mielestäni on kuitenkin hieman liian aikaista keskustella asiasta parlamentissa, ennen kuin vaalitarkkailuvaltuuskunnat ovat antaneet virallisen lausuntonsa. Haluan kuitenkin tässä kiivaassa keskustelussa ja kyseisen Afrikan valtion dramaattisessa tilanteessa palauttaa Euroopan parlamentin jäsenten mieleen 1900- ja 2000-lukujen suurimman auktoriteetin paavi Johannes Paavali II:n sanat. Hän totesi, että yhteiskunnan ja kansan suvereniteetti on valtion olemassaolon oikeutus ja että kansainvälinen rauha ja yhteistyö ovat edellytyksenä sille, että kansakunnan oikeutta olemassaoloon, vapauteen ja kulttuuriin kunnioitetaan.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, yli 200 ihmistä sai surmansa Nigerian äskettäisissä vaaleissa. Vaalien toteuttamistapa oli kaikkea muuta kuin demokraattinen. EU:n vaalitarkkailijoiden johtaja van den Berg korosti, etteivät vaalit vastanneet nigerialaisten toiveita ja odotuksia ja ettei niitä voida pitää uskottavina.

Nigeria on valtio, jonka vitsauksena on etenkin muslimien ja kristittyjen välisistä uskonnollisista ja etnisistä eroista johtuva sosiaalinen konflikti. Nigerialla on kuitenkin runsaat öljy- ja mineraalivarannot, ja se on väkiluvultaan maailman yhdeksänneksi suurin valtio. Poliittiset murhat, kidutus ja armeijan toteuttamat pikaoikeudenkäynnit ovat arkipäivää. Sanan- ja kokoontumisvapautta on rajoitettu. Kristityn vähemmistön sortotapaukset ovat yhä huolestuttavampia.

Euroopan unioni on perustunut aina ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja kansalaisvapauksien kunnioittamiseen. Euroopan yhteisö – sittemmin Euroopan unioni – on korottanut ääntään useaan otteeseen historiansa aikana, kun demokratia ja vapaus ovat olleet uhattuna. Myös Georgian ja Ukrainan tapaukset osoittavat, että tuloksia syntyy vain päättäväisellä toiminnalla. Ukrainassa tällaisen toiminnan ansiosta presidentinvaalien väärennetty toinen kierros järjestettiin uudelleen. Tämä ei johtunut pelkästään ukrainalaisten itsepintaisesta asenteesta vaan myös Euroopan unionin lähettämistä äänekkäistä ja selkeistä viesteistä.

Mielestäni on syytä olla huolissaan siitä, ettei Euroopan unioni reagoi viipymättä Nigerian tapahtumiin. Perusnormien rikkomiseen on reagoitava saman tien. Nigerian levottomuuksista ja vaaleista on kulunut tarkalleen kuukausi. Euroopan unionin olisi keskeytettävä heti kaikki Nigerian hallintorakenteille myönnettävä rahoitusapu sekä myös demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseen osoitettava tuki, jos nämä varat voivat päätyä korruptoituneiden hallintorakenteiden käyttöön.

  Pierre Schapira (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, demokratia on taantunut Nigeriassa. Lauantaina 21. huhtikuuta järjestetyt vaalit, joissa nähtiin petoksia, väkivaltaa ja kuolemia, eivät kaikesta päätellen olleet vapaat eivätkä oikeudenmukaiset. Kuten totesitte, kaikki kansainväliset tarkkailijat ovat vahvistaneet tämän.

Nämä vaalit olivat koetinkivi. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun Nigeria itsenäistyi vuonna 1960, oli toiveita vallan vaihtumisesta demokraattisesti valitulta presidentiltä toiselle. Tämä on menetetty mahdollisuus! Tilanne ei ole lainkaan hyväksi Nigerialle, jonka olisi nyt pysyttävänä vakaana, jos se haluaa päästä eroon köyhyydestä kaikista rikkauksistaan huolimatta.

Väkivalta on lisääntynyt vaaleista lähtien, ja kansainvälisen yhteisön on puututtava asiaan.

Muistutan, että Euroopan parlamentti myönsi viime vuonna Saharov-palkinnon nigerialaiselle asianajajalle Hauwa Ibrahimille, joka puolusti rohkeasti kahta naista, jotka oli tuomittu aviorikoksesta kuolemaan kivittämällä. Nigeriassa noudatetaan nimittäin edelleen shariaa.

Oppositiopuolueiden, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja ammattiyhdistysten yhteenliittymä, johon myös Nigerian asianajajaliitto kuuluu, järjestää 28.–29. toukokuuta kaksipäiväisen liikkeen protestoidakseen vaaliprosessia vastaan.

Euroopan parlamentin on tuettava tätä demokraattista liikettä. Siten voimme puolustaa nigerialaisia ja Nigeriaa, joka on suuri ja tärkeä Afrikan valtio.

  Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, Nigeriaan lähetetty vaalitarkkailuvaltuuskunta oli ensimmäinen, johon itse osallistuin. Haluaisin esittää teille yhden tähän liittyvän ajatukseni.

Euroopan unioni oli suurimpia avunantajia Nigerian vaaliprosessissa. Meillä on siksi tietty vastuu siitä, että annettu tuki palvelee mahdollisimman hyvin tarkoitustaan. Nigerian riippumaton keskusvaalilautakunta vastasi koko vaalien organisoinnista. Se ei onnistunut vastaamaan kohtaamiinsa organisatorisiin ja logistisiin haasteisiin, jotta se olisi voinut toteuttaa tosiasiallisesti demokraattiset vaalit. Päätöslauselmassa käsitelläänkin lähinnä vaaleissa ilmenneitä puutteita. Muiden on mielestäni kannettava osa riippumattoman keskusvaalilautakunnan vastuusta esimerkiksi kouluttamalla sen noin 500 000 riippumatonta ruohonjuuritason organisointityöntekijää, jotta Nigeriassa voidaan järjestää ensi kerralla uskottavammat riippumattomat ja demokraattiset vaalit.

  Luís Queiró (PPE-DE). – (PT) Vaalituloksesta huolimatta – ja tuloksen paikkansapitävyyttä on aiheellista epäillä – vaaliprosessi oli kaikkein huolestuttavin asia Nigerian vaaleissa. Muut kansainväliset tarkkailijat totesivat erittäin selvästi, että prosessi oli huonosti organisoitu ja että siihen liittyi petoksia.

Vaalitarkkailijoina toimineiden kollegojemme raportti on hyvin valaiseva.

Näin ollen voidaan päätellä, että vaalien avulla varmistettiin sellainen legitimiteetti, jota tarkkailijat eivät tunnusta ja jota demokratiat eivät hyväksy. Tulos perustuu pikemminkin pelotteluun, petokseen ja väkivaltaan kuin ihmisten tahtoon. Tämä ei valitettavasti ole yksittäistapaus Afrikan mantereella vaan itse asiassa kaukana siitä.

Viime vuosikymmeninä tapahtuneesta edistyksestä huolimatta väkivaltaa jatketaan toisinaan itsepintaisesti ja jotkin kaikkein korruptoituneimmista hallinnoista ovat edelleen vallassa. Ei ole mitään maantieteellistä eikä geneettistä tekijää, joka estäisi afrikkalaisia elämästä demokratiassa, mutta kansainvälisen yhteisön on edistettävä Afrikan valtioiden demokratiakehitystä määrätietoisesti ja päättäväisesti.

Tämä ei ole välttämätöntä vain kaikista tavanomaisista syistä vaan myös siksi, että Kiinasta on tullut maailmanlaajuinen toimija, joka ei aseta demokratiakehitystä yhteistyönsä ehdoksi vaan toimii itse asiassa juuri päinvastoin. Nyt ennen vuoden loppupuoliskolla järjestettävää EU:n ja Afrikan välistä huippukokousta EU:n odotetaan toimivan todella tehokkaasti eikä tyytyvän pelkkään retoriikkaan. Kaikki maailmanlaajuiset toimijat eivät toimi samalla tavoin, mutta meidän on tehtävä yhteistyötä liittolaistemme kanssa. Tämä johtuu arvoihin ja periaatteisiin sekä etuihin liittyvistä seikoista. Vapaissa ja vakaissa demokratioissa voidaan käydä kansainvälistä kauppaa, joka on ennustettavissa ja josta hyötyvät kaikki muut paitsi ne, jotka yrittävät lietsoa korruptiota ja diktatuuria.

Meidän on siksi pysyttävä lujina tulevassa huippukokouksessa, joka on tarkoitus järjestää Portugalin puheenjohtajakaudella. Emme halua, että siellä vain esitetään hyviä aikeita tai myönnetään tehdyt virheet. Haluamme kuulla poliittisia tosiasioita ja nähdä käytännön toimia.

EU:n on pysyttävä suurimpana kansainvälisen avun tarjoajana ja edistettävä aktiivisesti yhteistyötä. Samalla sen on kuitenkin varmistettava, että näissä valtioissa toteutetaan uudistus, demokratia ja vapaus. Muuten EU pikemminkin antaa pois kaloja kuin auttaa ihmisiä kalastamaan.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jännittyneenä odottamamme Nigerian vaalimaraton on nyt ohi, ja maahan on valittu uusi presidentti, uudet osavaltioiden parlamentit ja uusi liittoparlamentti. Tulos oli selvillä jo ennen vaaleja. Hallituspuolueen otaksuttiin voittavan ylivoimaisesti, mutta yksikään vaalitarkkailija ei ollut odottanut, että vaaleihin liittyy näin paljon petosta, tulosten vääristämistä, logistista kaaosta ja laajamittaista väkivaltaa. Euroopan unionin vaalitarkkailuvaltuuskunta sekä – tämä oli uutta – Länsi-Afrikan talousyhteisön nimittämä virallinen vaalitarkkailuvaltuuskunta tuomitsivat armotta vaaleissa esiintyneet vakavat puutteet. Dokumentoitujen vaalipuutteiden luettelo on pitkä, ja sitä on jo käsitelty tässä keskustelussa. Kehotan kollegojeni tavoin Nigerian viranomaisia tutkimaan vaaleissa tapahtuneet väärinkäytökset perusteellisesti ja avoimesti.

Haluaisin myös komission selvittävän meille, millaisia mahdollisuuksia EU:lla on toteuttaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan välineen yhteydessä tarvittavat toimet Nigerian kanssa käytävän vuoropuhelun ja sen kanssa tehtävän yhteistyön kautta. Kuten tiedämme, kiinalaiset yritykset eivät ole ainoita, jotka eivät piittaa ihmisoikeuksista ja sosiaalisista eroista. Myös länsimaiset yritykset ovat aina suhtautuneet niihin välinpitämättömästi, kun kyse on öljyn saannista.

  András Gyürk (PPE-DE). – (HU) International Republican Institute -järjestön lähettämän tarkkailuvaltuuskunnan varapuheenjohtajana minulla oli tilaisuus olla Nigerian äskettäisissä vaaleissa tarkkailijana. Minun on kokemusteni perusteella todettava, että lukuisten kansainvälisten tarkkailuvaltuuskuntien työn koordinointi onnistui moitteettomasti.

Varsinaisista vaaleista puheen ollen voin vain vahvistaa kollegojeni toteamukset siitä, ettei Nigerian vaaleja voida pitää oikeudenmukaisina eikä vapaina. Ne eivät täyttäneet kansainvälisiä vaatimuksia eivätkä maan hallituksen asettamia paikallisia normeja. Havaitsimme vakavia puutteita äänestäjien luettelointijärjestelmässä ja kansalaisille tiedottamisessa. Monet äänestyspaikat avautuivat myöhään, eikä niissä ollut äänestyslomakkeita. Myös hämärä tulosten kokoamisprosessi herättää epäilyjä petoksesta. Varsin kuvaavaa on se, ettei kaikkien vaalipiirien tuloksia ole julkaistu.

Vaaleihin liittyi lisäksi väkivaltaa. Kuten jo kuulimme, noin 200 kansalaista menetti henkensä äänestykseen liittyvissä kahakoissa. Nämä laajamittaiset väärinkäytökset ovat sitäkin valitettavampia, kun otetaan huomioon, että Nigerian edelliset vaalit toteutettiin huomattavasti asianmukaisemmin. Tällä kertaa panimme surullisina merkille sen erittäin tärkeän seikan, että äänestävät kansalaiset uskoivat demokratiaan, mutta hallintoelimillä ei ollut aikomustakaan toteuttaa äänestystä laillisesti.

Me paikalla olleet näimme, miten sitoutuneita Nigerian kansalaiset ovat demokraattisiin arvoihin. He odottivat usein kaoottisissa oloissa arvokkaasti hetkeä, jolloin he saavat käyttää demokraattista oikeuttaan. On myös Euroopan unionin edun mukaista, että demokratia vakiintuu Nigeriassa, jotta siitä voi tulla mallivaltio muulle Afrikalle. Tästä syystä on tärkeää, että EU tarkkailee edelleen aktiivisesti tätä prosessia.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi, että jouduin muuttamaan puheeni ajankohtaa, koska toimitimme erittäin tärkeää äänestystä EUROLATin puheenjohtajan valinnasta.

Nigeria ei onnistunut hyödyntämään vaalien tarjoamaa mahdollisuutta. Tarkkailijamme vahvistivat selvästi, etteivät vaalit olleet vapaat eivätkä oikeudenmukaiset, mikä johtui korruptiosta ja erittäin huonosta organisoinnista. Tästä voidaan syyttää yksinomaan Nigerian hallitusta. Vaaleja varjosti terrorismi, jonka vuoksi 50 ihmistä sai surmansa. Kuolleita oli eniten Niger-joen suistoalueella. Vaalit olivat osittain pelkkä vaalien irvikuva, sillä jotkin äänestyspaikat eivät auenneet ja joissakin paikoissa äänestyskopit tuhottiin.

Euroopan unionin on tarkkailtava Nigerian vaaleja erityisen huolellisesti, sillä Nigeria on Afrikan suurin valtio sekä taloudellinen ja poliittinen kiinnekohta monille muille Afrikan valtioille. Julkisuudessa kiinnitetään luonnollisesti huomiota vaaleihin, jotka järjestetään 110 miljoonan asukkaan valtiossa, jossa on 64 miljoonaa äänestysikäistä. Nämä vaalit eivät valitettavasti vahvistaneet Nigerian kansainvälistä asemaa vaan päinvastoin heikensivät sitä.

Havaitsimme ennen vaaleja joitakin huolestuttavia toimia ja suuntauksia, jotka eivät liity vaaliprosessiin. Esimerkiksi muslimien hallitsemilla alueilla kristillisiä kouluja käyviä tyttöjä pakotettiin käyttämään huntua islamilaisen perinteen symbolina. Tämä selvästikin loukkaa uskonnollisia oikeuksia ja suvaitsevaisuuden periaatetta, mutta tällaiset käytännöt ovat lisääntymässä, ja tällainen syrjintä saattaa yleistyä, kun muslimit saavat lisää valtaa Nigeriassa. Euroopan parlamentti ei voi sivuuttaa tätä asiaa vaieten, etenkään kun kyse on lasten pakottamisesta. Huomenna toimitettavassa äänestyksessä meillä on mahdollisuus ilmaista kantamme tästä asiasta, ja äänestämme nimenomaan tätä asiaa koskevasta tarkistuksesta.

Mitä tapahtuu seuraavaksi, vaalien jälkeen? Meidän on tehtävä muutakin kuin esitettävä kritiikkiä, johon meillä on tietenkin hyvät perusteet. Tarvitsemme myös selkeän suunnitelman siitä, miten naapurimantereellamme avainasemassa oleva valtio voidaan velvoittaa noudattamaan demokraattisia pelisääntöjä. Meidän on siis velvoitettava Nigerian viranomaiset toteuttamaan demokratian ja vapaat vaalit, tai muuten rahahanat on suoraan sanoen suljettava. Tukeamme ei saa ohjata valtion ja liittovaltion rakenteisiin, vaan se voidaan ja se pitää toimittaa kansalaisjärjestöille ja yhteiskunnallisille organisaatioille. Meidän on lisäksi painostettava Nigerian hallitusta torjumaan tehokkaammin korruptiota, väkivallan käyttöä ja käytäntöä, jonka mukaan paikallisviranomaisia, jotka ovat käytännössä valtioita valtion sisällä, ei voida rangaista.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää lämpimästi parlamentin jäseniä heidän osoittamastaan kiinnostuksesta ja antamastaan tuesta. Kiitän erityisesti niitä, jotka ovat valvoneet vaaleja Nigeriassa ja jotka osaavat siksi kuvailla tapahtumia erittäin vaikuttavasti ja totuudenmukaisesti.

Jäsen Kaczmarek totesi puheessaan, että hänen mielestään Nigeria menetti mahdollisuuden. Haluan lisätä tähän, ettei valtaosa nigerialaisista menettänyt mahdollisuutta, vaan jotkin henkilöt eivät antaneet järjestää vapaita, riippumattomia ja salaisia vaaleja, joilla olisi voinut olla merkittävä vaikutus.

Useat jäsenet kysyivät, mitä voimme tehdä asialle. Myös jäsen van den Berg totesi, että meidän on pidettävä kiinni Nigerialle ja etenkin sen kansalaisyhteiskunnalle antamastamme sitoumuksesta. On erittäin tärkeää, ettemme nyt vetäydy tästä sitoumuksesta vaan selvitämme, miten Euroopan unionin sitoumuksella voidaan auttaa suoraan asianosaisia, ennen kaikkea kansalaisyhteiskuntaa.

Heiligendammissa järjestettävässä G8-huippukokouksessa, johon myös Nigerian presidentin odotetaan saapuvan, meillä on mahdollisuus tehdä vielä kerran selväksi, mitä me eurooppalaiset ajattelemme vaalien järjestämistavasta ja manipuloinnista.

Tämä ensimmäinen vaikutelma Nigerian tapahtumista ei kuitenkaan saa vaikuttaa kielteisesti yleiseen käsitykseemme Afrikasta. Jotkut teistä totesivatkin jo, että Afrikan mantereella on myönteisiäkin esimerkkejä. Mauritania ei ole suuri valtio, mutta siellä vallansiirto onnistui taannoin moitteettomasti. Tässä yhteydessä myös nähtiin, millaista tukea tällainen vallansiirto edellyttää.

Kun ajatellaan EU:n ja Afrikan unionin välistä huippukokousta, joka on tarkoitus järjestää marraskuussa, toiseksi on tehtävä selväksi, mitä arvoja Euroopan unioni puolustaa ja mihin se on sitoutunut toimiessaan Afrikan kumppanivaltioiden kanssa. Meidän on tehtävä kantamme selväksi myös Kiinan kanssa käymässämme vuoropuhelussa. Ei nimittäin ole hyväksyttävää, että Kiinalla on vain erittäin suppeat taloudelliset intressit Afrikassa ja Euroopan unioni joutuu hoitamaan monet muut tehtävät, kuten edistämään valtion vastuuntuntoista toimintaa ja kansalaisyhteiskunnan kehittämistä.

Osallistuessani muutama viikko sitten EU:n ja ECOWASin yhteiseen kokoukseen olin erittäin vaikuttunut, kun osallistuvat valtiot totesivat, että tämä on takaisku kehitykselle, joka näissä valtioissa oli orastanut ja joka toivottavasti jatkuu. Afrikassa on monia valtioita, joiden talous kasvaa ja joissa sovelletaan hyvää hallintotapaa. Olen iloinen, että monissa julkisissa tiedotusvälineissä kiinnitetään nyt Afrikka-huippukokouksen valmisteluvaiheessa huomiota Afrikkaan ja pannaan tämä asia merkille. Myös tästä syystä oli tärkeää, että Euroopan unioni ja jotkin jäsenvaltiot ilmaisivat avoimesti kantansa turvatessaan Kongon vaalit, sillä Kongon lisäksi on muitakin hyvin kehittyviä valtioita. Haluankin vielä kerran kiittää siitä. Toivon, että löydämme komission kanssa ja parlamentin tuella keinoja käsitellä Nigerian tapahtumia. Toivon, että siellä tapahtuu muutoksia ja että voimme vastedeskin tukea niitä nigerialaisia, jotka haluavat maastaan toisenlaisen, demokraattisen valtion.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että Nigerian vaalit olivat valitettavasti todellinen pettymys, mutta toivon, että Nigerian demokratiasta tulee tulevaisuudessa voima eikä farssi. Meillä on paljon tehtävää. Olen samaa mieltä siitä, ettemme voi eikä meidän ole järkevää jatkaa tavanomaista toimintaa, emmekä tietenkään tee niin.

Kuten nähdäkseni valtaosa jäsenistä on todennut, meidän on tehtävä yhteistyötä sellaisten Nigerian kansalaisyhteiskunnan jäsenten kanssa, jotka ovat valmiita muuttamaan tilannetta ja vaaliprosessia. Tämän on oltava osa vuoropuhelua, jota meidän on jatkettava etenkin vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositusten pohjalta.

Toisaalta myös hallituksen kanssa on tehtävä poliittista yhteistyötä ja käytävä vuoropuhelua. Tällaisen vuoropuhelun on oltava säännöllistä ja jäsenneltyä, ja sitä on käytävä troikassa tai paikallisella tai vielä korkeammalla tasolla. Siihen on otettava mukaan myös kansallisia ja alueellisia järjestöjä, kuten äsken mainitussa EU:n ja ECOWASin välisessä toiminnassa, sekä kansalaisyhteiskunnan edustajia.

Tarkkailijoiden mukaan keskusvaalilautakunnassa tapahtui väärinkäytöksiä ja petoksia, mutta ennen kaikkea riippumaton keskusvaalilautakunta ei onnistunut toimimaan riippumattomasti, kuten sen olisi pitänyt. Näin ollen on selvää, ettei riippumaton keskusvaalilautakunta, jonka puolueettomuudesta on vakavia epäilyjä, voi enää saada tukea Euroopan kehitysrahastosta. Riippumattoman keskusvaalilautakunnan riippumattomuutta, mandaattia, rakennetta ja johtoa koskevia seikkoja on näin ollen käsiteltävä, ennen kuin tukemme jatkamisesta voidaan tehdään minkäänlaista päätöstä.

Joidenkin jäsenten jo mainitsemasta Niger-joen suistoalueesta totean, että Human Rights Watch -järjestön laatimassa Riversin osavaltiota käsittelevässä "Chop Fine" -nimisessä raportissa kuvaillaan Niger-joen suistoalueen tilannetta. Alueella tarjotaan käyttöön huomattavan paljon varoja, mutta vain pieni osa niistä päätyy tavalliselle väestölle ja vielä pienempi osa suistoalueen syrjäisille yhteisöille. Suistoalueella asuvilla ihmisillä ei ole oikeutta ilmaista mielipidettään, heiltä on riistetty maanomistusoikeus eikä hallitus tarjoa mitään hyvitykseksi.

Tämän alueen aiheuttamia uhkia ja haasteita ei käsitellä, ja niillä on ennemmin tai myöhemmin vakavia seurauksia kansallisella ja alueellisella tasolla. EU:n jäsenvaltioiden suurlähettiläät ovat antaneet kahdesti selkeitä ja yksinkertaisia suosituksia. Niger-joen suistoalueelle osoitettavia varoja ei lisätä, ennen kuin täydellinen avoimuus on varmistettu ja kaikki sidosryhmät ovat aloittaneet vuoropuhelun.

Myös Cotonoun kumppanuussopimuksen 8 ja 9 artikla otettiin esiin. Kyseisissä artikloissa tarjotaan kaikki tarvittavat välineet, joilla voidaan varmistaa, että sekä hallituksen että kansalaisyhteiskunnan ja Afrikan aluejärjestöjen kanssa käytävä vuoropuhelu on mahdollisimman tehokasta, kuten jo todettiin. Vaaleissa esiin tulleita kysymyksiä voidaan mielestäni käsitellä vain, jos EU toteuttaa yhteisvoimin aiempaa johdonmukaisempia, säännöllisempiä ja järjestelmällisempiä Nigeriaa koskevia toimia. Tämän olisi oltava erittäin selkeästi toimintamme lähtökohtana.

Toisaalta meidän on varottava sysäämästä Nigeriaa uskonnollisten ääriryhmien, esimerkiksi äärimuslimien, käsiin.

Kiinakin mainittiin keskustelussa. Vieraillessani tammikuussa Kiinassa tein selväksi, että haluamme käydä Kiinan kanssa vuoropuhelua Afrikan tilanteesta. Tämä vuoropuhelu on melko vaikea mutta erittäin tärkeä tehtävä. Onkin tärkeää, että Nigeria kutsutaan G8-huippukokoukseen, jotta voimme kertoa nämä asiat nigerialaisille suoraan. Meidän on nimittäin tehtävä heille selväksi, että haluamme kaikkien kunnioittavan arvojamme ja etujamme ja etteivät pelkästään taloudelliset seikat saa olla tärkeitä.

Toistan, että eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen (EIDHR) yhteydessä meillä on mahdollisuus tehdä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa. Tämä voidaan toteuttaa ilman hallituksen hyväksyntää, mutta olemme tavallisesti yhteydessä myös hallitukseen.

Lopuksi totean, että on tärkeää myös tarkastella, millainen merkitys rahoitusavullamme on Nigeriassa. Se on vain 0,2 prosenttia maan öljytuloista ja Nigerialle myönnettävästä kansainvälisestä tuesta. Tuen keskeyttämisellä on siis mitättömän pieni taloudellinen vaikutus ja todennäköisesti vain kielteisiä seurauksia, koska tällöin maan hallituksen kanssa käytävä poliittinen vuoropuhelu vaikeutuisi entisestään. Kaiken kaikkiaan 25 prosenttia rahoituksesta menee kuitenkin hyvän hallintotavan edistämiseen. Tämän osuuden avulla meidän on näin ollen tehtävä yhteistyötä ennen kaikkea kansalaisyhteiskunnan kanssa. Luulen, että olemme kaikki tästä samaa mieltä.

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn seitsemän ryhmän allekirjoittaman päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja.

11. Uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- Miroslav Ouzkýn ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatimasta suullisesta kysymyksestä (O-0018/2007) neuvostolle: uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten Haagissa 3.-15. kesäkuuta 2007 pidettävän konferenssin tärkeimmät tavoitteet (B6-0020/2007) ja

- Miroslav Ouzkýn ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatimasta suullisesta kysymyksestä neuvostolle (O-0019/2007) uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten Haagissa 3.-15. kesäkuuta 2007 pidettävän konferenssin tärkeimmät tavoitteet (B6-0121/2007).

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE), laatijan sijainen. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa ministeri, arvoisa komission jäsen, mietinnöt seuraavat toisiaan mutta eivät muistuta toisiaan, sillä nyt tarkoituksenamme on käsitellä biologista monimuotoisuutta.

Arvoisa ministeri, tätä viikkoa on leimannut Euroopan parlamentin halu pysäyttää biologisen monimuotoisuuden häviäminen. Maanantaina keskusteltiin kollegamme Amadoun mietinnöstä ja Life+-mietinnöstä, ja tänään käsittelemme kahta suullista kysymystä, jotka on esitetty uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES) sopimuspuolten seuraavaa konferenssia varten. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta – esitän pahoittelut valiokunnan puheenjohtajan puolesta siitä, ettei hän päässyt paikalle – tiedustelee jäsenvaltioiden neuvottelustrategiaa ja kysyy Eurooppa-neuvostolta, mitkä ovat Euroopan unionin strategiset tavoitteet CITES-sopimuspuolten neljännessätoista konferenssissa, joka pidetään Haagissa 14. ja 15. kesäkuuta 2007, aivan kuten te, arvoisa puhemies, totesitte.

CITES-yleissopimus on vanhimpia monenvälisiä ympäristönsuojeluvälineitä. Sen tekivät vuonna 1973 valtiot, jotka olivat halukkaita menemään tällä alalla kansallista lainsäädäntöä pidemmälle. Yleissopimuksen tavoitteena oli suojella uhanalaisia villieläin- ja kasvilajeja liialliselta kaupalliselta hyödyntämiseltä. Yleissopimus on erityisen merkittävä muihin monenvälisiin sopimuksiin nähden sen vaikutusvaltaisuuden vuoksi. Se vaikuttaa kauppaan välittömästi tarjontaa rajoittamalla. Käytännössä se vaikuttaa noin 500 000 liiketoimeen, mikä ei todellakaan ole pieni määrä: 500 000 kauppatapahtumaa! Tällä tavoin sen avulla torjutaan biologisen monimuotoisuuden liiallista hyödyntämistä. Koska mukana on laaja joukko kansainvälisiä kumppaneita, lähes 170 valtiota, mukaan lukien 27 EU:n jäsenvaltiota, tiedemiehiä ja kansalaisjärjestöjä, CITES-yleisopimuksen avulla voidaan estää erittäin uhanalaisten lajien häviäminen ja säästää siperiantiikerin, sinivalaan ja afrikannorsujen kaltaiset lajit.

Yleissopimus joutuu luonnollisesti vastaamaan myös moniin haasteisiin. Ne ovat kuitenkin rakenteellisia. Yleissopimuksen ongelmana on nimittäin sen kunnianhimoisia tavoitteita vastaavan rahoituksen hankkiminen. Yleissopimuksen puitteissa on puututtava sellaistenkin luonnonvaraisten lajien liialliseen metsästämiseen, joita ei ole edes luetteloitu. Lisäksi yleissopimuksessa on otettava huomioon uusi tietämys ja luonnollisesti myös ilmastonmuutos. Myös joidenkin välineiden, kuten kaikkien parlamentin jäsenten tiedossa olevan metsälainsäädännön valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskevan toimintasuunnitelman, tehottomuus on otettava huomioon. Yleissopimuksen puitteissa on lisäksi tarkistettava päätöksiä, joilla on ollut haitallisia vaikutuksia joihinkin eläinlajeihin: sopimuspuolten kahdennessatoista konferenssissa myöntämät myyntiluvat, jotka koskivat Botswanasta, Namibiasta ja Etelä-Afrikasta peräisin olevaa norsunluuta, johtivat arvioiden mukaan lähes 20 000 norsun tappamiseen.

Torjuessaan lajien häviämistä Euroopan unionin on ehdottomasti puhuttava yhdellä äänellä yleissopimuksen sopimuspuolten konferensseissa. Arvoisa ministeri, haluan tässä yhteydessä huomauttaa, että Euroopan unioni joutuu usein äänestämään päätöksissä tyhjää, koska jäsenvaltiomme eivät onnistu pääsemään yksimielisyyteen, minkä seurauksena menetämme 27 ääntä. Se ei ole ihan vähäinen määrä vaan usein hyvinkin ratkaiseva.

Arvoisa ministeri, pyydämme näin ollen neuvostoa ottamaan huomioon parlamentin päätöslauselman, joka ilmentää Euroopan kansalaisten etuja ja tuo esiin sen, mitä asioita EU:n kansalaiset haluavat meidän puolustavan CITES-yleissopimuksessa. Ensinnäkin päätöslauselmassa osoitetaan joitakin vaatimuksia neuvottelijoille. Varovaisuusperiaatetta on sen mukaan sovellettava yhtä tiukasti kuin Euroopan unioni soveltaa sitä muissakin ympäristöä koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa.

Euroopan unionin on niin ikään vaadittava äänestysmenettelyn avoimuutta ja torjuttava salaiset äänestykset, jollaisia todella pidetään erityisesti liitteiden lajiluetteloista. Tarkoituksena onkin uudenaikaistaa tätä jokseenkin vanhanaikaista menettelyä, joka ei enää millään tapaa vastaa kansalaisten odotuksiin. Kansalaisilla on nimittäin oltava oikeus perehtyä päätöksiin, joita heidän puolestaan tehdään. Tiedämme, että kansalaisjärjestöt arvostelevat EU:n jäsenvaltioita aina tilaisuuden tullen siitä, etteivät ne julkista äänestyksiä ja äänestyskäyttäytymistään joistakin eläinlajeista toimitetuissa salaisissa äänestyksissä. Emme voi missään tapauksessa hyväksyä tätä. Vaadimme avoimuutta tämän sopimuksen erityisyyden vuoksi ja siksi, että, kuten tiedämme, jäsenvaltioilla on erityisetuja joidenkin aihepiirien osalta.

Konferenssin esityslistan aiheet on toimitettava Euroopan parlamentille. Emme tyydy vähempään. Aina kun CITES-yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin järjestämisestä ilmoitetaan, osoitamme neuvostolle samat kysymykset. Emme ymmärrä, miksi meitä ei kuulla aikaisemmin, jotta saisimme tietää, mikä on neuvoston kanta konferenssissa käsiteltäviin asioihin.

Haluan lisäksi pyytää komissiota ja neuvostoa ottamaan parlamentin valtuuskunnan mukaan konferenssien työhön, jotta meidän ei täydy – niin kuin yleensä – hiiviskellä käytävillä siinä toivossa, että saamme heiltä jotakin tietoa silloin, kun neuvosto ja komissio katsovat sopivaksi kutsua meidät paikalle. Kiitän näin ollen teitä siitä, että otitte Euroopan parlamentin valtuuskunnan mukaan yleissopimusta koskevaan työhön.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet ja jäsenet, jotka puhuivat kolleganne Ouzkýn puolesta, haluan esittää puheenjohtajavaltion julkilausuman.

Kuten aikaisemmissakin uhanalaisten lajien suojelua koskevan Washingtonin yleissopimuksen sopimuspuolten konferensseissa, EU:n jäsenvaltiot esittävät yhdessä julkilausuman, jonka yhteisö on hyväksynyt. Neuvosto vahvistaa pian tämän julkilausuman komission viimeisimmän ehdotuksen pohjalta ja toimittaa julkilausuman tietenkin myös parlamentille.

Yhteisön julkilausuma sisältää kolme laaja-alaista tavoitetta:

Ensimmäisenä tavoitteena on tehdä yleissopimuksesta mahdollisimman tehokas, ja tätä tavoitetta silmällä pitäen aivan ensimmäiseksi on vähennettävä tarpeetonta hallinnollista taakkaa, on löydettävä käytännölliset ja toimivat ratkaisut täytäntöönpano-ongelmiin ja on varmistettava, että sopimuspuolten voimavarat suunnataan sinne, missä suojelutoimia todella tarvitaan.

Lajien suojelua koskevan yleissopimuksen ja muiden biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien välineiden ja menettelyjen välistä yhteisvaikutusta on lisättävä. Neljännentoista konferenssin päätöslauselmilla olisi erityisesti edistettävä sitä, että biologisen monimuotoisuuden häviäminen hidastuu merkittävästi vuoteen 2010 mennessä koko maailmassa, ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista.

