Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 24. toukokuuta 2007 - Strasbourg

4. Kašmirin tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuudennäkymät (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla on seuraavana Nicholson of Winterbournen laatima ulkoasiainvaliokunnan mietintö (A6-0158/2007) Kašmiriin tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä (2005/2242(INI)).

  Nicholson of Winterbourne (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, minulle on kunnia saada esitellä ulkoasiainvaliokunnan mietintö Kašmirin tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä.

Mietinnössä verrataan varsin perustellusti keskenään Intiaa – Jammu ja Kašmir mukaan luettuna – joka on maailman suurin maallinen demokratia ja jolla on demokraattiset rakenteet käytössä kaikilla tasoilla, sekä toisaalta Pakistania, joka ei ole vielä toteuttanut kaikilta osin demokratiaa Azad Jammu ja Kašmirin (AJK) alueella ja jolla on vielä parantamisen varaa demokratian toteuttamisessa Gilgitissa ja Baltistanissa. Mietinnössä myös korostetaan, että on huomattava määrä todisteita siitä, että Pakistan on useiden vuosien ajan antanut Kašmirin sotilasryhmittymille koulutusta, aseita, rahoitusta ja turvapaikan ja kannustanut näitä ryhmittymiä julmuuksiin Intian hallinnoimalla alueella. Siinä otetaan tiukka linja ihmisoikeusloukkauksiin Jammussa ja Kašmirissa.

Mietintö on myös rakentava, sillä siinä muistutetaan Intian ja Pakistanin yhteisestä perinnöstä, joka näkyy Jammun ja Kašmirin muinaisessa kulttuurissa, sekä tunnustetaan Jammun ja Kašmirin kansojen moniarvoinen, monikulttuurinen ja eri uskontoja yhdistävä luonne ja maalliset perinteet, joita on vaalittu Intian hallitsemassa Jammun ja Kašmirin osassa, ja arvostetaan niitä.

Tämä on valistunut ja tasapainoinen mietintö, jossa tuomitaan terrorismi ja kaikki terrorismia tukevat. Siinä viedään eteenpäin ajatusta rauhasta, rinnakkaiselosta, ystävyydestä ja taloudellisesta integraatiosta sekä kaupankäynnistä rajan molemmin puolin Gilgitissa ja Baltistanissa elävien kansojen kesken Euroopan unionin mallin mukaisesti.

Kehotan parlamenttia hyväksymään mietinnön kokonaisuudessaan, jotta lähettäisimme rauhanrikkojille sielläpäin maailmaa yksiselitteisen viestin siitä, ettei kansainvälinen yhteisö enää siedä ääriliikkeitä tai terrorismia ja että kunnioitamme ja haluamme säilyttää Kašmirin kansan oikeudet ja etnisen ainutlaatuisuuden.

Olen juuri tänä aamuna saanut Pakistanin kansanpuolueen johtajalta Mohtarma Benazir Bhuttolta painokkaan viestin, jossa hän ilmaisee tyytyväisyytensä siihen, että mietinnössä kiinnitetään huomioita Kašmirin kansan itsemääräämisoikeuteen; vahvistetaan EU:n sitoutuminen kiistan ratkaisemiseen rauhanomaisin keinoin; huomioidaan maanjäristyksen vaikutukset ja kehotetaan Euroopan unionia auttamaan ja tukemaan kašmirilaisia; tuetaan yhdistetyn rauhanprosessin roolia edettäessä kohti demokratiaan, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa kašmirilaisten pysyvää asuttamista; kehotetaan Intian ja Pakistanin hallituksia helpottamaan tulitauon aikaansaamista valvontalinjalla vaatimalla sotilasryhmittymiä aloittamaan aseistariisunta, joukkojen hajottaminen ja kotouttamisprosessi; rohkaistaan Pakistanin hallitusta muuntamaan myös Siachenissa vuonna 2003 tehty tulitauko pysyväksi rauhansopimukseksi; kehotetaan molempia hallituksia antamaan kansainvälisille ihmisoikeusjärjestöille välitön ja rajoittamaton pääsy entisen ruhtinaskunnan kaikkiin osiin, jotta ne voivat tutkia alueen ihmisoikeustilannetta; vaaditaan Intian hallitusta lopettamaan kaikki laittomiin teloituksiin, katoamisiin, kidutukseen ja mielivaltaisiin pidätyksiin liittyvät käytännöt Jammun ja Kašmirin alueella; kehotetaan Intian ja Pakistanin viranomaisia vähentämään matkustuslupien myöntämiseen liittyviä rajoituksia Srinagarin ja Muzaffarabadin välillä; kehotetaan Pakistania tarkistamaan käsityksiään perusoikeuksista, kuten sananvapaudesta, kokoontumisvapaudesta ja uskonnonvapaudesta AJK:n alueella ja Gilgitissa ja Baltistanissa sekä vaaditaan kaikkien aikojen ensimmäisten vaalien järjestämistä Gilgitissa ja Baltistanissa sekä pohjoisten alueiden demokraattisen edustuksen parantamista. Bhutto tukee vahvasti tätä mietintöä.

Olen ylpeä voidessani ilmoittaa, että parlamentin jäsen Imran Khan, joka on Pakistanin krikettijoukkueen entinen kapteeni ja Tehreek-e-Insaaf -puolueen johtaja, on tänään luvannut täyden tukensa tälle mietinnölle.

Kašmirin kansan ahdinko on ollut kansainvälisen yhteisön huolenaiheena jo lähes 60 vuotta. Euroopan unioni tukee voimakkaasti alueellista integraatiota, kaupan vapauttamista ja taloudellista yhteistyötä. Euroopan parlamentti on erittäin kiinnostunut kaikista tilanteeseen liittyvistä kysymyksistä.

Haluan kertoa teille, että tuhannet nuoret osoittivat mieltään tämän mietinnön puolesta ja vaativat suosituksemme mukaisia demokraattisia vapauksia. Poliisi kuitenkin pieksi heidät ja tuhosi heidän banderollinsa ja YK:lle osoitetut vetoomukset. Nuoret järjestivät uuden mielenosoituksen. Kaksisataa heidän sukulaistaan siepattiin, eikä heistä ole kuultu sen jälkeen. Sittemmin tuhannet Azad Jammu ja Kašmirin kansalaiset ovat kokoontuneet ja vakuuttaneet täyttä tukeaan mietinnölle.

Rajan toisella puolella Jammun ja Kašmirin alueella Intiaa arvostellaan edelleenkin sen laajamittaisesta sotilaallisesta läsnäolosta. Mietinnössä otetaan tiukka linja ihmisoikeuksiin niin Jammussa ja Kašmirissa kuin muillakin alueilla.

Gilgitissa ja Baltistanissa kansa pidetään köyhyydessä, lukutaidottomuudessa ja takapajuisuudessa.

Mietinnössä ilmaistaan selkeä tuki käynnissä olevalle rauhaprosessille. Siinä tunnustetaan Kašmirin kansan vanha ja ainutlaatuinen perintö. Se ilmentää monia Euroopan unionin periaatteita. Toivon todella, että parlamentti tukee mietintöä myös äänestyksessä yhtä varauksettomasti kuin ulkoasianvaliokunnassa.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, seurasin suurella mielenkiinnolla ulkoasianvaliokunnassa käytyä vilkasta keskustelua Kašmiria käsittelevästä Nicholsonin mietinnöstä. Mietintö antaakin paljon ajattelemisen aihetta. Se on liian laaja, jotta pystyisin vastaamaan siihen yksityiskohtaisesti tänään, mutta haluaisin pohtia tarkemmin joitakin siinä esiin nostettuja kysymyksiä.

