Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2007/2103(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A6-0220/2007

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A6-0220/2007

Keskustelut :

PV 19/06/2007 - 13
CRE 19/06/2007 - 13

Äänestykset :

PV 20/06/2007 - 5.9
CRE 20/06/2007 - 5.9
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P6_TA(2007)0274

Sanatarkat istuntoselostukset
Tiistai 19. kesäkuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos

13. G8-kokouksen päätelmät - Vuosituhannen kehitystavoitteiden puolimatkassa (keskustelu)
PV
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– neuvoston ja komission julkilausumista G8-kokouksen päätelmistä;

– Kinnockin laatimasta kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnöstä (A6-0220/2007): Vuosituhannen kehitystavoitteiden puolimatkassa (2007/2103(INI)).

Neuvoston edustaja ei ole paikalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin esittää muutaman huomautuksen Heiligendammin G8-kokouksen tuloksista kehitysyhteistyön ja Afrikkaan liittyvien kysymysten näkökulmasta, kuten minua on pyydetty tekemään.

Se, että näihin kysymyksiin kiinnitettiin jälleen erityistä huomiota, oli jo sinällään hyvä uutinen. On hyvä asia, että Afrikan vahvistettiin jälleen olevan tärkeä painopiste G8-prosessissa, mutta todellisten tulosten osalta mitään erityistä ei kuitenkaan saavutettu. Ymmärrän täysin kehitysapua koskeviin viittauksiin pettyneiden esittämän kritiikin. Hyväksytyssä kompromississa yksinkertaisesti toistetaan Gleneaglesin kokouksessa tehdyt sitoumukset, ja mielestäni olisimme voineet olla kunnianhimoisempia.

Tiedämme, että 27 jäsenvaltion Euroopan unioni aikoo rahoittaa omalta osaltaan G8-maiden Afrikalle antamat sitoumukset 80–100-prosenttisesti. Meidän ei pitäisi sallia G8-maiden lyövän laimin omia sitoumuksiaan, joissa muistaakseni luvattiin kaksinkertaistaa Afrikalle annettavan avun määrä. Jotkin G8-maat eivät näytä alkuunkaan kunnioittavan tätä sitoumusta. Esimerkiksi Yhdysvaltain antaman avun kokonaismäärä on pienentynyt 20 prosentilla ja Japanin 10 prosentilla, ja niiden olisi epäilemättä pystyttävä parempaan.

Hallintoa ja kehitysyhteistyöpolitiikan perusperiaatteita koskevien kysymysten osalta olen suhteellisen tyytyväinen siihen, että Afrikkaa koskevassa lopullisessa julistuksessa on säilytetty hyvää hallintotapaa koskeva moniulotteinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapamme sekä ehdottamamme sanamuoto. Hallintostrategiassamme painotetaan tuloksia ja uudistuksia edistävien kannustinten tarjoamista niille maille, jotka toteuttavat asianmukaisia ja uskottavia hallintouudistuksia järkevän poliittisen tahdon pohjalta.

Olen tyytyväinen voidessani korostaa sitä, että tämänvuotisen G8-kokouksen toimissa keskityttiin erityisesti koulutukseen: se on epäilemättä yksi arvokkaimmista avun kohteistamme. Julistuksessa tuodaan selkeästi ilmi, että on välttämätöntä rahoittaa täyttämättä jääneet tarpeet, joiden rahallisen arvon on arvioitu olevan 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2007 kaikissa "Koulutusta kaikille – vauhdilla" aloitteen (FTI) maissa.

Olen myös tyytyväinen terveyskysymyksiin, maailmanlaajuiseen rahastoon ja äidiltä lapselle tapahtuvien tartuntojen ehkäisyyn suunnattuja varoja koskevaan lopulliseen tekstiin. HIV:n/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaan seuraaviksi vuosiksi luvatut 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria ovat osoitus selkeästä ja tiukasta sitoutumisesta verrattuna siihen varovaiseen sanamuotoon, jota käytettiin alunperin ja josta puuttui tarkka viittaus tarvittaviin varoihin.

Aion esittää G8-kokousta koskevien huomautusteni lopuksi yhden yleisluontoisen näkökohdan. G8-kokouksesta on tullut eräänlainen kehitysyhteistyötä koskevien lukujen ja julistusten kauneuskilpailu, mikä ei saa afrikkalaisia kumppaneitamme vakuuttuneiksi. Päinvastoin he arvostelevat meitä todellisten tulosten puutteesta ja ennen kaikkea siitä, ettemme kunnioita sitoumuksiamme. Lisäksi he tekevät sen entistäkin painokkaammin, sillä he ovat löytäneet vaihtoehtoisen mallin Kiinasta. Sen lisäksi, että Kiina ostaa valtavia määriä raaka-aineita Afrikasta, se myös rakentaa teitä, ministeriöitä ja sairaaloita heti saamansa pyynnön ja antamansa lupauksen jälkeisinä kuukausina. Se on melkoinen paukku, sillä omien, kaiken lisäksi neuvoston ja Euroopan parlamentin käyttöön ottamien menettelyjemme takia meidän on noudatettava tosiasiassa usean vuoden aikakehystä alkaen siitä hetkestä, jolloin sopimus tehdään, siihen hetkeen, jolloin sopimus todellakin pannaan täytäntöön.

Meidän on kuitenkin otettava opiksemme myös G8-prosessista. Samalla kun Afrikka kehittää voimakkaasti suhteitaan nopean talouskasvun maihin, G8-maiden kauneuskilpailusta on kehittymässä täytetoimintaa, joka menettää jatkuvasti uskottavuuttaan, jollemme onnistu saamaan Kiinaa ja muita nopean talouskasvun maita mukaan Afrikkaa ja kehitysyhteistyötä koskeviin kansainvälisiin aloitteisiin. Tästä syystä aion matkustaa Kiinaan heinäkuun alussa ja keskustella Afrikan tilanteesta kiinalaisten kollegoidemme kanssa.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ennen kuin lopetan, haluaisin sanoa muutaman sanan jäsen Kinnockin mietinnöstä ja samalla siis puolimatkassa olevista vuosituhannen kehitystavoitteista. Mielestäni niillä on kiistämättä suuri ajankohtainen merkitys. Olen edelleenkin vakuuttunut siitä, että vuosituhattavoitteet ovat saavutettavissamme, edellyttäen tietenkin, että kaikki kehitysyhteistyöhön aktiivisesti osallistuvat tahot – paitsi rahoittajat myös kumppanimaamme – kunnioittavat sitoumuksiaan. Haluan myös korostaa Euroopan unionin vakaata ja kattavaa sitoutumista tässä ensisijaisen tärkeässä vaiheessa, kun tavoitteita ollaan panemassa täytäntöön.

Haluaisin siis esittää aiheesta muutaman näkökohdan – ja todellakin ilmaista muutaman varauksen – mietinnön sisältämän viestin yksityiskohdista. Vaikka olenkin hyvin pitkälti samaa mieltä mietinnön sisällöstä, olen kuitenkin hieman yllättynyt siitä sekavasta viestistä, joka mietinnössä lähetetään muulle maailmalle Euroopan unionin tehokkuudesta avunantajana. Haluan korostaa, että Euroopan unioni on – emme saa unohtaa tätä – suurin kehitysavunantaja laskettuna sekä määrällisesti että prosentuaalisesti suhteessa bruttokansantuotteeseen: osoitamme kehitysapuun 100 euroa henkeä kohti, kun vastaavat luvut ovat Japanissa 69 euroa ja Yhdysvalloissa 53 euroa. Tämä ei tietenkään anna aihetta autuaaseen itsetyytyväisyyteen, sillä tällä alalla meidän on epäilemättä mahdollista ja välttämätöntä kehittyä. Tällainen kehitys on myös suunnitelmissa, sillä Euroopan unioni on sitoutunut siihen kehitysyhteistyötä koskevan eurooppalaisen konsensuksen rajoissa.

Mietinnössä pahoitellaan sitä, että tiettyjen maiden antaman tuen kasvu johtuu osittain velkojen peruuttamisesta. Olen tietenkin samaa mieltä tämän huomautuksen tai varauksen perusajatuksesta. Minun on kuitenkin todettava, että vaikka velkahelpotusta ei otettaisikaan huomioon, Euroopan unionin antaman avun määrä on kasvanut, mitä ei voida sanoa muista suurista avunantajista. Otamme kuitenkin tämän huomautuksen luonnollisestikin vakavasti, ja siksi komissio on pyytänyt jäsenvaltioita vahvistamaan vuoden loppuun mennessä kansallisen suunnitelman, josta käy ilmi määrärahojen kasvu, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa kehitysaputavoitteensa vuoteen 2010 mennessä.

Emme saa myöskään aliarvioida tehokkuutta lisääviä toimia tai sitä kerrannaisvaikutusta, joka saadaan työn jakamisesta komission ja jäsenvaltioiden kesken. Emme myöskään saa aliarvioida sitä, miten tärkeää on mukautua kumppanimaidemme strategioihin ja menettelyihin, tai varsinkaan kasvavaa tarvetta turvautua talousarviotukeen, joka on merkittävä. Myös näillä aloilla Euroopan unioni on kiistämättä kärjessä. Panen kuitenkin merkille tietynlaisen huolestuneisuuden talousarviotuen osalta, joka on kuitenkin suosituin kumppanuusväline ja joka ilmentää luottamusta kumppaneiden välillä, jotka ovat tasa-arvoisia oikeuksissaan ja velvollisuuksissaan. Tukemalla kansallisia politiikkoja ja osallistumalla talousarviomenettelyyn otamme käyttöön välineen, joka sopii parhaiten kumppanimaidemme käyttöön, ja siten järjestelyn, joka mahdollistaa suuren ennustettavuuden ja poikkeuksellisen joustavuuden. Mekanismia on tietenkin mahdollista parantaa edelleen. Se on vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tarkoitus, ja komissio työskentelee parhaillaan sen parissa; tarkastelin lyhyesti tätä aihetta eilen, kun vastasin valiokunnassa kollegallenne, jäsen van den Bergille, ja seuraavien viikkojen aikana voimme keskustella kanssanne vuosituhannen tavoitteita koskevan sopimuksen perusteista ja ehdoista.

Esitin nyt vain muutamia huomautuksia. Muilta osin katson, että on ensisijaisen tärkeää yhdistää voimat vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Lähestymistapamme ansiosta kehitysmaat saavat Euroopan unionilta selkeän viestin solidaarisuudesta. Me puolestamme voimme vain auttaa niitä ilmaisemaan oman tahtonsa.

Lopuksi minun on kiitettävä jäsen Kinnockia tästä hyvin merkittävästä mietinnöstä ja onniteltava häntä siitä. Asiat esitetään mietinnössä oikeaa taustaa vasten. Mietintö on erittäin hyödyllinen ja jatkuva innostuksen lähde komission toimille.

 
  
MPphoto
 
 

  Glenys Kinnock (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, monet kiitokset siitä, että olette läsnä, sillä nämä kysymykset ansaitsevat suuren huomion Euroopan parlamentissa. Haluan kiittää myös komission jäsentä hänen ystävällisistä huomautuksistaan. Uskon, että moni meistä pahoittelee syvästi sitä, että neuvosto päätti olla osallistumatta tänään G8-kokouksesta ja vuosituhannen kehitystavoitteista käytävään keskusteluun. Olemme pahoillamme, että neuvoston prioriteetit olivat muualla.

Mietintöni tarjoaa mahdollisuuden arvioida puolimatkassa, miten vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Todellisuudessa monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat eivät tietenkään ole valmiita täyttämään yhtäkään vuosituhannen kehitystavoitetta. Käytännössä yksikään Afrikan maa ei pysty saavuttamaan lasten ja naisten raskaudenaikaista terveyttä koskevia vuosituhannen kehitystavoitteita. Siksi valiokuntamme oli yhtä mieltä siitä, että Euroopan unionin olisi jatkossakin johdettava toimia, joilla tuetaan seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia antamalla rahoitusta ja muuta tukea. Vuonna 2005 Gleneaglesissa järjestetyssä G8-maiden huippukokouksessa rikkaiden maiden johtajat sitoutuivat kaksinkertaistamaan köyhille maille annettavan vuotuisen tuen 50 miljardiin Yhdysvaltain dollariin ja myönsivät niille täysimääräisen velkahelpotuksen.