Lisäksi Euroopan unioni haluaa varmistaa konferenssissa, että Washingtonin yleissopimukseen suunnitelluilla tarkistuksilla todella parannetaan kyseisten lajien säilymismahdollisuuksia. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää varmistaa valvonta, sillä ainoastaan sillä tavoin salametsästystä ja salakalastusta sekä laitonta kauppaa voidaan hillitä ja lajien kansainvälinen kestävyys voidaan taata.

Konferenssissa keskitytään jälleen yksittäisten lajien osalta norsuihin ja valaisiin. Yhteenvetona voidaan todeta, ettei yhteisö ole valmis antamaan hyväksyntäänsä norsunluukaupan aloittamiselle uudelleen, ennen kuin käytössä on välttämättömät järjestelyt, joiden avulla voidaan estää norsujen yhä laajamittaisempi salametsästys. Tämän vuoksi yhteisö kehottaa niitä valtioita, joissa norsuja on, käymään rakentavaa vuoropuhelua ja tekemään yhteistyötä norsukantojen ylläpitämiseksi ja kestäväksi hallinnoimiseksi.

Koska valaita koskevista asioista vastaa ensisijaisesti kansainvälinen valaanpyyntikomissio, käymissämme neuvotteluissa ei pidä laatia uusia päätöslauselmia, joilla muutetaan valaiden nykyisen yleissopimuksen mukaista suojeluasemaa. Tämän vuoksi valaskantojen tarkistus ja niiden CITES-sopimuksen mukaisen suojeluaseman mahdollinen heikentäminen olisi tehtävä vasta, kun kannan hallinnointia koskevat tarkistukset on otettu käyttöön ja kun kansainvälinen valaanpyyntikomissio on ne hyväksynyt.

Haluan lopuksi ilmaista lämpimät kiitokseni kysymyksen laatijalle sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle asialle osoitetusta huomiosta.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, uhanalaisten villieläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten Haagissa pidettävä 14. konferenssi on todellakin ensimmäinen CITES-konferenssi Euroopan unionissa sen jälkeen, kun CITES-sopimus tehtiin vuonna 1973. Se tarjoaa näin ollen mielestäni oivan tilaisuuden korostaa vahvaa sitoutumistamme yleissopimuksen täytäntöönpanoon sekä poliittisen tietoisuuden ja yleisen tietämyksen lisäämiseen.

Tämä on uskoakseni ensimmäinen kerta, kun ministerikonferenssissa käsitellään yleissopimuksen tulevaisuutta koskevia keskeisiä kysymyksiä. Tätä varten sopimuspuolten konferenssille (COP 14) on määritelty seuraavat keskeiset strategiset tavoitteet. Konferenssissa on tarkoitus tunnustaa, että CITES-sopimus on vaikuttanut merkittävästi ja voi yhä vaikuttaa merkittävästi biologisuuden moninaisuuden häviämisen merkittävää hidastamista koskevan vuoden 2010 tavoitteen saavuttamiseen. Yhteisö antaa täyden tukensa CITES-sopimuksen toimille tämän maailmanlaajuisen tavoitteen yhteydessä ja sääntelee näin ollen villieläimillä ja villieläintuotteilla käytävää kansainvälistä kauppaa, jotta sen kestävyys voidaan varmistaa. CITES-sopimuksen uudessa strategisessa visiossa vuosiksi 2008–2013 selvitetään, miten CITES-sopimuksella voidaan varmistaa, että suojelutoimet, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen ja köyhyyden vähentäminen tukevat toisiaan, sillä ne ovat ratkaisevia CITES-sopimuksen tulevan merkityksen ja aseman kannalta.

Strategisen vision luonnoksessa kannatetaan myös sitä, että CITES-sopimuksessa kiinnitettäisiin aiempaa enemmän huomiota kaupallisessa käytössä olevien puu- ja kalalajien kansainväliseen kauppaan. Kun otetaan huomioon luonnonvarojen kuormittuminen ja jatkuva liikakäyttö, yhteisö katsoo, että CITES-sopimuksessa voitaisiin keskittyä tällaisten lajien kestävän kaupan varmistamiseen. Yhteisö on esittänyt ehdotuksia, joissa luetellaan CITES-sopimusta varten useita puu- ja kalalajeja, minkä vuoksi pidän tätä keskustelua hyvin tärkeänä.

CITES-sopimuksen COP 14:ssä käsiteltävä keskeinen aihe on norsunluu. Afrikan norsunluuvyöhykkeen valtiot ovat esittäneet eriäviä ehdotuksia. Olemme edelleen sitä mieltä, ettei kauppaa hallituksen omistamilla norsunluuvarannoilla pidä aloittaa uudelleen, ennen kuin voimme olla varmoja, että käytössä on kaikki tarvittavat järjestelyt, joilla voidaan varmistaa, ettei kauppa johda norsujen salametsästyksen lisääntymiseen. Näitä järjestelyjä otetaan parhaillaan käyttöön ja ne ovat toivottavasti käytössä, ennen kuin tästä asiasta muodostetaan lopullinen kanta.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, eilisissä lehdissä oli hyviä uutisia, jotka koskivat harvinaisen egyptiläisen kilpikonnalajin munien haudontaa. Ongelmana oli, että haudonta tapahtui Roomassa. Kilpikonnien ei olisi pitänyt olla Roomassa. Niitä ei olisi pitänyt salakuljettaa Libyasta Roomaan 275:n muun harvinaisen kilpikonnalajin joukossa, koska ne kuuluvat CITES-yleissopimuksen suurinta suojelua edellyttävien lajien ryhmään. Pahinta tässä on se, että tällaista tapahtuu Euroopan unionissa.

Tiedämme, että Euroopan unioni kuuluu villieläintuotteiden alalla maailman suurimpiin ja monipuolisiin maahantuojiin, sillä EU:ssa on kysyntää lemmikkieläimille, muotituotteille, koriste-esineille ja lääkkeille. Tämän vuoksi erityisesti Euroopan unionilla on velvollisuus tehdä jotakin. Kotimaani Yhdistyneen kuningaskunnan tulli ottaa joka päivä kiinni noin 570 laitonta villieläintuotetta. Voidaan vain kuvitella, kuinka paljon jää saamatta kiinni.

Tiedämme, että villieläintuotteilla käytävä laiton kauppa on elinympäristön tuhoutumisen jälkeen eläinlajien toiseksi suurin uhka. Tiedämme, että neljäsosa kaupasta on laitonta. Tiedämme, että tästä kaupasta saadaan vuosittain miljardien eurojen tulot, jotka ovat kolmanneksi suurimmat huumausaine- ja asekaupan jälkeen.

Tiedämme tietenkin, että meidän on otettava huomioon paikallisväestö sekä heidän perinteensä ja tarpeensa, ja tämä käy ilmi päätöslauselmasta. Tiedämme, että kansalaisjärjestöt ja tiedemiehet ovat asiasta montaa mieltä, mutta pidän tätä päätöslauselmaa kuitenkin tasapainoisena.

Lopuksi totean olevani erittäin tyytyväinen siihen, mitä ministeri ja komission jäsen totesivat norsuista. Toivon siis, että tuette päätöslauselmaa, joka koskee Kenian ja Malin norsunluukaupan kieltämistä 20 vuodeksi.

  Dorette Corbey, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, kuten on jo todettu, tämä on ensimmäinen Euroopassa pidettävä CITES-konferenssi ja se tarjoaa siten tilaisuuden lisätä yleisön tietoisuutta villieläin- ja kasvilajien suojelusta laajemmin kuin koskaan aikaisemmin.

Vaikka CITES-sopimus on yksi tehokkaimmista ja käytännöllisimmistä kansainvälisistä ympäristönsuojelun välineistä, biologinen monimuotoisuus häviää hälyttävää vauhtia. Esimerkiksi monet kalalajit ovat huonossa jamassa muun muassa liikakalastuksen vuoksi. Kalan kysyntä on valtavaa ja lisääntyy yhä. Tämän masentavana vaikutuksena on se, että jo tässä vaiheessa monet syvänmeren kalalajit ovat vakavasti uhattuina ja että Euroopan unioni tai ainakin eurooppalaiset kalastusalukset ovat tyhjentäneet monien kehitysmaiden merialueet.

Valitettavasti sama pätee jossakin määrin myös trooppisiin metsiin. Trooppisten puulajien kysyntä on edelleen suurta kampanjoinnista huolimatta. Tämän lisäksi maatalousmaan kysyntä on myös kasvussa elintarvikkeiden kysynnän ja biopolttoaineiden lisääntyvän kysynnän vuoksi, ja tämän maksumiehiksi joutuvat ikivanhat metsät.

Euroopan unionin aloite sisällyttää monet kalalajit ja jotkut puulajit suojeltujen lajien luetteloon ansaitsee varauksettoman tukemme. Meidän olisi kuitenkin pohdittava, miten voisimme parantaa tilannetta. Luontoon kohdistuva paine kasvaa maailmanlaajuisesti. Vaurauden lisääntyminen selittää tästä osan, kun taas monissa kehitysmaissa selityksenä on köyhyys.

Meidän olisi näin ollen suunnattava toimintaamme uudelleen ja ymmärrettävä, että myös luonnonsuojelu luo vaurautta ja työpaikkoja. Meidän on varmistettava, että kauppa todella on kestävää ja että laittomaan kauppaan oikeasti puututaan ja se estetään.

  Mojca Drčar Murko, ALDE-ryhmän puolesta. – Arvoisa puhemies, vahvat perusteet puoltavat 20 vuoden kiellon määräämistä norsunluukaupalle. Vastoin joidenkin Afrikan valtioiden väitteitä, joiden mukaan niillä on liikaa norsuja, Afrikan norsuja koskevan tilanneraportin arvioiden mukaan populaation suuruus on 10–20 prosenttia pienempi kuin 1930- ja 1940-luvuilla.

Merkittävin syy populaation pienenemiseen on norsunluukauppa. Norsunluun hinta yli seitsenkertaistui Kiinassa ja Japanissa 1990-luvun lopulla. Kaupan 20 vuoden kielto on selkeä viesti siitä, että kansainvälinen kauppa on kiellettyä, minkä pitäisi vähentää kysyntää, laskea hintoja sekä tehdä norsunluun ostamisesta ja varastoinnista vähemmän houkuttelevaa.

Arvoisa komission jäsen, voisitteko kertoa tarkemmin, harkitseeko komissio kannattavansa 20-vuotista kieltoa, jota Euroopan parlamentissa vierailleet Länsi- ja Keski-Afrikan valtiot ehdottivat?

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan aivan ensiksi kiittää neuvoston puheenjohtajaa Gloseria ja komission jäsentä Ferrero-Waldneria sanoista, joita voisin pitää jopa rauhoittavina. En kuitenkaan saanut vastausta äänestysten avoimuutta koskevaan kysymykseen. Meidän on uskoakseni äärimmäisen tärkeää tietää, miten Euroopan unionin edustajat äänestävät tulevassa CITES-konferensisssa.

Haluan aluksi myös ilmaista tyytyväisyyteni Saksan tekemään ehdotukseen sisällyttää kaksi hailajia – pistepunahain ja siilihain – CITES-sopimuksen liitteeseen II. Myös monet näiden lajien suojelemisen hyväksi työskentelevät järjestöt ovat kannattaneet tätä ehdotusta. Ehdotukselle on mielestämme annettava täysi tuki, koska nämä kaksi lajia, jotka sisältyvät myös Maailman luonnonsuojeluliiton IUCN:n uhanalaisten lajien punaiseen listaan, vaativat erityishuomiota.

Näiden lajien erityistapauksen ohella meidän on kiinnitettävä enemmän huomiota myös EU:n jäsenvaltioiden rajavesien muiden hailajien tilanteeseen esimerkiksi Välimeren alueella ja ottaa ne huomioon jopa Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa.

Yleisesti ottaen on tunnustettava, että Välimeri on uhanalainen merialue: umpimähkäinen kalakantojen hävittäminen viime vuosikymmeninä erityisesti ajoverkoilla on johtanut lajien merkittävään ehtymiseen.

Yhtenä esimerkkinä tästä on tonnikala, josta Greenpeace on puhunut äskettäin paljon julkisuudessa. Mitä me kuitenkaan tiedämme esimerkiksi Välimeren haista? Mitä tiedämme hailajeista, jotka ovat hyvin uhattuina kaikkialla maailmassa, joita liikakalastetaan ja jotka kärsivät meren ekologisen tasapainon heikkenemisestä?

Kun tämä otetaan huomioon, onko Euroopan unionilla tiedossa asioita tai tutkimuksia, joiden perusteella se voi arvioida Välimeren haiden tilannetta? Tästä on kyse. Jos tietoja ei ole käytettävissä, voiko EU suunnitella tutkimusten teettämistä, jotta se pystyy tekemään pitkällä aikavälillä ehdotuksia erityisesti CITES-sopimuksen osalta?

Pidämme lisäksi hyvin tärkeänä sitä, että myös punakoralli, jota niin ikään liikakalastetaan Välimerellä, sisällytetään CITES-sopimuksen liitteeseen II.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ensi kuussa Haagissa pidettävä CITES-konferenssi on erittäin tärkeä tilaisuus puuttua uhanalaisilla eläin- ja kasvilajeilla käytävään kansainväliseen kauppaan. Kannatan tästä syystä päätöslauselmaa täydestä sydämestäni.

Haluaisin kuitenkin tuoda esiin yhden asian, joka on mainittu useaan otteeseen tänä iltapäivänä ja joka koskee Botswanan ja Namibian norsuja. Afrikan 400 000 norsusta kolme neljäsosaa asuu näissä maissa, mikä aiheuttaa väistämättä uhan ihmisille ja ympäristölle sekä vahingoittaa biologista monimuotoisuutta. Tämän vuoksi nämä maat ovat esittäneet omat ehdotuksensa, jotta norsupopulaatio voitaisiin säilyttää ja uhkia pienentää.

Päätöslauselmassa kuitenkin valitettavasti hylätään nämä ehdotukset. Vaikka on ymmärrettävää, että ihmiset haluavat lopettaa norsutuotteilla käytävän kaupan, ja olen heidän kanssaan samaa mieltä tästä, on niin ikään tärkeää puuttua Botswanan ja Namibian tilanteeseen näiden maiden ylpeillessä norsujen määrän merkittävällä lisääntymisellä. Meidän on vielä pohdittava tätä asiaa. Meillä ei nimittäin ole varaa hylätä ratkaisuja, ellei meillä ole tarjota niille vaihtoehtoja.

  Karin Scheele (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Isler Béguin on jo itse asiassa esitellyt tämän suullisen kysymyksen sisällön, joka koskee erityisesti neuvoston tavoitteita neuvotteluissa mutta myös neuvottelumenetelmiä ja sitä, miten parlamentin valtuuskunta osallistuu paikan päällä tehtävään työhön.

Monien muiden jäsenten tapaan haluan palata norsunluukauppaa koskevaan aiheeseen. Norsunluukauppa on ollut yleissopimuksen nojalla kiellettyä vuodesta 1989, mutta yleissopimus on vuodesta 1997 sallinut yksittäisten varastoerien myynnin. Vaikka onkin ymmärrettävää, että mailla, joissa kauppaa käydään, on intressi jatkaa sitä, ongelmana on, ettei tähän asti ole kyetty tekemään eroa laillisen ja laittoman norsunluukaupan välillä. Tästä syystä on olemassa merkittävä vaara siitä, että laillinen kauppa tuo mukanaan salametsästyksen elpymisen.

Suurimittaisempi salametsästys kohdistaisi lisää paineita uhanalaisen luonnon suojelijoihin ja luonnonsuojeluviranomaisiin, ja tehokkaat norsujen suojelumekanismit, jotka ovat tärkeitä monien maiden matkailutulonlähteiden kannalta, vaativat yhä enemmän varoja, joista on muutoinkin puutetta. Norsunluuta voidaan aidosti suojella ainoastaan kieltämällä sen kauppa kokonaan, sillä arvioiden mukaan Afrikassa tapetaan joka vuosi noin 20 000 norsua niiden syöksyhampaiden vuoksi.

Päätöslauselmassamme kannatetaan näin ollen Kenian ja Malin ehdotusta ja pyyntöä kieltää kaikki norsunluukauppa 20 vuodeksi. Toivomme, että komissio ja jäsenvaltiot suostuvat neuvotteluissa tähän pyyntöön.

  Alfonso Andria (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, hyvät parlamentin jäsenet, haluan esittää hyvin nopeasti ja tiivistetysti tarkistukseni tavoitteen. Euroopan liberaalidemokraattien ryhmä tukee tätä tarkistusta.

Olen pyytänyt CITES-yleissopimusta koskevan päätöslauselman 10 kohdan seitsemännen luetelmakohdan poistamista. Tieteelliset seikat eivät tue punakorallien sisällyttämistä liitteeseen II, koska YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestön FAOn arvostettu asiantuntijaryhmä on todennut, että edellytykset korallilajin sisällyttämiselle CITES-sopimuksen liitteeseen II eivät täyty. Tämä oli suora lainaus.

Koralleja voidaan suojella asianmukaisesti tuottajamaiden suojelualueiden välisellä kiertojärjestelmällä. Nykyisen sanamuodon säilyttäminen olisi suuri isku jalokivi- ja käsityöteollisuudelle sekä paikalliselle taloudelle ja työllisyydelle useissa EU:n jäsenvaltioissa – Italiassa, Espanjassa, Kreikassa ja Maltassa – ja Euroopan ulkopuolella, esimerkiksi Kiinassa ja Japanissa.

Pyydän teitä näin ollen tukemaan tarkistustani, joka on poliittisesti hyväksyttävä ja joka perustuu tieteelliseen tietoon.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudumme tällä hetkellä epäröiden käsiteltävinä olevien norsuja koskevien ehdotusten tukemiseen, koska Afrikan norsunluuvyöhykkeen valtiot tapaavat keskenään juuri ennen konferenssia. Kannustamme heitä käymään aitoa vuoropuhelua – mitä pidän parhaimpana ratkaisuna – ja pääsemään sopuun yhteisestä lähestymistavasta.

  Puhemies. Olen vastaanottanut työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti päätöslauselmaesityksen keskustelun päätteeksi.⁽¹⁾

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

(1) Ks. pöytäkirja .

12. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0018/2007).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Seuraavana on Rodi Kratsa-Tsagaropouloun kysymys nro 1 (H-0339/07)

Aihe: Turkin poliittinen kriisi ja liittymisnäkymät

Viime päivinä Turkki on ollut tasavallan presidentin nimittämistä koskevan ongelman laukaisemassa syvässä poliittisessa kriisissä, joka herättää demokraattisten instituutioiden toimintaa koskevia vakavia epäilyjä. Maan perustuslakituomioistuin on mitätöinyt vaalien ensimmäisen kierroksen, ja hallitus puolestaan on voimakkaasti kyseenalaistanut tämän päätöksen. Pääministeri on todennut, että parlamentaarinen järjestelmä on jumiutunut, ja pyytänyt ennenaikaisten vaalien järjestämistä, kun taas armeijan yleisesikunta on esittänyt varoituksen, jonka mukaan se puuttuu asioihin estääkseen islamisti Abdullah Gülin valitsemisen presidentin virkaan.

Mikä on neuvoston arvio tästä EU:n jäsenehdokkaana olevassa maassa vallitsevasta tilanteesta? Yhtyykö se laajentumisasioista vastaavan komission jäsenen Olli Rehnin näkemykseen, jonka mukaan asevoimien velvollisuus on kunnioittaa demokraattisten prosessien autonomiaa, että EU perustuu vapauden, demokratian, ja oikeusvaltion periaatteisiin sekä siihen periaatteeseen, että poliittisilla voimilla on ylivalta suhteessa sotilaallisiin voimiin, sekä korostanut, että EU:n jäseneksi päästäkseen ehdokasvaltion on kunnioitettava näitä periaatteita, jotka ovat keskeinen osa Kööpenhaminan kriteerejä? Mitä vaikutuksia se uskoo tällaisilla armeijan väliintuloilla voivan olla maan liittymisprosessiin? Onko neuvostolla suoria kontakteja Turkin johtaviin valtiollisiin toimijoihin, ja mikä on heidän reaktionsa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, seuraamme tarkoin Turkin tilanteen kehittymistä, ja haluan muistuttaa parlamenttia puheenjohtajavaltion 28. huhtikuuta tänä vuonna antamasta julkilausumasta, jossa korostimme, että presidentinvaalit on järjestettävä perustuslakiin kirjattujen demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.

Yleisesti ottaen kannattaa panna merkille, että neuvottelut Turkin kanssa aloitettiin vuonna 2005 siltä perustalta, että Turkki täyttää riittäviltä osin vuoden 1993 Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa asetetut poliittiset kriteerit, joiden täyttyminen on EU:n jäsenyyden edellytyksenä. Näihin kuuluu kriteeri, jonka mukaan kyseisen valtion hallintoelinten on oltava niin vakaita, että ne pystyvät varmistamaan demokraattisen järjestyksen ja oikeusvaltion, jotta ihmisoikeuksia voidaan suojella ja vähemmistöjen oikeuksia noudattaa. Näiden lisäksi ja neuvoston lokakuussa 2005 hyväksymien neuvottelusuuntaviivojen mukaisesti Euroopan unioni odottaa Turkin jatkavan uudistusprosessia ja toteuttavan toimia edistyäkseen edelleen vapauden, demokratian ja oikeusvaltion ja näiden lisäksi ihmisoikeuksien ja perusvapauden periaatteiden, myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen tämän alan tuomioiden, noudattamisessa.

Neuvosto pani merkille 11. syyskuuta 2006, että tarvitaan merkittäviä lisätoimia ilmaisunvapauden, uskonnonvapauden, naisten, vähemmistöjen ja ammatillisen järjestäytymisen oikeuksien sekä armeijaan kohdistuvan siviilivalvonnan kehittämiseksi. Näistä asioista keskustellaan säännöllisesti Turkin kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa, ja koska neuvosto odottaa, että mainitsemiani oikeusvaltion ja armeijaan kohdistuvan siviilivalvonnan periaatteita noudatetaan täysimääräisesti tämänhetkisessä tilanteessa, puheenjohtajavaltio seuraa valppaasti Turkin vaalien etenemistä.

  Rodi Kratsa-Τsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia siitä, että toitte esiin ehdot, joita Euroopan unioni on asettanut Turkin liittymiselle. Viittasin kuitenkin äskettäiseen kriisiin, jollaista ei olisi voinut tapahtua Euroopan unionin jäsenvaltioissa tai ehdokasvaltioissa.

Emme ole tottuneet tällaisiin ehdokasvaltioissa syntyviin kriiseihin, ja mielestäni ei riitä, että me pelkästään – kuten totesitte – seuraamme tilannetta. Meidän on oltava vastuuvelvollisia myös Euroopan kansalaisille siitä, mitä teemme puuttuaksemme tähän tilanteeseen ja kovisteltava Turkkia, jotta se lopultakin noudattaa asetettuja vaatimuksia siten, että se voi edistyä Euroopan unionin jäsenyyttä koskevassa tavoitteessaan.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pyydämme hieman muutakin kuin pelkkää tilanteen seuraamista. Noudatatteko pyyntöämme?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Turkin kanssa käydyissä neuvotteluissa Euroopan unioni on uskoakseni aina työskennellyt mainitsemieni kriteerien perusteella ja se on myös aikaisemmin korostanut, millä tavalla voitaisiin tukea Turkkia ja sen edistymistä näiden kriteerien noudattamisessa.

Euroopan unionin on mielestäni voitava vaatia, että jäsenyysvaatimuksia noudatetaan ja että viime kädessä Turkin toimijat ymmärtävät tällaisten päätösten olevan viime kädessä yksinomaan poliitikkojen, ei asevoimien, vastuulla.

Yksi tärkeä asia – josta kyllä vielä kuulette – on se, että tämän kiistan aikana Turkin perustuslakituomioistuimessa on nostettu kanne, ja – kuten Euroopan unioni on todennut – näin Turkin on tässä asiassa edettävä. En usko, että tällä hetkellä voidaan tehdä enempää.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vaikka toteamuksistanne käy ilmi, että neuvosto ja Euroopan unioni ovat esittäneet monia kannanottoja, todellisuus on kuitenkin, että ehdokasvaltio Kypros epäonnistui vähintäänkin yhtä monen kriteerin täyttämisessä.

Kyproksesta jatkaakseni: eikö Euroopan unioni tai neuvosto pystyisi osallistumaan aktiivisemmin muilla tavoilla kuin niillä, jotka mainitsitte? Tarkkailemme tiiviisti alueen tapahtumia.

  Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Vaikka AKP kertoo kannattavansa Turkin perustuslain mukaisen alueen ja valtion jakamista, sen tiedetään kuitenkin tehneen aloitteita, jotka antavat aihetta epäillä tätä; se on esimerkiksi kampanjoinut huivikiellon kumoamiseksi ja islamin opetuksen laajentamiseksi. Missä määrin neuvosto yhtyy arvostelijoiden esittämään huoleen tämän puolueen muodostamasta huolestuttavasta islamilaistumisen uhasta ja millä tavoin tämä uhka otetaan huomioon liittymisneuvotteluissa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Jos vastaan ensin viimeiseen kysymykseen, voin ainoastaan toistaa, että Turkki tietää varsin hyvin, mitä sen on tehtävä liittymisneuvottelujensa aikana. Tämä ei kuitenkaan sulje pois mahdollisuuksiamme paitsi tarkkailla huolestuttavaa kehitystä myös kommentoida sitä vuoropuhelun yhteydessä. Turkkilaiset tietävät tämän varsin hyvin, eikä puheenjohtajavaltiolla ole tällä hetkellä mahdollisuutta peruuttaa tulevia Turkin kanssa käytäviä neuvotteluja tai sen kanssa järjestettäviä liittymiskonferensseja.

Vastaukseksi toiseen huomautukseen haluaisin todeta, ettemme me ainoastaan tarkkaile; miten muutenkaan Euroopan unioni, joka on asettanut vaatimukset, voisi muistuttaa Turkkia sen tekemistä sitoumuksista ja kriteereistä, jotka sen on täytettävä, kuin vuoropuhelun yhteydessä? Nykyhallituksella on todellakin viime kädessä vastuu Turkista, mutta kriteerit eivät ole muuttuneet. Kyse on pikemminkin siitä, että Turkin muut ryhmittymät ovat uhanneet puuttua asioihin, jos lopputulos ei ole niiden kannalta mieluinen. On erotettava selvästi se, kuka vastaa Turkista, ja meidän kannaltamme se on edelleen demokraattisesti valittu hallitus.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 2 (H-0278/07)

Aihe: Frontexin toiminta merirajoilla

Kun otetaan huomioon, että Frontex on toiminut tehokkaasti Euroopan unionin atlanttisten vesien suojelussa, voiko neuvosto taata sen toiminnan jatkumisen unionin merirajoilla?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Pyydän arvoisaa parlamentin jäsentä tutustumaan selityksiin, jotka hänelle on annettu vastaukseksi huhtikuun kyselytunnilla esitettyyn suulliseen kysymykseen. Haluan toistaa, että puheenjohtajavaltio pitää Euroopan unionin ulkorajojen yhtenäisen rajavalvonnan jatkuvaa parantamista ja erityisesti eteläisten meriulkorajojen vahvistamista erittäin tärkeinä.

Tämän lisäksi neuvosto on jo painottanut eteläisen ulkorajan vahvistamisesta 5. ja 6. lokakuuta 2006 tekemissään päätelmissä, että Frontexia on kehitettävä lisäämällä henkilöstöä ja talousarviovaroja. Jotta Frontexin välittömiä toimintavalmiuksia hätätilanteissa voidaan lisätä, komissio esitti vuonna 2006 ehdotuksen nopeiden rajainterventioryhmien perustamisesta.

Neuvosto on käynyt parlamentin kanssa hedelmällisiä keskusteluja tästä ehdotuksesta, ja parlamentti on äänestänyt tekstiehdotuksesta 26. huhtikuuta tänä vuonna, minkä ansiosta neuvosto voi hyväksyä tekstin ensimmäisessä käsittelyssä. Puheenjohtajavaltion kunnianhimoisena tavoitteena on, että neuvosto voisi hyväksyä tekstin seuraavien viikkojen aikana, jotta välinettä voidaan soveltaa tulevalla kesäkaudella.

Vuoden 2007 toimintaohjelman mukaisesti Frontex paitsi täydentää rannikkovartioverkostoa myös toteuttaa useita yhteisiä operaatioita merirajoilla, joiden lukumäärästä ja paikasta päättää sen hallintoneuvosto.

Lopuksi neuvosto haluaa korostaa, että tämän vuoden loppuun mennessä komissio antaa virastosta arviointikertomuksen Eurooppa-neuvoston 4. marraskuuta 2004 hyväksymän Haagin ohjelman mukaisesti.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja mainitsi viime huhtikuussa esittämäni kysymyksen. Frontex-järjestelmä on tehokas, mutta ongelmana ovat toimintakatkot. Lyhyt kahden viikon mittainen toimintakatko johti viime viikkoina tuhansien maahanmuuttajien tuloon Kanariansaarille kaikkine ikävine seurauksineen.

Kannamme huolta järjestelmän pysyvyydestä, ja toivon, että neuvoston puheenjohtajan ilmoittamien toimien avulla järjestelmästä todella tulee pysyvä, koska jokaisena päivänä tai viikkona ilman toimivaa järjestelmää sadat ihmiset menettävät henkensä Atlantin vesillä.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Hyvä jäsen Medina Ortega, voin vakuuttaa teille olevani tietoinen ongelmasta, koska myös me seuraamme tiedotusvälineitä. Myös paikalliset tietävät, mitä tästä seuraa pakolaisille ja heille, joiden on huolehdittava pakolaisista. Vastaukseksi kysymykseenne totesin viime huhtikuussa, että ulkorajojen suojelu on ensisijaisesti kyseisen valtion tehtävä, mutta erityistilanteissa apua voidaan pyytää Frontexilta, jolloin voidaan myös muodostaa nopeita rajainterventioryhmiä. Tämä kaikki riippuu asianosaisten jäsenvaltioiden ja Frontex-viraston välisestä yhteydenpidosta.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (EN) Kysymys koski Atlanttia, mutta haluan kertoa teille inhimillisestä tragediasta, joka tapahtuu parhaillaan Välimerellä. Viime viikonloppuna 75 merimailia Maltasta etelään ainoastaan yksi ihminen selviytyi laivasta, jossa oli 29 matkustajaa. Eilen toisen laivan kaaduttua mereltä pelastettiin 24 ihmistä ja yksi ihminen jäi kateisiin. Eilen katosi vielä yksi laiva, jolla oli 53 matkustajaa. Se yksinkertaisesti katosi, eikä sitä pystytty jäljittämään.

Haluan kysyä, miksi Frontex-vartiostot eivät ole vielä aloittaneet toimintaansa Välimerellä? Milloin ne aloittavat? Mitä puheenjohtajavaltio tekee tämän asian hyväksi?

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toimin Mauritanian vaalitarkkailuvaltuuskunnan johtajana. Ei kulu viikkoakaan niin, ettei veneitä saapuisi Kanariansaarille, ajaisi Kanariansaarten matalikolle tai pyytäisi apua matkallaan Kanariansaarille. Nämä ihmisparat on majoitettava, ja valitettavasti joskus käy niin, että he päätyvät Välimereen.

Haluan näin ollen tietää, millaisia välineitä Euroopan unioni – sama unioni, joka käyttää paljon varoja omien rajojensa suojeluun – tarjoaa naapurivaltioillensa, kuten Mauritanialle, joka on kauttakulkumaa – nämä maat eivät ole maahanmuuttajien lähtömaita vaan pelkkiä kauttakulku- ja isäntämaita – ja millä keinoilla Euroopan unioni auttaa näitä maita hallitsemaan tätä asiaa.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Emme tee kaikkea tarvittavaa, jos ajattelemme pakolaisongelmaa ainoastaan siltä kannalta, miten voimme parhaiten turvata omat ulkorajamme.

Koska olen maininnut myös monia Euroopan unionin aloitteita, kuten Afrikan unionin ja Euroopan unionin Tripolin huippukokouksen, olisi harhaanjohtavaa tarkastella ainoastaan Frontexia ja sen asemaa tämän ongelman ratkaisemisessa. Kyse on loppujen lopuksi siitä, miten voimme soveltaa strategiaa yhdessä Afrikan valtioiden kanssa. Olemme jo keskustelleet Nigerian kanssa siitä, miten hyvän hallintotavan avulla voidaan vaikuttaa siihen, että kansalaiset pysyvät kotimaissaan samalla, kun heille tarjotaan tulevaisuudennäkymiä peruskoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen, terveydenhuollon ja työpaikkojen synnyn muodossa. Tämä on tärkeintä. Toivon, että tätä asiaa käsitellään seuraavassa Euroopan unionin ja Afrikan unionin huippukokouksessa.

Merellä tapahtuu usein kamalia asioita, mutta aikaisemmin, kun ihmissalakuljettajien tiedettiin harjoittavan toimintaansa, Euroopan unioni toimitti veneissä oleville ihmisille lyhyellä varoitusajalla ruokalähetyksiä, ja vaikka onkin todettava, etteivät ne riittäneet varmistamaan matkustajien turvallista perillepääsyä, heitä joka tapauksessa autettiin.

Voimme näin ollen olla samaa mieltä siitä, että jäsenvaltiot vastaavat ulkorajojen puolustamisesta ja että Frontexilta voidaan pyytää apua ainoastaan esimerkiksi meri- tai maarajan jonkin kaistaleen valvontaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 3 (H-0280/07)

Aihe: Euroopan unionin kansalaisten turvallisuus tai vapaus lentokentillä

Onko neuvosto arvioinut, miten tulokselliseksi nesteiden kuljettamisen kieltäminen käsimatkatavaroissa lentojen aikana on osoittautunut terrorismin kitkemisessä? Entä onko neuvosto selvittänyt, millaisia haittavaikutuksia kyseisillä toimenpiteillä on Euroopan unionin kansalaisten talouteen ja terveyteen sekä siihen, miten kansalaisten vapautta, oikeutta ja turvallisuutta koskevat oikeudet voidaan turvata? Nykyisellään nesteiden kuljettamisen kieltäminen johtaa siihen, että kansalaisilta voidaan perusteettomasti takavarikoida henkilökohtaisia tavaroita, minkä lisäksi kansalaiset joutuvat maksamaan kalliin hinnan juomavedestä ja saattavat joutua turvallisuusviranomaisten kaltoin kohtelemiksi siksi, että EU:n jäsenvaltioissa sijaitsevien lentokenttien tarjoamien palvelujen laatua ei valvota?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Olen varma, että jäsen Panayotopoulos-Cassiotou tietää meidän kaikkien toivovan mahdollisuutta tai vapautta matkustaa muulla tavoin kuin nyt, mutta toimenpiteet on toteutettu Euroopan unionissa komission lokakuussa 2006 antaman asetuksen nojalla, jotta tietty turvallisuustaso voidaan taata. Tällaisen asetuksen antaminen kuuluu komissiolle, jonka tukena oli tässä yhteydessä siviili-ilmailun turvallisuudesta vastaava komitea; se koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja toimii omien sääntöjensä mukaisesti.

