Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 20. kesäkuuta 2007 - Strasbourg

12. Nuorisorikollisuus: naisen, perheen ja yhteiskunnan rooli (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Katerina Batzelin laatima naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietintö (A6-0212/2007) nuorisorikollisuudesta: naisen, perheen ja yhteiskunnan rooli (2007/2011(INI)).

  Katerina Batzeli (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Euroopan parlamentti aloittaa tänään nuorisorikollisuutta koskevan kysymyksen käsittelyn. Tämä kysymys paisuu koko ajan. On ratkaisemattomia tapauksia, nuoria rikoksentekijöitä ja uhreja sekä yhteiskunta, joka on huolissaan ja usein leimaava ja joka reagoi asiaan hajanaisella tavalla. Yhteiskunta voi joko pitää näitä nuoria huonona merkkinä nykyajasta ja vaatia, että heitä rangaistaan esimerkiksi muille, tai suhtautua välinpitämättömästi heidän kohtaloonsa taikka korostaa tämän ilmiön syitä ja sitä, että on tärkeää sopeuttaa heidät takaisin yhteiskuntaan.

Nuorisorikollisuuden tarkkojen syiden määrittäminen on erittäin vaikeaa. Nuoren tekemä yksittäinen teko ilmenee nimittäin monimutkaisen sosiaalistumisprosessin ja sosiaalisen hallinnan prosessin yhteydessä. On kuitenkin mahdollista esittää kaksi luotettavaa todeksi osoitettua havaintoa. Ensinnäkään nuorisorikollisuus ei ole "sairaus", eikä sitä voi selittää fyysisellä, älyllisellä tai henkisellä epänormaaliudella. Toisekseen nuorten käytöksen tarkasteleminen, olivat he sitten rikollisia tai eivät, edellyttää heidän kehitysympäristönsä eli perheen, koulun, ystävien ja sosiaalisen ympäristön tarkastelemista. Tällä hetkellä ja nykyaikana on kuitenkin lisäksi sellaisia ulkoisia tekijöitä kuin joukkoviestimet, teknologia ja erityisesti Internet, jotka sinkoavat nuoret aikuisten maailmaan, mihin nuoret reagoivat usein aggressiivisesti.

Mietintömme tarkoituksena ei ole niinkään tarkastella kansallisia tuomioistuimia ja rikosoikeudellisia järjestelmiä, koska valiokunnallamme ei ole toimivaltaa tällä alalla ja Euroopan parlamentin osuus tällä alalla on hyvin vähäinen. Tavoitteenamme on tuoda esiin jäsenvaltioissa sovellettavia parhaita käytäntöjä, parantaa tietojen ja kokemusten vaihtoa, verkostoida toimivaltaisia elimiä ja tukea niitä institutionaalisesti sekä toiminnan organisoinnissa ja rahoituksessa. Kunkin jäsenvaltion kokemukset ovat muille jäsenvaltioille tärkeä osoitus siitä, että innovatiiviset ja vaihtoehtoiset menetelmät voivat olla tehokkaampia kuin perinteiset menetelmät, joissa nuoret rikoksentekijät teljetään lukkojen taakse ja heitä kohdellaan kuin rikollisia.

Tarvitaan integroitu kansallisen ja EU:n tason strategia, jossa yhdistyy kolme peruspilaria: ennaltaehkäisy, nuorten sopeuttaminen yhteiskuntaan sekä oikeudelliset ja muut hallintatoimet. On kuitenkin hyvin tärkeää, että kaikki asiaan liittyvät yhteiskunnan sidosryhmät, kuten alueelliset ja paikalliset viranomaiset sekä kouluyhteisö, perhe, kansalaisjärjestöt ja joukkoviestimet, ovat suoraan mukana tällaisen integroidun kansallisen ja yhteisön politiikan suunnittelussa ja täytäntöönpanossa. Kuten mietinnön eri kohdissa kuvaillaan yksityiskohtaisesti, Euroopan komission on asetettava välittömiksi tavoitteikseen seuraavat asiat.

Ensinnäkin komission on perustettava eurooppalaisen nuorisorikollisuuden seurantakeskus, jonka toiminta perustuu vastaavien kansallisten seurantakeskusten toimintaan.

Toiseksi on otettava käyttöön lapsille tarkoitettu EU:n palvelunumero.

Kolmanneksi on esitettävä perustoimia, joissa keskitytään nimenomaan tietojen levittämiseen ja ennaltaehkäisevien toimien sisällyttämiseen nykyisiin yhteisön ohjelmiin sekä tutkimuksen julkaisemiseen yhdessä kansallisten asiantuntijoiden verkon kanssa ja sen jälkeen komission tiedonannon julkaisemiseen ja nuorisorikollisuuden torjumista koskevan integroidun puiteohjelman laatimiseen. Nämä toimet olisi rahoitettava yhteisön talousarvioon perustettavasta uudesta budjettikohdasta.

Nämä perustoimet voisivat käsittää sellaisia toimia kuin parhaiden ennaltaehkäisykäytäntöjen levittäminen, nuorisorikollisten hoitoa koskevien menetelmien, kuten palauttamaan tähtäävän oikeuden, mittaaminen ja analysointi, nuorten ja nuorisorikollisten yhteiskuntaan sopeutumista ja sosiaalista hyvinvointia koskevan eurooppalaisen mallin kehittäminen sekä, mikä tärkeintä, alueellisten ja paikallisten viranomaisten vastuullisten yksiköiden verkostoiminen.

Arvoisa komission jäsen, poliittisen tietoisuutenne ja lasten oikeuksia koskevien ehdotustenne vuoksi rohkenen todeta, että nämä Euroopan parlamentin huolenaiheet kannattaisi ottaa mukaan nuoria koskevaan EU:n suunnitelmaan. Sanotaan, että pahat lapset ovat tavallisesti myös surullisia lapsia. Meidän olisi annettava heille syy hymyillä.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön ja tuen esittelijä Batzelin esittämiä tärkeimpiä suosituksia. Nuorisorikollisuus on todellakin yksi niistä haasteista, joihin meidän on vastattava nyky-yhteiskunnassa. Kerron teille esimerkin. Eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston äskettäin suorittama koulukiusaamista koskeva tutkimus osoitti, että koulukiusaaminen oli ja on edelleen Euroopan unionissa merkittävä ongelma, joka koskee joka lukukausi seitsemäs–kolmasosaa koululaisista.

