Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 9. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

21. Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittäminen, nimeäminen ja suojaaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Hennis-Plasschaertin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0270/2007) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämisestä ja nimeämisestä sekä niiden suojaamisen parantamistarpeen arvioimisesta (KOM(2006)0787 – C6-0053/2007 – 2006/0276(CNS)).

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää tästä tärkeästä mietinnöstä, joka on laadittu komission aloitteen seurauksena.

Elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen on tietenkin sekä Euroopan komission että jäsenvaltioiden ensisijainen tavoite, varsinkin koska tällaisten elintärkeiden infrastruktuurien ominaispiirteiden ja niiden välisten sidosten ja niiden keskinäisen riippuvuuden takia ne edellyttävät suojaamista esimerkiksi mahdolliselta terroristi-iskulta. Jos jonkin jäsenvaltion fyysistä tai teknologista infrastruktuuria vastaan hyökätään, sen vaikutukset tuntuvat väistämättä myös muissa jäsenvaltioissa. Siksi tarvitsemme yhteisen eurooppalaisen torjunta- ja suojaamisjärjestelmän.

Katsoimme, että paras tapa edetä on ensinnäkin ottaa yksityinen sektori mukaan toimiin, mikä tarkoittaa nykyisin saatavana olevan teknologian hyödyntämistä ja kannustamista teknologisen tutkimuksen lisäämiseen. Kehottaisimme siten yrityksiä ja tutkimuslaboratorioita tekemään yhteistyötä asettamalla tällaisen tutkimuksen tulokset yhteisen eurooppalaisen toimintakehyksen käyttöön. Tavoitteena on ottaa käyttöön asianmukaiset turvallisuussuunnitelmat eri infrastruktuurialoilla ja todellinen yhteyshenkilöiden verkosto sen varmistamiseksi, että tämä yhteinen eurooppalainen toimintakehys toimii.

Tarkoituksemme on tarkastella vain niitä infrastruktuureja, jotka ovat luonteeltaan aidosti rajat ylittäviä ja jotka eivät tietenkään rajoitu vain yhden jäsenvaltion alueelle, jollei tällä infrastruktuurilla ole kyseisen jäsenvaltion rajat ylittävää vaikutusta.

Kuten tiedätte, esitimme viime joulukuussa tiedonannon, joka koski EU:n ohjelmaa elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseksi, sekä ehdotuksen direktiiviksi suojaamista tarvitsevien infrastruktuurien määrittämiseksi. Siksi olen kiitollinen parlamentille siitä, että se on tarkastellut kaikkia tähän tärkeään aiheeseen liittyviä ehdotuksia. Tiedonannossa määritetään luonnollisestikin noudatettavat periaatteet ja toteutettavat menettelyt sekä välineet, joilla nämä menettelyt toteutetaan, kun taas direktiivissä vahvistetaan säännöt sellaisten infrastruktuurien nimeämiseksi, jotka edellyttävät suojaamista yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan mukaan. Tarkoituksemme on laatia tämä toimintasuunnitelma hyödyntämällä julkisten ja yksityisten tahojen laajaa yhteistyöverkostoa.

Katsomme, että jäsenvaltioita olisi autettava toimintasuunnitelmaan sisältyvien eri aloitteiden laatimisessa. Olemme vakuuttuneita myös siitä, että kansainvälinen ulottuvuus on otettava huomioon ja että tarvittavat rahoitustoimet on otettava käyttöön. Olemassa on tietenkin jo rahoitusohjelma, joka liittyy terroristiuhkien seurausten torjumiseen, valmisteluihin ja hallinnointiin, ja siitä voidaan ehkä myöntää asianmukaiset varat elintärkeiden infrastruktuurien suojaamistoimia varten.

Voin sanoa suoralta kädeltä, että voin hyväksyä tietyt tärkeät tarkistukset, joita parlamentin on määrä tarkastella. Ensimmäinen näistä tarkistuksista liittyy tarpeeseen korostaa direktiivin tekstissä, että jokaisen jäsenvaltion velvollisuutena on määrittää kaikkein asianmukaisimmat toteuttamismuodot ja -menetelmät: toisin sanoen meidän on painotettava joustavuuden periaatetta direktiivin täytäntöönpanossa, sillä sen pohjalta on pantava täytäntöön niin pakolliset kuin muutkin toimenpiteet ilman kohtuuttoman jäykkää lähestymistapaa.

Toinen mielestäni hyväksyttävä näkökohta koskee tarvetta selventää menettelyjä, joilla tietyille aloille myönnetään vapautus joistakin direktiivissä säädetyistä velvollisuuksista. Komissio on varannut mahdollisuuden myöntää tietyille aloille vapautus, ja parlamentin tarkistusehdotuksilla pyritään olennaisesti selventämään sitä, milloin tiettyä vapautusta sovelletaan kyseiseen alaan. Katson, että voin yhtyä tarpeeseen tehdä joitakin täsmennyksiä ja selventää siten asioita.