Koska komissio on luvannut tarkistaa näitä toimenpiteitä kuusi kuukautta niiden hyväksymisen jälkeen, tätä asetusta koskevat kysymykset on osoitettava suoraan komissiolle, joka vastaa tarkistuksesta.

Haluan muistuttaa arvoisaa parlamentin jäsentä ja parlamenttia siitä, että neuvoston tehtävät lentoturvallisuuden alalla rajoittuvat turvallisuustoimenpidekehyksiä koskevien lainsäädäntöehdotusten tutkimiseen, minkä lisäksi neuvosto ja parlamentti keskustelevat parhaillaan komission ehdotuksesta neuvoston ja parlamentin asetukseksi, jossa asetetaan yhteiset säännöt siviili-ilmailun turvallisuudelle ja jolla on tarkoitus korvata tällä hetkellä voimassa oleva asetus.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia vastauksestanne. Tiedustelin kysymyksessäni, onko kansalaisilla mahdollisuuksia tehdä valituksia, jotka tulisivat komission tietoon ja voisiko neuvosto eli voisitteko te ehdottaa veden ilmaista jakelua edes lyhyille matkoille ja aiotteko tehdä tätä toimenpidettä koskevan ympäristöarvioinnin.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Panayotopoulos-Cassiotou, olen sitä mieltä, että on kaikkien ja erityisesti matkustajien etujen mukaista lentää mahdollisimman turvallisesti. Näitä toimia ei toteutettu hetken mielijohteesta, vaan turvallisuuden takaamiselle näissä oloissa oli todelliset perusteet.

On luonnollisesti tärkeää kysyä asianosaisilta, mitä tällä kaikella on oikeastaan saavutettu. On valitettavaa, ettei tällä hetkellä ole käytettävissä muita menetelmiä asioiden tutkimiseksi avoimemmin tai vaikka aikaisemmin voimassa olleen käytännön mukaisesti, mutta yksikään kansalainen, joka mielellään käyttää liikkumisen ja matkustamisen vapauttaan, ei ymmärtäisi, jos turvallisuudesta vastaavat tahot eivät puolestaan varmistaisi mahdollisimman hyvää turvallisuutta. Jos tämä voidaan toteuttaa muulla tavoin tekniikan kehittymisen avulla ilman tällaisia haittoja, kaikki ottavat uudet keinot ilomielin vastaan.

Mitä tulee mainitsemiinne seikkoihin, huolimatta kaikesta tiedottamisesta liittyen tavaroihin, joita ei saa enää viedä tarkastusten läpi, yhä liian monet ottavat mukaan omat kivennäispullo- ja hedelmämehupullonsa tai muut vastaavat esineet. Jos ihmiset toimisivat itse vastuullisemmin, roskan määrää voitaisiin ehkä vähentää.

  Robert Evans (PSE). – (EN) Arvoisa parlamentin jäsen, voin kertoa teille, että tästä asiasta järjestetään kuuleminen huomenna.

Jatkaakseni siitä, mitä neuvoston puheenjohtaja juuri totesi, kysyn, onko hän sitä mieltä, että tässä kysymyksessä esitetyt huolet ovat naiiveja ja vihjailevia, sisältävät huonoja yleistyksiä sekä ilmentävät jopa arvostelua lentokenttähenkilökunnan lisäarvoa kohtaan? Onko neuvosto lisäksi samaa mieltä siitä, että esimerkiksi se, että vedestä maksetaan hieman enemmän ja että matkustusmukavuus lentokentillä hieman heikkenee, on halpa hinta sen avulla saavutetusta lisääntyneestä matkustajaturvallisuudesta, terrori-iskujen uhan pienentämisestä ja kaikkien lentokenttää käyttävien, niin lähtijöiden, saapujien kuin kauttakulkijoidenkin, hyvinvoinnin parantamisesta?

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuukausi sitten tässä samassa paikassa esitettiin sama kysymys Euroopan komission edustajalle, mutta emme saaneet siihen selkeää vastausta. Olen todellakin samaa mieltä siitä, että turvallisuus on etusijalla, mutta nyt lienee kuitenkin aika tarkistaa tätä päätöstä ja joko lieventää kyseistä toimenpidettä tai soveltaa sitä tiukasti. Mitä mieltä te olette?

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, olen pahoillani, mutta voin olettaa vain kahta asiaa: joko lisäkysymystäni ei tulkattu tai neuvoston puheenjohtaja ei vastannut ollenkaan siihen, mitä häneltä kysyin.

Esitin täsmällisiä kysymyksiä: voinko minä tavallisena Euroopan unionin kansalaisena valittaa tällaisista tarkastuksista? Kysyin myös jätteestä…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Koska nämä asiat tapahtuvat paikallisesti, en ole tietoinen valituksista, mutta totean hyvin selvästi – ja tästä olen samaa mieltä arvoisan parlamentin jäsenen kanssa – että tässä ei ole kyse ympäristönsuojelusta ja siitä, että joidenkin matkustusvapautta rajoitetaan, vaan kyse on pikemminkin turvallisuudesta; haluan sanoa kaikille asianosaisille – ja näin tehdessäni annan tukeni turvatarkastuksista vastaavalle turvallisuushenkilöstölle – että kilpailun lisätessä matkustajamääriä olennaista on turvallisuus eikä matkustajamäärien rajoittaminen.

Kuten olemme oppineet Yhdistyneen kuningaskunnan tapahtumista, yhden, kahden tai kolmen porsaanreiän hyödyntäminen saattaa hyvinkin riittää. On oikein ja asianmukaista, että toimenpiteitä tarkistetaan tietyn ajan kuluttua, jotta voidaan tutkia, onko niillä saavutettu toivottuja tuloksia. Kaikkea ei tarvitse jatkuvasti säännellä, mutta tietyt toimenpiteet on otettava käyttöön, ja kun ne ovat käytössä, kansalaisten on myös itse suostuttava kantamaan tietty vastuu.

Tosiasia on, että on saatu paljon tietoa siitä, että kerättävää jätettä – joka vaihtelee tupakansytyttimistä yli 100 millilitran kokoisiin pulloihin – ei alun alkaenkaan olisi lentokentillä, jos ihmiset ajattelisivat asiaa vähän enemmän, ennen kuin tulevat lähtöselvitykseen.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 6 (H-0285/07)

Aihe: Gay Pride -paraatit

Euroopan parlamentti reagoi EU:ssa ja muualla vuonna 2006 pidettyjen Gay Pride -paraatien vastustamiseen ja paraateja vastaan tehtyihin iskuihin hyväksymällä 16. kesäkuuta 2006 päätöslauselman rasistisen ja homofobisen väkivallan noususta Euroopassa. Päätöslauselmassa muistutettiin, että Euroopan valtioilla on velvollisuus suojella tällaisia paraateja ja niihin osallistuvia, ja tuomittiin erityisesti Venäjän viranomaisten päätös Moskovan ensimmäisen, 27. toukokuuta 2006 järjestettäväksi kaavaillun Gay Pride -tapahtuman kieltämisestä.

Gay Pride -paraatien kausi on taas kohta alkamassa ja jäsenvaltioissa ollaan huolissaan osallistujien suojelemisesta, ja Moskovassa tänä vuonna järjestettävä Gay Pride -paraati kohtaa avointa vastarintaa.

Mitä toimia neuvosto toteuttaa varmistaakseen, että jäsenvaltioiden viranomaiset suojelevat osallistujia tehokkaasti? Millä tavoin homo- ja biseksuaalista ja transseksuaalista yhteisön vastaiset suvaitsemattomuuden ilmaukset vaikuttaisivat neuvoston ja hallitusten välisiin suhteisiin?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Puheenjohtajavaltio katsoo, että rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai elämänkatsomukseen, vammaan, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä on Euroopan unionin perusperiaatteiden vastaista. Euroopan unionin toimielimet ovat tuominneet tällaisen syrjinnän aina, kun sellaista on esiintynyt missä tahansa muodossa. Viittaan myös täällä parlamentissa pari viikkoa sitten käytyyn keskusteluun.

Puheenjohtajavaltio edistää myös kokoontumis- ja yhdistymisvapautta ja vastustaa seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää. Se käyttää tämän tilaisuuden hyväkseen toistaakseen huolensa rasismin ja homofobisen väkivallan mahdollisesta lisääntymisestä Euroopassa tai muualla maailmassa. Euroopan unioni soveltaa sille perustamissopimuksissa osoitetun toimivallan mukaisesti määrätietoisesti avointa politiikkaa, jolla torjutaan mainitsemaani ilmiötä paitsi omien rajojemme sisällä myös niiden ulkopuolella ulkopoliittisten toimien avulla. Euroopan unioni pyrkii ulkosuhteissaan aktiivisesti torjumaan Yhdistyneissä Kansakunnissa syrjintää, myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, ja tässä yhteydessä on toteutettu onnistunut kampanja, jonka tuloksena Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvoston kansalaisjärjestökomitea myönsi ehdottoman neuvoa-antavan aseman homoseksuaali-, lesbo, biseksuaali- ja transseksuaaliryhmille.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Nämä todella ovat kauniita ajatuksia, mutta minua kiinnostaa varsinaisesti se, ovatko ne johtaneet tekoihin. EU:n jäsenvaltio Puola on kieltänyt Gay Pride -paraatit, minkä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut, ja nyt myös Vilnan viranomaiset estävät EU:n yhtäläisten mahdollisuuksien bussin pääsyn kaupunkiin. Tämä on taatusti EY:n perustamissopimuksen ihmisoikeuksia koskevan 6 artiklan ja syrjintäkieltoa koskevan EY:n perustamissopimuksen 13 artiklan vastaista.

Mitä neuvosto ja puheenjohtajavaltio toteavat Puolan, Liettuan ja muiden EU:n jäsenvaltioiden hallituksille, jotka eivät noudata tasa-arvolainsäädäntöä? Onko Vilna oikea sijaintipaikka sukupuolten tasa-arvoa koskevalle instituutille, kun otetaan huomioon nämä hyvin huolestuttavat suuntaukset kaupungissa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Ludford, tiedän parlamentissa käydyt keskustelut, ja osallistuimmekin yhteen äskettäiseen keskusteluun aiheesta, mutta voin ainoastaan todeta, että muutama kuukausi sitten, viime vuoden lopulla, Puolassa järjestettiin mielenilmaisu suvaitsevaisuuden puolesta, ja että vastaavia mahdollisuuksia mielenilmauksiin on ollut muitakin aivan äskettäin. Puheenjohtajavaltio tuomitsee mainitsemanne kaltaiset asiat aina, kun niitä ilmenee Euroopan unionissa.

Mitä tulee niihin asioihin, joihin Euroopan unioni ei voi vaikuttaa, voitte olla vakuuttuneita siitä, että tuomme ne esiin vuoropuheluissa ja ilman muuta Euroopan unionin ja Venäjän välisessä ihmisoikeusvuoropuhelussa.

Minulla ei ole tällä hetkellä tietoa tapauksista, jotka mainitsitte ja joissa tasa-arvobussia ei olisi päästetty jatkamaan matkaa tai jossa sitä ei olisi päästetty tapahtumapaikalle, mutta aion toimia tämän asian suhteen ja selvittää asian. Ehkä voisitte kertoa puheenjohtajavaltiolle, missä maassa näin on todella tapahtunut.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 7 (H-0287/07)

Aihe: Tšetšenian ihmisoikeudet

Presidentti Putin on nimittänyt Kadyrovin Tšetšenian presidentiksi ilman että tšetšeenit olisivat voineet äänestää asiasta ja tietoisena siitä, että riippumattomat ihmisoikeusjärjestöt luonnehtivat Kadyrovia kuolemanpartioiden komentajaksi.

Miten neuvosto arvioi Tšetšenian tilannetta ja mitä toimenpiteitä se toteuttaa palauttaakseen sinne demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeudet?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Posselt, myös me olemme huolissamme Pohjois-Kaukasuksen ja koko Venäjän ihmisoikeus- ja perusvapaustilanteesta, jonka toitte kysymyksessänne selvästi esiin. Tästä syystä seuraamme kehitystä jatkuvasti.

Neuvosto esittää huolensa Venäjälle säännöllisesti EU:n ja Venäjän välisessä vuoropuhelussa, johon juuri toisessa yhteydessä viittasin. Lisäksi on muodostettu monen tason yhteyksiä, joissa huolestuttavia asioita voidaan käsitellä Venäjän kanssa: paitsi huippukokousten ja ministeritapaamisten poliittisessa vuoropuhelussa myös ihmisoikeusvuoropuhelussa, joka aloitettiin maaliskuussa 2005 Luxemburgin puheenjohtajakaudella ja jota on nyt käyty kaksi vuotta.

EU ilmaisee Tšetšenian tasavallan tilannetta koskevat erityishuolensa kaikissa näissä yhteyksissä. Viides ihmisoikeusvuoropuhelu on nyt pysyvä osa EU:n ja Venäjän välisiä suhteita, ja neuvottelukierros järjestettiin viimeksi 3. toukokuuta, jolloin käsiteltiin myös Tšetšenian tilannetta.

Tätä aihetta käsitellessämme haluan myös mainita, että Pohjois-Kaukasuksen sosiaalista ja taloudellista jälleenrakentamista koskeva Tacis-toimintaohjelma, jota EU on rahoittanut 20 miljoonalla eurolla, on nyt aloittanut toimintansa ja tarjoaa näkymiä myönteisestä kehityksestä.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, liittokansleri osoitti juuri viikonloppuna, että on mahdollista yhdistää tiukka tavoitteellisuus ja diplomaattisen taituruuden periaate, ja te teette nyt samoin täällä.

Haluan nyt kysyä hyvin käytännöllisen kysymyksen: miten Tšetšeniaan pääsyä voitaisiin helpottaa? Teettekö jotakin tämän asian hyväksi? Lisäksi Tšetšenian vaalit järjestetään Etyjin tarkkailussa, ja myös Eurooppa-neuvosto on tehnyt paljon tämän asian hyväksi. Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut. Olisiko mahdollista, että EU ajaisi Eurooppa-neuvoston Etyj- jäsenenä uusia aloitteita, jotka koskisivat suoraa toimintaa Tšetšeniassa?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Posselt, luulenpa tietäväni hyvinkin Tšetšenian turvallisuustilanteen ja sen, että se todellakin vaikeuttaa maahanpääsyä, mutta Eurooppa-neuvoston ihmisoikeuskomissaari varmisti äskettäin Tšetšeniaan tekemällään vierailulla, että sen talouskehitys on edistynyt, vaikka tästä asiasta onkin käytävä edelleen suoraa vuoropuhelua Venäjän kanssa, kuten totesitte. Kun ohjelmat on saatu toimintaan, ne on toteutettava mahdollisimman tehokkaasti, jotta niillä todella voidaan vaikuttaa kohderyhmien hyväksi.

  Puhemies. Seuraavana on

Philip Bushill-Matthewsin kysymys nro 8 (H-0291/07)

Aihe: Lamppujen tuontitullit

Aikooko puheenjohtajavaltio pyrkiä aktiivisesti sopimukseen, jolla alennetaan Kiinasta tuotavien energiansäästölamppujen tuontitulleja tai ihannetapauksessa poistetaan ne, kun asiaa tarkastellaan tämän vuoden lokakuussa? Miten neuvosto arvioi EU:n kuluttajille aiheutuvia kustannus-hyötyvaikutuksia, jos nämä tullit poistettaisiin? Mitkä jäsenvaltiot vastustavat tällä hetkellä näiden tullien poistamista?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa jäsen Bushill-Matthews, neuvosto viittaa aluksi vastaukseen, jonka se antoi tätä asiaa koskevaan kirjalliseen kysymykseen 5. maaliskuuta ja jossa se selitti, miksi vuonna 2001 määrättiin polkumyyntitulleja Kiinan kansantasavallasta peräisin oleviin energiansäästölamppuihin. Neuvosto totesi vastauksessa myös, että se on aloittanut 17. heinäkuuta 2006 tarkistusmenettelyn, koska polkumyyntiasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisten toimenpiteiden voimassaoloaika on päättymässä, ja että tämä tarkistus saataneen päätökseen 15 kuukauden kuluessa eli lokakuuhun 2007 mennessä.

Kun komissio on tehnyt päätelmänsä, se esittää ehdotuksen neuvostolle, jolla on tämän jälkeen kuukausi aikaa hylätä tai hyväksyä komission ehdotus. Ehdotusta ei ole vielä toimitettu neuvostolle, eikä neuvoston tiedossa ole vielä jäsenvaltioiden lopullisia kantoja.

Voin kuitenkin vakuuttaa teille, että oli päätös mikä tahansa, siinä otetaan kaikkien osapuolten edut huomioon. Uskon teidän ymmärtävän, että komissio ja neuvosto ottavat kaupansuojelutoimenpiteitä soveltaessaan jatkuvasti huomioon eri etunäkökohdat – esimerkiksi tuottajien, käyttäjien, maahantuojien ja kuluttajien edut – ja yrittävät säilyttää niiden välisen tasapainon, jotta kyseisen teollisuudenalan asianmukainen suojelu voidaan varmistaa. Tämä merkitsee sitä, että toimenpiteitä toteutetaan ainoastaan siinä määrin, että kyseistä yhteisön alaa voidaan suojella kolmansien maiden epäoikeudenmukaisilta kauppakäytännöiltä, ja ainoastaan niin kauan kuin se on yhteisön etujen mukaista.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Täytyy sanoa, että vastauksenne oli hyvin diplomaattisesti muotoiltu, mutta jospa yrittäisin esittää asiani hieman erilaisessa yhteydessä. Tämänpäiväisen sanomalehden mukaan eräs elintarviketuotantoalan yritys pyytää nyt suojelua Thaimaasta peräisin olevaa maissintuontia vastaan. Onko neuvosto – en kysy nyt tätä asiaa komissiolta – huolissaan protektionismin vahvistumisesta jäsenvaltioissa ja aikooko neuvosto toteuttaa puheenjohtajakaudellanne mitään toimia tämän ilmiön torjumiseksi?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Voin vakuuttaa, ettei vastaukseni ollut pelkkää diplomatiaa vaan se sisälsi myös monia asioita, joita puheenjohtajavaltion ja jäsenvaltioiden on tutkittava yhdessä, ei puheenjohtajavaltion yksin, sillä kyse on monien, nyt jo 27 jäsenvaltion eduista.

Tein myös selväksi, että tässä yhteydessä on otettava huomioon monet käyttäjät tai kuluttajat sekä maahantuojat, tuottajat ja kilpailijat. On mielestäni periaatteessa oikein, että olemme asettaneet lokakuun 2007 tavoiteajaksi, jolloin arvioidaan, onko nykyisen lainsäädännön mukainen suojelu yhä asianmukaista kyseisessä tilanteessa ja onko Euroopan unionin puututtava asiaan.

En tunne mainitsemaanne tapausta, mutta tiedän, että komission käytännön mukaista on ottaa monet eri alat huomioon, ennen kuin se mahdollisesti lakkauttaa suojelumekanismien soveltamisen. Muun muassa käymiemme keskustelujen perusteella minulla ja puheenjohtajavaltiolla herää kysymys siitä, että jos vapauttamisprosessiin ei olisi vaikutettu kaikkien näiden asioiden kautta, oletettavasti jotkin jäsenvaltiot olisivat vihaisia Euroopan unionille, koska ne katsoisivat, ettei EU olisi pitänyt eri etuja tasapainossa.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Anne Isler Béguinin kysymys nro 9 (H-0294/07)

Aihe: Venäjän federaation kansalaisia koskevan viisumijärjestelmän yksinkertaistamista käsittelevä sopimus

Euroopan unioni on äskettäin yksinkertaistanut Venäjän federaation kansalaisia koskevaa viisumijärjestelmää Pietarissa vuonna 2003 pidetyssä huippukokouksessa tehdyn sopimuksen mukaisesti.

Tämä merkitsee, että Abhasian ja Etelä-Ossetian asukkaat voivat hyötyä uudesta viisumijärjestelmästä, koska heillä kaikilla on venäläiset passit; nämä alueet pyrkivät eroon Georgiasta, mutta ne eivät ole kansainvälisen yhteisön tunnustamia.

Georgian kanssa ei ole vastaavaa sopimusta, joten Venäjän kansalaisuus näyttää olevan näiden kahden separatistialueen asukkaille edullisempaa, ja se etäännyttää näitä kahta aluetta Georgian muista osista.

Mitä Euroopan unioni tekee oikaistakseen tämän tilanteen ja edistääkseen Abhasian ja Etelä-Ossetian konfliktien rauhanomaista ratkaisemista ja niiden ja Georgian välisen lähentymisen käynnistämistä? Aiotaanko Georgian kanssa neuvotella lähitulevaisuudessa samanlaisesta sopimuksesta, jotta Etelä-Kaukasian asukkaat saisivat samat oikeudet?

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Aikomuksena on, että Euroopan yhteisön ja Venäjän federaation välinen sopimus viisumijärjestelmän helpottamisesta tulee voimaan 1. kesäkuuta 2007, ja myös tästä keskusteltiin täällä parlamentissa muutama viikko sitten. Sopimuksen tavoitteena on helpottaa viisumien myöntämistä Euroopan unionin jäsenvaltioihin matkustavien Venäjän federaation kansalaisten tai Venäjän federaatioon matkustavien Euroopan unionin kansalaisten enintään 90 päivää kestävillä suunnitelluilla vierailuilla.

Sopimuksen mukaan Venäjän federaation kansalainen on henkilö, jolla on Venäjän federaation kansalaisuus tai joka on hankkinut sen Venäjän oman lainsäädännön mukaisesti. Tästä seuraa, että nykylainsäädännön nojalla tätä sopimusta sovelletaan kaikkiin Venäjän kansalaisiin riippumatta siitä, missä valtiossa he asuvat.

Aloitteita siitä, että komissiolle myönnettäisiin valtuudet vastaavan sopimuksen tekemiseksi Georgian kanssa, ei ole tehty, koska EU:n ja Georgian välisessä toimintasuunnitelmassa ja Euroopan unionin naapuruuspolitiikassa vahvistetaan jo vuoropuhelun aloittaminen matkustamisesta, ja tässä yhteydessä viitataan erityisesti paluumuuttajien ja viisuminsaannin ongelmiin.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, annoitte minulle täysin saman vastauksen, jonka komission jäsen Ferrero-Waldner on antanut minulle kolme kertaa, mutta ette silti vastannut kysymykseeni.

Kysymys koskee viisumijärjestelmän helpotuksia Georgian alueella, Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa, asuville henkilöille, joille Venäjä on ystävällisesti tarjonnut kansalaisuuttaan myöntämällä heille Venäjän passit – vaikka he ovatkin georgialaisia – minkä seurauksena Georgian kansalaisiin sovelletaan kahtalaista järjestelmää.

Kysymykseni kuuluu: otitteko huomioon sen seikan, että kun Venäjän kansalaisten viisumijärjestelmää helpotetaan, ne ihmiset, joille Venäjä on myöntänyt kansalaisuuden ja sitä tukevat passit ja jotka asuvat Georgian alueella Abhasiassa tai Etelä-Ossetiassa, hyötyvät järjestelmästä, kun taas muut georgialaiset eivät?

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, mikä on neuvoston kanta vastaaviin suotuisiin viisumijärjestelyihin muiden valtioiden, kuten Ukrainan, Moldovan ja Valko-Venäjän kohdalla? Mielestäni on hyvin tärkeää muistaa myös nämä valtiot.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Voin kertoa jäsen Isler Béguinille, että jos komissio ja neuvosto ovat antaneet saman vastauksen kolme kertaa, se ei merkitse, että vastaus olisi ollut väärä tai epätäydellinen, vaan kyse on lain mukaisesta kannasta. Kysymyksenne kuultuani mieleeni tuli poliittinen kysymys siitä, miten voitaisiin näiden alueiden piilevät konfliktit huomioon ottaen tehdä myönnytyksiä esimerkiksi Georgian kansalaisille tai – kuten jäsen Paleckis juuri huomautti – muiden valtioiden kansalaisille. Näistä asioista neuvotellaan erityissuhteiden ja esimerkiksi Georgian kanssa naapuruuspolitiikan yhteydessä. On mielestäni melko selvää, että EU:n ja Ukrainan tai Valko-Venäjän välisten erityissuhteiden ansiosta meidän on näissä erityistapauksissa jatkettava toimia tällaisten sopimusten tekemiseksi EU:n lainsäädännön ja Schengen-järjestelmän mukaisesti.

  Puhemies. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, paljon kiitoksia. Kiitos myös siitä, että teidän ansiostanne kysymyksiä voitiin käsitellä oletettua enemmän.

Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.05 ja sitä jatkettiin klo 21.00)

Puhetta johti
varapuhemies McMILLAN-SCOTT

13. Beniamino Donnicin valtakirjan tarkastus (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Garganin laatima oikeudellisten asioiden valiokunnan mietintö (A6-0198/2007) Beniamino Donnicin valtakirjan tarkastuksesta.

  Giuseppe Gargani (PPE-DE), esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan tuoda parlamentin tietoon valiokunnassa tehdyn työn. Valiokunnassa on keskusteltu Donnicin valtakirjasta perusteellisesti, minkä ansiosta mietintö on saanut enemmistön kannatuksen.

Puolustan valiokuntaa, jonka puheenjohtajana minulla on kunnia toimia, ja vastaan samalla ilkeämielisiin vihjailuihin valiokunnan maltittomuudesta ja puolueellisuudesta. Nämä vihjailut eivät suinkaan osoita kunnioitusta parlamenttia kohtaan etenkään, kun monet valiokunnan jäsenistä ovat lakimiehiä. Valiokuntaan kuuluvia lakimiehiä ovat muun muassa jäsenet Lehne, Medina, Wallis ja Frassoni, pelkät koordinaattorit mainitakseni, ja lisäksi valiokuntaan kuuluu useita muita merkittäviä hahmoja. Keskustelumme olivat kautta linjan korkeatasoisia, ja ne käytiin perusteellisesti ja vilpittömin mielin. Keskityimme aina ensisijaisesti parlamentin rooliin, joka on valtava sen tehtävien ja eurooppalaisen aseman suhteen mutta mitätön tilanteissa, joissa parlamentti halutaan pakottaa nurkkaan erinäisten menettelytapojen avulla.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on kyse juuri tästä merkittävästä ongelmasta. Tiedämme, että Occhetton virasta luopuminen on eurooppalaisen säädöksen vastaista, minkä vuoksi asiaa ei voida ratkaista Donnicin hyväksi.

Euroopan unionin vaalimenettelyä koskevat säännöt ovat yhteisön toimivallan alaisia, minkä mukaisesti viittaus kansallisiin määräyksiin, jotka määräytyvät vuonna 1976 annetun eurooppalaisen säädöksen perusteella, on yksinomaan täydentävä. Kansallisten määräysten on kuitenkin noudatettava yhteisön oikeusjärjestelmän perusperiaatteita, sen ensisijaisia sääntöjä sekä vuonna 1976 annetun säädöksen sanamuotoa. Tämän vuoksi toimivaltaiset kansalliset lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeusviranomaiset eivät saa laiminlyödä yhteisön oikeudellista kehystä vaaleihin liittyvissä kysymyksissä.

Occhetton virasta luopumisen hyväksyttävyyttä on tarkasteltava ensinnäkin vuonna 1976 annetun säädöksen 4 artiklan perusteella,. Sen mukaan parlamentin jäseniä eivät sido mitkään toimintaohjeet, he eivät saa ottaa vastaan sitovaa toimeksiantoa ja parlamentaaristen edustajien itsenäisyys ja riippumattomuus on kansalaisten vapauden kulmakivi.

Näin säädetään vuonna 1976 annetussa säädöksessä, mutta seuraavassa viittaan Euroopan parlamentin jäsenten ohjesääntöön, vaikka se tuleekin voimaan vasta tulevalla vaalikaudella. Ohjesääntö muodostaa tällä hetkellä yhteisön oikeusjärjestelmässä primaarilainsäädännön lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävän säädöksen, jonka Euroopan parlamentti hyväksyy neuvoston suostumuksella ja joka julkaistaan virallisessa lehdessä. On ilmiselvää, että Occhetton luopuminen valinnasta on seuraus tahdonilmaisusta, johon on vaikuttanut ja jonka on vesittänyt toisten jäsenten kanssa tehty sopimus, josta päätettiin ennen kuin vuonna 2004 pidettyjen Euroopan parlamentin vaalien tulos julistettiin. Selvää on myös, että sopimus on tehty toisen Società civile Di Pietro-Occhetto -luetteloon kuuluvan jäsenen kanssa, minkä vuoksi toimesta luopuminen on katsottava vuonna 1976 annetun säädöksen hengen ja kirjaimen ja erityisesti sen 6 artiklan vastaiseksi. Päätöstä luopua toimesta ei voida missään olosuhteissa peruuttaa laillisesti tavalla, jolla peruutus suoritettiin. Haluan painottaa läsnäolijoille Italian kansalaisena, ettei Italian korkein hallinto-oikeus maininnut tai huomioinut asiassa antamansa päinvastaisen tuomion perusteluissa millään tavalla edellä mainittuja yhteisön lainsäädännön periaatteita. Kyseinen tuomioistuin halveksui siten paitsi säädöksen henkeä ja kirjainta myös tekstin 4 ja 6 artiklan sisältöä.

Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneena oikeuskäytäntönä on, että vaikka jäsenvaltion viranomaiset syyllistyisivät yhteisön lainsäädännön rikkomiseen ja korkeimman tason oikeudellinen elin langettaisi lainvoimaisen tuomion, tämä ei estä yhteisöjen tuomioistuinta antamasta päätöstä, jonka mukaan korkein kansallinen oikeus rikkoo yhteisön lainsäädäntöä mainitulla tavalla. Tämä ei kuitenkaan merkitse kansallisen vastuun raukeamista – tässä tapauksessa Italian vastuun – sillä kuten on jo mainittu, kyseinen oikeuslaitos on Italian toimivallan alainen. Mielestäni kaikki tämä havainnollistaa selvästi tilannetta, jossa olemme.

Selostan seuraavaksi nopeasti kaksi Italian lainsäädäntöön liittyvää seikkaa. Edustajantoimesta luopumisen perumisella saattaa olla perusteltuja ja voimassaolevia oikeuksia, sillä perumisen kohde eli tässä tapauksessa Occhetton luopuminen Chiesan hyväksi on asiasta annettujen perustelujen ansiosta täysin pätevä ja voimassa oleva. Luopuminen koskee myös myöhempiä oikeuksia, mutta se voidaan luonnollisesti peruuttaa ennen asian saattamista päätökseen ja ennen kuin luopuva osapuoli voi todella suorittaa luopumisen.

Occhetton luopuminen edustajantoimesta vaalien tuloksen julistamisen jälkeen ei muuttanut Di Pietro-Occhetto -luettelon ehdokkaiden järjestystä. Arvoisa puhemies, viimeinen huomioni on, että meidän on tunnustettava oikeudelliseksi perusperiaatteeksi se, että luopuminen voi tulla voimaan ainoastaan silloin, kun oikeuden toteutumisen edellytykset täyttyvät.

Tämän vuoksi olemme vahvistaneet Occhetton valinnan 3. kesäkuuta 2006 antamassamme päätöksessä, joka on väitteiden mukaan ristiriidassa toimintalinjamme kanssa – itse asiassa juuri oikeudellisten asioiden valiokunnan päätöksen vuoksi – sillä kyseisenä ajankohtana annettu julistus mitättömästä ja sääntöjen vastaisesta luopumisesta oli eurooppalaisen säädöksen mukainen. Donniciin liittyvät poikkeukset eivät olleet tuolloin olennaisia. Tämän vuoksi asiassa ei ole mitään ristiriitaista.

Teimme päätöksen viime vuonna, ja voimme tänään vahvistaa sen, sillä päätös on johdonmukainen ja sitä on pohdittu perusteellisesti oikeudellisten asioiden valiokunnassa, joka ei toimi puolueellisesti vaan tekee kaikkensa tämän parlamentin riippumattomuuden edistämiseksi ja takaamiseksi.

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tämä on merkittävä hetki Euroopan parlamentin historiassa. Mietinnön esittelijä, oikeudellisten asioiden valiokunnan puheenjohtaja Gargani on selostanut oikeudellista päättelyä, josta olemme samaa mieltä. Ryhmäni on esittänyt joukon tarkistuksia, joiden tarkoituksena on parantaa tämänkaltaista oikeudellista päättelyä.

Asiaa on kuitenkin tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta. Euroopan parlamentti – oikeudellisten asioiden valiokunta – on aina hyväksynyt kansallisten viranomaisten päätökset, jotka koskevat Euroopan parlamentin jäsenten nimittämistä, ja on aina hyväksynyt myös vaaleja koskevat riitojenratkaisumenettelyt.

Sen sijaan on mahdotonta hyväksyä tapaa, jolla Italian oikeuslaitos ilmoittaa meille lähes kolme vuotta edellisten vaalien jälkeen ja vuoden kuluttua Occhetton nimittämisestä parlamentin jäseneksi, ettei hänen nimityksensä virkaan ole pätevä.

Jäsen Gargani selitti syyt oikeudellisesta näkökulmasta, mutta asiaan liittyy myös perustavanlaatuinen poliittinen puoli. Euroopan parlamentti koostuu jäsenistä, jotka on nimitetty virkaan kansallisen viranomaisten päätöksellä, olivatpa nämä hallinto-, vaali- tai oikeusviranomaisia, ja päätökset perustuvat kansalliseen lainsäädäntöön.

Tämä parlamentti muodostaa kuitenkin oman itsenäisen elimensä, jolla on omat ominaispiirteensä ja oikeus puolustaa itseään. Uskon, että käsiteltävänä olevasta Occhetton tapauksesta tulee merkittävä parlamentaarinen ennakkotapaus. Kansalliset hallintoviranomaiset ja oikeusviranomaiset tietävät tästä edespäin, että Euroopan parlamentilla on valta julistaa mielivaltaisesti tehty kansallinen päätös milloin tahansa lainsäädännön vastaiseksi.

Parlamentilla on oikeus ja velvollisuus suojella jäseniään. Arvoisa puhemies, jollemme tee näin, saatamme itsemme tilanteeseen, jossa teiltä tai keneltä tahansa tämän parlamentin jäseneltä voidaan riistää parlamentin jäsenen asema kansallisen viranomaisen tai tuomioistuimen mielivaltaisen päätöksen nojalla. Parlamentin työn kannalta on elintärkeää, että parlamentin jäsenet tuntevat olonsa turvatuiksi tehdessään työtään.

