Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 9. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

16. Toinen terveysalan yhteisön toimintaohjelma – Toimet sydän- ja verisuonisairauksien torjumiseksi (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana:

- ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0184/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (16369/2/2006 C6-0100/2007 2005/0042(COD)). Esittelijä: Antonios Trakatellis, ja

- keskustelu Ouzkýn laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suullisesta kysymyksestä komissiolle toimista sydän- ja verisuonisairauksien torjumiseksi (O-0033/2007 B6-0134/2007).

  Antonios Trakatellis (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kehotan teitä kiinnittämään asianmukaista huomiota kysymykseen terveyden edistämisestä. Terveys ei ole vain arvokas hyödyke ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkki, vaan myös investointeja lisäävä tekijä.

Tämä lähestymistapa on erityisen ilmeinen ennaltaehkäisyn alalla, johon käsittelemässämme ohjelmassa pääasiassa keskitytään, sillä ennaltaehkäisy tarkoittaa sairastavuuden vähentämistä ja siten hoitokeinoista ja sairaalahoidosta syntyvien kustannusten vähentämistä. On tarpeetonta analysoida niitä hyviä puolia, joita tällaisella kehityksellä on sairausvakuutuksille ja siten julkiselle taloudelle.

Kansanterveyden kohentaminen tuo epäilemättä mukanaan edistystä ja vahvistaa kansalaisia takaamalla heille pitemmän, paremman ja tuottavamman elämän. Lisäksi se on taloudellisen hyvinvoinnin edellytys. Koska ennaltaehkäisy vähentää menetettyjen miestyötuntien määrää, se auttaa myös lisäämään tuottavuutta ja työntekijöiden työllistettävyyttä, joista molemmat ovat Lissabonin strategian mukaisia indikaattoreita.

Näin ollen ennaltaehkäisy on keskeinen kysymys tarkistetussa ja tehostetussa terveyspolitiikassa ja ensisijainen toiminta-ala EU:n ohjelmassa. Tästä syystä Euroopan unioni tarvitsee toisen kansanterveysohjelman: meidän on yhdessä torjuttava aivan yllättäen ilmaantuneita terveysriskejä, kuten mahdollista influenssapandemiaa ja lintuinfluenssaepidemiaa, mikä on yksi ohjelman tavoitteista.

Meidän on yhdessä edistettävä lastemme terveitä elintapoja, johon kuuluvat kunnollinen ruokavalio, savuton ja stressitön yhteiskunta sekä yleisesti asianmukaiset sosioekonomiset olot, joilla on suuri vaikutus terveyteen. Tämäkin on yksi ohjelman tavoitteista.

Meidän on yhdessä pyrittävä alentamaan ruumista ja mieltä tuhoavien vakavien sairauksien sairastavuus- ja kuolleisuuslukuja, mikä kuuluu myös ohjelman tavoitteisiin.

Paremmat lääketieteelliset käytännöt ovat paitsi tehokkain tapa torjua tauteja myös estävät terveydentilan huononemisen. Meidän on suositeltava, että nämä käytännöt ovat kaikkien saatavilla, niin terveysalan ammattilaisten kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Tämäkin kuuluu ohjelman tavoitteisiin.

Nykyään kiinnitetään erityistä huomiota Euroopan sairaaloita vaivaavaa bakteerien antibioottiresistenssiä koskevien tietojen keräämiseen. Erityisesti painotetaan myös ympäristötekijöiden vaikutusta terveyteen. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää kerätä tietoa ja suunnitella potilaiden liikkuvuutta koskevia strategioita.

Voisin jatkaa kuvailemalla yksitellen kaikki ohjelman tavoitteet. Mielestäni se ei ole tarpeen, koska olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että meidän on tehtävä EU:n laajuista yhteistyötä samalla, kun annamme jäsenvaltioille mahdollisuuden tehostaa terveysalan toimiaan. Toinen terveysalan ohjelma toteutetaan vuosina 2008–2013. Se on parempi, monipuolisempi ja kunnianhimoisempi ja sille on tunnusomaista yhdennetty näkemys terveydestä ja terveysongelmien torjuntavälineistä, -mekanismeista ja -käytännöistä.

Ohjelmalla edistetään Euroopan unionin lähentymistä ja yhdentymistä, joita ei pidä tarkastella ainoastaan talouden tai ulkopolitiikan näkökulmasta vaan myös koulutuksen ja terveysalan lähentymisen kannalta, sillä se on konkreettinen perusta eurooppalaisen yhteiskunnan vakaudelle ja hyvinvoinnille.

Tällainen kunnianhimoinen suunnitelma, josta on samalla kertaa erityisen paljon hyötyä sekä terveydelle että Euroopan unionin taloudelle, tarvitsee taloudellisia investointeja, jotka tuottavat erittäin nopeita tuloksia, sillä tämä keventää huomattavasti jäsenvaltioiden terveyspalveluiden raskaita kustannuksia.

Valitettavasti neuvosto teki Euroopan unionin talousarvioon joulukuussa valtavia leikkauksia, jotka olivat erityisen raskas isku määrätyille ohjelmille, kuten käsittelemällemme ohjelmalle. Voikin vain ihmetellä, miten pystymme edistämään vaikeaa Euroopan yhdentymistavoitetta, kun tuntuvat leikkaukset kohdistuvat sellaisiin ohjelmiin, joilla on olennainen merkitys eurooppalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja kehittämisen kannalta.

Onkin hyvä uutinen, että neuvosto, komissio ja parlamentti ovat ymmärtäneet terveysalan ohjelman riittävän rahoituksen tarpeen, ja olen vakaasti sitä mieltä, että epävirallisissa neuvotteluissa sovituilla järjestelyillä taataan riittävä rahoitus yhteisön talousarvion sääntöjen rajoissa.

Kehotan kollegojani äänestämään niiden tarkistusten puolesta, joista päästiin yhteisymmärrykseen epävirallisissa neuvotteluissa.

  Miroslav Ouzký (PPE-DE), kysymyksen laatija. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ilmaisen tukeni kollegani, tohtori Trakatellisin sydän- ja verisuonisairauksia koskeneelle puheenvuorolle. Komissiolle osoittamassani kysymyksessä keskityin yleisesti tunnettuun kysymykseen, nimittäin vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin. Näihin sairauksiin kuolee pelkästään EU:ssa lähes kaksi miljoonaa ihmistä vuosittain. Tämä on vahvistettu ja yleismaailmallisesti tunnustettu tosiasia. Jo vuonna 2004 neuvosto myönsi, että tehokkaiden ratkaisujen löytäminen sydän- ja verisuonisairausongelmaan on tärkeää. Viimeisten 10–15 vuoden aikana tällä alalla on saavutettu poikkeuksellista lääketieteellistä edistystä. Ongelmana on kuitenkin kustannusten jyrkkä nousu. Keskusteluissa mainitsen Tšekin kansalaisille aina esimerkkinä – ja korostan tätä näkökohtaa täällä parlamentissa – että sepelvaltimotukoksen hoito 15 vuotta sitten tuolloisten menetelmien avulla maksoi noin 20 euroa päivässä, ja streptokinaasin käyttöönoton jälkeen kustannukset nousivat 1 000 euroon hoitokerralta. Nykyisin stentit ja akuutti katetrisointi ovat nostaneet kustannuksia 10 000 euroon yhdeltä hoitokerralta. Toisin sanoen kustannukset ovat kasvaneet valtavasti. Toisaalta on tullut huomattavasti lisää mahdollisuuksia hoitaa sellaisia potilaita, jotka olisivat aikaisemmin joutuneet kärsimään ja kuolleet. Akuutista sepelvaltimotukoksesta kärsivät potilaat pystyvät nopean ja asianmukaisen hoidon jälkeen nykyisin palaamaan kotiin samana päivänä ja aloittamaan työt muutamaa päivää myöhemmin. Käyttämämme varat saadaan näin ollen myöhemmin takaisin.