Ensimmäiseksi meidän on parannettava tietämystämme tästä ilmiöstä keräämällä asiaan liittyvää tietoa. Kansallisia tilastoja ei ole helppo verrata toisiinsa, koska jäsenvaltioiden lainsäädännössä on eroja ja koska rikoksia koskevia virallisia tilastoja luodaan eri tavoin. Eurooppalainen rikoksentorjuntaverkosto on tehnyt huomattavasti työtä viiden viime vuoden aikana jäsenvaltioiden rikosoikeutta koskevien tilastojen laadun ja vertailukelpoisuuden parantamiseksi. Lisäksi verkoston Internet-sivustosta on tullut tehokas väline, josta sekä alan ammattilaiset että suuri yleisö voivat saada tietoa jäsenvaltioiden ennaltaehkäisevistä toimista.

Myös komission viime vuoden elokuussa hyväksymässä viisivuotisessa tilastoja koskevassa toimintasuunnitelmassa käsitellään ja mitataan nuorisorikollisuutta ja nuoriso-oikeutta, jotta saamme tästä ilmiöstä EU:ssa laajemman käsityksen. Tämän ansiosta pystymme vastaisuudessa määrittelemään paremmin tarvittavat toimet ja kehittämään indikaattoreita ja ottamaan samalla huomioon kansainvälisten järjestöjen nykyisen työn. Tämän ansiosta pystymme mahdollisesti laatimaan EU:lle nuorisorikollisuuden torjumista koskevan strategian.

Ennaltaehkäisy on tietysti keskeistä tällä alalla. Olenkin esittelijän kanssa samaa mieltä siitä, ettemme voi käyttää pelkästään rangaistustoimenpiteitä tämän ongelman käsittelemisessä. Työn on oltava monialaista ja usean instituution välistä. Erityisesti esimerkiksi aluesuunnittelun, sosiaalisen asuntotarjonnan, sosiaalisen osallisuuden ja koulutuksen toimilla sekä syrjinnän ja rasismin vastaisilla toimilla ja maahanmuuttajien kotouttamisella on suuri merkitys rikollisuuden ja erityisesti nuorisorikollisuuden torjunnassa.

Lisäksi nuoriso- ja kaupunkirikollisuuden ennaltaehkäisyn alalla toimivien verkostojen kokemukset osoittavat, että kaikki sosiaaliset toimet, joilla parannetaan ympäristöä, kuten julkisia alueita koskeva työ, aukioiden uudistaminen, valaistus, katujen puhtaanapito, asuntopolitiikka sekä vapaa-ajan toimintaan liittyvät palvelut ja mahdollisuudet, ovat avuksi kehitettäessä aktiivista ja kestävää rikoksentorjuntapolitiikkaa nuorisoa varten.

Rikoksentorjunnan on edistettävä tehokkaasti myös turvallisuutta koskevia yhteisön toimia, joiden tavoitteena on välttää rikosriskin syntymisen vaara. Tähän pyritään erityisesti tukemalla terveitä ja huolehtivaisia yhteisöjä, jotka tarjoavat nuorille sen sosiaalisen ympäristön, jota tarvitaan oman identiteetin, integroitumisen ja oman elämän merkityksellisyyden tunteen saavuttamiseksi. On muistettava, että jäsenvaltiot ja paikallisviranomaiset kantavat päävastuun tehokkaiden rikoksentorjuntatoimien toteuttamisesta. Tämä pätee erityisen hyvin nuorisorikollisuuteen, joka on yleensä luonteeltaan paikallista. Paikallisviranomaisilla on tämän vuoksi päävastuu tämän ongelman käsittelemisestä. Ihannetapauksessa heillä on tukenaan kansalliset viranomaiset.

Yhteisön laajuisella yhteistyöllä ja yhteisön tukitoimilla voi kuitenkin olla suuri merkitys jäsenvaltioiden kansallisten toimien ohella. Mainitsin jo eurooppalaisen rikoksentorjuntaverkoston tärkeän työn tietojen keräämisen ja tietojenvaihdon edistämisen hyväksi. Verkosto on kuitenkin edistänyt merkittävästi myös tehokkaita ennaltaehkäiseviä toimia koskevien kokemusten ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi viime vuonna aloitettiin nuorisorikollisuutta koskeva kokonaisvaltainen vertaileva tutkimus, joka käsittää kaikki EU:n jäsenvaltiot sekä liittyvät valtiot ja ehdokasvaltiot ja joka valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä. Saatan sen tietysti sitten myös teidän saatavillenne. Tällaisilla tutkimuksilla luodaan hyvä perusta EU:n tulevien toimien kehittämiselle tällä alalla.

Viime vuosien aikana useiden yhteisön rahoittamien ohjelmien avulla on annettu huomattavaa taloudellista tukea rikoksentorjuntaa koskeville hankkeille. Hippokrates- ja AGIS-ohjelmissa komissio on osarahoittanut yli 120:tä kansainvälistä hanketta viiden viime vuoden aikana sellaisilla aloilla kuin turvallisen kaupunkiympäristön suunnittelu, nuoriso- ja kaupunkirikollisuutta koskevien parhaiden käytäntöjen vaihto sekä nuoriso-oikeusjärjestelmän hyvien käytäntöjen kehittäminen.

Jotta voidaan vastata tarpeeseen toteuttaa tiukkoja toimia lasten ja nuorten keskuudessa esiintyvän väkivallan torjumiseksi, myös koulukiusaamisen torjumiseksi, komissio on lisäksi rahoittanut ja rahoittaa vastaisuudessakin Daphne II -ohjelmasta ja sitä seuraavasta Daphne III -ohjelmasta useita hankkeita, jotka koskevat vertaisväkivaltaa ja kiusaamista. Viime vuosina on painotettu entistä enemmän koulukiusaamista, kuten jo mainitsin, ja meneillään on useita mielenkiintoisia hankkeita. Daphne III -ohjelman lisäksi uuden rahoituskehyksen mukaisesta rahoitusohjelmien uudesta sukupolvesta oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alalla sekä erityisesti rikollisuuden ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta ohjelmasta voidaan tukea huomattavasti tämän alan kansallisia ja kansainvälisiä hankkeita.

Lopuksi totean, että näitä ohjelmia täydennetään samalla ajanjaksolla eli vuosina 2007–2013 huomattavalla lisärahoituksella, jota myönnetään koulutuksen, nuorison, kulttuurin ja kansalaisuuden alalla. Tunnette varmasti kaikki Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman. Kuten jo mainitsin, koulutus on tärkeimpiä tekijöitä nuorisorikollisuuden ennaltaehkäisyssä, joten myös nämä ohjelmat tukevat merkittävästi pitkän aikavälin ennaltaehkäiseviä toimia.

