Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2562(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjojen elinkaaret :

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B6-0234/2007

Keskustelut :

PV 06/06/2007 - 15
CRE 06/06/2007 - 15

Äänestykset :

PV 07/06/2007 - 5.17
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0235

Sanatarkat istuntoselostukset
Keskiviikko 6. kesäkuuta 2007 - Bryssel EUVL-painos

15. Euroopan merirajavalvonta - eurooppalainen solidaarisuus ja maahanmuuttajien oikeuksien suojelu (keskustelu)
Pöytäkirja
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Euroopan merirajavalvonnasta, eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja maahanmuuttajien oikeuksien suojelusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Altmaier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, haluan puheenjohtajavaltion nimissä todeta aivan selkeästi, että tuoreimmat uutiset maahanmuuttajista, jotka ovat menettäneet henkensä heitä kuljettaneiden veneiden upottua Välimereen, ja tiedot siellä tapahtuneista traagisista onnettomuuksista muistuttavat meitä vastuustamme tällä alalla Euroopan unionin jäsenvaltioina.

Maahanmuuttopolitiikan määräyksistä huolimatta ihmiselämän suojelu on kaikkein ylimpänä arvona asetettava etusijalle aina, kun ihmisten henki ja terveys ovat todellisessa vaarassa. Tämä periaate on kirjattu lukuisiin kansainvälisiin sopimuksiin, ja lisäksi se kertoo yhteisestä käsityksestämme Euroopan unionin perustana olevista arvoista.

Oikeudelliseen toimivaltaan liittyvästä kysymyksestä riippumatta Euroopan unionilla on myös poliittista vastuuta, joka meidän on kannettava yhdessä. Siksi puheenjohtajavaltio on yhteisymmärryksessä komission kanssa päättänyt, että oikeus- ja sisäasioiden neuvosto keskustelee asiasta kokoontuessaan seuraavan kerran 12. kesäkuuta.

Emme saa sulkea silmiämme siltä, että kansainvälisten sopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa on aiemmin esiintynyt ongelmia, ja niitä tulee esiin yhä edelleenkin. EU:n jäsenvaltioina meidän on tunnistettava vastuumme tällaisten inhimillisten tragedioiden estämisessä. Haagin ohjelmassa korostetaankin asianmukaisesti ja selvästi sitä, että kaikkien valtioiden on tehtävä keskenään tiivistä yhteistyötä, osoitettava solidaarisuutta ja kannettava yhdessä vastuunsa.

Ihmishenkien pelastamisen lisäksi on tärkeätä ymmärtää, ettei tilannetta pidä päästää pisteeseen, jossa häikäilemättömät rikollisjärjestöt vaarantavat ihmisten hengen yrittäessään kuljettaa heidät laittomasti Eurooppaan. Maahanmuuttokysymyksen kokonaisvaltaiseen ratkaisusuunnitelmaan on siksi kuuluttava yhteistyön tehostaminen lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Yhteistyötä on lisättävä kyseisten maiden hallitusten kanssa käytävässä, maahanmuuttokysymyksiä käsittelevässä poliittisessa vuoropuhelussa erityisesti Euromed-kumppanuuden yhteydessä sekä Rabatissa ja Tripolissa järjestettyjen, maahanmuuttokysymyksiä käsitelleiden EU:n ja Afrikan yhteisten konferenssien seurantaprosessin aikana.

Toimemme viime kuukausina ja kaikissa Suomen ja Saksan puheenjohtajakausilla järjestetyissä neuvoston kokouksissa käydyt keskustelut ovat olleet ensimmäinen askel kohti sen varmistamista, että Euroopan unionilla olisi vastaisuudessa edellytykset puuttua kyseisiin murhenäytelmiin tehokkaammin ja vakuuttavammin asianomaisten auttamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission jäsen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvä kuulijat, neuvoston puheenjohtaja Altmaier on tuonut esiin monia asioita, ja yhdynkin hänen esittämäänsä kantaan. Painotan erästä nimenomaan poliittista näkökohtaa: maahanmuuttokysymykseen on puututtava siten, että ihmiskaupan ja kaikenlaisen laittoman toiminnan välttämätön lopettaminen kytketään ehdottomasti solidaarisuuteen, joka merkitsee ennen muuta ihmisten pelastamista hengenvaaralta.

Kun vaarana on vaikka vain yhden ihmishengen menetys – kuten täällä onkin todettu, ja mitä korostamme yhteisessä julkilausumassamme – kansainvälisten merioikeussopimusten täytäntöönpanoon liittyvät puhtaasti oikeudelliset kysymykset jäävät toiselle sijalle, vaikka ne onkin pantava täytäntöön tinkimättä ja perusteellisesti. Tärkeintä on pelastaa hengenvaaraan joutuneet ihmiset. Solidaarisuudessa ei kuitenkaan ole kyse vain siitä.

Solidaarisuus on komission lähtökohtana sen hahmotellessa nyt kokonaisvaltaista lähestymistapaa sen jälkeen, kun asialle saatiin yksimielinen tuki viime joulukuussa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Komissio työskentelee tässä tiiviisti Saksan kanssa, joka on kuluvan vuoden alkupuoliskon ajan toiminut Euroopan unionin puheenjohtajavaltiona. Solidaarisuutta on ensinnäkin vaalittava EU:n jäsenvaltioiden kesken. Se tarkoittaa, että myös niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat siinä käsityksessä, että maahanmuuttoon liittyvä jokapäiväinen tragedia ei kosketa samassa määrin niitä itseään, on tajuttava, että ongelma kuuluu myös niille ja koskettaa poikkeuksetta koko EU:ta. Siksi tuntuukin luontevalta ratkaisulta lähettää Atlantille partioita Espanjan avuksi, sillä se joutuu muutoin selviytymään Kanariansaarille suuntautuvasta valtavasta muuttovirrasta aivan yksinään. Samoin on syytä lähettää partio Välimerelle avustamaan EU:n pienimpiä jäsenvaltioita, Maltaa ja Kyprosta, sekä tietenkin myös suuria jäsenvaltioita.

Kaikkien jäsenvaltioiden on osallistuttava partioihin, ja ensi viikolla aionkin kertoa ministereille kaikella ystävyydellä, että vieläkään ei ole tehty tarpeeksi sen jälkeen, kun sovittiin tarvittavan kaluston toimittamisesta. Se on jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ensimmäinen puoli.