Toinen ongelma ovat sekä eri jäsenvaltioiden väliset että maiden sisäiset erot. Yhden kotimaassani tehdyn tutkimuksen mukaan sydän- ja verisuonisairauskuolleisuus kasvaa sen mukaan, kuinka kaukana sairaalasta potilas asuu. Tässä suhteessa erot ovat EU:ssa huomattavat, ja ehdotammekin systeemisemmän ratkaisun kehittämistä. Vaikka en haluakaan toimia vastoin toissijaisuusperiaatetta ja talloa kansallisten hallitusten varpaille, haluan kysyä komissiolta, miten se aikoo toteuttaa tietojen- ja kokemustenvaihdon, koska meillä varmastikin on siihen tarvittavat varat ja se on yksi niistä välineistä, joilla voimme saada aikaan huomattavia parannuksia tällä alalla. Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa vähentääkseen taloudellista taakkaa sekä sydän- ja verisuonisairauksien vaikutusta jäsenvaltioiden talouteen? Mitä rahoitusmahdollisuuksia komissio voi suositella? Yhdessä tänään allekirjoittamistani tarkistuksista vaadin selvittämään mahdollisuuden kammiovärinänpoistajien laajamittaisiin julkisiin hankintoihin. Tiedämme, että tämä on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi Japanissa, ja olen myös kuullut, että kammiovärinänpoistajia on asetettu saataville julkisilla paikoilla lukuisissa muissa maissa, myös Yhdysvalloissa. Tiedän, että tämä on hyvin kallis vaihtoehto ja että tällaisen sattumanvaraisen toimintamallin kehottaisivat jonkinasteiseen varovaisuuteen. Kuitenkin tämä käytäntö pelastaa monissa tapauksissa henkiä ennen ambulanssin tuloa. Siksi olisin kiinnostunut komission vastauksesta tähän lisäkysymykseen.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, aluksi esitän vilpittömät kiitokseni kaikille parlamentin jäsenille siitä mielenkiinnosta, jota he ovat osoittaneet komission ehdotusta kohtaan, joka koskee toisen terveysalan yhteisön toimintaohjelman hyväksymistä.

Erityisesti kiitän esittelijä Trakatellisia ja varjoesittelijöitä heidän toimistaan, joiden ansiosta pystymme – olen varma tästä – pääsemään yhteisymmärrykseen toisessa käsittelyssä.

Käsittelemme tänään kokonaiskompromissia, joka on tulosta muutamista hyvin myönteisistä epävirallisista keskusteluista kolmen toimielimen välillä. Kompromissitarkistuksilla täydennetään tekstiä lukuisilla parlamentille erittäin merkittävillä aloilla, joita ovat esimerkiksi syöpää koskevien yhteisöaloitteiden jatkotoimet sekä ympäristö- ja terveysalan toimia koskeva täsmällisempi sanamuoto.

Meillä on ollut aiemmin tilaisuus keskustella myös talousarviosta, josta on valitettavasti todettava, että liikkumavaraa oli erittäin vähän ja että sovittu rahoituskehys sitoo komissiota tiukasti.

Tästä huolimatta kolmikantaisessa julkilausumassa todetaan, että ohjelman erityisvaatimukset otetaan huomioon vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Nykyinen asiakirja tarjoaa lisäksi oikeusperustan, jolla turvataan varojen tehokkaampi käyttö ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

En usko kenenkään voivan epäillä sitä, että parlamentti, neuvosto ja komissio näkivät huomattavasti vaivaa saavuttaakseen kohtuullisen kompromissin. Toivon vilpittömästi, että tämä myönteinen ja rakentava kanta tulee esiin myöhemmin toimitettavassa äänestyksessä, jotta voimme käynnistää uusien tärkeiden kansanterveysalan suunnitelmien rahoittamisen 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Käsittelen seuraavaksi jäsen Ouzkýn kysymyksen perusteella yhtä kansanterveyden erityisalaa ja yhtä sen vakavimmista ongelmista: tarkoitan sydän- ja verisuonisairauksia, jotka ovat varmasti yksi suurimmista syistä Euroopan unionin kansalaisten ennenaikaisiin kuolemiin ja vammautumiseen.

Syyt ja riskitekijät ovat yleisesti tunnettuja: tupakointi, epäterveellinen ruokavalio ja liikalihavuus, liikunnan puute ja alkoholin liikakäyttö.

Tiedän, että parlamentti on erittäin kiinnostunut tästä alasta ja että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on jättämässä täysistunnon käsiteltäväksi sydän- ja verisuonisairauksia koskevan päätöslauselmaesityksen.

Kuten tiedätte, komissio panee erityisen paljon painoa ennaltaehkäisylle. Korostamme erityisesti ennaltaehkäisyä ja uhraamme siihen paljon voimavaroja käytettävissämme olevien niukkojen resurssien ja perustamissopimuksessa määrätyn toimivaltatasapainon rajoissa. Tämä koskee myös tupakointia, ja tunnette kaikki hyvin myös parlamentin hyväksymän Help-strategian, lukuisat säädökset ja komission vihreän kirjan tupakoinnin kieltämisestä julkisissa tiloissa, ja odotan todella innokkaasti Euroopan parlamentin näkemystä ja lausuntoa.

Komissio julkaisi aivan äskettäin, toukokuussa, ruokavaliota ja liikalihavuutta koskevan valkoisen kirjan, ja, kuten tiedätte, olemme jo aloittaneet alkoholia koskevan strategian soveltamisen ja toteuttamisen alkoholia ja terveyttä käsittelevällä foorumilla yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja yksityisyritysten kanssa torjuaksemme tämän uuden ongelman.

Kansanterveysohjelmilla komissio tukee sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviä toimia ja verkostoja, kuten jäsenvaltioiden laajaa sydän- ja verisuonisairauksien tietorekisteriä sekä sydän- ja verisuonisairauksien seurantaindikaattorien kehittämistä.

Uudessa ohjelmassa käsiteltäviin tavoitteisiin kuuluvat vertailukeskusten perustaminen, parhaiden käytäntöjen vaihto ja eriarvoisuuden torjunta – valitettavasti sitä ilmenee Euroopan unionissa sekä jäsenvaltioiden välillä että sisällä.

Korostettakoon kuitenkin täsmällisyyden nimissä, että me ainoastaan tarjoamme mahdollisuuksia. Niiden hyödyntäminen kuuluu jäsenvaltioille, jotka ovat vastuussa terveyspalvelujen tarjoamisesta.

Koska kyse on myös tutkimuksesta, totean, että Euroopan unioni on myöntänyt yli 100 miljoonaa euroa sydän- ja verisuonisairauksien tutkimukseen kuudennen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelman kautta. Nämä sairaudet ovat edelleen yksi terveystutkimuksen painopisteistä tänä vuonna käynnistyneessä seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa. Näin ollen tämän alan tutkimusta on mahdollista jatkaa seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman yhteydessä.