  Esther Herranz García, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi kiittää naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokuntaa sekä niitä asiantuntijoita, jotka tulivat järjestämäämme julkiseen kuulemistilaisuuteen, osallistumisesta tähän työhön, koska sen ansiosta olemme saaneet hyvin arvokkaita tietoja nuorisorikollisuuden torjumiseksi EU:ssa. Samoin haluan kiittää esittelijä Batzelia tästä mietinnöstä sekä parlamentin jäseniä työstä tämän asian hyväksi.

Nuorisorikollisuuden lisääntyminen Euroopan unionissa on ilmiö, jota emme saa jättää huomiotta. Nuorisorikolliset ovat yhä nuorempia, mikä on hyvin huolestuttavaa. Tämän vuoksi Euroopan parlamentin on kehotettava jäsenvaltioita jakamaan yhdessä kokemuksia ja etsimään ratkaisuja tämän ilmiön hillitsemiseksi.

Tämän vuoksi on tärkeää paitsi luoda yhtenäinen ja tehokas strategia myös ottaa huomioon perheen, koulun ja yhteiskunnan erityisrooli nuorten arvojen muodostumisessa. Haluan mainita erityisesti sen roolin, joka poliitikoilla on oltava tässä asiassa. Tämän vuoksi suhtauduin myönteisesti La Riojan alueen aloitteeseen, jossa palkattiin koulun ulkopuolisia ohjaajia. He ovat lähellä nuoria ja viettävät heidän kanssaan oppituntien ulkopuolista vapaa-aikaa ja edistävät heidän kehitystään ja sopeutumistaan yhteiskuntaan. Nyt voimme tehostaa tätä aloitetta kunnianhimoisemmilla ohjelmilla, esimerkiksi niillä, joista komission jäsen kertoi.

Nuorisorikollisuuden yhteydessä ei saa kuitenkaan unohtaa yhteiskunnallista todellisuutta. Hyvät parlamentin jäsenet, kehitysvammainen 22-vuotias nuori espanjalainen Sandra Palo siepattiin ja raiskattiin, hänen ylitseen ajettiin useita kertoja ja hänet poltettiin elävältä 17. toukokuuta 2003. Tämän teki neljä 14–18-vuotiasta nuorta. Yksi heistä vapautuu näinä päivinä vietettyään neljä vuotta nuorten rangaistuslaitoksessa.

Hyvät parlamentin jäsenet, vapaus tuo mukanaan vastuun, joten yhteisöjemme, jotka ovat vapaita, on oltava myös vastuullisia. Jos haluamme, etteivät Sandra Palon kaltaiset tapaukset toistu, on vältettävä kaikkia sellaisia viestejä, jotka antavat nuorille rankaisemattomuuden vaikutelman, ja toteutettava tehokkaita toimia, jotka palauttavat kansalaisten luottamuksen järjestelmään.

  Lissy Gröner, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää erityisesti jäsen Batzelia tästä mietinnöstä, joka laadittiin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän aloitteesta. Ryhmämme on hyvin iloinen siitä, että saimme tämän monipuolisen ja hyvin laajan luettelon ehdotetuista toimenpiteistä, joilla voidaan torjua nykyistä nuorisorikollisuutta. Ensisijaisesti toteuttamisesta huolehtivat tietysti jäsenvaltiot, mutta myös meillä Euroopan unionissa on velvollisuus torjua tätä kasvavaa ongelmaa. Kuten tiedätte, komission jäsen on esittänyt lasten oikeuksia koskevan strategian. Myös se on varmasti toimi siihen suuntaan, että voimme kehittää jotakin yhdessä. Emme saa odottaa, kunnes esikaupungit ovat jälleen liekeissä, ja toimia vasta sitten.

Ennen kaikkea tarvitaan integroitua lähestymistapaa, jotta voidaan ratkaista sosiaalisia ongelmia. On varmistettava, että nuorisotyöttömyyttä vähennetään, nuorten köyhyyttä lievennetään ja yhteiskunnallista epätasapainoa korjataan. Meillä on tietysti myös rakennerahastot, joita voimme käyttää edelleen. Tässä jäsenvaltioilla on monia mahdollisuuksia. Arvoisa komission jäsen, totesitte selvästi, että Daphne-ohjelma tarjoaa runsaasti todella hyviä vaihtoehtoja, joilla voidaan torjua väkivaltaa rajat ylittäen. Myös Youth in Action -nuorisotoimintaohjelman avulla voidaan toteuttaa tässä mielessä hyödyllisiä toimia.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on tarjottava ongelmista kärsiville perheille paljon enemmän tehokasta psykososiaalista tukea. On vahvistettava koulun roolia väkivallan ja nuorisorikollisuuden torjunnassa. Velvollisuutemme on auttaa elinikäistä oppimista koskevan ohjelmamme avulla. Mielestäni joukkoviestimien vastuuta on korostettava entistä painokkaammin. Niiden velvollisuuksiin kuuluu myös velvollisuus vähentää väkivaltaisten kohtausten esittämistä. Minusta on välttämätöntä kieltää väkivaltaiset videot ja pelit nuorilta.

Haluan lopuksi kiittää komission jäsentä. Lapsille ja nuorille tarkoitettu palvelunumero on tärkeä toimi, jolla heitä voidaan tukea ja jonka ansiosta he tulevat entistä paremmin kuulluiksi.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Siinä käsitellään hyvin tärkeää asiaa, joka vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti kaikkien kansalaisten elämään.

Lukemattomat tutkimukset osoittavat, että nuorisorikollisuus lisääntyy Euroopan unionissa. Tämä on erittäin masentava ja huolestuttava nykypäivän ilmiö, joka uhkaa vakavasti yhteiskuntamme tulevaisuutta. On tehtävä jotakin tämän kehityssuunnan pysäyttämiseksi ja, mikäli mahdollista, kääntämiseksi.

Jäsen Batzeli on käsitellyt ongelmaa yksityiskohtaisesti ja tarkastellut nuorisorikollisuuden syitä, ennaltaehkäisyä ja hoitoa. Mielestäni ennaltaehkäisy on erityisen tärkeää. Tässä mielessä äidin, isän, muun perheen, koulun ja yhteiskunnan roolit ovat erittäin merkittäviä. Tässä vaiheessa haluan huomauttaa, että tässä yhteydessä ei ole mielestäni kyse naisen vaan äidin roolista. Lisäksi haluan huomauttaa, että isän rooli on yhtä tärkeä ja että se olisi ehkä otettava mukaan mietinnön nimeen.

Panin merkille myös, että kun tämä mietintö hyväksyttiin valiokunnassa, läsnä oli valitettavasti vain naisia. Sain tästä sen käsityksen, että kyse on valiokunnasta, jossa on pelkästään naisjäseniä. Saatan olla väärässä tässä asiassa, mutta pelkäänpä, etten ole. En aivan ymmärrä, miksi asia on näin, kun otetaan huomioon institutionaaliset näkökohdat ja käytännön seikat. Kaikesta huolimatta olisin kuitenkin odottanut, että miehet olisivat osallistuneet enemmän tämän mietinnön käsittelyyn valiokuntavaiheessa. En tiedä, miksi näin ei tapahtunut.

