3. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja
4. Palestiinan tilanne (keskustelu)
Puhemies. Arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, viime päivien kauheat ja traagiset tapahtumat Gazassa ovat järkyttäneet suuresti meitä kaikkia. Kuten tiedätte, valitsin Lähi-idän ensimmäiseksi viralliseksi vierailukohteekseni Euroopan unionin ulkopuolella, ja vierailin alueella. Alun perin minun oli määrä tavata palestiinalaishallinnon presidentti Abbas Ramallahissa, mutta Fatahin ja Hamasin välisten yhteenottojen lisääntymisen vuoksi presidentti Abbas pyysi minut Gazassa sijaitsevaan virka-asuntoonsa, jossa hän yritti saada sovintoa aikaan vastatusten olevien ryhmien välillä. Vierailin presidentti Abbasin virka-asunnolla Gazassa ja keskustelin hänen kanssaan tasan kolme viikkoa sitten. Minua hämmästytti, miten rauhallisesti ja päättäväisesti hän pystyi selvittämään minulle vakaumuksiaan, vaikka hänen virka-asuntonsa ulkopuolella jännitteet tuntuivat selvästi ilmassa.
Hyvät parlamentin jäsenet, kehotan teitä tuomitsemaan voimakkain sanoin laillisiin turvallisuusjoukkoihin ja palestiinalaishallinnon instituutioihin kohdistuneet Hamasin sotilaiden väkivaltaiset iskut. Perinpohjaisesti vakuuttuneena asiasta kehotan teitä ilmaisemaan tukevamme presidentti Abbasia ja olevamme solidaarisia häntä kohtaan.
Tuemme palestiinalaishallinnon presidentin päätöstä julistaa hätätila ja nimittää hätätilahallitus, jotta palestiinalaisalueen poliittinen kriisi saataisiin ratkaistua mahdollisimman pian. Uusi pääministeri Salam Fayyad vieraili vastikään luonani Brysselissä. Luotamme häneen ja hänen johtajantaitoihinsa erittäin paljon. Kerron tämän hänelle tänään, mikäli annatte minulle siihen valtuudet.
Uudella hallituksella on vaikea tehtävä. Se tarvitsee aktiivista tukea Euroopan unionilta ja kansainväliseltä yhteisöltä. Ulkoministerien neuvostossa Luxemburgissa eilen annettujen päätelmien perusteella haluan todeta, että parlamentin olisi toimittava perinpohjaisten vakaumustensa mukaan ja tuettava niin sanoin kuin teoin niitä, jotka pyrkivät saamaan Lähi-itään rauhan ja jatkavat työtä rauhan puolesta.
Eilen täysistuntoa avattaessa parlamentti päätti siirtää äänestyksen Euroopan unionin Lähi-idän politiikkaa koskevasta päätöslauselmasta heinäkuun täysistuntoon. Minusta päätös oli oikea, sillä alueen tilanne on edelleen epävakaa ja muuttuu jatkuvasti.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että aikoisimme tyytyä vain tarkkailemaan tilannetta passiivisina. Euroopan unionin – myös parlamentin – on oltava eturintamassa tekemässä töitä uusien suhteiden luomiseksi Palestiinan kansaan ja sen edustajiin.
Meidän on kannettava vastuumme ja toimittava sen mukaisesti. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme, jotta olot saadaan palautettua inhimillisiksi koko Palestiinan alueella. Meidän on tuettava alueella asuvia, jotta nämä saavat täytettyä tärkeimmät inhimilliset tarpeensa, ja samalla meidän on autettava luomaan todelliset pitkän aikavälin poliittiset tulevaisuudennäkymät.
Eilinen ulkoministerien neuvosto päätti palauttaa suhteet palestiinalaishallintoon normaaleiksi, mihin meidän on syytä olla tyytyväisiä. Tyytyväinen on syytä olla myös päätökseen luoda sellaiset olosuhteet, että tehokasta ja avointa suoraa rahoitustukea ja toimivien instituutioiden kehittämisen tukemista voidaan jälleen jatkaa. Yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluva operaatio ja poliisiyhteistyöoperaatio jatkuvat. Parlamentin on syytä tukea tätä päätöstä vankasti tehdessään päätöksiä EU:n budjettivallankäyttäjänä.
Näiden toimien lisäksi parlamentin olisi kehotettava palestiinalaisia palaamaan vuoropuheluun sovinnon aikaansaamiseksi, jotta koko palestiinalaisalueen kattava Palestiinan valtio saataisiin perustettua. Sisällissodan leviäminen ja jatkuminen ei ole taatusti kenenkään edun mukaista.
Täytyy kuitenkin todeta, ettei rauhaa synny ilman Israelia, jolla on suuri vastuu. Vieraillessani Israelissa ja etenkin puhuessani knessetissä tein selväksi, että Euroopan parlamentti on kehottanut ja kehottaa vastakin niitä, jotka ovat poliittisesti vaikutusvaltaisessa asemassa Israelissa, tukemaan vankasti presidentti Abbasia.
Haluankin toistaa nyt Israelille esittämäni kehotuksen siirtää presidentti Abbasille palestiinalaisten tulli- ja veromaksut, joiden arvo on yhteensä noin 800 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria ja joita Israel on pitänyt nyt useita kuukausia hallussaan. Israelin hallitus on ilmoittanut olevansa tähän halukas, joten sen olisi tehtävä nyt näin mahdollisimman pian. Euroopan unionin on toimittava vilpittömänä välittäjänä, ja minusta Euroopan parlamentin on oltava tässä vastuullisessa asemassa.
Israelin ja Palestiinan kansat ovat yhtä arvokkaita. Molemmilla on oikeus elää turvallisten rajojen sisällä. Toivottavasti koittaa päivä, jona palestiinalaiset pystyvät elämään rauhassa keskenään ja israelilaisten kanssa. Sovinto ja keskinäinen ymmärrys saattavat vaikuttaa nyt hyvin kaukaisilta, mutta meidän, Euroopan kansalaisten edustajien, on annettava niille tukemme vakaumuksesta ja vastuuntunnosta.
(Suosionosoituksia)
José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyra, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minusta parlamentti teki oikean päätöksen muuttaessaan esityslistaa Lähi-idän tilanteen käsittelemiseksi. Valitettavasti minua epäilyttää kuitenkin suuresti, onko keskustelustamme apua etsittäessä ratkaisua konfliktiin. Keskustelu on joka tapauksessa käytävä.
Keskustelimme Lähi-idän tilanteesta vain pari päivää sitten Brysselissä korkean edustajan sekä komission jäsenen Ferreron kanssa. Annoimme tunnustuksen 40 vuotta sitten käydylle kuuden päivän sodalle, jossa Israel valloitti Gazan, Länsirannan ja Golanin kukkulat.
Nyt 40 vuotta myöhemmin on myönnettävä, että tilanne on edelleen umpikujassa, kuten Ranskan lehdistö muistutti eilen. Palestiinan valtiota ei ole saatu perustettua, ja valitettavasti vallassa on kaksi keskenään riitelevää hallitusta. Lisäksi aluetta koettelee erittäin vakava poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen ja humanitaarinen kriisi.
Arvoisa puhemies, pohditte, mitä kansainvälinen yhteisö yleensä ja erityisesti Euroopan unioni voi tehdä. Meidän on ensinnäkin ilman muuta tuettava Mahmud Abbasia ja Salam Fayyadin maltillista hallitusta, jonka ei pitäisi olla vain Länsirannan hallitus vaan myös Gazan hallitus.
Hamasin vaalivoiton jälkeen Palestiinaan kohdistettu kansainvälinen boikotti on lisäksi lopetettava, kuten totesitte, arvoisa puhemies. Meidän on näin ollen oltava tyytyväisiä yleisten asioiden neuvoston eiliseen päätökseen palauttaa palestiinalaishallinnolle tarkoitettu suora rahoitustuki. Toivottavasti Washingtonissa tänään pidettävässä Yhdysvaltain presidentin ja Israelin pääministerin tapaamisessa edetään samaan suuntaan. Arvoisa puhemies, Israelin on myös aika siirtää Palestiinalle tälle kuuluvat tullimaksutulot.
Arvoisa puhemies, nämä ovat kaikki välttämättömiä edellytyksiä, mutta ne eivät selvästikään riitä, sillä me kaikki tiedämme, että tilanne on Gazassa edelleen väkivaltainen ja että tosiasiassa sodan ja rauhan vuorotellessa hankalasti keskenään Lähi-idässä voidaan edistyä vain sanoutumalla irti väkivallasta poliittisena keinona, tunnustamalla Israelin valtio ja toteuttamalla erilaisia toimia rauhan edistämiseksi. Esimerkiksi brittitoimittaja Alan Johnston olisi vapautettava.
Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme kaikki nais- ja miespoliitikkoja täällä parlamentissa ja tiedämme vallan hyvin, että yhtenäisyys on poliittisista arvoista suurin eikä unelmaa elinvoimaisesta Palestiinan valtiosta, jossa eletään sulassa sovussa naapureiden kanssa, voida toteuttaa ilman yhtenäisyyttä.
Arvoisa puhemies, kuten totesitte aiheellisesti, aseiden on aika hiljetä, niin että vuoropuhelu saa vallan ja rauha saadaan vakiinnutettua. Euroopan unionin on pyrittävä yhdessä muiden toimijoiden, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien, Arabiliiton ja kvartetin muiden jäsenten, kanssa edistämään kaikin keinoin viisaasti ja anteliaasti, perinteidensä ja arvojensa mukaisella tavalla ja tietenkin humanitaarisen avun näkökulmasta katsottuna oikeudenmukaisen ja kestävän rauhan vakiintumista Lähi-idässä.
Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, viime päivien tapahtumia on pidettävä Lähi-idän alueen kehityksen aallonpohjana, mutta näen sen samalla oman roolimme, Euroopan unionin roolin, aallonpohjana suhteissa Lähi-itään. Ulkoministerien neuvosto päätti eilen jatkaa tuen antamista jälleen. Miksei se tehnyt sitä jo ennen, kuin yleinen järjestys oli järkkynyt?
(Suosionosoituksia)
Arvoisa puhemies, vaaditte juuri suoran tuen maksamista Mahmud Abbasille. Pohdin kuitenkin, onko nyt liian myöhäistä. Eikö ole mahdollista, että yleisen järjestyksen hajoaminen Gazassa – mikä siis tapahtuu parhaillaan – olisi saatu estettyä, jos tukea olisi annettu jo aiemmin ja jos emme olisi valinneet strategiaksemme sellaista periaatetta, ettei Hamasin kanssa keskustella?
(Suosionosoituksia)
En tiedä vastausta tuohon kysymykseen, emmekä pysty todellakaan sanomaan, että asiat olisivat nyt paremmin, jos olisimme toimineet toisin. Kysymystä on kuitenkin saatava edes pohtia.
Eikö ole myös niin, että me – Euroopan unioni ja muut länsimaat – saamme nyt jälleen huomata, että kansa on valinnut hallituksen, jonka ulkoinen olemus ei miellytä meitä. Olemme tyytyväisiä vaaleihin, ja tarkkailijamme vahvistavat, ettei vaalien kulussa ollut moitteen sijaan. Emme kuitenkaan ole tyytyväisiä vaalitulokseen, joten toteamme, että nyt tarvitaan boikottia, täyttä sellaista. Miksemme keskustelleet kansallisen yhtenäisyyden hallituksen niiden jäsenten kanssa, jotka eivät kuulu Hamasiin? Hallituksessa oli useita jäseniä, jotka eivät kuuluneet Hamasiin eivätkä Fatahiin. Keskustelutoverit eivät ehkä ole meille nyt kaikkein mieluisimpia, mutta rauhanomaisia ratkaisuja syntyy vain vuoropuhelun avulla.
Muistan, kuten te kaikki, että ollessani nuori Jasser Arafatia pidettiin maailman pahimpana terroristina. Hän sai myöhemmin Nobelin rauhanpalkinnon. Kannatin vuoropuhelun aloittamista hänen kanssaan. Menneisyys osoittaa, että väkivallasta päästään vuoropuhelun avulla. Nyt Fatahia pidetään yhtenä kumppaneistamme. Ennen se nähtiin malliesimerkkinä terroristijärjestöstä. Virheistä on siis opittava.
Kun tarkastelemme asioiden nykytilaa, meille jää vain yksi vaihtoehto. Tätä mieltä olen edelleen, tätä mieltä on ryhmäni edelleen, tätä mieltä ovat sosiaalidemokraattiset puolueet edelleen. Meidän on yritettävä saada kaikki asianosaiset ryhmät ja osapuolet saman pöydän ääreen. Kaikkia, jotka keskustelevat Syyrian kanssa, kohdellaan hylkiöinä, vaikka tiedämme itsekin, että pian tulee aika, jolloin Syyria ja Israel käyvät neuvotteluja. Valmistelut ovat jo käynnissä. Tiedämme, että Israelin hallitus on yrittänyt viime vuosina luoda yhteyksiä Syyriaan. On syytä olla hieman rehellisempi ja myöntää, että Syyrialla on ilman muuta oltava paikkansa neuvottelupöydässä etenkin, jos Hamasiin halutaan vaikuttaa.
Ei ole tietenkään mitään järkeä pohtia vain menneitä. Nyt on annettava kaikkea suoraa tukea, jota voidaan antaa. En tiedä, onko Gazassa mitään mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta jos on, niin tukea on käytettävä ennen kaikkea valtiorakenteen luomiseen turvallisuusjoukkojen tuella. Turvallisuusjoukot tekevät tilanteesta itse asiassa pikemminkin turvallisen kuin aiheuttavat turvattomuutta. Euroopan unionin on ennen kaikkea kuitenkin varmistettava, että humanitaarista apua tarjotaan. Tästä ei ole puhuttu tarpeeksi viime päivien keskusteluissa. Nyt käy nimittäin muun muassa niin, että jo valmiiksi hädänalainen kansa joutuu – eikä suinkaan ensimmäistä kertaa – elämään yhä kurjemmissa oloissa yhteiskunnan aseistautuneiden ääriryhmien toiminnan takia. Pahiten joutuvat kärsimään tavalliset ihmiset, joille ei ole tarjolla vesihuoltoa, sähköä eikä terveydenhuoltopalveluja ja jotka eivät pysty lähettämään lapsiaan kouluun. Vasta kun nämä asiat on hoidettu, ihmiset saadaan toivomaan Israelille turvallisuutta, jota tarvitaan rauhanomaiseen yhteiseloon. Yksi asia on nimittäin päivänselvää: Israelin turvallisuus ei lisäänny, jos ihmiset radikalisoituvat entisestään ja sisällissota puhkeaa. Tämä vain lisäisi epävakautta. Turvallisuuden ehdoton edellytys on aina, että sitä voidaan laajentaa ja että tietyllä alueella saadaan synnytettyä näin tahto rauhan aikaansaamiseksi. Tämän on oltava Euroopan unionin päätehtävänä sen sijaan, että lähetetään EU:n joukkoja, mitä olen kuullut useampien unionin edustajien puoltavan viime päivinä. Ei ole mahdollista, ettei varoja ole käytettävissä poliittisista syistä humanitaariseen apuun mutta niitä löytyy, kun on kyse joukkojen lähettämisestä. Tällainen ei ole missään tapauksessa tapamme toimia. Toivon, että vuoropuhelu pääsee Lähi-idässä uudelleen käyntiin.
(Suosionosoituksia vasemmalta)
Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten jäsen Schulz totesi, Hamasin sotilaiden toimet eivät ole millään muotoa oikeutettuja, olipa palestiinalaisia kohdeltu miten kaltoin tahansa.
Jos kansainvälinen yhteisö ei olisi vuosi sitten perunut sitoutumistaan demokratiaan Palestiinassa, jos emme olisi kieltäytyneet vuoropuhelusta Hamasin maltillisten edustajien kanssa ja jos emme olisi keskeyttäneet suoran rahoitustuen maksamista vapailla vaaleilla valitulle hallitukselle, tilanne ei olisi niin paha kuin nyt.
Taloudelliset sanktiot, joiden tarkoituksena oli pakottaa tunnustamaan Israel ja syöstä koko Hamas vallasta, ovat vain saaneet palestiinalaiset entistä epätoivoisemmiksi ja kaventaneet rauhanmahdollisuudet olemattomiin.
Palestiina on jakautumassa kahtia, ja sitä repivät väkivalta, nurkkakuntaisuus ja pelko. Samalla kahden valtion ratkaisu konfliktiin siirtyy entistä etäämmäs.
Liberaalidemokraatit ovat tapahtumiin pettyneitä, vaikka ne eivät olleet mikään yllätys. Varoitimme vuosi sitten, että palestiinalaisten kärsimys lisäisi ääritekoja etenkin Gazassa, jossa olot ovat kuin vankilassa: 1,4 miljoonaa kansalaista on eristetty järjestelmällisesti eivätkä he pysty tyydyttämään perustarpeitaan.
Gazan väkivaltainen valtaus viime viikolla osoitti, ettei oikeusvaltion periaatteita kunnioiteta, vaikka se olisi jokaisen legitiimin hallituksen vähimmäisvaatimus.
Ellei Hamas ole tarkkana, se erehtyy asiassaan ja, kuten Saudi-Arabian ulkoministeri totesi, lyö viimeisen naulan arkkuun, jossa haudataan unelma Palestiinan valtiosta.
Jotta kansalaissota ei peittoaisi yhtenäisyyttä, kaikkien osapuolten on tunnustettava totuus: vuoropuhelusta kieltäytyminen ei ole johtanut mihinkään.
Reilu annos pragmaattisuutta on nyt tarpeen, eivät tuomitseminen, sanktiot eikä etenkään kieltäytyminen neuvottelemasta. Se olisi pelkurin vaihtoehto, joka kostautuisi myöhemmin. Ryhmäni onkin tyytyväinen siihen, että pääministeri Salam Fayyad on päättänyt palauttaa turvallisuuden ja presidentti Abbas on sitoutunut vuoropuheluun. Olemme tyytyväisiä palestiinalaishallinnon suoran rahoitustuen jatkamiseen sekä siihen, että Israelin hallinto saattaa palauttaa palestiinalaisten verotuloja jopa 800 miljoonan Yhdysvaltain dollarin arvosta.
Varoitamme kuitenkin tukemasta Länsirannan hallintoa Gazan kustannuksella. Jos Gazaa pidetään "terroristien yksikkönä", joksi Israelin virkamiehet ovat sitä kutsuneet, rauhan aikaansaaminen alueella ei tule yhtään lähemmäs vaan turvattomuus vain lisääntyy, kun ruokaa ja muita elintärkeitä tarvikkeita vailla olevat epätoivoiset ihmiset päättävät, ettei heillä ole enää mitään hävittävää.
Hamasin hallitsema Gaza ei ole enää pahaa unta vaan todellisuutta. Euroopan unionin ei pidä kuitenkaan jäädä taka-alalle ja katsoa sivusta, kun Iran ottaa osaa kilpaan.
Tästä vuodesta on opittu ainakin se, että politiikalla – yksin politiikalla – on mahdollisuus saada rauha aikaan Lähi-idässä.
Parlamentti sentään puhui, kun neuvosto ja jäsenvaltiot pysyivät vain syrjässä. Nyt neuvoston ja jäsenvaltioiden on otettava demokratia, ihmisarvo ja oikeusvaltion periaatteet takaisin toimien keskipisteeseen ja tehtävä töitä rauhan vakiinnuttamiseksi alueella.
(Suosionosoituksia)
Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tänään on tärkeintä pitää mielessä, että uusi väkivallan aalto palestiinalaisalueella vaikuttaa ihmisten elämään. On ajateltava erityisesti naisia ja lapsia, jotka joutuvat kärsimään myös muista syistä kuin vain siksi, että Hamas valtasi Gazan tai että Palestiinan ja Israelin viranomaiset eivät neuvottele keskenään tai että Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen tukien maksu keskeytettiin. He ovat kärsineet jo 30 vuoden ajan.
Puhuipa kenelle tahansa palestiinalaisalueella asuvalle, tämä kertoo, että naiset ja lapset ovat joutuneet aina kärsimään eniten ja että naiset ja lapset ovat pyrkineet sitkeimmin löytämään keinoa selvitä neuvottelujen keskeytymisestä, kunnioituksen laiminlyönnistä ja ratkaisun viipymisestä. Sekä Israel että Palestiina ovat syöneet lupauksensa, yhteisesti allekirjoitetut sopimukset. Amerikan yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat syöneet lupauksensa selkeistä ja avoimista neuvotteluista. Israelin ja Palestiinan naapurivaltiot eivät ole onnistuneet ottamaan ennakoivampaa ja myönteistä asennetta, jotta lopulta päästäisiin kestävään ja tasa-arvoiseen kahden valtion ratkaisuun.
Kollegat varmaan muistavat, että parlamentin puhemies kutsui pari viikkoa sitten Euroopan parlamentin Brysselin tiloihin useita Nobel-palkinnon saajia puhumaan Euroopan unionin tulevaisuudesta sekä näitä koskettavista aloista ja kysymyksistä. On aika ironista havaita lukiessaan tuona päivänä paikalla olleiden ja Nobel-palkinnon saaneiden ihmisten puheita, että niissä kaikissa todetaan, että kyseisten henkilöiden toimet rauhan hyväksi olivat onnistuneet vain vuoropuhelun, moniarvoisuuden kunnioittamisen, suvaitsevaisuuden ja tasa-arvon avulla. Palestiinassa ei ole täytetty 30:n viime vuoden aikana ainoatakaan näistä neljästä kriteeristä.
Kun Jasser Arafat johti palestiinalaisia, Israel ilmoitti, ettei voisi toimia eikä neuvotella hänen kanssaan. Kun uusi presidentti aloitti tehtävässään, Israel ilmoitti, ettei voisi toimia eikä neuvotella hänen kanssaan. Yhdysvallat ja muutamat Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat tukeneet Israelia koko ajan. Mikäli luulee, että Hamasin tapaus Gazassa oli vahinko, ei ymmärrä edes jälkiviisaana, että Euroopan unioni ja Yhdysvallat eivät onnistuneet tarvittavissa ratkaisuissa asianmukaisesti.
Nyt meillä on uusi tilaisuus tehdä jotain. Nyt meillä on uusi tilaisuus toimia rohkeasti tuhon ja kuoleman keskellä, humaanisti sorron ja epäoikeudenmukaisuuden vallitessa. Meillä on tilaisuus kertoa selvin sanoin, mikä on oikein ja asiallista: palestiinalaisille on annettava apua, Israelia on vaadittava neuvottelemaan demokraattisesti valittujen palestiinalaisten edustajien kanssa ja palestiinalaishallintoa on tuettava, jotta varmistetaan, että oikeusvaltion periaatteita sovelletaan koko palestiinalaisalueella.
(Suosionosoituksia)
Daniel Cohn-Bendit, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme uskoakseni kaikki samaa mieltä siitä, että tänään olemme kuulleet analyysin. Kukin osapuoli on tehnyt eittämättä virheitä, ja kun totean, että saamme maksaa siitä nyt kovan hinnan, tarkoitan "meillä" ennen kaikkea palestiinalaisia mutta myös – niin uskon – israelilaisia ja kaikkia niitä, joiden edun mukaista on, että alueella on kerrankin jotain odotettavaa näköpiirissään – ei vain rauhanomaista tulevaisuutta, vaan tulevaisuus ylipäänsä.
Mitä voidaan tehdä? Tähän kysymykseen haluaisin keskittyä. Euroopan unionin on alkajaisiksi herättävä viimein ja korjattava virheet, joita alueella on tehty. Juuri Euroopan unionin on toimittava, sillä se on ainoa poliittinen elin, joka pystyy hoitamaan välittäjän virkaa. Yhdysvallat ei voi sitä tehdä, se on mahdotonta Irakin sodan takia. Sitä ei voi tehdä myöskään Venäjä eikä kukaan mukaan.
Jonkun on tehtävä aloite ja puollettava suoran tuen maksamista. Tukea on tietenkin puollettava, samoin kuin yhteydenpitoa Gazaan ja Hamasiin, jotta humanitaariset ongelmat saataisiin ratkaistua Gazassa. Ei siis pidä jäädä odottelemaan julistusta vaan ensin on ryhdyttävä toimeen ja sitten on annettava julistus. Tämä on välttämätöntä. Euroopan unionin on mentävä näin ollen suoraan kansakunnan ytimeen ja jatkettava oikopäätä eurooppalaisella viisikolla – mitä oikeasti yritetäänkin, vaikkei sitä siksi kutsuta – ja järjestettävä alueella suuri konferenssi.
Jäsen Schulz oli oikeassa todetessaan, että meidän on puhuttava Syyrialle ja kaikille, joiden kanssa haluamme – ja joiden kanssa meidän joka tapauksessa pitää – neuvotella Golanin kukkuloista ja Libanonin rajoista. Tämä on tehtävä nyt. Miksi? Koska vain näin alue saa uutta toivoa. Uusi toivo auttaa poliittisen vuoropuhelun alkuun eikä päinvastoin.
Meitä varoitetaan aina siitä, ettei mitään puolta pidä kohdella muita suotuisammin. Mitään puolta ei kohdella alueella muita suotuisammin. Tämä on otettava tästä kaikesta opiksi. Tämä tarkoittaa ilman muuta sitä, että Gazalle on annettava humanitaarista apua. Ei ole kenenkään edun mukaista, että se saa humanitaarista apua vain Iranilta. Mikäli näin käy, saamme jälleen kyyneleitä vuodattaen todeta, ettemme halunneet näin käyvän. Mikäli emme halua niin käyvän, se on estettävä. Mikäli haluamme estää sen, on ryhdyttävä toimeen. Se on välttämätöntä, ja toimeen on ryhdyttävä oikopäätä.
Israelin on ymmärrettävä, ettei epäoikeudenmukaisena pidetyllä muuriin perustuvalla miehityspolitiikalla saada rauhaa aikaan. Sillä ei anneta myöskään toivoa. Tämä on saatava menemään Israelille kerralla perille. Pahimmasta mahdollisesta vaihtoehdosta päästään, mikäli Israel tekee jotain, jota se ei ole ennen tehnyt: neuvottelee Palestiinan uuden hallituksen kanssa muurin purkamisesta ja turvallisen rajan rakentamisesta sen toiselle puolelle. Rahoitustukea, humanitaarista apua ja poliittista aloitekykyä siis tarvitaan. Elleivät nämä toteudu, saamme kuulla täällä tavatessamme kuukausi kuukaudelta pelkkää surkuttelua ja pahoittelua.
Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, palestiinalaisalueella kehkeytyneen murhenäytelmän keskellä vetoomukset väkivallasta luopumisen puolesta ovat täysin turhia, ellemme suostu ymmärtämään, miten tämä ennustettavissa ollut katastrofi oikein syntyi.
Väkivallan puhkeaminen ennennäkemättömällä tavalla johtuu ennen kaikkea muista väkivallanteoista, joita on tehty 40-vuotisen miehityksen aikana. Se johtuu siitä, ettei kansainvälinen yhteisö ole rankaissut Israelin johtajia, olivatpa nämä keitä hyvänsä ja tekivätpä nämä mitä tahansa, piittaamatta lainkaan kansainvälisestä oikeudesta. Väkivalta on se hinta, joka joudutaan maksamaan, kun toivo nimensä veroisesta Palestiinan valtiosta on mennyt. Eurooppalaisilla johtajilla on siis melkoinen vastuu kannettavanaan!
Sanotaan, että Euroopan unioni on suurin avunantaja. Ihan totta, mutta mitä järkeä on antaa apua, jos jatkuvan nöyryytyksen annetaan levitä ja myrkyttää ihmisten mieliä? Tämä käy irvokkaasti ilmi Gazan tilanteesta. Gazan eristyksen jatkuminen ajaa vain alueen asukkaita ääritekoihin. Meillä on melkoisen suuri vastuu, sillä monta tuhannen taalan paikkaa on valunut hukkaan, kuten Arabiliiton rauhansuunnitelma vuodesta 2002, ensimmäisen demokraattisen prosessin onnistuminen Palestiinassa vuonna 2006 tai ihan äskettäin kansallisen yhtenäisyyden hallituksen perustaminen viimeisenä oljenkortena. Kaikki tämä vain siksi, että aloimme noudattaa valkoisen talon tuhoisaa strategiaa.
Muutamat meistä täällä parlamentissa ovat esittäneet aika ajoin hätähuutoja. Uusin näistä on yli sadan Euroopan parlamentin jäsenen vetoomus sen puolesta, että kansan epätoivoa räjähdyspisteeseen asti lietsovasta politiikasta, joka perustuu hallituksen boikotointiin ja suoran avun keskeyttämiseen, tehdään loppu. Meille vastattiin vakuuttelemalla kvartetin aikomuksia, joilla Bushin hallinto peittelee vain omia laiminlyöntejään.
YK:n Lähi-idän erityislähettiläs syyttää nyt kuitenkin selvästi kaikkia niitä, myös eurooppalaisia, jotka harjoittavat hänen mukaansa "itsesensuuria" suhteessa miehittäjään ja joiden viimeaikaisilla boikottia ja tuen jäädyttämistä koskevilla päätöksillä on ollut hänen mukaansa tuhoisat seuraukset. Tämä ennennäkemätön epäonnistuminen ja YK:n Lähi-idän alueen pääedustajan esittämä kiistäminen edellyttävät erityistä keskustelua korkeimmalla tasolla. Ellemme halua olla jatkossa osallisina uudessa Irakissa, meidän on vaadittava, että strategiaa tarkistetaan kiireesti perin pohjin noudattaen kansainvälistä oikeutta, jota olisi pitänyt soveltaa yhtälailla kaikkiin osapuoliin 40:n viime vuoden aikana. Tulevaisuus näyttää, miten käy.
Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, viime viikolla palestiinalaisten niin kutsuttu Fatahin ja Hamasin yhtenäisyyden hallitus sai väkivaltaisen lopun. Tämän takia parlamentin edessä on kaksi palestiinalaishallitusta, jotka kieltävät toisensa.
Samalla neuvosto ja komissio ovat selvästi valinneet Salam Fayyadin hätätilahallituksen Länsirannalla. Haluaisin tukea tätä kantaa, sillä toisin kuin Mahmud Abbasin suojissa toimiva Fatah-liike, Hamasin johtajat kieltäytyvät itsepintaisesti tunnustamasta Israelia Gazan sisällä ja ulkopuolella. Hamas on kääntynyt pelkästään uskonnollisin perustein kahden valtion ratkaisua vastaan Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa. Tähän seikkaan, Hamasin uskonnollisiin perusteisiin, jäsen Schulzin olisi hyvä perehtyä jossain välissä.
Damaskoksessa ja Teheranissa harjoitetaan pysyvää alueellisen epävakauden politiikkaa, joten näen, kuinka islamistinen tasavalta ja Syyria lietsovat aktiivisesti Hamasin omaksumaa tuhoisaa kantaa. Olen kuitenkin täysin tyrmistynyt siitä, että jotkut parlamentin jäsenet ja jopa kokonaiset poliittiset ryhmät haluavat luottaa Hamasiin yhdenvertaisena keskustelukumppanina ja miellyttää sitä. Sehän on loppujen lopuksi Israelin perivihollinen. Vielä tänäkin päivänä.
Tarkoittaako tämä, ettei kahden valtion poliittinen ratkaisu merkitse parlamentissa enää mitään muuta kuin järjetöntä tekopyhyyttä? Toivon lämpimästi, että Palestiinan kansa saa epäitsekkään johdon, joka osoittautuu sisäisesti vahvaksi hallitukseksi ja pyrkii ulkopuolella aidosti löytämään modus vivendin Israelin kanssa. Vasta nimitetty Fayyadin hätätilahallitus tarjoaa tähän tilaisuuden. Uskon kaikkien Euroopan unionin toimielinten avuliaisuuteen, kannustukseen ja valvovaan otteeseen, jotta sen käytännön toteutus onnistuu.
Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Gaza ei ole uusi Palestiinan valtio vaan kaukana siitä: se on vankila, jossa ihmiset – palestiinalaiset, palestiinalaiskansa ja etenkin naiset, lapset ja vanhukset – joutuvat asumaan parakeissa täysin eristyksissä ulkomaailmasta.
Nyt puhjenneet väkivaltaisuudet Hamasin sotilaiden kaapatessa vallan Gazassa johtuivat tietenkin Euroopan unionin päättäjien, Yhdysvaltojen päättäjien, Israelin päättäjien ja myös Fatahin vääristä teoista. Israelilaiset poliitikot epäsivät palestiinalaishallitukselta sille kuuluvat verotulot ja rakensivat muurin pitääkseen palestiinalaiset omalla paikallaan. Yhdysvallat antoi tämän tapahtua eikä kyennyt pakottamaan kaikkia riiteleviä ryhmiä istumaan alas yhteisen pöydän ääreen. Eurooppalaiset – myös me täällä parlamentissa – olivat kykenemättömiä tukemaan demokraattisesti valittua hallitusta, jonka kaikki osapuolet eivät olleet heistä mieluisia eivätkä hyväksyttäviä. Näin epäsimme tuen maltillisilta emmekä onnistuneet auttamaan niiden ryhmien kasvua Hamasin sisällä ja sen ulkopuolella, jotka olisivat kuunnelleet järkipuhetta. Kaikkia näitä on syyttäminen tästä asiaintilasta.
Tiedämme, että nyt kun Hamas on vallassa, se on yksi Lähi-idän neljästä radikaalista toimijasta yhdessä Iranin, Syyrian ja Hizbollahin kanssa. Tiedämme myös, että Hamasin kannattama ääri-islamilaisuus on hyvin vaarallista ja että siihen liittyy maailmanlaajuisen muslimiterrorismin takana olevia ryhmiä, joita vastaan meidän eurooppalaisten on tietenkin puolustauduttava.
Toisaalta meidän on kuitenkin puolustettava palestiinalaisten itsemääräämisoikeutta, mikä tarkoittaa, että palestiinalaisten pitäisi saada valita hallitukseensa ne henkilöt, jotka he itse haluavat. Ei ole meidän asiamme valita heidän puolestaan. Aiempia virheitä ei siis pidä toistaa. On keskusteltava niiden palestiinalaisryhmien kanssa ja tuettava niitä ryhmiä, joita kansan enemmistö kannattaa.
Vaikka Israelin turvallisuus on tärkeää Euroopan unionille, yhtä tärkeitä ovat myös palestiinalaisten tulevaisuudennäkymät. Jos palestiinalaisille onnistutaan antamaan toivo tulevaisuudesta, saadaan tilaisuus vakiinnuttaa rauha Lähi-itään pitkällä aikavälillä.
Miroslav Mikolášik (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Palestiinalaisalueiden nykytilanne huolestuttaa minua suuresti. Palestiinalaishallinto on jakautunut. Vaalituloksesta huolimatta Fatahin ja Hamasin yhteishallituksen kohtalona oli ajautua taisteluun, ja oli vain ajan kysymys, milloin jännitteet purkautuisivat verisenä konfliktina. Hamas on ylpeä siitä, että liikkeen perustamisasiakirjoissa on asetettu tavoitteeksi Israelin tuhoaminen. Hamasin tämänhetkisen käytöksen perusteella voidaan todeta, ettei se ole luopunut terrorismista eikä terroristisista ajattelutavoista. Miten auttaa palestiinalaisia, jotka asuvat pakolaisleireillä vailla työtä kurjissa oloissa, kun samat palestiinalaiset valitsevat vaaleissa liikkeen, joka kannattaa terrorismia ja pyrkii tuhoamaan naapurinsa Israelin? Miten tehdä töitä Oslon sopimusten täytäntöönpanon ja kahden yhdenvertaisen valtion, Palestiinan ja Israelin, perustamisen puolesta, kun yksi osapuolista haaveilee hävittävänsä sodalla ja terrorismilla naapurinsa, jonka kanssa sen pitäisi elää sulassa sovussa?
Euro-Välimeri-kumppanuuden poliittisen osaston jäsenenä vaadin parlamenttia tuomitsemaan kaikenlaisen terrorismin Palestiinassa ja kaikenlaisen liittoutumisen Hizbollahin terroristien kanssa. Euroopan unionin on tuettava rauhanprosessia sekä Palestiinassa että Israelissa. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä EU:n humanitaarinen apu ei saa päätyä läpinäkymättömiä kanavia pitkin terroristijärjestöille.
5. Equitable Life Assurance Society -yhtiön kriisi – Tutkintavaliokunnan tulokset (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu
– Wallisin laatimasta Equitable Life Assurance -yhtiön kriisiä käsittelevän tutkintavaliokunnan mietinnöstä (A6-0203/2007) Equitable Life Assurance -yhtiön kriisistä (2006/2199(INI) ja
– Wallisin jättämästä Equitable Life Assurance -yhtiön kriisiä käsittelevän tutkintavaliokunnan suositusluonnoksesta (B6-0199/2007) Equitable Life Assurance -yhtiön kriisiä käsittelevän tutkintavaliokunnan mietinnöstä.
Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, tutkintavaliokuntaan kuuluvien kollegojeni ja meidän puolentoista vuoden työmme päättyy tänään. Arvoisa komission jäsen, asiakirja siirtyy nyt minun pöydältäni teidän pöydällenne.
Tätä päivää valmisteltaessa eräs toimittaja kysyi minulta viime viikolla, ostaisinko rahoituspalvelutuotteen toisesta maasta. Tämä pani minut ajattelemaan, sillä vastasin epäröiden. Sanoin, että ehkäpä tiedän liikaa. Tiedän liikaa tämän tutkinnan vuoksi, ja se on saanut minut jokseenkin huolestuneeksi – oikeastaan aika tavalla huolestuneeksi. Ostaisinko kaiken tämän jälkeen rahoituspalvelutuotetta edes kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa kaikki tämä tapahtui? Sen on kuitenkin tarkoitus olla yksi Euroopan unionin parhaista rahoituspalvelukeskuksista.
Koko Equitable Life -yhtiön surullisen kriisin ytimessä on eritoten kuluttajien luottamus sisämarkkinoihin. Kyse on etenkin siitä, pystymmekö Euroopan kansalaisina säästämään luottavaisin mielin tulevaisuutta, eläkettä ja muita sijoituskohteita varten. Ellemme me lainsäätäjät saa kunnollista sääntelyjärjestelmää sisämarkkinoille, jatkossa edessämme on valtavia ongelmia.
Mitä Equitable Life -yhtiössä sitten tapahtui? Yhtiön kriisistä kärsi puolitoista miljoonaa vakuutuksenottajaa 15 jäsenvaltiosta. Kriisi on todella Euroopan unionin laajuinen, joten asia on hoidettava Euroopan unionissa. Uskon kaikkien tietävän rahoituspalveluyhtiöiden – ja muiden yhtiöiden – merkityksen ja arvostavan niitä. Ne voivat käydä kauppaa ja harjoittaa liiketoimintaa ympäri Euroopan unionia niin kutsutun koti-/isäntäjäsenvaltion valvonnan tai alkuperämaan valvonnan perusteella. Jos tämä aiotaan toteuttaa – kuten tietysti aiotaan – on määritettävä ehdottoman yksiselitteisesti, kuka vastaa mistäkin. Se ei ollut taatusti selvää tässä yksittäisessä tapauksessa.
Arvoisa komission jäsen, osallistuin pari viikkoa sitten sovittelumenettelyyn, jossa keskustelimme tunteja säädöksestä, joka tunnetaan nimellä Rooma II. Yritimme löytää oikea suhdetta alkuperämaaperiaatteen ja yhteisön muiden välineiden välillä. Se ei ole kuitenkaan vain semanttista pohdintaa tai luonnostelua. Joku totesi minulle prosessin päätteeksi, että kukin osapuoli voi ymmärtää tekstin niin kuin haluaa. Näin ei saisi olla. On määritettävä selkeästi, kuka on vastuussa. Se on tärkeää niiden ihmisten vuoksi, joiden elämään asia vaikuttaa.
Kollegani ja minä saimme tässä Equitable Life -yhtiön tapauksessa selville, että esimerkiksi Saksassa ja Irlannissa uhrit olivat ottaneet yhteyttä sääntelijöihin kotimaissaan ja että sääntelijät olivat vain todenneet pahoitellen, etteivät vastanneet asiasta. Sitten uhrit olivat ottaneet yhteyttä Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelijään, joka oli todennut, ettei asia valitettavasti koskenut sitä. Niinpä joko primaarilainsäädännössämme oli epäkohta tai lainsäädäntö oli pantu väärin täytäntöön Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai muissa jäsenvaltioissa. Asia oli selvitettävä. Jatkossa on saatava selvyys siihen, kuka on vastuussa kansalaisille, jotka joutuvat lopulta kärsimään tällaisessa tapauksessa.
Tulimme siihen tulokseen, että Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelyjärjestelmässä oli epäkohta ja lisäksi koti-/isäntäjäsenvaltiota koskevissa ongelmissa oli epäselvyyksiä. Ehkäpä satoja vuosia olemassa ollutta rahoituslaitosta kunnioitettiin liikaa tai ehkäpä sääntelyjärjestelmä perustui liiaksi niin sanottuun "kevytsääntelyyn". Tiedämme, ettei kaikkia riskejä saada poistettua, mutta pystymme taatusti parempaan.
Markkinat on avattu, mutta yksi asia on tehtävä selväksi: liikkuvuutta ei ole ilman vastuuta. Näiden on oltava tasapainossa. Suojaa on löydyttävä. Mitä suojaa sitten löytyy? Euroopan sääntelijöiden ryhmä CEIOPS pitää kokouksia. Sen toiminta paranee koko ajan, mutta kyse on eräänlaisesta vapaaehtoisesta kokoontumisesta tai varhaisvaroitusjärjestelmästä. Kyse ei ole "virallisesta" lainsäädännöstä, jolla markkinoillepääsy sallitaan. Tiedämme siis rajat ylittävän yhteistyön paranevan, mutta enemmänkin voidaan mielestämme tehdä ja ryhmä pystyy uskoaksemme parempaan tarkastellessaan asiaa Sienan pöytäkirjaa uudistaessaan.
Lisäksi kansalaisten käytettävissä on tietysti tarkoitus olla vaihtoehtoisia riidanratkaisujärjestelmiä asioiden mennessä pieleen. Kannatan niitä innokkaasti, mutta aikaansaannoksemme avoimilla markkinoilla on suoraan sanottuna säälittävä. Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan järjestelmien on tarkoitus olla parhaita. En epäile, eivätkö ne voisi olla parhaita, mutta silloin minua huolestuttaa, mitä muissa jäsenvaltioissa tapahtuu. Rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkosto FIN-NET on saatava toimimaan kunnolla jokaisessa jäsenvaltiossa, jotta kansalaiset voivat olla varmoja saavansa apua asioiden mennessä pieleen.
Missä viipyy yhtenäinen rajatylittävä oikeussuojajärjestelmä EU:ssa? Sellainen on ehkä olemassa niille, joilla on rahkeita ymmärtää, mitä kaikessa monimutkaisuudessaan oikein tapahtuu. Mielestämme kansalaisille on kuitenkin annettava mahdollisuus toimia ryhmänä rajat ylittäen, ja tätä varten tarvitaan mekanismi. Tiedän, että monia tämä hirvittää, mutta meistä on selvää, että lopputulos on tällä hetkellä epätasa-arvoinen ja rajatylittävässä oikeussuojassa on puutteita. Parempaan on pystyttävä.
Vetoomuksen esittäjät, jotka ottivat meihin alun perin yhteyttä, olivat itsepintaisia, kärsivällisiä ja sinnikkäitä. He eivät antaneet periksi, vaikka tiesivät haastavansa Yhdistyneen kuningaskunnan valtion. Ensin komissio totesi, ettei asian eteen voitaisi tehdä täällä mitään. Matkan varrella täytäntöönpanoprosessista on kuitenkin opittu paljon. Sen on oltava jatkossa paljon ennakoivampaa, ei pelkkää tarkistusluettelon läpi käyntiä ja ruutujen rastittamista. Tiedämme, että prosessi paranee. Säädöstemme on oltava ymmärrettävämpiä. Niihin on liitettävä yhteenvetoja, jotta kansalaiset voivat ymmärtää, mistä on kyse. Vastaavuustaulukoilla on selvitettävä, mitä säädöksille tapahtuu jäsenvaltioissa. Täytäntöönpanon parantaminen edellyttää ennakoivaa komissiota ja tarkkaavaista parlamenttia.
Haluan kiittää kaikkia kollegojani ja sihteeristöä, jotka ovat tehneet yhdessä töitä kanssamme mietinnön eteen. Saimme nyt parlamentaarikkoina sellaisen tilaisuuden, joka tulee eteen vain kerran elämässä. Uskon mietinnön auttavan uhreja ottamaan niskalenkin Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamiehen kanssa, ehkäpä saamaan lopulta jopa korvauksia. Mikä kuitenkin tärkeämpää, toimielimemme saavat siitä toivottavasti kylmän suihkun niskaan lainsäädäntämenettelyjen ja Euroopan oikeusjärjestelmän suhteen.
Arvoisa komission jäsen, mietintö on nyt teidän, mutta ei toivottavasti vain teidän. Se on tarkoitettu myös oikeusasioista ja kuluttaja-asioista vastaaville komission jäsenille. Jäämme odottamaan vastauksianne.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies McMILLAN-SCOTT
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, Equitable Life Assurance -yhtiön kriisi ja todellinen romahdus vuonna 2000 oli murhenäytelmä sadoilletuhansille vakuutuksenottajille, eläkeläisille ja edunsaajille sekä Yhdistyneessä kuningaskunnassa että muissa EU:n jäsenvaltioissa, joissa Equitable Life toimi. Monet ovat joutuneet kärsimään suuria taloudellisia tappioita ja suurta ahdistusta.
Vuonna 1762 perustetun Equitable Life -yhtiön sanottiin olevan maailman vanhin keskinäinen henkivakuutusyhtiö. Sen maine oli erinomainen. Miten niin maineikas vakuutusyhtiö voi joutua niin pahoihin vaikeuksiin? Mitä tästä olisi opittava EU:n vakuutusalan yhteismarkkinoilla ja sisämarkkinoilla ylipäätään?
Nyt käsiteltävänä oleva parlamentin tutkintavaliokunnan mietintö on arvokas apu etsittäessä vastauksia näihin kysymyksiin. Haluan antaa vilpittömän tunnustuksen tutkintavaliokunnan esimerkilliselle työlle. Valiokunnan puheenjohtaja jäsen McGuinness ja esittelijä Wallis ansaitsevat suurimmat kiitokset. Valiokunnassa tehtiin lujasti töitä, jotta totuus saataisiin selville ja jotta kaikki asianosaiset – uhrit, sääntelijät, yliopistoväki ja komissio – saisivat tuotua näkemyksensä esille.
Mietintö koskee Equitable Life -yhtiön valvontaa. Siinä tuodaan myös esiin, ettei säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä eikä niiden täytäntöönpanoa valvottu 1990-luvulla jälkikäteen katsottuna riittävästi. Valiokunnan mukaan komissio olisi voinut tehdä enemmän varmistaakseen, että EU:n vakuutusalan säännöt pantiin asianmukaisesti täytäntöön ja että niitä sovellettiin oikein. En kiistä tätä.
Mietintö on kuitenkin oikeudenmukainen, sillä siinä myönnetään, että noin asiat oli tapana tuolloin hoitaa. Komissio teki tuolloin parhaansa käytettävissään olevin keinoin. Olen tyytyväinen myös siihen, että mietinnössä myönnetään, ettei komissio ole eikä voi olla sääntelijöiden sääntelijä.
Minusta tärkeintä ja myönteisintä on se, että mietinnössä keskitytään pääasiassa katsomaan tulevaan eikä murehtimaan menneitä. Miten tilannetta voidaan siis parantaa, jotta Equitable Life -tapaukset voitaisiin estää jatkossa?
Mietinnössä annetaan 47 suositusta. Osa niistä on osoitettu Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukselle, osa komissiolle ja loput kaikille yhteisön toimielimille. Ne koskevat saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, sääntelyjärjestelmää, oikaisukeinoja, komission roolia ja tutkintavaliokuntien roolia.
Suositukset on mietitty tarkkaan, ja ne on syytä tutkia hyvin huolellisesti. Vakuutan parlamentille, että komissio tutkii erittäin huolellisesti kaikki sille osoitetut suositukset. Annamme tavanomaisten menettelyjemme mukaan vastauksen parlamentille kirjallisesti.
Haluan sanoa vielä muutaman sanasen vakuutusalasta, josta Equitable Life -tapauksessa on pohjimmiltaan kyse. Aion esitellä heinäkuun ensimmäisellä istuntojaksolla Solvenssi II -ehdotuksen komission jäsenten kollegiolle. Sillä uudistetaan ja ajantasaistetaan läpikotaisin vakuutusalan valvontaa ja sääntelyä Euroopan unionissa. Keskeisenä tavoitteena on liittää vakuutusyhtiöiden pääomavaatimukset paljon tiiviimmin yhtiöiden omiin riskiprofiileihin. Järjestelmä ei ole aukoton, mutta sen avulla Equitable Life -yhtiön romahduksen kaltaiset yllätykset ovat uskoakseni jatkossa paljon epätodennäköisempiä.
Mietinnössä käsitellään myös laajempaa kysymystä siitä, miten varmistaa, että yhteisön oikeutta sovelletaan oikein, ja miten valvotaan saattamista osaksi kansallista lainsääntöä. Komissio esittää lähiaikoina ajatuksia siitä, miten yhteisön oikeuden soveltamista voidaan parantaa. Suosituksissanne annetaan tältä osin hyvin arvokkaita ideoita.
Kiitän vielä parlamenttia ja tutkintavaliokuntaa tämän valitettavan asian eteen tehdystä työstä ja ilmoitan komission olevan sitoutunut varmistamaan, että asiasta otetaan EU:ssa opiksi.
Robert Atkins, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vuonna 2004 vetoomusvaliokuntaan saapui kaksi vetoomusta eri puolilla EU:ta asuvien Equitable Life -yhtiön vakuutuksenottajien puolesta. Kehotuksestani ja monia poliittisia ryhmiä edustavien lukuisten kollegojen tuella parlamentti aloitti Equitable Life -yhtiötä koskevan tutkinnan. Tutkintaa johti hyvä ja arvostettu toverini jäsen McGuinness. Kuulimme muutamia niistä tuhansista, joille oli koitunut taloudellisia tappioita ja henkistä rasitusta Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Saksassa ja monissa muissa maissa. Kuulustelimme virkamiehiä, neuvonantajia, toimittajia ja jopa pääjohtajaa – mikä ei tosin tyydyttänyt – mutta Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelijä ja hallituksen edustajat loistivat poissaolollaan.
Havaitsimme, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus oli pannut yhteisön oikeuden täytäntöön väärin ja että Yhdistyneen kuningaskunnan ja muiden jäsenvaltioiden rahoituspalvelujen sääntelyjärjestelmien rakenteissa oli heikkouksia ja niiden välinen yhteispeli olematonta. Euroopan komissiokaan ei ollut valvonut riittävästi sitä, miten yhteisön oikeus pannaan täytäntöön yksittäisissä jäsenvaltioissa. Equitable Life -yhtiön henkilöstön ja ylemmän johdon toimet olivat epäilyttäviä, eikä uhreilla ollut mahdollisuutta käyttää tehokkaita oikaisukeinoja. Sääntelijät olivat laiminlyöneet velvollisuutensa eivätkä noudattaneet vakuutuksenottajien perusteltuja odotuksia.
Esitimme useita suosituksia, joita on 47, kuten komission jäsen totesi. Tärkein niistä on näkemys siitä, ettei kolmatta henkivakuutusdirektiiviä ollut saatettu asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Asiassa on siis ryhdyttävä toimeen. On varmistettava, että EU:n kansalaisilla on käytettävissään oikaisukeinoja kaikkialla EU:ssa eikä pelkästään maassa, jossa yhtiö sijaitsee.
Ennen kaikkea vaadin ja konservatiivipuoletta edustavat kolleganikin vaativat, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus maksaa korvaukset vakuutuksenottajille, jotka joutuivat kärsimään kehnon sääntelyjärjestelmän ja asiassa osallisten ministerien takia.
Proinsias De Rossa, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensinnäkin olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen kannattaa mietintöä. Tämä on mielestäni tärkeä virstanpylväs sillä pitkällä taipaleella, jonka vakuutuksenottajat ovat kulkeneet yrittäessään löytää ratkaisua vaikeuksiinsa.
Haluan kiittää esittelijää ja valiokunnan puheenjohtajaa näiden työstä sekä valiokunnan henkilöstöä ja jäseniä, jotka tekivät huolellista työtä analysoidessaan Equitable Life -tapausta, tehdessään johtopäätöksiä ja antaessaan suosituksia. Mikä ehkä vieläkin tärkeämpää, he pohtivat, miten Euroopan kansalaisia voidaan suojella paremmin sisämarkkinoilla.
Tässä tärkeässä ja tähdellisessä mietinnössä käsitellään Equitable Life -yhtiöön eläkemaksuja maksaneiden 1,5 miljoonan Euroopan kansalaisen ahdinkoa. Equitable Life oli yksi Euroopan vanhimpia, maineikkaimpia ja luotetuimpia keskinäisiä henkivakuutusyhtiöitä. Sadattuhannet ihmiset joutuivat kokemaan erittäin pahoja vastoinkäymisiä kansallisen sääntelyn oltua riittämätöntä Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa maissa, joissa Equitable Life toimi.
Sosialidemokraattinen ryhmä puoltaa mietintöä, mutta kaikki eivät ole yhtä tyytyväisiä tutkintavaliokunnan tuloksiin, kuten joistakin aamun puheenvuoroista käy vielä ilmi.
Osan mielestä Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta arvostellaan liiaksi eikä tunnustusta anneta riittävästi kriisin ilmitulon jälkeen tapahtuneelle edistykselle. Oli miten oli, mietinnön ylivoimainen arvo piilee siinä, että Euroopan kansalaiset tietävät nyt voivansa ottaa yhteyttä parlamenttiin ja saada asiansa julki. Olemme oppineet kansalaisia kuuntelemalla, miten puolustaa paremmin kansalaisten oikeutta reiluun peliin sisämarkkinoilla.
On päivänselvää, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa harjoitettu niin kutsuttu "kevytsääntely" kannusti yhtiötä liikamyyntiin pitkän ajanjakson aikana, mikä vaaransi yhtiön maksukyvyn ja johti suurelta osin tähän katastrofiin. Tämä tosiseikka ei muutu miksikään, ei verukkeita esittämällä eikä pikkuseikoilla saivartelulla. Yhtä selvää on, että yhtiön johdolla on valtava vastuu vastuuttomasta toiminnastaan.
Parlamentin olisi siis aiheellista kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia tutkimaan mahdollisuutta maksaa korvauksia niille, jotka ovat joissain tapauksissa menettäneet elinikäiset säästönsä.
Samoin on selvää, ettei komissiolla ole halua eikä voimavaroja varmistaa, että yhteisön oikeus saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä, eikä seurata sen todellista soveltamista yritysmaailmassa. Lisäksi huomasimme, että kolmannessa henkivakuutusdirektiivissä on vakavia puutteita, jotka on korjattava.
Haluan ottaa esille noin 8 000 irlantilaisen vakuutuksenottajan tilanteen. Monet heistä menettivät suuria summia. Heillä oli kahdenlaisia vaikeuksia käyttää oikaisukeinoja. Heille uskoteltiin, että he sijoittivat niin kutsuttuun irlantilaiseen rahastoon, jota ei ollutkaan olemassa. He saivat myös selville, ettei Equitable Life -yhtiön toiminta kiinnostanut Irlannin sääntelijää lainkaan ennen kriisiä ja että sääntelijä oli jättänyt huolimattomuudessaan käyttämättä kolmannessa henkivakuutusdirektiivissä annetun mahdollisuuden ottaa käyttöön liiketoiminnan harjoittamista koskevat säännöt. Näin vakuutuksenottajat jäivät Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelijän armoille, joka kielsi olevansa vastuussa muiden vakuutuksenottajien kuin Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisten osalta.
Haluan kiinnittää huomiota myös mietintöön sisältyviin noin 70 päätelmään, suositukseen ja oikaisukeinoon, joihin tuloksemme on tiivistetty. Kansallinen sääntely on parantunut, mutta isoja aukkoja on edelleen siinä, miten varmistetaan, että rahoituspalvelujen tarjoamiseen on toimilupa alkuperämaan ulkopuolella.
Tästä syystä haluan päättää puheeni kiinnittämällä huomiota ehdotukseen kuluttajien mahdollisuudesta ryhmäkanteeseen kansallisissa tuomioistuimissa. Näin nekin ihmiset, joilla ei ole suuria summia tileillään, voisivat hakea oikeutta oikeusteitse. Ryhmäkanteet kansallisissa tuomioistuimissa monikansallisia yhtiöitä tai kansallisia sääntelijöitä vastaan ovat ehdottoman tärkeitä, jotta periaatteella "ei liikkuvuutta ilman vastuuta" olisi jotain todellista merkitystä.
Sharon Bowles, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen seurannut tätä asiaa jo vuosia, sillä minulla on pitkät yhteydet Aylesburyn kaupunkiin, jossa Equitable Life -yhtiön pääkonttori sijaitsee. Aylesburysta katosi paljon työpaikkoja, ja monet vakuutuksenottajista asuvat siellä. Olenkin hyvin iloinen, että parlamentti tutki Equitable Life -yhtiön lorun loppumiseen liittyvät olosuhteet, ja toivon, että vakuutuksenottajat saavat johtopäätöksistämme jotain lohtua, sillä monet heidän epäilyistään ja syytöksistään näyttävät olevan täysin aiheellisia.
Haluan kiittää muutamia todistajia rehellisyydestä – valitettavasti en kuitenkaan kaikkia. Jotkin saamistamme todisteista ovat hyvin yllättäviä ja avaavat silmät tulevaisuuden kannalta. Meillä on saattanut olla asiasta omat epäilyksemme, mutta riittääkö, että komissio seuraa direktiivien täytäntöönpanoa vain "rasti ruutuun" -menetelmällä? Olen iloinen, että nyt myönnetään, ettei riitä.
Meille sanottiin usein, että valvontaympäristö on jo nyt muuttunut paljon ja muuttuu entisestään Solvenssi II -direktiivin jälkeen. Olen tästä monilta osin samaa mieltä. Saimme kuitenkin myös kuulla, ettei ole varmaa, että kaikki valvojat olisivat immuuneja uhkailulle, mistä oli kyse tässä tapauksessa. Kuten komission jäsen totesi, Solvenssi II ei ole aukoton eikä tarkoitettukaan sellaiseksi.
Tutkinnasta on käynyt kuitenkin selväksi, että kuluttajat ja vakuutuksenottajat odottavat sijoitustensa olevan turvassa ja vastuuvelvollisten ja vastuullisten löytyvän jonkin mennessä pieleen. Mikäli näistä tingitään, on turha toivoa, että eläkevakuutuksia otettaisiin enemmän.
Olipa epäonnistumisen riski miten iso hyvänsä, korvauskysymystä ei voida näin ollen välttää. Vaikkei ehkä olekaan tarkoituksenmukaista antaa Solvenssi II:lla jokaiselle jotakin, korvausmekanismeja on taatusti laadittava samanaikaisesti.
Tämän ohella tosiasioita piilotellaan häpeällisesti, sillä Yhdistyneen kuningaskunnan valvontajärjestelmää on muutettu kauppa- ja teollisuusministeriöltä valtiovarainministeriölle ja rahoituspalveluviranomaiselle. Nyt maassa on niin kutsuttu riippumaton rahoituspalveluviranomainen, jolla ei ole vastuuvelvollisuutta huolimattomuudesta. Kun tarkastellaan asioita eteenpäin, tämä vaikuttaa valvonnan alaisiin yrityksiin sekä vakuutuksenottajiin ja edellyttää huomiota. Huomiota kaivataan sitäkin kipeämmin, sillä muutokset ajavat muiden maiden valvontarakenteita rahoituspalveluviranomaiseen perustuvan mallin suuntaan, mistä päästään jälleen takaisin laajempaan kysymykseen korvauksista.
Tulevaisuuden kannalta meidän on suhtauduttava siis hyvin vakavasti ja mahdollisimman laajasti tulkiten oikaisukeinoja koskevan osuuden 14 kohtaan, jonka mukaan "Sääntelyvastuun olisi aina oltava katkeamaton. Vastuuketju ei saa katketa niissäkään tapauksissa, joissa sääntelymenettelyjä/-elimiä uudistetaan."
Seán Ó Neachtain, thar ceann an Ghrúpa UEN. – A Uachtaráin, ba mhaith liom ar dtús buíochas a ghabháil leis an tuairisceoir Diana Wallis as ucht an tuairisc seo a chur os ár gcomhair. Ar ndóigh, táimid ar fad anois ar an eolas faoi an 1.5 milliún duine as Ballstáit an Aontais Eorpaigh, 8 000 Éireannach ina measc, a chaill go leor airgid nuair a thit luach na bpinsean agus na gcláracha infheistíochta a bhí á reachtáil ag an gComhlacht Árachais, Equitable Life.
Maíonn an tuairisc go leor laigíochtaí rialaithe sa chomhlacht, laigíochtaí a thabharfadh le fios ag pointe i bhfad níos luaithe ná mar a tuigeadh go raibh fadhbanna airgeadais ollmhóra ag Equitable Life. Tagaimse leis an teoiric sin.
Maíonn an coiste go mba chóir go n-iompródh Rialtas na Breataine an caillteanas mór airgid a d’fhulaing go leor den phobal. Aontaím go láidir leis an moladh atá sa tuairisc, gur chóir do Rialtas na Breataine scéim chúitimh a chur i bhfeidhm dóibh siúd a chaill airgead mór tré chliseadh Equitable Life. Ba chóir go gcinnteofaí go bhfaigheadh Breatanaigh chomh maith le daoine ó thíortha taobh amuigh den Bhreatain, cúiteamh as a gcaillteanas.
Ba chóir go gcuirfeadh Ballstáit an AE agus an Coimisiún Eorpach córas rabhaidh i bhfeidhm, a thabharfadh fadhbanna maidir le rialú comhlachtaí airgeadais le fios go luath.
Mar fhocal scoir, ba chóir go nglacfadh agus go gcuirfeadh Rialtas na Breataine le aon mholtaí a dhéanfadh Ombudsman Pharlaiminteach an Ríocht Aontaithe, maidir leis na polasuithe a dhíol, a urraigh agus a riaraigh Comhlacht Árachais Equitable Life.
Heide Rühle, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin haluan esittää erityiset kiitokset esittelijälle, jota ilman parlamentilla ei olisi kattavaa ja yksityiskohtaista tutkintamietintöä Equitable Life -yhtiön tapauksesta, jotta se voisi tarkastella tapausta ja tehdä siitä yksiselitteisiä ja selkeitä päätelmiä. Tämä antaa 1,5 miljoonalle vakuutusasiakkaalle Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa EU:n jäsenvaltioissa toivoa tappioiden korvaamisesta. Tutkinnan tuloksessa ei ole mitään epäselvää: Yhdistynyt kuningaskunta toimi huolimattomasti saattaessaan tällaisissa tapauksissa sovellettavan EU:n vakuutusdirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Lisäksi mietinnössä arvostellaan eurooppalaisen valvonta- ja sääntelyjärjestelmän rakenteellisia puutteita ja Saksan valvontaviranomaisten riittämättömiä toimia vakuutussopimuksia Equitable Life -yhtiön kanssa tehneiden Saksan kansalaisten etujen suojaamiseksi.
Etenkin Yhdistyneen kuningaskunnan ulkopuolella asuvat sijoittajat joutuivat oikaisukeinoja etsiessään ja korvauksia vaatiessaan asianosaisten maiden viranomaisten pompoteltaviksi. Yhdenkään maan viranomaiset eivät olleet mielestään vastuussa asiasta. Myös muiden maiden kuin Yhdistyneen kuningaskunnan rahoitusalan valvonta- ja sääntelyjärjestelmissä oli huomattavia ongelmia. Vieläkin pahempaa on, että varainhoidon valvontajärjestelmässä oli ilmeisiä puutteita ja kansallisten valvontaviranomaisten välisessä viestinnässä oli järkyttäviä ongelmia. Tästä aiheutuu seurauksia kaikkialla Euroopassa, sillä Equitable Life pystyi tarjoamaan palvelujaan muissa EU:n jäsenvaltioissa kolmannen henkivakuutusdirektiivin nojalla. Direktiivi perustuu alkuperämaaperiaatteeseen, jota me vihreät olemme arvostelleet. Periaatteen mukaan yhtiön taloudellista tilaa ja varojen riittävyyttä valvovat vain sen maan viranomaiset, jossa on yhtiön rekisteröity kotipaikka.
Equitable Life -yhtiön tapaus on malliesimerkki siitä, että jos ottaa vakuutuksen sellaisesta vakuutusyhtiöstä, jonka rekisteröity kotipaikka on toisessa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, oikeudellisissa takeissa ja varainhoidon valvonnassa saattaa ilmetä porsaanreikiä. Kuluttajat eivät saisi missään nimessä kärsiä tällaisesta oikeudellisesta epävarmuudesta näin arkaluonteisella alalla kuin rajat ylittävien rahoituspalvelujen markkinoilla, jotka kasvavat jatkuvasti. Olenkin iloinen, että tutkintavaliokunta vaatii nimenomaisesti, että meneillään olevan työn pohjalta on laadittava lainsäädäntöä vakuutuksenantajia koskevista tulevista pääomavaatimuksista osana Solvenssi II -hanketta.
Tutkintavaliokunta kehottaa lisäksi komissiota antamaan ennen vuoden loppua aiotun lainsäädäntöehdotuksen vakuutuksenantajien takuurahastojen käyttöönotosta, jotta käyttöön saadaan rahoituspalveluja koskevat Euroopan unionin laajuiset sitovat vaatimukset sekä vastuuvelvollisuusrahastot ja takuujärjestelmät koti- ja ulkomaan asiakkaille.
Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tästä asiasta ei kukaan taida saada suurta kunniaa osakseen. Jälleen kerran on tietenkin kyse caveat emptor -käsitteestä luopumisesta. Ekonomistina tiesin, ettei Equitable Life ollut kunnossa 1990-luvun puolivälissä. Sen suunnitelmia markkinoitiin kuitenkin suoraan yleisölle mainoslauseella "ilman välittäjiä". Välittäjät olisivat olleet ammattilaisia, mutta kaikesta on maksettava -kulttuuri pääsi jälleen valloilleen.
Entäpä National Provident Institution, joka on sivuutettu kokonaan? Ongelma oli sama, mutta sillä ei ollut yhtä monia lakimiehiä eikä poliitikkoja asiakaskunnassaan. Onko kyse siis yhteisen maatalouspolitiikan tai yhteisen kalastuspolitiikan kaltaisesta yhteisestä sääntelypolitiikasta? Mikseivät ne ota käyttöön meidän tarkastus- ja kirjanpitojärjestelmiämme? Luoja paratkoon! Pitäisikö veronmaksajien varoja käyttää epäonnistuneiden sijoitusten paikkaamiseen? Hyvät kollegat, tässä on monta mutkaa. Marconin osakkeita? Julkisia eläkerahastoja? Mihin tämä johtaa? Joskus sijoitukset menevät pieleen, se on osa elämää. Se on valitettavaa, mutta sen kanssa on elettävä.
Ashley Mote, ITS-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnön mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen olisi perustettava korvausjärjestelmä uhreja varten. Scotland on Sunday -sanomalehden artikkelissa tämän tulkittiin tarkoittavan, että tappiot korvataan täysin – niin varmaan!
Puoluepolitiikkaa ei harjoitettu valiokunnan tutkinnan aikana juuri lainkaan. Tutkinnassa pyrittiin selvittämään tosiasiat, vaikka avaintodistajat kieltäytyivät vastaamasta kysymyksiimme. Loppua kohti puoluepolitiikka tuli väistämättä mukaan kuvioihin, ja mietintö on vain varjo siitä, mitä se olisi voinut olla. Se on hampaaton, eikä se ole tarpeeksi pureva. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamies on lykännyt tarkoituksella samaa asiaa koskevan mietinnön antamista pannakseen tätä mietintöä paremmaksi, kuten valiokunnalle varoitettiin. Sen sijaan, että uhreja autettaisiin suoraan, mietintöä tahraa velvollisuuksiaan pakoilevan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen petollinen juoni. Mietinnössä olisi pitänyt vaatia ehdottomasti täyttä korvausta kaikille uhreille asemasta riippumatta. Siinä olisi pitänyt vaatia Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta hyvittämään uhreille kaikki kärsimykset ja vahingot. Ennen kaikkea siinä olisi pitänyt vaatia, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ottaa tällaisen järjestelmän käyttöön viipymättä ilman verukkeita. Valitettavasti mietinnössä ei tehdä mitään näistä.
EU:sta ei ole ollut paljoakaan hyötyä tavallisille kansalaisille Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tämä oli kertaluontoinen tilaisuus osoittaa, että EU:sta voisi olla oikeaa apua oikeille ihmisille. Yleisesti tiedetään, etten kannata Yhdistyneen kuningaskunnan jäsenyyttä tässä instituutiossa, mutta jopa minusta federalisteilla oli nyt tuhannen taalan paikka osoittaa arvonsa. Maali oli täysin avoinna, mutta he potkaisivat ohi.
Yli 30 vuotta sitten ansaitsin elantoni käsikirjoituksia tekemällä. Suuri henkivakuutusyhtiö – eräs toinen – pyysi minua kirjoittamaan sen koko koulutusohjelman. Olin työn tehtyäni niin kauhistunut, että möin kaikki henkivakuutukseni. Vaikuttaa siltä, ettei mikään ole muuttunut 30 vuodessa.
Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö ja tämä keskustelu ovat monien äänestäjiemme kannalta paljon monia muita parlamentin keskusteluja tärkeämpiä. Equitable Life -yhtiön kaatuminen aiheutti monille suuria tappioita. Luvatut tuotot ja eläköityminen mukavasti jo ennen eläkeikää haihtuivat yhdessä yössä kuin tuhka tuuleen. Tähän päivään asti häviäjiä ovat olleet nämä ihmiset.
Mietinnössä on useita hyvin tärkeitä kohtia, mutta yksin sillä ei juuri pystytä lievittämään rahansa menettäneiden ahdinkoa. Tämä ei liene yllätys, koska tutkintavaliokunta ei voinut pakottaa todistajia saapumaan kuultaviksi, joten se ei pystynyt tekemään enempää kuin tuomaan asiat julki ja parhaimmillaankin vain olemaan ehkä jatkossa muille avuksi. Vain Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus voi todella auttaa vakuutuksenottajia ottamalla korvausjärjestelmän käyttöön. Heitä on vaalipiirissäni paljon.
En usko, että rahoituspalvelujen valvonnan lisääminen EU:ssa tai sekaantuminen jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ratkaisisi asiaa. Alan päättäväinen valvonta ja seuranta sekä ensiarvoisen tärkeä sijoittajien suojelu on välttämätöntä, ja tämä on toteutettava kansallisella lainsäädännöllä ja tiukalla sääntelyllä ja valvonnalla.
Lopuksi totean luottavani siihen, että Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamiehen tulevassa mietinnössä tartutaan kaikkiin ongelmiin ja vastustetaan painetta peitellä Equitable Life -yhtiön skandaalia.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies COCILOVO
Puhemies. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja esittää tervetulotoivotukset Salernosta runsaslukuisena saapuneiden äänestäjien ryhmälle, jonka jäsen Andria on kutsunut seuraamaan istuntoamme.
Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Wallisia tunnollisesta työstä Equitable Life -yhtiön tapauksessa, ja kaikkia valiokunnan jäseniä, jotka tekivät töitä todella saumattomasti yhdessä ja jättivät politikoinnin sikseen – eivät ehkä kokonaan, mutta suurimmaksi osaksi. Lisäksi haluan kiittää erityisesti paikalla olevaa sihteeristöä ahkeruudesta.
Otin valiokunnan johtooni puolitoista vuotta sitten. Oli suuri kunnia ottaa puheenjohtajan tehtävä vastaan. Minusta kuuntelemalla oppii paljon. Oli ilo kuulla komission jäsenen toteavan tänä aamuna, että virheistä otetaan opiksi. Annan tunnustuksen sille, ettei hän kiistä mietinnössä esitettyjä tuloksia. Olen lisäksi tyytyväinen hänen tuleviin suunnitelmiinsa, jotka koskevat parempaa sääntelyä ja yhteisön oikeuden soveltamista.
Yli miljoona ihmistä seuraa kuitenkin tätä keskustelua, joka vaikuttaa heihin suoraan. Olisikin todettava, että tämä keskustelu ja meidän työmme on tuonut Euroopan unionia lähemmäs kansalaisia, sillä seurassamme on kaksi alkuperäistä vetoomuksen esittäjää, Paul Braithwaite ja Tom Lake, jotka saapuivat tutkintavaliokuntaan. Toivotan heidät tervetulleiksi tänään. He ovat seisoneet uskollisesti asiansa takana. Pohdinkin, missä nyt oltaisiin, elleivät he olisi tehneet näin. Pelkäänpä, että löisimme vieläkin vain leimoja paperiin ja rasteja ruutuihin eikä mikään olisi muuttunut. Vaikkemme siis onnistuisi korvauksissa – painotan, että sitä kuitenkin yritämme – he ovat tehneet suuren palveluksen sekä omalle tapaukselleen että rahoituspalvelualan yleiselle sääntelylle.
Mitkä ovat johtopäätöksemme puolentoista vuoden työn jälkeen? Yhdistynyt kuningaskunta pani kolmannen henkivakuutusdirektiivin puutteellisesti täytäntöön. Se pani kyllä rastit ruutuihin, mutta soveltaminen oli puutteellista ja riittämätöntä. Se laiminlöi useita asioita – ei esimerkiksi vastustanut johtavan aktuaarin kaksoisroolia – ja keskittyi liian kapea-alaisesti solvenssimarginaaleihin ja muihin hyvin tärkeisiin seikkoihin. Koko "kevytsääntelyn" käytäntö ja yhtiön johdon suhteeton kunnioittaminen viittasivat valvonnan ja sääntelyn puutteeseen.
Havaitsimme liian usein, että koti- ja isäntäjäsenvaltion viranomaiset pystyivät siirtelemään vastuuta toinen toiselleen, jolloin ne vakuutuksenottajat, jotka eivät ole Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisia, jäivät väliinputoajiksi. Tutkinnassa tultiin esimerkiksi siihen tulokseen, että sekä Irlannin että Saksan sääntelijät suhtautuivat Equitable Life -yhtiöön perusteettoman passiivisesti. Minusta on irlantilaisena parlamentin jäsenenä erityisen valitettavaa, ettei yksikään Irlannin viranomaisista kanna vastuuta Irlannin sääntelijän epäasianmukaisista toimista suhteessa Equitable Life -yhtiöön ennen vuotta 2003.
Kun tutkittiin oikaisukeinoja asioiden mentyä pieleen, havaittiin sekaannusta ja paljon epätasa-arvoista kohtelua, josta kollegani ovat jo puhuneet.
Siirryn nyt suosituksiimme. Emme johtaneet koskaan harhaan vetoomuksen esittäjiä, valiokuntaan saapuneita emmekä niitä, jotka seurasivat työtämme. Emme luvanneet korvauksia missään vaiheessa, mutta olemme vakaasti siinä uskossa, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella on velvollisuus kantaa vastuu tässä asiassa. Suosittelemmekin, että se maksaisi korvauksia Equitable Life -yhtiön vakuutuksenottajille Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Irlannissa, Saksassa ja muualla. Lisäksi Yhdistyneen kuningaskunnan on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kaikki Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamiehen suositukset, joita tämä saattaa antaa toisessa Equitable Life -yhtiötä koskevassa mietinnössään, jota odotetaan innokkaasti.
Monia seikkoja sääntelyssä on tiukennettava. Tämän romahduksen jälkeen on kuitenkin pohdittava yhtä seikkaa: ellei kuluttajansuojan rajatylittävää ulottuvuutta oteta asianmukaisesti huomioon, voidaanko kuluttajia syyttää EU:ssa siitä, etteivät nämä tee enempää rajat ylittäviä hankintoja? Eräs toimittajahan kysyi esittelijältä, ostaisimmeko näitä tuotteita toisesta maasta, eikä vastaus ole vieläkään erityisen selvä.
Suositukset ovat edessämme, ja edessämme on tämä suuri, lähes 400-sivuinen mietintö. Komission jäsen ottaa sen käsittelyyn, mikä on mainiota. Pyydän parlamenttia puoltamaan tätä mietintöä ja sen suosituksia täysin. Kiitos tarkkaavaisuudestanne.