Olen myös samaa mieltä ehdotuksesta tarkistaa suojattavien elintärkeiden infrastruktuurialojen luetteloa, joka esitetään direktiiviehdotuksen liitteessä I. Mielestäni parlamentin ehdotus tarkistaa kyseistä liitettä on hyväksyttävä samoin kuin tiettyjen muutosten tekeminen aloihin, joiden yhteydessä suunnitellaan turvautumista komiteamenettelyyn. Tätä varten on tehty erityinen ehdotus, vaikka meidän olisikin oltava tietoisia siitä, että rajoittamalla komiteamenettelyn käyttöä lisäämme direktiivin täytäntöönpanon vaatimaa aikaa. Komiteamenettely on pohjimmiltaan jokseenkin monimutkainen väline, mutta sen ansiosta säästyy aikaa täytäntöönpanossa. En vastusta kuitenkaan kyseisten tarkistusten taustalla olevaa ajatusta.

Arvoisa puhemies, voin todeta lopuksi, että olen tyytyväinen tarkasteltavanamme olevaan mietintöön, ja toivon, että parlamentti hyväksyy sen suurella äänten enemmistöllä. Meidän on osoitettava, että puhumme yhdellä äänellä tällaisista strategisista toimenpiteistä, kuten eurooppalaisesta aloitteesta sellaisten elintärkeiden energia- ja liikennealan sekä teknologisten infrastruktuurien suojaamiseksi, jotka edellyttävät voimakkaita torjunta- ja suojaamistoimenpiteitä, sillä terroriuhka kohdistuu valitettavasti ennen kaikkea elintärkeisiin infrastruktuureihin. Siksi olen kiitollinen parlamentille toimista, jotka se on jo toteuttanut ja joita se vielä toteuttaa työmme edistämiseksi.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, vuoden 2004 kesäkuussa neuvosto esitti pyynnön, jossa komissiota kehotettiin laatimaan yleinen strategia elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseksi. Kolmen viime vuoden aikana tämä aihe on pysynyt komission asialistalla, mikä on aivan oikein. Neuvoston ja Euroopan parlamentin toiveiden mukaisesti komissio esitti lopulta ehdotuksen EU:n ohjelmaksi, jolla suojataan elintärkeitä infrastruktuureja ja joka on kulminoitunut direktiiviksi, josta keskustelemme tänään.

Esittelijänä kannatan tätä aihetta koskevan yhteisen toimintakehyksen laatimista. Haavoittuvien elintärkeiden infrastruktuurien ja palvelujen tehokas suojaaminen edellyttää tiedonvaihtoa, koordinointia ja yhteistyötä sekä kansallisesti että EU:n tasolla samoin kuin kaikkien osapuolten osallistumista. Elintärkeisiin rajat ylittäviin infrastruktuureihin liittyvät monimutkaiset prosessit ja liittymät ovat mielestäni myös asianmukainen huolenaihe.

Kuten komission jäsen Frattini on jo todennut useissa yhteyksissä, jonkin infrastruktuurin osan vaurioituminen tai tuhoutuminen yhdessä jäsenvaltiossa voi aiheuttaa ikäviä seurauksia monille muille jäsenvaltioille tai koko Euroopan talouselämälle. Huomattava osa infrastruktuurista on nivottu osaksi laajempaa verkkoa uuden teknologian, esimerkiksi Internetin, ja markkinoiden laajan vapautumisen myötä, esimerkiksi sähkö- ja kaasutoimitukset.

Tällaisessa tilanteessa suojaamistoimenpiteiden muodostama kokonaisuus on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Katson kuitenkin, kuten komission puheenjohtaja Frattini pani jo merkille, että komissio on ollut hieman liian kannustava tai yli-innostunut direktiivin joissakin kohdissa. On oltava selvää, että ensisijainen ja viime käden vastuu kuuluu jäsenvaltioille ja näiden elintärkeiden infrastruktuurien omistajille.

Tästä näkökulmasta katson, että on ensisijaisen tärkeää noudattaa alhaalta ylös -menettelyä. Yhteiset toimet voivat mielestäni olla perusteltuja vain, jos vaikutukset kohdistuvat vähintään kolmeen jäsenvaltioon tai vähintään kahteen muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseinen elintärkeä infrastruktuuri sijaitsee. Loppujen lopuksi kahdenväliseltä pohjalta on jo tehty useita järjestelyjä, ja se on rehellisesti sanottuna myös kaikkein joustavin ratkaisu.

Lisäksi katson, että meidän olisi vältettävä kaikin keinoin päällekkäisyyksiä tai epäjohdonmukaisuuksia voimassa olevan lainsäädännön ja/tai säännösten kanssa. Nykyiset perusteet ja mekanismit on siten otettava huomioon. Yhtä tärkeää on mielestäni, ettei yksityistä sektoria kuormiteta tarpeettomalla hallinnollisella taakalla. Kehotan sitä hyödyntämään jo saatavana olevaa asiantuntemusta, jotta sen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Siksi kannatan tätä käytännöllistä mutta kuitenkin rakenteellista lähestymistapaa.