Vaikuttaa siltä, että nuorisorikollisuus on ainakin jossakin määrin niin sanotun nykyajan elämän ja vanhempien monimutkaisten sosioekonomisten tarpeiden heille asettamien vaatimusten sivuvaikutus. Ehkäpä halussamme vaurastua ja edetä urallamme, joka useimmissa tapauksissa edellyttää sitä, että sekä äiti että isä ovat poissa kotoa monta – liian monta – tuntia joka päivä, me vanhemmat emme enää aseta lapsia etusijalle niin kuin aikaisemmin.

Tästä mietinnöstä keskusteltaessa saattaisi olla järkevää kehottaa vanhempia pysähtymään hetkeksi ja miettimään sisimmässään, kumpi on tärkeämpää elämässä, se, että ansaitsee enemmän, vai se, että voi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Vanhemmat tietävät vastauksen tähän kysymykseen.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, nuorisorikollisuus on levinnyt laajalle ja lisääntyy valitettavasti koko ajan. Tämä panee miettimään, miksi. Mitä on tehty väärin? Mitä menetelmiä ja malleja olisi otettava käyttöön nuorisorikollisuuden torjumiseksi?

Jotkut vaativat luopumaan rajoittavista menetelmistä täysin ja keskittymään ennaltaehkäiseviin toimiin ja sosiaalisen solidaarisuuden vahvistamiseen. Toiset vaativat vahvistamaan perheen ja koulujen asemaa. Lisäksi jotkut ääriainekseen kuuluvista vaativat, että nuorisorikolliset on pantava eristyksiin.

Valitettavasti kieroon kasvamisen pääsyyt eivät sisälly monestikaan yleisiin analyyseihin ja käsitteisiin. Pääsyitä ovat globalisoituminen, joka pahentaa perheiden taloudellista tilaa, sekä laajamittainen työperäinen maahanmuutto ja lasten kasvatuksessa oleellisten perhesiteiden ja -yhteyksien katkeaminen lasten ja vanhempien välillä.

Toiseksi nuorten mieliä myrkyttää laajalti saatavilla oleva epäeettinen ja moraaliton materiaali, joka lisää aggressiivista käyttäytymistä ja väkivaltaa. Vanhempien, sosiopedagogisten organisaatioiden ja koulujen välinen yhteistyö on vähentynyt. Kulttuuriperinteet ovat katkenneet ja kirkon asema nuorten kasvatuksessa on heikentynyt. Yhtään vaihtoehtoista myönteistä ratkaisua ei ole esitetty.

Vaikuttaa siltä, että rikkaiden ja vaikutusvaltaisten sydän ja mieli ovat täysin setelien kahinan pauloissa. Raha on nyt ihmisyyttä tärkeämpää. Se on kaatanut humanismin ja uskon yhteiseen hyvään.

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, suuret kiitokset esittelijälle. Tiedämme, että nuorisorikollisuuden ottaminen EU:n asialistalle on tärkeä askel ja että yhteisön puiteohjelman laatiminen on myös todella myönteistä.

On totta, että ennaltaehkäisevin toimin on varmistettava, ettei lapsista ja nuorista kasva väkivaltaisia eikä tietyistä alueista kehity levottomuuden pesäkkeitä. Minusta on kuitenkin valitettavaa, että monet jäsenistä nyökyttävät täällä vain hyväksyvästi päätään aina, kun joku väittää, että syypäitä ovat työssäkäyvät vanhemmat. Samat jäsenet katsovat kuitenkin vain passiivisesti sivusta tai jopa puoltavat aktiivisesti asiaa, kun lapsille ja nuorille tarkoitettuja tiloja suljetaan, lapset ajetaan kaduille ja yhteiskunta epää heiltä mahdollisuuden erilaisiin aktiivisiin harrastuksiin.

Yksi avainseikka on minusta erittäin tärkeä: väkivallan näyttäminen tiedotusvälineissä. Arvoisa komission jäsen Frattini, minusta on valitettavaa, että puhuitte tästä niin vähän ja että lastensuojelua koskevassa raportissannekin asia mainitaan vain parissa kohtaa. Tiedämme, että lapset näkevät jo hyvin nuorina kauhufilmejä, pornoa ja väkivaltaa. Saksassa 800 000 lasta katsoo televisiota vielä kymmeneltä illalla, ja Yhdysvalloissa 18-vuotias nuori on nähnyt yli 200 000 väkivaltakohtausta. Asiaan on siis erittäin tärkeää puuttua. Tappamispelit, joita pelataan kännykällä tai konkreettisesti toisia vastaan ja joissa muka tapetaan toisia, heikentävät nuorten empatiakykyä. Olisin toivonut, että komissio olisi tehnyt tällä alalla enemmän.

Esitämme lisää tarkistuksia myös lastenoikeuksia koskevaan raporttiin. Niissä vaaditaan kieltoja. Jäsenvaltioiden on tutkittava paljon tarkemmin, onko lastensuojelua parannettava tiedotusvälineissä. Tässä kohtaa meillä ei ole varaa kääntää katseitamme eikä vähätellä tai kaunistella mitään.

  Ilda Figueiredo, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, nuorisorikollisuudesta ei voi puhua analysoimatta sen taustalla olevia syitä. Loppujen lopuksi huomio on kiinnitettävä kipeästi kaivattuihin ennaltaehkäiseviin toimiin.

Ei pidä unohtaa, että ongelman perimmäinen syy on uusliberalistisen politiikan tehostuminen, mikä on aiheuttanut sosiaalista ja alueellista epätasa-arvoa, nuorisotyöttömyyttä – joka on lähes kaksinkertaista keskimääräiseen työttömyyteen verrattuna – ja köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen selvää lisääntymistä pienten palkkojen ja etuusjärjestelmien murentumisen takia. Julkiset palvelut ovat heikentyneet, ja työn epävarmuus vaikuttaa entistä enemmän perheiden elämään ja lasten ja nuorten koulutukseen.

Tilanteeseen johtaneen politiikan kurssia on näin ollen muutettava täysin. Tällaisia strategioita ei pidä enää jatkaa. Perheiden elinoloja on parannettava, jotta lapset ja nuoret saavat enemmän huomiota. Työntekijöiden oikeuksia on siis lisättävä ja palkkoja parannettava, ja työaikaa on lyhennettävä ansioita vähentämättä. Julkisia palvelujakin on parannettava opetuksen, terveydenhuollon, asumisen ja sosiaaliturvan aloilla. Kuten kuitenkin tiedetään, tämä kaikki edellyttää yhteisöltä ja jäsenvaltioilta toisenlaisia poliittisia suuntaviivoja, joissa asetetaan ihmiset etusijalle kilpailun ja suurten talous- ja rahoitusryhmien voittojen sijaan.

On aika vaalia arvoja, jotka sisältyvät 20. marraskuuta 1989 tehtyyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimukseen, kuten esitimme ehdotuksissamme. Painotamme samoin, että alaikäisten kanssa tekemisissä olevien tuomareiden sekä kaikkien, nuorten rikoksia käsittelevissä tuomioistuimissa työskentelevien erikoistumiskoulutus on tärkeää, jotta ennaltaehkäisyyn saadaan satsattua ennen kuin on liian myöhäistä.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, nuorisorikollisuuden lisääntymisellä on väistämättä yhteys perheyhteisön heikentymiseen ja hajoamiseen sekä naisten asemaa koskevan feministisen näkemyksen edistämiseen. Tuon näkemyksen mukaan äitiys on taakka ja este omien unelmien ja tavoitteiden täyttymiselle.

Nuoret rikoksentekijät tulevat useimmiten rikkonaisista tai ongelmista kärsivistä kodeista, ja usein heidät on kasvattanut yksinhuoltajaäiti, jolla on muitakin kuin materiaalisia ongelmia. Vanhempien välisen suhteen ongelmat, lapsiin sovelletut epäeettiset ja moraalittomat kasvatusmenetelmät, rikolliset käyttäytymismallit, epäasialliset elinolot, puutteet koulutuksessa ja se, ettei vanhemmilla ole aikaa lapsilleen, aiheuttavat kaikki hylätyksi tulemisen ja uhattuna olemisen tunteita. Ne aiheuttavat myös antipatiaa muita kohtaan. Jos lapselta puuttuvat siteet omiin vanhempiinsa, hänen käytöksessään on nähtävissä usein poikkeavia ja rikollisia piirteitä ennen viiden vuoden ikää. Heistä kasvaa epäsosiaalisia yksilöitä, sillä tärkeiden ihmisten rakkauden puute on pahinta kaikista.

Toinen täysin erillinen ongelma on määräyksiä ja kieltoja vailla olevan vapaan kasvatuksen tuhoisa vaikutus. Tiedotusvälineissä mainostetaan hedonistista elämäntapaa, ja jopa maailmanpolitiikkaan vaikuttava väkivallan ja aggressiivisuuden ilmapiiri kasvaa. Ei pidä unohtaa, että myös alkoholismilla ja nikotiiniriippuvuudella on merkitystä ja että huumeriippuvuudella ja yhteiskunnan kerrostumisella on tuhoisia vaikutuksia. Nämä kaikki aiheuttavat vain takaiskuja. Ennaltaehkäisemisen on perustuttava ennen kaikkea eettisten ja moraalisten periaatteiden palauttamiseen kaikilla elämänaloilla. Lisäksi tarvitaan lainsäädäntöä ja ennaltaehkäiseviä toimia sekä tuomioistuinten ja tuomioistuimen ulkopuolisten elinten toimia. Myös naiset on palautettava päärooliin. Nainen, jota käytetään vain Lissabonin strategian tavoitteiden täyttämiseen, ei pysty kasvattamaan lastaan kunnolla.

Yhteiskunnan ongelmien – muidenkin kuin rikollisuuden – lisääntyminen edellyttää ihmisarvon kunnioittamisen sekä äidin ja perheen aseman palauttamista. Vain rakkauden ympäröiminä ja moraalinormien mukaisesti kasvatetuilla lapsilla on mahdollisuus olla rikkomatta eettisiä periaatteita ja lakia.

  Viorica-Pompilia-Georgeta Moisuc, în numele grupului ITS. – Raportul doamnei Bazeli tratează o gamă foarte largă de aspecte privind delicvenţa în rândul tineretului, prezentând în mod corect cauzele acestui fenomen extrem de grav, aflat în plină expansiune pe diverse paliere, atât în statele Uniunii Europene, cât şi în afara ei. Mă voi referi la două aspecte pe care nu le-am găsit semnalate în raport, şi anume:

1. Biserica - indiferent cărui cult îi aparţine, poate şi trebuie să aibă un rol din ce în ce mai important în sistemul educaţional al copiilor şi tineretului, în şcoală şi înafara şcolii. Cooperarea bisericii cu şcoala şi familia este benefică în prevenirea unor alunecări nedorite a tinerilor pe panta infracţională, în formarea unei mentalităţi sănătoase şi corecte despre viaţă, dar şi pentru recuperarea unor tineri aflaţi în situaţii critice. Educaţia religioasă în şcolile de toate gradele este cvasi-absentă. Ea ar trebui să-şi recapete locul pe care l-a avut în urmă cu mulţi ani.

2. Spiritul de disciplină şi de responsabilitate al tinerilor faţă de familie şi societate, faţă de chiar viaţa lor, lasă mult de dorit ca urmare a unor multiple cauze analizate, de altfel, în raport. În plus, în statele foste comuniste, constrângerile exagerate la care au fost supuşi tinerii generaţii după generaţii, au fost înlocuite acum, în ultimii şaptesprezece ani, într-o măsură mult prea mare, cu un libertinaj deschizător al unor periculoase alunecări, spre negarea valorilor naţionale şi europene şi copierea unor aşa-zise modele extrem de dăunătoare pentru formarea civică şi profesională a tinerilor.

Ca profesor şi ca pedagog, apreciez în mod deosebit efortul doamnei Bazeli pentru analizarea acestei problematici atât de complexe şi o rog să se aplece cu bunăvoinţă asupra celor mai sus amintite.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Nuorisorikollisuus on pääasiassa vaarallisempaa kuin aikuisten rikollisuus, sillä se koskee erityisen haavoittuvassa asemassa olevaa väestönosaa nuorten persoonallisuuden muodostusvaiheessa ja altistaa nuoret hyvin varhaisessa vaiheessa sosiaaliselle syrjäytymiselle. Nuorisorikollisuus on nyt entistä hälyttävämpää, sillä se on levittäytynyt niin laajalle. Rikollinen käyttäytyminen alkaa entistä nuorempana ja alle 13-vuotiaiden lasten tekemät rikokset lisääntyvät. Lisäksi nuorten tekemät rikokset ovat yhä raaempia.

