Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 10. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

5. Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen (keskustelu)

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Markus Ferberin laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0246/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista (KOM(2006)0594 – C6-0354/2006 – 2006/0196(COD)).

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää lämpimästi liikenne- ja matkailuvaliokuntaa ja ennen kaikkea esittelijä Ferberiä erinomaisesta työstä postipalveludirektiiviä koskevan mietinnön parissa. Saavutuksesta tekee erityisen vaikuttavan se, että laadintaan osallistui viisi muuta valiokuntaa ja että tarkistuksia esitettiin lähes 600 kappaletta. Asia on lisäksi poliittisesti hyvin arkaluonteinen ja teknisesti hankala.

Ehdotuksemme taustalla on perinpohjainen valmistelutyö. Siinä ei ole kyse abstraktien norsunluutornissa sepitettyjen tai kiihkeiden aatteellisten teorioiden täytäntöönpanosta. Markkinoiden avaaminen ei ole itsetarkoitus, vaan se hyödyttää kuluttajaa ja liiketoimintaa ja sen myötä koko taloutta.

Kuukausia kestäneen keskustelun jälkeen on aina vaarana, että kadotamme alkuperäisen päämäärämme. Haluan sen tähden palauttaa mieliinne, mitä ehdotukseemme sisältyy. Komission ehdotuksen päämääränä on ennen kaikkea taata laadukas yleispalvelu kaikille käyttäjille Euroopan unionin alueella. Postipalvelujen käyttäjillä ja kuluttajilla on oikeus ensiluokkaisiin postipalveluihin. Niiden on oltava edullisesti kaikkien saatavilla.

Toiseksi komissio vahvistaa ehdotuksessaan seikkaperäisen tutkimuksen ja laajan kuulemisen perusteella, että vuosi 2009 on määräaika kaikkien jäljellä olevien yksinoikeuksien ja monopolien poistamiselle. Tällaiset yksinoikeudet ja monopolit estävät kilpailun ja sen myönteiset vaikutukset innovaatioihin, laatuun ja hintoihin.

Kolmanneksi ehdotuksellamme varmistetaan, että tarjolla on laaja valikoima rahoitusmekanismeja, joista jäsenvaltiot voivat valita rahoittaessaan nettokustannuksia tai kohtuuttomia rasitteita, joita yleispalveluvelvoite saattaa aiheuttaa yleispalvelun tarjoajille.

Neljänneksi ehdotuksessa lisätään joustovaraa postipalvelujen hinnoittelussa, jotta ne voivat vastata nykyistä paremmin todellisia kustannuksia, mutta samalla säilytetään mahdollisuus yhdenmukaisiin kuluttajahintoihin tai yksikköhinnalla toimitettaviin postilähetyksiin. Komissio korostaa postipalvelujen merkitystä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden luomisessa. Postilähetysten yhdenmukaiset hinnat kertovat juuri tästä. Ehdotuksella parannetaan myös kuluttajien oikeuksia esimerkiksi korvausmenettelyjen osalta.

Viidenneksi ehdotuksella pyritään korjaamaan valtuutuksia ja toimilupia koskevia säännöksiä, jotta perusteettomia esteitä markkinoille pääsyyn saadaan vähennettyä. Ehdotuksessa myös selkeytetään postialan infrastruktuuriin pääsyä koskevia sääntöjä.

Viimeiseksi ehdotuksessa selvennetään kansallisten sääntelyviranomaisten roolia ja riippumattomuutta.

Nämä osatekijät perustuvat tähän mennessä saavutettuun menestykseen markkinoiden asteittaisessa avaamisessa, ja ne tarjoavat kehyksen, jossa postisektori voi kehittää osaamistaan. Tämä on todellakin viimeinen vaihe pitkässä prosessissa, joka alkoi lähes kaksi vuosikymmentä sitten.

Kuten kaikki tiedämme, meneillään on niin kutsuttu viestintävallankumous. Se on merkittävä haaste meille kaikille jokapäiväisessä elämässämme. Se uhkaa niitä postialan toimijoita, jotka eivät pysty mukautumaan tilanteeseen. Minkäänlaisella palvelujen varaamisella ei voida suojella postialan toimijoita kilpailulta muiden viestintämenetelmien kanssa. Ainoa mahdollisuus on uudistua ja mukautua ja tehdä haasteesta mahdollisuus. Tämän alan nopean muuttumisen vuoksi on erityisen tärkeää saattaa loppuun uudistusprosessi, joka alkoi yli 15 vuotta sitten. Euroopan parlamentti on muokannut tätä uudistusta merkittävästi kaikissa vaiheissa. Komissio on valmis olemaan avuksi, jotta postipalvelujen sisämarkkinat saadaan lopultakin toteutettua.

Kokemukset markkinoiden avaamisesta ovat toistaiseksi olleet äärimmäisen myönteisiä. Tehokkuus, laatu ja työn tulokset ovat parantuneet huomattavasti. Laadukasta ja edullista yleispalvelua tarjotaan kaikkialla Euroopan unionissa.

On meidän vastuullamme, että tämä kehitys jatkuu. Markkinoiden täysimääräinen avaaminen on oikea suunta. Kuluneiden kuukausien aikana jotkut ovat yrittäneet esittää markkinoiden avaamisen ja muiden postialan toimijoiden menestyksen uhkatekijöinä. Nyt useimmat ovat kuitenkin ymmärtäneet, että nämä ovat haasteita, jotka meidän on kohdattava, ja että on paljon tärkeämpää keskittyä siihen, kuinka me ne kohtaamme. Kaikkiaan vallalla on rakentava lähestymistapa. Tämän vuoksi olen toiveikas, että pääsemme loppujen lopuksi yksimielisyyteen tästä tärkeästä asiakirjasta.

Yhteenvetona totean, että tämä direktiivi on olennainen osa Lissabonin toimintaohjelmaa. Nyt on oikea aika antaa Euroopan unionin kansalaisille heidän odottamansa mahdollisuus, johon heillä on oikeus. Postin käyttäjät ja kuluttajat hyötyvät eniten tästä direktiivistä. Markkinoiden avaaminen vuonna 2009 tuo mukanaan valvotun ja säännellyn kilpailun, joka edistää innovaatioita, uusia liiketoimintamalleja ja uusia palveluja. Ei ole kyse postialan uusjaosta tai uudistuksesta, joka tehdään alalla työskentelevien ihmisten kustannuksella, vaan kyse on markkinoiden kasvattamisesta ja siitä seuraavan hyödyn jakamisesta kaikille.

  Markus Ferber (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, postipalvelujen vapauttaminen on yksi tärkeimmistä keskusteltavana olevista ehdotuksista tämän vaalikauden toisella puoliskolla. Olemme tehneet työtä sen eteen kolmannesta ja neljännestä vaalikaudesta lähtien, ja haluan kerrata, mitä Euroopan komission vuonna 1992 julkaiseman vihreän kirjan jälkeen on saatu aikaan. On tärkeää, että me parlamentin jäsenet lähetämme selvän viestin tämänpäiväisessä ja huomisessa äänestyksessä. Toivon, että saamme tämän 1980-luvun lopussa alkaneen kehitystyön pikaisesti onnistuneeseen päätökseen.

Mikä on asian ydin? Asian ydin on yksinkertaisesti siirtyminen tarjontaan perustuvista postipalveluista kysyntään perustuviin postipalveluihin. Jäsenvaltioissamme on ollut monopoleja 200 vuoden ajan. Tämänpäiväisen keskustelun aikana kuulemme monista ongelmista, jotka vaikuttavat postipalveluihin. Ainoa johtopäätökseni on, etteivät monopolit kykene ratkaisemaan näitä ongelmia. Ne voidaan ratkaista vain, kun Euroopan unionissa on tervettä kilpailua, jota arvostamme suuresti. Tarvitsemme kuitenkin sellaista tervettä kilpailua, jossa työoloja korostetaan voimakkaasti mutta kilpailu kuitenkin sallitaan.

Tämä on malli, jonka olemme liikenne- ja matkailuvaliokunnassa laatineet yhdessä kansallisista rajoista ja puoluerajoista riippumatta. Haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia kollegoitani, jotka osallistuivat tämän kompromissin luomiseen. Voimme luottavaisin mielin todeta, että vuoden 2010 loppuun mennessä postimarkkinat avataan kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka olemmekin sallineet muutamia poikkeuksia vuoteen 2012 saakka. Sanomme suoraan, ettei suojatuilta alueilta tulevilla toimijoilla ole oikeutta toimia sellaisilla alueilla, joilla kilpailua jo esiintyy. Tätä on vastavuoroisuus.

Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että tätä asiaa vastustetaan yleisesti sillä perusteella, että se sotii Euroopan unionista tehtyä sopimusta vastaan. Ainoa kommenttini tähän on, että katsokaa tällä hetkellä voimassa olevaa postidirektiiviä. Siinä kielletään yksiselitteisesti siirtyminen kilpaileville markkinoille monopolina hankittujen voittojen avulla. Kilpailun pääosastossa on vireillä kymmenen tapausta sellaisia jäsenvaltioita vastaan, joita epäillään juuri tällaisesta toiminnasta. Jos nykyiseen direktiiviin sisältyy mahdollisuus varmistaa tällainen vastavuoroisuus, meidän on käytettävä sitä hyväksemme.

Olemme todenneet aivan selvästi, ettei niiden postipalvelujen laajuutta pidä muuttaa, joiden on oltava kaikkien Euroopan unionin kansalaisten saatavilla. Yleispalvelun on oltava kaikkien kansalaisten saatavilla asuinpaikasta riippumatta, sijaitsipa se kaupungissa tai maaseudulla, Euroopan sydämessä tai reuna-alueilla. Tämä on oikea lähestymistapa. Olemme jo osoittaneet muilla markkinoiden vapauttamisen osa-alueilla, että kansalaisilla on laillinen oikeus tiettyyn palveluntarjonnan tasoon.

Seuraava suuri kysymys oli, kuinka tämä yleispalvelu rahoitetaan. Olemme laatineet yhdessä hyvän ratkaisun. On kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltioille annetaan riittävät välineet. Jos luette direktiivin huolellisesti, löydätte siitä viisi välinettä, joista neljä on komission ehdottamia. Itse olemme lisänneet muutaman yhdistelmämuodon. Näiden välineiden avulla voimme järjestää tämän yleispalvelun niin, että se on saatavilla kaikkialla.

Olemme laatineet selkeän suunnitelman siitä, mitä komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä ennen markkinoiden avaamista. Näin huolehditaan, ettei toimenpiteiden täytäntöönpano tule kenellekään yllätyksenä, sillä kaikki hoidetaan yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa. Olemme korostaneet erityisesti kuluttajansuojanäkökohtia: Komission jäsen on jo maininnut yhdenmukaiset hinnat, joiden ansiosta kansalaiset voivat edelleen käyttää vakiokirjeeseen perustuvaa mallia. Haluamme taata edelleen palvelut myös näkövammaisille. Komission ehdotuksen pohjalta olemme myös esitelleet laajan valitusmenettelyjärjestelmän, jolla taataan, että kuluttajien oikeuksia suojellaan myös vapautetussa järjestelmässä.

Olemme käsitelleet huolellisesti postialan työntekijöitä koskevaa kysymystä. Euroopan unionissa on yli miljoona postialan työntekijää, jotka luonnollisesti haluavat tietää, mitä heille tapahtuu vapautetussa järjestelmässä. Olemme mielestäni löytäneet oikeat ratkaisut paitsi postialan työntekijän määritelmän osalta myös heille kansallisesti taattujen oikeuksien turvaamisen osalta.

Haluan kiittää kaikkia, jotka auttoivat tämän kompromissin saavuttamisessa, ja erityisesti kiitän komissiota sen ennakoivasta tuesta. Toivon, että myös neuvosto pystyy lähiaikoina muodostamaan yhteisen kannan ensimmäisen käsittelyn perusteella.

  Pervenche Berès (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on etuoikeus osallistua tähän keskusteluun, sillä kollegani Gilles Savaryn alun perin valmistelema talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunto sai kovan kohtelun tarkistusten yhteydessä. Valiokunnassa toimitetun äänestyksen vuoksi esittelijä ei halunnut nimeään mainittavan tässä mietinnössä.

Aloitimme postipalvelujen avaamisprosessin 10 vuotta sitten heikentämällä asteittain kansallisten toimijoiden monopoliasemaa ja pyrkimällä samalla varmistamaan, että yleispalvelu säilytetään. Tämä yleispalvelua koskeva vaatimus vahvistetaan tänään Ferberin mietinnössä, jossa määritellään tätä tarkoitusta varten kolme rahoituskeinoa ja jossa tämän tuloksena tunnustetaan, etteivät yhtenäismarkkinat pystyisi takaamaan päivittäistä palvelua kaikilla alueillamme. Kahden vuoden lisäaika, joka myönnetään uusille jäsenvaltioille ja valtioille, joiden olosuhteet ovat maantieteellisesti vaikeat, kertoo siitä vaikeudesta, joka liittyy täysimääräisen vapauttamisen ja julkisen palvelun velvoitteiden yhteensovittamiseen.