En käsittele yksityiskohtaisesti Euroopan sydänterveyden asiakirjaa (European Heart Health Charter), koska aiheesta järjestettiin tilaisuus ja keskustelu täällä Euroopan parlamentissa, ja me kaikki muistamme Brysselissä viime kuussa pidetyn esittelytilaisuuden. Tämä yhtenäinen asiakirja on joka tapauksessa tärkeä, koska se yhdistää kaikki ne elimet, jotka voivat auttaa tämän ongelman torjumisessa, ja luonnollisesti sitä tuetaan kansanterveysohjelmassa.

Euroopan unionin uuteen terveydenhuoltostrategiaan sisällytetään lisätoimia sydän- ja verisuonisairauksien perimmäisten syiden ja terveyteen liittyvän eriarvoisuuden torjumiseksi, ja toivon – ja olen varma – että strategia hyväksytään myöhemmin, tämän vuoden loppuun mennessä.

Käsittelen seuraavaksi rahoitusta, koska sekin on tärkeää. Kehitysmaita varten on perustettu Euroopan kehitysrahasto, jolla komissio vastaa maiden asettamiin painopisteisiin vuoropuhelun avulla, ja terveysala on tietenkin yksi painopisteistä.

Sama koskee Euroopan unionin rakennerahastoja, jotka on tarkoitettu jäsenvaltioille ja joita voidaan tällä kaudella hyödyntää terveysalalla vielä laajemmin kuin edellisellä kaudella, mutta jäsenvaltioiden on vielä asetettava terveys varojensa käytön tärkeimmäksi painopisteeksi.

Me tarjoamme mahdollisuuksia, millä tarkoitan sitä, että otan tämän asian esiin terveysministerien kanssa aina kun tapaamme, mutta lopullisen päätöksen tekevät yhteisesti jäsenvaltioiden hallitukset. Suosittelen ja kehotan jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastoja terveysalalla, mutta todettakoon, että parantamisen varaa on vielä paljon.

Painopisteisiin kuuluu kuitenkin myös kansallisten terveysjärjestelmien vahvistaminen. Niiden avulla voidaan hallinnoida kansanterveysalan painopisteitä, joihin kuuluvat paitsi tartuntataudit, jotka ovat luonnollisesti tärkein ja ilmeisin uhka, mutta myös muut kuin tartuntataudit, ja toivon, että tässä asiassa parlamentti antaa minulle tukensa ja tekee yhteistyötä.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ilman hyvinvointia ei ole terveyttä. Tämä on keskustelunaiheemme, jonka sivujuoni on se, että meidän on sekä hoidettava että parannettava sairauksia mutta myös ennaltaehkäistävä huonoa terveydentilaa ja edistettävä hyvinvointia. Komission jäsen myöntää tämän ja on esittänyt kunnianhimoisen ohjelman, kuten esittelijämme on todennut, mutta talousarviosta leikattiin raa'asti kaksi kolmasosaa. Onkin selvää, että tulevat talousarviot on hoidettava paremmin. Tietenkin meidän on käytettävä niukat varamme viisaasti: varoja on kohdennettava muihin kuin tartuntatauteihin, jotka aiheuttavat 86 prosenttia kuolemantapauksista EU:ssa ja tuhoavat elämiä ja perheitä – sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä, henkiset sairaudet, diabetes, hengitystie- sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tämä liittyy saumattomasti edessänne olevaan päätöslauselmaan: 42 prosenttia kuolemantapauksista EU:ssa johtuu sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvistä ongelmista.

Meidän on kiinnitettävä huomiota elintapoihin. Noin 80 prosenttia sydänkohtauksista, aivohalvauksista ja diabeteksesta ja noin 40 prosenttia syövistä voitaisiin välttää elintapojen muutoksilla ja poistamalla huonoista elintavoista johtuvat riskit. Toisinaan tarvitsemme valistusta tai lainsäädäntöä, joka liittyy tupakointiin, huumeisiin, alkoholiin, suolaan, tyydyttyneisiin rasvoihin ja transrasvoihin, liikunnan puutteeseen sekä stressinhallintaan ja kaikkiin korkean verenpaineen syihin. Tarvitsemme ihmisten, hallitusten, terveyspalvelujen ja työntekijöiden yhteistyökumppanuutta. Tarvitsemme myös ideoita, kuten kollegani mainitsema idea kammiovärinänpoistajista.

Voisin lopuksi todeta, että tie helvettiin on usein kivetty hyvillä aikomuksilla, mutta terveyden edistämiseen liittyvät tapaustutkimukset osoittavat, että jos hyvät aikomukset muutetaan toiminnaksi, tie voi johtaa helvetin sijasta terveyteen, kuten Pohjois-Karjalassa.

  Linda McAvan, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi kiitän jäsen Trakatellisia hänen erinomaisesta työstään yhteisymmärryksen saavuttamiseksi kansanterveysohjelmaa koskevasta tarkistuspaketista.

Tämä ei ole ollut helppoa: olemme pitäneet paljon kokouksia viime kuukausina, mutta lopultakin meillä on paketti, johon sosialidemokraattinen ryhmä voi olla tyytyväinen. Olemme tyytyväisiä siihen, että paketissa on sitouduttu yksiselitteisen selvästi puuttumaan terveyteen liittyvään eriarvoisuuteen. Kuten jäsen Bowis totesi, olemme tyytyväisiä toimiin, jotka koskevat tavallisimpiin kuolinsyihin kuuluvia merkittävimpiä sairauksia EU:ssa.

Vaadimme hyödyntämään paremmin EU:ssa sijaitsevia vertailukeskuksia ja olemme tyytyväisiä myös siihen, että kansalais- ja potilasjärjestöillä on paremmat mahdollisuudet saada rahoitusta tämän ohjelman ansiosta, jossa korostetaan ympäristöön liittyviä laajempia terveyden taustatekijöitä. Tiedämme kaikki, että terveys kärsii ympäristötekijöiden takia, ja haluamme, että asiaan puututaan.

Muiden puhujien tavoin pidän valitettavana sitä, että talousarviomme on pienempi kuin alun perin suunniteltiin, mutta kuten komissio on moneen otteeseen todennut, terveyttä voidaan tutkia muissakin puiteohjelmissa, joten nämä eivät ole ainoat terveystutkimukseen suunnatut varat EU:ssa.

Haluan kiinnittää huomionne tarkistukseen 19, jonka sosialidemokraattinen ryhmä jätti käsiteltäväksi paketista erillään. Johdanto-osan 14 kappaleessa puhutaan terveiden elinvuosien lisäämisestä, ja haluamme poistaa sanat "tunnetaan myös toimintakykyisen elinajan odotteen indikaattorina". Monet vammaisjärjestöt ovat kääntyneet puoleemme huomauttaen, ettei vammaisuus ole terveyden este ja että tästä termivalinnasta saa siten sellaisen vaikutelman, että vammaiset ovat automaattisesti myös sairaalloisia. Siksi haluamme komission ja neuvoston kiinnittävän tähän huomiota laatiessaan asiakirjan lopullista sanamuotoa.