Olen tyytyväinen esittelijä Batzelin mietintöön, jossa eritellään selkeästi nuorisorikollisuuden syyt ja yritetään löytää ratkaisuja sen taltuttamiseksi vähitellen. Uusimpien psykologisten tutkimusten mukaan perhe on tärkein ja ainoa paikka, jossa lapsi oppii rakastamaan, kunnioittamaan ja saamaan kunnioitusta osakseen. Suurin osa nuorista rikoksentekijöistä on kasvanut ongelmaperheissä, joissa vanhemmat eivät huolehdi lapsistaan ja joissa lapsi ei saa tarvitsemaansa rakkautta, ymmärrystä ja tukea. Platon piti muinoin perhettä sosiaalisen elämän perusyksikkönä ja tärkeimpänä opetuspaikkana. Auguste Comte kuvasi perhettä siltana yksilön ja yhteiskunnan välillä ja korosti perheen perusasemaa yhteiskunnassa.

Lapsen kasvatus alkaa lapsen ensimmäisistä elinvuosista perheessä eli kauan ennen astumista koulutielle. Kaikki, mitä lapsi oppii koulussa ja sen ulkopuolella, muokkaa hänen ajatuksiaan ja persoonallisuuttaan joko oikeaan tai väärään suuntaan. Nuori elää kautta, jolloin hän kokee kaiken henkisen intensiivisemmin ja jolloin muotoutuu hänen tapansa suhtautua oman elämänsä ongelmiin yhteiskunnassa. Tällöin hän tarvitsee erityistä tukea perheeltään. Perheen asema opastajana ei lopu lapsen ensimmäisten elinvuosien jälkeen vaan jatkuu, kunnes lapsi itsenäistyy eli löytää työpaikan.

Hyvät kollegat, sanonnassa, jonka mukaan kodin sylissä on hyvä itkeä, on totuuden perää. Olen vankasti sitä mieltä, että nuorisorikollisuutta voidaan vähentää yhteiskunnassa vain luomalla kestävä ympäristö, jossa jokainen perhe pystyy vahvistamaan vastuullista asemaansa yhteiskunnassa. Perheen on oltava tukemme ja turvamme ja opastajamme.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Batzelia mietinnöstä, johon sisältyy järkeviä ja kipeästi kaivattuja ehdotuksia, esimerkiksi eurooppalaisen nuorisorikollisuuden seurantakeskuksen perustaminen.

Nuorisorikollisuuden kasvu edellyttää integroitua ja tehokasta politiikkaa, joka kattaa perheen, koulun ja yhteiskunnan ja jolla välitetään sosiaalisia ja yhteiskunnallisia arvoja ja autetaan nuoria sopeutumaan yhteiskuntaan. Samalla tarvitaan toimia köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi. Silmiinpistävän epätasa-arvoisella yhteiskunnalla ei edistetä sosiaalista yhteenkuuluvuutta eikä torjuta nuorisorikollisuutta.

Nuorten väkivallanteoista useissa kehittyneissä maissa niin EU:ssa kuin sen ulkopuolella on syytä huolestua. Mikä saa sadat nuoret käyttämään väkivaltaa saadakseen huomiota ongelmilleen? Perheiden, poliitikkojen ja koko yhteiskunnan on kokoonnuttava yhteen keskustelemaan, mikä on mennyt pieleen ja miksi.

Nuorisorikollisuuden lisääntyminen on erittäin vakava ongelma, ja on syytä pohtia, miksi 13–17-vuotiaat nuoret pahoinpitelevät ja jopa tappavat puolustuskyvyttömiä ihmisiä huvin vuoksi. Se on järkyttävää. Tuomitseminen ja arvostelu eivät riitä. On toimittava, jottei meidän tarvitse vastaisuudessa surkutella, että on liian myöhäistä tehdä mitään, ja jottemme päädy samaan tilanteeseen kuin nuoren isä, joka saa todeta epäonnistuneensa isänä.

Asiantuntijat luettelevat syitä, joista ensimmäinen on ohjauksen puute ja toinen on saamattomuus. Ilman mielekästä puuhaa, koulua tai työtä, nuorista tulee vastuuttomia. Tähän voidaan lisätä salliva kulttuuri, jossa velvollisuuksia on vain muutamia tai niitä ei ole lainkaan ja oikeuksia on rajattomasti. Ilman kuria ja vaatimuksia ei osaa arvostaa työtä eikä onnistumisia.

Osa näistä nuorista on joutunut kokemaan väkivaltaa tai kasvanut väkivaltaisessa kodissa. Osa tuntee itsensä juurettomaksi ja sosiaalisesti syrjäytyneeksi. Osa matkii televisiossa näkemäänsä väkivaltaa. Jopa lasten peleissä ja sarjakuvissa on viljalti väkivaltaa.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, mietintö on karua luettavaa. Yhä useampi nuori sekaantuu rikollisuuteen yhä nuorempana, ja heidän tekonsa ovat entistä raaempia. Tämä on hyvin vakavaa asianosaisten nuorten ja kaikkien yhteiskunnan jäsenten kannalta, joten meidän on löydettävä ratkaisut. Ongelma on kuitenkin analysoitava täsmällisesti.

Mietinnössä luetellaan tärkeimpiä lasten kehitykseen vaikuttavia tekijöitä: perheet, koulut ja sosiaalis-taloudelliset olot. Täsmällisyyden vuoksi lisäisin luetteloon tiedotus- ja viestintävälineet, millä tarkoitan elokuvia, televisiota, tietokonepelejä ja Internetiä – ja nyt myös uutta matkapuhelintekniikkaa.

Tutkimusten mukaan lapset viettävät tiedotusvälineiden parissa enemmän aikaa kuin näiden muiden vaikuttavien tekijöiden parissa yhteensä. Mietinnössä ensisijaisena ohjenuorana pidetyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen 13 ja 17 artiklassa näytetään antavan lapsille ehdoton oikeus käyttää tiedotus- ja viestintävälineitä sekä tiedotus- ja viestintävälineille ehdoton pääsy lasten ulottuville. Tiedotus- ja viestintävälineiden sisältö on nykyisin täynnä väkivaltaa, vihaa, rasismia ja pornoa ja pedofiilit käyttävät näitä välineitä hyväkseen. Tämä kaikki saattaa edesauttaa rikollisuuteen ajautumista. Pitääkö tiedotusvälineillä siis todella olla tämä ehdoton oikeus ja pitääkö lapsilla olla tällainen ehdoton oikeus?

Jos jokin muu näistä luetelluista tekijöistä, kuten perhe tai koulu, käyttäisi hyväkseen tai vahingoittaisi lasta, lapsi vietäisiin pois tämän oman turvallisuuden vuoksi. Kun EU:ssa ja jäsenvaltioissa pannaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus täytäntöön, 13 ja 17 artiklaa on syytä pohtia uudelleen. Ne on laadittu vuonna 1989, jolloin ihmiset eivät tienneet, millainen Internet olisi vuonna 2007.