Peter Skinner (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää ja valiokunnan kollegoja, jotka ovat tehneet ahkerasti töitä tapauksen eteen. Kiitän myös tänään läsnä olevia vetoomuksen esittäjiä.
Minut on nimetty parlamentin esittelijäksi Solvenssi II -hankkeessa. Osa kohdista, kuten koti-/isäntäjäsenvaltion valvontaa koskeva kysymys, ei jää pelkästään tähän keskusteluun. Suurin osa varmasti tietää, että se on itse asiassa yksi niistä seikoista, joita pyritään viemään eteenpäin. Lisäksi lainsäädäntöön ja rahoitusalan valvontakoneistoon on tehty huomattavia muutoksia Equitable Life -yhtiön kriisin aikaan. Yhtiö on todella edelleen olemassa. Kyse ei ollut romahduksesta, kuten mietinnössä ensin esitettiin, vaan kriisistä. Siinä olikin ihan tarpeeksi kriisiä, joka vaikutti todella miljoonaan ihmiseen.
Kuten kaikki kuitenkin tietävät, prosessia on edelleen jatkettava. Tämä tarkoittaa tietenkin, että Yhdistyneestä kuningaskunnasta, Irlannista ja Saksasta kotoisin olevat asianosaiset voivat odottaa oikeusasiamiehen mietintöä myöhemmin tänä vuonna, kuten joku jo totesi. Toivon, että siinä ratkaistaan korvauskysymys ja muut ongelmat, kuten siinä kuuluisi tehdä.
Mietinnössä oli valitettavasti muutamia virheitä, eikä minusta ole mitenkään mukavaa ottaa niitä esille. Ensinnäkään valiokuntaan saapumista koskevat seikat eivät pitäneet Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen osalta lainkaan – tai lähes lainkaan – paikkaansa. Ministerit osallistuivat kokouksiin, joihin ilmoittivat pystyvänsä osallistumaan, eivätkä vältelleet niitä, kuten mietinnössä väitettiin. Olin läsnä. Tapasin Yhdistyneen kuningaskunnan ministerit samaan aikaan kuin kaikki muutkin. Nämä jopa toimittivat kirjeenvaihtoa, jota muut hallitukset eivät toimittaneet, mikä olisi rehellisesti sanottuna pitänyt ottaa huomioon. Kolmanneksi olen täysin eri mieltä siitä, että kyseessä olevan direktiivin täytäntöönpano oli epäonnistunut, kun tarkastellaan prosessia. Jos se epäonnistui, ehkäpä Robert Atkins voi selittää, miten epäonnistuminen oikein tapahtui, sillä hän istui tuolloin hallituksessa.
Mietintö on mielestäni valitettavan heikko niiltä osin, joilla sen pitäisi olla vahva ja saada tuloksia aikaan, ja vahva niiltä osin, joilla tuloksia ei pystytä saamaan aikaan. Esimerkiksi valvonnassa voitaisiin saada jotain aikaan ja saadaankin jotain aikaan. Lupaan Solvenssi II -asian esittelijänä tehdä jotain koti-/isäntäjäsenvaltion valvonnan koordinoimiseksi jäsenvaltioiden kesken niin, etteivät sääntelijät voi pompotella uhreja enää koskaan paikasta toiseen. Odotan komission jäsenen auttavan minua tässä asiassa.
Marcin Libicki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, olen erittäin tyytyväinen tutkintavaliokunnan ja Diana Wallisin työhön. Kuten aina, toivotan tänään paikalla olevat vetoomuksen esittäjät sekä Braithwaiten ja Laken tervetulleiksi. On erittäin mukava nähdä teidät kaikki täällä.
Haluan todeta, että tämän päivän aikaansaannos on sekä tutkintavaliokunnan että suurelta osin myös prosessin aloittaneen vetoomusvaliokunnan onnistuneen työn tulosta. Tutkintavaliokunta perustettiin vetoomusvaliokunnassa laaditun mietinnön perusteella. Vetoomusvaliokunnan tehtävänä on auttaa tavallisia kansalaisia. Haluaisin kiinnittää huomionne siihen, että uhreja on ollut useissa tapauksissa satojatuhansia, jopa miljoonia. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi autojen valmisteveroja koskeva tapaus Puolassa sekä Lloydsin tapaus, joka vastaa tänään keskusteltavana olevaa tapausta. Muistan myös tapauksen, joka koski Jumalan mainitsemista perustuslakisopimuksen johdanto-osassa. Lisäksi ovat olleet COPE-radioasemaa koskeva tapaus, Valencian maankäyttölainsäädännön epäkohtia koskevat tapaukset ja tänä päivänä käsitelty Equitable Life -yhtiön tapaus.
Miljoonat ihmiset kääntyvät vetoomusvaliokunnan puoleen. Heidän tapauksensa saadaan joko ratkaistua täällä tai ainakin tapaukset tulevat julki.
Jean-Paul Gauzès (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan tietysti ihan ensiksi ilmoittaa olevani tyytyväinen erinomaiseen mietintöön, jonka jäsen Wallis laati jäsen McGuinnessin lujan johdon alaisuudessa.
Equitable Life Assurance -yhtiön kriisiä koskevassa tutkintavaliokunnan tutkinnassa kävi ilmi, miten pahoja seurauksia aiheutuu, jos yhteisön lainsäädäntö, joka ei ole itsekään riittävän tarkka, pannaan puutteellisesti täytäntöön. Vakuutuksenottajille on siis korvattava aiheutuneet tappiot, ja menettelylliset esteet korvausten maksamisen tieltä on poistettava.
Olen näin ollen yhtä mieltä mietinnön johtopäätöksistä, joiden mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen velvollisuutena on kantaa vastuu ja laatia asianmukainen järjestelmä korvausten maksamiseksi Equitable Life -yhtiön vakuutuksenottajille Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja muissa maissa.
Tämän synkän tapauksen on saatava meidät parantamaan vakuutusalan lainsäädäntöä, jotta kuluttajien luottamus vakuutustuotteita ja yleisemmin rahoituspalveluja kohtaan säilyisi. Parlamentti voi tehdä osansa sijoittajien suojaamiseksi Solvenssi II:sta käytävissä keskusteluissa. Direktiivi koskee vakuutusalalla sovellettavia toiminnan vakauden valvontasääntöjä, joten siihen täytyy sisältyä kansallisille sääntelijöille ja eurooppalaiselle sääntelyelimelle tarkoitettu vakuutusalan varhaisvaroitusjärjestelmä.
Tällaisessa direktiivissä parlamentin, neuvoston ja komission on käytettävä mietinnön suositusten mukaan mahdollisimman vähän vaihtoehtoja ja poikkeuksia ja mikäli mahdollista, pidättäydyttävä niiden käytöstä kokonaan. Jäsenvaltioiden on puolestaan vältettävä ylimääräisiä kansallisia vaatimuksia saattaessaan yhteisön oikeutta osaksi kansallista lainsäädäntöään, jottei lopputuloksena ole liiallinen sääntely.
Direktiivien saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on valvottava paremmin niin vakuutusalalla kuin muilla aloilla. Tämä tarkoittaa, että komission on toimittava ennakoivasti seuratessaan kansallisen lainsäädännön osaksi saatetun yhteisön oikeuden laatua ja tehokkuutta. Myös tiiviimpi yhteistyö Euroopan parlamentin ja jäsenvaltioiden parlamenttien välillä edistäisi asiaa tältä osin merkittävästi.
Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, tällaisen mietinnön tai tällaisen tutkintavaliokunnan tarkoituksenmukaisuudesta voitaisiin keskustella kauemminkin, mutta olipa keskustelun tulos millainen hyvänsä, sillä ei pystytä hyvittämään kuluttajien kärsimiä tappioita. Samalla pyrkii syntymään liiaksikin sellainen vaikutelma, että komissiota ja asiasta vastaavia hallituksia voidaan vaatia maksamaan viulut mietinnön johdosta. Kaikesta tästä voidaan ottaa paljon opiksi siltä osin, miten asiat voitaisiin hoitaa paremmin paremmalla sääntelyllä ja valvonnalla.
Vakuutusyhtiötä, joka oli varsinaisesti ainoa syypää vahinkoihin ja jonka liiketoimintakäytännöille hämäryys oli hyvin ominaista, käsitellään lähestulkoon ohimennen. Komission jäsen McCreevy meni kuitenkin niin pitkälle, että totesi valiokunnalle tämän olevan vain vapaata markkinataloutta. Jos ihmiset luulevat tällaisen asenteen takia voivansa jättää elämänsä ehtoopuolen toimeentulon valvomattomien markkinoiden huomaan, yhteinen poliittinen vastuuntuntomme on turkasen huonossa jamassa. Tarkoitan tässä yhtälailla lainsäätäjää, komission epäonnistumista valvonnassa ja asianomaisen hallituksen huolimattomuutta saattaessaan säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Jos tässä mietinnössä on jotain järkeä, se piilee siinä, että meidän on annettava yhdessä neuvoston ja komission kanssa seurantaa ja valvontaa koskevaa lainsäädäntöä, jotta kuluttajat voivat tehdä luottavaisemmin ja turvallisemmin suunnitelmia elämänsä viimeisiä vuosia varten. Totean tämän Solvenssi I -asiasta vastanneena henkilönä.
Ennen kaikkea tästä syystä puollan äänestyksessä mietintöä, johon sisältyy sanoma. Uskon, että sen avulla myös niin kutsutun vapaan markkinatalouden harjoittajat tulevat halukkaammiksi ottamaan opikseen Euroopasta kokonaisuutena. Tarvittavat toimet on näin ollen toteutettava.
Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, tänä päivänä keskusteltavina olevat mietintö ja suositukset koskevat yksittäistä ongelmaa, Equitable Life -yhtiön kriisiä. Tässä tapauksessa on päivänselvää, ettei Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ole täyttänyt kolmannen henkivakuutusdirektiivin vaatimuksia eikä varmistanut, että oikeudelliset valituskeinot olisivat asianmukaiset. Tutkintavaliokunta katsoo näin ollen, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on tehnyt virheen tässä asiassa.
On kuitenkin muistettava, että Equitable Life -yhtiön kriisi sattui vahvassa ja erittäin maineikkaassa yhtiössä. Samaan kriisiin voisi siis ajautua mikä tahansa muukin yhtiö lähes missä tahansa jäsenvaltiossa, eikä välttämättä vakuutusalalla. Näin ollen tapa, jolla Euroopan komissio arvioi jäsenvaltioiden kykyä panna täytäntöön ja soveltaa Euroopan unionin lainsäädäntöä, on nykyisellään mielestäni riittämätön.
Yhdyn täysin tutkintavaliokunnan johtopäätöksiin, kuten siihen, että Euroopan komission olisi kiinnitettävä enemmän huomiota lainsäädännön säännösten laatuun Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa. Muodollinen ja tilastollinen lähestymistapa seurattaessa yhteisön oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä on jo nyt pahoin puutteellista. Euroopan komission suositukset jäsenvaltioille perustuvat siihen oletukseen, että Euroopan unionin lainsäädäntö saadaan pantua tehokkaasti täytäntöön, kun käytettävissä on riittävästi päteviä työntekijöitä ja riittävät voimavarat on varattu tähän tarkoitukseen.
En ole täysin samaa mieltä. Henkilöstön ja käytettävissä olevien voimavarojen määrä ei ole kattava mittapuu. Meidän on toimittava päättäväisesti ja osallistuttava aktiivisesti Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoon. Toimet ovat uskottavia vain, mikäli maat antavat unionin lainsäädännön valtuutetun, pätevän ja vastuullisen instituution hoidettavaksi. Instituutioiden tehokkuutta on sitten arvioitava. Jäsenvaltioiden kohtaamista haasteista selviäminen kunnialla edellyttää kolmea asiaa: tietoa, osaamista ja valmiutta.
Ensimmäinen asia, tieto, ei ole nykyisin ongelma. Toinen asia, kyky panna yhteisön säännöstö täytäntöön, perustuu siihen, että tarkoitukseen varataan sopivat voimavarat ja palkataan oikeat henkilöt. Tätä komissio painottaa tällä hetkellä eniten. Kolmas asia, valmius, on kuitenkin kaikista tärkein.
Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Wallisin mietintö Equitable Life Assurance -yhtiön kriisistä tarjoaa tilaisuuden selvittää asia, antaa uutta pontta säädösten ja suositusten antamiselle ja selkiyttää vakuutusalaa EU:ssa. Tässä on siis joukko erittäin mielenkiintoisia suosituksia, joita muiden EU:n poliittisten toimielinten ja jäsenvaltioiden hallitusten on syytä tutkia huolella. Lainaan mietinnön alkuperäistä englanninkielistä versiota:
(EN) "The committee requests financial service legislation to provide for preventive early-warning systems that are able efficiently to signal potential problems arising from supervision or regulation of financial service companies, in particular when cross-border financial operations are involved."
(PT) Sitten siinä jatketaan seuraavasti:
(EN) "The committee strongly recommends the further implementation of more sophisticated mechanisms which are able to guarantee exemplary cooperation between national regulatory authorities".
(PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mietinnössä ja keskustelussa nousee esille useita ongelmia. Kansalaisille, kuluttajille ja vakuutetuille on annettava realistista eikä liiallista ja perusteetonta toivoa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta koskeva kanta ei ole mielestäni loppuun asti ajateltu. Se on minusta itse asiassa erittäin vaarallinen. Suhtaudunkin monessa kohtaa varautuneesti mietintöön, jossa todetaan esimerkiksi seuraavaa:
(EN) "The committee sees it as an obligation of the United Kingdom Government to assume responsibility for its failures in providing redress for citizens’ grievances".
(PT) Hyvät kollegat, annan kuitenkin tunnustuksen sille valtavalle työlle, jota on tehty koko sen ajan, kun tästä asiasta on keskusteltu. Olen lisäksi sitä mieltä, että meidän on yhtäältä pyrittävä tekemään vakuutusalaa koskevasta yhteisön sääntelystä selvempää ja perusteellisempaa ja toisaalta kodifioitava joitakin niistä säännöistä, jotka koskevat parlamentin puuttumista asioihin tutkintavaliokuntien avulla.
Othmar Karas (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, laiminlyöntejä on tuotu ilmi, yhtiön johdon huolimattomuudesta on saatu todisteet, monia porsaanreikiä on paljastettu ja 70 päätelmää ja suositusta on laadittu ja annettu. Kaiken tämän takana on ollut yksi valiokunta. Tutkintavaliokunnan työn avulla Euroopan parlamentti on täyttänyt vastuunsa. Mietinnöllä ei kuitenkaan korjata skandaalia eikä panna pistettä asian perään. Sen perusteella on pikemminkin toteutettava toimenpiteitä kaikilla asiaan liittyvillä politiikan ja talouden tasoilla.
Yhdistynyt kuningaskunta ei saattanut kolmatta henkivakuutusdirektiiviä asianmukaisesti osaksi lainsäädäntöään. Komissio ei valvonut asiaa riittävästi. Valvontaviranomaiset eivät hoitaneet tehtäviään useissa jäsenvaltioissa asianmukaisella tavalla. Yhtiön johto käytti vakuutuksia ottaneiden ihmisten luottamusta hyväkseen, valehteli näille ja toimi huolimattomasti. Tarkastuksia ei suoritettu. Tässä on siis ihan riittävästi pureskeltavaa. Olisi kuitenkin tehtävä selväksi, ettei yhteisön oikeus ole syy ongelmaan. Syynä on riittämätön täytäntöönpano ja poliittisen valvonnan puuttuminen.
Arvoisa komission jäsen, vaikka kannatan täysin rinnoin markkinataloutta, vapaita markkinoita ei saisi käyttää tekosyynä. Uudessa perustuslaissa vapaat markkinat korvattiin tarkoituksellisesti sosiaalisella markkinataloudella. Meillä on velvollisuus laatia tarvittavat kehykset ja harjoitettava valvontaa niin, että markkinat ovat mahdollisimman vapaat mutta valtion valvontaa on riittävästi. Tällainen jännite tarkoittaa, että mietinnön pohjalta on tehtävä tarvittavat poliittiset ja taloudelliset johtopäätökset ammatillisista lisäeläkkeistä, eläkkeistä, takuista ja siitä, miten käy kansalaisten luottamukselle poliittisiin ja taloudellisiin toimenpiteisiin.
Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, me kaikki täällä parlamentissa pyrimme laatimaan hyvää lainsäädäntöä ja varmistamaan, että se saatetaan asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tältä osin kyseessä on oikea malliesimerkki. On selvää, ettei kansallisen lainsäädännön osaksi saattaminen vastannut lainsäädännön laatua. Tilannetta on parannettava.
Toiseksi näen, että Yhdistyneessä kuningaskunnassa on jo tehty tilanteesta johtopäätöksiä, sillä muutamia valvontaelimiä on muutettu tapauksen takia. On ilman muuta selvää, että vieläkin pidemmälle on mentävä.
Kolmanneksi rajatylittävässä toiminnassa on saatava edistystä aikaan EU:ssa. Alalla ei edistytä, ellei pohdita, mitä tarkkaan ottaen tarkoittaa rahoitustuotteita useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa tarjoavien toimijoiden valvominen.
Neljänneksi tuotteiden sijoittamisstrategiaa täytyy parantaa. Ei ole hyväksyttävää myydä mitä tahansa rahoitustuotetta mihin tahansa ehdoin. Rahoituspalvelujen yhdennettyjä markkinoita ei myöskään tule olemaan, ellei paranneta tapaa, jolla rahoitustuotteita tarjotaan asiakkaille. Muutoin vilpillinen myynti lisääntyy selvästi.
Viidenneksi tutkintavaliokunta pyysi talous- ja raha-asioiden valiokuntaa noudattamaan sen johtopäätöksiä. On ilman muuta selvää, että direktiivien täytäntöönpano, rahoitusyhtiöiden maksukyvyn parantaminen ja rahoitusmarkkinoiden laadukkaan valvonnan takaaminen ovat keskeisiä jokapäiväisissä toimissamme ilman tutkintavaliokunnan johtopäätöksiäkin. Niinpä on päivänselvää, että tämä malliesimerkkitapaus lisää vain päättäväisyyttämme tältä osin.
Lopuksi puhun uhrien valitusoikeudesta. Kyse ei ole tietenkään ryhmäkanneoikeuden antamisesta. Mikäli siis halutaan olla tosissaan, myös yhteisön lainsäädäntöä on parannettava sijoittajien ja säästäjien suojelun osalta määrittämällä uhrien käytettävissä olevat oikaisukeinot.
Marco Pannella (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan vain muistuttaa parlamentin puhemiehille, että parlamentin ansioita on painotettava ääneen. Parlamentti oli yksimielinen asiasta, joka tapahtui viimein eilen noudatellen Altiero Spinellin ja muiden kannattamaa Euroopan unionia, joka on meille kaikille niin rakas.
Tiedämme, että parlamentti on taistellut yksimielisesti kuolemantuomion käytöstä poistamisen puolesta. Eilen yksimielisen Euroopan parlamentin sekä Italian parlamentin ansiosta kaikki 27 jäsenvaltiota totesivat yksimielisesti meidän vastustavan kuolemantuomiota.
Puhemies. Tuo ei ollut oikeastaan työjärjestyspuheenvuoro. Otamme kuitenkin asian taatusti esille puhemiehistössä.
Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää ensiksi jäsen McGuinnessia siitä, että hän johti valiokuntaa erittäin pätevällä tavalla ja onnistui pitämään politiikan valtaosin keskustelun ulkopuolella. Haluan kiittää myös esittelijä Wallisia kaikesta työstä, jota tämä teki toimiessaan esittelijänä tässä hyvin monitahoisessa tapauksessa. Kyse on tietysti todellisista ihmisistä, jotka menettivät oikeasti rahaa. Moni oli pannut rahat säästöön eläkettä ja perhettään varten, ja he ovat joutuneet kokemaan pahoja vastoinkäymisiä kriisin takia. Kiitän heitä siitä, että he toivat asian parlamentin tietoon.
Samalla on tietysti muistettava, että Equitable Life oli toiminut erittäin pitkään, joten ihmiset luottivat siihen suuresti. Parlamentin alahuoneessa Westminsterissä eläkejärjestelmät oli itse asiassa sidottu Equitable Life -yhtiöön, joten miten ketään voisi syyttää rahojensa panemisesta sen vakuutuksiin. Valiokunnassa saatiin todisteita siitä, että voittoa tuottavia vakuutuksia tarjottiin eittämättä liian korkeaan hintaan, eikä yhtiö pystynyt jatkamaan näiden rahojen maksua. Aktuaareja saapui kertomaan, että yhtiöstä tulisi käytännössä maksukyvytön, jos se jatkaisi niin korkeiden korkojen maksamista. Kaikki henkilöt vaihtuivat tietysti oikeaan aikaan niin, että kun uusi yhtiö aloitti toimintansa ja uusi johto astui ruotuun, se ei ollut vastuussa aiemmin tapahtuneesta.
Yhteismarkkinoilla ihmiset odottavat korvauksia, jos ovat ostaneet vakuutuksia Irlannissa, Saksassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Mitä väliä itse asiassa on, onko vastuussa EU vai jäsenvaltio? Ainoastaan sillä on merkitystä, että vakuutuksia ottaneet ihmiset saavat korvauksia. Tässä yhdyn Robert Atkinsiin ja muihin ja vaadin, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus harkitsee hyvin vakavasti korvausten maksamista ihmisille, jotka ovat oikeasti menettäneet rahaa. Kuten totesin, tutkinnassa kävi ilman muuta ilmi, ettei sääntely ollut asianmukaista.
Suosittelen tätä mietintöä parlamentille.
Michael Cashman (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, ensiksi haluan oikaista kollegani Robert Atkinsin puheita. Hän väitti, että tutkintavaliokunta perustettiin hänen kehotuksestaan. Vetoomusvaliokunnassa istuneet muistavat, että kehotuksen esitin minä, mutta voin jakaa kunnian tasan hänen kanssaan.
Minun on oikaistava hänen puheitaan lisää. Hän väitti, että Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus ja sääntelijä loistivat poissaolollaan. Missä jäsen Atkins oli, kun tapasimme valtiovarainministeriön pääsihteerin ja sääntelijän? Valitettavasti hän loisti poissaolollaan. Entisten konservatiivihallitusten ei kannattaisi saarnata, sillä ne vain pyörittelivät peukaloita kun ihmisten eläkevakuutukset tuikattiin tuleen.
Olen tyytyväinen mietintöön, mutta valitettavasti en voi puoltaa sitä täysin. Siinä harhaudutaan mielestäni aloille, jonne ei pitäisi mennä. Siinä ei anneta asianmukaista tunnustusta toimenpiteille ja säännöksille, joita Labour-hallitus on antanut vuodesta 1997. Mietinnössä eksytään esimerkiksi esittelijän rooliin parlamentin käsittelyn jälkeen, esittelijän rooliin EU:n jäsenvaltioiden tasolla. Tämä ei ole mielestäni asianmukaista. Näin puututaan itsenäisten jäsenvaltioiden parlamenttien asioihin ja niiden perustamissopimuksen mukaisiin velvoitteisiin. Mietinnössä annetaan kyllä hyödyllisiä ehdotuksia, jotka koskevat yhteismarkkinoita ja isäntävaltion vastuuta rahoituspalvelualalla, mutta helpottaako tämä mitenkään uhrien ahdinkoa? Kaksi heistä istuu tänään lehterillä. Valitettavasti ei helpota. He olivat vilpillisen myynnin uhreja, ja väliaikainen tutkintavaliokunta perustettiin juuri heidän ahdinkonsa tähden. Annan tunnustuksen tutkintavaliokunnan puheenjohtajan työlle. Mietintö ei valitettavasti auta uhreja. Se on täynnä lupauksia mutta täysin vailla takeita.
Tämän vuoksi olen vaatinut koko ajan, että pyydämme asianosaisia – myös Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta – noudattamaan suosituksia, joita Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamies ehkä antaa. Jos korvauksia maksetaan, on selvää, että Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat maksavat laskun.
Labour-ryhmä ei äänestä mietintöä vastaan, mutta se äänestää tyhjää juuri luettelemistani syistä. Valitettavasti joudun yhtymään aiempaan toteamukseen siitä, että puoluepolitiikka on hivuttautunut asiaan, mikä ei palvele lainkaan Equitable Life -yhtiön kriisin uhreja.
Rainer Wieland (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, italialaisista on kansakuntana noussut esiin monia lahjakkaita taiteilijoita, mutta minusta ei ole sopivaa, että parlamentin arvostetut jäsenet, kuten jäsen Pannella, saapuvat paikalle ja tekevät parlamentista sirkuksen asettumalla takariviin, käyttämällä työjärjestyspuheenvuoron ja esittämällä jotain täysin epäolennaista käsittelyssä olevan asian kannalta. Tämä on kunnioituksen puutetta muita parlamentin jäseniä sekä keskustelua seuraavia ihmisiä kohtaan. Arvoisa puhemies, lisäisin vielä, että minusta teitte väärin, kun ette puuttunut puheeseen jo aiemmin.
Siirtyäkseni käsiteltävänä olevaan aiheeseen totean, että tästä asiasta on otettava monella tapaa opiksi. Täällä parlamentissa on astuttu uuteen ulottuvuuteen. Olemme ottaneet vastaan vetoomuksia, ja pian julkistetaan tutkintavaliokunnan tutkinnan tulokset. Haluan esittää jäsen Wallisille ja jäsen McGuinnessille hartaan pyynnön etenkin siksi, että ensimmäiset kirjeet, joiden mukaan aiheutamme harmaita hiuksia EU:lle ja tälle parlamentille, ellei mietinnön jälkeen tapahdu mitään, ovat jo saapuneet. Pyytäisin jäsen Wallisia ja jäsen McGuinnessia harkitsemaan esipuheen kirjoittamista mietinnölle, joka julkaistaan. Siinä voitaisiin kertoa lyhyesti, mitä parlamentti voi tehdä ja mitä se ei voi tehdä. Kuten tiedätte, meillä ei ole toimielimistä eniten valtaa. Tämä on selitettävä ymmärrettävästi kaavioiden avulla.
Ei ole totta, ettei Yhdistyneellä kuningaskunnalla olisi käytössä korvausjärjestelyjä eikä korvausjärjestelmää. Merkittävämpää on kuitenkin se, että Yhdistyneellä kuningaskunnalla on erilaiset vastuuvelvollisuusnormit. Yhdistyneessä kuningaskunnassa joutuu vastuuseen aikomuksista muttei huolimattomuudesta, asioiden huonosta hoidosta tai muista virheistä, joista joutuu taatusti vastuuseen muissa jäsenvaltioissa. Tässä on asian ydin. Euroopan unionissa on päästävä vanhoista vakiintuneista kannoista, jotka perustuvat alkuperämaa- ja kohdemaaperiaatteeseen, sillä kumpikaan ääripää ei ole sopiva eikä toistaiseksi ole onnistuttu määrittämään järjestelmää, joka olisi näiden kahden välissä. Tämän vuoksi epäkohtia on niin paljon. Uuteen järjestelmään on pyrittävä etenkin rahoituspalvelujen kaltaisilla monitahoisilla aloilla, sillä muuten epäonnistumiset vain jatkuvat.
Toivon, että kun Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus keksii keinon maksaa uhreille korvauksia, niitä maksetaan kaikille uhreille eri puolilla EU:ta, sillä Yhdistyneen kuningaskunnan veronmaksajat ovat päässeet hyötymään aiemmin Equitable Life -yhtiön menestyksestä, joka perustui ennen kaikkea sen toimintaan sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoilla harjoitetun toiminnan takia kansalaiset kärsivät tappioita muissa jäsenvaltioissa.
John Purvis (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, monet sijoittajat, myös eläkeläiset, kärsivät tappioita laskevilla markkinoilla vuosina 2000–2003. Equitable Life -yhtiön tapauksessa erona oli huolimattomuus. Vakuutusmatemaattinen toiminta kuivui mitättömiin ja liiketoimintamalli oli kuin horjuvaa polkupyörällä ajoa: eteenpäin päästiin niin kauan kuin myynti jatkui. Kun musiikki loppui, mitä tapahtui? Yhtiöstä tuli arvostetulla maineellaan ratsastava myyntikone. Tosiasiassa se oli juoksuhiekkaan pystytetty korttitalo, minkä Equitable Life -yhtiön johto ja sääntelijä kyllä tiesivät.
Miten Equitable Life pystyi toimimaan näin? Se toimi EU:n direktiivin nojalla, mitä asiasta vastaavan Yhdistyneen kuningaskunnan sääntelijän oletettiin valvovan. Sääntelijä tiesi, että Equitable Life -yhtiön perusta oli romahtamaisillaan, mutta toivoi toivomistaan, että kaikki korjaantuisi ajan kanssa tai että ritari uljas karauttaisi paikalle kiiltävässä haarniskassaan ja pelastaisi ne pulasta. Niinpä myynnin annettiin jatkua kauan sen jälkeen, kun se olisi pitänyt lopettaa.
Miten voitiin sallia sellainen hallintorakenne, jossa lakimääräinen aktuaari oli samalla pääjohtaja? Miksi sääntelijä antoi Equitable Life -yhtiön jatkaa myyntiä kotimaassa ja muissa jäsenvaltioissa, vaikka oli asiasta vastaava kotijäsenvaltion sääntelijä ja täysin tietoinen yhtiön tilanteesta?
Tarina ei ole vain surullinen, vaan se on tarina huolimattomuudesta. Jäsenvaltiot eivät saa vapauttaa sääntelijäänsä huolimattomuutta koskevasta vastuusta, jotta alkuperämaaperiaate ja koti-/isäntäjäsenvaltion sääntely toimisivat rahoituspalvelujen eurooppalaisilla yhteismarkkinoilla.
Arvoisa komission jäsen, teidän on vaadittava jatkossa etenkin Solvenssi II -hankkeessa, että jäsenvaltiot ja sääntelijät ovat täydessä vastuussa huolimattomuudesta. Jäsenvaltiot eivät saa vapauttaa niitä tästä vastuusta.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, aamun keskustelu on osoittanut mielestäni, että yhteisön oikeuden asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen täytäntöönpanon tehokas valvonta ovat oleellisia sisämarkkinoiden kunnollisen toiminnan kannalta. Olen henkilökohtaisesti iloinen siitä, että tutkintavaliokunta eteni Equitable Life -yhtiön tapauksen yksityiskohtia pidemmälle ja tarkasteli laajemmin sitä, miten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa valvotaan yleisemmin. Todellisiin kokemuksiin perustuvat suositukset ovat tärkeitä, jotta 27 jäsenvaltion Euroopan unionissa saadaan varmasti pidettyä silmällä, mitä kentällä todellisuudessa tapahtuu.
Aikaansaannoksenne on ensiarvoisen tärkeä yhteisön oikeuden soveltamista koskevan meneillään olevan työn kannalta. Ehdotustenne pitäisi näkyä tulevassa tiedonannossamme. Aikaansaannoksenne on samoin ensiarvoisen tärkeää monille uhreille, joiden säästöt ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Suora oikaisukeino on todella Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten ja oikeuslaitoksen asia. Myöhemmin tänä vuonna annettavassa Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin oikeusasiamiehen mietinnössä käsitellään tätä asiaa.
Komissio ei voi tehdä asiasta päätöstä, mutta meille sekä sisämarkkinoille ja kuluttajien luottamukselle on ensiarvoisen tärkeää, että vakuutuksenottajia kohdellaan yhdenvertaisesti asuinjäsenvaltiosta huolimatta. Komissio panee lisäksi merkille oikaisukeinoja koskevat yleisemmät suositukset. Niitä, joissa vaaditaan toimia EU:n tasolla, tutkitaan parhaillaan. Säädösten moitteeton saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edellyttää hyviä säädöksiä. Kyseenalaiset kompromissit ja tekstit, joita jokainen voi tulkita niin kuin haluaa, ovat kehnon täytäntöönpanon alku. Vastuu on yhteinen – kaikilla toimielimillä on vastuu.
Lopuksi haluan kiittää tutkintavaliokuntaa ja esittelijä Wallisia mainiosta työstä. Kaikkia osapuolia kuultiin oikeudenmukaisesti. Olemme ottaneet opiksemme ja käsittelemme asiaa jatkoa varten.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan myöhemmin tänään.
6. Perhe-elämä ja opiskeluaika (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Panayotopoulos-Cassiotoun laatima naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö (A6-0209/2007) sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa (2007/2276(INI)).
Μarie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, EU:n talouden tulevaisuus sekä kilpailukyvyn ja työmahdollisuuksien kehittyminen EU:ssa riippuvat pitkälti kansalaisten, erityisesti nuorten, koulutustasosta, sillä koulutuksen ansiosta he voivat osaltaan edistää talouskehitystä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta EU:ssa.
EU:n ja jäsenvaltioiden toimet ovat tuottaneet tulosta. Vuonna 2004 kahdenkymmenenviiden jäsenvaltion EU:ssa enemmistö 20–24-vuotiaista nuorista opiskeli korkeakoulussa. Muun muassa uudelleenkoulutukseen, jatkokoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen liittyvä opiskeluajan piteneminen johtaa siihen, että nuoret lykkäävät yksityiselämäänsä, perheen perustamista tai toiveidensa toteuttamista. Tämä liittyy siihen, mitä todettiin väestörakenteen muutoksia käsittelevässä vihreässä kirjassa: Euroopan kansalaisten toiveet perheen perustamisesta ja lasten hankkimisesta eivät sovi yhteen arkitodellisuuden kanssa. Lasten saaminen myöhäisellä iällä aiheuttaa myös terveysongelmia. Se kuormittaa kansanterveyttä ja on este EU:n väestörakenteen kehitykselle. Perheen kannalta myönteisen yhteiskunnan luominen – jota vaaditaan eurooppalaisessa nuorisosopimuksessa – merkitseekin, että työ ja opiskeluaika, joka on hyvin pitkä, kuten olemme todenneet, on sovitettava yhteen yksityisen perhe-elämän kanssa.
Mietinnössä, josta äänestetään tänään, pyritään korostamaan lähestymistapaa, joka on tarpeen nuoria tukevien poliittisten aloitteiden laatimiseksi. Sen avulla heille annetaan mahdollisuus toisaalta suunnitella opintonsa ja toisaalta täyttää lasten kasvattamista tai suvun vanhusten auttamista koskevat velvollisuutensa. Tiedämmehän, että muutaman vuosikymmenen kuluttua kaksi kolmannesta eurooppalaisista on ikäihmisiä.
Monet opiskelijat elävät jo nyt näin – he sovittavat yhteen opiskelun ja perheen. Osuudet kuitenkin vaihtelevat jäsenvaltioittain: Ruotsissa heitä on 41 prosenttia, Kreikassa 12 prosenttia ja Itävallassa sekä Latviassa 10 prosenttia. Jäsenvaltioiden välillä on siis suuria eroja, mikä haittaa liikkuvuutta ja koulutukseen pääsyä.
Mietintömme tavoite onkin, toissijaisuusperiaatteen arvoa väheksymättä, tunnustaa perheellisten, opiskelevien nuorten miesten ja naisten perhettä koskevat tarpeet sekä sosiaaliset tarpeet ja vastata niihin. On jäsenvaltioiden vastuulla myöntää erityisiä sosiaalietuuksia nuorten perheenperustamistoiveiden tukemiseksi riippumatta siitä, tekevätkö he jotain työtä tai siitä, onko heidän vanhemmillaan tuloja.
Perhe-etuuksia voidaan myös antaa eri muodoissa, joita ovat lainat, edulliset asunnot, toimivat yliopistojen lastenhoitopalvelut, sosiaali- ja sairausvakuutukset, opintojen suurempi joustavuus, opetushenkilöstön tietoisuus niiden opiskelijoiden tarpeista, joilla on lapsia tai muita perhevelvollisuuksia, ja uuden tekniikan käyttö heidän elämänsä helpottamiseksi. Tasa-arvopolitiikan on myös oltava tehokkaampaa, jotta ymmärretään, ettei kaiken vastuun pidä olla naisten harteilla, kun he opiskelevat.
Olen erityisen tyytyväinen siihen, että komission tiedonannossa tunnustetaan tarve sovittaa yhteen opiskelu ja perhe-elämä. Toivon, että mietintöni innostaa esittämään uusia ehdotuksia perheen ja nuorten kannalta myönteisistä toimista ja edistyksellistä ratkaisuista väestörakennetta koskevaan ongelmaan.
Haluan kiittää kollegojani tarkistuksista, jotka paransivat mietintöä. En kuitenkaan tue tarkistuksia, joilla rajoitettaisiin mietinnön sisältöä tai lisättäisiin aiheeseen liittymättömiä aineksia. Toivon, että mietintöäni tuetaan.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, puhun tästä mietinnöstä kollegani, komission jäsenen Špidlan puolesta, sillä hän on viivästynyt matkustusvaikeuksien vuoksi.
Aluksi haluaisin kiitää jäsen Panayotopoulos-Cassiotouta laadukkaasta mietinnöstä ja sen sisältämistä erittäin oleellisista ehdotuksista. Komission mielestä Euroopan parlamentin päätöslauselma sääntelykehyksestä nuorten naisten perhe-elämän ja opiskeluajan yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa on yleisesti ottaen myönteinen.
Vaikka koulutus- ja perhepolitiikka kuuluvat kansallisten viranomaisten toimivaltaan, on tärkeää tukea perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittamista kaikissa yhteyksissä. Tukholman ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston kokouksissa valtioiden ja hallitusten päämiehet tunnustivat, että talouden ja eurooppalaisen yhteiskunnan tulevaisuus riippuu sen kansalaisista ja erityisesti nuoremmista sukupolvista ja niiden koulutustasosta. Koulutukselle on siis annettu hyvin keskeinen asema Lissabonin prosessissa.
Nuo politiikan alat ovat ensisijaisen tärkeitä todellisen osaamiseen perustuvan eurooppalaisen yhteiskunnan aikaansaamisen kannalta. Taloudellisista syistä sekä tasa-arvon ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien vuoksi onkin tärkeää varmistaa, että nuoret perheelliset miehet ja naiset voivat aloittaa opinnot ja viedä ne loppuun.
Komissio on tyytyväinen siihen, ettei päätöslauselmaesityksessä keskitytä ainoastaan niihin opiskelijoihin, joilla on lapsia, vaan myös niihin, jotka huolehtivat huollettavista aikuisista tai vammaisista. Komissio pitää myönteisinä myös suosituksia, jotka liittyvät lastenhoitopalveluihin, isien osallistumiseen sekä kodin- ja lastenhoitovelvollisuuksien tasapuolisemman jakamisen suureen merkitykseen sukupuoltenvälisen tasa-arvon kannalta. Tuo lähestymistapa on sopusoinnussa perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevan komission politiikan kanssa.
Komissio pitää rohkaisevana myös sitä, että sukupuolten välistä tasa-arvoa korostetaan. Yksityiselämän ja työelämän yhteensovittaminen on yksi kuudesta tavoitteesta, jotka sisältyvät komission maaliskuussa 2006 hyväksymään naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmaan. Kuten päätöslauselmaesityksessä todetaan, olemme täysin tietoisia siitä, että todellisuudessa naiset kantavat suurimman vastuun perhettä ja kodinhoitoa koskevista tehtävistä, myös silloin kun he opiskelevat. Kun tarvittavaa tukea ei ole tarjolla, nuoret naiset jättävätkin miehiä todennäköisemmin koulutuksensa kesken, joko luovuttavat kesken tutkinnon tai eivät koskaan aloita jatko-opintoja. Tämä johtaa väistämättä miesten ja naisten väliseen epätasa-arvoon työelämässä ja naisten mahdollisuuksien hukkaamiseen.
Päiväkodit ja muut lastenhoitopalvelut ovatkin olennaisia sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta. Komissio korosti naisten ja miesten tasa-arvon etenemissuunnitelmassa 2006–2010, että lastenhoitopalvelut sopeutuvat liian hitaasti sosiaaliseen kehitykseen, ja ryhtyi tukemaan Barcelonan tavoitteiden saavuttamista ja muiden hoitopalveluiden kehittämistä rakennerahastojen avulla ja levittämällä hyviä käytäntöjä.
Komissio aikoo myös esitellä vuonna 2008 Barcelonan kriteerien saavuttamista koskevan tiedonannon, jossa arvioidaan aikaansaatua edistystä ja toimia, joihin on vielä ryhdyttävä.
Kaikki nämä toimet vaikuttavat myönteisesti myös väestörakenteen muutokseen, joka on haaste, johon meidän on vastattava. Lastenhoitopalveluilla tuetaan ihmisten valinnanvapautta, niin että he voivat hankkia niin monta lasta kuin haluavat.
Varmaakin tiedätte, että komissio on aloittanut Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 138 artiklan mukaisen Euroopan työmarkkinaosapuolten virallisen kuulemisen työelämän ja yksityiselämän yhteensovittamisesta. Sen ensimmäinen vaihe alkoi lokakuussa 2006 ja toinen toukokuussa 2007.
Komission mielestä erilaiset lainsäädännölliset toimet ja muut toimet ovat välttämättömiä työelämän, yksityiselämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Sen vuoksi komissio pyysi kuulemisasiakirjassa työmarkkinaosapuolia esittämään mielipiteensä joukosta lainsäädännöllisiä ja muita vaihtoehtoja. Olen tyytyväinen siihen, että päätöslauselmaesitys vastaa pitkälti niitä huolia ja perusteluja, jotka komissio esitti kahdessa työmarkkinaosapuolille suunnatussa kuulemisasiakirjassaan.
Lopuksi muistutan, että marraskuussa 2006 hyväksyttiin elinikäisen oppimisen toimintaohjelma 2007–2013. Tuo ohjelma, joka symboloi koulutukselle nykyisin annettavaa etusijaa, saattaa tarjota tukea vaatimuksianne vastaaville hankkeille.
Anna Záborská, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän jäsen Panayotopoulosia hyvästä yhteistyöstä. Hän on antanut poliittisten ryhmien vaikuttaa mietintöönsä, mutta perussanoma ei ole sen vuoksi hämärtynyt. Yhdeksän lapsen äitinä hän on tottunut tekemään kompromisseja.
Haluan korostaa kahta asiaa. Ensinnäkin meidän on luotava olot, joilla tehdään selväksi, että nuorten vanhempien vastuu ei ole vain raskas taakka, jonka he saavat kantaakseen opintojensa vaatimusten lisäksi. Tämä koskee sekä nuoria miehiä että nuoria naisia. Tämän vuoksi on järjestettävä laajoja ja tarkoitukseen sopivia tiedotuskampanjoita.
Toinen asia, jonka haluan tuoda esiin, koskee kansallista ja yhteisön politiikkaa. Tilastot osoittavat, että Pohjoismaissa 30–40 prosenttia opiskelijoista sallii itselleen vanhemmuuden ilon ja velvollisuudet. Euroopan unioni voisi hyödyntää kaikkien jäsenvaltioiden eduksi Pohjoismaiden kokemusta vuoropuhelun edistämisestä ja hyvien käytäntöjen levittämisestä. Korkeakouluilla ja ammatillisilla oppilaitoksilla on myös velvollisuus järjestää omia lastenhoitopalvelujaan. Olisi hyödyllistä edistää yliopistojen välistä kilpailua, joka ei rajoittuisi enää vain opetuksen tasoon vaan koskisi myös opiskelevien vanhempien tukipalveluita.
Lopuksi minun on painotettava isovanhempien merkitystä ja heidän olennaista osaansa lasten kasvatuksessa sekä nuorten, opiskelevien tai työssäkäyvien vanhempien auttamisessa. Nykyisenä globalisaation aikana työntekijät vaihtavat uraa monta kertaa elämänsä aikana ja vastaavasti tämäkin olisi vastikään eläkkeelle jääneille mahdollisuus olla hyödyllisiä uudella tavalla.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies McMILLAN-SCOTT
Lidia Joanna Geringer de Oedenberg , PSE-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Tukholmassa vuonna 2001 ja Barcelonassa vuotta myöhemmin pidettyjen Eurooppa-neuvoston kokousten päätelmissä todettiin, että EU:n talouden ja yhteiskunnan tulevaisuus riippuu erityisesti nuorista ja heidän koulutustasostaan.
Tässä yhteydessä meidän on kiinnitettävä erityistä huomiota koulutettujen nuorten mahdollisuuksiin EU:n väestön uusiutumisen kannalta. Tuo päämäärä voidaan saavuttaa luomalla suotuisat sosiaaliset, taloudelliset ja koulutukselliset olosuhteet, joiden avulla ihmiset voivat perustaa perheen aiemmin, ilman että päätös vaikuttaisi kielteisesti heidän koulutukseensa tai urakehitykseensä. Väestörakenteen muutoksia käsittelevän vihreän kirjan päätelmien mukaan EU:n väestökato johtuu siitä, että ihmisillä kestää nykyisin kauemmin päästä tiettyihin elämänvaiheisiin, jotka liittyvät koulutukseen, työhön ja lapsiin.
Monissa maissa opiskelijat ottavat samaan aikaan sekä perheeseen että opiskeluun liittyvää vastuuta tai perustavat perheen ennen opintojen suorittamista loppuun. Esimerkiksi Ruotsissa 41 prosenttia naisista saa ensimmäisen lapsensa ennen opintojensa päättymistä ja Suomessa sama luku on 31 prosenttia. Muiden jäsenvaltioiden pitäisi tämän esimerkin innoittamina ottaa paremmin huomioon korkeakoulussa tai ammattioppilaitoksessa opiskelevien nuorten vanhempien tilanne. Toimia tämän päämäärän saavuttamiseksi voisivat olla edullisen opiskelijavakuutuksen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarjoaminen. Ne voisivat kattaa myös opiskelijoiden huollettavat.
Meidän on myös harkittava niiden nuorten verotuksen alentamista, jotka työskentelevät opiskelun ohella ja joilla on perheeseen liittyviä velvollisuuksia. Lisäksi meidän olisi toimittava niin, että he saisivat rahoituslaitoksilta helpommin lainoja edullisella korolla. Oppilaitosten pitäisi opintomaksuja määritellessään ottaa huomioon tämän sosiaalisen ryhmän taloudellinen tilanne ja tarjottava sopivaa sosiaalista tukea, myös valmistumisen jälkeen. Esimerkkinä tästä lähestymistavasta mainitsen, että ne voisivat tarjota apua puolen vuoden ajan, jotta valmistuneiden pääsy työmarkkinoille helpottuu. Pyydänkin, että tuette mietinnön 25 kohtaa.
On myös tärkeää, että jäsenvaltiot tarjoavat yhdessä korkeakoulujen ja ammatillisten oppilaitosten kanssa nuorille mahdollisuuden järjestää opintonsa joustavammin, esimerkiksi lisäämällä etäopetusta ja mahdollisuuksia osa-aikaiseen opiskeluun sekä mahdollistamalla opintojen jatkamisen osana elinikäistä oppimista.
Lisäksi opiskelijoiden perhe-elämän ja opintojen yhteensovittamisen kannalta on erittäin tärkeää huolehtia siitä, että niillä, joilla on lapsia, on mahdollisuus hyödyntää laadukkaita ja edullisia valtion lastentarhoja ja koululaisten iltapäivätoimintaa. Siksi vetoan teihin, jotta äänestäisitte mietinnön 14 ja 15 kohdan puolesta.
Jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten on aika vaihtaa keskenään tietoa hyvistä käytännöistään, jotka koskevat perheellisten opiskelijoiden tukemista, ja ottaa huomioon eräiden jäsenvaltioiden tätä koskeva uraauurtava lainsäädäntö.
Lopuksi haluan kiittää lämpimästi esittelijä Panayotopoulosia erittäin hyvin valmistellusta mietinnöstä.
Alfonso Andria, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen McCreevy, hyvät parlamentin jäsenet, jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun nyt käsiteltävässä mietinnössä esiin tuomalla kysymyksellä on erittäin suuri sosiaalinen merkitys. Kiitän esittelijää hänen perusteellisesta työstään, jossa korostetaan niitä lukemattomia kysymyksiä, joihin tämä asia on yhteydessä: perhe, koulutushankkeet, syntyvyyden väheneminen, nuoria pareja koskeva asuntopolitiikka, Lissabonin strategian tavoitteet ja elinikäinen oppiminen. Lähtökohtana on, että koulutus on ihmisoikeus ja että tarvitaan investointeja osaavaan työvoimaan, sillä siten voidaan voimistaa sosiaalista osallisuutta.
On kuvaavaa, että parlamentti käsittelee tätä mietintöä Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna. Perhe-elämän ja työn yhteensovittamisen tarve ei ole vielä johtanut tehokkaisiin, konkreettisiin toimiin, vaikka olisimme ehkä olettaneet niin tapahtuvan. Näin on siitä huolimatta, että EU:n toimielimet ja komissio ovat tunnustaneet tuon tarpeen, ja komissio on jopa hyväksynyt sen perusperiaatteeksi äskettäisessä hallinnollisessa uudistuksessaan. Sellaiset toimet olisivat voineet – ja toivomme niin tapahtuvan tulevaisuudessa – lisätä jäsenvaltioiden tietoisuutta ja siten johtaa poliittisiin aloitteisiin, joissa otetaan huomioon nuorten ihmisten, erityisesti nuorten äitien tarpeet sekä vastataan niihin ja joilla pyritään sellaisen tasa-arvon saavuttamiseen, joka ei ole vain tyhjiä sanoa vaan todellisia toimia.
Välineistä, joita esittelijä on ehdottanut hyödyllisiksi lähtökohdiksi kansallisille päättäjille, pidän seuraavia erityisen tehokkaina: joustavat opinto-ohjelmat, esimerkiksi mahdollisuus osa-aikaiseen opiskeluun, uuden tekniikan käytön lisääminen opiskelussa, verohelpotukset nuorille työssäkäyville opiskelijoille, perheellisille opiskelijoille maksettava opintoraha sekä lastentarhojen ja koululaisten iltapäivätoiminnan hyödyntämisen helpottaminen. Lopuksi totean kannattavani ehdotusta siitä, että edistetään opiskelijoiden tukemista koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa niin, että tarkastellaan eräiden Pohjoismaiden onnistuneita kokeiluja.
Sebastiano (Nello) Musumeci, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, EU – erityisesti Etelä-Eurooppa – on kärsinyt jo vuosia alhaisesta syntyvyydestä, jopa Italian tavoin negatiivisesta väestönkasvusta.
On monia erilaisia syitä siihen, miksi kehdot pysyvät kaupungeissamme liian kauan tyhjinä. Näitä ovat elämisen jatkuva kallistuminen, jonka tahdissa palkat eivät pysy, ja nuorten myöhäinen siirtyminen työelämään, joka johtuu osittain nuorten halusta ja tarpeesta opiskella kauemmin, jotta he olisivat kilpailukykyisempiä yhä vaativammassa yhteiskunnassa.
Kunnianhimoinen ja vaikeasti saavutettava tavoite on siis toisaalta sovittaa yhteen nuorten oikeus lisäkoulutukseen ja heidän toiveensa perheen perustamisesta ja lasten saamisesta nuorena, mutta toisaalta, epäsuorasti, myös sovittaa yhteen Lissabonin tavoitteet ja yhteiskuntamme väestön uusiutuminen.
Jäsenvaltioilla on velvollisuus luoda sopivat sosiaaliset, taloudelliset ja koulutukselliset olot ja pitää koko ajan mielessään varsinainen päämäärä eli yhdenvertaisten mahdollisuuksien edistäminen. Esimerkiksi isyysloman myöntäminen, joka on yhä yleisempää Pohjois-Euroopassa, on järkevä keino pyrkiä täyttämään nuorten naisten oikeutetut toiveet.
Arvoisa puhemies, tiedämme kaikki, että jäsenvaltioilla on yksinomainen toimivalta koulutusta ja perhettä koskevissa asioissa, mutta juuri siksi, jotta voisimme löytää jäsenvaltioiden yhteisen nimittäjän, mielestäni on tuettava täysin esittelijän ehdotusta hyvien käytäntöjen keskinäisestä vaihtamisesta ministerikokousten yhteydessä. Tämän vuoksi poliittinen ryhmäni kannattaa mietintöä.
Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, monet puhuvat perheen, työn ja lastenhoidon sovittamisesta yhteen, mutta mikä on tulos? Me valitamme, mutta komissio ja neuvosto eivät edes panneet lastenhoitoa kevään Eurooppa-neuvoston asialistalle, mikä osoittaa hyvin, kuinka vähämerkityksisenä ne pitävät asiaa.
Arvoisa komission jäsen, toivon, että lainsäätämisessä mieluummin etenisimme kuin jäisimme pysähdyksiin. Miksi komissio ei tee enempää lähentääkseen miesten ja naisten työllisyysastetta? Tiedämme, että syynä siihen, että perhe ja työ ovat Pohjoismaissa helpommin sovitettavissa yhteen, eivät ole pelkästään noiden maiden runsaammat lastenhoitopalvelut, vaan myös se, että siellä naiset ovat mukana työelämässä. Samaan aikaan niiden naisten määrä, jotka työskentelevät ja joilla on lapsia, on vähentynyt EU:n jäsenvaltioissa keskimäärin 15 prosenttia, kun taas työskentelevien isien määrä on lisääntynyt 6 prosenttia. Lähes kolmannes naisista on osa-aikatyössä. Naisten ja miesten välinen palkkaero on EU:ssa yhä selvä, ja huonoin tilanne on Saksassa, jossa eron suuruus on 26 prosenttia.
Toivon siis EU:lta, että se kehittää ehdotuksia eikä vain yleviä periaatteita. Toivon myös, että komissio antaa lausunnon siitä, miten oikein on mahdollista, että Saksan kaltaisessa jäsenvaltiossa voi olla sellainen asia kuin puolisoihin sovellettava niin kutsuttu "Splitting-Tarif". Kyseessä on palkinto kotiin jäämisestä, joka ei todellakaan edistä lastenhoitoa ja on itse asiassa myös ristiriidassa samapalkkaisuutta koskevan direktiivin kanssa. Miksei lapsia aseteta keskeisemmälle sijalle Euroopan unionin politiikassa?
Věra Flasarová, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, pidän jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun mietintöä myönteisenä, sillä siinä on huomattavan paljon tietoa, joka on tärkeää nuorten naisten opintojen ja perheen yhteensovittamista koskevissa toimissa, ja siinä tarjotaan myös monia ratkaisumalleja.
Loppujen lopuksi vaikeinta on löytää ratkaisu ikivanhojen stereotyyppien murtamiseen. Mietinnössä todetaan, että mitä korkeampi naisten saavuttama koulutustaso on, sitä paremmin he menestyvät työmarkkinoilla. Siinä mainitaan toisaalta myös, että jos nainen perustaa perheen, hänellä ei ole mahdollisuutta kouluttautumiseen. Tämän vuoksi monet naiset, jotka haluavat sekä koulutuksen että perheen, lykkäävät lasten hankkimista tai hankkivat vain yhden lapsen.
Näyttäisi siltä, että perhe estää sekä ammattiuran luomista että elinikäistä oppimista ja että työtä ja opintoja on mahdotonta sovittaa yhteen perhe-elämän kanssa. Henkilö joka haluaa koulutuksen ja menestystä, oli sitten kyseessä nainen tai mies, joutuu usein luopumaan perheen perustamisesta. Täytyykö asian olla näin? Juuri se on kysymys, jonka esitämme nyt.
Yksilötasolla – ei siis kokonaisuuden tasolla, se on todettava – kyseessä on ongelma, joka nuorten naisten on lähes mahdotonta ratkaista. Komissio, joka tietää kuinka monimutkainen tehtävä tämä on, voi saada aikaan edistystä ja ryhtyä toimiin sen mukaisesti. Välttämättömiä edellytyksiä sisällytetään parhaillaan järjestelmään, jotta naisten olisi helpompi perustaa perhe ja samalla opiskella ja avartaa mieltään koulutuksen avulla. Näin vahvistetaan myös nuorten naisten asemaa työmarkkinoilla, ja se puolestaan johtaa sukupuolten välisen taloudellisen tasa-arvon lisääntymiseen.
Kehittyneessä yhteiskunnassa tarvitaan koulutettuja miehiä ja naisia, samoin kuin toimivia perheitä, joissa vallitsee turvallinen ja solidaarinen ilmapiiri kaikkien perheenjäsenten kesken ja jotka ovat siksi oleellisen tärkeitä lasten kasvattamiselle. Yhteiskunta ei voi lakata kehittymästä, mutta se ei voi myöskään samalla uhrata perheitä. Yhteiskunta ei saa estää naisia pääsemästä koulutukseen, mutta sen ei myöskään pidä rajoittaa oikeutta lasten saamiseen. Nämä ovat täysin välttämättömiä asioita, jotka ovat kuitenkin usein ristiriidassa keskenään. Sen vuoksi puhumme yhteensovittamisesta ratkaisuna ongelmaan.
On yhteisön edun mukaista – erityisesti sen lakiasäätävien elinten, oppilaitosten ja työnantajien edun mukaista – ymmärtää, että mahdolliset lyhyen aikavälin taloudelliset tappiot muuttuvat pitkällä aikavälillä voitoksi. Jos työnantajat eivät ymmärrä tätä filosofiaa, yhteisö voi tarjota jonkinlaista korvausta tappioista.
Perinteiset ratkaisut perheen ja opiskelun tai uran yhdistämisen ongelmaan tunnetaan hyvin. Naiset, jotka eivät voi tai halua jättää lastensa hoitoa muille, joutuvat luopumaan korkeakoulutuksesta ja urasta. Toteamus pitää paikkansa myös toisin päin. Pieni osa naisista pystyy sovittamaan opiskelun ja työnteon yhteen perheen kanssa, sillä he voivat käyttää lastenhoitopalveluja tai isovanhemmat huolehtivat lapsista. Kun kumpaakaan näistä ratkaisuista ei ole tarjolla, naiset joutuvat valitsemaan joko perheen tai koulutuksen ja uran. Tämä ongelma on ratkaistava lopullisesti, ja olen tyytyväinen siihen, että esittelijä on ehdottanut eräitä hyviä ratkaisuja, joiden tavoitteena on, että ongelma kuuluu kohta menneisyyteen.
Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, tämä mietintö, jossa tunnustetaan, että Euroopan unionin nuorten naisten on pystyttävä luomaan tasapaino koulutuksen ja perhe-elämän välille, on osoitus paluusta tiettyyn normaalitilanteeseen Euroopan unionissa, jossa on koettu dramaattinen, kielteinen muutos väestökehityksessä ja jonka väestö vanhenee. Tämän kielteisen muutoksen syitä ovat muiden muassa perheiden vastainen ja aborttia kannattava politiikka samoin kuin se, että naisia käytetään ehkäisyvalmisteiden mannekiineina.
Mietinnössä mainittujen vaatimusten ohella tärkeä tapa auttaa nuoria naisopiskelijoita kasvattamaan lapsensa olisi rakentaa uudelleen monen sukupolven perhemalli, jossa vanhempien on luonnollista auttaa lapsiaan. Heidän apunsa syventäisi tunnesiteitä, mutta isovanhempien rakkauden mittaamattoman arvokas lahja vaikuttaisi myönteisesti myös lasten henkilökohtaiseen kehitykseen. Monen sukupolven perhemallin rakentaminen uudelleen parantaisi myös kansalaistemme mielenterveyttä. Se puolestaan helpottaisi monien strategioiden toteuttamista.
Monissa yhteyksissä on esitetty tarkistuksia, joissa ehdotetaan, että äitiysloma luettaisiin työkokemukseksi ja että hoitovapaan aikana saisi sen mukaista palkkaa. Tämäkin parantaisi nuorten perheiden asemaa lasten kasvatuksessa ja koulutustasonsa parantamisessa.
Lydia Schenardi, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jos on joitakin aloja, joiden on pysyttävä täysin yksittäisten jäsenvaltioiden toimivallassa ja vastuulla, ne ovat varmasti koulutus ja perhe.
Tämän mietinnön ensimmäisessä perustelukappaleessa muistutetaan meitä siitä, että nuo alat kuuluvat yksinomaan jäsenvaltioiden toimivaltaan. Ongelmana on kuitenkin, että heti seuraavissa kappaleissa pyritään osoittamaan, että EU:n on ryhdyttävä aktiivisiin poliittisiin toimiin, joilla edistetään esimerkiksi tapoja opiskelun, yksityiselämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi. Vaikka ehkä olemmekin yhtä mieltä osasta mietinnön ehdotuksia, on silti tosiasia, ettei ole EU:n tai vielä vähemmän komission asia kertoa jäsenvaltioille, millaisia niiden väestö-, perhe- ja koulutuspolitiikan sekä ammatteja koskevan politiikan pitäisi olla. Jokaisen jäsenvaltion on itse tiedettävä millaista politiikkaa sen pitäisi harjoittaa noilla aloilla ja pantava se täytäntöön. Meidän ei tarvitse ottaa vastaa käskyjä, jotka on saneltu jossain EU:n tekstissä, joka käsittelee moraaliin, uskontoon tai jopa perusperiaatteisiin ja -arvoihin liittyviä toimia.
EU puuttuukin vähitellen kansalliseen politiikkaan suositusten, asetusten ja direktiivien avulla, ilman että sille on annettu siihen oikeutta ja ilman että kansat ovat pyytäneet sitä tekemään niin. Tämän erityisesti perheeseen ja koulutukseen liittyvän systemaattisen propagandan tarkoituksena on tuhota perinteinen perhekäsitys, jonka mukaan perheeseen kuuluu äiti, isä ja heidän biologiset lapsensa. Näin halutaan edistää vapautta, johon ei liity rajoja eikä moraalisääntöjä.
Christopher Heaton-Harris (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, uskoisin, että useimmat eurooppalaiset naiset, jotka päättävät perustaa perheen, eivät tee niin pakon alaisena. Kyseessä on valinta, jonka he tekevät yleensä yhdessä puolisonsa kanssa, ja he ymmärtävät poikkeuksetta lapsen saamisen sosiaaliset, koulutukselliset ja taloudelliset seuraukset ja ovat keskustelleet niistä. He kuitenkin päättyvät lapsen hankkimiseen, sillä se on todella ihana asia.
Monet jäsenvaltiot, myös kotimaani, pyrkivät monin keinoin antamaan naisille mahdollisuuden palata opiskelemaan tai töihin lapsen saatuaan. Tästä näkökulmasta tätä mietintö, tai ainakin sen aihe, on poliittisen keskustelun arvoinen. Mietinnön A perustelukappaleessa todetaan aivan oikein, että koulutus ja perhe kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan ja vastuualueeseen. Ja luojan kiitos siitä, sillä tätä mietintöä lukiessa ymmärtää, miksi Euroopan kansalaisten on vaikea ottaa tätä parlamenttia vakavasti ja miksi jäsenvaltiot eivät, onneksi, aio luovuttaa tuota toimivaltaa EU:lle.
Mainitsen kaksi kohtaa. Kohdassa 30 suositellaan jäsenvaltioille, että ne "toteuttaisivat toimia, joilla sosiaaliavun myöntämistä laajennetaan myös EU:n muista jäsenvaltioista tuleviin opiskelijoihin, joilla on huollettavanaan lapsia". Kuten tiedätte, Yhdistyneessä kuningaskunnassa käydään kiivasta keskustelua maahanmuutosta, ja tuota eivät voisi kotimaassani mitenkään hyväksyä edes poliittiset vastustajani sosialistit. Kohdassa 10 kehotetaan jäsenvaltioita "alentamaan niiden nuorten miesten ja naisten verotusta, jotka työskentelevät opiskelun ohella ja joilla on perheeseen tai huollettavana oleviin henkilöihin liittyviä velvollisuuksia, tai poistamaan kyseinen verotus". Tuohan tarkoittaa kaikkia! Joka ikistä ihmistä – kukaan ei siis maksa veroja ja valtionhallinto pysähtyy täysin.
Tutkimalla jäsenvaltioiden – erityisesti pohjoisten jäsenvaltioiden – erilaisia hyviä käytäntöjä voimme oppia paljon siitä, kuinka voidaan parantaa niiden naisten elämää, jotka haluavat yhdistää perhe-elämän ja opiskelun. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Euroopan parlamentin naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta on osoittanut olevansa melkeinpä kaikkein huonoin paikka tuolle keskustelulle.
Lissy Gröner (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämä mietintö on jälleen eräs Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuoden merkittävä virstanpylväs. Väestörakenteen muutoksia koskevassa vihreässä kirjassa todetaan, että nuoret – sekä nais- että miesopiskelijat – saavuttavat tietyt työhön ja perheeseen liittyvät elämänvaiheet myöhemmin. Naiset ovat nähneet tämän mahdollisuutena aikuisopiskeluun ja parempaan elämään, heidän itse valitsemaansa elämään, ja he ovat tarttuneet tilaisuuteen.
Korkeakoulututkinnon suorittajista 59 prosenttia on naisia, eli siinä suhteessa naiset ovat ohittaneet miehet. Heidän tilanteensa ei kuitenkaan ole läheskään yhtä hyvä myöhempien päätösten suhteen, kun lasikatto alkaa taas vaikuttaa: ainoastaan 43 prosenttia väitöskirjantekijöistä on naisia ja professoreiden kohdalla osuus putoaa vain 15 prosenttiin, Saksassa vielä alemmas – 8 prosenttiin. Onko kukaan siis yllättynyt siitä, että naiset, erityisesti akateemiset naiset, päättävät yhä useammin olla hankkimatta lapsia?
Meidän on tehtävä työtä sukupuolistereotypioiden sekä naisten ja miesten maailmojen välisten sosiaalisten rajojen poistamiseksi ja otettava käyttöön toimia, joilla parannetaan perheen ja työelämän yhteensopivuutta esimerkiksi edullisten palveluiden avulla. Tuo on jo todettu, ja olen tyytyväinen siihen, että komission jäsen on ilmaissut aikovansa ryhtyä toimiin tässä asiassa. Tätä tilannetta ei kuitenkaan voida hyväksyä parhaallakaan tahdolla. On käytettävä painostusta. Ihmiset päättävät itse, kuinka monta lasta he haluavat tai haluavatko he niitä ollenkaan. En tiedä, ovatko nuoret akateemisesti koulutetut ihmiset tietoisia tämänpäiväisestä keskustelustamme, mutta meidän on kunnioitettava heidän oikeuttaan tehdä omat päätöksensä ja helpotettava heidän valintaansa.
Meidän on myös kunnioitettava sitä, että nykyään yhä useammat ihmiset haluavat noudattaa vaihtoehtoista elämäntapaa ja hylkäävät perinteisen perhemallin. Lisäisin, että on erittäin tärkeää, että hallituksemme – erityisesti Puolan hallitus – ottavat huomioon tuon asian. Minua suorastaan raivostuttaa, että puolalaiset pysyttelevät jälleen syrjässä tästä. Monet puolalaiset ystäväni ovat pyytäneet minua tuomaan tämä asian esiin tänään. Puhun nyt Puolan kansalaisten puolesta, sillä heillä on sama oikeus henkilökohtaiseen valinnanvapauteen kuin kaikilla muillakin.
Karin Resetarits (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä esittelijä käy kattavasti läpi kaikki ne toimet, joihin voitaisiin ja pitäisi ryhtyä perhe-elämän ja opintojen sovittamiseksi paremmin yhteen Euroopan unionissa.
Väestörakenteen muutokset osoittavat selvästi, että yhä harvemmat hyvin koulutetut naiset ovat valmiita yhdistämään uransa perheen perustamiseen – ja miksi heidän pitäisikään: nuoret akateemiset naiset vaativat itseltään erittäin paljon, joten he vaativat paljon myös perheeltä. Saksalaisen sananlaskun mukaan sille, jolle Jumala antaa lapsia, Hän antaa myös keinot heidän ruokkimiseensa. Tuo sanonta on ehkä ennen vaikuttanut naisten ajatteluun, mutta ne ajat ovat ohi.
Nyt on meidän poliitikkojen vuoro huolehtia siitä, että nuorten vaatimukset täytetään. Se merkitsee, että meidän on rakennettava uudelleen perheen kannalta myönteinen yhteiskunta, joka nyt on raunioina. Sen, joka nykyisin kasvattaa lapsia, on oltava joko hyvin varakas tai elettävä hyvin vaatimattomasti, sillä tähän asti yhteiskuntamme on suosinut kaikkea muuta paitsi lapsia. Katsokaa vaikka ympärillenne: missä nykyisin ovat ne avarat alueet, joissa lapset voivat leikkiä huolettomasti? Mihin lapset todella ovat tervetulleita? Jopa puistot ovat täynnä kylttejä, joissa kielletään leikkiminen. Viime viikolla kotikaupungissani Wienissä mies ampui leikkiviä lapsia kohti ja sanoi syyksi, että he olivat liian äänekkäitä. Hyvä jäsen Heaton-Harris, useimmat jäsenvaltiot investoivat aivan liian vähän veronmaksajien varoja koulutukseen ja vanhemmuuteen. Luokkahuoneemme ovat liian täysiä ja opettajat ylirasittuneita. Yritämme kasvattaa itsevarmoja ja itsenäisiä yksilöitä kouluissa, jotka ovat edelleenkin kuin kasarmeja.
Edistämmekö perheiden kannalta myönteistä elämäntapaa? Emme edistä: asuntomarkkinoita ohjaa vain ja ainoastaan voiton tavoittelu. Kaupungeissa asuvat nuoret ovat nykyään tyytyväisiä, jos heillä on varaa soluhuoneeseen. Kymmeniä vuosia sitten sellaiset olot eivät varmaan estäneet ihmisiä hankkimasta lapsia, mutta nykyisin nuoret haluavat erityisesti hyvää elämänlaatua, ja poliitikoiden on varmistettava, että he saavat sen.
Wojciech Roszkowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnössä käsitellään asiaa, joka on ensiarvoisen tärkeä Euroopan unionille, nimittäin väestörakenteen tulevaa kehitystä. Siksi meidän onkin kiitettävä esittelijää siitä, että hän on kuvaillut ongelmaa ja ehdottanut tarkkaan määriteltyjä ratkaisuja nykyisessä, perheille erittäin epäsuotuisassa asenneilmastossa.
Mietintö sisältää monia erinomaisia keinoja, joilla voidaan tehdä lasten kasvattamisesta helpompaa nuorille eurooppalaisille. Nuo toimet eivät kuitenkaan voi olla menestyksekkäitä, mikäli jatkossakin elämme ympäristössä, jossa puhutaan roskaa muka ei-toivotusta perhemallista, joka käsittää miehen ja naisen.
Onko aikuisille ihmisille pakko muistuttaa, että vain noihin perheisiin syntyy lapsia? Puolassa me olemme tietoisia siitä.
Euroopan maat eivät ole koskaan olleet yhtä rikkaita, eikä niissä ole koskaan syntynyt yhtä vähän lapsia. Vanhemmuudelle on sekä objektiivisia että subjektiivisia esteitä.
Perhe ei enää ole elämän tärkeysjärjestyksen kärjessä. Tärkeää on työ ja hauskanpito. Ensi sijalla on nyt nautinto ilman minkäänlaisia velvollisuuksia. Emme tiedä, mikä elämämme tarkoitus on, ja siksi emme tiedä myöskään syytä lasten hankkimiseen. Euroopan Belsassarin pidoissa seinään on jo kirjoitettu: "Mene, mene, tekel u-farsin".
Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, koulutus on todellakin perusoikeus ja lisäksi se on olennaisen tärkeä asia sen varmistamisessa, että myös muita sosiaalisia, taloudellisia, kulttuurisia ja poliittisia oikeuksia kunnioitetaan.
Jotta voidaan edistyä perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamisessa, jota käsittelemme nyt, on ratkaisevan tärkeää puuttua monimutkaiseen kysymykseen ajan jakaantumisesta ja hallinnasta, ei vain naisten elämässä vaan koko yhteiskunnassa. Sitä varten on tehtävä sosiaalisia ja taloudellisia uudistuksia, joilla muun muassa muutetaan nykyistä tilannetta, jossa naisen määritelmään tuntuu kuuluvan, että hän kantaa useimmiten suurimman tai jopa kaiken vastuun perheestä ja hoivaamisesta.
Meidän on vastattava tähän haasteeseen edistämällä arkielämää koskevia poliittisia toimia. Sitä varten on otettava huomioon kokonaiskuva tarpeista ja ryhdyttävä kaikkia julkisia palveluja koskeviin toimiin, taattava sellaiset palvelut kuin lastentarhat ja julkinen liikenne sekä edistettävä joustavien, eri ihmisten tilanteisiin sopivien työaikojen soveltamista, kuitenkaan vaarantamatta palvelun laatua. Lisäksi on tarjottava taloudellista ja verotuksellista tukea, jonka avulla perheen perustamisesta tulee aidosti henkilökohtainen päätös, myös samaa sukupuolta oleville ihmisille.
Eva-Britt Svensson (GUE/NGL). – (SV) Kiitän esittelijää tärkeästä mietinnöstä, sillä koulutuksella on merkittävä vaikutus, kun on kyse naisten oikeudesta palkalliseen työhön.
Perhe-elämän ja perheen käsitteet ovat keskeisiä tässä mietinnössä, samoin kuin muissakin mietinnöissä, jotka koskevat vanhempia ja lapsia. Käsitettä "perhe" ei määritellä millään lailla, mutta oletan, että sillä tarkoitetaan monia erilaisia perhemalleja, ei ainoastaan perinteistä käsitystä ydinperheestä, johon kuuluu äiti, isä ja heidän yhteiset biologiset lapsensa. Sen sijaan perheen käsitteeseen on sisällytettävä myös esimerkiksi yksinhuoltajat, samaa sukupuolta olevat vanhemmat ja muut järjestelyt, joita ihmiset nykyään valitsevat elämässään. Tämän selventämiseksi toivon, että parlamentti kannattaa tarkistusta 8.
Mietinnössä ehdotetaan monia toimia, joilla nuorille naisille voitaisiin tarjota samat koulutusmahdollisuudet kuin miehille. Kannatan useimpia noista ehdotuksista. Poikkeuksena on kuitenkin kohta, jossa korostetaan vanhempien perheenjäsenten, nimittäin isovanhempien, merkitystä ja sitä, miten he voivat auttaa opiskelevia tai työssä käyviä vanhempia. Nykyiset isovanhemmat ovat usein itse työelämässä, ja vaikka he olisivat eläkeläisiä, heillä on oikeus elää omaa elämäänsä – ja tietenkin nauttia lastenlastensa seurasta. Ei kuitenkaan ole heidän tehtävänsä ottaa vastuuta lastenhoidosta.
Yhteiskunnalla on vastuu päivähoidon ja muun hoidon kehittämisestä, niin että kaikki vanhemmat, jotka tarvitsevat noita palveluita, olivat he sitten opiskelijoita tai ansiotyössä, saisivat lapsilleen laadukkaan ja pedagogisesti tarkoituksenmukaisen hoitopaikan.
Sekä naisilla että miehillä on oikeus opiskella, olla mukana työelämässä ja saada lapsia. Heillä on oikeus molempiin, ei vain toiseen.
Georgios Karatzaferis (IND/DEM). – (EL) Arvoisa puhemies, tänään keskustelemme kahdesta merkittävästä siunauksesta: lasten saamisesta, joka on jokaiselle ehkä kaikkein suurin siunaus, ja opiskelusta, oppimista sekä tiedosta. Nämä kaksi asiaa ovat kuitenkin ilmeisesti olleet ristiriidassa viime aikoina, koska asiantuntijoiden mukaan naisten hedelmällinen ikä kestää noin 35-vuotiaaksi. Kun jatko-opiskelijoiden opiskelevat 30–32-vuotiaiksi, suuri osa tuosta ajasta "tuhlaantuu" ja lapsen saamisen kannalta arvokasta aikaa menee hukkaan. Niinpä suurimmat siunaukset on varattu vain varakkaille. Varakkaat pystyvät maksamaan lastensa koulutuksen ja nainen voi opiskella ja hankkia lapsia samaan aikaan. Ihmiset, joiden toimeentulo on niukkaa, "lykkäävät" lasten hankkimista. Tuon voi sanoa olevan rikollista. Kyseessä on luokkaero, jota emme voi hyväksyä. Meidän on löydettävä keinoja – taloudellisen tuen muodossa – joilla nuorille annetaan mahdollisuus opiskella ja perustaa perhe, saada lapsia. Tarvitsemme lapsia. Kotimaassani syntyvyys on hyvin alhainen, ja se on valtava ongelma. Lapset ovat asia, joka ansaitsee erityistä huomiota.