Lopuksi haluan esittää julkisesti kiitokseni myös puheenjohtajavaltio Saksan neuvotteluryhmälle, joka auttoi meitä pääsemään yhteisymmärrykseen tänään ja hyväksyi monia parlamentin tarkistuksia jo ensimmäisessä käsittelyssä. Odotan, että ohjelma saadaan käyntiin aikataulun mukaisesti ensi vuonna. Tämä on kaikkien toivomus tässä vaiheessa, ja siksi olemme olleet valmiita talousarviota koskevan kompromissiin, mutta olemme hyvin tyytyväisiä sisältöön.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, lausun esittelijälle kiitokset hänen erinomaisesta mietinnöstään. Professori Trakatellis on vuosien ajan käsitellyt terveyteen liittyviä kysymyksiä sekä kliinikon että poliitikon toimessa. Niinpä hän tuntee tämän mietinnön aihepiirin erittäin hyvin, eikä siis olekaan yllätys, että hän tarttui asiaan tehokkaasti ja järkevästi. Useimmat meistä ovat esittelijän kanssa samaa mieltä tässä mietinnössä esiin tuoduista olennaisimmista kysymyksistä. Niistä tärkeimpiä on terveyteen liittyvä eriarvoisuus. Eriarvoisuutta esiintyy paitsi eri jäsenvaltioiden välillä myös niiden sisällä. Erot voivat olla hyvinkin huomattavia, ja monissa tapauksissa ne kattavat koko terveydenhuollon kentän aina ennaltaehkäisystä ja taudinmäärityksestä hoitoon. Sekä lääketieteen ammattilaiset että tavalliset kansalaiset tietävät yleisesti, että tällaisilla eroilla on useimmiten ratkaiseva merkitys, kun on kyse elämästä ja kuolemasta.

Oikeutta elämään pitäisi täydentää oikeudella terveyteen – tasa-arvoiseen terveyteen, ei rikkaiden ja köyhien erilaiseen terveyteen. Oikeudenmukaisessa ja inhimillisessä yhteiskunnassa, jollaisen yritämme luoda EU:n jäsenvaltioihin, kaikkien kansalaisten pitäisi olla tasa-arvoisia terveydenhuollon suhteen. Olen esittelijän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tästä kysymyksestä pitäisi tulla terveysalan ohjelman olennainen tavoite, ja olen varma, että myös komission jäsen on samaa mieltä kanssamme.

Syöpä on toinen esittelijän mainitsema ala, josta haluan esittää lyhyesti muutamia huomautuksia. Syöpä on toiseksi yleisin kuolinsyy Euroopassa ja yleensäkin maailmanlaajuisesti, ja on aivan käsittämätöntä, että asianmukainen yhteisön järjestelmä vertailukeskusten välistä yhteistyötä varten ei vielä nykyäänkään toimi täysin esteettä. On myös häpeällistä, että yhteisön laajuisessa rekisterissä, jota pidetään syöpäseulontaa koskevan neuvoston suosituksen piiriin kuuluvista syöpälajeista, on perustavia puutteita. Esittelijä puuttuu näihin molempiin sekä moniin muihin kysymyksiin riittävästi ja ehdottaa asianmukaisia tarkistuksia, joita kannatamme varauksetta.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa komission jäsen, meidän on tosiaankin syytä onnitella esittelijää, professori Trakatellisia, tämänpäiväisen kompromissin saavuttamisesta. Kommentoin kuitenkin rahoitusongelmaa, sillä kuten kaikki tiedämme, suurin kiistakapula parlamentin ja neuvoston välillä oli alusta alkaen tämän politiikan alan tukemiseen tarkoitettu talousarvio.

Jäsenvaltioiden joulukuussa 2005 tekemä kompromissi vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä jätti eräiden politiikan osa-alueiden rahoituksen paljon pienemmäksi kuin komissio oli alun perin ehdottanut. Yksi politiikan aloista, johon suurimmat leikkaukset kohdistuivat, oli kansanterveys, ja eniten tästä kärsi terveysalan ohjelma.

Komission ja neuvoston välisten neuvottelujen seuraukset olivat hyvin epätyydyttävät toimintaohjelman rahoitustuen kannalta. Talousarviota supistettiin 365,6 miljoonaan euroon, joka on hyvin pieni määrä tällaiselle kunnianhimoiselle ohjelmalle.

Tästä huolimatta esittelijä selvitti varjoesittelijöiden tuella kaikki mahdollisuudet tilanteen parantamiseen. Neuvoston järkähtämätön kanta sai kuitenkin hänet suostumaan siihen, että talousarviota koskeva liikkumavara oli hyvin vähäinen ja hyväksymään neuvoston ja komission välisen kompromissin.

Vaikka ohjelman niukka talousarvio ei tietenkään ole mieleemme, olemme tyytyväisiä esittelijän toimiin lukuisten parlamentin suositusten ja tarkistusten säilyttämiseksi muuttumattomina ja sovittelumenettelyn välttämiseksi.

Olemme hyvin huojentuneita siitä, että esittelijän kompromississa otetaan huomioon terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämisen tarve ja vaihtoehtoista lääketiedettä koskeva maininta. Kompromississa ei myöskään jätetä huomiotta rajatylittävää hoitoa ja potilasliikkuvuuden tehostamista tai kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksien parantamista, jonka ansiosta he pystyvät tekemään paremmin omien etujensa mukaisia päätöksiä.

On merkille pantavaa, että suuri osa talousarviosta varataan voittoa tavoittelemattomille ja teollisuudesta, kaupasta ja yrityksistä riippumattomille kansalaisjärjestöille, joiden erityisalaa ovat terveyden edistäminen ja ohjelman tavoitteet.

Toivottavasti on mahdollista toteuttaa kunnianhimoiset toimet ja odotukset, joita me kaikki asetamme tälle ohjelmalle, joka tulee vihdoin voimaan vuonna 2008 niukemmasta talousarviosta huolimatta.

Arvoisa komission jäsen, haluan tässä yhteydessä korostaa ennaltaehkäisyn ja nopean diagnosoinnin merkitystä, minkä kollegani ja edelliset puhujatkin totesivat. Tähän alaan on investoitava. Uskomaton määrä ihmishenkiä ja jäsenvaltioiden rahoja säästetään toteuttamalla ohjelmia, jotka koskevat tätä erityisalaa, etenkin sydänsairauksia ja syöpää. Mainitsitte, että syöpä on toiseksi yleisin kuolinsyy. Voin kertoa teille matemaattisella tarkkuudella, että muutaman vuoden sisällä syövästä tulee yleisin kuolinsyy sydän- ja verisuonisairauksien saralla saavutetun edistyksen takia.

Arvoisa komission jäsen, seisomme teidän rinnallanne ja tuemme teitä ohjelman toteuttamisessa.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies vuosina 2007–2013 toteutettavan terveysalan yhteisön toimintaohjelman tavoitteena on määritellä EU:n terveyspalvelujen suunta. Ohjelma on kuitenkin alusta lähtien herättänyt polemiikkia. Tämä ei johtunut ainoastaan rahoitussäännösten epäselvyydestä vaan muistakin syistä.