Eurooppa-neuvosto sopi Gleneaglesin kokouksen asialistasta jo toukokuussa 2005, ja kokous järjestettiin kyseisen vuoden heinäkuussa. Maat antoivat ja tämä on tärkeää ajallisesti rajoitetun sitoumuksen saavuttaa tavoite, joka koskee 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden käyttämistä kehitysapuun ja täysimääräisen velkahelpotuksen myöntämistä. Mietintöni laatimishetkellä oli selvää, että Euroopan unionin tiettyjen jäsenvaltioiden uskottavuus herätti vakavia epäilyjä. Tältä osin olen täysin eri mieltä komission jäsenen kanssa. Velkahelpotusta lukuun ottamatta, muutamat jäsenvaltiot ovat jäämässä jälkeen. Irakin ja Nigerian velkasopimukset on laskettu siten, että todellinen kuva aidosta avusta vääristyy. On arvioitu, että todellisen avun määrä oli noin 13 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2006. Vuonna 2010, jolloin Afrikalle annettavan vuotuisen avun oletetaan yltävän 50 miljardiin Yhdysvaltain dollariin, velkahuojennus on saatettu laajalti päätökseen, eikä sitä näin ollen enää laskettaisi mukaan maan antaman tuen määrään. Kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin arvion mukaan rahoitusvajeen määrä on nyt järkyttävät 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria.

G8-kokouksessa Euroopan unionin muutamat jäsenvaltiot pyrkivät painostamaan sen puolesta, että lupaukset pidetään. Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, jouduimme kuitenkin toteamaan, miten vuonna 2005 annetut lupaukset avun lisäämisestä toistettiin ja vahvistettiin. Meillä ei edelleenkään ole selkeitä aikatauluja eikä sitovia käytännön sitoumuksia. Tarvitsemme enemmän yksityiskohtaista tietoa ja selkeitä rahoitussitoumuksia, joilla voidaan esimerkiksi täyttää aukot FTI-koulutusaloitteeseen osallistuvien maiden rahoituksessa.

Meidän on selkeytettävä myös lupausta, jonka mukaan HIV:n/aidsin hoidon on oltava kaikkien saatavilla. Puhutaan 5 miljoonasta ihmisestä vuonna 2010. Haluamme tietää, onko kyse maailmanlaajuisesta luvusta, sillä siinä tapauksessa luvun pitäisi olla pikemminkin 10 miljoonaa. Jos luvulla viitataan ainoastaan Afrikkaan, tiedotteessa annetaan jokseenkin erilainen kuva tilanteesta. Tältäkään osin ei ole tietenkään mitään erityistä tavoitepäivämäärää. Todellisuudessa kehitysmaat eivät halua postissa mitään shekkiä tai velkakirjaa. Ne haluavat ottaa käyttöön uskottavia ja laskelmin varustettuja suunnitelmia samaan tapaan kuin omat hallituksemme.

Ilmastonmuutoksesta totean, että kaikki G8-maat Yhdysvaltoja ja Venäjää lukuun ottamatta lupautuivat puolittamaan päästöt vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvallat sitoutui liittymään YK:n asiaa koskeviin toimiin, mikä on myönteinen asia. Minun on kuitenkin todettava toistamiseen, ettei mitään selviä sitovia tavoitteita asetettu eivätkä G8-maat sopineet Saksassa mistään viitevuodesta vuoteen 2050 mennessä toteutettavan 50 prosentin vähennyksen osalta. Myöskään ilmastonmuutoksen rajoittamisesta 2°C:een ei ole päästy sopimukseen. Koska velkahelpotukset ja tukisitoumukset ovat meille hyvin tärkeitä asioita, tiedämme, että jätämme vastakin vähälle huomiolle kauppaoikeutta koskevan kysymyksen. Viime vuonna G8-maiden kokouksessa Pietarissa vaadittiin äänekkäästi, että Dohan kierroksella on päästävä onnistuneeseen päätökseen, mutta, kuten näette, tulos jäi itse asiassa hyvin kauas siitä, mitä kehitysmaat uskoivat saavuttavansa, kun ne sitoutuivat osallistumaan Dohan kehityskierrokseen. Saksassa G8-maat ainoastaan toistivat sen, minkä ne totesivat Pietarissa vuosi sitten.

Talouskumppanuussopimuksista totean, että kannatan erityisesti jäsen van den Bergin tarkistusta, joka valitettavasti jätettiin pois edessänne olevasta tekstistä koontivaiheessa tapahtuneen virheen vuoksi. Mielestäni se on hyvin arvokas lisä talouskumppanuussopimuksista käytävään keskusteluun.

Lopuksi haluaisin todeta, että meidän on nyt vaihdettava täysin toimintatapaamme. Vuonna 2005 tuhannet kansalaisemme marssivat eri puolilla maailmaa tehdäkseen köyhyydestä historiaa. Näemme, että apu todellakin toimii. Köyhyyden vähentämisessä, koulutuksen tarjoamisessa lapsille, terveyden parantamisessa ja ihmishenkien pelastamisessa on saavutettu todellisia parannuksia. Meidän on kuitenkin saatava aikaan todellinen sosiaalinen ja poliittinen muutos ja lisättävä ymmärrystä siitä, ettemme suinkaan vaadi hyväntekeväisyyttä vaan pikemminkin oikeutta maailman kehitysmaita kohtaan.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitos erinomaisesta työstänne jäsen Kinnock ja onnitteluni mietintönne johdosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Martens, PPE-DE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vuosituhannen kehitystavoitteet, joista sovittiin vuonna 2000, muodostavat kunnianhimoisen suunnitelman maailman köyhyyden vähentämiseksi merkittävästi vuoteen 2015 mennessä. Kuluvan kuukauden lopussa olemme puolivälissä tätä ajanjaksoa, mutta emme valitettavasti kuitenkaan puolivälissä näiden tavoitteiden saavuttamista, vaan olemme kaukana siitä. Kehitysohjelma on jäänyt merkittävästi jälkeen aikataulusta. Edelleenkin liian monia ihmisiä kuolee nälkään, liian monet lapset eivät vieläkään saa koulutusta, liian monet naiset ovat edelleen epäsuotuisassa asemassa, ja aids, malaria ja tuberkuloosi vaativat edelleen liian monia uhreja, ja voisin valitettavasti jatkaa tätä luetteloa jonkin aikaa.

On ensisijaisen tärkeää parantaa avun laatua ja lisätä sen määrää, ja paljon riippuu maiden poliittisesta tahdosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että kaikkien maiden on pidettävä kiinni lupauksestaan antaa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuun. Kyse ei ole kuitenkaan yksistään rahasta. Kyse on lähinnä paremmasta ja tehokkaammasta avusta ja tämän avun paremmasta yhteensovittamisesta. Epätodellista apua, jossa rahaa kulutetaan lähinnä konsultteihin, arviointikertomuksiin ja tutkielmiin, on vähennettävä.

Haluan ottaa esiin ryhmäni puolesta muutaman kohdan. Haluan ensinnäkin kiinnittää huomionne rahoitusvirtojen avoimuuden tärkeyteen. On oltava selvää, minne rahat päätyvät. Toiseksi totean velan vähentämisestä – sillä velat ovat suuri ongelma monille maille – että velkojen vähentämisellä ei voida eikä saada palkita hallituksia huonosta hallinnosta. Siksi velan vähentäminen on mahdollista vain, jos tiukat ehdot, kuten hyvä hallintotapa ja avoimuus, täyttyvät. On taattava, että käyttöön asetettavat varat käytetään todellakin köyhyyden torjumiseen. Kolmanneksi haluan kiinnittää huomionne kaupan merkitykseen. Kauppa ja markkinoiden avautuminen voivat tietyin ehdoin merkitä valtaisaa piristysruisketta talouselämän kasvulle. Maiden on voitava luottaa tältä osin tukeemme.

Teollis- ja tekijänoikeuksista puhuttaessa haluan varoittaa heittämästä lasta pesuveden mukana. On varmistettava, että yritysten kannattaa jatkossakin harjoittaa tutkimusta köyhyyteen liittyvien tautien torjumisen alalla. Tätä varten on tarpeen suojella tietyllä tasolla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia patenttijärjestelmiä.

Lopuksi totean seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, että monet kehitysmaiden naiset kohtaavat suuria vaaroja, jopa hengenvaaran raskautensa aikana ja sen jälkeen. Monet naiset kuolevat turhaan raskauden takia. On äärettömän tärkeää antaa apua tällä alalla. Siksi kannatamme näille naisille annettavan avun lisäämistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, ettei neuvoston edustaja ole paikalla, ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on syvästi pettynyt sen takia. Vuonna 2000 191 maailman johtajaa sitoutui vuosituhannen julistukseen kitkeäkseen äärimmäisen köyhyyden maailmasta vuoteen 2015 mennessä ja parantaakseen kaikkein köyhimpien terveyttä ja hyvinvointia. Tällä hetkellä viidesosa maailman väestöstä ei saa tyydytettyä sosiaalisia perustarpeitaan, koulutus ja puhdas juomavesi mukaan luettuina. Tarkalleen kahden ja puolen viikon kuluttua olemme puolivälissä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle asetettua määräaikaa. Jäsen Kinnockin erinomaisessa mietinnössä, jota kannatamme täysin, tarkastellaan, mitä me olemme tähän mennessä saavuttaneet.

Seitsemän ja puolen viime vuoden aikana on tehty ankarasti töitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, ja muutamia suuria menestyksiä on saavutettu. Etenkin Aasiassa on onnistuttu vähentämään merkittävästi köyhyyttä. Niiden ihmisten määrä, joiden on tultava toimeen alle yhdellä dollarilla päivässä, on vähentynyt Aasiassa neljännesmiljardilla ihmisellä vuodesta 1990 alkaen. Myös Keski-Amerikassa asiat ovat silminnähden paranemassa. Molemmilla alueilla aliravittujen lasten määrä on vähentynyt merkittävästi. Lapsikuolleisuus on pienentynyt useita prosentteja. Sadattuhannet ihmiset on pelastettu köyhyydeltä Keski-Amerikassa ja Aasiassa, mistä näiden alueiden ja koko maailman on syytä olla ylpeitä.

Aasiassa ja Keski-Amerikassa epäkohtana on kuitenkin edelleen rikkaiden ja köyhien välinen ammottava kuilu. Meidän on autettava panemaan täytäntöön strategioita, joilla edistetään luonnonvarojen ja maa-alueiden oikeudenmukaisempaa jakoa, oikeudenmukaisempia veroja, vähennetään korruptiota ja edistetään hyvää hallintoa. Kaikesta kasvusta ja edistyksestä huolimatta liian monien ihmisten sosiaaliset perustarpeet jäävät edelleen täyttymättä. Ne pitäisi asettaa eurooppalaisten tukiohjelmien painopisteeksi turvautumalla kansalaisyhteiskunnan apuun.

Yhdessä maanosassa vuosituhannen kehitystavoitteet ovat viime vuosina loitontuneet sen sijaan, että niitä olisi lähestytty. Yksittäisistä urheista saavutuksista ja monien tahojen ponnisteluista huolimatta Afrikka on taantumassa. On epätodennäköistä, että Afrikassa saavutetaan määräaikaan mennessä yhtäkään vuosituhannen kehitystavoitetta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kolme neljäsosaa väestöstä kärsii aidsista/HIV:stä.

Nälkäänäkevien määrä on noussut alueella useilla kymmenillä miljoonilla. Miten voimme muuttaa menestyvien ryhmien ajattelutapaa? Miten voimme auttaa afrikkalaisia liikemiehiä, naisten yhteisötalouksia ja mikroluottoja myöntäviä pankkeja muuttamaan yleistä mielipidettä? Ensinnäkin asettamalla keskipisteeseen paitsi uhrit myös onnistumiset, kuten esimerkiksi sotien lopettaminen muun muassa Mosambikissa, puhumattakaan Kofi Annanin kaltaisista afrikkalaisista diplomaateista, Abujan kaltaisista muotitaloista, eteläafrikkalaisista viininviljelijöistä, ghanalaisista piloteista, huippujalkapalloilijoista eri puolilta Afrikkaa ja naispuolisista tieto- ja viestintätekniikan alan yrittäjistä. Jonain päivänä he muuttavat Afrikan. Heidän kanssaan haluan luoda kumppanuuksia. Heidät pitäisi asettaa Euroopan unionin tuen painopisteeseen. Heidän on saatava kauppaetuuksia sen sijaan että vaivaamme heitä ylijäämätavaroillamme.

Nyt koittaa uusi aika. Tämä on käännekohta, vaikkakin matka jatkuu ylämäkeen. Jos yhdistämme laadun ja kansalliset resurssit sekä aidon yhteistyömme avun ja kaupan alalla, Afrikka voi nousta tuhkasta. Aito yhteistyö tarkoittaa sitä, että meidän lujitettava vuosituhattavoitteiden, koulutuksen ja terveydenhoidon painopisteasemaa Euroopan kehitysrahastossa ja kehitysapubudjeteissamme.