Jäsen Gargani on tehnyt puheenjohtajana erinomaista työtä. Olemme keskustelleet vuosien saatossa useista kysymyksistä. Käsittelemme nyt sopimusta, josta kaikki osapuolet ovat samaa mieltä ja joka ei heijasta minkäänlaisia puoluepoliittisia etuja vaan vastaa nimenomaiseen tarpeeseen puolustaa Euroopan parlamentin asemaa.

Euroopan parlamentti, Euroopan kansalaisia edustava toimielin, on vakiinnuttanut asemansa itsenäisenä ja itsenäisiä päätöksiä tekevänä toimielimenä. Parlamentti eroaa neuvostosta, joka on riippuvainen jäsenvaltioiden politiikan muutosvaihteluista. Meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on valtakirja, määräaikainen valtuutus, jota ei voida kumota mielivaltaisen kansallisen päätöksen nojalla.

Mainittakoon siksi vielä kertaalleen, että Occhettoa koskeva päätös nousee historiallisesti merkittäväksi niin Euroopan parlamentin historian, parlamentin luonteen vahvistuksen kuin parlamentin jäsenten oikeuksienkin kannalta.

  Luigi Cocilovo, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen samaa mieltä yhdestä asiasta, nimittäin siitä, että parlamentin päätös on historiallisesti merkittävä askel, jonka vaikutus näkyy käsiteltävänä olevaa asiaa huomattavasti laaja-alaisempien kysymysten, ongelmien, periaatteiden ja sääntöjen sovittelussa. Euroopan parlamentti ei ole koskaan kyseenalaistanut perustamissopimuksen perusteella määräytyviä periaatteita ja sääntöjä, jotka koskevat kansallista oikeusvaltaa vaalimenettelyihin liittyvien kiistojen sovittelussa ja siten myös vaaleilla valittujen jäsenten julistamista. Valittujen osaltahan parlamentti suorittaa niin kutsutun valtakirjan tarkistuksen eli vahvistaa vaalien nojalla suoritetun valinnan virkaan.

Näkökantani painottamiseksi esitän seuraavassa asian kommentoinnin sijaan sanatarkan lainauksen parlamentin 14. joulukuuta 2004 täysistunnossaan hyväksymästä päätöksestä, jolla vahvistettiin kaikkien meidän vuoden 2004 vaaleissa virkaan valittujen jäsenten valtuutus. Valtuutus julistettiin vahvistetuksi, ja päätöksessä sanotaan sanatarkasti näin: "…jollei toimivaltaisten viranomaisten mahdollisista päätöksistä jäsenvaltioissa, joissa on esitetty vaalien tuloksia koskevia vastalauseita, muuta johdu." Kyseisessä täysistunnossa vahvistettiin kaikkien hyvin tuntema sääntö.

Haluan vielä lisätä, että oikeudellisten asioiden valiokunta viittaa antamansa päätöksen perusteluissa sekä yhteisön vaalilainsäädännön että työjärjestyksen useisiin artikloihin, joissa viitataan edelleen parlamentin lainkäyttövaltaan irtisanoutumisten yhteydessä. Nyt ei suinkaan ole kyse irtisanoutumisesta. Asia, jossa Italian tuomioistuimet antoivat tuomion, liittyy vaaleja koskevaan erimielisyyteen tai kyseisen erimielisyyden ratkaisuun jäsen Di Pietron irtisanouduttua toimestaan Euroopan parlamentin jäsenenä, minkä jälkeen mahdollisia toimen täyttäjiä olivat Occhetto ja Donnici. Erimielisyys ratkaistiin väliaikaisella tuomiolla, johon on oikeus hakea muutosta. Tuomion jälkeen Occhetto julistettiin valintamenettelyssä menestyneeksi hakijaksi. Tätä seurasi Italian korkeimman hallinto-oikeuden – joka on, hyvä jäsen Gargani, sama kuin vaalitoimisto, mikä ei sinänsä ole merkitsevää – tuomio, minkä jälkeen korkein hallinto-oikeus antoi lainvoimaisen tuomionsa, jossa Donnici julistettiin menestyneeksi hakijaksi. Meidän on keskusteltava jäsen Occhetton luopumisten ja niiden sanamuodon, kirjaimen tai valtuutuksen yhteensopivuuden sijaan kansallisten viranomaisten vallankäyttöoikeuksista ja lainkäyttövallasta parlamentin jäsenen julistamiseksi virkaan, minkä jälkeen tämän valtakirja tarkistetaan.

Tänään toimitettavasta äänestyksestä saattaa seurata vakava toimielinkiista, perustamissopimuksen määräysten rikkominen ja mahdollisesti myös täyttämättä jäävä edustajanpaikka, sillä kansallisten viranomaisten tehtäväksi jää joka tapauksessa julistaa vaaleilla valittu henkilö astumaan sen edustajan tilalle, jonka valtuutusta ei vahvisteta.

Kiitän lopuksi lämpimästi valiokunnan jäseniä. Hyvä jäsen Gargani, kukaan ei kyseenalaista valiokunnan jäsenten kelpoisuutta, päinvastoin. Ihailen työtänne suuresti, sillä lakimiehen todelliset kyvyt paljastuvat hänen puolustaessaan toivotonta tapausta selvän tapauksen sijaan. Arvostan ja kunnioitan suuresti tapaa, jolla olette saavuttaneet nykyisen tuloksen.

  Salvatore Tatarella, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kaikella kunnioituksella oikeudellisten asioiden valiokunnassa toimivia lukuisia arvovaltaisia juristeja kohtaan ja asian myös hieman vaatimattomammin muotoillakseni on sanottava, että mielestäni parlamentti menettelee vaarallisella ja ennennäkemättömällä tavalla, mikäli se hyväksyy huomenna jäsen Garganin laatiman mietinnön. Mietinnön hyväksyminen merkitsisi parlamentin jäsenen ennenkuulumatonta hyväksikäyttöä, jossa asianomaiselta jäseneltä riistettäisiin lainvastaisesti parlamentaarinen valtuutus. Hyväksyminen merkitsisi myös perussopimusten ennenkuulumatonta ja harvinaislaatuista rikkomista, sillä perussopimuksissa tunnustetaan selvästi jäsenvaltioiden lakien, menettelytapojen ja toimivaltuuksien ensisijaisuus vaaleihin liittyvissä kysymyksissä. Mietinnön hyväksyminen aiheuttaisi merkittävän kiistan jäsenvaltion kanssa, sillä sen myötä jäsenvaltiolta riistettäisiin parlamentin jäseneksi hyväksytty edustaja ja kansallinen oikeudenkäyttövalta.

Arvoisa puhemies, oikeudellisten asioiden valiokunta on anastanut itselleen sille kuulumattomia valtuuksia. En asetu kummankaan osapuolen taakse. Pysyn poliittisesti puolueettomana, sillä molemmat osapuolet edustavat keskusta- ja vasemmistoryhmiä. Ymmärrän jäsen Occhetton henkilökohtaisen ongelmatilanteen, joka saa myötätuntoni puhtaasti inhimillisistä syistä. Tässä on kuitenkin kyse lainsäädännöstä, Euroopan parlamentin asianmukaisesta kokoonpanosta ja yhteisön korkeimman toimielimen uskottavuudesta. Oikeuden ja ainoastaan oikeuden on sen vuoksi toteuduttava, ja kaikki poliittiset viittaukset ja merkityksettömät puoluepoliittiset laskelmat on unohdettava. Miten kansalaiset voivat luottaa Euroopan parlamenttiin, joka vääristää oman kokoonpanonsa sulkemalla pois jäsenen, joka on erityisen pätevä toimimaan osana sitä?

Meidän on syytä tarkastella tosiasioita. Oikeusviranomainen julisti Donnicin menestyneeksi hakijaksi tuomiolla, johon ei voi hakea muutosta. Italian valtio ilmoitti Euroopan parlamentille jäsenen valinnasta virkaan. Valiokunnan tehtäväksi annettiin Donnicin valtakirjan tarkastaminen. Valiokunnan oli määrä tarkastaa virat, joissa hän on toiminut, sekä niihin mahdollisesti liittyvät ristiriidat. Pitää toki paikkansa, että valiokunta voi tutkia kolmansien osapuolten muutoksenhakuja, minkä perusteella se toimi laillisesti tutkiessaan jäsen Occhetton tekemän valituksen. Sen sijaan valiokunnalla ei ole valtuuksia julistaa jäsenvaltion virkamiehen vahvistamaa tointa mitättömäksi. Tämä on oikeustoimi, jonka voi suorittaa yksinomaan asiaa käsitellyt kansallinen oikeusviranomainen, joka on langettanut asiassa peruuttamattoman tuomion, eikä siihen voida hakea muutosta.

  Nicola Zingaretti (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan ensiksi kiittää jäsen Gargania, sillä käsiteltävä aihe on erittäin monimutkainen ja hankala ja siihen liittyvä työ on saatettu loppuun erittäin järkevästi ja vastuuntuntoisesti sen ainoan mittapuun nojalla, jonka mukaan tämän parlamentin oikeudet ja valtaoikeudet on turvattava.

Päätösten keskeisin ja tärkein näkökohta on paikkansapitävä ja sen avulla ennen kaikkea voidaan estää ennakkotapauksen muodostuminen eli ehdokkaiden ja parlamentin tulevien jäsenien valintaa rajoittavien toimien tai aloitteiden hyväksyminen.

Pitää paikkansa, että tapaus on ensimmäinen lajissaan ja muodostaa sen vuoksi ennakkotapauksen, mutta kyseinen ennakkotapaus ja ensimmäinen tapaus ratkaistaan oikeudenmukaisesti siten, että ratkaisulla turvataan myös Euroopan parlamentin valtaoikeudet. Päätökset, joita olemme tekemässä, liittyvät meille uskottuun toimeen ja meille annettuun valtaoikeuteen, joiden myötä meillä on oikeus ilmaista mielipiteemme sekä hyväksyä, tarkistaa tai hylätä valtakirjoja ja vahvistustamme edellyttäviä asiakirjoja. Kyse ei siis ole toimivaltuuksiemme ylittämisestä vaan tämän samaisen parlamentin myöntämästä oikeudesta mielipiteen ilmaisemiseen.

  Puhemies. Ensiksi on suojattava parlamentin jäsenten oikeudet ja sen jälkeen Euroopan parlamentin oikeudet.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Carlo Casini (PPE-DE) , kirjallinen. – (IT) Äänestän päätösehdotusta vastaan seuraavin perustein, jotka Euroopan yhteisöjen tuomioistuin varmasti hyväksyy. Ehdotus on virheellinen seuraavista syistä:

1) Vaaleilla valittujen edustajien nimittäminen kuuluu 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 7 ja 11 artiklan mukaisesti yleisesti ottaen kansallisten toimielinten toimivaltaan.

2) C kohta: jäsen Occhetto ei luopunut toimesta vaan Italian keskusvaalilautakunnan nimityksestä virkaan ja asemastaan äänestettyjen ehdokkaiden listalla. Euroopan parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 5 kohdassa mainittu virasta luopuminen koskee jo virkaan nimitettyä jäsentä eikä nimitystä edeltäviä toimia.

3) D kohta: sitovan valtuutuksen kieltäminen koskee jo vastaanotettua valtuutusta eikä nimitystä edeltäviä tapahtumia.

4) E, F ja G kohdat: viittaus Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskeviin sääntöihin, jotka eivät ole vielä astuneet voimaan, on epäolennainen, samoin kuin viittaus jäseniin nimityksen jälkeen.

5) J, I, K ja L kohdat: Italian korkein hallinto-oikeus sekä mitätöi alueellisen hallinto-oikeuden päätöksen että tarkisti sitä tuomiossaan, johon ei voi hakea muutosta.

6) Päätelmien 2 kohta: Euroopan parlamentti ei voi syrjäyttää Italian viranomaisten suorittamaa parlamentin jäsenen nimitystä.

14. Tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Gierekin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A6-0159/2007) tietämyksestä käytännön toimiin: laajapohjainen innovaatiostrategia EU:lle (2006/2274(INI)).

  Adam Gierek (PSE), esittelijä. – (PL) Arvoisa puhemies, tämän asiakirjan tarkoituksena on panna Lissabonin strategia täytäntöön täysipainoisesti ja luoda perusta Euroopan innovaatiopolitiikalle. Tavoitteena on panna innovaatiopolitiikka täytäntöön ottamalla käyttöön välineitä, joilla järkeistetään tutkimusta, tietämyksen välittymistä talouteen sekä innovatiivisten ratkaisujen käyttöönottoa yritystoiminnassa ja yhteiskunnallisessa toiminnassa.

Meidän on ensiksikin esitettävä itsellemme kysymys: mitä on innovointi? Käsitteen määrittely on olennaisen tärkeää, sillä valtaosa nykyrahoituksesta kohdennetaan alueellisten kehitysohjelmien innovointiin. Innovoinniksi pitäisi katsoa kaikki uudenlaiset ratkaisut olemassa oleviin ongelmiin, jotka vaikuttavat elinympäristöömme. Innovoinniksi on toisin sanoen katsottava kaikenlaisten aineellisten ja henkisten tuotteiden valmistaminen ja niiden käyttö, myös palveluntarjonnan alalla. Innovoinnin tavoitteena on järkeistää jatkuvasti niin tuotteiden valmistusta ja käyttöä kuin palvelujen tarjoamistakin. Innovointiin liittyy energian, materiaalien ja työajan tehokas käyttö sekä työympäristön ja ympäristön suojelu. Innovointi liittyy siten kaikkeen, mikä parantaa ihmisten elämänlaatua.

Meidän on toki varmistettava, ettei innovaatioiksi katsota keinotekoisia innovaatioita, kuten tunnettuja tuotteita, jotka tuodaan markkinoille uudelleen eri nimellä. Nämä valeinnovaatiot ovat valitettavan yleisiä, ja niiden käyttöön liittyy useimmiten harhaanjohtavaa mainontaa.

Käsiteltävänä olevien innovointiin liittyvien näkökohtien löyhä määrittely mahdollistaa jo tunnettujen innovatiivisten ratkaisujen siirtämisen yhdeltä alalta toiselle, jolla niitä ei vielä ole otettu käyttöön edellä annetun määritelmän mukaisesti. Näissä tapauksissa paikallisviranomaisten lienee parasta määritellä paikallisen innovaation kelpoisuusehdot asiantuntijoiden avustuksella. Nämä toimet edellyttävät asianmukaista rahoitusta.

Innovointia edistävät ennen kaikkea hyvin toimivat eurooppalaiset tavaroiden ja kaupallisten palvelujen markkinat, joilla toteutuvat kaikki neljä vapautta. Innovointia tukevat myös innovatiiviset käytännöt ja koulutus, mutta ennen kaikkea koulutuksen rakenne, sillä nykyiset opintokokonaisuudet eivät juuri kehitä loppututkinnon suorittajien innovatiivista potentiaalia. Kannustajina toimivat myös tutkimuslaitosten valtava henkinen pääoma, mikä pätee erityisesti uusiin jäsenvaltioihin, sekä veroetuuksien tehokkaampi käyttö, minkä avulla voitaisiin perustaa esimerkiksi innovaatiorahastoja sekä luottotakuita, tehdä julkisia hankintoja ja luoda julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia. Innovointi edistää yhdenmukaisten yhteisön sääntöjen ja normien luomisen ansiosta myös synergiavaikutuksia. Myös teollis- ja tekijänoikeuksien asianmukainen sääntely kannustaa viime kädessä innovointia.

Laajasti ymmärrettynä innovoinnin käsite kattaa kolme innovatiivisten ratkaisujen ryhmää. Ensimmäiseen ryhmään kuuluu järkeistäminen kaikilla aloilla, mukaan lukien hallinto, koulutus, turismi, yritystoiminta sekä monet muut alat, joiden prosesseja voidaan yksinkertaistaa ja tehostaa, mutta kuitenkin siten, ettei kyse ole uusista keksinnöistä. Tällainen innovointi edellyttää huomattavaa käytännön tietoa.

Toinen ratkaisuryhmä koskee keksintöihin pohjautuvia innovaatioita, joiden tyypillisenä tunnusmerkkinä on patentoitavuus tai soveltuvuus teollisen mallin tai hyödyllisyysmallin perustaksi. Tämänkaltaiset innovaatiot edellyttävät huomattavaa teoreettista ja käytännöllistä tietoa, josta valtaosa on patenttivirastojen ja muiden vastaavien laitosten hallussa.

Kolmannen ryhmän muodostavat uusien strategisten suunnitelmien, järjestelmien ja teknologioiden innovatiivinen ja laajapohjainen tutkimus, jota tehdään Euroopan unionin tai jäsenvaltioiden tutkimusohjelmissa.

Innovatiivinen perustutkimus ja erityisesti soveltava tutkimus johtavat uraauurtavien markkinoiden ja uusien patenttien luomiseen. Ensimmäisen ja toisen innovaatioryhmän asianmukainen kehittäminen edellyttää yhteisön patentti- ja lisenssistrategian luomista ja Euroopan teknologiainstituutin kaltaisen innovaatiokeskuksen perustamista.

Nykyiset patenttijärjestelmät, joita on yhtä monta kuin Euroopan unionin jäsenvaltioita, ovat liian kalliita ja niiden menettelyt liian hitaita. Hyvin ja tehokkaasti toimivan, kustannustehokkaan eurooppalaisen patenttijärjestelmän puuttuminen ei kannusta innovointiin.

Euroopan unionin nykyinen patenttipolitiikka on edullinen suurille yrityksille, jotka hyödyntävät patenttisuojaa sanellessaan omaa toimintaansa pönkittäviä kilpailuehtoja. Tämä ei suosi pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka voisivat olla innovoinnin merkittävimpiä vauhdittajia.

Yhteenvetona todettakoon, että talouselämän ja julkisen elämän innovointi riippuu hyvin toimivista, aidoista markkinamekanismeista sekä Euroopan unionin ja kansallisen tason sääntelystä, joka on puolestaan riippuvainen hankkeiden tukemisesta budjettivaroin.

Tehtävänämme on luoda eurooppalainen innovaatioalue asianmukaisen koulutuspolitiikan, veropolitiikan, tutkimuspolitiikan, patenttipolitiikan ja tiedotuspolitiikan avulla.

Haluan lopuksi osoittaa lämpimät kiitokseni hedelmällisestä yhteistyöstä kollegoilleni, varjoesittelijä Toialle sekä jäsenille Kubaciek, Hammerstein, Randsorf ja Janowski.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kasvun ja työllisyyden edistäminen oli kiireinen tehtävä, johon komissio tarttui toimikautensa alussa. Mielestämme edistymme erinomaisesti. Euroopan unionin yleinen taloudellinen tilanne on parempi kuin pitkään aikaan, mutta emme ole vielä pystyneet kääntämään suuntausta. Meidän on varmistettava, että tämä kasvu on kestävää.

Tarvitsemmekin asianmukaisia reunaehtoja, joiden avulla eurooppalaiset yritykset voivat parantaa kilpailukykyään. Tältä osin keskeisiä tekijöitä ovat unionin innovatiivinen vahvuus ja sen kyky löytää käytännöllisiä ja kaupallisia sovelluskohteita erinomaisille tutkimustuloksillemme. Meidän on kilpailtava muita korkeammilla standardeilla ja paremmalla laadulla. Meidän on oltava parempia kuin muut. Meidän on sovellettava tuotteidemme laatuun korkeimpia standardeja. Meidän on oltava teknologian edelläkävijöitä. Mahdollisuutemme piilee uusissa teknologioissa, uusissa prosesseissa ja uusissa tuotteissa, joiden avulla erotumme muista.

Haluan mainita kaksi aivan hiljattaista esimerkkiä siitä, miten innovatiiviset ideat voivat parantaa yritysten kilpalukykyä. Mainittakoon vaikkapa turvatyynyjen innovatiiviset anturit. Niiden ansiosta turvatyynyt ovat muuttuneet erinomaisesta mutta liian kalliista ideasta edulliseksi, kokonaisvaltaiseksi turvavarusteeksi, jota käytetään kaikkialla maailmassa. Nykyään tältä pohjalta valmistetaan 50 miljoonaa anturia vuodessa. Niitä ei käytetä enää yksinomaan ajoneuvoteollisuudessa, vaan niitä on myös matkapuhelimissa, kannettavissa tietokoneissa ja DNA-siruissa.

Tyystin toisenlainen menestystarina on biohajoavan muovipussin keksiminen. Pieni tutkijaryhmä kehitti tämän ympäristöä säästävän tuotteen ja teki patentin ansiosta hyvät rahat markkinoilla. Muutamassa vuodessa tästä ryhmästä on kehittynyt menestyvä keskisuuri yritys, jonka liikevaihto on 50 miljoonaa euroa ja jolla on 60 patenttia – ja suunta on ylöspäin. Nämä ovat vain kaksi esimerkkiä niistä sadoista, ellei tuhansista, tarinoista, joita Euroopassa nähdään joka vuosi ja joita tarvitsemme työllisyyden parantamiseksi ja sen ylläpitämiseksi pitkällä aikavälillä.

Olen erittäin kiitollinen Euroopan parlamentille ja esittelijä Gierekille innovaatiostrategiallemme osoittamastanne tuesta. Tämä koskee erityisesti aloja, jotka myös Euroopan neuvosto määritti painopistealueiksi joulukuussa 2006. Kiinnitämme tällä hetkellä erityistä huomiota näihin aiheisiin, joita ovat esimerkiksi toimet klusterien vahvistamiseksi ja aloitteet uraauurtavien markkinoiden luomiseksi ja tukemiseksi. Osana näitä toimia sidosryhmiä kuultuamme esitämme vuoden loppuun mennessä ehdotuksen useiden innovatiivisten ja uraauurtavien markkinoiden luomisesta.

Innovoinnin edistämisen yhteydessä puhutaan myös standardoinnista, joka on hyvin laaja-alainen käsite. Aihetta koskevan tiedonannon suunniteltu julkaisuajankohta ajoittuu kuluvan vuoden syksyyn.

Julkisten varojen jakamisessa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota innovoinnin kohdennettuun tukemiseen. Olemme pyrkineet tähän luomalla suuntaviivat rakennerahastojen käyttöön edellä mainitun mukaisesti ja mukauttamalla tukisääntöjä niin, että innovointia voidaan tukea aiempaa voimakkaammin.

Pidän teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamisen tehostamista erityisen tärkeänä, sillä suojaaminen on keskeistä paitsi Euroopan unionissa myös maailmanlaajuisesti. Kuten esittelijä osuvasti mainitsi, pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on vaikeuksia turvata niille laillisesti kuuluva teollis- ja tekijänoikeuksien alainen omaisuus, ja komissio laatii parhaillaan strategiaa näiden yritysten tilanteen helpottamiseksi.

Mainittakoon myös, että näiden oikeuksien on oltava kohtuuhintaisia ja laadukkaita. Tämän vuoksi yhteisöpatentti on olennaisen tärkeä taloutemme kilpailukyvyn kannalta, sillä patenttipolitiikan nykytilanne heikentää kilpailukykyämme huomattavasti.

Olen erittäin tyytyväinen, että erityisesti pienet yritykset on huomioitu näin hyvin, sillä juuri niillä on suurin innovointipotentiaali. Onkin tärkeää, että taloudellisten resurssien saatavuutta pienille yrityksille helpotetaan, ja pyrimme tähän erityisesti pienille ja keskisuurille innovatiivisille yrityksille suunnatun kilpailukyky- ja innovaatio-ohjelman avulla.

Olemme samaa mieltä myös ekoinnovaatioiden tärkeydestä. Ne nousevat tulevina vuosina merkittävään osaan, sillä ekoinnovointi ja energiatehokkuus ovat molemmat aloja, joilla innovatiiviset eurooppalaiset ratkaisut voivat tuoda etumatkaa maailmanlaajuisilla markkinoilla. Tämä lisäisi kansainvälistä kilpailukykyämme ja siten myös kasvukykyämme ja kykyämme luoda uusia työpaikkoja.

Olen saanut sellaisen vaikutelman, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat hyvin pitkälti yksimielisiä jatkuvan kehityksen ja innovoinnin edistämisen välttämättömyydestä Euroopan unionin menestyksekkään kehityksen jatkumisen kannalta. Tiedämme kaikki, mitä on tehtävä, joten nyt on vain ryhdyttävä toimeen.

  Sharon Bowles (ALDE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä on lueteltu lukuisia tapoja kannustaa innovointia, ja monet niistä ovat hyödyllisiä. En voi kuitenkaan riittävän monesti toistaa, että pienyrityksillä on oltava helppo pääsy niille suunnattuihin innovaatio-ohjelmiin – enkä suinkaan tarkoita ainoastaan nykyistä yksinkertaisempaa tai mutkattomampaa pääsyä – ja tällä alalla on vielä paljon tehtävää.

Olen tyytyväinen, että mietintöön on sisällytetty useita talous- ja raha-asioiden valiokunnan tekemiä ehdotuksia. Olen erityisen tyytyväinen ehdotukseen, jossa korostetaan, että tavoitteeksi on asetettava vähintään 3 prosentin bruttokansantuotteen osuuden osoittaminen tutkimuksen ja kehityksen menoihin. Suhtaudun myönteisesti myös siihen, että mietintöön on sisällytetty ehdotus riskinjakorahoitusvälineestä ja että mietinnössä tunnustetaan palvelujen innovoinnin suojeluun liittyvät ongelmat, erityisesti pienten yritysten liikesalaisuuksiin ja salassapitosopimuksiin liittyvät vaikeudet, jotka voivat heikentää niiden kykyä hankkia rahoitusta.

On selvää, että teollis- ja tekijänoikeudet liittyvät erottamattomasti innovointiin. Valitettavasti mietintöön on kuitenkin sisällytetty kohtia, joilla jarrutetaan komission monimuotoista työtä patenttijärjestelmän kehittämiseksi komission jäsenen McCreevyn johdolla.

Kyseisessä kehitystyössä on omaksuttu käytännöllinen ja rakentava lähestymistapa, joka voi tarjota parempia ratkaisuja kuin esimerkiksi Euroopan patenttiviraston liittämisen yhteisöön. Tämä ei ole ratkaisuna lainkaan mutkaton eikä todennäköisesti tarjoaisi vastausta olemassa oleviin ongelmiin. Varmaa on se, ettei viraston liittäminen tapahdu hetkessä.

Innovointi, teollis- ja tekijänoikeudet ja kilpailukyky ovat osa globalisaatiota, jossa kansainvälisillä normeilla on tärkeä merkitys. Tämä tarkoittaa, että ulospäin suuntautunut kansainvälinen lähestymistapa on välttämättömyys. Suhtaudun myönteisesti tämän asian tunnustamiseen standardien osalta. Kehotan kuitenkin välttämään liiallista itsekeskeisyyttä patenttien alalla, sillä viime kädessä kärsii kilpailukyky siitä.

  Barbara Weiler (PSE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, poliitikot kokevat käsiteltävänä olevan aiheen luonnollisesti erittäin houkuttelevaksi sen laaja-alaisuuden vuoksi, mikä on myös syy siihen, miksi komissio halusi asian käsiteltäväkseen. Keskityn puheenvuorossani muutamaan keskeiseen näkökohtaan, joista sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta päätti suhteellisen yksimielisesti.

Olemme sitä mieltä, että hyvin toimivat sisämarkkinat muodostavat suotuisan ympäristön innovoinnille. Ymmärrämme hyvin toimivien sisämarkkinoiden olevan sellaiset, joilla ei ole tarpeettomia rajoja ja jotka eivät vaikuta haitallisesti yhteiskuntaan. Kannatamme tieteellisen tutkimustiedon aiempaa hallitumpaa siirtoa yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin, sillä – kuten arvoisa komission jäsen jo mainitsi – pk-yritykset ovat olleet innovoinnin ja luovuuden vauhdittajia. Pk-yritykset ovat myös yrityksiä, jotka ovat omistautuneet erityisen vahvasti nuorten kouluttamiseen paitsi Saksassa myös koko Euroopassa. Ennustan katastrofia, mikäli koulutettavien nuorten määrää vähennetään nykyisestä. Tämän seurauksena yhä harvempi nuori on pätevä käsittelemään asioitamme.

Katsomme, että sääntelyn parantaminen saattaa lisätä pk-yritysten hallinnollista taakkaa tarpeettomasti, mutta se myös lisää kuluttajien luottamusta. Kannatamme eurooppalaisten normien ja Euroopan unionin rajat ylittävien kansainvälisten normien pikaista laatimista ja uskomme, että julkisia hankintoja koskevat vankat ja joustavat säännöt edistäisivät omalta osaltaan innovaatiostrategian kehittämistä. Olemme sitä mieltä, että pk-yrityksille ja muille instituutioille on välitettävä tietoa nykyistä tehokkaammin. Sanottakoon vielä kertauksen vuoksi, että suhtaudun myönteisesti aluekehitysvaliokunnan päätökseen perustaa teknologisia neuvoja antava laitos.

Mainitsen puheenvuoroni lopuksi kaksi muuta erityisen tärkeänä pitämäämme näkökohtaa. Kyse on yhteiskunnallisesti käyttökelpoisten innovaatioiden edistämisestä, sillä näemme alan tulevaisuuden hyvänä, ja tämän komission aloitteen tarpeellisuudesta myös kansalaisten elämänlaadun parantamisen kannalta.

  Christa Prets (PSE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, uusin innovaatioiden tulostaulu osoittaa Euroopan menestyvän yhä paremmin kansainvälisessä kilpailussa, mikä on tervetullut kehityssuunta. Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen innovointikuilu on kaventunut jo neljänä vuonna peräkkäin. Tästä huolimatta joudumme tänä jatkuvan muutoksen ja nopean kehityksen aikana toistuvasti selviytymään uusista innovaatioista. Pitkällä aikavälillä innovointia tarvitaan tulevien maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisessa. Euroopan unionissa on paljon harvinaisempaa, että innovatiiviset yritykset tekevät yhteistyötä yliopistojen ja muiden korkean asteen oppilaitosten kanssa, kuin että ne tekevät yhteistyötä asiakkaiden ja toimittajien kanssa. Yksi taloudellisen innovatiivisuuden edellytyksistä on yhtäältä yliopistojen ja oppilaitosten sekä toisaalta yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, välinen vuorovaikutus.

Haluan tässä yhteydessä mainita Euroopan teknologiainstituutin ja kehottaa neuvostoa ja komissiota luomaan sille toiminnan edellyttämän rahoituspohjan. Instituutille kohdennettavia varoja ei kuitenkaan saa ottaa meneillään olevista ohjelmista, sillä se olisi haitallista ja häiritsisi nykyisten hankkeiden toteuttamista. Pk-yritysten innovointipotentiaali on erityisen suuri alueellisella ja paikallisella tasolla. Tämä innovointipotentiaali on tunnistettava koko Euroopan unionissa nykyistä paremmin, ja sitä on kehitettävä kohdennettujen poliittisten toimien avulla, ja yksi näistä toimista on alueellisen saatavuuden parantaminen. Esimerkkinä mainittakoon Australia, jossa pienyritykset toivat vuoden 2004 tilastotietojen mukaan markkinoille keskisuuria yrityksiä enemmän uusia tai merkittävästi parannettuja tuotteita. Myös klustereiden tukeminen on syytä mainita. Lopetan puheenvuoroni mainitsemalla, että innovaatiopolitiikasta on syytä keskustella myös suhteessa naisiin ja että naisilla on oltava parempi pääsy tämän alan toimiin.

  Jaroslav Zvěřina (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, suhtaudun myönteisesti siihen, ettei muun maailman saavuttamiseksi ja ohittamiseksi ole ehdotettu epärealistisia tavoitteita. Euroopan unionin on pyrittävä varmistamaan täysin realistisesti, etteivät sen tieteen, tutkimuksen ja kehityksen alan siteet muuhun maailmaan katkea. Teknologian ja innovoinnin suhteen epäilen, mahtaako poliitikoilla olla käytettävissään taikasauvaa.

Maailmanlaajuinen kokemukseni useista poliittisista ohjelmista tällä alalla saa minut jokseenkin skeptiseksi. Euroopan unionin viimeaikaiset kokemukset niin sanotusta Lissabonin strategiasta ovat olleet kaikkea muuta kuin myönteiset. Velvollisuutenamme poliitikkoina on ennen kaikkea luoda järkevä ja vakaa oikeusperusta ja tietysti myös tukea tutkimusta ja teknologista innovointia mahdollisimman laajasti. Tieteen ja teknologisen innovoinnin edellytyksiä ovat mielestäni avoimuus, riittävä itsenäisyys innovaatioiden toteuttamisessa ja – viimeisenä mutta ei vähäisimpänä – rahoitus.

Olen mielissäni, että mietintöön on sisällytetty kehotuksia kohottaa tutkimus- ja kehitystoiminnan arvostusta. Poliitikkojen tärkeimpiin tehtäviin pitäisikin kuulua kansalaisten arvoihin vaikuttaminen. Oikeudellisten asioiden valiokunnassa keskusteltiin jälleen kerran eurooppalaisen innovointiympäristön sääntelystä ja siihen liittyvistä lainsäädäntönäkökohdista. Euroopan unioni on sidottu noudattamaan asiaankuuluvia kansainvälisiä teollis- ja tekijänoikeussopimuksia, ja sen on voitava yhdenmukaistaa omaa taloudellista ja kulttuurista ympäristöään.

Patenttipolitiikan alalla on nähtävissä joitakin tyypillisiä puutteita, sillä parannuksia ei ole toistuvista yrityksistä huolimatta saatu aikaan. Toteamme jälleen tyrmistyneinä Euroopan unionin patenttialan epäyhtenäisyyden ja puutteellisen avoimuuden. Eurooppalaisten tutkijoiden ja keksijöiden, kuten myös teknologiakeskustemme, on yleisesti ottaen käytettävä huomattavasti enemmän rahaa patentteihin kuin muualla maailmassa. Merkille pantavaa on, ettei mietintöön sisälly ristiriitaisuuksia, sillä me kaikki selvästi tiedostamme innovoinnin tärkeyden Euroopan unionin tulevaisuuden kannalta.

  Ján Hudacký, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (SK) Haluan ensiksi kiittää esittelijä Gierekiä tasapainoisen ja perusteellisen mietinnön laatimisesta.

Huolimatta siitä, että mietinnössä käsitellään Euroopan unionin innovaatiotoiminnan edistämistä jokaisesta mahdollisesta näkökulmasta, haluan painottaa yhtä merkittävää seikkaa, joka koskee koko innovaatiostrategiaamme. Viittaan nyt kilpailuympäristön ja joustavien aloitteiden edistämiseen, sillä niiden pitäisi toimia yritysten, klusterien, teknologia- ja kehityskeskusten sekä muiden vastaavien elinten innovoinnin vauhdittajina. Riittävään asiantuntemukseen, kokemukseen ja tietämykseen perustuvan ja markkinavaatimusten mahdollisimman tehokkaaseen täyttämiseen suunnatun toiminnan edellytysten yhtäläistäminen on keskeistä, jos haluamme varmistaa kaikkien alaa koskevien aloitteiden sujuvan kehittämisen.