Myönnetyt varat liittyvät ainoastaan kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin, ja muita ohjelmia on jätetty pois. Asiakirjan mukaan kansainvälisille kansalaisjärjestöille myönnettävät määrät ovat merkittäviä: 60 tai poikkeuksellisissa olosuhteissa jopa 80 prosenttia yhteisön osuudesta. Monien tällaisten järjestöjen ohjelmiin kuuluu aborttia edistäviä toimia. Joissakin tapauksissa järjestöt ovat lääkeyritysten sivuhaaroja

On myös huolestuttavaa, että laboratorioita rahoitetaan varmistamatta, minkä tyyppisessä tutkimuksessa ne ovat mukana. Valitettavasti ohjelmassa käsitellään vain pintapuolisesti terveyspalveluiden saatavuutta ja ikääntyneiden hoitoa. Siinä ei huolehdita perheiden tukemisesta, nyky-yhteiskunnassa esiintyvien sairauksien torjumisesta tai erityisasiantuntijapalveluiden saatavuudesta.

Ohjelmassa käsitellään kuitenkin terveellistä ravintoa ja terveitä elintapoja. Kysymys rajatylittävästä terveydenhuollosta ja sen kielteisistä vaikutuksista joihinkin terveydenhuoltojärjestelmiin nousee jälleen esiin. Vaikuttaisi siltä, että käytettävissä olevan niukan rahoituksen takia tällä ohjelmalla ei pystytä hoitamaan kaikkia erilaisia ongelmia, jotka vaivaavat EU:n terveydenhuoltojärjestelmiä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Todettakoon tästä mietinnöstä, että yhdyn kaikkiin esittelijän tekemiin huomautuksiin.

Alkuperäisestä 969 miljoonan euron talousarviosta komissio leikkasi terveydenhuollon määrärahoja 365 miljoonaan euroon. Se teki näin siitä huolimatta, että parlamentti ei pitänyt 969:ää miljoonaa euroa riittävänä määränä ja oli nostanut sen 1,5 miljardiin euroon. Pidän tätä lähes 60 prosentin leikkausta erittäin vastuuttomana. Se on entistäkin tyrmistyttävämpää nykyisissä olosuhteissa, kun koko Itä-Euroopan alueen terveydenhuoltojärjestelmiä heikentää monien lääkärien ja hoitajien maastamuutto heidän siirtyessään etsimään töitä EU:n vanhoista jäsenvaltioista. Kun muita ohjelmia on leikattu vaivaiset 2–5 prosenttia ja kun joka kolmas EU:n kansalainen sairastuu syöpään, on komission asenne Euroopan unionin potilaita ja kansalaisia kohtaan mielestäni pilkallinen ja väheksyvä. Siksi on välttämätöntä tukea esittelijän pyrkimyksiä lisätä näitä niukkoja määrärahoja ainakin 10 prosenttia eli 402 miljoonaan euroon ja pitää samalla vaihtelun yläraja korkeintaan 5 prosentissa.

Samanaikaisesti ohjelmassa olisi vaadittava selvästi, että rakennerahastoja voidaan käyttää terveydenhuoltoalan hankkeiden rahoittamiseen sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot asettavat terveydenhuollon kansallisten ohjelmiensa painopisteeksi, kuten arvoisa komission jäsen mainitsi. Toistaiseksi näitä varoja on käytetty pääasiassa ympäristöalan hankkeiden rahoittamiseen tai infrastruktuurin rakentamiseen, ja vain harvat kansalaiset tietävät, että varoja voitaisiin käyttää myös sairaaloiden nykyaikaistamiseen, laitehankintoihin ja terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamiseen.

Suhtaudun hyvin myönteisesti merkittäviä sairauksia koskevien yhteisön laajuisten rekistereiden perustamiseen. Niiden avulla voidaan kerätä tietoa ja kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että määrätynlaista syöpää sairastavien potilaiden eloonjäämisasteissa on yli 30 prosentin eroja jäsenvaltioiden välillä. Katson, että tämänkaltaisten tilastojen perusteella komissio tarkistaa terveydenhuoltonsa painopisteitä ja tukee asianmukaisia määrärahoja.

  Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, terveysalan toimintaohjelma ja sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisy ovat toisiinsa läheisesti liittyviä aiheita. Aluksi haluan lausua jäsen Trakatellisille vilpittömät kiitokset hänen väsymättömästä toiminnastaan tämän ohjelman hyväksi. Ennaltaehkäisy on parempi vaihtoehto kuin hoito. Ennaltaehkäisy pidentää elämää, parantaa elämää ja elämänlaatua, vähentää sairaanhoitoa ja sairauksia sekä alentaa sairauskuluja.

Olisimme varmasti halunneet enemmän varoja kuin 20 senttiä asukasta kohti vuodessa. Olemme kuitenkin vaatimattomia ja toteutamme monia toimintaohjelmia vähällä rahalla. Voimme tietenkin vain asettaa painopisteitä, ja minun on tehtävä täysin selväksi, että kyse on nyt ennaltaehkäisystä ja ihmisten valistamisesta eikä hoidosta, joka on pohjimmiltaan toissijaisuusperiaatteen alaan kuuluva asia ja kuuluu valtioiden vastuulle. Ennaltaehkäisy tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että sairauksien puhkeaminen estetään kokonaan. Tämä koskee etenkin sydän- ja verisuonisairauksia kuten sydänkohtauksia ja aivohalvauksia, kasvainsairauksia ja niiden syitä kuten tupakoinnista johtuvaa keuhkosyöpää sekä epäterveitä elintapoja kuten vääränlaista ruokavaliota tai jopa urheilussa käytettävän dopingin ennaltaehkäisyä. Lisäksi tämä koskee onnettomuuksia ja niiden ennaltaehkäisyä sekä tutkimuksia ja tilastoja, joiden tarkoituksena on sairauksien parempi havaitseminen ja ymmärtäminen tehokkaampien hoito-ohjeiden kehittämiseksi.

Vastaan nyt jäsen Ouzkýn suulliseen kysymykseen ja lausun hänelle samalla kiitokset. Sydän- ja verisuonisairauksien ennalta ehkäisemiseksi voidaan tehdä paljon muuttamalla elintapoja: liikkumalla, elämällä terveesti, urheilemalla, tasapainoisella ruokavaliolla ja viime kädessä myös välttämällä transrasvahappoja. Tarvitsemme myös mieliin painuvan tunnuslauseen sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisylle, jotta ihmiset tietävät, mistä on kyse. Voisimme esimerkiksi sanoa: "Säästä sydäntäsi, säästä elämääsi", tai saksaksi "Herzlos kannst du nicht leben".

Ennaltaehkäisyyn on varattu viideksi vuodeksi vaivaiset 325 miljoonaa euroa. Vierailin saksalaisessa sydänsairaalassa tänä aamuna. Siellä investoidaan 200 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa!

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen sydän- ja verisuonisairauksien torjuntatoimia koskevan päätöslauselmaesityksen varjoesittelijä ryhmässäni ja haluan tukea vilpittömästi tätä arvokasta aloitetta ja kiittää jäsen Ouzkýa, jäsen Andrejevsia ja jäsen Bowisia heidän kovasta työstään. Voin vain korostaa päätöslauselman sisältöä ja yhtyä toimintavaatimukseen sekä muihin suullisessa kysymyksessä esitettyihin näkökohtiin.

Mielestäni on järkyttävää, että lähes puolet kaikista kuolemantapauksista EU:ssa johtuu sydän- ja verisuonisairauksista, jotka ovat naisten pääasiallinen kuolinsyy kaikissa Euroopan maissa. Olen tyytyväinen sydän- ja verisuonisairauksia koskevaan erityismainintaan vuosien 2008–2013 terveysalan ohjelmassa, mutta olen jokseenkin pettynyt huomattaviin määrärahaleikkauksiin, sillä sydän- ja verisuonisairaudet maksavat joka vuosi Euroopan unionin jäsenvaltioille 169 miljardia euroa.