Arvoisa komission jäsen, olette oikeassa, vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset ovat paras keino tämän saavuttamiseksi. Eräs tällainen keino on myös G8-kokous, jossa asetettiin todellisia määräaikoja tärkeille toimille. Aito yhteistyö tarkoittaa reiluja talouskumppanuussopimuksia. Afrikkalaisten liikeyritysten on voitava tuoda tuotteitaan lisäarvoa tuoville markkinoillemme. Jos tätä voidaan edistää GSP plus -järjestelmällä, tätä mahdollisuutta olisi hyödynnettävä. Muodostakaamme afrikkalainen joukkue, joka muodostuu hyvistä pelaajista ja voittajista, ja antakaamme tälle afrikkalaiselle joukkueelle mahdollisuus voittaa tämä jalkapallo-ottelu vuotta 2015 koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden toisella jaksolla. Siitä olisi hyötyä paitsi Afrikalle myös muulle maailmalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, ei ehkä ole mikään sattuma, että kehitysyhteistyöstä käytävässä keskustelussa kuullaan paljon hollannin kieltä, ja olen siihen hyvin tyytyväinen.

G8-kokouksen tulosten perusteella on perusteltua sanoa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävästä prosessista on tulossa prosessi, jossa mennään yksi askel eteenpäin ja kaksi askelta taaksepäin. Afrikkaa koskevaa kysymystä tarkasteltiin todellakin lyhyesti Heiligendammin kokouksessa, vaikka tarkoituksena ehkä olikin voittaa Bonon ja Bob Geldofin sympatiat takaisin. Vuonna 2005 tehdyt sitoumukset toistettiin jälleen kerran, mutta mitään uusia sitoumuksia ei tehty, aikataulun vahvistamisesta puhumattakaan. Yhdyn jäsen Kinnockin huoleen siitä, että tätä vauhtia emme pääse tavoitteisiimme vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi jäsen Kinnockin mietintö on hyvin tasapuolinen asiakirja, ja siinä on otettu huomioon myös ryhmämme huolenaiheet. Sallinette minun luetella ne teille lyhyesti.

Ensinnäkään 0,7 prosentin tavoite ei saisi olla mikään pakkomielle. Myönnetyn avun laatu ja tehokkuus ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin avun määrä. Tiettyjen hallitusten niin kutsutut kehitysapumenot jättävät monia kysymyksiä avoimeksi, ja toimien koordinointi jättää toivomisen varaa. Toiseksi suoran talousarviotuen lisääminen on välttämätöntä, jos haluamme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, mutta sen ehtona pitäisi olla ensisijaisesti hyvä hallinto ja parlamentaarisen valvonnan harjoittaminen ensisijaisen tärkeänä näkökohtana. Kolmanneksi kannatamme ohjelmia velan vähentämiseksi, ei kuitenkaan lineaarisesti vaan tietyin ehdoin. Tällä tavoin käyttöön annettu pääoma voitaisiin maksaa rahastoon, jonka varat kanavoitaisiin ensisijaisesti koulutukseen ja terveydenhoitoon.

Lopuksi haluaisin todeta, että keskustelu siitä, olisiko meidän annettava etusija vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle vaiko kauppaa tukevalle avulle, on virheellinen kysymyksenasettelu, johon emme halua osallistua. Mielestämme kyse ei ole joko/tai-kysymyksestä vaan sekä että -kysymyksestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. (PL) Arvoisa puhemies, Afrikkaa voidaan auttaa vain yhteisellä maailmanlaajuisella toiminnalla. Euroopan unionin päättäväinen tuki niin kutsutuille lisääntymisoikeuksille, raskaudenkeskeytys mukaan luettuna, on olennainen este tällaisen yhtenäisyyden saavuttamiselle.

Raskaudenkeskeytys ei ole mikään ratkaisu äitiyskuolleisuuteen Afrikassa sen enempää moraalisesta kuin lääketieteellisestäkään näkökulmasta. Jos haluamme auttaa afrikkalaisia naisia tässä kysymyksessä, meidän olisi tarjottava lääketieteellistä apua, juomavettä, koulutusta ja lääkintälaitteita. Euroopan unionin varojen käyttäminen raskaudenkeskeytysten rahoittamiseen Afrikassa on vastoin avunantamisen periaatteita.

Se pakottaa kaikki Euroopan unionin kansalaiset osallistumaan epäsuorasti tähän asiaan. Kyse on myös eräänlaisesta Afrikkaan kohdistetusta moraalisesta imperialismista, eikä tällaista asennetta voida suvaita parlamentissa. Siksi pyydän teitä äänestämään mietinnön 40 ja 41 kohtaa vastaan. Osoitan vetoomukseni etenkin parlamentin kristillisdemokraattisille jäsenille. Jos vetoomukseeni ei vastata, emme voi kannattaa tätä mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme nyt tekemässä puolimatkan arviota vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävistä toimista, ja tulos on heikko – tämä käy selvästi ilmi jäsen Kinnockin mietinnöstä. Ryhmäni kannattaa hyvin voimallisesti tätä hyvää mietintöä.

Jos poliittinen tilanne jatkuu tällaisena, monet kehitysmaat, etenkin Afrikassa, eivät saavuta vuosituhannen kehitystavoitteita eikä enemmistö teollisuusmaista pidä taloudellisen avun antamista koskevaa lupaustaan. Saksan Heiligendammissa järjestetty G8-huippukokous oli tästä jälleen yksi esimerkki.

Vuodesta 1999 alkaen samat lupaukset on annettu ja rikottu yhä uudelleen kahden vuoden välein. Tämä heikentää Euroopan unionin uskottavuutta monien kehitysmaiden silmissä. Heiligendammissa annetuilla lupauksilla ollaan nyt korvaamassa Gleneaglesissa annetut lupaukset. Maailmanlaajuiseen rahastoon osoitetaan 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mutta meille on kerrottu, että summasta vähennetään Gleneaglesissa annetut rikotut lupaukset. Tätä kutsutaan kaksinkertaiseksi kirjanpidoksi. Tällä yritetään aiheuttaa sekaannusta lukujen osalta siten, että yksittäisiä valtioita ei velvoiteta mihinkään.

Mielestäni on erinomainen asia, että komission jäsen ilmaisi itsensä hyvin selkeästi tässä yhteydessä: juuri näin meidän on toimittava. Parlamentin velvollisuutena on ilmaista asiat selkeästi ja harjoittaa tarvittavaa painostusta sen varmistamiseksi, että ainakin Euroopan unioni pitää kiinni edistyksellisestä suunnitelmastaan, 0,7 prosentin BKT-osuuden osoittamisesta viralliseen kehitysyhteistyöapuun vuoteen 2015 mennessä tarkasti ja ilman kirjanpitotemppuja.

 
  
MPphoto
 
 

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme tekemässä arviota G8-huippukokouksesta. Kyseisessä G8-huippukokouksessa annettu ilmastonmuutosta koskeva julistus on aivan selvästi merkityksetön. Yhdyn ympäristöjärjestöjen esittämiin lausumiin. Greenpeace on todennut, että julistus oli täysin riittämätön, ja Saksan Maan ystävät -liitto on kuvannut annettuja lupauksia epämääräisiksi. Velvoittavia sitoumuksia ei annettu.

Yhdyn komission jäsenen Michelin toteamukseen siitä, ettei Afrikasta ole keskusteltu läheskään riittävästi. Köyhimpien maiden velkahuojennusta ei ole edelleenkään saatettu loppuun. Koska keskustelemme samassa yhteydessä myös G8-kokouksesta, haluaisin kuitenkin muistuttaa parlamenttia jälleen kerran siitä, ettei näillä G8-mailla ole minkäänlaista legitimiteettiä. Ne ovat itse nimittäneet itsensä maailman johtajiksi. Tämä G8-huippukokous maksoi 100 miljoonaa euroa, ja yksistään Heiligendammin ympärille pystytetty aita maksoi 12,5 miljoonaa euroa. Huippukokousta vastaan järjestettiin erinomaisesti onnistunut mielenosoitus, johon osallistui 80 000 ihmistä, ja mellakoinnin – joka oli väärin ja valitettavaa – varjolla poliisiviranomaiset päättivät olla noudattamatta oikeusvaltion periaatteita. Tiedämme esimerkiksi, että mielenosoittajien joukkoon oli soluttautunut poliisin tutkijoita, jotka luultavasti yllyttivät mielenosoittajia väkivaltaan. Asianajajat pystyivät hädin tuskin hoitamaan työtään, ja tuomareista tehtiin poliisin jatkeita. Asianajajien oli taisteltava pitkään edes päästäkseen vankien luo. Amnesty International -järjestö on arvostellut pystyttyjä vankikoppeja hyvin yksiselitteisesti ja tuominnut ne. Huippukokouksen yhteydessä harjoitettua alistamista voidaan verrata poliisivaltion toimintaan. Kansalaisten sortamista ei aina tarvitse hakea kaukaa. Ihmisoikeuksia poljetaan myös Euroopan unionissa, kuten tämän G8-huippukokouksen yhteydessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EL) Arvoisa puhemies, totean ensinnäkin, etten usko yhdenkään maailman kansalaisen luottavan tähän G8-huippukokoukseen. Se tuo mieleen yli 400 vuotta sitten vaikuttaneet feodaaliherrat, jotka kokoontuivat päättääkseen tietyistä asioista antamatta kansalle minkäänlaista sananvaltaa. Tämä on modernia feodalismia. Kun G8-maat tapaavat, ne järjestävät arvonnan, jossa valitaan köyhien maiden joukosta kahdeksan valtuutettua, jotka voivat osallistua kokoukseen. Puhumme nyt Afrikasta. Mainitkaa minulle edes yhden suuren sairaalan nimi koko Afrikassa. Arvoisa puhemies, jos teillä olisi vakavia terveysongelmia, menisittekö Tansaniaan? Menisitte Saksaan tai Englantiin. Mainitkaa minulle edes yhden Afrikassa päätoimipaikkaansa pitävän suuren pankin nimi. Kaikki suuret pankit, joille uskomme rahamme, sijaitsevat pohjoisella pallonpuoliskolla. Tämä on yhdenlaista rasismia, joka meidän olisi lopultakin myönnettävä. Joka tapauksessa voidaan sanoa vähintäänkin, että näitä maita kohtaan harjoitetaan rasismin värittämää suvaitsevuutta. Annamme niille saman verran apua kuin annamme ikkunanpesijällemme palvelurahaa.

Meidän on tehtävä päätös ja otettava käyttöön ideologia, jotta taataan, että kaikilla maailman kansalaisilla on samat oikeudet demokratiaan ja terveyteen ja samat oikeudet osallistua heitä koskettaviin päätöksiin. En usko, että se, miten toimimme tänään, on demokratiaa. Jaamme keskenämme vaurauden ja levitämme syöpää kaikkialle maailmaan, ja samalla yksi supervalta – Yhdysvallat – ei suostu kannattamaan Kioton sopimusta, minkä takia kuolemantapaukset ja maapallon lämpeneminen koskettavat jokaista, eikä ihmisillä ole asiassa minkäänlaista sananvaltaa. Siksi meidän on parannettava demokratiaa, lisättävä kansalaisten osallisuutta ja kansalaisten kunnioittamista, etenkin maissa, joissa demokratia ei vielä loista riittävän kirkkaasti. Meidän on oltava varovaisia, sillä muutoin Afrikasta leviää uusi aids, jolla on vielä tuhoisammat seuraukset kuin tällä aidsilla, joka lähettää monet pohjoisen pallonpuoliskon kansalaiset toiseen maailmaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen tyytyväinen nähdessäni, että kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen on jälleen läsnä. Tiedämme, miten kiireinen aikataulu hänellä on. Hän on ollut virkavapaalla komission jäsenen tehtävistä osallistuakseen aktiivisesti Belgian parlamenttivaaleihin, ja tämä virkavapaus lienee nyt päättynyt – eikä tämä virkavapaus Euroopan komissiosta suinkaan ole ollut turha hänen puolueensa kannalta, ja haluan onnitella häntä siitä. Meidän on kuitenkin pantava merkille ihaillen ja jokseenkin yllättyneinä, että hän on edelleen aktiivinen molemmilla rintamilla myös virkavapautensa jälkeen: sekä täällä istuntosalissa kehitysyhteistyöstä vastaavana komission jäsenenä että Brysselissä, jossa tehdään kuumeisia toimia Belgian uuden hallituksen muodostamiseksi ja jossa komission jäsen pyytää tänään ranskankielistä Vihreät-puoluetta liittymään hallitukseen. Ei todellakaan ole helppoa yhdistää työt Euroopan unionin komission jäsenenä ja Belgian "varatunnustelijana", jonka tehtävänä on selvittää kruunuhallitsijan puolesta, voisiko ehdotettu hallituksen kokoonpano onnistua. Tässä yhteydessä on todennäköisesti otettava huomioon myös se, voiko tämä kokoonpano johtaa mahdollisesti puolueellisuuteen ja onko komission puolueettomuus sen seurauksena uhattuna.