Huomion kohdistaminen Kašmiriin tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Poliittisesti alueella on tapahtunut monenlaista myönteistä kehitystä, joka ensimmäistä kertaa vuosiin antaa jonkinlaista toivoa siitä, että tämä pitkään jatkunut tilanne olisi päätymässä lähelle ratkaisua. Sekä Intia että Pakistan ovat ilmoittaneet, että valvontalinjasta voisi tulla niin sanottu "pehmeä raja".

Euroopan unioni on ilmaissut vankan tukensa Intian ja Pakistanin väliselle sovintoprosessille. Tiellä on kuitenkin edelleen monia sudenkuoppia. On rohkaisevaa, että yhteinen rauhanprosessi jatkuu suunnitelmien mukaisesti terrorismista huolimatta. Olin itse Delhissä, kun Lahoren ja Samjhotan väliä päivittäin liikennöivässä pikajunassa tehtiin kauheat terrori-iskut viime helmikuussa.

Olisi todella surullista, jos terroristit saisivat otettua rauhanprosessin panttivangikseen. En näe kummallekaan maalle muuta vaihtoehtoa erimielisyyksiensä selvittämiseen kuin vuoropuhelu. Sen avulla saadaan toivon mukaan lopulta ratkaistua kaikki kahdenväliset kysymykset. Minusta on myös tärkeää, että kašmirilaiset ovat alkaneet itse osallistua aktiivisemmin rauhanprosessin toteuttamiseen.

Haluaisin sanoa muutaman sanan kauheasta maanjäristyksestä, joka iski Kašmiriin lokakuun 8:nnen päivän aamuna vuonna 2005 ja jolla, kuten esittelijä Nicholson mietinnössään kuvaa, oli tuhoisa vaikutus kašmirilaisten elämään valvontalinjan molemmin puolin, erityisesti Pakistanin hallinnoimassa osassa Kašmiria ja Pakistanin luoteisraja-alueella. Minulla oli tilaisuus käydä maanjäristyksestä kärsineellä alueella henkilökohtaisesti vieraillessani Pakistanissa Euroopan komission edustajana maanjäristyksen jälkeisessä jälleenrakennuskonferenssissa saman vuoden marraskuussa.

Euroopan komissio reagoi tähän murhenäytelmään antamalla humanitaarista apua 48 miljoonalla eurolla ja sitoutumalla joulukuussa 2005 50 miljoonan euron suuruiseen ohjelmaan "Earthquake Recovery and Reconstruction support to Pakistan", joka kattaa koulutus- ja terveydenhuoltopalvelujen kunnostamisen vahinkoa kärsineillä alueilla, hätätilanteeseen muokatun koulutusohjelman ja yhteisön perustamia toimeentuloedellytysten palauttamiseen tähtääviä toimia. Tavoitteemme on siis juuri se, mitä mietinnössä suositellaan, eli kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien auttaminen ja vahinkoa kärsineiden alueiden taloudellisen toiminnan käynnistäminen uudelleen.

Maanjäristykseen liittyvät avustustoimet toteutetaan maakohtaiseen strategiaamme Pakistanissa sisältyvien muiden kehitysohjelmien lisänä. Vaikka komissio on vastannut haasteeseen varsin nopeasti, oletan kuitenkin, että jälleenrakennus kestää vielä useita vuosia. Komission jälleenrakennusohjelma toteutetaan viiden vuoden kuluessa.

Pakistanin pohjoisten alueiden osalta komissio on jo vuosien ajan osallistunut aktiivisesti henkilöresurssien kehittämiseen alueella erityisesti parantamalla julkista koulujärjestelmää ja tekemällä yhteistyötä Aga Khan Education Services -säätiön kanssa. Toteuttaessamme ohjelmiamme alueella olemme pitäneet huolen siitä, että kaikki yhteisöt – ja valtion koulut – hyötyvät hankkeen toimista.

Ennen kuin lopetan, haluan kiittää esittelijä Nicholsonia rohkaisevista sanoista, joilla hän antoi tunnustuksensa komission Islamabadin ja New Delhin lähetystöjen tekemälle työlle. Arvostamme sitä suuresti.

Haluan vielä lisätä, että olisin mielelläni jäänyt koko keskustelun ajaksi, mutta kuten olen ilmoittanut, minun on lähdettävä ennen keskustelun loppua aiemmin tehtyjen sitoumusten vuoksi, joita en voinut muuttaa enää sen jälkeen, kun parlamentti muutti esityslistaansa, mutta kollegani Grybauskaitė toimii sijaisenani ja seuraa keskustelun loppuun.

  Charles Tannock, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kahden suuren Etelä-Aasian maan, Intian ja Pakistanin, välinen traaginen ja verinen kiista Kašmirin entisen ruhtinaskunnan kauniista alueesta Himalajan vuoristossa on yksi maailman pitkäaikaisimmista; sen juuret ulottuvat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin 39 ja 47 vuodelta 1948.

Kannatan voimakkaasti Nicholsonin mietintöä ja onnittelen esittelijää sen sisällöstä ja laadusta, joista on kiittäminen myös valiokuntavaiheessa tehtyjä merkittäviä tarkistuksia sekä mietinnön sävyyn että sen lähestymistapaan. Mietintö on täsmällinen, ja siinä tunnustetaan ensisijaisesti se, että parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut luottamuksen rakentamiseksi Intian ja Pakistanin hallitusten välille ovat edelleen paras strategia oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan aikaansaamiseksi näiden kahden ydinasevallan välille. Brittiläinen kollegani Bushill-Matthews, joka ainoana äänesti mietintöä vastaan ulkoasianvaliokunnassa, on nyt ilmoittanut kannattavansa mietintöä, mikä osoittaa, kuinka paljon mietintö on edistynyt eri vaiheissa.

Marraskuun 25. päivä 2003 solmitusta tulitauosta lähtien sotatoimissa on onneksi ollut yksi rauhallisimmista vaiheista sitten vuoden 1971 Intian ja Pakistanin välisen sodan: tulitauko on kestänyt vakavat provokaatiot Intian hallitusta kohtaan, myös Mumbaihin tehdyt terrori-iskut. Tästä huolimatta Kašmirin pandiitit väittävät edelleen, että rajan yli soluttautuvien terroristien tavoitteena on toteuttaa etnisiä puhdistuksia hinduväestön keskuudessa, vaikkakin paljon entistä pienemmässä mittakaavassa.

Vastaavasti mietinnössä vaaditaan täysin perustellusti malttia Intian armeijalta. Siinä edellytetään, että turvallisuusjoukot kunnioittavat täysimääräisesti ihmisoikeuksia ja siviiliväestön hyvinvointia sekä noudattavat tuomioistuinten päätöksiä.