Myös isän asemaa on tarkasteltava. Psykologien mukaan lapsi tulee äitinsä avulla tietoiseksi identiteetistään ja kasvaa perheensä jäseneksi, kun taas isä sosiaalistaa lapsen ja auttaa lasta tunnistamaan, mikä on hyväksyttävää käytöstä.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-ΤSAGAROPOULOU

  Amalia Sartori, (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijä Batzelia tämän työstä ja valiokuntaa käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta.

Nuorisorikollisuus leviää ympäri maailman. Nuorten tekemien rikosten rikoslajit ja määrät ovat Euroopan laajuisesti hälyttäviä. Näin ollen meidän on mielestäni aiheellista pohtia, mitä voimme tehdä. Ajatus kaikkiin EU-maihin sopivien vähimmäisvaatimusten laatimisesta ja hyvien käytäntöjen vaihdosta on taatusti hyödyllinen tähän pahenevaan ongelmaan puuttumiseksi. Olen näin ollen samaa mieltä siitä, että komission on otettava asia käsittelyyn.

Tekstin sisällön osalta minusta on tärkeää nostaa esille muutamia kohtia. Ensinnäkin meidän on muistutettava edelleen itsellemme ja muille, että lapset ovat arvokkaita koko Euroopan yhteisölle. Lapsissa on tulevaisuus. Tästä syystä on lasten yleisen edun mukaista, että lapsi saa syntymästään asti kaiken tarvitsemansa kasvaakseen Euroopan unionin kansalaiseksi. Tämä tarkoittaa lapsia tukevia toimia lasten kasvaessa perheessä, koulussa ja työssä; köyhyyden torjumista; asumista ja työllisyyttä koskevia toimia; julkisia palveluja; oppivelvollisuuden tiukkaa noudattamista ja kulttuurikasvatusta työelämään siirtymiseen asti; väkivallan leviämisen torjumista sekä alaikäisiin kohdistuvan hyväksikäytön ja väkivallan ehdotonta kieltoa myös perheen sisällä. Oikeuksien lisäksi on selvennettävä myös velvollisuuksia ja niihin liittyviä rangaistuksia.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – Doresc să o felicit pe colega Bazeli pentru acest raport. Delicvenţa juvenilă şi violenţa în şcoli sunt fenomene care există în toate statele membre şi pe care avem responsabilitatea de a le combate prin strategii şi măsuri la nivel naţional şi european. Este nevoie de prevenire, de includerea socială şi reabilitarea delicvenţilor minori, precum şi de măsuri judiciare corespunzătoare. Pentru că anumite grupuri de minori sunt mai vulnerabile - fete între 14 şi 18 ani, grupuri de imigranţi, persoane fără domiciliu fix - şi pentru că există riscul ca organizaţii criminale să utilizeze minori pentru traficul de stupefiante, prostituţie şi furt, este important ca incitarea minorilor la delicte să se constituie în circumstanţe agravante pentru infractorii adulţi. Măsurile educative trebuie să devină prioritare şi este important să existe acorduri de parteneriat între diferite instituţii precum şcoală, poliţie, instituţie şi autorităţile locale pentru dezvoltarea de centre de recreere pentru tineri şi incluziunea socială a acestora. Instruirea părinţilor privind importanţa supervizării copiilor şi îndrumarea acestora, precum şi conştientizarea pericolelor, le va permite acestora să intervină de la primele semne ale apariţiei unor probleme de comportament.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan kiittää esittelijä Batzelia mietinnöstä. Mietinnön otsikko viittaa siihen, että naisten, perheiden ja koko yhteiskunnan on vastattava nuorisorikollisuuteen. Olisin toivonut, että myös miehet ja isät olisi mainittu otsikossa. Kaikki tietävät, miten tärkeitä he ovat. Toivon meidän olevan jatkossa kylliksi rohkeita mainitsemaan isien roolin avoimesti Euroopan unionin toimissa.

Muutamista yksityiskohtaisista tilastoista, erityisesti Heritage Foundation -säätiössä Washingtonissa työskentelevän irlantilaisen tutkijan Patrick Faganin laatimista, käy kiistatta ilmi, että tunneside vanhempien ja heidän lastensa välillä muodostuu varhain vauvaiässä. Fagan osoittaa poliisin rikostilastojen perusteella, että mitä vahvempi perheen sisäinen tunneside on, sitä pienempi riski nuorilla on sekaantua rikollisuuteen.

Lissabonin strategian mukaan 60 prosentilla pikkulapsista on oltava hoitopaikka. Hyvät kollegat, en kyseenalaista nuorten vanhempien uranjatkotoiveita, mutta tilastojen perusteella sekä sillä perusteella, mitä kokemuksia meille kaikille on vanhempina kertynyt, on vaadittava mahdollisimman laadukasta lastenhoitoa. Kohtuuhintaisten ja saatavilla olevien hoitopaikkojen on oltava lähellä jommankumman vanhemman työpaikkaa.

Kiitän esittelijää siitä, että tämä painotti hoitopaikkojen laadun merkitystä.

Nuorten väkivallan poistaminen on vastuu, joka perheen ja yhteiskunnan on kannettava yhdessä. Yhteiskunnan on laadittava raamit valtion puuttumiselle asiaan. Minusta nuorten aikuisten väkivallantekoja on pidettävä rikoksina ja niistä on rankaistava. Suosittelen, että Euroopan unioni perustaa nuorisoväkivallan seurantakeskuksen nuorten opastamista varten.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kiitän esittelijää erinomaisesta mietinnöstä, jonka hän esitteli meille, sekä hyvästä yhteistyöstä tarkistusten käsittelyn aikana ja siitä, että hän esittää meille integroidun tavan lähestyä nuorisorikollisuuden ongelmaa.

Yhteistyö kaikkien, lasten kanssa tekemisissä olevien toimivaltaisten elinten välillä on välttämätöntä tähän ongelmaan puuttumiseksi. Ongelma ei ole mikään uusi ihmiskunnan keskuudessa. Nuorisorikollisuutta on ollut aina olemassa. Muistutan teitä yhdestä asiasta, joka hämmästytti minua lapsena: Meille kerrottiin tarinaa tuomitusta, jolta kysyttiin, ketä on syyttäminen siitä, että tämä istui vankilassa vakavasta rikoksesta tuomittuna. Tuomittu vastasi, että hänen äitiään, jolle hän oli vienyt varastetun munan kolmen vanhana ja joka oli ottanut sen vastaan. Työssäkäyviä vanhempia ei siis voida syyttää – vanhemmat käyvät aina työssä. Syypäitä ovat vanhemmat, jotka eivät kunnioita moraalisia perusperiaatteita ja arvoja, ja opettajat, jotka eivät auta lapsia tunnistamaan, miten ensiarvoisen tärkeää on kunnioittaa ihmisarvoa. Tästä kaikki alkaa ja tämän takia on ryhdyttävä toimeen. On toteutettava toimenpiteitä, ja nuoria on tietysti rangaistava – mikäli pidätte ilmaisua loukkaavana, lievennän sitä ja käytän ilmaisua nuhdeltava – jotta nämä oppivat itsehillintää.

