Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 10. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

10. Äänestysselitykset

– Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0216/2007)

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. – (DE) Vastoin eräiden käsityksiä Kiova ei suinkaan ole edennyt kovin pitkälle matkallaan Brysseliin. Yksiselitteinen irtautuminen Moskovasta – tätä Lukašenka on jo jonkin aikaa näyttänyt valmistelevan – johtaisi seurauksiin erityisesti öljy- ja kaasutoimitusten osalta. Vähäisinkin epävakaus alalla vaikuttaisi myös Euroopan unioniin.

Vaikka viimeisin laajentumiskierros on ajanut meidät voimavarojemme äärirajoille, on edelleen ratkaisematta, ryhdymmekö kunnioittamaan Venäjän valtaa entisillä neuvostoalueilla vai jäljittelemmekö edelleen sokeasti Yhdysvaltoja, joka pyrkii laajentamaan vaikutuspiiriään Itä-Eurooppaan. Naapuruussuhteiden syventäminen Ukrainan kanssa on etujemme mukaista huolimatta siitä, että seurauksena on edestakaista liikehdintää ja poliittisia jännitteitä Ukrainassa. Luottamusta herättävän viisumirajoitusten höllentämisen ohella on kuitenkin varmistettava, että vanha skandaali selvitetään täydellisesti ja ettei järjestelmää käytetä jatkossa väärin.

– Jean-Marie Cavadan mietintö (A6-0265/2007)

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Bulgarian ja Romanian vuoden 2005 liittymissopimusten nojalla luotiin yksinkertaistettu järjestelmä, jonka myötä valtioille taattiin liittyminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklassa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 293 artiklassa määrättyihin yleissopimuksiin ja pöytäkirjoihin ilman, että niiden on neuvoteltava tai päätettävä erityisistä kyseisiä yleissopimuksia koskevista liittymispöytäkirjoista. Tämä kevensi sitä valtavaa byrokratiaa, joka aiheutuisi 27 jäsenvaltiossa suoritettavasta ratifioinnista.

Liitteessä luetellaan seitsemän oikeus- ja sisäasioihin liittyvää yleissopimusta ja pöytäkirjaa, joissa nykyinen yleissopimus mainitaan.

Suhtaudun myönteisesti aloitteeseen vähentää yhteisön byrokratiaa ja vastaaviin yksinkertaisiin kysymyksiin kuluvaa ylenmääräistä aikaa.

Kannatankin neuvoston päätöstä määrittää määräpäivä, johon mennessä Bulgarian ja Romanian on pantava täytäntöön 26. heinäkuuta 1995 tehty yleissopimus tietokonejärjestelmien käytöstä tullialalla sekä siihen liittyvät käytännöt.

– Genowefa Grabowskan mietintö (A6-0260/2007)

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – (PL) Puollan äänestyksessä Grabowskin mietintöä Bulgarian ja Romanian liittymisestä 26. heinäkuuta 1995 tehtyyn Europol-yleissopimukseen.

Bulgarian ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen mukaan valtiot voivat liittyä yleissopimuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti. Erityisiä liittymispöytäkirjoja, jotka pitäisi myös ratifioida kaikissa yhteisön jäsenvaltioissa, ei tämän vuoksi tarvitse neuvotella eikä laatia. Riittää, että neuvosto tekee parlamenttia kuultuaan päätöksen, jolla määritetään Europol-yleissopimuksen ja tarvittavien pöytäkirjojen voimantulopäivä.

Neuvoston on otettava huomioon myös kolmen pöytäkirjan uudet voimaantuloa koskevat määräajat. Pöytäkirjat on allekirjoitettu 30. marraskuuta 2000, 28. marraskuuta 2002 ja 27. marraskuuta 2003.

– Alexander Stubbin mietintö (A6-0215/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä kollegani Stubbin laatimaa ensiluokkaista mietintöä komission, parlamentin ja neuvoston käännösmenoja koskevasta tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta. Olen tyytyväinen, että saatoin esittää tarkistuksen, jossa paheksun sitä, että yhä useammat asiakirjat ja tiedonannot – jopa kompromissitarkistukset, kun niistä äänestetään valiokunnissa – ja esimerkiksi mietintöjen liitteet toimitetaan vain yhdellä kielellä. Tämä toimintatapa sotii Euroopan unionin demokraattisen toimintamallin ylläpitämistä vastaan, sillä unioniin kuuluu lukuisia erilaisista kulttuuri- ja kielitaustoista olevia kansoja. Toimintamallimme voi olla käyttökelpoinen myös muualla maailmassa, erityisesti Välimeren alueella, ja meidän on kunnioitettava täysimääräistä kielten käyttöä. Olen pahoillani siitä, etteivät toimeni riittäneet estämään sitä, että mietinnössä rohkaistaan Euroopan parlamentin valiokuntia ja valtuuskuntia julkaisemaan tekstit ainoastaan varsinaisten jäsenten ja varajäsenten äidinkielillä ja että siinä esitetään vaatimus muiden kieliversioiden toimittamisesta pyynnöstä. Jälkimmäinen rajoitus johtaa siihen, että jäseniltä riistetään mahdollisuus seurata työtä, jota tehdään muissa valiokunnissa kuin niissä, joiden jäseniä he ovat.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden virallisten kielten kunnioittaminen on kirjattu perussopimuksiin. Ajatusta joidenkin käännösten tarpeettomuudesta ollaan kuitenkin lietsomassa taloudellisista syistä ja vetoamalla siihen, että on tarpeen määrittää painopisteitä ja rajoituksia, jotka koskevat esimerkiksi asiakirjojen kokoa. Emme hyväksy näitä suuntaviivoja, sillä ne sotivat monikielisyyden kunnioittamista vastaan.

Toistammekin vastustavamme jyrkästi kaikkia toimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa minkä tahansa Euroopan unionin virallisen kielen (ja työkielen) käyttöä korkeiden kustannusten vuoksi. Kuten oikea-aikaisesti huomautimme, esimerkkinä tällaisista toimista ovat nykyiset ehdot, joissa määritetään EU:n ja AKT-maiden parlamentaarisissa yleiskokouksissa käytettävät kielet ja joilla portugalin kielen käytöstä tehdään mahdotonta. Kyse on syrjinnästä.

Paheksumme myös tulkkien ja kääntäjien määrän vähentämistä talousarvioon liittyvien erheellisten perustelujen nojalla ja tuomitsemme kaikki toimet heidän työolojensa kyseenalaistamiseksi tai heikentämiseksi parlamentissa, komissiossa tai neuvostossa. Viittaan näiden palvelujen ulkoistamiseen – palvelujen, jotka ovat välttämättömiä paitsi näiden toimielinten asianmukaisen toiminnan kannalta myös sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden kansalaisilla on pääsy asiaankuuluviin tietoihin omalla kielellään.