Esittelijä olisi halunnut ottaa mukaan neljännen alueen, neljännen rahoituskeinon, joka koskee palvelujen varaamista. Talous- ja raha-asioiden valiokunta päätti olla hyväksymättä esittelijän kantaa joko palvelujen varaamista koskevan käsityksen tai aikatauluihin tehtyjen muutosten vuoksi. Se näki parhaaksi omaksua käytännössä komission alustavan ehdotuksen, jonka mukaan postipalvelut vapautetaan vuonna 2009. Haluan omana kantanani todeta tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, että mielestäni tästä asiasta vastaava valiokunta oli oikeassa torjuessaan talous- ja raha-asioiden valiokunnan mielipiteen. Ilmaisen tässä ainoastaan henkilökohtaisen näkemykseni: en puhu talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa.

  Stephen Hughes (PSE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta olisi halunnut, että postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisestä toteuttamisesta olisi tehty uusi tutkimus, jossa osoitettaisiin, että yleispalvelu voidaan säilyttää kaikissa jäsenvaltioissa, ja jossa tutkittaisiin, miten postialan työllisyystilanne voidaan säilyttää ennallaan tai miten sitä voidaan parantaa. Joskus politiikka on kuitenkin taiteilua mahdollisuuksilla. Tiedän, että hyvä ystäväni Brian Simpson neuvotteli liikenne- ja matkailuvaliokunnassa parhaan mahdollisen sopimuksen esittelijän ja muiden varjoesittelijöiden kanssa.

Olemme tyytyväisiä siihen, että yleispalvelun tarjonnan säilyttämistä ja turvatoimien määrää on selvästi korostettu siinä tekstimuodossa, jossa mietintö tulee parlamenttimme käsiteltäväksi. Iloitsemme myös siitä, että mietinnössä huomioidaan tarve varmistaa sosiaaliturvan ja työllisyysturvan riittävät vaatimustasot vapauttamisen alkaessa. Tämä on tärkeä kysymys, kun otetaan huomioon, että jopa Deutsche Post on ilmaissut huolensa työllisyysturvan tason heikkenemisestä joidenkin Saksan postimarkkinoille tulleiden uusien toimijoiden keskuudessa.

Tunnustamme, että tämä oli paras saavutettavissa oleva ratkaisu tässä vapauttamisprosessin myöhäisessä vaiheessa.

  Hannes Swoboda (PSE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, toisin kuin jotkut kollegani, tiesin, että jäsen Ferber on avauspuheenvuorostaan huolimatta avoin kompromisseille ja että hän on saavuttanut hyvän ratkaisun. Jäsen Ferber esitti tilanteen sellaisena kuin se on: Euroopan unionissa on monia eroavaisuuksia, sillä vapauttaminen on joissakin maissa paljon pidemmällä kuin toisissa. Tämän prosessin viivyttäminen olisi ollut mahdotonta ja todennäköisesti turhaa.

Tärkeintä on, että postitoimistot tai postipalvelujen tarjoajat takaavat kattavan yleispalvelun kaikille kansalaisille riippumatta siitä, asuvatko nämä kaupungissa vai syrjäseudulla ja ovatko he rikkaita vai köyhiä. Pääsimme tästä yhteisymmärrykseen teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, joka ensimmäisenä sai vietyä asiaa eteenpäin. Tämä sääntely pysyy kansallisten hallitusten vastuulla.

Tämän vuoksi vaadimme – ja olen tyytyväinen, että asiasta vastaava valiokunta hyväksyi tämän ajatuksen – että saamme tehdä asiat tältä osin rauhassa lykkäämättä niitä kuitenkaan määräämättömäksi ajaksi, sillä jotkin maat ehtivät jo tehdä asianmukaisia valmisteluja. Meidän on annettava kansalaisille, yrityksille ja organisaatioille valmistautumisaikaa, jotta ala ja kansalaiset saavat nauttia hyvistä palveluista.

Toinen tärkeä kysymys on työllisyys. Vapauttaminen ja markkinoiden avaaminen eivät saa perustua periaatteeseen, jonka mukaan on sitä parempi, mitä vähemmän palveluista maksetaan ja mitä huonompia työehtoja noudatetaan. Meidän on taattava oikeudenmukainen kilpailu olemassa olevien ja uusien postilaitosten välillä. Tätäkin aihetta on käsitelty mietinnössä asianmukaisesti.

Näistä syistä katson, että olemme löytäneet hyvän ratkaisun. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on antanut ratkaisulle hyväksyntänsä, ja toivon, että parlamentin enemmistö kannattaa tätä ehdotusta.

  Markus Pieper (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, postimarkkinoiden vapauttamisella on myös alueellinen ulottuvuus, sillä postitoimitusten luotettavuus ja laatu ovat sekä talouteen että väestöön vaikuttavia alueellisia tekijöitä.

Aluksi haluan kiittää aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelijaa Richard Seeberiä, joka pyysi minua hoitamaan hänen osuutensa. Kiitän myös esittelijä Ferberiä erittäin tasapainoisesta mietinnöstä.

Kannatamme periaatteessa markkinoiden avaamista. Avaaminen ei ole kuitenkaan itsetarkoitus vaan keino parantaa postialan tehokkuutta ja palvelujen laatua. Kuten on käynyt muilla aloilla, markkinoita vapauttamalla luodaan huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin niitä suojaamalla. Aluekehitysvaliokunta suosittelee kuitenkin, että vapauttamisen vaikutukset analysoidaan tähänastista perusteellisemmin. Miten vapaat markkinat vaikuttavat alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja alueelliseen kilpailukykyyn?

Maaseutualueiden ja eristyksissä olevien alueiden osalta meidän on löydettävä yhdessä yksityisten palveluntarjoajien kanssa markkinalähtöisiä ratkaisuja, jotka eivät lisää asiakkaille koituvia kustannuksia tai vähennä toimitustiheyttä. Tässä yhteydessä sähköinen kaupankäynti ja Internetissä tapahtuva postimyynti tarjoavat maaseutualueille mielenkiintoisia näkymiä: niillä voidaan tarjota käypä vastine aiemmille valtion tarjoamille palveluille. Aluekehitysvaliokunta katsoo kuitenkin, että on vielä tarkasteltava yleispalvelun säilyttämisen seurauksia pitkällä aikavälillä.

Niille jäsenvaltioille, jotka katsovat sen tarpeelliseksi, on annettava mahdollisuus lykätä postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista, jonka on määrä ajoittua vuoteen 2009. Siksi pidämme myös myönteisenä liikenne- ja matkailuvaliokunnan ehdotusta, joka koskee määräaikojen lykkäämistä uusien jäsenvaltioiden ja hyvin syrjäisten alueiden osalta.

Tästä seuraava markkinoiden eriaikainen avaaminen ei saa kuitenkaan johtaa tilanteeseen, jossa valtion omistamat suojattujen alueiden monopolit tarjoavat palveluja vapautetuissa jäsenvaltioissa tai vapautetuilla alueilla. Tämäkin on vääristynyttä kilpailua, jota jäsenvaltioiden ja…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Marianne Thyssen, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten komission jäsen hetki sitten totesi, olemme avanneet Euroopan postipalvelumarkkinoita jo yli 10 vuoden ajan ja tänään olemme päättämässä viimeisestä vaiheesta eli siitä, mitä olisi tehtävä alle 50 gramman painoisille postilähetyksille, joihin liittyy vielä varauksia. Kun tämä monopolijäänne on poistettu, meillä on muutaman vuoden kuluttua postimarkkinat, joilla on kaikki mahdollisuudet kehittyä nykyistä dynaamisemmiksi, jotka ovat täysin avoimet ja jotka voivat toimia kilpailukykyisellä ja avoimella tavalla.

Näkemyksemme mukaan komissio tarjosi ehdotuksessaan riittämättömät takeet harkitusta vapauttamisesta, mutta esittelijä Ferberin neuvottelutaitojen ja muiden parlamentin jäsenten hyvän yhteistyön ansiosta liikenne- ja matkailuvaliokunnassa on kehitetty laajaa poliittista tukea nauttiva järjestely, jolla tarjotaan ennen kaikkea postialan yrityksille lisäaikaa asianmukaiseen valmistautumiseen. Tämä on järkevää, kun otetaan huomioon, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole edenneet samaa tahtia vapauttamisen jälkeisissä toimissa.

Ferberin mietintö merkitsee valtavaa edistysaskelta myös muilla aloilla. Esimerkiksi postialan työntekijöiden ei välttämättä tarvitse pelätä kielteisiä vaikutuksia, vaikka meidän onkin luonnollisesti pysyttävä tältä osin valppaina. Yhtä ratkaisevaa on halumme taata käyttäjille yleispalvelun tarjoaminen. On sanomattakin selvää, että posti on jatkossakin toimitettava päivittäin ja että käyttäjien on voitava lähettää postia läheltä kotiaan.

Avain tähän on luonnollisesti yleispalvelun rahoittamista koskeva kansallinen suunnitelma, joka jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle. Kaiken kaikkiaan odotamme, että meillä on huomisen äänestyksen jälkeen tasapuolinen asiakirja, minkä jälkeen on neuvoston ja erityisesti jäsenvaltioiden vuoro käsitellä äänestystulostamme viisaasti.

  Brian Simpson, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijäämme Ferberiä työstä tämän mietinnön parissa. On kulunut jo vuosia siitä, kun hän ja minä ensi kertaa kalistelimme miekkojamme postipalvelujen vuoksi. Itse asiassa Berliinin muurikin taisi olla silloin vielä pystyssä, mikä osoittaa vain, miten pitkään asiaa on puitu.

Postipalvelut ovat hyvin henkilökohtainen ja hyvin poliittinen aihe. Kuten olen usein todennut parlamentissamme, ne poikkeavat muista aloista, kuten televiestinnästä ja energiasta, sikäli, että niissä on kyse ihmisistä: ne edustavat julkisten palvelujen etulinjaa. Tämän vuoksi nämä palvelut ovat tärkeitä ja herättävät paljon mielenkiintoa.

Tiedän, että valiokuntamme on pyrkinyt ottamaan työssään huomioon muiden valiokuntien ja poliittisten ryhmien näkemykset. Kovan työn tuloksena pääsimme mielestäni hyvään sopimukseen. On kyllä sanottava, että tähän tarvittiin myös paljon hyvää tahtoa.

Haluan vain todeta, ettei tässä nimenomaisessa direktiivissä ole oikeasti kyse vapauttamisesta. Perustelut postipalvelujen mahdolliselle vapauttamiselle hukattiin jo vuosia sitten. Jäsen Hughes oli oikeassa sanoessaan, että politiikka on taiteilua mahdollisuuksilla. Vähemmistöön jääneet – kunnioitan heidän näkemyksiään – joiden mielestä meidän pitäisi pitäytyä vanhoissa käytännöissä, haluavat säilyttää monopolistisen ja varatun alan. Ymmärrän heidän perustelunsa, mutta ne eivät päde enää todellisessa maailmassa, jossa elämme. Suuri enemmistö jäsenvaltioistamme on vapauttanut alan, ja useimmat niistä, jotka eivät ole vielä vapauttaneet sitä, haluaisivat tehdä niin. Siksi sanonkin, että ripaus todellisuudentajua olisi toisinaan hyväksi.

Parlamentti on sopinut hallitusta vapauttamisesta, ja viimeisimmässä julkilausumassaan se todellakin sopi, että tämän on tapahduttava 1. tammikuuta 2009. Tällä välin joukkoomme on kuitenkin liittynyt uusia jäsenvaltioita, ja ryhmäni mielestä tämä tarkoittaa, että meidän on harkittava perusteellisesti, mitä teimme ennen, jotta voimme määrittää erilaisen aikataulun ja lykätä täytäntöönpanoa niiden osalta, jotka tätä tarvitsevat.

On kuitenkin syytä todeta, että vaikka komissio on vahvoilla yleispalvelun suhteen, se on ehdotuksissaan heikoilla siinä, miten tämä yleispalvelu pitäisi rahoittaa.

Tarkastelkaamme siis avainkysymystä. Miten takaamme yleispalvelun, jossa kaikkia kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti riippumatta heidän asuinpaikastaan? Tähän kysymykseen vastaamiseksi kannatamme lähetyspaikkojen takaamista maaseudulla ja syrjäisillä alueilla. Miten rahoitamme tämän yleispalvelun? Miten varmistamme kansallisilla suunnitelmilla, että se voidaan rahoittaa? Miten suojelemme työntekijöitä ja heidän työolojaan ja miten varmistamme, ettei uusia jäsenvaltioita pakoteta kilpailuun, jota ne eivät kestä? Näiltä osin aikataulu on merkityksellinen.

Näitä kysymyksiä olemme käsitelleet mietinnössämme ja saavuttamassamme kompromississa, ja toivon, että parlamentti antaa huomenna tukensa tälle kompromissille.