Parlamentin valiokunnissa käytyjen keskustelujen jälkeen tietyt parlamentin ryhmät ovat sopineet keskittyvänsä niin kutsuttuihin painopistealoihin. Lisäksi on todellakin päätetty hylätä ehdotettu komiteamenettely. Aiemmin komiteamenettelyn soveltaminen johti liian usein epävarmoihin tilanteisiin. Siksi olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle hänen tätä aihetta koskevista huomautuksistaan ja muista tarkistuksista ja siitä, että hän on ilmaissut tyytyväisyytensä. Haluaisin kuitenkin, että kahta tai kolmea jäsenvaltiota koskevaan määritelmään reagoidaan, sillä mielestäni se on kaikkein tärkein tarkistus.

Lopuksi haluaisin esittää huomautuksen neuvostolle, joka herättää jälleen huomiota poissaolollaan. Vaikuttaa siltä, että sen mielestä yhteistä kantaa koskeva sopimus on vielä liian kaukana. Tämä on outoa, kun pidetään mielessä, että neuvosto itse pyysi tällaista yhteistä toimintakehystä, ja se on myös sopimatonta, sillä jos jotakin tapahtuu, neuvosto haluaa olla ensimmäisenä esittämässä välittömästi kaikenlaisia sääntöjä ottamatta oikeastaan huomioon ehdotusten laatua, niiden vaikutuksia esimerkiksi sisämarkkinoihin tai vaikkapa Euroopan unionin kansalaisiin.

Loppujen lopuksi neuvostolta voidaan odottaa tässä tapauksessa kahta asiaa, nimittäin visiota ja vaikutusvaltaa. Aiemmin tänään istunnon avaamisen yhteydessä puhemies Poettering esitti järkeviä ajatuksia. Kukaan ei odota tapauskohtaisia, paniikissa saneltuja sääntöjä ja asetuksia. Sitä vastoin on hyvin toivottavaa, että omaksumme rakenteellisen toimintalinjan, jossa otetaan huomioon oikeusvaltioperiaatteet – ja tämä näkökohta on ensisijaisen tärkeä. Kiitän teitä ja kiitän komission jäsentä.

  Harald Ettl (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, rajat ylittävät – niin terrorismin kuin luonnontuhojenkin aiheuttamat – kriisit edellyttävät, että elintärkeät infrastruktuurit suojataan unionin laajuisesti. Elintärkeitä infrastruktuureja ei voida salata vaikenemalla niistä. Olisi hyvin naiivia kuvitella niin.

Psykologisesta näkökulmasta elintärkeiden infrastruktuurien tuhoutuminen johtaisi siihen, että kansalaiset menettävät luottamuksensa Euroopan unioniin. Siksi kriiseiltä suojautuminen ei ole ainoastaan kansallinen asia vaan se edellyttää EU:n kriisinhallintaa, kuten komissio ehdottaa.

Lisäksi kuten talous- ja raha-asioiden valiokunta on selvästi huomauttanut, Euroopan infrastruktuurien osien siirtäminen EU:n ulkopuolelle lisää terroristihyökkäysten riskiä, ja etenkin tietojen saatavuus tekee koko infrastruktuurin haavoittuvammaksi. Tämä koskee myös pankki- ja vakuutusalaa. Vaikka näillä aloilla parannetaankin jatkuvasti turvallisuutta ja tarkastuksia, koordinoidut EU:n lisätoimet ovat silti välttämättömiä. Kukaan ei halua päällekkäissääntelyä. Sen sijaan tarvitsemme parempaa suojaamista. Sisämarkkinoiden pääosaston on pidettävä ohjenuoranaan sitä eikä teollisuuden alan esittämiä lyhytkantoisia toiveita.

  Renate Sommer (PPE-DE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, liikenne- ja matkailuvaliokunta katsoo oman vastuualueensa osalta, että komissio ylittää tässä direktiiviehdotuksessa toimivaltansa, kun se tulkitsee tehtävänsä vääristä lähtökohdista. Se puhuu sisämarkkinoiden vakauden säilyttämisestä, mutta direktiivissä on määrä tarkastella ensisijaisesti terroritoimilta suojautumista.

Lisäksi komission ehdotus loukkaa toissijaisuusperiaatetta, koska sen lisäksi, että sillä pyritään täydentämään jäsenvaltioiden nykyisiä toimia, sillä pyritään myös korvaamaan ne osittain. Lopuksi ehdotuksessa ei käsitellä todellista tehtävää, vaan se delegoidaan komiteamenettelyyn osallistuvalle komitealle.

Liikenne- ja matkailuvaliokunta torjui siksi komission ehdotuksen, vaikka tiedämmekin, että tarvitsemme tietenkin yhteisötason koordinointia. Kyse on ainoastaan siitä, miten se toteutetaan. Minulle tärkein näkökohta on sen varmistaminen, ettei jäsenvaltioita velvoiteta ilmoittamaan Euroopan elintärkeistä infrastruktuureista komissiolle, jotta se voisi laatia kattavan luettelon Euroopan haavoittuvista infrastruktuureista ja liittää siihen turvallisuussuunnitelman sekä tallettaa nämä kaikki tiedot johonkin Brysselin toimistoonsa. Se olisi jäsenvaltioiden turvallisuusetujen vastaista. Tällainen luettelo olisi kiintoisa tietolähde terroristeille.

