Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana keskustelu kuudesta päätöslauselmaesityksestä, jotka koskevat ihmisoikeuksia Syyriassa(1).
Véronique De Keyser (PSE), esittäjä. – (FR) Arvoisa puhemies, kiinnostukseni Syyrian asioihin on yleisessä tiedossa. Olen aina ollut sitä mieltä, ettei tuon maan eristämisestä seuraisi mitään hyvää kansainvälisesti. Se ei edistäisi millään tavoin rauhaa tuolla alueella, ja siksi kannatankin suunnitelmaa, jonka aiheena on Rafiq Haririn salamurhasta lähtien jäissä ollut assosiaatiosopimus. Sitoutuminen Syyriaan ja ystävyys sen kanssa tarkoittavat myös sitä, ettemme kaunistele sanojamme, kun perusoikeuksia rikotaan, ja siksi suhtaudunkin kriittisesti ja ankaran tuomitsevasti siihen poliittiseen sortoon, josta kärsii koko oppositio, yksittäisten jäsenten poliittisesta suuntauksesta riippumatta.
Olemme tavanneet suurimman osan vangeista, joiden vapauttamista vaadimme tänään. He ovat melkein ystäviämme, eikä kukaan heistä keskustellessaan kanssamme puhunut minkään muiden keinojen puolesta kuin laillisten ja rauhanomaisten keinojen, joilla he yrittävät demokratisoida syvästi rakastamaansa maata. Kun valtio käy sitä syvästi rakastavien kimppuun, kun se tukahduttaa sananvapauden, se vaarantaa itsensä, enkä haluaisi nähdä Syyrian tekevän niin itselleen.
Vaadimme tänään seuraavien henkilöiden vapauttamista: Michel Kilo, Mahmoud Issa, Suleiman Achmar, Faek El Mir, Aref Dalila, Kamal al-Labwani ja Anouar Bunni. Heidät on vapautettava. Olen siis kiitollinen, jos neuvosto ja komissio välittävät viestin eteenpäin Syyrian hallitukselle ja jos tuo hallitus pohtii sitä erittäin huolellisesti, sillä kyseessä on tärkeä viesti.
Olisi lisäksi hyvä, jos Syyria julistaisi selkeästi olevansa sen kannalla, että Haririn murhaajat tuomittaisiin sopimuksen 6 luvun mukaisessa kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. Kansainvälinen yhteisö arvostaisi tällaista elettä, joka helpottaisi ulospääsyä siitä poliittisesta pattitilanteesta, jossa Libanon kompuroi. Tämä pattitilanne aiheuttaa toistuvasti verisiä konflikteja ja tarjoaa hedelmällisen pohjan väkivaltaisuuksille ja epävakaudelle. On yleisessä tiedossa, että jos Syyria omaksuisi mainitun kaltaisen kannan, kyseessä ei todellakaan olisi Libanonin asioihin sekaantuminen, vaan päinvastoin pattitilanne olisi mahdollista murtaa ja ennen kaikkea voitaisiin kumota juorut, jotka saavat ihmiset ajattelemaan, että Syyria voisi salakavalasti estää mainitun rikostuomioistuimen perustamisen.
Erik Meijer (GUE/NGL), esittäjä. – (NL) Syyria on toistuvasti asialistallamme. Euroopan unioni on innokas luomaan hyvät ja tiiviit suhteet kyseisen maan kanssa hyödyntämällä naapuruuspolitiikkaa, joka kattaa Välimeren ympäristössä sijaitsevat maat. Naapurimaan Irakin kaaos on yksi lisäsyy, miksi Syyrian vakaus olisi arvokasta.
Syyria on kuitenkin diktatuuri, jossa sisäistä oppositiota ei sallita. Kristityille ja kurdeille se on vähintäänkin epämiellyttävä paikka elää. Vaikkei kyseessä olekaan ääri-islamia kannattava teokraattinen valtio, se pitää liittolaisenaan Irania, joka on teokraattinen diktatuuri.
Libanonissa Syyria tukee libanonilaisia ja palestiinalaisia ääri-islamisteja, kunhan he vain auttavat kasvattamaan Syyrian vaikutusvaltaa sen pienessä naapurimaassa. Libanonin katsotaan erheellisesti irronneen Syyriasta eurooppalaisten väliintulon seurauksena. Konfliktia Israelin kanssa pidetään huolellisesti yllä, sillä selkkauksen mukanaan tuoma kireä ilmapiiri tarkoittaa, että syyrialaiset saattavat hyvin ajatella hallinnon jatkumisen olevan pienempi kahdesta pahasta.
