Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 21. kesäkuuta 2007 - Strasbourg

5. Kuluttajien luottamus digitaaliseen ympäristöön (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana jäsen Roithován laatima sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietintö (A6-0191/2007) kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön (2006/2048(INI)).

  Zuzana Roithová (PPE-DE), esittelijä. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen, että vuoden työskentelyn jälkeen varjoesittelijät ja minä voimme nyt esitellä teille koko mietinnön kuluttajien luottamuksesta digitaaliseen ympäristöön.

Tällä mietinnöllä parlamentti esittää komissiolle ja jäsenvaltioille voimakkaan poliittisen vetoomuksen, joka koskee verkkoliiketoiminnan ehtojen saattamista ajan tasalle ja kuluttajien luottamuksen lisäämistä digitaalisen ympäristön uusimpien suuntauksien suhteen. Yritykset ja kuluttajat odottavat yksiselitteisiä, yksinkertaisia ja täytäntöönpanokelpoisia sääntöjä, joilla edistetään verkkoliiketoimintakulttuuria EU:n markkinoilla. Mietintö on vasta koko prosessin alku. Olen tietoinen siitä, että sen täytäntöönpano edellyttäisi huomattavan määrän työtä komissiolta, jonka taloudelliset varat ja henkilöstöresurssit ovat jo nyt rajalliset.

Julkisissa kuulemisissa ja tutkimuksissa on paljastunut muutamia paljonpuhuvia seikkoja, joita emme voi sivuuttaa. Vain 6 prosenttia kuluttajista ostaa verkosta muissa jäsenvaltioissa toimivien yritysten tuotteita tai palveluja. Kolmannes kuluttajista ei ole saanut tilaamiaan tavaroita tai palveluja kansalaisuutensa tai asuinmaansa vuoksi tai siksi, että heidän maksukorttinsa on myönnetty toisessa maassa. Jotkin nykyaikaiset digitaalista sisältöä tarjoavat sähköiset palvelut ovat vain EU:n 15 vanhan jäsenvaltion kuluttajien käytettävissä.

Käyttäjät sitoutuvat erilaisiin digitaalisiin sopimuksiin, jotka he hyväksyvät pelkällä hiiren napsautuksella ja joita he eivät lue. Siksi he eivät tiedä, että nämä sopimukset saattavat sisältää useita epäoikeudenmukaisia ja harhaanjohtavia kohtia. Olemme havainneet, että edes lakiasiantuntijat eivät kykene selvittämään digitaalisten sopimusten, kuten loppukäyttäjien kanssa tehtävien lisenssisopimusten, tarkkaa sisältöä. Pienyritykset eivät ole selvillä siitä, mitä velvoitteita niillä on sähköisessä kaupankäynnissä, ja niiden on vaikeaa tutustua 27 erilaiseen oikeusjärjestelmään. Kuluttajat eivät tunne Internetiin liittyviä oikeuksiaan, eikä näitä oikeuksia esitetä tiivistetysti yhdessäkään asiakirjassa. Käyttäjät eivät ole varmoja, mitä he voivat ja mitä he eivät voi tehdä hankkimallaan digitaalisella sisällöllä. He pelkäävät, että he joutuvat vastaamaan vaateisiin toisessa maassa, eivätkä he tiedä, että Internetissä myydään lääkeväärennöksiä. Ehdotamme siksi, että komissio käynnistää maailmanlaajuisen kampanjan, jolla se tuo esiin lääkeväärennösten vaarat, että Euroopan unioniin luodaan varhaisvaroitusjärjestelmä, jolla torjutaan Internetissä tapahtuvia petoksia, ja että luetteloa sopimuksista, jotka on kiellettävä epäoikeudenmukaisten sopimuskohtien vuoksi, laajennetaan.

Yhtenäismarkkinoiden periaatteena on vähentää rajoituksia ja lisätä mahdollisuuksia. On kuitenkin ristiriitaista, ettei tämä periaate näytä koskevan sähköistä ympäristöä rajat ylittävistä mahdollisuuksista huolimatta. Uskallan väittää, että se, että meillä on 27 erillistä kansallista markkina-aluetta, estää tietoyhteiskunnan kehittymisen Euroopan unionissa, joka on jäänyt kehityksessä jälkeen Yhdysvalloista ja Aasiasta.

Jos haluamme poistaa keinotekoiset ja luonnolliset esteet sähköisen kaupankäynnin tieltä, meidän on hankkiuduttava eroon jäsenvaltioiden pirstaleisista säännöistä. Tämä on mahdollista pitkällä aikavälillä, jos meillä on poliittista tahtoa viedä yhdenmukaistaminen loppuun saakka. Näin dynaaminen ala edellyttää kuitenkin nykyistä nopeampaa ja joustavampaa ratkaisua. Tästä syystä päätin käsitellä mietinnössä koordinoitua työtä vapaaehtoisten standardien tai pikemminkin superstandardien parissa. Tästä esimerkkinä voidaan mainita vaikkapa valinnainen standardoitu sopimus, joka on suunnattu rajat ylittävään sähköiseen kaupankäyntiin. Yritysten ja kuluttajajärjestöjen on sovittava keskenään sen sisällöstä, ja komissiolla on tärkeä merkitys kuluttajajärjestöjen koordinoinnissa. Rajat ylittävää sähköistä kaupankäyntiä koskevan EU:n luotettavuusmerkin haltijoiden on noudatettava näitä standardeja. Kuluttajajärjestöt pitävät luotettavuusmerkin käyttöönottoa myönteisenä asiana ja ovat sitoutuneet paljastamaan olemassa olevien teknisten ja oikeudellisten resurssien avulla tapaukset, joissa merkkiä käytetään väärin.

Kehotamme komissiota myös laatimaan eurooppalaisen peruskirjan kuluttajien oikeuksista tietoyhteiskunnassa. Euroopan parlamentti on yksi maailman ensimmäisistä parlamenteista, jotka pyrkivät selventämään Internetiin liittyviä kuluttajien oikeuksia. Mikäli peruskirja on yleisön saatavilla kaikilla virallisilla kielillä, kuluttajat alkavat perätä oikeuksiaan ja yritykset alkavat noudattaa peruskirjaa eivätkä ota sitä riskiä, että ne joutuisivat käyttämään rahaa riitojen ratkaisemiseen.