Tämän vuoksi meidän on tehtävä paikallisia, alueellisia, kansallisia tai kansainvälisiä järjestelyjä voidaksemme perustaa tietoon perustuvia ryhmiä, jotka soveltavat tietämystä joustavarakenteisen, osapuolten yhteistyötä ja niiden välistä kilpailua edistävän tutkimus-, kehitys- ja liiketoimintaympäristön kautta.

Käytännössä tämä merkitsee sitä, että yliopisto, tutkimus- ja kehityskeskus sekä innovatiivinen yritys voivat muodostaa tilapäisklusterin ja tehdä yhteistyötä innovatiivisessa hankkeessa. Tämän jälkeen klusterin osapuolet voivat käydä ankaraa keskinäistä kilpailua toisiin innovatiivisiin hankkeisiin osallistuvien klusterien jäseninä. Meidän on uutta strategiaa luodessamme vältettävä joustamattomia pitkän aikavälin järjestelyjä, joilla on tapana kääntyä itseään vastaan ja vakiintua heikosti perustelluiksi pitkäaikaisiksi järjestelmiksi, joiden perustana on usein järjettömiä vaatimuksia, kuten huippuosaamisen tai vähimmäismäärän perusteet, jotka tyypillisesti sulkevat pienet yhteisöt innovoinnin ulkopuolelle.

Tällaiset monimutkaiset järjestelyt kuluttavat tehottomasti suunnattomia resurssimääriä, ja jonkin ajan kuluttua järjestelyt eivät enää mahdollista joustavaa reagointia globalisoituneen maailman nopeasti muuttuviin vaatimuksiin.

  Silvia-Adriana Ţicău, în numele grupului PSE. – La Lisabona, Uniunea Europeană şi-a propus să devină cea mai dinamică şi competitivă economie bazată pe cunoaştere. Pentru a încuraja cercetarea, au fost dezvoltate programele-cadru de cercetare şi instrumente precum JEREMIE, care sprijină dezvoltarea întreprinderilor mici şi mijlocii la nivel regional. Aceste instrumente financiare ar trebui să existe şi la nivel naţional, cu sprijinul sistemului bancar. Din păcate, există încă multe regiuni ale Uniunii Europene care nu investesc 3% din produsul intern brut în cercetare şi dezvoltare. Există însă şi state membre care au decis să-şi dezvolte economia prin investiţii masive în resurse umane, în noile tehnologii şi în cercetare şi inovare. Aceste state au acordat inclusiv facilităţi fiscale companiilor care au investit în cercetare. Ele nu trebuie să rămână însă cazuri izolate şi solicităm Comisiei Europene să faciliteze cunoaşterea bunelor practici şi să recomande statelor membre acordarea de facilităţi fiscale pentru investiţiile realizate în cercetare.

O economie bazată pe cunoaştere se bazează pe triunghiul cunoaşterii format din universităţi, centre de cercetare, parcuri ştiinţifice şi tehnologice şi companii, iar toate acestea trebuie să fie sprijinite. În acelaşi timp, Uniunea Europeană trebuie să asigure un echilibru corespunzător între accesul la informaţii, la rezultatele cercetării, şi protecţia proprietăţii intelectuale. Pentru a încuraja cercetătorii şi, mai ales, companiile să investească mai mult în cercetare şi în cercetarea aplicată, trebuie să protejăm munca intelectuală a acestora. În acelaşi timp, roata nu trebuie reinventată, iar rezultatele cercetării trebuie să fie disponibile celor interesaţi. Pentru aceasta, reţelele de comunicaţii de mare viteză, accesibile în şcoli, universităţi, parcuri tehnologice, institute de cercetare şi companii, trebuie să fie infrastructura minimă existentă.

  Patrizia Toia, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan talouskasvu riippuu yhä suuremmassa määrin innovointikyvystä ja kyvystä kehittää eurooppalaisia tuotantojärjestelmiä siten, että niiden kilpailukyky riittää jatkuvasti kovenevassa kansainvälisessä kilpailuympäristössä. Innovointikuilu Euroopan unionin ja maailman muiden suurten talouksien, erityisesti Yhdysvaltojen, välillä on edelleen huomattava ja haitaksi Euroopan unionille. Voimme kuitenkin sanoa, että Euroopan unionin eli jäsenvaltioiden yliopistoilla, huippuosaamiskeskuksilla ja laboratorioilla on käytössään merkittävä tutkimuskapasiteetti. Tämä huippuosaaminen on laajalle levinnyttä, ja asiantuntijatietämys ja tieteellinen osaaminen ovat huippua.

Se, mikä unionilta valitettavasti puuttuu, on mahdollisuus ja valmius muuttaa tämä tutkimus ja sen tulokset tuottaviksi prosesseiksi. Meiltä puuttuu tosiasiassa kyky hyödyntää tutkimuksen tuottamaa teknologista osaamista, tehostaa tuotantojärjestelmiä ja herättää kaikilla aloilla toimivat yritykset ja palvelun tarjoajat luomaan tuoteinnovaatioita, prosessi-innovaatioita ja organisatorisia innovaatioita. Arvoisa komission jäsen, pyrkimyksenne ja komission toimet innovaatiokysymyksen edistämiseksi ovat erittäin myönteisiä. Seitsemänteen puiteohjelmaan kuuluvia toimia, yhteisöaloiteohjelmia ja tänään uudelleenkäynnistettyjä rahoitusvälineitä on kaikkia edistettävä. Tätä tarvitaan kipeästi, jotta pienten ja keskisuurten yritysten tukemista koskevia koulutushankkeita voidaan jatkaa riittävien rahoitusvarojen sekä asianmukaisten järjestelyjä ja menettelyjä koskevien välineiden avulla.

Tarvitsemme näiden lisäksi myös toisenlaisia aloitteita. On etsittävä helpommin saatavissa olevia organisatorisia välineitä ja menettelytapoja, joiden avulla voimme varmistaa, että toimemme todella johtavat konkreettisiin tuloksiin eurooppalaisissa yrityksissä ja palveluissa. Olen sitä mieltä, että eurooppalaisen innovaatiotoiminnan lisäämisen on perustuttava, kuten Gierekin mietinnössä mainitaan, innovointiin kannustavaan kulttuuriin jo kouluiästä lähtien. Kouluelämän ja tuotantoprosessien välimatka saattaa vaikuttaa liian suurelta, mutta tosiasiassa se ei ole sitä. Tämän päivän koululaiset ovat tulevaisuuden työntekijöitä ja liikemiehiä.

Tämän näkökannan työstäminen on tarpeen, jotta voimme luoda Eurooppaan avoimen suhtautumistavan muutokseen, tutkimukseen ja kokeiluihin ja viime kädessä valmiuden osallistua koulutukseen. Mielestäni tämä on tärkeää aikana, jona keskustelumme keskittyy paljolti koulutukseen. Kuten komission raportissa ja päätöslauselmassamme mainitaan, julkinen sektori on merkittävässä asemassa. Uskon vahvasti julkisen sektorin innovointipanokseen, joka näkyy suorina parannuksina julkishallinnon tarjoamien palvelujen laadussa ja palveluvalikoiman laajuudessa. Mikäli julkishallinnot piristäytyvät ja ottavat käyttöön nykyistä parempia tuotantoprosesseja, myös tämä edistää talouskasvua ja kustannusten alenemista.

Viimeinen näkökohtani liittyy klustereihin. Komission jäsen ja kollegani käsittelivät aihetta puheenvuoroissaan, ja on erittäin tärkeää, että aluepolitiikka liitetään innovointiin.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta. Esittelin kaksi viikkoa sitten innovaatioita koskevan mietinnön aluekehityksen yhteydessä, ja haluan kiittää mietinnön laatijaa tämän näkökohdan sisällyttämisestä mietintöön.

Mielestäni Gierekin mietinnön avulla voidaan saada aikaan nykyistä tehokkaampia ja käyttökelpoisempia tuloksia tutkimuksen, patenttien, keksintöjen ja laajan taloudellisen ympäristön järkeistämisen alalla. Ilman tätä olemme vaarassa epäonnistua, mikä ei johdu varsinaisista innovaatioista, vaan keinotekoisista innovaatioista eli valeinnovaatioista. On ilmeistä, että meidän on hyödynnettävä sellaisten tutkijoiden, keksijöiden ja insinöörien työn tuloksia, jotka luovat todellista lisäarvoa Euroopan unionille ja sen kulttuurille.

Meidän on paikannettava innovaatioiden toteutuksen pullonkaulat ja varmistettava, ettei byrokratia ole liian raskasta. Euroopan unionin toimielimet voivat jäsenvaltioiden hallitusten ja alueellisten viranomaisten tavoin kannustaa myönteisten toimien toteuttamista, sillä ensiluokkaiset yliopistot, tutkimuslaitokset ja klusterit ovat usein alueellisia. Olemme jo keskustelleet pienten ja keskisuurten yritysten selkeästä roolista tässä asiassa. Emme saa kuitenkaan unohtaa rahoitusvälineitä tai verotusvälineitä ja rakennerahastojen asianmukaista käyttöä.

Innovointiin liittyy luonnollisesti joitakin suunnittelutekniikan ja tänä päivänä myös erityisesti digitaaliteknologian, nanoteknologian, materiaalisuunnittelun, bioteknologian ja lääketieteen erityisongelmia. Ne avaavat valtavia mahdollisuuksia Euroopan teknologiainstituutille ja seitsemännen puiteohjelman hankkeiden täytäntöönpanolle. Lisäksi meidän on korostettava innovoinnin tarpeellisuutta muun muassa koulutuksessa, johtamisessa, hallinnossa, palvelualalla, maataloudessa ja julkisissa palveluissa.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan mainita, että todellisilla innovaatioilla on aina inhimillinen puoli paitsi niiden luojien myös käyttäjien osalta, sillä innovaatiot luodaan ihmiskunnan tarpeisiin.

  David Hammerstein, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi ilmaista myötätuntoni jalkapallo-ottelun tuloksen vuoksi. Pidämme Liverpoolia jossain määrin omana joukkueenamme, koska siinä pelaa niin monia espanjalaisia.

Innovointikysymykseen siirtyäkseni haluan kiittää jäsen Gierekiä hänen työstään tämän asian parissa, sillä innovointi on merkittävä haaste niin Euroopan unionin, talouden, kansalaisten, yhteisöjen kuin alueellisen yhtenäisyydenkin kannalta. Haluan korostaa, että toimissa on tärkeää keskittyä Eurekan kaltaisiin pienyrityksiä hyödyttäviin ohjelmiin.

Myös Eurostar-aloitteen tapaisten aloitteiden tukeminen on tärkeää pienyritysten kannalta. Tämän lisäksi koko Euroopan unionin yhteisenä tavoitteena voisi olla muodostaa pienyritysklustereita, joita kannustettaisiin jakamaan tietoa hankkimaan tukea kansalaisilta.

Yhteisön ajattelutavassa on nähtävissä siirtyminen asfaltoitujen valtaväylien luomisesta tiedon valtaväylien luomiseen. Sen sijaan, että valtaosa Euroopan unionin varoista valettaisiin betoniin, ne sijoitetaan tietämykseen. Tämä on merkittävä seikka pohdittaessa rakennerahastojen ja alueellisten rahastojen suurimpia edunsaajia.

Vierailin hiljattain Puolassa ja halisin kertoa kokemuksistamme, jotka koskevat aiempaa suuremman rahoituksen osan kohdentamista tutkimukseen, innovointiin ja infrastruktuureihin – kiinteiden infrastruktuurien lisäksi myös henkisiin infrastruktuureihin.

On selvää, että myös tekijänoikeuskysymys on erittäin tärkeä. Jos rakennamme tieteellisen ja teknologisen tiedon saatavuudelle ylitsepääsemättömiä esteitä, saatamme myös estää tiiviin taloudellisen ja kulttuurisen verkoston muodostumisen. Saatamme estää pääsyn tietoon, joka on innovoinnin kannalta olennaista.

Emme saa sekoittaa toisiinsa patenttien keräämistä ja innovointia, sillä joistakin eriävistä mielipiteistä huolimatta Euroopan unioni houkuttelee nykyisin huomattavia määriä riskipääomaa juuri löyhähkön teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmänsä ansiosta.

Emme saa erehtyä kopioimaan Yhdysvaltojen teollis- ja tekijänoikeuspatenttijärjestelmää, sillä Yhdysvallat arvioi parhaillaan uudelleen liian kallista ja patenttien itseisarvoa korostavaa järjestelmäänsä, jossa patenttiluetteloja kartutetaan olemassa olevan omaisuuden suojaamiseksi eikä niinkään uusien innovaatioiden merkitsemiseksi.

Kannatamme täysin Euroopan patenttiviraston liittämistä Euroopan unionin toimielimiin ja viraston demokraattista valvontaa.

Katsomme lisäksi, että patentointia on jatkettava sellaisten konkreettisten fyysisten patenttien alalla, joilla voidaan edistää innovointia. Emme kuitenkaan saa hyväksyä virheellistä käsitystä, jonka mukaan teollis- ja tekijänoikeudet ovat itsetarkoitus. Tämä ei käy. Tekijänoikeuksien on palveltava kekseliäisyyttä.

Tiedon jakamisen on oltava etusijalla. Painopistealueena on oltava vilkkaan luovan toiminnan edellytysten takaaminen siten, että tietoa voidaan jakaa maailman ja yhteiskuntarakenteen parantamiseksi.

  Puhemies. Hyvä jäsen van Nistelrooij, oletteko mahdollisesti sukua jalkapalloilijalle?

  Lambert van Nistelrooij (PPE-DE). – (EN) Kyllä olen, mutta en koe olevani tänään, koska minun on oltava läsnä tässä parlamentissa. Olen asiasta hyvin pahoillani. Arvoisa puhemies, haluan mainita, että jäsen Gierekin mietintö on laadittu juuri oikeaan aikaan...

(NL) …kun otamme huomioon uudenlaisen ja erittäin kovan haasteen, joka koskee koko maailmaa. Globalisaation myötä meitä ollaan hinnoittelemassa ulos markkinoilta samalla, kun osa perinteisen tehdasteollisuutemme toimialoista poistuu niiltä itse. Laajaa keskustelua kirvoittaneessa Ahon mietinnössä vaadittiin nykyistä laajempaa klusterointia, kriittisempää kansalaisasennetta ja selkeämpää erikoistumista sekä luovuuden valjastamista.

Noin 43 prosenttia Euroopan unionin määrärahoista käytetään kilpailukyvyn vahvistamiseen rakennerahastovaroina, tutkimusvaroina ja pienille ja keskisuurille yrityksille osoitettuina varoina. Kysymys kuuluu edelleen, huomioimmeko näiden välineiden avulla kilpailutilanteen riittävässä määrin. Mitä teemme, jos loppujen lopuksi käy ilmi, että erinäisten töiden suorittamiseen on käytettävissä liian vähän teknisen koulutuksen saaneita henkilöitä?

Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna emme keskitä toimiamme riittävästi, kun taas Euroopan tasolla emme tuo tiettyjä asioita riittävän rohkeasti esille monimuotoisten tietoalueiden kautta. Ratkaisu tilanteeseen on mielestäni pienten ja keskisuurten yritysten avoin innovaatiotoiminta yhdessä tutkimuslaitosten ja hallitusten kanssa.

Lopullista analyysia varten tarvitsemme huippulaadukkaita alueita. Kuten komission jäsen Verheugenkin mainitsi, kyse on huippu-urheilusta. Kyse on halusta toimia teknologian edelläkävijänä. Ilman johtajaa ei ole myöskään seuraajia. Tässä tapauksessa koko Euroopan unionissa, myös vähiten kehittyneillä alueilla, sovelletaan liian vähän koheesiopolitiikkaa.

Meidän on mielestäni uskallettava mitoittaa politiikkamme lähivuosina uudelleen. Meidän on keskitettävä toimemme nykyistä paremmin. Jäsen Gierekin laatima mietintö on tässä suhteessa oikeilla jäljillä, ja olen siihen erittäin tyytyväinen.

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Euroopan unionin talouteen kohdistuu yhä suurempia maailmanlaajuisia haasteita. Näiden haasteiden voittamiseksi tarvitsemme erikoistuneita yrityksiä, jotka harjoittavat merkittävää lisäarvoa tuottavaa innovaatiotoimintaa ja tekevät tehokasta keskinäistä yhteistyötä.

Pienillä ja keksisuurilla yrityksillä on tällä hetkellä useita ongelmia. Näkyvimpiin niistä lukeutuvat yritysten koosta johtuva heikko tunnettuus Euroopan tasolla ja vaikeudet kansainvälisen kilpailukyvyn kannalta olennaisten palvelujen saannissa. Tämä yritysten koon aiheuttama markkinaepäkohta on korjattavissa verkostoitumisen ja klusteroinnin avulla.

Klusteroituminen ja kasvukeskusten luominen ovat tämän vuoksi tärkeitä ja tehokkaita talouden kehittämisvälineitä. Vaikka on täysin selvää, että kehityskeskittymät ovat Euroopan kilpailukyvyn kehittämisen kannalta avainasemassa, Euroopan unionin innovaatiostrategian täytäntöönpanossa on muistettava tällaisten tutkimus- ja kehityskeskusten painottamisen ohella myös se, että Euroopan unioni on kokonaisuus, johon kuuluu sekä kehittyneitä että vähemmän kehittyneitä alueita. Euroopan unionin on tehtävä työtä sekä innovointimahdollisuuksien parantamiseksi että alueellisten erojen vähentämiseksi.

Eri organisaatioiden, taloudellisten toimijoiden, yliopistojen, tutkimuskeskusten ja julkisen sektorin yhteistyötä on parannettava. Meidän on varmistettava, että näiden kanavien kautta saatu tietämys siirretään käytäntöön yritysten toiminnassa. Meidän on yksinkertaistettava hallinnollisia prosesseja, helpotettava rahoituksen saanti ja luotava verotusjärjestelmä, joka kannustaa yrityksiä kehittämään innovointikapasiteettiaan.

Uuden veren tuominen Euroopan liike-elämään antaisi innovatiivisille strategioille lisäksi mahdollisuuden lisätä Euroopan unionin talouden houkuttelevuutta ja kilpailukykyä. Tilaisuus olisi ainutlaatuinen, mikäli voisimme tuoda nämä kehitysaskeleet Euroopan kehittämiskeskuksen kautta kaikkien hyödynnettäviksi ja mikäli voisimme luoda edellytykset jatkuvalle tiedon vaihdolle. Innovointi kuuluu kaikille, ja tavoitteena on, että sen avulla voidaan parantaa kansalaisten elinolosuhteita ja elämänlaatua kaikkialla Euroopan unionissa.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää jäsen Gierekiä ja kaikkia mietinnön laatimiseen osallistuneita parlamentin jäseniä kokonaisvaltaisesta mietinnöstä. Keskityn puheenvuorossani lyhyesti muutamaan tärkeään näkökohtaan.

Ensiksikin ehdotan, että parhaillaan luotavan Euroopan innovaatiopolitiikan täytäntöönpanossa painotettaisiin entistä voimakkaammin alueellista kumppanuutta. Yritysten verkostoituminen on erittäin tärkeää, sillä se luo yrityksiin, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, turvallisuuden tunnetta ja edellytyksiä reagoida dynaamisesti globalisaation uusiin haasteisiin. Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on edistettävä tällaisen järjestelmän luomista.

Tieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin edistämisen painopistealueet on valittava hyvin vastuuntuntoisesti. Liettua on vastikään saanut päätökseen alueellisiin ja maailmanlaajuisiin kehityssuuntauksiin perustuvan perusteellisen selvityksen valtion talouden kehittymisestä. Selvityksen tulokset osoittivat, ettei talouskasvua edistävät pikemminkin talouden sektoreilla jo meneillään olevat muutokset kuin uusien talouden osa-alueiden luominen ja niiden tukeminen kansallisin varoin. Vakaan talouskasvun takaaminen edellyttää siksi innovoinnin edistämistä yrityksissä talouden joka sektorilla. Ei pidä myöskään unohtaa, että huipputeknologiayritysten elinvoimaisuus on paljolti riippuvainen paikallisten perinteisten teollisuudenalojen vireydestä ja uusien ideoiden soveltamisesta.

Hyvät kollegat, Euroopan teollisuudenalojen tulevaisuus riippuu pitkän aikavälin kehityskohteiksi valittavien sektorien sijaan siitä, pystymmekö rakentamaan uudenlaisen yhteiskunnan, jossa uusien ideoiden toteuttaminen on elämäntapa.

Kolmas tärkeänä pitämäni näkökohta on kunkin valtion tapa käsitellä ja arvioida innovaatioita. Innovaatioiden arvioiminen edellyttää uusien menetelmien kehittämistä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että tapa, jolla Liettuassa ja muissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa arvioidaan talouden eri sektorien innovaatioita hyväksyttyjen arviointimenetelmien (Euroopan tulostaulu) avulla, voi olla aivan virheellinen. Vakiintunut näkemys, jonka mukaan tieteellisen tutkimuksen ja kansantalouden taloudellisten innovaatioiden välillä on suora yhteys, herättää suuria epäilyksiä.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää puheenvuorossani huomiota Euroopan unionissa harjoitettavaan tutkimus- ja kehitystoimintaan, johon käytetään vain noin 2 prosenttia bruttokansantuotteesta, samalla kun Euroopan unionin ulkopuolisissa kehittyneimmissä valtioissa, kuten Yhdysvalloissa, siihen käytetään vähintään 3 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämän vuoksi Yhdysvaltain ja Euroopan välistä kuilua on mahdotonta kuroa umpeen ja se vain syvenee entisestään.

Toiseksi on erittäin tärkeää, että Euroopan unionin tutkimus- ja kehitysmäärärahoja täydennetään jäsenvaltioiden ja paikallishallinnon sekä erityisesti yksityisen sektorin määrärahoilla. Euroopan unionin tutkimus- ja kehitystoiminnan kulujen arvioidaan olevan 2,6 prosenttia BKT:stä vuoteen 2010 mennessä, ja jopa kaksi kolmannesta näistä varoista on peräisin yksityiseltä sektorilta.

Haluan lopuksi ilmaista toiveeni, ettei Euroopan unionin tutkimus- ja kehitystoiminnan määrärahoja suunnattaisi yksinomaan tunnetuille yliopistoille ja tutkimuskeskuksille vaan myös uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden yliopistoille ja tutkimuslaitoksille.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Haluan aluksi kiittää esittelijä Gierekiä ja kollegaani, asiasta vastaavan teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varjoesittelijää Hudackýa useiden kehitysyhteistyövaliokunnan sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnoissa esitettyjen tarkistusten sisällyttämisestä mietintöön. Osallistuin näiden tarkistusten valmisteluun poliittisen ryhmäni varjoesittelijänä.

Euroopan unioni on globalisaation synnyttämien uusien haasteiden edessä, minkä vuoksi kilpailukykyä on vahvistettava tehostamalla tutkimus- ja kehitystoiminnassa tehtävien löydösten kaupallista hyödyntämistä. Euroopan unionilla on käytössään useita sellaisia välineitä, joita voitaisiin käyttää nykyistä tehokkaammin innovoinnin edistämiseen. Viittaan nyt erityisesti sisämarkkinavälineisiin, joita ovat esimerkiksi innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen julkinen hankinta, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien luominen innovatiivisilla aloilla sekä teknisten standardien soveltaminen. Olen vakaasti sitä mieltä, että teknisten innovaatioiden nopea markkinoille tuonti on mahdollista standardoinnin avulla. Olen siksi erittäin tyytyväinen, että esittelijä otti ajatuksen vakavasti ja päätti sisällyttää mietintöön tarkistukseni, jotka koskevat teknisten standardien laatimista nopeasti uusille aloille, erityisesti innovatiivisia teknologioita ja viestintätekniikkaa varten.

Laatimissani tarkistuksissa korostin johtavien markkinoiden kiireellistä tunnistamista ja edistämistä. Markkinoita, joilla Euroopan unionilla on edellytykset nousta maailmanlaajuiseen johtoasemaan, ovat esimerkiksi älykkäiden tekstiilien valmistus, ympäristötekniikka ja sähköiset terveyskortit. Koska Lissabonin strategian vuoteen 2010 asetettu määräaika on jo hyvin lähellä, meidän on keskityttävä eurooppalaisiin alueisiin. Kilpailukykyinen Euroopan unioni tarvitsee alueidensa innovoimiseksi nyt, kipeämmin kuin koskaan, dynaamisuutta, kekseliäisyyttä ja innokkuutta.

Kannustimena toimiva yhtenäinen ja avoin valtiontukikehys helpottaisi merkittävästi pienten ja keskisuurten yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten, paikallisviranomaisten ja rahoituslaitosten yhteistyöhön pohjautuvien alueellisten kumppanuuksien perustamista.

Kehotan jäsenvaltioita olemaan aliarvioimatta innovaatiostrategioiden edistämisen merkitystä, sillä strategiat on nostettava yhdeksi toimenpideohjelmien painopisteeksi. Uskon, että jos tartumme Euroopan unionin tarjoukseen rahoittaa tutkimukseen, innovointiin ja jatkokoulutukseen tehtäviä investointeja asianmukaisin rakennerahastovaroin, voimme luoda uusia työpaikkoja sekä hillitä aivovuotoa ja väestökatoa, jotka ovat kohdanneet erityisesti vähemmän houkuttelevia Euroopan alueita.

  Jorgo Chatzimarkakis (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää jäsen Gierekiä kerrassaan erinomaisen mietinnön laatimisesta. Innovoinnista keskusteleminen on tervetullutta, ja olen tyytyväinen, että olemme puhuneet innovaatiosta sen laajassa merkityksessä, mitä ei ole tehty vuosikausiin. Olemme keskittyneet liian pitkään yksinomaan tutkimustoimintaan tutkimustulosten soveltamisen sijaan, mutta vihdoinkin käsiteltävänä on mietintö, jossa keskitytään tutkimuksen tuloksiin.

Tarkastellessamme innovaatiota sen laajassa merkityksessä voimme myös saavuttaa johtoaseman uusilla aloilla. Esimerkki tästä on keskustelu ilmastonmuutoksesta, jonka suhteen Euroopan unioni on todellakin luomassa uusia innovaatioalueita keskittymällä erityisesti hiilidioksidipäästöjen alentamiseen. Näen tämän erittäin myönteisenä asiana, ja se myös mainitaan toistuvasti mietinnössä. Havainnollistan asian merkitystä ottamalla esimerkiksi moottoriajoneuvomarkkinat, joilla asemamme on vahva ja joilla olemme huipputuotteiden osalta jopa kansainvälisessä johtoasemassa. Tämä tarkoittaa, että voimme hyvinkin asettaa itsellemme kunnianhimoisia tavoitteita. Se ei ole lainkaan ongelmallista, sillä kyseessä on loppujen lopuksi hiilidioksidin osuuden vähentäminen pakokaasupäästöistä.

Meidän on kuitenkin perustettava myös tavoitteita tukevia tutkimushankkeita ja keskityttävä niihin. Tämä on edelleen yksi heikoista kohdistamme. Voimme asettaa itsellemme kunnianhimoisia tavoitteita, mutta mikäli aiomme luoda mallikelpoiset markkinat, tavoitteiden saavuttamisen eteen on tehtävä työtä.

Mainittakoon myös Euroopan teknologiainstituutti EIT, joka on myönteinen asia. Arvoisa komission jäsen, kiitän teitä henkilökohtaisesti kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelmaa (CIP) koskevan aloitteen tekemisestä. Se johtaa nyt asialle omistetun innovaatioviraston perustamiseen. Aloite on erinomainen, ja se saa parlamentin – ja eritoten minun, entisen esittelijän – kannatuksen.

Sanon lopuksi vielä muutaman sanan Lissabonin prosessista. Ilmaus "Lissabonin prosessi" korvattakoon ilmauksella "Liverpoolin prosessi". Liverpool pelaa tänä iltana Milanoa vastaan. Kaksi vuotta sitten joukkue nousi voittoon tappioluvuista 3–0. Euroopan unionin tappioasema on tällä hetkellä aivan vastaava. Olemme jäljessä muista, joten meidän on kirittävä kärkijoukko kiinni. Liverpool osoitti, että tämä on mahdollista. Julistan täten Liverpoolin prosessin alkaneeksi!

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Hyvä jäsen Chatzimarkakis, kiitos viimeisimpien jalkapallotulosten raportoinnista. Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä Gierekiä ja arvoisaa komission jäsentä Verheugenia kaikista innovatiivisista aloitteista.

Innovointi on epäilemättä Lissabonin strategian tärkein kysymys, sillä se merkitsee kilpailukykyä. Jäsen Gierekin mietinnössään määrittämä innovaatiostrategia ansaitsee kunnioituksemme, sillä se koostuu 61 yksityiskohtaisesta asiakohdasta.

Innovaation uusi määritelmä on merkittävä, sillä se kattaa teknologian lisäksi myös markkinoinnin, hallinnon, palvelut ja muut kuin teknologiset innovaatiot. Tärkeä näkökohta on yhtenäinen innovaatiostrategia, ja tämä koskee erityisesti tietämyskolmiota, jota Euroopan teknologiainstituutti edustaa. Tärkeitä kysymyksiä ovat myös teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen ja markkinoiden eli makrotalouden edistäminen. Mietinnössä yhdistetään erinomaisesti aiemmat edistysaskeleet, joita ovat esimerkiksi kilpailukykyä ja innovointia koskeva ohjelma, Euroopan unionin opetusohjelmat ja tietysti seitsemäs puiteohjelma.

Herää kuitenkin kysymys, miksi Euroopan unionilla on ongelmia. Vastaus tähän on markkinoiden heikkous. Olemme ensinnäkin liioitelleet julkista tukea, ja toiseksi suojelemme johtoasemassa olevia kansallisia yrityksiä. Kolmantena tekijänä on hidas reagointimme monopolistisiin toimiin. Neljänneksi mainittakoon, ettei meillä ole täydellisiä ja yhtenäisiä markkinoita palvelujen, työvoiman ja pääoman liikkumisen aloilla. Avautumisen sijaan vetäydymme kuoreemme. Kuuntelemme harvoin markkinoita tai kuluttajia, ja poikkeuksen tästä muodostaa ainoastaan tänään toimitettu verkkovierailudirektiiviä koskeva äänestys.

On selvää, että komission ehdotukset ovat Lissabonin strategian ja eurooppalaisten markkinoiden kannalta hyödyllisempiä kuin jäsenvaltioiden tekemät ehdotukset. Kiitän vielä kerran komissiota ja esittelijää.

  Puhemies. – Komissio on ilmoittanut, ettei se aio enää lisätä asiaan mitään tässä vaiheessa. Se on saanut jo paljon kiitoksia.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Eurooppalaista innovointia heikentää tarkoituksenmukaisen teollis- ja tekijänoikeuksien suojelujärjestelmän puuttuminen. Tätä ei voida kiistää. Puutteelle on annettu mietinnössä asianmukainen painoarvo, ja siinä myös vaaditaan parannuksia asiaan.

Mielestäni meidän on kuitenkin mentävä vieläkin pidemmälle nykyjärjestelmän puutteiden tunnistamisessa ja suhtauduttava ratkaisuehdotuksiin entistä kunnianhimoisemmin. Mietinnössä esitetään tällä hetkellä Euroopan unionin ulkopuolisena hallitustenvälisenä elimenä toimivan Euroopan patenttiviraston liittämistä yhteisön rakenteisiin.

Ajatus on tervetullut, joskin sen täytäntöönpano vaatii vuosia. Byrokratiat eivät sulaudu vaivatta yhteen, mikä pätee erityisesti Euroopan patenttijärjestön kaltaisiin elimiin, jotka ovat omaksuneet kyseenalaisen, voittoa tavoittelevan ja vastuuta välttelevän toimintalinjan. Virasto myöntää patentteja liian herkästi laajapohjaisen innovaatiotoiminnan aikaansaamiseksi kaikilla talouselämän aloilla, mikä on liian usein ainoastaan patentin haltijoiden etujen mukaista.

Puheenvuoroni päätteeksi ja tulevaa yhteisöpatenttikierrosta silmällä pitäen haluankin ilmaista vielä kerran tukeni komission toteuttamille toimille pragmaattisten, keskipitkän aikavälin ratkaisujen täytäntöönpanemiseksi. Esimerkkinä tästä mainittakoon eurooppalainen sopimus patenttiriitojen ratkaisemiseksi. Sopimus on vasta ensimmäinen askel, mutta se on tuiki tarpeellinen sekä yhteisten sääntöjen luomisen että innovaatiotoiminnan kukoistamisen kannalta.

15. Strategisen toimintaperiaatteen kehittäminen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Newton Dunnin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0152/2007), johon sisältyy ehdotus Euroopan parlamentin suositukseksi neuvostolle strategisen toimintaperiaatteen kehittämisestä järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi (2006/2094(INI)).

  Bill Newton Dunn (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, joudun valitettavasti toteamaan, että tilanne on kehittymässä murhenäytelmäksi, Euroopan unionin tyytymättömyyden ja ongelmien ilmentymäksi, sillä järjestäytynyt rikollisuus kehittyy kaikkialla silmiemme ulottumattomissa niin, ettemme saa kokonaiskuvaa tilanteesta. Järjestäytynyt rikollisuus toimii pääasiassa Euroopan unionin ulkopuolisista valtioista käsin, minkä vuoksi keinot järjestäytyneesti toimivien koplien ja rikollisten pysäyttämiseksi ovat hyvin rajalliset.

Viittaan tässä yhteydessä erityisesti huumausaineisiin, kuten heroiiniin ja kokaiiniin, joita tuodaan alueellemme maailman eri osista, sekä ekstaasiin, jota viedään Euroopasta eri puolille maailmaa. Viittaan myös laittomiin siirtolaisiin, joita kuljetetaan Aasiasta ja Afrikasta ilman asianmukaista valvontaa, sekä mitä erilaisimpiin väärennettyihin tuotteisiin sinänsä harmittomista leluista ja CD-levyistä aina lääkkeisiin, jotka ovat erittäin haitallisia ja hengenvaarallisia. Tarkoitan myös verkkorikollisuutta eli raha- ja identiteettivarkauksia. Rikollisuus lisääntyy kaikilla aloilla, ja jokaisella läsnäolijalla saattaa olla asiasta jonkinasteisia kokemuksia.