Kuten olemme kuulleet, itsehillintää opetetaan tietenkin jo hyvin varhain. Näin ollen opettajilla ja laitoksilla, joiden huomaan uskomme lapsemme hyvin varhaisesta iästä, on vastuu asiasta. Nuorten on opittava olemaan suoraselkäisiä ja vastuullisia kansalaisia, jotka voivat kantaa ominaisuuksiensa ja taitojensa avulla kortensa kekoon heitä ympäröivässä taloudessa ja yhteiskunnassa.

En kannata seurantakeskusta. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä ja lisättävä erityisiin toimiin rahoitusmekanismeja ongelman torjumiseksi.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijä Batzelia erinomaisesta mietinnöstä. Suurin osa meistä on tietysti yhtä mieltä siitä, että nuorisorikollisuus lisääntyy ja on yhä suurempi uhka.

Nuorisorikollisuuteen puuttumisen ja sen torjumisen tavat ovat hyvin erilaisia eri jäsenvaltioissa. Lisäksi jotkut poliitikot yrittävät käyttää ongelmaa hyväkseen poliittisten tarkoitusperiensä edistämiseksi. Ajamalla vain selvästi kovempia rangaistuksia ja tiukkaa koulukuria ei ratkaista nuorisorikollisuuden ongelmaa vaan saatetaan jopa pahentaa nykyistä tilannetta.

Olen täysin yhtä mieltä esittelijän toteamuksesta, jonka mukaan ennaltaehkäisyn on oltava nuorisorikollisuuden torjuntaan tähtäävän strategian tärkein ja pääasiallinen näkökohta. Ennaltaehkäisevillä toimilla on selvästikin pitkän aikavälin tavoitteita, minkä vuoksi ne ulottuvat yleensä parlamentin yhtä vaalikautta ja hallituksen yhtä toimikautta pidemmälle. Ne ovat myös kalliimpia lyhyellä aikavälillä, eivätkä ne tuo välitöntä poliittista hyötyä. Valitettavasti tämä tarkoittaa, että poliitikot suosivat pakottavia toimia, joilla saadaan aikaan nopeita ja yksinkertaisia tuloksia – eli lähinnä näkyvyyttä tiedotusvälineissä. Päätehtävänä on näin ollen tehdä nuorisorikollisuuden ongelmasta täysin epäpoliittinen kysymys ja laatia yhteisön sosiaaliset raamit sen sijaan, että keskityttäisiin rikosoikeuteen, joka kuuluu jatkossakin yksittäisten jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Olen samaa mieltä siitä, että nuorisoa koskevan, ennaltaehkäisyyn ja sosiaaliseen solidaarisuuteen perustuvan säännöstön laatiminen olisi tärkeä edistysaskel. Esittelijä painotti, että nuorisorikollisuuden ongelmaa olisi analysoitava neljän kriteerin, perheen, koulujen, vertaisryhmien ja taustan, perusteella. Vain tällaisella monitahoisella lähestymistavalla on mahdollista onnistua. Niinpä kunkin jäsenvaltion toteuttamissa perhepoliittisissa toimissa ei pitäisi keskittyä tarjoamaan taloudellisia kannustimia lasten hankkimisen edistämiseksi. Niillä olisi tähdättävä sen sijaan ennen kaikkea tarjoamaan mahdollisimman laajaa apua ja tukea perheille lapsen syntymän jälkeen. Olen täysin varma siitä, että perhe on todella tämän ketjun tärkein lenkki.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Haluan kiinnittää huomionne Irlannissa viime viikkoina julkaistuun uuteen nuorisorikollisuutta koskevaan raporttiin. Raportin mukaan neljä viidestä vankilakoulujamme käyvästä nuoresta kärsii psykiatrisista ongelmista. Tunneälyä, mielenterveyttä ja nuorisorikollisuutta koskevan raportin ovat laatineet kaksi Dublinin University College -yliopiston tutkijaa. Tällainen tutkimus tehtiin nyt ensimmäistä kertaa maailmassa, joten sillä on merkitystä tämän keskustelun kannalta. Siinä osoitetaan, että kaksi kolmasosaa kaikista nuorista rikoksentekijöistä kärsii käytöshäiriöistä, kuten ADHD:stä. Yli puolet on alkoholin ja huumeiden väärinkäyttäjiä. Osa aloitti kannabiksen ja alkoholin käytön jo 9-vuotiaana ja kokaiinin käytön vain 13-vuotiaana.

Tutkimuksessa osoitetaan, että nuorilla on hyvin paljon psykiatrisia häiriöitä, he ovat sekaantuneet vakavaan rikollisuuteen ja heidän tunneälyssään ja kognitiivisissa kyvyissään on pahoja puutteita. Kuten totesin, tämä on merkittävää, sillä tällainen tutkimus tehtiin nyt ensimmäistä kertaa. Tutkimuksessa mukana olleista pojista kahdeksalla kymmenestä voitiin diagnosoida ainakin yksi vakava psykiatrinen häiriö.

Tutkijat totesivat, että keskimäärin nämä nuoret kärsivät kolmesta psykiatrisesta häiriöstä. Tämä on ainakin kolme kertaa enemmän kuin sellaisilla pojilla, jotka on ohjattu psykiatriseen hoitoon ongelmiensa vuoksi.

Valitettavasti tutkimuksessa esiin tuotuja ongelmia ei ole otettu huomioon näille nuorille tällä hetkellä tarjotuissa palveluissa. Valtaosa ei saa minkäänlaista hoitoa ongelmiinsa. Raportissa todetaan, että ongelmiin puuttuminen on hyvin tärkeää, ja mielestäni tämä pätee kaikkialla Euroopassa. Sen lisäksi, että hoito vähentää mielenterveysongelmien vaikutusta lasten toimintaan ja kehitykseen, sillä vähennetään merkittävästi hyökkäävää käyttäytymistä ja rikollisuutta. Siitä olisi näin ollen paljon hyötyä yhteiskunnalle ja oikeusjärjestelmälle sekä Irlannissa että taatusti koko EU:ssa. Suosittelenkin tätä tutkimusta parlamentille.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna torstaina 21. kesäkuuta 2007.