EU:lla on tarjottavana hyvin paljon lisäarvoa, jolla maksettaisiin varmasti moninkertaisesti takaisin näiden sairauksien torjuntatoimiin käytetyt varat. Tästä huolimatta tuen varauksetta saavutettua kompromissia ja myönnän, että on välttämätöntä saada rahoitus järjestettyä mahdollisimman pian. Lisäviivytykset ohjelman toteuttamisessa eivät olisi suotavia.

Monet EU:n toteuttamista toimista voivat tuottaa lisäarvoa, ja siksi tarvitsemme sydän- ja verisuonisairauksia koskevan konkreettisen eurooppalaisen strategian, jolla voidaan auttaa jäsenvaltioita parantamaan ja koordinoimaan ennaltaehkäisystrategioitaan, tunnistamaan suurimmassa vaarassa olevat ryhmät, antamaan valistusta, tiedottamaan kansalaisille ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Tällä strategialla pitäisi olla selkeät poliittiset suuntaviivat.

Lopuksi korostan tukevani päätöslauselmaesitystä ja kehotan komissiota esittämään viipymättä monipuolisen ja johdonmukaisen EU:n laajuisen sydän- ja verisuonisairauksia koskevan strategian, johon liitetään Euroopan parlamentin tekemät ehdotukset.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Minäkin kiitän jäsen Trakatellisia hänen mietinnöstään ja ehdotuksistaan. Esitän myös muutamia huomautuksia. En halua puuttua rahoitusta koskeviin yksityiskohtiin, koska se on jo tehty. Lääkärin ominaisuudessa haluan vain korostaa, että jos määrärahoja leikataan, keskustelumme aiheena olevan yhteisen ohjelman teho yksinkertaisesti laskee. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei terveydenhuolto voi jäädä talousarviossa lapsipuolen asemaan.

Tuen tarkistusta 1, jossa on annettu välttämättömiin täytäntöönpanomekanismeihin liittyviä ehdotuksia neuvoston suosituksiksi. Mielestäni tämä on erittäin tarpeellista, koska olemme usein vaatineet terveydenhuoltoon tai elintasosairauksien torjuntaan liittyviä asiakirjoja, eikä meillä tietenkään ollut tehokkaita välineitä, joita tarvitaan tällaisten sairauksien torjumiseen. Toinen tarkistus, jonka haluan mainita ja jota haluan tukea, koskee potilaiden valveutuneisuutta. Potilaiden on oltava hyvin perillä asioista. Tässä ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan tiedon saatavuuden parantamisesta vaan nähdäkseni myös entistä laadukkaamman tiedon saatavuudesta. Tällaisen tiedon avulla voidaan sekä lisätä kansalaisten kiinnostusta omaan terveyteensä ja itsestään huolehtimiseen että vähentää mainonnan vaikutusta heihin. Mainonnasta puheen ollen katson, että meillä on ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa vilpittömyytemme ja rehellisyytemme alkoholismiin liittyvissä kysymyksissä, kun keskustelemme alkoholismin torjuntaa koskevan Fogliettan mietinnön toimintaehdotuksista. Tästä asiasta jätämme varmasti käsiteltäväksi alkoholituotteiden mainontaa koskevia tarkistuksia.

Jos sallitte, haluaisin vielä ilmaista tukeni jäsen Ouzkýn aloitteelle, joka koskee hänen kysymystään sydän- ja verisuonisairauksista. Entisenä sydänlääkärinä luulen tietäväni asiasta melko paljon. Totean, että sydänlääkärit tietävät nykyisin paljon enemmän syistä ja ovat luoneet edellytykset potilaiden erittäin tehokkaalle hoidolle ja normaaliin työelämään palaamiselle. Ongelmana on investointihalukkuus tällaisiin ohjelmiin, etenkin kun on kyse ennaltaehkäisystä. Sitäkään ei ymmärretä, että nämä varat saadaan varmasti takaisin. Tässä suhteessa Tšekin tasavalta on erittäin hyvä esimerkki. Mielestäni meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on velvollisuus vaatia tasapuolisia toimintaedellytyksiä terveydenhuollon alalla kuten myös talouden alalla. Tässä tarvitaan EU:n jäsenvaltioiden keskinäistä yhteisvastuuta.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedotusvälineissä paljastettiin eilen järkyttävät tulokset, jotka saatiin laajalla alueella Englannissa lapsille tehdystä tutkimuksesta. Yhdellä 58 lapsesta on jokin autismin muoto. Miten vakavasti toimintakykyä heikentävä sairaus on voinut 17 vuodessa lisääntyä yhdestä tapauksesta 2 000:tta lasta kohti yhteen tapaukseen 58:aa lasta kohti?

Jäsen Trakatellis on työskennellyt vuosina 2007–2013 toteutettavan terveysalan yhteisön toimintaohjelman parissa aikana, jolloin tarvitaan kipeästi Euroopan suurimpia terveysuhkia koskevaa yhteistä, yhteistyöhön perustuvaa ajattelutapaa. Yksi tärkeimmistä panoksista, jonka EU voi antaa terveyden hyväksi, ovat tilastolliset selvitykset ja tutkimus, joilla osoitetaan tautiuhkien todellinen tilanne riippumatta siitä, onko kyse tartuntataudeista tai muista kuin tartuntataudeista taikka kroonisista tai akuuteista sairauksista, sillä vertailemalla sairauksien hoitotapoja jäsenvaltioissa saamme kokonaiskuvan, joka auttaa meitä kehittämään parhaita vakiokäytäntöjä ja antaa osviittaa sekä hoito- että jopa parannuskeinoista.

Ilokseni totean, että komissio on aloittanut rahoittamalla autismia koskevaa eurooppalaista tietojärjestelmähanketta (European Autism Information System) kehittääkseen jäsenvaltioiden terveysviranomaisten käyttöön tehokkaan menetelmän olennaisten tietojen keräämiseksi Euroopan autismiepidemiasta. Olemme kuitenkin hyvin paljon jäljessä tässä asiassa. Yhdysvalloissa on selvitetty tätä epidemiaa nyt vuosikymmenen ajan. Lukujen perusteella Yhdysvaltain kongressi on hyväksynyt 16 säädöstä, joilla kanavoidaan miljardeja dollareita, mutta Euroopassa ei ole tehty vielä mitään.

Kehotan komissiota kehittämään menetelmän mahdollisimman korkeatasoisen terveydenhuollon tukemiseksi jäsenvaltioissa. Järjestelmän on oltava sellainen, ettei autismin kaltainen epidemia voi koskaan enää rajattomasti tuhota lapsiamme ja viedä heiltä normaaleja kehitysmahdollisuuksia.

  Christofer Fjellner (PPE-DE). – (SV) EU:n aseman ja vastuun terveysalalla on nyt ja vastakin oltava rajallinen. EU:n kenties tärkein panos on kuitenkin antaa ihmisille mahdollisuus hakeutua terveydenhoitoon muissa EU:n jäsenvaltioissa. Monille sairastuneille toisen EU:n jäsenvaltion terveydenhuolto voi olla ratkaiseva henkiin jäämisen kannalta. Siksi on käsittämätöntä, että niin monet jäsenvaltiot tekevät kaikkensa rajoittaakseen juuri tätä mahdollisuutta. Eurooppalaisilla terveydenhuoltopalvelujen kuluttajilla pitäisi olla käytettävissään kaikki EU:n terveydenhuollon tarjoamat mahdollisuudet, mutta siihen tarvitaan kokemusta ja tietoa, ja tässä suhteessa terveysalan ohjelmalla voisi olla korvaamaton merkitys terveyttä ja terveydenhoitoa koskevan tiedon levittämisessä kaikille eurooppalaisille potilaille.