  Luigi Cocilovo, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää jäsen Ferberiä lämpimästi hänen työstään. Uskon, että myös muut asialle omistautuneet kollegamme ovat tehneet yhteistyötä tämän aiheen parissa, ja olipa aihe miten arkaluonteinen ja hankala tahansa, en usko, että kyse oli jäsen Ferberin ja jäsen Simpsonin välisestä kaksintaistelusta aamunkoitteessa: kyse ei ollut miekkojen kalistelusta vaan sen ymmärtämisestä, että tämä on arkaluonteinen ala, niin kuin ovat kaikki muutkin alat, joita ei voida ohjata pelkästään taloudellisen hyödyn pohjalta vaan joilla on otettava huomioon myös yleinen etu. Tässä yhteydessä saatetaan mennä pidemmälle kuin ratkaisuissa, joita yleensä tehdään kysynnän ja tarjonnan lakeja noudattavissa tilanteissa, kun määräävänä tekijänä ovat yksinomaan markkinat ja niiden edut.

Meidän oli saavutettava hankala tasapaino, sillä kuten komission jäsen mainitsi ja jäsen Ferber toistamiseen korosti, uudistus ei ollut lähtöisin markkinoista vaan tarpeesta turvata kuluttajien etu. Markkinat voivat olla vain yksi välineistä pyrittäessä turvaamaan ja takaamaan kuluttajien edut mahdollisimman hyvin, kun palvelujen laadusta aiheutuvia kustannuksia alennetaan. Minäkään en usko, että vanhat monopolijärjestelmät olisivat voineet vastata haasteisiin. Olisi kuitenkin vaarallista ajatella, että markkinoiden avaaminen kilpailulle on ainoa vastaus näissä tapauksissa. Vaikka tällainen kehitys onkin hyödyllistä, olennaista ja tärkeää, se ei riitä itsessään.

Tästä seuraa, että meidän on etsittävä eri tapoja taata yleispalvelu ja välttää tulkinnallisen epäselvyyden ja erimielisyyksien riskit, joita emme luultavasti ole poistaneet kokonaan. Vaihtoehtoja on monia, ja – kun otetaan huomioon eri markkinoiden erot – kaikkien taustalla on ajatus siitä, että palvelun nettokustannuksiin on osallistuttava, sillä niitä ei useissa tapauksissa voida koskaan kattaa pelkästään markkinoiden toiminnalla. Tässä mielessä tasapuolinen kilpailu on ratkaisevan tärkeää, kuten on korostettu.

En jaa epäilyksiä, jotka liittyvät lupajärjestelmään. Tämä järjestelmähän on nähty eräänlaisena giljotiinina, joka estää tai tukahduttaa kilpailun. Luvat voivat olla erittäin hyödyllisiä välineitä pyrittäessä varmistamaan yrityksen soveltuvuus ja se, että kilpailu on vapaata mutta sääntöjen mukaista: sosiaaliturvaan, ammattitaitoon, korvaavien palvelujen määrittelyyn ja yleisen edun mukaisiin vaatimuksiin liittyviä säännöksiä on voitava soveltaa avoimesti alan kaikkiin toimijoihin.

Tämä on myös keino estää yleispalvelun taakkaa kantavia joutumasta kilpailuympäristöön kädet sidottuina selän taakse.

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen McCreevy, kiitoksia. Minäkin haluan aloittaa kiittämällä jäsen Ferberiä erinomaisesta kompromissista, jonka hän on onnistunut saavuttamaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Tilannetta kuvaavat ne sadat ehdotukset, joita äärimmäisen moninaiset sidosryhmät esittivät. Voin myös todeta tyytyväisenä, että uusien jäsenvaltioiden erityispiirteet on otettu tässä tapauksessa huomioon myöntämällä kaksivuotinen ja mahdollisesti vieläkin pidempi lisäaika yleispalvelun säilyttämiseksi. Haluan todellakin tunnustaa, etteivät monien uusien jäsenvaltioiden postipalvelut ole vielä valmiita tämänkaltaiseen todelliseen kilpailuun. Onkin yhtäältä hyvin tärkeää parantaa uusien jäsenvaltioiden postipalvelujen laatua – minkä kilpailu mahdollistaa – mutta toisaalta meidän on säilytettävä inhimillinen näkökulma, josta jäsen Simpson juuri puhui. Olen myös tyytyväinen, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus valita yksi monista malleista tämän yleispalvelukauden rahoittamiseksi. Lopuksi totean pitäväni myönteisenä, että onnistuimme saavuttamaan valiokunnissa kompromissin henkilötietojen suojaamisen jatkamisesta tapauksissa, joissa nykyisen yleispalvelun tarjoajan on luovutettava tietokantansa muille markkinatoimijoille. Toivonkin hartaasti, että huomisesta äänestyksestä tulee menestys ja että postipalveludirektiivin parissa pitkään tehty työ saadaan päätökseen. Kiitoksia.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kilpailusta on aina seurannut myönteisiä tuloksia, kun sen toiminnan ehdot ovat olleet hyvät. Tämä pätee myös postipalveluihin – sikäli kuin kilpailu on ollut mahdollista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että viimeisimmässä vapauttamisvaiheessa erityisesti maaseutualueiden kuluttajat ovat havainneet palvelujen laadun heikkenevän. Yksityinen ei tarkoita automaattisesti hyvää, aivan kuin valtiollinenkaan ei ole aina hyvää. Tarvitsemme joka tapauksessa hyvät, myönteiset ja tasapuoliset toimintaehdot.

Komissio korostaa perustellusti kattavan palveluntarjonnan merkitystä etenkin maaseutualueilla. Palvelut eivät saa keskittyä vain kaupunkeihin. Näiden muita kalliimpien palvelujen rahoittamista koskevat ehdotukset ovat kuitenkin suureksi osaksi epärealistisia, vain suurille jäsenvaltioille suunnattuja ja ympäripyöreästi määritettyjä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on vielä paljon työtä.

Tuloksena on myös, että monet parlamentin jäsenistä ovat vaatineet erivapauksia. Meillä on siis nyt yksi laki Kreikkaa varten, sillä maat, joihin kuuluu paljon saaria, voivat vapauttaa markkinansa muita hitaammin. Toinen laki on Luxemburgia varten, sillä pienten ja pieniväestöisten – mielenkiintoinen sanavalinta – on toteutettava vapauttaminen muita myöhemmin, ja sama koskee myös uusia jäsenvaltioita. Kaiken kaikkiaan nämä ovat varsin epämääräisiä muotoiluja. Vetoan kuitenkin teihin: älkää lykätkö päätöstänne! Ongelmia ei ratkaista jättämällä ne pöydälle. Tämän vuoksi en voi hyväksyä pelkkää lykkäystä, ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on tässä yhteydessä tukenani.

Meidän on kerta kaikkiaan tehtävä loppu – ja tämä on mietinnön ydin – palvelujen varaamismahdollisuudesta, joka viime kädessä tarkoittaa, että kaikkea tuetaan – tuottoisasta mainospostista tappiota tuottavaan henkilöpostiin. Tästä käytännöstä on tultava loppu. Avokätisyydessään komissio kuitenkin sallii tällaisten valtiontukien jatkumisen. Mielestäni tämä on väärä lähestymistapa. Kannatan enemmän hyötylähtöistä lähestymistapaa. Ehdotettu korvausrahasto voi olla toteuttamiskelpoinen suurissa jäsenvaltioissa, mutta pienissä näin ei ole, sillä markkinat eivät ole vielä mukautuneet riittävästi tilanteeseen.

Suoramainonta on kultakaivos. Yksityiset palveluntarjoajat odottavat pääsevänsä käsiksi alle 50 gramman painoisiin kirjeisiin. Ne eivät ole vähääkään kiinnostuneita joulukortin toimittamisesta Maria-tädille, joka asuu ylhäällä vuorilla. Mitä mietinnöstä siis seuraa, jos se hyväksytään nykymuodossaan? Pursuilevia postilaatikkoja, mainospostiröykkiöitä ja hyviä henkilöpostipalveluja kaupungeissa mutta palvelujen vähittäinen alasajo maaseudulla. Tämä on väistämätön seuraus, sillä pitkällä aikavälillä hallitukset eivät enää voi tai halua rahoittaa palveluja.

Miten palveluntarjoajat sitten kilpailevat? Työntekijöiden ja maaseutuväestön kustannuksella. Yksityiset toimijat voivat saada osansa vain heikentämällä työoloja. Pitäkää tämä mielessänne keskustelun aikana. Kyse on sosiaalisesta polkumyynnistä, jota emme voi estää johdanto-osan kappaleilla.

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kollegani Erik Meijer palaa Ferberin mietintöön tuonnempana.

Itse haluan antaa joitakin todellisia esimerkkejä ja ensimmäiseksi käsittelen tätä direktiiviluonnosta ja komission asennetta siihen, liberaalia dogmaattisuutta, joka ruokkii Euroopan talous- ja sosiaalimallin legitimiteettikriisiä, sekä ylimielisyyttä, joka ylläpitää uhmakkuutta toimielimiämme kohtaan.

Arvoisa komission jäsen McCreevy, palautan mieliin, mitä Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö sanoi alusta lähtien ehdotusluonnoksestanne. Se totesi, että tällä ehdotuksella poistetaan varatut palvelut, jotka ovat osoittautuneet ainoiksi luotettaviksi palveluiksi. EAY totesi edelleen, että satojatuhansia työpaikkoja on menetetty sen jälkeen, kun vapauttaminen aloitettiin. Pitkällä aikavälillä tällä on kauaskantoisia ja kielteisiä vaikutuksia Euroopan unioniin. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö kehottaa neuvostoa ja parlamenttia torjumaan komission ehdotuksen.

Yli miljoonaa työntekijää edustava UNI-Europe-postiverkosto puolestaan sanoo, että komission ehdotus vaarantaisi niiden palvelujen laajuuden, laadun ja saatavuuden, jotka nyt ovat Euroopan unionin kansalaisten ulottuvilla. Se kehottaa myös yksimielisesti neuvostoa ja parlamenttia torjumaan komission ehdotuksen, jolla ei verkoston pääsihteerin mukaan ole onnistuttu takaamaan kansalaisille tarkoitetun postialan yleispalvelun rahoittamista. Tämä on selvää.

Lisäksi käyttäjät ovat lähettäneet suoraan komissiolle kymmeniätuhansia vetoomuksia, joissa tätä sopimatonta tekstiä vastustetaan. Yhdeksän nykyistä postipalvelujen tarjoajaa on puolestaan korostanut yleispalvelun tulevan rahoituksen yllä leijuvaa uhkaa. Mikä vielä parempaa, Luxemburgin viestintäministerin Jean-Louis Schiltzin mukaan suurimmalle osalle jäsenvaltioista koituu ongelmia julkisen palvelun rahoittamista koskevista säännöistä, jos tämä direktiivi hyväksytään. Komission vastauksena tähän kyselyiden vyöryyn on, että sen direktiivi on ainoa realistinen vaihtoehto. Piste.

Arvoisa puhemies, juuri tällaista yleinen mielipide ei enää hyväksy, ja omasta arvovallastamme todettakoon, ettei tällaista lähestymistapaa hyväksy enää myöskään suurin mahdollinen osa Euroopan parlamentin jäsenistä. Tämän vuoksi olemme esittäneet tarkistuksen, jossa vaadimme vapauttamisen torjumista, olipa sen määrä tapahtua vuonna 2009 tai myöhemmin. Nähdään huomisessa äänestyksessä.

  Michael Henry Nattrass, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sellaisen postijärjestelmän ylläpito, joka kuljettaa postia kuutena päivänä viikossa kaikkiin Yhdistyneen kuningaskunnan osiin, on valtion sisäinen asia, eikä EU:n tarvitse puuttua siihen. Tällainen järjestelmä on ollut toiminnassa jo yli vuosisadan ajan. Toimiva postinjakelu on hyväksi liiketoiminnalle erityisesti maaseudulla. Se on julkinen palvelu. The Royal Mail -postilaitos saattaa tarvita valtiontukea postijakeluun syrjäisille alueille, kuten Skotlannin saaristoon. Tämä on Ison-Britannian valtionhallinnon ja paikallishallinnon asia, eikä se kuulu EU:lle. EU:n suosima linja toisi tullessaan lisää roskapostia, jota britit eivät halua roskakoreihinsa. Kuten aina, EU haluaa nytkin hallita yksityiskohtaisesti kaikkia asioita hävittäen siten menettelytavat, jotka ovat toimineet hyvin vuosikausia. EU myös sanelee sääntöjä, jotka vähentävät innovaatioita.

EU:n sekaantuminen Yhdistyneen kuningaskunnan postijärjestelmään on minusta yhtä kummallista kuin se, jos Iso-Britannia puuttuisi Alankomaiden, Suomen tai Ranskan järjestelmään. Saatatte luulla, että pitäisin myönteisenä markkinoiden täysimääräisen avaamisen lykkäämistä joulukuuhun 2010. Itse asiassa en hyväksy koko direktiiviä, koska kannatan sitä yksinkertaista brittiläistä periaatetta, että jokainen pitäköön huolen omista asioistaan. Me saamme kyllä asiamme hoidettua, eikä siihen tarvita EU:n direktiiviä, jolla tässä meitä selvästi uhkaillaan ja hukutetaan byrokratiaan.

Lyhyesti sanottuna merkitsen tähän direktiiviin "palautetaan lähettäjälle".