Yhteisvastuullisuudella on myös taloudellinen puolensa. Kaikkien on osallistuttava kustannuksiin, joita aiheutuu, kun partiot saatetaan toimintavalmiuteen ja vaikeuksiin joutuneille ihmisille tarjotaan suoja ja heidät otetaan vastaan asianmukaisesti. Hyvät parlamentin jäsenet, minun onkin aivan vilpittömästi vedottava myös teihin. Parlamentti pitää edelleen varalla 12,7 miljoonaa euroa, vaikka varoja tarvitaan kipeästi juuri nyt eikä viikon kuluttua, jos Frontexin toiminnan halutaan jatkuvan. Arvostan Euroopan parlamentin päätöksiä, mutta minun on suoraan sanoen todettava, että jos varaus, jota on tarkoitus tarkastella heinäkuun 24. tai 25. päivän tienoilla, saadaan käyttöön vasta kuun lopulla, saatamme joutua keskeyttämään Frontex-operaatiot keskisellä Välimerellä ja Kanariansaarilla varojen puutteen vuoksi. On ryhdyttävä välittömästi toimiin, jotta käytettävissä olevat mutta syrjään pannut varat saataisiin käyttöön.

Solidaarisuuteen liittyy vielä eräs asia: muille asianosaisille maille antamamme lupaukset. Olemme luvanneet tehdä tiiviimpää yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Olemme tuoneet selvästi julki, että haluamme niiden kantavan oman kortensa kekoon aktiivisesti ja että olemme valmiita auttamaan lähtömaita luomaan järjestelmän laillisen, säännönmukaisen ja valvotun maahanmuuton hallinnointia varten. Esitimme asiasta selkeän ehdotuksen pari viikkoa sitten.

Samalla kehotamme lähtö- ja kauttakulkumaita tukemaan ihmiskaupan torjuntaa ja tekemään täysin selväksi kaikille, jotka haluavat lähteä ylittämään Atlanttia tai Välimerta, että he ovat lähdössä matkalle, joka ei vie heitä rikkauksien äärelle, vaan he asettavat itsensä suureen vaaraan. Kaikkein kipeimmin tarvitaan siis poliittista yhteistyötä eikä poliisiyhteistyötä, jotta saataisiin luotua otolliset olosuhteet yhä selkeämmälle tiedottamiselle tästä kysymyksestä lähtömaissa, sillä tällä hetkellä on havaittavissa tiedonpuutetta. Euroopan unioni on sitä vastoin valmis ottamaan vastaan ihmisiä, jotka haluavat työskennellä rehellisesti ja lakia noudattaen. Kuten tiedämme, sellaista väkeä tarvitaan monissa jäsenvaltioissa, joissa on pulaa työvoimasta. Tämäkin on solidaarisuutta.

Eräs tärkeä solidaarisuuden muoto on maahanmuuttajien, myös laittomien maahanmuuttajien vastaanottaminen. Olen vakuuttunut siitä, että jokaisen jäsenvaltion on tehtävä kaikkensa pelastaakseen ihmishenkiä merellä, mutta kaikkien jäsenvaltioiden on myös ymmärrettävä, että esimerkiksi Maltaa ei voi jättää kantamaan yksinään koko taakkaa ja ottamaan vastaan kaikkia maahanmuuttajia, jotka on pelastettu maltalaisaluksille keskellä Välimerta. Tilanne vaatii solidaarisuutta ja myös poliittisin perustein hahmoteltua sopimusta, jotta saisimme ratkaistua, missä etulinjan maihin saapuvat maahanmuuttajat voidaan ottaa vastaan. Tässä on jälleen kyse yhdestä solidaarisuuden monista puolista: maahanmuuttajia tarjoudutaan ottamaan vastaan useampiin jäsenvaltioihin eikä vain etulinjassa sijaitseviin maihin. Myös tämä kysymys edellyttää periaatepäätöstä, jota ei ikävä kyllä ole vielä saatu tehtyä.

Ensi viikolla pidettävässä neuvoston kokouksessa onkin käsiteltävä vielä erästä kysymystä: kenen vastuulla on avomerellä sijaitsevien, kolmansien maiden lainkäyttövaltaan kuuluvien etsintä- ja pelastusalueiden valvonta? Esimerkkinä on mainittu Libya. Kansainvälisten sopimusten mukaan jokaiselle maalle kuuluu avomerellä tietty alue, jolla se vastaa etsintä- ja pelastuspalvelusta. Kuinka käy, jos EU:hun kuulumaton valtio, kuten Libya, ei hoida etsintä- ja pelastusvelvollisuuttaan merellä? Mitä voimme eurooppalaisina tehdä puuttuaksemme asioihin kyseisellä alueella? Kenen olisi kannettava vastuu? Sääntöjä tarvitaan, eikä niitä vielä ole. Ongelman ytimenä on kansainvälisten sopimusten eikä EU:n lainsäädännön täytäntöönpano. On kuitenkin tullut aika käsitellä aihetta EU:ssa, ja mielestäni se olisi syytä ottaa puheeksi myös neuvoston kokouksessa ensi viikolla.

Kenellä on viime kädessä vastuu ja minkälaista solidaarisuutta tarvitaan, jotta maahanmuuttajat voitaisiin heti heidän saavuttuaan ottaa vastaan ihmisarvoisissa oloissa, mihin heillä on luovuttamaton oikeus, joka ei ole neuvoteltavissa? Kenen pitäisi ottaa vastuu kantaakseen, ja kuinka meidän olisi jaettava tehtävät jäsenvaltioiden kesken? Kysyn jälleen, voimmeko olettaa keskellä Välimerta sijaitsevan pienen maan selviytyvän siitä aivan yksinään? Se ei olisi jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden luonteen mukaista, ja tämä onkin yksi pohdittavanamme olevista kysymyksistä. Euroopan unioni voi tehdä tässä paljon. Se voi auttaa rahoittamaan ja järjestämään palauttamisoperaatioita lähtömaissa sellaisten sääntöjen mukaisesti, jotka takaavat kaikkien palautettujen henkilöiden ehdottoman ihmisarvoisen kohtelun. Kaikilla, myös laittomilla maahanmuuttajilla, on täysi oikeus siihen, että heidän ihmisarvoaan kunnioitetaan, mutta emme voi kaupata näkemyksiämme muille maille, jos jotkin jäsenvaltioista kieltäytyvät hoitamasta omaa osuuttaan.