Tämän lisäksi totean, että meidän olisi parempi – ja viittaan nyt jäsen Kinnockin mietintöön – kiinnittää huomiomme siihen, miten tieteellinen vuosituhattavoitteita koskeva lähestymistapamme on. Tämän provokatiivisen kysymyksen on esittänyt Amir Attaran, joka työskentelee Kanadassa sijaitsevassa Ottawan yliopistossa kehitysyhteistyöstä vastaavana asiantuntijana. Attaran kyseenalaistaa voimakkaasti näiden tavoitteiden taustalla olevan tieteellisen perustan ja ennen kaikkea sen, miten näiden tavoitteiden saavuttamista arvioidaan. Hän mainitsee esimerkiksi malariaa koskevan tavoitteen ja toteaa, että jopa Maailman terveysjärjestön kaltaiset järjestöt myöntävät, etteivät ne ole varmoja annetuista asiaa koskevista tiedoista. Attara on todennut, että hyväksymällä epävarmat tilastot totuudeksi YK rakentaa vuosituhannen tavoitteet juoksuhiekalle. Tieteellisen luotettavuuden pitäisi olla ensimmäinen huolenaihe myös kehitysyhteistyössä. Meidän on aika keskustella perusteellisesti tästä aiheesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää esittelijää ja kollegoitani heidän erinomaisesta työstään ja heidän antamastaan tuesta tarkistuksilleni kehitysyhteistyövaliokunnassa.

Haluaisin kuluttaa hetken muutamien näkökohtien tarkasteluun. Aidsin torjunnan on oltava jatkossakin kansainvälisen yhteisön prioriteetti, etenkin kun otetaan huomioon YK:n hiljattain laatimat raportit ja toistaiseksi hidas eteneminen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Sitä koskevaa sitoumusta ei saa rikkoa, ja teollisuusmaiden on kannettava siitä vastuunsa. On mahdotonta jatkaa keskustelua taloudellisesta kehityksestä, koulutuksesta ja terveysalan infrastruktuurista, jos aktiivinen väestö, joka kykenee toteuttamaan nämä uudistukset, harvenee päivä päivältä huolimatta annetuista hoidoista ja lääkkeistä, jotka eivät selvästikään ole riittäviä eivätkä riittävän tehokkaita.

UNAIDS-raportin mukaan vuonna 2006 uusia tapauksia oli 4–6 miljoonaa, ja samana vuonna aidsiin kuoli 3 miljoonaa ihmistä, joista kaksi kolmasosaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, eli alueella, johon vuosituhannen kehitystavoitteita pääosin sovelletaan. Tämä merkitsee, että joka päivä kuolee yli 8 000 ihmistä, ja tämä luku on aivan kestämätön.

Tässä taistelussa ja ylipäätään köyhyyden torjunnassa olemme hyvin kaukana suunnitelmastamme, emmekä voi enää hyväksyä tekosyitä niiltä mailta – valitettavasti oma kotimaani mukaan luettuna – jotka eivät ole vielä täyttäneet kansainväliselle yhteisölle antamiaan sitoumuksia, varsinkin kun nämä sitoumukset ovat jo nyt vaatimattomia. Lisäksi meidän on pyydettävä avunantajamaiden hallituksia paitsi tehostamaan kehitysapua myös olemaan täysin johdonmukaisia omissa kauppapolitiikoissaan, sillä kehitysyhteistyön tukeminen tarkoittaa ennen kaikkea sen mahdollistamista, että vaikeuksissa olevat maat voivat nousta jaloilleen omin avuin.

Näköpiirissä on uusia haasteita, toimia, testejä ja sitoumuksia. Toivon, että tällä kertaa Euroopan unioni pystyy todellakin hoitamaan sille kuuluvan tehtävän.

 
  
MPphoto
 
 

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, toisen maailmansodan lopussa, kun keskitysleirit vapautettiin, sanoimme "ei koskaan enää". Ei koskaan enää tällaista epäinhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Me täällä parlamentissa ja kaikki viime viikolla G8-kokoukseen osallistuneet tiedämme, että joka vuosi miljoonia alle viisivuotiaita lapsia kuolee, koska heillä on puute rokotteista, jotka meillä länsimaissa on ollut käytössä jo viimeisten 30 vuoden ajan. Tämä on jopa suurempi loukkaus kuin keskitysleirien tapahtumat, sillä me tiedämme tilanteen. Tämä kaikki tapahtuu silmiemme edessä. Mitä sitten olemme tehneet? Olemme luopuneet johtajuudesta. Olemme antaneet johtajuuden rock-tähdille – ja luojan kiitos, että meillä on heidät, sillä jos he eivät olisi harjoittamassa painostusta, kuka sitten? Tämä osoittaa tuhoisaa johtajuuden puutetta Euroopan unionilta.

Kun puhumme tiedottamisesta Euroopan unionin kansalaisille, kuvittelemme, että voimme puhua ihmisille perustuslakisopimuksista ja muista. Se on pötypuhetta. Kuten totesin aiemmin, ihmiset Dublinin pubeissa tai Saksan ravintoloissa eivät puhu perustuslakisopimuksista. Katsokaa vaikka ihmisiä, jotka matkustivat Gleneaglesiin, jotka ottivat työstä vapaata osallistuakseen Gleneaglesin mielenosoitukseen ja jotka osallistuivat kolmannen maailman hyväksi järjestettyihin rock-konsertteihin. Miksemme anna johtajuutta näille ihmisille? Missä ovat eurooppalaiset valtiomiehet? Meillä on ainoastaan poliitikkoja – ja kaiken lisäksi huonoja poliitikkoja. Ei Delorsia, ei Kohlia.

Tarvitsemme johtajuutta tässä asiassa, ja G8-ryhmä jätti meidät pulaan. Se ei osoittanut tämän asian edellyttämää johtajuutta, ja parlamentin on vaadittava, että standardeja nostetaan. Meidän on vaadittava, että länsimaiden, Euroopan unionin ja G8-maiden poliitikot ryhtyvät johtamaan tätä asiaa. Emme voi hyväksyä mitään muuta, ja arvoisa puhemies, teidän on hoidettava oma tehtävänne tässä yhteydessä. Voisitte antaa meille johtajuuden parlamentissa. Voisitte vaikuttaa niihin, joilla on valmiudet muuttaa tilannetta. Meillä on valmiudet muutokseen. Emme saa hyväksyä tällaisia standardeja. G8-kokous oli valtaisa pettymys ihmisille. Se osoitti, ettei meillä ole todellisia valtiomiehiä ja johtajia, ja toivon, että tähän tulee muutos.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitos, jäsen Mitchell. Olen iloinen, että annatte arvoa Euroopan parlamentin puhemiehelle, mutta häntä ei kutsuttu Heiligendammiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Maria Gomes (PSE).(PT) Darfurin kansanmurha, vakavat kriisit Zimbabwessa, Somaliassa, Etiopiassa ja Nigeriassa, korruptio, pandemiat, aavikoituminen, asevirta ja kilpailu öljystä ja muista luonnonvaroista, kaikki nämä tekijät lietsovat uusiin konflikteihin Afrikassa ja lisäävät niiden ihmisten määrää, jotka ovat riittävän epätoivoisia vaarantaakseen henkensä päästäkseen Eurooppaan tai paikkaan, jossa he voivat löytää paremmat elinolot. Siksi on masentavaa nähdä, miten G8-kokouksessa rajoituttiin toistamaan Gleneaglesissa annetut lupaukset, joita ei ole pidetty. Olemme nyt puolimatkassa ja, kuten jäsen Kinnockin mietinnössä aivan oikein todetaan, jäsenvaltioiden hallitusten ja komission on annettava vuosituhannen kehitystavoitteille niille kuuluva etusija.

Etenkin Afrikassa vuosituhannen kehitystavoitteilla on lujitettava turvallisuus- ja kehitysstrategiaa, eikä yhteinen yhteistyöstrategia, joka on määrä hyväksyä joulukuussa järjestettävässä EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa, saa olla jälleen vain yksi tilaisuus kokoontua yhteiskuvaan. Huippukokouksen jälkeen eurooppalaisten ja afrikkalaisten viranomaisten on tehtävä vaiheittain sitoumuksia täyttääkseen vuosituhannen kehitystavoitteet ja ehdotettava strategioita, jotka eivät ole sidottuja hallituksiin ja jotka menevät pidemmälle kuin lyhytkantoinen, sopimaton ottelu Kiinan kanssa siitä, kumpi on askeleen edellä.

Sitoumukset demokratian ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen lujittamiseksi Afrikan maissa pitävät sisällään myös investoinnit ihmisoikeuksien, naisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta taistelevien tahojen auttamiseksi Afrikassa. Se edellyttää myös, että EU ja sen afrikkalaiset kumppanit ovat tiukkoina toisilleen, kun kyse on Cotonoun sopimuksen kaltaisten jo sitovien sopimusten noudattamisesta. Ilman oikeutta ja oikeusvaltioperiaatetta ei ole hyvää hallintoa eikä varsinkaan kestävää kehitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää kaksi näkökohtaa, jotka liittyvät vuosituhannen kehitystavoitteiden puolimatkaan.

Ensinnäkin on täysin ilmeistä, että köyhyyden poistaminen maailmasta on yksi koko ihmiskunnan tärkeimmistä haasteista 21. vuosisadalla. Lääkärinä minulle on päivänselvää, että köyhyys ja HIV:n/aidsin, malarian ja tuberkuloosin kaltaiset taudit kulkevat käsi kädessä, ja ne saavat aikaan eräänlaisen tsunamin, joka tappaa joka vuosi miljoonia ihmisiä. On valitettavaa, että tästä järkyttävästä tragediasta on tullut vähämerkityksinen ja jokapäiväinen tilastotieto. Köyhyyden poistaminen edellyttää näiden tautien hävittämistä ja Afrikan terveysjärjestelmän lujittamista, ja tätä tarkoitusta varten tulevien vuosien aikana on myönnettävä vähintäänkin G8-maiden ehdottamat 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Nykymaailmalla on mahdollisuus toimittaa nämä taudit historian kirjoihin, ja meidän on onnistuttava.

Olen tyytyväinen myös G8-ryhmän päätökseen peruuttaa täysimääräisesti pahasti velkaantuneiden köyhien maiden maksamattomat velat Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF), Maailmanpankille ja Afrikan kehityspankille.

Vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa vain rauhanomaisissa oloissa, mikä tarkoittaa sitä, että Afrikan lukuiset paikalliset aseelliset konfliktit on saatava loppumaan, etenkin Darfurin pitkittynyt kriisi, jossa on loukattu perusihmisoikeuksia.

Toiseksi haluaisin huomauttaa, että uusien jäsenvaltioiden, jotka vasta hiljattain ottivat vastaan virallista kehitysapua ja joiden BKT on kasvanut nopeasti useiden vuosien ajan, on lisättävä osuuksiaan sen sijaan, että ne ainoastaan saavuttavat vahvistetut tavoitteensa. Kannatan luonnollisestikin jäsen Kinnockin mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomionne kolmeen asiaan. 15 jäsenvaltion unionin antaman avun määrä, joka ilmaistu prosentteina BKT:sta ja vahvistettu vuosituhattavoitteissa, on valitettavasti pienenemässä. Enemmistö valtioista ei ole vieläkään saavuttanut edes puolivälin tavoitetta, joka on 0,33 prosenttia. Tällä välin peruskoulutukseen annettava rahoitus kattaa vain 23 prosenttia ja terveydenhoitoon annettava rahoitus 36 prosenttia tarpeesta.

Vain 18 valtiota 60:stä avun tarpeessa olevasta valtiosta on saanut velkansa peruutetuksi. Nämä päätökset ovat tärkeitä paitsi siksi, että niillä vähennetään näiden maiden usein kestämätöntä taloudellista taakkaa, myös siksi, kuten Maailmanpankki on todennut, että maat joiden velkaa on vähennetty, ovat kaksinkertaistaneet köyhyyden torjumiseen kohdennetut määrärahansa.

Kolmanneksi kaikkein tehokkain keino auttaa köyhiä maita on varmistaa, että ne pääsevät maailman kehittyneimpien maiden markkinoille, ja edistää pienyritysten ja mikroyritysten kehitystä köyhissä maissa.

Lopuksi totean, että on tärkeää tukea myös paikallishallintojen kehittymistä ja kansalaisjärjestöjä sekä luoda keskushallintojärjestelmä Euroopan unionin talousarviosta myönnettävää tukea varten, sillä se on ainoa keino parantaa tehokkuutta ja vähentää byrokratiaa ja korruptiota.

