Hakemisto 
Puheenvuorot
PDF 1173k
Tiistai 10. heinäkuuta 2007 - Strasbourg EUVL-painos
1. Istunnon avaaminen
 2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja
 3. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja
 4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja
 5. Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen (keskustelu)
 6. Rahoituspalvelut 2005–2010 (Valkoinen kirja) (keskustelu)
 7. Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi (keskustelu)
 8. Äänestykset
  8.1. Euroopan parlamentin varapuhemiehen vaali (äänestys)
  8.2. Alueiden komitean kuulemista koskeva pyyntö - Vapaaehtoistyön merkitys taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämisessä (työjärjestyksen 118 artikla) (äänestys)
  8.3. EY:n ja Algerian välinen Euro-Välimeri-sopimus (äänestys)
  8.4. EY:n ja Moldovan kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  8.5. EY:n ja Ukrainan kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  8.6. EY:n ja Armenian kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  8.7. EY:n ja Azerbaidžanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  8.8. EY:n ja Georgian kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  8.9. Bulgarian ja Romanian liittyminen yleissopimukseen tietotekniikan käytöstä tullialalla (äänestys)
  8.10. Muut ensivakuutukset kuin henkivakuutukset (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  8.11. Arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  8.12. Jälleenvakuutus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  8.13. Uusi tilastollinen toimialoittainen tuoteluokitus (CPA) (äänestys)
  8.14. Yhteisön työvoimaa koskeva otantatutkimus (äänestys)
  8.15. Toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskeva yhteisön ohjelma (uudelleen laadittu) (äänestys)
  8.16. Linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevasta YK:n yleissopimuksesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 954/79 kumoaminen (äänestys)
  8.17. Etelämantereella harjoitettavan kalastustoiminnan valvonta (äänestys)
  8.18. Bulgarian ja Romanian liittyminen Europol-yleissopimukseen (äänestys)
  8.19. Bulgarian ja Romanian liittyminen yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa EU:n jäsenvaltioiden välillä (äänestys)
  8.20. Bulgarian ja Romanian liittyminen yleissopimukseen ajokielloista (äänestys)
  8.21. Bulgarian ja Romanian liittyminen virkamiesten lahjonnan torjumista koskevaan yleissopimukseen (äänestys)
  8.22. Oikaisut (204 a artiklan lisääminen työjärjestykseen) (äänestys)
  8.23. Työjärjestyksen soveltaminen ja tulkitseminen (työjärjestyksen 201 artiklan muuttaminen) (äänestys)
  8.24. Alessandra Mussolinin parlamentaarinen koskemattomuus ja erioikeudet (äänestys)
  8.25. Ashley Moten parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (äänestys)
  8.26. Lisätalousarvio nro 4/2007 (äänestys)
  8.27. Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2006 komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston käännösmenoista (äänestys)
  8.28. Lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten vähentäminen (äänestys)
  8.29. Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki (Rooma II) (äänestys)
  8.30. Toinen terveysalan yhteisön toimintaohjelma (2007–2013) (äänestys)
  8.31. Elohopeaa sisältävät mittalaitteet (äänestys)
  8.32. Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely (äänestys)
  8.33. Elintarvikelisäaineet (äänestys)
  8.34. Elintarvike-entsyymit (äänestys)
  8.35. Elintarvikkeissa käytettävät aromit ja ainesosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (äänestys)
  8.36. Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveron lähentäminen (äänestys)
  8.37. Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittäminen, nimeäminen ja suojaaminen (äänestys)
  8.38. Kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuudet (äänestys)
  8.39. Rehukalastus ja kalajauhon ja -öljyn tuotanto (äänestys)
 9. Hallitustenvälisen konferenssin koollekutsuminen (tarkistusten käsiteltäväksi jättämisen määräaika): ks. pöytäkirja
 10. Äänestysselitykset
 11. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
 12. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja
 13. Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi (jatkoa keskustelulle)
 14. Työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon (keskustelu)
 15. EU:n tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys (keskustelu)
 16. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)
 17. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja
 18. Ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpano (keskustelu)
 19. Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt (keskustelu)
 20. Euroopan kestävä liikkuvuus (keskustelu)
 21. Kahdenväliset kauppasuhteet Kiinan kanssa (keskustelu)
 22. Seuraavan istunnon esityslista: ks. pöytäkirja
 23. Istunnon päättäminen


  

Puhetta johti
varapuhemies MARTÍNEZ MARTÍNEZ

 
1. Istunnon avaaminen
  

(Istunto avattiin klo 9.00.)

 

2. Vastaanotetut asiakirjat: ks. pöytäkirja

3. Määrärahojen siirrot: ks. pöytäkirja

4. Keskustelu ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksia koskevista tapauksista (käsiteltäväksi jätetyt päätöslauselmaesitykset): ks. pöytäkirja

5. Yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttaminen (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Markus Ferberin laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0246/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi direktiivin 97/67/EY muuttamisesta siltä osin kuin se koskee yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista (KOM(2006)0594 – C6-0354/2006 – 2006/0196(COD)).

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää lämpimästi liikenne- ja matkailuvaliokuntaa ja ennen kaikkea esittelijä Ferberiä erinomaisesta työstä postipalveludirektiiviä koskevan mietinnön parissa. Saavutuksesta tekee erityisen vaikuttavan se, että laadintaan osallistui viisi muuta valiokuntaa ja että tarkistuksia esitettiin lähes 600 kappaletta. Asia on lisäksi poliittisesti hyvin arkaluonteinen ja teknisesti hankala.

Ehdotuksemme taustalla on perinpohjainen valmistelutyö. Siinä ei ole kyse abstraktien norsunluutornissa sepitettyjen tai kiihkeiden aatteellisten teorioiden täytäntöönpanosta. Markkinoiden avaaminen ei ole itsetarkoitus, vaan se hyödyttää kuluttajaa ja liiketoimintaa ja sen myötä koko taloutta.

Kuukausia kestäneen keskustelun jälkeen on aina vaarana, että kadotamme alkuperäisen päämäärämme. Haluan sen tähden palauttaa mieliinne, mitä ehdotukseemme sisältyy. Komission ehdotuksen päämääränä on ennen kaikkea taata laadukas yleispalvelu kaikille käyttäjille Euroopan unionin alueella. Postipalvelujen käyttäjillä ja kuluttajilla on oikeus ensiluokkaisiin postipalveluihin. Niiden on oltava edullisesti kaikkien saatavilla.

Toiseksi komissio vahvistaa ehdotuksessaan seikkaperäisen tutkimuksen ja laajan kuulemisen perusteella, että vuosi 2009 on määräaika kaikkien jäljellä olevien yksinoikeuksien ja monopolien poistamiselle. Tällaiset yksinoikeudet ja monopolit estävät kilpailun ja sen myönteiset vaikutukset innovaatioihin, laatuun ja hintoihin.

Kolmanneksi ehdotuksellamme varmistetaan, että tarjolla on laaja valikoima rahoitusmekanismeja, joista jäsenvaltiot voivat valita rahoittaessaan nettokustannuksia tai kohtuuttomia rasitteita, joita yleispalveluvelvoite saattaa aiheuttaa yleispalvelun tarjoajille.

Neljänneksi ehdotuksessa lisätään joustovaraa postipalvelujen hinnoittelussa, jotta ne voivat vastata nykyistä paremmin todellisia kustannuksia, mutta samalla säilytetään mahdollisuus yhdenmukaisiin kuluttajahintoihin tai yksikköhinnalla toimitettaviin postilähetyksiin. Komissio korostaa postipalvelujen merkitystä alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden luomisessa. Postilähetysten yhdenmukaiset hinnat kertovat juuri tästä. Ehdotuksella parannetaan myös kuluttajien oikeuksia esimerkiksi korvausmenettelyjen osalta.

Viidenneksi ehdotuksella pyritään korjaamaan valtuutuksia ja toimilupia koskevia säännöksiä, jotta perusteettomia esteitä markkinoille pääsyyn saadaan vähennettyä. Ehdotuksessa myös selkeytetään postialan infrastruktuuriin pääsyä koskevia sääntöjä.

Viimeiseksi ehdotuksessa selvennetään kansallisten sääntelyviranomaisten roolia ja riippumattomuutta.

Nämä osatekijät perustuvat tähän mennessä saavutettuun menestykseen markkinoiden asteittaisessa avaamisessa, ja ne tarjoavat kehyksen, jossa postisektori voi kehittää osaamistaan. Tämä on todellakin viimeinen vaihe pitkässä prosessissa, joka alkoi lähes kaksi vuosikymmentä sitten.

Kuten kaikki tiedämme, meneillään on niin kutsuttu viestintävallankumous. Se on merkittävä haaste meille kaikille jokapäiväisessä elämässämme. Se uhkaa niitä postialan toimijoita, jotka eivät pysty mukautumaan tilanteeseen. Minkäänlaisella palvelujen varaamisella ei voida suojella postialan toimijoita kilpailulta muiden viestintämenetelmien kanssa. Ainoa mahdollisuus on uudistua ja mukautua ja tehdä haasteesta mahdollisuus. Tämän alan nopean muuttumisen vuoksi on erityisen tärkeää saattaa loppuun uudistusprosessi, joka alkoi yli 15 vuotta sitten. Euroopan parlamentti on muokannut tätä uudistusta merkittävästi kaikissa vaiheissa. Komissio on valmis olemaan avuksi, jotta postipalvelujen sisämarkkinat saadaan lopultakin toteutettua.

Kokemukset markkinoiden avaamisesta ovat toistaiseksi olleet äärimmäisen myönteisiä. Tehokkuus, laatu ja työn tulokset ovat parantuneet huomattavasti. Laadukasta ja edullista yleispalvelua tarjotaan kaikkialla Euroopan unionissa.

On meidän vastuullamme, että tämä kehitys jatkuu. Markkinoiden täysimääräinen avaaminen on oikea suunta. Kuluneiden kuukausien aikana jotkut ovat yrittäneet esittää markkinoiden avaamisen ja muiden postialan toimijoiden menestyksen uhkatekijöinä. Nyt useimmat ovat kuitenkin ymmärtäneet, että nämä ovat haasteita, jotka meidän on kohdattava, ja että on paljon tärkeämpää keskittyä siihen, kuinka me ne kohtaamme. Kaikkiaan vallalla on rakentava lähestymistapa. Tämän vuoksi olen toiveikas, että pääsemme loppujen lopuksi yksimielisyyteen tästä tärkeästä asiakirjasta.

Yhteenvetona totean, että tämä direktiivi on olennainen osa Lissabonin toimintaohjelmaa. Nyt on oikea aika antaa Euroopan unionin kansalaisille heidän odottamansa mahdollisuus, johon heillä on oikeus. Postin käyttäjät ja kuluttajat hyötyvät eniten tästä direktiivistä. Markkinoiden avaaminen vuonna 2009 tuo mukanaan valvotun ja säännellyn kilpailun, joka edistää innovaatioita, uusia liiketoimintamalleja ja uusia palveluja. Ei ole kyse postialan uusjaosta tai uudistuksesta, joka tehdään alalla työskentelevien ihmisten kustannuksella, vaan kyse on markkinoiden kasvattamisesta ja siitä seuraavan hyödyn jakamisesta kaikille.

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Ferber (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, postipalvelujen vapauttaminen on yksi tärkeimmistä keskusteltavana olevista ehdotuksista tämän vaalikauden toisella puoliskolla. Olemme tehneet työtä sen eteen kolmannesta ja neljännestä vaalikaudesta lähtien, ja haluan kerrata, mitä Euroopan komission vuonna 1992 julkaiseman vihreän kirjan jälkeen on saatu aikaan. On tärkeää, että me parlamentin jäsenet lähetämme selvän viestin tämänpäiväisessä ja huomisessa äänestyksessä. Toivon, että saamme tämän 1980-luvun lopussa alkaneen kehitystyön pikaisesti onnistuneeseen päätökseen.

Mikä on asian ydin? Asian ydin on yksinkertaisesti siirtyminen tarjontaan perustuvista postipalveluista kysyntään perustuviin postipalveluihin. Jäsenvaltioissamme on ollut monopoleja 200 vuoden ajan. Tämänpäiväisen keskustelun aikana kuulemme monista ongelmista, jotka vaikuttavat postipalveluihin. Ainoa johtopäätökseni on, etteivät monopolit kykene ratkaisemaan näitä ongelmia. Ne voidaan ratkaista vain, kun Euroopan unionissa on tervettä kilpailua, jota arvostamme suuresti. Tarvitsemme kuitenkin sellaista tervettä kilpailua, jossa työoloja korostetaan voimakkaasti mutta kilpailu kuitenkin sallitaan.

Tämä on malli, jonka olemme liikenne- ja matkailuvaliokunnassa laatineet yhdessä kansallisista rajoista ja puoluerajoista riippumatta. Haluan tässä vaiheessa kiittää kaikkia kollegoitani, jotka osallistuivat tämän kompromissin luomiseen. Voimme luottavaisin mielin todeta, että vuoden 2010 loppuun mennessä postimarkkinat avataan kaikissa jäsenvaltioissa, vaikka olemmekin sallineet muutamia poikkeuksia vuoteen 2012 saakka. Sanomme suoraan, ettei suojatuilta alueilta tulevilla toimijoilla ole oikeutta toimia sellaisilla alueilla, joilla kilpailua jo esiintyy. Tätä on vastavuoroisuus.

Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että tätä asiaa vastustetaan yleisesti sillä perusteella, että se sotii Euroopan unionista tehtyä sopimusta vastaan. Ainoa kommenttini tähän on, että katsokaa tällä hetkellä voimassa olevaa postidirektiiviä. Siinä kielletään yksiselitteisesti siirtyminen kilpaileville markkinoille monopolina hankittujen voittojen avulla. Kilpailun pääosastossa on vireillä kymmenen tapausta sellaisia jäsenvaltioita vastaan, joita epäillään juuri tällaisesta toiminnasta. Jos nykyiseen direktiiviin sisältyy mahdollisuus varmistaa tällainen vastavuoroisuus, meidän on käytettävä sitä hyväksemme.

Olemme todenneet aivan selvästi, ettei niiden postipalvelujen laajuutta pidä muuttaa, joiden on oltava kaikkien Euroopan unionin kansalaisten saatavilla. Yleispalvelun on oltava kaikkien kansalaisten saatavilla asuinpaikasta riippumatta, sijaitsipa se kaupungissa tai maaseudulla, Euroopan sydämessä tai reuna-alueilla. Tämä on oikea lähestymistapa. Olemme jo osoittaneet muilla markkinoiden vapauttamisen osa-alueilla, että kansalaisilla on laillinen oikeus tiettyyn palveluntarjonnan tasoon.

Seuraava suuri kysymys oli, kuinka tämä yleispalvelu rahoitetaan. Olemme laatineet yhdessä hyvän ratkaisun. On kuitenkin tärkeää, että jäsenvaltioille annetaan riittävät välineet. Jos luette direktiivin huolellisesti, löydätte siitä viisi välinettä, joista neljä on komission ehdottamia. Itse olemme lisänneet muutaman yhdistelmämuodon. Näiden välineiden avulla voimme järjestää tämän yleispalvelun niin, että se on saatavilla kaikkialla.

Olemme laatineet selkeän suunnitelman siitä, mitä komission ja jäsenvaltioiden on tehtävä ennen markkinoiden avaamista. Näin huolehditaan, ettei toimenpiteiden täytäntöönpano tule kenellekään yllätyksenä, sillä kaikki hoidetaan yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa. Olemme korostaneet erityisesti kuluttajansuojanäkökohtia: Komission jäsen on jo maininnut yhdenmukaiset hinnat, joiden ansiosta kansalaiset voivat edelleen käyttää vakiokirjeeseen perustuvaa mallia. Haluamme taata edelleen palvelut myös näkövammaisille. Komission ehdotuksen pohjalta olemme myös esitelleet laajan valitusmenettelyjärjestelmän, jolla taataan, että kuluttajien oikeuksia suojellaan myös vapautetussa järjestelmässä.

Olemme käsitelleet huolellisesti postialan työntekijöitä koskevaa kysymystä. Euroopan unionissa on yli miljoona postialan työntekijää, jotka luonnollisesti haluavat tietää, mitä heille tapahtuu vapautetussa järjestelmässä. Olemme mielestäni löytäneet oikeat ratkaisut paitsi postialan työntekijän määritelmän osalta myös heille kansallisesti taattujen oikeuksien turvaamisen osalta.

Haluan kiittää kaikkia, jotka auttoivat tämän kompromissin saavuttamisessa, ja erityisesti kiitän komissiota sen ennakoivasta tuesta. Toivon, että myös neuvosto pystyy lähiaikoina muodostamaan yhteisen kannan ensimmäisen käsittelyn perusteella.

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on etuoikeus osallistua tähän keskusteluun, sillä kollegani Gilles Savaryn alun perin valmistelema talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunto sai kovan kohtelun tarkistusten yhteydessä. Valiokunnassa toimitetun äänestyksen vuoksi esittelijä ei halunnut nimeään mainittavan tässä mietinnössä.

Aloitimme postipalvelujen avaamisprosessin 10 vuotta sitten heikentämällä asteittain kansallisten toimijoiden monopoliasemaa ja pyrkimällä samalla varmistamaan, että yleispalvelu säilytetään. Tämä yleispalvelua koskeva vaatimus vahvistetaan tänään Ferberin mietinnössä, jossa määritellään tätä tarkoitusta varten kolme rahoituskeinoa ja jossa tämän tuloksena tunnustetaan, etteivät yhtenäismarkkinat pystyisi takaamaan päivittäistä palvelua kaikilla alueillamme. Kahden vuoden lisäaika, joka myönnetään uusille jäsenvaltioille ja valtioille, joiden olosuhteet ovat maantieteellisesti vaikeat, kertoo siitä vaikeudesta, joka liittyy täysimääräisen vapauttamisen ja julkisen palvelun velvoitteiden yhteensovittamiseen.

Esittelijä olisi halunnut ottaa mukaan neljännen alueen, neljännen rahoituskeinon, joka koskee palvelujen varaamista. Talous- ja raha-asioiden valiokunta päätti olla hyväksymättä esittelijän kantaa joko palvelujen varaamista koskevan käsityksen tai aikatauluihin tehtyjen muutosten vuoksi. Se näki parhaaksi omaksua käytännössä komission alustavan ehdotuksen, jonka mukaan postipalvelut vapautetaan vuonna 2009. Haluan omana kantanani todeta tässä poikkeuksellisessa tilanteessa, että mielestäni tästä asiasta vastaava valiokunta oli oikeassa torjuessaan talous- ja raha-asioiden valiokunnan mielipiteen. Ilmaisen tässä ainoastaan henkilökohtaisen näkemykseni: en puhu talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Stephen Hughes (PSE), työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta olisi halunnut, että postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräisestä toteuttamisesta olisi tehty uusi tutkimus, jossa osoitettaisiin, että yleispalvelu voidaan säilyttää kaikissa jäsenvaltioissa, ja jossa tutkittaisiin, miten postialan työllisyystilanne voidaan säilyttää ennallaan tai miten sitä voidaan parantaa. Joskus politiikka on kuitenkin taiteilua mahdollisuuksilla. Tiedän, että hyvä ystäväni Brian Simpson neuvotteli liikenne- ja matkailuvaliokunnassa parhaan mahdollisen sopimuksen esittelijän ja muiden varjoesittelijöiden kanssa.

Olemme tyytyväisiä siihen, että yleispalvelun tarjonnan säilyttämistä ja turvatoimien määrää on selvästi korostettu siinä tekstimuodossa, jossa mietintö tulee parlamenttimme käsiteltäväksi. Iloitsemme myös siitä, että mietinnössä huomioidaan tarve varmistaa sosiaaliturvan ja työllisyysturvan riittävät vaatimustasot vapauttamisen alkaessa. Tämä on tärkeä kysymys, kun otetaan huomioon, että jopa Deutsche Post on ilmaissut huolensa työllisyysturvan tason heikkenemisestä joidenkin Saksan postimarkkinoille tulleiden uusien toimijoiden keskuudessa.

Tunnustamme, että tämä oli paras saavutettavissa oleva ratkaisu tässä vapauttamisprosessin myöhäisessä vaiheessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Hannes Swoboda (PSE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, toisin kuin jotkut kollegani, tiesin, että jäsen Ferber on avauspuheenvuorostaan huolimatta avoin kompromisseille ja että hän on saavuttanut hyvän ratkaisun. Jäsen Ferber esitti tilanteen sellaisena kuin se on: Euroopan unionissa on monia eroavaisuuksia, sillä vapauttaminen on joissakin maissa paljon pidemmällä kuin toisissa. Tämän prosessin viivyttäminen olisi ollut mahdotonta ja todennäköisesti turhaa.

Tärkeintä on, että postitoimistot tai postipalvelujen tarjoajat takaavat kattavan yleispalvelun kaikille kansalaisille riippumatta siitä, asuvatko nämä kaupungissa vai syrjäseudulla ja ovatko he rikkaita vai köyhiä. Pääsimme tästä yhteisymmärrykseen teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa, joka ensimmäisenä sai vietyä asiaa eteenpäin. Tämä sääntely pysyy kansallisten hallitusten vastuulla.

Tämän vuoksi vaadimme – ja olen tyytyväinen, että asiasta vastaava valiokunta hyväksyi tämän ajatuksen – että saamme tehdä asiat tältä osin rauhassa lykkäämättä niitä kuitenkaan määräämättömäksi ajaksi, sillä jotkin maat ehtivät jo tehdä asianmukaisia valmisteluja. Meidän on annettava kansalaisille, yrityksille ja organisaatioille valmistautumisaikaa, jotta ala ja kansalaiset saavat nauttia hyvistä palveluista.

Toinen tärkeä kysymys on työllisyys. Vapauttaminen ja markkinoiden avaaminen eivät saa perustua periaatteeseen, jonka mukaan on sitä parempi, mitä vähemmän palveluista maksetaan ja mitä huonompia työehtoja noudatetaan. Meidän on taattava oikeudenmukainen kilpailu olemassa olevien ja uusien postilaitosten välillä. Tätäkin aihetta on käsitelty mietinnössä asianmukaisesti.

Näistä syistä katson, että olemme löytäneet hyvän ratkaisun. Teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on antanut ratkaisulle hyväksyntänsä, ja toivon, että parlamentin enemmistö kannattaa tätä ehdotusta.

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Pieper (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, postimarkkinoiden vapauttamisella on myös alueellinen ulottuvuus, sillä postitoimitusten luotettavuus ja laatu ovat sekä talouteen että väestöön vaikuttavia alueellisia tekijöitä.

Aluksi haluan kiittää aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelijaa Richard Seeberiä, joka pyysi minua hoitamaan hänen osuutensa. Kiitän myös esittelijä Ferberiä erittäin tasapainoisesta mietinnöstä.

Kannatamme periaatteessa markkinoiden avaamista. Avaaminen ei ole kuitenkaan itsetarkoitus vaan keino parantaa postialan tehokkuutta ja palvelujen laatua. Kuten on käynyt muilla aloilla, markkinoita vapauttamalla luodaan huomattavasti enemmän työpaikkoja kuin niitä suojaamalla. Aluekehitysvaliokunta suosittelee kuitenkin, että vapauttamisen vaikutukset analysoidaan tähänastista perusteellisemmin. Miten vapaat markkinat vaikuttavat alueelliseen yhteenkuuluvuuteen ja alueelliseen kilpailukykyyn?

Maaseutualueiden ja eristyksissä olevien alueiden osalta meidän on löydettävä yhdessä yksityisten palveluntarjoajien kanssa markkinalähtöisiä ratkaisuja, jotka eivät lisää asiakkaille koituvia kustannuksia tai vähennä toimitustiheyttä. Tässä yhteydessä sähköinen kaupankäynti ja Internetissä tapahtuva postimyynti tarjoavat maaseutualueille mielenkiintoisia näkymiä: niillä voidaan tarjota käypä vastine aiemmille valtion tarjoamille palveluille. Aluekehitysvaliokunta katsoo kuitenkin, että on vielä tarkasteltava yleispalvelun säilyttämisen seurauksia pitkällä aikavälillä.

Niille jäsenvaltioille, jotka katsovat sen tarpeelliseksi, on annettava mahdollisuus lykätä postipalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamista, jonka on määrä ajoittua vuoteen 2009. Siksi pidämme myös myönteisenä liikenne- ja matkailuvaliokunnan ehdotusta, joka koskee määräaikojen lykkäämistä uusien jäsenvaltioiden ja hyvin syrjäisten alueiden osalta.

Tästä seuraava markkinoiden eriaikainen avaaminen ei saa kuitenkaan johtaa tilanteeseen, jossa valtion omistamat suojattujen alueiden monopolit tarjoavat palveluja vapautetuissa jäsenvaltioissa tai vapautetuilla alueilla. Tämäkin on vääristynyttä kilpailua, jota jäsenvaltioiden ja…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen, PPE-DE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kuten komission jäsen hetki sitten totesi, olemme avanneet Euroopan postipalvelumarkkinoita jo yli 10 vuoden ajan ja tänään olemme päättämässä viimeisestä vaiheesta eli siitä, mitä olisi tehtävä alle 50 gramman painoisille postilähetyksille, joihin liittyy vielä varauksia. Kun tämä monopolijäänne on poistettu, meillä on muutaman vuoden kuluttua postimarkkinat, joilla on kaikki mahdollisuudet kehittyä nykyistä dynaamisemmiksi, jotka ovat täysin avoimet ja jotka voivat toimia kilpailukykyisellä ja avoimella tavalla.

Näkemyksemme mukaan komissio tarjosi ehdotuksessaan riittämättömät takeet harkitusta vapauttamisesta, mutta esittelijä Ferberin neuvottelutaitojen ja muiden parlamentin jäsenten hyvän yhteistyön ansiosta liikenne- ja matkailuvaliokunnassa on kehitetty laajaa poliittista tukea nauttiva järjestely, jolla tarjotaan ennen kaikkea postialan yrityksille lisäaikaa asianmukaiseen valmistautumiseen. Tämä on järkevää, kun otetaan huomioon, etteivät kaikki jäsenvaltiot ole edenneet samaa tahtia vapauttamisen jälkeisissä toimissa.

Ferberin mietintö merkitsee valtavaa edistysaskelta myös muilla aloilla. Esimerkiksi postialan työntekijöiden ei välttämättä tarvitse pelätä kielteisiä vaikutuksia, vaikka meidän onkin luonnollisesti pysyttävä tältä osin valppaina. Yhtä ratkaisevaa on halumme taata käyttäjille yleispalvelun tarjoaminen. On sanomattakin selvää, että posti on jatkossakin toimitettava päivittäin ja että käyttäjien on voitava lähettää postia läheltä kotiaan.

Avain tähän on luonnollisesti yleispalvelun rahoittamista koskeva kansallinen suunnitelma, joka jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle. Kaiken kaikkiaan odotamme, että meillä on huomisen äänestyksen jälkeen tasapuolinen asiakirja, minkä jälkeen on neuvoston ja erityisesti jäsenvaltioiden vuoro käsitellä äänestystulostamme viisaasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Simpson, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijäämme Ferberiä työstä tämän mietinnön parissa. On kulunut jo vuosia siitä, kun hän ja minä ensi kertaa kalistelimme miekkojamme postipalvelujen vuoksi. Itse asiassa Berliinin muurikin taisi olla silloin vielä pystyssä, mikä osoittaa vain, miten pitkään asiaa on puitu.

Postipalvelut ovat hyvin henkilökohtainen ja hyvin poliittinen aihe. Kuten olen usein todennut parlamentissamme, ne poikkeavat muista aloista, kuten televiestinnästä ja energiasta, sikäli, että niissä on kyse ihmisistä: ne edustavat julkisten palvelujen etulinjaa. Tämän vuoksi nämä palvelut ovat tärkeitä ja herättävät paljon mielenkiintoa.

Tiedän, että valiokuntamme on pyrkinyt ottamaan työssään huomioon muiden valiokuntien ja poliittisten ryhmien näkemykset. Kovan työn tuloksena pääsimme mielestäni hyvään sopimukseen. On kyllä sanottava, että tähän tarvittiin myös paljon hyvää tahtoa.

Haluan vain todeta, ettei tässä nimenomaisessa direktiivissä ole oikeasti kyse vapauttamisesta. Perustelut postipalvelujen mahdolliselle vapauttamiselle hukattiin jo vuosia sitten. Jäsen Hughes oli oikeassa sanoessaan, että politiikka on taiteilua mahdollisuuksilla. Vähemmistöön jääneet – kunnioitan heidän näkemyksiään – joiden mielestä meidän pitäisi pitäytyä vanhoissa käytännöissä, haluavat säilyttää monopolistisen ja varatun alan. Ymmärrän heidän perustelunsa, mutta ne eivät päde enää todellisessa maailmassa, jossa elämme. Suuri enemmistö jäsenvaltioistamme on vapauttanut alan, ja useimmat niistä, jotka eivät ole vielä vapauttaneet sitä, haluaisivat tehdä niin. Siksi sanonkin, että ripaus todellisuudentajua olisi toisinaan hyväksi.

Parlamentti on sopinut hallitusta vapauttamisesta, ja viimeisimmässä julkilausumassaan se todellakin sopi, että tämän on tapahduttava 1. tammikuuta 2009. Tällä välin joukkoomme on kuitenkin liittynyt uusia jäsenvaltioita, ja ryhmäni mielestä tämä tarkoittaa, että meidän on harkittava perusteellisesti, mitä teimme ennen, jotta voimme määrittää erilaisen aikataulun ja lykätä täytäntöönpanoa niiden osalta, jotka tätä tarvitsevat.

On kuitenkin syytä todeta, että vaikka komissio on vahvoilla yleispalvelun suhteen, se on ehdotuksissaan heikoilla siinä, miten tämä yleispalvelu pitäisi rahoittaa.

Tarkastelkaamme siis avainkysymystä. Miten takaamme yleispalvelun, jossa kaikkia kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti riippumatta heidän asuinpaikastaan? Tähän kysymykseen vastaamiseksi kannatamme lähetyspaikkojen takaamista maaseudulla ja syrjäisillä alueilla. Miten rahoitamme tämän yleispalvelun? Miten varmistamme kansallisilla suunnitelmilla, että se voidaan rahoittaa? Miten suojelemme työntekijöitä ja heidän työolojaan ja miten varmistamme, ettei uusia jäsenvaltioita pakoteta kilpailuun, jota ne eivät kestä? Näiltä osin aikataulu on merkityksellinen.

Näitä kysymyksiä olemme käsitelleet mietinnössämme ja saavuttamassamme kompromississa, ja toivon, että parlamentti antaa huomenna tukensa tälle kompromissille.

 
  
MPphoto
 
 

  Luigi Cocilovo, ALDE-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, minäkin haluan kiittää jäsen Ferberiä lämpimästi hänen työstään. Uskon, että myös muut asialle omistautuneet kollegamme ovat tehneet yhteistyötä tämän aiheen parissa, ja olipa aihe miten arkaluonteinen ja hankala tahansa, en usko, että kyse oli jäsen Ferberin ja jäsen Simpsonin välisestä kaksintaistelusta aamunkoitteessa: kyse ei ollut miekkojen kalistelusta vaan sen ymmärtämisestä, että tämä on arkaluonteinen ala, niin kuin ovat kaikki muutkin alat, joita ei voida ohjata pelkästään taloudellisen hyödyn pohjalta vaan joilla on otettava huomioon myös yleinen etu. Tässä yhteydessä saatetaan mennä pidemmälle kuin ratkaisuissa, joita yleensä tehdään kysynnän ja tarjonnan lakeja noudattavissa tilanteissa, kun määräävänä tekijänä ovat yksinomaan markkinat ja niiden edut.

Meidän oli saavutettava hankala tasapaino, sillä kuten komission jäsen mainitsi ja jäsen Ferber toistamiseen korosti, uudistus ei ollut lähtöisin markkinoista vaan tarpeesta turvata kuluttajien etu. Markkinat voivat olla vain yksi välineistä pyrittäessä turvaamaan ja takaamaan kuluttajien edut mahdollisimman hyvin, kun palvelujen laadusta aiheutuvia kustannuksia alennetaan. Minäkään en usko, että vanhat monopolijärjestelmät olisivat voineet vastata haasteisiin. Olisi kuitenkin vaarallista ajatella, että markkinoiden avaaminen kilpailulle on ainoa vastaus näissä tapauksissa. Vaikka tällainen kehitys onkin hyödyllistä, olennaista ja tärkeää, se ei riitä itsessään.

Tästä seuraa, että meidän on etsittävä eri tapoja taata yleispalvelu ja välttää tulkinnallisen epäselvyyden ja erimielisyyksien riskit, joita emme luultavasti ole poistaneet kokonaan. Vaihtoehtoja on monia, ja – kun otetaan huomioon eri markkinoiden erot – kaikkien taustalla on ajatus siitä, että palvelun nettokustannuksiin on osallistuttava, sillä niitä ei useissa tapauksissa voida koskaan kattaa pelkästään markkinoiden toiminnalla. Tässä mielessä tasapuolinen kilpailu on ratkaisevan tärkeää, kuten on korostettu.

En jaa epäilyksiä, jotka liittyvät lupajärjestelmään. Tämä järjestelmähän on nähty eräänlaisena giljotiinina, joka estää tai tukahduttaa kilpailun. Luvat voivat olla erittäin hyödyllisiä välineitä pyrittäessä varmistamaan yrityksen soveltuvuus ja se, että kilpailu on vapaata mutta sääntöjen mukaista: sosiaaliturvaan, ammattitaitoon, korvaavien palvelujen määrittelyyn ja yleisen edun mukaisiin vaatimuksiin liittyviä säännöksiä on voitava soveltaa avoimesti alan kaikkiin toimijoihin.

Tämä on myös keino estää yleispalvelun taakkaa kantavia joutumasta kilpailuympäristöön kädet sidottuina selän taakse.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen McCreevy, kiitoksia. Minäkin haluan aloittaa kiittämällä jäsen Ferberiä erinomaisesta kompromissista, jonka hän on onnistunut saavuttamaan äärimmäisen vaikeassa tilanteessa. Tilannetta kuvaavat ne sadat ehdotukset, joita äärimmäisen moninaiset sidosryhmät esittivät. Voin myös todeta tyytyväisenä, että uusien jäsenvaltioiden erityispiirteet on otettu tässä tapauksessa huomioon myöntämällä kaksivuotinen ja mahdollisesti vieläkin pidempi lisäaika yleispalvelun säilyttämiseksi. Haluan todellakin tunnustaa, etteivät monien uusien jäsenvaltioiden postipalvelut ole vielä valmiita tämänkaltaiseen todelliseen kilpailuun. Onkin yhtäältä hyvin tärkeää parantaa uusien jäsenvaltioiden postipalvelujen laatua – minkä kilpailu mahdollistaa – mutta toisaalta meidän on säilytettävä inhimillinen näkökulma, josta jäsen Simpson juuri puhui. Olen myös tyytyväinen, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus valita yksi monista malleista tämän yleispalvelukauden rahoittamiseksi. Lopuksi totean pitäväni myönteisenä, että onnistuimme saavuttamaan valiokunnissa kompromissin henkilötietojen suojaamisen jatkamisesta tapauksissa, joissa nykyisen yleispalvelun tarjoajan on luovutettava tietokantansa muille markkinatoimijoille. Toivonkin hartaasti, että huomisesta äänestyksestä tulee menestys ja että postipalveludirektiivin parissa pitkään tehty työ saadaan päätökseen. Kiitoksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kilpailusta on aina seurannut myönteisiä tuloksia, kun sen toiminnan ehdot ovat olleet hyvät. Tämä pätee myös postipalveluihin – sikäli kuin kilpailu on ollut mahdollista. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että viimeisimmässä vapauttamisvaiheessa erityisesti maaseutualueiden kuluttajat ovat havainneet palvelujen laadun heikkenevän. Yksityinen ei tarkoita automaattisesti hyvää, aivan kuin valtiollinenkaan ei ole aina hyvää. Tarvitsemme joka tapauksessa hyvät, myönteiset ja tasapuoliset toimintaehdot.

Komissio korostaa perustellusti kattavan palveluntarjonnan merkitystä etenkin maaseutualueilla. Palvelut eivät saa keskittyä vain kaupunkeihin. Näiden muita kalliimpien palvelujen rahoittamista koskevat ehdotukset ovat kuitenkin suureksi osaksi epärealistisia, vain suurille jäsenvaltioille suunnattuja ja ympäripyöreästi määritettyjä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on vielä paljon työtä.

Tuloksena on myös, että monet parlamentin jäsenistä ovat vaatineet erivapauksia. Meillä on siis nyt yksi laki Kreikkaa varten, sillä maat, joihin kuuluu paljon saaria, voivat vapauttaa markkinansa muita hitaammin. Toinen laki on Luxemburgia varten, sillä pienten ja pieniväestöisten – mielenkiintoinen sanavalinta – on toteutettava vapauttaminen muita myöhemmin, ja sama koskee myös uusia jäsenvaltioita. Kaiken kaikkiaan nämä ovat varsin epämääräisiä muotoiluja. Vetoan kuitenkin teihin: älkää lykätkö päätöstänne! Ongelmia ei ratkaista jättämällä ne pöydälle. Tämän vuoksi en voi hyväksyä pelkkää lykkäystä, ja Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmä on tässä yhteydessä tukenani.

Meidän on kerta kaikkiaan tehtävä loppu – ja tämä on mietinnön ydin – palvelujen varaamismahdollisuudesta, joka viime kädessä tarkoittaa, että kaikkea tuetaan – tuottoisasta mainospostista tappiota tuottavaan henkilöpostiin. Tästä käytännöstä on tultava loppu. Avokätisyydessään komissio kuitenkin sallii tällaisten valtiontukien jatkumisen. Mielestäni tämä on väärä lähestymistapa. Kannatan enemmän hyötylähtöistä lähestymistapaa. Ehdotettu korvausrahasto voi olla toteuttamiskelpoinen suurissa jäsenvaltioissa, mutta pienissä näin ei ole, sillä markkinat eivät ole vielä mukautuneet riittävästi tilanteeseen.

Suoramainonta on kultakaivos. Yksityiset palveluntarjoajat odottavat pääsevänsä käsiksi alle 50 gramman painoisiin kirjeisiin. Ne eivät ole vähääkään kiinnostuneita joulukortin toimittamisesta Maria-tädille, joka asuu ylhäällä vuorilla. Mitä mietinnöstä siis seuraa, jos se hyväksytään nykymuodossaan? Pursuilevia postilaatikkoja, mainospostiröykkiöitä ja hyviä henkilöpostipalveluja kaupungeissa mutta palvelujen vähittäinen alasajo maaseudulla. Tämä on väistämätön seuraus, sillä pitkällä aikavälillä hallitukset eivät enää voi tai halua rahoittaa palveluja.

Miten palveluntarjoajat sitten kilpailevat? Työntekijöiden ja maaseutuväestön kustannuksella. Yksityiset toimijat voivat saada osansa vain heikentämällä työoloja. Pitäkää tämä mielessänne keskustelun aikana. Kyse on sosiaalisesta polkumyynnistä, jota emme voi estää johdanto-osan kappaleilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Francis Wurtz, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kollegani Erik Meijer palaa Ferberin mietintöön tuonnempana.

Itse haluan antaa joitakin todellisia esimerkkejä ja ensimmäiseksi käsittelen tätä direktiiviluonnosta ja komission asennetta siihen, liberaalia dogmaattisuutta, joka ruokkii Euroopan talous- ja sosiaalimallin legitimiteettikriisiä, sekä ylimielisyyttä, joka ylläpitää uhmakkuutta toimielimiämme kohtaan.

Arvoisa komission jäsen McCreevy, palautan mieliin, mitä Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö sanoi alusta lähtien ehdotusluonnoksestanne. Se totesi, että tällä ehdotuksella poistetaan varatut palvelut, jotka ovat osoittautuneet ainoiksi luotettaviksi palveluiksi. EAY totesi edelleen, että satojatuhansia työpaikkoja on menetetty sen jälkeen, kun vapauttaminen aloitettiin. Pitkällä aikavälillä tällä on kauaskantoisia ja kielteisiä vaikutuksia Euroopan unioniin. Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö kehottaa neuvostoa ja parlamenttia torjumaan komission ehdotuksen.

Yli miljoonaa työntekijää edustava UNI-Europe-postiverkosto puolestaan sanoo, että komission ehdotus vaarantaisi niiden palvelujen laajuuden, laadun ja saatavuuden, jotka nyt ovat Euroopan unionin kansalaisten ulottuvilla. Se kehottaa myös yksimielisesti neuvostoa ja parlamenttia torjumaan komission ehdotuksen, jolla ei verkoston pääsihteerin mukaan ole onnistuttu takaamaan kansalaisille tarkoitetun postialan yleispalvelun rahoittamista. Tämä on selvää.

Lisäksi käyttäjät ovat lähettäneet suoraan komissiolle kymmeniätuhansia vetoomuksia, joissa tätä sopimatonta tekstiä vastustetaan. Yhdeksän nykyistä postipalvelujen tarjoajaa on puolestaan korostanut yleispalvelun tulevan rahoituksen yllä leijuvaa uhkaa. Mikä vielä parempaa, Luxemburgin viestintäministerin Jean-Louis Schiltzin mukaan suurimmalle osalle jäsenvaltioista koituu ongelmia julkisen palvelun rahoittamista koskevista säännöistä, jos tämä direktiivi hyväksytään. Komission vastauksena tähän kyselyiden vyöryyn on, että sen direktiivi on ainoa realistinen vaihtoehto. Piste.

Arvoisa puhemies, juuri tällaista yleinen mielipide ei enää hyväksy, ja omasta arvovallastamme todettakoon, ettei tällaista lähestymistapaa hyväksy enää myöskään suurin mahdollinen osa Euroopan parlamentin jäsenistä. Tämän vuoksi olemme esittäneet tarkistuksen, jossa vaadimme vapauttamisen torjumista, olipa sen määrä tapahtua vuonna 2009 tai myöhemmin. Nähdään huomisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Henry Nattrass, IND/DEM-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, sellaisen postijärjestelmän ylläpito, joka kuljettaa postia kuutena päivänä viikossa kaikkiin Yhdistyneen kuningaskunnan osiin, on valtion sisäinen asia, eikä EU:n tarvitse puuttua siihen. Tällainen järjestelmä on ollut toiminnassa jo yli vuosisadan ajan. Toimiva postinjakelu on hyväksi liiketoiminnalle erityisesti maaseudulla. Se on julkinen palvelu. The Royal Mail -postilaitos saattaa tarvita valtiontukea postijakeluun syrjäisille alueille, kuten Skotlannin saaristoon. Tämä on Ison-Britannian valtionhallinnon ja paikallishallinnon asia, eikä se kuulu EU:lle. EU:n suosima linja toisi tullessaan lisää roskapostia, jota britit eivät halua roskakoreihinsa. Kuten aina, EU haluaa nytkin hallita yksityiskohtaisesti kaikkia asioita hävittäen siten menettelytavat, jotka ovat toimineet hyvin vuosikausia. EU myös sanelee sääntöjä, jotka vähentävät innovaatioita.

EU:n sekaantuminen Yhdistyneen kuningaskunnan postijärjestelmään on minusta yhtä kummallista kuin se, jos Iso-Britannia puuttuisi Alankomaiden, Suomen tai Ranskan järjestelmään. Saatatte luulla, että pitäisin myönteisenä markkinoiden täysimääräisen avaamisen lykkäämistä joulukuuhun 2010. Itse asiassa en hyväksy koko direktiiviä, koska kannatan sitä yksinkertaista brittiläistä periaatetta, että jokainen pitäköön huolen omista asioistaan. Me saamme kyllä asiamme hoidettua, eikä siihen tarvita EU:n direktiiviä, jolla tässä meitä selvästi uhkaillaan ja hukutetaan byrokratiaan.

Lyhyesti sanottuna merkitsen tähän direktiiviin "palautetaan lähettäjälle".

 
  
MPphoto
 
 

  Luca Romagnoli, ITS-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, jäsen Ferberin esittämä ehdotus postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista koskevan direktiivin muuttamisesta on saavuttanut laajan hyväksynnän. Tämä näkyy siinä, miten ehdotus on otettu vastaan valiokunnissa sekä siinä, että poliittiset ryhmät ovat saaneet aikaan kompromisseja asian suhteen.

Kuten olen jo todennut muissa yhteyksissä, en ole missään tapauksessa vakaumuksellinen vapauttamisen kannattaja, vaan melkeinpä päinvastoin. Tämä johtuu osittain siitä, että erityisesti Italiassa vapauttaminen ei ole tuonut tullessaan niitä ihmeellisiä vaikutuksia, joihin kuluttajat niin usein kuulevat viitattavan, kuten palvelujen parantumista ja hintojen laskua. Eri alojen vapauttaminen on itse asiassa johtanut kustannusten nousuun ja palvelujen käytön vaikeutumiseen Italiassa. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi vakuutukset, energia, rautatieliikenne ja nämä nimenomaiset postipalvelut. Haastan italialaiset kollegani, jotka ajavat voimakkaasti vapauttamista, todistamaan toisin.

Italiassa jopa tietystä marxilaisesta perinteestä lähtöisin olevista poliitikoista tulee innokkaita vapauttamisen puolestapuhujia, ja heitä nousee ministereiksi. Nämä eivät ole vain kommunisteja vaan sellaisia kommunisteja, jotka todella ryhtyvät ministereiksi päästäkseen mukaan markkinoille. He istuvat näillä paikoilla väliaikaisesti, mutta eivät kuitenkaan ole juurikaan sitoutuneet tehtäviinsä tai saa aikaan mitään hyödyllistä. Kommunistiset ministerit pyrkivät täten kiihkoilullaan vaikuttamaan eri kansanosiin lakimiehistä notaareihin, taksinkuljettajiin ja leipureihin ja vahvistamaan näin kulutuksen ja kilpailun oikeutuksen. Minä, joka olen kansallismielinen nationalisti, näen tässä ideologisen vakaumukseni mukaisesti myös konkreettisen osoituksen siitä, että vapaiden markkinoiden avulla ei todellakaan voida korjata kaikkia epäkohtia, vaan usein ne sen sijaan lisääntyvät.

Toivon kuitenkin, että ainakin omassa maassani postialan kilpailun lisääntyminen ja kaikki tämä lopulta johtaisi palvelun parantumiseen, ja siksi aion tukea Ferberin mietintöä. Postiala on sitä paitsi julkinen ala, jolla kustannukset ovat osittaisen yksityistämisen myötä ainoastaan nousseet suhteessa palveluun, joka on täysin EU:n standardien mukaista. En voi jättää sanomatta, että yksityisten toimijoiden tarjoamat jakelupalvelut ovat Italiassa useimmiten erinomaisia ja näyttävät luoneen enemmän työpaikkoja kuin mitä hävisi julkisen palvelun mukana. En voi myöskään sivuuttaa sitä, että vaikka isot kaupalliset asiakkaat eivät tarvitse mitään erityistä suojaa huonolta palvelulta, pienten asiakkaiden tilanne yleispalvelun suhteen on päinvastainen.

On oikein, että yleispalvelu taataan kaikissa jäsenvaltioissa vähintään viitenä päivänä viikossa, emmekä saa luopua tästä. Samoin tuskin kukaan voi vastustaa sitä, että halutaan nopeampaa, säännöllisempää ja luotettavampaa postipalvelua tai reilua takaisinmaksu- ja korvausjärjestelmää, joihin Ferberin mietinnössä viitataan monta kertaa. Asia on monitahoinen, eikä nytkään, kuten tavallista täällä, ole riittävästi aikaa tutkia mietinnön kaikkia myönteisiä ja kielteisiä puolia.

Toivon, että kaikki saavat hyötyä siitä, että yksinoikeus postipalvelujen tarjoamiseen lakkaa tammikuusta 2011 alkaen. Tämä on myös ensimmäinen kerta, kun minun on muutettava mielipidettäni vapauttamisen myönteisistä vaikutuksista.

 
  
MPphoto
 
 

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, postipalveludirektiiviä koskeva ehdotus on uusi askel kohti erittäin tärkeää tavoitetta eli postipalvelujen sisämarkkinoiden täysimääräistä toteuttamista. Yleistä taloudellista etua koskevat palvelut ovat olennaisen tärkeitä monille valtioille niin talouskehityksen kuin sosiaalisen yhteenkuuluvuudenkin kannalta. Tämän vuoksi on ratkaisevan tärkeää taata postialan yleispalvelun kestävyys, kun markkinat avataan täysin. Tämä voidaan hoitaa siten, että yleispalvelua rahoitetaan asianmukaisilla toimenpiteillä.

Kuitenkin on vielä joitain vaikeuksia voitettavana. Mainitsen niistä ainoastaan kaksi. On ennen kaikkea tärkeää, että määrittelemme selvemmin lupien myöntämiskriteerit niitä toimijoita varten, jotka aikovat tarjota sekä postialan yleispalveluja että muita kuin yleispalveluja. Tämän tarkoitus on varmistaa, että kaikkia alan toimijoita koskevat tasapuoliset kilpailuehdot ja samat velvoitteet niin palvelujen tarjoamisen kuin rahoitukseen osallistumisenkin suhteen. Tältä osin komission alkuperäinen teksti vaikuttaa selvemmältä kuin tarkistuksessa 44 ehdotettu teksti, jossa rajataan monta postialan toimijaa ja tiettyä palveluntarjoajaa toimilupien myöntämiseen sovellettavia ehtoja koskevan järjestelmän ulkopuolelle.

Toinen näkökohta liittyy sääntelyyn, joka koskee pääsyä postiverkkoon. Yleisesti en itse asiassa näe tarvetta uusille säädöksille, koska pääsyyn sovelletaan avoimuuden ja syrjimättömyyden yleisperiaatteita. Jotkut jäsenvaltiot ovat jo lyöneet lukkoon pääsykriteerejä omien kansallisten postipalvelumarkkinoidensa tarpeiden ja ominaispiirteiden perusteella. Pääsyä koskevaa sääntelyä ei nimittäin voida määritellä yleisluontoisesti, vaan se riippuu yksittäisten kansallisten markkinoiden tilanteesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Mathieu Grosch (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, postidirektiivi on erityisen tärkeä ehdotus. Se vaikuttaa miljoonaan postialan työntekijään ja käytännössä kaikkiin kansalaisiin. Tämän vuoksi liikenne- ja matkailuvaliokunta ei yrittänyt päästä asiassa helpolla. Haluan kiittää esittelijää, koska tarkistukset ja kompromissit ovat vieneet meitä isoin harppauksin eteenpäin ja parantaneet merkittävästi komission ehdotusta.

Minulle oli ensinnäkin tärkeää, että palvelujen tarjoaminen pysyy huomion keskipisteenä. Toiseksi kysyn, mikä on jäsenvaltioiden rooli tulevaisuudessa? Se olisi määriteltävä selvästi. Palvelujen tarjoamisen on pysyttävä pääasiana, mutta mielestäni tämä ei tarkoita sitä, että vastaisuudessa voisi olla huonommat palkat ja palvelut ja lopulta myös korkeammat hinnat.

Toisin kuin jotkut kollegani, jotka suhtautuvat koko asiaan pessimistisemmin, näen sen niin, että jäsenvaltioille on annettu tärkeä rooli tässä ehdotuksessa. Roolia voi hyödyntää pitämällä ennallaan jakelua ja keräystä koskevat palvelutasot. Luonnokseen sisältyy jo se, mitä kansalaiset palveluissa arvostavat. Sosiaalinen polkumyynti on mahdollista estää jäsenvaltioiden niin halutessa. Omassa maassanikin on laadittu postinjakajia koskevia vetoomuksia, joiden sisältö on suunnilleen se, että postinjakajien nykyinen asema on säilytettävä. Luonnoksessa on otettu huomioon tämä tärkeä toimi ja todettu selvästi, että jäsenvaltiot saavat säilyttää tämän ammattikunnan.

Rahoitusta varten on olemassa monia eri malleja. Olen sitä mieltä, että osalle varatuista palveluista olisi tarjottava turvattua rahoitusta. Tätä ei ole kuitenkaan vielä mahdollista toteuttaa. Mutta nyt ollaan vasta ensimmäisessä käsittelyssä, ja ehkä toisessa käsittelyssä esitetään joitain tarkistuksia.

Monopoleista on päästävä eroon, muttei hinnalla millä hyvänsä. Olen jo maininnutkin tätä hintaa koskevat ehtomme: ensinnäkin palvelun, toiseksi ammattikunnan säilyttämisen ja kolmanneksi rahoituksen takaamisen. Lopuksi totean, että monopolien poistaminen ei mielestäni tarkoita sitä, että uusien monopolien voi antaa tulla niiden tilalle. Tämän vuoksi parlamentin olisi jälleen hyvä käydä yksityiskohtainen keskustelu koko vapauttamisen periaatteesta, etenkin siitä, miten se liittyy palvelujen tarjoamiseen kansalaisille.

 
  
MPphoto
 
 

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvostamme esittelijä Ferberin asennetta tässä asiassa, koska hän on alusta alkaen päättänyt hyväksyä kompromisseja, jotka saavat parlamentin tukemaan voimakkaammin tätä erittäin tärkeää mietintöä. Päätöksen taustalla oli edelleen vapauttamiselle annettu radikaali ja liian yksinkertaistettu asema, josta paljastui lisäksi kansallisia intressejä.

Haluan kuitenkin huomioida erityisesti jäsen Simpsonin, joka on saanut aikaan kompromissit, ja kiittää häntä hänen tekemästään vaikeasta ja epäkiitollisesta työstä. Hän onnistui saavuttamaan ryhmämme olennaiset tavoitteet. Tavoitteemme oli ensinnäkin säilyttää ja suojella tinkimättömintä määritelmää yleispalvelusta. Yleispalvelun on oltava käytössä päivittäin koko alueellamme kohtuullisella hinnalla ja korkealaatuisen julkisen palvelun kautta. Näin taataan taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus.

Tämän vuoksi oli tarpeen taata riittävä rahoituksellinen vakaus ja selventää sitä. Siksi emme olleet samoilla linjoilla komission melko epäselvän kannan kanssa. Emme täten ole myöskään sitä mieltä, että jäsenvaltioille tehtäväksi määrätty työ on pelkkä muodollisuus, ja vaadimme, että komissio suhtautuu siihen hyvin vakavasti.

Olemme lisäksi sitä mieltä, että sosiaaliset suojalausekkeet ovat ratkaisevan tärkeitä, ja vaadimme komissiota ja jäsenvaltioita panemaan ne täytäntöön ja soveltamaan niitä täysimääräisesti. Tämän vuoksi kehotamme alan liittoja, toimijoita ja sääntelyviranomaisia työstämään niitä huolellisesti, jotta tätä työtä voidaan tehdä rinnakkain jäsenvaltioiden tekemän työn kanssa.

Tällaisena aikana, kun pyrimme torjumaan epävarmoja työsuhteita, naisten työttömyyttä ja tukemaan korkealaatuisia palveluja lähellä kansalaisia, olisi mielestämme ollut erittäin vastuutonta huonontaa näitä ehtoja. Tämän vuoksi olemme sitä mieltä, että tulevia haasteita ovat yleispalvelun vakaan ja turvatun rahoituksen varmistaminen sekä hyvän työllisyyden takaaminen tällä alalla.

Parlamentti aikoo seurata asiaa tarkasti varmistaakseen, että tämä toteutuu.

 
  
MPphoto
 
 

  Dirk Sterckx (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, tuen esittelijän ja varjoesittelijöiden aikaansaamaa kompromissia. Avoimet EU:n markkinat postialan yrityksille ovat mielestäni ainoa tapa vastata kilpailuun sähköisten vaihtoehtojen kanssa. Näiden yritysten on uudistuttava ja sopeuduttava uusiin olosuhteisiin. Monopoliaseman saaneet yritykset eivät helposti lähde tavoittelemaan uusia asiakkaita vaan jatkavat kuten aina ennenkin.

Meillä on myös selkeä määräaika, vuosi 2011. Sitten kaikki tietävät, missä mennään. Haluamme korostaa julkisen palvelun tärkeyttä. Se ei itse asiassa ole tärkeä ainoastaan kansalaisille vaan ratkaiseva myös pienyritysten kannalta. Lisäksi on ratkaistavana vaikea kysymys siitä, miten korvataan tämän julkisen palvelun mahdollinen menetys.

Jäsenvaltiot voisivat olla tässä tärkeässä osassa, kuten jäsen Grosch jo mainitsikin. Haluan kuitenkin sanoa, että tätä korvausta ei tulisi käyttää siten, että sillä sallittaisiin aina huonosti tehtävänsä täyttäneiden postialan yritysten jatkaa entiseen tapaansa. Meidän on tehtävä postialasta tehokkaampi, ja mielestäni tämä on yksi huomenna äänestykseen tulevan ehdotuksen tärkeimmistä vaikutuksista.

 
  
MPphoto
 
 

  Seán Ó Neachtain (UEN). – A Uachtaráin, is é prionsabal na seirbhísí domhanda an ghné is tábhachtaí de na moltaí seo, dar liom. Ciallaíonn an prionsabal sin go gcaithfear seirbhís poist a chur ar fáil do chuile theach agus gnó san Eoraip, cúig nó sé huaire sa tseachtain. Mar sin, beidh ar chuile Bhallstát an córas sin a chur i bhfeidhm agus go gcinnteoidh sé go mbeidh an tseirbhís sin ar fáil i ngach Ballstát. Agus tá seans láidir go dtacóidh an Pharlaimint anseo leis na moltaí seo a chur i bhfeidhm ó 2011 seachas 2009 agus aontaím leis sin. Maidir le cás na hÉireann, ba mhaith liom fáilte a chur roimh an socrú atá idir an Post agus Banc Fortis na Beilge. Postbank atá ar an gcomhaontú seo agus cuirfidh sé seirbhís bainc ar fáil do chustaiméirí an idirlín agus trí oifigí poist ar fud na hÉireann níos déanaí i mbliana agus creidimse gur rud dearfach é seo mar tá an Post á réiteach féin i gcomhair na hiomaíochta atá le teacht sna seirbhísí san Eoraip agus tá súil agam as seo go dtacóidh sé seo leis na hoifigí poist faoin tuath in Éirinn agus ar fud na hEorpa a choinneáil ar oscailt. Go raibh maith agat.

 
  
MPphoto
 
 

  Pierre Jonckheer (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan esittää kaksi asiaa. Ensimmäinen asiani koskee sitä, mitä todella tapahtuu keskusteluiden ulkopuolella. Kysymys on itse asiassa ensinnäkin siitä, mahdollistaako postialan toimijoiden pakottaminen yleiseen kilpailuun hintojen suhteellisen laskun, ja jos mahdollistaa, niin kuka siitä hyötyy. Toiseksi on kysyttävä, saadaanko näin aikaan hyvät työolot, ja jos saadaan, niin kenelle. Palvelujen laatu on kuitenkin varmistettava kaiken aikaa.

Parlamentin jäsenet ovat saaneet ammattiyhdistyksiltä ja myös monilta postialan toimijoilta itseltään viestejä siitä, että Saksan ja Ruotsin kokemukset eivät ole tarjonneet myönteisiä vastauksia näihin kysymyksiin. Saksassa hävisi Deutsche Postin myötä kaikkiaan 29 000 työpaikkaa, ja niistä 15 000:ta ei ole täytetty uudelleen, kun uudet toimijat ovat luoneet työpaikkoja. Lisäksi tilapäisten töiden määrä lisääntyy jatkuvasti. Ruotsissa hinnanalennuksista ovat hyötyneet ainoastaan suuryritykset yksittäisten kuluttajien ja pienten ja keskisuurten yritysten kustannuksella.

Toisin kuin mitä jäsen Simpson sanoi, me emme siis aja varattujen palvelujen säilyttämistä teoreettisista syistä, emmekä siksi, että vuonna 1997 päätettiin, että paluuta ei ole. Meidän on mielestäni tarkasteltava tosiseikkoja. Ne osoittavat, että monissa maissa, jotka ovat olleet ensimmäisten joukossa avaamassa markkinoitaan kilpailulle, tulokset eivät ole olleet odotusten mukaisia. Tämän luulisi antavan meille ajattelemisen aihetta.

Toinen asiani koskee jäsenvaltioiden vastuuta. Aivan kuten jäsen Grosch sanoi, meille esitetyssä ehdotuksessa jätetään jäsenvaltioille paljon vapauksia työolojen ja palvelujen tarjoamisen suhteen. Tämän vuoksi olen itse sitä mieltä, että meidän vaaleilla EU:hun valittujen edustajien ei ole vastuullista määritellä EU:n säädöstä ja jättää jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa sitä tai olla toteuttamatta. Tästä syystä tarkistuksissamme lisätään direktiivin keskeisimpään osaan, artikloihin, työoloja ja palkkaa sekä yleispalvelun tarjoamista koskevia ehtoja. Tämä on mielestäni olennaisin ero Verts/ALE-ryhmän esittämien tarkistusten ja PPE-DE- ja ALDE-ryhmien sekä joidenkin sosialistien tukemien kompromissitarkistusten välillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer (GUE/NGL). – (NL) Arvoisa puhemies, yli vuosisata sitten yksityisten postialan yritysten toiminta ei ollut tyydyttävää, minkä vuoksi valtio otti niiden paikan. Siitä lähtien tämä on ollut paras tae ajallaan toimitetusta postista ja kaikkialla saman hintaisista postipalveluista. Erot tiheään asuttujen alueiden kannattavan postinjakelun ja harvaan asuttujen tai syrjäisten alueiden kalliin postinjakelun välillä eivät enää merkinneet mitään. Postin lajittelua ja jakelua ryhtyivät hoitamaan ammattilaiset, jotka tekivät laadukasta työtä. Monissa tapauksissa postinjakajasta ja postitoimistosta tuli henkireikä niin maaseudun asukkaille kuin myös taloudellisesti heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille.

Olemme monien vuosien aikana huomanneet, että yksityiset yritykset ostavat mielellään kaikkein tuottavimmat alat ja palkkaavat niille yleensä väliaikaista henkilökuntaa kuten opiskelijoita, kotirouvia tai vanhuksia, joille postinjakelu ei ole elinehto. Ne eivät mielellään maksa näille ihmisille tuntipalkkaa vaan käsiteltyjen kirjeiden määrään perustuvaa palkkaa ja korvaavat postitoimistoja sopimuksilla supermarkettien kanssa.

Tämän vuoksi asiakkaiden on tyydyttävä huonompaan laatuun, ja henkilökunnan määrää vähennetään huomattavasti. Poliitikot, jotka kannattavat tällaista kehitystä, saavat itse asiassa aikaan ongelmia niiden ratkaisemisen sijaan. Kohta ollaan vaarassa joutua tilanteeseen, jossa valtion on tuettava eniten tappiota tekeviä postinjakelun osa-aloja pitääkseen ne toiminnassa. Samalla suuret kansainväliset yritykset käärivät voitot tuottavilta osa-aloilta.

Kolmen suurimman poliittisen ryhmän välillä aikaansaatuihin kompromisseihin ehkä sisältyy lykkäys ja alkuperäisen ehdotuksen heikentäminen, mutta ne eivät myöskään tarjoa mitään kestäviä ratkaisuja. Ryhmäni on esittänyt tarkistusehdotuksia ja tukenut muiden esittämiä. Pidämme kuitenkin pitkällä aikavälillä parhaana vaihtoehtona ehdotuksen hylkäämistä ja tilanteen säilyttämistä ennallaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Blokland (IND/DEM). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin kiittää jäsen Ferberiä saavutetusta tuloksesta. Vuosien tutkimusten ja keskustelujen jälkeen vapaat postimarkkinat ovat nyt käden ulottuvilla. Tämän mietinnön tärkein ansio on se, että postimarkkinoiden avaamiselle on asetettu määräaika. Palveluntarjoajat tietävät siis, missä mennään. Näin niiden on mahdollista sopeuttaa toimintaansa sen mukaisesti, jos ne eivät ole sitä jo tehneet. Tämän ansiosta koko alan vaikutusvalta kasvaa vääjäämättä, mikä on tarpeen ryhdyttäessä kilpailemaan sähköisen viestinnän kanssa.

Mietinnön toinen ansio on huomion kiinnittäminen jäsenvaltioiden erityistilanteisiin. Ehdotuksessa otetaan keskinäiset erot huomioon sosiaaliselta, maantieteelliseltä ja taloudelliselta kannalta. Jäsenvaltiot ovat antaneet riittävästi tilaa käsitellä näitä kansallisia näkökohtia siten kuin ne näkevät parhaaksi.

Jotkut eurooppalaiset yritykset ovat epäilemättä vaikeuksissa. Käytäntö on kuitenkin opettanut, että toimiminen markkinalähtöisesti on hyödyllistä, koska se pitää valppaana ja saa tarttumaan uusiin tilaisuuksiin. Toivon, että kaikki EU:n postiyritykset haluavat ja pystyvät lähtemään mukaan tähän kilpailuun.

 
  
MPphoto
 
 

  Rodi Kratsa-Tsagaropoulou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, se, että EU:n markkinat ovat suuret, ei välttämättä tarkoita, että ne ovat toimivat. Niiden on tarjottava kasvu- ja työllistymismahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Niiden on myös yllettävä korkealle ja kilpailukykyiselle kansainväliselle tasolle.

Kokemuksesta tiedämme, että vapaa kilpailu vie tähän suuntaan. Kilpailu on markkinoiden toimintatapa, ja sen yhteydessä on otettava huomioon ne todelliset ehdot, joita taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset tekijät asettavat. Muuten ei päästä ennakoituihin myönteisiin tuloksiin.

Kiitän esittelijä Ferberiä siitä, että hän on onnistunut yhdistämään nämä muuttujat. Se on melkoinen saavutus postipalvelujen kaltaisessa asiassa, joka ei ole pelkästään taloudellista toimintaa, vaan siihen liittyy perinteitä, ja se on läsnä EU:n kansalaisten arkielämässä ja vaikuttaa siihen, millainen kuva heillä on maansa tehokkuudesta.

Pidän tärkeänä sitä, että työmme olennaisimpana osana ja päätavoitteena olisi oltava tehokkaan ja toimintakykyisen yleispalvelun turvaaminen. Tuen jäsen Barsi-Patakyn ja muiden parlamentin jäsenten, myös itseni, esittämää tarkistusta, jonka mukaan ennen vapaan kilpailun soveltamista on muistettava tehdä asianmukaiset valmistelut. Näin tätä direktiiviä voidaan soveltaa vapauttamiseen saakka, ja direktiivillä voidaan turvata vastaanotettava ja lähetettävä posti sekä mainosposti.

 
  
MPphoto
 
 

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, postimarkkinoiden uudistaminen on erittäin arkaluontoinen asia, koska markkinoiden avaamisen vaikutukset ovat tietenkin joka maassa erilaiset niiden maantieteen ja kaupungistumisasteen mukaan tai sen mukaan, miten paljon ihmiset tapaavat lähettää postia. Kuten jäsen Simpson totesi, postimarkkinoissa on kyse myös verkostosta ihmisiä, joiden kanssa jokainen on joskus tekemisissä.

Suhtaudun ristiriitaisesti kompromissiin, josta on tarkoitus äänestää huomenna. Toisaalta kompromissi on tärkeimmiltä osiltaan selvästi kaukana komission alkuperäisestä ehdotuksesta ja esittelijän kannasta. Kiitän jäsen Ferberiä joustavuudesta tässä asiassa.

Yleispalvelun tarjoamisen määritelmä on pysynyt samana. Määräaikaa on siirretty kaksi vuotta eteenpäin. Siihen mennessä jäsenvaltioiden on ilmoitettava, mitä rahoitusmallia ne pitävät todennäköisenä. Sosiaaliselta kannalta olemme lisäksi onnistuneet toimilupajärjestelmän kautta varmistamaan sen, että kaikki toimijat voidaan velvoittaa tarjoamaan sama palkkataso ja samat työehdot. Tämä on olennaisen tärkeää.

On kuitenkin vielä jäljellä monia kysymyksiä. Voiko yleispalvelun rahoitus olla kestävää täysin vapautetuilla markkinoilla? Onko tämä mahdollista kaikissa olosuhteissa? Vai oletammeko vain, että lasku lankeaa veronmaksajien maksettavaksi? Emme ole saaneet riittäviä takuita tästä asiasta. Mielestäni olisi ollut parempi ensin tarkistaa jokaisessa maassa, onko markkinoiden avaaminen paras keino jatkaa järjestelmän uudistamista ja taata laadukas palvelujen tarjoaminen. Näin olisi pitänyt toimia määräaikaan keskittymisen sijaan ja ennen päätöksen tekemistä vapauttamisen toteuttamisesta.

Kompromissi on edistysaskel, mutta se ei riitä. Työtä on vielä jäljellä. Pallo on liiaksi jäsenvaltioilla, minkä vuoksi aion ehdottomasti tukea joitain tarkistuksia, joita ei hyväksytty valiokunnassa, mutta jotka muiden muassa Vihreät/Euroopan vapaa allianssi -ryhmä palautti käsittelyyn.

 
  
MPphoto
 
 

  Nathalie Griesbeck (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, monet meistä ovat yhtä mieltä siitä, että postipalvelujen täysimääräinen avaaminen kilpailulle vuonna 2010 todennäköisesti lisää uusien palvelujen määrää EU:ssa ja vaikuttaa merkittävästi työpaikkojen luomiseen. Monet meistä ovat kuitenkin myös sitä mieltä, että postialan uudistaminen ei saa vaikuttaa kielteisesti postipalvelujen nykyiseen laatuun. Postipalvelut ovat osa taloudellista ja sosiaalista elämää koko alueellamme ja etenkin syrjäisimmillä seuduilla.

Mainitsin tämän jo helmikuussa 2006, kun puhuin kansalaisten, postialan työntekijöiden ja alalla kauan olleiden toimijoiden oikeutetuista peloista. Tiedän myös, että pelkoa on edelleen ilmassa. Parlamentti on sittemmin mahdollistanut tarkalla työllään etenkin korvausrahaston luomisen kautta joustavamman tavan määritellä yleispalvelun rahoitus. Korvausrahaston ansiosta palvelun kustannukset voidaan jakaa oikeudenmukaisemmin toimijoiden kesken sen mukaan, osallistuvatko ne palvelun tuottamiseen kokonaisvaltaisesti, osittain vai eivät lainkaan.

Seuraamme tarkasti, miten eri maiden, erityisesti oman maani, viranomaiset panevat täytäntöön yleispalvelun kunnianhimoisen määritelmän. Samaan aikaan pidämme tiukasti silmällä yleispalvelun rahoitusmekanismia, joka mahdollistaa laadukkaiden postipalvelujen tarjonnan kaikilla alueillamme, erityisesti kansalaisille ja työntekijöille ja ennen kaikkea kaikille EU:n kansalaisille.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ONESTA

 
  
MPphoto
 
 

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, postipalvelujen vapauttamista koskevassa keskustelussa haluan ilmaista tyytyväisyyteni tarkistuksiin, joita liikenne- ja matkailuvaliokunta on tehnyt Euroopan komission esittämään ehdotukseen.

Ne täyttävät uusien jäsenvaltioiden odotukset puolittain. Ensinnäkin meidän on syytä panna merkille postipalvelumarkkinoiden täyttä vapauttamista koskevan määräajan jatkaminen uusien jäsenvaltioiden osalta kahdella vuodella. Näiden maiden postialan yritykset tarvitsevat tätä voidakseen tehdä tarvittavat uudelleenjärjestelyt tavalla, joka antaa niille mahdollisuuden kilpailla vahvojen postialan yritysten kanssa vanhoissa jäsenvaltioissa.

Toiseksi meidän on syytä tähdentää lisätukia "yleispalveluja" tarjoaville yrityksille tai kaikkien toimijoiden rahoittaman erityisrahaston perustamista tai valtion korvausten maksamista toimijoille, jotka tarjoavat tällaisia palveluja.

Tämä ratkaisu on suunnattoman tärkeä Puolan kaltaisille valtioille, joissa suuri osa väestöstä asuu maaseutualueilla, usein hyvin syrjäisissä asutuskeskuksissa, mikä lisää huomattavasti postipalvelujen tarjoamisen kustannuksia.

 
  
MPphoto
 
 

  Joost Lagendijk (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, täällä parlamentissa on todettu useaan otteeseen, että se, mitä nyt tapahtuu ja mistä parhaillaan keskustelemme, on väistämätöntä mutta että kuluttajien ei pitäisi pelätä sitä. Palvelujen tarjonta paranee, samalla kun hinnat laskevat.

En aio kaunistella sanojani, kun totean, että me kaikki tiedämme, ettei tällaisia takeita ole. Tiedämme tämän kokemuksista, joita on saatu esimerkiksi Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Pienemmillä postimarkkinoilla valtionmonopolin korvaaminen johtaa varmasti yksityiseen monopoliin, ja me kaikki tiedämme tämän tarkoittavan sitä, ettei parantuneesta palvelujen tarjonnasta tai hinnanalennuksista ole takeita.