Pál Schmitt (PPE-DE). – (HU) Meidän on ehdottomasti tuettava oppimista, erityisesti jos nuori ihminen haluaa kantaa vastuuta useammalla kuin yhdellä alalla. Äitiys on vaikea ja vaativa työ, mutta paljon puhuttu osaamiseen perustuva yhteiskunta ei voi koostua pelkästään miehistä. Asianmukaisen tuen puuttumisen vuoksi nuorilla naisilla on taipumus on jättää opintonsa kesken – he lopettavat opinnot eivätkä koskaan palaa niiden pariin. Se johtaa väistämättä miesten ja naisten väliseen epätasa-arvoon työelämässä ja heidän myöhemmässä tuottavuudessaan.
EU:ssa, jossa syntyvyys on alhainen ja väestö vanhenee jatkuvasti, meidän on tarjottava kaikki mahdollinen apu naisille ja yleisemmin nuorille pareille. Toisin sanoen niille, jotka haluavat perustaa perheen ja saada lapsia. Jos tähän vielä liittyy halu kehittää itseään ja innokkuus oppia, jotka ovat välttämättömiä, yhteiskunnan on palkittava ja tuettava sitä.
Kulttuuri- ja koulutusvaliokunta pyrkii myös poistamaan kaikki esteet elinikäiseltä oppimiselta ja varmistamaan, että perheellisilläkin opiskelijoilla on mahdollisuus oppimiseen huolimatta heidän erityistilanteestaan, esimerkiksi liikkuvuuden puutteesta. Jäsenvaltioissa, jotka osoittavat solidaarisuutta perheitä kohtaan niiden suuren yhteiskuntaa tukevan merkityksen vuoksi, on kaiken tämän saavuttamiseksi luotava sosiaalipalvelujen verkosto. Tarvitaan lastentarhoja, jotka tarjoavat sopivaa hoitoa yhteiskunnan pienimmille, samoin kuin kouluja, joissa järjestetään iltapäivätoimintaa, jotta lapsilla on tekemistä ja heitä valvotaan asiantuntevasti.
Tässä ei ole kyse pelkästään materiaalisista seikoista, myös lähestymistapa on tärkeä. Hallituksemme perhettä, koulutusta, sosiaalista hyvinvointia, työllisyyttä ja nuorisoa koskeva politiikka riippuukin pitkälti siitä. Ymmärrämme vähitellen, että jokainen syntyvä lapsi on kullan arvoinen. Enemmänkin, sillä lapset merkitsevät, että tulevaisuutemme on turvattu ja että kansamme säilyvät ja kehittyvät kestävästi.
Haluan kiittää esittelijää, sillä vaikka koulutus, oppiminen ja erilaiset järjestelmät perheiden tukemiseksi kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan, tässä mietinnössä kiinnitetään huomiota ratkaisuihin ja paikallisiin toimintatapoihin ja sen vuoksi se on erittäin hyödyllinen kaikille jäsenvaltioille, joissa asiaan ei ole tähän mennessä paneuduttu tarpeeksi.
Edite Estrela (PSE). – (PT) Aluksi haluan kiittää esittelijä Panayotopoulos-Cassiotouta hänen mietinnöstään. Väestörakenteen muutos on Euroopan suurin haaste. Se on hyvin vakava ongelma, jonka suhteen on ryhdyttävä nopeasti toimenpiteisiin. Tilanne vaihtelee maittain, mutta yksi asia on varma: on luotava sellaiset sosiaaliset ja taloudelliset sekä koulutusta koskevat olot, joissa nuoret eurooppalaiset voivat hankkia niin monta lasta kuin haluavat, ilman että se haittaa heidän uraansa ja ilman että heidän on keskeytettävä opintonsa.
Mahdollisuus opiskeluun ja elinikäiseen oppimiseen sekä noiden opintojen suorittaminen ovat asioita, joiden suhteen naiset ovat edelleen heikommassa asemassa ja kohtaavat todellista syrjintää. Silti nuoret perheet ajetaan suurten kaupunkien reunamille. Sen vuoksi heillä kuluu enemmän aikaa kodin ja opiskelu- tai työpaikan välillä kulkemiseen ja he joutuvat kestämään enemmän fyysistä ja henkistä rasitusta. Se merkitsee myös, että vanhemmat viettävät vähemmän aikaa lastensa kanssa, mikä aiheuttaa mittaamattomia sosiaalisia kustannuksia.
Sukupuolten tasa-arvoa koskevalla politiikalla on kaksi suurta haastetta. Ensinnäkin naisten ja miesten palkat on saatava samalle tasolle ja toiseksi on taattava, että perhe-elämä ja työ tai opiskelu ovat tasapainossa. Sekä miehillä että naisilla on oikeus mahdollisuuteen opiskella ja toteuttaa itseään ammatillisesti.
Jotta Lissabonin tavoitteet voidaan saavuttaa, komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava toimia, jotka liittyvät sosiaaliturvajärjestelmiin, kunnollisiin asuntoihin, lastenhoitopalveluihin sekä joustavuuteen opinto-ohjelman, lukujärjestysten ja oppilaitoksen valinnan suhteen ja joissa otetaan huomioon erilaiset perheet, esimerkiksi opiskelevat vanhemmat ja yksinhuoltajaäidit. Siten nuoret voivat osallistua osaamiseen perustuvaan yhteiskuntaan, lisätä talouden kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta sekä edistää Euroopan väestön uusiutumista.
Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, me kaikki ymmärrämme ja jaamme esittelijän huolen, joka koskee naisia, perhe-elämää ja perinteitä. Kiitämme häntä tästä mietinnöstä, jossa vaaditaan tasapainoa naisten opintojen ja perhe-elämän välille, mutta joka koskee vielä tärkeämpääkin asiaa, nimittäin EU:n väestörakennetta ja maahanmuuttopolitiikkaa.
Naiset haluavat opiskella ja he haluavat saada lapsia. Valitettavasti nykyisen kiireisen elämänrytmin vuoksi voidaan usein saavuttaa vain toinen näistä tavoitteista. Siksi meidän on autettava nuoria naisia ja miehiä siirtymällä perheen kannalta selvästi myönteisempään politiikkaan EU:ssa ja jäsenvaltioissa. Sopivan tuen puute on merkittävä uhka kristilliselle ja eurooppalaiselle yhteiskunnallemme. Syntyvyys on liian alhainen jopa Puolassa, jossa tuetaan perhe-elämää ja perinteitä. Monissa Euroopan unionin kaupungeissa maahanmuuttajat saavat enemmän lapsia kuin syntyperäiset asukkaat.
Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, mietinnössä tuodaan esiin monissa jäsenvaltioissa esiintyvä vakava ongelma, nimittäin se, että perheellisten on vaikea opiskella. Monia toimia ehdotetaan. On kuitenkin niin, että nämä asiat eivät kuulu EU:n toimivaltaan. Valiokunta puuttuu täysin kansallisiin kysymyksiin, kuten veroihin, sosiaaliturvajärjestelmään ja vanhempainetuuksiin – ja sitä ei voida mitenkään hyväksyä.
Esittelijä on aivan oikeassa huomauttaessaan, että Pohjoismaissa, esimerkiksi Ruotsissa, on järjestelmät, joilla tuetaan opiskelevia vanhempia. Olen vahvasti sitä mieltä, että nuo järjestelmät ovat onnistuneimmat, mutta EU ei saa pakottaa jäsenvaltioita omaksumaan minkäänlaista näitä asioita koskevaa järjestelmää. Ne maat, joissa on ongelmia, ymmärtävät kyllä pian, että niiden tilanne on kestämätön ja tarkastelevat sitten muiden maiden toimivia järjestelmiä.
Tässä parlamentissa esitetyt ehdotukset eivät koskaan lakkaa ihmetyttämästä minua. Mielikuvituksen annetaan laukata vapaasti – lievästi sanoen.
Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – Pentru început, trebuie să mărturisesc că mă bucur că particip la o asemenea discuţie în Parlamentul European. Cred că e important să vorbim despre provocările lumii moderne, despre familie şi educaţie, despre noi şi viaţa noastră; iar documentul pe marginea căruia vorbim este unul serios şi consistent, şi pentru acest lucru daţi-mi voie să mulţumesc raportorului, doamna Marie Panayotopoulos Cassiotou.
Datele statistice arată că nivelul de instruire este invers proporţional cu nivelul sărăciei. Adică, cu cât un om are un nivel al studiilor mai ridicat, cu atât scade riscul sărăciei şi creşte şansa de a avea un loc de muncă bine plătit, o locuinţă, o maşină, în final o viaţă mai bună. Tot statisticile arată că nivelul de dezvoltare al unei societăţi este direct proporţional cu nivelul de instruire al membrilor ei. Pe de altă parte, cei cu un nivel ridicat de instruire nu au numărul de copii pe care şi-l doresc. De asemenea, o mare parte din ţările europene înregistrează o rată negativă a sporului natural şi se confruntă cu probleme serioase în ceea ce priveşte relaţiile dintre generaţii, înregistrându-se o creştere a numărului persoanelor aflate în întreţinere. Deci se impune o soluţie de mijloc, care să nu însemne nici renunţarea la copii şi familie, şi nici abandonarea şcolii. În găsirea acestui echilibru statul joacă un rol foarte important. El este cel în măsură să preia de pe umerii familiilor, de pe umerii părinţilor, o parte din responsabilităţile legate de educaţia şi îngrijirea copiilor; să adopte măsurile necesare pentru ca studenţii părinţi să poată beneficia de locuinţe adaptate nevoilor lor; să propună în asociere cu instituţiile de învăţământ o organizare mai flexibilă a studiilor; să faciliteze împreună cu instituţiile de credit acordarea de împrumuturi pentru cei care-şi întemeiază familii şi urmează o formă de instruire; să acorde burse; să scutească părinţii studenţi de la plata unor taxe şi impozite - adică într-o ţară statul poate crea un mediu care să încurajeze tinerii să nu aleagă între o opţiune sau alta. Cred, însă, că la toate acestea mai trebuie adăugată o responsabilitate a statului în ceea ce priveşte educaţia: introducerea educaţiei pentru parteneriat în cadrul familiei. Numai când cei doi soţi vor considera că în familie fiecare îl poate suplini pe celălalt, îi poate juca rolul şi chiar o vor face, atunci concilierea dintre viaţa de familie şi cea profesională este posibilă cu adevărat.
Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, perheellisillä opiskelijoilla on erityistilanteita ja -tarpeita, jotka liittyvät asumiseen, lastenhoitopalveluihin ja opiskeluaikojen joustavuuteen, mitä ei aina oteta huomioon koulutus- ja sosiaalijärjestelmissä. Perhe- ja työelämän yhteensovittamista koskevissa julkisissa tukitoimissa on siis muistettava myös nuorten tarpeet heidän opiskeluvuosiensa aikana.
Tässä asiassa naisopiskelijat ovat myös erityisen heikossa asemassa, koska he kantavat useimmiten pääasiallisen vastuun perheestä myös opiskeluaikana, eivät ainoastaan äiteinä, vaan myös silloin, jos he ovat vastuussa vanhojen tai vammaisten perheenjäsenten hoidosta.
Ilman asianmukaista tukea nuoret naiset keskeyttävät miehiä herkemmin opintonsa eivätkä koskaan aloita niitä uudelleen, mikä johtaa väistämättä siihen, että naisilla ei ole tasavertaisia mahdollisuuksia tulevassa työelämässään, ja sen seurauksena työmarkkinoilla ja koko yhteiskunnassa menetetään merkittävä määrä inhimillisiä voimavaroja.
Kuten edelliset puhujat ovat todenneet, henkilön koulutustaso vaikuttaa merkittävästi hänen työllistymiseensä. Tilastojen mukaa korkeammin koulutettujen työttömyysaste on alhaisempi. Jotta Euroopan unioni voisi saavuttaa tavoitteen naisten työllisyysasteen nostamisesta 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, sen on siis ryhdyttävä selkeisiin toimiin, jotta henkilökohtaisen elämän ja työelämän yhteensovittamista koskevaa politiikkaa sovellettaisiin jo silloin, kun ihmiset ovat nuoria ja opiskelevat vielä. Tämän mietinnön suositukset ovatkin hyvin tärkeitä ja haluan kiittää jäsen Panayotopoulos-Cassiotouta hänen työstään.
Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Panayotopoulos-Cassiotouta sinnikkyydestä, jolla hän on käsitellyt asioita, jotka ovat tärkeitä muutenkin kuin sosiaaliselta kannalta, erityisesti kun otetaan huomioon, että hän on itse yhdeksän lapsen äiti. Yksi aikamme haasteista, myös väestörakenteen kannalta, on löytää ratkaisuja, joiden avulla ihmiset voivat sovittaa lasten kasvattamisen yhteen opiskelun sekä uran aloittamisen kanssa. Emme puhu vain nuorista naisesta vaan kaikista nuorista vanhemmista, sekä naisista että miehistä.
Nykyisin on tarpeen hankkia korkeakoulutus ja sen jälkeen tohtorintutkinto tai muuta lisäkoulutusta ja sitten aloittaa ura ja itsenäistyä. On korostettava, että kaikki tuo edellyttää paljon vaivannäköä ja että tuo prosessi kestää yleensä yli neljä vuotta. Toisaalta biologisia tosiasioita ei voida kiistää. Nuoret tarvitsevatkin olot, joissa he voivat perustaa perheen ja samalla saavuttaa koulutusta ja uraa koskevat päämääränsä. Tarvitaan myös suotuisa, perheen kannalta myönteinen ja syrjimätön ympäristö, johon kuuluvat sosiaalinen tuki, joustavat opinnot ja akateemisia työharjoittelujaksoja. Siinä suhteessa Internet osoittautuu tulevaisuudessa hyödylliseksi apuvälineeksi.
Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, poliitikot ovat keskittyneet useiden vuosikymmenten ajan pyrkimään saamaan naiset mukaan työelämään, murtamaan sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja ja edistämään naisten mahdollisuuksia uralla. Koulutusta on aina pidetty keinoa siihen.
Tässä mietinnössä olemme kuitenkin mielestäni jättäneet huomiotta vaikeudet, joita naiset kohtaavat elämänsä muiden, sivuutettujen osa-alueiden sovittamisessa yhteen. Naisten on ollut lähes pakko luopua lasten hankkimisesta, ja jos he ovat kuitenkin hankkineet lapsia, heidän on ollut pakko luopua heidän kasvattamisestaan. Jos he ovat päättäneet kasvattaa lapsensa, heiltä on vaadittu yli-inhimillisiä kykyjä. Onneksi naiset pakottavat meidät nyt työskentelemään tuon tilanteen muuttamiseksi ja asioiden tekemiseksi joustavammiksi, jotta he voivat yhdistää perheen, työn ja opiskelun. Meidän on oltava joustavia. Meidän on autettava naisia yhdistämään nuo asiat. Meidän on jopa annettava naisille mahdollisuus ottaa halutessaan vapaata lasten saamiseen ja kasvattamiseen siten, että he tuntevat olonsa turvalliseksi tietäessään, että kaikki mahdollisuudet ovat jäljellä, kun he päättävät palata töihin.
Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on kaksi haastetta, nimittäin väestönrakennetta koskevan kriisin ratkaiseminen ja koulutustason parantaminen erityisesti nuorten osalta. Tavoitteena on ehkäistä se, että nuorten täytyisi valita koulutuksen ja perheen väliltä. Jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun mietintö sisältää monia hyviä ehdotuksia siitä, miten nämä kaksi EU:n tarvetta voidaan sovittaa yhteen. Tuen tässä keskustelussa esitettyjä ehdotuksia ja mielipiteitä.
Kuitenkin vielä suurempi ongelma syntyy korkeakoulututkinnon suorittamisen jälkeen. Euroopassa enemmistö korkeakoulututkinnon suorittajista on naisia, mutta kolme kertaa harvempi nainen valitsee pitkäaikaisen tiede- tai tutkimusuran. Professoreista naisia on Euroopassa tuskin yksi kuudesta. Samaan aikaan tutkijanpaikkoja on avoimena 700 000. Tarvitaan kipeästi lisää nuoria tutkijoita. Emme pysty ratkaisemaan kasvun ongelmaa emmekä varmistamaan Lissabonin strategian onnistumista, ellemme muuta tätä tilannetta.
Siksi meidän onkin kiireellisesti sovellettava Panayotopoulos-Cassiotoun mietinnössä ehdotettuja ratkaisuja myös opintojen päättymisen jälkeiseen kauteen. Noiden ratkaisujen pitäisi koskea myös työtä yliopistoissa, tiedeinstituuteissa, laboratorioissa ja suurten yritysten tutkimuskeskuksissa.
Naisten on lähes mahdotonta palata tutkijanuralle, kun he ovat synnyttäneet kaksi tai kolme lasta ja hoitaneet heitä, vaikka vain vähänkin aikaa. Haluankin ilmaista suuret kiitokseni Unescolle ja L'Oréalille siitä, että ne ovat järjestäneet maailmanlaajuisen kampanjan, jolla tuetaan naisten tutkijanuraa, ja kehotan teitä kaikkia vierailemaan näyttelyssä, jonka Euroopan parlamentti järjestää lokakuussa yhdessä Unescon ja L'Oréalin kanssa.
Christa Prets (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen siihen, että niin monet miehet osallistuvat tänään tähän keskusteluun. Oletan, että monet heistä ovat isiä, jotka eivät halua, että heidän tyttäriään syrjitään jatkossakin. Ehkä näin voimme saavuttaa paremman tasa-arvon.
Kuten tänään on jo todettu useaan kertaan, työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on poliittisesti yhä tärkeämpää, erityisesti koska olemme myös tunnustaneet, ettemme enää voi jättää huomiotta toisaalta naistyövoiman merkittäviä mahdollisuuksia ja toisaalta alhaista syntyvyyttä.
Lastenhoitopalvelujen kannalta Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpano on valitettavasti ollut melkoinen pettymys. Huomaamme, että eri maiden tilastotiedot perheellisistä opiskelijoista ovat hyvin erilaisia. Esimerkiksi Itävallassa heidän osuutensa on 10,8 prosenttia, Ruotsissa puolestaan 41 prosenttia. Se osoittaa, että tilannetta voidaan muuttaa muuttamalla ympäröiviä oloja. Se on ilmiselvää – meidän on vain ryhdyttävä toimiin asiassa.
Synnyttäminen ei saa johtaa opintojen keskeyttämiseen pitkäksi aikaa, niiden lopettamiseen kokonaan tai siihen, ettei niitä edes aloiteta. Tarvitaan enemmän tukitoimia ja enemmän lastenhoitopalveluja yliopistoille ja korkeakouluille. Lisäksi päivähoidon hintojen on oltava sosiaalisesti oikeudenmukaisia.
Anna Hedh (PSE). – (SV) Nykyisin Euroopassa syntyy yhä vähemmän lapsia. Se johtuu nykyisen työllisyystilanteen ja yhteiskunnan kehityksen lisäksi myös siitä, että monet naiset hankkivat lapsia vasta, kun he ovat saaneet opintonsa loppuun. Naisen hedelmällisyys on sitä huonompi mitä vanhempi hän on.
Opiskelijoiden mahdollisuus perustaa perhe on hyvin tärkeä tasa-arvon kannalta. Riittämätön yhteiskunnan tuki aiheuttaa sen, että monet nuoret naiset jättävät opintonsa kesken, kun he saavat lapsia, tai he eivät edes aloita opiskelua. Se tietenkin johtaa epätasa-arvoisiin työmarkkinoihin ja on myös menetys koko taloudelle, koska näiden naisten mahdollisuuksia ei hyödynnetä täysin.
Tällainen taipumus on havaittavissa erityisesti Ruotsissa. Siellä yli 60 prosenttia korkeakoulutuksen aloittavista on naisia, mutta heidän osuutensa vähenee, mitä korkeammalle hierarkiassa noustaan. Erityisen suuri osa naisista keskeyttää jatko-opinnot tullessaan ikään, jolloin he haluavat saada lapsia, sillä jatko-opiskelijoiden on vaikeaa jäädä vanhempainlomalle.
Naisten koulutustaso on olennaisen tärkeä seikka EU:n taloudellisen kasvun, innovoinnin ja naisten henkilökohtaisen kehityksen kannalta. Jäsenvaltioiden on siksi helpotettava perheen ja opiskelun yhteensovittamista niille opiskelijoille, joilla on lapsia. Tämä on saatava aikaan sosiaalisilla ja taloudellisilla uudistuksilla, esimerkiksi valtion taloudellisella tuella sekä kehittyneiden ja edullisten lastenhoitopalvelujen avulla.
Gabriela Creţu (PSE). – Educaţia şi speranţa de viaţă sunt indicatori ai dezvoltării umane. Europa înregistrează performanţe în acest sens, ceea ce este bine, nu pericol social sau economic. Dificultăţile demografice provin din false priorităţi şi dintr-o repartizare a resurselor insensibilă la viaţă, în care omul pare mijloc pentru creşterea economică, nu invers. Un om nu este doar o valoare utilă, forţă de muncă şi contribuitor la asigurările sociale. Nici reproducerea forţei de muncă nu poate fi necesitate socială, ci răspundere individuală. Precum tribul indian dispărut, politicienii ar trebui să se întrebe la orice decizie: e bun şi pentru copii?
În cele referitoare la studenţii părinţi, trebuie să ţinem cont de specificul lor, de suprasolicitarea cauzată de o multiplă obligaţie: studiu; muncă pentru a întreţine şi creşte un copil; lipsa de locuinţe adecvate; părinţi care nu pot ajuta pentru ca sunt la vârsta activă şi sunt ei înşişi sub exigenţa reconcilierii; instituţii de învăţământ conservatoare – o liceană însărcinată poate fi încă motiv de scandal şi exmatriculare –; anumite alocaţii nu sunt drept al copilului, ci drept derivat al celor care muncesc, excluzând studenţii; la vârsta studiilor numai un bărbat la patru femei doreşte un copil şi e devreme pentru reproducere artificială; feminizarea şi segregarea educaţională pe genuri face dificilă întemeierea unei familii în universitate.
Atingerea obiectivului „Barcelona” privind serviciile de îngrijire ale copilului este urgent necesară. Fără un avans rapid pentru o egalitate reală între femei şi bărbaţi... nu este şi suficientă, acolo unde familia poartă numele bărbatului, dar răspunde încă răspunderea femeii.
Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, mikä on paras aika saada lapsi? Tuohon kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta, ja naisten on tasapainotettava lasten saaminen työelämän ja opiskelun vaatimusten kanssa.
Lissabonin strategia tunnetaan hyvin sen tavoitteesta, jonka mukaan EU:sta pitäisi tulla vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamiseen perustuva talousalue, jonka talouskasvu olisi kestävää, jonka työllisyydessä tapahtuisi sekä määrällisiä että laadullisia parannuksia ja jossa sosiaalinen yhteenkuuluvuus olisi parempi. On laskettu, että tämä nostaisi EU:n kokonaistyöllisyysasteen 70 prosenttiin ja naisten työllisyysasteen yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.
Tämä vaikuttaa ilmiselvällä tavalla naisiin sekä perhettä, työtä ja koulutusta koskeviin päätöksiin. Koulutuksella on selviä hyötyjä yksilöille ja koko yhteiskunnalle. Samalla naiset kuitenkin viivyttävät lasten hankkimista työn ja opiskelun vaatimusten vuoksi. Pidän myönteisenä sitä, että komissio tunnusti äskettäisessä tiedonannossaan työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamisesta, että politiikalla olisi tuettava myös nuoria yhä korkeakoulussa opiskelevia naisia ja miehiä.
Meidän on helpotettava perhe-elämän ja opiskelun yhdistämistä. Valitettavasti kovin harvoilla EU:n jäsenvaltioilla on käytössä sosiaalisia ja taloudellisia toimia opiskelevien vanhempien tukemiseksi. Perheelliset opiskelijat kohtaavat huomattavia vaikeuksia yliopisto-opinnoissaan ja päivittäisessä elämässään. Heillä on erityistarpeita varsinkin asuntojen, lastenhoitopalvelujen ja opintojen joustavuuden suhteen. Tämä koskee erityisesti naisia, sillä he luopuvat todennäköisemmin opinnoistaan lastenhoitovelvollisuuksiensa vuoksi. Tämä saattaa naiset epäedulliseen asemaan, ja meidän on puututtava siihen.
Kehotan kollegojani tukemaan tätä mietintöä.
Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Potenţialul şi talentul femeilor nu trebuie irosit. Anul 2007 este anul egalităţii de şanse şi de aceea este imperios necesar să reconciliem viaţa de familie cu activitatea profesională prin flexicuritate, prin introducerea unei metode precum teleactivitatea şi, mai ales, să îmbunătăţim învăţarea continuă. În acelaşi timp, trebuie să fie dezvoltate facilităţi pentru îngrijirea copilului sub 3 ani, pentru cel puţin 90% din copiii cu această vârstă. Acestea trebuie să fie priorităţile noastre, dar mai ales ale miniştrilor însărcinaţi cu afaceri sociale şi protecţia familiei, în condiţiile în care, deşi 80,7% dintre tinerele cu vârste între 20 şi 24 de ani au absolvit liceul, femeile reprezintă doar 15% din persoanele ce deţin grade academice, şi doar 33% din cercetătorii europeni. Doar 28% din femeile cercetători ce lucrează în industrie au copii.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen pannut tyytyväisenä merkille, että komissio ja parlamentti ovat yhtä mieltä työn ja perheen yhdistämisen tärkeydestä, erityisesti sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Kuten parlamentin mietinnössä todetaan, se on tärkeää sekä ennen kuin nuoret siirtyvät työelämään että sen jälkeen.
On liian varhaista siirtyä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevan kuulemisen jatkotoimiin. Nyt on aika kuunnella, päätöksenteon aika on myöhemmin. Komissio ottaa huomioon kuulemisen toisen vaiheen tulokset, mahdolliset työmarkkinaosapuolten väliset neuvottelut ja laajennetun vaikutusten arvioinnin. Sen jälkeen se päättää, onko tarpeen esittää nykyistä lainsäädäntöä täydentäviä ehdotuksia asiasta.
Puhemies. Kiitos, arvoisa komission jäsen.
Keskustelu on päättynyt. Äänestys toimitetaan hetken kuluttua.
(Istunto keskeytettiin klo 12.00 ja sitä jatkettiin klo 12.05.)
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies ONESTA
7. Tarkistusten jättämisen määräaika: ks. pöytäkirja
8. Äänestykset
Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana äänestykset.
(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)
8.1. Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa (kodifioitu toisinto) (äänestys)
Hans-Peter Mayer (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kodifiointia koskevan mietinnön esittelijän Wallisin seuraajana kohdistan huomion ongelmaan, joka myös jäsen Wallisilla oli. Kodifiointi on yksinkertainen ja nopea menettely. Se perustuu neuvoston, parlamentin ja komission väliseen sopimukseen, ja sen ansiosta useita kertoja muutetut säädökset voidaan konsolidoida yhdeksi säädökseksi. Huomattavat muutokset on nimenomaisesti jätetty kodifioinnin soveltamisalan ulkopuolelle, minkä vuoksi suhtaudun yleisesti ottaen myönteisesti nopeaa menettelyä koskevaan sopimukseen.
Tarkastuksen suorittavat neuvoston, parlamentin ja komission oikeudelliset yksiköt, jotka vertaavat tarkistettuja säädöksiä huolellisesti. Tämän jälkeen tulos esitetään oikeudellisten asioiden valiokunnalle ja esittelijälle.
Kannatan yksinkertaistamista ja säädöskäytännön parantamista, mutta yhdellä varauksella. Esittelijänä saan tarkasteltavaksi kodifioidut säädökset ja oikeudellisten yksiköiden suorittaman tarkastuksen tuloksen yhdestä kolmeen viikkoa ennen oikeudellisten asioiden valiokunnassa suoritettavaa äänestystä. Näin lyhyessä ajassa on mahdotonta käydä yksityiskohtaisesti läpi monia säädöksiä. Yksityiskohtainen tarkastelu olisi kuitenkin voitava suorittaa ennen kuin säädöksistä äänestetään omalla nimellä.
Tämän vuoksi pyydän, että kodifioitu toisinto lähetetään tulevaisuudessa samanaikaisesti oikeudellisille yksiköille ja Euroopan parlamentin esittelijälle. Menettelyn yksinkertaisuus ei vaarantuisi, ja esittelijän asema vahvistuisi merkittävästi. Mielestäni tämä olisi sekä koko parlamentin että kodifiointia koskevan mietinnön esittelijän etujen mukaista.
Gianluca Susta, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, samalla kun suhtaudumme myönteisesti ajatukseen siitä, että myös "demokratian korkeat vaatimukset" olisi taattava, ehdotan ryhmäni puolesta, että lause "ja markkinoiden vapauden periaate" säilytetään.
(Suullinen tarkistus hyväksyttiin.)
– Ennen tarkistuksesta 26 toimitettua äänestystä
Godelieve Quisthoudt-Rowohl (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin korvata sanan "voisi" sanalla "pitäisi" tarkistuksen 26 toisen osan toisessa virkkeessä. Tästä on sovittu Euroopan parlamentin sosiaalidemokraattisen ryhmän kanssa.
Elisa Ferreira (PSE), esittelijä. – (PT) Hyvät kollegat, koska yllättävät matkustusvaikeudet estivät minua ja muita Euroopan parlamentin jäseniä osallistumasta eiliseen keskusteluun, kiitän nyt varjoesittelijöitä yhteistyön ja kompromissin ilmapiiristä, jonka ansiosta saavutimme laajan yksimielisyyden.
Kiitän myös komission yksiköitä ja erityisesti komission jäsentä Kroesia avoimuudesta, hänen tätä aihetta kohtaan osoittamastaan henkilökohtaisesta mielenkiinnosta ja valmiudesta käydä vuoropuhelua. EU:n toimielinten välisen yhteistyön ja parlamentin tiiviin osallistumisen kannalta vuoropuhelusta on tullut hyvin tärkeää nyt, kun EU:n kilpailupolitiikka kattaa energian ja yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kaltaisia strategisia aloja, kun siihen sisältyy uusia aloja, kuten ympäristö, ja kun kilpailusta on tullut suuressa määrin maailmanlaajuista.
Tämän vuoksi meidän on EU:n kansalaisten puolesta jatkettava kilpailupolitiikan saattamista ajan tasalle ja pidettävä yllä yhteistyöhenkeä, joka oli vallitsi laadittaessa tätä mietintöä.
8.27. Tutkintavaliokunnan tulokset (äänestys)
– Wallisin laatima luonnos Euroopan parlamentin suositukseksi (B6-0199/2007)
–Ennen äänestystä
Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – Arvoisa puhemies, tällä kertaa kyseessä on todellinen mietintö. Parlamentin tutkintavaliokunta on työskennellyt mietinnön parissa 18 kuukautta. Keskustellessamme tänä aamuna eri ryhmiin kuuluvia kollegojani tuli kertomaan minulle, että he haluaisivat nimenhuutoäänestyksen. Meidän olisi pitänyt pyytää sitä eilen, mutta koska niin moni kollega pyysi tätä, haluaisin tietää, olisiko se mahdollista nyt.
Anna Hedh (PSE). – (SV) Haluan esittää suullisen tarkistuksen 24 kohdan toiseen virkkeeseen. Luen sen: Parlamentti "kehottaa jäsenvaltioita lisäksi sisällyttämään opiskelun aikana pidetyn äitiys- ja vanhempainloman naisten ja miesten kokonaistyöaikaa sekä eläkeoikeuksia koskeviin laskelmiin, jotta voidaan täysimääräisesti saavuttaa tavoite sukupuolten välisestä todellisesta tasa-arvosta". Olisi siis lisättävä sana "miesten".
Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Työelämän mallien muuttuminen, tiettyjen alojen, kuten teollisuuden, herkkyys, palvelualan räjähdysmäinen kasvu ja työvoiman lisääntynyt liikkuvuus ovat kaikki ilmiöitä, joiden vuoksi Euroopan parlamentin on toteutettava toimia työntekijöiden suojan parantamiseksi.
Jo joulukuussa jäsen Bachelotin mietinnössä esitettiin Euroopan globalisaatiorahaston perustamista, ja työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskeva direktiivi perustuu samaan pyrkimykseen taata työntekijöiden oikeudet.
Vuosittain tuhannet työntekijät joutuvat kokemaan ahdinkoa sen vuoksi, että he jäävät joskus jopa kuukausiksi ilman tuloja heitä työllistävien yritysten jouduttua konkurssiin.
Tämän direktiivin ansiosta voidaan kodifioida kaikki säännöt, jotka koskevat työntekijän suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa, ja sitä sovelletaan kaikkiin työsuhteisiin sopimustyypistä riippumatta.
Sisämarkkinoiden toteuttaminen, jonka syyksi turvattomuuden lisääntyminen työmarkkinoilla joskus virheellisesti luetaan, saattaa päinvastoin synnyttää todellista lainsäädäntöä ja työntekijöiden suojan takaavan järjestelmän. Tämä tukemani mietintö on osoitus siitä.
Miroslav Mikolášik (PPE-DE), kirjallinen. (SK) Olen hyvin iloinen siitä, että olemme hyväksyneet työvälineille asetettavia turvallisuutta ja terveyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia koskevan Euroopan parlamentin direktiivin.
Kodifioitu toisinto laadittiin käyttämällä tietojenkäsittelyjärjestelmää direktiivin 89/655/ETY konsolidoidun sanamuodon perusteella.
On hyvin tärkeää, että työnantajat toteuttavat aina tarvittavat toimenpiteet työntekijöidensä turvallisuuden ja terveyden suojelun takaamiseksi huolehtimalla työn kannalta sopivista työvälineistä ja olosuhteista.
Erityisesti uudet työnantajat ovat joskus taipuvaisia keskittymään enemmän nettovoittoon kuin erilaisten turvallisuusvarusteiden hankkimiseen tai työolojen luomiseen. Tämän johdosta työntekijöiden terveys ja toisinaan jopa henki saattavat vaarantua. Työnantajien on nyt täytettävä selkeä normisto, minkä vuoksi pidän tämän tekstin hyväksymistä myönteisenä asiana. Sillä lujitetaan kiistatta työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelua.
Miroslav Mikolášik (PPE-DE), kirjallinen. (SK) Olemme hyväksyneet direktiivin 83/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, alustavaan konsolidoituun sanamuotoon perustuvan kodifioidun ehdotuksen.
Olen tietoinen siitä, että työntekijöiden turvallisuuden, hygienian ja terveyden suojelun parantamisen yhteydessä pyritään poistamaan työympäristöstä asbesti ja kaikki asbestia sisältävät materiaalit, koska tällaiset materiaalit ovat karsinogeenisyytensä vuoksi erittäin vaarallisia ihmisten terveydelle.
Tämän direktiivin konsolidoinnin tuloksena syntyy sitova säädös, jossa kielletään asbestin ja asbestista johdettujen materiaalien käyttö rakennus-, purku- ja korjaustöissä ja joka parantaa asbestille altistuneiden työntekijöiden asemaa kaikissa suhteissa. Pidän myönteisinä myös ennaltaehkäiseviä toimia, joiden tarkoituksena on työterveyden suojelu.
- Luis Manuel Capoulas Santosin mietintö (A6-0231/2007)
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tämän mietinnön aiheena on São Tomé ja Príncipen kanssa tehty kalastussopimus yhteisön kalastusmahdollisuuksista neljän vuoden ajan kesäkuusta 2006 alkaen. Tässä sopimuksessa Portugalille myönnetään viisi lupaa tonnikalaa pyytäville pintapitkäsiima-aluksille.
Tässä uudessa sopimuksessa kalastusmahdollisuuksia on vähennetty yhteensä 32 prosenttia. Samanaikaisesti laivanvarustajien rahoitusvastuuta – 25–35 euroa pyydettyä kalatonnia kohti – on lisätty samalla kun yhteisön rahoitusvastuuta on supistettu saman verran. Nämä toimenpiteet ovat alaan kohdistuvien vaikutustensa vuoksi vakava huolenaihe.
Yhteisön tasolla nämä ehdot johtavat sopimuksiin, joissa laivanvarustajien kalastusmahdollisuuksia heikennetään yhä enemmän samalla, kun heille sälytetään entistä suurempaa taakkaa ja vastuuta. Tämän vuoksi herää kysymys, kuinka sopimuksilla tosiasiassa pystytään parantamaan kalastusalan taloudellista tilannetta EU:n eri jäsenvaltioissa.
Voimakkaimmat varauksemme koskevat tämän mietinnön tarkistusta 2, jonka parlamentti on hyväksynyt ja jossa komissiolle annetaan harkintavalta perua luvat, mikäli velvoitteita ei noudateta. Mielestämme tämäntyyppisissä tilanteissa nykyään noudatettava käytäntö on säilytettävä.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tarkasteltavanamme olevassa sopimuksessa määrätään yhteisön kalastusmahdollisuuksista Kiribatin vesillä kuuden seuraavan vuoden aikana, ja siinä säilytetään suurin piirtein toukokuun 2003 kalastussopimuksen ehdot. Tässä pääasiallisesti tonnikalaa koskevassa sopimuksessa säilytetään Portugalin laivaston käytettävissä olevien lisenssien lukumäärä, toisin sanoen kuusi lisenssiä pintasiima-aluksilla, sekä laivanvarustajien 35 prosentin rahoitusosuus.
Viitemäärien muutokset on kuitenkin syytä mainita: vanhat kalastussopimukset kolmansien maiden kanssa, jotka olivat luonteeltaan kaupallisia, on korvattu uusilla kumppanuussopimuksilla, jotka sisältävät vaikutuksiltaan yhä selvemmin kehitysapua muistuttavia kalastuspöytäkirjoja.
Huomautan tässä yhteydessä, että kalastusmahdollisuudet heikkenevät jatkuvasti samalla, kun alusten rahoitusvastuut kasvavat ja kalastussäännöt tiukkenevat, minkä johdosta useimmat laivastot eivät voi hyödyntää näitä mahdollisuuksia täysimääräisesti. Lisäksi EU:n jäsenvaltioiden tämän alan yritykset siirtävät toisinaan tuotantonsa muualle. Tähän liittyy monia kysymyksiä, jotka saavat meissä aikaan varauksia ja huolestuneisuutta, ja kun sopimuksia aletaan noudattaa käytännössä, näitä kysymyksiä olisi tarkasteltava ja arvioitava perusteellisemmin.
Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän ensiksi vielä kerran esittelijä Schnellhardtia erinomaisen kompromissin neuvottelemisesta, joka onneksi saavutti myös tarvittavan enemmistön täysistunnossa. Meitä itävaltalaisia kiinnosti erityisesti ns. Jagateetä koskeva kysymys. Neuvoston ministeri Pröllin ja ministeri Seehoferin kanssa meidän onnistui saavuttaa kompromissi, jota pidämme täysin toimivana. Myös saksalaisilla ystävillämme on nykyään juoma, jonka valmistamiseen nimellä "Hüttentee" heillä on yksinoikeus. Mielestäni tämä kysymys on ratkaistu mahdollisimman hyvin ja lisäksi sovinnollisesti.
Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Hyvät kollegat, kiitän teitä siitä, että pyrimme täällä parlamentissa suojelemaan Euroopan kulttuuriperintöä. Puoluerajoihin katsomatta meidän kaikkien päämääränämme on taata, että tislattujen alkoholijuomien perinteiset tekniset tai maantieteelliset merkinnät ovat oikeita ja ettei muissa tuotteissa voida käyttää samoja merkintöjä. Kulttuurisen monimuotoisuuden suojelun lisäksi suojelemme kuluttajien oikeuksia. Äänestyspäätökselläni haluan taata sen, että kaikki missä tahansa lasin vodkaa, viskiä, rommia tai tšekkiläistä Slivoviceä tilaavat kuluttajat voivat olla varmoja siitä, että he saavat juotavakseen täsmälleen sitä, mitä haluavat.
Tämän vuoksi äänestin sen puolesta, että on mahdollista erottaa pakkausmerkinnän sanamuodosta, onko kyseessä jokin muu kuin perinteinen alkoholijuomatyyppi. Esimerkiksi banaanista, eikä perunoista, viljasta tai melassista valmistettua väkevää alkoholijuomaa ei pitäisi nimittää banaanivodkaksi, vaan banaanista valmistetuksi väkeväksi alkoholijuomaksi. Ehkä ei olisi kovin vaikeaa puolustaa eurooppalaista vodkaa WTO:ssa. Eurooppalaisten kuluttajien on oltava varmoja siitä, että he saavat ostaessaan pyytämäänsä tuotetta eivätkä väärennöstä.
Vastaavasti Tšekille on tärkeää, ettei tšekkiläisen Slivovicen, joka perinteisesti tislataan luumuista, merkintöjä voida käyttää esimerkiksi myös eurooppalaisissa tislatuissa alkoholijuomissa, jotka maistuvat luumulta juomaan lisätyn luumumehun vuoksi. Uskokaa pois, sitä ei voida verrata Slivovicen tislattuihin luumuihin, ja jos jollakulla on asiasta epäilyksiä, kehotan häntä tulemaan maahamme ja maistamaan.
Pyydän, että puoltava ääneni viimeisessä nimellisessä äänestyksessä kirjataan, koska laitteeni eivät valitettavasti toimineet.
Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, valitettavasti jäsenten enemmistö tuki vodkan väljempää määritelmää. Tämä oli tappio monivuosisataiselle perinteelle.
Esittelijä ja väljempää määritelmää tukeneet jäsenet tukivat periaatteita, jotka johtavat heikompilaatuisen ja maultaan huonomman vodkan valmistukseen. Tästä saattaa puolestaan olla seurauksena se, että vodkaa valmistetaan erilaisista maataloustuotteista, myös eläinperäisistä tuotteista ja kuluttajien terveydelle vaarallisesta tuotantojätteestä.
Vodkan kaltaiset tuotteet yhdistetään maailman tiettyihin alueisiin, jotka ylpeilevät usein vuosikausien pituisella vodkanvalmistusperinteellä. Kyse on kansallisista tuotteista, emmekä voi peukaloida niitä ottamalla käyttöön epäselviä määritelmiä, kuten olemme tehneet tänään. Tämä päätös on väärä.
Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Kun Slovakia liittyi EU:hun, paikallisia tuottajia vaadittiin tekemään muutoksia alkoholijuomien ja väkevien alkoholijuomien merkintöihin. Tuottajat eivät olleet kovin innostuneita asiasta, mutta he mukautuivat muutostarpeeseen kurinalaisesti. Heidän valmistamastaan "rommista" tuli "umia". Jotta siinä olisi voitu säilyttää "rommi"-merkintä, se olisi pitänyt valmistaa sokeriruo’osta valmistetusta alkoholista. Taloudellisista syistä tuottajat katsoivat paremmaksi pitäytyä viljasta tai sokerijuurikasmelassista valmistettavassa alkoholissa. Tämä kuuluu niihin syihin, joiden vuoksi meillä on Slovakiassa "umia" "rommin" sijaan; ensin mainittu on väkevä alkoholijuoma, jossa on erityinen rommin maku ja jota ihmiset kuluttavat sen maun vuoksi, joka on kehittynyt sukupolvien ajan eikä ole muuttunut EU:hun liittymisen jälkeen.
Tämän vuoksi tunnen myötätuntoa puolalaisia, ruotsalaisia, suomalaisia, virolaisia, latvialaisia ja liettualaisia kollegoitani kohtaan ja tämän vuoksi olen allekirjoittanut ja äänestänyt sen tarkistuksen puolesta, jossa vaaditaan vodkalle tiukkaa määritelmää, jonka mukaan sen ainoita sallittuja raaka-aineita ovat vilja, perunat ja mahdollisesti sokerijuurikasmelassi. Mielestäni jäsen Schnellhardtin kompromissia ei voida hyväksyä, koska vaikka se ei toisi muutosta viljasta, perunoista tai melassista valmistetun vodkan merkintöihin, sen mukaan muista raaka-aineista valmistettuja tuotteita voitaisiin varustaa merkinnällä "(ainesosan nimi) valmistettu vodka".
Tämä on hyvin yksinkertainen asia, ja EU:n määritelmien pitäisi olla aivan yhtä yksinkertaisia. Koska tarkistusta ei hyväksytty, äänestin tyhjää kollegani Schnellhardtin laatimasta mietinnöstä.
Laima Liucija Andrikienė (PPE-DE). – (LT) Arvoisa puhemies, aion puhua Schnellhardtin mietinnöstä. En ole vodkan ihailija enkä aio mainostaa tuotetta; mielestäni tänään hyväksymämme kompromissiratkaisu on kuitenkin edistysaskel, kuten vodkan määritelmää koskeva ratkaisu. Äänestin sen puolesta, vaikka edustamani maa – Liettua – halusi paljon täsmällisemmän määritelmän.
Mielestäni tänään hyväksymämme ratkaisut eivät täysin täytä kuluttajien ja Euroopan yhteisön, varsinkaan meidän alueemme, vodkanvalmistajien toiveita. Äänestin kuitenkin ehdotuksen puolesta ymmärtäen, että kyseessä oli kompromissiratkaisu.
Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin äänestin Schnellhardtin mietinnön puolesta, koska kaikki maat – myös kotimaani Itävalta – ovat kehittäneet omat, usein alueelliset, erikoistuotteensa ja väkevät alkoholijuomansa.
Ns. Jagateetä koskeva kysymys on jo mainittu. Se oli hyvin tärkeä kysymys meidän kannaltamme, koska mielestäni tällaiset perinteet ovat käytännöllisesti katsoen osa maan kansallista identiteettiä myös, kun kyse on väkevistä alkoholijuomista.
Suojaamalla tuotantomenetelmät taataan myös korkea laatu ja tietenkin pitkään alalla toimineiden tuottajien ja tuotantomenetelmien suojelu. Niin sanotun vodkasodan saattaminen päätökseen oli minulle lisäsyy äänestää tämän mietinnön puolesta.
Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Väkeviä alkoholijuomia koskeva uusi asetus selkiyttää tällaisten juomien määritelmiä ja niiden valmistusmenetelmiä.
Schnellhardtin mietinnöllä parannetaan komission ehdotusta selkiyttämällä sitä ja sisällyttämällä siihen joitakin vaikeasti määriteltäviä ja joitakin alkuperäisestä ehdotuksesta puuttuneita väkeviä alkoholijuomia.
Tuemme mietintöä, koska se on kattava asiakirja, johon sisältyy kaksi ainutlaatuista portugalilaista alkoholijuomaa, joita komissio ei alun perin ottanut huomioon, nimittäin Madeira-rommi ja poncha da Madeira.
Vodkan osalta päätettiin äänestää sellaisen tarkistuksen puolesta, jossa vaaditaan selkeää viittausta valmistuksessa käytettyihin raaka-aineisiin, mikäli valmistuksessa ei ole käytetty perinteisiä raaka-aineita eli perunaa, viljaa ja melassia.
Tämä vaikuttaa meistä asianmukaiselta kannanotolta, koska se edistää alkuperäisiä ja perinteisiä vodkan tuotantoon liittyviä arvoja ja koska on kuluttajien etujen mukaista antaa täsmällistä tietoa kulutettavista tuotteista.
Toisaalta tämä on myös ennalta varautumisen periaatteen mukainen asenne, jonka tarkoituksena on estää sellaisen tilanteen toistuminen tulevaisuudessa, jossa esimerkiksi perinteisen portugalilaisen juoman valmistus ja markkinoille saattaminen vaikeutuu.
Vaikka tätä tarkistusta ei hyväksytty, tuimme mietintöä. Myös vodkan valmistuksessa käytettäviin raaka-aineisiin viitattiin, tosin vähemmän selvästi.
Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin väkevien alkoholijuomien määritelmiä, kuvausta, esittelyä ja merkintöjä koskevasta asetusehdotuksesta laaditun Schnellhardtin mietinnön puolesta, koska pidän hyvin tärkeänä, ettei kuluttajia johdeta harhaan. Mielestäni on tärkeää, että valmistajat joutuvat esittämään selkeää tietoa tuotteen luonteesta avoimuuden lisäämiseksi markkinoilla.
Sen tarkoitus, että annetaan yksi asetus, jolla yhdistetään kaksi voimassa olevaa asetusta, on ottaa käyttöön väkeviä alkoholijuomia koskeva täsmällisesti määritelty politiikka, jonka avulla nykyinen lainsäädäntö mukautetaan myös WTO:n määrittelemiä uusia teknisiä vaatimuksia vastaavaksi.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Komissio on antanut tämän asetusehdotuksen, jonka tarkoituksena on saattaa ajan tasalle väkeviä alkoholijuomia koskeva yhteisön lainsäädäntö ja jossa määritellään uusien maantieteellisten merkintöjen tunnistusperusteet. Ehdotuksen tarkoituksena on myös tarjota kuluttajalle selkeää tietoa tuotteen luonteesta, ja siinä velvoitetaan valmistajat antamaan kaikki tarvittavat tiedot sen takaamiseksi, ettei kuluttajaa johdeta harhaan.
Tämä teksti edellytti viime hetken kompromisseja eri poliittisten ryhmien välillä, jotta väkevien alkoholijuomien määritelmiä, kuvausta, esittelyä ja merkintöjä koskevasta asetusehdotuksesta tulisi hyväksyttävä.
Kiistan ydin on se, mitä sanalla "vodka" tarkoitetaan. Joidenkin mukaan vodka olisi valmistettava yksinomaan viljasta, perunoista ja/tai sokerijuurikasmelassista, jotkut taas vaativat, että merkintöihin sisällytetään tiedot sen valmistuksessa käytetyistä raaka-aineista kuluttajien informoimiseksi.
Asetukseen sisältyviin maantieteellisiä merkintöjä koskeviin ehdotuksiin ei mielestäni liity ongelmia Portugalin kannalta. Ne kattavat eri viinityypit, rypäleiden puristejäännöksestä tislatut ja päärynästä valmistetut väkevät alkoholijuomat, Madeira-rommin, Algarvesta ja Bussacosta peräisin olevan hedelmäviinan, portugalilaisen ginjinhan, Singeverga-liköörin, portugalilaisen aniksen ja poncha da Madeiran.
Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta. Hyväksyn tarpeen yhdenmukaistaa vodkaa koskevat säännöt viskiä koskevien sääntöjen kanssa. Samanaikaisesti kuitenkin toivon, että kiinnitämme edelleen huomiota omenoista ja päärynöistä valmistettujen väkevien alkoholijuomien pienten tuottajien ahdinkoon Yhdistyneessä kuningaskunnassa. He ovat joutuneet kokemaan epäoikeudenmukaista syrjintää menneisyydessä.
Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin tämän mietinnön puolesta, jonka tarkoituksena on parantaa väkevien alkoholijuomien merkintöjen sovellettavuutta, luettavuutta ja selkeyttä.
Väkevät alkoholijuomat ovat siten uusien teknisten vaatimusten, erityisesti WTO:n sääntöjen ja vaatimusten, mukaisia.
Tarkoitus on, että EU:n väkevien alkoholijuomien valmistajat voivat säilyttää maantieteellistä alkuperää osoittavat merkintänsä maailmanmarkkinoilla.
Neuvottelujen aikana onnistuttiin säilyttämään "maatalousrommin" määritelmä. Tuottajat ja kuluttajat hyväksyivät saavutetun kompromissin, joka koski erityisesti laatuperusteita. Ranskan merentakaisissa departementeissa tuottajat voivat maatalousrommin määritelmän ansiosta erottua kolmansien maiden kilpailijoista. Merkintä "maatalousrommi", joka valmistetaan yksinomaan sokeriruokomehusta, on kuluttajien tunnustaman laadun tae.
Vodkakysymykseen löytyneen ratkaisun ansiosta voidaan säilyttää myös merkintä "perinteinen vodka", joka valmistetaan viljasta, perunoista tai melassista, estämättä valmistusta muistakaan maataloustuotteista. Viimeksi mainitussa tapauksessa merkinnässä on oltava maininta "(ainesosan nimi) valmistettu vodka".
Jens Holm (GUE/NGL), kirjallinen. (SV) Äänestin tänään Schnellhardtin mietintöä vastaan lopullisessa äänestyksessä. Lähtökohtana on sosiaalinen tilanne EU:ssa, jossa alkoholinkulutus on saatava vähenemään. Kansanterveyden parantamisen parissa tehtävä työ on asetettava kaikkein tärkeimmäksi ensisijaiseksi tehtäväksi. Tässä tilanteessa on nurinkurista, että Euroopan parlamentti määrittää vodkan ja tukee siten sellaisen väkevän alkoholijuoman käyttöä, joka suurina määrinä käytettynä on haitallista ihmisten terveydelle.
Frédérique Ries (ALDE), kirjallinen. – (FR) Istuntosalissa väiteltiin todellakin vodkasta väkeviä alkoholijuomia koskevan lainsäädännön tarkistamisesta keskipäivällä toimitetun äänestyksen aikana. Euroopan parlamentti osoitti äänestyksen aikana varmasti oikeudenmukaisuutta, mutta ei määrätietoisuutta kulinaaristen ja viininviljelyä koskevien perinteiden puolustamisessa.
Se osoitti oikeudenmukaisuutta katsoessaan perustellusti, että vodka, perinteisesti Puolassa, Ruotsissa, Suomessa ja Baltian maissa valmistettu alkoholijuoma, ansaitsee oikeudellisen suojan samoin perustein kuin muut alkuperämerkinnällä suojatut väkevät alkoholijuomat, kuten gini, viski ja brandy.
Lisäksi syntyi hämminkiä sen vuoksi, että tuottajat, jotka tislaavat vodkaa jostakin muusta kuin perunoista tai viljasta (ilmeisesti tämä koskee tuottajia Italiassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja jopa Belgiassa), voivat säilyttää alkoholijuomatuotteissaan merkinnän "vodka" pelkästään pakkausmerkintään tehtävän maininnan avulla.
Viime kädessä häviäjiä eivät tässä asiassa ole kuluttajat vaan pikemminkin tietty käsitys kulttuuriperinnöstä ja alueillemme voimakkaasti juurtuneista elintarvike- ja viininviljelyperinteistä. EU:n on kuitenkin kannustettava ihmisiä omistautumaan näille perinteisille elinkeinoille sen sijaan, että paikalliset tuottajat saatetaan epätoivon valtaan.
Olle Schmidt (ALDE), kirjallinen. (SV) Euroopan parlamentti on tänään äänestänyt vodkan määritelmästä. Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä, minä mukaan luettuna, äänestimme ensisijaisesti vodkan suppean määritelmän puolesta; vodkantuottajamaiden näkökulma on, että vain viljasta ja perunasta valmistettu vodka voidaan hyväksyä. Valitettavasti tämä suppeaa määritelmää edustanut näkökulma ei mennyt läpi. Tulevaisuudessa vodkaan voidaan lisätä muitakin raaka-aineita, kuten viinirypäleitä. Hyväksyin lopuksi kyseisen sanamuodon, vaikka se ei ollut ensisijainen valintani.
Marek Siwiec (PSE), kirjallinen. – (PL) Euroopan parlamentti äänesti 19. kesäkuuta 2007 Horst Schnellhardtin (PPE) mietinnöstä, jossa esitettyihin toimenpiteisiin sisältyy muun muassa ehdotus päivittää vuodesta 1989 lähtien käytössä ollutta melko epämääräistä vodkan määritelmää.
Viimeisin vodkan määritelmä, joka esitetään tarkasteltavanamme olevassa mietinnössä ja jonka Euroopan parlamentti on laatinut yhteistyössä neuvoston kanssa (puheenjohtajavaltio Saksan esittämän ehdotuksen pohjalta), ei ole suotuisa niiden perinteisten vodkan tuottajamaiden näkökulmasta, joihin erityisesti Puola lukeutuu. Ehdotuksen mukaan vodkaa voidaan valmistaa mistä tahansa maatalousmateriaaleista, mikä on vastoin vodkantuotannon perinteitä ja historiaa sekä Puolan ja Pohjoismaiden esittämiä pyyntöjä.
Tämän vuoksi äänestin neuvoston ja parlamentin laatimaa kompromissia vastaan. Samalla ilmaisen tukeni sille, että vodkan valmistuksessa käytettävien raaka-aineiden luetteloon sisällytetään ainoastaan vilja, perunat ja sokerijuurikas.
Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Olen vakuuttunut siitä, ettei saavutetusta kompromissista ole haittaa skotlantilaiselle viskille. Tämän vuoksi tuen tätä mietintöä.
Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. (PL) Äänestän väkevien alkoholijuomien määritelmiä, kuvausta, esittelyä ja merkintöjä koskevaa Schnellhardtin mietintöä vastaan.
Vodkan väljä määritelmä on epäilemättä haitaksi sen maineelle, koska siitä aiheutuu todellinen vaara sen laadulle. Lisäksi sellaisen vodkan saattaminen markkinoille, jota ei ole valmistettu tavanomaisista ainesosista ja joka hyötyy viljasta ja perunoista valmistetun vodkan maineesta, johtaa kuluttajia harhaan. "Vodka"-merkinnän käyttäminen edellyttää, että kyseessä on maineikas ja korkealaatuinen viljasta ja perunoista valmistettu tuote.
PSE-ryhmän Puolan valtuuskunta on pyrkinyt kaikin tavoin takaamaan, ettei vodkan määritelmä vaaranna Puolan etuja, ja on vaatinut perinteisten reseptien ja alueellisten menetelmien käyttöä väkevien alkoholijuomien valmistuksessa. Kantamme ei kuitenkaan ole saanut parlamentin enemmistön tukea.
Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Meidän on luotava väline kissan ja koiran turkisten tai tällaista turkista sisältävien tuotteiden kauppaa koskevien sääntöjen standardisoimiseksi yhteisön markkinoilla ja kiellettävä täysin niiden käyttö, tuonti yhteisöön ja vienti yhteisöstä.
Tämä ei perustu ainoastaan eettisyyteen tai siihen, että nämä eläimet voivat olla myös lemmikkejä. Meidän on taattava eläinten hyvinvoinnin suojelu ja kunnioitus, mitä nykyinen julma tapa kuljettaa ja teurastaa näitä eläimiä ei huomioi.
Kuluttajien ja eurooppalaisten turkiskauppiaiden luottamus on palautettava. Tämä onnistuu ainoastaan yhteisellä lainsäädännöllä, jolla kielletään kauppa ja jolla selkeytetään kaikkien jäsenvaltioiden lakisääteisiä, kissan ja koiran turkiksen myynti- ja jakelukieltoa koskevia vaatimuksia. Lisäksi esteet turkisteollisuuden sisäisten markkinoiden sujuvalle toiminnalle on poistettava kokonaisuudessaan.
Olen tietoinen siitä, että Euroopan unionin kansalaiset ovat huolissaan tästä laittomasta ja moraalittomasta kaupankäynnistä. Sen vuoksi uskon, että käytännön toimenpiteiden hyväksyminen tällä alalla auttaa tuomaan kansalaiset lähemmäksi Euroopan unionin toimielimiä.
Edite Estrela (PSE), kirjallinen. (PT) Äänestin Svenssonin mietinnön puolesta, koska luomalla joukon esteitä kissan ja koiran turkiksen käytölle autamme lopettamaan tämän epäinhimillisen kaupan.
Mielestäni on myös ensisijaisen tärkeää luoda yhteisönlaajuisia tutkimusmenetelmiä, joiden avulla voidaan valvoa tehokkaasti kissan ja koiran turkiksen alkuperää ja kieltää kissan ja koiran turkiksen tuonti Euroopan unionin markkinoille tai sen vienti Euroopan unionin markkinoilta. Siksi ei olisi enää mitään järkeä ylläpitää kyseisen turkiksen markkinoille saattamista koskevia poikkeuksia.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Vastauksena moniin vetoomuksiin ja huoliin tässä asetuksessa esitetään, että kissan ja koiran turkista ja tällaista turkista sisältävien tuotteiden saattaminen markkinoille, tuonti yhteisöön ja vienti yhteisöstä kielletään. Kielto korvaisi monien jäsenvaltioiden soveltamat erilaiset toimet, ja sen tavoitteena on kissan ja koiran turkiksen tuottamisen ja markkinoinnin kieltäminen. Ehdotuksen tavoitteena on myös varmistaa, että tieto uusista menetelmistä kissan ja koiran turkiksen tutkimiseksi ja sen erottamiseksi muuntyyppisistä turkiksista on komission saatavilla ja että tietoja vaihdetaan jäsenvaltioiden kesken.
Esittelijä tukee vahvasti tätä ehdotusta, mutta korostaa kuitenkin sitä, että on tarpeen selkeästi ehkäistä kaikki lainsäädännön porsaanreiät, jotka horjuttaisivat tuonti- ja myyntikieltoa. Lisäksi on tiukennettava tullitarkastuksia ja hallinnollisia – ja mahdollisesti myös rikosoikeudellisia – sanktioita, joita jäsenvaltiot soveltavat. Näin voidaan luoda ennaltaehkäisevä viitekehys, joka todella auttaa lopettamaan tämän häpeällisen ja laittoman kaupan.
Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. (DE) Äänestin kissan ja koiran turkiksen ja tällaista turkista sisältävien tuotteiden 31. joulukuuta 2008 voimaan astuvan tuonti- ja vientikiellon puolesta. Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää, ettei mitään poikkeuksia sallita ja ettei asetus edistä turkiskauppaa.
Hylkään ajatuksen pakkausmerkintävaatimuksesta, koska se on riittämätön ja liian kallis.
Äänestin myös erityisten rikosoikeudellisten toimien, kuten takavarikoinnin tai lupien mitätöimisen puolesta toivoen, että jäsenvaltiot säätävät tällaisista rangaistuksista ja varmistavat niiden soveltamisen. Asetuksen soveltamisesta olisi käytävä jatkuvaa mielipiteiden vaihtoa.
Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Kissan ja koiran turkiksen tuontikiellon EU:n alueelle on oltava täydellinen. En siis voi tukea komission ehdottamia poikkeuksia, mutta tuen täysin mietintöä.
Liam Aylward, Brian Crowley, Seán Ó Neachtain ja Eoin Ryan (UEN), kirjallinen. (EN) Suhtaudumme myönteisesti laajakaistaa koskevaan jäsen Hökmarkin mietintöön. Tuimme tarkistuksia, joissa painotettiin julkisten viranomaisten vastuuta siitä, että laajakaista on kaikkien kansalaisten saatavilla. Laajakaistan etujen on oltava koko Euroopan unionin, ja myös Irlannin, väestön käytettävissä. Mielestämme julkiset viranomaiset ovat ratkaisevassa asemassa laajakaistan hyväksikäytön ja saatavuuden takaamisessa ja vauhdittamisessa taloudellisesti vähemmän kehittyneillä alueilla. Näille alueille on vaikeaa rakentaa tieto- ja viestintätekniikkainfrastruktuuria, joka olisi saatavilla kohtuulliseen hintaan ja olisi riittävän laadukas tarvittavien palvelujen tarjoamiseen, varsinkin maaseudulla. Laajakaistan yleinen saatavuus on sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ja koheesion sekä parempien julkisten palvelujen ehdoton edellytys. Laajakaistan edut eivät saisi olla harvojen käytössä, ja tiedonsaannista syrjäytymistä olisi vältettävä kaikin keinoin.
Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Olin aluekehitysvaliokunnan esittelijä ja olen pahoillani siitä, ettei jäsen Hökmarkin mietinnössä oteta huomioon valiokunnan tekemiä lukuisia ehdotuksia.
Siinä jätetään huomiotta myös Euroopan komission ensisijainen huoli eli se, että "vaikka laajakaista onkin yleisesti ottaen yleistynyt, syrjäseuduilla ja maaseudulla liityntämahdollisuudet ovat vähäisemmät, koska kustannukset ovat alhaisen asukastiheyden ja pitkien välimatkojen vuoksi korkeat", eikä tähän ongelmaan siten myöskään esitetä ratkaisuja.
On huomioitava, että joillain Euroopan unionin alueilla, esimerkiksi syrjäseuduilla ja maaseudulla sekä uusissa jäsenvaltioissa, on markkinoiden toimintapuute, joka oikeuttaa rakennerahastojen ansiosta julkisten viranomaisten ja erityisesti paikallisten ja alueellisten viranomaisten toimet. Sain kokea tämän itse Limousinissa DORSAL-hankkeen yhteydessä. Olen siis tyytyväinen, että nämä sosialidemokraattien kaksi tarkistusta, jotka palauttavat asiat maan pinnalle, hyväksyttiin. Juuri näillä syrjäisillä alueilla tieto- ja viestintäteknologiat ovat eniten tarpeen ja hyödyksi, koska ne mahdollistavat välimatkojen lyhentämisen helpottaen käyttäjien ja palveluntarjoajien sekä suuren yleisön ja julkisten elinten välistä kanssakäymistä ja vähentävät palvelujen toimituskuluja ja -aikaa.
Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin laajakaistaa koskevan eurooppalaisen politiikan laatimista käsittelevän jäsen Hökmarkin mietinnön puolesta, koska on hyvin tärkeää tukea aloitteita, joilla helpotetaan Internetin ja yleisesti ottaen tiedon yleistä saatavuutta.
Lissabonin tavoitteiden mukaisesti on ensisijaisen tärkeää kehittää tietotekniikkaa, kuten muun muassa laajakaistaa. Vaikka Euroopan unionin onkin tavoiteltava uusien teknologioiden saattamista kaikkein syrjäisimpienkin alueiden käyttöön, on otettava huomioon myös se, että eri alueet eroavat paljon toisistaan. On edelleen monia kyliä, jotka ovat liian kaukana kaupunkikeskuksista ja joista ei edelleenkään pääse Internetiin, tai sitten yhteys on kohtuuttoman hidas, vaikka alue, johon nämä kylät kuuluvat, olisikin yleisesti ottaen hyvin katettu.
Koheesion vuoksi alueiden väliset erot on otettava paremmin huomioon, jotta voidaan ehkäistä digitaalista kuilua.
Hélène Goudin ja Nils Lundgren (IND/DEM), kirjallinen. (SV) Esittelijä esittää mietintönsä perusteluissa kaksi ristiriitaista väitettä. Hän painottaa toisaalta sitä, ettei EU:n tehtävä ole rahoittaa laajakaistan kehittämistä. Toisaalta hän katsoo, että EU:n politiikkojen olisi tuettava nopeampaa innovaatiotahtia, jotta Euroopan unionin markkinoista tulisi maailman dynaamisimmat.
EU:n laajuisen laajakaistaa koskevan politiikan toteuttaminen julkisilla varoilla on itsessään tuomittavaa. Mitä jos politiikka epäonnistuisi Lissabonin strategian tavoin?
Junilistan-puolueen mielestä laajakaistan kehittäminen on ensinnäkin markkinoiden tehtävä. Markkinatoimijoiden on vapaan kilpailun säännöillä toteutettavan teknologisen kehittämisen avulla varmistettava, että heidän palveluilleen on kysyntää. Toiseksi Junilistan-puolue on sitä mieltä, että tämän osa-alueen poliittiset tavoitteet on muotoiltava ja niitä on sovellettava kansallisesti institutionaalisen kilpailun kautta, jotta saadaan aikaan rakentavia ratkaisuja laajakaistan kehittämisen edistämiseksi.
Junilistan-puolue äänestää siis koko mietintöä vastaan.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Olemme iloisia, että tarkistuksemme hyväksyttiin. Sen periaatteena on, että "laajakaistayhteyksien yleinen käyttömahdollisuus on sosiaalisen kehityksen ja julkisten palvelujen kohentamisen ennakkoehto ja että viranomaisten olisi tehtävä kaikkensa, jotta kaikki kansalaiset pääsevät käyttämään laajakaistayhteyksiä, jotta niistä saatavat hyödyt ulottuisivat kaikkiin väestönosiin etenkin unionin vähiten kehittyneillä alueilla". Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, että seuraavat tarkistuksemme hylättiin:
- "ottaa huomioon, että eräillä maantieteellisesti erittäin pirstoutuneilla kaikkein syrjäisimmillä alueilla ei ole vielä saatavana oleellista tieto- ja viestintätekniikan infrastruktuuria, kuten laajakaistaista Internetiä; ottaa huomioon, että tämä koskee esimerkiksi Azorien läntisiä saaria (Flores ja Corvo), jotka kärsivät siten kaksin verroin syrjäisestä sijainnistaan"
- ja "katsoo, että on välttämätöntä ottaa huomioon erot yksittäisten syrjäisimpien alueiden välillä, eräänä esimerkkinä on maantieteellisen pirstoutumisen asettama rajoitus muun muassa Azoreilla ja Kanarian saarilla, mikä edellyttää, että on turvattava oikeus pääsyyn kaikilla syrjäisimmillä alueilla niiden kaikille asukkaille".
Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. – (PL) Äänestän laajakaistaa koskevan eurooppalaisen politiikan laatimista käsittelevän jäsen Hökmarkin mietinnön puolesta (2006/2273(INI)).
Esittelijä painottaa oikeutetusti, että laajakaistayhteyksien kehittäminen edistää edistyksellisten ja yleisten terveydenhuoltojärjestelmien kehittämistä sekä helpottaa pääsyä ammatilliseen koulutukseen ja hallituksen hallintopalveluihin. Euroopan unionin kansalaisista 500 miljoonalla on mahdollisuus käyttää laajakaistaa, mikä tarjoaa Euroopan unionille mahdollisuuden tulla maailman johtavaksi tietopohjaiseksi taloudeksi. Tuen täysin jäsenvaltioille esitettyä aloitetta laajakaistan asentamisesta kaikkiin kouluihin, yliopistoihin ja koulutuslaitoksiin.
Mielestäni laajakaistainfrastruktuurin parantamisen on oltava ensisijainen tavoite, ja tähän tarkoitukseen olisi ohjattava merkittävästi varoja. Mielestäni Euroopan unionin varoja olisi käytettävä sellaisten laajakaistaverkkojen uudistamiseen ja korvaamiseen, joiden liikenteen volyymi ei ole riittävä.
Margie Sudre (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Aluetalouksien dynaamisuus riippuu vahvasti siitä, kuinka kehittyneitä ovat tietotekniikka- ja viestintäteknologiat, kuten muun muassa nopea laajakaistayhteys.
Euroopan unionilla on ehdottomasti oltava, jäsenvaltioiden ja alueiden ohella, keskeinen rooli "digitaalisen kuilun" ehkäisyssä, jotta ihmisten, yritysten ja alueiden välistä kuilua tietotekniikan saatavuudessa saataisiin kavennettua. Hallituksen tuen on julkisen ja yksityisen sektorin yhteystyön kautta kohdistuttava ensisijaisesti huonosti katetuille alueille.
Langattomat yhteydet sekä mobiili- ja satelliittikommunikaatio voivat tuoda laajakaistan alueille, joihin kiinteät verkot eivät ole yltäneet, ja tarjota siten mielenkiintoisia ja edullisia ratkaisuja ihmisille, jotka asuvat syrjäisillä tai huonosti saavutettavilla alueilla, kuten saaristossa tai vuoristossa sekä tietysti syrjäisimmillä alueilla.
Juuri syrjäisimmillä alueilla nämä teknologiat ovat hyödyllisempiä kuin muualla, koska ne lyhentävät välimatkoja, vähentävät kuluja ja lyhentävät määräaikoja helpottaen käyttäjien ja palveluntarjoajien, asiakkaiden ja palveluntarjoajien tai jopa suuren yleisön ja julkisten viranomaisten välistä kanssakäymistä.
Andreas Mölzer (ITS). – (DE) Arvoisa puhemies, äänestimme tyhjää jäsen Quisthoudt-Rowohlin mietinnöstä, vaikka onkin myönteistä, että Venäjän ja Euroopan unionin välinen kauppa kasvoi viime vuonna 20 prosenttia ja että yksittäiset jäsenvaltiot tekevät tiiviimpää yhteistyötä Venäjän kanssa esimerkiksi öljy- ja kaasuteollisuuden aloilla. Parempaa yhteystyötä olisi tavoiteltava yleisestikin, vaikka molempien osapuolten ensisijaisena tavoitteena onkin oltava lihan tuontikielto-ongelman ratkaiseminen. Kaikkein tärkeintä on välittömästi kumota Venäjän väitteet huonosta laadusta ja lihan salakuljetuksesta, jotta luodaan pohjaa neuvotteluille strategisesta kumppanuussopimuksesta, joka raukeaa ensi vuoden lopussa.
Energiatoimituksia käytetään strategisena ja poliittisena aseena, minkä olisi pitänyt olla meille selvää jo Venäjän ja Ukrainan välisestä konfliktista alkaen, ellei se ollut jo selvinnyt aiemmin. Meidän on Euroopan unionissa sovittava jo nyt yhtenäinen kanta ja toimintastrategia, jotta voimme vastustaa Venäjää yhtenäisellä kannalla silloin, kun nämä tapahtumat oletettavasti toistuvat. Emme saa kuitenkaan unohtaa, että olemme toisistamme riippuvaisia ja että tavoitteenamme on oltava toimivan akselin luominen Euroopan unionin ja Venäjän välille, eikä sen pitäisi mielestäni rajoittua ainoastaan kauppasuhteisiin.
Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Mielestäni laajakaistatekniikan tarjoajilla on oltava julkisen palvelun velvoite. Asun itse pikkukaupungissa Gloucestershiressa, jossa on ollut mahdollisuus käyttää laajakaistaa vasta noin vuoden ajan, joten tunnen syrjäytyneisyyden aiheuttamat taloudelliset seuraukset. Hyväksyn sen, että laajakaistan asentaminen aloitetaan asutuimmista ja helppopääsyisimmistä alueista, mutta asentamista ei saisi lopettaa, ennen kuin yli 99 prosenttia väestöstä on laajakaistan piirissä. Palveluntarjoajat eivät saa ilman seuraamuksia valita parhaita paikkoja syrjäisten alueiden ja talouksien kustannuksella. Äänestän tämän mietinnön puolesta, koska siinä ollaan menossa pitkälti oikeaan suuntaan, joskaan siinä ei aivan ole päästy minun tavoitteeseeni.
Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietintö ilmentää Euroopan unionin suurimpien mahtien ja Venäjän välisiä nykyisiä kapitalistisia ristiriitoja. Mietinnön lähtökohtana on interventio Venäjällä, mikä osoittaa, että se on pelkkä opas uusliberalistiseen politiikkaan. Intervention tavoitteena on suostutella Venäjä toimimaan Euroopan unionin suurimpien talous- ja rahoitusryhmittymien ehdoilla.
Tästä on esimerkkinä laaja kritiikki, joka koskee "lakiesitystä, jonka nojalla hallitus voi hylätä ulkomaiset tarjoukset enemmistöosuuden hankkimiseksi venäläisissä yrityksissä ja estää näin yli 49 prosentin ulkomaalaisomistuksen 39 strategisella teollisuudenalalla toimivissa yrityksissä". Suurin osa parlamentista "kyseenalaistaa sekä mainitun lakiesityksen että strategisiksi ja kansallisen turvallisuuden kannalta olennaisiksi määriteltyjen teollisuudenalojen valinnan ja niiden alati kasvavan lukumäärän" Venäjällä.
Lisäksi seuraava kappale poistettiin ehkä siksi, että se paljasti liian selkeästi mietinnön todelliset tavoitteet: "katsoo, että tällainen lähestymistapa ei paranna Venäjän investointiympäristöä ja että se aiheuttaa perustavanlaatuisia kysymyksiä valtion asemasta markkinataloudessa ja kilpailusta talouden keskeisillä aloilla; katsoo, että yritysten omistustilanne niin Venäjällä kuin muuallakin on asia, jota voidaan säädellä markkinoiden avulla".
Tarvitseeko muuta sanoa?
Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Venäjän merkitys Euroopan unionille perustuu lukuisiin tekijöihin, kuten sen maantieteeseen, kokoon, strategiseen asemaan, kauppaan ja tietysti sen rooliin kansainvälisissä suhteissa sekä sen merkitykseen energian hankinnan kannalta, etenkin kun vaihtoehtoiset energialähteet ovat Lähi-idässä. Monissa viimeisten kahden laajentumiskierroksen aikana EU:hun liittyneissä jäsenvaltioissa muistot ovat melko tuoreita. Kaikkia näitä tekijöitä on tarkasteltava realistisesti. Realismia ei saa kuitenkaan sekoittaa tietämättömyyteen vaikeuksista tai arvojen puutteeseen. Vaikka parannusta onkin tapahtunut joillain aloilla, on tämän päivän Venäjä vielä kaukana vapaasta, avoimesta ja ihmisoikeuksia täysin kunnioittavasta demokratiasta.