Komission olisi vain yleisesti määriteltävä ja inventoiva riskialttiit eurooppalaiset painopistealat. Jäsenvaltioiden tehtävänä olisi yksilöidä nämä alat, sillä ne ovat ensisijaisesti vastuussa elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisesta ja viime kädessä vastuussa toimenpiteistä, joilla suojataan elintärkeitä infrastruktuureja omien kansallisten rajojen sisällä. Jäsenvaltioiden turvallisuuden nimissä näin on oltava myös jatkossa. Riskejä voidaan vähentää ainoastaan haavoittuvien infrastruktuurien hajautetulla hallintojärjestelmällä.

Mielestäni olisi oikein soveltaa Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja koskevaa suppeampaa määritelmää, jonka mukana niillä on oltava vaikutusta vähintään kolmeen jäsenvaltioon tai kahteen muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseinen elintärkeä infrastruktuuri sijaitsee. Meidän on varmistettava, että direktiiviä sovelletaan ainoastaan Euroopan infrastruktuureihin eikä kansallisiin. Katson myös, että turvallisuussyistä jäsenvaltioiden on järkevämpää harjoittaa tällä alalla kahdenvälistä yhteistyötä.

Lopuksi haluaisin kiittää hyvin vilpittömästi esittelijää, Jeanine Hennis-Plasschaertia, ja vakuuttaa hänelle tukevani häntä.

  Herbert Reul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tarkastelemamme aihe, Euroopan elintärkeät infrastruktuurit, on kiistämättä hyvin vaikea kysymys. Meidän on kuitenkin epäilemättä käsiteltävä tätä aihetta yhteisön tasolla saavuttaen ja kehittäen ratkaisuja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, sillä komission jäsenen juuri kuvailemat mahdolliset uhkakuvat ovat todellisia, ja siksi niihin on suhtauduttava vakavasti.

On kuitenkin äärimmäisen vaikeaa määrittää, minkälainen toimivalta unionilla on tässä kysymyksessä, mistä asioista on säädettävä unionin tasolla ja missä erityiset hajautetut tehtävät on hoidettava. Tarkastelimme tätä kysymystä valiokunnassa hyvin pitkään. Olemme pyrkineet – ja haluan kiittää esittelijää hyvin vilpittömästi hänen erittäin reilusta ja avoimesta yhteistyöstään – saavuttamaan keinon varmistaa parhaiden käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden kesken ja EU:n laajuinen koordinaatio siten, että samalla painotetaan toissijaisuusperiaatetta. Kuten jäsen Sommer jo totesi, emme myöskään halua ilmoittaa erityisistä elintärkeistä infrastruktuureista emmekä halua, että niitä koskevat tiedot kerätään jonnekin, vaan haluamme varmistaa, että salassapito on taattu.

Siksi sovimme, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle omista elintärkeistä painopistealoistaan mutta ei erityisistä infrastruktuureistaan. Meistä oli tärkeää, ettemme sovella komiteamenettelyä, ja olen kiitollinen komission jäsenelle siitä, että komissio tuli tässä asiassa parlamenttia vastaan. Kuten esittelijä on jo huomauttanut, kyseinen menettely on ollut tehoton, mikä ei kannusta meitä etenemään tätä tietä. Ehdotamme jotakin muuta keinoa.

Haluan myös todeta, että meistä on tärkeää, että vältämme byrokratiaa, että jäsenvaltioissa sijaitseva yhteyspiste hoitaa määrittämisen ja nimeämisen, että byrokratiaa ei lisätä, että hallinnollisia kustannuksia vähennetään ja että varmistamme suuren joustavuuden.

  Inés Ayala Sender, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin puhemies Poettering viittasi tänään jäsen Hennis-Plasschaertin laatimaan mietintöön, kun hän tuomitsi viimeisimmät terrori-iskut, joita on tehty sekä Euroopan unionin alueella – kohteena lentokentät – että kolmansissa maissa, kuten Jemenissä, jossa murhattiin espanjalaisia matkailijoita. Viimeksi mainitussa tapauksessa kohteena ei ollut erityinen infrastruktuuri, vaan tieajoneuvossa matkanneet turistit.

Nämä tapaukset osoittavat ja vahvistavat jälleen kerran, miten tärkeä komission meille ehdottama toimi on, ja haluankin kiittää siitä komission jäsentä hyvin lämpimästi. Kyse ei ole yksittäisestä toimenpiteestä, vaan se on pikemminkin osa pitkää – vuonna 2004 alkanutta – prosessia, jota ollaan nyt muuttamassa yhä kiinnostavimmiksi ja tehokkaimmiksi toimenpiteiksi.

Lisäksi, kun pidetään mielessä monitahoinen eurooppalainen yhteiskunta, joka perustuu tällaisten monimutkaisten ja avointen viestintä-, toimitus- ja palveluverkkojen varaan – joihin myös talous perustuu – meidän on puolustettava niitä ja puolustettava itseämme ottaen huomioon niiden mahdollinen haavoittuvuus terrorihyökkäyksissä.