Katson mietinnön toimivan innoituksen lähteenä pyrittäessä parantamaan digitaalisen ympäristön standardeja.

Haluan nyt kiittää varjoesittelijöitä Herczogia, Rühlea, Schmidtia ja Jäätteenmäkeä heiltä saamastani huomattavasta avusta sekä avustajia, erityisesti avustaja Jirsaa, korvaamattomista asiantuntijaneuvoista. Arvostan myös koordinaattoreilta, puhemieheltä sekä valiokunnan sihteeristöltä ja yksiköiltä saamaani tukea. Olin ilahtunut kuluttajajärjestöjen, yritysten ja komission yksittäisten virkamiesten rakentavasta yhteydenpidosta. Haluan kiittää erityisesti komission jäsentä Kunevaa hänen avuliaisuudestaan ja hyvin avoimesta asenteestaan. Hän on aloittanut työnsä hienolla tavalla uusissa tehtävissään komissiossa. Uskon meidän onnistuvan ylittämään kaikki vaikeudet, joita saattaa ilmetä, kun ehdotuksemme kuluttajien luottamuksen lisäämisestä EU:n digitaaliseen ympäristöön toteutetaan käytännössä.

  Meglena Kuneva, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin iloinen voidessani keskustella täällä tänään kanssanne tästä tärkeästä aiheesta eli siitä, kuinka voimme lisätä kuluttajien luottamusta digitaaliseen ympäristöön.

Haluan puheenvuoroni aluksi kiittää jäsen Roithováa ja kaikkia varjoesittelijöitä heidän erinomaisesta ja hyvin tiiviistä yhteistyöstään. En sano tätä vain kohteliaisuudesta vaan antaakseni vilpitöntä tunnustusta erittäin kovasta työstä.

Olen iloinen siitä, että komissio ja Euroopan parlamentti ovat yhtä mieltä yhteisestä tavasta lähestyä tätä hyvin tärkeää ja haastavaa aihetta. Tämä mietintö on selvästikin tärkeä ja kunnianhimoinen, ja katson, että olemme suurin piirtein samaa mieltä tavoitteista ja ongelmien syistä.

Digitaalisella taloudella ja erityisesti sähköisellä kaupankäynnillä on huomattavat mahdollisuudet parantaa kuluttajien hyvinvointia tarjoamalla heille aikaisempaa laajemman valikoiman tuotteita, edistämällä hintakilpailua ja kehittämällä uusia markkinoita. Se on myös keskeinen tekijä sisämarkkinoiden vähittäismyyntipuolen toteuttamisessa. Tällä hetkellä vähittäismarkkinat ovat yhä jakautuneet valtioiden rajojen mukaisesti pieniksi markkina-alueiksi, kuten jäsen Roithová totesi. Tässä ei ole mitään järkeä, koska elämme sähköisen kaupankäynnin ja Internetin aikakautta. Sähköinen kaupankäynti on muuttamassa vähittäismyynnin olemusta, mutta vain kansallisesti. Vaikka Internet ei tunne rajoja, sama ei koske kuluttajia, yrityksiä ja sääntelijöitä. Puolet eurooppalaisista kuluttajista, joilla on kotona tietokone, on ostanut jotakin verkosta viimeisten 12 kuukauden aikana, mutta vain 12 prosenttia kotitietokoneen omistajista on ostanut jotakin toisesta maasta. Tämä osoittaa, että meidän on ryhdyttävä toimiin lisätäksemme kuluttajien luottamusta sisämarkkinoiden vähittäismyyntipuoleen ja että meidän on ratkaistava markkinoiden pirstoutumista koskeva ongelma toteuttaaksemme kansalaisten markkinat.

Kuten tiedätte, olemme käynnistäneet tänä vuonna kaksi suurta kuluttajille suunnattua aloitetta: kuluttajapoliittisen strategian sekä kuulemisen olemassa olevan kuluttajansuojalainsäädännön tarkistamisesta. Komission tavoitteena on auttaa EU:ta kohtaamaan kasvua ja työllisyyttä koskevat haasteet ja tavoittamaan kansalaisensa. Tämä tavoite saavutetaan, jos onnistumme osoittamaan vuoteen 2013 mennessä uskottavasti kaikille kansalaisille, että he voivat tehdä hankintoja kaikkialla EU:ssa – niin lähikaupasta kuin verkkosivulta – ja luottaa siihen, että heidän oikeuksiaan suojellaan tasapuolisella ja tehokkaalla tavalla.

Tarve lisätä kuluttajien luottamusta digitaaliseen talouteen huomioidaan tämän strategian jokaisessa näkökohdassa. Jäsen Roithován mietintö osoittaa, että esteitä – myös lainsäädännöllisiä esteitä – on paljon. Edeltäjäni onnistuivat purkamaan joitakin esteitä laatimalla sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevan direktiivin sekä kuluttajansuojayhteistyötä koskevan asetuksen, jossa säädettiin Euroopan kuluttajakeskusverkoston perustamisesta. Ensisijaisena tavoitteenani on puuttua nyt jäljellä oleviin esteisiin uudistamalla olemassa olevaa, kuluttajasopimuksiin liittyvää kuluttajansuojalainsäädäntöä.

Kuten tiedätte, olemme käynnistäneet laajan kuulemisen kuluttajansuojelun tulevaisuudesta ja alkaneet tutkia sidosryhmiltä saamiamme vastauksia. Odotamme jäsen Petren mietintöä, jonka on määrä valmistua kesän jälkeen. Mielipiteenne ja tukenne ovat tärkeitä tulevan työmme ja tarkempien ehdotusten kannalta. Se, että komissio seuraa tarkistetun säännöstön täytäntöönpanoa, muodostaa perustan, jolle kuluttajien luottamus rakennetaan. Meidän kannattaa ehkä tutkia tarkemmin määrämuotoisten kuluttajasopimusten kehittämistä, kunhan olemme saaneet luotua tämän vakaan perustan.