Suoraan sanoen lähimpänä sydäntäni on kuitenkin postialalla tällä hetkellä työskentelevien asema ja tulevaisuus. Tämän taustalla ovat kokemukset esimerkiksi jo osittain vapautetuista Alankomaiden postimarkkinoista, joilla monet vakituiset työpaikat ovat muuttuneet epävarmoiksi osa-aikaisiksi työpaikoiksi. Meidän on oltava rehellisiä EU:n kansalaisille myös tällä alalla. Asiat eivät välttämättä parane vapauttamisen myötä.

Sanon tämän myös oman, henkilökohtaisen kokemukseni perusteella. Isäni työskenteli postialalla 40 vuotta, kuten setäni ja serkkunikin. Näistä työpaikoista saattoi olla ylpeä, kuten monet ihmiset olivatkin. Tiedän, ettei tämä mennyt maailma, jossa tietyistä asioista saattoi olla varma, enää palaa. Nostalgia tai romantisointi ei ole syynä kehotukseeni palata tähän aikakauteen. Se kuitenkin herättää minussa, miten sen sanoisin, epämukavan tunteen niiden monien ihmisten, jotka työskentelevät tällä hetkellä postialalla ja jotka ovat ylpeitä siitä, tai niiden ihmisten, jotka ovat ylpeitä postinjakajistaan, epävarmasta tulevaisuudesta.

Tämä herättää myös paljon epäilyjä siitä, onko tämä nyt se viesti, joka meidän Euroopan parlamenttina pitäisi lähettää. Kuluttajille annetaan hyviä lupauksia, joita emme pysty pitämään, kuten tiedämme. Tai työntekijöille ilmoitetaan kauaskantoisista muutoksista, joiden vaikutus voi olla valtava, kuten tiedämme. Tämä ei ole minun käsitykseni sosiaalisesta Euroopasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kilpailulla on hyvät puolensa, mutta markkinataloudessa on paljon tehtävää ennen kuin voimme vain antaa asioiden mennä omalla painollaan. Näin ollen kaupunki- ja maaseutusuunnittelu on yksi houkuttelevuuden, taloudellisen tehokkuuden ja elämänlaadun edellytyksistä. Postipalvelujen täydellinen yksityistäminen voi olla haitallista kaupunki- ja maaseutusuunnittelulle ja siten kansalaisten edulle.

Ranska ei ole tasainen maa, jossa pinnanmuodostus olisi yhtenäinen. Näin ollen pienten postilähetysten jakelukustannukset vaihtelevat suuresti sijainnista riippuen. Palvelujen yksityistäminen tarkoittaa, että ennemmin tai myöhemmin palveluista peritään niiden todelliset kustannukset tai niistä luovutaan kokonaan. Siten maaseutualueet tai syrjäiset alueet, jotka ovat jo vaarassa muuttua taloudellisiksi aavikoiksi, joutuvat kärsimään kilpailuhaitasta, joka syöksee ne deflaatiokierteeseen.

Meidän täällä parlamentissa on siksi myönnettävä jälleen kerran, että jäsenvaltiomme ovat erilaisia luonteeltaan ja kulttuuriltaan. Meidän on siten annettava jokaiselle jäsenvaltiolle täysi vapaus löytää ratkaisu, joka sopii juuri sille. Sisämarkkinat eivät ole itsetarkoitus, ne ovat vain väline, jolla palvellaan kansakuntien etua. Älkäämme unohtako tätä maanmiestemme ylemmän edun nimissä!

 
  
MPphoto
 
 

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Ferberiä työstä, jota hän esittelijänä on tehnyt tässä moniin EU:n kansalaisiin vaikuttavassa arkaluonteisessa asiassa, koska monipuolisten ja tehokkaiden palvelujen tarjoaminen kuluttajille ja yrityksille ei enää toimi vanhoilla valtionmonopoleilla ilman markkinataloudellisia kannustimia. Tästä syystä on hyvä asia, että vuoden 2010 loppuun mennessä nämä monopolit ovat hävinneet ja tehdään lisää tilaa innovaatiolle ja uudenlaiselle palveluntarjoamiselle.

Neuvosto on eripurainen, mutta jäsen Ferberin suojeluksessa Euroopan parlamentti ottaa jälleen kerran ohjat käsiinsä arkaluonteisen aiheen ratkaisemiseksi. Nyt käsiteltävänämme oleva ehdotus on mielestäni tasapuolinen. Siinä annetaan selkeä määräaika monopolien poistamiselle ja vastavuoroisuuden käyttöönotolle.

Tasapuoliset toimintaedellytykset ovat kuitenkin ensiarvoisen tärkeät. Markkinoille pääsyn ehdoissa on tehtävä oikeutta, kuten parhaillaan tehdäänkin, erilaisille eduille. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla on useita erilaisia mahdollisuuksia rahoittaa palvelua, mihin kuitenkin liittyvät myös riski siitä, että byrokratia lisääntyy ja avoimuus katoaa, ja epäsuorasti mahdollisuudet suojata markkinoita. Euroopan komissiolla onkin suunnaton tehtävä arvioida hyvin kriittisesti jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelyjä ja -ehtoja sekä tarkastaa, onko kilpailu oikeudenmukaista.

Jäsen Meijer on jäänyt loukkuun edelliselle vuosisadalle, koska postimarkkinoilla on tapahtunut suuria muutoksia useiden vuosien ajan. Sähköposti, Internet ja muut viestintäteknologiat ovat aiheuttaneet monia muutoksia ja muuttaneet postimarkkinoita niin, ettei niitä enää tunnista samoiksi. Vaikka tämä on tapahtunut vääjäämättä työpaikkojen kustannuksella, vapautetut markkinat myös haastavat meitä luovuuteen. Uudet palvelut ja uusi toiminta lisäävät työpaikkoja, kuten kokemus on osoittanut. Tämä työllisyys on parempi ratkaisu tulevaisuuden kannalta kuin vanhoista valtionmonopoleista kiinni pitäminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Navarro (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, minun on aluksi välitettävä pahoittelut kollegaltani Gilles Savarylta, joka on joutunut jäämään vielä Bordeaux’hon.

Ajankohtana, jona päätetään julkisten postipalvelujen tulevaisuudesta, haluan korostaa yhtä nimenomaista seikkaa, nimittäin yleispalvelun rahoittamista. Tänään käsiteltävänämme olevan ehdotuksen on määrä korvata se, mitä jäännösmonopolista on jäljellä, ja edistää yleispalvelun yksinkertaista ja avointa rahoittamista. Tätä tarkoitusta varten siihen sisältyy joukko monimutkaisia järjestelmiä, jotka ovat tuskin avoimia ja joiden ainoana ansiona olisi vapaan ja vääristymättömän kilpailun varmistaminen postialalla. Tähän joukkoon kuuluvat kuitenkin korvausrahastot, joiden tiedämme mahdollistavan jatkuvan käräjöinnin ja julkiset tuet. Viimeksi mainitut voivat johtaa jäsenvaltioiden vastaisiin oikeudenkäynteihin tai niin sanottuun maksa tai pelaa -järjestelmään, jota ei ole koskaan kokeiltu ja joka saattaisi myös aloittaa loputtoman kiistelyn.

Tämä hyödytön hanke, jota ollaan käynnistämässä, on pohjimmiltaan seurausta puhtaasti ideologisesta valinnasta, jolla ei ole mitään tekemistä postipalvelujen todellisen tehokkuuden ja laadun kanssa. Tämä järjestelmä johtaa viime kädessä yleispalvelun alan asteittaiseen supistamiseen ja yhdenmukaisen hinnoittelun päättymiseen, samalla kun sillä on määräävä vaikutus työpaikkoihin ja hallintokuluihin.

Me emme voi antaa tälle tukeamme. Postipalvelut ovat erityisesti maaseutualueilla enemmän kuin pelkkiä kaupallisia palveluja. Ne muodostavat välineen, jolla edistetään sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, eikä niiden purkaminen ole oikea tapa lähentää EU:ta kansalaisiinsa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, liberaalille käsiteltävänämme oleva kompromissi ei rehellisesti sanottuna anna aihetta juhlaan. Keskustelujen jatkuttua 15 vuoden ajan direktiivin voimaantulopäivää on kuitenkin lykätty. Lisäksi kompromissiin sisältyvät tarvittavat protektionistiset säännökset, joilla estetään markkinoiden täydellinen avaaminen ja luodaan suurta oikeudellista epävarmuutta.

Monissa tapauksissa keskusteluja leimaa kansallisten etujen ajaminen. Erityisesti jäsenvaltiot, jotka eivät ole tehneet riittävästi uudistuksia viime vuosina, vastustavat selkeästi markkinoiden nopeaa ja täysimääräistä toimintaa. Tällä tavoin ne estävät yrityksiä ja kuluttajia hyötymästä kilpailusta ja sen myötä tehokkuuden, laadun ja innovaation paranemisen. Näin toimiessaan ne loukkaavat – suokaa anteeksi sananvalintani – niitä jäsenvaltioita ja postialan yrityksiä, jotka ovat tehneet tarvittavaa pohjatyötä vuosia.

Vieläkin hämmästyneempänä olen seurannut keskusteluja tästä asiasta neuvostossa, joka loistaa jälleen poissaolollaan. Kaikista hyvistä aikomuksista ja Lissabonin kaltaisista strategioista huolimatta omien markkinoiden suojaaminen on hyvin muodikasta vuonna 2007. En näin ollen voi tukea niitä kollegoita, jotka ylistävät kompromissia, tai niitä, jotka maalailevat kaikenlaisia kauhuskenaarioita ja/tai mainitsevat sosiaalisen polkumyynnin.

 
  
MPphoto
 
 

  Claude Turmes (Verts/ALE). (DE) Arvoisa puhemies, me vihreät pyrimme arvioimaan vapauttamista mahdollisimman puolueettomien ja ei-ideologisten kriteerien perusteella. Mitä hyötyä siitä on kuluttajalle? Miten se vaikuttaa työoloihin? Miten se vaikuttaa ympäristöön? Kollegani Lichtenberger ja Jonckheer ovat jo kuvanneet vapauttamisen talouspoliittisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Käsiteltävänä oleva ehdotus on kuitenkin järjetön ympäristön kannalta: klo 8.00 saapuu keltainen postiauto, klo 9.00 sininen postiauto, klo 10.00 punainen postiauto ja klo 11.00 musta postiauto. Yhtäkään näistä autoista ei hyödynnetä tehokkaasti. Toisin sanoen aikana, jolloin me kaikki puhumme ilmastonmuutoksesta, sekoitamme kirjepostin logistiikan kokonaan ja aiheutamme tarpeetonta maantieliikennettä.

Tämä konservatiivien, liberaalien ja joidenkin sosialidemokraattien sokea riippuvuus vapauttamisesta vaarantaa tärkeän Eurooppa-hankkeen kansalaisten silmissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Etelka Barsi-Pataky (PPE-DE). – (HU) Eurooppalaisten markkinoiden täysimääräinen avaaminen on tärkeä askel kohti Euroopan yhtenäismarkkinoilla jäljellä olevien esteiden poistamista. Parlamentin poliittinen sopimus antaa postipalvelujen tarjoajille, joilla on edelleen monopoliasema, mahdollisuuden valmistautua kilpailuun vuoden 2012 loppuun mennessä. Onnittelen esittelijää tästä sopimuksesta.

Tavoitteenamme on, että eurooppalaisella lainsäädännöllä tehdään kaikista kilpailukykyisiä, joten tällä lainsäädännöllä ei saa asettaa epäedulliseen asemaan yrityksiä, jotka kilpailevat markkinoiden vapauttamisessa, vaan sen pitäisi avata uusia mahdollisuuksia. Tämä edellyttää, että nyt voimassa olevalla direktiivillä taattujen tulolähteiden on oltava yritysten ja kyseisten postipalvelujen käytettävissä poikkeuksen voimassaoloajan päättymiseen saakka.

Olen esittänyt yhdessä 40 kollegani kanssa aloitteen, jossa esitetään määrätietoisesti ja yksiselitteisesti, mitä nämä oikeudet ovat. Pyydän parlamenttia tukemaan tätä aloitetta. Toisaalta odotamme postipalvelujen tarjoajien käyttävän tätä poikkeuksen voimassaoloaikaa tehdäkseen palveluistaan todella kilpailukykyisiä. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua pienempien alueiden kustannuksella.

Kollegani Becsey on usein kiinnittänyt huomiota siihen, että parlamentin yksimielisyys antaa meille mahdollisuuden luoda pakolliselle yleispalvelulle vakaamman rahoituspohjan, ja EU:n kansalaiset odottavat meidän tekevän näin. Kehotan näin ollen meitä kaikkia kiinnittämään huomiota siihen, että meillä on erittäin paljon tehtävää direktiivin hyväksymisen jälkeenkin.

 
  
MPphoto
 
 

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, ottaen huomioon suuntauksen, jota parlamentin enemmistö näyttää edustavan, haluan tuoda kuuluville kaikkein köyhimpien kansalaistemme äänen, niiden äänen, joille julkiset palvelut muodostavat tärkeän perinnön, jota heillä itsellään ei ole.

Haluan tähdentää haitallisia ja tuhoisia vaikutuksia, jotka ovat seurausta vapauttamisesta, jonka puolesta parlamentissa on äänestetty esimerkiksi energian ja liikenteen aloilla ja tänään äänestetään postipalvelujen alalla. Tuhoisia vaikutuksia siinä mielessä, että vapauttaminen merkitsee suurta takaiskua erittäin monille kansalaisille. Vaikutukset liittyvät niin palvelujen laadun huomattavaan heikentymiseen vapauttamisen jälkeen – tarvitsee vain tarkastella Ruotsin tapahtumia – kuin palvelujen hintojen lähes järjestelmälliseen nousuun tai myös erittäin monien julkisen sektorin työpaikkojen menetykseen. Nämä työpaikat korvataan hyvin halpamaisesti heikkolaatuisilla työpaikoilla.

Arvoisa puhemies, tästä syystä aion äänestää Belgian ranskankielisten sosialistien valtuuskunnan mukana postipalvelujen vapauttamista vastaan. Pyrimme samanaikaisesti parantamaan ehdotuksen sisältöä tarkistuksilla, joilla voitaisiin suojata osaa näistä palveluista, erityisesti tarkistuksilla, joissa annetaan jokaiselle jäsenvaltiolle uudelleen mahdollisuus valita varattujen palvelujen malli rahoittaakseen yleispalvelua, josta jokaisen kansalaisen pitäisi hyötyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ona Juknevičienė (ALDE). (LT) Pahoittelen sitä, ettemme avaa postimarkkinoita vuonna 2009. Sekä kuluttajien että palveluntarjoajien tilanne heikkenee tämän vuoksi. Olen iloinen, että tästä aiheesta keskustellaan nyt laajasti Liettuassa. Toivon, että kotimaassani postimarkkinat avataan hyvissä ajoin ennen vuotta 2013. Olen samaa mieltä siitä, ettei markkinavoimien pitäisi päättää yksin yleispalvelun tulevaisuudesta vaan että tarvitaan sääntelytoimia. En kuitenkaan usko, että väliaikainen rahoittaminen on tarpeen, erityisesti jos se on määrä osoittaa valtion varoista. Jotkut pelkäävät, että kun postimarkkinat avataan, monet jäävät työttömiksi. Tutkimukset ja muiden maiden kokemukset kuitenkin osoittavat, että postimarkkinat laajenevat markkinoiden avaamisen myötä. Useimmat työpaikat säilyvät. Uusia työpaikkoja syntyy uusien toimijoiden palveluksessa. Äänestän tämän asiakirjan puolesta, sillä vaikka se ei olekaan rohkea, se on kuitenkin edistysaskel.

 
  
MPphoto
 
 

  Christine De Veyrac (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensinnäkin onnitella jäsen Ferberiä sekä merkittävästä työstä, jota hän on tehnyt useiden kuukausien ja jopa vuosien ajan, että myös suuresta avoimuudesta ja kuunteluhalukkuudesta, koska kuten hän tietää, emme ole aina olleet yhtä mieltä tästä pulmallisesta kysymyksestä.

Parlamentin valmistautuessa äänestämään postipalvelujen vapauttamisen viimeisestä vaiheesta, alle 50 gramman postilähetysten vapauttamisesta, haluan todeta olevani tyytyväinen siihen, mitä pidän edistyksenä käyttäjien kannalta. Kilpailu on todellakin synonyymi palvelun parantumiselle, mistä osoituksena ovat useiden kansallisten postimonopolien nykyaikaistamispyrkimykset, sillä ne ovat tienneet joutuvansa kilpailemaan kansallisilla markkinoillaan uusien toimijoiden kanssa.

Kilpailu on myös synonyymi kilpailukyvyn parantumiselle alalla, jolla liikevaihto on laskussa ja joka romahtaa alijäämiensä vuoksi ja menettää lopulta kaiken vetovoimansa käyttäjien silmissä, ellei mitään tehdä. En halua mainita mitään tiettyä esimerkkiä, mutta me kaikki tiedämme jäsenvaltioita, joissa julkinen sektori ei enää järjestä asianmukaisesti postipalveluja, joihin käyttäjillä on oikeus.

Jos siis huomenna vahvistamme vapauttamisen viimeisen vaiheen, kilpailu ei ole minulle mikään itsetarkoitus. Kilpailun on oltava jatkossakin käyttäjiä palveleva väline, ja olen iloinen, että Euroopan parlamentin äänestyksessä hyväksymässä tekstissä todetaan nimenomaisesti, että postin jakelu jokaiselle Euroopan unionin kansalaiselle, asuipa hän missä tahansa, on ehdoton periaate. Olen myös iloinen, että tekstissä todetaan nimenomaisesti, että toimijaa, jonka on määrä ottaa yleispalvelu hoitaakseen ja jonka kustannukset näin ollen kasvavat, voidaan rahoittaa sen kilpailijoiden, joita samat velvoitteet eivät koske, toiminnasta perittävillä maksuilla. Toisin sanoen kyseistä toimijaa voidaan rahoittaa tarvittaessa, ja miksipä ei, julkisilla tuilla. Tämäntyyppinen rahoitus on jatkossa laillista, ja jokainen jäsenvaltio voi turvautua siihen. Missä laajuudessa? Tähän kysymykseen meidän on löydettävä vastaus toisessa käsittelyssä ja ennen kuin vapauttaminen tulee voimaan.

Omasta puolestani toistan Euroopan komissiolle esittämäni pyynnön, jonka esitin parlamentin valiokunnassa kirjallisessa kysymyksessä ja johon en ole saanut vastausta: milloin komissio aikoo julkaista suuntaviivat yleispalvelun kustannusten laskemiselle? Parlamentin jäsenten samoin kuin jäsenvaltioiden on tiedettävä, mitkä ovat komission ohjeet sen osalta, minkä se katsoo tai ei katso olevan yleispalveluun osallistumista. Kun kaikki on sanottu ja tehty, tarvitsemme selvyyden tähän asiaan ennen toista käsittelyä, jos aiomme tukea tätä tekstiä jatkossakin.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Gurmai (PSE). – (HU) Eurooppalainen postiala tuottaa 1 prosentin EU:n BKT:stä, työllistää lähes 3 miljoonaa ihmistä ja vaikuttaa siten välillisesti, perheenjäsenten kautta, noin 5 miljoonaan ihmiseen. PricewaterhouseCoopersin tekemän tutkimuksen mukaan jäsenvaltioiden välillä on valtavia eroja siinä, miten valmistautuneita ne ovat täydelliseen vapauttamiseen. Suurimmassa vaarassa ovat uusien jäsenvaltioiden yleisten postipalvelujen tarjoajat ja alalla työskentelevät.

Nopea vapauttaminen voi aiheuttaa valtiollisille postialan toimijoille huomattavia taloudellisia menetyksiä. Isossa-Britanniassa markkinat avattiin täysimääräisesti 1. tammikuuta 2006, ja vuoden sisällä Royal Mail on menettänyt kilpailun vuoksi liiketoimintaa 2 miljoonan liikekirjeen verran. Lukuisat työpaikat voivat myös vaarantua: esimerkiksi Saksassa, Deutsche Postin johtajan mukaan markkinoiden avaaminen saattaa merkitä jopa 30 000 työpaikan häviämistä siinä tapauksessa, että yritys menettää 20 prosenttia markkinaosuudestaan alle 50 grammaa painavien kirjeiden jakelussa, toisin sanoen palvelussa, jossa sillä on edelleen monopoli.

Ei ole sattumaa, ettei enemmistö Euroopan parlamentin valiokunnista pidä asiaa perusteellisesti pohdittuaan vuotta 2009 hyväksyttävänä ajankohtana markkinoiden täydelliselle avaamiselle vaan ehdottavat sen sijaan myöhempää ajankohtaa, jonka yhteydessä on mainittu vuosi 2013. On selvää, että meidän on tuettava neljän perusvapauden täysimääräistä laajentamista, palveluja koskeva yhteisöperiaate mukaan lukien, mutta ehdoton edellytys tälle on se, että jokaiselle jäsenvaltiolle annetaan riittävästi aikaa ja tarkka aikataulu, jota komissio voi valvoa, teknisellä tasolla tapahtuvaa valmistautumista varten.

Lisäksi totean vapauttamisesta, että vapaan kilpailun turvaamiseksi on hyvin tärkeää, että kaikkia postialan toimijoita koskevat yhdenmukaiset toimintaedellytykset, joilla taataan, että markkinoille tuleviin uusiin toimijoihin voidaan soveltaa yhdenmukaisia laatukriteerejä ja toimintaedellytyksiä. Hyvä Brian Simpson, kiitos erinomaisesta yhteistyöstänne ja siitä, että kuuntelitte uusien jäsenvaltioiden ääntä.

 
  
MPphoto
 
 

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Hyvä jäsen Ferber, toivon teidän onnistuvan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Ruotsin postipalveluja koskenut sääntely purettiin jo vuonna 1993. Kollegoilleni Lichtenbergerille, Wurtzille ja muille epäilijöille sanoisin, että Ruotsi on erinomainen esimerkki avoimista postipalvelumarkkinoista, jotka toimivat. Kaikki tutkimukset osoittavat, että asiakkaat ovat enemmän kuin tyytyväisiä. Palvelu on parantunut, aukioloajat ovat pidentyneet, ja palvelujen saanti on helpottunut. Pieniä postitoimipaikkoja on nyt 40 prosenttia enemmän kuin vuonna 2001. Niiden belgialaisten Euroopan parlamentin jäsenten, jotka ovat asiasta huolissaan, olisi hyvä muistaa, että Ruotsin pinta-ala on yli 15 kertaa suurempi kuin Belgian. Belgiassa on lähes 350 asukasta neliökilometriä kohden, ja Ruotsissa, jossa pinnanmuodostus on aivan toisenlainen, taas 22. Posti tulee ajallaan myös suorakulmion muotoisessa ja harvaanasutussa kotimaassani, eikä valtion tarvitse varata ylimääräisiä varoja varmistaakseen, että koko maan kattavia palveluja tarjotaan asianmukaisesti.

Uudet ajat edellyttävät uusia ratkaisuja. Älkää pelätkö, ystäväiseni.

Totean lopuksi, että tarkistuksessa 79 on kyse rehellisestä raportoinnista sekä avoimuuden ja selkeyden lisäämisestä, minkä tarkoituksena on ehkäistä epäoikeudenmukaista kilpailua ja ristikkäistukea.

 
  
MPphoto
 
 

  Astrid Lulling (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, minun on hyväksyttävä se, ettei postipalvelujen täydellisen vapauttamisen vastaista taistelua voida enää voittaa neuvostossa tai täällä parlamentissa. Olenkin tyytynyt taistelemaan sen puolesta, että postin hyvin erityislaatuinen tilanne pienessä kotimaassani otetaan huomioon. Markkinamme ovat itse asiassa hyvin houkutteleva saalis ja näin ollen erityisen haluttuja, koska niiden asiakaskunta edustaa 70:tä prosenttia postin volyymista. Tähän vaikuttaa myös se, että asukastiheys on kotimaassani yksi EU:n suurimmista, samoin kuin henkilöä kohden vuodessa käsiteltävien artikkelien – kirjeiden tai pakettien – määrä, joka on 455. Lisäksi työvoimakustannukset ovat yli kaksikertaiset kilpailijoihin nähden historiallisista syistä, joilla ei ole mitään tekemistä postin tehottomuuden kanssa.

Taloudelliset mallit osoittavat, että mikäli postipalvelut vapautetaan täysin, postimme markkinaosuus pienenisi enää vain 4 prosenttiin, ja reilut 940 työpaikkaa häviäisi postialan 1 500 työpaikasta, joista useimpiin ei voida kajota valtion työntekijöiden suojellun aseman vuoksi. Hintoja olisi nostettava viisinkertaisiksi, jotta voidaan rahoittaa 100-prosenttisesti maan alueen kattavien palvelujen kustannukset ja jatkaa postin jakamista viisi kertaa viikossa, mikäli rahoitusta saadaan valtion talousarviosta maksettavista tuista. Yhteensä 36 miljoonalla eurolla ne saattaisivat romuttaa Maastrichtin kriteerit julkisen talouden alijäämän osalta. Näin ollen on myös perusteltua siirtää vapauttamisen määräaikaa vuoteen 2013 kotimaani tapauksessa.

Tämän vuoksi pyydän teitä tukemaan äänestyksessä ryhmäni esittämää tarkistusta 62, jonka ansiosta on mahdollista lieventää täyden vapauttamisen kielteisiä vaikutuksia kotimaassani, ainakin tietyn ajan.

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, haluan onnitella esittelijä Ferberiä laadukkaasta mietinnöstä ja myös Brian Simpsonia hänen pyrkimyksistään saavuttaa yksimielisyys markkinoiden avaamisen aikataulun pidentämisestä ja yleispalvelun toiminnan ja rahoituksen turvaamisesta.

Postipalvelujen vapauttamisen viimeisestä vaiheesta oli pitkä matka kilpailukykyisiin markkinoihin, joilla kuluttajat, työntekijät ja yritykset hyötyvät eniten. Komission ehdotuksessa valittu tie ei antanut riittäviä takeita palvelun yleisyydestä eikä selventänyt tapaa, jolla se rahoitettaisiin. Tuin näin ollen Brian Simpsonia siinä, että komission on esitettävä tutkimuksia kansallisissa suunnitelmissa toteutettavien julkisen palvelun velvoitteiden kustannuksista ja yleispalvelun rahoitusta koskevista säännöistä, jotka mukautetaan jäsenvaltioiden ja niiden alueiden erilaisiin ominaispiirteisiin, mukaan lukien erittäin syrjäiset alueet, joilla tällaisten palvelujen kustannukset ovat yleensä korkeammat.

Alle 50 gramman lähetyksiä koskevien postipalvelujen avaaminen etenee vasta, kun komissio on antanut hyväksyntänsä. Tämän vuoksi tuen kompromissia, jossa vapauttamisen ajankohdaksi vahvistetaan joulukuu 2010, tai uusien jäsenvaltioiden osalta joulukuu 2012, tai joulukuu 2011, joka olisi mielestäni paras vaihtoehto kaikille.

Olen myös samaa mieltä muista mahdollisuuksista, joita on esitetty täysistunnossa käsiteltävinä olevissa tarkistuksissa, sillä avaaminen olisi huono asia työllisyydelle, kasvulle ja yleispalvelun ylläpitämiselle, ellei julkisia palveluja ja niiden toimintaa turvata. Toistan kuitenkin, että uuden päivämäärän hyväksyminen huomisessa äänestyksessä esityksen pohjalta, joka saattaa aiheuttaa muutamia täydentäviä muutoksia, on hyvin tärkeää näiden palvelujen kehittymisen kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, "Postimiehellä on jokaiselle jotain", kuten Australian postipalvelua mainostetaan. Samaa voidaan sanoa Ferberin mietinnöstä. Alan vapauttaminen tarjoaa jokaiselle jotain, jos se hoidetaan asianmukaisesti ja jos taataan, että tarjotut palvelut ovat kaikkien saatavilla, posti jaetaan säännöllisesti myös Alpeilla eikä vain teollistuneilla alueilla, työntekijöillä on hyvät ja turvalliset työolot ja että yleispalvelua rahoitetaan myös niillä alueilla, joilla yleispalvelu ei ole erityisen kannattavaa.

Ferberin mietintö tarjoaa nykyisessä muodossaan hyviä vastauksia kaikkiin näihin kysymyksiin, mikä tarkoittaa järkeviä säännöksiä postipalvelujen, niiden työntekijöiden ja ennen kaikkia asiakkaiden kannalta. Tällä mietinnöllä varmistamme, että EU tarjoaa jokaiselle jotain!

 
  
MPphoto
 
 

  Nicole Fontaine (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, emme voi korostaa riittävästi sitä, että olemme nyt laatimassa postipalveluja koskevaa lainsäädäntöä lähes 500 miljoonalle EU:n kansalaiselle. Näin ollen meidän on osoitettava sekä taloudellista tahtoa että viisautta ja arvioitava asianmukaisesti vaikutusta, joka päätöksillämme on tähän erittäin suureen ja maantieteellisesti epätasaisesti jakautuneeseen väestöön.

Tarvitsemme taloudellista tahtoa, koska periaate kaikkien taloudellisten toimintojen asteittaisesta avaamisesta kilpailulle on erottamaton osa sisärajattomien sisämarkkinoiden käsitettä. Se on lisäksi ollut osa EY:n perustamissopimusta vuodesta 1957 lähtien ja on hyödyllinen monessa suhteessa, kuten Christine de Veyrac on aivan oikein todennut. Komission velvollisuus on toimia siten, että tämä perusperiaate pannaan täytäntöön harjoittamatta asiaankuulumatonta protektionismia, mikä on myös komissiolle kunniaksi.

Tarvitaan kuitenkin myös viisautta, koska EU:n ensimmäinen tavoite on, kuten EY:n perustamissopimuksessa todetaan, Euroopan kansojen yhä läheisempi liitto, ei siis vain Euroopan valtioiden. Jotta EU voi mennä eteenpäin, sen kansojen on pidettävä unionia myönteisenä asiana eikä vain jälleen uutena rajoitteena, jolla ei ole selvää oikeutusta heidän silmissään.

Annan tunnustusta esittelijällemme Ferberille hänen suuresta valppaudestaan koko tämän pitkähkön prosessin ajan sekä lausuntojen valmistelijoille, erityisesti oman teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokuntamme lausunnon valmistelijalle Hannes Swobodalle. Toivon huomisen äänestyksen olevan yhdenmukainen Eurooppa-neuvoston äskettäisen kokouksen kanssa ja esimerkillinen tässä suhteessa. Tulevassa yksinkertaistetussa sopimuksessa, josta valtioiden tai hallitusten päämiehet yksimielisesti päättävät, määritellään todellakin kilpailu uudelleen EU:n välineeksi eikä tavoitteeksi. Sopimuksessa tehdään kansalaisten suojelusta EU:n tavoite. Siinä näin ollen muistutetaan, että vapaan kilpailun yleisperiaate on etusijalla yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen erityisyyteen nähden.

Tämä on erinomainen etenemissuunnitelma, koska kuten on todettu useaan otteeseen, postipalvelujen laadun takaaminen on erityisen arkaluonteinen aihe kansalaisille kaikilla jäsenvaltioidemme maantieteellisillä alueilla, koska se vaikuttaa heidän henkilökohtaiseen, taloudelliseen ja sosiaaliseen elämäänsä päivittäin. Vaikka asioiden onkin muututtava, meidän on tehtävä tarvittavat muutokset maltillisesti ja omantuntomme mukaan.

Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnassa katson, että jäsen Ferberin ehdottama kompromissi on tasapainoinen, ja kehotan kollegoitani luopumaan kaikenlaisesta dogmaattisuudesta ja äänestämään kompromissin puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia parlamentin jäseniä heidän huomautuksistaan. Äänestyksensä myötä parlamentti ottaa selkeän ja vankan kannan. Tämän pitäisi motivoida neuvostoa pääsemään nopeasti sopimukseen.

Sallikaa minun näin keskustelun päätteeksi korostaa muutamia keskeisiä näkökohtia. Monet jäsenet ottivat esille pääasiallisena haasteena yleispalvelun rahoittamisen. Meidän on syytä muistaa, että jäsenvaltioiden tilanteet vaihtelevat suuresti ja ettei yleispalvelulla ole välttämättä mitään nettohintaa. Näin ollen kolmannessa postidirektiivissä on taattava mahdollisimman suuri joustavuus mahdollisen epäoikeudenmukaisen taakan jakamiseksi tai korvausmekanismien järjestämiseksi. Tarkistuksilla ei nähdäksemme pyritä muuttamaan tätä lähestymistapaa.

Komissio panee myös merkille tarkistukset, jotka liittyvät markkinoiden täydellisen avaamisen ajankohtaan. Tämä kysymys on myös olennainen neuvoston kanssa käytävissä keskusteluissa. Jotkin jäsenvaltiot haluavat lisäaikaa, toiset jäsenvaltiot ovat jo avanneet markkinansa tai tekevät niin ennen vuotta 2009, ja merkittävä osa jäsenvaltioista kannattaa komission ehdotusta tässä suhteessa.

Parlamentti ehdotti, että komissiota pyydettäisiin lisäksi antamaan apua ja ohjeita tämän direktiivin täytäntöönpanossa sen voimaantulon jälkeen mutta ennen 1. tammikuuta 2009. Komissio on aina ollut valmis auttamaan jäsenvaltioita ja on tehnyt näin monissa yhteyksissä. Se on kuitenkin toiminut tässä yhteydessä itsenäisesti, mikä on erityisen tärkeää sille EY:n perustamissopimuksen VI osastossa annetun vastuun yhteydessä, kuten parlamentin jäsenet ymmärtänevät. Joten saanen sanoa selvästi, että komissio ei jätä jäsenvaltioita yksin sen jälkeen, kun lainsäätäjä on hyväksynyt tämän tärkeän direktiivin.

Komissio haluaa, että postipalvelujen sisämarkkinoista tulee menestys. Haluamme tätä asiakkaiden ja toiminnanharjoittajien sekä niiden useiden tuhansien postin palveluksessa työskentelevien henkilöiden vuoksi, jotka varmistavat, että posti on yksi arvostetuimmista palveluistamme. Komissio tekee toimivaltansa rajoissa kaiken voitavansa myötävaikuttaakseen tähän.

Käsiteltävänä on suuri määrä tarkistuksia. Olen järjestänyt niin, että yleiskatsaus komission kannasta tarkistuksiin toimitetaan parlamentin yksiköille istuntoselostuksiin sisällyttämistä varten(1). Haluan vielä kerran kiittää esittelijä Ferberiä ja korostaa tämän arkaluonteisen ja tärkeän asiakirjan eteenpäin viemisen merkitystä.

Komission kanta parlamentin tarkistuksiin

A. Tarkistukset, jotka komissio voi hyväksyä, voi hyväksyä periaatteessa tai osittain ja/tai voi hyväksyä, edellyttäen että ne muotoillaan uudelleen:

1, 2, 3, 4, 8, 9, 11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 20, 25, 26, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 35, 37, 39, 41, 44, 46, 47, 49, 51, 52, 53, 55, 56, 60, 63, 65, 75, 76, 79, 80, 82, 83

B. Tarkistukset, joita komissio ei voi hyväksyä:

5, 6, 7, 10, 19, 21, 22, 23,24, 34, 36, 38, 40, 42, 43, 45, 48, 50, 54, 57, 58, 59, 61, 62, 64, 66, 67, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 77, 78, 81, 84

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna keskiviikkona.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE), în scris. – Apreciez ca extrem de favorabila sustinerea Parlamentului European pentru diversificarea activitatii operatorilor poştali prin furnizarea de servicii ale societăţii informaţionale, amendament la care ţin pentru că asigură atât supravieţuirea operatorilor tradiţionali de poştă în era digitală, cât şi posibile surse alternative de finanţare pentru serviciul universal.

Am convingerea că cel mai important factor de progres este concurenţa, aceasta conducand la o mai bună calitate a serviciilor şi la preţuri mai mici.

În România legislaţia prevedea deja data de 1 ianuarie 2009 pentru eliminarea zonei rezervate, iar în unele state membre liberalizarea totală a avut deja loc.

Textul aprobat de Parlament este un text de compromis care permite liberalizarea totală a serviciilor poştale, dar dă dovadă de solidaritate cu statele care au nevoie de mai mult timp pentru acest proces. Directiva propune şi solutii pentru finanţarea serviciului universal, fara însă să fixeze o modalitate de calculare a costurilor. Asteptam solutia Comisiei pana in septembrie.

Este esenţial ca serviciile poştale să fi accesibile şi disponibile chiar şi într-un cătun cu doar câteva familii, situat în vârf de munte sau pe o insulă, iar calitatea locurilor de munca din domeniul serviciilor postale sa fie asigurata si dupa deschiderea totala a pietei.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, komission jäsen McCreevy huomautti aivan oikein, että tämä on tärkeä eurooppalainen säädös. Hän myös kehotti neuvostoa ottamaan nämä ehdotukset asianmukaisesti ohjenuorakseen. Valitettavasti neuvosto ei ole läsnä tämän tärkeän lainsäädäntöasian käsittelyssä. Olisi ehkä hyvä ajatus kertoa portugalilaisille, että tänään on jo heinäkuun 10. päivä ja että Portugali on toiminut neuvoston puheenjohtajana 1. heinäkuuta lähtien.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Kiitos puheenvuorostanne, lähetämme sähkeen Lissaboniin.

 
  

(1) Ks. alla.


6. Rahoituspalvelut 2005–2010 (Valkoinen kirja) (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Ieke van den Burgin laatima talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietintö (A6-0248/2007) rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta (2006/2270(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Ieke van den Burg (PSE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, laatiessani tätä mietintöä Euroopan parlamentille olen täydestä sydämestäni kiittänyt komission jäsentä McCreevyä ja hänen edeltäjäänsä Bolkesteinia onnistuneesta rahoitusmarkkinoita koskevasta lainsäädännöstä ja sääntelystä sekä Euroopan komissiota näiden täytäntöönpanosta. Olemme yhtä mieltä näiltä osin. Näkemyksemme saattavat kuitenkin erota toisistaan seuraavien toimien arvioinnin ja seurannassa etusijalle asetettavien asioiden suhteen.

Mielestäni tässä on kyse erilaisesta näkökulmasta. Minusta tämän rahoitustoiminnan osa-alueen menestyksen tarkastelu ei riitä sellaisenaan. Ala on mielestäni välineellinen, ja haluan arvioida, edistääkö sen infrastruktuuri talouden kasvua, vaurautta ja hyvinvointia. Tämän vuoksi keskityn mietinnössäni ensimmäisenä siihen strategiseen kysymykseen, kuka tästä menestyksestä hyötyy.

Hyötyvätkö loppukäyttäjät samassa määrin kuin muutamat suuret monikansalliset finanssiryhmittymät, jotka ovat päässeet hallitsevaan asemaan rahoitusmarkkinoiden huipulle? Kuka hyötyy eniten markkinoiden lisääntyneestä likviditeetistä? Ovatko suurimpia hyötyjiä KKR, Blackstone ja muut pääomasijoitusyhtiöt, jotka tekevät miljardien dollarien kauppoja, vai yritykset, joiden toiminta verhotaan, kun niiden luottoluokitukset tulevat rymisten alas? Uskaltavatko yrittäjät vielä sijoittaa pitkän aikavälin tutkimukseen ja uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehitysprojekteihin, vai puserretaanko heidät aina vain lyhyempiin rahoitussuunnittelun ja -raportoinnin kausiin? Johtaako monimutkaisten rahoitustuotteiden valtava, perinteisistä joukkovelkakirjoista ja osakkeista johdettu kasvu todella kohti parempaa pääoman jakautumista, vai suoko se lähinnä suurempia, keinottelun kautta saatuja voittoja riskirahastoille, jotka hallitsevat pyramidipelin sääntöjä? Onko viime aikoina liittyneiden jäsenvaltioiden kansalaisten taloudellinen tilanne nyt parempi, kun ulkomaalaiset pankit ja vakuutusyhtiöt ovat vallanneet heidän maansa, vai onko heillä taas edessään monopolirakenteita, jotka tuottavat heille vain tavallisia, laadultaan keskinkertaisia tuotteita kalliimmalla hinnalla kuin valtioissa, joissa näiden yhtiöiden pääkonttorit sijaitsevat?

Nämä ja samankaltaiset kysymykset ovat mielestäni välttämättömiä, jotta voitaisiin vastata tarvittavaa seurantaa koskevaan kysymykseen. Mietintöni ensimmäinen alustava viesti onkin kehotus perusteellisemman taloudellisen analyysin laatimiseen kyseessä olevasta asiasta.

Siirryn nyt mietintöni tärkeimpiin kohtiin. Ensimmäisessä viestissä on kyse yhdestä suuresta huolenaiheestani eli markkinoiden suuresta keskittymisestä ylimmällä tasolla: markkinoihin vaikuttavat noin 30–40 merkittävää rajatylittävää rahoitusalan toimijaa sekä huomattava keskittyminen useissa jäsenvaltioissa. Ilmaisimme huolemme viime istuntojaksolla hyväksymässämme kilpailumietinnössä ja ehdotimme, että komission jäsen Kroes merkitsisi mahdollisia kyselyitä ja lisätutkimuksia koskevaan luetteloonsa esimerkiksi investointipankkien, luottoluokitusyhtiöiden, tilintarkastusyhtiöiden toimet rahoitusmarkkinoiden ylimmällä tasolla. Toistimme tämän ehdotuksen hänelle viime viikolla.

Toinen huomioni koskee näiden uusien vaihtoehtoisten sijoitusvälineiden, kuten riskirahastojen ja yksityisen pääoman, rahoituksen vakausriskejä. En mene yksityiskohtiin tämän asian suhteen, sillä voimme lukea sanomalehdistä päivittäin, että kehityssuunnat aiheuttavat nykyään enemmän huolta. Myös toiminnan vakaudesta vastaavat viranomaiset, keskuspankit, EKP ja yhdysvaltalaiset kollegamme, joiden luona vierailemme ensi viikolla, ovat huolissaan näistä asioista. Mielestäni on jo korkea aika käsitellä näitä riskejä.

Kolmas huomioni koskee vähittäismarkkinoita. Vastauksena vähittäismyyntipuolen yhtenäisyyden puutteeseen ehdotan, että järjestelmän tarkistamisen ja rajojen avaamisen lisäksi laadimme myös tarkasti kohdennetun strategian erityisesti liikkuville käyttäjille, joilla on todellinen tarve päästä palveluntarjoajien palveluihin ja työskennellä heidän kanssaan eri jäsenvaltioissa. Tämä voisi olla pikemminkin kannustusta yleiseurooppalaisille rahoitustuotteille, kuten Euroopan pankkiyhdistysten liiton muutama viikko sitten esittelemälle eläketuotteelle.

Mikroluottojen tarve on tärkeä asia, kuten myös eläkejärjestelmät, pääsy peruspalveluihin, rahoitusalan valistus, kuluttajien osallistumisen lisääminen sekä sääntelyn parantaminen ja valvonnan tuleva rakenne. Tältä osin suurimpana erona on mielestäni, että teidän mantranne on "vähemmän on enemmän", kuten sanoitte viime viikolla, kun taas meidän mielestämme tarvitsemme kohdennettua sääntelyä. Mitä tulee valvonnan rakenteeseen, mielestäni on korkea aika keskustella tulevasta rakenteesta syksyllä eikä vain odotella, mitä tuleman pitää, vaikka positiivistakin kehitystä tapahtuu paljon.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää talous- ja raha-asioiden valiokuntaa ja erityisesti esittelijä van den Burgia hänen tekemästään aloitteesta ja kovasta työstä, jota hän on tehnyt tämän mietinnön parissa.

Ei ole helppo tehtävä tarttua hyvin laajaan rahoituspalvelupolitiikan alaan yhden mietinnön avulla, sillä alaan kuuluvat niin pankkitoiminta ja selvitys- ja tilitysjärjestelyt kuin riskirahastot ja maksujärjestelmätkin. Laatimanne mietintö on ihailtava suoritus tässä suhteessa.

Haluan myös kertoa olevani hyvin mielissäni siitä, että monia rahoituspalvelupolitiikan osia koskevat näkökannat ovat yhdentyneet selvästi. Vaikka lähestymme asioita joskus eri näkökulmista, on hyvin innostavaa huomata, että olemme kuitenkin samalla aaltopituudella monessa suhteessa.

Euroopan parlamentti ja komissio ovat yksimielisiä siinä, että ne haluavat Euroopan rahoitusmarkkinoiden vahvistuvan entisestään. Haluamme kaikki syvät, likvidit ja dynaamiset rahoitusmarkkinat, jotka toimivat todellisena kannustimena sijoittamiselle ja kasvulle sekä hyödyttävät lopulta kaikkia kansalaisiamme. Haluamme myös, että sääntely- ja valvontajärjestelmämme ovat vakaat, reilut ja tehokkaat, ja haluamme kaikki vahvistaa EU:n asemaa kansainvälisellä rahoitusalalla. On hyvin tärkeää jatkaa työskentelyä näiden päämäärien saavuttamiseksi.

Olen todella tyytyväinen, että mietinnössä on otettu valvontaan liittyvät kysymykset erittäin hyvin huomioon. Tämän asian on ehdottomasti oltava etusijalla komissiossa vuonna 2007. Työstämme tiiviisti ehdotuksiamme, joilla vahvistetaan tämän vuoden syksyyn sijoittuvaa Lamfalussy-menettelyä. Yhdymme myös Euroopan parlamentin huoliin, jotka koskevat kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion viranomaisten kesken jaettavan taakan määrää.

Kuluttajille tarjottavien rahoituspalvelujen osalta on huomiota herättävää, että monet tässä mietinnössä sivutut asiat sisältyvät kuluttajille tarjottavista rahoituspalveluista laadittua vihreää kirjaa koskevaan kuulemiseen, joka päättyy tällä viikolla. Väitän kuitenkin, ettei meidän pidä rajata tavoitettamme ratkaisujen tekemiseen vain "liikkuviin käyttäjiin", vaan poliittisilla linjauksillamme on parannettava kaikkien kuluttajien asemaa, myös niiden, jotka tekevät ostoksensa yhä paikallisesti. Pidän myönteisenä mietinnössä annettua tukea aloitteille, jotka koskevat rahoitusalan valistusta. Komissio valmistelee tästä asiasta tiedonantoa, joka on määrä hyväksyä tämän vuoden loppupuolella.

Ymmärrän mietinnössä esitetyt huolenaiheet vaihtoehtoisista sijoitusmuodoista, kuten riskirahastoista ja yksityisestä pääomasta. Kuten olen sanonut muissa yhteyksissä, mielestäni tarvittavat suojatoimenpiteet ovat jo käytössä, mutta olen samaa mieltä kanssanne siitä, että jatkuva tarkkaavaisuus on ensiarvoisen tärkeää. Kannatan myös eräitä alan toimijoiden omia aloitteita, jotka tähtäävät vapaaehtoiseen noudattamiseen perustuvien standardien tai parhaiden käytäntöjen kehittämiseen arvostuksen, tietojen antamisen ja riskienhallinnan suhteen.

Ilmaisemanne huoli markkinoiden keskittymisestä tietyille tarkoin rajatuille alueille on ymmärrettävä, vaikkemme ole vielä tähän mennessä huomanneet merkkejä markkinoiden vääristymisestä investointipankkialalla. Työtä tehdään jo eräiden mahdollisten ongelmien vähentämiseksi esimerkiksi hyödyntämällä kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteistyöjärjestön (IOSCO) sääntöjä, jotka koskevat luottokelpoisuutta määrittäviä yrityksiä. Tarkkailemme näitä yrityksiä tiiviisti. Aloitteiden tehokkuuden osoittamiseen kuluu aikaa. Olisi paljon vahingollisempaa kehittää automaattinen ratkaisu ongelmaan, jota ei ole vielä edes näytetty toteen.

Pidän myönteisenä, että Euroopan parlamentti tukee sääntelyyn liittyvää vuoropuheluamme keskeisten kansainvälisten kumppanien kanssa. Maailmanlaajuisista tilinpäätöskysymyksistä totean, että toimenpiteisiin on ryhdytty erityisesti perustamalla EFRAG-ryhmään (European Financial Reporting Advisory Group) työryhmiä, jotta eurooppalaisilla näkökulmilla ja panostuksilla olisi enemmän painoarvoa maailmanlaajuisessa tilinpäätöksiä koskevassa keskustelussa. Olen erittäin tyytyväinen tähän asiaan.

Emme voi kuitenkaan päästää silmistämme tärkeintä päämäärää, joka on US GAAP -standardien ja IFRS-standardien välisen yhtenäistämisprosessin jatkaminen. Uskon, että voimme luottaa jatkuvaan tukeenne tämän prosessin edetessä.

Yhteenvetona toistan, että vaikka meillä olisikin rahoituspalveluja käsitellessämme pienoisia erimielisyyksiä, ajamme kuitenkin kaikki samaa asiaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Paul Gauzès (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, kannatan painopistealueita, jotka koskevat Euroopan komission vuoteen 2010 asti ulottuvaa rahoituspalvelupolitiikkaa. On välttämätöntä tukea kehitystä kohti yhtenäisiä eurooppalaisia rahoitusmarkkinoita, jotka ovat avoimet ja kilpailukykyiset, sekä poistaa viimeiset merkittävät taloudelliset esteet, jotta pääoma voi liikkua vapaasti koko Euroopan unionin alueella mahdollisimman vähäisin kustannuksin ja vakauden suhteen asianmukaisesti valvottuna, jolloin taloudellinen vakaus voidaan turvata.

On myös tärkeää parantaa yhteistyötä ja lisätä maiden lähentymistä Euroopan unionissa suoritettavan valvonnan osalta sekä syventää suhteita maailman muihin rahoitusmarkkinoihin. Mielestäni on tärkeää jatkaa rahoitusmarkkina-alan konsolidointia ja erityisesti vähittäismarkkinoiden yhdentämistä. Mitä enemmän nykytalouden toimivuuden kannalta keskeisiä rahoitusmarkkinoita yhtenäistetään, sitä tehokkaampaa taloudellisen pääoman jakautuminen on ja sitä parempia taloudellisia tuloksia saavutetaan pitkällä aikavälillä.

Vähittäismyynnin osalta on toteutettava uusia toimia yhdentymisen edistämiseksi. Meidän on harkittava erityisesti kansallisten sääntöjen yhtenäistämistä kuluttajien suojelemiseksi. Toimia on seurattava tarkasti. Euroopan unionin rahoituspalvelusektorilla piilee huomattavia mahdollisuuksia talouden kasvuun ja työllisyyteen, mutta niitä ei ole vielä täysin hyödynnetty. Vähittäispalvelujen sisämarkkinat ovat kaukana valmiista: tarvitaan nykyistä tehokkaammat riskipääomamarkkinat, jotka tukevat uusia ja innovatiivisia yrityksiä ja vahvistavat talouden kasvua.

Tässä yhteydessä haluan korostaa, että on tärkeää tukea eurooppalaisten pankkien kilpailukykyä suhteessa niiden kilpailijoihin, etenkin yhdysvaltalaisiin pankkeihin. On myös varmistettava, että yhteisön tasolla luodaan sääntely- ja valvontarakenteita. Vakauden valvonnan pirstaloituminen on yksi rahoitusalan konsolidoinnin suurimmista esteistä. Tämän vuoksi valvontaviranomaisten yhteistyön ja tiedonvälityksen vaatimuksia on vahvistettava. Meidän on myös varmistettava yhteistyön turvallisuus kriisitilanteissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Othmar Karas, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä esittelijä, meidän on edelleen vahvistettava rahoitusmarkkinoita. Vuoteen 2004 asti voimassa ollut rahoituspalvelujen toimintasuunnitelma edesauttoi yhtenäisten ja toimivien eurooppalaisten pääomamarkkinoiden kehittämistä. Niistä on nyt tullut suunnannäyttäjä maailmassa, eikä vähiten niitä koskevan sääntelyn voimakkuuden ja vakauden ansiosta. Työmme ei silti ole läheskään valmis, kuten käsiteltävänä oleva mietintö osoittaa. Esittelijän lähtökohtana oli 43 kohtaa. Näihin tehtiin 217 tarkistusta. Yhdessä varjoesittelijöiden kanssa – puolustan jäsen Hoppenstedtia – laadittiin 35 kompromissia, ja lisäksi valiokunnassa toimitettiin 141 äänestystä.

Tässä asiassa meillä on yhteinen päämäärä, sillä tarvitsemme nykyistä vahvemmat sisäiset rahoitusmarkkinat. CEBS, CESR, CEIOPS ja johtava valvontaviranomainen ovat kaikki termejä, jotka kielivät Euroopan rahoitusmarkkinoiden ihanteellisten valvontarakenteiden etsinnästä. Viimeisin kriisisimulaatio, jonka avulla tutkittiin Euroopan unionin rahoitusmarkkinoiden vakautta, osoitti selvästi, että puutteita on edelleen.

Toimivaltaisten valvontaelinten välistä yhteistyötä on parannettava, jotta rahoitusmarkkinoiden asianmukainen hallinta ja vakaus voidaan taata kriisiaikoina. Vastaavaa simulaatiota suunnitellaan vuodelle 2009. Euroopan unionin erilaisia valvontajärjestelmiä yhdistää se, että valvonta koskee edelleen yksittäisiä laitoksia eikä laitosten muodostamaa ryhmää. Siksi tarvitaan valvontarakenteita, joita kehitetään edelleen. Tarvitaan voimakkaampaa yhteistyötä kansallisten valvontaviranomaisten välille. Emme tarvitse keskitettyä valvontaa, mutta meidän on edistettävä kaiken yllä vaikuttavaa valvontakulttuuria, jota määrittävät samanlaiset arvot ja päämäärät.

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kuten tiedätte, ryhmäni mielestä markkinat eivät ole itsetarkoitus, vaan markkinoiden avulla on rahoitettava tiettyä strategiaa. Euroopan unioni uudisti tätä strategiaa poikkeuksellisella tavalla 9. maaliskuuta. Nimitän tulosta 20-strategiaksi: vuonna 2020, 20 prosenttia ja niin edelleen. Meidän on siis luotava yhtenäiset rahoitusmarkkinat.

Paljon on jo tehty, mutta paljon enemmän on vielä tekemättä. Tehtävää riittää ensinnäkin vähittäismarkkinoiden osalta. Tämä aihe on mielestämme otettava erityisellä tavalla huomioon komission strategiassa. On tietysti tärkeää tukea rahoitusalan valistusta, josta on tullut lähestulkoon muodikasta; ryhmäni antaa tukensa tällaisen valistuksen kehittämiselle. Kuten mainitsimme tarkasteltaessa rahoitusvälineiden markkinoita koskevaa direktiiviä (MiFID), on kuitenkin välttämätöntä tutkia tarkasti myös ehtoja, joilla rahoitustuotteita markkinoidaan sijoittajille, kuluttajille ja piensäästäjille.

Käynnissä on hiljattain alkanut keskustelu, joka on aiheuttanut paljon hälyä Saksan puheenjohtajakaudella ja joka koskee vaihtoehtoisia rahastoja eli riskirahastoja. Se tosiseikka, että kansainvälisellä tasolla on voitu harkita käytännesääntöjä, osoittaa, kuinka paljon tämä keskustelu on muuttanut. Kaiken tämän ansiosta näiden markkinoiden toimijat hyötyvät yhdentymisen suomista mahdollisuuksista. Tämä tuo niille tiettyjä vastuita ja velvollisuuksia. Tässä suhteessa ryhmäni ei luullakseni ole tyytyväinen saavutettuun tilanteeseen. Jos haluamme taata järjestelmän turvallisuuden, meidän on päästävä keskustelussa nykyistä pidemmälle ja otettava kantaa tilanteisiin, joissa johtavat kaupanvälittäjät ovat yhtä aikaa tuomareina ja asianosaisina.

Seuraavaksi käsittelen markkinarakenteita koskevaa kysymystä. Emme voi ohittaa sitä seikkaa, että lainsäädännöllä, jota olemme hyväksymässä, on vaikutusta markkinarakenteisiin. Kun määrittelemme lainsäädäntöämme pala palalta, meillä on oltava selkeä käsitys, millaiset rahoitusmarkkinat haluamme, jotta voimme paremmin vastata Euroopan talouden rahoitustarpeisiin. Rahoitusmarkkinat, joiden suurimpia hyötyjiä ovat Euroopan unionin ulkopuoliset suuret investointipankit – siitäkö todella haaveilemme? En usko, että asia on näin. Meidän on muodostettava yhtenäinen strategia, jonka avulla kaikki toimijat voivat löytää paikkansa kokonaisuudessa.

Tärkeimpänä aiheenamme on tietenkin kysymys valvonnasta. Olen tästä täysin samaa mieltä esittelijän kanssa. Tason 3 komiteoiden eli valvojien toimivaltaa ja legitimiteettiä on vahvistettava, ja kaikki kansalliset valvontaviranomaiset on velvoitettava Euroopan sisäiseen lähentymiseen. Tällä tavoin varmistamme järjestelmän turvallisuuden ja pystymme käyttämään yhdennettyä valvontaa entistä tehokkaampana välineenä Euroopan markkinoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Kuten kollegani ovat jo maininneet, Euroopan rahoitusmarkkinat ovat maailmanlaajuisessa johtoasemassa, ja meidän on jatkettava toimia, joiden avulla Eurooppa pysyy maailman johtavana markkina-alueena. Hyvät liberaalikollegat, millaisista toimista sitten on kyse? Tarvitsemme ennen kaikkea toimintalinjan, joka on tehokas ja avoin innovaatioille ja uusille tuotteille. Etusija on annettava itsesäätelymekanismeille asettamatta esteitä uusien rahoitustuotteiden luomiselle. Lainsäädännöllä varmistetaan, että suurilla ja pienillä yrityksillä on yhtäläiset kilpailuolosuhteet. Haluan erityisesti korostaa sanoja "pienillä yrityksillä". Hyvin usein komissio ottaa huomioon vain suurten yritysten edut.

Haluamme myös, että valvonta on asianmukaista. Asianmukainen valvonta ei tarkoita yksityiskohtaisesti määriteltyä valvontaa, vaan se tarkoittaa valvontaa, joka toteutetaan tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Jotta näitä periaatteita noudatettaisiin yhdenmukaisesti eri maissa, haluamme jäsenvaltioiden hallitusten ja komission sekä parlamentin jäsenten kiinnittävän nykyistä enemmän huomiota siihen, että kansalliset valvontaelimet tekevät yhteistyötä keskenään ja muiden rahoitusalan elinten kanssa.

Haluamme myös, että rahoitusmarkkinoiden konsolidoinnin haasteet ja järjestelmään liittyvät riskit arvioidaan niin, että kuluttajille on selvää, kuka joutuu maksamaan, jos jokin suuri eurooppalainen laitos ei menestykään. Haluamme myös sellaiset rahoitusmarkkinat, joilla vähittäisasiakkaiden edut – miljoonan tavallisen Euroopan unionin kansalaisen edut – otetaan huomioon.

Millaiset markkinoiden pitäisi olla? Vähittäistasolla markkinoiden rakenteen on oltava avoin, ja saatavilla on oltava laaja valikoima rahoitustuotteita. On vältettävä tilannetta, jossa tietyissä maissa tarjotaan vain yhden pankin tuotteita, ja taattava ihmisille maasta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet hyötyä Euroopan unionin markkinoiden monipuolisuudesta ja innovaatiopotentiaalista. Haluamme, että tiettyjä tuotteita tarjotaan koko Euroopan unionin alueella, jotta työntekijät voivat liikkua vapaasti maasta toiseen. Puhetta on ollut myös erilaisista eläketuotteista ja asuntoluotoista.

Haluamme myös taloudellisesti kannattavat markkinat. Mitä tarkoitetaan kustannuksilla, jotka sopivat vähittäiskuluttajalle? Tällä ei tarkoiteta sääntelyä vaan avoimuutta. Rahoituspalveluilla on oltava selkeä kustannusrakenne, jotta vähittäiskuluttajat voivat valita omiin olosuhteisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa soveltuvan paketin. Toivomme, että tällä tavoin Euroopan rahoitusmarkkinat pysyvät maailman kilpailukykyisimpinä.

 
  
MPphoto
 
 

  Sahra Wagenknecht, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mietinnön vaihtoehtoisia sijoitusvälineitä käsittelevässä osiossa mainitaan muun muassa riskirahastot ja yksityiset pääomasijoitusyhtiöt, joiden osalta tämän parlamentin on tehtävä selvä päätös. Riskirahastot tunnetaan kaikkialla niiden aggressiivisesta tavasta käyttää hyväkseen työvoimaa, ryöstää yrityksiä ja tuhota piittaamattomasti työpaikkoja, ja niitä voi oikeutetusti verrata heinäsirkkoihin.

Mietinnössä nämä vaarat on määritetty hyvin puutteellisesti. Tarvitsemme selviä ja yksiselitteisiä määritelmiä. Riskirahastojen ja yksityisten pääomasijoitusyhtiöiden suuntaviivoissa on säänneltävä seuraavia asioita: rahastojen oman pääoman vähimmäisvaatimukset, voittojen verottaminen tuloveron ja liikevoiton verotuksen mukaan siinä maassa, jossa rahastoyhtiön pääkonttori sijaitsee, velvollisuus rekisteröityä, velvollisuus paljastaa varallisuusrakenne, omistussuhteet ja meneillään olevat liiketoimet sekä monia muita asioita.

Ryhmämme on esittänyt näitä asioita koskevia tarkistuksia, ja toivomme, että otatte ne huomioon äänestäessänne.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MORGANTINI

 
  
MPphoto
 
 

  John Whittaker, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, rahoituspalveluja koskeva toimintasuunnitelma on valtava ja monimutkainen lainsäädäntökokonaisuus. Rahastotuotteiden yhtenäistäminen ja riskien poistaminen lainsäädännön avulla on hyödytön yritys, jolla ainoastaan häädetään yritykset pois Euroopan unionista. Jopa Lontoon Cityssä aletaan huomata, että kustannukset rahoitusvälineiden markkinoita koskevan direktiivin noudattamisesta ovat todennäköisesti paljon suuremmat kuin markkinoille pääsyn parantumisesta koituvat edut. Aina on myös kielteisiä sivuvaikutuksia. Esittelijä valittaa, ettei rahoituspalvelujen vähittäiskuluttajan hyväksi tehdä riittävästi. Hänen mukaansa kaikkien kansalaisten perusoikeuksia ovat pankkitilin käyttäminen, edulliset rahansiirrot ja mahdollisuus säästää tai lainata rahaa. Suurin este vähittäispankkitoiminnalle ovat kuitenkin byrokraattiset asiakkaan tuntemiseen perustuvat käytännöt, joita pankkien on noudatettava Euroopan unionin omien rahanpesusäännösten vuoksi. Englanniksi puhuisimme omaan jalkaan ampumisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Petre Popeangă, în numele grupului ITS. – Consider că o lucrare având ca obiectiv stabilirea unei politici pe termen mediu în domeniul serviciilor financiare este una a cărei necesitate şi importanţă nu pot fi puse la îndoială.

Concentrarea pieţei, mijloacele alternative de investiţii, accesul la finanţare în sectorul cu amănuntul, riscurile sistemice, îmbunătăţirea prevederilor legale şi altele reprezintă categorii importante de activităţi a căror aplicare la nivel naţional, ca şi impactul acestora la nivel global, justifică asemenea acţiuni iniţiate şi la nivelul Uniunii Europene.

Necesitatea unui asemenea demers rezultă în primul rând din necesitatea asigurării unei transparenţe sporite şi a unui spaţiu de acţiune uniform pentru concurenţă, dar şi din necesitatea separării diferitelor servicii furnizate consumatorului şi, nu în ultimul rând, de gama limitată a produselor cu amănuntul oferite de către grupurile financiare care operează pe pieţele naţionale.

Cantonându-mă din lipsă de timp doar la domeniul protecţiei consumatorului, menţionez că, deşi acesta este considerat la nivelul Uniunii Europene ca fiind una din activităţile prioritare, practica demonstrează că în anumite zone nu se ridică la cotele necesare fie datorită insuficienţei prevederilor legale, fie din lipsa unor garanţii certe că furnizorii de servicii sunt organisme fiabile şi solide din punct de vedere financiar.

Cu aceste câteva precizări, menţionez că susţin aprobarea propunerii raportorului privind Carta Albă a Comisiei referitoare la politica serviciilor financiare în perioada 2005-2010, ca şi a propunerilor referitoare la organizarea de dezbateri pe tema fondurilor speculative, puncte de vedere care constituie, de altfel, şi poziţia autorităţii competente din România faţă de problematica pieţelor de instrumente financiare.

 
  
MPphoto
 
 

  Gunnar Hökmark (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä esittelijää.

Meidän on kysyttävä itseltämme tiettyjä asioita, kun rahoituspalvelu- ja uudistusprosessi etenee. Yksi kysymys on, haluammeko Euroopan rahoitusmarkkinoiden olevan elinvoimaiset, dynaamiset ja rahoitusalan maailmanlaajuisen kehityksen keskipisteenä. Vastaus on tietysti kyllä.

Meidän on kuitenkin myös varmistettava, että markkinat kiinnostavat toimijoita maailmanlaajuisesti ja että ne vetävät puoleensa pääomaa ja elinvoimaa. Tämä asettaa meille tavoitteita, sillä meillä on oltava säännöksiä, joilla avoimuus ja uskottavuus voidaan varmistaa. Meidän on vältettävä sääntelyä, jonka tarkoituksena on kilpailun, tuotteiden tai palvelujen kahlitseminen. Sääntelyn on oltava juuri päinvastaista. Meidän on varmistettava, että meillä on yhteiset perussäännöt, jotka mahdollistavat uudet tulevaisuuteen tähyävät rahoituspalvelut täällä Euroopassa. Tältä osin haluaisin mietinnön lopputuloksen olevan ennakkoluulottomampi ja kannustavan avautumaan kilpailulle. Haluan korostaa, ettei Euroopan rahoitusalalla pidä olla minkäänlaista taloudellista isänmaallisuutta, sillä se vaikeuttaisi Euroopan rahoitusmarkkinoiden dynaamista kehitystä ja kasvua. Mitä tulee Euroopan rahoituspalveluiden tulevaisuuteen, meidän on suunnattava kohti Ranskan vallankumouksen tunnuslausetta liberté, égalité, fraternité eli kohti vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa. Tämä on kilpailua, ja sen avulla Euroopan rahoitusmarkkinoista voidaan tehdä dynaamiset.

 
  
MPphoto
 
 

  Harald Ettl (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvin toimivat, yhtenäiset pääomamarkkinat olisivat tärkeä perusta Euroopan taloudelle nykyisessä nopean globalisoitumisen ilmapiirissä. Meidän on syytä kiittää esittelijää paitsi keskittymisestä Euroopan pääomamarkkinoiden taloudelliseen menestykseen myös asian laajuuden ja siitä seuraavien etujen ja mahdollisten riskien esiin nostamisesta.

Rahoituspalvelut ovat hyvä asia silloin, kun ne vastaavat yhteisömme vaatimuksiin ja hyödyttävät sitä, mutta tämä edellyttää nykyistä parempaa valvontaa. Markkinoiden jättäminen oman onnensa nojaan tarjoaa mahdollisuuden väärinkäytöksiin. Vaikka riskirahastot ja pääomasijoitusyhtiöt pystyisivät turvaamaan markkinoiden monipuolistumisen, vaarana ovat järjestelmän riskit ja niiden äärimmäisen kielteiset vaikutukset esimerkiksi pääoman hallinnan epäonnistuessa, mihin kätkeytyy hallitsemattoman kriisin mahdollisuus. Esimerkiksi riskirahastojen liiketoimintakäytännöt muuttuvat nopeasti. Jopa Lontoon rahoitusmarkkinaviranomaiset ovat havainneet yhä enemmän tapauksia, joissa vaatimusta tietojen paljastamisesta ei noudateta.

Taitavat markkinatoimijat löytävät aina uusia tapoja peitellä toimintaansa, kuten saamme usein lukea Neue Zürcher Zeitungista. Tuloksena on taitavan yllätystaktiikan käyttö yritysten haltuunotoissa. Työntekijöistä, jotka viime kädessä vastaavat kansallisen talouden arvon säilyttämisestä, tulee yhä useammin leikkikaluja pääoman leikkikentälle. Jotta tämä voidaan estää vaarantamatta markkinoiden hyvinvointia ja jotta tuotto voidaan jakaa paremmin, tarvitsemme toimivaltaisten komiteoiden voimakkaampaa osallistumista. Talouselämän ei pitäisi itse saada päättää, mikä on sille hyväksi, vaan taloutta on säänneltävä ja valvottava poliittisin toimenpitein, jotta Euroopan unionin yhteiskunta hyötyy pitkällä aikavälillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Sharon Bowles (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla on kolme varoituksen sanaa eli kolme mietintöä koskevaa huomautusta. Olen ensinnäkin aivan eri mieltä tämän mietinnön ajatusmallista, jonka mukaan on muodikasta arvostella yksityistä sijoituspääomaa ja sitäkin enemmän riskirahastoja. Asioiden tarkastelu, analysointi ja niistä keskustelu voi olla hyvä asia, mutta tästä ei voida vielä päätellä, mitä lopulta tarvitaan, vain sen perusteella, että se on muodikasta.

Toiseksi 6 kohdassa viitataan suurille pörssiyhtiöille tarjottavien rahoituspalvelujen keskittymiseen. Tässä yhteydessä voi olla hyvä mainita tilintarkastusyhtiöt, sillä niiden konsolidoinnin seurauksena meillä on vähemmän kuin kourallinen yhtiöitä, jotka voivat tehdä laajamittaisia tilintarkastuksia. Ei ole kuitenkaan oikein antaa ymmärtää, että investointipankit ovat keskittyneet samalla tavalla, sillä millään kolmesta suurimmasta pankista ei ole 10 prosentin markkinaosuutta. Tässä valossa investointipankkien mainitseminen todella heikentää sitä kantaa, jonka haluamme tuoda esiin tilintarkastusyhtiöiden osalta.

Kolmanneksi puhun valvontakysymyksestä, joka on hyvin mielenkiintoinen, mutta yhteistyötä ja muutoksia ollaan jo tekemässä. Tasot 2 ja 3 on jätettävä hautumaan, ja niitä on paranneltava. Miten seuraavaa vaihetta voidaan arvioida ennen kuin edellisen seuraukset ovat tiedossamme?

 
  
MPphoto
 
 

  Alexander Radwan (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi esittää lämpimät kiitokseni esittelijälle hänen työstään, jonka avulla hän on onnistunut yhdistämään Euroopan parlamentin laajan poliittisen kirjon.

Euroopan unionin rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinat ovat olleet menestystarina. Komission suositukset ja niiden täytäntöönpano jäsenvaltioissa parlamentin ja neuvoston päätöksellä tekevät Euroopan rahoitusmarkkinoista vähitellen houkuttelevammat kuin Yhdysvaltain rahoitusmarkkinoista. Tästä kielii myös se, että yhdysvaltalaiset ostavat osuuksia Euroopan osakemarkkinoista voidakseen varmistaa vaikutusvaltansa niillä. Tämä on johtanut uusiin kehitysaskeliin ja herättää kysymyksen siitä, miten meidän olisi suhtauduttava markkinoiden uusiin tapahtumiin.

Tärkein kysymys koskee valvontatoimien tulevaisuutta Euroopassa. Kyse on rajatylittävien pankkien kehityksestä. Mainitsen ainoastaan UniCrediton, alun perin baijerilaisen HypoVereinsbankin ja Bank Austrian. Keskustelimme myös ABN Amrosta ja Bank Santanderista, joka ostettiin Britanniassa. Meidän on varmistettava, että valvontaviranomaiset seuraavat näitä tapahtumia, niin ettei meillä ole yhtä valvontaviranomaista kussakin jäsenvaltiossa vaan että yhteistyötä tehdään koko Euroopan tasolla. Tällä en tarkoita, että tarvitsemme eurooppalaisen valvontaelimen vaan että meidän on keskityttävä nykyistä enemmän Euroopan kehitykseen.

Basel II ja johtavan valvojan järjestelmä olivat ensimmäinen askel tähän suuntaan. Kannatan täydestä sydämestäni sitä, että komissio omaksuu rohkean lähestymistavan Solvenssi II -hankkeeseen. Toivon, että kansalliset valvontaviranomaiset ja valtiovarainministeriöt parantavat yhteistyötään tämän suhteen ja antavat tarkistuksille suuremman tuen kuin tähän saakka.

Meidän on myös mietittävä, kuinka muokkaamme transatlanttisia suhteita tulevaisuudessa. Nykytilanteessa SEC – Yhdysvaltojen valvontaviranomainen – pääsee aina vaikuttamaan välillisesti Euroopan markkinoiden sääntelyyn. Näin ei pitäisi tapahtua. Meidän on otettava kantaa SEC:hen eurooppalaisella tavalla ja pyrittävä estämään tämä. Mainitsen esimerkkinä itävaltalaisen pankin, jonka oli luovuttava asiakkaistaan, koska se oli siirtymässä yhdysvaltalaisen rahaston omistukseen ja asiakkaat olivat kuubalaisia.