Tilanteen ei odoteta paranevan. Sekä vihamielinen suhtautumistapa Syyriaa kohtaan että ystävälliset suhteet tähän hallintoon ovat haitallisia. Pitkän aikavälin kehitystä voidaan edistää ainoastaan tukemalla syyrialaisia pakolaisia ja vankilassa ja maanpaossa olevia Syyrian opposition jäseniä.
Lopetan sanomalla, että viime aikoina vapauden rajoittamisen uhreiksi joutuneet, kuten aiemmin tässä parlamentissa vieraillut Michel Kilo, tarvitsevat jakamattoman huomiomme.
Marios Matsakis (ALDE), esittäjä. – (EN) Arvoisa puhemies, vuoden 2006 vuotuisen Syyrian ihmisoikeustilannetta käsittelevän kertomuksen tulkinnat ovat totisesti synkkiä. Poliittisen opposition jäsenten, uudistusmielisten henkilöiden sekä ihmisoikeus- ja kansalaisaktivistien mielivaltaisia pidätyksiä ja vangitsemisia on tapahtunut joukoittain. Lisäksi on runsaasti vahvistettuja kertomuksia kidutuksesta rutiininomaisena ja järjestelmällisenä kuulustelukeinona, jonka tarkoituksena on pakottaa kuulusteltava tunnustamaan. Syyrian oikeuslaitoksen korruptoituneet siviili- ja sotilasjäsenet ovat myös langettaneet säälimättömiä tuomioita, esimerkiksi elinkautisia rangaistuksia ja kuolemantuomioita, joiden takana on ollut pääasiassa poliittisia syitä.
Kun otetaan huomioon kansainvälinen paheksunta, vetoamme Syyrian hallitukseen, jotta se ainakin yrittäisi tosissaan kunnioittaa kansalaistensa ihmisoikeuksia. Muutoin se joutuu vastaamaan seurauksista, jotka ovat toivoakseni huomattavia ja pian käsillä. En kuitenkaan odota liikoja.
Bernd Posselt (PPE-DE), esittäjä. – (DE) Arvoisa puhemies, Damaskos on yksi maailman vanhimmista kaupungeista, ja alue, joka nykyään tunnetaan Syyriana, on ikivanha kulttuurialue, jolla useat kansat ja uskonnot ovat eläneet rinnakkain ja suurimmaksi osaksi rauhassa vuosisatojen ajan ja jolla islaminuskoiset ja kristityt tekevät vielä tiivistä yhteistyötä. Jäsen Dess ja minä olemme erityisen aktiivisesti mukana näiden uskontojen välisessä vuoropuhelussa, jolla on todellakin hyvät mahdollisuudet onnistua tässä maassa. Kyseessä on arabimaa, joka on hyvin merkityksellinen koko alueella mutta joka ei kuitenkaan ole islamistinen. On siis sitäkin ikävämpää, että maassa on Baath-puolueen ylläpitämä kansallissosialistinen hallinto, joka sortaa, vainoaa ja alistaa ihmisiä, pakottaa heitä näytösoikeudenkäynteihin ja ottaa poliittisia vankeja. Kaikki tämä tapahtuu juuri, kun tarvitsemme Syyrian apua enemmän kuin koskaan, jotta alueella voitaisiin saavuttaa rauha.
En kuulu niihin, jotka uskovat Syyrian täydelliseen eristämiseen. Maalla on ikivanhoja perinteitä, joita pitäisi hyödyntää rauhan edistämiseksi. Ilman Syyriaa rauhaa ei voida saavuttaa Lähi-idässä tai Libanonissa eikä Irakin ongelmaa voida ratkaista. Juuri tämän seikan takia emme kuitenkaan voi hyväksyä ihmisoikeusrikkomuksia, kuten kurdien tai muiden sortoa mitä hatarimmista syistä, joten vetoamme Syyriaan, jotta se palaisi keskusteluun ja yhteistyöhön perustuvan politiikan tielle. Olemme valmiit sitoutumaan tähän, mutta valmiutemme loppuu, jos hallintojärjestelmä ei pohjimmiltaan halua kunnioittaa demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta. On mahdotonta ylläpitää ulko- ja turvallisuuspoliittista suhdetta tai kelvollisia taloussuhteita sellaisen valtion kanssa, joka halveksii perusihmisoikeuksia kohtaan. Tämän pitäisi siis olla Syyrialle selvä merkki siitä, että sen on käännettävä suuntansa ja palattava yhteistyön tielle.