Myönteistä on, että EU onnistui ottamaan yhtenäisen linjan äskettäin pidetyssä EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa, ja että se onnistui herättämään useiden jäsenvaltioiden huolestuneisuuden ja mielenkiinnon. Vaikka saavutetut tulokset eivät olekaan ihanteellisia, on suositeltavaa omaksua tällainen lähestymistapa, jossa tunnustetaan Euroopan unionin etujen monimuotoisuus, joka edustaa kyseisiä etuja ja joka on uskollinen EU:n arvoille.
Eoin Ryan (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Ferreiran mietinnöstä äänestäminen osoittaa jälleen kerran, että alhaista yritysveroa soveltavia Euroopan unionin jäsenvaltioita vastaan hyökätään jatkuvasti. Yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan luominen merkitsee sitä, että EU:n suuremmat jäsenvaltiot saavat enemmän yhtiöverotuloja muiden kustannuksella. Vaikka kahdeksan jäsenvaltiota tai enemmänkin sopisivat yhteisestä yritysveropohjasta, se vuorostaan mitätöisi nykyiset kahdenväliset sopimukset niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka päättivät osallistua yhteiseen yritysveropohjaan.
Jotkut jäsenvaltiot ovat ryhtyneet toimiin sen puolesta, että yritysvero maksettaisiin maahan, jossa myynti tapahtuu. Tämä olisi hyvin huono uutinen Irlannin kannalta, koska moni Irlannissa toimivista suurista yhtiöistä vain tuottaa uusia hyödykkeitä ja palveluja, jotka myydään sitten EU:n suuremmissa jäsenvaltioissa. Voin vakuuttaa kaikille, erityisesti Saksan valtiovarainministerin vihamielisten ja kielteisten kommenttien jälkeen, että Irlanti ja muut valtiot, joissa on alhainen yhtiöverotus, taistelevat säilyttääkseen alhaisen yhtiöverotusjärjestelmänsä vastaisuudessakin, koska sen ansiosta työllisyys pysyy korkeana ja työttömyys alhaisena ja taloudessa on saavutettu monia menestyksiä.
Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Äänestin jäsen Ferreiran mietintöä vastaan, koska 13 kohdassa esittelijä esittää konsolidoidun yhtiöveropohjan luomista koko EU:n alueelle. Mielestäni veropohjan yhtenäistäminen on ensimmäinen askel kohti yhtiöverokantojen yhtenäistämistä. Tällä olisi kielteisiä seurauksia, koska se vähentäisi jäsenvaltioiden kilpailupaineita.
Mielestäni verokilpailu on välttämätöntä, koska se kannustaa valtioita tekemään tarpeellisia uudistuksia. Kotimaassani Slovakiassa on käynnissä taloudellinen nousukausi, joka johtuu entisen pääministerin Mikuláš Dzurindan tekemistä lukemattomista uudistuksista. Slovakia on esimerkki siitä, miten yksinkertaiset, avoimet ja neutraalit säännöt luovat lisää tuloja valtiolle. Verotulot eivät riipu yksistään verokannasta, vaan ennen kaikkea laajasta veropohjasta ja useista erivapauksista, vähennyksistä, poistoista, erityisjärjestelyistä ja niin edelleen. Tämän vuoksi vastustan jyrkästi kaikenlaista yhtiön tuloverotuksen yhtenäistämistä.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Parlamentti näyttää käyttävän vuosittaisia alakohtaisia mietintöjään – tässä tapauksessa kilpailupolitiikkaa koskevaa kertomusta 2005 – omien maksimaalisten ja pisimmälle menevien kantojensa esittelemiseen. Tällä kertaa se aikoo vapauttaa koko energiasektorin 1. heinäkuuta 2007 mennessä, yhtenäistää yritysverotuksen (yhteisen konsolidoidun veropohjan avulla) ja supistaa ja valvoa valtiontukea, joka on EU:n kilpailupolitiikan ominaispiirre. Se pitää myös tärkeänä kilpailusääntöjen muuttamista, koska ne estävät pääoman keskittymisen ja keskittämisen. Kaikki tämä tehdään uusliberalistisen Lissabonin toimintaohjelman nimissä. Siksi siis äänestämme mietintöä vastaan.
Erityisesti kaksi kohtaa ansaitsee erityishuomiota. Ensinnäkin haluamme ilmaista jälleen vastustavamme fuusioita ja kilpailun vaikutuksia koskevien strategioiden muutoksia. Näiden muutosten tavoitteena on rohkaista yhä suurempia eurooppalaisia monikansallisia yrityksiä kilpailemaan maailmanlaajuisesti sen sijaan, että huomioitaisiin yritysten keskittyminen kansallisesti, vaikka "monopoleja" ja viranomaisia kritisoidaankin. Fuusioiden ja ostojen arvo on kolminkertaistunut vuoden 2003 jälkeen. Toiseksi kilpailusääntöjä on yritetty vilpillisin keinoin soveltaa yleishyödyllisiin palveluihin.
Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Äänestin 13 kohtaa ja yleisesti kilpailupolitiikkaa koskevasta kertomuksesta 2005 laadittua mietintöä vastaan. Vastustan yhteisen konsolidoidun yhtiöveropohjan luomista, koska se on mielestäni ensimmäinen askel kohti verotuksen yhdenmukaistamista.
Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. (PT) EU:n kilpailupolitiikka on elintärkeää avoimessa markkinataloudessa.
Hyödykkeiden ja palvelujen oikeudenmukaisen kaupan alalla toteutettavat toimet, esimerkiksi hinnanalennukset, laadun parantaminen, kuluttajien valinnanvapaus ja teknologisten innovaatioiden tärkeät kehittämistoimet ovat ensisijaisen tärkeitä edellytyksiä markkinoiden avoimuuden hyödyntämiseksi täysimääräisesti.
Äänestimme tänään kilpailusääntöjen selkeyttämisen ja oikeusvarmuuden lisäämisen puolesta, jotta saadaan suurin hyöty irti kaikista toimista, joita on toteutettu tämän politiikan tehokkuuden, avoimuuden ja johdonmukaisuuden parantamiseksi. Nykyinen lähestymistapa pyrkii olemaan enemmän kuin pelkkä virallinen selvitys kilpailusäännöistä, jotta voimme paremmin arvioida tiettyjen käytäntöjen tai rakenteellisten muutosten todellisia ja mahdollisia vaikutuksia yrityksissä. Tässä suhteessa hajauttaminen on tuleva myönteinen trendi. Sen vuoksi äänestin jäsen Ferreiran mietinnön puolesta.
Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) EPLP:n mielestä esittelijän lähestymistapa oli yleisesti ottaen oikea. Yhteisestä konsolidoidusta yhtiöveropohjasta EPLP on kuitenkin ollut jo pitkään sitä mieltä, että se kuuluu kansallisen itsemääräämisoikeuden alaisuuteen. Sen vuoksi äänestimme 13 kohdan toista osaa vastaan.
Godfrey Bloom (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP kieltäytyy tukemasta Equitable Lifen tutkintaa koskevaa suositusta useista syistä. Ensinnäkin siksi, että suosituksiin on sisällytetty yhteinen sääntelypolitiikka, joka muistuttaa yhteistä maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, jotka ovat osoittautuneet katastrofaalisiksi.
Suosituksen mukaan veronmaksajien olisi myös korvattava Equitable Lifen vakuutuksia ottaneille henkilöille mutta ei National Provident Institutionin vakuutuksenottajille tai epäonnistuneen institutionaalisen eläkejärjestelmän jäsenille, joiden tapaus vaikuttaa yhtä varmalta.
Michael Cashman ja Peter Skinner (PSE), kirjallinen. (EN) EPLP tuki valiokunnan perustamista, koska se uskoi Euroopan parlamentin voivan sen avulla selvittää Equitable Lifen kriisiä ja ottaa siitä opiksi ja että myös uhrit saisivat äänensä kuuluviin. Mietinnöstä on jätetty pois paljon kriisiä ja sen seurauksia koskevia tietoja, joten lopputulos ei ole kattava. Lisäksi oppositio on käyttänyt mietintöä hyväkseen hyökätäkseen Labour-hallitusta vastaan, samalla kun vakuutuksenottajia on johdettu harhaan nostamalla heidän odotuksiaan väärin perustein.
Äänestämme nyt suosituksesta, joka koskee mietinnön tulosten eikä itse mietinnön hyväksymistä. Valiokunnan äänestyksen jälkeen ei ollut mahdollisuutta muuttaa tai parantaa tekstiä. Sen vuoksi EPLP äänestää tyhjää.
Derek Roland Clark (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP kieltäytyy tukemasta Equitable Lifen tutkintaa koskevaa suositusta useista syistä. Ensinnäkin siksi, että suosituksiin on sisällytetty yhteinen sääntelypolitiikka, joka muistuttaa yhteistä maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, jotka ovat osoittautuneet katastrofaalisiksi.
Suosituksen mukaan veronmaksajien olisi myös korvattava Equitable Lifen vakuutuksia ottaneille henkilöille mutta ei National Provident Institutionin vakuutuksenottajille tai epäonnistuneen institutionaalisen eläkejärjestelmän jäsenille, joiden tapaus vaikuttaa yhtä varmalta.
Bert Doorn (PPE-DE), kirjallinen. – (NL) Tutkintavaliokunnan jäsenenä olen tutkinut lainsäädäntöön liittyviä laatuseikkoja.
Tutkintavaliokunta totesi, että vaikka komissio valvookin muodollista vuorottelua, se ei valvo tarpeeksi lainsäädännön soveltamista. Pannaanko lainsäädäntöä täytäntöön oikein ja siten, että sen soveltaminen täyttää Euroopan unionin lainsäädännön tavoitteet?
Meidänkin pitäisi parlamentin jäseninä valvoa paljon laajemmin, mitä lainsäädännölle tapahtuu jäsenvaltioissa sen jälkeen, kun olemme sen hyväksyneet. Mielestäni asiasta vastaavan esittelijän olisi valvottava sitä, mitä jatkossa tapahtuu jäsenvaltioissa. Esittelijän on soitettava hälytyskelloja, kun asiat alkavat mennä väärään suuntaan, ja saatava tarvittaessa komissio ryhtymään toimiin. Suosittelisin myös ottamaan mukaan kansalliset parlamentit.
Kansallisia valvojia koskeva jäsenvaltioiden välinen rakenteellinen yhteistyö jättää toivomisen varaa. Tämä vaikuttaa rahoitusmarkkinoiden valvonnan lisäksi myös muiden alojen valvontaan. Itsenäisten valvojien määrä jäsenvaltioissa on kasvussa. Kysymys kuuluukin, kuka valvoo näitä valvojia? Entä kuka valvoo valvojien välisen rajatylittävän yhteistyön laatua? Eikö Euroopan komissio voisi olla merkittävässä roolissa juuri tässä asiassa?
Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestin tyhjää tästä mietinnöstä. Kun tutkintavaliokunta perustettiin, pidin sitä tärkeänä mahdollisuutena ottaa opiksi melkein kaatuneesta Equitable Lifesta ja tarjota uhreille jonkinlainen selitys. Ongelmana on se, että mietintö on pettymys sekä puutteiden että toiminnan puolesta. Siinä nostetaan väärin perustein vakuutuksenottajien toiveita ja odotuksia ja sitä on käytetty häpeämättömästi hyökkäykseen hallitusta vastaan. Koska kyse on tutkintavaliokunnan mietinnöstä, johon ei sääntöjemme mukaan voida esittää muutoksia, en voi hyvällä omallatunnolla äänestää mietinnön puolesta.
Jeffrey Titford (IND/DEM), kirjallinen. (EN) UKIP kieltäytyy tukemasta Equitable Lifen tutkintaa koskevaa suositusta useista syistä. Ensinnäkin siksi, että suosituksiin on sisällytetty yhteinen sääntelypolitiikka, joka muistuttaa yhteistä maatalous- ja kalastuspolitiikkaa, jotka ovat osoittautuneet katastrofaalisiksi.
Suosituksen mukaan veronmaksajien olisi myös korvattava Equitable Lifen vakuutuksia ottaneille henkilöille mutta ei National Provident Institutionin vakuutuksenottajille tai epäonnistuneen institutionaalisen eläkejärjestelmän jäsenille, joiden tapaus vaikuttaa yhtä varmalta.
Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista vastustavani tarkistuksia 7 ja 8. Äänestystä ei valvottu, ja vastustan niitä, koska niiden sisältö on asian vierestä. Sisältö liittyy toissijaisuusperiaatteeseen, ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että viittaus poikkeuksiin heikentää tasa-arvoisen kohtelun periaatetta.
Toivon, että mietintö johtaa hyvään lopputulokseen ja auttaa kaikkia, poikkeuksetta.
Alexander Lambsdorff (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, Saksan vapaan demokraattisen puolueen jäsenten puolesta haluan sanoa, että jäsen Panayotopoulos-Cassiotoun mietintö käsittelee hyvin tärkeää aihetta, nimittäin toimia perhe-elämän ja opiskelun yhdistämisen mahdollistamiseksi. Äänestimme osoittaaksemme solidaarisuutemme niille kollegoille, jotka olivat mukana työstämässä mietintöä.
Haluan kuitenkin painottaa kollegoideni puolesta, että tämä asia on mielestämme sellainen, joka olisi hoidettava kansallisesti eikä Euroopan unionissa. Sen vuoksi parlamentin olisikin otettava tilaisuudesta vaari ja tutkittava tarkemmin, mitkä asiat kuuluvat meidän toimivaltaamme ja mitkä olisi parempi jättää jäsenvaltioiden hoidettaviksi.
Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh, Inger Segelström ja Åsa Westlund (PSE), kirjallinen. (SV) Ihmisten koulutustaso on ensisijaisen tärkeä heidän henkilökohtaisen kehityksensä sekä Euroopan unionin kasvun ja innovaatioiden kannalta. Tasa-arvon näkökulmasta perheellisten opiskelumahdollisuus on hyvin tärkeä asia. On siis tärkeää, että EU:n jäsenvaltiot investoivat enemmän sellaisten olosuhteiden luomiseen, jotka mahdollistavat opiskelun ja perheen perustamisen samaan aikaan. Tällä perusteella päätimme äänestää mietinnön puolesta, vaikka monet siinä käsitellyt asiat ovatkin kansallisen, alueellisen ja paikallisen eikä Euroopan unionin vastuun alaisia.
Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Mietinnössä painotetaan, kuinka tärkeää kaikille nuorille, niin miehille kuin naisillekin, on korkealaatuinen koulutus, joka mukautuu markkinoiden uusiin vaatimuksiin. On myös tärkeää, että he pystyvät jatkuvasti päivittämään osaamistaan voidakseen siirtyä työmarkkinoille ja saada aikaan pysyvää edistystä.
Koulutustaso on ensisijaisen tärkeä tekijä yhteiskunnan kasvun ja innovaatiokyvyn kannalta. OECD katsoo, että jos keskimääräiseen koulutusaikaan lisätään yksi vuosi, tuottavuus kasvaa välittömästi 5 prosenttia ja pitkällä aikavälillä 2,5 prosenttia. Korkeamman koulutustason maissa on vähemmän eriarvoisuutta, mikä on suuri haaste Portugalille, jossa on EU:n alueen suurin eriarvoisuus ja alhaisin koulutustaso.
Yleensä mitä korkeampi koulutustaso on, sitä korkeampi on työllisyysaste. Jos otetaan esimerkiksi 25–64-vuotias väestö, korkeakoulututkinnon suorittaneiden työllisyysaste oli 84 prosenttia vuonna 2001, toisin sanoen 15 prosenttiyksikköä korkeampi kuin muunlaisen koulutustason omaavien ihmisten keskimäärin ja lähes 30 prosenttiyksikköä korkeampi kuin sellaisten ihmisten, jotka eivät olleet jatkaneet ylemmän perusasteen koulutusta pidemmälle.
Bogusław Liberadzki (PSE), kirjallinen. (EN) Arvoisa puhemies, äänestän jäsen Panayotopolous-Cassiotoun mietinnön puolesta. Mietintö koskee sääntelykehystä perhe-elämän ja opiskelun yhteensovittamistoimenpiteiksi Euroopan unionissa (2006/2276(INI).
Jäsenvaltioiden olisi otettava paremmin huomioon nuoret perheelliset naiset ja miehet. Mietinnössä painotetaan oikeutetusti, että on tarpeen luoda poliittinen viitekehys, joka tukisi paremmin nuoria niin, että he voisivat opiskella ja kasvattaa perhettä tarvitsematta valita näiden tavoitteiden välillä.
Esittelijä ehdottaa, että sellaisten nuorten naisten ja miesten tilanne, jotka opiskelevat ja joilla on perhe, otettaisiin paremmin huomioon koulutusjärjestelmissä ja sosiaalisissa rakenteissa. Tämä voisi sisältää edullisia opiskelijavakuutuksia tai sosiaalitukea ja sairaanhoitoa, jotka voisivat kattaa myös opiskelijan huollettavat. Muita toimia voisivat olla verotaakan keventäminen tai poistaminen perheellisiltä opiskelijoilta.
Yliopiston lehtorina olen sitä mieltä, että mietinnön avulla jäsenvaltioita rohkaistaan tekemään yhteistyötä joustavamman viitekehyksen luomiseksi korkeakoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen alalla. Yhteistyössä hyödynnettäisiin koulutusalan uutta teknologiaa, ja se ansaitsee siten täyden tukemme.
Catherine Stihler (PSE), kirjallinen. (EN) Työ- ja yksityiselämän välinen tasapaino sekä työn ja opiskelun välinen tasapaino on olennaisen tärkeää työvoiman terveyden ja onnellisuuden kannalta. Nuoria opiskelevia naisia, joilla on lapsia huollettavanaan, on tuettava enemmän koko EU:ssa.
10. Äänestymiskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
(Istunto keskeytettiin klo 12.55, ja sitä jatkettiin klo 15.00.)
Puhetta ryhtyi johtamaan puhemies PÖTTERING
11. Parlamentin kokoonpano
Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, Irlannin toimivaltaiset viranomaiset ovat ilmoittaneet minulle, että jäsen Colm Burke on nimitetty Euroopan parlamentin jäseneksi Simon Coveneyn tilalle tästä päivästä eli 19. kesäkuuta 2007 alkaen. Haluan toivottaa jäsen Burken hyvin lämpimästi tervetulleeksi Euroopan parlamenttiin. Toivon työnne tuovan teille suurta iloa.
Avril Doyle (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan toivottaa jäsen Colm Burken tervetulleeksi parlamenttiin Irlannin parlamenttiin valitun kollegamme Simon Coveneyn tilalle. Hyödynnän tätä tilaisuutta toivottaakseni Simonille menestystä kansallisessa politiikassa. Olemme saaneet hänen tilalleen erinomaisen henkilön, Colm Burken, joka tulee Simonin vaalipiiristä Etelä-Corkista.
Puhemies. Monet kiitokset, jäsen Doyle. Onnentoivotustenne siivin menestys on taattu!
Puhemies. Parlamentin työjärjestyksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsen Burke voi osallistua parlamentin ja sen elinten istuntoihin täysin valtuuksin niin kauan kuin jäsenen valtakirjaa ei ole tarkastettu tai sitä koskevaa muistutusta ratkaistu, mikäli hän on antanut kirjallisen ilmoituksen siitä, ettei hänellä ole Euroopan parlamentin jäsenen tehtävän kanssa yhteensopimattomia tehtäviä.
12. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin esittää muutaman huomautuksen Heiligendammin G8-kokouksen tuloksista kehitysyhteistyön ja Afrikkaan liittyvien kysymysten näkökulmasta, kuten minua on pyydetty tekemään.
Se, että näihin kysymyksiin kiinnitettiin jälleen erityistä huomiota, oli jo sinällään hyvä uutinen. On hyvä asia, että Afrikan vahvistettiin jälleen olevan tärkeä painopiste G8-prosessissa, mutta todellisten tulosten osalta mitään erityistä ei kuitenkaan saavutettu. Ymmärrän täysin kehitysapua koskeviin viittauksiin pettyneiden esittämän kritiikin. Hyväksytyssä kompromississa yksinkertaisesti toistetaan Gleneaglesin kokouksessa tehdyt sitoumukset, ja mielestäni olisimme voineet olla kunnianhimoisempia.
Tiedämme, että 27 jäsenvaltion Euroopan unioni aikoo rahoittaa omalta osaltaan G8-maiden Afrikalle antamat sitoumukset 80–100-prosenttisesti. Meidän ei pitäisi sallia G8-maiden lyövän laimin omia sitoumuksiaan, joissa muistaakseni luvattiin kaksinkertaistaa Afrikalle annettavan avun määrä. Jotkin G8-maat eivät näytä alkuunkaan kunnioittavan tätä sitoumusta. Esimerkiksi Yhdysvaltain antaman avun kokonaismäärä on pienentynyt 20 prosentilla ja Japanin 10 prosentilla, ja niiden olisi epäilemättä pystyttävä parempaan.
Hallintoa ja kehitysyhteistyöpolitiikan perusperiaatteita koskevien kysymysten osalta olen suhteellisen tyytyväinen siihen, että Afrikkaa koskevassa lopullisessa julistuksessa on säilytetty hyvää hallintotapaa koskeva moniulotteinen ja kokonaisvaltainen lähestymistapamme sekä ehdottamamme sanamuoto. Hallintostrategiassamme painotetaan tuloksia ja uudistuksia edistävien kannustinten tarjoamista niille maille, jotka toteuttavat asianmukaisia ja uskottavia hallintouudistuksia järkevän poliittisen tahdon pohjalta.
Olen tyytyväinen voidessani korostaa sitä, että tämänvuotisen G8-kokouksen toimissa keskityttiin erityisesti koulutukseen: se on epäilemättä yksi arvokkaimmista avun kohteistamme. Julistuksessa tuodaan selkeästi ilmi, että on välttämätöntä rahoittaa täyttämättä jääneet tarpeet, joiden rahallisen arvon on arvioitu olevan 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria vuonna 2007 kaikissa "Koulutusta kaikille – vauhdilla" aloitteen (FTI) maissa.
Olen myös tyytyväinen terveyskysymyksiin, maailmanlaajuiseen rahastoon ja äidiltä lapselle tapahtuvien tartuntojen ehkäisyyn suunnattuja varoja koskevaan lopulliseen tekstiin. HIV:n/aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaan seuraaviksi vuosiksi luvatut 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria ovat osoitus selkeästä ja tiukasta sitoutumisesta verrattuna siihen varovaiseen sanamuotoon, jota käytettiin alunperin ja josta puuttui tarkka viittaus tarvittaviin varoihin.
Aion esittää G8-kokousta koskevien huomautusteni lopuksi yhden yleisluontoisen näkökohdan. G8-kokouksesta on tullut eräänlainen kehitysyhteistyötä koskevien lukujen ja julistusten kauneuskilpailu, mikä ei saa afrikkalaisia kumppaneitamme vakuuttuneiksi. Päinvastoin he arvostelevat meitä todellisten tulosten puutteesta ja ennen kaikkea siitä, ettemme kunnioita sitoumuksiamme. Lisäksi he tekevät sen entistäkin painokkaammin, sillä he ovat löytäneet vaihtoehtoisen mallin Kiinasta. Sen lisäksi, että Kiina ostaa valtavia määriä raaka-aineita Afrikasta, se myös rakentaa teitä, ministeriöitä ja sairaaloita heti saamansa pyynnön ja antamansa lupauksen jälkeisinä kuukausina. Se on melkoinen paukku, sillä omien, kaiken lisäksi neuvoston ja Euroopan parlamentin käyttöön ottamien menettelyjemme takia meidän on noudatettava tosiasiassa usean vuoden aikakehystä alkaen siitä hetkestä, jolloin sopimus tehdään, siihen hetkeen, jolloin sopimus todellakin pannaan täytäntöön.
Meidän on kuitenkin otettava opiksemme myös G8-prosessista. Samalla kun Afrikka kehittää voimakkaasti suhteitaan nopean talouskasvun maihin, G8-maiden kauneuskilpailusta on kehittymässä täytetoimintaa, joka menettää jatkuvasti uskottavuuttaan, jollemme onnistu saamaan Kiinaa ja muita nopean talouskasvun maita mukaan Afrikkaa ja kehitysyhteistyötä koskeviin kansainvälisiin aloitteisiin. Tästä syystä aion matkustaa Kiinaan heinäkuun alussa ja keskustella Afrikan tilanteesta kiinalaisten kollegoidemme kanssa.
Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, ennen kuin lopetan, haluaisin sanoa muutaman sanan jäsen Kinnockin mietinnöstä ja samalla siis puolimatkassa olevista vuosituhannen kehitystavoitteista. Mielestäni niillä on kiistämättä suuri ajankohtainen merkitys. Olen edelleenkin vakuuttunut siitä, että vuosituhattavoitteet ovat saavutettavissamme, edellyttäen tietenkin, että kaikki kehitysyhteistyöhön aktiivisesti osallistuvat tahot – paitsi rahoittajat myös kumppanimaamme – kunnioittavat sitoumuksiaan. Haluan myös korostaa Euroopan unionin vakaata ja kattavaa sitoutumista tässä ensisijaisen tärkeässä vaiheessa, kun tavoitteita ollaan panemassa täytäntöön.
Haluaisin siis esittää aiheesta muutaman näkökohdan – ja todellakin ilmaista muutaman varauksen – mietinnön sisältämän viestin yksityiskohdista. Vaikka olenkin hyvin pitkälti samaa mieltä mietinnön sisällöstä, olen kuitenkin hieman yllättynyt siitä sekavasta viestistä, joka mietinnössä lähetetään muulle maailmalle Euroopan unionin tehokkuudesta avunantajana. Haluan korostaa, että Euroopan unioni on – emme saa unohtaa tätä – suurin kehitysavunantaja laskettuna sekä määrällisesti että prosentuaalisesti suhteessa bruttokansantuotteeseen: osoitamme kehitysapuun 100 euroa henkeä kohti, kun vastaavat luvut ovat Japanissa 69 euroa ja Yhdysvalloissa 53 euroa. Tämä ei tietenkään anna aihetta autuaaseen itsetyytyväisyyteen, sillä tällä alalla meidän on epäilemättä mahdollista ja välttämätöntä kehittyä. Tällainen kehitys on myös suunnitelmissa, sillä Euroopan unioni on sitoutunut siihen kehitysyhteistyötä koskevan eurooppalaisen konsensuksen rajoissa.
Mietinnössä pahoitellaan sitä, että tiettyjen maiden antaman tuen kasvu johtuu osittain velkojen peruuttamisesta. Olen tietenkin samaa mieltä tämän huomautuksen tai varauksen perusajatuksesta. Minun on kuitenkin todettava, että vaikka velkahelpotusta ei otettaisikaan huomioon, Euroopan unionin antaman avun määrä on kasvanut, mitä ei voida sanoa muista suurista avunantajista. Otamme kuitenkin tämän huomautuksen luonnollisestikin vakavasti, ja siksi komissio on pyytänyt jäsenvaltioita vahvistamaan vuoden loppuun mennessä kansallisen suunnitelman, josta käy ilmi määrärahojen kasvu, jotta jäsenvaltiot voivat saavuttaa kehitysaputavoitteensa vuoteen 2010 mennessä.
Emme saa myöskään aliarvioida tehokkuutta lisääviä toimia tai sitä kerrannaisvaikutusta, joka saadaan työn jakamisesta komission ja jäsenvaltioiden kesken. Emme myöskään saa aliarvioida sitä, miten tärkeää on mukautua kumppanimaidemme strategioihin ja menettelyihin, tai varsinkaan kasvavaa tarvetta turvautua talousarviotukeen, joka on merkittävä. Myös näillä aloilla Euroopan unioni on kiistämättä kärjessä. Panen kuitenkin merkille tietynlaisen huolestuneisuuden talousarviotuen osalta, joka on kuitenkin suosituin kumppanuusväline ja joka ilmentää luottamusta kumppaneiden välillä, jotka ovat tasa-arvoisia oikeuksissaan ja velvollisuuksissaan. Tukemalla kansallisia politiikkoja ja osallistumalla talousarviomenettelyyn otamme käyttöön välineen, joka sopii parhaiten kumppanimaidemme käyttöön, ja siten järjestelyn, joka mahdollistaa suuren ennustettavuuden ja poikkeuksellisen joustavuuden. Mekanismia on tietenkin mahdollista parantaa edelleen. Se on vuosituhattavoitteita koskevan sopimuksen tarkoitus, ja komissio työskentelee parhaillaan sen parissa; tarkastelin lyhyesti tätä aihetta eilen, kun vastasin valiokunnassa kollegallenne, jäsen van den Bergille, ja seuraavien viikkojen aikana voimme keskustella kanssanne vuosituhannen tavoitteita koskevan sopimuksen perusteista ja ehdoista.
Esitin nyt vain muutamia huomautuksia. Muilta osin katson, että on ensisijaisen tärkeää yhdistää voimat vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Lähestymistapamme ansiosta kehitysmaat saavat Euroopan unionilta selkeän viestin solidaarisuudesta. Me puolestamme voimme vain auttaa niitä ilmaisemaan oman tahtonsa.
Lopuksi minun on kiitettävä jäsen Kinnockia tästä hyvin merkittävästä mietinnöstä ja onniteltava häntä siitä. Asiat esitetään mietinnössä oikeaa taustaa vasten. Mietintö on erittäin hyödyllinen ja jatkuva innostuksen lähde komission toimille.
Glenys Kinnock (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, monet kiitokset siitä, että olette läsnä, sillä nämä kysymykset ansaitsevat suuren huomion Euroopan parlamentissa. Haluan kiittää myös komission jäsentä hänen ystävällisistä huomautuksistaan. Uskon, että moni meistä pahoittelee syvästi sitä, että neuvosto päätti olla osallistumatta tänään G8-kokouksesta ja vuosituhannen kehitystavoitteista käytävään keskusteluun. Olemme pahoillamme, että neuvoston prioriteetit olivat muualla.
Mietintöni tarjoaa mahdollisuuden arvioida puolimatkassa, miten vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa on edistytty. Todellisuudessa monet Saharan eteläpuolisen Afrikan maat eivät tietenkään ole valmiita täyttämään yhtäkään vuosituhannen kehitystavoitetta. Käytännössä yksikään Afrikan maa ei pysty saavuttamaan lasten ja naisten raskaudenaikaista terveyttä koskevia vuosituhannen kehitystavoitteita. Siksi valiokuntamme oli yhtä mieltä siitä, että Euroopan unionin olisi jatkossakin johdettava toimia, joilla tuetaan seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeuksia antamalla rahoitusta ja muuta tukea. Vuonna 2005 Gleneaglesissa järjestetyssä G8-maiden huippukokouksessa rikkaiden maiden johtajat sitoutuivat kaksinkertaistamaan köyhille maille annettavan vuotuisen tuen 50 miljardiin Yhdysvaltain dollariin ja myönsivät niille täysimääräisen velkahelpotuksen.
Eurooppa-neuvosto sopi Gleneaglesin kokouksen asialistasta jo toukokuussa 2005, ja kokous järjestettiin kyseisen vuoden heinäkuussa. Maat antoivat – ja tämä on tärkeää – ajallisesti rajoitetun sitoumuksen saavuttaa tavoite, joka koskee 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuden käyttämistä kehitysapuun ja täysimääräisen velkahelpotuksen myöntämistä. Mietintöni laatimishetkellä oli selvää, että Euroopan unionin tiettyjen jäsenvaltioiden uskottavuus herätti vakavia epäilyjä. Tältä osin olen täysin eri mieltä komission jäsenen kanssa. Velkahelpotusta lukuun ottamatta, muutamat jäsenvaltiot ovat jäämässä jälkeen. Irakin ja Nigerian velkasopimukset on laskettu siten, että todellinen kuva aidosta avusta vääristyy. On arvioitu, että todellisen avun määrä oli noin 13 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2006. Vuonna 2010, jolloin Afrikalle annettavan vuotuisen avun oletetaan yltävän 50 miljardiin Yhdysvaltain dollariin, velkahuojennus on saatettu laajalti päätökseen, eikä sitä näin ollen enää laskettaisi mukaan maan antaman tuen määrään. Kehitysyhteistyöjärjestö Oxfamin arvion mukaan rahoitusvajeen määrä on nyt järkyttävät 30 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
G8-kokouksessa Euroopan unionin muutamat jäsenvaltiot pyrkivät painostamaan sen puolesta, että lupaukset pidetään. Arvoisa komission jäsen, kuten totesitte, jouduimme kuitenkin toteamaan, miten vuonna 2005 annetut lupaukset avun lisäämisestä toistettiin ja vahvistettiin. Meillä ei edelleenkään ole selkeitä aikatauluja eikä sitovia käytännön sitoumuksia. Tarvitsemme enemmän yksityiskohtaista tietoa ja selkeitä rahoitussitoumuksia, joilla voidaan esimerkiksi täyttää aukot FTI-koulutusaloitteeseen osallistuvien maiden rahoituksessa.
Meidän on selkeytettävä myös lupausta, jonka mukaan HIV:n/aidsin hoidon on oltava kaikkien saatavilla. Puhutaan 5 miljoonasta ihmisestä vuonna 2010. Haluamme tietää, onko kyse maailmanlaajuisesta luvusta, sillä siinä tapauksessa luvun pitäisi olla pikemminkin 10 miljoonaa. Jos luvulla viitataan ainoastaan Afrikkaan, tiedotteessa annetaan jokseenkin erilainen kuva tilanteesta. Tältäkään osin ei ole tietenkään mitään erityistä tavoitepäivämäärää. Todellisuudessa kehitysmaat eivät halua postissa mitään shekkiä tai velkakirjaa. Ne haluavat ottaa käyttöön uskottavia ja laskelmin varustettuja suunnitelmia samaan tapaan kuin omat hallituksemme.
Ilmastonmuutoksesta totean, että kaikki G8-maat Yhdysvaltoja ja Venäjää lukuun ottamatta lupautuivat puolittamaan päästöt vuoteen 2050 mennessä. Yhdysvallat sitoutui liittymään YK:n asiaa koskeviin toimiin, mikä on myönteinen asia. Minun on kuitenkin todettava toistamiseen, ettei mitään selviä sitovia tavoitteita asetettu eivätkä G8-maat sopineet Saksassa mistään viitevuodesta vuoteen 2050 mennessä toteutettavan 50 prosentin vähennyksen osalta. Myöskään ilmastonmuutoksen rajoittamisesta 2°C:een ei ole päästy sopimukseen. Koska velkahelpotukset ja tukisitoumukset ovat meille hyvin tärkeitä asioita, tiedämme, että jätämme vastakin vähälle huomiolle kauppaoikeutta koskevan kysymyksen. Viime vuonna G8-maiden kokouksessa Pietarissa vaadittiin äänekkäästi, että Dohan kierroksella on päästävä onnistuneeseen päätökseen, mutta, kuten näette, tulos jäi itse asiassa hyvin kauas siitä, mitä kehitysmaat uskoivat saavuttavansa, kun ne sitoutuivat osallistumaan Dohan kehityskierrokseen. Saksassa G8-maat ainoastaan toistivat sen, minkä ne totesivat Pietarissa vuosi sitten.
Talouskumppanuussopimuksista totean, että kannatan erityisesti jäsen van den Bergin tarkistusta, joka valitettavasti jätettiin pois edessänne olevasta tekstistä koontivaiheessa tapahtuneen virheen vuoksi. Mielestäni se on hyvin arvokas lisä talouskumppanuussopimuksista käytävään keskusteluun.
Lopuksi haluaisin todeta, että meidän on nyt vaihdettava täysin toimintatapaamme. Vuonna 2005 tuhannet kansalaisemme marssivat eri puolilla maailmaa tehdäkseen köyhyydestä historiaa. Näemme, että apu todellakin toimii. Köyhyyden vähentämisessä, koulutuksen tarjoamisessa lapsille, terveyden parantamisessa ja ihmishenkien pelastamisessa on saavutettu todellisia parannuksia. Meidän on kuitenkin saatava aikaan todellinen sosiaalinen ja poliittinen muutos ja lisättävä ymmärrystä siitä, ettemme suinkaan vaadi hyväntekeväisyyttä vaan pikemminkin oikeutta maailman kehitysmaita kohtaan.
(Suosionosoituksia)
Puhemies. Kiitos erinomaisesta työstänne jäsen Kinnock ja onnitteluni mietintönne johdosta.
Maria Martens, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, vuosituhannen kehitystavoitteet, joista sovittiin vuonna 2000, muodostavat kunnianhimoisen suunnitelman maailman köyhyyden vähentämiseksi merkittävästi vuoteen 2015 mennessä. Kuluvan kuukauden lopussa olemme puolivälissä tätä ajanjaksoa, mutta emme valitettavasti kuitenkaan puolivälissä näiden tavoitteiden saavuttamista, vaan olemme kaukana siitä. Kehitysohjelma on jäänyt merkittävästi jälkeen aikataulusta. Edelleenkin liian monia ihmisiä kuolee nälkään, liian monet lapset eivät vieläkään saa koulutusta, liian monet naiset ovat edelleen epäsuotuisassa asemassa, ja aids, malaria ja tuberkuloosi vaativat edelleen liian monia uhreja, ja voisin valitettavasti jatkaa tätä luetteloa jonkin aikaa.
On ensisijaisen tärkeää parantaa avun laatua ja lisätä sen määrää, ja paljon riippuu maiden poliittisesta tahdosta. Lienee tarpeetonta sanoa, että kaikkien maiden on pidettävä kiinni lupauksestaan antaa 0,7 prosenttia bruttokansantuotteestaan kehitysapuun. Kyse ei ole kuitenkaan yksistään rahasta. Kyse on lähinnä paremmasta ja tehokkaammasta avusta ja tämän avun paremmasta yhteensovittamisesta. Epätodellista apua, jossa rahaa kulutetaan lähinnä konsultteihin, arviointikertomuksiin ja tutkielmiin, on vähennettävä.
Haluan ottaa esiin ryhmäni puolesta muutaman kohdan. Haluan ensinnäkin kiinnittää huomionne rahoitusvirtojen avoimuuden tärkeyteen. On oltava selvää, minne rahat päätyvät. Toiseksi totean velan vähentämisestä – sillä velat ovat suuri ongelma monille maille – että velkojen vähentämisellä ei voida eikä saada palkita hallituksia huonosta hallinnosta. Siksi velan vähentäminen on mahdollista vain, jos tiukat ehdot, kuten hyvä hallintotapa ja avoimuus, täyttyvät. On taattava, että käyttöön asetettavat varat käytetään todellakin köyhyyden torjumiseen. Kolmanneksi haluan kiinnittää huomionne kaupan merkitykseen. Kauppa ja markkinoiden avautuminen voivat tietyin ehdoin merkitä valtaisaa piristysruisketta talouselämän kasvulle. Maiden on voitava luottaa tältä osin tukeemme.
Teollis- ja tekijänoikeuksista puhuttaessa haluan varoittaa heittämästä lasta pesuveden mukana. On varmistettava, että yritysten kannattaa jatkossakin harjoittaa tutkimusta köyhyyteen liittyvien tautien torjumisen alalla. Tätä varten on tarpeen suojella tietyllä tasolla teollis- ja tekijänoikeuksia koskevia patenttijärjestelmiä.
Lopuksi totean seksuaali- ja lisääntymisterveydestä, että monet kehitysmaiden naiset kohtaavat suuria vaaroja, jopa hengenvaaran raskautensa aikana ja sen jälkeen. Monet naiset kuolevat turhaan raskauden takia. On äärettömän tärkeää antaa apua tällä alalla. Siksi kannatamme näille naisille annettavan avun lisäämistä.
Margrietus van den Berg, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on valitettavaa, ettei neuvoston edustaja ole paikalla, ja Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä on syvästi pettynyt sen takia. Vuonna 2000 191 maailman johtajaa sitoutui vuosituhannen julistukseen kitkeäkseen äärimmäisen köyhyyden maailmasta vuoteen 2015 mennessä ja parantaakseen kaikkein köyhimpien terveyttä ja hyvinvointia. Tällä hetkellä viidesosa maailman väestöstä ei saa tyydytettyä sosiaalisia perustarpeitaan, koulutus ja puhdas juomavesi mukaan luettuina. Tarkalleen kahden ja puolen viikon kuluttua olemme puolivälissä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle asetettua määräaikaa. Jäsen Kinnockin erinomaisessa mietinnössä, jota kannatamme täysin, tarkastellaan, mitä me olemme tähän mennessä saavuttaneet.
Seitsemän ja puolen viime vuoden aikana on tehty ankarasti töitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, ja muutamia suuria menestyksiä on saavutettu. Etenkin Aasiassa on onnistuttu vähentämään merkittävästi köyhyyttä. Niiden ihmisten määrä, joiden on tultava toimeen alle yhdellä dollarilla päivässä, on vähentynyt Aasiassa neljännesmiljardilla ihmisellä vuodesta 1990 alkaen. Myös Keski-Amerikassa asiat ovat silminnähden paranemassa. Molemmilla alueilla aliravittujen lasten määrä on vähentynyt merkittävästi. Lapsikuolleisuus on pienentynyt useita prosentteja. Sadattuhannet ihmiset on pelastettu köyhyydeltä Keski-Amerikassa ja Aasiassa, mistä näiden alueiden ja koko maailman on syytä olla ylpeitä.
Aasiassa ja Keski-Amerikassa epäkohtana on kuitenkin edelleen rikkaiden ja köyhien välinen ammottava kuilu. Meidän on autettava panemaan täytäntöön strategioita, joilla edistetään luonnonvarojen ja maa-alueiden oikeudenmukaisempaa jakoa, oikeudenmukaisempia veroja, vähennetään korruptiota ja edistetään hyvää hallintoa. Kaikesta kasvusta ja edistyksestä huolimatta liian monien ihmisten sosiaaliset perustarpeet jäävät edelleen täyttymättä. Ne pitäisi asettaa eurooppalaisten tukiohjelmien painopisteeksi turvautumalla kansalaisyhteiskunnan apuun.
Yhdessä maanosassa vuosituhannen kehitystavoitteet ovat viime vuosina loitontuneet sen sijaan, että niitä olisi lähestytty. Yksittäisistä urheista saavutuksista ja monien tahojen ponnisteluista huolimatta Afrikka on taantumassa. On epätodennäköistä, että Afrikassa saavutetaan määräaikaan mennessä yhtäkään vuosituhannen kehitystavoitetta. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa kolme neljäsosaa väestöstä kärsii aidsista/HIV:stä.
Nälkäänäkevien määrä on noussut alueella useilla kymmenillä miljoonilla. Miten voimme muuttaa menestyvien ryhmien ajattelutapaa? Miten voimme auttaa afrikkalaisia liikemiehiä, naisten yhteisötalouksia ja mikroluottoja myöntäviä pankkeja muuttamaan yleistä mielipidettä? Ensinnäkin asettamalla keskipisteeseen paitsi uhrit myös onnistumiset, kuten esimerkiksi sotien lopettaminen muun muassa Mosambikissa, puhumattakaan Kofi Annanin kaltaisista afrikkalaisista diplomaateista, Abujan kaltaisista muotitaloista, eteläafrikkalaisista viininviljelijöistä, ghanalaisista piloteista, huippujalkapalloilijoista eri puolilta Afrikkaa ja naispuolisista tieto- ja viestintätekniikan alan yrittäjistä. Jonain päivänä he muuttavat Afrikan. Heidän kanssaan haluan luoda kumppanuuksia. Heidät pitäisi asettaa Euroopan unionin tuen painopisteeseen. Heidän on saatava kauppaetuuksia sen sijaan että vaivaamme heitä ylijäämätavaroillamme.
Nyt koittaa uusi aika. Tämä on käännekohta, vaikkakin matka jatkuu ylämäkeen. Jos yhdistämme laadun ja kansalliset resurssit sekä aidon yhteistyömme avun ja kaupan alalla, Afrikka voi nousta tuhkasta. Aito yhteistyö tarkoittaa sitä, että meidän lujitettava vuosituhattavoitteiden, koulutuksen ja terveydenhoidon painopisteasemaa Euroopan kehitysrahastossa ja kehitysapubudjeteissamme.
Arvoisa komission jäsen, olette oikeassa, vuosituhattavoitteita koskevat sopimukset ovat paras keino tämän saavuttamiseksi. Eräs tällainen keino on myös G8-kokous, jossa asetettiin todellisia määräaikoja tärkeille toimille. Aito yhteistyö tarkoittaa reiluja talouskumppanuussopimuksia. Afrikkalaisten liikeyritysten on voitava tuoda tuotteitaan lisäarvoa tuoville markkinoillemme. Jos tätä voidaan edistää GSP plus -järjestelmällä, tätä mahdollisuutta olisi hyödynnettävä. Muodostakaamme afrikkalainen joukkue, joka muodostuu hyvistä pelaajista ja voittajista, ja antakaamme tälle afrikkalaiselle joukkueelle mahdollisuus voittaa tämä jalkapallo-ottelu vuotta 2015 koskevien vuosituhannen kehitystavoitteiden toisella jaksolla. Siitä olisi hyötyä paitsi Afrikalle myös muulle maailmalle.
Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ei ehkä ole mikään sattuma, että kehitysyhteistyöstä käytävässä keskustelussa kuullaan paljon hollannin kieltä, ja olen siihen hyvin tyytyväinen.
G8-kokouksen tulosten perusteella on perusteltua sanoa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävästä prosessista on tulossa prosessi, jossa mennään yksi askel eteenpäin ja kaksi askelta taaksepäin. Afrikkaa koskevaa kysymystä tarkasteltiin todellakin lyhyesti Heiligendammin kokouksessa, vaikka tarkoituksena ehkä olikin voittaa Bonon ja Bob Geldofin sympatiat takaisin. Vuonna 2005 tehdyt sitoumukset toistettiin jälleen kerran, mutta mitään uusia sitoumuksia ei tehty, aikataulun vahvistamisesta puhumattakaan. Yhdyn jäsen Kinnockin huoleen siitä, että tätä vauhtia emme pääse tavoitteisiimme vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi jäsen Kinnockin mietintö on hyvin tasapuolinen asiakirja, ja siinä on otettu huomioon myös ryhmämme huolenaiheet. Sallinette minun luetella ne teille lyhyesti.
Ensinnäkään 0,7 prosentin tavoite ei saisi olla mikään pakkomielle. Myönnetyn avun laatu ja tehokkuus ovat vähintäänkin yhtä tärkeitä kuin avun määrä. Tiettyjen hallitusten niin kutsutut kehitysapumenot jättävät monia kysymyksiä avoimeksi, ja toimien koordinointi jättää toivomisen varaa. Toiseksi suoran talousarviotuen lisääminen on välttämätöntä, jos haluamme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, mutta sen ehtona pitäisi olla ensisijaisesti hyvä hallinto ja parlamentaarisen valvonnan harjoittaminen ensisijaisen tärkeänä näkökohtana. Kolmanneksi kannatamme ohjelmia velan vähentämiseksi, ei kuitenkaan lineaarisesti vaan tietyin ehdoin. Tällä tavoin käyttöön annettu pääoma voitaisiin maksaa rahastoon, jonka varat kanavoitaisiin ensisijaisesti koulutukseen ja terveydenhoitoon.
Lopuksi haluaisin todeta, että keskustelu siitä, olisiko meidän annettava etusija vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiselle vaiko kauppaa tukevalle avulle, on virheellinen kysymyksenasettelu, johon emme halua osallistua. Mielestämme kyse ei ole joko/tai-kysymyksestä vaan sekä että -kysymyksestä.
Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Afrikkaa voidaan auttaa vain yhteisellä maailmanlaajuisella toiminnalla. Euroopan unionin päättäväinen tuki niin kutsutuille lisääntymisoikeuksille, raskaudenkeskeytys mukaan luettuna, on olennainen este tällaisen yhtenäisyyden saavuttamiselle.
Raskaudenkeskeytys ei ole mikään ratkaisu äitiyskuolleisuuteen Afrikassa sen enempää moraalisesta kuin lääketieteellisestäkään näkökulmasta. Jos haluamme auttaa afrikkalaisia naisia tässä kysymyksessä, meidän olisi tarjottava lääketieteellistä apua, juomavettä, koulutusta ja lääkintälaitteita. Euroopan unionin varojen käyttäminen raskaudenkeskeytysten rahoittamiseen Afrikassa on vastoin avunantamisen periaatteita.
Se pakottaa kaikki Euroopan unionin kansalaiset osallistumaan epäsuorasti tähän asiaan. Kyse on myös eräänlaisesta Afrikkaan kohdistetusta moraalisesta imperialismista, eikä tällaista asennetta voida suvaita parlamentissa. Siksi pyydän teitä äänestämään mietinnön 40 ja 41 kohtaa vastaan. Osoitan vetoomukseni etenkin parlamentin kristillisdemokraattisille jäsenille. Jos vetoomukseeni ei vastata, emme voi kannattaa tätä mietintöä.
Frithjof Schmidt, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olemme nyt tekemässä puolimatkan arviota vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen tähtäävistä toimista, ja tulos on heikko – tämä käy selvästi ilmi jäsen Kinnockin mietinnöstä. Ryhmäni kannattaa hyvin voimallisesti tätä hyvää mietintöä.
Jos poliittinen tilanne jatkuu tällaisena, monet kehitysmaat, etenkin Afrikassa, eivät saavuta vuosituhannen kehitystavoitteita eikä enemmistö teollisuusmaista pidä taloudellisen avun antamista koskevaa lupaustaan. Saksan Heiligendammissa järjestetty G8-huippukokous oli tästä jälleen yksi esimerkki.
Vuodesta 1999 alkaen samat lupaukset on annettu ja rikottu yhä uudelleen kahden vuoden välein. Tämä heikentää Euroopan unionin uskottavuutta monien kehitysmaiden silmissä. Heiligendammissa annetuilla lupauksilla ollaan nyt korvaamassa Gleneaglesissa annetut lupaukset. Maailmanlaajuiseen rahastoon osoitetaan 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mutta meille on kerrottu, että summasta vähennetään Gleneaglesissa annetut rikotut lupaukset. Tätä kutsutaan kaksinkertaiseksi kirjanpidoksi. Tällä yritetään aiheuttaa sekaannusta lukujen osalta siten, että yksittäisiä valtioita ei velvoiteta mihinkään.
Mielestäni on erinomainen asia, että komission jäsen ilmaisi itsensä hyvin selkeästi tässä yhteydessä: juuri näin meidän on toimittava. Parlamentin velvollisuutena on ilmaista asiat selkeästi ja harjoittaa tarvittavaa painostusta sen varmistamiseksi, että ainakin Euroopan unioni pitää kiinni edistyksellisestä suunnitelmastaan, 0,7 prosentin BKT-osuuden osoittamisesta viralliseen kehitysyhteistyöapuun vuoteen 2015 mennessä tarkasti ja ilman kirjanpitotemppuja.
Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme tekemässä arviota G8-huippukokouksesta. Kyseisessä G8-huippukokouksessa annettu ilmastonmuutosta koskeva julistus on aivan selvästi merkityksetön. Yhdyn ympäristöjärjestöjen esittämiin lausumiin. Greenpeace on todennut, että julistus oli täysin riittämätön, ja Saksan Maan ystävät -liitto on kuvannut annettuja lupauksia epämääräisiksi. Velvoittavia sitoumuksia ei annettu.
Yhdyn komission jäsenen Michelin toteamukseen siitä, ettei Afrikasta ole keskusteltu läheskään riittävästi. Köyhimpien maiden velkahuojennusta ei ole edelleenkään saatettu loppuun. Koska keskustelemme samassa yhteydessä myös G8-kokouksesta, haluaisin kuitenkin muistuttaa parlamenttia jälleen kerran siitä, ettei näillä G8-mailla ole minkäänlaista legitimiteettiä. Ne ovat itse nimittäneet itsensä maailman johtajiksi. Tämä G8-huippukokous maksoi 100 miljoonaa euroa, ja yksistään Heiligendammin ympärille pystytetty aita maksoi 12,5 miljoonaa euroa. Huippukokousta vastaan järjestettiin erinomaisesti onnistunut mielenosoitus, johon osallistui 80 000 ihmistä, ja mellakoinnin – joka oli väärin ja valitettavaa – varjolla poliisiviranomaiset päättivät olla noudattamatta oikeusvaltion periaatteita. Tiedämme esimerkiksi, että mielenosoittajien joukkoon oli soluttautunut poliisin tutkijoita, jotka luultavasti yllyttivät mielenosoittajia väkivaltaan. Asianajajat pystyivät hädin tuskin hoitamaan työtään, ja tuomareista tehtiin poliisin jatkeita. Asianajajien oli taisteltava pitkään edes päästäkseen vankien luo. Amnesty International -järjestö on arvostellut pystyttyjä vankikoppeja hyvin yksiselitteisesti ja tuominnut ne. Huippukokouksen yhteydessä harjoitettua alistamista voidaan verrata poliisivaltion toimintaan. Kansalaisten sortamista ei aina tarvitse hakea kaukaa. Ihmisoikeuksia poljetaan myös Euroopan unionissa, kuten tämän G8-huippukokouksen yhteydessä.
Georgios Karatzaferis, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, totean ensinnäkin, etten usko yhdenkään maailman kansalaisen luottavan tähän G8-huippukokoukseen. Se tuo mieleen yli 400 vuotta sitten vaikuttaneet feodaaliherrat, jotka kokoontuivat päättääkseen tietyistä asioista antamatta kansalle minkäänlaista sananvaltaa. Tämä on modernia feodalismia. Kun G8-maat tapaavat, ne järjestävät arvonnan, jossa valitaan köyhien maiden joukosta kahdeksan valtuutettua, jotka voivat osallistua kokoukseen. Puhumme nyt Afrikasta. Mainitkaa minulle edes yhden suuren sairaalan nimi koko Afrikassa. Arvoisa puhemies, jos teillä olisi vakavia terveysongelmia, menisittekö Tansaniaan? Menisitte Saksaan tai Englantiin. Mainitkaa minulle edes yhden Afrikassa päätoimipaikkaansa pitävän suuren pankin nimi. Kaikki suuret pankit, joille uskomme rahamme, sijaitsevat pohjoisella pallonpuoliskolla. Tämä on yhdenlaista rasismia, joka meidän olisi lopultakin myönnettävä. Joka tapauksessa voidaan sanoa vähintäänkin, että näitä maita kohtaan harjoitetaan rasismin värittämää suvaitsevuutta. Annamme niille saman verran apua kuin annamme ikkunanpesijällemme palvelurahaa.
Meidän on tehtävä päätös ja otettava käyttöön ideologia, jotta taataan, että kaikilla maailman kansalaisilla on samat oikeudet demokratiaan ja terveyteen ja samat oikeudet osallistua heitä koskettaviin päätöksiin. En usko, että se, miten toimimme tänään, on demokratiaa. Jaamme keskenämme vaurauden ja levitämme syöpää kaikkialle maailmaan, ja samalla yksi supervalta – Yhdysvallat – ei suostu kannattamaan Kioton sopimusta, minkä takia kuolemantapaukset ja maapallon lämpeneminen koskettavat jokaista, eikä ihmisillä ole asiassa minkäänlaista sananvaltaa. Siksi meidän on parannettava demokratiaa, lisättävä kansalaisten osallisuutta ja kansalaisten kunnioittamista, etenkin maissa, joissa demokratia ei vielä loista riittävän kirkkaasti. Meidän on oltava varovaisia, sillä muutoin Afrikasta leviää uusi aids, jolla on vielä tuhoisammat seuraukset kuin tällä aidsilla, joka lähettää monet pohjoisen pallonpuoliskon kansalaiset toiseen maailmaan.
Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, olen tyytyväinen nähdessäni, että kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen on jälleen läsnä. Tiedämme, miten kiireinen aikataulu hänellä on. Hän on ollut virkavapaalla komission jäsenen tehtävistä osallistuakseen aktiivisesti Belgian parlamenttivaaleihin, ja tämä virkavapaus lienee nyt päättynyt – eikä tämä virkavapaus Euroopan komissiosta suinkaan ole ollut turha hänen puolueensa kannalta, ja haluan onnitella häntä siitä. Meidän on kuitenkin pantava merkille ihaillen ja jokseenkin yllättyneinä, että hän on edelleen aktiivinen molemmilla rintamilla myös virkavapautensa jälkeen: sekä täällä istuntosalissa kehitysyhteistyöstä vastaavana komission jäsenenä että Brysselissä, jossa tehdään kuumeisia toimia Belgian uuden hallituksen muodostamiseksi ja jossa komission jäsen pyytää tänään ranskankielistä Vihreät-puoluetta liittymään hallitukseen. Ei todellakaan ole helppoa yhdistää työt Euroopan unionin komission jäsenenä ja Belgian "varatunnustelijana", jonka tehtävänä on selvittää kruunuhallitsijan puolesta, voisiko ehdotettu hallituksen kokoonpano onnistua. Tässä yhteydessä on todennäköisesti otettava huomioon myös se, voiko tämä kokoonpano johtaa mahdollisesti puolueellisuuteen ja onko komission puolueettomuus sen seurauksena uhattuna.
Tämän lisäksi totean, että meidän olisi parempi – ja viittaan nyt jäsen Kinnockin mietintöön – kiinnittää huomiomme siihen, miten tieteellinen vuosituhattavoitteita koskeva lähestymistapamme on. Tämän provokatiivisen kysymyksen on esittänyt Amir Attaran, joka työskentelee Kanadassa sijaitsevassa Ottawan yliopistossa kehitysyhteistyöstä vastaavana asiantuntijana. Attaran kyseenalaistaa voimakkaasti näiden tavoitteiden taustalla olevan tieteellisen perustan ja ennen kaikkea sen, miten näiden tavoitteiden saavuttamista arvioidaan. Hän mainitsee esimerkiksi malariaa koskevan tavoitteen ja toteaa, että jopa Maailman terveysjärjestön kaltaiset järjestöt myöntävät, etteivät ne ole varmoja annetuista asiaa koskevista tiedoista. Attara on todennut, että hyväksymällä epävarmat tilastot totuudeksi YK rakentaa vuosituhannen tavoitteet juoksuhiekalle. Tieteellisen luotettavuuden pitäisi olla ensimmäinen huolenaihe myös kehitysyhteistyössä. Meidän on aika keskustella perusteellisesti tästä aiheesta.
Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensinnäkin kiittää esittelijää ja kollegoitani heidän erinomaisesta työstään ja heidän antamastaan tuesta tarkistuksilleni kehitysyhteistyövaliokunnassa.
Haluaisin kuluttaa hetken muutamien näkökohtien tarkasteluun. Aidsin torjunnan on oltava jatkossakin kansainvälisen yhteisön prioriteetti, etenkin kun otetaan huomioon YK:n hiljattain laatimat raportit ja toistaiseksi hidas eteneminen vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa. Sitä koskevaa sitoumusta ei saa rikkoa, ja teollisuusmaiden on kannettava siitä vastuunsa. On mahdotonta jatkaa keskustelua taloudellisesta kehityksestä, koulutuksesta ja terveysalan infrastruktuurista, jos aktiivinen väestö, joka kykenee toteuttamaan nämä uudistukset, harvenee päivä päivältä huolimatta annetuista hoidoista ja lääkkeistä, jotka eivät selvästikään ole riittäviä eivätkä riittävän tehokkaita.
UNAIDS-raportin mukaan vuonna 2006 uusia tapauksia oli 4–6 miljoonaa, ja samana vuonna aidsiin kuoli 3 miljoonaa ihmistä, joista kaksi kolmasosaa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, eli alueella, johon vuosituhannen kehitystavoitteita pääosin sovelletaan. Tämä merkitsee, että joka päivä kuolee yli 8 000 ihmistä, ja tämä luku on aivan kestämätön.
Tässä taistelussa ja ylipäätään köyhyyden torjunnassa olemme hyvin kaukana suunnitelmastamme, emmekä voi enää hyväksyä tekosyitä niiltä mailta – valitettavasti oma kotimaani mukaan luettuna – jotka eivät ole vielä täyttäneet kansainväliselle yhteisölle antamiaan sitoumuksia, varsinkin kun nämä sitoumukset ovat jo nyt vaatimattomia. Lisäksi meidän on pyydettävä avunantajamaiden hallituksia paitsi tehostamaan kehitysapua myös olemaan täysin johdonmukaisia omissa kauppapolitiikoissaan, sillä kehitysyhteistyön tukeminen tarkoittaa ennen kaikkea sen mahdollistamista, että vaikeuksissa olevat maat voivat nousta jaloilleen omin avuin.
Näköpiirissä on uusia haasteita, toimia, testejä ja sitoumuksia. Toivon, että tällä kertaa Euroopan unioni pystyy todellakin hoitamaan sille kuuluvan tehtävän.
Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, toisen maailmansodan lopussa, kun keskitysleirit vapautettiin, sanoimme "ei koskaan enää". Ei koskaan enää tällaista epäinhimillisyyttä toisia ihmisiä kohtaan. Me täällä parlamentissa ja kaikki viime viikolla G8-kokoukseen osallistuneet tiedämme, että joka vuosi miljoonia alle viisivuotiaita lapsia kuolee, koska heillä on puute rokotteista, jotka meillä länsimaissa on ollut käytössä jo viimeisten 30 vuoden ajan. Tämä on jopa suurempi loukkaus kuin keskitysleirien tapahtumat, sillä me tiedämme tilanteen. Tämä kaikki tapahtuu silmiemme edessä. Mitä sitten olemme tehneet? Olemme luopuneet johtajuudesta. Olemme antaneet johtajuuden rock-tähdille – ja luojan kiitos, että meillä on heidät, sillä jos he eivät olisi harjoittamassa painostusta, kuka sitten? Tämä osoittaa tuhoisaa johtajuuden puutetta Euroopan unionilta.
Kun puhumme tiedottamisesta Euroopan unionin kansalaisille, kuvittelemme, että voimme puhua ihmisille perustuslakisopimuksista ja muista. Se on pötypuhetta. Kuten totesin aiemmin, ihmiset Dublinin pubeissa tai Saksan ravintoloissa eivät puhu perustuslakisopimuksista. Katsokaa vaikka ihmisiä, jotka matkustivat Gleneaglesiin, jotka ottivat työstä vapaata osallistuakseen Gleneaglesin mielenosoitukseen ja jotka osallistuivat kolmannen maailman hyväksi järjestettyihin rock-konsertteihin. Miksemme anna johtajuutta näille ihmisille? Missä ovat eurooppalaiset valtiomiehet? Meillä on ainoastaan poliitikkoja – ja kaiken lisäksi huonoja poliitikkoja. Ei Delorsia, ei Kohlia.
Tarvitsemme johtajuutta tässä asiassa, ja G8-ryhmä jätti meidät pulaan. Se ei osoittanut tämän asian edellyttämää johtajuutta, ja parlamentin on vaadittava, että standardeja nostetaan. Meidän on vaadittava, että länsimaiden, Euroopan unionin ja G8-maiden poliitikot ryhtyvät johtamaan tätä asiaa. Emme voi hyväksyä mitään muuta, ja arvoisa puhemies, teidän on hoidettava oma tehtävänne tässä yhteydessä. Voisitte antaa meille johtajuuden parlamentissa. Voisitte vaikuttaa niihin, joilla on valmiudet muuttaa tilannetta. Meillä on valmiudet muutokseen. Emme saa hyväksyä tällaisia standardeja. G8-kokous oli valtaisa pettymys ihmisille. Se osoitti, ettei meillä ole todellisia valtiomiehiä ja johtajia, ja toivon, että tähän tulee muutos.
Puhemies. Kiitos, jäsen Mitchell. Olen iloinen, että annatte arvoa Euroopan parlamentin puhemiehelle, mutta häntä ei kutsuttu Heiligendammiin.
Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Darfurin kansanmurha, vakavat kriisit Zimbabwessa, Somaliassa, Etiopiassa ja Nigeriassa, korruptio, pandemiat, aavikoituminen, asevirta ja kilpailu öljystä ja muista luonnonvaroista, kaikki nämä tekijät lietsovat uusiin konflikteihin Afrikassa ja lisäävät niiden ihmisten määrää, jotka ovat riittävän epätoivoisia vaarantaakseen henkensä päästäkseen Eurooppaan tai paikkaan, jossa he voivat löytää paremmat elinolot. Siksi on masentavaa nähdä, miten G8-kokouksessa rajoituttiin toistamaan Gleneaglesissa annetut lupaukset, joita ei ole pidetty. Olemme nyt puolimatkassa ja, kuten jäsen Kinnockin mietinnössä aivan oikein todetaan, jäsenvaltioiden hallitusten ja komission on annettava vuosituhannen kehitystavoitteille niille kuuluva etusija.
Etenkin Afrikassa vuosituhannen kehitystavoitteilla on lujitettava turvallisuus- ja kehitysstrategiaa, eikä yhteinen yhteistyöstrategia, joka on määrä hyväksyä joulukuussa järjestettävässä EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa, saa olla jälleen vain yksi tilaisuus kokoontua yhteiskuvaan. Huippukokouksen jälkeen eurooppalaisten ja afrikkalaisten viranomaisten on tehtävä vaiheittain sitoumuksia täyttääkseen vuosituhannen kehitystavoitteet ja ehdotettava strategioita, jotka eivät ole sidottuja hallituksiin ja jotka menevät pidemmälle kuin lyhytkantoinen, sopimaton ottelu Kiinan kanssa siitä, kumpi on askeleen edellä.
Sitoumukset demokratian ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen lujittamiseksi Afrikan maissa pitävät sisällään myös investoinnit ihmisoikeuksien, naisten oikeuksien ja kansalaisoikeuksien puolesta taistelevien tahojen auttamiseksi Afrikassa. Se edellyttää myös, että EU ja sen afrikkalaiset kumppanit ovat tiukkoina toisilleen, kun kyse on Cotonoun sopimuksen kaltaisten jo sitovien sopimusten noudattamisesta. Ilman oikeutta ja oikeusvaltioperiaatetta ei ole hyvää hallintoa eikä varsinkaan kestävää kehitystä.
Toomas Savi (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää kaksi näkökohtaa, jotka liittyvät vuosituhannen kehitystavoitteiden puolimatkaan.
Ensinnäkin on täysin ilmeistä, että köyhyyden poistaminen maailmasta on yksi koko ihmiskunnan tärkeimmistä haasteista 21. vuosisadalla. Lääkärinä minulle on päivänselvää, että köyhyys ja HIV:n/aidsin, malarian ja tuberkuloosin kaltaiset taudit kulkevat käsi kädessä, ja ne saavat aikaan eräänlaisen tsunamin, joka tappaa joka vuosi miljoonia ihmisiä. On valitettavaa, että tästä järkyttävästä tragediasta on tullut vähämerkityksinen ja jokapäiväinen tilastotieto. Köyhyyden poistaminen edellyttää näiden tautien hävittämistä ja Afrikan terveysjärjestelmän lujittamista, ja tätä tarkoitusta varten tulevien vuosien aikana on myönnettävä vähintäänkin G8-maiden ehdottamat 60 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Nykymaailmalla on mahdollisuus toimittaa nämä taudit historian kirjoihin, ja meidän on onnistuttava.
Olen tyytyväinen myös G8-ryhmän päätökseen peruuttaa täysimääräisesti pahasti velkaantuneiden köyhien maiden maksamattomat velat Kansainväliselle valuuttarahastolle (IMF), Maailmanpankille ja Afrikan kehityspankille.
Vuosituhannen kehitystavoitteet voidaan saavuttaa vain rauhanomaisissa oloissa, mikä tarkoittaa sitä, että Afrikan lukuiset paikalliset aseelliset konfliktit on saatava loppumaan, etenkin Darfurin pitkittynyt kriisi, jossa on loukattu perusihmisoikeuksia.
Toiseksi haluaisin huomauttaa, että uusien jäsenvaltioiden, jotka vasta hiljattain ottivat vastaan virallista kehitysapua ja joiden BKT on kasvanut nopeasti useiden vuosien ajan, on lisättävä osuuksiaan sen sijaan, että ne ainoastaan saavuttavat vahvistetut tavoitteensa. Kannatan luonnollisestikin jäsen Kinnockin mietintöä.
Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin kiinnittää huomionne kolmeen asiaan. 15 jäsenvaltion unionin antaman avun määrä, joka ilmaistu prosentteina BKT:sta ja vahvistettu vuosituhattavoitteissa, on valitettavasti pienenemässä. Enemmistö valtioista ei ole vieläkään saavuttanut edes puolivälin tavoitetta, joka on 0,33 prosenttia. Tällä välin peruskoulutukseen annettava rahoitus kattaa vain 23 prosenttia ja terveydenhoitoon annettava rahoitus 36 prosenttia tarpeesta.
Vain 18 valtiota 60:stä avun tarpeessa olevasta valtiosta on saanut velkansa peruutetuksi. Nämä päätökset ovat tärkeitä paitsi siksi, että niillä vähennetään näiden maiden usein kestämätöntä taloudellista taakkaa, myös siksi, kuten Maailmanpankki on todennut, että maat joiden velkaa on vähennetty, ovat kaksinkertaistaneet köyhyyden torjumiseen kohdennetut määrärahansa.
Kolmanneksi kaikkein tehokkain keino auttaa köyhiä maita on varmistaa, että ne pääsevät maailman kehittyneimpien maiden markkinoille, ja edistää pienyritysten ja mikroyritysten kehitystä köyhissä maissa.
Lopuksi totean, että on tärkeää tukea myös paikallishallintojen kehittymistä ja kansalaisjärjestöjä sekä luoda keskushallintojärjestelmä Euroopan unionin talousarviosta myönnettävää tukea varten, sillä se on ainoa keino parantaa tehokkuutta ja vähentää byrokratiaa ja korruptiota.
Margrete Auken (Verts/ALE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Kinnockia erinomaisesta vuosituhannen kehitystavoitteita koskevasta puolivälin arviosta. Olen erityisen tyytyväinen siihen, että vaadimme kaupan, kehittämisen ja maatalouden alalle annettavan avun uudelleenarviointia. Häpeällinen käytäntömme antaa toisella kädellä ja ottaa toisella – usein jopa enemmän kuin annamme – on saatava loppumaan. Samalla mietinnössä viitataan moniin erittäin merkityksellisiin tuettaviin aloihin. Tämän todettuani huomautan, että saimme sen vain vaivalloisesti läpi kehitysyhteistyövaliokunnassa. Monet Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän ehdottamat tarkistukset hylättiin vain täpärästi, ja jos ne olisi hyväksytty, tuloksena olisi ollut hyvin vesitetty mietintö.
Muilta osin mietintö ei sisällä mitään muuta kuin sen, minkä jäsenvaltiot kauan sitten juhlallisesti ja paljon huomiota herättävästi lupasivat köyhille. Lisäksi siinä arvostellaan ankarasti sitä, ettei lupauksia ole pidetty. Mietinnössä tuodaan selvästi esiin, että velan anteeksiannon käyttäminen ovelana keinona täyttää omat sitoumukset on tuomittavaa. Avunantajamaat vähentävät usein oikeutetusti myöntämänsä velan tai kirjaavat sen usein kokonaan tappioksi, ja sen seurauksena ne maat, jotka saavat tällä tavoin rahaa tuen muodossa, ovatkin rikkaita avunantajamaita. Sopivuuden nimissä emme voi sallia tätä, ja koko parlamentin olisi yhdessä torjuttava tällaista juonittelua.
Meidän on pysyttävä kriittisinä ja itsekriittisinä. Uskottavuutemme on vahingoittunut, sillä lupaukset on pidettävä. Vuosituhannen kehitystavoitteet kuten myös viime viikolla järjestetyssä G8-kokouksessa esitetyissä, Afrikan ongelmia koskevissa mahtipontisissa puheissa esitetyt tavoitteet ovat tärkeitä, ja se, ettei neuvosto ole vaivautunut edes olemaan läsnä parlamentissa tänään, kertoo tietenkin jotain siitä, mitä vakavasti se suhtautuu antamiinsa lupauksiin. Meidän on itse asiassa vaikea ottaa neuvostoa vakavasti, sillä se ei itsekään ota itseään vakavasti.
Huomiota ei pitäisi kuitenkaan kiinnittää ainoastaan siihen, miten jäsenvaltiot voivat laistaa niille esitetyistä vaatimuksista tai päästä mahdollisimman helpolla vaatimusten täyttämisessä. Meidän kaikkien olisi sovittava, miten aiomme saavuttaa tavoitteemme ja puolittaa köyhyyden ennen vuotta 2015. Lisäksi, jos haluamme säilyttää uskottavuutemme kehitysmaiden silmissä, meidän on pidettävä tarkasti silmällä myös sitä, teemmekö todellakin sen, minkä olemme luvanneet. Meidän olisi pyrittävä löytämään keinoja seurannan toteuttamiseksi. Yhdenkään meistä ei pitäisi tulevaisuudessa voida laistaa huomaamatta velvollisuuksistamme.
Vittorio Agnoletto (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, G8-prosessi on merkinnyt valtaisaa epäonnistumista taistelussa köyhyyttä ja ilmaston lämpenemistä vastaan. Vaikka G8-kokous onkin legitiimi, sitä tuskin voidaan pitää historiallisena, varsinkin kun pidetään mielessä, miten jyrkästi Brasilian, Etelä-Afrikan, Kiinan ja Intian kaltaisten nopean talouskasvun maiden osallistumista siihen vastustettiin. Kyseisen kokouksen lopullisten julistusten puutteellinen sisältö vain ilmentää sen väsähtäneitä rituaaleja.
Rikkaat maat sitoutuivat juhlallisesti Skotlannissa vuonna 2005 lisäämään julkista kehitysapua 50 miljardiin dollariin vuodessa vuoteen 2010 mennessä, ja tästä puolet oli määrä antaa Afrikalle, jotta varmistetaan, että Yhdistyneiden Kansakuntien asettamat vuotta 2015 koskevat vuosituhannen kehitystavoitteet saavutetaan.
Kuten Kofi Annanin johtama Afrikka-seurantapaneeli on todennut, todellisten määrärahojen määrä on nyt kaksi vuotta myöhemmin vain 10 prosenttia siitä, mitä on luvattu. Ikään kuin mikään ei olisi vialla, G8-maat tekivät Rostockissa uuden sitoumuksen, jonka mukaan ne myöntävät 60 miljardia dollaria aidsin torjuntaan mutta jossa käytetyt termit olivat kaikki hyvin epämääräisiä ja tahallaan harhaanjohtavia. Mitään määräaikaa ei asetettu, ja puolet mainitusta rahamäärästä kierrätetään itse asiassa Yhdysvaltain hallinnon antamien, vuoteen 2013 mennessä toteutettavien sitoumusten kautta. Kolmen miljardin vuotuinen lisäys muiden hallitusten, myös eurooppalaisten hallitusten, jo antamiin sitoumuksiin nähden on täysin riittämätön aidsin ja muiden pandemioiden muodostamien humanitaaristen hätätilanteiden torjumiseksi.
Ilmaston lämpenemisen osalta sitä, ettei mitään päätöstä tehty, pidettiin onnistumisen merkkinä. Kolme päivää kestäneiden ja 120 miljoonaa euroa maksaneiden kokousten seurauksena sovittiin, että mahdollinen sopimus ilmakehään pääsevien hiilidioksidimäärien rajoittamisesta lähetetään takaisin YK:hon. Lupauksia ei voida täyttää kyseenalaistamatta vallalla olevia taloudellisia ja sosiaalisia malleja.
Hélène Goudin (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, on ilahduttavaa, että Euroopan parlamentin oikeudellinen osasto on todennut, että on väärin käyttää ratifioimatonta EU:n perustuslakisopimusta viitteenä tässä mietinnössä.
Edustamani puolue Junilistan on korostanut johdonmukaisesti, että on tuomittavaa vedota EU:n perustuslakisopimukseen, kun pidetään mielessä, että EU:n kahden jäsenvaltion kansalaiset ovat selvästi ja yksiselitteisesti torjuneet sen kansanäänestyksissään. Perustuslakisopimusta voidaan käyttää oikeudellisena perustana tai viitteenä vain, jos se ratifioidaan yksimielisesti. Vetoan parlamenttiin, jotta se kunnioittaisi tätä asiaa tulevaisuudessa.
Maailman rikkaimmilla mailla on moraalinen velvollisuus jakaa osa omasta vauraudestaan kehitysmaiden kanssa. Kannatan siten koko sydämestäni vuosituhannen kehitystavoitteissa vahvistettuja kiireisiä tavoitteita. Junilistan katsoo kuitenkin, että on yksittäisten jäsenvaltioiden tehtävä käsitellä kehitysapuun liittyviä kysymyksiä yhteistyössä sellaisten järjestöjen kanssa, joilla on laaja kansainvälinen legitimiteetti ja pitkä kokemus.