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Äänestimme tänään tyhjää jäsen Stubbin laatimasta mietinnöstä, sillä olemme huolissamme siitä, että termiä "hallittu täydellinen monikielisyys" voitaisiin käyttää rajaamaan iirin kielen puhujille tarkoitetun kirjallisen aineiston määrää verrattuna muiden virallisten kielten ja työkielten puhujien aineistoon. Tällä hetkellä sellaisia palveluja, jotka voitaisiin tarjota iiriksi, ei tarjota kyseisellä kielellä, sillä Euroopan parlamentin hallinto ei osoita mitään halua tämän toteuttamiseksi. Tällaiset tarpeettomat rajoitukset, jotka koskevat iirin kielen käyttöä työkielenä, on poistettava.

Pidämme myönteisinä joitakin Stubbin mietinnön ehdotuksia, jotka koskevat monikielisyyden kunnioittamista, laadun valvontaa, käyttäjien tyytyväisyyttä, käännösmuistijärjestelmiä ja yhteistä terminologiatietokantaa.

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. – (DE) Meidän on syytä tarkastella yksityiskohtaisesti tilintarkastustuomioistuimen esittämää kritiikkiä, jonka mukaan 25 prosentin nousua käännöskustannuksissa ei voida selittää yksinomaan sillä, että virallisten kielten määrä on noussut 11:stä 21:een. Tässä yhteydessä on syytä harkita, olisiko hyödyllistä eritellä käännöskustannukset jatkossa kohdekielittäin, jolloin tarvetta, kysyntää ja käännöstuloksia voitaisiin arvioida nykyistä paremmin. Tarvitsemme myös strategian käynnissä olevia jäsenyysneuvotteluja varten, sillä jos yksistään Makedonialla on kuusi virallista kieltä, meillä on pian oma Baabelin tornimme.

Kun kaikki tieto on saatavilla, saamme selville mahdollisen järkevän säästöpotentiaalin. Tätä tarkastusta ei saa kuitenkaan käyttää väärin niin, että entistä useammat EU:n tärkeistä asiakirjoista luokitellaan "työasiakirjoiksi" tai "liitteiksi", jotta voidaan välttää niiden kääntäminen kokonaisuudessaan. Erityisesti on vahvistettava saksan kielen asemaa, sillä kyse on EU:n eniten puhutusta äidinkielestä ja toiseksi tärkeimmästä vieraasta kielestä.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Stubbin mietinnön puolesta, sillä yhdyn sen ydinajatukseen.

Toimintamme on perustuttava jatkossakin täydelliseen monikielisyyteen, jonka taustalla on kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuuden periaate ja joka edistää parasta mahdollista viestintää ja demokratiaa. Samalla meidän on kuitenkin pidettävä huolellisesti silmällä kustannuksia, sillä jos näin ei tehdä, saatamme menettää yhteiskunnan tuen toimielimemme monikielisyydelle.

– Jan Mulderin mietintö (A6-0275/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä kollegani Mulderin mietintöä yhteisön lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten vähentämisestä. Meidän on tuettava ja valvottava Euroopan komission lainsäädännön parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista. Hyödyttömät hallintokustannukset ovat oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvien yhteiskuntiemme vitsaus, eivätkä valtiot aina huomaa, että lainsäädännön kärsimä inflaatio heikentää sen arvostusta. Eurooppalaiset eivät nimittäin noudata hyödyttömiä ja kalliita sääntöjä. Ei ole harhakuvitelmaa ennustaa, että hallintokustannuksia voidaan vähentää 25 prosenttia vuoteen 2013 mennessä, kunhan analysoimme perusteellisesti, mistä on kyse, ja pidämme mielessämme, että valheeseen perustuva talous voi käydä paljon totuudenmukaista kalliimmaksi.

Kaikki tietävät, että keskinkertaisuus on pitkällä aikavälillä paljon kalliimpaa kuin laatu. Jos meidän on jatkuvasti taisteltava kaikkia hyödyttömiä lakeja ja niihin liittyviä hallintokustannuksia vastaan, meidän on varmistettava, että sääntelemme taloudellista toimintaa huolellisesti ja harkiten, kuluttajien ja tuottajien etujen nimissä.

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. – (DE) Jos jatkamme uusien EU:n virastojen loihtimista vain kansallisen herkkänahkaisuuden lievittämiseksi ja jos niiden tehtävät ovat jatkossakin päällekkäisiä, meidän ei todellakaan tarvitse ihmetellä yhä äänekkäämpää arvostelua, joka kohdistuu lisääntyvään byrokratiaan, estottomaan virastopelleilyyn ja tarpeettomien työpaikkojen luomiseen. Kansalaisystävällisyyteen tarvitaan muutakin kuin sähköistä hallintoa ja vastaavia julkisuustemppuja, ja meidän on vältettävä ja vähennettävä päällekkäisyyttä.

Meidän on myös hyödynnettävä olemassa oleva säästöpotentiaali, johon lukeutuvat parlamentin toimipaikkojen vähentäminen yhteen, kulujen arvioiminen todellisten kustannusten pohjalta, huippulaadukas petostentorjuntajärjestelmä sekä epäasianmukaisesti maksettujen tukien todellinen takaisinperintä – puhumattakaan niistä miljoonista, jotka voidaan säästää tyrkyttämättä laajentumisia haluttomille kansalaisille. EU:n ei pidä missään tapauksessa noudattaa niiden jäsenvaltioiden esimerkkiä, joissa hallintoon otetaan mukaan yhä enemmän maahanmuuttajia. Tämä aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa eurooppalaisen identiteetin luomiselle ja kehittämiselle.

– Diana Wallisin mietintö (A6-0257/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä kollegani Wallisin mietintöä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusluonnokseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II). Tämä äärimmäisen monitahoinen asia on askel kohti jäsenvaltioiden sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyvien lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamista, joka koskee esimerkiksi liikenneonnettomuuksien, vilpillisen kilpailun, ympäristövahinkojen, kunnianloukkausten ja yleisemmin henkilökohtaisten oikeuksien loukkaamisen seurauksia.

Kaiken kaikkiaan jäsenvaltiot eivät ole kuulleet riittävästi Euroopan parlamenttia, ja lukemattomilla tutkimuksilla ja kertomuksilla, joissa on määrä punnita tämän sopimuksen seurauksia, on ratkaiseva merkitys palatessamme tähän tärkeään asiaan. Miten voimme esimerkiksi liikenneonnettomuuksien sattuessa tyytyä noudattamaan onnettomuusmaan lainsäädäntöä uhrin oman asuinmaan lainsäädännön sijaan ja olemmeko varmoja, että tämän asetuksen johdanto-osan kappaleet itsessään tekevät vahinkojen arvioinnista pakollista tuomioistuimille? Miten aiomme hallita kunnianloukkauksia globalisoituneessa ja aineettomaksi muuttuneessa lehdistössä? Esimerkkejä on loputtomiin. Edessämme on vielä huomattavasti työtä näiden kysymysten parissa.

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Haluan kiittää esittelijää tasapainoisesta tekstistä, jota hän meille ehdottaa. Tekstin tarkoituksena on laatia yhdenmukainen oikeudellinen kehys kansainvälisen siviililainsäädännön ja yhteisön muiden välineiden suhteille.

Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan asetuksen ("Rooma II") tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainvalintasäännöt. Näissä säännöissä määritetään laki, jota sovelletaan sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka koskevat esimerkiksi liikenneonnettomuuksia, tuotevastuuta, vilpillistä kilpailua ja ympäristövahinkoja.

Kannatamme periaatetta lainvalintaa koskevien vakiosääntöjen hyväksymisestä, mutta pitäkäämme mielessä, että näiden sääntöjen on oltava tarpeeksi selvät ja täsmälliset. Näin ei ollut lehdistössä esitettyjä kunnianloukkauksia koskevien kiistanalaisten säännösten osalta. Ilmaisun- ja lehdistönvapautta on suojeltava, ja niitä on voitava käyttää täysimääräisesti. Koska toimituksellisesta riippumattomuudesta ei ole tältä osin annettu sääntöjä, oli järkevää sulkea Rooma II -lainsäädännön ulkopuolelle säännökset, jotka koskevat henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamista lehdistössä.

Tästä syystä äänestämme mietinnön puolesta.

– Antonios Trakatellisin mietintö (A6-0184/2007)

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen hyvin tyytyväinen, että neuvoston kanssa neuvoteltu toista terveysalan yhteisön toimintaohjelmaa 2007–2013 koskeva kompromissi hyväksyttiin.

Euroopan unioni ei enää selviä ilman yhteistä terveysalan toimintaohjelmaa, jota rahoitetaan julkisista varoista. On valitettavaa, että määrärahoja on supistettu. Tarvitaan lukuisia investointeja, ennen kuin käytössämme ovat tarvittavat ennalta ehkäisevät ja tekniset resurssit. Ehkäisevä työ on parempi vaihtoehto kuin hoito, ja riittävä tieto elintavoista tai terveellisemmästä ruokavaliosta on perusedellytys, jotta vakavista sairauksista johtuvaa kuolleisuutta voidaan vähentää. On myös välttämätöntä saada tekniset ratkaisut yleisesti saataville hätätilanteita varten. Defibrillaattorien yleistyminen on yksi monista esimerkeistä.

Terveydessä ei kuitenkaan ole kysymys vain numeroista. Se on ennen kaikkea jokaisen oma etu. Keskeistä on saada potilaat ottamaan nykyistä enemmän vastuuta. Selkeiden ja sovellettavissa olevien säännösten luominen koko Euroopan unionin alueelle on epäilemättä paras keino edistää tätä asiaa tulevaisuudessa.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Toimintasuunnitelmassa, jota on ehdotettu Euroopan unionin neuvoston yhteiseksi kannaksi, ei pyritä suojelemaan ja parantamaan kansanterveyttä vaan hallitsemaan siinä ilmeneviä ongelmia, laajentamaan terveydenhuoltopalvelujen kaupallistumista ja yksityistämistä sekä auttamaan yksityisiä yritysryhmiä tunkeutumaan tuottavalle pääomasektorille.

Valtion vastuuta ja velvollisuutta suojella ja parantaa kansanterveyttä siirretään paikallisille viranomaisille, kansalaisjärjestöille ja kansalaisyhteiskunnalle, samalla kun henkilökohtaista vastuuta peräänkuulutetaan kansanterveyden määräävänä perustekijänä.

Terveydenhuollon kapitalistiset rakenneuudistukset liittyvät Euroopan unionin yleiseen työväenluokan vastaiseen politiikkaan, heikentyviin vakuutusehtoihin ja työntekijöiden nostettuun eläkeikään. Vastustamme voimakkaasti työväestön etujen vastaisia ehdotuksia, jotka sisältyvät yhteisön terveydenhuollon toimintasuunnitelmaan.

Kreikan kommunistipuolue puolustaa yksinomaan sellaisia terveydenhuolto- ja hyvinvointipalveluja, jotka vastaavat työläisperheiden nykytarpeita.

– María Sornosa Martínezin mietintö (A6-0218/2007)

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen täällä aivan keskellä. Haluan esittää lyhyen huomion elohopean käytön vähentämisestä, jota kaikki puoltavat. Kyseessä on hyvä asia, sillä elohopean käytöstä on luovuttu monilla aloilla ja se on korvattava muilla aineilla. Elohopean käytön täydellinen kieltäminen perinteisissä esineissä, kuten elohopeaa sisältävissä ilmapuntareissa, menee mielestämme kuitenkin liian pitkälle.

Vierailin äskettäin Belgian Leopoldsburgissa sijaitsevassa Dingens-yrityksessä, jossa on jo vuosikymmenten ajan todistettu, että elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita voidaan valmistaa kestävällä ja ekologisesti vastuullisella tavalla. Perinteisillä ilmapuntareilla on lisäksi rajattoman pitkä käyttöikä toisin kuin niiden digitaalisilla seuraajilla, jotka toimivat paristoilla ja kuluttavat siten energiaa. Koska perinteisten ilmapuntarien valmistajat ovat perehtyneet näiden laitteiden kestävään ylläpitoon, ilmapuntareiden elohopea ei enää päädy jätteiden sekaan.

Vetoan siksi komissioon – tämä on viimeinen kommenttini – ja kaikkiin asianosaisiin, jotta he välittäisivät tässä vaiheessa viestiä kyseiselle alalle ja antaisivat kaksi vuotta kestäneen arvioinnin vuoksi elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita koskevalle perustellulle erikoistilanteelle sille kuuluvan huomion niin, että nämä tuotteet voivat jatkossakin kuulua vapautusjärjestelyn piirin.

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Kiitos, arvoisa puhemies. Äänestin tarkistusten 1 ja 2 puolesta, sillä mielestäni perinteisten ilmapuntarien valmistuksen on oltava mahdollista jatkossakin. Vastustan Euroopan unionin kaikenlaista asioihin sekaantumista, jonka vuoksi paitsi perinteiset tavat ja tuotantomenetelmät myös työllisyys kärsivät.

Kysymys on sitä paitsi paljolti siitä, olisiko elohopeaa sisältävien ilmapuntarien kielto tehokas toimenpide. Elohopean muut käyttömuodot ovat paljon laajamittaisempia ja ongelmallisempia kuin ilmapuntarien valmistus. Elohopeaa sisältävissä ilmapuntareissa ei myöskään tarvita paristoja, joten niiden käyttöikä on rajaton.

Parlamenttimme on jälleen kerran haaskannut mahdollisuuden ottaa erityistilanne huomioon eli tunnustaa, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on keskeinen asema taloudessamme ja EU:ssa. Viimeinen asia, mitä nämä pk-yritykset kaipaavat, on unionin häiritsevän sekaantumisen lisääntyminen.

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tarkistusten puolesta, jotta mittalaitteet voitaisiin sulkea tämän liian määräävän lainsäädännön ulkopuolelle, ja koska tarkistukset eivät menneet läpi, äänestin mietintöä vastaan.