 
  
MPphoto
 
 

  Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Kinnockia erinomaisesta vuosituhannen kehitystavoitteita koskevasta puolivälin arviosta. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että vaadimme kaupan, kehittämisen ja maatalouden alalle annettavan avun uudelleenarviointia. Häpeällinen käytäntömme antaa toisella kädellä ja ottaa toisella – usein jopa enemmän kuin annamme – on saatava loppumaan. Samalla mietinnössä viitataan moniin erittäin merkityksellisiin tuettaviin aloihin. Tämän todettuani huomautan, että saimme sen vain vaivalloisesti läpi kehitysyhteistyövaliokunnassa. Monet Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdottamat tarkistukset hylättiin vain täpärästi, ja jos ne olisi hyväksytty, tuloksena olisi ollut hyvin vesitetty mietintö.

Muilta osin mietintö ei sisällä mitään muuta kuin sen, minkä jäsenvaltiot kauan sitten juhlallisesti ja paljon huomiota herättävästi lupasivat köyhille. Lisäksi siinä arvostellaan ankarasti sitä, ettei lupauksia ole pidetty. Mietinnössä tuodaan selvästi esiin, että velan anteeksiannon käyttäminen ovelana keinona täyttää omat sitoumukset on tuomittavaa. Avunantajamaat vähentävät usein oikeutetusti myöntämänsä velan tai kirjaavat sen usein kokonaan tappioksi, ja sen seurauksena ne maat, jotka saavat tällä tavoin rahaa tuen muodossa, ovatkin rikkaita avunantajamaita. Sopivuuden nimissä emme voi sallia tätä, ja koko parlamentin olisi yhdessä torjuttava tällaista juonittelua.

Meidän on pysyttävä kriittisinä ja itsekriittisinä. Uskottavuutemme on vahingoittunut, sillä lupaukset on pidettävä. Vuosituhannen kehitystavoitteet kuten myös viime viikolla järjestetyssä G8-kokouksessa esitetyissä, Afrikan ongelmia koskevissa mahtipontisissa puheissa esitetyt tavoitteet ovat tärkeitä, ja se, ettei neuvosto ole vaivautunut edes olemaan läsnä parlamentissa tänään, kertoo tietenkin jotain siitä, mitä vakavasti se suhtautuu antamiinsa lupauksiin. Meidän on itse asiassa vaikea ottaa neuvostoa vakavasti, sillä se ei itsekään ota itseään vakavasti.

Huomiota ei pitäisi kuitenkaan kiinnittää ainoastaan siihen, miten jäsenvaltiot voivat laistaa niille esitetyistä vaatimuksista tai päästä mahdollisimman helpolla vaatimusten täyttämisessä. Meidän kaikkien olisi sovittava, miten aiomme saavuttaa tavoitteemme ja puolittaa köyhyyden ennen vuotta 2015. Lisäksi, jos haluamme säilyttää uskottavuutemme kehitysmaiden silmissä, meidän on pidettävä tarkasti silmällä myös sitä, teemmekö todellakin sen, minkä olemme luvanneet. Meidän olisi pyrittävä löytämään keinoja seurannan toteuttamiseksi. Yhdenkään meistä ei pitäisi tulevaisuudessa voida laistaa huomaamatta velvollisuuksistamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, G8-prosessi on merkinnyt valtaisaa epäonnistumista taistelussa köyhyyttä ja ilmaston lämpenemistä vastaan. Vaikka G8-kokous onkin legitiimi, sitä tuskin voidaan pitää historiallisena, varsinkin kun pidetään mielessä, miten jyrkästi Brasilian, Etelä-Afrikan, Kiinan ja Intian kaltaisten nopean talouskasvun maiden osallistumista siihen vastustettiin. Kyseisen kokouksen lopullisten julistusten puutteellinen sisältö vain ilmentää sen väsähtäneitä rituaaleja.

Rikkaat maat sitoutuivat juhlallisesti Skotlannissa vuonna 2005 lisäämään julkista kehitysapua 50 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2010 mennessä, ja tästä puolet oli määrä antaa Afrikalle, jotta varmistetaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien asettamat vuotta 2015 koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet saavutetaan.

Kuten Kofi Annanin johtama Afrikka-seurantapaneeli on todennut, todellisten määrärahojen määrä on nyt kaksi vuotta myöhemmin vain 10 prosenttia siitä, mitä on luvattu. Ikään kuin mikään ei olisi vialla, G8-maat tekivät Rostockissa uuden sitoumuksen, jonka mukaan ne myöntävät 60 miljardia dollaria aidsin torjuntaan mutta jossa käytetyt termit olivat kaikki hyvin epämääräisiä ja tahallaan harhaanjohtavia. Mitään määräaikaa ei asetettu, ja puolet mainitusta rahamäärästä kierrätetään itse asiassa Yhdysvaltain hallinnon antamien, vuoteen 2013 mennessä toteutettavien sitoumusten kautta. Kolmen miljardin vuotuinen lisäys muiden hallitusten, myös eurooppalaisten hallitusten, jo antamiin sitoumuksiin nähden on täysin riittämätön aidsin ja muiden pandemioiden muodostamien humanitaaristen hätätilanteiden torjumiseksi.

Ilmaston lämpenemisen osalta sitä, ettei mitään päätöstä tehty, pidettiin onnistumisen merkkinä. Kolme päivää kestäneiden ja 120 miljoonaa euroa maksaneiden kokousten seurauksena sovittiin, että mahdollinen sopimus ilmakehään pääsevien hiilidioksidimäärien rajoittamisesta lähetetään takaisin YK:hon. Lupauksia ei voida täyttää kyseenalaistamatta vallalla olevia taloudellisia ja sosiaalisia malleja.

 
  
MPphoto
 
 

  Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, on ilahduttavaa, että Euroopan parlamentin oikeudellinen osasto on todennut, että on väärin käyttää ratifioimatonta EU:n perustuslakisopimusta viitteenä tässä mietinnössä.

Edustamani puolue Junilistan on korostanut johdonmukaisesti, että on tuomittavaa vedota EU:n perustuslakisopimukseen, kun pidetään mielessä, että EU:n kahden jäsenvaltion kansalaiset ovat selvästi ja yksiselitteisesti torjuneet sen kansanäänestyksissään. Perustuslakisopimusta voidaan käyttää oikeudellisena perustana tai viitteenä vain, jos se ratifioidaan yksimielisesti. Vetoan parlamenttiin, jotta se kunnioittaisi tätä asiaa tulevaisuudessa.

Maailman rikkaimmilla mailla on moraalinen velvollisuus jakaa osa omasta vauraudestaan kehitysmaiden kanssa. Kannatan siten koko sydämestäni vuosituhannen kehitystavoitteissa vahvistettuja kiireisiä tavoitteita. Junilistan katsoo kuitenkin, että on yksittäisten jäsenvaltioiden tehtävä käsitellä kehitysapuun liittyviä kysymyksiä yhteistyössä sellaisten järjestöjen kanssa, joilla on laaja kansainvälinen legitimiteetti ja pitkä kokemus.

Tässä yhteydessä EU:n tehtävänä on periaatteessa poistaa vaiheittain käytöstä EU:n köyhien kehitysmaiden kanssa tekemät tuhoavat kalastussopimukset ja uudistaa perusteellisesti protektionistista maatalous- ja kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi köyhien kehitysmaiden maanviljelijöiden on vaikeaa myydä tuotteitaan eurooppalaisille markkinoille.

 
  
MPphoto
 
 

  Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, puhumme parlamentissa paljon siitä, miten paljon me maksamme nykyään tukea ja paljonko meidän olisi maksettava tulevaisuudessa. Väitämme aina, että annamme liian vähän rahaa kehitysavun muodossa ja että vuosituhannen kehitystavoitteita ei saavuteta. On mahdotonta saavuttaa niitä, jolleivät kehitysmaat saa sellaista tukea, jonka avulla ne voivat kehittää talouksiaan ja auttaa siten itseään.

Ne parlamentissa, jotka tuntevat minut, tietävät, että edustan Ruotsia ja että saavuin Ruotsiin lähes 14 vuotta sitten Bosnian pakolaisena. Siksi tiedän, että kun ihmiset ovat heikossa asemassa ja tarvitsevat apua, he haluavat sellaista apua, jonka avulla he voivat auttaa itseään lyhyellä aikavälillä ja tulla mahdollisimman nopeasti riippumattomiksi ja itsenäisiksi, jolloin he eivät enää tarvitse apua. He eivät varmastikaan halua, että ihmiset säälivät heitä, eivätkä he halua apua, jonka takia he joutuvat riippuvaisiksi avusta myös tulevaisuudessa. Meidän on pohdittava mietintöä kohtaan esittämääni arvostelua myös tässä valossa, ja haluankin, että siinä painotetaan voimakkaammin kauppaa ja sen myönteisiä vaikutuksia kehitykseen.

Eräs toinen asia, jota mietinnössä ei painoteta riittävästi, on markkinoiden vapauttaminen. Näkemys, jonka mukaan apua olisi lisättävä ilman, että kehitysmaita vaaditaan esimerkiksi vähentämään velkaansa, johtaa siihen, että apua annetaan ilman minkäänlaisia vaatimuksia sen enempää markkinoiden vapauttamisen kuin lainojen uudelleenjärjestelynkään osalta. Ilman markkinoiden vapauttamista velan määrä kasvaa kuitenkin entisestään, ja silloin päädymme puheeni alussa kuvailemaani tilanteeseen, jossa apu johtaa riippuvuuteen avusta, eikä tällaista tilannetta pitäisi koskaan syntyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Monet kiitokset, jäsen Ibrisagic. Nimestänne päätellen ei uskoisi, että puhutte niin erinomaista ruotsia: olette meille hieno esimerkki.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Van Lancker (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella lämpimästi jäsen Kinnockia kriittisestä mutta mielestäni kuitenkin erityisen osuvasta mietinnöstä. Haluan kiittää komission jäsentä hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Heiligendammissa järjestettyä G8-kokousta. Arvoisa komission jäsen, voin itse asiassa kertoa teille, että yhdyn laajalti esittämäänne skeptisyyteen tuloksista.

Vuonna 2005 kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että vuosituhattavoitteet voidaan saavuttaa, jos vain saadaan siihen tarvittavat sitoumukset ja varat. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin ajatukseen ei ilmeisestikään suhtauduta enää läheskään yhtä innostuneesti, sillä G8-maiden hallitusten päämiehet eivät mene yhtään pidemmälle vaan tyytyvät toistamaan vuoden 2005 sitoumukset. Kuten muutamat kollegoistamme täällä parlamentissa ovat huomauttaneet, G8-maat eivät ole onnistuneet laatimaan kipeästi kaivattua suunnitelmaa, josta olisi apua lupausten täyttämisessä. Käytössä ei ole minkäänlaista konkreettista rahoitussuunnitelmaa, joka velvoittaisi maat vastaamaan sitoumuksistaan ja korjaamaan puutteensa, ja jo nyt on ilmeistä, että G8-maat eivät pysty vauhdittamaan toimiaan riittävästi ja kaksinkertaistamaan kehitysapua vuoteen 2010 mennessä.

Yksistään HIV:n/aidsin torjunnassa on valtava puute rahoituksesta. Vuonna 2007 vajeen määrä on jopa 9 miljardia. Gleneaglesin kokouksessa annettuja lupauksia ei suinkaan ole pidetty, ja yksi niistä oli HIV:n ehkäisyn, hoidon ja tukipalvelujen tuominen kaikkien saataville vuoteen 2010 mennessä. Vain joka kuudes aids-potilas saa lääkitystä. Joka 12. sekunti joku kuolee aidsiin, ja 70 prosenttia uusista HIV-tartunnoista todetaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tätä ei yksinkertaisesti voida hyväksyä. Arvoisa komission jäsen, 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria HIV:n, aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan ei ole yksinkertaisesti riittävästi, jotta G8-ryhmä voisi täyttää kansanterveyttä koskevan lupauksensa määräaikaan mennessä.

Lopuksi haluaisin vielä esittää yhden näkökohdan. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ei ole kyse yksistään rahasta vaan myös oikeuksista. Köyhyyttä vastaan ei yksinkertaisesti voida taistella ilman esimerkiksi lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalvelujen yleistä saatavuutta. Arvoisa komission jäsen, toivon, että Euroopan unioni hoitaa jatkossakin uraauurtavan tehtävänsä tällä alalla.

 
  
MPphoto
 
 

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, G8-maiden johtajat lähettivät Gleneaglesissa vuonna 2005 toiveikkaan viestin lupaamalla Afrikalle 42 miljardia terveydenhoitoon, etenkin aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaa varten.

Vuonna 2007 annettiin uusi lupaus 44 miljardista eurosta. Onko tämä sitoumus oikeastaan mitään uutta? Sitä emme tiedä. Vai onko se sittenkin vain uusi tapa peitellä rikottuja lupauksia, kuten kaikki näitä laskelmia tiiviisti seuraavat suuret kansalaisjärjestöt väittävät? Mitään konkreettista aikataulua ei ole vahvistettu, eikä ole selvää, miten tämä uusi lupaus sopii yhteen aiempien lupausten kanssa.

