Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 19. kesäkuuta 2007 - Strasbourg

18. Poikkeukset sisämarkkinasäännöksiin puolustushankinnoissa EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan nojalla (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Arlene McCarthyn laatimasta sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suullisesta kysymyksestä komissiolle poikkeuksista sisämarkkinasäännöksiin puolustushankinnoissa EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan nojalla (O-0022/2007 – B6-0122/2007).

  Arlene McCarthy (PSE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, valitettavasti jäsen Booth ehti jo lähteä. Olisin nimittäin halunnut sanoa hänelle, että pidän musiikista, joten ehkäpä hän voisi esittää eurorapin ensi kerralla, kun mietintöäni käsitellään.

Kuten komission jäsen tietää, puolustusalan markkinoiden osuus EU:n julkisista hankinnoista on suuri eli noin 80 miljardia euroa jäsenvaltioiden yhteenlasketusta puolustusbudjetista, joka on 170 miljardia euroa. Juuri tämän vuoksi esitämme tänään seuraavan kysymyksen. Euroopan puolustusalan markkinat ovat edelleen hyvin pirstoutuneet jäsenvaltioiden tasolla.

Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta panee kuitenkin merkille, että Euroopan komission 7. joulukuuta 2006 hyväksymä tulkitseva tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisesta puolustushankintoihin auttoi selkeyttämään voimassa olevaa lainsäädäntökehystä. Valiokunta panee kuitenkin lisäksi merkille komission toimet sellaisen uuden lainsäädännön esittämiseksi, jolla edistettäisiin merkittävästi nykyistä kilpailuhenkisemmän ympäristön luomista eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle ja sen toimittajille.

Tämän vuoksi haluamme esittää komission jäsenelle seuraavat kysymykset. Miten on edistynyt valmisteluvaiheessa oleva direktiivi, joka koskee sellaisten puolustustarvikkeiden hankintaa, joihin 296 artiklan mukaista poikkeusta ei sovelleta? Mitä jatkotoimenpiteitä komissio on suunnitellut tällä alalla? Miten komissio arvioi sisämarkkinoiden tasapuolisen ja tehokkaan toiminnan kannalta tilannetta Euroopan puolustusteollisuudessa, jossa suuri määrä ammattitaitoa vaativia työpaikkoja näyttää olevan vaarassa useissa jäsenvaltioissa? Miten komissio arvelee direktiivin vaikuttavan puolustusalaan? Entä mikä on komission strategia saada jäsenvaltiot tekemään lähempää yhteistyötä puolustusalan hankinta-asioissa, lisäämään avoimuutta ja avaamaan asteittain puolustusalan markkinansa, jotta saataisiin toimiva ja kilpailuhenkinen ympäristö tälle herkälle alalle? Haluaisimme myös tietää, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä vuonna 2006 laadituista käytännesäännöistä ja miten komissio tulkitsee direktiivin ja käytännesääntöjen välisen suhteen tulevaisuudessa.

  Puhemies. Jäsen McCarthy, paljon kiitoksia. Haluan huomauttaa, että rapmusiikilla ja kreikkalaisella yksitoistatavuisella runomitalla on sama rytmi. Teillä ja jäsen Boothilla on siis enemmän yhteistä kuin luulittekaan.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio ilmoitti neljä vuotta sitten, että se aikoo kehittää Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Siitä lähtien olemme pyrkineet luomaan aiempaa avoimemmat ja tasapuolisemmat EU:n puolustusalan markkinat muutamien aloitteiden avulla. Uusi puolustustarvikkeiden hankintaa koskeva direktiivi on tärkeä osa tätä kokonaisstrategiaa ja yksi komission strategisista painopisteistä tänä vuonna.

Tällä hetkellä valtaosa puolustustarvikkeita koskevista tarjouskilpailuista toteutetaan soveltamatta yhteisön sääntöjä. Jäsenvaltiot käyttävät hyväksi perustamissopimuksen 296 artiklan mukaista poikkeusta. Komission mielestä tätä poikkeusta olisi käytettävä vain poikkeustapauksissa. Annoimme tätä koskevat ohjeet viime joulukuussa. Tästä huolimatta poikkeuksen soveltaminen on edelleenkin pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suurimmassa osassa puolustushankinnoista ei tämän vuoksi edelleenkään noudateta sisämarkkinoiden periaatteita. Tämä tarkoittaa, että kaikki 27 jäsenvaltiota hankkivat puolustustarvikkeita oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, mikä johtaa usein vaikeaselkoisiin ja toisinaan syrjiviin käytäntöihin.