Tällä pyritään muun muassa vähentämään sisämarkkinoiden lainsäädännön pirstoutuneisuutta yhdenmukaistamalla sitä kohdennetusti sellaisten kysymysten osalta, jotka aiheuttavat kuluttajille ja yrityksille erityisiä ongelmia. Selvitämme muun muassa, voitaisiinko tässä prosessissa hyödyntää standardeja ja standardointia.

Sama koskee itsesääntelyä. Komissio on tehnyt paljon työtä itsesääntelyä ja yhteissääntelyä koskevan mallin luomiseksi parhaiden käytäntöjen pohjalta, ja jatkamme tätä työtä myös tulevaisuudessa. Olen teidän laillanne huolissani verkossa tapahtuvaan kaupankäyntiin tai digitaalisiin tuotteisiin sovellettavien eri lakien välisestä vuorovaikutuksesta. Yksityiskohtaisia lakeja on paljon, eivätkä kuluttajat ja yritykset ole välttämättä riittävän hyvin perillä siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia heillä on digitaalisessa ympäristössä. Aion tutkia kollegojeni Redingin ja McCreevyn kanssa, kuinka näitä asioita voitaisiin selventää parhaiten.

Panoksenne ansiosta perehdymme ajatukseen käytännön oppaasta, jossa kerrottaisiin tietoyhteiskunnan palveluista ja kansalaisten oikeuksista. Haluan myös kiittää teitä siitä, että korostitte lainvalvonnan merkitystä – olen täysin samaa mieltä kanssanne. Laadukas lainsäädäntö ei riitä, ellei sitä tueta tehokkaalla lainvalvonnalla. Olemme perustaneet Euroopan unioniin kansallisten lainvalvojien verkoston. Verkoston tehostamiseksi laajennamme sitä nyt vähitellen niin, että otamme siihen mukaan yhteisön ulkopuolisissa maissa toimivia kumppaneita.

Lopuksi haluan kiittää teitä siitä, että haluatte auttaa EU:n kansalaisia hyötymään kaikista sisämarkkinoiden ja digitaalisen talouden eduista. Odotan pääseväni tekemään yhteistyötä kanssanne, jotta voimme saavuttaa yhteiset tavoitteemme ja luoda kansalaisten sisämarkkinat.

  David Hammerstein (Verts/ALE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Roithováa loistavasta mietinnöstä.

Kuluttajien luottamus digitaaliseen ympäristöön riippuu pitkälti siitä, kykenemmekö suojelemaan heitä tässä ympäristössä ja tekemään siitä heille selkeän.

Meidän on muistettava, että myös pk-yritykset ovat kuluttajia ja että Euroopan unionin on edistettävä tämän uuden teknologian käyttöä ja rohkaistava pk-yrityksiä osallistumaan sähköisiin markkinoihin. Samalla meidän on lisättävä kuluttajien luottamusta tällaisia kaupankäyntipaikkoja kohtaan varmistamalla, että liiketoiminta on avointa ja oikeudenmukaista.

Kuluttajien on tunnettava velvollisuutensa ja oikeutensa digitaalisessa ympäristössä. Joidenkin tuotteiden, kuten MP3-soitinten, DVD-soitinten ja tietokonepelikonsolien kohdalla kuluttajien on suostuttava hyvin tiukkoihin, pienellä painettuihin ehtoihin, ja joissakin tapauksissa tämä lähentelee laittomuuksia ja loukkaa oikeutta yksityisyyteen.

Samaan aikaan näiden laitteiden valmistajat laajentavat digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmiään torjuakseen laittomia kopioita. Tämä aiheuttaa pelkoa, mikä voi puolestaan heikentää kuluttajien luottamusta. Yhteentoimivuutta koskevan ongelman ratkaiseminen edellyttää avoimia standardeja, joilla luodaan turvallisempi, avoimempi ja luotettavampi ympäristö.

Myös ohjelmistopatentit ovat vakava uhka pk-yritysten ohjelmistokehittäjille, joilla ei ole varaa oikeudenkäyntikuluihin. Tässä ympäristössä pelko estää niin pk-yritysten kuin kuluttajienkin luottamuksen syntymisen.

Digitaaliset käyttöympäristöt voivat johtaa kasvuun ja kehitykseen vain, jos ne perustuvat avoimiin ja yhteentoimiviin standardeihin. Standardit voivat vähentää markkinoiden pirstoutuneisuutta, ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttö voi myös parantaa huomattavasti verkon turvallisuutta.

Turvallisuuden lisääminen ja kuluttajien luottamuksen parantaminen riippuvat tietyistä avaintekijöistä: lainsäädännöstä sekä menetelmistä, joilla vahvistetaan ja luodaan sääntelyvälineitä, kuten menettelysääntöjä ja luotettavuusmerkkejä.

  Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen hyvin iloinen voidessani todeta kannattavani tätä mietintöä ja kiittää kollegaani jäsen Roithováa erinomaisesta työstä. Kiitän myös varjoesittelijöitä, jotka ovat myös täällä läsnä. Olette tehneet erinomaista tiimityötä. Haluan myös kiittää jäsen Kunevaa hyvin myönteisestä vastauksesta.

Tämä mietintö osoittaa, että parlamentin valiokunta voi tehdä arvokasta työtä monimutkaisessa asiassa, joka koskettaa useita eri politiikanaloja. Haluan kertoa komission jäsenelle erityisesti sen, että toivon hänen vievän asiaa eteenpäin ja ryhtyvän puolustamaan kuluttajia sähköisessä ympäristössä ja kaupankäynnissä. Kuten hän itsekin totesi, hän ei ole ainut, jolla on osansa asiassa, vaan se koskettaa myös muita komission jäseniä: Redingiä ja McCreevya sekä erityisesti Frattinia ja Verheugenia, joista jälkimmäisen tehtävänä on puolustaa yrityksiä, erityisesti pienyrityksiä. Komission jäsenelle Frattinille haluan korostaa jälleen sitä, että monet meistä ovat huolissaan ehdotuksesta uudistaa erityisesti Rooma I -asetusta. Tähän liittyy se vakava vaara, että se heikentää pienyritysten mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti sähköiseen kaupankäyntiin. Kuluttajat ovat myös huolissaan tärkeistä tietosuojasäännöksistä ja suhtautuvat epäluuloisesti tietojensa luovuttamiseen verkossa. Myös tämä asia kuuluu hänen vastuualueeseensa. Siksi katson asian edellyttävän koordinoitua lähestymistapaa.