Kieltämällä elohopeaa sisältävät laitteet kauttaaltaan tuhotaan eräs Yhdistyneen kuningaskunnan pitkäaikaisista käsityöaloista. Tämä on tulosta Brysselin pakonomaisesta sekaantumisesta asioihin paljon suuremmassa määrin kuin olisi tarpeen tai järkevää.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatan tätä viisasta päätöstä, joka liittyy neuvoston yhteiseen kantaan, johon on sisällytetty useimmat Euroopan parlamentin hyväksymät tarkistukset. Suurin ero parlamentin ja neuvoston kantojen välillä koskee elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita ja täytäntöön pantavia poikkeuksia sikäli, että kielto, joka otettaisiin käyttöön, koskisi vain uusia elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita, sillä olemassa olevia ilmapuntareita voi aina myydä eteenpäin, korjata ja huoltaa.

Kun otetaan huomioon elohopean erittäin haitalliset ominaisuudet ja elohopean paljon suuremmat määrät perinteisissä ilmapuntareissa verrattuna esimerkiksi kuumemittareihin, neuvoston ehdottama ratkaisu tilapäisen poikkeuksen myöntämisestä on tasapainoinen kompromissi: tarkoituksena on todellakin myöntää tilapäinen poikkeus, jotta perinteisten ilmapuntarien valmistajat ehtivät sopeutua uusiin järjestelyihin.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että hyväksymme Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista.

Kannatan sitä, että elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinointia suurelle yleisölle rajoitetaan. Ranskassa nämä mittalaitteet on kielletty jo vuonna 1998.

Parlamentin hyväksymässä neuvoston yhteisessä kannassa on saavutettu tasapaino, jonka avulla voidaan vähentää elohopean päätymistä ympäristöön ja sallia siirtymäkausi tietyille tuotteille, kuten perinteisille ilmapuntareille. Kahden vuoden siirtymäkausi direktiivin voimaantulosta lähtien antaa asianosaisille teollisuudenaloille mahdollisuuden kehittää teknologiaa, jonka avulla tuotetaan elohopeaa sisältämättömiä laitteita.

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Olen tyrmistynyt siitä, että annamme yhä lainsäädäntöä, jolla vaarannetaan työpaikkoja ja josta ei ole mitään todellista hyötyä ympäristön kannalta. Yhdistyneen kuningaskunnan, kuten myös muiden jäsenvaltioiden, ilmapuntariteollisuus on perinteinen elinkeino, jota on harjoitettu vuosisatojen ajan. On epäilemättä tärkeää, että elohopean käyttöä valvotaan asianmukaisesti, ja viime vuosina olemmekin edistyneet huomattavasti tällä saralla, esimerkiksi säilytykseen ja vientiin liittyvissä asioissa. Pitäisi kuitenkin olla mahdollista turvata perinteinen ilmapuntarien valmistus varmistamalla esimerkiksi asianmukaisten turvallisuusvaroitusten käyttö. Pitkäaikaista käsityöammattia ei tarvitse tuhota ainoastaan sen takia, että on helpompaa soveltaa kaikkiin samanlaisia lakeja. Sosiaalinen Eurooppa ei ole minkään arvoinen, jos se tarkoittaa työpaikkojen menetyksiä perinteisillä käsityöaloilla.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, elohopea on vaarallinen tuote, jota on käsiteltävä asian vaatimalla varovaisuudella. Kenelläkään tässä parlamentissa ei ole mitään epäilyksiä tämän suhteen. Valitettavasti parlamentti on vienyt tämän näkemyksen naurettavan pitkälle Sornosa Martínezin laatimasta mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä, mitä pahoittelen suuresti.

Pitämällä tiukasti kiinni perinteisten ilmapuntarien valmistuksen täydellisestä kieltämisestä komissio, jota parlamentin enemmistö tänään tukee, on antanut kuoliniskun alalle, jolla on 360 vuoden perinteet Euroopassa. Asian tekee vielä pahemmaksi se, että kaikkien Euroopan unionin ilmapuntarivalmistajien osuus vuosittaisesta elohopean – joka muuten kierrätetään sataprosenttisesti – kulutuksesta on vain muutamia prosentin kymmenesosia. Päätöstämme ei tänään selvästikään ohjaa terve järki.

– Asa Westlundin mietintö (A6-0153/2007)

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Jäsen Westlundin mietintöjä koskevissa äänestyksissä ei ole kyse ainoastaan siitä, mitä elintarvikelisäaineita saa käyttää. Niissä on ensisijaisesti kyse siitä, kuka tekee elintarvikelisäaineita koskevat päätökset yksittäisissä asioissa.

Toisin kuin esittelijä, me Ruotsin konservatiivit emme ole sitä mieltä, että Euroopan parlamentin pitäisi arvioida yksittäisiä elintarvikelisäaineita ja tehdä niiden hyväksymistä koskevia päätöksiä esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien perusteella kuin yksittäisten elintarvikelisäaineiden mahdolliset riskit allergisille ihmisille. Tämä olisi vain sellaisten tärkeiden asioiden politisointia, joita koskevat päätökset pitäisi tehdä tieteellisin perustein ja asianmukaisella viranomaistasolla. Vastustamme tämän vuoksi ehdotusta parlamentin yhteispäätösmenettelyyn perustuvan toimivallan lisäämisestä.

Tämän vuoksi olemme äänestäneet tämänpäiväisessä äänestyksessä kohtuuttoman yksityiskohtaisia asetuksia vastaan.

– Asa Westlundin mietintö (A6-0154/2007)

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa komission jäsen, kannatin nykyistä joustavampaa elintarvikelisäaineiden hyväksymistä. Komission pitäisi tarkastella erityisesti näiden lisäaineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Haluan kiinnittää huomionne suureen joukkoon allergisia ihmisiä, joiden on noudatettava gluteenitonta ruokavaliota. Erikoistuotteiden lisäksi he ostavat tavallisia elintarvikkeita, jotka eivät normaalisti sisällä gluteenia. Lisäaineet on ilmoitettava merkinnöissä selvästi, jottei kuluttajia johdeta harhaan. Tuotteiden valmistajat ja valvojat jättävät usein huomiotta sen, että kaikkien tuotteiden merkinnöissä on selvästi ilmoitettava, sisältääkö tuote gluteiinia. Tilastojen valossa ruoka-aineallergioista kärsivät eurooppalaiset eivät valitettavasti saa riittävästi tietoa ostaessaan tuotteita, jolloin heillä joko on vähemmän valinnanvaraa ruoan suhteen tai, mikä pahempaa, he vaarantavat terveytensä. Vetoankin komissioon, jotta se huolehtisi lisäaineiden sisältämän gluteenin asianmukaisesta tutkimisesta ja edistäisi kattavien merkintöjen saamista kaikkiin elintarvikkeisiin, niin että gluteenitonta ruokavaliota noudattavat eurooppalaiset voivat ne myös ymmärtää.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin ruotsalaisen jäsentoverini Westlundin laatiman erinomaisen elintarvikelisäaineita käsittelevän mietinnön puolesta. On oikein helpottaa Euroopan komission työtä tunnustamalla, että elintarvikkeiden lisäaineiden hyväksymistä koskevat päätökset kuuluvat komiteamenettelyn piiriin, mutta komission on puolestaan otettava uudessa elintarvikelisäaineita koskevassa asetuksessa ja uudessa elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäistä hyväksymismenettelyä koskevassa asetuksessa huomioon kannanotot, joita parlamentti on esittänyt herkeämättä jo vuosien ajan.