Meidän on kerrottava kansalaisillemme, että hallituksemme eivät toimi niin kuin ne sanovat. Ne samaiset johtajat, jotka ilmaisevat suuren surunsa nähdessään dramaattisia kuvia ihmisistä, jotka pakenevat kauhuissaan kotimaastaan Afrikasta ja jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä ja kuolemaan Välimerellä, eivät kuitenkaan pidä lupauksiaan, kun heidän pitäisi muuttaa lupauksensa poliittisiksi päätöksiksi.

Meidän on sitouduttava lisäämään apua, tietenkin erityisesti terveyden ja koulutuksen tukemiseen. Tätä sitoumusta on kuitenkin tarkasteltava myös neuvottelupöydässä. G8-ryhmä kuvailee tiedotteessaan onnistunutta Dohan neuvottelukierrosta ensisijaisen tärkeäksi asiaksi Afrikan maanosan taloudellisen kasvun kannalta. Se on ensisijaisen tärkeä asia, toteaa G8-ryhmä.

Kun puhumme Afrikasta, meidän olisi tekopyhää erottaa toisistaan yhtäältä se, mitä puhumme humanitaarisista kysymyksistä ja kehitysapuun liittyvistä kysymyksistä, ja toisaalta se, miten me käyttäydymme Dohan kierroksen neuvottelupöydän ääressä, enkä puhu nyt ainoastaan Euroopan unionista vaan puhun kaikista teollisuusmaista, joka ovat kokoontunut yhteen G8-prosessissa.

Emme voi erottaa toisistaan yhtäältä vapaakauppaa, todellisuudessa tehtäviä kauppavaihtoja tai sitä, mitä Dohan kierros voi todellisuudessa merkitä kyseisille maille, ja toisaalta sitä, mitä me sanomme humanitaarisista ja kehitysapuun liittyvistä kysymyksistä. Lupauksemme on muutettava neuvottelupöydässä muuksi kuin pelkäksi käteiseksi.

Lopuksi totean, että annettavan avun on oltava järkevää. Meidän on suhtauduttava myönteisesti G8-ryhmän tukeen Afrikan infrastruktuurien yhteenliittymälle (Infrastructures Consortium for Africa, ICA). Haluaisin korostaa erityisesti tätä konkreettista toimenpidettä.

 
  
MPphoto
 
 

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella jäsen Kinnockia hänen erinomaisesta mietinnöstään. On vaikeaa selviytyä tästä aiheesta minuutissa, mutta yritän. Mielestäni ongelmana ei ole ainoastaan EU:n ja läntisen maailman Afrikalle myöntämän rahan määrä tai rahan puute, vaan ongelmana on myös tämän avun hallinnointi ja koordinointi. Olemme tietoisia Afrikan maiden heikkojen hallintojen asettamista rajoitteista. Apu toimii monissa tapauksissa, mutta köyhyydestä ei tehdä koskaan historiaa antamalla apua, jonka ehtona ei vaadita hyvää hallintoa.

Eräs näkökohta, jota voitaisiin tarkastella, on, olisiko yksittäisten eurooppalaisten valtioiden tai jäsenvaltioista muodostuvien ryhmien omaksuttava koordinoiva rooli avun hallinnoinnissa yksittäisissä Afrikan maissa. Se olisi merkittävä askel sen varmistamisessa, että avunantajamaat ovat vastuuvelvollisia antamansa avun osalta. Se olisi myös osoitus parhaista käytännöistä vuosituhannen kehitystavoitteiden täytäntöönpanossa.

Sanon tämän sen kokemuksen perusteella, jonka olen saanut Irlannin hallituksen ministerinä käsitellessäni Dublinissa ja muissa Euroopan kaupungeissa sijaitsevia köyhiä yhteisöjä koskevia kysymyksiä. Hallituksen virasto oli vastuussa näille yhteisöille antamamme avun koordinoinnista, ja tämä käytäntö oli hyvin onnistunut. Uskon, että näin voitaisiin toimia myös Euroopan unionin tasolla ja yleismaailmallisesti Afrikkaa koskevassa kysymyksessä.

Minulla ei ole riittävästi aikaa tarkastella tätä aihetta, mutta eräs toinen suuri kysymys on kauppa. Ilman kauppaa Afrikalla ei ole mitään mahdollisuuksia irrottautua köyhyydestä. Myös tätä näkökulmaa on tarkasteltava. Joka tapauksessa meidän on mielestäni parannettava merkittävästi koordinointia Afrikalle myöntämiemme varojen täytäntöönpanon ja kuluttamisen osalta. Jos koordinointi on asianmukaista, voisimme tehdä parannuksia tällä alalla. Kuten tiedämme, se ei ole helppo tehtävä eikä mitään helppoja ratkaisuja ole olemassa, mutta meidän on muutettava tapoja, joilla toimitamme avun Afrikan köyhimmille kansoille.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

 
  
MPphoto
 
 

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka onkin hyvä asia, että olemme tänään kiinnittäneet huomiota joillakin alueilla saavutettuun edistykseen, tilanne mustassa Afrikassa on edelleen traaginen, kuten edelliset puhujat, jäsen Van den Berg mukaan luettuna, ovat huomauttaneet. Maantieteellisen eron lisäksi olisi tehtävä myös sukupuoleen perustuva ero. Presidentti Bush on nyt vakuuttunut siitä, että aidsin torjumiseksi olisi tehtävä enemmän, sillä se koskettaa niin miehiä kuin naisiakin. En voinut välttyä saamasta sellaista käsitystä, että tämä on tärkeä ehto sille, että rahaa voidaan tarjota.

Äitiyskuolleisuus koskettaa tämän käsitteen määritelmänkin mukaan ainoastaan naisia. Lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien alalla ei ole nähtävissä minkäänlaista parannusta. Vaikuttaa siltä, että monien mielestä naisen henki ei ole yhtä arvokas. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka 16. nainen kuolee raskauden seurauksena, esimerkiksi synnytyksen tai vaarallisissa oloissa tehdyn abortin yhteydessä. Sri Lanka on osoittanut, että investoinneilla todellakin pelastetaan naisten henkiä. Hyvä jäsen Szymánski, vesi ja lääkkeet eivät ole yksistään riittäviä. Naisten on voitava päättää itse, haluavatko he tulla raskaaksi. Esimerkiksi raskaudenkeskeytystä koskevat vaikeat päätökset olisi tehtävä yksilötasolla sen sijaan, että ne ovat osa laajaa ja yleistä lausuntoa, jonka annamme omilta mukavilta tuoleiltamme.

Arvoisa komission jäsen, olette oikeassa siinä, että EU on tärkeä rahoittaja, ja se myös täyttää tämä tärkeän tehtävänsä. EU-maat eivät ole kuitenkaan vielä panneet täytäntöön myöskään Kairossa antamiaan lupauksia. Minkälaisen menettelyn aiotte käynnistää tämän johdosta?

 
  
MPphoto
 
 

  Luisa Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää, jäsen Kinnockia, hänen mietinnöstään, jolla – jos se olisi hyväksytty ajoissa – olisi lähetetty selkeä viesti G8-kokoukseen osallistuneille valtioiden päämiehille ja koko kansainväliselle yhteisölle siitä, miten ensisijaisen tärkeää on ryhtyä ratkaiseviin toimiin muuttaaksemme toimiemme suunnan.

Tätä pyytävät ne miljoonat ihmiset, jotka ovat edelleen kuolemassa nälkään, janoon ja sairauksiin tai sotien seurauksena. Vaikka se ei olisikaan riittävästi, on kuitenkin hyvin tärkeää, että G8-maat ja kansainvälinen yhteisö pitävät antamansa lupaukset. Jollemme ryhdy minkäänlaisiin toimiin köyhyyden ja alikehittyneisyyden rakenteellisten syiden korjaamiseksi, ihmisiä kuolee jatkossakin.

Komission jäsen Michel on oikeassa siinä, että on otettava käyttöön yhtenäisiä ja johdonmukaisia strategioita eri aloilla. Tällaisia ovat esimerkiksi julkisen kehitysavun määrä ja laatu, velkojen peruuttaminen ja kansainvälistä kauppaa koskevien sääntöjen tarkistaminen sekä varmastikin vastuunotto, avoimuus ja moitteeton hallinto kehitysmaissa.

Haluaisin korostaa muutamia kohtia: avun laadun parantamiseksi on erityisen välttämätöntä lopettaa hyvin vahingoittava käytäntö, jossa apu sidotaan yhteen taloudellisten ja geopoliittisten etujen kanssa, sekä poistaa Euroopan unionin kehitys-, kauppa- ja maatalouspolitiikkojen epäjohdonmukaisuus. Lisäksi on välttämätöntä tarkastella uudelleen talouskumppanuussopimuksia ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka ovat sopusoinnussa vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa, jotta Dohan neuvottelujen pattitilanne saadaan purettua.

Kolmea terveyskysymyksiä koskevaa vuosituhannen kehitystavoitetta ei koskaan saavuteta, jos hoidot ja lääkkeet eivät ole kaikkien saatavilla. Liian usein teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva kansainvälinen lainsäädäntö rikkoo miljoonien ihmisten ensisijaisia oikeuksia terveyteen ja elämään monikansallisten lääkealan ryhmittymien voittojen takia. G8-kokouksessa saavutetut epätyydyttävät sopimukset tuovat korostetusti esiin myös maailman suurvaltojen luomia ristiriitaisuuksia, sillä ne kuluttavat kehitysapuun 5 prosenttia siitä, mitä ne kuluttavat kuolemaan ja tuhoamiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, haluan vuorostani onnitella jäsen Kinnockia hänen valiokunta-aloitteisesta mietinnöstään, joka koskee hyvin tärkeää aihetta.

Euroopan parlamentin on mielenkiintoista nähdä puolimatkassa vuosituhannen kehitystavoitteiden määräaikaa, miten kaukana olemme vielä niiden saavuttamisesta, ja yrittää siten parantaa keinoja niiden saavuttamiseksi.

On sääli, että lukuisat maat maailman köyhimmällä alueella, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ovat kaukana vuosituhannen kehitystavoitteista. Vuosituhannen kehitystavoitteita ei selvästikään saavuteta, jollei köyhimmille kehitysmaille annettavaa apua lisätä ja paranneta niiden omien kansallisten varojen täydentämiseksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien, Afrikan unionin, G8-ryhmän ja Euroopan unionin on noudatettava nykyisiä arvioita ja lisättävä Afrikalle annettavaa apua keskimäärin 3,7 miljardilla eurolla vuosittain.

Lisäksi koska Euroopan unioni on suurin humanitaarisen avun antaja, sen on jatkettava sinnikkäästi toimia kehitysmaiden velkojen peruuttamiseksi.

Joka tapauksessa minun on myönnettävä, että minua huolestuttaa eniten kyvyttömyys saavuttaa koulutusalaa koskeva tavoite. 121 miljoonaa lasta, joista 65 miljoonaa on tyttöjä, ei ole koskaan käynyt koulua. Ilmaisen ja pakollisen peruskoulutuksen takaamista kaikille koskevan tavoitteen 2 lisäksi vuonna 1990 järjestetyn lasten asemaa käsittelevän huippukokouksen (World Summit for Children) päätelmissä mainittiin myös tavoite, jonka mukaan vuoteen 2000 mennessä kaikille on taattava yleinen pääsy koulutukseen siten, että vähintään 80 prosenttia lapsista saattaa loppuun peruskoulutuksen. Olemme valitettavasti kaukana tästä tavoitteesta. Kehitysmaiden on ymmärrettävä, että jolleivät ne investoi inhimillisten resurssiensa laatuun, ne ovat tuomittuja samaan kehitystasoon loputtomasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Linda McAvan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tarkastella G8-kokousta ja esittää kaksi huomautusta. Ensimmäinen koskee ilmastonmuutosta. Hyvä uutinen oli se, että Yhdysvallat lupautui osallistumaan jatkossakin YK:n toimiin, mutta huono uutinen oli se, ettei mitään sitovia tavoitteita asetettu. Sitäkin huonompi uutinen on kuitenkin tavallaan se, ettemme edistyneet yhtään Intian, Brasilian ja Kiinan kaltaisten nopean talouskasvun maiden saamisessa mukaan prosessiin.

Arvoisa komission jäsen, meillä on paljon tehtävää ennen Balin konferenssia. Tiedän, ettette ole ilmastonmuutoksesta vastaava komission jäsen, mutta kehitysyhteistyöstä vastaavana komission jäsenenä teillä on keskeinen asema ilmastonmuutosta koskevien toimien ylläpitämisessä, sillä, kuten tiedätte, köyhät kehitysmaat maksavat jo nyt ilmastonmuutoksesta. Siksi toivon, että asetatte tämän kysymyksen asialistanne kärkeen.