Haluan myös ottaa esiin sen, mitä jäsen Hammerstein Mintz totesi siitä, että meidän on keskityttävä erityisesti pienyrityksiin. Eri maissa toimivat suuret yhtiöt voivat laatia laajat verkkosivut eri kielillä, mutta haluamme tarjota pienyrityksille, joilla on innovatiivinen ja kiinnostava tuote ja jotka toimivat yhdessä jäsenvaltiossa, mahdollisuuden päästä helposti ja vapaasti EU:n markkinoille ja hyödyntää todella voimia, joita sähköinen kaupankäynti niille tarjoaa. Meidän on oltava hyvin varovaisia, jottemme tee järjestelmästä sellaista, että se estää yrityksiä tekemästä näin, sillä haluamme paitsi kuluttajien tekevän ostoksia verkossa myös yritysten alkavan myydä tuotteitaan verkossa. Lisäksi haluamme, että nämä kaksi asiaa saadaan toimimaan yhdessä, koska meillä on tilaisuus saada tämä aikaan dynaamisilla sähköisen kaupankäynnin markkinoilla niiden kehittyessä edelleen.

  Edit Herczog, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Haluan kiittää esittelijää työstä, jota hän on tehnyt viimeiset puolitoista vuotta. Tänä aikana hän on osoittanut suhtautuvansa hyvin avoimesti kompromisseihin ja olevansa valmis tekemään niitä. Haluan kiittää erityisesti komission jäsentä avoimuudesta, jota hän on osoittanut yhteistyössämme tällä alalla siitä lähtien, kun hänet valittiin tehtäviinsä.

Tämän työn tuloksena syntyi mietintö, jonka kunnianhimoisia poliittisia viestejä lukuisat tekemämme kompromissit eivät ole vesittäneet, toisin kuin yleensä käy. Päinvastoin kompromissit ovat pikemminkin vahvistaneet näitä viestejä. Juuri tätä tarvitsemme, sillä loppujen lopuksihan kyse on siitä, kuinka EU:n yhteiskunta ja talous valmistautuvat digitaaliseen aikakauteen. Tämä edellyttää, että EU:n yhteiskunnan yhä laajemmilla kerrostumilla on mahdollisuus käyttää tietotekniikkaa. Siksi meidän on ehdottomasti korostettava tämän mietinnön yksityiskohtana osallisuusaloitteen merkitystä eli sitä, kuinka tärkeää on, että maaseutualueiden asukkaat, vammaiset, ikääntyneet sukupolvet ja pienituloiset saadaan osallistumaan EU:n eloisaan digitaaliseen yhteiskuntaan.

Ei ole epäilystäkään, etteivätkö tietoyhteiskunta ja tietoon perustuva talous olisi keskeinen osa tulevaisuutta. Olemme jo tajunneet, että liike-elämä, tavaroiden ja palvelujen markkinat sekä itse kulutus ovat muuttumassa tietopohjaisiksi ja digitaalisiksi. Meidän on vielä hyväksyttävä tämä asia. Kuluttajat ovat kuitenkin edelleen kuluttajia myös Internetissä, ja heillä on oikeuksia ja velvoitteita. Heidän on ennen kaikkea saatava tietää, mitä heillä on tarkkaan ottaen edessään: esitteitä, ilmaisia sanomalehtiä, tuotteita tai jopa palveluita.

Tämän tiedon saatuaan heidän on toimittava aivan yhtä tarkkanäköisesti kuin he toimisivat tavanomaisessa kirjastossa, pankissa, matkatoimistossa tai kaupassa. Heidän on saatava tietää, mitä he voivat tehdä ja mitä eivät. Vastineeksi sääntöjen noudattamisesta heille tarjotaan samaa suojaa, jota lainkuuliaiset kuluttajat saavat perinteisillä markkinoilla. Digitaaliseen ympäristöön liittyy kuitenkin useita seikkoja, jotka heikentävät kuluttajien luottamusta. Tiedot leviävät nopeasti ja helposti, kuluttajat eivät usein saa tarvitsemiaan tietoja ja laittomuudet leviävät nopeasti laajalle – tässä vain muutamia esimerkkejä niistä monista syistä, joiden vuoksi Internetin käyttäjät saattavat rikkoa lainkuuliaisen kuluttamisen rajoja, myös toimiessaan vilpittömin mielin. Poliitikkoina meillä on poliittinen vastuu kehittää EU:n digitaaliseen ympäristöön välineet, jotka auttavat Internetin käyttäjiä noudattamaan lakia kuluttajina.

Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta voin todeta, että kannatamme pitkällä aikavälillä ajatusta peruskirjasta, jossa kuvataan digitaalisten palvelujen käyttäjien oikeudet ja kerrotaan jokaiselle kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla, kuinka heidän on toimittava Internetin käyttöön liittyvissä erityistilanteissa. Parlamentti on myös tietoinen siitä, että digitaalisen ympäristön dynaaminen kehittyminen ja kuluttajansuojalainsäädännön meneillään oleva tarkastelu vaikuttavat merkittävällä tavalla mahdollisesti laadittavan peruskirjan sisältöön. Kuluttajat tarvitsevat kuitenkin tietoa jo ennen kuin peruskirja julkaistaan, ja siksi pyydämmekin komissiota laatimaan nykytilanteessa ja nykyisen lainsäädännön pohjalta ohjeita siitä, mitä oikeuksia Internetin käyttäjillä on ja millaista suojelua heille tarjotaan.

Tätä silmällä pitäen ehdotamme kuluttajansuojakeskusten verkoston perustamista SOLVIT-järjestelmän ja Dolceta-verkkosivuston mukaisen mallin pohjalta. Kyse olisi toisin sanoen eurooppalaisesta kuluttajaneuvontaportaalista, josta eurooppalaiset sähköisen kaupankäynnin kuluttajat saisivat opastusta ja löytäisivät tietoja ja ratkaisuja. Samoin kannatamme digitaalisen sisällön käyttöön ja suojeluun sovellettavan lainsäädännön selventämistä. Ovathan välineiden ja sisällön yhteentoimivuus sekä digitaalisten oikeuksien hallinta loppujen lopuksi tärkeitä periaatteita.