Nämä kannanotot koskevat pääasiassa ympäristöä, kansanterveyttä ja allergioista kärsiviä ihmisiä. Meidän pitäisi olla tyytyväisiä, että nykyisessä lainsäädännössä edellytetään, ettei lisäaineiden hyväksyminen saa johtaa kuluttajia harhaan. Väriaineiden avulla annetaan kuitenkin joskus se kuva, että elintarvike sisältää hedelmää, vaikkei niin olisikaan. Kuluttajansuojaa onkin parannettava tältä osin vaikeuttamatta kuitenkaan tuottajien toimintaa.

  Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Vaikka yhdyn GMO:iden merkitsemistä koskevien tarkistusten periaatteisiin, äänestin tyhjää, sillä mielestäni nämä asiat kuuluvat kansallisten hallitusten eivätkä EU:n toimivaltaan.

- Avril Doylen mietintö (A6-0177/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä arvostetun irlantilaisen kollegani Doylen erinomaista mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvike-entsyymeistä sekä tiettyjen olemassa olevien tekstien tarkistamisesta. Jotta voimme poistaa kaupan esteet ja kitkeä paitsi oikeudellisen epävarmuuden myös jäsenvaltioiden erilaiset terveys- ja kuluttajansuojanormit, yhteisön tasolla on ehdottoman tärkeää yhdenmukaistaa säännöt, jotka koskevat entsyymien käyttöä elintarvikkeiden tuotannossa. Entsyymien käyttö on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti esimerkiksi leivonnaisten, juuston, oluen, hedelmämehun ja tärkkelyksen tuotannossa.

Merkittävät tieteelliset ja tekniset edistysaskeleet mahdollistavat uusien entsyymien valmistamisen geneettisesti muunnetuista mikro-organismeista, ja tämän edistyksen on saatava meidät hyväksymään elintarvike-entsyymejä koskevan yhdenmukaisen lainsäädännön mahdollisuus Euroopan unionissa. Tämä on kuluttajien ja tuottajien edun mukaista, kunhan lainsäädäntömme ei käy liian kalliiksi.

– Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä slovenialaisen kollegani Drčar Murkon erinomaista mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä tiettyjen olemassa olevien tekstien muuttamisesta.

Nykyisin kaikki luonnolliset maut ja hajut voidaan kopioida synteettisesti 2 600 molekyylistä, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, ja näin on myös olemassa mahdollisuus luoda uusia makuja, joita ei luonnossa esiinny. Aromialalla tapahtuvan teknisen kehityksen ja kansalaisten nopeasti muuttuvien mieltymysten vuoksi meidän täytyy valvoa elintarvikkeiden turvallisuutta ja kuluttajansuojaa sekä antaa alan teollisuudelle mahdollisuus jatkaa teknistä kehitystään. Tämän kaiken tarkoituksena on sisämarkkinoiden vahvistaminen.

Monia kysymyksiä on noussut esiin, ja suhtaudun myönteisesti esittelijän saavuttamiin kompromisseihin, joilla varmistetaan, että direktiiviehdotus muodostaa tehokkaan aloitteen, jolla pyritään uudenaikaistamaan ja yksinkertaistamaan aromeja koskevaa lainsäädäntöä.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta. Olen erityisen tyytyväinen velvoitteeseen merkitä GMO:t. En ole aivan yhtä huolestunut GMO:iden turvallisuudesta kuin eräät kollegani. Ajattelen asiasta eri tavalla. Tutkijana olen sitä mieltä, että GMO:t voivat olla hyödyllisiä. Tunnustan silti, että muilla on oikeus tehdä omat valintansa. Merkintöjen ansiosta ne, jotka ovat kanssani eri mieltä, voivatkin välttää epämieluisiksi katsomiaan tuotteita.

– Åsa Westlundin mietintö (A6-0154/2007) ja Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

  Gerard Batten (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Vaikka yhdymme GMO:iden merkitsemistä koskevien tarkistusten periaatteisiin, UKIP-puolue on äänestänyt tyhjää, sillä nämä asiat kuuluvat kansallisten hallitusten eivätkä EU:n toimivaltaan.

  Nigel Farage (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Tarkistus 38, jonka mukaan GMO:ita sisältävät tuotteet on merkittävä, saa parlamentin jäsenet pikemminkin äänestämään tyhjää kuin kannattamaan asiaa, vaikka tarkistus on sinänsä suotava. Sen taustalla on nimittäin vaarallisen ja peruuttamattoman epädemokraattinen taho eli EU:n toimielimet. Toisin sanoen EU:n keskusjohtoinen hallinto, jolla ei ole demokraattista vastuuta, on mielestäni suurempi uhka kansakunnille kuin elintarvikkeiden merkitsemättömät GMO:ista valmistetut lisäaineet. Siksi äänestän mieluummin tyhjää kuin tämän tarkistuksen puolesta.

– Åsa Westlundin mietinnöt (A6-0153/2007 ja A6-0154/2007), Avril Doylen mietintö (A6-0177/2007) ja Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä pakettia, joka liittyy lisäaineita ja aromeja koskevien direktiivien hyväksymis-, käyttö- ja konsolidointimenettelyjen järkeistämiseen sekä entsyymeihin liittyvän lainsäädännön yhtenäistämiseen.

Tiettyjä lisätakeita on esitetty päätösten avoimuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi, ja siitä olen hyvin mielissäni. Tulevan lainsäädännön päämääränä on paitsi kuluttajansuojan ja elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen myös elintarviketeollisuuden innovaatio- ja kilpailukyvyn suojelu.

Elintarviketeollisuudessa käytetään monia luontaisia ja keinotekoisia aromeja: jopa 2 600 on listattu. Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetään myös yhä useampia entsyymejä, ja hyväksyttyjen tekstien tarkoituksena on parantaa näiden aineiden käytön turvallisuutta.

Elintarviketeollisuuden kilpailukykyä markkinoilla on suojeltava. Luontaiset aromit koostuvat kokonaan luontaisista aromiaineista. Komission ehdottama 90/10-suhde mahdollisti luonnollisen maun valmistamisen niin, että maku vaihtelee tuotteiden, kohteiden tai jäsenvaltioiden kulttuurin mukaan. Kymmenen prosentin osuus liittyy luonnollisiin lähteisiin, jotka olivat muita kuin kyseinen aine.

Olen tämän vuoksi pahoillani mielivaltaisen 95/5-säännön hyväksymisestä, koska sillä voidaan rangaista elintarviketeollisuutta takaamatta kuitenkaan parempaa tiedottamista kuluttajille.

- Astrid Lullingin mietintö (A6-0148/2007)

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. (EN) Äänestin alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveroa koskevaa mietintöä vastaan. ECON-valiokunta äänesti vähimmäismäärien 4,5 prosentin korotuksen puolesta. Koska vastustan kaikenlaista verojen yhdenmukaistamista tai korottamista, olivatpa muutokset kuinka pieniä tahansa, minun oli äänestettävä Lullingin mietintöä vastaan.

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, tunteet käyvät kuumina aina, kun keskustelemme täällä parlamentissa oluesta, viinistä tai muista alkoholijuomista. Niin kävi panimosopimuksista keskusteltaessa. Tänään on samoin. Neuvosto sopi 15 vuotta sitten alkoholijuomien valmisteverojen vähimmäismääristä. Aikomus oli selvä: jäsenvaltioiden hyvin erilaisten veromäärien yhdenmukaistaminen.

Näin monta vuotta myöhemmin meidän on todettava, että tuolloin tehdyt päätökset olivat yliampuvia. Jotkin jäsenvaltiot, mukaan lukien Pohjoismaat, soveltavatkin kansanterveydellisistä syistä paljon vähimmäisvaatimusta korkeampia valmisteveromääriä. Eikä tämä ole lainkaan huono asia. Jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus toteuttaa valmisteveropolitiikkaa, joka on oikeassa suhteessa sen kansallisiin perinteisiin ja poliittisiin painopisteisiin.

Myöntäkäämme kuitenkin myös, ettei komission ehdottama nykyisten määrien inflaatiotarkistus muuta mitään. Tuin esittelijä Lullingin ei-ääntä, koska nykyiset valmisteverotuksen erot jäsenvaltioiden välillä ja olemassa olevat kilpailun vääristymät säilyvät eivätkä näytä laantumisen merkkejä.

- Jeanine Hennis-Plasschaertin mietintö (A6-0270/2007)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Hennis-Plasschaertin tavoitteenasettelua direktiiviehdotuksen suhteen on syytä tukea, koska kyse on yksinkertaisesti useita maita koskettavien tärkeiden infrastruktuurien suojaamisesta terrori-iskuilta. Siksi meidän täytyy määrittää ja nimetä infrastruktuurit. Lisäksi tarvitsemme turvallisuussuunnitelmia.

Komission ehdotuksessa mennään kuitenkin liian pitkälle. Siinä heikennetään yhteisvastuullisuuden periaatetta sekoittamalla terrorisminvastaiset toimet ja taloudelliset välineet. Komission pitäisi pohtia, eikö elintärkeiden infrastruktuurien keskitetty luettelointi palvele terroristeja ja siten lisää riskejä.

Täällä parlamentissa on tehty rakentavia tarkistusehdotuksia, jotka olemme onneksi hyväksyneet suurella enemmistöllä. Siksi ehdotankin, että komissio ottaisi ne tarkasteluun. Äänestin mietinnön puolesta.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä hollantilaisen kollegani Hennis-Plasschaertin erinomaista mietintöä, jossa käsiteltiin ehdotusta neuvoston direktiiviksi elintärkeistä infrastruktuureista. Ensiksi haluan kiittää kesäkuussa 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston näkemystä, joka on tämän direktiiviehdotuksen takana. On tosiaan välttämätöntä, että Euroopan unioni tukee jäsenvaltioita elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisessa kohtaamiltamme riskeiltä, myös terrorismin uhalta. Vaikka vastuu tämäntyyppisistä infrastruktuureista on jäsenvaltioilla ja omistajilla tai operaattoreilla, jotka yleensä liittyvät niihin, on loogista yhteisöllistää tietyt ennaltaehkäisyyn, määrittämiseen ja elintärkeän infrastruktuurin nimeämiseen liittyvät näkökulmat sekä niiden suojaamisen parantamistarpeen arvioiminen. Internetin kehittymisen ja tiettyjen markkinoiden (esimerkiksi sähkö-, kaasu-, televiestintä- ja rautatiekuljetusmarkkinoiden) vapauttamisen myötä meidän on oltava entistäkin valppaampia elintärkeiden infrastruktuuriemme suhteen. Ne on liitetty Euroopassa toisiinsa yhä tiiviimmin, ja niiden pysyvällä tai väliaikaisella häiriintymisellä tai tuhoutumisella saattaisi olla vakavia seurauksia eurooppalaisten terveydelle, turvallisuudelle, taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille sekä jäsenvaltioiden hallitusten toiminnalle.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yhteisen kehyksen luominen Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseen tarkoitetuille toimille tarkoittaa, että joudumme jälleen pohtimaan keskeistä kysymystä valtioiden riippumattomuuden ytimeen kuuluvan toimivallan siirtämisestä EU:lle.

Näiden infrastruktuurien suojaamisen määritteleminen yhteisön tasolla niin kutsutun terrorismin torjunnan nimissä tarkoittaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan täytäntöön sitovia toimia, kuten on mainittukin ehdotuksen perusteluissa.

Perustavia tavoitteita ei kyseenalaisteta, vaikka esittelijä kaventaakin alkuperäisen ehdotuksen soveltamisalaa korostamalla esimerkiksi, että "ensisijainen ja viime käden vastuu elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisesta kuuluu jäsenvaltioille" ja että "yhteisön menettely on perusteltu vain, jos vaikutukset koskisivat vähintään kolmea jäsenvaltiota tai ainakin kahta muuta jäsenvaltioita kuin se, jossa elintärkeä infrastruktuuri sijaitsee".

On myös syytä korostaa, että – kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet – kansalaisten oikeuksia, vapauksia ja takeita vaarantavia toimia on pantu täytäntöön mainitun terrorismin torjunnan varjolla. Toivottavasti Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisen mallia ei käytetä perusteluna työntekijöiden laillisten työtaistelutoimenpiteiden rajoittamiselle heidän puolustaessaan oikeuksiaan.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. – (DE) Kannatan äänestyksessä mietintöä Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämisestä ja nimeämisestä sekä niiden suojaamisen parannustarpeen arvioimisesta.

Yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevan infrastruktuurin osan käyttökatkos tai vaurioituminen voi vaikuttaa kielteisesti muihin jäsenvaltioihin ja koko Euroopan unionin talouteen. Tämän vuoksi elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen on ehdottoman tärkeää EU:n sisäiselle turvallisuudelle.

Olen myös samaa mieltä mietinnössä esitetystä ehdotuksesta, jonka mukaan olisi laadittava luettelo painopistealoista ja niiden elintärkeistä infrastruktuureista yhteisten kriteerien mukaisesti. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan pidä velvoittaa paljastamaan kovin yksityiskohtaisia tietoja elintärkeistä infrastruktuureistaan, sillä tämä olisi vastoin kansallisen turvallisuuden etua.

On oikeutettua toivoa EU:n tason horisontaalisia säännöksiä, joissa otetaan huomioon monimutkaiset prosessit ja elintärkeiden infrastruktuurien rajapinnat kansainvälisestä näkökulmasta. Samalla pitäisi kuitenkin pitää mielessä, että EU:n on tarkoitus tukea jäsenvaltioiden tekemää työtä, ei lisätä sitä. Siksi kannatankin ehdotusta alhaalta ylöspäin suuntautuvaksi lähestymistavaksi, sillä kansalliset viranomaiset tietävät parhaiten, mikä heidän maansa tilanne on.

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. – (EL) Mietinnössä hyväksytään täysin direktiiviehdotuksen ajattelutapa, jossa Euroopan elintärkeäksi infrastruktuuriksi nimetään mikä tahansa tärkeä julkinen tai yksityinen infrastruktuuri, joka vaikuttaa useaan EU:n jäsenvaltioon, ja velvoitetaan jäsenvaltiot luovuttamaan luettelo näistä infrastruktuureista Euroopan komissiolle, joka sitten laatii yhden luettelon koko EU:ta varten voidakseen valvoa ja hallita suojautumista terrori-iskuilta.

Direktiiviehdotuksessa yksityinen sektori, toisin sanoen monopoliyritykset, saavat toimivaltaa kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, jotka ovat aiemmin olleet yksin hallitusten vastuulla.

Direktiiviehdotuksessa ohjataan nimeämään työntekijöiden liikkeet ja mihin tahansa Euroopan kannalta merkittäviin infrastruktuureihin, myös yksityisiin laitoksiin, vaikuttavat massojen liikkeet terrorismiksi (esimerkiksi lakot energia- ja televiestintäalan kaltaisilla elintärkeillä aloilla, tehtaiden, yritysten ja muiden vastaavien symbolinen valtaaminen, lakkovahtina toimiminen, mielenosoitukset ja niin edelleen).

Direktiiviehdotuksella heikennetään ratkaisevasti kansallista turvallisuutta ja jäsenvaltioiden riippumattomuutta velvoittamalla ne luovuttamaan EU:lle turvallisuussuunnitelmansa ja luettelon kaikista turvallisuudelleen elintärkeistä infrastruktuureista.

Jälleen kerran terrorismin uhka on sopiva tekosyy, jonka avulla EU voi täydentää taantumuksellista toimielinjärjestelmäänsä, joka on kääntymässä työväenliikkeitä vastaan, suojaa eurooppalaisen pääoman valtaa ja heikentää entisestään jäsenvaltioiden riippumattomuutta.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Ei ole olemassa mitään Euroopan elintärkeää infrastruktuuria, vaan kyse on kansallisista infrastruktuureista. Niiden suojeleminen on kansallisten hallitusten tehtävä, etenkin kun otetaan huomioon demokratioita uhkaava terrorismi.

Olen tietysti sellaisten toimien kannalla, joilla todella vahvistetaan turvallisuutta. Direktiivillä edistetään kuitenkin EU:n pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa turvallisuuden ja puolustuksen aloilla. Tämä on sen kaikkein paheksuttavin puoli. Komissio tuntuu näkevän turvallisuuden keinona varmistaa, että "sisämarkkinoiden vakaus on turvattu", jolloin idea vesittyy. Ehdotettu järjestelmä, jonka mukaan riskien ja uhkien arviointia koskevat kertomukset on toimitettava komissiolle, ainoastaan lisää byrokraattisia taakkoja ja rakenteita. Jäsenvaltioille esitetty vaatimus ilmoittaa komissiolle erityisistä elintärkeistä infrastruktuureista on haitallinen, sillä sen takia olisi laadittava luettelo kohteista, joista myös väärät henkilöt ovat hyvin kiinnostuneita.

- Alejo Vidal-Quadrasin mietintö (A6-0249/2007)

  Markus Pieper (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Vidal-Quadrasin mietintöä vastaan, mutta en siksi, että vastustaisin energia- ja kaasumarkkinoiden avaamista, päinvastoin. Ongelmana on, etten ole samaa mieltä yhdestä päävaatimuksesta, omistajuuden eriyttämisestä, tai oikeammin en voi hyväksyä sitä tällä hetkellä kolmesta syystä: ensinnäkin kansallisille sääntelyviranomaisille on annettava enemmän aikaa luoda tehokas kilpailun sääntelyjärjestelmä, toiseksi minusta ei ole missään nimessä pystytty osoittamaan tyydyttävästi, että omistajuuden eriyttäminen edistäisi jakeluverkostoon tehtäviä investointeja, ja kolmanneksi eriyttämisehdotus ei koske tapauksia, joissa verkot ja tuotantolaitokset ovat edelleen valtion omistuksessa.

Tässä yhteydessä meidän pitäisi määrätä tiukat vapauttamisehdot aloille, joilla on tähän saakka kieltäydytty kilpailusta, sen sijaan, että heikennämme eriyttämissäännöksillä niiden asemaa, jotka ovat oikealla markkinatalouden tiellä.

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä espanjalaisen kollegani Vidal-Quadrasin mietintöä kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksista. Mietinnön ansiosta olemme pystyneet arvioimaan asiaa energiamarkkinoiden pitkän vapauttamisprosessin jälkeen, ja ennen kaikkea maaliskuun 2006 Eurooppa-neuvostossa voitiin sen ansiosta hyväksyä niin sanottu energiapaketti, jolla pyritään takaamaan toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristön kannalta kestävä kehitys Euroopan unionin energiapolitiikassa. On valitettavaa, ettei parlamentti ole hyväksynyt kollegoideni Reulin, Laperrouzen, Trautmannin ja muiden esittämää tarkistusta, jonka puolesta äänestin, sillä se tarjosi tasapainoisen vaihtoehdon pelkälle energiaverkkojen ja omistajuuden eriyttämiselle ja takasi samalla tuon eriyttämisen riippumattomuuden. Näitä aiheita koskeva poliittinen keskustelu ei ole läheskään ohi. Sama pätee myös esimerkiksi sääntelyviranomaisten rooliin, esteiden poistamiseen yhteenliitäntöjen tieltä, uusiutuvien energialähteiden laajamittaisen tuotannon kehittämiseen sekä huomattaviin infrastruktuuri-investointeihin kasvavien tarpeiden täyttämiseksi.

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Vastustin äänestyksessä Vidal-Quadrasin kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksia koskevaa mietintöä, jolla valmistaudutaan komission ensi syyskuussa esittämään kolmanteen vapauttamispakettiin.

Ensinnäkin vastustan liberaalien dogmaattista periaatetta omistajuuden eriyttämisestä (omistajuuden ja verkon hallinnan osalta), koska sillä ei turvata investointeja, toimituksia, toimitusvarmuutta eikä kolmansien osapuolten ja uusiutuvien energialähteiden pääsyä verkkoon. Sillä ei taata edullisen energian saatavuutta kansalaisille eikä täytetä julkisen palvelun velvoitteita. Miksi siis häiritä nykyistä järjestelmää, joka toimii hyvin ja takaa verkko-operaattoreille todellisen riippumattomuuden erityisesti lainsäädäntövallan käyttäjän voimakkaan osallistumisen ja sellaisten tiukkojen sääntöjen ansiosta, joilla taataan tasa-arvoinen kohtelu ja laadukas palvelu kaikille verkon käyttäjille, myös niille, jotka asuvat luonnonhaitta-alueilla tai hyvin syrjäisillä seuduilla?

Lisäksi siirtoverkko-operaattoreiden riippumattomuutta koskeva ongelma ei mielestäni liity omistus- vaan sääntelyjärjestelmään. Miksi siis pitäisi vaatia energiayhtiöiden julkisen luonteen poistamista?

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Pidän valitettavana, että suurten yhtiöiden hajottamisen kiivaiden puolustajien kannattama omistajuuden eriyttäminen hyväksyttiin.