Tarkoitan juuri tällaista solidaarisuutta ja olenkin edellä maininnut keskeiset periaatteet, joiden avulla voidaan varmistua siitä, että muutama päivä sitten tapahtunut katastrofi ei enää toistu. Tarkoituksena ei ole syyttää ketään tuosta traagisesta onnettomuudesta, vaan ottaa siitä opiksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Simon Busuttil, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (MT) Arvoisa puhemies, kaikkein huonoimpana vaihtoehtona on syytellä tapahtuneesta toisiamme sen sijaan, että pyrkisimme yhdessä ratkaisemaan tämän vakavan ongelman, joka – kuten täällä on huomautettu – ei koske vain yhtä maata, vaan kaikkia maita. On väärin ja epäreilua osoittaa Maltaa sormella niiden onnettomuuksien vuoksi, jotka tapahtuivat Libyan vesillä eivätkä siis kuulu Maltan vastuulle. Malta tuntee kyllä velvollisuutensa ja hoitaessaan niitä se vaalii ihmishenkiä jopa siinä määrin, että suurin osa Maltalle vuosittain saapuvista maahanmuuttajista, jotka poimitaan merestä, säästyvät kuolemalta. Maltalla on jo nyt suhteettoman raskas taakka. Arvoisa puheenjohtaja Altmaier, mainitsen teille esimerkin: Maltan valvottavana oleva merialue on kooltaan noin kaksi kolmannesta Saksan pinta-alasta ja lähes kolme neljännestä koko Italiasta. Vastaamme koko tästä alueesta. Tähän asti Malta on vartioinut sitä aivan yksin, sillä Frontex ei ole vielä edes aloittanut partiointikierroksiaan. Arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentti on niin innokas käynnistämään Frontex-operaatiot, että se on kaksinkertaistanut tarkoitukseen varatun budjetin. Tähän asti Frontex on kuitenkin osoittautunut täysin toimintakyvyttömäksi Välimerellä. Onkin epäoikeudenmukaista ja epäreilua, että Maltan on sen vuoksi otettava kantaakseen vastuu Libyan vesillä sattuneista onnettomuuksista. Toistemme syyttelemisen sijaan meidän on pyrittävä yhteisvoimin ratkaisuun. Ratkaisu onkin aivan selvä, jos vain haluamme saada sen aikaan. Koska ongelma ei koske vain yhtä maata, Maltan vesillä pelastetuista maahanmuuttajista aiheutuva taakka on todellakin jaettava Euroopan unionin kaikkien 27 jäsenvaltion kesken. Se on aivan selvää. Arvoisa puhemies, sen sijaan ei ole selvää, ovatko jäsenvaltioiden hallitukset halukkaita ottamaan vastuun kantaakseen ja jakamaan taakan. Kiitoksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, on aivan sietämätöntä, että Euroopan rajoilla tapahtuu joka kesä inhimillisiä tragedioita. Närkästyksestämme huolimatta nämä katastrofit toistuvat vuosi vuodelta.

Kuinka Euroopan unioni voi jättää kyseiset ihmiset oman onnensa nojaan, kun he epätoivoissaan kolkuttelevat Euroopan porteilla? Komission on seuraavassa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa kehotettava jäsenvaltioita antamaan sitoumuksensa, sillä meidän on huolehdittava siitä, ettei mitään tällaista tapahdu enää koskaan. On sietämätöntä, että merihätään joutuneet ihmiset ovat jääneet pelastamatta kiistellessämme eri osapuolten velvollisuuksista.

Malta kantaa todellakin merkittävän osan vastuusta. Merihädässä olevien auttaminen on velvollisuus eikä vaihtoehto, mutta silti heidät jätettiin menehtymään. Olen kuitenkin sitä mieltä, että me kaikki olemme vastuussa tästä tragediasta. Sain viestejä monilta maltalaisilta, jotka ovat helläsydämisiä ihmisiä, ja he olivat kauhuissaan maahanmuuttajien kohtelusta ja heidän oman maansa tilanteesta. Samalla he kuitenkin kokevat, että heidän pieni maansa on jätetty oman onnensa nojaan.

Mielestäni nämä tapahtumat osoittavat, ettei EU tunne solidaarisuutta ulkorajojensa valvonnassa ja maahanmuuttajien vastaanottamisessa. Ei ole hyväksyttävää, että raskain vastuu lankeaa unionin eteläisten ja itäisten maiden harteille. Euroopan on osoitettava solidaarisuutensa, ja vastuu ja velvollisuudet on jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken. Siksi vetoankin jäsenvaltioihin, että ne myöntäisivät Frontexille lisää varoja, jotta merioperaatiot voisivat alkaa kesäkuun loppuun mennessä ja laajentua merkittävästi erityisesti Välimerellä.

Olin tyytyväinen kuullessani, että meille esitellään lähipäivinä Dublin II -asetuksen arvioinnin tulokset. Näin meille on kerrottu hiljattain. Olemme pyytäneet sitä jo kuukausien ajan, vaikka nyt ei enää tarvitakaan arviointia asetuksen toimivuudesta vaan sen pikaista tarkistamista. Dublin II -asetus ei ilmeisestikään ole asianmukainen, varsinkaan Maltan kaltaisen pienen maan kannalta.

Lopuksi tiedustelemme komissiolta, kuinka Libyan kanssa käytävät keskustelut maahanmuttoasioista ovat edenneet. Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, kuinka kykenemätön Libya on auttamaan maahanmuuttajia ja merihätään joutuneita ihmisiä. Toteamme tämän jälleen kerran: Euroopan unioni ei saa laistaa velvollisuuksistaan ja sälyttää niitä maalle, joka ei noudata asianmukaisia sääntöjä perusoikeuksien suojelussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jeanine Hennis-Plasschaert, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, laittomaan maahanmuuttoon on puututtava viipymättä, sillä se on jo jonkin aikaa ollut mitä kiireellisin kysymys. Ensimmäiset varovaiset askeleet on nyt otettu. Siitä huolimatta vuonna 2007 on edelleen hyvin epäselvää, kuka on vastuussa ihmisten pelastamiselta hukkumiselta, oli sitten kyse laillisista tai laittomista maahanmuuttajista. On hämmentävää, että kaikki eivät tunnu suhtautuvan yhtä vakavasti tähän moraaliseen ja lainmukaiseen velvollisuuteen. Kuten jäsen Roure juuri huomautti, Maltalla on kieltämättä vaikea tehtävä laittomien maahanmuuttajien suuren määrän vuoksi. Se on aivan kiistatonta. Kauan toivottu ja pitkään keskustelun kohteena ollut yhteisvastuullisuus olisi siis saatava toteutumaan viipymättä. Minusta on selvää, että vastuunjakojärjestelmä on nyt myös saatava käyttöön pikaisesti.

Tämä tosiseikka ei silti millään tavoin oikeuta Maltan omaksumaa käsitystä siitä, kuinka sen tulisi hoitaa moraalinen ja lainmukainen velvollisuutensa. Kyseessähän on EU:n jäsenvaltio, joten me kaikki olemme vastuussa unionina. Koska Malta ja Libya eivät päässeet yksimielisyyteen 27:n hukkumaisillaan olleen ihmisen täsmällisestä sijaintipaikasta, he roikkuivat kolmen päivän ajan kalastusverkkoihin tarrautuneina. Kyse ei ikävä kyllä ole vain yksittäistapauksesta. Tämä on aivan järjetöntä. Tiedämme toki, ettei Libyaa varsinaisesti tunneta ihmisoikeuksien ja inhimillisten mielipiteiden paratiisina – kaikkea muuta. Siksi onkin suuri skandaali, että unioni on vaarassa suhtautua näihin hukkuviin ihmisiin samalla tavoin.

