Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 10. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

13. Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi (jatkoa keskustelulle)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana jatkoa keskustelulle Jacek Protasiewiczin laatimasta mietinnöstä työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä Protasiewicz on huomattavasta aikapulasta huolimatta laatinut kompromissiratkaisun, jolla saavutetaan nykyisessä työlainsäädännössä työllisyysturvan ja joustavuuden välinen tasapaino. Tosin jotkin sanamuodot eivät ole vielä riittävän täsmällisiä. Esimerkiksi 35 kohdassa esitetään erilaisia määritelmiä työntekijän asemasta työlainsäädännössä. Miten periaate "päivällä itsenäinen ammatinharjoittaja, illalla työntekijä" voisi muka toimia? Taloudellisesti riippuvaiset itsenäiset ammatinharjoittajat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia myös silloin, kun heillä on vain yksi työnantaja. Tavallisesti he saavat elantonsa mikroyrityksistä, jotka muodostavat EU:ssa suuren osan työpaikoista. Yritys tehdä selkeä ero työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan välillä johti kotimaassani Saksassa 1990-luvulla yritysten perustamisen romahtamiseen ja tuhansien mikroyritysten häviämiseen.

Eniten minua epäilyttää urakoitsijoiden tai emoyritysten yhteinen ja solidaarinen vastuu, joka aiheuttaa monia käytännön ongelmia. Valtiolle kuuluvilla tehtävillä kuormitettaisiin urakoitsijoita. Niitä rasitettaisiin entistä suuremmalla byrokratialla ja huomattavilla kustannuksilla. Olen esittänyt tätä asiaa koskevan tarkistuksen, jolla poistetaan selvästi tällaiset laaja-alaiset velvoitteet.

Toisessa tarkistuksessa korostan EY:n perustamissopimuksen 127 ja 137 artiklan mukaista Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan jakautumista työlainsäädännön alalla. Sääntelyn ja yhdenmukaistamisen lisääminen EU:ssa on hylättävä.

Suosittelen, että mietintö hyväksytään huomenna tarkistusten sisällyttämisen jälkeen. Tämä on perusteltua erityisesti myös sen vuoksi, että esittelijä on toiminut niin tasapuolisesti.

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tähän työhön, kuten esittelijää ja varjoesittelijöitä, rakentavasta työstä valiokunnassa. Näin saatiin aikaan mietintö, josta voidaan olla laajasti yksimielisiä. Tätä mietintöä on tarkasteltava sitä maailmanlaajuisten haasteiden ja väestönkehityksen muodostamaa taustaa vastaan, joka merkitsee sitä, että Euroopan unionia on muutettava. Olen todennut aikaisemmin ja totean jälleen, että komissio on aloittanut tarkastelun väärästä päästä.

Muutoksessa turvallisuus on tärkeää. Tällöin tärkeintä ei ole työlainsäädäntö vaan aktiivinen työmarkkinapolitiikka. Olisi huolehdittava koulutuksesta, elinikäisestä oppimisesta ja hyvistä työllisyysturvajärjestelyistä, jotta työntekijä voi siirtyä tavalla tai toisella uuteen tehtävään vanhassa työpaikassaan tai toiseen yritykseen. Tätä on pidettävä myönteisenä asiana pikemminkin kuin uhkana. Näin ollen komissio aloitti väärästä päästä asettamalla työlainsäädännön kyseenalaiseksi. Euroopan unionissa tarvitaan hyvää työlainsäädäntöä, jotta palkansaajat tuntevat asemansa turvalliseksi.

Miltä tilanne näyttää nyt? Talous ja työllisyys kasvavat Euroopan unionissa. Se on myönteistä. Havaittavissa on kuitenkin myös toisenlaista kehitystä. Sellaisten huonojen ja epävarmojen työpaikkojen määrä lisääntyy, joiden avulla ei voi saada riittävää toimeentuloa ja joissa esimerkiksi työolot ovat heikot. Tämä tilanne on korjattava, eikä korjaaminen onnistu heikentämällä työlainsäädäntöä. Päinvastoin tilanne voidaan korjata tarkastelemalla huonoja työpaikkoja ja tekemällä niistä varmempia ja parempia niin, että ne muistuttavat paremmin tavanomaisia kokoaikaisia työpaikkoja. On edettävä tätä tietä.

Komissio on lisäksi keskittynyt yksilölliseen työlainsäädäntöön, mikä on valitettavaa. Kollektiivisella työlainsäädännöllä on hyvin suuri merkitys monissa EU:n jäsenvaltioissa. Työmarkkinaosapuolet ovat merkittävässä asemassa työlainsäädännön kannalta. Olisi asianmukaista kiinnittää huomiota myös kollektiiviseen työlainsäädäntöön ja siihen tärkeään työhön, jota työmarkkinaosapuolet ovat tehneet sosiaalisen vuoropuhelun avulla.

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää mietinnöstä ja yhteistyöstä. Tämä keskustelu koskee työlainsäädännön tulevaisuutta. Meidän on tunnustettava nykytilanne eli se, että epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet ja että on keskityttävä työturvan sijaan pikemminkin työllisyysturvaan.

Mielestäni emme saisi vaatia työntekijän määrittelemistä yhteisönlaajuisesti. Määritteleminen kuuluu jäsenvaltioille. Työehtosopimusneuvotteluilla on mielestäni edelleen hyvin suuri merkitys. On kuitenkin varmistettava, että ammattiliittoon kuulumattomilla henkilöillä on mahdollisuus osallistua prosessiin. Sama mahdollisuus olisi oltava myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä.

Komission nykyinen luettelo työmarkkinaosapuolista on lyhyt. Mielestäni siinä ei oteta aidosti huomioon pk-yritysten näkemyksiä, vaikka nämä yritykset ovat monilla tavoin Euroopan unionin talouden ytimessä. Kehotan kaikkia äänestämään Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämien tarkistusten puolesta.

  Konrad Szymański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, esitän asiani lyhyesti. Kiitän esittelijää mutta en työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan enemmistöä, joka on esittänyt tarkistuksia mietintöön. Työmarkkinat muuttuvat. Uudet ammatit, uusi teknologia ja palvelujen kasvava osuus merkitsevät sitä, että syntyy uusia työllisyyden muotoja.

Vasemmiston edustajien huolet huonommista palkoista ja epävarmemmista työpaikoista ovat tavallisesti aiheettomia. Todellisena ongelmana on joustamattomien ratkaisujen leviäminen. Ne estävät uusien työpaikkojen syntymisen ja tuomitsevat suuren osan ihmisistä työttömyyteen. Ongelmana on myös, että tällaiset kielteiset käytännöt leviävät maihin, joissa on hyvin kilpailukykyiset työmarkkinat.

Byrokratia, josta EU:n markkinoilla työntekijöitä välittävät yritykset kärsivät, on pelkästään protektionismin uusi muoto, joka kohdistuu uusiin jäsenvaltioihin. Tämän osoittavat esimerkiksi asia Vaxholm ja asia Viking Line, joita käsiteltiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa asti.

Jos Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää edustavan esittelijän ja ryhmän muiden jäsenten esittämät tarkistukset hyväksytään, minun on esittämieni syiden vuoksi todettava, etten aio tukea mietintöä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, päivittäin tulee esiin esimerkkejä tapauksista, joissa työntekijöitä käytetään hyväksi niin Portugalissa kuin muissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa ja Romaniassa, ja joissa on mukana myös portugalilaisia. Tämä osoittaa, että työlainsäädännön uudistamisen nimissä pyritään helpottamaan irtisanomista muuttamalla yksittäisen työntekijän irtisanomisiin ja joukkoirtisanomisiin sovellettavia irtisanomisaikoja, kustannuksia ja menettelyjä sekä jopa perusteettoman irtisanomisen määritelmää, jotta voidaan tuhota nykyiset sopimussuhteet.

Halutaan myös työajan ja työn organisoinnin muutoksia niihin liittyvine seurauksineen, kun hyökätään työmarkkinaneuvotteluja ja työntekijöiden järjestäytymistä vastaan. Asettamalla työnantajat ja työntekijät samaan vaakakuppiin muka uudenaikaisen työn organisoinnin sopimusmääräyksissä väheksytään tarvetta suojella työllisyysturvaa ja työsuhteen heikomman osapuolen eli työtä ja palkkaa elääkseen tarvitsevan työntekijän oikeuksia.