Tässä yhteydessä EU:n tehtävänä on periaatteessa poistaa vaiheittain käytöstä EU:n köyhien kehitysmaiden kanssa tekemät tuhoavat kalastussopimukset ja uudistaa perusteellisesti protektionistista maatalous- ja kauppapolitiikkaa. Sen vuoksi köyhien kehitysmaiden maanviljelijöiden on vaikeaa myydä tuotteitaan eurooppalaisille markkinoille.
Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, puhumme parlamentissa paljon siitä, miten paljon me maksamme nykyään tukea ja paljonko meidän olisi maksettava tulevaisuudessa. Väitämme aina, että annamme liian vähän rahaa kehitysavun muodossa ja että vuosituhannen kehitystavoitteita ei saavuteta. On mahdotonta saavuttaa niitä, jolleivät kehitysmaat saa sellaista tukea, jonka avulla ne voivat kehittää talouksiaan ja auttaa siten itseään.
Ne parlamentissa, jotka tuntevat minut, tietävät, että edustan Ruotsia ja että saavuin Ruotsiin lähes 14 vuotta sitten Bosnian pakolaisena. Siksi tiedän, että kun ihmiset ovat heikossa asemassa ja tarvitsevat apua, he haluavat sellaista apua, jonka avulla he voivat auttaa itseään lyhyellä aikavälillä ja tulla mahdollisimman nopeasti riippumattomiksi ja itsenäisiksi, jolloin he eivät enää tarvitse apua. He eivät varmastikaan halua, että ihmiset säälivät heitä, eivätkä he halua apua, jonka takia he joutuvat riippuvaisiksi avusta myös tulevaisuudessa. Meidän on pohdittava mietintöä kohtaan esittämääni arvostelua myös tässä valossa, ja haluankin, että siinä painotetaan voimakkaammin kauppaa ja sen myönteisiä vaikutuksia kehitykseen.
Eräs toinen asia, jota mietinnössä ei painoteta riittävästi, on markkinoiden vapauttaminen. Näkemys, jonka mukaan apua olisi lisättävä ilman, että kehitysmaita vaaditaan esimerkiksi vähentämään velkaansa, johtaa siihen, että apua annetaan ilman minkäänlaisia vaatimuksia sen enempää markkinoiden vapauttamisen kuin lainojen uudelleenjärjestelynkään osalta. Ilman markkinoiden vapauttamista velan määrä kasvaa kuitenkin entisestään, ja silloin päädymme puheeni alussa kuvailemaani tilanteeseen, jossa apu johtaa riippuvuuteen avusta, eikä tällaista tilannetta pitäisi koskaan syntyä.
Puhemies. Monet kiitokset, jäsen Ibrisagic. Nimestänne päätellen ei uskoisi, että puhutte niin erinomaista ruotsia: olette meille hieno esimerkki.
Anne Van Lancker (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella lämpimästi jäsen Kinnockia kriittisestä mutta mielestäni kuitenkin erityisen osuvasta mietinnöstä. Haluan kiittää komission jäsentä hänen huomautuksistaan, jotka koskivat Heiligendammissa järjestettyä G8-kokousta. Arvoisa komission jäsen, voin itse asiassa kertoa teille, että yhdyn laajalti esittämäänne skeptisyyteen tuloksista.
Vuonna 2005 kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että vuosituhattavoitteet voidaan saavuttaa, jos vain saadaan siihen tarvittavat sitoumukset ja varat. Vajaat kaksi vuotta myöhemmin ajatukseen ei ilmeisestikään suhtauduta enää läheskään yhtä innostuneesti, sillä G8-maiden hallitusten päämiehet eivät mene yhtään pidemmälle vaan tyytyvät toistamaan vuoden 2005 sitoumukset. Kuten muutamat kollegoistamme täällä parlamentissa ovat huomauttaneet, G8-maat eivät ole onnistuneet laatimaan kipeästi kaivattua suunnitelmaa, josta olisi apua lupausten täyttämisessä. Käytössä ei ole minkäänlaista konkreettista rahoitussuunnitelmaa, joka velvoittaisi maat vastaamaan sitoumuksistaan ja korjaamaan puutteensa, ja jo nyt on ilmeistä, että G8-maat eivät pysty vauhdittamaan toimiaan riittävästi ja kaksinkertaistamaan kehitysapua vuoteen 2010 mennessä.
Yksistään HIV:n/aidsin torjunnassa on valtava puute rahoituksesta. Vuonna 2007 vajeen määrä on jopa 9 miljardia. Gleneaglesin kokouksessa annettuja lupauksia ei suinkaan ole pidetty, ja yksi niistä oli HIV:n ehkäisyn, hoidon ja tukipalvelujen tuominen kaikkien saataville vuoteen 2010 mennessä. Vain joka kuudes aids-potilas saa lääkitystä. Joka 12. sekunti joku kuolee aidsiin, ja 70 prosenttia uusista HIV-tartunnoista todetaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Tätä ei yksinkertaisesti voida hyväksyä. Arvoisa komission jäsen, 50 miljardia Yhdysvaltain dollaria HIV:n, aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan ei ole yksinkertaisesti riittävästi, jotta G8-ryhmä voisi täyttää kansanterveyttä koskevan lupauksensa määräaikaan mennessä.
Lopuksi haluaisin vielä esittää yhden näkökohdan. Vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisessa ei ole kyse yksistään rahasta vaan myös oikeuksista. Köyhyyttä vastaan ei yksinkertaisesti voida taistella ilman esimerkiksi lisääntymis- ja seksuaaliterveyspalvelujen yleistä saatavuutta. Arvoisa komission jäsen, toivon, että Euroopan unioni hoitaa jatkossakin uraauurtavan tehtävänsä tällä alalla.
Ignasi Guardans Cambó (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, G8-maiden johtajat lähettivät Gleneaglesissa vuonna 2005 toiveikkaan viestin lupaamalla Afrikalle 42 miljardia terveydenhoitoon, etenkin aidsin, malarian ja tuberkuloosin torjuntaa varten.
Vuonna 2007 annettiin uusi lupaus 44 miljardista eurosta. Onko tämä sitoumus oikeastaan mitään uutta? Sitä emme tiedä. Vai onko se sittenkin vain uusi tapa peitellä rikottuja lupauksia, kuten kaikki näitä laskelmia tiiviisti seuraavat suuret kansalaisjärjestöt väittävät? Mitään konkreettista aikataulua ei ole vahvistettu, eikä ole selvää, miten tämä uusi lupaus sopii yhteen aiempien lupausten kanssa.
Meidän on kerrottava kansalaisillemme, että hallituksemme eivät toimi niin kuin ne sanovat. Ne samaiset johtajat, jotka ilmaisevat suuren surunsa nähdessään dramaattisia kuvia ihmisistä, jotka pakenevat kauhuissaan kotimaastaan Afrikasta ja jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä ja kuolemaan Välimerellä, eivät kuitenkaan pidä lupauksiaan, kun heidän pitäisi muuttaa lupauksensa poliittisiksi päätöksiksi.
Meidän on sitouduttava lisäämään apua, tietenkin erityisesti terveyden ja koulutuksen tukemiseen. Tätä sitoumusta on kuitenkin tarkasteltava myös neuvottelupöydässä. G8-ryhmä kuvailee tiedotteessaan onnistunutta Dohan neuvottelukierrosta ensisijaisen tärkeäksi asiaksi Afrikan maanosan taloudellisen kasvun kannalta. Se on ensisijaisen tärkeä asia, toteaa G8-ryhmä.
Kun puhumme Afrikasta, meidän olisi tekopyhää erottaa toisistaan yhtäältä se, mitä puhumme humanitaarisista kysymyksistä ja kehitysapuun liittyvistä kysymyksistä, ja toisaalta se, miten me käyttäydymme Dohan kierroksen neuvottelupöydän ääressä, enkä puhu nyt ainoastaan Euroopan unionista vaan puhun kaikista teollisuusmaista, joka ovat kokoontunut yhteen G8-prosessissa.
Emme voi erottaa toisistaan yhtäältä vapaakauppaa, todellisuudessa tehtäviä kauppavaihtoja tai sitä, mitä Dohan kierros voi todellisuudessa merkitä kyseisille maille, ja toisaalta sitä, mitä me sanomme humanitaarisista ja kehitysapuun liittyvistä kysymyksistä. Lupauksemme on muutettava neuvottelupöydässä muuksi kuin pelkäksi käteiseksi.
Lopuksi totean, että annettavan avun on oltava järkevää. Meidän on suhtauduttava myönteisesti G8-ryhmän tukeen Afrikan infrastruktuurien yhteenliittymälle (Infrastructures Consortium for Africa, ICA). Haluaisin korostaa erityisesti tätä konkreettista toimenpidettä.
Eoin Ryan (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella jäsen Kinnockia hänen erinomaisesta mietinnöstään. On vaikeaa selviytyä tästä aiheesta minuutissa, mutta yritän. Mielestäni ongelmana ei ole ainoastaan EU:n ja läntisen maailman Afrikalle myöntämän rahan määrä tai rahan puute, vaan ongelmana on myös tämän avun hallinnointi ja koordinointi. Olemme tietoisia Afrikan maiden heikkojen hallintojen asettamista rajoitteista. Apu toimii monissa tapauksissa, mutta köyhyydestä ei tehdä koskaan historiaa antamalla apua, jonka ehtona ei vaadita hyvää hallintoa.
Eräs näkökohta, jota voitaisiin tarkastella, on, olisiko yksittäisten eurooppalaisten valtioiden tai jäsenvaltioista muodostuvien ryhmien omaksuttava koordinoiva rooli avun hallinnoinnissa yksittäisissä Afrikan maissa. Se olisi merkittävä askel sen varmistamisessa, että avunantajamaat ovat vastuuvelvollisia antamansa avun osalta. Se olisi myös osoitus parhaista käytännöistä vuosituhannen kehitystavoitteiden täytäntöönpanossa.
Sanon tämän sen kokemuksen perusteella, jonka olen saanut Irlannin hallituksen ministerinä käsitellessäni Dublinissa ja muissa Euroopan kaupungeissa sijaitsevia köyhiä yhteisöjä koskevia kysymyksiä. Hallituksen virasto oli vastuussa näille yhteisöille antamamme avun koordinoinnista, ja tämä käytäntö oli hyvin onnistunut. Uskon, että näin voitaisiin toimia myös Euroopan unionin tasolla ja yleismaailmallisesti Afrikkaa koskevassa kysymyksessä.
Minulla ei ole riittävästi aikaa tarkastella tätä aihetta, mutta eräs toinen suuri kysymys on kauppa. Ilman kauppaa Afrikalla ei ole mitään mahdollisuuksia irrottautua köyhyydestä. Myös tätä näkökulmaa on tarkasteltava. Joka tapauksessa meidän on mielestäni parannettava merkittävästi koordinointia Afrikalle myöntämiemme varojen täytäntöönpanon ja kuluttamisen osalta. Jos koordinointi on asianmukaista, voisimme tehdä parannuksia tällä alalla. Kuten tiedämme, se ei ole helppo tehtävä eikä mitään helppoja ratkaisuja ole olemassa, mutta meidän on muutettava tapoja, joilla toimitamme avun Afrikan köyhimmille kansoille.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies ONESTA
Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, vaikka onkin hyvä asia, että olemme tänään kiinnittäneet huomiota joillakin alueilla saavutettuun edistykseen, tilanne mustassa Afrikassa on edelleen traaginen, kuten edelliset puhujat, jäsen Van den Berg mukaan luettuna, ovat huomauttaneet. Maantieteellisen eron lisäksi olisi tehtävä myös sukupuoleen perustuva ero. Presidentti Bush on nyt vakuuttunut siitä, että aidsin torjumiseksi olisi tehtävä enemmän, sillä se koskettaa niin miehiä kuin naisiakin. En voinut välttyä saamasta sellaista käsitystä, että tämä on tärkeä ehto sille, että rahaa voidaan tarjota.
Äitiyskuolleisuus koskettaa tämän käsitteen määritelmänkin mukaan ainoastaan naisia. Lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien alalla ei ole nähtävissä minkäänlaista parannusta. Vaikuttaa siltä, että monien mielestä naisen henki ei ole yhtä arvokas. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa joka 16. nainen kuolee raskauden seurauksena, esimerkiksi synnytyksen tai vaarallisissa oloissa tehdyn abortin yhteydessä. Sri Lanka on osoittanut, että investoinneilla todellakin pelastetaan naisten henkiä. Hyvä jäsen Szymánski, vesi ja lääkkeet eivät ole yksistään riittäviä. Naisten on voitava päättää itse, haluavatko he tulla raskaaksi. Esimerkiksi raskaudenkeskeytystä koskevat vaikeat päätökset olisi tehtävä yksilötasolla sen sijaan, että ne ovat osa laajaa ja yleistä lausuntoa, jonka annamme omilta mukavilta tuoleiltamme.
Arvoisa komission jäsen, olette oikeassa siinä, että EU on tärkeä rahoittaja, ja se myös täyttää tämä tärkeän tehtävänsä. EU-maat eivät ole kuitenkaan vielä panneet täytäntöön myöskään Kairossa antamiaan lupauksia. Minkälaisen menettelyn aiotte käynnistää tämän johdosta?
Luisa Morgantini (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää, jäsen Kinnockia, hänen mietinnöstään, jolla – jos se olisi hyväksytty ajoissa – olisi lähetetty selkeä viesti G8-kokoukseen osallistuneille valtioiden päämiehille ja koko kansainväliselle yhteisölle siitä, miten ensisijaisen tärkeää on ryhtyä ratkaiseviin toimiin muuttaaksemme toimiemme suunnan.
Tätä pyytävät ne miljoonat ihmiset, jotka ovat edelleen kuolemassa nälkään, janoon ja sairauksiin tai sotien seurauksena. Vaikka se ei olisikaan riittävästi, on kuitenkin hyvin tärkeää, että G8-maat ja kansainvälinen yhteisö pitävät antamansa lupaukset. Jollemme ryhdy minkäänlaisiin toimiin köyhyyden ja alikehittyneisyyden rakenteellisten syiden korjaamiseksi, ihmisiä kuolee jatkossakin.
Komission jäsen Michel on oikeassa siinä, että on otettava käyttöön yhtenäisiä ja johdonmukaisia strategioita eri aloilla. Tällaisia ovat esimerkiksi julkisen kehitysavun määrä ja laatu, velkojen peruuttaminen ja kansainvälistä kauppaa koskevien sääntöjen tarkistaminen sekä varmastikin vastuunotto, avoimuus ja moitteeton hallinto kehitysmaissa.
Haluaisin korostaa muutamia kohtia: avun laadun parantamiseksi on erityisen välttämätöntä lopettaa hyvin vahingoittava käytäntö, jossa apu sidotaan yhteen taloudellisten ja geopoliittisten etujen kanssa, sekä poistaa Euroopan unionin kehitys-, kauppa- ja maatalouspolitiikkojen epäjohdonmukaisuus. Lisäksi on välttämätöntä tarkastella uudelleen talouskumppanuussopimuksia ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja, jotka ovat sopusoinnussa vuosituhannen kehitystavoitteiden kanssa, jotta Dohan neuvottelujen pattitilanne saadaan purettua.
Kolmea terveyskysymyksiä koskevaa vuosituhannen kehitystavoitetta ei koskaan saavuteta, jos hoidot ja lääkkeet eivät ole kaikkien saatavilla. Liian usein teollis- ja tekijänoikeuksia koskeva kansainvälinen lainsäädäntö rikkoo miljoonien ihmisten ensisijaisia oikeuksia terveyteen ja elämään monikansallisten lääkealan ryhmittymien voittojen takia. G8-kokouksessa saavutetut epätyydyttävät sopimukset tuovat korostetusti esiin myös maailman suurvaltojen luomia ristiriitaisuuksia, sillä ne kuluttavat kehitysapuun 5 prosenttia siitä, mitä ne kuluttavat kuolemaan ja tuhoamiseen.
Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan vuorostani onnitella jäsen Kinnockia hänen valiokunta-aloitteisesta mietinnöstään, joka koskee hyvin tärkeää aihetta.
Euroopan parlamentin on mielenkiintoista nähdä puolimatkassa vuosituhannen kehitystavoitteiden määräaikaa, miten kaukana olemme vielä niiden saavuttamisesta, ja yrittää siten parantaa keinoja niiden saavuttamiseksi.
On sääli, että lukuisat maat maailman köyhimmällä alueella, Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, ovat kaukana vuosituhannen kehitystavoitteista. Vuosituhannen kehitystavoitteita ei selvästikään saavuteta, jollei köyhimmille kehitysmaille annettavaa apua lisätä ja paranneta niiden omien kansallisten varojen täydentämiseksi.
Yhdistyneiden Kansakuntien, Afrikan unionin, G8-ryhmän ja Euroopan unionin on noudatettava nykyisiä arvioita ja lisättävä Afrikalle annettavaa apua keskimäärin 3,7 miljardilla eurolla vuosittain.
Lisäksi koska Euroopan unioni on suurin humanitaarisen avun antaja, sen on jatkettava sinnikkäästi toimia kehitysmaiden velkojen peruuttamiseksi.
Joka tapauksessa minun on myönnettävä, että minua huolestuttaa eniten kyvyttömyys saavuttaa koulutusalaa koskeva tavoite. 121 miljoonaa lasta, joista 65 miljoonaa on tyttöjä, ei ole koskaan käynyt koulua. Ilmaisen ja pakollisen peruskoulutuksen takaamista kaikille koskevan tavoitteen 2 lisäksi vuonna 1990 järjestetyn lasten asemaa käsittelevän huippukokouksen (World Summit for Children) päätelmissä mainittiin myös tavoite, jonka mukaan vuoteen 2000 mennessä kaikille on taattava yleinen pääsy koulutukseen siten, että vähintään 80 prosenttia lapsista saattaa loppuun peruskoulutuksen. Olemme valitettavasti kaukana tästä tavoitteesta. Kehitysmaiden on ymmärrettävä, että jolleivät ne investoi inhimillisten resurssiensa laatuun, ne ovat tuomittuja samaan kehitystasoon loputtomasti.
Linda McAvan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan tarkastella G8-kokousta ja esittää kaksi huomautusta. Ensimmäinen koskee ilmastonmuutosta. Hyvä uutinen oli se, että Yhdysvallat lupautui osallistumaan jatkossakin YK:n toimiin, mutta huono uutinen oli se, ettei mitään sitovia tavoitteita asetettu. Sitäkin huonompi uutinen on kuitenkin tavallaan se, ettemme edistyneet yhtään Intian, Brasilian ja Kiinan kaltaisten nopean talouskasvun maiden saamisessa mukaan prosessiin.
Arvoisa komission jäsen, meillä on paljon tehtävää ennen Balin konferenssia. Tiedän, ettette ole ilmastonmuutoksesta vastaava komission jäsen, mutta kehitysyhteistyöstä vastaavana komission jäsenenä teillä on keskeinen asema ilmastonmuutosta koskevien toimien ylläpitämisessä, sillä, kuten tiedätte, köyhät kehitysmaat maksavat jo nyt ilmastonmuutoksesta. Siksi toivon, että asetatte tämän kysymyksen asialistanne kärkeen.
Köyhät maat joutuvat maksumiehiksi, ja jos pohdimme erästä toista G8-kokouksen keskeistä näkökohtaa, nimittäin ulkomaista tukea, näemme, miten rikkaat maat antavat tyhjiä lupauksia. Kun tarkastelemme lukuja, huomaamme, että G8-maat ovat kaukana tavoitteesta kehitysmaille annettavan avun osalta, ja niistä EU-maat ovat kaikkein huonoimpia suoriutujia.
Arvoisa komission jäsen, käsitykseni mukaan olemme jälleen kahden tai kolmen vuoden kuluttua tässä samassa tilanteessa vaikeroimassa jälleen kerran sitä, ettemme ole edistyneet ulkomaanavun antamisessa. Avun kaksinkertaistamista koskeva sitoumus annettiin EU:n huippukokouksessa. Seuraatteko tilannetta tulostaulun avulla vai onko meidän turvauduttava kansalaisjärjestöihin, jotta saamme tilannearvion? Itse asiassa meidän olisi pohdittava tulostaulujen käyttöönottoa ilmastonmuutoksen ja kehitysavun alalla, sillä se, mitä jäsen Mitchell totesi aiemmin uskottavuudesta ja EU:sta, on totta. Ihmiset arvioivat meitä sen perusteella, miten suoriudumme heille oikeasti merkityksellisistä kysymyksistä: ilmastonmuutoksesta ja köyhyyden poistamisesta. Perustuslakisopimusta koskeva kysymys on tärkeä meille, muttei kansalaisille. Jollemme siis hoida näitä kysymyksiä, meillä ei ole paljoakaan uskottavuutta ulkopuolisen maailman silmissä.
Feleknas Uca (GUE/NGL). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Michel, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aloittaa kiittämällä jäsen Kinnockia hänen mietinnöstään. Aikarajoitteiden takia tarkastelen tässä vaiheessa vain yhtä näkökohtaa, jota – valitettavasti – tuskin mainitaan mietinnössä. Mielestäni ihmisarvoisella työllä on ensisijaisen tärkeä merkitys köyhyyden poistamisessa, ja se on eräs hyvin merkittävä tekijä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta. Miten pitkälle olemme sitten edennet näiden tavoitteiden saavuttamisessa?
Katson, että tämän puolivälin arvioinnin tulokset ovat onnettomia. Valtaosaa vuosituhannen kehitystavoitteista ei ole edes alettu saavuttaa, ja realististen arvioiden mukaan niitä ei saavuteta myöskään vuoteen 2015 mennessä. Tämä on osoitus avunantajamaiden kyvyttömyydestä. Sanomalehtien kertomukset G8-kokouksen oletetuista onnistumisista eivät muuta tätä tilannetta miksikään.
Nirj Deva (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, jäsen Kinnock on laatinut tuttuun tapaansa hyvän mietinnön, mutta hyvän mietinnön laatiminen – jollaisia me kaikki parlamentissa laadimme – ei vielä riitä.
Olen hyvin huolissani siitä, että jäsen Kinnock mainitsee mietintönsä 40 kohdassa ja etenkin 41 kohdassa Maputon toimintasuunnitelman. Ymmärtääkseni Maputon toimintasuunnitelmalla edistetään abortteja, ja siinä mennään paljon pidemmälle kuin Kairon julistuksessa. Yhdistyneiden Kansakuntien antamassa lasten oikeuksia koskevassa julistuksessa todetaan, että lapsi tarvitsee sekä ennen syntymäänsä että sen jälkeen ruumiillisen tai henkisen kypsymättömyytensä tähden erityistä turvaa ja huolenpitoa, siihen kuuluva lakisääteinen suojelu mukaan luettuna.
YK:n mukaan eri puolilla maailmaa kuolee vuosittain noin 8,5 miljoonaa ihmistä aliravitsemukseen. WHO on puolestaan todennut, että maailmassa tehdään vuosittain 46 miljoonaa aborttia. Se on suunnilleen saman verran kuin Espanjassa on väestöä. Se tarkoittaa, että siitä hetkestä alkaen kun hedelmöitys tapahtuu, abortti on viisi kertaa todennäköisempi kuolinsyy kuin aliravitsemus. Samalla kun abortteja tehdään 46 miljoonaa, maailmassa kuolee vuosittain yhteensä 56 miljoonaa ihmistä.
Näiden 46 miljoonan abortin yhteydessä on pidettävä mielessä myös ne 70 000 naista, jotka valitettavasti päätyvät laittomaan aborttiin ja jotka kuolevat sen seurauksena. Näin ollen jokaista raskaaksi tulevaa ja myöhemmin laittoman abortin takia kuolevaa naista kohden abortoidaan 650 elinkykyistä lasta heidän äitinsä kohtuun, jonka pitäisi olla, kuten luonto on tarkoittanut, maailman turvallisin kasvupaikka lapselle.
Kehotan voimakkaasti kollegoitani äänestämään 40 ja 41 kohtaa vastaan, sillä niillä ei ole mitään tekemistä äitiyskuolleisuuden kanssa, jonka on määrä olla vuosituhattavoitteen 5 aihe. Näillä kohdilla ei ole myöskään mitään tekemistä seksuaali- tai lisääntymisoikeuksien kanssa, sillä abortti ei liity mitenkään seksuaalisuuteen: se ei edistä terveyttä, kyse ei selvästikään ole lisääntymisestä – päinvastoin – ja mielestäni se ei suinkaan ole mikään oikeus.
Åsa Westlund (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, olen hyvin liikuttunut siitä, mitä edellinen puhuja totesi. Siksi minun on jokseenkin vaikea puhua, mutta yritän pitää kiinni siitä, mitä aioin sanoa.
Koululaisena opin, että Afrikan kansat näkevät nälkää, koska he olivat kaataneet puut omilta asuinsijoiltaan, minkä vuoksi alueella ei kasva enää mikään. He olivat siten enemmän tai vähemmän itse syypäitä tilanteeseensa. Nykyään olemme saaneet yhä useampia todisteita siitä, että me rikkaissa maissa olemme itse asiassa aiheuttaneet elämäntapamme ja hiilidioksidien ja muiden ilmastoon vaikuttavien kaasujen merkittävien päästöjen takia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ilmastonmuutoksen, jonka seurauksena alueen asukkailla ei ole mahdollisuuksia hankkia itselleen riittävästi ruokaa ja vettä. Tämä saa meidät epäilemättä näkemään maailman köyhyyden eri näkökulmasta. Meillä on entistä suurempi velvollisuus poistaa köyhyys, jos olemme itse aiheuttaneet sen.
Jäsen Kinnockin mietintö sisältää erityisen ilmastonmuutosta koskevan luvun, jossa korostetaan vastuutamme varmistaa, ettei hiilidioksidipäästöillämme ole vaikutusta maailman köyhimpiin kansoihin. Sen varmistamiseksi meidän on sekä vähennettävä merkittävästi ilmastoon vaikuttavia kaasupäästöjämme että tuettava kehitysmaita, jotta ne voivat selviytyä onnistuneesti siitä valtavasta muutoksesta, joka odottaa koko maailmaa.
Tässä yhteydessä on selviydyttävä monista asioista, alkaen esimerkiksi merenpinnan noususta aina sen varmistamiseen, että niillä kehitysmailla, jotka kykenevät tuottamaan uusiutuvaa energiaa, on mahdollisuus tehdä se ja että niillä on siten mahdollisuus pelastaa itsensä köyhyydeltä.
Jotta maailmassa voidaan saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet, meidän on keskityttävä enemmän tällaisiin näkökohtiin ja painotettava niitä entistä voimakkaammin. Lisäksi, jos haluamme vakavissamme vähentää esimerkiksi HIV:hen, aidsiin ja vaarallisiin raskauksiin liittyvää kuolleisuutta, pitäisikö meidän antaa uskonnollisten käsitysten olla esteenä ihmisten valinnanvapaudelle ja mahdollisuudelle suojella itseään hengenvaarallisilta taudeilta ja ei-toivotuilta raskauksilta. Lisääntymisoikeudet, laillista raskaudenkeskeytystä koskevan tiedon antaminen ja ehkäisyn saatavuus ovat, myös jatkossa, välttämättömiä näkökohtia pyrkiessämme saavuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet. Kaikki muut näkemykset ovat yksistään ennakkoluuloja, ja olen hämmästynyt kuullessani tällaisia asioita ilmaistavan Euroopan parlamentissa. Meidän pitäisi olla valistuneempia.
Tokia Saïfi (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämänpäiväisessä keskustelussa meidän on arvioitava tarkasti, miten pitkä matka meillä on vielä edessämme ennen vuotta 2015, jotta voimme saavuttaa vuosituhannen kehitystavoitteet. Meidän olisi korostettava täällä parlamentissa, että nämä tavoitteet ovat ensisijaisen tärkeitä kehitysyhteistyön kannalta ja että niillä on edistettävä tehokasta ja johdonmukaista apua. Kun määräaika lähestyy, etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa saadut olemattomat tulokset pakottavat meidät olemaan entistä vaativampia ja kaksinkertaistamaan toimemme, jotta voimme pitää lupauksemme. Kun pidetään mielessä, mistä nyt on kyse, Euroopan unionin on hoidettava poliittinen tehtävänsä kattavasti, jotta lujitetaan kehitysyhteistyön välineitä ja sen toimien tehokkuutta Afrikassa.
Vuosi 2015 on jo lähellä. Siksi nyt ei ole aika väsähtää tai heittää pyyhettä kehään. Maailman johtavalla virallisen kehitysavun antajalla, Euroopan unionilla on valmiudet auttaa etelän maita saavuttamaan vakaus ja hyötymään taloudellisesta, sosiaalisesta ja inhimillisestä kehittymisestä. Jos meillä on valmiudet, pohtikaamme nyt siis tehokkaita välineitä, jotta annetulla avulla saadaan aikaan konkreettisia ja kestäviä tuloksia.
Tämä vaatimus edellyttää kaikkien asianosaisten saattamista liikkeelle. Kyse ei ole hyväntekeväisyydestä kehitysmaita kohtaan, vaan kyse on kehitysyhteistyöstä. Näiden tavoitteiden toteuttamista koskevia lupauksia on annettu lukematon määrä. Tässä yhteydessä voidaankin panna merkille lupaukset, joita hyvin epätyydyttävässä G8-kokouksessa annettiin, sillä kokouksessa päätettiin kohdentaa 44 miljardia euroa tukea pandemioiden torjuntaan Afrikassa ja vahvistettiin uudelleen vuonna 2005 annettu sitoumus.
Toivokaamme ja rukoilkaamme, etteivät nämä lupaukset jää vain sanoiksi. Jotta näin tapahtuisi, nämä aloitteet on muunnettava nyt käytännöllisiksi ja mitattaviksi toimiksi. On ensisijaisen tärkeää, että ryhdymme toimiin. Tehostakaamme toimiamme kumppanuuden hengessä, jotta voimme pitää kiinni vuoden 2015 määräajasta.
Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, minuutti on hyvin lyhyt aika tarkastella tällaista laajaa aihetta. Olen ollut hieman huolestunut siitä, missä tunnelmissa tätä keskustelua käydään, ja pohdin, jos olisimme kysyneet afrikkalaisilta naisilta, mitä he haluavat, olisiko heillä ollut vastauksia niihin asioihin, jotka on otettu täällä tänään esiin. Ne naiset, joiden kanssa puhuin Malawissa, puhuivat selvästi tarpeesta saada koulutusta, ruokaa, työtä ja toivoa, ja ajattelin, että vuosituhannen kehitystavoitteiden avulla he saisivat nämä asiat, mutta on selvää, ettemme pääse tavoitteeseemme aikataulussa.
Haluan käyttää jäljellä olevan puheaikani, 30 sekuntia, tarkastellakseni tähän kaikkeen liittyvää kaupallista näkökulmaa: 83 ja 89 kohta ovat erityisen kiinnostavia. On esitetty, että WTO-neuvottelut voisivat olla vastaus joihinkin Afrikan ongelmiin, mutta 89 kohdassa todetaan silti hyvin selkeästi, että vähiten kehittyneet maat hyötyvät vain vähän laajasta kaupan vapauttamisesta, ja mielestäni Afrikan maiden on poistettava kaupan esteet omasta maanosastaan ja tarkasteltava hyvin perusteellisesti tätä kysymystä, samalla kun me Euroopan unionissa autamme niitä kehittämään kauppaa muun maailman kanssa. Toivomme kuitenkin, että voisimme tehdä enemmän ja toivon, että tästä keskustelusta voisi olla apua.
Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minun tuskin tarvitsee kertoa teille, että on aina turhauttavaa yrittää vastata hyvin lyhyessä ajassa huomautusten ryöppyyn, sillä valtaosa niistä on ollut hyvin osuvia. Olen ehdottomasti pitkälti samaa mieltä kuulemistani huomautuksista, arvioista ja ajatuksista.
Sallinette minun aloittaa tarkastelemalla G8-kokousta. Minun on tunnustettava, että minäkin olen ollut äärettömän pettynyt siihen, että G8-kokouksista on tullut yhä enemmän olennaisilta osin kaavamainen prosessi, ja pahoittelen sitä, että mitä kaavamaisempi tästä prosessista tulee, sitä vähemmän se herättää uskottavuutta, ja jonain päivänä ihmiset alkavat kysyä, onko siitä itse asiassa mitään hyötyä.
Kuulin jonkun – luullakseni vasemmalta puolen istuntosalia – kysyvän G8-ryhmän edustuksellisesta luonteesta tai legitimiteetistä. Mielestäni tämä kysymys on tuotava julki. Ei voida kieltää sitä, että todellisessa maailmassa valtavat vyöhykkeet jäävät geopoliittisesti ja demografisesti edustuksetta, ja se on jokseenkin sääli. G8-kokouksista on tulossa yhä enemmän kauneuskilpailu, ja on tietenkin hyvin surullista nähdä, miten tämä käsite joutuu huonoon valoon, koska kokoukseen osallistuvat tahot epäonnistuvat vuosi toisensa jälkeen toistamiensa lupausten pitämisessä. Tällaiset kokoukset antavat aina aihetta myös tyytyväisyyteen mutta eivät riittävästi, jotta vakuuttuisimme siitä, että kyse on erittäin hyödyllisestä ja vilpittömästä toimesta.
Minun on omaksuttava impressionistinen lähestymistapa vastauksissani joihinkin teräviin huomautuksiin, joita on esitetty. Sallinette minun todeta ensinnäkin HIV:tä/aidsia koskevasta kysymyksestä, että kaksi tärkeintä kanavaa, joiden välityksellä Euroopan yhteisö voi antaa rahoitusapua HIV:n/aidsin torjuntaan, ovat kehitysmaille terveydenhoitopalvelujen parantamiseksi annettava tuki, etenkin Afrikassa, ja varojen kohdentaminen aihepiirikohtaisista budjettikohdista. Voitte olla varmoja siitä, että hyödynnämme kaikki saatavana olevat resurssit. Terveysohjelmiin, joita toteutetaan 21:ssä Afrikan maassa, on kohdennettu 396 miljoonaa euroa, ja tulevia kuukausia varten on varattu 62 miljoonan euron lisäsumma. En aio peitellä sitä, että näiden aihepiirikohtaisten budjettikohtien ja AKT-maille kahdeksannesta ja yhdeksännestä EKR:sta myönnettyjen varojen avulla yhteisö tukee aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuista rahastoa, ja olemme hoitaneet rahaston hallituksen varapuheenjohtajan tehtävää. Sen jälkeen kun rahasto perustettiin vuonna 2002, Euroopan yhteisö on maksanut sille yhteensä 522,5 miljoonaa euroa vuosien 2002 ja 2006 välisenä aikana. Kun tämä lasketaan yhteen jäsenvaltioiden antaman avun kanssa, voidaan todeta, että Euroopan unioni on aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjunnan maailmanlaajuisen rahaston suurin rahoittaja.
Vastaan lyhyesti erään arvoisan jäsenen esittämään kysymykseen ilmastonmuutoksesta: yhdyn täysin huoleenne ilmastonmuutoksen muodostamasta uhasta kehitysmaille ja näiden toimille vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Katson, että ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset olisi sisällytettävä osaksi kehitysyhteistyötä. Vuonna 2003 hyväksyimme ilmastonmuutosta ja kehitysyhteistyötä koskevan EU:n toimintasuunnitelman, jota olemme panemassa täytäntöön yhdessä jäsenvaltioiden kanssa. Olemme tekemässä parhaillaan arviota tämän toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä, ja tulokset osoittavat, että samalla kun se on ollut hyvä foorumi Euroopan unionin yhteisille toimille, suunnitelman toteuttamistapa ei oikeastaan ole oikeassa suhteessa haasteen suuruuteen ja merkitykseen nähden.
Siksi aion käynnistää strategian, jolla tehostetaan yhteistyötämme niiden kehitysmaiden kanssa, joita ilmastonmuutos eniten koskettaa. Tavoitteena on tehdä töitä ilmastonmuutosta käsittelevän maailmanlaajuisen liiton perustamiseksi siten, että vahvistetaan Euroopan unionin ja kehitysmaiden välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä päästöjen vähentämisen ja ilmastonmuutoksiin mukautumisen alalla. Aion myös esitellä teille melko pian tätä ehdotusta koskevat yksityiskohtaiset tiedot. Tämä on yksi erityinen näkökohta.
En nyt aio tarkastella pitkään talouskumppanuussopimuksia. Riittäköön, kun sanon, että minä kuulun niihin, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ilman pääsyä mukaan kaupankäyntiin ja ilman taloudellista dynamismia mitään todellista kehitystä ei voi tapahtua – ja tarkoitan tällä sellaisen vaurauden luomista, jolla voidaan rahoittaa sosiaalipalvelut ja julkisten palvelujen yleinen saatavuus. Vastaavasti talouskumppanuussopimukset, siten kuin me hahmotamme tai käsitämme ne tai panemme ne täytäntöön, ovat tarkkaan ottaen kehitysyhteistyöpoliittisia sopimuksia. Painopiste ei ole kaupassa vaan kehitysyhteistyössä.
Minun ja muutamien henkilöiden väliset, tätä asiaa koskevat mahdolliset mielipide-erot ovat yleisesti tiedossa. Mielestäni niiden toteutumista voidaan pitää varmana. Euroopan unioni ja Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtiot päättivät yhdessä tehdä talouskumppanuussopimukset ennen vuoden 2007 loppua. Tämän päätöksen aikaansaama keskustelu ja väittely on ollut hyvin tervetullutta, etenkin koska niiden johdosta on hyväksytty pidemmät siirtymäajat, tunnustettu tiettyjen arkojen tuotteiden erityinen luonne ja hyväksytty periaate, joka koskee rahoituksen myöntämistä alueellisille rahastoille, joilla on tarkoitus korvata tulliesteiden poistamisesta johtuvat tulojenmenetykset. Palaamme vielä tähän kysymykseen, mutta parlamentin, etenkin jäsen Kinnockin ja muiden jäsenten, käynnistämän keskustelun ansiota on, että komissio, sen kumppanit ja muut asianosaiset ovat esittäneet paljon joustavampia ehdotuksia, joissa otetaan paremmin huomioon todellinen tilanne.
Olen vakuuttunut siitä, että velkahelpotuksilla autetaan rahoittamaan kehitysyhteistyötä. Tässä näkemyksessä ei ole mitään epätavallista. Se perustuu aivan yksinkertaisesti kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevaan yhteiseen viitekehykseemme, eurooppalaiseen konsensukseen, jonka Euroopan parlamentti ja komissio hyväksyivät vajaa puolitoista vuotta sitten. Eurooppalaisella konsensuksella viitataan julkista kehitysapua koskevaan OECD:n määritelmään, ja siihen sisältyy myös velkahelpotus. Euroopan unioni on myös sitoutunut etsimään kestäviä ratkaisuja kestämättömiä velkataakkoja koskevaan ongelmaan.
Arvoisa jäsen Kinnock, tämän todettuani minun on sanottava, että olette epäilemättä oikeassa. Kaikki toivovat, että velkahuojennusta lisätään, ja itse toivon sitä enemmän kuin kukaan muu. Olette oikeassa myös siinä, että kyse on todellisuudessa vain kertasummasta ja että jos hallitukset haluavat kunnioittaa lupauksiaan, niiden on lisättävä kehitysapupolitiikkojaan varten antamiensa varojen reaaliarvoa ja absoluuttista arvoa seuraavien vuosien aikana. Se on sattumoisin myös komission unionin jäsenvaltioille huhtikuussa tiedonannossaan välittämä viesti.
Viime aikoina on pohdittu myös OECD:n sääntöjen muuttamista, mutta katson, ettei se ole tarpeen. Saanen lisätä tähän, että mielestäni vaarana on, että näiden sääntöjen kyseenalaistaminen herättäisi keskustelua muiden sellaisten rahoitusosuuksien kelpoisuudesta, joilla ei mielestäni ole mitään tekemistä kehitysyhteistyöpolitiikkojen kanssa. En aio sanoa enempää tästä aiheesta. Kaikki tietävät varsin hyvin, mitä ajattelen siitä.
Sosiaalista ja inhimillistä kehitystä koskevan tärkeän kysymyksen osalta minun on todettava – ja sanon tämän sitäkin auliimmin, koska arvostan suuresti tämän näkökohdan esittäjää, jäsen Devaa – etten yhdy tähän näkemykseen. Komissio tukee politiikkoja ja aloitteita, joilla autetaan miehiä ja naisia tekemään vapaita ja tietoon perustuvia päätöksiä siitä, montako lasta he haluavat saada ja minkälaisin aikavälein, ja joilla annetaan heille mahdollisuus hyödyntää korkealaatuista perhesuunnittelua ja lisääntymisterveyspalveluja sekä ammattitaitoista apua synnytyksessä.
Pelkäänpä, etten yhdy teidän kantaanne, joka vaikuttaa minusta aivan liian radikaalilta ja jossa ei oteta riittävästi huomioon yksilönvapauden käsitettä. Kyse on filosofisesta erosta, joka meidän on tunnustettava. Arvoisa jäsen Deva, ihmisissä on eroja. Me emme ole välttämättä kaikki samanlaisia, ja katson, että päätösvaltaa koskeva väite ja alistumista koskeva väite toimivat molempiin suuntiin. Vaikka ymmärränkin, miksi toteatte, että on väärin alistua raskaudenkeskeytykseen käytännössä tai periaatteessa, mielestäni emme voi alistua myöskään uskonnollisille moraalisäännöille. Tämä on ainakin minun näkemykseni.
Haluaisin viitata yhteen toiseen minulle tärkeään näkökohtaan, nimittäin avun tehokkuuteen. Mielestäni niin kansainvälisestä, eurooppalaisesta kuin muustakin avusta tulee paljon tehokkaampaa, kun hellitämme hieman pakkomielteestämme – enkä nyt yritä syyttää ketään – heiluttaa omaa lippuamme. Uskon, että meistä tulee paljon tehokkaampia, kun keskitymme asianmukaisesti tavoitteeseemme lieventää kurjuutta ja auttaa maapallomme köyhimpiä asukkaita sen sijaan, että olemme huolissamme siitä, kuka tekee mitäkin ja miten jokainen meistä voi parantaa toimiensa profiilia. Teemme töitä sen eteen, ja olemme edistymässä menettelysääntöjen osalta, joilla pyrimme suostuttelemaan jäsenvaltiot edistämään koordinaatiota, lähentymistä ja järkevämpää työnjakoa, sillä näillä seikoilla voidaan parantaa tehokkuuttamme.
Minun on kuitenkin sanottava täysin rehellisesti – sillä kuulen teidät hyvin selkeästi ja tiedän, että lähes kaikki yhtyvät tähän näkemykseen, ja kun kuuntelemme hallitusten, ministerien ja pääministerien esittämiä lausuntoja, tämä viesti on eräs punainen lanka, joka yhdistää niitä kaikkia – että käytännössä näitä tavoitteita ei ole läheskään vielä saavutettu. Olemme tehneet yhteisiä arvioita maakohtaisten strategia-asiakirjojen laadinnan yhteydessä, ja olemme ehdottaneet yhteistä ohjelmatyötä. Voin kertoa teille tänään kymmenennen Euroopan kehitysrahaston operatiivisen ohjelmatyön osalta, että yhteiseen ohjelmatyöhön osallistunee kymmenisen jäsenvaltiota, eivätkä nekään osallistu kaikkiin ohjelmatyöhön liittyviin järjestelyihin. Voin mainita vain muutaman harvan esimerkin yhteisestä ohjelmoinnista. Se on kuitenkin selvästi tavoitteena. Tavoitteena ei ole tietää, kuka tekee mitäkin vaan kuka tekee mitäkin parhaiten.
Kuten totesin jo aiemmin, komissio ei ole halukas pitämään kaikkia lankoja käsissään. Komissio on valmis delegoimaan vastuuta muille ja antamaan näille osarahoitusta, toisin sanoen maille, jotka luotsaavat tiettyjä toiminta-aloja tai hankkeita, edellyttäen, että tällaisella delegoinnilla saavutetaan enemmän kuin jos komissio toimisi yksin. Meidän on pyrittävä etenemään tähän suuntaan. Olen optimistinen, sillä uskon, että samalla kun etenemme, osoitamme, että tehokkuus paranee paremman koordinaation, lähentymisen ja yhdenmukaistamisen myötä. Ne ovat tehokkuuden avaintekijöitä.
14. AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminta vuonna 2006 (keskustelu)
Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Thierry Cornillet'n laatima kehitysyhteistyövaliokunnan mietintö (A6-0208/2007) AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2006 (2007/2021(INI)).
Thierry Cornillet (ALDE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, esittelen teille muutamia lukuja, jotka koskevat yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaa vuonna 2006. Edustajakokous kokoontui sääntöjensä mukaisesti kaksi kertaa, Wienissä ja Bridgetownissa. Totean tässä välissä lyhyesti Bridgetownista sen, että Bridgetown sattuu sijaitsemaan Barbadoksella ja että Barbadosta pidetään matkailukohteena, kuten koko Karibian aluetta. On selvää, että lehdistö iski kyntensä tähän kokoukseen väittäen, että Euroopan parlamentin jäsenet olivat lähteneet huviretkelle Karibialle. On varsin vaikeaa saada yhteinen edustajakokous toimimaan matkustamatta sen jäsenmaihin. Sattumalta vain on niin, että Karibian ja Tyynenmeren maihin ja jopa Afrikan maihin kuuluu sellaisia maita, joissa matkailu on tärkeää taloudellista toimintaa. Onko tämä syy olla menemättä niihin? Kyseisten maiden välttely olisi epäkohteliasta ja antaisi vääristyneen kuvan AKT-maiden toiminnasta.
Toisen tilastotiedon mukaan kokous antoi yhdeksän päätöslauselmaa. En luettele niitä kaikkia vaan panen ainoastaan merkille, että joissakin niistä korostettiin tulevaisuuden ongelmia kuten matkailua ja kehitystä, lintuinfluenssaa ja AKT-maiden energiaongelmia. Seuraavan tilastotiedon mukaan edustajakokous muodosti seitsemän yhteistä valtuuskuntaa, joista yksi – matka Maltalle ja Teneriffalle – lisäsi tietoa muuttoliikettä koskevista ongelmista.
Korostan joitakin näkökohtia, jotka liittyvät vuoden aikana toteutettuihin toimiin. Mainittakoon valtiosta riippumattomien toimijoiden mukaantulo ja etenkin niiden lisääntynyt osallistuminen yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaan. Tämä on pelkästään myönteistä kehitystä, vaikka nämä toimijat järjestävätkin usein rinnakkaistapahtumia. Olipa miten tahansa, niiden osallistuminen täydentää epäilemättä hyödyllisellä tavalla edustajakokouksen työtä. Minulla on ollut kunnia toimia näistä asioista vastaavana varapuheenjohtajana. Toimikauteni kestää työvaliokunnan seuraavaan kokoukseen saakka, ja mielestäni tämän tehtävän hoitaminen on tärkeää.
Toinen kohta koskee talouskumppanuussopimuksia. Panin merkille, että komission jäsen Michel tukee innokkaasti näitä sopimuksia. Tässäkin asiassa yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on ollut johtava rooli, kun se on valvonut neuvotteluja ja varmistanut kaksisuuntaisen tiedonkulun, jonka avulla Euroopan parlamentin jäsenet voivat saada perusteellisemman käsityksen AKT-maiden tilanteesta ja kumppanimme AKT-maissa näkevät niiden kuvitelmien läpi, joita jotkut häiriintyneet yksilöt sepittävät antaen talouskumppanuussopimuksista väärän kuvan, ikään kuin ne olisivat eräänlaisia liberalismin Troijan hevosia. Kiitänkin komission jäsentä Micheliä, joka palautti mieliimme, että sopimukset ovat kehitysyhteistyöpolitiikan välineitä, joiden ehdot eivät ole kiveen hakatut, päinvastoin kuin yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen käytävillä kiertävissä huhuissa väitetään.
Totean vielä, että neuvotteluja johtavia henkilöitä ja asiasta vastaavia komission jäseniä on kuultu, minkä ansiosta olemme pystyneet syventämään tietämystämme talouskumppanuussopimuksista.
En palaa Darfuria koskevan kysymyksen sisältöön, jota ei valitettavasti vieläkään ole käsitelty tyhjentävästi. Korostan ainoastaan erästä virhettä, nimittäin erillisten kollegioiden äänestysoikeuden käyttöä. Ensimmäisessä istunnossa Wienissä annoimme Darfuria koskevan yhteisen päätöslauselman, kun taas Bridgetownissa vaadittiin erillistä äänestystä, mikä esti päätöslauselman antamisen, sillä AKT-maiden parlamenttien jäsenet eivät hyväksyneet sitä. Tosiasiassa ne antoivat periksi muutamien maiden painostukselle. Mietinnössä ehdotan tästä käytännöstä luopumista, jotta yhteinen parlamentaarinen edustajakokous voi toimia todellisen yhteisen edustajakokouksen tavoin eli yksinomaan demokratian periaatteiden mukaisesti.
Arvoisa komission jäsen, puheenvuoroni lopussa palaan parlamentaariseen ulottuvuuteen, ja muistuttaisin teitä tässä suhteessa vain sitoumuksesta, jonka annoitte strategia-asiakirjojen toimittamisesta AKT-maille ja tietenkin Euroopan parlamentille. Mielestäni AKT-maiden parlamenttien jäsenten osallistuminen on tärkeää.
Lopuksi totean yleisafrikkalaisen parlamentin lisääntyneestä merkityksestä sen, että yhteistyökumppanuus kyseisen parlamentin kanssa ja samanaikaisesti Afrikan unionin kanssa on erittäin tärkeää. Luullakseni valtuuskunta vieraili siellä, ja olemme lupautuneet isännöimään sen puhemiehen vierailua.
Toinen näkökohta koskee alueita pienempien yksiköiden vahvistamista AKT-maissa. Afrikassa on neljä aluetta, ja sen lisäksi ovat vielä Karibian ja Tyynenmeren alueet, ja alueita pienempien yksiköiden vahvistaminen olisi hyödyllistä, sillä vain alueellinen toimintamalli antaa mahdollisuuden panna talouskumppanuussopimukset asianmukaisesti täytäntöön yleisen edun nimissä.
Käsittelen lopuksi vielä parlamentaarista ulottuvuutta. On aivan olennaista, että me – tarkoitan Euroopan parlamentin jäseniä mutta etenkin kollegojamme AKT-maissa – selvitämme mahdollisuudet käyttää yhteistä parlamentaarista edustajakokousta tietolähteenä. Tällainen tehtävä parantaisi AKT-osapuolen sihteeristön toimintavalmiuksia. Tähän kuuluisi alustavaa koulutusta ja tämä lisäisi AKT-maiden parlamenttien jäsenten kiinnostusta Euroopan kehitysrahastoon ja sen toimintaan mutta myös yhdennettyjen maa- ja aluekohtaisten suunnitelmien laatimiseen, maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin ja talouskumppanuussopimuksiin. Suhtaudumme myönteisesti siihen, että osa EKR:n varoista käytetään parlamentin jäsenten koulutukseen sen varmistamiseksi, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous turvautuu niihin henkilöihin, jotka hallitsevat rakenteet ja sitoutuvat neuvotteluihin ja joilla on sitä tietoa, jonka avulla he voivat tehdä edustajakokouksesta todella hyödyllisen elimen.
Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, yhteisestä parlamentaarisesta edustajakokouksesta on tulossa yhä vankempi tukipilari Euroopan unionin sekä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden väliselle yhteistyölle. Olen osallistunut edustajakokouksen kaikkiin istuntoihin sen jälkeen, kun minusta tuli kehitysyhteistyöstä ja humanitaarisesta avusta vastaava komission jäsen. Tiedän tarkkaan edustajakokouksen saavutukset. Edustajakokouksen asema ja menettelytavat ovat nykyään yhä parlamentaarisempia, ja sen keskustelut ovat avoimempia ja alueelliset jännitteet ovat vähentyneet. Edustajakokous on osoittanut pystyvänsä käsittelemään laajaa aihepiiriä ja pääsevänsä yhteisymmärrykseen arkaluonteisista kysymyksistä kuten konfliktin jälkeisestä jälleenrakentamisesta, luonnonvarojen kestävästä hoidosta ja talouskumppanuussopimuksista.
Jäsen Cornillet'n ja kehitysyhteistyövaliokunnan erinomainen mietintö antaa luotettavan kuvan tästä kehityksestä. Korostatte saavutettua edistystä jättämättä silti huomiotta ongelmia, jotka ovat edelleen ratkaisematta. Mietinnössä tunnistetaan myös edessäpäin häämöttävät ongelmat. Kiitän teitä siitä, että annatte 2 kohdassa arvoa komission halulle saattaa strategia-asiakirjat parlamenttien valvontaan. Pahoittelette tietenkin sitä, ettei tämä ole ollut mahdollista, mutta olette epäilemättä tietoisia siitä, että tätä asiaa koskevan kannanottomme jälkeen jäsenvaltiot onnistuivat pääsemään yhteisymmärrykseen uuden säännöksen lisäämisestä kehitysrahaston kymmenettä kautta varten annettuun soveltamisasetukseen. Kyseisen säännöksen mukaan AKT-maiden maakohtaiset strategia-asiakirjat on annettava tiedoksi yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle samanaikaisesti, kun ne toimitetaan EKR-komiteassa edustettuina oleville jäsenvaltioille.
Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun, jossa todellakin otetaan huomioon EKR:n erityisluonne, sillä yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on Cotonoun sopimuksessa yksiselitteisesti tunnustettu elin, ja sillä on siksi parhaat mahdollisuudet valvoa kymmenennen EKR:n ohjelmasuunnitteluprosessin asianmukaista toimintaa, sillä viimeksi mainittu ei kuulu yhteisön talousarvioon. Tämä antaa myös edustajakokoukselle mahdollisuuden osoittaa kykynsä osallistua konkreettisesti poliittiseen yhteistyöhömme.
Lopuksi haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää Barbadosin hallitusta ja parlamenttia sekä puheenjohtajavaltio Itävaltaa viime vuoden edustajakokouksen istuntojen erinomaisista järjestelyistä. Tapaan joitakin teistä uudelleen ensi viikolla Saksan Wiesbadenissa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen seuraavan istunnon merkeissä.
Maria Martens, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää jäsen Cornillet'ta mietinnöstä, joka koskee AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimintaa vuonna 2006. Vuosi oli jälleen kerran tuloksekas. Keskusteluja käytiin tärkeistä aiheista kuten energiaongelmista, matkailusta, AKT-maiden vesitilanteesta, rauhan ja turvallisuuden edistämisestä, kalastukseen liittyvistä ongelmista eri maissa ja tietenkin uusista kauppasopimuksista eli talouskumppanuussopimuksista.
Tämän parlamentaarisen valtuuskunnan rakenne on edelleen erityinen ja ainutlaatuinen. On tärkeää, että 77 Euroopan parlamentin jäsentä ja 77 AKT-maiden parlamenttien jäsentä – yksi parlamentin jäsen jokaisesta AKT-maasta – tapaavat muutaman kerran vuodessa keskustellakseen kehitysyhteistyöpolitiikasta. Ei myöskään pidä unohtaa valmisteluja, jotka EU:n jäsenvaltiot ja AKT-maat hoitavat yhdessä. Myös nämä kokoukset ovat äärimmäisen tärkeitä parlamenttien toiminnalle, sillä emme puhu ainoastaan näistä maista vaan puhumme myös niiden kanssa Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanosta ja yleisesti kehitysyhteistyöpolitiikasta. Näin olisi tietenkin pitänyt tehdä alusta alkaen EU:n Afrikka-strategian yhteydessä, mutta tämä strategia suunniteltiin liian yksipuolisesti EU:n näkökulmasta. Onneksi sekä EU että Afrikan unioni laativat nyt yhteisen strategian Afrikan kehittämiseksi. Tämä kuuluu aivan oikeutetusti painopisteisiin. Afrikassa köyhyys on kaikkein suurinta ja huolestuttavinta.
On hyvä huomata, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous jatkaa kehitystään ja että AKT-maiden ja Euroopan unionin välinen vuoropuhelu pääsee vauhtiin. On myös hyvä huomata, että mahdollisuudet arkaluonteisten aiheiden käsittelyyn ovat yhä paremmat: tämä koskee korruptiota tai esimerkiksi Afrikan sarven ja Sudanin huolestuttavia tilanteita. Zimbabwen kysymys on edelleen hankala. Maan kehnon tilanteen takia meidän on tehtävä kaikki voitava turvataksemme maan kansalaisten aseman ja lopettaaksemme ihmisoikeusloukkaukset. Tapaamme jälleen ensi viikolla Saksan Wiesbadenissa. Odotan kyseistä kokousta ja toivon, että saamme aikaan toisen hyvän vuoropuhelun, jossa voidaan jälleen nostaa esiin vaikeita kysymyksiä
Glenys Kinnock, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olin todella iloinen kuullessani komission jäsenen sanovan, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on nyt vankalla pohjalla oleva organisaatio, sillä sitä se todellakin on. Kiitän häntä säännöllisestä osallistumisesta kaikkiin tähänastisiin yhteisiin parlamentaarisiin edustajakokouksiin. Huomautan myös, että parlamentin puhemies osallistuu ensi viikolla Wiesbadenissa pidettävään kokoukseen, kuten teki myös hänen edeltäjänsä, puhemies Borrell, joka on nyt yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jäsen.
Puhemiehen osallistuminen on erittäin tärkeää ja vahvistaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen asemaa ja merkitystä. Kuten muut jäsenet sekä jäsen Cornillet erinomaisessa mietinnössään ja puheenvuorossaan ovat todenneet, kokous jatkaa kasvuaan ja menestymistään. Syynä tähän on se, että sitä tukevat niin monet sitoutuneet ja aktiiviset parlamentin jäsenet sekä AKT-maiden parlamenteista että Euroopan parlamentista. Meillä on mahdollisuus erittäin aktiiviseen yhteistyöhön yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa ja – jälleen jäsen Cornillet'ta lainatakseni – työmme parlamentaarinen luonne on kehittynyt huomattavasti.
Meillä on monipuolinen asialista, ja mitä tahansa luetteloita haluammekin laatia, kaikki tekemämme työ liittyy Cotonoun kumppanuussopimukseen, joka on EU:n ja AKT-maiden välinen sitova sopimus. Kaikkien näiden maiden välillä vallitsee ainutlaatuinen keskinäinen kumppanuus. Ainutlaatuisen siitä tekee Cotonoun kumppanuussopimuksen mukainen parlamentaarista ulottuvuutta koskeva velvoite. Tästä meidän pitäisi olla hyvin ylpeitä.
Toinen tärkeä näkökohta on se, että olemme tehneet lujasti töitä kehittääksemme AKT-maiden parlamenttien jäsenten valmiutta valvoa maidensa toimeenpanoelinten ja hallitusten toimintaa. Parlamenttien on myös saatettava hallituksensa vastuuseen, sillä se on parlamentin jäsenten tehtävä. Sanon kuitenkin aivan suoraan, että useimmissa AKT-maissa, joiden parlamentin jäsenten kanssa olemme keskustelleet ja työskennelleet, parlamentin jäsenet pääsevät harvoin mukaan hallitustyöskentelyyn.
Myös komissio on osasyyllinen tähän, sillä kuulemistilaisuuksissa, kuten maakohtaisia strategia-asiakirjoja koskevassa kuulemistilaisuudessa, se on antanut kirjata sopimuksiin vaatimuksen kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävistä neuvotteluista ja sen kuulemisesta. Tämä sopii minulle ja on erittäin hyvä asia. Toisaalta parlamentin jäsenet ovat vaaleilla valittuja edustajia, ja haluaisin heidän olevan paljon aktiivisemmin mukana ohjelmasuunnittelussa, täytäntöönpanossa, valvonnassa ja arvioinnissa. Meidän on myös kehotettava EU:n jäsenvaltioiden parlamentteja valvomaan Euroopan kehitysrahastoa. Ne voivat auttaa meitä tällä tavoin.
Mielestäni yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työ on 13-vuotisen jäsenyyteni aikana muuttunut parempaan suuntaan. Aikaisemmin Euroopan parlamentin jäsenet hallitsivat sitä täysin. Luullakseni kaikki meistä voivat rehellisesti sanoa, että asia ei enää ole näin.
Johan Van Hecke, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, jäsen Cornillet on laatinut erinomaisen yhteenvedon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2006. Edustajakokouksen uskottavuus ja valtuudet lisääntyvät, eikä se enää vältä vaikeita keskusteluja esimerkiksi muuttoliikkeestä, ja lisäksi se uskaltaa tehdä valintoja, vaikka tavoitteena on edelleen yleensä yhteisymmärryksen saavuttaminen. Malliesimerkki tästä – ja myös yksi omista tähtihetkistäni – olivat talouskumppanuussopimuksista käytävien neuvottelujen tilannetta koskeva keskustelu ja päätöslauselma. Kyseinen päätöslauselma on tarjonnut olennaisen perustan jäsen Sturdyn mietinnölle, joka hyväksyttiin Euroopan parlamentissa ja jota osa AKT-maiden parlamenteissa toimivista kollegoistamme tuki.
Esitän myös kaksi kielteisempää huomautusta. Kuten jäsen Cornillet ensinnäkin jo mainitsi, Itä-Afrikkaa koskeva puolueeton päätöslauselma hylättiin Bridgetownissa, koska sitä edelsi erillinen äänestys siitä huolimatta, että edustajakokouksen valtaenemmistö kannatti päätöslauselmaa. Tämä on ristiriidassa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteisvastuun ja yhteishengen kanssa. Herääkin kysymys, onko aika tarkistaa työjärjestystä, jotta molempien osapuolten määrävähemmistöt saadaan poistettua.
Toiseksi – ja tässä asiassa ei auta kierrellä – AKT:n sihteeristö yrittää edelleen vaikuttaa AKT-maiden parlamentin jäsenten äänestyskäyttäytymiseen. Tätä ei voida hyväksyä, kuten ei myöskään sitä vaikutusvaltaa, jota suurlähettiläät yrittävät järjestelmällisesti käyttää. On lupaavaa, että AKT-maat ovat päättäneet tehdä tutkimuksen arvioidakseen sihteeristön toimintaa, mutta tästä tutkimuksesta odotetaan tietenkin myös tuloksia.
Totean lopuksi lyhyesti, että vuosi 2006 oli hyvä vuosi AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle. Toivottavasti pystymme toteuttamaan lisätoimia sen parlamentaarisen ja poliittisen luonteen vahvistamiseksi.
Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, halusin myös ilmaista tyytyväisyyteni mietintöön oman ryhmäni eli Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän puolesta. Kaikkea yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työtä on mielestäni kuitenkin arvioitava ennen kaikkea poliittisesti.
Kysymys onkin siitä, voimmeko olla tyytyväisiä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden tilanteeseen EU:n toimittua vuosikausia kehitysyhteistyöpolitiikan suurimpana rahoittajana. Entä miten demokratiakehitys on edennyt?
Säännöllisillä vierailuillamme näihin maihin olemme väistämättä joutuneet toteamaan, että inhimillinen kurjuus niissä lisääntyy ja että demokratia on edelleen paljolti lapsenkengissään. Vaikka työmme yhteisessä edustajakokouksessa edistyykin hyvin, kuten jäsen Cornillet meille vakuuttaa, tämä ei saa estää meitä näkemästä metsää puilta, sillä meillä on mahdollisuudet mennä pidemmälle EU:n etujen vastavuoroisen kunnioittamisen edistämisessä sekä tietenkin AKT-maiden odotusten täyttämisessä.
Toivoa siis on, kuten esimerkiksi Mauritaniassa alkanut prosessi demokratiaan siirtymiseksi osoittaa. Komissiolle totean kuitenkin, että EU:n on vielä pidettävä kiinni sitoumuksistaan ja autettava mauritanialaisia saattamaan siirtymä onnistuneesti päätökseen sekä palauttamaan ihmisarvoiset elinolosuhteet. Yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tuki Mauritanian kansalliskokoukselle voisi olla yksi askel tähän suuntaan.
Arvoisa komission jäsen, tapahtuipa mitä tahansa, haluan kiinnittää huomiota köyhyyden vastaisiin toimiin. Olemme keskustelleet tästä pitkään. Todettakoon, että köyhyyden torjuminen edellyttää ympäristöongelmien ratkaisemista, mihin ei kiinnitetä riittävästi huomiota toiminnassamme – sanon tämän erityisesti jäsen Cornillet'lle.
Mainitsen myös kestävää kehitystä koskevan mietinnön, joka laadittiin AKT-maiden parhaillaan toteuttamiin toimintasuunnitelmiin liittyvien valmistelujemme yhteydessä. Mitä teemme pysäyttääksemme aavikoitumisen, joka saa sadat afrikkalaiset pakenemaan rähjäisiin hökkelikyliin tai lähtemään jopa henkensä uhalla kuviteltuun Euroopan onnelaan? Tähän kysymykseen maailma odottaa vastausta.
Paul Marie Coûteaux, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, hyvät jäsenvaltioiden edustajat ja arvoisat komission virkamiehet, olemme yksimielisiä Cornillet'n mietinnön yleisestä linjasta, jota luonnehtivat terve järki, hyväntahtoisuus ja jalot tarkoitusperät, joskin pelkään valtaosan näistä jäävän vain toiveajatteluksi.
Tästä huolimatta on korostettava yhtä asiaa: se merkitys ja jopa painoarvo, jonka nykyisin annamme suhteitamme Afrikan maihin koskevalle kysymykselle, ja se välinpitämättömyys, jolla harvainvalta etenkin täällä Euroopan parlamentissa suhtautuu eteläisiin maihin, ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään.
Hyvät kollegat, syntimme on todellakin välinpitämättömyys. On mahdotonta verrata toisiinsa sitä, että yhdeksän kymmenesosaa tai jopa enemmän niistä asioista, joita parlamentissa käsitellään ja jotka ratkaistaan äänestyksellä, on toisinaan merkitykseltään häviävän pieniä, kun taas Euroopan ja Afrikan mantereiden välinen epätasapaino on yhä suurempi ongelma. Sivumennen sanoen puhun Afrikasta, koska mielestäni AKT:ta koskevia toimia ei ole tarvetta hajauttaa liiaksi. Valtaosa niistä pitäisi suunnata Lomén yleissopimusten alkuperäiseen kohdealueeseen, joka oli ja jonka on jatkossakin oltava Saharan eteläpuolinen Afrikka.
Kysymys on epäilemättä liian aidosti ja räikeästi poliittinen käsiteltäväksi ylikansallisissa järjestelmissä, jotka ovat luonnostaan liian heikkoja käsittelemään muita kuin teknisiä asioita. Näin ollen meidän on aivan luonnollista kääntyä jäsenvaltioiden puoleen ja yhtyä Cornillet'n mietinnön erittäin huomionarvoiseen kehotukseen lisätä kansallisten parlamenttien osallistumista, sillä jos yritämme ratkaista suurimmat ongelmat EU:n laajuisesti, jätämme ne kokonaan ratkaisematta ja samalla vapautamme jäsenvaltiot niiden velvoitteista.
Hyvä jäsen Cornillet, tämä ja muutkin asiat ratkaistaan todellakin turvautumalla jäsenvaltioihin ja niiden aidosti demokraattisiin instituutioihin eli niiden kansallisiin kansanedustuslaitoksiin.
Koenraad Dillen, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, vaikka tämä ei ole mikään yllätys, on siitä huolimatta suhtauduttava myönteisesti siihen, että AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous myöntää mietinnössään maahanmuuttokysymyksen hallitsevan tulevaisuudessa EU:n ja kehitysmaiden suhteita, ja varsinkin EU:n ja Afrikan välisiä suhteita.
Yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toimista ja suosituksista – joista mietinnössä loppujen lopuksi on osittain kyse – on kuitenkin esitettävä joitakin kriittisiä huomioita. Vaikka tiedonkeruumatkat Maltalle, Espanjaan ja Senegaliin saattavat olla hyödyllisiä, ne tarjosivat tällä kertaa valitettavasti hyvin vähän uusia näköaloja. Mitä voimme oppia mietinnöstä, joka koskee koulutettujen työntekijöiden muuttoliikkeen vaikutuksia kansalliseen kehitykseen? Koulutettujen työntekijöiden muuttoliike johtaa aivovuotoon lähtömaissa ja on joka tapauksessa haitaksi näille maille.
Tämä on tietenkin pohjimmiltaan suuri paradoksi: ne, jotka kannattavat maahanmuuton lisäämistä Eurooppaan avoimien työpaikkojen täyttämiseksi niin kutsutuilla pullonkaula-aloilla, jättävät aivan liian usein huomiotta sen, että tämä muuttoliike köyhdyttää lähtömaita sillä seurauksella, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ovat vaarassa jäädä oman onnensa nojaan. Meillä pitäisi olla rohkeutta sanoa tämä ääneen. Loppujen lopuksi yhteisen edustajakokouksen näkemys ja sen ratkaisu muuttoliikkeeseen ovat tietenkin ennalta arvattavat. Toiminta EU:n toimielinten välisenä yhdyssiteenä saa edustajakokouksen ainoastaan toistamaan muuttoliikkeitä koskevaa EU:n virallista toimintalinjaa. Tämä on kaikkea muuta kuin tehokasta ja kestävää maahanmuuttopolitiikkaa, jossa annetaan selkeä viesti lähtömaille ja vahvistetaan yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen omiin tarpeisiin soveltuvat edellytykset.
Ihmisoikeutta, demokratiaa ja hyvää hallintotapaa koskevissa kysymyksissä tällä foorumilla jäljitellään orjallisesti EU:n virallista toimintalinjaa ja laiminlyödään täysin vahvan esimerkin näyttäminen. Tällä esimerkillä asianosaisille maille osoitetaan, että jos ne kieltäytyvät kunnioittamasta ihmisoikeuksia ja noudattamasta demokratian periaatteita, siihen on vastattava vähentämällä kaikkea kehitysapua tai jopa luopumalla siitä kokonaan.
Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aluksi ilmaisen tyytyväisyyteni tähän mietintöön. Mielestäni se on hyvin ajankohtainen, koska se on laadittu juuri ennen Wiesbadenissa pidettävää kokousta, johon aiomme osallistua. En oikeastaan tiedä, kuunteleeko komission jäsen tätä keskustelua, mutta toisinaan minusta tuntuu, että olemme kuin ympärillä surisevia paarmoja tuodessamme esiin asioita, joihin eivät kiinnitä suurtakaan huomiota muut kuin me itse laatiessamme tämänkaltaisia erinomaisia mietintöjä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että innovaatiot ja muutokset ovat mahdollisia. Olen kotoisin maasta, jossa on liioittelematta kärsitty nälänhätää lähimenneisyydessä – keskustelin erään henkilön kanssa, joka oli puhunut erään toisen henkilön kanssa, joka oli selvinnyt Irlannin viimeisestä suuresta nälänhädästä: siitä on niin vähän aikaa. Yksi asia, joka sai aikaan suuria muutoksia Irlannissa, kuten Yhdysvalloissakin, oli maanomistusoikeus. Kiitän sekä jäsen Nirj Devaa että jäsen Jürgen Schröderiä siitä, että he ottavat tämän asian jatkuvasti esiin. Mielestäni tätä asiaa on pidettävä esillä. Meidän on yritettävä tuoda tämänkaltaisia uusia ideoita esille.
Tarkastellaanpa Irlannin historiaa ja sitä, miten Irlannin jakautuminen tapahtui: monille Irlannin pohjoisosaan saapuneille ihmisille annettiin pieniä maapalstoja ja omistusoikeus niihin. Niillä he kasvattivat pellavaa, hankkivat pääomaa ja vaurastuivat. Etelä-Irlannissa maanomistajat asuivat muualla eivätkä vuokralaiset pystyneet elättämään itseään eikä heillä ollut omistusoikeutta maapalstaansa.
Kehitys oli samanlaista Yhdysvalloissa, joka oli aluksi suurissa vaikeuksissa. Ihmiset saivat siellä omistusoikeuden, mikä sai aikaan suuren muutoksen. Meidän on ryhdyttävä selvittämään mahdollisuuksia antaa ihmisille omistusoikeus pääomaan etenkin Afrikassa ja yleensäkin kehitysmaissa. Vaikka suhtaudunkin myönteisesti tämän mietinnön yleislinjaan, olen vakaasti sitä mieltä, että meidän on alettava etsiä uusia käytäntöjä ja lisäarvoa, joita me – Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto – voimme toteuttaa kehitysmaissa. Mielestäni omistusoikeuden alaan liittyvien kysymysten käsittelyä on syytä jatkaa.
Marie-Arlette Carlotti (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, kiitän kollegaani Thierry Cornillet'ta hänen erinomaisesta mietinnöstään. Hän esittelee selvästi ja vakuuttavasti yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2006 tekemän tehokkaan työn. Laadukkaan panoksensa ansiosta edustajakokous on mielestäni vakiinnuttanut asemansa keskeisenä toimijana pohjoisen ja etelän välistä yhteistyötä koskevassa vuoropuhelussa.
Edustajakokous on kunnostautunut esittämällä voimakkaan kannanoton Darfurista Wienissä, rikkomalla syyllisten etsimistä koskevia tabuja ja ehdottamalla etenemissuunnitelmaa kriisin ratkaisemiseksi. Se kunnostautui myös esittämällä näkemyksensä talouskumppanuussopimuksia koskevasta keskeisestä kysymyksestä Bridgetownissa. Lisäksi se antoi yksimielisen lausunnon, jonka mukaan näiden sopimusten on pysyttävä kehitysyhteistyön välineinä, kuten komission jäsen Michel vahvisti hetki sitten edellisessä keskustelussa.
Yhteisen edustajakokouksen poliittinen arvovalta kasvaa edelleen tulevina kuukausina, kun komissio on päättänyt myöntää sille oikeuden tutkia kaikki Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maa- ja aluekohtaiset strategia-asiakirjat ja kun edustajakokous voi kutsua koolle aluekokouksia löytääkseen konkreettisia ratkaisuja muuttoliikkeen kaltaisiin merkittäviin kysymyksiin.
Nämä uudet valtuudet huomioon ottaen – vaikka ne eivät olekaan todellisia valtuuksia – meidän on huolehdittava siitä, että edustajakokouksella on valmiudet tehtäviensä hoitamiseen. Haluan sanoa komissiolle ja komission jäsenelle, että meidän on yhdessä pyrittävä löytämään joustavia ja tehokkaita yhteistyövälineitä käsitelläksemme menettelyä, joka koskee tämän uuden strategia-asiakirjojen tarkistusoikeuden käyttöä. Tämä on vaivalloista ja monimutkaista, mutta meidän on vastattava haasteeseen.
Kehotan myös parlamentaarista uudistusta käsittelevää työryhmää ottamaan huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen erityispiirteet ja sitä koskevat rajoitukset, sillä kun parlamentin istuntokalenteria näinä päivinä laaditaan, jotkut tehtävämme menevät päällekkäin edustajakokouksen työn kanssa.
Lopuksi annan jäsen Kinnockille tunnustusta hänen tavastaan hoitaa edustajakokouksen yhteispuheenjohtajuutta.
Fiona Hall (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen kollegani Cornillet'n mietintöön. Siinä esitetään tiivis ja kattava yhteenveto yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen viime vuoden työstä.
Vuosikertomuksen yhteydessä on sopiva aika arvioida ja pohtia, mikä toimii hyvin yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa ja mikä voisi toimia paremmin. Olemme äänestäjillemme vastuussa siitä, tuottavatko muut kuin lainsäädäntöelimet, kuten yhteinen parlamentaarinen edustajakokous, riittävästi vastinetta rahoille. Palautan mieliin kolme myönteistä osoitusta siitä, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on vankalla perustalla, kuten aiemmin todettiin, ja että se kattaa menonsa ja kasvattaa merkitystään. Kuten esittelijä totesi, valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistuminen on myönteinen kehityssuunta, samoin kuin oheistapahtumien lisääminenkin. Ne kokoavat yhteen samoista asioista kiinnostuneet jäsenet, esimerkiksi syrjäisiä ja kuivia alueita edustavat AKT-maiden edustajat ja ilmastonmuutosta käsittelevät Euroopan parlamentin jäsenet. Juuri näissä epävirallisissa keskusteluissa Euroopan parlamentin jäsenten ja AKT-maiden parlamenttien jäsenten yhteistyö onnistuu usein parhaiten.