Mietinnössä muistutetaan aidon demokratian puutteesta Azad Kašmirissa ja nostetaan ensimmäistä kertaa esiin Gilgit-Baltistanin asukkaiden ahdinko. AJK:n osalta nostetaan esiin myös joitakin yleisempiä huolenaiheita, kuten naisten oikeudet ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeudet. Minä ja monet kollegani pidimme vuonna 2005 hyvin myönteisenä Srinagar–Muzaffarabad-bussireitin uudelleen avaamista valvontalinjan yli, jolloin toisistaan erotetut perheet saattoivat jälleen yhdistyä lähes 60 vuoden jälkeen. Toivon, että lopulta kaikista rajoista, myös valvontalinjasta, tulee vain viiva kartalla ja ne menettävät yhä enemmän merkitystään.

Me täällä EU:ssa olemme jo osoittaneet sen olevan mahdollista: vapaan liikkuvuuden neljä osa-aluetta, ihmisten, tavaroiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus ovat todisteena siitä. Samanlaisen tulevaisuudenvision luominen Etelä-Aasian talousyhteisölle vuoteen 2025 mennessä edellyttää valvontalinjan yli käytävän kaupan vapauttamista. Sekä Intia että Pakistan ovat kunnostautuneet tekemällä rakentavaa yhteistyötä Kašmirin lokakuisen maanjäristyksen jälkeen humanitaarisen avun tarjoamiseksi tuhansille uhreille ja kodittomille. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää ennen kuin siirtymään joutuneet henkilöt on saatu asutettua pysyvästi.

Mielestäni EU:n tehtävänä on tukea ongelman rauhanomaista ratkaisua koko entisessä ruhtinaskunnassa. EU:n on oltava halukas toimimaan rehellisenä rauhanneuvottelijana, mutta vain jos suvereenit hallitukset pyytävät apuamme, sillä viime kädessä pidämme Kašmirin kiistaa maiden kahdenvälisenä asiana.

Lopuksi haluan tässä yhteydessä toistaa vetoomukseni kaikille niille osapuolille, jotka tukevat väkivaltaista jihadiaan käyviä sotilasryhmittymiä, että ne lopettaisivat tällaisen toiminnan välittömästi.

  Jo Leinen , PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Intia ja Pakistan ovat käyneet Kašmirin alueesta kolme sotaa. Se tuo mieleeni hyvin vahvasti Saksan ja Ranskan välisen kiistan Alsace–Lorrainen alueesta, jossa tämäkin istunto pidetään. Tälläkin alueella käytiin kolme sotaa, mutta Saksa ja Ranska päättivät toisen maailmansodan jälkeen panna pisteen vastakkainasettelulle ja tehdä yhteistyöstä politiikkansa perusperiaatteen. Tämän politiikan menestyksen hedelmät voidaan nähdä tämän päivän Euroopan unionissa.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä haluaisi nähdä Intian ja Pakistaninkin luopuvan vastakkainasettelusta ja tekevän yhteistyöstä politiikkansa perusperiaatteen. Kašmirin alueen ihmiset hyötyisivät siitä valtavasti ja koko alue alkaisi kukoistaa. Nähdäkseni SAARC:lla (Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liitto) on edellytykset luoda samanlainen menestystarina kuin EU:lla.

Luonnollisesti rauhalla on parhaat menestysmahdollisuudet demokratian vallitessa. Tässä mietinnössä suhtaudumme hyvin kriittisesti demokratian puutteeseen – demokratiavajeeseen – Kašmirin alueella, sekä moniin ihmisoikeusrikkomuksiin. Ihmiset kärsivät valvontalinjan molemmin puolin. Kaikkia asianomaisia osapuolia kehotetaankin luomaan demokratiaa ja takaamaan ihmisoikeuksien kertakaikkinen kunnioittaminen.

Alueella on valtavasti väkivaltaa – sekä alueen sisäistä väkivaltaa että ulkopuolelta soluttautunutta – ja 80 000 ihmistä on menettänyt henkensä. Väkivaltaisten ryhmittymien soluttautuminen alueelle rajan yli on saatava pysäytettyä. Voimme luonnollisesti vaatia myös armeijaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia. Vaadimme ihmisoikeuskomissioita tekemään tämänkaltaiset rikkomukset, joita tapahtuu molemmissa maissa, rangaistavaksi myös tuomioistuimissa. Ei ole hyväksyttävää, että ihmisiä siepataan, kidutetaan ja tapetaan rangaistuksetta.

Meidän mielestämme EU:n olisi tuettava alueen ympäristön ja talouden kunnostamista. Humanitaarisen avun saralla on tehty erinomaista työtä, niin kuin olen saanut itse nähdä omin silmin. Tämän sitoutumisen on jatkuttava. Tämä on ilmeisesti maailman ensimmäinen mietintö, joka käsittelee Kašmiria. Haluan kiittää esittelijää hänen rohkeudestaan ottaa mukaan mietintöön kaikenlaisia asioita. Olemme painiskelleet asian parissa kuukausia. Uskon, että tämä mietintö auttaa alueen kansoja ja tukee Intian ja Pakistanin välistä rauhanprosessia.

  István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Ensinnäkin haluan kiittää esittelijä Nicholsonia kattavasta ja tärkeästä mietinnöstä. Tiedän, että häneen kohdistui kaikenlaisia paineita, mutta hän pystyi kestämään ne. Ymmärrän, ettei brittiläisen edustajan ole helppo jättää sivuun sisäpoliittisia näkökohtia, mutta hän on onnistunut siinä. Siksi hän ansaitsee kaiken kunnioituksemme, ja kannatan mietintöä.

Euroopan unioni on vakavasti sitoutunut Kašmirin maanjäristyksen aiheuttamien tuhojen korjaamiseen. Olemme luvanneet antaa tukea 100 miljoonaa euroa, ja tulevina vuosina tarjoamme Pakistanille 200 miljoonaa ja kehitysapuun 470 miljoonaa. Tämä merkitsee sitä, että meillä on moraalinen oikeutus ilmaista mielipiteemme näistä kysymyksistä.

Olemme kaikki hyvin huolissamme siitä, että molemmin puolin valvontalinjaa on tapahtunut vakavia ihmisoikeusrikkomuksia. On kuitenkin hyvin rohkaisevaa, että Intian pääministeri Singh on ilmoittanut noudattavansa nollatoleranssia, ja parin viime vuoden aikana Intian hallitsemalla alueella onkin tapahtunut näkyviä edistysaskeleita. Odotamme samaa Pakistanilta.

Odotamme myös Pakistanilta päättäväisempiä toimia ääriliikkeitä ja terroristeja vastaan. Edellytämme, ettei se salli niiden soluttautua rajan yli Intian hallinnoimalle alueelle. Konfliktissa ei ole kysymys pelkästä rajakiistasta. Sitä ei voida ratkaista yhdessä yössä. Ensimmäinen edellytys konfliktin ratkaisemiselle on luottamuksen rakentaminen.

Esittelijä Nicholsonin mietintö osoittaa, että vallitsevaan tilanteeseen tarvitaan todellista parannusta. On luotava tarvittavat sosiaaliset ja taloudelliset olosuhteet. Perheiden yhdistäminen on tehtävä mahdolliseksi. Kaupallisia yhteyksiä on vahvistettava, infrastruktuuria kehitettävä, uusia oppilaitoksia perustettava ja työpaikkoja luotava. Kaikki tämä ei kuitenkaan riitä. Se on tarpeellista muttei riittävää. On tärkeää, että poliittinen vuoropuhelu saadaan käyntiin Intian hallituksen ja Pakistanin hallituksen sekä Kašmirin poliittisen elämän kaikkien edustajien kanssa, kaikkien niiden viranomaisten kanssa, jotka ovat halukkaita luopumaan voimankäytöstä.