Jokainen teollisuudenala on tietoinen alakohtaisista ongelmista mutta pitää tilastotiedot salassa pyrkiessään välttämään yleisen luottamuksen menettämistä. Jos laukkuvalmistaja sanoo: "välttäkää näiden kauniiden nahkalaukkujen ostamista, sillä ne saattavat olla esimerkiksi Kaukoidässä valmistettuja kopioita", se heikentää omia mahdollisuuksiaan. Niinpä kukaan ei kerro julkisesti, mitä tosiasiassa tapahtuu.

Toiset järjestäytyneet rikolliskoplat ovat etnisiä perheitä, jotka toimivat hyvin tiiviissä yhteystyössä, kun taas toiset ovat järjestäytyneet nykyisin suurten ja erittäin tehokkaasti toimivien monikansallisten yritysten tavoin. Sain tällä viikolla eteeni jopa järjestäytyneen rikolliskoplan organisaatiokaavion. Nämä rikollisliigat tulevat aivan sumeilematta ja vaikeuksitta rajojen yli Euroopan unioniin. Ongelma on siinä, ettei poliisivoimiemme toimivalta ulotu rajojen yli. Rikolliset siis liikkuvat, minne haluavat, ja tekevät, mitä haluavat, mutta poliisin toimivalta on rajattu tietylle alueelle tai tiettyyn jäsenvaltioon, minkä vuoksi heidän kykynsä taistella tasavertaisesti rikollisten kanssa on hyvin rajallinen. Mitä yksittäiset poliisivirkailijat tekevät, jos jokin ongelma ulottuu rajan yli? Siirtyvätkö he keskusasemalle etsimään yhteystietoja puhelinluettelosta? Tällaista luetteloa ei ole olemassa. Tietyn maan poliiseilla ei ole valtuuksia eikä resursseja etsiä tarvittavan, toisessa maassa toimivan yhteyshenkilön puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta. Yhteistyön täydellinen puuttuminen on kerrassaan uskomatonta.

Tähän on syynä keskinäisen luottamuksen ja ymmärryksen puute eli se, ettemme useinkaan halua luovuttaa tietojamme vierasmaalaisille taikka paljastaa tietolähteitämme liian monien salaisuuksien paljastamisen pelossa. Emme luota toisiimme Euroopassa. Rikolliskoplat puolestaan luottavat toisiinsa erinomaisesti, ja juuri siksi ne vievät helpon voiton.

Asiasta on kuitenkin löydettävissä myös myönteinen puoli. Sama ongelma esiintyi 1930-luvulla Yhdysvalloissa, jossa osavaltioiden väliset rajat olivat avoimet. Olette todennäköisesti nähneet elokuvan Bonnie ja Clyde. Kyseinen parivaljakko ryösti pankkeja ja kuljetti rahat osavaltioiden rajan yli toiseen osavaltioon, jonne poliisit eivät voineet heitä seurata. Yhdysvaltoihin perustettiin FBI, jonka toimivaltuudet ulottuvat rajojen yli, ja uskon, että olemme nyt vastaavan tilanteen edessä Euroopassa. Tarvitsemme lainvalvontaviraston, joka voi jäljittää rikollisia yli rajojen. Kansalaiset suhtautuvat tähän varmasti hyvin epäilevästi. Valtioiden johtajat eivät sano asiasta mitään, mutta mielestäni olemme tulleet pisteeseen, jossa meidän on tehtävä jotakin asian eteen.

Atlantin tällä puolen, Euroopan unionissa, ei kuitenkaan ole saatavana ajankohtaisia tilastotietoja, joiden avulla kansalaisille voitaisiin tiedottaa ongelman laajuudesta. Kaikki 27 jäsenvaltiota keräävät tilastotietoja omalla tavallaan, eikä vertailukelpoisia EU:n tilastotietoja ole. Toivommekin, että komission toimet mahdollistavat yhtenäisen tiedonkeruun käynnistämisen muutaman vuoden kuluessa. Meillä ei ole käsitystä eikä selkeää kuvaa tilanteesta, ei kansalaisille jaettavaa tietoa eikä liioin demokraattista valvontaa, sillä nämä ovat jäsenvaltioiden hallitusten valvonnassa olevan kolmannen pilarin asioita. Hallitusten toimet alalla ovat vähäisiä, sillä kansalaiset eivät painosta niitä ryhtymään toimenpiteisiin.

Pelkään, että ainoa mahdollisuutemme tähän tarjoutuu vain, jos Eurooppa joutuu kokemaan syyskuun 11. päivän kaltaisen järkyttävän tapahtuman. Tilanteen, joka on niin paha, että kansalaiset kysyvät: Miten tämän annettiin tapahtua? Miten rikolliskoplat pääsivät näin pitkään kuin koira veräjästä 27 jäsenvaltion pääkaupunkien ollessa näin joutilaina? Älykkäästi toimivat rikolliset – jollaisia rikolliset todellakin ovat – pysyttelevät aina näkymättömissä. He eivät koskaan syyllisty syyskuun 11. päivän kaltaisiin rikoksiin vaan syövyttävät hiljalleen yhteiskuntaamme, käyttävät meitä hyväkseen, vievät voimamme, ryöstävät työpaikkamme ja yleisesti ottaen heikentävät koko Euroopan unionia. Tilanne edellyttää toimenpiteitä, ja toivon, että parlamentti antaa tukensa mietinnölle ja vaatii ministereitä tekemään päätöksiä.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijä Newton Dunnia tästä mietinnöstä. Kaikille lienee selvää, kuinka tärkeää on kehittää kaikkia mahdollisia keinoja, joilla torjutaan järjestäytynyttä rikollisuutta. En usko, että kukaan voi epäillä tätä asiaa. Kerron nyt vain lyhyesti Euroopan unionin viimeaikaisesta edistymisestä tässä asiassa sekä hankkeista, joihin Euroopan komissio ryhtyy hyvin pian.

Puhun aluksi järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan tiedon lisäämisestä. Olen esittelijän kanssa täysin samaa mieltä tästä asiasta. Meillä ei ole tarkkoja tietoja tämän rikollisuuden ilmenemismuodon laajuudesta tai järjestäytyneen rikollisuuden kehityksestä. Tämän takia Europolin toiminnan kehittäminen on erityisen tärkeää. Kuten tiedätte, Europol julkaisee vuonna 2007 ensimmäisen kerran vuosittaisen uhkakuva-arvionsa, jota se on ehdottanut liitettäväksi perinteiseen selvitykseensä Euroopan rikollisuuden tilasta. Europolin arvio on täten ennakoiva eikä vain tiedottava, eli sen avulla voidaan tunnistaa vuosi toisensa jälkeen ne alat, joilla järjestäytyneen rikollisuuden uhka on kasvanut, ja toivoaksemme myös ne alat, joilla uhka on pienentynyt. Ikävä kyllä, järjestäytyneen rikollisuuden kaikki pääalat vahvistuvat koko ajan.

Toinen tärkeä saavutus, johon esittelijä juuri viittasikin, on Euroopan unionin aktiivisuus rikostilastojen alalla. Tähän asti meillä ei ole ollut tilastotietoja. Muistanette, että ehdotin viime vuonna annetussa tiedonannossa Euroopan laajuista rikostilastojärjestelmää. Olemme jo muodostaneet asiantuntijaryhmän, ja voin tyytyväisenä todeta, että Eurostat on jo esittänyt ensimmäisen koko Euroopan rikostilastoja koskevan julkaisun. Alamme saada konkreettisia tuloksia.

Ennaltaehkäisyn alalla, joka on erittäin tärkeä osa-alue, olemme päättäneet keskittyä esimerkiksi korruption torjuntaan, sillä korruptio liitetään usein järjestäytyneisiin rikollisverkostoihin. Olemme päättäneet perustaa kansallisista asiantuntijoista koostuvan eurooppalaisen verkoston. Nämä asiantuntijat tekevät pysyvää yhteistyötä tavoitteenaan juuri korruption estäminen. Aion sisällyttää ensi vuoden eli vuoden 2008 ohjelmaan aloitteen, jonka avulla tutkitaan korruption, rahanpesun ja täten järjestäytyneiden rikollisverkostojen välisiä yhteyksiä. Euroopan unionin on työskenneltävä aiempaa ahkerammin tällä alalla.

Seuraavaksi totean, että olemme toteuttamassa laajoja toimia ihmiskaupan alalla. On laadittu toimintasuunnitelma, joka on jo otettu käyttöön. Sitä kehitetään edelleen ja pannaan parhaillaan täytäntöön käytännössä. Sen lisäksi, kuten varmaan tiedättekin, yksi tukemistamme keinoista on vuosittainen ihmiskaupan vastainen Eurooppa-päivä, joka on konkreettinen osoitus kehityksestä. Se on konkreettinen osoitus edistymisestä, Euroopan unionin onnistumisesta alalla, jolla keinot ovat tähän asti olleet riittämättömiä.

Aikomuksenamme on myös keskittyä todistajien suojeluun, mikä on erittäin tärkeää järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa. Aion esittää Euroopan parlamentille konkreettisia ehdotuksia sisältävän valmisteluasiakirjan tämän vuoden heinäkuun loppuun mennessä eli kahden seuraavan kuukauden sisällä. Kyseinen valmisteluasiakirja perustuu analyysiin, jonka teimme yhdessä poliisiviranomaisten ja jäsenmaiden oikeusviranomaisten kanssa ja joka koski todistajien suojelua taistelussa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Jos todistajia ei suojella, perustava järjestäytyneen rikollisuuden torjuntakeino vesittyy.

Koordinointia olisi tehostettava poliisiyhteistyön ja rikosoikeudellisen yhteistyön alalla, erityisesti Europolin ja Eurojustin välillä. Monialainen lähestymistapa on kieltämättä erittäin tärkeä, ja olemmekin tehneet paljon Europolin hyväksi. Olen ehdottanut Europolille uutta työjärjestystä, jotta voisimme laajentaa sen toimivaltaa ja toimeksiantoa sekä mahdollistaa joustavuuden lisäämisen sen toiminnassa: järjestäytynyt rikollisuus pystyy ikävä kyllä sopeutumaan uusiin tilanteisiin hyvin, joten myös Europolin toiminnan on oltava paljon nykyistä joustavampaa. Toivon, että Europolin tapauksessa neuvosto hyväksyy ehdotuksemme yhteisön rahoituksesta. Tästä olisi välitöntä etua, sillä Euroopan parlamentti voisi valvoa Europolin määrärahojen käyttöä demokraattisesti. Määrärahat olisivat demokraattisen, parlamentaarisen valvontaviranomaisen hallinnassa tavalla, joka olisi aiempaa läpinäkyvämpi, niin kuin minä asian ilmaisen.

Kuten tiedätte, neuvosto suhtautuu ehdotukseni hyväksymiseen vielä varauksella. Europol vahvistuu operatiivisten asioiden saralla. Missä on siis heikoin lenkki? Heikkous on siinä, etteivät jäsenvaltiot toimita Europolille tarpeellisia määriä operatiivisia tietoja joita se tarvitsee pystyäkseen järjestämään toimintansa. Tietänette, että 70 prosenttia Europolin keskustietojärjestelmän tiedoista tulee ainoastaan viidestä jäsenvaltiosta ja loput 30 prosenttia kaikista muista jäsenvaltioista. Huomaamme siis, mitä mahdollisuuksia Europolilla olisi, jos kaikki jäsenvaltiot toimittaisivat enemmän tietoja. Niiden onkin tehtävä niin nyt, kun e kaikki kolme Europolia koskevaa pöytäkirjaa ovat tulleet voimaan, minkä seurauksena yhteistyö kehittyy.

Myös Eurojustin eteen on tehtävä enemmän. Aion varmasti laatia tänä syksynä, luultavasti loka- tai marraskuussa, ehdotuksen, jonka aiheena on Eurojustin aloiteoikeuksien vahvistaminen. Ehdotukseni ydinsisältönä on Eurojustin osallistuminen säännönmukaisesti ja järjestelmällisesti yhteisiin tutkintaryhmiin. Nämä yhteiset tutkintaryhmät ovat perustyökalu rikollisuuden torjunnassa, mutta nykyään Eurojustia pyydetään osallistumaan näihin ryhmiin riittämättömästi, epäjärjestelmällisesti ja toisinaan sattumanvaraisesti. Tämä ei käy. Eurojustin on osallistuttava yhteisiin tutkintaryhmiin säännöllisesti, jotta niiden potentiaalia voidaan lisätä.

Kaiken tämän ajamamme toiminnan on tietysti oltava tasapainossa turvallisuusvaatimusten kanssa, sillä niiden noudattaminen kuuluu mielestäni kansalaisten perusoikeuksiin. Kansalaisilla on oikeus turvallisuuteen, mutta turvallisuuden ohella heillä on muitakin oikeuksia, jotka nekin ovat perusoikeuksia. Olenkin sitä mieltä, että kysymykseen tietojen suojelusta poliisiviranomaisten yhteistyön alalla olisi viimein vastattava järjestelmällisesti kolmannen pilarin alaan kuuluvalla tietojen suojelua koskevalla Euroopan unionin lainsäädäntöaloitteella. Asia ei ole vielä saanut positiivista vastakaikua neuvostolta huolimatta puolitoista vuotta sitten tekemästäni ehdotuksesta. Aloite toimii myös konkreettisena merkkinä kansalaisille siitä, ettemme vain ryhdy tehokkaisiin toimenpiteisiin järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan vaan myös kunnioitamme syvästi muita perusoikeuksia, kuten oikeutta henkilötietojen käsittelyyn.

Toivon kaikkien näiden alojen osalta, että neuvosto päättää kesäkuussa sisällyttää Prümin sopimuksen säännökset yhteisön lainsäädäntöön. Toivon siis, että sopimuksesta kehittyy olennainen osa yhteisön lainsäädäntöä ja ettei se merkitse nykyiseen tapaan yhteistyön lujittamista vain muutaman jäsenvaltion välillä. Jos neuvosto hyväksyy tämän ehdotuksen, niin kuin toivon sen tekevän, olemme ottaneet askeleen eteenpäin.

Haluan lopuksi korostaa kahta asiaa, ja aloitan uuden, maaliskuussa perustetun perusoikeusviraston käytännön toimeenpanosta. Virasto on tärkeä väline varmistettaessa, myös parlamentin tai komission aloitteesta, että yhteistyössä ja poliisiviranomaisten suorittamissa tutkinnoissa noudatetaan perusoikeuksia.

Myös taistelu järjestäytynyttä tietoverkkorikollisuutta vastaan on tärkeää. Kuten tiedätte, komissio antoi eilen tietoverkkorikollisuutta koskevan tiedonannon, jossa käsitellään järjestäytyneen tietokonerikollisuuden eri osa-alueita pedofiliarikoksista aina pankkijärjestelmiin kohdistuviin verkkohyökkäyksiin. Tietokonerikollisuus on mielestäni yksi niistä uusista alueista, joihin tämä parlamentti voi selvästi vaikuttaa.

  Giuseppe Castiglione, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät kollegat, haluan aluksi kiittää esittelijää hänen tekemästään ensiluokkaisesta työstä sekä arvoisaa komission jäsentä Frattinia saavutetusta konkreettisesta edistyksestä ja niistä tiedoista, jotka hän on saattanut parlamentin tietoon tänään.

Tämä mietintö on todellakin tärkeä osoitus poliittisesta tahdosta torjua aktiivisesti järjestäytynyttä rikollisuutta, joka valitettavasti leviää aina vain laajemmalle. Tämä rikollisuuden haara on toimistamme huolimatta pystynyt kehittämään kansalliset rajat ylittävän verkoston. Emme ole tähän mennessä onnistuneet kehittämään poliisivoimia, joilla olisi tarvittavat välineet ilmiön torjumiseen.

Kuten arvoisa komission jäsen totesi, meidän on siksi vastattava haasteeseen vahvasti, arvovaltaisesti ja uskottavasti vahvistamalla kaikkia yhteistyövälineitä, kuten rikollisuuden havaitsemista ja tilastotietojen kokoamista, parannettava ja yksinkertaistettava tietojenvaihtoa, hiottava tutkintamenetelmiä sekä koordinoitava tutkimus- ja rangaistustoimia.

Olen itse sitä mieltä, että yhä tarkempien Euroopan laajuisten yhteistyö- ja yhteydenottovälineiden, kuten tulevaisuuden Europolin, luominen on avainasemassa edistettäessä jäsenvaltioiden välistä luottamusta, luotaessa kansallisten poliisiviranomaisten välisiä välttämättömiä yhteisvaikutuksia sekä käynnistettäessä todellista eurooppalaista politiikkaa tällä alalla. Viime vuosina rikollisjärjestöt ovat yhä enenevässä määrin saaneet oikeita yritysmuotoja, ja talous- ja rahoitusmarkkinat ovatkin rikollisille täydellinen paikka pestä laittomia rahoja. Voimme helposti kuvitella, millaista vahinkoa tämä rahanpesu aiheuttaa kansallisille talouksille ja yhteisön taloudelle. Meidän on torjuttava järjestäytynyttä rikollisuutta talousrintamalla sekä tehtävä täsmäiskuja myös laillisesti hankittuihin rahoitusvaroihin, käyttöomaisuuteen ja irtaimeen omaisuuteen. Rikollisuuden torjuminen tarkoittaa ainakin sitä, että rikollisten ja terroristijärjestöjen välisiä suhteita ja yhdyssiteitä vahingoitetaan.

Toivon myös – ja panen merkille komission jäsenen tiedonannon – että kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastainen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimus ja ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljettamista koskevat kaksi pöytäkirjaa ratifioidaan pian. Toivon erityisesti, että niitä myös sovelletaan.

Näiden tietojen perusteella olen varma, että komissio esittää pian konkreettisia ehdotuksia, minkä panen tänä iltana hyvin tyytyväisenä merkille. Toivotan komission jäsenelle Frattinille kaikkea hyvää hänen työhönsä. Hän on osoittanut, ettei hän ole vain tietoinen näistä asioista vaan on myös pannut täytäntöön joitakin tänä iltana esittämiään hankkeita.

  Magda Kósáné Kovács, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Dunnin erinomainen mietintö on laadukas lisä valiokunnan työhön. Yhteisesittelijänä myös minun mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että Euroopan unioni pystyy parantamaan kansalaistensa jokapäiväistä turvallisuutta ja että se vahvistaa toimiaan korruption torjumiseksi politiikassa ja julkishallinnossa.

Me kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sosialistijäsenet kannustamme edistymään ja toteuttamaan toimia tässä asiassa ensisijaisesti korostamalla muutamaa mietintöön liittyvää kysymystä. Meidän on vahvistettava jäsenmaiden poliisiviranomaisten ja oikeuslaitosten välistä yhteistyötä erityisesti siksi, että Euroopan unionissa, jossa ei ole sisärajoja, rikollisuus ja erityisesti järjestäytynyt rikollisuus voi lisääntyä ainoastaan, jos oikeuslaitosten väliltä puuttuu tehokas yhteistyö.

Meidän on lisäksi vähitellen vahvistettava Europolin ja Eurojustin riippumattomuutta ja laajennettava niiden valtuuksia, jotta pystymme muodostamaan Euroopan laajuisen lainvalvonta- ja oikeuselimen, joka voi käsitellä rikollisuutta kokonaisvaltaisesti jäsenvaltioiden yläpuolella ja joka täten kannustaa kansallisia elimiä toimimaan huolellisesti ja torjumaan korruptiota. Jäsenvaltioita on kannustettava tukemaan ja rahoittamaan toimivaltaisia viranomaisia sekä koulutus- ja yhteistyöohjelmia yhteistyön parantamiseksi ja tehostamiseksi tapauksissa, joihin liittyy järjestäytynyttä rikollisuutta.

Mielestämme todistajien suojeluohjelmaa voidaan kehittää ainoastaan Euroopan unionin tasolla, sillä suurin osa jäsenvaltioista ei pysty piilottamaan kansalaisiaan järjestäytyneeltä rikollisuudelta omalla alueellaan. Todistajille on kuitenkin taattava heille kuuluva suojelu. Yksi tärkeimmistä tehtävistä on, että tiedotamme asianomaisille kansalaisille sopivalla tavalla menestyksekkäästä yhteistyöstämme ja edistysaskeleista Euroopan tasolla. Voimme näin myös korostaa eurooppalaisen yhteistyön hyödyllisyyttä tietojen vaihdon alalla.

Nyt vielä muutama sana minua yhä häiritsevistä asioista. Valiokunnalle esittämissäni tarkistusehdotuksissa yritin kiinnittää huomion siihen tosiasiaan, että jäsenvaltioiden historia on hyvin erilainen ja että yhteiskunnat ovat kehittyneet hyvin eri tavoin. Joillakin rikoslain käsitteillä on joissakin jäsenvaltioissa aivan erilainen merkitys kuin toisissa. On siis mahdollista, että jotakin tekoa paheksutaan moraalisesti hyvin voimakkaasti yhdessä jäsenvaltiossa, kun taas toisessa samaa tekoa pidetään kansalaishyveenä. Eräs unkarilainen valtiotieteilijä on sanonut, että valtio on korruptoitunut silloin, kun kansalaisille ei tule edes mieleen ostaa lippua junamatkaa varten. Emme liioin kysele, mistä junaliput ostetaan.

Uskon myös vakaasti siihen, että geopolitiikan ja talouden aloilla on tiettyjä toimintalinjoja, joista tulee järjestäytyneen rikollisuuden kohteita, ja jos emme huolehdi riittävästi kansallisesta turvallisuudesta ja ryhdy toimiin sen puolesta, huomaamme pian olevamme vaarassa.

Toivon, ettei erimielisyytemme johtunut periaatteista vaan ainoastaan kielellisistä väärinkäsityksistä ja että tämän mietinnön kannatus perustuu periaatteelliseen yksimielisyyteen.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Newton Dunnia erinomaisesta mietinnöstä. Jotta mietinnöstä ja siihen liittyvästä keskustelusta olisi entistä enemmän hyötyä käytännössä ja jotta siihen saataisiin mukaan entistä enemmän erilaisia näkökulmia, käytän tilaisuuden tarttua erääseen mietinnössä jo käsiteltyyn ja komission jäsenen sivuamaan kysymykseen, jota on mielestäni käsiteltävä yksityiskohtaisemmin.

Viittaan rahanpesuun. Järjestäytynyt rikollisuus elää rahanpesusta. Rikollisten tuottojen laillistaminen on rikospohattojen toimeentulon ja laittoman toiminnan kannalta elintärkeää. Epäilen, ettei EU toistuvasta rahanpesun arvostelusta huolimatta tee paljoakaan sen lopettamiseksi.

Seuraava esimerkki tukee väittämääni. Valtaosa rahanpesusta tapahtuu Kanaalisaarten kaltaisilla alueilla tai niiltä käsin toimivien laitosten kautta, mikä pätee erityisesti Guernseyyn ja Jerseyyn. Kyseisillä saarilla on jokseenkin kummallinen suhde Euroopan unioniin. Vaikka Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on täysin tietoinen saarten rahanpesuongelmasta, se sulkee tältä silmänsä sillä verukkeella, että alueet ovat jossain määrin riippumattomia valtionhallinnosta. Tämä koskee myös muita Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisia alueita ja kruununsiirtomaita. Tällaisia alueita ovat Mansaari ja Brittiläiset neitsytsaaret. Panen merkille, että KPMG:n vuonna 2000 julkaiseman raportin mukaan 41 prosenttia maailman veroparatiisihakuisista offshore-yrityksistä toimi Brittiläisiltä neitsytsaarilta käsin.

Kehotan komissiota ilmaisemaan kantansa tästä rahanpesutoiminnasta Yhdistyneen kuningaskunnan alaisuuteen kuuluvilla alueilla ja ilmoittamaan parlamentille, mihin toimiin se aikoo ryhtyä erityisesti Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen suhteen lopettaakseen rahanpesun salamyhkäisen hyväksynnän, johon nyt syyllistytään mainitsemieni alueiden osalta.

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät kollegat, keskustelemme kuin sattumalta tänään 23. toukokuuta parlamentissa järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta.

Juuri tänä päivänä 15 vuotta sitten sattui Italian, ja koko Euroopan, historiassa erittäin vakava tapaus: mafia murhasi korkea-arvoisen tuomarin Giovanni Falconen kaamealla tavalla, kun se räjäytti osan moottoritietä lentokentän ja Palermon kaupungin väliltä. Myös Falconen vaimo ja kolme seurueen turvamiestä kuolivat. Vuosi 1992 oli järkyttävä vuosi, sillä järjestäytynyt rikollisuus, tarkemmin sanottuna mafia, murhasi Falconen jälkeen toisenkin tuomarin, Paolo Borsellinon.

Molemmat uhrit olivat ymmärtäneet, kuinka tärkeää oikeudellinen yhteistyö ja poliisiyhteistyö kansainvälisellä tasolla ovat, ja täten he olivat käsittäneet, että on tärkeää torjua rikollisjärjestöjä korkeammalla tasolla – kansainvälisellä tasolla – ja keskittyä erityisesti rikos- ja mafiajärjestöjen pääoman tyrehdyttämiseen. Falcone ja Borsellino olivat ties kuinka monennet uhrit Italian tasavallan verilöylyjen sarjassa, joka alkoi Portella della Ginestran joukkoteurastuksesta 1. toukokuuta 1947.

Monet asiat ovat muuttuneet vuosien aikana. Rikosjärjestöistä on tullut valtioiden rajat ylittäviä, mikä oli nähtävissä jo 1980-luvun lopulla, kun liberalismi vahvistettiin osaksi Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin politiikkaa. Talous ja raha-asiat ovat globalisoituneet, kun sääntelyä on purettu rahoitus- ja kauppamarkkinoilla. Palvelut ovat yksityistyneet ja veroparatiisit kasvaneet.

Olemme saaneet vahvistuksen sille, mitä Amsterdamissa toimiva virallinen Transnational Institute -tutkimuslaitos on kutsunut maailmanlaajuiseksi ratkaisuksi (Global Fix). Se tarkoittaa maailmanlaajuista kompromissia teoreettisesti laillisen talouden ja rikostalouden välillä. Rikostalous on aseiden ja huumeiden kansainvälistä kauppaa ja rahanpesua. Tietyllä tavoin on vahvistettu, että liberalistisella globalisaatiolla on taipumus edistää rikollisuutta.

Jos analysoimme Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston tutkimuksia, huomaamme, että harmaa talous on nelinkertaistunut 1980-luvulta lähtien. Vuonna 2001 pimeiden markkinoiden liiketoimet olivat arvoltaan 6 500–9 000 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa eli 20–25 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Kyseessä on kammottavan suuri rahamäärä, jonka avulla voitaisiin nujertaa köyhyys maailmanlaajuisesti.

Jotkut merkittävät ilmiöt ovat saaneet alkunsa tästä tilanteesta. Tärkein on Neuvostoliiton kaatuminen, josta seurasi valtion omaisuuden suuren osan muuttuminen käteisvaroiksi sekä siirtyminen suoraan kartelleille ja rikollisjärjestöille. Ei ole sattumaa, että Venäjän mafia on nykyään hyvin vahva sekä taloudellisesti että poliittisesti. Suuri osa näistä rahoista kulki lukemattomien tilien läpi Sveitsissä, Caymansaarilla, jäsen Matsakisin mainitsemilla saarilla ja Gibraltarilla.

Toinen suuri 1990-luvulla vahvistunut suuntaus oli Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen ajama sääntelyn purkaminen rahamarkkinoilla ja kansainvälisillä markkinoilla. Jo rahamarkkinoiden globalisaatio itsessään pitää sisällään edellytykset rikollisvoimien uudelleenjärjestäytymiselle.

Myös sodan alkaminen uudelleen oli suuri tapaus, joka kasvatti järjestäytyneen rikollisuuden tuloja. Sota ja tapa, jolla se punoutuu yhteen liberalistisen globalisaation kanssa, ovat johtaneet kansainvälisten mafiaryhmien tulojen ja erityisesti huumeista saatujen tulojen pelottavaan kasvuun.

Andien alueella Kolumbiassa huumesodan filosofia on johtanut kokan tuotannon räjähdysmäiseen kasvuun ja kokapensaiden jalostamiseen kokaiiniksi. Balkanin sota on tehnyt seudusta villin alueen, jolla rahanpesu kukoistaa ja jolla jalostetaan heroiinia Euroopan markkinoille. Miettikää, mitä tapahtui Afganistanissa. Oopiumin tuotanto oli vuonna 2001, ennen miehitysoperaatiota, 74 tonnia vuodessa. Vuonna 2006 – lähteenäni on Yhdysvaltojen ulkoministeriö – oopiumin tuotanto oli noussut yli 6 000 tonniin, ja tämä kasvu liittyy läheisesti miehitysoperaatioon. Afganistan tuottaa nykyään 93 prosenttia koko maailman oopiumista.

Minkä arvoista huumeiden tuottaminen on nykyään maailmanlaajuisilla markkinoilla? Yhdistyneet Kansakunnat, joka ei valitettavasti ole kovin uskottava tässä asiassa, arvioi, että 1 prosentti maailman bruttokansantuotteesta muodostuu huumekaupasta. Vastaava luku on Yhdysvaltojen ulkoministeriön mukaan 2,5 prosenttia, ja Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen mukaan 2–5 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta perustuu huumausaineilla käytävään kansainväliseen kauppaan. Tämä on vain osa totuutta, sillä lukuihin pitää lisätä myös ihmis-, ase- ja jätekauppa sekä tuotteiden väärentäminen. Kaikki tuotot pestään heti ja ujutetaan laillisille markkinoille.

Meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin pääoman, omaisuuden ja varainsiirtojen suhteen, ja siksi olemme sitä mieltä, että mafian ja monikansallisten rikollisjärjestöjen omaisuuden takavarikoiminen on avainasemassa taistelussa, jota meidän on käytävä mafiaa vastaan. Pio La Torre ymmärsi tämän ja teki Italian parlamentille lakiehdotuksen, jossa vaaditaan välittömiä toimia pääoman suhteen. Tästä syystä tuen jäsen Newton Dunnin esittelemää mietintöä, koska siinä pureudutaan tähän aiheeseen toteamalla, että tilanteeseen on puututtava viemällä pohja rikollis- ja mafiajärjestöjen rahoitukselta.

Osa ryhmästäni ei tue tätä mietintöä. Syyt ovat ehkä ymmärrettäviä, sillä nämä jäsenet ovat sitä mieltä, ettei mietintö tarjoa riittäviä takeita, etenkään henkilötietojen käsittelyä koskevia takeita. Tätä ryhmittymää johtaa ryhmämme varjoesittelijä Adamou, joka aikoo äänestää tyhjää eikä kannata tätä mietintöä. Minä olen puolestani sitä mieltä, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunta on tärkeää eikä se ole vain poliisiasia.

Meidän on ryhdyttävä toimenpiteisiin kulttuurin alalla ja luotava mafiaa vastaan todellinen yhteiskunnallinen rakenne, jolla voidaan vastata sosiaalisten levottomuuksien ja työttömyyden muodostamaan taakkaan. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä myös politiikan alalla. Viime vuosina mafia ja valtioiden rajat ylittävät rikosjärjestöt ovat soluttautuneet julkishallintoon ja politiikkaan. Tämä ei ole sattumaa, ja lopetankin mainitsemalla, että esimerkiksi kotiseutuni ylin vallankäyttäjä on tutkinnan kohteena järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja mafiaan liittyvien suhteidensa takia.

Päätän puheenvuoroni ilmaisemalla tukeni Newton Dunnin mietinnön osalle, jossa vaaditaan sellaisten laitosten toiminnan valvontaa, joihin järjestäytynyt rikollisuus tai mafia on soluttautunut.

  Petre Popeangă, în numele grupului ITS. – Demersul deputatului Newton Dunn privind recomandarea pe care Parlamentul European urmează să o adreseze Consiliului în legătură cu elaborarea unui concept strategic privind lupta împotriva criminalităţii organizate este unul deosebit prin necesitatea şi utilitatea unui astfel de instrument în această perioadă în care criminalitatea organizată, în special criminalitatea economico-financiară, a căpătat valenţe noi, din ce în ce mai rafinate. Pornind de la această stare de fapt, în prezent lupta împotriva criminalităţii organizate nu mai poate fi continuată utilizând instrumente clasice, fiind necesară, aşa cum se remarca şi în motivaţia raportului, citez, „o schimbare radicală de perspectivă, care să permită soluţionarea constrângerilor interne din ce în ce mai complexe şi, în acelaşi timp, rezolvarea dificultăţilor aferente constrângerilor externe aflate în creştere exponenţială.” La aceste obiective consider, însă, că trebuie adăugat şi faptul că numai o schimbare de optică sau de program, oricât de judicios ar fi elaborată, nu va da rezultate dacă nu se asigură un mediu de stabilitate care să confere voinţa politică necesară realizării practice a acestora. Aceasta, voinţa, ar trebui canalizată în primul rând spre asigurarea funcţionalităţii independente şi eficiente a structurilor statului, desemnate să realizeze controlul modului de derulare a activităţilor susceptibile de a face obiectul operaţiunilor care intră sub incidenţa legilor criminalităţii organizate. În sfârşit, consider că un capitol separat din conceptul strategic ar trebui să fie consacrat acelor state, membre mai noi sau mai vechi ale Uniunii Europene, în care stabilitatea politică este deseori perturbată de acţiuni mai mult sau mai puţin democratice, stare de care structurile crimei organizate nu ezită să profite din plin. În ceea ce mă priveşte, voi vota propunerea de rezoluţie cu toată convingerea.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan keskittyä asiaan, jota saatamme kaikki pitää itsestäänselvyytenä, nimittäin siihen, että Euroopan unionissa voisi olettaa, että EU:n kaikkien hallitusten jäsenet antavat varauksettoman tukensa Euroopan laajuiselle taistelulle järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia vastaan. Kun otamme huomioon niiden henkilöiden taustat, jotka hiljattain valittiin kotimaani Pohjois-Irlannin uuteen hallitukseen, ironia, joka liittyy mietinnön ministerineuvostolle osoitettuun perusteltuun kehotukseen valvoa sellaisten alueellisten laitosten hallintotoimia, joiden jäseninä on rikollisjärjestöihin kytkeytyneitä poliittisia toimijoita, ei suinkaan jää minulta huomaamatta etenkään, kun kotimaani varapääministeri Martin McGuinness vastusti tällä viikolla eurooppalaisen pidätysmääräyksen käyttöä IRA-pommituksesta syytteeseen asetetun henkilön luovuttamiseksi Saksaan. Lisäksi poliisin edustaja tuomitsi tällä viikolla Pohjois-Irlannissa tehdyt pidätykset, jotka liittyivät järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaan, jossa on asetettu syytteeseen eräs Irlannin tasavaltalaisten johtohahmo.