Minun ja monien kaltaisteni mielestä onkin hyvin valitettavaa, että juuri tätä alaa on nähdäksemme supistettu monin tavoin, kun komissio tarkisti ehdotustaan uudeksi terveysalan ohjelmaksi talousarvioon liittyvien syiden vuoksi. Ymmärtääkseni tämä on kuitenkin kohdannut suurta vastustusta. Miksi avoimuuden lisääminen jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien välillä on kuitenkin todellisuudessa niin arkaluonteinen kysymys? Miksi ei keskityttäisi arvioimaan todennäköisiä tuloksia terveydenhuollon alalla ja niiden ihmisten määrää, joita todella autettaisiin paranemaan, sen sijaan että kiinnitetään huomiota saatavilla oleviin voimavaroihin kuten vuoteisiin ja sairaalahoitopäiviin? Ainoa keksimäni selitys on se, että potilaat halutaan pitää tietämättöminä ja avuttomina.

On yhtä käsittämätöntä, että kompromississa, jonka EU:n jäsenvaltiot tekivät esittelijä Trakatellisin kanssa, vaadittiin esimerkiksi niiden sanamuotojen poistamista, jotka itse otin mukaan juuri lisätäkseni potilaiden valtuuksia. Miksi ei esimerkiksi haluta myöntää, että potilailla on oikeuksia myös terveydenhuoltopalvelujen kuluttajina? Lause, jonka tarkoitus oli juuri tämä, on poistettu. Mielestäni se on hämmentävää.

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti terveysalan päätökset on tehtävä mahdollisimman matalalla hallintotasolla. Mielestäni tämä tarkoittaa potilaan tasoa riippumatta siitä, mitä jäsenvaltioiden poliitikot ja virkamiehet sanovat. Siksi meidän on eurooppalaisen yhteistyön avulla vahvistettava potilaiden asemaa ja annettava heille enemmän tietoa ja valtuuksia. Lyhyesti sanoen potilaille pitäisi antaa vastuu omasta sairaudestaan.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi jäsen Trakatellisia ja varjoesittelijäämme McAvania. Terveys on erinomainen asia ja merkittävä poliittinen keskustelunaihe. Terveysala kuuluu ensisijaisesti kansalliseen toimivaltaan, mutta EU:lle se tuo selvää ja merkittävää lisäarvoa.

Nykyisin Euroopan kansalaisilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet saada riittävää hoitoa. Joissakin maissa syöpäpotilailla on huomattavasti paremmat henkiinjäämismahdollisuudet kuin toisissa. Hoitomenetelmät ovat erilaisia, eikä terveydenhuollon saatavuus ole tasapuolista. Potilaiden tietämys sairaudestaan vaihtelee maakohtaisesti, eikä ennaltaehkäisyyn kiinnitetä kaikissa maissa sen ansaitsemaa huomiota.

Siksi tarvitaan toimintaa. Meidän on jaettava tietoa. Jäsenvaltiot, sairaalat, potilasjärjestöt ja yleislääkärit voivat oppia toinen toisiltaan. Meidän pitäisi yhdistää tietämyksemme merkittävimpien sairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Näihin sairauksiin kuuluvat syöpä, reumatismi, diabetes, keuhkosairaudet ja tietenkin sydän- ja verisuonisairaudet, ja meidän pitäisi ottaa oppia muista maista parantaaksemme tilannetta mahdollisuuksien mukaan. Osaamiskeskukset ja -verkostot, joissa keskityttäisiin kaikkein merkittävimpiin sairauksiin, voivat olla olennainen tietolähde sekä lääkäreille että potilaille.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Ihmisten terveyteen investoidut varat ovat todistettavasti paras sijoitus. Olenkin tyytyväinen siihen, että komission alkuperäinen ehdotus vuoteen 2013 ulottuvan yhteisen terveys- ja kuluttajansuojaohjelman perustamisesta on torjuttu.

Parlamentti teki hyvin lisätessään terveydenhuoltomäärärahoja 1,5 miljardiin euroon alkuperäisistä 969 miljoonasta eurosta ja antaessaan näin selvän viestin sekä neuvostolle että komissiolle. Tällä välin kaikilla politiikan aloilla toteutettavien uusien monivuotisten ohjelmien määrärahoja on käsitelty uudesta rahoituskehyksestä 2007–2013 käydyissä neuvotteluissa. Hyvät kollegat, tässä yhteydessä joudun suureksi pettymyksekseni toteamaan, että monille ohjelmille, kuten terveysalan ohjelmalle, on myönnetty paljon vähemmän määrärahoja kuin komissio alun alkaen ehdotti.

Vaikka Euroopan parlamentti onnistuikin korjaamaan tilannetta jonkin verran jälkeenpäin, keväällä 2006, tulos on täysin riittämätön joidenkin ohjelmien kannalta, kuten terveydenhuollon kannalta. Viittaan kansanterveyden alaan, jonka täydennettyä talousarviota leikattiin lähes uskomattomalta tuntuvaan 365,5 miljoonaan euroon. On hyvä, että marraskuussa 2006 terveyden alalla tehdyssä poliittisessa sopimuksessa hyväksyttiin komission tarkistettu ehdotus sekä talousarvio.

Katson, että emme vaaranna väestölle ja potilaille tarkoitettuja erityisohjelmia kuten syövän, sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja monien muiden tautien seulontaohjelmia. Emme myöskään vaaranna erityiskeskusten välistä välttämätöntä yhteistyötä yhteisön alueella tai merkittävien sairauksien yhteisön laajuisen rekisterin perustamista.

Tuen varauksetta esittelijä Trakatellisin valitsemaa näkökulmaa ja uskon, että parlamentti tekee jälleen järkevän ratkaisun.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Kiitän esittelijää, joka vastasi haasteeseen mukauttamalla huomattavasti suppeamman seitsenvuotisen talousarvion EU:n kansalaisten kasvaviin vaatimuksiin. Tätä alaa koskeva koordinoitu yhteisön lähestymistapa lisäisi huomattavasti varojen tehokasta käyttöä. Ohjelma onkin hyväksyttävä mahdollisimman pian, jotta edes vuodeksi 2008 tarkoitetut varat saadaan ajoissa käyttöön.

Laajentuneessa Euroopan unionissa erot eri maiden terveydenhuollossa ovat silminnähtäviä. Käsittelemämme ohjelman avulla näitä eroja pitäisi voida pienentää. Jokaisella EU:n kansalaisella kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on oikeus laadukkaaseen terveydenhuoltoon. On erityisen tärkeää, että EU:n uudet jäsenvaltiot osallistuvat EU:n hankkeisiin.

Korostan myös, että on tarpeen kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin hankkeisiin, joilla vähennetään riskitekijöiden vaikutusta ja parannetaan terveydentilaa yhteisössä. Sairauksien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin niiden hoitaminen, etenkin tällaisina aikoina, jolloin voimavarat vähenevät ja tarpeet lisääntyvät.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhteisön toimintaohjelmassa vahvistetaan painopisteet sellaisille EU:n ja jäsenvaltioiden rahoittamille hankkeille, joilla puututaan EU:n suurimpiin kuolinsyihin kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, neuropsykiatrisiin häiriöihin, syöpään, ruoansulatussairauksiin ja hengitystiesairauksiin. Kaikkien on kuoltava johonkin, etenkin saavutettuaan määrätyn iän. Eurooppalaisen lääketieteen korkea taso sekä parantuneet elinolot ja etenkin ihmisten taloudellinen hyvinvointi ovat johtaneet eurooppalaisten elinajanodotteen pitenemiseen. Meillä on edessämme uusia haasteita. Yksi niistä on se, miten Euroopan terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmät rahoitetaan tulevaisuudessa julkisista varoista ja toinen on se, miten hoitaa paremmin monisairastavuutta, joka yleistyy ihmisten elinajan pidentyessä. Tällainen hoito on ratkaisevaa ikääntyneiden elämänlaadun kannalta. Molemmat näkökohdat ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille, ja silti kumpaakaan niistä ei ole sisällytetty perusteellisemmin EU:n terveysalan toimintaohjelman tärkeimpiin tavoitteisiin. Ehkäpä näin tehdään ensi kerralla.

Ensimmäisen talousnäkökohdan ratkaiseminen edellyttää muun muassa hallitusohjelmia ja ihmisten yksityiselämää koskevien painopisteiden arviointia yhteisössä. Ammatillisen kokemukseni perusteella olen oppinut, että tärkeintä on lisätä tuntuvasti ihmisten omaa vastuuta terveydestään ja sairauksien ennaltaehkäisystä. Potilaat eivät ole tyhmiä ja pystyvät tekemään itsenäisiä ratkaisuja. Tätä varten he tarvitsevat kuitenkin riittävästi tietoa asianmukaisessa muodossa. Tästä syystä tuen voimakkaasti toisessa käsittelyssä esitettyjä ehdotuksia, kuten tarkistusta 2, jonka mukaan ohjelmalla on parannettava kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia, ja tarkistusta 9, joka koskee terveempiä elämäntapoja edistäviä toimintalinjoja. Toisesta ongelmasta puheen ollen haluan uskoa, että jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti sellaisten tieteellisten toimien koordinointia, joiden tavoitteena on pääsairauteen liittyvien sairauksien monipuolisen hoidon turvaaminen terveysalan toimintaohjelmalle varatun EU:n talousarvion huomattavista ja valitettavista leikkauksista huolimatta.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä jälleen kerran erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta ja tuenilmauksista.

En halua toistaa sitä, mitä on jo sanottu ja mitä sanoin johdantopuheenvuorossani, mutta teen muutamia selvennyksiä. Syövästä puhuttaessa haluan selventää, että syöpä on edelleen yksi komission tärkeimmistä painopisteistä ja kuuluu terveysalan ohjelmaan. Mainitsin erityisesti sydän- ja verisuonisairaudet, koska ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta oli jättänyt käsiteltäväksi niitä koskevan kysymyksen, mutta tutkimusohjelmien ja muunlaisten ohjelmien avulla tuemme kuitenkin monia syöpään liittyviä aloitteita. Meillä oli tilaisuus keskustella tästä kysymyksestä Euroopan parlamentissa aivan hiljattain.

Haluan korjata yhden virheen. Jäsen Belohorská ei ole paikalla, ja luullakseni hän ei seurannut tarkasti keskustelua siitä, miten rahoituskehys hyväksyttiin ja miten päätettiin siitä, kuka asian ratkaisee. Komissio ei leikannut talousarviota – emme ole niin piittaamattomia. Kuten tiedätte, neuvosto päätti yksimielisesti määrärahojen leikkaamisesta, ja eniten tästä kärsivät valitettavasti terveysala, koulutus ja kulttuuri. Minulla on ollut parlamentin keskusteluissa monesti tilaisuus tuoda esiin, että tämä on valitettavaa, ja ymmärrän jäsen Trakatellisin turhautumisen, kun hänen oli selvitettävä tämä asia.

Viime kädessä haluamme kuitenkin toteuttaa toimia, auttaa kansalaisia ja mennä eteenpäin, ja siksi meidän on tultava toimeen sillä, mitä meillä on, ja käytettävä niukkoja varojamme ja voimavarojamme parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi olen samaa mieltä kuin monet teistä, ja meille on ensiarvoisen tärkeää, että ennaltaehkäisy on yksi päätavoitteista, koska siitä saadaan lisäarvoa ja sillä moninkertainen vaikutus, joten voimme hyödyntää varoja paremmin keskittymällä ennaltaehkäisyyn. Tämä on yksi tärkeimmistä argumenteistani. Olen yrittänyt toistuvasti saada jäsenvaltiot vakuuttuneiksi siitä, että terveyteen käytetyt varat eivät ole kustannus vaan investointi. Tämä on oikea suhtautumistapa. Tästä on meille hyötyä pitkällä aikavälillä, ja toimenpiteiden toteuttamista jarruttaa se, että hyödyt saadaan vasta hamassa tulevaisuudessa.

Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että enää tässä vaiheessa emme voi olettaa ratkaisevamme ongelmia vain uudistamalla terveydenhuoltojärjestelmiä, edistämällä potilaiden liikkuvuutta taikka nostamalla vakuutusmaksuja, vaan meidän on investoitava ennaltaehkäisyyn ja terveyteen, ja tämä on yksi tärkeimmistä painopisteistä. Odotan saavani työskennellä yhdessä teidän kaikkien kanssa seuraavassa vaiheessa.

Kenties voisin mainita erikseen vain yhden tarkistuksen, jonka jäsen McAvan toi esiin. Emme vastusta millään tavoin kyseisen lauseen poistamista. Ymmärtänette, että terveiden elinvuosien sisällyttäminen indikaattoreihin oli meille suuri saavutus, ja tämä oli tarkoitus. Tämä oli vain toisenlainen tapa ilmaista asia, mutta ymmärrämme, mistä on kyse, emmekä vastusta sen poistamista, etenkään kun ongelmana on sanamuoto eikä varsinaisesti indikaattorin pätevyys.

Jäsen Fjellner toi esiin potilaiden oikeuksia koskevan näkökohdan, ja meillä oli tilaisuus keskustella tästä kysymyksestä Euroopan parlamentissa. Tarkastelemme sitä myös terveydenhuoltoa koskevan aloitteen yhteydessä, joka on määrä hyväksyä vuoden loppupuolella. Eri jäsenvaltioissa on erilaisia järjestelmiä, joten emme aina pääse yhteisymmärrykseen yhteisestä käytännöstä, mutta ainakin pääsemme alkuun, ja monia kysymyksiä kuten potilaille tiedottamista ja muita potilaiden oikeuksiin liittyviä näkökohtia käsitellään terveydenhuoltoa koskevassa aloitteessa.

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia, etenkin ympäristövaliokuntaa sekä jäsen Trakatellisia kärsivällisyydestä ja sinnikkyydestä. Odotan työskentelyä kaikkien teidän kanssa ohjelman täytäntöönpanon parissa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies BIELAN

  Puhemies. Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 10. heinäkuuta 2007.

(1) Ks. pöytäkirja.