On hyvin tärkeää, että myös kašmirilaiset itse osallistuvat ratkaisun etsimiseen, sillä Kašmirin ongelmaan ei ole olemassa kestävää ratkaisua niin kauan kun vapaasti ja demokraattisesti valitut Kašmirin johtajat eivät voi osallistua siihen. Minun arvioni mukaan Intia on osoittanut runsaasti joustavuutta viime aikoina, ja siksi odotamme samaa myös Pakistanilta, koska meillä on läheiset siteet molempiin maihin. Molemmat maat ovat meille tärkeitä kumppaneita, ja on mitä suurimmassa määrin meidän etumme mukaista, että nämä kaksi maata lopulta saattaisivat konfliktinsa päätökseen rauhanomaisella ja rakentavalla tavalla ja että sillä välin kaikki tapahtuisi luottamuksen ja vuoropuhelun ilmapiirissä.

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa esittämällä kiitokseni esittelijä Nicholsonille hänen mietinnöstään. Haluan myös kiittää niitä jäseniä, jotka auttoivat viemään tätä vaikeaa ja hyvin kiistanalaista mietintöä selkeästi kompromissin suuntaan ja siten auttoivat meitä kaikkia saamaan aikaan huomattavaa edistystä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että meillä on tämänpäiväisessä äänestyksessä vielä jonkin verran matkaa mietintöön, joka – ellei sitten Intia, Pakistan tai joku muu tuomitse sitä – todella palvelisi yhteistä päämääräämme: tekisi Kašmirista lopultakin alueen, jolla vallitsee rauha, vauraus ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Meillä on merkittävä mahdollisuus vaikuttaa siihen tänään, jos löydämme yhteisen tahdon ja keskitymme asian ytimeen. Tämä mietintö käsittelee Kašmiria, ei Intiaa tai Pakistania. Meillä on täysi oikeus laatia tämänkaltaisia mietintöjä.

Haluaisin huomauttaa, että suuri osa Intiaan ja Pakistaniin mietinnössä kohdistetusta kritiikistä on epäilemättä oikeutettua – erityisesti Pakistanin osalta olisi voitu sanoa vielä paljon enemmän. Tämä ei nyt kuitenkaan ole oikea hetki keskustella Pakistanista, sillä nyt puhumme Kašmirista. Ikimuistoisista ajoista lähtien Kašmir on ollut silta ja risteyspaikka Lähi-idän, Keski-Aasian ja Etelä-Aasian välillä. Alue, josta Led Zeppelinkin on tehnyt rock-kappaleen, voisi jälleen olla paikka, jossa kaikista Kašmirin osista kotoisin olevat ihmiset voivat elää yhdessä rauhassa ja vauraudessa. Antakaamme siihen oma panoksemme tänään. Se olisi paras panos, jonka me voimme antaa terrorismin vastaiseen taisteluun. Alueella ei tarvita lisää asevoimia vaan vähemmän aseita ja vähemmän sotilaita. Parlamentti antaisi tänään viestin Intialle ja Pakistanille, että niiden pitäisi jatkaa rauhan tiellä ja että niiden pitäisi tehdä kaikkensa vähentääkseen rajan merkitystä, jotta Kašmirissa voisi jonakin päivänä vallita vauraus ja rauha.

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, Eurooppa yksin päätti pitkään, miten maailman muita osia oli hallittava. Yksi seurauksista oli se, että suuri osa Etelä-Aasian valtioista liitettiin Britannian valtavaan siirtomaaimperiumiin, joista osaa hallitsivat siirtomaahallinnon virkamiehet suoraan ja osaa hallitsivat epäsuorasti perinteisten hallitsijoiden seuraajat, jotka olivat luovuttaneet ylimmän vallan siirtomaaisännille.

Vuonna 1947 vanhojen hallitsijoiden johtamien valtioiden tulevaisuus oli hallitsijoiden omissa käsissä. Heillä oli mahdollisuus liittyä jompaankumpaan kahdesta uudesta valtiosta, jotka olivat itsenäistyneet vuoden aikana ja joiksi siirtomaaimperiumi oli jaettu: Intiaan, joka oli iso ja maallisen hallinnon alainen, ja Pakistaniin, johon tuolloin kuului myös Bangladesh ja joka oli pieni ja islamilainen. Aiemmat pikkuvaltiot eivät voineet saada takaisin itsenäisyyttään eikä niissä järjestetty kansanäänestystä siitä, halusivatko ne liittyä Intiaan vai Pakistaniin.

Useimmilla alueilla se ei kuitenkaan johtanut ylitsepääsemättömiin ongelmiin, sillä hallitsijan ja asukkaiden enemmistön mielipiteet sattuivat olemaan yhteneväiset. Kašmir oli poikkeus sääntöön. Kansa olisi todennäköisesti valinnut Pakistanin mutta hallitsija päätyi Intiaan. Tämä selittää jossain määrin 60 viime vuoden ongelmia.

Intia saattaa kyllä olla maailman suurin demokratia, mutta sen demokratiaa horjuttaa merkittävästi se, että suuri osa Kašmirista osuu Intian alueelle. Ilman asukkaiden enemmistön tukea Kašmiria ei voida pitää Intian hallinnassa pelkästään armeijan ja poliisin voimin.

Niissä oloissa demokratia ei voi toimia niin kuin sen pitäisi. Intialla, joka on maallinen demokratia, on useita etuja Pakistaniin nähden, jossa uskonnollisilla kiihkoilijoilla ja armeijalla on aina ollut liian paljon vaikutusvaltaa. Juuri noille Intian tarjoamille eduille Kašmirin asukkaat ovat sokeita.

Euroopan unionin ja Intian välisissä suhteissa meidän ei suinkaan pidä lakaista ongelmaa maton alle, vaan siihen on kiinnitettävä huomiota. Tämä ajatus esittelijän alkuperäisestä tekstistä mielestäni puuttui. Siinä keskityttiin ennen kaikkea kolmeen seikkaan: maanjäristyksen jälkeiseen jälleenrakennukseen, Euroopan unionin ja Intian välisten suhteiden lujittamiseen sekä maiden välisen kaupan ja liikenteen lisäämiseen ja sitä kautta Intian ja Pakistanin johtajien välisten suhteiden parantamiseen.

Kašmirin kansalla ei kuitenkaan ollut tässä mitään roolia. Heidän pitkäaikainen haaveensa tulevaisuuttaan koskevasta kansanäänestyksestä ja kansainvälisestä tuesta sille oli nimenomaisesti jätetty pois tekstistä. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että lopputulos on siinä suhteessa tasapainoisempi.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, kesäkuun alussa vietettävän Kašmir–EU-teemaviikon aiheena on "rauhan rakentaminen Kašmirissa", ja alueen ihmisoikeusrikkomusten vuoksi se on tärkeä aloite. Avun tarvetta molemmin puolin rajaa lisää erityisesti erilaisten sotilasryhmittymien toiminta Intialle kuuluvissa Jammun ja Kašmirin osavaltioissa sekä Pakistanin puolella Azad Kašmirissa. On tärkeää, että Euroopan unionin apua tarjotaan kaikille uhreille Kašmirin alueella.