Haluan korostaa, että ryhmäni kannatti enemmän komission alkuperäistä ehdotusta Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määritelmäksi, jonka mukaan tällaisia infrastruktuureja ovat kahden tai useamman maan yhteiset infrastruktuurit tai tapaukset, joissa jonkin jäsenvaltion infrastruktuurilla on vaikutusta johonkin toiseen jäsenvaltioon.

Mielestämme esimerkiksi Eurotunneli voisi olla eräs hyvä esimerkkikohde, kun pohdimme tällaista optimaalista suojaamista mahdollisilta hyökkäyksiltä, puhumattakaan lentokentistä ja muista, joilla on jo tehty tällaisia hyökkäyksiä.

Aiomme siten säilyttää huomenna komission alkuperäistä ehdotusta suosivan kannan, sillä haluamme suhtautua edelleen toiveikkaasti siihen, että neuvosto osoittaa meille enemmän tukea. Joka tapauksessa haluamme mieluummin jatkaa kohti yhdennetympiä eurooppalaisia lähestymistapoja, ja haluamme välttää säästöjä, joilla vähennetään näennäisesti kustannuksia mutta joita voimme joutua katumaan tulevaisuudessa.

Kannatamme kaikilta osin jäsen Hennis-Plasschaertin ehdotuksia, jotka liittyvät kolmansien maiden suojeluun. Kannatamme kaikkea, joka liittyy asiaa koskevien yksittäisten tietojen suojaamiseen, ja kannatamme luonnollisestikin kaikkea, joka liittyy välttämättömään luottamuksellisuuteen – meillä on pitkä kokemus luottamuksellisuuden säilyttämisestä sekä kansallisesti että komissiossa, emmekä usko, että luottamuksellisuutta loukataan tässä tapauksessa – ja olemme samaa mieltä myös siitä, että meidän olisi vältettävä päällekkäisyyttä niissä toimissa, joita on jo toteutettu jäsenvaltioissa ja joita komissio nyt ehdottaa.

Tällä tavoin toivomme torjuvamme taantumuksellisen kannan, joka meidän oli hyväksyttävä liikenne- ja matkailuvaliokunnassa ja jota ryhmäni ei edelleenkään hyväksy. Toivomme, että tämän ehdotuksen avulla, josta toimitetaan huomenna äänestys, voimme edistyä tässä asiassa ja että pystymme suojaamaan paremmin Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja sekä parlamentin ehdottamien toimien – ja olen kiitollinen jäsen Hennis-Plasschaertin ja kaikkien parlamentin jäsenten erinomaisesta työstä – että neuvoston ehdottamien toimien avulla.

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluaisin kiittää komission jäsentä ja esittelijää heidän ehdotuksistaan. Haluan kuitenkin korostaa, että nämä ehdotukset olisi ymmärrettävä siten, että ne ovat vain alkua keskustelulle. En tiedä, voidaanko Internetiä kuvata elintärkeäksi infrastruktuuriksi komission käyttämän määritelmän mukaan. Jos verkkosivuston toiminta estetään jossakin maassa, minun on vaikea tietää, tarkoittaisiko se, ettei se ole enää elintärkeä infrastruktuuri? Jos jonkin suuren, vaikkapa Saksassa, Ranskassa tai Isossa-Britanniassa päätoimipaikkaansa pitävän pankin verkkosivun toiminta estettäisiin, kaikki Euroopan unionin asukkaat tuntisivat sen vaikutukset. Puhumme rahoitusalan vakauttamisesta, taloudellisten toimien vakauttamisesta ja jopa hotelliketjujen toiminnan vakauttamisesta. Toisin sanoen meidän on tunnustettava, että elintärkeät infrastruktuurit ovat laajentuneet kyberavaruuteen, ja mielestäni Viro on ensimmäinen maa, joka on tuntenut kybersodan vaikutukset. Pahoittelen sitä, että tähän on kiinnitetty vain vähän huomiota, ja nyt tämä aihe alkaa huolestuttamaan muitakin kuin viestinnästä vastaavaa komission jäsentä. Sanoisin kuitenkin, että tätä aihetta on painotettava turvallisuusnäkökulmasta, sillä on vaikea kuvitella, minkälainen Euroopan unionin kansalaisten elämä olisi ilman Internetiä. Emme pysty vastaamaan siihen, onko Internet luonteeltaan eurooppalainen vai kuuluuko se vain yhdelle valtiolle – kyse on maailmanlaajuisesta verkosta, ja sen määrittäminen, miten verkkoa voidaan suojata millä tahansa hetkellä tehtävältä hyökkäykseltä, on jokseenkin monimutkainen tehtävä. Keskustelua on käytävä täysin eri tasolla. Puhumme nyt lähinnä fyysisestä infrastruktuurista, ja on selvää, että traagiset tapahtumat järkyttävät meitä, mutta elämästä on tulossa yhä virtuaalisempaa, ja siihen on kiinnitettävä huomiota.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kukaan parlamentissa ei kiistä, etteikö tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden välillä olisi hyvin tärkeää ja välttämätöntä terroriuhkien torjumiseksi. Arvostelemme sitä, miten se on määrä tehdä. Byrokratian lisääminen ei auta meitä terrorismin torjunnassa! Haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on ainakin tuonut ehdotuksen takaisin maan pinnalle ja parantanut suuresti komission versiota. Hän on tehnyt myös muutamia hyvin käytännöllisiä ehdotuksia.

Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että parempi yhteistyö ja tiedottaminen ovat hyviä asioita. Se voidaan toteuttaa kahdenvälisesti tai monenvälisesti. Luettelon laatiminen kaikista riskialttiista infrastruktuureista ei hyödytä mitään turvallisuuden näkökulmasta, vaan sillä voi olla jopa haitallinen vaikutus. Toimivalta kuuluu kuitenkin loppujen lopuksi jäsenvaltioille, eikä ole mitään järkeä siirtää kaikkea Euroopan unionille.

Toivon, että kun äänestämme asiasta huomenna, osoitamme kaikki sitä samaa suhteellisuudentajua, jota esittelijä on osoittanut, jotta voimme jatkossakin säilyttää järkevän menettelytavan, jossa otetaan huomioon todellisuus eikä ruokita minkäänlaisia illuusioita!

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ne tahot, jotka ovat toivoneet hallituksen painostuksen lisäämistä puolustusvoimien, poliisivoimien, turvallisuuspalvelujen ja kaikenlaisten valvontajärjestelmien ja vankeinhoitojärjestelmien alalla, ovat pystyneet lujittamaan asemaansa vuosisadan vaihteen jälkeen. Nyt ne voivat vedota uudentyyppisen terrorismin syntyyn. Koska kaikki ovat järkyttyneitä tällaisesta terrorismista, se luo tilaa huonosti harkituille ratkaisuille.

Kaikilla hallinnollisilla tasoilla on esitetty ehdotuksia, joilla tähdätään demokratian, yhdistymisvapauden, kokoontumisvapauden, lakko-oikeuden, matkustusvapauden ja yksityisyyden alistamiseen ehdotettuihin turvallisuustakeisiin vedoten. Tämän toimintalinjan ongelmana on se, ettei sillä kitketä terrorismin kasvualustaa eikä korjata vaurauden ja vallan äärimmäisen epätasa-arvoista jakautumista, joka jakaa maailman kahtia.

Sen sijaan keräämme lisää tietoja, valvomme useampia kohteita, lisäämme byrokratiaa ja kasvatamme tyytymättömyyttä. Euroopan unionissa on otettu käyttöön elintärkeiden infrastruktuurien alalla jo 32 direktiiviä, asetusta, sopimusta ja päätöstä, jotka mahdollistavat eurooppalaisen lähestymistavan. Siksi tällaisen uuden direktiivin antaminen, jolla lisätään toimivaltuuksia ja velvoitteita, on herättänyt ihmetystä.

Tammikuussa Alankomaiden parlamentin toissijaisuustestistä vastaava komitea kiinnitti huomioni tähän asiaan. Komitea on kyseenalaistanut oikeudellisena perustana käytettävän EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jossa painotetaan toimivaltuuksien väliaikaista laajentamista, ja katsoo, että elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä.

Olen tämän aiheen varjoesittelijä liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, ja olin iloinen, että valiokunta päätti pyytää kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa hylkäämään ponnekkaasti ehdotuksen. Tämän pyynnön tärkein peruste oli se, että kaikista direktiiviluonnokseen sisällytetyistä asioista voidaan määrätä tehokkaammin pienemmässä mittakaavassa, toisin sanoen jäsenvaltioissa tai niiden alueilla. Tässä tapauksessa Euroopan unionin toimien lisääminen merkitsee ennen kaikkea lisää tehotonta byrokratiaa.

On valitettavaa, että ne ryhmät, jotka äänestivät yksimielisesti "ei" liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, hajaantuivat kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa. Ryhmäni ei ollut mikään poikkeus. Pienten kansallisten valtuuskuntien enemmistö pitää tätä ehdotusta huonona osittain siitä syystä, että EU:n tarpeeton puuttuminen asiaan hämärtää tehtävien jakoa jäsenvaltioiden ja unionin kesken, ja osittain siitä syystä, että sitä voidaan käyttää epäasianmukaisesti kansalaisoikeuksien, kuten kokoontumisvapauden, heikentämiseksi vetoamalla infrastruktuurin suojaamiseen, jolloin sillä ei ole vaikutusta niinkään kansainväliseen terrorismiin vaan pikemminkin maan sisäiseen demokratiaan.

Suurempien saksalaisten ja italialaisten valtuuskuntiemme jäsenet havaitsevat ehdotuksessa sitä vastoin myös myönteisiä näkökohtia. He odottavat, että komission nykyisiä toimivaltuuksia kavennetaan joka tapauksessa ja että jäljelle jääviin toimivaltuuksiin sovelletaan parempaa parlamentaarista valvontaa. Sekä ehdotusta puoltavat että sitä vastustavat ryhmäni jäsenet suhtautuvat myönteisesti siihen, että tarkistuksilla lähinnä heikennetään luonnoksen vaikutuksia ja rajataan direktiivin soveltamisala asioihin, joilla on vaikutusta vähintään kolmeen jäsenvaltioon.