  Luca Romagnoli, ITS-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jäsen Ferberin esittämä ehdotus postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista koskevan direktiivin muuttamisesta on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tämä näkyy siinä, miten ehdotus on otettu vastaan valiokunnissa sekä siinä, että poliittiset ryhmät ovat saaneet aikaan kompromisseja asian suhteen.

Kuten olen jo todennut muissa yhteyksissä, en ole missään tapauksessa vakaumuksellinen vapauttamisen kannattaja, vaan melkeinpä päinvastoin. Tämä johtuu osittain siitä, että erityisesti Italiassa vapauttaminen ei ole tuonut tullessaan niitä ihmeellisiä vaikutuksia, joihin kuluttajat niin usein kuulevat viitattavan, kuten palvelujen parantumista ja hintojen laskua. Eri alojen vapauttaminen on itse asiassa johtanut kustannusten nousuun ja palvelujen käytön vaikeutumiseen Italiassa. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi vakuutukset, energia, rautatieliikenne ja nämä nimenomaiset postipalvelut. Haastan italialaiset kollegani, jotka ajavat voimakkaasti vapauttamista, todistamaan toisin.

Italiassa jopa tietystä marxilaisesta perinteestä lähtöisin olevista poliitikoista tulee innokkaita vapauttamisen puolestapuhujia, ja heitä nousee ministereiksi. Nämä eivät ole vain kommunisteja vaan sellaisia kommunisteja, jotka todella ryhtyvät ministereiksi päästäkseen mukaan markkinoille. He istuvat näillä paikoilla väliaikaisesti, mutta eivät kuitenkaan ole juurikaan sitoutuneet tehtäviinsä tai saa aikaan mitään hyödyllistä. Kommunistiset ministerit pyrkivät täten kiihkoilullaan vaikuttamaan eri kansanosiin lakimiehistä notaareihin, taksinkuljettajiin ja leipureihin ja vahvistamaan näin kulutuksen ja kilpailun oikeutuksen. Minä, joka olen kansallismielinen nationalisti, näen tässä ideologisen vakaumukseni mukaisesti myös konkreettisen osoituksen siitä, että vapaiden markkinoiden avulla ei todellakaan voida korjata kaikkia epäkohtia, vaan usein ne sen sijaan lisääntyvät.

Toivon kuitenkin, että ainakin omassa maassani postialan kilpailun lisääntyminen ja kaikki tämä lopulta johtaisi palvelun parantumiseen, ja siksi aion tukea Ferberin mietintöä. Postiala on sitä paitsi julkinen ala, jolla kustannukset ovat osittaisen yksityistämisen myötä ainoastaan nousseet suhteessa palveluun, joka on täysin EU:n standardien mukaista. En voi jättää sanomatta, että yksityisten toimijoiden tarjoamat jakelupalvelut ovat Italiassa useimmiten erinomaisia ja näyttävät luoneen enemmän työpaikkoja kuin mitä hävisi julkisen palvelun mukana. En voi myöskään sivuuttaa sitä, että vaikka isot kaupalliset asiakkaat eivät tarvitse mitään erityistä suojaa huonolta palvelulta, pienten asiakkaiden tilanne yleispalvelun suhteen on päinvastainen.

On oikein, että yleispalvelu taataan kaikissa jäsenvaltioissa vähintään viitenä päivänä viikossa, emmekä saa luopua tästä. Samoin tuskin kukaan voi vastustaa sitä, että halutaan nopeampaa, säännöllisempää ja luotettavampaa postipalvelua tai reilua takaisinmaksu- ja korvausjärjestelmää, joihin Ferberin mietinnössä viitataan monta kertaa. Asia on monitahoinen, eikä nytkään, kuten tavallista täällä, ole riittävästi aikaa tutkia mietinnön kaikkia myönteisiä ja kielteisiä puolia.

Toivon, että kaikki saavat hyötyä siitä, että yksinoikeus postipalvelujen tarjoamiseen lakkaa tammikuusta 2011 alkaen. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun minun on muutettava mielipidettäni vapauttamisen myönteisistä vaikutuksista.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, postipalveludirektiiviä koskeva ehdotus on uusi askel kohti erittäin tärkeää tavoitetta eli postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista. Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut ovat olennaisen tärkeitä monille valtioille niin talouskehityksen kuin sosiaalisen yhteenkuuluvuudenkin kannalta. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää taata postialan yleispalvelun kestävyys, kun markkinat avataan täysin. Tämä voidaan hoitaa siten, että yleispalvelua rahoitetaan asianmukaisilla toimenpiteillä.

Kuitenkin on vielä joitain vaikeuksia voitettavana. Mainitsen niistä ainoastaan kaksi. On ennen kaikkea tärkeää, että määrittelemme selvemmin lupien myöntämiskriteerit niitä toimijoita varten, jotka aikovat tarjota sekä postialan yleispalveluja että muita kuin yleispalveluja. Tämän tarkoitus on varmistaa, että kaikkia alan toimijoita koskevat tasapuoliset kilpailuehdot ja samat velvoitteet niin palvelujen tarjoamisen kuin rahoitukseen osallistumisenkin suhteen. Tältä osin komission alkuperäinen teksti vaikuttaa selvemmältä kuin tarkistuksessa 44 ehdotettu teksti, jossa rajataan monta postialan toimijaa ja tiettyä palveluntarjoajaa toimilupien myöntämiseen sovellettavia ehtoja koskevan järjestelmän ulkopuolelle.

Toinen näkökohta liittyy sääntelyyn, joka koskee pääsyä postiverkkoon. Yleisesti en itse asiassa näe tarvetta uusille säädöksille, koska pääsyyn sovelletaan avoimuuden ja syrjimättömyyden yleisperiaatteita. Jotkut jäsenvaltiot ovat jo lyöneet lukkoon pääsykriteerejä omien kansallisten postipalvelumarkkinoidensa tarpeiden ja ominaispiirteiden perusteella. Pääsyä koskevaa sääntelyä ei nimittäin voida määritellä yleisluontoisesti, vaan se riippuu yksittäisten kansallisten markkinoiden tilanteesta.

  Mathieu Grosch (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, postidirektiivi on erityisen tärkeä ehdotus. Se vaikuttaa miljoonaan postialan työntekijään ja käytännössä kaikkiin kansalaisiin. Tämän vuoksi liikenne- ja matkailuvaliokunta ei yrittänyt päästä asiassa helpolla. Haluan kiittää esittelijää, koska tarkistukset ja kompromissit ovat vieneet meitä isoin harppauksin eteenpäin ja parantaneet merkittävästi komission ehdotusta.

Minulle oli ensinnäkin tärkeää, että palvelujen tarjoaminen pysyy huomion keskipisteenä. Toiseksi kysyn, mikä on jäsenvaltioiden rooli tulevaisuudessa? Se olisi määriteltävä selvästi. Palvelujen tarjoamisen on pysyttävä pääasiana, mutta mielestäni tämä ei tarkoita sitä, että vastaisuudessa voisi olla huonommat palkat ja palvelut ja lopulta myös korkeammat hinnat.

Toisin kuin jotkut kollegani, jotka suhtautuvat koko asiaan pessimistisemmin, näen sen niin, että jäsenvaltioille on annettu tärkeä rooli tässä ehdotuksessa. Roolia voi hyödyntää pitämällä ennallaan jakelua ja keräystä koskevat palvelutasot. Luonnokseen sisältyy jo se, mitä kansalaiset palveluissa arvostavat. Sosiaalinen polkumyynti on mahdollista estää jäsenvaltioiden niin halutessa. Omassa maassanikin on laadittu postinjakajia koskevia vetoomuksia, joiden sisältö on suunnilleen se, että postinjakajien nykyinen asema on säilytettävä. Luonnoksessa on otettu huomioon tämä tärkeä toimi ja todettu selvästi, että jäsenvaltiot saavat säilyttää tämän ammattikunnan.

Rahoitusta varten on olemassa monia eri malleja. Olen sitä mieltä, että osalle varatuista palveluista olisi tarjottava turvattua rahoitusta. Tätä ei ole kuitenkaan vielä mahdollista toteuttaa. Mutta nyt ollaan vasta ensimmäisessä käsittelyssä, ja ehkä toisessa käsittelyssä esitetään joitain tarkistuksia.

Monopoleista on päästävä eroon, muttei hinnalla millä hyvänsä. Olen jo maininnutkin tätä hintaa koskevat ehtomme: ensinnäkin palvelun, toiseksi ammattikunnan säilyttämisen ja kolmanneksi rahoituksen takaamisen. Lopuksi totean, että monopolien poistaminen ei mielestäni tarkoita sitä, että uusien monopolien voi antaa tulla niiden tilalle. Tämän vuoksi parlamentin olisi jälleen hyvä käydä yksityiskohtainen keskustelu koko vapauttamisen periaatteesta, etenkin siitä, miten se liittyy palvelujen tarjoamiseen kansalaisille.

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvostamme esittelijä Ferberin asennetta tässä asiassa, koska hän on alusta alkaen päättänyt hyväksyä kompromisseja, jotka saavat parlamentin tukemaan voimakkaammin tätä erittäin tärkeää mietintöä. Päätöksen taustalla oli edelleen vapauttamiselle annettu radikaali ja liian yksinkertaistettu asema, josta paljastui lisäksi kansallisia intressejä.

Haluan kuitenkin huomioida erityisesti jäsen Simpsonin, joka on saanut aikaan kompromissit, ja kiittää häntä hänen tekemästään vaikeasta ja epäkiitollisesta työstä. Hän onnistui saavuttamaan ryhmämme olennaiset tavoitteet. Tavoitteemme oli ensinnäkin säilyttää ja suojella tinkimättömintä määritelmää yleispalvelusta. Yleispalvelun on oltava käytössä päivittäin koko alueellamme kohtuullisella hinnalla ja korkealaatuisen julkisen palvelun kautta. Näin taataan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

Tämän vuoksi oli tarpeen taata riittävä rahoituksellinen vakaus ja selventää sitä. Siksi emme olleet samoilla linjoilla komission melko epäselvän kannan kanssa. Emme täten ole myöskään sitä mieltä, että jäsenvaltioille tehtäväksi määrätty työ on pelkkä muodollisuus, ja vaadimme, että komissio suhtautuu siihen hyvin vakavasti.

Olemme lisäksi sitä mieltä, että sosiaaliset suojalausekkeet ovat ratkaisevan tärkeitä, ja vaadimme komissiota ja jäsenvaltioita panemaan ne täytäntöön ja soveltamaan niitä täysimääräisesti. Tämän vuoksi kehotamme alan liittoja, toimijoita ja sääntelyviranomaisia työstämään niitä huolellisesti, jotta tätä työtä voidaan tehdä rinnakkain jäsenvaltioiden tekemän työn kanssa.

Tällaisena aikana, kun pyrimme torjumaan epävarmoja työsuhteita, naisten työttömyyttä ja tukemaan korkealaatuisia palveluja lähellä kansalaisia, olisi mielestämme ollut erittäin vastuutonta huonontaa näitä ehtoja. Tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että tulevia haasteita ovat yleispalvelun vakaan ja turvatun rahoituksen varmistaminen sekä hyvän työllisyyden takaaminen tällä alalla.

Parlamentti aikoo seurata asiaa tarkasti varmistaakseen, että tämä toteutuu.

  Dirk Sterckx (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, tuen esittelijän ja varjoesittelijöiden aikaansaamaa kompromissia. Avoimet EU:n markkinat postialan yrityksille ovat mielestäni ainoa tapa vastata kilpailuun sähköisten vaihtoehtojen kanssa. Näiden yritysten on uudistuttava ja sopeuduttava uusiin olosuhteisiin. Monopoliaseman saaneet yritykset eivät helposti lähde tavoittelemaan uusia asiakkaita vaan jatkavat kuten aina ennenkin.

Meillä on myös selkeä määräaika, vuosi 2011. Sitten kaikki tietävät, missä mennään. Haluamme korostaa julkisen palvelun tärkeyttä. Se ei itse asiassa ole tärkeä ainoastaan kansalaisille vaan ratkaiseva myös pienyritysten kannalta. Lisäksi on ratkaistavana vaikea kysymys siitä, miten korvataan tämän julkisen palvelun mahdollinen menetys.

Jäsenvaltiot voisivat olla tässä tärkeässä osassa, kuten jäsen Grosch jo mainitsikin. Haluan kuitenkin sanoa, että tätä korvausta ei tulisi käyttää siten, että sillä sallittaisiin aina huonosti tehtävänsä täyttäneiden postialan yritysten jatkaa entiseen tapaansa. Meidän on tehtävä postialasta tehokkaampi, ja mielestäni tämä on yksi huomenna äänestykseen tulevan ehdotuksen tärkeimmistä vaikutuksista.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – A Uachtaráin, is é prionsabal na seirbhísí domhanda an ghné is tábhachtaí de na moltaí seo, dar liom. Ciallaíonn an prionsabal sin go gcaithfear seirbhís poist a chur ar fáil do chuile theach agus gnó san Eoraip, cúig nó sé huaire sa tseachtain. Mar sin, beidh ar chuile Bhallstát an córas sin a chur i bhfeidhm agus go gcinnteoidh sé go mbeidh an tseirbhís sin ar fáil i ngach Ballstát. Agus tá seans láidir go dtacóidh an Pharlaimint anseo leis na moltaí seo a chur i bhfeidhm ó 2011 seachas 2009 agus aontaím leis sin. Maidir le cás na hÉireann, ba mhaith liom fáilte a chur roimh an socrú atá idir an Post agus Banc Fortis na Beilge. Postbank atá ar an gcomhaontú seo agus cuirfidh sé seirbhís bainc ar fáil do chustaiméirí an idirlín agus trí oifigí poist ar fud na hÉireann níos déanaí i mbliana agus creidimse gur rud dearfach é seo mar tá an Post á réiteach féin i gcomhair na hiomaíochta atá le teacht sna seirbhísí san Eoraip agus tá súil agam as seo go dtacóidh sé seo leis na hoifigí poist faoin tuath in Éirinn agus ar fud na hEorpa a choinneáil ar oscailt. Go raibh maith agat.

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan esittää kaksi asiaa. Ensimmäinen asiani koskee sitä, mitä todella tapahtuu keskusteluiden ulkopuolella. Kysymys on itse asiassa ensinnäkin siitä, mahdollistaako postialan toimijoiden pakottaminen yleiseen kilpailuun hintojen suhteellisen laskun, ja jos mahdollistaa, niin kuka siitä hyötyy. Toiseksi on kysyttävä, saadaanko näin aikaan hyvät työolot, ja jos saadaan, niin kenelle. Palvelujen laatu on kuitenkin varmistettava kaiken aikaa.

Parlamentin jäsenet ovat saaneet ammattiyhdistyksiltä ja myös monilta postialan toimijoilta itseltään viestejä siitä, että Saksan ja Ruotsin kokemukset eivät ole tarjonneet myönteisiä vastauksia näihin kysymyksiin. Saksassa hävisi Deutsche Postin myötä kaikkiaan 29 000 työpaikkaa, ja niistä 15 000:ta ei ole täytetty uudelleen, kun uudet toimijat ovat luoneet työpaikkoja. Lisäksi tilapäisten töiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Ruotsissa hinnanalennuksista ovat hyötyneet ainoastaan suuryritykset yksittäisten kuluttajien ja pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella.

Toisin kuin mitä jäsen Simpson sanoi, me emme siis aja varattujen palvelujen säilyttämistä teoreettisista syistä, emmekä siksi, että vuonna 1997 päätettiin, että paluuta ei ole. Meidän on mielestäni tarkasteltava tosiseikkoja. Ne osoittavat, että monissa maissa, jotka ovat olleet ensimmäisten joukossa avaamassa markkinoitaan kilpailulle, tulokset eivät ole olleet odotusten mukaisia. Tämän luulisi antavan meille ajattelemisen aihetta.

Toinen asiani koskee jäsenvaltioiden vastuuta. Aivan kuten jäsen Grosch sanoi, meille esitetyssä ehdotuksessa jätetään jäsenvaltioille paljon vapauksia työolojen ja palvelujen tarjoamisen suhteen. Tämän vuoksi olen itse sitä mieltä, että meidän vaaleilla EU:hun valittujen edustajien ei ole vastuullista määritellä EU:n säädöstä ja jättää jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa sitä tai olla toteuttamatta. Tästä syystä tarkistuksissamme lisätään direktiivin keskeisimpään osaan, artikloihin, työoloja ja palkkaa sekä yleispalvelun tarjoamista koskevia ehtoja. Tämä on mielestäni olennaisin ero Verts/ALE-ryhmän esittämien tarkistusten ja PPE-DE- ja ALDE-ryhmien sekä joidenkin sosialistien tukemien kompromissitarkistusten välillä.

  Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, yli vuosisata sitten yksityisten postialan yritysten toiminta ei ollut tyydyttävää, minkä vuoksi valtio otti niiden paikan. Siitä lähtien tämä on ollut paras tae ajallaan toimitetusta postista ja kaikkialla saman hintaisista postipalveluista. Erot tiheään asuttujen alueiden kannattavan postinjakelun ja harvaan asuttujen tai syrjäisten alueiden kalliin postinjakelun välillä eivät enää merkinneet mitään. Postin lajittelua ja jakelua ryhtyivät hoitamaan ammattilaiset, jotka tekivät laadukasta työtä. Monissa tapauksissa postinjakajasta ja postitoimistosta tuli henkireikä niin maaseudun asukkaille kuin myös taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille.

Olemme monien vuosien aikana huomanneet, että yksityiset yritykset ostavat mielellään kaikkein tuottavimmat alat ja palkkaavat niille yleensä väliaikaista henkilökuntaa kuten opiskelijoita, kotirouvia tai vanhuksia, joille postinjakelu ei ole elinehto. Ne eivät mielellään maksa näille ihmisille tuntipalkkaa vaan käsiteltyjen kirjeiden määrään perustuvaa palkkaa ja korvaavat postitoimistoja sopimuksilla supermarkettien kanssa.

Tämän vuoksi asiakkaiden on tyydyttävä huonompaan laatuun, ja henkilökunnan määrää vähennetään huomattavasti. Poliitikot, jotka kannattavat tällaista kehitystä, saavat itse asiassa aikaan ongelmia niiden ratkaisemisen sijaan. Kohta ollaan vaarassa joutua tilanteeseen, jossa valtion on tuettava eniten tappiota tekeviä postinjakelun osa-aloja pitääkseen ne toiminnassa. Samalla suuret kansainväliset yritykset käärivät voitot tuottavilta osa-aloilta.

Kolmen suurimman poliittisen ryhmän välillä aikaansaatuihin kompromisseihin ehkä sisältyy lykkäys ja alkuperäisen ehdotuksen heikentäminen, mutta ne eivät myöskään tarjoa mitään kestäviä ratkaisuja. Ryhmäni on esittänyt tarkistusehdotuksia ja tukenut muiden esittämiä. Pidämme kuitenkin pitkällä aikavälillä parhaana vaihtoehtona ehdotuksen hylkäämistä ja tilanteen säilyttämistä ennallaan.

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää jäsen Ferberiä saavutetusta tuloksesta. Vuosien tutkimusten ja keskustelujen jälkeen vapaat postimarkkinat ovat nyt käden ulottuvilla. Tämän mietinnön tärkein ansio on se, että postimarkkinoiden avaamiselle on asetettu määräaika. Palveluntarjoajat tietävät siis, missä mennään. Näin niiden on mahdollista sopeuttaa toimintaansa sen mukaisesti, jos ne eivät ole sitä jo tehneet. Tämän ansiosta koko alan vaikutusvalta kasvaa vääjäämättä, mikä on tarpeen ryhdyttäessä kilpailemaan sähköisen viestinnän kanssa.

Mietinnön toinen ansio on huomion kiinnittäminen jäsenvaltioiden erityistilanteisiin. Ehdotuksessa otetaan keskinäiset erot huomioon sosiaaliselta, maantieteelliseltä ja taloudelliselta kannalta. Jäsenvaltiot ovat antaneet riittävästi tilaa käsitellä näitä kansallisia näkökohtia siten kuin ne näkevät parhaaksi.

Jotkut eurooppalaiset yritykset ovat epäilemättä vaikeuksissa. Käytäntö on kuitenkin opettanut, että toimiminen markkinalähtöisesti on hyödyllistä, koska se pitää valppaana ja saa tarttumaan uusiin tilaisuuksiin. Toivon, että kaikki EU:n postiyritykset haluavat ja pystyvät lähtemään mukaan tähän kilpailuun.

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, se, että EU:n markkinat ovat suuret, ei välttämättä tarkoita, että ne ovat toimivat. Niiden on tarjottava kasvu- ja työllistymismahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Niiden on myös yllettävä korkealle ja kilpailukykyiselle kansainväliselle tasolle.

Kokemuksesta tiedämme, että vapaa kilpailu vie tähän suuntaan. Kilpailu on markkinoiden toimintatapa, ja sen yhteydessä on otettava huomioon ne todelliset ehdot, joita taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset tekijät asettavat. Muuten ei päästä ennakoituihin myönteisiin tuloksiin.

Kiitän esittelijä Ferberiä siitä, että hän on onnistunut yhdistämään nämä muuttujat. Se on melkoinen saavutus postipalvelujen kaltaisessa asiassa, joka ei ole pelkästään taloudellista toimintaa, vaan siihen liittyy perinteitä, ja se on läsnä EU:n kansalaisten arkielämässä ja vaikuttaa siihen, millainen kuva heillä on maansa tehokkuudesta.

Pidän tärkeänä sitä, että työmme olennaisimpana osana ja päätavoitteena olisi oltava tehokkaan ja toimintakykyisen yleispalvelun turvaaminen. Tuen jäsen Barsi-Patakyn ja muiden parlamentin jäsenten, myös itseni, esittämää tarkistusta, jonka mukaan ennen vapaan kilpailun soveltamista on muistettava tehdä asianmukaiset valmistelut. Näin tätä direktiiviä voidaan soveltaa vapauttamiseen saakka, ja direktiivillä voidaan turvata vastaanotettava ja lähetettävä posti sekä mainosposti.

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, postimarkkinoiden uudistaminen on erittäin arkaluontoinen asia, koska markkinoiden avaamisen vaikutukset ovat tietenkin joka maassa erilaiset niiden maantieteen ja kaupungistumisasteen mukaan tai sen mukaan, miten paljon ihmiset tapaavat lähettää postia. Kuten jäsen Simpson totesi, postimarkkinoissa on kyse myös verkostosta ihmisiä, joiden kanssa jokainen on joskus tekemisissä.

Suhtaudun ristiriitaisesti kompromissiin, josta on tarkoitus äänestää huomenna. Toisaalta kompromissi on tärkeimmiltä osiltaan selvästi kaukana komission alkuperäisestä ehdotuksesta ja esittelijän kannasta. Kiitän jäsen Ferberiä joustavuudesta tässä asiassa.

Yleispalvelun tarjoamisen määritelmä on pysynyt samana. Määräaikaa on siirretty kaksi vuotta eteenpäin. Siihen mennessä jäsenvaltioiden on ilmoitettava, mitä rahoitusmallia ne pitävät todennäköisenä. Sosiaaliselta kannalta olemme lisäksi onnistuneet toimilupajärjestelmän kautta varmistamaan sen, että kaikki toimijat voidaan velvoittaa tarjoamaan sama palkkataso ja samat työehdot. Tämä on olennaisen tärkeää.

On kuitenkin vielä jäljellä monia kysymyksiä. Voiko yleispalvelun rahoitus olla kestävää täysin vapautetuilla markkinoilla? Onko tämä mahdollista kaikissa olosuhteissa? Vai oletammeko vain, että lasku lankeaa veronmaksajien maksettavaksi? Emme ole saaneet riittäviä takuita tästä asiasta. Mielestäni olisi ollut parempi ensin tarkistaa jokaisessa maassa, onko markkinoiden avaaminen paras keino jatkaa järjestelmän uudistamista ja taata laadukas palvelujen tarjoaminen. Näin olisi pitänyt toimia määräaikaan keskittymisen sijaan ja ennen päätöksen tekemistä vapauttamisen toteuttamisesta.

Kompromissi on edistysaskel, mutta se ei riitä. Työtä on vielä jäljellä. Pallo on liiaksi jäsenvaltioilla, minkä vuoksi aion ehdottomasti tukea joitain tarkistuksia, joita ei hyväksytty valiokunnassa, mutta jotka muiden muassa Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä palautti käsittelyyn.

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, monet meistä ovat yhtä mieltä siitä, että postipalvelujen täysimääräinen avaaminen kilpailulle vuonna 2010 todennäköisesti lisää uusien palvelujen määrää EU:ssa ja vaikuttaa merkittävästi työpaikkojen luomiseen. Monet meistä ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että postialan uudistaminen ei saa vaikuttaa kielteisesti postipalvelujen nykyiseen laatuun. Postipalvelut ovat osa taloudellista ja sosiaalista elämää koko alueellamme ja etenkin syrjäisimmillä seuduilla.

Mainitsin tämän jo helmikuussa 2006, kun puhuin kansalaisten, postialan työntekijöiden ja alalla kauan olleiden toimijoiden oikeutetuista peloista. Tiedän myös, että pelkoa on edelleen ilmassa. Parlamentti on sittemmin mahdollistanut tarkalla työllään etenkin korvausrahaston luomisen kautta joustavamman tavan määritellä yleispalvelun rahoitus. Korvausrahaston ansiosta palvelun kustannukset voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin toimijoiden kesken sen mukaan, osallistuvatko ne palvelun tuottamiseen kokonaisvaltaisesti, osittain vai eivät lainkaan.

Seuraamme tarkasti, miten eri maiden, erityisesti oman maani, viranomaiset panevat täytäntöön yleispalvelun kunnianhimoisen määritelmän. Samaan aikaan pidämme tiukasti silmällä yleispalvelun rahoitusmekanismia, joka mahdollistaa laadukkaiden postipalvelujen tarjonnan kaikilla alueillamme, erityisesti kansalaisille ja työntekijöille ja ennen kaikkea kaikille EU:n kansalaisille.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, postipalvelujen vapauttamista koskevassa keskustelussa haluan ilmaista tyytyväisyyteni tarkistuksiin, joita liikenne- ja matkailuvaliokunta on tehnyt Euroopan komission esittämään ehdotukseen.

Ne täyttävät uusien jäsenvaltioiden odotukset puolittain. Ensinnäkin meidän on syytä panna merkille postipalvelumarkkinoiden täyttä vapauttamista koskevan määräajan jatkaminen uusien jäsenvaltioiden osalta kahdella vuodella. Näiden maiden postialan yritykset tarvitsevat tätä voidakseen tehdä tarvittavat uudelleenjärjestelyt tavalla, joka antaa niille mahdollisuuden kilpailla vahvojen postialan yritysten kanssa vanhoissa jäsenvaltioissa.

Toiseksi meidän on syytä tähdentää lisätukia "yleispalveluja" tarjoaville yrityksille tai kaikkien toimijoiden rahoittaman erityisrahaston perustamista tai valtion korvausten maksamista toimijoille, jotka tarjoavat tällaisia palveluja.

Tämä ratkaisu on suunnattoman tärkeä Puolan kaltaisille valtioille, joissa suuri osa väestöstä asuu maaseutualueilla, usein hyvin syrjäisissä asutuskeskuksissa, mikä lisää huomattavasti postipalvelujen tarjoamisen kustannuksia.

  Joost Lagendijk (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, täällä parlamentissa on todettu useaan otteeseen, että se, mitä nyt tapahtuu ja mistä parhaillaan keskustelemme, on väistämätöntä mutta että kuluttajien ei pitäisi pelätä sitä. Palvelujen tarjonta paranee, samalla kun hinnat laskevat.

En aio kaunistella sanojani, kun totean, että me kaikki tiedämme, ettei tällaisia takeita ole. Tiedämme tämän kokemuksista, joita on saatu esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pienemmillä postimarkkinoilla valtionmonopolin korvaaminen johtaa varmasti yksityiseen monopoliin, ja me kaikki tiedämme tämän tarkoittavan sitä, ettei parantuneesta palvelujen tarjonnasta tai hinnanalennuksista ole takeita.

Suoraan sanoen lähimpänä sydäntäni on kuitenkin postialalla tällä hetkellä työskentelevien asema ja tulevaisuus. Tämän taustalla ovat kokemukset esimerkiksi jo osittain vapautetuista Alankomaiden postimarkkinoista, joilla monet vakituiset työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi osa-aikaisiksi työpaikoiksi. Meidän on oltava rehellisiä EU:n kansalaisille myös tällä alalla. Asiat eivät välttämättä parane vapauttamisen myötä.

Sanon tämän myös oman, henkilökohtaisen kokemukseni perusteella. Isäni työskenteli postialalla 40 vuotta, kuten setäni ja serkkunikin. Näistä työpaikoista saattoi olla ylpeä, kuten monet ihmiset olivatkin. Tiedän, ettei tämä mennyt maailma, jossa tietyistä asioista saattoi olla varma, enää palaa. Nostalgia tai romantisointi ei ole syynä kehotukseeni palata tähän aikakauteen. Se kuitenkin herättää minussa, miten sen sanoisin, epämukavan tunteen niiden monien ihmisten, jotka työskentelevät tällä hetkellä postialalla ja jotka ovat ylpeitä siitä, tai niiden ihmisten, jotka ovat ylpeitä postinjakajistaan, epävarmasta tulevaisuudesta.

Tämä herättää myös paljon epäilyjä siitä, onko tämä nyt se viesti, joka meidän Euroopan parlamenttina pitäisi lähettää. Kuluttajille annetaan hyviä lupauksia, joita emme pysty pitämään, kuten tiedämme. Tai työntekijöille ilmoitetaan kauaskantoisista muutoksista, joiden vaikutus voi olla valtava, kuten tiedämme. Tämä ei ole minun käsitykseni sosiaalisesta Euroopasta.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kilpailulla on hyvät puolensa, mutta markkinataloudessa on paljon tehtävää ennen kuin voimme vain antaa asioiden mennä omalla painollaan. Näin ollen kaupunki- ja maaseutusuunnittelu on yksi houkuttelevuuden, taloudellisen tehokkuuden ja elämänlaadun edellytyksistä. Postipalvelujen täydellinen yksityistäminen voi olla haitallista kaupunki- ja maaseutusuunnittelulle ja siten kansalaisten edulle.

Ranska ei ole tasainen maa, jossa pinnanmuodostus olisi yhtenäinen. Näin ollen pienten postilähetysten jakelukustannukset vaihtelevat suuresti sijainnista riippuen. Palvelujen yksityistäminen tarkoittaa, että ennemmin tai myöhemmin palveluista peritään niiden todelliset kustannukset tai niistä luovutaan kokonaan. Siten maaseutualueet tai syrjäiset alueet, jotka ovat jo vaarassa muuttua taloudellisiksi aavikoiksi, joutuvat kärsimään kilpailuhaitasta, joka syöksee ne deflaatiokierteeseen.

Meidän täällä parlamentissa on siksi myönnettävä jälleen kerran, että jäsenvaltiomme ovat erilaisia luonteeltaan ja kulttuuriltaan. Meidän on siten annettava jokaiselle jäsenvaltiolle täysi vapaus löytää ratkaisu, joka sopii juuri sille. Sisämarkkinat eivät ole itsetarkoitus, ne ovat vain väline, jolla palvellaan kansakuntien etua. Älkäämme unohtako tätä maanmiestemme ylemmän edun nimissä!

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Ferberiä työstä, jota hän esittelijänä on tehnyt tässä moniin EU:n kansalaisiin vaikuttavassa arkaluonteisessa asiassa, koska monipuolisten ja tehokkaiden palvelujen tarjoaminen kuluttajille ja yrityksille ei enää toimi vanhoilla valtionmonopoleilla ilman markkinataloudellisia kannustimia. Tästä syystä on hyvä asia, että vuoden 2010 loppuun mennessä nämä monopolit ovat hävinneet ja tehdään lisää tilaa innovaatiolle ja uudenlaiselle palveluntarjoamiselle.

Neuvosto on eripurainen, mutta jäsen Ferberin suojeluksessa Euroopan parlamentti ottaa jälleen kerran ohjat käsiinsä arkaluonteisen aiheen ratkaisemiseksi. Nyt käsiteltävänämme oleva ehdotus on mielestäni tasapuolinen. Siinä annetaan selkeä määräaika monopolien poistamiselle ja vastavuoroisuuden käyttöönotolle.

Tasapuoliset toimintaedellytykset ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeät. Markkinoille pääsyn ehdoissa on tehtävä oikeutta, kuten parhaillaan tehdäänkin, erilaisille eduille. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla on useita erilaisia mahdollisuuksia rahoittaa palvelua, mihin kuitenkin liittyvät myös riski siitä, että byrokratia lisääntyy ja avoimuus katoaa, ja epäsuorasti mahdollisuudet suojata markkinoita. Euroopan komissiolla onkin suunnaton tehtävä arvioida hyvin kriittisesti jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelyjä ja -ehtoja sekä tarkastaa, onko kilpailu oikeudenmukaista.

Jäsen Meijer on jäänyt loukkuun edelliselle vuosisadalle, koska postimarkkinoilla on tapahtunut suuria muutoksia useiden vuosien ajan. Sähköposti, Internet ja muut viestintäteknologiat ovat aiheuttaneet monia muutoksia ja muuttaneet postimarkkinoita niin, ettei niitä enää tunnista samoiksi. Vaikka tämä on tapahtunut vääjäämättä työpaikkojen kustannuksella, vapautetut markkinat myös haastavat meitä luovuuteen. Uudet palvelut ja uusi toiminta lisäävät työpaikkoja, kuten kokemus on osoittanut. Tämä työllisyys on parempi ratkaisu tulevaisuuden kannalta kuin vanhoista valtionmonopoleista kiinni pitäminen.

  Robert Navarro (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, minun on aluksi välitettävä pahoittelut kollegaltani Gilles Savarylta, joka on joutunut jäämään vielä Bordeaux’hon.

Ajankohtana, jona päätetään julkisten postipalvelujen tulevaisuudesta, haluan korostaa yhtä nimenomaista seikkaa, nimittäin yleispalvelun rahoittamista. Tänään käsiteltävänämme olevan ehdotuksen on määrä korvata se, mitä jäännösmonopolista on jäljellä, ja edistää yleispalvelun yksinkertaista ja avointa rahoittamista. Tätä tarkoitusta varten siihen sisältyy joukko monimutkaisia järjestelmiä, jotka ovat tuskin avoimia ja joiden ainoana ansiona olisi vapaan ja vääristymättömän kilpailun varmistaminen postialalla. Tähän joukkoon kuuluvat kuitenkin korvausrahastot, joiden tiedämme mahdollistavan jatkuvan käräjöinnin ja julkiset tuet. Viimeksi mainitut voivat johtaa jäsenvaltioiden vastaisiin oikeudenkäynteihin tai niin sanottuun maksa tai pelaa -järjestelmään, jota ei ole koskaan kokeiltu ja joka saattaisi myös aloittaa loputtoman kiistelyn.

Tämä hyödytön hanke, jota ollaan käynnistämässä, on pohjimmiltaan seurausta puhtaasti ideologisesta valinnasta, jolla ei ole mitään tekemistä postipalvelujen todellisen tehokkuuden ja laadun kanssa. Tämä järjestelmä johtaa viime kädessä yleispalvelun alan asteittaiseen supistamiseen ja yhdenmukaisen hinnoittelun päättymiseen, samalla kun sillä on määräävä vaikutus työpaikkoihin ja hallintokuluihin.

Me emme voi antaa tälle tukeamme. Postipalvelut ovat erityisesti maaseutualueilla enemmän kuin pelkkiä kaupallisia palveluja. Ne muodostavat välineen, jolla edistetään sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, eikä niiden purkaminen ole oikea tapa lähentää EU:ta kansalaisiinsa.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, liberaalille käsiteltävänämme oleva kompromissi ei rehellisesti sanottuna anna aihetta juhlaan. Keskustelujen jatkuttua 15 vuoden ajan direktiivin voimaantulopäivää on kuitenkin lykätty. Lisäksi kompromissiin sisältyvät tarvittavat protektionistiset säännökset, joilla estetään markkinoiden täydellinen avaaminen ja luodaan suurta oikeudellista epävarmuutta.

Monissa tapauksissa keskusteluja leimaa kansallisten etujen ajaminen. Erityisesti jäsenvaltiot, jotka eivät ole tehneet riittävästi uudistuksia viime vuosina, vastustavat selkeästi markkinoiden nopeaa ja täysimääräistä toimintaa. Tällä tavoin ne estävät yrityksiä ja kuluttajia hyötymästä kilpailusta ja sen myötä tehokkuuden, laadun ja innovaation paranemisen. Näin toimiessaan ne loukkaavat – suokaa anteeksi sananvalintani – niitä jäsenvaltioita ja postialan yrityksiä, jotka ovat tehneet tarvittavaa pohjatyötä vuosia.

Vieläkin hämmästyneempänä olen seurannut keskusteluja tästä asiasta neuvostossa, joka loistaa jälleen poissaolollaan. Kaikista hyvistä aikomuksista ja Lissabonin kaltaisista strategioista huolimatta omien markkinoiden suojaaminen on hyvin muodikasta vuonna 2007. En näin ollen voi tukea niitä kollegoita, jotka ylistävät kompromissia, tai niitä, jotka maalailevat kaikenlaisia kauhuskenaarioita ja/tai mainitsevat sosiaalisen polkumyynnin.

  Claude Turmes (Verts/ALE). – (DE) Arvoisa puhemies, me vihreät pyrimme arvioimaan vapauttamista mahdollisimman puolueettomien ja ei-ideologisten kriteerien perusteella. Mitä hyötyä siitä on kuluttajalle? Miten se vaikuttaa työoloihin? Miten se vaikuttaa ympäristöön? Kollegani Lichtenberger ja Jonckheer ovat jo kuvanneet vapauttamisen talouspoliittisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Käsiteltävänä oleva ehdotus on kuitenkin järjetön ympäristön kannalta: klo 8.00 saapuu keltainen postiauto, klo 9.00 sininen postiauto, klo 10.00 punainen postiauto ja klo 11.00 musta postiauto. Yhtäkään näistä autoista ei hyödynnetä tehokkaasti. Toisin sanoen aikana, jolloin me kaikki puhumme ilmastonmuutoksesta, sekoitamme kirjepostin logistiikan kokonaan ja aiheutamme tarpeetonta maantieliikennettä.

Tämä konservatiivien, liberaalien ja joidenkin sosialidemokraattien sokea riippuvuus vapauttamisesta vaarantaa tärkeän Eurooppa-hankkeen kansalaisten silmissä.

  Etelka Barsi-Pataky (PPE-DE). – (HU) Eurooppalaisten markkinoiden täysimääräinen avaaminen on tärkeä askel kohti Euroopan yhtenäismarkkinoilla jäljellä olevien esteiden poistamista. Parlamentin poliittinen sopimus antaa postipalvelujen tarjoajille, joilla on edelleen monopoliasema, mahdollisuuden valmistautua kilpailuun vuoden 2012 loppuun mennessä. Onnittelen esittelijää tästä sopimuksesta.

Tavoitteenamme on, että eurooppalaisella lainsäädännöllä tehdään kaikista kilpailukykyisiä, joten tällä lainsäädännöllä ei saa asettaa epäedulliseen asemaan yrityksiä, jotka kilpailevat markkinoiden vapauttamisessa, vaan sen pitäisi avata uusia mahdollisuuksia. Tämä edellyttää, että nyt voimassa olevalla direktiivillä taattujen tulolähteiden on oltava yritysten ja kyseisten postipalvelujen käytettävissä poikkeuksen voimassaoloajan päättymiseen saakka.

Olen esittänyt yhdessä 40 kollegani kanssa aloitteen, jossa esitetään määrätietoisesti ja yksiselitteisesti, mitä nämä oikeudet ovat. Pyydän parlamenttia tukemaan tätä aloitetta. Toisaalta odotamme postipalvelujen tarjoajien käyttävän tätä poikkeuksen voimassaoloaikaa tehdäkseen palveluistaan todella kilpailukykyisiä. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua pienempien alueiden kustannuksella.

Kollegani Becsey on usein kiinnittänyt huomiota siihen, että parlamentin yksimielisyys antaa meille mahdollisuuden luoda pakolliselle yleispalvelulle vakaamman rahoituspohjan, ja EU:n kansalaiset odottavat meidän tekevän näin. Kehotan näin ollen meitä kaikkia kiinnittämään huomiota siihen, että meillä on erittäin paljon tehtävää direktiivin hyväksymisen jälkeenkin.

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ottaen huomioon suuntauksen, jota parlamentin enemmistö näyttää edustavan, haluan tuoda kuuluville kaikkein köyhimpien kansalaistemme äänen, niiden äänen, joille julkiset palvelut muodostavat tärkeän perinnön, jota heillä itsellään ei ole.

Haluan tähdentää haitallisia ja tuhoisia vaikutuksia, jotka ovat seurausta vapauttamisesta, jonka puolesta parlamentissa on äänestetty esimerkiksi energian ja liikenteen aloilla ja tänään äänestetään postipalvelujen alalla. Tuhoisia vaikutuksia siinä mielessä, että vapauttaminen merkitsee suurta takaiskua erittäin monille kansalaisille. Vaikutukset liittyvät niin palvelujen laadun huomattavaan heikentymiseen vapauttamisen jälkeen – tarvitsee vain tarkastella Ruotsin tapahtumia – kuin palvelujen hintojen lähes järjestelmälliseen nousuun tai myös erittäin monien julkisen sektorin työpaikkojen menetykseen. Nämä työpaikat korvataan hyvin halpamaisesti heikkolaatuisilla työpaikoilla.

Arvoisa puhemies, tästä syystä aion äänestää Belgian ranskankielisten sosialistien valtuuskunnan mukana postipalvelujen vapauttamista vastaan. Pyrimme samanaikaisesti parantamaan ehdotuksen sisältöä tarkistuksilla, joilla voitaisiin suojata osaa näistä palveluista, erityisesti tarkistuksilla, joissa annetaan jokaiselle jäsenvaltiolle uudelleen mahdollisuus valita varattujen palvelujen malli rahoittaakseen yleispalvelua, josta jokaisen kansalaisen pitäisi hyötyä.

  Ona Juknevičienė (ALDE). – (LT) Pahoittelen sitä, ettemme avaa postimarkkinoita vuonna 2009. Sekä kuluttajien että palveluntarjoajien tilanne heikkenee tämän vuoksi. Olen iloinen, että tästä aiheesta keskustellaan nyt laajasti Liettuassa. Toivon, että kotimaassani postimarkkinat avataan hyvissä ajoin ennen vuotta 2013. Olen samaa mieltä siitä, ettei markkinavoimien pitäisi päättää yksin yleispalvelun tulevaisuudesta vaan että tarvitaan sääntelytoimia. En kuitenkaan usko, että väliaikainen rahoittaminen on tarpeen, erityisesti jos se on määrä osoittaa valtion varoista. Jotkut pelkäävät, että kun postimarkkinat avataan, monet jäävät työttömiksi. Tutkimukset ja muiden maiden kokemukset kuitenkin osoittavat, että postimarkkinat laajenevat markkinoiden avaamisen myötä. Useimmat työpaikat säilyvät. Uusia työpaikkoja syntyy uusien toimijoiden palveluksessa. Äänestän tämän asiakirjan puolesta, sillä vaikka se ei olekaan rohkea, se on kuitenkin edistysaskel.

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin onnitella jäsen Ferberiä sekä merkittävästä työstä, jota hän on tehnyt useiden kuukausien ja jopa vuosien ajan, että myös suuresta avoimuudesta ja kuunteluhalukkuudesta, koska kuten hän tietää, emme ole aina olleet yhtä mieltä tästä pulmallisesta kysymyksestä.

Parlamentin valmistautuessa äänestämään postipalvelujen vapauttamisen viimeisestä vaiheesta, alle 50 gramman postilähetysten vapauttamisesta, haluan todeta olevani tyytyväinen siihen, mitä pidän edistyksenä käyttäjien kannalta. Kilpailu on todellakin synonyymi palvelun parantumiselle, mistä osoituksena ovat useiden kansallisten postimonopolien nykyaikaistamispyrkimykset, sillä ne ovat tienneet joutuvansa kilpailemaan kansallisilla markkinoillaan uusien toimijoiden kanssa.

Kilpailu on myös synonyymi kilpailukyvyn parantumiselle alalla, jolla liikevaihto on laskussa ja joka romahtaa alijäämiensä vuoksi ja menettää lopulta kaiken vetovoimansa käyttäjien silmissä, ellei mitään tehdä. En halua mainita mitään tiettyä esimerkkiä, mutta me kaikki tiedämme jäsenvaltioita, joissa julkinen sektori ei enää järjestä asianmukaisesti postipalveluja, joihin käyttäjillä on oikeus.

Jos siis huomenna vahvistamme vapauttamisen viimeisen vaiheen, kilpailu ei ole minulle mikään itsetarkoitus. Kilpailun on oltava jatkossakin käyttäjiä palveleva väline, ja olen iloinen, että Euroopan parlamentin äänestyksessä hyväksymässä tekstissä todetaan nimenomaisesti, että postin jakelu jokaiselle Euroopan unionin kansalaiselle, asuipa hän missä tahansa, on ehdoton periaate. Olen myös iloinen, että tekstissä todetaan nimenomaisesti, että toimijaa, jonka on määrä ottaa yleispalvelu hoitaakseen ja jonka kustannukset näin ollen kasvavat, voidaan rahoittaa sen kilpailijoiden, joita samat velvoitteet eivät koske, toiminnasta perittävillä maksuilla. Toisin sanoen kyseistä toimijaa voidaan rahoittaa tarvittaessa, ja miksipä ei, julkisilla tuilla. Tämäntyyppinen rahoitus on jatkossa laillista, ja jokainen jäsenvaltio voi turvautua siihen. Missä laajuudessa? Tähän kysymykseen meidän on löydettävä vastaus toisessa käsittelyssä ja ennen kuin vapauttaminen tulee voimaan.

Omasta puolestani toistan Euroopan komissiolle esittämäni pyynnön, jonka esitin parlamentin valiokunnassa kirjallisessa kysymyksessä ja johon en ole saanut vastausta: milloin komissio aikoo julkaista suuntaviivat yleispalvelun kustannusten laskemiselle? Parlamentin jäsenten samoin kuin jäsenvaltioiden on tiedettävä, mitkä ovat komission ohjeet sen osalta, minkä se katsoo tai ei katso olevan yleispalveluun osallistumista. Kun kaikki on sanottu ja tehty, tarvitsemme selvyyden tähän asiaan ennen toista käsittelyä, jos aiomme tukea tätä tekstiä jatkossakin.

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Eurooppalainen postiala tuottaa 1 prosentin EU:n BKT:stä, työllistää lähes 3 miljoonaa ihmistä ja vaikuttaa siten välillisesti, perheenjäsenten kautta, noin 5 miljoonaan ihmiseen. PricewaterhouseCoopersin tekemän tutkimuksen mukaan jäsenvaltioiden välillä on valtavia eroja siinä, miten valmistautuneita ne ovat täydelliseen vapauttamiseen. Suurimmassa vaarassa ovat uusien jäsenvaltioiden yleisten postipalvelujen tarjoajat ja alalla työskentelevät.

Nopea vapauttaminen voi aiheuttaa valtiollisille postialan toimijoille huomattavia taloudellisia menetyksiä. Isossa-Britanniassa markkinat avattiin täysimääräisesti 1. tammikuuta 2006, ja vuoden sisällä Royal Mail on menettänyt kilpailun vuoksi liiketoimintaa 2 miljoonan liikekirjeen verran. Lukuisat työpaikat voivat myös vaarantua: esimerkiksi Saksassa, Deutsche Postin johtajan mukaan markkinoiden avaaminen saattaa merkitä jopa 30 000 työpaikan häviämistä siinä tapauksessa, että yritys menettää 20 prosenttia markkinaosuudestaan alle 50 grammaa painavien kirjeiden jakelussa, toisin sanoen palvelussa, jossa sillä on edelleen monopoli.

Ei ole sattumaa, ettei enemmistö Euroopan parlamentin valiokunnista pidä asiaa perusteellisesti pohdittuaan vuotta 2009 hyväksyttävänä ajankohtana markkinoiden täydelliselle avaamiselle vaan ehdottavat sen sijaan myöhempää ajankohtaa, jonka yhteydessä on mainittu vuosi 2013. On selvää, että meidän on tuettava neljän perusvapauden täysimääräistä laajentamista, palveluja koskeva yhteisöperiaate mukaan lukien, mutta ehdoton edellytys tälle on se, että jokaiselle jäsenvaltiolle annetaan riittävästi aikaa ja tarkka aikataulu, jota komissio voi valvoa, teknisellä tasolla tapahtuvaa valmistautumista varten.

Lisäksi totean vapauttamisesta, että vapaan kilpailun turvaamiseksi on hyvin tärkeää, että kaikkia postialan toimijoita koskevat yhdenmukaiset toimintaedellytykset, joilla taataan, että markkinoille tuleviin uusiin toimijoihin voidaan soveltaa yhdenmukaisia laatukriteerejä ja toimintaedellytyksiä. Hyvä Brian Simpson, kiitos erinomaisesta yhteistyöstänne ja siitä, että kuuntelitte uusien jäsenvaltioiden ääntä.

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Hyvä jäsen Ferber, toivon teidän onnistuvan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ruotsin postipalveluja koskenut sääntely purettiin jo vuonna 1993. Kollegoilleni Lichtenbergerille, Wurtzille ja muille epäilijöille sanoisin, että Ruotsi on erinomainen esimerkki avoimista postipalvelumarkkinoista, jotka toimivat. Kaikki tutkimukset osoittavat, että asiakkaat ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Palvelu on parantunut, aukioloajat ovat pidentyneet, ja palvelujen saanti on helpottunut. Pieniä postitoimipaikkoja on nyt 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Niiden belgialaisten Euroopan parlamentin jäsenten, jotka ovat asiasta huolissaan, olisi hyvä muistaa, että Ruotsin pinta-ala on yli 15 kertaa suurempi kuin Belgian. Belgiassa on lähes 350 asukasta neliökilometriä kohden, ja Ruotsissa, jossa pinnanmuodostus on aivan toisenlainen, taas 22. Posti tulee ajallaan myös suorakulmion muotoisessa ja harvaanasutussa kotimaassani, eikä valtion tarvitse varata ylimääräisiä varoja varmistaakseen, että koko maan kattavia palveluja tarjotaan asianmukaisesti.

Uudet ajat edellyttävät uusia ratkaisuja. Älkää pelätkö, ystäväiseni.

Totean lopuksi, että tarkistuksessa 79 on kyse rehellisestä raportoinnista sekä avoimuuden ja selkeyden lisäämisestä, minkä tarkoituksena on ehkäistä epäoikeudenmukaista kilpailua ja ristikkäistukea.

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, minun on hyväksyttävä se, ettei postipalvelujen täydellisen vapauttamisen vastaista taistelua voida enää voittaa neuvostossa tai täällä parlamentissa. Olenkin tyytynyt taistelemaan sen puolesta, että postin hyvin erityislaatuinen tilanne pienessä kotimaassani otetaan huomioon. Markkinamme ovat itse asiassa hyvin houkutteleva saalis ja näin ollen erityisen haluttuja, koska niiden asiakaskunta edustaa 70:tä prosenttia postin volyymista. Tähän vaikuttaa myös se, että asukastiheys on kotimaassani yksi EU:n suurimmista, samoin kuin henkilöä kohden vuodessa käsiteltävien artikkelien – kirjeiden tai pakettien – määrä, joka on 455. Lisäksi työvoimakustannukset ovat yli kaksikertaiset kilpailijoihin nähden historiallisista syistä, joilla ei ole mitään tekemistä postin tehottomuuden kanssa.

Taloudelliset mallit osoittavat, että mikäli postipalvelut vapautetaan täysin, postimme markkinaosuus pienenisi enää vain 4 prosenttiin, ja reilut 940 työpaikkaa häviäisi postialan 1 500 työpaikasta, joista useimpiin ei voida kajota valtion työntekijöiden suojellun aseman vuoksi. Hintoja olisi nostettava viisinkertaisiksi, jotta voidaan rahoittaa 100-prosenttisesti maan alueen kattavien palvelujen kustannukset ja jatkaa postin jakamista viisi kertaa viikossa, mikäli rahoitusta saadaan valtion talousarviosta maksettavista tuista. Yhteensä 36 miljoonalla eurolla ne saattaisivat romuttaa Maastrichtin kriteerit julkisen talouden alijäämän osalta. Näin ollen on myös perusteltua siirtää vapauttamisen määräaikaa vuoteen 2013 kotimaani tapauksessa.

Tämän vuoksi pyydän teitä tukemaan äänestyksessä ryhmäni esittämää tarkistusta 62, jonka ansiosta on mahdollista lieventää täyden vapauttamisen kielteisiä vaikutuksia kotimaassani, ainakin tietyn ajan.

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Ferberiä laadukkaasta mietinnöstä ja myös Brian Simpsonia hänen pyrkimyksistään saavuttaa yksimielisyys markkinoiden avaamisen aikataulun pidentämisestä ja yleispalvelun toiminnan ja rahoituksen turvaamisesta.

Postipalvelujen vapauttamisen viimeisestä vaiheesta oli pitkä matka kilpailukykyisiin markkinoihin, joilla kuluttajat, työntekijät ja yritykset hyötyvät eniten. Komission ehdotuksessa valittu tie ei antanut riittäviä takeita palvelun yleisyydestä eikä selventänyt tapaa, jolla se rahoitettaisiin. Tuin näin ollen Brian Simpsonia siinä, että komission on esitettävä tutkimuksia kansallisissa suunnitelmissa toteutettavien julkisen palvelun velvoitteiden kustannuksista ja yleispalvelun rahoitusta koskevista säännöistä, jotka mukautetaan jäsenvaltioiden ja niiden alueiden erilaisiin ominaispiirteisiin, mukaan lukien erittäin syrjäiset alueet, joilla tällaisten palvelujen kustannukset ovat yleensä korkeammat.

Alle 50 gramman lähetyksiä koskevien postipalvelujen avaaminen etenee vasta, kun komissio on antanut hyväksyntänsä. Tämän vuoksi tuen kompromissia, jossa vapauttamisen ajankohdaksi vahvistetaan joulukuu 2010, tai uusien jäsenvaltioiden osalta joulukuu 2012, tai joulukuu 2011, joka olisi mielestäni paras vaihtoehto kaikille.

Olen myös samaa mieltä muista mahdollisuuksista, joita on esitetty täysistunnossa käsiteltävinä olevissa tarkistuksissa, sillä avaaminen olisi huono asia työllisyydelle, kasvulle ja yleispalvelun ylläpitämiselle, ellei julkisia palveluja ja niiden toimintaa turvata. Toistan kuitenkin, että uuden päivämäärän hyväksyminen huomisessa äänestyksessä esityksen pohjalta, joka saattaa aiheuttaa muutamia täydentäviä muutoksia, on hyvin tärkeää näiden palvelujen kehittymisen kannalta.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, "Postimiehellä on jokaiselle jotain", kuten Australian postipalvelua mainostetaan. Samaa voidaan sanoa Ferberin mietinnöstä. Alan vapauttaminen tarjoaa jokaiselle jotain, jos se hoidetaan asianmukaisesti ja jos taataan, että tarjotut palvelut ovat kaikkien saatavilla, posti jaetaan säännöllisesti myös Alpeilla eikä vain teollistuneilla alueilla, työntekijöillä on hyvät ja turvalliset työolot ja että yleispalvelua rahoitetaan myös niillä alueilla, joilla yleispalvelu ei ole erityisen kannattavaa.

Ferberin mietintö tarjoaa nykyisessä muodossaan hyviä vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, mikä tarkoittaa järkeviä säännöksiä postipalvelujen, niiden työntekijöiden ja ennen kaikkia asiakkaiden kannalta. Tällä mietinnöllä varmistamme, että EU tarjoaa jokaiselle jotain!

  Nicole Fontaine (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, emme voi korostaa riittävästi sitä, että olemme nyt laatimassa postipalveluja koskevaa lainsäädäntöä lähes 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle. Näin ollen meidän on osoitettava sekä taloudellista tahtoa että viisautta ja arvioitava asianmukaisesti vaikutusta, joka päätöksillämme on tähän erittäin suureen ja maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneeseen väestöön.

Tarvitsemme taloudellista tahtoa, koska periaate kaikkien taloudellisten toimintojen asteittaisesta avaamisesta kilpailulle on erottamaton osa sisärajattomien sisämarkkinoiden käsitettä. Se on lisäksi ollut osa EY:n perustamissopimusta vuodesta 1957 lähtien ja on hyödyllinen monessa suhteessa, kuten Christine de Veyrac on aivan oikein todennut. Komission velvollisuus on toimia siten, että tämä perusperiaate pannaan täytäntöön harjoittamatta asiaankuulumatonta protektionismia, mikä on myös komissiolle kunniaksi.

Tarvitaan kuitenkin myös viisautta, koska EU:n ensimmäinen tavoite on, kuten EY:n perustamissopimuksessa todetaan, Euroopan kansojen yhä läheisempi liitto, ei siis vain Euroopan valtioiden. Jotta EU voi mennä eteenpäin, sen kansojen on pidettävä unionia myönteisenä asiana eikä vain jälleen uutena rajoitteena, jolla ei ole selvää oikeutusta heidän silmissään.

Annan tunnustusta esittelijällemme Ferberille hänen suuresta valppaudestaan koko tämän pitkähkön prosessin ajan sekä lausuntojen valmistelijoille, erityisesti oman teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntamme lausunnon valmistelijalle Hannes Swobodalle. Toivon huomisen äänestyksen olevan yhdenmukainen Eurooppa-neuvoston äskettäisen kokouksen kanssa ja esimerkillinen tässä suhteessa. Tulevassa yksinkertaistetussa sopimuksessa, josta valtioiden tai hallitusten päämiehet yksimielisesti päättävät, määritellään todellakin kilpailu uudelleen EU:n välineeksi eikä tavoitteeksi. Sopimuksessa tehdään kansalaisten suojelusta EU:n tavoite. Siinä näin ollen muistutetaan, että vapaan kilpailun yleisperiaate on etusijalla yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen erityisyyteen nähden.

Tämä on erinomainen etenemissuunnitelma, koska kuten on todettu useaan otteeseen, postipalvelujen laadun takaaminen on erityisen arkaluonteinen aihe kansalaisille kaikilla jäsenvaltioidemme maantieteellisillä alueilla, koska se vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen elämäänsä päivittäin. Vaikka asioiden onkin muututtava, meidän on tehtävä tarvittavat muutokset maltillisesti ja omantuntomme mukaan.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa katson, että jäsen Ferberin ehdottama kompromissi on tasapainoinen, ja kehotan kollegoitani luopumaan kaikenlaisesta dogmaattisuudesta ja äänestämään kompromissin puolesta.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia parlamentin jäseniä heidän huomautuksistaan. Äänestyksensä myötä parlamentti ottaa selkeän ja vankan kannan. Tämän pitäisi motivoida neuvostoa pääsemään nopeasti sopimukseen.

Sallikaa minun näin keskustelun päätteeksi korostaa muutamia keskeisiä näkökohtia. Monet jäsenet ottivat esille pääasiallisena haasteena yleispalvelun rahoittamisen. Meidän on syytä muistaa, että jäsenvaltioiden tilanteet vaihtelevat suuresti ja ettei yleispalvelulla ole välttämättä mitään nettohintaa. Näin ollen kolmannessa postidirektiivissä on taattava mahdollisimman suuri joustavuus mahdollisen epäoikeudenmukaisen taakan jakamiseksi tai korvausmekanismien järjestämiseksi. Tarkistuksilla ei nähdäksemme pyritä muuttamaan tätä lähestymistapaa.

Komissio panee myös merkille tarkistukset, jotka liittyvät markkinoiden täydellisen avaamisen ajankohtaan. Tämä kysymys on myös olennainen neuvoston kanssa käytävissä keskusteluissa. Jotkin jäsenvaltiot haluavat lisäaikaa, toiset jäsenvaltiot ovat jo avanneet markkinansa tai tekevät niin ennen vuotta 2009, ja merkittävä osa jäsenvaltioista kannattaa komission ehdotusta tässä suhteessa.

Parlamentti ehdotti, että komissiota pyydettäisiin lisäksi antamaan apua ja ohjeita tämän direktiivin täytäntöönpanossa sen voimaantulon jälkeen mutta ennen 1. tammikuuta 2009. Komissio on aina ollut valmis auttamaan jäsenvaltioita ja on tehnyt näin monissa yhteyksissä. Se on kuitenkin toiminut tässä yhteydessä itsenäisesti, mikä on erityisen tärkeää sille EY:n perustamissopimuksen VI osastossa annetun vastuun yhteydessä, kuten parlamentin jäsenet ymmärtänevät. Joten saanen sanoa selvästi, että komissio ei jätä jäsenvaltioita yksin sen jälkeen, kun lainsäätäjä on hyväksynyt tämän tärkeän direktiivin.

Komissio haluaa, että postipalvelujen sisämarkkinoista tulee menestys. Haluamme tätä asiakkaiden ja toiminnanharjoittajien sekä niiden useiden tuhansien postin palveluksessa työskentelevien henkilöiden vuoksi, jotka varmistavat, että posti on yksi arvostetuimmista palveluistamme. Komissio tekee toimivaltansa rajoissa kaiken voitavansa myötävaikuttaakseen tähän.

Käsiteltävänä on suuri määrä tarkistuksia. Olen järjestänyt niin, että yleiskatsaus komission kannasta tarkistuksiin toimitetaan parlamentin yksiköille istuntoselostuksiin sisällyttämistä varten⁽¹⁾. Haluan vielä kerran kiittää esittelijä Ferberiä ja korostaa tämän arkaluonteisen ja tärkeän asiakirjan eteenpäin viemisen merkitystä.

Komission kanta parlamentin tarkistuksiin

A. Tarkistukset, jotka komissio voi hyväksyä, voi hyväksyä periaatteessa tai osittain ja/tai voi hyväksyä, edellyttäen että ne muotoillaan uudelleen:

1, 2, 3, 4, 8, 9, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 20, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 35, 37, 39, 41, 44, 46, 47, 49, 51, 52, 53, 55, 56, 60, 63, 65, 75, 76, 79, 80, 82, 83

B. Tarkistukset, joita komissio ei voi hyväksyä:

5, 6, 7, 10, 19, 21, 22, 23,24, 34, 36, 38, 40, 42, 43, 45, 48, 50, 54, 57, 58, 59, 61, 62, 64, 66, 67, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 77, 78, 81, 84

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna keskiviikkona.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), în scris. – Apreciez ca extrem de favorabila sustinerea Parlamentului European pentru diversificarea activitatii operatorilor poştali prin furnizarea de servicii ale societăţii informaţionale, amendament la care ţin pentru că asigură atât supravieţuirea operatorilor tradiţionali de poştă în era digitală, cât şi posibile surse alternative de finanţare pentru serviciul universal.

Am convingerea că cel mai important factor de progres este concurenţa, aceasta conducand la o mai bună calitate a serviciilor şi la preţuri mai mici.

În România legislaţia prevedea deja data de 1 ianuarie 2009 pentru eliminarea zonei rezervate, iar în unele state membre liberalizarea totală a avut deja loc.

Textul aprobat de Parlament este un text de compromis care permite liberalizarea totală a serviciilor poştale, dar dă dovadă de solidaritate cu statele care au nevoie de mai mult timp pentru acest proces. Directiva propune şi solutii pentru finanţarea serviciului universal, fara însă să fixeze o modalitate de calculare a costurilor. Asteptam solutia Comisiei pana in septembrie.

Este esenţial ca serviciile poştale să fi accesibile şi disponibile chiar şi într-un cătun cu doar câteva familii, situat în vârf de munte sau pe o insulă, iar calitatea locurilor de munca din domeniul serviciilor postale sa fie asigurata si dupa deschiderea totala a pietei.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen McCreevy huomautti aivan oikein, että tämä on tärkeä eurooppalainen säädös. Hän myös kehotti neuvostoa ottamaan nämä ehdotukset asianmukaisesti ohjenuorakseen. Valitettavasti neuvosto ei ole läsnä tämän tärkeän lainsäädäntöasian käsittelyssä. Olisi ehkä hyvä ajatus kertoa portugalilaisille, että tänään on jo heinäkuun 10. päivä ja että Portugali on toiminut neuvoston puheenjohtajana 1. heinäkuuta lähtien.

  Puhemies. – Kiitos puheenvuorostanne, lähetämme sähkeen Lissaboniin.

(1) Ks. alla.