Humanitaariseen apuun ei kuitenkaan kuulu poliittinen puuttuminen asioihin. Yhdistyneet Kansakunnat joutui toteamaan aiemmin tässä kuussa, miten vaikeaa avustusoperaatioiden hallinnoiminen alueella on: sen täytyi evakuoida 83 henkilökuntansa jäsentä, koska – YK:n edustajan mukaan – paikalliset ryhmittymät, jotka eivät olleet saaneet jälleenrakennushankkeita hoitaakseen, olivat yllyttäneet kansan heitä vastaan.

Esittelijä on myös oikeassa todetessaan, ettei Euroopan unionia ole pyydetty toimimaan ulkopuolisena välittäjänä Kašmirin konfliktissa, vaikka se, miten laajasti mietinnössä käsitellään Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoa (SAARC) onkin jyrkässä ristiriidassa tämän näkemyksen kanssa. EU:n ei pitäisi sivuuttaa kansainvälisen väliintulon, avun ja sovittelun merkitystä. On selkeä puute, että mietinnössä annetaan niille niin vähän painoarvoa. Miten neuvosto ja komissio aikovat tarjota apua kaikille kašmirilaisille ja aasialaisille alueellisille kumppaneille?

  Philip Claeys , ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, sanomattakin on selvää, että Euroopan unionin toimien on oltava mielekkäitä, jotta niillä voidaan tukea Kašmirin rauhanprosessia. On tärkeää, että keskusteluyhteys saadaan avattua kaikkien asianosaisten osapuolten välille ja myös pidettyä se avoimena.

Voisin käsitellä lyhyesti yhtä monista näkökohdista, nimittäin terrorismin aiheuttamaa ongelmaa. On tosiasia, että Pakistanin puolelta toimivat tai sen tukemat ryhmittymät, kuten Lashkar e-Taiba ja Hizb ul-Mujahideen muutamia esimerkkejä mainitakseni, tekevät monia terroritekoja. Presidentti Musharraf on useaan otteeseen luvannut puuttua terrorismiongelmaan, mutta ikävä kyllä hänellä on vielä paljon tehtävää.

Samaa voidaan sanoa ääri-islamilaisuudesta, jonka leviämistä tuetaan voimakkaasti pahamaineisten madrassas-koulujen välityksellä. Jos Pakistan ei onnistu saamaan tätä ongelmaa kuriin, rauhanprosessi kariutuu väistämättä pitemmällä aikavälillä. Siksi Euroopan unioni ei saisi enää tyytyä pelkkiin lupauksiin Pakistanilta; sen pitäisi odottaa myös konkreettisia toimia.

  James Elles (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän tämänaamuista keskustelua erittäin hyödyllisenä. Siihen huipentuu pitkä prosessi, joka alkoi maaliskuussa 2000, kun parlamentti äänesti ylivoimaisella äänten enemmistöllä Kašmirin kysymystä käsitelleen selvityksen puolesta. Kyseessä ei enää ole pelkästään Yhdistyneen kuningaskunnan vaan koko EU:n ongelma, kuten tämänaamuinen keskustelumme osoittaa. Olemme käyneet kiihkeitä keskusteluja valiokunnassa, ja meillä on nyt käsillä tasapainoisempi mietintö kuin tänä aamuna aloittaessamme. Tarkistuksia on tehty noin 450 kappaletta, joista noin 180 on nyt sisällytetty tähän asiakirjaan, joten se on parantunut merkittävästi.

Olen edelleen tyytymätön joihinkin kohtiin, etenkin tarkistukseen 21, jossa käsitellään koneluettavia Pakistanin passeja. Käsittääkseni AJK:ssa sellaista huolenaihetta ei ole. Meidän on oltava tarkkoja siitä, että mietinnössä pysytään asiassa. On kuitenkin erityisesti kolme tarkistusta, joihin haluaisin kiinnittää kollegojeni huomion ja joita kannatan. Ensimmäinen on jäsen Tannockin ryhmäni puolesta esittämä tarkistus – josta kiitän häntä. Siinä muistutetaan, että luottamuksen ja hyväntahdon ilmapiirin luomiseksi on ehdottoman tärkeää poistaa kaikki esteet ja hidasteet, jotka rajoittavat kašmirilaisten matkustamista vapaasti koko Jammun ja Kašmirin osavaltiossa.

Toinen liittyy erityisesti maanjäristyksen taloudellisiin näkökohtiin. Me kaikki tiedämme, millaista kärsimystä se aiheutti. Azad Kašmirin hallinto on pyytänyt lisärahoitusta, mutta käsittääkseni siihen ei ole vielä annettu kunnollista vastausta. Siksi tarkistuksessa 41 pyydetään selkeää vastausta komissiolta, jotta tiedämme, mitä tehdä talousarvion suhteen. Viimeinen näkökohta liittyy demilitarisointiin, ja siksi olen jättänyt käsiteltäväksi tarkistuksen 55 yhdessä jäsen Lambertin kanssa.

The Economist -lehdessä 7. huhtikuuta julkaistu artikkeli oli hyvin valaiseva, ja suosittelen sitä kollegoilleni. Sen mukaan on kolme perussyytä, joiden vuoksi meidän pitäisi nyt kiirehtiä demilitarisointia. Ensinnäkin nykyisen vahvuisia joukkoja ei enää tarvita. Parhaillaan on käynnissä lähes kolme vuotta kestänyt tulitauko ja sotilaalliset vaarat ovat vähentyneet merkittävästi. Toiseksi se olisi valtavan suosittu toimenpide Kašmirissa, jossa The Economistia lainatakseni "kansalaiset ovat syvästi vieraantuneita Intian hallinnosta, jolloin armeijan poistumista ei yleisesti nähtäisi suojakilven poistamisena vaan poispääsynä sorron kirouksesta". Kolmanneksi joukkojen vetäminen Kašmirista antaisi merkittävää lisäpontta Intian ja Pakistanin varovaiselle lähentymiselle.

Lopuksi haluaisin muutaman aiemman puhujan tavoin kiinnittää huomionne kollegani Bushill-Matthewsin työhön. Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska se antaa myönteisen viestin nostamalla Jammun ja Kašmirin asukkaiden päivittäin kohtaamat ongelmat huomion kohteeksi. Meidän olisi pidettävä ne huomion valokeilassa ja saatava kaikki mahdolliset osapuolet mukaan pohtimaan ratkaisua Kašmirin kansan ongelmiin.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin myönteiseen rooliin kaikkien maailman konfliktien ratkaisemisessa ja rooliimme suhteessa Kašmiriin pitäisi kuulua se, että tuemme rauhanprosesseja ja pidämme yllä kansainvälistä oikeutta. Työväenpuolueemme esittämät tarkistukset tähän mietintöön keskittyivät molempien puolten joukkojen vetäytymisen edistämiseen, kehitysavun laajentamiseen sekä kašmirilaisten rohkaisemiseen osallistumaan käytännön työhön: lähestymistapamme oli siis tasapainoinen, rakentava ja diplomaattinen.

Ollessani Kašmirissa maaliskuussa samaan aikaan komission jäsenen kanssa näin AJK:n avoimempana kuin koskaan ennen. Intialaiset olivat halukkaita neuvottelemaan separatistien kanssa ja molemmat hallitukset suhtautuivat toiveikkaasti yhdistettyyn rauhanprosessiin, ja kun New Delhistä Lahoreen matkalla olleessa junassa räjähtänyt pommi tappoi 68 ihmistä helmikuussa, syyttelyn sijaan oli tullut keskinäinen solidaarisuus, jonka avulla oli tarkoitus päihittää terroristit, jotka pommin olivat asettaneet.