Toiseksi olen vakaasti sitä mieltä, että kaikki osapuolet haluavat lisätä yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vastaanottokykyä ja sen valmiutta reagoida nykyisiin tapahtumiin. Esittelijä viittaa tähän 17 kohdassa. Tietenkin keskustelulla on oltava selkeä rakenne, mutta keskustelujen ja mietintöjen virallinen rakenne on hyvin pitkällinen. Meidän on löydettävä tapoja lisätä yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen välitöntä osallistumis- ja reaktiovalmiutta.
Tästä pääsenkin kolmanteen näkökohtaani eli siihen, että molempien osapuolten parlamenttien jäsenten osallistumisaste on toisinaan varsin kehno. Molempien osapuolten parlamenttien jäsenten on tietenkin ensin hoidettava tehtävänsä omassa lainsäädäntöelimessään, joten aikataulut menevät väistämättä päällekkäin. Siksi olenkin todella iloinen siitä, että Euroopan parlamentti suunnittelee aikataulunsa muuttamista ja muutaman viikon – uudet "turkoosit viikot" – varaamista ulkoisille kokouksille. Toivon, että näin EU:ssa päästään eroon päällekkäisistä velvollisuuksista ja 78 Euroopan parlamentin jäsentä pystyvät osallistumaan huomattavasti aktiivisemmin. Meidän on jatkettava tämän asian seuraamista, kun Euroopan parlamentin aikataulun muutokset pannaan täytäntöön.
Liam Aylward (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, yksi niistä kysymyksistä, joita käsitellään tulevassa AKT–EU-neuvoston kokouksessa Saksassa ensi viikolla, on EU:n Sudanin-politiikan uudelleenarviointi. Darfurin turvallisuustilanne heikentyy jatkuvasti, eikä kukaan saa elätellä muunlaisia ajatuksia. Ilman varmoja ja turvallisia olosuhteita emme voi saavuttaa kaikkein hädänalaisimpia ihmisiä. Yli neljä miljoonaa Darfurin nykyistä asukasta kärsii täysimittaisesta humanitaarisesta kriisistä. Pelkästään vuonna 2006 yli puoli miljoonaa ihmistä on siirretty pois Sudanista.
Kansainvälinen yhteisö ei yksinkertaisesti ole ollut kyllin sinnikäs neuvotellessaan Sudanin hallituksen kanssa Darfurista. Sudanin hallitus on leikkinyt kissa–hiiri-leikkiä kansainvälisen yhteisön kanssa, jotta Euroopan unionin ja Yhdistyneiden Kansakuntien asema Sudanissa olisi mahdollisimman heikko.
Olen tyytyväinen uusimpiin toimiin Afrikan unionin joukkojen lisäämiseksi Sudanissa niin kutsutun Afrikan unionin operaation yhteydessä, mutta näiden joukkojen ongelmana on niiden huono koulutus ja riittämättömyys. Lisäksi Euroopan unionin on huolehdittava seuraamusjärjestelmän tiukentamisesta Sudanin hallitusta kohtaan asettamalla Sudanin hallituksen tärkeimmille jäsenille ja virkamiehille matkustuskielto Euroopan unioniin ja estämällä Sudanin hallituksen edustajien investoinnit Eurooppaan.
Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa käsitellään muutakin kuin Afrikkaa, mutta Afrikka saa päähuomiomme. Kaksi viikkoa sitten arkkipiispa Desmond Tutu vieraili parlamentissa puhumassa etenkin Darfurista ja yleisemmin Afrikasta. Hän kiitti meitä siitä, ettemme ole antaneet periksi auttamishalun hiipumiselle ja pessimistiselle näkemykselle Afrikasta ja kiitti parlamenttia siitä, ettei se ole antanut hallitusten sulkea silmiään asialta.
Hän yhtyi silti huoleemme Zimbabwen hallituksesta, joka on tuhonnut aiemmin kukoistaneen talouden, sortaa kansaa ja on pilannut Afrikan ja Euroopan unionin suhteet.
Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö (SADC) on lopultakin myöntänyt Zimbabwen ongelmat ja valtuuttanut Etelä-Afrikan presidentin Mbekin edistämään Mugaben hallituksen ja Zimbabwen opposition välisiä neuvotteluja. Edistystä on jo saavutettu jonkin verran. Ensimmäinen Zanu PF -puolueen ja MDC:n välinen kokous järjestettiin viime viikonloppuna Etelä-Afrikassa, mutta tehtävää on vielä valtavasti. Muistakaamme, että vain joitakin päiviä sitten kaksi Matobon vaalipiiristä kotoisin olevaa MDC:n kannattajaa siepattiin ja murhattiin
Juuri kun SADC on alkanut ymmärtää, että Mugaben hallitus on ongelma, kuohunta alkoi myös AKT:ssa. Maaliskuussa AKT–EU-työvaliokunta kehotti Zimbabwen hallitusta vahvistamaan uudelleen ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja oikeusvaltion periaatteet Cotonoun sopimuksen mukaisesti. Ensi viikolla Zimbabwe on AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen asialistalla. AKT:n ja EU:n kollegioiden on aivan välttämätöntä ottaa yksimielisesti kantaa Zimbabwen kauhistuttaviin epäkohtiin. Yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen jälkeen Ghanassa pidetään Afrikan unionin huippukokous. Meidän on tehtävä voitavamme kannustaaksemme Afrikan kansakuntia tukemaan tässä huippukokouksessa määrätietoisesti presidentti Mbekin aloitetta ja tekemään kaikki mahdollinen Zimbabwen poliittisen tilanteen kääntämiseksi nopeasti parempaan suuntaan kaikkien maan kansalaisten ja etenkin kaikkien afrikkalaisten takia.
Filip Kaczmarek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kehitysyhteistyöpolitiikan alalla puhutaan usein paikallisten olosuhteiden huomioon ottamisesta. Yksi säännöllinen tapa selvittää kehitysmaita edustavien kumppaneidemme toiveet on AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous.
Mietintö, jossa esitetään yhteenveto edustajakokouksen viime vuoden toiminnasta, on hyvin mielenkiintoinen ja tärkeä asiakirja. Kiitän jäsen Cornillet'ta hänen työstään. Edustajakokous käsitteli lukuisia kehitysmaille tärkeitä asioita kuten energiaa, vettä, lintuinfluenssaa, alueellisen yhdentymisen merkitystä rauhan ja turvallisuuden edistämisessä, kalastuksen sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä näkökohtia, matkailun ja kehityksen keskinäistä vuorovaikutusta sekä talouskumppanuussopimuksia koskevien neuvottelujen edistymistä.
Haluan kiinnittää huomionne erääseen ongelmaan. Mielestäni ei ole mielekästä jatkaa pinnallista vuoropuhelua sellaisten maiden edustajien kanssa, jotka jatkuvasti loukkaavat ihmisoikeuksia. On pelkkää kuvitelmaa, että osallistuminen edustajakokouksen työhön tai mahdollisuus tarkkailla sitä vaikuttaisivat myönteisesti näiden maiden politiikkaan. Joillekin läsnäolo tällä foorumilla on yksinkertaisesti enemmän propagandaa kuin vuoropuhelua. Propaganda ei tarjoa meille todellisia ratkaisuja. Minulla on tästä henkilökohtaista kokemusta Puolan kommunistikaudelta. Tuolloin tarkoitus oli korvata toimintalinjat propagandalla. Tällä tavoin menettelevät maat hukkaavat aikaamme, rahojamme ja voimavarojamme. Ne vahingoittavat myös AKT-maiden julkisuuskuvaa. Niillä on hyvin lyhytnäköiset tavoitteet: ne haluavat estää kokonaan sisäisen tilanteensa arvostelun. Ne eivät halua apua keneltäkään, sillä ne pitävät toimintaansa oikeana ja asianmukaisena.
Jos haluamme edustajakokouksen olevan todella keskeinen elin, joka vahvistaa yhteisiä poliittisia kantoja, Kuuban, Zimbabwen tai Sudanin kaltaisten maiden asenteiden on muututtava.
Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, osallistuin AKT–EU-valtuuskunnan jäsenenä kumpaankin yhteiseen edustajakokoukseen vuonna 2006. Kokouksella on keskeinen asema Cotonoun sopimuksen kahdeksannessa artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun toteuttamisessa. Wienin ja Bridgetownin kokoukset olivatkin pääosin tuloksellisia ja niissä käytiin aktiivista vuoropuhelua, erityisen tyytyväinen olen parlamentaarisen luonteen vahvistumiseen.
Olin Barbadoksen kokouksessa hyväksytyn kehitysmaiden vesitaloutta koskevan päätöslauselman toinen laatija. Menettely, jossa EU:n ja AKT:n parlamentaarinen edustaja laativat yhdessä päätöslauselman edustajakokoukselle, on hedelmällinen. Laatimismenettely lisää päätöksenteon legitimiteettiä. Haluan korostaa näiden tärkeiden päätöslauselmien seurannan merkitystä, siinä pysyvien valiokuntien rooli on keskeinen. Seurannalle on varattava riittävästi aikaa, jotta vuoropuhelua saadaan syvennettyä.
Kolmansien maiden tulevaisuuden kannalta on ratkaisevaa, miten perusteellisesti hyvät hallintotavat, oikeusvaltion periaatteet ja demokraattiset rakenteet juurtuvat yhteiskuntaan. Ne ovat myös AKT-maiden kehitysodotusten keskiössä. Niinpä tuen voimakkaasti edustajakokouksen pyyntöä, että Euroopan kehitysrahaston määrärahoista käytettäisiin osuus konkreettisiin projekteihin, joissa tuetaan hallinnon uudistumista. Parlamentaarisille edustajille järjestetty koulutus on yksi esimerkki. Toinen ongelma on monien AKT-parlamenttien jäsenten vähäiset voimavarat, mahdollisuudet vastata vahvojen hallitusten ambitioihin ovat heikot.
Mietinnöstä puuttuu yksi oleellinen asia, on välttämätöntä reagoida Zimbabwen kestämättömään tilaan. Maan ihmisoikeustilanne on Afrikan synkimpiä ja Mugaben hallitus johtaa maata yhä syvempään epätoivoon. Se yrittänee estää maan tilan käsittelyn myös ensi viikon AKT–EU:n kokouksessa Wiesbadenissa. Tämä pyrkimys on ehdottomasti estettävä ja on käytävä kunnon keskustelu.
Louis Michel, komission jäsen. (FR) Arvoisa puhemies, totean aluksi, että en tietenkään voi vastata kaikkiin huomautuksiin, mutta komissio on yhtä mieltä siitä, että kansallisilla kansanedustuslaitoksilla on oltava avainasema kumppanimaidemme kansallisten toimintalinjojen ja kehittämisstrategioiden suunnittelussa. Tämä on vastaukseni jäsen Kinnockille.
Olen tietenkin hänen kanssaan samaa mieltä tästä asiasta. Kyse on vain siitä, että meidän on löydettävä keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi. En oikein usko, että minulla on oikeutta kehottaa kumppanimaidemme kansallisia kansanedustuslaitoksia vastaamaan maakohtaisiin strategia-asiakirjoihin. Noudatamme edelleen periaatetta, jonka mukaan toisen toimielimen vastuualueisiin ei puututa, enkä ole kovin varma siitä, miten tämä prosessi voidaan järjestää. Luotin vahvasti siihen, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous toimisi yhteyselimenä kansallisten kansanedustuslaitosten kanssa, mutta voin vakuuttaa teille, että olen varsin halukas tutkimaan kaikkia ratkaisuehdotuksia, jotka koskevat tämän näkökohdan parantamista.
Ilmoitan teille myös, että troikan avulla on pystytty edistymään EU:n ja Afrikan yhteisen strategian valmistelussa. Euroopan parlamentti on tietenkin osallistunut tiiviisti tähän toimintaan. Troikan saavuttaman yhteisymmärryksen perusteella komissio esittää 27. kesäkuuta tiedonannon strategian tavoitteista ja sen hyväksymistä koskevasta etenemissuunnitelmasta EU:n ja Afrikan huippukokouksessa, joka on määrä pitää tämän vuoden joulukuun 7. ja 8. päivänä Lissabonissa. Yksikköni ovat jatkuvasti yhteydessä parlamenttiin sekä näiden asiakirjojen sisällöstä että organisatorisista näkökohdista. Mielestäni EU:n kolmen tärkeimmän toimielimen osallistuminen näiden strategioiden suunnitteluun on erittäin tärkeää.
Korostettakoon tässä yhteydessä, että yksi tämän strategian innovatiivisista näkökohdista olisi kansakuntien aidon kumppanuuden perustaminen. Siksi haluaisin ottaa parlamentit – Euroopan parlamentin, yleisafrikkalaisen parlamentin ja Afrikan kansalliset parlamentit – mukaan tämän strategian täytäntöönpanoon pysyvästi. Suhtaudun avoimesti kaikkiin ehdotuksiinne. On esimerkiksi mahdollista järjestää Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin yhteinen kuuleminen tai Euroopan komission ja Afrikan unionin komission yhteinen kokous. Yleisafrikkalaiselle parlamentille olisi mahdollista antaa logistista ja poliittista tukea – itse asiassa siitä on jo sovittu – ja myös Afrikan kansallisille kansanedustuslaitoksille voitaisiin antaa apua. Sivumennen sanoen joidenkin EU:n jäsenvaltioiden parlamentit tekevät jo näin. Olemme vasta päässeet alkuun. Siksi voimme tehdä yhteistyötä vastataksemme tähän merkittävään haasteeseen.
Vastaan muutamaan sattumanvaraisesti valittuun huomautukseen. Hyvä jäsen Van Orden, viittasitte Zimbabwen tapaukseen EU:n ja Afrikan huippukokouksen yhteydessä. Vaikka yhdyn ainakin pääasiallisesti presidentti Mugabesta esittämiinne arvioihin, minulle on tänään tärkeintä se, että Euroopan unioni ja Afrikka pystyvät pitämään tämän huippukokouksen. Minun on muistutettava, että tämänkaltaista kokousta ei ole järjestetty Kairon kokouksen jälkeen, kun taas Afrikan ja Kiinan huippukokous on tällä välin pidetty. Minulle on siis tärkeää, että huippukokous toteutuu.
Joku puhui myös pakotteista Sudania vastaan. Todettakoon, että minulla ei olisi ongelmia pakotteiden suhteen, jos joku voisi todistaa minulle, että ne ovat hyödyllisiä eivätkä rankaise tavallisia ihmisiä. Yleisesti ottaen suhtaudun varsin epäillen pakotteisiin. Käytän paljon mieluummin porkkanaa kuin keppiä, ja uskon paljon enemmän painostuksen käyttöön. Epäilen sitä paitsi, että presidentti al-Bashirin hyväksyttyä yhdistetyt rauhanturvajoukot etenkin Darfurissa, tämä ei ole oikea aika uhkailla uusilla pakotteilla. Kuten tiedämme, pakotteet voidaan ottaa käyttöön koska tahansa, ja olen vakuuttunut siitä, etteivät joidenkin ihmisten tarkoittamat pakotteet ole välttämättä hyödyllisiä.
Jäsen Mitchell puhui maanomistusoikeudesta. De Soto on käsitellyt tätä ajatusta laajasti, ja olen seurannut tätä asiaa hyvin tiiviisti. Kuulun myös epäviralliseen työryhmään, jossa olemme yhdessä Madeleine Albrightin kanssa kehitelleet ajatusta omistusoikeudesta, jonka varmasti tunnettekin. Ajatus on minusta hyvin houkutteleva, ja yritän selvittää, miten voimme edistää tällaista järjestelmää Euroopan kehitysrahaston kautta. Kokeiluja tehdään parhaillaan, ja mielestäni tämä on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä lähestymistapa tehokkaan ratkaisun löytämiseksi.
Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan huomenna.
15. Tiedonkeruumatka Andalusian, Valencian ja Madridin alueille (keskustelu)
Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana
- Marcin Libickin ja Michael Cashmanin laatima vetoomusvaliokunnan suullinen kysymys neuvostolle tiedonkeruumatkasta Andalusian, Valencian ja Madridin alueille (O-0030/2007 – B6-0127/2007)
- Marcin Libickin ja Michael Cashmanin laatima vetoomusvaliokunnan suullinen kysymys komissiolle tiedonkeruumatkasta Andalusian, Valencian ja Madridin alueille (O-0031/2007 – B6-0128/2007)
Kollegojeni tavoin en voi muuta kuin pahoitella, ettei neuvosto ole läsnä vastaamassa parlamentin jäsenten kysymyksiin.
Marcin Libicki (UEN), laatija. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan tarkistaa yhden asian. Minulla on käsittääkseni kaksi ja puoli minuuttia puheaikaa, koska myös jäsen Cashman aikoo ilmeisesti puhua tästä asiasta. Olenko oikeassa siinä, että minulla on kaksi ja puoli minuuttia puheaikaa? Halusin tarkistaa tämän, koska ettette maininnut asiasta aiemmin.
Arvoisa puhemies, Välimeren rannikko on houkuttelevin kohde matkailijoille ja pohjoiseurooppalaisille, jotka haluavat muuttaa muualle. Erityisesti Espanjan rannikko on kärsinyt voimakkaasta kaavoituskehityksestä. Nämä massiiviset kaavoitushankkeet ovat aiheuttaneet joitakin konflikteja.
Näissä konflikteissa näyttää olevan kolme osapuolta: grynderit, viranomaiset ja asukkaat. Lisäksi on korostettava, että konflikteissa on osallisina sekä espanjalaisia että muiden jäsenvaltioiden kansalaisia, jotka haluavat asettua asumaan näille alueille tai ovat jo muuttaneet niille.
Koska vetoomusvaliokuntaan lähetettiin valtavasti tätä asiaa koskevia vetoomuksia, järjestimme erityisen tiedonkeruumatkan. Euroopan parlamentti antoi jo joulukuussa 2005 päätöslauselman, joka perustuu näihin vetoomuksiin, julkisista hankinnoista annettujen direktiivien rikkomiseen, vesihuoltoon ja omistusoikeuksien loukkaamiseen.
Toinen tiedonkeruumatka tehtiin tänä vuonna, ja 11. huhtikuuta 2007 vetoomusvaliokunta laati asiasta lausunnon, jossa viitattiin Euroopan parlamentin aiemmin antamaan päätöslauselmaan.
Haluan tässä yhteydessä esittää kysymyksen sekä komissiolle että neuvostolle. Mitä toimia komissio ja neuvosto ovat toteuttaneet varmistaakseen, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa määrättyjä kansalaisten perustavanluonteisia omistusoikeuksia kunnioitetaan?
Michael Cashman (PSE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, on surullista, että joudun taas kerran puhumaan tästä asiasta. Parlamentin ylivoimainen enemmistö hyväksyi Fourtoun mietinnön joulukuussa 2005, yli puolitoista vuotta sitten, mutta keskustelemme edelleen samoista asioista, eikä mikään ole muuttunut. Neuvosto ei ole paikalla, ja se on häpeällistä!
Paikallisviranomaiset vievät monien jäsenvaltioiden kansalaisilta, niin kotimaani kuin myös Espanjan, Saksan, Alankomaiden ja Belgiankin kansalaisilta, heidän laillisesti hankkimaansa maata ilman asianmukaista menettelyä, mikä on varmasti EU:n lainsäädännön vastaista. Lisäksi heidät pakotetaan maksamaan suuria rahamääriä – kymmeniätuhansia euroja – uudesta infrastruktuurista ja uusista asuntoalueista, joita he eivät halua ja joita rakennetaan heidän maalleen.
Tällaista tilannetta on mahdotonta kuvitella 2000-luvun EU:ssa, mutta se on surullinen tosiasia tuhansille Espanjan kansalaisille. He ovat hankkineet maata tai omaisuutta hyvässä uskossa, ja nyt se otetaan heiltä pois toiminnalla, jota voidaan parhaimmassa tapauksessa sanoa hallinnolliseksi kyvyttömyydeksi tai pahimmassa tapauksessa rikolliseksi välinpitämättömyydeksi ja korruptioksi.
Vetoomusvaliokunta sai tietää asiasta vuonna 2003. Tuolloin 15 000 kansalaista kirjoitti meille ja pyysi apua. Mitä olemme tehneet? Olemme hyväksyneet Fourtoun mietinnön, jossa Valencian hallitukselle annettiin useita suosituksia. Valencian hallitus ehdotti LUV-lakiin vähäisiä muutoksia, joissa ei käsitellä maan anastukseen liittyviä keskeisiä ongelmia. On syytä mainita, että Valenciassa saatettiin lukuisia hankkeita hätiköiden päätökseen ennen uuden lain voimaantuloa. Tämä osoittaa selvästi, että rakentajat ja grynderit halusivat vielä hyödyntää edellisen lain oikeudellisia aukkotilanteita.
Olemme järjestäneet nyt kolme tiedonkeruumatkaa. Partido Popular -puolue hyökkäsi häpeällisesti viimeksi järjestettyä tiedonkeruumatkaa vastaan, ja nämä hyökkäykset kohdistuivat parlamentin koskemattomuuteen. Minusta on surullista todeta, ettei parlamentin puhemies Pöttering piittaa parlamentin koskemattomuuteen kohdistuvista hyökkäyksistä.
Partido Popular -puolueen poliitikkojen mukaan Valenciassa esitetyt vetoomukset ovat kuviteltuja. Tuska on todellista ja toivotonta, minkä vuoksi kansalaiset ovat ottaneet meihin yhteyttä.
Komissio on tyytymätön tilanteeseen. Se katsoo, että nykyiset menettelyt saattavat olla EU:n lainsäädännön vastaisia. Totean siksi, että asialle on pakko tehdä jotain. Parlamentti on tehnyt jo kaikkensa, ja asia saatetaan yhteisöjen tuomioistuimen tai Strasbourgissa toimivan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämä on häpeällistä Espanjan Partido Popular -puolueelle.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää jäsen Libickiä ja jäsen Cashmania kovasta työstä, jota he ovat tehneet laatiessaan vetoomusvaliokunnan puolesta päätöslauselman Valenciaan tehdystä kolmannesta tiedonkeruumatkasta. Tällä matkalla valiokunnan jäsenillä oli mahdollisuus tavata hallinnon edustajia ja kantelun tekijöitä sekä saada itse kokemusta tilanteesta tapahtumapaikalla.
Vaarassa olevilla Espanjan alueilla toteutettaviin kaavoitushankkeisiin liittyy kolme keskeistä näkökohtaa: julkinen hankintamenettely, perusoikeudet ja ympäristösäännökset. Selvitän teille hieman näillä alueilla toteuttamiamme toimia.
Käsittelen ensin julkisia hankintamenettelyjä. Integroitujen toimintaohjelmien hyväksyminen Valencian maankäytön suunnittelua koskevan lain nojalla edellyttää komission mukaan julkisia rakennusurakoita ja palveluja koskevien sopimusten tekemistä. Joitakin toimia toteutettiin nähdäksemme julkisia hankintamenettelyjä koskevan EU:n lainsäädännön vastaisesti. Tiedotin tästä parlamentille joulukuussa 2005.
Päätimme näin ollen aloittaa Espanjaa vastaan tätä asiaa koskevia rikkomismenettelyjä. Komissio riitautti tuolloin voimassa olleen maankäytön ja kaupunkien suunnittelua koskevan lain. Paikallisviranomaiset hyväksyivät 30. joulukuuta 2005 uuden maankäyttöä koskevan lain, jolla kumottiin ja korvattiin aiemmin voimassa ollut laki. Uudella lailla ei kuitenkaan poisteta kaikkia rikkomuksia, jotka liittyvät tarjouspyyntöilmoituksiin tai tarjouspyyntöilmoituksissa edellytettäviin tietoihin ja sopimuksen kohteen epäselvään määritelmään. Uudessa laissa on myös säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyistä annetun direktiivin kanssa. Jatkoimme oikeudellista menettelyä vuonna 2006. Toimivaltaisilta viranomaisilta saamamme vastaukset eivät olleet vakuuttavia. Aion siksi ehdottaa, että komissio saattaa tämän asian yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi.
Toiseksi totean perusoikeuksista, ettei komissio voi puuttua tähän alaan. Väitettyihin omaisuusoikeuksien loukkauksiin ei nähdäksemme liity mitään sellaista yhteisön oikeuden säännöstä, jonka nojalla komissio voisi puuttua niihin.
Kolmanneksi totean ympäristölainsäädännöstä, että tälläkin alalla komissio voi toteuttaa oikeudellisia toimia vain silloin, kun yhteisön lainsäädäntöä rikotaan. Kaavoituspolitiikka ei tosin sinänsä kuulu EU:n toimivaltaan. Kollegani Dimasin vastuualueeseen kuuluvat yksiköt kuitenkin tutkivat kaavoitustapauksia, joiden väitetään olevan yhteisön ympäristölainsäädännön vastaisia. Voin vakuuttaa teille, että komissio varmistaa vastedeskin, että toimivaltaiset Espanjan viranomaiset noudattavat EU:n ympäristösäännöksiä toteuttaessaan kaavoitussuunnitelmia.
Komissio on jo toteuttanut toimia muissa sen toimialaan kuuluvissa tapauksissa, toisin sanoen tapauksissa, joissa kaavoitushankkeet ovat olleet ympäristödirektiivien vastaisia. Tällaisia direktiivejä ovat esimerkiksi vesien hoitamisesta tai ympäristövaikutusten arvioinnista annetut direktiivit.
Carlos José Iturgaiz Angulo, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tästä asiasta on keskusteltu aktiivisesti ja passiivisesti, enkä aio käsitellä varsinaista esillä olevaa asiaa, koska siitä on keskusteltu useaan otteeseen vetoomusvaliokunnassa.
Haluan kuitenkin puhua asiasta, joka on mielestäni tärkeä, nimittäin siitä, että tämän päätöslauselman saattamiseen täysistunnon käsiteltäväksi liittyy toimivaltaa koskeva ongelma. Hyvät kuulijat, puutumme nähdäkseni nyt jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvaan asiaan. Haluatte tehdä päätöksiä alueparlamenttien ja kansallisten parlamenttien sijasta, ja haluatte korvata perustuslakituomioistuimen sekä Espanjan oikeuslaitoksen. Tämä päätöslauselma on toisin sanoen ennennäkemätön hyökkäys muiden toimivaltaa vastaan.
Parlamentin oikeudellisen yksikön olisi näin ollen mielestäni selvennettävä meille, voimmeko äänestää aivan kaikista asioista, kun jäsenvaltioiden ja alueiden toimivaltuuksia loukataan, kuten tässä tapauksessa.
Komission vastaus sai minut todellakin vakuuttuneeksi. Poliittisesta ryhmästäni on rauhoittavaa kuulla, ettei asiaan ole voitu eikä voida puuttua, koska Valencian parlamentti ja hallitus ovat tietenkin aina toimineet laillisesti ja hallituksen aina kannattaman oikeudellisen lähestymistavan mukaisesti.
Haluan lopuksi ottaa esiin asian, jonka olemme kuulleet myös vetoomusvaliokunnassa. Meille on sanottu, että kansalaiset muistavat tämän, kun tulee seuraavat vaalit, ja että he ilmaisevat silloin mielipiteensä ja saattavat Valencian hallituksen tai Madridin hallituksen vastuuseen tapahtumista.
Kansalaiset ovat puhuneet ja osoittaneet selvästi kannattavansa ohjelmaa, tunnettua hanketta sekä Valencian ja Madridin alueilla toteutettuja toimia. Kansalaisten enemmistö – eikä suinkaan suhteellinen enemmistö vaan ehdoton enemmistö – on sitä paitsi kannattanut kansanpuoleen johtamia Madridin ja Valencian hallituksia.
Carlos Carnero González, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, en usko, että vetoomusvaliokunnan erinomaisen työn ensisijaisena tavoitteena on kaataa jokin tietty Espanjan aluehallitus, vaikka sen toimet olisivatkin olleet valitettavia. Vetoomusvaliokunta toimii poliittisesti kiistattoman periaatteen mukaisesti.
Kansalaisten oikeuksia puolustettaessa kansallisella suvereniteetilla ja kansallisilla rajoilla ei ole merkitystä. Kyse on siitä, että joillakin Espanjan itsehallintoalueilla – ei koko maassa – tietyt autonomiset aluehallitukset vahingoittavat ympäristöä, horjuttavat kansalaisten elämän vakautta ja loukkaavat siten yksilöiden oikeuksia sekä kollektiivisia oikeuksia. Tällaista tapahtuu Valenciassa sekä Madridissa, joka on oma itsehallintoalueeni.
Madridin alueen presidentti ei ole toiminut näin vain aiemmin, vaan aikoo toimia näin vastedeskin. Viimeksi tänään hänen hankkeensa etenivät tähän suuntaan. Kyse ei ole rakennuksista, vaan hän edistää määrätietoisesti esimerkiksi tiehanketta, joka tunnettiin aiemmin nimellä M-50 ja jota hän nyt kutsuu M-61-hankkeeksi. Tässä hankkeessa aiotaan tuhota – ei sen vähempää kuin – Monte de el Pardo, joka ekologisesti ratkaisevan tärkeä alue.
Haluan kiittää vetoomusvaliokuntaa ja todeta, että se on hyväksynyt vetoomuksen esittäjien ja kansalaisten vaatimukset, jotka hyväksytään myös päätöslauselmassa. Haluan myös ilmaista kannattavani tätä perusteellista työtä ja todeta, että parlamentin ja tiedonkeruuvaltuuskunnan koskemattomuuden loukkauksia on yhtä mahdotonta hyväksyä kuin joitakin täällä esitettyjä väitteitä. Kaikkein tärkeintä on toimia oikein.
David Hammerstein, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Iturgaiz Angulo, vaalivoitto ei oikeuta ketään suhtautumaan ylimielisesti EU:n lainsäädäntöön. Laajoissa väärinkäytöksissä ei voida vedota yleiseen etuun pelkästään sillä perusteella, että kunnanvaltuutettujen enemmistö on äänestänyt toimien puolesta.
Poliittisen enemmistön verukkeella ei voida kumota paikallista demokratiaa perustamalla rinnakkaisia paikallisia neuvostoja, joiden johtohenkilöt ovat kyltymättömiä kaupunkisuunnittelijoita ja vaikutusvaltaisten rakennusyritysten edustajia.
Pelkästään se, että kaupunkisuunnitteluhanke hyväksytään, ei oikeuta ketään vaarantamaan vesivarojen ja useiden sukupolvien arvokkaan maan säilymistä peittämällä kaiken betonilla.
Tämän toiminnan on oltava avoimempaa, siinä on edes hieman kunnioitettava pienomistajia ja kansalaisten on osallistuttava kaikkiin prosesseihin. Valencian, Andalusian ja Madridin rakennusskandaali on todellakin EU:n laajuinen skandaali, joka edellyttää EU:n laajuisia toimia.
Vaadimme, että komissio puuttuu kiireesti ja päättäväisesti Valencian viranomaisten ja muiden aluehallitusten menettelyihin, joissa rikotaan ilmiselvästi julkisia hankintamenettelyjä koskevaa direktiiviä, vesipuitedirektiiviä ja luontotyyppidirektiiviä.
Espanjassa rakennettiin viime vuonna 750 000 asuntoa – eli enemmän kuin Ranskassa ja Saksassa yhteensä – ja monet niistä rakennettiin yhteisön lainsäädännön vastaisesti. Miksei komissio voi ryhtyä saman tien toimiin?
Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, nyt käsiteltävänä olevat Espanjan asiat eivät selvästikään koske vain Espanjaa. Toivon tämän hieman lohduttavan PPE-DE-ryhmään kuuluvia espanjalaisia kollegojamme. Irlannissa on laajoista infrastruktuurihankkeista johtuvia samanlaisia ongelmia. Ne eivät liity omaisuuteen, mutta epäilemättä ympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin, perintöön ja todellakin ihmisten elämänlaatuun. Näyttää siltä, ettei tätä ongelmaa ole onnistuttu käsittelemään EU:n tasolla, koska EU:n lainsäädäntö ei ole tarpeeksi tiukkaa tai koska komissio ei itse asiassa pysty toimimaan riittävän nopeasti kanteluja käsiteltäessä.
Vieraillessani esimerkiksi Madridissa oivalsin siellä vallitsevan tilanteen. Paikallisviranomainen määritteli Madridia ympäröivän kehän uudelleen kaupunkialueen tieksi, päätti tehdä siitä moottorien, jakoi sen noin kymmeneen eri osaan ja väitti, ettei hankkeen ympäristövaikutuksia tarvitse siksi arvioida. Nyt komissio lopulta päätti, että tämä on väärin, mutta päätöksen tekoon mennessä kolme neljäsosaa moottoritiestä oli jo rakennettu.
Joan Calabuig Rull (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti on tehnyt tiedonkeruumatkoja Valencian alueelle, koska sille on raportoitu kaupunkisuunnitteluun liittyvistä väärinkäytöksistä, joita on käsitelty tiedotusvälineissä ja joista monet kansalaiset ovat olleet huolissaan.
Potentiaaliset asunnon ostajat eivät säikähdä Euroopan parlamentin jäsenten vierailuja. Parlamentin tiedonkeruumatkojen ansiosta nämä kymmenettuhannet EU:n kansalaiset, jotka haluavat asua alueellamme, voivat itse asiassa ostaa asunnon luottaen siihen, että he ovat investoimassa paikkaan, jossa on selkeät säännöt ja jossa kunnioitetaan ympäristöä. Asiakkaat ovat yhä vaativampia, ja nämä kaksi osatekijää ovat sellainen kilpailuetu, jota meillä ei ole varaa tuhota hallitsemattomalla kaupunkisuunnittelulla.
Kansalaiset ovat valittaneet viime vuosina yhä enemmän tällaisista väärinkäytöksistä. He katsovat joutuneensa sellaisten toimien uhreiksi, jotka ovat vaikuttaneet heidän omaisuuteensa tai jotka ovat pilanneet oleellisesti heidän elinympäristönsä. Tästä huolimatta haluan huomauttaa, etten usko, että nämä tapaukset ovat yleisiä tai että niitä tapahtuu päivittäin.
Alueviranomaiset eivät ole kuitenkaan täyttäneet ennen parlamentin tiedonkeruumatkoja antamiaan lupauksia. Ne eivät ole myöskään ratkaisseet ongelmia, uudistaneet lakeja, auttaneet asianosaisia eivätkä noudattaneet parlamentin vuonna 2005 antamia suosituksia.
Valencian alueella järjestettiin vaalit 27. toukokuuta, ja on totta, että nyt on oikea hetki aloittaa uusi vaihe ja ennen kaikkea korjata asiat ja alkaa myöntää tämä ongelma, mitä aluehallitus ei ole vielä tehnyt. Nyt on oikea hetki myös hyväksyä se tosiasia, ettei aluehallitus ole pystynyt toistaiseksi ratkaisemaan ongelmaa. Nyt on aika myös luopua ylimielisestä asenteesta ja lopettaa alueella vierailleiden Euroopan parlamentin jäsenten halveksinta.
Haluan lopuksi todeta, että oma sosialistipuolueeni haluaa jälleen kerran, kuten monta kertaa aiemminkin, edistää tämän ongelman ratkaisemista. Puolueeni toteaa jälleen Valencian tapauksesta, että kaikkien osapuolten on tehtävä nyt laaja sosiaalinen ja poliittinen sopimus. Sen yhteydessä on uudistettava Valencian kaupunkisuunnittelulakia saattamalla se perustamissopimusten mukaiseksi ja lisäämällä kaikkien osapuolten oikeusvarmuutta sekä perustettava avustus- ja riitojenratkaisumenetelmiä kansalaisille, jotka katsovat joutuneensa kaupunkisuunnitteluun liittyvien väärinkäytösten uhreiksi.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, monet tätä asiaa koskevat vetoomukset osoittavat, että kiinteistön ostaminen voi olla todella haasteellista. Mainituissa tapauksissa tulee esiin joitakin mutkikkaita varallisuusoikeuteen liittyviä asioita. Tämä asia kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan. Komissio ei voi puuttua siihen. Kaikki muutoksenhakupyynnöt on tehtävä kansallisille viranomaisille, emmekä voi antaa vetoomuksen esittäjille turhia toiveita.
Tapauksissa, joissa tulee esiin EU:n lainsäädäntöön liittyviä kysymyksiä, komissio suhtautuu vakavasti tehtäväänsä perustamissopimusten valvojana. Tällöin tarkistamme, rikotaanko yhteisön lainsäädäntöä. Julkisia hankintamenettelyjä koskevaa lainsäädäntöä on nähdäksemme rikottu. Olemme jo aloittaneet tätä asiaa koskevia rikkomismenettelyjä. Aiomme jatkaa näitä toimia, jotta yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti.
Puhemies. – Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).
Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan torstaina.
(Istunto keskeytettiin klo 17.35 ja sitä jatkettiin klo 18.00.)
Tietojen mukaan vakuutusyhtiöt vakuuttavat ainoastaan sellaisia autoja, jotka on rekisteröity samassa valtiossa, missä vakuutusyhtiö toimii, ja joilla on kyseisen valtion rekisterikilvet, siitä huolimatta, että Euroopan unionin suosittelema lainsäädäntö antaa mahdollisuuden vakuuttaa autoja, joilla on jonkin toisen jäsenvaltion rekisterikilvet. Ottaen huomioon kolmannen vahinkovakuutusdirektiivin 92/49/ETY(1) sekä neljännen moottoriajoneuvovakuutusdirektiivin 2000/26/ETY(2), aikooko komissio ehdottaa direktiivien uudelleentarkastelua, jotta EU:n kuluttajilla olisi mahdollisuus itse valita vakuutusyhtiö ja jäsenvaltio, jossa heidän on kannattavaa vakuuttaa autonsa? Onko komissio sitä mieltä, että kyseinen vapaus edistäisi myös kilpailua, minkä seurauksena vakuutusten hinnat laskisivat tuntuvasti?
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, EU:n lainsäädännön pääasiallisina tavoitteina on suojella tehokkaasti tieliikenneonnettomuuksien uhreja, edistää ajoneuvojen vapaata liikkuvuutta ja kannustaa vakuutusyhtiöitä rajat ylittävään toimintaan.
Pakollista liikennevakuutusta koskeva EU:n lainsäädäntö on EU:n suuria menestystarinoita. Sitä on kehitetty 1970-luvun alusta lähtien, ja se on ollut oleellinen tekijä toteutettaessa autoilijoiden ja heidän ajoneuvojensa vapaata liikkuvuutta Euroopan unionissa. Liikennevakuutusdirektiivien nojalla on voitu poistaa vakuutuksia koskevat rajatarkastukset, minkä ansiosta ajoneuvoja voidaan kuljettaa jäsenvaltioiden välillä yhtä vaivattomasti kuin jäsenvaltioiden sisällä. Direktiivien ansiosta myös korvausten maksaminen on helppoa tuhansissa onnettomuuksissa, joissa on osallisina ajoneuvoja useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta.
Liikennevakuutusdirektiiveissä edellytetään, että vakuutuksenantajilla on paikallinen edustus korvausvaatimusten selvitystä varten ja että ne ovat paikallisen takuurahaston sekä paikallisen vihreäkorttitoimiston jäseniä. Näin suojellaan uhreja erityisesti sitä ajatellen, ettei heidän tarvitse aloittaa rajat ylittäviä neuvotteluja toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen vakuutusyhtiön kanssa.
Paikallisen vihreäkorttitoimiston jäsenyydellä varmistetaan järjestelmän moitteeton toiminta vakuutustodistuksia tarkastamatta. Kaikki EU:n jäsenvaltiot, Sveitsi, Norja, Islanti, Kroatia ja Andorra osallistuvat tähän järjestelmään monenvälisen sopimuksen perusteella.
Myös ajoneuvon rekisteröintivaltion ja vakuutuksenantajan kyseisen valtion takuurahaston jäsenyyden välinen yhteys on osoitus paikallisten autoilijoiden solidaarisuudesta.
Eurooppalaiset kuluttajat voivat saada liikennevakuutuksen kattaman turvan koko EU:n alueella, mikäli vakuutuksenantajille asetetut edellä mainitut erityisedellytykset täyttyvät. Vakuutuksenantajien valmius tehdä toisessa valtiossa rekisteröityjä autoja koskevia vakuutussopimuksia riippuu lähinnä vakuutuksenantajien kaupallisesta toiminnasta ja niiden halukkuudesta kattaa riskejä, jotka tapahtuvat suurelta osin tai kokonaan toisessa valtiossa, jossa riskirakenteet voivat erota oleellisesti siitä, mihin ne ovat tottuneet kotimaassaan.
Näin ollen ei liene yllättävää, että tällä alalla harjoitetaan erittäin vähän rajat ylittävää liiketoimintaa. Jotkut kuitenkin väittävät, että kilpailua on liian vähän ja että rajat ylittävän liiketoiminnan lisääntyminen saattaisi alentaa liikennevakuutusmaksuja. Arvioimme tätä asiaa parhaillaan toteuttamamme vähittäisrahoituspalveluja koskevan julkisen kuulemisen yhteydessä.
Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Pidän kuitenkin kiinni kysymyksestäni tämänaamuisen keskustelun ja Equitable Life -yhtiön valtavan skandaalin jälkeen. Siinä miljoonat uhrit vaativat oikeudenmukaista korvausta vakuutusyhtiön kehnon hallinnon perusteella.
Ehkäpä pelkästään tämä esimerkki saa komission vapauttamaan autovakuutusmarkkinat ja tavan, jolla kansalaiset itse valitsevat omia etujaan parhaiten vastaavan vaihtoehdon, jolloin he ovat täysimääräisesti ja henkilökohtaisesti vastuussa valinnoistaan.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Käsitellessämme tänä aamuna Equitable Life -yhtiötä koskevaa tutkintavaliokunnan mietintöä keskustelimme vakuutusyhtiöiden sääntelyjärjestelmästä ja tutkintavaliokunnan havaitsemista sääntelyyn, EU:n direktiivien täytäntöönpanoon ja muihin asioihin liittyvistä puutteista.
Parlamentin jäsen tarkoittanee kysymyksessään kuitenkin sitä, että kansalaisen on voitava hyötyä mahdollisuudesta harjoittaa rajat ylittävää liikennevakuutustoimintaa. Kyse on kuitenkin kaksitahoisesta toiminnasta. Kansalaisen on saatava vakuutusyhtiö harjoittamaan rajat ylittävää liiketoimintaa, ja tähän mennessä on käynyt ilmi, ettei monilla vakuutusyhtiöillä ole useista eri syistä kiinnostusta rajat ylittävään liiketoimintaan. Haluan huomauttaa, etteivät ne luultavasti ole perillä toisen valtion korvausvaatimuskäytännöistä, oikeusjärjestelmästä eivätkä korvattavien vahinkojen määrästä, joissa on huomattavia eroja eri valtioiden välillä.
Kuten totesin vastauksessani, yksittäinen henkilö voi harjoittaa tällaista toimintaa voimassa olevien direktiiviemme nojalla, kunhan hän noudattaa erilaisia sääntöjä. Tämä tietenkin edellyttää, että vakuutusyhtiö on halukas toimimaan tällä tavoin ja hyväksyy rajat ylittävään liiketoimintaan liittyvät näkökohdat.
Kuten totesin vastauksessani, myönnän, että olisi erittäin hyvä, jos näin voitaisiin tehdä. Tarkastelemmekin siksi tätä asiaa vähittäisrahoituspalveluja koskevan vihreän kirjan yhteydessä. Jos voimme jotenkin helpottaa tällaista toimintaa, teemme niin. Haluamme poistaa rajat ja varmistaa, että markkinat vapautetaan, mutta toistaiseksi rajat ylittävään toimintaan tarvitaan yritys, joka on halukas siihen, eikä sellaisia ole toistaiseksi ollut. On harvoja poikkeuksia, mutta tällä liiketoiminnan alalla näitä mahdollisuuksia ei ole hyödynnetty.
Puhemies. Seuraavana on
Brian Crowleyn kysymys nro 36 (H-0411/07):
Aihe: Kiinteistöjen ostamista toisesta Euroopan unionin jäsenvaltiosta koskevat tiedotuskampanjat
Voisiko komissio laatia levitettäväksi esitteen, jossa tuotaisiin esiin verotuksessa, kirjanpidossa ja oikeudellisissa kysymyksissä ilmeneviä eroavaisuuksia, joihin eurooppalaisten ostajien olisi syytä kiinnittää huomiota harkitessaan kiinteistön ostamista toisesta EU:n jäsenvaltiosta?
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Kiinteistön ostaminen on vaikea ja aikaa vievä haaste kuluttajille. Oikeudelliset ja verotukselliset asiat ovat erittäin vaativia omassakin jäsenvaltiossa. Nämä haasteet vain vaikeutuvat, kun kuluttajat ostavat kiinteistön oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta, sillä menettelyt ovat usein täysin erilaisia kuin kotimaassa.
Komissio on erittäin hyvin perillä näistä tosiseikoista, joten yksinkertaista vastausta ei ole. Monimutkaisuus johtuu verotus- ja omaisuuslainsäädännöstä, jotka eivät pääasiallisesti kuulu yhteisön toimivaltaan.
Komissio kannattaa kuitenkin aloitteita, joilla edistetään EU:n asunto- ja lainamarkkinoiden avoimuutta. Avoimuus on erityisen tärkeää kuluttajille, etenkin kun eri valtioissa on erilaiset säännöt. Kuluttajat tarvitsevat täydellisiä ja täsmällisiä tietoja, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvan valinnan ostaessaan kiinteistön toisesta jäsenvaltiosta.
Myös parhaillaan toteuttamamme EU:n asuntoluotto-markkinoiden tarkastelun yhteydessä on pyydetty kiinteistöä ostaville kuluttajille suunnattua esitettä. Sidosryhmät ehdottivat, että komissio laatii oppaan, jossa käsitellään rajat ylittävään luotonantoon liittyviä keskeisiä oikeudellisia ja muita asioita, ja ylläpitää sitä online-periaatteella. Kannatan tällaisia aloitteita. Kiinteistön ostaminen toisesta valtiosta on luonnollinen seuraus vapauksista, joihin sisämarkkinat perustuvat. Kun kuluttajilla on käytännön ongelmia tai liian vähän tietoa, meidän on pyrittävä auttamaan heitä esimerkiksi tiedottamalla, millaisia ongelmia he saattavat kohdata ja minkä elinten ja viranomaisten puoleen he voivat kääntyä saadakseen apua.
Komissio aikoo tarkastella näitä asioita ja tutkia, mitä voidaan tehdä. Sanon kuitenkin suoraan, ettei tämä ole helppo tehtävä. Komissio ei välttämättä saa kaikkia tarvittavia tietoja, eikä meillä välttämättä ole keinoja varmistaa, että tiedot pitävät paikkansa tai ovat ajan tasalla. Ennen kuin etenemme tässä asiassa, meidän on oltava varmoja, että voimme selviytyä tästä tehtävästä. Voimme kenties myös tehdä yhteistyötä kolmansien osapuolten kanssa.
Brian Crowley (UEN). – (EN) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Tällä alalla, kuten kaikilla muillakin aloilla, on mielestäni todettava ennen kaikkea caveat emptor – ostaja varokoon. Totesitte aivan oikein, että ala on monimutkainen, ja mielestäni on myönteistä, että olette tarkastellut eurooppalaisten lainantarjoajien toimintaa.
Tähän liittyy kuitenkin toinenkin näkökohta – se, että on laadittava toinen testamentti. Jos omistaa kiinteistön asuinvaltion ulkopuolella, on laadittava testamentti kuolinpesän selvitystä varten. Vaikka 27 jäsenvaltion välillä on eroja ja niiden sisällä vielä muita hankaluuksia, tietyt perusasiat voitaisiin koota komission Internet-sivustolle, kuten aivan oikein totesitte.
Kannustan teitä tekemään töitä tämän tavoitteen saavuttamiseksi ja korostan samalla, että ostajan on syytä olla ennen kaikkea varovainen.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Olen parlamentin jäsenen kanssa ilman muuta samaa mieltä. Kuten totesin, tämä voi olla varsin hankala tehtäväalue. Kuten jäsen Crowley mainitsi, perusperiaatteena on aina oltava caveat emptor. Jokaisen on oltava varovainen kaikilla näillä aloilla, olipa kyse kiinteistön tai rahoitustuotteiden ostosta. Totesin jo aiemmin tänään, että kun joku tarjoaa teille kauppaa, joka vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se yleensä on liian hyvä ollakseen totta. Tämä on pidettävä mielessä.
Jäsen Crowley mainitsi toisen testamentin. Vasta viime viikonloppuna luin eräässä ammattilehdessä julkaistun artikkelin, jossa neuvottiin esimerkiksi Espanjassa kiinteistöjä omistaville henkilöille, että siellä on tehtävä testamentti, joka koskee nimenomaista Espanjassa sijaitsevaa kiinteistöä ja sitä, miten sen kanssa menetellään. En muuten itse omista toistaiseksi kiinteistöä Espanjassa, mutta monet tuntemani irlantilaiset omistavat, eivätkä he tiedä tästä vaatimuksesta. Mainitsemani artikkeli oli lehdessä, jota lukevat vain kirjanpitoalalla työskentelevät henkilöt. Tämä jäsen Crowleyn esiin ottama asia on erittäin tärkeä. Siitä tietää vain hyvin pieni prosenttiosuus irlantilaisista, joilla on asuntoja Espanjassa, tuossa erittäin mukavassa maassa.
Asiantuntijaryhmä laati 48 suositusta, ja yhdessä niistä todettiin, että olisi laadittava esite. On melkoinen työ määrittää, mitä asioita esitteessä voidaan käsitellä riittävän kattavasti, mutta pyrimme ilman muuta laatimaan sellaisen. Koska siinä ei voida käsitellä kaikkea, esitteen laadintaan voi liittyä se moraalinen ongelma, ettemme voi tarjota kaikkea tietoa, mutta katsotaan, mitä voimme saada aikaan. Jos pyrimme toteuttamaan sisämarkkinat kaikilla aloilla, on loogista tarjota myös tietoa kaikilta näiltä aloilta.
Euroopan unionin kuva sitä paitsi parantuisi, jos tavalliset kansalaiset toteaisivat, että Euroopan unioni on tehnyt jotain erittäin hyödyllistä. Pyrimme toteuttamaan tämän, mutta en tiedä, miten onnistumme siinä.
Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen samaa mieltä siitä, että tämä on monimutkainen asia. Olen kirjoittanut kirjan yrityksen perustamisesta 15 vanhassa Euroopan unionin jäsenvaltiossa, ja siinä käsitellään myös kiinteistön ostoa, verotusta ja muita asioita. Mainitsitte, että tietoja on jo koottu. Voisitteko täsmentää, mistä tiedoista on kysymys? Jos ne eivät ole täydellisiä, ne on saatettava ajan tasalle, jotta Euroopan unionissa vapaasti liikkuvat henkilöt saavat kaikki tarvitsemansa tiedot vapaan liikkuvuuden edellytyksistä, myös kiinteistöjen ostosta.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Totean väärinkäsityksen välttämiseksi, ettei näitä tietoja ole vielä koottu. Jäsen Crowley kysyi, voisimmeko laatia esitteen, ja myös asuntoluottoja käsittelevä asiantuntijaryhmä suositti sen laatimista. Tutkimme asiaa ja katsomme, mitä voimme tehdä, jotta saisimme asianmukaisen esitteen ottaen huomioon varoitukset, joita olen itse esittänyt sen laadintaa varten.
Kiitän parlamentin jäsentä siitä, että hän ehdotti tämän asian käsittelyä selvästikin ammattimaisin ottein siihen tarvittiin varmasti paljon työtä. Kuten totesin aiemmassa vastauksessani, voisimme pyrkiä yhdistämään yksityisissä organisaatioissa käytettävissä olevan asiantuntemuksen. Jospa ne suostuisivat omaksumaan jonkinlaisen yhteisen lähestymistavan. Tällöin voitaisiin hyödyntää jo olemassa olevaa asiantuntemusta eikä meidän tarvitsisi aloittaa aivan alusta. Jäsen Crowley voisi ehkä antaa joitakin käytettävissään olevia tietoja yksiköilleni, ja voisimme kenties hyödyntää hänen ilmeisiä kykyjään tässä asiassa.
Puhemies. Seuraavana on
Manuel Medina Ortegan kysymys nro 37 (H-0362/07):
Aihe: Euroopan unionin ulkosuhdehallinto ja maahanmuuttopolitiikka
Euroopan unionille on vastikään annettu lisää toimivaltaa maahanmuuttoasioissa ja komissiokin kehittää toimintaansa alalla. Onko EU:n ulkosuhdehallinnolla käytettävissään riittävästi resursseja avustaa jäsenvaltioita alalla käyttöön otetuissa uusissa yhteistyöjärjestelyissä, jotka liittyvät esimerkiksi laillisten maahanmuuttajien rekrytointiin tai maahanmuuttajien palauttamiseen alkuperämaahansa ja sopeuttamiseen alkuperämaan yhteiskuntaan?
Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) EU:n maahanmuuttopolitiikan ja komission kyseisellä alalla toteuttamien toimien ulkoinen ulottuvuus on kehittynyt huomattavasti viime vuosina, koska maahanmuuton yhteydessä on täytynyt erityisesti määritellä sekä myös panna täytäntöön maahanmuuttoa koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa. Tämä on mielestämme tärkeää tulevaisuuden kannalta, ja pyrimme tekemään kaiken voitavamme kokonaisvaltaisen lähestymistavan mahdollistamiseksi.
Kehitämme tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä erilaisia aloitteita, jotka liittyvät kaikkiin maahanmuuton näkökohtiin. Ne koskevat näin ollen myös laillista maahanmuuttoa, mutta erityisesti laittoman maahanmuuton torjuntaa, takaisinottoa ja takaisinottosopimuksia, paluumuuttoa, yhteiskuntaan sopeuttamista, turvapaikkaa, maahanmuuttoa ja kehitystä sekä maahanmuuttoa ja sopeuttamista.
Olen alusta alkaen sitoutunut 3 prosentin tavoitteeseen eurooppalaisessa naapuruuden ja kumppanuuden välineessä. Alan jo saattaa tätä sitoumusta lopulliseen muotoonsa vastuualueeseeni kuuluvien valtioiden osalta. Esittelimme juuri komission jäsenten Frattinin ja Michelin kanssa komission hyväksyttäväksi kauden 2007–2010 aihekohtaisen strategian kolmansien maiden kanssa muuttoliike- ja turvapaikka-aloilla tehtävää yhteistyötä koskevaa ohjelmaa varten. Ohjelmassa on varattu alustavasti yli 380 miljoonaa euroa yhteistyöhön, jota kolmansien maiden kanssa tehdään kautena 2007–2013 muuttoliike- ja turvapaikka-aloilla, myös työvoiman maahanmuuton ja paluumuuttajien sopeuttamisen aloilla.
Komission lähetystöillä on keskeinen rooli tämän kunnianhimoisen ohjelman täytäntöönpanossa sekä poliittisella että toiminnallisella tasolla, ja Brysselissä toimivat komission yksiköt tiedottavat komission lähetystöille jatkuvasti maahanmuuton kehityksestä ja ottavat ne mukaan siihen. Lähetystöt ja Brysselissä toimivat yksiköt johtavat yhdessä kolmansien maiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua.
Toiminnallisella tasolla lähetystöjen tehtävänä on myös esimerkiksi määrittää tarpeet ja rajoitukset, jotta voidaan varmistaa, että yhteisön ulkoisesta avusta rahoitettavat toimet pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Brysselissä toimivat yksiköt myös avustavat sellaisissa valtioissa toimivia lähetystöjä, joissa muuttoliike on tärkeä uusi asia yhteisön ulkoisen avun yhteydessä, tarjoamalla koulutusta ja aihekohtaisia toimintaverkostoja sekä tekemällä avustuskäyntejä.
Näillä toimilla komissio varmistaa, että lähetystöt voivat olla vuorovaikutuksessa paitsi jäsenvaltioiden myös kolmansien maiden kanssa sekä panna täytäntöön maahanmuuttoon liittyvän yhteisön avustuksen.
Manuel Medina Ortega (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, olen viime kuukausina kuunnellut toteamuksianne sekä komission jäsenten Michelin ja Frattinin toteamuksia, ja antamanne sitoumukset ovat mielestäni erittäin rohkaisevia.
Minua huolestuttaa se, että Euroopan unionissa esitetään usein valtavia tahdonilmaisuja ja annetaan julkilausumia, mutta niitä ei muuteta konkreettisiksi toimiksi varojen puutteen vuoksi. Esimerkiksi Frontex-järjestelmällä on ollut suunnattomia vaikeuksia laittoman maahanmuuton valvonnassa.
Näiden kolmen komission jäsenen antamat sitoumukset edellyttävät, että perustamme uudenlaisen Euroopan unionin ulkosuhdehallinnon, joka ei ole luonteeltaan taloudellinen eikä poliittinen vaan joka käsittelee sosiaali- ja työasioita. Uuden ulkosuhdehallinnon olisi oltava kaikissa jäsenvaltioissa nykyään toimivien työ- ja sosiaalijärjestöjen kaltainen.
Uskooko komission jäsen, että tällainen ulkosuhdehallinto voidaan perustaa? Onko teillä riittävästi varoja? Miten parlamentti voi auttaa komission jäsentä toteuttamaan tämän uuden roolin?
Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Medina Ortega, tiedätte, ettei kaikissa Euroopan komission lähetystöissä ole tällä hetkellä kaikkien alojen asiantuntijoita, mutta pyrimme tarjoamaan koulutusta, kuten totesin. Olisi tietenkin hyvä, jos saisimme tulevaisuudessa lisää asiantuntijoita.
Suhtaudun itse asiassa aina myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot lähettävät virkamiehiä komission lähetystöihin. Näin on tehty esimerkiksi Mauritaniassa Espanjan hallituksen varapuheenjohtajan pyynnöstä. Hän tuli tapaamaan minua ja esitti tämän pyynnön, ja mahdollistin saman tien uusien virkamiesten ottamisen lähetystöihin.
Frontexista totean, että tiedätte sen olevan jäsenvaltioiden virasto, mikä mutkistaa asioita. Franco Frattini on kuitenkin osoittanut valtavaa tahtoa. Komissio ja minä olemme tukeneet häntä voimakkaasti, ja hän onkin onnistunut tekemään jo paljon, vaikka jatkossa on tietenkin tehtävä vielä enemmän.
Tiedätte myös, että Mauritaniassa ja Marokossa toimiessamme meillä on ollut käytössämme suorastaan runsaasti varoja ja olemme toteuttaneet niissä tätä koulutusohjelmaa ja rajojen valvontatoimia, jotta voisimme auttaa sekä näitä että Euroopan unionin valtioita käsittelemään maahanmuuton, etenkin laittoman maahanmuuton, nykyään aiheuttamia suuria haasteita.
Toinen osa
Puhemies. Seuraavana on
Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 38 (H-0371/07):
Aihe: Julkisen vajeen ja valtion velan kehitys
Vastauksessaan asiaa koskevaan aiempaan kysymykseeni (E-0574/07) komissio totesi, että on odotettavissa, että arviointikertomus esitetään BKTL-komitealle heinä- tai lokakuussa 2007 [...] vasta kun kaikki kysymyksen edeltävässä osassa esitetyt vaiheet on toteutettu. Onko komission mahdollista laskea lisämaksu?
Milloin komissio lopulta käsittelee Kreikan hallituksen ehdotusta tarkistaa Kreikan BKT:ta? Miten julkinen vaje ja valtion velka kehittyvät vuonna 2007 ja mitkä ovat komission ennusteet vuodeksi 2008? Mitä keinoja on komission mielestä käytettävä julkisen vajeen ja valtion velan alenevan suuntauksen säilyttämiseksi?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Papadimoulis, komissio on saattamassa päätökseen analyysinsa Kreikan tarkistetuista BKT- ja BKTL-luvuista. Komissio on analysoinut niitä samalla menettelyllä kuin kaikkien muidenkin jäsenvaltioiden lukuja.
Menettely ja aikataulu ovat seuraavat:
Kreikka esitti komissiolle 22. syyskuuta 2006 bruttokansantuotettaan ja bruttokansantuloaan koskevat tarkistetut luvut. Niiden mukaan BKT ja BKTL ovat lisääntyneet noin 26 prosenttia. Lokakuun 2006 lopussa eli kuukauden kuluttua näiden tietojen saamisesta Eurostat toimitti ne jäsenvaltioiden BKTL-komitean ensimmäistä analyysia varten.
Tämän jälkeen komitea totesi, ettei se ole riittävän hyvin selvillä Kreikan ilmoittamista tarkistetuista tiedoista ja metodologisista muutoksista. Lisäksi komitea huomautti, että Kreikan on ehdottomasti toimittava täysin yhteistyössä Eurostatin kanssa ja toimitettava tarkistettu BKT- ja BKTL-luettelo, jossa selvitetään tarkasti uudet lähteet ja menetelmät, joita Kreikka käyttää kansantalouden tilinpitojärjestelmässä, jotta Eurostat voi tarkistaa kaikki uudet tiedot ja toimittaa BKTL-komitealle tämän tarkistuksen tulokset.
Kreikka esitti kyseisen luettelon Eurostatille 6. helmikuuta tänä vuonna 460-sivuisen kreikankielisen asiakirjan muodossa. Asiakirjan käännöksen saatuaan Eurostat viimeistelee parhaillaan analyysiaan tästä asiakirjasta ja tekee tarkastuskäynnin Kreikkaan tämän kuun loppuun mennessä. Kuten muihinkin maihin tehtyihin tarkastuskäynteihin, tähänkin tarkastuskäyntiin osallistuu muiden jäsenvaltioiden asiantuntijoita, jotta voidaan varmistaa riittävä avoimuus.
Tarkastuskäynnin tuloksia analysoidaan ensin Kreikan kanssa, ja kaikki tässä yhteydessä esitetyt huomautukset otetaan huomioon Kreikan tarkistettuja BKT- ja BKTL-lukuja koskevan arviointikertomuksen lopullisessa sanamuodossa. Eurostat esittelee tämän kertomuksen BKTL-komitealle yksityiskohtaista keskustelua varten. Toivomme, että kertomus esitetään viimeistään lokakuussa 2007.
Kysymyksenne toisesta osasta totean, että Kreikan tarkistamattomien BKT-lukujen perusteella keväällä tekemiemme ennusteiden mukaan valtion velka vähenee tänä vuonna 2,4 prosenttiin, kun se oli viime vuonna 2,6 prosenttia. Mikäli nykyisiä menettelytapoja jatketaan, komissio ennustaa julkisen velan lisääntyvän 2,4 prosentista 2,7 prosenttiin vuonna 2008. Kaikki tämä perustuu tarkistusta edeltäneisiin BKT-lukuihin.
Laskelmien mukaan velkaantuneisuustaso alenee edelleen. Se oli 104,5 prosenttia BKT:stä vuonna 2006, ja sen ennustetaan olevan noin 100,7 prosenttia vuonna 2007 ja 97,5 prosenttia vuonna 2008. Näiden lukujen perusteella komissio suositti 16. toukokuuta tänä vuonna neuvostolle, että kaksi vuotta aiemmin aloitettu liiallisia alijäämiä koskeva menettely lopetetaan, ja Ecofin-neuvosto hyväksyi 5. kesäkuuta tänä vuonna menettelyn lopettamista koskevan päätöksen komission ehdotuksen mukaisesti.
Lisäksi Ecofin-neuvosto hyväksyi 27. helmikuuta tänä vuonna komission suosituksesta lausuntonsa Kreikan tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2006–2009. Kyseisessä lausunnossa Ecofin-neuvosto suosittaa, että Kreikka hyödyntää suotuisaa taloudellista tilannetta saavuttaakseen keskipitkän aikavälin tavoitteena olevan budjettitasapainon, jotta talousarviomenettelyä voidaan parantaa edelleen lisäämällä sen avoimuutta, esittämällä julkisen talouden strategia pitkällä aikavälillä sekä panemalla tehokkaasti täytäntöön menetelmät perusmenojen valvomiseksi ja hillitsemiseksi.
Kun otetaan huomioon, että valtiolla on suuri määrä velkaa ja että velka todennäköisesti lisääntyy väestön ikääntymisen vuoksi, Kreikan viranomaisia kehotetaan lisäksi laatimaan mahdollisimman pian väestön ikääntymiseen liittyviä menoja koskevia ennusteita ja parantamaan julkisen talouden kestävyyttä tarjoamalla keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseen tarvittavat varat.
Berliinissä järjestetyn euroryhmän kokouksen jälkeen Kreikan talous- ja valtiovarainministeri ilmoitti 20. huhtikuuta muodollisesti ja julkisesti, että hallitus on päättänyt aikaistaa tämän talousarviota koskevan keskipitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiselle asetettua määräaikaa vuodesta 2012 vuoteen 2010.
Lausunnossa, jonka annoitte 5. kesäkuuta jälkeen, totesitte komission olevan huolissaan Kreikan talouden maksutaseen suuresta alijäämästä ja suosititte tiukkoja toimia, jotta julkinen vaje ja velka vähenisivät pysyvästi ja jatkuvasti. Kysyn näin ollen: Oletteko keskustelleet komission ehdottamista toimista Kreikan hallituksen kanssa? Onko Kreikan hallitus antanut vastauksia välttämättömiksi katsomistanne toimista ja sitoutunut niihin?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, komissio ei aio toistaiseksi mennä muodollisesti neuvostolle tekemiänsä ehdotuksia pitemmälle, ja Ecofin-neuvosto hyväksyi vakausohjelman viimeisimmän tarkistuksen. Toisin sanoen Kreikan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä on parannettava.
Kreikka on yksi niistä kuudesta EU:n valtiosta, joiden julkisen talouden kestävyys on viime vuonna laatimamme kertomuksen perusteella suuressa vaarassa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että nykyisten demografisten ennusteiden mukaan terveys- ja eläkemenot lisääntyvät nopeasti. Tämä ei ole ainoa tekijä, mutta se on selvästikin yksi syy Kreikan erittäin suureen julkiseen velkaan, jonka määrä on yli 100 prosenttia Kreikan BKT:stä, kuten jo totesin ensimmäisessä puheenvuorossani.
Kreikan viranomaisten on näin ollen laadittava uudistuksia kestävyyden parantamiseksi, ja Kreikan parlamentin on keskusteltava niistä ja hyväksyttävä ne. Kaikille Kreikan taloutta ja kansantalouden tilinpitoa analysoiville on täysin selvää, että näiden uudistusten yhteydessä on uudistettava eläkejärjestelmää ja sosiaaliturvajärjestelmää parantamalla niiden kestävyyttä ja näin ollen niiden elinkykyisyyttä keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Näissä uudistuksissa on tehtävä muutakin kuin korjattava liiallinen vaje.
Kreikan talousarviostrategioiden rakenteellisena tavoitteena on oltava edelleen valtion velan väheneminen, koska sitä on vähentymisestä huolimatta edelleen erittäin paljon.
Puhemies. Seuraavana on
Danute Budreikaiten kysymys nro 39 (H-0393/07):
Aihe: Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen toteutus
Norjan kuningaskunnan, Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen ensimmäisen osan 2 artiklan mukaan "Alkuperäisten sopimusten määräykset sekä toimielinten ennen liittymistä antamien säädösten säännökset ja määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita liittymisestä alkaen, ja niitä sovelletaan näissä valtioissa kyseisissä sopimuksissa ja tässä asiakirjassa [liittymisasiakirjassa] määrätyin edellytyksin."
Tämä merkitsee sitä, että Ruotsin on vuonna 1995 kansanäänestyksellä hyväksytyn liittymissopimuksen mukaan otettava käyttöön euro Maastrichtin kriteerien täyttyessä. Liittymissopimuksen mukaisesta velvoitteesta huolimatta Ruotsi kuitenkin hylkäsi euron käyttöönoton kansanäänestyksellä.
Voiko komissio, joka valvoo EU:n oikeuden soveltamista jäsenvaltioissa, kommentoida Ruotsin tapausta? Onko muillakin jäsenvaltioilla oikeus käyttää vastaavaa menettelyä esimerkiksi energiansaantinsa turvaamiseksi?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Ruotsi on tällä hetkellä yksi niistä jäsenvaltioista, joihin sovelletaan tätä euroalueen yhteistä rahapolitiikkaa koskevissa säännöksissä sallittua poikkeusta. Tällaisia valtioita on nykyään 13, ja Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sovelletaan lisäksi kuuluisaa "opt-out-lauseketta", eikä sitä näin ollen lueta poikkeusjärjestelyn soveltamisalaan kuuluviin jäsenvaltioihin.
Kaikkien poikkeusjärjestelyn soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden, paitsi Tanskan, eli kaikkiaan 12 jäsenvaltion on otettava euro valuutakseen, ja niiden on pyrittävä siksi täyttämään perustamissopimuksessa määrätyt lähentymisperusteet. Perustamissopimuksessa ei ole kuitenkaan nimenomaisesti määritetty, mihin mennessä jäsenvaltioiden on täytettävä tämä velvoite.
Viimeisin lähentymiskertomuksemme, jossa käsitellään myös poikkeusvaltioita, julkaistiin joulukuussa 2006, ja komissio totesi siinä, että Ruotsi täyttää hintavakautta koskevan perusteen, julkisen talousarvion tilannetta koskevan perusteen sekä pitkän aikavälin korkokantojen lähentymisperusteen.
Tämän nimenomaisen lähentymiskertomuksen mukaan Ruotsi ei kuitenkaan täytä valuuttakursseja koskevaa perustetta, jossa edellytetään, että jäsenvaltio on noudattanut valuuttakurssimekanismissa (ERM II) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena.
Viime joulukuussa julkaistussa lähentymiskertomuksessa komissio totesi lisäksi, ettei Ruotsin lainsäädäntö ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan kanssa, kun tarkastellaan keskuspankkia koskevia säännöksiä ja sen liittämistä Euroopan keskuspankkijärjestelmään.
Tämän arvion huomioon ottaen komissio katsoi, ettei Ruotsin asemaa poikkeusvaltiona tarvitse muuttaa. Komissio ja Euroopan keskuspankki julkaisevat seuraavan lähentymiskertomuksen vuonna 2008 perustamissopimuksen mukaisesti. Se on tarkoitus julkaista toukokuussa 2008.
Kysymyksenne viimeisestä osasta, joka koskee vertailun vuoksi energian toimitusvarmuutta, totean, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat voimassa olevien perustamissopimusten määräysten nojalla jo antaneet direktiivejä, jotka liittyvät yhtäältä luonnonkaasun toimitusvarmuuteen ja toisaalta sähkön toimitusvarmuuden takaamiseen infrastruktuureihin investoitaessa. Nämä direktiivit on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja viimeksi mainittu direktiivi on pantava täytäntöön 1. joulukuuta 2007 mennessä.
Nämä kaksi tapausta eivät näin ollen ole oikeudellisesti aivan samanlaisia. Perustamissopimuksessa ei määrätä, mihin mennessä euroalueeseen on liityttävä, eikä siinä määrätä liittymisen täytäntöönpanosta, vaan tämä tehdään kahden vuoden välein toteutettavassa lähentymiskehityksen arvioinnissa. Esimerkkinä mainitsemassanne energian toimitusvarmuuden tapauksessa jäsenvaltioiden on kuitenkin sovellettava direktiivejä, ja jos niitä ei noudateta, aloitetaan asianmukaiset rikkomismenettelyt.
Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, en ole tyytyväinen vastaukseenne, koska Ruotsin liittymissopimuksessa todetaan selvästi, että Ruotsin on pantava täytäntöön kaikki liittymisajankohtana voimassa olleet sopimukset. Laajemman yhteistyön periaatteesta ei toisin sanoen voida tehdä poikkeuksia. Nyt neljän vuoden kuluttua asiaa koskevasta kansanäänestyksestä ruotsalaiset päättivät äänestää jälleen euron käyttöönottoa vastaan. Tarkoittaako tämä, että valtiot voivat valita, mitä liittymissopimuksen osia ne noudattavat ja mitä eivät? Mieleeni tulee Liettuan Ignalinan ydinvoimalaitos, joka on turvallinen ja jota liettualaiset eivät halua sulkea. Pitäisikö meidän kenties vain jättää voimalaitos sulkematta vaivautumatta edes neuvottelemaan koko asiasta?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, Ruotsin on tietenkin noudatettava perustamissopimuksia. Ruotsi ei voi laiminlyödä perustamissopimusten noudattamista koskevaa velvoitettaan sillä verukkeella, että maassa on järjestetty kansanäänestys. Komissionkin on noudatettava perustamissopimusta, ja se on analysoinut ja aikoo vastedeskin analysoida perustamissopimuksen määräysten mukaisesti kahden vuoden välein, täyttääkö jäsenvaltio – tässä tapauksessa Ruotsi – euroalueeseen liittymisen edellytykset. Se ei toistaiseksi täytä niitä.
Ruotsin ongelmana on, ettei sen valuutta kuulu valuuttakurssimekanismiin. Ruotsi ei näin ollen täytä valuuttakurssin vakautta koskevaa perustetta eikä jo mainitsemaani perustetta, joka koskee kansallisen lainsäädännön muuttamista perustamissopimuksen artikloissa olevien määräysten mukaiseksi. Korostamme tätä asiaa. Kaikkien jäsenvaltioiden on yritettävä valmistautua euroalueeseen liittymiseen.
Kuten parlamentin jäsen tietää ja kuten kaikki tiedätte, Ruotsissa vuonna 2003 järjestetyn kansanäänestyksen tulokset eivät ole voimassa ikuisesti. Tiedämme tapauksia, joissa kansanäänestykseen perustunut valtion kanta on muuttunut aikojen kuluessa, koska kansalaisten vaaleissa tai uusissa kansanäänestyksissä ilmaisema tahto on muuttunut.
Väitän, että analysoitaessa velvoitetta lähentyä talous- ja rahaliittoa ja velvoitetta noudattaa EU:n keskeisimpiin säännöksiin lukeutuvia energiavarmuutta koskevia säännöksiä, tilanteita ei voida verrata toisiinsa, koska perustamissopimuksessa määrätyt oikeudelliset velvoitteet ovat erityyppisiä.
Puhemies. Siirrymme nyt lisäkysymyksiin. Olen vastaanottanut enemmän kysymyksiä kuin voin hyväksyä. Voin näin ollen antaa puheenvuoron vain kahdelle parlamentin jäsenelle. Minun on noudatettava työjärjestyksen 109 artiklassa ja liitteessä II olevia määräyksiä, jotka koskevat komissiolle osoitetun kyselytunnin järjestämistä. Olen valinnut jäsen Lundgrenin ja jäsen Kaupin.
Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, työjärjestyksestä huolimatta on syytä tarkastella, miten koko Ruotsin rahaliiton jäsenyyttä on käsitelty. Kun Ruotsin EU-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys vuonna 1994, tehtiin selväksi, ettemme ole velvollisia liittymään rahaliittoon, jos äänestämme EU-jäsenyyden puolesta. Olemme neuvotelleet asiasta, ja voimme päättää siitä myöhemmin. Tämä on asian poliittinen tausta.
Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, ettei Ruotsia voida pakottaa liittymään ERM II -järjestelmään niin kauan kun emme täytä siihen osallistumisen edellytyksiä. Haluan kuitenkin esittää seuraavan huomautuksen, ja tämä on kysymykseni komission jäsenelle: voiko ERM II -järjestelmään liittynyt valtio todellakin…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, en ole varma, esittikö jäsen Lundgren jonkin kysymyksen, mutta olemme hänen kanssaan joka tapauksessa samaa mieltä siitä, että ainakin jäsen Lundgrenin puheessaan mainitseman seikan sekä oikeudellisten ristiriitaisuuksien vuoksi Ruotsin ei voida tällä hetkellä sanoa täyttävän euroalueeseen liittymisen edellytyksiä.
Totean jälleen kerran, ettei perustamissopimuksessa määrätä mitään vähimmäis- tai enimmäismääräaikoja. Siinä määrätään yleisestä velvoitteesta valmistautua ja pyrkiä täyttämään edellytykset mutta ei konkreettisesta aikataulusta. Perustamissopimusta on näin ollen tulkittava yhtä joustavasti kuin sitä laadittaessa eikä perustamissopimuksessa määrätyistä kriteereistä poikkeavien kriteerien perusteella. Totean joka tapauksessa, että meidän on käytettävä tervettä järkeä, kuten politiikassa on usein tehtävä. Jos Ruotsin kansalaiset vastasivat kieltävästi neljä vuotta sitten, meidän on kysyttävä heiltä, milloin he päättävät – jos päättävät – muuttaa mieltään. Mitään valtiota ei voida mielestäni velvoittaa liittymään rahaliittoon vastoin tahtoaan.
Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Haluan esittää kolme suoraa kysymystä. Ensimmäinen on puhtaasti tekninen asia: onko Ruotsin liittymissopimukseen sisältynyt lauseke täysin identtinen muiden 12 valtion joukkoon kuuluvien vuoden 2004 jälkeen liittyneiden valtioiden liittymissopimukseen sisältyneen lausekkeen kanssa?
Toiseksi jäsen Budreikaitė on ymmärtääkseni kiinnostuneempi liittymissopimusten aiemmista tulkinnoista kuin eurosta. Jos jonkin primaarioikeuteen sisältyvän määräyksen täytäntöönpanolle ei ole määräaikaa, voidaanko sitä lykätä loputtomiin?
Kolmanneksi, onko kansanäänestys mielestänne merkityksellinen keskustelun kannalta?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Hyvä jäsen Kauppi, pyrin vastaamaan yhtä täsmällisesti kuin esititte kysymyksenne.
Totean ensinnäkin, että Ruotsiin sovelletaan täysin samoja sääntöjä kuin mainitsemiinne 12 uuteen jäsenvaltioon. Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat ainoat jäsenvaltiot, jotka ovat jääneet euroalueen ulkopuolelle ja joihin sovelletaan erilaisia sääntöjä. Niihin sovelletaan opt-out-lausekkeita, jotka poikkeavat toisistaan. Toinen asianne liittyi aikaan. Direktiiveillä on määräaika, mutta velvoitteella valmistella euroalueeseen liittymistä ei ole perustamissopimuksen mukaan määräaikaa. Kolmanneksi vastaan kansanäänestystä koskevaan kysymykseenne, että tämä asia riippuu kunkin valtion omasta lainsäädännöstä.
Ellen ole ymmärtänyt väärin, kansanäänestys ei ole Ruotsissa sitova tässä yhteydessä. Ruotsin kansalaisten tai Ruotsin parlamentin olisi vaikea muuttaa perustamissopimusta vain omasta tahdostaan.
Puhemies. Seuraavana on
Ryszard Czarneckin kysymys nro 40 (H-0435/07):
Aihe: Puolan liittyminen euroalueeseen
Mihin mennessä komissio arvioi Puolan viimeistään täyttävän euroalueeseen liittymisen ehdot? Katsooko komissio, että tämä voisi tapahtua vuoteen 2012 mennessä tai aiemminkin tai vasta sitä myöhemmin? Voiko komissio ilmoittaa jonkin päivämäärän?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Hyvä jäsen Czarnecki, kuten juuri totesin edellisessä vastauksessani, Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat velvollisia ottamaan käyttöön euron. Ainoat poikkeukset ovat Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta, jotka neuvottelivat "opt-out-lausekkeen". Jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä euroalueen jäseniä, ovat sitoutuneet ottamaan käyttöön yhteisen rahan, kun ne täyttävät sille asetetut edellytykset, ja niiden on pyrittävä tekemään valmisteluja näiden edellytysten täyttämiseksi.
Kun komissio vahvistaa oman arviointinsa (lähentymiskertomuksen) perusteella ja kun myös Euroopan keskuspankki vahvistaa, että Puola täyttää kaikki perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset, Puolaa koskeva poikkeus voidaan poistaa perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja zloty voidaan vaihtaa euroksi.
Puola ei toistaiseksi täytä täysimääräisesti julkisen talouden tilannetta koskevia lähentymisperusteita, koska Puolan julkinen vaje on yli 3 prosenttia. Puola ei täytä myöskään valuuttakurssien vakautta koskevaa perustetta, koska zloty ei kuulu valuuttakurssimekanismiin. Viimeisimpään, joulukuussa 2006 julkaistuun lähentymiskertomukseemme sisältyneen analyysin mukaan myöskään Puolan keskuspankkia koskeva lainsäädäntö ei täytä vielä perustamissopimuksessa määrättyjä vaatimuksia.
Komissio ei laadi ennusteita siitä, milloin jokin jäsenvaltio täyttää tai voi täyttää vaaditut edellytykset, mutta komissio tietenkin kannustaa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan toimia makrotaloudellisen vakauden saavuttamiseksi ja edistämään tuottavuuden kasvua. Tällaisilla toimilla edistetään kestävää taloudellista lähentymistä, joka on paras keino valmistaa euroalueen jäseniksi haluavia valtioita ja nauttia kaikista yhtenäisvaluutan tuomista eduista, kun nämä valtiot ovat liittyneet euroalueeseen.
Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa komission jäsen, kiitos puheenvuorostanne. Haluan kuitenkin todeta, että tiedämme tietenkin, mitkä edellytykset on täytettävä, jotta voi liittyä euroalueeseen. Kotimaani on todennut selvästi, ettei vieläkään ole oikea hetki talouden kannalta ja että päätös tehdään varmasti muutaman vuoden kuluttua. Tiedän erittäin hyvin, ettei Euroopan komissio voi pohtia päivämääriä, mutta voisimmeko yleisesti ottaen todeta, että vuosi 2012 olisi enemmän tai vähemmän sopiva ajankohta molemmille osapuolille?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, väitän itsepintaisesti, ettei komission tehtävänä ole vastata tähän kysymykseen. Tämä on kysymys, joka pitäisi mielestäni esittää ja jonka joskus esitänkin Puolan viranomaisille. Kun tapaan Puolan viranomaisia, kysyn niiltä, ovatko ne jo vahvistaneet euroalueeseen liittymistä koskevat aikeensa, aikataulunsa ja tavoitteensa? En kysy tätä pelkästä uteliaisuudesta, vaan koska olen vakuuttunut siitä, että Puolan talouden kaltaiselle taloudelle – ja monien muiden vielä yhtenäisvaluutan ulkopuolella olevien Euroopan unionin jäsenvaltioiden talouksille – olisi äärimmäisen hyödyllistä asettaa tavoitepäivämäärä. Tällöin makrotalouspolitiikkaa ja rakenneuudistuksia voidaan ohjata yhtenäisesti ja johdonmukaisesti, ja näin voidaan edistää liittymisedellytysten täyttämistä, jotta talous voisi hyödyntää euroalueen jäsenyyden tuomat edut mahdollisimman hyvin.
Meillä on ollut laajentumisen jälkeen erittäin hyviä kokemuksia valuutta- ja rahoitusmarkkinoista, mutta näin ei ole aina, ja myös rahoitusmarkkinat, luottoluokituslaitokset ja sijoittajat esittävät Puolan viranomaisille nämä kysymykset. Te Euroopan parlamentin jäsenet ja me komission jäsenet emme ole ainoita, vaan myös taloudelliset toimijat, tarkkailijat ja sijoittajat esittävät nämä kysymykset yhä painokkaammin.
Mielestäni on siksi kaikkien edun mukaista, että valtiot, jotka aikovat liittyä euroalueeseen paitsi velvollisuudesta myös ennen kaikkea vakaumuksensa vuoksi ja joissa on meneillään erittäin merkityksellisten uudistustoimien avulla toteutettava lähentymis-, kasvu- ja uudistusprosessi, selvittävät strategian tämän osatekijän ennen kaikkea siksi, että se on hyväksi niille itselleen ja niiden omien etujen mukaista.
Richard Corbett (PSE). – (EN) Haluaisiko komission jäsen vastata uudelleen samaan kysymykseen, mutta tällä kertaa Yhdistyneen kuningaskunnan osalta? Kuten aiemmin totesitte, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ei ole velvoitetta liittyä euroalueeseen, mutta sillä on oikeus tehdä niin, jos se täyttää liittymisedellytykset. Miten lähellä Yhdistynyt kuningaskunta on näiden edellytysten tosiasiallista täyttämistä?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, on totta, ettei Yhdistynyt kuningaskunta ole samanlaisessa tilanteessa, kuten jo totesin ja kuten toistitte. Yhdistyneellä kuningaskunnalla on "opt-out-lauseke", eikä se, mitä totesin aiemmin tämän lausekkeen soveltamisalan ulkopuolella olevista 12 valtiosta, päde siihen.
Tästä lausekkeesta huolimatta vielä jonakin päivänä – joka ei toivottavasti ole kaukana – Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset päättävät kuitenkin valmistautua euroalueen jäsenyyteen, koska ne uskovat Yhdistyneen kuningaskunnan talouden hyötyvän siitä. Milloin tämä päivä koittaa? Jos kysytte minulta, uskonko sen koittavan tänä vuonna, vastaan kieltävästi.
Minusta tuntuu, että Yhdistyneen kuningaskunnan talouden ja euroalueen talouden nykyisten suhdanteiden vallitessa euroalueen jäsenyyttä puoltavat väitteet eivät lisäänny tulevina kuukausina eivätkä aivan lähitulevaisuudessa. Vastaan tähän kysymykseen kuitenkin aina tietyllä toteamuksella. Britit analysoivat hyvinä pragmaatikkoina tilannetta kuukausittain määrittämällä euroalueeseen liittymisen hyvät ja huonot puolet, mutta uskon sen hetken vielä koittavan, kun tilanne muuttuu ja osoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan kansalaisille, poliitikoille ja Lontoon kaupungille – mainitakseni kolme merkittävää osapuolta tässä yhteydessä – että Yhdistyneen kuningaskunnan talouden kannalta on hyvä liittyä euroalueeseen tietyllä hetkellä. Olen varma, että tämä hetki koittaa, mutta uskon sen suoraan sanoen koittavan seuraavan kriisin jälkeen.
Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa komission jäsen, minäkin haluan yhdistää kaksi viimeksi käsiteltyä asiaa ja esittää teille konkreettisen kysymyksen. En itse epäile euron etuja, mutta kansalaisilla on erilainen näkemys joissakin valtioissa, joissa euro ei ole vielä käytössä. Miten esimerkiksi Puolassa, Liettuassa, Unkarissa tai Tšekin tasavallassa euron käyttöönotosta järjestetyt kielteiset kansanäänestykset vaikuttaisivat tilanteeseen? On selvää, miten tämä vaikuttaisi moraaliseen ilmapiiriin, mutta miten se vaikuttaisi oikeudelliseen ja käytännön tilanteeseen?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, jos ei nyt oteta huomioon kansanäänestyksissä annettujen kielteisten äänien aiheuttamia poliittisia ongelmia – ja tämä pätee muihinkin asioihin – minusta tuntuu, että kielteisten äänestystuloksen seuraukset olisivat erilaisia mainitsemissanne valtioissa kuin Ruotsin taloudessa tai erilaisia kuin opt-out-lausekkeiden seuraukset Yhdistyneessä kuningaskunnassa tai Tanskassa.
Yhdistynyt kuningaskunta, Tanska ja Ruotsi ovat voimakkaasti teollistuneita – oikeastaan jälkiteollisia – talouksia, joiden ei tarvitse toteuttaa nimellistä ja tosiasiallista lähentymisprosessia. Ne ovat toteuttaneet monia niistä rakenneuudistuksista, jotka ovat yhtenäisvaluutan etujen mahdollisimman tehokkaan hyödyntämisen edellytyksenä, ja niiden rahoitusmarkkinat, sijoittajat ja luottoluokituslaitokset ovat erittäin luottavaisia. Mikään näistä ominaispiirteistä ei valitettavasti toistaiseksi päde Puolaan, Unkariin ja Tšekin tasavaltaan. Niiden talous kasvaa nopeasti, mutta niissä on meneillään laajoja nimellisiä ja tosiasiallisia lähentymisprosesseja, joiden vuoksi näiden valtioiden sekä niiden kansalaisten ja viranomaisten on toteutettava huomattavia uudistuksia sekä tehtävä erittäin lujasti töitä. Niiden on turvauduttava ulkoisiin säästöihin investointi- ja kasvuprosessien rahoituksessa, ja niiden on voitettava markkinoiden ja sijoittajien luottamus. Näin ollen minusta tuntuu, että nämä valtiot joutuvat suuriin vaikeuksiin, jos ne eivät onnistu edistämään euroa keskipitkän aikavälin strategiana makrotalouspolitiikkansa ja koko poliittisen toimintansa yhteydessä.
Puhemies. Seuraavana on
Sarah Ludfordin kysymys nro 42 (H-0365/07):
Aihe: Suunnitelmat kolmannen kiitoradan rakentamisesta Lontoon Heathrow'hun
Mihin toimiin komissio on ryhtynyt varmistaakseen, että Lontoon Heathrown lentokentän kolmannen kiitoradan rakennussuunnitelmat eivät riko EU:n asetuksia ilman pilaantumisesta ja melusta?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä Baroness Ludford, EU:n lainsäädännön mukaan Yhdistyneen kuningaskunnan tehtävänä on arvioida infrastruktuurihankkeiden vaikutuksia ja varmistaa, että kaikkia asiaan sovellettavia ympäristönormeja noudatetaan ennen hankkeiden toteutusta, sen aikana sekä sen jälkeen. Komissio valvoo kuitenkin tarkasti asiaan sovellettavien yhteisön oikeuden säännösten täytäntöönpanoa Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Heathrown lentokentän kestävää kehitystä koskevissa suunnitelmissa Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on luvannut, ettei kolmatta kiitorataa rakenneta ilman sitä ennen toteuttavaa julkista kuulemista ja että se rakennetaan vain noudattamalla tarkasti melua ja ilmanlaatua koskevia ehtoja. Näin ollen on aloitettu täysimääräinen ympäristövaikutusten arviointi, jossa on noudatettava vuonna 1985 annetun tällaisia arviointeja koskevan direktiivin sekä vuonna 2001 annetun strategista ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin säännöksiä.
Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta vuonna 1996 annetun direktiivin ja siitä johtuvien direktiivien nojalla ilmanlaatua koskevat suunnitelmat on tarvittaessa pantava täytäntöön, jotta asetettuja raja-arvoja noudatetaan. Heathrown lentokentän vaikutuksia käsitellään Suur-Lontoon ilmanlaatua koskevassa suunnitelmassa. Vuonna 2005 kyseisen alueen ilmanlaatu ei kuitenkaan usein täyttänyt vaatimuksia, koska PM10-hiukkasille asetut raja-arvot ylittyivät.
Vuoden 2002 ympäristömelua koskevan direktiivin nojalla Heathrown on tämän kuukauden loppuun mennessä laadittava strateginen melukartta, jossa analysoidaan mahdollisia tapahtumia. Vuoden kuluttua melukartan laadinnasta on laadittava asianmukainen toimintasuunnitelma julkisen kuulemisprosessin jälkeen.
Kokoavasti voidaan todeta, että komissio seuraa EU:n suurimman lentokentän kehitystä kiinnostuneena ja valvoo asiaan sovellettavien yhteisön oikeuden säännösten täytäntöönpanoa. Lentokentän laajentamista koskevat erityissäännökset, esimerkiksi kolmannen kiitoradan rakentamista koskevat säännökset, kuuluvat kuitenkin Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisten toimivaltaan tässä nimenomaisessa tapauksessa.
Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Tämä saa lontoolaiset vakuuttuneiksi, että komissio todellakin valvoo tapahtumia valppaasti, vaikka päävastuu onkin Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksella, kuten totesitte.
Heathrown lentokentälle rakennettavan uuden kiitoradan ansiosta Lontoon kautta voitaisiin kuitenkin toteuttaa päivittäin 500 uutta lentoa. Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen optimistinen väite siitä, että ilman pilaantuminen pysyy EU:n lainsäädännössä säädetyissä rajoissa, näyttää perustuvan toiveisiin vähäpäästöisemmistä lentokoneista ja lentokentän ympäristössä tehtävin ajoneuvoliikenteen tarkastuksiin. Kolmannes Lontoon hiilidioksidipäästöistä aiheutuu jo ilmailusta. Pyydämme komissiota siksi seuraamaan tapahtumia tarkasti. Kuulemisprosessi alkanee pian, mutta komission on pidettävä tapahtumia erittäin tarkasti silmällä, jotta se voi varmistaa lontoolaisten suojelun.
Jim Allister (NI). – (EN) Uusia kiitoratoja koskevia suunnitelmia on helppo arvostella, mutta tietääkö komissio, että British Airways -yhtiön pääjohtaja toi esiin kolmannen kiitoradan välttämättömyyden Heathrow'ssa toteamalla viime viikolla, ettei oman Belfastin vaalipiirini ja kotimaani pääkaupungin, Lontoon, välisiä BA:n lentoja voida ilman sitä palauttaa? Eikö kehitystä vastaan hyökkäävien pitäisi siksi pysähtyä ajattelemaan, millaisia haittoja ja hankaluuksia he aiheuttaisivat Yhdistyneen kuningaskunnan ja kaikkien muidenkin valtioiden kansalaisille, jotka tarvitsevat tällaisen hankkeen mahdollistamia nykyaikaisia, tehokkaita lentoyhteyksiä?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä Baroness Ludford, minun on toistettava, mitä totesin vastatessani Baroness Ludfordin esittämään kysymykseen.
Komission on valvottava yhteisön oikeuden noudattamista. Kuten totesin, EU:ssa on tähän asiaan sovellettavia direktiivejä, ja meidän tehtävänämme on valvoa, että ne pannaan tehokkaasti täytäntöön.
Baroness Ludfordin kysymyksessä esiin otetussa Heathrown lentokentän kolmannen kiitoradan tapauksessa haluan toistaa, että vastuu on Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisilla ja ettei komissio voi toissijaisuusperiaatteen mukaan puuttua tietyn jäsenvaltion toimivaltaan kuuluviin asioihin.
Puhemies. Seuraavana on
Georgios Papastamkosin kysymys nro 43 (H-0366/07):
Aihe: Euroopan unionin "ympäristöhallinto"
Aikooko Euroopan komissio laatia kokonaisvaltaisen ja yhtenäisen ympäristöhallintaa koskevan toimintasuunnitelman, joka kodifioisi, yksinkertaistaisi ja tekisi näkyväksi voimassa olevan sääntelykehyksen siitä kiinnostuneille? Aikooko se sisällyttää tähän toimintasuunnitelmaan uudet ympäristöä koskevat lainsäädäntöaloitteet? Aikooko se tehdä toimintasuunnitelmasta sellaisen, että se heijastaa Euroopan unionin ympäristökysymyksiä koskevia ulkoisia sitoumuksia ja turvaa Euroopan unionin ympäristöä, kauppaa ja teollisuutta koskevan politiikan yhteenkuuluvuuden?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Papastamkos, sen jälkeen, kun komissio julkaisi vihreän kirjan vuonna 2001, se on aina korostanut pitävänsä komission toimien hallinnon laatua tärkeänä varmistaakseen, että Euroopan unionin toimielimet toimivat tehokkaasti ja demokraattisesti tuloksekkaassa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Hallintoa esiintyy kaikilla politiikan aloilla eikä ainoastaan ympäristöpolitiikassa. Meidän on kuitenkin myönnettävä, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt painottavat erityisesti elinympäristönsä laatua ja että kansalaisyhteiskunta haluaa olla selvillä ympäristöasioista ja osallistua niihin.
Vuoden 1998 Århusin yleissopimus on erityisen merkityksellinen tässä yhteydessä, koska siinä määrätään tiedon saannista, kansalaisten osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa. Kyseisellä yleissopimuksella, jonka osapuolia yhteisö ja jäsenvaltiot ovat, vahvistetaan eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa mainittuja sitoumuksia. Komissio on laatinut aloitteensa täysin hallintotapaa koskevien periaatteiden mukaisesti.
Mitä tulee jäsen Papastamkosin kysymyksessään esiin ottamiin asioihin, haluan huomauttaa hänelle, että kaikki tärkeät toimet, joita komissio aikoo ehdottaa muille toimielimille, sisältyvät sen vuosittaiseen työohjelmaan. Tämä ohjelma esitellään muille toimielimille – tietenkin myös parlamentille, joka keskustelee siitä joka vuosi – ja se on julkisesti saatavilla. Useimmat ympäristötoimet perustuvat kuudenteen ympäristöä koskevaan yhteisön toimintaohjelmaan.
Lisäksi kaikissa komission ehdotuksissa otetaan täysimääräisesti huomioon yhteisön kansainvälisissä sopimuksissa tekemät sitoumukset, myös ne, jotka liittyvät kauppapolitiikkaan ja ympäristöön.
Komissio osallistuu lisäksi aktiivisesti kansainvälisen ympäristöhallinnon parantamista koskevaan keskusteluun. EU on tehnyt konkreettisen ehdotuksen YK:n ympäristöjärjestön perustamisesta YK:n ympäristöohjelman perusteella.
Tällä elimellä olisi toimivalta sekä selkeät lakisääteiset tehtävät varhaisen havaitsemisen, tietojen seurannan ja tiedonhaun aloilla. Sen työskentelyllä olisi vakiintunut tieteellinen perusta, ja se tehostaisi siten päätöksentekoa ja tieteelliseen näyttöön perustuvien menettelytapojen käyttöönottoa.
Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, yhteisön ympäristösäännöstössä on noin 400 johdetun oikeuden säädöstä ja kansainvälistä yleissopimusta, joita hallitukset, paikallisviranomaiset, yritykset ja kansalaisyhteiskunta käyttävät ja soveltavat. Millaisia tuloksia tämä kuuluisa "parempaa sääntelyä" koskeva strategia on tähän mennessä tuottanut?
Kaksi vuotta sitten ehdotin parlamentissa kansainvälisen ympäristöjärjestön perustamista. Mikä on komission kanta? Kuten kaikki tiedämme, ympäristö on julkinen hyödyke, eikä sillä ole sinänsä rajoja. Mitä mieltä komissio on kansainvälisen ympäristötuomioistuimen perustamisesta?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Kuten totesin parlamentin jäsenelle ensimmäisessä vastauksessani, komissio tekee muiden kanssa yhteistyötä ja ehdottaa. että YK:n alaisuuteen perustetaan monenvälinen ympäristöjärjestö, jolla on toimivalta ja selkeät lakimääräiset tehtävät. Uskomme tämän tehostavan päätöksentekoa ja tieteelliseen näyttöön perustuvien menettelytapojen käyttöönottoa.
Komissio ei ole vielä vahvistanut lopullista kantaansa tuomioistuinta koskevaan ehdotukseenne.
Euroopan unioni on asettanut itselleen maailman tiukimman tavoitteen rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuuksia ilmakehässä. Komission mukaan sen tavoite 550 tilavuusmiljoonasosan (ppm) hiilidioksidiekvivalenttitasosta rajoittaa ilmaston lämpenemisen enintään 2 °C:een esiteolliseen aikaan verrattuna.
Ilmastotieteilijä Malte Meinshausen väittää kuitenkin uusimmassa tutkimuksessaan, että tämä tavoite voi rajoittaa ilmaston lämpenemisen 2 °C:een vain 12 prosentin todennäköisyydellä. IPCC:n raporttiluonnoksessa annetaan ymmärtää, että todennäköisyys saattaa olla vieläkin pienempi. Komission omat tutkijat saivat vuonna 2005 selville, että ilmaston lämpenemisen rajoittamista enintään 2 °C:een koskevien kohtuullisten mahdollisuuksien varmistamiseksi voi olla tarpeellista vakauttaa pitoisuudet 550 ppm:n selvästi alittavalle hiilidioksiditasolle.
Voiko komissio selittää, miten se voi asettaa tavoitteita, joilla sen tietojen mukaan ei päästä haluttuun tulokseen? Mitä suunnitelmia komissiolla on kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuustavoitteen pienentämiseksi 400 ppm:ään, mikä on Malte Meinshausenin suosittelema määrä, jotta sen mahdollisuuden rajoittaa ilmaston lämpeneminen 2°C:een olisivat mahdollisimmat suuret?
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Martin, komissio laatii EU:n ilmastopolitiikan ja ilmastonmuutosta koskevan tieteellisen analyysinsa kaikkein vankimpien saatavilla olevien ajantasaisten tietojen perusteella. Komissio tietää, että tuoreimpien tutkimusten mukaan ilmaston lämpenemistä ei onnistuta rajoittamaan 2 °C:seen tavoitteen mukaisesti, jos kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet vakiinnutetaan 550 tilavuusmiljoonasosaan (ppm) hiilidioksidiekvivalenttia.
Tänä vuonna antamassaan tiedonannossa "Maailmanlaajuisen ilmastonmuutoksen rajoittaminen kahteen celsiusasteeseen" komissio näin ollen totesi, että kasvihuonepäästöjen pitoisuuksien on oltava tulevina vuosikymmeninä huomattavasti vähemmän kuin 550 ppm hiilidioksidiekvivalenttia, jotta voidaan varmistaa 50 prosentin mahdollisuus pysyä 2 °C:n tavoitteessa. Lisäksi komissio totesi, että päästöjen on vähennyttävä edelleen, jotta ne voidaan vakiinnuttaa noin 450 tilavuusmiljoonasosaan hiilidioksidiekvivalenttia.
Tämä tarkoittaa, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen on vähennyttävä vuoteen 2050 mennessä vähintään 50 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna.
Komission analyysi osoitti, että tämä tavoite on teknisesti saavutettavissa ja taloudellisesti toteutettavissa, jos päästöistä pääasiallisesti vastuussa olevat toimivat ripeästi. Tekninen toteuttavuus vahvistettiin taannoin hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin työryhmän 3 laatimassa raportissa.
Myös jäsen Martinin kysymyksessään mainitsemat Malte Meinshausenin tieteelliset tutkimukset tukevat tätä kunnianhimoista tavoitetta. Jotta ilmaston lämpeneminen voidaan rajoittaa 2 °C:seen, kehittyneiden valtioiden on ehdotettava, että kasvihuonekaasupäästöt vähennetään yhdessä vuoteen 2020 mennessä 30 prosenttiin vuoden 1990 tasosta. Asetimme tämän tavoitteen ehdotuksissa, jotka hyväksyimme komissiossa tämän vuoden tammikuussa ja joita neuvostokin kannatti.
Myös kehitysmaiden on saavutettava päästöjensä enimmäismäärää koskeva tavoite vuosina 2020–2025. Tämä on maailmanlaajuinen haaste, ja EU, joka aiheuttaa 14 prosenttia koko maailman kasvihuonekaasupäästöistä, on valmis johtamaan asian käsittelyä kansainvälisellä tasolla.
EU on varma, että Balissa myöhemmin tänä vuonna järjestettävä ilmastonmuutosta käsittelevä YK:n konferenssi antaa alkusysäyksen neuvotteluille, jotka koskevat ilmastonmuutoksen parissa vuoden 2012 jälkeen tehtävää kansainvälistä yhteistyötä. Nämä neuvottelut johtavat – tai niiden pitäisi johtaa – sopimukseen siitä, mitä on tehtävä, jotta päästöt vähenevät maailmanlaajuisesti.
Haluan vielä todeta, että viimeisimmän G8-huippukokouksen päätelmien perusteella – ottaen huomioon näiden päätelmien kehityksen sekä puutteet – katsomme, että tässä sopimuksessa tapahtui merkittävää edistystä muutama päivä sitten Heiligendammissa.
David Martin (PSE). – (EN) Haluan aluksi kiittää komission jäsentä erittäin yksityiskohtaisesta ja jollain tapaa rohkaisevasta vastauksesta. Hän kuitenkin myönsi vastauksessaan, ettei hänen asettamiaan tavoitteita todennäköisesti saavuteta jos kasvihuonekaasupäästöjen pitoisuudet vakiinnutetaan tasolle 550 ppm hiilidioksidiekvivalenttia. Aikooko komissio ehdottaa ennen Balin konferenssia, että EU ottaa johtoaseman ja siirtyy 400 ppm:n tavoitteeseen ja näyttää näin hyvää esimerkkiä muulle maailmalle? Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, etteivät pelkästään EU:n toimet riitä.
Joaquín Almunia, komission jäsen. – (ES) Arvoisa puhemies, kuten totesin jäsen Martinille antamassani ensimmäisessä vastauksessa, me eurooppalaiset olemme vakuuttuneita siitä, että tässä asiassa tarvitaan valtavaa edistystä ja että EU:n on otettava johtoasema maailmanlaajuisessa toiminnassa.
Yhdessä etenemällä voimme vuoden lopussa järjestettävässä vuoden 2020 jälkeistä aikaa käsittelevässä konferenssissa saavuttaa huomattavasti kunnianhimoisempia tavoitteita, jollaisiin muut merkittävät kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat eivät ole valmiita sitoutumaan. EU on ainoa, joka tekee tällaisia sitoumuksia.
Kuten totesimme tammikuussa tekemissämme ehdotuksissa, EU:n on edettävä yksin ja asetettava kunnianhimoisia tavoitteita. Toivomiamme sitoumuksia ei kuitenkaan voida tehdä, elleivät muut konferenssin osanottajat tee samoin.
Puhemies. Seuraavana on
Bernd Posseltin kysymys nro 45 (H-0381/07):
Aihe: Jäteturismi
Miten komissio arvioi Baijerin ja Tšekin tasavallan välisen jäteturismin kehitystä ja mitä toimenpiteitä se suunnittelee vähentääkseen EU:n sisällä tapahtuvaa ja sen välittömille lähialueille suuntautuvaa jäteturismia?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Posselt, Euroopan unionissa sovelletaan tiukkaa lainsäädäntöä jäsenvaltioiden välisten ja kolmansiin maihin tehtävien jätteiden siirtojen yhteydessä.
Jätteiden siirtoa koskevan yhteisön lainsäädännön tarkoituksena on estää jätteiden laiton kuljetus myös tapauksissa, joissa jätteitä kuljetetaan laittomasti jäsenvaltiosta toiseen, mitä kutsutaan ja mitä kuvailitte kysymyksessänne "jäteturismiksi".
Jätteiden kuljetus on sallittua vain, jos sen jälkeen toteutettavat hyödyntämis- tai hävitystoimet täyttävät EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännössä asetetut ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset.
EU:n lainsäädännössä asetetaan mahdollisimman tiukat vaatimukset hävitettäväksi tarkoitettujen vaarallisten aineiden ja jätteiden kuljetukselle. Tämän lainsäädännön nojalla on laitonta kuljettaa tällaisia jätteitä toiseen jäsenvaltioon, ellei alkuperämaan toimivaltaiselle viranomaiselle ole tehty kirjallista ennakkoilmoitusta. Siirto edellyttää lisäksi alkuperä-, vastaanottaja- ja kauttakulkumaan toimivaltaisten viranomaisten lupaa.
Komission ensisijaisina tavoitteina on varmistaa, että jäsenvaltiot soveltavat asianmukaisesti jätteiden siirtoa koskevaa EU:n lainsäädäntöä, sekä estää ja vähentää laittomia siirtoja. Komissio on jo toteuttanut toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.
Jäsenvaltioiden kanssa on järjestetty tänä vuonna tiedotustilaisuuksia ja -kokouksia, joilla pyritään tehostamaan jätteiden siirtoa koskevien säännösten täytäntöönpanoa ja noudattamista jäsenvaltioissa.
Toinen tärkeä askel on, että komissio aikoo laatia direktiiviehdotuksen, joka koskee ympäristönsuojelua rikoslainsäädännön avulla.
Emme voi hyväksyä jätteiden laitonta kuljetusta Saksasta Tšekin tasavaltaan emmekä jätteiden laitonta sijoitusta lopullisessa määränpäässä. Tiedämme, että samanlaisia tilanteita voi olla muissakin jäsenvaltioissa kuin kysymyksessänne esiin ottamassa valtiossa. Komissio seuraa tilannetta tarkasti, jotta se voi varmistaa, että EU:n ympäristölainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti.
Komissio ja jäsenvaltiot ovat yhdessä velvollisia varmistamaan tämän lainsäädännön tehokkaan soveltamisen. Jäsenvaltioiden on huolehdittava jätesiirtojen tarkastuksista ja valvonnasta sekä määrättävä tehokkaita, oikeasuhtaisia ja varoittavia seuraamuksia rikkomistapauksissa.
Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Lausun komission jäsenelle suuret kiitokset hyvästä ja perusteellisesta vastauksesta. Esitän vielä kaksi lisäkysymystä. Toteutetaanko komission jäsenen mielestä laittoman jäteturismin torjumiseksi riittävästi toimia? Pitääkö paikkansa, että ilmiö siirtyy EU:n uusille ulkorajoille, esimerkiksi Ukrainaan tai Kaakkois-Eurooppaan?
Joaquín Almunia, komission jäsen. (ES) Arvoisa puhemies, en ole tämän alan asiantuntija, mutta kun te toteatte kysymyksessänne ja minä totean vastauksessani jätteiden laittoman kuljetuksen olevan tosiasia, voin sanoa, että suhtaudun myönteisesti kaikkeen, mitä tällaisen toiminnan yhteydessä voidaan tehdä jo toteutettavien toimien lisäksi. Tämä pätee EU:n lainsäädännön noudattamisen varmistamista koskeviin komission velvoitteisiin samoin kuin jäsenvaltioiden toimiin, kuten totesin ensimmäisessä vastauksessani. Jäsenvaltioilla on valvonta- ja tarkastusvälineet käytettävissään tapahtumapaikalla.
Kuten totesin vastauksessani, saatavilla olevien tietojen perusteella laittomia jätteiden siirtoja ei tapahdu vain Saksan ja Tšekin tasavallan välillä vaan myös Saksan ja tiettyjen muiden uusien jäsenvaltioiden välillä. Tällaista voi tapahtua myös Euroopan unionin rajojen ulkopuolella.
Jäsenvaltioiden välisiä jätteiden siirtoja ja kuljetuksia ajatellen on joka tapauksessa erityisen hyödyllistä, että tässä keskustelussa vahvistetaan, että Euroopan unionin toimielimet aikovat hoitaa tehtävänsä mahdollisimman tarmokkaasti ja että ne ovat sitoutuneet siihen, sekä kehotetaan jäsenvaltioiden poliitikkoja tekemään samoin.
Puhemies. Seuraavana on
Claude Moraesin kysymys nro 54 (H-0357/07):
Aihe: Syöpäseulonta
Syöpää sairastaa EU:ssa kaksi miljoonaa ihmistä, joista 276 678 asuu Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Neuvosto on hiljattain antanut suosituksen syöpäseulonnasta. Onko komissio tietoinen, kuinka tehokkaasti jäsenvaltiot toteuttavat näitä suosituksia?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää parlamentin jäsentä kysymyksestä, vaikka rehellisesti sanoen toivon, että hän olisi esittänyt sen puoli vuotta myöhemmin. Valmistelemme nimittäin parhaillaan tätä nimenomaista asiaa eli neuvoston suosituksen täytäntöönpanoa koskevaa kertomusta, joka on tarkoitus hyväksyä tämän vuoden loppuun mennessä. Oletamme, että tästä kertomuksesta keskustellaan pääasiassa Slovenian puheenjohtajakaudella ensi vuoden alkupuolella.
Kyseisessä kertomuksessa esitetään tietoja suosituksen täytäntöönpanosta ja mahdollisista vaikutuksista jäsenvaltioissa, Euroopan talousalueen valtioissa ja ehdokasmaissa. Lisäksi kansallista täytäntöönpanoastetta verrataan mahdollisuuksien mukaan rinta- ja kohdunkaulasyöpää koskeviin EU:n viitearvoihin. Tiedot on tarkoitus saada lähinnä kahdesta lähteestä: jäsenvaltioilta, joihin komissio ottaa suoraan yhteyttä, ja Euroopan syöpäverkostolta, jonka tehtävänä on hankkia riippumattomilta alan asiantuntijoilta todisteet täytäntöönpanon vaikutuksista ja asteesta.
Haluan tässä yhteydessä ilmoittaa teille, että keräämme syöpätauteja koskevia tietoja myös vuonna 2005 perustetun Euroopan unionin syöpätietoverkoston kautta. Komissio osallistuu tämän verkoston rahoitukseen, ja sitä ylläpitää Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus. Tarkoituksena on koota tietoja, jotka ovat merkityksellisiä Euroopan väestön syöpäsairauksien seurannassa. Tämä hanke on tarkoitus saattaa päätökseen elokuun 2007 lopussa eli kahden kuukauden kuluttua. Sen jälkeen kaikki nämä tiedot ovat lähtökohtaisesti saatavilla.
Claude Moraes (PSE). – (EN) Esitin komission jäsenelle tämän kysymyksen, koska tiesin, että on suunniteltu joitakin erittäin hyviä toimia, ja haluan kiittää häntä siitä. Esitin kysymyksen, koska olen keskustellut lääkäreiden, asiantuntijoiden ja onkologien kanssa kotikaupungissani Lontoossa, ja meillä on Yhdistyneessä kuningaskunnassa kohtuuttoman paljon syöpätapauksia, kun otetaan huomioon, että kyseessä on vauras jäsenvaltio.
Haluan esittää teille seuraavan kysymyksen: Mitä sanon näille onkologeille, kun tapaan heidät seuraavan kerran? Sanonko heille, että pyritte kaikin keinoin varmistamaan neuvoston suosituksen täytäntöönpanon, että komissio suhtautuu vakavasti useiden jäsenvaltioiden kohtuuttomiin syöpälukuihin ja että laaditte jäsenvaltioista verrannollisen esimerkin, jotta voimme tehdä jotain aivan liian suurille luvuille?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Voin vakuuttaa, että teen kaikkeni, jotta seulontasuosituksia noudatetaan ja jotta ne pannaan täytäntöön mahdollisimman tehokkaasti. Kyse on kuitenkin suosituksista, ja meidän on myönnettävä tämä EU:n järjestelmässä oleva heikkous. Suositusten mahdollisimman tehokas soveltaminen ja täytäntöön paneminen ovat siis loppujen lopuksi kunkin jäsenvaltion vastuulla. Ehkäpä mainitsemallani kertomuksella voidaan hieman painostaa jäsenvaltioita. Jo saamiemme tietojen perusteella jäsenvaltioiden välillä on kuitenkin edelleen suuria eroja seulontaa koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanossa, ja monissa uusissa jäsenvaltioissa on valitettavasti kaikkein pahin tilanne.
Asiasta keskustellaan komission kertomuksen perusteella Slovenian puheenjohtajakaudella, ja keskustelusta ilmoitetaan pian parlamentille. Syöpä on ensisijainen terveysasia Slovenian puheenjohtajakaudella. Meillä on näin ollen varmasti mahdollisuus keskustella asiasta useaan otteeseen. Teen kaikkeni, jotta näitä suuntaviivoja ja suosituksia sovelletaan mahdollisimman tehokkaasti ja tarkasti.
Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Seulonta on tärkeää, mutta ennaltaehkäisy on parempi vaihtoehto. Viime kuukausina on kehitetty rokote kohdunkaulasyöpää vastaan. Kyseinen syöpälaji on nuorilla naisilla aina erityisen ongelmallinen. Jäsenvaltioilla on täysin erilaisia käytäntöjä: joissakin valtioissa rokotetta tarjotaan julkisen terveydenhoitojärjestelmän yhteydessä, ja toisissa se on yksityinen palvelu. Se tulee jälkimmäisessä tapauksessa erittäin kalliiksi, ja siitä muodostuu sosiaalinen kysymys. Voidaanko jäsenvaltioita komission mielestä painostaa, jotta ne asettaisivat tämän rokotteen mahdollisimman monien nuorten naisten ja tyttöjen saataville?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Olen tietoinen asiasta, ja meillä oli itse asiassa tilaisuus keskustella siitä huhtikuussa Aachenissa järjestetyssä terveysministerien epävirallisessa kokouksessa. Olemme nyt pyytäneet asian parissa työskentelevää tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaista keskusta laatimaan suuntaviivoja ja antamaan neuvoja tässä asiassa. Kuten tiedätte, jäsenvaltiot saavat tietenkin itse määrittää, mitä niiden terveydenhuoltojärjestelmä kattaa ja mitä ei. Uskon kuitenkin, että voimme tautien ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen johdolla keskustella asiasta lisää jäsenvaltioiden kanssa ja esittää niille tieteellisiä tosiseikkoja. Jäsenvaltioilla on kuitenkin edelleen toimivalta tehdä lopullinen päätös rahoitusasioista.
David Martin (PSE). – (EN) Kyky levittää parhaita käytäntöjä on Euroopan unionin suurimpia vahvuuksia terveydenhuollon alalla. Aikooko komissio seulontasuositusten tulosten tarkastelun lisäksi asettaa esimerkkitapaukseksi valtion, joka on saavuttanut parhaat tulokset seulonnassa, hoidossa ja kuolleisuusluvuissa, sekä analysoida, miten kyseinen valtio on onnistunut saavuttamaan nämä tulokset ja miten niitä voitaisiin soveltaa muissa jäsenvaltiossa? Ei ole mitään järkeä koota pelkästään tilastoja ja todeta, että "nämä valtiot menestyvät hyvin" tai "nämä valtiot menestyvät huonosti". Meidän on myös tiedettävä, miksi parhaat valtiot menestyvät ja miten näitä tuloksia voitaisiin soveltaa yhteisön muissa terveydenhuoltojärjestelmissä.
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Ottaen huomioon aiemmin mainitsemani terveydenhuoltoalan toimivaltaa koskevat rajoitukset parhaiden käytäntöjen vaihtaminen on keinoja, joilla Euroopan unioni voi parhaiten tuoda lisäarvoa tällä alalla.
Parhaiden käytäntöjen vaihdon, verkostojen ja osaamiskeskusten ansiosta voimme oppia toisiltamme ja jäsenvaltiot voivat hyödyntää toisessa jäsenvaltiossa hankittua asiantuntemusta ja tietoa. Kuten tiedätte, keskustelimme muutama viikko sitten terveydenhuoltopalveluja koskevasta aloitteesta. Rajat ylittävä yhteistyö, verkostot, parhaiden käytäntöjen vaihtaminen ja osaamiskeskukset ovat järjestelmällisesti tärkeä osa tätä aloitetta. Tällaisille yhteistyömuodoille on valitettavasti vielä joitakin oikeudellisia esteitä. Nekin toivottavasti saadaan selvitettyä tämän aloitteen avulla. Tämä on ensisijaisia tavoitteita tässä aloitteessa, jonka aiomme esittää vuoden loppuun mennessä, siis ensi syksynä. Meillä on näin ollen mahdollisuus keskustella asiasta myös parlamentissa.
Puhemies. Seuraavana on
Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 55 (H-0359/07):
Aihe: Uusi terveysstrategia
Mihin konkreettisiin toimiin Euroopan komissio aikoo ryhtyä uuden terveysstrategian puitteissa erityisesti, mitä tulee lasten terveyteen, tavoitteena ehkäistä ja torjua lasten terveyden kannalta haitallista tapakäyttäytymistä (esimerkiksi tupakka, alkoholi, liikalihavuus)?
Kuuluuko Euroopan komission mielestä lapsille turvata itsenäinen oikeus sairaala- ja terveydenhoitoon riippumatta siitä, mikä heidän vanhempiensa tulotaso ja työ on?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, Euroopan komissio aikoo todellakin hyväksyä uuden terveysstrategian vuodeksi 2007. Tämä strategia on yleinen kehys, ja siinä on asetettu määrällisiä tavoitteita, joissa sovelletaan yhtenäistettyä lähestymistapaa kaikkiin EU:n terveydenhuoltoalan aloitteisiin. Parlamentin jäsen tavallaan päätteli kysymyksessään, että Euroopan komissio kiinnittää huomiota erityisesti lapsiin ja nuoriin, ja yhdyn tähän päätelmään.
Terveysstrategiassa todetaan esimerkiksi, että terveelliset elämäntavat ovat tärkeitä ja että liikalihavuutta, tupakointia ja alkoholismia on torjuttava, mutta siinä käsitellään erityisesti myös aloja, jotka vaikuttavat lapsiin ja nuoriin.
Kuten totesin edellisen kysymyksen yhteydessä, laadukkaita terveys- ja turvallisuuspalveluja koskeva aloitteemme hyväksytään tietenkin pian, ja siinä otetaan huomioon kaikki terveysministerien vuosi sitten hyväksymät yhteiset perusarvot, jotka tukevat Euroopan unionin terveydenhuoltojärjestelmiä. Ministerien päätöksessä mainittuja arvoja ovat tasa-arvoisuus, yleismaailmallisuus ja kaikkien – tietenkin myös lasten – yhdenvertaiset mahdollisuudet saada terveyspalveluja taloudellisesta tilanteesta riippumatta, ja näitä arvoja noudatetaan kaikissa tätä asiaa koskevissa komission aloitteissa. Terveyspalvelujen tarjoaminen kuuluu tietenkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta komissio tukee jäsenvaltioita siinä, ja otamme edellä mainitut arvot huomioon kaikissa terveydenhuoltoalaa koskevissa aloitteissamme.
Nämä seikat tarjoavat mielestämme hyödyllisen lähtökohdan yhteisön kaikille terveydenhuoltoalan toimille.
Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, koska parhaillaan keskustellaan lasten oikeuksia koskevasta strategiasta ja koska asiasta vastaava valiokunta ei ole antanut terveydenhuoltoalaa koskevaa lausuntoa, haluan etenkin lapsia ajatellen kysyä, onko jotain tehty säännöllisten tarkastusten toteuttamiseksi kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan varmistaa tietty terveyden taso ja sairauksien varhainen diagnosointi.
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, on selvää, että tämä ala kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta jatkossa toteutettavissa erilaisissa strategioissa ja eri alojen parhaiden käytäntöjen vaihdon yhteydessä keskustellaan tietenkin myös parhaasta ennaltaehkäisymenetelmästä, ja nopea tutkimus on ilman muuta tärkeä ennaltaehkäisymenetelmä. Oletamme kuitenkin, että tätä asiaa käsitellään kullakin alalla erikseen. En usko, että horisontaalinen säännös on mahdollinen etenkään lasten kohdalla. Strategiassa ja aloitteessa viitataan kuitenkin nimenomaisesti lapsiin ja ennalta ehkäisyyn kaikilla terveydenhuollon aloilla ja kaikissa vältettävissä olevissa terveysongelmissa.
Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen mainitsi alkoholismin. Itävallassa nuorison keskuudessa on kehittynyt harvinainen – tai ei niinkään harvinainen – runsaan kertajuomisen ilmiö. Tavoitteena on ilmeisesti juoda itsensä tajuttomaksi mahdollisimman nopeasti. Onko tämä komission jäsenen kokemuksen mukaan ainoastaan itävaltalainen ilmiö vai onko tällainen suuntaus havaittavissa koko Euroopassa? Jos tämä on eurooppalainen suuntaus, onko hänellä jo mielessään joitakin toimia, joilla voitaisiin torjua tällaista kohtuutonta juomista ja estää se pitkällä aikavälillä?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, tämä alkoholin liikakäyttöön liittyvä ongelma lienee itse asiassa lähtöisin Euroopan unionin pohjoisista tai koillisista jäsenvaltioista, mutta se leviää nyt eteläisempiin valtioihin. Tiedämme jo, että tätä ongelmaa esiintyy Espanjassa, ja minulla on ollut usein tilaisuus keskustella asiasta Espanjan terveysministerin kanssa.
Tätä asiaa käsitellään viime vuonna hyväksytyssä, jäsenvaltioiden kannattamassa strategiassa, jolla pyritään torjumaan liiallisen alkoholin käytön haitallisia vaikutuksia. Odotamme itse asiassa Euroopan parlamentin kantaa asiasta, mutta strategiassa kiinnitetään huomiota ennen kaikkea nuoriin ja yleensäkin tällaisen alkoholin liikakäytön torjuntaan. Kuten jo aiemmin totesin, vastuu on hyvin pitkälti jäsenvaltioilla. Uskomme kuitenkin, että voimme saavuttaa myönteisiä tuloksia vaihtamalla parhaita käytäntöjä ja kokemuksia jäsenvaltioiden välillä sekä tekemällä yhteistyötä kaikkien asianomaisten virastojen kanssa. Nimenomaan tästä syystä viime viikolla järjestettiin alkoholia ja terveyttä käsittelevän eurooppalaisen foorumin ensimmäinen kokous, jossa käsiteltiin tietenkin myös parlamentin jäsenen esiin ottamaa ongelmaa.
Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Tavoitteena on elää pitkään terveenä. Onko komissiolla ehdotuksia, miten olemassa olevia EU:n ohjelmia, esimerkiksi tutkimuksen seitsemättä puiteohjelmaa tai kilpailukyvyn ja innovoinnin toimintaohjelmaa, voitaisiin hyödyntää tämän tavoitteen saavuttamisessa, ja mitkä ovat komission suunnitelmat vuoteen 2013 saakka?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, ennalta ehkäisy on tietenkin yleisesti ottaen komission keskeisenä terveydenhuoltoalan tavoitteena tällä kaudella. Kuten jo totesin, nimenomaan tästä syystä keskitymme useisiin toimiin, jotka liittyvät terveydenhuoltoalaan kohdistuviin kielteisiin vaikutuksiin, kuten alkoholiin, tupakointiin, liikalihavuuteen, mielenterveyteen ja kaikkiin tällaisiin asioihin. Myös mainitsemanne asia sisältyy strategiaamme. Tätä lähestymistapaa sovelletaan kaikilla aloilla, etenkin mainitsemallanne tutkimusalalla toteutettaviin EU:n toimiin sekä muilla Euroopan unionin toiminta-aloilla, kuten maataloudessa, liikenteessä ja aluepolitiikassa.
Teen erityisesti tutkimuksen alalla tiivistä yhteistyötä kollegani kanssa. Teemme tätä yhteistyötä etenkin terveystutkimuksessa, kuten syöpää ja lintuinfluenssaa koskevassa tutkimuksessa, sekä muilla terveyteen liittyvillä aloilla. Se on nimittäin nähdäksemme tärkeimpiä painopistealueita, mikä myönnetään myös seitsemännessä rahoituspöytäkirjassa.
Puhemies. Seuraavana on
Marc Tarabellan kysymys nro 56 (H-0360/07):
Aihe: Terveyspalvelut
Komissio esitteli 20. huhtikuuta 2007 syyskuussa 2006 käynnistetyn terveyspalveluja koskeneen kuulemisen tulokset.
Koska suurin osa vastaajista kannattaa terveyspalveluja koskevia yhteisön toimia, voiko komissio kertoa alustavista jatkotoimista, joita se aikoo toteuttaa erityisesti potilaille tiedottamisen tehostamiseksi, jotta he voivat tehdä valintansa tietoisesti, sekä menettelyjen ja niille potilaille asetettujen määräaikojen selventämiseksi, jotka haluavat saada hoitoa toisessa jäsenvaltiossa, ja mitä valitusoikeutta se aikoo ehdottaa, jos kansalliset viranomaiset kieltäytyvät antamasta etukäteen lupaa?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Kuten aiemmin totesin, meillä oli tilaisuus keskustella terveyspalveluista toukokuussa, kun käsittelimme Vergnaud'n mietintöä, josta oli meille erittäin paljon apua. Voin ilmoittaa parlamentille, että olemme parhaillaan laatimassa ehdotusta. Muutaman ministeritason keskustelun jälkeen terveysministerit päättivät asiasta viimeksi järjestetyssä neuvoston kokouksessa, jossa ministerit toivoivat komission laativan ehdotuksen, kuten parlamenttikin oli toivonut. Aiomme näin ollen esitellä ehdotuksen mahdollisimman pian, ehdottomasti ennen vuoden loppua.
Toteutimme aiemmin laajan julkisen kuulemisen, jonka tulokset otetaan huomioon, mutta tärkein tulos on se, että EU:n tason aloite tuo lisäarvoa. Tiedotus on tietenkin tärkeä osa sitä, ja haluamme tiedotuksen olevan mahdollisimman tarkkaa ja objektiivista. Pyrimme löytämään ratkaisuja, jotka tuovat todellista lisäarvoa potilaille, terveydenhoitoalan ammattilaisille ja terveydenhoitopalvelujen tarjoajille, luomatta uusia byrokraattisia esteitä ja noudattamalla toissijaisuusperiaatetta. Varmistamme, että terveyspalveluja koskevat ehdotukset sekä samaan aikaan käsiteltävät yleishyödyllisiä sosiaalipalveluja koskevat komission aloitteet, laajemmat yleishyödylliset palvelut ja meneillään oleva sosiaaliturvajärjestelmien koordinointia koskevien säännösten uudistaminen ja yksinkertaistaminen ovat keskenään johdonmukaisia.
Kuten aiemmin totesin, kansalaisille tiedottaminen on tärkeää, joten tiedonsaantia pyritään parantamaan. Joitakin tietoja on jo koottu hiljattain käyttöön otetulle Internet-sivustolle, jossa käsitellään terveydenhoitokulujen kattamista ulkomailla. Tämä Internet-sivusto on jo saatavilla ranskaksi, englanniksi ja saksaksi ja tuota pikaa myös kaikilla muilla virallisilla kielillä.
Tiedotamme parlamentille tietenkin tulevista ehdotuksista heti, kun ne on viimeistelty komissiossa, mutta voin esittää ehdotuksessa käsiteltävät keskeiset asiat pääpiirteittäin. Niissä käsitellään potilaille suunnattavan tiedotuksen parantamista etenkin rajat ylittävän terveydenhoidon alalla, terveyspalvelujen yleistä laatua ja turvallisuutta, potilaiden muutoksenhakuoikeuksia heidän kärsiessään vahinkoa, yksityisyyden kunnioitusta, potilaille tarjottavia menettelyllisiä takeita rajat ylittävässä terveydenhuollossa, rajat ylittäviä terveyspalveluja koskevien tietojen keräämistä sekä EU:ssa tehtävän yhteistyön tukemista esimerkiksi eurooppalaisten referenssiverkkojen, laatu- ja turvallisuusohjeiden laadinnan tai vertailukelpoisten tietojen ja indikaattorien kehittämisen aloilla.
Marc Tarabella (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, onko komissiolla jo vuositilastoja, joista ilmenee, kuinka paljon kussakin jäsenvaltiossa on sellaisia kansalaisia, jotka haluavat käyttää toisen valtion terveydenhoitopalveluja, ja mitkä ovat niiden käytön pääasialliset syyt. Jos tällaisia tilastoja ei ole, tietääkö komissio, kuinka paljon jäsenvaltioiden kansalaiset, joilta on evätty lupa saada terveydenhoitoa toisessa jäsenvaltiossa, ovat tehneet kanteluja?
Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Yksi ongelma on nimenomaan se, ettei meillä ole riittävästi tilastoja tältä alalta. Saamiemme todisteiden perusteella tiedämme kuitenkin, että tällaisen terveydenhoidon osuus on vähintään 1 prosentti. Tämä siis lisää odotuksia. Suurin syy on toistaiseksi tiedon puute. Kansalaiset eivät tiedä, että heillä on tällainen oikeus, ja mitä paremmin he ovat perillä tällaisesta mahdollisuudesta, sitä enemmän he hakeutuvat hoitoon ulkomaille. Meillä on nyt mahdollisuus säännellä tätä asiaa, ennen kuin se paisuu liian suureksi ja ennen kuin on liian myöhäistä.
Minulla ei valitettavasti ole tietoa sellaisten kansalaisten tekemistä kanteluista, joille ei ole myönnetty lupaa. Kuten tiedätte, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa on käsitelty tapauksia, joissa kansalaiset ovat olleet tyytymättömiä kielteiseen päätökseen. Emme saa kuitenkaan tätäkään kautta täsmällistä ja selkeää kuvaa asiasta, koska potilaat eivät useinkaan tiedä, että he voivat hakea muutosta EU:n toimielimiltä. Vastatessani aiemmin kysymykseenne minulla oli siksi edessäni vain tietoja rajat ylittävistä terveyspalveluista, jotka ovat yksi tulevan aloitteen painopisteistä.
Puhemies. – Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).
Kyselytunti päättyi.
(Istunto keskeytettiin klo 19.40 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)
17. Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Arlene McCarthyn laatima sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö (A6-0226/2007) erityisongelmista julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen suhteesta Lissabonin toimintasuunnitelmaan (2006/2084(INI)).
Arlene McCarthy (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan koordinaattoreita tuesta työlleni puheenjohtajana. Esitämme ensimmäisen tuloksen valiokunnan yksityiskohtaisesta työstä, joka liittyy sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoon. Tässä tapauksessa tarkastellaan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön tehokkuutta.
Mietintö on tulosta kuukausien laajamittaisesta tutkimustyöstä sekä jäsenvaltioiden, julkisten hankintojen alan ammattilaisten ja asiantuntijoiden sekä komission henkilöstön epävirallisesta kuulemiskierroksesta. Suureksi avuksi on ollut myös sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sihteeristön henkilöstö, jolle haluan esittää kiitokseni.
Järjestimme työpajan, jossa tarkasteltiin parhaita käytäntöjä ja kiinnitettiin huomio julkisiin hankintoihin. Tässä yhteydessä osoitettiin, että parlamentti on sitoutunut parempaan sääntelyyn. Samalla parannettiin yritysten tietoja EU:n lainsäädännöstä ja osoitettiin kansalaisten saamat edut.
Miksi päätimme tarkastella julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä? Vuosina 2003–2006 julkaistiin sarja kielteisiä lehtiartikkeleja, joissa annettiin ymmärtää, että sisämarkkinat epäonnistuvat, koska julkisia hankintoja koskevia EU:n sääntöjä ja etenkään kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämisen periaatetta koskevia sääntöjä ei oteta huomioon. Lisäksi huolta aiheutti se, että lainvastaisesti suoraan kilpailuttamatta myönnettyjen hankintasopimusten määrä kasvoi. Julkisten hankintojen markkinat, joiden osuus EU:n bruttokansantuotteesta on noin 16 prosenttia ja arvo noin 1,7 biljoonaa euroa, ovat epäilemättä taloudellisesti valtavan tärkeät koko EU:ssa talouskasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta. Paikallisviranomaiset tekevät yhä suuremman osan julkisista hankinnoista ja tarjoavat näin mahdollisuuksia uusiin työpaikkoihin paikallisesti etenkin pk-yrityksissä.
Selvityksemme johti näkemykseen, jonka mukaan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön asianmukaisessa soveltamisessa on todella joitakin ongelmia. Myös rajatylittävään toimintaan liittyvää syrjintää esiintyy. Merkittävä määrä komission rikkomistapauksista koskee julkisia hankintoja. Olisimme voineet laatia mietinnön, jossa nimetään huonot käytännöt tai jäsenvaltiot, joista viisi ei ole vieläkään, siis vuonna 2007, pannut täytäntöön julkisia hankintoja koskevia direktiivejä. Näin olisimme taatusti saaneet julkisuutta joukkoviestimissä.
Olemme kuitenkin sitä mieltä, että kaiken kaikkiaan julkisten hankintojen markkinoiden avaaminen EU:ssa vaikuttaa myönteisesti sisämarkkinoiden toimintaan ja auttaa EU:ta Lissabonin tavoitteiden saavuttamisessa. Tämän vuoksi päätimme keskittyä rakentavasti toimiin, joilla jäsenvaltiot voisivat puuttua entistä paremmin toistuviin ja uusiin ongelmiin, joita esiintyy yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa.
Mietinnössä suositellaan tämän vuoksi, että komissio antaa ehdotuksen toimintasuunnitelmasta, jossa kannustetaan voimakkaasti jäsenvaltioita puuttumaan näihin ongelmiin. Kehotamme ottamaan käyttöön menettelyjä, joissa painotetaan komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, ja edistämään aktiivisesti epävirallista vuoropuhelua aikaisessa vaiheessa. Korostamme, että alalla voidaan käyttää epävirallisia riitojenratkaisumenetelmiä virallisten keinojen rinnalla. Kehotamme komissiota julkaisemaan ohjeet sosiaalialan kriteerien soveltamisesta, kun se on saanut tätä alaa koskevan tutkimuksensa valmiiksi. Haluamme, että julkisia hankintoja koskevia parhaita käytäntöjä vaihdetaan vastaisuudessa entistä enemmän, että hankintaviranomaisia koulutetaan järjestelmällisesti ja että eurooppalaisten verkostojen työtä sovitetaan yhteen julkisia hankintoja koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi. Suosittelemme uuden direktiivin kaikkien valinnaisten sääntöjen, kuten sähköisiä huutokauppoja koskevien sääntöjen, panemista täytäntöön, ja kehotamme perustamaan kansallisia julkisten hankintojen neuvontavirastoja, jotka tukevat hankintaviranomaisia ja avustavat tarjoajia.
Toteamme, että komissiolla on oltava riittävästi tämän alan henkilöstöä, jotta ongelmia voidaan käsitellä. Kehotamme myös parantamaan tietojenkeruuta julkisten hankintojen alalla. Tiedämme, että tämä on vaikeata jo pelkästään alan laajuuden ja erilaisten kansallisten tilinpitojärjestelmien vuoksi. Haluamme jäsenvaltioiden sitoutuvan poliittisesti etenkin siihen, että ne nopeuttavat alan lainsäädännön asianmukaista saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa.
Tällä hetkellä ajankohtainen kysymys on sisäisten palvelujen eli in house -palvelujen tarjoaminen sekä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen soveltaminen julkisen sektorin eri toimijoiden välisiin kumppanuuksiin. Valiokunta päätti, ettei nyt Teckalin tapauksen jälkeen ole riittävää Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä, joka selkeyttäisi lainsäädäntöä sen osalta, mitä viranomaisten olisi tehtävä. Kehotamme komissiota kuitenkin jatkamaan työtään tällä alalla ongelmien ratkaisemiseksi ja lainsäädännön selkeyttämiseksi. Muistutan parlamentin jäseniä siitä, että hyväksyimme äskettäin Weilerin mietinnön, jossa esitetään todella hyviä suosituksia julkisen sektorin eri toimijoiden välisistä kumppanuuksista.
Lopuksi totean, että nyt käsiteltävän mietinnön ja yhtenäismarkkinoiden tulevaisuuden välillä on selkeä suhde. Itse asiassa komission odotetaan raportoivan tulevasta politiikasta ensi syksynä.
Haluan kiittää kaikkia parlamentin jäseniä osallistumisesta tähän keskusteluun ja kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet työpajamme toimintaan ja asian käsittelyyn monilla muilla tavoin. Odotan komissiolta voimakasta tukea tälle mielestäni myönteiselle ja käytännölliselle mietinnölle, jolla pyritään parantamaan tätä sisämarkkinoiden tärkeää osa-aluetta.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, komissio pohtii parhaillaan yhtenäismarkkinoiden tulevaisuutta. Toivomme, että voimme ensi syksynä esittää ajatuksia siitä, mihin yhtenäismarkkinapolitiikassa olisi keskityttävä tulevina vuosina.
Yksi selvityksemme tärkeimmistä osista koskee sitä, miten voitaisiin varmistaa entistä paremmin, että yhteisön lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti kaikkialla. Suhtaudun myönteisesti siihen, että olette laatineet tästä asiasta mietinnön, jossa keskitytään erityisesti julkisiin hankintoihin. Kiitän esittelijäänne McCarthya aloitteesta.
Mietinnön tärkeimpiä suosituksia on ehdotus, jonka mukaan on perustettava kansallisia neuvontavirastoja, jotka tukevat hankintaviranomaisia ja avustavat tarjoajia. Tällaisella kansallisella yhteyspisteellä voisi olla suuri merkitys sen varmistamisessa, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä sovelletaan asianmukaisesti. Julkisia hankintoja koskevan neuvonnan tuominen kansallisen elimen avulla lähemmäs lukuisia hankintaviranomaisia ja yksittäisiä tarjoajia on hyvä ajatus. Komissio on valmis tekemään yhteistyötä tällaisten kansallisten yhteyspisteiden kanssa ja vastaamaan niiden kaikkiin mahdollisiin tiedusteluihin.
Jäsenvaltioiden olisi noudatettava mietinnössä esitettäviä suosituksia ja esimerkiksi perustettava tällainen kansallinen neuvontavirasto. Joissakin jäsenvaltioissa ollaan parhaillaan perustamassa yhteyspisteitä tai sisämarkkinakeskuksia, jotka voivat avustaa yrityksiä ja kansalaisia sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkkoon (SOLVIT), tavaroiden vapaaseen liikkuvuuteen tai palveludirektiiviin liittyvissä asioissa. Suhtaudun myönteisesti tällaisiin aloitteisiin ja toivon, että tällaiset kansalliset elimet laajentavat toimintaansa niin, että se ulottuu kaikkiin sisämarkkinoiden osa-alueisiin, myös julkisiin hankintoihin.
Haluamme myös vakuuttaa teille, että komissio käyttää kaikki käytettävissä olevat keinonsa varmistaakseen, että vuonna 2004 annetut julkisia hankintoja koskevat direktiivit pannaan täytäntöön mahdollisimman nopeasti niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat jääneet tältä osin jälkeen. Olen pahoillani siitä, ettei toimillamme kaiken mahdollisen neuvonnan ja avun antamiseksi voitu estää sitä, että meidän oli ryhdyttävä oikeustoimiin joitakin jäsenvaltioita vastaan, koska ne eivät ole saattaneet yhteisön lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöä. Meillä ei kuitenkaan ole varaa hukata aikaa, kun luodaan tasavertaisia toimintamahdollisuuksia kaikille tarjoajille kaikkialla Euroopan unionissa.
Lopuksi haluan painottaa, että jäsenvaltioiden on sitouduttava julkisia hankintoja koskevaan tavoitteeseen, jotta lainsäädännön asianmukaisessa saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa voidaan edistyä. Julkisia hankintoja koskevien tapausten osuus jäsenvaltioita vastaan nostetuista rikkomistapauksista on edelleen aivan liian suuri. Tämä haittaa tarjoajien välistä tasapuolista kilpailua. Se on haitaksi myös julkiselle taloudelle ja siten veronmaksajille. Mietinnössänne korostetaan, että asiaintilaa on parannettava. Kiitän parlamenttia tuesta.
Charlotte Cederschiöld, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää lämpimästi esittelijä McCarthya erinomaisesta mietinnöstä.
Olen viime aikoina havainnut Euroopan parlamentissa suuntauksen, jota EU:n kansalaisena pidän huolestuttavana. Tarkoitan sitä, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kunnioittaminen on heikentynyt. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ota päätöksissään huomioon kansallisia näkökohtia, vaan se ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen kansalaisten edut. Lisäksi yksi perustamissopimuksen perusajatuksista on, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöä sovelletaan jokaisessa jäsenvaltiossa. Euroopan parlamentin päätehtävänä on lakien säätäminen. Kun huolehdimme tästä tehtävästä, on hyvin tärkeää, että pidämme Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen yhteisöllistä lähestymistapaa johtotähtenä ja ettemme pidä Euroopan yhteisöjen tuomioistuinta vihollisena. Jälkimmäinen näkemys ei valitettavasti ole nykyään kovin harvinainen.
Julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö kärsii vielä muutamista alkuvaikeuksista. Monet näistä ongelmista johtuvat kansallisen täytäntöönpanon puutteesta tai ongelmista kansallisessa täytäntöönpanossa. Meidän ja jäsenvaltioiden tavoitteena on aina oltava se, että lainsäädännöstä tehdään mahdollisimman ymmärrettävää ja sellaista, että se on mahdollisimman hyvin mukautettavissa todellisiin tarpeisiin. Pk-yritysten olisi voitava osallistua rajatylittävien markkinoiden toimintaan myös käytännössä eikä vain teoriassa.
On luotava toimiva kehys julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varten ja taattava oikeusvarmuus yrityksille ja viranomaisille. Luomatta tarpeetonta byrokratiaa on varmistettava, että kaikki toimivat EU:n lainsäädännön mukaisesti. Tehtävänämme on varmistaa, etteivät paikalliset ja kansalliset edut tallaa jalkoihinsa yhteistä tavoitettamme, joka on ja jonka täytyykin olla kaikkien EU:n kansalaisten ja yrittäjien kannalta paras tulos.
Lopetan toteamalla, että luotan komissioon ja tulevaan hyvään yhteistyöhömme.
Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijä McCarthya erinomaisesta mietinnöstä. Minusta nyt on kuitenkin hyvä tilaisuus esittää jotkin asiat selkeästi niin, että myös parlamentin ulkopuoliset eli tavalliset ihmiset ymmärtävät ne.
Minulla on tältä alalta käytännön kokemusta. Haluan tuoda esiin, että julkisia hankintoja voidaan käyttää mittapuuna korruption torjunnassa. Julkisen hallinnon avoimuutta ja hyvän hallinnon tasoa voidaan mitata sillä, kuinka hyvin säännöt toimivat ja miten eri elimet soveltavat niitä.
Haluan kiittää komissiota työstä näiden sääntöjen soveltamisen hyväksi. Annan tunnustukseni myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle sääntöjen asianmukaisesta soveltamisesta. Kuten esittelijä toteaa, emme voi kuitenkaan hyväksyä nykyistä tilannetta. On vielä paljon Euroopan unionin sääntöjä, joita ei ole saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja valitettavasti Euroopan unionissa on vielä paljon viranomaisia, jotka eivät sovella yhteisön lainsäädäntöä asianmukaisesti.
Olen sitä mieltä, että komission on nyt aika esittää esittelijän suosituksen mukaisesti määrätietoinen toimintasuunnitelma, jonka tavoitteena on toisaalta varmistaa yhteisön lainsäädännön noudattaminen ja parantaminen. Edistämällä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotka ovat vastuussa tämän lainsäädännön soveltamisesta, on toisaalta varmistettava tehokas täytäntöönpano kaikilla hallinnon tasoilla. Ehkä on maita, joissa ei ole korruptiota, mutta sanoisin silti, että korruptio on suurin hallinnon ja demokratian toimintaa uhkaava vaara.
Haluan kiittää vielä kerran esittelijä McCarthya. Uskon, että voimme huomenna hyväksyä tämän mietinnön suurella enemmistöllä.
Heide Rühle, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen McCarthya erinomaisesta mietinnöstä. Myös minä olen sitä mieltä, että on kiireesti varmistettava, että direktiivejä sovelletaan käytännössä. Puutteellinen lainsäädäntö voi johtaa oikeudelliseen epävarmuuteen ja kilpailun vääristymiseen. Tämä on estettävä.
Tämän mietinnön yhteydessä olemme todenneet, että uudet direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä valitettavasti vain 20 jäsenvaltiossa 27 jäsenvaltiosta, vaikka määräaika päättyi jo 31. tammikuuta 2006. Puutteiden, jotka liittyvät säädösten saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä, todetaan useimmiten johtuvan henkilöstöpulasta tai asiantuntijoiden saatavuuteen liittyvistä ongelmista sekä poliittisen tahdon puuttumisesta jäsenvaltioissa. Juuri näitä kysymyksiä on siis tarkasteltava. Pidänkin jäsen McCarthyn ehdotuksia erinomaisina. Valiokunta ehdottaa komissiolle toimintasuunnitelmaa, jonka avulla kannustetaan jäsenvaltioita täyttämään velvollisuutensa ja puuttumaan toistuviin tai uusiin ongelmiin julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa.
Minusta on kuitenkin myös tärkeää, että valiokunta on jälleen kerran vahvistanut, että tietyillä aloilla on hyviä käytäntöjä, joita olisi jaettava. Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava keskenään aktiivisesti tietoa julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä siihen liittyvistä parhaista käytännöistä ja parannettava yhteistyötä komission kanssa kyseisellä alalla. Valiokunta kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita yhteensovittamaan ja yksinkertaistamaan sähköisiä hankintatekniikoita sekä helpottamaan tällaisiin hankintoihin osallistumista. Valiokunta pitää myönteisenä komission käsikirjaa ympäristöalan kriteerien soveltamisesta ja kehottaa julkaisemaan ohjeet sosiaalialan kriteerien soveltamisesta. Myös tämä vähentäisi oikeudellista epävarmuutta.
On kuitenkin myös toinen ala, joka on otettava huomioon oikeudellisen epävarmuuden yhteydessä. Tämä ratkaisematon ongelma koskee julkisen sektorin toimijoiden välistä yhteistyötä, jota kutsutaan Saksassa kuntainväliseksi yhteistyöksi. Tällöin paikallisviranomaiset ja todellakin vain paikallisviranomaiset huolehtivat yhdessä sellaisista asioista kuin lasten päivähoito, vesihuolto, jäteveden poisto ja jätehuolto. Paikallisviranomaiset tekevät tällaista yhteistyötä, jotta voitaisiin pysäyttää maaseutua vaivaava väkiluvun lasku.
Olen sitä mieltä, ettei tällainen kuntainvälinen yhteistyö kuulu ollenkaan julkisten hankintojen alaan. Odotankin, että komissio selkeyttää tätä asiaa lopullisesti. Tämän vuoksi Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä peruu tarkistuksen 12 eikä esitä, että siitä äänestettäisiin huomenna.
Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. (SV) Tämä on kerrankin sellainen mietintö, jota EU:hun kriittisesti suhtautuvan Kesäkuun listan edustaja voi ilmoittaa arvostavansa huomattavasti. Juuri tällaisista asioista Euroopan unionin olisi huolehdittava, eli sen olisi varmistettava – kuten meidän olisi tehtävä joka tapauksessa – että sellaisille aloille saadaan taloudellisesti liberaaleja ratkaisuja, joilla on päädytty sisämarkkinoihin. Mietinnössä keskitytään siis juuri oikeisiin asioihin.
On erittäin tärkeää, että EU ja komissio varmistavat sääntöjen noudattamisen ja että on ehdottomasti kiellettyä yrittää suosia kotimaisia toimittajia ulkomaisten toimittajien kustannuksella. Tämä on sekä kuluttajien että kansalaisten etujen mukaista.
En olisi kuitenkaan kummoinenkaan skeptikko, jos en esittäisi ollenkaan vastalauseita. Minulla on niitä kaksi.
Ensinnäkin olen sitä mieltä, että nyt on väärin vaatia, että komissioon on palkattava valvontaa varten lisää henkilöstöä. Talousarvion valvontavaliokunnassa, jonka ensimmäinen varapuheenjohtaja olen, olemme omaksuneet aivan vastakkaisen lähestymistavan. Tärkeää on nimittäin se, että vaadimme kaikkia jäsenvaltioita ja johtavia poliitikkoja, myös valtiovarainministereitä ja pääministereitä, takaamaan, että jäsenvaltioissa todella noudatetaan niitä sääntöjä, joita Euroopan unionin jäsenvaltioiden on noudatettava.
Toiseksi on muistettava, että valtioilla on oikeus valita muita ratkaisuja. Jos jokin maa ei halua poistaa sääntelyä vaan haluaa esimerkiksi valtiollisen postilaitoksen tai jonkin muun valtiollisessa ohjauksessa olevan laitoksen, maalla on täysi oikeus tähän näkemykseen, eikä maalla silloin ole mitään tarvetta vaatia tällaisten hankintamenettelyjen noudattamista.
Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää kaikkia koordinaattoreita ja heitä edustavaa esittelijää tämän mietinnön yhteydessä tehdystä hyvästä työstä. Olemme yli puoluerajojen yksimielisiä siitä, että mietinnön lähestymistapa ja sisältö ovat oikeat. Tätä osoittaa myös se, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta äänesti selvästi mietinnön puolesta.
Periaatteessa on otettava huomioon, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä pannaan täytäntöön EU:n eri jäsenvaltioissa epäyhtenäisesti ja ettei komission toistuvasti esittämää väitettä, jonka mukaan tietyillä jäsenvaltioilla olisi vaikeuksia näiden sääntöjen suhteen, voida tämän vuoksi osoittaa todeksi makrotaloudellisten peruskriteerien avulla. Onkin hyvin tärkeää, että julkisia hankintoja koskeviin sääntöihin liittyviä jäsenvaltioiden ongelmia koskevien tietojen keruuta parannetaan. Tämän vuoksi olen hyvin iloinen siitä, että mietinnössä käsitellään tätä asiaa ja että komissiota pyydetään laajentamaan sitä tietovarantoa, jonka perusteella arvioidaan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön kansallisia järjestelmiä.
Seuraavaksi haluan käsitellä muutamia tarkistuksia. Hylkäämme useimmat esitetyistä tarkistuksista. Olen iloinen jäsen Rühlen ilmoituksesta, jonka mukaan tarkistus 12 perutaan. Emme ole eri mieltä kaikista jäsen Lipietzin eli oikeudellisten asioiden valiokunnan esittämistä tarkistuksista, mutta niillä heikennettäisiin mietintöä, joka on nyt hyvä kokonaisuus.
Julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön nopea ja asianmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpano edesauttaisivat merkittävästi Euroopan unionin paremman sääntelyn toimintaohjelmaan kuuluvien tavoitteiden saavuttamista. Johdonmukainen ja nykyistä parempi saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edesauttaisi direktiivin täytäntöönpanoa sisämarkkinoilla.