Kuten kävi ilmi Guimarãesissa 5. heinäkuuta, työntekijät taistelevat näitä vakavia ehdotuksia vastaan.

  Ana Mato Adrover (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijä Protasiewiczia toimista yksimielisyyteen pääsemisen hyväksi ja toivon hänen onnistuvan huomenna.

EU:ssa tarvittiin epäilemättä yhteistä tarkastelua siitä, mitä työmarkkinoita koskevat säännöt merkitsevät. Olenkin sitä mieltä, että vihreä kirja on tarjonnut hyvän tilaisuuden asian tarkastelemiseen.

Luxemburgin huippukokouksen jälkeen on ilmennyt uusia haasteita ja ongelmia, kuten maahanmuutto ja väestön ikääntyminen. Muistattehan, että vuonna 1997 tavoitteena oli yksinkertaisesti vain edistää työpaikkojen syntymistä. Nyt dynaamisemman talouden aikakaudella ei pyritä enää pelkästään täystyöllisyyteen vaan laadukkaaseen työllisyyteen.

Tarkoitan, että näin pyritään parantamaan työoloja, tehostamaan yrityshallintoa, helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä edistämään elinikäistä oppimista ja näin myös vakautta. Tähän liittyykin ensimmäinen asia, jonka vuoksi suhtaudun mietintöön varauksella.

Vakaus ja osa-aikaiset työsopimukset eivät voi olla mahdoton yhtälö. Mietinnössä suljetaan pois tällaiset sopimukset ja puolletaan vain kokoaikaisia sopimuksia. Unohdetaan, kuinka tärkeitä osa-aikaiset sopimukset, jotka nekin voivat olla toistaiseksi voimassa olevia ja vakaita, ovat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta.

Mietinnössä myös kriminalisoidaan ja unohdetaan väliaikaiset työsopimukset, jotka ovat erittäin tärkeitä ja korvaamattomia joillakin aloilla, kuten matkailussa, hotelli- ja ravitsemusalalla, rakennusalalla ja maataloudessa. Näillä aloilla olisi aivan mahdotonta tehdä toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, kun otetaan huomioon väliaikaisten työsopimusten suuri merkitys.

Haluan korostaa myös toista arveluttavaa asiaa eli sitä, että eri maissa työmarkkinamallit ovat erilaisia, kuten tiedämme. Maiden välillä on valtavia eroja. Samoin on eroja työmarkkinaosapuolten välisissä suhteissa, minkä vuoksi on hyvin vaikeaa laatia yhteistä lainsäädäntöä koko Euroopan unionille.

Kannatamme pikemminkin toissijaisuusperiaatetta sekä avointa koordinointimenetelmää ja työmarkkinaosapuolten välistä sopimista. Näin ollen emme halua, että komissiolle annetaan vapaat kädet toimia työlainsäädännön alalla niin, ettei komissio ota huomioon eri maita ja niitä erityispiirteitä, joita kullakin maalla on.

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Euroopan unionin olikin jo aika aloittaa tätä asiaa koskeva keskustelu. Voimme olla tyytyväisiä vihreän kirjan aloitteeseen. Tästä huolimatta pelkään kuitenkin, ettei tämä aloite ole välttämättä hyvä uutinen Euroopan unionin työntekijöille. Vihreää kirjaa voidaan arvostella sekä valitun menetelmän että ehdotettavien suuntaviivojen vuoksi.

Ensiksi toteaisin menettelystä puheen ollen pahoittelevani sitä, ettei tässä kuulemismenettelyssä noudateta perustamissopimuksen 138 artiklan mukaista menettelyä, jossa taataan työmarkkinaosapuolille erikoisasema sosiaalipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Tämän poikkeamisen menettelystä on tuominnut myös Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY.

Seuraavaksi toteaisin vihreästä kirjasta, että sen olisi oltava puolueeton. Siinä olisi esitettävä kysymyksiä antamatta niihin edeltä käsin vastauksia. Euroopan komissio esittää kuitenkin väitteitä, jotka ovat aivan selvästi ideologisia. Se esimerkiksi arvostelee perinteistä mallia työllisyyden esteiden luomisesta. Samoin komissio toteaa, että irtisanomissuoja on este yritysten dynaamisuudelle, ja pitää työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta merkkinä nykyaikaisuudesta.

Euroopan unionin lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus käsittävät ILO:n vahvistamat periaatteet ja perusoikeudet, joita on kunnioitettava. On vahvistettava toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten asema työsuhteen vakiomuotona. Työntekijää on suojeltava lainsäädännön tai työehtosopimusneuvottelujen taikka näiden molempien avulla. Tämän vuoksi vaadin, että työehtosopimusneuvottelujen on edelleen oltava työlainsäädännön laatimisen tärkein lähde.

Lopuksi käsittelisin vielä lyhyesti periaatteeksi otettua joustoturvan käsitettä. Käsite aiheuttaa huomattavaa epätasapainoa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakautumiseen sellaisena kuin käsite määritellään tässä. Euroopan unioni vahvistaisi joustavuuden käyttöönoton, ja jäsenvaltiot saisivat yksin huolehtia työntekijöiden työllisyysturvan takaamisesta. Kansalaiset haluavat Euroopan unionin, joka suojelee heidän oikeuksiaan ja sosiaalista malliaan. Emme saa antaa heille kuvaa Euroopan unionista, joka tuhoaa heidän sosiaalilainsäädäntönsä. On muistettava, että tässä on kyse kansalaisten tuesta Eurooppa-hankkeelle.

  Ona Juknevičienė (ALDE). – (LT) Jäsen Protasiewiczin laatimassa asiakirjassa on kaksi tärkeää seikkaa: 1) tavanomaisesta poikkeavat sopimukset ja 2) työntekijän käsite.

Kun sovelletaan tavanomaisesta poikkeavia työsopimuksia, työntekijöitä syrjitään. Heille ei taata riittäviä sosiaalisia oikeuksia. Joustavuus auttaa kuitenkin yrityksiä sopeuttamaan toimintaansa markkinamuutoksiin ja työntekijöitä sovittamaan yhteen yksityis- ja työelämänsä.

Monet liettualaiset työskentelevät Yhdistyneessä kuningaskunnassa rakennusalalla "itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi" rekisteröityneinä. Tosiasiallisesti he tekevät työtä rakennusalan yritysten palveluksessa, kuten muutkin työntekijät. Näille liettualaisille ei kuitenkaan taata yhtäläistä työllisyysturvaa tai sosiaalisia taikka muita oikeuksia. Työntekijän määritelmän olisi perustuttava työntekijän todelliseen tilanteeseen työpaikalla ja työajan aikana. Tavoitteena ovat tehokkaat työmarkkinat, joilla työntekijät löytävät sopivaa työtä ja yritykset sopivia työntekijöitä. Asiakirja, jota tarkastelemme tänään, edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää jäsen Protasiewiczia siitä, että hän on käsitellyt tärkeää asiaa, joka koskee työlainsäädännön mukauttamista nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. Vaikka tiedämme, ettei yhteisöllä ole yhteistä työlainsäädäntöä, Euroopan unionin olisi siitä huolimatta innostettava toteuttamaan myönteisiä ja kilpailukykyä edistäviä muutoksia sekä jonkin verran standardointia työlainsäädännön alalla.

Haluan tässä vaiheessa tuoda esiin puolalaisen Solidaarisuus-ammattiliiton kannan vihreään kirjaan. Tässä kannassa todetaan, että vaikka työsuhteen vakiomuotona on edelleen pidettävä toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, joilla taataan asianmukainen suoja työsuhteiden pysyvyydelle, liitto tunnustaa, että taloudellisesti riippuvaisen työntekijän käsite käsittää kaikki henkilöt, jotka työskentelevät riippuvuussuhteessa pääurakoitsijaan, myös sellaiset henkilöt, jotka työskentelevät siviilioikeuden sopimusten perusteella. Tämä olisi sovitettava yhteen itsenäisen ammatinharjoittajan selkeän määritelmän kanssa.

Haluan tuoda esiin edes luetellen seuraavat tärkeät seikat: etätyö, erityisesti nuorille vanhemmille ja vammaisille sopiva työ sekä tarve poistaa samaa työtä tekevien naisten ja miesten väliset palkkaerot. Avainsanojen olisi nykyisin oltava työllisyys, joustavuus ja turva. Sanat eivät ole kuitenkaan tärkeitä, vaan tärkeitä ovat ihmiset – toisaalta ne ihmiset, jotka haluavat ansaita perheelleen elannon työskentelemällä jonkun palveluksessa korvausta vastaan, myös työttömät, ja toisaalta ne ihmiset, jotka ovat yksityisiä tai julkisia työnantajia, ja ne, jotka tuntevat olevansa vastuussa yhä laajempien ongelmien ratkaisemisesta.

  Edit Bauer (PPE-DE). – (SK) Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka eivät haluaisi elää maailmassa, jossa työlainsäädäntö vastaa pelkästään kilpailun tarpeita.

Uusien taloudellisten suuntausten vuoksi tarvitaan epäilemättä joustavampia työmarkkinoita, joilla epätyypillisten ja tavanomaisesta poikkeavien työsuhteiden osuus on entistä suurempi. Tässä yhteydessä onkin kysyttävä: kenen olisi kannettava entistä joustavimmista työmarkkinoista aiheutuvat uudet ja entistä suuremmat riskit? Kyse ei ole ainoastaan siitä, että on suojeltava entistä paremmin "ulkopuolisia", koska kansalaisten tai heidän perheidensä on kannettava riskit ja sosiaaliset menetykset nousevat suhteettoman suuriksi, jollei oteta käyttöön uutta lähestymistapaa, joka perustuu siihen, että kaikki osapuolet hyötyvät uudesta tilanteesta. Ajatelkaapa vaikka väestörakenteen kriisiin liittyviä ongelmia. Niihin on vaikea löytää ratkaisua. Toistaiseksi näyttää siltä, että kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia sekä koko yhteisössä että jäsenvaltioissa.

Näyttää siltä, että työlainsäädännön alalla tarvitaan uutta ajattelumallia mutta ei ainoastaan termin suppeassa merkityksessä. Alun perin käsite "joustoturva" perustui siihen oletukseen, että työntekijät voisivat mukautua ja että heidän olisi mukauduttava joustavien työmarkkinoiden uusiin olosuhteisiin mutta etteivät he joutuisi kantamaan tästä uudesta tilanteesta aiheutuvia riskejä yksin. Sen sijaan riskit olisi jaettava työntekijän, työnantajan ja yhteiskunnan kesken. Oikeiden vastausten etsimisessä tarvitaan epäilemättä poliittista rohkeutta. Tarvitaan rohkeutta etsiä sellaisia vastauksia, jotka eivät ole ainoastaan kilpailun etujen mukaisia jättäen huomiotta kaiken muun, vaan jotka perustuvat arvojen uuteen tasapainoon.

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijä Protasiewiczia, joka onnistui yhteistyössä meidän kanssamme muuttamaan alkuperäisen mietintönsä parlamentin mietinnöksi. Lisäksi haluan kiittää myös jäsen Christenseniä, joka organisoi Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta jäsennellyn yhteisen näkemyksen laatimisen. Mietinnössä tarkastellaan Euroopan unionissa parhaillaan käytävän keskustelun keskeisiä kysymyksiä, kuten joustoturvaa. Haluan tuoda esiin, että joustoturva voidaan saavuttaa vain tehokkaalla ja nykyaikaisella työlainsäädännöllä ja että työmarkkinaneuvottelut ja työmarkkinaosapuolet ovat tärkeä osa joustoturvamallia.

Tärkeää on myös kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan ja mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja täydentämään aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, erityisesti koulutusta ja elinikäistä oppimista. Olin iloinen voidessani esittää muutamia tarkistuksia. Ne koskivat esimerkiksi sitä, että tunnustetaan pienten ja keskisuurten yritysten edistävän merkittävästi työpaikkojen luomista ja lisäämistä Euroopan unionissa sekä edistävän yhteiskunnallista ja alueellista kehitystä. Tämän vuoksi on tärkeää vahvistaa pk-yritysten asemaa työlainsäädännön parantamisessa.

Samoin on tärkeää koordinoida entistä paremmin kansallista työlainsäädäntöä ja työsuojelutarkastuksia. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan torjua tehokkaammin siirtotyöläisten hyväksikäyttöä. On myös tunnustettava, että työ- ja työaikajärjestelyjen on oltava tarpeeksi joustavia, jotta voidaan vastata työntekijöiden sekä niiden yritysten ja laitosten tarpeisiin, joissa he työskentelevät.

Lisäksi tässä yhteydessä on tärkeää mainita ja korostaa, että kaikilla työntekijöillä on oltava mahdollisuudet samaan suojan tasoon ja etteivät tietyt ryhmät, kuten merenkulkijat, laivoilla työskentelevät ja offshore-työntekijät, saa jäädä automaattisesti suojan laajimman tason ulkopuolelle. Ennen kuin lopetan, en voi myöskään jättää painottamatta, että Euroopan parlamentti kehottaa jäsenvaltioita poistamaan niiden työmarkkinoille pääsyä koskevat rajoitukset ja siten parantamaan työntekijöiden liikkuvuutta EU:n sisällä ja sillä tavoin mahdollistamaan Lissabonin strategian tavoitteiden ripeämmän saavuttamisen.

Työlainsäädäntöä voidaan uudistaa ja sitä on uudistettava. Tällä ei saa kuitenkaan kyseenalaistaa vaan on pikemminkin vahvistettava sosiaalista tasapainoa jokaisessa jäsenvaltiossa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koko Euroopan unionissa.

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Kun otetaan huomioon ensinnäkin Euroopan unionin ikääntyvä yhteiskunta ja toiseksi yksi Lissabonin strategian tärkeimmistä tavoitteista eli korkean työllisyysasteen saavuttaminen, olen vakuuttunut siitä, ettei perinteinen työsuhdemalli välttämättä sovi työntekijöille tavanomaisine toistaiseksi voimassa olevine työsopimuksineen.

Voimakkaasti muuttuvassa yhteiskunnassa työntekijöiden on pystyttävä mukautumaan muutoksiin ja käyttämään hyväkseen globalisaation tarjoamia tilaisuuksia.

Näin ollen työsuhteita koskevat vaihtoehtoiset mallit voivat muiden seikkojen ohella lisätä yritysten kykyä kohdistaa työvoimansa luovuutta, mikä synnyttää myös lisää kilpailuetuja.

Paras tapa tämän saavuttamiseksi on käyttää avointa koordinointimenetelmää, joka on hyödyllinen menetelmä hyviä käytäntöjä koskevien tietojen vaihtamiseksi. Näin voidaan vastata yhteisiin haasteisiin joustavasti ja avoimesti.

Lopuksi haluan kiittää esittelijää siitä, että hänellä on ollut rohkeutta tarkastella tätä asiaa yksityiskohtaisesti. Kiitos teille kaikille mielenkiinnostanne.

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, muuan muassa nuorten epävarma asema on syynä useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa nykyisin esiintyviin väestörakenteeseen liittyviin ongelmiin. Jotta nuori löytäisi nykyisin kohtuullisen pysyvän työpaikan, hänellä on oltava kokemusta ja työnantajien vaatimat suositukset. Tämän vuoksi monet päättävät perustaa perheen vasta keski-iässä, mikä ei tietenkään edistä suurten perheiden syntymistä. Euroopan unionin onkin pohdittava asiaa ja toimittava, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan unionin identiteetti ja kristilliset perinteet säilyvät ja ovat vallitsevia myös tulevina vuosina.

Haluan kiittää kollegaani mietinnöstä, jossa kuvaillaan perusongelmia mutta kiinnitetään paljon huomiota myös työllisyyden vakauteen toteamalla, että toistaiseksi voimassa olevien sopimusten on muodostettava työsuhteen vakiomuoto.

Lisäksi on tärkeää, että uusien jäsenvaltioiden kansalaisten pääsyä työmarkkinoille koskevat rajoitukset poistetaan Euroopan unionissa, erityisesti koska näitä rajoituksia asettavat sellaiset jäsenvaltiot, jotka puhuvat eniten Euroopan yhdentymisestä mutta toteuttavat itse asiassa laajoja kansallisia sääntelytoimia.

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni ei ole mitään syytä käyttää sovittelevaa sävyä, sillä kyse on hyvin tärkeästä asiasta. Työlainsäädännön uudistamista koskevalla vihreällä kirjalla on vain yksi ansio. Kirja on helppo repiä riekaleiksi, koska se on uskomaton sekoitus puolitotuuksia ja tekopyhiä huomioita. Haluan käyttää puheenvuoroni esittääkseni muutamia kysymyksiä.

Miksi vihreän kirjan sisällöstä ei keskusteltu työmarkkinaosapuolten kanssa? Eikö niillä mahdollisesti ole mitään asemaa yhteisön politiikassa? Työlainsäädäntö on syntynyt ja kehittynyt 100 vuoden aikana niin, että työnantajille palveluksiaan tarjoavat työntekijät voisivat toimia tasavertaisissa toimintaedellytyksissä. Miksi vihreässä kirjassa tunnutaan vihjailevan, ettei tällaista tasavertaisuutta ole enää tarpeen varmistaa? Miksi asiakirjassa ei kiinnitetä huomiota siihen, että nykyisin tehdään jo paljon työtä työlainsäädännön soveltamisalan ulkopuolella? Pitääkö komissio työtä hyödykkeenä? Miksi vihreässä kirjassa vakuutetaan niin voimakkaasti, että toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat vanhanaikaisia ja että 76 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista on tätä mieltä? Miksi vihreässä kirjassa ei ehdoteta myös Kansainvälisen työjärjestön romuttamista kaiken sen perusteella, mitä järjestö on hyväksynyt lähes 100 vuoden aikana? Voisiko arvoisa komission jäsen Špidla kertoa minulle, tietääkö hän, ettei tekopyhiä ohjeita työmarkkinaosapuolten aseman vahvistamisesta voida toteuttaa kuin muutamassa harvassa jäsenvaltiossa? Tietääkö hän, että muutamissa jäsenvaltioissa ajatus sosiaalisesta vuoropuhelusta on pelkkää kuvitelmaa ja keino, jolla hallitus horjuttaa uskoa ammattiliittoihin? Kaikki tämä pätee Tšekkiin. Tietääkö hän, että niiden, joilla on epävarma työpaikka, on käytännöllisesti katsoen mahdotonta liittyä ammattiliittoon? Tietääkö hän, että muutamissa maissa työsuojelutarkastuksia on olemassa vain paperilla? Tämäkin pätee Tšekkiin.

Erityisesti on mainittava hiljattain sepitetty ilmaus "joustoturva". Se on esimerkki EU:n kapulakielestä. Termillä on tarkoitus antaa sellainen vaikutelma, ettei "joustoturvalla" ole mitään tekemistä "joustohyväksikäytön" kanssa. Tämä johtaa ilmeisesti siihen, että työmarkkinoilla olevien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien välillä on entistä vähemmän eroa, niin että kaikista tulee ulkopuolisia.

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, komission esitys työoikeuden tulevaisuudesta on tärkeä avaus, vaikkakin on muistettava, että työlainsäädännön uudistaminen on ensisijaisesti jäsenmaiden asia.

Valitan sitä, että tämä komission avaus on erittäin yksipuolinen, ja pahoittelen erityisesti sitä, että tässä kirjassa ei käsitellä lainkaan EU:n jäsenmaissa yhä vallitsevia naisten ja miesten välisiä erittäin suuria palkkaeroja.

Komissio ei ole kiinnostunut toimista, joilla naiset ja miehet eri Euroopan maissa voisivat jo 2000-luvulla saada samanlaisen ja tasa-arvoisen kohtelun. Olisin odottanut, että esityksessä olisi mietitty myös keinoja täytäntöönpanna ne kahdeksan tasa-arvodirektiiviä, jotka EU on hyväksynyt ja jotka takaisivat sen, että miesten ja naisten välinen palkkatasa-arvo toteutuisi.

Haluan lopuksi todeta, että valitettavasti EU:lta ei voi naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen saralla odottaa paljoakaan.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, työlainsäädäntö on vaikeimpia asioita sekä oikeudellisilta näkökohdiltaan että sisällöltään. Tämä lainsäädäntö käsittää paitsi taloudellisia ja oikeudellisia myös moraalisia osia. Näiden eri osien sovittaminen yhteen on hankala ja joskus jopa mahdoton tehtävä. Yritämme kuitenkin sovittaa niitä yhteen mahdollisimman hyvin.

Miltä 2000-luvun työlainsäädännön olisi näytettävä? Sen on täytettävä seuraavat ehdot. Ensinnäkin sen on oltava joustava ja pystyttävä mukautumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Toiseksi sillä on suojeltava työntekijöitä ja edistettävä heidän kehitystään. Kolmanneksi lainsäädännöllä on suojeltava työnantajien etua ja tehtävä mahdolliseksi se, että yritykset voivat kehittyä ja olla samalla mahdollisimman tehokkaita. Neljänneksi sen avulla on voitava käyttää työvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla. Viidenneksi lainsäädännössä on sallittava työntekijöiden ja työnantajien välinen vuoropuhelu. Viimeiseksi tärkein seikka, eli oikeuden tehdä työtä on oltava yhtäläinen kaikkialla Euroopan unionissa, ja tätä oikeutta on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa.

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön sekä työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun avulla pyritään uudistamaan oikeuskehystä, jolla varmistettaisiin edelleen kaikenlainen oikeusvarmuus ja sosiaalinen suojelu työnantajille ja työntekijöille.

Kysymys kuuluukin: ovatko sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen integraatio talouskasvun, täystyöllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden seurauksia vai edellytyksiä?

Hyväksyn näiden kahden tavoitteen vaihtoehtoisen roolin tyyliin "kumpi oli ensin, muna vai kana?"

Talouskasvun edistämisen ja työntekijöiden turvallisuuden suojelemisen on oltava yhteisiä sovittuja tavoitteita suunnittelusta täytäntöönpanoon asti. On kiinnitettävä huomiota joustavien markkinoiden tarpeeseen ja turvallisuuden vahvistamiseen, joten haaste on kaksitahoinen. Arvoisa komission jäsen, näin voidaan lisätä vauhtia ehdotuksenne mukaisesti ja olla johtavassa asemassa vapaassa ja kansainvälisessä kilpailuympäristössä luopumatta arvoista tai nykyisistä sosiaalisista normeista.

Vaihtoehtoiset uudet työllisyyden muodot ja niiden vapaaehtoinen hyväksyminen helpottavat erityisryhmien, kuten nuorten, ikääntyneiden työntekijöiden ja naisten, pääsyä työmarkkinoille ja pysymistä niillä. Innovatiivisia järjestelyjä koskevien parhaimpien käytäntöjen vaihtamisella voidaan turvata työ- ja perhe-elämän välinen tasapaino ja tukea erityisesti naisia kolminkertaisen vaatimuksen täyttämisessä.

Työntekijöiden tarpeet vaihtelevat elämänvaiheen ja uranäkymien mukaan. Lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on omat erityispiirteensä, erilaiset taloudelliset olosuhteensa ja kansallinen lainsäädäntönsä. Euroopan unionin lainsäädännöllä täydennetään tätä kehystä rajatylittävien suhteiden helpottamiseksi ja vapaiden yhtenäismarkkinoiden saavuttamiseksi.

On syytä muistaa elinikäisen oppimisen tarjoamat mahdollisuudet työttömyyden torjunnassa. On myös muistettava, että valtion ja työmarkkinaosapuolten välisillä luottamuksellisilla suhteilla, ihmisarvon kunnioittamisella, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaamisella ja konfliktien välttämisellä voidaan parantaa Euroopan unionin kilpailukykyä ja edistää hyvinvointia Euroopan unionissa.

  Maria Matsouka (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, työlainsäädännön uudistusta koskeva keskustelu, silloin kun kyse oli todellisesta eikä vain näennäisestä keskustelusta, oli tärkeä tilaisuus osoittaa, kuinka perustavaa laatua olevia eroja oikeiston ja vasemmiston välillä on.

Oikeisto pitää korkeaa työttömyysastetta ja köyhyyttä työlainsäädännön joustamattomuuden tuloksena. Oikeiston mielestä laittomat markkinat ovat enemmän tai vähemmän väistämätön ilmiö. Kaiken tämän laillistamiseksi oikeisto puhuu samanaikaisesta joustavuudesta ja turvasta. Mikä olisikaan parempi kuin Tanskan malli? Sitä voidaan kuitenkin soveltaa vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden taloudelliset, rahoitukselliset ja verotukselliset olosuhteet yhdenmukaistetaan täysin.

Äänestyksen kohteena olevassa mietinnössä parannetaan alkuperäistä luonnosta useissa kohdissa sosialistien laajan vastaehdotuksen ansiosta. Siinä keskitytään työntekijöiden suojeluun, joka ei ole sen paremmin työttömyyden syy kuin hyväntekeväisyyttäkään. Työntekijöiden suojelu on yksinkertaisesti vain yksi talouskasvun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeimmistä pilareista.

Emme saa kieltää totuutta. Kun edessä on vaurauden ennennäkemätön kasvu ja vaarallinen epätasainen jakautuminen työnantajien eduksi, työlainsäädäntöä on vahvistettava.

  Janusz Wojciechowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on onneksi lähestynyt työlainsäädäntöä koskevaa kysymystä kokonaisvaltaisesti. Haluankin kiittää tästä esittelijä Protasiewiczia, joka on laatinut erittäin laadukkaan mietinnön.

Haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja tuoda esiin ulkomaalaisten työntekijöiden murheellisen aseman monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tietyistä maista on löydetty yhä useammin orjatyöleirejä tai puolittaisia orjatyöleirejä. Ulkomailta työtä elantonsa ansaitsemiseksi etsivät ihmiset joutuvat häikäilemättömien rikollisten käsiin, ja rikolliset käyttävät heitä hyväkseen, nöyryyttävät heitä ja joskus jopa murhaavat heidät. Tällainen asiaintila on häpeäksi 2000-luvun Euroopan unionille.

Euroopan parlamentin on vedottava kaikkiin jäseniinsä sekä työsuojelutarkastuksista ja lainvalvonnasta vastaaviin viranomaisiin, jotta kiinnitetään erityistä huomiota ulkomaalaisten työntekijöiden ahdinkoon ja rikollisten harjoittaman ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön torjuntaan.

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Kuten huomaatte, voimme edelleen luottaa katsekontaktiin, mikä on hienoa. Arvoisa puhemies, on hyvä asia, että keskustelemme tänään työlainsäädännöstä, sillä monet asiat muuttuvat työmarkkinoilla Euroopan unionissa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

On todellakin selvästi havaittavissa, että on valtava tarve lisätä joustavuutta, jotta voidaan ennakoida entistä paremmin markkinoiden tarpeita, mutta myös työntekijöiden itsensä vuoksi, koska he haluavat usein yhdistää työnsä perheeseensä, suurperheeseensä ja omaisten hoitoon liittyviin velvoitteisiinsa. Tätä joustavuutta tarvitaan etenkin yhteiskunnassa, jossa vanhusten osuus väestöstä kasvaa ja nuorten osuus pienenee ja jossa ikääntyvä väestö ei luultavasti halua enää työskennellä täyttä 40:tä tai 36:ta tuntia viikossa työmarkkinoilla mutta haluaisi silti jatkaa työskentelyä vähemmän vaativassa työssä pitääkseen yllä taitojaan.

Keskusteleminen on hyödyllistä, sillä jos halutaan tällaista joustavuutta ja myönnetään, että se on eduksi, tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että alusta alkaen joustavuuden ohella on turvattava myös niiden asema, jotka haluavat tehdä työtä vähäisemmissä ja joustavammissa työpaikoissa. Näin työmarkkinat voivat toimia tehokkaammin. Olen pahoillani, että jäsen Matsouka ehti jo lähteä istuntosalista, koska hän mainitsi oikeiston ja vasemmiston välisen keskustelun mutta kieltäytyy kuuntelemasta.

On virhe – jonka voimme ehkä korjata niillä tarkistuksilla, jotka hyväksytään kohta – ettei joustavuuden etuja enää myönnetä. Pahoittelen tätä asiaa. Olen myös sitä mieltä, ettemme voi jättää asiaa yksistään markkinoiden huoleksi, koska markkinat säätelevät itse itseään. On yritettävä jälleen kerran toteuttaa joustavuus yhdessä asianmukaisen turvan varmistamisen kanssa.

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa on yli miljoona ja koko Euroopan unionissa yli kuusi miljoonaa vuokratyöntekijää. Vuokratyö on ollut viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana EU:ssa nopeimmin kasvava epätyypillisen työsuhteen muoto. Tästä huolimatta EU:n lainsäädännössä ei taata tälle työntekijäryhmälle työllisyysturvaa.

Omaan vaalipiiriini Itä-Englannissa on tullut niin sanotuista kahdeksasta uudesta jäsenvaltiosta noin 80 000 siirtotyöläistä, joka on koko Yhdistyneen kuningaskunnan suurin määrä. Monet tulevat työnvälitystoimistojen ansiosta, ja liian monet, tosin eivät kaikki, kärsivät väärinkäytöksistä. Esimerkiksi Communication Workers Union -ammattiyhdistyksen esiin tuomat vuokratyöntekijät, jotka työskentelevät British Telecom -yhtiössä Norwichissa, Ipswichissa ja Brentwoodissa, ovat jääneet ilman kahta peräkkäistä palkankorotusta sekä saavat 25 päivän sijaan lomaa 16 päivää ja 50 prosenttia vähemmän korvausta ylityöstä kuin vakituisessa työsuhteessa olevat työtoverinsa. Toinen esimerkki ovat Bernard Matthews -yhtiön työntekijät Norfolkissa ja Suffolkissa. Tässä tapauksessa 60 prosenttia yrityksen työntekijöistä oli Portugalista tulleita vuokratyöntekijöitä, jotka saivat vain 19 Englannin puntaa päivässä kuuden päivän ajan, kun heidät lomautettiin lintuinfluenssan esiintymisen vuoksi.

Komissiolle sanoisin jotakin sen tarjoamasta "joustoturvasta". Ymmärrämme, että joustavuutta tarvitaan, ja suhtaudumme siihen itse asiassa myönteisesti. Ihmettelemme kuitenkin, missä turva on, jos sitä ei taata vuokratyöntekijöille. Tulevalle puheenjohtajavaltiolle Portugalille toteaisin, että on varmasti mahdollista saavuttaa järkevä kompromissi, joka koskee työllisyysturvan edellytyksenä olevaa määräaikaa. Kyse on kuitenkin direktiivistä, josta ei ole äänestetty kertaakaan EU:n laajentumisen jälkeen. On toimitettava äänestys, jotta kävisi ilmi, mitä mieltä enemmistö on. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut tukevansa direktiiviä. Koko Euroopan unionin olisi tehtävä samoin.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Työllisyyden kasvu on pääasiassa pk-yritysten ja yksityisyrittäjien ansiota. Nämä työnantajat ovat Euroopan unionissa korkealla sijalla uusien työpaikkojen luomisessa ja työllisyyden lisäämisessä.

Tästä syystä, ja kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla esiintyvät monenlaiset työhön liittyvät perinteet, sopimukset ja yritykset, EU:n ensisijaisena tehtävänä on oltava laatia yhteisön lainsäädäntöä, jolla vahvistetaan pk-yritysten asemaa ja luodaan samalla uusia työpaikkoja parantamalla työlainsäädäntöä.

Kokemus on osoittanut, ettei esimerkiksi ylityötä koskevaa EU:n direktiiviä, jota monet EU:n jäsenvaltioista ovat vastustaneet, saisi sisällyttää työlainsäädäntöön ja että direktiiviä olisi tarkistettava. Syynä tähän on se, että ylityötä koskevat rajoitukset uhkaavat monia talouden aloja, olipa sitten kyse terveydenhuollon, kaivosalan, sosiaalipalvelujen tai palokuntien työntekijöistä.

Kotimaassani Slovakiassa kansallinen parlamentti hyväksyi tässä kuussa uuden työlain, johon etenkin pk-yritykset reagoivat kielteisesti. Hallitus halusi vahvistaa ammattiliittojen asemaa ja laajentaa niiden valtuuksia. Vähemmistön ja työnantajaryhmien painostuksen ansiosta hallituksen alkuperäistä ehdotusta itse asiassa muutettiin merkittävästi, jolloin lopullisessa lakiehdotuksessa saavutettiin jonkinlainen tasapaino liittojen ja työnantajien valtuuksien välillä. Lisäksi SDKÚ-DS-puolueen esittämällä tarkistuksella onnistuttiin muuttamaan "taloudellisesti riippuvaisen työn" määritelmää niin, ettei se muodosta uhkaa yksityisyrittäjille. Valmistelun aikana esitetyn yli 600 kommentin ja kymmenien muiden parlamentissa esitettyjen kommenttien ansiosta osoittautui mahdolliseksi muuttaa Smer SD -puolueen alkuperäistä ehdotusta ja estää näin Slovakian työlainsäädännön paluu edelliselle vuosisadalle.

Euroopan unionin ja etenkin uusien jäsenvaltioiden korkea työttömyysaste on merkki epäonnistumisesta, joka edellyttää toimenpiteitä. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti esittelijä Protasiewiczin lähestymistapaan. Hänen mietinnössään ehdotetaan ratkaisuja 2000-luvun vision toteuttamiseksi. Minua huolestuttaa kuitenkin mietinnön sanamuoto, joka hyväksyttiin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan äänestyksessä ja jota en voi hyväksyä, jollei niitä tarkistuksia hyväksytä, jotka esittelijä esitti poliittisen ryhmämme eli Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. Mietintöluonnoksen joissakin osissa esitetään vanhentunut ja tasapainoton näkemys EU:n työmarkkinoiden nykyisistä ongelmista, minkä vuoksi mietinnössä pyritään suojelemaan vain työntekijöitä. Tällainen tulkinta työvoimapolitiikasta voisi johtaa tilanteeseen, jossa työntekijöitä ei tarvitsisi enää suojella miltään, koska he olisivat työttömiä.

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Protasiewiczin mietintöä ei saisi tarkastella erikseen ottamatta huomioon suullista kysymystä ja päätöslauselmaesitystä. Haluan kiittää molempia esittelijöitä heidän työstään.

Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä ei valitettavasti ole vielä yhtenäisiä yhteisön normeja. Lisäksi näyttää siltä, että jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten välisen viestinnän ja tiedonkulun koordinoinnissa on selvästi vielä parantamisen varaa. Myös asiaa koskeva valvonta on edelleen riittämätöntä. Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen vapaan tarjoamisen sekä työntekijöiden suojelun välinen tasapainoinen suhde on ehdottoman välttämätön. Tätä koskeva säädös on mielestäni tehokkain ja yksinkertaisin keino torjua sosiaalista polkumyyntiä.

Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on edistettävä ja selkeytettävä, ja on otettava käyttöön asianmukaiset valvontatoimet. Komission suuntaviivoissaan antamat tarkemmat tiedot olisivat varmasti hyödyllisiä. Työntekijöiden suojan ja oikeuksien varmistamiseksi ehdotan, että vastaanottavissa valtioissa suoritetaan asianmukaisia tarkastuksia ja valvontatoimia.

Tämän vuoksi komission olisi tuettava aktiivisesti jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä luomalla pysyvä kehys rajatylittävälle yhteistyölle. Yritysten ja työntekijöiden puolesta vaadin myös, että työmarkkinaosapuolet otetaan entistä enemmän mukaan tämän asian käsittelyyn. Vain tasapainon avulla voidaan parantaa työllisyyttä ja siten myös saada entistä enemmän hyvinvointia ja turvaa kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Consider că acest raport este unul echilibrat şi care reflectă diversitatea relaţiilor de muncă de pe teritoriul Uniunii Europene, dar şi a poziţiilor politice faţă de un subiect care dă naştere unor discuţii aprinse.

Atingerea unui echilibru în relaţia dintre angajat şi angajator, în care ambele părţi au de câştigat, trebuie să fie o prioritate a Uniunii Europene. În acest cadru, al flexibilităţii şi al securităţii, angajatorul câştigă mai multă forţă de muncă, iar angajatul mai multă protecţie pentru tipul de contract flexibil.

Pentru România, unde avem un rezervor important de forţă de muncă în zona rurală, contractele de muncă flexibile sunt o soluţie pentru a intra pe piaţa muncii fără a pierde din drepturile sociale de care beneficiază angajaţii cu contract clasic. Aceasta ar asigura o integrare mai rapidă pe piaţa muncii a lucrătorilor din zona rurală, care vor putea să participe la creşterea economiei din anii următori şi să beneficieze de ea.

Apreciez atenţia pe care raportul o acordă sprijinirii familiei. Multe dintre aceste contracte flexibile sunt alese de femei care trebuie să facă faţă unei presiuni din ce în ce mai mari de a concilia viaţa profesională cu cea familială.

În sprijinul tinerilor aş fi dorit ca raportul să încurajeze mai mult utilizarea tehnologiei informaţiei şi a comunicării ca instrumente principale în modul de lucru. Munca la distanţă în condiţii de maximă mobilitate este o tendinţă deja prezentă pe care trebuie să o folosim în beneficiul celor mai bine pregătiţi pentru ea.

Pentru reducerea muncii la negru trebuie să încurajăm angajatorii să declare relaţiile de muncă fără să fie dezavantajaţi economic. O parte din acest fenomen este cauzată de restricţiile pe care unele state membre încă le menţin pentru lucrătorii din ţările care au aderat recent la Uniunea Europeană. Este o discriminare inutilă care creează atât probleme de administrare pentru statele respective cât şi riscuri pentru lucrători. De aceea consider ca eliminarea perioadelor de tranziţie impuse de aceste state membre va avea ca efect direct reducerea muncii la negru.

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, työlainsäädännön muuttaminen Euroopan unionissa on tärkeää paitsi turvallisuuden ja työpaikkojen säilyttämisen varmistamiseksi myös siksi, että työlainsäädäntö vaikuttaa huomattavasti työllisyystasoon. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja siitä, edellyttääkö maailmanlaajuinen kilpailu muutosten tekemistä nykyiseen työlainsäädäntöön. Mielestäni muutokset ovat ehdottomasti tarpeen.

Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on ollut havaittavissa tavanomaisten työsopimusten ja työsuhteen yleisen mallin asteittainen ja yhä nopeampi väheneminen. Tällä ilmiöllä vastataan globalisaation haasteisiin. Globalisaatio on riippumaton prosessi, ja pidimmepä globalisaatiosta tai emme, meidän on päätettävä, hyödynnetäänkö yhteiskunnassamme globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia.

Globalisaation kielteisten puolien vastustamiseksi tarvitaan nykyistä paljon joustavampaa työlainsäädäntöä, mutta samalla on säilytettävä nykyinen turvallisuuden taso. On syytä muistaa, että työllisyysturvan taso Euroopan unionissa on nykyisin maailman korkein. Työllisyysturvaa ei siis enää tarvitse parantaa, vaan kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinoilla tarvitaan entistä enemmän joustavuutta, liikkuvuutta ja vapauttamista.

Kaikesta sääntelystä huolimatta joustavuus on tunkeutumassa elämäämme yhä voimakkaammin. Tällä hetkellä 40 prosenttia kaikista työsuhteista on epätyypillisiä, ja uusista työpaikoista 60 prosenttia syntyy tällaisiin työsuhteisiin. Lopulta kaksi kolmannesta epätyypillisistä työsuhteista muuttuu perinteisiksi toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi, mikä on toistaiseksi eniten toivoa antava merkki.

Työlainsäädännön perinteisillä rakenteilla ei selvitä nykyajan todellisuudessa. Nykyisissä palveluihin tai pk-yrityksiin perustuvissa talouksissa joustavampi ja epätyypillisempi lähestymistapa voi olla menestyksen avain.

Joustavuus ei tietenkään riitä, jollei ole työntekijöiden liikkuvuutta. Tämän vuoksi pyydän, että Euroopan unionin työmarkkinat avataan täysin kaikkien jäsenvaltioiden työntekijöille. Nyt tiedetään, että työmarkkinoiden vapauttamisesta hyötyvät paitsi siirtotyöläiset myös ne maat, jotka päättivät avata työmarkkinansa.

Mikään talous ei voi kehittyä ja olla kilpailukykyinen ilman kunnolla toimivia yrityksiä, jotka pystyvät kilpailemaan maailmanmarkkinoilla ja joita hyvät johtajat ja omistajat johtavat taitavasti. Parhaimmin johdetut yrityksetkään eivät kuitenkaan voi toimia ilman hyvää työvoimaa. Molemmat tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen.

  Iles Braghetto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun kehitystä vastaavaksi asettaa todellisia ja vaativia haasteita nykyisille työmarkkinoille ja etenkin kaikille niille, jotka etsivät uutta työpaikkaa, uutta laadukasta työpaikkaa, joka sopii yhteen oman elämän muiden osien kanssa.

Se, että työn joustavuus, joka on maailmanlaajuiseen kilpailuun liittyvä ominaispiirre, yhdistetään turvattuun työpaikkaan, joka on Euroopan unionin jokaisen kansalaisen oikeus tai velvollisuus, edellyttää, että ammatillisista taidoista ja kyvyistä tehdään käyttökelpoisia, kuten Lissabonin strategiassa todetaan. Tämän vuoksi tarvitaan välineitä, joilla työntekijöistä tehdään yritysten mielestä houkuttelevia mukauttamalla heidän teknistä koulutustaan ja asiantuntijakoulutustaan uuden teknologian vaatimusten mukaiseksi.

Euroopan unionissa onkin koulutusta koskeva hätätila, joka estää tai hidastaa tietojen ja taitojen kehittämistä. Investoiminen inhimilliseen pääomaan ja nuorten koulutukseen on Euroopan unionille paras ja nykyaikaisin tapa varmistaa kansalaisten oikeus työhön. Vihreässä kirjassa esitetään muun muassa tämä haaste.

Kiitän esittelijää työstä, jonka hän on tehnyt keskustelussa esitettyjen erilaisten näkemysten yhtenäistämiseksi.

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä komissiota hyvin ajatuksia herättävästä vihreästä kirjasta. Komission työn vuoksi on laadittu tämä mietintö ja saatu aihe tähän keskusteluun. Olen sitä mieltä, että se tapa, jolla vihreä kirja on kirjoitettu, ja se, että komissio on todella kuullut eri toimijoita niin laajasti ja monipuolisesti kuin se on tehnyt, on varmasti rikastuttanut meidän omia pohdintojamme. Toivon tietysti, että huomenna äänestyksen jälkeen, kun on äänestetty kaikista tarkistuksista, komission jäsen voi vuorostaan katsoa aiheelliseksi kiittää parlamenttia myönteisestä suhtautumisesta komission työhön. Saammepa nähdä, kuinka käy.

Täällä on jo mainittu esittelijä ja hänen tekemänsä erinomainen työ. Haluankin yhtyä esitettyihin näkemyksiin. Monet kollegat ovat esittäneet huomioita sanasta "joustoturva". Mielestäni esittelijä on osoittanut huomattavaa joustavuutta tunnustamalla muiden poliittisten ryhmien jäsenten ilmaisemien huolenaiheiden oikeellisuuden. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös varjoesittelijät ovat osoittaneet joustavuutta ottamalla huomioon esittelijän kannan. Haluan kiittää heitä kaikkia tästä työstä. Jäsen Szymański totesi aikaisemmin keskustelun aikana, ettei hän voi kiittää valiokuntaa sen tekemästä työstä. Olen jossakin määrin samaa mieltä hänen kanssaan. Toteaisin hänelle kuitenkin, että käytettävissä olevan ajan vähäisyyden vuoksi valiokunnan mietintö oli lähinnä välimietintö. Luotan täysin siihen, että parlamentista huomenna lähtevän mietinnön perusta eroaa tarkistusten jälkeen huomattavasti nykyisestä ja että tämän potentiaalisesti erimielisyyttä aiheuttavan kysymyksen käsittely päättyy selvästi yksimieliseen viestiin.

Lopuksi pyytäisin komissiota tarkastelemaan keskustelujemme analyysin yhteydessä, mitä mietinnöstä on jätetty pois valiokuntavaiheen ja tämän vaiheen välillä. Mielestäni tästä käy ilmi tärkeä viesti. Haluaisin komission tarkastelevan myös sitä, mikä on jätetty mukaan mietintöön. Haluan erityisesti pyytää kiinnittämään huomiota 10 kohtaan, joka koskee työaikajärjestelyjä sekä työnantajien ja työntekijöiden suuremman joustavuuden tarpeita. On aivan eri asia todeta, että tarvitaan enemmän joustavuutta, kuin toimia tämän mukaisesti. Kehotamme komissiota osoittamaan samanlaista joustavuutta, kun se jatkaa tämän hyvin vaikean ja herkän asian käsittelyä.

Lopuksi haluan mainita vielä avustajamme, enkä tarkoita pelkästään meidän parlamentin jäsenten avustajia vaan myös poliittisten ryhmien avustajia. Nämä sankarit unohdetaan usein. Mielestäni heidän tekemänsä työ on ollut huomattavaa, etenkin kun otetaan huomioon käytettävissä olleen ajan vähyys. Toivottavasti voin teidän kaikkien puolestanne kiittää heitä kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ei ollut mikään yllätys, että keskustelu työlainsäädännöstä oli laaja ja perusteellinen sekä usein myös melko kiihkeä. Tämä on luonnollista, koska työlainsäädäntö on herkimpiä kysymyksiä ja Euroopan sosiaalisen mallin keskeisimpiä kysymyksiä. Olen iloinen, että vihreä kirja toimi tämän poikkeuksellisen perusteellisen keskustelun perustana. Tästä vihreästä kirjasta esitettiin yli 450 erilaista mielipidettä, mikä on huomattavasti enemmän kuin tavanomaisesti vihreää kirjaa koskevissa julkisissa kuulemisissa. On selvää, ettei vihreässä kirjassa pyritäkään ratkaisemaan työlainsäädäntöä koskevaa kysymystä vaan pikemminkin herättämään kysymyksiä. Komissio arvioi näitä kysymyksiä ja esittää niihin sitten vastauksia.

Minusta täällä käyty keskustelu osoittaa, että on hyvät mahdollisuudet päästä yksimielisyyteen muutamista tärkeimmistä asioista. Haluan käsitellä muutamia mielestäni erityisen tärkeitä kysymyksiä. Ensimmäinen koskee tarvetta mielekkääseen vuoropuheluun. Huolimatta siitä, että sosiaalista vuoropuhelua käydään joissakin jäsenvaltioissa hyvin vähän, vuoropuhelu on mielestäni hyvin tärkeä osa kokonaisuutta. Ennen kaikkea tämän vuoksi annamme suoraa tukea sosiaaliselle vuoropuhelulle Euroopan sosiaalirahastosta etenkin työmarkkinaosapuolten hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen.

Toinen asia, jota haluan korostaa, on se, ettei työlainsäädäntö toimi tyhjiössä ja että tätä asiaa koskevat keskustelut ovat aina arkaluonteisia ja vaikuttavat aina työmarkkinaosapuoliin. Mielestäni työlainsäädännön tulevassa kehittämisessä on vältettävä kaikkia sellaisia toimia, jotka eriyttäisivät työmarkkinoita, lisäisivät työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta tai heikentäisivät työntekijöiden perusoikeuksia.

Näyttää siltä, että on ratkaistava sellaisten työntekijöiden tilanne, jotka ovat virallisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia mutta taloudellisesti riippuvaisia yhdestä pääasiakkaasta tai -työnantajasta, jolta he saavat tulonsa. Työlainsäädäntöä on pantava täytäntöön aktiivisesti, jotta voidaan suojella ja tukea laadukkaita työpaikkoja ja torjua pimeää työtä.

Hyvät parlamentin jäsenet, esiin on noussut muutamia kysymyksiä, jotka eivät sisälly tämän keskustelun keskeiseen sisältöön ja joihin ei luultavasti vastata edes äänestyksen yhteydessä, joten haluan käsitellä niitä. Haluan painottaa, että sosiaalinen suojelu on täystyöllisyyden edellytys pikemminkin kuin sen seuraus. Työpaikkoja ei synny riittävän tehokkaasti työmarkkinoilla, joilla työvoiman suoja on hyvin heikko, kuten esimerkiksi kehitysmaissa. Haluan myös painottaa, että työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi on jo olemassa, ja keskustelemme aikanaan muutamista sitä koskevista tulkinnoista. Näin ollen tiettyjä normeja on jo olemassa, vaikka onkin helppo kuvitella erilainen kehityskulku.

Puheenvuoroissa käsiteltiin myös työnvälitystoimistoja. Haluan huomauttaa, että puheenjohtajavaltio Portugali on kutakuinkin sisällyttänyt tämän asian ohjelmaansa, joten pyrimme puheenjohtajuuskauden aikana etenemään asiassa, mikä olisi hyvin tarpeellista. Parlamentin jäsenen esittämä kuvaus työnvälitystoimistojen markkinakehityksestä oli mielestäni hyvin täsmällinen. Näiden markkinoiden liikkeet ovat selviä samoin kuin muutamat ilmiöt, joita voidaan varmasti pitää mahdollisen sosiaalisen polkumyynnin indikaattoreina.

Hyvät parlamentin jäsenet, työmarkkinat muuttuvat selvästi. On erittäin tärkeää, että saavutamme EU:ssa ja etenkin jäsenvaltioissa, jotka panevat työlainsäädäntöä täytäntöön, yleisiä ratkaisuja, joilla voidaan toisaalta tukea EU:n kokonaiskapasiteettia, tehokkuutta, kilpailukykyä ja voimakkuutta yhteiskuntana ja toisaalta taata työntekijöille asianmukainen suoja 2000-luvulla. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, mutta keskustelu on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että mietinnöllänne on hyvä mahdollisuus tulla hyväksytyksi. Tämän vuoksi odotankin lopputulosta kiinnostuneena.

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTHE

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Protasiewiczia asiallisesta ja vaikeasta mietinnöstä. On hyvin tärkeää, että olemme aloittaneet julkisen keskustelun työlainsäädännön uudistamisesta, jotta voidaan vastata globalisaation, pitkäaikaisen rakennetyöttömyyden sekä väestönkehityksen haasteisiin, jotka eivät ole eduksi Euroopan unionille.

Ympärillämme oleva maailma ja mietinnön eri kohdat osoittavat, että nyt tarvitaan EU:ta, jolla on työttömyyden torjumiseksi yhteinen politiikka yhteisen energiapolitiikan mallin mukaisesti. Yhteinen politiikka on sitäkin tarpeellisempi, koska ongelmana on, etteivät edes EU:n vauraimmat maat, kuten Saksa ja Ranska, joissa työttömyysaste voi pian nousta 10 prosenttiin, pysty käsittelemään asiaa.

Suhtaudun epäillen ehdotukseen siitä, että olisi hyväksyttävä yhteisön yhteisiä säädöksiä, joilla luodaan perusta sosiaalisten vähimmäisnormien järjestelmälle, kuten S kohdassa esitetään. Mielestäni jäsenvaltioiden väliset erot ovat nykyisin niin suuret, että ehdotus on yksinkertaisesti mahdoton. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä itsenäisesti vähimmäisnormeista ottaen huomioon talouskehityksensä, työmarkkinoidensa tilanteen ja perinteensä.

Monet tiedot osoittavat, että työllisyys on kasvanut "epätyypillisten" työsopimusten ansiosta. Ongelmana ei siis olekaan se, millä perusteella henkilö työskentelee, vaan se, työskenteleekö hän vai ei. Työllisyyden lisäämisen olisi oltava jäsenvaltioiden ja koko EU:n ensisijaisena tavoitteena tulevina vuosina. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työmarkkinoille tuleviin nuoriin sekä naisiin ja iäkkäisiin henkilöihin.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Esitän lämpimät kiitokset esittelijälle mietinnöstä. Siinä hän esittää realistisen analyysin muutoksista, joita työlainsäädäntöön on tehtävä, jotta se vastaisi 2000-luvun haasteita.

Mielestäni työlainsäädäntö on edelleen tietyissä maissa vanhanaikaista eikä siinä oteta huomioon globalisaation asettamia haasteita.

Nykymaailmassa tarvitaan selkeää ja joustavaa työlainsäädäntöä. Työntekijöiden olisi voitava hyötyä elinikäisestä oppimisesta ja koulutuksesta, jonka avulla he voivat mukautua työmarkkinoilla asetettaviin vaatimuksiin.

Työmarkkinoilla tärkein ongelma on yrityksiltä vaadittava byrokratia, joka pidättelee yritysten kehitystä. Esteiden poistaminen pk-yritysten keskuudessa merkitsee niiden kilpailukyvyn edistämistä, jolloin työpaikkojen määrä lisääntyy.

Työlainsäädännön uudistamisen olisi perustuttava työmarkkinoiden aktiiviseen tukemiseen. Uudistamisen olisi perustuttava siihen, että edistetään työpaikassa aloittamista ja työpaikan vaihtamista sekä jatkuvaa kouluttamista työmarkkinoita varten. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa liian suojelevaan työllisyyspolitiikkaan, joka johtaa sellaisten työpaikkojen keinotekoiseen säilyttämiseen, joita ei tarvita työmarkkinoilla, ja joka heikentää niiden yritysten markkina-asemaa, joihin politiikka vaikuttaa.

Keinotekoisen työllisyyden ylläpitämisen tärkeimpiä seurauksia on se, että henkilöstökustannukset pysyvät suurina tai että työntekijän kehitys estyy koulutus- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksien puutteen vuoksi. Samanaikaisesti työpaikkojen keinotekoinen säilyttäminen johtaa tavallisesti yritysten asteittaiseen heikkenemiseen ja poistumiseen markkinoilta.

Tämän vuoksi on tärkeää edistää aktiivisesti työpaikkojen syntyä eikä suojella työpaikkoja millä hinnalla hyvänsä.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Globalisaatio, väestön ikääntyminen ja kaupan nopea kehitys ovat kaikki haasteita, joihin vastaaminen vaatii vastaisuudessa vielä enemmän kuin nyt.

Yksikään jäsenvaltio ei pysty selviämään näistä kysymyksistä yksin. Näin ollen työllisyys- ja sosiaalipolitiikka onnistuu todella vain Euroopan unionin koordinoitujen toimien avulla. Olen iloinen valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, joka koskee työlainsäädännön uudistamista 2000-luvun haasteita vastaavaksi. Mietinnön tavoite ei ole pelkästään kiitettävä vaan myös hyvin tärkeä.

Työtä on arvioitava uudelleen. Työn oikeuskehystä on ajanmukaistettava. On annettava niiden tehdä työtä, jotka haluavat työskennellä, kehittämällä houkuttelevaa koulutusta, ja on annettava niiden, jotka haluavat tehdä entistä enemmän työtä, tehdä niin lisäämällä työntekijöiden ja työnantajien välisten neuvottelujen joustavuutta.

Joustavuus ei tarkoita suojelevien sääntöjen loppua vaan sitä, että nämä säännöt määritellään vapaissa neuvotteluissa, jotka vastaavat kaikkien tarpeita eli niitä tarpeita, jotka on tuotu esiin sosiaalisessa vuoropuhelussa; sen käymistä kannustetaan.

Ranskassa on jo aloitettu vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kanssa. Näin ollen suhtaudun myönteisesti mietintöön, joka vastaa Ranskassa esitettyjä tavoitteita ja aloitettuja toimia.

  Csaba Őry (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Pidän Euroopan komission aloitetta myönteisenä ja hyvin rohkeana toimena, jolla on aloitettu keskustelu työlainsäädännön uudistamisesta. Kannatan monitahoista lähestymistapaa ja tasapainoisia teknisiä muutoksia. Minusta ei ole oikein, että jotkut kehuvat epätyypillisiä työsuhteita maasta taivaaseen ja kehottavat sekä kansallisia että EU:n lainsäätäjiä tunnustamaan poliittisesti, että nämä epätyypilliset työsuhteet ovat tärkeämpiä kuin toistaiseksi voimassa olevat tavanomaiset työsopimukset. En hyväksy sitä, että epätyypillistä sopimusta olisi pidettävä arvokkaampana vain sen vuoksi, että se on epätyypillinen.

Toisaalta mielestäni ei myöskään ole oikein, että yritetään toteuttaa lainsäädäntö-, hallinto- tai täytäntöönpanotoimia, joilla pakotetaan yrittäjät käyttämään entistä enemmän vakiomuotoisia työsopimuksia. On myönnettävä, että globalisaation aikakaudella taloudessamme on kohdattava ulkoiset taloudelliset rajoitukset ja reagoitava niihin, jotta voidaan varmistaa taloutemme jatkuva toiminta.

Voimme lähestyä tätä vaikeaa kysymystä tasapainoisesti, jos tunnustamme, että sekä tavanomaiset että epätyypilliset työsuhteet ovat perusteltuja. On varmistettava, että yrittäjillä on käytettävissään monia erilaisia työsuhdemuotoja. Lisäksi 2000-luvun haasteiden edessä on kehitettävä uusia vastauksia myös lukemattomiin vanhoihin ongelmiin. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden lainsäätäjillä on hyvin tärkeitä tehtäviä hoidettavinaan työlainsäädännön kehittämisen alalla.