Kannatus, jonka liberaalidemokraattien esittelijä keräsi mietinnölleen tänä aamuna, oli kuitenkin mahdollinen vain siksi, että valiokuntavaiheessa me torjuimme hänen ehdotuksensa kauppasuhteiden katkaisemisesta vain toiseen osapuoleen, ei toiseen, taloudellisen avun tarjoamisesta vain toiselle osapuolelle, itsemääräämisoikeutta tukevan YK:n päätöslauselman kumoamisesta, ja mikä hävyttömintä, poliittisten pisteiden keräämisestä ihmiskunnan historian kuudenneksi pahimmasta maanjäristyksestä.

Panen tänään erityisesti merkille liberaalidemokraattien tarkistuksen 58, jossa syytetään yhtä osapuolta kansanäänestyksen estämisestä, ja konservatiivien tarkistuksen 5, jossa vastustetaan kansanäänestyksen järjestämistä tulevaisuudessa. Työväenpuolueen ja sosialidemokraattien edustajat vastustavat molempia.

Ikävä sanoa, mutta tässä mietinnössä meillä on ollut esittelijä, joka väittää pitävänsä kiinni primum non nocere -periaatteesta eli väittää välttävänsä aiheuttamasta haittaa mutta joka ei ole tosiasiassa juuri muuta aiheuttanut kuin haittaa. Varoitan muita tässä keskustelussa ja äänestyksessä: älkää puhuko tänään Intian tai Pakistanin puolesta; puhukaa Euroopan puolesta, rauhan ja ihmisoikeuksien puolesta, ja teette suuremman palveluksen Kašmirin kansalle ja olette enemmän kunniaksi tälle parlamentille.

  Sajjad Karim (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, pidän arvoisan komission jäsenen kommentteja hyvin tervetulleina. Lokakuussa 2005 katastrofaalinen maanjäristys avasi maailman silmät kašmirilaisten toivottomalle ahdingolle. Tämä tragedia tarjosi Intialle ja Pakistanille mahdollisuuden rakentaa rauhaa katastrofin raunioille. Se antoi myös kansainväliselle yhteisölle mahdollisuuden käynnistää toimintansa aiemmin suljetulla alueella.

Neuvosto on korostanut, että Intian ja Pakistanin on löydettävä Jammun ja Kašmirin alueelle kestävä ratkaisu, jossa otetaan huomioon kaikkien kašmirilaisten toiveet. Tämä on oikeudenmukainen ja vastuullinen lähestymistapa ja sellainen, jota parlamentin on noudatettava, mikäli se aikoo osallistua rakentavasti Kašmirista käytävään keskusteluun.

Meidän liberaalien esi-isät loivat koko itsemääräämisoikeuden käsitteen, ja siksi ryhmäni intohimoisena tavoitteena onkin oltava itsemääräämisoikeus ja vielä kerran itsemääräämisoikeus. Se on ehdoton oikeus, jonka YK on vahvistanut ja jota Euroopan unioni kunnioittaa ja suojelee. Se on demokraattinen prosessi, jota meillä on parlamenttina velvollisuus tukea.

EU:n on tuettava nyt esitettyjä myönteisiä ehdotuksia: itsehallintojärjestelmiä, rajojen merkityksen vähentämistä ja yhteishallintoa valvontalinjan molemmin puolin. Meidän tehtävänämme ei ole sulkea pois mitään vaihtoehtoja. Meidän on kuitenkin vaadittava, että kaikki vaihtoehdot tutkitaan perinpohjaisesti ottaen täysimääräisesti huomioon kašmirilaisten näkemykset, ja jos olosuhteet ovat kohdallaan, meidän on tuettava heidän haluaan päättää omasta kohtalostaan demokraattisella kansanäänestyksellä. Koska alueen historia on täynnä ihmisoikeusloukkauksia, kestävä ratkaisu ei ole mahdollinen ennen kuin rankaisemattomuus lopetetaan ja varmistetaan, että rauha rakentuu ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Intia ja Pakistan ovat nyt molemmat YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseniä. Jäsenyyden mukana tulee myös velvollisuus näyttää tietä.

Naiset ja lapset ovat kantaneet konfliktin ja maanjäristyksen kovimmat seuraukset. Naiset ovat jääneet leskiksi ja lapset orvoiksi. Kaikki kamppailevat rakentaakseen elämäänsä uusiksi. Sekä Intian että Pakistanin kanssa ylläpitämiensä kauppa- ja taloussuhteiden kautta EU:n on suojeltava heikoimmassa asemassa olevia lyhyellä aikavälillä ja taattava heille toimeentulo pitkällä aikavälillä. Maanjäristyksen suurin tragedia on se, että sen vuoksi menehtyi kokonainen kašmirilaisten sukupolvi. Meidän täytyy surra heidän kuolemaansa. Niille, jotka jäivät henkiin, meidän täytyy ennen kaikkea pyrkiä takaamaan rauha, oikeudenmukaisuus ja itsemääräämisoikeus kašmirilaisten tulevia sukupolvia varten.

  Jean Lambert (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, yhdyn kaikkeen, mitä kollegani Karim äsken sanoi, ja erityisesti siihen, että itsemääräämisoikeudella on keskeinen merkitys etenkin historian jakamille kansoille.

Meidän nähdäksemme kansanäänestyksen edellytykset eivät täyty tällä hetkellä, mutta sen mahdollisuutta ei pidä sivuuttaa. Siitä syystä tarkistukset 18 ja 56, jotka olemme jättäneet yhdessä ALDE-ryhmän kanssa, ovat meille ratkaisevan tärkeitä.

Kašmirin konflikti on tuonut maailman lähemmäs ydinasekonfliktia kuin mikään muu tapaus sitten 1960-luvun. Siksi se on valtavan tärkeä meille kaikille tässä parlamentissa. Olipa kotimaallamme historiallisia yhteyksiä asiaan tai ei, EU:ta se ehdottomasti koskettaa. Pidämme luottamuksen rakentamiseen tähtääviä toimia hyvin myönteisinä. Ympäristö on yhteinen huolenaihe valvontalinjan molemmilla puolilla eläville ihmisille, ja se voi olla arvokas tekijä rauhan rakentamisessa. Suhteet on saatava normalisoitua kaikilla tasoilla, niin ihmisten jokapäiväisessä elämässä kuin politiikassa, ja välitoimenpiteenä tarvitaan "pehmeän rajan" luomista.

  David Casa (PPE-DE). – (MT) Kiitos, arvoisa puhemies. Vuosien saatossa Kašmirin konflikti on jättänyt jälkeensä tuhansia uhreja, heidän joukossaan myös tuhannet perheistään erotetut ja ne tuhannet, jotka ovat joutuneet jättämään maansa ja lähtemään etsimään parempaa elämää muualta. Siksi uskon, että voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että Euroopan unionin on nyt tullut aika tehdä kaikkensa löytääkseen pitkäaikaisen, väkivallattoman ratkaisun – ratkaisun, joka on edullinen kaikille asianosaisille. Kaikki varmasti myöntävät, että vuosien epävarmuuden, verenvuodatuksen ja täyttämättömien lupausten jälkeen tämä ei ole mikään helppo tehtävä, vaikka virallisella tasolla yksimielisyyttä näyttäisikin löytyvän. Meidän on kuitenkin varmistettava, etteivät tähänastiset saavutukset mene hukkaan. Meidän on myös pidettävä huolta siitä, että annamme täyden tukemme ja apumme Intian ja Pakistanin väliselle pysyvälle vuoropuhelulle. Sekä Intialle että Pakistanille on annettava mahdollisuus pitää kiinni luottamusta rakentavista toimistaan sekä sallia valvontalinjan ylittäminen jatkossakin. Tämä toimenpide otettiin hyvin vastaan vuosia jatkuneen kahtiajaon jälkeen. Olen varma siitä, että Euroopan unioni antaa kaiken mahdollisen tukensa aloitteille, jotka voivat edistää rauhaa, vaikka se sitten osoittautuisikin hitaaksi ja pitkälliseksi prosessiksi. Kuten komission jäsen sanoi, meidän on varmistettava humanitaarisin perustein, että pakolaisleireillä olevat ihmiset saavat kaiken tarvitsemansa humanitaarisen avun etenkin maata koetelleen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen, joka jätti niin monet ihmiset epätoivoiseen ahdinkoon. Apua on lisättävä ja leirien, jotka ovat olleet pystyssä jo pitkään, on saatava jonkinlainen virallinen asema. Vetoan voimakkaasti kaikkiin Intian ja Pakistanin viranomaisiin, jotta ne kunnioittaisivat velvoitteitansa ja soisivat Kašmirin väestölle sen ansaitseman arvon, sillä jokaisella ihmisellä maailmassa on oikeus ihmisarvoon. Viimeisenä muttei vähäisimpänä asiana muistutan, että meidän on ryhdyttävä toimiin tämän kansan ainutlaatuisen historian suojelemiseksi. Intian, Pakistanin ja Kašmirin asukkaiden on keskityttävä niihin tekijöihin, jotka heitä yhdistävät. Vain siten rauhanprosessi voi onnistua. Lopuksi haluan kiittää esittelijää kaikesta siitä työstä, mitä hän on tehnyt mietinnön onnistumisen puolesta.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Nicholsonia hänen työstään tämän mietinnön parissa, josta on jo nyt tullut yksi eniten keskustelua herättäneistä valiokunta-aloitteisista mietinnöistä.

Kun johdin Pakistanin-valtuuskuntaa viime joulukuussa, tämä mietintö otettiin puheeksi kanssamme lähes joka paikassa, ja seurattuani läheltä mietinnön edistymistä en mitenkään aliarvioi haasteita, joita on liittynyt näihin kysymyksiin liittyvien perusasioiden tuomiseen ensimmäistä kertaa avoimesti esille. Olen varma, että ajan mittaan mietinnöstä tulee omalla alallaan arvovaltainen asiakirja.

Minäkin olen vieraillut osassa jaettua Kašmiria ja tunnen myötätuntoa ahdingossa elävää Kašmirin kansaa kohtaan etenkin maanjäristyksen traagisten vaikutusten jälkeen. Tässä mietinnössä on myös tuotu ensi kerran avoimesti esiin ei vain Kašmirissa vaan myös Pakistanin pohjoisilla alueilla vallitsevat olosuhteet. Vieraillessani Pakistanissa tapasin monia ihmisiä, jotka ilmaisivat voimakkaan halunsa saada lisää demokratiaa ja paremmin äänensä kuuluville. Siksi toivon, että tämän mietinnön tuloksena saadaan lähitulevaisuudessa lisättyä demokratiaa ja parannettua demokraattisia rakenteita etenkin Gilgitissa ja Baltistanissa.

Yksi asioista, jotka ovat eniten jakaneet parlamentin jäsenten mielipiteitä, on kysymys kansanäänestyksestä. Pidän kuitenkin mietinnössä aikaansaatua kompromissia hyvänä. On tärkeää muistaa, että YK:n päätöslauselmassa, jossa vaadittiin kansanäänestyksen järjestämistä, todettiin myös varsin selkeästi, että se voi tapahtua vasta, kun tietyt ehdot täyttyvät. Siksi onkin valitettavaa, että kansanäänestyksen toteutumisen ehdot eivät ole vielä täyttyneet.

Olen toiminut suhteista Etelä-Aasian maihin ja Etelä-Aasian alueellisen yhteistyön liittoon (SAARC) vastaavan valtuuskunnan sekä sittemmin suhteista Intiaan vastaavan valtuuskunnan puheenjohtajana, ja ymmärrän, että tämä kysymys on estänyt kunnollisen kehityksen naapurimaiden kesken ja koko alueella. Siksi suhtaudun hyvin myönteisesti luottamuksen rakentamiseen tähtääviin toimiin, joihin sekä Intia että Pakistan ovat sitoutuneet viime vuosina. Kehotan niitä jatkamaan tällä tiellä – pehmentämään rajoja ja lisäämään kauppaa – sillä se on jo alkanut tuottaa hedelmää koko alueen vaurauden lisääntymisenä, ja toivon vilpittömästi, että se johtaa lopulta kašmirilaisten elinolosuhteiden parantumiseen kaikin puolin.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä on kysymys Kašmirin kansan tämänhetkisistä ja tulevista mahdollisuuksista; sitä emme saa unohtaa. Tässä mietinnössä ei ole kysymys Intiasta eikä siinä ole kysymys Pakistanista. Olen tyytyväinen, että mietintöä muutettiin huomattavasti valiokunnassa. Olen kuitenkin pyrkinyt muuttamaan sitä vielä lisää, ja monet ryhmäni jättämistä tarkistuksista – vaikkakaan eivät kaikki – ovat sellaisia, joiden puolesta toivon teidän äänestävän.

Tarkistuksessa 18 vaaditaan Kašmirin kansan saavan tulevaisuudessa käyttää itsemääräämisoikeuttaan kansanäänestyksellä. Tämä on mielestäni ydinkohta. Minun mielestäni kaikilla ihmisillä pitäisi olla oikeus päättää omasta kohtalostaan. Juuri sitä kašmirilaiset ovat vaatineet vuosien ajan. YK antoi asiaa koskevat päätöslauselmat 60 vuotta sitten, eikä niitä ole vieläkään pantu täytäntöön. Kuinka me voimme tällä tavoin valikoida, mitä YK:n päätöslauselmia noudatamme? Haluaisin kuitenkin meidän menevän vielä pitemmälle. Haluaisin, että mahdollisessa kansanäänestyksessä olisi kolme vaihtoehtoa: Intian hallinto, Pakistanin hallinto tai itsenäisyys. Siksi siis tarkistus 57.

Toinen huolenaihe, joka minulla on mietinnön suhteen, vaikka se onkin nyt paljon parempi kuin aikaisempi versio, on se, että mietinnössä näytetään keskittyvän paljolti Pakistanin hallituksen tekemiin virheisiin Pakistanissa sen sijaan, että käsiteltäisiin tasapuolisesti sekä Intian että Pakistanin epäonnistumisia Jammussa ja Kašmirissa yleisesti.

Lopuksi muistutan, että meidän on perustettava jatkotoimemme sekä Intian että Pakistanin ottamille edistysaskelille emmekä saa vähätellä niitä. Ratkaisua ei kuitenkaan voida saada aikaan ilman, että Kašmirin kansalla on asiassa lopullinen sananvalta.

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen näkökulmasta Kašmir on ollut yksi epävakaimmista paikoista kartalla viimeisten 56 vuoden ajan. Siviiliväestö on ollut vaikeassa tilanteessa vuosia eikä ole saanut juuri minkäänlaista apua tai suojelua kansainväliseltä yhteisöltä. Kašmirissa taistellaan lähes jatkuvasti. Ihmisoikeusjärjestöt raportoivat, että vuonna 1989 tapahtuneen Mujahediin-kapinan jälkeen Kašmirissa on kuollut yli 30 000 siviiliä.

Kašmirin pitäisi painaa raskaasti omaatuntoamme. Kaikki eurooppalaiset demokratiat, jotka ylpeilevät vuoropuhelun ja vapauden perinteillään etenkin uskonasioissa, eivät tunnu huomaavan Kašmirin siviiliväestön kohtaamaa tragediaa tai välittävän siitä. Euroopan unionin on otettava osaa demokratian levittämiseen ja edistämiseen kaikin mahdollisin keinoin etenkin alueilla, jotka ovat kärsineet aseellisten uskonnollisten tai rotukiistojen seurauksista vuosien ajan.

Nyt kun Intian ja Pakistanin välillä käydään parhaillaan Kašmirin kysymystä koskevia neuvotteluja, joilla ei tosin ole kovin suuria onnistumisen mahdollisuuksia, Euroopan unionin on osoitettava voimakasta tahtoa tukea Kašmirin siviiliväestöä. Euroopan unionin on osoitettava samanlaista aktiivista asennetta Aasian rauhanprosessin tukemiseen kuin se teki tukiessaan Oranssia vallankumousta ja kannustaessaan Aleksander Milinkiewicziä myöntämällä hänelle Saharov-palkinnon.

Meidän ei pidä unohtaa, että luonnonvarojensa ja työvoimansa ansiosta Aasiasta tulee Euroopan unionin tärkein kumppani tulevaisuudessa. Konfliktien jättäminen täysin vaille huomiota osoittaa sellaista tietämättömyyttä ja typeryyttä, johon meillä ei ole varaa 2000-luvulla, kun tiedämme, että näissä konflikteissa saatetaan käyttää joukkotuhoaseita.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Haluan kiittää kaikkia siitä, että onnistuimme lopulta saavuttamaan hyväksyttävän kompromissin. Intia, Pakistan ja Kašmir eivät ole perinteisesti olleet omimpia aiheitani ruotsalaisena sosialidemokraattina ja Euroopan parlamentin jäsenenä, mutta asia kosketti minua syvästi lukiessani ensimmäistä luonnosta ja kuunnellessani eri puolueiden – lähinnä brittiläisten – edustajien käyvän aiheesta keskustelua.

Meidän tehtävämme ei ole elää menneisyydessä tai ottaa kantaa puolesta tai vastaan suhteessa Intiaan ja Pakistaniin. Me olemme vastuussa Kašmirin tapahtumista ja ihmisoikeustilanteesta. Meidän tehtävämme Euroopan parlamentin jäseninä on tutkia, voisiko meillä olla jonkinlainen rooli, ja sitten tarjota tukeamme ja kokemustamme ja siten auttaa Kašmiria ympäröivän konfliktin ratkaisemisessa.

Se, mitä alueella tapahtuu ja on tapahtunut jo niin pitkään, on skandaali. Minä uskon, että kahden sivistyneen maan, kuten Intian ja Pakistanin, pitäisi pystyä ottamaan yhdessä enemmän vastuuta, suunnittelemaan aikataulun käytännön tulosten saavuttamiselle ja luonnollisestikin auttamaan toisiaan terrorismin torjumisessa. Jos näin ei tapahdu, Yhdistyneiden Kansakuntien ja Euroopan unionin on puututtava tilanteeseen, mutta aiempaa vakavammin. EU:n strategiana on harjoittaa painostusta sopimusten, avun ja yhteyksien kautta. Olisin halunnut meidän menevän pitemmälle ja olevan valmiita tukemaan kansanäänestystä, mutta ymmärrän, ettei meillä ole vielä mahdollisuutta siihen.

Kašmirilaisten toiveiden on oltava ohjenuorana tulevassa työssämme ja näytettävä suuntaa kaikille niille, jotka haluavat ottaa vastuuta alueesta. Haluan kehottaa kaikkia tarkastelemaan tilannetta rauhan eikä arvovallan, nykypäivän ja tulevaisuuden eikä historian näkökulmasta. Kuten jäsen Leinen totesi, Ranska ja Saksakin pystyivät saamaan aikaan rauhan Eurooppaan ja perustamaan Euroopan unionin. Olen vakuuttunut siitä, että Intialla ja Pakistanillakin on edellytykset onnistua vapauden ja rauhan tuomisessa Kašmiriin.

  Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio haluaa korostaa uskovansa, että nyt on virinnyt uusi toivo Kašmirin kysymyksen saamisesta lähemmäs ratkaisuaan.

Molemmat osapuolet ovat nähdäksemme antaneet viestejä, jotka osoittavat suurempaa joustavuutta kuin aikaisemmin. Tästä huolimatta odottaisimme hidasta ja asteittain etenevää prosessia nopeiden tulosten sijaan. On kuitenkin tärkeää – ja tämän esittelijäkin tuo erittäin selkeästi esiin mietinnössään – että ratkaisevassa asemassa tämän konfliktin ratkaisemisessa ovat kansan poliittiset pyrkimykset molemmilla puolilla ja molemmissa maissa.

Euroopan unioni jatkaa Intian ja Pakistanin välisen sovitteluprosessin tukemista, ja komissio on osaltaan täysin valmis jatkamaan avun toimittamista alueelle erilaisten yhteistyöohjelmiensa kautta. Jäsen Ellesille vastaan, että olemme jo päättäneet 50 miljoonan euron myöntämisestä jälleenrakennustyöhön ja arvioimme sen riittävän pariksi vuodeksi. Kumpikaan hallitus ei ole pyytänyt meiltä lisävaroja, mutta olemme valmiita keskustelemaan siitä asianmukaisessa järjestyksessä, jos tällainen pyyntö tulee.

Ohjelma auttaa myös taloudellisen kehityksen ja hyvän hallinnon palauttamisessa kyseisiin kahteen maahan. Se on tärkein ja keskeisin edellytys kestävän ratkaisun löytämiselle Kašmirin tilanteeseen.

  Puhemies . Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään klo 12.00.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Kašmir on kärsinyt enemmän kuin kohtuullisen osansa erilaisia murhenäytelmiä, joista viimeisin oli tuhoisa maanjäristys. Joskus murheesta nousee esiin toivo, ja niinpä heti maanjäristyksen jälkeen sekä Intia että Pakistan osoittivat halukkuutta yhteistyöhön kašmirilaisten elinolojen parantamiseksi. Meidän on rohkaistava kaikkia osapuolia jatkamaan luottamuksen rakentamiseen tähtääviä toimia ja rajan "pehmentämistä". Intian on vähennettävä joukkojensa tukahduttavaa vaikutusta Kašmirissa ja Pakistanin on jatkettava terrorismin torjuntaa. Kun oikea aika koittaa, Kašmirin kansan on saatava äänensä kuuluviin päätettäessä heidän tulevaisuudestaan.