Lopuksi haluan kiinnittää kuluttajien ja teollisuuden huomion siihen, että kyse on kaikkien yhteisestä edusta. Koska digitaaliset markkinat perustuvat perinteisten markkinoiden malliin, toiminnan on oltava myös niillä lain mukaista. Alan parissa työskentelee nykyisin suuri määrä valiokuntia. Siksi haluamme, että sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunta, jolla on yhteys kuluttajiin ja joka suhtautuu alaan avoimimmin, koordinoisi komissiossa tätä alaa koskevia tulevia toimia.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

  Olle Schmidt, ALDE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa komission jäsen, arvoisa puhemies, harvat olisivat voineet kuvitella, kuinka perusteellisesti Internet muuttaisi maailmaa – paitsi poliittisesti myös taloudellisesti. Vaikka totalitaariset hallitukset ovat pyrkineet rajoittamaan tiedonkulkua, Internetin käyttäjien määrä kasvaa jatkuvasti miljoonilla. Myös tapa, jolla käytämme Internetiä, muuttuu nopeasti passiivisesta tiedon hankkimisesta interaktiiviseen toimintaan. Ostamme ja myymme tuotteita ja palveluja Internetissä. Internetistä on tullut myös keskustelu- ja tapaamispaikka. Olemme jopa luoneet Internetiin uudenlaisen elämänmuodon: virtuaalitodellisuuden, josta on tullut joillekin jopa tärkeämpi kuin itse todellisuus.

Tilastot osoittavat, että verkkokauppa kasvaa vuosittain 21 prosenttia, ja vaikkei rajat ylittävä kauppa olekaan mittavaa EU:ssa, monet asiat viittaavat sen kasvuun tulevaisuudessa. Yli puolessa EU:n kotitalouksista on tietokone, ja tietokoneiden määrä kasvaa noin 4 prosentin vuosivauhtia. Kaikista kotitalouksista 42 prosentilla on Internet-yhteys, ja myös näiden yhteyksien määrä kasvaa 4 prosentin vuosivauhtia. Kotimaassani jopa 75 prosentilla väestöstä on kotonaan Internet-yhteys. On kuitenkin ilahduttavaa, että koneiden ja liittymien määrät kasvavat nopeimmin uusissa jäsenvaltioissa.

Kuten monet Euroopan parlamentin jäsenet ovat todenneet, petokset ja muut huijaukset yleistyvät jatkuvasti tämän kehityksen myötä. Tämän tiedon valossa jäsen Roithován mietintö on merkittävä askel kohti kuluttajien luottamuksen lisäämistä digitaalisia markkinoita kohtaan. Tiedämme, että samalla kun parlamentti tekee työtään, komissio tarkistaa EU:n koko kuluttajalainsäädäntöä.

Mietinnön 19 kohdassa ehdotetaan niin sanottua EU:n luotettavuusmerkkiä. Tämä on tietenkin hyvä ajatus, mutta siihen liittyy nähdäkseni muutamia ongelmia. Ensinnäkin tällaisen laatumerkin pitäminen ajan tasalla voi olla kallista. Komissio on itse laskenut kustannusten nousevan miljoonaan euroon vuodessa kutakin jäsenvaltiota kohti, ja se on suuri summa rahaa. Toiseksi vaarana on, että luotettavuusmerkki anastetaan, että sitä käytetään väärin tai että se väärennetään.

Toinen merkittävä asia koskee EU:n peruskirjan laatimista kuluttajien oikeuksista ja velvollisuuksista tietoyhteiskunnassa. Tämä asia ei ole uusi, ja se on selvästikin tärkeä komissiolle, kuten komission jäsen toi esiin meneillään olevan tarkistuksen yhteydessä. Katson, että näissä tarkistuksissa ehdotetuissa sanamuodoissa otetaan paremmin huomioon digitaalisen ympäristön muutosten mutkikkuus ja nopeus.

On ehkä sanomattakin selvää, että digitaalinen ympäristö edellyttää säännöistä ja lainsäädännöstä muodostuvaa toimivaa kehystä. Kaikkien Internetin käyttäjien on tunnettava oikeutensa ja velvollisuutensa. Kuluttajien on oltava asioista perillä. Sen lisäksi, että myyjillä ja yrittäjillä on oltava vastuuntuntoa, tarvitsemme myös rohkeita, innovatiivisia toimijoita, jotka luovat uusia mahdollisuuksia ja uusia työpaikkoja. Tarvitsemme tietenkin myös lakeja, jotka toimivat muuttuvassa ympäristössä.

Komission on löydettävä tasapaino kaikkien näiden etujen välille, jotta EU:sta tulisi entistä kilpailukykyisempi ja jotta se voisi täyttää Lissabonin strategian mukaiset vaatimukset.

Lopuksi haluan tuoda esiin, ettemme saa milloinkaan unohtaa, että juuri vapaus ja vapaa tiedonsaanti ovat luoneet perustan Internetin valtaisalle menestykselle.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Roithováa puuttumisesta näin tärkeään asiaan. Meidän pitäisi muistaa, että vaikka Internetiä koskeva kehitystyö alkoi hädin tuskin 40 vuotta sitten, voimme silti puhua nyt Internet-vallankumouksesta.

Internet on poikkeuksellinen väline, joka tuo monille aloille valtavia mahdollisuuksia. Se merkitsee meille myös monia haasteita. Sitä voidaan käyttää hyviin tarkoituksiin, mutta valitettavasti sitä voidaan hyödyntää myös rikollisessa toiminnassa. Sama koskee myös monia muita välineitä, joita miehet ja naiset ovat käyttäneet kulttuureja kehittäessään.