Liikenne- ja matkailuvaliokunnalle eilen jättämässäni keskusteluasiakirjassa mainitsin meritse saapuvista laittomista maahanmuuttajista tehdyn selvityksen, jossa ehdotetut toimet olisi toteutettava viipymättä. Komission jäsenen Frattinin on lyöttäydyttävä tässä asiassa yhteen kollegansa Barrot'n kanssa. Raha yksin ei riitä. Kuten tiedättekin, nimenomaan neuvosto on avainasemassa, kun on kyse laittomien maahanmuuttajien palauttamisen ehdoista ja edellytyksistä. Tulkoon kerta kaikkiaan selväksi, ettei kukaan – todellakaan kukaan – saa kaihtaa vastuutaan nojautumalla esimerkiksi kansainvälisessä merioikeudessa esiintyviin oikeudellisiin aukkoihin. Jos poliittista tahtoa on, on myös keinoja.

Lopuksi haluan huomauttaa neuvostolle eräästä asiasta. Arvoisat neuvoston puheenjohtajat voivat jatkaa loputtomiin Berliinin julistusten laatimista, joissa eurooppalaiset arvot asetetaan etusijalle. Jos käytännössä ei kuitenkaan tehdä mitään, todellisuus välittää meille täysin erilaisen kuvan, ja te neuvoston puheenjohtajana asetatte EU:n uskottavuuden vaakalaudalle. Muuntakaa teoiksi kaikki kauniit sanat, joita niin mielellänne julistatte, kuten juuri hetki sitten. Kehotan teitä täyttämään muiden muassa Tampereen ja Haagin ohjelmiin kirjaamanne kunnianhimoiset tavoitteet. Lunastakaa lupauksenne. Kaikella kunnioituksella totean, että on hienoa, että asiasta keskustellaan ensi viikolla, mutta se ei todellakaan riitä. Ongelmat eivät ole uusia. Nyt kaivataan toimintaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, katson, että monet viimeaikaiset tapahtumat ja näkemämme järkyttävät kuvat pienestä veneestä hinaamassa ihmisiä vanavedessään ovat todellakin tulosta lukuisista virheistä, kuten täällä on nyt todettu. Monet niistä olisivat varmasti olleet vältettävissä, jos niihin olisi varauduttu hiukan etukäteen. Oletammekin, että siihen on tarkoitus puuttua oikeus- ja sisäasioiden neuvoston kokouksessa. Tuolta onnettomuudelta olisi vältytty, jos jäsenvaltiot olisivat pitäneet lupauksensa logistisen ja muun tuen toimittamisesta Frontexille ja toteuttaneet muita toimia, joista sovittiin Kanariansaarten, Lampedusan, Maltan ja Kyproksen lähivesillä saatujen opetusten jälkeen. Onnettomuudelta olisi vältytty, kuten komission jäsen Frattini totesi, jos jäsenvaltioilla olisi ollut varasuunnitelma niitä tilanteita varten, joissa Libya ei hoida velvollisuuksiaan. Vaikuttaakin siltä, ettei Libya ole määritellyt selvästi meripelastusaluettaan. Miksi siis ryhtyisimme hätäneuvotteluihin, vaikka tiedämmekin olevamme asioista eri mieltä ja olisimme voineet varautua tilanteeseen etukäteen?

Olen jäsen Rouren kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on oltava varovaisia neuvotellessamme sopimuksista maan kanssa, jolla on heikko maine ihmisoikeusasioissa. Sama koskee monia muitakin lähtö- ja kauttakulkumaita. Kyseisten sopimusten on oltava julkisia, oli sitten kyse monen- tai kahdenvälisistä sopimuksista. Euroopan parlamentti odottaakin edelleen asiakirjoja, jotka Italian viranomaiset lupasivat lähettää vierailtuamme Lampedusassa.

Ryhmäni mielestä tarvitaan turvapaikkavirasto, joka kokoaisi asiantuntijaryhmiä auttamaan kuormituksen kohteena olevia maita hakemusten arvioinnissa. Dublin II -asetukseen liittyen tiedämme myös, että jotkin valtiot ovat seurausten pelossa haluttomia toimimaan ja kantamaan vastuun, sillä ne pelkäävät jääneensä oman onnensa nojaan. Ongelmia liittyy myös vastaanottoa ja menettelyjä koskeviin direktiiveihin ja niiden täytäntöönpanotapaan. EU:n on jälleen annettava tukensa, jotta saataisiin aikaan toimiva menettely, mikä onkin yksi turvapaikkaviraston tehtävistä.

Meidän on tarjottava tukea myös muissa maissa maahantuloyritysten hoitamisessa. Lisäksi on tehtävä aivan selväksi, ettemme syyllistä pelastustoimiin ryhtyneitä, jotta enää ei esitettäisi sellaisia syytöksiä kuin Cap Anamur -aluksen tapauksessa. Merioikeuden mukaan tilanne on kuulemma aivan selvä: merihädässä olevat ihmiset on pelastettava, oli heidän asemansa mikä hyvänsä. Olen aivan varma siitä, että jos tiedotusvälineissä nähdyt ihmiset olisivat olleet risteilymatkustajia, heidät olisi nostettu merestä paljon nopeammin kuin nyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komission jäsen Frattini puhui aivan aiheellisesti solidaarisuudesta, mutta meistä sitä olisi ensisijaisesti osoitettava Välimerellä hukkuneiden ihmisten perheitä kohtaan. Solidaarisuus merkitsee sitä, että meidän on tehtävä myös itsellemme selväksi, että näitä ihmisiä on lakattava kutsumasta laittomiksi maahanmuuttajiksi ja sen sijaan luultavasti käytettävä heistä nimitystä haaksirikkoutuneet. Juuri siitähän on kyse, eli ihmisistä – miehistä ja naisista – jotka ovat hukkuneet Välimereen yrittäessään päästä Eurooppaan. Heille ei annettu edes mahdollisuutta tulla pelastetuiksi, vaan heidät jätettiin kolmen päivän ajaksi roikkumaan tonnikalaverkosta. Asia on tehtävä aivan selväksi: jonkun on todellakin kannettava tästä vastuu!

Komission jäsen Frattini totesi sen selvin sanoin italialaiselle sanomalehdelle antamassaan haastattelussa, jossa hän mainitsi Maltan hallituksen vakavan vastuun. Asia on toistettava täällä parlamentissa, ja on myös muistutettava siitä, että hukkuneita ei edes ymmärretty haudata, vaan ajatus heidän ruumiidensa vastaanottamisesta hylättiin.

Meidän on harkittava vakavasti myös sitä, että vaikka Frontexilla onkin hoidettavanaan erityistehtävä, sen tärkeimpänä tehtävänä on pelastaa merihätään joutuneita. Totesimme sen äskettäin, kun keskustelimme nopeista rajainterventioryhmistä. Nyt ei ikävä kyllä ollut kyse ensimmäisestä tragediasta; yli 9 000 ihmistä on kymmenen viime vuoden aikana hukkunut yrittäessään päästä Eurooppaan, mutta silti kyse on kymmenen viime vuoden ajan ikävimmästä tragediasta.

Meidän on myös harkittava tarkoin, onko laillisia maahanmuuttokanavia syytä laajentaa ja onko Dublin II -asetusta mahdollista tarkistaa tällaisten onnettomuuksien estämiseksi.

Mielestäni nyt on tapahtumassa jotakin erittäin huolestuttavaa: olemme unohtamaisillamme läntisen sivilisaation johtavat periaatteet, joita ovat vieraanvaraisuus ja oikeus tulla haudatuksi. Kuten muinaisen Kreikan suuret tragediakirjailijat meille opettivat, meidän on aloitettava uudestaan juuri tästä lähtökohdasta – ei vähiten siksi, että saisimme luotua Euroopan unionissa uudenlaisen käsityksen vastaanotosta ja vieraanvaraisuudesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Manfred Weber (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja Gloser, arvoisa komission puheenjohtaja, nyt on tärkeätä palauttaa mieleen sanomalehdissä ja televisiossa näkemämme kuvat. Vene havaittiin ilmasta käsin, mutta paikallisen pelastusoperaation viimein käynnistyttyä se ei enää ollutkaan näkyvissä, ja tällä välin oli jo hukkunut 53–57 ihmistä. Tänään on mainittu muitakin tapauksia, joissa lähes kaikki veneistä löydetyt olivat jo kuolleet. Kyse on lapsista ja vauvoista ja monista tuntemattomista ihmisistä – lyhyesti sanottuna kyse on kauhistuttavasta tragediasta, joka ei voi olla järkyttämättä meitä. Siksi haluaisin todeta PPE-DE-ryhmän puolesta ensinnäkin, että asia koskettaa yhteisöä erittäin syvältä. Kyse on perusoikeuksista ja arvoperustastamme – oikeudesta elämään. Tämänpäiväisessä keskustelussa ei ole kyse maahanmuuttoa koskevasta erimielisyydestä – siitä, keitä päästetään tai ei päästetä Eurooppaan – vaan perimmäisistä humanitaarisista kysymyksistä. Haluan siksi korostaa, että arvot eivät noudata maiden rajoja: me eurooppalaiset katsomme, että arvot ovat jakamattomia, ja niitä on vaalittava.

Toiseksi korostan, että Euroopassa kaivataan nyt kipeästi solidaarisuutta, kuten monet kollegoistani ovat todenneet. Se, että Maltan kaltainen pieni maa ja Euroopan muut eteläiset rantavaltiot jätetään ensin oman onnensa nojaan ja sitten niitä osoitetaan syyttävästi sormella, ei ole oikea toimintatapa. Asia todellakin koskettaa koko Eurooppaa. On hyvin valitettavaa, että kyseisellä tragedialla on ollut Keski- ja Pohjois-Euroopassa vain vähäinen mediavaikutus, eivätkä sikäläiset ihmiset ole osoittaneet lainkaan kiinnostusta asiaan.

Nyt tarvitaan toimia. Arvoisa komission jäsen, kannatan PPE-ryhmän nimissä lämpimästi sitä ajatusta, että pohtisimme menojen jäädyttämistä, jos tähän tarkoitukseen kerran tarvitaan nyt varoja. Peter, pyydänkin sinun välitykselläsi neuvostoa paitsi tekemään päätöksiä myös ryhtymään jo kauan kaivattuihin toimiin. Ihmishenkiä ei pelasteta päätöksillä, vaan ainoastaan käytännön toimilla. Siksi pyydän nimenomaisesti, että tätä humanitaarista katastrofia käsitellään neuvoston kokouksessa ensi viikolla tärkeimpien asioiden joukossa.

 
  
MPphoto
 
 

  Javier Moreno Sánchez (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme jälleen nähneet omissa kodeissamme kuvia siitä, kuinka epätoivoisiin tilanteisiin maahanmuuttajat voivat joutua ja menettää henkensä. Nämä kuvat kertovat jälleen kerran laittoman maahanmuuton kaikkein dramaattisimmasta ja näkyvimmästä puolesta. Jälleen kerran ne kertovat meille toistuvasta humanitaarisesta katastrofista, johon on puututtava tositoimin heti.

Tilanne ei korjaannu itsestään. Yli 9 000 ihmistä on jo kuollut yrittäessään ylittää Välimerta, ja kauniiden säiden koittaessa heidän määränsä kasvaa entisestään.

Erään jäsenvaltion viranomaiset eivät viime viikolla noudattaneet kansainvälisiä perusvelvoitteitaan, jotka koskevat haaksirikkoutuneiden pelastamista ja vastaanottoa. Ei riitä, että kyseistä valtiota arvostellaan sen nurinkurisesta asenteesta ja sitä kehotetaan kantamaan vastuunsa, jotta tilanne ei toistuisi. Laittoman maahanmuuton torjuntaa ei voida myöskään jättää kalastusalusten kapteenien huoleksi. Kyse ei ole vain Maltan, vaan koko Euroopan yhteisestä ongelmasta, joka vaatii meidän kaikkien väliseen solidaarisuuteen perustuvaa kokonaisvaltaista otetta. Korostan uudestaan, että tässä tarvitaan kaikkia jäsenvaltioita, vastuun jakamista, avoimuutta ja keskinäistä luottamusta.

Kaikista näistä syistä vetoan neuvostoon, komissioon ja Euroopan parlamenttiin, että ne välittömästi ryhtyisivät tositoimiin tämän kestämättömän tilanteen lopettamiseksi. Frontex ei saa jäädä pelkäksi kangastukseksi, vaan sen on saatava tarvittavat resurssit yhteisiin valvontapartioihin, jotta ne voisivat toimia riskialttiilla alueilla ympäri vuoden.

Hyvät parlamentin jäsenet, emme eurooppalaisina voi jatkaa väittelyä ja nahistelua keskenämme, kun samaan aikaan maahanmuuttajia edelleen hukkuu. Toimikaamme nyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Aluksi onnittelen komission jäsentä siitä, että hän on hoitanut vastuunsa tässä asiassa. Toivon, että kyse ei ole vain sanoista, vaikka tietysti onkin hyvä aloittaa niillä.

On täysin sietämätöntä, että ryhmä ihmisiä on jätetty kuolemaan useiden jäsenvaltioiden hallitusten ja viranomaisten kiistellessä siitä, kenen tehtäviin kuuluu pelastaa auringon näännyttämät haaksirikkoutuneet, jotka ovat kuolemaisillaan nälkään ja hukkumaisillaan.

Maltalla on omat velvollisuutensa, ja se ansaitsee moitteet kestämättömästä asenteestaan. Kun kyse on Euroopan unioniin pyrkivien ihmisten hengen pelastamisesta, sillä on tietenkin oltava edellytykset antaa tukensa Maltalle tänään, Espanjalle Kanariansaarilla eilen ja jossakin muualla huomenna.