Mielestäni liberaali oikeisto antoi jälleen yhden iskun julkisen palvelun tehtävää koskevalle periaatteelle, jota Euroopan unionin kansalaiset pitävät tärkeänä.

Omistajuuden eriyttäminen ei mielestäni anna takeita investoinneista, turvallisuudesta tai kolmannen osapuolen verkkoon pääsystä (mikä koskee myös uusiutuvia energialähteitä, joita saatettaisiin syrjiä korkeiden kustannusten vuoksi). Se ei myöskään takaa edullisen energian saatavuutta kansalaisille.

Mielestäni olisi ollut parempi säilyttää Ranskassa sovellettavan kaltainen järjestelmä, jonka toiminnassa on otettu huomioon aiempien eurooppalaisten direktiivien säännökset.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tämä on jälleen yksi askel kohti kaasun ja energian sisämarkkinoiden vapauttamista Lissabonin strategian seurauksena. Mietinnön avainsanoja ovat vapauttaminen ja markkinat. Lähtökohtana oleva perusajatus on aina sama. Tämä jo lukuisten esimerkkien kumoama perusajatus on, että markkinat yksin ratkaisisivat energiantoimitusten ja energiankulutuksen ongelman, ja tätä ajatusta puolustetaan kasvavalla kiihkolla. Samalla yritetään taikoa näkymättömiin asia, jota on yhä vaikeampi olla huomaamatta: se, että markkinat ovat oikeastaan hyödyttäneet vain niitä, jotka ovat kerryttäneet mahtavia voittoja, mutta eivät suinkaan kuluttajia, jotka saavat maksettavakseen yhä suurempia energialaskuja.

Energia-alan strateginen luonne tarkoittaa, että se on elintärkeä valtioiden itsenäisyydelle ja riippumattomuudelle. Sen altistaminen yksityisille kansallisille ja kansainvälisille intresseille on loukkaus kansojen riippumattomuutta sekä työntekijöiden ja muun väestön oikeuksia kohtaan.

Vastustamme siksi jälleen kerran kaasun ja energian vapauttamista ja kannatamme sen säilyttämistä julkisella sektorilla, mikä on ainoa mahdollisuus taata jatkuva, laadukas palvelutarjonta ja edulliset hinnat.

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kaasu- ja energia-alojen vapauttamista vastaan, koska en pidä toimitusten ja omistajuuden eriyttämistä tehokkaimpana keinona edistää investoimista näihin infrastruktuureihin. Kuten mietinnössä todetaan, "tämän mallin avulla ei kenties kyetä ratkaisemaan kaikkia avoimiksi jääviä kysymyksiä, kuten yhteenliitännät ja ylikuormitusvaiheet". Energia- ja kaasumarkkinat vaativat huomattavia investointeja. Euroopan unioni ei pysty takaamaan toimitusvarmuutta lakkauttamalla markkinoilla olevat suuret yhtiöt. On omituista, että eniten vapauttamista harjoittaneissa eurooppalaisissa valtioissa on korkeimmat kuluttajahinnat.

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Sinn Féin hylkäsi Vidal-Quadrasin mietinnön kaasun ja energian sisämarkkinoista, sillä mietinnössä keskityttiin yksityistämiseen ja "eriyttämiseen". Jäsenvaltioilla on oltava jatkossakin oikeus omistaa ja käyttää omia energiajärjestelmiään täysimääräisesti, jos ne haluavat niin tehdä.

Koko Irlannin puolueena odotamme kehitystä koko Irlannin kattavilla energiamarkkinoilla, jotka ovat täysin yhdentyneet ja joita johdetaan vastuullisesti. Pohjoisen ja etelän väliset yhteydet ovat tärkeitä infrastruktuurin osia koko Irlannin taloutta luotaessa.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) UMP-puolueen valtuuskunta haluaa huomauttaa ja korostaa, ettei omistajuuden eriyttäminen ole paras ratkaisu markkinoiden nykyisiin toimintahäiriöihin.

Tiukassa kilpailutilanteessa ja voimakkaiden Euroopan unionin ulkopuolisten operaattorien saadessa jalansijaa on mielestämme vaarallista hajottaa eurooppalaisia energiayhtiöitä dogmaattisen kilpailupoliittisen lähestymistavan nimissä. Tällainen lähestymistapa on kaukana niistä teollisuuden strategioista, joilla on tarkoitus vahvistaa Euroopan unionia globaalissa kilpailussa.

Euroopan unionin energiantoimitukset ovat pitkän aikavälin strateginen kysymys, ja niiden varmuus on kyettävä takaamaan yhden yksittäisen sopimuksen kestoa kauemmin. Energian toimitusvarmuus riippuu investoinneista, jotka ovat jo nyt osoittautuneet selvästi riittämättömiksi. Investointien on lisäännyttävä huomattavasti täyttääkseen tulevat kaasu- ja energiatarpeemme.

Omistajuuden eriyttäminen tarkoittaa, etteivät perinteiset energiaoperaattorimme pysty hyödyntämään näitä investointeja energiaverkkojen kautta. On hyvin vaarallista ja arveluttavaa antaa tämä mahdollisuus uusille tulokkaille, joilla ei välttämättä ole tarvittavia taloudellisia resursseja, tai Euroopan unionin ulkopuolisille yhtiöille, jotka eivät välttämättä jaa arvioitamme tulevaisuuden tarpeistamme.

Näissä olosuhteissa UMP:n valtuuskunta odottaa Euroopan komission kehittävän vaihtoehtoisen lähestymistavan omistajuuden eriyttämiseen.

- Struan Stevensonin mietintö (A6-0155/2007)

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Eläinproteiinit eivät ole luonnollinen – korostan sanaa luonnollinen – osa esimerkiksi täysikasvuisen naudan ruokavaliota.

Nykyään monet vaikuttavat unohtaneen – tai esittävät unohtaneensa – hullun lehmän taudin eli BSE:n aiheuttaman kriisin vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen sekä sosioekonomiset seuraukset, jotka liittyvät kriisin aiheuttaneeseen tehotuotantomalliin.

Käsittelemässämme mietinnössä kannatetaan kalaöljyn ja -jauhon käyttökiellon poistamista märehtijöiden rehun osalta. Aikeena on kasvattaa entisestään maatalousteollisuuden ja suurtilallisten voittoja.

Meidän pitäisi torjua tämä aie. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että menettelytapa liittyy tehotuotannon kehitykseen ja maataloustuotannon niin kutsuttuun vertikalisoitumiseen ja että se kannustaisi teollista kalastusalaa hankkimaan kalajauhoa ja -öljyä märehtijöiden rehuksi, kun kalastussaaliit pitäisi niukkuuden aikana hyödyntää ennemmin ihmisravintona. Aie pitäisi torjua ennen kaikkea siksi, että siihen edelleen sisältyy riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle.

Pidämmekin ennalta varautumisen periaatteen soveltamista välttämättömänä. Siksi olemme pahoillamme, että ehdotuksemme nykyisen kiellon kumoamisesta luopumisesta hylättiin.