Sitä, kuinka digitaalista teknologiaa käytetään sähköisessä kaupankäynnissä tuotteiden ja palvelujen ostamiseen, pitäisi tarkastella tätä taustaa vasten. Kuten mietinnössä todetaan, sovellettavien oikeudellisten ja teknisten ratkaisujen pitäisi täyttää monet erilaiset kriteerit. Haluan esittää asiasta muutaman huomion.

Ensinnäkin nykyistä useammilla pitäisi olla mahdollisuus päästä Internetin vähittäismarkkinoille. Tämä tarkoittaa, että yhä useammilla pitäisi olla käytössään laajakaistayhteys, mistä on puhuttu toistuvasti Euroopan parlamentissa. Tällä hetkellä vain noin 25 prosentilla Euroopan unionin kotitalouksista on laajakaistayhteys eli laadukas yhteys.

Toiseksi ostajan täytyy olla varma siitä, että ostosten tekeminen tällä tavoin on turvallista. Tämä koskee rajoista riippumatta sekä itse ostotapahtumaa että ostetuille tuotteille ja palveluille annettavaa takuuta.

Kolmanneksi se, että kauppaa käydään usein ilman nimiä, ei saa helpottaa rikollista toimintaa millään tavalla. Viittaan esimerkiksi teollis- ja tekijänoikeuksilla suojattujen elokuvien tai levyjen laittomiin kopioihin. Siksi on tärkeää selventää, mitä ilmaisu "vain henkilökohtaiseen käyttöön" tarkoittaa.

Neljänneksi muu Internetissä tapahtuva toiminta, kuten pedofiilisen tai pornografisen materiaalin hankkiminen ja prostituution edistäminen, edellyttävät poliisilta ja oikeusviranomaisilta erityistoimia. Tämä on omantuntomme asia.

Viidenneksi Internetissä tapahtuva maksuliikenne on toteutettava tavalla, joka on täysin turvallinen molemmille osapuolille. Kuudenneksi potentiaalisten ostajien täytyy voida varmistaa sähköisesti ostettavien tuotteiden ja palvelujen mainoksissa esitetyt tiedot.

Seitsemäs huomautukseni koskee sitä, että verkkopankkien maksuliikenteen turvallisuutta on parannettava huomattavasti. Kahdeksanneksi huomautan, että tiettyjen lääkäripalvelujen tarjoamiseen, diagnoosien tekemiseen ja etävalvonnan suorittamiseen erityisesti syrjäseuduilla on tärkeää käyttää digitaalisia laitteita.

Toiseksi viimeinen huomioni koskee etäkoulutuksen merkitystä. Lopuksi muistutan, että mahdollisuus käyttää digitaalisia järjestelmiä hyödyttää erityisesti vammaisia kuluttajia.

Puheenvuoroni päätteeksi haluan painottaa, että tavoitteenamme on luoda digitaalisten palvelujen markkinat, jotka rakentuvat luotettavalle pohjalle ja ovat avoimet kilpailulle ja joille ominaista on ennen kaikkea laadukkuus, rehellisyys, avoimuus ja joustavuus.

  Heide Rühle, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää aivan erityisesti esittelijää. Hänen tekemänsä työn ansiosta meillä on nyt hyväksyttävänämme erinomainen valiokunta-aloitteinen mietintö. Toivon ja olen vakuuttunut, että komissio ottaa mietinnön suositukset ja päätelmät huomioon tarkistaessaan EU:n kuluttajien oikeuksia.

Hyvä jäsen Roithová, ryhmämme kannattaa mietintöänne ja useimpia kompromissitarkistuksianne. Mielestämme on kuitenkin valitettavaa, että päätitte vesittää ehdotuksenne EU:n luotettavuusmerkin osalta. Emme siksi äänestä tarkistuksesta 4 ja äänestämme liberaalien tarkistuksia vastaan.

Teollis- ja tekijänoikeuksien ei pidä antaa heikentää kuluttajien oikeuksia. Kuluttajat tarvitsevat selvät tiedot siitä, mikä heidän oikeudellinen asemansa on digitaaliseen sisältöön ja digitaalisten oikeuksien hallintaan liittyvissä asioissa. Heillä on oikeus yhteentoimiviin ratkaisuihin.

Mietinnössä puututaan tärkeisiin seikkoihin: siinä kehotetaan laatimaan eurooppalainen peruskirja kuluttajien oikeuksista, luomaan EU:n varhaisvaroitusjärjestelmä ja tietokanta Internetissä tapahtuvien petosten torjumiseksi, asettamaan tietyille sähköisille palveluille, kuten verkkopankkitoiminnalle, ulkoista tilintarkastusta koskeva velvollisuus sekä standardoimaan rajat ylittävää sähköistä laskutusta koskevat EU:n säännöt. Lisäksi siinä pyydetään digitaalista ympäristöä koskevaa koordinoitua ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka käsittää markkinoiden ulkopuolisten tekijöiden analysoinnin. Niitä ovat esimerkiksi yksityisyydensuoja, kansalaisten mahdollisuudet käyttää tietotekniikkaa sekä Internetin turvallisuus.

Mietinnössä kehotetaan myös komissiota tarkastelemaan toimia, jotka koskevat yhteiskanteita rajat ylittävissä, yritysten ja kuluttajien välisissä digitaalisen ympäristön riitatapauksissa. Äänestämme mietinnön puolesta ja toivomme, että se hyväksytään täysistunnossa.

  Nils Lundgren, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, kauppa sekä tavaroiden, palvelujen ja pääoman vaihto ovat taloudellisen vaurauden perusta. Siksi kaikki teknologia, joka pienentää kaupan transaktiokustannuksia, on keskeistä vaurauden lisäämisen kannalta. Maailmanlaajuisten yhteyksien kehittyessä nykyaikaisen viestintätekniikan, turvallisten ja nopeiden maksutapojen ja protektionismin poistamisen myötä yhä useammat maat eri puolilla maailmaa osallistuvat nyt kansainväliseen kauppaan. Pitkällä aikavälillä tämä hyödyttää kaikkia. Siksi EU:n tärkeimpänä tehtävänä on helpottaa kaupankäyntiä paitsi EU:n sisällä myös EU:n ja muun maailman välillä.

EU on onnistunut helpottamaan hienosti EU:n sisäistä kauppaa, ja se on edistänyt merkittävällä tavalla jäsenvaltioidensa talouskehitystä. Suurena poikkeuksena on maatalous, jossa vapautumista ei ole tapahtunut juuri lainkaan. Siksi tällä alalla voidaan vielä saavuttaa merkittäviä hyvinvointihyötyjä.

EU:n ja muun maailman välistä kauppaa tarkasteltaessa tilanne ei näytä lainkaan yhtä hyvältä. EU suhtautuu ympäröivään maailmaan erittäin protektionistisesti. Protektionismi koskee paitsi maatalousalaa myös työvoimavaltaisia teollisia tuotteita. Tästä aiheutuu suuria taloudellisia kustannuksia maailman köyhille maille ja EU:n kuluttajille. Siksi haluamme käyttää poliittisia voimavarojamme juuri näillä aloilla kehittääksemme kaupan ja hyvinvoinnin lisäämiseen tähtäävää EU:n politiikkaa.

EU:n kauppa on toistaiseksi rajallista, mutta uskallan väittää meidän kaikkien uskovan, että sillä on edessään loistava tulevaisuus. Jäsen Roithová käsitteleekin asiaa, joka osoittautuu tulevaisuudessa hyvin tärkeäksi. Keskeinen kysymys on kuitenkin se, millainen rooli EU:lla voisi olla sähköisen kaupan kehityksen tässä vaiheessa.

Jäsen Roithová sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta väittävät, etteivät kuluttajat uskalla heikon oikeusturvan vuoksi ostaa Internetissä tuotteita tai palveluja muista EU:n jäsenvaltioista. Asia saattaa olla niin, mutta tiedämmekö tämän varmasti? Jokainen uusi ala ja jokainen havaittu ongelma esitetään Euroopan parlamentissa todisteena siitä, että EU:n on puututtava asioihin. Pitkästyttävää lausetta "tämä osoittaa, että EU:ta tarvitaan" toistetaan kuin mantraa. Tällaisten ongelmien sosioekonomisissa analyyseissa pyritään aina määrittämään ensin, millaisista markkinoiden toimintapuutteista on kyse, voidaanko ne korjata poliittisin toimin, ja jos voidaan, niin millaisia nämä toimet voisivat olla ja millä poliittisella tasolla niitä pitäisi toteuttaa.

Euroopan parlamentissa lähtökohtana on useimmiten se, että EU voi ja sen pitää korjata puutteet. Jokainen havaittu ongelma esitetään tekosyynä EU:n strategisen aseman vahvistamiselle jäsenvaltioiden tai toiminta-alaltaan globaalimpien kansainvälisten elinten kustannuksella. Man merkt die Absicht eli tarkoitus paistaa kyllä läpi – jatkuvasti.

Sähköinen kaupankäynti on yhä lapsenkengissään, emmekä tiedä, mikä hidastaa sen kasvua tai millä aloilla ja missä muodossa se tulevaisuudessa kukoistaa. Kehotan siksi Euroopan parlamenttia vastustamaan kaikkia näitä ehdotuksia EU-johtoisista ja EU:n rahoittamista stipendiohjelmista sekä opetus- ja tiedotuskampanjoista. Kehotan sitä odottamaan, ennen kuin se pyytää laatimaan peruskirjan oikeuksista, kehittämään riitojenratkaisumekanismeja ja yhtenäistämään sopimusoikeutta Euroopan unionissa. Kehotan sitä vastustamaan tällä alalla käytettävää EU:n luotettavuusmerkkiä.

Maat ja alueet, joita pidetään luovina ja jotka nousevat edelläkävijöiksi monilla eri aloilla, ovat juuri niitä, jotka antavat yrittäjien löytää vapaasti ratkaisut, jotka eivät ole yleensä poliitikkojen ja virkamiesten ennakoitavissa. Sähköisen kaupankäynnin alalla huomaamme kyllä, että yrityksillä on hyvin voimakkaat syyt tarjota suojaa kuluttajille. Rahamarkkinat kehittävät tällaisen suojan itse, ja siinä hyödynnetään uudenlaisia vakuutuspalveluja ja tuottajien itse kehittämiä tavaramerkkejä.

  Milan Gaľa (PPE-DE). – (SK) Haluan kiittää jäsen Roithováa tästä mietinnöstä. Siinä reagoidaan digitaalisen ympäristön dynaamiseen kehitykseen. Kyse on aiheesta, joka koskee meidän kaikkien, sekä kuluttajien että liike-elämän toimijoiden, jokapäiväistä elämää. Uusi teknologia tarjoaa merkittävät mahdollisuudet hyödyntää sisämarkkinoita tehokkaasti. Tilastot osoittavat kuitenkin, että vain 6 prosenttia EU:n kuluttajista tekee ostoksia verkossa ja että 33 prosenttia heistä on kohdannut ongelmia siksi, että he asuvat eri maassa kuin tuotteiden myyjät.

Eurobarometrin mukaan 48 prosenttia EU:n kauppiaista on valmis myymään tuotteitaan ulkomaille, mutta vain 29 prosenttia yrityksistä käy rajat ylittävää kauppaa vähintään yhden muun jäsenvaltion kanssa. Silti 57 prosenttia EU:n vähittäiskauppiaista myy tuotteitaan Internetissä. Rajat ylittävän kaupan suurimpia esteitä ovat myyntitapahtumiin liittyvä epävarmuus, kirjanpitosääntöjen väliset erot, valitusten käsittelyyn ja riitojen ratkaisemiseen liittyvät vaikeudet, kansallisten kuluttajansuojelulakien väliset erot, myynnin jälkeisten palvelujen tarjoamiseen liittyvät vaikeudet, lisäkustannukset, joita aiheutuu tuotteiden toimittamisesta ulkomaille, sekä käännöskustannukset.

Näiden monien esteiden vuoksi verkkoympäristössä on vaikeampi toimia kuin tavallisessa ympäristössä. Tästä syystä ehdotus kuluttajien luottamuksen lisäämiseen tähtäävän strategian laatimisesta on mielestäni tärkeä. Sillä pitäisi pyrkiä reagoimaan nykytilanteeseen toteuttamalla toimia, joilla verkossa käytävästä kaupasta tehdään nykyistä houkuttelevampaa ja joilla kehitetään yhdentämään digitaalisen ympäristön pirstoutuneita sisämarkkinoita. Tämän pitäisi parantaa kansalaisten mahdollisuuksia ostaa tuotteita ja palveluja, joita muissa jäsenvaltioissa toimivat yritykset tarjoavat verkossa.

