Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 19. kesäkuuta 2007 - Strasbourg

16. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana kyselytunti.

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0125/2007).

Ensimmäinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Manolis Mavrommatisin kysymys nro 35 (H-0355/07):

Aihe: Vakuutusyhtiöt Euroopan unionissa

Tietojen mukaan vakuutusyhtiöt vakuuttavat ainoastaan sellaisia autoja, jotka on rekisteröity samassa valtiossa, missä vakuutusyhtiö toimii, ja joilla on kyseisen valtion rekisterikilvet, siitä huolimatta, että Euroopan unionin suosittelema lainsäädäntö antaa mahdollisuuden vakuuttaa autoja, joilla on jonkin toisen jäsenvaltion rekisterikilvet. Ottaen huomioon kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin 92/49/ETY⁽¹⁾ sekä neljännen moottoriajoneuvovakuutusdirektiivin 2000/26/ETY⁽²⁾, aikooko komissio ehdottaa direktiivien uudelleentarkastelua, jotta EU:n kuluttajilla olisi mahdollisuus itse valita vakuutusyhtiö ja jäsenvaltio, jossa heidän on kannattavaa vakuuttaa autonsa? Onko komissio sitä mieltä, että kyseinen vapaus edistäisi myös kilpailua, minkä seurauksena vakuutusten hinnat laskisivat tuntuvasti?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, EU:n lainsäädännön pääasiallisina tavoitteina on suojella tehokkaasti tieliikenneonnettomuuksien uhreja, edistää ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta ja kannustaa vakuutusyhtiöitä rajat ylittävään toimintaan.

Pakollista liikennevakuutusta koskeva EU:n lainsäädäntö on EU:n suuria menestystarinoita. Sitä on kehitetty 1970-luvun alusta lähtien, ja se on ollut oleellinen tekijä toteutettaessa autoilijoiden ja heidän ajoneuvojensa vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Liikennevakuutusdirektiivien nojalla on voitu poistaa vakuutuksia koskevat rajatarkastukset, minkä ansiosta ajoneuvoja voidaan kuljettaa jäsenvaltioiden välillä yhtä vaivattomasti kuin jäsenvaltioiden sisällä. Direktiivien ansiosta myös korvausten maksaminen on helppoa tuhansissa onnettomuuksissa, joissa on osallisina ajoneuvoja useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta.

Liikennevakuutusdirektiiveissä edellytetään, että vakuutuksenantajilla on paikallinen edustus korvausvaatimusten selvitystä varten ja että ne ovat paikallisen takuurahaston sekä paikallisen vihreäkorttitoimiston jäseniä. Näin suojellaan uhreja erityisesti sitä ajatellen, ettei heidän tarvitse aloittaa rajat ylittäviä neuvotteluja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen vakuutusyhtiön kanssa.

Paikallisen vihreäkorttitoimiston jäsenyydellä varmistetaan järjestelmän moitteeton toiminta vakuutustodistuksia tarkastamatta. Kaikki EU:n jäsenvaltiot, Sveitsi, Norja, Islanti, Kroatia ja Andorra osallistuvat tähän järjestelmään monenvälisen sopimuksen perusteella.

Myös ajoneuvon rekisteröintivaltion ja vakuutuksenantajan kyseisen valtion takuurahaston jäsenyyden välinen yhteys on osoitus paikallisten autoilijoiden solidaarisuudesta.

Eurooppalaiset kuluttajat voivat saada liikennevakuutuksen kattaman turvan koko EU:n alueella, mikäli vakuutuksenantajille asetetut edellä mainitut erityisedellytykset täyttyvät. Vakuutuksenantajien valmius tehdä toisessa valtiossa rekisteröityjä autoja koskevia vakuutussopimuksia riippuu lähinnä vakuutuksenantajien kaupallisesta toiminnasta ja niiden halukkuudesta kattaa riskejä, jotka tapahtuvat suurelta osin tai kokonaan toisessa valtiossa, jossa riskirakenteet voivat erota oleellisesti siitä, mihin ne ovat tottuneet kotimaassaan.

Näin ollen ei liene yllättävää, että tällä alalla harjoitetaan erittäin vähän rajat ylittävää liiketoimintaa. Jotkut kuitenkin väittävät, että kilpailua on liian vähän ja että rajat ylittävän liiketoiminnan lisääntyminen saattaisi alentaa liikennevakuutusmaksuja. Arvioimme tätä asiaa parhaillaan toteuttamamme vähittäisrahoituspalveluja koskevan julkisen kuulemisen yhteydessä.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Pidän kuitenkin kiinni kysymyksestäni tämänaamuisen keskustelun ja Equitable Life -yhtiön valtavan skandaalin jälkeen. Siinä miljoonat uhrit vaativat oikeudenmukaista korvausta vakuutusyhtiön kehnon hallinnon perusteella.

Ehkäpä pelkästään tämä esimerkki saa komission vapauttamaan autovakuutusmarkkinat ja tavan, jolla kansalaiset itse valitsevat omia etujaan parhaiten vastaavan vaihtoehdon, jolloin he ovat täysimääräisesti ja henkilökohtaisesti vastuussa valinnoistaan.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Käsitellessämme tänä aamuna Equitable Life -yhtiötä koskevaa tutkintavaliokunnan mietintöä keskustelimme vakuutusyhtiöiden sääntelyjärjestelmästä ja tutkintavaliokunnan havaitsemista sääntelyyn, EU:n direktiivien täytäntöönpanoon ja muihin asioihin liittyvistä puutteista.

Parlamentin jäsen tarkoittanee kysymyksessään kuitenkin sitä, että kansalaisen on voitava hyötyä mahdollisuudesta harjoittaa rajat ylittävää liikennevakuutustoimintaa. Kyse on kuitenkin kaksitahoisesta toiminnasta. Kansalaisen on saatava vakuutusyhtiö harjoittamaan rajat ylittävää liiketoimintaa, ja tähän mennessä on käynyt ilmi, ettei monilla vakuutusyhtiöillä ole useista eri syistä kiinnostusta rajat ylittävään liiketoimintaan. Haluan huomauttaa, etteivät ne luultavasti ole perillä toisen valtion korvausvaatimuskäytännöistä, oikeusjärjestelmästä eivätkä korvattavien vahinkojen määrästä, joissa on huomattavia eroja eri valtioiden välillä.

Kuten totesin vastauksessani, yksittäinen henkilö voi harjoittaa tällaista toimintaa voimassa olevien direktiiviemme nojalla, kunhan hän noudattaa erilaisia sääntöjä. Tämä tietenkin edellyttää, että vakuutusyhtiö on halukas toimimaan tällä tavoin ja hyväksyy rajat ylittävään liiketoimintaan liittyvät näkökohdat.

Kuten totesin vastauksessani, myönnän, että olisi erittäin hyvä, jos näin voitaisiin tehdä. Tarkastelemmekin siksi tätä asiaa vähittäisrahoituspalveluja koskevan vihreän kirjan yhteydessä. Jos voimme jotenkin helpottaa tällaista toimintaa, teemme niin. Haluamme poistaa rajat ja varmistaa, että markkinat vapautetaan, mutta toistaiseksi rajat ylittävään toimintaan tarvitaan yritys, joka on halukas siihen, eikä sellaisia ole toistaiseksi ollut. On harvoja poikkeuksia, mutta tällä liiketoiminnan alalla näitä mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty.

  Puhemies. Seuraavana on

Brian Crowleyn kysymys nro 36 (H-0411/07):

Aihe: Kiinteistöjen ostamista toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta koskevat tiedotuskampanjat

Voisiko komissio laatia levitettäväksi esitteen, jossa tuotaisiin esiin verotuksessa, kirjanpidossa ja oikeudellisissa kysymyksissä ilmeneviä eroavaisuuksia, joihin eurooppalaisten ostajien olisi syytä kiinnittää huomiota harkitessaan kiinteistön ostamista toisesta EU:n jäsenvaltiosta?

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Kiinteistön ostaminen on vaikea ja aikaa vievä haaste kuluttajille. Oikeudelliset ja verotukselliset asiat ovat erittäin vaativia omassakin jäsenvaltiossa. Nämä haasteet vain vaikeutuvat, kun kuluttajat ostavat kiinteistön oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta, sillä menettelyt ovat usein täysin erilaisia kuin kotimaassa.

Komissio on erittäin hyvin perillä näistä tosiseikoista, joten yksinkertaista vastausta ei ole. Monimutkaisuus johtuu verotus- ja omaisuuslainsäädännöstä, jotka eivät pääasiallisesti kuulu yhteisön toimivaltaan.

Komissio kannattaa kuitenkin aloitteita, joilla edistetään EU:n asunto- ja lainamarkkinoiden avoimuutta. Avoimuus on erityisen tärkeää kuluttajille, etenkin kun eri valtioissa on erilaiset säännöt. Kuluttajat tarvitsevat täydellisiä ja täsmällisiä tietoja, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan ostaessaan kiinteistön toisesta jäsenvaltiosta.

Myös parhaillaan toteuttamamme EU:n asuntoluotto-markkinoiden tarkastelun yhteydessä on pyydetty kiinteistöä ostaville kuluttajille suunnattua esitettä. Sidosryhmät ehdottivat, että komissio laatii oppaan, jossa käsitellään rajat ylittävään luotonantoon liittyviä keskeisiä oikeudellisia ja muita asioita, ja ylläpitää sitä online-periaatteella. Kannatan tällaisia aloitteita. Kiinteistön ostaminen toisesta valtiosta on luonnollinen seuraus vapauksista, joihin sisämarkkinat perustuvat. Kun kuluttajilla on käytännön ongelmia tai liian vähän tietoa, meidän on pyrittävä auttamaan heitä esimerkiksi tiedottamalla, millaisia ongelmia he saattavat kohdata ja minkä elinten ja viranomaisten puoleen he voivat kääntyä saadakseen apua.

Komissio aikoo tarkastella näitä asioita ja tutkia, mitä voidaan tehdä. Sanon kuitenkin suoraan, ettei tämä ole helppo tehtävä. Komissio ei välttämättä saa kaikkia tarvittavia tietoja, eikä meillä välttämättä ole keinoja varmistaa, että tiedot pitävät paikkansa tai ovat ajan tasalla. Ennen kuin etenemme tässä asiassa, meidän on oltava varmoja, että voimme selviytyä tästä tehtävästä. Voimme kenties myös tehdä yhteistyötä kolmansien osapuolten kanssa.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Tällä alalla, kuten kaikilla muillakin aloilla, on mielestäni todettava ennen kaikkea caveat emptor – ostaja varokoon. Totesitte aivan oikein, että ala on monimutkainen, ja mielestäni on myönteistä, että olette tarkastellut eurooppalaisten lainantarjoajien toimintaa.

Tähän liittyy kuitenkin toinenkin näkökohta – se, että on laadittava toinen testamentti. Jos omistaa kiinteistön asuinvaltion ulkopuolella, on laadittava testamentti kuolinpesän selvitystä varten. Vaikka 27 jäsenvaltion välillä on eroja ja niiden sisällä vielä muita hankaluuksia, tietyt perusasiat voitaisiin koota komission Internet-sivustolle, kuten aivan oikein totesitte.

Kannustan teitä tekemään töitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja korostan samalla, että ostajan on syytä olla ennen kaikkea varovainen.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Olen parlamentin jäsenen kanssa ilman muuta samaa mieltä. Kuten totesin, tämä voi olla varsin hankala tehtäväalue. Kuten jäsen Crowley mainitsi, perusperiaatteena on aina oltava caveat emptor. Jokaisen on oltava varovainen kaikilla näillä aloilla, olipa kyse kiinteistön tai rahoitustuotteiden ostosta. Totesin jo aiemmin tänään, että kun joku tarjoaa teille kauppaa, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on liian hyvä ollakseen totta. Tämä on pidettävä mielessä.

Jäsen Crowley mainitsi toisen testamentin. Vasta viime viikonloppuna luin eräässä ammattilehdessä julkaistun artikkelin, jossa neuvottiin esimerkiksi Espanjassa kiinteistöjä omistaville henkilöille, että siellä on tehtävä testamentti, joka koskee nimenomaista Espanjassa sijaitsevaa kiinteistöä ja sitä, miten sen kanssa menetellään. En muuten itse omista toistaiseksi kiinteistöä Espanjassa, mutta monet tuntemani irlantilaiset omistavat, eivätkä he tiedä tästä vaatimuksesta. Mainitsemani artikkeli oli lehdessä, jota lukevat vain kirjanpitoalalla työskentelevät henkilöt. Tämä jäsen Crowleyn esiin ottama asia on erittäin tärkeä. Siitä tietää vain hyvin pieni prosenttiosuus irlantilaisista, joilla on asuntoja Espanjassa, tuossa erittäin mukavassa maassa.

Asiantuntijaryhmä laati 48 suositusta, ja yhdessä niistä todettiin, että olisi laadittava esite. On melkoinen työ määrittää, mitä asioita esitteessä voidaan käsitellä riittävän kattavasti, mutta pyrimme ilman muuta laatimaan sellaisen. Koska siinä ei voida käsitellä kaikkea, esitteen laadintaan voi liittyä se moraalinen ongelma, ettemme voi tarjota kaikkea tietoa, mutta katsotaan, mitä voimme saada aikaan. Jos pyrimme toteuttamaan sisämarkkinat kaikilla aloilla, on loogista tarjota myös tietoa kaikilta näiltä aloilta.

Euroopan unionin kuva sitä paitsi parantuisi, jos tavalliset kansalaiset toteaisivat, että Euroopan unioni on tehnyt jotain erittäin hyödyllistä. Pyrimme toteuttamaan tämän, mutta en tiedä, miten onnistumme siinä.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen samaa mieltä siitä, että tämä on monimutkainen asia. Olen kirjoittanut kirjan yrityksen perustamisesta 15 vanhassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, ja siinä käsitellään myös kiinteistön ostoa, verotusta ja muita asioita. Mainitsitte, että tietoja on jo koottu. Voisitteko täsmentää, mistä tiedoista on kysymys? Jos ne eivät ole täydellisiä, ne on saatettava ajan tasalle, jotta Euroopan unionissa vapaasti liikkuvat henkilöt saavat kaikki tarvitsemansa tiedot vapaan liikkuvuuden edellytyksistä, myös kiinteistöjen ostosta.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Totean väärinkäsityksen välttämiseksi, ettei näitä tietoja ole vielä koottu. Jäsen Crowley kysyi, voisimmeko laatia esitteen, ja myös asuntoluottoja käsittelevä asiantuntijaryhmä suositti sen laatimista. Tutkimme asiaa ja katsomme, mitä voimme tehdä, jotta saisimme asianmukaisen esitteen ottaen huomioon varoitukset, joita olen itse esittänyt sen laadintaa varten.

Kiitän parlamentin jäsentä siitä, että hän ehdotti tämän asian käsittelyä selvästikin ammattimaisin ottein siihen tarvittiin varmasti paljon työtä. Kuten totesin aiemmassa vastauksessani, voisimme pyrkiä yhdistämään yksityisissä organisaatioissa käytettävissä olevan asiantuntemuksen. Jospa ne suostuisivat omaksumaan jonkinlaisen yhteisen lähestymistavan. Tällöin voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevaa asiantuntemusta eikä meidän tarvitsisi aloittaa aivan alusta. Jäsen Crowley voisi ehkä antaa joitakin käytettävissään olevia tietoja yksiköilleni, ja voisimme kenties hyödyntää hänen ilmeisiä kykyjään tässä asiassa.

  Puhemies. Seuraavana on

Manuel Medina Ortegan kysymys nro 37 (H-0362/07):

Aihe: Euroopan unionin ulkosuhdehallinto ja maahanmuuttopolitiikka

Euroopan unionille on vastikään annettu lisää toimivaltaa maahanmuuttoasioissa ja komissiokin kehittää toimintaansa alalla. Onko EU:n ulkosuhdehallinnolla käytettävissään riittävästi resursseja avustaa jäsenvaltioita alalla käyttöön otetuissa uusissa yhteistyöjärjestelyissä, jotka liittyvät esimerkiksi laillisten maahanmuuttajien rekrytointiin tai maahanmuuttajien palauttamiseen alkuperämaahansa ja sopeuttamiseen alkuperämaan yhteiskuntaan?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) EU:n maahanmuuttopolitiikan ja komission kyseisellä alalla toteuttamien toimien ulkoinen ulottuvuus on kehittynyt huomattavasti viime vuosina, koska maahanmuuton yhteydessä on täytynyt erityisesti määritellä sekä myös panna täytäntöön maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa. Tämä on mielestämme tärkeää tulevaisuuden kannalta, ja pyrimme tekemään kaiken voitavamme kokonaisvaltaisen lähestymistavan mahdollistamiseksi.

Kehitämme tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä erilaisia aloitteita, jotka liittyvät kaikkiin maahanmuuton näkökohtiin. Ne koskevat näin ollen myös laillista maahanmuuttoa, mutta erityisesti laittoman maahanmuuton torjuntaa, takaisinottoa ja takaisinottosopimuksia, paluumuuttoa, yhteiskuntaan sopeuttamista, turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kehitystä sekä maahanmuuttoa ja sopeuttamista.

Olen alusta alkaen sitoutunut 3 prosentin tavoitteeseen eurooppalaisessa naapuruuden ja kumppanuuden välineessä. Alan jo saattaa tätä sitoumusta lopulliseen muotoonsa vastuualueeseeni kuuluvien valtioiden osalta. Esittelimme juuri komission jäsenten Frattinin ja Michelin kanssa komission hyväksyttäväksi kauden 2007–2010 aihekohtaisen strategian kolmansien maiden kanssa muuttoliike- ja turvapaikka-aloilla tehtävää yhteistyötä koskevaa ohjelmaa varten. Ohjelmassa on varattu alustavasti yli 380 miljoonaa euroa yhteistyöhön, jota kolmansien maiden kanssa tehdään kautena 2007–2013 muuttoliike- ja turvapaikka-aloilla, myös työvoiman maahanmuuton ja paluumuuttajien sopeuttamisen aloilla.

Komission lähetystöillä on keskeinen rooli tämän kunnianhimoisen ohjelman täytäntöönpanossa sekä poliittisella että toiminnallisella tasolla, ja Brysselissä toimivat komission yksiköt tiedottavat komission lähetystöille jatkuvasti maahanmuuton kehityksestä ja ottavat ne mukaan siihen. Lähetystöt ja Brysselissä toimivat yksiköt johtavat yhdessä kolmansien maiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua.

Toiminnallisella tasolla lähetystöjen tehtävänä on myös esimerkiksi määrittää tarpeet ja rajoitukset, jotta voidaan varmistaa, että yhteisön ulkoisesta avusta rahoitettavat toimet pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Brysselissä toimivat yksiköt myös avustavat sellaisissa valtioissa toimivia lähetystöjä, joissa muuttoliike on tärkeä uusi asia yhteisön ulkoisen avun yhteydessä, tarjoamalla koulutusta ja aihekohtaisia toimintaverkostoja sekä tekemällä avustuskäyntejä.

Näillä toimilla komissio varmistaa, että lähetystöt voivat olla vuorovaikutuksessa paitsi jäsenvaltioiden myös kolmansien maiden kanssa sekä panna täytäntöön maahanmuuttoon liittyvän yhteisön avustuksen.

  Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen viime kuukausina kuunnellut toteamuksianne sekä komission jäsenten Michelin ja Frattinin toteamuksia, ja antamanne sitoumukset ovat mielestäni erittäin rohkaisevia.

Minua huolestuttaa se, että Euroopan unionissa esitetään usein valtavia tahdonilmaisuja ja annetaan julkilausumia, mutta niitä ei muuteta konkreettisiksi toimiksi varojen puutteen vuoksi. Esimerkiksi Frontex-järjestelmällä on ollut suunnattomia vaikeuksia laittoman maahanmuuton valvonnassa.

Näiden kolmen komission jäsenen antamat sitoumukset edellyttävät, että perustamme uudenlaisen Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon, joka ei ole luonteeltaan taloudellinen eikä poliittinen vaan joka käsittelee sosiaali- ja työasioita. Uuden ulkosuhdehallinnon olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa nykyään toimivien työ- ja sosiaalijärjestöjen kaltainen.

Uskooko komission jäsen, että tällainen ulkosuhdehallinto voidaan perustaa? Onko teillä riittävästi varoja? Miten parlamentti voi auttaa komission jäsentä toteuttamaan tämän uuden roolin?

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Medina Ortega, tiedätte, ettei kaikissa Euroopan komission lähetystöissä ole tällä hetkellä kaikkien alojen asiantuntijoita, mutta pyrimme tarjoamaan koulutusta, kuten totesin. Olisi tietenkin hyvä, jos saisimme tulevaisuudessa lisää asiantuntijoita.

Suhtaudun itse asiassa aina myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot lähettävät virkamiehiä komission lähetystöihin. Näin on tehty esimerkiksi Mauritaniassa Espanjan hallituksen varapuheenjohtajan pyynnöstä. Hän tuli tapaamaan minua ja esitti tämän pyynnön, ja mahdollistin saman tien uusien virkamiesten ottamisen lähetystöihin.

Frontexista totean, että tiedätte sen olevan jäsenvaltioiden virasto, mikä mutkistaa asioita. Franco Frattini on kuitenkin osoittanut valtavaa tahtoa. Komissio ja minä olemme tukeneet häntä voimakkaasti, ja hän onkin onnistunut tekemään jo paljon, vaikka jatkossa on tietenkin tehtävä vielä enemmän.

Tiedätte myös, että Mauritaniassa ja Marokossa toimiessamme meillä on ollut käytössämme suorastaan runsaasti varoja ja olemme toteuttaneet niissä tätä koulutusohjelmaa ja rajojen valvontatoimia, jotta voisimme auttaa sekä näitä että Euroopan unionin valtioita käsittelemään maahanmuuton, etenkin laittoman maahanmuuton, nykyään aiheuttamia suuria haasteita.

Toinen osa

  Puhemies. Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 38 (H-0371/07):

Aihe: Julkisen vajeen ja valtion velan kehitys

Vastauksessaan asiaa koskevaan aiempaan kysymykseeni (E-0574/07) komissio totesi, että on odotettavissa, että arviointikertomus esitetään BKTL-komitealle heinä- tai lokakuussa 2007 [...] vasta kun kaikki kysymyksen edeltävässä osassa esitetyt vaiheet on toteutettu. Onko komission mahdollista laskea lisämaksu?

Milloin komissio lopulta käsittelee Kreikan hallituksen ehdotusta tarkistaa Kreikan BKT:ta? Miten julkinen vaje ja valtion velka kehittyvät vuonna 2007 ja mitkä ovat komission ennusteet vuodeksi 2008? Mitä keinoja on komission mielestä käytettävä julkisen vajeen ja valtion velan alenevan suuntauksen säilyttämiseksi?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Papadimoulis, komissio on saattamassa päätökseen analyysinsa Kreikan tarkistetuista BKT- ja BKTL-luvuista. Komissio on analysoinut niitä samalla menettelyllä kuin kaikkien muidenkin jäsenvaltioiden lukuja.

Menettely ja aikataulu ovat seuraavat:

Kreikka esitti komissiolle 22. syyskuuta 2006 bruttokansantuotettaan ja bruttokansantuloaan koskevat tarkistetut luvut. Niiden mukaan BKT ja BKTL ovat lisääntyneet noin 26 prosenttia. Lokakuun 2006 lopussa eli kuukauden kuluttua näiden tietojen saamisesta Eurostat toimitti ne jäsenvaltioiden BKTL-komitean ensimmäistä analyysia varten.

Tämän jälkeen komitea totesi, ettei se ole riittävän hyvin selvillä Kreikan ilmoittamista tarkistetuista tiedoista ja metodologisista muutoksista. Lisäksi komitea huomautti, että Kreikan on ehdottomasti toimittava täysin yhteistyössä Eurostatin kanssa ja toimitettava tarkistettu BKT- ja BKTL-luettelo, jossa selvitetään tarkasti uudet lähteet ja menetelmät, joita Kreikka käyttää kansantalouden tilinpitojärjestelmässä, jotta Eurostat voi tarkistaa kaikki uudet tiedot ja toimittaa BKTL-komitealle tämän tarkistuksen tulokset.

Kreikka esitti kyseisen luettelon Eurostatille 6. helmikuuta tänä vuonna 460-sivuisen kreikankielisen asiakirjan muodossa. Asiakirjan käännöksen saatuaan Eurostat viimeistelee parhaillaan analyysiaan tästä asiakirjasta ja tekee tarkastuskäynnin Kreikkaan tämän kuun loppuun mennessä. Kuten muihinkin maihin tehtyihin tarkastuskäynteihin, tähänkin tarkastuskäyntiin osallistuu muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoita, jotta voidaan varmistaa riittävä avoimuus.

Tarkastuskäynnin tuloksia analysoidaan ensin Kreikan kanssa, ja kaikki tässä yhteydessä esitetyt huomautukset otetaan huomioon Kreikan tarkistettuja BKT- ja BKTL-lukuja koskevan arviointikertomuksen lopullisessa sanamuodossa. Eurostat esittelee tämän kertomuksen BKTL-komitealle yksityiskohtaista keskustelua varten. Toivomme, että kertomus esitetään viimeistään lokakuussa 2007.

Kysymyksenne toisesta osasta totean, että Kreikan tarkistamattomien BKT-lukujen perusteella keväällä tekemiemme ennusteiden mukaan valtion velka vähenee tänä vuonna 2,4 prosenttiin, kun se oli viime vuonna 2,6 prosenttia. Mikäli nykyisiä menettelytapoja jatketaan, komissio ennustaa julkisen velan lisääntyvän 2,4 prosentista 2,7 prosenttiin vuonna 2008. Kaikki tämä perustuu tarkistusta edeltäneisiin BKT-lukuihin.

Laskelmien mukaan velkaantuneisuustaso alenee edelleen. Se oli 104,5 prosenttia BKT:stä vuonna 2006, ja sen ennustetaan olevan noin 100,7 prosenttia vuonna 2007 ja 97,5 prosenttia vuonna 2008. Näiden lukujen perusteella komissio suositti 16. toukokuuta tänä vuonna neuvostolle, että kaksi vuotta aiemmin aloitettu liiallisia alijäämiä koskeva menettely lopetetaan, ja Ecofin-neuvosto hyväksyi 5. kesäkuuta tänä vuonna menettelyn lopettamista koskevan päätöksen komission ehdotuksen mukaisesti.

Lisäksi Ecofin-neuvosto hyväksyi 27. helmikuuta tänä vuonna komission suosituksesta lausuntonsa Kreikan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2006–2009. Kyseisessä lausunnossa Ecofin-neuvosto suosittaa, että Kreikka hyödyntää suotuisaa taloudellista tilannetta saavuttaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteena olevan budjettitasapainon, jotta talousarviomenettelyä voidaan parantaa edelleen lisäämällä sen avoimuutta, esittämällä julkisen talouden strategia pitkällä aikavälillä sekä panemalla tehokkaasti täytäntöön menetelmät perusmenojen valvomiseksi ja hillitsemiseksi.

Kun otetaan huomioon, että valtiolla on suuri määrä velkaa ja että velka todennäköisesti lisääntyy väestön ikääntymisen vuoksi, Kreikan viranomaisia kehotetaan lisäksi laatimaan mahdollisimman pian väestön ikääntymiseen liittyviä menoja koskevia ennusteita ja parantamaan julkisen talouden kestävyyttä tarjoamalla keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat varat.

Berliinissä järjestetyn euroryhmän kokouksen jälkeen Kreikan talous- ja valtiovarainministeri ilmoitti 20. huhtikuuta muodollisesti ja julkisesti, että hallitus on päättänyt aikaistaa tämän talousarviota koskevan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiselle asetettua määräaikaa vuodesta 2012 vuoteen 2010.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos yksityiskohtaisesta vastauksestanne.

Lausunnossa, jonka annoitte 5. kesäkuuta jälkeen, totesitte komission olevan huolissaan Kreikan talouden maksutaseen suuresta alijäämästä ja suosititte tiukkoja toimia, jotta julkinen vaje ja velka vähenisivät pysyvästi ja jatkuvasti. Kysyn näin ollen: Oletteko keskustelleet komission ehdottamista toimista Kreikan hallituksen kanssa? Onko Kreikan hallitus antanut vastauksia välttämättömiksi katsomistanne toimista ja sitoutunut niihin?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, komissio ei aio toistaiseksi mennä muodollisesti neuvostolle tekemiänsä ehdotuksia pitemmälle, ja Ecofin-neuvosto hyväksyi vakausohjelman viimeisimmän tarkistuksen. Toisin sanoen Kreikan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä on parannettava.

Kreikka on yksi niistä kuudesta EU:n valtiosta, joiden julkisen talouden kestävyys on viime vuonna laatimamme kertomuksen perusteella suuressa vaarassa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että nykyisten demografisten ennusteiden mukaan terveys- ja eläkemenot lisääntyvät nopeasti. Tämä ei ole ainoa tekijä, mutta se on selvästikin yksi syy Kreikan erittäin suureen julkiseen velkaan, jonka määrä on yli 100 prosenttia Kreikan BKT:stä, kuten jo totesin ensimmäisessä puheenvuorossani.

Kreikan viranomaisten on näin ollen laadittava uudistuksia kestävyyden parantamiseksi, ja Kreikan parlamentin on keskusteltava niistä ja hyväksyttävä ne. Kaikille Kreikan taloutta ja kansantalouden tilinpitoa analysoiville on täysin selvää, että näiden uudistusten yhteydessä on uudistettava eläkejärjestelmää ja sosiaaliturvajärjestelmää parantamalla niiden kestävyyttä ja näin ollen niiden elinkykyisyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näissä uudistuksissa on tehtävä muutakin kuin korjattava liiallinen vaje.

Kreikan talousarviostrategioiden rakenteellisena tavoitteena on oltava edelleen valtion velan väheneminen, koska sitä on vähentymisestä huolimatta edelleen erittäin paljon.

  Puhemies. Seuraavana on

Danute Budreikaiten kysymys nro 39 (H-0393/07):

Aihe: Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen toteutus

Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen ensimmäisen osan 2 artiklan mukaan "Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa [liittymisasiakirjassa] määrätyin edellytyksin."

Tämä merkitsee sitä, että Ruotsin on vuonna 1995 kansanäänestyksellä hyväksytyn liittymissopimuksen mukaan otettava käyttöön euro Maastrichtin kriteerien täyttyessä. Liittymissopimuksen mukaisesta velvoitteesta huolimatta Ruotsi kuitenkin hylkäsi euron käyttöönoton kansanäänestyksellä.

Voiko komissio, joka valvoo EU:n oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa, kommentoida Ruotsin tapausta? Onko muillakin jäsenvaltioilla oikeus käyttää vastaavaa menettelyä esimerkiksi energiansaantinsa turvaamiseksi?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Ruotsi on tällä hetkellä yksi niistä jäsenvaltioista, joihin sovelletaan tätä euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa koskevissa säännöksissä sallittua poikkeusta. Tällaisia valtioita on nykyään 13, ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovelletaan lisäksi kuuluisaa "opt-out-lauseketta", eikä sitä näin ollen lueta poikkeusjärjestelyn soveltamisalaan kuuluviin jäsenvaltioihin.

Kaikkien poikkeusjärjestelyn soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden, paitsi Tanskan, eli kaikkiaan 12 jäsenvaltion on otettava euro valuutakseen, ja niiden on pyrittävä siksi täyttämään perustamissopimuksessa määrätyt lähentymisperusteet. Perustamissopimuksessa ei ole kuitenkaan nimenomaisesti määritetty, mihin mennessä jäsenvaltioiden on täytettävä tämä velvoite.

Viimeisin lähentymiskertomuksemme, jossa käsitellään myös poikkeusvaltioita, julkaistiin joulukuussa 2006, ja komissio totesi siinä, että Ruotsi täyttää hintavakautta koskevan perusteen, julkisen talousarvion tilannetta koskevan perusteen sekä pitkän aikavälin korkokantojen lähentymisperusteen.

Tämän nimenomaisen lähentymiskertomuksen mukaan Ruotsi ei kuitenkaan täytä valuuttakursseja koskevaa perustetta, jossa edellytetään, että jäsenvaltio on noudattanut valuuttakurssimekanismissa (ERM II) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena.

Viime joulukuussa julkaistussa lähentymiskertomuksessa komissio totesi lisäksi, ettei Ruotsin lainsäädäntö ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan kanssa, kun tarkastellaan keskuspankkia koskevia säännöksiä ja sen liittämistä Euroopan keskuspankkijärjestelmään.

Tämän arvion huomioon ottaen komissio katsoi, ettei Ruotsin asemaa poikkeusvaltiona tarvitse muuttaa. Komissio ja Euroopan keskuspankki julkaisevat seuraavan lähentymiskertomuksen vuonna 2008 perustamissopimuksen mukaisesti. Se on tarkoitus julkaista toukokuussa 2008.

Kysymyksenne viimeisestä osasta, joka koskee vertailun vuoksi energian toimitusvarmuutta, totean, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat voimassa olevien perustamissopimusten määräysten nojalla jo antaneet direktiivejä, jotka liittyvät yhtäältä luonnonkaasun toimitusvarmuuteen ja toisaalta sähkön toimitusvarmuuden takaamiseen infrastruktuureihin investoitaessa. Nämä direktiivit on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja viimeksi mainittu direktiivi on pantava täytäntöön 1. joulukuuta 2007 mennessä.

Nämä kaksi tapausta eivät näin ollen ole oikeudellisesti aivan samanlaisia. Perustamissopimuksessa ei määrätä, mihin mennessä euroalueeseen on liityttävä, eikä siinä määrätä liittymisen täytäntöönpanosta, vaan tämä tehdään kahden vuoden välein toteutettavassa lähentymiskehityksen arvioinnissa. Esimerkkinä mainitsemassanne energian toimitusvarmuuden tapauksessa jäsenvaltioiden on kuitenkin sovellettava direktiivejä, ja jos niitä ei noudateta, aloitetaan asianmukaiset rikkomismenettelyt.

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, en ole tyytyväinen vastaukseenne, koska Ruotsin liittymissopimuksessa todetaan selvästi, että Ruotsin on pantava täytäntöön kaikki liittymisajankohtana voimassa olleet sopimukset. Laajemman yhteistyön periaatteesta ei toisin sanoen voida tehdä poikkeuksia. Nyt neljän vuoden kuluttua asiaa koskevasta kansanäänestyksestä ruotsalaiset päättivät äänestää jälleen euron käyttöönottoa vastaan. Tarkoittaako tämä, että valtiot voivat valita, mitä liittymissopimuksen osia ne noudattavat ja mitä eivät? Mieleeni tulee Liettuan Ignalinan ydinvoimalaitos, joka on turvallinen ja jota liettualaiset eivät halua sulkea. Pitäisikö meidän kenties vain jättää voimalaitos sulkematta vaivautumatta edes neuvottelemaan koko asiasta?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, Ruotsin on tietenkin noudatettava perustamissopimuksia. Ruotsi ei voi laiminlyödä perustamissopimusten noudattamista koskevaa velvoitettaan sillä verukkeella, että maassa on järjestetty kansanäänestys. Komissionkin on noudatettava perustamissopimusta, ja se on analysoinut ja aikoo vastedeskin analysoida perustamissopimuksen määräysten mukaisesti kahden vuoden välein, täyttääkö jäsenvaltio – tässä tapauksessa Ruotsi – euroalueeseen liittymisen edellytykset. Se ei toistaiseksi täytä niitä.

Ruotsin ongelmana on, ettei sen valuutta kuulu valuuttakurssimekanismiin. Ruotsi ei näin ollen täytä valuuttakurssin vakautta koskevaa perustetta eikä jo mainitsemaani perustetta, joka koskee kansallisen lainsäädännön muuttamista perustamissopimuksen artikloissa olevien määräysten mukaiseksi. Korostamme tätä asiaa. Kaikkien jäsenvaltioiden on yritettävä valmistautua euroalueeseen liittymiseen.

Kuten parlamentin jäsen tietää ja kuten kaikki tiedätte, Ruotsissa vuonna 2003 järjestetyn kansanäänestyksen tulokset eivät ole voimassa ikuisesti. Tiedämme tapauksia, joissa kansanäänestykseen perustunut valtion kanta on muuttunut aikojen kuluessa, koska kansalaisten vaaleissa tai uusissa kansanäänestyksissä ilmaisema tahto on muuttunut.

Väitän, että analysoitaessa velvoitetta lähentyä talous- ja rahaliittoa ja velvoitetta noudattaa EU:n keskeisimpiin säännöksiin lukeutuvia energiavarmuutta koskevia säännöksiä, tilanteita ei voida verrata toisiinsa, koska perustamissopimuksessa määrätyt oikeudelliset velvoitteet ovat erityyppisiä.

  Puhemies. Siirrymme nyt lisäkysymyksiin. Olen vastaanottanut enemmän kysymyksiä kuin voin hyväksyä. Voin näin ollen antaa puheenvuoron vain kahdelle parlamentin jäsenelle. Minun on noudatettava työjärjestyksen 109 artiklassa ja liitteessä II olevia määräyksiä, jotka koskevat komissiolle osoitetun kyselytunnin järjestämistä. Olen valinnut jäsen Lundgrenin ja jäsen Kaupin.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, työjärjestyksestä huolimatta on syytä tarkastella, miten koko Ruotsin rahaliiton jäsenyyttä on käsitelty. Kun Ruotsin EU-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys vuonna 1994, tehtiin selväksi, ettemme ole velvollisia liittymään rahaliittoon, jos äänestämme EU-jäsenyyden puolesta. Olemme neuvotelleet asiasta, ja voimme päättää siitä myöhemmin. Tämä on asian poliittinen tausta.

Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, ettei Ruotsia voida pakottaa liittymään ERM II -järjestelmään niin kauan kun emme täytä siihen osallistumisen edellytyksiä. Haluan kuitenkin esittää seuraavan huomautuksen, ja tämä on kysymykseni komission jäsenelle: voiko ERM II -järjestelmään liittynyt valtio todellakin…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, en ole varma, esittikö jäsen Lundgren jonkin kysymyksen, mutta olemme hänen kanssaan joka tapauksessa samaa mieltä siitä, että ainakin jäsen Lundgrenin puheessaan mainitseman seikan sekä oikeudellisten ristiriitaisuuksien vuoksi Ruotsin ei voida tällä hetkellä sanoa täyttävän euroalueeseen liittymisen edellytyksiä.

Totean jälleen kerran, ettei perustamissopimuksessa määrätä mitään vähimmäis- tai enimmäismääräaikoja. Siinä määrätään yleisestä velvoitteesta valmistautua ja pyrkiä täyttämään edellytykset mutta ei konkreettisesta aikataulusta. Perustamissopimusta on näin ollen tulkittava yhtä joustavasti kuin sitä laadittaessa eikä perustamissopimuksessa määrätyistä kriteereistä poikkeavien kriteerien perusteella. Totean joka tapauksessa, että meidän on käytettävä tervettä järkeä, kuten politiikassa on usein tehtävä. Jos Ruotsin kansalaiset vastasivat kieltävästi neljä vuotta sitten, meidän on kysyttävä heiltä, milloin he päättävät – jos päättävät – muuttaa mieltään. Mitään valtiota ei voida mielestäni velvoittaa liittymään rahaliittoon vastoin tahtoaan.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Haluan esittää kolme suoraa kysymystä. Ensimmäinen on puhtaasti tekninen asia: onko Ruotsin liittymissopimukseen sisältynyt lauseke täysin identtinen muiden 12 valtion joukkoon kuuluvien vuoden 2004 jälkeen liittyneiden valtioiden liittymissopimukseen sisältyneen lausekkeen kanssa?

Toiseksi jäsen Budreikaitė on ymmärtääkseni kiinnostuneempi liittymissopimusten aiemmista tulkinnoista kuin eurosta. Jos jonkin primaarioikeuteen sisältyvän määräyksen täytäntöönpanolle ei ole määräaikaa, voidaanko sitä lykätä loputtomiin?

Kolmanneksi, onko kansanäänestys mielestänne merkityksellinen keskustelun kannalta?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Hyvä jäsen Kauppi, pyrin vastaamaan yhtä täsmällisesti kuin esititte kysymyksenne.

Totean ensinnäkin, että Ruotsiin sovelletaan täysin samoja sääntöjä kuin mainitsemiinne 12 uuteen jäsenvaltioon. Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka ovat jääneet euroalueen ulkopuolelle ja joihin sovelletaan erilaisia sääntöjä. Niihin sovelletaan opt-out-lausekkeita, jotka poikkeavat toisistaan. Toinen asianne liittyi aikaan. Direktiiveillä on määräaika, mutta velvoitteella valmistella euroalueeseen liittymistä ei ole perustamissopimuksen mukaan määräaikaa. Kolmanneksi vastaan kansanäänestystä koskevaan kysymykseenne, että tämä asia riippuu kunkin valtion omasta lainsäädännöstä.

Ellen ole ymmärtänyt väärin, kansanäänestys ei ole Ruotsissa sitova tässä yhteydessä. Ruotsin kansalaisten tai Ruotsin parlamentin olisi vaikea muuttaa perustamissopimusta vain omasta tahdostaan.

  Puhemies. Seuraavana on

Ryszard Czarneckin kysymys nro 40 (H-0435/07):

Aihe: Puolan liittyminen euroalueeseen

Mihin mennessä komissio arvioi Puolan viimeistään täyttävän euroalueeseen liittymisen ehdot? Katsooko komissio, että tämä voisi tapahtua vuoteen 2012 mennessä tai aiemminkin tai vasta sitä myöhemmin? Voiko komissio ilmoittaa jonkin päivämäärän?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Hyvä jäsen Czarnecki, kuten juuri totesin edellisessä vastauksessani, Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat velvollisia ottamaan käyttöön euron. Ainoat poikkeukset ovat Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, jotka neuvottelivat "opt-out-lausekkeen". Jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä euroalueen jäseniä, ovat sitoutuneet ottamaan käyttöön yhteisen rahan, kun ne täyttävät sille asetetut edellytykset, ja niiden on pyrittävä tekemään valmisteluja näiden edellytysten täyttämiseksi.

Kun komissio vahvistaa oman arviointinsa (lähentymiskertomuksen) perusteella ja kun myös Euroopan keskuspankki vahvistaa, että Puola täyttää kaikki perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset, Puolaa koskeva poikkeus voidaan poistaa perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja zloty voidaan vaihtaa euroksi.

Puola ei toistaiseksi täytä täysimääräisesti julkisen talouden tilannetta koskevia lähentymisperusteita, koska Puolan julkinen vaje on yli 3 prosenttia. Puola ei täytä myöskään valuuttakurssien vakautta koskevaa perustetta, koska zloty ei kuulu valuuttakurssimekanismiin. Viimeisimpään, joulukuussa 2006 julkaistuun lähentymiskertomukseemme sisältyneen analyysin mukaan myöskään Puolan keskuspankkia koskeva lainsäädäntö ei täytä vielä perustamissopimuksessa määrättyjä vaatimuksia.

Komissio ei laadi ennusteita siitä, milloin jokin jäsenvaltio täyttää tai voi täyttää vaaditut edellytykset, mutta komissio tietenkin kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia makrotaloudellisen vakauden saavuttamiseksi ja edistämään tuottavuuden kasvua. Tällaisilla toimilla edistetään kestävää taloudellista lähentymistä, joka on paras keino valmistaa euroalueen jäseniksi haluavia valtioita ja nauttia kaikista yhtenäisvaluutan tuomista eduista, kun nämä valtiot ovat liittyneet euroalueeseen.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa komission jäsen, kiitos puheenvuorostanne. Haluan kuitenkin todeta, että tiedämme tietenkin, mitkä edellytykset on täytettävä, jotta voi liittyä euroalueeseen. Kotimaani on todennut selvästi, ettei vieläkään ole oikea hetki talouden kannalta ja että päätös tehdään varmasti muutaman vuoden kuluttua. Tiedän erittäin hyvin, ettei Euroopan komissio voi pohtia päivämääriä, mutta voisimmeko yleisesti ottaen todeta, että vuosi 2012 olisi enemmän tai vähemmän sopiva ajankohta molemmille osapuolille?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, väitän itsepintaisesti, ettei komission tehtävänä ole vastata tähän kysymykseen. Tämä on kysymys, joka pitäisi mielestäni esittää ja jonka joskus esitänkin Puolan viranomaisille. Kun tapaan Puolan viranomaisia, kysyn niiltä, ovatko ne jo vahvistaneet euroalueeseen liittymistä koskevat aikeensa, aikataulunsa ja tavoitteensa? En kysy tätä pelkästä uteliaisuudesta, vaan koska olen vakuuttunut siitä, että Puolan talouden kaltaiselle taloudelle – ja monien muiden vielä yhtenäisvaluutan ulkopuolella olevien Euroopan unionin jäsenvaltioiden talouksille – olisi äärimmäisen hyödyllistä asettaa tavoitepäivämäärä. Tällöin makrotalouspolitiikkaa ja rakenneuudistuksia voidaan ohjata yhtenäisesti ja johdonmukaisesti, ja näin voidaan edistää liittymisedellytysten täyttämistä, jotta talous voisi hyödyntää euroalueen jäsenyyden tuomat edut mahdollisimman hyvin.

Meillä on ollut laajentumisen jälkeen erittäin hyviä kokemuksia valuutta- ja rahoitusmarkkinoista, mutta näin ei ole aina, ja myös rahoitusmarkkinat, luottoluokituslaitokset ja sijoittajat esittävät Puolan viranomaisille nämä kysymykset. Te Euroopan parlamentin jäsenet ja me komission jäsenet emme ole ainoita, vaan myös taloudelliset toimijat, tarkkailijat ja sijoittajat esittävät nämä kysymykset yhä painokkaammin.

Mielestäni on siksi kaikkien edun mukaista, että valtiot, jotka aikovat liittyä euroalueeseen paitsi velvollisuudesta myös ennen kaikkea vakaumuksensa vuoksi ja joissa on meneillään erittäin merkityksellisten uudistustoimien avulla toteutettava lähentymis-, kasvu- ja uudistusprosessi, selvittävät strategian tämän osatekijän ennen kaikkea siksi, että se on hyväksi niille itselleen ja niiden omien etujen mukaista.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Haluaisiko komission jäsen vastata uudelleen samaan kysymykseen, mutta tällä kertaa Yhdistyneen kuningaskunnan osalta? Kuten aiemmin totesitte, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole velvoitetta liittyä euroalueeseen, mutta sillä on oikeus tehdä niin, jos se täyttää liittymisedellytykset. Miten lähellä Yhdistynyt kuningaskunta on näiden edellytysten tosiasiallista täyttämistä?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, on totta, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole samanlaisessa tilanteessa, kuten jo totesin ja kuten toistitte. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on "opt-out-lauseke", eikä se, mitä totesin aiemmin tämän lausekkeen soveltamisalan ulkopuolella olevista 12 valtiosta, päde siihen.