  Christian Ehler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, toisin kuin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta tai talous- ja raha-asioiden valiokunta, asiasta vastaava valiokunta, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, ei ole ymmärtänyt Euroopan tason toimien merkitystä elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseksi. Painopisteenä ei ole enää yksittäisten infrastruktuurien suojaaminen vaan eri alojen tarkastelu.

Mielestäni mietinnössä ehdotettu menettely ilmentää päättämättömyyttä. EU:n tason toimilla saatava lisäarvo on unohdettu lähes kokonaan. On selvää, että vastuu elintärkeistä infrastruktuureista on oltava jäsenvaltioilla. Jos kuitenkin jätämme niiden nimeämisen kokonaan jäsenvaltioille, emme pysty määrittämään heikkouksia ja rakenteellisia riippuvuuksia, ja nimenomaan se on välttämätöntä Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien nimeämiseksi.

Ajatus siitä, että luettelo toimisi hyvänä oppikirjana terroristien hyökkäyksille, on suorastaan naiivi. Jäsenvaltioilla on ollut tällaisia luetteloita jo pitkään. Yksi kaikkein tärkeimmistä rakenteellisista virheistä on esimerkiksi se, ettei luetteloja ole tarkastettu yhdessä Naton kanssa. Asevoimien alalla Nato on pitänyt tällaisia luetteloita elintärkeistä infrastruktuureista jo 40 vuoden ajan, ja sotilaallisten kriisien ennakoinnissa on jo pitkään hyödynnetty asiaan liittyviä suunnitelmia.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Haluan ensin kiittää esittelijää rakentavasta mietinnöstä ja tehokkaasti tehdystä työstä. Vaikuttaa siltä, että me kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa kahlaamme järjestelmällisesti läpi kaikki ne yhteiskunnan alat, jotka ovat tärkeitä kansalaisiamme uhkaavien terroristi-iskujen kannalta. Myös puhemies tarkasteli tätä kysymystä tänään.

On hyvin tärkeää, ettemme tarkastele jokaista yksittäistä toimenpidettä muista irrallaan vaan että tarkastelemme kaikkia aloja yhdessä, jotta voimme laatia yhteiset turvallisuussäännökset, jotka kattavat kaiken alkaen viisumisäännöistä ja lentoliikenteen turvallisuustarkastuksista ulottuen parempiin keinoihin suojella itseämme lentokenttiin, joukkoliikenteeseen ja satamiin ja koko infrastruktuuriin kohdistuvilta uhkilta. Koska niitä käyttää valtava määrä ihmisiä, niihin kohdistuva terrori-isku johtaisi valtavaan tuhoon.

Haluan tarkastella esittelijän ehdotukseen sisältyvää kysymystä siitä, olisiko vahingoittumisen tai tuhoutumisen koskettava kolmea tai useampaa jäsenvaltiota, vai riittääkö, jos sillä on vaikutusta vain kahteen jäsenvaltioon. Esittelijä ehdottaa, että alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa mainitun kahden jäsenvaltion sijaan vaikutusten olisi koskettava kolmea jäsenvaltiota. Mielestäni tämä lisäys ei ole järkevä, sillä uhalla, onnettomuudella tai tuholla voi olla vaikutusta moniin ihmisiin, vaikka se koskettaisikin vain muutamaa maata. Lisäksi tapahtuma voi olla merkityksellisempi vaikutusten kohteeksi joutuneelle alueelle kuin niille alueille, joiden sijainti on EU:ssa keskeinen. Tämän ehdotuksen takia olisi entistä vaikeampi ottaa huomioon pienempiä EU:n jäsenvaltioita, huolimatta siitä, että ne ovat vaarassa joutua yhtä vakavien kriisien kohteiksi aivan yhtä laajassa mittakaavassa.

Katson myös, että samalla kun tukimme avoinna olevia aukkoja ja vaikeutamme lentoliikenteeseen kohdistuvia hyökkäyksiä, terroristit keskittyvät muihin kohteisiin ja infrastruktuurimme keskeisiin sijainteihin, joissa voidaan aiheuttaa valtava määrä vahinkoa. Emme saa olla naiiveja. Sen sijaan meidän on oltava mahdollisimman hyvin valmistautuneita. Se on velvollisuutemme.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Viroon tämän vuoden huhti- ja toukokuussa kohdistuneet verkkohyökkäykset olivat ensimmäiset tällaiset teot, jotka saivat maailmanlaajuista huomiota. Ne eivät kuitenkaan olleet ensimmäinen hyökkäys Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja kohtaan. Tähän asti verkkohyökkäykset on suunnattu yksittäisiä, lähinnä talouden alan yrityksiä vastaan, joissa Internetistä on tullut korvaamaton toimintaympäristö.

Ymmärrettävistä syistä pankit eivät halua pitää valtavaa melua hyökkäyksistä. Jos pankkijärjestelmien turvallisuuteen ei luoteta, sillä olisi vakavia seurauksia koko Euroopan taloudelle.

Internetistä on tullut keskeinen osa infrastruktuuria muun muassa julkisen hallinnon ja tiedotusvälineiden alalla. Kykenemättömyys torjua verkkohyökkäys voisi pahimmassa tapauksessa syöstä Euroopan unionin takaisin viime vuosisadalle.

Kuvitelkaamme nyt 21. vuosisadalla sellaista tilannetta, että ministeriöiden välinen viestintä keskeytyy, eivätkä hallitus sen enempää kuin tiedostusvälineetkään kykene antamaan kansalaisille tietoa. Juuri tällainen tilanne syntyi Virossa, kuten jäsen Starkevičiūtė aivan oikein totesi.

Haluaisin kiittää esittelijää ja korostaa hänen erinomaista ajoitustaan. Verkon tietoturva on paras esimerkki siitä, että meidän on tehtävä yhteistyötä Euroopan unionin elintärkeiden infrastruktuurien puolustamiseksi. Tämän toistaiseksi ainutlaatuisen, itsenäiseen valtioon kohdistuneen verkkohyökkäyksen aikana virolaiset tietotekniikka-asiantuntijat saivat apua sekä Euroopan unionilta että muilta mailta.

Olkoon tämä yhteistyö esimerkki ja oppitunti sisäisestä turvallisuudesta asiasta vastaaville ryhmille kaikissa jäsenvaltioissa. Sen enempää vauraudella kuin asevoimillakaan ei voida torjua verkkohyökkäyksiä. Ainoa puolustus on yhteistyö. Kiitän jälleen kerran esittelijää.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka olenkin kiitollinen kaikille puhujille, myös esittelijälle, pelkään, että suhtaudun hieman varauksellisesti siihen jokseenkin rajoittavaan lähestymistapaan, jonka liikenne- ja matkailuvaliokunta on yrittänyt ottaa käyttöön.

Kuten muutamat jäsenet ovat perustellusti huomauttaneet – tästä mainitsi viimeksi jäsen Segelström, mutta myös muut – Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määritelmän kynnysarvon rajoittamisella vain kolmeen tai useampaan jäsenvaltioon olisi mielestäni kaksi haittapuolta. Ensinnäkin sillä estettäisiin pienempiä jäsenvaltioita osallistumasta elintärkeitä infrastruktuureja koskevaan suojaamisohjelmaan. Haluamme tietenkin välttää tällaista tilannetta. Haluamme tarjota kaikille jäsenvaltioille, jotka ovat terrori-iskujen mahdollisia kohteita, mahdollisuuden osallistua eurooppalaiseen toimintastrategiaan.

Minun on myös vastustettava rajoittavaa ja torjuvaa kantaa ehdotukseen, jonka mukaan Euroopan olisi pohdittava yhteistä infrastruktuurin suojaamiskehystä. Kyse ei ole toissijaisuudesta, jota kunnioitamme hyvin huolellisesti. Ongelmana on se, että nykyään infrastruktuurit ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, ja viimeksi puhunut Viron edustaja, joka muistutti hänen kotimaahansa kohdistuneesta verkkohyökkäyksestä, antoi siitä hyvin selkeän todistuksen: hyökkäys vaikuttaa koko maan järjestelmään. Vaikka kyse olikin vain yksittäisestä koko maan kattavasta järjestelmästä, voiko meillä olla epäilystäkään siitä, etteikö kyseisellä hyökkäyksellä olisi ollut epäsuora vaikutus Viron muiden Euroopan unionin maiden kanssa luomien suhteiden verkostoon? Jos yhden maan pankkijärjestelmä halvaantuu muutamaksi päiväksi, se vaikuttaa väistämättä johonkin Euroopan unionin perusrakenteeseen. Siksi katson, että komission alkuperäinen ehdotus, jota vahvistan kannattavani, on parempi, sillä se sisältää enemmän mahdollisuuksia.

Verkkohyökkäysten osalta en sulje pois sitä mahdollisuutta, että terroristit voivat suunnitella hyökkäystä maanlaajuiseen järjestelmään, kuten pankkijärjestelmään taikka ministeriön tai hallinnon järjestelmään. Tutkimme Viron tapahtumia ja tietoturvavirastomme aikoo laatia siitä selvityksen kesän jälkeen. Aion tietenkin julkaista tämän selvityksen, mutta jollei oteta huomioon tämän erityistapauksen arviointia, emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että terroristijärjestöt suunnittelisivat koko maanlaajuisen järjestelmän tuhoamista verkkohyökkäyksen avulla. Siksi katson, että on ehdottomasti tarpeen omaksua vähemmän rajoittava lähestymistapa.

Lopuksi kiitän jälleen kerran esittelijää ja kaikkia parlamentin jäseniä. Katson, että hyväksymällä komission tekemiä aloitteita koskevan tinkimättömän mietinnön voisimme osoittaa hyvin selkeästi, että suhtaudumme torjuntaan vakavissamme. Kuten joku totesi perustellusti, Euroopan komissio ja Euroopan unionin elimet ovat pyrkineet lujittamaan torjuntapolitiikkojamme jo vuodesta 2004 alkaen. Ainoastaan siten voimme vastata aidon tehokkaasti ja koordinoidusti terrorismin muodostamaan uhkaan.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.