Myönnämme, että nykyiset julkisia hankintoja koskevat säännöt vastaavat huonosti puolustushankintojen erityistarpeita. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että voimme saada merkittäviä taloudellisia etuja kansallisten puolustusalan markkinoiden avaamisesta. Näiden markkinoiden osuus Euroopan unionin bruttokansantuotteesta on 0,8 prosenttia ja neljännes jäsenvaltioiden julkisista hankinnoista.

Jäsenvaltiot ja puolustusteollisuus myöntävät yleisesti nämä edut. Tasapuolisissa ja avoimissa olosuhteissa yritysten ja etenkin pk-yritysten olisi helpompi esittää tarjouksia muissa jäsenvaltioissa ja laajentaa näin liiketoimintamahdollisuuksiaan paljon suuremmille kotimarkkinoille. Pitempien tuotantosarjojen avulla voitaisiin hyötyä mittakaavaeduista. Tämä puolestaan vähentäisi kustannuksia ja johtaisi alempiin hintoihin. Lopullinen edunsaaja olisi veronmaksaja.

Ehdotuksemme mukaan julkisia hankintoja koskevia tiettyjä yhteisön sääntöjä mukautettaisiin puolustusalan erityisluonteen mukaisesti ja hankintaviranomaisille annettaisiin enemmän joustavuutta tämän herkän alan hankintamenettelyjen osalta. Tämän johdosta jäsenvaltioiden olisi helpompi käyttää perustamissopimuksen 296 artiklan mukaista poikkeusta vain poikkeustapauksissa. Kuten muidenkin julkisia hankintoja koskevien direktiivien yhteydessä, jäsenvaltiot vaihtaisivat edelleen direktiivin täytäntöönpanon jälkeenkin näkemyksiä puolustushankintoja koskevista kysymyksistä julkisia hankintoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean välityksellä.

Haluan korostaa, että uudella direktiivillä pannaan täytäntöön Euroopan puolustusviraston käytännesääntöjä. Käytännesääntöjä sovelletaan vain sellaisiin sopimuksiin, joihin ei sovelleta yhteisön sääntöjä 296 artiklan mukaisen poikkeuksen perusteella, kun taas tulevaa direktiiviä sovelletaan sellaisiin sopimuksiin, joihin ei sovelleta poikkeusta yhteisön säännöistä. Käytännesäännöillä ja uudella direktiivillä edistetään avoimuutta ja tasapuolista kilpailua Euroopan unionin puolustusalan kumppaneiden kesken.

Ilokseni voin ilmoittaa, että puolustusalan direktiiviehdotusta koskeva työ on edennyt hyvin. Yksikköni viimeistelee parhaillaan vaikutustenarviointia, josta saamme lisätietoja aloitteen odotetuista vaikutuksista markkinoihin, myös sosiaalisista vaikutuksista. Samaan aikaan teemme tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa julkisia hankintoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja Euroopan puolustusviraston välityksellä. Myös teollisuus osallistuu vaikutustenarviointiin.

Komissio aikoo hyväksyä ehdotuksen ensi syksynä. Tässä vaiheessa pyrimme esittämään sen osana kokonaisratkaisua, johon kuuluu myös puolustustarvikkeiden yhteisötoimituksia koskeva asetus ja tiedonanto puolustustarviketeollisuudesta.

Siitä lähtien, kun aloimme tarkastella puolustushankintojen alaa, parlamentti on aina ollut voimakkaimpia tukijoitamme. Tämä käy selvästi ilmi parlamentin vuonna 2005 antamasta päätöslauselmasta. Haluan kiittää teitä tästä ja toivon, että hedelmällinen yhteistyömme jatkuu myös vastaisuudessa.

  Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa toteamalla, että suhtaudun myönteisesti siihen, että komission jäsen on sitoutunut niin selvästi uuden direktiivin esittämiseen mahdollisimman pian. Haluan myös kiittää häntä siitä, että hän esitti yleiskatsauksen muutamista tärkeistä toimenpiteistä, joiden parissa hän ja hänen yksikkönsä jo työskentelevät. Tämä on tietenkin erityisen herkkä ala sekä strategisen luonteensa että muutamien koko puolustusalaan liittyvien teollisuuspoliittisten näkökohtien vuoksi.