Tästä lausekkeesta huolimatta vielä jonakin päivänä – joka ei toivottavasti ole kaukana – Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättävät kuitenkin valmistautua euroalueen jäsenyyteen, koska ne uskovat Yhdistyneen kuningaskunnan talouden hyötyvän siitä. Milloin tämä päivä koittaa? Jos kysytte minulta, uskonko sen koittavan tänä vuonna, vastaan kieltävästi.

Minusta tuntuu, että Yhdistyneen kuningaskunnan talouden ja euroalueen talouden nykyisten suhdanteiden vallitessa euroalueen jäsenyyttä puoltavat väitteet eivät lisäänny tulevina kuukausina eivätkä aivan lähitulevaisuudessa. Vastaan tähän kysymykseen kuitenkin aina tietyllä toteamuksella. Britit analysoivat hyvinä pragmaatikkoina tilannetta kuukausittain määrittämällä euroalueeseen liittymisen hyvät ja huonot puolet, mutta uskon sen hetken vielä koittavan, kun tilanne muuttuu ja osoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille, poliitikoille ja Lontoon kaupungille – mainitakseni kolme merkittävää osapuolta tässä yhteydessä – että Yhdistyneen kuningaskunnan talouden kannalta on hyvä liittyä euroalueeseen tietyllä hetkellä. Olen varma, että tämä hetki koittaa, mutta uskon sen suoraan sanoen koittavan seuraavan kriisin jälkeen.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, minäkin haluan yhdistää kaksi viimeksi käsiteltyä asiaa ja esittää teille konkreettisen kysymyksen. En itse epäile euron etuja, mutta kansalaisilla on erilainen näkemys joissakin valtioissa, joissa euro ei ole vielä käytössä. Miten esimerkiksi Puolassa, Liettuassa, Unkarissa tai Tšekin tasavallassa euron käyttöönotosta järjestetyt kielteiset kansanäänestykset vaikuttaisivat tilanteeseen? On selvää, miten tämä vaikuttaisi moraaliseen ilmapiiriin, mutta miten se vaikuttaisi oikeudelliseen ja käytännön tilanteeseen?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, jos ei nyt oteta huomioon kansanäänestyksissä annettujen kielteisten äänien aiheuttamia poliittisia ongelmia – ja tämä pätee muihinkin asioihin – minusta tuntuu, että kielteisten äänestystuloksen seuraukset olisivat erilaisia mainitsemissanne valtioissa kuin Ruotsin taloudessa tai erilaisia kuin opt-out-lausekkeiden seuraukset Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Tanskassa.

Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Ruotsi ovat voimakkaasti teollistuneita – oikeastaan jälkiteollisia – talouksia, joiden ei tarvitse toteuttaa nimellistä ja tosiasiallista lähentymisprosessia. Ne ovat toteuttaneet monia niistä rakenneuudistuksista, jotka ovat yhtenäisvaluutan etujen mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen edellytyksenä, ja niiden rahoitusmarkkinat, sijoittajat ja luottoluokituslaitokset ovat erittäin luottavaisia. Mikään näistä ominaispiirteistä ei valitettavasti toistaiseksi päde Puolaan, Unkariin ja Tšekin tasavaltaan. Niiden talous kasvaa nopeasti, mutta niissä on meneillään laajoja nimellisiä ja tosiasiallisia lähentymisprosesseja, joiden vuoksi näiden valtioiden sekä niiden kansalaisten ja viranomaisten on toteutettava huomattavia uudistuksia sekä tehtävä erittäin lujasti töitä. Niiden on turvauduttava ulkoisiin säästöihin investointi- ja kasvuprosessien rahoituksessa, ja niiden on voitettava markkinoiden ja sijoittajien luottamus. Näin ollen minusta tuntuu, että nämä valtiot joutuvat suuriin vaikeuksiin, jos ne eivät onnistu edistämään euroa keskipitkän aikavälin strategiana makrotalouspolitiikkansa ja koko poliittisen toimintansa yhteydessä.

  Puhemies. Seuraavana on

Sarah Ludfordin kysymys nro 42 (H-0365/07):

Aihe: Suunnitelmat kolmannen kiitoradan rakentamisesta Lontoon Heathrow'hun

Mihin toimiin komissio on ryhtynyt varmistaakseen, että Lontoon Heathrown lentokentän kolmannen kiitoradan rakennussuunnitelmat eivät riko EU:n asetuksia ilman pilaantumisesta ja melusta?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä Baroness Ludford, EU:n lainsäädännön mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tehtävänä on arvioida infrastruktuurihankkeiden vaikutuksia ja varmistaa, että kaikkia asiaan sovellettavia ympäristönormeja noudatetaan ennen hankkeiden toteutusta, sen aikana sekä sen jälkeen. Komissio valvoo kuitenkin tarkasti asiaan sovellettavien yhteisön oikeuden säännösten täytäntöönpanoa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.

Heathrown lentokentän kestävää kehitystä koskevissa suunnitelmissa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on luvannut, ettei kolmatta kiitorataa rakenneta ilman sitä ennen toteuttavaa julkista kuulemista ja että se rakennetaan vain noudattamalla tarkasti melua ja ilmanlaatua koskevia ehtoja. Näin ollen on aloitettu täysimääräinen ympäristövaikutusten arviointi, jossa on noudatettava vuonna 1985 annetun tällaisia arviointeja koskevan direktiivin sekä vuonna 2001 annetun strategista ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin säännöksiä.

Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta vuonna 1996 annetun direktiivin ja siitä johtuvien direktiivien nojalla ilmanlaatua koskevat suunnitelmat on tarvittaessa pantava täytäntöön, jotta asetettuja raja-arvoja noudatetaan. Heathrown lentokentän vaikutuksia käsitellään Suur-Lontoon ilmanlaatua koskevassa suunnitelmassa. Vuonna 2005 kyseisen alueen ilmanlaatu ei kuitenkaan usein täyttänyt vaatimuksia, koska PM10-hiukkasille asetut raja-arvot ylittyivät.

Vuoden 2002 ympäristömelua koskevan direktiivin nojalla Heathrown on tämän kuukauden loppuun mennessä laadittava strateginen melukartta, jossa analysoidaan mahdollisia tapahtumia. Vuoden kuluttua melukartan laadinnasta on laadittava asianmukainen toimintasuunnitelma julkisen kuulemisprosessin jälkeen.

Kokoavasti voidaan todeta, että komissio seuraa EU:n suurimman lentokentän kehitystä kiinnostuneena ja valvoo asiaan sovellettavien yhteisön oikeuden säännösten täytäntöönpanoa. Lentokentän laajentamista koskevat erityissäännökset, esimerkiksi kolmannen kiitoradan rakentamista koskevat säännökset, kuuluvat kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimivaltaan tässä nimenomaisessa tapauksessa.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Tämä saa lontoolaiset vakuuttuneiksi, että komissio todellakin valvoo tapahtumia valppaasti, vaikka päävastuu onkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella, kuten totesitte.

Heathrown lentokentälle rakennettavan uuden kiitoradan ansiosta Lontoon kautta voitaisiin kuitenkin toteuttaa päivittäin 500 uutta lentoa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen optimistinen väite siitä, että ilman pilaantuminen pysyy EU:n lainsäädännössä säädetyissä rajoissa, näyttää perustuvan toiveisiin vähäpäästöisemmistä lentokoneista ja lentokentän ympäristössä tehtävin ajoneuvoliikenteen tarkastuksiin. Kolmannes Lontoon hiilidioksidipäästöistä aiheutuu jo ilmailusta. Pyydämme komissiota siksi seuraamaan tapahtumia tarkasti. Kuulemisprosessi alkanee pian, mutta komission on pidettävä tapahtumia erittäin tarkasti silmällä, jotta se voi varmistaa lontoolaisten suojelun.

  Jim Allister (NI). – (EN) Uusia kiitoratoja koskevia suunnitelmia on helppo arvostella, mutta tietääkö komissio, että British Airways -yhtiön pääjohtaja toi esiin kolmannen kiitoradan välttämättömyyden Heathrow'ssa toteamalla viime viikolla, ettei oman Belfastin vaalipiirini ja kotimaani pääkaupungin, Lontoon, välisiä BA:n lentoja voida ilman sitä palauttaa? Eikö kehitystä vastaan hyökkäävien pitäisi siksi pysähtyä ajattelemaan, millaisia haittoja ja hankaluuksia he aiheuttaisivat Yhdistyneen kuningaskunnan ja kaikkien muidenkin valtioiden kansalaisille, jotka tarvitsevat tällaisen hankkeen mahdollistamia nykyaikaisia, tehokkaita lentoyhteyksiä?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä Baroness Ludford, minun on toistettava, mitä totesin vastatessani Baroness Ludfordin esittämään kysymykseen.

Komission on valvottava yhteisön oikeuden noudattamista. Kuten totesin, EU:ssa on tähän asiaan sovellettavia direktiivejä, ja meidän tehtävänämme on valvoa, että ne pannaan tehokkaasti täytäntöön.

Baroness Ludfordin kysymyksessä esiin otetussa Heathrown lentokentän kolmannen kiitoradan tapauksessa haluan toistaa, että vastuu on Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilla ja ettei komissio voi toissijaisuusperiaatteen mukaan puuttua tietyn jäsenvaltion toimivaltaan kuuluviin asioihin.

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Papastamkosin kysymys nro 43 (H-0366/07):

Aihe: Euroopan unionin "ympäristöhallinto"

Aikooko Euroopan komissio laatia kokonaisvaltaisen ja yhtenäisen ympäristöhallintaa koskevan toimintasuunnitelman, joka kodifioisi, yksinkertaistaisi ja tekisi näkyväksi voimassa olevan sääntelykehyksen siitä kiinnostuneille? Aikooko se sisällyttää tähän toimintasuunnitelmaan uudet ympäristöä koskevat lainsäädäntöaloitteet? Aikooko se tehdä toimintasuunnitelmasta sellaisen, että se heijastaa Euroopan unionin ympäristökysymyksiä koskevia ulkoisia sitoumuksia ja turvaa Euroopan unionin ympäristöä, kauppaa ja teollisuutta koskevan politiikan yhteenkuuluvuuden?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Papastamkos, sen jälkeen, kun komissio julkaisi vihreän kirjan vuonna 2001, se on aina korostanut pitävänsä komission toimien hallinnon laatua tärkeänä varmistaakseen, että Euroopan unionin toimielimet toimivat tehokkaasti ja demokraattisesti tuloksekkaassa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Hallintoa esiintyy kaikilla politiikan aloilla eikä ainoastaan ympäristöpolitiikassa. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt painottavat erityisesti elinympäristönsä laatua ja että kansalaisyhteiskunta haluaa olla selvillä ympäristöasioista ja osallistua niihin.

Vuoden 1998 Århusin yleissopimus on erityisen merkityksellinen tässä yhteydessä, koska siinä määrätään tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa. Kyseisellä yleissopimuksella, jonka osapuolia yhteisö ja jäsenvaltiot ovat, vahvistetaan eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa mainittuja sitoumuksia. Komissio on laatinut aloitteensa täysin hallintotapaa koskevien periaatteiden mukaisesti.