Kesän nyt koittaessa huomaamme jälleen ihmisten virtaavan kohti Eurooppaa toteuttaakseen unelmansa Lontoossa tai Hampurissa, mutta heidän kohtalonaan on kuolla eteläisen Euroopan rannoilla.

Tämä viesti on saatava menemään perille.

Keskustelemme parhaillaan Euroopan tulevaisuudesta, siitä, mitä haluamme ja voimme tehdä yhdessä. Euroopan unioni voi saada itselleen hyväksyttävyyttä juuri näillä aloilla. En tarkoita vain uskottavuutta, vaan hyväksyttävyyttä. Euroopan unioni voi kuitenkin myös menettää hyväksyttävyytensä tällä alalla.

Minkälainen unioni meillä oikein on? Se on järjestelykykyinen ja antaa säädöksiä monenlaisista asioista, joita monet kansalaisista välillä pitävät järjettöminä ja jopa älyttöminä, mutta ei kykene saamaan asioita sellaiseen järjestykseen, että maidemme rajoille pyrkivät ihmiset eivät kuolisi ja että linnoihimme pyrkivät ihmiset eivät olisi tuomitut kuolemaan jo niiden porteilla.

Arvoisa varapuheenjohtaja, teihin kohdistuu nyt historiallisesti merkittävä haaste, joka on samalla myös poliittinen. Tehtävänänne on edistää solidaarisuutta, mutta jos solidaarisuutta ei ole, velvollisuutenanne on vaatia sitä. Teillä on valta siihen. Jos solidaarisuutta ei ole, teidän on vaadittava sitä. Voitte onnistua siinä poliittisin keinoin, saattamalla vastuutaan pakoilevat maat häpeään, tai voimakeinoin, lainsäädäntöehdotusten avulla, jotta kaikki tuntisivat vastuunsa niin nykytilanteesta kuin lukuisista aiemmista kuolemista, jotka voidaan lukea velvollisuuksistaan laistaneiden hallitusten tiliin.

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, joka päivä yhä suurempi määrä laittomia maahanmuuttajia yrittää päästä Euroopan mantereelle, ja joka päivä saamme kuulla sietämättömistä tilanteista ja sietämättömistä tragedioista eteläisessä Euroopassa. Euroopan unioni on perustanut Frontexin. Euroopan parlamentti oli valmis kaksinkertaistamaan vuotuisen rajavalvontabudjetin. Frontexilla on nyt 35 miljoonan euron budjetti. Euroopan unioniin kuitenkin saapuu päivittäin yhä suurempi määrä laittomia maahanmuuttajia. Tilanne kaikessa karuudessaan ja yksinkertaisuudessaan on se, että rajavalvonta ei kerta kaikkiaan toimi. Jäsenvaltioiden avustaminen ja koordinointi, jotka ovat Frontexin tehtäviä, eivät hoidu.

Puutteellinen koordinointi merkitsee sitä, että Frontexin toimintaa on syytä arvostella. Jos jäsenvaltiot eivät lunasta lupauksiaan ja toimita henkilöstöä ja kalustoa, niitä on kritisoitava ja ne on saatava hoitamaan velvoitteensa. Koko taakkaa ei missään tapauksessa pidä langettaa eteläisen Euroopan maille.

Haluaisinkin tässä yhteydessä kysyä jotakin komission jäseneltä. Komission 24. toukokuuta päivätyssä lehdistötiedotteessa todetaan, että tähän mennessä toimitettujen lentokoneiden, alusten ja muun kaluston määrä on ollut riittävä. Nyt saamme kuitenkin kuulla komission toisaalta arvostelevan jäsenvaltioita siitä, että ne ovat toimittaneet ainoastaan kymmenesosan lupaamistaan lentokoneista, aluksista ja helikoptereista. Kumpi näistä käsityksistä pitää siis paikkansa? Voisitteko nyt selventää asiaa? Kun kerran olemme itse perustaneet Frontex-viraston, ja sillä on riittävä rahoitus, sen on saatava aikaan tuloksia. Jos näin ei tapahdu, voimmekin lakkauttaa koko viraston ja harkita muita vaihtoehtoja.

Omien rajojensa valvomisen ohella Euroopan unionin on tavalla tai toisella – ja vetoan nyt kaikkiin vastuuasemassa oleviin – avustettava toimivan rajavalvontajärjestelmän perustamisessa kauttakulkumaihin. Se on yksi paikallisen tuen muoto, josta on puolestaan hyötyä meille itsellemme. Euroopan unionin on myös myönnettävä tukea vakauttamista varten ja järjestettävä paikallisia tiedotuskampanjoita lähtömaissa. On todellakin tullut aika ryhtyä toimiin sen sijaan, että vain jatketaan keskustelemista tästä kestämättömästä tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Claudio Fava (PSE).(IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät parlamentin jäsenet, allekirjoitan sen, mitä komission jäsen on sanonut täällä tänään ja todennut viime päivinä lehtihaastatteluissa, mutta tiedän erään, joka ei ole lainkaan samaa mieltä: Maltan ulkoministeri. Tänään iltapäivällä antamassaan lausunnossa hän totesi, ettei Malta pysty vastaamaan laittomista maahanmuuttajista, jotka eivät kuulu sen lainkäyttövallan piiriin.

Kaksikymmentäyksi hukkunutta eivät ole oikeudellinen kysymys, ja tulevassa neuvoston kokouksessa jonkun – joko puheenjohtajavaltion tai komission edustajan – onkin selvitettävä Maltan hallitukselle, mitä eroa on laittomilla maahanmuuttajilla ja haaksirikkoutuneilla. Jonkun on muistutettava Maltan ulkoministeriä siitä, että Maltan lipun alla purjehtivalla kalastusaluksella joku päätti jättää 27 ihmistä roikkumaan tonnikalaverkosta, sillä siellä pidettiin tärkeämpänä ottaa talteen saaliiksi saadut tonnikalat kuin pelastaa ihmishenkiä.

Jonkun on tehtävä selväksi tuolle maltalaisministerille ja muidenkin maiden ministereille, ettei humanitaarisella oikeudella ole mitään tekemistä oikeudellisten velvoitteiden ja unionimaiden allekirjoittamien kansainvälisten sopimusten kanssa. Arvoisa komission jäsen Frattini, koska mielestäni on tärkeätä muuntaa sanat teoiksi, olen kanssanne yhtä mieltä siitä, että Frontexille osoitetut varat on saatava käyttöön ja että kaikkien maiden on kannatettava tätä vaatimusta. Frontexille tai palauttamisrahastolle on kuitenkin asetettava määrärahojen saamisen ehdoksi se, että ne hoitavat velvollisuutensa auttaa kaikkia merihätään joutuneita joka tilanteessa, oli aluksen oikeudellinen asema mikä hyvänsä.

Ongelmaa voidaan lähipäivinä tarkastella muiden ministereiden kanssa tästä lähtökohdasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Grech (PSE). – (MT) Arvoisa puhemies, on häpeällistä, että jälleen niin monet joutuivat menettämään henkensä ennen kuin Euroopan unionin kyvyttömyys konkreettisiin toimiin maahanmuuttoasioissa tuli julki. Vaikka kaikkien jäsenvaltioiden onkin mielestäni kannettava osansa vastuusta, varsinkin kun kyse on elämästä ja kuolemasta, komission ja etenkin neuvoston on myös osallistuttava vastuun kantamiseen. Ne eivät mielestäni pidä tilannetta niin kiireellisenä kuin olisi aihetta tai sitoudu asianmukaisesti ongelman hoitamiseen. Kun tarkastellaan neljän viime vuoden aikaisia tekoja, on ilmeistä, että jos unohdetaan merkityksettömät muotisanat "solidaarisuus" ja "mobilisointi", hyvin vähän on tehty käytännössä tämän hälyttävän tilanteen korjaamiseksi. Edellytämme välittömiä toimia vastuunjakoperiaatteen soveltamiseksi, Dublin II -asetuksen tarkistamiseksi sekä logistisen ja hallinnollisen avun järjestämiseksi, jotta yhteisiä partioita voitaisiin koordinoida tehokkaasti. Ne ovat toistaiseksi olleet olemattomia, vaikka Frontex jo aikoja sitten lupasikin järjestää niitä. Vaikuttaa siltä, että Frontex on toistaiseksi ollut vain virasto, jossa on oltu liian häkeltyneitä toimimaan, sillä hoidettavaksi on saatu niin valtava kriisi. Mikään maa ei kuitenkaan voi yrittää selviytyä tästä katastrofista yksin, varsinkaan Maltan kokoinen pieni maa, joka jo kantaa itselleen aivan liian raskasta taakkaa. Tässä vaiheessa pitäisi asettaa etusijalle itse kriisi eikä syyllisten etsiminen. Meidän on nopeasti toteutettava Marshall-tyyppinen kriisisuunnitelma, jotta emme joutuisi toistelemaan samoja puheita jälleen uuden tragedian sattuessa. Aikaa ei ole hukattavana; liian monia ihmishenkiä on jo menetetty. Toivon, että komission jäsenen Frattinin esittämä solidaarisuuden määritelmä todellakin toteutuu. Arvoisa puhemies, kiitos puheenvuorosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Peter Altmaier, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, yhdyn kaikkiin, jotka ovat todenneet, että nyt tarvitaan tekoja eikä pelkkiä sanoja. Neuvosto onkin viime kuukausina ryhtynyt toimiin. Se on huolehtinut siitä, että Frontexin käyttöön annettavasta teknisestä kalustosta koottiin keskitetty rekisteri, niin kutsuttu työkalulaatikko, ja että Frontexin käytettävissä on ainakin periaatteessa yli 100 alusta, lentokonetta ja helikopteria. Neuvosto huolehti parlamentin tukemana siitä, että asetus nopeista rajainterventioryhmistä saatettiin hyväksyä. Maltan lähivesillä toteutetaan Frontex-operaatio jäsenvaltioiden asiantuntijoiden avustuksella ja niiden lähettämien helikoptereiden avulla, jotta nämä inhimilliset tragediat saataisiin loppumaan. Minun on kuitenkin todettava, että olisi ollut parempi, että olisimme pystyneet käynnistämään kyseiset operaatiot muutamaa viikkoa aiemmin. Meidän kaikkien on yhdessä kannettava vastuu tästä viivästyksestä.

Viime kuukausien aikana olemme myös päättäneet komission ehdotuksen perusteella, että lähtö- ja kauttakulkumaissa pannaan toimeen alueellisia suojeluohjelmia. Ryhdyimme rakentaviin toimiin sopimalla kumppanuussopimusten tekemisestä ja keskustelemalla laillisen maahanmuuton kannustimista sekä kiertomuutosta. Olemme sitoutuneet neuvottelemaan takaisinottosopimuksista muun muassa Afrikan maiden kanssa. Näiden toimien ansiosta voimme edetä oikeaan suuntaan. Monet niistä tulevat kieltämättä myöhässä, ja asianomaiset olisivatkin pelastuneet, jos tositoimiin olisi ryhdytty ripeämmin.

(NL) Hyvä jäsen Hennis-Plasschaert, nähdäkseni asia johtuu myös neuvoston päätöksentekomenettelyn tehottomuudesta. On sääli, ettei Euroopan perustuslaki ole vielä tullut voimaan, sillä sen mukanaan tuomien uudistusten myötä voisimme saada tarvittavat päätökset aikaan paljon nopeammin ja tehokkaammin.

Tulevina päivinä ja viikkoina meidän on huolehdittava siitä, että kannamme humanitaarisen vastuumme merihätään joutuneista ihmisistä. Meidän on myös katsottava, ettemme jätä Maltaa pulaan. Malta on pieni maa, jolla on raskas vastuu kyseisellä alueella. Sillä on siksi oikeus saada osakseen koko Euroopan unionin solidaarisuus.

Kolmanneksi meidän on varmistauduttava siitä, että toimemme eivät synnytä uutta vetovoimaa, joka houkuttelisi yhä enemmän väkeä pyrkimään Eurooppaan. Muutoin vaarana on, että vain lisäämme ihmisten kärsimystä emmekä lievitä sitä. Siksi olenkin vakuuttunut siitä, että neuvosto saa koottua tarvittavat voimat antaakseen ensi viikon kokouksessaan kaikille selkeän viestin.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission jäsen. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhdyn siihen, mitä puheenjohtaja Altmaier juuri sanoi. Ensi viikolla neuvosto todellakin tarkastelee tätä kysymystä avoimesti aidon poliittisessa keskustelussa, joten en nyt enää kertaa jo toteutettuja lukuisia myönteisiä toimia, joihin täällä on viitattu. Kaikki läsnäolijat muistavatkin, että vielä kaksi vuotta sitten ei ollut olemassa ainoatakaan asiakirjaa Euroopan unionin yhteisistä toimista maahanmuuttoalalla. Tänään keskustelemme siitä, kuinka soveltaa asiakirjoja ja periaatteita, jotka ovat syntyneet poliittisen konsensuksen tuloksena. Sellaista ei aiemmin ollut olemassa. Asiassa on siis edistytty, mutta kaikki ei ole tapahtunut aivan niin nopeasti kuin olisi pitänyt.