Jos todella kannatatte oikeusvaltioperiaatetta, ette arvostele ja vastusta keinoja kansainvälisen oikeuden turvaamiseksi ja toimia järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Jos kuitenkin toimitte kunniattomasti, kuten Pohjois-Irlannin Sinn Féiniä edustava ministeri, olette ennen kaikkea uskollinen tasavaltalaismielisen liikkeen etujen turvaamiselle, ette suinkaan oikeusvaltioperiaatteelle. Eipä ihme, että eräät meistä pitävät edelleen Sinn Féiniä sopimattomana hallitukseen.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, aloitan kiittämällä jäsen Newton Dunnia hänen erinomaisesta mietinnöstään. En suhtaudu tilanteeseen aivan niin kriittisesti kuin hän. Mielestäni Euroopassa on tapahtunut poliisi- ja oikeusyhteistyön alalla myönteistä kehitystä viimeisten 30 vuoden aikana.

Olen kuitenkin hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että rikollisverkostojen liikkuvuuden, jossa hyödynnetään rajatonta Euroopan unionia, ja asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvien lainvalvontaviranomaisten toimien välillä on merkittävä epäsuhta.

Tämä on ristiriita, jota ei voida ratkaista. Jotkut kannattavat vapauden ja liikkuvuuden rajoittamista, mikä on väärin. He haluaisivat myös palauttaa kansalliset rajat. Tämä ongelma voidaan kuitenkin ratkaista vain lisäämällä ja parantamalla yhteistyötä, joka perustuu yhteisiin toimintatapoihin ja oikeudellisten normien yhtenäistämiseen.

Kuten komission jäsen Frattini aivan oikein sanoi, meidän on hankittava lisää tietoa järjestäytyneestä rikollisuudesta, joka kehittyy koko ajan. Ennalta ehkäiseviä toimia on tehostettava, jotta voidaan vähentää uhkia, joita yhteisöillemme aiheutuu järjestäytyneestä rikollisuudesta. Meidän on hyödynnettävä jo olemassa olevaa lainsäädäntöä sekä yhteisiä tutkintaryhmiä, erityisiä tutkintatekniikoita, laittomasti hankittujen taloudellisten resurssien sekä rahavarojen järjestelmällistä silmälläpitoa sekä eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja eurooppalaisten todistusten luovuttamismääräyksen tehokasta käyttöä. Jo käytettävissä olevia välineitä, kuten Europolia ja Eurojustia, on käytettävä entistä tehokkaammin, niin kuin arvoisa komission jäsen Frattini sanoikin.

Arvoisa puhemies, ilmaisen lopuksi tukeni niille, jotka kehottavat jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ratifioineet kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta ja sitä täydentäviä ihmiskaupan ja maahanmuuttajien salakuljetuksen torjuntaa koskevia pöytäkirjoja, tekemään niin mahdollisimman pian.

  Adina-Ioana Vălean (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olemme sitoutuneet luomaan Euroopasta vapaan, turvallisen ja oikeudenmukaisen alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja. Saamme kuitenkin usein muistutuksen siitä, etteivät rikolliset ja terroristit tunne rajoja. He käyttävät rajojen puuttumista hyväkseen ja hallitsevat uusien matkustus- ja viestintäkeinojen käytön täydellisesti.

Lainvalvontaviranomaisiimme kohdistuu toisaalta edelleen valtavia hallinnollisia rasitteita, jotka heikentävät niiden toimintatehokkuutta. Meidän velvollisuutenamme on ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimiin keinojen ja menetelmien mukauttamiseksi nykytodellisuuteen. Meidän on korjattava keskinäisen luottamuksen puute lainvalvontaviranomaisten välillä, lisättävä rajat ylittävää yhteistyötä, tehostettava yhteistä koulutusta ja työskenneltävä yhdessä.

Euroopan unionin on kuitenkin kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota ulkorajoihinsa ja naapuruuspolitiikkaansa. Ulkorajojen lujittamisesta on tullut viimeaikaisten laajentumisten myötä yhä mittavampi haaste. Eräillä EU:n uusilla rajavaltioilla ei ole riittäviä resursseja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi. Korruption torjunta edellyttää samanlaista tehokkuutta kuin millä taistelemme järjestäytynyttä rikollisuutta ja terrorismia vastaan.

Euroopan unionin on tunnustettava tilanne, järjestettävä ylimääräisiä henkilöresursseja ja rahoituskeinoja sekä jaettava tietämystään. Meidän on omaksuttava avoimuuteen ja korruption vastaisiin toimiin pohjautuva kokonaisvaltainen ja kohdennettu lähestymistapa. Kansalaisemme kaipaavat nykyistä vaarattomampaa maailmaa ja entistä parempaa turvallisuutta, mutta emme saa toteuttaa niitä kansalaisoikeuksien kustannuksella. Tarvitsemme lisää turvatoimia demokraattisen oikeustasapainon säilyttämiseksi, mikä edellyttää turvallisuustoimien entistä tehokkaampaa parlamentaarista valvontaa ja parempaa yksityisyyden suojaa. Kehotankin neuvostoa vielä kerran hyväksymään kiireesti kolmannen pilarin tietosuojaa koskevan puitepäätöksen. Olemme odottaneet jo liian pitkään.

  Puhemies. – Komission jäsen Frattini on ilmoittanut, ettei käytä enää puheenvuoroa.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Marianne Mikko (PSE), kirjallinen. – (ET) Hyvät kollegat, Europolin viimeisimmässä vaara-analyysissä puhutaan rikollismarkkinoista. Rikollisten maailma ei totisesti ole yhtään vähemmän dynaaminen, monimuotoinen tai mukautuva kuin mikään muukaan markkinatalouden osa-alue. Resurssit siirtyvät sinne, missä niiden tuottavuus on suurinta. Markkinoista kilpaillaan kansainvälisesti, ja joissakin tapauksissa paikallisten koplien tilalle on tullut ulkomaalaisia koplia.

Uusimpia tekniikoita, liikenne- ja rahoitusalan kasvua sekä sisärajojen puuttumista käytetään meitä vastaan. Myös omaa hitauttamme käytetään laillista järjestystä vastaan.

Yhä pienempi osa rikollisuudesta pysyy yksinomaan yhden maan rajojen sisällä, mutta silti Euroopan unionin sisäinen turvallisuusyhteistyö rajoittuu edelleen kolmannen pilarin muodostamaan kehykseen.

Vapaa liikkuvuus Euroopan unionin sisällä on oikea lahja rikollisille. Fyysisiä rajoja ei enää ole, mutta hallinnolliset rajat ovat säilyneet.

Europol ja Eurojust tarvitsevat itsenäisyyttä ja kunnolliset rahavarat. Näistä seikoista ei pitäisi enää tinkiä, ja sama pätee parlamentin valvontaoikeuteen.

Yhdyn esittelijän ja Europolin mielipiteeseen siitä, että tutkimusta ja analysointia on vahvistettava ja että painopiste on määritettävä uudelleen. Perinteisen valvonnan lisäksi tarvetta on korkeamman tason lisäanalyysille, jonka avulla laittomia toimia voidaan paljastaa sellaisilla herkillä aloilla kuin rahoitus, verotus ja hallinto.

Merkittävin käyttämätön voimavaramme on kuitenkin kansalaisten välinen yhteistyö. Vain välinpitämättömyys mahdollistaa pakkoprostituution ja huumekaupan. Vain kyllästyminen demokratiaan mahdollistaa korruptoituneiden poliitikkojen paluun valtaan.

Kansalaisten luottamus poliisiviranomaisten tehokkuuteen ja tuomioistuinten oikeudenmukaisuuteen voidaan saavuttaa ainoastaan todellisilla saavutuksilla, joita tiedonvälitys vain vahvistaa. Kiitän esittelijää ja toivon, että siirrymme sanoista tekoihin.

  Sebastiano (Nello) Musumeci (UEN), kirjallinen. – (IT) Eurooppalainen järjestäytynyt rikollisuus, aivan kuten mafia ja muut samanlaiset ryhmät, on vakiintumassa ja leviämässä nopeasti vanhalla mantereella.

On huolestuttavaa, että rikolliset hyötyvät henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta sekä talouden ja rahoituksen liikkeistä Euroopan unionissa ja että he voivat näin laajentaa omia laittomia toimiaan yhä enemmän jopa EU:n ulkopuolisiin maihin.

Tällaisiin toimiin kuuluvat aseiden ja jätteiden (esimerkiksi radioaktiivisten jätteiden) salakuljetus, huumekauppa, naisten ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö, ihmiskudosten laiton kauppa (muutama päivä sitten ilmi tulleet Ukrainan tapaukset ovat järkyttäviä esimerkkejä nykyajan tapahtumista) sekä eläimiä ja taiteita koskevat laittomuudet.

Newton Dunnin mietinnössä korostetaan monien muiden asioiden ohella Europolin ja Eurojustin, jotka ovat yhteisön ainoita välineitä tällä alalla, tähänastista roolia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, ja siinä paitsi tähdennetään joitakin saavutettuja tuloksia myös moititaan aidon itsenäisyyden puuttumista laitoksilta.

Tässä kohden haluan nostaa jälleen esille ehdotukseni järjestäytyneen rikollisuuden valvontakeskuksen perustamisesta Eurooppaan. Ehdotus osoitettiin komissiolle ja neuvostolle helmikuussa 2004, ja sen tarkoituksena on vähentää seuraamusten epäjohdonmukaisuutta, joka johtuu jäsenvaltioiden moninaisista oikeusjärjestelmistä. Jäsen Newton Dunn onkin tuonut nämä epäjohdonmukaisuudet esiin sopivaan aikaan.

16. Maatalouden yhteinen markkinajärjestely (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Buskin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0171/2007) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä (KOM(2006)0822 – C6-0045/2007 – 2006/0269(CNS)).

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi parlamenttia, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokuntaa ja esittelijä Buskia ehdotuksen nopeasta ja rakentavasta käsittelystä.

Haluan lisäksi kiittää komission jäsenen Fischer Boelin puolesta ehdotukselle antamastanne poliittisesta tuesta. Arvostan suuresti myös myönteistä sysäystä, jonka maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta antoi mietinnölle. Keskustelemme erittäin tarkasti rajatusta aiheesta eli Euroopan parlamentin kannasta yhteen yhteiseen markkinajärjestelyyn.

Maatalousalan yksinkertaistaminen on yksi komission lippulaivoista. Tämä teksti poikkeaa useimmista komission yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevista ehdotuksista. Miksi? Yhden yhteisen markkinajärjestelyn avulla haluamme ottaa tärkeän askeleen kohti yhteisen maatalouspolitiikan lainsäädäntökehyksen yksinkertaistamista ja parantamista. Tiedän, että nykyisin on suosittua puhua yksinkertaistamisesta ja lainsäädännön parantamisesta. Tämä ehdotus osoittaa hyvin selvästi, mitä nämä käsitteet voivat tarkoittaa käytännössä. Yhdessä yhteisessä markkinajärjestelyssä kaikki 21 yhteistä markkinajärjestelyä yhdistetään yhdeksi tekstiksi. Se korvaa yli 40 neuvoston asetusta ja lähes 620 artiklaa ja vähentää virallisen lehden kohtien ja sivujen määrää yli kahdella kolmanneksella.

Näiden yksinomaan määrällisten tunnuslukujen lisäksi markkinalainsäädännöstämme tulee yhden yhteisen markkinajärjestelyn ansiosta aiempaa yhdenmukaisempi ja johdonmukaisempi, toisin sanoen helpommin käytettävä ja luettava sekä siten paremmin ymmärrettävä ja käytäntöön sovellettava. Puheenjohtajavaltion suunnitelmien mukaan tästä ehdotuksesta keskustellaan maatalouden erityiskomitean kokouksissa 29. toukokuuta ja 4. kesäkuuta sekä mahdollisesti neuvostossa 11. kesäkuuta. Haluan tässä vaiheessa kiittää myös parlamenttia, jonka avulla tämä päätös saadaan tehtyä hyvissä ajoin.

Komissio saa aika ajoin kuulla, ettei yksi yhteinen markkinajärjestely riitä helpottamaan maanviljelijöiden elämää. Olen täysin samaa mieltä. Tarvitaan enemmän kuin yksi lainsäädäntöteksti, jotta todellista yksinkertaistumista voi tapahtua. Tästä syystä yksi yhteinen markkinajärjestely on vain yksi, vaikkakin hyvin tärkeä, osa maatalouden monitahoista yksinkertaistamisstrategiaa. Kuten muistatte, muita osatekijöitä ovat komission täydentävien ehtojen täyttämistä koskeva kertomus, jolla on todellinen vaikutus viljelijöiden elämään sen jälkeen kun siinä esitetyt ehdotukset on pantu täytäntöön; yksinkertaistamista koskeva toimintasuunnitelma, johon kuuluu tällä hetkellä 37 käytännön toimenpidettä, joita maataloudessa jo kiireesti pannaan täytäntöön, sekä terveystarkastus, jonka tarkoituksena on myös edelleen yksinkertaistaa yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Palaan vielä yhteiseen markkinajärjestelyyn. Kuten olen jo todennut komission puolesta, iloitsen mietinnön myönteisestä sävystä ja voin siksi hyväksyä useat maatalouden valiokunnan mietinnössä esitetyt tarkistukset. Teitä ei kuitenkaan yllätä, että minulla on muutamia suuria ongelmia joidenkin tarkistusehdotusten suhteen, sillä mielestäni niillä vähennettäisiin tarpeettomasti ehdotuksen tehoa. Haluan mainita kaksi erityisen tärkeää näkökohtaa.

Ensimmäisenä on vaatimus sulkea kaksi alaa, hedelmä- ja vihannesala sekä viiniala, kokonaan yhden yhteisen markkinajärjestelyn ulkopuolelle, kunnes niiden uudistukset on saatu päätökseen. En kannata tätä näkemystä, mutta voin hyväksyä näiden alojen keskeisten osien sisällyttämisen vasta, kun uudistusprosessit ovat päättyneet.

Toinen näkökohta koskee hallintokomitean perustamista. Maatalousvaliokunnan mietinnössä suositellaan neljän alaosaston perustamista. Tämä olisi mielestämme ristiriidassa yhden yhteisen markkinajärjestelyn kanssa ja tekisi uudesta komiteasta turhan joustamattoman. Voin kuitenkin vakuuttaa, että komission vakaana tarkoituksena on järjestää yhteisen komitean kokoukset niin, että niissä hyödynnetään tarvittavaa asiantuntemusta ja otetaan huomioon toimialakohtaiset erityispiirteet.

Kiitän mielenkiinnostanne vielä näin myöhään illalla. Odotan innolla keskustelua aiheesta.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MORGANTINI

  Niels Busk (ALDE), esittelijä. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa sekä komissiota niiden erityisen rakentavasta yhteistyöstä tämän mietinnön valmistelussa. Yhteistyö on perustunut avoimuuteen ja luottamukseen ja on epäilemättä edesauttanut tämän mietinnön saamaa suuren enemmistön tukea maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa. Haluan luonnollisesti kiittää myös kollegojani maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa kiinnostavista keskusteluista ja mittavasta työstä tämän mietinnön hyväksi. On ollut ilo tehdä yhteistyötä heidän kanssaan tässä asiassa.

Komissio on esittänyt hyvin kunnianhimoisen ehdotuksen, jonka otan ilolla vastaan. Yksinkertaistaminen sekä avoimuuden ja läpinäkyvyyden luominen ovat hyviä asioita, ja mielestäni tämän ehdotuksen ansiosta juuri avoimuus lisääntyy. Tähän on vielä lisättävä, että yksinkertaistaminen näkyy ilmeisimmin itse lainsäädäntöasiakirjassa, jonka sivumäärä on vähentynyt 600 sivusta 200 sivuun. Tämä osoittaa, että paljon on tapahtunut. Lainsäädäntöpaketti muodostaa maataloustoimialan perusedellytykset, ja yhteisenä tavoitteena on oltava perusedellytysten selkeyttäminen niin, että myös ne, joita tämä mietintö koskee, nimittäin toimijat, kokevat muutokset yksinkertaistamisena. Mitään todellista poliittista muutosta ei nyt tapahdu, eikä loppukäyttäjä eli viljelijä huomaa yksinkertaistamista millään tavalla.

Asian käsittelyn kuluessa monet ovat valittaneet, ettei kyse ole suinkaan ollut yksinkertaistamisesta. Toimijat ovat tähän saakka olleet tekemisissä yhden markkinajärjestelyn tai mahdollisesti vain muutamien markkinajärjestelyjen kanssa. Nämä aiotaan nyt sisällyttää yhteen markkinajärjestelyyn, joka muodostuu kaikista vanhoista markkinajärjestelyistä. Kaikki eivät välttämättä heti koe muutoksia yksinkertaistamisena. Niille, jotka ovat tekemisissä useamman kuin yhden toimialakohtaisen markkinajärjestelyn kanssa tai jotka haluavat saada yleiskäsityksen eri markkinajärjestelyistä, tämä asetusten yhdistäminen on ehdottomasti yksinkertaistamista.

Komissio ehdottaa, että joukko teknisiä säännöksiä siirretään neuvostolta komissiolle. Kyseessä olevat säännökset ovat sellaisia, jotka neuvosto on tähän saakka voinut hyväksyä kuulematta Euroopan parlamenttia. Ne tunnetaan toisen sukupolven säännöksinä. Kun on kyse yksinomaan teknisistä säännöksistä, mielestäni on asianmukaista siirtää niitä koskeva lainsäädäntövalta komissiolle, joka siten pystyy tekemään hyvin nopeita ja tehokkaita päätöksiä. Haluan kuitenkin painottaa, että kaikki poliittiset päätökset on edelleen tehtävä perustamissopimuksen 37 artiklassa kuvatun menettelytavan mukaisesti eli Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen.

Yksinkertaistamisen luonnollisena jatkeena komissio ehdottaa, että tulevaisuudessa käytetään ainoastaan yhtä hallintokomiteaa. Epäilen tämän toimivuutta vahvasti, sillä en voi uskoa, että yksi hallintokomitea pystyisi takaamaan tarvittavan asiantuntemuksen. Monien markkinamekanismiemme välillä on hyvin suuria eroja, esimerkiksi eläintuotannon ja vihannestuotannon välillä, ja sama koskee kaikkia eri tuotantoaloja. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta on siksi ehdottanut neljän hallintokomitean perustamista. Tätä asiaa haluan komission seuraavan tarkasti, ja tästä komission on myös raportoitava. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta haluaa, että edistymiskertomus laaditaan kahden vuoden kuluttua. Meidän on silloin mietittävä tarkemmin hallintokomiteoiden määrää. Meidän on tarkasteltava markkinajärjestelyä ja saamaamme asiantuntija-apua ja muodostettava yleiskäsitys tämän erittäin tärkeän alan, markkinasektorin, toiminnasta.

Puheenvuoroni lopuksi haluan toivottaa komissiolle onnea. Olen vakuuttunut siitä, että komissio ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta voivat jatkossakin tehdä yhteistyötä tällä alalla.

  Agnes Schierhuber, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi esittää vilpittömät kiitokseni esittelijällemme Buskille erittäin rakentavasta, kollegiaalisesta ja mielestäni erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt yhteistyössä muiden maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäsenten kanssa.

Olemme kaikki vaatineet jo pitkään yhteisen maatalouspolitiikan ja markkinajärjestelyjen yksinkertaistamista. Iloitsen siitä, että juuri maatalouspolitiikassa, ainoassa politiikassa, joka yhteisössä on todella otettu käyttöön, ollaan valmiita lähtemään tälle tielle. Kannatan lämpimästi sitä, että nämä 21 markkinajärjestelyjen toimialakohtaista asetusta yhdistetään yhdeksi asetukseksi, jolloin lainsäädäntökehys tulee sujuvammaksi.

Esittelijä on jo tuonut esille tämän yhden yhteisen markkinajärjestelyn edut. Mielestäni yhteistä maatalouspolitiikkaa olisi hallinnoitava neljän perusasetuksen avulla. Olen täysin samaa mieltä esittelijän kanssa siitä, että kyseeseen tulevat ainoastaan tekniset muutokset, jotka komissio käsittelee, eivätkä poliittisia päätöksiä koskevat muutokset. Euroopan parlamentin edustajina ja jäseninä haluamme ja meidän täytyy vaatia yhteispäätösmenettelyä ja oikeutta osallistua näiden kysymysten käsittelyyn.

Pidän myös tärkeänä, että viiniala sekä hedelmä- ja vihannesala jätetään järjestelyn ulkopuolelle, sillä niiden uudistamista ei ole vielä saatu päätökseen. Kannatan myös erityisalojen hallintokomiteoiden perustamista, sillä asioita ei voi niputtaa yhteen varsinkaan erityisaloja koskevissa kysymyksissä.

Haluan kiittää esittelijää vielä kerran ja todeta ryhmäni puolesta, että tämä on erittäin onnistunut mietintö.

  Luis Manuel Capoulas Santos PSE-ryhmän puolesta. – (PT) En voi uskoa, että kukaan voisi teoriassa vastustaa komission tässä ehdotuksessa esittämiä yksinkertaistamisen, selkeyttämisen ja byrokratian poistamisen periaatteita, joiden tarkoituksena on yhdistää 21 nykyistä asetusta yhdeksi asetukseksi. Meidän on suhtauduttava myönteisesti kaikkiin keinoihin, joilla voidaan poistaa tai vähentää maatalouspolitiikkaan sen voimassaoloaikana kehiteltyjä byrokraattisia koukeroita, jotka joissakin tapauksissa ovat olleet viljelijöiden mielestä kuin surrealistinen palapeli.

Kun taas puhutaan käytännön hyödyistä, joita ehdotus tuo viljelijöiden elämään, en voi olla tuntematta lievää pettymystä. Ehdotus merkitsee hyvää kodifiointia sikäli, että siinä yhdistetään useita hajanaisia sääntöjä yhdeksi tekstiksi. Kannatan myös sitä, että uusien yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin tuodaan tuotteita, joihin tähän asti sovelletut standardit eivät ole muodostaneet todellisia yhtenäisiä markkinajärjestelyjä, sekä sitä, että muita neuvoston hyväksymiä sääntöjä, jotka eivät tällä hetkellä kuulu yhteisiin markkinajärjestelyihin, on yhdistetty samaan asetukseen.

Hallintokomiteoiden lukumäärän vähentäminen tietää varmasti myös säästöjä komission talousarvioon, vaikka vaarana onkin teknisen tason heikentyminen. Kaikki edellä mainittu hyödyttää konkreettisesti komission yksiköitä, mutta toistan, etten odota todellista hyötyä koituvan viljelijöille, jotka ovat monimutkaisen byrokraattisen järjestelmän suurimmat uhrit.

Näistä syistä Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on komission ehdotuksen kannalla ja pyrkii osallistumaan omien tarkistustensa avulla sekä tukemalla muita tarkistuksia, joilla tavoitellaan ehdotuksen parantamista. Esimerkkejä tästä ovat komission ja neuvoston välisen toimivallan tasapainon palauttaminen, toimialakohtaisten organisaatioiden roolin selkeyttäminen ja vahvistaminen sekä tae jäsenvaltioiden riittävästä edustuksesta lukumäärältään vähäisemmissä hallintokomiteoissa sen varmistamiseksi, että tekninen laatu pysyy hyväksyttävällä tasolla.

Tuemme myös maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan esittämiä tarkistuksia, joiden tavoitteena on jättää tarkistettavana olevat yhteiset markkinajärjestelyt uuden asetuksen ulkopuolelle, sillä mielestämme niiden sisällyttäminen asetukseen tässä vaiheessa saattaisi heikentää osallistujien sitoutumista meneillään olevaan prosessiin, jonka päätökseen saattamista ei voi eikä saa kiirehtiä.

Komissio toivottavasti kannattaa näitä rakentavia ehdotuksia, jotka parlamentin suuri enemmistö varmasti hyväksyy.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä haluan lopuksi kiittää esittelijä Buskia hänen työstään sekä kaikkia niitä, jotka auttoivat ydinkysymyksiä koskevan laajan yksimielisyyden saavuttamisessa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, yhteisen maatalouspolitiikan yksinkertaistamista ja entistä kattavampien ja avoimempien säädösten käyttöönottoa koskeva aloite ansaitsee tukemme, mutta sillä ehdolla, ettei uudesta asetuksesta seuraa taas uusia teknisiä – oletettavasti yleisiä – vaatimuksia yhteisölle.

Tämä herättää kysymyksen siitä, eikö näin laajamittainen yksinkertaistaminen merkitse samaa kuin erityisalojen rajoittaminen ja maatalouden erityisolosuhteita koskevan ymmärryksen katoaminen.

Komissio vakuuttaa meille, että nämä ovat pelkästään teknisiä tarkistuksia, mutta todellisuudessa se haluaa myös viedä toimivaltaa neuvostolta. Komissio vakuuttaa myös, että kaikki poliittiset päätökset tehdään perustamissopimuksen 37 artiklan nojalla Euroopan parlamentin kuulemisen jälkeen. Tiedämme kuitenkin, ettei asia ole näin. Yksi esimerkki tämän säännön rikkomisesta oli sokerimarkkinoiden uudistus.

Teknisten tarkistusten varjolla komissio yrittää nyt puuttua sianlihamarkkinoihin, mikä yhdessä maissitukien lopettamisen kanssa horjuttaa näitä maatalouden alueita ja tekee jälleen loven viljelijöiden kukkaroon.

  Witold Tomczak, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kerrata perusasiat, jotka koskevat uusien jäsenvaltioiden syrjintää niin kutsutun yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa. Huomatkaa, että nämä tilastotiedot ovat peräisin EU:n toimielimiltä.

Esimerkiksi vuonna 2004 uusien jäsenvaltioiden osuus kokonaisviljelyalasta oli 22 prosenttia, mutta ne saivat vain alle 4 prosenttia maksetuista tuista. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen hehtaarikohtaiset tuet vuonna 2007 olivat uusissa jäsenvaltioissa 148 euroa hehtaaria kohden ja vanhoissa jäsenvaltioissa 366 euroa hehtaaria kohden. Samanlaisen epätasapainon on odotettavissa jatkuvan vuoteen 2013 saakka, mikä tarkoittaa, että uusien jäsenvaltioiden syrjintä jatkuu kymmenen vuotta. Sen vuoksi menetämme mahdollisuuden rakentaa vahvaa eurooppalaista maataloutta.

Maitokiintiöiden jakaminen on yhä epätasaista. Alankomailla, jonka viljelyala on yksi kahdeksasosa Puolan viljelyalasta, on suurempi maitokiintiö kuin Puolalla. Sokerimarkkinoiden uudistus taas hyödyttää lähinnä vanhoja jäsenvaltioita, jotka ovat ensisijaisesti vastuussa ylituotannosta.

Lopuksi mainitsen vielä hedelmä- ja vihannesmarkkinat, joilla jaetaan noin 700 miljoonaa euroa tuottajajärjestöille. Näistä tuista 90 prosenttia menee kolmelle jäsenvaltiolle ja niissä pienelle vaikutusvaltaisimpien tuottajajärjestöjen piirille. Hedelmä- ja vihannesjalostemarkkinat saavat tällä hetkellä 775 miljoonaa euroa tukia, joista yli 86 prosenttia menee yksinomaan kolmelle vanhalle jäsenvaltiolle ja 2,5 prosenttia uusille jäsenvaltioille. Kaikki uudet jäsenvaltiot saavat kymmenesosan yhden vanhan jäsenvaltion keskimääräisistä tuista.

Hyvät kollegat, tälle parlamentille 25. huhtikuuta pitämässään puheessa Intian presidentti Abdul Kalam totesi muun muassa, että kestävään ratkaisuun pääseminen vaatii "sydämen oikeudenmukaisuutta". Te otitte hänen puheensa vastaan lämmöllä ja suosionosoituksin.

Tänään aiheenamme olevalla maatalouden markkinauudistuksella on monia hyviä puolia: sillä yksinkertaistetaan lainsäädäntöä ja vähennetään hallinnollisia kuluja sekä helpotetaan viljelijöiden elämää. Siinä on kuitenkin yksi perustava heikkous, joka on se, että siitä puuttuu "sydämen oikeudenmukaisuus", koska sillä ei korjata yksittäisillä markkinoilla toimivien viljelijöiden tukien epäoikeudenmukaisuutta, jonka kielteiset vaikutukset koskevat lähinnä uusien jäsenvaltioiden köyhiä viljelijöitä. Köyhät saavat vähemmän ja rikkaat enemmän. Tällä ei ole mitään tekemistä Euroopan unionin perusperiaatteiden, kuten solidaarisuuden, kanssa.

Yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjä rikotaan räikeästi useilla markkinoilla. Toistuvat yritykset ottaa tietyillä markkinoilla käyttöön viljelijöiden kannalta oikeudenmukaiset tuet ovat osoittautuneet tehottomiksi. Selvistä rikkomuksista kielivät tilastotiedot on jätetty huomiotta.

Euroopan komission käsiteltävänä olevassa ehdotuksessa säilytetään joitakin yksittäisten markkinoiden organisatorisia puutteita. Se on keinotekoinen, epäoikeudenmukainen ja kaukana todellisesta tilanteesta. Tässä tilanteessa yksinkertaistamisen puolesta äänestäminen merkitsee äänestämistä jatkuvan epäoikeudenmukaisuuden ja syrjinnän puolesta.

Vetoankin lähinnä uusia jäsenvaltioita edustaviin jäseniin: älkää äänestäkö yksinkertaistamisen puolesta, sillä ilmeisistä ansioistaan huolimatta se syrjii viljelijöitänne. Samalla vetoan vanhojen jäsenvaltioiden edustajiin: tiedättekö, että uusien jäsenvaltioiden taloudellinen syrjintä uhkaa koko Euroopan unionin tulevaisuutta ja pahentaa EU:n jakautumista rikkaisiin ja köyhiin, sillä sen myötä torjutaan ajatus maailmanlaajuisilla markkinoilla kilpailukykyisen, vahvan Euroopan rakentamisesta?

Tästä syystä äänestän komission ehdotusta ja tämän mietinnön hyväksymistä vastaan. Vaikka ymmärrän, että lainsäädännön yksinkertaistaminen on välttämätöntä, sen on tapahduttava vasta sitten, kun yksittäiset markkinat on järjestetty oikeudenmukaisesti.

Hyvät eurooppalaiset, olkoon meillä kaikilla "sydämen oikeudenmukaisuutta".

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän myönteisenä 21:n toimialakohtaisia yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevan asetuksen yhdistämistä yhdeksi asetukseksi, jossa kaikki toimialat yhdistetään yksinkertaistamisen nimissä. Merkitsevää on kuitenkin sen käytännön vaikutus. Yksinkertaistamisella on saavutettava huomattavia parannuksia, joiden ansiosta maatalouselintarvikealan byrokraattinen taakka kevenee jäsenvaltioissa.

Minulla on kuitenkin yksi suuri huolenaihe: meidän ei pidä riistää uudelta hallintokomitealta – tai komiteoilta, jos siihen ratkaisuun päädytään – sitä arvokasta asiantuntemusta, jota nyt väistyvissä toimialakohtaisissa hallintokomiteoissa oli. Kaikenkattavasta yhteisestä markkinajärjestelystä, joka päällisin puolin näyttää vähentävän asetusten määrää mutta joka vähentää myös toimialakohtaisen asiantuntemuksen käyttöä, olisi hyötyä vain lyhyellä aikavälillä. Virkamiesten asettaminen alakohtaisten asiantuntijoiden edelle ei ole hyvä ratkaisu. Alakohtainen asiantuntemus on ollut arvokasta, ja se on säilytettävä. Tästä syystä olen sitä mieltä, että komission on uusin tavoin vakuutettava ja osoitettava, miten toimialakohtainen asiantuntemus todellisuudessa säilytetään ja otetaan huomioon sekä miten sitä hyödynnetään.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevan lainsäädännön yksinkertaistamisesta. Käsiteltävänä on maatalouden yhden yhteisen markkinajärjestelyn luominen tällä hetkellä olemassa olevien 21 alakohtaisen järjestelyn tilalle. Voimme poistaa 41 neuvoston asetusta, jotka sisältävät yli 600 artiklaa, ja korvata ne yhdellä asetuksella.

Nämä toimet ansaitsevat selvästi myönteistä vastakaikua, mikäli EU:n lainsäädäntö niiden ansiosta paranee ja mikäli viljelijät ja veronmaksajat ymmärtävät ne entistä paremmin. Kaikki toimet vaikuttavat kuitenkin jokseenkin epärealistisilta. Annan teille esimerkin. Puolan maksuviranomaiset hyväksyvät suorien tulotukien hakemuksia nyt kolmatta kertaa. Tänä vuonna hakemukset olivat niin yksinkertaistettuja, että olimme myöhässä niiden jättämisessä, sillä viljelijöillä oli ongelmia niiden täyttämisessä. Koko yksinkertaistamisajatus on luonteeltaan tekninen, eikä sitä voi muuksi muuttaa viimeisimmässä yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksessa. Sianlihamarkkinoiden interventio-ostojen poistamista ei voida hyväksyä.

Suhtaudun varauksella myös kysymykseen lainsäädäntövallan siirtämisestä neuvostolta komissiolle, sillä tämä voi vähentää jäsenvaltioiden sananvaltaa päätöksentekoprosessissa, joka koskee yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin toimintaa. Lisäksi herää kysymys siitä, mikä näiden kaikkien muutosten tarkoitus on, kun käynnissä on joka tapauksessa hedelmä- ja vihannesmarkkinoita sekä viinimarkkinoita koskeva uudistus emmekä tiedä, mitä seuraa vuoden 2008 terveystarkastuksesta, joka yleisesti ottaen määrittää yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuuden.

Mielestäni meidän on selkeytettävä ja yksinkertaistettava erityisesti suorien tukien järjestelmää 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa sekä yhdenmukaistettava tukien määrät, ja vasta sen jälkeen voimme puhua tasavertaisista kilpailuolosuhteista. SAPS-järjestelmän yksinkertaisuudesta totean, että meidän on harkittava sen yksinkertaistamista 15 jäsenvaltion Euroopan unionin osalta. Toivon mukaan tämä yksinkertaistaminen ja yhtenäisen yhteisen markkinajärjestelyn luominen…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  James Nicholson (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan alkajaisiksi kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Hän on tämän parlamentin hyvin kokenut jäsen, enkä olisi odottanut häneltä yhtään vähempää.