Köyhät maat joutuvat maksumiehiksi, ja jos pohdimme erästä toista G8-kokouksen keskeistä näkökohtaa, nimittäin ulkomaista tukea, näemme, miten rikkaat maat antavat tyhjiä lupauksia. Kun tarkastelemme lukuja, huomaamme, että G8-maat ovat kaukana tavoitteesta kehitysmaille annettavan avun osalta, ja niistä EU-maat ovat kaikkein huonoimpia suoriutujia.

Arvoisa komission jäsen, käsitykseni mukaan olemme jälleen kahden tai kolmen vuoden kuluttua tässä samassa tilanteessa vaikeroimassa jälleen kerran sitä, ettemme ole edistyneet ulkomaanavun antamisessa. Avun kaksinkertaistamista koskeva sitoumus annettiin EU:n huippukokouksessa. Seuraatteko tilannetta tulostaulun avulla vai onko meidän turvauduttava kansalaisjärjestöihin, jotta saamme tilannearvion? Itse asiassa meidän olisi pohdittava tulostaulujen käyttöönottoa ilmastonmuutoksen ja kehitysavun alalla, sillä se, mitä jäsen Mitchell totesi aiemmin uskottavuudesta ja EU:sta, on totta. Ihmiset arvioivat meitä sen perusteella, miten suoriudumme heille oikeasti merkityksellisistä kysymyksistä: ilmastonmuutoksesta ja köyhyyden poistamisesta. Perustuslakisopimusta koskeva kysymys on tärkeä meille, muttei kansalaisille. Jollemme siis hoida näitä kysymyksiä, meillä ei ole paljoakaan uskottavuutta ulkopuolisen maailman silmissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Feleknas Uca (GUE/NGL).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Michel, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aloittaa kiittämällä jäsen Kinnockia hänen mietinnöstään. Aikarajoitteiden takia tarkastelen tässä vaiheessa vain yhtä näkökohtaa, jota – valitettavasti – tuskin mainitaan mietinnössä. Mielestäni ihmisarvoisella työllä on ensisijaisen tärkeä merkitys köyhyyden poistamisessa, ja se on eräs hyvin merkittävä tekijä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Miten pitkälle olemme sitten edennet näiden tavoitteiden saavuttamisessa?

Katson, että tämän puolivälin arvioinnin tulokset ovat onnettomia. Valtaosaa vuosituhannen kehitystavoitteista ei ole edes alettu saavuttaa, ja realististen arvioiden mukaan niitä ei saavuteta myöskään vuoteen 2015 mennessä. Tämä on osoitus avunantajamaiden kyvyttömyydestä. Sanomalehtien kertomukset G8-kokouksen oletetuista onnistumisista eivät muuta tätä tilannetta miksikään.

 
  
MPphoto
 
 

  Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Kinnock on laatinut tuttuun tapaansa hyvän mietinnön, mutta hyvän mietinnön laatiminen – jollaisia me kaikki parlamentissa laadimme – ei vielä riitä.

Olen hyvin huolissani siitä, että jäsen Kinnock mainitsee mietintönsä 40 kohdassa ja etenkin 41 kohdassa Maputon toimintasuunnitelman. Ymmärtääkseni Maputon toimintasuunnitelmalla edistetään abortteja, ja siinä mennään paljon pidemmälle kuin Kairon julistuksessa. Yhdistyneiden Kansakuntien antamassa lasten oikeuksia koskevassa julistuksessa todetaan, että lapsi tarvitsee sekä ennen syntymäänsä että sen jälkeen ruumiillisen tai henkisen kypsymättömyytensä tähden erityistä turvaa ja huolenpitoa, siihen kuuluva lakisääteinen suojelu mukaan luettuna.

YK:n mukaan eri puolilla maailmaa kuolee vuosittain noin 8,5 miljoonaa ihmistä aliravitsemukseen. WHO on puolestaan todennut, että maailmassa tehdään vuosittain 46 miljoonaa aborttia. Se on suunnilleen saman verran kuin Espanjassa on väestöä. Se tarkoittaa, että siitä hetkestä alkaen kun hedelmöitys tapahtuu, abortti on viisi kertaa todennäköisempi kuolinsyy kuin aliravitsemus. Samalla kun abortteja tehdään 46 miljoonaa, maailmassa kuolee vuosittain yhteensä 56 miljoonaa ihmistä.

Näiden 46 miljoonan abortin yhteydessä on pidettävä mielessä myös ne 70 000 naista, jotka valitettavasti päätyvät laittomaan aborttiin ja jotka kuolevat sen seurauksena. Näin ollen jokaista raskaaksi tulevaa ja myöhemmin laittoman abortin takia kuolevaa naista kohden abortoidaan 650 elinkykyistä lasta heidän äitinsä kohtuun, jonka pitäisi olla, kuten luonto on tarkoittanut, maailman turvallisin kasvupaikka lapselle.

Kehotan voimakkaasti kollegoitani äänestämään 40 ja 41 kohtaa vastaan, sillä niillä ei ole mitään tekemistä äitiyskuolleisuuden kanssa, jonka on määrä olla vuosituhattavoitteen 5 aihe. Näillä kohdilla ei ole myöskään mitään tekemistä seksuaali- tai lisääntymisoikeuksien kanssa, sillä abortti ei liity mitenkään seksuaalisuuteen: se ei edistä terveyttä, kyse ei selvästikään ole lisääntymisestä päinvastoin ja mielestäni se ei suinkaan ole mikään oikeus.

 
  
MPphoto
 
 

  Åsa Westlund (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, olen hyvin liikuttunut siitä, mitä edellinen puhuja totesi. Siksi minun on jokseenkin vaikea puhua, mutta yritän pitää kiinni siitä, mitä aioin sanoa.

Koululaisena opin, että Afrikan kansat näkevät nälkää, koska he olivat kaataneet puut omilta asuinsijoiltaan, minkä vuoksi alueella ei kasva enää mikään. He olivat siten enemmän tai vähemmän itse syypäitä tilanteeseensa. Nykyään olemme saaneet yhä useampia todisteita siitä, että me rikkaissa maissa olemme itse asiassa aiheuttaneet elämäntapamme ja hiilidioksidien ja muiden ilmastoon vaikuttavien kaasujen merkittävien päästöjen takia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilmastonmuutoksen, jonka seurauksena alueen asukkailla ei ole mahdollisuuksia hankkia itselleen riittävästi ruokaa ja vettä. Tämä saa meidät epäilemättä näkemään maailman köyhyyden eri näkökulmasta. Meillä on entistä suurempi velvollisuus poistaa köyhyys, jos olemme itse aiheuttaneet sen.

Jäsen Kinnockin mietintö sisältää erityisen ilmastonmuutosta koskevan luvun, jossa korostetaan vastuutamme varmistaa, ettei hiilidioksidipäästöillämme ole vaikutusta maailman köyhimpiin kansoihin. Sen varmistamiseksi meidän on sekä vähennettävä merkittävästi ilmastoon vaikuttavia kaasupäästöjämme että tuettava kehitysmaita, jotta ne voivat selviytyä onnistuneesti siitä valtavasta muutoksesta, joka odottaa koko maailmaa.

Tässä yhteydessä on selviydyttävä monista asioista, alkaen esimerkiksi merenpinnan noususta aina sen varmistamiseen, että niillä kehitysmailla, jotka kykenevät tuottamaan uusiutuvaa energiaa, on mahdollisuus tehdä se ja että niillä on siten mahdollisuus pelastaa itsensä köyhyydeltä.

Jotta maailmassa voidaan saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, meidän on keskityttävä enemmän tällaisiin näkökohtiin ja painotettava niitä entistä voimakkaammin. Lisäksi, jos haluamme vakavissamme vähentää esimerkiksi HIV:hen, aidsiin ja vaarallisiin raskauksiin liittyvää kuolleisuutta, pitäisikö meidän antaa uskonnollisten käsitysten olla esteenä ihmisten valinnanvapaudelle ja mahdollisuudelle suojella itseään hengenvaarallisilta taudeilta ja ei-toivotuilta raskauksilta. Lisääntymisoikeudet, laillista raskaudenkeskeytystä koskevan tiedon antaminen ja ehkäisyn saatavuus ovat, myös jatkossa, välttämättömiä näkökohtia pyrkiessämme saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Kaikki muut näkemykset ovat yksistään ennakkoluuloja, ja olen hämmästynyt kuullessani tällaisia asioita ilmaistavan Euroopan parlamentissa. Meidän pitäisi olla valistuneempia.

 
  
MPphoto
 
 

  Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänpäiväisessä keskustelussa meidän on arvioitava tarkasti, miten pitkä matka meillä on vielä edessämme ennen vuotta 2015, jotta voimme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. Meidän olisi korostettava täällä parlamentissa, että nämä tavoitteet ovat ensisijaisen tärkeitä kehitysyhteistyön kannalta ja että niillä on edistettävä tehokasta ja johdonmukaista apua. Kun määräaika lähestyy, etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa saadut olemattomat tulokset pakottavat meidät olemaan entistä vaativampia ja kaksinkertaistamaan toimemme, jotta voimme pitää lupauksemme. Kun pidetään mielessä, mistä nyt on kyse, Euroopan unionin on hoidettava poliittinen tehtävänsä kattavasti, jotta lujitetaan kehitysyhteistyön välineitä ja sen toimien tehokkuutta Afrikassa.

Vuosi 2015 on jo lähellä. Siksi nyt ei ole aika väsähtää tai heittää pyyhettä kehään. Maailman johtavalla virallisen kehitysavun antajalla, Euroopan unionilla on valmiudet auttaa etelän maita saavuttamaan vakaus ja hyötymään taloudellisesta, sosiaalisesta ja inhimillisestä kehittymisestä. Jos meillä on valmiudet, pohtikaamme nyt siis tehokkaita välineitä, jotta annetulla avulla saadaan aikaan konkreettisia ja kestäviä tuloksia.

Tämä vaatimus edellyttää kaikkien asianosaisten saattamista liikkeelle. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä kehitysmaita kohtaan, vaan kyse on kehitysyhteistyöstä. Näiden tavoitteiden toteuttamista koskevia lupauksia on annettu lukematon määrä. Tässä yhteydessä voidaankin panna merkille lupaukset, joita hyvin epätyydyttävässä G8-kokouksessa annettiin, sillä kokouksessa päätettiin kohdentaa 44 miljardia euroa tukea pandemioiden torjuntaan Afrikassa ja vahvistettiin uudelleen vuonna 2005 annettu sitoumus.

Toivokaamme ja rukoilkaamme, etteivät nämä lupaukset jää vain sanoiksi. Jotta näin tapahtuisi, nämä aloitteet on muunnettava nyt käytännöllisiksi ja mitattaviksi toimiksi. On ensisijaisen tärkeää, että ryhdymme toimiin. Tehostakaamme toimiamme kumppanuuden hengessä, jotta voimme pitää kiinni vuoden 2015 määräajasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minuutti on hyvin lyhyt aika tarkastella tällaista laajaa aihetta. Olen ollut hieman huolestunut siitä, missä tunnelmissa tätä keskustelua käydään, ja pohdin, jos olisimme kysyneet afrikkalaisilta naisilta, mitä he haluavat, olisiko heillä ollut vastauksia niihin asioihin, jotka on otettu täällä tänään esiin. Ne naiset, joiden kanssa puhuin Malawissa, puhuivat selvästi tarpeesta saada koulutusta, ruokaa, työtä ja toivoa, ja ajattelin, että vuosituhannen kehitystavoitteiden avulla he saisivat nämä asiat, mutta on selvää, ettemme pääse tavoitteeseemme aikataulussa.

Haluan käyttää jäljellä olevan puheaikani, 30 sekuntia, tarkastellakseni tähän kaikkeen liittyvää kaupallista näkökulmaa: 83 ja 89 kohta ovat erityisen kiinnostavia. On esitetty, että WTO-neuvottelut voisivat olla vastaus joihinkin Afrikan ongelmiin, mutta 89 kohdassa todetaan silti hyvin selkeästi, että vähiten kehittyneet maat hyötyvät vain vähän laajasta kaupan vapauttamisesta, ja mielestäni Afrikan maiden on poistettava kaupan esteet omasta maanosastaan ja tarkasteltava hyvin perusteellisesti tätä kysymystä, samalla kun me Euroopan unionissa autamme niitä kehittämään kauppaa muun maailman kanssa. Toivomme kuitenkin, että voisimme tehdä enemmän ja toivon, että tästä keskustelusta voisi olla apua.

 
  
MPphoto
 
 

  Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun tuskin tarvitsee kertoa teille, että on aina turhauttavaa yrittää vastata hyvin lyhyessä ajassa huomautusten ryöppyyn, sillä valtaosa niistä on ollut hyvin osuvia. Olen ehdottomasti pitkälti samaa mieltä kuulemistani huomautuksista, arvioista ja ajatuksista.