Kuten joku jo mainitsi, Frontexin määrärahoja on lisätty huomattavasti: vuodeksi 2007 sille on myönnetty 35 miljoonaa euroa. Niistä 13 miljoonaa on kuitenkin jäädytetty, eivätkä ne ole siksi käytettävissä, joten vastaaviin menoihin ei siis voida sitoutua. Olen hyvin tyytyväinen siihen, mitä on kerrottu parlamentin halukkuudesta vapauttaa tuo rahasumma Frontexin käyttöön välittömästi. Frontexin käyttöön annettu "työkalulaatikko" on ollut riittävä. Totesin tämän muutama viikko sitten luettuani ainakin 19:n Euroopan maan sisäministerien lausunnot maidensa sitoumuksesta. Totesin tuolloin, toukokuun lopulla, että tänä kesänä käytettävissämme on yli 100 venettä, yli 100 vartioalusta, 25 helikopteria ja 20 lentokonetta. Pitää kuitenkin myös paikkansa, mitä olen tänään todennut: virallisten sitoumusten antamisen jälkeen olemme saaneet luvatusta kalustosta tähän mennessä vain kymmenesosan.

Aion kertoa kyseisille ministereille ja heidän virkaveljilleen neuvostossa aivan ystävällisesti, että se, mitä he ovat sitoutuneet toimittamaan, on annettava käyttöön välittömästi. Jos meillä olisi viiden sijasta ollut 50 vartioalusta, yksi niistä olisi saattanut ehtiä paikalle nopeammin pelastamaan hukkumassa olleet. Italialainen alus olisi voinut saapua ensin paikalle, ja ranskalainen alus olisi sitten voinut ottaa uhrien ruumiit talteen ja viedä ne Ranskaan. Jos läsnäolomme olisi ollut tuntuvampi, olisimme ehkä onnistuneet toimimaan aikaisemmin. Se olisi todellakin ollut käytännön yhteisvastuullisuutta.

Ei pidä myöskään unohtaa, että tulokset ovat kaikkiaan olleet ilahduttavia alueilla, joilla Frontex on toiminut, kuten viime vuonna Kanariansaarilla. Mieleeni onkin jäänyt, kuinka Espanjan sisäministeri totesi viime syksyn lopulla, että maahanmuutto Kanariansaarille oli vähentynyt noin 30 prosenttia, mikä johtui Frontexin harjoittamasta vartioinnista yhteistyössä kolmannen maan, tässä tapauksessa Senegalin kanssa. Kun operaatiot onnistuvat, tulokset näkyvät heti.

Mitä tulee keskiseen Välimereen, vierailimme muutama päivä sitten Libyassa. Frontexin asiantuntijaryhmä matkusti sinne selvittämään mahdollisuuksia avun antamiseksi Libyalle, jotta se voisi valvoa erämaassa kulkevaa Nigerin vastaista etelärajaansa. Kerroimme Libyalle varsin selvin sanoin, että odotamme sen tehostavan valvontaansa ja varsinkin kantavan vastuunsa aluevesillään avomerellä sijaitsevasta etsintä- ja pelastusalueesta hoitaakseen velvollisuutensa muiden maiden tapaan.

Operaation nimi on Nautilus II, ja sen toiminta-alueena on keskinen Välimeri. Operaation on tarkoitus käynnistyä muutaman päivän kuluttua, ja toivon tietenkin, että siihen osallistuisivat mahdollisimman monet jäsenvaltiot, muutkin kuin Välimeren valtiot. Saksan hallitus on ilmoittanut osallistuvansa tähän operaatioon, vaikkei Saksa olekaan Välimeren valtio, ja siihen osallistuu myös muutamia Välimeren valtioita. Haluaisin oman maani, Italian, myös osallistuvan, vaikka se ei olekaan vielä osoittanut minkäänlaista halua osallistua tähän operaatioon, joka toteutetaan nimenomaan Sisilian, Maltan ja Libyan välisellä alueella. Tämän konkreettisen esimerkin aion tuoda esiin kehottaessani ministereitä solidaarisuuteen, mutta vetoan samalla myös teihin.

Lopuksi puhun Dublinin asetuksesta, jonka muiden muassa jäsen Roure on tänään maininnut. Selvitys julkistettiin tänään, ja komissio on hyväksynyt sen. Siitä käy ilmi, kuinka hyvin Dublinin asetuksen mukainen järjestely on toiminut. Siitä huolimatta, että asetus on toiminut hyvin, komissio ehdottaa siihen lisäyksiä. Sen mielestä olisi pohdittava, onko periaate, jonka nojalla ainoastaan ensimmäinen kohdemaa on velvollinen ottamaan vastaan maahanmuuttajia, ainoa oikeudenmukainen vaihtoehto vai voitaisiinko asetuksessa säätää paremmasta vastuunjakotavasta. Kysymystä tarkasteltiin myös komission tänään hyväksymässä ehdotuksessa, vihreässä kirjassa turvapaikkapolitiikasta vuoteen 2010 asti, Euroopan parlamentin pyynnön mukaisesti. Tarvittavat ehdotukset on siis esitetty, ja jään edelleen odottamaan osoitusta solidaarisuudesta.

Jos suurin osa jäsenvaltioista on sitä mieltä, että nykyinen järjestelmä on toimiva, ensimmäisen kohdemaan on edelleen kannettava koko taakka, mikä ei ole solidaarista. Se kertoo jälleen siitä, että myös Dublinin asetusta on tulkittava oikein, eikä ketään pidä osoittaa sormella vaan on pyrittävä siihen, että kaikki työskentelevät yhdessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Kirjallinen lausuma (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. (FR) Kuinka paljon ruumiita meidän on vielä nostettava Välimerestä ennen kuin saadaan aikaan toimivia ratkaisuja?

Meidän on lakattava syyttelemästä Maltan kaltaisia pieniä maita, jotka eivät enää selviydy rantojensa tuntumassa päivittäin haaksirikkoutuvien maahanmuuttajien jatkuvasta virrasta. Laitonta maahanmuuttoa ei pystytä torjumaan näin. Mitkään piikkilanka-aidat tai muurit eivät estä kyseisiä miehiä ja naisia, jotka ovat valmiit mihin hyvänsä hankkiakseen perheilleen välttämättömän toimeentulon, ylittämästä meriä.

Euroopan parlamentti vetosi syyskuussa 2006 jäsenvaltioihin ja komissioon kaikkien poliittisten ryhmien hyväksymällä päätöslauselmalla. Painotimme sitä, että kumppanuutta ja vuoropuhelua on tiivistettävä lähtömaiden kanssa. Pyysimme myös Dublin II -asetuksen tarkistamista, sillä sen nojalla unionin eteläisille ja itäisille maille lankeaa nyt liian raskas taakka. On erittäin tärkeätä saada pikaisesti luotua oikeudenmukainen järjestely, joka koskee solidaarisuutta ja vastuunjakoa kaikkien jäsenvaltioiden kesken.

Lisäksi meidän on myönnettävä, ettei Frontex ole toiminut tuloksellisesti. Tarvitaan todellista poliittista tahtoa, jotta jäsenvaltiot antaisivat viraston käyttöön riittävät resurssit, joiden turvin se voisi vastaisuudessa toimia täydellä teholla.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö