Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 10. heinäkuuta 2007 - Strasbourg

14. Työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon (keskustelu)

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Jan Anderssonin laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suullinen kysymys komissiolle työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (0-0041/2007-B6-0312/2007).

  Jan Andersson (PSE), laatija. – (SV) Luulen, että se oli Jacques Delors, joka totesi, että tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinat eivät onnistu koskaan ilman voimakasta sosiaalista ulottuvuutta. Miksi hän totesi näin? Hän tarkoitti, ettemme saa sisämarkkinoilla kilpailla keskenämme huonojen työolojen, pienten palkkojen ja muiden tällaisten seikkojen avulla. Miksemme? Sen vuoksi, että Euroopan unionin työntekijät eivät koskaan hyväksyisi tällaista politiikkaa. Keskustelu joustoturvasta osoittaa myös, ettemme voi kilpailla EU:n ulkopuolisten maiden kanssa huonoilla palkoilla ja työoloilla. Näin ollen emme voi tehdä niin EU:n sisälläkään.

Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä on tarkasteltava juuri tästä näkökulmasta. Direktiivi on laadittu sen vuoksi, että voidaan taata työntekijöille oikeudenmukaiset ja asianmukaiset työolot eli palkkausta, työaikoja ja muita työoloja koskevat ehdot. On puhuttu vähimmäissäännöistä, mutta jos toimitaan julkisasiamiehen asiassa Laval antaman lausunnon mukaisesti, onkin sovellettava tavanomaisia sääntöjä eikä vähimmäissääntöjä. Näin pitkälle julkisasiamies menee lausunnossaan. Tämä on tärkeää työntekijöille. Tämä on tärkeää, jotta he saavat asianmukaiset työolot. Tämä on kuitenkin tärkeää myös yrityksille. Ilman tätä säännöstöä se olisi hyödyttänyt niitä yrityksiä, jotka maksavat huonoja palkkoja, ja niitä yrityksiä, joissa työolot ovat heikot. Tällöin ei olisi ollut kilpailuneutraliteettia, joka on tärkeää sekä työntekijöiden että yritysten kannalta.

Komissio on esittänyt asiasta oman tulkintansa. Voin todeta, että on asioita, joista olemme yhtä mieltä, mutta myös asioita, joista emme ole yhtä mieltä. Aloitan niistä seikoista, joista olemme samaa mieltä. Eri jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa on parannettava. Yrityksille, joilla on tilapäisesti toimintaa toisessa maassa, on tiedotettava huomattavasti entistä paremmin kyseisen maan ehdoista. Tämän hyväksi voidaan vastaisuudessa tehdä paljon.

Komissio on tarkastellut oikeuskäytäntöä ja toisinaan mennyt lain tulkinnassaan liian pitkälle mutta toisinaan tulkinnut lakia myös oikein. Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten osalta emme ota kantaa komission tulkintaan, mutta useissa muissa asioissa käsityksemme on erilainen kuin komissiolla.

Esitän kaksi esimerkkiä. Toinen liittyy edustajaa koskevaan vaatimukseen. Tässä komissio on mennyt liian pitkälle tulkinnassaan olemassa olevasta oikeuskäytännöstä. Olemassa olevassa tapauksessa on kyse siitä, että edustajan on asuttava siinä maassa, jossa toiminta tapahtuu. Me emme vaadi tätä. Sitä vastoin on tärkeää, että maat voivat vaatia edustajaa, joka ei ole kuka tahansa vaan jolla todella on valtuudet edustaa yritystä. Tämä on tärkeää kotimaassani, jossa noudatetaan työehtosopimuksia. Tämä on kuitenkin tärkeää myös muissa maissa viranomaisten näkökulmasta muun muassa työympäristöä koskevien ehtojen osalta. On voitava vaatia edustajaa, jolla on valtuudet edustaa yritystä.

Toinen kysymys koskee asiakirjojen säilyttämistä. Komissio viittaa oikeustapauksiin. Asia liittyy Belgiaan ja siihen, onko asiakirjoja säilytettävä viisi vuotta. Tämä on kohtuuttoman pitkä aika. Siitä voin olla samaa mieltä. Tarvitaan kuitenkin asiakirjoja, joista käy ilmi, keitä on palkattu ja ketkä työskentelevät sekä mitkä heidän palkkansa ja työaikansa ovat. Näitä tietoja tarvitaan epäilemättä sinä aikana, jona työ tehdään, ja myös kohtuullisen pitkän ajan tämän jälkeen. Tiedämmehän, että näissä asioissa petkutetaan jonkin verran, joten kohtuullinen aika työn suorittamisen jälkeen on tarpeen.

Komissio on tehnyt tiedonannossaan sen virheen, että se on mennyt tulkinnassaan liian pitkälle. Komissio on mennyt liian pitkälle oikeuskäytännön tulkinnassa. On tärkeää vaatia edustajaa, samoin asiakirjojen säilyttämistä. Komissio toteaa, ettei pidä jättää kunnioittamatta mitään Euroopan unionissa käytössä olevista työmarkkinamalleista. Tämä on tärkeä toteamus, mutta itse asiassa juuri näin tehdään, kun arvostellaan niitä jäsenvaltioita, jotka asettavat edustajaa ja asiakirjojen säilyttämistä koskevia vaatimuksia. Jos tällaisia vaatimuksia ei saa asettaa, niin on mahdotonta säilyttää säännellyt työmarkkinat ja meidän työmarkkinamallimme. Silloin on kyse toisesta työmarkkinamallista. Komission olisi otettava tämä huomioon. Myös Saksa on esittänyt aivan samanlaista arvostelua kuin Pohjoismaat.

Lopuksi haluan käsitellä tasapuolisuutta koskevaa kysymystä. Olisi syytä arvostella myös maita, joissa ei ole minkäänlaista valvontaa. On maita, joissa ei suoriteta riittävästi tarkastuksia. Tämän vuoksi työntekijät saattavat työskennellä olosuhteissa, jotka eivät täytä työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetussa direktiivissä asetettuja vaatimuksia. Näitä maita olisi arvosteltava.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio hyväksyi 13. kesäkuuta 2007 uusimman tiedonannon, joka liittyy vuoden 2006 tiedonantoon ja jossa komissio ilmaisi täyden tukensa jäsenvaltioiden tavoitteelle tukahduttaa lainvastaiset käytännöt työmarkkinoilta. Komissio myöntää, että kansallisten elinten on toteutettava asianmukaisia tarkastuksia, jotta voidaan varmistaa, että palvelujentarjoajat noudattavat kansallisia työoloja.

Tästä huolimatta komission toteuttamat EU:n laajuiset arvioinnit, joissa tarkastellaan vuoden 2006 jälkeistä edistymistä ja jotka perustuvat komission jäsenvaltioilta ja työmarkkinaosapuolilta saamiin tietoihin, osoittavat, että jotkin joissakin jäsenvaltioissa toteutetut toimet ovat epäsuhtaisia ja menevät liian pitkälle sen suhteen, mikä on tarpeen toiseen jäsenvaltioon työhön lähetettyjen työntekijöiden tehokkaan suojelun varmistamiseksi. Kuten kesäkuussa 2007 julkaistussa tiedonannossa todetaan, vaikuttaa siltä, että tilanne johtuu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehottomasta yhteistyöstä ja riittämättömästä tiedonsaannista.

Tiedonannoissaan komissio huomauttaa, että kysymyksissä, jotka koskevat EY:n perustamissopimukseen sisältyvää palvelujen vapaata liikkuvuutta, sääntöjä voidaan rajoittaa vain yleiseen etuun liittyvien ehdottoman välttämättömien syiden vuoksi, esimerkiksi työntekijöiden suojelemiseksi, ja että näiden syiden on oltava asianmukaisia. On arvioitava tapauskohtaisesti, voidaanko tiettyjä kansallisia toimia pitää perusteltuina ja asianmukaisina. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi vaatimus, jonka mukaan edustajan on asuttava vastaanottavassa valtiossa tai jonka mukaan sosiaalisiin oloihin ja työoloihin liittyvät tietyt asiakirjat on säilytettävä vastaanottavassa valtiossa valvontaa varten.

Komissio tarkastelee jokaisen jäsenvaltion tilannetta hyvin huolellisesti määritelläkseen, mitä valvontatoimenpiteitä voidaan pitää perusteettomina ja epäasianmukaisina. Tarvittaessa komissio aloittaa oikeudelliset menettelyt velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi sen takaamiseksi, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan.

Haluan korostaa, että komissio tarkastelee myös sitä, ovatko eri jäsenvaltioiden hyväksymät toimenpiteet riittäviä ja tehokkaita. Jos ne eivät ole, komissio toimii samalla tavalla, koska tavoitteena on suojella työntekijöitä tehokkaasti estämättä sisämarkkinoiden toimintaa.

Tällä hetkellä komission aikomuksena ei ole julkaista lisää ohjeita. Komissio ja parlamentti eivät tee lopullista päätöstä siitä, noudattavatko kansalliset toimenpiteet sääntöjä, vaan lopullisen päätöksen tekee Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, joka on jo antanut muutamia ratkaisuja.

Tietojenvaihtoa koskevan yhteistyön alalla komission suorittamat tarkastukset osoittavat, että asiaintila on parantunut rohkaisevasti. Tilannetta on silti tarpeen vielä kohentaa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että edistetään ja vahvistetaan hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ennen kaikkea sen vuoksi, että voidaan ottaa mukaan etenkin työmarkkinaosapuolet ja muut osapuolet, joilla on tärkeä osuus sääntöjen noudattamisen seurannassa.

Täytäntöönpanon valvontatoimenpiteiden arviointi osoittaa, että vaikka direktiivin täytäntöönpano ei ole johtanut moneen viralliseen kanteluun tai oikeustoimiin, on tarkasteltava lähemmin muutamia ongelmia, joita ovat seuraamusten rajatylittävän täytäntöönpanon tehokkuus tai työntekijöiden suojelu aliurakointiketjujen yhteydessä. Komissio haluaisi ottaa työmarkkinaosapuolet ja jäsenvaltiot mukaan tähän työhön.

Lopuksi haluan korostaa, että kesäkuussa 2007 julkaistu tiedonanto osoittaa, ettei komissio periaatteessa halua millään tavoin heikentää jäsenvaltioiden erilaisia sosiaalisia malleja tai sitä, miten jäsenvaltiot organisoivat työmarkkinasuhteita ja työehtosopimusneuvotteluja koskevat järjestelmänsä. On tietysti komission tehtävä taata, että Euroopan yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan tiukasti. Komission on ryhdyttävä toimiin perustamissopimuksen mukaisesti tapauksissa, joissa on hyväksytty epäasianmukaisia toimenpiteitä, joilla ei suojella työntekijöitä vaan pikemminkin rajoitetaan palvelujen vapaata tarjoamista sisämarkkinoilla.

  Philip Bushill-Matthews, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, sellaisen suullisen kysymyksen laatimiseen, josta annetaan heti hyvin lyhyen ajan kuluessa päätöslauselma, liittyvänä haasteena on tuoda ilmi kaikki se, mitä haluamme todeta. Mielestäni tässä tapauksessa, kuten ehkä joissakin muissakin tapauksissa, juuri kiire on merkinnyt sitä, etteivät kaikki meistä ole samaa mieltä päätöslauselman sanamuodon jokaisesta yksityiskohdasta. Tarkoitukseni ei ole arvostella parlamentin toisella puolella olevia poliittisia vastustajia. Tämä on vain huomio, toteamus asiaintilasta.

Haluaisin esittää vielä – epävirallisesti sen suhteen, mitä komissio vastaa tai toteaa tästä – seuraavan kysymyksen. Jos nykyistä direktiiviä ei panna täytäntöön tyydyttävästi kaikissa jäsenvaltioissa, voiko komissio käyttää hieman aikaa siihen, että se yrittäisi ymmärtää, mistä tämä johtuu? Onko direktiivissä itsessään ongelmia? Onko joitakin asioita, joita tietyt jäsenvaltiot eivät vieläkään voi hyväksyä? Näin ollen sen sijaan, että todetaan ponnekkaasti, että direktiivi on direktiivi ja se on sen vuoksi pantava täytäntöön viipymättä, voisimmeko harkita kuuntelevamme hieman enemmän? Olen nimittäin varma, että voisimme saada uutta tietoa asiasta. Periaatteessa olemme kaikki tämän alan direktiivin kannalla, joten asia on siltä osin selvä.

Viimeinen asia, jonka haluan tuoda esiin, edustaa varmasti parlamentin tämän puolen näkemystä. Olemme kiinnostuneita työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon. Olemme tietysti kiinnostuneita heidän työolojensa varmistamisesta mutta myös heidän liikkuvuutensa edistämisestä. Emme ole kiinnostuneita käyttämään tätä asiaa protektionismin välineenä, jolla estetään työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon.

  Anne Van Lancker, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minun on todettava, että ryhmällämme on hyvin monenlaisia näkemyksiä komission uudesta tiedonannosta. Toisaalta on tietysti hyvä, että komissio haluaa edelleen keskittyä työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin täytäntöönpanoon, koska lähes viikoittain saamme kuulla uusista tapauksista, joissa muualle työhön lähetettyjä työntekijöitä on käytetty hyväksi. Tämä tilanne on lisäksi aiheuttanut jäsenvaltioissa huomattavaa työehtoihin kohdistuvaa painetta. Toisaalta saimme selkeästi sellaisen vaikutelman, ettei komissio ole vielä onnistunut saamaan aikaan oikeaa tasapainoa palvelujen vapaan tarjoamisen varmistamisen ja työntekijöiden suojelemisen välillä.

Arvoisa komission jäsen, teille olisi oltava selvää, että monet valvontatoimenpiteet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet, kuten asiakirjojen säilyttämistä työpaikalla, lähetettyjä työntekijöitä koskevien selvitysten antamista tai valtuutetun edustajan läsnäoloa koskeva vaatimus, ovat välttämättömiä, jotta voidaan suojella muualle työhön lähetettyjen työntekijöiden työoloja.

Arvoisa komission jäsen, lisäksi on päivänselvää, että jäsenvaltiot voivat turvautua vain kansallisiin toimenpiteisiinsä, koska kipeästi tarvittavaa hallintojen välistä kansainvälistä yhteistyötä ja tarvittavien tietojen saantia ei käytännöllisesti katsoen ole ollenkaan eivätkä kansainväliset täytäntöönpanon valvontamenetelmät yksinkertaisesti toimi. Tästä huolimatta tiedonannossa annetaan ymmärtää, etteivät useat jäsenvaltioiden toimenpiteistä ole yhteisön lainsäädännön mukaisia. Uhkaatte jopa aloittaa rikkomismenettelyjä ja vieläpä ennen kuin on toteutettu tietojenvaihdon varmistamisen vaatimat toimet, joiden ansiosta jäsenvaltioiden välinen yhteistyö alkaisi todella sujua ja tehokas seuraamusjärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön.

On sanomattakin selvää, että ryhmämme suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen perustaa pysyvä korkean tason komitea, joka auttaisi jäsenvaltioita parantamaan yhteistyötään. Arvoisa komission jäsen, hallinnollinen yhteistyö ei kuitenkaan riitä. Pyydämme myös eurooppalaista kehystä jäsenvaltioiden toimivaltaisten tarkastuselinten väliselle rajatylittävälle yhteistyölle. Meiltä puuttuu edelleen ratkaisevan tärkeä väline, jolla työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin noudattamista valvotaan, aina siihen asti kunnes tämä pyyntö on toteutettu.

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ryhmämme puolesta tukea lähestymistapaa, jonka komissio on valinnut tämän direktiivin yhteydessä. Tarkoitan sitä, että on parannettava tiedottamista, vahvistettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja vakavissa rikkomistapauksissa nostettava kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa jäsenvaltioita vastaan.

Valitettavasti on tietysti myönnettävä, että laajentuneessa Euroopan unionissa, jossa on suuria tuloeroja, on paljon turvattomuutta. Myös tähän asiaan liittyy turvattomuutta. Toisaalta pelätään, että toiseen jäsenvaltioon työhön lähetetyt työntekijät työskentelevät vastaanottavan valtion tavanomaisia ehtoja heikommin sosiaalisin ehdoin ja että tämä vaarantaa työllisyysturvaa. Toisaalta EU:ssa on edelleen monia byrokraattisia esteitä palvelujen vapaalle tarjoamiselle. Nämä tekijät haittaavat kilpailua ja merkitsevät sitä, että kansalaiset saavat huonompia palveluja. Työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevalla direktiivillä pyritään tietysti nimenomaan saamaan aikaan oikea tasapaino rajatylittävien palvelujen vapaan tarjoamisen ja vastaanottavan valtion työmarkkinasuojan samanaikaisen ylläpitämisen välillä. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan järjestämissä kuulemistilaisuuksissa olemme aikaisemmin kuulleet työnantajien ja ammattijärjestöjen edustajien toteavan, että tämä direktiivi on itse asiassa aivan hyvä mutta hyvin monimutkainen. Tämän vuoksi työnantajat ja työntekijät eivät tunne velvoitteitaan ja oikeuksiaan riittävän hyvin. Tämä tilanne on korjattava. On oltava helppoa ja yksinkertaista toimia lainsäädännön mukaisesti. Tämä voidaan toteuttaa tiedottamalla. Tietojen on kuitenkin oltava helposti ymmärrettäviä ja kohderyhmän omalla kielellä. Lisäksi apua ongelmien ratkaisemiseksi on oltava helposti saatavilla.

Komissio on havainnut, etteivät jäsenvaltiot aina pidä jäsenvaltioiden vaihtamia tietoja luotettavina. Tämän vuoksi onkin mielestäni hyvä ajatus, että nyt vahvistetaan jäsenvaltioiden välistä nykyistä yhteistyötä tällä alalla. Lisäksi Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön olisi huolehdittava hyvien käytäntöjen vaihdosta ja otettava näin sekä työmarkkinaosapuolet että jäsenvaltiot mukaan myönteiseen prosessiin.

Edustajan läsnäoloa koskevasta vastaanottavan valtion vaatimuksesta, jonka jäsen Andersson mainitsi, ja asiakirjojen säilyttämisestä työpaikalla toteaisin, että minunkin mielestäni on tärkeää säilyttää oikea tasapaino. Olen periaatteessa sitä mieltä, että komissio on saavuttanut tämän tasapainon. Tämä on mietintöä koskevien tarkistustemme tausta. Edustajan ei välttämättä tarvitse olla läsnä vastaanottavassa valtiossa. Tästä olemme yhtä mieltä, joten haluan, että se tuodaan selvästi esiin.

Viittauksista asiaan Laval tai Vaxholm toteaisin, että on odotettava lopullista ratkaisua, ennen kuin näitä asioita käytetään ohjeena lainsäädännön soveltamisesta.

Tässä olivat kysymykset, jotka halusin tuoda esiin.

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu on myös varoitus. Jos tällä tiedonannolla yritetään jälleen ujuttaa käyttöön alkuperäisestä palveludirektiivistä poistetut 24 ja 25 artikla, parlamentti hylkää tiedonannon selvästi. Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin tarkoituksena on suojella työntekijöitä, ja tämän suojelua koskevan tavoitteen on oltava loukkaamaton.

Tämän direktiivin yhteydessä noudatetaan paikallisten olojen periaatetta, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikki jäsenvaltioiden toimet, joilla voidaan suojella lähetettyjä työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan, ovat laillisia ja toivottavia. Tämä direktiivi on säädös, jolla edistetään vapaita palvelujen sisämarkkinoita. Tähän vapauteen ei kuitenkaan saa pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Tarkoitus ei ole näyttää vihreää valoa sosiaaliselle polkumyynnille.

Olen kyllästynyt siihen, että on tehtävä ilman käytännön kokemusta päätöksiä siitä, onko teoreettisesti mahdollista saada työntekijöitä lähettävästä maasta todisteet oikeudenmukaisesta palkanmaksusta kahdessa tai neljässä viikossa. Euroopan unionin alueella olevien suurten ja pienten rakennustyömaiden tilanne osoittaa jotakin aivan muuta. Jollei voida valvoa palkkalaskelmia työmaalla, rikollisen vehkeilyn mahdollisuudet kasvavat.

Ette varmaan halua ottaa vastuuta tästä? Kehotankin teitä käymään rakennustyömailla ennen kuin asiassa edetään pidemmälle. Käykää katsomassa, miten työntekijät jätetään ilman oikeudenmukaista palkkaa ja miten sosiaalinen polkumyynti vääristää kilpailua tällaisilla työmailla. Yleisperiaatteena on oltava "sama palkka samasta työstä samalla paikkakunnalla".

  Mary Lou McDonald, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kaikkein ensimmäiseksi on syytä muistaa, että työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevassa direktiivissä on kyse työntekijöiden oikeuksista ja että siinä ainoastaan määritellään palkkoja, lomia, työaikaa ja muita vastaavia seikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Ilman direktiiviä työntekijät voivat joutua kaikenlaisten väärinkäytösten kohteeksi postilokeroyritysten ja vilpillisen itsenäisen ammatinharjoittamisen vuoksi. Muutamat työnantajat ovat kerkeästi käyttäneet tätä seikkaa hyväksi.

Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että komissio painottaa ensisijaisesti palvelujen tarjoamisen esteiden poistamista ja sisämarkkinoiden hyvää toimintaa. Mielestäni tähän suulliseen kysymykseen liittyvä päätöslauselma merkitsee sitä, että parlamentti ottaa askeleen taaksepäin nykyisestä kannastaan, joka ilmaistiin viimeksi Schroedterin mietinnön yhteydessä. Itse asiassahan komissio ei ole huolehtinut direktiivin täytäntöönpanon valvonnasta, ja monet jäsenvaltiot jättävät huomiotta direktiivin säännökset. Näitä epäonnistumisia ei saisi väistellä esittämällä suhteellisuutta tai protektionismia koskevia väitteitä. Kun parlamentti hyväksyi palveludirektiivin, niille meistä, jotka olivat huolissaan sen vaikutuksista työntekijöiden oikeuksiin, vakuutettiin, että huolenaiheemme käsiteltäisiin panemalla työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi asianmukaisesti täytäntöön. Näin ei ole tapahtunut, ja komissio on epäonnistunut direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa. Tämän vuoksi monet työntekijät ovat alttiina väärinkäytöksille, koska ei ole vähimmäisvaatimuksia, joiden avulla voitaisiin välttää hyväksikäyttö ja väärinkäytökset.

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto ilmoitti komissiolle 13. kesäkuuta, etteivät jotkin jäsenvaltiot pane tunnollisesti täytäntöön työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä. Saksa on yksi tällaisista jäsenvaltioista. Kotimaatani syytetään siitä, että tarkastukset ovat liian ankaria, mikä karkottaa muista jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä pois. Voiko enää enempää provosoida? Odotan erilaista kantaa komission jäseneltä, jonka oikeudenmukaisuutta arvostan hyvin paljon.

Vaikka lähettävän maan ja vastaanottavan maan välinen yhteistyö on tärkeää, sillä ei voida korvata tehokkaita tarkastuksia. Yhteisenä tavoitteenamme on oltava työntekijöiden suojan takaaminen, sosiaalisen polkumyynnin estäminen sekä laittoman työn paljastaminen ja siitä rankaiseminen. Tämä kaikki voidaan varmistaa kuitenkin vain, jos käytettävissä on päteviä asiakirjoja ja vieläpä vastaanottavan valtion kielellä. Seuraavien asiakirjojen olisi oltava saatavilla: työsopimukset, palkkalaskelmat ja työaikakortit. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen syyttäjäviranomainen tukee tätä kantaa. On nimittäin ilmeistä, että asiakirjat, joita ei ole laadittu kyseisen maan kielellä, aiheuttavat huomattavia ongelmia työsuojelutarkastajille.

Toiseksi ilmoituksien asianmukainen toimittaminen edellyttää, että vastaanottajalla on oltava todistettavasti Saksassa osoite eikä ainoastaan jokin ulkomailla sijaitseva postin vastaanottopaikka, joka on valittu nimenomaan nimettömyyden säilyttämiseksi. Lisäksi jokaisen on nimitettävä viralliseksi edustajaksi sellainen henkilö, jota hän pitää sopivana. Osoitteeksi kelpaa myös työpaikan osoite. Mielestäni tämä on oikeudenmukainen ratkaisu.

Uhkaava rikkomismenettely on loukkaus. Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionissa on toimittava oikeudenmukaisesti etenkin tarkastusten osalta. Arvoisa komission jäsen Špidla, säilyttäkää se tasapuolisuus ja suhteellisuudentaju, jota olette yleensä osoittanut.

  Jean Louis Cottigny (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen yksi niistä, joiden mielestä työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon on hyvä tilaisuus Euroopan unionille ja sen kansalaisille. Se on tilaisuus sekä taloudellisesti että Eurooppa-aatteen vahvistamisen kannalta. Työntekijät, jotka on lähetetty työhön muualle Euroopan unionin alueelle, ovat ennen kaikkea Euroopan unionin kansalaisia. Heitä on myös kohdeltava tällaisina, mikä mielestäni merkitsee sitä, ettei saa sallia minkäänlaista epätasa-arvoista kohtelua samassa työssä samalla alueella.

Yksi direktiiviin 69/71/EY liittyvistä ongelmista on nykyään se, että työlainsäädännön alalla kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamisessa on puutteita ja että uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä on tällä alalla eroja. Tämä saa pelkäämään, että tällä direktiivillä sallitaan jäsenvaltioiden väliset ratkaisut ja että direktiiviä käytetään sosiaaliseen polkumyyntiin. Toistan vielä kerran, että sosiaalista Euroopan unionia on rakennettava ylhäältä alkaen eikä lyömällä pirstaleiksi sen sosiaalilainsäädäntöä, kuten jotkut täällä haluaisivat tehdä. Todisteeksi tästä käyvät tietyt tarkistukset, joita on esitetty työlainsäädännön uudistamista koskevaan mietintöön.

Suosittelen, ettei tällä alalla leikitä tulella, koska vaarana ovat hallitsemattomat sosiaaliset konfliktit. Mielestäni tällaisten vaarojen välttämiseksi jäsenvaltioiden on voitava edelleen säilyttää joitakin rajoituksia, mutta lisäksi jäsenvaltioiden on voitava asettaa tiettyjä ehtoja, kun ne ottavat vastaan lähetettyjä työntekijöitä. Erityisesti olen sitä mieltä, että lähetetyillä työntekijöillä on oltava vastaanottavassa valtiossa valtuutetut edustajat, joiden on oltava riippumattomia. Heidän on voitava antaa tarvittavia tietoja työajoista sekä työturvallisuus- ja työterveysoloista, jotta voidaan taata työntekijöiden suoja. Lähetettyjen työntekijöiden on annettava etukäteisselvitys, jotta vastaanottavan valtion työmarkkinaosapuolet voivat tulla mukaan prosessiin ja neuvotella suoraan työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa, jos palkat vahvistetaan työmarkkinaneuvotteluilla.

Tällä alalla on kuitenkin edettävä vielä pitemmälle ja harkittava esimerkiksi EU:ssa sovellettavan yhteisen vähimmäispalkan vahvistamista. Meidän on sitouduttava poliittisesti pyrkimykseen lähentyä kohti yhteisten sosiaalisten oikeuksien jalustaa koko Euroopan unionissa. Tällaisilla toimilla voidaan edetä sosiaalisen Euroopan unionin luomisessa, sellaisen yhtenäisen Euroopan unionin ja työntekijöiden Euroopan unionin luomisessa, jota kaikki toivomme.

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun keskustelimme palveludirektiivistä, totesimme hyvin selvästi ja yksiselitteisesti, ettei palveludirektiivi saa vaikuttaa millään tavoin sosiaalisiin oikeuksiin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi poistimme palveludirektiivistä pahamaineiset 24 ja 25 artiklan, ettei näitä oikeuksia voitaisi kumota käyttämällä hyväksi porsaanreikiä.

Sovimme myös siitä, että työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevaa direktiiviä muutettaisiin epäselvyyksien poistamiseksi, mikäli ilmenisi ongelmia. Haluan muistuttaa tästä kompromissista, jonka myös Euroopan komissio hyväksyi tuolloin. Vaadin nyt samanlaista yksimielisyyttä.

Arvoisa komission jäsen, olen kanssanne samaa mieltä siitä, että viranomaisten riittämätön tai huono yhteistyö on pääsyitä siihen, että direktiivin soveltamisessa on tällaisia vaikeuksia. Oletteko siis todellakin sitä mieltä, että poistamalla mahdollisuudet valvontaan sekä sellaisten asiakirjojen ja muiden seikkojen käyttöön, joita tarvitaan valvonnassa, voidaan parantaa yhteistyötä? Päinvastoin. Asiakirjojen puuttuminen ja viranomaisten huono yhteistyö merkitsevät pelkkää sosiaalista polkumyyntiä. En usko, että te todella haluaisitte sitä.

Tämän vuoksi olisi tehtävä yhdessä työtä sen hyväksi, että hallinnollista yhteistyötä parannetaan ja että palvelu- ja työmarkkinoita avataan varmistamalla samalla mahdollisimman korkea sosiaalisen suojelun taso. Silloin tekisimme jotakin myönteistä Euroopan unionin hyväksi. Sen sijaan, että toimisimme kielteisesti jäsenvaltioita vastaan, pyrkisimme myönteisesti ratkaisuihin, joilla voisimme todella parantaa asiaintilaa. Näin meidän on toimittava. Muutoin emme saavuta mitään siitä, mitä alun perin halusimme.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen pettynyt kuultuani komission jäsenen Špidlan kertovan meille tänään, ettei hän aio esittää tästä asiasta uutta tiedonantoa.

Jotta EU:n työntekijät voivat siirtyä jäsenvaltiosta toiseen, ilman että työntekijöiden suojan taso heikkenee, on varmistettava, että laki on selkeä, että on koko Euroopan unionissa yleisesti sovellettavia vaatimuksia ja että ne pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi ei nykyisellään täytä näitä vaatimuksia, kuten eivät myöskään komission vuosi sitten julkaisemat ohjeet. Komission on nyt tarpeen vaatia asiakirjojen säilyttämistä jäsenvaltiossa, johon työntekijä lähetetään työhön, ja on vaadittava, että aina on oltava identifioitavissa työnantaja, joka on oikeudellisesti vastuussa sääntöjen noudattamisesta. Tämäkään ei vielä riitä, jolleivät kaikki jäsenvaltiot ota käyttöön valvontamekanismeja ja lainrikkomusten vakavia seuraamuksia.

Joustoturvan ja työlainsäädännön uudistamisen kaltaisissa asioissa ei voida mitenkään edistyä, jollei tällä alalla käsitellä työntekijöiden suojaa ja muita vastaavia asioita. Euroopan unionin työntekijät eivät siedä oikeuksiensa vähentämistä tai suojan tason heikkenemistä. Emme saa täällä parlamentissa läpi mitään lainsäädäntöä, joka heikentää heidän oikeuksiaan jollakin tavoin, jolleivät he koe, että suojan tason heikkenemisen estämisestä on heille hyötyä. Mielestäni neuvoston ja komission lyhytnäköisyys tällä alalla on uskomatonta ja yksinkertaisesti selittämätöntä, jos ne tosissaan haluavat luoda sosiaalisen Euroopan unionin.

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan todeta selvästi, ettei työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin asianmukainen täytäntöönpano ole missään tapauksessa keino, jolla yrittäisimme heikentää tai vaarantaa työntekijöiden suojaa Euroopan unionin työmarkkinoilla. Päinvastoin direktiivin asianmukainen täytäntöönpano johtaa työntekijöiden tehokkaaseen suojelemiseen, joka on hyvin tärkeää. Ei ole ollenkaan totta, että komissio asettaisi valvontavaltaa koskevia rajoituksia. Haluan todeta ehdottoman selvästi, että kaikki toimet, joita jäsenvaltio pitää tarpeellisina ja jotka ovat oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden, ovat tietysti moitteettomia ja käyttökelpoisia.

Haluan myös huomauttaa, ettei tätä direktiiviä koskevaa päätöstä tehty missään norsunluutornissa sen paremmin kuin tiedonantoa koskevaa päätöstäkään. Asiasta on keskusteltu lukemattomia kertoja työmarkkinaosapuolten kanssa. Olen sitä mieltä, että lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa kysymyksissä me kaikki tiedämme, mihin on vedettävä raja siihen nähden, että lainsäädännöstä tulee pelkkää byrokratiaa eikä sillä saavuteta asetettuja tavoitteita, ja toisaalta siihen nähden, että lainsäädännöllä saavutetaan erilaiset ja väärät tavoitteet asetettuihin tavoitteisiin verrattuna. Tarkastusten on tämän vuoksi oltava perusteellisia ja tehokkaita mutta sovellettavan menetelmän mukaisia, koska tämä direktiivi ja lainsäädäntö yleensä eivät salli kaikkea. Toisin sanoen kaikkea ei voida hyväksyä, vaan pelkästään se, joka on lainsäädännön mukaista ja joka on tehokasta ja oikeasuhtaista.

Ehdotetusta direktiivin muuttamisesta toteaisin, että parlamentti on itse käsitellyt tätä asiaa ainakin kaksi tai kolme kertaa aikaisemmin. Samoin asiaa ovat käsitelleet työmarkkinaosapuolet. Mitään yleistä kantaa siihen, miten direktiivi voitaisiin laatia uudelleen sitä oleellisesti muuttaen, ei kuitenkaan muotoiltu. Päinvastoin muotoilluissa kannoissa kannatettiin aina yhteistyön ja täytäntöönpanon parantamista. Haluan myös huomauttaa, että täytäntöönpano on jäsenvaltioiden tehtävä ja että komission tehtävä on varmistaa, että täytäntöönpano on yhteisön lainsäädännön mukaista. Komission velvollisuus on myös hyödyntää käytettävissä olevia oikeudellisia resursseja. Tällöin komissio tietysti tarkastaa, mikä työmarkkinoiden tilanne on eri jäsenvaltioissa, ja etenee harkitusti, kuten lainsäädännössä säädetään.

On tietysti erittäin tärkeää parantaa hallinnollista yhteistyötä. On myös tärkeää parantaa jäsenvaltioiden valvontaelinten välistä yhteistyötä. Komissio pyrkiikin vastaisuudessa toimimaan tämän mukaisesti. Jos tulevissa keskusteluissa käy ilmi, että on perusteltua laajentaa lainsäädäntöä, tämä asia tuodaan varmasti esiin ja siitä keskustellaan kiihkeästi. Alustava poliittinen keskustelu parlamentissa ja keskustelu työmarkkinaosapuolten kanssa eivät tällä hetkellä kumpikaan viittaa siihen, että olisi oikein toteuttaa uusia lainsäädäntötoimia tällä alalla.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan vielä kerran korostaa, että tämän direktiivin tavoitteena on työntekijöiden tehokas suojelu ja että kaikki sellaiset valvontatoimet, jotka edistävät tehokasta suojelua, ovat asianmukaisia. Jäsenvaltiot, jotka eivät toteuta tehokkaita valvontatoimia, rikkovat direktiiviä. On selvää, että valvonnan on kaikilla aloilla aina oltava oikeasuhtaista termin oikeudellisessa merkityksessä, ja usein on kiistanalaista, mikä on oikeasuhtaista. Luxemburgissa toimivalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on valtuudet ratkaista tällaiset toimielinten väliset kiistat Euroopan unionissa.

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

(1) Ks. pöytäkirja.