Pyydämme komissiota ja erityisesti myös neuvostoa asettamaan paineita jäsenvaltioille, jotta jäsenvaltiot osoittavat enemmän voimavaroja julkisia hankintoja koskevan ammattitaidon parantamiseen ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen sen varmistamiseksi, että näitä sääntöjä sovelletaan yhtenäisesti kaikkialla Euroopan unionissa.
Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän tarkistuksesta totean vielä, että paikallisviranomaiset suhtautuvat luultavasti myönteisesti siihen, että he voivat tehdä yhteistyötä ilman turhaa byrokratiaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen vahvistamassa oikeuskäytännössä ei Espanjan ja Traxan tapauksissa lopulta kuitenkaan luoda todella selkeitä suuntaviivoja kuntainvälistä yhteistyötä eli julkisen sektorin eri toimijoiden välisiä kumppanuuksia varten. Tämän vuoksi komissiota pyydetään selvittämään, mitä lisätoimia tällä alalla tarvitaan.
Barbara Weiler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan yhtyä valiokuntamme puheenjohtajalle esitettyihin kiitoksiin. Hän on laatinut erinomaisen mietinnön, joka on johdonmukainen aikaisempien mietintöjemme kanssa ja joka sisältää kaikki esittämämme ehdotukset. Olen erityisen kiitollinen sen vuoksi, että mielestäni tämä mietintö on jatkoa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia koskevalle mietinnölle, mikä on oikeastaan hyvin asianmukainen ja hyödyllinen lähestymistapa.
Esittelijän ehdotukset ovat mielestäni erinomaisia. Niiden avulla etenemme periaatteessa sisämarkkinoiden toteuttamisessa. Meidän kaikkien, myös suuren yleisön, olisi kuitenkin syytä tarkastella esittelijän esittämää arvostelua.
Tekstissä todetaan, että vajavuuksien todetaan useimmiten johtuvan "henkilöstöpulasta tai asiantuntijoiden saatavuuteen liittyvistä ongelmista sekä poliittisen tahdon puuttumisesta jäsenvaltioissa", mikä on itse asiassa syytös. Odotamme naapurimaidemme sekä Aasian ja Afrikan maiden toimivan asianmukaisesti, mutta emme silti itse saavuta omia tavoitteitamme. En halua esittää vain syytöksiä vaan todeta, että tässä yhteydessä kaikki oikeudelliset menettelyt ovat harmillisia, tarpeettomia ja kalliita. Tämän vuoksi on tärkeää, että toimimme tällä alalla ja että tuemme myös komission toimintaa.
Haluan vielä toistaa, että on hyvä, että ympäristöalan ja sosiaalialan kriteerejä tehdään paremmin tunnetuiksi. On hyvin yllättävää, että jäsenvaltioissa juuri suuri osa pk-yrityksistä eli taloudellisen innovointikapasiteetin ylläpitäjistä ei tiedä mahdollisuuksista ja että jäsenvaltioiden kansalaiset useimmiten ajattelevat vain, että on tarpeen käyttää edullisinta tarjoajaa eikä välittää muista kriteereistä.
Lopuksi kiitän rakentavasta yhteistyöstä. Se oli niin hyvää, että suosittelen kaikkia niitä, jotka ovat esittäneet tarkistuksia, perumaan tarkistuksensa.
Graham Booth (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, pyydän anteeksi tulkeilta, koska seuraava toimii oikeastaan vain englanniksi.
Minuuttiini pieneen tänään mä mahtumaan en saa
Gettysburgin puhetta, se on pakko tunnustaa.
Niinpä siis tehokkaasti kalliin mä ajan hyödynnän
ja kysymykset tärkeimmät riimitellen esitän.
Komission jäsen Verheugen sanoo, että EU:n säädökset
aiheuttavat EU:n kansoille puolen biljoonan menetykset.
Tämä suosii yhtiöitä suuria ja haitaksi on pienille.
Jos sosialismin paratiisissa on turvauduttava pakottamiseen,
syön hattuni ja takkini mä ilman kastiketta taikka kera kastikkeen.
(Suosionosoituksia IND/DEM-ryhmältä)
Puhemies. Jäsen Booth, paljon kiitoksia. Nostitte parlamentin runollista tasoa.
Malcolm Harbour (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, pelkäänpä, etten voi vastata yhtä runollisesti. Haluan vain todeta jäsen Boothille, että tämän julkisia hankintoja koskevan järjestelmän tarkoituksena on hyödyttää eniten juuri pienyrityksiä kaikkialla EU:ssa, joten olen varma, että löydämme hatuntekijän, joka valmistaa hänelle hatun, jonka hän voi aikanaan syödä.
Haluan kiittää jäsen McCarthya paitsi tästä mietinnöstä myös siitä, että hän asetti valiokunnallemme selvän suunnan johtaessaan näiden julkisia hankintoja koskevien direktiivien tarkastelua ja tuodessaan ne etualalle politiikassa. Koko julkisia hankintoja koskeva järjestelmähän on oikeastaan ensimmäinen sisämarkkinoita koskeva 1950-luvulta peräisin oleva lainsäädännön osa, joka on pantu täysin täytäntöön. Tästä huolimatta mietin, mahtavatko yritykset useinkaan pitää tätä todellisena mahdollisuutena.
Mietinnön pääajatuksena on, että jäsenvaltioiden on todella ryhdyttävä parantamaan julkisia hankintoja koskevaa ammattitaitoa. Näin voidaan luoda mahdollisuuksia, jotka paitsi edistävät talouskasvua kaikkialla EU:ssa myös parantavat kansalaisten saamia palveluja vähentämällä kustannuksia ja parantamalla laatua. Tiedämme, että siellä, missä näin on tapahtunut, on saatu selviä etuja. Pienet yritykset on otettava huomioon tässä prosessissa.
Lopuksi kiitän esittelijä McCarthya siitä, että hän hyväksyi yhden esittämistäni tarkistuksista, ja totean, että viranomaisten velvollisuutena on todella myös edistää tuotteiden ja palvelujen innovointia, koska viranomaiset ostavat niitä valtavia määriä. Voimassa olevien direktiivien mukaan he voivat järjestää esihankintajärjestelyjä tai esikilpailullisia järjestelyjä, jotta innovatiiviset ratkaisut, joista on todellista hyötyä kuluttajille, selviävät markkinoille. Tämä on seuraava asia, johon meidän on tartuttava. Ryhmäni koordinaattorina tiedän, että esittelijä McCarthy ja valiokunta tekevät yhdessä työtä tässä asiassa, jotta vastaisuudessakin saadaan todellista hyötyä EU:n taloudelle ja kaikille kansalaisille.
Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Licitaţiile publice reprezintă peste 16% din produsul intern brut comunitar. Sistemele de achiziţii dinamice şi licitaţiile electronice asigură transparenţa, accesul egal la piaţă şi realizarea de importante economii. În acelaşi timp, armonizarea procedurilor de achiziţii publice duce la creşterea competiţiei între întreprinderile mici şi mijlocii şi, implicit, a competitivităţii acestora. Programul comunitar IDA, destinat schimbului de date între administraţiile publice, a permis din 2003 cunoaşterea implementărilor de succes ale sistemelor de licitaţie electronice. Cu un an înainte, România a introdus sistemul electronic de achiziţii publice, în martie 2002. Cu un număr de peste 7200 de autorităţi publice contractante şi peste 7500 de ofertanţi înregistraţi în sistem, au fost astfel realizate economii faţă de bugetul planificat de 24%. Consider că utilizarea mijloacelor electronice pentru realizarea achiziţiilor publice va ajuta în mod real Uniunea Europeană să realizeze obiectivele propuse prin strategia de la Lisabona. Felicit raportorul pentru munca depusă.
Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Suhtaudun myönteisesti esittelijä McCarthyn laatimaan mietintöön. Hän on tuonut esiin ongelmia, joita esiintyy julkisia hankintoja kokevan lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanossa. Asia on yhä tärkeämpi EU:n talouskasvun ja sisämarkkinoiden kannalta. Jäsenvaltioiden julkisten hankintojen markkinoita on avattava rajatylittävälle kilpailulle, jotta kaikkialla yhteisössä voidaan luoda tasavertaiset toimintamahdollisuudet etenkin pk-yritysten kaltaisille toimittajille.
Uudella direktiivillä selkeytetään sitä, miten ympäristöä koskevat ja sosiaaliset vaatimukset on täytettävä. On kuitenkin varmistettava, etteivät hankintaviranomaiset sovella näitä vaatimuksia niin, että syrjitään muiden jäsenvaltioiden yrityksiä. Olen yhtä mieltä esittelijän kanssa siitä, että perustamalla kansallisia julkisten hankintojen neuvontavirastoja voidaan tukea hankintaviranomaisia soveltamaan julkisia hankintoja koskevia sääntöjä asianmukaisesti ja avustaa tarjoajia, erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä, osallistumaan julkisiin tarjouskilpailuihin.
Erittäin asiantunteva ja epäpoliittinen hallinto on avain yhteisön lainsäädännön onnistuneeseen täytäntöönpanoon. Yhteisön lainsäädännön asettamiin uusiin haasteisiin voidaan vastata asianmukaisesti vain ammattitaitoisella virkamiehistöllä, jolla on riittävästi kokemusta julkis- tai paikallishallinnosta, ja säännöllisellä koulutuksella. Etenkin entiset kommunistiset jäsenvaltiot näyttävät keksineen uuden kansallisen urheilulajin, jossa uusi hallitus heti valtaan päästyään pyrkii vaihtamaan käytännöllisesti katsoen kaikki virkamiehet, vaikka virat olisi täytettävä ammatillisten ansioiden perusteella.
Koska minulla on monen vuoden kokemus julkis- ja paikallishallinnon tehtävistä sekä julkisista hankinnoista, olen vakuuttunut siitä, että vain ammattitaitoinen ja uskottava hallinto voi saattaa EU:n lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöä vastuullisella tavalla. On tärkeää, etteivät jäsenvaltiot aseta henkilöille tai oikeudellisille yksiköille muita tehtäviä kansallisen lainsäädännön osaksi saatettujen sääntöjen mukaisten tehtävien lisäksi ja etenkin etteivät jäsenvaltiot aiheuta tarpeetonta hallinnollista taakkaa pienille ja keskisuurille yrityksille. Mielestäni se, että jäsenvaltiot vaihtaisivat keskenään aktiivisesti tietoja julkisia hankintoja koskevan yhteisön lainsäädännön saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja siihen liittyvistä parhaista käytännöistä, sekä julkisia hankintoja koskevien sääntöjen nykyaikaistaminen ja yksinkertaistaminen tehostaisivat julkisia hankintoja huomattavasti EU:ssa.
Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, mielestäni on oikein ottaa käyttöön yhteisön lainsäädäntöä, jolla pyritään luomaan oikeudenmukainen ja syrjimätön julkisten hankintojen järjestelmä, sillä tämä toimi edistää yhteismarkkinoiden kehittymistä.
Euroopan unionin nykyisessä lainsäädännössä asetetaan vähimmäisvaatimukset, joita tällaisissa hankinnoissa on noudatettava. Nämä vaatimukset ovat kuitenkin usein riittämättömiä. Syynä on pääasiassa se, että niiden saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä on ongelmia ja että meiltä puuttuu tehokas menetelmä, jolla voitaisiin valvoa, täyttävätkö hankintamenettelyt direktiivissä asetetut vaatimukset. Esittelijä määrittelee nämä ongelmat hyvin osuvasti ja kiinnittää huomiomme keinoihin, joilla ongelmat voidaan ratkaista.
Ongelmat liittyvät pääasiassa siihen, että voimakkaita kansallisia yrityksiä suositaan, ettei vapaan ja oikeudenmukaisen kilpailun periaatteita noudateta, ja tietysti siihen, että korruptiota esiintyy. Tämä estää pienten ja keskisuurten yritysten kaltaisia yrityksiä osallistumasta hankintamenettelyyn. Näin ollen on otettava käyttöön julkisten hankintojen seurantajärjestelmä, jolla voidaan torjua lainvastaisesti suoraan kilpailuttamatta tapahtuvaa julkisten hankintasopimusten myöntämistä. Tämän vuoksi olen samaa mieltä siitä, että jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä nykyistä paremmin komission tarjoamaa tukea direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisessa.
Olisi myös hyvä ajatus perustaa kansallisia julkisten hankintojen neuvontavirastoja. Sen lisäksi, että ne avustaisivat yrityksiä osallistumaan julkiseen hankintamenettelyyn, ne voisivat myös seurata tilannetta jäsenvaltioissa ja toimittaa komissiolle tilastotietoja. Olisi myös helpotettava osallistumista tällaisiin hankintoihin yksinkertaistamalla sähköisiä hankintamenettelyjä.
On syytä muistaa, että julkiset hankinnat ovat tärkeä EU:n talouskasvun indikaattori. Tällä hetkellä niiden osuus bruttokansantuotteesta on 16 prosenttia. Direktiivin tavoitteena on poistaa syrjintää jäsenvaltioissa ja tehdä järjestelmästä niin joustava, että ulkomaisilla yrityksillä on yhtäläinen pääsy muiden maiden markkinoille kuin kotimaisilla yrityksillä.
Lopuksi haluaisin teidän kiinnittävän huomiota myös siihen, että ratkaistaessa julkisiin hankintamenettelyihin liittyviä ongelmia olisi keskityttävä virallisten menetelmien lisäksi myös epävirallisiin keinoihin. Näitä ovat esimerkiksi hyvien käytäntöjen edistäminen, kokemusten vaihto, koulutuksen järjestäminen ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, täsmällinen täytäntöönpano ja sen varmistaminen ovat komission ensisijaisia tavoitteita. Komissio arvioi parhaillaan, miten sääntöjemme asianmukaista soveltamista voitaisiin parantaa entisestään.
Monet jäsenistä ovat kiinnostuneita erityisesti julkisen sektorin eri toimijoiden välisistä kumppanuuksista. Keskustelussa tuotiin esiin muun muassa kysymys siitä, että on tarpeen täsmentää sellaisia käsitteitä kuin "julkinen valta" tai "in house -hankinta".
Näen, että tässä kehotetaan esittämään alaa koskeva lainsäädäntöehdotus. Tätä koskevia tarkistuksiakin on esitetty. Minun on kuitenkin todettava, etten ole vakuuttunut siitä, että lainsäädäntötoimet olisivat tarpeen. Käytettävissä olevien tietojen mukaan olisi mielestäni liian aikaista lähteä sille tielle.
Komissio tutkii alan kansallisia käytäntöjä. Jos tämä tutkimus osoittaa, että selkeyttäminen on tarpeen, voimme sitten päättää, miten tilannetta voidaan parhaiten selkeyttää.
Pidän mietintöänne myönteisenä ja hyvin ajoitettuna osana tätä tarkastelua. Odotan innolla tulevaa työskentelyä Euroopan parlamentin kanssa sen hyväksi, että sisämarkkinat tuovat todellisia etuja kuluttajille ja yrityksille.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskiviikkona 20. kesäkuuta 2007.
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana keskustelu Arlene McCarthyn laatimasta sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan suullisesta kysymyksestä komissiolle poikkeuksista sisämarkkinasäännöksiin puolustushankinnoissa EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan nojalla (O-0022/2007 – B6-0122/2007).
Arlene McCarthy (PSE), laatija. – (EN) Arvoisa puhemies, valitettavasti jäsen Booth ehti jo lähteä. Olisin nimittäin halunnut sanoa hänelle, että pidän musiikista, joten ehkäpä hän voisi esittää eurorapin ensi kerralla, kun mietintöäni käsitellään.
Kuten komission jäsen tietää, puolustusalan markkinoiden osuus EU:n julkisista hankinnoista on suuri eli noin 80 miljardia euroa jäsenvaltioiden yhteenlasketusta puolustusbudjetista, joka on 170 miljardia euroa. Juuri tämän vuoksi esitämme tänään seuraavan kysymyksen. Euroopan puolustusalan markkinat ovat edelleen hyvin pirstoutuneet jäsenvaltioiden tasolla.
Sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta panee kuitenkin merkille, että Euroopan komission 7. joulukuuta 2006 hyväksymä tulkitseva tiedonanto EY:n perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisesta puolustushankintoihin auttoi selkeyttämään voimassa olevaa lainsäädäntökehystä. Valiokunta panee kuitenkin lisäksi merkille komission toimet sellaisen uuden lainsäädännön esittämiseksi, jolla edistettäisiin merkittävästi nykyistä kilpailuhenkisemmän ympäristön luomista eurooppalaiselle puolustusteollisuudelle ja sen toimittajille.
Tämän vuoksi haluamme esittää komission jäsenelle seuraavat kysymykset. Miten on edistynyt valmisteluvaiheessa oleva direktiivi, joka koskee sellaisten puolustustarvikkeiden hankintaa, joihin 296 artiklan mukaista poikkeusta ei sovelleta? Mitä jatkotoimenpiteitä komissio on suunnitellut tällä alalla? Miten komissio arvioi sisämarkkinoiden tasapuolisen ja tehokkaan toiminnan kannalta tilannetta Euroopan puolustusteollisuudessa, jossa suuri määrä ammattitaitoa vaativia työpaikkoja näyttää olevan vaarassa useissa jäsenvaltioissa? Miten komissio arvelee direktiivin vaikuttavan puolustusalaan? Entä mikä on komission strategia saada jäsenvaltiot tekemään lähempää yhteistyötä puolustusalan hankinta-asioissa, lisäämään avoimuutta ja avaamaan asteittain puolustusalan markkinansa, jotta saataisiin toimiva ja kilpailuhenkinen ympäristö tälle herkälle alalle? Haluaisimme myös tietää, mitä johtopäätöksiä voidaan tehdä vuonna 2006 laadituista käytännesäännöistä ja miten komissio tulkitsee direktiivin ja käytännesääntöjen välisen suhteen tulevaisuudessa.
Puhemies. Jäsen McCarthy, paljon kiitoksia. Haluan huomauttaa, että rapmusiikilla ja kreikkalaisella yksitoistatavuisella runomitalla on sama rytmi. Teillä ja jäsen Boothilla on siis enemmän yhteistä kuin luulittekaan.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio ilmoitti neljä vuotta sitten, että se aikoo kehittää Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan. Siitä lähtien olemme pyrkineet luomaan aiempaa avoimemmat ja tasapuolisemmat EU:n puolustusalan markkinat muutamien aloitteiden avulla. Uusi puolustustarvikkeiden hankintaa koskeva direktiivi on tärkeä osa tätä kokonaisstrategiaa ja yksi komission strategisista painopisteistä tänä vuonna.
Tällä hetkellä valtaosa puolustustarvikkeita koskevista tarjouskilpailuista toteutetaan soveltamatta yhteisön sääntöjä. Jäsenvaltiot käyttävät hyväksi perustamissopimuksen 296 artiklan mukaista poikkeusta. Komission mielestä tätä poikkeusta olisi käytettävä vain poikkeustapauksissa. Annoimme tätä koskevat ohjeet viime joulukuussa. Tästä huolimatta poikkeuksen soveltaminen on edelleenkin pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Suurimmassa osassa puolustushankinnoista ei tämän vuoksi edelleenkään noudateta sisämarkkinoiden periaatteita. Tämä tarkoittaa, että kaikki 27 jäsenvaltiota hankkivat puolustustarvikkeita oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, mikä johtaa usein vaikeaselkoisiin ja toisinaan syrjiviin käytäntöihin.
Myönnämme, että nykyiset julkisia hankintoja koskevat säännöt vastaavat huonosti puolustushankintojen erityistarpeita. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että voimme saada merkittäviä taloudellisia etuja kansallisten puolustusalan markkinoiden avaamisesta. Näiden markkinoiden osuus Euroopan unionin bruttokansantuotteesta on 0,8 prosenttia ja neljännes jäsenvaltioiden julkisista hankinnoista.
Jäsenvaltiot ja puolustusteollisuus myöntävät yleisesti nämä edut. Tasapuolisissa ja avoimissa olosuhteissa yritysten ja etenkin pk-yritysten olisi helpompi esittää tarjouksia muissa jäsenvaltioissa ja laajentaa näin liiketoimintamahdollisuuksiaan paljon suuremmille kotimarkkinoille. Pitempien tuotantosarjojen avulla voitaisiin hyötyä mittakaavaeduista. Tämä puolestaan vähentäisi kustannuksia ja johtaisi alempiin hintoihin. Lopullinen edunsaaja olisi veronmaksaja.
Ehdotuksemme mukaan julkisia hankintoja koskevia tiettyjä yhteisön sääntöjä mukautettaisiin puolustusalan erityisluonteen mukaisesti ja hankintaviranomaisille annettaisiin enemmän joustavuutta tämän herkän alan hankintamenettelyjen osalta. Tämän johdosta jäsenvaltioiden olisi helpompi käyttää perustamissopimuksen 296 artiklan mukaista poikkeusta vain poikkeustapauksissa. Kuten muidenkin julkisia hankintoja koskevien direktiivien yhteydessä, jäsenvaltiot vaihtaisivat edelleen direktiivin täytäntöönpanon jälkeenkin näkemyksiä puolustushankintoja koskevista kysymyksistä julkisia hankintoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean välityksellä.
Haluan korostaa, että uudella direktiivillä pannaan täytäntöön Euroopan puolustusviraston käytännesääntöjä. Käytännesääntöjä sovelletaan vain sellaisiin sopimuksiin, joihin ei sovelleta yhteisön sääntöjä 296 artiklan mukaisen poikkeuksen perusteella, kun taas tulevaa direktiiviä sovelletaan sellaisiin sopimuksiin, joihin ei sovelleta poikkeusta yhteisön säännöistä. Käytännesäännöillä ja uudella direktiivillä edistetään avoimuutta ja tasapuolista kilpailua Euroopan unionin puolustusalan kumppaneiden kesken.
Ilokseni voin ilmoittaa, että puolustusalan direktiiviehdotusta koskeva työ on edennyt hyvin. Yksikköni viimeistelee parhaillaan vaikutustenarviointia, josta saamme lisätietoja aloitteen odotetuista vaikutuksista markkinoihin, myös sosiaalisista vaikutuksista. Samaan aikaan teemme tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa julkisia hankintoja käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja Euroopan puolustusviraston välityksellä. Myös teollisuus osallistuu vaikutustenarviointiin.
Komissio aikoo hyväksyä ehdotuksen ensi syksynä. Tässä vaiheessa pyrimme esittämään sen osana kokonaisratkaisua, johon kuuluu myös puolustustarvikkeiden yhteisötoimituksia koskeva asetus ja tiedonanto puolustustarviketeollisuudesta.
Siitä lähtien, kun aloimme tarkastella puolustushankintojen alaa, parlamentti on aina ollut voimakkaimpia tukijoitamme. Tämä käy selvästi ilmi parlamentin vuonna 2005 antamasta päätöslauselmasta. Haluan kiittää teitä tästä ja toivon, että hedelmällinen yhteistyömme jatkuu myös vastaisuudessa.
Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa toteamalla, että suhtaudun myönteisesti siihen, että komission jäsen on sitoutunut niin selvästi uuden direktiivin esittämiseen mahdollisimman pian. Haluan myös kiittää häntä siitä, että hän esitti yleiskatsauksen muutamista tärkeistä toimenpiteistä, joiden parissa hän ja hänen yksikkönsä jo työskentelevät. Tämä on tietenkin erityisen herkkä ala sekä strategisen luonteensa että muutamien koko puolustusalaan liittyvien teollisuuspoliittisten näkökohtien vuoksi.
Haluan tuoda esiin kaksi erityiskysymystä, joihin komission jäsen voisi ehkä vastata loppupuheenvuorossaan.
Ensinnäkin on selvää, että puolustustarvikkeiden hankinnan monilla aloilla on hyvin monimutkaisia sopimusjärjestelyjä, joihin liittyy monissa tapauksissa myös huomattavasti tuotekehitystä. Toisin sanoen tarvikkeisiin voi liittyä uuden teknologian kehittelyä. Monessa tapauksessa nämä järjestelyt eroavat huomattavasti tavanomaisista ostosopimuksista, vaikka nyt ollaankin yhä kiinnostuneempia lisäämään avoimuutta myös tällaisten sopimusten yhteydessä, kuten totesin vastauksessani jäsen McCarthyn mietintöön. Voisikohan komission jäsen todeta tai vahvistaa, että hän aikoo ottaa nämä strategiset erityistarpeet huomioon?
Toinen, vaikea kysymys on se, että monissa tapauksissa puolustusalan hankintasopimuksiin liittyy jonkinlainen kompensaatiosopimus. Tarvikkeita hankkivat maat voivat esimerkiksi tavoitella jonkinlaisia paikallisia investointeja, joiden ansiosta paikalliset yritykset voivat osallistua tarvikkeiden kokoamiseen. Joissakin tapauksissa sopimuksiin liittyy aivan erilainen taloudellinen kompensaatio, jonka mukaan toimittaja ostaa toisilla markkinoilla toimivan yrityksen tuotteita.
Tällaiset järjestelyt näyttävät nostavan esiin vaikeita kysymyksiä sekä kilpailua että hankintoja koskevan lainsäädännön yhteydessä. Olisinkin kiitollinen, jos komission jäsen voisi vahvistaa, että hän tarkastelee näitä kysymyksiä lupaamansa direktiivin käsittelyn yhteydessä.
Barbara Weiler, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kyse ei ole pelkästään arasta aiheesta vaan yllättäen myös alasta, jolla jäsenvaltiot rikkovat yhteisön lainsäädäntöä itsepintaisesti.
Vuonna 2004 keskustelimme vihreästä kirjasta, vuonna 2006 parlamentti esitti päätöslauselmaesityksen ja nyt meillä on uusi tulkinta. Silti todellisuudessa on tapahtunut tuskin mitään. Jäsenvaltiot tekevät edelleen, mitä ne haluavat. Onko yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka epäonnistunut tältä osin? Mielestäni tilanne ei ole parantunut yhtään vuodesta 2004. Näyttää siltä, etteivät jäsenvaltiot ja kansallisten parlamenttien jäsenet tunne ollenkaan perustamissopimuksen 296 artiklaa. Siinä kuvataan nimittäin itse asiassa poikkeus eikä sääntöä. Lisäksi Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on jälleen vahvistanut, ettei kyse ole yleisestä automaattisesta poikkeuksesta. Parannusta tilanteeseen ei ole kuitenkaan näkyvissä, vaikka asia koskee vain kuutta jäsenvaltiota, mikä on ehkä syytä mainita. Tällä hetkellä tässäkään ei näytä olevan tulossa mitään parannusta.
Haluan todeta seuraavan asian selvästi. En halua, että puolustusmenot lisääntyvät. Ryhmämme toivookin ennen kaikkea, että yhteistyön ja synergian avulla saadaan aikaan säästöjä. Parlamentti on esittänyt joitakin suosituksia tässä asiassa esimerkiksi siitä, mitä osia uusien käytännesääntöjen olisi käsitettävä. Arvoisa komission jäsen, ehkä voisitte kommentoida hieman vielä tätä asiaa?
Olemme myös pyytäneet sekä komissiolta että Euroopan puolustusvirastolta parempaa yhteistyötä. Siitäkään ei juuri näy merkkejä todellisuudessa. Haluan vielä todeta, että olemme ehdottaneet teille, mitä julkisten hankintojen kilpailumenettelyjä koskevia mekanismeja olisi vielä muutettava, jotta saavutettaisiin ne tavoitteet, joihin kaikki täällä parlamentissa pyrkivät. Olemme nimittäin komission kanssa samaa mieltä siitä, että tarvitaan todelliset yhteisön puolustusalan markkinat, jotta voidaan vähentää sotilasmenoja ja tehostaa tuotantoa veronmaksajien ja kansalaisten eduksi.
Alexander Lambsdorff, ALDE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensimmäiseksi kiittää komission jäsentä puheenvuorosta, jossa hän selvensi komission nykyistä kantaa tähän asiaan. Hän totesi, että parlamentti on komission hyvä liittolainen. Tuemmekin todella hänen näkemystään, jonka mukaan tähänastista läpinäkyvämmät, tehokkaammat ja avoimemmat yhteisön puolustusalan markkinat ovat tärkeä tavoite sekä alan vahvistamiseksi EU:ssa että muiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Uskon, että se, mitä sanoin, pätee todella kaikkiin parlamentin jäseniin. Muistutan siitä laajasta yhteisymmärryksestä, jonka saavutimme vihreää kirjaa koskevan päätöslauselman yhteydessä.
Oli mielenkiintoista kuulla, että puolustustarvikkeiden hankintaa koskevaan direktiiviin liittyvä työ on edennyt hyvin ja että komissio aikoo esittää syksyllä ehdotuksen. Jäsen Weiler totesi juuri, että puolustusalan markkinat ovat edelleen suuressa määrin kansallisia. Valtio on puolustustarvikkeiden ainoa merkittävä ostaja, ja itse asiassa paljon julkisia hankintoja koskevia päätöksiä tehdään edelleen vähintäänkin kyseenalaisten oikeusperustojen nojalla.
Itse asiassa puolustusmäärärahojen lisäämiselle on hyvin vähän tukea, mistä olen jäsen Weilerin kanssa yhtä mieltä. Mielestäni tällä direktiiviehdotuksella edetään aivan oikeaan suuntaan. Euroopan unionissa on nimittäin parannettava aseteollisuuden mahdollisuuksia tehostaa toimintaansa, lopetettava markkinoiden pirstaloituminen sekä todella parannettava tehokkuutta ja saatava enemmän mittakaavaetuja. Tämän vuoksi suhtaudumme myönteisesti komission jäsenen huomioihin, jotka koskivat EU:n puolustusalan markkinoiden odotettua kasvua ja aiempaa parempaa kilpailukykyä. Uskon, että tämä vaikuttaa myönteisesti myös ammattitaitoiseen työvoimaan työmarkkinoilla.
On määriteltävä selkeästi ne tarvikkeet, joita poikkeus koskee. Nykyisissä säännöissä ei itse asiassa oteta riittävästi huomioon puolustusalan markkinoiden erityisvaatimuksia. Tämän vuoksi suhtaudumme myönteisesti myös komission aloitteeseen mukauttaa sääntöjä puolustusalan markkinoiden erityispiirteiden mukaisesti ja lisätä joustavuutta. Olisin kiitollinen, jos komission jäsen voisi kertoa, miksi hän päätti mukauttaa julkisia hankintoja koskevaa yleistä lainsäädäntöä eikä laatia erillistä direktiiviä. Päätös saattaa hyvinkin olla järkevä, mutta haluaisin silti mielelläni kuulla hänen mielipiteensä asiasta.
Kaiken kaikkiaan olemme yhtä mieltä komission jäsenen kanssa siitä, että näiden markkinoiden avaaminen lisää avoimuutta ja kilpailua, mikä hyödyttää loppujen lopuksi veronmaksajia.
Lopuksi haluan painottaa, että tämä direktiiviehdotus on mielestäni paljon tärkeämpi kuin mitkään teollisuuspoliittiset tai sisämarkkinapoliittiset näkökohdat. Sillä edistetään Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehitystä, joten se merkitsee edistymistä alalla, jota on perinteisesti pidetty kansallisen riippumattomuuden keskeisenä osa-alueena. Direktiivillä ei ehkä saavuteta vallankumouksellista mutta toivottavasti kuitenkin mitattavaa edistystä kohti sellaista Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, joka on todella nimensä veroista. Lopuksi totean vielä, että olisin kiitollinen, jos voisimme vastaisuudessa käydä tällaiset keskustelut Brysselissä eikä Strasbourgissa.
Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin yhteismarkkinoilla käytetään joka vuosi puolustukseen noin 180 miljardia euroa. Noin puolet tästä määrästä ei kuulu nykyisin voimassa olevan julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön piiriin. On syytä analysoida tätä tilannetta, joka on seurausta perustamissopimuksen 296 artiklan soveltamisesta puolustusalan julkisiin hankintoihin. Tiedonanto on osittain selkeyttänyt asiaa.
Kun otetaan huomioon aseteollisuuden erityisluonne ja tarve integroida aseteollisuus Euroopan unionin ja Naton jäsenvaltioiden puolustuspolitiikkaan, on varmistettava tarvikkeiden ja viestintäjärjestelmien tekninen yhteensopivuus sekä tarvikkeiden ja laitteiden asianmukainen yhteensopivuus. Tarvitaan nykyistä enemmän yhteistyötä eri maiden välillä, asianmukaisesti toimiva puolustusteollisuus ja hyvin järjestetyt hankinnat.
Toimintamme tavoitteena olisi oltava puolustusalan julkisia hankintoja koskevan direktiivin laatiminen. Vakaat asemarkkinat ja vakaiden hankintamenettelyjen käyttö vaikuttaisivat myönteisesti alan työllisyyteen ja tehokkuuteen.
Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tämänpäiväinen keskustelu perustuu entisen kollegamme Joachim Würmelingin mietintöön. Sen perusteella komissio julkaisi viime vuoden lopussa tiedonannon, jonka tarkoitus oli selkeyttää 296 artiklan käyttöä. Tämän tiedonannon vaikutukset olivat kuitenkin varsin vaatimattomat. Alun perinhän oli tarkoitus käsitellä vain muita kuin puolustustarvikkeita, joten suurin osa puolustushankinnoista jäi väistämättä kyseisen artiklan mukaisen poikkeuksen soveltamisalaan.
Näin ollen on oikeastaan komission tehtävä varmistaa, että ensinnäkin julkisia hankintoja koskevilla säännöillä tuetaan puolustusalalla Euroopan puolustusviraston työtä ja että toiseksi otetaan huomioon ne erityispiirteet, joita tällä alalla on, kuten edeltävät puhujat ovat jo todenneet. Minulla on tämän vuoksi kolme kysymystä komission jäsenelle McCreevylle.
Ensiksikin eikö tämän alan direktiiville ole jo lähtökohtaisesti haitaksi se, että direktiivi perustuu tiedonantoon, jonka alun perin oli tarkoitus koskea vain muita kuin puolustustarvikkeita, ja ettei direktiivillä näin ollen voida saavuttaa sitä, mitä direktiiviltä yhteisessä turvallisuuspolitiikassa odotetaan?
Toiseksi eikö olisi mahdollista päivittää vuodelta 1958 peräisin olevaa luetteloa, jossa poikkeukset määritellään suhteellisen selkeästi mutta joka ei ole enää nykyään ajan tasalla? Onko komissio luopunut lopullisesti tämän luettelon päivittämisestä?
Totesitte aivan oikein, etteivät tavalliset julkisia hankintoja koskevat säännöt sovellu puolustusalalle. Kolmanneksi toteaisin jatkoksi jäsen Lambsdorffin esittämään kysymykseen, että minäkin olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miten komission jäsen aikoo ottaa puolustusalan erityispiirteet huomioon direktiivissä.
Karl von Wogau (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin 27 jäsenvaltiota käyttää vuosittain 170 miljardia euroa puolustukseen. Näillä 27 jäsenvaltiolla on yli kaksi miljoonaa sotilasta, 10 000 panssarivaunua ja 3 000 hävittäjää. Tästä huolimatta Euroopan unionin jäsenvaltiot eivät pystyneet Balkanin konfliktin aikana lopettamaan verenvuodatusta, vaan tarvitsimme tähän tehtävään amerikkalaisia ystäviämme, jotka tekivät sen puolestamme. Miksi? Tuolloin Euroopan unionissa ei ollut vielä yhteisiä päätöksentekorakenteita tällaisten operaatioiden toteuttamiseksi.
Tärkeimpiä syitä Euroopan unionin puolustusalan tehottomuuteen on myös se, ettei yhteisöllä ole yhteisiä puolustusalan markkinoita. Yksi syy tähän on 296 artikla. Olen vakuuttunut siitä, että tämä artikla säilytetään myös vastaisuudessa. EU:hun ei ole syntynyt yhteisiä puolustusalan markkinoita, koska tätä artiklaa on käytetty aikaisemmin liikaa hyväksi. Ensiksi komissio julkaisi tiedonannon sen selkeyttämiseksi, missä tapauksissa artiklan 296 mukaisia poikkeuksia voidaan soveltaa ja missä ei. Minusta tiedonanto on hyödyllinen. Sitten Euroopan puolustusvirasto ryhtyi toimiin. Sen hyväksymät käytännesäännöt ovat mielestäni tärkeä askel oikeaan suuntaan. Nyt tällä alalla tarvitaan kuitenkin myös Euroopan unionin lainsäädäntöä. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti siihen, että nyt suunnitellaan tätä direktiiviä.
Euroopan parlamentin jäseninä kuulemme etenkin paikallisviranomaisten arvostelevan hyvin paljon julkisten hankintasopimusten myöntämistä koskevia Euroopan unionin sääntöjä. Tämän vuoksi meidän on Euroopan parlamentin jäseninä varmistettava erityisen tarkkaan, että täällä vahvistettavat säännöt todella soveltuvat puolustusalalle ja pikemmin parantavat kuin huonontavat alan tilannetta. Se, hyväksymmekö säännöt, riippuu tästä.
Lisäksi kuulemme usein, että Euroopan unionissa käytetään liian vähän rahaa puolustukseen. Jos jatkamme työtä tällä alalla ja pystymme luomaan yhteismarkkinat, saamme vastaisuudessa samalla rahalla ainakin enemmän turvallisuutta.
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, vastaukseksi jäsen Harbourille, jäsen Lambsdorffille ja jäsen Schwabille voin vahvistaa, että pelkästään puolustushankintoja koskevan direktiivin tarkoituksena on nimenomaan ottaa huomioon puolustusalan markkinoiden erityisluonne. Myönnämme, että olemassa oleva kehys soveltuu huonosti puolustusalan markkinoihin. Julkisia hankintoja koskevien sääntöjen perusperiaatteiden on tietenkin pädettävä, mutta puolustusalalla on erityisiä vaatimuksia, jotka liittyvät toimitusvarmuuteen, tietojen turvaamiseen ja tarpeeseen käyttää neuvottelumenettelyä.
Jäsen Harbour toi esiin myös kompensaatioita koskevan kysymyksen, joka on hyvin monimutkainen asia. Kompensaatiot ovat taloudellisia korvauksia, joita useimmat jäsenvaltiot vaativat ulkomaisilta toimittajilta ostaessaan puolustustarvikkeita ulkomailta. Kompensaatiot ovat oikeudellisesti ongelmallisia, poliittisesti kiistanalaisia ja taloudellisesti kyseenalaisia.
Suorat kompensaatiot liittyvät suoraan hankintasopimuksen sisältöön, joten ne voivat joskus kuulua 296 artiklan soveltamisalaan, jos koko hankintasopimukseen sovelletaan tämän artiklan mukaista poikkeusta. Suuri enemmistö kompensaatioista on kuitenkin epäsuoria ja luonteeltaan muita kuin puolustusalaan liittyviä.
Komission näkemys on, ettei tällaisiin kompensaatioihin sovelleta 296 artiklan mukaista poikkeusta. Niiden yhteydessä on noudatettava yhteisön lainsäädäntöä, vaikka ne liittyisivät puolustusalan hankintasopimuksiin, joihin sovelletaan 296 artiklan mukaista poikkeusta. Toisin sanoen kompensaatiot ovat oma erillinen ongelmansa jopa alalla, johon sovelletaan 296 artiklaa. Tämän ongelman käsitteleminen puolustusalaa koskevan direktiivin avulla käsittäisi vain yhteisön osuuden puolustusalan markkinoista eikä sisältäisi epäsuoria kompensaatioita, jotka liittyvät sellaisiin sopimuksiin, joihin sovelletaan 296 artiklan mukaista poikkeusta.
Lopuksi totean, että kansallisten puolustusalan markkinoiden avaaminen johtaa merkittäviin taloudellisiin etuihin ja hyödyttää lopulta veronmaksajia, kuten jo totesin. Jotta tämä tavoite voidaan saavuttaa, on luotava uusi oikeudellinen kehys, jolla mukautetaan tiettyjä hankintoja koskevia yhteisön sääntöjä puolustusalan erityistarpeiden mukaan. Tämän uuden direktiivin ansiosta kansalliset viranomaiset saavat enemmän joutavuutta tämän herkän alan hankintojen tekemiseen.
Puhemies. Keskustelu on päättynyt.
19. Metallisen elohopean viennin kieltäminen ja varastointi (keskustelu)
Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Dimitrios Papadimoulisin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0227/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metallisen elohopean viennin kieltämisestä ja turvallisesta varastoinnista (KOM(2006)0636 - C6-0363/2006 - 2006/0206(COD)).
Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että saan aloittaa tämän keskustelun, joka koskee ehdotusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi metallisen elohopean viennin kieltämisestä ja turvallisesta varastoinnista. Haluan kiittää esittelijää sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntaa tähänastisesta työstä. Lisäksi haluan kiittää kansainvälisen kaupan valiokuntaa ja sen lausunnon valmistelijaa Holmia osallistumisesta tätä asiaa koskevaan työhön.
Elohopea tunnustetaan kansainvälisesti erittäin myrkylliseksi ihmisille, ekosysteemeille sekä luonnonvaraisille eläimille ja kasveille. Elohopeaongelmaa pidettiin ensi alkuun akuuttina ja paikallisena ongelmana, mutta nyt sen on tajuttu olevan krooninen ja maailmanlaajuinen hajakuormitusongelma. Korkeat pitoisuudet voivat olla kuolettavia ihmisille, mutta jo varsin alhaiset elohopeaa sisältävien yhdisteiden pitoisuudet voivat aiheuttaa vakavia hermoston kehityshäiriöitä.
Tämän vuoksi komissio laati kattavan elohopeaa koskevan yhteisön strategian, joka hyväksyttiin tammikuussa 2005. Strategian päätavoitteena on vähentää ympäristön elohopeapitoisuuksia ja ihmisten altistumista elohopealle toteuttamalla muutamia toimenpiteitä, joissa käsitellään kaikkia elohopean elinkaareen liittyviä näkökohtia. Euroopan parlamentti suhtautui myönteisesti strategiaan ja sen yleiseen lähestymistapaan maaliskuussa 2006 hyväksymässään päätöslauselmassa.
Nyt käsiteltävänänne olevalla ehdotuksella toteutetaan strategian kaksi keskeistä toimenpidettä eli toimenpide 5 (kieltämällä metallisen elohopean vienti yhteisöstä) ja toimenpide 9 (edellyttämällä, että elohopea, jota ei enää tarvita kloorialkaliteollisuudessa, varastoidaan turvallisesti).
Elohopean primaarituotanto loppui yhteisössä neljä vuotta sitten, kun Almadénissa Espanjassa sijaitseva viimeinen toimiva kaivos lopetti toimintansa. Ympäristölle suotuisa kloorialkaliteollisuuden elohopeakennojen vaiheittainen poistaminen käytöstä johtaa kuitenkin uuden elohopealähteen syntymiseen. Alalta vapautuu seuraavien vuosien aikana noin 12 000 tonnia ylijäämäelohopeaa kunnes siirtyminen elohopeattomaan tekniikkaan on saatettu loppuun.
Nykyään suurin osa elohopeasta viedään yhteisöstä. Vuosittainen vientimäärä on jopa 800 tonnia, josta ainakin osa päätyy sääntelemättömiin ja valvomattomiin käyttötarkoituksiin, kuten pienimuotoiseen kullankaivuuseen. Näin EU:sta peräisin oleva elohopea siis lisää elohopealle altistumista maailmanlaajuisesti.
Asetusehdotuksen perustavoitteena on lopettaa tällainen vienti ja varmistaa, että elohopea, jota ei enää käytetä kloorialkaliteollisuudessa, varastoidaan turvallisesti eikä se pääse uudelleen ympäristöön.
Vaikutustenarvioinnin perusteella komissio ehdottaa lisäksi, että turvallista varastointia koskevaa vaatimusta sovelletaan myös kahteen muuhun elohopean teolliseen lähteeseen eli maakaasun puhdistukseen ja muiden kuin rautametallien louhintaan, jossa elohopeaa syntyy sivutuotteena.
Varastointivelvoite on vientikiellon looginen seuraus, koska jäljelle jäävät pienet markkinat eivät pysty ottamaan vastaan kyseisiä määriä. Kierrätyksen ja hyödyntämisen avulla voidaan varmistaa, että elohopeaa on vielä saatavissa jäljellä oleviin laillisiin käyttötarkoituksiin. Varastointi kuuluu kaatopaikoista annetun direktiivin soveltamisalaan. Metallisen elohopean erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon tarvitaan turvallisuutta koskevia lisävaatimuksia.
Komission tavoitteena oli laatia selkeä ja yksinkertainen lainsäädäntöehdotus, joka perustuu vakaaseen tietämykseen ja jossa paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti vältetään yrityksille ja julkishallinnolle aiheutuva liiallinen hallinnollinen taakka.
Ehdotuksessa ei ehdoteta lainsäädäntötoimia aloilla, joilla vaikutustenarvioinnista ei saatu tähän vakaita perusteita tai selvää käsitystä mahdollisista vaikutuksista.
Lisäksi haluan korostaa, että teollisuudenala, jota ehdotus koskee, eli kloorialkaliteollisuus ilmoitti tukevansa tätä ehdotusta ja on valmis tekemään vapaaehtoisen sitoumuksen. Siinä teollisuus sitoutuu käyttämään varastointiin ainoastaan asiantuntevia toiminnanharjoittajia ja toimittamaan keskeisimmät tiedot elohopeavirroista.
Komissio aikoo hyväksyä virallisesti tämän sitoumuksen vuonna 2002 hyväksytyssä ympäristösopimuksia koskevassa tiedonannossa määriteltyjen periaatteiden ja menettelyjen mukaisesti.
Tarkoituksena ei ole toteuttaa elohopeaa koskevaa strategiaa kokonaan tämän ehdotuksen avulla, vaan ehdotuksen soveltamisala on tarkoituksellisesti suppeampi. Strategian muita toimenpiteitä koskeva työ on meneillään.
Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, elohopea ja sen yhdisteet ovat hyvin myrkyllisiä. Jo pienet annokset vaikuttavat ihmisillä haitallisesti sydän- ja verisuonijärjestelmään sekä immuuni- ja lisääntymisjärjestelmään. Ympäristössä elohopea voi muuttua metyylielohopeaksi ja konsentroitua ravintoketjuihin etenkin vesiympäristössä. Minamatan kaupungissa Japanissa kuoli vuonna 1956 yhteensä 8 000 ihmistä, koska he söivät kalaa, joka sisälsi paljon elohopeaa.
Elohopea on maailmanlaajuinen ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan koordinoituja kansainvälisiä toimia. Euroopan unioni ei voi vaatia vakuuttavasti elohopean tarjonnan ja kysynnän rajoittamista ja olla samanaikaisesti edelleen yksi maailman suurimmista elohopean toimittajista. Komission ehdotus asetukseksi tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden lopettaa tämän vaarallisen aineen vienti.
Olen erittäin tyytyväinen siihen, että sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta että oikeudellisten asioiden valiokunta hylkäsivät kaksinkertaisen oikeusperustan ja valitsivat ainoaksi oikeusperustaksi 175 artiklan, koska asetuksen tavoitteena on suojella ympäristöä ja kansanterveyttä.
Vientikiellon alkamispäivää koskevassa kysymyksessä vaatimukseni on oikeudenmukainen ja yksinkertainen. Meidän täällä Euroopan parlamentissa on toimittava yhdenmukaisesti sen päätöslauselman kanssa, jonka itse hyväksyimme hyvin suurella enemmistöllä maaliskuussa 2006 elohopeaa koskevasta yhteisön strategiasta. Tämän vuoksi pyydän teitä äänestämään tarkistuksen 43 puolesta, jotta toimimme yhdenmukaisesti Euroopan parlamentin aikaisemmin esittämien kantojen kanssa. Mielestäni myös niiden yhdisteiden ja elohopeaa sisältävien tuotteiden, joiden käyttöä ja markkinoita jo rajoitetaan Euroopan unionissa, olisi sisällyttävä vientikieltoon, kuten sovimme viime vuoden maaliskuussa.
Minkälaisen viestin lähetämme kolmansille maille, jos viemme niihin ne elohopeaa sisältävät tuotteet, jotka on kielletty Euroopan unionissa vaarallisuutensa vuoksi? Muistammeko vielä hyvin tunnetun ilmauksen "bon pour l’orient" eli "kelpaa itämaihin vietäväksi"? Elohopean tuontikiellosta toteaisin, ettei ole mitään järkeä toisaalta varastoida Euroopan unionista peräisin olevaa elohopeaa ja toisaalta tuoda Euroopan unioniin elohopeaa täällä käytettäväksi. Vaadimme terveen järjen käyttöä. Lisäksi komission tietojen mukaan tarjonta ylittää tällä hetkellä kysynnän, ja tilanne näyttää pysyvän tällaisena myös tulevaisuudessa.
Myös metallisen elohopean, jota ei enää käytetä kloorialkaliteollisuudessa, varastointia koskevassa kysymyksessä näkemykseni perustuu Euroopan parlamentin hyväksymään päätöslauselmaan. Vaadin tilapäistä varastointia palautettavassa muodossa yksinomaan metallisen elohopean tilapäiseen varastointiin tarkoitetuissa ja tätä varten varustetuissa joko maanalaisissa suolakaivoksissa tai maanpäällisissä laitoksissa, kunnes on kehitetty asianmukaisia menetelmiä mielellään kiinteään muotoon saatetun elohopean loppusijoitukseen. Muutoin tämän myrkyllisen aineen varastointipaikkana toimivat ihmiset. Kyse ei kuitenkaan ole miljoonista tonneista. Kaiken kaikkiaan kloorialkaliteollisuuden ylijäämäelohopeaa arvioidaan olevan noin 12 000 tonnia. Koska elohopean tiheys on erittäin suuri, tämän määrän tilavuus on vain noin 1 000 kuutiometriä.
Vaadin samanaikaisesti, että hyväksytään varastointia koskevat vähimmäisehdot, joilla varmistetaan jatkuva valvonta, turvallisuusnormit, säännöllinen raportointi, tietojenvaihto ja seuraamukset noudattamatta jättämisistä saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti.
Tilapäisen varastoinnin aikana vastuun olisi oltava varastointilaitoksen omistajalla, kun taas hallinnollinen ja taloudellisen vastuun turvallisesta loppukäsittelystä olisi oltava jäsenvaltioilla. Tämän vuoksi kehotan jäsenvaltioita perustamaan rahaston kloorialkaliteollisuuden rahoitusosuudella. Näin saadaan tarvittavat varat. Vaadin myös rekisteriä elohopean ostajista, myyjistä ja välittäjistä, jotta voidaan seurata tuontia ja vientiä.
Pyydän parlamenttia vastustamaan vesitettyä asetusta, jolla ei taata sellaista kansanterveyden ja ympäristön suojelun tasoa, jota kansalaiset haluavat. Vientikieltoa koskevaa vaatimusta ja varastointia koskevaa ongelmaa on tarkasteltava näiden perusteiden pohjalta. Tällaisen tulevaisuuteen suuntautuvan investoinnin suhteelliset kustannukset ovat hyvin pienet verrattuna siitä saataviin suunnattomiin etuihin. Euroopan unioni ja sen edustajana Euroopan parlamentti voi ja sen täytyy olla johtavassa asemassa, kun pyritään poistamaan elohopeaa käytöstä maailmanlaajuisesti. Toivon, että huomiset päätöksemme edistävät tämän tavoitteen saavuttamista.
Jens Holm (GUE/NGL), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (SV) On korkea aika tehdä tämä metallisen elohopean vientikieltoa koskeva tärkeä päätös. EU on todellakin maailman suurin elohopean viejä, vaikkei monikaan luultavasti tiedä tätä. EU:sta viedään vuosittain yli 1 000 tonnia elohopeaa muihin maihin. Tämä on lähes kolmannes maailmankaupan metallisen elohopean kokonaismäärästä. Vaarallinen elohopea päätyy lähes yksinomaan kehitysmaihin, joissa se aiheuttaa erittäin suurta vahinkoa.
Olen iloinen siitä, että voin ottaa kantaa kollegani Papadimoulisin hyvin harkittuun mietintöön. Mietinnössä ei käsitellä pelkästään metallisen elohopean vientikieltoa. Kyse on myös tämän vaarallisen aineen turvallisen varastoinnin varmistamisesta, mikä on mielestäni hyvin myönteistä. Olen erityisen iloinen siitä, että esittelijä Papadimoulis on esittänyt useita huomattavia parannuksia komission ehdotukseen.
Mietintö käsittää muun muassa seuraavat parannukset:
– laajennetaan asetuksen soveltamisala käsittämään myös elohopeaa sisältävät tuotteet ja elohopeayhdisteet
– kielletään viennin lisäksi myös tuonti
– aikaistetaan kiellon voimaantuloa komission ehdottamasta vuodesta 2011 vuoteen 2010
– perustetaan elohopeakaupan seurantajärjestelmä, jotta voidaan valvoa entistä paremmin elohopeakauppaa
Nämä muutokset ovat täysin sopusoinnussa sen kanssa, mitä ehdotin kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelijana. Olenkin hyvin kiitollinen näistä muutoksista.
Ainoa asia, joka huolestuttaa minua, on Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämä kohta kohdalta -äänestystä koskeva vaatimus. Tällainen äänestys saattaisi heikentää tärkeitä osia tästä muuten erinomaisesta mietinnöstä. Pyydän teitä tämän vuoksi pitämään kiinni esittelijän lähestymistavasta, jolla suojellaan ympäristöä ja kansanterveyttä. Älkää hyväksykö ALDE-ryhmän markkinaehtoista lähestymistapaa.
Huomenna EU voi siis ryhtyä kantamaan vastuunsa ja lopettaa hengenvaarallisen elohopean dumppaamisen kehitysmaihin. On todella jo korkea aika tehdä näin. Muutoksiemme ja parannustemme ansiosta EU ottaa kantaakseen myös historiallisen vastuunsa ja tukee eteläisen pallonpuoliskon maita siirtymään elohopean käytöstä puhtaampiin tekniikoihin. Näin voidaan suojella tuhansien ihmisten terveyttä ja yhteistä ympäristöämme. Se ei ole yhtään hassumpi juttu.
Manuel Medina Ortega (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, meillä oikeudellisten asioiden valiokunnassa ei ollut mitään vaikeuksia ratkaista oikeusperustaa koskevaa kysymystä. Tämän säädöksen tavoitteenahan ei ole panna täytäntöön kauppapolitiikkaa, joten 133 artiklaa ei voida käyttää oikeusperustana. Tarkoituksena suojella ihmisten terveyttä, minkä vuoksi oikeusperustana on käytettävä 175 artiklaa. Näin ollen oikeudellisten asioiden valiokunta on ehdottanut, että oikeusperustana olisi ainoastaan 175 artikla. Tämä vaikuttaa tietysti myös menettelyyn.
Arvoisa puhemies, lisäksi haluan todeta seuraavan asian sellaisen maan edustajana, joka on ollut historiansa aikana hyvin sidoksissa elohopeaan liittyvään toimintaan. Jäsen Callananin esittämä tarkistus 40, joka koskee elohopean varastointia, on paljon täsmällisempi kuin komission 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa varten esittämä teksti. Arvoisa puhemies, oikeusperustaa koskevan ehdotukseni lisäksi haluan pyytää tukea jäsen Callananin esittämälle tarkistukselle 40.
Martin Callanan, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kuten parlamentti hyvin tietää, tämä asetusehdotus, joka koskee metallisen elohopean viennin kieltämistä ja varastointia, on maaliskuussa 2006 hyväksymämme elohopeaa koskevan strategian sisältämien sitoumusten mukainen.
Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä tukee asetuksen päämääriä. Elohopea on varastoitava ja hävitettävä turvallisesti ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi. Elohopeamenetelmä korvataan vaiheittain ympäristön kannalta korkeatasoisemmalla ja energiatehokkaammalla kalvokennotekniikalla. Tästä muutoksesta vapautuu ylijäämäelohopeaa kaikkialla Euroopan unionissa. Asetuksen tavoitteena on estää tämän käytöstä poistetun elohopean pääseminen maailmanmarkkinoille. Mielestäni komission ehdotus on laajasti hyväksyttävissä ja toimivin vaihtoehto.
Vientikiellon voimaantulopäivästä on esitetty tarkistuksia ajankohdan aikaistamiseksi. Emme kannata näitä tarkistuksia. Kiellon ajoituksesta keskusteltiin pitkään ennen kesäkuussa 2005 pidettyä ympäristöneuvoston kokousta. Neuvoston päätelmissä voimaantulon ajankohdaksi sovittiin vuosi 2011, jota komissio ehdottaa ehdotuksessaan. Mikään ei ole mielestäni muuttunut sen jälkeen, kun neuvosto teki päätöksensä, enkä haluaisi, että asiaa koskevia hyvin vaikeita päätöksiä alettaisiin käsitellä uudelleen. Tämä saattaisi vain viivästyttää kiellon käyttöönottoa, etenkin jos tämän vuoksi alettaisiin tarkastella uudelleen, onko vientikielto todella paras keino saavuttaa EU:n tavoitteet. Valittu päivämäärä näyttää saavan eniten kannatusta useimmilta jäsenvaltioilta ja myös monilta muilta sidosryhmiltä, mikä on tietysti yhtä tärkeää. Sovittuaan asiasta Espanjan viranomaisten ja MAYASA:n (Minas de Almadén y Arrayanes, S.A.) kanssa komissio on asettanut kyseisen päivämäärän niin, että kyseisen yhtiön uudelleenjärjestelyille ja rakenneuudistuksille jää tarpeeksi aikaa. Mielestäni ehdotus ansaitsee täyden tukemme.
En kannata elohopean ja elohopeayhdisteiden tuontikieltoa koskevia ehdotuksia. Kun otetaan huomioon lakkautetuista kloorialkalilaitoksista saadun elohopean määrä, tuonnille ei näyttäisi olevan mitään kaupallista intressiä, joten tuontikiellon asettaminen tässä vaiheessa ei ole ollenkaan tarpeen. Markkinat pystyvät aivan hyvin itsesääntelyyn.
Emme myöskään kannata vientikiellon soveltamisalan laajentamista. Hyväksymme komission näkemyksen, jonka mukaan metallinen elohopea on määrällisesti selvästi tärkein aine verrattuna elohopeayhdisteisiin ja elohopeaa sisältäviin tuotteisiin ja jonka mukaan vientikiellon laajentaminen olisi ennenaikaista tässä vaiheessa. Lisäksi yritykset vain siirtäisivät toimintaansa ja jatkaisivat tuotantoa muualla. Onko todella meidän tehtävämme säännellä, mitä muut maailman maat tekevät? Mielestäni ei ole. Molemmat laajennukset komission ehdotukseen edellyttävät lainsäädännön parantamisen periaatteiden sekä kustannusten ja olemassa oleviin yrityksiin kohdistuvien vaikutusten perusteellisempaa tarkastelua.
Miguel Angel Martínez Martínez, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, teille elohopea on pelkästään myrkyllinen metalli, josta on päästävä eroon ja jota olette nähneet vain kuumemittareissa kuumeesta kärsiessänne. Minulle elohopea tuo tämän lisäksi mieleen myös erään maakuntani paikkakunnan eli Almadénin. Tämän alueen kaivokset olivat yksi niistä paikoista, joissa Espanjan työväenliike syntyi. Elohopea tuo mieleeni tuhannet naiset ja miehet, jotka ovat saaneet elantonsa elohopeasta vuosisatojen aikana. Satoja kasvoja ja nimiä, ystäviä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä selittäen, taivutellen ja tukien ollessani viimeksi kuluneet 30 vuotta sosialistien kansanedustajana. Olemme etsineet vaihtoehtoja, joilla voidaan ratkaista se paradoksi, että yhteiskunnan kehitys, jossa luovutaan elohopean käytöstä, näyttää merkitsevän heidän loppuaan.
Nämä kansalaiset ovat arvostaneet toimiamme ja ilmaisivat vain muutamia päiviä sitten luottamuksensa meihin äänestämällä sosialistipuolueen ehdokkaita paikallishallintoonsa. Tänään ajattelen näitä ystäviä ja totean uudelleen sitoutuneeni heidän asiaansa. Haluan kiittää parlamentin jäseniä siitä ymmärryksestä, joka käy ilmi ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymästä tekstistä, jota huomenna vielä parannamme tiettyjen tarkistusten avulla.
Tekstissä on kolme myönteistä asiaa, joihin Almadénissa suhtaudutaan kiitollisina, kiinnostuneina ja toiveikkaina. Ensinnäkin tekstissä suositellaan, että on maksettava erityisiä taloudellisia korvauksia yhteisön varoista Almadénin alueen sosioekonomisen kehityksen edistämiseksi. Toiseksi tekstissä suositellaan tutkimaan Almadénin käyttämistä ensisijaisena elohopean varastointipaikkana, jossa voidaan varmistaa kaiken Euroopan unionissa olevan elohopean turvallinen varastointi. Kolmanneksi koska alueella on elohopean käsittelyä koskevaa kokemusta ja asiantuntemusta, on järkevää, että varastointi keskitetään sinne, missä jo on täysin turvallisesti varastoituna 80 prosenttia Euroopan unionin elohopeavarannosta.
Eräs kotiseutuni kansalainen sanoi minulle, että elohopean siirtäminen pois Almadénista jonnekin muualle olisi sama asia kuin se, että piano vietäisiin konserttia varten pianotuolin luo sen sijaan että pianotuoli vietäisiin pianon luo.
Lopuksi haluamme kiittää niiden johdonmukaisuutta, jotka ehdottavat, että vientiä ja muuta elohopeaan liittyvää toimintaa olisi voitava jatkaa vuoteen 2010 asti, kuten totesimme Matsakisin mietinnössä, ja että määräajaksi olisi asetettava 1. joulukuuta, jolloin elohopea voisi olla kierrossa melko kauan.
Hyväksymällä tämän päätöslauselman huomenna parlamentti on varmasti hyvässä asemassa huolehtimaan yhteispäätökseen liittyvistä tehtävistään neuvoston kanssa käytävien neuvottelujen yhteydessä.
Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää vilpittömästi jäsen Papadimoulisia erinomaisesta mietinnöstä ja yhteistyöstä varjoesittelijöiden kanssa.
Yleisesti ottaen mietinnössä on pyritty tiukentamaan komission ehdotusta jonkin verran, mikä on oikein tiettyjen näkökohtien osalta. Kahdessa asiassa tällainen kanta ei kuitenkaan vaikuta aivan järkevältä eikä realistiselta.
Ensimmäinen näistä asioista on ehdotetun määräajan aikaistaminen vuoteen 2009. Mielestämme tämä on epäkäytännöllistä ja saavuttamattomissa. Olemme sitä mieltä, että olisi säilytettävä määräaika 1. tammikuuta 2010, kuten päätimme aikaisemmin elohopeaa koskevan strategian yhteydessä.
Toinen asia on kiistanalaisempi. Se koskee metallisen elohopean varastointia. Mielestäni kiista aiheutuu suurelta osin siitä, että on epäselvää, mitä väliaikainen ja pysyvä varastointi todella tarkoittavat käytännössä. Minä kannatan näkemystä, että jos varastointi voidaan toteuttaa paikallisissa suolakaivoksissa tai muissa hyväksytyissä asianmukaisissa paikoissa tiukoin edellytyksin jatkuvassa valvonnassa ja niin, että turvallisuus on taattu tuhansiksi vuosiksi, tämä kelpaa. Tässä säädöksessä ei ole tarpeen säätää erityisesti velvollisuudesta palauttaa tämä elohopea ja kuljettaa se EU:n halki toiseen pysyvämpään varastointilaitokseen. Jos tulevat lainsäätäjät ottavat huomioon mahdolliset uudet menetelmät, joiden ansiosta varastoitua elohopeaa on turvallista käsitellä tietyllä tavalla tai siirtää uuteen paikkaan, olen varma, että näin voidaan tehdä ja näin tehdään riippumatta siitä, mitä me nyt säädämme tällä säädöksellä.
Lopuksi kehotan käyttämään tervettä järkeä ja pitämään asetuksen yksinkertaisena ja oikeasuhteisena. Viime aikoihin asti elohopeaa on ollut ja on edelleenkin jokaisessa kotitaloudessa sekä jokaisen lääkärin ja hammaslääkärin vastaanotolla ja jokaisessa sairaalassa muun muassa kuumemittareissa, ilmapuntareissa, verenpainemittareissa ja hammaspaikoissa. Elohopeasta on päästävä eroon, mutta se ei ole sen paremmin erittäin tarttuva tappava virus kuin hermokaasuyhdistekään, joka on tappava jo lähietäisyydeltä, vaikka ainetta ei edes koskettaisi. Tämän vuoksi emme saisi liioitella tai vaatia liikaa tätä mietintöä koskevissa tarkistuksissa.
Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ
Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus metallisen elohopean viennin kieltämisestä ja turvallisesta varastoinnista on asiakirja, jolla rajoitetaan elohopean esiintymistä ympäristössä sekä elohopean vaikutuksia ihmisiin ja eläimiin. Vuosien 1990 ja 2000 välisenä aikana Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat vähentäneet elohopeapäästöjään kaiken kaikkiaan 60 prosenttia. Samaan aikaan näiden päästöjen kokonaismäärä maailmassa on noussut 20 prosenttia.
Kun 1940-luvulla löysin ystävieni kanssa elohopeaa, olimme iloisia, kun elohopeaan kastamat kolikkomme muuttuivat hopeanvärisiksi. Nyt yhteiskunnan suhtautuminen elohopeaan on muuttunut huomattavasti. Teollisuus on lopettamassa elohopeaa hyödyntävät menetelmät sen myrkyllisyyden vuoksi.
Vaikka pidän tätä asetusehdotusta myönteisenä, haluan esittää muutamia huomioita. Ensinnäkin elohopeajätteelle olisi löydettävä pysyvät varastointilaitokset mahdollisimman pian ja rajoitettava näin väliaikaista varastointia. Toiseksi varastointilaitosten olisi sijaittava mahdollisimman lähellä lähteitä, jotta voidaan välttää elohopeajätteen kuljettaminen ympäri Euroopan unionia. Kolmanneksi ei voida ottaa käyttöön uusia menetelmiä, jotka koskevat elohopeajätteen käyttöä, ilman asianmukaista suunnittelua ja testausta.
Olisi syytä muistaa, että elohopean vaarallisuuden vuoksi teollisuus pyrkii itse pääsemään eroon elohopeaa käyttävistä menetelmistä. Komission ehdotukseen esitetyt tarkistukset 11, 12 ja 15 sekä 23–27 eivät ole perusteltuja.
Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Metallinen elohopea on vaarallista ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Meillä on nyt 12 000 tonnia elohopeaa, joka on varastoitava. Tämä kuulostaa ehkä suurelta määrältä, mutta se mahtuisi helposti tämän istuntosalin puolikkaaseen. Näin ollen olisi kummallista, jos elohopeaa läheteltäisiin ympäriinsä ja säilytettäisiin monessa eri paikassa ja sellaisissa varastoissa, jotka eivät olisi turvallisia. Tämän vuoksi vastustan Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän yritystä päästä eroon elohopeasta, koska se olisi vain tilapäinen ratkaisu.
Pysyvän ratkaisun on oltava täysin turvallinen. Ainoa täysin turvallinen ratkaisu on stabiloida elohopea lopullisesti. Elohopeasulfidi on lähes täysin liukenematon, minkä vuoksi se voidaan varastoida turvallisesti. Jos elohopeaa ei stabiloida, meillä ei saa olla useita huonosti valvottuja varastoja. Tämän vuoksi vastustan tarkistusta 40, jolla heikennettäisiin työturvallisuutta.
On tärkeää, että sovimme yhdestä ainoasta päivämäärästä, joka on 1. tammikuuta 2010 ja jota ehdotetaan ryhmämme esittämässä tarkistuksessa 43. Tarkistus käsittää kaikkien elohopeaa sisältävien tuotteiden tuonnin ja viennin kieltämisen, minkä ansiosta voidaan luoda kokonaisvaltainen ratkaisu. Kaikki muu merkitsisi julkeaa elohopean vientiä. Tiedämme, että kloorialkaliteollisuuden on lopetettava vienti. Jos teollisuudelle annetaan mahdollisuus jatkaa vientiä vuoden ajan sen jälkeen, kun kielto tulee voimaan, teollisuus tyhjentää metallisen elohopean varastonsa ja saa tästä maksun. Tämän jälkeen tämän elohopean käyttävät Amazonin altaan kullankaivajat, jolloin valtavia jokialueita tuhoutuu elohopean aiheuttaman saastumisen vuoksi.
On tärkeää, että kielto tulee voimaan 1. tammikuuta 2010. Muutoin koko vientikiellon idea vesittyy.
Jaromír Kohlíček, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, elohopea kuuluu raskasmetalleihin ja on hyvin vaarallinen ravintoketjussa. Muutamat muut raskasmetallit, kuten kromi, nikkeli, uraani ja plutonium, voidaan luokitella samaan ryhmään.
On totta, että paitsi raskasmetallit myös jotkin periodisen järjestelmän kevyemmät alkuaineet voivat suurina määrinä olla haitallisia terveydelle. Esimerkiksi berylliumin tiedetään aiheuttavan beryllioosia. Elohopea ei ole pelkästään metalli, joka voi aiheuttaa vakavaa haittaa, jos sitä nautitaan metallisena elohopeana, vaan elohopea on myös tärkeä aine teknologian alalla. Aikaisemmin elohopea oli aivan välttämätön aine elektrolyysissa sekä hammaslääkintäalalla ja jalokivialalla. Kemiallisen analyysin instrumentaalinen menetelmä, jossa elektrodina käytetään elohopeatippaa, on hyvin tunnettu. Vuonna 1959 tšekkiläinen tutkija Heyrovský voitti kemian Nobelin palkinnon tämän prosessin ansiosta, ja hän antoi sille nimeksi polarografia. Yhden tärkeän kysymyksen muodostavat elohopean ja sen yhdisteiden käyttömahdollisuudet teollisuudessa. Tällöin on tietenkin noudatettava mitä tiukimpia ympäristönormeja.
En ole varma, että elohopean ja sen yhdisteiden varastoiminen yhteen paikkaan olisi paras ratkaisu. En ole varma myöskään siitä, kuinka pitkä asetuksen voimaantuloa edeltävän siirtymäkauden olisi oltava. Olen saanut sellaisen käsityksen, että joidenkin jäsenvaltioiden mielestä tarkistuksen 8 mukainen siirtymäkausi on liian lyhyt. Tämän vuoksi suhtaudun ehdotukseen varauksella, vaikka useimmissa jäsenvaltioissa valtion elimet valvovat tiukasti elohopeaa ja sen yhdisteitä sekä myös niiden varastointia.
Mielestäni ei ole hyväksyttävää sisällyttää asetukseen määrittelemättömiä kansalaisjärjestöjä. Suvaitsevaisuutta ja avoimuutta koskevista näkökohdista huolimatta tällainen ei kuulu asetukseen, joka koskee metallisen elohopean viennin kieltämistä ja turvallista varastointia. Kansalaiset voivat osallistua toimien seurantaan EU:n muun lainsäädännön perusteella.
En ymmärrä, miksi suolakaivokset tai Espanjassa Almadénissa sijaitsevat kaivokset olisivat parhaita paikkoja elohopean ja sen yhdisteiden varastointiin. On selvää, että minkä tahansa kaivoksen toiminnan lopettaminen aiheuttaa sosiaalisia ongelmia kaivostyöläisille. Tšekin tasavallassa ja muissa Keski- ja Itä-Euroopassa sijaitsevissa jäsenvaltioissa on suljettu kymmenittäin suuria kaivoksia, eikä kukaan ole laatinut EU:n direktiivejä, joilla olisi käsitelty tämän aiheuttamaa joukkotyöttömyyttä. Tulin ajatelleeksi, että mineraalikaivosten pohja saattaisi olla parempi varastointipaikka kuin suolakaivokset. Tuen voimakkaasti ratkaisua, joka koskee niitä aineita, joiden elohopeapitoisuus on alle 5 prosenttia.
Lisäksi totean, että kaikkialla Euroopassa kiviaineksen raskasmetallipitoisuus on tavanomaisella tasolla. Rapautumisen vaikutuksesta näitä raskasmetalleja, myös elohopeaa, pääsee EU:n vesivaroihin. Tämän vuoksi esimerkiksi Elbe-joessa havaitaan aina elohopeaa ja muita raskasmetalleja. Tässä on tietysti kyse luonnollisesta esiintymisestä.
Lisäksi on vanhoista kaivoksista peräisin olevaa vettä koskeva kysymys. Elohopeaa voi vapautua vanhoista jätemaakasoista ja jäteliejusta, jotka muodostavat potentiaalisesti valtavan lähteen ympäristön pilaantumiselle. Tätä asiaa ei kuitenkaan voida tietenkään käsitellä tällä asetuksella.
Lopuksi haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tämän asetuksen laatimiseen, prosessiin, joka toteutettiin myönteisessä yhteistyön ilmapiirissä. Elohopealla ja sen yhdisteillä on tulevaisuus tieteen ja teknologian alalla. Tämä käy ilmi tästä asetuksesta, minkä vuoksi kannatamme sitä.
Irena Belohorská (NI). – (SK) Haluan aluksi kiittää esittelijä Papadimoulisia siitä, että hän tähdentää mietinnössä tarvetta kieltää elohopean, elohopeayhdisteiden ja elohopeaa sisältävien tuotteiden vienti. Tämä on hyvin tärkeää täällä Euroopan unionissa, koska EU on maailman suurimpia elohopean viejiä. Koska tämä aine on erittäin myrkyllistä etenkin lapsille, aineelta on suojeltava paitsi elohopean tuotannon ja käytön yhteydessä myös elohopeajätteen varastoinnin ja käsittelyn yhteydessä.
Korkeat elohopeapitoisuudet ovat kuolettavia ihmisille. Pienemmät elimistöön kerääntyneet elohopeamäärät voivat aiheuttaa vakavia sydän- ja verisuonijärjestelmän sekä immuuni- ja lisääntymisjärjestelmän sairauksia. Teollisuudessa muodostuu ylijäämäelohopeaa sivutuotteena esimerkiksi kemianteollisuudessa, maakaasun puhdistuksen yhteydessä sekä muiden kuin rautametallien kaivos- ja sulattotoiminnassa.
Olisi syytä pohtia, päästäänkö elohopeasta todella eroon viemällä se kolmansiin maihin eli yleensä kehitysmaihin, jotka ovat elohopean tärkeimpiä käyttäjiä. Monilla kehitysmailla on pulaa varoista, joiden avulla voitaisiin käyttää nykyaikaisia ympäristöystävällisiä menetelmiä, eikä valvonta ole näissä maissa yhtä tiukkaa kuin EU:ssa. Olen samaa mieltä esittelijän kanssa ja tuen hänen kantaansa, jonka mukaan Euroopan unionin olisi vältettävä kaksinaismoraalia. Tuotteita, joita ei saa käyttää Euroopan unionissa, ei saisi siis viedä sellaisiin maihin, joissa ei ole elohopean käyttöä koskevaa lainsäädäntöä.
Meidän olisi muistettava tämä paitsi ympäristön- ja luonnonsuojelun vuoksi myös sen vuoksi, että tämä elohopea saattaisi palata jääminä elintarvikkeissa tai saastuneina jokivesinä, saati sitten paikallisten työntekijöiden ja asukkaiden vuoksi, jotka ovat vaarassa altistua elohopealle. Elohopean ja elohopeaa sisältävien tuotteiden yhteydessä Euroopan unionin on varmistettava, että elohopean tarjonta vastaa elohopean kulutusta ja kysyntää. Ylijäämäelohopea on hävitettävä hyväksymämme vaarallisia jätteitä koskevan direktiivin mukaisesti ympäristön kannalta kestävällä tavalla.
Samalla on vahvistettava valvontaa ja rangaistava ankarasti kaikista havaituista noudattamatta jättämisistä. Olen esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, että tuottajien, jotka tuottavat elohopeaa valmistusprosessissaan, olisi oltava vastuussa elohopean turvallisesta varastoinnista tai ympäristön kannalta kestävästä hävittämisestä. Tämä on tärkeää myös teollisuuden jatkuvan kasvun varmistamiseksi ja uusiin vaihtoehtoisiin elohopeattomiin menetelmiin siirtymisen edistämiseksi. Avustettaessa kehitysmaita olisi painotettava enemmän tällaisten menetelmien käyttöönottoa, koska näissä maissa ympäristöä on tuhoutunut tämän vaarallisen kemikaalin vuoksi.