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Roithová, suurkiitokset erinomaisesta mietinnöstänne. Haluan myös kiittää varjoesittelijä Herczogia, jonka tehtävänä oli työstää mietintöä minun ryhmässäni.

Tämä aihe on kansalaisillemme erittäin tärkeä. Oli mukava kuulla, että komission jäsen Kuneva ryhtyy toimiin tällä alalla. Tämä on hyvin tärkeää, ja tuemme tietenkin hänen työtään sataprosenttisesti.

Kansalaisemme kohtaavat digitaalisessa ympäristössä varsin monenlaisia ongelmia. Tavarat eivät saavu perille, tai ne ovat myöhässä. Kansalaiset haluaisivat ehkä tilata tuotteen toisesta maasta, mutta se ei onnistu, koska yrityksen mukaan he asuvat väärässä maassa. He saattavat myös tehdä yksittäistilauksen ja huomaavat yhtäkkiä olevansa kestotilaajia. Tällaisia ongelmia kansalaisemme kohtaavat. Euroopan unionilla on jo toki varsin hyviä säädöksiä tällä alalla, mutta lainsäädäntö on hyvin hajanaista. On äärimmäisen tärkeää, että laadimme tälle alalle luotettavaa lainsäädäntöä, joka täyttää kansalaistemme ja ennen kaikkea kuluttajien odotukset.

Haluamme kansalaisten hyötyvän yhtenäismarkkinoiden eduista tällä alalla. He voivat kuitenkin hyötyä niistä vain, jos luomme heille oikeusturvan, jos he ymmärtävät, miltä pohjalta he voivat käydä kauppaa, ja jos he tietävät, että jos jonkin yrityksen kanssa syntyy ongelma, he voivat hakea muutosta eikä heidän tarvitse odottaa tuloksia 12 tai 15 vuoden ajan. He voivat myös hyötyä nykyistä avoimemmista markkinoista, jos he voivat vertailla hintoja ja hankkia lisää tietoa. Kuten näette, tällä alalla on vielä paljon tehtävää.

Kansalaisemme odottavat, että me sääntelemme sisämarkkinoita, laadimme yrityksille rakentavia ja aiempaa yksinkertaisempia sääntöjä ja varmistamme tällä tavoin, että yritykset voivat liikkua vapaasti Euroopan unionissa. Lisäksi kansalaisemme odottavat, että Euroopan unioni ajaa myös heidän etuaan ja ettei sen politiikan ainoana tavoitteena ole tukea taloutta, jota kansalaisten odotetaan vain kasvattavan omalta osaltaan. Sen sijaan kuluttajansuojeluun liittyvien näkökohtien pitää myös vaikuttaa politiikkaan, erityisesti digitaalista ympäristöä koskevaan politiikkaan. On oltava selvää, että ajamme politiikallamme kuluttajien etuja ja että talous palvelee kuluttajia. Arvoisa komission jäsen Kuneva, jos näin käy – ja tiedän teidän pyrkivän siihen – saavutamme tavoitteemme eli kansalaisten Euroopan: Euroopan, jossa kansalaiset voivat ostaa verkon kautta tuotteita toisesta maasta vapaasti ilman ongelmia tai esteitä ja jossa heillä on oikeuksia, myös mahdollisuus muutoksenhakuun. Arvoisa komission jäsen, ryhmäni tukee teitä täysin, ja olemme hyvin iloisia saadessamme tehdä kanssanne yhteistyötä tavoitteidenne saavuttamiseksi.

  Marek Aleksander Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tuotteiden ja palvelujen tarjoamisen ja niitä koskevien tietojen hankkimisen näkökulmasta verkkomarkkinoiden rooli on tällä hetkellä mitätön. Jäsen Roithová totesi kuitenkin aivan oikein mietinnössään, että näiden markkinoiden pirstoutuminen EU:n eri jäsenvaltioiden välillä vaikuttaa niiden kehittymiseen ja merkittävyyteen.

Olen samaa mieltä siitä, että se, ettei sääntöjä ole yhdenmukaistettu Euroopan unionissa ja etteivät kuluttajat suhtaudu luottavaisin mielin kaupankäyntiin digitaalisilla markkinoilla, saattaa vaarantaa EU:n kilpailukyvyn maailmanmarkkinoilla, etenkin kun EU on nyt jäänyt jälkeen Yhdysvalloista ja tietyistä Aasian maista.

Eurooppalaisen tietojärjestelmän kehittäminen on epäilemättä hyvä ajatus, vaikka se vaatiikin aikaa ja valtavaa taloudellista panostusta. Näyttää kuitenkin siltä, että tällainen ehdotus voisi lisätä eri maissa sijaitsevien yksiköiden välisen verkkokaupan turvallisuutta. Tämä johtuu siitä, että yritysten mukaan ensisijainen syy, jonka vuoksi ne suhtautuvat epävarmasti tuotteidensa myymiseen verkossa, on juuri se, että eri jäsenvaltioissa sovelletaan erilaisia sääntöjä ja ettei sovellettavista säännöistä ole saatavilla tietoa.

Lisäksi katson, että meidän on puututtava kiireesti tilanteeseen uusissa jäsenvaltioissa, joilla ei ole taloudellisia resursseja järjestää tiedotuskampanjoita sähköisten palvelujen käyttämisestä ja niiden laadusta. Näissä maissa yksittäisiltä kansalaisilta, erityisesti maaseutualueiden asukkailta, puuttuu usein mahdollisuus käyttää tällaisia palveluja. Mietinnössä annetaan aivan oikein ymmärtää, että sähköisen kaupankäynnin alalla vallitseva tilanne syrjii näiden maiden kuluttajia. Komission pitäisi mielestäni korjata tämä tilanne kiireesti, koska EU:n kaikilla kuluttajilla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun.