Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. kesäkuuta 2007 - Strasbourg

10. Kohti asekauppasopimusta (keskustelu)

  Puhemies . Esityslistalla ovat seuraavina neuvoston ja komission julkilausumat – Kohti asekauppasopimusta.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner, hyvät parlamentin jäsenet, laiton asekauppa ja joidenkin maiden vastuuton suhtautuminen viennin valvontaan ovat polttoainetta konflikteille kaikkialla maailmassa. Ne heikentävät ihmisoikeuksien kunnioittamista ja rohkaisevat rikollisuuteen ja terrorismiin. Lisäksi ne haittaavat kokonaisten alueiden kestävää talouskehitystä.

Tätä taustaa vasten pari vuotta sitten nousi esiin ajatus asekauppaa koskevien sitovien periaatteiden määrittelemisestä kansainvälisellä sopimuksella. Syntyi ajatus asekauppasopimuksesta. Euroopan unionin jäsenvaltiot kampanjoivat heti alusta lähtien tällaisen sopimuksen puolesta, ja nykyinen neuvoston puheenjohtajavaltio pitää myös tätä prosessia erittäin tärkeänä. Kesäkuun 18. päivänä pidetyssä yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa korostettiin jälleen kerran asekauppasopimuksen tärkeyttä.

Olin hyvin tyytyväinen siitä, että Euroopan parlamentin esittelijä Romeva i Rueda, joka käsittelee aseiden vientiä koskevia Euroopan unionin käytännesääntöjä, otti vastaan kutsun osallistua tavanomaisten aseiden vientiä käsittelevän työryhmän (COARM) jäsenille tarkoitettuun epäviralliseen seminaariin tammikuun alussa Berliinissä, missä hän selvitti yksityiskohtaisesti Euroopan parlamentin näkemyksiä maailmanlaajuisesta asekauppasopimuksesta. Puheenjohtajavaltio on esittelijä Romevan kanssa samaa mieltä siitä, että tällainen sopimus palvelisi erittäin tärkeää tarkoitusta eli sen myötä maailmanlaajuiseen asekauppaan alettaisiin soveltaa oikeudellisesti sitovia ja vastuullisia sääntöjä.

Yksi tärkeä askel oli myös se, kun Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 6. joulukuuta 2006 päätöslauselman 61/89. Päätöslauselmassa kehotetaan pääsihteeriä selvittämään YK:n jäsenvaltioiden näkemyksiä ja nimittämään asiantuntijaryhmä vuoteen 2008 mennessä. Yleiskokouksen istunnon valmisteluvaiheessa useat EU:n jäsenvaltiot osallistuivat päätöslauselman laatimiseen ja taivuttelivat muita valtioita hyväksymään sen.

Yhteensä noin 80 valtiota, kaikki EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuna, on tähän mennessä vastannut YK:n pääsihteerin kutsuun. YK:n pääsihteerille toimittamassaan erillisessä EU:n julkilausumassa neuvoston puheenjohtaja mainitsi EU:n käytännesäännöt hyvänä esimerkkinä kansainvälisestä yhteistyöstä aseidenviennin valvonnassa ja puolusti asekauppasopimusta. Puheenjohtajavaltio myös jatkaa yhdessä muiden EU:n jäsenvaltioiden kanssa painostusta nopeuttaakseen maakohtaisten asiakirjojen toimittamista. Puoltavia lausuntoja on tärkeää saada runsaasti, sillä ne ovat osoitus vahvasta maailmanlaajuisesta tuesta, jota tälle hankkeelle on olemassa.

Sopimuksen onnistuminen riippuu ratkaisevasti siitä, kyetäänkö se saamaan sitovaksi paitsi kaikille tärkeimmille aseidenviejille, myös aseita tuoville maille. Yhdistyneet Kansakunnat on näin ollen oikea foorumi näille neuvotteluille.

Haluan esittää kaksi esimerkkiä aiheista, joihin asiantuntijaryhmän on kiinnitettävä erityistä huomiota pohjustaakseen tietä tehokkaalle sopimukselle. Ensinnäkin sopimuksen soveltamisala on määriteltävä tarkkaan. Tätä varten tarvitaan erillinen tarkistuslista. Se ei saa rajoittua YK:n aserekisterissä käytettyihin luokituksiin vaan sen on katettava myös asemateriaali, kuten pienaseet ja kevyet aseet, ammukset sekä kannettavat lähi-ilmatorjuntajärjestelmät (MANPAD). Valmistuslaitteistot ja -tekniikka on myös sisällytettävä mukaan asianmukaisessa muodossa.

Toiseksi sopimuksen on sisällettävä kattava luettelo kriteereistä, joita sovelletaan asevientiä koskevassa päätöksenteossa. Näihin kriteereihin kuuluu muun muassa asevientikieltojen noudattaminen, ihmisoikeuksien kunnioittaminen kohdevaltiossa, alueellisen vakauden ylläpitäminen, sisäisten tai alueellisten konfliktien estäminen, kestävän kehityksen edistäminen sekä tavaroiden ei-toivotun uudelleen suuntaamisen estäminen.

Lukuisat alueelliset järjestöt eri puolilla maailmaa ovat jo tarkastelleet näitä kysymyksiä. Aseiden vientiä koskevat Euroopan unionin käytännesäännöt ovat kehittynein kansainvälinen väline aseidenviennin valvontaan. Näistä käytännesäännöistä saamansa kokemuksen ansiosta Euroopan unioni voi antaa erityisen merkittävän panoksen näistä aiheista käytävään keskusteluun. Samalla sen on kuitenkin vältettävä luomasta sellaista kuvaa, että se pyrkisi viemään EU:n käytännesääntöjä väkisin läpi Yhdistyneiden Kansakuntien muille jäsenille. Tosiasia on kuitenkin se, että tällä hetkellä hanke saa huomattavan voimakasta kannatusta kaikkialla maailmassa. Tästä huolimatta tärkeä rooli tässä prosessissa lankeaa Euroopan unionille, johon useat tärkeimmät viejävaltiot kuuluvat.

Haluan myös erityisesti muistuttaa kansalaisyhteiskunnan merkityksestä, sillä valtioista riippumattomilla järjestöillä, tiedemiehillä ja tutkijoilla sekä tiedotusvälineillä on ollut merkittävä rooli siinä, että ne ovat auttaneet saamaan epäröivät hallitukset vakuuttuneiksi asekauppasopimuksen tarpeellisuudesta. Heti prosessin alusta lähtien ne ovat esittäneet arvokkaita ehdotuksia ja puheenvuoroja, ja kehotankin valtioista riippumattomia järjestöjä jatkamaan aktiivista osallistumistaan tähän prosessiin.

Puheenjohtajavaltio on tyytyväinen voidessaan todeta, että Euroopan parlamentti on ilmaissut useaan otteeseen kannattavansa maailmanlaajuisen asekauppasopimuksen solmimista ja että se käyttää myös parlamenttienvälisiä suhteitaan asian edistämiseen. Luin viimeisimmän päätöslauselmaluonnoksen suurella mielenkiinnolla ja pidän sen sisältämiä vakuuttavia ehdotuksia erittäin tervetulleina. Toivon todella, että voimme jatkaa ja tiivistää kiihkeää vuoropuheluamme Euroopan parlamentin kanssa myös tästä tärkeästä aiheesta.

(Suosionosoituksia)

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan vain lisätä muutaman kommentin neuvoston puheenjohtajan äskeiseen lausuntoon.

Viime vuosina aseiden laittoman leviämisen ehkäiseminen on ollut suuren poliittisen ja julkisen huomion kohteena, ja aihe on edelleen erittäin tärkeä meille. Haluan onnitella arvoisia jäseniä heidän osoittamastaan johtajuudesta oikeudellisesti sitovan asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi säätelemään tavanomaisten aseiden kansainvälistä kauppaa. On kunnianhimoinen lähestymistapa ehdottaa yhteisiä kansainvälisiä standardeja. Ymmärtääkseni olette jo jättänyt päätöslauselmaesityksenne. Komissio suhtautuu myönteisesti myös neuvoston kaksi päivää sitten julkistamiin päätelmiin; minun ei tarvinne tässä puuttua niihin yksityiskohtaisemmin, koska ne on jo mainittu.

Me kaikki tunnustamme ne kielteiset vaikutukset, joita sotilastarvikkeiden vastuuttomalla viennillä on alueelliseen turvallisuuteen, talouskehitykseen ja ihmisten turvallisuuteen joillakin maailman epävakaisimmilla alueilla. Asekauppasopimuksella olisi suuri merkitys esimerkiksi pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman leviämisen estämisessä. Nämä aseet aiheuttavat huomattavia inhimillisiä kärsimyksiä, ja koska ne tekevät maailmasta vähemmän turvallisen, ne vaikuttavat myös omaan turvallisuuteemme ja vaurauteemme.

Tavanomaisten aseiden laittomalla kaupalla on myös maailmanlaajuisia vaikutuksia, minkä vuoksi meidän on parannettava EU:n turvallisuuspolitiikan ja yhteisön kehitysavun keskinäistä yhteensopivuutta. Kehitys- ja turvallisuusasiat ovat toisiinsa sidoksissa tiiviimmin kuin koskaan, eikä näiden laittomien aseiden muodostama uhka rajoitu niiden välittömästi synnyttämään väkivaltaan. Tässä globalisoituneessa maailmassamme BKT:n menetykset ja ulkomaisten investointien vähentyminen esimerkiksi merkitsevät hukattuja mahdollisuuksia, joihin harvoilla valtioilla on varaa.

Vaikka asekauppasopimus saataisiinkin aikaan, liikkeelle jäisi lukemattomia laittomia aseita ympäri maailmaa. Unionin voimakkaan poliittisen sitoutumisen lisäksi annammekin käytännön tukea lainsäädännöllisten ja hallinnollisten valmiuksien parantamiseen, minkä ansiosta EU:lla on merkittävä rooli pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman leviämisen torjunnassa.

Olemme täysin sitoutuneita vuonna 2005 laaditun pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman leviämisen torjuntaa koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoon. Kuten tiedätte, tämä ei ole meille uusi ala. Komissio on tehnyt täysipainoisesti työtä sen parissa jo vuosia ja on myös saanut kokemusta yhteistyöstä kansainvälisten järjestöjen, korkeakoulujen, valtioista riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa epäasianmukaisen tai laittoman asekaupan seurausten käsittelyssä. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää sekä sopimuksen puitteissa että sen ulkopuolella.

(Suosionosoituksia)

  Ana Maria Gomes , PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Viime vuosina monenvälisiin oikeudellisiin välineisiin perustuvan asevalvonnan ja aseistariisunnan kannattajat eivät juuri ole saaneet kehuja osakseen. YK:n yleiskokouksen viime joulukuinen päätös käynnistää virallisesti maailmanlaajuisen asekauppasopimuksen valmisteluprosessi on ollut yksi harvoja juhlan aiheita.

Vaikka se ei tullutkaan yllätyksenä, Yhdysvaltojen päätös äänestää yksin prosessin käynnistävää päätöslauselmaa vastaan oli surullinen tapaus. Sopimuksen tavoitteena on löytää yhteiset oikeudelliset pelisäännöt aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja varten, vastata maailmanlaajuisesti tähän täysin globalisoituneeseen kaupankäyntiin ja luoda yhtenäiset kriteerit, joilla asekauppaan saadaan sovellettua ihmisoikeuksiin, vakauteen ja kestävään kehitykseen liittyviä sääntöjä.

Tarkoituksena on myös nostattaa kehittyneiden maiden julkinen mielipide sellaista salailua vastaan, joka on tyypillistä miljoonien arvoisille oikeudellisille sopimuksille, joilla säädellään aseiden myyntiä liittolaismaihin. Yhdistyneen kuningaskunnan pöyristyttävä päätös estää viimeisimmät tutkimukset maan asekaupoista Saudi-Arabiaan ja siihen liittyvästä korkean tason korruptiosta on täydellinen esimerkki asekaupan todellisesta luonteesta.

Vain tällä alalla eurooppalainen hallitus uskaltaa estää vakavan tutkimuksen kansallisen edun nimissä. Juuri tällaisen erityiskohtelun vuoksi maailman maiden hallitukset ovat ryhtyneet erityistoimiin asekaupan rajoittamiseksi. EU voi ja sen täytyy näyttää tietä tässä asiassa. Sen on vaadittava tiukasti, että sen käytännesääntöjen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta saatuja oppeja – erityisesti kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin liittyvien kriteerien osalta – sovelletaan uuteen sopimukseen, nimittäin nämä kaksi näkökohtaa ovat erityisen oleellisia, kuten arvoisa komission jäsen Ferrero-Waldner totesi.

Tässä suhteessa panen tyytyväisenä merkille viimeisimmän yleisten asioiden neuvoston päätelmät, joissa korostettiin, että meidän on tärkeää yhdistää voimamme muiden valtioiden ja alueellisten järjestöjen kanssa uuden sopimuksen laatimiseksi. Nyt EU:n tarvitseekin vain muuttaa tämä hyvä tahto asekauppasopimusta koskevaksi diplomaattiseksi strategiaksi, jonka perustana olisi asianmukaisesti neuvoston yhteinen kanta. Koska Valkoinen talo ei ole tunnettu järjen ja harkintakyvyn käytöstä, Euroopan johtajuutta kaivataan tässä asiassa erityisen kipeästi.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, on todella häpeällistä, että huolimatta niistä vaaroista, joita vuosikausia vilkkaana jatkunut vastuuton aseiden vienti on aiheuttanut ihmiskunnalle, meillä ei edelleenkään ole oikeudellisesti sitovaa YK:n sopimusta kansainvälisestä asekaupasta. Sitä paitsi vaikka sellainen olisikin, epäilen, ettei meillä olisi keinoja tai etteivät vaikutusvaltaiset tahot olisi halukkaita valvomaan sopimusta tarkasti ja panemaan sitä asianmukaisesti täytäntöön, mutta siitä meidän pitää huolehtia sitten, kun YK:n sopimus on saatu voimaan.

Tällä hetkellä kaikkein häikäilemättömimmät ja murhanhimoisimmat yksilöt kaikkialla maailmassa voivat helposti saada haltuunsa aseita. Kun on riittävästi rahaa ja oikeanlaiset suhteet, kaikkea voi ostaa käsiaseesta suihkuhävittäjään. On todennäköisesti vain ajan kysymys, milloin jopa ydinaseita voi ostaa vapailta markkinoilta.

Saatatte ihmetellä, miksi 2000-luvun yhteiskunnassa on päädytty näin viheliäiseen tilanteeseen. Vastaus on hyvin yksinkertainen: maailmassa tulee aina olemaan häiriintyneitä yksilöitä, jotka haluavat vaikeuttaa muiden elämää sairasmielisillä rikollisilla suunnitelmillaan, ja vastaavasti tulee aina olemaan pahoja kauppiaita, jotka toimittavat välineitä, joilla saadaan aikaan kuolemaa ja hävitystä, kenelle tahansa, kunhan saavat siitä muhkean voiton. Tässä yhteydessä on mainittava, että erittäin tuottoisat aseteollisuuden yritykset tuottavat jatkuvasti yhä tehokkaampia tappokoneita yhä suurempina määrinä ja kiihtyvällä tahdilla.

Tiedän, ettei maailmaa voi muuttaa yhdessä yössä ja että pahuuden voimilla tulee aina olemaan oma osuutensa kanssaihmistemme kohtalon määräämisessä. On kuitenkin edes yritettävä aloittaa asioiden muuttamista joltain osin. Siksi kannatan tätä päätöslauselmaesitystä, jossa vaaditaan yhteisten kansainvälisten standardien laatimista tavanomaisten aseiden tuontia, vientiä ja siirtoja varten. Se on joka tapauksessa parempi kuin ei mitään, ja toivotaan, että jonakin päivänä ihmisillä on kylliksi järkeä tajuta, ettei aseita tarvitse valmistaa lainkaan.

Puheenvuoroni päätteeksi mielestäni kannattaa mainita vielä, että 17 johtavasta aseidenviejästä yli puolet on EU:n jäsenvaltioita. Näissä luvuissa on ajattelemisen aihetta meille kaikille.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, tämä parlamentti on puhunut aseiden siirtoja koskevan kansainvälisen sopimuksen puolesta monta kertaa aiemminkin.

Nyt käymästämme keskustelusta ja esittämästämme päätöslauselmasta tekee kuitenkin erityisen se, että Yhdistyneet Kansakunnat on nyt tarttumassa toimeen. Päätöslauselma, joka hyväksyttiin joulukuussa 2006 153 valtion tuella on ollut lähtökohtana tämänpäiväiselle keskustelullemme. On oikein, että muistamme, että 153 maata on allekirjoittanut päätöslauselman, sillä se tekee prosessista aidosti legitiimin.