Haluan tuoda esiin kaksi erityiskysymystä, joihin komission jäsen voisi ehkä vastata loppupuheenvuorossaan.

Ensinnäkin on selvää, että puolustustarvikkeiden hankinnan monilla aloilla on hyvin monimutkaisia sopimusjärjestelyjä, joihin liittyy monissa tapauksissa myös huomattavasti tuotekehitystä. Toisin sanoen tarvikkeisiin voi liittyä uuden teknologian kehittelyä. Monessa tapauksessa nämä järjestelyt eroavat huomattavasti tavanomaisista ostosopimuksista, vaikka nyt ollaankin yhä kiinnostuneempia lisäämään avoimuutta myös tällaisten sopimusten yhteydessä, kuten totesin vastauksessani jäsen McCarthyn mietintöön. Voisikohan komission jäsen todeta tai vahvistaa, että hän aikoo ottaa nämä strategiset erityistarpeet huomioon?

Toinen, vaikea kysymys on se, että monissa tapauksissa puolustusalan hankintasopimuksiin liittyy jonkinlainen kompensaatiosopimus. Tarvikkeita hankkivat maat voivat esimerkiksi tavoitella jonkinlaisia paikallisia investointeja, joiden ansiosta paikalliset yritykset voivat osallistua tarvikkeiden kokoamiseen. Joissakin tapauksissa sopimuksiin liittyy aivan erilainen taloudellinen kompensaatio, jonka mukaan toimittaja ostaa toisilla markkinoilla toimivan yrityksen tuotteita.

Tällaiset järjestelyt näyttävät nostavan esiin vaikeita kysymyksiä sekä kilpailua että hankintoja koskevan lainsäädännön yhteydessä. Olisinkin kiitollinen, jos komission jäsen voisi vahvistaa, että hän tarkastelee näitä kysymyksiä lupaamansa direktiivin käsittelyn yhteydessä.

  Barbara Weiler, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kyse ei ole pelkästään arasta aiheesta vaan yllättäen myös alasta, jolla jäsenvaltiot rikkovat yhteisön lainsäädäntöä itsepintaisesti.

Vuonna 2004 keskustelimme vihreästä kirjasta, vuonna 2006 parlamentti esitti päätöslauselmaesityksen ja nyt meillä on uusi tulkinta. Silti todellisuudessa on tapahtunut tuskin mitään. Jäsenvaltiot tekevät edelleen, mitä ne haluavat. Onko yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka epäonnistunut tältä osin? Mielestäni tilanne ei ole parantunut yhtään vuodesta 2004. Näyttää siltä, etteivät jäsenvaltiot ja kansallisten parlamenttien jäsenet tunne ollenkaan perustamissopimuksen 296 artiklaa. Siinä kuvataan nimittäin itse asiassa poikkeus eikä sääntöä. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jälleen vahvistanut, ettei kyse ole yleisestä automaattisesta poikkeuksesta. Parannusta tilanteeseen ei ole kuitenkaan näkyvissä, vaikka asia koskee vain kuutta jäsenvaltiota, mikä on ehkä syytä mainita. Tällä hetkellä tässäkään ei näytä olevan tulossa mitään parannusta.

Haluan todeta seuraavan asian selvästi. En halua, että puolustusmenot lisääntyvät. Ryhmämme toivookin ennen kaikkea, että yhteistyön ja synergian avulla saadaan aikaan säästöjä. Parlamentti on esittänyt joitakin suosituksia tässä asiassa esimerkiksi siitä, mitä osia uusien käytännesääntöjen olisi käsitettävä. Arvoisa komission jäsen, ehkä voisitte kommentoida hieman vielä tätä asiaa?

Olemme myös pyytäneet sekä komissiolta että Euroopan puolustusvirastolta parempaa yhteistyötä. Siitäkään ei juuri näy merkkejä todellisuudessa. Haluan vielä todeta, että olemme ehdottaneet teille, mitä julkisten hankintojen kilpailumenettelyjä koskevia mekanismeja olisi vielä muutettava, jotta saavutettaisiin ne tavoitteet, joihin kaikki täällä parlamentissa pyrkivät. Olemme nimittäin komission kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan todelliset yhteisön puolustusalan markkinat, jotta voidaan vähentää sotilasmenoja ja tehostaa tuotantoa veronmaksajien ja kansalaisten eduksi.

  Alexander Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensimmäiseksi kiittää komission jäsentä puheenvuorosta, jossa hän selvensi komission nykyistä kantaa tähän asiaan. Hän totesi, että parlamentti on komission hyvä liittolainen. Tuemmekin todella hänen näkemystään, jonka mukaan tähänastista läpinäkyvämmät, tehokkaammat ja avoimemmat yhteisön puolustusalan markkinat ovat tärkeä tavoite sekä alan vahvistamiseksi EU:ssa että muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Uskon, että se, mitä sanoin, pätee todella kaikkiin parlamentin jäseniin. Muistutan siitä laajasta yhteisymmärryksestä, jonka saavutimme vihreää kirjaa koskevan päätöslauselman yhteydessä.

Oli mielenkiintoista kuulla, että puolustustarvikkeiden hankintaa koskevaan direktiiviin liittyvä työ on edennyt hyvin ja että komissio aikoo esittää syksyllä ehdotuksen. Jäsen Weiler totesi juuri, että puolustusalan markkinat ovat edelleen suuressa määrin kansallisia. Valtio on puolustustarvikkeiden ainoa merkittävä ostaja, ja itse asiassa paljon julkisia hankintoja koskevia päätöksiä tehdään edelleen vähintäänkin kyseenalaisten oikeusperustojen nojalla.

Itse asiassa puolustusmäärärahojen lisäämiselle on hyvin vähän tukea, mistä olen jäsen Weilerin kanssa yhtä mieltä. Mielestäni tällä direktiiviehdotuksella edetään aivan oikeaan suuntaan. Euroopan unionissa on nimittäin parannettava aseteollisuuden mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa, lopetettava markkinoiden pirstaloituminen sekä todella parannettava tehokkuutta ja saatava enemmän mittakaavaetuja. Tämän vuoksi suhtaudumme myönteisesti komission jäsenen huomioihin, jotka koskivat EU:n puolustusalan markkinoiden odotettua kasvua ja aiempaa parempaa kilpailukykyä. Uskon, että tämä vaikuttaa myönteisesti myös ammattitaitoiseen työvoimaan työmarkkinoilla.

On määriteltävä selkeästi ne tarvikkeet, joita poikkeus koskee. Nykyisissä säännöissä ei itse asiassa oteta riittävästi huomioon puolustusalan markkinoiden erityisvaatimuksia. Tämän vuoksi suhtaudumme myönteisesti myös komission aloitteeseen mukauttaa sääntöjä puolustusalan markkinoiden erityispiirteiden mukaisesti ja lisätä joustavuutta. Olisin kiitollinen, jos komission jäsen voisi kertoa, miksi hän päätti mukauttaa julkisia hankintoja koskevaa yleistä lainsäädäntöä eikä laatia erillistä direktiiviä. Päätös saattaa hyvinkin olla järkevä, mutta haluaisin silti mielelläni kuulla hänen mielipiteensä asiasta.

Kaiken kaikkiaan olemme yhtä mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että näiden markkinoiden avaaminen lisää avoimuutta ja kilpailua, mikä hyödyttää loppujen lopuksi veronmaksajia.

Lopuksi haluan painottaa, että tämä direktiiviehdotus on mielestäni paljon tärkeämpi kuin mitkään teollisuuspoliittiset tai sisämarkkinapoliittiset näkökohdat. Sillä edistetään Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä, joten se merkitsee edistymistä alalla, jota on perinteisesti pidetty kansallisen riippumattomuuden keskeisenä osa-alueena. Direktiivillä ei ehkä saavuteta vallankumouksellista mutta toivottavasti kuitenkin mitattavaa edistystä kohti sellaista Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, joka on todella nimensä veroista. Lopuksi totean vielä, että olisin kiitollinen, jos voisimme vastaisuudessa käydä tällaiset keskustelut Brysselissä eikä Strasbourgissa.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhteismarkkinoilla käytetään joka vuosi puolustukseen noin 180 miljardia euroa. Noin puolet tästä määrästä ei kuulu nykyisin voimassa olevan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön piiriin. On syytä analysoida tätä tilannetta, joka on seurausta perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisesta puolustusalan julkisiin hankintoihin. Tiedonanto on osittain selkeyttänyt asiaa.