Päätöksenteon sujuvuuden lisääminen ja byrokratian poistaminen yhteisestä maatalouspolitiikasta ovat epäilyksettä ensisijaisen tärkeitä. Käsitykseni on, että jos ja kun meidän on pyrittävä yhdenmukaisuuteen, meidän on pyrittävä siihen parhaiden mahdollisten periaatteiden mukaan. On selvää, että lainsäädäntöä voidaan parantaa. Haluan tehdä hyvin selväksi, etten halua lisää virkamiehiä Brysseliin tai jäsenvaltioihin aiheuttamaan lisää vaikeuksia viljelijöille, jotka yrittävät hoitaa käytännön työnsä, ja luomaan enemmän ongelmia kuin olemme valmiit ratkaisemaan. Tarvitsemme todellakin parempaa lainsäädäntöä, mutta tarvitsemme myös enemmän avoimuutta.

Olen samaa mieltä jäsen Buskin kanssa siitä, että on tarpeen säilyttää sianlihan interventio, sillä kyseisellä alalla – kuten olemme kokeneet lukuisia kertoja – on ajoittain ylituotantoa, jota on hyvin vaikea hallita. Olen sitä mieltä, että tarvitsemme tällä alalla lyhyen aikavälin tukea. Olen myös sitä mieltä, että lyhyellä aikavälillä olisi hätiköityä vähentää neuvoa-antavien komiteoiden lukumäärää, sillä tarvitsemme syvällistä asiantuntemusta hyvinkin vaativien kysymysten ratkaisuun.

Annan varauksellisen tukeni komission hankkeelle, jonka tarkoituksena on yhdistää olemassa olevat 21 asetusta kokonaisuudeksi. Mielestäni meidän on vähennettävä lainsäädäntöä, ei lisättävä. Tämä on tervetullut aloitus, ja luotan siihen, että terveystarkastuksen myötä asetusten määrää vähennetään jatkossa vielä entisestään.

Hävittäkäämme byrokratia yhteisestä maatalouspolitiikasta pysyvästi.

  Bogdan Golik (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Buskia hänen mietinnöstään, joka koskee vaikeaa asiaa, yhdenmukaisen ja yhteisen maatalouden markkinajärjestelyn luomista.

Kun 21 yhteistä markkinajärjestelyä korvataan yhdellä laaja-alaisella neuvoston asetuksella ja yhdellä markkinajärjestelyllä, yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisen pilarin oikeudellinen kehys eittämättä yksinkertaistuu ja paranee sekä maataloutta koskevan lainsäädännön avoimuuden lisääntyy.

Emme saa kuitenkaan unohtaa, että yhdenmukaisen yhteisen markkinajärjestelyn luomisessa on kyse teknisestä yksinkertaistamisprosessista, johon ei voida liittää politiikkaa muuttavia elementtejä. Meneillään oleva uuden direktiivin valmistelutyö ei voi tarkoittaa yhteisen maatalouspolitiikan hyväksyttyjen säädösten pönkittämistä, eikä se saa toimia verukkeena maatalouspolitiikkaa koskevien, jo tehtyjen poliittisten päätösten muuttamiselle. Tässä suhteessa komission ehdotus poistaa sianlihanmarkkinoiden interventioryhmä, joka ainakin Puolassa on hyvin tärkeä, ei ole oikeutettu.

Suhtaudun epäillen myös Euroopan komission ehdotukseen perustaa yksi komitea, joka hallinnoisi yksin yhteistä maatalouden markkinajärjestelyä. Voiko yksi komitea, jossa on rajallinen määrä kansallisia asiantuntijoita, toimia kunnolla? Eikö tämä ratkaisu rajoita jäsenvaltioiden sananvaltaa markkinavälineiden hallinnoinnissa? Kuinka komissio aikoo varmistaa kansallisen asiantuntemuksen täyden edustuksen komiteapohjaisessa menettelyssä? Eikö edellä mainittu viittaa siihen, että tarvitaan ainakin muutamia hallintokomiteoita, joihin kuuluisivat erilliset liha-, maito- ja vihannesmarkkinoiden hallintokomiteat?

Komission määräysvallan laajentamisesta haluan lopuksi todeta, että neuvoston toimivalta voidaan siirtää Euroopan komissiolle vain teknisissä kysymyksissä, joilla ei ole vaikutusta maatalousmarkkinoiden toimintaan. Tämä tarkoittaa, että naudan-, vasikan- ja sianlihamarkkinoiden laatustandardien ja ruhonluokittelujärjestelmän sekä kananmunamarkkinoiden, siipikarjanlihamarkkinoiden ja elävien kasvien markkinoiden myyntistandardien määrittämisen on kuuluttava neuvoston eikä Euroopan komission toimivaltaan. Lisäksi kaikista poliittisista kysymyksistä on jatkossakin keskusteltava neuvoston ja parlamentin kanssa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä oli hyvin kiinnostava keskustelu, ja haluan kiittää teitä siitä suuresti.

Muistutan ensimmäiseksi, että tässä toimenpiteessä on todellakin kyse yksinkertaistamisesta eikä uudesta yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta tai avustusten uudelleenjakamisesta, kuten jotkut ovat pelänneet. Mielestäni toimenpide myös osoitti, että on monia kohtia, jotka voin hyväksyä tai joihin uskon hyväksyttävän ratkaisun lopulta löytyvän. Tämä koskee erityisesti ruhojen luokittelua, viittaamista perunatärkkelyskiintiöihin sekä lauseketta, jolla varmistetaan tuottajajärjestöjen ja toimialakohtaisten organisaatioiden nykytilan säilyttäminen.

Olen jo esittänyt mielipiteeni hedelmä- ja vihannesalasta ja viinialasta, niiden sisällyttämisestä alusta asti yhteen yhteiseen markkinajärjestelyyn sekä hallintokomitean tyypistä.

Joiltakin osin mietinnössä edellytetään menemistä nykytilannetta pidemmälle. Olen sitä mieltä, ettei meidän pidä hyväksyä tällä hetkellä mitään sellaisia tarkistuksia, sillä se muuttaisi toimenpiteen luonnetta. Hallintokomitean perustamista koskevassa kysymyksessä – jonka esittelijä Busk nosti esille – neljän alaosaston perustaminen olisi vastoin yhden yhteisen markkinajärjestelyn periaatetta ja tekisi uudesta komiteasta tarpeettoman joustamattoman. Voimme kuitenkin vakuuttaa, että komission vakaana pyrkimyksenä on järjestää yhden komitean kokoukset niin, että niissä hyödynnetään tarvittavaa asiantuntemusta ja otetaan huomioon toimialakohtaiset erityispiirteet.

Haluan myös tehdä täysin selväksi Euroopan parlamentin roolia koskevan kysymyksen osalta, että tekniset päätökset ja markkinoiden hallintaa koskevat päätökset kuuluvat komissiolle. Komissio ei missään tapauksessa saa valtaa tarkistaa olennaisia päätöksiä tai mitään muita toimintalinjoja koskevia päätöksiä. Parlamenttia ei siis ohiteta. Komission toimivalta rajoittuu säännösten täytäntöönpanoon. Voin vakuuttaa, että asia on näin.

Sianlihaa koskevassa kysymyksessä en täysin ymmärrä, miksi välinettä, jota ei ole käytetty yli 30 vuoteen, olisi yhä pidettävä poliittisena perusratkaisuna, johon ei voida kajota.

Painotan lopuksi vielä kerran vastauksena yhteisen maatalouspolitiikan monimutkaisuuden ja byrokraattisuuden herättämiin kysymyksiin, että tämä on vasta ensimmäinen askel. Lisää toimia on tulossa.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

17. Viljan yhteinen markkinajärjestely (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Glattfelderin laatima maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietintö (A6-0141/2007) ehdotuksesta neuvoston asetukseksi viljan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun asetuksen (EY) N:o 1784/2003 muuttamisesta (KOM(2006)0755 – C6-0044/2007 – 2006/0256(CNS)).

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio on seurannut hyvin kiinnostuneesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa käytyä keskustelua Glattfelderin mietinnöstä. Käsittelemme herkkää aihetta.

Ei ole koskaan helppoa lakkauttaa maissin intervention kaltaista välinettä niin kuin komissio on ehdottanut. Tässä tapauksessa se on kuitenkin välttämätöntä, ja todisteet osoittavat, että meillä on rakenteellinen ongelma maissin intervention suhteen. Se ei ole enää turvaverkko, vaan siitä on tullut todellinen markkinaväline. Yhdessä jäsenvaltiossa vuosina 2004–2005 ja 2005–2006 noin kolmasosa sadosta tarjottiin interventiojärjestelyyn. Viljelijät tuottavat suoraan interventiojärjestelyyn. Onko tämä normaalia aikana, jona markkinahinnat ovat normaalilla tasolla? EU:n maissin interventiovarastot kaksinkertaistuivat vuodesta 2003–2004 vuoteen 2004–2005, eli määrä nousi 2,8 miljoonasta tonnista 5,6 miljoonaan tonniin. Jos kasvu jatkuu, Euroopan unionilla on varastoissaan 15,6 miljoonaa tonnia maissia vuoteen 2013 mennessä. Komissio tuskin haluaa nähdä tällaista kehitystä aikana, jona yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksilla poistetaan muiden hyödykkeiden varastoja.

Mietinnössä esitetään, että komission ehdotus on ristiriidassa perustellun luottamuksen periaatteen kanssa, se perustuu vääriin markkina-arvioihin ja vaikuttaa kielteisesti viljamarkkinoihin. Haluan selittää, miksei komissio kannata näitä näkemyksiä, alkaen perustellusta luottamuksesta.

Viljelijöiden kylvöpäätökset perustuvat tiettyihin näkökohtiin ja erityisesti heidän satonsa markkinakelpoisuuteen. Komission ehdotuksessa ei puututa maissin mahdollisten kaupallisten markkinoiden laajaan kirjoon. Markkinoiden ja tulojen vakaus eivät ole millään tavalla uhattuina, ja viljelijöiden perusteltu luottamus säilytetään.

Ehdotuksen taloudellisten näkökohtien osalta painotan, että komission arviot perustuvat pitkän aikavälin suuntauksiin. Itsenäisten tutkimuslaitosten ennusteet tukevat komission omaa analyysia, jonka mukaan asioiden nykytilan säilyttäminen ei yksinkertaisesti ole kestävä ratkaisu. Interventiotarjousten puuttumista meneillään olevan kampanjan aikana ja interventiovarastojen jälleenmyyntiä sisämarkkinoilla ei voida esittää vakuuttavana todistusaineistona siitä, että markkinat ovat saavuttaneet uuden tasapainon. Tämä on tosiasiassa kaukana todellisuudesta, ja maissintuotannon taloudelliset näkökohdat osoittavat, että kun hintatasot palaavat normaaleiksi, maissia tarjotaan jälleen runsaasti interventioon joissakin jäsenvaltioissa.

Komission päätelmä on, että asiaan on puututtava. Emme voi puolustaa nykytilannetta. Ei ole maatalousalan etujen mukaista pitäytyä järjestelyssä, joka on poikennut niin selvästi alkuperäisestä tavoitteestaan. Halusimme toimia nopeasti ja ehdotimme järjestelyn välitöntä lakkauttamista, mutta ymmärrämme, että tämä aiheuttaisi ongelmia. Olemme siksi valmiit keskustelemaan maissin interventiojärjestelyn vaiheittaisesta vähentämisestä. Tämä voitaisiin toteuttaa kahden vuoden aikana, minkä jälkeen meillä olisi mahdollisuus arvioida järjestelyä ja keskustella sen tulevaisuudesta terveystarkastuksen yhteydessä. Komission jäsen Fischer Boel on valmis sellaisen keskustelun käymiseen. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä, että parlamentti kieltäytyy suoralta kädeltä harkitsemasta jäsen Glattfelderin ehdottamia muutoksia maissin interventiojärjestelyyn. Toivomme siksi vilpittömästi, ettei Euroopan parlamentti tue suositusta komission ehdotuksen hylkäämisestä vaan että se sen sijaan osallistuu keskusteluun, jossa suunnitellaan maissin kestämättömän interventiojärjestelyn vaiheittaista supistamista.

  Béla Glattfelder (PPE-DE), esittelijä. – (HU) Voimme tarkastella Euroopan komission ehdotusta kahdesta näkökulmasta, ja toivon, että kuuntelette tarkasti, mitä sanon. Ensimmäinen näkökulma on, onko ehdotus perusteltu, ja toinen näkökulma on, onko se lainmukainen.

Ensimmäisestä näkökulmasta katsottuna tehtävämme on melko helppo, sillä meidän on vain tutkittava, ovatko esitetyn ehdotuksen perustelut yhä päteviä. Esittäessään ehdotuksensa puoli vuotta sitten komissio väitti, että tähän päivään mennessä interventiomaissia olisi 9 miljoonaa tonnia ja vuoden loppuun mennessä 11 miljoonaa tonnia. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.

Interventiovarastot ovat nykyään vain 3 miljoonaa tonnia eivätkä 9 miljoonaa tonnia, varastot eivät kasva tällä hetkellä, vuonna 2006 ei ollut interventiotarjouksia eikä niitä ole myöskään vuonna 2009. Varastot vähenevät tasaisesti, ja vuoden loppuun mennessä interventiovarastot saattavat jopa tyhjentyä kokonaan sen sijaan, että niitä olisi 11 miljoonaa tonnia.

Tämänhetkiset hinnat ovat huomattavasti interventiohintaa korkeampia. Vastoin komission tarjoamaa perustelua maissin markkinanäkymät ovat hyvät. Komission kannattaisi lukea omat markkinaennusteensa. Viime viikolla maatalouden pääosasto julkaisi aivan uuden markkinaennusteen. Tämän raportin mukaan hintojen nousu jatkuu. Kulutus Euroopan unionissa kasvaa nopeammin kuin tuotanto. Emme saa perustaa tämänhetkisiä päätöksiämme virheellisiin puolen vuoden takaisiin ennusteisiin vaan viimeisimpiin ennusteisiin, joita markkinasuuntaukset tukevat.

Lisään vielä, että vuoden 2004 jälkeen interventiovarastot on aina myyty interventiohintaa korkeammilla hinnoilla. Euroopan unionin maissista saamat tulot ovat suuremmat kuin summa, jolla se on ostanut maissia. Tällä hetkellä maissin hinta Unkarissa on noin 130 euroa, kun taas interventiohinta on 101 euroa. Varastojen ostamisen vuoksi vuonna 2005 maissinviljelijät eivät voineet välttää noin 200 miljoonan euron menetystä. Ostetun viljan myynti on puolestaan aiheuttanut sen, että erityisesti Alankomaiden, Saksan, Italian ja Puolan karjankasvattajien on mahdollista ostaa rehua huomattavasti maailmanmarkkinahintoja edullisemmin.

Neljän viimeisen vuoden aikana interventiosta ovat hyötyneet eurooppalaisten viljelijöiden lisäksi myös kuluttajat. Komissio alkoi kuitenkin hermoilla, koska kahden ennätyssatovuoden aikana interventiovarastot kasvoivat huomattavasti. Nyt paniikkiin ei ole enää aihetta. Vuosina, joina sato oli heikompi, nähtiin, että varastot alkoivat pienentyä, ja komission viimeisimpien ennusteiden mukaan nämä varastot pysyvät tulevaisuudessakin pieninä. Voidaan siis osoittaa, ettei ehdotus siinä muodossa, missä komissio sen esitti, ole enää aiheellinen ja että sen alkuperäiset perustelut ovat osoittautuneet virheellisiksi.

Tarkastelemme seuraavaksi, onko ehdotus lainmukainen. Ehdotuksen tavoitteena on lakkauttaa interventio tästä vuodesta alkaen. Viljelijät ovat kylväneet maissin jo huhtikuussa, taimet ovat itäneet ja ne ovat nyt näin suuria. Katsokaa tätä: maissi on jo näin suurta! Poimin tämän maissin täältä Reinin varrelta. Toivon, ettei viljelijä pistä tätä pahakseen, sillä puolustan myös hänen etujaan ja oikeuksiaan. Edes Euroopan komissio ei voi määrätä tämän maissin palauttamista takaisin peltoon.

Tuottajien on luonnollisesti täytynyt valmistautua kylvöön jo paljon aikaisemmin. Syksyllä he varasivat pellon, johon aikovat kylvää maissia. He tilasivat siemenet ja kasvinsuojeluaineet ja käyttivät niihin rahaa. Interventiojärjestelmän rajoittaminen vuoden aikana merkitsee taannehtivaa sääntelyä. Tämä on vakava rikkomus oikeusturvaa ja tuottajien perusteltua luottamusta vastaan.

Euroopan unioni, joka on niin ylpeä periaatteistaan ja liberaalista oikeusvaltioperiaatteestaan, ei voi sallia tätä. Tämä ehdotus ei ole ainoastaan periaatteidemme vaan myös komission oman aikaisemman käytännön vastainen. Aikaisempien uudistusten – sokeriuudistuksen ja rukiin intervention lakkauttamisen – aikana valmistautumiseen jätettiin riittävästi aikaa. Kun esimerkiksi rukiin interventio lakkautettiin, asetuksen julkistamisen ja täytäntöönpanon välillä oli vuosi. Miksei maissintuottajilla ole oikeutta samanveroiseen kohteluun? Eivätkö he ole Euroopan unionin yhdenveroisia kansalaisia? Jos näin voidaan tehdä viljelijöille, kenelle seuraavaksi?

Jos Euroopan parlamentti ei suojele kansalaisten oikeuksia, kuinka se voi suojella omia oikeuksiaan? Sitä juuri tarvitaan tässä tapauksessa. Neuvosto ei itse asiassa odottanut parlamentin mielipiteen hyväksymistä. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta teki jo viime viikolla päätöksen lakkauttaa interventio taannehtivasti. He myös päättivät, että seuraavassa ministerineuvoston kokouksessa äänestetään asiasta ilman keskustelua.

Riippumatta siitä, minkä päätöksen teemme, emme voi enää vaikuttaa neuvostoon. Huomenna emme päätä yhteisen maatalouspolitiikan tulevaisuudesta vaan keskustelemme siitä sen sijaan terveystarkastusta koskevan kysymyksen yhteydessä. Teemme päätöksen, ettemme hyväksy asetuksia, joilla on taannehtiva vaikutus. Meillä on nyt mahdollisuus olla rehellisiä ja voimme pitää kiinni periaatteistamme, mikä tarkoittaa, että meidän on torjuttava komission lainvastainen ehdotus.

  James Nicholson, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää hänen mietinnöstään ja ilmaista, että ymmärrän hänen vaikeutensa, kun otetaan huomioon, mistä jäsenvaltiosta hän on kotoisin.

Olen sitä mieltä, että jos politiikkaa aiotaan muuttaa, tämän on tapahduttava vaiheittain riippumatta siitä, mistä politiikasta on kysymys, jotta tuottajat ehtivät sopeutua muutokseen.

Kun minusta tuli tämän parlamentin jäsen vuosia sitten, meillä oli voivuoria, meillä oli maitojärviä ja meillä oli kylmävarastoja, jotka pursusivat naudanlihaa. Nyt tämä kaikki on suurelta osin mennyttä. Olemme käyneet vuosien aikana läpi monia yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksia MacSharryn uudistuksesta Agenda 2000:een ja välitarkasteluun ja nyt – komission jäsen ei ole täällä tänä iltana, ja tiedän siihen syyn – odotamme terveystarkastusta koskevia ehdotuksia.

Elämme muuttuvien markkinoiden maailmassa, ja voi olla vaikea arvioida tietyn ajankohdan tulevia hintoja. Tarvitsee vain katsoa maidon nykyisiä maailmanmarkkinahintoja nähdäkseen muutoksen, joka voi tapahtua hyvin lyhyessä ajassa.

Interventio voi olla viljelijöille vain lyhytaikainen ratkaisu, sillä pitkällä aikavälillä he saavat paremman tuoton markkinoilta. Mielestäni uusien jäsenvaltioiden on pitkällä aikavälillä löydettävä muita ratkaisuja maissin käyttöön kuin pelkästään elintarviketuotanto. On olemassa vaihtoehtoinen käyttötapa, jota hyödyntäen maissista voi olla vielä enemmän hyötyä kaikille. Mielestäni uusien jäsenvaltioiden pitäisi tutkia vaihtoehtoja, ja meidän olisi tuettava niitä tässä. Pitkällä aikavälillä nämä vaihtoehdot ovat kannattavampia kuin intervention jatkaminen.

Komission, neuvoston ja parlamentin on oltava valmiita kompromisseihin tällä nimenomaisella alalla. Mielestäni neljä kompromissitarkistusta, joissa tunnustetaan uusien jäsenvaltioiden ongelma, ovat paras tapa edetä asiassa.

  Bogdan Golik, PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan komission suunnitelmat muuttaa nykyistä viljamarkkinoiden interventiojärjestelmää sulkemalla maissi järjestelyn ulkopuolelle tähtäävät vuosi vuodelta kasvavaa maissin ylijäämää koskevan ongelman ratkaisemiseen.

Yhdyn komission perusteluihin, joiden mukaan on tarpeen uudistaa interventiomekanismia, mutta suunniteltujen muutosten yhtäkkisestä täytäntöönpanosta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Viljamarkkinat on uudistettava vähitellen, ja käyttöönotettavien toimenpiteiden avulla on ratkaistava nykyinen ongelma kokonaisuudessaan. Viljelijöille on jätettävä riittävästi aikaa varautua muutoksiin. Sen sijaan että maissi äkisti suljettaisiin interventiojärjestelyn ulkopuolelle, yksi ratkaisu olisi jatkaa interventiota vuoteen 2008 asti ja sen jälkeen asteittain vähentää maissin interventiota tai poistaa se käytöstä. Tämä tapahtuisi laatimalla intervention enimmäisrajat yksittäisille jäsenvaltioille niiden tuotantomäärien mukaan, kuten riisimarkkinoilla nykyisin tehdään; tällainen ratkaisu lisäisi järjestelmän läpinäkyvyyttä ja helpottaisi markkinoiden valvontaa. Maissin interventiojärjestelyä jatkettaisiin kahden vuoden siirtymäkauden ajan, jona valvontaa kuitenkin tiukennettaisiin, jottei kohtuuttomia ylijäämiä kertyisi.

Näiden ratkaisujen avulla voisimme lakkauttaa maissin intervention vaiheittain häiritsemättä markkinoita äkillisesti, sillä kyseessä ei ole vain interventiojärjestely vaan myös vapaiden markkinoiden vientiä koskeva tukijärjestely vientitukien muodossa. Tässä yhteydessä meidän on myös muokattava nykyisiä vapaita markkinoita koskevia viljan viennin tukivälineitä, jotta vienti on mahdollista sijainniltaan epäedullisista maista, kuten Itävallasta, Tšekin tasavallasta, Slovakiasta, Puolasta ja Unkarista. EU:n viljanviennin päämarkkina-alueet ovat Pohjois-Afrikka ja Lähi-itä, mikä tarkoittaa, että viljanvienti mainituista valtioista edellyttää kallista ja pidempää merikuljetusta kuin viljanvienti Länsi- tai Etelä-Euroopan satamista. Tämä ratkaisu myös tehostaisi viljanvientiä. Tämä mekanismi kannattaa säilyttää myös tulevana talousvuonna.

Älkää ymmärtäkö puhettani vain yksinomaisena pyrkimyksenä ilmaista solidaarisuutta suurenmoisten unkarilaisten kanssa (tunnetun puolalaisen ja unkarilaisen sananlaskun mukaan puolalaiset ja unkarilaiset ovat veljeksiä sekä miekan kalistelussa että lasin kilistelyssä, vaikka tässä tapauksessa sanoisin, että puolalaiset ja unkarilaiset ovat veljeksiä sekä miekan kalistelussa että viljamarkkinoilla, mikä on unkariksi lengyel, magyar két jóbarát, együtt harcol s arat gabonát, vaan enemmänkin loogisena keinona lakkauttaa maissin interventiojärjestely vaiheittain.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Glattfelder mainitsi puheessaan vaarat, jotka sisältyvät komission ehdotukseen sulkea maissi viljan yhteistä markkinajärjestelyä koskevan neuvoston asetuksen ulkopuolelle.

Viljamarkkinat ovat muuttuneet vuoden 2003 jälkeen. Naapurimaissa, kuten Ukrainassa ja Venäjällä, jotka kerran olivat Euroopan vilja-aitta, paikallista ja eurooppalaista pääomaa on investoitu viljanviljelyyn ja siankasvatukseen. Euroopan unionin maatalous on saamassa voimakkaan kilpailijan.

Maissi on jo kylvetty, emmekä voi muuttaa viljelijöitä koskevia maissin interventioehtoja kesken tuotantokauden. Pelkästään maissin sulkeminen asetuksen ulkopuolelle voisi aiheuttaa ei-toivottuja seuraamuksia koko viljamarkkinoille. Viljan ja myös maissin kysyntä lisääntyy lihankulutuksen lisääntyessä, samoin kuin niiden käyttö kehittyvässä biopolttoaineteollisuudessa, mikä on erittäin tärkeää näiden markkinoiden tulevaisuudelle.

Yhteenvetona totean, että komission ehdotuksen täytäntöönpanolle ei ole perusteita, ennen kuin Euroopan unionin viljamarkkinat ovat vakautuneet.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan komission alkuperäistä ehdotusta lakkauttaa maissin interventiojärjestely rahoitusvuodesta 2007–2008 lähtien ei voida hyväksyä. Vastustan unkarilaisten kollegojeni tavoin tätä markkinoiden intervention radikaalia rajoittamista.

Vaikka on totta, että muutokselle on tilausta, meidän olisi tarjottava EU:n viljamarkkinoille mahdollisuuksia kehittyä ja saada tukea sen sijaan, että luovumme interventiojärjestelystä kokonaan. Ei ole kauankaan siitä, kun komissio hyväksyi erittäin ankarat maissin interventioehdot: ehkä meidän pitäisi odottaa ja katsoa, millaisia tuloksia näistä rajoituksista seuraa. Komission oli myös otettava huomioon nykyiset markkinasuuntaukset. Joidenkin EU:n jäsenvaltioiden on tuotava maissia vastatakseen kysyntään. Tämän vuoksi meidän on ennen kaikkea parannettava näiden markkinoiden sujuvuutta ja toimintaa Euroopan unionin alueella.

Euroopan komission on kehitettävä kunnollisia ratkaisuja, joissa edellytetään viljan ylijäämän tehokasta poistamista maista, joiden sijainti on epäedullinen ja joissa kuljetuskustannukset ovat huomattavasti muita suuremmat. Meidän on esimerkiksi tuettava viljan vientiä kolmansiin maihin ja erityisesti niihin maihin, joiden sijainti on hankala. Jos EU asettaa rajoituksia maissin ostolle, mitä saksalaiset kollegamme ja neuvosto ehdottavat tarkistuksissaan, vaikuttaa siltä, että paras ratkaisu on jakaa rajoitukset jäsenvaltioiden kesken.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Doresc să susţin poziţia raportorului, domnul Béla Glattfelder, şi să expun neajunsurile propunerii Comisiei din perspectiva unui nou stat membru, cum este România.

În primul rând, eliminarea stocului de intervenţie la porumb reprezintă o schimbare din mers a politicii agricole comune. După un efort susţinut de transpunere şi adaptare la legislaţia europeană în agricultură, şi ţin să vă amintesc că este vorba de un corp de legi care însumează în jur de 20 de mii de pagini, agricultorii români au devenit participanţi la o politică instabilă şi care le înşeală aşteptările. Indiferent de calităţile politicii de intervenţie, dacă aceasta este o măsură bună sau nu, aceasta nu trebuie schimbată înainte de a avea o discuţie generală între toate instituţiile Uniunii şi statele membre. Această discuţie este prevăzută să aibă loc în cadrul controlului sănătăţii finanţelor europene din 2008-2009. De asemenea, o reformă cuprinzătoare a politicii agricole comune nu trebuie şi nu poate fi pusă în practică înainte de 2013. Cert este faptul că măsura propusă de Comisie creează efecte retroactive. La fel ca şi în Ungaria şi alte state membre, agricultorii români au semănat deja cultura de porumb şi este nedrept faţă de ei ca în cazul unor surplusuri neabsorbite de piaţă să nu beneficieze de plasa de siguranţă ce o reprezintă stocul de intervenţie.

Doamnelor şi domnilor, România a devenit după aderare al doilea producător din Uniune, cu o cotă estimată de 17 procente. Comisia a argumentat că sistemul intervenţiei este abuzat de fermierii din Uniune pentru care stocul de intervenţie a devenit un debuşeu comercial important, dar acest argument nu este universal valabil, nu se poate în nici un fel spune că planificarea agricultorilor români ar fi depins de un calcul prealabil privind vânzarea către intervenţie. Dacă vor apărea stocuri în România, acest lucru va reprezenta pur şi simplu şi va rezulta din mecanismele pieţei. De asemenea, vreau să accentuez faptul că susţin raportul domnului Glattfelder aşa cum este el. Amendamentele depuse la propunerea de regulament nu corectează neajunsurile documentului legislativ, întrucât orice limitare impusă posterior campaniei de semănare, indiferent de amploarea ei, este incorectă faţă de agricultori. Nu trebuie să neglijăm nici aspectele de ordin instituţional: acordul la care s-a ajuns în Consiliu nu respectă procedura de consultare a Parlamentului care se aplică în privinţa politicii agricole comune.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan esittää jäsenille suuret kiitokset heidän osallistumisestaan tähän keskusteluun. Olen kuunnellut tarkkaavaisesti kommenttejanne ja haluan vastata joihinkin esille nostettuihin kysymyksiin.

Tärkeä näkökohta koskee sitä, onko kasvua koskeva perusteltu luottamus otettu huomioon. Komissio on vakuuttunut siitä, että se otettiin ja otetaan edelleen huomioon. Maissin kylvökausi on maaliskuussa ja huhtikuussa. Viljelijät, jotka päättivät kylvää maissia keväällä 2007 tietävät, ettei vuoden 2007 sadolle välttämättä ole interventiota. Aiheesta julkaistiin maissintuottajille osoitettu tiedonanto virallisessa lehdessä joulukuussa 2006.

Tiedonannossa mainittiin, ettemme ole saaneet huomattavia maissin interventiotarjouksia kuluvana markkinavuonna. Tämä on totta. Viljan korkeat nykyhinnat eivät kuitenkaan johdu sisämarkkinoista vaan kansainvälisten markkinoiden tilanteesta. Bioetanoliteollisuuden kasvu erityisesti Yhdysvalloissa on osaltaan pitänyt viljan hinnat korkeina. Tilanteet vaihtelevat vuosittain. On mahdollista, että markkinavuosi 2007–2008 on samanlainen kuin kaksi edellistä markkinavuotta ja interventiotarjoukset ovat hyvin suuria.

Toinen esille otettu näkökohta oli, että tämä ehdotus siirtää maissia koskevan ongelman muihin viljoihin. Kuten olen selittänyt, tämän ehdotuksen tarkoituksena on ratkaista tämänhetkinen maissia koskeva ongelma. On totta, että maissin intervention lakkauttaminen saattaa johtaa kauran ja mahdollisesti vehnän kilpailukyvyn vastaavaan heikkenemiseen, mistä saattaa seurata viljan julkisten varastojen kasvua. Viljan interventiojärjestelmän täysimittainen tarkastelu on varmasti tarpeen. Tämä tehdään terveystarkastuksen yhteydessä.

Vaikka keskustelu on selkeyttänyt joitakin näkökohtia, se on myös vahvistanut, että komission ehdotusten perusteet ovat kunnossa. Kuten tein selväksi avauspuheenvuorossani, maissialalla tarvitaan tätä ehdotusta. Komissio on valmis etsimään joustavasti vaihtoehtoja, jotka tarjoavat toimijoille pehmeän laskun, mutta se ei voi suostua nykytilanteen säilyttämiseen. Kuten jo todettiin, komissio on myös valmis hyväksymään kahden vuoden aikana tapahtuvan vaiheittaisen lakkautuksen, jota monet ovat pyytäneet. Jos Glattfelderin mietintö hyväksytään nykyisessä muodossaan ja komission ehdotus torjutaan, komission jäsen Fischer Boel palaa varmasti koulunpenkille, mutta hänen mielipiteensä tässä kysymyksessä ei jää epäselväksi.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN), kirjallinen. – (PL) – Arvoisa puhemies, komissio aikoo lakkauttaa maissin interventiojärjestelyn heti rahoitusvuodesta 2007–2008 alkaen. Sen ilmeisenä tavoitteena on estää ylijäämän lisääntyminen. Valitettavasti tämä toimi on harkitsematon ja hyödytön, etenkin kun komissio on hyväksynyt geneettisesti muunnellun maissin laajamittaisen tuonnin. Komissio ei tunnu ymmärtävän tämän päätöksen seurauksia sekä viljamarkkinoille että sianlihamarkkinoille.

Mielestäni komission on muutettava ajattelutapaansa ja toimintaansa eli jatkettava tukien maksamista ympäristöä säästäville viljelykasveille, kiellettävä geneettisesti muunneltu maissi kokonaan sekä suojeltava markkinoitamme kolmansilta markkinoilta tulevilta geenimuunnelluilta tuotteilta.

Tämä on terveellisempi ja vastuullisempi asennoituminen luonnonympäristöön, ja sen ansiosta omien maataloustuotteidemme kysyntä voi kasvaa.

  Csaba Sándor Tabajdi (PSE), kirjallinen. – (HU) Minun on ilmaistava voimakas vastalauseeni Euroopan komission ehdotukselle lakkauttaa maissin interventio. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, kuinka Euroopan komissio laiminlyö erityisesti uusien jäsenvaltioiden etujen huomioonottamisen. Toimenpide on täysin lainvastainen, sillä joulukuuhun mennessä tuottajat olivat jo ostaneet maissin siemenviljan ja allekirjoittaneet sopimuksensa eivätkä siksi voi enää muuttaa tuotantomekanismejaan. Ehdotuksesta tekee vielä kummallisemman se, että vajaat kaksi kuukautta ennen sen laatimista interventiojärjestelyssä olevan maissin ostoa koskevia sääntöjä muutettiin, mistä saa sen käsityksen, että Euroopan komissio hapuilee ympäriinsä ilman selkeitä päämääriä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin aloittaa kyseistä tapausta koskevat kuulemiset näinä päivinä Unkarin hallituksen jättämän esityksen pohjalta.

Interventiojärjestelmän lakkauttaminen on perusteetonta, ja siitä koituu haittaa koko Euroopan unionille, sillä ennusteiden mukaan Euroopan unionissa saattaa muutaman vuoden päästä olla jopa pulaa maissista. Kansainvälinen kilpailuasemamme kärsii, jos maissin intervention lakkauttaminen johtaa nyt hintojen laskuun.

Tämä askel saattaa kyseenalaistaa Euroopan unionin solidaarisuuden unkarilaisten ja eurooppalaisten tuottajien silmissä.

18. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

19. Istunnon päättäminen

(Istunto päättyi klo 0.00.)