Mitä tulee jäsen Papastamkosin kysymyksessään esiin ottamiin asioihin, haluan huomauttaa hänelle, että kaikki tärkeät toimet, joita komissio aikoo ehdottaa muille toimielimille, sisältyvät sen vuosittaiseen työohjelmaan. Tämä ohjelma esitellään muille toimielimille – tietenkin myös parlamentille, joka keskustelee siitä joka vuosi – ja se on julkisesti saatavilla. Useimmat ympäristötoimet perustuvat kuudenteen ympäristöä koskevaan yhteisön toimintaohjelmaan.

Lisäksi kaikissa komission ehdotuksissa otetaan täysimääräisesti huomioon yhteisön kansainvälisissä sopimuksissa tekemät sitoumukset, myös ne, jotka liittyvät kauppapolitiikkaan ja ympäristöön.

Komissio osallistuu lisäksi aktiivisesti kansainvälisen ympäristöhallinnon parantamista koskevaan keskusteluun. EU on tehnyt konkreettisen ehdotuksen YK:n ympäristöjärjestön perustamisesta YK:n ympäristöohjelman perusteella.

Tällä elimellä olisi toimivalta sekä selkeät lakisääteiset tehtävät varhaisen havaitsemisen, tietojen seurannan ja tiedonhaun aloilla. Sen työskentelyllä olisi vakiintunut tieteellinen perusta, ja se tehostaisi siten päätöksentekoa ja tieteelliseen näyttöön perustuvien menettelytapojen käyttöönottoa.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yhteisön ympäristösäännöstössä on noin 400 johdetun oikeuden säädöstä ja kansainvälistä yleissopimusta, joita hallitukset, paikallisviranomaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunta käyttävät ja soveltavat. Millaisia tuloksia tämä kuuluisa "parempaa sääntelyä" koskeva strategia on tähän mennessä tuottanut?

Kaksi vuotta sitten ehdotin parlamentissa kansainvälisen ympäristöjärjestön perustamista. Mikä on komission kanta? Kuten kaikki tiedämme, ympäristö on julkinen hyödyke, eikä sillä ole sinänsä rajoja. Mitä mieltä komissio on kansainvälisen ympäristötuomioistuimen perustamisesta?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Kuten totesin parlamentin jäsenelle ensimmäisessä vastauksessani, komissio tekee muiden kanssa yhteistyötä ja ehdottaa. että YK:n alaisuuteen perustetaan monenvälinen ympäristöjärjestö, jolla on toimivalta ja selkeät lakimääräiset tehtävät. Uskomme tämän tehostavan päätöksentekoa ja tieteelliseen näyttöön perustuvien menettelytapojen käyttöönottoa.

Komissio ei ole vielä vahvistanut lopullista kantaansa tuomioistuinta koskevaan ehdotukseenne.

  Puhemies. Seuraavana on

David Martinin kysymys nro 44 (H-0373/07):

Aihe: EU: tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuuksille

Euroopan unioni on asettanut itselleen maailman tiukimman tavoitteen rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuuksia ilmakehässä. Komission mukaan sen tavoite 550 tilavuusmiljoonasosan (ppm) hiilidioksidiekvivalenttitasosta rajoittaa ilmaston lämpenemisen enintään 2 °C:een esiteolliseen aikaan verrattuna.

Ilmastotieteilijä Malte Meinshausen väittää kuitenkin uusimmassa tutkimuksessaan, että tämä tavoite voi rajoittaa ilmaston lämpenemisen 2 °C:een vain 12 prosentin todennäköisyydellä. IPCC:n raporttiluonnoksessa annetaan ymmärtää, että todennäköisyys saattaa olla vieläkin pienempi. Komission omat tutkijat saivat vuonna 2005 selville, että ilmaston lämpenemisen rajoittamista enintään 2 °C:een koskevien kohtuullisten mahdollisuuksien varmistamiseksi voi olla tarpeellista vakauttaa pitoisuudet 550 ppm:n selvästi alittavalle hiilidioksiditasolle.

Voiko komissio selittää, miten se voi asettaa tavoitteita, joilla sen tietojen mukaan ei päästä haluttuun tulokseen? Mitä suunnitelmia komissiolla on kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuustavoitteen pienentämiseksi 400 ppm:ään, mikä on Malte Meinshausenin suosittelema määrä, jotta sen mahdollisuuden rajoittaa ilmaston lämpeneminen 2°C:een olisivat mahdollisimmat suuret?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Martin, komissio laatii EU:n ilmastopolitiikan ja ilmastonmuutosta koskevan tieteellisen analyysinsa kaikkein vankimpien saatavilla olevien ajantasaisten tietojen perusteella. Komissio tietää, että tuoreimpien tutkimusten mukaan ilmaston lämpenemistä ei onnistuta rajoittamaan 2 °C:seen tavoitteen mukaisesti, jos kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet vakiinnutetaan 550 tilavuusmiljoonasosaan (ppm) hiilidioksidiekvivalenttia.

Tänä vuonna antamassaan tiedonannossa "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen" komissio näin ollen totesi, että kasvihuonepäästöjen pitoisuuksien on oltava tulevina vuosikymmeninä huomattavasti vähemmän kuin 550 ppm hiilidioksidiekvivalenttia, jotta voidaan varmistaa 50 prosentin mahdollisuus pysyä 2 °C:n tavoitteessa. Lisäksi komissio totesi, että päästöjen on vähennyttävä edelleen, jotta ne voidaan vakiinnuttaa noin 450 tilavuusmiljoonasosaan hiilidioksidiekvivalenttia.

Tämä tarkoittaa, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen on vähennyttävä vuoteen 2050 mennessä vähintään 50 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna.

Komission analyysi osoitti, että tämä tavoite on teknisesti saavutettavissa ja taloudellisesti toteutettavissa, jos päästöistä pääasiallisesti vastuussa olevat toimivat ripeästi. Tekninen toteuttavuus vahvistettiin taannoin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työryhmän 3 laatimassa raportissa.

Myös jäsen Martinin kysymyksessään mainitsemat Malte Meinshausenin tieteelliset tutkimukset tukevat tätä kunnianhimoista tavoitetta. Jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 2 °C:seen, kehittyneiden valtioiden on ehdotettava, että kasvihuonekaasupäästöt vähennetään yhdessä vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Asetimme tämän tavoitteen ehdotuksissa, jotka hyväksyimme komissiossa tämän vuoden tammikuussa ja joita neuvostokin kannatti.

Myös kehitysmaiden on saavutettava päästöjensä enimmäismäärää koskeva tavoite vuosina 2020–2025. Tämä on maailmanlaajuinen haaste, ja EU, joka aiheuttaa 14 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä, on valmis johtamaan asian käsittelyä kansainvälisellä tasolla.

EU on varma, että Balissa myöhemmin tänä vuonna järjestettävä ilmastonmuutosta käsittelevä YK:n konferenssi antaa alkusysäyksen neuvotteluille, jotka koskevat ilmastonmuutoksen parissa vuoden 2012 jälkeen tehtävää kansainvälistä yhteistyötä. Nämä neuvottelut johtavat – tai niiden pitäisi johtaa – sopimukseen siitä, mitä on tehtävä, jotta päästöt vähenevät maailmanlaajuisesti.

Haluan vielä todeta, että viimeisimmän G8-huippukokouksen päätelmien perusteella – ottaen huomioon näiden päätelmien kehityksen sekä puutteet – katsomme, että tässä sopimuksessa tapahtui merkittävää edistystä muutama päivä sitten Heiligendammissa.

  David Martin (PSE). – (EN) Haluan aluksi kiittää komission jäsentä erittäin yksityiskohtaisesta ja jollain tapaa rohkaisevasta vastauksesta. Hän kuitenkin myönsi vastauksessaan, ettei hänen asettamiaan tavoitteita todennäköisesti saavuteta jos kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet vakiinnutetaan tasolle 550 ppm hiilidioksidiekvivalenttia. Aikooko komissio ehdottaa ennen Balin konferenssia, että EU ottaa johtoaseman ja siirtyy 400 ppm:n tavoitteeseen ja näyttää näin hyvää esimerkkiä muulle maailmalle? Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, etteivät pelkästään EU:n toimet riitä.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, kuten totesin jäsen Martinille antamassani ensimmäisessä vastauksessa, me eurooppalaiset olemme vakuuttuneita siitä, että tässä asiassa tarvitaan valtavaa edistystä ja että EU:n on otettava johtoasema maailmanlaajuisessa toiminnassa.

Yhdessä etenemällä voimme vuoden lopussa järjestettävässä vuoden 2020 jälkeistä aikaa käsittelevässä konferenssissa saavuttaa huomattavasti kunnianhimoisempia tavoitteita, jollaisiin muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat eivät ole valmiita sitoutumaan. EU on ainoa, joka tekee tällaisia sitoumuksia.

Kuten totesimme tammikuussa tekemissämme ehdotuksissa, EU:n on edettävä yksin ja asetettava kunnianhimoisia tavoitteita. Toivomiamme sitoumuksia ei kuitenkaan voida tehdä, elleivät muut konferenssin osanottajat tee samoin.

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 45 (H-0381/07):

Aihe: Jäteturismi

Miten komissio arvioi Baijerin ja Tšekin tasavallan välisen jäteturismin kehitystä ja mitä toimenpiteitä se suunnittelee vähentääkseen EU:n sisällä tapahtuvaa ja sen välittömille lähialueille suuntautuvaa jäteturismia?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Posselt, Euroopan unionissa sovelletaan tiukkaa lainsäädäntöä jäsenvaltioiden välisten ja kolmansiin maihin tehtävien jätteiden siirtojen yhteydessä.

Jätteiden siirtoa koskevan yhteisön lainsäädännön tarkoituksena on estää jätteiden laiton kuljetus myös tapauksissa, joissa jätteitä kuljetetaan laittomasti jäsenvaltiosta toiseen, mitä kutsutaan ja mitä kuvailitte kysymyksessänne "jäteturismiksi".

Jätteiden kuljetus on sallittua vain, jos sen jälkeen toteutettavat hyödyntämis- tai hävitystoimet täyttävät EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä asetetut ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset.

EU:n lainsäädännössä asetetaan mahdollisimman tiukat vaatimukset hävitettäväksi tarkoitettujen vaarallisten aineiden ja jätteiden kuljetukselle. Tämän lainsäädännön nojalla on laitonta kuljettaa tällaisia jätteitä toiseen jäsenvaltioon, ellei alkuperämaan toimivaltaiselle viranomaiselle ole tehty kirjallista ennakkoilmoitusta. Siirto edellyttää lisäksi alkuperä-, vastaanottaja- ja kauttakulkumaan toimivaltaisten viranomaisten lupaa.

Komission ensisijaisina tavoitteina on varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat asianmukaisesti jätteiden siirtoa koskevaa EU:n lainsäädäntöä, sekä estää ja vähentää laittomia siirtoja. Komissio on jo toteuttanut toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Jäsenvaltioiden kanssa on järjestetty tänä vuonna tiedotustilaisuuksia ja -kokouksia, joilla pyritään tehostamaan jätteiden siirtoa koskevien säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista jäsenvaltioissa.

Toinen tärkeä askel on, että komissio aikoo laatia direktiiviehdotuksen, joka koskee ympäristönsuojelua rikoslainsäädännön avulla.

Emme voi hyväksyä jätteiden laitonta kuljetusta Saksasta Tšekin tasavaltaan emmekä jätteiden laitonta sijoitusta lopullisessa määränpäässä. Tiedämme, että samanlaisia tilanteita voi olla muissakin jäsenvaltioissa kuin kysymyksessänne esiin ottamassa valtiossa. Komissio seuraa tilannetta tarkasti, jotta se voi varmistaa, että EU:n ympäristölainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti.

Komissio ja jäsenvaltiot ovat yhdessä velvollisia varmistamaan tämän lainsäädännön tehokkaan soveltamisen. Jäsenvaltioiden on huolehdittava jätesiirtojen tarkastuksista ja valvonnasta sekä määrättävä tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia seuraamuksia rikkomistapauksissa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Lausun komission jäsenelle suuret kiitokset hyvästä ja perusteellisesta vastauksesta. Esitän vielä kaksi lisäkysymystä. Toteutetaanko komission jäsenen mielestä laittoman jäteturismin torjumiseksi riittävästi toimia? Pitääkö paikkansa, että ilmiö siirtyy EU:n uusille ulkorajoille, esimerkiksi Ukrainaan tai Kaakkois-Eurooppaan?

  Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, en ole tämän alan asiantuntija, mutta kun te toteatte kysymyksessänne ja minä totean vastauksessani jätteiden laittoman kuljetuksen olevan tosiasia, voin sanoa, että suhtaudun myönteisesti kaikkeen, mitä tällaisen toiminnan yhteydessä voidaan tehdä jo toteutettavien toimien lisäksi. Tämä pätee EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistamista koskeviin komission velvoitteisiin samoin kuin jäsenvaltioiden toimiin, kuten totesin ensimmäisessä vastauksessani. Jäsenvaltioilla on valvonta- ja tarkastusvälineet käytettävissään tapahtumapaikalla.

Kuten totesin vastauksessani, saatavilla olevien tietojen perusteella laittomia jätteiden siirtoja ei tapahdu vain Saksan ja Tšekin tasavallan välillä vaan myös Saksan ja tiettyjen muiden uusien jäsenvaltioiden välillä. Tällaista voi tapahtua myös Euroopan unionin rajojen ulkopuolella.

Jäsenvaltioiden välisiä jätteiden siirtoja ja kuljetuksia ajatellen on joka tapauksessa erityisen hyödyllistä, että tässä keskustelussa vahvistetaan, että Euroopan unionin toimielimet aikovat hoitaa tehtävänsä mahdollisimman tarmokkaasti ja että ne ovat sitoutuneet siihen, sekä kehotetaan jäsenvaltioiden poliitikkoja tekemään samoin.

  Puhemies. Seuraavana on

Claude Moraesin kysymys nro 54 (H-0357/07):

Aihe: Syöpäseulonta

Syöpää sairastaa EU:ssa kaksi miljoonaa ihmistä, joista 276 678 asuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Neuvosto on hiljattain antanut suosituksen syöpäseulonnasta. Onko komissio tietoinen, kuinka tehokkaasti jäsenvaltiot toteuttavat näitä suosituksia?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäsentä kysymyksestä, vaikka rehellisesti sanoen toivon, että hän olisi esittänyt sen puoli vuotta myöhemmin. Valmistelemme nimittäin parhaillaan tätä nimenomaista asiaa eli neuvoston suosituksen täytäntöönpanoa koskevaa kertomusta, joka on tarkoitus hyväksyä tämän vuoden loppuun mennessä. Oletamme, että tästä kertomuksesta keskustellaan pääasiassa Slovenian puheenjohtajakaudella ensi vuoden alkupuolella.

Kyseisessä kertomuksessa esitetään tietoja suosituksen täytäntöönpanosta ja mahdollisista vaikutuksista jäsenvaltioissa, Euroopan talousalueen valtioissa ja ehdokasmaissa. Lisäksi kansallista täytäntöönpanoastetta verrataan mahdollisuuksien mukaan rinta- ja kohdunkaulasyöpää koskeviin EU:n viitearvoihin. Tiedot on tarkoitus saada lähinnä kahdesta lähteestä: jäsenvaltioilta, joihin komissio ottaa suoraan yhteyttä, ja Euroopan syöpäverkostolta, jonka tehtävänä on hankkia riippumattomilta alan asiantuntijoilta todisteet täytäntöönpanon vaikutuksista ja asteesta.

Haluan tässä yhteydessä ilmoittaa teille, että keräämme syöpätauteja koskevia tietoja myös vuonna 2005 perustetun Euroopan unionin syöpätietoverkoston kautta. Komissio osallistuu tämän verkoston rahoitukseen, ja sitä ylläpitää Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus. Tarkoituksena on koota tietoja, jotka ovat merkityksellisiä Euroopan väestön syöpäsairauksien seurannassa. Tämä hanke on tarkoitus saattaa päätökseen elokuun 2007 lopussa eli kahden kuukauden kuluttua. Sen jälkeen kaikki nämä tiedot ovat lähtökohtaisesti saatavilla.

  Claude Moraes (PSE). – (EN) Esitin komission jäsenelle tämän kysymyksen, koska tiesin, että on suunniteltu joitakin erittäin hyviä toimia, ja haluan kiittää häntä siitä. Esitin kysymyksen, koska olen keskustellut lääkäreiden, asiantuntijoiden ja onkologien kanssa kotikaupungissani Lontoossa, ja meillä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa kohtuuttoman paljon syöpätapauksia, kun otetaan huomioon, että kyseessä on vauras jäsenvaltio.

Haluan esittää teille seuraavan kysymyksen: Mitä sanon näille onkologeille, kun tapaan heidät seuraavan kerran? Sanonko heille, että pyritte kaikin keinoin varmistamaan neuvoston suosituksen täytäntöönpanon, että komissio suhtautuu vakavasti useiden jäsenvaltioiden kohtuuttomiin syöpälukuihin ja että laaditte jäsenvaltioista verrannollisen esimerkin, jotta voimme tehdä jotain aivan liian suurille luvuille?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Voin vakuuttaa, että teen kaikkeni, jotta seulontasuosituksia noudatetaan ja jotta ne pannaan täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti. Kyse on kuitenkin suosituksista, ja meidän on myönnettävä tämä EU:n järjestelmässä oleva heikkous. Suositusten mahdollisimman tehokas soveltaminen ja täytäntöön paneminen ovat siis loppujen lopuksi kunkin jäsenvaltion vastuulla. Ehkäpä mainitsemallani kertomuksella voidaan hieman painostaa jäsenvaltioita. Jo saamiemme tietojen perusteella jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen suuria eroja seulontaa koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanossa, ja monissa uusissa jäsenvaltioissa on valitettavasti kaikkein pahin tilanne.

Asiasta keskustellaan komission kertomuksen perusteella Slovenian puheenjohtajakaudella, ja keskustelusta ilmoitetaan pian parlamentille. Syöpä on ensisijainen terveysasia Slovenian puheenjohtajakaudella. Meillä on näin ollen varmasti mahdollisuus keskustella asiasta useaan otteeseen. Teen kaikkeni, jotta näitä suuntaviivoja ja suosituksia sovelletaan mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Seulonta on tärkeää, mutta ennaltaehkäisy on parempi vaihtoehto. Viime kuukausina on kehitetty rokote kohdunkaulasyöpää vastaan. Kyseinen syöpälaji on nuorilla naisilla aina erityisen ongelmallinen. Jäsenvaltioilla on täysin erilaisia käytäntöjä: joissakin valtioissa rokotetta tarjotaan julkisen terveydenhoitojärjestelmän yhteydessä, ja toisissa se on yksityinen palvelu. Se tulee jälkimmäisessä tapauksessa erittäin kalliiksi, ja siitä muodostuu sosiaalinen kysymys. Voidaanko jäsenvaltioita komission mielestä painostaa, jotta ne asettaisivat tämän rokotteen mahdollisimman monien nuorten naisten ja tyttöjen saataville?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Olen tietoinen asiasta, ja meillä oli itse asiassa tilaisuus keskustella siitä huhtikuussa Aachenissa järjestetyssä terveysministerien epävirallisessa kokouksessa. Olemme nyt pyytäneet asian parissa työskentelevää tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta laatimaan suuntaviivoja ja antamaan neuvoja tässä asiassa. Kuten tiedätte, jäsenvaltiot saavat tietenkin itse määrittää, mitä niiden terveydenhuoltojärjestelmä kattaa ja mitä ei. Uskon kuitenkin, että voimme tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen johdolla keskustella asiasta lisää jäsenvaltioiden kanssa ja esittää niille tieteellisiä tosiseikkoja. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen toimivalta tehdä lopullinen päätös rahoitusasioista.

  David Martin (PSE). – (EN) Kyky levittää parhaita käytäntöjä on Euroopan unionin suurimpia vahvuuksia terveydenhuollon alalla. Aikooko komissio seulontasuositusten tulosten tarkastelun lisäksi asettaa esimerkkitapaukseksi valtion, joka on saavuttanut parhaat tulokset seulonnassa, hoidossa ja kuolleisuusluvuissa, sekä analysoida, miten kyseinen valtio on onnistunut saavuttamaan nämä tulokset ja miten niitä voitaisiin soveltaa muissa jäsenvaltiossa? Ei ole mitään järkeä koota pelkästään tilastoja ja todeta, että "nämä valtiot menestyvät hyvin" tai "nämä valtiot menestyvät huonosti". Meidän on myös tiedettävä, miksi parhaat valtiot menestyvät ja miten näitä tuloksia voitaisiin soveltaa yhteisön muissa terveydenhuoltojärjestelmissä.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Ottaen huomioon aiemmin mainitsemani terveydenhuoltoalan toimivaltaa koskevat rajoitukset parhaiden käytäntöjen vaihtaminen on keinoja, joilla Euroopan unioni voi parhaiten tuoda lisäarvoa tällä alalla.

Parhaiden käytäntöjen vaihdon, verkostojen ja osaamiskeskusten ansiosta voimme oppia toisiltamme ja jäsenvaltiot voivat hyödyntää toisessa jäsenvaltiossa hankittua asiantuntemusta ja tietoa. Kuten tiedätte, keskustelimme muutama viikko sitten terveydenhuoltopalveluja koskevasta aloitteesta. Rajat ylittävä yhteistyö, verkostot, parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja osaamiskeskukset ovat järjestelmällisesti tärkeä osa tätä aloitetta. Tällaisille yhteistyömuodoille on valitettavasti vielä joitakin oikeudellisia esteitä. Nekin toivottavasti saadaan selvitettyä tämän aloitteen avulla. Tämä on ensisijaisia tavoitteita tässä aloitteessa, jonka aiomme esittää vuoden loppuun mennessä, siis ensi syksynä. Meillä on näin ollen mahdollisuus keskustella asiasta myös parlamentissa.

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 55 (H-0359/07):

Aihe: Uusi terveysstrategia

Mihin konkreettisiin toimiin Euroopan komissio aikoo ryhtyä uuden terveysstrategian puitteissa erityisesti, mitä tulee lasten terveyteen, tavoitteena ehkäistä ja torjua lasten terveyden kannalta haitallista tapakäyttäytymistä (esimerkiksi tupakka, alkoholi, liikalihavuus)?

Kuuluuko Euroopan komission mielestä lapsille turvata itsenäinen oikeus sairaala- ja terveydenhoitoon riippumatta siitä, mikä heidän vanhempiensa tulotaso ja työ on?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio aikoo todellakin hyväksyä uuden terveysstrategian vuodeksi 2007. Tämä strategia on yleinen kehys, ja siinä on asetettu määrällisiä tavoitteita, joissa sovelletaan yhtenäistettyä lähestymistapaa kaikkiin EU:n terveydenhuoltoalan aloitteisiin. Parlamentin jäsen tavallaan päätteli kysymyksessään, että Euroopan komissio kiinnittää huomiota erityisesti lapsiin ja nuoriin, ja yhdyn tähän päätelmään.

Terveysstrategiassa todetaan esimerkiksi, että terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä ja että liikalihavuutta, tupakointia ja alkoholismia on torjuttava, mutta siinä käsitellään erityisesti myös aloja, jotka vaikuttavat lapsiin ja nuoriin.

Kuten totesin edellisen kysymyksen yhteydessä, laadukkaita terveys- ja turvallisuuspalveluja koskeva aloitteemme hyväksytään tietenkin pian, ja siinä otetaan huomioon kaikki terveysministerien vuosi sitten hyväksymät yhteiset perusarvot, jotka tukevat Euroopan unionin terveydenhuoltojärjestelmiä. Ministerien päätöksessä mainittuja arvoja ovat tasa-arvoisuus, yleismaailmallisuus ja kaikkien – tietenkin myös lasten – yhdenvertaiset mahdollisuudet saada terveyspalveluja taloudellisesta tilanteesta riippumatta, ja näitä arvoja noudatetaan kaikissa tätä asiaa koskevissa komission aloitteissa. Terveyspalvelujen tarjoaminen kuuluu tietenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta komissio tukee jäsenvaltioita siinä, ja otamme edellä mainitut arvot huomioon kaikissa terveydenhuoltoalaa koskevissa aloitteissamme.

Nämä seikat tarjoavat mielestämme hyödyllisen lähtökohdan yhteisön kaikille terveydenhuoltoalan toimille.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, koska parhaillaan keskustellaan lasten oikeuksia koskevasta strategiasta ja koska asiasta vastaava valiokunta ei ole antanut terveydenhuoltoalaa koskevaa lausuntoa, haluan etenkin lapsia ajatellen kysyä, onko jotain tehty säännöllisten tarkastusten toteuttamiseksi kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan varmistaa tietty terveyden taso ja sairauksien varhainen diagnosointi.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, on selvää, että tämä ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta jatkossa toteutettavissa erilaisissa strategioissa ja eri alojen parhaiden käytäntöjen vaihdon yhteydessä keskustellaan tietenkin myös parhaasta ennaltaehkäisymenetelmästä, ja nopea tutkimus on ilman muuta tärkeä ennaltaehkäisymenetelmä. Oletamme kuitenkin, että tätä asiaa käsitellään kullakin alalla erikseen. En usko, että horisontaalinen säännös on mahdollinen etenkään lasten kohdalla. Strategiassa ja aloitteessa viitataan kuitenkin nimenomaisesti lapsiin ja ennalta ehkäisyyn kaikilla terveydenhuollon aloilla ja kaikissa vältettävissä olevissa terveysongelmissa.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen mainitsi alkoholismin. Itävallassa nuorison keskuudessa on kehittynyt harvinainen – tai ei niinkään harvinainen – runsaan kertajuomisen ilmiö. Tavoitteena on ilmeisesti juoda itsensä tajuttomaksi mahdollisimman nopeasti. Onko tämä komission jäsenen kokemuksen mukaan ainoastaan itävaltalainen ilmiö vai onko tällainen suuntaus havaittavissa koko Euroopassa? Jos tämä on eurooppalainen suuntaus, onko hänellä jo mielessään joitakin toimia, joilla voitaisiin torjua tällaista kohtuutonta juomista ja estää se pitkällä aikavälillä?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, tämä alkoholin liikakäyttöön liittyvä ongelma lienee itse asiassa lähtöisin Euroopan unionin pohjoisista tai koillisista jäsenvaltioista, mutta se leviää nyt eteläisempiin valtioihin. Tiedämme jo, että tätä ongelmaa esiintyy Espanjassa, ja minulla on ollut usein tilaisuus keskustella asiasta Espanjan terveysministerin kanssa.

Tätä asiaa käsitellään viime vuonna hyväksytyssä, jäsenvaltioiden kannattamassa strategiassa, jolla pyritään torjumaan liiallisen alkoholin käytön haitallisia vaikutuksia. Odotamme itse asiassa Euroopan parlamentin kantaa asiasta, mutta strategiassa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea nuoriin ja yleensäkin tällaisen alkoholin liikakäytön torjuntaan. Kuten jo aiemmin totesin, vastuu on hyvin pitkälti jäsenvaltioilla. Uskomme kuitenkin, että voimme saavuttaa myönteisiä tuloksia vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja kokemuksia jäsenvaltioiden välillä sekä tekemällä yhteistyötä kaikkien asianomaisten virastojen kanssa. Nimenomaan tästä syystä viime viikolla järjestettiin alkoholia ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen foorumin ensimmäinen kokous, jossa käsiteltiin tietenkin myös parlamentin jäsenen esiin ottamaa ongelmaa.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Tavoitteena on elää pitkään terveenä. Onko komissiolla ehdotuksia, miten olemassa olevia EU:n ohjelmia, esimerkiksi tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa tai kilpailukyvyn ja innovoinnin toimintaohjelmaa, voitaisiin hyödyntää tämän tavoitteen saavuttamisessa, ja mitkä ovat komission suunnitelmat vuoteen 2013 saakka?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, ennalta ehkäisy on tietenkin yleisesti ottaen komission keskeisenä terveydenhuoltoalan tavoitteena tällä kaudella. Kuten jo totesin, nimenomaan tästä syystä keskitymme useisiin toimiin, jotka liittyvät terveydenhuoltoalaan kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin, kuten alkoholiin, tupakointiin, liikalihavuuteen, mielenterveyteen ja kaikkiin tällaisiin asioihin. Myös mainitsemanne asia sisältyy strategiaamme. Tätä lähestymistapaa sovelletaan kaikilla aloilla, etenkin mainitsemallanne tutkimusalalla toteutettaviin EU:n toimiin sekä muilla Euroopan unionin toiminta-aloilla, kuten maataloudessa, liikenteessä ja aluepolitiikassa.

Teen erityisesti tutkimuksen alalla tiivistä yhteistyötä kollegani kanssa. Teemme tätä yhteistyötä etenkin terveystutkimuksessa, kuten syöpää ja lintuinfluenssaa koskevassa tutkimuksessa, sekä muilla terveyteen liittyvillä aloilla. Se on nimittäin nähdäksemme tärkeimpiä painopistealueita, mikä myönnetään myös seitsemännessä rahoituspöytäkirjassa.

  Puhemies. Seuraavana on

Marc Tarabellan kysymys nro 56 (H-0360/07):

Aihe: Terveyspalvelut

Komissio esitteli 20. huhtikuuta 2007 syyskuussa 2006 käynnistetyn terveyspalveluja koskeneen kuulemisen tulokset.

Koska suurin osa vastaajista kannattaa terveyspalveluja koskevia yhteisön toimia, voiko komissio kertoa alustavista jatkotoimista, joita se aikoo toteuttaa erityisesti potilaille tiedottamisen tehostamiseksi, jotta he voivat tehdä valintansa tietoisesti, sekä menettelyjen ja niille potilaille asetettujen määräaikojen selventämiseksi, jotka haluavat saada hoitoa toisessa jäsenvaltiossa, ja mitä valitusoikeutta se aikoo ehdottaa, jos kansalliset viranomaiset kieltäytyvät antamasta etukäteen lupaa?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Kuten aiemmin totesin, meillä oli tilaisuus keskustella terveyspalveluista toukokuussa, kun käsittelimme Vergnaud'n mietintöä, josta oli meille erittäin paljon apua. Voin ilmoittaa parlamentille, että olemme parhaillaan laatimassa ehdotusta. Muutaman ministeritason keskustelun jälkeen terveysministerit päättivät asiasta viimeksi järjestetyssä neuvoston kokouksessa, jossa ministerit toivoivat komission laativan ehdotuksen, kuten parlamenttikin oli toivonut. Aiomme näin ollen esitellä ehdotuksen mahdollisimman pian, ehdottomasti ennen vuoden loppua.

Toteutimme aiemmin laajan julkisen kuulemisen, jonka tulokset otetaan huomioon, mutta tärkein tulos on se, että EU:n tason aloite tuo lisäarvoa. Tiedotus on tietenkin tärkeä osa sitä, ja haluamme tiedotuksen olevan mahdollisimman tarkkaa ja objektiivista. Pyrimme löytämään ratkaisuja, jotka tuovat todellista lisäarvoa potilaille, terveydenhoitoalan ammattilaisille ja terveydenhoitopalvelujen tarjoajille, luomatta uusia byrokraattisia esteitä ja noudattamalla toissijaisuusperiaatetta. Varmistamme, että terveyspalveluja koskevat ehdotukset sekä samaan aikaan käsiteltävät yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevat komission aloitteet, laajemmat yleishyödylliset palvelut ja meneillään oleva sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevien säännösten uudistaminen ja yksinkertaistaminen ovat keskenään johdonmukaisia.

Kuten aiemmin totesin, kansalaisille tiedottaminen on tärkeää, joten tiedonsaantia pyritään parantamaan. Joitakin tietoja on jo koottu hiljattain käyttöön otetulle Internet-sivustolle, jossa käsitellään terveydenhoitokulujen kattamista ulkomailla. Tämä Internet-sivusto on jo saatavilla ranskaksi, englanniksi ja saksaksi ja tuota pikaa myös kaikilla muilla virallisilla kielillä.

Tiedotamme parlamentille tietenkin tulevista ehdotuksista heti, kun ne on viimeistelty komissiossa, mutta voin esittää ehdotuksessa käsiteltävät keskeiset asiat pääpiirteittäin. Niissä käsitellään potilaille suunnattavan tiedotuksen parantamista etenkin rajat ylittävän terveydenhoidon alalla, terveyspalvelujen yleistä laatua ja turvallisuutta, potilaiden muutoksenhakuoikeuksia heidän kärsiessään vahinkoa, yksityisyyden kunnioitusta, potilaille tarjottavia menettelyllisiä takeita rajat ylittävässä terveydenhuollossa, rajat ylittäviä terveyspalveluja koskevien tietojen keräämistä sekä EU:ssa tehtävän yhteistyön tukemista esimerkiksi eurooppalaisten referenssiverkkojen, laatu- ja turvallisuusohjeiden laadinnan tai vertailukelpoisten tietojen ja indikaattorien kehittämisen aloilla.

  Marc Tarabella (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, onko komissiolla jo vuositilastoja, joista ilmenee, kuinka paljon kussakin jäsenvaltiossa on sellaisia kansalaisia, jotka haluavat käyttää toisen valtion terveydenhoitopalveluja, ja mitkä ovat niiden käytön pääasialliset syyt. Jos tällaisia tilastoja ei ole, tietääkö komissio, kuinka paljon jäsenvaltioiden kansalaiset, joilta on evätty lupa saada terveydenhoitoa toisessa jäsenvaltiossa, ovat tehneet kanteluja?

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Yksi ongelma on nimenomaan se, ettei meillä ole riittävästi tilastoja tältä alalta. Saamiemme todisteiden perusteella tiedämme kuitenkin, että tällaisen terveydenhoidon osuus on vähintään 1 prosentti. Tämä siis lisää odotuksia. Suurin syy on toistaiseksi tiedon puute. Kansalaiset eivät tiedä, että heillä on tällainen oikeus, ja mitä paremmin he ovat perillä tällaisesta mahdollisuudesta, sitä enemmän he hakeutuvat hoitoon ulkomaille. Meillä on nyt mahdollisuus säännellä tätä asiaa, ennen kuin se paisuu liian suureksi ja ennen kuin on liian myöhäistä.

Minulla ei valitettavasti ole tietoa sellaisten kansalaisten tekemistä kanteluista, joille ei ole myönnetty lupaa. Kuten tiedätte, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa on käsitelty tapauksia, joissa kansalaiset ovat olleet tyytymättömiä kielteiseen päätökseen. Emme saa kuitenkaan tätäkään kautta täsmällistä ja selkeää kuvaa asiasta, koska potilaat eivät useinkaan tiedä, että he voivat hakea muutosta EU:n toimielimiltä. Vastatessani aiemmin kysymykseenne minulla oli siksi edessäni vain tietoja rajat ylittävistä terveyspalveluista, jotka ovat yksi tulevan aloitteen painopisteistä.

  Puhemies. – Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti päättyi.

(Istunto keskeytettiin klo 19.40 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

(1) EYVL L 228, 11.8.1992, s. 1.

(2) EYVL L 181, 20.7.2000, s. 65.