Adam Bielan (UEN), esittäjä. – (PL) Arvoisa puhemies, Syyriassa tapahtuu nykyään pelottavan paljon ihmisoikeusloukkauksia. Syyrian hallitus rajoittaa jyrkästi kaikenlaista sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapautta. Syyrian viranomaiset käyttävät jatkuvasti pelottelua ja vangitsemista keinoinaan, kun he vastaavat ihmisoikeuksien puolustajien ja rauhanomaisten arvostelijoiden kritiikkiin, joka kohdistuu nykyhallituksen politiikkaan.
Toukokuussa 2006 allekirjoitettiin Libanonin ja Syyrian välien parantamiseen tarkoitettu Beirutin–Damaskoksen julistus. Tämän jälkeen Syyrian turvallisuusjoukot pidättivät kymmenkunta henkilöä, koska nämä olivat ilmaisseet julistuksessa näkökantoja, jotka erosivat Syyrian hallituksen linjasta. Näihin pidätettyihin kuuluivat myös nerokas kirjailija Michel Kilo ja ihmisoikeusaktivisti Anwar al-Bunni. Vankiloissa viruu tuhansia poliittisia vankeja, joita ei koskaan ole edes tuomittu. Syyrian viranomaiset eivät antaneet koko vuonna 2006 mitään tietoja Syyrian turvallisuusjoukkojen pidättämien 17 000 henkilön kohtalosta. Suurin osa heistä kuuluu kiellettyyn Muslim Brotherhood -järjestöön, joka koostuu 1980-luvulla pidätetyistä syyrialaisista aktivisteista ja muutamasta sadasta Libanonin ja Palestiinan kansalaisesta, jotka Syyrian turvallisuusjoukot pidättivät yhteistyössä Syyrian valvomien libanonilaisten ja palestiinalaisten sotilaspoliisien kanssa.
Euroopan unionin edustajina meidän on vastustettava päättäväisesti sorron jatkumista Syyriassa ja maan ihmisoikeusrikkomuksia, niin kuin yhdessä esitimme tämän päivän päätöslauselmassa.
Dalia Grybauskaitė, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio seuraa Syyrian tilannetta hyvin tarkasti yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.
Kesäkuun 2006 istuntojakson aikana käydyn edellisen keskustelumme jälkeen myönteistä kehitystä on tapahtunut hieman. Haluan huomauttaa, että Syyrian ulkoministeriöön nimitettiin tammikuussa 2007 yhteyshenkilö ihmisoikeusasioita varten. Mielestämme on myös myönteistä, että EU:lle on myönnetty pääsy maan turvallisuustuomioistuimen, sotilastuomioistuimen ja rikostuomioistuimen oikeudenkäynteihin säännöllisin väliajoin.
On kuitenkin ikävää, etteivät mitkään poliittista avoimuutta koskevat lupaukset ole toteutuneet käytännössä. Tarkoitan esimerkiksi lupauksia poikkeuslainsäädännön lieventämisestä, monipuoluelain hyväksymisestä, kansalaisuuden myöntämisestä kurdeille, joilta se puuttuu, sekä lupausta kansallisen ihmisoikeusneuvoston julistuksesta. Tuomitsemme myös kuuluisille kansalaisaktivisteille viime viikkoina langetetut suhteettoman kovat tuomiot. Emme voi hyväksyä heidän vangitsemistaan, joka johtuu vain siitä, että he ovat ilmaisseet itseään vapaasti.
Peräänkuulutamme jälleen kaikkien poliittisten vankien vapauttamista Syyriassa. Esimerkkinä mainittakoon, etteivät mitkään yritykset auttaa Anwar al-Bunnia ole tuottaneet tulosta. Al-Bunni tuomittiin tänään viideksi vuodeksi vankilaan vain siksi, että hän oli arvostellut kidutusta ja huonoja vankilaoloja Syyriassa. Hän sai myös 1 500 euron sakot, sillä hän ei – niin väitetään – noudattanut Syyrian lainsäädäntöä perustaessaan koulutuskeskuksen, jota myös EU rahoittaa.
Komissio on tukenut jo monen vuoden ajan Syyrian uudistusprosessia monin erilaisin toimin. Talouden alalla on saavutettu hyvin rohkaisevia tuloksia. Toivomme vilpittömästi, että nämä saavutukset vaikuttavat myönteisesti myös politiikkaan. Jatkamme Syyrian kannustamista tämän velvoitteen sekä YK:n siviilioikeuksia, poliittisia oikeuksia ja kidutusta koskevan yleissopimuksen noudattamisessa. Olen varma, että Euroopan parlamentti tukee tätä komission tekemää työtä.