Tässä yhteydessä meidän on korostettava tiettyjä kohtia päätöslauselmasta, jonka esittelemme tänään.

Ensinnäkin 153:a valtiota pyydetään toimittamaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille raporttinsa, joissa ne ilmoittavat, mitä niiden mielestä sopimuksen pitäisi sisältää, mikä sen soveltamisala olisi ja erityisesti mitä mieltä ne ovat sen toteuttamiskelpoisuudesta.

Toiseksi raporttien olisi perustuttava olemassa olevaan kansainväliseen lainsäädäntöön erityisesti kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja yleisemminkin ihmisoikeuksien osalta. Tällä hetkelläkin on olemassa tärkeitä sopimuksia, jotka on otettava huomioon.

Kolmanneksi valtioiden hallitusten on sitouduttava itse toteuttamaan perusteellinen selvitys nykyisten sääntöjen ja kansainvälisten asevientikieltojen noudattamisesta ja ennen kaikkea noudattamatta jättämisestä sekä erityisesti Euroopan tapauksessa aseiden vientiä koskevien käytännesääntöjen tiukasta soveltamisesta. Yksi tapauksista, jotka kannattaa tuoda erityisesti esiin, on aseiden vienti Sudaniin; siitä aiheesta keskustelemme erityisesti heinäkuun istuntojaksolla.

Neljänneksi hallitusten on myös kiinnitettävä huomiota ja annettava kaikki mahdollinen tuki asiantuntijaryhmän perustamiseen sovitun mukaisesti vuonna 2008 määrittelemään sopimuksen sisältöä.

Lopuksi meidän on oltava tietoisia siitä, että vaikka aseiden siirtoja koskevan kansainvälisen sopimuksen laatiminen on jo käynnissä, se tulee olemaan hidas prosessi, ja sen aikana asekauppa maailmassa lisääntyy edelleen. SIP:n mukaan aseiden myynnin arvo, josta noin kolmannes tuli Euroopan unionista, kasvoi vuonna 2005 290 000 miljoonaan Yhdysvaltain dollariin. Sopimuksen valmistumista odotellessa meidän on siis suhtauduttava erityisen tiukasti ja vaativasti olemassa oleviin valvontamekanismeihin ja kiinnitettävä erityistä huomiota asevälittäjien valvontaan, asevientikieltojen noudattamiseen sekä viennin läpinäkyvyyden ja parlamentaarisen valvonnan lisäämiseen.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, pidän erittäin hyvänä sitä, että saimme aikaan tämän kansainvälistä asekauppasopimusta käsittelevän yhteisen päätöslauselmaehdotuksen, koska aika on käymässä vähiin: asemenot ja aseidenvienti lisääntyvät voimakkaasti kaikkialla maailmassa. SIPRIn (the Stockholm International Peace Research Institute) tekemän tutkimuksen mukaan asemenoihin käytettiin viime vuonna 900 miljardia euroa, mikä vastaa 137:ää euroa jokaista tällä planeetalla elävää miestä, naista ja lasta kohti.

Se oli kolme ja puoli prosenttia enemmän kuin vuonna 2005. Viimeisten kymmenen vuoden aikana maailmanlaajuiset asemenot ovat kasvaneet 37 prosentilla. Kansainvälisen asekaupan SIPRI raportoi uudessa vuosikirjassaan Yearbook of Armaments, Disarmament and International Security kasvaneen 50 prosentilla vuodesta 2002. Jälleen kerran Yhdysvallat ja Venäjä ovat aivan omaa luokkaansa suurimpina aseidenviejinä. Saksa on kiilannut Ranskan ohi kolmannelle sijalle 9,2 miljardilla Yhdysvaltain dollarilla – 6,9 miljardilla eurolla – vuosina 2002–2006.

EU:n jäsenvaltiot kuuluvat maailman johtaviin maihin aseiden viennissä. Pelkästään viime vuonna Saksan aseviennin arvo oli 3,9 miljardia Yhdysvaltain dollaria eli yli kaksinkertainen vuoden 2005 1,5 miljardiin dollariin verrattuna. Ranska on aseistanut Sudanin, ja Belgia toimittaa aseita Kongon demokraattisen tasavallan itsevaltiaalle Joseph Kabilalle, jotta hän voi muun muassa surmata joukoittain opposition edustajia. Kun konflikti on leimahtanut, hätiin tulee EU Afrikan sotilasoperaatioineen – Kongossa, Sudanissa ja niin edelleen. Palomiehet heittävät liekkeihin bensiiniä. EU:n ja sen jäsenvaltioiden on korkea aika panna piste tällaisille sopimuksille. Aseidenvienti rikkoo ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa. Aseidenvienti tappaa ihmisiä kaikkialla maailmassa. Tehdään viimein loppu tästä kuoleman kaupasta.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni, joka aina puhuu konfliktien ratkaisemisesta pikemminkin neuvotteluteitse kuin voimakeinoin, on kiinnostunut ottamaan osansa kuoleman välineillä käytävän kaupan rajattomasta kasvusta. Kuten jo mainittiin, viime vuonna sotilastarkoituksiin käytettiin 900 miljardia euroa. Se on koko maailman väestölle 137 euroa henkeä kohti. Sotilasmenojen perusteella olemme palanneet kylmän sodan aikaan. Lähes puolet tästä valtavasta summasta koostuu Yhdysvaltojen asemenoista.

Aseisiin käytettävät rahasummat kasvavat vaarallisesti; viime vuonna summa oli noussut jo 40 miljardiin euroon. Suurimpia viejiä ovat viime vuosina olleet Yhdysvallat ja Venäjä, joiden kunkin osuus maailman asekaupasta on 30 prosenttia, eikä EU ole kaukana takana 20 prosentillaan. Suurinta huolta aiheuttaa ultranykyaikaisten aseiden virtaaminen konfliktialueille epävakaisiin maihin.

Viime vuonna 153 valtiota tuki Yhdistyneiden Kansakuntien päätöslauselmaa asekauppasopimuksen laatimisprosessin käynnistämisestä. Tällä hetkellä kaikkien maiden on hankalaa päästä yksimielisyyteen oikeudellisesti sitovasta asiakirjasta, jolla säänneltäisiin kansainvälisesti aseiden tuontia ja vientiä; siihen suuntaan otettavat askeleet YK:ssa ovat kuitenkin välttämättömiä. Samaan aikaan on kuitenkin korostettava, että yksittäiset valtiot ovat etulinjan taistelijoita vastuutonta asekauppaa ja sen rauhalle, turvallisuudelle, kehitykselle ja ihmisoikeuksille aiheuttamaa vahinkoa vastaan. Kansainvälisen yhteisön velvollisuutena, samoin kuin kansalaisten velvollisuutena jokaisessa sellaisessa maassa, joka on asekaupan kautta sekaantunut vaarallisiin ja korruptoituneisiin hankkeisiin, on kohdistaa asianmukaista painostusta tällaisten maiden hallituksia ja parlamentteja kohtaan.

  Margrietus van den Berg (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, joka vuosi arviolta miljoona ihmistä haavoittuu käsiaseiden, konetuliaseiden ja kranaatinheitinten käytön seurauksena. Ampuma-aseväkivallan laajuus kaikkialla maailmassa on valtava, niin kuin myös sen aiheuttama inhimillinen kärsimys. Viimeaikaisissa aseellisissa konflikteissa pienet kevyet aseet ovat usein olleet ainoita aseita, joita on käytetty. Pelkästään eteläisessä Afrikassa on liikkeellä 30 miljoonaa kevyttä asetta; Lähi-idässä arviot vaihtelevat 60 miljoonasta 110 miljoonaan. Valtaosa näistä aseista on valmistettu ja myyty laillisesti. Biologisten, kemiallisten ja ydinaseiden ja niiden leviämisen rajoittamisesta on ollut kansainvälisiä sopimuksia jo kymmeniä vuosia, mutta tavanomaisten aseiden myynnin ja kaupan kohdalla näin ei ole niiden aiheuttamien kuolonuhrien valtavasta määrästä huolimatta. Tämä johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin, pitkäaikaisiin sotiin ja maiden köyhtymiseen entisestään. Valtaosa näistä aseista on viiden rikkaan maan valmistamia. Vuonna 2005 Venäjä, Yhdysvallat, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta hoitivat yhdessä 81 prosenttia maailman asekaupasta.

Yli kaksi kolmannesta näistä aseista on tarkoitettu Afrikkaan, Aasiaan, Lähi-itään ja Latinalaiseen Amerikkaan. Sen lisäksi että ne tuhoavat ihmishenkiä, ne tuhoavat myös talouden, infrastruktuurin, terveydenhuollon ja koulutuksen. Yksistään Pohjois-Ugandassa 2 500 lasta ei ole päässyt kouluun viimeiset 20 vuotta kestäneen aseellisen väkivallan vuoksi.

Joulukuun 6. päivänä 2006 annetulla YK:n päätöslauselmalla luodaan pohja aseiden vapaata levittämistä vastustavalle ja yleisemminkin kaupan rajoittamista puolustavalle sopimukselle. Tämä on tietenkin äärimmäisen tärkeää, mikäli haluamme hillitä tavanomaisten aseiden leviämistä. Siksi kehottaisin neuvostoa ilmaisemaan voimakkaan, nopean ja myönteisen kannanoton Euroopan puolesta – ja neuvoston puheenjohtajan Gloserin puheista sain sen käsityksen, että jotain on jo tehtykin – sekä omalta osaltamme puuttumaan vakaviin puutteisiin vuodesta 1998 voimassa olleiden eurooppalaisten käytännesääntöjen soveltamisessa. EU:sta peräisin olevat aseet päätyvät edelleen Sudanin, Kiinan ja Sierra Leonen kaltaisiin maihin. Meidän on korkea aika tehdä näistä käytännesäännöistä oikeudellisesti sitovia, sillä se antaisi YK:n prosessille valtavan piristysruiskeen.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime vuonna vietin kaksi viikkoa Kongon demokraattisessa tasavallassa tämän parlamentin edustajana. Maan sisällissodassa kuoli neljä miljoonaa ihmistä, eikä maalle asetetulla kansainvälisellä asevientikiellolla tietenkään onnistuttu estämään aseiden päätymistä maahan kaikkialta maailmasta – myös Saksasta ja Ranskasta, mistä on selkeitä todisteita – ja vaikuttamasta käynnissä oleviin taisteluihin. Voisi tuskin olla selkeämpää esimerkkiä siitä, minkä vuoksi kansainvälisen yhteisön on tiivistettävä toimiaan viedäkseen läpi tahtonsa ja arvonsa kyseisellä alueella.

Kuten toteamme päätöslauselmassamme, haluamme kattavan, aukottoman ja täysimääräisesti täytäntöönpantavan asekauppasopimuksen. Euroopan unionilla voi olla keskeinen rooli kansainvälisessä yhteisössä pyrittäessä varmistamaan, että tekstillä saavutetaan mainitut tavoitteet. Olen hyvin ylpeä siitä, että tänään käsiteltäväksemme jätetyssä Euroopan parlamentin luonnoksessa muistutetaan asekaupan aiheuttavan "kohtuutonta inhimillistä kärsimystä ja pahentavan aseellisia konflikteja, epävakautta ja terrorismia". Kiitän neuvoston puheenjohtajaa Gloseria, puheenjohtajavaltiota Saksaa sekä neuvostoa siitä, että se on omaksunut samanlaisen tiukan linjan omassa päätöslauselmassaan ja puhunut "tavanomaisten aseiden ei-toivotusta ja vastuuttomasta leviämisestä". Pankaamme siis puheet täytäntöön, niin että voisimme todella vaikuttaa siihen, mitä YK:ssa tapahtuu.

Seuraavana vaiheena on saatava kansalaisyhteiskunta mukaan. Mielestäni olemme päässeet nykyiseen pisteeseen nimenomaan kansalaisjärjestöjen 1990-luvun puolivälissä käynnistämien kampanjoiden ansiosta. Niiden tuella onnistuttiin lopulta samaan aikaan EU:n käytännesäännöt. Olen hyvin ylpeä siitä, että omassa vaalipiirissäni sijaitsevan Cambridgen yliopiston yhteydessä toimivan Lauterpacht Centren asiantuntijat laativat tämän sopimuksen ensimmäisen luonnoksen esitettäväksi kansainväliselle yhteisölle. Vetoan parlamentin jäseniin, jotta he allekirjoittaisivat sopimusta puoltavan julistuksen controlarms.org -verkkosivustolla. Kansalaisyhteiskunnan kanssa tekemämme työ on ratkaisevan tärkeää, jotta saamme koko maailman ihmiset mukaan vaatimaan voimakasta sopimusta.

Lopuksi totean olevani erittäin ylpeä siitä, että oma maani, Yhdistynyt kuningaskunta ehdotti tätä yhdessä Suomen kanssa Yhdistyneissä Kansakunnissa ja että jok'ikinen EU:n jäsenvaltio on antanut halukkaasti tukensa YK:lle. Meidän olisi syytä olla ylpeitä Euroopastakin.

  Günter Gloser, neuvoston puheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan neuvoston puheenjohtajavaltion puolesta kiittää teitä vilpittömästi puheenvuoroistanne ja ehdotuksistanne sekä aloitteista, joita olette tehneet tässä erittäin tärkeässä asiassa, samoin kuin joidenkin puhujien esittämistä varoituksista.

Haluan vastata kahteen kohtaan. Ensinnäkin aseiden viennille ei voida koskaan myöntää lupaa, ellei ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta kunnioiteta vastaanottajamaassa. Olen korostanut, että osallistumme maailmanlaajuisesti eri tasoilla ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämiseen. Se on toinen asia, joka on usein ollut tämän parlamentin asialistalla. Liian monet maat tässä maailmassa pitävät edelleen pilkkanaan oikeutta elämään, orjuuden kieltoa, poliittista ja sosiaalista osallistumisoikeutta, yhdenvertaisuutta lain edessä, ilmaisu- ja kokoontumisvapautta ja syrjinnän kieltoa. Siksi meidän velvollisuutenamme on varmistaa, että tällaisia perusarvojen loukkauksia ei ainakaan tueta toimittamalla aseita.

Toisena on kysymys asevientikielloista. Yhdistyneiden Kansakuntien turvallisuusneuvosto, OECD ja Euroopan unioni ovat asettaneet asevientikieltoja useisiin maihin, ja nyt käsiteltävänä olevassa Euroopan parlamentin päätöslauselmaluonnoksessa korostetaan erityisesti tarvetta pitää voimassa Sudania vastaan määrätty asevientikielto. On ehdottoman välttämätöntä, että asevientikieltojen noudattaminen otetaan asekauppasopimuksessa yhdeksi keskeiseksi ehdoksi vientilupien myöntämiselle. Ei ole suinkaan sattumaa, että sama ehto löytyy EU:n käytännesääntöihin sisältyvän ehtoluettelon kärjestä.

Voin vakuuttaa teille, että teemme puheenjohtajakaudellamme jatkossakin kaikkemme tehokkaan asekauppasopimuksen aikaansaamiseksi. Se keskeinen rooli, joka Euroopan parlamentilla on ollut tässä keskustelussa, on ollut meille suureksi avuksi ja tueksi. Toivon, että voimme säilyttää tällaisen yhteistyöhaluisen lähestymistavan tulevillakin puheenjohtajakausilla.

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamenttia tuesta ja aloitteellisuudesta sekä sen antamasta päätöslauselmaesityksestä. Kuten mainitsin aiemmin, komissio tukee – osana EU:n laajempia pyrkimyksiä – neuvottelujen avaamista oikeudellisesti sitovasta asekauppasopimuksesta YK:n puitteissa; tätä on tärkeä korostaa.

On ehdottoman toivottavaa, että saisimme aikaan kansainvälisen välineen, joka edistäisi korkeaa vastuullisuuden tasoa, ja jotta se voisi onnistua, meidän on saatava rakennettua mahdollisimman laaja yksimielisyys ja rohkaistava kaikkia valtioita tukemaan tätä aloitetta. Me haluaisimme sen olevan oikeudellisesti sitova, erillinen ja itsenäinen aloite, joka kattaisi kaikki tavanomaisten aseiden siirrot, määrittäisi laittomien siirtojen määrittelyssä noudatettavat periaatteet, sisältäisi valvontajärjestelmän ja olisi laajapohjainen. Tiedämme, ettei ole helppoa taivutella kaikkia maailman asetoimittajia sopimuksen taakse, ja siksi kaikkien tärkeimpien asevalmistajien on tärkeää pyrkiä välttämään vastaavanlaista tilannetta kuin mihin kansainvälisen rikostuomioistuimen tai henkilömiinat kieltävän sopimuksen kanssa päädyttiin. Siksi pyrimme löytämään mahdollisimman laajan yksimielisyyden.

  Puhemies . Olen vastaanottanut työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 21. kesäkuuta 2007.

(1) Ks. pöytäkirja.