Kun otetaan huomioon aseteollisuuden erityisluonne ja tarve integroida aseteollisuus Euroopan unionin ja Naton jäsenvaltioiden puolustuspolitiikkaan, on varmistettava tarvikkeiden ja viestintäjärjestelmien tekninen yhteensopivuus sekä tarvikkeiden ja laitteiden asianmukainen yhteensopivuus. Tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä eri maiden välillä, asianmukaisesti toimiva puolustusteollisuus ja hyvin järjestetyt hankinnat.

Toimintamme tavoitteena olisi oltava puolustusalan julkisia hankintoja koskevan direktiivin laatiminen. Vakaat asemarkkinat ja vakaiden hankintamenettelyjen käyttö vaikuttaisivat myönteisesti alan työllisyyteen ja tehokkuuteen.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu perustuu entisen kollegamme Joachim Würmelingin mietintöön. Sen perusteella komissio julkaisi viime vuoden lopussa tiedonannon, jonka tarkoitus oli selkeyttää 296 artiklan käyttöä. Tämän tiedonannon vaikutukset olivat kuitenkin varsin vaatimattomat. Alun perinhän oli tarkoitus käsitellä vain muita kuin puolustustarvikkeita, joten suurin osa puolustushankinnoista jäi väistämättä kyseisen artiklan mukaisen poikkeuksen soveltamisalaan.

Näin ollen on oikeastaan komission tehtävä varmistaa, että ensinnäkin julkisia hankintoja koskevilla säännöillä tuetaan puolustusalalla Euroopan puolustusviraston työtä ja että toiseksi otetaan huomioon ne erityispiirteet, joita tällä alalla on, kuten edeltävät puhujat ovat jo todenneet. Minulla on tämän vuoksi kolme kysymystä komission jäsenelle McCreevylle.

Ensiksikin eikö tämän alan direktiiville ole jo lähtökohtaisesti haitaksi se, että direktiivi perustuu tiedonantoon, jonka alun perin oli tarkoitus koskea vain muita kuin puolustustarvikkeita, ja ettei direktiivillä näin ollen voida saavuttaa sitä, mitä direktiiviltä yhteisessä turvallisuuspolitiikassa odotetaan?

Toiseksi eikö olisi mahdollista päivittää vuodelta 1958 peräisin olevaa luetteloa, jossa poikkeukset määritellään suhteellisen selkeästi mutta joka ei ole enää nykyään ajan tasalla? Onko komissio luopunut lopullisesti tämän luettelon päivittämisestä?

Totesitte aivan oikein, etteivät tavalliset julkisia hankintoja koskevat säännöt sovellu puolustusalalle. Kolmanneksi toteaisin jatkoksi jäsen Lambsdorffin esittämään kysymykseen, että minäkin olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miten komission jäsen aikoo ottaa puolustusalan erityispiirteet huomioon direktiivissä.

  Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota käyttää vuosittain 170 miljardia euroa puolustukseen. Näillä 27 jäsenvaltiolla on yli kaksi miljoonaa sotilasta, 10 000 panssarivaunua ja 3 000 hävittäjää. Tästä huolimatta Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät pystyneet Balkanin konfliktin aikana lopettamaan verenvuodatusta, vaan tarvitsimme tähän tehtävään amerikkalaisia ystäviämme, jotka tekivät sen puolestamme. Miksi? Tuolloin Euroopan unionissa ei ollut vielä yhteisiä päätöksentekorakenteita tällaisten operaatioiden toteuttamiseksi.