Sallinette minun aloittaa tarkastelemalla G8-kokousta. Minun on tunnustettava, että minäkin olen ollut äärettömän pettynyt siihen, että G8-kokouksista on tullut yhä enemmän olennaisilta osin kaavamainen prosessi, ja pahoittelen sitä, että mitä kaavamaisempi tästä prosessista tulee, sitä vähemmän se herättää uskottavuutta, ja jonain päivänä ihmiset alkavat kysyä, onko siitä itse asiassa mitään hyötyä.

Kuulin jonkun – luullakseni vasemmalta puolen istuntosalia – kysyvän G8-ryhmän edustuksellisesta luonteesta tai legitimiteetistä. Mielestäni tämä kysymys on tuotava julki. Ei voida kieltää sitä, että todellisessa maailmassa valtavat vyöhykkeet jäävät geopoliittisesti ja demografisesti edustuksetta, ja se on jokseenkin sääli. G8-kokouksista on tulossa yhä enemmän kauneuskilpailu, ja on tietenkin hyvin surullista nähdä, miten tämä käsite joutuu huonoon valoon, koska kokoukseen osallistuvat tahot epäonnistuvat vuosi toisensa jälkeen toistamiensa lupausten pitämisessä. Tällaiset kokoukset antavat aina aihetta myös tyytyväisyyteen mutta eivät riittävästi, jotta vakuuttuisimme siitä, että kyse on erittäin hyödyllisestä ja vilpittömästä toimesta.

Minun on omaksuttava impressionistinen lähestymistapa vastauksissani joihinkin teräviin huomautuksiin, joita on esitetty. Sallinette minun todeta ensinnäkin HIV:tä/aidsia koskevasta kysymyksestä, että kaksi tärkeintä kanavaa, joiden välityksellä Euroopan yhteisö voi antaa rahoitusapua HIV:n/aidsin torjuntaan, ovat kehitysmaille terveydenhoitopalvelujen parantamiseksi annettava tuki, etenkin Afrikassa, ja varojen kohdentaminen aihepiirikohtaisista budjettikohdista. Voitte olla varmoja siitä, että hyödynnämme kaikki saatavana olevat resurssit. Terveysohjelmiin, joita toteutetaan 21:ssä Afrikan maassa, on kohdennettu 396 miljoonaa euroa, ja tulevia kuukausia varten on varattu 62 miljoonan euron lisäsumma. En aio peitellä sitä, että näiden aihepiirikohtaisten budjettikohtien ja AKT-maille kahdeksannesta ja yhdeksännestä EKR:sta myönnettyjen varojen avulla yhteisö tukee aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuista rahastoa, ja olemme hoitaneet rahaston hallituksen varapuheenjohtajan tehtävää. Sen jälkeen kun rahasto perustettiin vuonna 2002, Euroopan yhteisö on maksanut sille yhteensä 522,5 miljoonaa euroa vuosien 2002 ja 2006 välisenä aikana. Kun tämä lasketaan yhteen jäsenvaltioiden antaman avun kanssa, voidaan todeta, että Euroopan unioni on aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuisen rahaston suurin rahoittaja.

Vastaan lyhyesti erään arvoisan jäsenen esittämään kysymykseen ilmastonmuutoksesta: yhdyn täysin huoleenne ilmastonmuutoksen muodostamasta uhasta kehitysmaille ja näiden toimille vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Katson, että ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset olisi sisällytettävä osaksi kehitysyhteistyötä. Vuonna 2003 hyväksyimme ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman, jota olemme panemassa täytäntöön yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Olemme tekemässä parhaillaan arviota tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä, ja tulokset osoittavat, että samalla kun se on ollut hyvä foorumi Euroopan unionin yhteisille toimille, suunnitelman toteuttamistapa ei oikeastaan ole oikeassa suhteessa haasteen suuruuteen ja merkitykseen nähden.

Siksi aion käynnistää strategian, jolla tehostetaan yhteistyötämme niiden kehitysmaiden kanssa, joita ilmastonmuutos eniten koskettaa. Tavoitteena on tehdä töitä ilmastonmuutosta käsittelevän maailmanlaajuisen liiton perustamiseksi siten, että vahvistetaan Euroopan unionin ja kehitysmaiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutoksiin mukautumisen alalla. Aion myös esitellä teille melko pian tätä ehdotusta koskevat yksityiskohtaiset tiedot. Tämä on yksi erityinen näkökohta.

En nyt aio tarkastella pitkään talouskumppanuussopimuksia. Riittäköön, kun sanon, että minä kuulun niihin, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ilman pääsyä mukaan kaupankäyntiin ja ilman taloudellista dynamismia mitään todellista kehitystä ei voi tapahtua – ja tarkoitan tällä sellaisen vaurauden luomista, jolla voidaan rahoittaa sosiaalipalvelut ja julkisten palvelujen yleinen saatavuus. Vastaavasti talouskumppanuussopimukset, siten kuin me hahmotamme tai käsitämme ne tai panemme ne täytäntöön, ovat tarkkaan ottaen kehitysyhteistyöpoliittisia sopimuksia. Painopiste ei ole kaupassa vaan kehitysyhteistyössä.

Minun ja muutamien henkilöiden väliset, tätä asiaa koskevat mahdolliset mielipide-erot ovat yleisesti tiedossa. Mielestäni niiden toteutumista voidaan pitää varmana. Euroopan unioni ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot päättivät yhdessä tehdä talouskumppanuussopimukset ennen vuoden 2007 loppua. Tämän päätöksen aikaansaama keskustelu ja väittely on ollut hyvin tervetullutta, etenkin koska niiden johdosta on hyväksytty pidemmät siirtymäajat, tunnustettu tiettyjen arkojen tuotteiden erityinen luonne ja hyväksytty periaate, joka koskee rahoituksen myöntämistä alueellisille rahastoille, joilla on tarkoitus korvata tulliesteiden poistamisesta johtuvat tulojenmenetykset. Palaamme vielä tähän kysymykseen, mutta parlamentin, etenkin jäsen Kinnockin ja muiden jäsenten, käynnistämän keskustelun ansiota on, että komissio, sen kumppanit ja muut asianosaiset ovat esittäneet paljon joustavampia ehdotuksia, joissa otetaan paremmin huomioon todellinen tilanne.

Olen vakuuttunut siitä, että velkahelpotuksilla autetaan rahoittamaan kehitysyhteistyötä. Tässä näkemyksessä ei ole mitään epätavallista. Se perustuu aivan yksinkertaisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevaan yhteiseen viitekehykseemme, eurooppalaiseen konsensukseen, jonka Euroopan parlamentti ja komissio hyväksyivät vajaa puolitoista vuotta sitten. Eurooppalaisella konsensuksella viitataan julkista kehitysapua koskevaan OECD:n määritelmään, ja siihen sisältyy myös velkahelpotus. Euroopan unioni on myös sitoutunut etsimään kestäviä ratkaisuja kestämättömiä velkataakkoja koskevaan ongelmaan.

Arvoisa jäsen Kinnock, tämän todettuani minun on sanottava, että olette epäilemättä oikeassa. Kaikki toivovat, että velkahuojennusta lisätään, ja itse toivon sitä enemmän kuin kukaan muu. Olette oikeassa myös siinä, että kyse on todellisuudessa vain kertasummasta ja että jos hallitukset haluavat kunnioittaa lupauksiaan, niiden on lisättävä kehitysapupolitiikkojaan varten antamiensa varojen reaaliarvoa ja absoluuttista arvoa seuraavien vuosien aikana. Se on sattumoisin myös komission unionin jäsenvaltioille huhtikuussa tiedonannossaan välittämä viesti.

Viime aikoina on pohdittu myös OECD:n sääntöjen muuttamista, mutta katson, ettei se ole tarpeen. Saanen lisätä tähän, että mielestäni vaarana on, että näiden sääntöjen kyseenalaistaminen herättäisi keskustelua muiden sellaisten rahoitusosuuksien kelpoisuudesta, joilla ei mielestäni ole mitään tekemistä kehitysyhteistyöpolitiikkojen kanssa. En aio sanoa enempää tästä aiheesta. Kaikki tietävät varsin hyvin, mitä ajattelen siitä.

Sosiaalista ja inhimillistä kehitystä koskevan tärkeän kysymyksen osalta minun on todettava – ja sanon tämän sitäkin auliimmin, koska arvostan suuresti tämän näkökohdan esittäjää, jäsen Devaa – etten yhdy tähän näkemykseen. Komissio tukee politiikkoja ja aloitteita, joilla autetaan miehiä ja naisia tekemään vapaita ja tietoon perustuvia päätöksiä siitä, montako lasta he haluavat saada ja minkälaisin aikavälein, ja joilla annetaan heille mahdollisuus hyödyntää korkealaatuista perhesuunnittelua ja lisääntymisterveyspalveluja sekä ammattitaitoista apua synnytyksessä.

Pelkäänpä, etten yhdy teidän kantaanne, joka vaikuttaa minusta aivan liian radikaalilta ja jossa ei oteta riittävästi huomioon yksilönvapauden käsitettä. Kyse on filosofisesta erosta, joka meidän on tunnustettava. Arvoisa jäsen Deva, ihmisissä on eroja. Me emme ole välttämättä kaikki samanlaisia, ja katson, että päätösvaltaa koskeva väite ja alistumista koskeva väite toimivat molempiin suuntiin. Vaikka ymmärränkin, miksi toteatte, että on väärin alistua raskaudenkeskeytykseen käytännössä tai periaatteessa, mielestäni emme voi alistua myöskään uskonnollisille moraalisäännöille. Tämä on ainakin minun näkemykseni.

Haluaisin viitata yhteen toiseen minulle tärkeään näkökohtaan, nimittäin avun tehokkuuteen. Mielestäni niin kansainvälisestä, eurooppalaisesta kuin muustakin avusta tulee paljon tehokkaampaa, kun hellitämme hieman pakkomielteestämme – enkä nyt yritä syyttää ketään – heiluttaa omaa lippuamme. Uskon, että meistä tulee paljon tehokkaampia, kun keskitymme asianmukaisesti tavoitteeseemme lieventää kurjuutta ja auttaa maapallomme köyhimpiä asukkaita sen sijaan, että olemme huolissamme siitä, kuka tekee mitäkin ja miten jokainen meistä voi parantaa toimiensa profiilia. Teemme töitä sen eteen, ja olemme edistymässä menettelysääntöjen osalta, joilla pyrimme suostuttelemaan jäsenvaltiot edistämään koordinaatiota, lähentymistä ja järkevämpää työnjakoa, sillä näillä seikoilla voidaan parantaa tehokkuuttamme.

Minun on kuitenkin sanottava täysin rehellisesti – sillä kuulen teidät hyvin selkeästi ja tiedän, että lähes kaikki yhtyvät tähän näkemykseen, ja kun kuuntelemme hallitusten, ministerien ja pääministerien esittämiä lausuntoja, tämä viesti on eräs punainen lanka, joka yhdistää niitä kaikkia – että käytännössä näitä tavoitteita ei ole läheskään vielä saavutettu. Olemme tehneet yhteisiä arvioita maakohtaisten strategia-asiakirjojen laadinnan yhteydessä, ja olemme ehdottaneet yhteistä ohjelmatyötä. Voin kertoa teille tänään kymmenennen Euroopan kehitysrahaston operatiivisen ohjelmatyön osalta, että yhteiseen ohjelmatyöhön osallistunee kymmenisen jäsenvaltiota, eivätkä nekään osallistu kaikkiin ohjelmatyöhön liittyviin järjestelyihin. Voin mainita vain muutaman harvan esimerkin yhteisestä ohjelmoinnista. Se on kuitenkin selvästi tavoitteena. Tavoitteena ei ole tietää, kuka tekee mitäkin vaan kuka tekee mitäkin parhaiten.

Kuten totesin jo aiemmin, komissio ei ole halukas pitämään kaikkia lankoja käsissään. Komissio on valmis delegoimaan vastuuta muille ja antamaan näille osarahoitusta, toisin sanoen maille, jotka luotsaavat tiettyjä toiminta-aloja tai hankkeita, edellyttäen, että tällaisella delegoinnilla saavutetaan enemmän kuin jos komissio toimisi yksin. Meidän on pyrittävä etenemään tähän suuntaan. Olen optimistinen, sillä uskon, että samalla kun etenemme, osoitamme, että tehokkuus paranee paremman koordinaation, lähentymisen ja yhdenmukaistamisen myötä. Ne ovat tehokkuuden avaintekijöitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Yhteiskeskustelu on päättynyt.

Glenys Kinnockin mietinnöstä äänestetään huomenna.

 
Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö