Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 9. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

1. Istuntokauden uudelleen avaaminen

Puhetta johti
puhemies PÖTTERING

(Istunto avattiin klo 17.00.)

  Puhemies. – Julistan Euroopan parlamentin keskiviikkona 27. kesäkuuta 2007 keskeytetyn istuntokauden uudelleen avatuksi.

2. Puhemiehen julkilausuma

  Puhemies. Hyvät parlamentin jäsenet, poliittisten ryhmien puheenjohtajat ovat pyytäneet minua antamaan julkilausuman terrorismista.

Joitakin päiviä sitten, 29. ja 30. kesäkuuta, Lontoossa ja Glasgowssa tehtiin uusia terrori-iskuja. Ne tehtiin hieman yli kolme vuotta 11. maaliskuuta 2004 Madridissa tapahtuneiden pommi-iskujen jälkeen, joissa 192 ihmistä menetti henkensä, ja kaksi vuotta 7. heinäkuuta 2005 Lontoossa tehtyjen pommi-iskujen jälkeen, joissa 56 ihmistä sai surmansa ja yli 700 loukkaantui.

Joitakin päiviä myöhemmin, 2. heinäkuuta, itsemurhapommitus vaati uusia uhreja Jemenissä: seitsemän espanjalaista matkailijaa ja kaksi jemeniläistä sai surmansa ja kahdeksan muuta henkilöä loukkaantui. Monet merkit viittaavat siihen, että terroristiverkosto al-Qaida liittyy näihin iskuihin. Tämä uhkaa meitä kaikkia.

Terrorismi on suora hyökkäys vapautta, ihmisoikeuksia ja demokratiaa vastaan. Terrorismilla yritetään tuhota arvomme – yhteiset arvomme Euroopan unionissa ja sen jäsenvaltioissa – häikäilemättömin voimakeinoin.

Terrorismi on rikos riippumatta siitä, missä terrori-iskuja tehdään ja kuka niistä on vastuussa. Meidän on reagoitava siihen määrätietoisesti ja yhteisvastuullisesti.

Euroopan unionin on yhteistyössä kansainvälisen yhteisön kanssa torjuttava kaikkia terrorismin muotoja.

Tänään Euroopan parlamentti keskustelee Jeanine Hennis-Plasschaertin mietinnöstä, joka koskee komission viime vuonna esittämää ehdotusta direktiiviksi, jonka mukaan jäsenvaltioiden on määriteltävä tärkeitä infrastruktuureja muun muassa energian, terveydenhuollon, tietoliikenteen ja liikenteen alalla ja suojattava ne terroristihyökkäysten varalta.

Tämä mahdollistaa pitkän aikavälin turvallisuustoimenpiteiden toteuttamisen terrori-iskun varalta. Tämä ehdotus EU:n strategiaksi on konkreettinen panos terrorismin torjuntaan.

Meidän on toteutettava kaikki tarvittavat terrorismin vastaiset toimenpiteet. Nämä toimet on toteutettava oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti. Terrorismia voidaan torjua ainoastaan noudattamalla johdonmukaisesti niitä arvoja, joita yritämme puolustaa!

Euroopan parlamentti ilmaisee solidaarisuutensa ja tukensa terrorismin uhreille ja heidän perheilleen – niille, jotka ovat saaneet surmansa mutta myös niille, jotka edelleen kärsivät psyykkisistä ja fyysisistä seurauksista.

Saanen lopuksi siteerata Yhdistyneen kuningaskunnan uuden pääministeri Gordon Brownin sanoja: "Me emme anna periksi, me emme anna pelotella itseämme".

Vietämme nyt hiljaisen hetken uhrien muistoksi.

(Parlamentti vietti minuutin hiljaisuuden.)

3. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

4. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

5. Valiokuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

6. Yhteispäätösmenettelyä noudattaen hyväksyttyjen säädösten allekirjoittaminen: ks. pöytäkirja

7. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

8. Suulliset kysymykset ja kirjalliset kannanotot (vastaanotetut asiakirjat): ks. pöytäkirja

9. Neuvoston toimittamat sopimustekstit: ks. pöytäkirja

10. Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 116 artikla): ks. pöytäkirja

11. Vetoomukset: ks. pöytäkirja

12. Istuntokalenteri 2008

13. Käsittelyjärjestys

  Puhemies. Puheenjohtajakokouksen työjärjestyksen 130 ja 131 artiklan mukaisesti torstaina 5. heinäkuuta 2007 pitämässään kokouksessa laatima tämän istuntojakson lopullinen esityslistaluonnos on jaettu. Siihen on ehdotettu seuraavia muutoksia:

Maanantai ja tiistai:

Ei muutoksia

Keskiviikko:

Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä, Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä ja Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä ehdottavat, että jäsen Markovin mietintö tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta palautetaan takaisin valiokuntaan työjärjestyksen 168 artiklan mukaisesti.

  Brian Simpson (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, käytän puheenvuoron tämän mietinnön valiokuntaan palauttamisen puolesta. Tämän ehdotuksen hylkäämisestä toimitettu äänestys herätti valiokunnassa suurta huolta. Osallistuneilla ryhmillä oli epäilemättä syynsä hylkäämiseen, mutta yksi seurauksista kuitenkin oli se, että silloin hylättiin myös monia tieliikenneturvallisuuteen liittyviä asioita. Ryhmäni ja itseni mielestä olisi paljon parempi palauttaa Markovin mietintö valiokuntaan tästä päivästä alkaen, poistaa se esityslistalta ja käynnistää kokonaan uudelleen kaikkien ryhmien väliset keskustelut sen sijaan, että koko menettely käytäisiin läpi tässä täysistunnossa. Näin voisimme ainakin toivoa löytävämme asianmukaisen ratkaisun.

(Parlamentti hyväksyi pyynnön.)

Torstai:

Ei muutoksia

(Käsittelyjärjestys vahvistettiin.)

⁂

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyydän teiltä kärsivällisyyttä, sillä en tiedä, minkä työjärjestyksen artiklan nojalla käytän puheenvuoron. Olen kuitenkin varma, että loputtomassa viisaudessanne löydätte oikean artiklan.

Parlamentissa keskustellaan useaan otteeseen parlamentin istuntokalenterista. Poliittisten ryhmien välillä tarvitaan valtavasti koordinointia. Tarkistusten jättämisen määräaika on huomenna klo 10.00. Ryhmämme puolesta mutta myös muiden ryhmien puheenjohtajien ja kollegoiden suostumuksella ehdotan, että määräaikaa jatketaan huomiseen klo 18:aan saakka. Näin meille saattaisi jäädä aikaa ratkaista muutamia vakavia ongelmia, joista jotkut ovat organisatorisia.

  Puhemies. Suuri määrä ryhmien puheenjohtajia ja edustajia nyökyttää päätään ehdotuksen hyväksymisen merkiksi. Voin näin ollen olettaa, ettei ehdotusta vastusteta, ja määräaikaa jatketaan huomiseen klo 18:aan saakka.

14. Minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana työjärjestyksen 144 artiklan mukaisesti minuutin puheenvuorot poliittisesti tärkeistä asioista.

  Ovidiu Victor Ganţ (PPE-DE). – (RO) Preşedinţia germană a Uniunii Europene a început sub auspicii excelente pentru România, ţara noastră devenind membru la 1 ianuarie 2007. Acest moment istoric a fost validat în unanimitate în Parlamentul României odată cu Tratatul constituţional european.

Din păcate, acesta nu a fost adoptat, noi negocieri fiind iniţiate. În aceste condiţii politice apreciez în mod deosebit eforturile Germaniei şi ale doamnei cancelar Merkel în realizarea unui consens. Germania şi Franţa au pus împreună bazele Uniunii Europene, trecând peste resentimente seculare. De aici hotărârea şi perseverenţa cu care preşedinţia germană a căutat consensul.

  Puhemies Lausetta Pacta sunt servanda ei tarvitse tulkata, koska jokainen tietää, mitä se tarkoittaa.

  Árpád Duka-Zólyomi (PPE-DE). – (SK) Ennen EU:hun liittymistä Slovakia oli pystynyt täyttämään melko hyvin Kööpenhaminan kriteerit, myös etnisten vähemmistöjen oikeuksia koskevat kriteerit.

Ficon hallituksen astuttua virkaan tilanteesta on kuitenkin tullut paljon epävarmempi. Yhä useammat merkit viittaavat siihen, että tämä hallitus on vähitellen kyseenalaistamassa ja supistamassa vaivalla saavutettuja vähemmistöjen oikeuksia. Yksi hallituksen ensimmäisistä lupauksista oli vähemmistöjen oikeuksien säilyttäminen nykyisellä tasolla. Esimerkkinä oikeuksien kyseenalaistamisesta voisi mainita kulttuuriministeriön unkarinkielistä päivälehteä kohtaan esittämät viimeaikaiset syytökset lain rikkomisesta lehden käytettyä unkarinkielisiä paikannimiä.

Nämä syytökset ja niiden perusteluiksi esitetyt väitteet eivät pidä paikkaansa, sillä oikeus äidinkielisiin paikannimiin on määrätty kansainvälisissä sopimuksissa, ja se on kunkin kielen kieliopin mukaista, niin myös unkarin kielen. Suurin ongelma on se, että nykyinen kielilainsäädäntö rikkoo Slovakian tasavallan ratifioimia kansainvälisiä sopimuksia. Lisäksi hallitus on haluton varmistamaan, että Slovakia noudattaa alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan mukaisia kansainvälisiä velvoitteitaan. On hämmentävää, että Ficon hallitus on jälleen päättänyt lietsoa Slovakian ja Unkarin välistä jännitystä asiassa, joka on viime vuosina sujunut varsin rauhallisesti.

  Puhemies. Muistuttaisin parlamentille, että minuutin puheenvuorot kestävät yhden minuutin.

  Lasse Lehtinen (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, komissio on luvannut antaa 10. heinäkuuta urheilua koskevan valkoisen kirjan. Urheilu- ja liikuntajärjestöt eri puolilla Eurooppaa haluaisivat määritellä urheilun erityisaseman niin tarkasti, että unionin kilpailu- ja sisämarkkinasäännöt eivät uhkaisi sen sosiaalista merkitystä.

Urheilun kansanliikettä ei saa vahingoittaa siksi, että huippu-urheilun kapea kärki on monissa lajeissa ammattimaista ja liiketoiminnan tavoin johdettua. Erityisesti pohjoismaissa vapaaehtoistyöllä on pitkät perinteet. Eurooppalainen malli, jossa hyväntekeväisyysjärjestöt ja kirkko ylläpitävät usein urheilutoimintaa toimii yhtä hyvin ja korostaa samoja arvoja.

Komissiota ja Euroopan parlamenttia tarvitaan säätämään lakeja, jotka takaavat että urheilu saa päättää omista asioistaan.

(Suosionosoituksia)

  Alexandru-Ioan Morţun (ALDE). – (RO) România a luat notă de adoptarea de către Adunarea Parlamentară a Consiliului Europei a raportului Dick Marty referitor la presupuse centre de detenţie. Regretăm că raportorul, în pofida invitaţiilor repetate de a se documenta la faţa locului, a preferat discuţiilor directe cu autorităţile române realizarea raportului în baza unor surse nenominalizate, a căror veridicitate nu a fost până acum probată.

Deoarece tema va fi reluată în curând în Comisia LIBE a Parlamentului European, România, într-un spirit de totală deschidere şi cooperare, doreşte să-i fie aduse la cunoştinţă probele care au stat la baza formulării unor acuzaţii atât de grave.

Solicităm acest lucru şi pentru a vedea dacă nu au existat şi alte informaţii rămase eventual neinvestigate la nivel naţional.

În plus, revenim asupra necesităţii ca domnul Dick Marty să dea curs invitaţiei de a se deplasa în România pentru avea discuţii directe cu autorităţile, pentru a fi confruntat nemijlocit cu rezultatele anchetei naţionale efectuate.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän johtaja on hyökännyt Puolaa ja sen hallitusta vastaan useaan otteeseen viime kuukausina. Huolimatta lausunnoista, joita hän on antanut muukalaisvihan torjumisesta Euroopassa, hän on käyttäytynyt ylimielisesti ja viskellyt syytöksiä maatani kohtaan. Nämä syytökset eivät kuulu järkevään keskusteluun. Ne ovat ainoastaan osoitus vihasta ja ennakkoluuloista Puolaa ja sen johtajia kohtaan.

Arvoisa puhemies, kehotan teitä toimillanne estämään jäsen Schulzia hyödyntämästä Euroopan unionin toimielimiä jäsenvaltioiden välisten vihollisuuksien lietsomiseen. Jäsen Schulzin suvaitsemattomuus sellaisia kansakuntia kohtaan, jotka yrittävät ajaa omia etujaan, on vastoin niitä eettisiä sääntöjä, joita Euroopan parlamentin jäsenen tulisi noudattaa.

  Puhemies. Osoititte puheenvuoronne puhemiehelle. Mielestäni sanoillenne ei ole mitään perustetta. Kyse oli poliittisesta kiistasta, jolle oli syynsä, kuten ryhmän puheenjohtaja on selittänyt. En siis näe mitään syytä sille, miksi minun pitäisi toimia, kuten pyysitte.

  Milan Horáček (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, seurantakertomuksessaan komissio on antanut Romanialle ja Bulgarialle huomautuksen kehnoista tuloksista korruption torjunnassa. Samanaikaisesti se on päättänyt olla soveltamatta suojalausekkeita. Kaiken lisäksi komission jäsenet ovat paljolti vesittäneet alkuperäiset murskaavan kriittiset mietinnöt, jotka koskevat oikeuslaitoksen ja syytteeseenpanon puutteita, ja poistaneet monia kohtia, joissa arvostellaan selviä puutteita EU:n normeihin verrattuna.

Tulokset rikostentorjunnassa ovat yhtä lailla erittäin kehnoja. Palkkamurhat ovat yleisesti ottaen suuri huolenaihe, etenkin paikallisten poliitikkojen murhat, joita on tapahtunut tammikuusta alkaen. Ketään ei ole toistaiseksi asetettu syytteeseen tai tuomittu niistä.

Tällainen silkkihansikkain kohtelu on epäoikeudenmukaista, ja se on vahingollista paitsi parlamentille, joka asetti suojalausekkeet molempien maiden jäsenyyden edellytykseksi, myös koko Euroopan unionin yhtenäisyydelle.

  Willy Meyer Pleite (GUE/NGL). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan sanoillani herättää Euroopan parlamentin ja EU:n toimielimet huomaamaan EU:ssa tapahtuvat työtapaturmat.

Espanja on nykyisin työtapaturmien kärjessä 20 prosentin osuudellaan kaikista Euroopan unionin työtapaturmista. Tilanne on hyvin vakava: pelkästään kotimaassani tapahtuu 7 600 onnettomuutta 100 000:tta työntekijää kohti. Tämä luku osoittaa talouskasvumme suunnanmuutoksen tarpeen. Kasvu on hallitsematonta, eikä siinä kiinnitetä huomiota työllisyyden laatuun.

Espanjassa keskimäärin kolme työntekijää kuolee työpaikallaan joka viikko. Viime viikolla kaksi ihmistä kuoli purkaessaan Rolling Stonesin konsertin esiintymislavaa Vicente Calderón -stadionilla Madridissa. Lisäksi neljä työntekijää kuoli Carbonerasissa, Almeríassa. Nämä luvut osoittavat, että perinpohjainen muutos on tarpeen työllisyyden laadun lisäämiseksi sekä työtapaturmien ja tilapäistyön poistamiseksi.

  Thomas Wise (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, Belgian hallitus hyväksyi hiljattain lain, jonka mukaan valintamyymälöiden on veloitettava asiakkaita muovikasseista. Kiitän sitä tästä toimenpiteestä. Se on askel kohti parempaa ympäristöä. Irlannissa hyväksyttiin joitakin vuosia sitten samanlainen laki, joka oli myös erittäin onnistunut ja vähensi muovikassien käyttöä jopa 90 prosenttia. Tämä osoittaa, että kun jäsenvaltioiden annetaan hoitaa omat asiansa EU:n puuttumatta niihin, ne pystyvät ratkaisemaan ongelmansa aivan hyvin itsekin. Huomautan kuitenkin, että parlamenttirakennuksen pohjakerroksessa Brysselissä toimiva valintamyymälä ei peri maksua muovikasseista. Olen kirjoittanut myymälän johtajalle ja kysynyt, miksi tätä lakia ei tarvitsisi noudattaa hänen kaupassaan. Mutta ehkä tämä onkin jälleen yksi esimerkki siitä, että tavallisille ihmisille on omat lakinsa ja etuoikeutetulle vähemmistölle omansa, joita jätetään noudattamatta.

  Puhemies. Hyvä jäsen Wise, saanen sanoa, että olette juuri edistänyt tämän ongelman ratkaisemista eurooppalaisittain. Kiitos!

  Десислав Чуколов (ITS). – (BG) Уважаеми г-н председател, уважаеми колеги, вземам думата сега, за да фокусирам вниманието ви върху огромния скандал, случващ се в България през последните няколко седмици.

Уволнен служител на Националната служба за охрана изнася факти, че български политици са следени от тази служба, като тази служба се води на пряко подчинение на президента на Република България Георги Първанов.

Преди време, г-н Pцttering, Вие приехте Първанов, въпреки изричното предупреждение на колегата ми Димитър Стоянов, че се срещате с агент на бившата Държавна сигурност. Сега се оказва, че този агент на Държавна сигурност и неговият приятел, вътрешният министър на Република България, Румен Петков, следят и подслушват български политици.

Аз като представител на най-силно изразената опозиционна партия у нас, „Атака“, изказвам възмущението си по този повод - следенето и подслушването на председателя на „Атака“ - г-н Волен Сидеров. Това не са голи твърдения. Това са факти, изнесени от подполковник Николай Марков - бивш служител на НСО. Ние от „Атака“ настояваме за изясняване на всеки детайл от този грозен случай и затова изискахме изслушването на всички страни в българския парламент. Управляващите у нас отново отказаха това, което идва да потвърди отново тяхната замесеност в този случай.

Накрая г-н президент, искам да Ви призова като ръководител на тази уважавана институция, каквато е Европейският парламент, да използвате влиянието и авторитета си пред властите в България, за да се сложи край на тези незаконни и недемократични действия.

  Puhemies. Parlamentin yksiköt selvittävät asiaanne ja ohjeistavat sitten varmasti minua.

  Sergej Kozlík (NI). – (SK) Liettuan yritys liittyä euroalueeseen torjuttiin vuosi sitten. Näin kävi siitä huolimatta, että Liettua oli noudattanut Maastrichtin kriteerejä etukäteen ja paljon laajemmin kuin useimmat euroalueeseen kuuluvat jäsenmaat. Ainoa kritiikin aihe oli se, että inflaatioperuste oli ylitetty prosentin kymmenesosalla. Tämä riitti epäämään Liettualta euroalueen jäsenyyden ja sai Liettuassa aikaan vakavan sisäpoliittisen kriisin.

Ensi vuonna arvioidaan Slovakian hakemus euroalueeseen liittymisestä. Näillä näkymin Slovakia on saavuttamassa lähentymisperusteet, mutta jo nyt Euroopan keskuspankista ja komissiosta on esitetty vaatimuksia sen varmistamiseksi, että perusteiden noudattaminen jatkuu vakaana. Tämä olisi aivan hyväksyttävää, jos tätä "joustavuussääntöä" sovellettaisiin tasapuolisesti euroalueen jäsenvaltioihin. Tällainen käytäntö saa meidät aivan oikeutetusti epäilemään, onko halu laajentaa euroaluetta Itä-Euroopan valtioihin aitoa vai teeskenneltyä.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, puheenjohtajavaltio Saksa oli aivan oikeassa tehdessään aloitteen uudistettua ilmastonmuutossopimusta koskevien neuvotteluvaltuuksien pöytäkirjaan merkitsemisestä.

Katson, että ympäristöasioiden alalla tarvitaan horisontaalinen ulottuvuus ja että meidän on säilytettävä ympäristöpolitiikan horisontaalisuus johdonmukaisesti uudessa perussopimuksessa, sillä ympäristöpolitiikka on ainoastaan erillisten politiikan alojen yhdistelmä. Se ei ole vain yksi politiikan ala, vaan useiden politiikan alojen yhdistelmä.

Katson myös, että meidän on noudatettava Euroopan unionin ympäristöalan diplomatiaa johdonmukaisemmin kansainvälisissä yhteyksissä ja yhdistettävä ympäristöalan diplomatia yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kansainväliseen kauppaan ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikkaan, jos haluamme saavuttaa mittavia maailmanlaajuisia tuloksia, sillä ympäristöllä ei ole rajoja: se on yhteinen hyödyke, ja näin ollen meidän on suojeltava sitä yleisesti kansainvälisten järjestöjen kautta.

  Maria Matsouka (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, katson velvollisuudekseni ilmoittaa teille Dipasmata Drapetsonas -yhtiön irtisanomisiin liittyvistä dramaattisista tapahtumista.

Ensimmäiset 380 työntekijää irtisanottiin vuonna 1999. Vuonna 2003 vetoomusvaliokunta päätti yksimielisesti pyytää heidän uudelleen palkkaamistaan. Vuonna 2006 Kreikan korkein vetoomustuomioistuin päätti jälleen yksimielisesti, että irtisanomiset olivat pätemättömiä ja epäoikeudenmukaisia.

Huolimatta vastarinnasta ja oikeuksiensa palauttamisesta tuomioistuimessa loput 200 irtisanottua työntekijää kokevat edelleen joutuneensa sosiaalisesti epäoikeudenmukaiseen asemaan ja taloudelliseen ahdinkoon. Kreikan hallitus kieltäytyy noudattamasta edes tätä maan korkeimman tuomioistuimen tekemää päätöstä.

Tämän ennennäkemättömän poliittisen viivytystaistelun takia kaksi työntekijöiden etuja ajavan toimikunnan jäsentä, Francheskos Karakatsanis ja Apostolos Panayiotidis, aloittivat helleaallon aikana 12 päivää kestäneen nälkälakon, joka vei heidät sairaalahoitoon.

Nämä ihmiset vaativat kiistatonta oikeuttaan ihmisarvoiseen elämään itselleen ja perheilleen. Kehotan teitä tekemään aloitteita suosituimmuuskohtelun ja sosiaalisen Euroopan uskottavuuden puolesta.

  Diana Wallis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, pitkälle kehittynyttä ja vaurasta maata edustavana Euroopan parlamentin jäsenenä minusta on hyvin outoa seistä täällä saadakseni huomiota edustamaani aluetta koettelevalle valtavan laajalle luonnonkatastrofille.

Viime viikolla vain muutaman mailin päässä omasta kodistani minut vietiin katsomaan koteja, joista jokaisen puutarhassa oli kasoittain huonekaluja. Nämä kodit olivat aivan autioina, koska niiden omistajat eivät vielä uskalla tulla takaisin. Niiden sisällä tulvavesi oli noussut lattian läpi jopa yli metrin korkeuteen rankkasateiden takia: kahden kuukauden sademäärä vain 12 tunnissa. Tuhannet kodit tuhoutuivat, kouluja suljettiin epämääräiseksi ajaksi, yrityksiä ja maatiloja tuhoutui täydellisesti – usein sellaisissa yhteisöissä, jotka aikaisemmin saivat EU:n rakennerahastotukea.

Eilen humanitaarista apua tuotiin samoilla linja-autoilla, jotka tavallisesti ovat afrikkalaisyhteisöjen käytössä. Koko tilanne on nurinkurinen, epätodellinen – ja silti hyvin todellinen ja tuhoisa niille ihmisille, joiden kodit ja yhdyskuntainfrastruktuuri ovat tuhoutuneet.

Toivomme, että hallituksemme hakee tukea EU:n solidaarisuusrahastosta. Toivon, että Euroopan parlamentti tukee hakemusta. Arvostaisimme sitä, jos parlamentti voisi näkyvästi tukea näitä yhteisöjä Yorkshiren alueella.

  Puhemies. Kiitos, jäsen Wallis. Koska kyse on teidän vaalipiiristänne, meidän on osoitettava yhteisvastuullisuutta.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, rohkenen käyttää puheenvuoron aiheesta, johon olin valinnut aikaisemmin tekemänne huomautuksen perusteella. Totesitte, että lausetta pacta sunt servanda ei tarvitse tulkata, koska jokainen ymmärtää sen.

Kuinka monet nuoret Euroopassa oppivat latinaa ja muinaiskreikkaa, eli niitä kieliä, joita on käytetty alusta alkaen paitsi eurooppalaisen ajattelutavan myös Euroopan henkisten arvojen ilmaisemiseen?

Euroopan unioni kannattaa monikielisyyttä, ja tässä yhteydessä meidän olisikin muistettava nämä kielet, eli muinaiskreikka ja latina. Ne ovat Euroopan henkisen ilmaisun perusta ja niitä on tuettava toimenpiteillä ja ohjelmilla, jotta kaikilla eurooppalaisilla nuorilla on mahdollisuus oppia, mistä heidän omassa eurooppalaisessa nykykielessään käyttämänsä sanat ovat peräisin.

Kuunnellessani kollegojani täällä parlamentissa, ymmärrän muinaiskreikasta ja latinasta johdetut sanat, vaikka en puhukaan heidän kieltään. Miksei tätä mahdollisuutta annettaisi myös eurooppalaisille nuorille?

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Ca urmare a schimbărilor climatice, agricultorii europeni se confruntă tot mai des cu fenomene de secetă şi inundaţii.

Agricultorii din România se confruntă în acest an cu o secetă excesivă, ce a afectat toate culturile însămânţate în toamna anului 2006 şi primăvara anului 2007. În acest an, peste milion de agricultori din sudul, vestul şi estul României nu vor putea recolta nici măcar un kilogram de produs agricol de pe hectarul de teren arabil cultivat, ceea ce va aduce la o creştere explozivă a preţurilor pe piaţa românească la toate produsele agroalimentare şi la falimentul agricultorilor.

Uniunea Europeană trebuie să sprijine mai mult prin Fondul European de Solidaritate statele membre aflate în astfel de situaţii.

  Marco Cappato (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olemme juuri sisällyttäneet keskiviikon käsittelyjärjestykseen äänestyksen parlamentin hallitustenvälistä konferenssia koskevasta lausunnosta.

Perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan tämäniltaista kokousta silmällä pitäen haluan vain kiinnittää kollegojen huomion siihen, että aiemmin Euroopan parlamentin lausunnonantovelvollisuutta – vaikka lausunto ei sinänsä ollutkaan sitova – hyödynsivät itse asiassa Altiero Spinellin tapaiset henkilöt voidakseen vaikuttaa perussopimuksen uudistamista koskeviin päätöksiin.

Saanen kuitenkin sanoa, että aikataulut ja menettelyt on vahvistettu melkeinpä sotilaalliseen tahtiin, niin että valiokunta keskustelee ja äänestää heti tänä iltana, ja sen jälkeen parlamentti tekee päätöksensä keskiviikkona. Tämä tarkoittaa, että olemme luopumassa siitä vaikutusvallasta, jota Euroopan parlamentin olisi pitänyt voida ja jota sen edelleen pitäisi voida käyttää esimerkiksi niihin, jotka haluavat poistaa jopa EU:n tunnukset perustamissopimuksista.

Toivon, että joku paikalla olevista Euroopan parlamentin jäsenistä ehdottaa tätä mahdollisuutta tänä iltana perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa.

  Puhemies. Hyvä jäsen Cappato, todettakoon, että hyväksymme lausunnon vain siinä tapauksessa, että Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja antaa keskiviikkona parlamentille pitämässään puheenvuorossa takeet siitä, että parlamentti otetaan mukaan menettelyn kaikkiin vaiheisiin. Tämä on meidän ehtomme. Keskustelette siitä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnassa tänä iltana.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin edellisessä istunnossa komission jäsen Almunia yllätti monet parlamentin jäsenet ilmoittaessaan Euroopan komission puolesta, että euroalueen ulkopuolelle jäämisen seuraukset olisivat erilaiset uusille jäsenvaltioille – hän mainitsi niistä neljä nimeltä – kuin vanhoille jäsenvaltioille, toisin sanoen Yhdistyneelle kuningaskunnalle, Ruotsille ja Tanskalle. Tämä hyvin rehellinen mutta huolestuttava lausunto on todiste määrätynlaisesta syrjinnästä uusia jäsenvaltioita kohtaan.

Tunnustamalla, että uusia jäsenvaltioita kohdellaan eri tavalla kuin vanhoja, komission jäsen myöntää, että EU on todellisuudessa – joskin epävirallisesti – jaettu ensimmäisen ja toisen luokan EU:hun. Tämä epäoikeudenmukainen tilanne on saanut alkunsa kolme vuotta sen jälkeen, kun kymmenen uutta jäsenvaltiota liittyi EU:hun, ja kuusi kuukautta kahden uusimman jäsenvaltion liittymisen jälkeen. Euroopan komission edustajien olisi hyödyllistä vihdoin ymmärtää, että EU on yhtenäinen yksikkö ja ettei siihen kuulu sellaista kokonaisuutta kuin vanha ja siten parempi EU uuden ja huonomman EU:n vastakohtana.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – (RO) Procedura bugetară pentru anul 2008 deschide perspectiva unei posibile diminuări a fondurilor structurale şi de coeziune pe baza unei rate de absorbţie scăzute în 2007.

În primul an de implementare a unei noi programări financiare, toate statele Uniunii au o rată de absorbţie redusă pentru că trebuie să aştepte aprobarea de către Comisie a programelor operaţionale. Deşi România a fost printre primele ţări care au depus aceste documente, până în prezent ele nu au fost aprobate, în ciuda termenului de 4 luni adoptat de legislaţia europeană.

Întârzierea aprobării programelor operaţionale sectoriale reduce cu aproape un an perioada în care se pot depune proiecte pentru finanţare. Astfel, numeroase proiecte planificate pentru 2007 vor fi întârziate, ceea ce va antrena costuri economice considerabile.

În plus, se creează o discontinuitate în accesarea finanţărilor europene. Fondurile de pre-aderare au fost foarte bine absorbite -Phare în proporţie de 97%- şi sunt convinsă că la fel se va întâmpla şi cu cele structurale şi de coeziune.

Limitarea fondurilor structurale ar afecta într-o proporţie mai mare ultimele state care au aderat la Uniunea Europeană, România şi Bulgaria, care au deja alocate sume mai mici. Cele două ţări beneficiază împreună de un fond egal cu cel al Ungariei. Pentru toate aceste motive consider că reducerea sumelor destinate politicii de coeziune nu trebuie să se facă pe baza absorbţiei din anul curent.

Parlamentul European, ca instituţie care are ultimul cuvânt în privinţa fondurilor structurale, nu trebuie să permită acest lucru şi trebuie să solicite Comisiei Europene să urgenteze aprobarea programelor operaţionale.

  Magda Kósáné Kovács (PSE) . – (HU) Keski- ja Itä-Euroopan hallintojärjestelmien vaihduttua oikeutta mielipide- ja kokoontumisvapauteen on suojeltava, ei niinkään valtiolta kuin aina vain vaikutusvaltaisempien ääriliikkeiden uusfasistisilta ideologioilta. Yleensä ne muodostuvat parlamenttiin kuulumattomista mutta äärimmäisen väkivaltaisista poliittisista ryhmittymistä. Joissakin valtioissa syrjintä ja suvaitsemattomuus ovat yleisiä jopa hallituspolitiikassa.

Lukuisia kansallisia ja etnisiä vähemmistöjä sekä seksuaalivähemmistöjä uhkaillaan. Heidän oikeuksiensa käyttöä rajoitetaan ja vaikeutetaan ja heidän ihmisarvoaan loukataan. Viime viikkoina homoseksuaalit ovat useissa jäsenvaltioissa juhlineet tasa-arvoisia oikeuksiaan. Joissakin paikoissa miljoonien ihmisten juhlinta on sujunut häiriöttä. Toisaalla äärioikeistolaiset liikkeet ovat lietsoneet konflikteja kaduilla.

Ranskan presidentin Jacques Chiracin jäähyväispuheen hengessä kehotan kaikkia Euroopan konservatiiviryhmiä sekä EU:ssa että jäsenvaltioissa ojentamaan auttavan kätensä kaikille vaarassa oleville ihmisille ja heidän tukijoilleen. Puolustakaamme yhdessä Euroopan kansalaisten ihmisarvoa ja vastustakaamme homofobiaa ja kaikkia syrjiviä käytäntöjä. Ellemme nyt suojele oikeutta erilaisuuteen, saattaa käydä niin, ettemme tulevaisuudessa pysty suojelemaan omia oikeuksiamme.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Haluan antaa tunnustusta Portugalin työläisten mielenosoitukselle, jonka heidän ammattiliittonsa CGTP-IN järjesti 5. heinäkuuta Guimarãesissa. Tuen varauksetta heidän rohkeaa ja jaloa vastarintaansa uusia toimia kohtaan, joilla helpotetaan perusteettomia irtisanomisia, sääntelyn purkamista, mielivaltaisten työehtojen asettamista, työehtosopimusneuvottelujen heikentämistä ja hyökkäyksiä työntekijäjärjestöjä vastaan, etenkin ammattiliittoja vastaan.

Nämä epäoikeudenmukaiset ehdotukset ovat osa "joustoturvan" nimellä tunnettua ennennäkemätöntä hyökkäystä työntekijöitä vastaan. Joustoturvan periaate on vahvistettu yhteisön vihreissä kirjoissa tai tiedonannoissa sekä kansallisissa valkoisissa kirjoissa, ja sen yleistavoitteita ovat epävarmat työpaikat, hyväksikäytön pahentaminen ja työntekijöiden oikeuksien polkeminen suurten talous- ja rahoitusryhmittymien voittojen kasvattamiseksi. Tämä 30. toukokuuta järjestetyn laajan yleislakon linjoilla jatkava herkeämätön ja epäitsekäs vastarinta saa tuhannet julkishallinnon työntekijät osoittamaan mieltään ensi torstaina sekä tuhannet muut työntekijät osallistumaan mielenosoitukseen, joka on määrä järjestää Lissabonissa 18. lokakuuta.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin puheenjohtajavaltion vaihtuminen kuuden kuukauden välein johtaa erikoislaatuisiin toimiin ja pyrkimyksiin saavuttaa asetetut tavoitteet hinnalla millä hyvänsä hyvin lyhyessä ajassa. Tämä järjestelmä luo monia jännitteitä, koska määrättyjä päätöksentekoprosesseja nopeutetaan tarpeettomasti.

Perustuslakisopimus on tästä hyvä esimerkki. Niin kutsuttu pohdinta-aika oli liian pitkä. Asia jäi täysin kesken, eikä sitä harkittu perinpohjaisesti, päinvastoin kuin oli suunniteltu.

Oli vaikea saada takaisin menetettyjä mahdollisuuksia Saksan kuusikuukautisen puheenjohtajakauden aikana, eikä perinpohjaiselle keskustelulle parhaista mahdollisista ratkaisuista ollut riittävästi aikaa. Hallitustenvälisen konferenssin liian tiukka aikataulu ja varsinkin sen keskeyttävä lomakausi saattavat hyvinkin johtaa samankaltaiseen tilanteeseen. Vaarana on, että tärkeitä päätöksiä tehdään jälleen kerran hätäisesti ja ilman asianmukaista valmistelua.

  Marc Tarabella (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puhun poikkeuksellisesti italiaa kritisoidakseni määrättyjen RAI:n ulkomaille lähettämien ohjelmien salaamista ja pimentämistä: niihin kuuluu jalkapallo-otteluita ja Formula 1 Grand Prix -kilpailuja sekä elokuvia, tv-sarjoja ja piirroselokuvia.

Ajattelen kaikkia niitä, jotka ovat joutuneet lähtemään kotimaastaan vuosia sitten, ja heidän lapsiaan, jotka haluavat säilyttää yhteyden italialaiseen kulttuuriin. Muiden eurooppalaisten televisiokanavien avoimet lähetykset tekevät tämän vielä vaikeammaksi ymmärtää. Tämä on epäoikeudenmukaista, ja ulkomailla asuvien italialaisyhteisöjen edustajana Euroopan parlamentissa tuen varauksetta vetoomusta , jolle toivotan menestystä.

  Cristian Silviu Buşoi (ALDE). – (RO) Doresc să salut decizia Conferinţei ministeriale a Tratatului Comunităţii Energetice din sud-estul Europei din Muntenegru, din 29 iunie, de a deschide negocierile privind aderarea Moldovei şi Ucrainei la Comunitatea Energetică din sud-estul Europei.

Aderarea Moldovei la acest tratat înseamnă adoptarea legislaţiei comunitare în domeniul energiei şi al mediului; înseamnă integrarea în piaţa europeană de energie electrică şi gaze naturale; înseamnă o perspectivă europeană pentru această ţară; înseamnă în fapt un mare pas înainte către Uniunea Europeană.

Apreciez (că) termenul de 31 decembrie 2007 asumat pentru finalizarea negocierilor privind aderarea Moldovei ca fiind unul realist. Având în vedere că aceste negocieri se vor purta cu Comisia Europeană, solicit Comisiei Europene să nu facă nici un fel de asociere între aderarea-tratat a Moldovei şi cea a Ucrainei.

Negocierile trebuie purtate separat, iar aderarea trebuie să se facă în funcţie de meritele proprii ale fiecărei ţări. Datorită modului în care Ucraina abordează problematica mediului înconjurător, inclusiv în problema în canalului Bâstroe şi a situaţiei cu standardele de securitate nucleară, este posibil ca aderare Ucrainei să întârzie. Ar fi incorect ca într-o astfel de situaţie aderarea Moldovei să fie întârziată datorită problemelor Ucrainei.

  Péter Olajos (PPE-DE). – (HU) Samaan aikaan kun Live Earth -konsertti järjestettiin kaikilla seitsemällä mantereella viime viikonloppuna ilmastomuutoksen torjumiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, annettiin Slovakiassa yllättävä ilmoitus. Eräs sijoituskonserni haluaa rakentaa Slovakian suurimman hiilivoimalan tuskin 20 kilometrin päähän historialliselta Tokajin viinialueelta.

Laitoksen aloitettua toimintansa se päästää vuosittain ilmaan 4 miljoonaa tonnia haitallisia aineita. Vallitsevan tuulensuunnan takia tämä valtava saastemäärä laskeutuu lähes kokonaan Unkariin. Se laskeutuu juuri maailmankuulujen Tokajin reunavuorten alueelle, joka on maailmanperintökohde. Alueella sijaitsee myös Bükkin kansallispuisto, joka on merkittävä Natura 2000 -alue. Juuri tälle alueelle saasteet laskeutuisivat happosateina ja nokena.

Yksi nykyajan suurimmista haasteista on hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, ja kamppailemme epätoivoisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Siksi yhdenkään EU:n jäsenvaltion ei voida sallia näin räikeästi loukkaavan yhteisiä arvojamme ja sitoumuksiamme, kohdistuipa loukkaus sitten sen lähimpään naapurivaltioon tai johonkin muuhun jäsenvaltioon. Kehotan kollegojani, ja etenkin slovakialaiskollegoja, esittämään vastalauseensa tälle hankkeelle. Suosionosoitukset konsertissa eivät riitä, vaan tarvitaan myös toimintaa.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen huolissani ulkomaisten luennoitsijoiden (lettori) asemasta Italian yliopistoissa. He ovat vaatineet tasa-arvoa yli 20 vuoden ajan ja voittaneet neljä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeustapausta, mutta Italian yliopistot jatkavat itsepintaisesti heidän syrjintäänsä. Hiljattain Euroopan yhteisöjen tuomioistuin teki jostain käsittämättömästä syystä Italiaa puoltavan ratkaisun vastoin julkisasiamiehen suositusta. Komissio on nyt päättänyt Italiaa vastaan nostetun kanteen käsittelyn sen sijaan, että se olisi vaatinut oikaisua Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen uuteen päätökseen. Näin päätettiin siitä huolimatta, että syrjinnän jatkumisesta on asiakirjanäyttöä.

Kehotan puhemiestä ottamaan yhteyttä komissioon – etenkin komission jäseneen Špidlaan – ja vaatimaan, että Euroopan kansalaisten oikeutta tasa-arvoiseen kohteluun työpaikoilla kunnioitetaan riippumatta siitä, missä he työskentelevät, ja että komissio puolustaa tätä oikeutta. Lähetän teille taustatiedot tästä asiasta, jotta voitte ottaa sen esille.

  Richard James Ashworth (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tietänette, että miljoona Euroopan kansalaista on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa vaaditaan Euroopan parlamentille yhtä toimipaikkaa. Tämä oli merkittävä tahdonilmaus kansalaisilta, ei vain siksi, että parlamentti voisi säästää vuodessa 200 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja vaan myös siksi, että meitä voitaisiin pitää vastuullisina parlamentin jäseninä tarttuessamme toimeen hiilidioksidipäästöjemme leikkaamiseksi. Katson, että meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on velvollisuus kuunnella ihmisten toiveita ja noudattaa niitä.

Tämä on kuitenkin asia, jota voidaan käsitellä vain hallitustenvälisessä konferenssissa. Siksi kehotankin Euroopan parlamentin puhemiestä ja puhemiehistöä käymään käsiksi tähän asiaan ja ottamaan sen esille ennen tulevaa hallitustenvälistä konferenssia. Parlamentin on varmasti korkea aika kuunnella miljoonan Euroopan kansalaisen huolia ja vaatimuksia ja vastata niihin sekä keskustella tästä asiasta kunnolla.

  Brian Simpson (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, tänä viikonloppuna Saksa pelasi Serbiaa vastaan Heidelbergissa ensimmäistä kertaa suurenmoisen rugby league -ottelun – toiselta nimeltään rugby à treize. Heidelbergin rugby union -seura HTV yritti kuitenkin Saksan rugbyliiton avustuksella häiritä tapahtumaa häpeällisellä käytöksellä. He repivät alas ottelun mainosjulisteita ja uhkasivat saksalaisia pelaajia, että jos nämä edustaisivat maataan rugby league -ottelussa, heitä kiellettäisiin pelaamasta rugby unionia. Saksan rugby union -joukkueen kansallinen valmentaja uhkasi ennen kansallishymnien soittamista erästä pelaajaa ja kielsi häntä vastoin hänen toivomustaan edustamasta maataan ottelussa. HTV pelasi kyseisellä kentällä päivää aikaisemmin, vaikka paikallinen viranomainen oli kieltänyt heitä pelaamasta ja siten pilaamasta seuraavana päivänä pidettävän kansainvälisen ottelun pelikenttää. Kansainvälinen kattojärjestö Rugby League International Board European Federation tunnusti Saksan ja Serbian välisen rugby league -ottelun kansainväliseksi otteluksi.

Rugby union -seura HTV:n ja Saksan rugbyliiton toimet ovat sellaisia, joita voitaisiin odottaa banaanivaltiolta, ei EU:n jäsenvaltiolta, ja nämä toimet osoittavat, millaisia kiihkoilijoita Saksan rugbyliitosta ja HTV:sta on tullut. Niiden käytös oli häpeällistä ja järkytti katsojia. Tätä räikeää syrjintää ja uhkailua ei voida suvaita, ja toivoakseni Euroopan parlamentti ja komissio tuomitsevat sen. Kehotan Saksan viranomaisia keskeyttämään rugby union -seura HTV:n ja Saksan rugbyliiton kaiken tuen kunnes niiden asenteet muuttuvat.

  Marios Matsakis (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, viime viikolla kansainvälinen yhteisö pani hyvin tyytyväisenä ja helpottuneena merkille BBC:n Gazan-kirjeenvaihtajan Alan Johnstonin vapauttamisen. Kuten hyvin tiedetään, ääri-islamilainen ryhmä oli siepannut hänet neljä kuukautta aikaisemmin, ja hänen vapauttamisensa oli käytännössä mahdollista pääosin Hamasin toimien ansiosta. Myönnettäköön, ettei Hamas ole järjestöistä kaikkein mallikelpoisin, mutta sen äskettäisellä valtaannousulla Gazassa on ollut Alan Johnstonin vapauttamisen lisäksi monia muitakin myönteisiä vaikutuksia. Se on lisännyt vakautta ja rauhaa sekä vähentänyt valtavasti Gazan aiempaa korruptiota. Hamasin edustajat valittiin demokraattisesti viime vaaleissa, ja heillä on laaja kannatus palestiinalaisväestön keskuudessa. Kaikkien näiden seikkojen on tietenkin saatava länsimaat pohtimaan uudelleen Hamasia, sen roolia Lähi-idän ongelmassa ja mahdollisesti sen poistamista terroristijärjestöjen luettelosta.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kehotan teitä tutustumaan seuraavanlaiseen tekstiin: "Isillä on taipumus laiminlyödä tyttäriensä häpykieli ja emätin. He harvoin hyväilevät tyttäriensä näitä ruumiinosia, vaikka tämä on ainoa tapa kehittää pienten tyttöjen seksuaalista omanarvontuntoa. Lapset koskettelevat isiensä kaikkia ruumiinosia ja toisinaan kiihottavat heitä. Isien pitäisi tehdä samoin."

Nämä pöyristyttävät, kieroutuneet ja järkyttävät toteamukset ovat peräisin Saksan terveysvalistuskeskuksen julkaisemasta virallisesta lehtisestä nimeltä "Rakkaus, keho ja lääkärileikit". Lehtinen on tarkoitettu 1–3-vuotiaiden lasten vanhemmille. Se on pakollista luettavaa yhdeksässä Saksan osavaltiossa. Sitä käytetään päiväkoti- ja lastentarhahenkilökunnan koulutuksessa.

Arvoisa puhemies, perheministeriön alaisuudessa toimiva laitos käytännössä kehottaa virallisesti insestiin ja pedofiliaan tässä esitteessä. Tämä on anteeksiantamatonta. Kehotan asiasta vastaavaa Euroopan parlamentin valiokuntaa käsittelemään tämäntyyppisiä hallituksen virallisia julkaisuja. Virallisissa esitteissä ei voida sallia pedofilian tai insestin edistämistä missään jäsenvaltiossa.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, Kreikassa sademäärä jäi tänä talvena huolestuttavan vähäiseksi aiheuttaen merkittävää vahinkoa maataloustuotannolle ja karjankasvatukselle. Valitettavasti koko Kaakkois-Euroopassa on kesän alusta lähtien ollut yli kymmenen päivää kestäneitä epätavallisen korkeita lämpötiloja, joihin on liittynyt tuhoisia tulipaloja.

Kotimassani tuhoutui laajoja alueita Pilionissa ja Parnithassa, joka on tärkeä vuoristoalue Attikassa ja on ollut valtion metsä vuodesta 1961. Alueella oli ainutlaatuinen mäntymetsä, jossa oli 1 100 kasvilajia, joista osa on kotoperäisiä ja kasvaa vain tällä alueella. Lisäksi siellä eli 23 harvinaista ja uhanalaista eläinlajia, muun muassa maan tihein saksanhirvikanta.

Valitettavasti ympäristötuhot ovat viime vuosina saavuttaneet painajaismaiset mittasuhteet.

Vaatimukseni on tämä: kehotan teitä aivan vilpittömästi käynnistämään Euroopan unionin aloitteesta maailmanlaajuisen tiedotuskampanjan maapallon suurimmista ongelmista, joihin kuuluvat metsien maailmanlaajuisen tuhoutumisen lisäksi merten pilaantuminen ja liikakalastus, maaperän pilaantuminen ja ilmakehän saastuminen.

Kaikki nämä tekijät aiheuttavat luonnossa ekologisen epätasapainon ja vähentävät biologista monimuotoisuutta. Meidän on tehtävä aloitteita ja toteutettava toimia maapallon pelastamiseksi ennen kuin on liian myöhäistä, sillä pian tilanne muuttuu peruuttamattomasti. Olemme tämän velkaa tuleville sukupolville ja lapsillemme.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluan tänään kiinnittää huomionne Euroopassa eläviin romaneihin ja sinteihin. Tämä 12-miljoonainen syrjäytynyt väestöryhmä on Euroopan suurin vähemmistö. Romanien ja sintien tilanne on hyvin järkyttävä. Päivittäinen rasismi ja syrjintä sekä yleisesti heikot tulevaisuudennäkymät estävät tätä etnistä ryhmää pääsemästä kiinteäksi osaksi demokraattista ja moniarvoista yhteiskuntaamme.

Olin erityisen järkyttynyt kuullessani, että itävaltalainen aloitteleva poliitikko, joka on häpeäksi ammattikunnallemme, totesi hiljattain, että kun näitä ihmisiä tavataan kerjäämästä, heidät pitäisi puhdistaa kaduilta painepesurilla. Siksi olen erityisen iloinen, että Itävallassa on toinen liike, Grazer Initiative -aloite, joka huolehtii tämän ryhmän ongelmista ja on ottanut tehtäväkseen auttaa romaneja ja sintejä selviytymään vaikeasta tilanteestaan ja edistää heidän integroitumistaan. Viime viikolla tämän aloitteen huomattavat edustajat osallistuivat useisiin kokouksiin Brysselissä etsiäkseen ratkaisuja näiden ihmisten ongelmiin yhdessä Euroopan parlamentin ja komission jäsenten kanssa.

Haluan lausua tälle aloitteelle kiitokseni tästä toiminnasta. Tämä on oikea toimintatapa näiden ongelmien selvittämiseksi Euroopassa.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, Zimbabwen kriisin kärjistyessä monet meistä ovat olleet tyrmistyneitä ilmoituksista, että EU:n puheenjohtajavaltio aikoo kutsua Robert Mugaben tulevaan EU:n ja Afrikan huippukokoukseen Lissabonissa.

Mugabe on tietenkin henkilökohtaisesti vastuussa Zimbabwen kriisistä ja kuuluu kiistattomasti niihin zimbabwelaisiin, joilla on matkustuskielto EU:n jäsenvaltioihin EU:n kohdennettujen pakotteiden perusteella.

Parlamentti ymmärtää huippukokouksen merkityksen, mutta se on ilmaissut kantansa selvästi, viimeksi 26. huhtikuuta antamassaan päätöslauselmassa, kun se kehotti neuvostoa "varmistamaan, ettei ketään kiellettyjen henkilöiden luettelossa olevaa henkilöä kutsuta ja ettei kukaan heistä osallistu Lissabonissa joulukuussa – – pidettäväksi kaavailtuun EU:n ja Afrikan huippukokoukseen". Jos EU haluaa säilyttää edes jonkinlaisen uskottavuuden, sen on pidettävä kiinni ainakin omista pakotetoimistaan.

Arvoisa puhemies, on valitettavaa, ettei täällä ole paikalla neuvoston edustajia, mutta saanen pyytää teitä korostamaan neuvostolle voimakkaasti parlamentin julkista toimintalinjaa.

  Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, vuosikymmenten aikana Euroopan valtiot ovat oppineet vähintäänkin kunnioittamaan miljoonien maahanmuuttajien kulttuuria ja uskontoa. Valitettavasti asia on päinvastoin useimpien näiden ihmisten kotimaissa.

Lähi-idässä, Aasiassa ja Afrikassa kristinuskoa tunnustavat ihmiset ovat alkaneet yleisesti kohdata sosiaalista, poliittista ja taloudellista syrjintää. Käytännöllisesti katsoen kaikissa muslimimaissa ihmiset, jotka päättävät liittyä kristilliseen kirkkoon, vaarantavat henkensä. Kaikissa näissä maissa kristityn alkuperäisväestön määrä on vähentynyt jyrkästi. Jopa Turkin kaltaisessa virallisesti maallisessa valtiossa kristittyjä uhkaillaan, ahdistellaan ja jopa murhataan. On helppo yhtyä tunnetun kommentaattorin ehdotukseen, jonka mukaan Turkki on valmis liittymään EU:hun sitten, kun kristillisen kirkon rakentaminen Turkkiin on yhtä helppoa kuin turkkilaisen moskeijan perustaminen Saksaan nykyisin.

Kehotan komissiota ja neuvostoa kiinnittämään pikaisesti huomiota tähän näkökohtaan ollessaan tekemisissä sellaisten hallitusten kanssa, jotka eivät suo vähäisintäkään kunnioitusta ja suojelua alkuperäisille kristillisille vähemmistöilleen.

Puhetta ryhtyi johtamaan 
varapuhemies SIWIEC

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

15. Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely – Elintarvikelisäaineet – Elintarvike-entsyymit – Elintarvikkeissa käytettävät aromit ja ainesosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu seuraavista mietinnöistä:

- Westlundin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0153/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä (KOM(2006)0423 C6-0258/2006 2006/0143(COD))

- Westlundin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0154/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikelisäaineista (KOM(2006)0428 C6-0260/2006 2006/0145(COD))

- Doylen laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0177/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvike-entsyymeistä ja neuvoston direktiivin 83/417/ETY, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1493/1999, direktiivin 2000/13/EY ja neuvoston direktiivin 2001/112/EY muuttamisesta (KOM(2006)0425 C6-0257/2006 2006/0144(COD)) ja

- Drčar Murkon laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0185/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1576/89, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1601/91, asetuksen (EY) N:o 2232/96 ja direktiivin 2000/13/EY muuttamisesta (KOM(2006)0427 C6-0259/2006 2006/0147(COD)).

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, totean olevani iloinen, että käymme tänään tämän keskustelun. Tiedän kuitenkin, että monista, jotka eivät tunne perinpohjaisesti näitä ehdotuksia, tämä ei kuulosta kovinkaan mielenkiintoiselta. Aihe saattaa vaikuttaa hyvin tekniseltä, mutta minulle se ei ole sitä, koska näissä ehdotuksissa yhdistyvät useimmat EU:n painopisteet. Niihin kuuluvat elintarvikkeiden turvallisuus ja kuluttajansuoja, joka on yksi tärkeimmistä painopisteistä. Ehdotuksissa sivutaan myös innovaatioita ja Euroopan elintarviketeollisuuden kilpailukykyä – sehän on yksi Euroopan tärkeimmistä teollisuudenaloista. Ehdotusten tarkoituksena on myös yksinkertaistaa ja parantaa sääntelyä. Vaikka emme vielä olekaan täysin samaa mieltä näihin ehdotuksiin liittyvistä kysymyksistä, luotan siihen, että olemme yhtä mieltä näiden ehdotusten periaatteista, tarkoituksesta ja tavoitteista ja että pääsemme pian yhteisymmärrykseen ratkaisusta.

Kiitän kaikkia esittelijöitä: jäsen Westlundia hänen tekemästään työstä, jäsen Doylea ja jäsen Drčar Murkoa heidän huomattavasta panoksestaan näiden mietintöjen valmistelussa ja tietenkin yleisesti ehdotuksen tukemisesta. Yksinkertaistamisen lisäksi tällä paketilla turvataan myös yhdenmukaistaminen ja edistetään kyseessä olevan kolmen alan välistä johdonmukaisuutta. Yhtenäisellä hyväksymismenettelyllä perustetaan järjestelmä lisäaineiden, entsyymien ja aromien johdonmukaista arviointia ja hyväksymistä varten, ja sillä yksinkertaistetaan hallinnollisia menettelyjä kansallisten viranomaisten ja alan toimijoiden kannalta.

Komiteamenettely on arka kysymys. Ehdotuksessa suositellaan komiteamenettelyä yhteisön lisäaine-, entsyymi- ja aromiluetteloiden päivittämiseksi ja sen varmistamiseksi, että niitä voidaan mukauttaa kohtuullisessa ajassa. Muistutan, että nämä ovat puhtaasti teknisiä ja tieteellisiä kysymyksiä, mutta meidän on voitava ratkaista ne kohtuullisessa ajassa. Tämä on erittäin tärkeää kuluttajien turvallisuudelle ja elintarviketeollisuuden kilpailukyvylle. Olen tietoinen niistä huolenaiheista, joita parlamentin jäsenet ovat tuoneet julki komiteamenettelyn käyttöä koskevasta ehdotuksesta, mutta vaihtoehto olisi toteuttamiskelvoton ja raskas kaikille, etenkin Euroopan parlamentille, eikä sitä voitaisi toteuttaa käytännössä. Tiedän, että käsiteltäväksi on jo jätetty useita tarkistuksia, joissa suositellaan yhteispäätösmenettelyn käyttöä yhteisön lisäaine-, entsyymi- ja aromiluettelon päivittämiseksi. Useiden elintarvikelisäaineiden kohdalla kokemus on osoittanut, että aineiden hyväksyminen yhteispäätösmenettelyllä on aikaa vievää ja hankalaa. Tällä on kielteinen vaikutus innovaatioihin, ja viivytykset lisäävät myös kuluttajille aiheutuvia riskejä. Toisaalta komiteamenettely mahdollistaa nopean hyväksymisen ja rajoitusten käyttöönoton tai tarpeen vaatiessa aineiden käytöstä poistamisen kuluttajien suojelemiseksi.

Katsomme, että komiteamenettelyn käyttöä koskeva ehdotus edistää säännöstön yksinkertaistamista ja on olennainen kyseessä olevien kolmen ehdotuksen kannalta. Tästä syystä vastustaisimme tarkistuksia, joissa suositeltaisiin näiden aineiden hyväksymistä yhteispäätösmenettelyllä. Kannatan kuitenkin varauksetta ehdotukseen sisältyviä tarvittavia mukautuksia valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn vahvistamiseksi. Haluan selventää tätä, koska komission ehdotuksen hyväksymisen aikoihin uuden järjestelmän hyväksyntämenettely oli vielä kesken, joten siinä viitataan edelleen tavanomaiseen sääntelymenettelyyn. Näin ollen sitä on mukautettava, ja teemme sen muutetussa ehdotuksessa ottaaksemme huomioon valvonnan käsittävän uuden sääntelymenettelyn, joka parantaa parlamentin valvontaoikeuksia ja sen oikeutta osallistua täysimääräisesti lisäaineiden, entsyymien ja aromien hyväksymiseen. Olen vakaasti sitä mieltä, että tämän uuden menettelyn avulla saavutamme Euroopan parlamentin tavoitteen samalla kun säilytämme yksinkertaistetun menettelyn hyvät puolet.

Käsittelemme seuraavaksi hyvin lyhyesti elintarvikelisäaineita ja muita ehdotuksia. Elintarvikelisäaineita on käytetty antiikin ajoista lähtien ruuan esillepanon parantamiseksi ja ravitsemuksellisen laadun säilyttämiseksi. Näiden aineiden sääntely on tärkeää, jotta varmistetaan elintarviketurvallisuus ja myös se, ettei kuluttajia johdeta harhaan. Siksi on asianmukaista saattaa nykyinen lainsäädäntö ajan tasalle edistämällä innovaatioita ja kehitystä sillä edellytyksellä, että se on turvallista. Näiden tekijöiden arvioinnista vastaa elintarviketurvallisuusviranomainen muiden lainsäädännössä vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti. Myös aromeja koskevaa nykyistä direktiiviä on muutettava huomattavasti, jotta otetaan huomioon teknologian ja tieteen kehitys aromien alalla ja Euroopan yhteisön elintarvikelainsäädännön muutokset. Selkeyden, tehokkuuden ja yksinkertaisuuden vuoksi lisäisin, että on parasta korvata direktiivi aromeja koskevalla uudella asetuksella ja lisäksi antaa yhtenäisiä hyväksymismenettelyjä koskeva erillinen asetus. Aromeja koskevassa ehdotuksessa varmistetaan kuluttajien korkeatasoinen suojelu samalla kun toimiala voi jatkaa uusien aromien ja sovellusten kehittämistä, jotta pystytään vastaamaan kuluttajien lisääntyneisiin vaatimuksiin sopivampien tuotteiden kehittämisestä.

Lopuksi käsittelen elintarvike-entsyymejä koskevaa ehdotusta. Niitä on käytetty perinteisesti elintarviketuotannossa esimerkiksi leivän, juuston, oluen ja viinien valmistukseen. Niillä voidaan parantaa elintarvikkeiden rakennetta, ulkonäköä ja ravintoarvoa ja niitä voidaan käyttää kemikaaleihin perustuvan teknologian vaihtoehtoina. Toistaiseksi elintarvike-entsyymien käyttöä ei ole vielä täysin yhdenmukaistettu Euroopan unionissa, ja jäsenvaltioiden sääntelyssä on huomattavia eroja. Yhdenmukaisuuden puute on haitannut kaupankäyntiä ja estänyt tämän alan kasvua. Elintarvike-entsyymeille ei myöskään nykyään tehdä EU:n laajuisia turvallisuusarviointeja, lukuun ottamatta niitä harvoja entsyymejä, jotka katsotaan elintarvikelisäaineiksi. Samalla teknologia on kehittynyt ja entsyymien valmistusmenetelmistä on vähitellen tullut monimutkaisempia ja niiden käytöstä edistyneempää ja yleisempää. Näin ollen on oleellista arvioida kaikkien elintarvike-entsyymien turvallisuus.

Komission ehdotuksen tarkoituksena on korjata sääntelyn nykyiset puutteet laatimalla elintarvike-entsyymien hyväksymistä ja käyttöä koskevat yhdenmukaiset yhteisön säännöt. Laatimalla yhteisössä hyväksyttyjen elintarvike-entsyymien luettelo ja päivittämällä sitä tehokkaasti komiteamenettelyllä edistetään tämän johtavan eurooppalaisen alan kilpailukykyä ja varmistetaan kuluttajansuojan korkea taso.

Koska puheaikani on lopuillaan, en pitkästytä teitä vastaamalla erikseen jokaiseen tarkistukseen, mutta täydellinen luettelo komission kannasta kuhunkin tarkistukseen annetaan parlamentin saataville. Kaiketi se sisällytetään tämän istunnon istuntoselostuksiin. Komission vastauksessa selvitetään kantamme kuhunkin tarkistukseen.

Lopuksi kiitän parlamenttia huomattavasta panostuksesta koko lainsäädäntöpakettiin. Lienee yhteisen etumme mukaista – ja luotan siihen, että näin on – säilyttää nämä ehdotukset yhtenä kokonaisuutena ja soveltaa yhtenäistä menettelyä.

Komission kanta Euroopan parlamentin esittämiin tarkistuksiin

Westlundin mietintö (A6-0153/2007)

Komissio hyväksyy kaiken kaikkiaan 28 tarkistusta joko kokonaan, uudelleen muotoiltuina, osittain tai periaatteessa. Yhteensä 39 tarkistuksesta se hylkää 11.

Seuraavat 17 tarkistusta hyväksytään: 1, 2, 4, 5, 6, 7, 9, 10, 15, 21, 22, 23, 24, 27, 28, 30, 32.

Yksi tarkistus hyväksytään osittain ja uudelleen muotoiltuna: 37.

Seuraavat 10 tarkistusta hyväksytään periaatteessa ja uudelleen muotoiltuina: 3, 8, 11, 12, 19, 25, 34, 35, 36, 38.

Seuraavat 11 tarkistusta hylätään: 13, 14, 16, 17, 18, 20, 26, 29, 31, 33, 39.

Westlundin mietintö (A6-0154/2007)

Komissio hyväksyy kaiken kaikkiaan 46 tarkistusta joko kokonaan, uudelleen muotoiltuina, osittain tai periaatteessa. Yhteensä 81 tarkistuksesta se hylkää 35 .

Seuraavat 21 tarkistusta hyväksytään: 8, 13, 14, 16, 18, 19, 21, 22, 36, 39, 42, 46, 48, 51, 56, 57, 59, 60, 3, 61, 62.

Yksi tarkistus hyväksytään osittain: 33 (osa).

Seuraavat kuusi tarkistusta hyväksytään periaatteessa: 9, 26, 28, 35, 43, 44.

Seuraavat 18 tarkistusta hyväksytään periaatteessa ja uudelleen muotoiltuina: 7, 15, 23, 37, 55, 58, 1, 4, 63, 65 (tark. 64), 66 (tark. 65), 68 (tark. 67), 69 (tark. 68), tark. 70, 71, 77, 79, 80.

Seuraavat 35 tarkistusta hylätään: 10, 11, 12, 17, 20, 24, 25, 27, 29, 30, 31, 32, 34, 38, 40, 41, 45, 47, 49, 50, 52, 53, 54, 2, 5, 6, 67 (tark. 66), 70 (tark. 69), 72, 73, 74, 75, 76, 78, 81.

Doylen mietintö (A6-0177/2007)

Komissio hyväksyy kaiken kaikkiaan 32 tarkistusta joko kokonaan, uudelleen muotoiltuina, osittain tai periaatteessa. Yhteensä 40 tarkistuksesta se hylkää kahdeksan.

Seuraavat 13 tarkistusta hyväksytään: 2, 3, 8, 10, 22, 23, 25, 27, 28, 30, 31, 35, 40.

Seuraavat kolme tarkistusta hyväksytään osittain: 1, 4, 19.

Seuraavat kolme tarkistusta hyväksytään osittain ja uudelleen muotoiltuina: 12, 14, 21.

Seuraavat 13 tarkistusta hyväksytään periaatteessa ja uudelleen muotoiltuina: 5, 7, 11, 15, 17, 18, 20, 24, 26, 29, 33, 34, 36.

Seuraavat kahdeksan tarkistusta hylätään: 6, 9, 13, 16, 32, 37, 38, 39.

Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

Komissio hyväksyy kaiken kaikkiaan 29 tarkistusta joko kokonaan, uudelleen muotoiltuina, osittain tai periaatteessa. Yhteensä 53 tarkistuksesta se hylkää 24.

Seuraavat 15 tarkistusta hyväksytään: 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 12, 15, 28, 29, 30, 35, 36, 48.

Seuraavat kymmenen tarkistusta hyväksytään periaatteessa ja uudelleen muotoiltuina: 10, 14, 18, 25, 27, 31 (ensimmäinen osa), 39, 41, 42, 45.

Seuraavat kolme tarkistusta hyväksytään osittain: 24, 33, 34.

Yksi tarkistus hyväksytään osittain ja uudelleen muotoiltuna: 1.

Seuraavat 25 tarkistusta hylätään: 2, 11, 13, 16, 17, 19, 20, 21, 22, 23, 26, 31 (toinen osa), 32, 37, 38, 40, 43, 44, 46, 47, 49, 50, 51, 52, 53.

  Åsa Westlund (PSE), esittelijä. – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän komissiota ja komission jäsentä Kyprianouta heidän rakentavasta yhteistyöstään. Kiitän myös puheenjohtajavaltioita Saksaa ja Portugalia sekä ministerineuvostoa niiden halukkuudesta päästä yhteisymmärrykseen monille toimijoille ja kuluttajille erittäin tärkeistä asioista. Lisäksi lausun suuret kiitokset esittelijä Doylelle ja esittelijä Drčar Murkolle muista tähän pakettiin kuuluvista mietinnöistä sekä varjoesittelijöille kahdesta omasta mietinnöstäni. Olemme pitäneet monia hyödyllisiä kokouksia ja tehneet yhteistyötä hyvin rakentavassa hengessä. Siksi suhtaudunkin hyvin toiveikkaasti siihen, että näitä asioita koskevat jatkokeskustelut sujuvat samassa kitkattomassa ja myönteisessä ilmapiirissä.

Puheenvuoroni aluksi käsittelen ehdotusta asetukseksi elintarvikelisäaineista. Monissa tapauksissa lisäaineiden käyttö on todella tarpeen esimerkiksi elintarvikkeiden säilyvyyden tai koostumuksen parantamiseksi. Ei ole kuitenkaan alkuunkaan selvää, miten kaikki nämä lisäaineet vaikuttavat terveyteemme ja ympäristöön, ja toisinaan lisäaineita käytetään meidän kuluttajien harhaanjohtamiseksi. Siksi vaadin elintarvikelisäaineita koskevan EU:n lainsäädännön tiukentamista ennen kaikkea vahvistamalla vaatimusta, että kuluttajia ei saa johtaa harhaan ja edellyttämällä, että lisäaineen hyväksymisen yhteydessä otetaan huomioon aineen vaikutukset ympäristöön ja allergikkoihin.

Jo nykyisessä lainsäädännössä edellytetään, että lisäaineiden käyttö ei saa olla kuluttajia harhaanjohtavaa. Aivan liian usein kuluttajat kuitenkin huomaavat tulevansa harhaanjohdetuiksi. Esimerkkinä tästä mainittakoon väriaine, jota käytetään, jotta kuluttajille voidaan uskotella halvan jogurtin sisältävän enemmän hedelmää tai marjoja kuin se todellisuudessa sisältää. Näin ollen on tiukennettava vaatimusta, ettei lisäaineita pitäisi käyttää kuluttajia harhaanjohtavalla tavalla. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokuntakin oli tätä mieltä, ja toivon myös parlamentin tukevan tätä kantaa huomenna.

Se, mitä syömme, ei jää omaan kehoomme vaan leviää ympäristöön. Siksi lisäaineiden ympäristövaikutukset on alettava ottaa huomioon päätettäessä siitä, onko niiden käyttö suotavaa vai ei. Puhtaan ympäristön pitäisi myös olla yksi asetuksen tavoitteista. Jotta asiaan saataisiin lisäselvennystä, elintarvikelainsäädännön oikeusperustaa pitäisi muuttaa siten, että sen tarkoituksena on selvästi kansanterveyden ja ympäristön parantaminen eikä vain tavaroiden vapaan liikkuvuuden edistäminen EU:n sisämarkkinoilla.

Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on tukenut joitakin ehdotuksia ympäristönäkökohtien paremmasta huomioon ottamisesta, ja toivon, että parlamentti voisi tehdä samoin huomenna.

Käsittelen nyt allergikkojen tilannetta. Nykyisin kaikki allergeeneja sisältävät elintarvikkeet on varustettava asiasta kertovilla pakkausmerkinnöillä. Tämä on hyvä asia, mutta se ei riitä. Allergikkojen ja tietyille aineille intoleranttien henkilöiden on voitava syödä tavallisissa elintarvikeliikkeissä myytäviä elintarvikkeita ja tavallisissa ravintoloissa tarjottavaa ruokaa tarvitsematta turvautua erityisruokavalioon. Näin ollen allergikoille ongelmia aiheuttavien lisäaineiden hyväksyminen ei saa ilman erityisen painavia syitä vähentää heille tarkoitettujen elintarvikkeiden tarjontaa. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on tukenut osittain tähän asiaan liittyviä vaatimuksiani, ja toivon, että parlamentti käyttää huomenna tilaisuutta hyväkseen ja edistää allergikkojen elämän helpottamista tukemalla minun ja muiden tekemiä tarkistuksia, joissa vaaditaan ottamaan erityisesti allergikot paremmin huomioon.

Käsittelen nyt muutamalla sanalla erästä väriaineiden ryhmää, joka tunnetaan nimellä atsovärit. Ne oli aiemmin kielletty Ruotsissa, koska ne saattavat aiheuttaa ongelmia allergikoille. Jokin aika sitten englantilainen sanomalehti The Guardian kiinnitti myös huomiota vielä julkaisemattomaan englantilaistutkimukseen, joka herättelee jälleen henkiin varsin huolestuttavaa keskustelua atsovärien ja lasten ylivilkkauden mahdollisesta yhteydestä. Näin ollen vaadin, että atsovärejä sisältävät elintarvikkeet varustetaan erityismerkinnällä.

Lopuksi meidän on pohdittava seuraavia kysymyksiä: kuka päättää tulevaisuudessa elintarvikkeidemme sisällöstä ja mitä päätöksentekomenettelyä käytetään? Kehotan kaikkia parlamentin jäseniä äänestämään niitä tarkistuksia vastaan, joiden tarkoituksena on rajoittaa kuluttajien mahdollisuutta valvontaan hyväksymismenettelyn yhteydessä, ja sen sijaan äänestämään valvonnan ja avoimuuden lisäämistä koskevien tarkistusten puolesta. Elintarvikkeisiimme liittyvä salailu uhkaa vakavasti vahingoittaa kuluttajien luottamusta sekä EU:hun että elintarviketeollisuuteen. Ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin päättäessä asioista yhdessä päätöksentekoprosessi on myös demokraattisempi ja avoimempi. Komiteamenettely vaarantaa demokraattisen mahdollisuuden saattaa asianomaiset päättäjät vastuuseen ja heikentää tuntuvasti valvontaa ja mahdollisuutta vaikuttaa päätöksiin. Kaiken lisäksi on sattunut tapauksia, joissa valtuudet on ylitetty komiteamenettelyllä tehtyjen päätösten yhteydessä, eikä parlamentin ja neuvoston yhdessä vahvistamia periaatteita ole näin ollen noudatettu. Juuri tällä viikolla Euroopan parlamentille esimerkiksi ilmoitettiin tukena maksettujen varojen käytöstä. Suosittelenkin, että parlamentilla olisi yhteispäätösoikeus näissä kysymyksissä, vaikka uudella valvonnan käsittävällä sääntelymenettelyllä on hyvätkin puolensa.

  Avril Doyle (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelijänä pidän elintarvike-entsyymejä koskevaa komission ehdotusta sekä muita tähän pakettiin kuuluvia ehdotuksia myönteisinä, samoin kuin alan teollisuus ja kuluttajajärjestöt yleensä. Tämä ehdotus on oikeastaan ensimmäinen elintarvike-entsyymejä koskeva erityissäädös.

Entsyymejä lisätään elintarvikkeisiin hyvin monenlaisissa teknisissä tarkoituksissa elintarvikkeiden valmistuksen, prosessoinnin, käsittelyn, pakkaamisen, kuljetuksen tai varastoinnin aikana. Yleisimmin entsyymejä käytetään leivonnaisten, oluen ja juustojen valmistuksessa sekä alkoholin ja muiden juomien valmistuksessa.

Vaikka entsyymejä on käytetty vuosisatoja elintarvikkeiden valmistuksessa, 1900-luvun toisella puoliskolla niiden käyttö elintarviketuotannossa lisääntyi huomattavasti, ja 1980-luvulta alkaen entsyymejä valmistavat yritykset ovat käyttäneet geenitekniikan menetelmiä tuotantotehon ja laadun parantamiseen sekä uusien tuotteiden kehittämiseen.

Toistaiseksi yhteisössä ei ole yhdenmukaisia säännöksiä elintarvike-entsyymien käytöstä, mikä aiheuttaa paitsi kaupan esteitä ja oikeudellista epävarmuutta myös eroja 27 jäsenvaltion terveys- ja kuluttajansuojanormeissa, sillä vain kolmella jäsenvaltiolla on nykyisin omat riskinarviointimenettelyt, nimittäin Yhdistyneellä kuningaskunnalla, Ranskalla ja Tanskalla.

Elintarvike-entsyymejä koskeva asetus parantaa näin ollen yhtenäismarkkinoiden toimintaa tällä alalla ja edistää siten EU:n innovaatioita ja kilpailukykyä ja takaa samalla kuluttajansuojan ja ympäristönsuojelun korkean tason.

Jäsen Westlundin esittelemä ehdotus yhtenäisestä hyväksymismenettelystä parantaa myös yhtenäismarkkinoiden tehokasta toimintaa, kun EU:n elintarviketurvallisuusviranomainen vastaa kaikista elintarvikkeiden parannusaineiden riskinarvioinneista ja lupamenettelyistä.

Haluan korostaa vain muutamia näkökohtia. Arvoisa komission jäsen, minäkin kannatan "parlamentaarisen valvonnan käsittävän komiteamenettelyn" soveltamista tähän lainsäädäntöön. Haluaisin myös, että tätä sovellettaisiin yhdenmukaisesti paketin kaikkiin neljään mietintöön, koska nämä ovat teknisiä mietintöjä, joiden käsittelyn hoitavat parhaiten elintarviketurvallisuusviranomaisen asiantuntijat ja komissio. Koska tämä uusi valvontajärjestelmä on lisäksi vasta alkuvaiheessa, sen on annettava toimia jonkin aikaa ennen kuin sitä ryhdytään arvioimaan.

Olen huolissani päällekkäisen hyväksymismenettelyn mahdollisuudesta, jonka tämä entsyymejä koskeva uusi asetus saattaa aiheuttaa niiden muuntogeenisistä organismeista peräisin olevien elintarvike-entsyymien osalta, jotka kuuluvat geneettisesti muunnelluista elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen (EY) N:o 1829/2003 soveltamisalaan. Komission nykyisen ehdotuksen sanamuodossa edellytetään, että tällaiset elintarvike-entsyymit on hyväksyttävä kyseisen asetuksen mukaisesti ennen kuin niitä voidaan arvioida tämän asetuksen nojalla niiden sisällyttämiseksi yhteisön elintarvike-entsyymiluetteloon.

Vaikka meillä on takeet siitä, että elintarviketurvallisuusviranomaisen käsittelemiin tapauksiin sovelletaan parhaita hallintokäytäntöjä, olen esittänyt mietintööni täysistuntotarkistuksia tehdäkseni selväksi, että elintarviketurvallisuusviranomainen voisi tehdä yhteisiä tai samanaikaisia arviointeja asiaa koskevien kahden säädöksen nojalla. Kannatan samanlaisia tarkistuksia elintarvikelisäaineita ja -aromeja koskeviin mietintöihin. Tässä säädöspaketissa tarvitaan koordinoitua sanamuotoa, ja neuvoston, komission ja alan teollisuuden välillä vallitsee suurimmaksi osaksi yhteisymmärrys menettelytavoista.

Elintarvike-entsyymit eivät ole eivätkä voi olla muuntogeenisiä organismeja. Yhä suurempi osa näistä entsyymeistä on kuitenkin peräisin muuntogeenisistä mikro-organismeista, ja on tärkeää korostaa tätä eroa väärinkäsitysten välttämiseksi.

Entsyymejä koskevassa mietinnössäni suosittelen painokkaasti tälle asetukselle yhtä oikeusperustaa, sillä se edistää oikeusvarmuutta useimpien Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen näistä asioista antamien tuomioiden mukaisesti. Totean kaikella kunnioituksella, että kaksinkertainen oikeusperusta tarkoittaa yleensä huolimatonta laadintaa ja mahdollisuutta toimenpiteiden riitauttamiseen. Tämä asetus on pelkästään markkinoiden yhdenmukaistamistoimenpide, joten haluaisin mieluummin ainoaksi oikeusperustaksi 95 artiklan, siis pelkän sisämarkkinaoikeusperustan.

Keskeinen huolenaihe elintarvikelisäaineita koskevassa mietinnössä on useissa tarkistuksissa ehdotettu muutos valmistuksen apuaineiden määritelmään. Tämä edellyttäisi näiden aineiden hyväksymistä ja merkitsemistä lisäaineiksi, jos niitä on lopputuotteessa, vaikka niillä ei olisikaan vaikutusta. Komissio ei esittänyt tätä muutosta alkuperäisessä ehdotuksessaan, ja tämä merkitsi huomattavaa poikkeusta EU:n elintarvikelainsäädännön nykykäytännöstä ja aiheuttaisi mahdollisesti huomattavia seurauksia Euroopan elintarviketeollisuudelle.

Tällainen muutos poikkeaisi Codex Alimentariuksessa annetusta valmistuksen apuaineiden määritelmästä ja voisi näin ollen vaikuttaa haitallisesti EU:n kilpailukykyyn ja kansainväliseen kauppaan. Suhtaudun myös epäillen siihen, parantaisivatko tällaiset sekavat pakkausmerkinnät oikeastaan kuluttajansuojaa.

Lopuksi kiitän kaikkia kollegojani heidän tuestaan ja yhteistyöstään, etenkin kollegoja Westlund ja Drčar Murko. Meidän on koordinoitava ja yhdenmukaistettava tämän paketin neljä säädöstä mahdollisimman pitkälle laatiaksemme johdonmukaisia ja käyttökelpoisia asetuksia, joita on helppo tulkita ja soveltaa kaikissa jäsenvaltioissa, ja odotan innokkaasti näiden mietintöjen lisäviimeistelyä toisessa käsittelyssä.

  Mojca Drčar Murko (ALDE), esittelijä. – (SL) Kannatan aromeista annetussa asetuksessa esitettyä kantaa: vanhentunutta EU:n lainsäädäntöä on uudistettava ja yksinkertaistettava sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja teknisen kehityksen edistämiseksi, ei kuitenkaan kuluttajansuojaa heikentämällä. Suojelua on päinvastoin lisättävä.

Uusien elintarvikelisäaineiden hyväksymistä koskevien vakiosääntöjen tarkoituksena on lisätä kuluttajien luottamusta. Sääntöjen on oltava sellaiset, että ne estävät kuluttajien harhaanjohtamisen ennen kaikkea täsmällisten ja selvien pakkausmerkintöjen avulla.

Elintarviketurvallisuuden toksikologisten näkökohtien ohella on mielestäni otettava huomioon myös se, onko aromien lisääminen elintarvikkeisiin tarkoituksenmukaista. Valmistajien on tosiaankin mahdollista käyttää voimakkaita aromeja valmisruokiensa huonolaatuisten ainesosien peittämiseen. Kysymys aromien teknologisesta tarkoituksenmukaisuudesta liittyy siis ihmisten terveyden suojelua koskeviin periaatteisiin.

Asetuksen kiistanalainen osa koskee nähdäkseni niitä elintarvikkeiden ainesosia, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, etenkin yrttejä ja mausteita. Ne sisällytettiin asetustekstiin sen jälkeen, kun genotoksisuutta ja yrttien määrättyjen, vain biologisesti vaikuttavien ainesosien karsinogeenisia vaikutuksia koskevat mietinnöt oli julkaistu. Noin 60:tä yrttiä ja maustetta koskevat sallitut enimmäismäärät sisältyvät asetuksen liitteeseen III.

Emme aliarvioi tieteellistä näyttöä, jonka mukaan biologisesti vaikuttavat ainesosat voivat olla sinänsä haitallisia. Olen samaa mieltä siitä, että on suljettava pois mahdollisuus, että myrkyllisiä aineita joutuisi valmisruokiin vahingossa. Toistaiseksi ei ole tieteellistä näyttöä tällaisten ainesosien haitallisuudesta silloinkaan, kun niitä esiintyy hyvin vähäisinä määrinä yrtti- ja mausteseoksissa ja nautimme niitä valmisruuissa.

Yksi mahdollinen seuraus sallittujen enimmäisarvojen määrittelystä biologisesti vaikuttavien ainesosien perusteella saattaisi olla se, että määrätyt perinteiset tuotteet, jotka ovat jo vuosikymmeniä olleet Euroopan markkinoilla, poistuvat markkinoilta ja elintarvikkeiden valmistajat luopuisivat yrttien käytöstä korvaten ne aromeilla.

Puhun lähes kaikkien ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan jäsenten nimissä sanoessani, että biologisesti vaikuttavia ainesosia koskevaa kysymystä on käsiteltävä monitahoisesti ja yhtenäisesti. Ehdotan, että parlamentin jäsenet kannattavat täysistunnossa valiokunnan valtaenemmistön puoltamaa ratkaisua. Siinä tapauksessa liitteessä III oleva B osa säilyisi asetuksessa mutta jätettäisiin tyhjäksi, kunnes sille saadaan tieteellisesti kestävä perusta ja kunnes komissio tilaa toimivaltansa rajoissa asiaa koskevan tutkimuksen, jossa laskettaisiin kyseisten elintarvikkeiden päivittäisen keskikulutuksen perusteella ihmisten terveyteen kohdistuva todellinen riski.

Kannatamme lisäaineita koskevassa asetuksessa esitettyä näkemystä, jonka mukaan aineen sisällyttäminen sallittujen aineiden luetteloon edellyttää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) myönteistä lausuntoa, vaikka tämän ei pitäisikään olla ainoa peruste. Toksikologinen hyväksyttävyys ei osoita kattavasti sitä, miten järkevää lisäaineiden käyttö on sitä silmällä pitäen, että Euroopan unioni pyrkii valistamaan ihmisiä terveellisistä ruokailutottumuksista. Tällä perusteella riittävän teknisen tarpeen käsitettä on mielestämme käytettävä rajanvetoa koskevien ongelmien poliittisessa tulkinnassa. On esimerkiksi järkevää estää kuluttajien harhaanjohtaminen lisäaineiden tuomalla hyödyllä, jos niistä ei todellisuudessa ole mitään hyötyä.

Ryhmämme tukee myös uusien lisäaineiden, aromien ja entsyymien yhtenäistä ja keskitettyä lupamenettelyä edellyttäen, että menettelystä tulee tehokkaampi, nopeampi ja avoimempi. Meillä oli tiettyjä epäilyksiä, jotka toimme esiin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan keskustelussa, mutta arvioituamme uuden ehdotuksen hyvät ja huonot puolet tulimme siihen lopputulokseen, että komiteamenettely ja siihen liittyvä valvontaoikeus antavat parlamentille mahdollisuuden täydentää elintarvikelisäaineiden hyväksymiseen liittyviä teknisiä näkökohtia määrätyillä poliittisilla perusteilla, jotka vaikuttavat pitkällä aikavälillä tärkeiltä kuluttajien suojelun kannalta.

Lopuksi lausun vilpittömät kiitokset kahden muun asetuksen esittelijöille, joiden erinomaisen yhteistyön ja varsin tuloksekkaan näkemystenvaihdon ansiosta nämä asetukset muodostavat uuden lainsäädäntöpaketin.

  Manuel Medina Ortega (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puheenjohtaja vaati oikeudellisten asioiden valiokuntaa antamaan lausuntonsa asianmukaisesta oikeusperustasta ehdotukselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäisestä hyväksymismenettelystä.

Tutkittuaan asiaa oikeudellisten asioiden valiokunta on ensinnäkin todennut, että kaksinkertainen oikeusperusta on täysin mahdollinen. Esimerkkinä mainitsen tuomioistuimen vuonna 1988 asiassa komissio v. neuvosto tekemän ratkaisun, jossa vahvistetaan kaksinkertaisen oikeusperustan mahdollisuus silloin, kun henkilöiden suojelun ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan tavoitteet ovat yhtäpitävät.

Mielestämme nämä tavoitteet ovat yhtäpitävät tämän direktiivin tapauksessa. Direktiivin tarkoituksena ei ole vain sisämarkkinoiden tukeminen vaan myös mahdollisimman korkeatasoisen oikeussuojan tarjoaminen.

Menettelylliseltä kannalta tämä ei tuota vaikeuksia, sillä menettely on sama eli yhteispäätösmenettely. Tästä huolimatta katsomme, että yksinomaan sisämarkkinoihin pohjautuva 95 artikla ei riitä oikeusperustaksi ja että sitä on siksi täydennettävä 175 artiklan 1 kohdalla, joka liittyy ihmisten terveyden suojeluun.

  Horst Schnellhardt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat!

Arvoisa komission jäsen, alustuspuheenvuorossanne kuvailitte näiden uusien järjestelyjen hyviä puolia: suurempaa oikeusvarmuutta, parempaa tiedottamista kuluttajille ja – mikä tärkeintä – byrokratian vähentämistä. Annan teille täyden tukeni! Pyydän teitä jatkamaan ja muuttamaan tämän direktiivisekamelskan asetuksiksi. Silloin saamme merkittävän ja moitteettoman oikeusperustan EU:n lainsäädännölle.

Koska asetuksia tietenkin sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisenaan, sisämarkkinaehdoissa on joustettava tiettyyn rajaan asti ja annettava asiaa koskevia ilmoituksia. Tästä syystä valiokunnan ehdotus yhteispäätösmenettelyn käytöstä tuotevalvonnassa on tarpeeton. Kannatan voimakkaasti yhteispäätösmenettelyä, mutta tässä tapauksessa puhun silti laajennetun komiteamenettelyn käytön puolesta. Olen varma, että voitte hyväksyä tämän.

Tuotteiden ja elintarvikelisäaineiden vaikutusta terveyteen tai, kuten jäsen Westlund toteaa, luontoon, ei myöskään pitäisi käsitellä näissä asetuksissa. Meidän pitäisi keskittyä asetettuun tavoitteeseen. Muutoin tuloksena on laaja sääntelyjärjestelmä, emmekä saavuta tavoitteitamme. Tätä varten on olemassa runsaasti muita sääntöjä.

Ehdotus elintarvikelisäaineiden sallimisesta vain siinä tapauksessa, ettei niiden vaikutusta saada aikaan mausteilla, on mielestäni myös kohtuuton. Tälle ei ole tieteellistä perustaa. Emme voi suostua tähän.

Olen oikeastaan hyvin tyytyväinen hyväksymismenettelyihin. Hyvät komission jäsenet, osoittakaa kuitenkin hiukan luottamusta kollegoihinne! Miksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA) asetettiin kuuden kuukauden määräaika ja komissiolle yhdeksän kuukauden määräaika? Arvoisa komission jäsen, tähän pitäisi saada muutos. Noudattakaa ehdotusta asettamalla molemmille toimielimille kuuden kuukauden määräaika. Tämän pitäisi mahdollistaa myönteinen kehitys.

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia kolmea esittelijää, etenkin jäsen Doylea, jonka laatiman mietinnön varjoesittelijä olen Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä. Haluan yrittää määritellä kantojemme yhteneväisyyksiä mutta myös niiden eroja. Aiemmin puheenvuoron käyttäneiden ryhmäni jäsenten tavoin kannatan kaksinkertaisen oikeusperustan vahvistamista näille asetuksille, sillä mielestäni tähän komission ehdotukseen sisältyvä parempi kuluttajansuoja on oikeastaan kaikkein tärkein peruste.

Kuten jäsen Doyle on jo maininnut, vain kolme jäsenvaltiota on toistaiseksi ottanut käyttöön entsyymien turvallisuusarvioinnin kansallisessa lainsäädännössään. Tästä syytä tarvitaan Euroopan tason turvallisuusarviointia – nimenomaan kuluttajien turvallisuuden takia.

Toivon, että huomisessa täysistunnossa noudatetaan valiokunnan esimerkkiä ja hyväksytään komission asiakirjassa esitettyjen perusteiden ohella lisäperuste elintarvike-entsyymien lisäämiselle yhteisön luetteloon: niiden käytöstä on oltava hyötyä kuluttajalle.

Muuntogeenisistä organismeista johdetut entsyymit ovat tärkeä aihe minulle, kuten monille muillekin Euroopan parlamentin jäsenille. Muistan hyvin, miten keskustellessamme muutama vuosi sitten Euroopan parlamentissa muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja koskevasta asetuksesta monet meistä yrittivät saada läpi Euroopan kansalaisten toiveen, että muuntogeenisistä organismeista johdetut entsyymit ilmoitettaisiin pakkausmerkinnöissä. Tuolloin huomiomme kiinnittyi tähän entsyymilainsäädännön yleiseen tarkistukseen. Tämä on nykyinen tilanne, ja siksi katson, että nyt on tullut aika saada Euroopan kansalaisten suuren enemmistön toiveet läpi.

Siirtyäkseni omasta toimeksiannostani suoraan Åsa Westlundin mietintöön totean tietenkin kannattavani yhteispäätösmenettelykäytäntöä, sillä entsyymien kaltaista aihetta olisi käsiteltävä mahdollisimman avoimesti. On tietenkin mielenkiintoista, että komissio puhuu laajennetun komiteamenettelyn puolesta täällä parlamentissa, vaikka olemme selkä seinää vasten toisen muuntogeenisiä organismeja koskevan asiakirja-aineiston kanssa. Mielestäni on erittäin kiintoisaa, että tässä tapauksessa pidetään mahdollisena valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn soveltamista yksittäisen entsyymin hyväksymiseen, vaikka tämä ei ilmeisesti vielä päde muihin aiheisiin kuten muuntogeenisiin organismeihin.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän jäsen Doylea hänen elintarvike-entsyymejä koskevasta erinomaisesta mietinnöstään ja loistavasta yhteistyöstä kaikkien varjoesittelijöiden kanssa.

Entsyymien käyttö elintarvikkeiden valmistuksessa on tunnettu hyvin kautta aikojen. Viime vuosina monipuolisten käyttötapojen määrä on kuitenkin moninkertaistunut. Siksi on välttämätöntä antaa uutta EU:n lainsäädäntöä tästä elintarviketuotantoon liittyvästä näkökohdasta.

Esittelijä on kiinnittänyt huomiota muun muassa seuraaviin aloihin: selkeiden määritelmien laatiminen elintarvike-entsyymeille ja elintarvike-entsyymivalmisteille, tuotteiden asianmukaiset pakkausmerkinnät ja kenties kaikista kiistanalaisimpana muuntogeenisistä mikro-organismeista johdetut elintarvike-entsyymit.

Yleisesti ottaen kannatan varauksetta esittelijän mietinnössään noudattamaa linjaa. Muuntogeenisistä organismeista johdettujen entsyymien osalta olen kuitenkin päättänyt noudattaa jäsen Doylea tiukempaa ympäristöystävällistä lähestymistapaa, vaikka myönnänkin, että esittelijä on tehnyt merkittäviä kompromissimuutoksia, joilla parannetaan huomattavasti muuntogeenisiä organismeja koskevaa käytäntöä.

Vaikka vaikutankin kenties hieman liian varovaiselta kuin varomattomalta, haluan tästä huolimatta selvittää asian, sillä aiheeseen liittyy joitakin toistaiseksi ratkaisemattomia tieteellisiä kysymyksiä ja tuntemattomia tekijöitä. Kun on lisäksi kyse kansalaistemme terveydestä, on mielestäni aina parempi katsoa kuin katua. Sitä paitsi Euroopan kansalaisten näkemys ja yleinen käsitys kaikesta, mikä liittyy muuntogeenisiin organismeihin, on toistaiseksi vähintäänkin epäluuloinen. On vain oikeus ja kohtuus, että kansalaiset saavat kattavat, erittäin selkeät ja vilpittömän täsmälliset tiedot sellaisista elintarvikkeista, jotka sisältävät määrättyjä muuntogeenisistä organismeista johdettuja aineita. Vain tällä tavoin kansalaiset tuntevat voivansa nauttia täysin turvallisesti entsyymien avulla tuotettuja elintarvikkeita ja olevansa tarkasti perillä entsyymien valmistusmenetelmästä. Kuluttajien valtaenemmistö ei ehkä hyödynnä täysimääräisesti tällaista menettelyä, mutta se on niiden harvojen käytettävissä, jotka haluavat oikeutetusti olla täysin tietoisia asiasta.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kemiallisia aineita lisätään nykyisin yhä useampiin elintarvikkeisiin Euroopassa ja maailmanlaajuisesti. Elintarviketeollisuus tarjoaa yhä useampia elintarvikkeiden korvikkeita kansalaisille ja etenkin lapsille. Usein vaikuttaa siltä, kuin nauttisimme yhtä paljon kemiallisia lisäaineita kuin elintarvikkeita.

Epäterveellinen ravinto on vaaraksi erityisesti nuorille. He ovat kaikkein alttiimpia mainonnan houkutuksille ja kuluttavat eniten väriaineita juomissa ja makeisissa, etenkin valmiiksi pakatuissa tuotteissa. Mietintö on oikeansuuntainen, mutta on huolestuttavaa, ettei siinä kielletä muuntogeenisten organismien käyttöä elintarvikkeissa ja korostetaan niiden käyttömahdollisuuksia.

Hyvät kollegat, kehotan teitä pohtimaan seuraavaa. Jos poistamme elintarvikelisäaineet ja korvaamme ne tietyissä tapauksissa muuntogeenisillä organismeilla, saatamme tulevaisuudessa altistaa kansalaiset uusille riskeille luomalla olosuhteet toistaiseksi tuntemattomille taudeille ja niiden haittavaikutuksille ihmiskehoon.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Kiitän esittelijöitä heidän rakentavasta yhteistyöstään. Yksi seuraus tästä oli se, että mietintöön sisällytettiin tarkistukseni, jotka koskevat aromivahventeiden käytön rajoittamista, atsovärien vaaroja sekä geneettisesti muunnettujen lisäaineiden ja säilöntäaineina käytettävien torjunta-aineiden merkitsemis- ja riskinarviointivaatimuksia. Toivon, että nämä tarkistukset säilytetään täysistunnossa.

Kannatan esittelijän ehdotusta kaksinkertaisesta oikeusperustasta. Lisäaineita hyväksyttäessä on otettava huomioon niiden ympäristövaikutus. Tämä saattaa olla tarpeen moitteettoman puhdistustuloksen saavuttamiseksi jätevedenpuhdistamoissa.

Komission ehdotuksen tärkein ajatus on lisäaineita koskevien komiteamenettelyjen käyttöönotto. Tässä olisi vaarana se, että liian monet lisäaineet hyväksytään ja että ainoastaan todistettavasti vaaralliset aineet kielletään. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kokemusten mukaan varovaisuusperiaatteella ei ole juurikaan merkitystä. Lisäksi yksi asetuksen keskeisistä vaatimuksista on se, ettei kuluttajia johdeta harhaan. Näiden asioiden tulkinta on poliittinen kysymys, joka koskettaa siten myös parlamenttia.

Meillä on oikeus hyvään, luonnolliseen ja turvalliseen ravintoon. Lisäaineita käytetään usein sellaisissa elintarvikkeissa, jotka eivät ole tuoreita eivätkä luonnonmukaisia. Kuluttajille on pelkkää hyötyä siitä, ettei luonnollisen ja tuoreen ravinnon kilpailuetua heikennetä lisäaineita koskevalla leväperäisellä lainsäädännöllä, jolla edistetään keskitettyä ja suurimittaista elintarviketuotantoa sekä pitkiä kuljetusmatkoja, jotka nekään tuskin ovat ympäristölle hyväksi.

Siksi komission on järjetöntä väittää, että värin antaminen muutoin värittömälle elintarvikkeelle on erityisen painava syy väriaineiden käytölle. Juuri tällainen menettely on omiaan johtamaan kuluttajia harhaan. Ehdotus makeutusaineiden käyttämisestä erityisesti tuotteiden säilyvyyden pidentämiseen on harhaanjohtava ja pitäisi poistaa.

Toivottavasti väriaineiden vähentäminen lapsille tarkoitetuissa elintarvikkeissa saa kannatusta lasten suojelemiseksi. Myöskään nanohiukkasia ei pitäisi hyväksyä tässä asetuksessa, joka ei ole tarkoitettu nanohiukkasten ominaisuuksien käsittelyyn. Meidän pitäisi myös kiinnittää erityistä huomiota allergikkoihin, ettei heidän tarvitsisi rajoittaa ruokavaliotaan lisäaineiden takia.

Niiden valmistajien, jotka eivät anna riittävästi tietoa käyttämistään lisäaineista, ei tietenkään pitäisi saada hyväksyntää näille aineille. Tiedon salaaminen ei saa olla valmistajille kannattavaa. Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmän jäsenet ovat jättäneet käsiteltäväksi tarkistuksia kaikkien näiden näkökohtien huomioon ottamiseksi. Jos tarkistukset hyväksytään, tuloksena on kuluttajia suojeleva lainsäädäntö.

Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on suhtautunut yhtä johdonmukaisesti muihin asetuksiin. Luonnollisesti maustettuja elintarvikkeita ei saa asettaa epäedulliseen asemaan, kuten komission ehdotuksessa kävisi. Kehotan kaikkia tukemaan luontaisia mausteita ja torjumaan keinotekoisia lisäaineita valmistavan teollisuuden harhaanjohtavat houkutukset.

  Pilar Ayuso (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, käsittelen puheenvuorossani aromeista annettua asetusta. Kiitän aiheen esittelijää Murkoa yhteistyöstä ja saavuttamastamme hyvästä yhteisymmärryksestä.

Ensinnäkin olen tyytyväinen komission ehdotukseen, koska siinä saatetaan lainsäädäntö ajan tasalle ja samalla yksinkertaistetaan hyväksymismenettelyjä ja keskitetään aromien markkinointiin liittyvä riskinarviointi ja hyväksyttyjen aineiden luettelon laatiminen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle (EFSA).

Myös parlamentti on antanut tärkeän panoksen tähän mietintöön, jonka koordinoinnin jäsen Murko on hoitanut erittäin hyvin, kuten totesin.

Pidämme komiteamenettelyä asianmukaisena ja olemme yhtä mieltä siitä edellyttäen, että parlamentti säilyttää mahdollisuuden tutkia sitä silloin kun hyväksi näkee. Asetuksen soveltamisalaa on laajennettava pakasteyrtteihin ja -mausteisiin teknologian edellytysten mukaisesti.

Luontaiset aromit on ilmoitettava pakkausmerkinnöissä, koska kuluttajilla on oikeus tähän tietoon. Muuntogeenisistä organismeista valmistetut elintarvikkeet ja elintarvikkeiden ainesosat, jotka täyttävät muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun asetuksen (EY) N:o 1829/2003 ja nykyisen asetuksen vaatimukset, on arvioitava ainoastaan EFSA:ssa molemmissa hyväksymismenettelyissä vahvistetulla tavalla. Niihin ei pidä soveltaa kahta eri menettelyä samassa tarkoituksessa.

Luontaisilla yrteillä ja mausteilla on omat tyypilliset ominaisuutensa, ja mielestäni niiden poistaminen liitteestä on hyvä ratkaisu.

Asetuksessa ei edellytetä siirtymäkautta, mutta sitä tarvitaan myös nykyisen asetuksen voimassaoloaikana. Tämä on Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän tarkistusten tarkoitus.

  Edite Estrela (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuinka moni harrastelija- tai ammattilaiskokki Euroopassa tai muualla olisi arvannut, että aromien liiallinen käyttö saattaisi vahingoittaa terveyttä? Varmastikin hyvin harva. Kuinka monet meistä, jotka pitävät oreganon tai mausteneilikan aromista, voisivat kuvitella, että aromien lisääminen elintarvikkeisiin voisi olla vaarallista tietyissä ääritapauksissa? Luultavasti ei kukaan. Asiantuntijoiden mukaan ruokamyrkytyksiin ja allergioihin voi silti todellakin olla syynä se, ettei aromeja käytetä kuluttajanormien mukaisesti.

Kuluttajat tietävät, ja elleivät tiedä, heidän pitäisi tietää, ettei kemiallisten ainesosien käyttö ole sama asia kuin luonnollisten tuotteiden nauttiminen, ja tiedämme myös kokemuksesta, että keinotekoiset, kemialliset ja teolliset valmisteet ovat yleensä halvempia kuin luonnontuotteet. Siksi kuluttajille on tiedotettava aromien ominaisuuksista, ja tätä alaa on säänneltävä.

Komission ehdottamat asetukset ja nämä mietinnöt ovat oikeansuuntaisia. Itse asiassa haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää komissiota ja esittelijöitä – jäsen Westlandia, jäsen Doylea ja jäsen Drčar Murkoa – heidän tekemästään työstä ja heidän yhteistyöstään varjoesittelijöiden kanssa. Erityisesti kiitän jäsen Drčar Murkoa, jonka kanssa työskentelin Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän varjoesittelijänä.

Kansanterveyden suojelun sekä kuluttajavalistuksen ja kuluttajien suojelun pitäisi olla johtavia periaatteita kaikilla EU:n politiikan aloilla. Ehdotus asetukseksi on siis tervetullut, sillä sen tarkoituksena on saattaa ajan tasalle aromien käyttöä koskevat säännöt, jotta pysytään tämän alan teknisen ja tieteellisen kehityksen tasalla. Uudessa lainsäädännössä asetetaan paljon selkeämmät säännöt, joissa noudatetaan myrkyllisten aineiden enimmäismääriä ja otetaan huomioon Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen viimeaikaiset tieteelliset lausunnot. Asetuksessa vahvistetaan aromeille täsmällisemmät määritelmät ja asetetaan tiukemmat edellytykset termin "luontainen" käytölle aromien kuvauksissa.

Mielestämme Euroopan parlamentti käsittelee osuudessaan tarvetta lisätä aromeja koskevan lainsäädännön selkeyttä ja yhdenmukaisuutta. Parantavatko uudet säännöt kuluttajavalistusta ja kuluttajansuojaa aiheuttamatta vahinkoa alan teollisuudelle? Näin ollen säännöistä on pelkkää hyötyä. Selkeän järjestelmän perustaminen edistää innovaatioita ja helpottaa uusien teknologioiden kehittämistä, ja eurooppalainen teollisuus pystyy säilyttämään johtoasemansa aromien alalla. Näin ollen oletamme tällä olevan myönteisiä vaikutuksia kansanterveyteen.

  Alexandru-Ioan Morţun (ALDE). – (RO) Mâine, Parlamentul European urmează să adopte patru regulamente urmare cărora Comisia şi Comitetul permanent pentru lanţul alimentar şi sănătatea animală vor trebui să revizuiască toate autorizaţiile existente din punct de vedere al criteriilor, altele decât siguranţa, ca de exemplu: dozele, necesităţile tehnologice şi chiar eventuala inducere în eroare a consumatorului.

După intrarea în vigoare a regulamentelor menţionate, Comisia Europeană va trebui să monitorizeze aplicarea lor şi să ia măsuri cu precădere împotriva producătorilor de produse alimentare pentru sugari şi copii, care nu menţionează încă pe etichete cantitatea şi denumirea tuturor aditivilor, mai ales a celor care sunt utilizaţi în cantităţi foarte mici şi care nu pot fi depistaţi cu uşurinţă prin metodele clasice de analiză.

În prezent, în multe ţări ale Uniunii Europene, medicii au semnalat multe cazuri de alergii din cauza unor produse alimentare ce conţin diverşi aditivi. În absenţa menţionării tuturor acestora pe etichetele produselor alimentare, medicii - şi vă vorbesc ca medic - nu reuşesc să găsească remediile necesare la aceste alergii, mai ales dacă este cazul unui tratament de urgenţă.

Din aceste motive cred că Parlamentul European ar trebui să susţină aceste idei mâine, să susţină amendamentele care se referă la acestea.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, elintarvikevalmistajien lisääntynyt kilpailu ja niiden kamppailu kuluttajien suosiosta ovat merkinneet sitä, että valmistajat yrittävät tehdä tuotteistaan mahdollisimman houkuttelevan näköisiä. Ne pyrkivät keinotekoisesti saamaan tuotteen ulkonäöstä miellyttävämmän tai parantamaan sen makua ja säilyvyyttä. Nämä toimet eivät kuitenkaan aina ole hyväksi kuluttajien terveydelle.

Jäsen Westlundin, jäsen Doylen ja jäsen Drčar Murkon mietintöjen tarkoituksena on suojella sekä terveyttämme että ympäristöä. Tarkoitan 3 artiklaan tehtyä tarkistusta 17. En ymmärräkään, miksi elintarvikelisäaineiden määritelmään on tehty niin mittavia poistoja. Miksi sokerit on jätetty sen ulkopuolelle? Tarkoitan sokereilla myös monisokereita kuten tärkkelystä, ammoniumkloridia, pektiinejä ja aminohappoja. Voisiko niiden pois jättäminen johtua tärkeimpien valmistajien painostuksesta? Jos näin on, mietintö ei saavuta tavoitteitaan.

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, ihmisten terveyteen haitallisesti vaikuttavat aromit eivät yksinkertaisesti kuulu elintarvikkeisiimme. Kuten aiemmin todettiin, kuluttajilla on oikeus turvallisiin elintarvikkeisiin, ja myös ympäristövaikutukset olisi selvitettävä.

Kuten esittelijä on todennut, on hyvä, että tiettyjen elintarvikkeiden karsinogeeniset vaikutukset selvitetään tarkistuksilla. Niillä aromeilla, jotka eivät ole suoranaisesti vahingollisia, voi olla epäsuora haitallinen vaikutus. Kehoamme todellakin johdetaan harhaan keinotekoisilla aromeilla. Elintarvikkeen maku voi muodostua jopa 90-prosenttisesti aromeista, ja päätämme maun, hajun ja ulkonäön perusteella, haluammeko syödä jotakin tuotetta vai emme. Tuotteen tuoreus ja terveellisyys on kokonaan eri asia, emmekä koskaan edes harkitsisi syövämme pikaruokaa, ellei siinä olisi käytetty aromeja.

On myös sellaisia keinotekoisia aromeja, jotka aiheuttavat riippuvuutta, kuten mononatriumglutamaatti, jota ihmiset haluavat syödä aina vain enemmän esimerkiksi perunalastuissa. Olen tyytyväinen siihen, että parlamentti esittää ehdotuksia luotettavaa ja puolueetonta tietoa sisältävistä pakkausmerkinnöistä. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä, sillä ihmiset eivät ymmärrä, että heidän on luettava pienellä painetut tekstit. Siksi on ratkaisevan tärkeää käynnistää esimerkiksi komission liikalihavuuden vastaisen kampanjan yhteydessä sellainen kampanja, jossa kerrotaan terveellisestä ruokavaliosta ja selitetään, että pienellä painetuilla teksteillä voi olla ratkaiseva merkitys painonnousulle tai -laskulle.

  Françoise Grossetête (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, käsittelemme tänään asetuspakettia, jolla on erityisen suuri merkitys kuluttajille. Kuten komission jäsen Kyprianou aivan oikein totesi, nämä asetukset ovat tärkeitä, sillä ne koskevat elintarviketurvallisuutta, kuluttajien odotuksiin vastaamista aromien alalla ja viime kädessä elintarvikkeita jalostavien yritysten kilpailukykyä.

Muuntogeenisistä organismeista valmistettujen elintarvikkeiden parannusaineiden hyväksymistä koskevassa kysymyksessä oli mielestäni todella tarpeen noudattaa muuntogeenisistä organismeista annettua asetusta. Haluankin käsitellä ennen kaikkea aromeja, ja tarkemmin sanoen luontaisia aromeja. Mielestäni on tärkeää perehtyä tarkemmin kysymykseen, joka koskee "luontaisista aromeista" kertovia pakkausmerkintöjä, sillä nykyisen lainsäädännön mukaan valmistajat voivat liittää tuotteisiinsa "luontaisista aromeista" kertovan merkinnän silloin, kun aromi on täysin luontainen, sen koostumuksesta riippumatta.

Mikäli ehdotettu asetus huomenna hyväksytään nykyisessä muodossaan, valmistajat eivät enää voi käyttää kuvausta "luontainen aromi", vaan heidän on turvauduttava mielestäni paljon kömpelömpään ilmaisuun, kuten esimerkiksi "omenien luontainen aromi", jos tuote on valmistettu omenoista. Olisin halunnut meidän vetävän rajan nykyisen prosenttiosuuden kohdalle: toisin sanoen vähintään 90 prosenttia aromiaineiden kokonaismäärästä on saatu mainitusta raaka-aineesta, jolloin on selvää, että loput 10 prosenttia, jotka on saatu muusta kuin mainitusta raaka-aineesta, ovat yhtä lailla luontaisia, koska ne ovat peräisin toisesta luontaisesta raaka-aineesta. Tosiasiassa tiedämme varsin hyvin, että tiettyjen aromien valmistamiseen on käytettävä muita luontaisia aromeja, esimerkiksi lisäämällä 10 prosenttia toista luontaista aromia, jonka avulla makua voidaan parantaa.

Näin ollen suhteen muuttaminen 95 prosenttiin ja 5 prosenttiin, jopa 100 prosenttiin, merkitsisi aromien EU:n laajuista standardointia, mikä mielestäni haittaa alan teollisuuden luovuutta – elintarviketeollisuuden innovaatioita – ja minusta se on hyvin valitettavaa.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiinnittää huomiota neljään asiaan tässä keskustelussa. Ensinnäkään elintarvikelisäaineet eivät saa olla vaaraksi kuluttajien hengelle ja terveydelle. Toiseksi lisäaineisiin on turvauduttava vain silloin, kun niiden käyttö on perusteltua teknisistä syistä ja sillä edellytyksellä, että siitä on hyötyä kuluttajille. Lisäaineita voidaan käyttää myös, kun tavoiteltua vaikutusta ei saavuteta käyttämällä luonnontuotteita.

Kolmanneksi elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä on annettava luotettavaa tietoa kyseisissä tuotteissa olevista elintarvikelisäaineista. Neljänneksi muuntogeenisten organismien pohjalta tai niiden avulla valmistettuja lisäaineita ei pitäisi yleensä käyttää elintarvikkeissa.

Mikäli elintarvikkeissa kuitenkin käytetään tällaisia lisäaineita, pakkausmerkinnöissä on annettava luotettavia tietoja, ja lisäksi kuluttajia pitäisi varoittaa siitä, että lisäaineissa on käytetty muuntogeenisiä organismeja.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä erittäin kiintoisasta keskustelusta. Kuten aavistelinkin, emme ole kaikista asioista täysin samaa mieltä, mutta keskustelujen ja molemminpuolisen myötämielisyyden avulla pystymme löytämään ratkaisuja.

Aluksi totean, että yhteinen painopisteemme ja tärkein näkökohta on itsestään selvästi kuluttajien suojelu, ja olen varma siitä, että ette epäile haluani edistää kuluttajien etuja tässä suhteessa. Samanaikaisesti meidän on kuitenkin säilytettävä suhteellisuudentajumme ja käytännöllisyytemme sekä saavutettava tämä tavoite mahdollisimman pienellä hallintotaakalla.

Viittaan joihinkin kysymyksiin, vaikka en haluakaan kuluttaa liikaa aikaa. Yhteispäätös- ja komiteamenettelystä lienee aluksi paikallaan muistuttaa, että kaksi toimielintämme, parlamentti ja komissio, sopivat uudesta valvonnan käsittävästä komiteamenettelystä nimenomaan löytääkseen teknisiä ja tieteellisiä kysymyksiä koskevan käytännöllisen, yksinkertaisen ja nopean päätöksentekomenettelyn vahvistamalla Euroopan parlamentin sananvaltaa ja lisäämällä Euroopan parlamentin mahdollisuuksia ilmaista avoimesti näkemyksensä. Sivumennen sanoen tätä menettelyä ei vielä ole käytetty, vaan olemme vasta aloittaneet sen. Menettely hyväksyttiin ensimmäiseksi terveysväittämiä koskevassa lainsäädännössä, joten vanhaan komiteamenettelyyn viittaaminen ei ole aiheellista tämän keskustelun yhteydessä, sillä keskustelemme nyt uudesta menettelystä, jolla saavutetaan avoimuutta ja Euroopan parlamentin osallistumista koskevat tavoitteet mutta pystytään samalla päättämään nopeasti ja käytännöllisesti teknisistä ja tieteellisistä kysymyksistä. Kuvitelkaapa, että koko lainsäädäntöehdotus pitäisi käydä läpi joka kerta, kun päätetään jostakin entsyymistä, lisäaineesta tai kalorista, kun päätös viime kädessä perustuu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen näkemyksiin. Olemme perustaneet tämä viranomaisen yhdessä parlamentin antamalla lainsäädännöllä nimenomaan tätä tarkoitusta varten.

Kehotan parlamenttia, tai niitä parlamentin osapuolia, jotka haluaisivat ottaa käyttöön yhteispäätösmenettelyn tässä asiassa, harkitsemaan uudelleen, koska loppujen lopuksi emme saavuta yhtään asettamistamme tavoitteista, ja viime kädessä tämä vaikuttaa pitkällisten menettelyjen takia myös kuluttajien etujen vastaisesti.

Olen samaa mieltä oikeusperustasta jäsen Doylen kanssa. Tunnette komission kannan, ja mielestäni meillä pitäisi olla yksi oikeusperusta. Katson, että tämä voi kattaa kaikki muut näkökohdat, sillä muut näkökohdat on otettu huomioon asiaa koskevassa lainsäädännössä.

Olen yhtä mieltä siitä, että allergeenisuuden pitäisi perustellusti kuulua niihin tekijöihin, joita pohditaan elintarvikelisäaineiden hyväksymismenettelyssä, joten tämä tekijä on otettava huomioon. Pakkausmerkinnät ovat myös erittäin tärkeä näkökohta ja auttavat kuluttajia saamaan tietoa, mutta emme voi hyväksyä mahdollisesti allergisoivien lisäaineiden täyskieltoa, sillä niitä kuluttajia, joille niistä on haittaa, voidaan suojella pakkausmerkintäsäädöksillä.

Muuntogeenisten organismien kanssa päällekkäisten hyväksymismenettelyjen osalta olen samaa mieltä siitä, että meillä on oltava toimiva ja hyvä hallintokäytäntö. Siksi voisimme hyväksyä ehdotetun selvennyksen, tosin hieman uudelleen muotoiltuna, jotta tekstistä saadaan yhtäpitävä asetuksen (EY) N:o 1829/2003 kanssa.

Olen samaa mieltä siitä, että yrtit ja mausteet ovat luonnollisia, mutta ne voivat tästä huolimatta sisältää luontaisesti tiettyjä aineita, jotka saattavat aiheuttaa terveysongelmia. Siksi on hyödyllistä ja tärkeää sisällyttää luetteloon myös ne ja niiden enimmäismäärät. Ainakin yhdessä jäsenvaltiossa jouduimme hiljattain harkitsemaan mahdollista enimmäismäärien käyttöönottoa. Näin ollen se, että jokin aine on luonnollinen, ei välttämättä sinänsä merkitse, ettei se myös sisältäisi joitakin aineita, jotka liian suurina määrinä nautittuina voivat olla haitallisia.

Komissiolle on asetettu yhdeksän kuukauden määräaika ja EFSA:lle kuuden kuukauden määräaika, ja totean, että yhdeksän kuukautta on ehdotettu enimmäismääräaika, mutta se ei tarkoita, että koko määräaika käytetään. Samanaikaisesti komissio voi kuitenkin EFSA:n lausunnon perusteella turvautua sidosryhmien ja jäsenvaltioiden kuulemismenettelyyn selvittääkseen, miten ne pystyvät ottamaan huomioon teknologiset tarpeet ja kuluttajien saaman hyödyn sekä varmistamaan, ettei kuluttajia johdeta harhaan. On monia muitakin olennaisia tekijöitä. Kuten tiedätte, Euroopan unionin kuulemismenettelyt vievät aikaa. Meidän on voitava viedä kyseiset menettelyt päätökseen. Siksi haluaisimme riittävästi aikaa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että aika käytetään kokonaisuudessaan.

Kuluttajien saamista hyödyistä totean, että voisimme hyväksyä niiden sisällyttämisen johdanto-osan kappaleeseen – näin täydennettäisiin tärkeää periaatetta – mutta ei säädöstekstiin rajoitusten muodossa. En mene yksityiskohtiin. Kun kantamme on valmis, pystymme selvittämään syyn siihen, miksi hyväksymme tämän kohdan osittain.

Torjunta-aineita koskevan lainsäädännön ja tämän lainsäädännön keskinäisestä täydentävyydestä todettakoon, että katsomme niiden täydentävän toisiaan. Näin ollen ne tuotteet, jotka eivät kuulu kasvinsuojelua koskevan lainsäädännön soveltamisalaan, kuuluvat tämän lainsäädännön soveltamisalaan. Selvyyden vuoksi on tärkeää säilyttää selkeä raja näiden kahden lainsäädäntöalan välillä. Olin erityisen kiinnostunut siitä, pystytäänkö ne erottamaan kokonaan toisistaan, eikä se ole mahdollista. On selvää, että tuotteen turvallisuus arvioidaan jommankumman säädöksen perusteella riippuen siitä, missä vaiheessa tuotetta käytetään, ja ottaen huomioon jotkin sen tekniset näkökohdat.

Kun käsitellään tuotemerkintää "luontainen" sekä raaka-aineen 90:n tai 95 prosentin osuutta, on tärkeää, että mainitsemamme raaka-aineen prosenttiosuus on mahdollisimman suuri. Myös jäljelle jäävän osuuden on oltava peräisin luontaisesta raaka-aineesta. Toisaalta, jos jotakin ainetta nimitetään "luontaiseksi" viittaamatta määrättyyn raaka-aineeseen, kyseisen aineen on oltava sataprosenttisesti luontainen.

Päätavoitteena kaikessa tässä on varmistaa, ettei kuluttajia johdeta harhaan. Pohjimmiltaan ehdotuksissa on tärkeintä turvallisuuden arviointi ja sen varmistaminen, ettei kuluttajien terveydelle aiheudu vaaraa, sekä kuluttajille tiedottaminen, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. He voivat päättää, haluavatko ostaa jalostetun vaiko luonnollisen tuoretuotteen. Toimintalinjamme perustuu tuoreiden elintarvikkeiden kulutuksen edistämiseen, mutta emme voi sulkea muita tuotteita pois markkinoilta. Siksi meidän on annettava kuluttajille valinnanmahdollisuus, jolloin he voivat käyttää sitä tarpeidensa mukaan.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna tiistaina 10. heinäkuuta 2007.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Elintarvike-entsyymejä on vuosien ajan käytetty useasti elintarviketuotannossa mahdollisimman korkealaatuisten ja hienojen tuotteiden valmistamiseksi. Sitä mukaa kun tekniikat kehittyvät ja valmistuksessa käytetään myös muuntogeenisiä mikro-organismeja, tarvitaan kipeästi sääntelyä kuluttajien turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi EU:n laajuisesti. Nykyisin valmistuksen apuaineina käytettävät elintarvike-entsyymit eivät kuulu EU:n lainsäädännön soveltamisalaan. Elintarvike-entsyymejä koskevassa lainsäädännössä on suuria jäsenvaltiokohtaisia eroja, mikä saattaa aiheuttaa ongelmia sisämarkkinoilla ja tehdä tilanteesta eurooppalaisen kuluttajan kannalta epäselvän. Tästä syystä tuen esittelijän ja komission pyrkimyksiä hyväksyä paketti, jolla on tarkoitus perustaa yksinkertaistettu yhtenäinen hyväksymismenettely elintarvike-entsyymeille.

  Gyula Hegyi (PSE) , kirjallinen. – (HU) Monet ihmiset suhtautuvat epäluuloisesti elintarvikelisäaineisiin. Tämä johtuu osittain tiedon puutteesta, osittain monista skandaaleista ja väärinkäytöksistä. Siksi on pelkästään myönteistä, että komissio aikoo tiukentaa ja yksinkertaistaa asiaa koskevia säädöksiä. Mielestäni uuden luettelon laatiminen hyödyllisistä ja turvallisista lisäaineista on hyvä aloite. Luonnollisesti on otettava huomioon myös asiakkaiden näkemykset, jotka saattavat vaihdella maakohtaisesti sekä pienempien alueiden kesken ja ikäryhmien mukaisesti. Meidän on myös yritettävä kannustaa nuoria kuluttamaan enemmän luonnonmukaisia ja terveellisiä elintarvikkeita.

Mielestäni on erittäin tärkeää suojella määrättyjä ihmisryhmiä, kuten ruoka-allergikkoja. Muuntogeenisiä organismeja koskevan mietinnön esittelijänä kannatan myös ehdotusta, jonka mukaan tuotteessa on ilmoitettava selvästi, sisältääkö se muuntogeenisistä organismeista peräisin olevia lisäaineita. Luottamusta tuotteeseen voidaan parantaa vain luotettavilla ja täsmällisillä tiedoilla. Hyväksymismenettelystä on tehtävä avoin ja turvallisempien aineiden käyttöä on edistettävä.

16. Toinen terveysalan yhteisön toimintaohjelma – Toimet sydän- ja verisuonisairauksien torjumiseksi (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana:

- ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0184/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen tekemiseksi toisesta terveysalan yhteisön toimintaohjelmasta (16369/2/2006 C6-0100/2007 2005/0042(COD)). Esittelijä: Antonios Trakatellis, ja

- keskustelu Ouzkýn laatimasta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suullisesta kysymyksestä komissiolle toimista sydän- ja verisuonisairauksien torjumiseksi (O-0033/2007 B6-0134/2007).

  Antonios Trakatellis (PPE-DE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kehotan teitä kiinnittämään asianmukaista huomiota kysymykseen terveyden edistämisestä. Terveys ei ole vain arvokas hyödyke ja sosiaalisen hyvinvoinnin merkki, vaan myös investointeja lisäävä tekijä.

Tämä lähestymistapa on erityisen ilmeinen ennaltaehkäisyn alalla, johon käsittelemässämme ohjelmassa pääasiassa keskitytään, sillä ennaltaehkäisy tarkoittaa sairastavuuden vähentämistä ja siten hoitokeinoista ja sairaalahoidosta syntyvien kustannusten vähentämistä. On tarpeetonta analysoida niitä hyviä puolia, joita tällaisella kehityksellä on sairausvakuutuksille ja siten julkiselle taloudelle.

Kansanterveyden kohentaminen tuo epäilemättä mukanaan edistystä ja vahvistaa kansalaisia takaamalla heille pitemmän, paremman ja tuottavamman elämän. Lisäksi se on taloudellisen hyvinvoinnin edellytys. Koska ennaltaehkäisy vähentää menetettyjen miestyötuntien määrää, se auttaa myös lisäämään tuottavuutta ja työntekijöiden työllistettävyyttä, joista molemmat ovat Lissabonin strategian mukaisia indikaattoreita.

Näin ollen ennaltaehkäisy on keskeinen kysymys tarkistetussa ja tehostetussa terveyspolitiikassa ja ensisijainen toiminta-ala EU:n ohjelmassa. Tästä syystä Euroopan unioni tarvitsee toisen kansanterveysohjelman: meidän on yhdessä torjuttava aivan yllättäen ilmaantuneita terveysriskejä, kuten mahdollista influenssapandemiaa ja lintuinfluenssaepidemiaa, mikä on yksi ohjelman tavoitteista.

Meidän on yhdessä edistettävä lastemme terveitä elintapoja, johon kuuluvat kunnollinen ruokavalio, savuton ja stressitön yhteiskunta sekä yleisesti asianmukaiset sosioekonomiset olot, joilla on suuri vaikutus terveyteen. Tämäkin on yksi ohjelman tavoitteista.

Meidän on yhdessä pyrittävä alentamaan ruumista ja mieltä tuhoavien vakavien sairauksien sairastavuus- ja kuolleisuuslukuja, mikä kuuluu myös ohjelman tavoitteisiin.

Paremmat lääketieteelliset käytännöt ovat paitsi tehokkain tapa torjua tauteja myös estävät terveydentilan huononemisen. Meidän on suositeltava, että nämä käytännöt ovat kaikkien saatavilla, niin terveysalan ammattilaisten kuin tavallisten kansalaistenkin saatavilla. Tämäkin kuuluu ohjelman tavoitteisiin.

Nykyään kiinnitetään erityistä huomiota Euroopan sairaaloita vaivaavaa bakteerien antibioottiresistenssiä koskevien tietojen keräämiseen. Erityisesti painotetaan myös ympäristötekijöiden vaikutusta terveyteen. Lisäksi on äärimmäisen tärkeää kerätä tietoa ja suunnitella potilaiden liikkuvuutta koskevia strategioita.

Voisin jatkaa kuvailemalla yksitellen kaikki ohjelman tavoitteet. Mielestäni se ei ole tarpeen, koska olemme kaikki vakuuttuneita siitä, että meidän on tehtävä EU:n laajuista yhteistyötä samalla, kun annamme jäsenvaltioille mahdollisuuden tehostaa terveysalan toimiaan. Toinen terveysalan ohjelma toteutetaan vuosina 2008–2013. Se on parempi, monipuolisempi ja kunnianhimoisempi ja sille on tunnusomaista yhdennetty näkemys terveydestä ja terveysongelmien torjuntavälineistä, -mekanismeista ja -käytännöistä.

Ohjelmalla edistetään Euroopan unionin lähentymistä ja yhdentymistä, joita ei pidä tarkastella ainoastaan talouden tai ulkopolitiikan näkökulmasta vaan myös koulutuksen ja terveysalan lähentymisen kannalta, sillä se on konkreettinen perusta eurooppalaisen yhteiskunnan vakaudelle ja hyvinvoinnille.

Tällainen kunnianhimoinen suunnitelma, josta on samalla kertaa erityisen paljon hyötyä sekä terveydelle että Euroopan unionin taloudelle, tarvitsee taloudellisia investointeja, jotka tuottavat erittäin nopeita tuloksia, sillä tämä keventää huomattavasti jäsenvaltioiden terveyspalveluiden raskaita kustannuksia.

Valitettavasti neuvosto teki Euroopan unionin talousarvioon joulukuussa valtavia leikkauksia, jotka olivat erityisen raskas isku määrätyille ohjelmille, kuten käsittelemällemme ohjelmalle. Voikin vain ihmetellä, miten pystymme edistämään vaikeaa Euroopan yhdentymistavoitetta, kun tuntuvat leikkaukset kohdistuvat sellaisiin ohjelmiin, joilla on olennainen merkitys eurooppalaisen yhteiskunnan rakenteiden ja kehittämisen kannalta.

Onkin hyvä uutinen, että neuvosto, komissio ja parlamentti ovat ymmärtäneet terveysalan ohjelman riittävän rahoituksen tarpeen, ja olen vakaasti sitä mieltä, että epävirallisissa neuvotteluissa sovituilla järjestelyillä taataan riittävä rahoitus yhteisön talousarvion sääntöjen rajoissa.

Kehotan kollegojani äänestämään niiden tarkistusten puolesta, joista päästiin yhteisymmärrykseen epävirallisissa neuvotteluissa.

  Miroslav Ouzký (PPE-DE), kysymyksen laatija. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, ilmaisen tukeni kollegani, tohtori Trakatellisin sydän- ja verisuonisairauksia koskeneelle puheenvuorolle. Komissiolle osoittamassani kysymyksessä keskityin yleisesti tunnettuun kysymykseen, nimittäin vakaviin sydän- ja verisuonisairauksiin. Näihin sairauksiin kuolee pelkästään EU:ssa lähes kaksi miljoonaa ihmistä vuosittain. Tämä on vahvistettu ja yleismaailmallisesti tunnustettu tosiasia. Jo vuonna 2004 neuvosto myönsi, että tehokkaiden ratkaisujen löytäminen sydän- ja verisuonisairausongelmaan on tärkeää. Viimeisten 10–15 vuoden aikana tällä alalla on saavutettu poikkeuksellista lääketieteellistä edistystä. Ongelmana on kuitenkin kustannusten jyrkkä nousu. Keskusteluissa mainitsen Tšekin kansalaisille aina esimerkkinä – ja korostan tätä näkökohtaa täällä parlamentissa – että sepelvaltimotukoksen hoito 15 vuotta sitten tuolloisten menetelmien avulla maksoi noin 20 euroa päivässä, ja streptokinaasin käyttöönoton jälkeen kustannukset nousivat 1 000 euroon hoitokerralta. Nykyisin stentit ja akuutti katetrisointi ovat nostaneet kustannuksia 10 000 euroon yhdeltä hoitokerralta. Toisin sanoen kustannukset ovat kasvaneet valtavasti. Toisaalta on tullut huomattavasti lisää mahdollisuuksia hoitaa sellaisia potilaita, jotka olisivat aikaisemmin joutuneet kärsimään ja kuolleet. Akuutista sepelvaltimotukoksesta kärsivät potilaat pystyvät nopean ja asianmukaisen hoidon jälkeen nykyisin palaamaan kotiin samana päivänä ja aloittamaan työt muutamaa päivää myöhemmin. Käyttämämme varat saadaan näin ollen myöhemmin takaisin.

Toinen ongelma ovat sekä eri jäsenvaltioiden väliset että maiden sisäiset erot. Yhden kotimaassani tehdyn tutkimuksen mukaan sydän- ja verisuonisairauskuolleisuus kasvaa sen mukaan, kuinka kaukana sairaalasta potilas asuu. Tässä suhteessa erot ovat EU:ssa huomattavat, ja ehdotammekin systeemisemmän ratkaisun kehittämistä. Vaikka en haluakaan toimia vastoin toissijaisuusperiaatetta ja talloa kansallisten hallitusten varpaille, haluan kysyä komissiolta, miten se aikoo toteuttaa tietojen- ja kokemustenvaihdon, koska meillä varmastikin on siihen tarvittavat varat ja se on yksi niistä välineistä, joilla voimme saada aikaan huomattavia parannuksia tällä alalla. Mitä toimia komissio aikoo toteuttaa vähentääkseen taloudellista taakkaa sekä sydän- ja verisuonisairauksien vaikutusta jäsenvaltioiden talouteen? Mitä rahoitusmahdollisuuksia komissio voi suositella? Yhdessä tänään allekirjoittamistani tarkistuksista vaadin selvittämään mahdollisuuden kammiovärinänpoistajien laajamittaisiin julkisiin hankintoihin. Tiedämme, että tämä on osoittautunut äärimmäisen tehokkaaksi Japanissa, ja olen myös kuullut, että kammiovärinänpoistajia on asetettu saataville julkisilla paikoilla lukuisissa muissa maissa, myös Yhdysvalloissa. Tiedän, että tämä on hyvin kallis vaihtoehto ja että tällaisen sattumanvaraisen toimintamallin kehottaisivat jonkinasteiseen varovaisuuteen. Kuitenkin tämä käytäntö pelastaa monissa tapauksissa henkiä ennen ambulanssin tuloa. Siksi olisin kiinnostunut komission vastauksesta tähän lisäkysymykseen.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EL) Arvoisa puhemies, aluksi esitän vilpittömät kiitokseni kaikille parlamentin jäsenille siitä mielenkiinnosta, jota he ovat osoittaneet komission ehdotusta kohtaan, joka koskee toisen terveysalan yhteisön toimintaohjelman hyväksymistä.

Erityisesti kiitän esittelijä Trakatellisia ja varjoesittelijöitä heidän toimistaan, joiden ansiosta pystymme – olen varma tästä – pääsemään yhteisymmärrykseen toisessa käsittelyssä.

Käsittelemme tänään kokonaiskompromissia, joka on tulosta muutamista hyvin myönteisistä epävirallisista keskusteluista kolmen toimielimen välillä. Kompromissitarkistuksilla täydennetään tekstiä lukuisilla parlamentille erittäin merkittävillä aloilla, joita ovat esimerkiksi syöpää koskevien yhteisöaloitteiden jatkotoimet sekä ympäristö- ja terveysalan toimia koskeva täsmällisempi sanamuoto.

Meillä on ollut aiemmin tilaisuus keskustella myös talousarviosta, josta on valitettavasti todettava, että liikkumavaraa oli erittäin vähän ja että sovittu rahoituskehys sitoo komissiota tiukasti.

Tästä huolimatta kolmikantaisessa julkilausumassa todetaan, että ohjelman erityisvaatimukset otetaan huomioon vuotuisessa talousarviomenettelyssä. Nykyinen asiakirja tarjoaa lisäksi oikeusperustan, jolla turvataan varojen tehokkaampi käyttö ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi.

En usko kenenkään voivan epäillä sitä, että parlamentti, neuvosto ja komissio näkivät huomattavasti vaivaa saavuttaakseen kohtuullisen kompromissin. Toivon vilpittömästi, että tämä myönteinen ja rakentava kanta tulee esiin myöhemmin toimitettavassa äänestyksessä, jotta voimme käynnistää uusien tärkeiden kansanterveysalan suunnitelmien rahoittamisen 1. tammikuuta 2008 alkaen.

Käsittelen seuraavaksi jäsen Ouzkýn kysymyksen perusteella yhtä kansanterveyden erityisalaa ja yhtä sen vakavimmista ongelmista: tarkoitan sydän- ja verisuonisairauksia, jotka ovat varmasti yksi suurimmista syistä Euroopan unionin kansalaisten ennenaikaisiin kuolemiin ja vammautumiseen.

Syyt ja riskitekijät ovat yleisesti tunnettuja: tupakointi, epäterveellinen ruokavalio ja liikalihavuus, liikunnan puute ja alkoholin liikakäyttö.

Tiedän, että parlamentti on erittäin kiinnostunut tästä alasta ja että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on jättämässä täysistunnon käsiteltäväksi sydän- ja verisuonisairauksia koskevan päätöslauselmaesityksen.

Kuten tiedätte, komissio panee erityisen paljon painoa ennaltaehkäisylle. Korostamme erityisesti ennaltaehkäisyä ja uhraamme siihen paljon voimavaroja käytettävissämme olevien niukkojen resurssien ja perustamissopimuksessa määrätyn toimivaltatasapainon rajoissa. Tämä koskee myös tupakointia, ja tunnette kaikki hyvin myös parlamentin hyväksymän Help-strategian, lukuisat säädökset ja komission vihreän kirjan tupakoinnin kieltämisestä julkisissa tiloissa, ja odotan todella innokkaasti Euroopan parlamentin näkemystä ja lausuntoa.

Komissio julkaisi aivan äskettäin, toukokuussa, ruokavaliota ja liikalihavuutta koskevan valkoisen kirjan, ja, kuten tiedätte, olemme jo aloittaneet alkoholia koskevan strategian soveltamisen ja toteuttamisen alkoholia ja terveyttä käsittelevällä foorumilla yhteistyössä kansalaisjärjestöjen ja yksityisyritysten kanssa torjuaksemme tämän uuden ongelman.

Kansanterveysohjelmilla komissio tukee sydän- ja verisuonisairauksiin liittyviä toimia ja verkostoja, kuten jäsenvaltioiden laajaa sydän- ja verisuonisairauksien tietorekisteriä sekä sydän- ja verisuonisairauksien seurantaindikaattorien kehittämistä.

Uudessa ohjelmassa käsiteltäviin tavoitteisiin kuuluvat vertailukeskusten perustaminen, parhaiden käytäntöjen vaihto ja eriarvoisuuden torjunta – valitettavasti sitä ilmenee Euroopan unionissa sekä jäsenvaltioiden välillä että sisällä.

Korostettakoon kuitenkin täsmällisyyden nimissä, että me ainoastaan tarjoamme mahdollisuuksia. Niiden hyödyntäminen kuuluu jäsenvaltioille, jotka ovat vastuussa terveyspalvelujen tarjoamisesta.

Koska kyse on myös tutkimuksesta, totean, että Euroopan unioni on myöntänyt yli 100 miljoonaa euroa sydän- ja verisuonisairauksien tutkimukseen kuudennen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja esittelyn puiteohjelman kautta. Nämä sairaudet ovat edelleen yksi terveystutkimuksen painopisteistä tänä vuonna käynnistyneessä seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa. Näin ollen tämän alan tutkimusta on mahdollista jatkaa seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman yhteydessä.

En käsittele yksityiskohtaisesti Euroopan sydänterveyden asiakirjaa (European Heart Health Charter), koska aiheesta järjestettiin tilaisuus ja keskustelu täällä Euroopan parlamentissa, ja me kaikki muistamme Brysselissä viime kuussa pidetyn esittelytilaisuuden. Tämä yhtenäinen asiakirja on joka tapauksessa tärkeä, koska se yhdistää kaikki ne elimet, jotka voivat auttaa tämän ongelman torjumisessa, ja luonnollisesti sitä tuetaan kansanterveysohjelmassa.

Euroopan unionin uuteen terveydenhuoltostrategiaan sisällytetään lisätoimia sydän- ja verisuonisairauksien perimmäisten syiden ja terveyteen liittyvän eriarvoisuuden torjumiseksi, ja toivon – ja olen varma – että strategia hyväksytään myöhemmin, tämän vuoden loppuun mennessä.

Käsittelen seuraavaksi rahoitusta, koska sekin on tärkeää. Kehitysmaita varten on perustettu Euroopan kehitysrahasto, jolla komissio vastaa maiden asettamiin painopisteisiin vuoropuhelun avulla, ja terveysala on tietenkin yksi painopisteistä.

Sama koskee Euroopan unionin rakennerahastoja, jotka on tarkoitettu jäsenvaltioille ja joita voidaan tällä kaudella hyödyntää terveysalalla vielä laajemmin kuin edellisellä kaudella, mutta jäsenvaltioiden on vielä asetettava terveys varojensa käytön tärkeimmäksi painopisteeksi.

Me tarjoamme mahdollisuuksia, millä tarkoitan sitä, että otan tämän asian esiin terveysministerien kanssa aina kun tapaamme, mutta lopullisen päätöksen tekevät yhteisesti jäsenvaltioiden hallitukset. Suosittelen ja kehotan jäsenvaltioita käyttämään rakennerahastoja terveysalalla, mutta todettakoon, että parantamisen varaa on vielä paljon.

Painopisteisiin kuuluu kuitenkin myös kansallisten terveysjärjestelmien vahvistaminen. Niiden avulla voidaan hallinnoida kansanterveysalan painopisteitä, joihin kuuluvat paitsi tartuntataudit, jotka ovat luonnollisesti tärkein ja ilmeisin uhka, mutta myös muut kuin tartuntataudit, ja toivon, että tässä asiassa parlamentti antaa minulle tukensa ja tekee yhteistyötä.

  John Bowis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ilman hyvinvointia ei ole terveyttä. Tämä on keskustelunaiheemme, jonka sivujuoni on se, että meidän on sekä hoidettava että parannettava sairauksia mutta myös ennaltaehkäistävä huonoa terveydentilaa ja edistettävä hyvinvointia. Komission jäsen myöntää tämän ja on esittänyt kunnianhimoisen ohjelman, kuten esittelijämme on todennut, mutta talousarviosta leikattiin raa'asti kaksi kolmasosaa. Onkin selvää, että tulevat talousarviot on hoidettava paremmin. Tietenkin meidän on käytettävä niukat varamme viisaasti: varoja on kohdennettava muihin kuin tartuntatauteihin, jotka aiheuttavat 86 prosenttia kuolemantapauksista EU:ssa ja tuhoavat elämiä ja perheitä – sydän- ja verisuonisairaudet, syöpä, henkiset sairaudet, diabetes, hengitystie- sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Tämä liittyy saumattomasti edessänne olevaan päätöslauselmaan: 42 prosenttia kuolemantapauksista EU:ssa johtuu sydän- ja verisuonisairauksiin liittyvistä ongelmista.

Meidän on kiinnitettävä huomiota elintapoihin. Noin 80 prosenttia sydänkohtauksista, aivohalvauksista ja diabeteksesta ja noin 40 prosenttia syövistä voitaisiin välttää elintapojen muutoksilla ja poistamalla huonoista elintavoista johtuvat riskit. Toisinaan tarvitsemme valistusta tai lainsäädäntöä, joka liittyy tupakointiin, huumeisiin, alkoholiin, suolaan, tyydyttyneisiin rasvoihin ja transrasvoihin, liikunnan puutteeseen sekä stressinhallintaan ja kaikkiin korkean verenpaineen syihin. Tarvitsemme ihmisten, hallitusten, terveyspalvelujen ja työntekijöiden yhteistyökumppanuutta. Tarvitsemme myös ideoita, kuten kollegani mainitsema idea kammiovärinänpoistajista.

Voisin lopuksi todeta, että tie helvettiin on usein kivetty hyvillä aikomuksilla, mutta terveyden edistämiseen liittyvät tapaustutkimukset osoittavat, että jos hyvät aikomukset muutetaan toiminnaksi, tie voi johtaa helvetin sijasta terveyteen, kuten Pohjois-Karjalassa.

  Linda McAvan, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi kiitän jäsen Trakatellisia hänen erinomaisesta työstään yhteisymmärryksen saavuttamiseksi kansanterveysohjelmaa koskevasta tarkistuspaketista.

Tämä ei ole ollut helppoa: olemme pitäneet paljon kokouksia viime kuukausina, mutta lopultakin meillä on paketti, johon sosialidemokraattinen ryhmä voi olla tyytyväinen. Olemme tyytyväisiä siihen, että paketissa on sitouduttu yksiselitteisen selvästi puuttumaan terveyteen liittyvään eriarvoisuuteen. Kuten jäsen Bowis totesi, olemme tyytyväisiä toimiin, jotka koskevat tavallisimpiin kuolinsyihin kuuluvia merkittävimpiä sairauksia EU:ssa.

Vaadimme hyödyntämään paremmin EU:ssa sijaitsevia vertailukeskuksia ja olemme tyytyväisiä myös siihen, että kansalais- ja potilasjärjestöillä on paremmat mahdollisuudet saada rahoitusta tämän ohjelman ansiosta, jossa korostetaan ympäristöön liittyviä laajempia terveyden taustatekijöitä. Tiedämme kaikki, että terveys kärsii ympäristötekijöiden takia, ja haluamme, että asiaan puututaan.

Muiden puhujien tavoin pidän valitettavana sitä, että talousarviomme on pienempi kuin alun perin suunniteltiin, mutta kuten komissio on moneen otteeseen todennut, terveyttä voidaan tutkia muissakin puiteohjelmissa, joten nämä eivät ole ainoat terveystutkimukseen suunnatut varat EU:ssa.

Haluan kiinnittää huomionne tarkistukseen 19, jonka sosialidemokraattinen ryhmä jätti käsiteltäväksi paketista erillään. Johdanto-osan 14 kappaleessa puhutaan terveiden elinvuosien lisäämisestä, ja haluamme poistaa sanat "tunnetaan myös toimintakykyisen elinajan odotteen indikaattorina". Monet vammaisjärjestöt ovat kääntyneet puoleemme huomauttaen, ettei vammaisuus ole terveyden este ja että tästä termivalinnasta saa siten sellaisen vaikutelman, että vammaiset ovat automaattisesti myös sairaalloisia. Siksi haluamme komission ja neuvoston kiinnittävän tähän huomiota laatiessaan asiakirjan lopullista sanamuotoa.

Lopuksi haluan esittää julkisesti kiitokseni myös puheenjohtajavaltio Saksan neuvotteluryhmälle, joka auttoi meitä pääsemään yhteisymmärrykseen tänään ja hyväksyi monia parlamentin tarkistuksia jo ensimmäisessä käsittelyssä. Odotan, että ohjelma saadaan käyntiin aikataulun mukaisesti ensi vuonna. Tämä on kaikkien toivomus tässä vaiheessa, ja siksi olemme olleet valmiita talousarviota koskevan kompromissiin, mutta olemme hyvin tyytyväisiä sisältöön.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, lausun esittelijälle kiitokset hänen erinomaisesta mietinnöstään. Professori Trakatellis on vuosien ajan käsitellyt terveyteen liittyviä kysymyksiä sekä kliinikon että poliitikon toimessa. Niinpä hän tuntee tämän mietinnön aihepiirin erittäin hyvin, eikä siis olekaan yllätys, että hän tarttui asiaan tehokkaasti ja järkevästi. Useimmat meistä ovat esittelijän kanssa samaa mieltä tässä mietinnössä esiin tuoduista olennaisimmista kysymyksistä. Niistä tärkeimpiä on terveyteen liittyvä eriarvoisuus. Eriarvoisuutta esiintyy paitsi eri jäsenvaltioiden välillä myös niiden sisällä. Erot voivat olla hyvinkin huomattavia, ja monissa tapauksissa ne kattavat koko terveydenhuollon kentän aina ennaltaehkäisystä ja taudinmäärityksestä hoitoon. Sekä lääketieteen ammattilaiset että tavalliset kansalaiset tietävät yleisesti, että tällaisilla eroilla on useimmiten ratkaiseva merkitys, kun on kyse elämästä ja kuolemasta.

Oikeutta elämään pitäisi täydentää oikeudella terveyteen – tasa-arvoiseen terveyteen, ei rikkaiden ja köyhien erilaiseen terveyteen. Oikeudenmukaisessa ja inhimillisessä yhteiskunnassa, jollaisen yritämme luoda EU:n jäsenvaltioihin, kaikkien kansalaisten pitäisi olla tasa-arvoisia terveydenhuollon suhteen. Olen esittelijän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tästä kysymyksestä pitäisi tulla terveysalan ohjelman olennainen tavoite, ja olen varma, että myös komission jäsen on samaa mieltä kanssamme.

Syöpä on toinen esittelijän mainitsema ala, josta haluan esittää lyhyesti muutamia huomautuksia. Syöpä on toiseksi yleisin kuolinsyy Euroopassa ja yleensäkin maailmanlaajuisesti, ja on aivan käsittämätöntä, että asianmukainen yhteisön järjestelmä vertailukeskusten välistä yhteistyötä varten ei vielä nykyäänkään toimi täysin esteettä. On myös häpeällistä, että yhteisön laajuisessa rekisterissä, jota pidetään syöpäseulontaa koskevan neuvoston suosituksen piiriin kuuluvista syöpälajeista, on perustavia puutteita. Esittelijä puuttuu näihin molempiin sekä moniin muihin kysymyksiin riittävästi ja ehdottaa asianmukaisia tarkistuksia, joita kannatamme varauksetta.

  Adamos Adamou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa komission jäsen, meidän on tosiaankin syytä onnitella esittelijää, professori Trakatellisia, tämänpäiväisen kompromissin saavuttamisesta. Kommentoin kuitenkin rahoitusongelmaa, sillä kuten kaikki tiedämme, suurin kiistakapula parlamentin ja neuvoston välillä oli alusta alkaen tämän politiikan alan tukemiseen tarkoitettu talousarvio.

Jäsenvaltioiden joulukuussa 2005 tekemä kompromissi vuosien 2007–2013 rahoituskehyksestä jätti eräiden politiikan osa-alueiden rahoituksen paljon pienemmäksi kuin komissio oli alun perin ehdottanut. Yksi politiikan aloista, johon suurimmat leikkaukset kohdistuivat, oli kansanterveys, ja eniten tästä kärsi terveysalan ohjelma.

Komission ja neuvoston välisten neuvottelujen seuraukset olivat hyvin epätyydyttävät toimintaohjelman rahoitustuen kannalta. Talousarviota supistettiin 365,6 miljoonaan euroon, joka on hyvin pieni määrä tällaiselle kunnianhimoiselle ohjelmalle.

Tästä huolimatta esittelijä selvitti varjoesittelijöiden tuella kaikki mahdollisuudet tilanteen parantamiseen. Neuvoston järkähtämätön kanta sai kuitenkin hänet suostumaan siihen, että talousarviota koskeva liikkumavara oli hyvin vähäinen ja hyväksymään neuvoston ja komission välisen kompromissin.

Vaikka ohjelman niukka talousarvio ei tietenkään ole mieleemme, olemme tyytyväisiä esittelijän toimiin lukuisten parlamentin suositusten ja tarkistusten säilyttämiseksi muuttumattomina ja sovittelumenettelyn välttämiseksi.

Olemme hyvin huojentuneita siitä, että esittelijän kompromississa otetaan huomioon terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämisen tarve ja vaihtoehtoista lääketiedettä koskeva maininta. Kompromississa ei myöskään jätetä huomiotta rajatylittävää hoitoa ja potilasliikkuvuuden tehostamista tai kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksien parantamista, jonka ansiosta he pystyvät tekemään paremmin omien etujensa mukaisia päätöksiä.

On merkille pantavaa, että suuri osa talousarviosta varataan voittoa tavoittelemattomille ja teollisuudesta, kaupasta ja yrityksistä riippumattomille kansalaisjärjestöille, joiden erityisalaa ovat terveyden edistäminen ja ohjelman tavoitteet.

Toivottavasti on mahdollista toteuttaa kunnianhimoiset toimet ja odotukset, joita me kaikki asetamme tälle ohjelmalle, joka tulee vihdoin voimaan vuonna 2008 niukemmasta talousarviosta huolimatta.

Arvoisa komission jäsen, haluan tässä yhteydessä korostaa ennaltaehkäisyn ja nopean diagnosoinnin merkitystä, minkä kollegani ja edelliset puhujatkin totesivat. Tähän alaan on investoitava. Uskomaton määrä ihmishenkiä ja jäsenvaltioiden rahoja säästetään toteuttamalla ohjelmia, jotka koskevat tätä erityisalaa, etenkin sydänsairauksia ja syöpää. Mainitsitte, että syöpä on toiseksi yleisin kuolinsyy. Voin kertoa teille matemaattisella tarkkuudella, että muutaman vuoden sisällä syövästä tulee yleisin kuolinsyy sydän- ja verisuonisairauksien saralla saavutetun edistyksen takia.

Arvoisa komission jäsen, seisomme teidän rinnallanne ja tuemme teitä ohjelman toteuttamisessa.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies vuosina 2007–2013 toteutettavan terveysalan yhteisön toimintaohjelman tavoitteena on määritellä EU:n terveyspalvelujen suunta. Ohjelma on kuitenkin alusta lähtien herättänyt polemiikkia. Tämä ei johtunut ainoastaan rahoitussäännösten epäselvyydestä vaan muistakin syistä.

Myönnetyt varat liittyvät ainoastaan kansainvälisiin kansalaisjärjestöihin, ja muita ohjelmia on jätetty pois. Asiakirjan mukaan kansainvälisille kansalaisjärjestöille myönnettävät määrät ovat merkittäviä: 60 tai poikkeuksellisissa olosuhteissa jopa 80 prosenttia yhteisön osuudesta. Monien tällaisten järjestöjen ohjelmiin kuuluu aborttia edistäviä toimia. Joissakin tapauksissa järjestöt ovat lääkeyritysten sivuhaaroja

On myös huolestuttavaa, että laboratorioita rahoitetaan varmistamatta, minkä tyyppisessä tutkimuksessa ne ovat mukana. Valitettavasti ohjelmassa käsitellään vain pintapuolisesti terveyspalveluiden saatavuutta ja ikääntyneiden hoitoa. Siinä ei huolehdita perheiden tukemisesta, nyky-yhteiskunnassa esiintyvien sairauksien torjumisesta tai erityisasiantuntijapalveluiden saatavuudesta.

Ohjelmassa käsitellään kuitenkin terveellistä ravintoa ja terveitä elintapoja. Kysymys rajatylittävästä terveydenhuollosta ja sen kielteisistä vaikutuksista joihinkin terveydenhuoltojärjestelmiin nousee jälleen esiin. Vaikuttaisi siltä, että käytettävissä olevan niukan rahoituksen takia tällä ohjelmalla ei pystytä hoitamaan kaikkia erilaisia ongelmia, jotka vaivaavat EU:n terveydenhuoltojärjestelmiä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Todettakoon tästä mietinnöstä, että yhdyn kaikkiin esittelijän tekemiin huomautuksiin.

Alkuperäisestä 969 miljoonan euron talousarviosta komissio leikkasi terveydenhuollon määrärahoja 365 miljoonaan euroon. Se teki näin siitä huolimatta, että parlamentti ei pitänyt 969:ää miljoonaa euroa riittävänä määränä ja oli nostanut sen 1,5 miljardiin euroon. Pidän tätä lähes 60 prosentin leikkausta erittäin vastuuttomana. Se on entistäkin tyrmistyttävämpää nykyisissä olosuhteissa, kun koko Itä-Euroopan alueen terveydenhuoltojärjestelmiä heikentää monien lääkärien ja hoitajien maastamuutto heidän siirtyessään etsimään töitä EU:n vanhoista jäsenvaltioista. Kun muita ohjelmia on leikattu vaivaiset 2–5 prosenttia ja kun joka kolmas EU:n kansalainen sairastuu syöpään, on komission asenne Euroopan unionin potilaita ja kansalaisia kohtaan mielestäni pilkallinen ja väheksyvä. Siksi on välttämätöntä tukea esittelijän pyrkimyksiä lisätä näitä niukkoja määrärahoja ainakin 10 prosenttia eli 402 miljoonaan euroon ja pitää samalla vaihtelun yläraja korkeintaan 5 prosentissa.

Samanaikaisesti ohjelmassa olisi vaadittava selvästi, että rakennerahastoja voidaan käyttää terveydenhuoltoalan hankkeiden rahoittamiseen sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot asettavat terveydenhuollon kansallisten ohjelmiensa painopisteeksi, kuten arvoisa komission jäsen mainitsi. Toistaiseksi näitä varoja on käytetty pääasiassa ympäristöalan hankkeiden rahoittamiseen tai infrastruktuurin rakentamiseen, ja vain harvat kansalaiset tietävät, että varoja voitaisiin käyttää myös sairaaloiden nykyaikaistamiseen, laitehankintoihin ja terveydenhuollon ammattilaisten kouluttamiseen.

Suhtaudun hyvin myönteisesti merkittäviä sairauksia koskevien yhteisön laajuisten rekistereiden perustamiseen. Niiden avulla voidaan kerätä tietoa ja kiinnittää vielä enemmän huomiota siihen, että määrätynlaista syöpää sairastavien potilaiden eloonjäämisasteissa on yli 30 prosentin eroja jäsenvaltioiden välillä. Katson, että tämänkaltaisten tilastojen perusteella komissio tarkistaa terveydenhuoltonsa painopisteitä ja tukee asianmukaisia määrärahoja.

  Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, terveysalan toimintaohjelma ja sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisy ovat toisiinsa läheisesti liittyviä aiheita. Aluksi haluan lausua jäsen Trakatellisille vilpittömät kiitokset hänen väsymättömästä toiminnastaan tämän ohjelman hyväksi. Ennaltaehkäisy on parempi vaihtoehto kuin hoito. Ennaltaehkäisy pidentää elämää, parantaa elämää ja elämänlaatua, vähentää sairaanhoitoa ja sairauksia sekä alentaa sairauskuluja.

Olisimme varmasti halunneet enemmän varoja kuin 20 senttiä asukasta kohti vuodessa. Olemme kuitenkin vaatimattomia ja toteutamme monia toimintaohjelmia vähällä rahalla. Voimme tietenkin vain asettaa painopisteitä, ja minun on tehtävä täysin selväksi, että kyse on nyt ennaltaehkäisystä ja ihmisten valistamisesta eikä hoidosta, joka on pohjimmiltaan toissijaisuusperiaatteen alaan kuuluva asia ja kuuluu valtioiden vastuulle. Ennaltaehkäisy tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että sairauksien puhkeaminen estetään kokonaan. Tämä koskee etenkin sydän- ja verisuonisairauksia kuten sydänkohtauksia ja aivohalvauksia, kasvainsairauksia ja niiden syitä kuten tupakoinnista johtuvaa keuhkosyöpää sekä epäterveitä elintapoja kuten vääränlaista ruokavaliota tai jopa urheilussa käytettävän dopingin ennaltaehkäisyä. Lisäksi tämä koskee onnettomuuksia ja niiden ennaltaehkäisyä sekä tutkimuksia ja tilastoja, joiden tarkoituksena on sairauksien parempi havaitseminen ja ymmärtäminen tehokkaampien hoito-ohjeiden kehittämiseksi.

Vastaan nyt jäsen Ouzkýn suulliseen kysymykseen ja lausun hänelle samalla kiitokset. Sydän- ja verisuonisairauksien ennalta ehkäisemiseksi voidaan tehdä paljon muuttamalla elintapoja: liikkumalla, elämällä terveesti, urheilemalla, tasapainoisella ruokavaliolla ja viime kädessä myös välttämällä transrasvahappoja. Tarvitsemme myös mieliin painuvan tunnuslauseen sydän- ja verisuonisairauksien ennaltaehkäisylle, jotta ihmiset tietävät, mistä on kyse. Voisimme esimerkiksi sanoa: "Säästä sydäntäsi, säästä elämääsi", tai saksaksi "Herzlos kannst du nicht leben".

Ennaltaehkäisyyn on varattu viideksi vuodeksi vaivaiset 325 miljoonaa euroa. Vierailin saksalaisessa sydänsairaalassa tänä aamuna. Siellä investoidaan 200 miljoonaa euroa yhdessä vuodessa!

  Glenis Willmott (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen sydän- ja verisuonisairauksien torjuntatoimia koskevan päätöslauselmaesityksen varjoesittelijä ryhmässäni ja haluan tukea vilpittömästi tätä arvokasta aloitetta ja kiittää jäsen Ouzkýa, jäsen Andrejevsia ja jäsen Bowisia heidän kovasta työstään. Voin vain korostaa päätöslauselman sisältöä ja yhtyä toimintavaatimukseen sekä muihin suullisessa kysymyksessä esitettyihin näkökohtiin.

Mielestäni on järkyttävää, että lähes puolet kaikista kuolemantapauksista EU:ssa johtuu sydän- ja verisuonisairauksista, jotka ovat naisten pääasiallinen kuolinsyy kaikissa Euroopan maissa. Olen tyytyväinen sydän- ja verisuonisairauksia koskevaan erityismainintaan vuosien 2008–2013 terveysalan ohjelmassa, mutta olen jokseenkin pettynyt huomattaviin määrärahaleikkauksiin, sillä sydän- ja verisuonisairaudet maksavat joka vuosi Euroopan unionin jäsenvaltioille 169 miljardia euroa.

EU:lla on tarjottavana hyvin paljon lisäarvoa, jolla maksettaisiin varmasti moninkertaisesti takaisin näiden sairauksien torjuntatoimiin käytetyt varat. Tästä huolimatta tuen varauksetta saavutettua kompromissia ja myönnän, että on välttämätöntä saada rahoitus järjestettyä mahdollisimman pian. Lisäviivytykset ohjelman toteuttamisessa eivät olisi suotavia.

Monet EU:n toteuttamista toimista voivat tuottaa lisäarvoa, ja siksi tarvitsemme sydän- ja verisuonisairauksia koskevan konkreettisen eurooppalaisen strategian, jolla voidaan auttaa jäsenvaltioita parantamaan ja koordinoimaan ennaltaehkäisystrategioitaan, tunnistamaan suurimmassa vaarassa olevat ryhmät, antamaan valistusta, tiedottamaan kansalaisille ja edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Tällä strategialla pitäisi olla selkeät poliittiset suuntaviivat.

Lopuksi korostan tukevani päätöslauselmaesitystä ja kehotan komissiota esittämään viipymättä monipuolisen ja johdonmukaisen EU:n laajuisen sydän- ja verisuonisairauksia koskevan strategian, johon liitetään Euroopan parlamentin tekemät ehdotukset.

  Jiří Maštálka (GUE/NGL). – (CS) Minäkin kiitän jäsen Trakatellisia hänen mietinnöstään ja ehdotuksistaan. Esitän myös muutamia huomautuksia. En halua puuttua rahoitusta koskeviin yksityiskohtiin, koska se on jo tehty. Lääkärin ominaisuudessa haluan vain korostaa, että jos määrärahoja leikataan, keskustelumme aiheena olevan yhteisen ohjelman teho yksinkertaisesti laskee. Olen vakaasti sitä mieltä, ettei terveydenhuolto voi jäädä talousarviossa lapsipuolen asemaan.

Tuen tarkistusta 1, jossa on annettu välttämättömiin täytäntöönpanomekanismeihin liittyviä ehdotuksia neuvoston suosituksiksi. Mielestäni tämä on erittäin tarpeellista, koska olemme usein vaatineet terveydenhuoltoon tai elintasosairauksien torjuntaan liittyviä asiakirjoja, eikä meillä tietenkään ollut tehokkaita välineitä, joita tarvitaan tällaisten sairauksien torjumiseen. Toinen tarkistus, jonka haluan mainita ja jota haluan tukea, koskee potilaiden valveutuneisuutta. Potilaiden on oltava hyvin perillä asioista. Tässä ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan tiedon saatavuuden parantamisesta vaan nähdäkseni myös entistä laadukkaamman tiedon saatavuudesta. Tällaisen tiedon avulla voidaan sekä lisätä kansalaisten kiinnostusta omaan terveyteensä ja itsestään huolehtimiseen että vähentää mainonnan vaikutusta heihin. Mainonnasta puheen ollen katson, että meillä on ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa vilpittömyytemme ja rehellisyytemme alkoholismiin liittyvissä kysymyksissä, kun keskustelemme alkoholismin torjuntaa koskevan Fogliettan mietinnön toimintaehdotuksista. Tästä asiasta jätämme varmasti käsiteltäväksi alkoholituotteiden mainontaa koskevia tarkistuksia.

Jos sallitte, haluaisin vielä ilmaista tukeni jäsen Ouzkýn aloitteelle, joka koskee hänen kysymystään sydän- ja verisuonisairauksista. Entisenä sydänlääkärinä luulen tietäväni asiasta melko paljon. Totean, että sydänlääkärit tietävät nykyisin paljon enemmän syistä ja ovat luoneet edellytykset potilaiden erittäin tehokkaalle hoidolle ja normaaliin työelämään palaamiselle. Ongelmana on investointihalukkuus tällaisiin ohjelmiin, etenkin kun on kyse ennaltaehkäisystä. Sitäkään ei ymmärretä, että nämä varat saadaan varmasti takaisin. Tässä suhteessa Tšekin tasavalta on erittäin hyvä esimerkki. Mielestäni meillä Euroopan parlamentin jäsenillä on velvollisuus vaatia tasapuolisia toimintaedellytyksiä terveydenhuollon alalla kuten myös talouden alalla. Tässä tarvitaan EU:n jäsenvaltioiden keskinäistä yhteisvastuuta.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, tiedotusvälineissä paljastettiin eilen järkyttävät tulokset, jotka saatiin laajalla alueella Englannissa lapsille tehdystä tutkimuksesta. Yhdellä 58 lapsesta on jokin autismin muoto. Miten vakavasti toimintakykyä heikentävä sairaus on voinut 17 vuodessa lisääntyä yhdestä tapauksesta 2 000:tta lasta kohti yhteen tapaukseen 58:aa lasta kohti?

Jäsen Trakatellis on työskennellyt vuosina 2007–2013 toteutettavan terveysalan yhteisön toimintaohjelman parissa aikana, jolloin tarvitaan kipeästi Euroopan suurimpia terveysuhkia koskevaa yhteistä, yhteistyöhön perustuvaa ajattelutapaa. Yksi tärkeimmistä panoksista, jonka EU voi antaa terveyden hyväksi, ovat tilastolliset selvitykset ja tutkimus, joilla osoitetaan tautiuhkien todellinen tilanne riippumatta siitä, onko kyse tartuntataudeista tai muista kuin tartuntataudeista taikka kroonisista tai akuuteista sairauksista, sillä vertailemalla sairauksien hoitotapoja jäsenvaltioissa saamme kokonaiskuvan, joka auttaa meitä kehittämään parhaita vakiokäytäntöjä ja antaa osviittaa sekä hoito- että jopa parannuskeinoista.

Ilokseni totean, että komissio on aloittanut rahoittamalla autismia koskevaa eurooppalaista tietojärjestelmähanketta (European Autism Information System) kehittääkseen jäsenvaltioiden terveysviranomaisten käyttöön tehokkaan menetelmän olennaisten tietojen keräämiseksi Euroopan autismiepidemiasta. Olemme kuitenkin hyvin paljon jäljessä tässä asiassa. Yhdysvalloissa on selvitetty tätä epidemiaa nyt vuosikymmenen ajan. Lukujen perusteella Yhdysvaltain kongressi on hyväksynyt 16 säädöstä, joilla kanavoidaan miljardeja dollareita, mutta Euroopassa ei ole tehty vielä mitään.

Kehotan komissiota kehittämään menetelmän mahdollisimman korkeatasoisen terveydenhuollon tukemiseksi jäsenvaltioissa. Järjestelmän on oltava sellainen, ettei autismin kaltainen epidemia voi koskaan enää rajattomasti tuhota lapsiamme ja viedä heiltä normaaleja kehitysmahdollisuuksia.

  Christofer Fjellner (PPE-DE). – (SV) EU:n aseman ja vastuun terveysalalla on nyt ja vastakin oltava rajallinen. EU:n kenties tärkein panos on kuitenkin antaa ihmisille mahdollisuus hakeutua terveydenhoitoon muissa EU:n jäsenvaltioissa. Monille sairastuneille toisen EU:n jäsenvaltion terveydenhuolto voi olla ratkaiseva henkiin jäämisen kannalta. Siksi on käsittämätöntä, että niin monet jäsenvaltiot tekevät kaikkensa rajoittaakseen juuri tätä mahdollisuutta. Eurooppalaisilla terveydenhuoltopalvelujen kuluttajilla pitäisi olla käytettävissään kaikki EU:n terveydenhuollon tarjoamat mahdollisuudet, mutta siihen tarvitaan kokemusta ja tietoa, ja tässä suhteessa terveysalan ohjelmalla voisi olla korvaamaton merkitys terveyttä ja terveydenhoitoa koskevan tiedon levittämisessä kaikille eurooppalaisille potilaille.

Minun ja monien kaltaisteni mielestä onkin hyvin valitettavaa, että juuri tätä alaa on nähdäksemme supistettu monin tavoin, kun komissio tarkisti ehdotustaan uudeksi terveysalan ohjelmaksi talousarvioon liittyvien syiden vuoksi. Ymmärtääkseni tämä on kuitenkin kohdannut suurta vastustusta. Miksi avoimuuden lisääminen jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien välillä on kuitenkin todellisuudessa niin arkaluonteinen kysymys? Miksi ei keskityttäisi arvioimaan todennäköisiä tuloksia terveydenhuollon alalla ja niiden ihmisten määrää, joita todella autettaisiin paranemaan, sen sijaan että kiinnitetään huomiota saatavilla oleviin voimavaroihin kuten vuoteisiin ja sairaalahoitopäiviin? Ainoa keksimäni selitys on se, että potilaat halutaan pitää tietämättöminä ja avuttomina.

On yhtä käsittämätöntä, että kompromississa, jonka EU:n jäsenvaltiot tekivät esittelijä Trakatellisin kanssa, vaadittiin esimerkiksi niiden sanamuotojen poistamista, jotka itse otin mukaan juuri lisätäkseni potilaiden valtuuksia. Miksi ei esimerkiksi haluta myöntää, että potilailla on oikeuksia myös terveydenhuoltopalvelujen kuluttajina? Lause, jonka tarkoitus oli juuri tämä, on poistettu. Mielestäni se on hämmentävää.

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti terveysalan päätökset on tehtävä mahdollisimman matalalla hallintotasolla. Mielestäni tämä tarkoittaa potilaan tasoa riippumatta siitä, mitä jäsenvaltioiden poliitikot ja virkamiehet sanovat. Siksi meidän on eurooppalaisen yhteistyön avulla vahvistettava potilaiden asemaa ja annettava heille enemmän tietoa ja valtuuksia. Lyhyesti sanoen potilaille pitäisi antaa vastuu omasta sairaudestaan.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän aluksi jäsen Trakatellisia ja varjoesittelijäämme McAvania. Terveys on erinomainen asia ja merkittävä poliittinen keskustelunaihe. Terveysala kuuluu ensisijaisesti kansalliseen toimivaltaan, mutta EU:lle se tuo selvää ja merkittävää lisäarvoa.

Nykyisin Euroopan kansalaisilla on hyvin erilaiset mahdollisuudet saada riittävää hoitoa. Joissakin maissa syöpäpotilailla on huomattavasti paremmat henkiinjäämismahdollisuudet kuin toisissa. Hoitomenetelmät ovat erilaisia, eikä terveydenhuollon saatavuus ole tasapuolista. Potilaiden tietämys sairaudestaan vaihtelee maakohtaisesti, eikä ennaltaehkäisyyn kiinnitetä kaikissa maissa sen ansaitsemaa huomiota.

Siksi tarvitaan toimintaa. Meidän on jaettava tietoa. Jäsenvaltiot, sairaalat, potilasjärjestöt ja yleislääkärit voivat oppia toinen toisiltaan. Meidän pitäisi yhdistää tietämyksemme merkittävimpien sairauksien ennaltaehkäisystä ja hoidosta. Näihin sairauksiin kuuluvat syöpä, reumatismi, diabetes, keuhkosairaudet ja tietenkin sydän- ja verisuonisairaudet, ja meidän pitäisi ottaa oppia muista maista parantaaksemme tilannetta mahdollisuuksien mukaan. Osaamiskeskukset ja -verkostot, joissa keskityttäisiin kaikkein merkittävimpiin sairauksiin, voivat olla olennainen tietolähde sekä lääkäreille että potilaille.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Ihmisten terveyteen investoidut varat ovat todistettavasti paras sijoitus. Olenkin tyytyväinen siihen, että komission alkuperäinen ehdotus vuoteen 2013 ulottuvan yhteisen terveys- ja kuluttajansuojaohjelman perustamisesta on torjuttu.

Parlamentti teki hyvin lisätessään terveydenhuoltomäärärahoja 1,5 miljardiin euroon alkuperäisistä 969 miljoonasta eurosta ja antaessaan näin selvän viestin sekä neuvostolle että komissiolle. Tällä välin kaikilla politiikan aloilla toteutettavien uusien monivuotisten ohjelmien määrärahoja on käsitelty uudesta rahoituskehyksestä 2007–2013 käydyissä neuvotteluissa. Hyvät kollegat, tässä yhteydessä joudun suureksi pettymyksekseni toteamaan, että monille ohjelmille, kuten terveysalan ohjelmalle, on myönnetty paljon vähemmän määrärahoja kuin komissio alun alkaen ehdotti.

Vaikka Euroopan parlamentti onnistuikin korjaamaan tilannetta jonkin verran jälkeenpäin, keväällä 2006, tulos on täysin riittämätön joidenkin ohjelmien kannalta, kuten terveydenhuollon kannalta. Viittaan kansanterveyden alaan, jonka täydennettyä talousarviota leikattiin lähes uskomattomalta tuntuvaan 365,5 miljoonaan euroon. On hyvä, että marraskuussa 2006 terveyden alalla tehdyssä poliittisessa sopimuksessa hyväksyttiin komission tarkistettu ehdotus sekä talousarvio.

Katson, että emme vaaranna väestölle ja potilaille tarkoitettuja erityisohjelmia kuten syövän, sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja monien muiden tautien seulontaohjelmia. Emme myöskään vaaranna erityiskeskusten välistä välttämätöntä yhteistyötä yhteisön alueella tai merkittävien sairauksien yhteisön laajuisen rekisterin perustamista.

Tuen varauksetta esittelijä Trakatellisin valitsemaa näkökulmaa ja uskon, että parlamentti tekee jälleen järkevän ratkaisun.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Kiitän esittelijää, joka vastasi haasteeseen mukauttamalla huomattavasti suppeamman seitsenvuotisen talousarvion EU:n kansalaisten kasvaviin vaatimuksiin. Tätä alaa koskeva koordinoitu yhteisön lähestymistapa lisäisi huomattavasti varojen tehokasta käyttöä. Ohjelma onkin hyväksyttävä mahdollisimman pian, jotta edes vuodeksi 2008 tarkoitetut varat saadaan ajoissa käyttöön.

Laajentuneessa Euroopan unionissa erot eri maiden terveydenhuollossa ovat silminnähtäviä. Käsittelemämme ohjelman avulla näitä eroja pitäisi voida pienentää. Jokaisella EU:n kansalaisella kaikissa EU:n jäsenvaltioissa on oikeus laadukkaaseen terveydenhuoltoon. On erityisen tärkeää, että EU:n uudet jäsenvaltiot osallistuvat EU:n hankkeisiin.

Korostan myös, että on tarpeen kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin hankkeisiin, joilla vähennetään riskitekijöiden vaikutusta ja parannetaan terveydentilaa yhteisössä. Sairauksien ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin niiden hoitaminen, etenkin tällaisina aikoina, jolloin voimavarat vähenevät ja tarpeet lisääntyvät.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, yhteisön toimintaohjelmassa vahvistetaan painopisteet sellaisille EU:n ja jäsenvaltioiden rahoittamille hankkeille, joilla puututaan EU:n suurimpiin kuolinsyihin kuten sydän- ja verisuonisairauksiin, neuropsykiatrisiin häiriöihin, syöpään, ruoansulatussairauksiin ja hengitystiesairauksiin. Kaikkien on kuoltava johonkin, etenkin saavutettuaan määrätyn iän. Eurooppalaisen lääketieteen korkea taso sekä parantuneet elinolot ja etenkin ihmisten taloudellinen hyvinvointi ovat johtaneet eurooppalaisten elinajanodotteen pitenemiseen. Meillä on edessämme uusia haasteita. Yksi niistä on se, miten Euroopan terveydenhuolto- ja sosiaalijärjestelmät rahoitetaan tulevaisuudessa julkisista varoista ja toinen on se, miten hoitaa paremmin monisairastavuutta, joka yleistyy ihmisten elinajan pidentyessä. Tällainen hoito on ratkaisevaa ikääntyneiden elämänlaadun kannalta. Molemmat näkökohdat ovat yhteisiä kaikille jäsenvaltioille, ja silti kumpaakaan niistä ei ole sisällytetty perusteellisemmin EU:n terveysalan toimintaohjelman tärkeimpiin tavoitteisiin. Ehkäpä näin tehdään ensi kerralla.

Ensimmäisen talousnäkökohdan ratkaiseminen edellyttää muun muassa hallitusohjelmia ja ihmisten yksityiselämää koskevien painopisteiden arviointia yhteisössä. Ammatillisen kokemukseni perusteella olen oppinut, että tärkeintä on lisätä tuntuvasti ihmisten omaa vastuuta terveydestään ja sairauksien ennaltaehkäisystä. Potilaat eivät ole tyhmiä ja pystyvät tekemään itsenäisiä ratkaisuja. Tätä varten he tarvitsevat kuitenkin riittävästi tietoa asianmukaisessa muodossa. Tästä syystä tuen voimakkaasti toisessa käsittelyssä esitettyjä ehdotuksia, kuten tarkistusta 2, jonka mukaan ohjelmalla on parannettava kansalaisten tiedonsaantimahdollisuuksia, ja tarkistusta 9, joka koskee terveempiä elämäntapoja edistäviä toimintalinjoja. Toisesta ongelmasta puheen ollen haluan uskoa, että jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti sellaisten tieteellisten toimien koordinointia, joiden tavoitteena on pääsairauteen liittyvien sairauksien monipuolisen hoidon turvaaminen terveysalan toimintaohjelmalle varatun EU:n talousarvion huomattavista ja valitettavista leikkauksista huolimatta.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kiitän parlamentin jäseniä jälleen kerran erittäin mielenkiintoisesta keskustelusta ja tuenilmauksista.

En halua toistaa sitä, mitä on jo sanottu ja mitä sanoin johdantopuheenvuorossani, mutta teen muutamia selvennyksiä. Syövästä puhuttaessa haluan selventää, että syöpä on edelleen yksi komission tärkeimmistä painopisteistä ja kuuluu terveysalan ohjelmaan. Mainitsin erityisesti sydän- ja verisuonisairaudet, koska ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta oli jättänyt käsiteltäväksi niitä koskevan kysymyksen, mutta tutkimusohjelmien ja muunlaisten ohjelmien avulla tuemme kuitenkin monia syöpään liittyviä aloitteita. Meillä oli tilaisuus keskustella tästä kysymyksestä Euroopan parlamentissa aivan hiljattain.

Haluan korjata yhden virheen. Jäsen Belohorská ei ole paikalla, ja luullakseni hän ei seurannut tarkasti keskustelua siitä, miten rahoituskehys hyväksyttiin ja miten päätettiin siitä, kuka asian ratkaisee. Komissio ei leikannut talousarviota – emme ole niin piittaamattomia. Kuten tiedätte, neuvosto päätti yksimielisesti määrärahojen leikkaamisesta, ja eniten tästä kärsivät valitettavasti terveysala, koulutus ja kulttuuri. Minulla on ollut parlamentin keskusteluissa monesti tilaisuus tuoda esiin, että tämä on valitettavaa, ja ymmärrän jäsen Trakatellisin turhautumisen, kun hänen oli selvitettävä tämä asia.

Viime kädessä haluamme kuitenkin toteuttaa toimia, auttaa kansalaisia ja mennä eteenpäin, ja siksi meidän on tultava toimeen sillä, mitä meillä on, ja käytettävä niukkoja varojamme ja voimavarojamme parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi olen samaa mieltä kuin monet teistä, ja meille on ensiarvoisen tärkeää, että ennaltaehkäisy on yksi päätavoitteista, koska siitä saadaan lisäarvoa ja sillä moninkertainen vaikutus, joten voimme hyödyntää varoja paremmin keskittymällä ennaltaehkäisyyn. Tämä on yksi tärkeimmistä argumenteistani. Olen yrittänyt toistuvasti saada jäsenvaltiot vakuuttuneiksi siitä, että terveyteen käytetyt varat eivät ole kustannus vaan investointi. Tämä on oikea suhtautumistapa. Tästä on meille hyötyä pitkällä aikavälillä, ja toimenpiteiden toteuttamista jarruttaa se, että hyödyt saadaan vasta hamassa tulevaisuudessa.

Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että enää tässä vaiheessa emme voi olettaa ratkaisevamme ongelmia vain uudistamalla terveydenhuoltojärjestelmiä, edistämällä potilaiden liikkuvuutta taikka nostamalla vakuutusmaksuja, vaan meidän on investoitava ennaltaehkäisyyn ja terveyteen, ja tämä on yksi tärkeimmistä painopisteistä. Odotan saavani työskennellä yhdessä teidän kaikkien kanssa seuraavassa vaiheessa.

Kenties voisin mainita erikseen vain yhden tarkistuksen, jonka jäsen McAvan toi esiin. Emme vastusta millään tavoin kyseisen lauseen poistamista. Ymmärtänette, että terveiden elinvuosien sisällyttäminen indikaattoreihin oli meille suuri saavutus, ja tämä oli tarkoitus. Tämä oli vain toisenlainen tapa ilmaista asia, mutta ymmärrämme, mistä on kyse, emmekä vastusta sen poistamista, etenkään kun ongelmana on sanamuoto eikä varsinaisesti indikaattorin pätevyys.

Jäsen Fjellner toi esiin potilaiden oikeuksia koskevan näkökohdan, ja meillä oli tilaisuus keskustella tästä kysymyksestä Euroopan parlamentissa. Tarkastelemme sitä myös terveydenhuoltoa koskevan aloitteen yhteydessä, joka on määrä hyväksyä vuoden loppupuolella. Eri jäsenvaltioissa on erilaisia järjestelmiä, joten emme aina pääse yhteisymmärrykseen yhteisestä käytännöstä, mutta ainakin pääsemme alkuun, ja monia kysymyksiä kuten potilaille tiedottamista ja muita potilaiden oikeuksiin liittyviä näkökohtia käsitellään terveydenhuoltoa koskevassa aloitteessa.

Lopuksi haluan kiittää teitä kaikkia, etenkin ympäristövaliokuntaa sekä jäsen Trakatellisia kärsivällisyydestä ja sinnikkyydestä. Odotan työskentelyä kaikkien teidän kanssa ohjelman täytäntöönpanon parissa.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies BIELAN

  Puhemies. Olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tiistaina 10. heinäkuuta 2007.

(1) Ks. pöytäkirja.

17. Maissilinjaan MON 863 liittyvien riskien hallinta (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma maissilinjaan MON 863 liittyvien riskien hallinnasta.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, komissio on ilmoittanut monta kertaa – ja myös osoittanut toimillaan – olevansa sitoutunut varmistamaan, että geneettisesti muunnettuja elintarvikkeita ja rehuja koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston antamaa lainsäädäntöä noudatetaan täysin. Meillä on velvollisuus varmistaa, että lainsäädäntöä noudatetaan asianmukaisesti ja täysimääräisesti, ja mielestäni täytämme velvollisuutemme. Lainsäädännön mukaan geneettisesti muunnettuja elintarvikkeita ja rehuja voidaan saattaa laillisesti markkinoille vain, jos ne ovat turvallisia ja niissä on asianmukaiset merkinnät.

Muistuttaisin parlamentille, että lainsäädännössä riskien arviointia ja riskien hallintaa koskevat tehtävät on jaettu. Komissiolla ei ole harkintavaltaa geneettisesti muunnetun tuotteen turvallisuuden arvioinnin suhteen. Lainsäädännössä erotetaan selkeästi toisistaan riskien arviointi, josta vastaa Euroopan elintarvikeviranomainen EFSA, ja riskien hallinta, josta vastaa komissio. Tällainen lähestymistapa on määritelty sekä yleisessä elintarvikelainsäädännössä että geneettisesti muunnettuja elintarvikkeita ja rehuja koskevassa asetuksessa.

Aina uusien tieteellisten näkökohtien ilmaantuessa komissio noudattaa toimivallanjakoa ja pyytää EFSA:a arvioimaan tietoja ja niiden vaikutusta tuotteen riskien arviointiin. Komission tehtävänä on tehdä riskien hallintaa koskeva päätös, jos ja vain jos EFSA, riskien arvioinnista vastaava Euroopan unionin elin, katsoo riskin olevan olemassa. Teemme siis riskien hallintaa koskevan päätöksen, kun asiasta vastaava elin on havainnut ja arvioinut riskin. Lainsäädäntöä annettaessa tehtiin nimenomaisesti sellainen päätös, että riskien arviointi annetaan erillisen, riippumattoman elimen tehtäväksi. Ellei elintarvikeviranomainen kuitenkaan havaitse riskiä, komissiolla ei ole pätevää tieteellistä perustaa tehdä riskien hallintaa koskevaa päätöstä.

MON 863 -maissia arvioitiin kahdesti vuonna 2004 ennen luvan antamista. EFSA tuli molemmilla kerroilla siihen tulokseen, ettei MON 863 -maissilla ole haitallista vaikutusta. Jäsenvaltioiden kansalliset viranomaiset osallistuivat tutkimuksiin, ja elintarvikeviranomainen tarkisti ja vahvisti tuloksen vuonna 2006 sen jälkeen, kun jäsen Breyer oli esittänyt asiasta erityisen pyynnön komissiolle. Lupamenettelyn aikana toteutettiin tiiviisti toistuvia analyysejä, ja viime maaliskuussa ilmestyi professori Séralinin julkaisu. Tässä järjestyksessä asiat ovat edenneet.

Professori Séralinin työ ei ollut uusi tutkimus vaan vain aiempaa rottakoetta koskeva tilastotarkastelu. Kyseisen kokeen tulokset olivat tukeneet luvan myöntämistä tälle tuotteelle Euroopan unionissa. Vaikka kyseessä ei ollut uusi tutkimus vaan vain tilastotarkastelu, komissio pyysi EFSA:a välittömästi professori Séralinin julkaisusta tiedon saatuaan analysoimaan sen ja varmistamaan, oliko esitetty tilastollinen tulkinta pätevä ja – mikä tärkeämpää – olivatko tilastolliset erot oleellisia elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuden kannalta.

Ottaakseen huomioon kaikki uudet seikat ja poistaakseen näin mahdolliset epävarmuuden lähteet EFSA toteutti uuden tarkastelun ja pyysi jäsenvaltioita toimittamaan kaikki asiaan liittyvät analyysit ja huomautukset, perusti sisäisistä ja ulkopuolisista tilastoasiantuntijoista koostuvan työryhmän ja järjesti tapaamisen tilastotarkastelun laatijan kanssa. Komission mielestä EFSA:n menettely professori Séralinin raportin arvioimiseksi antoi riittävät takeet riippumattomuudesta ja asiantuntemuksesta. EFSA vastasi ensimmäisen kerran komission pyyntöön maaliskuussa, kun keskusteli asiasta geneettisesti muunnettuja organismeja käsittelevän lautakunnan täysistunnossa. Lautakunnan tilastoraportti ja tieteellinen lausunto julkistettiin sitten 20. kesäkuuta.

Elintarvikeviranomainen korosti eritoten, ettei tilastoanalyysissa ollut otettu huomioon eräitä tärkeitä tilastollisia näkökohtia ja että laatijoiden käyttämän tilastomenetelmän perustana olevat oletukset antoivat harhaanjohtavia tuloksia. Elintarvikeviranomainen totesi siis, ettei analyysi tarjonnut pätevää tieteellistä perustetta kiistää MON 863 -maissin turvallisuutta, eikä se näin ollen pitänyt aiheellisena tarkistaa aiempaa lausuntoaan, jonka mukaan MON 863 -maissilla ei ole haitallista vaikutusta ehdotetussa käyttötarkoituksessa. Parlamentille kerrotaan tarkemmin juuri esittelemistäni taustoista, kun jäsen Breyerin esittämiin asiaa koskeviin kirjallisiin kysymyksiin vastataan. Vastauksia viimeistellään parhaillaan EFSA:n uusimman lausunnon perusteella.

Tällä perusteella voidaan todeta kaksi seikkaa. Ensiksi on tärkeintä huomata, ettei tällä hetkellä ole tieteellisiä perusteita kiistää MON 863 -maissin turvallisuutta tai sen asemaa laillisesti markkinoille saatettuna tuotteena. Toiseksi Euroopan parhaista asiantuntijoista koostuvan EU:n virallisen riskienarviointielimen johtopäätökset on tehty jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja ulkopuolisten asiantuntijoiden kuulemisen jälkeen. Komissio toimi mielestäni niin kuin vastuullisen riskien hallinnoijan kuuluukin luottaessaan tämän aiemmat arviot vahvistavan työn tuloksiin, etenkin kun otetaan huomioon lainsäädäntö ja johdannoksi esittelemäni tehtävienjako. Komissio jatkaa samoilla linjoilla varovaisen ja tieteellisiin tutkimustuloksiin perustuvan lähestymistavan mukaan.

Painottaisin, että komissio on päättänyt tehdä riskien hallinnasta tapauskohtaiset päätökset, joissa otetaan huomioon kaikki arviointimenettelyssä tai jopa luvan myöntämisen jälkeen ilmenevät tieteelliset näkökohdat. Olemme aina valppaina ja aina valmiita tutkimaan kaiken uuden saatavilla olevan tieteellisen tiedon. Lopullisen päätöksemme täytyy kuitenkin perustua luonnollisesti riskien arviointiin, jonka tekee elin, jonka vastuulle se on annettu yhteisön lainsäädännössä.

Lainsäädännöllä ja komission lähestymistavalla tarjotaan mielestämme paras tapa taata kansalaisille näiden odottama ja vaatima korkea turvallisuuden taso. Toivon saavani Euroopan parlamentin luottamuksen ja tuen, kun jatkamme tunnollista ja puolueetonta työtämme.

  Renate Sommer, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, emmekö juuri me, Euroopan parlamentti, halunneet, että Euroopan elintarvikeviranomainen on riippumaton? Eikö myös ministerineuvosto halunnut EFSA:sta riippumattoman viranomaisen, jonka tutkimustuloksiin voi luottaa ja jolta ei ole vaaraa saada pilipalitutkimuksia? Eikö Euroopan parlamentti antanut tuolloin EFSA:n tehtäväksi geneettisesti muunnettujen organismien riskien arvioinnin ja eikö ministerineuvosto tukenut juuri tätä yhteispäätösmenettelyssä?

EFSA arvioi huhtikuussa 2004, että MON 863 -maissi on yhtä turvallista kuin tavallinen maissi. EFSA:n toisessa turvallisuusarvioinnissa lokakuussa 2004 tultiin samaan tulokseen. Tätä viherpiipertäjämme eivät tietenkään halunneet kuulla, ja koska se, mitä vihreät eivät halua, ei tietenkään voi olla totta, vihreät tilasivat oman tutkimuksensa. Tutkimuksessa todettiin sitten – yllätys, yllätys – että geneettisesti muunnettu maissi on kuolemanvaarallista ja paha periköön sen, joka muuta epäilee!

EFSA:n asiantuntijat pyysivät tämän jälkeen toistamaan rotilla tehdyn kokeen. Edelleenkään ei löydetty merkkejä välittömistä toksikologisista vaikutuksista. Vihreiden tutkimuksessa olisi muuten saatu sama tulos, mikäli tilastot olisi arvioitu oikein. Tilastoja ei kuitenkaan arvioitu tieteellisesti oikein, kuten komission jäsen totesi.

Vihreiden tutkimuksen muka tieteelliset tulokset olivat siis jälleen kerran tarkoituksellista kauhukertomusten levittämistä, jolla kylvettiin pelkoa kansalaisten mieliin ja vedettiin näitä nenästä. Tämä on sitä tyypillistä ideologisperusteista vastaanhangoittelua, jota vihreät käyttävät niin mieluusti myös vaalikampanjoissa. Vihreät tuhlaavat veronmaksajien varoja vaatimalla aina toistamaan EFSA:n riskienarvioinnit useampaan kertaan. Kyseenalaistavatko vihreät terveysväitteitä koskevan asetuksen mukaisia EFSA:n ravintosisältöprofiileja? Eivät tietenkään, sillä ne sopivat heidän ideologiaansa.

Ministerineuvostokin on kuitenkin väärässä. Asiasta vastaavat jäsenvaltioiden ministerit eivät uskalla antaa lupaa geneettisesti muunnetuille organismeille, jotka on tutkittu ja todettu turvallisiksi. Kyse on vain pienen ihmisen pelosta jäädä seuraavissa vaaleissa rannalle.

EU:lle tarjoutuvat suuret mahdollisuudet valuvat hukkaan: geneettisesti muunnetuilla organismeilla voidaan saada parempia elintarvikkeita ja rehuja, joilla on ravitsemusfysiologista lisäaroa, sekä tehokkaita uusiutuvia raaka-aineita, joista ei aiheudu hiilipäästöjä ja jotka eivät näin ollen vaikuta ilmastoon. MON 863 -maissi on turvallista ja se on hyväksyttävä, kuten kaikki muutkin tutkitut ja turvallisiksi todetut hyötykasvit.

  Karin Scheele, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, vastauksena edelliselle puhujalle haluan lainata itävaltalaista sanontaa, jonka mukaan siunattuja ne, jotka uskovat, mutta taivaaseen pääsee, vaikkei uskoisikaan. Nyt voin ehkä haastaa Renate Sommerin maailmankatsomusta hieman. Vihreiden lisäksi myös parlamentin enemmistö halusi löytää geneettisesti muunnettujen elintarvikkeiden ja rehujen luville ja merkinnöille ratkaisun, joka olisi kuluttajien ja ympäristön edun mukainen. Jopa teidän hallituksenne on kyseenalaistanut EFSA:n tavan käsitellä tänään mainittuja tutkimuksia.

Kysynkin nyt komissiolta, mitä konkreettisia toimia komissio on tehnyt Euroopan elintarvikeviranomaisen uudistamiseksi? Parlamentti ei esitä nyt ensimmäistä kertaa epäilyksiä sen riippumattomuudesta. Hyvä jäsen Sommer, on totta, että halusimme ja haluamme edelleen riippumattoman elintarvikeviranomaisen. Demokraattisesti valituilla jäsenillä on luonnollisesti oikeus myös arvostella sen riippumattomuutta ja työtä nähdäkseen, onko se todella riippumaton. Juuri tämä on tehtävämme, sillä mehän tietysti tiedämme, mitä mieltä kansalaiset ovat siitä kaikissa jäsenvaltioissa.

Arvoisa komission jäsen Kyprianou, olemme samaa mieltä siitä, että EFSA:n on vastattava jatkossakin riskien arvioinnista ja komission riskien hallinnasta. Olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että sekä EFSA:n että komission on suhtauduttava tehtäväänsä vakavasti.

Kuten tiedätte, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta käsittelee ensi viikolla sitä, miten geneettisesti muunnetuille organismeille myönnettyjä yksittäisiä lupia olisi käsiteltävä komiteamenettelyssä ja valvonnan käsittävässä sääntelymenettelyssä. Tällaiset tapaukset eivät juuri tuossa keskustelussa auta. Toivottavasti jatkossa osoitetaan konkreettisin toimin, että elintarvikeviranomainen on todella riippumaton.

  Janusz Wojciechowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, olin mukana järjestämässä 12. kesäkuuta Euroopan parlamentissa Brysselissä pidettyä konferenssia, jossa käsiteltiin geneettisesti muunnettujen organismien leviämiseen liittyviä vaaroja. Konferenssiin osallistui arvostettuja tiedemiehiä monista maista.

Tiedemiesten esitelmistä kävi selvästi ilmi, että geneettisesti muunnettujen organismien haitallisuudesta on entistä enemmän näyttöä. Tekniseen kehitykseen vedoten suuret bioteknologia-alan yritykset aiheuttavat vakavan uhkan ihmiskunnalle kaikkialla maailmassa. Kaikella kunnioituksella jäsen Sommeria kohtaan, uskon mieluummin tiedemiehiä kuin jäsen Sommerin vakuutteluja MON 863 -maissin turvallisuudesta.

Tällä hetkellä karjankasvatukseen ja maatalouteen liittyy EU:ssa vain vähän geneettisesti muunnettuja organismeja. Nyt on viimeinen tilaisuutemme suojata Eurooppa tältä vaaralta. Minulla on muutamia kysymyksiä komission jäsenelle. Aikooko Euroopan komissio tehdä jotain asian eteen? Aikooko se ennen kaikkea ottaa huomioon kansalaisten toiveet, kun valtaosa väestöstä kokonaisilla alueilla haluaa suojautua geneettisesti muunnetuilta organismeilta Euroopassa? Vai aikooko komissio joutua sen sijaan tekniseen kehitykseen vetoavan harhaanjohtavan mainonnan uhriksi?

  Hiltrud Breyer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, arvoisa komission jäsen Kyprianou, olen hyvin pettynyt, sillä odotin jäsen Scheelen tavoin saavani tänä iltana vastauksia siihen, milloin riskien arvioinnin normeja viimein nostetaan.

Olen esittänyt komissiolle tarkempia kysymyksiä näistä turvallisuusasioista kuukausien ajan saamatta vastauksia. Virkamiehet kertoivat minulle yksityisesti, etteivät pysty vastaamaan. Ranskalaisten tiedemiesten riippumaton tutkimus ei ole ainoa, jossa on tultu siihen hälyttävään tulokseen, ettei Monsanto 863 -maissi ole turvallista vaan aiheuttaa suuren vaaran terveydelle ja että on vastuutonta antaa sen olla enää markkinoilla.

Itävallassakin on tehty tutkimus. Jäsenvaltioissa ollaan erittäin huolestuneita asiasta. Tätä ei voida vain kiistää ja pistää päätä pensaaseen. Olisin toivonut teidän vastaavan tänään siihen, että Euroopan lääkevirastokin näkee kahteen antibioottiresistenssigeeniin liittyvän riskejä MON 863 -maissin lisäksi Amflora-perunassa, jolle on nyt haettu lupaa. Jopa oma EU-elimenne väittää siis toista kuin EFSA. Arvoisa komission jäsen Kyprianou, meidän on todella saatava teiltä tähän vastaus. Ette voi vain todeta, ettette aio vastata. Jopa neuvosto on pyytänyt teitä kommentoimaan asiaa.

Minusta on omituista, että EFSA:lta vei kolme kuukautta arvioida Séralinin tutkimus. Séralini vierailee sattumalta täällä parlamentissa keskiviikkona ja kertoo tuolloin, onko EFSA:n "vaara ohi -asenne" ja kaunistelu todella perusteltua. Tiedämme, että EFSA:n tutkimuksissa viitataan toistuvasti Monsantoon. Niissä on tilastollisia virheitä. Tämän ovat todenneet ranskalaisen tutkijaryhmän lisäksi myös monet jäsenvaltiot.

Suuntaamme katseemme teihin saadaksemme vastauksia siihen, miten nämä virheet voidaan korjata jatkossa, miten niihin aiotaan puuttua ja mitä arvoa – jos mitään – varovaisuusperiaatteelle olisi annettava. Uusi arviointi on välttämätön. Arvoisa komission jäsen Kyprianou, toivon teidän kertovan selvin sanoin, arvioidaanko MON 863 -maissi uudelleen? EFSA ei ole tehnyt muuta kuin tarkastellut vanhoja tietoja uudelleen. Se ei ole tehnyt uudelleenarviointia. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, johon tarvitaan vastaus.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tutkijat havaitsivat Ranskassa äskettäin, että Monsanto 863 -maissi vahingoitti laajalti sillä kasvatettujen eläinten maksaa ja munuaisia. Kolme vuotta ennen tätä Saksan viranomaiset toivat EFSA:n tietoon saksalaistutkimuksia, joiden mukaan Monsanto 863 -maissilla ruokittujen rottien munuaiset olivat vahingoittuneet. Tästä huolimatta EFSA vahvisti aiemmin tekemänsä riskien arvioinnin ja totesi, että sitä on turvallista syöttää karjalle Euroopassa. Missä ovat EFSA:n tutkimukset? Miksi EFSA tutkii ainoastaan teollisuuden tekemiä kokeita ja palaa vain niihin? Miten hankalaa sen olisi yrittää toteuttaa Ranskassa ja Saksassa tehdyt tutkimukset uudelleen?

Euroopan bioteknologia-alan yritykset väittävät, että geneettisesti muunnettujen organismien käyttö viljelyssä ja karjankasvatuksessa on väistämätöntä. Pelkään, että tämä on vain itsensä toteuttava ennustus. EU:ssa pystytään toimittamaan karjankasvattajille viljaa, jossa ei ole geneettisesti muunnettuja organismeja. Mikäli kuitenkin hyväksymme väistämättömyyden ja mikäli hyväksymme sellaiset turvallisuustutkimukset, jotka eivät ole edes oikeita tutkimuksia, karjankasvattajien on pakko ruokkia eläimensä geneettisesti muunnetuilla tuotteilla, sillä muuta viljaa ei ole.

Muistuttaisin EFSA:a siitä, että monet tuotteet on vedetty pois markkinoilta, vaikka niitä on pidetty vuosia turvallisina. Esimerkkinä voisin mainita, että nykyisin käytetty poliorokote on neljäs poliorokote. Sitä edeltäneet kolme rokotetta poistettiin lopulta markkinoilta, vaikka niitä oli annettu ihmisille vuosia, sillä niiden haitallisista vaikutuksista saatiin yhä enemmän tietoa.

Meidän oletetaan noudattavan varovaisuusperiaatetta Euroopan unionissa etenkin, kun on kyse geneettisesti muunnettujen organismien päästämisestä ympäristöön, sillä geneettisesti muunnetuista organismeista aiheutuvia haittoja ei ehkä saada korjattua.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, tiedän, että geneettisesti muunnetuille organismeille myönnettävät luvat ovat arkaluonteinen kysymys, mutta ensiksi täytyy muistaa, että parlamentin ja neuvoston antaman yhteisön lainsäädännön perusteella geneettisesti muunnettuja organismeja sisältävät tuotteet on sallittu Euroopan unionissa, mikäli ne ovat läpäisseet äsken kuvaamani lupamenettelyn.

Lupamenettelyssä EFSA huolehtii riskien arvioinnista. Ollaanpa siis yhtä mieltä tai eri mieltä geneettisesti muunnettuja organismeja sisältävistä tuotteista, EU:n lainsäädäntö on sitovaa. Se on laki, jota on noudatettava.

Kuten tiedätte, parlamentille tiedotettiin EFSA:n työstä ja minäkin olin mukana. Olemme tehneet päätöksiä EFSA:n toimien parantamisesta niin, että siitä tehdään perinpohjaisempaa ja siinä otetaan paremmin huomioon jäsenvaltioiden näkemykset ja kaikki uudet tieteelliset tutkimustulokset, joita lupamenettelyn aikana saattaa ilmetä. Komissio antoi toimintasuunnitelman, joka on pantu jo täytäntöön ja joka liitetään myös lainsäädäntöön vuoden 2008 aikana. Se on osa vuoden 2008 vuotuista toimintastrategiaa. Otamme siinä huomioon, miten tilannetta voidaan parantaa, ja teemme ehdotuksia jäsenvaltioiden näkemysten, pitkän aikavälin vaikutusten ja monien muiden näkökohtien perusteella.

Minun on myös painotettava, että Euroopan unionilla on korkeimmat normit ja tiukin lainsäädäntö geneettisesti muunnettuja organismeja sisältävien tuotteiden osalta. Kuten tiedätte, tämän takia meidät on viety monta kertaa WTO:hon ja meillä on ollut siellä hieman hankaluuksia.

WTO on kuitenkin hyväksynyt lainsäädäntömme, koska se perustuu tieteelliseen näyttöön ja päätökset tehdään riskien arvioinnin perusteella. Tällä tavoin voidaan siis täyttää kansainväliset velvoitteet ja ottaa samalla ensisijaisesti huomioon EU:n kuluttajien ja kansalaisten turvallisuus. Kyse ei siis ole henkilökohtaisista mieltymyksistä vaan voimassa olevan lainsäädännön soveltamisesta.

Tiedän jäsen Breyerin lähettäneen nuo kysymykset. On noudatettava menettelyä. Meidän on hankittava tietoja. Teille annetaan yksityiskohtaiset vastaukset näihin kysymyksiin. Epäilyt liittyvät kuitenkin jälleen riskeihin, emmekä me huolehdi riskien arvioinnista. Siitä huolehtii EFSA. Meidän on siis odotettava, mitä EFSA päättää asiasta, ennen kuin voimme todella antaa vastaukset.

Kyseessä olevasta tuotteesta on tehty useita arviointeja ja tutkimuksia. Kaikkien niiden johdosta EFSA arvioi ja tarkasteli kantaansa uudelleen ja tuli samoihin tuloksiin. Päätöstä ei siis tehty heppoisin perustein. Kyse ei ollut siitä, että jotain olisi jätetty huomiotta. Aina, kun uusia tutkimustuloksia ja uutta näyttöä on ilmennyt, se on otettu huomioon ja olemme pyytäneet EFSA:a, Euroopan unionin riskien arvioijaa, ottamaan ne huomioon. On totta, että EFSA:n uusin lausunto perustui aiempaan tutkimukseen, mutta myös professori Séralinin tutkimus oli tehty samaisesta tutkimuksesta. Oli kyse siitä, miten analysoidaan, miten tehdään tilastoanalyysi olemassa olevista tiedoista. Tämän vuoksi perustimme sisäisistä ja ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan erityisen työryhmän tilastoanalyysia varten. Ryhmä tuli siihen tulokseen, että professori Séralinin analyysissa ja tutkimustuloksissa oli virheitä. Tämä ei tarkoita, että kielteisesti suhtautuva olisi aina oikeassa. Joskus myös myönteisesti suhtautuvat voivat olla oikeassa.

Mitä tulee kysymykseen siitä, mihin tutkimuksiin luvat perustuisivat, päätöksen mukaan jatkaisimme alun perin hyväksytyn lainsäädännön mukaisesti ja hakijalla on vastuu toimittaa tiedot ja tutkimustulokset. Näin niillä on todistustaakka, ja viranomaiset arvioivat näytön. Viranomaiset voivat pyytää haluamiaan lisätutkimuksia, ja tällä tavoin niillä on vastuu toteen näyttämisestä. En puutu kustannuksiin, joita järjestelmän muuttamisesta aiheutuisi. Kustannukset jäisivät lopulta Euroopan unionin veronmaksajien maksettaviksi, eivät yritysten. Pääsyy on kuitenkin se, että yrityksillä on oltava todistustaakka, ja näin ollen viranomainen voi analysoida näitä tietoja kriittisen analyysin perusteella.

Haluan muistuttaa, että vastaava menettely on käytössä Euroopan lääkevirastossa EMEA:ssa, jossa yritykset vastaavat kliinisistä kokeista ja tutkimuksista, joiden pohjalta päätös tehdään.

Voin siis vakuuttaa teille, että otamme huomioon ja varmistamme sen, että EFSA ottaa huomioon ja arvioi ja tarkastelee kaikkia uusia tieteellisiä tutkimustuloksia, joita saattaa ilmetä. Mikäli riskejä havaitaan, emme epäröi toteuttaa tarvittavia toimia. Kuten tiedätte, olemme tehneet näin ja itse olen tehnyt näin monta kertaa luvattomien tuotteiden kohdalla.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

18. Matkustajarekisteriä koskeva sopimus Yhdysvaltojen kanssa (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana komission julkilausuma matkustajarekisteriä koskevasta sopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Arvoisa puhemies, kuten tiedätte, Yhdysvallat ja Euroopan unioni saivat neuvottelut matkustajarekisteriä koskevasta pitkän aikavälin sopimuksesta päätökseen. Haluan käyttää tilaisuutta hyväkseni ja kiittää puheenjohtajavaltio Saksaa ja eritoten ministeri Schäublea tämän henkilökohtaisesta panoksesta asian onnistumisen eteen. Ministerineuvoston yksimielisesti antama toimeksianto on täytetty. Uudella sopimuksella taataan korkeatasoinen tietosuoja, ja se sisältää tärkeitä sitoumuksia eurooppalaisten matkustajarekisteritietojen käsittelystä jatkossa.

Asiassa oli otettava huomioon monia tärkeitä näkökohtia. Ensiksi tulivat terrorismin ja vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunta, ja samanaikaisesti yksityisyyden suoja ja peruskansalaisoikeuksien suojelu, lentoyhtiöiden mahdollisuudet noudattaa lainsäädännön vaatimuksia kohtuullisin kustannuksin, koko transatlanttinen suhde ja näiden näkökohtien todellinen kansainvälinen ulottuvuus. Yhdysvallat on suostunut tekemään sitovan kansainvälisen sopimuksen, ja näin se osoittaa ymmärtävänsä, että oikeusvarmuus on taattava.

Sopimus on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäinen on molempien sopimuspuolten allekirjoittama sopimus. Toinen on Yhdysvaltojen EU:lle lähettämä kirje, jossa se antaa vakuutukset siitä, miten käsittelee eurooppalaisia matkustajarekisteritietoja jatkossa. Kolmas on EU:n Yhdysvalloille lähettämä kirje, jossa EU ilmoittaa ottaneensa vakuutukset vastaan ja vahvistaa pitävänsä tällä perusteella Yhdysvaltain turvallisuusministeriön eurooppalaisille matkustajarekisteritiedoille tarjoamaa suojaa riittävänä.

Aiemmin tehdyt sitoumukset eivät olleet sitovia. Tämä on sekä omasta mielestäni että neuvoston mielestä uuden sopimuksen suurin saavutus. Sopimus on voimassa 7 vuotta, joten oikeusvarmuus on taattu huomattavan pitkälle ajalle. Matkustajatietojen säilyttämisaikaa ei pidennetä 3,5 vuodesta 15 vuoteen. Tietojen säilytysaika aktiivisessa tiedostossa pitenee 3,5 vuodesta 7 vuoteen. Loput 8 vuotta sisältyivät jo aiempiin sopimuksiin, eikä tämä sitoumus ole uudessa sopimuksessa mikään uusi.

Tietojen käyttötarkoitus säilyy samana. Matkustajarekisteritietojen määrää on vähennetty 34:stä 19:ään uudelleenjärjestelyjen ja yhdistämisten avulla. Arkaluonteiset tiedot suodatetaan, ja niihin voi tutustua vain poikkeuksellisissa ja perustelluissa olosuhteissa ja ne poistetaan 30 päivän kuluttua. Lentoyhtiöt, jotka eivät vielä valikoi ja luovuta tietoja itse, siirtyvät pull-järjestelmästä push-järjestelmään heti, kun se on teknisesti toteutettavissa. Lentoyhtiöiden vastuulla on ottaa nyt uusi tekniikka käyttöön mahdollisimman pian, mutta sekä Yhdysvallat että EU ovat yhtä mieltä siitä, että järjestelmän olisi oltava push-järjestelmä eikä enää pull-järjestelmä.

Oikeudesta, vapaudesta ja turvallisuudesta vastaava komissio jäsen ja Yhdysvaltain turvallisuusministeri vastaavat tarkistusjärjestelmästä. Yhdysvallat hyväksyi lopulta tarkistusjärjestelmän, josta piti sopia neuvottelujen alkajaisiksi.

Yksityisyyden suojaa koskevan Yhdysvaltojen lain suoja ulotetaan koskemaan hallinnollisten menettelyjen avulla muitakin kuin Yhdysvaltojen kansalaisia etenkin valitus- ja oikaisukeinojen osalta. EU:n kansalaisilla on siis oikeus kyseisen lain tarjoamaan suojaan. Näin ei ollut aiemman sopimuksen aikana.

Yhteiskuntiamme ja ihmisoikeuksiamme on suojeltava yhteisillä toimilla terroristeilta, jotka yrittävät vavisuttaa niitä. Äskettäiset tapahtumat Lontoossa ja Glasgow'ssa osoittavat, että terrorismia on vastaisuudessakin. Kuten olen jo ilmoittanut, esitän tästä syystä syksyllä paketin uusine toimenpiteineen – sekä lainsäädännöllisine että operatiivisine – joilla on tarkoitus parantaa ja tehostaa kansainvälisiä yhteistyövalmiuksiamme terrorismia vastaan. Tulen ehdottamaan myös, että EU:n jäsenvaltiot perustavat kansallisella tasolla eurooppalaisen matkustajarekisteritietojärjestelmän mahdollisimman monessa jäsenvaltiossa.

  Carlos Coelho, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa komission jäsen Frattini, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä komission jäsentä Frattinia ja puheenjohtajavaltio Saksaa työstä matkustajarekisteriä koskevan sopimuksen eteen. Oli ensiarvoisen tärkeää välttää oikeudellinen tyhjiö, jonka vuoksi eurooppalaiset lentoyhtiöt olisivat joutuneet hankalaan asemaan ja kansalaistemme suoja olisi vaarantunut.

Olemme aina tukeneet sitä, että kansainvälinen sopimus tehdään EU:ssa 27 kahdenvälisen sopimuksen sijasta, sillä unioni voi ottaa vankemmin kantaa sekä terrorismin torjuntaan ja estämiseen että perusoikeuksien suojeluun. Euroopan kansanpuoleen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä puolsi näin ollen valtuuksien antamista komissiolle neuvottelujen uudelleen aloittamista varten. Tiedämme hyvin, että neuvottelut olivat hankalia ja että eurooppalaiset olivat Yhdysvaltoja hanakampia löytämään molemmin puolin hyväksyttävän ratkaisun.

Minusta on kuitenkin valitettavaa, että sopimuksessa on kolme osaa: varsinainen sopimus ja kaksi kirjettä, joiden luonne ei ole yhtälailla sitova. Useissa kohdissa muutos on ollut parempaan suuntaan, ja komission jäsen Frattini mainitsi näistä muutamia. Jotkin kohdat eivät kuitenkaan täyttäneet odotuksiamme lainkaan. Otan esille seuraavat kohdat: Olen ensinnäkin tyytyväinen siihen, että matkustajarekisteritietojen määrää vähennettiin ja että pull-järjestelmästä siirrytään push-järjestelmään, kuten äsken todettiin. Tiedämme, että 13 lentoyhtiötä on jo ottanut järjestelmän käyttöön, mutta monet muut eivät ole vielä sitä tehneet. Haluaisin tietää, millaisia aloitteita komissio valmistelee auttaakseen ja kannustaakseen lentoyhtiöitä vaihtamaan järjestelmää.

En hyväksy vieläkään tietojen säilyttämisaikaa, joka on minusta aivan liian pitkä. On hienoa, että sopimuksessa vaaditaan antamaan matkustajille asianmukaiset tiedot ja että matkustajille tarjotaan valituskeinot, joiden avulla matkustajat voivat tarkistaa ja oikaista Yhdysvaltojen viranomaisten hallussa olevat tiedot. Vieläkään ei ole kuitenkaan kunnollista oikeudellista mekanismia, jonka avulla Euroopan kansalaiset voisivat valittaa, jos heidän henkilötietojaan käytetään väärin.

Arkaluonteisten tietojen suojaamiseksi tarkoitetut lisätoimet ovat valitettavasti riittämättömiä, ja on valitettavaa, ettei tietojen käyttämisestä Yhdysvaltojen muissa elimissä ole täydellisiä takeita.

Arvoisa komission jäsen, paljon on tehty, mutta paljon on vielä tehtävä. Toivottavasti valvontamekanismilla, josta olette sopineet, saadaan korjattua muutamat jäljellä olevat kielteiset seikat.

  Stavros Lambrinidis, PSE-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa komission varapuheenjohtaja, toivoisin vilpittömästi voivani kiittää teitä tänään siitä, että saitte aikaan sopimuksen Yhdysvaltojen kanssa. Poliittinen ryhmäni tietää, että olette tehnyt lujasti töitä, etenkin kun Yhdysvaltojen tiedetään uhkailleen, että ellei sopimusta synny, se asettaisi lentoyhtiöille yksipuolisesti vieläkin pahemmat ehdot.

Ensinnäkään tämä ei ole valitettavasti Yhdysvaltojen kanssa tehty sopimus. Se on sopimus Yhdysvaltojen ja niiden monien muiden maiden kanssa, joille Yhdysvallat päättää yksipuolisesti siirtää eurooppalaisia matkustajia koskevia henkilötietoja.

Toiseksi sopimukseen sisältyy vain EU:ta koskevia sitoumuksia, ei Yhdysvaltoja koskevia.

Kolmanneksi vaikka sopimuksessa asetetaan rajoituksia, ne ovat niin epäselviä ja täynnä porsaanreikiä, että käytännössä Yhdysvallat voi tehdä lähes mitä haluaa.

Selitän tätä hieman tarkemmin. Ensinnäkin sopimuksessa ja siihen liitetyssä Yhdysvaltojen kirjeessä todetaan, että Yhdysvallat voi siirtää lähettämämme tiedot haluamaansa kolmanteen maahan ilman, että sillä on velvollisuutta edes ilmoittaa asiasta meille. EU siis allekirjoittaa käytännössä matkustajarekisteriä koskevan sopimuksen Yhdysvaltojen lisäksi niiden kaikkien muiden maailman maiden kanssa, joiden Yhdysvallat päättää olevan mukana. Nämä maat eivät saa nykyisin tietoja Euroopan kansalaisista suoraan Euroopasta käsin, sillä niiden kanssa ei ole allekirjoitettu sopimuksia. Sisältyikö neuvoston antamaan toimeksiantoon todella lupa sallia Yhdysvaltojen siirtää eurooppalaisia tietoja ilman valvontaa, vaikkei EU:ssa voida niin tehdä?

Toiseksi, kun EU on todennut nimenomaisesti, että sopimus sitoo sitä, Yhdysvallat on todennut nimenomaisesti, ettei sopimus sido sitä. Yhdysvaltoja sitovat vain kirjeessä annetut yksipuoliset vakuutukset ja Yhdysvaltojen lait, jotka muuttuessaan muuttavat automaattisesti myös sopimusta.

Kolmanneksi sopimuksessa ei ole määräystä, jossa hallitukset velvoitetaan varmistamaan, että matkustajat saavat tiedon tietojensa käytöstä. Lentoyhtiöitä vain vaaditaan tekemään näin. Kansalaisille tiedottamisesta on kuitenkin säädetty nimenomaisesti Euroopan unionin säädöksissä. Miksei sitä mainita?

Neljänneksi, jos Yhdysvallat rikkoo sopimusta, Euroopan unioni voi vain päättää sopimuksen kokonaan. Arvoisa komission jäsen, miten tämä tehdään, kun tilanne on sellainen, että vaikka 26 jäsenvaltiota 27:stä olisi sitä mieltä, että sopimusta on rikottu, mutta yhden mielestä sitä ei ole rikottu, sopimusta ei voida päättää Euroopan unionissa?

Viidenneksi kyseisten tietojen laillisia käyttötarkoituksia ei valvota. Kirjeen alussa nämä rajataan terrorismin ja vakavan rikollisuuden torjuntaan, mutta välittömästi sen jälkeen käyttö sallitaan kaikissa rikosoikeudellisissa menettelyissä tai muissa Yhdysvaltain lain edellyttämissä tilanteissa – siis lähes missä tahansa.

Tämä ei ole kansainvälinen sopimus – ei ainakaan siinä merkityksessä, kuin kansalaiset sanan ymmärtävät. Toivon, että näitä tärkeitä kohtia muutetaan ennen sen allekirjoittamista.

  Sophia in ‘t Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, ihan ensiksi panen merkille, ettei neuvoston puheenjohtajavaltio osallistu tähän tärkeään keskusteluun, mikä on merkittävää, sillä se vastasi neuvotteluista. Kiitän näin ollen komission jäsentä Frattinia osallistumisesta.

Aloitan kuitenkin esittämällä vastalauseen siitä, että komission jäsen Frattini esitti asialla olevan epäsuora yhteys Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime viikolla yritettyihin terroritekoihin. Minusta tämä oli mautonta: niillä ei ole mitään yhteyttä matkustajarekistereihin.

Tästä pääsen tärkeään kysymykseen, jota parlamentti on painottanut monta kertaa: arviointi on välttämätöntä. On saatava näyttöä siitä, että matkustajarekisteritietojen käyttö lisää turvallisuutta eikä niitä käytetä vain asiakirjapetoksia, huumeiden salakuljetusta tai muuta rikollista toimintaa harjoittavien ihmisten nappaamiseen. On esitettävä näyttöä, ei vain epämääräisiä uskomuksia.

Komission jäsen Frattini väittää, että sopimus on hyvä. Sillä on kaksi tarkoitusta: ensinnäkin sillä laillistetaan liikenteenharjoittajien tekemät tiedonsiirrot ja toiseksi, kuten hän totesi, sillä taataan tietosuojan korkea taso. Sopimus on kuitenkin pahasti puutteellinen tämän jälkimmäisen tavoitteen osalta: se ei ole oikeudellisesti sitova ja siinä todetaan nimenomaisesti, ettei sillä anneta mitään oikeuksia kenellekään henkilölle tai millekään osapuolelle. Voisiko sen sanoa yhtään selvemmin? Lisäksi se näyttää pintapuolisesti hyvältä, mutta se on täynnä porsaanreikiä, avoimia määritelmiä ja poikkeuksia esimerkiksi käyttötarkoitusten rajaamisen ja säilyttämisaikojen osalta. Säilyttämisaika on 15 vuotta, ehkä jopa enemmän, ja sitä sovelletaan takautuvasti. En ole lakimies, mutta tämä vaikuttaa minusta erittäin huvittavalta.

Tietomäärän vähentäminen 34:stä 19:ään on loukkaus älykkyyttämme kohtaan. Tietoja tarkastellessa huomaa, ettei niitä vähennetä: 34 yhdistetään 19 tietokentäksi. En ole ihan tyhmä. Meillä ei ehkä ole valtaa tässä asiassa, mutta emme ole tyhmiä.

Pull-järjestelmästä luvattiin siirtyä push-järjestelmään jo vuonna 2004, eikä sitä ole vieläkään tehty! Se on teknisesti toteutettavissa, joten miksei se ole käytössä?

Demokraattista valvontaa ei ole lainkaan. Parlamentilla ei ehkä ole enää toimivaltaa asiassa, ja jäsenvaltioiden parlamentit on jätetty täysin ulkopuolelle. Muutamien jäsenvaltioiden parlamentit saavat vahvistaa sopimuksen, mutta ne voivat vain hyväksyä sen, sillä niillä ei ole aikaa eivätkä ne saa kaikkea tarvittavaa tietoa, vaan vain hyvin tiivistetyt tiedot. Lisäksi juuri äsken todettiin, että jos yhden jäsenvaltion parlamentti hylkää sopimuksen, sitä ei tule lainkaan, eikä yksikään parlamentti halua joutua siitä vastuuseen. Ne ovat siis selkä seinää vasten.

On hyvä, että yksityisyyden suojaa koskeva laki ulottuu nyt Euroopan kansalaisiin. Tätä on pyydetty monta kertaa. Tiedämme kuitenkin kaikki, että Bushin hallinto käyttää kaikenlaisia poikkeuksia voidakseen poiketa laista, joka vaikuttaa Yhdysvaltojen kansalaisiin siinä missä Euroopan kansalaisiinkin.

Komission jäsen Frattini ehdotti viime viikolla eurooppalaista matkustajarekisteritietojärjestelmää. Itse asiassa se ei ollut edes oikea ehdotus, sillä Frattini esitti sen lehdistötilaisuudessa sen sijaan, että olisi antanut oikean ehdotuksen parlamentin käsiteltäväksi. Minusta ajoitus oli huono. Haluaisin tietää, millä perustein tällainen järjestelmä kannattaisi ottaa käyttöön. Ei edes tiedetä, mitä hyötyä Yhdysvaltojen kanssa tehdystä matkustajarekisteriä koskevasta sopimuksesta on. Emme tiedä, montako terroristia on saatu kiinni, montako iskua on estetty ja montako väärää epäilyä on ollut. Vaadimme arviointia ennen uuden sopimuksen allekirjoittamista.

Lopuksi kehotan Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää puoltamaan yhteistä päätöslauselmaa, josta neuvotellaan huomenna, ja lukemaan sopimuksen hyvin huolellisesti myös rivien välistä, sillä se ei ole niin hyvä kuin miltä se näyttää.

  Kathalijne Maria Buitenweg, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, tämä on kolmas matkustajatietojen siirtämistä Yhdysvaltoihin koskeva sopimus, josta parlamentissa keskustellaan, eivätkä asiat tule yhtään sen kummemmiksi. Arvoisa komission jäsen Frattini, väitätte, että tietoja käytetään vain terrorismin tai vakavan kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa. Tunnette sopimuksen hyvin, joten tiedätte, että liitteessä II lukee, kuten jäsen Lambrinidiskin totesi, muissa lainsäädännön edellyttämissä tilanteissa - toisin sanoen Yhdysvaltain lainsäädännön – mikä laajentaa tietysti sen soveltamisalaa huomattavasti.

Olen yleisesti sitä mieltä, ettei tässä kohtaa pidä tulkita asioiden olevan paremmin, kuin ne todellisuudessa ovat. Tämä pätee myös tietoihin, kuten jäsen in 't Veld hetki sitten totesi. Minulla edessäni kaksi liitettä: vanhan sopimuksen vanha liite ja uuden sopimuksen uusi liite, johon sisältyy 19 tietokenttää, kun toiseen sisältyy 34. Kuulisin teiltä erittäin mieluusti nyt, mitä tietoja teidän mielestänne ei enää siirretä Yhdysvalloille. Haluan tietää nimenomaisesti tämän, sillä mielestäni yhdenkään tietokentän siirtämisestä Yhdysvalloille ei nyt luovuta, 15 tietokentän siirtämisestä puhumattakaan.

Push- ja pull-järjestelmien osalta olen samoin väsynyt siihen, että ihmiset teeskentelevät asian edistyvän huomattavasti. Yhdysvallat on antanut ehdotuksen kaksi kertaa, ja te olette joutuneet neuvottelemaan siitä jälleen, jotta Yhdysvallat toteuttaisi vain omat lupauksensa. Tätä ei voida tietenkään hyväksyä transatlanttisissa suhteissa.

Lopuksi kerron tarkistaneeni valituksia koskevat tiedot turvallisuusministeriön verkkosivuilta tänään. Sivuilla todetaan, että jos luulee joutuneensa epäilysten kohteeksi ja sellaisten henkilöiden seurantaluetteloon, joiden matkustamoon pääsy evätään, ministeriö ei voi kertoa, mitä tietoja sillä on asianomaisesta henkilöstä, mutta asianomaisen henkilön on kuitenkin ilmoitettava ministeriölle, mistä syystä luulee olevansa epäilysten kohteena. Tämä ei ole taatusti oikea tapa antaa ihmisille valitusmahdollisuus. Minun on siis kerrottava teille, että olen kyllä kasvissyöjä, mutta se ei sano vielä mitään. On järjetöntä, ettei ihmisillä ole oikeutta saada tietoja, joiden takia heidät näytetään tuomitun.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, loputtoman keskustelun – soutamisen ja huopaamisen – jälkeen olin toivonut saavani kunnon selityksen tehokkuudesta, tällaisen sopimuksen oletetusta tehokkuudesta. Toivo haihtui kuitenkin savuna ilmaan luettuani sopimuksen, jota ministeri Schäuble ja muut, myös te, hehkutitte asiaan kuuluvin juhlamenoin.

Oletetusta tehokkuudesta ei sanottu sanaakaan. Montako terroristia on saatu pysäytettyä voimassa olevan väliaikaisen sopimuksen ansiosta? Ymmärrän tietenkin komission tavoin, miten tärkeää sopimuksen on olla olemassa etenkin Euroopan ilmailualan yritysten aseman vuoksi. Oikeusvarmuus on kaikille tärkeää, mutta sääntöjä ja määräyksiä ei pitäisi antaa vain sääntöjen ja määräysten antamisen tähden.

Luettuani sopimuksen minua hämmästytti ennen kaikkea se, että suuri osa kustannuksista lankeaa meille. En voi todellakaan käsittää, miksi olemme antaneet itsemme joutua unionina näin pahasti alakynteen. Sekä neuvosto että komissio voisivat ottaa opikseen mestarimme, jäsen in 't Veldin sinnikkyydestä. Kaikki kunnia siis hänelle ja hänen väsymättömille ponnisteluilleen.

Lopuksi totean, että vaikka terrorismin torjunta on tietysti tärkeää, en voi välttyä saamasta sellaista vaikutelmaa, että todellisuudentajumme on vaarassa kadota. Tämä sopimus ei riitä lähellekään.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, jatkan valitettavasti tätä hieman epäilevää linjaa, mutta ihan ensiksi esittäisin komission jäsenelle kysymyksen. Voisiko komission jäsen kertoa, mikä on sopimuksen oikeusperusta EU:ssa? Löydän viittauksen ainoastaan Yhdysvaltojen lainsäädäntöön. En löydä mainintaa perussopimuksia koskevasta oikeusperustasta. Muistan, että aiemmin oli puhetta 24 ja 38 artiklasta. Jos 38 artikla on yksi niistä, miksei Euroopan parlamenttia ole kuultu muodollisesti?

Toiseksi paljon on puhuttu siitä, että sopimusta tarvitaan terrorismin torjumiseksi. Jos terrorismi on niin tärkeää EU:lle, miten olemme selvinneet neljä kuukautta ilman terrorismin torjunnan koordinaattoria?

Kolmanneksi sopimuksessa on kyse siitä, että kaikista kerätään valtavasti tietoa profiloinnin, tietojen louhinnan ja muun vastaavan avulla, mutta terrorismia vastaan kohdennettuja toimia pannaan täytäntöön hyvin vähän.

Interpolin johtaja kertoi juuri asiasta, jota lehdistö on kuvannut ennen näkemättömäksi iskuksi Yhdistynyttä kuningaskuntaa vastaan ja joka johtui siitä, ettei tulijoiden tietoja verrata Interpolin varastettujen passien tietokantaan. Laatiessaan viime vuonna kertomuksen tammikuussa 2005 annetusta yhteisestä kannasta komissio oli silminnähden tyytymätön jäsenvaltioiden aikaansaannoksiin. Vain muutamissa jäsenvaltioissa oli otettu käyttöön järjestelmä, jonka avulla viranomaiset voivat tehdä hakuja Interpolin tietokannoista. Kahdeksan jäsenvaltiota 25:stä ei vastannut komission kyselyihin. Vain pari jäsenvaltiota oli varmistanut, että niiden lainvalvontaviranomaiset pystyivät tekemään hakuja tietokannasta. Jäsenvaltiot laiminlyövät velvollisuutensa täysin.

EU:n vuonna 2004 annettu Apis-järjestelmää koskeva direktiivi olisi pitänyt panna täytäntöön viime vuonna. Voiko komission jäsen kertoa, ovatko jäsenvaltiot panneet direktiivin täytäntöön, miksi se koskee vain laitonta maahanmuuttoa ja miksei siinä säädetä, että tulijoita on verrattava terroristiluetteloihin? On monia toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot eivät ole panneet lainkaan täytäntöön. Hoidetaan tämä ensin, ennen kuin koko väestöä ryhdytään valvomaan joukoittain.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää kaikkia puheenvuoron käyttäneitä, vaikka olenkin toista mieltä suurimman osan kanssa. Tehän tiedätte, että kerron aina mielipiteeni ehdottoman vilpittömästi.

Hyvät parlamentin jäsenet, sopimuksia tehdään kahden osapuolen välillä. Yhdysvalloilla on valta hyväksyä tai hylätä sopimus. Meillä oli ensinnäkin velvollisuus pyytää ministerineuvostolta valtuudet, jotka meille annettiin ja joiden mukaan toimimme. Jäsenvaltiot ovat hyväksyneet sopimuksen – neuvotteluvaltuudet saatiin viime kädessä niiltä – joten ne olivat selvästikin sitä mieltä, että sopimuksen tekeminen olisi paljon parempi vaihtoehto kuin ei lainkaan voimassa olevaa sopimusta heinäkuun 31. päivän jälkeen eli parin päivän kuluttua.

Olisin suoraan sanottuna toivonut kuulevani sopimusta kiivaasti arvostelleilta jäseniltä edes yhden kommentin siitä, mitä kaikkea seuraisi, jos sopimusta ei olisi. Kuvitteleeko joku, että lentoyhtiöt olisivat voineet neuvotella kahdenvälisesti Yhdysvaltojen kanssa ja saada taattua paremman tietosuojan tason? En usko, että kukaan edes kuvittelisi, että näin olisi voinut käydä. Euroopan kansalaisten henkilötietojen suojelu olisi ollut pahoin uhattuna ilman oikeudellisesti sitovien sääntöjen tuomaa varmuutta.

Kuten tiedätte, sopimus on ensimmäistä kertaa sitova, toisin kuin aiemmin. Aiemmissa sopimuksissa ei ollut sitovia sitoumuksia vaan vain yksipuolisia sitoumuksia. Tässä sopimuksessa on tunnustettu, että push-järjestelmä on periaatteessa peruskriteeri, kuten parlamentti on monesti vaatinut. Jotkin lentoyhtiöt ovat ilmoittaneet, etteivät pysty siirtymään vielä pull-järjestelmästä push-järjestelmään, mutta tämä ei johdu sen enempää Yhdysvalloista kuin Euroopan unionista vaan siitä, ettei osa yhtiöistä ole pystynyt vielä vaihtamaan järjestelmää teknisistä syistä. Osa on pystynyt tämän tekemään, joten asia riippuu yhtiöiden teknisistä valmiuksista ja tahdosta, ja me autamme niitä tekemään tämän vaihdoksen.

Olemme asettaneet push-järjestelmän kriteeriksi. Jos lentoyhtiö ilmoittaa kuitenkin, ettei pysty toteuttamaan sitä teknisesti, muita ehdotuksia on tutkittava. Voidaanko kyseiseltä lentoyhtiöltä evätä laskeutumisoikeudet? Olen valmis tutkimaan kaikki ehdotukset, mutta määräajaksi on asetettu tämän vuoden loppu. Tämä vaikuttaa olevan teknisesti toteutettavissa, sillä Kansainvälisen ilmakuljetusliiton IATA:n mukaan on kohtuullista odottaa, että lentoyhtiöillä on tekniset valmiudet ottaa uusi järjestelmä käyttöön puolen vuoden kuluessa. Asia riippuu pelkästään teknisistä syistä.

Arkaluonteiset tiedot on tuhottava 30 päivän kuluessa, mistä ei ollut sovittu aiemmin. Lisäksi yksityisyyden suojaa koskevaa Yhdysvaltojen lakia sovelletaan Euroopan kansalaisiin. Tämä on mainittu monissa parlamentin keskusteluissa oleellisena edellytyksenä. Euroopan kansalaiset voivat siis valittaa saman lain nojalla kuin Yhdysvaltojen kansalaiset, jos Yhdysvaltain turvallisuusministeriö käyttää heidän tietojaan väärin. Tällaista määräystä ei ollut aiemmin, tämä on todellakin totta.

Jäsen Lambrinidis mainitsi kolmannet maat aiheellisesti. On totta, että tietoja voidaan siirtää kolmansille maille, mutta kuten tiedätte, määräyksen mukaan näiden tietojen asianmukaista käyttöä voidaan edelleen valvoa. Vaikka tiedot siirretään kolmanteen maahan, valvontavalta on sama. Kolmannen maan on käytettävä tietoja samojen sopimuksessa asetettujen sääntöjen mukaisesti, ja meillä on valta tarkistaa, onko tietoja käytetty asianmukaisesti.

Joku kysyi mahdollisuudesta sopimuksen päättämiseen. Mahdollisuus on tietenkin olemassa, jos sopimusta rikotaan oleellisesti, ja olette täysin tietoisia hyväksytystä oikeusperustasta. Perustamissopimuksen 24 artikla tarkoittaa hallitustenvälistä perustaa eikä valitettavasti yhteisön perustaa, sillä näin Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on päättänyt. Sopimus neuvoteltiin aiemmin sellaisen perustan nojalla, jonka mukaan Euroopan parlamentilla oli täydet oikeudet osallistua. Valitettavasti oikeusperusta oli yhteisöjen tuomioistuimen päätöksen mukaan väärä, ja kuten tiedätte, kaikki juontaa juurensa tuohon päätökseen.

Hyvä jäsen Lambsdorff, tosiasiassa monet jäsenvaltiot eivät noudata Euroopan unionin toimenpiteitä, jotka pitäisi panna täysimääräisesti täytäntöön. Tiedätte hyvin, että julkaisin maakohtaiset tilannetiedot pari päivää sitten ja että olen aloittanut rikkomisesta johtuvia menettelyjä. Minun ei tarvitse mielestäni odotella näiden menettelyjen tulosta, ennen kuin annan hyödyllisiä ehdotuksia terrorismin torjumiseksi.

En ole samaa mieltä kuin ne, joiden mukaan meidän olisi hoidettava muut asiat ensin ja huolehdittava terrorismista vasta sitten. Terrorismi on vakava ja todellinen uhka. Minusta tästä sopimuksesta olisi voinut tulla parempi, jos olisimme saaneet sopia siitä yksin, mutta koska sopimuksella on kaksi osapuolta, se on kompromissi. Kompromissihengessä ministerineuvosto hyväksyi sen yksimielisesti. Mielestäni neuvosto teki tässä aivan oikein, ja puheenjohtajavaltio Saksa sai ansaitun tunnustuksen kaikesta siitä kovasta työstä, jota se oli sopimuksen eteen tehnyt.

Kyseessä on sitova sopimus, joka auttaa taatusti torjumaan terrorismia tai, mikä vieläkin parempaa, ehkäisemään sitä. Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kaikkien jäsenten olisi syytä muistaa, että Yhdysvaltain turvallisuusministeri saapui parlamenttiin ja antoi teille tietoja ja jopa muutamia yksittäisiä faktoja terroristiksi epäillyistä henkilöistä, jotka oli pysäytetty matkustajarekisteritietojen ansiosta. Tapauksia oli vain muutamia, mutta ne koskivat matkustajarekisteritietojen perusteella pysäytettyjä henkilöitä, jotka olivat myöhemmin osallisina pommi-iskuissa muualla maailmassa.

Kaikista toteutetuista ja mahdollisesti myöhemmin toteutettavista vaikutustenarvioinneista huolimatta olen sitä mieltä, että tämä oikeusvarmuuden takaava sopimus on ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin ei sopimusta lainkaan. Olen pahoillani, että olemme asiasta eri mieltä, mutta minun on oltava rehellinen.

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, meiltä puuttui yksi tärkeä tieto. Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on asettunut myönteiselle kannalla osittain siksi, että Yhdysvalloille lähetettävien tietojen määrä vähenee nyt 34:stä 19:ään. Pyysin komissiota kertomaan, mitkä ovat ne 15 tietokenttää, joita ei enää siirrettäisi Yhdysvaltoihin, sillä minusta suurin osa kentistä on sulautettu yhteen, niin että muutokset ovat lähinnä kosmeettisia. Esittelijä Sophia in 't Veldkin mainitsi asian. Haluan tulla vakuuttuneeksi siitä, ettei tämä ole totta. Toivon komission luettelevan, mitkä 15 tietokenttää ovat sellaisia, joita ei enää siirretä Yhdysvaltoihin.

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 12. heinäkuuta 2007.

19. Kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuudet (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Vidal-Quadrasin laatima teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietintö (A6-0249/2007) kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksista (2007/2089(INI).

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, komissio esitteli 10. tammikuuta niin sanotun energiapaketin, jossa se esitti kokonaisarvion Euroopan unionin energiatilanteesta sekä uusiutuvien energialähteiden osuudesta, perinteisten energialähteiden kestävästä käytöstä ja kilpailukykyisten ja avointen sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden luomisesta.

Parlamentti hyväksyy huomenna mietinnön, jossa vastataan niihin pääkohtiin, joita komissio otti esille viimeksi mainitun asian, sisämarkkinoiden, osalta. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa kaikkien poliittisten ryhmien kesken hyväksytystä tekstistä näkyy, että valtaosasta asioita ollaan selvästi yhtä mieltä. Toivottavasti näkemyksistämme on hyötyä komission jäsenelle Piebalgsille, kun syyskuussa on aika antaa kolmas markkinoiden vapauttamista koskeva paketti.

Käsittelen nyt mietinnön sisältöä. Parlamentin mielestä sääntelystä on tehtävä yhtenäisempää Euroopan unionissa. Nykyinen järjestelmä – 27 jäsenvaltiota, 27 erilaista tapaa säännellä – on paha este sisämarkkinoille etenkin rajatylittävän kaupan ja yhteenliitäntöjen edistämisen osalta. Niinpä ehdotettiin, että perustettaisiin Euroopan unionin laajuinen elin huolehtimaan näistä näkökohdista.

Olemme tyytyväisiä myös neuvoston päättäväiseen lupaukseen saavuttaa 10 prosentin yhteenliitäntäaste jäsenvaltioiden välillä. Tämä on erityisen tärkeää syrjäisimmille valtioille.

Kansallisella tasolla esitetään, että kansallisten sääntelyviranomaisten olisi oltava täysin riippumattomia hallituksesta ja yrityksistä. Niiden toimivaltaa olisi vahvistettava, jotta ne voivat varmistaa, että lakeja noudatetaan. Sääntelyviranomaisten on varmistettava, että markkinat ovat avoimet ja avoinna kaikille eivätkä nykyiset yhtiöt käytä niitä väärin.

Olemme yhtä mieltä myös siitä, että hintasäännöstelystä on luovuttava vähitellen. Hintasäännöstelyä on useissa jäsenvaltioissa, ja sillä estetään uusia yhtiöitä tulemasta markkinoille. Joskus hinnat on asetettu niin alhaisiksi, etteivät ne vastaa todellisia kustannuksia, mikä antaa kuluttajille väärän kuvan.

Kuluttajatottumuksiin on saatava nyt radikaali muutos. Energiavarojen optimoimiseksi kansalaisten on oltava täysin selvillä niiden todellisesta arvosta.

Mietinnössä on myös – voinen käyttää termiä – sosiaalinen osio, jossa jäsenvaltioille muistutetaan, ettei kilpailukykyisten energiamarkkinoiden toteuttaminen saa missään tilanteessa johtaa kuluttajien oikeuksien heikentymiseen ja että meillä on edelleen velvollisuuksia yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia ryhmiä kohtaan.

Lopuksi käsittelen mietinnön kuuminta kysymystä, sähköntuotannon ja -jakelun omistajuuden eriyttämistä. Suurin osa teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan jäsenistä on sitä mieltä, että omistajuuden eriyttäminen on sopiva keino lisätä avoimuutta, taata investoinnit ja varmistaa uusien yhtiöiden pääsy markkinoille.

Arvoisa puhemies, tässä olivat mietinnön tärkeimmät kohdat. Kiitän vielä käännös- ja julkaisutoiminnan sekä puheenjohtajiston pääosastoja korvaamattomasta avusta. Ilman niiden apua mietintöä ei olisi saatu valmiiksi vain neljässä kuukaudessa – ajoissa, jotta voimme varmistaa tehokkaan osallistumisen lainsäädäntöprosessiin. Haluan painottaa myös, että varjoesittelijöiden ja poliittisten ryhmien kanssa tehtiin erinomaista yhteistyötä. On ollut todella ilo neuvotella tästä mietinnöstä heidän kanssaan. Toivottavasti huominen äänestys on onnellinen päätös kaikelle tälle työlle.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies KRATSA-TSAGAROPOULOU

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, voisin mielestäni aloittaa siitä, mihin varapuhemies Vidal-Quadras lopetti, ja kiittää häntä ihan ensiksi kaikesta työstä ja omistautumisesta asialle. Kiitän myös teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntaa aktiivisesta keskustelusta, sekä niitä, joiden ansiosta tämä mietintö saatiin laadittua niin lyhyen ajan kuluessa. Tämä on todella hieno saavutus, jota arvostetaan paljon.

Jos mietintö hyväksytään – toivon, että huomenna käy niin – se avaa tien komission lainsäädäntöehdotukselle, jonka on tarkoitus olla valmiina syyskuuhun mennessä. Mietintö on todella välttämätön, ja meidän on käytettävä tässä välissä olevat heinä- ja elokuu valmistellen hyvää lainsäädäntöehdotusta, joka vastaa todella kaikkia parlamentin esiin tuomia seikkoja.

Haluan aloittaa esittämällä, miksi ehdotusta tarvitaan. Mielestäni on hyvin tärkeää pitää aina mielessä, miksi komissio todella uskoo ehdotukseen. Muodolliselta kannalta katsottuna perusteena on, että komission kaksi kertomusta ja energia-alaa koskeva selvitys osoittivat selvästi, että EU:ssa tarvitaan uutta lainsäädäntöä, jotta toimitusvarmuuden ja kilpailukyvyn perustavoitteet saavutetaan.

Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita syitä. Energia-alalla on tapahtunut merkittävä muutos, jonka vuoksi ehdotus on tarpeen. Ensinnäkin energia on nyt kalliimpaa kuin koskaan. Tämän päivän öljynhinta, 70 Yhdysvaltain dollaria tynnyriltä, on todella hyvin korkea. Ne, jotka väittävät tavallisesti öljyn hinnan laskevan, ovat olleet melko vaitonaisia. Jos öljynhinta on korkealla, myös kaasunhinta on korkealla, mikä vaikuttaa hiilenhintaan, ja pohjimmiltaan kaikki energiakustannukset kallistuvat. Hintojen voidaan ennustaa pysyvän korkealla väestönkasvusta johtuvan lisääntyvän kulutuksen ja kasvavan maailmanlaajuisen kysynnän seurauksena.

Toisesta haasteesta, ilmastonmuutoksesta, puhutaan paljon enemmän. Energia-alan tiedetään olevan suuri kasvihuonekaasupäästöjen lähde, joten ilmastonmuutoksen torjuntaan tarkoitettuja välineitä on vahvistettava. Viimeisin, vaan ei vähäisin, haaste on EU:n laajentuminen. Kun uusia jäsenvaltioita liittyy Euroopan unioniin, Euroopan unionin energia-alalla tarvitaan paljon enemmän vahvempia solidaarisuusmekanismeja. Monet maista ovat riippuvaisia yhdestä toimittajasta, ja ne ovat äärimmäisen haavoittuvassa asemassa, mikäli toimitukset keskeytyvät.

Energiapolitiikan tavoitteet – toimitusvarmuus, kestävyys ja kilpailukyky – riippuvat suureksi osaksi tilanteesta EU:n yhteismarkkinoilla. Heinäkuun 1. päivänä 2007 tapahtui suuri muutos, sillä nyt jokaisella kuluttajalla on laillinen oikeus valita toimittajansa. Tämän pitäisi kannustaa investointeihin ja parantaa laatua. Nämä seikat ovat kuitenkin jääneet hieman varjoon, sillä monissa jäsenvaltioissa on ryhdytty toimeen melko innottomasti eikä tarpeeksi johdonmukaisesti.

Sanotaan, että raaka-aineiden maailmanmarkkinahinnat nousevat kaupan vapauttamisen takia, mutta kaupan vapauttaminen ei ole koskaan ollut tähän syynä. Syynä on se, ettei kauppa ole vapautunut, mikä tarkoittaa, että tehtiinpä mitä tahansa, on annettava takeet siitä, että jokaisella kansalaisella ja jokaisella yhtiöllä Euroopan unionissa on mahdollisuus ja oikeus valita toimittaja. Ellei hinta tai palvelu tyydytä, toimittajaa on vaihdettava rohkeasti. Mielestäni on ehdottoman välttämätöntä toteuttaa tiukempia toimia, joilla lisätään kilpailua ja saadaan aikaan enemmän Eurooppaa, sillä Euroopan unionin vahvuus on sen koossa ja laajuudessa.

Esittelijä käsitteli erittäin hyvin tärkeimpiä toimia. Haluan pohtia muutamia niistä. Eriyttäminen on todella avainasemassa. Olemme hyvin ilahtuneita siitä, miten sähköalan eriyttäminen on esitetty.

Kaasun osalta olisi esitettävä muutamia lisäperusteita, sillä tilanne kaasualalla on pohjimmiltaan täsmälleen sama. Jos eriyttämistä ei tehdä kaasualallakaan kunnolla, toimitukset eivät saavuta kuluttajia, jolloin markkinoilla kärsitään kaasun puutteesta.

Avoimuus on tärkeää. Sääntelyn osalta on syytä tarkastella kahta tasoa. Ensinnäkin on tarkasteltava energian liikkeitä rajatylittävillä markkinoilla. Toiseksi on katsottava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava valtuuksien lisäksi velvollisuus varmistaa, että uusia investointeja tehdään. Sääntelyviranomaisten ei pidä vastata vain markkinoiden valvonnasta, vaan niiden pitäisi olla vastuussa myös investointien tekemisestä. Yhteistyötä siirtoverkko-operaattoreiden välillä olisi tehostettava, kuten yhteenliitäntään liittyviä toimiakin.

Painottaisin myös, että muutamia muitakin hyviä ja tärkeitä seikkoja otettiin esille energiatehokkuuden, älykkään kantaverkon, biokaasun ja pitkän aikavälin sopimusten tasapuolisuuden suhteen. Puolustaisin yhtä kohtaa, jota saatettiin vältellä mietinnössä hieman tai joka todettiin hyvin varovasti. Alueellisessa yhteistyössä viidenvälisten markkinoiden kehittyminen osoittaa todella, että myös alueellisilla markkinoilla tarjoutuu paljon tilaisuuksia. Samalla olen parlamentin kanssa samaa mieltä siitä, että sisämarkkinoiden jakamista on aina syytä varoa mutta tätä aloitetta on käytettävä koko markkinoiden edistämiseksi.

Lopuksi haluan kiittää vielä kaikkia asianosaisia. Komission ehdotuksessa otetaan asianmukaisesti huomioon jokainen mietinnön kohdista. On syytä muistaa, että energia on erityinen hyödyke, kuten maa, vesi ja ilma. Samalla voisin todeta, että sitä on tällä hetkellä niukasti, kunnes opitaan, miten auringosta, tuulesta tai biomassasta saadaan enemmän energiaa.

  Sophia in 't Veld (ALDE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, ihan ensiksi haluan kiittää esittelijää. Talous- ja raha-asioiden valiokunnassa hyväksytty mietintö vastaa itse asiassa täysin näkökantaanne, mikä on suurin piirtein sama kuin komission näkökanta sekä esittelijänä esiin tuomani näkökanta.

On selvää, että 2000-luvulla tarvitaan aitoja, täysin toimivia energian sisämarkkinoita. Tämä tehtiin jälleen selväksi huippukokouksessa kaksi viikkoa sitten, ja tämä tarkoittaa, että pyrimme lisäämään todellista kilpailua. Protektionismi on siis täysin väärin. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että Vidal-Quadrasin mietinnössä todetaan, että vastavuoroisuutta tarvitaan. Maat haluavat aivan liian usein suojella omia markkinajohtajiaan, mutta ostavat silti muista maista, mitä on tietenkin mahdotonta hyväksyä.

On ilman muuta selvää, että kansalaisten etuja on suojeltava, sillä olette oikeassa todetessanne, että energia on erityinen hyödyke. Protektionismin sijaan tämä olisi kuitenkin tehtävä julkisen palvelun velvoitteiden avulla ja niin, että hallitus kantaa vastuunsa. Suojelua? Kyllä, kiitos. Markkinoiden suojelua? Ei, kiitos.

Lopuksi totean olevani iloinen siitä, että liberaalien pitkäaikainen toive sisältyy nyt viimein nimenomaisesti mietintöön: kun taataan tasapuoliset toimintaedellytykset ja ulkoiset ympäristökustannukset sisällytetään hintaan, uusiutuvat energialähteet saavat nyt viimein kilpailuetua muihin energialähteisiin nähden, mikä on hyödyksi ympäristöllemme.

  Brigitte Douay (PSE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan painottaa aluekehitysvaliokunnan puolesta, että energian sisämarkkinoiden toteuttamisen on oltava osa Euroopan unionin taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävää tavoitetta. Siinä on tähdättävä näin ollen korkean tason julkiseen palveluun ja taattava toimitusvarmuus sekä täytettävä kuluttajien tarpeet täysin. Täydellinen kilpailu kaasu- ja sähkömarkkinoiden kaltaisilla erityisillä markkinoilla on perusteltua vain, jos hinnat ovat alempia, palvelut ulottuvat laajemmalle ja asiakkaiden saama palvelu on tehokkaampaa.

Näin ollen haluan painottaa erityisesti sitä, että on otettava huomioon haavoittuvimmassa asemassa olevat kansalaiset sekä toimitusvarmuus kehityksestä jälkeen jääneillä, luonnonhaitoista kärsivillä ja syrjäisimmillä alueilla. Erityistä huomiota on kiinnitettävä myös rajaseutuihin, jotka hyötyvät ensimmäisinä sisämarkkinoiden vaikutuksista.

Markkinoiden toteuttaminen edellyttää täydellistä avoimuutta sekä kattavia ja totuudenmukaisia tietoja energian alkuperästä, etenkin kun on kyse uusiutuvista energialähteistä. Tältä osin Euroopan unionin on tuettava alueellisia ja paikallisia viranomaisia näiden pyrkiessä edistämään energiatehokkuutta ja energiansäästöä eritoten liikenteessä ja asumisessa.

Haluan päättää puheeni kiittämällä esittelijä Vidal-Quadrasia siitä, että hän käsitteli useita esittämiämme huomioita mietinnössään.

  Herbert Reul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on erittäin vaikeaa löytää parempaa rakennetta energian sisämarkkinoille. Ongelmia on tietysti paljon, ja osa niistä johtuu siitä, että energia-ala on valtioyhtiön käsissä; osa siitä, että se on oligopolin käsissä, ja osa taas siitä, että valtio puuttuu markkinoiden toimintaan ja asettaa hinnat. Täytyy siis pohtia tarkkaan, miten markkinoita voidaan tehostaa.

Jotkut parlamentin jäsenistä eivät ole tyytyväisiä ehdotuksiin. Joidenkin ehdotusten osalta omistajuuden eriyttäminen on todella ainoa keino varmistaa, että sisämarkkinat vapautuvat edes jonkin verran. Tiedot eivät välttämättä tue tätä. Tarkastelkaapa niitä. Valtiot ja energiayhtiöt eivät välttämättä investoi eriytettyihin verkkoihin eniten. Tilastojen mukaan valtiot ja yritykset investoivat erittäin paljon yhdysputkiin ja eriyttämättömiin verkkoihin.

On pohdittava, onko todella tarvetta erotella toisistaan jäsenvaltiot, joissa energiayhtiöt ovat valtion omistamia, ja jäsenvaltiot, joissa ne ovat yksityisessä omistuksessa. Miksi eriyttämistä sovelletaan vain yksityisessä omistuksessa oleviin järjestelmiin eikä myös valtion omistuksessa oleviin järjestelmiin?

Miten kauan vie, ennen kuin omistajuuden eriyttäminen saadaan vietyä koko lainsäädäntöprosessin läpi ja pantua täytäntöön? Muutokset halutaan saada aikaan mahdollisimman pian! Kokemuksen perusteella menee todennäköisesti vuosia, ennen kuin asialla on mitään vaikutusta, mikäli koneisto pyörähtää nyt käyntiin.

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, tulee kysymys siitä, kuka nämä verkot oikein ostaa? Kuka omistaa ne tulevaisuudessa? Valtio, muut yritykset – Gazprom, riskirahastot – miten se oikeasti toimii? Tätäkö todella halutaan? Epäilen, ettei tämä väline ole oikea keino. Tämän vuoksi ehdottaisin, että jäsenvaltioille tarjotaan muitakin vaihtoehtoja, kuten ISO – itsenäisen järjestelmäoperaattorin malli – tai RIO – alueellisen itsenäisen operaattorin malli – eli alueellinen yhteistyö. On selvitettävä, miten yhteinen tavoitteemme voidaan saavuttaa mahdollisimman monella eri menetelmällä. On vältettävä keskittymästä vain yhteen tavoitteeseen, joka on muka ainoa tie onneen.

  Edit Herczog, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Kiitän esittelijää, joka on tehnyt yhdessä varjoesittelijöiden kanssa erittäin onnistuneen työn hyvin lyhyessä ajassa. Kiitän ja onnittelen häntä. Mietintöluonnokseen on saatu poikkeuksellisen paljon merkittäviä kompromisseja.

Omistajuuden eriyttämistä koskevassa kysymyksessä on hyväksyttävä demokraattisen enemmistön päätös, ja jokainen valiokunnan kokoukseen osallistunut äänesti omistajuuden eriyttämisen puolesta. Samalla laaditaan poliittisia suuntaviivoja, ei varsinaisia säädöksiä. Näin ollen on tarkoituksenmukaista jättää mahdollisimman monta vaihtoehtoa avoimeksi. Omistajuuden eriyttäminen vaikuttaa tehokkaimmalta ratkaisulta, mutta se ei ole ainoa. Juuri tästä syystä Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen puoleen ryhmä puoltaa ensimmäistä ehdotettua tarkistusta, jossa tuleva vaikutustutkimus ulotetaan myös verkonhaltijoiden ISO-malliin.

Haluan ilmoittaa sosialidemokraattisen ryhmän puolesta olevani erityisen tyytyväinen uuteen osioon, joka koskee markkinoiden vapauttamisen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja kuluttajansuojaa. Pyydän komissiota noudattamaan mietinnön ehdotuksia täysin ja laatimaan mahdollisimman pian, mieluiten jo tänä vuonna, energiakuluttajien peruskirjan. On kiistaton tosiasia, että tänä päivänä kaikki tarvitsevat energiaa, ja juuri tästä syystä kuluttaja on tulevan energiapolitiikkamme keskiössä. Käytännössä kuluttajat eivät useinkaan tiedä, milloin, missä olosuhteissa ja miten he voivat vedota energiansaantia koskeviin oikeuksiinsa. He tarvitsevat tältä osin tietoa, apua ja joskus myös suojelua.

Kiinnittäisin huomion siihen, että parlamentti valmistautuu ottamaan hyvin päättäväisen ja ennakoivan kannan markkinoiden avaamiseen ja sääntelyyn. Yhteispäätösmenettelyn osapuolena pidämme vastaisuudessakin kiinni sääntelyviranomaisten riippumattomuudesta, tehtävistä ja yhteistyöstä, jotta markkinoista saadaan avoimemmat ja muutokset saadaan toteutettua.

Lopuksi haluan muistuttaa kaikille, että energiapolitiikan tavoitteet Euroopan unionissa ovat energian toimitusvarmuus, kilpailukyky ja hiilidioksidipäästöjen vähentäminen. Kilpailu on vain keino saavuttaa nämä päämäärät. Ei siis pidä sotkea keskenään kahta seikkaa: kilpailua on suosittava silloin ja vain silloin, kun sillä edistetään todella toimitusvarmuutta ja kilpailukykyä esimerkiksi pitkän aikavälin hintasopimusten osalta.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä esittelijä Vidal-Quadrasia. Asia on hankala ja tarkistuksia esitettiin lukuisia, mutta hän onnistui varmistamaan, että parlamentin hyväksyttävänä olevassa tekstissä luetellaan kaikki vaihtoehdot, joiden avulla voidaan ohjata syksyn tulevien keskustelujen suuntaa.

Mietinnössä vahvistetaan, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat erittäin tärkeässä asemassa. Riippumattomuus sekä toimivaltuuksien lähentäminen ja yhdenmukaistaminen ovat erittäin tärkeitä paitsi avoimuuden, viestinnän ja vastuun kannalta, myös suhteissa siirtoverkon haltijoihin. Rajatylittävää kauppaa ja yhteenliitäntöjä haittaavista teknisistä ja lainsäädännöllisistä eroista on päästävä. Sääntelyviranomaisten olisi mielestäni hyväksyttävä tarvittavat investoinnit verkonhaltijoiden ehdotuksesta ja varmistettava, että investoinnit myös toteutetaan. Euroopan komission toive kansallisten sääntelyviranomaisten välisen yhteistyön lisäämisestä on siis oikeansuuntainen.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmä on tyytyväinen siihen, että parlamentti on tuonut esiin, että sähkö- ja kaasualoilla tarvitaan erilaiset lähestymistavat. Kaasualalla tarvitaan erityisratkaisuja, joissa otetaan huomioon tuotantoketjun alku- ja loppupään markkinoiden erot. Kaasuntuottajat ovat sijoittautuneet suurimmaksi osaksi Euroopan unionin ulkopuolelle eivätkä noudata samoja sääntöjä kuin sisämarkkinoiden tuottajat. Verkkojen omistajuuden eriyttäminen saattaisi heikentää eurooppalaisia kaasuyhtiöitä.

Jäsenvaltioiden on mielestämme luovuttava asteittain hintasäännöstelystä mutta säilytettävä mahdollisuus siihen, että toimituksista viime kädessä vastaava taho voi asettaa tariffeja heikoimmassa asemassa olevien kuluttajien suojaamiseksi.

Käsittelen vielä lopuksi keskustelua herättänyttä kohtaa, omistajuuden eriyttämistä. Liberaalidemokraattien liiton ryhmän mielestä tavoite, jonka mukaan verkonhaltija on saatava kohtelemaan kaikkia operaattoreita avoimella ja syrjimättömällä tavalla, on ratkaiseva tekijä sisämarkkinoiden kunnollisen toiminnan kannalta. Tässä asiassa oma kantani eroaa joidenkin kollegojeni kannasta, sillä minusta omistajuuden eriyttäminen ei ole ratkaiseva tekijä sisämarkkinoiden toteuttamisen kannalta. Jos siihen ryhdytään ja se osoittautuu vääräksi ratkaisuksi, eurooppalaisille yhtiöille ja viime kädessä toimitusvarmuudelle saattaa aiheutua paljon vahinkoa.

Minusta on tärkeämpää laatia verkonhaltijoille käytännesäännöt, taata tarvittavat investoinnit ja lisätä sääntelyviranomaisten valtuuksia. Markkinat tarvitsevat toimiakseen sekä suuria eurooppalaisia energiajättejä että kilpailua. Hintojen avoimuutta on säänneltävä, ja ylihinnoittelu on estettävä, sillä energia on elintärkeää eurooppalaisille ja Euroopan taloudelle.

  Eugenijus Maldeikis, UEN-ryhmän puolesta. – (LT) Ensinnäkin haluan kiittää esittelijää rakentavasta ja realistisesta asenteesta mietintöä valmisteltaessa ja siitä, että hän on ottanut todella perinpohjaisesti selvää niin monimutkaisesta asiasta kuin Euroopan unionin sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapauttamisesta. Haluan mainita yhden tärkeänä pitämäni seikan ja kiinnittää siihen huomiota: kaasu- ja sähkömarkkinoiden vapauttaminen ei voi edetä ulkopolitiikasta erillään, sillä kaasu- ja sähkömarkkinoiden riippuvuus kolmansista maista ja niiden yrityksistä lisääntyy jatkuvasti. Tiedämme erittäin hyvin, mitä tästä saattaa seurata, ja näin ollen on erittäin tärkeää, että markkinoiden vapauttamisen vaiheita ja keinoja koordinoidaan tiukasti ulkoisen energiapolitiikan laadinnan kanssa. Lisäksi haluan painottaa, ettei prosessi ole yksiselitteisen selkeä vaan hyvin monitahoinen. On erittäin tärkeää tuoda selvästi esille, että 20 maata 27:stä ei ole vieläkään saattanut voimassa olevia säädöksiä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että markkinoiden vapauttamista koskevia uusia toimia on tuettava uusilla täydentävillä toimilla, jotta aiemmat säädökset saadaan pantua täytäntöön.

  Claude Turmes, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, olemme luoneet eurooppalaiset sähkön ja kaasun sisämarkkinat, joilla kärsitään lähinnä yhdestä asiasta: markkinoilla toimii oligopoleja, kuten E.ON, RWE ja EDF. Saksassa ja Ranskassa yhtiöt ja poliittinen eliitti ovat liittoutuneet ja jättäneet jo alusta alkaen reilun pelin sikseen. Sen sijaan ne ovat sulkeneet markkinansa ja ostaneet muut yritykset ulos: monopole Ranskassa, monopoli sen ulkopuolellakin.

Miten tilanteesta päästään ja miten sisämarkkinoiden pohjimmiltaan myönteiset vaikutukset saadaan ulottumaan kuluttajiin? Sääntelyviranomaisten asemaa on vahvistettava, siirtoverkot ja kaasuverkot on eriytettävä sähköntuottajista ja kaasuyrityksistä, ja lisäksi tarvitaan kaasun ja sähkön vapauttamisohjelmien kaltaisia ohjelmia, joiden avulla sääntely- tai kilpailuviranomaiset voivat myydä sähköä ja kaasua muille kilpailijoille, jos markkinoilla on liian vahvoja toimijoita.

Tällaisesta linjasta teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan enemmistö sopi. Toivon, etteivät kollegani anna sijaa jäsen Reulin lukuisille viime hetken sähköpostiviesteille, jotka ovat peräisin suoraan RWE:n päämajasta. Vain kansallisen sääntelyviranomaisen perustaminen vastoin Saksan energia-alan yhtiöiden toiveita sai hinnat laskemaan Saksan sähköverkoissa. Nuo miljardit eivät päätyneet aiemmin kuluttajien taskuihin.

  Esko Seppänen, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, herra komissaari, omistuksen eriyttäminen on EU:ssa patenttilääke kaikkiin markkinavirusten ja bakteerien aiheuttamiin markkinasairauksiin. Meidän ryhmällämme ei ole vahvaa uskoa markkinoiden itsekorjausmekanismeihin sairauksien parantamiseksi. Tarvitaan myös vahvat kansalliset ja EU-tason regulaattorit.

Kuluttajien kannalta suurin epäkohta on sähkön hinnoittelumekanismi. Pörssissä sähkön hinnoittelussa kaikki tuottajat saavat saman hinnan, joka määräytyy kaikkein korkeimman tuotantokustannuksen mukaan. Hinnoittelumekanismi on voittoautomaatti halvan sähkön tuottajille.

Kun komissio pyrkii harmonisoimaan sähkömarkkinat, se harmonisoi myös sähkön hinnan. Silloin sähkön hinta nousee niissä maissa, joissa se on halpa. Tällöin osa kuluttajista joutuu maksamaan toisten kuluttajien sähkölaskuja. On se niin väärin.

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) (Puheen alkua ei kuultu.) siirtoverkko-operaattorien välistä yhteistyötä, tarvitaan lisää investointeja infrastruktuuriin. Eriyttämistä koskeva ehdotus herättää kuitenkin epäilystä. Komissio pitää sitä oleellisena toimena, jolla estetään verkon käyttäjien syrjintä. Sen ansiosta myös uudet toimittajat voivat tietenkin liittyä verkkoon, ja se tekee investointipäätöksistä riippumattomia ja parantaa verkko-operaattorien välistä koordinointia. Tällainen liberaali lähestymistapa olisi täysin pätevä, mikäli kyseessä olisivat yleiset kulutushyödykkeet. Tilanne on kuitenkin täysin toinen, sillä kyseessä ovat strategiset, tietyistä paikoista saatavat luonnonvarat, joista olemme täysin riippuvaisia. Tiedämmekö, miten estää suurimpiin tuotantomaihin kytköksissä olevia yhtiöitä hallitsemasta sääntelemättömiä markkinoita? Tiedämmekö, miten estää valtion omistamaa venäläistä Gazprom-yhtiötä hallitsemasta markkinoita?

Hyvät kuulijat, yli 40 prosenttia unioniin toimitetusta kaasusta tulee tällä hetkellä Venäjältä. Kahdenvälisiä sopimuksia tehneet yksittäiset jäsenvaltiot pahentavat riippuvuutta, ja on myönnettävä, että tilanne pahenee päivä päivältä. Brysselin ja Venäjän väliset suhteet eivät ole tällä hetkellä mitenkään ihanteelliset. Kukaan ei tiedä, miten käy, jos Venäjä päättää käyttää hyväkseen unionin riippuvuutta venäläisestä kaasusta poliittisia tarkoitusperiä edistääkseen. Kysymykseen on mielestäni hyvin tärkeää löytää vastaus, ennen kuin energiamarkkinoiden nykyisiin järjestelyihin aletaan tehdä perustavanlaatuisia muutoksia.

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää mietinnöstä, jossa tuetaan vahvasti elinvoimaisia sähkön ja kaasun sisämarkkinoita.

Kahta pääseikkaa olisi korostettava. Ensinnäkin tehokkaat kaasu- ja sähkömarkkinat ovat nyt tärkeämmät kuin koskaan, mikäli halutaan torjua ilmastonmuutosta, taata mahdollisuudet uusiutuvaan energiaan ja pitää huolta kilpailukyvystä Euroopan unionissa. Tämä pätee myös kuluttajiin. Toiseksi tarvitaan energiapolitiikkaa, jolla voidaan reagoida riskiin tulla liian riippuvaiseksi suurista kotimaisista tuottajista tai ulkomaisista toimijoista, jotka pyrkivät yhdistämään taloudellisen vallan ja poliittisen painostuksen hallitsemalla sekä tuotantoa että jakelua. Nämä kaksi asiaa on hoidettava, jotta yhteisestä energiapolitiikasta saadaan vahvaa.

Näistä syistä Euroopan unionissa tarvitaan energiamarkkinoita, joilla kilpailu on oikeudenmukaista ja vääristymätöntä, jotka ovat avoimet ilman taloudellista patriotismia ja joilla vallitsee pikemminkin vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Eriyttämistä tarvitaan kilpailun ja uusien energialähteiden varmistamiseksi, ja yhteisiä sähkö- ja kaasuverkkoja tarvitaan eri puolilla Euroopan unionia, jotta markkinat toimisivat varmasti tehokkaasti ja solidaarisesti.

Näin solidaarisuus saadaan yhdistettyä tehokkuuteen, kilpailu yhteistyöhön ja ilmastonmuutoksen torjunta talouskasvuun. Tämän vuoksi on tärkeää tukea esittelijää ja hänen mietintöään.

  Reino Paasilinna (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, hyvät kollegat, kiitän tästä osaavasta mietinnöstä. Euroopassa ei ole toimivia energiamarkkinoita, koska pääosa jäsenmaista ei noudata sopimuksia. Tästä kärsii teollisuus, kilpailukyky ja kansalaiset.

Kunnolliset sisämarkkinat helpottaisivat pienempien yritysten, esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden tuojien, pääsyä markkinoille. Toimivat markkinat varmistaisivat myös riittävät investoinnit. Voimaloiden ja siirtoverkkojen toimintavarmuus paranisi. Kansalaisille toimivat sisämarkkinat tarkoittavat kohtuullisia hintoja ja se on tärkeää energiaköyhille. Se luo myös turvallisuutta.

Miten on mahdollista, että samaan aikaan kun yhdessä unionin jäsenvaltiossa kamppaillaan kulutuspiikin kanssa, toisessa on käyttämätöntä kapasiteettia? Eihän se ole mikään unioni. Energiantuotanto on eriytettävä sen jakelusta, siis unbundling.

Monet verkkoa hallitsevat vanhat toimijat asettavat syrjiviä ehtoja esimerkiksi uusien toimijoiden voimalaitosten verkkoon liittämiseen ja verkkokapasiteetin käyttöön nähden. Tällainen ei muutu ilman euroopanlaajuista sääntelyä.

Avoimuus on keskeistä erityisesti markkinoiden toimivuuden kannalta. Nyt sekään ei monien maiden kohdalla toimi. Suuryhtiöt pelaavat toistensa pussiin. Emme voi elää tilanteessa, jossa jotkut maat katsovat voivansa vallata uusia markkinoita, mutta samalla mustasukkaisesti suojella omiaan. Hyväkään direktiivi ei auta. Me vaadimme Venäjän kanssa yhtä ääntä, mutta emme energia-asioissa puhu edes toisillemme yhdellä äänellä. Tätä varten komission tulee valvoa ja rangaista sopimuksia epäreilusti kierteleviä jäsenmaita.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, energia-asioita koskevat suhteemme Venäjään perustuvat vastavuoroisuusperiaatteeseen. Asiaan liittyy yksi suuri hankaluus: Venäjä tulkitsee voimapolitiikan kuuluvan tähän periaatteeseen eikä ota Euroopan markkinoiden odotuksia lainkaan huomioon.

Venäjä pakotti hiljattain useita eurooppalaisia energia-alan konserneja lähtemään alueeltaan. Samalla Gazprom hyötyy kuitenkin EU:n energia-markkinoiden avaamisesta. Sen investoinnit kasvavat niinkin monessa kuin 16:ssa unionin 27 jäsenvaltiosta. Gazpromilla on asiakkainaan jopa yksityisiä kuluttajia Saksassa, Ranskassa ja Italiassa, ja me kaikki tiedämme, että kyseiset maat edustavat valtaosaa energiamarkkinoista.

Tästä kaikesta on tehtävä yksi merkittävä johtopäätös. Vaikka energiamarkkinoiden vapauttaminen hyödyttää kuluttajia, se on tehtävä siten, ettei Euroopan unionista tule entistä riippuvaisempi Venäjän taloudellisesta ja poliittisesta valtakoneistosta.

Tämä on mielestäni haaste komissiolle, kilpailun turvaamiseen tähtääville toimille ja työnantajille. Niiden on luotava komission asiakirjassa ja esittelijä Vidal-Quadrasin erinomaisessa mietinnössä määritetty perusta ja laadittava sen pohjalta lainsäädäntöä.

  Ján Hudacký (PPE-DE). – (SK) Ensiksi haluan kiittää esittelijää kattavasta ja laadukkaasta mietinnöstä.

Haluan ottaa esille muutamia näkökohtia, jotka saattavat edesauttaa tehokkaiden energian sisämarkkinoiden nopeaa perustamista Euroopan unionissa. Minusta on myönteistä, että komissio pyrkii saavuttamaan tämän päämäärän antamalla syrjimättömällä ja avoimella tavalla viimeisteltyjä ehdotuksia, joilla lisätään investointeja infrastruktuuriin ja varmistetaan yhtäläinen verkkoihin pääsy useille markkinatoimijoille.

Sidosryhmien kanssa sekä parlamentissa että sen ulkopuolella käytyjen lukuisten keskustelujen ja muutamista jäsenvaltioista saatujen kokemusten perusteella olen asettunut sille kannalle, ettei riippumattomien kansallisten toimijoiden "omistajuuteen rohkaiseminen" ole varmin tapa saavuttaa nämä tavoitteet.

On totta, että kun omistajuus eriytetään vertikaalisesti integroituneissa yrityksissä, varmistetaan taloudellisten toimijoiden muodollinen riippumattomuus ja annetaan uusille toimijoille pääsy energiaverkkoihin. Vielä on kuitenkin pohdittava, ovatko uudet investoijat aidosti kiinnostuneita maantieteellisesti rajatuista, kansallisesti säännellyistä markkinoista etenkään alikehittyneillä alueilla. Näin ollen voidaan tuskin varmuudella olettaa, että tällaisella toimella vahvistettaisiin todella kilpailua ja asetettaisiin riittävästi painetta energianhinnoille. Kansallisten energiamarkkinoiden yhteenliittämisen tarve jatkuu samalla todennäköisesti edellen, sillä kansalliset etunäkökohdat ovat luultavasti etusijalla.

Näin ollen suosittelen, että komissio ottaa käsittelyyn muita ehdotuksia, joiden avulla tilanteeseen voidaan puuttua kattavammalla tavalla ja jotka voivat osoittautua tehokkaammiksi energiamarkkinoiden vapauttamisen kannalta.

  Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä esittelijä Vidal-Quadras, kiitän teitä yrityksestänne laatia enemmän tai vähemmän tasapuolinen mietintö, missä onnistuitte suureksi osaksi.

Eriyttämistä koskeva 2 kohta on keskeinen julkisen keskustelun aihe. Hyväksyn sen sellaisena, kuin se on tässä esitetty, sillä se on todennäköisesti paras ratkaisu ainakin teoriassa. Ei pidä kuitenkaan luulla, että sillä ratkaistaisiin kaikki ongelmat. Verkkojen laajentamatta jättämiseen on monia syitä, joilla ei ole mitään tekemistä eriyttämisen kanssa. Ne liittyvät hankaliin menettelyihin, kansalaisten vastustukseen ja muihin näkökohtiin. Myös 6 kohta on tältä osin tärkeä. Sen mukaan on huolehdittava siitä, ettei EU:n ulkopuolisen valtion hallinnassa oleva yritys osta energian infrastruktuurejamme. Olisi hyvin valitettavaa, ellei vastavuoroisuutta tai keskinäisriippuvuutta olisi.

Sääntelyviranomaista koskevat kohdat ovat mielestäni erityisen tärkeitä. Vahvat ja Euroopan unionin laajuista yhteistyötä tekevät kansalliset sääntelyviranomaiset ovat välttämättömiä. Yhdenmukaistettu kehys on tarpeen, jotta Euroopan yhteistä energiapolitiikkaa voidaan toteuttaa tällä alalla.

Vaikka markkinoiden vapauttamista tähdennetään, sitä ei pidä tehdä sosiaalisesti heikossa asemassa olevien kustannuksella. Toimitusvarmuus on taattava jatkossakin etenkin sosiaalisesti heikossa asemassa oleville, jotka eivät pysy enää energian nousevien hintojen tahdissa, vaikka miten kovasti haluaisivat. Tämä on ratkaiseva tekijä: kaikille on toimitettava energiaa, vaikkeivät kaikki pystyisi enää maksamaan siitä sosiaaliavusta ja -tuesta huolimatta.

  Silvia Ciornei (ALDE). – Ţin să încep prin a-mi exprima aprecierile pentru modul obiectiv în care domnul Vidal-Quadras a întocmit acest raport.

Aş dori să subliniez câteva lucruri: în primul rând consider că pentru a avea o piaţă internă a energiei competitivă, avem nevoie de introducerea unei separări depline a proprietăţii între distribuţia de energie şi producţia de energie. O astfel de măsură ar conduce, aşa cum s-a mai spus astăzi, la mai multă transparenţă, la stimularea investiţiilor în domeniul infrastructurii de distribuţie şi, cred eu, ar ajuta în final la generarea unui preţ accesibil al energiei pentru consumatori.

În sectorul gazelor naturale cred că prin măsurile ce le vom lua trebuie să încurajăm construirea de noi proiecte care să diversifice sursele de aprovizionare ale Uniunii Europene, cum ar fi de exemplu proiectul Nabucco. Sub nici o formă măsurile de liberalizare nu trebuie să descurajeze realizarea unor astfel de proiecte, pentru că diversificarea surselor de aprovizionare cu gaze naturale a Uniunii Europene reprezintă un element cheie pentru crearea unei pieţe interne de gaz.

Nu în ultimul rând aş dori să subliniez necesitatea păstrării suportului cetăţenilor pentru măsurile de liberalizare a pieţei şi, în acest sens, consider că Parlamentul European, Comisia Europeană şi chiar autorităţile publice din statele membre, trebuie să-şi intensifice împreună eforturile pentru a face cunoscute oportunităţile ce rezultă din liberalizarea completă a pieţei europene de electricitate şi gaz, şi în acelaşi timp, pentru a ne asigura că drepturile consumatorilor de energie, persoane fizice sau companii, sunt protejate.

Nu putem considera finalizat proiectul de liberalizare a pieţei de energie atâta timp cât nu reuşim să creăm o piaţă pe deplin transparentă şi eficientă, în care consumatorii să poată să-şi aleagă liberi şi în cunoştinţă de cauză cea mai avantajoasă ofertă de furnizare de energie.

  András Gyürk (PPE-DE). – (HU) Myöntäessään Euroopan unionin energiariippuvuuden yhä useampi asettuu sille kannalle, ettei Euroopan unioni voi olla vahva ilman yhteistä energiapolitiikkaa. Kun pohditaan mahdollisen tulevan yhteisen energiapolitiikan peruspilareja, on syytä arvostaa yhtä jo nyt olemassa olevaa pilaria.

Esittelijä Vidal-Quadrasin mietinnössä käsitellään tätä olemassa olevaa pilaria eli energian sisämarkkinoita. Yhdyn mietinnön näkökantaan, jonka mukaan EU:n energian sisämarkkinoiden laajentaminen ja jäsenvaltioiden välisten tehokkaiden solidaarisuusmekanismien luominen takaa samalla sekä toimitusvarmuuden että lisää talouden tehokkuutta. Näiden periaatteiden soveltamisen sijasta sisämarkkinoille on vielä nyt paljon ominaisempaa, että asiakkaita on yhtä monta kuin talojakin, kuten Unkarissa on tapana sanoa. Toisin sanoen on valitettavasti useita jäsenvaltioita, jotka eivät ole panneet energiamarkkinoiden vapauttamista koskevia direktiivejä vielä täysimääräisesti täytäntöön.

Energiamarkkinoiden vapauttaminen toteutetaan esimerkiksi Unkarissa arviolta kuusi kuukautta määräajan jälkeen, ja siinä määrin kuin se toteutetaan, avoimen kilpailun tielle tulee uusi este: markkinoiden liiallinen keskittyminen. MVM-yhtiön (Magyar Villamosművek) ja sähköenergiantuottajien väliset pitkän aikavälin energianostosopimukset kattavat noin 80 prosenttia Unkarin markkinoista. Euroopan komissio epäilee, että sopimusten taustalla on laiton valtiontuki, joten se on aiheellisesti huolissaan aidosta kilpailusta.

Jos markkinoiden vapauttaminen aiotaan toteuttaa näillä ehdoilla, voidaan olla varmoja, etteivät kuluttajat hyödy. Hinnat eivät laske eikä palvelun taso parane. Mikäli vapauttamisen ei haluta epäonnistuvan, myös sen periaatteiden täyttyminen on taattava. Toivon näin ollen, että yhteisestä energiapolitiikasta saadaan takeet mahdollisimman pian vahvan Euroopan unionin luomiseksi.

  Eluned Morgan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, toivon, että komissio noudattaa valiokunnan äänestyksen tulosta valmistellessaan direktiivin tarkistusta eikä nöyristele jäsenvaltioille, jotka suojelevat kuluttajilta ylihintaa kiskovia yhtiöitä. Niillä on omat syynsä säilyttää eturistiriitoja täynnä oleva järjestelmä, jossa estetään kilpailijoita pääsemästä samoille markkinoille. Yhtiöitä kiinnostaa usein enemmän voittojen takaaminen osakkaille kuin merkittävät investoinnit sen varmistamiseksi, etteivät valot sammu.

Vaadin, ettette tarjoa edes ISO-mallia, joka edellyttäisi suunnattoman monimutkaista virkamiesarmeijan johtamaa sääntelyjärjestelmää, vaan ymmärtäisitte myös, että omistajuuden eriyttäminenkin edellyttää sääntöjä. On varmistettava, että energiaverkot saadaan suojattua riskirahastoilta ja yksityiseltä sijoituspääomalta, joilta on turha toivoa tarvittavia sitoumuksia pitkän aikavälin investointeihin. Kolmansien maiden yrityksiä on estettävä ostamasta tuotantoa ja energiaverkkoja, ellei maan kanssa ole tehty vastavuoroista sopimusta.

Vaadin teitä myös korjaamaan väärän vaikutelman, jonka puheenjohtajavaltio Saksa antoi omistajuuden eriyttämisestä energia-asioita käsittelevän neuvoston edellisen kokouksen jälkeen. Suurin osa jäsenvaltioista kannattaa omistajuuden eriyttämistä kokonaan etenkin sähköalalla. Älkää antako isojen poikien uhkailla vaan päästäkää demokratia ja kuluttajat ääneen.

  Jorgo Chatzimarkakis (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä esittelijä Vidal-Quadras, olemme kaikki yhtä mieltä tavoitteesta: haluamme luoda Euroopan yhteiset energian sisämarkkinat. Haluamme tätä sekä kuluttajien että yritysten edun vuoksi. Silloin, kun tämä ei toimi ja markkinat epäonnistuvat, on nostettava keltainen kortti, joissain tapauksissa jopa punainen. Arvoisa komission jäsen, teitte tämän ehdotuksillanne, ja esittelijä on saanut koottua ne yhteen.

Tavoite on näin ollen selvä. Se ei voi kuitenkaan riippua yritysten hajaantumisesta sisämarkkinoilla. Tästä syystä markkinoiden yhdentymisen lisäämiseksi on tehtävä töitä, on saatava lisää investointeja yhteysputkiin ja on taattava syrjimätön markkinoillepääsy ja kilpailu. Tältä osin on nyt reagoitu. Olen tyytyväinen – olemme kaikki yksissä tuumin tyytyväisiä – nyt esitettyyn ehdotukseen, joka koskee alueellisten markkinoiden luomista. Niitä olisi seitsemän. Alueelliset markkinat vastaisivat verkkoonpääsystä, järjestelmän turvallisuudesta, kapasiteetin tarjoamisesta, valvontaenergiasta, verkkojen laajentamisesta ja siirtorajoitusten hallinnasta. Tämä edellyttää EU:n lainsäädäntöä. Toivomme, että tartutte näihin tehtäviin yhtä rohkeasti kuin annettuun ehdotukseen.

  Romana Jordan Cizelj (PPE-DE). – (SL) Siirtoverkon eriyttäminen tuotannosta on avainasemassa kaasun ja sähkön sisämarkkinoista keskusteltaessa.

Ehdotetuista eriyttämismalleista omistajuuden eriyttäminen on osoittautunut tähän asti tehokkaimmaksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei siihen saisi suhtautua kriittisesti – itse asiassa päinvastoin. Mielestäni on syytä tuoda esiin useita tekijöitä, joihin on kiinnitettävä huomiota. Käsittelen niistä muutamia.

Ensiksi painotan, että valvontaviranomaisten toimivalta on määriteltävä selkeästi. Tässä on muistettava, että omistajuuden eriyttäminen tarkoittaa EU:n sisämarkkinoiden yhdentymistä. Yhdentyminen edellyttää kuitenkin nykyisten valvontaviranomaisten aseman vahvistamista. Viranomaisia on kehitettävä ja vahvistettava, olivatpa kyseessä kansalliset sääntelyviranomaiset tai uudet mallit, kuten ISO+-malli. Kansallisten valvontaviranomaisten toimivallan ja valtuuksien on oltava yhtenäisempiä EU:ssa, ja samalla on taattava rajatylittävän toiminnan riittävä valvonta.

Haluan tuoda myös esiin, että kaasun ja sähkön sisämarkkinoita luotaessa ja omistajuutta eriytettäessä on otettava huomioon, että olemme hyvin riippuvaisia tuontienergiasta. Jos sisämarkkinoilla pyritään samaan aikaan myönteisiä tuloksia, kolmansien maiden kanssa on keskusteltava yhdellä äänellä. Prosessi edellyttää siis sitä, että samalla laaditaan Euroopan unionin yhteinen ulkopolitiikka tai ainakin Euroopan unionin yhteinen ulkoinen energiapolitiikka. Vastavuoroisuusperiaatetta on samoin noudatettava.

Lopuksi toisin esiin, että solidaarisuus on yksi Euroopan unionin perusarvoista. Sisämarkkinoita on muokattava siten, että samalla voidaan suojella sen heikoimmassa asemassa olevia käyttäjiä. Tämä voidaan tehdä neutraalilla tavalla, joka ei uhkaa Euroopan unionin kilpailukykyä. Puollan sitä, miten asia on esitetty mietinnössä, ja kiitän samalla esittelijää erinomaisesta työstä.

  Joan Calabuig Rull (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, olemme yhtä mieltä siitä, että tarvitaan aitoja energian sisämarkkinoita, jotka ovat läpinäkyvät ja avoimet ja joilla saadaan vähennettyä sekä kansalaisille että yhtiöille koituvia kustannuksia.

Sisämarkkinoiden on lisättävä tehokkuutta, investointeja ja toimitusvarmuutta sekä taattava myös pienyrityksille pääsy energiamarkkinoille.

Markkinoiden luomista on pidetty ensisijaisena vuodesta 1990 alkaen, mutta tämä ei ole riittänyt, kuten monien valtioiden tämän hetken tilanne osoittaa. Lähes kaikissa jäsenvaltioissa on ongelmia. On siis jatkettava samaa tietä, jolle on lähdetty: on laadittava yhteinen energiapolitiikka, joka lisää kaikkien luottamusta ja tarjoaa selkeät raamit komission ehdottamien tavoitteiden saavuttamiseksi vuonna 2009.

Energiapolitiikan yhteiskunnalliset näkökohdat ovat tärkeitä, joten meidän on oltava tyytyväisiä siihen, että energianiukkuuden torjumiseen tähtäävät toimenpiteet on otettu huomioon. Lisäksi olisi painotettava, että komissiota on vaadittava esittämään ehdotetun kuluttajien oikeuksia koskevan peruskirjan vuoden 2007 loppuun mennessä.

Kiitokset esittelijälle.

  Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Haluan kiittää esittelijä Vidal-Quadrasia erinomaisesta mietinnöstä. Haluan kuitenkin kiinnittää huomion ainakin pariin seikkaan. Ensiksi ehdotan, että painottaisimme enemmän energia-alan tärkeimpien yhteyksien merkitystä EU:n energian sisämarkkinoita luotaessa. Sisämarkkinoista ei voida puhua, ennen kuin Liettua ja muut Baltian maat sekä Puola on yhdistetty läntiseen Eurooppaan. Lisäksi energia-alan neljän tärkeimmän yhteyden rahoitus ei ole vielä täysin selvillä. Ehdotan näin ollen, että on vaadittava takaamaan riittävät varat, jotta suunnitelma saadaan toteutettua jouhevasti, ja että kaikki mahdolliset ylimääräiset rahoituskanavat tutkitaan tarpeen vaatiessa. Hyvät kollegat, toiseksi ehdotan, että painotamme velvollisuuttamme noudattaa talouden logiikkaa ja solidaarisuusperiaatetta, kun luomme Euroopan unionin yhteisiä energiamarkkinoita. Venäjän tarjoamat vaihtoehtoiset yhteydet perustuvat poliittisiin tarkoitusperiin. Venäjän suunnitelma vetää kaasuputki Saksaan Itämeren ali Baltian maiden ja Puolan ohitse on 30 prosenttia kalliimpi kuin Baltian maiden ja Puolan ehdottama Amber-kaasuputkea koskeva hanke. Lisäksi se on huomattavasti vaarallisempi. Venäjän suunnitelman toteuttaminen eristäisi Baltian maat entistä pahemmin, joten ehdotan, että "'Nord Stream" -hanke poistetaan Euroopan unionille tärkeiden hankkeiden luettelosta.

  Jerzy Buzek (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää komission jäsentä Piebalgsia jälleen mainiosta ehdotuksesta. Sen tarkoituksena on tukea Euroopan yhteisiä energiamarkkinoita. Kiitokset kuuluvat myös esittelijälle erinomaisesta mietinnöstä.

Omistajuuden eriyttäminen on herättänyt eniten kiistaa, mutta haluaisin esittää kolme huomautusta melko toisenlaisista ongelmista. Kannatan eriyttämistä tietenkin hyvin vankasti. Käsittelen kuitenkin muita asioita.

Ensinnäkin Euroopan yhteismarkkinat edellyttävät vahvaa konkreettista yhteyttä kansallisten markkinoiden ja jopa alueellisten markkinoiden välillä. Siirtoverkko-operaattoreita on kannustettava investoimaan rajatylittäviin liitäntöihin. Euroopan unionin ja asianomaisten maiden on annettava enemmän tukea näille liitännöille, sillä ne ovat ehdoton edellytys yhteismarkkinoille ja aidolle kilpailulle.

Toiseksi Euroopan yhdentymiseen on liitettävä energian ja hiilidioksidipäästöoikeuksien lisäksi vihreiden, punaisten ja valkoisten todistusten markkinat. Näitä markkinoita olisi kehitettävä eurooppalaisempaan suuntaan. Tärkein ja perustavanlaatuisin ongelma on kuitenkin seuraava: haluan korostaa, että unionin suurin ongelma on tällä hetkellä strateginen investointiohjelma vanhojen laitosten kehittämiseksi ja uusien, erittäin tehokkaiden laitosten rakentamiseksi.

Kysymys kuuluu, halutaanko nämä investoinnit perustaa vain sille yksinkertaiselle periaatteelle, että hintoja nostetaan yleisesti vähitellen. Tämä saattaa koitua kohtuuttoman kalliiksi eurooppalaisille pk-yrityksille ja energiavaltaiselle teollisuudelle. Tehokkaita investointien sääntelymekanismeja olisi etsittävä uusien mahdollisuuksien luomiseksi. Investointitodistukset ovat yksi mahdollisuus.

Kiitokset vielä kerran.

  Teresa Riera Madurell (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin olen vakuuttunut siitä, että esittelijä Vidal-Quadrasin mietinnön lähestymistapa on oikea kilpailukykyisten kaasun ja sähkön sisämarkkinoiden toteuttamisen edistämiseksi. Mietinnössä ehdotetaan omistajuuden täydellistä eriyttämistä, kuluttajien suojelua, avoimuuden lisäämistä, kahdenvälisen yhteistyön ja sääntelyviranomaisten riippumattomuuden vahvistamista ja jäsenvaltioiden välisten yhteenliitäntöjen lisäämistä.

Tältä osin on hyvin tärkeää vauhdittaa koordinaattorien nimittämistä hankkeisiin, joiden toteutuksessa on ollut vaikeuksia. Yhteenliitäntäkapasiteettiin kohdistettaville investoinneille suotuisamman ilmapiirin aikaansaanti edellyttää eurooppalaista kaasun ja sähkön siirtoverkkoa sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin eurooppalaista suunnitelmaa, jota mahdollinen sääntelyviranomaisten neuvosto valvoisi.

On ilman muuta selvää, että tähän suuntaan on edettävä, mutta samoin on päivänselvää, että lopullisen päämäärän saavuttaminen vie aikaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mitä tehokkaammin pystymme olemaan käyttämättä eri jäsenvaltioissa ilmenneitä vaikeuksia puoluepoliittisissa tarkoituksissa, sitä nopeammin tämä sujuu.

Meidän kaikkien on edettävä yhdessä suuntaan, jota pidämme oikeana. Tämä on velvollisuutemme Euroopan parlamentin jäseninä, ja sen avulla saatamme hyvinkin onnistua.

  Jan Březina (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan varjoesittelijänä haluan kiittää kollegaani Vidal-Quadrasia hienosta työstä sekä tästä erinomaisesta tilaisuudesta keskustella muutamista hyvin tärkeistä asioista, kuten omistajuuden eriyttämisestä ja kansallisten sääntelyviranomaisten asemasta.

Olen hyvin tyytyväinen tähän Euroopan parlamentin aloitteeseen, koska sillä voidaan tukea myös Euroopan komissiota pyrkimyksissä vapauttaa kaasun ja sähkön sisämarkkinat ja komission arvioidessa jo toteutettuja toimenpiteitä. Kiistellyin kysymys, omistajuuden eriyttäminen näyttää olevan mietinnön virstanpylväs. Haluan tukea näitä Euroopan komission toimia. Asiasta on kuitenkin vielä hieman kiistaa ja sitä on vielä selvennettävä ja vahvistettava, joten haluan kehottaa komissiota tekemään vaikutustenarviointitutkimuksia ja arvioimaan muitakin keinoja kuin eriyttämistä, jotta avoimuutta voidaan lisätä ja saadaan taattua olosuhteet kunnollisille investoinneille infrastruktuuriin.

Jos komissio päättää puoltaa eriyttämistä, sen toteutus on valmisteltava huolella, jotta omistajien oikeudet otetaan mahdollisimman hyvin huomioon. Omistajuuden eriyttämisen osalta haluan tukea tarkistuksia ja ehdotuksia, joilla pehmennetään sitä oletusta, että eriyttäminen olisi ainoa ja tehokkain tapa energian sisämarkkinoiden vapauttamiseksi, ja joissa otetaan näin ollen myös muita vaihtoehtoja huomioon.

Sääntelyviranomaisia koskevan osion osalta haluan painottaa kansallisten sääntelyviranomaisten asemaa. Niiden olisi oltava hallituksista riippumattomia ja otettava energiamarkkinoiden vapauttamisprosessi osittain vastuulleen.

Uudesta jäsenvaltiosta kotoisin olevana jäsenenä arvostelen vielä muutamia kollegojani siitä, että nämä ovat taipuvaisia syyttämään vain Keski- ja Itä-Euroopan valtioita kansallisten sääntelyviranomaisten päätöksiin puuttumisesta.

  Dorette Corbey (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Vidal-Quadrasia erinomaisesta mietinnöstä. Äänestämme huomenna muun muassa sähköverkkojen ja sähköntuotannon omistajuuden eriyttämisestä. Sattumalta myös Alankomaiden parlamentin ylähuone äänestää huomenna juuri samasta aiheesta. Alankomaissa energiantuotanto on päätetty erottaa verkkojen hallinnasta. Mikäli tämä tehdään myös muualla Euroopassa, se on hyvä uutinen Alankomaiden energiayhtiöille, joiden ei tarvitse enää tuntea itseään pilalle hemmotelluiksi.

Tämä on hyvä uutinen myös kestävän energian kehittämisen kannalta, sillä vain omistajuuden täydellinen jakaminen avaa energiamarkkinat uusille toimittajille, mitä kaivataan kipeästi. Tällä hetkellä verkkokapasiteettia on liian vähän, jotta uusia toimittajia voisi liittyä verkkoihin. Energia-alan jätit ovat haluttomia investoimaan kapasiteetin laajentamiseen uusien osapuolten hyödyksi. Verkkoonpääsy on usein hankalaa avoimuuden puutteen vuoksi, mikä aiheuttaa valtavia viivästyksiä esimerkiksi tuulienergian alalla. Omistajuudet jakamalla päästään eteenpäin.

  Alexander Stubb (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsenen energiapaketissa on kyse kolmesta asiasta: toimitusvarmuudesta, kilpailusta ja ympäristön kestävyydestä. Keskityn yhteen asiaan, kilpailuun. Esittäisin tänään yhden väittämän: jopa energiamarkkinoilla tarvitaan vapaata ja vääristymätöntä kilpailua. Niille, jotka tarvitsevat käännöstä: concurrence libre et non forcée.

Esitän kolme seikkaa. Toivon, että komissio voisi olla tiukempi täytäntöönpanon ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen suhteen. Epäreilua hintakilpailua on paljon, ja täällä parlamentissa on otettu monesti esille erittäin epäreiluja valtauksia, joissa jonkinlainen valtion monopoli on nielaissut pienten toimijoiden vapaan, yksityisen kilpailun. Markkinoillepääsyn tiellä on monia esteitä, joten rikkomisesta johtuvia menettelyjä on jatkettava. En mainitse yhtiöitä nimeltä, mutta voisitte seurata tarkemmin yhtä niistä, jonka nimi alkaa e-kirjaimella ja päättyy f-kirjaimeen.

Toiseksi eriyttämisestä esitettiin kaksi vaihtoehtoa: omistajuuden eriyttäminen ja riippumaton järjestelmäoperaattori. Kannatan täysin monien muiden puhujien tavoin omistajuuden eriyttämistä. Se on ainoa tapa edetä, sillä nykyinen taso on riittämätön.

Annan lopuksi yhden esimerkin, joka on kolmas kohtani. Asun Genvalissa Brysselin ulkopuolella. Pari kuukautta sitten kunta lähetti minulle kirjeen, jossa todettiin, että eikö olekin mahtavaa, nyt voit viimein valita energiantoimittajasi, mikä lisää kilpailua. Ikään kuin asian eteen olisi tehty jotain! Vuosikymmenien ajan on vain yritetty suojella markkinoita ja säilyttää hinnat korkealla. Olen erittäin iloinen siitä, että esittelijä Vidal-Quadras on esittänyt kunnianhimoisen mietinnön ja että komissio säilyttää tiukan linjan energia-alan kilpailussa. Onnea matkaan!

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, kuten arvostamani kollega Vidal-Quadras mietinnössään aiheellisesti toteaa, energiamarkkinoiden vapauttamiselle ei ole olemassa vaihtoehtoja. Todelliset energian sisämarkkinat ovat olennainen tekijä Euroopan energia-alan kolmen tavoitteen, kilpailun, kestävän kehityksen ja toimitusvarmuuden, saavuttamisessa.

Terve kilpailu markkinoilla alentaa kansalaisten ja yritysten kustannuksia ja kannustaa energiatehokkuuteen ja investointeihin. Kuten kollega Paasilinna äsken sanoi, tarvitaan sääntöjen noudattamista ja avoimuutta. Samalla se hyödyttää myös muita aloja, jolloin koko talouden kilpailukyky paranee.

Erityisesti on huomioitava, että päästökauppajärjestelmä toimii tarkoituksenmukaisesti vain kilpailluilla markkinoilla. Energiapolitiikassa on aina syytä pitää mielessä ilmastotavoite, pyrkimys mahdollisimman vähäpäästöiseen maailmaan.

Pitkän tähtäimen energiaomavaraisuuden ja toimintavarmuuden tulee olla myös keskeisessä asemassa ja toimivilla sisämarkkinoilla on tässä suuri rooli. Samalla on kuitenkin vältettävä paradoksia, joka on jo valitettavan totta muutamissa tilanteissa.

Yhtäältä avoimet markkinat mahdollistavat pienempien yritysten, kuten uusiutuviin energialähteisiin investoivien yritysten, pääsyn markkinoille. Toisaalta on oltava tarkkana, ettei näitä tueta tavoilla, jotka häiritsevät ja hämärtävät aitojen markkinoiden muodostumista.

Sähkön liikkuessa maasta toiseen merkittävän kokoiset ja merkittävästi erilaiset kansalliset tukimuodot aiheuttavat markkinoille vääristymiä. Esimerkiksi syöttötariffit tukemisvälineenä ovat tässä suhteessa paikka paikoin melko ongelmallisia. Selkeät ja ennustettavat sähkömarkkinat ovat edellytys kilpailukykymme kehittymisen varmistamiseksi ja näin ollen päällekkäisiä ja ristikkäisiä ohjauskeinoja tulee välttää.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Apreciez conţinutul raportului pe care îl dezbatem astăzi şi doresc să mulţumesc în mod deosebit raportorului pentru munca depusă.

Piaţa de energie este elementul cheie al politicii energetice europene. Aş dori în continuare să subliniez punctual câteva aspecte: în ceea ce priveşte piaţa de electricitate, consider că separarea proprietăţii sistemului de transport de activitatea de distribuţie şi cea de producţie este o măsură care va duce la creşterea competiţiei pe piaţă, la sporirea investiţiilor şi la un preţ mai bun pentru consumator. În România, sistemul de transport funcţionează deja independent şi rezultatele s-au dovedit a fi benefice. În plus, s-a efectuat listarea la bursă a companiei de transport de electricitate, fapt de natură să crească substanţial în funcţionarea acesteia.

În privinţa gazelor naturale consider că toate propunerile viitoare trebuie să încurajeze construcţia de proiecte care să diversifice sursele de aprovizionare şi rutele de transport, de exemplu proiectul Nabucco, care ar permite accesul Uniunii la resursele din zona Marii Caspice.

Din acest motiv, doresc să încurajez Comisia să iniţieze în septembrie două propuneri legislative, - una pentru electricitate şi una pentru gaz - două propuneri care să ţină cont de principiile comune de liberalizare, dar şi de specificitatea celor două domenii. Este clar că cea mai importantă consecinţă a liberalizării pieţelor gazului şi electricităţii este opţiunea consumatorului european de a alege între mai mulţi furnizori şi de a plăti un preţ corect şi competitiv care se va forma în urma concurenţei pe o piaţă liberă.

Deşi directiva liberalizării pieţelor celor două resurse a intrat în vigoare la 1 iulie, trebuie să promovăm şi o campanie adecvată de informare pentru ca cetăţenii să cunoască toate drepturile şi oportunităţile oferite de liberalizare. În acest sens doresc să salut adoptarea, vineri, de către Comisia Europeană a unor principii pentru o viitoare cartă a consumatorului de energie. Este un pas important pentru reechilibrarea raportului de forţe dintre consumatorii şi furnizorii de energie. Este esenţial însă ca aceste principii să devină obligatorii pentru statele membre. Nu trebuie să uităm niciun moment că liberalizarea pieţei se face pentru cetăţeni şi ei sunt cei care trebuie să beneficieze în primul rând de pe urma acestei liberalizări.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Piebalgs, hyvä esittelijä Vidal-Quadras, haluan kiittää teitä tästä mietinnöstä. Tärkeintä siinä on se, että kuluttajat eli kansalaiset hyötyvät näistä uusista järjestelyistä. Kansalaiset haluavat ennen kaikkea tietää, mitä yksi kilowattitunti vesivoimalla tuotettua sähköä maksaa päiväsaikaan kello 12:n ja yhden välillä. Milloin se toimitetaan ja mihin hintaan? Sähkön määrän lisäksi on otettava huomioon myös sähkön laatu. Meillä on oikeus päättää, miten haluamme jatkossa ostamamme energian tuotettavan. Ajallakin on tietysti tärkeä osansa asiassa. Avoimen hinnanmuodostuksen olisi oltava tällaisen uuden sääntelyn ensimmäinen käsky.

Toinen oleellinen näkökohta on omistajuutta koskevan kysymyksen erottaminen markkinoiden vapauttamisesta. Teoriassa omistusmuodolla ei ole mitään tekemistä markkinoiden vapauttamisen kanssa. Ne ovat täysin eri asioita, joten meidän on keskityttävä pitämään ne toisistaan erillään myös jatkossa.

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, on todella vahinko, että tämä kiintoisa keskustelu on nyt ohi. Keskustelisin mielelläni asiasta lisää. On kuitenkin hyvin tärkeää pitää mielessä, miksi pakettia ehdotettiin. Kuten totesin, sen tarkoituksena on hyödyttää kuluttajia. Eriyttämistä koskevaa kysymystä ei pitäisi vatvoa liikaa selvittämättä, miksi eriyttämistä oikeastaan ehdotetaan. Syynä on, ettei sähkö- ja kaasumarkkinoiden vapautuminen ole ollut mahdollista. Tuntemattoman pelko, vitkastelu ja kansallisen itsekeskeisyyden puute EU:ssa ovat syitä siihen, miksi tarvittavat toimenpiteet on pantu täytäntöön niin myöhään ja miksi asioita on siirretty seuraavan hallituksen tai toivon mukaan seuraavan sukupolven hoidettavaksi. Kyse on siis tosiasiassa markkinoiden vapauttamisesta.

Olen yksi niistä, jotka ovat eläneet erilaisten järjestelmien keskellä. Olen elänyt myös tilanteessa, jossa markkinavoimia ei tunnettu. Muistan seisoneeni lasteni kanssa pitkissä jonoissa saadakseni saippuaa ja sokeria. Markkinataloutta ei ollut eikä suunnitelmatalous saanut toimitettua ikinä mitään ajoissa.

En pohtinut tätä kysymystä koskaan sähkön osalta, sillä toimituskatkokset olivat itsestään selviä. Odottelin vain, että sähköntoimitus alkaisi jälleen. Tarkoitan tällä olevani sitä mieltä, että ainoastaan markkinat pystyvät reagoimaan ulkoisiin tekijöihin ja investoimaan mahdollisimman pienin kustannuksin.

Eriyttämisellä taataan, että investoinnit tehdään ja kuluttajia suojataan. Minusta tämä on lähtökohta niille asioille, joista tänään on keskusteltu eniten. Eriyttäminen on välttämätön edellytys kilpailukykyisten markkinoiden toteuttamiseksi, muttei varsinainen päämäärä.

Muutoin mainitsen vielä kaksi muuta keskustelussa esiin otettua seikkaa. Parlamentti käy nyt läpi Euroopan laajuisten energiaverkkojen koordinaattoreiksi tarjolla olevia ehdokkaita. Toivon sen hyväksyvän komission ehdokkaan. Tässä vaiheessa komission on tehtävä asiasta vielä päätös.

Energiakuluttajien peruskirja on annettu käyttöön julkisia kuulemisia varten, ja kun kuulemiset päättyvät syyskuun lopussa, energiakuluttajien peruskirja voidaan hyväksyä lopullisesti.

Paljon kiitoksia keskustelusta. Kiitän vielä kerran esittelijä Vidal-Quadrasia erinomaisesta ja hyvin tasapuolisesta mietinnöstä, jossa keskitytään aiheellisesti kaikkiin asianmukaisiin aloihin, jotka otetaan huomioon lainsäädäntöpakettia annettaessa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Richard Seeber (PPE-DE), kirjallinen. – (DE) Arvoisa puhemies, meidän kaikkien olisi kannettava vastuu maailmanlaajuisista haasteista, joita ovat muun muassa ilmastonmuutos, riippuvaisuus tuontienergiasta ja energiankulutuksen kasvu, ja pyrittävä kohti Euroopan yhdennettyä energiapolitiikkaa. Euroopan yhteisten energian sisämarkkinoiden luominen on eittämättä yksi lähitulevaisuuden tärkeimmistä painopistealueista. Komissio pyrkimykset saada Euroopan energiapolitiikka yhtenäisemmäksi energiamarkkinoiden vapauttamista koskevalla kolmannella paketilla ja Euroopan uudella energiastrategialla ovat näin ollen erittäin tervetulleita.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita omistajuuden eriyttämisen olevan ehdottoman välttämätöntä siirtojärjestelmissä. Omistajuuden eriyttäminen loukkaa mielestäni pahoin omistajien nykyisiä oikeuksia. Olen vakuuttunut siitä, ettei sillä ratkaista ongelmiamme. Komissiota olisi vaadittava kehittämään omistajuuden eriyttämisen ohella muitakin vaihtoehtoja, esimerkiksi riippumattoman järjestelmäoperaattorin mallia (ISO) tai sen alueellista muunnosta, alueellisen riippumattoman operaattorin mallia (RIO).

Tärkeintä on kuitenkin, että valitsemme parhaan keinon toteuttaa Euroopan yhdennetyt energian sisämarkkinat.

20. Elohopeaa sisältävät mittalaitteet (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suositus toiseen käsittelyyn (A6-0218/2007) neuvoston yhteisestä kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin antamiseksi neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista (05665/1/2007 – C6-0114/2007 – 2006/0018(COD)) (Esittelijä: María Sornosa Martínez).

  María Sornosa Martínez (PSE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, me parlamentissa olemme kaikki samaa mieltä siitä, että on välttämätöntä vähentää eri tuotteiden valmistuksessa käytettävän elohopean kysyntää ja vauhdittaa sen korvaamista muilla aineilla.

Vaikuttaa asianmukaiselta, että kuluttajien ja tietyin poikkeuksin terveydenhuollon käyttöön tarkoitettujen elohopeaa sisältävien mitta- ja valvontalaitteiden saattamista markkinoille rajoitetaan yhteisön tasoisella toimella.

Haluamme estää huomattavien elohopeamäärien pääsyn jätevirtaan. Näin pyrimme varmistamaan osaltamme ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkean tason, siten että säilytetään samalla sisämarkkinat, kuten perustamissopimuksen 95 artiklassa edellytetään.

Elohopea ja sen yhdisteet ovat erittäin myrkyllisiä ihmisille, ekosysteemeille, luonnonvaraisille eläimille ja kasveille. Elohopeaongelmaa pidettiin ensi alkuun paikallisena hajakuormitusongelmana, mutta nyt sen on tajuttu olevan maailmanlaajuinen, krooninen ja vakava ongelma.

Tarkasteltaessa elohopean kaikkien käyttökohteiden mahdollista yleistä kieltoa, joka on ehdotuksen tavoitteena, on korostettava, että komission kuulemien asiantuntijoiden tekemän johtopäätöksen mukaan sairaalat tarvitsevat hengenvaarallisten tilojen, kuten kohonneen verenpaineen, rytmihäiriöiden ja raskausmyrkytysten, hoidossa erittäin tarkkoja mittaustuloksia.

Elohopeaa sisältävillä verenpainemittareilla (sfygmomanometreilla) saavutetaan potilaan turvallisuuden edellyttämä mittaustarkkuus ja luotettavuus. Ehdotamme siten, että nämä laitteet suljetaan kiellon ulkopuolelle, kunnes saadaan kattavat takeet mahdollisten vaihtoehtoisten laitteiden toimivuudesta.

Kehotan jälleen kerran komissiota toteuttamaan lyhyen aikavälin toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki yhteisössä tällä hetkellä käytössä olevat elohopeaa sisältävät laitteet kerätään erikseen ja käsitellään turvallisesti. Muutoin direktiivi ei toimi käytännössä yhtä tehokkaasti.

Totean elohopeaa sisältävien uusien perinteisten ilmapuntareiden tuotannosta, joka on ollut hyvin ristiriitainen aihe täällä parlamentissa, että olemme ehdottaneet sopimusta, jonka mukaan valmistajille myönnettäisiin kahden vuoden siirtymäaika, jotta he voisivat mukautua uusiin sääntöihin. On valitettavaa, että kaikki poliittiset ryhmät eivät ole kuitenkaan kannattaneet tätä ehdotusta, mutta uskon, että saamme parlamentissa taaksemme riittävän enemmistön sen hyväksymiseksi.

Tällaisten ilmapuntarien valmistajista haluan todeta, että tämän kahden vuoden siirtymäajan tarkoituksena on, että ne lopettavat elohopean käytön teollisissa menetelmissään. Ne eivät joudu epäedulliseen kilpailuasemaan eikä niille koidu minkäänlaista taloudellista vahinkoa, sillä tiedämme, että ne ovat valmistaneet tällaisia elohopeattomia ilmapuntareita jo jonkin aikaa.

Meidän on muistutettava kansalaisiamme siitä, että tällaiset laitteet voivat muodostaa uhan terveydelle ja ympäristölle, sillä ne voivat rikkoontua herkästi, jolloin ne päätyvät kaatopaikalle, tai mikä vieläkin pahempaa, jos ne poltetaan, ilmakehään vapautuu elohopeaa, mikä saastuttaa ilmaa, maaperää ja vesistöjä. Elohopeaa kerääntyy siten ravintoketjuun, etenkin kaloihin, ja lopulta meihin ihmisiin.

Kuten parlamentti tietää hyvin, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan enemmistö hylkäsi toisessa käsittelyssä tarkistukset, joilla oli tarkoitus mahdollistaa uusien elohopeaa sisältävien ilmapuntarien tuotannon jatkaminen.

Mielestäni olisi vastuutonta hyväksyä tällainen pyyntö, ja siksi pyydän parlamentin jäseniä äänestämään sitä vastaan, kuten myös neuvosto ja Euroopan komissio ovat ehdottaneet, ja kiitän heitä kaikkia heidän pyrkimyksistään välttää mahdollinen sovittelumenettely.

Lopuksi haluaisin jälleen kerran pyytää komissiota parantamaan kansalaisten tietoisuutta järjestämällä tiedotuskampanjoita elohopealle altistumisen terveysvaaroista ja sen aiheuttamista mahdollisista ympäristöongelmista, sillä pelkään, etteivät kansalaiset ole valitettavasti vielä saaneet riittävästi tietoa sen myrkyllisyydestä.

Lopuksi haluan kiittää komissiota sen tekemästä työstä ja siitä, että meidän on mahdollista päästä sopimukseen toisessa käsittelyssä. Kiitän myös neuvostoa ja poliittisia ryhmiä, jotka ovat kannattaneet tätä ehdotusta.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät jäsenet, haluaisin aluksi esittää vilpittömät kiitokseni esittelijälle, jäsen Sornoza Martínezille, hänen työstään tämän ehdotuksen parissa. Keskustelemme tänä iltana hyvin tärkeästä direktiivistä. Se on tärkeä osa strategiaamme elohopean hävittämiseksi ympäristöstämme lopullisesti – ja Euroopan parlamentti on jo pitkään kannattanut tätä strategiaa.

Elohopea ja sen yhdisteet ovat hyvin vaarallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Direktiivi onkin valtava askel eteenpäin, koska sillä rajoitetaan tiettyjen uusien elohopeaa sisältävien mittalaitteiden myyntiä ja estetään siten se, että elohopeaa päätyy jätteiden kautta ympäristöön noin 30 tonnia vuodessa.

Ehdotetun direktiivin tavoitteena on vähentää vaarallisten aineiden käyttöä mittalaitteissa minimiin ja sallia poikkeukset vain, jos riskit ovat vähäpätöisiä tai jos korvaavia aineita ei ole. Esimerkiksi elohopeaa sisältävien kuumemittarien markkinoille saattaminen kielletään siten kokonaan, ja kaikkien muiden elohopeaa sisältävien mittalaitteiden myynti kuluttajakäyttöön estetään. Mielestäni on oikein, että terveydenhuoltoalalla käytettäviin verenpainemittareihin ja antiikkisiin mittalaitteisiin sovelletaan poikkeusta. Ehdotusten laadinnan pohjana käytettiin riskien arviointia ja yksityiskohtaista vaikutustenarviointia, jotka on laadittu elohopeastrategiaa silmällä pitäen.

Sen lisäksi, että tällä direktiivillä turvataan ihmisten terveys ja ympäristö, sillä myös edistetään osaltaan sisämarkkinoiden toimintaa, koska direktiivissä otetaan käyttöön elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevat yhdenmukaistetut säännöt kaikkialla yhteisössä.

Esittelijä suosittelee neuvoston yhteisen kannan hyväksymistä ilman lisätarkistuksia. Komissio on tästä täysin samaa mieltä, sillä yhteiseen kantaan on jo sisällytetty joitakin parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä esittämiä tarkistuksia, ja se on tasapainoinen kompromissi pyrittäessä yhtäältä kieltämään kattavasti elohopean käyttö ihmisten terveyden ja ympäristön turvaamiseksi ja toisaalta varmistamaan potilaiden turvallisuus terveydenhuoltoalalla. Minun on vahvistettava se, mitä esittelijä totesi jo edellä: valtaosa asiantuntijoista katsoo edelleen, että elohopeaa sisältävät verenpainemittarit, sfygmomanometrit, ovat ensisijaisen tärkeitä tiettyjen hengenvaarallisten sairauksien hoidossa. Meidän on kuitenkin tarkasteltava tätä kysymystä. Jos tällaiset laitteet voidaan korvata turvallisilla vaihtoehdoilla, myös siinä tapauksessa elohopean käyttö olisi kiellettävä. Siksi komissio aikoo tarkastella poikkeusta uudelleen kahden vuoden kuluttua.

Eräs toinen poikkeus koskee antiikkisia mittalaitteita, toisin sanoen vähintään 50 vuotta vanhoja mittalaitteita, joiden myynti sallitaan jatkossakin. Komissio voi hyväksyä tämän, sillä antiikkiset mittalaitteet ovat lähinnä keräilyesineitä, joita käsitellään niiden arvon takia hyvin varovasti ja joita saatetaan markkinoille vain hyvin pieniä määriä. Komissio katsoo kuitenkin, ettei ole perusteltua soveltaa jatkossa rajoittamatonta poikkeusta uusien elohopeaa sisältävien ilmapuntareiden myyntiin kuluttajille. Koska elohopeaa sisältäville ilmapuntareille on olemassa vaihtoehtoja, jotka ovat aivan yhtä koristeellisia ja luotettavia, ei ole minkäänlaista tarvetta käyttää tätä vaarallista ainetta ilmapuntarien valmistuksessa.

Tällaisille laitteille myönnettävä rajoittamaton poikkeus olisi myös selvästi ristiriidassa Euroopan parlamentin kemikaaleja koskevan uuden REACH-asetuksen hyväksymisen yhteydessä omaksuman, hyvin vaarallisia aineita koskevan näkökannan kanssa. Direktiivissä säädetty kahden vuoden siirtymäaika on täysin riittävä, jotta ne harvat ilmapuntarin valmistajat, jotka käyttävät edelleen elohopeaa, voivat siirtyä käyttämään vaihtoehtoisia aineita. Joka tapauksessa monet, jolleivät kaikki, tällaisista valmistajista tarjoavat jo nyt vaihtoehtoisia tuotteita. Komissio ei siten hyväksy missään olosuhteissa tarkistuksia, joiden tarkoituksena on sallia ilmapuntareita koskevat pysyvät poikkeukset.

Pyydän hartaasti tukeanne yhteisen kannan puolustamiseksi, jotta direktiivi voidaan hyväksyä nyt toisessa käsittelyssä.

  Martin Callanan, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olemme käyneet läpi nämä perustelut jo useaan kertaan, joten esitän perusteluni mahdollisimman lyhyesti. Kuten komission jäsen ja jäsen Sornosa Martínez huomauttivat, ainoa avoinna oleva kysymys koskee ilmapuntareita. Minun on sanottava, että olen täysin vakuuttunut siitä, että sekä komissio ja neuvosto että muutamat parlamentin jäsenet ovat ymmärtäneet tämän perustelun aivan väärin. Ei ole mitään syytä kieltää ilmapuntareita. Ne mainitaan erikseen yksistään siitä syystä, että tällaisia laitteita valmistaa Euroopassa nykyään vain suhteellisen pieni määrä yrityksiä, ja ne ovat helppo kohde komissiolle, sillä näin se voi luoda sellaisen kuvan, että se todellakin tekee jotain elohopeaongelmalle, samalla kun elohopeaa suuria määriä vapauttavia lähteitä – jollaisia ovat voimalaitokset, krematoriot ja niin edelleen – ei tietenkään tarkastella, sillä niiden käsitteleminen olisi hyvin kallista jäsenvaltioiden hallituksille ja paikallisviranomaisille.

Parlamentti hyväksyi poikkeuksen myöntämistä ilmapuntareille koskevan tarkistuksen ensimmäisessä käsittelyssä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa ja tässä parlamentissa. Tämän jälkeen neuvosto hylkäsi sen, joskin se myönsi kahden vuoden siirtymäajan käytöstä poistamiselle. Ympäristövaliokunta ei kannattanut tarkistusta sillä kierroksella, mistä olen pahoillani, mutta olen esittänyt tarkistukset uudelleen, jotta parlamentti saa uuden mahdollisuuden päättää asiasta, ja, kuten parlamentin jäsenet epäilemättä tietävät, muutamat eri puolilla Eurooppaa toimivat riippumattomat toimijat ja jakelijat kampanjoivat tämän puolesta hyvin voimakkaasti.

Olisi täysin epäloogista myöntää poikkeus antiikkisille laitteille ja kieltää samalla uudet laitteet. On todennäköistä, että Euroopan unionin markkinoilla on ja markkinoille tuodaan enemmän antiikkisia laitteita kuin uusia valmistetaan. Kyse on hyvin pienistä erikoistuneista markkinoista, ja Euroopan unioni saattaa itsensä huonoon valoon tekemällä laittomaksi, kieltämällä ja lakkauttamalla vain muutaman hyvin yritteliään ja lahjakkaan käsityöläisen muodostaman ryhmän yritystoiminnan. Tällaisia laitteita voidaan valvoa asianmukaisen lupa- ja valvontajärjestelmän avulla, jonka nämä yritykset ovat omien sanojensa mukaan valmiita kustantamaan. Se olisi selvästi järkevämpi ratkaisu kuin täydellinen kielto tai pienten yritysten liiketoiminnan lopettaminen, jolloin menetettäisiin useita satoja vuosia vanhat eurooppalaiset taidot ja perinteet.

  Dorette Corbey, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen jäsen Sornosa Martínezille, jota tuemme lämpimästi ja varauksettomasti. Elohopea ja etenkin elohopeayhdisteet ja elohopeahöyryt ovat myrkyllisiä. Elohopeaa voi kerääntyä aivokudoksiin ja hermostoon, joissa se voi saada aikaan suurta vahinkoa. Tämä voi johtaa puolestaan älykkyyden heikentymiseen. Järkevällä politiikalla kielletään siten elohopean tarpeeton käyttö. Koska vaihtoehtoja on saatavana, on suhtauduttava myönteisesti siihen, että elohopeaa sisältävät lämpömittarit kuuluvat menneisyyteen.

Ilmapuntareista keskustellaan kiihkeästi. Alankomaissa elohopean käyttö kiellettiin vuonna 2003, mutta ilmapuntareille myönnettiin poikkeus ensin vuoteen 2005 asti ja sen jälkeen uusia yhteisön sääntöjä odotellessa vuoteen 2006 asti. Olemme halukkaita pidentämään perinteisten ilmapuntarien siirtymäkautta edelleen kahdella vuodella, sillä on todettava, että ne ovat upeita laitteita. Koska kokonaissiirtymäaika ulottuu nyt 1. tammikuuta 2010 asti, on riittävästi aikaa kehittää vaihtoehtoja, ja kuten komissio vahvisti, niitä on jo saatavana laajamittaisesti.

Voin tietenkin kuvitella, että ilmapuntarien valmistajien on vaikeaa hyväksyä tämä, mutta jos haluamme kieltää elohopean kokonaan, meidän on joka tapauksessa kiellettävä kuluttajien käyttöön tarkoitetut elohopeaa sisältävät laitteet. Ilmapuntarit voivat rikkoontua tai vuotaa, jolloin elohopea päätyy joka tapauksessa ympäristöön.

Siksi olen samaa mieltä ilmapuntarien valmistajien kanssa siitä, että myös energiansäästölampuissa käytettävä elohopea on tietenkin vahingollista. On hyvä ajatus siirtyä käyttämään led-valoja mahdollisimman pian, mutta tämä direktiivi koskee elohopean käyttöä mittalaitteissa eikä energiansäästölamppuja. Siksi haluan esittää toistamiseen lämpimän tukeni jäsen Sornosa Martínezille, joka on valinnut mielestäni erinomaisen toimintakeinon.

  Marios Matsakis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Sornosa Martínezia hänen erinomaisesta mietinnöstään.

Tämä lainsäädäntömietintö on jatkoa parlamentin viime vuonna hyväksymälle elohopeastrategiaa koskevalle mietinnölle. Sillä pyritään rajoittamaan elohopeaa sisältävien uusien mittalaitteiden saattamista markkinoille. Jäsen Sornosa Martínez on perustellusti valtaosin samaa mieltä tarkasteltavanamme olevasta ehdotuksesta ja ehdottaa vain muutamia poikkeuksia sellaisissa tapauksissa, joissa asianmukaisia korvaavia aineita ei ole vielä saatavana.

Ryhmäni kannattaa voimakkaasti tätä ehdotusta ja katsoo, että esittelijän tarkistukset ovat hyödyllisiä ja asianmukaisia. Ehdotus hyväksytään kaiken kaikkiaan laajasti koko parlamentissa, lukuun ottamatta hyvin tiedossa olevaa ilmapuntareita koskevaa riitaista kysymystä. Kuten tiedätte, neuvosto on hyväksynyt kompromissiehdotuksen myöntääkseen direktiivin voimaantulon jälkeen kahden vuoden siirtymäajan muutamalle perinteiseltä näyttävien mutta nykyään valmistettavien ilmapuntarien valmistajalle. Mielestämme tämä on järkevä ratkaisu, ja sen ansiosta valmistajilla on enemmän aikaa siirtyä käyttämään elohopeattomia vaihtoehtoja.

Muutamat kollegat eivät kuitenkaan yhdy tähän näkemykseen, sillä he kannattavat tarkistuksissa 1 ja 2 esitettyä näkemystä, jonka mukaan perinteisiltä näyttäviin ilmapuntareihin olisi sovellettava pysyvää poikkeusta. Asian sisällöllä ei ole kuitenkaan suurta merkitystä, sillä tällaisissa laitteissa käytetyn elohopean määrä on hyvin pieni ja niiden valmistajat huolehtivat asianmukaisista turvatoimenpiteistä. Mitään pitkän aikavälin poikkeusta ei periaatteessa tarvita, sillä valmistajilla on runsaasti aikaa mukautua turvallisten ja vaihtoehtoisten kemikaalien käyttöön, ilman että olisi tarpeen tehdä vaarallinen ennakkopäätös turvallisuusdirektiivien alalla.

Osa kansallisesta lehdistöstä on valitettavasti paisuttanut tämän kysymyksen ulos mittasuhteistaan, sillä se haluaa esittää asian siten, että kyse on sydämettömästä ja byrokraattisesta isonveljen tyyliin toimivasta EU:sta, joka puuttuu köyhien ja vilpittömien perinteisten laitteiden valmistajien toimiin ja yrittää tuhota ne. Kuten tiedätte, se ei ole totta.

Ryhmäni katsoo, että meidän on noudatettava tieteellistä logiikkaa emmekä saa hyväksyä ilmapuntareita koskevia pysyviä poikkeuksia. Koska ymmärrämme kuitenkin joidenkin parlamentin jäsenten voimakkaat tunteet, emme aio olla kohtuuttoman tiukkoja ryhmämme niitä jäseniä kohtaan, jotka päättävät olla noudattamatta ryhmän linjaa, vaikka onkin aina olemassa vaara, että ilmapuntareita koskeva tarkistus hyväksytään, jolloin koko ehdotus vaarantuu. Toivokaamme, ettei näin käy.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista on tärkeä asiakirja, koska sillä rajoitetaan ympäristöön vapautuvan elohopean määrää. Elohopea päätyy vesieliöiden ravintoketjuun metyylielohopean muodossa, ja sitä kerääntyy kaloihin, hedelmiin, vihanneksiin ja lopulta ihmisiin. Sitä kerääntyy kehoihimme ja se myrkyttää meidät.

Elohopeaa otetaan käyttöön vuosittain 33 tonnia uusissa laitteissa ja 27 tonnia käytetyissä laitteissa. Teknisillä edistysaskelilla on onnistuttu vähentämään elohopean käyttöä teollisuudessa ja tuotantohyödykkeissä. Elohopeaongelmaa käsiteltäessä on ensisijaisen tärkeää, että elohopea otetaan talteen käytetyistä laitteista ja että tällaisten laitteiden tuontia Euroopan unionin ulkopuolisista maista vähennetään merkittävästi. Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi säädettävä tällaisesta kiellosta tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista annetun direktiivin 76/769/ETY muuttamisen seurauksena.

Haluaisin kiittää jäsen Sornosa Martínezia hänen työstään.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Lapsena minulla oli tapana leikkiä elohopealla. Tällä direktiivillä saadaan toivottavasti aikaan se, että tulevat sukupolvet eivät enää tee niin. Neuvostossa on nyt päästy kompromissiin, ja meidän on korkea aika hyväksyä se. Tiedämme, että elohopea on vaarallista sekä ihmisille että ympäristölle ja että se voidaan korvata lähes aina vaarattomammilla aineilla. Ministerineuvosto on laatinut tasapainoisen kompromissin samalla kun Ruotsissa käyttöön otetun elohopealämpömittareita koskevan kansallisen kiellon antamisesta tulee kuluneeksi jo 14 vuotta. Emme saa tuhlata enempää aikaa.

Niiden, jotka aikovat nyt äänestää ilmapuntarivalmistajien eturyhmän teknisesti perusteettoman ehdotuksen puolesta, olisi tiedettävä, että koko kielto on vaarassa viivästyä ja vaikeutua, jos ehdotus hyväksytään. Olisi edesvastuutonta äänestää tällaisen ehdotuksen puolesta. Hammaslääkärit, laboratoriot ja sairaalat ovat luopuneet vähitellen elohopean käytöstä. Ilmanpainetta on mahdollista mitata täysin ongelmitta ilman elohopeaa. Jokainen vanhoihin ilmapuntareihin mieltynyt voi jatkossakin ostaa sellaisen. Se on edelleen laillista sisämarkkinoilla, vaikka tämä kielto – jota ei sovelleta antiikkiin – tulisikin voimaan.

  Urszula Krupa, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, on ollut jo pitkään tiedossa, että elohopeayhdisteet ovat vahingollisia ihmisille ja ympäristölle. Elohopea päätyy helposti ravintoketjuun. Kaikkein alttiimpia ryhmiä ovat lapset, myös syntymättömät lapset, ja elohopean kanssa välittömästi tekemisissä olevat ihmiset. Elohopea vahingoittaa ihmiskehoa heikentämällä hermoston toimintaa, koordinaatiota ja näkökykyä, ja sillä on haitallisia vaikutuksia terveyteen ja ympäristöön. Siksi on oikein ja asianmukaista ottaa käyttöön sääntöjä, joilla rajoitetaan elohopean käyttöä tietyissä mittalaitteissa.

Elohopeaa sisältävät lääkinnälliset laitteet olisi kuitenkin poistettava markkinoilta asteittain, etenkin uusissa jäsenvaltioissa, joissa terveydenhoitopalveluja koskevat saatavana olevat resurssit ovat vain rajalliset. On arvioitu esimerkiksi, että elohopealämpömittarien käytön kiellon takia vuotuiset julkiset menot kasvavat Puolassa noin 3 miljoonaa zlotya. Sen lisäksi, että elohopeaa sisältävien mittalaitteiden äkillinen poistaminen markkinoilta on hyvin kallista, se voi myös johtaa siihen, etteivät ihmiset enää mittaa lämpöään tai verenpainettaan. Tämä on erityisen vakava asia, sillä halvat sähköiset laitteet eivät ole kovin tarkkoja.

Olemme ehdottaneet siirtymäajan pidentämistä, jolloin kustannukset pienentyisivät merkittävästi. Katsomme myös, että kiellon ulkopuolelle olisi jätettävä ennenaikaisesti syntyneiden vauvojen lämpömittarit erityisen mittausasteikon, mittausten luotettavuuden ja tarkkuuden takia, mutta myös ovulaatiomittarit, joita käytetään epäsäännönmukaisuuksien määrittämiseen ja osana luonnollista perhesuunnittelumenetelmää lisääntymisterveyden alalla. Lisäksi eläinlääkärit tarvitsevat erityisiä lämpömittareita eläinsairauksien määritystä varten.

Lopuksi haluaisin todeta, että tällaisilla kiireisesti tehdyillä lainsäädäntömuutoksilla on tapana aiheuttaa epäilyksiä oman edun ajamisesta. Tässä tapauksessa voitaisiin epäillä, että elohopeaa sisältävien laitteiden poistaminen markkinoilta johtuu ehkä muustakin kuin toiveesta suojella terveyttä ja ympäristöä.

  Thomas Ulmer (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tällä mittalaitteita koskevalla direktiivillä on tarkoitus poistaa käytöstä noin 30 tonnia elohopeaa, mikä ei ole valtavan paljon mutta silti merkittävä määrä. Elohopean vaarat ovat hyvin tiedossa, ja se on kiistämättä neurotoksinen aine. Ihmisten terveydelle aiheutuvien vaarojen vuoksi katson, että meidän on sovellettava tiukasti korvaamisperiaatetta. Siltä osin kuin elohopea on ehdottoman välttämätöntä, eikä vaihtoehtoja ole, sitä voidaan käyttää jatkossakin tiukoin ehdoin.

Siksi poikkeukset sallitaan vain, jollei se aiheuta merkittäviä vaaroja tai jos vaihtoehtoja ei ole vielä saatavana. Poikkeuksia ovat erityiskäyttöön tarkoitetut sfygmomanometrit ja vanhat mittalaitteet, ja on sanomattakin selvää, että vanhojen mittalaitteiden määrä vähenee jatkossa itsestään. Mielestäni ilmapuntareihin sovellettava kahden vuoden siirtymäaika on täysin riittävä. Ratkaiseva merkitys on sisämarkkinoiden yhdenmukaistamisella, joka edistyy nyt askeleen verran. Hyväksyn yhteisen kannan.

  Åsa Westlund (PSE). – (SV) On itse asiassa hämmästyttävää, että meidän on ylipäätään keskusteltava tästä aiheesta. Elohopea on kaikkein vaarallisimpia käyttämistämme myrkyistä. Sitä ei tietenkään pitäisi käyttää, jollei se ole ehdottoman välttämätöntä. Olen yllättynyt, että jonkun mielestä on tärkeämpää jatkaa vanhanaikaisten ilmapuntarien ja lämpömittarien valmistusta kuin suojella kansanterveyttä.

Olen raskaana, joten tiedän liiankin hyvin kaikki elohopeaan liittyvät vaarat. Tiedän, ettei synnyttäjien pitäisi syödä kalaa sellaisia määriä kuin minä ja monet muut kaltaiseni söivät kasvuikäisinä. Pitäisikö tilanteen olla tämä? Eikö nuorten naisten pitäisi voida syödä tavallista ruokaa? Olisiko raskaana olevien naisten pelättävä, että heidän syntymättömät lapsensa vahingoittuvat esimerkiksi sellaisten tuotteiden takia, joissa on käytetty aivan tarpeettomasti elohopeaa?

Ennen tätä keskustelua olemme saaneet kirjeitä, joissa vaaditaan, että meidän on suojeltava perinteisten ilmapuntarien valmistusta. Se on oikeasti noloa. Miten kukaan voi luulla, että pidämme tärkeämpänä ilmapuntarin omistajalleen mahdollisesti tuomaa iloa kuin elohopean käytön tuleville sukupolville aiheuttamaa vaaraa? Toivon, että äänestämällä huomenna kaikkia niitä tarkistuksia vastaan, joilla pyritään sallimaan elohopean käyttö jatkossakin, kaikki kollegani osoittavat, miten noloja nämä kirjeet ovat, ja todistavat, että kannamme vakavissamme vastuumme ympäristöstä ja kansanterveydestä.

  Holger Krahmer (ALDE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen samaa mieltä siitä, että elohopea on hyvin myrkyllinen aine. Se on vahingollinen ympäristölle, eläimille ja ravintoketjun ja muiden kanavien kautta ihmisille.

On oikein, että tämä aine korvataan muilla aineilla, jos se on mahdollista ja järkevää, mutta ei aina ja mihin hintaan tahansa eikä itse aineen ominaisuuksien takia, vaan aina, kun sen käyttö muodostaa todellakin uhan ympäristölle. Emme voi kuitenkaan poistaa elohopeaa kokonaan käytöstä, sillä siinä tapauksessa meidän olisi hyvästeltävä myös eräs toinen tuote, jota monet parlamentin jäsenet arvostavat suuresti. Myös energiansäästölamppu, jonka monet haluaisivat otettavan käyttöön lainsäädännön avulla ilmaston suojelemiseksi, sisältää elohopeaa. Jos energiansäästölamppuja käytettäisiin maailmanlaajuisesti, kotitalouksissamme olisi elohopeaa vähintäänkin yhtä paljon kuin nykyisissä perinteisissä ilmapuntareissamme.

En pidä hyvänä ajatuksena kieltää elohopean käyttöä ja kokonaisen käsityöyritysten ryhmän toimintaa EU:n markkinoilla ja samalla kiinnittää elohopeaa sisältäviä lamppuja valaisimiimme. Olen halukas kuulemaan, mitä sanottavaa komissiolla on näistä ristiriitaisista tavoitteista.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Elohopeaa käytetään monissa mittalaitteissa, lämpömittareissa ja ilmapuntareissa. Elohopeaa on käytetty myös menestyksekkäästi ja ilman suuria terveydellisiä seuraamuksia hammashoidon alalla amalgaamipaikoissa.

Toisaalta tietyissä olosuhteissa elohopean tiedetään olevan haitallista, ja se voi kerääntyä eläviin organismeihin, myös ihmiskehoon. Olemme täysin tietoisia siitä, että neuvoston yhteinen kanta sisältää valtaosan Euroopan parlamentin jo 14. marraskuuta 2006 hyväksymistä tarkistuksista. Tämä ilmenee tekstistä, sillä esittelijä ja varjoesittelijät ovat lähes täysin samoilla linjoilla, joten saatoimme lainsäädäntömenettelyn miltei loppuun jo ensimmäisessä käsittelyssä.

Neuvosto ja parlamentti ovat kuitenkin selvästi eri mieltä yhdestä asiasta, nimittäin elohopeaa sisältävien laitteiden ja etenkin ilmapuntarien valmistuksesta. Kuten tiedämme, parlamentti äänesti kattavan poikkeuksen puolesta, kun taas neuvosto ehdottaa rajallista kahden vuoden poikkeusta, joka tuntuu asianmukaiselta. Kieltoa sovellettaisiin uusiin elohopeaa sisältäviin ilmapuntareihin, mutta vaikuttaa järkevältä hyväksyä käytetyt ilmapuntarit, sillä se mahdollistaisi niiden myynnin, korjaamisen ja huollon jatkossakin.

Kansalaisena ja kuluttajana kannatan esittelijän suositteleman kompromissin kaltaista kompromissia, jolla ei vaaranneta kuluttajien yleistä terveyttä ja jonka ansiosta ilmapuntarien valmistajien on mahdollista mukautua nopeammin uuteen tilanteeseen.

  Linda McAvan (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, mielestäni meidän on muistutettava itseämme siitä, että tämä ehdotus on osa laajempaa strategiaa, jolla pyritään poistamaan elohopea vähitellen käytöstä. Yhtäkään alaa ei ole vapautettu – ei lämpömittareita eikä ilmapuntareita – sillä useiden vuosien aikana on määrä toteuttaa useita eri toimia. Mielestäni jäsen Ulmer on oikeassa: olemme sopineet REACH-direktiivin yhteydessä, että jos vaaralliset kemikaalit voidaan korvata turvallisella vaihtoehdolla, meidän olisi siirryttävä käyttämään kyseistä vaihtoehtoa. Olemme kaikki sopineet tästä parlamentissa. Kaikki suuret poliittiset ryhmät ovat sitoutuneet noudattamaan REACH-direktiiviä. Näin ollen, jos sanomme tässä vaiheessa "myöntäkäämme ilmapuntareille poikkeus" toimisimme täysin epäjohdonmukaisesti REACH-direktiivin kannalta. Lisäksi REACH-direktiivi kattaa myös ilmapuntarit.

Ilmapuntarien lupajärjestelmään on esitetty tarkistusta. Se ei kuitenkaan koske vuotoja, tapaturmavahinkoja tai jätteiden hävittämistä, kaatopaikkoja tai polttamista. Eräässä amerikkalaisessa koulussa löydettiin viime toukokuussa rikkoontunut ilmapuntari varastokaapista, ja koulu suljettiin viikoksi. Koko koulu oli evakuoitava, ja siivoamisesta koitui tuhansien dollarien lasku. Yhdysvalloissa 16 osavaltiota on kieltämässä elohopeaa sisältävien ilmapuntarien ja muiden laitteiden käytön. Ne ovat itse asiassa menemässä paljon pidemmälle kuin mitä Euroopan komissio ehdottaa tänään. Näin ollen kaikki ne, jotka puhuvat Euroopan unionista holhousvaltiona, ovat täysin väärässä tarkasteltaessa ilmapuntareita koskevaa kysymystä.

PSE-ryhmä pyrki siihen, että ilmapuntariyrityksiä koskeva kahden vuoden siirtymäaika hyväksyttäisiin. Tiedämme, että kyse on pienistä yrityksistä ja tiedämme, että se aiheuttaa niille vaikeuksia, mutta mielestäni ne ovat silti tietoisia siitä, että REACH-direktiiviä sovelletaan joka tapauksessa niihin, ja mielestäni tämä on järkevä kompromissi.

Lopuksi jäsen Schlyter kertoi, miten hänellä oli tapana leikkiä lapsena elohopealla. Monet ihmiset ovat sanoneet samaa tämän keskustelun aikana. Meillä oli tapana leikkiä elohopealla. Mainitsen aina, että ajoimme ennen autoa ilman turvavyötä, hengitimme lyijypitoista bensiiniä ja jouluisin löysin savukemakeisia joulusukastani. Joitakin asioita on muutettava, ja mielestäni nyt on oikea aika muuttaa niitä.

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen voidessani selventää jälleen kerran komission politiikkaa, joka liittyy ympäristömme todistettavasti hyvin vaarallisten aineiden käsittelyyn. Emme voi sulkea vaaroja pois yhteisöstämme, mutta aina kun korvaavia aineita on saatavana, korvaavat aineet on asetettava etusijalle. En voi ymmärtää, miten asia voitaisiin käsittää toisin. Jos ympäristössämme ei ole välttämätöntä käyttää erittäin myrkyllisiä aineita, silloin meidän ei yksinkertaisesti pitäisi tehdä sitä.

Tämä koskee myös jäsen Krahmerin mainitsemia energiansäästölamppuja, joissa on todellakin pieniä määriä elohopeaa. Toistaiseksi niitä ei voida korvata millään. Meidän on kuitenkin tehtävä töitä sen hyväksi, ja heti kun korvaavia aineita on saatavana, myös tällä alalla on tietenkin suosittava elohopeattomien lamppujen käyttöä.

Saanen lopuksi tarkastella uudelleen ilmapuntareita. Kukaan ei voisi arvostaa enempää vanhoja kauniita esineitä kuin minä. Olen perinteisten valmistusmenetelmien suuri ystävä, perinteisten yritysten ja etenkin pienten yritysten suuri ystävä. Kukaan ei varmastikaan halua ajaa edes yhtä pientä perinteistä yritystä eurooppalaisilta markkinoilta. Minulla on tässä yhden tällaisen valmistajan tuoteluettelo. Asiasta ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Valmistaja myy edelleenkin kauniita ilmapuntareita, jotka eivät eroa ulkoisesti mitenkään aiemmin valmistetuista ilmapuntareista, mutta ne eivät enää sisällä elohopeaa. Jopa tunnettu Prince of Wales -ilmapuntari, joka on kopio John Russellin kuninkaallisesta ilmapuntarista ja joka maksaa 795 Englannin puntaa, on jo saatavana ilman jälkeäkään elohopeasta.

Väite, jonka mukaan yritys voitaisiin pakottaa lopettamaan liiketoimintansa, ei yksinkertaisesti ole totta. Siksi voin kertoa teille täysin selkeästi, ettemme toimi näiden pienten yritysten etujen mukaisesti, jos estämme niitä tekemästä sen, mikä on välttämätöntä, jotta niiden tuotteilla olisi tulevaisuus. Näillä perinteisillä ilmapuntareilla on tulevaisuus vain, jos niiden valmistuksessa ei käytetä elohopeaa.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, voisitteko tarkistaa, että puheeni tulkattiin oikein. Totesin, että leikin lapsena elohopealla ja toivon, etteivät tulevat sukupolvet altistu tälle vaaralle. Haluan ilmaista asian ehdottoman selkeästi.

  Puhemies. – Hyvä jäsen Schlyter, näin minä sen ymmärsin. Voin vakuuttaa teille, että minäkin tein niin ja toivon silti eläväni vanhaksi.

21. Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittäminen, nimeäminen ja suojaaminen (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Hennis-Plasschaertin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö (A6-0270/2007) ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämisestä ja nimeämisestä sekä niiden suojaamisen parantamistarpeen arvioimisesta (KOM(2006)0787 – C6-0053/2007 – 2006/0276(CNS)).

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää tästä tärkeästä mietinnöstä, joka on laadittu komission aloitteen seurauksena.

Elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen on tietenkin sekä Euroopan komission että jäsenvaltioiden ensisijainen tavoite, varsinkin koska tällaisten elintärkeiden infrastruktuurien ominaispiirteiden ja niiden välisten sidosten ja niiden keskinäisen riippuvuuden takia ne edellyttävät suojaamista esimerkiksi mahdolliselta terroristi-iskulta. Jos jonkin jäsenvaltion fyysistä tai teknologista infrastruktuuria vastaan hyökätään, sen vaikutukset tuntuvat väistämättä myös muissa jäsenvaltioissa. Siksi tarvitsemme yhteisen eurooppalaisen torjunta- ja suojaamisjärjestelmän.

Katsoimme, että paras tapa edetä on ensinnäkin ottaa yksityinen sektori mukaan toimiin, mikä tarkoittaa nykyisin saatavana olevan teknologian hyödyntämistä ja kannustamista teknologisen tutkimuksen lisäämiseen. Kehottaisimme siten yrityksiä ja tutkimuslaboratorioita tekemään yhteistyötä asettamalla tällaisen tutkimuksen tulokset yhteisen eurooppalaisen toimintakehyksen käyttöön. Tavoitteena on ottaa käyttöön asianmukaiset turvallisuussuunnitelmat eri infrastruktuurialoilla ja todellinen yhteyshenkilöiden verkosto sen varmistamiseksi, että tämä yhteinen eurooppalainen toimintakehys toimii.

Tarkoituksemme on tarkastella vain niitä infrastruktuureja, jotka ovat luonteeltaan aidosti rajat ylittäviä ja jotka eivät tietenkään rajoitu vain yhden jäsenvaltion alueelle, jollei tällä infrastruktuurilla ole kyseisen jäsenvaltion rajat ylittävää vaikutusta.

Kuten tiedätte, esitimme viime joulukuussa tiedonannon, joka koski EU:n ohjelmaa elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseksi, sekä ehdotuksen direktiiviksi suojaamista tarvitsevien infrastruktuurien määrittämiseksi. Siksi olen kiitollinen parlamentille siitä, että se on tarkastellut kaikkia tähän tärkeään aiheeseen liittyviä ehdotuksia. Tiedonannossa määritetään luonnollisestikin noudatettavat periaatteet ja toteutettavat menettelyt sekä välineet, joilla nämä menettelyt toteutetaan, kun taas direktiivissä vahvistetaan säännöt sellaisten infrastruktuurien nimeämiseksi, jotka edellyttävät suojaamista yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan mukaan. Tarkoituksemme on laatia tämä toimintasuunnitelma hyödyntämällä julkisten ja yksityisten tahojen laajaa yhteistyöverkostoa.

Katsomme, että jäsenvaltioita olisi autettava toimintasuunnitelmaan sisältyvien eri aloitteiden laatimisessa. Olemme vakuuttuneita myös siitä, että kansainvälinen ulottuvuus on otettava huomioon ja että tarvittavat rahoitustoimet on otettava käyttöön. Olemassa on tietenkin jo rahoitusohjelma, joka liittyy terroristiuhkien seurausten torjumiseen, valmisteluihin ja hallinnointiin, ja siitä voidaan ehkä myöntää asianmukaiset varat elintärkeiden infrastruktuurien suojaamistoimia varten.

Voin sanoa suoralta kädeltä, että voin hyväksyä tietyt tärkeät tarkistukset, joita parlamentin on määrä tarkastella. Ensimmäinen näistä tarkistuksista liittyy tarpeeseen korostaa direktiivin tekstissä, että jokaisen jäsenvaltion velvollisuutena on määrittää kaikkein asianmukaisimmat toteuttamismuodot ja -menetelmät: toisin sanoen meidän on painotettava joustavuuden periaatetta direktiivin täytäntöönpanossa, sillä sen pohjalta on pantava täytäntöön niin pakolliset kuin muutkin toimenpiteet ilman kohtuuttoman jäykkää lähestymistapaa.

Toinen mielestäni hyväksyttävä näkökohta koskee tarvetta selventää menettelyjä, joilla tietyille aloille myönnetään vapautus joistakin direktiivissä säädetyistä velvollisuuksista. Komissio on varannut mahdollisuuden myöntää tietyille aloille vapautus, ja parlamentin tarkistusehdotuksilla pyritään olennaisesti selventämään sitä, milloin tiettyä vapautusta sovelletaan kyseiseen alaan. Katson, että voin yhtyä tarpeeseen tehdä joitakin täsmennyksiä ja selventää siten asioita.

Olen myös samaa mieltä ehdotuksesta tarkistaa suojattavien elintärkeiden infrastruktuurialojen luetteloa, joka esitetään direktiiviehdotuksen liitteessä I. Mielestäni parlamentin ehdotus tarkistaa kyseistä liitettä on hyväksyttävä samoin kuin tiettyjen muutosten tekeminen aloihin, joiden yhteydessä suunnitellaan turvautumista komiteamenettelyyn. Tätä varten on tehty erityinen ehdotus, vaikka meidän olisikin oltava tietoisia siitä, että rajoittamalla komiteamenettelyn käyttöä lisäämme direktiivin täytäntöönpanon vaatimaa aikaa. Komiteamenettely on pohjimmiltaan jokseenkin monimutkainen väline, mutta sen ansiosta säästyy aikaa täytäntöönpanossa. En vastusta kuitenkaan kyseisten tarkistusten taustalla olevaa ajatusta.

Arvoisa puhemies, voin todeta lopuksi, että olen tyytyväinen tarkasteltavanamme olevaan mietintöön, ja toivon, että parlamentti hyväksyy sen suurella äänten enemmistöllä. Meidän on osoitettava, että puhumme yhdellä äänellä tällaisista strategisista toimenpiteistä, kuten eurooppalaisesta aloitteesta sellaisten elintärkeiden energia- ja liikennealan sekä teknologisten infrastruktuurien suojaamiseksi, jotka edellyttävät voimakkaita torjunta- ja suojaamistoimenpiteitä, sillä terroriuhka kohdistuu valitettavasti ennen kaikkea elintärkeisiin infrastruktuureihin. Siksi olen kiitollinen parlamentille toimista, jotka se on jo toteuttanut ja joita se vielä toteuttaa työmme edistämiseksi.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, vuoden 2004 kesäkuussa neuvosto esitti pyynnön, jossa komissiota kehotettiin laatimaan yleinen strategia elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseksi. Kolmen viime vuoden aikana tämä aihe on pysynyt komission asialistalla, mikä on aivan oikein. Neuvoston ja Euroopan parlamentin toiveiden mukaisesti komissio esitti lopulta ehdotuksen EU:n ohjelmaksi, jolla suojataan elintärkeitä infrastruktuureja ja joka on kulminoitunut direktiiviksi, josta keskustelemme tänään.

Esittelijänä kannatan tätä aihetta koskevan yhteisen toimintakehyksen laatimista. Haavoittuvien elintärkeiden infrastruktuurien ja palvelujen tehokas suojaaminen edellyttää tiedonvaihtoa, koordinointia ja yhteistyötä sekä kansallisesti että EU:n tasolla samoin kuin kaikkien osapuolten osallistumista. Elintärkeisiin rajat ylittäviin infrastruktuureihin liittyvät monimutkaiset prosessit ja liittymät ovat mielestäni myös asianmukainen huolenaihe.

Kuten komission jäsen Frattini on jo todennut useissa yhteyksissä, jonkin infrastruktuurin osan vaurioituminen tai tuhoutuminen yhdessä jäsenvaltiossa voi aiheuttaa ikäviä seurauksia monille muille jäsenvaltioille tai koko Euroopan talouselämälle. Huomattava osa infrastruktuurista on nivottu osaksi laajempaa verkkoa uuden teknologian, esimerkiksi Internetin, ja markkinoiden laajan vapautumisen myötä, esimerkiksi sähkö- ja kaasutoimitukset.

Tällaisessa tilanteessa suojaamistoimenpiteiden muodostama kokonaisuus on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Katson kuitenkin, kuten komission puheenjohtaja Frattini pani jo merkille, että komissio on ollut hieman liian kannustava tai yli-innostunut direktiivin joissakin kohdissa. On oltava selvää, että ensisijainen ja viime käden vastuu kuuluu jäsenvaltioille ja näiden elintärkeiden infrastruktuurien omistajille.

Tästä näkökulmasta katson, että on ensisijaisen tärkeää noudattaa alhaalta ylös -menettelyä. Yhteiset toimet voivat mielestäni olla perusteltuja vain, jos vaikutukset kohdistuvat vähintään kolmeen jäsenvaltioon tai vähintään kahteen muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseinen elintärkeä infrastruktuuri sijaitsee. Loppujen lopuksi kahdenväliseltä pohjalta on jo tehty useita järjestelyjä, ja se on rehellisesti sanottuna myös kaikkein joustavin ratkaisu.

Lisäksi katson, että meidän olisi vältettävä kaikin keinoin päällekkäisyyksiä tai epäjohdonmukaisuuksia voimassa olevan lainsäädännön ja/tai säännösten kanssa. Nykyiset perusteet ja mekanismit on siten otettava huomioon. Yhtä tärkeää on mielestäni, ettei yksityistä sektoria kuormiteta tarpeettomalla hallinnollisella taakalla. Kehotan sitä hyödyntämään jo saatavana olevaa asiantuntemusta, jotta sen ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Siksi kannatan tätä käytännöllistä mutta kuitenkin rakenteellista lähestymistapaa.

Parlamentin valiokunnissa käytyjen keskustelujen jälkeen tietyt parlamentin ryhmät ovat sopineet keskittyvänsä niin kutsuttuihin painopistealoihin. Lisäksi on todellakin päätetty hylätä ehdotettu komiteamenettely. Aiemmin komiteamenettelyn soveltaminen johti liian usein epävarmoihin tilanteisiin. Siksi olen hyvin kiitollinen komission jäsenelle hänen tätä aihetta koskevista huomautuksistaan ja muista tarkistuksista ja siitä, että hän on ilmaissut tyytyväisyytensä. Haluaisin kuitenkin, että kahta tai kolmea jäsenvaltiota koskevaan määritelmään reagoidaan, sillä mielestäni se on kaikkein tärkein tarkistus.

Lopuksi haluaisin esittää huomautuksen neuvostolle, joka herättää jälleen huomiota poissaolollaan. Vaikuttaa siltä, että sen mielestä yhteistä kantaa koskeva sopimus on vielä liian kaukana. Tämä on outoa, kun pidetään mielessä, että neuvosto itse pyysi tällaista yhteistä toimintakehystä, ja se on myös sopimatonta, sillä jos jotakin tapahtuu, neuvosto haluaa olla ensimmäisenä esittämässä välittömästi kaikenlaisia sääntöjä ottamatta oikeastaan huomioon ehdotusten laatua, niiden vaikutuksia esimerkiksi sisämarkkinoihin tai vaikkapa Euroopan unionin kansalaisiin.

Loppujen lopuksi neuvostolta voidaan odottaa tässä tapauksessa kahta asiaa, nimittäin visiota ja vaikutusvaltaa. Aiemmin tänään istunnon avaamisen yhteydessä puhemies Poettering esitti järkeviä ajatuksia. Kukaan ei odota tapauskohtaisia, paniikissa saneltuja sääntöjä ja asetuksia. Sitä vastoin on hyvin toivottavaa, että omaksumme rakenteellisen toimintalinjan, jossa otetaan huomioon oikeusvaltioperiaatteet – ja tämä näkökohta on ensisijaisen tärkeä. Kiitän teitä ja kiitän komission jäsentä.

  Harald Ettl (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, rajat ylittävät – niin terrorismin kuin luonnontuhojenkin aiheuttamat – kriisit edellyttävät, että elintärkeät infrastruktuurit suojataan unionin laajuisesti. Elintärkeitä infrastruktuureja ei voida salata vaikenemalla niistä. Olisi hyvin naiivia kuvitella niin.

Psykologisesta näkökulmasta elintärkeiden infrastruktuurien tuhoutuminen johtaisi siihen, että kansalaiset menettävät luottamuksensa Euroopan unioniin. Siksi kriiseiltä suojautuminen ei ole ainoastaan kansallinen asia vaan se edellyttää EU:n kriisinhallintaa, kuten komissio ehdottaa.

Lisäksi kuten talous- ja raha-asioiden valiokunta on selvästi huomauttanut, Euroopan infrastruktuurien osien siirtäminen EU:n ulkopuolelle lisää terroristihyökkäysten riskiä, ja etenkin tietojen saatavuus tekee koko infrastruktuurin haavoittuvammaksi. Tämä koskee myös pankki- ja vakuutusalaa. Vaikka näillä aloilla parannetaankin jatkuvasti turvallisuutta ja tarkastuksia, koordinoidut EU:n lisätoimet ovat silti välttämättömiä. Kukaan ei halua päällekkäissääntelyä. Sen sijaan tarvitsemme parempaa suojaamista. Sisämarkkinoiden pääosaston on pidettävä ohjenuoranaan sitä eikä teollisuuden alan esittämiä lyhytkantoisia toiveita.

  Renate Sommer (PPE-DE), liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, liikenne- ja matkailuvaliokunta katsoo oman vastuualueensa osalta, että komissio ylittää tässä direktiiviehdotuksessa toimivaltansa, kun se tulkitsee tehtävänsä vääristä lähtökohdista. Se puhuu sisämarkkinoiden vakauden säilyttämisestä, mutta direktiivissä on määrä tarkastella ensisijaisesti terroritoimilta suojautumista.

Lisäksi komission ehdotus loukkaa toissijaisuusperiaatetta, koska sen lisäksi, että sillä pyritään täydentämään jäsenvaltioiden nykyisiä toimia, sillä pyritään myös korvaamaan ne osittain. Lopuksi ehdotuksessa ei käsitellä todellista tehtävää, vaan se delegoidaan komiteamenettelyyn osallistuvalle komitealle.

Liikenne- ja matkailuvaliokunta torjui siksi komission ehdotuksen, vaikka tiedämmekin, että tarvitsemme tietenkin yhteisötason koordinointia. Kyse on ainoastaan siitä, miten se toteutetaan. Minulle tärkein näkökohta on sen varmistaminen, ettei jäsenvaltioita velvoiteta ilmoittamaan Euroopan elintärkeistä infrastruktuureista komissiolle, jotta se voisi laatia kattavan luettelon Euroopan haavoittuvista infrastruktuureista ja liittää siihen turvallisuussuunnitelman sekä tallettaa nämä kaikki tiedot johonkin Brysselin toimistoonsa. Se olisi jäsenvaltioiden turvallisuusetujen vastaista. Tällainen luettelo olisi kiintoisa tietolähde terroristeille.

Komission olisi vain yleisesti määriteltävä ja inventoiva riskialttiit eurooppalaiset painopistealat. Jäsenvaltioiden tehtävänä olisi yksilöidä nämä alat, sillä ne ovat ensisijaisesti vastuussa elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisesta ja viime kädessä vastuussa toimenpiteistä, joilla suojataan elintärkeitä infrastruktuureja omien kansallisten rajojen sisällä. Jäsenvaltioiden turvallisuuden nimissä näin on oltava myös jatkossa. Riskejä voidaan vähentää ainoastaan haavoittuvien infrastruktuurien hajautetulla hallintojärjestelmällä.

Mielestäni olisi oikein soveltaa Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja koskevaa suppeampaa määritelmää, jonka mukana niillä on oltava vaikutusta vähintään kolmeen jäsenvaltioon tai kahteen muuhun jäsenvaltioon kuin siihen, jossa kyseinen elintärkeä infrastruktuuri sijaitsee. Meidän on varmistettava, että direktiiviä sovelletaan ainoastaan Euroopan infrastruktuureihin eikä kansallisiin. Katson myös, että turvallisuussyistä jäsenvaltioiden on järkevämpää harjoittaa tällä alalla kahdenvälistä yhteistyötä.

Lopuksi haluaisin kiittää hyvin vilpittömästi esittelijää, Jeanine Hennis-Plasschaertia, ja vakuuttaa hänelle tukevani häntä.

  Herbert Reul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, tarkastelemamme aihe, Euroopan elintärkeät infrastruktuurit, on kiistämättä hyvin vaikea kysymys. Meidän on kuitenkin epäilemättä käsiteltävä tätä aihetta yhteisön tasolla saavuttaen ja kehittäen ratkaisuja yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, sillä komission jäsenen juuri kuvailemat mahdolliset uhkakuvat ovat todellisia, ja siksi niihin on suhtauduttava vakavasti.

On kuitenkin äärimmäisen vaikeaa määrittää, minkälainen toimivalta unionilla on tässä kysymyksessä, mistä asioista on säädettävä unionin tasolla ja missä erityiset hajautetut tehtävät on hoidettava. Tarkastelimme tätä kysymystä valiokunnassa hyvin pitkään. Olemme pyrkineet – ja haluan kiittää esittelijää hyvin vilpittömästi hänen erittäin reilusta ja avoimesta yhteistyöstään – saavuttamaan keinon varmistaa parhaiden käytäntöjen vaihto jäsenvaltioiden kesken ja EU:n laajuinen koordinaatio siten, että samalla painotetaan toissijaisuusperiaatetta. Kuten jäsen Sommer jo totesi, emme myöskään halua ilmoittaa erityisistä elintärkeistä infrastruktuureista emmekä halua, että niitä koskevat tiedot kerätään jonnekin, vaan haluamme varmistaa, että salassapito on taattu.

Siksi sovimme, että jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle omista elintärkeistä painopistealoistaan mutta ei erityisistä infrastruktuureistaan. Meistä oli tärkeää, ettemme sovella komiteamenettelyä, ja olen kiitollinen komission jäsenelle siitä, että komissio tuli tässä asiassa parlamenttia vastaan. Kuten esittelijä on jo huomauttanut, kyseinen menettely on ollut tehoton, mikä ei kannusta meitä etenemään tätä tietä. Ehdotamme jotakin muuta keinoa.

Haluan myös todeta, että meistä on tärkeää, että vältämme byrokratiaa, että jäsenvaltioissa sijaitseva yhteyspiste hoitaa määrittämisen ja nimeämisen, että byrokratiaa ei lisätä, että hallinnollisia kustannuksia vähennetään ja että varmistamme suuren joustavuuden.

  Inés Ayala Sender, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentin puhemies Poettering viittasi tänään jäsen Hennis-Plasschaertin laatimaan mietintöön, kun hän tuomitsi viimeisimmät terrori-iskut, joita on tehty sekä Euroopan unionin alueella – kohteena lentokentät – että kolmansissa maissa, kuten Jemenissä, jossa murhattiin espanjalaisia matkailijoita. Viimeksi mainitussa tapauksessa kohteena ei ollut erityinen infrastruktuuri, vaan tieajoneuvossa matkanneet turistit.

Nämä tapaukset osoittavat ja vahvistavat jälleen kerran, miten tärkeä komission meille ehdottama toimi on, ja haluankin kiittää siitä komission jäsentä hyvin lämpimästi. Kyse ei ole yksittäisestä toimenpiteestä, vaan se on pikemminkin osa pitkää – vuonna 2004 alkanutta – prosessia, jota ollaan nyt muuttamassa yhä kiinnostavimmiksi ja tehokkaimmiksi toimenpiteiksi.

Lisäksi, kun pidetään mielessä monitahoinen eurooppalainen yhteiskunta, joka perustuu tällaisten monimutkaisten ja avointen viestintä-, toimitus- ja palveluverkkojen varaan – joihin myös talous perustuu – meidän on puolustettava niitä ja puolustettava itseämme ottaen huomioon niiden mahdollinen haavoittuvuus terrorihyökkäyksissä.

Haluan korostaa, että ryhmäni kannatti enemmän komission alkuperäistä ehdotusta Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määritelmäksi, jonka mukaan tällaisia infrastruktuureja ovat kahden tai useamman maan yhteiset infrastruktuurit tai tapaukset, joissa jonkin jäsenvaltion infrastruktuurilla on vaikutusta johonkin toiseen jäsenvaltioon.

Mielestämme esimerkiksi Eurotunneli voisi olla eräs hyvä esimerkkikohde, kun pohdimme tällaista optimaalista suojaamista mahdollisilta hyökkäyksiltä, puhumattakaan lentokentistä ja muista, joilla on jo tehty tällaisia hyökkäyksiä.

Aiomme siten säilyttää huomenna komission alkuperäistä ehdotusta suosivan kannan, sillä haluamme suhtautua edelleen toiveikkaasti siihen, että neuvosto osoittaa meille enemmän tukea. Joka tapauksessa haluamme mieluummin jatkaa kohti yhdennetympiä eurooppalaisia lähestymistapoja, ja haluamme välttää säästöjä, joilla vähennetään näennäisesti kustannuksia mutta joita voimme joutua katumaan tulevaisuudessa.

Kannatamme kaikilta osin jäsen Hennis-Plasschaertin ehdotuksia, jotka liittyvät kolmansien maiden suojeluun. Kannatamme kaikkea, joka liittyy asiaa koskevien yksittäisten tietojen suojaamiseen, ja kannatamme luonnollisestikin kaikkea, joka liittyy välttämättömään luottamuksellisuuteen – meillä on pitkä kokemus luottamuksellisuuden säilyttämisestä sekä kansallisesti että komissiossa, emmekä usko, että luottamuksellisuutta loukataan tässä tapauksessa – ja olemme samaa mieltä myös siitä, että meidän olisi vältettävä päällekkäisyyttä niissä toimissa, joita on jo toteutettu jäsenvaltioissa ja joita komissio nyt ehdottaa.

Tällä tavoin toivomme torjuvamme taantumuksellisen kannan, joka meidän oli hyväksyttävä liikenne- ja matkailuvaliokunnassa ja jota ryhmäni ei edelleenkään hyväksy. Toivomme, että tämän ehdotuksen avulla, josta toimitetaan huomenna äänestys, voimme edistyä tässä asiassa ja että pystymme suojaamaan paremmin Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja sekä parlamentin ehdottamien toimien – ja olen kiitollinen jäsen Hennis-Plasschaertin ja kaikkien parlamentin jäsenten erinomaisesta työstä – että neuvoston ehdottamien toimien avulla.

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluaisin kiittää komission jäsentä ja esittelijää heidän ehdotuksistaan. Haluan kuitenkin korostaa, että nämä ehdotukset olisi ymmärrettävä siten, että ne ovat vain alkua keskustelulle. En tiedä, voidaanko Internetiä kuvata elintärkeäksi infrastruktuuriksi komission käyttämän määritelmän mukaan. Jos verkkosivuston toiminta estetään jossakin maassa, minun on vaikea tietää, tarkoittaisiko se, ettei se ole enää elintärkeä infrastruktuuri? Jos jonkin suuren, vaikkapa Saksassa, Ranskassa tai Isossa-Britanniassa päätoimipaikkaansa pitävän pankin verkkosivun toiminta estettäisiin, kaikki Euroopan unionin asukkaat tuntisivat sen vaikutukset. Puhumme rahoitusalan vakauttamisesta, taloudellisten toimien vakauttamisesta ja jopa hotelliketjujen toiminnan vakauttamisesta. Toisin sanoen meidän on tunnustettava, että elintärkeät infrastruktuurit ovat laajentuneet kyberavaruuteen, ja mielestäni Viro on ensimmäinen maa, joka on tuntenut kybersodan vaikutukset. Pahoittelen sitä, että tähän on kiinnitetty vain vähän huomiota, ja nyt tämä aihe alkaa huolestuttamaan muitakin kuin viestinnästä vastaavaa komission jäsentä. Sanoisin kuitenkin, että tätä aihetta on painotettava turvallisuusnäkökulmasta, sillä on vaikea kuvitella, minkälainen Euroopan unionin kansalaisten elämä olisi ilman Internetiä. Emme pysty vastaamaan siihen, onko Internet luonteeltaan eurooppalainen vai kuuluuko se vain yhdelle valtiolle – kyse on maailmanlaajuisesta verkosta, ja sen määrittäminen, miten verkkoa voidaan suojata millä tahansa hetkellä tehtävältä hyökkäykseltä, on jokseenkin monimutkainen tehtävä. Keskustelua on käytävä täysin eri tasolla. Puhumme nyt lähinnä fyysisestä infrastruktuurista, ja on selvää, että traagiset tapahtumat järkyttävät meitä, mutta elämästä on tulossa yhä virtuaalisempaa, ja siihen on kiinnitettävä huomiota.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kukaan parlamentissa ei kiistä, etteikö tiivis yhteistyö jäsenvaltioiden välillä olisi hyvin tärkeää ja välttämätöntä terroriuhkien torjumiseksi. Arvostelemme sitä, miten se on määrä tehdä. Byrokratian lisääminen ei auta meitä terrorismin torjunnassa! Haluan kiittää esittelijää siitä, että hän on ainakin tuonut ehdotuksen takaisin maan pinnalle ja parantanut suuresti komission versiota. Hän on tehnyt myös muutamia hyvin käytännöllisiä ehdotuksia.

Me kaikki olemme samaa mieltä siitä, että parempi yhteistyö ja tiedottaminen ovat hyviä asioita. Se voidaan toteuttaa kahdenvälisesti tai monenvälisesti. Luettelon laatiminen kaikista riskialttiista infrastruktuureista ei hyödytä mitään turvallisuuden näkökulmasta, vaan sillä voi olla jopa haitallinen vaikutus. Toimivalta kuuluu kuitenkin loppujen lopuksi jäsenvaltioille, eikä ole mitään järkeä siirtää kaikkea Euroopan unionille.

Toivon, että kun äänestämme asiasta huomenna, osoitamme kaikki sitä samaa suhteellisuudentajua, jota esittelijä on osoittanut, jotta voimme jatkossakin säilyttää järkevän menettelytavan, jossa otetaan huomioon todellisuus eikä ruokita minkäänlaisia illuusioita!

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, ne tahot, jotka ovat toivoneet hallituksen painostuksen lisäämistä puolustusvoimien, poliisivoimien, turvallisuuspalvelujen ja kaikenlaisten valvontajärjestelmien ja vankeinhoitojärjestelmien alalla, ovat pystyneet lujittamaan asemaansa vuosisadan vaihteen jälkeen. Nyt ne voivat vedota uudentyyppisen terrorismin syntyyn. Koska kaikki ovat järkyttyneitä tällaisesta terrorismista, se luo tilaa huonosti harkituille ratkaisuille.

Kaikilla hallinnollisilla tasoilla on esitetty ehdotuksia, joilla tähdätään demokratian, yhdistymisvapauden, kokoontumisvapauden, lakko-oikeuden, matkustusvapauden ja yksityisyyden alistamiseen ehdotettuihin turvallisuustakeisiin vedoten. Tämän toimintalinjan ongelmana on se, ettei sillä kitketä terrorismin kasvualustaa eikä korjata vaurauden ja vallan äärimmäisen epätasa-arvoista jakautumista, joka jakaa maailman kahtia.

Sen sijaan keräämme lisää tietoja, valvomme useampia kohteita, lisäämme byrokratiaa ja kasvatamme tyytymättömyyttä. Euroopan unionissa on otettu käyttöön elintärkeiden infrastruktuurien alalla jo 32 direktiiviä, asetusta, sopimusta ja päätöstä, jotka mahdollistavat eurooppalaisen lähestymistavan. Siksi tällaisen uuden direktiivin antaminen, jolla lisätään toimivaltuuksia ja velvoitteita, on herättänyt ihmetystä.

Tammikuussa Alankomaiden parlamentin toissijaisuustestistä vastaava komitea kiinnitti huomioni tähän asiaan. Komitea on kyseenalaistanut oikeudellisena perustana käytettävän EY:n perustamissopimuksen 308 artiklan, jossa painotetaan toimivaltuuksien väliaikaista laajentamista, ja katsoo, että elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen on ensisijaisesti jäsenvaltioiden tehtävä.

Olen tämän aiheen varjoesittelijä liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, ja olin iloinen, että valiokunta päätti pyytää kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa hylkäämään ponnekkaasti ehdotuksen. Tämän pyynnön tärkein peruste oli se, että kaikista direktiiviluonnokseen sisällytetyistä asioista voidaan määrätä tehokkaammin pienemmässä mittakaavassa, toisin sanoen jäsenvaltioissa tai niiden alueilla. Tässä tapauksessa Euroopan unionin toimien lisääminen merkitsee ennen kaikkea lisää tehotonta byrokratiaa.

On valitettavaa, että ne ryhmät, jotka äänestivät yksimielisesti "ei" liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, hajaantuivat kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa. Ryhmäni ei ollut mikään poikkeus. Pienten kansallisten valtuuskuntien enemmistö pitää tätä ehdotusta huonona osittain siitä syystä, että EU:n tarpeeton puuttuminen asiaan hämärtää tehtävien jakoa jäsenvaltioiden ja unionin kesken, ja osittain siitä syystä, että sitä voidaan käyttää epäasianmukaisesti kansalaisoikeuksien, kuten kokoontumisvapauden, heikentämiseksi vetoamalla infrastruktuurin suojaamiseen, jolloin sillä ei ole vaikutusta niinkään kansainväliseen terrorismiin vaan pikemminkin maan sisäiseen demokratiaan.

Suurempien saksalaisten ja italialaisten valtuuskuntiemme jäsenet havaitsevat ehdotuksessa sitä vastoin myös myönteisiä näkökohtia. He odottavat, että komission nykyisiä toimivaltuuksia kavennetaan joka tapauksessa ja että jäljelle jääviin toimivaltuuksiin sovelletaan parempaa parlamentaarista valvontaa. Sekä ehdotusta puoltavat että sitä vastustavat ryhmäni jäsenet suhtautuvat myönteisesti siihen, että tarkistuksilla lähinnä heikennetään luonnoksen vaikutuksia ja rajataan direktiivin soveltamisala asioihin, joilla on vaikutusta vähintään kolmeen jäsenvaltioon.

  Christian Ehler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, toisin kuin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta tai talous- ja raha-asioiden valiokunta, asiasta vastaava valiokunta, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta, ei ole ymmärtänyt Euroopan tason toimien merkitystä elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseksi. Painopisteenä ei ole enää yksittäisten infrastruktuurien suojaaminen vaan eri alojen tarkastelu.

Mielestäni mietinnössä ehdotettu menettely ilmentää päättämättömyyttä. EU:n tason toimilla saatava lisäarvo on unohdettu lähes kokonaan. On selvää, että vastuu elintärkeistä infrastruktuureista on oltava jäsenvaltioilla. Jos kuitenkin jätämme niiden nimeämisen kokonaan jäsenvaltioille, emme pysty määrittämään heikkouksia ja rakenteellisia riippuvuuksia, ja nimenomaan se on välttämätöntä Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien nimeämiseksi.

Ajatus siitä, että luettelo toimisi hyvänä oppikirjana terroristien hyökkäyksille, on suorastaan naiivi. Jäsenvaltioilla on ollut tällaisia luetteloita jo pitkään. Yksi kaikkein tärkeimmistä rakenteellisista virheistä on esimerkiksi se, ettei luetteloja ole tarkastettu yhdessä Naton kanssa. Asevoimien alalla Nato on pitänyt tällaisia luetteloita elintärkeistä infrastruktuureista jo 40 vuoden ajan, ja sotilaallisten kriisien ennakoinnissa on jo pitkään hyödynnetty asiaan liittyviä suunnitelmia.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Haluan ensin kiittää esittelijää rakentavasta mietinnöstä ja tehokkaasti tehdystä työstä. Vaikuttaa siltä, että me kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa kahlaamme järjestelmällisesti läpi kaikki ne yhteiskunnan alat, jotka ovat tärkeitä kansalaisiamme uhkaavien terroristi-iskujen kannalta. Myös puhemies tarkasteli tätä kysymystä tänään.

On hyvin tärkeää, ettemme tarkastele jokaista yksittäistä toimenpidettä muista irrallaan vaan että tarkastelemme kaikkia aloja yhdessä, jotta voimme laatia yhteiset turvallisuussäännökset, jotka kattavat kaiken alkaen viisumisäännöistä ja lentoliikenteen turvallisuustarkastuksista ulottuen parempiin keinoihin suojella itseämme lentokenttiin, joukkoliikenteeseen ja satamiin ja koko infrastruktuuriin kohdistuvilta uhkilta. Koska niitä käyttää valtava määrä ihmisiä, niihin kohdistuva terrori-isku johtaisi valtavaan tuhoon.

Haluan tarkastella esittelijän ehdotukseen sisältyvää kysymystä siitä, olisiko vahingoittumisen tai tuhoutumisen koskettava kolmea tai useampaa jäsenvaltiota, vai riittääkö, jos sillä on vaikutusta vain kahteen jäsenvaltioon. Esittelijä ehdottaa, että alkuperäisessä direktiiviehdotuksessa mainitun kahden jäsenvaltion sijaan vaikutusten olisi koskettava kolmea jäsenvaltiota. Mielestäni tämä lisäys ei ole järkevä, sillä uhalla, onnettomuudella tai tuholla voi olla vaikutusta moniin ihmisiin, vaikka se koskettaisikin vain muutamaa maata. Lisäksi tapahtuma voi olla merkityksellisempi vaikutusten kohteeksi joutuneelle alueelle kuin niille alueille, joiden sijainti on EU:ssa keskeinen. Tämän ehdotuksen takia olisi entistä vaikeampi ottaa huomioon pienempiä EU:n jäsenvaltioita, huolimatta siitä, että ne ovat vaarassa joutua yhtä vakavien kriisien kohteiksi aivan yhtä laajassa mittakaavassa.

Katson myös, että samalla kun tukimme avoinna olevia aukkoja ja vaikeutamme lentoliikenteeseen kohdistuvia hyökkäyksiä, terroristit keskittyvät muihin kohteisiin ja infrastruktuurimme keskeisiin sijainteihin, joissa voidaan aiheuttaa valtava määrä vahinkoa. Emme saa olla naiiveja. Sen sijaan meidän on oltava mahdollisimman hyvin valmistautuneita. Se on velvollisuutemme.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Viroon tämän vuoden huhti- ja toukokuussa kohdistuneet verkkohyökkäykset olivat ensimmäiset tällaiset teot, jotka saivat maailmanlaajuista huomiota. Ne eivät kuitenkaan olleet ensimmäinen hyökkäys Euroopan elintärkeitä infrastruktuureja kohtaan. Tähän asti verkkohyökkäykset on suunnattu yksittäisiä, lähinnä talouden alan yrityksiä vastaan, joissa Internetistä on tullut korvaamaton toimintaympäristö.

Ymmärrettävistä syistä pankit eivät halua pitää valtavaa melua hyökkäyksistä. Jos pankkijärjestelmien turvallisuuteen ei luoteta, sillä olisi vakavia seurauksia koko Euroopan taloudelle.

Internetistä on tullut keskeinen osa infrastruktuuria muun muassa julkisen hallinnon ja tiedotusvälineiden alalla. Kykenemättömyys torjua verkkohyökkäys voisi pahimmassa tapauksessa syöstä Euroopan unionin takaisin viime vuosisadalle.

Kuvitelkaamme nyt 21. vuosisadalla sellaista tilannetta, että ministeriöiden välinen viestintä keskeytyy, eivätkä hallitus sen enempää kuin tiedostusvälineetkään kykene antamaan kansalaisille tietoa. Juuri tällainen tilanne syntyi Virossa, kuten jäsen Starkevičiūtė aivan oikein totesi.

Haluaisin kiittää esittelijää ja korostaa hänen erinomaista ajoitustaan. Verkon tietoturva on paras esimerkki siitä, että meidän on tehtävä yhteistyötä Euroopan unionin elintärkeiden infrastruktuurien puolustamiseksi. Tämän toistaiseksi ainutlaatuisen, itsenäiseen valtioon kohdistuneen verkkohyökkäyksen aikana virolaiset tietotekniikka-asiantuntijat saivat apua sekä Euroopan unionilta että muilta mailta.

Olkoon tämä yhteistyö esimerkki ja oppitunti sisäisestä turvallisuudesta asiasta vastaaville ryhmille kaikissa jäsenvaltioissa. Sen enempää vauraudella kuin asevoimillakaan ei voida torjua verkkohyökkäyksiä. Ainoa puolustus on yhteistyö. Kiitän jälleen kerran esittelijää.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vaikka olenkin kiitollinen kaikille puhujille, myös esittelijälle, pelkään, että suhtaudun hieman varauksellisesti siihen jokseenkin rajoittavaan lähestymistapaan, jonka liikenne- ja matkailuvaliokunta on yrittänyt ottaa käyttöön.

Kuten muutamat jäsenet ovat perustellusti huomauttaneet – tästä mainitsi viimeksi jäsen Segelström, mutta myös muut – Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määritelmän kynnysarvon rajoittamisella vain kolmeen tai useampaan jäsenvaltioon olisi mielestäni kaksi haittapuolta. Ensinnäkin sillä estettäisiin pienempiä jäsenvaltioita osallistumasta elintärkeitä infrastruktuureja koskevaan suojaamisohjelmaan. Haluamme tietenkin välttää tällaista tilannetta. Haluamme tarjota kaikille jäsenvaltioille, jotka ovat terrori-iskujen mahdollisia kohteita, mahdollisuuden osallistua eurooppalaiseen toimintastrategiaan.

Minun on myös vastustettava rajoittavaa ja torjuvaa kantaa ehdotukseen, jonka mukaan Euroopan olisi pohdittava yhteistä infrastruktuurin suojaamiskehystä. Kyse ei ole toissijaisuudesta, jota kunnioitamme hyvin huolellisesti. Ongelmana on se, että nykyään infrastruktuurit ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa, ja viimeksi puhunut Viron edustaja, joka muistutti hänen kotimaahansa kohdistuneesta verkkohyökkäyksestä, antoi siitä hyvin selkeän todistuksen: hyökkäys vaikuttaa koko maan järjestelmään. Vaikka kyse olikin vain yksittäisestä koko maan kattavasta järjestelmästä, voiko meillä olla epäilystäkään siitä, etteikö kyseisellä hyökkäyksellä olisi ollut epäsuora vaikutus Viron muiden Euroopan unionin maiden kanssa luomien suhteiden verkostoon? Jos yhden maan pankkijärjestelmä halvaantuu muutamaksi päiväksi, se vaikuttaa väistämättä johonkin Euroopan unionin perusrakenteeseen. Siksi katson, että komission alkuperäinen ehdotus, jota vahvistan kannattavani, on parempi, sillä se sisältää enemmän mahdollisuuksia.

Verkkohyökkäysten osalta en sulje pois sitä mahdollisuutta, että terroristit voivat suunnitella hyökkäystä maanlaajuiseen järjestelmään, kuten pankkijärjestelmään taikka ministeriön tai hallinnon järjestelmään. Tutkimme Viron tapahtumia ja tietoturvavirastomme aikoo laatia siitä selvityksen kesän jälkeen. Aion tietenkin julkaista tämän selvityksen, mutta jollei oteta huomioon tämän erityistapauksen arviointia, emme voi sulkea pois sitä mahdollisuutta, että terroristijärjestöt suunnittelisivat koko maanlaajuisen järjestelmän tuhoamista verkkohyökkäyksen avulla. Siksi katson, että on ehdottomasti tarpeen omaksua vähemmän rajoittava lähestymistapa.

Lopuksi kiitän jälleen kerran esittelijää ja kaikkia parlamentin jäseniä. Katson, että hyväksymällä komission tekemiä aloitteita koskevan tinkimättömän mietinnön voisimme osoittaa hyvin selkeästi, että suhtaudumme torjuntaan vakavissamme. Kuten joku totesi perustellusti, Euroopan komissio ja Euroopan unionin elimet ovat pyrkineet lujittamaan torjuntapolitiikkojamme jo vuodesta 2004 alkaen. Ainoastaan siten voimme vastata aidon tehokkaasti ja koordinoidusti terrorismin muodostamaan uhkaan.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

22. Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki (Rooma II) (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Wallisin laatima Euroopan parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnan mietintö (A6-0257/2007) sovittelukomitean hyväksymästä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II) (PE-CONS 3619/2007 – C6-0142/2007 – 2003/0168(COD)).

  Diana Wallis (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, meille tämä merkitsee viimeistä lukua hyvin pitkässä näytelmässä, joka alkoi komission heinäkuussa 2003 esittämästä ehdotuksesta, mutta sitä on valmisteltu vieläkin pidempään. Voidaan hyvinkin sanoa, että tämä on ollut monessa merkityksessä ensimmäinen kerta Euroopan parlamentille: tällaista kansainvälistä sopimusta ei ole aiemmin ollut käsiteltävänä, on ensimmäinen kerta, kun olemme soveltaneet yhteispäätösmenettelyä tällä alalla ja samaten oli ensimmäinen kerta, kun turvauduimme sovittelumenettelyyn tällä alalla.

Haluaisin osaltani kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet asian käsittelyyn parlamentin sovittelukomiteavaltuuskunnassa. Jätimme parlamentin puolesta lopulliseen tekstiin selvän merkin, ja parlamentin ansiosta tekstissä mennään teknisiä ja oikeudellisia näkökohtia pidemmälle ja tarkastellaan kansainvälistä yksityisoikeutta avoimesti kansalaistemme käytännön tarpeiden tyydyttämiseksi, etenkin tieliikenneonnettomuuksien alalla.

Olemme kuitenkin tarkastelleet myös teknisiä kysymyksiä eli selventäneet ympäristöön liittyviä määritelmiä tai esittäneet ratkaisua vilpillistä kilpailua koskevaan kysymykseen sekä pohtineet eurooppalaisten lainvalintasääntöjen ja sisämarkkinavälineiden välistä suhdetta. En ole täysin varma, päädyimmekö oikeaan ratkaisuun. Monet eri tahot ovat onnitelleet minua, mistä olen hieman levoton. Pyrimme yhä käymään samantapaista keskustelua Rooma I -asetuksesta ja tarkastelemaan kuluttajia koskevaa säännöstöä. Meidän on jossakin vaiheessa saatava tämä suhde tasapainoon.

Parlamentista oli hyvin rohkaisevaa, että jopa kolmen komission pääosaston edustajat olivat läsnä sovittelussa ja tekivät yhteistyötä. Toivon, että tulevaisuudessa voimme lujittaa näitä toimia ja että yksityisoikeus on punainen lanka, joka on keskeisessä asemassa monissa sisämarkkinoiden yhteydessä käsiteltävissä kysymyksissä.

Rooma II -asetuksen ulkopuolelle jäi monia asioita. Ne muodostavat pohjan tutkimuksille, jotka komission jäsen toivon mukaan mainitsee julkilausumassaan. Tällaisia ovat tieliikenneonnettomuuksia, kunnianloukkausta ja ulkomaisen lainsäädännön kohtelua koskevat tutkimukset. Kaikki nämä kysymykset ovat ehdottomasti kiinteä osa yksityisoikeuden ja sisämarkkinoiden välistä suhdetta. Voisimme todellakin sanoa, että sisämarkkinoiden toimiminen edellyttää johdonmukaista yksityisoikeusjärjestelmää.

Yksityisoikeus ei voi olla vain höyste sisämarkkinoilla – eräänlainen rajallinen toimivalta, johon turvaudumme vain jäsenvaltioiden pyynnöstä. Muistan, miten kauan sitten vuonna 1999 Tampereella esitettiin yksityisoikeutta koskeva visio. Rooma II -asetus oli osa sitä. Meidän on asetettava uusi painopiste ja pohdittava, onko Euroopan unionissa olemassa yksityisoikeusjärjestelmä, joka toimii tehokkaasti kaikkien sisämarkkinoiden käyttäjien ja kansalaistemme kannalta ja joka on helppopääsyinen ja ymmärrettävä. Rooma II -asetuksella on oma tehtävänsä perustan, alustavan suunnitelman, muodostamisessa, mutta lisäselvitykset antavat meille mahdollisuuden uudelleenarviointiin ja uusiin edistysaskeliin.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää etenkin siitä, että hän on edesauttanut sovittelumenettelyn menestymistä. Hän on mahdollistanut sen, että olemme saaneet aikaan tasapainoisen tekstin neljä vuotta kestäneiden keskustelujen jälkeen. Mielestäni jäsen Wallisia olisi onniteltava hänen tehokkaista toimistaan, joilla hän on edesauttanut suuresti kysymyksen menestymistä.

Mielestäni tämä teksti on avain Euroopan oikeusalueen loppuunsaattamisen ja sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta. Näyttää siltä, että sekä lainsäädäntö- ja oikeusalan toimijat että talouden alan toimijat odottavat innokkaina sen käytännön täytäntöönpanoa EU:ssa.

Toisaalta Rooma II -asetuksella autetaan parantamaan oikeusvarmuutta yksityisoikeudellisten velvoitteiden alalla, sillä se on ensisijaisen tärkeää sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan kannalta. Toisaalta tällä asetuksella helpotetaan myös päätösten vastavuoroista tunnustamista – joka on eräs eurooppalaisen oikeusalueen pilareista – mikä puolestaan mahdollistaa keskinäisen luottamuksen edistämisen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä.

Parlamentille keskeinen kysymys liittyy tieonnettomuuksien uhreille annettavien korvausten parantamiseen. Tältä osin voin vahvistaa omalta osaltani kuten myös komission puolesta, että olemme sitoutuneita käynnistämään EU:n tasolla mahdollisimman pian tyhjentävän tutkimuksen ja toteuttamaan välttämättömiä toimia, jotta voimme hyväksyä vihreän kirjan.

Voin myös vahvistaa komission olevan sitoutunut toimittamaan toiselle lainsäädäntövallankäyttäjälle ennen vuoden 2008 loppua toisen tutkimuksen yksityisyyden loukkauksia koskevan lainsäädännön tilasta, ja siinä otetaan huomioon lehdistön vapautta ja tiedotusvälineiden vapautta koskevat säännöt. Kuten lupasin sovitteluvaiheessa, toteutamme kuulemisten pohjalta tarvittavia toimia, jos se osoittautuu välttämättömäksi.

Lopuksi tarkastelen sitä monimutkaista kysymystä, miten tuomioistuimet suhtautuvat ulkomaiseen lainsäädäntöön. Komissio – joka on tietoinen jäsenvaltioiden erilaisista käytännöistä – aikoo julkaista viimeistään neljän vuoden kuluttua Rooma II -asetuksen voimaantulon jälkeen vertailevan tutkimuksen, ja se on valmis toteuttamaan sen johdosta asianmukaisia toimia, jos siihen on tarvetta.

Lopuksi totean, että haluaisin parlamentin vahvistavan tämän sovittelumenettelyssä aikaan saadun sopimuksen Rooma II -asetuksen jo pitkään odotetun hyväksymisen huipentumana, ja toivon, että jäsenten selvä enemmistö hyväksyy tekstin.

  Rainer Wieland, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, toisen käsittelyn yhteydessä käydyssä keskustelussa totesimme, että haluamme jättää parlamentille mahdollisimman paljon liikkumavaraa. Arvoisa komission jäsen, en lainkaan epäile sitä, ettemmekö saisi huomenna vihdoinkin selvää enemmistöä.

Olin mukana sovittelumenettelyssä aivan loppuun saakka, ja siksi minun on todettava, että mielestäni sen enempää parlamentti kuin muutkaan asianosaiset eivät juurikaan hyödyntäneet tätä liikkumavaraa. Olisimme toivoneet saavuttavamme enemmän parissa kysymyksessä. Jäsen Wallis mainitsi jo tästä. Olen vakuuttunut siitä, että kansalaisten laaja enemmistö olisi valmis menemään paljon pidemmälle kuin valtiomiehet etenkin perinteisillä aloilla, tieliikenneonnettomuuksiin liittyvissä kysymyksissä tai rankaisevien vahingonkorvausten kaltaisilla aloilla. Kun tarkastelen huippukokouksen tuloksia, huomaan jo tältä osin jonkinlaisen kuilun. Kansalaisten tyytymättömyyttä Euroopan unioniin halutaan torjua asioilla, joita he eivät lainkaan halua, mutta valtiomiehet ovat usein haluttomia panemaan täytäntöön asioita, joita kansalaiset todella haluavat.

On myös ilmeistä, että kokouksemme ovat tulevaisuudessa avoimempia, ja suhtaudun tähän hyvin toiveikkaasti. On myös ilmeistä, että virkamiehillä on usein omat keppihevosensa, ja he ovat paljon varautuneempia ja pidättyväisempiä kuin on tarpeen. Politiikka ei valitettavasti ole tilanteen tasalla. Tarvitsisimme enemmän rohkeita poliittisia päätöksiä myös sovittelukomiteoissa. Jäsenvaltio, joka osoittautuu jarruksi aivan viime hetkellä, ei ehkä silloin itse asiassa harjoittaisikaan jarrutuspolitiikkaa.

Olemme nyt valinneet parlamentissa tämän tien, ja tämä on yksi ensimmäisistä kerroista, kun sovittelumenettelyä on käytetty tällä alalla. Tulevaisuudessa meidän olisi käytettävä itsetietoisemmin liikkumavaraa ja osoitettava, että pystymme myös hyväksymään tällaisten neuvottelujen epäonnistumisen. Pitkällä aikavälillä kaikki tutkimukset ja arviot, joita olemme vältelleet kolmen tai neljän vuoden ajan, eivät riitä, jos kansalaiset haluavat välittömästi päätöksiä!

  Manuel Medina Ortega, PSE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan onnitella jäsen Wallisia hänen tekemästään työstä. Uskon, että saavutamme vielä hyvän sopimuksen, että valtaosa parlamentista kannattaa tätä ehdotusta ja että otamme käyttöön uuden asetuksen sopimukseen perustumattomien velvoitteiden alalla.

Haluan kuitenkin huomauttaa, että tämä asetus on vasta alkua. Kansainvälisen yksityisoikeuden ja lainvalintasääntöjen alalla on eräs perustavaa laatua oleva ongelma, ja se on yksinkertaisesti tuomarien kyvyttömyys soveltaa jotakin muuta kuin omaa lainsäädäntöään. Euroopan unionissa – ja yleisesti – olemme kouluttaneet tuomareita soveltamaan omaa lainsäädäntöään. Kun heidän onkin sovellettava ulkomaista lainsäädäntöä, heillä on valtavia vaikeuksia.

On selvää, että jos kaksi brittiä joutuu tieliikenneonnettomuuteen Ranskassa, asiassa sovelletaan Ranskan liikennelainsäädäntöä – he eivät näkisi vasemmalla puolen ajavia, koska istuvat itse oikealla. Toiseksi, kun tarkastellaan siviilioikeudellista vastuuta, jos tuomari on britti, minun on vaikea uskoa, että hän hyväksyisi Ranskan lainsäädännössä vahvistettujen rajoitettua vastuuta koskevien sääntöjen soveltamisen eikä soveltaisi Yhdistyneen kuningaskunnan lainsäädäntöä.

Siksi tämä työ on mielestäni vasta alkua, kuten totesin jo edellä. Komission jäsen Frattini viittasi komission myöhempään tutkimukseen, joka mainitaan myös asetusluonnoksessa ja jossa tarkastellaan lain soveltamista oikeusjärjestyksissä. Mielestäni tämä on toinen hyvin keskeinen näkökohta.

Ne meistä, jotka ovat työskennelleet tällä alalla, ovat nähneet, miten tuomioistuimilla on yleisesti tapana soveltaa omaa lakiaan, lex foria. Tätä sopimusta tai tätä asetusta ei voida siten tulkita ottamatta huomioon, kenen toimivaltaa sovelletaan jollakin tietyllä hetkellä.

Toimivallan perusteella määräytyy pitkälti se, mitä lakia sovelletaan, sillä tuomarit turvautuvat yleensä jonkinlaisiin verukkeisiin. Tässä tapauksessa olemme esimerkiksi poistaneet asian lähettämistä eteenpäin koskevan verukkeen, mutta ratkaisematta on edelleen yleistä järjestystä koskeva kysymys – yleistä järjestystä koskevat lausekkeet – joka liittyy sopimusluonnoksen sisältämiin kansallisten lakien keskeisiin säännöksiin.

Katson näin ollen, ja oletan nyt, että parlamentti hyväksyy jäsen Wallisin meille esittämän ehdotuksen valtaenemmistöllä, että meidän on jatkettava toimia tällä alalla myös ehdotuksen hyväksymisen jälkeen. Odotamme innokkaina komission tätä alaa koskevia tutkimuksia ja etenkin erästä tärkeää asiaa, nimittäin sitä, että aloitamme toimet tätä asetusta soveltavien henkilöiden, toisin sanoen tuomarien, kanssa. Emme vielä tiedä, minkälaisen asenteen tuomarit omaksuvat ja miten tätä asetusta sovelletaan käytännössä, sillä kansainvälisistä sopimuksista ja valtioiden kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamisesta saatu kokemus osoittaa, että tuomareilla on tapana soveltaa omaa kansallista lainsäädäntöään.

  Andrzej Jan Szejna (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, haluaisin aluksi kiittää esittelijää ja kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet nyt tarkasteltavan luonnoksen laadintaan. On selvää, että yhdenmukaistamalla edes osittain sääntöjä, joita sovelletaan sopimukseen perustumattomia velvollisuuksia koskevissa riita-asioissa, vaikutetaan myönteisesti yhteisön sisämarkkinoiden toimintaan.

Menettelyperiaatteiden yhdenmukaistaminen ja sääntely useampaa kuin yhtä maata koskevissa tilanteissa mahdollistaa kaikille jäsenvaltioille yhteisen oikeudellisen perustan määrittämisen. Tällaisia tapauksia ovat tieliikenneonnettomuudet, vilpillinen kilpailu, ympäristövahingot, ulkomaisen lainsäädännön kohtelu ja henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaaminen.

Näin lisättäisiin epäilemättä oikeusvarmuutta asianmukaisen lain valinnan ja riita-asioiden ennustettavan tuloksen osalta. Näin helpotetaan myös tuomioistuinten päätösten tunnustamista. On kuitenkin korostettava, että asetus on kansainvälisen yksityisoikeuden väline. Sillä ei siten yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden aineellista oikeutta, vaan ne päättävät siitä edelleenkin itsenäisesti. Sen sijaan asetuksella yhdenmukaistetaan sääntöjä, joita sovelletaan jouduttaessa ristiriitaan kansallisen lain kanssa. Asetuksella varmistetaan, että samanlaisissa tapauksissa sovelletaan samaa kansallista lakia, mutta sillä ei ole vaikutusta itse asioita koskeviin päätöksiin.

Jäsen Medina Ortega huomautti perustellusti, että tuomioistuinten päätökset ja käytännöt ovat kaikkein tärkeimpiä näkökohtia tällä alalla.

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Tämä asetus on todellakin valtava edistysaskel yhteisön yhdenmukaistamistoimissa. Yhdentyvässä Euroopassa on välttämätöntä, että oikeusfoorumit käyttävät aina samanlaisissa tapauksissa samaa kansallista lakia riippumatta siitä, mikä kansallinen tuomioistuin käsittelee kyseistä tapausta. Toimenpiteellä parannetaan merkittävästi useampaa kuin yhtä maata koskevien riita-asioiden osapuolina olevien yksityishenkilöiden sekä talouden toimijoiden oikeusvarmuutta ja vältetään sopivimman oikeusfoorumin etsintä – toisin sanoen se, että haastaja nostaa kanteen valitsemassaan jäsenvaltiossa – ja samalla säilytetään kansallisen lainsäädännön itsenäisyys.

Mielestäni on tärkeää, että onnistuimme sisällyttämään vakuutuksen piiriin useampaa kuin yhtä maata koskevat tieliikenneonnettomuudet ja varmistamaan, että tuomioistuin ottaa huomioon uhrien todelliset olosuhteet korvausten määrässä. Jos yksinkertaisesti olisi päätetty soveltaa sen valtion lakia, jossa onnettomuus on tapahtunut, se olisi voinut johtaa epätyydyttävään tilanteeseen, kun pidetään mielessä kansallisten tuomioistuinten määräämät hyvin erilaiset korvaussummat.

Vilpillistä kilpailua koskeva erityissäännös on hyvin tärkeä tuomareille ja asianajajille. Samalla säännöllä rajoitetaan huomattavasti myös sopivimman oikeusfoorumin etsintää.

On valitettavaa, joskin kattavan kompromissin nimessä hyväksyttävää, että henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamista koskevat säännökset – ja etenkin lehdistössä esitettyjä kunnianloukkauksia koskevat säännöt – jätettiin sopimuksen ulkopuolelle. Toivomme, että onnistumme ratkaisemaan myös tämän kysymyksen asetuksen tarkastelun yhteydessä.

On tärkeää vahvistaa "ympäristövahingon" määritelmä, joka on yhdenmukainen Euroopan unionin säännösten ja etenkin ympäristövastuusta annetun direktiivin kanssa.

Kaiken kaikkiaan lopullinen teksti on mielestäni tyydyttävä ja tasapainoinen kompromissi.

23. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja

24. Istunnon päättäminen

  Puhemies. – Istunto päättyi klo 23.45.