Tärkeimpiä syitä Euroopan unionin puolustusalan tehottomuuteen on myös se, ettei yhteisöllä ole yhteisiä puolustusalan markkinoita. Yksi syy tähän on 296 artikla. Olen vakuuttunut siitä, että tämä artikla säilytetään myös vastaisuudessa. EU:hun ei ole syntynyt yhteisiä puolustusalan markkinoita, koska tätä artiklaa on käytetty aikaisemmin liikaa hyväksi. Ensiksi komissio julkaisi tiedonannon sen selkeyttämiseksi, missä tapauksissa artiklan 296 mukaisia poikkeuksia voidaan soveltaa ja missä ei. Minusta tiedonanto on hyödyllinen. Sitten Euroopan puolustusvirasto ryhtyi toimiin. Sen hyväksymät käytännesäännöt ovat mielestäni tärkeä askel oikeaan suuntaan. Nyt tällä alalla tarvitaan kuitenkin myös Euroopan unionin lainsäädäntöä. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti siihen, että nyt suunnitellaan tätä direktiiviä.

Euroopan parlamentin jäseninä kuulemme etenkin paikallisviranomaisten arvostelevan hyvin paljon julkisten hankintasopimusten myöntämistä koskevia Euroopan unionin sääntöjä. Tämän vuoksi meidän on Euroopan parlamentin jäseninä varmistettava erityisen tarkkaan, että täällä vahvistettavat säännöt todella soveltuvat puolustusalalle ja pikemmin parantavat kuin huonontavat alan tilannetta. Se, hyväksymmekö säännöt, riippuu tästä.

Lisäksi kuulemme usein, että Euroopan unionissa käytetään liian vähän rahaa puolustukseen. Jos jatkamme työtä tällä alalla ja pystymme luomaan yhteismarkkinat, saamme vastaisuudessa samalla rahalla ainakin enemmän turvallisuutta.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, vastaukseksi jäsen Harbourille, jäsen Lambsdorffille ja jäsen Schwabille voin vahvistaa, että pelkästään puolustushankintoja koskevan direktiivin tarkoituksena on nimenomaan ottaa huomioon puolustusalan markkinoiden erityisluonne. Myönnämme, että olemassa oleva kehys soveltuu huonosti puolustusalan markkinoihin. Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen perusperiaatteiden on tietenkin pädettävä, mutta puolustusalalla on erityisiä vaatimuksia, jotka liittyvät toimitusvarmuuteen, tietojen turvaamiseen ja tarpeeseen käyttää neuvottelumenettelyä.

Jäsen Harbour toi esiin myös kompensaatioita koskevan kysymyksen, joka on hyvin monimutkainen asia. Kompensaatiot ovat taloudellisia korvauksia, joita useimmat jäsenvaltiot vaativat ulkomaisilta toimittajilta ostaessaan puolustustarvikkeita ulkomailta. Kompensaatiot ovat oikeudellisesti ongelmallisia, poliittisesti kiistanalaisia ja taloudellisesti kyseenalaisia.

Suorat kompensaatiot liittyvät suoraan hankintasopimuksen sisältöön, joten ne voivat joskus kuulua 296 artiklan soveltamisalaan, jos koko hankintasopimukseen sovelletaan tämän artiklan mukaista poikkeusta. Suuri enemmistö kompensaatioista on kuitenkin epäsuoria ja luonteeltaan muita kuin puolustusalaan liittyviä.

Komission näkemys on, ettei tällaisiin kompensaatioihin sovelleta 296 artiklan mukaista poikkeusta. Niiden yhteydessä on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä, vaikka ne liittyisivät puolustusalan hankintasopimuksiin, joihin sovelletaan 296 artiklan mukaista poikkeusta. Toisin sanoen kompensaatiot ovat oma erillinen ongelmansa jopa alalla, johon sovelletaan 296 artiklaa. Tämän ongelman käsitteleminen puolustusalaa koskevan direktiivin avulla käsittäisi vain yhteisön osuuden puolustusalan markkinoista eikä sisältäisi epäsuoria kompensaatioita, jotka liittyvät sellaisiin sopimuksiin, joihin sovelletaan 296 artiklan mukaista poikkeusta.

Lopuksi totean, että kansallisten puolustusalan markkinoiden avaaminen johtaa merkittäviin taloudellisiin etuihin ja hyödyttää lopulta veronmaksajia, kuten jo totesin. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa, on luotava uusi oikeudellinen kehys, jolla mukautetaan tiettyjä hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä puolustusalan erityistarpeiden mukaan. Tämän uuden direktiivin ansiosta kansalliset viranomaiset saavat enemmän joutavuutta tämän herkän alan hankintojen tekemiseen.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.