Arvoisa komission jäsen, komissio on jatkuvasti tekemisissä alueellisten pankkien kanssa. Se on aivan perusteltua. Hyvä jäsen Bowles, en halua arvailla keskustelun tulosta, mutta meidän on keskusteltava riskirahastoista avoimesti. Emme voi vältellä aihetta siksi, että pelkäämme lopputulosta.

 
  
MPphoto
 
 

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, rahoituspalvelut ovat tehokkuuden ja vaurauden strateginen lähde globalisoituneessa taloudessa. Haluan kiittää esittelijä van den Burgia mietinnöstä, johon sisältyy syvällistä pohdintaa rahoituspalvelupolitiikan tulevaisuudesta ja joka tuo siihen arvokkaan lisän. Mietinnössä myös määritetään tärkeät suuntaviivat rahoituspalvelujen luomien mahdollisuuksien hyödyntämiselle.

Ensimmäinen keino on lisätä vahvuuksiamme noudattamalla maaliskuisen päätöksen lähestymistapaa ja poistamalla esteet, jotta pankki-, vakuutus- ja investointiyrityksiä koskevat Euroopan laajuiset yritys- ja osakeostot helpottuvat ja jotta toimijamme voivat hyötyä sisämarkkinoista ja valmistautua kilpailuun maailmanlaajuisten markkinavoimien kanssa.

Toinen keino on heikkouksien vähentäminen. Sopivan esimerkin tarjoaa luokitustoiminta, jossa heikkoutena on lainsäädäntötyhjiö ja eurooppalaisten toimijoiden puuttuminen. Mietinnössä ehdotetaan sopivia ratkaisuja molempiin ongelmiin.

Kolmas keino on riskien hallinta. Tämä koskee sekä riskejä, jotka vaikuttavat yleiseen taloudelliseen vakauteen, että toiminnallisia riskejä, jotka ovat seurausta markkinoiden vääristymisestä tai virheellisestä toiminnasta ja epäoikeudenmukaisista käytännöistä tai sisäpiirikaupoista. Kyseeseen voivat tulla myös riskit, jotka ovat seurausta tiettyjen ylimmän segmentin rahoituspalvelutoimintojen liiallisesta keskittymisestä suuriin yrityksiin, kuten luokituslaitoksiin, suuriin tilintarkastusyhtiöihin ja investointipankkeihin.

Myös nämä on otettu huomioon asiaankuuluvalla tavalla. Tavoitteeseen pyritään yhtäältä vaatimalla kilpailuviranomaisten tiukkaa valvontaa, jonka tarkoituksena on estää väärinkäytökset ja poistaa esteet uusien tulokkaiden tieltä, ja toisaalta kehottamalla komissiota tutkimaan tilanne huolellisesti alakohtaisia tutkimuksia koskevan lähestymistapansa mukaisesti ja edistymään Euroopan rahoitusvalvonnan yhdentämisessä.

Rahoitusvalvonnan rakenteesta sanoisin, että vaikkei nykyinen järjestelmä ole täydellinen, se toimii kohtalaisen hyvin ja ansaitsee tulla kehitetyksi, kuten esittelijä ehdottaa. Valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä on vahvistettava, mikä on mahdollista vain, jos omaksumme eurooppalaisen näkökannan eli siirrymme kohti yhtenäistä eurooppalaista kulttuuria ja omaksumme käytäntöjä, joiden ansiosta kansalliset valvontaelimet soveltavat samoja käytäntöjä mutta niillä on myös toimivalta ja valtuudet käyttää uusia tekniikoita ja välineitä.

 
  
MPphoto
 
 

  Charlie McCreevy, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, kuten mainitsin aikaisemmin, keskustelun aiheena oleva mietintö osoittaa parlamentin ja komission olevan hyvin paljolti samoilla linjoilla rahoituspalveluja koskevien avainkysymysten suhteen. Molemmat toimielimet katsovat eteenpäin yli vuoden 2010, jota kohti etenemme nykyisen toimintalinjamme turvin. Olemme tietoisia kulman takana mahdollisesti olevista innovaatioista ja vaaroista. Teemme työtä saadaksemme valvontarakenteemme toimimaan nykyistä paremmin. Luomme parhaillaan kestäviä suhteita muiden lainkäyttöalueiden sääntelykumppaneihimme tietäen, että sisäiset yhteytemme tulevat vain lisääntymään.

Etsimme jatkuvasti tapoja varmistaa, että rahoitusmarkkinamme toimivat kaikkien kansalaisten hyväksi.

Koska toimielinten välinen yhteistyö on ollut näin myönteistä, olen varma, että onnistumme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 11. heinäkuuta 2007.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Gábor Harangozó (PSE), kirjallinen. – (EN) Haluan ensinnäkin kiittää esittelijä van den Burgia lämpimästi hänen erinomaisesta mietinnöstään rahoituspalvelupolitiikkaa 2005–2010 koskevasta valkoisesta kirjasta. Tämä mietintö ja valkoinen kirja ovat todella äärimmäisen tärkeitä, sillä on selvää, että Lissabonin toimintaohjelman tavoitteiden mukaisten, aidosti eurooppalaisten johtavien pääomamarkkinoiden luominen riippuu pitkälti yhteisön rahoitussääntelyn toteutettavuudesta ja johdonmukaisuudesta. Parempaan sääntelyyn tähtäävien tavoitteiden mukaisen rahoitussääntelyn toteutettavuuden lisäksi jäsenvaltioiden on välttämätöntä edistää yhteisön oikeuden saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, jotta rahoituspalvelujen toimintasuunnitelma (FSAP) voitaisiin ottaa käyttöön perinpohjaisesti ja tehokkaasti. On tietysti tärkeää arvioida, mitkä ovat rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon todelliset vaikutukset siitä hyötyville. Tässä suhteessa tuen täysin esittelijää hänen vaatimuksessaan, jonka mukaan rahoituspalvelujen toimintasuunnitelman mukaisten toimenpiteiden taloudellisia vaikutuksia on tutkittava tähänastista tarkemmin Lissabonin strategian valossa. Rahoitusta koskevien säännösten johdonmukainen täytäntöönpano ja jatkuva arviointi ovat avainasemassa, kun pyritään saavuttamaan dynaamiset ja maailman johtavat eurooppalaiset pääomamarkkinat.

 
  
MPphoto
 
 

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Kulunut kevät on ollut sopivaa aikaa keskustella Euroopan unionin rahoituspalvelupolitiikan tulevaisuudesta. Mullistavia muutoksia on käynnissä sekä lainsäädännön että markkinoiden oman kehityksen osalta. Lähes viikoittain on otettu merkittäviä kehitysaskeleita, joilla on suora vaikutus Euroopan rahoitusmarkkinoiden toimintaan ja joihin joudumme ottamaan kantaa lainsäädäntövallan käyttäjinä.

Näistä näkyvimpiä ovat kaiketi arvopaperipörssien lisääntyneet yhdistymiset. Kun pankit ja muut sijoitusyhtiöt lisäävät sijoitustoimintaansa, on aivan normaalia, että pörssit pyrkivät yhdistämään voimansa. Sijoitustoiminnan infrastruktuurin kehittäminen ja nykyaikaistaminen hyödyttää sijoittajia ja rohkaisee uusiin innovaatioihin rahoitusvälineiden alalla.

Tärkein kysymys koskee valvontaa. Emme saa lähteä yksinomaan pahimmasta skenaariosta. On totta, että eräiden yksityisten pääomasijoitusyhtiöiden sääntely antaa aihetta huoleen. Vielä ei myöskään ole selvää, mitä tapahtuu, jos ja kun jotakin menee vikaan. Tehkäämme toistaiseksi töitä tason 3 komiteoissa käytäntöjen lähentämiseksi. Parlamentti viestittää, että se haluaa lisätä Euroopan valvontakentän yhtenäisyyttä pitkällä aikavälillä.

 

7. Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Jacek Protasiewiczin laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietintö (A6-0247/2007) työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi (2007/2023(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Jacek Protasiewicz (PPE-DE) , esittelijä. (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämän keskustelun myötä päätämme useita kuukausia jatkuneet Euroopan parlamentin keskustelut työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi. Keskustelut ovat olleet tunteita herättäviä ja toisinaan kiivaita, mikä ei oikeastaan ole yllätys, sillä asia koskee lähes kaikkia eurooppalaisia riippumatta heidän iästään, asemastaan tai asuinpaikastaan.

Intensiivinen keskustelu ei ole kuitenkaan rajoittunut tähän parlamenttiin. Vihreän kirjan julkaiseminen on herättänyt laajaa julkista keskustelua koko Euroopan unionin alueella. Keskusteluun on osallistunut lukuisia ammattijärjestöjä, työnantajajärjestöjä, paikallisia yrityksiä ja työntekijäjärjestöjä, ja sen yhteydessä on tehty lukuisia kansalaisaloitteita sekä vanhoissa että uusissa jäsenvaltioissa.

Näiden kuukausien aikana olen saanut sen käsityksen, että suurin osa keskustelun osanottajista on sitä mieltä, että työlainsäädännön muutokset ovat välttämättömiä tämän vuosisadan tuomien haasteiden vuoksi. Mitä haasteita he tarkoittivat? Päähaasteita ilmeni neljä. Ensimmäisenä haasteena ovat kiihtyvän globalisaation myönteiset ja kielteiset seuraukset Euroopan taloudelle. Toisena haasteena on palvelualan ripeä kehitys, jonka myötä syntyy kasvavalla vauhdilla uusia työpaikkoja sekä uusissa että vanhoissa jäsenvaltioissa, vaikka työpaikat eroavatkin luonteeltaan teollisuuden aikanaan synnyttämistä työpaikoista. Kolmantena haasteena on valtava teknologinen kehitys ja erityisesti uusi viestintäteknologia, jolla on suuri vaikutus nykyiseen työskentelytapaamme. Viimeisenä suurena haasteena on väestörakenteen muutos, joka on jo olennaisesti muuttanut Euroopan työmarkkinoiden tilannetta ja muuttaa sitä vielä enemmän lähitulevaisuudessa.

Vaikka muutoksen välttämättömyydestä on ollut laaja yhteisymmärrys, ei ole yhtä selvää, minkä suuntaisia muutosten on oltava. Jotkut parlamentin jäsenet ovat kannattaneet aiempaa joustavampaa Euroopan unionin lainsäädäntöä sillä perusteella, että tämä parantaa työllisyyttä ja vähentää työttömyyttä. Toiset sitä vastoin haluavat vahvistaa työlainsäädännön suojelevaa roolia. Jotkut parlamentin jäsenet kannattavat kansallisten lainsäädäntöjärjestelmien suurempaa yhdenmukaistamista sanoen, että tämä on välttämätöntä yhtenäisten eurooppalaisten markkinoiden syntymiselle. Toiset tukevat vankkumattomasti toissijaisuusperiaatteita viitaten eri jäsenvaltioissa vallitsevien tapojen ja toimintamallien eroihin. He korostavat, että tällainen monimuotoisuus on hyvä asia, koska sen ansiosta voidaan löytää parhaat toimintatavat kokemuksia jakamalla ja koska se on parempi kuin yhteisön uusi, yleensä joustamaton lainsäädäntö.

Alkuperäisessä mietintöluonnoksessa, jonka laadin Euroopan parlamentin alustavaksi kannaksi, kannatettiin joustavuuden lisäämistä ja vastustettiin yhdenmukaistamista. Siinä ehdotettiin myös lausekkeita, joissa annettiin myönteinen kuva vaikutuksista, joita epätyypillisillä työllisyysmuodoilla on työpaikkojen syntyyn Euroopan unionissa. Lisäksi siinä kannustettiin jäsenvaltioita toteuttamaan aktiivista työllisyyspolitiikkaa ja tukemaan joustavuutta, jonka tarkoituksena on suojella ihmisiä eikä tiettyjä olemassa olevia työpaikkoja.

Alustavassa mietintöluonnoksessa toin esiin myös tarpeen kehittää Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä, jotta yritykset ja kansalaiset välttyisivät tarpeettomilta kustannuksilta ja byrokratialta. Huomautin myös, että liian rajoittava työlainsäädäntö saattaa johtaa siihen, etteivät yritykset palkkaa uusia työntekijöitä edes talouskasvun aikana. Lisäksi nostin esiin koulutuksen merkityksen työntekijöiden ja työttömien työnsaantimahdollisuuksien parantamisessa. Tässä yhteydessä ehdotin, että vetoaisimme Euroopan komissioon, jäsenvaltioihin ja työnantajiin, jotta ne panostaisivat elinikäiseen oppimiseen ja parantaisivat nuorten koulutuksen laatua ottaen huomioon erityisesti paikallisten ja alueellisten työmarkkinoiden tarpeet.

Lopuksi korostin liikkuvuuden suurta merkitystä Euroopan työmarkkinatilanteen parantamiselle. Tästä syystä ehdotin, että jäsenvaltiot haastettaisiin luopumaan muiden jäsenvaltioiden kansalaisille asetetuista esteistä ja avaamaan kansalliset työmarkkinansa.

Mietinnön ensimmäinen luonnos sai aikaan parlamentin jäsenten vilkkaita kannanottoja. Kiivasta mielipiteenvaihtoa ja 490:tä alkuperäiseen tekstiin ehdotettua tarkistusta käsiteltiin uusissa keskusteluissa ja kaikkien poliittisten ryhmien kanssa käydyissä neuvotteluissa. Haluan kiittää tässä vaiheessa erityisesti kollegojani – etenkin Ole Christenseniä ja hänen neuvonantajiaan – Euroopan parlamentin sosialidemokraattisessa ryhmässä heidän työpanoksestaan.

Neuvottelujen tuloksesta toimitettiin äänestys työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ylimääräisessä kokouksessa, joka pidettiin 18. kesäkuuta Strasbourgissa. Minun on myönnettävä, ettei äänestystulos vastannut täysin toiveitani. Käsitykseni mukaan menetimme myös alustavassa luonnoksessa ehdottamani huomattavan hyödyn, jota ei mielestäni käsitelty myöhemmissä keskusteluissa asian vaatimalla tavalla. Ehdotus koski sitä, että kaikilla työmarkkinauudistuksilla, myös työlainsäädännön uudistuksella, olisi edistettävä uusien työpaikkojen syntymistä Euroopassa, jotta voimme tehokkaasti vastata 17 miljoonan työttömän aiheuttamaan haasteeseen. Nämä suuret työttömyysluvut ovat välitön uhka niille arvoille, joiden varaan Euroopan sosiaalinen malli on rakennettu, ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta ne pienenevät merkittävästi.

Mietintöön sen tämänhetkisessä muodossa on tehty yli 60 tarkistusta. Lähes puolet niistä koskee toimia uusien työpaikkojen luomiseksi. Toivon, että äänestyksen tulokset ovat riittävän hyvät, jotta voin suositella parlamentille tämän mietinnön hyväksymistä. Toivon myös, että äänestys on merkityksellinen keskustelulle, jonka Euroopan komissio aloitti julkaisemalla vihreän kirjan viime vuoden marraskuussa.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen.(CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vihreällä kirjalla luotiin hyvät edellytykset keskustelulle työlainsäädännön kehittämistarpeesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi. Se sai aikaan valtavasti kannanottoja monilta sidosryhmiltä. Nämä kannanotot sisältävät hyödyllistä tietoa kansallisista oikeusjärjestelmistä ja Euroopan työmarkkinoiden ajankohtaisista ongelmista, jotka aiheutuvat rajatylittävästä liikkuvuudesta ja kansainvälisen kaupan levittäytymisestä koko Euroopan unionin alueelle.

Vihreää kirjaa koskevien kannanottojen laatu oli hämmästyttävän hyvä, ja uskon tämän olevan tulosta kuulemisista sekä jäsenvaltioiden parlamenttien ja joidenkin hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien keskusteluista niin Euroopan unionin ja kuin jäsenvaltioidenkin tasolla. Joitakin julkisten kuulemisten yhteydessä esiin nousseita ongelmia oli jo käsitelty Euroopan parlamentin neuvotteluissa ja päätöslauselmissa.

Haluan kiittää esittelijää, poliittisia ryhmiä ja parlamentin jäseniä osallistumisesta tämän valiokunta-aloitteisen mietinnön muotoiluun.

Mietinnössä pyritään ottamaan kantaa siihen, kuinka vihreän kirjan keskustelun antia voitaisiin hyödyntää käytännössä toteuttamalla käytännön toimenpiteitä, joilla olisi laaja tuki. Vihreässä kirjassa tunnustetaan myös täysin jäsenvaltioiden toimivalta työlainsäädännön, kansallisten työvoimapoliittisten suhteiden ja tapojen sekä työehtosopimusneuvottelujen kehityksen osalta. Keskustelussa on noussut esiin, kuinka hyödyllinen työlainsäädäntö voi olla työvoiman leikkauksiin liittyvien kysymysten ratkaisemisessa tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa, jossa pääoman ja teknologian liikkuvuus on suurta.

Työlainsäädäntö ja työehtosopimusneuvottelut liittyvät olennaisesti yhteen. Työlainsäädäntö tarjoaa lähtökohdan, jonka pohjalta työmarkkinaosapuolet voivat neuvotella kaikilla tasoilla työsuhteita, elinikäistä oppimista, joustavia työaikajärjestelyjä ja työmarkkinoiden järjestämistä koskevia kompromissiratkaisuja, mikä helpottaisi siirtymistä työpaikasta toiseen ja sopimustyypistä toiseen. Kukaan tuskin yllättyy siitä, että työmarkkinajärjestöjen vihreää kirjaa koskevissa kannanotoissa on esiintynyt laaja kirjo mielipiteitä siitä, miten pitäisi jatkaa eteenpäin. Parlamentin tätä mietintöä koskevien neuvottelujen ja vastaavien EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla käytyjen neuvottelujen aikana ilmeni suuria erimielisyyksiä seuraavista kohdista:

– toistaiseksi voimassa olevien, kokoaikaisten, vakiomuotoisten työsopimusten asema verrattuna uusiin joustaviin työmuotoihin sekä työmarkkinoiden segmentoitumista estävien toimenpiteiden painottaminen

– suhtautuminen muiden kuin vakiomuotoisten sopimusten muutoksiin, kun joistakin tällaisista sopimuksista puuttuvat riittävät takeet työllisyysturvasta, mikä koskee lähinnä monenvälisiä työsuhteita: joustavuutta vaaditaan usein ilman riittävää työllisyysturvaa ja ilman todellista mahdollisuutta saavuttaa aitoa turvaa ja vakaampia työsuhteita

– vihreässä kirjassa korostetut yksilölliset työsuhteet ovat herättäneet kysymyksen siitä, onko työlainsäädännön kollektiivisuuteen ja sosiaalisen vuoropuhelun hyötyihin kiinnitetty riittävästi huomiota

– on sanottu, että komission olisi pitänyt rajata tämä keskustelu työmarkkinaosapuolten välille Euroopan unionin tasolla eikä käynnistää julkista keskustelua, johon EU:n elimet, jäsenvaltioiden hallitukset sekä EU:n ja jäsenvaltioiden työmarkkinaosapuolet osallistuivat

– kiistaa oli myös siitä, missä määrin EU voisi tukea työlainsäädännön uudistusta ja kehittää kaikkiin työsopimusmuotoihin soveltuvia sosiaalisia vähimmäisnormeja.

Nähdäkseni mietinnössä kannatetaan periaatteessa

– joustavuuden ja turvallisuuden tarkastelua kahtena toisiaan tukevana tekijänä, jotka parantavat tuottavuutta ja työn laatua

– sellaisen lähestymistavan omaksumista, jossa työllisyysturvaa kehitettäessä otetaan huomioon koko elämänkaari

– perusturvan tarjoamista kaikille työntekijöille riippumatta siitä, minkätyyppisen sopimuksen he ovat allekirjoittaneet

– työntekijöiden auttamista työpaikan nopeassa ja kestävässä vaihtamisessa

– sen takaamista, että toimet työlainsäädännön uudistamiseksi ovat sopusoinnussa paremman säädöskäytännön ja liiallisen hallinnollisen taakan keventämisen kanssa, erityisesti pieniä yrityksiä koskevien lainkohtien noudattamisen osalta

– EU:n työtä ja EU:n voimassa olevista vähimmäissäännöksistä tiedottamista koskevien säännösten asianmukaista täytäntöönpanoa erityisesti pyrittäessä torjumaan laitonta työtä.

Mielestämme syrjimättömyysperiaatteet, sukupuolten tasa-arvo, joustava työaika työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ja mahdollisuus hankkia koulutus ja ammatti ovat työllisyysturvan kulmakiviä, jotka takaavat sujuvan siirtymisen työpaikasta ja työsopimustyypistä toiseen.

Mietinnössä myönnetään, että on vaikeaa tehdä ero työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien välillä. Pelkona on, että lisääntynyt rajatylittävä liikkuvuus saattaa vaikuttaa yhteisön säännöstön asianmukaiseen täytäntöönpanoon. Pidän myönteisenä parlamentin myönteistä asennoitumista ratkaisun löytämiseen, mutta kunnioitan myös jäsenvaltioiden oikeutta päättää, onko kyse työsuhteesta.

Mielestäni mietinnössä myös korostetaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Euroopan unionin välisen vuoropuhelun hyötyjä tässä suhteessa. Meidän on käytettävä ILOn asiantuntemusta ja kokemusta hyväksemme ja hyödynnettävä sen saavutuksia luodaksemme perustason työnormit, joilla joustavuuden ja työllisyysturvan yhteiselo tehdään mahdolliseksi.

Komissiolla on edessään tämän politiikan pääteemojen arviointi ja niiden vaihtoehtojen tarkastelu, joita on ilmennyt saamiemme vastausten kautta, esimerkiksi niiden, jotka äskettäin sisällytettiin parlamentin oma-aloitteiseen mietintöön.

Hyvät parlamentin jäsenet, odotan mielenkiinnolla keskustelua tästä erittäin arkaluonteisesta ja monimutkaisesta aiheesta ja pidän selvänä, että se saa aikaan uusia aloitteita ja johtaa käsiteltävänä olevan mietinnön menestyksekkääseen hyväksymiseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Donata Gottardi (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan parlamentti esiintyy todella edukseen. Tähän mennessä valiokunnissa – työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnassa ja talous- ja raha-asioiden valiokunnassa – tehty työ on ollut laadukasta. Siinä on vältetty ideologisten ristiriitojen ja vastustuksen pullonkaulat ja keskitytty vihreän kirjan aiheeseen eli työllisyyspolitiikkaan sekä innovoinnin suunnittelun mahdollisuuteen.

Globalisaatio ja väestönkehitys ovat vasta kaksi suurista haasteistamme. Kestävä kehitys edellyttää myös muutoksia tavassa, jolla työ on järjestetty, sekä ajankäytössä. Huolellinen ajattelu osoittaa, ettei ole olemassa työajan ulkopuolista aikaa vaan ennemminkin aikaa perhe-elämän lisäksi myös henkilökohtaiselle elämälle, että olemme olleet väärässä asettaessamme sosiaalisen konfliktin uuden rintamalinjan sisäpiirin ja ulkopuolisten välille, että joustavuuden ja työllisyysturvan suhde on kaksisuuntainen ja sisältää sekä työnantajien että työntekijöiden tarpeet ja että oikeuksien laajentaminen on toimenpide, joka ei saa olla vain joukko sanoja paperilla vaan joka edellyttää muutosta ja avoimuutta ja jonka tarkoituksena on pimeän työn torjuminen, käytäntöjen koordinointi ja uuden puhdin tuominen toimiin Euroopan työlainsäädännön yhdenmukaistamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Mia De Vits (PSE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. (NL) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen tähän keskusteluun mutta en menettelyyn. Arvoisa komission jäsen, työlainsäädäntö kuuluu ennen kaikkea jäsenvaltioiden ja erityisesti työmarkkinaosapuolten toimivaltaan. Sillä taataan oikeus kohtuulliseen palkkaan, hyviin työoloihin ja turvaan irtisanomistapauksissa sekä pyritään edistämään vakaata sosiaalista ilmapiiriä, jota talouskasvu ja tuottavuus edellyttävät. Lähtökohtana on tällöin oltava vakiomuotoinen työsopimus erotuksena erilaisista epävarmoista sopimuksista.

Olenkin tyytyväinen, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnössä korostetaan näitä kahta erityisen tärkeää osatekijää ja että ehdotus, joka perustuu valmistelemaani sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausuntoon eurooppalaisesta aloitteesta hankintaketjuja koskevasta vastuusta, on hyväksytty.

Keskustelulla irtisanomisperusteiden lieventämisestä lähetetään väärä viesti eurooppalaisille työntekijöille. Olen kohdannut kotimaassani viime viikkoina paljon närkästystä Opel Antwerpenin irtisanomiskorvausten määrästä, mutta olen huomannut, että samat henkilöt ovat tuskin lainkaan närkästyneitä epäoikeudenmukaisista uudelleenjärjestelysuunnitelmista, joita yritykset toteuttavat.

Arvoisa komission jäsen, sekä parlamentti mietinnössään että Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö suhtautuvat vihreään kirjaan hyvin kriittisesti, ja tästä syystä toivon, että voitte vastata tähän arvosteluun. Jos yksi sosiaalisen vuoropuhelun osapuoli ilmaisee tällaista kritiikkiä, velvollisuutemme on antaa sille kunnollinen vastaus.

 
  
MPphoto
 
 

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. (NL) Hyvä esittelijä Protasiewicz, arvoisa komission jäsen, en vastusta työlainsäädännön uudistusta, jos sillä lisätään varmuutta riittävästä terveydenhuollosta, parannetaan työttömyysetuuksia ja taataan eläke kaikille, myös pienituloisimmille.

Komissio kääntää kuitenkin tämän kannan päälaelleen. Komissio ei aja työntekijöiden oikeuksien parantamista vaan aikoo tehdä Euroopan unionista työnantajien paratiisin, jossa oikeus olla tulematta perusteettomasti irtisanotuksi sysätään nostalgiseen menneisyyteen, palkattomista ylitöistä ei voi kieltäytyä ja jossa työehtosopimuksia pidetään vanhanaikaisina.

Komissio kutsuu tätä joustoturvaksi. Termi kuulostaa mukavalta, mutta on helppo tulkita, mitä komissio sen avulla toivoo saavuttavansa: lisää joustavuutta työnantajalle ja lisää turvattomuutta työntekijälle. Tällä on erityisen vakavia seurauksia naisille, nuorille ja vähemmistöille, jotka ovat muutenkin epäedullisessa asemassa työmarkkinoilla ja joilla on suhteellisesti muita enemmän osa-aikatöitä ja määräaikaisia sopimuksia. He ovat ensimmäiset uhrit, jos ehdotus hyväksytään tällaisenaan, ja sama koskee jatkossa myös muita.

 
  
MPphoto
 
 

  José Albino Silva Peneda, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää esittelijä Protasiewicziä hänen työstään. Joudun kuitenkin toteamaan, ettei mietintö ole tasapainoinen siinä muodossa kuin se on meille esitelty. Se ei ole tasapainoinen, koska siinä käsitellään ennen kaikkea sosiaaliseen turvallisuuteen liittyviä seikkoja – jotka ovat epäilemättä tärkeitä – mutta jätetään huomiotta toinen 2000-luvun työlainsäädäntöuudistuksen perustava näkökulma, jossa otetaan huomioon työmarkkinoiden toiminnan suurempi joustavuus. Lisäksi teksti perustuu hyvin konservatiiviseen näkemykseen, jota epäluuloihin ja konflikteihin perustuva kulttuuri ruokkii. Nyt tarvitsemme kuitenkin päinvastoin luottamukseen ja osapuolten väliseen yhteistyöhön perustuvaa kulttuuria.

Tätä esimerkillistä tarkistusta ei ilmeisesti ole otettu huomioon mietinnössä, vaikka se olisi ehdottoman tärkeä, jos sosiaalisen oikeudenmukaisuuden arvot ja ihmisarvo halutaan sovittaa yhteen lisääntyneen kilpailukyvyn kanssa. Mietinnön tekstistä puuttuu selvä maininta näiden tasapainosta, millä olisi erittäin suuri vaikutus yritysten ja työntekijöiden käytöksen ja asenteiden muuttamiseen ja luottamuksen parantamiseen.

Lyhyesti sanottuna tämän mietinnön teksti on jonkintasoinen pettymys, sillä siinä ei millään tavalla ilmaista, että nykypäivän Euroopan unionilla on rohkeutta, lahjakkuutta ja voimavaroja parantaa kilpailukykyään ja samalla ylläpitää arvoja, jotka edustavat sen sosiaalista mallia. Totuus on, ettei käsiteltävässä tekstissä näy merkkiäkään rohkeudesta eikä todisteita lahjakkuudesta tai kyvystä tehdä uudistuksia. Tämän vuoksi Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmä on esittänyt joukon tarkistuksia, joilla varmistetaan – jos ne hyväksytään – ettei tämän mietinnön tarjoamia mahdollisuuksia menetetä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ole Christensen, PSE-ryhmän puolesta. (DA) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Protasiewicziä hänen rakentavasta yhteistyöstään tämän mietinnön valmistelussa. Jos EU:n halutaan selviytyvän 2000-luvun haasteista ja saavan aikaan kestävää kasvua uusien ja parempien työpaikkojen avulla, olemme ainakin parantaneet sekä työpaikkojen että työn laatua. Työlainsäädännöllä on merkittävä rooli tässä asiassa. Jos kilpailemme huonoilla työoloilla ja pienillä palkoilla, häviämme lisääntyvän globalisaation ja kilpailun olosuhteissa. Työllisyysturva on tuottavuustekijä. Korkean turvallisuustason avulla edistetään joustavuutta, työllisyyttä ja kilpailukykyä. Tämän näkökohdan pitäisi näkyä tulevassa työlainsäädännössä. Torjun kaikki yritykset heikentää sosiaalista ja taloudellista turvaa, joiden puolesta työtekijät ovat joutuneet taistelemaan kovasti jo pitkän aikaa.

Viime vuosina epätyypillisten työsopimusten määrä on lisääntynyt selvästi, mikä kielii valitettavasti myös siitä, että yritykset haluavat kiertää työlainsäädännön ja välttää sosiaalisia velvoitteitaan. Edelleen on liian paljon työntekijöitä, joilla ei ole valinnanvaraa, kun heille tarjotaan tällaisia sopimuksia, ja joilla ei ole suojaa eikä turvaa. Heidän on pakko ottaa vastaan työpaikkoja ilman eläkettä ja ilman sairausajan palkkaa tai äitiyslomaa. Monet työntekijät tekevät yhä töitä ilman sosiaalisia perusoikeuksia. Kansainvälinen työjärjestö on useita kertoja osoittanut yhteyden työpaikkojen huonomman turvallisuuden ja huonomman terveyden sekä lyhyiden työsopimusten välillä. Olemme kuitenkin myös sitä mieltä, että vakiomuotoisten kokoaikaisten työsopimusten pitäisi olla yleinen normi. Toistaiseksi voimassa olevat sopimukset ovat hyviä sekä työntekijöille että yrityksille. Ne tarjoavat turvallisuutta ja ennustettavuutta ja lisäävät kehitysmahdollisuuksia.

Työn joustavuus ja työllisyysturva eivät ole toistensa vastakohtia vaan päinvastoin toistensa edellytyksiä. Tämä on otettava huomioon tulevassa työlainsäädännössä. Joustavuus koskee pääasiassa rakentavan yhteistyön ja molemminpuolisen luottamuksen kehittämistä yrityksissä. Se tarkoittaa, että työehtosopimusjärjestelmällä ja sosiaalisella vuoropuhelulla on keskeinen rooli joustoturvan kehittämisessä. Euroopan parlamentin sosialidemokraattinen ryhmä torjuu komission kapea-alaisen keskittymisen yksilölliseen työlainsäädäntöön. Monissa maissa joustavuuden ja turvallisuuden tasapaino saavutetaan parhaiten laatimalla työehtosopimuksia, joita muokataan jatkuvasti sekä työntekijöiden että yritysten tarpeita vastaaviksi. Komission on siksi tuettava sosiaalista vuoropuhelua sekä jäsenvaltioissa että Euroopan unionin tasolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Luigi Cocilovo, ALDE-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös minä olen tyytyväinen paitsi esittelijän myös kaikkien ryhmien kokonaisuudessaan tekemään työhön. Tämän tuloksena on syntynyt nyt keskustelun aiheena oleva teksti, jonka työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta on hyväksynyt. Haluan kuitenkin yrittää selventää yhtä seikkaa. Mielestäni hyväksytyn tekstin ajatukset eivät ole erityisen konservatiivisia tai tuota pettymystä.

Mielestäni tämä teksti auttaa voittamaan kaiken vastustuksen ja aatteelliset esteet, jotka koskevat työsuhteiden joustavuuden muotoja. Näitä muotoja on ja niitä myös tarvitaan, jotta yritysten Euroopan laajuinen järjestelmä voi vastata kilpailuhaasteisiin, joita se kohtaa maailmanlaajuisessa mittakaavassa.

Näiden tarpeiden suojelemiseksi on kuitenkin välttämätöntä, että nämä sopimusmuodot viimeistellään vilpittömästi. Entistä joustavampi työsopimus – oli se sitten osa-aikainen, määräaikainen tai tehty tilapäistä työvoimaa välittävän toimiston kanssa – on vastaus joustavuuden tarpeeseen ja oikea-aikainen vastaus kysynnän huippuihin ja tuotannon tarpeisiin, joita työmarkkinoiden kilpailussa esiintyy. Se ei kuitenkaan saa olla väline, joka mahdollistaa kuluja ja turvatoimia koskevat väärinkäytökset, sillä niiden vuoksi joustavasta sopimuksesta tulisi lähtökohta tai oikotie sosiaaliselle polkumyynnille, jolla ei ole mitään tekemistä kilpailun vaatimusten kanssa ja joka muuttaa kilpailun haasteen pelkäksi kuluilla kilpailun haasteeksi. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että samalla kun vakuutamme, että näiden sopimusmuotojen olemassaolo on hyväksyttävä ja ettei niitä saa vastustaa aatteellisin perustein, meidän on myös parannettava näihin joustavan työnteon muotoihin liittyviä erityisiä suojelutoimia ja takeita.

Tätä seuraavat muut asiat: kollektiivisen lainsäädännön asettaminen yksilöllisten odotusten edelle; se seikka, että Euroopassa on vastuualoja, joilla kunnioitetaan kansallisia etuoikeuksia sosiaalisissa asioissa, ja että on olemassa toissijaisuuden hallitsema yhteisön ulottuvuus, joka koskee tiettyä lainsäädäntövaltaa ja takaa vähimmäisvaatimukset, jotka antavat merkityksen Euroopan ulottuvuudelle, niin ettei sitä supisteta vain markkinoille tunkeutumiseksi; harmaiden työmarkkinoiden torjunta ja viimeisenä kaupankäynnin logiikan hylkääminen.

Ongelmana on näiden tavoitteiden tasapainoinen saavuttaminen ja erityisesti sen välttäminen, ettei esimerkiksi yritysten turvatoimia vaihdeta työmarkkinoiden turvatoimiin. Meidän on ponnisteltava kaiken sen eteen, mikä edistää liikkuvuuden ja siirtymisen toimivimpia muotoja ja jälleen kerran niitä muotoja, joihin ei liity sosiaalisia turvatoimia koskevia ristiriitoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Tadeusz Masiel, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, komission esittämä vihreä kirja ja mietintö, josta olemme keskustelleet, ovat mielestäni arvokas aloitus pidemmälle keskustelulle työlainsäädännön mukauttamisesta Euroopan ja maailman muuttuvaan tilanteeseen.

Tämä on vasta alkua, ja edessämme on erittäin monimutkainen tehtävä. Meidän on päästävä tuloksiin, joita on vaikea sovittaa yhteen, kuten työpaikkojen määrän lisääminen ja niiden laadun samanaikainen säilyttäminen, sosiaaliturvan takaaminen työntekijöille ja mahdollisimman monien vakiomuotoisten työsopimusten säilyttäminen sekä samalla myös työnantajien etujen turvaaminen ja maailmanlaajuisten markkinoiden kilpailutilanteen huomioon ottaminen.

Yksi seikka on muita tärkeämpi: riippumatta siitä, onko työsopimus kokoaikainen vai ei, tai siitä, onko tavallisesta poikkeavia vai perinteisiä työsopimuksia enemmän, kaikilla Euroopan unionin kansalaisilla on oltava oikeus tehdä työtä tai tarjota vaihtoehtoisia palveluja ja ehdottomasti oikeus saada terveydenhuoltopalveluja.

Poliittinen ryhmäni äänestää mielellään tämän mietinnön puolesta huomisessa äänestyksessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, keskustelu postipalvelujen vapauttamisesta on vienyt paljon aikaamme tänään. Se myös osoittaa, että vapauttaminen lisää epävarmojen työsuhteiden määrää erityisesti palvelualalla.

Tällaisen kehityksen myötä kaikki olettavat, että komissio tukee aihetta käsittelevässä vihreässä kirjassa työntekijöiden oikeuksia ja luo EU:n tason vähimmäisvaatimukset, joilla estetään työntekijöiden oikeuksien täydellinen romahtaminen, sekä vahvistaa ammattiliittojen osallistumista ja sosiaalista vuoropuhelua. Sen sijaan komission vihreässä kirjassa aletaan puhua asioista, jotka liittyvät joustoturvaan. Kirja avaa mahdollisuudet sosiaaliselle polkumyynnille, joka on aiheuttanut katkeraa pettymystä ja johtaa euroskeptisyyden lisääntymiseen.

Euroopan parlamentti on tehnyt selvän tarkistuksen tähän asiaan: työntekijän oikeuksia ei suljeta pois, vaan ne kuuluvat kaikille työntekijöille riippumatta siitä, millainen heidän työehtosopimustilanteensa on. Ratkaisevaa on ruohonjuuritason tilanne. Joustavuuden lisääminen on mahdollista vain, jos työllisyysturvaa parannetaan. Tämä on ainoa tapa kehittää mietintöä edelleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberto Musacchio, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unioni välittää liian vähän työllisyyteen liittyvistä ongelmista, ja kun se sitten paneutuu niihin, se tekee sen täysin puutteellisesti, ikään kuin työllisyys ei olisi demokratian rakentamisen ja Euroopan sosiaalisen mallin ydin. Monet Euroopan unionin ongelmista ovat peräisin tästä paheksuttavasta ja tahallisesta aliarvostuksesta. Euroopan unionissa esiintyy laajalti työpaikkojen turvattomuutta, mikä estää sosiaalisen yhteenkuuluvuuden syntymisen ja aiheuttaa todellisen tragedian – itse asiassa mitä suurimman sosiaalisen tragedian, jonka ovat joutuneet kokemaan sekä nuoret ikäluokat että vanhemmat työntekijät, jotka on sysätty työmarkkinoilta ennenaikaisesti. Kaikki tämä vaikuttaa kaupunkeihimme, perheisiimme ja meihin kaikkiin.

Puutteellisen työllisyysturvan torjuminen on olennaista, kun halutaan rakentaa tulevaisuutta ja tarjota varmuutta ja toivoa. Tämä on päätehtävämme. Sen sijaan, että komissio torjuisi puutteellista työllisyysturvaa, se tuntuu hyväksyvän sen ja lähes käyttävän sitä yksilöllisten ja kollektiivisten oikeuksien vähentämiseen, ammattiliittojen aseman heikentämiseen ja vastakkainasettelun luomiseen niiden yhä harvempien ihmisten välille, joilla on oikeuksia, ja niiden välille, joilla niitä ei ole. Tämä kaikki tapahtuu niin sanotun työllisyyspolitiikan nimissä.

Tätä ei voida hyväksyä. On sanottava, että Euroopan unionissa työllisyyttä pidetään todellisen demokratian ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden perustana ja että unionissa on normaalille työlle oma käsitteensä: vakaa työllisyys ja rajoittamaton sopimuksen voimassaolo, joita suojataan sopimusten ja ammattiliittojen roolin avulla ja joita koskee vaatimus yhdenvertaisista ehdoista vakiomuotoisissa ja muissa työpaikoissa osana työllisyyden tasa-arvoa. Tämä ajatus työllisyydestä on terve ajatus, joka hyödyttää myös tuotantoa, sillä sen mukaan kilpailu ei perustu riistoon vaan laatuun ja innovaatioihin. Työllisyyskustannusten säästöt ja kilpailutilanteen luominen työntekijöiden välille tuottavat helppoa voittoa lyhyellä aikavälillä mutta eivät edistä mitenkään talouden ja yhteiskunnan kasvua.

Tämä on sosiaalinen malli, joka Euroopan unionin pitäisi esittää muulle maailmalle, ja EU:n pitäisi toimia itse esimerkkinä. Oikeus tehdä työtä on demokratian perustekijä, sillä siinä tulevat ilmi sen toiminnan säännöt, johon yhteiskunta perustuu. Näiden oikeuksien osalta meidän olisi luotava nuorista ja vanhoista koostuva sosiaalinen yksikkö, sen sijaan että asetamme heidät naurettavalla tavalla vastakkain. Työsopimukseen on sisällyttävä nämä säännöt ja oikeudet, joita ei voi siirtää muille tai korvata ulkoisilla toimilla, sillä tällöin työsopimus olisi viidakon lain armoilla. Tämän vuoksi joustoturvan käsite ja heikkojen sopimusten korvaaminen hyvinvointieduilla eivät vakuuta meitä: ei, etujen on sisällyttävä sopimukseen, ja niiden on toimittava työntekijää, Euroopan unionin kansalaista, puolustavina turvatoimina.

Teksti, joka parlamentille on esitetty, on kompromissi: siinä on kiistanalaisia kohtia mutta myös tärkeitä seikkoja. Työllisyyteen kohdistuvilla hyökkäyksillä, joita muutamissa tarkistuksissa esiintyy, olisi kielteinen vaikutus, ja ne veisivät meitä taaksepäin. Sanon tämän erityisesti sosialistitovereilleni ja viittaan erityisesti niihin tarkistuksiin, joilla vääristetään tavallisen työllisyyden luonnetta. Mielestämme näiden tarkistusten hyväksyminen rikkoisi valiokunnassa tehtyä kompromissia.

 
  
MPphoto
 
 

  Derek Roland Clark, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnön ensimmäinen luonnos ei saanut hyvää vastaanottoa valiokunnassa, sillä esittelijä yritti karsia byrokratiaa ja vähentää säännöksiä, joiden tarkoituksena on suojella työntekijöitä mutta jotka todellisuudessa aiheuttavat työttömyyttä.

Keskustelemme toisesta luonnoksesta, joka oli hyväksyttävämpi, sillä esittelijä oli lieventänyt sitä. Tämä on valitettavaa, sillä se tarkoittaa, että joudumme yhdenmukaistamisen nimissä säilyttämään monia rajoittavia käytäntöjä, samalla kun se, mitä pelkäätte – globalisaatio – valtaa alaa. Euroopan unionin on selviydyttävä vapaiden maailmanmarkkinoiden kilpailusta, mutta ette ole valmistautuneet siihen.

Ellette opi kilpailemaan Euroopassa, ette pysty kilpailemaan maailmanlaajuisesti. Jalkapalloilijat harjoittelevat jatkuvasti pallon hallintaa ja joukkuepeliä; he eivät valmistaudu otteluun pelaamalla korttia sivukadun kuppilassa. Samalla tavalla Euroopan protektionististen järjestelmien ylläpitäminen johtaa häviöön kilpailun kovimmissa otteluissa, jotka pelataan vihamielisillä globaaleilla pelikentillä.

 
  
MPphoto
 
 

  Roger Helmer (NI). (EN) Arvoisa puhemies, edustamani Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivipuolueen poliittisena kantana on saattaa jälleen voimaan vapauttava lauseke, josta päätettiin Maastrichtin sopimuksessa, ja jättää Yhdistynyt kuningaskunta Euroopan unionin työllisyys- ja sosiaalilainsäädännön ulkopuolelle. Olen varma, että tämän parlamentin konservatiivikollegoillani on heidän poliittisen ryhmänsä, PPE-DE:n, täysi tuki tämän toimintalinjan täytäntöönpanemisessa.

Siirtyäkseni mietintöön olin ällistynyt lukiessani johdanto-osan C kappaleesta, että "Euroopan unioni on paitsi vapaakauppa-alue" ja niin edelleen. Kaikki, jotka tietävät vähänkään kansainvälisestä kaupasta, tietävät, ettei EU ole missään määrin vapaakauppa-alue: se on tulliliitto. He tietävät myös, että tulliliitto eli Zollverein on 1800-luvun bismarckilainen käsite, joka ei kuulu 2000-luvulle. Kaikki todisteet eri puolilta maailmaa osoittavat, että vapaakauppa-alueet toimivat, kun taas tulliliitot toimivat huomattavasti heikommin. EU on tosiasiassa ainoa kehittyneiden maiden ryhmä, joka yhä käyttää tätä vanhentunutta mallia. Jos tämä parlamentti haluaa muuttaa EU:n poliittista mahtailua harrastavasta tulliliitosta nykyaikaiseksi ja tehokkaaksi vapaakauppa-alueeksi, sillä on täysi tukeni.

Työlainsäädännön uudistamista koskevista komission ehdotuksista ja mietintömme ensimmäisestä luonnoksesta näkyy, että olemme havainneet myöhässä sen valtavan vahingon, jonka työmarkkinoiden päällekäyvät ja joustamattomat säännökset ovat aiheuttaneet Euroopan unionin taloudelle. Nämä asiakirjat olivat ensimmäisiä tunnustelevia askeleita kohti vapauttamista. Työttömyyttä käsittelevässä valiokunnassa hyväksytyt tarkistukset kääntävät suunnan kuitenkin päinvastaiseksi ja tekevät mietinnöstä taantumuksellisen sosialistisen toivomuslistan, jonka ehdotukset ovat hyvin vahingollisia.

Tänään tehdyt tarkistukset palauttavat tasapainon, ja mikäli ne säilytetään, mietinnön varovaiset toimenpiteet ovat tyhjää paremmat ja ansaitsevat tukemme. Mietinnön 2 kohdassa lainataan Euroopan unionin perusoikeuskirjaa. Tony Blair allekirjoitti peruskirjan kahdesti, mutta Brysselissä 22. kesäkuuta pidetyn huippukokouksen jälkeen hän palasi kuin Chamberlain Münchenistä julistaen, että hän oli pitänyt kiinni turvarajasta eikä peruskirja vaikuttaisi Yhdistyneen kuningaskunnan työlainsäädäntöön. Voisiko komissio ystävällisesti antaa minulle selvän kyllä- tai ei-vastauksen? Onko Blairin vapauttava lauseke laillisesti pätevä? Odotan komission vastausta asiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. On äänestysten aika, joten keskustelu keskeytetään nyt. Sitä jatketaan klo 15.00.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies WALLIS

 

8. Äänestykset
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

 

8.1. Euroopan parlamentin varapuhemiehen vaali (äänestys)

8.2. Alueiden komitean kuulemista koskeva pyyntö - Vapaaehtoistyön merkitys taloudellisen ja sosiaalisen koheesion edistämisessä (työjärjestyksen 118 artikla) (äänestys)

8.3. EY:n ja Algerian välinen Euro-Välimeri-sopimus (äänestys)
  

– Jacek Saryusz-Wolskin suositus (A6-0274/2007)

 

8.4. EY:n ja Moldovan kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  

– Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0224/2007)

 

8.5. EY:n ja Ukrainan kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  

– Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0216/2007)

 

8.6. EY:n ja Armenian kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  

– Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0254/2007)

 

8.7. EY:n ja Azerbaidžanin kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  

Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0255/2007)

 

8.8. EY:n ja Georgian kumppanuus- ja yhteistyösopimus (äänestys)
  

– Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0256/2007)

 

8.9. Bulgarian ja Romanian liittyminen yleissopimukseen tietotekniikan käytöstä tullialalla (äänestys)
  

Jean-Marie Cavadan mietintö (A6-0265/2007)

 

8.10. Muut ensivakuutukset kuin henkivakuutukset (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

Pervenche Berès'n mietintö (A6-0237/2007)

– Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, kyse on tärkeästä komiteamenettelyyn liittyvästä asiakirjasta. En vaivaa parlamenttia pitkään, mutta toivoisin, että voimme äänestää Euroopan parlamentin tarkistuksen ensimmäistä osaa vastaan ja toisen osan puolesta. Luullakseni kaikki jäsenet ovat ymmärtäneet tämän äänestyksen tärkeyden.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitos, hyvä jäsen Berès. Äänestämme siis vain toisesta osasta.

 

8.11. Arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

Pervenche Berès'n mietintö (A6-0239/2007)

 

8.12. Jälleenvakuutus (komission täytäntöönpanovalta) (äänestys)
  

Pervenche Berès'n mietintö (A6-0238/2007)

– Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, jotta olisimme tehokkaita ja jotta neuvostolla olisi mahdollisuus asettua tekstin sanamuotojen kannalle, meidän on äänestettävä tässä yhteydessä talous- ja raha-asioiden valiokunnan tarkistusta vastaan.

 

8.13. Uusi tilastollinen toimialoittainen tuoteluokitus (CPA) (äänestys)
  

Guntars Krastsin mietintö (A6-0242/2007)

 

8.14. Yhteisön työvoimaa koskeva otantatutkimus (äänestys)
  

Jan Anderssonin mietintö (A6-0181/2007)

– Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson (PSE), esittelijä. (SV) Haluan vain kiinnittää parlamentin jäsenten huomion siihen, että tarkistukset 1–3 on vedetty pois, jotta yhteisymmärrys neuvoston kanssa saavutettaisiin helpommin ensimmäisessä käsittelyssä. Valiokunnan jäsenille on tiedotettu tästä toimenpiteestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Siirrymme siis suoraan kertaäänestykseen.

 

8.15. Toimistolaitteiden energiatehokkuutta osoittavia merkintöjä koskeva yhteisön ohjelma (uudelleen laadittu) (äänestys)
  

Nikolaos Vakalisin mietintö (A6-0234/2007)

– Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Nikolaos Vakalis (PPE-DE), esittelijä.(EL) Arvoisa puhemies, haluan korostaa, että Euroopan parlamentin tämänpäiväinen puoltava äänestys on suuri harppaus eteenpäin, ja se murtaa Euroopassa vuosikymmeniä vallinneen tabun.

Joudumme ensimmäistä kertaa käyttämään julkisen hankintamenettelyn kautta julkisia varoja energiatehokkuuden lisäämiseen. Energiatehokkuuttahan pidetään perustellusti kestävän energiapolitiikan peruspilarina. Luotan siihen, että tämä on alkuna sille, että veronmaksajien rahoja käytetään ensisijaisiin kohteisiin.

Haluan lopuksi kiittää komission jäsentä Piebalgsia ja puheenjohtajavaltio Saksaa, joiden ansiosta asetus voitiin hyväksyä ensimmäisessä käsittelyssä.

 

8.16. Linjakonferenssien käyttäytymissääntöjä koskevasta YK:n yleissopimuksesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 954/79 kumoaminen (äänestys)
  

Corien Wortmann-Koolin mietintö (A6-0258/2007)

 

8.17. Etelämantereella harjoitettavan kalastustoiminnan valvonta (äänestys)
  

Rosa Miguélez Ramosin mietintö (A6-0213/2007)

 

8.18. Bulgarian ja Romanian liittyminen Europol-yleissopimukseen (äänestys)
  

Genowefa Grabowskan mietintö (A6-0260/2007)

 

8.19. Bulgarian ja Romanian liittyminen yleissopimukseen keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa EU:n jäsenvaltioiden välillä (äänestys)
  

Genowefa Grabowskan mietintö (A6-0261/2007)

 

8.20. Bulgarian ja Romanian liittyminen yleissopimukseen ajokielloista (äänestys)
  

Genowefa Grabowskan mietintö (A6-0269/2007)

 

8.21. Bulgarian ja Romanian liittyminen virkamiesten lahjonnan torjumista koskevaan yleissopimukseen (äänestys)
  

Jörg Leichtfriedin mietintö (A6-0272/2007)

 

8.22. Oikaisut (204 a artiklan lisääminen työjärjestykseen) (äänestys)
  

Richard Corbettin mietintö (A6-0229/2007)

 

8.23. Työjärjestyksen soveltaminen ja tulkitseminen (työjärjestyksen 201 artiklan muuttaminen) (äänestys)
  

Richard Corbettin mietintö (A6-0230/2007)

 

8.24. Alessandra Mussolinin parlamentaarinen koskemattomuus ja erioikeudet (äänestys)
  

Klaus-Heiner Lehnen mietintö (A6-0251/2007)

 

8.25. Ashley Moten parlamentaarisen koskemattomuuden puolustamista koskeva pyyntö (äänestys)
  

Francesco Enrico Speronin mietintö (A6-0250/2007)

 

8.26. Lisätalousarvio nro 4/2007 (äänestys)
  

James Ellesin mietintö (A6-0268/2007)

 

8.27. Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2006 komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston käännösmenoista (äänestys)
  

Alexander Stubbin mietintö (A6-0215/2007)

 

8.28. Lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten vähentäminen (äänestys)
  

Jan Mulderin mietintö (A6-0275/2007)

 

8.29. Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettava laki (Rooma II) (äänestys)
  

Diana Wallisin mietintö (A6-0257/2007)

 

8.30. Toinen terveysalan yhteisön toimintaohjelma (2007–2013) (äänestys)
  

Antonios Trakatellisin suositus toiseen käsittelyyn (A6-0184/2007)

 

8.31. Elohopeaa sisältävät mittalaitteet (äänestys)
  

Sornosa Martínezin suositus toiseen käsittelyyn (A6-0218/2007)

 

8.32. Elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäinen hyväksymismenettely (äänestys)
  

Åsa Westlundin mietintö (A6-0153/2007)

– Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Hartmut Nassauer (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan huomauttaa virheestä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän äänestysluettelossa. Oikeusperustaa, tarkistusta 39, koskevassa äänestyksessä ryhmämme kohdalla pitäisi olla miinus- eikä plusmerkki.

 

8.33. Elintarvikelisäaineet (äänestys)
  

Åsa Westlundin mietintö (A6-0154/2007)

 

8.34. Elintarvike-entsyymit (äänestys)
  

Avril Doylen mietintö (A6-0177/2007)

 

8.35. Elintarvikkeissa käytettävät aromit ja ainesosat, joilla on aromaattisia ominaisuuksia (äänestys)
  

Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

 

8.36. Alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveron lähentäminen (äänestys)
  

Astrid Lullingin mietintö (A6-0148/2007)

– Ennen äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

   Astrid Lulling (PPE-DE), esittelijä. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiinnittää huomionne hetkeksi tähän mietintöön, sillä menettely on erittäin monimutkainen.

Selvyyden nimissä haluan korostaa niille, jotka haluavat välttää oluen ja väkevien alkoholijuomien vähimmäismäärien nostamisen, että heidän on äänestettävä kaikkia valiokunnan hyväksymiä tarkistuksia vastaan lukuun ottamatta talous- ja raha-asioiden valiokunnan pienellä ja sattumanvaraisella ääntenenemmistöllä – 21 puolesta ja 19 vastaan – hyväksymää tarkistusta. Kehotan teitä äänestystuloksesta riippumatta hylkäämään laatimani mietinnön joka tapauksessa kokonaisuudessaan, jolloin alkoholin valmisteveron tilanne säilyy ennallaan komission lausuntoon saakka. Komission jäsen Kovàcs on siis halukas esittämään valmisteveropolitiikkaa koskevat ehdotukset vuoden lopussa.

Haluan palauttaa mieliinne Winston Churchillin sanat:

"Hyvää tekstiä ei ole olemassakaan."

(Suosionosoituksia)

(FR) Haluan lisätä vielä, että pahinta, mitä voimme tehdä, on kiristää verotusta perusteettomasti ja väärään aikaan. Pyydänkin teitä seuraamaan esimerkkiäni äänestyksessä ja joka tapauksessa hylkäämään mietinnön.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kiitos, hyvä jäsen Lulling. Parlamentti on ilmeisen kiitollinen neuvostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Pervenche Berès (PSE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, parlamentti muistanee, että meidän oli palautettava teksti jatkokäsittelyyn, sillä esittelijä kehotti ristiriitaisen äänestystuloksen jälkeen äänestämään mietintöä vastaan.

Talous- ja raha-asioiden valiokunta teki varteenotettavaa työtä, joka ei selvästikään vastaa esittelijämme näkemystä, ja hänen olisikin ehdottomasti pitänyt poistaa nimensä lopputuloksesta. Tulosta ei saavutettu pienen ja sattumanvaraisen enemmistön turvin vaan Euroopan komission ja neuvoston kanssa tehdyn erittäin perusteellisen työn ansiosta. Tämän työn tuloksena on erittäin perusteltu ehdotus, jolle parlamentti voi toivoakseni antaa tukensa.

(Suosionosoituksia)

 

8.37. Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittäminen, nimeäminen ja suojaaminen (äänestys)
  

Jeanine Hennis-Plasschaertin mietintö (A6-0270/2007)

 

8.38. Kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuudet (äänestys)
  

Alejo Vidal-Quadrasin mietintö (A6-0249/2007)

– Ennen tarkistuksesta 2 toimitettua äänestystä:

 
  
MPphoto
 
 

  Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan käsitellä siirtoverkko-operaattorien asemaa koskevaa tarkistusta 2. Mietinnön tekstissä esiintyy sana institutionaalinen. Euroopan unionin kielessä sanalla institutionaalinen on hyvin täsmällinen merkitys, joka on liian korkea-arvoinen käytettäväksi tähän tarkoitukseen. Ehdotankin, että korvaamme sanan institutionaalinen sanalla virallinen.

Kyseinen kohta kuuluisi tällöin seuraavasti: "suhtautuu myönteisesti ehdotukseen virallisia velvoitteita ja tavoitteita käsittävän virallisen aseman antamisesta siirtoverkko-operaattoreiden nykyisille yhteenliittymille ("ETSO+\GTE+-ratkaisu")".

 
  
  

(Parlamentti hyväksyi suullisen tarkistuksen.)

 

8.39. Rehukalastus ja kalajauhon ja -öljyn tuotanto (äänestys)
  

Struan Stevensonin mietintö (A6-0155/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Åsa Westlund (PSE). – Arvoisa puhemies, haluan käyttää työjärjestyspuheenvuoron. Olen selvästikin tällä hetkellä näköpiirinne ulkopuolella. Pyysin kahdesti laatimani mietinnön tarkistamista, ja pyyntöni hylättiin. Haluan vain tehdä tiettäväksi, että tämä tapahtui kenties siksi, ettette voi kuulla istuntosalin takaosassa istuvan naisjäsenen puhetta tai ettette myönnä tällaisia työjärjestyspuheenvuoroja tai kuuntele tällaisia pyyntöjä. Te ja kolleganne olette olleet useita kertoja väärässä. Vaikka kuulitte tarkistamista koskevan pyynnön, ette kuunnellut pyyntöä mietintöni kohdalla, vaikka esitin sen kahdesti. Mielestäni tämä on merkittävä pöytäkirjaan. Kiitos.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Kuulimme puheenne, ja voin vakuuttaa teille, että kaikki läsnäolijat pyrkivät parhaansa mukaan kuuntelemaan ja pysymään tarkkaavaisina. Panemme huomionne merkille.

 

9. Hallitustenvälisen konferenssin koollekutsuminen (tarkistusten käsiteltäväksi jättämisen määräaika): ks. pöytäkirja

10. Äänestysselitykset
  

– Jacek Saryusz-Wolskin mietintö (A6-0216/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.(DE) Vastoin eräiden käsityksiä Kiova ei suinkaan ole edennyt kovin pitkälle matkallaan Brysseliin. Yksiselitteinen irtautuminen Moskovasta – tätä Lukašenka on jo jonkin aikaa näyttänyt valmistelevan – johtaisi seurauksiin erityisesti öljy- ja kaasutoimitusten osalta. Vähäisinkin epävakaus alalla vaikuttaisi myös Euroopan unioniin.

Vaikka viimeisin laajentumiskierros on ajanut meidät voimavarojemme äärirajoille, on edelleen ratkaisematta, ryhdymmekö kunnioittamaan Venäjän valtaa entisillä neuvostoalueilla vai jäljittelemmekö edelleen sokeasti Yhdysvaltoja, joka pyrkii laajentamaan vaikutuspiiriään Itä-Eurooppaan. Naapuruussuhteiden syventäminen Ukrainan kanssa on etujemme mukaista huolimatta siitä, että seurauksena on edestakaista liikehdintää ja poliittisia jännitteitä Ukrainassa. Luottamusta herättävän viisumirajoitusten höllentämisen ohella on kuitenkin varmistettava, että vanha skandaali selvitetään täydellisesti ja ettei järjestelmää käytetä jatkossa väärin.

 
  
  

– Jean-Marie Cavadan mietintö (A6-0265/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Carlos Coelho (PPE-DE), kirjallinen. (PT) Bulgarian ja Romanian vuoden 2005 liittymissopimusten nojalla luotiin yksinkertaistettu järjestelmä, jonka myötä valtioille taattiin liittyminen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklassa ja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 293 artiklassa määrättyihin yleissopimuksiin ja pöytäkirjoihin ilman, että niiden on neuvoteltava tai päätettävä erityisistä kyseisiä yleissopimuksia koskevista liittymispöytäkirjoista. Tämä kevensi sitä valtavaa byrokratiaa, joka aiheutuisi 27 jäsenvaltiossa suoritettavasta ratifioinnista.

Liitteessä luetellaan seitsemän oikeus- ja sisäasioihin liittyvää yleissopimusta ja pöytäkirjaa, joissa nykyinen yleissopimus mainitaan.

Suhtaudun myönteisesti aloitteeseen vähentää yhteisön byrokratiaa ja vastaaviin yksinkertaisiin kysymyksiin kuluvaa ylenmääräistä aikaa.

Kannatankin neuvoston päätöstä määrittää määräpäivä, johon mennessä Bulgarian ja Romanian on pantava täytäntöön 26. heinäkuuta 1995 tehty yleissopimus tietokonejärjestelmien käytöstä tullialalla sekä siihen liittyvät käytännöt.

 
  
  

– Genowefa Grabowskan mietintö (A6-0260/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. – (PL) Puollan äänestyksessä Grabowskin mietintöä Bulgarian ja Romanian liittymisestä 26. heinäkuuta 1995 tehtyyn Europol-yleissopimukseen.

Bulgarian ja Romanian liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen mukaan valtiot voivat liittyä yleissopimuksiin, jotka jäsenvaltiot ovat tehneet yksinkertaistetun menettelyn mukaisesti. Erityisiä liittymispöytäkirjoja, jotka pitäisi myös ratifioida kaikissa yhteisön jäsenvaltioissa, ei tämän vuoksi tarvitse neuvotella eikä laatia. Riittää, että neuvosto tekee parlamenttia kuultuaan päätöksen, jolla määritetään Europol-yleissopimuksen ja tarvittavien pöytäkirjojen voimantulopäivä.

Neuvoston on otettava huomioon myös kolmen pöytäkirjan uudet voimaantuloa koskevat määräajat. Pöytäkirjat on allekirjoitettu 30. marraskuuta 2000, 28. marraskuuta 2002 ja 27. marraskuuta 2003.

 
  
  

– Alexander Stubbin mietintö (A6-0215/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä kollegani Stubbin laatimaa ensiluokkaista mietintöä komission, parlamentin ja neuvoston käännösmenoja koskevasta tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta. Olen tyytyväinen, että saatoin esittää tarkistuksen, jossa paheksun sitä, että yhä useammat asiakirjat ja tiedonannot – jopa kompromissitarkistukset, kun niistä äänestetään valiokunnissa – ja esimerkiksi mietintöjen liitteet toimitetaan vain yhdellä kielellä. Tämä toimintatapa sotii Euroopan unionin demokraattisen toimintamallin ylläpitämistä vastaan, sillä unioniin kuuluu lukuisia erilaisista kulttuuri- ja kielitaustoista olevia kansoja. Toimintamallimme voi olla käyttökelpoinen myös muualla maailmassa, erityisesti Välimeren alueella, ja meidän on kunnioitettava täysimääräistä kielten käyttöä. Olen pahoillani siitä, etteivät toimeni riittäneet estämään sitä, että mietinnössä rohkaistaan Euroopan parlamentin valiokuntia ja valtuuskuntia julkaisemaan tekstit ainoastaan varsinaisten jäsenten ja varajäsenten äidinkielillä ja että siinä esitetään vaatimus muiden kieliversioiden toimittamisesta pyynnöstä. Jälkimmäinen rajoitus johtaa siihen, että jäseniltä riistetään mahdollisuus seurata työtä, jota tehdään muissa valiokunnissa kuin niissä, joiden jäseniä he ovat.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden virallisten kielten kunnioittaminen on kirjattu perussopimuksiin. Ajatusta joidenkin käännösten tarpeettomuudesta ollaan kuitenkin lietsomassa taloudellisista syistä ja vetoamalla siihen, että on tarpeen määrittää painopisteitä ja rajoituksia, jotka koskevat esimerkiksi asiakirjojen kokoa. Emme hyväksy näitä suuntaviivoja, sillä ne sotivat monikielisyyden kunnioittamista vastaan.

Toistammekin vastustavamme jyrkästi kaikkia toimia, joiden tarkoituksena on rajoittaa minkä tahansa Euroopan unionin virallisen kielen (ja työkielen) käyttöä korkeiden kustannusten vuoksi. Kuten oikea-aikaisesti huomautimme, esimerkkinä tällaisista toimista ovat nykyiset ehdot, joissa määritetään EU:n ja AKT-maiden parlamentaarisissa yleiskokouksissa käytettävät kielet ja joilla portugalin kielen käytöstä tehdään mahdotonta. Kyse on syrjinnästä.

Paheksumme myös tulkkien ja kääntäjien määrän vähentämistä talousarvioon liittyvien erheellisten perustelujen nojalla ja tuomitsemme kaikki toimet heidän työolojensa kyseenalaistamiseksi tai heikentämiseksi parlamentissa, komissiossa tai neuvostossa. Viittaan näiden palvelujen ulkoistamiseen – palvelujen, jotka ovat välttämättömiä paitsi näiden toimielinten asianmukaisen toiminnan kannalta myös sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin eri jäsenvaltioiden kansalaisilla on pääsy asiaankuuluviin tietoihin omalla kielellään.

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Äänestimme tänään tyhjää jäsen Stubbin laatimasta mietinnöstä, sillä olemme huolissamme siitä, että termiä "hallittu täydellinen monikielisyys" voitaisiin käyttää rajaamaan iirin kielen puhujille tarkoitetun kirjallisen aineiston määrää verrattuna muiden virallisten kielten ja työkielten puhujien aineistoon. Tällä hetkellä sellaisia palveluja, jotka voitaisiin tarjota iiriksi, ei tarjota kyseisellä kielellä, sillä Euroopan parlamentin hallinto ei osoita mitään halua tämän toteuttamiseksi. Tällaiset tarpeettomat rajoitukset, jotka koskevat iirin kielen käyttöä työkielenä, on poistettava.

Pidämme myönteisinä joitakin Stubbin mietinnön ehdotuksia, jotka koskevat monikielisyyden kunnioittamista, laadun valvontaa, käyttäjien tyytyväisyyttä, käännösmuistijärjestelmiä ja yhteistä terminologiatietokantaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.(DE) Meidän on syytä tarkastella yksityiskohtaisesti tilintarkastustuomioistuimen esittämää kritiikkiä, jonka mukaan 25 prosentin nousua käännöskustannuksissa ei voida selittää yksinomaan sillä, että virallisten kielten määrä on noussut 11:stä 21:een. Tässä yhteydessä on syytä harkita, olisiko hyödyllistä eritellä käännöskustannukset jatkossa kohdekielittäin, jolloin tarvetta, kysyntää ja käännöstuloksia voitaisiin arvioida nykyistä paremmin. Tarvitsemme myös strategian käynnissä olevia jäsenyysneuvotteluja varten, sillä jos yksistään Makedonialla on kuusi virallista kieltä, meillä on pian oma Baabelin tornimme.

Kun kaikki tieto on saatavilla, saamme selville mahdollisen järkevän säästöpotentiaalin. Tätä tarkastusta ei saa kuitenkaan käyttää väärin niin, että entistä useammat EU:n tärkeistä asiakirjoista luokitellaan "työasiakirjoiksi" tai "liitteiksi", jotta voidaan välttää niiden kääntäminen kokonaisuudessaan. Erityisesti on vahvistettava saksan kielen asemaa, sillä kyse on EU:n eniten puhutusta äidinkielestä ja toiseksi tärkeimmästä vieraasta kielestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. – (NL) Arvoisa puhemies, äänestin Stubbin mietinnön puolesta, sillä yhdyn sen ydinajatukseen.

Toimintamme on perustuttava jatkossakin täydelliseen monikielisyyteen, jonka taustalla on kaikkien kansalaisten tasa-arvoisuuden periaate ja joka edistää parasta mahdollista viestintää ja demokratiaa. Samalla meidän on kuitenkin pidettävä huolellisesti silmällä kustannuksia, sillä jos näin ei tehdä, saatamme menettää yhteiskunnan tuen toimielimemme monikielisyydelle.

 
  
  

– Jan Mulderin mietintö (A6-0275/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä kollegani Mulderin mietintöä yhteisön lainsäädännöstä johtuvien hallintokustannusten vähentämisestä. Meidän on tuettava ja valvottava Euroopan komission lainsäädännön parantamista koskevan tavoitteen saavuttamista. Hyödyttömät hallintokustannukset ovat oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvien yhteiskuntiemme vitsaus, eivätkä valtiot aina huomaa, että lainsäädännön kärsimä inflaatio heikentää sen arvostusta. Eurooppalaiset eivät nimittäin noudata hyödyttömiä ja kalliita sääntöjä. Ei ole harhakuvitelmaa ennustaa, että hallintokustannuksia voidaan vähentää 25 prosenttia vuoteen 2013 mennessä, kunhan analysoimme perusteellisesti, mistä on kyse, ja pidämme mielessämme, että valheeseen perustuva talous voi käydä paljon totuudenmukaista kalliimmaksi.

Kaikki tietävät, että keskinkertaisuus on pitkällä aikavälillä paljon kalliimpaa kuin laatu. Jos meidän on jatkuvasti taisteltava kaikkia hyödyttömiä lakeja ja niihin liittyviä hallintokustannuksia vastaan, meidän on varmistettava, että sääntelemme taloudellista toimintaa huolellisesti ja harkiten, kuluttajien ja tuottajien etujen nimissä.

 
  
MPphoto
 
 

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen.(DE) Jos jatkamme uusien EU:n virastojen loihtimista vain kansallisen herkkänahkaisuuden lievittämiseksi ja jos niiden tehtävät ovat jatkossakin päällekkäisiä, meidän ei todellakaan tarvitse ihmetellä yhä äänekkäämpää arvostelua, joka kohdistuu lisääntyvään byrokratiaan, estottomaan virastopelleilyyn ja tarpeettomien työpaikkojen luomiseen. Kansalaisystävällisyyteen tarvitaan muutakin kuin sähköistä hallintoa ja vastaavia julkisuustemppuja, ja meidän on vältettävä ja vähennettävä päällekkäisyyttä.

Meidän on myös hyödynnettävä olemassa oleva säästöpotentiaali, johon lukeutuvat parlamentin toimipaikkojen vähentäminen yhteen, kulujen arvioiminen todellisten kustannusten pohjalta, huippulaadukas petostentorjuntajärjestelmä sekä epäasianmukaisesti maksettujen tukien todellinen takaisinperintä – puhumattakaan niistä miljoonista, jotka voidaan säästää tyrkyttämättä laajentumisia haluttomille kansalaisille. EU:n ei pidä missään tapauksessa noudattaa niiden jäsenvaltioiden esimerkkiä, joissa hallintoon otetaan mukaan yhä enemmän maahanmuuttajia. Tämä aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa eurooppalaisen identiteetin luomiselle ja kehittämiselle.

 
  
  

– Diana Wallisin mietintö (A6-0257/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä kollegani Wallisin mietintöä yhteisestä tekstistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusluonnokseksi sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma II). Tämä äärimmäisen monitahoinen asia on askel kohti jäsenvaltioiden sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin liittyvien lainvalintasääntöjen yhdenmukaistamista, joka koskee esimerkiksi liikenneonnettomuuksien, vilpillisen kilpailun, ympäristövahinkojen, kunnianloukkausten ja yleisemmin henkilökohtaisten oikeuksien loukkaamisen seurauksia.

Kaiken kaikkiaan jäsenvaltiot eivät ole kuulleet riittävästi Euroopan parlamenttia, ja lukemattomilla tutkimuksilla ja kertomuksilla, joissa on määrä punnita tämän sopimuksen seurauksia, on ratkaiseva merkitys palatessamme tähän tärkeään asiaan. Miten voimme esimerkiksi liikenneonnettomuuksien sattuessa tyytyä noudattamaan onnettomuusmaan lainsäädäntöä uhrin oman asuinmaan lainsäädännön sijaan ja olemmeko varmoja, että tämän asetuksen johdanto-osan kappaleet itsessään tekevät vahinkojen arvioinnista pakollista tuomioistuimille? Miten aiomme hallita kunnianloukkauksia globalisoituneessa ja aineettomaksi muuttuneessa lehdistössä? Esimerkkejä on loputtomiin. Edessämme on vielä huomattavasti työtä näiden kysymysten parissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bruno Gollnisch (ITS), kirjallinen. – (FR) Haluan kiittää esittelijää tasapainoisesta tekstistä, jota hän meille ehdottaa. Tekstin tarkoituksena on laatia yhdenmukainen oikeudellinen kehys kansainvälisen siviililainsäädännön ja yhteisön muiden välineiden suhteille.

Sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavaa lakia koskevan asetuksen ("Rooma II") tavoitteena on yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden lainvalintasäännöt. Näissä säännöissä määritetään laki, jota sovelletaan sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin, jotka koskevat esimerkiksi liikenneonnettomuuksia, tuotevastuuta, vilpillistä kilpailua ja ympäristövahinkoja.

Kannatamme periaatetta lainvalintaa koskevien vakiosääntöjen hyväksymisestä, mutta pitäkäämme mielessä, että näiden sääntöjen on oltava tarpeeksi selvät ja täsmälliset. Näin ei ollut lehdistössä esitettyjä kunnianloukkauksia koskevien kiistanalaisten säännösten osalta. Ilmaisun- ja lehdistönvapautta on suojeltava, ja niitä on voitava käyttää täysimääräisesti. Koska toimituksellisesta riippumattomuudesta ei ole tältä osin annettu sääntöjä, oli järkevää sulkea Rooma II -lainsäädännön ulkopuolelle säännökset, jotka koskevat henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamista lehdistössä.

Tästä syystä äänestämme mietinnön puolesta.

 
  
  

– Antonios Trakatellisin mietintö (A6-0184/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen hyvin tyytyväinen, että neuvoston kanssa neuvoteltu toista terveysalan yhteisön toimintaohjelmaa 2007–2013 koskeva kompromissi hyväksyttiin.

Euroopan unioni ei enää selviä ilman yhteistä terveysalan toimintaohjelmaa, jota rahoitetaan julkisista varoista. On valitettavaa, että määrärahoja on supistettu. Tarvitaan lukuisia investointeja, ennen kuin käytössämme ovat tarvittavat ennalta ehkäisevät ja tekniset resurssit. Ehkäisevä työ on parempi vaihtoehto kuin hoito, ja riittävä tieto elintavoista tai terveellisemmästä ruokavaliosta on perusedellytys, jotta vakavista sairauksista johtuvaa kuolleisuutta voidaan vähentää. On myös välttämätöntä saada tekniset ratkaisut yleisesti saataville hätätilanteita varten. Defibrillaattorien yleistyminen on yksi monista esimerkeistä.

Terveydessä ei kuitenkaan ole kysymys vain numeroista. Se on ennen kaikkea jokaisen oma etu. Keskeistä on saada potilaat ottamaan nykyistä enemmän vastuuta. Selkeiden ja sovellettavissa olevien säännösten luominen koko Euroopan unionin alueelle on epäilemättä paras keino edistää tätä asiaa tulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Toimintasuunnitelmassa, jota on ehdotettu Euroopan unionin neuvoston yhteiseksi kannaksi, ei pyritä suojelemaan ja parantamaan kansanterveyttä vaan hallitsemaan siinä ilmeneviä ongelmia, laajentamaan terveydenhuoltopalvelujen kaupallistumista ja yksityistämistä sekä auttamaan yksityisiä yritysryhmiä tunkeutumaan tuottavalle pääomasektorille.

Valtion vastuuta ja velvollisuutta suojella ja parantaa kansanterveyttä siirretään paikallisille viranomaisille, kansalaisjärjestöille ja kansalaisyhteiskunnalle, samalla kun henkilökohtaista vastuuta peräänkuulutetaan kansanterveyden määräävänä perustekijänä.

Terveydenhuollon kapitalistiset rakenneuudistukset liittyvät Euroopan unionin yleiseen työväenluokan vastaiseen politiikkaan, heikentyviin vakuutusehtoihin ja työntekijöiden nostettuun eläkeikään. Vastustamme voimakkaasti työväestön etujen vastaisia ehdotuksia, jotka sisältyvät yhteisön terveydenhuollon toimintasuunnitelmaan.

Kreikan kommunistipuolue puolustaa yksinomaan sellaisia terveydenhuolto- ja hyvinvointipalveluja, jotka vastaavat työläisperheiden nykytarpeita.

 
  
  

– María Sornosa Martínezin mietintö (A6-0218/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Ivo Belet (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen täällä aivan keskellä. Haluan esittää lyhyen huomion elohopean käytön vähentämisestä, jota kaikki puoltavat. Kyseessä on hyvä asia, sillä elohopean käytöstä on luovuttu monilla aloilla ja se on korvattava muilla aineilla. Elohopean käytön täydellinen kieltäminen perinteisissä esineissä, kuten elohopeaa sisältävissä ilmapuntareissa, menee mielestämme kuitenkin liian pitkälle.

Vierailin äskettäin Belgian Leopoldsburgissa sijaitsevassa Dingens-yrityksessä, jossa on jo vuosikymmenten ajan todistettu, että elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita voidaan valmistaa kestävällä ja ekologisesti vastuullisella tavalla. Perinteisillä ilmapuntareilla on lisäksi rajattoman pitkä käyttöikä toisin kuin niiden digitaalisilla seuraajilla, jotka toimivat paristoilla ja kuluttavat siten energiaa. Koska perinteisten ilmapuntarien valmistajat ovat perehtyneet näiden laitteiden kestävään ylläpitoon, ilmapuntareiden elohopea ei enää päädy jätteiden sekaan.

Vetoan siksi komissioon – tämä on viimeinen kommenttini – ja kaikkiin asianosaisiin, jotta he välittäisivät tässä vaiheessa viestiä kyseiselle alalle ja antaisivat kaksi vuotta kestäneen arvioinnin vuoksi elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita koskevalle perustellulle erikoistilanteelle sille kuuluvan huomion niin, että nämä tuotteet voivat jatkossakin kuulua vapautusjärjestelyn piirin.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Kiitos, arvoisa puhemies. Äänestin tarkistusten 1 ja 2 puolesta, sillä mielestäni perinteisten ilmapuntarien valmistuksen on oltava mahdollista jatkossakin. Vastustan Euroopan unionin kaikenlaista asioihin sekaantumista, jonka vuoksi paitsi perinteiset tavat ja tuotantomenetelmät myös työllisyys kärsivät.

Kysymys on sitä paitsi paljolti siitä, olisiko elohopeaa sisältävien ilmapuntarien kielto tehokas toimenpide. Elohopean muut käyttömuodot ovat paljon laajamittaisempia ja ongelmallisempia kuin ilmapuntarien valmistus. Elohopeaa sisältävissä ilmapuntareissa ei myöskään tarvita paristoja, joten niiden käyttöikä on rajaton.

Parlamenttimme on jälleen kerran haaskannut mahdollisuuden ottaa erityistilanne huomioon eli tunnustaa, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on keskeinen asema taloudessamme ja EU:ssa. Viimeinen asia, mitä nämä pk-yritykset kaipaavat, on unionin häiritsevän sekaantumisen lisääntyminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI), kirjallinen. (EN) Äänestin tarkistusten puolesta, jotta mittalaitteet voitaisiin sulkea tämän liian määräävän lainsäädännön ulkopuolelle, ja koska tarkistukset eivät menneet läpi, äänestin mietintöä vastaan.

Kieltämällä elohopeaa sisältävät laitteet kauttaaltaan tuhotaan eräs Yhdistyneen kuningaskunnan pitkäaikaisista käsityöaloista. Tämä on tulosta Brysselin pakonomaisesta sekaantumisesta asioihin paljon suuremmassa määrin kuin olisi tarpeen tai järkevää.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatan tätä viisasta päätöstä, joka liittyy neuvoston yhteiseen kantaan, johon on sisällytetty useimmat Euroopan parlamentin hyväksymät tarkistukset. Suurin ero parlamentin ja neuvoston kantojen välillä koskee elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita ja täytäntöön pantavia poikkeuksia sikäli, että kielto, joka otettaisiin käyttöön, koskisi vain uusia elohopeaa sisältäviä ilmapuntareita, sillä olemassa olevia ilmapuntareita voi aina myydä eteenpäin, korjata ja huoltaa.

Kun otetaan huomioon elohopean erittäin haitalliset ominaisuudet ja elohopean paljon suuremmat määrät perinteisissä ilmapuntareissa verrattuna esimerkiksi kuumemittareihin, neuvoston ehdottama ratkaisu tilapäisen poikkeuksen myöntämisestä on tasapainoinen kompromissi: tarkoituksena on todellakin myöntää tilapäinen poikkeus, jotta perinteisten ilmapuntarien valmistajat ehtivät sopeutua uusiin järjestelyihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen tyytyväinen, että hyväksymme Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviehdotuksen neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta siltä osin kuin kyse on tiettyjen elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinoille saattamista koskevista rajoituksista.

Kannatan sitä, että elohopeaa sisältävien mittalaitteiden markkinointia suurelle yleisölle rajoitetaan. Ranskassa nämä mittalaitteet on kielletty jo vuonna 1998.

Parlamentin hyväksymässä neuvoston yhteisessä kannassa on saavutettu tasapaino, jonka avulla voidaan vähentää elohopean päätymistä ympäristöön ja sallia siirtymäkausi tietyille tuotteille, kuten perinteisille ilmapuntareille. Kahden vuoden siirtymäkausi direktiivin voimaantulosta lähtien antaa asianosaisille teollisuudenaloille mahdollisuuden kehittää teknologiaa, jonka avulla tuotetaan elohopeaa sisältämättömiä laitteita.

 
  
MPphoto
 
 

  James Nicholson (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Olen tyrmistynyt siitä, että annamme yhä lainsäädäntöä, jolla vaarannetaan työpaikkoja ja josta ei ole mitään todellista hyötyä ympäristön kannalta. Yhdistyneen kuningaskunnan, kuten myös muiden jäsenvaltioiden, ilmapuntariteollisuus on perinteinen elinkeino, jota on harjoitettu vuosisatojen ajan. On epäilemättä tärkeää, että elohopean käyttöä valvotaan asianmukaisesti, ja viime vuosina olemmekin edistyneet huomattavasti tällä saralla, esimerkiksi säilytykseen ja vientiin liittyvissä asioissa. Pitäisi kuitenkin olla mahdollista turvata perinteinen ilmapuntarien valmistus varmistamalla esimerkiksi asianmukaisten turvallisuusvaroitusten käyttö. Pitkäaikaista käsityöammattia ei tarvitse tuhota ainoastaan sen takia, että on helpompaa soveltaa kaikkiin samanlaisia lakeja. Sosiaalinen Eurooppa ei ole minkään arvoinen, jos se tarkoittaa työpaikkojen menetyksiä perinteisillä käsityöaloilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, elohopea on vaarallinen tuote, jota on käsiteltävä asian vaatimalla varovaisuudella. Kenelläkään tässä parlamentissa ei ole mitään epäilyksiä tämän suhteen. Valitettavasti parlamentti on vienyt tämän näkemyksen naurettavan pitkälle Sornosa Martínezin laatimasta mietinnöstä toimitetussa äänestyksessä, mitä pahoittelen suuresti.

Pitämällä tiukasti kiinni perinteisten ilmapuntarien valmistuksen täydellisestä kieltämisestä komissio, jota parlamentin enemmistö tänään tukee, on antanut kuoliniskun alalle, jolla on 360 vuoden perinteet Euroopassa. Asian tekee vielä pahemmaksi se, että kaikkien Euroopan unionin ilmapuntarivalmistajien osuus vuosittaisesta elohopean – joka muuten kierrätetään sataprosenttisesti – kulutuksesta on vain muutamia prosentin kymmenesosia. Päätöstämme ei tänään selvästikään ohjaa terve järki.

 
  
  

– Asa Westlundin mietintö (A6-0153/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Charlotte Cederschiöld, Christofer Fjellner, Gunnar Hökmark ja Anna Ibrisagic (PPE-DE), kirjallinen. (SV) Jäsen Westlundin mietintöjä koskevissa äänestyksissä ei ole kyse ainoastaan siitä, mitä elintarvikelisäaineita saa käyttää. Niissä on ensisijaisesti kyse siitä, kuka tekee elintarvikelisäaineita koskevat päätökset yksittäisissä asioissa.

Toisin kuin esittelijä, me Ruotsin konservatiivit emme ole sitä mieltä, että Euroopan parlamentin pitäisi arvioida yksittäisiä elintarvikelisäaineita ja tehdä niiden hyväksymistä koskevia päätöksiä esimerkiksi sellaisten yksityiskohtien perusteella kuin yksittäisten elintarvikelisäaineiden mahdolliset riskit allergisille ihmisille. Tämä olisi vain sellaisten tärkeiden asioiden politisointia, joita koskevat päätökset pitäisi tehdä tieteellisin perustein ja asianmukaisella viranomaistasolla. Vastustamme tämän vuoksi ehdotusta parlamentin yhteispäätösmenettelyyn perustuvan toimivallan lisäämisestä.

Tämän vuoksi olemme äänestäneet tämänpäiväisessä äänestyksessä kohtuuttoman yksityiskohtaisia asetuksia vastaan.

 
  
  

– Asa Westlundin mietintö (A6-0154/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Zuzana Roithová (PPE-DE).(CS) Arvoisa komission jäsen, kannatin nykyistä joustavampaa elintarvikelisäaineiden hyväksymistä. Komission pitäisi tarkastella erityisesti näiden lisäaineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksia. Haluan kiinnittää huomionne suureen joukkoon allergisia ihmisiä, joiden on noudatettava gluteenitonta ruokavaliota. Erikoistuotteiden lisäksi he ostavat tavallisia elintarvikkeita, jotka eivät normaalisti sisällä gluteenia. Lisäaineet on ilmoitettava merkinnöissä selvästi, jottei kuluttajia johdeta harhaan. Tuotteiden valmistajat ja valvojat jättävät usein huomiotta sen, että kaikkien tuotteiden merkinnöissä on selvästi ilmoitettava, sisältääkö tuote gluteiinia. Tilastojen valossa ruoka-aineallergioista kärsivät eurooppalaiset eivät valitettavasti saa riittävästi tietoa ostaessaan tuotteita, jolloin heillä joko on vähemmän valinnanvaraa ruoan suhteen tai, mikä pahempaa, he vaarantavat terveytensä. Vetoankin komissioon, jotta se huolehtisi lisäaineiden sisältämän gluteenin asianmukaisesta tutkimisesta ja edistäisi kattavien merkintöjen saamista kaikkiin elintarvikkeisiin, niin että gluteenitonta ruokavaliota noudattavat eurooppalaiset voivat ne myös ymmärtää.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin ruotsalaisen jäsentoverini Westlundin laatiman erinomaisen elintarvikelisäaineita käsittelevän mietinnön puolesta. On oikein helpottaa Euroopan komission työtä tunnustamalla, että elintarvikkeiden lisäaineiden hyväksymistä koskevat päätökset kuuluvat komiteamenettelyn piiriin, mutta komission on puolestaan otettava uudessa elintarvikelisäaineita koskevassa asetuksessa ja uudessa elintarvikelisäaineiden, elintarvike-entsyymien ja elintarvikearomien yhtenäistä hyväksymismenettelyä koskevassa asetuksessa huomioon kannanotot, joita parlamentti on esittänyt herkeämättä jo vuosien ajan.

Nämä kannanotot koskevat pääasiassa ympäristöä, kansanterveyttä ja allergioista kärsiviä ihmisiä. Meidän pitäisi olla tyytyväisiä, että nykyisessä lainsäädännössä edellytetään, ettei lisäaineiden hyväksyminen saa johtaa kuluttajia harhaan. Väriaineiden avulla annetaan kuitenkin joskus se kuva, että elintarvike sisältää hedelmää, vaikkei niin olisikaan. Kuluttajansuojaa onkin parannettava tältä osin vaikeuttamatta kuitenkaan tuottajien toimintaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Wise (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Vaikka yhdyn GMO:iden merkitsemistä koskevien tarkistusten periaatteisiin, äänestin tyhjää, sillä mielestäni nämä asiat kuuluvat kansallisten hallitusten eivätkä EU:n toimivaltaan.

 
  
  

- Avril Doylen mietintö (A6-0177/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä arvostetun irlantilaisen kollegani Doylen erinomaista mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvike-entsyymeistä sekä tiettyjen olemassa olevien tekstien tarkistamisesta. Jotta voimme poistaa kaupan esteet ja kitkeä paitsi oikeudellisen epävarmuuden myös jäsenvaltioiden erilaiset terveys- ja kuluttajansuojanormit, yhteisön tasolla on ehdottoman tärkeää yhdenmukaistaa säännöt, jotka koskevat entsyymien käyttöä elintarvikkeiden tuotannossa. Entsyymien käyttö on lisääntynyt viime vuosina voimakkaasti esimerkiksi leivonnaisten, juuston, oluen, hedelmämehun ja tärkkelyksen tuotannossa.

Merkittävät tieteelliset ja tekniset edistysaskeleet mahdollistavat uusien entsyymien valmistamisen geneettisesti muunnetuista mikro-organismeista, ja tämän edistyksen on saatava meidät hyväksymään elintarvike-entsyymejä koskevan yhdenmukaisen lainsäädännön mahdollisuus Euroopan unionissa. Tämä on kuluttajien ja tuottajien edun mukaista, kunhan lainsäädäntömme ei käy liian kalliiksi.

 
  
  

– Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä slovenialaisen kollegani Drčar Murkon erinomaista mietintöä ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeissa käytettävistä aromeista ja tietyistä ainesosista, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, sekä tiettyjen olemassa olevien tekstien muuttamisesta.

Nykyisin kaikki luonnolliset maut ja hajut voidaan kopioida synteettisesti 2 600 molekyylistä, joilla on aromaattisia ominaisuuksia, ja näin on myös olemassa mahdollisuus luoda uusia makuja, joita ei luonnossa esiinny. Aromialalla tapahtuvan teknisen kehityksen ja kansalaisten nopeasti muuttuvien mieltymysten vuoksi meidän täytyy valvoa elintarvikkeiden turvallisuutta ja kuluttajansuojaa sekä antaa alan teollisuudelle mahdollisuus jatkaa teknistä kehitystään. Tämän kaiken tarkoituksena on sisämarkkinoiden vahvistaminen.

Monia kysymyksiä on noussut esiin, ja suhtaudun myönteisesti esittelijän saavuttamiin kompromisseihin, joilla varmistetaan, että direktiiviehdotus muodostaa tehokkaan aloitteen, jolla pyritään uudenaikaistamaan ja yksinkertaistamaan aromeja koskevaa lainsäädäntöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. (EN) Äänestän tämän mietinnön puolesta. Olen erityisen tyytyväinen velvoitteeseen merkitä GMO:t. En ole aivan yhtä huolestunut GMO:iden turvallisuudesta kuin eräät kollegani. Ajattelen asiasta eri tavalla. Tutkijana olen sitä mieltä, että GMO:t voivat olla hyödyllisiä. Tunnustan silti, että muilla on oikeus tehdä omat valintansa. Merkintöjen ansiosta ne, jotka ovat kanssani eri mieltä, voivatkin välttää epämieluisiksi katsomiaan tuotteita.

 
  
  

– Åsa Westlundin mietintö (A6-0154/2007) ja Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Gerard Batten (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Vaikka yhdymme GMO:iden merkitsemistä koskevien tarkistusten periaatteisiin, UKIP-puolue on äänestänyt tyhjää, sillä nämä asiat kuuluvat kansallisten hallitusten eivätkä EU:n toimivaltaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Nigel Farage (IND/DEM), kirjallinen. (EN) Tarkistus 38, jonka mukaan GMO:ita sisältävät tuotteet on merkittävä, saa parlamentin jäsenet pikemminkin äänestämään tyhjää kuin kannattamaan asiaa, vaikka tarkistus on sinänsä suotava. Sen taustalla on nimittäin vaarallisen ja peruuttamattoman epädemokraattinen taho eli EU:n toimielimet. Toisin sanoen EU:n keskusjohtoinen hallinto, jolla ei ole demokraattista vastuuta, on mielestäni suurempi uhka kansakunnille kuin elintarvikkeiden merkitsemättömät GMO:ista valmistetut lisäaineet. Siksi äänestän mieluummin tyhjää kuin tämän tarkistuksen puolesta.

 
  
  

– Åsa Westlundin mietinnöt (A6-0153/2007 ja A6-0154/2007), Avril Doylen mietintö (A6-0177/2007) ja Mojca Drčar Murkon mietintö (A6-0185/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä pakettia, joka liittyy lisäaineita ja aromeja koskevien direktiivien hyväksymis-, käyttö- ja konsolidointimenettelyjen järkeistämiseen sekä entsyymeihin liittyvän lainsäädännön yhtenäistämiseen.

Tiettyjä lisätakeita on esitetty päätösten avoimuuden ja kuluttajansuojan varmistamiseksi, ja siitä olen hyvin mielissäni. Tulevan lainsäädännön päämääränä on paitsi kuluttajansuojan ja elintarvikkeiden turvallisuuden varmistaminen myös elintarviketeollisuuden innovaatio- ja kilpailukyvyn suojelu.

Elintarviketeollisuudessa käytetään monia luontaisia ja keinotekoisia aromeja: jopa 2 600 on listattu. Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetään myös yhä useampia entsyymejä, ja hyväksyttyjen tekstien tarkoituksena on parantaa näiden aineiden käytön turvallisuutta.

Elintarviketeollisuuden kilpailukykyä markkinoilla on suojeltava. Luontaiset aromit koostuvat kokonaan luontaisista aromiaineista. Komission ehdottama 90/10-suhde mahdollisti luonnollisen maun valmistamisen niin, että maku vaihtelee tuotteiden, kohteiden tai jäsenvaltioiden kulttuurin mukaan. Kymmenen prosentin osuus liittyy luonnollisiin lähteisiin, jotka olivat muita kuin kyseinen aine.

Olen tämän vuoksi pahoillani mielivaltaisen 95/5-säännön hyväksymisestä, koska sillä voidaan rangaista elintarviketeollisuutta takaamatta kuitenkaan parempaa tiedottamista kuluttajille.

 
  
  

- Astrid Lullingin mietintö (A6-0148/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański (UEN), kirjallinen. (EN) Äänestin alkoholin ja alkoholijuomien valmisteveroa koskevaa mietintöä vastaan. ECON-valiokunta äänesti vähimmäismäärien 4,5 prosentin korotuksen puolesta. Koska vastustan kaikenlaista verojen yhdenmukaistamista tai korottamista, olivatpa muutokset kuinka pieniä tahansa, minun oli äänestettävä Lullingin mietintöä vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Marianne Thyssen (PPE-DE), kirjallinen. (NL) Arvoisa puheenjohtaja, hyvät kollegat, tunteet käyvät kuumina aina, kun keskustelemme täällä parlamentissa oluesta, viinistä tai muista alkoholijuomista. Niin kävi panimosopimuksista keskusteltaessa. Tänään on samoin. Neuvosto sopi 15 vuotta sitten alkoholijuomien valmisteverojen vähimmäismääristä. Aikomus oli selvä: jäsenvaltioiden hyvin erilaisten veromäärien yhdenmukaistaminen.

Näin monta vuotta myöhemmin meidän on todettava, että tuolloin tehdyt päätökset olivat yliampuvia. Jotkin jäsenvaltiot, mukaan lukien Pohjoismaat, soveltavatkin kansanterveydellisistä syistä paljon vähimmäisvaatimusta korkeampia valmisteveromääriä. Eikä tämä ole lainkaan huono asia. Jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus toteuttaa valmisteveropolitiikkaa, joka on oikeassa suhteessa sen kansallisiin perinteisiin ja poliittisiin painopisteisiin.

Myöntäkäämme kuitenkin myös, ettei komission ehdottama nykyisten määrien inflaatiotarkistus muuta mitään. Tuin esittelijä Lullingin ei-ääntä, koska nykyiset valmisteverotuksen erot jäsenvaltioiden välillä ja olemassa olevat kilpailun vääristymät säilyvät eivätkä näytä laantumisen merkkejä.

 
  
  

- Jeanine Hennis-Plasschaertin mietintö (A6-0270/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, jäsen Hennis-Plasschaertin tavoitteenasettelua direktiiviehdotuksen suhteen on syytä tukea, koska kyse on yksinkertaisesti useita maita koskettavien tärkeiden infrastruktuurien suojaamisesta terrori-iskuilta. Siksi meidän täytyy määrittää ja nimetä infrastruktuurit. Lisäksi tarvitsemme turvallisuussuunnitelmia.

Komission ehdotuksessa mennään kuitenkin liian pitkälle. Siinä heikennetään yhteisvastuullisuuden periaatetta sekoittamalla terrorisminvastaiset toimet ja taloudelliset välineet. Komission pitäisi pohtia, eikö elintärkeiden infrastruktuurien keskitetty luettelointi palvele terroristeja ja siten lisää riskejä.

Täällä parlamentissa on tehty rakentavia tarkistusehdotuksia, jotka olemme onneksi hyväksyneet suurella enemmistöllä. Siksi ehdotankin, että komissio ottaisi ne tarkasteluun. Äänestin mietinnön puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kannatin äänestyksessä hollantilaisen kollegani Hennis-Plasschaertin erinomaista mietintöä, jossa käsiteltiin ehdotusta neuvoston direktiiviksi elintärkeistä infrastruktuureista. Ensiksi haluan kiittää kesäkuussa 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston näkemystä, joka on tämän direktiiviehdotuksen takana. On tosiaan välttämätöntä, että Euroopan unioni tukee jäsenvaltioita elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisessa kohtaamiltamme riskeiltä, myös terrorismin uhalta. Vaikka vastuu tämäntyyppisistä infrastruktuureista on jäsenvaltioilla ja omistajilla tai operaattoreilla, jotka yleensä liittyvät niihin, on loogista yhteisöllistää tietyt ennaltaehkäisyyn, määrittämiseen ja elintärkeän infrastruktuurin nimeämiseen liittyvät näkökulmat sekä niiden suojaamisen parantamistarpeen arvioiminen. Internetin kehittymisen ja tiettyjen markkinoiden (esimerkiksi sähkö-, kaasu-, televiestintä- ja rautatiekuljetusmarkkinoiden) vapauttamisen myötä meidän on oltava entistäkin valppaampia elintärkeiden infrastruktuuriemme suhteen. Ne on liitetty Euroopassa toisiinsa yhä tiiviimmin, ja niiden pysyvällä tai väliaikaisella häiriintymisellä tai tuhoutumisella saattaisi olla vakavia seurauksia eurooppalaisten terveydelle, turvallisuudelle, taloudelliselle ja sosiaaliselle hyvinvoinnille sekä jäsenvaltioiden hallitusten toiminnalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Yhteisen kehyksen luominen Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamiseen tarkoitetuille toimille tarkoittaa, että joudumme jälleen pohtimaan keskeistä kysymystä valtioiden riippumattomuuden ytimeen kuuluvan toimivallan siirtämisestä EU:lle.

Näiden infrastruktuurien suojaamisen määritteleminen yhteisön tasolla niin kutsutun terrorismin torjunnan nimissä tarkoittaa, että jäsenvaltiot ovat velvollisia panemaan täytäntöön sitovia toimia, kuten on mainittukin ehdotuksen perusteluissa.

Perustavia tavoitteita ei kyseenalaisteta, vaikka esittelijä kaventaakin alkuperäisen ehdotuksen soveltamisalaa korostamalla esimerkiksi, että "ensisijainen ja viime käden vastuu elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisesta kuuluu jäsenvaltioille" ja että "yhteisön menettely on perusteltu vain, jos vaikutukset koskisivat vähintään kolmea jäsenvaltiota tai ainakin kahta muuta jäsenvaltioita kuin se, jossa elintärkeä infrastruktuuri sijaitsee".

On myös syytä korostaa, että – kuten viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet – kansalaisten oikeuksia, vapauksia ja takeita vaarantavia toimia on pantu täytäntöön mainitun terrorismin torjunnan varjolla. Toivottavasti Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien suojaamisen mallia ei käytetä perusteluna työntekijöiden laillisten työtaistelutoimenpiteiden rajoittamiselle heidän puolustaessaan oikeuksiaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen.(DE) Kannatan äänestyksessä mietintöä Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien määrittämisestä ja nimeämisestä sekä niiden suojaamisen parannustarpeen arvioimisesta.

Yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevan infrastruktuurin osan käyttökatkos tai vaurioituminen voi vaikuttaa kielteisesti muihin jäsenvaltioihin ja koko Euroopan unionin talouteen. Tämän vuoksi elintärkeiden infrastruktuurien suojaaminen on ehdottoman tärkeää EU:n sisäiselle turvallisuudelle.

Olen myös samaa mieltä mietinnössä esitetystä ehdotuksesta, jonka mukaan olisi laadittava luettelo painopistealoista ja niiden elintärkeistä infrastruktuureista yhteisten kriteerien mukaisesti. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan pidä velvoittaa paljastamaan kovin yksityiskohtaisia tietoja elintärkeistä infrastruktuureistaan, sillä tämä olisi vastoin kansallisen turvallisuuden etua.

On oikeutettua toivoa EU:n tason horisontaalisia säännöksiä, joissa otetaan huomioon monimutkaiset prosessit ja elintärkeiden infrastruktuurien rajapinnat kansainvälisestä näkökulmasta. Samalla pitäisi kuitenkin pitää mielessä, että EU:n on tarkoitus tukea jäsenvaltioiden tekemää työtä, ei lisätä sitä. Siksi kannatankin ehdotusta alhaalta ylöspäin suuntautuvaksi lähestymistavaksi, sillä kansalliset viranomaiset tietävät parhaiten, mikä heidän maansa tilanne on.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Toussas (GUE/NGL), kirjallinen. (EL) Mietinnössä hyväksytään täysin direktiiviehdotuksen ajattelutapa, jossa Euroopan elintärkeäksi infrastruktuuriksi nimetään mikä tahansa tärkeä julkinen tai yksityinen infrastruktuuri, joka vaikuttaa useaan EU:n jäsenvaltioon, ja velvoitetaan jäsenvaltiot luovuttamaan luettelo näistä infrastruktuureista Euroopan komissiolle, joka sitten laatii yhden luettelon koko EU:ta varten voidakseen valvoa ja hallita suojautumista terrori-iskuilta.

Direktiiviehdotuksessa yksityinen sektori, toisin sanoen monopoliyritykset, saavat toimivaltaa kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä, jotka ovat aiemmin olleet yksin hallitusten vastuulla.

Direktiiviehdotuksessa ohjataan nimeämään työntekijöiden liikkeet ja mihin tahansa Euroopan kannalta merkittäviin infrastruktuureihin, myös yksityisiin laitoksiin, vaikuttavat massojen liikkeet terrorismiksi (esimerkiksi lakot energia- ja televiestintäalan kaltaisilla elintärkeillä aloilla, tehtaiden, yritysten ja muiden vastaavien symbolinen valtaaminen, lakkovahtina toimiminen, mielenosoitukset ja niin edelleen).

Direktiiviehdotuksella heikennetään ratkaisevasti kansallista turvallisuutta ja jäsenvaltioiden riippumattomuutta velvoittamalla ne luovuttamaan EU:lle turvallisuussuunnitelmansa ja luettelon kaikista turvallisuudelleen elintärkeistä infrastruktuureista.

Jälleen kerran terrorismin uhka on sopiva tekosyy, jonka avulla EU voi täydentää taantumuksellista toimielinjärjestelmäänsä, joka on kääntymässä työväenliikkeitä vastaan, suojaa eurooppalaisen pääoman valtaa ja heikentää entisestään jäsenvaltioiden riippumattomuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. (EN) Ei ole olemassa mitään Euroopan elintärkeää infrastruktuuria, vaan kyse on kansallisista infrastruktuureista. Niiden suojeleminen on kansallisten hallitusten tehtävä, etenkin kun otetaan huomioon demokratioita uhkaava terrorismi.

Olen tietysti sellaisten toimien kannalla, joilla todella vahvistetaan turvallisuutta. Direktiivillä edistetään kuitenkin EU:n pyrkimyksiä laajentaa vaikutusvaltaansa turvallisuuden ja puolustuksen aloilla. Tämä on sen kaikkein paheksuttavin puoli. Komissio tuntuu näkevän turvallisuuden keinona varmistaa, että "sisämarkkinoiden vakaus on turvattu", jolloin idea vesittyy. Ehdotettu järjestelmä, jonka mukaan riskien ja uhkien arviointia koskevat kertomukset on toimitettava komissiolle, ainoastaan lisää byrokraattisia taakkoja ja rakenteita. Jäsenvaltioille esitetty vaatimus ilmoittaa komissiolle erityisistä elintärkeistä infrastruktuureista on haitallinen, sillä sen takia olisi laadittava luettelo kohteista, joista myös väärät henkilöt ovat hyvin kiinnostuneita.

 
  
  

- Alejo Vidal-Quadrasin mietintö (A6-0249/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Markus Pieper (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Vidal-Quadrasin mietintöä vastaan, mutta en siksi, että vastustaisin energia- ja kaasumarkkinoiden avaamista, päinvastoin. Ongelmana on, etten ole samaa mieltä yhdestä päävaatimuksesta, omistajuuden eriyttämisestä, tai oikeammin en voi hyväksyä sitä tällä hetkellä kolmesta syystä: ensinnäkin kansallisille sääntelyviranomaisille on annettava enemmän aikaa luoda tehokas kilpailun sääntelyjärjestelmä, toiseksi minusta ei ole missään nimessä pystytty osoittamaan tyydyttävästi, että omistajuuden eriyttäminen edistäisi jakeluverkostoon tehtäviä investointeja, ja kolmanneksi eriyttämisehdotus ei koske tapauksia, joissa verkot ja tuotantolaitokset ovat edelleen valtion omistuksessa.

Tässä yhteydessä meidän pitäisi määrätä tiukat vapauttamisehdot aloille, joilla on tähän saakka kieltäydytty kilpailusta, sen sijaan, että heikennämme eriyttämissäännöksillä niiden asemaa, jotka ovat oikealla markkinatalouden tiellä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Puolsin äänestyksessä espanjalaisen kollegani Vidal-Quadrasin mietintöä kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksista. Mietinnön ansiosta olemme pystyneet arvioimaan asiaa energiamarkkinoiden pitkän vapauttamisprosessin jälkeen, ja ennen kaikkea maaliskuun 2006 Eurooppa-neuvostossa voitiin sen ansiosta hyväksyä niin sanottu energiapaketti, jolla pyritään takaamaan toimitusvarmuus, kilpailukyky ja ympäristön kannalta kestävä kehitys Euroopan unionin energiapolitiikassa. On valitettavaa, ettei parlamentti ole hyväksynyt kollegoideni Reulin, Laperrouzen, Trautmannin ja muiden esittämää tarkistusta, jonka puolesta äänestin, sillä se tarjosi tasapainoisen vaihtoehdon pelkälle energiaverkkojen ja omistajuuden eriyttämiselle ja takasi samalla tuon eriyttämisen riippumattomuuden. Näitä aiheita koskeva poliittinen keskustelu ei ole läheskään ohi. Sama pätee myös esimerkiksi sääntelyviranomaisten rooliin, esteiden poistamiseen yhteenliitäntöjen tieltä, uusiutuvien energialähteiden laajamittaisen tuotannon kehittämiseen sekä huomattaviin infrastruktuuri-investointeihin kasvavien tarpeiden täyttämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernadette Bourzai (PSE), kirjallinen. – (FR) Vastustin äänestyksessä Vidal-Quadrasin kaasun ja energian sisämarkkinoiden mahdollisuuksia koskevaa mietintöä, jolla valmistaudutaan komission ensi syyskuussa esittämään kolmanteen vapauttamispakettiin.

Ensinnäkin vastustan liberaalien dogmaattista periaatetta omistajuuden eriyttämisestä (omistajuuden ja verkon hallinnan osalta), koska sillä ei turvata investointeja, toimituksia, toimitusvarmuutta eikä kolmansien osapuolten ja uusiutuvien energialähteiden pääsyä verkkoon. Sillä ei taata edullisen energian saatavuutta kansalaisille eikä täytetä julkisen palvelun velvoitteita. Miksi siis häiritä nykyistä järjestelmää, joka toimii hyvin ja takaa verkko-operaattoreille todellisen riippumattomuuden erityisesti lainsäädäntövallan käyttäjän voimakkaan osallistumisen ja sellaisten tiukkojen sääntöjen ansiosta, joilla taataan tasa-arvoinen kohtelu ja laadukas palvelu kaikille verkon käyttäjille, myös niille, jotka asuvat luonnonhaitta-alueilla tai hyvin syrjäisillä seuduilla?

Lisäksi siirtoverkko-operaattoreiden riippumattomuutta koskeva ongelma ei mielestäni liity omistus- vaan sääntelyjärjestelmään. Miksi siis pitäisi vaatia energiayhtiöiden julkisen luonteen poistamista?

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE), kirjallinen. – (FR) Pidän valitettavana, että suurten yhtiöiden hajottamisen kiivaiden puolustajien kannattama omistajuuden eriyttäminen hyväksyttiin.

Mielestäni liberaali oikeisto antoi jälleen yhden iskun julkisen palvelun tehtävää koskevalle periaatteelle, jota Euroopan unionin kansalaiset pitävät tärkeänä.

Omistajuuden eriyttäminen ei mielestäni anna takeita investoinneista, turvallisuudesta tai kolmannen osapuolen verkkoon pääsystä (mikä koskee myös uusiutuvia energialähteitä, joita saatettaisiin syrjiä korkeiden kustannusten vuoksi). Se ei myöskään takaa edullisen energian saatavuutta kansalaisille.

Mielestäni olisi ollut parempi säilyttää Ranskassa sovellettavan kaltainen järjestelmä, jonka toiminnassa on otettu huomioon aiempien eurooppalaisten direktiivien säännökset.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Tämä on jälleen yksi askel kohti kaasun ja energian sisämarkkinoiden vapauttamista Lissabonin strategian seurauksena. Mietinnön avainsanoja ovat vapauttaminen ja markkinat. Lähtökohtana oleva perusajatus on aina sama. Tämä jo lukuisten esimerkkien kumoama perusajatus on, että markkinat yksin ratkaisisivat energiantoimitusten ja energiankulutuksen ongelman, ja tätä ajatusta puolustetaan kasvavalla kiihkolla. Samalla yritetään taikoa näkymättömiin asia, jota on yhä vaikeampi olla huomaamatta: se, että markkinat ovat oikeastaan hyödyttäneet vain niitä, jotka ovat kerryttäneet mahtavia voittoja, mutta eivät suinkaan kuluttajia, jotka saavat maksettavakseen yhä suurempia energialaskuja.

Energia-alan strateginen luonne tarkoittaa, että se on elintärkeä valtioiden itsenäisyydelle ja riippumattomuudelle. Sen altistaminen yksityisille kansallisille ja kansainvälisille intresseille on loukkaus kansojen riippumattomuutta sekä työntekijöiden ja muun väestön oikeuksia kohtaan.

Vastustamme siksi jälleen kerran kaasun ja energian vapauttamista ja kannatamme sen säilyttämistä julkisella sektorilla, mikä on ainoa mahdollisuus taata jatkuva, laadukas palvelutarjonta ja edulliset hinnat.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Goebbels (PSE), kirjallinen. – (FR) Äänestin kaasu- ja energia-alojen vapauttamista vastaan, koska en pidä toimitusten ja omistajuuden eriyttämistä tehokkaimpana keinona edistää investoimista näihin infrastruktuureihin. Kuten mietinnössä todetaan, "tämän mallin avulla ei kenties kyetä ratkaisemaan kaikkia avoimiksi jääviä kysymyksiä, kuten yhteenliitännät ja ylikuormitusvaiheet". Energia- ja kaasumarkkinat vaativat huomattavia investointeja. Euroopan unioni ei pysty takaamaan toimitusvarmuutta lakkauttamalla markkinoilla olevat suuret yhtiöt. On omituista, että eniten vapauttamista harjoittaneissa eurooppalaisissa valtioissa on korkeimmat kuluttajahinnat.

 
  
MPphoto
 
 

  Bairbre de Brún ja Mary Lou McDonald (GUE/NGL), kirjallinen. (EN) Sinn Féin hylkäsi Vidal-Quadrasin mietinnön kaasun ja energian sisämarkkinoista, sillä mietinnössä keskityttiin yksityistämiseen ja "eriyttämiseen". Jäsenvaltioilla on oltava jatkossakin oikeus omistaa ja käyttää omia energiajärjestelmiään täysimääräisesti, jos ne haluavat niin tehdä.

Koko Irlannin puolueena odotamme kehitystä koko Irlannin kattavilla energiamarkkinoilla, jotka ovat täysin yhdentyneet ja joita johdetaan vastuullisesti. Pohjoisen ja etelän väliset yhteydet ovat tärkeitä infrastruktuurin osia koko Irlannin taloutta luotaessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) UMP-puolueen valtuuskunta haluaa huomauttaa ja korostaa, ettei omistajuuden eriyttäminen ole paras ratkaisu markkinoiden nykyisiin toimintahäiriöihin.

Tiukassa kilpailutilanteessa ja voimakkaiden Euroopan unionin ulkopuolisten operaattorien saadessa jalansijaa on mielestämme vaarallista hajottaa eurooppalaisia energiayhtiöitä dogmaattisen kilpailupoliittisen lähestymistavan nimissä. Tällainen lähestymistapa on kaukana niistä teollisuuden strategioista, joilla on tarkoitus vahvistaa Euroopan unionia globaalissa kilpailussa.

Euroopan unionin energiantoimitukset ovat pitkän aikavälin strateginen kysymys, ja niiden varmuus on kyettävä takaamaan yhden yksittäisen sopimuksen kestoa kauemmin. Energian toimitusvarmuus riippuu investoinneista, jotka ovat jo nyt osoittautuneet selvästi riittämättömiksi. Investointien on lisäännyttävä huomattavasti täyttääkseen tulevat kaasu- ja energiatarpeemme.

Omistajuuden eriyttäminen tarkoittaa, etteivät perinteiset energiaoperaattorimme pysty hyödyntämään näitä investointeja energiaverkkojen kautta. On hyvin vaarallista ja arveluttavaa antaa tämä mahdollisuus uusille tulokkaille, joilla ei välttämättä ole tarvittavia taloudellisia resursseja, tai Euroopan unionin ulkopuolisille yhtiöille, jotka eivät välttämättä jaa arvioitamme tulevaisuuden tarpeistamme.

Näissä olosuhteissa UMP:n valtuuskunta odottaa Euroopan komission kehittävän vaihtoehtoisen lähestymistavan omistajuuden eriyttämiseen.

 
  
  

- Struan Stevensonin mietintö (A6-0155/2007)

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. (PT) Eläinproteiinit eivät ole luonnollinen – korostan sanaa luonnollinen – osa esimerkiksi täysikasvuisen naudan ruokavaliota.

Nykyään monet vaikuttavat unohtaneen – tai esittävät unohtaneensa – hullun lehmän taudin eli BSE:n aiheuttaman kriisin vaikutukset ihmisten ja eläinten terveyteen sekä sosioekonomiset seuraukset, jotka liittyvät kriisin aiheuttaneeseen tehotuotantomalliin.

Käsittelemässämme mietinnössä kannatetaan kalaöljyn ja -jauhon käyttökiellon poistamista märehtijöiden rehun osalta. Aikeena on kasvattaa entisestään maatalousteollisuuden ja suurtilallisten voittoja.

Meidän pitäisi torjua tämä aie. Tämä ei johdu ainoastaan siitä, että menettelytapa liittyy tehotuotannon kehitykseen ja maataloustuotannon niin kutsuttuun vertikalisoitumiseen ja että se kannustaisi teollista kalastusalaa hankkimaan kalajauhoa ja -öljyä märehtijöiden rehuksi, kun kalastussaaliit pitäisi niukkuuden aikana hyödyntää ennemmin ihmisravintona. Aie pitäisi torjua ennen kaikkea siksi, että siihen edelleen sisältyy riskejä ihmisten ja eläinten terveydelle.

Pidämmekin ennalta varautumisen periaatteen soveltamista välttämättömänä. Siksi olemme pahoillamme, että ehdotuksemme nykyisen kiellon kumoamisesta luopumisesta hylättiin.

 

11. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja
  

(Istunto keskeytettiin klo 13.15 ja sitä jatkettiin klo 15.05.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies COCILOVO

 

12. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

13. Työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun haasteita vastaavaksi (jatkoa keskustelulle)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana jatkoa keskustelulle Jacek Protasiewiczin laatimasta mietinnöstä työlainsäädännön uudistamisesta 2000-luvun haasteita vastaavaksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, esittelijä Protasiewicz on huomattavasta aikapulasta huolimatta laatinut kompromissiratkaisun, jolla saavutetaan nykyisessä työlainsäädännössä työllisyysturvan ja joustavuuden välinen tasapaino. Tosin jotkin sanamuodot eivät ole vielä riittävän täsmällisiä. Esimerkiksi 35 kohdassa esitetään erilaisia määritelmiä työntekijän asemasta työlainsäädännössä. Miten periaate "päivällä itsenäinen ammatinharjoittaja, illalla työntekijä" voisi muka toimia? Taloudellisesti riippuvaiset itsenäiset ammatinharjoittajat ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia myös silloin, kun heillä on vain yksi työnantaja. Tavallisesti he saavat elantonsa mikroyrityksistä, jotka muodostavat EU:ssa suuren osan työpaikoista. Yritys tehdä selkeä ero työntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan välillä johti kotimaassani Saksassa 1990-luvulla yritysten perustamisen romahtamiseen ja tuhansien mikroyritysten häviämiseen.

Eniten minua epäilyttää urakoitsijoiden tai emoyritysten yhteinen ja solidaarinen vastuu, joka aiheuttaa monia käytännön ongelmia. Valtiolle kuuluvilla tehtävillä kuormitettaisiin urakoitsijoita. Niitä rasitettaisiin entistä suuremmalla byrokratialla ja huomattavilla kustannuksilla. Olen esittänyt tätä asiaa koskevan tarkistuksen, jolla poistetaan selvästi tällaiset laaja-alaiset velvoitteet.

Toisessa tarkistuksessa korostan EY:n perustamissopimuksen 127 ja 137 artiklan mukaista Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden toimivallan jakautumista työlainsäädännön alalla. Sääntelyn ja yhdenmukaistamisen lisääminen EU:ssa on hylättävä.

Suosittelen, että mietintö hyväksytään huomenna tarkistusten sisällyttämisen jälkeen. Tämä on perusteltua erityisesti myös sen vuoksi, että esittelijä on toiminut niin tasapuolisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson (PSE). – (SV) Haluan kiittää kaikkia niitä, jotka ovat osallistuneet tähän työhön, kuten esittelijää ja varjoesittelijöitä, rakentavasta työstä valiokunnassa. Näin saatiin aikaan mietintö, josta voidaan olla laajasti yksimielisiä. Tätä mietintöä on tarkasteltava sitä maailmanlaajuisten haasteiden ja väestönkehityksen muodostamaa taustaa vastaan, joka merkitsee sitä, että Euroopan unionia on muutettava. Olen todennut aikaisemmin ja totean jälleen, että komissio on aloittanut tarkastelun väärästä päästä.

Muutoksessa turvallisuus on tärkeää. Tällöin tärkeintä ei ole työlainsäädäntö vaan aktiivinen työmarkkinapolitiikka. Olisi huolehdittava koulutuksesta, elinikäisestä oppimisesta ja hyvistä työllisyysturvajärjestelyistä, jotta työntekijä voi siirtyä tavalla tai toisella uuteen tehtävään vanhassa työpaikassaan tai toiseen yritykseen. Tätä on pidettävä myönteisenä asiana pikemminkin kuin uhkana. Näin ollen komissio aloitti väärästä päästä asettamalla työlainsäädännön kyseenalaiseksi. Euroopan unionissa tarvitaan hyvää työlainsäädäntöä, jotta palkansaajat tuntevat asemansa turvalliseksi.

Miltä tilanne näyttää nyt? Talous ja työllisyys kasvavat Euroopan unionissa. Se on myönteistä. Havaittavissa on kuitenkin myös toisenlaista kehitystä. Sellaisten huonojen ja epävarmojen työpaikkojen määrä lisääntyy, joiden avulla ei voi saada riittävää toimeentuloa ja joissa esimerkiksi työolot ovat heikot. Tämä tilanne on korjattava, eikä korjaaminen onnistu heikentämällä työlainsäädäntöä. Päinvastoin tilanne voidaan korjata tarkastelemalla huonoja työpaikkoja ja tekemällä niistä varmempia ja parempia niin, että ne muistuttavat paremmin tavanomaisia kokoaikaisia työpaikkoja. On edettävä tätä tietä.

Komissio on lisäksi keskittynyt yksilölliseen työlainsäädäntöön, mikä on valitettavaa. Kollektiivisella työlainsäädännöllä on hyvin suuri merkitys monissa EU:n jäsenvaltioissa. Työmarkkinaosapuolet ovat merkittävässä asemassa työlainsäädännön kannalta. Olisi asianmukaista kiinnittää huomiota myös kollektiiviseen työlainsäädäntöön ja siihen tärkeään työhön, jota työmarkkinaosapuolet ovat tehneet sosiaalisen vuoropuhelun avulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Elizabeth Lynne (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää mietinnöstä ja yhteistyöstä. Tämä keskustelu koskee työlainsäädännön tulevaisuutta. Meidän on tunnustettava nykytilanne eli se, että epätyypilliset työsuhteet ovat lisääntyneet ja että on keskityttävä työturvan sijaan pikemminkin työllisyysturvaan.

Mielestäni emme saisi vaatia työntekijän määrittelemistä yhteisönlaajuisesti. Määritteleminen kuuluu jäsenvaltioille. Työehtosopimusneuvotteluilla on mielestäni edelleen hyvin suuri merkitys. On kuitenkin varmistettava, että ammattiliittoon kuulumattomilla henkilöillä on mahdollisuus osallistua prosessiin. Sama mahdollisuus olisi oltava myös pienillä ja keskisuurilla yrityksillä.

Komission nykyinen luettelo työmarkkinaosapuolista on lyhyt. Mielestäni siinä ei oteta aidosti huomioon pk-yritysten näkemyksiä, vaikka nämä yritykset ovat monilla tavoin Euroopan unionin talouden ytimessä. Kehotan kaikkia äänestämään Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän esittämien tarkistusten puolesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Konrad Szymański (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, esitän asiani lyhyesti. Kiitän esittelijää mutta en työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan enemmistöä, joka on esittänyt tarkistuksia mietintöön. Työmarkkinat muuttuvat. Uudet ammatit, uusi teknologia ja palvelujen kasvava osuus merkitsevät sitä, että syntyy uusia työllisyyden muotoja.

Vasemmiston edustajien huolet huonommista palkoista ja epävarmemmista työpaikoista ovat tavallisesti aiheettomia. Todellisena ongelmana on joustamattomien ratkaisujen leviäminen. Ne estävät uusien työpaikkojen syntymisen ja tuomitsevat suuren osan ihmisistä työttömyyteen. Ongelmana on myös, että tällaiset kielteiset käytännöt leviävät maihin, joissa on hyvin kilpailukykyiset työmarkkinat.

Byrokratia, josta EU:n markkinoilla työntekijöitä välittävät yritykset kärsivät, on pelkästään protektionismin uusi muoto, joka kohdistuu uusiin jäsenvaltioihin. Tämän osoittavat esimerkiksi asia Vaxholm ja asia Viking Line, joita käsiteltiin Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa asti.

Jos Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmää edustavan esittelijän ja ryhmän muiden jäsenten esittämät tarkistukset hyväksytään, minun on esittämieni syiden vuoksi todettava, etten aio tukea mietintöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Arvoisa puhemies, päivittäin tulee esiin esimerkkejä tapauksista, joissa työntekijöitä käytetään hyväksi niin Portugalissa kuin muissakin Euroopan unionin jäsenvaltioissa, kuten Alankomaissa ja Romaniassa, ja joissa on mukana myös portugalilaisia. Tämä osoittaa, että työlainsäädännön uudistamisen nimissä pyritään helpottamaan irtisanomista muuttamalla yksittäisen työntekijän irtisanomisiin ja joukkoirtisanomisiin sovellettavia irtisanomisaikoja, kustannuksia ja menettelyjä sekä jopa perusteettoman irtisanomisen määritelmää, jotta voidaan tuhota nykyiset sopimussuhteet.

Halutaan myös työajan ja työn organisoinnin muutoksia niihin liittyvine seurauksineen, kun hyökätään työmarkkinaneuvotteluja ja työntekijöiden järjestäytymistä vastaan. Asettamalla työnantajat ja työntekijät samaan vaakakuppiin muka uudenaikaisen työn organisoinnin sopimusmääräyksissä väheksytään tarvetta suojella työllisyysturvaa ja työsuhteen heikomman osapuolen eli työtä ja palkkaa elääkseen tarvitsevan työntekijän oikeuksia.

Kuten kävi ilmi Guimarãesissa 5. heinäkuuta, työntekijät taistelevat näitä vakavia ehdotuksia vastaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ana Mato Adrover (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijä Protasiewiczia toimista yksimielisyyteen pääsemisen hyväksi ja toivon hänen onnistuvan huomenna.

EU:ssa tarvittiin epäilemättä yhteistä tarkastelua siitä, mitä työmarkkinoita koskevat säännöt merkitsevät. Olenkin sitä mieltä, että vihreä kirja on tarjonnut hyvän tilaisuuden asian tarkastelemiseen.

Luxemburgin huippukokouksen jälkeen on ilmennyt uusia haasteita ja ongelmia, kuten maahanmuutto ja väestön ikääntyminen. Muistattehan, että vuonna 1997 tavoitteena oli yksinkertaisesti vain edistää työpaikkojen syntymistä. Nyt dynaamisemman talouden aikakaudella ei pyritä enää pelkästään täystyöllisyyteen vaan laadukkaaseen työllisyyteen.

Tarkoitan, että näin pyritään parantamaan työoloja, tehostamaan yrityshallintoa, helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista sekä edistämään elinikäistä oppimista ja näin myös vakautta. Tähän liittyykin ensimmäinen asia, jonka vuoksi suhtaudun mietintöön varauksella.

Vakaus ja osa-aikaiset työsopimukset eivät voi olla mahdoton yhtälö. Mietinnössä suljetaan pois tällaiset sopimukset ja puolletaan vain kokoaikaisia sopimuksia. Unohdetaan, kuinka tärkeitä osa-aikaiset sopimukset, jotka nekin voivat olla toistaiseksi voimassa olevia ja vakaita, ovat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kannalta.

Mietinnössä myös kriminalisoidaan ja unohdetaan väliaikaiset työsopimukset, jotka ovat erittäin tärkeitä ja korvaamattomia joillakin aloilla, kuten matkailussa, hotelli- ja ravitsemusalalla, rakennusalalla ja maataloudessa. Näillä aloilla olisi aivan mahdotonta tehdä toistaiseksi voimassa olevia sopimuksia, kun otetaan huomioon väliaikaisten työsopimusten suuri merkitys.

Haluan korostaa myös toista arveluttavaa asiaa eli sitä, että eri maissa työmarkkinamallit ovat erilaisia, kuten tiedämme. Maiden välillä on valtavia eroja. Samoin on eroja työmarkkinaosapuolten välisissä suhteissa, minkä vuoksi on hyvin vaikeaa laatia yhteistä lainsäädäntöä koko Euroopan unionille.

Kannatamme pikemminkin toissijaisuusperiaatetta sekä avointa koordinointimenetelmää ja työmarkkinaosapuolten välistä sopimista. Näin ollen emme halua, että komissiolle annetaan vapaat kädet toimia työlainsäädännön alalla niin, ettei komissio ota huomioon eri maita ja niitä erityispiirteitä, joita kullakin maalla on.

 
  
MPphoto
 
 

  Françoise Castex (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Euroopan unionin olikin jo aika aloittaa tätä asiaa koskeva keskustelu. Voimme olla tyytyväisiä vihreän kirjan aloitteeseen. Tästä huolimatta pelkään kuitenkin, ettei tämä aloite ole välttämättä hyvä uutinen Euroopan unionin työntekijöille. Vihreää kirjaa voidaan arvostella sekä valitun menetelmän että ehdotettavien suuntaviivojen vuoksi.

Ensiksi toteaisin menettelystä puheen ollen pahoittelevani sitä, ettei tässä kuulemismenettelyssä noudateta perustamissopimuksen 138 artiklan mukaista menettelyä, jossa taataan työmarkkinaosapuolille erikoisasema sosiaalipolitiikkaa koskevissa kysymyksissä. Tämän poikkeamisen menettelystä on tuominnut myös Euroopan ammatillinen yhteisjärjestö EAY.

Seuraavaksi toteaisin vihreästä kirjasta, että sen olisi oltava puolueeton. Siinä olisi esitettävä kysymyksiä antamatta niihin edeltä käsin vastauksia. Euroopan komissio esittää kuitenkin väitteitä, jotka ovat aivan selvästi ideologisia. Se esimerkiksi arvostelee perinteistä mallia työllisyyden esteiden luomisesta. Samoin komissio toteaa, että irtisanomissuoja on este yritysten dynaamisuudelle, ja pitää työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta merkkinä nykyaikaisuudesta.

Euroopan unionin lainsäädäntö ja kansainvälinen oikeus käsittävät ILO:n vahvistamat periaatteet ja perusoikeudet, joita on kunnioitettava. On vahvistettava toistaiseksi voimassa olevien työsopimusten asema työsuhteen vakiomuotona. Työntekijää on suojeltava lainsäädännön tai työehtosopimusneuvottelujen taikka näiden molempien avulla. Tämän vuoksi vaadin, että työehtosopimusneuvottelujen on edelleen oltava työlainsäädännön laatimisen tärkein lähde.

Lopuksi käsittelisin vielä lyhyesti periaatteeksi otettua joustoturvan käsitettä. Käsite aiheuttaa huomattavaa epätasapainoa Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden väliseen toimivallan jakautumiseen sellaisena kuin käsite määritellään tässä. Euroopan unioni vahvistaisi joustavuuden käyttöönoton, ja jäsenvaltiot saisivat yksin huolehtia työntekijöiden työllisyysturvan takaamisesta. Kansalaiset haluavat Euroopan unionin, joka suojelee heidän oikeuksiaan ja sosiaalista malliaan. Emme saa antaa heille kuvaa Euroopan unionista, joka tuhoaa heidän sosiaalilainsäädäntönsä. On muistettava, että tässä on kyse kansalaisten tuesta Eurooppa-hankkeelle.

 
  
MPphoto
 
 

  Ona Juknevičienė (ALDE). (LT) Jäsen Protasiewiczin laatimassa asiakirjassa on kaksi tärkeää seikkaa: 1) tavanomaisesta poikkeavat sopimukset ja 2) työntekijän käsite.

Kun sovelletaan tavanomaisesta poikkeavia työsopimuksia, työntekijöitä syrjitään. Heille ei taata riittäviä sosiaalisia oikeuksia. Joustavuus auttaa kuitenkin yrityksiä sopeuttamaan toimintaansa markkinamuutoksiin ja työntekijöitä sovittamaan yhteen yksityis- ja työelämänsä.

Monet liettualaiset työskentelevät Yhdistyneessä kuningaskunnassa rakennusalalla "itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi" rekisteröityneinä. Tosiasiallisesti he tekevät työtä rakennusalan yritysten palveluksessa, kuten muutkin työntekijät. Näille liettualaisille ei kuitenkaan taata yhtäläistä työllisyysturvaa tai sosiaalisia taikka muita oikeuksia. Työntekijän määritelmän olisi perustuttava työntekijän todelliseen tilanteeseen työpaikalla ja työajan aikana. Tavoitteena ovat tehokkaat työmarkkinat, joilla työntekijät löytävät sopivaa työtä ja yritykset sopivia työntekijöitä. Asiakirja, jota tarkastelemme tänään, edistää tämän tavoitteen saavuttamista.

 
  
MPphoto
 
 

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan kiittää jäsen Protasiewiczia siitä, että hän on käsitellyt tärkeää asiaa, joka koskee työlainsäädännön mukauttamista nykyajan vaatimuksia vastaavaksi. Vaikka tiedämme, ettei yhteisöllä ole yhteistä työlainsäädäntöä, Euroopan unionin olisi siitä huolimatta innostettava toteuttamaan myönteisiä ja kilpailukykyä edistäviä muutoksia sekä jonkin verran standardointia työlainsäädännön alalla.

Haluan tässä vaiheessa tuoda esiin puolalaisen Solidaarisuus-ammattiliiton kannan vihreään kirjaan. Tässä kannassa todetaan, että vaikka työsuhteen vakiomuotona on edelleen pidettävä toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia, joilla taataan asianmukainen suoja työsuhteiden pysyvyydelle, liitto tunnustaa, että taloudellisesti riippuvaisen työntekijän käsite käsittää kaikki henkilöt, jotka työskentelevät riippuvuussuhteessa pääurakoitsijaan, myös sellaiset henkilöt, jotka työskentelevät siviilioikeuden sopimusten perusteella. Tämä olisi sovitettava yhteen itsenäisen ammatinharjoittajan selkeän määritelmän kanssa.

Haluan tuoda esiin edes luetellen seuraavat tärkeät seikat: etätyö, erityisesti nuorille vanhemmille ja vammaisille sopiva työ sekä tarve poistaa samaa työtä tekevien naisten ja miesten väliset palkkaerot. Avainsanojen olisi nykyisin oltava työllisyys, joustavuus ja turva. Sanat eivät ole kuitenkaan tärkeitä, vaan tärkeitä ovat ihmiset – toisaalta ne ihmiset, jotka haluavat ansaita perheelleen elannon työskentelemällä jonkun palveluksessa korvausta vastaan, myös työttömät, ja toisaalta ne ihmiset, jotka ovat yksityisiä tai julkisia työnantajia, ja ne, jotka tuntevat olevansa vastuussa yhä laajempien ongelmien ratkaisemisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Edit Bauer (PPE-DE). – (SK) Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka eivät haluaisi elää maailmassa, jossa työlainsäädäntö vastaa pelkästään kilpailun tarpeita.

Uusien taloudellisten suuntausten vuoksi tarvitaan epäilemättä joustavampia työmarkkinoita, joilla epätyypillisten ja tavanomaisesta poikkeavien työsuhteiden osuus on entistä suurempi. Tässä yhteydessä onkin kysyttävä: kenen olisi kannettava entistä joustavimmista työmarkkinoista aiheutuvat uudet ja entistä suuremmat riskit? Kyse ei ole ainoastaan siitä, että on suojeltava entistä paremmin "ulkopuolisia", koska kansalaisten tai heidän perheidensä on kannettava riskit ja sosiaaliset menetykset nousevat suhteettoman suuriksi, jollei oteta käyttöön uutta lähestymistapaa, joka perustuu siihen, että kaikki osapuolet hyötyvät uudesta tilanteesta. Ajatelkaapa vaikka väestörakenteen kriisiin liittyviä ongelmia. Niihin on vaikea löytää ratkaisua. Toistaiseksi näyttää siltä, että kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia sekä koko yhteisössä että jäsenvaltioissa.

Näyttää siltä, että työlainsäädännön alalla tarvitaan uutta ajattelumallia mutta ei ainoastaan termin suppeassa merkityksessä. Alun perin käsite "joustoturva" perustui siihen oletukseen, että työntekijät voisivat mukautua ja että heidän olisi mukauduttava joustavien työmarkkinoiden uusiin olosuhteisiin mutta etteivät he joutuisi kantamaan tästä uudesta tilanteesta aiheutuvia riskejä yksin. Sen sijaan riskit olisi jaettava työntekijän, työnantajan ja yhteiskunnan kesken. Oikeiden vastausten etsimisessä tarvitaan epäilemättä poliittista rohkeutta. Tarvitaan rohkeutta etsiä sellaisia vastauksia, jotka eivät ole ainoastaan kilpailun etujen mukaisia jättäen huomiotta kaiken muun, vaan jotka perustuvat arvojen uuteen tasapainoon.

 
  
MPphoto
 
 

  Joel Hasse Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää esittelijä Protasiewiczia, joka onnistui yhteistyössä meidän kanssamme muuttamaan alkuperäisen mietintönsä parlamentin mietinnöksi. Lisäksi haluan kiittää myös jäsen Christenseniä, joka organisoi Euroopan parlamentin sosialidemokraattisen ryhmän puolesta jäsennellyn yhteisen näkemyksen laatimisen. Mietinnössä tarkastellaan Euroopan unionissa parhaillaan käytävän keskustelun keskeisiä kysymyksiä, kuten joustoturvaa. Haluan tuoda esiin, että joustoturva voidaan saavuttaa vain tehokkaalla ja nykyaikaisella työlainsäädännöllä ja että työmarkkinaneuvottelut ja työmarkkinaosapuolet ovat tärkeä osa joustoturvamallia.

Tärkeää on myös kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan ja mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiä ja täydentämään aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, erityisesti koulutusta ja elinikäistä oppimista. Olin iloinen voidessani esittää muutamia tarkistuksia. Ne koskivat esimerkiksi sitä, että tunnustetaan pienten ja keskisuurten yritysten edistävän merkittävästi työpaikkojen luomista ja lisäämistä Euroopan unionissa sekä edistävän yhteiskunnallista ja alueellista kehitystä. Tämän vuoksi on tärkeää vahvistaa pk-yritysten asemaa työlainsäädännön parantamisessa.

Samoin on tärkeää koordinoida entistä paremmin kansallista työlainsäädäntöä ja työsuojelutarkastuksia. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan torjua tehokkaammin siirtotyöläisten hyväksikäyttöä. On myös tunnustettava, että työ- ja työaikajärjestelyjen on oltava tarpeeksi joustavia, jotta voidaan vastata työntekijöiden sekä niiden yritysten ja laitosten tarpeisiin, joissa he työskentelevät.

Lisäksi tässä yhteydessä on tärkeää mainita ja korostaa, että kaikilla työntekijöillä on oltava mahdollisuudet samaan suojan tasoon ja etteivät tietyt ryhmät, kuten merenkulkijat, laivoilla työskentelevät ja offshore-työntekijät, saa jäädä automaattisesti suojan laajimman tason ulkopuolelle. Ennen kuin lopetan, en voi myöskään jättää painottamatta, että Euroopan parlamentti kehottaa jäsenvaltioita poistamaan niiden työmarkkinoille pääsyä koskevat rajoitukset ja siten parantamaan työntekijöiden liikkuvuutta EU:n sisällä ja sillä tavoin mahdollistamaan Lissabonin strategian tavoitteiden ripeämmän saavuttamisen.

Työlainsäädäntöä voidaan uudistaa ja sitä on uudistettava. Tällä ei saa kuitenkaan kyseenalaistaa vaan on pikemminkin vahvistettava sosiaalista tasapainoa jokaisessa jäsenvaltiossa ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koko Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Siiri Oviir (ALDE). – (ET) Kun otetaan huomioon ensinnäkin Euroopan unionin ikääntyvä yhteiskunta ja toiseksi yksi Lissabonin strategian tärkeimmistä tavoitteista eli korkean työllisyysasteen saavuttaminen, olen vakuuttunut siitä, ettei perinteinen työsuhdemalli välttämättä sovi työntekijöille tavanomaisine toistaiseksi voimassa olevine työsopimuksineen.

Voimakkaasti muuttuvassa yhteiskunnassa työntekijöiden on pystyttävä mukautumaan muutoksiin ja käyttämään hyväkseen globalisaation tarjoamia tilaisuuksia.

Näin ollen työsuhteita koskevat vaihtoehtoiset mallit voivat muiden seikkojen ohella lisätä yritysten kykyä kohdistaa työvoimansa luovuutta, mikä synnyttää myös lisää kilpailuetuja.

Paras tapa tämän saavuttamiseksi on käyttää avointa koordinointimenetelmää, joka on hyödyllinen menetelmä hyviä käytäntöjä koskevien tietojen vaihtamiseksi. Näin voidaan vastata yhteisiin haasteisiin joustavasti ja avoimesti.

Lopuksi haluan kiittää esittelijää siitä, että hänellä on ollut rohkeutta tarkastella tätä asiaa yksityiskohtaisesti. Kiitos teille kaikille mielenkiinnostanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Andrzej Tomasz Zapałowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, muuan muassa nuorten epävarma asema on syynä useissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa nykyisin esiintyviin väestörakenteeseen liittyviin ongelmiin. Jotta nuori löytäisi nykyisin kohtuullisen pysyvän työpaikan, hänellä on oltava kokemusta ja työnantajien vaatimat suositukset. Tämän vuoksi monet päättävät perustaa perheen vasta keski-iässä, mikä ei tietenkään edistä suurten perheiden syntymistä. Euroopan unionin onkin pohdittava asiaa ja toimittava, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan unionin identiteetti ja kristilliset perinteet säilyvät ja ovat vallitsevia myös tulevina vuosina.

Haluan kiittää kollegaani mietinnöstä, jossa kuvaillaan perusongelmia mutta kiinnitetään paljon huomiota myös työllisyyden vakauteen toteamalla, että toistaiseksi voimassa olevien sopimusten on muodostettava työsuhteen vakiomuoto.

Lisäksi on tärkeää, että uusien jäsenvaltioiden kansalaisten pääsyä työmarkkinoille koskevat rajoitukset poistetaan Euroopan unionissa, erityisesti koska näitä rajoituksia asettavat sellaiset jäsenvaltiot, jotka puhuvat eniten Euroopan yhdentymisestä mutta toteuttavat itse asiassa laajoja kansallisia sääntelytoimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Falbr (PSE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni ei ole mitään syytä käyttää sovittelevaa sävyä, sillä kyse on hyvin tärkeästä asiasta. Työlainsäädännön uudistamista koskevalla vihreällä kirjalla on vain yksi ansio. Kirja on helppo repiä riekaleiksi, koska se on uskomaton sekoitus puolitotuuksia ja tekopyhiä huomioita. Haluan käyttää puheenvuoroni esittääkseni muutamia kysymyksiä.

Miksi vihreän kirjan sisällöstä ei keskusteltu työmarkkinaosapuolten kanssa? Eikö niillä mahdollisesti ole mitään asemaa yhteisön politiikassa? Työlainsäädäntö on syntynyt ja kehittynyt 100 vuoden aikana niin, että työnantajille palveluksiaan tarjoavat työntekijät voisivat toimia tasavertaisissa toimintaedellytyksissä. Miksi vihreässä kirjassa tunnutaan vihjailevan, ettei tällaista tasavertaisuutta ole enää tarpeen varmistaa? Miksi asiakirjassa ei kiinnitetä huomiota siihen, että nykyisin tehdään jo paljon työtä työlainsäädännön soveltamisalan ulkopuolella? Pitääkö komissio työtä hyödykkeenä? Miksi vihreässä kirjassa vakuutetaan niin voimakkaasti, että toistaiseksi voimassa olevat työsopimukset ovat vanhanaikaisia ja että 76 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista on tätä mieltä? Miksi vihreässä kirjassa ei ehdoteta myös Kansainvälisen työjärjestön romuttamista kaiken sen perusteella, mitä järjestö on hyväksynyt lähes 100 vuoden aikana? Voisiko arvoisa komission jäsen Špidla kertoa minulle, tietääkö hän, ettei tekopyhiä ohjeita työmarkkinaosapuolten aseman vahvistamisesta voida toteuttaa kuin muutamassa harvassa jäsenvaltiossa? Tietääkö hän, että muutamissa jäsenvaltioissa ajatus sosiaalisesta vuoropuhelusta on pelkkää kuvitelmaa ja keino, jolla hallitus horjuttaa uskoa ammattiliittoihin? Kaikki tämä pätee Tšekkiin. Tietääkö hän, että niiden, joilla on epävarma työpaikka, on käytännöllisesti katsoen mahdotonta liittyä ammattiliittoon? Tietääkö hän, että muutamissa maissa työsuojelutarkastuksia on olemassa vain paperilla? Tämäkin pätee Tšekkiin.

Erityisesti on mainittava hiljattain sepitetty ilmaus "joustoturva". Se on esimerkki EU:n kapulakielestä. Termillä on tarkoitus antaa sellainen vaikutelma, ettei "joustoturvalla" ole mitään tekemistä "joustohyväksikäytön" kanssa. Tämä johtaa ilmeisesti siihen, että työmarkkinoilla olevien ja työmarkkinoiden ulkopuolella olevien välillä on entistä vähemmän eroa, niin että kaikista tulee ulkopuolisia.

 
  
MPphoto
 
 

  Anneli Jäätteenmäki (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, komission esitys työoikeuden tulevaisuudesta on tärkeä avaus, vaikkakin on muistettava, että työlainsäädännön uudistaminen on ensisijaisesti jäsenmaiden asia.

Valitan sitä, että tämä komission avaus on erittäin yksipuolinen, ja pahoittelen erityisesti sitä, että tässä kirjassa ei käsitellä lainkaan EU:n jäsenmaissa yhä vallitsevia naisten ja miesten välisiä erittäin suuria palkkaeroja.

Komissio ei ole kiinnostunut toimista, joilla naiset ja miehet eri Euroopan maissa voisivat jo 2000-luvulla saada samanlaisen ja tasa-arvoisen kohtelun. Olisin odottanut, että esityksessä olisi mietitty myös keinoja täytäntöönpanna ne kahdeksan tasa-arvodirektiiviä, jotka EU on hyväksynyt ja jotka takaisivat sen, että miesten ja naisten välinen palkkatasa-arvo toteutuisi.

Haluan lopuksi todeta, että valitettavasti EU:lta ei voi naisten ja miesten tasa-arvon edistämisen saralla odottaa paljoakaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, työlainsäädäntö on vaikeimpia asioita sekä oikeudellisilta näkökohdiltaan että sisällöltään. Tämä lainsäädäntö käsittää paitsi taloudellisia ja oikeudellisia myös moraalisia osia. Näiden eri osien sovittaminen yhteen on hankala ja joskus jopa mahdoton tehtävä. Yritämme kuitenkin sovittaa niitä yhteen mahdollisimman hyvin.

Miltä 2000-luvun työlainsäädännön olisi näytettävä? Sen on täytettävä seuraavat ehdot. Ensinnäkin sen on oltava joustava ja pystyttävä mukautumaan nopeasti muuttuviin olosuhteisiin. Toiseksi sillä on suojeltava työntekijöitä ja edistettävä heidän kehitystään. Kolmanneksi lainsäädännöllä on suojeltava työnantajien etua ja tehtävä mahdolliseksi se, että yritykset voivat kehittyä ja olla samalla mahdollisimman tehokkaita. Neljänneksi sen avulla on voitava käyttää työvoimaa parhaalla mahdollisella tavalla. Viidenneksi lainsäädännössä on sallittava työntekijöiden ja työnantajien välinen vuoropuhelu. Viimeiseksi tärkein seikka, eli oikeuden tehdä työtä on oltava yhtäläinen kaikkialla Euroopan unionissa, ja tätä oikeutta on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Arvoisa puhemies, yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön sekä työmarkkinaosapuolten välisen vuoropuhelun avulla pyritään uudistamaan oikeuskehystä, jolla varmistettaisiin edelleen kaikenlainen oikeusvarmuus ja sosiaalinen suojelu työnantajille ja työntekijöille.

Kysymys kuuluukin: ovatko sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen integraatio talouskasvun, täystyöllisyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden seurauksia vai edellytyksiä?

Hyväksyn näiden kahden tavoitteen vaihtoehtoisen roolin tyyliin "kumpi oli ensin, muna vai kana?"

Talouskasvun edistämisen ja työntekijöiden turvallisuuden suojelemisen on oltava yhteisiä sovittuja tavoitteita suunnittelusta täytäntöönpanoon asti. On kiinnitettävä huomiota joustavien markkinoiden tarpeeseen ja turvallisuuden vahvistamiseen, joten haaste on kaksitahoinen. Arvoisa komission jäsen, näin voidaan lisätä vauhtia ehdotuksenne mukaisesti ja olla johtavassa asemassa vapaassa ja kansainvälisessä kilpailuympäristössä luopumatta arvoista tai nykyisistä sosiaalisista normeista.

Vaihtoehtoiset uudet työllisyyden muodot ja niiden vapaaehtoinen hyväksyminen helpottavat erityisryhmien, kuten nuorten, ikääntyneiden työntekijöiden ja naisten, pääsyä työmarkkinoille ja pysymistä niillä. Innovatiivisia järjestelyjä koskevien parhaimpien käytäntöjen vaihtamisella voidaan turvata työ- ja perhe-elämän välinen tasapaino ja tukea erityisesti naisia kolminkertaisen vaatimuksen täyttämisessä.

Työntekijöiden tarpeet vaihtelevat elämänvaiheen ja uranäkymien mukaan. Lisäksi jokaisella jäsenvaltiolla on omat erityispiirteensä, erilaiset taloudelliset olosuhteensa ja kansallinen lainsäädäntönsä. Euroopan unionin lainsäädännöllä täydennetään tätä kehystä rajatylittävien suhteiden helpottamiseksi ja vapaiden yhtenäismarkkinoiden saavuttamiseksi.

On syytä muistaa elinikäisen oppimisen tarjoamat mahdollisuudet työttömyyden torjunnassa. On myös muistettava, että valtion ja työmarkkinaosapuolten välisillä luottamuksellisilla suhteilla, ihmisarvon kunnioittamisella, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden takaamisella ja konfliktien välttämisellä voidaan parantaa Euroopan unionin kilpailukykyä ja edistää hyvinvointia Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Maria Matsouka (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, työlainsäädännön uudistusta koskeva keskustelu, silloin kun kyse oli todellisesta eikä vain näennäisestä keskustelusta, oli tärkeä tilaisuus osoittaa, kuinka perustavaa laatua olevia eroja oikeiston ja vasemmiston välillä on.

Oikeisto pitää korkeaa työttömyysastetta ja köyhyyttä työlainsäädännön joustamattomuuden tuloksena. Oikeiston mielestä laittomat markkinat ovat enemmän tai vähemmän väistämätön ilmiö. Kaiken tämän laillistamiseksi oikeisto puhuu samanaikaisesta joustavuudesta ja turvasta. Mikä olisikaan parempi kuin Tanskan malli? Sitä voidaan kuitenkin soveltaa vain siinä tapauksessa, että jäsenvaltioiden taloudelliset, rahoitukselliset ja verotukselliset olosuhteet yhdenmukaistetaan täysin.

Äänestyksen kohteena olevassa mietinnössä parannetaan alkuperäistä luonnosta useissa kohdissa sosialistien laajan vastaehdotuksen ansiosta. Siinä keskitytään työntekijöiden suojeluun, joka ei ole sen paremmin työttömyyden syy kuin hyväntekeväisyyttäkään. Työntekijöiden suojelu on yksinkertaisesti vain yksi talouskasvun ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tärkeimmistä pilareista.

Emme saa kieltää totuutta. Kun edessä on vaurauden ennennäkemätön kasvu ja vaarallinen epätasainen jakautuminen työnantajien eduksi, työlainsäädäntöä on vahvistettava.

 
  
MPphoto
 
 

  Janusz Wojciechowski (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan parlamentti on onneksi lähestynyt työlainsäädäntöä koskevaa kysymystä kokonaisvaltaisesti. Haluankin kiittää tästä esittelijä Protasiewiczia, joka on laatinut erittäin laadukkaan mietinnön.

Haluan käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja tuoda esiin ulkomaalaisten työntekijöiden murheellisen aseman monissa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Tietyistä maista on löydetty yhä useammin orjatyöleirejä tai puolittaisia orjatyöleirejä. Ulkomailta työtä elantonsa ansaitsemiseksi etsivät ihmiset joutuvat häikäilemättömien rikollisten käsiin, ja rikolliset käyttävät heitä hyväkseen, nöyryyttävät heitä ja joskus jopa murhaavat heidät. Tällainen asiaintila on häpeäksi 2000-luvun Euroopan unionille.

Euroopan parlamentin on vedottava kaikkiin jäseniinsä sekä työsuojelutarkastuksista ja lainvalvonnasta vastaaviin viranomaisiin, jotta kiinnitetään erityistä huomiota ulkomaalaisten työntekijöiden ahdinkoon ja rikollisten harjoittaman ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäytön torjuntaan.

 
  
MPphoto
 
 

  Ria Oomen-Ruijten (PPE-DE). – (NL) Kuten huomaatte, voimme edelleen luottaa katsekontaktiin, mikä on hienoa. Arvoisa puhemies, on hyvä asia, että keskustelemme tänään työlainsäädännöstä, sillä monet asiat muuttuvat työmarkkinoilla Euroopan unionissa ja kaikissa jäsenvaltioissa.

On todellakin selvästi havaittavissa, että on valtava tarve lisätä joustavuutta, jotta voidaan ennakoida entistä paremmin markkinoiden tarpeita, mutta myös työntekijöiden itsensä vuoksi, koska he haluavat usein yhdistää työnsä perheeseensä, suurperheeseensä ja omaisten hoitoon liittyviin velvoitteisiinsa. Tätä joustavuutta tarvitaan etenkin yhteiskunnassa, jossa vanhusten osuus väestöstä kasvaa ja nuorten osuus pienenee ja jossa ikääntyvä väestö ei luultavasti halua enää työskennellä täyttä 40:tä tai 36:ta tuntia viikossa työmarkkinoilla mutta haluaisi silti jatkaa työskentelyä vähemmän vaativassa työssä pitääkseen yllä taitojaan.

Keskusteleminen on hyödyllistä, sillä jos halutaan tällaista joustavuutta ja myönnetään, että se on eduksi, tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, että alusta alkaen joustavuuden ohella on turvattava myös niiden asema, jotka haluavat tehdä työtä vähäisemmissä ja joustavammissa työpaikoissa. Näin työmarkkinat voivat toimia tehokkaammin. Olen pahoillani, että jäsen Matsouka ehti jo lähteä istuntosalista, koska hän mainitsi oikeiston ja vasemmiston välisen keskustelun mutta kieltäytyy kuuntelemasta.

On virhe – jonka voimme ehkä korjata niillä tarkistuksilla, jotka hyväksytään kohta – ettei joustavuuden etuja enää myönnetä. Pahoittelen tätä asiaa. Olen myös sitä mieltä, ettemme voi jättää asiaa yksistään markkinoiden huoleksi, koska markkinat säätelevät itse itseään. On yritettävä jälleen kerran toteuttaa joustavuus yhdessä asianmukaisen turvan varmistamisen kanssa.

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön mukaan Yhdistyneessä kuningaskunnassa on yli miljoona ja koko Euroopan unionissa yli kuusi miljoonaa vuokratyöntekijää. Vuokratyö on ollut viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana EU:ssa nopeimmin kasvava epätyypillisen työsuhteen muoto. Tästä huolimatta EU:n lainsäädännössä ei taata tälle työntekijäryhmälle työllisyysturvaa.

Omaan vaalipiiriini Itä-Englannissa on tullut niin sanotuista kahdeksasta uudesta jäsenvaltiosta noin 80 000 siirtotyöläistä, joka on koko Yhdistyneen kuningaskunnan suurin määrä. Monet tulevat työnvälitystoimistojen ansiosta, ja liian monet, tosin eivät kaikki, kärsivät väärinkäytöksistä. Esimerkiksi Communication Workers Union -ammattiyhdistyksen esiin tuomat vuokratyöntekijät, jotka työskentelevät British Telecom -yhtiössä Norwichissa, Ipswichissa ja Brentwoodissa, ovat jääneet ilman kahta peräkkäistä palkankorotusta sekä saavat 25 päivän sijaan lomaa 16 päivää ja 50 prosenttia vähemmän korvausta ylityöstä kuin vakituisessa työsuhteessa olevat työtoverinsa. Toinen esimerkki ovat Bernard Matthews -yhtiön työntekijät Norfolkissa ja Suffolkissa. Tässä tapauksessa 60 prosenttia yrityksen työntekijöistä oli Portugalista tulleita vuokratyöntekijöitä, jotka saivat vain 19 Englannin puntaa päivässä kuuden päivän ajan, kun heidät lomautettiin lintuinfluenssan esiintymisen vuoksi.

Komissiolle sanoisin jotakin sen tarjoamasta "joustoturvasta". Ymmärrämme, että joustavuutta tarvitaan, ja suhtaudumme siihen itse asiassa myönteisesti. Ihmettelemme kuitenkin, missä turva on, jos sitä ei taata vuokratyöntekijöille. Tulevalle puheenjohtajavaltiolle Portugalille toteaisin, että on varmasti mahdollista saavuttaa järkevä kompromissi, joka koskee työllisyysturvan edellytyksenä olevaa määräaikaa. Kyse on kuitenkin direktiivistä, josta ei ole äänestetty kertaakaan EU:n laajentumisen jälkeen. On toimitettava äänestys, jotta kävisi ilmi, mitä mieltä enemmistö on. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus on ilmoittanut tukevansa direktiiviä. Koko Euroopan unionin olisi tehtävä samoin.

 
  
MPphoto
 
 

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Työllisyyden kasvu on pääasiassa pk-yritysten ja yksityisyrittäjien ansiota. Nämä työnantajat ovat Euroopan unionissa korkealla sijalla uusien työpaikkojen luomisessa ja työllisyyden lisäämisessä.

Tästä syystä, ja kun otetaan huomioon EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoilla esiintyvät monenlaiset työhön liittyvät perinteet, sopimukset ja yritykset, EU:n ensisijaisena tehtävänä on oltava laatia yhteisön lainsäädäntöä, jolla vahvistetaan pk-yritysten asemaa ja luodaan samalla uusia työpaikkoja parantamalla työlainsäädäntöä.

Kokemus on osoittanut, ettei esimerkiksi ylityötä koskevaa EU:n direktiiviä, jota monet EU:n jäsenvaltioista ovat vastustaneet, saisi sisällyttää työlainsäädäntöön ja että direktiiviä olisi tarkistettava. Syynä tähän on se, että ylityötä koskevat rajoitukset uhkaavat monia talouden aloja, olipa sitten kyse terveydenhuollon, kaivosalan, sosiaalipalvelujen tai palokuntien työntekijöistä.

Kotimaassani Slovakiassa kansallinen parlamentti hyväksyi tässä kuussa uuden työlain, johon etenkin pk-yritykset reagoivat kielteisesti. Hallitus halusi vahvistaa ammattiliittojen asemaa ja laajentaa niiden valtuuksia. Vähemmistön ja työnantajaryhmien painostuksen ansiosta hallituksen alkuperäistä ehdotusta itse asiassa muutettiin merkittävästi, jolloin lopullisessa lakiehdotuksessa saavutettiin jonkinlainen tasapaino liittojen ja työnantajien valtuuksien välillä. Lisäksi SDKÚ-DS-puolueen esittämällä tarkistuksella onnistuttiin muuttamaan "taloudellisesti riippuvaisen työn" määritelmää niin, ettei se muodosta uhkaa yksityisyrittäjille. Valmistelun aikana esitetyn yli 600 kommentin ja kymmenien muiden parlamentissa esitettyjen kommenttien ansiosta osoittautui mahdolliseksi muuttaa Smer SD -puolueen alkuperäistä ehdotusta ja estää näin Slovakian työlainsäädännön paluu edelliselle vuosisadalle.

Euroopan unionin ja etenkin uusien jäsenvaltioiden korkea työttömyysaste on merkki epäonnistumisesta, joka edellyttää toimenpiteitä. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti esittelijä Protasiewiczin lähestymistapaan. Hänen mietinnössään ehdotetaan ratkaisuja 2000-luvun vision toteuttamiseksi. Minua huolestuttaa kuitenkin mietinnön sanamuoto, joka hyväksyttiin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan äänestyksessä ja jota en voi hyväksyä, jollei niitä tarkistuksia hyväksytä, jotka esittelijä esitti poliittisen ryhmämme eli Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän puolesta. Mietintöluonnoksen joissakin osissa esitetään vanhentunut ja tasapainoton näkemys EU:n työmarkkinoiden nykyisistä ongelmista, minkä vuoksi mietinnössä pyritään suojelemaan vain työntekijöitä. Tällainen tulkinta työvoimapolitiikasta voisi johtaa tilanteeseen, jossa työntekijöitä ei tarvitsisi enää suojella miltään, koska he olisivat työttömiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Agnes Schierhuber (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, mielestäni Protasiewiczin mietintöä ei saisi tarkastella erikseen ottamatta huomioon suullista kysymystä ja päätöslauselmaesitystä. Haluan kiittää molempia esittelijöitä heidän työstään.

Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon palvelujen tarjoamisen yhteydessä ei valitettavasti ole vielä yhtenäisiä yhteisön normeja. Lisäksi näyttää siltä, että jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten välisen viestinnän ja tiedonkulun koordinoinnissa on selvästi vielä parantamisen varaa. Myös asiaa koskeva valvonta on edelleen riittämätöntä. Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden ja palvelujen vapaan tarjoamisen sekä työntekijöiden suojelun välinen tasapainoinen suhde on ehdottoman välttämätön. Tätä koskeva säädös on mielestäni tehokkain ja yksinkertaisin keino torjua sosiaalista polkumyyntiä.

Jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tietojenvaihtoa on edistettävä ja selkeytettävä, ja on otettava käyttöön asianmukaiset valvontatoimet. Komission suuntaviivoissaan antamat tarkemmat tiedot olisivat varmasti hyödyllisiä. Työntekijöiden suojan ja oikeuksien varmistamiseksi ehdotan, että vastaanottavissa valtioissa suoritetaan asianmukaisia tarkastuksia ja valvontatoimia.

Tämän vuoksi komission olisi tuettava aktiivisesti jäsenvaltioiden valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä luomalla pysyvä kehys rajatylittävälle yhteistyölle. Yritysten ja työntekijöiden puolesta vaadin myös, että työmarkkinaosapuolet otetaan entistä enemmän mukaan tämän asian käsittelyyn. Vain tasapainon avulla voidaan parantaa työllisyyttä ja siten myös saada entistä enemmän hyvinvointia ja turvaa kaikille Euroopan unionin kansalaisille.

 
  
MPphoto
 
 

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE). – Consider că acest raport este unul echilibrat şi care reflectă diversitatea relaţiilor de muncă de pe teritoriul Uniunii Europene, dar şi a poziţiilor politice faţă de un subiect care dă naştere unor discuţii aprinse.

Atingerea unui echilibru în relaţia dintre angajat şi angajator, în care ambele părţi au de câştigat, trebuie să fie o prioritate a Uniunii Europene. În acest cadru, al flexibilităţii şi al securităţii, angajatorul câştigă mai multă forţă de muncă, iar angajatul mai multă protecţie pentru tipul de contract flexibil.

Pentru România, unde avem un rezervor important de forţă de muncă în zona rurală, contractele de muncă flexibile sunt o soluţie pentru a intra pe piaţa muncii fără a pierde din drepturile sociale de care beneficiază angajaţii cu contract clasic. Aceasta ar asigura o integrare mai rapidă pe piaţa muncii a lucrătorilor din zona rurală, care vor putea să participe la creşterea economiei din anii următori şi să beneficieze de ea.

Apreciez atenţia pe care raportul o acordă sprijinirii familiei. Multe dintre aceste contracte flexibile sunt alese de femei care trebuie să facă faţă unei presiuni din ce în ce mai mari de a concilia viaţa profesională cu cea familială.

În sprijinul tinerilor aş fi dorit ca raportul să încurajeze mai mult utilizarea tehnologiei informaţiei şi a comunicării ca instrumente principale în modul de lucru. Munca la distanţă în condiţii de maximă mobilitate este o tendinţă deja prezentă pe care trebuie să o folosim în beneficiul celor mai bine pregătiţi pentru ea.

Pentru reducerea muncii la negru trebuie să încurajăm angajatorii să declare relaţiile de muncă fără să fie dezavantajaţi economic. O parte din acest fenomen este cauzată de restricţiile pe care unele state membre încă le menţin pentru lucrătorii din ţările care au aderat recent la Uniunea Europeană. Este o discriminare inutilă care creează atât probleme de administrare pentru statele respective cât şi riscuri pentru lucrători. De aceea consider ca eliminarea perioadelor de tranziţie impuse de aceste state membre va avea ca efect direct reducerea muncii la negru.

 
  
MPphoto
 
 

  Tadeusz Zwiefka (PPE-DE). (PL) Arvoisa puhemies, työlainsäädännön muuttaminen Euroopan unionissa on tärkeää paitsi turvallisuuden ja työpaikkojen säilyttämisen varmistamiseksi myös siksi, että työlainsäädäntö vaikuttaa huomattavasti työllisyystasoon. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja siitä, edellyttääkö maailmanlaajuinen kilpailu muutosten tekemistä nykyiseen työlainsäädäntöön. Mielestäni muutokset ovat ehdottomasti tarpeen.

Viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana on ollut havaittavissa tavanomaisten työsopimusten ja työsuhteen yleisen mallin asteittainen ja yhä nopeampi väheneminen. Tällä ilmiöllä vastataan globalisaation haasteisiin. Globalisaatio on riippumaton prosessi, ja pidimmepä globalisaatiosta tai emme, meidän on päätettävä, hyödynnetäänkö yhteiskunnassamme globalisaation tarjoamia mahdollisuuksia.

Globalisaation kielteisten puolien vastustamiseksi tarvitaan nykyistä paljon joustavampaa työlainsäädäntöä, mutta samalla on säilytettävä nykyinen turvallisuuden taso. On syytä muistaa, että työllisyysturvan taso Euroopan unionissa on nykyisin maailman korkein. Työllisyysturvaa ei siis enää tarvitse parantaa, vaan kaikkien jäsenvaltioiden työmarkkinoilla tarvitaan entistä enemmän joustavuutta, liikkuvuutta ja vapauttamista.

Kaikesta sääntelystä huolimatta joustavuus on tunkeutumassa elämäämme yhä voimakkaammin. Tällä hetkellä 40 prosenttia kaikista työsuhteista on epätyypillisiä, ja uusista työpaikoista 60 prosenttia syntyy tällaisiin työsuhteisiin. Lopulta kaksi kolmannesta epätyypillisistä työsuhteista muuttuu perinteisiksi toistaiseksi voimassa oleviksi työsopimuksiksi, mikä on toistaiseksi eniten toivoa antava merkki.

Työlainsäädännön perinteisillä rakenteilla ei selvitä nykyajan todellisuudessa. Nykyisissä palveluihin tai pk-yrityksiin perustuvissa talouksissa joustavampi ja epätyypillisempi lähestymistapa voi olla menestyksen avain.

Joustavuus ei tietenkään riitä, jollei ole työntekijöiden liikkuvuutta. Tämän vuoksi pyydän, että Euroopan unionin työmarkkinat avataan täysin kaikkien jäsenvaltioiden työntekijöille. Nyt tiedetään, että työmarkkinoiden vapauttamisesta hyötyvät paitsi siirtotyöläiset myös ne maat, jotka päättivät avata työmarkkinansa.

Mikään talous ei voi kehittyä ja olla kilpailukykyinen ilman kunnolla toimivia yrityksiä, jotka pystyvät kilpailemaan maailmanmarkkinoilla ja joita hyvät johtajat ja omistajat johtavat taitavasti. Parhaimmin johdetut yrityksetkään eivät kuitenkaan voi toimia ilman hyvää työvoimaa. Molemmat tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Iles Braghetto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, työlainsäädännön uudistaminen 2000-luvun kehitystä vastaavaksi asettaa todellisia ja vaativia haasteita nykyisille työmarkkinoille ja etenkin kaikille niille, jotka etsivät uutta työpaikkaa, uutta laadukasta työpaikkaa, joka sopii yhteen oman elämän muiden osien kanssa.

Se, että työn joustavuus, joka on maailmanlaajuiseen kilpailuun liittyvä ominaispiirre, yhdistetään turvattuun työpaikkaan, joka on Euroopan unionin jokaisen kansalaisen oikeus tai velvollisuus, edellyttää, että ammatillisista taidoista ja kyvyistä tehdään käyttökelpoisia, kuten Lissabonin strategiassa todetaan. Tämän vuoksi tarvitaan välineitä, joilla työntekijöistä tehdään yritysten mielestä houkuttelevia mukauttamalla heidän teknistä koulutustaan ja asiantuntijakoulutustaan uuden teknologian vaatimusten mukaiseksi.

Euroopan unionissa onkin koulutusta koskeva hätätila, joka estää tai hidastaa tietojen ja taitojen kehittämistä. Investoiminen inhimilliseen pääomaan ja nuorten koulutukseen on Euroopan unionille paras ja nykyaikaisin tapa varmistaa kansalaisten oikeus työhön. Vihreässä kirjassa esitetään muun muassa tämä haaste.

Kiitän esittelijää työstä, jonka hän on tehnyt keskustelussa esitettyjen erilaisten näkemysten yhtenäistämiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bushill-Matthews (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin aloittaa kiittämällä komissiota hyvin ajatuksia herättävästä vihreästä kirjasta. Komission työn vuoksi on laadittu tämä mietintö ja saatu aihe tähän keskusteluun. Olen sitä mieltä, että se tapa, jolla vihreä kirja on kirjoitettu, ja se, että komissio on todella kuullut eri toimijoita niin laajasti ja monipuolisesti kuin se on tehnyt, on varmasti rikastuttanut meidän omia pohdintojamme. Toivon tietysti, että huomenna äänestyksen jälkeen, kun on äänestetty kaikista tarkistuksista, komission jäsen voi vuorostaan katsoa aiheelliseksi kiittää parlamenttia myönteisestä suhtautumisesta komission työhön. Saammepa nähdä, kuinka käy.

Täällä on jo mainittu esittelijä ja hänen tekemänsä erinomainen työ. Haluankin yhtyä esitettyihin näkemyksiin. Monet kollegat ovat esittäneet huomioita sanasta "joustoturva". Mielestäni esittelijä on osoittanut huomattavaa joustavuutta tunnustamalla muiden poliittisten ryhmien jäsenten ilmaisemien huolenaiheiden oikeellisuuden. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös varjoesittelijät ovat osoittaneet joustavuutta ottamalla huomioon esittelijän kannan. Haluan kiittää heitä kaikkia tästä työstä. Jäsen Szymański totesi aikaisemmin keskustelun aikana, ettei hän voi kiittää valiokuntaa sen tekemästä työstä. Olen jossakin määrin samaa mieltä hänen kanssaan. Toteaisin hänelle kuitenkin, että käytettävissä olevan ajan vähäisyyden vuoksi valiokunnan mietintö oli lähinnä välimietintö. Luotan täysin siihen, että parlamentista huomenna lähtevän mietinnön perusta eroaa tarkistusten jälkeen huomattavasti nykyisestä ja että tämän potentiaalisesti erimielisyyttä aiheuttavan kysymyksen käsittely päättyy selvästi yksimieliseen viestiin.

Lopuksi pyytäisin komissiota tarkastelemaan keskustelujemme analyysin yhteydessä, mitä mietinnöstä on jätetty pois valiokuntavaiheen ja tämän vaiheen välillä. Mielestäni tästä käy ilmi tärkeä viesti. Haluaisin komission tarkastelevan myös sitä, mikä on jätetty mukaan mietintöön. Haluan erityisesti pyytää kiinnittämään huomiota 10 kohtaan, joka koskee työaikajärjestelyjä sekä työnantajien ja työntekijöiden suuremman joustavuuden tarpeita. On aivan eri asia todeta, että tarvitaan enemmän joustavuutta, kuin toimia tämän mukaisesti. Kehotamme komissiota osoittamaan samanlaista joustavuutta, kun se jatkaa tämän hyvin vaikean ja herkän asian käsittelyä.

Lopuksi haluan mainita vielä avustajamme, enkä tarkoita pelkästään meidän parlamentin jäsenten avustajia vaan myös poliittisten ryhmien avustajia. Nämä sankarit unohdetaan usein. Mielestäni heidän tekemänsä työ on ollut huomattavaa, etenkin kun otetaan huomioon käytettävissä olleen ajan vähyys. Toivottavasti voin teidän kaikkien puolestanne kiittää heitä kaikesta siitä, mitä he ovat tehneet.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, arvoisat parlamentin jäsenet, ei ollut mikään yllätys, että keskustelu työlainsäädännöstä oli laaja ja perusteellinen sekä usein myös melko kiihkeä. Tämä on luonnollista, koska työlainsäädäntö on herkimpiä kysymyksiä ja Euroopan sosiaalisen mallin keskeisimpiä kysymyksiä. Olen iloinen, että vihreä kirja toimi tämän poikkeuksellisen perusteellisen keskustelun perustana. Tästä vihreästä kirjasta esitettiin yli 450 erilaista mielipidettä, mikä on huomattavasti enemmän kuin tavanomaisesti vihreää kirjaa koskevissa julkisissa kuulemisissa. On selvää, ettei vihreässä kirjassa pyritäkään ratkaisemaan työlainsäädäntöä koskevaa kysymystä vaan pikemminkin herättämään kysymyksiä. Komissio arvioi näitä kysymyksiä ja esittää niihin sitten vastauksia.

Minusta täällä käyty keskustelu osoittaa, että on hyvät mahdollisuudet päästä yksimielisyyteen muutamista tärkeimmistä asioista. Haluan käsitellä muutamia mielestäni erityisen tärkeitä kysymyksiä. Ensimmäinen koskee tarvetta mielekkääseen vuoropuheluun. Huolimatta siitä, että sosiaalista vuoropuhelua käydään joissakin jäsenvaltioissa hyvin vähän, vuoropuhelu on mielestäni hyvin tärkeä osa kokonaisuutta. Ennen kaikkea tämän vuoksi annamme suoraa tukea sosiaaliselle vuoropuhelulle Euroopan sosiaalirahastosta etenkin työmarkkinaosapuolten hallinnollisten valmiuksien kehittämiseen.

Toinen asia, jota haluan korostaa, on se, ettei työlainsäädäntö toimi tyhjiössä ja että tätä asiaa koskevat keskustelut ovat aina arkaluonteisia ja vaikuttavat aina työmarkkinaosapuoliin. Mielestäni työlainsäädännön tulevassa kehittämisessä on vältettävä kaikkia sellaisia toimia, jotka eriyttäisivät työmarkkinoita, lisäisivät työsuhteisiin liittyvää epävarmuutta tai heikentäisivät työntekijöiden perusoikeuksia.

Näyttää siltä, että on ratkaistava sellaisten työntekijöiden tilanne, jotka ovat virallisesti itsenäisiä ammatinharjoittajia mutta taloudellisesti riippuvaisia yhdestä pääasiakkaasta tai -työnantajasta, jolta he saavat tulonsa. Työlainsäädäntöä on pantava täytäntöön aktiivisesti, jotta voidaan suojella ja tukea laadukkaita työpaikkoja ja torjua pimeää työtä.

Hyvät parlamentin jäsenet, esiin on noussut muutamia kysymyksiä, jotka eivät sisälly tämän keskustelun keskeiseen sisältöön ja joihin ei luultavasti vastata edes äänestyksen yhteydessä, joten haluan käsitellä niitä. Haluan painottaa, että sosiaalinen suojelu on täystyöllisyyden edellytys pikemminkin kuin sen seuraus. Työpaikkoja ei synny riittävän tehokkaasti työmarkkinoilla, joilla työvoiman suoja on hyvin heikko, kuten esimerkiksi kehitysmaissa. Haluan myös painottaa, että työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi on jo olemassa, ja keskustelemme aikanaan muutamista sitä koskevista tulkinnoista. Näin ollen tiettyjä normeja on jo olemassa, vaikka onkin helppo kuvitella erilainen kehityskulku.

Puheenvuoroissa käsiteltiin myös työnvälitystoimistoja. Haluan huomauttaa, että puheenjohtajavaltio Portugali on kutakuinkin sisällyttänyt tämän asian ohjelmaansa, joten pyrimme puheenjohtajuuskauden aikana etenemään asiassa, mikä olisi hyvin tarpeellista. Parlamentin jäsenen esittämä kuvaus työnvälitystoimistojen markkinakehityksestä oli mielestäni hyvin täsmällinen. Näiden markkinoiden liikkeet ovat selviä samoin kuin muutamat ilmiöt, joita voidaan varmasti pitää mahdollisen sosiaalisen polkumyynnin indikaattoreina.

Hyvät parlamentin jäsenet, työmarkkinat muuttuvat selvästi. On erittäin tärkeää, että saavutamme EU:ssa ja etenkin jäsenvaltioissa, jotka panevat työlainsäädäntöä täytäntöön, yleisiä ratkaisuja, joilla voidaan toisaalta tukea EU:n kokonaiskapasiteettia, tehokkuutta, kilpailukykyä ja voimakkuutta yhteiskuntana ja toisaalta taata työntekijöille asianmukainen suoja 2000-luvulla. Tämä ei ole mikään helppo tehtävä, mutta keskustelu on saanut minut vakuuttuneeksi siitä, että mietinnöllänne on hyvä mahdollisuus tulla hyväksytyksi. Tämän vuoksi odotankin lopputulosta kiinnostuneena.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies ROTHE

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, haluan kiittää jäsen Protasiewiczia asiallisesta ja vaikeasta mietinnöstä. On hyvin tärkeää, että olemme aloittaneet julkisen keskustelun työlainsäädännön uudistamisesta, jotta voidaan vastata globalisaation, pitkäaikaisen rakennetyöttömyyden sekä väestönkehityksen haasteisiin, jotka eivät ole eduksi Euroopan unionille.

Ympärillämme oleva maailma ja mietinnön eri kohdat osoittavat, että nyt tarvitaan EU:ta, jolla on työttömyyden torjumiseksi yhteinen politiikka yhteisen energiapolitiikan mallin mukaisesti. Yhteinen politiikka on sitäkin tarpeellisempi, koska ongelmana on, etteivät edes EU:n vauraimmat maat, kuten Saksa ja Ranska, joissa työttömyysaste voi pian nousta 10 prosenttiin, pysty käsittelemään asiaa.

Suhtaudun epäillen ehdotukseen siitä, että olisi hyväksyttävä yhteisön yhteisiä säädöksiä, joilla luodaan perusta sosiaalisten vähimmäisnormien järjestelmälle, kuten S kohdassa esitetään. Mielestäni jäsenvaltioiden väliset erot ovat nykyisin niin suuret, että ehdotus on yksinkertaisesti mahdoton. Jäsenvaltioiden olisi säädettävä itsenäisesti vähimmäisnormeista ottaen huomioon talouskehityksensä, työmarkkinoidensa tilanteen ja perinteensä.

Monet tiedot osoittavat, että työllisyys on kasvanut "epätyypillisten" työsopimusten ansiosta. Ongelmana ei siis olekaan se, millä perusteella henkilö työskentelee, vaan se, työskenteleekö hän vai ei. Työllisyyden lisäämisen olisi oltava jäsenvaltioiden ja koko EU:n ensisijaisena tavoitteena tulevina vuosina. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työmarkkinoille tuleviin nuoriin sekä naisiin ja iäkkäisiin henkilöihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Esitän lämpimät kiitokset esittelijälle mietinnöstä. Siinä hän esittää realistisen analyysin muutoksista, joita työlainsäädäntöön on tehtävä, jotta se vastaisi 2000-luvun haasteita.

Mielestäni työlainsäädäntö on edelleen tietyissä maissa vanhanaikaista eikä siinä oteta huomioon globalisaation asettamia haasteita.

Nykymaailmassa tarvitaan selkeää ja joustavaa työlainsäädäntöä. Työntekijöiden olisi voitava hyötyä elinikäisestä oppimisesta ja koulutuksesta, jonka avulla he voivat mukautua työmarkkinoilla asetettaviin vaatimuksiin.

Työmarkkinoilla tärkein ongelma on yrityksiltä vaadittava byrokratia, joka pidättelee yritysten kehitystä. Esteiden poistaminen pk-yritysten keskuudessa merkitsee niiden kilpailukyvyn edistämistä, jolloin työpaikkojen määrä lisääntyy.

Työlainsäädännön uudistamisen olisi perustuttava työmarkkinoiden aktiiviseen tukemiseen. Uudistamisen olisi perustuttava siihen, että edistetään työpaikassa aloittamista ja työpaikan vaihtamista sekä jatkuvaa kouluttamista työmarkkinoita varten. Tätä ei kuitenkaan saa sekoittaa liian suojelevaan työllisyyspolitiikkaan, joka johtaa sellaisten työpaikkojen keinotekoiseen säilyttämiseen, joita ei tarvita työmarkkinoilla, ja joka heikentää niiden yritysten markkina-asemaa, joihin politiikka vaikuttaa.

Keinotekoisen työllisyyden ylläpitämisen tärkeimpiä seurauksia on se, että henkilöstökustannukset pysyvät suurina tai että työntekijän kehitys estyy koulutus- ja uudelleenkoulutusmahdollisuuksien puutteen vuoksi. Samanaikaisesti työpaikkojen keinotekoinen säilyttäminen johtaa tavallisesti yritysten asteittaiseen heikkenemiseen ja poistumiseen markkinoilta.

Tämän vuoksi on tärkeää edistää aktiivisesti työpaikkojen syntyä eikä suojella työpaikkoja millä hinnalla hyvänsä.

 
  
MPphoto
 
 

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallinen. (FR) Globalisaatio, väestön ikääntyminen ja kaupan nopea kehitys ovat kaikki haasteita, joihin vastaaminen vaatii vastaisuudessa vielä enemmän kuin nyt.

Yksikään jäsenvaltio ei pysty selviämään näistä kysymyksistä yksin. Näin ollen työllisyys- ja sosiaalipolitiikka onnistuu todella vain Euroopan unionin koordinoitujen toimien avulla. Olen iloinen valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, joka koskee työlainsäädännön uudistamista 2000-luvun haasteita vastaavaksi. Mietinnön tavoite ei ole pelkästään kiitettävä vaan myös hyvin tärkeä.

Työtä on arvioitava uudelleen. Työn oikeuskehystä on ajanmukaistettava. On annettava niiden tehdä työtä, jotka haluavat työskennellä, kehittämällä houkuttelevaa koulutusta, ja on annettava niiden, jotka haluavat tehdä entistä enemmän työtä, tehdä niin lisäämällä työntekijöiden ja työnantajien välisten neuvottelujen joustavuutta.

Joustavuus ei tarkoita suojelevien sääntöjen loppua vaan sitä, että nämä säännöt määritellään vapaissa neuvotteluissa, jotka vastaavat kaikkien tarpeita eli niitä tarpeita, jotka on tuotu esiin sosiaalisessa vuoropuhelussa; sen käymistä kannustetaan.

Ranskassa on jo aloitettu vuoropuhelu työmarkkinaosapuolten kanssa. Näin ollen suhtaudun myönteisesti mietintöön, joka vastaa Ranskassa esitettyjä tavoitteita ja aloitettuja toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Csaba Őry (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Pidän Euroopan komission aloitetta myönteisenä ja hyvin rohkeana toimena, jolla on aloitettu keskustelu työlainsäädännön uudistamisesta. Kannatan monitahoista lähestymistapaa ja tasapainoisia teknisiä muutoksia. Minusta ei ole oikein, että jotkut kehuvat epätyypillisiä työsuhteita maasta taivaaseen ja kehottavat sekä kansallisia että EU:n lainsäätäjiä tunnustamaan poliittisesti, että nämä epätyypilliset työsuhteet ovat tärkeämpiä kuin toistaiseksi voimassa olevat tavanomaiset työsopimukset. En hyväksy sitä, että epätyypillistä sopimusta olisi pidettävä arvokkaampana vain sen vuoksi, että se on epätyypillinen.

Toisaalta mielestäni ei myöskään ole oikein, että yritetään toteuttaa lainsäädäntö-, hallinto- tai täytäntöönpanotoimia, joilla pakotetaan yrittäjät käyttämään entistä enemmän vakiomuotoisia työsopimuksia. On myönnettävä, että globalisaation aikakaudella taloudessamme on kohdattava ulkoiset taloudelliset rajoitukset ja reagoitava niihin, jotta voidaan varmistaa taloutemme jatkuva toiminta.

Voimme lähestyä tätä vaikeaa kysymystä tasapainoisesti, jos tunnustamme, että sekä tavanomaiset että epätyypilliset työsuhteet ovat perusteltuja. On varmistettava, että yrittäjillä on käytettävissään monia erilaisia työsuhdemuotoja. Lisäksi 2000-luvun haasteiden edessä on kehitettävä uusia vastauksia myös lukemattomiin vanhoihin ongelmiin. Sekä EU:n että jäsenvaltioiden lainsäätäjillä on hyvin tärkeitä tehtäviä hoidettavinaan työlainsäädännön kehittämisen alalla.

 

14. Työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Jan Anderssonin laatima työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suullinen kysymys komissiolle työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon (0-0041/2007-B6-0312/2007).

 
  
MPphoto
 
 

  Jan Andersson (PSE), laatija. (SV) Luulen, että se oli Jacques Delors, joka totesi, että tavaroiden ja palvelujen sisämarkkinat eivät onnistu koskaan ilman voimakasta sosiaalista ulottuvuutta. Miksi hän totesi näin? Hän tarkoitti, ettemme saa sisämarkkinoilla kilpailla keskenämme huonojen työolojen, pienten palkkojen ja muiden tällaisten seikkojen avulla. Miksemme? Sen vuoksi, että Euroopan unionin työntekijät eivät koskaan hyväksyisi tällaista politiikkaa. Keskustelu joustoturvasta osoittaa myös, ettemme voi kilpailla EU:n ulkopuolisten maiden kanssa huonoilla palkoilla ja työoloilla. Näin ollen emme voi tehdä niin EU:n sisälläkään.

Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä on tarkasteltava juuri tästä näkökulmasta. Direktiivi on laadittu sen vuoksi, että voidaan taata työntekijöille oikeudenmukaiset ja asianmukaiset työolot eli palkkausta, työaikoja ja muita työoloja koskevat ehdot. On puhuttu vähimmäissäännöistä, mutta jos toimitaan julkisasiamiehen asiassa Laval antaman lausunnon mukaisesti, onkin sovellettava tavanomaisia sääntöjä eikä vähimmäissääntöjä. Näin pitkälle julkisasiamies menee lausunnossaan. Tämä on tärkeää työntekijöille. Tämä on tärkeää, jotta he saavat asianmukaiset työolot. Tämä on kuitenkin tärkeää myös yrityksille. Ilman tätä säännöstöä se olisi hyödyttänyt niitä yrityksiä, jotka maksavat huonoja palkkoja, ja niitä yrityksiä, joissa työolot ovat heikot. Tällöin ei olisi ollut kilpailuneutraliteettia, joka on tärkeää sekä työntekijöiden että yritysten kannalta.

Komissio on esittänyt asiasta oman tulkintansa. Voin todeta, että on asioita, joista olemme yhtä mieltä, mutta myös asioita, joista emme ole yhtä mieltä. Aloitan niistä seikoista, joista olemme samaa mieltä. Eri jäsenvaltioiden viranomaisten välistä tietojenvaihtoa on parannettava. Yrityksille, joilla on tilapäisesti toimintaa toisessa maassa, on tiedotettava huomattavasti entistä paremmin kyseisen maan ehdoista. Tämän hyväksi voidaan vastaisuudessa tehdä paljon.

Komissio on tarkastellut oikeuskäytäntöä ja toisinaan mennyt lain tulkinnassaan liian pitkälle mutta toisinaan tulkinnut lakia myös oikein. Euroopan unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten osalta emme ota kantaa komission tulkintaan, mutta useissa muissa asioissa käsityksemme on erilainen kuin komissiolla.

Esitän kaksi esimerkkiä. Toinen liittyy edustajaa koskevaan vaatimukseen. Tässä komissio on mennyt liian pitkälle tulkinnassaan olemassa olevasta oikeuskäytännöstä. Olemassa olevassa tapauksessa on kyse siitä, että edustajan on asuttava siinä maassa, jossa toiminta tapahtuu. Me emme vaadi tätä. Sitä vastoin on tärkeää, että maat voivat vaatia edustajaa, joka ei ole kuka tahansa vaan jolla todella on valtuudet edustaa yritystä. Tämä on tärkeää kotimaassani, jossa noudatetaan työehtosopimuksia. Tämä on kuitenkin tärkeää myös muissa maissa viranomaisten näkökulmasta muun muassa työympäristöä koskevien ehtojen osalta. On voitava vaatia edustajaa, jolla on valtuudet edustaa yritystä.

Toinen kysymys koskee asiakirjojen säilyttämistä. Komissio viittaa oikeustapauksiin. Asia liittyy Belgiaan ja siihen, onko asiakirjoja säilytettävä viisi vuotta. Tämä on kohtuuttoman pitkä aika. Siitä voin olla samaa mieltä. Tarvitaan kuitenkin asiakirjoja, joista käy ilmi, keitä on palkattu ja ketkä työskentelevät sekä mitkä heidän palkkansa ja työaikansa ovat. Näitä tietoja tarvitaan epäilemättä sinä aikana, jona työ tehdään, ja myös kohtuullisen pitkän ajan tämän jälkeen. Tiedämmehän, että näissä asioissa petkutetaan jonkin verran, joten kohtuullinen aika työn suorittamisen jälkeen on tarpeen.

Komissio on tehnyt tiedonannossaan sen virheen, että se on mennyt tulkinnassaan liian pitkälle. Komissio on mennyt liian pitkälle oikeuskäytännön tulkinnassa. On tärkeää vaatia edustajaa, samoin asiakirjojen säilyttämistä. Komissio toteaa, ettei pidä jättää kunnioittamatta mitään Euroopan unionissa käytössä olevista työmarkkinamalleista. Tämä on tärkeä toteamus, mutta itse asiassa juuri näin tehdään, kun arvostellaan niitä jäsenvaltioita, jotka asettavat edustajaa ja asiakirjojen säilyttämistä koskevia vaatimuksia. Jos tällaisia vaatimuksia ei saa asettaa, niin on mahdotonta säilyttää säännellyt työmarkkinat ja meidän työmarkkinamallimme. Silloin on kyse toisesta työmarkkinamallista. Komission olisi otettava tämä huomioon. Myös Saksa on esittänyt aivan samanlaista arvostelua kuin Pohjoismaat.

Lopuksi haluan käsitellä tasapuolisuutta koskevaa kysymystä. Olisi syytä arvostella myös maita, joissa ei ole minkäänlaista valvontaa. On maita, joissa ei suoriteta riittävästi tarkastuksia. Tämän vuoksi työntekijät saattavat työskennellä olosuhteissa, jotka eivät täytä työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetussa direktiivissä asetettuja vaatimuksia. Näitä maita olisi arvosteltava.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, komissio hyväksyi 13. kesäkuuta 2007 uusimman tiedonannon, joka liittyy vuoden 2006 tiedonantoon ja jossa komissio ilmaisi täyden tukensa jäsenvaltioiden tavoitteelle tukahduttaa lainvastaiset käytännöt työmarkkinoilta. Komissio myöntää, että kansallisten elinten on toteutettava asianmukaisia tarkastuksia, jotta voidaan varmistaa, että palvelujentarjoajat noudattavat kansallisia työoloja.

Tästä huolimatta komission toteuttamat EU:n laajuiset arvioinnit, joissa tarkastellaan vuoden 2006 jälkeistä edistymistä ja jotka perustuvat komission jäsenvaltioilta ja työmarkkinaosapuolilta saamiin tietoihin, osoittavat, että jotkin joissakin jäsenvaltioissa toteutetut toimet ovat epäsuhtaisia ja menevät liian pitkälle sen suhteen, mikä on tarpeen toiseen jäsenvaltioon työhön lähetettyjen työntekijöiden tehokkaan suojelun varmistamiseksi. Kuten kesäkuussa 2007 julkaistussa tiedonannossa todetaan, vaikuttaa siltä, että tilanne johtuu jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehottomasta yhteistyöstä ja riittämättömästä tiedonsaannista.

Tiedonannoissaan komissio huomauttaa, että kysymyksissä, jotka koskevat EY:n perustamissopimukseen sisältyvää palvelujen vapaata liikkuvuutta, sääntöjä voidaan rajoittaa vain yleiseen etuun liittyvien ehdottoman välttämättömien syiden vuoksi, esimerkiksi työntekijöiden suojelemiseksi, ja että näiden syiden on oltava asianmukaisia. On arvioitava tapauskohtaisesti, voidaanko tiettyjä kansallisia toimia pitää perusteltuina ja asianmukaisina. Tällaisia toimia ovat esimerkiksi vaatimus, jonka mukaan edustajan on asuttava vastaanottavassa valtiossa tai jonka mukaan sosiaalisiin oloihin ja työoloihin liittyvät tietyt asiakirjat on säilytettävä vastaanottavassa valtiossa valvontaa varten.

Komissio tarkastelee jokaisen jäsenvaltion tilannetta hyvin huolellisesti määritelläkseen, mitä valvontatoimenpiteitä voidaan pitää perusteettomina ja epäasianmukaisina. Tarvittaessa komissio aloittaa oikeudelliset menettelyt velvoitteiden noudattamatta jättämisen vuoksi sen takaamiseksi, että yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan.

Haluan korostaa, että komissio tarkastelee myös sitä, ovatko eri jäsenvaltioiden hyväksymät toimenpiteet riittäviä ja tehokkaita. Jos ne eivät ole, komissio toimii samalla tavalla, koska tavoitteena on suojella työntekijöitä tehokkaasti estämättä sisämarkkinoiden toimintaa.

Tällä hetkellä komission aikomuksena ei ole julkaista lisää ohjeita. Komissio ja parlamentti eivät tee lopullista päätöstä siitä, noudattavatko kansalliset toimenpiteet sääntöjä, vaan lopullisen päätöksen tekee Euroopan yhteisöjen tuomioistuin, joka on jo antanut muutamia ratkaisuja.

Tietojenvaihtoa koskevan yhteistyön alalla komission suorittamat tarkastukset osoittavat, että asiaintila on parantunut rohkaisevasti. Tilannetta on silti tarpeen vielä kohentaa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että edistetään ja vahvistetaan hallinnollista yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa ennen kaikkea sen vuoksi, että voidaan ottaa mukaan etenkin työmarkkinaosapuolet ja muut osapuolet, joilla on tärkeä osuus sääntöjen noudattamisen seurannassa.

Täytäntöönpanon valvontatoimenpiteiden arviointi osoittaa, että vaikka direktiivin täytäntöönpano ei ole johtanut moneen viralliseen kanteluun tai oikeustoimiin, on tarkasteltava lähemmin muutamia ongelmia, joita ovat seuraamusten rajatylittävän täytäntöönpanon tehokkuus tai työntekijöiden suojelu aliurakointiketjujen yhteydessä. Komissio haluaisi ottaa työmarkkinaosapuolet ja jäsenvaltiot mukaan tähän työhön.

Lopuksi haluan korostaa, että kesäkuussa 2007 julkaistu tiedonanto osoittaa, ettei komissio periaatteessa halua millään tavoin heikentää jäsenvaltioiden erilaisia sosiaalisia malleja tai sitä, miten jäsenvaltiot organisoivat työmarkkinasuhteita ja työehtosopimusneuvotteluja koskevat järjestelmänsä. On tietysti komission tehtävä taata, että Euroopan yhteisön lainsäädäntöä noudatetaan tiukasti. Komission on ryhdyttävä toimiin perustamissopimuksen mukaisesti tapauksissa, joissa on hyväksytty epäasianmukaisia toimenpiteitä, joilla ei suojella työntekijöitä vaan pikemminkin rajoitetaan palvelujen vapaata tarjoamista sisämarkkinoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Philip Bushill-Matthews, PPE-DE-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, sellaisen suullisen kysymyksen laatimiseen, josta annetaan heti hyvin lyhyen ajan kuluessa päätöslauselma, liittyvänä haasteena on tuoda ilmi kaikki se, mitä haluamme todeta. Mielestäni tässä tapauksessa, kuten ehkä joissakin muissakin tapauksissa, juuri kiire on merkinnyt sitä, etteivät kaikki meistä ole samaa mieltä päätöslauselman sanamuodon jokaisesta yksityiskohdasta. Tarkoitukseni ei ole arvostella parlamentin toisella puolella olevia poliittisia vastustajia. Tämä on vain huomio, toteamus asiaintilasta.

Haluaisin esittää vielä – epävirallisesti sen suhteen, mitä komissio vastaa tai toteaa tästä – seuraavan kysymyksen. Jos nykyistä direktiiviä ei panna täytäntöön tyydyttävästi kaikissa jäsenvaltioissa, voiko komissio käyttää hieman aikaa siihen, että se yrittäisi ymmärtää, mistä tämä johtuu? Onko direktiivissä itsessään ongelmia? Onko joitakin asioita, joita tietyt jäsenvaltiot eivät vieläkään voi hyväksyä? Näin ollen sen sijaan, että todetaan ponnekkaasti, että direktiivi on direktiivi ja se on sen vuoksi pantava täytäntöön viipymättä, voisimmeko harkita kuuntelevamme hieman enemmän? Olen nimittäin varma, että voisimme saada uutta tietoa asiasta. Periaatteessa olemme kaikki tämän alan direktiivin kannalla, joten asia on siltä osin selvä.

Viimeinen asia, jonka haluan tuoda esiin, edustaa varmasti parlamentin tämän puolen näkemystä. Olemme kiinnostuneita työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon. Olemme tietysti kiinnostuneita heidän työolojensa varmistamisesta mutta myös heidän liikkuvuutensa edistämisestä. Emme ole kiinnostuneita käyttämään tätä asiaa protektionismin välineenä, jolla estetään työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne Van Lancker, PSE-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minun on todettava, että ryhmällämme on hyvin monenlaisia näkemyksiä komission uudesta tiedonannosta. Toisaalta on tietysti hyvä, että komissio haluaa edelleen keskittyä työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin täytäntöönpanoon, koska lähes viikoittain saamme kuulla uusista tapauksista, joissa muualle työhön lähetettyjä työntekijöitä on käytetty hyväksi. Tämä tilanne on lisäksi aiheuttanut jäsenvaltioissa huomattavaa työehtoihin kohdistuvaa painetta. Toisaalta saimme selkeästi sellaisen vaikutelman, ettei komissio ole vielä onnistunut saamaan aikaan oikeaa tasapainoa palvelujen vapaan tarjoamisen varmistamisen ja työntekijöiden suojelemisen välillä.

Arvoisa komission jäsen, teille olisi oltava selvää, että monet valvontatoimenpiteet, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet, kuten asiakirjojen säilyttämistä työpaikalla, lähetettyjä työntekijöitä koskevien selvitysten antamista tai valtuutetun edustajan läsnäoloa koskeva vaatimus, ovat välttämättömiä, jotta voidaan suojella muualle työhön lähetettyjen työntekijöiden työoloja.

Arvoisa komission jäsen, lisäksi on päivänselvää, että jäsenvaltiot voivat turvautua vain kansallisiin toimenpiteisiinsä, koska kipeästi tarvittavaa hallintojen välistä kansainvälistä yhteistyötä ja tarvittavien tietojen saantia ei käytännöllisesti katsoen ole ollenkaan eivätkä kansainväliset täytäntöönpanon valvontamenetelmät yksinkertaisesti toimi. Tästä huolimatta tiedonannossa annetaan ymmärtää, etteivät useat jäsenvaltioiden toimenpiteistä ole yhteisön lainsäädännön mukaisia. Uhkaatte jopa aloittaa rikkomismenettelyjä ja vieläpä ennen kuin on toteutettu tietojenvaihdon varmistamisen vaatimat toimet, joiden ansiosta jäsenvaltioiden välinen yhteistyö alkaisi todella sujua ja tehokas seuraamusjärjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön.

On sanomattakin selvää, että ryhmämme suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen perustaa pysyvä korkean tason komitea, joka auttaisi jäsenvaltioita parantamaan yhteistyötään. Arvoisa komission jäsen, hallinnollinen yhteistyö ei kuitenkaan riitä. Pyydämme myös eurooppalaista kehystä jäsenvaltioiden toimivaltaisten tarkastuselinten väliselle rajatylittävälle yhteistyölle. Meiltä puuttuu edelleen ratkaisevan tärkeä väline, jolla työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin noudattamista valvotaan, aina siihen asti kunnes tämä pyyntö on toteutettu.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne E. Jensen, ALDE-ryhmän puolesta. (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan ryhmämme puolesta tukea lähestymistapaa, jonka komissio on valinnut tämän direktiivin yhteydessä. Tarkoitan sitä, että on parannettava tiedottamista, vahvistettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja vakavissa rikkomistapauksissa nostettava kanne Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa jäsenvaltioita vastaan.

Valitettavasti on tietysti myönnettävä, että laajentuneessa Euroopan unionissa, jossa on suuria tuloeroja, on paljon turvattomuutta. Myös tähän asiaan liittyy turvattomuutta. Toisaalta pelätään, että toiseen jäsenvaltioon työhön lähetetyt työntekijät työskentelevät vastaanottavan valtion tavanomaisia ehtoja heikommin sosiaalisin ehdoin ja että tämä vaarantaa työllisyysturvaa. Toisaalta EU:ssa on edelleen monia byrokraattisia esteitä palvelujen vapaalle tarjoamiselle. Nämä tekijät haittaavat kilpailua ja merkitsevät sitä, että kansalaiset saavat huonompia palveluja. Työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevalla direktiivillä pyritään tietysti nimenomaan saamaan aikaan oikea tasapaino rajatylittävien palvelujen vapaan tarjoamisen ja vastaanottavan valtion työmarkkinasuojan samanaikaisen ylläpitämisen välillä. Työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan järjestämissä kuulemistilaisuuksissa olemme aikaisemmin kuulleet työnantajien ja ammattijärjestöjen edustajien toteavan, että tämä direktiivi on itse asiassa aivan hyvä mutta hyvin monimutkainen. Tämän vuoksi työnantajat ja työntekijät eivät tunne velvoitteitaan ja oikeuksiaan riittävän hyvin. Tämä tilanne on korjattava. On oltava helppoa ja yksinkertaista toimia lainsäädännön mukaisesti. Tämä voidaan toteuttaa tiedottamalla. Tietojen on kuitenkin oltava helposti ymmärrettäviä ja kohderyhmän omalla kielellä. Lisäksi apua ongelmien ratkaisemiseksi on oltava helposti saatavilla.

Komissio on havainnut, etteivät jäsenvaltiot aina pidä jäsenvaltioiden vaihtamia tietoja luotettavina. Tämän vuoksi onkin mielestäni hyvä ajatus, että nyt vahvistetaan jäsenvaltioiden välistä nykyistä yhteistyötä tällä alalla. Lisäksi Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön olisi huolehdittava hyvien käytäntöjen vaihdosta ja otettava näin sekä työmarkkinaosapuolet että jäsenvaltiot mukaan myönteiseen prosessiin.

Edustajan läsnäoloa koskevasta vastaanottavan valtion vaatimuksesta, jonka jäsen Andersson mainitsi, ja asiakirjojen säilyttämisestä työpaikalla toteaisin, että minunkin mielestäni on tärkeää säilyttää oikea tasapaino. Olen periaatteessa sitä mieltä, että komissio on saavuttanut tämän tasapainon. Tämä on mietintöä koskevien tarkistustemme tausta. Edustajan ei välttämättä tarvitse olla läsnä vastaanottavassa valtiossa. Tästä olemme yhtä mieltä, joten haluan, että se tuodaan selvästi esiin.

Viittauksista asiaan Laval tai Vaxholm toteaisin, että on odotettava lopullista ratkaisua, ennen kuin näitä asioita käytetään ohjeena lainsäädännön soveltamisesta.

Tässä olivat kysymykset, jotka halusin tuoda esiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Schroedter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, tämä keskustelu on myös varoitus. Jos tällä tiedonannolla yritetään jälleen ujuttaa käyttöön alkuperäisestä palveludirektiivistä poistetut 24 ja 25 artikla, parlamentti hylkää tiedonannon selvästi. Työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annetun direktiivin tarkoituksena on suojella työntekijöitä, ja tämän suojelua koskevan tavoitteen on oltava loukkaamaton.

Tämän direktiivin yhteydessä noudatetaan paikallisten olojen periaatetta, mikä tarkoittaa muun muassa sitä, että kaikki jäsenvaltioiden toimet, joilla voidaan suojella lähetettyjä työntekijöitä ja heidän oikeuksiaan, ovat laillisia ja toivottavia. Tämä direktiivi on säädös, jolla edistetään vapaita palvelujen sisämarkkinoita. Tähän vapauteen ei kuitenkaan saa pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Tarkoitus ei ole näyttää vihreää valoa sosiaaliselle polkumyynnille.

Olen kyllästynyt siihen, että on tehtävä ilman käytännön kokemusta päätöksiä siitä, onko teoreettisesti mahdollista saada työntekijöitä lähettävästä maasta todisteet oikeudenmukaisesta palkanmaksusta kahdessa tai neljässä viikossa. Euroopan unionin alueella olevien suurten ja pienten rakennustyömaiden tilanne osoittaa jotakin aivan muuta. Jollei voida valvoa palkkalaskelmia työmaalla, rikollisen vehkeilyn mahdollisuudet kasvavat.

Ette varmaan halua ottaa vastuuta tästä? Kehotankin teitä käymään rakennustyömailla ennen kuin asiassa edetään pidemmälle. Käykää katsomassa, miten työntekijät jätetään ilman oikeudenmukaista palkkaa ja miten sosiaalinen polkumyynti vääristää kilpailua tällaisilla työmailla. Yleisperiaatteena on oltava "sama palkka samasta työstä samalla paikkakunnalla".

 
  
MPphoto
 
 

  Mary Lou McDonald, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (EN) Arvoisa puhemies, kaikkein ensimmäiseksi on syytä muistaa, että työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevassa direktiivissä on kyse työntekijöiden oikeuksista ja että siinä ainoastaan määritellään palkkoja, lomia, työaikaa ja muita vastaavia seikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset. Ilman direktiiviä työntekijät voivat joutua kaikenlaisten väärinkäytösten kohteeksi postilokeroyritysten ja vilpillisen itsenäisen ammatinharjoittamisen vuoksi. Muutamat työnantajat ovat kerkeästi käyttäneet tätä seikkaa hyväksi.

Minusta vaikuttaa kuitenkin siltä, että komissio painottaa ensisijaisesti palvelujen tarjoamisen esteiden poistamista ja sisämarkkinoiden hyvää toimintaa. Mielestäni tähän suulliseen kysymykseen liittyvä päätöslauselma merkitsee sitä, että parlamentti ottaa askeleen taaksepäin nykyisestä kannastaan, joka ilmaistiin viimeksi Schroedterin mietinnön yhteydessä. Itse asiassahan komissio ei ole huolehtinut direktiivin täytäntöönpanon valvonnasta, ja monet jäsenvaltiot jättävät huomiotta direktiivin säännökset. Näitä epäonnistumisia ei saisi väistellä esittämällä suhteellisuutta tai protektionismia koskevia väitteitä. Kun parlamentti hyväksyi palveludirektiivin, niille meistä, jotka olivat huolissaan sen vaikutuksista työntekijöiden oikeuksiin, vakuutettiin, että huolenaiheemme käsiteltäisiin panemalla työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi asianmukaisesti täytäntöön. Näin ei ole tapahtunut, ja komissio on epäonnistunut direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisessa. Tämän vuoksi monet työntekijät ovat alttiina väärinkäytöksille, koska ei ole vähimmäisvaatimuksia, joiden avulla voitaisiin välttää hyväksikäyttö ja väärinkäytökset.

 
  
MPphoto
 
 

  Thomas Mann (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, työllisyys-, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto ilmoitti komissiolle 13. kesäkuuta, etteivät jotkin jäsenvaltiot pane tunnollisesti täytäntöön työntekijöiden lähettämisestä työhön toiseen jäsenvaltioon annettua direktiiviä. Saksa on yksi tällaisista jäsenvaltioista. Kotimaatani syytetään siitä, että tarkastukset ovat liian ankaria, mikä karkottaa muista jäsenvaltioista tulevia työntekijöitä pois. Voiko enää enempää provosoida? Odotan erilaista kantaa komission jäseneltä, jonka oikeudenmukaisuutta arvostan hyvin paljon.

Vaikka lähettävän maan ja vastaanottavan maan välinen yhteistyö on tärkeää, sillä ei voida korvata tehokkaita tarkastuksia. Yhteisenä tavoitteenamme on oltava työntekijöiden suojan takaaminen, sosiaalisen polkumyynnin estäminen sekä laittoman työn paljastaminen ja siitä rankaiseminen. Tämä kaikki voidaan varmistaa kuitenkin vain, jos käytettävissä on päteviä asiakirjoja ja vieläpä vastaanottavan valtion kielellä. Seuraavien asiakirjojen olisi oltava saatavilla: työsopimukset, palkkalaskelmat ja työaikakortit. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen syyttäjäviranomainen tukee tätä kantaa. On nimittäin ilmeistä, että asiakirjat, joita ei ole laadittu kyseisen maan kielellä, aiheuttavat huomattavia ongelmia työsuojelutarkastajille.

Toiseksi ilmoituksien asianmukainen toimittaminen edellyttää, että vastaanottajalla on oltava todistettavasti Saksassa osoite eikä ainoastaan jokin ulkomailla sijaitseva postin vastaanottopaikka, joka on valittu nimenomaan nimettömyyden säilyttämiseksi. Lisäksi jokaisen on nimitettävä viralliseksi edustajaksi sellainen henkilö, jota hän pitää sopivana. Osoitteeksi kelpaa myös työpaikan osoite. Mielestäni tämä on oikeudenmukainen ratkaisu.

Uhkaava rikkomismenettely on loukkaus. Arvoisa komission jäsen, Euroopan unionissa on toimittava oikeudenmukaisesti etenkin tarkastusten osalta. Arvoisa komission jäsen Špidla, säilyttäkää se tasapuolisuus ja suhteellisuudentaju, jota olette yleensä osoittanut.

 
  
MPphoto
 
 

  Jean Louis Cottigny (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, olen yksi niistä, joiden mielestä työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon on hyvä tilaisuus Euroopan unionille ja sen kansalaisille. Se on tilaisuus sekä taloudellisesti että Eurooppa-aatteen vahvistamisen kannalta. Työntekijät, jotka on lähetetty työhön muualle Euroopan unionin alueelle, ovat ennen kaikkea Euroopan unionin kansalaisia. Heitä on myös kohdeltava tällaisina, mikä mielestäni merkitsee sitä, ettei saa sallia minkäänlaista epätasa-arvoista kohtelua samassa työssä samalla alueella.

Yksi direktiiviin 69/71/EY liittyvistä ongelmista on nykyään se, että työlainsäädännön alalla kansallisten järjestelmien yhdenmukaistamisessa on puutteita ja että uusien ja vanhojen jäsenvaltioiden välillä on tällä alalla eroja. Tämä saa pelkäämään, että tällä direktiivillä sallitaan jäsenvaltioiden väliset ratkaisut ja että direktiiviä käytetään sosiaaliseen polkumyyntiin. Toistan vielä kerran, että sosiaalista Euroopan unionia on rakennettava ylhäältä alkaen eikä lyömällä pirstaleiksi sen sosiaalilainsäädäntöä, kuten jotkut täällä haluaisivat tehdä. Todisteeksi tästä käyvät tietyt tarkistukset, joita on esitetty työlainsäädännön uudistamista koskevaan mietintöön.

Suosittelen, ettei tällä alalla leikitä tulella, koska vaarana ovat hallitsemattomat sosiaaliset konfliktit. Mielestäni tällaisten vaarojen välttämiseksi jäsenvaltioiden on voitava edelleen säilyttää joitakin rajoituksia, mutta lisäksi jäsenvaltioiden on voitava asettaa tiettyjä ehtoja, kun ne ottavat vastaan lähetettyjä työntekijöitä. Erityisesti olen sitä mieltä, että lähetetyillä työntekijöillä on oltava vastaanottavassa valtiossa valtuutetut edustajat, joiden on oltava riippumattomia. Heidän on voitava antaa tarvittavia tietoja työajoista sekä työturvallisuus- ja työterveysoloista, jotta voidaan taata työntekijöiden suoja. Lähetettyjen työntekijöiden on annettava etukäteisselvitys, jotta vastaanottavan valtion työmarkkinaosapuolet voivat tulla mukaan prosessiin ja neuvotella suoraan työntekijöitä lähettävän yrityksen kanssa, jos palkat vahvistetaan työmarkkinaneuvotteluilla.

Tällä alalla on kuitenkin edettävä vielä pitemmälle ja harkittava esimerkiksi EU:ssa sovellettavan yhteisen vähimmäispalkan vahvistamista. Meidän on sitouduttava poliittisesti pyrkimykseen lähentyä kohti yhteisten sosiaalisten oikeuksien jalustaa koko Euroopan unionissa. Tällaisilla toimilla voidaan edetä sosiaalisen Euroopan unionin luomisessa, sellaisen yhtenäisen Euroopan unionin ja työntekijöiden Euroopan unionin luomisessa, jota kaikki toivomme.

 
  
MPphoto
 
 

  Evelyne Gebhardt (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun keskustelimme palveludirektiivistä, totesimme hyvin selvästi ja yksiselitteisesti, ettei palveludirektiivi saa vaikuttaa millään tavoin sosiaalisiin oikeuksiin jäsenvaltioissa. Tämän vuoksi poistimme palveludirektiivistä pahamaineiset 24 ja 25 artiklan, ettei näitä oikeuksia voitaisi kumota käyttämällä hyväksi porsaanreikiä.

Sovimme myös siitä, että työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevaa direktiiviä muutettaisiin epäselvyyksien poistamiseksi, mikäli ilmenisi ongelmia. Haluan muistuttaa tästä kompromissista, jonka myös Euroopan komissio hyväksyi tuolloin. Vaadin nyt samanlaista yksimielisyyttä.

Arvoisa komission jäsen, olen kanssanne samaa mieltä siitä, että viranomaisten riittämätön tai huono yhteistyö on pääsyitä siihen, että direktiivin soveltamisessa on tällaisia vaikeuksia. Oletteko siis todellakin sitä mieltä, että poistamalla mahdollisuudet valvontaan sekä sellaisten asiakirjojen ja muiden seikkojen käyttöön, joita tarvitaan valvonnassa, voidaan parantaa yhteistyötä? Päinvastoin. Asiakirjojen puuttuminen ja viranomaisten huono yhteistyö merkitsevät pelkkää sosiaalista polkumyyntiä. En usko, että te todella haluaisitte sitä.

Tämän vuoksi olisi tehtävä yhdessä työtä sen hyväksi, että hallinnollista yhteistyötä parannetaan ja että palvelu- ja työmarkkinoita avataan varmistamalla samalla mahdollisimman korkea sosiaalisen suojelun taso. Silloin tekisimme jotakin myönteistä Euroopan unionin hyväksi. Sen sijaan, että toimisimme kielteisesti jäsenvaltioita vastaan, pyrkisimme myönteisesti ratkaisuihin, joilla voisimme todella parantaa asiaintilaa. Näin meidän on toimittava. Muutoin emme saavuta mitään siitä, mitä alun perin halusimme.

 
  
MPphoto
 
 

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, olen pettynyt kuultuani komission jäsenen Špidlan kertovan meille tänään, ettei hän aio esittää tästä asiasta uutta tiedonantoa.

Jotta EU:n työntekijät voivat siirtyä jäsenvaltiosta toiseen, ilman että työntekijöiden suojan taso heikkenee, on varmistettava, että laki on selkeä, että on koko Euroopan unionissa yleisesti sovellettavia vaatimuksia ja että ne pannaan täysimääräisesti täytäntöön. Työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskeva direktiivi ei nykyisellään täytä näitä vaatimuksia, kuten eivät myöskään komission vuosi sitten julkaisemat ohjeet. Komission on nyt tarpeen vaatia asiakirjojen säilyttämistä jäsenvaltiossa, johon työntekijä lähetetään työhön, ja on vaadittava, että aina on oltava identifioitavissa työnantaja, joka on oikeudellisesti vastuussa sääntöjen noudattamisesta. Tämäkään ei vielä riitä, jolleivät kaikki jäsenvaltiot ota käyttöön valvontamekanismeja ja lainrikkomusten vakavia seuraamuksia.

Joustoturvan ja työlainsäädännön uudistamisen kaltaisissa asioissa ei voida mitenkään edistyä, jollei tällä alalla käsitellä työntekijöiden suojaa ja muita vastaavia asioita. Euroopan unionin työntekijät eivät siedä oikeuksiensa vähentämistä tai suojan tason heikkenemistä. Emme saa täällä parlamentissa läpi mitään lainsäädäntöä, joka heikentää heidän oikeuksiaan jollakin tavoin, jolleivät he koe, että suojan tason heikkenemisen estämisestä on heille hyötyä. Mielestäni neuvoston ja komission lyhytnäköisyys tällä alalla on uskomatonta ja yksinkertaisesti selittämätöntä, jos ne tosissaan haluavat luoda sosiaalisen Euroopan unionin.

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluan todeta selvästi, ettei työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon koskevan direktiivin asianmukainen täytäntöönpano ole missään tapauksessa keino, jolla yrittäisimme heikentää tai vaarantaa työntekijöiden suojaa Euroopan unionin työmarkkinoilla. Päinvastoin direktiivin asianmukainen täytäntöönpano johtaa työntekijöiden tehokkaaseen suojelemiseen, joka on hyvin tärkeää. Ei ole ollenkaan totta, että komissio asettaisi valvontavaltaa koskevia rajoituksia. Haluan todeta ehdottoman selvästi, että kaikki toimet, joita jäsenvaltio pitää tarpeellisina ja jotka ovat oikeassa suhteessa tavoitteeseen nähden, ovat tietysti moitteettomia ja käyttökelpoisia.

Haluan myös huomauttaa, ettei tätä direktiiviä koskevaa päätöstä tehty missään norsunluutornissa sen paremmin kuin tiedonantoa koskevaa päätöstäkään. Asiasta on keskusteltu lukemattomia kertoja työmarkkinaosapuolten kanssa. Olen sitä mieltä, että lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa kysymyksissä me kaikki tiedämme, mihin on vedettävä raja siihen nähden, että lainsäädännöstä tulee pelkkää byrokratiaa eikä sillä saavuteta asetettuja tavoitteita, ja toisaalta siihen nähden, että lainsäädännöllä saavutetaan erilaiset ja väärät tavoitteet asetettuihin tavoitteisiin verrattuna. Tarkastusten on tämän vuoksi oltava perusteellisia ja tehokkaita mutta sovellettavan menetelmän mukaisia, koska tämä direktiivi ja lainsäädäntö yleensä eivät salli kaikkea. Toisin sanoen kaikkea ei voida hyväksyä, vaan pelkästään se, joka on lainsäädännön mukaista ja joka on tehokasta ja oikeasuhtaista.

Ehdotetusta direktiivin muuttamisesta toteaisin, että parlamentti on itse käsitellyt tätä asiaa ainakin kaksi tai kolme kertaa aikaisemmin. Samoin asiaa ovat käsitelleet työmarkkinaosapuolet. Mitään yleistä kantaa siihen, miten direktiivi voitaisiin laatia uudelleen sitä oleellisesti muuttaen, ei kuitenkaan muotoiltu. Päinvastoin muotoilluissa kannoissa kannatettiin aina yhteistyön ja täytäntöönpanon parantamista. Haluan myös huomauttaa, että täytäntöönpano on jäsenvaltioiden tehtävä ja että komission tehtävä on varmistaa, että täytäntöönpano on yhteisön lainsäädännön mukaista. Komission velvollisuus on myös hyödyntää käytettävissä olevia oikeudellisia resursseja. Tällöin komissio tietysti tarkastaa, mikä työmarkkinoiden tilanne on eri jäsenvaltioissa, ja etenee harkitusti, kuten lainsäädännössä säädetään.

On tietysti erittäin tärkeää parantaa hallinnollista yhteistyötä. On myös tärkeää parantaa jäsenvaltioiden valvontaelinten välistä yhteistyötä. Komissio pyrkiikin vastaisuudessa toimimaan tämän mukaisesti. Jos tulevissa keskusteluissa käy ilmi, että on perusteltua laajentaa lainsäädäntöä, tämä asia tuodaan varmasti esiin ja siitä keskustellaan kiihkeästi. Alustava poliittinen keskustelu parlamentissa ja keskustelu työmarkkinaosapuolten kanssa eivät tällä hetkellä kumpikaan viittaa siihen, että olisi oikein toteuttaa uusia lainsäädäntötoimia tällä alalla.

Hyvät parlamentin jäsenet, haluan vielä kerran korostaa, että tämän direktiivin tavoitteena on työntekijöiden tehokas suojelu ja että kaikki sellaiset valvontatoimet, jotka edistävät tehokasta suojelua, ovat asianmukaisia. Jäsenvaltiot, jotka eivät toteuta tehokkaita valvontatoimia, rikkovat direktiiviä. On selvää, että valvonnan on kaikilla aloilla aina oltava oikeasuhtaista termin oikeudellisessa merkityksessä, ja usein on kiistanalaista, mikä on oikeasuhtaista. Luxemburgissa toimivalla Euroopan yhteisöjen tuomioistuimella on valtuudet ratkaista tällaiset toimielinten väliset kiistat Euroopan unionissa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut yhden työjärjestyksen 108 artiklan 5 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätetyn päätöslauselmaesityksen(1).

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna 11. heinäkuuta 2007.

 
  

(1) Ks. pöytäkirja.


15. EU:n tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana Willi Piecykin laatima ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietintö (A6-0235/2007) Euroopan unionin tulevasta meripolitiikasta: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys (2006/2299(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Willi Piecyk (PSE), esittelijä. (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, meripolitiikan ansiosta myös parlamentti on nyt edennyt uusille vesille. Tätä mietintöä koskevaan työhön osallistui viisi valiokuntaa. Tulokset ovat kunnioitusta herättäviä. Haluan aluksi kiittää lämpimästi yhteistyöstä yhteisesittelijöitä Hassi, Stevenson, Chatzimarkakis ja Matsis. Kiitän myös työtovereitani Helge Jordania ja Dörte Schrammia sekä harjoittelija Jania, joka teki hyvää tutkimustyötä, sillä ilman heitä tämän mietinnön laatiminen olisi ollut käytännössä mahdotonta.

Hyvät parlamentin jäsenet, tarkastellaanpa seuraavaksi meripolitiikkaan liittyvää tilannetta. Euroopan unionin ulkomaankaupasta 90 prosenttia ja sisäkaupasta 40 prosenttia tapahtuu meritse. EU:n BKT:sta rannikkoalueet tuottavat 40 prosenttia. Noin kaksi kolmannesta kaikista EU:n kansalaisista viettää mieluimmin lomansa rannikolla, ja vuonna 2004 rannikkomatkailualan liikevaihto oli 72 miljardia euroa. Rannikkomatkailu edellyttää kuitenkin puhtaita meriä. Näin ollen on selvää, että on välttämätöntä – itse asiassa ehdoton edellytys – että EU paitsi laatii yhdennetyn meripolitiikan myös panee sen täytäntöön.

Komissiolle on kunniaksi se, että komissio on vihreällä kirjallaan tuonut meripolitiikan esiin Euroopan unionin toiminnassa. Tosin vihreä kirja on usein epäselvä ja kuvaileva pikemminkin kuin täsmällinen. Vuoden ajan jatkuneen kuulemisen jälkeen nyt tarvitaan vähemmän konferensseja ja enemmän toimia, enemmän konkreettista poliittista toimintaa, eli kuten Goethe totesi: "Jo sanatulva varmaan riittää, jos tointakin jo nähdä vois!"

Arvoisa komission jäsen, jos hyväksymme mietinnön huomenna, komissio ja tietysti myös jäsenvaltiot saavat melkoisen määrän työtä. Työtoverini ovat laskeneet, että mietintöluonnos sisältää 80 suositusta komissiolle ja neuvostolle. Jos näitä yhdistellään suurpiirteisesti, jäljelle jää edelleen 33 toimenpidekokonaisuutta, joiden toteuttamista odotamme komissiolta ja neuvostolta vastaisuudessa.

Käsittelen tänään vain joitakin tärkeitä kysymyksiä, kuten merenkulkua. Odotamme, että neuvosto hyväksyy seitsemän meriturvallisuutta edistävää lainsäädäntötoimenpidettä, jotka koskevat esimerkiksi satamavaltioiden suorittamia tarkastuksia, hätäankkurointia ja vastuuta onnettomuuksien jälkeen. Nämä odotukset kohdistuvat pelkästään Portugalin puheenjohtajuuskauteen. Erikoinen vanhentunut käsitys on se, että lähimerenkulkua pidetään Euroopan unionissa edelleen kansainvälisenä kauppana. Tämän vuoksi rannikkomerenkulku on sisällytettävä sisämarkkinoihin. Merten moottoriteistä toteaisin, ettei sen jälkeen, kun Euroopan laajuiset liikenneverkot hyväksyttiin vuonna 2004, ole edetty senttiäkään. Komission on nimettävä tätä asiaa varten koordinaattori, jotta lopultakin tapahtuu jotakin.

Ilmastonmuutoksen torjumisesta toteaisin, että vaikka meriliikenne on suhteellisesti ympäristöystävällisin liikennemuoto, tämäkään liikennemuoto ei ole putipuhdas. Sen osuus maailman hiilidioksidipäästöistä on 4 prosenttia ja lisäksi aiheutuu suuri määrä rikkidioksidipäästöjä ja typen oksidien päästöjä. Olen vakuuttunut siitä, ettei merenkulussa voida välttää päästökauppaa. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin sekä vähentää alusten päästöjä että käyttää aluksilla uusiutuvia energialähteitä, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa. Tämä tarjoaa samanaikaisesti huomattavaa kasvupotentiaalia Euroopan unionin laivanrakennusteollisuudelle ja sen tarvikkeiden valmistajille. Hyvin tärkeä on myös LeaderSHIP 2015 -strategia, jossa on kyse koko alan tulevasta kilpailukyvystä.

Merien osalta ilmastopolitiikkaan liittyy myös se, että alusten energiahuolto satamissa hoidetaan maalta käsin aina, kun tämä on mahdollista, ja se, että jo pitkään viivästynyt merellä tuotettavan tuulivoiman edistämistä koskeva komission toimintasuunnitelma pannaan täytäntöön.

Työllisyyden osalta merialalla valitetaan, etteivät nuoret halua merialan ammatteihin. Onkin kysyttävä, miten aktiivisesti näitä ammatteja on edistetty. Tämän vuoksi tarvitaan tiedotuskampanjaa. On kuitenkin myös asianmukaista, ettei aluksilla työskenteleviä kohdella toisen luokan työntekijöinä.

Merten pilaantumisen estämiseksi on välttämätöntä, että satamassa käyvät alukset jättävät sinne 100 prosenttia jätteistään. Laittomia öljypäästöjä on torjuttava. Koska 80 prosenttia merten saastumisesta aiheutuu maalta käsin, samaan aikaan on kuitenkin välttämätöntä, että on olemassa konkreettinen komission toimintasuunnitelma, josta voidaan myöntää tukea tämän tilanteen korjaamiseksi.

Merentutkimuksen alalla täällä Euroopan unionissa on erinomaisia tutkimuslaitoksia, mutta ne eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tämän vuoksi tarvitaan tutkimuslaitosten yhteinen katto-organisaatio, eurooppalainen meritieteiden konsortio, jota komissio tukee voimakkaasti.

Arvoisa puhemies, en halua mitenkään moralisoida, mutta on kiistatonta, ettei meri tarvitse meitä, vaan me tarvitsemme merta. Koska asia on näin, tarvitsemme hyvää yhdennettyä EU:n meripolitiikkaa. Tämän vuoksi arvioimme tulevaisuudessa jokaisen puheenjohtajavaltion edistymistä EU:n meripolitiikan alalla.

(Suosionosoituksia)

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kun aloitimme tämän prosessin, sanat "Euroopan unionin tuleva meripolitiikka" olivat täynnä mahdollisuuksia ja lupauksia.

Nyt, kaksi vuotta työn aloittamisen jälkeen ja vuosi vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen, ei puhuta enää pelkästään siitä, mikä on mahdollista. Nyt puhutaan siitä, mikä voi toteutua. Kuulemisprosessi päättyi 30. kesäkuuta. Tuhannet alan toimijat kaikkialla Euroopan unionissa ovat osallistuneet prosessiin aktiivisesti ja antaneet tälle hankkeelle suunnatonta tukea. Parlamentti on toiminut aktiivisesti tämän keskustelun valmisteluvaiheessa. Haluan esittää heti aluksi kiitokseni arvostamalleni esittelijä Piecykille, joka on koordinoinut asiasta kiinnostuneiden eri valiokuntien toimintaa ja laatinut tämän vaikuttavan mietinnön. Haluan kiittää myös prosessiin osallistuneiden eri valiokuntien esittelijöitä arvokkaasta työpanoksesta sekä niitä muita parlamentin jäseniä, jotka ovat erityisesti tukeneet tätä meripolitiikkaa koskevaa hanketta. Olemme hyvin tyytyväisiä parlamentin kokonaisvaltaiseen toimialat ylittävään lähestymistapaan. Mietinnössä esitettävä yhteinen näkemys on hyvä perusta Euroopan unionin kokonaisvaltaisen ja yhdennetyn meripolitiikan tulevalle toiminnalle.

Mietintö on sisällöltään todella vaikuttavan laaja. Olemme kiitollisia näin huomattavasta määrästä ehdotuksia. Suhtaudumme myönteisesti parlamentin huomautukseen; sen mukaan merialalla on saavutettava nopeaa edistymistä lainsäädäntöehdotuksissa, jotka ovat nyt neuvoston käsiteltävänä ja jotka liittyvät sekä merenkulun turvallisuuteen että merellisen ympäristön suojelemiseen ja vaalimiseen. Tulevan meripolitiikkamme päämääränä on todellakin oltava, että tällaista lainsäädäntöä pannaan asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa.

Vuotta 2008 koskevassa alustavassa talousarvioesityksessä komissio on myös pyytänyt varoja valmistelutoimille. Tavoitteena on aloittaa joidenkin uuden meripolitiikan mukaisten toimien täytäntöönpano. Toivomme, että parlamentti tukee näitä pyyntöjä.

Vuonna 2008 olemme valmistautuneet erityisesti työhön sellaisilla aloilla kuin merellä harjoitettavan toiminnan valvontajärjestelmien yhdentäminen, meriin ja valtameriin liittyvien tietojen verkoston perustaminen sekä merialan ja -palvelujen parhaimpien käytäntöjen vaihto edistämällä meriklustereita. Olemme vakuuttuneita siitä, että tällaisista hankkeista on huomattavaa hyötyä pitkällä aikavälillä.

Seuraavaksi käsittelen joitakin mietinnössä esiin tuotavista asioista. Aloitan esittämällä muutamia yleisiä huomioita. Komissio suhtautuu myönteisesti parlamentin kehotukseen, jonka mukaan on varmistettava, että ympäristöulottuvuus tulee selvästi esiin niissä ehdotuksissa, jotka teemme lokakuussa. Komissio sitoutuu kiinnittämään erityistä huomiota ilmastonmuutokseen. Tässä yhteydessä komissio tarkastelee kaikkien toimijoiden antamaa palautetta, jossa käsitellään päästökauppaa ja merenkulkua, uusiutuvia energialähteitä, kuten tuuli- ja aurinkoenergiaa, alusten voimanlähteenä, alusten energiahuoltoa satamissa maalta käsin, avomerellä tuotettavaa tuulivoimaa, alusten purkamista ja muita kysymyksiä. Kaikilla näillä voidaan vaikuttaa myönteisesti ilmastonmuutoksen torjuntaan ja laajoihin ympäristönäkökohtiin.

Kuten on useasti todettu, meriympäristön suojelua ja säilyttämistä koskeva teemakohtainen strategia on edelleen meripolitiikan ydin ja muodostaa meripolitiikan ympäristöpilarin. Strategia ja meripolitiikka vahvistavat toisiaan.

Komissio suhtautuu myönteisesti myös siihen, että mietinnössä korostetaan meriliikenteen suurta merkitystä Euroopan unionin taloudelle. Komissio pitää edelleen lainsäädännön selkeyttämiseen ja parantamiseen pyrkiviä toimia ensisijaisen tärkeinä. Meriliikenne kuuluu vähiten ympäristöä kuormittaviin liikennemuotoihin. Näin ollen on lisättävä toimia, jotta saavutuksia voidaan parantaa entisestään.

Meriliikenne on tärkeää myös muista kuin kestävyyteen liittyvistä syistä, sillä meriliikenne edistää yhteisten sisämarkkinoidemme yhdentymistä ja on erittäin tärkeää Euroopan unionin ulkomaankaupan kannalta nyt globalisaation aikakaudella.

Merialan taloudellinen merkitys Euroopan unionille sekä muutamien kansallisten ja alueellisten meriklusterien menestys tunnetaan hyvin. EU:n meripolitiikkaa koskeva yhteistyö on ollut osoitus kaikkien toimijoiden kiinnostuksesta vahvistaa ja edistää meriklusterien kehitystä kaikkialla Euroopan unionissa. Komissio on sitoutunut edistämään hyviä käytäntöjä ja keskinäisten suhteiden luomista meriklusterien välillä sekä kansallisesti että alueellisesti kartoittamalla Euroopan unionin meriklustereita ja tarkastelemalla niiden mahdollista yhteistyötä.

Mietinnössä tuodaan esiin tutkimusta ja innovointia koskevia kysymyksiä. Komission mielestä huippuosaaminen merentutkimuksen ja meriteknologian alalla on erittäin tärkeää, jotta voidaan kehittää meriympäristön resurssien erittäin suurta potentiaalia kestävällä tavalla. Huippuosaaminen muodostaa perustan merialan eri sektorien yhdentymiselle ja synergialle. Tämän vuoksi merentutkimus ja meriteknologia määriteltiin tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa poikkialaiseksi painopisteeksi, johon kiinnitetään erityistä huomiota.

Tunnustamme, että matkailu on tärkeä kestävän kasvun edistäjä rannikko- ja merialueilla. Samanaikaisesti rannikko- ja merimatkailua voidaan käyttää edistämään merialueiden kulttuuristen, historiallisten ja luonnon erityispiirteiden säilyttämistä.

Vuodeksi 2007 on suunniteltu tiedonantoa, jossa määritellään toimintasuunnitelma Euroopan unionin kestävälle ja kilpailukykyiselle matkailulle. Tiedonanto perustuu kertomukseen, jota varten kerättiin palautetta kaikilta EU:n matkailualan toimijoilta, ja tiedonannossa tuodaan esiin myös rannikko- ja merimatkailua koskevia mahdollisia uusia yhteisön aloitteita, jotka voisivat olla hyödyllisiä jäsenvaltioiden aloitteiden täydentämiseksi.

Komission mielestä on myönteistä, että mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti tarpeeseen varmistaa kalastuksen kestävyys. Olemme toteuttaneet muutamia aloitteita, jotta voidaan lisätä merensuojelualueiden määrää ja kehittää toimia, joilla edistetään kalatalouden hallintoa koskevia pitkän aikavälin lähestymistapoja.

Lisäksi komissio on jo esittänyt ehdotuksia, jotka koskevat poisheitetyn saaliin asteittaista poistamista. Lokakuussa käsiteltävän asiakokonaisuuden yhteydessä komissio hyväksyy myös tuhoisia kalastusmenetelmiä koskevia toimia ja ehdotuksia, joiden tavoitteena on torjua laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta.

Seuraavaksi käsittelen sosiaalisia kysymyksiä. Haluan todeta, että olemme parlamentin tavoin huolissamme siitä, että merialalla on pulaa asiantuntijoista ja hyvin koulutetuista ammattilaisista. Aiomme tarkastella todella kiinnostuneina mietinnössä esitettäviä ehdotuksia; ne koskevat erityisiä koulutuskursseja, joiden avulla tarjotaan merten ja valtamerten hoitoa koskevan ekosysteemeihin perustuvan lähestymistavan laajaa tuntemusta.

Olemme parlamentin kanssa yhtä mieltä myös siitä, että olisi arvioitava uudelleen merimiesten sulkemista pois yhteiskunnallisten direktiivien soveltamisalasta. Merimiehiä koskevien yhteiskunnallisten sääntöjen yhteydessä korostaisin, että pidän tärkeänä työmarkkinaosapuolten välillä meneillään olevaa työtä, merimiesten työoloja koskevan konsolidoidun ILO:n yleissopimuksen sisällyttämiseksi yhteisön lainsäädäntöön.

Haluan todeta hallinnosta vielä yhden asian. Jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kuulemisen yhteydessä kävi selvästi ilmi, että meripolitiikan onnistuminen edellyttää tiiviimpää koordinointia kaikkien alakohtaisten politiikkojen välillä ja hallinnon kaikkien tasojen välillä. Tämän vuoksi pidän parlamentin kantaa tästä asiasta sekä hyvin ajoitettuna että merkityksellisenä. Lisäksi myönnämme, että yhdennetyn meripolitiikan alalla tarvitaan parhaimpien käytäntöjen vaihtoa ja edistämistä varten foorumeita, jotka tukevat parhaita käytäntöjä koskevien kokemusten ja tietojen vaihtoa. Tätä varten aiomme järjestää vuosittaisia konferensseja, jotka yhdistävät alan toimijoita alueilta, jäsenvaltioista ja EU:sta, myös kaikkien asiaan liittyvien alojen sidosryhmiä. Tämä lisää myös merialan näkyvyyttä yleensä.

Hyvät parlamentin jäsenet, jotta kuulemisprosessin ilmentämä myönteinen kehitys jatkuisi, aiomme esittää kunnianhimoisen meripolitiikkaa koskevan kokonaisuuden 10. lokakuuta ja esitellä sen parlamentille ja neuvostolle kuulemista varten. Tällä kokonaisuudella toteutetaan näkemys EU:n uudesta meripolitiikasta. Kokonaisuus käsittää kuulemisprosessia koskevan tiedonannon, josta käy ilmi, kuinka laaja ja kokonaisvaltainen kuulemisprosessi on ollut, ja joka tuo selvästi esiin tiiviin ja rakentavan vuorovaikutuksen keskustelukumppaniemme kanssa. Lisäksi kokonaisuus käsittää toisen tiedonannon, jossa esitetään Euroopan unionin meripolitiikkaa ja toimintasuunnitelmaa koskeva ehdotus. Politiikassa keskitytään EU:n merialan todellisuuteen, meriasioita koskevan yhdennetyn lähestymistavan tärkeyteen sekä omaan näkemykseemme meripolitiikasta ja sen periaatteista. Tavoitteena on edistää ja kehittää merten ja valtamerten kestävää käyttöä, varmistaa hyvä elämänlaatu kaikilla alueilla, lisätä EU:n merialan avoimuutta ja näkyvyyttä, vahvistaa EU:n kansainvälistä johtoasemaa merialalla ja saavuttaa EU:n täysi potentiaali meriasioita koskevan tietämyksen ja innovoinnin alalla, mikä on myös hyvin tärkeää. Toimintasuunnitelmasta käy ilmi, miten meripolitiikkaa on tarkoitus toteuttaa, sillä toimintasuunnitelmassa määritellään ehdotuksen toimet ja aiheet.

Lopuksi haluan kiittää vielä kerran parlamenttia ja esittelijöitä erinomaisesta työstä. Odotamme innolla tiiviin vuoropuhelun jatkamista kanssanne tulevien kuukausien aikana perustan luomiseksi entistä yhdennetymmälle Euroopan unionin meripolitiikalle.

 
  
MPphoto
 
 

  Satu Hassi (Verts/ALE), ympäristöasioiden, kansanterveyden ja kuluttajapolitiikan valiokunnan lausunnon valmistelija. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, suuri kiitos esittelijä Willi Piecykille erinomaisesta yhteistyöstä vahvistettua yhteistyötä tekevien valiokuntien välillä. Meidän on tärkeää ymmärtää, että puhdas meri ja terveet meriekosysteemit ovat myös merten taloudellisen hyödyntämisen perusta. Siksi on tärkeää integroida ympäristönäkökulma kaikkeen merta koskevaan päätöksentekoon.

Esimerkiksi lyhytnäköinen ylikalastus on johtanut monien kalakantojen romahtamiseen ja se on myös tärkein syy meribiodiversiteetin heikkenemiseen. Kalakantoja ei voi elvyttää vähentämättä maalta mereen tulevia saasteita, teollisia kemikaaleja ja myös maatalouden lannoitteita, jotka rehevöittävät merta. Erityisen tärkeää tämä on suljetuilla merialueilla kuten Itämeri. Kuten esittelijä totesi, myös laivaliikenteen päästöjen vähentäminen on tärkeää, sillä se on yksi tärkeimmistä hengitysilmaamme pilaavien päästöjen lähteistä.

Myös ilmastonmuutos on merille enemmän kuin meren pinnan nousua, sillä se tarkoittaa myös meren happamoitumista, millä on dramaattiset vaikutukset kaikkiin meriekosysteemeihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jorgo Chatzimarkakis (ALDE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. (DE) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää esittelijää, joka todella nosti yhteistyön aivan uudelle tasolle. Näin hyvää yhteistyötä en ole kokenut vielä koskaan aikaisemmin, joten onnittelen häntä hienosta suorituksesta.

Komissiota haluan kiittää vihreän kirjan esittämisestä ja yhdennetystä lähestymistavasta. Oli jo aikakin. Euroopan unionilla on meripolitiikan alalla paljon tarjottavaa. Totean näin teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan näkökulmasta. Euroopan unionin meriklusterit ovat maailmanlaajuisia markkinajohtajia ja telakat ovat maailman kärjessä. Euroopan unioni hallitsee 40 prosenttia maailman kauppalaivastosta. EU:n laivanvarusteteollisuuden osuus toimituksista on 35 prosenttia. Olemme erittäin hyviä myös tutkimuksessa. "Sininen" bioteknologia on tulevaisuuden kannalta lupaava ala, jonka avulla voidaan esimerkiksi tuottaa energiaa merellä ja vähentää hiilidioksidipäästöjä.

Valitettavasti emme toimi yhtenäisesti. Tämän vuoksi on hyvä, että nyt on päästy alkuun. Arvoisa komission jäsen, odotamme hyvin jännittyneinä sitä kokonaisuutta, jonka aiotte saattaa päätökseen. Maailma katsoo meitä, sillä se odottaa meiltä jotakin. Odotamme innolla erinomaista kokonaisuutta.

 
  
MPphoto
 
 

  Struan Stevenson (PPE-DE), kalatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. (EN) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää jäsen Piecykiä erinomaisesta mietinnöstä ja valiokuntien välisen sujuvan yhteistyön malliesimerkistä. Kalatalousvaliokunnan tavoitteena oli luoda meristrategia, jolla voidaan kehittää suojelua, edistää mereen liittyviä perinteitä ja kannustaa merten ja valtamerten kestävään hyödyntämiseen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että jollei ilmastonmuutoksen perimmäisiä syitä käsitellä nyt tehokkaasti, koko EU:n meripolitiikalla ei ehkä ole enää mitään merkitystä, kuten komission jäsen jo totesi.

Kestävä kalastusala on avuksi tämän tavoitteen saavuttamisessa. Näin ollen, jos kalastus ei ole sille kuuluvassa asemassa EU:n meristrategian ytimessä, tarpeet tyydytetään tuotteilla, jotka on pyydetty sellaisilla menetelmillä ja sellaisilta alueilta, joita me emme voi valvoa ollenkaan.

Hallinnon tehostamisen tärkeyttä ei saa vähätellä. Hallinnon tehostaminen hyödyttäisi kaikkia ja koko ympäristöä. Saastuttaja maksaa -periaatetta ei tällä hetkellä sovelleta EU:n merialalla. Merta saastuttavien yritysten olisi tuettava EU:n rahastoa, jonka tavoitteena on kalojen istutus ja ympäristönsuojelu.

Kalatalousvaliokunnan lausunnossa tuodaan esille myös kalastusalan kuvan parantamisen merkitys ja vaaditaan enemmän resursseja tutkimukseen ja koulutukseen, joilla pyritään parantamaan tietoja ja taitoja.

Olen komission jäsenen kanssa yhtä mieltä myös siitä, että merensuojelualueiden verkostoa olisi laajennettava EU:n vesillä ja että olisi perustettava rannikkoalueiden yhdennetyn hoidon järjestelmä sen varmistamiseksi, että lopetamme tarpeettoman elinympäristöjen heikentämisen ja luonnon monimuotoisuuden jyrkän vähentämisen, jotka ovat olleet aivan liian yleisiä viime vuosina.

Odotan innolla toimintasuunnitelmaa, jonka komissio esittää syksyllä.

 
  
MPphoto
 
 

  Yiannakis Matsis (PPE-DE), aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, meripolitiikkaa koskevat suositukseni sisältyvät lausuntooni, joka on jo hyväksytty asiaa käsittelevissä valiokunnissa.

Haluan kuitenkin painottaa komission jäsenen läsnä ollessa, ettei millään suosituksilla voida onnistua, jos ympäristöä ei suojella. On suojeltava sitä ympäristöä, jota ihminen on tuhonnut raivoisasti, kuten Välimeren maissa viime vuosien ja päivien aikana esiintyneet valitettavat tulipalot osoittavat.

Kaikkien suunnitelmien ehtona on, että onnistumme suojelemaan ympäristöä ja kääntämään kasvihuoneilmiön kehityssuunnan tällä toimintapolitiikalla. Aluksi on luotava EU:n palontorjuntajoukot, jotka toimivat pääasiassa paloista kärsivien jäsenvaltioiden yhteisten työpanosten, välineiden ja määrärahojen avulla ja jotka ovat hälytysvalmiudessa kesäkuukausien ajan.

Lujalla tahdolla kaikki on mahdollista ja vaarat voidaan ehkäistä. Muutoin toimillamme ei ole mitään merkitystä. Miten voidaan puhua rannikkoalueiden kehittämisestä, kun näillä alueilla etenkin Välimeren maissa on jäljellä pelkkää palanutta maata?

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Luís Queiró, PPE-DE-ryhmän puolesta. (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijä Piecykiä erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt viime kuukausien ajan. Hän osasi kuunnella, sovittaa yhteen eroavat näkemykset ja ennen kaikkea säilyttää kokonaisvaltaisen ja rakentavan näkemyksen meristrategiasta. Puolustin tätä samaa näkemystä Euroopan kansanpuolueen (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien ryhmän varjoesittelijänä.

Näin voitiin osoittaa, että tasapainoisen lähestymistavan avulla on mahdollista kehittää taloutta ja suojella ympäristöä ja ettei pirstaleisella näkemyksellä meristä ja valtameristä ole kantavuutta eikä kunnianhimoa. Merillä, jotka ovat mitä suurimmassa määrin globalisaation aluetta, on meille Euroopan unionissa keskeinen merkitys. Koska maailmankaupan kasvu johtaa meriliikenteen lisääntymiseen ja näin kehittyy useita mereen perustuvia talouksia, on hyödyllistä tarkastella asioita yhteisönlaajuisesti. Tämä ei kuitenkaan merkitse mielestämme yhtä ainoaa yhteistä politiikkaa.

Tarvitaan strateginen lähestymistapa, jolla hyödynnetään mahdollisuus yhteistyöhön 27 jäsenvaltion välillä. Tällaisessa yhteistyössä on otettava huomioon laittoman maahanmuuton, saastumisen sekä huumekaupan ja huumeiden salakuljetuksen torjunnan kustannukset ja EU:n alueen turvallisuuden varmistamisesta aiheutuvat kustannukset. Yhteistyön on oltava järkevää yhteistyötä meriympäristön hyväksi sekä ympäristönsuojelijoiden että taloutta painottavien tavoitteiden mukaisesti.

Saastuminen on paitsi uhka luonnolle myös vaara merten ja valtamerten taloudelliselle hyödyntämiselle. Näin ollen avainsana on tasapaino. Äärimmäinen suhtautuminen, joka estää taloudellisen kehityksen, tai hallitsematon hyväksikäyttö, joka tuhoaa meriympäristön resursseja, ei kumpikaan tule kyseeseen.

Näin ollen merten ja valtamerten tarjoamia mahdollisuuksia on tarkasteltava sekä tutkimukseen ja kehitykseen sijoittamisen yhteydessä että perinteiden säilyttämisen yhteydessä. Jos haluamme uudistaa talouttamme, on rahoitettava tutkijoiden verkostoja, edistettävä tietojen jakamista ja oltava ensimmäisiä uusilla talouden ja teollisuuden aloilla. On kuitenkin myös investoiva voimakkaasti matkailualan mahdollisuuksiin Euroopan rannikkoalueilla, jotka ovat verrattoman rikas ja monipuolinen vahvuus.

Arvoisa puhemies, totean lopuksi toivovani, että huomisesta lähtien olisi mahdollista ottaa todellinen kurssi kohti tulosta tuottavien ehdotusten laatimista ja täytäntöönpanoa EU:n meripolitiikan alalla. Kuulimme jo tänään komission jäsenen Borgin toteavan, että tämä on aikomuksena.

 
  
MPphoto
 
 

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvä jäsen Piecyk, hyvä jäsen Hassi ja hyvä jäsen Stevenson, haluan kiittää teitä erinomaisesta työstä. Lisäksi haluan painottaa kuutta hyvin tärkeää kysymystä, jotka on otettava huomioon EU:n meripolitiikan toteuttamisessa. Ne ovat seuraavat: nykyinen ja tuleva lainsäädäntö on yhdistettävä yhdeksi kehykseksi, hallinnointia on myös yhdennettävä meriä koskevan suunnittelun yhteydessä niin, että otetaan huomioon kaikki olemassa olevat tavoitteet, ja meret on sisällytettävä nykyiseen ympäristölainsäädäntöön ottaen huomioon erityisesti kansainväliset sopimukset, kuten yleissopimus Koillis-Atlantin meriympäristön suojelusta (OSPAR). On myös toteutettava merten ekosysteemeihin perustuva hallinto, on edistettävä kalastusyhteisöjen kehitystä samalla tavalla, jota on käytetty menestyksekkäästi maaseudun kehittämisen alalla, ja on luotava yhdennetty kehys meriä koskevan lainsäädännön valvomiseksi ja täytäntöönpanemiseksi.

Euroopan unionin meripolitiikassa ei saa toistaa yhteisen kalastuspolitiikan virheitä. Kalastuspolitiikassa oli puutteita toisaalta toimien tarkoituksen ja edunsaajien sekä toisaalta toimien täytäntöönpanon ja valvonnan kustannusten välisessä suhteessa. Esimerkiksi Azorien kaltaisella alueella meristrategiaa koskevan direktiivin täytäntöönpanon kustannukset voivat nousta useisiin miljooniin euroihin. Mielestämme Euroopan unionin tämän alan toimien on oltava yhdennettyjä myös taloudellisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Josu Ortuondo Larrea, ALDE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, tänä aamuna – melkoinen yhteensattuma tämän meripolitiikkaa koskevan keskustelun kanssa – luin lehtiartikkelin, jossa todettiin, että me ihmiset olemme peräisin vedestä, ettemme voi elää ilman vettä ja että aikuisista ihmisistä 75 prosenttia on pelkkää vettä.

Lisäksi kolme neljännestä planeettamme pinta-alasta on merien ja valtamerien veden peitossa. Vesi kiertää jatkuvasti siirtyen valtameristä ilmakehään ja ilmakehästä maapallolle ja palaten lopulta jokien kautta mereen. Tämän vuoksi velvollisuutemme on kiinnittää mahdollisimman paljon huomiota meriympäristön kestävyyteen, erityisesti koska hälytyskellot ovat jo jonkin aikaa soineet kaikkialla maailmassa ympäristön tilan heikkenemisen ja erityisesti ilmastonmuutoksen vuoksi.

Mielestämme kaikissa toimielimissä, niin yhteisön toimielimissä kuin kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa toimielimissäkin, sekä yksityissektorilla on otettava käyttöön ripeästi toimia, jotka parantavat vedenlaatua. Näin ollen haluamme todeta, että olemme huolissamme pitkästä aikataulusta, jota esitetään ehdotuksessa meristrategiaa koskevaksi direktiiviksi. Olemme sitä mieltä, että samoin kuin ilman saastumisen ja otsonikadon yhteydessä meillä ei ole enää paljon aikaa toimia ja kääntää nykyistä kehityssuuntaa. Jos näin ei tehdä mahdollisimman pian, pelkään tuhojen olevan peruuttamattomia.

Tämän vuoksi olemme ehdottaneet, että meristrategian toimintasuunnitelmien laatimisaikataulua mukautetaan pian ja että toimintasuunnitelmat sovitetaan yhteen EU:n muiden merkittävien ohjelmien, kuten Euroopan aluekehitysrahastosta ja koheesiorahastosta rahoitettavien ohjelmien, aikataulun kanssa sekä myös maatalouspolitiikan kanssa, koska maatalous aiheuttaa päästöjä mereen.

Lisäksi mielestämme tarvitaan täsmällisempää tietoa merten ja valtamerten tilasta. Kannatamme EU:n merentutkimuslaitosten keskinäisen koordinoinnin ja yhteyksien parantamista ja pyydämme siksi perustamaan verkoston tai "eurooppalaisen konsortion" ja tallentamaan meritiedon keskukseen, jota kaikki laitokset voivat käyttää.

Koulutusta ja tiedotusta on parannettava kaikilla tasoilla ja on levitettävä saastumista ja sen torjuntaa koskevia parhaimpia käytäntöjä. Tässä yhteydessä haluan todeta jälleen kerran painokkaasti, kuten olen tehnyt jo vuosikausia, että on tehtävä pakolliseksi sellaisten jo saatavissa olevien laitteiden asentaminen aluksiin, joilla voidaan valvoa säiliöiden ja pilssin tyhjentämistä ja puhdistusta. Tällaiset mustat laatikot, joita ei voi peukaloida, ovat paras tapa estää tahalliset päästöt. Tosin tätäkin on mielestäni täydennettävä satelliittiseurannalla ja -valvonnalla.

Ei saa myöskään unohtaa ammattikalastajia. He muodostavat tärkeän väestöryhmän, jonka elämäntapa on säilytettävä myös tulevaisuudessa. Näin voidaan välttää saari- ja rannikkoalueiden väestön katoaminen tai hallitsematon rakentaminen näillä alueilla.

Lopuksi ehdotamme, että myös merialalla sovellettaisiin saastuttaja maksaa -periaatetta ja että luotaisiin yhteisön rahasto, jonka tavoitteena olisi merikasviston ja -eläimistön lisääminen ja suojelu ja jota tukisivat kaikki sellaiset toiminnanalat, kuten energia-, matkailu- ja virkistysalat, jotka pilaavat meriympäristöä.

 
  
MPphoto
 
 

  Ian Hudghton, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, EU:lla on noin 65 000 kilometriä rantaviivaa. Skotlannilla on tästä noin kuudennes ja 95 saarta, joissa on asutusta. On selvää, että voimme tarjota paljon sellaiselle EU:n meristrategialle, jolla voidaan edistää rannikkoyhteisöjemme tukemista ja kehittämistä, ja myös saada paljon tällaiselta strategialta. Skotlannissa on paljon energiavaroja öljy- ja kaasuvarojen ansiosta sekä merellä tuotettavan tuulivoiman ja aaltoenergian tarjoamien mahdollisuuksien ansiosta. Skotlannin sijainti on edullinen niiden lisämahdollisuuksien kehittämisen kannalta, jotka liittyvät meriliikenteen keskuksena toimimiseen. Skotlannissa on erinomaisia merentutkimuslaitoksia, jotka voivat auttaa saamaan entistä paremman käsityksen meriympäristöstä. Yhteisestä kalastuspolitiikasta huolimatta Skotlannin osuus EU:n kalastusalasta on edelleen suuri.

Ajatukseen EU:n meristrategiasta on suhtauduttava myönteisesti, mutta strategia ei saa olla merkki siitä, että EU:n vesiä aletaan pitää yhteisenä resurssina eikä enää eri merivaltioihin kuuluvina alueina. EU saisi toteuttaa toimia vain silloin, kun merivaltiot vaativat toimia tai tukea omalle strategiselle suunnittelulleen. Otetaan opiksi yhteisestä kalastuspolitiikasta ja sen epäonnistumisesta.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Toussas, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Toisaalta alusten omistajien tähtitieteelliset voitot ja merialalla toimivien konsernien monopoli sekä toisaalta työn tiivistyminen, jäsenvaltioiden merimiesten laaja korvaaminen halvalla työvoimalla, joka raataa vain 515 dollarin kuukausittaisella nälkäpalkalla, sekä huomattavat merellä tapahtuneet rikokset, jotka aiheuttavat mittavia ympäristökatastrofeja ja kansainvälistä julkista paheksuntaa, kuten Erikan, Prestigen ja Sea Diamondin tapaukset, ovat hyviä esimerkkejä Euroopan unionin meripolitiikasta, joka on työväenluokan etujen vastaista.

Alusten omistajien, Euroopan komission ja hallitusten kiinnostus asiaan on tekopyhä. Niiden väite, ettei merimiehiä ole tarpeeksi ja että ne haluavat houkutella merenkulkuun merimiehiä jäsenvaltioista, on perusteeton. Ne nimittäin erottavat itse yhdessä eurooppalaisia merimiehiä aluksilta joukoittain vähentämällä jatkuvasti miehistön jäsenten määrää ja korvaamalla heidät samanaikaisesti kolmansista maista kotoisin olevilla halvemmilla merimiehillä, mikä lisää alan työttömyyttä.

Tämä työväenluokan etujen vastainen politiikka vaikuttaa erittäin kielteisesti niihin työntekijöihin, jotka elävät saarilla Kreikan ja muiden maiden syrjäisillä alueilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, tiedetään, että valtameret ovat hyvin tärkeitä. Asumme niiden äärellä, saamme niistä ruokamme ja nautimme niistä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää kiinnittää huomiota valtamerten järkevään hoitoon, jolle Piecykin mietinnössä onkin osoitettu laajaa huomiota. Järkevä hoito edellyttää tasapainoista lähestymistapaa, jossa ekologisia ja taloudellisia näkökohtia arvioidaan maailman, EU:n ja jäsenvaltioiden kannalta. Näin voimme hyödyntää valtameriä myös tulevaisuudessa.

Haluan esittää satamien kehittämistä koskevan huomion. Satamille on tärkeää kehittää vahvuuksiaan asetettujen ehtojen mukaisesti, jolloin satamat voivat edistää huomattavasti kansalaisten hyvinvointia. Mielestäni Euroopan unionin olisi pidättäydyttävä vaikuttamasta tähän kehitykseen maantieteellisesti tai taloudellisesti. Satamien kehittäminen on jäsenvaltioiden tehtävä, ja markkinat varmistavat rahtiliikennevirtojen tehokkaan käsittelyn. Jotta tämä asia kävisi ilmi tekstistä, olen jättänyt käsiteltäväksi muutamia tarkistuksia, joille toivon tukeanne.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI). (EN) Arvoisa puhemies, vaikka suuri osa meripolitiikkaa koskevasta kokonaisuudesta kuulostaakin uskottavalta, pelkään, että komissio käyttää EU:n meripolitiikkaa saadakseen valtuudet valvoa kaikkia elämänalueita, tapahtumia ja toimia merellä. Kun otetaan huomioon täydellinen tuho, jota EU:n nykyinen toimivalta kalastuspolitiikassa on merkinnyt Yhdistyneelle kuningaskunnalle epäoikeudenmukaisen yhteisen kalastuspolitiikan vuoksi, en ole ollenkaan vakuuttunut siitä, että kaikkien meriasioiden antamisesta EU:n hoidettavaksi seuraisi mitään parempaa. Pelkään, että tuloksena olisi liiallista sääntelyä, tukahduttavaa valvontaa ja järjettömiä direktiivejä. Itse asiassa mietinnössä esitetään mielestäni jopa kalastusalaa varten suunnitelma siitä, miten yhä useampia kalastajia ajetaan työttömyyteen rajoittamalla kalastusta entisestään niin sanotun "ennalta varautumisen periaatteen" varjolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Corien Wortmann-Kool (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, meri on suuri etu, joka käsittää valtavia resursseja. Niitä meidän on hoidettava hyvin. Tämän vuoksi vihreässä kirjassa esitettävä yhdennetty lähestymistapa on hyvin tärkeä. Sen olisi kuitenkin oltava käytännöllinen ja toimiva, jotta ei mennä liian pitkälle.

Tuen esittelijän näkemystä, jonka mukaan ympäristöstä huolehtiminen ja kestävyys ovat tärkeitä asioita. Vaikka minäkin haluan kiittää häntä mietinnöstä, minun on todettava, että sen laatiminen oli hyvin vaikea tehtävä, koska menettelynä oli valiokuntien tehostettu yhteistyö. Lopputuloksena on laaja asiakirja, jossa on 147 kohtaa. Minusta on oleellista ja valitettavaa, että meriliikenne on jäänyt jossakin määrin vähemmän tärkeälle sijalle uusiin toimiin nähden, erityisesti kun otetaan huomioon, että meriliikenne on hyvin tärkeää kestävyyden kannalta.

On jo olemassa joukko säädöksiä, joissa määrätään turvallisuudesta ja ympäristöystävällisestä liikenteestä, mutta asiat ovat edelleen hyvin huonolla tolalla, kun tarkastellaan lainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Haluan kehottaa voimakkaasti komissiota asettamaan olemassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen valvomisen ensisijaiseksi tavoitteekseen. Lisäksi Euroopan unionilla olisi oltava enemmän koordinoivaa toimivaltaa, ja Euroopan unionin olisi tarvittaessa pystyttävä takaamaan lainsäädännön noudattaminen. Komission oli määrä julkaista vuoden 2006 lopussa tutkimus EU:n rannikkovalvonnan toteutettavuudesta. Nyt on jo vuoden 2007 puoliväli, emmekä valitettavasti ole vieläkään huomanneet mitään tutkimusta. Haluan kehottaa pontevasti komissiota käsittelemään tätä asiaa kiireesti.

Komission olisi vaadittava jäsenvaltioilta selontekoa rannikoiden aluesuunnittelusta ja hoidosta. Kyseisten jäsenvaltioiden on kuitenkin kannettava oma vastuunsa tästä asiasta. Myös paikalliset, alueelliset ja kansalliset poliitikot tuntevat olevansa vastuussa näiden alueiden kestävyydestä ja suojelemisesta. Koska kyse on nimenomaan maa-alueista, olisi mielestäni sovellettava toissijaisuusperiaatetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Navarro (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ensimmäiseksi kiittää esittelijä Piecykiä vaikuttavasta työstä, jota hän on tehnyt yleiskatsauksen laatimiseksi. Tuloksena on täydellinen ja tasapainoinen mietintö, jossa otetaan huomioon tulevan meripolitiikan taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat sekä ympäristönäkökohdat. Sosiaalialalla hän korostaa ammatillisen koulutuksen ja uranäkymien merkitystä sekä sitä, että EU:n jäsenvaltioiden on ehdottoman välttämätöntä allekirjoittaa ja ratifioida ripeästi merityötä koskevat Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset. Tämä on välttämätöntä, jotta tämän alan asiantuntemus ei häviä Euroopan unionissa. Muilta osin pallo on vastedes komissiolla ja jäsenvaltioilla.

Euroopan unionin talousarvion uudistus vuodesta 2008 alkaen antaa jäsenvaltioille tilaisuuden osoittaa, että ne suhtautuvat tähän asiaan vakavasti. Komission tehtävänä taas on koordinoida tätä meripolitiikkaa. Kyse on valtavasta työmaasta, jolla vakaan toimintalinjan puuttuminen voi johtaa nopeasti kaaokseen. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että kannattaisi harkita meripolitiikasta vastaavan komission jäsenen nimittämistä, jolla olisi riittävät valtuudet tarvittaessa ratkaista esiin tulevia kysymyksiä. Vakaus ei tietenkään saa merkitä jäykkyyttä. Mielestäni olisi asianmukaista ottaa myös alueet tiiviisti mukaan toimintaan, jotta tämän tulevan meripolitiikan yhteydessä määriteltävät aloitteet voidaan panna täytäntöön riittävän joustavasti.

 
  
MPphoto
 
 

  Anne E. Jensen (ALDE). – (DA) Arvoisa puhemies, haluan tuoda esiin kaksi asiaa, joista toinen koskee Itämerta ja toinen EU:n satamien kehittämistä. Millään alueella tarve parantaa EU:n, kansallisten hallitusten sekä alueellisten ja paikallisten viranomaisten välistä yhteistyötä ei ole selvempi kuin nimenomaan Itämerellä. Tarvitaan entistä tiiviimmin koordinoitua strategiaa, jolla pelastetaan ympäristö ja kalastusala ja saavutetaan meriliikenteen kestävä ja tehokas kehitys rakentavassa yhteistyössä maaliikenteen kanssa.

Itämeri on yksi maailman saastuneimmista meristä, minkä vuoksi komission olisi laadittava oma Itämerta koskeva EU:n strategia. Satamista toteaisin, että meriliikenteen kehittämisen kannalta on välttämätöntä, että luotetaan satamien, satama-alueiden sekä satamiin johtavien maantie- ja junaliikenneyhteyksien kehittämiseen ja laajentamiseen. Tämän vuoksi EU:n uuden strategian olisi käsitettävä satamastrategia, jossa sallitaan satamien kehittyminen markkinoiden ja kysynnän muutosten tahdissa. On varmistettava, että EU:n muu lainsäädäntö ja sen tulkinta eivät estä satamien kehitystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE). – Aderarea României şi a Bulgariei a adus Marea Neagră la graniţa Uniunii Europene, creând astfel oportunitatea dezvoltării unei politici maritime care să cuprindă toate mările şi oceanele ce înconjoară Europa.

Marea Neagră şi Marea Mediterană reprezintă două zone de maximă importanţă pentru politica de vecinătate a Uniunii. Dezvoltarea portuară, comerţul, industria costieră, cercetarea, pescuitul şi turismul sunt elemente integrate atât politicii de vecinătate cât şi celei maritime. Reţelele de transport maritim, politicile regionale de mediu şi canalele de transport pentru resurse energetice sunt, de asemenea, incluse în planurile de acţiune ale ambelor politici. Politica maritimă europeană va veni în sprijinul politicii de vecinătate, catalizând şi complementând acţiunile acesteia.

Politica maritimă trebuie să iniţieze şi să aplice măsuri în cadrul subiectelor menţionate pentru asigura o dezvoltare convergentă atât a statelor membre cât şi a statelor riverane incluse în politica de vecinătate. O politică maritimă europeană viabilă trebuie să asigure cooperarea între statele vecine şi între acestea şi Uniune, şi să aibă capacitatea de a dirija problematicele din cadrul structurilor regionale a căror activitate s-a dovedit utilă până în prezent. O dovadă în acest sens este şi asumarea de către Uniunea Europeană a statutului de observator în cadrul BS.

Elaborarea unei politici maritime trebuie să aibă în vedere specificul fiecărei zone, ca de exemplu problema traficului de orice natură şi optimizarea tranzitului de produse energetice în cazul Mării Negre sau fenomenul migraţiei în cazul Mării Mediterane.

Acţiunile deja preconizate de către Comisie, precum comunicarea referitoare la sinergia Mării Negre trebuie sa reprezinte puncte de referinţă în consolidarea viitoarei politici maritime comune europene. Marea nu este o barieră ci o punte de legătură pentru consolidarea căreia trebuie făcut un efort comun de cunoaştere reciprocă şi solidaritate cu posibilităţi reale de implicare europeană în procesele de democratizare şi de dezvoltare ale statelor riverane.

 
  
MPphoto
 
 

  Matthias Groote (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi kiittää esittelijä Piecykiä erinomaisesta työstä tämän mietinnön hyväksi.

Haluan käsitellä puheenvuorossani aivan lyhyesti kahta kysymystä. Ensimmäinen koskee energiaa, jota meri tarjoaa äärettömästi. Erityisesti voidaan mainita tuulivoima: se tarjoaa suuria mahdollisuuksia, jotka on hyödynnettävä. Miten ne voidaan hyödyntää? Euroopan unionissa tarvitaan voimakas kannustinjärjestelmä, jonka avulla voidaan kannustaa sijoittajia ottamaan riski ja sijoittamaan merellä tuotettavaan tuulivoimaan. Edellytysten luomiseksi tarvitaan koordinointia. Tämän vuoksi suhtaudun myönteisesti erityisesti siihen, että mietinnössä kehotetaan komissiota esittämään tuulivoimaa koskeva toimintasuunnitelma. Tällaisen toimintasuunnitelman avulla voidaan lisäksi saavuttaa kevään huippukokouksessa vahvistettu tavoite, jonka mukaan vuonna 2020 uusiutuvien energialähteiden osuus on 20 prosenttia primäärienergiantarpeesta.

Lisäksi pidän myönteisenä sitä, että mietinnössä suunnitellaan kehittyneen avomeriverkkoinfrastruktuurin perustamista. Vain näin voidaan toteuttaa mietinnössä esitettävä avomerellä tuotettavan energian 50 gigawatin tuotantokapasiteetin luominen vuoteen 2020 mennessä.

Toinen kysymys koskee ilmastonmuutosta ja meriliikennettä. Ilmastonmuutos vaikuttaa huomattavasti meriin ja valtameriin. Tämän vuoksi myös vesiliikenne on sisällytettävä päästökauppaan. Lentoliikenteen sisällyttämistä koskeva lainsäädäntömenettely on parhaillaan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä. Koska meriliikenne aiheuttaa huomattavasti enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin lentoliikenne, kannatan esittelijän vaatimusta, jonka mukaan meriliikenne on sisällytettävä päästökauppajärjestelmään.

 
  
MPphoto
 
 

  Francesco Musotto (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Borg, hyvät parlamentin jäsenet, parlamentti käsittelee ensimmäistä kertaa EU:n meriä ja valtameriä sekä rannikko- ja saarialueita kokonaisvaltaisesti. Euroopan unionille on ainutlaatuinen rikkaus, että yhteisön alueella on noin 68 000 kilometriä rannikkoa eli kaksi kertaa niin paljon kuin Yhdysvalloilla ja kolme kertaa niin paljon kuin Venäjällä. Tämä ulottuvuus ja siihen liittyvät kysymykset on aikaisemmin jätetty huomiotta. Vihreän kirjan laatiminen merkitsee käännekohtaa, sillä nyt ollaan kehittämässä uutta meripolitiikkaa, joka perustuu tähän valtavaan vahvuuteen. Se tarjoaa ainutlaatuisia ja vielä tuntemattomia mahdollisuuksia.

Kiitän jäsen Piecykiä mietinnöstä, joka on tässä mielessä tärkeä. Erityisen myönteisesti suhtaudun ympäristönäkökohtiin kiinnitettyyn huomioon. Rannikot ovat itse asiassa erityisen haavoittuvia alueita, joilla ilmastonmuutoksen ja resurssien voimaperäisen hyödyntämisen seuraukset tulevat selvemmin esiin. Tällaisen hätätilanteen edessä on omaksuttava suojeluun ja kunnioittamiseen perustuva lähestymistapa, jotta meret voivat edelleen olla resurssi rannikkoalueilla asuvalle väestölle. Piecykin mietintöä olisi mielestäni täydennettävä lisäehdotuksilla eli tarkistuksilla, jotka selkeyttäisivät tämän tärkeän aloitteen soveltamisalaa.

Euroopan unionin meripolitiikalle olisi ennen kaikkea varattava asianmukaiset resurssit kuten muillekin politiikoille. Tämän vuoksi seuraavissa rahoituskehystä koskevissa neuvotteluissa on otettava huomioon meriä koskevassa vihreässä kirjassa määriteltävät tavoitteet. Näin ollen on suositeltavaa, että meriasioista vastaava komission jäsen säilyttää vastuualueensa mukaisen asemansa ja ettei hänen vastuualuettaan rajoiteta pelkästään kalastusalaa koskeviin kysymyksiin.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä saariin, jotka viehätyksensä ja luontonsa erityispiirteiden ansiosta ovat arvokas resurssi Euroopan unionin meripolitiikan kestävyyden ja kilpailukyvyn kannalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Riitta Myller (PSE). – (FI) Arvoisa puhemies, meriä uhkaavat ihmisen toimet sekä maalla että merellä. Valtaosa merivesiä lämmittävästä happamoittavasta hiilidioksidista syntyy maalla, mutta yhä suurempi osa syntyy kasvavasta meriliikenteestä itsestään. Molempiin on puututtava.

Meriliikenne on sisällytettävä kansainvälisiin ilmastosopimuksiin ja päästökauppaan. Ilmastonmuutoksen aiheuttamasta merivesien lämpenemisestä aiheutuu arvaamattomia seurauksia koko maapallon ekosysteemille. Onhan yli 80 prosenttia ilmastojärjestelmän lisääntyvästä lämpenemisestä varastoitunut meriin.

Vuoden 1961 jälkeen valtamerien lämpeneminen on ulottunut aina 3000 metriin saakka. Tämä muuttaa meriekologiaa ja merten ekologista monimuotoisuutta. Joitakin lajeja, kuten koralleja, uhkaa tuhoutuminen ja toisia, niin sanottuja tulokaslajeja, liiallinen runsastuminen.

Itämeri on maailman haavoittuvin merialue. Kasvavan meriliikenteen, kuten öljykuljetusten, aiheuttamaan uhkaan on varauduttava ennaltaehkäisevästi ja liikennöivien alusten on oltava mahdollisimman turvallisia. Varoitusjärjestelmien ja torjuntatoimien on oltava kunnossa kaikkialla.

 
  
MPphoto
 
 

  David Casa (PPE-DE).(MT) Kiitos, arvoisa puhemies. Euroopan unionissa keskitytään nyt luomaan uusi näkemys Euroopan lähellä sijaitsevista meristä, jotka tarjoavat epäilemättä suuria mahdollisuuksia. Olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että meret ovat hyvin tärkeitä Euroopan unionille. Vuosien mittaan tästä asiasta onkin tullut tärkeä poliittisten keskustelujen kohde. On tunnettu tosiasia, että tällainen keskustelu on välttämätöntä, jos haluamme soveltaa meriä koskevaan näkemykseen kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa.

Meriä koskevista politiikanaloista vastaavat komission jäsenet ja erityisesti maltalainen komission jäsen Borg laativat asiakirjan Euroopan unionin tulevasta meripolitiikasta. Tämän vihreän kirjan julkaisemisen jälkeen käynnistettiin laaja kuulemisprosessi komission hyväksymän meripolitiikan onnistumisen mahdollisuuksista. Tavoitteena oli sopia siitä, miten meripolitiikkaa pannaan täytäntöön niin, että samalla voidaan jatkuvasti säilyttää kestävä synergia eri alojen välillä. Tällä uudella meripolitiikalla voidaan edistää elintason parantamista rannikkoa lähellä olevissa maissa siten, että otetaan huomioon myös aluekehityspolitiikka. Tällaisella politiikalla voidaan paitsi lisätä kilpailua myös suojella ympäristöä sekä vastata sellaisiin haasteisiin kuin maahanmuutto ja ilmastonmuutos. Voimme varmistaa, että näihin haasteisiin vastaamisessa onnistutaan, mikä on itse asiassa velvollisuutemme.

Odotukset ovat suuret, mutta on syytä muistaa, että mahdollisuudet vastata näihin haasteisiin ovat yhtä suuret. Kehotan kaikkia Euroopan kansalaisia tarttumaan tilaisuuteen. Haluan lopuksi todeta, että yhteistyö Euroopan unionissa on selvästi tarpeen, jotta asiassa edistytään. Euroopan unionin tulevaisuus perustuu meriin. Tämä edellyttää aivan uudenlaista yhteistyötä. Katsonkin, että kaikki hyötyvät tällaisesta yhteistyöstä. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Jamila Madeira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan kiittää vilpittömästi esittelijä Piecykiä mietinnöstä. Kuten mietinnössä todetaan, nykyiset erilliset alakohtaiset politiikkamme eivät vastaa niitä haasteita, joita meripolitiikan alalla on tällä uudella vuosisadalla. Tämän vuoksi Euroopan unionissa tarvitaan yhdennettyä näkemystä, jolla saavutetaan monialaisia ja kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Tarvitaan ratkaisuja, joilla parannetaan elämän laatua rannikkoalueilla, luodaan infrastruktuureja ja kehitetään liikennealaa, suojellaan merenpohjaa ja meriympäristön resursseja sekä luodaan kumppanuuksia ja huippuosaamiskeskuksia, joiden tavoitteena on 27 jäsenvaltion muodostaman Euroopan unionin merten ja valtamerten kestävä hoito. Meriä on suojeltava ja kehitettävä yhdessä yhteisellä lähestymistavalla, jolla edistetään kestävää matkailua, tasapainoista kalastuspolitiikkaa, ympäristöystävällisempää meriliikennettä ja tämän hyvin tärkeän resurssin eli merten tietoista ja tehokasta suojelua sekä varmistetaan näiden tavoitteiden saavuttaminen.

Ilmastonmuutos, saastuminen, kaupunkikeskusten rannikkoyhteisöihin kohdistamat paineet ja käsittelemättömien vesien pääsy meriin ovat kaikki asioita, joihin on kiinnitettävä erityistä huomiota ja joita on tutkittava ja tarkasteltava yhdessä. Näin voidaan varmistaa, että meriekosysteemi pysyy terveenä. On tärkeää yhdistää nämä kysymykset innovointiin ja uusiin energialähteisiin, joita voidaan hyödyntää merien ansiosta, kuten aaltojen synnyttämään energiaan, sekä valtamerten tutkimukseen keskittyvien huippuosaamiskeskusten perustamiseen.

Tätä varten on tarpeen tuoda meri, mereen liittyvä kulttuuri ja merta koskeva koulutus lähemmäs Euroopan unionin kansalaisia ja tuoda kansalaiset lähemmäs alkulähteitään. Toimintaan on otettava mukaan saarialueet, jotka jo luonnostaan ovat sidoksissa mereen. On kuitenkin välttämätöntä tehdä työtä myös sen hyväksi, että merelliset tekijät voidaan yhdistää Euroopan mantereen rannikkoalueiden todellisuuteen. Nämä alueet ovat luonteeltaan ja perinteiltään…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

 
  
MPphoto
 
 

  Margie Sudre (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, syrjäisimmät alueet mainitaan vihreässä kirjassa useita kertoja. Näitä alueita aliarvioidaan kuitenkin suuressa määrin kokonaistarkastelussa, joka koskee meripolitiikan yhdennettyä lähestymistapaa, siitä huolimatta, että nämä alueet sijaitsevat Intian valtameren, Atlantin valtameren ja Karibianmeren alueella ja että nämä alueet kuuluvat niihin alueisiin, joita merten, valtamerten ja rannikkoalueiden kestävä hoito koskee eniten. Näin ollen trooppisten merialueiden biologista monimuotoisuutta tarkastelevan Net-Biome-tutkimusverkon luominen, joka on tutkimuksen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitettava hanke ja jossa yhdistetään seitsemän syrjäisintä aluetta ja tietyt merentakaiset maat ja alueet, on trooppisen meriympäristön alalla tärkeä edistysaskel merten kestävän hoidon sekä tutkimuksen ja kehityksen kannalta.

Syrjäisimpiä alueita uhkaavat sellaiset riskit kuin hyökyaallot, pyörremyrskyt ja tietenkin ilmaston lämpeneminen eli monet luonnonmullistukset, jotka heikentävät meriympäristön ja merenpohjan tilaa. Arvoisa komission jäsen, myös te olette ollut erään tällaisen riskin uhri, koska jouduitte viime maaliskuussa luopumaan matkasta Réunioniin pyörremyrsky Gamèden vuoksi. Syrjäisimpien alueiden kokemukset tuhojen ehkäisemisestä ja rannikkoalueiden haavoittuvuuden vähentämisestä toisivat varmasti huomattavaa lisäarvoa yhteiseen tarkasteluun. Lisäksi syrjäisimmillä alueilla nostetaan kysymys matkailun ja meriympäristön suojelun välisestä tasapainosta useammin esiin kuin muualla niin, että tällä toiminta-alalla otetaan huomioon kestävä kehitys näillä alueilla, joissa matkailu on tärkeimpiä tulonlähteitä.

Euroopan unionin eri politiikanalojen toimien yhtenäisyyttä koskeva kysymys tulee esiin kalastusalalla, sillä alueiden on vahvistettava meriturvallisuutta ja tehtävä kalastusalan ammateista entistä houkuttelevampia, kun taas nykyisellä politiikalla pyritään rajoittamaan alusten konetehoa ja lukumäärää myös alueilla, joissa tätä ei voida perustella luonnonvarojen määrän tasolla.

Toivon, että tämä tarkastelu johtaa Euroopan unionin kokonaisvaltaiseen ja johdonmukaiseen meripolitiikkaan, jossa tunnustetaan syrjäisimpien alueiden erityisasema. Tämä erityisasema vastaisi näiden alueiden yksityiskohtaista tietämystä meristä. Haluan vielä lopuksi kiittää esittelijä Piecykiä hänen tekemästään työstä.

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies DOS SANTOS

 
  
MPphoto
 
 

  Richard Howitt (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun myönteisesti komission vihreään kirjaan. Puhun tänään sen puolesta, että kotiseutuni Itä-Englanti valittaisiin ehdotetun eurooppalaisen huippuosaamiskeskuksen sijaintipaikaksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Koska alueella on 700 kilometriä alavaa rantaviivaa, suuret satamat Great Yarmouthissa, Ipswichissa, Felixstowessa, Harwichissa ja Tilburyssa sekä erittäin luonnonkauniita alueita Norfolkin pohjoisosissa sekä Stour- ja Orwell-jokien suualueilla, meille tavoite parantaa ihmisten ja meren välistä suhdetta on käytännöllinen eikä teoreettinen.

Toimintaa on kehitettävä EU:n rahoittaman, Lowestoftissa tänä vuonna avattavan uusiutuvaa energiaa edistävän keskuksen perustalta. Täällä kotiseutuni tuulivoiman kehitysmahdollisuudet voisivat tyydyttää 25 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan sähköntarpeesta ja edistää huomattavasti hiilipäästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamista EU:ssa. On myönnettävä, että merenpinnan nousu – joka Itä-Englannissa on 40 senttimetriä vuoteen 2050 mennessä – merkitsee sitä, että nykyiset suunnitelmat rannikon suojelemiseksi eroosiolta ja tulvilta ovat vain laastari alueemme ja Euroopan unionin kannalta. Vuonna 1953 East Anglian alueen tuhoisissa tulvissa kuoli 307 ihmistä, nyt vaarassa on lähes puoli miljoonaa kiinteistöä. On tehtävä enemmän.

Lopuksi toteaisin, että meristrategialla on tuettava merellisten alueiden talouskehitystä. Nämä alueet kärsivät syrjäisestä sijainnistaan. Kotiseudullani King's Lynn, Clacton-on-Sea, Southend-on-Sea ja Thurrock kuuluvat siihen 10 prosenttiin Yhdistyneen kuningaskunnan alueista, jotka kärsivät eniten moniongelmaisuudesta. Satamien kehittämisessä, matkailussa ja alueiden elvyttämisessä on tehtävä totta kestävän kehityksen käsitteestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä jäsen Piecykiä siitä erinomaisesta työstä, jota hän on tehnyt esittelijänä. On aivan selvää, että merten hoitoa koskevan yhdennetyn ja kestävän lähestymistavan ottaminen käyttöön on erittäin tärkeää Euroopan unionille.

On olemassa meriympäristöön liittyviä toimia, jotka ovat välttämättömiä Lissabonin toimintaohjelman tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Lisäksi meriin liittyy kuitenkin muita taloudellisesti vähemmän merkittäviä arvoja, jotka liittyvät väestömme perusidentiteettiin ja kulttuuriin.

Vihreässä kirjassa on valitettavasti käsitelty kalastusalaa melko epäselvästi, vaikka tämä ala kuuluu komission yksinomaiseen toimivaltaan ja on yhteisen politiikan kohde. Taloudellisen merkityksensä lisäksi kalastus on monilla EU:n alueilla hyvin tärkeä työllisyyden ja kulttuurin säilyttämiseksi.

Olen vakuuttunut siitä, että juuri kalastusala hyötyy huomattavasti politiikan paremmasta sovittamisesta yhteen muiden mereen liittyvien politiikkojen kanssa. Esimerkkinä mainittakoon merimiesten koulutuksen sekä elin- ja työolosuhteiden parantaminen ja tutkimusinvestointien lisääminen. Tutkimus on välttämätöntä, jotta ymmärretään merien ja valtamerien toimintaa.

Euroopan unionin kansalaisena, joka on kotoisin Galician merelliseltä alueelta, katson, että tällä politiikalla on vastaisuudessa oleellinen merkitys rannikkoalueille sekä niiden kaupungeille ja väestölle.

 
  
MPphoto
 
 

  Emanuel Jardim Fernandes (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, aloitan esittämällä kiitokset esittelijä Piecykille erinomaisesta mietinnöstä sekä halukkuudesta ottaa vastaan ja sisällyttää mietintöön näkemyksiä, joilla pyritään selkeyttämään ja myös tehostamaan Euroopan unionin meripolitiikkaa ja laajentamaan sen soveltamisalaa.

Koska olen kotoisin merelliseltä saarialueelta, joka kuuluu Euroopan unionin syrjäisimpiin alueisiin, pyrin toimillani takaamaan sen, että tunnustetaan se merkitys, joka syrjäisimmillä alueilla on meripolitiikan laadinnassa ja tehokkaassa toteutuksessa sijaintinsa sekä meriin ja valtameriin liittyvän laajan tietämyksensä ansiosta, sekä sen, että vastuu Euroopan unionin ja syrjäisimpien alueiden välillä jaetaan tämän mukaisesti. Työni koski meriympäristön resurssien parempaa hallinnointia ja kestävää käyttöä, rannikkoalueiden kohentamista rannikkosuunnittelun huolellisella organisoinnilla ja erityistoimilla, joilla pyritään laajan rannikkopolitiikan kehittämiseen, ympäristöystävällisten meriliikennemuotojen tukemista, myös kehittämällä tehokas EU:n satamastrategia, jossa otetaan huomioon satamien erityispiirteet, merentutkimuksen tukemista erityisesti lääketieteen ja energian sekä yleensä meriympäristön resurssien aloilla, sosiaalisten oikeuksien edistämistä ottaen huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) määräykset, jotta voidaan varmistaa, että niihin kiinnitetään huomiota, sekä lopuksi merialan ammatillista koulutusta, oli sitten kyse merellä tai maissa työskentelevistä, ja sen varmistamista, että matkailu, joka on tärkeimpiä meriin ja valtameriin liittyviä taloudellisia toimintamuotoja, otetaan asianmukaisesti huomioon.

 
  
MPphoto
 
 

  Karin Jöns (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, minäkin haluan kiittää lämpimästi esittelijä Piecykiä todella erinomaisesta mietinnöstä.

Olen kotoisin alueelta, jossa on syvään juurtuneet merelliset perinteet. Liikakalastus merialueilla ja useamman telakan konkurssi nostivat työttömyysasteen jopa 20 prosenttiin. Nyt alueella on kuitenkin jälleen laivanrakennusteollisuutta. Kalanjalostusteollisuuden sijaan bioteknologia on nykypäivää. Tuulipuistoja sijoitetaan yhä enemmän avomerelle. Ilmastotutkimus nostetaan etualalle. Tämä on tulosta huomattavista investoinneista paitsi tutkimukseen ja innovointiin myös koulutukseen. On tehtävä enemmän merialalla työskentelevien koulutuksen edistämiseksi, jotta voidaan luoda hyviä kestäviä työpaikkoja. Pelkästään seuraavien vuosien kasvumahdollisuuksien arvioidaan olevan noin 15 prosenttia. Olen iloinen siitä, että tätä pidetään selvästi ensisijaisena tavoitteena Piecykin mietinnössä toisin kuin komission vihreässä kirjassa.

Lopuksi pyydän kaikkia parlamentin jäseniä tukemaan ryhmämme esittämää tarkistusta, jonka mukaan on lopetettava merimiesten jatkuva kohteleminen toisen luokan työntekijöinä. Yhteisön työlainsäädännön mukaisia vähimmäisnormeja on sovellettava varauksetta myös heihin.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puheenvuoronne täällä tänään osoittivat jälleen kerran, että parlamentti on sitoutunut meripolitiikkaan. Tämä on selvä todiste siitä, että jäsen Piecyk on koordinoinut työtänne erinomaisesti.

Toitte puheenvuoroissanne esiin muutamia seikkoja, jotka ansaitsevat selvästi tarkempaa tutkimista ja tarkastelua, etenkin koska komissio valmistelee "sinisen kirjan" hyväksymistä ensi lokakuussa.

Haluan todeta selvästi, että meripolitiikkaa koskevan työmme tavoitteena on ottaa käyttöön se potentiaali, joka merten ja valtamerten kestävässä käytössä voidaan vielä hyödyntää. Tarkastelemme koko merialuetta ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisella ja yhdennetyllä tavalla. Pyrimme kehittämään toimia aloilla, joilla mielestämme on mahdollisuuksia saada lisäarvoa. Haluan korostaa, ettei kyse ole missään tapauksessa vallan keskittämisestä vaan pyrkimyksestä edistää koordinointia ja ottaa sidosryhmät mukaan nykyistä huomattavasti paremmin.

On selvää, että tämä on vasta prosessin alku eikä loppu. Vastaisuudessa on mahdollista esittää edelleen kantoja monista esille tuoduista asioista. Haluan vielä toistaa, ettei meripolitiikka voi olla yhden koon politiikkaa. Euroopan unionia ympäröivien eri merien erityispiirteet on otettava asianmukaisesti huomioon meripolitiikassa.

Haluan käsitellä lopuksi vielä hieman alueellisia näkökohtia. On selvää, että pidämme alueellista ulottuvuutta tärkeänä tekijänä työssämme ja että syrjäisimpiä alueita koskevat näkökohdat ovat epäilemättä keskeisellä sijalla. Haluan vakuuttaa teille, että alueelliset toimijat ja toimet ovat edelleen politiikkamme kulmakiviä, kun etenemme tässä asiassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona.

Kirjalliset lausumat (työjärjestyksen 142 artikla)

 
  
MPphoto
 
 

  Viorica-Pompilia-Georgeta Moisuc (ITS), în scris. – Raportul domnului Willi Piecyk din Comisia pentru transport si turism abordează un ansamblu de probleme de cea mai mare actualitate privitor la stabilirea unor reguli şi percepte general valabile pentru statele membre ale U.E. în vederea protejării şi exploatării raţionale a apelor mărilor şi oceanelor.

Mă voi referi la unele chestiuni legate de specificul situaţiei la Marea Neagră, mare de frontieră externă a Uniunii, şi anume: după căderea regimului comunist în România, dezvoltarea turismului pe litoralul de vest al Mării Negre a atras o creştere îngrijorătoare a poluării apelor mării din cauza nenumăratelor restaurante deschise chiar pe plajă, restaurante care deversează în mare reziduurile de tot felul; în acelaşi timp plaja s-a îngustat foarte mult din cauza acestor stabilimente.

Poluarea Marii Negre este datorată în bună măsură şi exploatării neraţionale a Deltei Dunării - al doilea fluviu ca mărime în Europa după Volga. Asupra echilibrului biologic al Deltei, asupra faunei şi florei unice în Europa, are un puternic impact negativ construirea de către Ucraina a canalului Bâstroe - acţiune împotriva căreia s-au pronunţat specialişti din toată lumea.

Pentru aceste motive, la care se pot adăuga multe altele, considerăm că propunerile făcute de raportor şi în special construirea unei politici europene maritime unice pe baza prevederilor din Cartea Verde sunt bine venite şi le susţinem în întregime.

 
  
MPphoto
 
 

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. (FR) Tästä mietinnöstä käy selvästi ilmi, mitä mahdollisuuksia EU voisi saada käyttöön sellaisen yhdennetymmän meripolitiikan avulla, jossa hajanaiset ja yksittäiset toimet korvattaisiin johdonmukaisemmilla ehdotuksilla. Komissio saa vihreällä kirjallaan tuskin mitään aikaan, mutta on tunnustettava, ettemme me auta komissiota juurikaan tällä liian pitkällä ja riittämättömästi jäsennellyllä mietinnöllä.

Haluan tuoda esiin neljä tärkeää haastetta, joihin on vastattava. Ne ovat seuraavat: talouskehityksen ja ympäristönsuojelun yhteensovittaminen, kuten myös meriturvallisuus ja merten biologinen monimuotoisuus, onnistunut rannikkosuunnittelu, jotta voidaan sovittaa yhteen satamien ja asuntoalueiden taloudellinen toiminta ja luontoon liittyvä toiminta, siirtyminen perinteisestä taloudesta runsaasti lisäarvoa tarjoaville uusille aloille, kuten meribioteknologiaan ja uusiin energialähteisiin, sekä tehokkaan hallintotavan käyttöönotto eli vastaaminen tähän poliittiseen ja hallinnolliseen haasteeseen, josta riippuu koko kokonaisuuden onnistuminen.

On epäilemättä todellisia mahdollisuuksia kehittää mereen liittyviä toimia, joiden osuus Euroopan unionin BKT:sta on nykyisin 3–5 prosenttia. Kaiken tämän menestyksekäs toteuttaminen on kuitenkin vaikeaa ja edellyttää tehokasta koordinointia.

Tällä mietinnöllä EU on tiennäyttäjä ja esittelee ylpeänä tavoitteensa. Seuraavaksi on kehitettävä keinoja muuttaa tämä näkemys yhdennetyksi politiikaksi.

 

16. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Esityslistalla on seuraavana kyselytunti. Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä (B6-0133/2007).

Ensimmäinen osa

Komission jäsenen Verheugenin pyynnöstä aloitamme kyselytunnin kysymyksellä nro 28.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Catherine Stihlerin kysymys nro 28 (H-0493/07):

Aihe: Kuuleminen potilaille tiedottamisesta

Direktiivin 2004/27/EY(1)88 a artiklassa säädetään, että "komissio esittää kolmen vuoden kuluessa direktiivin 2004/726/EY voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle potilas-, kuluttaja-, lääkäri- ja farmasiajärjestöjä sekä jäsenvaltioita ja muita asianosaisia kuultuaan kertomuksen nykyisistä tietokäytännöistä etenkin Internetin osalta sekä niiden riskeistä ja hyödyistä potilaan kannalta". Miten komissio aikoo kuulla virallisesti kuluttajajärjestöjä, kun se laatii edellä mainitussa artiklassa tarkoitetun kertomuksen nykyisistä käytännöistä potilaille tiedottamisessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvä jäsen Stihler, komissio laatii parhaillaan direktiivin 2001/83/EY 88 a artiklan mukaisesti kertomusta lääkkeitä koskevista nykyisistä käytännöistä potilaille tiedottamisessa. Kertomuksessa esitellään nykyinen tilanne, mutta siinä ei anneta vielä mitään poliittisia suuntaviivoja tai ehdotuksia, sillä 88 a artiklan mukaan niitä annetaan vasta myöhemmin tämän jälkeen. Kertomus esitetään neuvostolle ja Euroopan parlamentille, heti kun sen lopullinen versio on valmis.

Kertomusta laadittaessa komission yksiköt ovat kuulleet laajasti potilas- ja kuluttajajärjestöjä, jäsenvaltioita ja muita asianosaisia. Tavanomaisen menettelyn mukaisesti julkinen kuuleminen kesti yli kaksi kuukautta, viime huhtikuusta kesäkuuhun. Ehdotus julkaistiin yritys- ja teollisuustoiminnan pääosaston verkkosivuilla, ja siitä pyydettiin lausuntoja.

Tähän mennessä on saatu jo yli 50 lausuntoa, ja joka päivä saapuu useita uusia. Kymmenen lausunnoista on tullut potilas- tai kuluttajajärjestöiltä. Tämä on vahva osoitus siitä, että kuluttajajärjestöillä ja kaikilla muilla asianosaisilla sekä kansalaisilla yleensä on ollut tilaisuus esittää mielipiteensä kertomuksesta ja antaa siihen oman panoksensa. Tilaisuutta onkin käytetty todella runsaasti hyväksi.

Saadut vastaukset tutkitaan hyvin huolellisesti, ja tämän tarkastelun perusteella lopullisessa kertomuksessa pohditaan, mikä olisi paras strategia, jotta kaikilla EU:n kansalaisilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet saada mahdollisimman selkeät tiedot lääkkeistä.

Haluan vakuuttaa jäsen Stihlerille, että tämä asia on minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä ja teen kaikkeni, jotta prosessi saadaan päätökseen mahdollisimman pian. Tärkeintä on kuitenkin, että ehdotuksemme perustuvat kattaviin tietoihin ja laajamittaisiin julkisiin kuulemisiin. Tarkkuus ja laatu ovat tässä asiassa mielestäni ehdottomasti paljon tärkeämpiä kuin nopeus.

 
  
MPphoto
 
 

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Kiitoksia, arvoisa komission jäsen. Osapuolten kuuleminen on herättänyt mielestäni paljon huolta. Monet meistä ovat sitä mieltä, ettei nykyistä lainsäädäntöä pitäisi muuttaa, eli lääkkeitä ei saisi edelleenkään mainostaa suoraan kuluttajille eikä suoraa lääkemainontaa pidä sallia vaivihkaa takaoven kautta. Lääkeasioita käsiteltäessä on lisättävä kuluttajien osallistumista keskittyen siihen, mitä potilaat ja tavalliset kuluttajat haluavat tietää ja mitä heidän tarvitsee tietää, sen sijaan, mitä yritykset haluavat heille kertoa. Aikooko komission jäsen siis harkita muutoksia sovittuun aikatauluun, jotta kaikki vaihtoehtoiset näkökannat voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon ja tiedottamista koskevaan ongelmaan voidaan etsiä potilaan näkökulmasta sopivimpia ratkaisuja?

 
  
MPphoto
 
 

  Günter Verheugen, komission varapuheenjohtaja. – (DE) Hyvä jäsen Stihler, haluan aloittaa vakuuttamalla teille, että olemme täysin samaa mieltä poliittisesta arviosta, jonka mukaan reseptilääkkeiden mainontaa ei pidä sallia. Tätä ei myöskään tehdä, mikäli se minusta riippuu. Ainoana tavoitteena on oltava objektiivisten, kattavien ja puolueettomien tietojen antaminen potilaille siten, että vältetään aiheuttamasta sekaannusta ja varmistetaan, että kaikilla potilailla on yhdenvertainen mahdollisuus saada puolueettomia tietoja.

Nykypäivän ongelmana on, että jotkin potilasryhmät saavat käsiinsä kaikenlaista tietoa Internetin ja muun nykyaikaisen viestintätekniikan avulla. Monet potilaat eivät kuitenkaan saa näitä tietoja, ja tämä tilanne meidän on korjattava.

Haluan toistaa selkeästi, ettemme aio ylittää rajaa potilaille tarkoitettujen tietojen ja tuotemainonnan välillä. Sen sijaan aiomme määrittää selkeästi, mitä sääntöjä ja kriteerejä kyseisiin tietoihin sovelletaan.

Aikataulun osalta totean, että kuten äsken sanoin, kuulemisvaihe on päättynyt. Teemme nyt täyttä vauhtia töitä, jotta lopullinen kertomus saadaan viimeisteltyä näiden kuulemisten pohjalta. Kuten äsken totesin, teen kaikkeni nopeuttaakseni tätä prosessia. Se saadaan joka tapauksessa päätökseen vuoden loppuun mennessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Brian Crowleyn kysymys nro 26 (H-0467/07):

Aihe: Nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjunta EU:ssa

Voisiko Euroopan komissio antaa lausunnon siitä, mitä toimia se toteuttaa tänä vuonna nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyyden torjumiseksi Euroopan unionissa, ja sen varmistamiseksi, että näillä työttömillä EU:n kansalaisilla on mahdollisuus laadukkaisiin tietotekniikkakursseihin?

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen.(CS) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Euroopan unionin työmarkkinoiden tilanne kohenee yleisesti, ja tämä tapahtuu hyvin nopeasti ja myönteisellä tavalla. EU:ssa työskentelee nyt enemmän ihmisiä kuin koskaan ja työttömyys on säilynyt hyvin alhaisena pitkän aikaa. On kuitenkin totta, että nuorten työttömyys on edelleen korkealla: se on noin kaksinkertaista EU:n keskiarvoon verrattuna. Nuorisotyöttömyys kuuluu ennen kaikkea jäsenvaltioiden vastuulle työmarkkinapolitiikan yhteyteen. Lisäksi on kuitenkin totta, että EU:n on autettava ratkaisemaan tämä ongelma.

EU:n tärkein tehtävä on jäsenvaltioiden tukeminen kahdella seuraavalla alalla:

– jäsenvaltioiden kansallisten työllisyyspolitiikkojen koordinointi ja seuraaminen osana Lissabonin strategiaa

– rahoitustuki etenkin Euroopan sosiaalirahaston kautta.

Politiikan koordinointi perustuu uudistettuun Lissabonin strategiaan. Komissio seuraa kansallisia työllisyyspolitiikkoja hyvin tarkkaan. Yhteisön uusimmassa työttömyyttä koskevassa kertomuksessa komission ja neuvosto korostivat, että nuorten tilannetta työmarkkinoilla on parannettava kiireesti. Jäsenvaltiot ovat luvanneet tarjota nuorille uuden alun, mutta suurin osa 4,6 miljoonasta työttömästä nuoresta ei ole saanut työtarjouksia eikä heille ole tarjottu koulutusta tai ammatillista koulutusta ensimmäisten kuuden työttömyyskuukauden aikana. Työtä löytävien nuorten työsuhteet ovat usein epävarmoja. Komission mielestä tilanne ei ole tyydyttävä, ja komissio onkin suositellut, että jäsenvaltiot parantavat nuorten tilannetta eritoten koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen alalla.

Komission mielestä toimia olisi toteutettava erityisesti kolmella seuraavalla alalla:

Ensimmäinen näistä on sosiaalinen osallistaminen, joka on kestävän kehityksen ehdoton edellytys Euroopassa. Komissio tukee aktiivista yhteenkuuluvuuden lisäämistä, jotta työmarkkinoilta syrjäytyneitä autetaan pääsemään takaisin työmarkkinoille, sekä ohjelmia, joilla varmistetaan riittävä vähimmäispalkka ja mahdollisuus laadukkaisiin sosiaalipalveluihin.

Toinen on elinikäinen oppiminen, sillä on ilman muuta selvää, että koulutus luo koulutusta. Koulutetuilla ja korkeamman asteen tutkintoja suorittaneilla on parempi mahdollisuus elinikäiseen oppimiseen kuin niillä, jotka sitä eniten kaipaisivat, eli alemman asteen tutkinnon suorittaneilla tai varttuneemmilla ihmisillä, joiden taidot ovat vanhentuneet. Komissio on antanut jäsenvaltioille Lissabonin strategian osalta koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen alalla useita suosituksia, jotka koskevat erityisesti koulun keskeyttämistä. Tarkoitus on nostaa eurooppalaisten saaman koulutuksen tasoa. Haluan tuoda esiin, että EU:n viitetavoitteena on saada koulunsa keskeyttäneiden määrä laskemaan noin 10 prosenttiin. Tällä hetkellä määrä on 15,2 prosenttia, joissain maissa huomattavasti suurempikin. Koulun keskeyttämisen vähentäminen on mielestämme yksi tärkeimmistä tekijöistä nuorten mahdollisuuksien parantamiseksi työmarkkinoilla. Komissio suosittelee myös maantieteellisen liikkuvuuden tukemista. Työttömyydestä huolimatta tilanne on sellainen, että joillain alueilla ja aloilla työvoimaa ei ole riittävästi. Nuoria olisi näin ollen kehotettava hyödyntämään nämä työtilaisuudet.

Lisäksi EU voi antaa rahoitusta Euroopan sosiaalirahaston kautta. Politiikan koordinoinnin ohella unioni tukee jäsenvaltioiden toimia työmarkkinoiden nykyaikaistamiseksi. Vuosina 2007–2013 jäsenvaltiot saavat 72,6 miljardia euroa omien työmarkkinoidensa uudistuksen rahoittamiseen. Näistä 90 prosenttia käytetään suoraan Lissabonin tavoitteiden täyttämiseen. Investointi inhimilliseen pääomaan syö kolmanneksen Euroopan sosiaalirahaston määrärahoista, ja se on tärkein painopistealue vuosina 2007–2013. Lisäksi 30 prosenttia määrärahoista varataan epäedullisessa asemassa olevien ryhmien sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen.

Euroopan sosiaalirahastolla on jo saatu käytännön tuloksia aikaan. Joka vuosi noin kaksi miljoonaa ihmistä pääsee töihin hyödynnettyään Euroopan sosiaalirahaston hankkeiden tukea. Vuonna 2007 Euroopan sosiaalirahaston hankkeisiin osallistuu 25 prosenttia EU:n työttömistä, ja niistä hyötyy joka vuosi noin miljoona yhteiskunnasta syrjäytynyttä tai yhteiskunnan vähempiosaista ihmistä. Nelisen miljoonaa valmistuu joka vuosi ammatillisen koulutuksen kursseilta, jotka kuuluvat Euroopan sosiaalirahaston tukemaan elinikäisen oppimisen ohjelmaan.

Kuten painotin, nuorisotyöttömyys on edelleen ongelma, joten komissio etsii tehokkaampia ratkaisuja. Tästä syystä komissio viimeistelee parhaillaan ehdotusta tiedonannoksi, joka koskee nuorten saamista mukaan koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan. Se on määrä antaa ensi syyskuussa. Tiedonannon ohella annetaan komission työasiakirja nuorisotyöttömyydestä.

Hyvät parlamentin jäsenet, kuten painotin, nuorisotyöttömyys on tietenkin pääasiassa jäsenvaltioita ja niiden työllisyys- ja koulutuspolitiikkaa sekä muita toimia koskeva kysymys, vaikkei EU voi eikä aiokaan olla toimettomana asian suhteen.

 
  
MPphoto
 
 

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä vastauksesta. Käytettävissäni olevan lyhyen ajan vuoksi keskityn kolmeen yksittäiseen asiaan.

Ensinnäkin nuorisotyöttömyydessä on nähtävillä valtava ammattitaitopula sekä Internetin, viestinnän ja tekniikan aloilla että perinteisissä ammateissa, muiden muassa puuseppien, sähkömiesten ja kivenhakkaajien töissä. Uusia aloitteita, joilla pyrittäisiin lisäämään koulutusta näillä aloilla, ei näytä olevan.

Toiseksi liikkuvuuden osalta on todettava, että nuorten liikkumista haittaavat erilaiset esteet etenkin, kun nämä yrittävät matkustaa työn perässä ja saada tutkintonsa tunnustettua, mikäli heillä sellainen on.

Totean vielä kolmanneksi pitkäaikaistyöttömyydestä, että työhönpaluuohjelmat ovat tärkeitä. Ihmisten täytyy saada säilyttää osa sosiaalisista oikeuksistaan, mikä auttaa heitä sopeutumaan työelämään uudelleen. Mitä ehdotuksia on annettu etenkin tältä osin?

 
  
MPphoto
 
 

  Vladimír Špidla, komission jäsen.(CS) Nämä kaksi seikkaa ovat tietysti erittäin tärkeitä, ja niitä voisi käsitellä laajemminkin, mutta yritän vastata lyhyesti. Euroopan sosiaalirahaston aktiivisilla työllisyystoimilla pyritään edistämään tutkintojen suorittamista. Kuten totesitte aivan oikein, tutkinnot eivät kuulu vain henkiseen työhön vaan myös käytännön ammatteihin ja muuhun toimintaan. Niinpä osana uudelleenjärjestelyjä käsittelevää foorumia komissio valmistelee foorumia, jossa käsitellään tulevaisuuden työmarkkinoita – eli työmarkkinoita, joissa työpaikat ovat pitkällä aikavälillä joko pysyviä tai uudelleen tarjoutuvia. Lisäksi laaditaan asianmukaiset tutkintovaatimukset, kunnolliset koulutusohjelmat tutkintojen suorittamiseksi sekä joustavat menetelmät tasapainon löytämiseksi tulevien työmarkkinoiden ja tutkintojen välillä.

Työntekijöiden liikkuvuuden tukemiseen on useita keinoja ja tapoja. Tärkein näistä on kollegani Figel'in asettama tavoite, ehdotus tutkintojen tunnustamisesta myös muilla aloilla kuin niillä, joilla tutkinnot jo tunnustetaan, kuten niin sanotuissa käytännön ammateissa. Tämän hankkeen käynnistämällä uskon meidän voivan parantaa merkittävästi nuorten tilannetta työmarkkinoilla.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Olle Schmidtin kysymys nro 27 (H-0487/07):

Aihe: Eurooppalainen turvapaikka vainotuille kirjailijoille ja toimittajille

EU on velvollinen tukemaan avointa keskustelua suljetuissa yhteiskunnissa ja diktatuureissa. Oman mielipiteensä ilmaiseminen johtaa edelleen hengenvaaraan aivan liian monissa maissa. Toimittajia ja kirjailijoita murhataan, kidnapataan ja vainotaan ympäri maailmaa. Sananvapaus on tärkeä tekijä diktatuurien kehittyessä avoimiksi ja demokraattisiksi yhteiskunniksi. Komissio voisi antaa sananvapauden arvoa koskevan selvän signaalin tarjoamalla väliaikaisen turvapaikan kirjailijoille ja toimittajille, joita vainotaan sananvapauden rajoittamisen yhteydessä. Tanskan hallitus teki äskettäin tällaisen ehdotuksen.

Onko komissio valmis tekemään aloitteen turvapaikan tarjoamiseksi EU:ssa kirjailijoille, jotka ovat vaarassa johtua vainotuiksi sananvapauden rajoittamiseen liittyen?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (EN) Edellytykset, joiden nojalla jäsenvaltiot voivat myöntää kolmansien maiden kansalaisille kansainvälistä suojelua, kuten pakolaisen aseman tai toissijaista suojelua tarvitsevan henkilön aseman, on yhdenmukaistettu yhteisössä. Itse asiassa vaatimuksia koskevassa direktiivissä 2004/83/EY EU:n jäsenvaltiot velvoitetaan myöntämään pakolaisen asema kolmansien maiden kansalaisille, jotka hakevat suojelua siitä syystä, että heillä on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuiksi poliittisten mielipiteidensä vuoksi.

Tässä yhteydessä poliittinen mielipide tarkoittaa mitä tahansa mielipiteitä, jotka liittyvät asioihin, joissa valtio, hallitus tai yhteiskunta on osallisena. Se ei rajoitu myöskään poliittiseen puolueeseen kuulumiseen tai tunnetun ideologian tunnustamiseen.

Jäsenvaltioilla on näin ollen EU:n lainsäädännön mukainen velvollisuus tarjota suojelua toimittajille ja kirjailijoille, joilla on sananvapauden käyttämisen takia perusteltua aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan sellaisen vainon kohteeksi, joka uhkaa heidän henkeään tai ruumiillista koskemattomuuttaan tai rikkoo muutoin vakavalla tavalla heidän ihmisoikeuksiaan.

Komissio pitää tervetulleina yksittäisten jäsenvaltioiden aloitteita, joilla lisätään sananvapauden käytön rajoittamisen takia vainotuille kirjailijoille ja toimittajille tarjotun suojelun tasoa.

 
  
MPphoto
 
 

  Olle Schmidt (ALDE). - (SV) Tämä on myönteinen vastaus. Haluan käyttää kysymykseni kehottaakseni komission jäsentä tekemään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa aloitteen sääntelyn lisäämiseksi ja sen varmistamiseksi, että Euroopan unioniin saapumaan pystyvät kirjailijat ja toimittajat voivat todella näin tehdä. Tämä on mielestäni velvollisuutemme, sillä tilanne on maailmalla uskomattoman hankala. Muistutan komission jäsenelle, että viime vuonna tapettiin 113 tiedotusvälineiden palveluksessa työskentelevää ihmistä, 807 joutui vankilaan, lähes 1 500:n kimppuun hyökättiin ja 56 siepattiin. Kirjailijoita tapettiin 18 ja 144 joutui vankilaan. On korkea aika ryhtyä toimeen. Voitaisiin harkita vastaavanlaista EU:n apurahaa, jota komission jäsen on esittänyt.

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. - (IT) Arvoisa puhemies, vastaan jäsen Schmidtille hyvin mielelläni. Direktiivi on voimassa, joten kaikilla jäsenvaltioilla on velvollisuus noudattaa sitä. Yksi asia, jonka suhteen voitaisiin tehdä todennäköisesti enemmän, on tietojen antaminen ja yhteydenpito alkuperämaahan. Tältä osin toimittajat eivät todennäköisesti tunne moniakaan niistä mahdollisuuksista, joita EU:n lainsäädäntö tarjoaa toimittajille, jotta nämä voivat hakea suojelua ollessaan vaarassa.

Kaikkien jäsenvaltioiden pitäisi tietää, että Euroopan komissio on halukas osallistumaan tiedotusohjelmien rahoitukseen sekä niiden edistämiseen. Tarvitaan siis lisää tietoa direktiivin soveltamisen parantamiseksi. Direktiivi on voimassa nimenomaan niin, kuin teille kerroin.

 
  
MPphoto
 
 

  Jörg Leichtfried (PSE).(DE) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista tukevani jäsenen esittämää kysymystä, sillä Euroopan unionia inspiroiva ja eteenpäin vievä henki ei vallitse maissa, joissa kirjoja kielletään ja poltetaan ja kirjailijoita vainotaan. Haluaisin laajentaa kysymystä hieman. Minusta näille henkilöille on annettava erityistä suojelua, mutta lisäksi EU:n olisi varmistettava, että näiden kirjailijoiden teoksia voidaan levittää, viedä ihmisten luettaviksi, jotta kirjailijoita vainoavat diktatuurit saadaan kaadettua. Harkitseeko komissio tukevansa näitä henkilöitä edistämällä heidän toimintaansa sen lisäksi, että antaa heille luvan jäädä?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, olemme itse asiassa jo pohtineet ohjelmia, joilla voitaisiin tehdä tunnetuiksi niiden henkilöiden näkemyksiä, joita pidetään näiden omissa kotimaissa toisinajattelijoina. Näin edistettäisiin liberaalien ja demokraattisten näkemysten leviämistä. Lopullisena tavoitteena on tehdä näkemykset tunnetuiksi myös kyseisten kirjailijoiden ja toimittajien kotimaissa.

Tehtävämme on levittää demokraattisia arvoja Euroopan unionin rajojen ulkopuolella. Minusta on asianmukaista toteuttaa tätä myös rohkeiden kirjailijoiden ja toimittajien avulla. Heitä olisi suojeltava Euroopan unionissa ja heidän näkemyksiään olisi tehtävä tunnetuiksi myös niissä maissa, joista he ovat paenneet. Periaatteessa olen siis samaa mieltä tästä lähestymistavasta.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Allister (NI). – (EN) Pohdittaessa vainottuja ja uhattuja toimittajia on hankalaa välttyä mainitsemasta Alan Johnstonin äskettäistä vapauttamista Gazassa. Olimme kaikki tästä oikein iloisia. Olisiko komissio kuitenkin yhtä mieltä siitä, että on etsittävä huolellinen ratkaisu, jolla varmistetaan, etteivät Hamasin kaltaiset terroristijärjestöt saa kehuja eivätkä kiitosta asiasta, jota ei olisi ikinä pitänyt tapahtua? Alan Johnstonin kaltaiselta rohkealta toimittajalta ei olisi saanut riistää vapautta. Vastaisiko komission jäsen tähän?

 
  
MPphoto
 
 

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. (IT) Arvoisa puhemies, on selvää, että Euroopan unioni on jo esittänyt kantansa tähän asiaan Euroopan unionin ulkoministerien välityksellä: vangittujen henkilöiden vapauttaminen on velvollisuus, jonka täyttämisestä Euroopan unioni on diplomaattisessa vastuussa.

Alan Johnstonin vapauttamiseen oltiin tyytyväisiä, mutta, kuten totesitte, kukaan ei tietenkään ole sitä mieltä, että Hamasia olisi kiiteltävä. Kaikki tietävät sen olevan edelleen terroristijärjestöjen luettelossa.

Näin ollen on selvää, että meille on tärkeintä, että ihmishenkiä säästyy ja toimittajat voivat harjoittaa ammattiaan myös hankalilla, konfliktin runtelemilla tai muuten erittäin vaarallisilla alueilla. Ellei näin ole, toimittajien tehtävä hankaloituu. Heidän tehtävänsä on matkustaa myös vaarallisiin paikkoihin ja raportoida näkemästään ja kuulemastaan.

 
  
  

Toinen osa

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Stavros Arnaoutakisin kysymys nro 29 (H-0500/07):

Aihe: Egeanmeren kalakannat vaarassa kadota

Julkaistujen tieteellisten tutkimusten mukaan Egeanmeren kalakannat hupenevat uhkaavasti, mistä seuraa välittömästi uhka, että kalakannat ehtyvät lopullisesti myös kalastusalueilta. Tilannetta pahentaa entisestään se, että konkreettisia toimia kalastustoiminnan kestävän hyödyntämisen edistämiseksi ei ole otettu käyttöön. Tilanteen huononemiseen vaikuttaa myös eri kalastusvälineiden ja -tekniikoiden valvomaton käyttö, mistä aiheutuu kohtalokkaita seurauksia erityisesti luontotyypeille, joissa kalakannat uusiutuvat.

Euroopan komissiolla on suoranainen velvollisuus suojella kyseistä aluetta näiltä ilmiöiltä ensinnäkin, jotta edes kalakannat säilyisivät ja lisäksi suojellakseen rannikkokalastajia, jotka saavat elantonsa kalastuksesta. Mitä komissio aikoo tehdä ratkaistakseen tämän huomattavan ongelman?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Kiitän jäsen Arnaoutakisia Egeanmerta ja sen kalavaroja koskevasta kysymyksestä. Muistutan, että ministerineuvosto antoi vuoden 2006 lopussa ehdotetun asetuksen kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä. Asetus tuli voimaan tammikuussa 2007. Komission mielestä asetus on oikeudenmukainen ja tehokas vastaus jäsen Arnaoutakisin esiin tuomiin ongelmiin sekä pohjakalalajien että pelagisten lajien osalta. Yhteisö on antanut äskettäin myös muita laajalti vaeltavia kalalajeja, kuten tonnikalaa, koskevia uusia säädöksiä, joilla parannetaan näiden kalakantojen suojelutilannetta.

Painotan, ettei hoitotoimenpiteiden laatiminen kuitenkaan riitä, ellei asianmukaisia täytäntöönpano- ja seurantatoimia toteuteta. Sekä jäsenvaltioilla että kalastajajärjestöillä on tässä tärkeä tehtävänsä. Komissio pyrkii varmistamaan hyvin huolellisesti, että kaikki toimenpiteet pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Tästä syystä lähetin 2. huhtikuuta 2007 kirjeen asianomaisten jäsenvaltioiden ministereille arvioidakseni, mikä oli asetuksen soveltamisen tilanne pari kuukautta asetuksen antamisen jälkeen. Yksikköni seuraavat edelleen tilannetta ja sitä, miten jäsenvaltiot panevat asetukseen sisältyvät säännökset täytäntöön.

Myöhemmin mahdollisesti täydennettävien yhteisön toimenpiteiden lisäksi kalavarojen hoitotoimenpiteitä on tärkeää edistää Välimeren yleisen kalastuskomission GFCM:n toiminnassa, jotta myös sellaiset Välimeren alueen valtiot, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin, voivat edistää meren elollisten luonnonvarojen kestävyyttä.

Jäsenvaltioiden tiedemiesten aktiivinen osallistuminen GFCM:n tieteellisen neuvoa-antavan komitean työhön on tärkeä keino asian toteuttamiseksi. Egeanmeren osalta asianmukaisen tieteellisen yhteistyön varmistaminen on pääasiassa Kreikan ja Turkin vastuulla, jotta kalavarojen hoitoa varten saadaan kunnolliset tieteelliset ohjeet.

Edistääkseen ja lisätäkseen tieteellistä yhteistyötä Välimeren itäosissa komissio suunnittelee yhdessä Kreikan ja Italian kanssa tukevansa FAO:n uutta alueellista hanketta nimeltä EastMed.

 
  
MPphoto
 
 

  Stavros Arnaoutakis (PSE).(EL) Arvoisa puhemies, kiitän komission jäsentä vastauksesta ja kerron hänelle, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kalastajat toimivat aktiivisesti Egeanmerellä ja Välimerellä yleensä.

Siitä huolimatta Kreikan ja yhteisön kalastajat alueella noudattavat kaikkia rajoituksia ja soveltavat yhteisön direktiivejä, toisin kuin kolmansien maiden kalastajat, jotka kalastavat rajoituksetta ja usein ilman valvontaa.

Mitä komissio aikoo tehdä ratkaistakseen ongelman välittömästi?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Kuten totesin, komissio voi puuttua suoraan kalavarojen hoitoon yhteisön vesillä etenkin yhteisön kalastajien osalta. Tältä osin viittasin erityisesti Välimerta koskevaan asetukseen, joka on tullut juuri voimaan. Seuraamme sitä tiiviisti varmistaaksemme, että se pannaan asianmukaisesti täytäntöön.

Välimerellä ja etenkin siellä teidän kulmallanne on kolmansia maita, joihin meillä on suhteet. Erityisesti Turkin kanssa meillä on assosiaatiosuhde, ja Turkki on myös ehdokasvaltio. Yritämme tehdä tiivistä yhteistyötä näiden kolmansien maiden kanssa kalastusalan muissa elimissä, jotka vastaavat Välimeren kalavarojen hoidosta, etenkin GFCM:ssä eli Välimeren yleisessä kalastuskomissiossa. Laajalti vaeltavia kalalajia varten on Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio ICCAT, joka vastaa etenkin tonnikalasta ja myös miekkakalasta. Yritämme tehdä tiiviisti töitä niiden kolmansien maiden kanssa, jotka kuuluvat näihin elimiin, jotta yhteisiä sääntelytoimenpiteitä saataisiin vietyä eteenpäin. Tällä tavoin pyrimme säilyttämään ja saamaan aikaan mahdollisimman yhdenvertaiset toimintaedellytykset.

On ilman muuta oleellista, että Euroopan unioni ryhtyy johtamaan toimia. Näytimmekin esimerkkiä laatimalla kalavarojen sääntelyjärjestelmän yhteisön vesillä. Teemme kaikkemme varmistaaksemme, että kolmannet maat, joilla on kalastusoikeuksia Välimerellä, ottavat käyttöön vastaavia toimenpiteitä GFCM:n tai ICCAT:n kautta, jotteivät omat kalastajamme joutuisi heikompaan asemaan siksi, että kalavarojen hoitoa koskevat kalastussäännöt ovat heidän osaltaan tiukempia.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Kuulimme viime viikolla, että kotimaassanne Maltalla on ollut ongelmia, jotka koskevat rannikkokalastusta toisella puolella Välimerta. Onko mitään erityisiä mahdollisuuksia, ohjelmia tai strategioita, joilla voidaan edistää eritoten rannikkokalastusta ja suojella paikallisia kalastajia?

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Rannikkokalastus Välimerellä on erittäin arkaluonteinen kysymys, sillä kalastus on Välimerellä jollain tapaa omalaatuisempaa kuin esimerkiksi Pohjanmerellä. Pääasiassa harjoitetaan monilajikalastusta. Ei siis ole mahdollisuutta olla niin valikoiva kuin haluaisi, ja Välimerellä sovellettavat toimenpiteet perustuvat enemmän teknisiin toimenpiteisiin, eivät suurimpiin sallittuihin saaliisiin ja kiintiöihin.

Välimeren kalastuspolitiikassa on kuitenkin annettu nyt ensimmäistä kertaa asetus, joka on melko tiukka ja jolla säännellään Välimeren kalastusta ja erityisesti rannikkokalastusta. Jäsenvaltioita vaaditaan laatimaan kalavarojen hoitosuunnitelma rannikkokalastuksen näkökulmasta käsin. Toimenpiteiden täytyy liittyä erityisesti käytössä oleviin pyyntivälineisiin ja aluksesta purettavan kalan vähimmäiskokoon.

Asetuksen täytäntöönpanoa seurataan parhaillaan, kuten totesin kysymykseen antamassani vastauksessa. Asetus annettiin ihan viime vuoden lopussa, ja se tuli voimaan tämän vuoden alussa. Aikataulut otetaan käyttöön tämän ja ensi vuoden aikana. Toivon, että jäsenvaltiot saavat tarvittavat toimenpiteet laadittua asetuksessa säädettyjen määräaikojen kuluessa, jotta Välimeren kalastuksesta ja etenkin rannikkokalastuksesta tulisi paljon kestävämpää.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Kiitän arvoisaa toveriani jäsen Arnaoutakisia kysymyksestä ja komission jäsentä vastauksesta. Haluan kuitenkin kysyä, millä ehdoin kolmansien maiden kalastajien saaliita tuodaan unioniin ja saatetaan markkinoille Euroopan unionissa.

Kalastuksen lisääntyminen tarkoittaa myös kysynnän kasvua hintojen halvetessa. Kyse ei ole vain kalastusmenetelmistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Joe Borg, komission jäsen. (EN) Kalojen tuontiin sovellettavat säännöt perustuvat yleisiin määräyksiin, jotka liittyvät WTO:n neuvotteluihin ja WTO:n järjestelmään. Kalastusalaa ei ole vapautettu täysin, vaan yhteisön toimijoita suojataan muutamilla toimenpiteillä. Keskustelujen kehittymistä vuoden aikana on kuitenkin seurattava, jotta selviää, miten kalataloustuotteiden tuontia tullaan vielä vapauttamaan.

On kuitenkin tärkeää korostaa, että myöhemmin tänä vuonna annetaan toimenpiteitä laittoman kalastuksen torjumiseksi. Jos kolmannen maan lipun alla purjehtivat alukset pyytävät kalaa eivätkä pysty osoittamaan, että kala on pyydetty kestävällä tavalla – eli noudattaen esimerkiksi kiintiöitä tai alueellisten kalastusjärjestöjen, kuten Välimerellä GFCM:n soveltamia sääntöjä – kalojen katsotaan näin ollen olevan pyydetty laittomasti eikä niiden purkamiseen aluksesta myönnetä lupaa jäsenvaltiossa. Tämä olisi erittäin tehokas toimenpide, joka auttaisi toivottavasti vähentämään laittomasti pyydettyjen kalojen tuontia.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun kysymys nro 30 (H-0452/07):

Aihe: Lasten oikeuksien suojelu EU:n ulkosuhteissa

Euroopan komission 4. heinäkuuta 2006 julkaisemassa tiedonannossa "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" arvioidaan maailmanlaajuista tilannetta koskevassa luvussa, että "noin 300 000 lasta taistelee joka hetki lapsisotilaina yli 30 aseellisessa konfliktissa eri puolilla maailmaa". Vaikka voisi olettaa, että lapsisotilaiden kysymys olisi jo ratkaistu ja tapaukset, joissa heidän oikeuksiaan loukataan räikeästi, olisivat vähentyneet, kansainvälisessä lehdistössä mainitaan usein konkreettisia esimerkkejä lapsisotilaiden värväämisestä Afrikan ja Aasian maissa.

Kun on kyse EU:n ulkosuhteista, mikä on Euroopan komission kanta lasten käyttämiseen sotatoimissa? Mihin konkreettisiin toimiin Euroopan komissio aikoo ryhtyä, jotta lasten sotilaiksi värväämisen torjuminen saatettaisiin ensisijaiseksi painopistealueeksi EU:n suhteissa niiden maiden kanssa, jotka pakottavat lapsia osallistumaan sotatoimiin? Miten Euroopan komissio rohkaisee panemaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksien sopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjan, jotta valtiot noudattaisivat ehtoa, jonka mukaan sotilaskoulutukseen ja konflikteihin osallistuvien nuorten vähimmäisikä on 18 vuotta?

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Komissio tuomitsee jyrkästi ja tiukasti lasten värväämisen armeijaan ja sotilaallisiin joukkoihin sekä lasten käytön niissä. Lisäksi komissio edistää aktiivisesti jatkuvia kansainvälisiä toimia, joilla tätä ilmiötä pyritään torjumaan kaikin keinoin. Toimimme aktiivisesti sekä poliittisella tasolla että tarjoamalla erilaisia rahoitusvälineitä edistääksemme lapsen oikeuksia aseellisissa selkkauksissa.

Asiassa on kolme tasoa. Yksi niistä on poliittinen taso. Euroopan unioni on valanut erityisen vankan perustan näitä asioita koskeville toimille. Vuodesta 2003 lähtien on annettu useita tärkeitä asiakirjoja, joita ovat lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevat EU:n suuntaviivat; demobilisaatiota, aseistariisuntaa ja kotouttamista koskeva EU:n suunnitelma; tarkistuslista aseellisista selkkauksista kärsimään joutuneiden lasten suojelun sisällyttämisestä ETPP:n alan operaatioihin sekä komission tiedonanto "Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia" vuodelta 2006.

Otamme kumppanimaiden kanssa käydyissä poliittisissa vuoropuheluissa säännöllisesti esille lasten oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Esimerkiksi Libanonin hallituksen kanssa käsiteltiin lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan ratifiointia. Lisäksi vaadimme valtioita, jotka eivät ole niin vielä tehneet, ratifioimaan ja panemaan täysimääräisesti täytäntöön kansainvälisen rikostuomioistuimen perussäännön, jossa lasten värväys luokitellaan sotarikokseksi. Olemme myös rahoittaneet vastikään toteutettua Kapkaupungin periaatteiden tarkistamista, jonka pohjalta tämän vuoden helmikuussa annettiin Pariisin periaatteet. Lisäksi teemme jatkossakin yhteistyötä lapsista aseellisissa selkkauksissa vastaavien YK:n erityisedustajien kanssa ja tuemme heitä aktiivisesti, samoin kuin Unicefiä, YK:n ihmisoikeusvaltuutettua, YK:n pakolaisvaltuutettua ja muita hallituksista riippumattomia elimiä.

Toiseksi olemme asettaneet tämän asian ensisijaiseksi yksittäisiä maita koskevassa avustustyössä, esimerkiksi aseistariisunta-, demobilisaatio- ja kotouttamisohjelmaa koskevissa hankkeissa muun muassa Sudanissa; lasten värväämisen estämistä koskevissa toimissa Kolumbiassa tai lapsisotilaiden demobilisaatiota, kotouttamista ja värväämisen estämistä koskevissa toimissa. Toimien ansiosta yli 3 000 lasta on saatu demobilisoitua.

Uudesta demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä on varattu lisäksi 6,8 miljoonaa euroa vuosille 2007–2010. Tarkoituksena on suojella lasten oikeuksia aseellisten selkkausten yhteydessä.

 
  
MPphoto
 
 

  Marie Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE).(EL) Kiitän komission jäsentä vastauksesta. Toivoisin hänen kuitenkin kertovan, mitä erityisiä toimenpiteitä toteutetaan, jotta tällaiset lapset voisivat saapua Euroopan unioniin.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Kuten juuri kerroin, erilaisia suuntaviivoja on useita, ja panemme laaditut suuntaviivat täytäntöön. Mainitsin juuri esimerkiksi lapsen oikeuksia koskevan EU:n strategian. Tämä tehdään ensinnäkin poliittisen vuoropuhelun avulla. Toiseksi autamme maita toteuttamaan omia strategioitaan. Teemme siis työtä yksittäisten maiden kanssa, ja rahoitamme vastikään toteutettua Kapkaupungin periaatteiden tarkistamista. Kuten totesin, sen pohjalta syntyivät Pariisin periaatteet, joille olemme antaneet virallisen poliittisen tukemme.

Yritämme siis toimia kaikilla rintamilla kyseisiä maita auttaaksemme, mutta toteutamme myös omia hankkeitamme.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Bernd Posseltin kysymys nro 31 (H-0460/07):

Aihe: Strategia Mustanmeren alueelle

Millainen on EU:n ulkopoliittinen strategia Mustanmeren kehittämiselle? Miten siinä on huomioitu ulkopoliittiset ihmisoikeus-, turvallisuus- ja energiakysymykset?

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Kysymys koskee Mustameren alueen strategiaa. Kolmen EU:n jäsenvaltion lisäksi Mustanmeren alueella on seitsemän maata, jotka on otettu huomioon Euroopan unionin toimissa. Näitä toimia ovat naapuruuspolitiikka, Turkin liittymistä valmisteleva prosessi ja strateginen kumppanuus Venäjän kanssa. Nämä toimet, pääasiassa Euroopan naapuruuspolitiikka, ohjaavat koko aluetta koskevaa strategiaamme.

Hyvinvoinnin ja vakauden edistäminen on näin ollen yksi päätavoitteistamme, ja tarjoamme huomattavia yhteistyöohjelmia. Kuten tiedätte, esitimme vastikään Mustanmeren synergia -aloitteen, joka hyväksyttiin juuri Saksan puheenjohtajakauden aikana.

Alue on meille erittäin tärkeä etenkin EU:n energiantoimitusten kannalta – sekä toimitusvarmuuden että monipuolistumisen kannalta. Edistämme lisäksi energian toimitusvarmuutta koskevaa vuoropuhelua kaikkien Mustanmeren alueen maiden kanssa, jotta tuotanto, kuljetus ja siirto tapahtuisivat mahdollisimman avoimesti. Tätä tehdään alueellisen näkökulman lisäksi omien energiantoimitustemme ja toimitusvarmuutemme tehostamiseksi monipuolistamisen avulla.

Olemassa olevaa energia-alan infrastruktuuria pyritään uudistamaan ja uuden infrastruktuurin kehittämistä edistämään Kaspianmereltä Mustanmeren kautta EU:hun ulottuvan energiakäytävän yhteydessä. Mustanmeren alueen valtioihin sovelletaan myös kaikkia Euroopan neuvoston ja ETYJ:n ihmisoikeusnormeja. Haluamme siis parantaa ihmisoikeusnormeja, mutta lisäksi haluamme tukea ja vahvistaa demokraattisia rakenteita ja eritoten kansalaisyhteiskuntaa. Tämä on tärkeintä.

Kolmas seikka ovat turvallisuus ja erityisesti paikalleen jämähtäneet kiistat, jotka ovat valtava haaste. Toivomme, että EU:n aktiivinen osallistuminen kiistojen ratkaisemiseksi parhaillaan toteutettaviin toimiin tarjoaa tilaisuuden ratkaista ne lähitulevaisuudessa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bernd Posselt (PPE-DE).(DE) Arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia yksityiskohtaisesta ja kattavasta vastauksesta. Minulla olisi nyt kaksi lisäkysymystä. Ensinnäkin käymme torstaina ajankohtaisen ja kiireellisen keskustelun Transnistriasta. Miten komission jäsen arvioi tilannetta Moldovassa?

Toinen kysymykseni liittyy jännitteisiin kolmessa Etelä-Kaukasian valtiossa. Jännitteet ovat kärjistyneet selvästi viime päivänä ja viikkoina lähes selkkauksiksi. Onko komissio ryhtynyt sovittelemaan asiaa?

 
  
MPphoto
 
 

   Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (DE) Ensinnäkin muutama sana Transnistriasta ja Moldovasta. Kävimme äskettäin tärkeitä neuvotteluja presidentti Vladimir Nicolae Voroninin kanssa. Voin kertoa, että työskentelemme hyvin tiiviisti presidentti Voroninin kanssa naapuruuspolitiikkamme puitteissa.

Tiedämme, että myös presidentti Voronin ja Venäjän presidentti Vladimir Putin ovat käyneet neuvotteluja, mutta tärkeintä on, että nämä neuvottelut liittyvät käynnissä oleviin "viisi plus kaksi" -neuvotteluihimme. Pyrimme kaikin keinoin tukemaan Moldovaa neuvottelujen aikana. Ihmisoikeusasiat on nostettava esiin yhä uudelleen, ja olen itse henkilökohtaisesti nostanut niitä esiin kirjeessäni presidentti Voroninille sekä suoraan neuvottelujemme aikana. On kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että me tuemme tätä Euroopan köyhintä maata, ja sitä pyrimme tekemään ohjelmiemme kautta.

On totta, että jännitteet ovat kasvaneet Etelä-Kaukasuksessa. Olemme toistuvasti painottaneet sitä, että Etelä-Ossetian, Abhasian ja tietysti Vuoristo-Karabahin tilanne voidaan ratkaista ainoastaan poliittisen vuoropuhelun avulla. Olemme tiiviissä yhteydessä useisiin korkean edustajan erityisedustajiin ja pyrimme naapuruuspolitiikkamme avulla luomaan olosuhteet, jotka edistävät ratkaisuun pääsyä.

Vuoristo-Karabahilla on ollut mahdollisuus, johon presidentti ei ole valitettavasti tarttunut, mutta toivomme tilanteen muuttuvan. Lisäksi tiettyjä parannuksia on nähtävissä Etelä-Ossetiassa, mutta toisaalta Abhasiassa on havaittavissa yhä suurempia ongelmia, ja meidän on tarkkailtava erityisen tarkkaan maan tilannetta.

 
  
MPphoto
 
 

  Reinhard Rack (PPE-DE).(DE) Vastauksessaan jäsen Posseltin kysymykseen komission jäsen mainitsi monia tärkeitä menettelytapoja. Haluan ottaa esille vielä yhden asian. Mustanmeren tilanne on johtanut siihen, että EU:lla on tärkeä ulkoraja sielläkin. Tämä aiheuttaa sekä laillista että laitonta rajanylitystä koskevia ongelmia. Onko tässä suhteessa mahdollista tehdä jotain viisumi- ja maahanmuuttopolitiikan tai laittoman maahanmuuton torjunnan puitteissa?

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (DE) Hyvä jäsen Rack, haluan sanoa, että asiaan liittyy monia valtioita. Mukana ovat EU:n uudet jäsenvaltiot Bulgaria ja Romania, jotka osallistuvat asianmukaisesti EU:n maahanmuuttopolitiikan yhteiseen laadintaan.

Tähän liittyy myös muita maita, kuten hakijavaltio Turkki. Kun asia tulee käsittelyyn omana neuvottelulukunaan, Turkin on hyväksyttävä se ja omaksuttava yhteisön säännöstö.

Joidenkin maiden suhteet kuuluvat naapuruuspolitiikan piiriin, ja pyrimme torjumaan laitonta maahanmuuttoa mahdollisimman tehokkaasti pääasiassa kahdella keinolla, toisaalta viisumin saantia helpottavilla toimilla ja toisaalta takaisinottosopimusten avulla.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Haluan kysyä Bulgarian Kozlodui-ydinvoimalan yksiköiden 3 ja 4 sulkemisesta. Liittymissopimuksessa vaadittiin niiden sulkemista, mutta onko hyvin hoidetun, turvallisen ja taloudellisesti toimivan sähköä tuottavan laitoksen yhden tai useamman yksikön sulkeminen mielestänne oikea päätös Euroopan ja maailman nykyisessä energiatilanteessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Sanoisin, että tämä on yksi tärkeä syy siihen, että olemme mukana Mustanmeren synergiayhteistyössä ja että meillä on Mustanmeren talousneuvosto tämän yhteistyön kehittämiseksi. Haluamme nähdä toisaalta kumppaneidemme eli naapurimaidemme ja toisaalta omien jäsenvaltioidemme tekevän tiivistä yhteistyötä hakijavaltio Turkin kanssa, mutta erityisesti strategisen kumppanimme Venäjän kanssa.

Tämä uusi menettelytapa on vasta aluillaan, ja sen on mielestäni kehityttävä. Istanbulissa pidettiin hyvin tärkeä kokous, jonka toivon tarjoavan mahdollisuuden vahvistaa ja syventää yhteistyötämme vastaisuudessa. Mielestäni nyt on kuitenkin liian aikaista arvioida sitä. Nyt on aika mennä eteenpäin ja katsoa, mitä voimme saavuttaa, mutta tavoitteemme on tietysti tämä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Evgeni Kirilovin kysymys nro 32 (H-0479/07)

Aihe: Bulgarialaisten sairaanhoitajien ja palestiinalaisen lääkärin tilanne Libyassa

Voiko komissio ilmoittaa viimeisimmät tiedot bulgarialaisten sairaanhoitajien ja palestiinalaisen lääkärin tilanteesta Libyassa komissaari Ferrero-Waldnerin ja Saksan ulkoministeri Steinmeierin vierailun jälkeen? Mitkä ovat komission johtopäätökset ja poliittinen arvio siitä, millä tavalla neuvotteluita Libyan viranomaisten kanssa olisi syytä jatkaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Arvoisa puhemies, bulgarialaisen ja palestiinalaisen lääkintähenkilökunnan tilanne on asialistani kärjessä. Vieraillessamme Libyassa yhdessä ulkoministeri Frank-Walter Steinmeierin kanssa, joka oli tuolloin neuvoston puheenjohtaja, huomasimme Libyan viranomaisten ja lasten vanhempien edustajien välillä tapahtuneen edistystä. Näyttää, että olemme lähellä solidaarista ratkaisua, joka voi johtaa tuloksiin.

Perheiden ja hallituksen väliset keskustelut ovat olleet rakentavia, ja olemme ilmaisseet valmiutemme harkita Benghazi-toimintasuunnitelman jatkamista lasten ja erityisesti Benghazin tartuntatautien ja immunologian keskuksen hyväksi.

Nyt odotamme korkeimman oikeuden päätöstä, jonka pitäisi saapua huomenna 11. heinäkuuta. Tapaus ei kuitenkaan lopu siihen, koska suunnitteilla on vielä yksi vaihe ennen Libyan korkeinta oikeusneuvostoa.

Olemme tiiviissä yhteydessä Libyan viranomaisiin, ja toivomme tietysti tapauksen päättyvän myönteisesti, mutta se ei ole vielä ohi.

 
  
MPphoto
 
 

  Евгени Кирилов (PSE). – Г-жо комисар, благодаря на Вас и на немското председателство за огромните усилия, които положихте.

Вие, г-жо комисар, характеризирате тези преговори като деликатни. Обикновено често казвате така. Всъщност търпение и деликатност проявява Европейската комисия. Либийският режим, който не иска да търси истинската причина за СПИН-епидемията до този момент, не проявява деликатност и си е намерил за тази цел дългосрочни заложници. Той драстично нарушава човешките права на европейски граждани вече 8 години и развива удобната му теза за независимото либийско правосъдие. А то е толкова независимо, колкото например са либийските медии, които за този период не посмяха нито един път да представят другата гледна точка, за разлика от българските и европейските медии.

Попитах Ви за политическата оценка, защото този процес е политически. Логично е за утрешното заседание на съда в Либия и неговото решение, както и за всички решения до сега, либийските власти да носят отговорност. Бих желал да Ви попитам: „Имате ли алтернативен план за действие (председателят се опитва да го прекъсне.), ако Либия продължи да използва преговорите за удължаването на агонията на медицинските сестри и палестинския лекар?“

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Haluan sanoa, että olen ensimmäistä kertaa toiveikas, että myönteistä kehitystä saattaa olla tapahtumassa. Mutta kuten sanoin, mitään ei ole vielä tapahtunut. Emme halua varasuunnitelmaa, koska haluamme todella saavuttaa pyrkimyksemme eli auttaa bulgarialaisia sairaanhoitajia ja palestiinalaista lääkäriä pääsemään vapaaksi.

Seuraavat päivät ovat ratkaisevan tärkeitä. Pysymme tarkkana ja olemme antaneet Libyan viranomaisille mahdollisuuden laatia keskipitkän aikavälin suunnitelman Benghazi-keskuksen kehittämiseksi kaupungin, koko alueen ja Saharan eteläpuolisen Afrikan HIV/AIDS-hoidon keskukseksi.

Toivotaan parasta ja tehdään yhteistyötä hyvään lopputulokseen pääsemiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Glyn Ford (PSE). – (EN) Tämä tapaus on todella tyrmistyttävä. Kollegani David Martin oli ensimmäisiä, jotka ottivat asian esille edellisellä parlamenttikaudella ennen vuotta 2004. Kuitenkaan emme ole vielä edenneet tätä pidemmälle. Libyan hallituksen on tunnustettava, että tapaus on uhannut katkeroittaa pysyvästi EU:n ja Libyan väliset suhteet. Se on harmi, koska Libya on juuri päässyt pahimman yli. Suhtaudun myönteisesti Benghazi-keskusta koskevaan ehdotukseenne. Toivon, että huominen päätös on oikea. Jos ei, toivottavasti korkein oikeusneuvosto kykenee tekemään oikean päätöksen. Sanoitte, ettette halua tällä hetkellä varasuunnitelmaa. Jos oikeaa päätöstä ei saada aikaan kahtena viimeisenä tilaisuutenamme, palaatteko takaisin uusine toimintaehdotuksinenne?

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) Haluan edelleen painottaa, että Libyan viranomaiset ymmärtävät yhä paremmin haluavansa pitää hyvät suhteet Euroopan unioniin. Luulen heidän ymmärtäneen, kuinka tärkeää on tulla ulos eristyneisyydestä ja että tämä tapaus on vielä sen esteenä.

Korkein oikeus julkaisee päätöksensä todennäköisesti huomenna, mutta tiedämme kuitenkin – ja tätä on mielestäni syytä korostaa – ettei tapaus pääty siihen. Sitä seuraa vielä korkeimman oikeusneuvoston poliittinen päätös.

Ellei ratkaisuun päästä, palaamme varmasti asiaan ja katsomme, mitä on tehtävä. Mutta kuten sanoin aiemmin, olen tällä kertaa varovaisen optimistinen. Toivokaamme parasta, älkäämme vain pitäkö peukkuja pystyssä, vaan tehkäämme mahdollisimman paljon yhteistyötä. Ja sitä teemmekin aina viime hetkeen saakka. Sen voin teille vakuuttaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Bogusław Sonik (PPE-DE). – (PL) Arvoisa komission jäsen, Euroopan unioni ei saa missään nimessä seurata Yhdysvaltain esimerkkiä ja maksaa valtavia lunnaita, joita eversti Gaddafi äskettäin vaati sairaanhoitajien ja lääkärin vapauttamiseksi. Niin ei saa tapahtua.

 
  
MPphoto
 
 

  Benita Ferrero-Waldner, komission jäsen. (EN) En halua kertoa yksityiskohtia neuvotteluistamme Libyan viranomaisten kanssa. Voin kuitenkin vakuuttaa, ettei mitään lunnaita ole maksettavana. Ainoa strategiamme on ollut alusta saakka painottaa, että tuemme Libyan kansaa ja erityisesti sairastuneita lapsia. Tuemme myös heidän perheitään. Uskomme myös, että joskus vaara tai vaikea tilanne voidaan muuttaa mahdollisuudeksi. Mahdollisuus voisi olla se, että Benghazi-keskuksessa hoidettaisiin tulevaisuudessa näiden lasten ja perheiden lisäksi koko alueen ja jopa Saharan eteläpuolisen Afrikan asukkaita. Voin vakuuttaa, ettei mitään lunnaita makseta.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Georgios Papastamkosin kysymys nro 35 (H-0453/07)

Aihe: Ydinvoima Balkanin alueella

Minkälaisia ydinvoimahankkeita komissiolle on ilmoitettu Balkanin EU-maissa ja yleensäkin Kaakkois-Euroopassa? Ottaen huomioon Kozloduyn ydinreaktorien asteittaisen sulkemisen ja sen, että samanaikaisesti rakennetaan ydinvoimalaa Beleneen, kuinka alueen energiakartta on muotoutumassa? Onko ydinenergia oikea ja asianmukainen strateginen valinta alueen jäsenvaltioiden energiatarpeiden täyttämiseksi pitäen mielessä varaukset, joita on esitetty alueella tapahtuneiden monien voimakkaiden maanjäristysten vuoksi?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Kyseiselle alueelle ollaan rakentamassa uutta ydinvoimalaa ja toista ollaan sulkemassa. Tämän vuoden 27. helmikuuta Natsionalna Elektricheska Kompania (Kansallinen energiayhtiö) ilmoitti Euratomin 41 artiklan mukaisesti komissiolle tästä investointihankkeesta. Ilmoitus koski uuden kolmannen sukupolven VVER-1000-ydinvoimalan rakentamista Beleneen Bulgariaan.

Kozlodui-ydinvoimalan kolmos- ja nelosyksiköitä ollaan sulkemassa osana sopimusta, jolla Bulgaria liittyi Euroopan unioniin. Komissio tarkkailee perussopimusten valvojana asiaa koskevien sopimuslausekkeiden oikeaa soveltamista. Yksiköiden sulkemisen ei pitäisi suuremmin vaikuttaa energian saatavuuteen. Yhteisön tuki, jota myönnetään liittymissopimuksen mukaisesti purkamiseen, kattaa myös reaktoreiden sulkemisen jälkeiset toimet, jotka liittyvät korvaavaan kapasiteettiin, energiatehokkuuteen ja huoltoa koskeviin toimiin.

Sekä komission että Maailmanpankin mielestä koko alueella tarvitaan lisäksi uusia peruskuormainvestointeja. Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan erityisiä rakenteellisia ongelmia.

Komissio on jatkuvasti painottanut sitä, jokainen jäsenvaltio voi itse päättää, turvautuuko se ydinvoimaan energian tuottamiseksi. Jos jäsenvaltiot päättävät investoida uuden sukupolven ydinvoimaan, komissio käyttää valtaansa sen varmistamiseksi, että uudet investointihankkeet täyttävät Euratom-sopimuksen mukaiset korkeat turvallisuuteen, riskinhallintaan ja ydinmateriaalin leviämisen estämiseen liittyvät vaatimukset.

Mitä tulee seismisyyteen, Bulgarian on Euratom-sopimuksen 37 artiklan mukaisesti annettava komissiolle tietoja radioaktiivisen jätteen hävittämissuunnitelmasta. Tämä koskee Belenen uutta ydinvoimalaa. Tiedot on toimitettava ainakin kuusi kuukautta ennen kuin Bulgarian toimivaltainen viranomainen antaa luvan radioaktiivisen jätteen hävittämiseksi. Komissio antaa asiasta lausuntonsa näiden tietojen perusteella ja 31 artiklan mukaisen asiantuntijaryhmän kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen. Komissio tarkistaa, voiko suunnitelman täytäntöönpano niin normaalin toiminnan aikana kuin onnettomuustilanteessa mahdollisesti johtaa radioaktiivisen saasteen päätymiseen toisen jäsenvaltion vesiin, maaperään tai ilmatilaan. Koska komission arviossa otetaan huomioon myös mahdolliset onnettomuudet, on jäsenvaltioiden toimitettava tietoja myös alueen seismisyydestä, maksimaalisesta seismisestä aktiivisuudesta ja ydinlaitoksen seismisestä vastustuskyvystä.

 
  
MPphoto
 
 

  Georgios Papastamkos (PPE-DE).(EL) Kiitän komission jäsentä hänen vastauksestaan.

Arvoisa puhemies, on kulunut 20 vuotta Tšernobylin onnettomuudesta, joka on aiheuttanut suoraan ja epäsuorasti lukemattomia hitaita kuolemia. Maailman terveysjärjestö tai komissio eivät ole kumpikaan julkaisseet luotettavaa tietoa tragediasta.

Sveitsissä julkaistiin hiljattain tutkimus, peitenimeltään Pegasos, jossa yhdistetään seismiset riskit ja ydinenergia. Tutkimus julkaistiin Neue Zürcher Zeitung -sanomalehdessä.

Onko komissiolla todennäköisyystilastoja seismisistä vaaroista? Tämä on se tieto, jota me odotamme, emmekä sitä, saako jokainen jäsenvaltio vapaasti käyttää tai olla käyttämättä ydinenergiaa.

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Euratom-sopimuksen mukaan meidän on annettava asiasta lausunto. Vaadimme ehdottomasti kaikki tarvittavat tiedot yrityksiltä, jotka haluavat rakentaa ydinreaktoreita, ja harkitsemme asiaa tarkkaan kaikkien viranomaisilta saamiemme tietojen pohjalta.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Arvoisa komission jäsen, kaksi ydinjätteen hävittämistä koskevaa direktiiviä on edelleen neuvostossa. Mielestäni on korkea aika jatkaa keskustelua näistä direktiiveistä, joita komissio on esittänyt ja joita parlamentti on vahvasti tukenut. Onko vastaisuudessa nähtävissä kehitystä siihen suuntaan, että energiamarkkinoiden vapauduttua loppuvarastoinnista ja hävittämisestä tulisi yhteisten vaatimusten alaisia?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) En valitettavasti näe yhteyttä tämän ja markkinoiden vapauttamisen välillä, enkä ymmärrä, miten tämä vaikuttaisi jäsenvaltion asemaan. Paljon tehokkaampi vaikutuskeino on turvallista käsittelyä ja ydinjätettä käsittelevä korkean tason työryhmä. Meidän on kerättävä yhteen kaikki jäsenvaltiot – ne, jotka käyttävät ja ne, jotka eivät käytä ydinenergiaa – ja sillä tavoin ajettava näitä asioita eteenpäin. Markkinoiden vapauttaminen ei vaikuta asiaan mitenkään, koska ydinenergia on osa kansallista energialähteiden käyttöä ja jokainen maa haluaa tehdä omat päätöksensä.

Tämä on hyvin arka poliittinen aihe, enkä siis usko markkinoiden vapauttamisen vaikuttavan mitenkään tämäntyyppisiin päätöksiin. Maat, jotka yleensä vastustavat ydinenergian käyttöä, tuskin muuttavat mieltään. Ydinenergiaa käyttävät maat puolestaan jatkavat sen käyttöä. Paras tapa edistää direktiiviä onkin mielestäni työskennellä kaikkien 27 jäsenvaltion muodostamassa korkean tason työryhmässä ja luoda näin laajempi yksimielisyys ydinenergiaa koskevien tiukkojen vaatimusten luomiseksi ja ydinjätteiden käsittelyn parantamiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Danutė Budreikaitė (ALDE). – (LT) Haluan kysyä mahdollisuudesta luoda Mustanmeren ulottuvuus. Meillä on pohjoinen ulottuvuus, johon Venäjä menestyksekkäästi liitettiin ja jonka puitteissa tehdään sopimuksia (vaikkei Venäjä aina liitykään niihin). Olisiko mahdollista luoda pohjoisen ulottuvuuden kaltainen Mustanmeren ulottuvuus ja omaksua sitä kautta kattava kanta kaikkiin näihin kysymyksiin?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Pääasiallinen syy sulkemiseen oli huoli turvallisuustasosta. Asiasta keskusteltiin perusteellisesti jäsenyyden valmisteluohjelmassa, ja siitä päättivät Bulgarian viranomaiset turvallisuusarvion perusteella. Sulkemisessa ei ole kyse saatavuudesta tai sen puutteesta vaan turvallisuudesta. Tämän vuoksi päätöstä ei voida mielestäni kyseenalaistaa. Tilanne olisi eri, jos syy olisi mikä tahansa muu, kuten energian liikatarjonta. Kyse oli kuitenkin turvallisuussyistä, jotka Bulgarian viranomaiset tunnustivat liittyessään sopimukseen. Tämä sopimus on ratifioitu kaikissa jäsenvaltioissa, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki sen allekirjoittaneet hallitukset ovat sitoutuneet siihen, ja sitoumuksella on kaikkien muiden jäsenvaltioiden kansalaisten tuki. Mielestäni ei ole uutta tietoa, jonka perusteella päätös pitäisi kumota.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Dimitrios Papadimoulisin kysymys nro 36 (H-0474/07)

Aihe: Polttoainevarastojen ylläpito Kreikassa

Kreikan kilpailukomissio (EEA) on päätöksessään (334/V/2007), tutkittuaan öljytuotteiden markkinoita, esittänyt useita toimenpiteitä ja ehdotuksia. Erityisesti mainitaan varastojen ylläpitäminen. EEA totesi jo julkisessa kuulemisessa, että ongelmia esiintyy varastojen ylläpitämisjärjestelmässä: "Nykyisellä turvavarastojen ylläpitämistä koskevalla oikeudellisella järjestelyllä käytännössä estetään öljytuotteiden maahantuonti. Näin ollen kilpailu rajoittuu jalostuksen tasolla ainoastaan kahden kotimaisen jalostamon välille. Näin tapahtuu siksi, ettei niillä ole vastassaan maahantuojien (alhaisempien) hintojen aiheuttamia voimakkaita kilpailupaineita, joten kahden kotimaisen jalostamon polttoainekaupan alalla toimivilta yrityksiltä veloittamat hinnat Kreikassa ovat korkeammat kuin muissa EU-maissa, vaikka kotimaiset jalostusyritykset hyötyvät alhaisista raakaöljyn hinnoista".

Onko Kreikan hallitus ottanut käyttöön EEA:n ehdottamia toimenpiteitä? Miten komissio kommentoi nykyistä varastojen ylläpitojärjestelmää ja ehdotettuja ratkaisuja? Aikooko komissio ryhtyä toimiin Kreikan hallituksen suuntaan edellä mainittujen ja muiden asiaa koskevien ehdotusten täytäntöönpanemiseksi, joilla vahvistetaan kilpailua?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) EU:n nykyisessä lainsäädännössä päätökset varastojen ylläpitojärjestelmästä on jätetty jäsenvaltioille. EU:n lainsäädännössä säädetään varastojen määrää koskevista velvoitteista. Siinä säädetään sisäisiä järjestelyjä koskevista vaatimuksista, joiden avulla varastot erotetaan varaston ylläpitoa normaalisti koskevista ehdoista, kuten oikeudenmukaisuuden, syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteista.

Kreikan viranomaisten toimittamien tietojen perusteella Euroopan komissio katsoo, ettei tällä hetkellä ole olemassa näyttöä, jonka perusteella voitaisiin aloittaa rikkomismenettely direktiivin osalta aloitettujen varastojen ylläpitojärjestelyjen suhteen.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen komissio jatkaa Kreikan varastojen määrän säännöllistä valvontaa, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön mukaiset määrät. Euroopan komissio haluaa samalla painottaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti vuonna 2001, että Kreikan varastojen ylläpitomenettelyt, joita edellä mainittu direktiivi ei säätele, rikkoivat tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa EY:n perustamissopimuksen 28 artiklaa. Tapauksen käsittely lopetettiin sen jälkeen, kun komissiolle ilmoitettiin, että Kreikan viranomaiset noudattivat tuomioistuimen päätöstä.

Jos kuitenkin ilmenee uusia 28 artiklaa rikkovia seikkoja, kuten maahantuotujen hyödykkeiden kieltäminen tai estäminen, Euroopan komissio tutkii asiaa uudelleen.

 
  
MPphoto
 
 

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL).(EL) Arvoisa komission jäsen, uusia seikkoja ovat Kreikan kilpailuviranomaisen omat huomiot siitä, että nykyisen lainsäädännön määräämät suuret varastomäärät käytännössä estävät valmiiden tuotteiden maahantuonnin ja vahvistavat oligopolitilanteita, koska kahdella öljynjalostamolla on määräävä asema Kreikassa.

Kreikassa on Euroopan unionin korkeimmat öljyn verottomat hinnat.

Kysymys kuuluukin, aiotteko ottaa yhteyttä Kreikan viranomaisiin huolehtiaksenne siitä, että ne soveltavat Kreikan kilpailuviranomaisen ehdotuksia, vai otatteko mieluummin Pontius Pilatuksen roolin?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Komissio hoitaa velvollisuutensa hyvin vastuuntuntoisesti, ja me todella valvomme varastojen määriä ja järjestelyä. Tässä vaiheessa meillä ei ole todisteita siitä, että Kreikka rikkoisi varastoja koskevaa lainsäädäntöä. Jos saamme uutta tietoa, jonka mukaan Kreikka rikkoo kyseistä lainsäädäntöä, käynnistämme välittömästi rikkomusmenettelyt. Olisi väärin tasata varastot korkeammilla hinnoilla, koska varastojen vaikutus raakaöljytuotteiden hintatasoon on hyvin pieni.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. Seuraavana on

Justas Vincas Paleckisin kysymys nro 37 (H-0480/07)

Aihe: Druzhba-öljyputki

Venäjä keskeytti viime vuoden heinäkuussa Druzhba-öljyputken avulla toteutetut öljytoimitukset Liettuaan ja Latviaan. Liki vuosi on kulunut eikä mitään virallisia tietoja ole annettu toimitusten keskeyttämisen syistä tai niiden uudelleen käynnistämisen mahdollisuuksista. Venäjä perustelee toimitusten keskeyttämistä käynnissä olevilla Druzhba-putken huollon edellyttämillä taloudellisilla ja teknisillä tarkastuksilla, joiden perusteella määritetään, kannattaako Venäjän korjata öljyputki vai rakentaa uusi öljyputki, joka kulkisi Unetšasta Velikije Lukin kautta Primorskiin. Asiantuntijoiden mukaan Venäjän hallitus on jo tehnyt poliittisen päätöksen Druzhba-öljyputkesta luopumisesta, koska uuden putken ansiosta Venäjän ei tarvitsisi toimittaa öljyä Valko-Venäjän ja Puolan alueiden kautta, vaan se voisi toimittaa öljyä Euroopan unioniin meriteitse Primorskin Itämeren-satamansa kautta. Tämä olisi vastoin EU:n strategiaa, että öljyn merikuljetuksia vähennetään kielteisten ympäristöseurausten välttämiseksi. Lisäksi päätös vaikuttaisi huomattavassa määrin kahdeksan valtion, joista kuusi on EU:n jäsenvaltioita, eli Liettuan, Puolan, Unkarin, Slovakian, Tšekin ja Saksan, öljyhuoltoon.

EU:n valtion ja hallitusten päämiehet julistivat maaliskuussa, että energiapolitiikan tavoitteena on turvata EU:n jäsenvaltioiden energiavarojen saatavuus ja monipuolistaa tätä koskevaa infrastruktuuria. Druzhba-öljyputken sulkeminen merkitsisi kiistatta tämän politiikan epäonnistumista. Mitä konkreettisia toimia komissio aikoo toteuttaa tilanteen oikaisemiseksi? Millaisia ennusteita ja suosituksia energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkosto NESCO antaa?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Siitä lähtien, kun öljytoimitukset Druzhba-öljyputken kautta keskeytettiin, Euroopan komissio on pyytänyt Venäjää toimittamaan avoimesti tietoja suunnitelluista toimista tilanteen korjaamiseksi. Avoimuutta on vaadittu toistuvasti niin kirjeitse kuin useissa kahdenkeskisissä korkean tason tapaamisissa, myös viime toukokuussa pidetyssä EU:n ja Venäjän välisessä huippukokouksessa. Komissio on huomioinut Venäjän hallituksen 21. toukokuuta 2007 tekemän päätöksen jatkaa Unetšasta Itämeren Primorskiin johtavan öljyputken rakentamisen suunnittelua Tämä vähentäisi oletettavasti toimituksia Druzhba-öljyputken kautta.

Öljytoimitusten mahdollinen lisääntyminen Primorskin kautta korostaa, kuinka tärkeää on saavuttaa vahva meriturvallisuutta ja säiliölaivaliikenteeseen liittyviä ympäristöriskejä säätelevä oikeudellinen kehys, jota myös sovelletaan tehokkaasti. Euroopan meriturvallisuusvirasto (EMSA) tarkkailee erityisesti Itämerta, sen liikennelinjoja sekä yksittäisten säiliölaivojen liikennettä. Kuljetusta koskevassa vuoropuhelussa on sovittu, että merenkulun turvallisuus on yksi tärkeimpiä aiheita.

Komission mielestä öljyn kuljettaminen öljyputkien kautta säiliölaivojen sijaan on suositeltavaa, koska jälkimmäiseen liittyy merenkulkua ja ympäristöä koskevia riskejä. Investoijien ja tukijoiden olisi otettava nämä riskit huomioon. Maaliskuussa 2007 Eurooppa-neuvosto hyväksyi EU:lle energiapolitiikan. Siihen sisältyy laaja toimintasuunnitelma, jossa esiteltyä strategiaa olisi arvioitava kokonaisuutena. Toimitusvarmuuden saavuttaminen edellyttää edistymistä toimintasuunnitelman useissa eri osissa, erityisesti sisämarkkinoiden ja markkinoiden sisällä toimivien jäsenvaltioiden välisten yhteisvastuullisuusjärjestelyjen vahvistamisessa ja toiminnassa. Tähän sisältyy myös energian monipuolistaminen, energiatehokkuuteen panostaminen ja, viimeisenä mutta sitäkin tärkeämpänä, työskentely yhtenäisen vahvan mielipiteen saavuttamiseksi energiaa koskevissa ulkosuhteissa.

Toukokuussa perustettu energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkosto on vasta aloittanut työnsä suunnittelun, mutta se on vastaisuudessa hyvä keino ulkoiseen toimitukseen liittyvien riskien arvioimiseksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos kattavasta vastauksestanne. Liettuan kansa ja hallitus arvostavat paljon komission panostusta, mutta silti Druzhba-öljyputki ei toimi. Pelkään pahoin, ettei Venäjä ole halukas yhteistyöhön. Mikä on energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston rooli tässä tilanteessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komission jäsen. (EN) Druzhba-öljyputken osalta ei ole muuta keinoa pitää tämä ongelma asialistalla. NESCO ei voi auttaa, koska sen tehtävänä on ennaltaehkäistä ja ennustaa toimitusten keskeytyksiä eikä se siten voi tarjota tarvittavia tietoja.

Emme vaadi liikaa. Tarvitsemme selkeitä tietoja ja sitoumuksia. Aikovatko he käyttää öljyputkea? Jos aikovat, milloin käyttö jatkuu? Emme pyydä salaisia tietoja. Pyydämme vain tavallisia tietoja, joita hyvien naapureiden olisi vaihdettava, koska ne eivät koske toimitusvarmuutta. Meidän mielestämme öljyputken käyttö on hyvä idea, koska se lopettaa merien ruuhkautumisen ja vähentää ympäristöriskejä.

Toivomme kaikki, että öljyputki otetaan taas käyttöön mahdollisimman pian, ja olemme tarvittaessa valmiita tarjoamaan tarvittavaa tukea. NESCON rooli on siis hyvin rajattu, koska sen tehtävänä on toimitusriskien vähentäminen.

 
  
MPphoto
 
 

  Paul Rübig (PPE-DE).(DE) Arvoisa komission jäsen, olemme nimittäneet yhteyshenkilöitä huolehtimaan useista öljyputkista. Olisiko yhteyshenkilön nimittäminen hyvä ratkaisu myös Druzhba-öljyputken tapauksessa?

 
  
MPphoto
 
 

  Andris Piebalgs, komissio jäsen. (EN) Meillä ei ole vielä ollut öljyä koskevia Euroopan laajuisia energiaverkostoja. Mielestäni on korkea aika harkita asiaa, koska olemme aliarvioineet öljyntoimitukseen liittyvät riskit. Öljy olisi siis otettava uudelleen osaksi tämän parlamentin kuten myös neuvoston ja komissionkin energiakeskustelua.

Olemme valmistelemassa tutkimusta, jossa arvioidaan öljyntoimitukseen liittyviä riskejä, mistä päin maailmaa saamme öljyä, mikä on ruuhkautumisen rooli, mistä riskit johtuvat ja niin edelleen. Meidän on mielestäni jossain vaiheessa siirryttävä edistämään erityishankkeita. Yksi hyvin olennainen öljyhanke, jonka kehittämistä haluamme edistää, on Odessa-Brody-Płock-Gdansk-öljyputken suunnan muuttaminen, koska se tuo öljyä ruuhkaiselta Mustanmeren alueelta markkinoille. Tämä on hanke, jonka voin jo mainita ja jossa oletan olevan tarvetta tällaiselle yhteyshenkilölle, mutta tällä hetkellä oikeudellinen kehys ei vielä koske öljyä.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Kyselytunnille varattu aika on lopussa. Muihin kysymyksiin vastataan näin ollen kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.10 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

 
  
  

Puhetta ryhtyi johtamaan
varapuhemies MAURO

 
  

(1) EUVL L 136, 30.4.2004, s. 34.


17. Valiokuntien ja valtuuskuntien kokoonpano: ks. pöytäkirja

18. Ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpano (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Michael Cramerin laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0219/2007) ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanosta (2006/2213(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Michael Cramer (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kuulijat, haluan aluksi esittää lämpimät kiitokset varjoesittelijöille yhteistyöstä, jota he ovat tehneet ensimmäisen rautatiepaketin yhteydessä.

Yleisesti voidaan todeta, että ensimmäinen rautatiepaketti onnistui täydellisesti. Euroopan rataverkkojen avaaminen rautateiden tavaraliikenteelle on osoittautunut hyödylliseksi. Erityisen hyvin ovat onnistuneet ne valtiot, jotka valmistautuivat tähän ajoissa eivätkä jääneet odottamaan verkkojen avautumista. Esimerkiksi Saksa on onnistunut verkkojen avaamisen jälkeen lisäämään rautateiden tavaraliikennettä 25 prosenttia ja Alankomaat 42,5 prosenttia. Yhdistynyt kuningaskunta ja Puola ovat onnistuneet lisäämään rautateiden tavaraliikenteen osuutta 60 prosenttia. Yhdistyneessä kuningaskunnassa tämä on kuitenkin tapahtunut alhaisella tasolla. Tästä kehityksestä hyötyvät sekä ympäristö että Euroopan liikenneala.

Valtiot, jotka eivät valmistautuneet tähän vaan odottivat viime hetkeen saakka, eivät ole onnistuneet erityisen hyvin. Esimerkiksi Ranskassa, joka avasi tavaraliikenneverkkonsa vasta tämän vuoden alussa, rautateiden tavaraliikenne vähentyi 28 prosenttia samalla ajanjaksolla. Siellä maanteiden tavaraliikenne on lisääntynyt, mikä on nykyisen ilmastopolitiikan vastaista.

Käsittelen mietinnössäni myös sitä, ettei liikennemuotojen yleinen jakauma ole muuttunut. Tämä johtuu tietenkin siitä, etteivät eri liikennemuotojen väliset kilpailuolot ole oikeudenmukaiset. Ne ovat suorastaan sensaatiomaisen epäoikeudenmukaiset! Lisäksi voidaan todeta, että liikennöinti on EU:ssa liian edullista. Ainoastaan rautatieliikenne, joka säästää ympäristöä, on liian kallista.

Meillä on myös epäoikeudenmukainen tukikäytäntö: noin 95 prosenttia EU:n liikenteen alalla tarjoamasta yhteisrahoituksesta käytetään maantieliikenteeseen eikä rautatieliikenteeseen, kuten juhlapuheissa aina vaaditaan ja väitetään. Olen siksi iloinen, että valiokunnassa päästiin sopimukseen siitä, että jatkossa 40 prosenttia liikennealan menoista osoitetaan rautateille. Ei ole hyväksyttävää, että toimemme kariutuvat puutteelliseen rahoitukseen.

Epäoikeudenmukaiset kilpailuolot tulevat esiin myös muun muassa siten, että EU määrää pakollisia ratamaksuja, jotka koskevat kaikkia junia kaikilla reiteillä, eikä näille maksuille ole asetettu enimmäismäärää. Maanteillä perittäville tiemaksuille on sen sijaan määritelty enimmäismäärä, ja niiden perintä on vapaaehtoista, sillä jäsenvaltiot voivat päättää, perivätkö ne tiemaksuja. Lisäksi tiemaksuja peritään vain moottoriteillä ja ainoastaan vähintään 12 tonnia painavista raskaista ajoneuvoista. Tämä on epäoikeudenmukaista kilpailua, ja tilanteeseen on tultava muutos. Muuten rautateillä ei ole mahdollisuuksia.

Esimerkiksi jotkin uudet jäsenvaltiot perivät rautateiden tavaraliikenteeltä erittäin suuria ratamaksuja. Kahdeksaa suurinta ratamaksua peritään uusissa jäsenvaltioissa. Näillä suurilla maksuilla tuetaan samalla henkilöliikennettä, jolle ei myönnetä juurikaan tai lainkaan valtiontukea, mutta maanteiden tavaraliikenne on maksutonta. Tämä on malli, jolla liikenne siirretään rautateiltä maanteille, mikä on täysin päinvastaista kuin mihin asiasta vastaava komission jäsen ja EU aina väittävät pyrkivänsä.

Haluamme oikeudenmukaista kilpailua, mutta tämä oikeudenmukainen kilpailu ei ole vielä toteutunut täysimääräisesti, sillä nimenomaan ne rautatieyhtiöt, joilla ei ole valtion yhtiöiden pitkiä perinteitä, turhautuvat yhä uudelleen tilanteeseensa EU:ssa. Ne ovat esimerkiksi valittaneet, etteivät ne pääse rataverkkoon tai saa käyttää edullista rataa, koska pääsy tai rata oli jo myönnetty markkinoita hallitsevalle ryhmälle kuuluvalle rautatieyritykselle. Uudet tavaraliikenneyhtiöt ovat todenneet, että niiden pyynnöt jäävät täyttämättä, koska valtion yritys on poistanut vaihteita ja/tai ohitusraiteita, että niille määrätään perusteetta nopeusrajoituksia, jotta niiden toiveita ei voida täyttää, että ratamaksuja korotetaan huomattavasti, kun aiemmin valtion omistuksessa ollut rautatieyritys on myyty toiselle yritykselle, ettei sisäistä ristiintukemista estetä ja että muut kuin valtionyritykset maksavat usein suurempia energiamaksuja kuin valtion yhtiön tytäryritykset.

Tämä osoittaa, että menestyksestämme huolimatta tehtävää on vielä paljon. EU:n maantieliikenteen ja rautatieliikenteen välinen jakauma ei nimittäin ole yleisesti ottaen parantunut vaan jopa huonontunut. Varmaa on kuitenkin se, että tämä taantumuksellinen kehitys saatiin pysähtymään ensimmäisen rautatiepaketin avulla. Jotta tilanne voi kohentua, Euroopan rautatieliikenteelle on taattava oikeudenmukaiset kilpailuolot.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen iloinen, että Euroopan parlamentti on käsitellyt komission 3. toukokuuta 2006 antamaa kertomusta ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanosta. Haluan kiittää erityisesti esittelijä Crameria erittäin perusteellisesta ja pätevästä työskentelystä.

EU:n rautatiepolitiikan tavoitteena on ottaa käyttöön sääntelykehys, jolla edistetään uusia investointeja ja kilpailukykyisten kuljetuspalvelujen tarjontaa yhteisellä rautatieliikennealueella. Tämän yhteisen rautatieliikennealueen toteuttaminen edellyttää yhteisön säännösten täysimääräistä ja asianmukaista täytäntöönpanoa. Komissio määritti vuonna 2006 antamassaan kertomuksessa edellytykset, jotka on täytettävä, jotta tähän haasteeseen voidaan vastata. Mainitsen niistä tärkeimmät.

Ensinnäkin perinteisten rautatieyritysten rakenneuudistus on saatettava päätökseen. Samalla on varmistettava kirjanpidon eriyttäminen ja olennaisten tehtävien, kuten kapasiteetin jakamisen ja hinnoittelun, puolueettomuus. Toiseksi rautatieinfrastruktuurin käyttömaksujen määräytymisperusteiden vahvistamisessa on otettava huomioon muiden liikennemuotojen hinnanmuodostus. Tämä on tehtävä osana yleistä strategiaa, jolla pyritään edistämään eri liikennemuotojen tasapuolista kilpailua ja näin ollen kestävää kehitystä. Kolmanneksi sääntelyelinten ja turvallisuusviranomaisten asiamukainen toiminta edellyttää, että niillä on riittävät taloudelliset resurssit ja riittävästi henkilöstöä. Näiden elinten on oltava tosiasiallisesti riippumattomia.

Euroopan parlamentti on hyväksynyt komission määrittämät toiminnan painopisteet pääpiirteittäin. Näissä painopisteissä käsitellään eri liikennemuotojen välisiä ja rautatieliikenteen sisäisiä kilpailuoloja sekä sääntöjä, jotka koskevat infrastruktuurin ja liikennöinnin eriyttämistä.

Komissio haluaa luoda oikeudenmukaiset ja tasapainoiset kilpailuolot eri liikennemuotojen välille. Hyvä esittelijä Cramer, mainitsette mietinnössänne, että liikennemuotojen välille voitaisiin luoda oikeudenmukaisemmat kilpailuolot erityisesti sisällyttämällä maantieliikenteen ulkoiset kustannukset hintoihin. Kun annoimme eurovinjettidirektiivin, lupasin esittää kesäkuussa 2008 ulkoisten kustannusten sisällyttämistä koskevan menetelmän. Aion pitää lupaukseni!

Rautatieliikenteen sisäisistä kilpailuoloista totean, että kannatan näkemystänne, jonka mukaan eurooppalaisen rautatieliikenteen merkinantojärjestelmä (Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä ERTMS / Euroopan junanvalvontajärjestelmä ETCS) on otettava pian käyttöön ja tavaravaunujen meluhaittoja on vähennettävä. Aion antaa komission tiedonannon toimista, jotka on toteutettava meluhaittojen vähentämiseksi.

Olemme yhtä mieltä myös infrastruktuureista. Ne on asetettava etusijalle, jotta rautateiden tavaraliikenteen suorituskykyä voidaan parantaa. Esittelen komissiolle lokakuussa ehdotuksen tiedonannoksi, jossa käsitellään etenkin tavaraliikenteen käyttöön tarkoitettua Euroopan rataverkkoa. Tässä asiakirjassa esitetään toimintasuunnitelma, joka sisältää päätöslauselmassanne tehdyt keskeiset ehdotukset.

Olen täysin samaa mieltä myös siitä, että olennaisten tehtävien on oltava täysin puolueettomia, jotta voimme avata markkinat ja tehostaa kilpailua. Mietinnössänne kuvaillaan markkinoiden avaamisen myönteisiä vaikutuksia rautateiden tavaraliikenteen suorituskykyyn markkinansa ensimmäisinä avanneissa jäsenvaltioissa.

Haluan lisäksi muistuttaa, että komissio aikoo tehdä kaikkensa, jotta jäsenvaltiot panevat rautatiepakettien säännökset tehokkaasti täytäntöön. Aloitamme tarvittaessa jäsenyysvelvoitteen noudattamatta jättämistä koskevia menettelyjä. EU:n markkinat voivat kehittyä vain, jos koko EU:n alueella sovelletaan yhdenmukaisia säännöksiä. Rautatiemarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on oleellista, että kaikilla on yhtäläiset oikeudet käyttää rautatieliikenteeseen liittyviä palveluja esimerkiksi ratapihoilla. Yksikköni arvioivat myös vaihtoehtoja, jotta ensimmäiseen rautatiepakettiin sisältyvä lainsäädäntö voidaan laatia tältä osin uudelleen. EU:n rautatielainsäädäntö laaditaan siis ensi vuonna uudelleen.

Halusin antaa tämän vastauksen esittelijä Cramerille, jota kiitän vielä kerran. Haluan tietenkin vakuuttaa hänelle, että komissio ja minä komission jäsenenä teemme ilman muuta kaikkemme, jotta mahdollisimman suuri osa tavaraliikenteestä siirtyy tulevina vuosina rautateille.

Arvoisa puhemies, kuuntelen nyt tarkkaavasti parlamentin jäseniä, jotta voin antaa heille vastauksia keskustelun päätteeksi.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Jeggle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, hyvä esittelijä Cramer, tiedättekin jo, etten ole ollut haltioissani kaikista mietintöönne sisältyvistä kohdista. Meidän ei tarvitse keskustella tänään tästä asiasta. Mietintö ei ole riittävän tasapainoinen eikä käytännönläheinen.

Mietintöön sisältyy esimerkiksi monia säännöksiä, jotka eivät liity millään tavoin ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanoon. Jätin siksi koordinaattorimme Jarzembowskin kanssa 20 tarkistusta, joista vain 11:ssä ehdotetaan kokonaisten kohtien poistamista. Olin tyytyväinen liikenne- ja matkailuvaliokunnassa toimitetun äänestyksen tulokseen.

Tärkeitä kohtia ovat ensinnäkin kohta, jossa komissiota kehotetaan aloittamaan viipymättä oikeusmenettely niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet täytäntöön ensimmäistä ja toista rautatiepakettia määräaikaan mennessä. Toiseksi mielestämme oli tärkeää, että Euroopan liikennereittien kehityksessä myönnetään rahoitustukea ennen kaikkea Euroopan laajuisen verkon 30 ensisijaiselle hankkeelle. Kohtaa "Rataverkon ja liikennöinnin eriyttäminen" ei valitettavasti onnistuttu poistamaan kokonaan. En missään tapauksessa hyväksy eri organisaatiomallien valintamahdollisuuden rajoittamista. Tarvitsemme vankkaa näyttöä. Meidän on tiedettävä tällaisen eriyttämisen edut ja haitat. Rautatieyritykset tarvitsevat edelleen joustavuutta. Pyysimme siksi kohta kohdalta -äänestystä.

Haluan sanoa vielä muutaman sanan ongelmasta, joka liittyy vähintään 60 tonnia painaviin ylipitkiin raskaisiin ajoneuvoihin ("gigaliners"). Emme voi kannattaa niitä koskevaa esittelijä Cramerin tarkistusta äänestäessämme huomenna tästä rautatiepakettia käsittelevästä mietinnöstä. Olen kuitenkin täysin samaa mieltä siitä, että tavaraliikenne kuuluu rautateille. Kantani voi siksi vaikuttaa ristiriitaiselta, mutta ylipitkiä raskaita ajoneuvoja koskeva tarkistus ei kuulu tähän mietintöön. Käsittelemme niitä Ayala Senderin mietinnön yhteydessä, jolloin meillä on aikaa myös keskustelulle.

 
  
MPphoto
 
 

  Robert Navarro, PSE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, tarkastellessamme nyt ensimmäistä rautatiepakettia meidän on myönnettävä, että olemme vielä kaukana tavoitteesta. Vaikka asiassa on edistytty ja vaikka väistämättömältä vaikuttanut taantuminen onnistuttiin estämään, rautatieliikenteen osuus on edelleen liian vähäinen. Tämä on erityisen valitettavaa, koska tällä ilmastonmuutoksen aikakaudella rautatieliikenteen edut tulevat esiin päivittäin ajankohtaisten tapahtumien kautta.

Tiedämme, mistä tämä kaksijakoinen tilanne johtuu. Olemme panostaneet liikaa markkinoiden avaamiseen, jonka etuja ei voida kiistää, mutta emme ole kiinnittäneet riittävästi huomiota teknisiin esteisiin, etenkään yhteentoimivuuden puutteeseen. Tiedämme kuitenkin, että yhteentoimivuuden olisi pitänyt toteutua vähitellen samanaikaisesti markkinoiden avaamisen kanssa eikä jäädä siitä jatkuvasti jälkeen.

Tämä tilanne johtuu luultavasti siitä, ettei markkinoiden vapauttaminen ole jäsenvaltioille yleensä kovinkaan kallista, mutta yhdenmukaistaminen on eri asia. Kun alamme nyt vihdoin käsitellä yhteentoimivuuteen liittyviä ongelmia, olen huolissani siitä, että etenkin tavaraliikenteen rautateille siirtymistä koskevat tavoitteet jäävät taka-alalle liikennemuotojen yhteiskäytön vuoksi. Meidän olisi pitänyt tavoitteista tinkimisen sijaan lisätä sekä henkisiä että taloudellisia resursseja.

Toivonkin, että tämän mietinnön ansiosta muistamme, mitä on vielä tehtävä, jotta rautatieliikenne saa taas ansaitsemansa aseman.

 
  
MPphoto
 
 

  Nathalie Griesbeck, ALDE-ryhmän puolesta. (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuten korostitte ennen minua, ensimmäisen paketin tavoitteena oli luoda perusta yhdennetylle Euroopan rautatieliikennealueelle sekä verkkoa nykyaikaistamalla nopeuttaa tavaraliikenteen siirtymistä maanteiltä rautateille, jotta voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä ja tietenkin myös Euroopan vitsauksena olevia maantieruuhkia. Haluan kiittää kollegaani Crameria valiokunta-aloitteisesta mietinnöstä, jossa arvioidaan perusteellisesti ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanoa sekä korostetaan kaikkia tekijöitä, jotka vaikuttavat rautateiden suorituskykyyn ja viivästyttävät asettamiemme tavoitteiden saavuttamista.

Meidän on ennen kaikkea painotettava, että kun rataverkko on avattu säilyttämällä samalla erittäin korkea turvallisuustaso, tavaraliikenne on ainakin yleisesti ottaen lisääntynyt huomattavasti Euroopan unionissa. Lisäksi pienet rautatieyritykset ovat voineet hoitaa tehtäviä, joita perinteiset yritykset ovat pitäneet kannattamattomina.

Olen iloinen, että mietinnössä korostetaan myös nykyistä rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisjärjestelmää, joka ei mahdollista oikeudenmukaisia kilpailuoloja tavaraliikenteen eri muotojen välillä. Alalla perittävien käyttömaksujen enimmäismäärä on mielestäni tärkeää yhdenmukaistaa mahdollisimman pian, jotta ulkoiset kustannukset voidaan ottaa paremmin huomioon ja jotta nykyään tavanomaista maksujen eksponentiaalista lisääntymistä voidaan rajoittaa.

Myös eurovinjettidirektiivistä on mielestäni keskusteltava enemmän, koska se toi edistystä, jonka on jatkuttava. Olen iloinen, että komission jäsen vahvisti tänä iltana, että asiaa koskevat keskustelut on tarkoitus aloittaa kesäkuussa 2008. Arvoisa komission jäsen, haluaisin komission lisäksi sitoutuvan johdollanne pian intermodaalisten infrastruktuurien nykyaikaistamis- ja kehittämisprosessiin, joka toteutetaan pääasiassa maantieliikenteen telemaattisten järjestelmien kansainvälisillä käytävillä Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) avulla ja joka mahdollistaa tosiasiallisen liittymän yhtäältä satamainfrastruktuurien ja toisaalta joki-infrastruktuurien kanssa.

Haluan komission myös antavan suosituksia, jotta rautateiden rahoitus saadaan vakautettua. Tässä yhteydessä on nähdäkseni otettava huomioon velan väheneminen, josta jotkin perinteiset rautatieyhtiöt ovat hyötyneet. Näin kaikilla rautatieliikenteen harjoittajilla on yhtäläiset toimintaedellytykset.

 
  
MPphoto
 
 

  Roberts Zīle, UEN-ryhmän puolesta. (LV) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen Barrot, haluan aluksi kiittää esittelijä Crameria mietinnöstä, vaikka siitä on epäilemättä esitetty hyvin ristiriitaisia arvioita. Käsittelen omissa lyhyissä huomautuksissani vain yhtä näkökohtaa. Minusta on ilahduttavaa, että mietinnössä painotetaan, että rautateiden tavaraliikennemarkkinoiden vapauttamisesta huolimatta Euroopan unionin rajavaltiot, kuten Baltian valtiot, ovat tosiasiassa riippuvaisia tavaraliikenteen asiakkaista, ja meidän tapauksessamme tämä tarkoittaa yleensä Venäjää. Jos Venäjä kuitenkin päättää työskennellä rautateiden monopoliyhtiön kanssa, meidän on varsin vaikeaa havaita ensimmäisen rautatiepaketin käyttöönoton tosiasiallinen vaikutus. Tästä asiasta on näin ollen mielestäni keskusteltava Venäjän kanssa ottaen huomioon myös muut mahdolliset näkökohdat. Tämä pitää paikkansa, etenkin kun otetaan huomioon Venäjän varapääministerin Ivanovin ilmoitus konttirahdin kuljettamisesta pelkästään Venäjän satamiin. Kiitos.

 
  
MPphoto
 
 

  Erik Meijer, GUE/NGL-ryhmän puolesta. (NL) Arvoisa puhemies, kaikki ovat sanoneet jo vuosien ajan, että rautatiet ovat häviämässä kilpailun tavaraliikenteen osalta kaikissa EU-valtioissa. Sama pätee myös rajatylittäviin, pitkän matkan kuljetuksiin. Rautatiejärjestelmä soveltuu suuriin kuljetuksiin, ja lähinnä Saksan teollisuusalueilla ja niiden ympäristössä tätä tarkoitusta varten on rakennettu erityisiä rahtiratoja. Myös Alankomaissa hiljattain avattu Betuwe-rata, joka on osa Rotterdamista Saksan ja Sveitsin kautta Genovaan kulkevaa rahtikäytävää nro 1, on tällainen erikoisrata, joka ei sovellu lainkaan henkilöliikenteeseen.

Rautateiden suotuisasta lähtöasemasta huolimatta rautateitse kuljetettavien tavaroiden osuus on vähentynyt, ja joissakin tapauksissa niiden määrä on jopa vähentymässä. Suuri osa tavarakuljetuksista tehdään raskailla ajoneuvoilla, ja tavarat, joiden määrä on lisääntynyt valtavasti, kuljetetaan pääasiassa moottoriteitse, minkä vuoksi ne ruuhkautuvat yhä pahemmin.

Tämä siirtyminen johtuu pitkälti infrastruktuurista. Rautatieverkosto oli ennen erittäin tiheä, ja se kulki sekä maaseutukylien että kaupunkien satamien ja tehtaiden kautta. Rahtiratojen lisäksi oli myös konttiasemia, joihin tavaravaunut koottiin ja joissa ne jaettiin eri juniin. Koska monilla yhtiöillä oli omat yhteytensä rataverkkoon, tavaravaunut saattoivat liikennöidä suoraan satamalaiturin ja kauempana sijaitsevan yrityksen välillä ilman tavaroiden uudelleen lastausta. Tuolloin oli olemassa jo kaikki, mitä nykyään halutaan saavuttaa multimodaalisia järjestelmiä käyttämällä. Hallitukset ovat valitettavasti päättäneet supistaa rataverkkoa, koska sen katsotaan tuottavan tappiota. Monet pienet radat on poistettu käytöstä, ja monet yhteydet yrityksiin on lakkautettu. Toisaalta paljon tilaa vievän moottoritieverkon laajentamiseen on investoitu miljardeja.

Nykyään tavaroita voidaan kuljettaa ovelta ovelle usein vain raskailla ajoneuvoilla. Ne ovat välttämättömiä tavaroiden noudossa ja toimituksessa, ja pitemmät välikuljetukset näyttävät onnistuvan helpoiten moottoriteitse. Tavaraliikenteen palauttamista rautateille voitaisiin edistää huomattavasti, jos yritysten ratayhteydet ja konttiasemat otettaisiin uudelleen käyttöön.

Ensimmäinen rautatiepaketti perustuu osittain siihen oletukseen, että rautatieliikenteessä on sovellettava samoja työskentelymenetelmiä kuin maantie- ja lentoliikenteessä. Siinä tapauksessa kansainväliset yritykset järjestävät rajatylittävät kuljetukset alusta loppuun, ja tämä on houkuttelevin vaihtoehto kuljetusta tarvitseville. Ryhmäni on aina todennut, ettei tämä ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Vaihtoehtona on kansallisten rautatieyhtiöiden yhteistyön tehostaminen. Niiden ei pidä pitää toisiaan kilpailijoina vaan kumppaneina Euroopan laajassa rautatieverkostossa. Yhteistyö nimenomaan hankaloituu, jos niitä rohkaistaan kilpailemaan keskenään. Toteutettujen toimien myönteisiä vaikutuksia ei ole ollut toistaiseksi havaittavissa. Vapaat markkinat eivät useinkaan ole ongelman ratkaisu vaan sen syy.

Esittelijä on oikeassa puolustaessaan jatkuvasti uutta vakioturvajärjestelmää, Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmää (ERTMS). Olemme tästä asiasta täysin samaa mieltä hänen kanssaan. Olemme lisäksi panneet merkille, että kyseinen järjestelmä on otettu käyttöön huomattavasti odotettua hitaammin ja että vanhaa järjestelmää olisi käytettävä uuden rinnalla. Koska tavaraliikenteen keskivauhti on hidas, ERTMS-järjestelmä aiheuttaa vähemmän ongelmia tavaraliikenteessä kuin henkilöliikenteen nopeilla radoilla.

Olemme esittelijä Cramerin kanssa samaa mieltä myös siitä, että lento- ja maantieliikenne pidetään keinotekoisesti edullisena ja rautatieliikenne kalliina. Ellei tilanteeseen tule mitään muutosta, ympäristöä enemmän rasittava liikennemuoto pysyy voitolla.

 
  
MPphoto
 
 

  Georg Jarzembowski (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, tämähän oli mielenkiintoista: jäsen Meijer palautti rautateiden historian suorastaan elävästi mieleemme. Hänenkin luulisi pikku hiljaa ymmärtävän, ettei kylästä kylään kulkevien tavaraliikenneratojen toteuttaminen ole realistista.

Hyvä esittelijä Cramer, en hyväksy myöskään sitä, että mustamaalaatte raskaat ajoneuvot yksioikoisesti. Kuorma-autoyritykset maksavat toki yhtiöveroa, ajoneuvoveroa, polttoaineveroa ja tiemaksuja. Lisäksi on yksinkertaisesti epärealistista väittää, että raskaiden ajoneuvojen kuljettaminen on ilmaista ja että kilpailu on vääristynyttä. Olen kanssanne täysin samaa mieltä siitä, ettei ole oikein, että Puolan valtiovarainministeri määrittää reittimaksut liian suuriksi. Tätä asiaa on kuitenkin käsiteltävä Puolan hallituksessa eikä EU:n lainsäädännössä. Meidän pitäisi ehkä muistuttaa Puolan hallitukselle, että reittimaksuilla on tarkoitus edistää rautatieliikennettä eikä tervehdyttää Puolan taloutta. Tämä ei tosin liity millään tavoin raskaisiin ajoneuvoihin.

Arvoisa puhemies, pyydän teitä varmistamaan, että kaikki jäsenvaltiot panevat myös toisen rautatiepaketin viipymättä täytäntöön. Mehän onnistuimme toteuttamaan vaatimuksen, jonka mukaan verkot oli avattava kansalliselle ja rajatylittävälle tavaraliikenteelle 1. tammikuuta 2007 mennessä. Tämä on nähdäkseni suuri mahdollisuus edistää EU:n markkinoiden rajatylittävää toimintaa.

Haluan puhua yhdestä komission jäsenen esiin ottamasta asiasta ja pyydän häntä selittämään sitä tarkemmin. Hän totesi, että komissio on valmis edistämään rautatievaunujen meluhaittojen vähentämistä ja aikoo antaa asiasta tiedonannon. Haluaisin tietää, milloin komission jäsen aikoo esitellä kyseisen tiedonannon. Uskooko hän, että tiedonannossa keskitytään EU:n laajuisiin näkökohtiin, vai mahdollistetaanko sillä kansallisten tukien myöntäminen? Etenkään suurkaupungeissa ei hyväksytä meluhaittoja, jotka aiheutuvat esimerkiksi asuinalueiden läpi yöllä liikennöivistä junista. Olemme komission jäsenelle erittäin kiitollisia, jos hän on valmis auttamaan tässä asiassa.

 
  
MPphoto
 
 

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). (PL) Arvoisa puhemies, ensimmäisen rautatiepaketin täytäntöönpanoa koskevassa Cramerin mietinnössä tuodaan esiin paketin täytäntöönpanoon liittyvät vaikeudet ja ongelmat. Jos rautatieliikenne kehittyy ja toimii moitteettomasti, rautateillä voidaan mahdollisesti kuljettaa aiempaa enemmän ihmisiä ja tavaroita. Näin voidaan vähentää maantieliikenteeseen kohdistuvaa kuormitusta ja hiilidioksidipäästöjä. Nopea henkilöliikenne voi myös kilpailla paikallisten lentoyhtiöiden ja linja-autoliikenteen kanssa. Yhdistämällä rautatie-, maantie- ja laivaliikenne voidaan alentaa kustannuksia ja tehostaa taloutta.

Rautatiepaketin täytäntöönpanossa on tuettava rautatiehankkeita ennen kaikkea sellaisissa valtioissa, joilla ei ole rataverkon ja infrastruktuurin laajentamiseen ja uudistamiseen tarvittavia varoja. Lisäksi on tuettava kaikkia hyvien käytäntöjen vaihtamiseen liittyviä toimia, jotta rautatieyhtiöille voidaan kehittää joustavia ja kilpailukykyisiä toimintamuotoja, jotta voidaan seurata liikenteen kehitystä hidastavia organisatorisia, hallinnollisia ja rahoituksellisia esteitä sekä poistaa ne ja jotta rautateitä voidaan tukea niiden ottaessa osuuden kansainvälisen maantieliikenteen toiminnoista.

Haluan kiittää esittelijä Crameria tästä tarpeellisesta ja tarkkanäköisestä mietinnöstä.

 
  
MPphoto
 
 

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL).(PT) Tänään käsiteltävänä olevaan mietintöön sisältyy näkökohtia, joissa otetaan huomioon Euroopan unionin edistämän julkisten rautatieliikennepalvelujen vapauttamisen ja yksityistämisen takana olevat suurten yksityisten etujen vaatimukset. Vastustamme julkisten rautatieliikennepalvelujen vapauttamista ja yksityistämistä.

Mietinnössä olisi mielestämme sen sijaan tuomittava se, että EU-valtioissa hajotetaan julkisia palveluja ja julkisia yhtiöitä, suljetaan sivuratoja ja -asemia, supistetaan palveluja ja junien määrää, vähennetään julmasti rautateiden työntekijöiden määrää sekä lisätään epävarmoja työpaikkoja tällä alalla. Mietinnössä olisi mielestämme puolustettava julkisten rautatiepalvelujen edistämistä myös muissa yhteyksissä ylläpitämällä vahvoja julkisia yhtiöitä kaikkine ansioineen ja tehokkaine hallintotapoineen, jotta voidaan varmistaa laadukkaat palvelut ja tiukat turvallisuusnormit. Mietinnössä olisi puolustettava varmoja, laadukkaita, miellyttäviä ja kohtuuhintaisia suuren kapasiteetin julkisia rautatiepalveluja, jotka täyttävät kaikki henkilöjen liikkuvuuden ja tavaraliikenteen tarpeet. Siinä olisi puolustettava myös alan työntekijöiden työsuhdeturvaa edistämällä työntekijöiden ottamista yritysten ylimmän johtoryhmän jäseniksi, tehostamalla työntekijöiden urakehitystä, parantamalla palkkoja sekä varmistamalla jatkuva koulutus.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, kiitän kaikkia puhujia minulle esitetyistä viisaista huomautuksista.

Sanon kuitenkin muutaman sanan asiasta, johon parlamentti ei yllättäen kiinnittänyt juurikaan huomiota. Tämä asia on ratainfrastruktuurin hoidon ja liikennepalvelujen tarjoamisen eriyttäminen. Se itse asiassa nimenomaan mahdollistaa täysimääräisen kilpailun. Meidän on varmistettava syrjimätön pääsy rataverkkoon, jotta uusien toimijoiden markkinoille tulo helpottuu. Tämä on erittäin tärkeää.

Vastaan seuraavaksi joihinkin kysymyksiin. Usean liikennemuodon käytöstä eli komodaalisuudesta totean, että tavoitteenamme oli vain selittää, että rautatieliikennettä, joka on kiistatta paras ratkaisu pitkän matkan kuljetuksille, on voitava täydentää paikallisliikenteellä, jota voidaan joissakin tapauksissa tarjota vain maanteitse, kuten jäsen Jarzembowski totesi. Rautateiltä ei siis pyritä ottamaan mitään pois, vaan tarkoituksena on päinvastoin auttaa rautateitä saamaan niille kuuluva asema. Totean erityisesti jäsen Navarrolle, ettei tarkoituksesta saa tietenkään erehtyä. Tarkoituksena on todellakin siirtää tavaraliikenne onnistuneesti maanteiltä rautateille, mikä on erittäin tärkeää minulle, kuten teillekin. Minun on myös todettava, että olipa kyse Euroopan laajuisten verkkojen infrastruktuurien rahoittamisesta tai yhteentoimivuudesta, jonka Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmä ja Euroopan junanvalvontajärjestelmä jatkossa mahdollistavat, tai liikkuvan kaluston ristiinhyväksynnästä tai tavaraliikenteen edistämisestä Euroopan käytävillä, kaikilla näillä toimillamme tavaraliikenne pyritään siirtämään mahdollisimman onnistuneesti maanteiltä rautateille. Tässä asiassa lähestymistapamme on mielestäni täysin selkeä.

Hyvä jäsen Griesbeck, vahvistan, että komissio aikoo esitellä rautatiealan valtiontukia koskevat suuntaviivat vuoden loppuun mennessä. Haluan myös vahvistaa jäsen Jarzembowskille, että vaunujen meluhaittoja koskeva tiedonanto on tarkoitus antaa ensi syksynä. En osaa antaa tarkempia tietoja tällä hetkellä, koska tiedonantoa ollaan vasta valmistelemassa.

On tietenkin muitakin kysymyksiä, jotka ansaitsevat vastauksen. Haluan teidän joka tapauksessa tietävän, että olen todellakin kuunnellut kaikkia puhujia erittäin tarkkaavaisesti. Esittelijä Cramerin ja hänen valiokuntansa työstä on nähdäkseni paljon hyötyä komissiolle. Haluan vielä kerran toistaa, että haluamme liikennemuotojen välille ja rautatieliikenteen sisälle oikeudenmukaiset kilpailuolot, joiden ansiosta tavaraliikennettä voidaan siirtää tehokkaasti rautateille. Totean vielä kerran, että olemme erittäin sitoutuneita tähän siirtymiseen etenkin ympäristöön ja tieverkkomme ruuhkien vähentämiseen liittyvistä syistä.

Kaikista kuviteltavissa olevista syistä rautateitä tarvitaan nyt enemmän kuin koskaan. Pyrin todellakin joka päivä päättäväisesti edistämään rautatieliikennettä. Olen lisäksi todennut Alankomaihin avatun Betuwe-radan olevan osoitus siitä, että Euroopassa ollaan tosiasiassa halukkaita antamaan rautateille niille kuuluva asema. Jos joissakin tapauksissa esiintyy maksujen perintään liittyviä ongelmia, jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa. Tavaraliikenteen siirtyminen maanteiltä rautateille on todellakin EU:n ensisijainen tavoite. Myös hallitusten on asetettava tämä ensisijaiseksi tavoitteekseen.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 11. heinäkuuta 2007.

 

19. Lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Arūnas Degutisin laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0178/2007) ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (uudelleen laadittu) (KOM(2006)0396 C6-0248/2006 2006/0130(COD)).

 
  
MPphoto
 
 

  Arūnas Degutis (ALDE), esittelijä. – (LT) Tällä asetuksella on tarkoitus korvata kolme voimassa olevaa asetusta, jotka muodostavat yhteisön sisäisiä lentoliikennemarkkinoita koskevan kolmannen lainsäädäntöpaketin. Edellä mainituissa asetuksissa säädetään lentoliikenteen harjoittajien lupien myöntämistä ja peruuttamista koskevista menettelyistä, periaatteista, joilla yhteisön lentoliikenteen harjoittajille taataan vapaa pääsy yhteisön sisäisille lentoreiteille, sekä kuljetusmaksujen vapauttamisesta.

Kun kolmatta lainsäädäntöpakettia alettiin soveltaa, lentoliikenne lisääntyi Euroopassa ennennäkemättömästi. Vanhat monopolit hävisivät, perustettiin paikallisen lentoliikenteen järjestelmä, ja kuluttajia hyödyttävä kilpailu, etenkin hintakilpailu, lisääntyi kaikilla markkinoilla. Säännellyistä ja kahdenvälisiin sopimuksiin perustuvista EU:n lentoliikennemarkkinoista tuli erittäin kilpailukykyiset markkinat.

On luonnollista, että kun kolmatta lainsäädäntöpakettia on sovellettu joitakin vuosia, jotkin säännökset ovat vanhentuneet ja joidenkin soveltaminen on puutteellista. Tällaisia säännöksiä on nyt tarkistettava tai tarkasteltava uudelleen, tai ne on poistettava kokonaan.

Nyt käsiteltävänä olevan ehdotuksen tarkoituksena on muuttaa kolmea mainittua asetusta. Muutoksella pyritään helpottamaan asetusten soveltamista, yksinkertaistamaan niiden oikeudellisia perustoja, poistamaan vanhentuneet osat ja asettamaan uusia, tiukempia vaatimuksia.

Komission ehdotus on mielestäni looginen, ja olen samaa mieltä siitä, että voimassa olevien asetusten tarkistaminen on paitsi järkevää myös tarkoituksenmukaista ja tärkeää. Liikenne- ja matkailuvaliokunnan mielestä – ja tietenkin myös minun mielestäni – joitakin asetuksen keskeisiä osia on kuitenkin täsmennettävä.

Otan esiin joitakin tällaisia osia.

Käsittelen ensimmäiseksi vuokrausta. Jäsenvaltioissa on erilaisia vuokrasopimuskäytäntöjä. Tämä voi vääristää markkinoita sekä aiheuttaa yhteiskunnallisia ja lentoturvallisuutta koskevia ongelmia. Tästä syystä on selvää, että on otettava käyttöön uudet yleiset vaatimukset. Asetusehdotuksen 13 artiklassa ehdotetut säännöt ovat liian ankaria, eikä niissä oteta huomioon joitakin lentoliikennealan ominaispiirteitä, etenkään sesonkipainotteisuutta. Näin ollen olisi hyvä löytää järkevä tasapaino yhteiskunnallisten ja turvallisuutta koskevien kysymysten sekä lentoyhtiöiden toiminnan tehostamisen välillä. Uskon, että liikenne- ja matkailuvaliokunnan tekemästä kompromissista voi olla hyötyä tämän ongelman ratkaisemisessa.

Seuraava asia on hinnoittelun avoimuus. Kannatamme sitä, että komission tavoitteena on kieltää sellaisten kuljetusmaksujen mainostaminen ja julkaiseminen, jotka eivät sisällä kustannuksia, lisämaksuja, maksuja ja veroja. Lentoyhtiöiden velvollisuus julkaista vain lopulliset hinnat on mielestäni muotoiltava selkeästi. Tässäkin asiassa olemme onnistuneet laatimaan kompromissin, jossa otetaan huomioon myös kuluttajien tarpeet.

Seuraavaksi otan esiin erityiset yhteiskunnalliset näkökohdat. Muiden ryhmien kollegojen esittämät niitä koskevat ehdotukset ovat mielestäni ennenaikaisia, ellei niiden hyväksymisen mahdollisia seurauksia analysoida tässä vaiheessa. Pyydämme siksi komissiota laatimaan tutkimuksen, jonka perusteella näitä asioita voidaan säännellä estämättä lentoliikenteen kilpailukyvyn parantumista.

Seuraavaksi käsittelen matkustajien turvaa. Komission ehdotuksessa ei esitetä selkeää järjestelmää, jolla taataan, etteivät matkustajat joudu kärsimään lentoyhtiön konkurssin vaikutuksista, etteivät he esimerkiksi jää ilman korvausta lennon peruuntuessa tai ettei heitä jätetä ulkomailla oman onnensa nojaan. Asetukseen olisi näin ollen mielestämme sisällytettävä matkustajien turvaa koskevia säännöksiä (tarkistukset 15–16).

Seuraava aihe on velvollisuus tarjota julkisia palveluja ja alueelliset lentokentät. Alueellisen lentoaseman käsitteeseen, joka velvoittaa tarjoamaan julkisia palveluja, sisällytetään uskoakseni väistämättä sellaisia lentoasemia, jotka sijaitsevat taloudellisesti vaurailla alueilla, mutta taloudellista tai yhteiskunnallista tukea tarvitsevilla alueilla sijaitsevia lentoasemia saatetaan jättää määritelmän ulkopuolelle. Koska velvoitetta tarjota julkisia palveluja tällä periaatteella voidaan soveltaa ainoastaan taloudellisista tai yhteiskunnallisista ongelmista kärsiviä alueita palveleviin lentoasemiin, ehdotan, että vaikeasti määriteltävissä oleva alueellisen lentoaseman käsite poistetaan tästä asiakirjasta.

Edellä mainittujen kohtien lisäksi lukuisat määritelmät ja ehdot kaipaavat selvennystä, jotta voidaan välttää väärinkäsitykset ja säännösten virheellinen soveltaminen.

Viimeiseksi otan esiin yhteisön sisäisen lentoliikenteen. Vaikka ehdotimme edellä mainittuihin asioihin joitakin tarkistuksia, kannatamme ehdotettua komission toimivallan laajentamista yhteisön sisäistä lentoliikennettä koskevissa päätöksissä. Koska komissio voi neuvotella tietyistä oikeuksista yksittäisiä jäsenvaltioita tehokkaammin, sille on annettava mahdollisuus siihen. Tästä on osoituksena myös Venäjän kanssa tehty Siperian ylilento-oikeuksia koskeva sopimus.

Tästä syystä on suositeltavaa, että 15 artikla hyväksytään komission ehdottamassa sanamuodossa. Tässä oli lyhyt kuvaus palvelujen tarjonnan ominaispiirteistä.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, tänään käsiteltävänä oleva ehdotus on Euroopan yhteisön suuri menestystarina. Sen tarkoituksena on itse asiassa nykyaikaistaa ja täydentää vuoden 1992 asetusta, jolla luotiin EU:n ilmailun sisämarkkinat. Näiden markkinoiden ansiosta lentoliikenne on laajentunut Euroopassa ennennäkemättömästi.

Lentoyhtiöitä on aiempaa enemmän, ja myös liikenne ja kilpailu ovat yleisesti ottaen lisääntyneet. Kun markkinat vapautettiin kokonaan vuonna 1997, reittien määrä on lisääntynyt yli 60 prosenttia. Nykyään lennetään yhä useampiin kaupunkeihin, ja uusia kohteita on tullut etenkin eristyksissä oleville alueille. Uusien kilpailijoiden tulo markkinoille on alentanut huomattavasti hintoja lukuisilla reiteillä. Yhä useammat eurooppalaiset voivat nykyään matkustaa lentokoneella. Tämä kehitys edistää talouskasvua sekä suorien ja välillisten työpaikkojen perustamista.

Ottaen huomioon tämän onnistuneen kehityksen komissio aikoo säilyttää näiden vapautettujen markkinoiden perusperiaatteet. Ehdotuksella pyritään vain yksinkertaistamaan voimassa olevan lainsäädännön konsolidointia. Siinä ehdotetaan myös joitakin mukautuksia, joilla tehostetaan lainsäädännön soveltamista. Tarkistuksen avulla tekstistä voidaan ensinnäkin poistaa vanhentuneet osat, jotka liittyvät markkinoiden vapauttamiseen sovellettuun siirtymäkauteen. Tekstiä on selkiytetty, tulkinnanvaraiset kohdat on poistettu ja kolme asetusta on konsolidoitu yhdeksi tekstiksi.

Toiseksi ehdotuksen tavoitteena on yhteisön säännösten tehokas ja yhtenäinen soveltaminen. Kolmatta lainsäädäntöpakettia sovelletaan tällä hetkellä eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Tämän tarkistuksen ansiosta lainsäädännön soveltaminen yhdenmukaistuu etenkin liikennelupien myöntämisen ja valvonnan osalta. Ehdotuksella tehostetaan myös yhtiöiden, etenkin uusien tulokkaiden, taloudellisen tilanteen seurantaa.

Kolmanneksi ehdotuksella parannetaan yhteisön sisäisten palvelujen ja kolmansien maiden lentoyhtiöiden kauttakulun koordinointia jäsenvaltioissa. On tärkeää edistää koordinoitua yhteisön lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa EU:n markkinoiden yhtenäisyys ja helpottaa kolmansien maiden kanssa neuvottelevien työtä.

Neljänneksi ehdotuksessa puolustetaan matkustajien uusia oikeuksia. Niitä ovat matkustajien oikeus saada täydelliset tiedot lipun todellisesta hinnasta, joka sisältää verot, maksut ja kustannukset, sekä oikeus siihen, ettei matkustajia syrjitä lipun ostossa kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella.

Ajantasaistetulla versiolla on näin ollen tarkoitus lisätä EU:n sisämarkkinoiden houkuttelevuutta kolmansissa maissa. Näitä periaatteita sovelletaan paitsi Sveitsiin ja muihin Euroopan talousalueen valtioihin myös Marokkoon ja Kaakkois-Euroopan valtioihin, ja ne ovat vertailukohtana kansainvälisellä tasolla.

Arvoisa puhemies, kiitän Euroopan parlamenttia tämän asian ripeästä käsittelystä. Esittelijä Degutis on tehnyt erinomaista työtä. Kiitän liikenne- ja matkailuvaliokunnan puheenjohtajaa Paolo Costaa sekä kaikkia valiokunnan jäseniä, sillä täytyy myöntää, että parlamentti on selvästikin parantanut komission tekstiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Elisabeth Jeggle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aluksi lausua esittelijä Degutisille ja kaikille asian käsittelyyn osallistuneille parlamentin jäsenille lämpimät kiitokset yhteistyöstä. Olen vakuuttunut, että meillä on nyt valiokunnassa toimitetun äänestyksen jälkeen tasapainoinen ja käytännönläheinen lentoliikenteen harjoittamista käsittelevä mietintö. Komission alkuperäinen ehdotus oli tällä kertaa perusteellisesti harkittu ja tavoitteen kannalta mielekäs, joten olen erittäin kiitollinen myös komissiolle.

Koska olen periaatteessa tyytyväinen valiokunnassa toimitetun äänestyksen tulokseen, käsittelen vain kuljetusmaksujen ilmoittamisen avoimuutta koskevia vaatimuksia. Olen alusta alkaen kannattanut sitä, että avoimuus toteutetaan ilman lisäbyrokratiaa ja että kaikki asianosaiset otetaan mukaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti. Mainostetusta kuljetusmaksusta on käytävä selvästi ilmi, mitä maksuja, kuluja ja veroja siihen sisältyy ja mihin ne menevät. Lentolippujen hintojen on oltava kuluttajille helposti ymmärrettäviä ja avoimia. Tämä pätee etenkin kuljetusmaksujen mainontaan Internet-sivustoilla.

Keinoista ja tarkasta soveltamisalasta ei ole kuitenkaan päästy vielä sopimukseen. Tarkistuksessa 48 säädetään, että verot ja maksut on lueteltava ja koottava neljään luokkaan. Nämä luokat ovat ensinnäkin verot ja muut maksut valtiolle, toiseksi lennonjohdon saamat maksut, kolmanneksi lentoyhtiöiden saamat maksut, palkkiot ja muut kustannukset sekä neljänneksi lentoasemayrityksen saamat maksut, palkkiot ja muut kustannukset. Ongelmana on, ettei lennonjohdon saamia maksuja voida määrittää tarkasti etukäteen. Pyydän siksi huomenna ryhmäni puolesta, että toinen luokka eli lennonjohdon saamat maksut poistetaan kohta kohdalta -äänestyksellä.

Tästä tarkistuksesta huolimatta saavutettu kompromissi täyttää täysin avoimuusvaatimuksen, ja siinä otetaan huomioon sekä matkustajien että lentoyhtiöiden edut. Minä ja ryhmäni emme voi näin ollen kannattaa esittelijän uusia tarkistuksia 54 ja 55.

 
  
MPphoto
 
 

  Ulrich Stockmann, PSE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kannatamme komission ehdotusta ja tietenkin myös esittelijän mietintöä, koska molemmilla edistetään EU:n lentoliikenteen sisämarkkinoiden toteutumista ja parannetaan turvallisuutta. Haluan ottaa esiin neljä asiaa ja korostaa niitä.

Hyväksytty hintojen avoimuutta koskeva säännös on ensinnäkin selkeä voitto kuluttajille. Vastedes kansalaisia ei voida enää houkutella harhaanjohtavalla täkymainonnalla. Kaikki kuljetusmaksut on ilmoitettava kattavasti ja yksityiskohtaisesti myyntikanavasta riippumatta. Lennonjohdon saamat maksut määritetään tietenkin kiinteinä maksuina, mutta hintojen on oltava loppujen lopuksi ymmärrettäviä. Tästä meidän ei kuitenkaan tarvitse kiistellä. Kaiken kaikkiaan selkiytämme matkustajille annettavia tietoja ja tehostamme kilpailua.

Toiseksi totean niin kutsutuista wet lease -sopimuksista, että laadimme niitä varten tasapainoisen järjestelmän, jossa otetaan huomioon lentoyhtiöiden tarpeet, kun hinnoittelussa on sesonkikohtaisia vaihteluja tai kun on kyse poikkeuksellisesta tarpeesta, jolloin lentoyhtiöiden on turvauduttava tällaiseen käytäntöön. Järjestelmässä tehdään myös selväksi, ettei EU:n turva- ja sosiaalinormien laiminlyöntiä hyväksytä.

Kolmanneksi totean, että meidänkin mietinnössämme on lukuisia työntekijöihin sovellettavaa sosiaalilainsäädäntöä koskevia tarkistuksia, kuten monissa ilmailulainsäädäntöä koskevissa mietinnöissä. Komission on viimeinkin tehtävä tätä asiaa koskeva ehdotus, jotta voimme täyttää aukon, jonka palveludirektiivi jätti ja jota nyt käsiteltävällä asetuksella ei voida täyttää.

Neljäs asiani on, että uusi yksivaiheinen liikenteen jakamismenetelmä on yksinkertaisempi ja nopeampi kuin kaikki tähänastiset menetelmät. Tämä on myös tulevaisuutta ajatellen hyvä päätös, jonka ansiosta infrastruktuurikapasiteetin pullonkaulojen estämiseksi voidaan toteuttaa aiempaa joustavampia toimia.

 
  
MPphoto
 
 

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijä Degutisia mietinnöstä. Komission jäsen Barrot on oikeassa siinä, että lentoliikenteen sisämarkkinoiden kolmas lainsäädäntöpaketti, joka on nyt 15 vuotta vanha, on edistänyt merkittävästi Euroopan siviili-ilmailun kehitystä.

Nyt tarvitaan muutosta etenkin vuokraukseen, lentoliikenteen harjoittamista koskeviin lupamenettelyihin, sosiaaliasioihin, matkustajien suojeluun lentoliikenteen harjoittajan konkurssilta ja niin edelleen. Myös lentoliikenteen kahdeksan vapauden asianmukainen noudattaminen on tärkeää.

Lentolippujen hintojen avoimuus on asia, joka herättää suuria tunteita. Matkustajat haluavat tietää, kuinka paljon he tosiasiassa maksavat lipuista. He eivät halua mitään naamioituja mainontakikkoja.

Olen samaa mieltä siitä, että tällä asetuksella ja viiden kuukauden kuluttua voimaan tulevalla direktiivillä, jolla estetään epäoikeudenmukaista kilpailua, lisätään matkustajien oikeuksia. Matkustaja joutuu sekä lentoliikenteen harjoittajan että lentoaseman toimien kohteeksi. Matkustajia kohdellaan valitettavasti liian usein kuin rahtia.

 
  
MPphoto
 
 

  Jaromír Kohlíček, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, yhdistän yhteisössä sovellettavat lentoliikenteen harjoittamisen yhteiset säännöt lentoliikenteen kolmanteen lainsäädäntöpakettiin tai sen täytäntöönpanoon liittyviin ongelmiin. Suurin ongelma on kenties liikenteen turvallisuus, joka edellyttää työntekijöiden sosiaaliolojen turvaamista myös tapauksissa, joissa ilma-aluksia vuokrataan miehistöineen, sekä aina etusijalla olleiden matkustajien turvallisuuden varmistamista. Tämän lisäksi ongelmia aiheuttavat lentoyhtiöiden taloudellinen tilanne sekä ilma-aluksen vuokraukseen, myös vuokrauksen enimmäiskestoaikaan, sovellettavia ehtoja ja edellytyksiä koskevat tiukemmat vaatimukset.

Kuluttajien olisi mielestäni myös hyvä tietää, mitä he ovat tarkalleen ottaen ostaneet rahoillaan. Suhtautuisitte varmasti itsekin epäilevästi lentoyhtiön mainoksiin, joissa luvataan lentomatka yhdellä eurolla. Toinen kysymys on, miten yksityiskohtainen hintaerittelyn pitäisi olla ja mitä sen olisi tarkalleen ottaen sisällettävä. Tässä yhteydessä on erittäin tärkeää selkiyttää matkustajien ja ilma-alusten käsittelyyn liittyvien kustannuserien jakaumaa sekä loputonta keskustelua kohtuullisen voiton käsitteestä. Vastustan ehdottomasti keskustelun aikana syntynyttä ajatusta siitä, että tässä on kyse teknisistä standardeista ja ettei sosiaaliasioilla ole merkitystä.

Haluan kiittää esittelijä Degutisia. Hänkin mainitsi sosiaaliasiat puheessaan. Esittelijä on tehnyt loistavaa työtä, ja meidän on syytä kannattaa hänen mietintöään. Hyväksymme kaikki ehdotetut tarkistukset, lukuun ottamatta tarkistuksia 16, 29, 37, 40, 42, 49 ja 50. Useimmissa tapauksissa kyse ei ole perustavanluonteisesta erimielisyydestä. Vastustamme tarkistuksia lähinnä siksi, että samaa asiaa on ehdotettu kahdessa kohdassa tai että on olemassa parempia vaihtoehtoja.

 
  
MPphoto
 
 

  Georg Jarzembowski (PPE-DE).(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, haluan ottaa esiin vielä kolme seikkaa. Lentoliikenteen kolmatta lainsäädäntöpakettia konsolidoitaessa kuljetusmaksujen avoimuuden kannalta on tärkeää, että harhaanjohtava täkymainonta estetään. Lisäksi on merkityksellistä, vastaavatko matkustajilta perittävät kiinteät turvamaksut turvatoimien kustannuksia. Minusta tuntuu, että lentoasemat pyrkivät hankkimaan joillakin turvamaksuilla vain lisätuloja. Kustannusten avoimuuden kannalta on erittäin tärkeää, että turvamaksut todellakin vastaavat turvatoimista aiheutuvia kustannuksia.

Toiseksi haluan käsitellä lentoasemien välistä kilpailua kahdesta näkökulmasta. Pyydän komission jäsentä antamaan heti pari esimerkkiä, joista käy ilmi, missä määrin yhteisön alueellisille lentoasemille myönnettävistä hyväksyttävistä (tai kielletyistä) tuista annettuja komission suuntaviivoja tosiasiassa sovelletaan. Yhteisössä on nähdäkseni erittäin paljon sellaisia alueellisia lentoasemia, jotka voivat toimia vain tukien ansiosta ja jotka eivät voi koskaan tulla omin avuin taloudellisesti toimeen. Tällaisissa tapauksissa tukien myöntäminen olisi oikeastaan lopetettava komission suuntaviivojen nojalla.

Kolmanneksi totean, että lentoliikenteen kolmannen lainsäädäntöpaketin konsolidoinnilla muutetaan hieman lentoasemajärjestelmän määritelmää. Pyydän komission jäsentä selventämään tätäkin asiaa jossain vaiheessa. Ei ole hyväksyttävää, että vain samaa taajama-aluetta palvelevat lentoasemat voivat lain mukaan muodostaa lentoasemajärjestelmän ja että esimerkiksi Frankfurtin ja Frankfurt Hahnin lentoasemat, jotka sijaitsevat 120 kilometrin etäisyydellä toisistaan, väittävät palvelevansa samaa taajama-aluetta, minkä perusteella ne on katsottava lentoasemajärjestelmäksi. Komission jäsenen ei pidä missään tapauksessa sallia tällaisia hallitsemattomasti lisääntyviä lentoasemajärjestelmiä.

 
  
MPphoto
 
 

  Inés Ayala Sender (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijä Degutisia suurenmoisesta joustavuudesta, jota hän on osoittanut hyväksyessään eri jäsenten ehdotuksia. Kiitän myös komission jäsentä erinomaisesta johdantopuheenvuorosta, joka osoitti, että tällä tekstillä ehdottomasti parannetaan lainsäädäntöä. Sillä nimittäin ajantasaistetaan, yksinkertaistetaan ja konsolidoidaan parhaat osat säännöksistä, jotka olivat vanhentuneita ja jotka oli saatettava pian ajan tasalle alan kehityksen vuoksi.

Ilmailun kaltaisella paljon kärsineellä alalla tästä hyötyvät tosiasiassa kaikki alan toimijat, etenkin matkustajat. Tällaisten säännösten epäjohdonmukaisuus vääristää sisämarkkinoiden toimintaa, ja uskomme sen tavallisesti aiheuttavan myös palvelun laatuun, turvallisuuteen ja työehtoihin liittyviä riskejä.

Muut jäsenet ovatkin jo maininneet suurimman osan parlamentin tekemistä parannuksista ja saavutuksista, mutta haluan korostaa, että avoimuutta on lisättävä ja että lentoyhtiöiden ja lentoliikenteen harjoittajien taloudellista tilannetta on valvottava.

Ala on kasvanut räjähdysmäisesti, ja potentiaalisten asiakkaiden taskut houkuttavat lentoyhtiöitä – maahanmuuttajilla on esimerkiksi kotimaassani yhä enemmän ostovoimaa työn laillistamisen vuoksi. Tästä syystä nykyään on huomattavasti aiempaa tärkeämpää, että säännöksiä ja ehtoja sovelletaan tarkasti, jotta voidaan estää lippujen myynnissä tavallisesti tapahtuvat petokset ja väärinkäytökset sekä kaikkialla esiintyvät yhtiöiden salakavalat tarjoukset.

Säännökset, joilla estetään tällaisten petosten ja mahdollisten konkurssien yhteiskunnalliset vaikutukset tai lievennetään niitä, ovat nähdäksemme erittäin järkeviä. Tekstiin tehtyjä oleellisia parannuksia ovat mielestämme myös hintojen avoimuus ja matkustajien syrjimättömyys lippujen ostossa ostokanavasta riippumatta.

Muita esiin tulleita näkökohtia, joihin on tehty myös parannuksia, ovat esimerkiksi alan työntekijöiden sosiaalioloihin liittyvät asiat. Myönteinen saavutus ja parannus on ollut myös se, että tavoitteena on torjua taloudellista ja yhteiskunnallista tilannetta horjuttavaa sosiaalista polkumyyntiä sekä estää käyttämästä hyväksi eri toimipaikoista käsin rajatylittävää toimintaa harjoittavien yritysten työllistämiä lähettyjä työntekijöitä.

Kaikkein parasta on, että tämän mietinnön laadintaprosessin aikana aloitetun keskustelun ansiosta tarkistuksessa 61 vaaditaan sosiaali- ja työoloja koskevaa lainsäädäntöehdotusta, joka komission on mielestäni laadittava pikaisesti.

 
  
MPphoto
 
 

  Jim Higgins (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, halpalentoyhtiöiden ansiosta miljoonilla kansalaisilla on nykyään mahdollisuus matkustaa lentokoneella. Olen komission jäsenen kanssa samaa mieltä siitä, että ilmailun sisämarkkinat on ollut harvinaislaatuinen menestys. Irlantilaisen Ryanairin kaltaiset lentoyhtiöt ovat mullistaneet ilmailualan ja asettaneet vanhemmille, vakiintuneemmille ja kalliimmille lentoyhtiöille paineita seurata esimerkkiä. Kuluttajat ja matkustajat hyötyvät tällaisesta kilpailusta.

Haluan kuitenkin käsitellä asiaa, jonka jo neljä puhujaa on tänä iltana maininnut, nimittäin yhtä tähän alaan liittyvää ongelmaa. Tällaisilla kilpailuhenkisillä markkinoilla lentoyhtiöt ovat langenneet – ja lankeavat edelleen – äärimmäisen houkuttelevaan mutta erittäin harhaanjohtavaan hintamainontaan. Viiden sentin hintaiseksi mainostettu lentolippu tuntuu todellakin erittäin houkuttelevalta, mutta kun kuluttaja varaa lennon joko online-periaatteella tai muulla tavoin, viiden sentin lentolippu saattaa maksaakin monta sataa euroa, kun siihen lisätään verot ja muut maksut.

Otin tämän asian esiin parlamentissa viime tammikuussa esittämässäni kysymyksessä, johon komissio antoi seuraavan vastauksen. "Komissio ehdotti, että 'yhteisössä toimivien [...] lentoyhtiöiden on annettava yleisölle kattavat tiedot kuljetus- ja rahtimaksuistaan ja niihin liittyvistä ehdoista', kunnioittaen kuitenkin vapaan hinnoittelun periaatetta. Näin kuluttajat saisivat tietoja todellisista hinnoista (lipun hinnasta sekä erilaisista maksuista ja veroista)."

Degutisin mietinnössä, josta tänä iltana keskustelemme, tämä toteutetaan käytännössä, mikä on erittäin myönteistä. On äärimmäisen myönteistä ja tärkeää, että lentoyhtiöt velvoitetaan täydelliseen avoimuuteen, koska kuluttaja tietää silloin alusta alkaen, mitä hänen on tarkalleen maksettava. Pelkästään tämä ei vähennä lentomatkustajien määrää, kuten monet luulevat. Tämä mielestäni tehostaa kilpailua ja hyödyttää matkustajia.

Voisiko komission jäsen kertoa, milloin tarkalleen voimme odottaa tämän toteutuvan? Minun mielipiteeni on, että mitä aiemmin, sen parempi.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, kiitän kaikkia puhujia ja suhtaudun myönteisesti useimpiin ehdotettuihin tarkistuksiin. Ne ovat hyödyllisiä, sillä niillä selkiytetään useita kohtia, etenkin yhtiöiden taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen seurantaan liittyviä kohtia tai ilma-alusten vuokrausta koskevia asioita.

Kannatan varauksettomasti parlamentin ehdottamia pääasiallista toimipaikkaa koskevia parannuksia, jotta voidaan varmistaa yhtiöiden tehokas seuranta, joka kuuluu kansallisten viranomaisten vastuualueeseen. Komissio hyväksyy myös ehdotuksenne, jotka koskevat liikennelupien myöntämiseen tai peruuttamiseen sovellettavia ehtoja, vaikka emme voikaan hyväksyä sitä, että lupa voidaan peruuttaa pelkän epäilyn perusteella. Julkisen palvelun velvoitteen ja lentoasemien koordinoinnin yksinkertaistaminen joustavoittaa ja tehostaa näiden toimien täytäntöönpanoa.

Komissio voi hyväksyä ongelmitta valtaosan tarkistuksista, mutta esitän teille kuitenkin joitakin varauksia. Ymmärrän ja olen samaa mieltä siitä, että on löydettävä ratkaisuja sellaisia matkustajia varten, jotka ovat jääneet oman onnensa nojaan lentoyhtiön ajauduttua konkurssiin. Jäsen Ayala Sender otti tämän asian esiin. Asetusta on todellakin tarkistettu nimenomaan tällaisten tilanteiden vuoksi, ja muutosten tarkoituksena on vahvistaa liikennelupien myöntämiseen sovellettavia ehtoja sekä yhtiöiden taloudellisen ja rahoituksellisen tilanteen seurantaa. En voi kuitenkaan tässä vaiheessa hyväksyä uutta velvoitetta, jonka toteutettavuutta ja soveltamisalaa ei ole vielä analysoitu talouden ja rahoituksen kannalta. Meidän olisi siksi mielestäni todettava, että tarvitsemme korvaus- ja takaisinkuljetusehtoja koskevia säännöksiä. Meidän ei pitäisi päättää ratkaisusta, jonka tosiasialliset vaikutukset eivät ole vielä tiedossa.

Toinen varaukseni koskee sosiaalista ulottuvuutta. On äärimmäisen tärkeää, että kansalliset viranomaiset soveltavat oikein asianmukaista kansallista ja EU:n lainsäädäntöä. Jäsenvaltioita on hyvä muistuttaa näistä EY:n perustamissopimuksesta ja kansallisesta lainsäädännöstä johtuvista velvoitteista, mutta nyt esillä oleva alakohtainen asetus ei tunnu kaikkein tarkoituksenmukaisimmalta tämän asian käsittelyyn. Tätä asiaa on tarkasteltava lähemmin, jotta voidaan käsitellä kaikkia näkökohtia ja määritellä tosiasialliset tarpeet, jotka edellyttävät yhteisön toimia. Esittelijä on mielestäni oikeassa ehdottaessaan, että johdanto-osan perustelukappaleessa viitataan jäsenvaltioiden velvoitteisiin.

Haluan tietenkin myös vastata niille, jotka esittivät minulle ehdotukseen liittyviä kysymyksiä. Komissio tekee todellakin parhaillaan tutkimusta ilmailun sisämarkkinoiden vaikutuksista työllisyyteen sekä työoloihin ja -ehtoihin. Tämän vuoden 2007 lopussa valmistuvan tutkimuksen perusteella voimme pohtia tilannetta ja päättää, mitä käytännön toimia on syytä toteuttaa.

Kuten jäsen Jarzembowski totesi, komissio suhtautuu epäilevästi liian erityisluonteisiin velvoitteisiin, jotka koskevat lentoliikenteen jakamista lentoasemien välillä. On perusteltua vaatia järkeviä ja tehokkaita yhteysaikoja kaupunkien keskustoihin. Emmekö mene kuitenkin liian pitkälle, jos asetamme tietyn aikarajan ja edellytämme myös lentoasemien välisiä yhteyksiä?

Käsittelen seuraavaksi hintoihin liittyvää ongelmaa. Hintojen avoimuutta ja matkustajille annettavia täydellisiä tietoja koskevat säännökset ovat välttämättömiä, mutta niiden on oltava toteuttamiskelpoisia ja ymmärrettäviä. Esittelijä on oikeassa siinä, että kaikkien Euroopan yhteisön lentoasemalta lähtevien lentojen on kuuluttava tämän velvoitteen soveltamisalaan. Jos tätä velvoitetta kuitenkin sovelletaan kolmansissa maissa ainoastaan yhteisön lentoyhtiöihin, siitä aiheutuu vakavia oikeudellisia ja kaupallisia ongelmia.

Seuraavaksi haluan vastata turvamaksuja koskevaan kysymykseen. Komissio todellakin katsoo, että turvatoimista aiheutuvien kustannusten ja niihin menevän hintaosuuden on oltava tiedossa. Lisäksi komissio haluaa, että eri kustannukset, maksut, verot ja lisämaksut ilmoitetaan selkeästi. Jos tällä asetuksella pyritään kuitenkin nimenomaan varmistamaan matkustajien tiedon saanti, emme voi säätää siinä kunkin maksun tai veron ominaispiirteistä. Tällaiset säännökset kuuluvat lentoasemamaksuja koskevaan direktiiviin, josta EU:n toimielimissä parhaillaan keskustellaan.

Hyvä jäsen Jeggle, olen Internet-mainonnasta samaa mieltä kanssanne, mutta tarkistus 48 tuntuu meistä erittäin mutkikkaalta. Sen on todellakin oltava selkeä ja käytännöllinen.

Haluan vastata myös jäsen Stockmannille ja jäsen Kohličekille wet lease -sopimuksia koskevaan kysymykseen. Erityistarpeiden täyttäminen edellyttää tiettyä joustavuutta, mutta samalla on asetettava tiukat turvallisuutta ja toistuvuutta koskevat ehdot. Kannatan järjestelmää, jonka ansiosta turvavaatimukset voidaan sovittaa poikkeustapauksiin, joissa joudutaan turvautumaan wet lease -sopimuksiin rajoitetuksi ajaksi.

Mitä tulee kolmansien maiden kanssa käytävään oikeudenmukaiseen kilpailuun, mielestäni on perusteltua hyvittää hintajohtajuutta koskevan 23 artiklan poistaminen mahdollisuudella asettaa rajoituksia, kun kolmas maa, jonka kanssa on tehty sopimus, ei myönnä samoja oikeuksia. Tämä on terveeseen järkeen perustuva periaate, jonka on tarkoitus auttaa meitä kolmansien maiden kanssa käytävissä neuvotteluissa. Kiitän parlamenttia myös siitä, että se on kannattanut komission lähestymistapaa suhteissa kolmansiin maihin. Näitä suhteita on hoidettava koordinoidusti. Arvoisa puhemies, tarvitsen tässä asiassa parlamentin tukea myös seuraavissa vaiheissa.

En väitä, että olen vastannut kaikkiin kysymyksiin. Totean vain vielä kerran, että parlamentti on parantanut tekstiämme. Hyvä esittelijä Degutis, hyvä valiokunnan puheenjohtaja Costa, olen todella tyytyväinen parlamentin työskentelyyn ja kiitän parlamenttia siitä. Esiin ottamanne asiat olivat järkeviä. Panin merkille, ettei joitakin niistä välttämättä kuulu käsitellä nyt esillä olevassa tekstissä. Totesinkin jo, että käsittelemme parhaillaan sosiaaliasioita ja että tiedän mahdollisesta ehdotuksesta tarkemmin vuoden loppuun mennessä.

Arvoisa puhemies, näin mainion keskustelun jälkeen oli mielestäni syytä antaa hieman yksityiskohtaisempia vastauksia.

(FR) Kommission kanta parlamentin tarkistuksiin:

Degutisin mietintö (A6-0178/2007)

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset: 3, 4, 5, 6, 7, 9, 11, 13, 14, 18, 19, 21, 22, 24, 26, 27, 28, 29, 30, 34, 37, 38, 39, 43, 51, 52, 53, 54, 55 ja 56.

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset periaatteessa: 1, 8, 10, 12, 20, 23, 31, 32, 36, 44 ja 49.

Komissio voi hyväksyä seuraavat tarkistukset osittain: 33, 45 ja 47.

Komissio ei voi hyväksyä seuraavia tarkistuksia: 2, 15, 16, 17, 25, 35, 40, 41, 42, 46, 48, 50, 57, 58, 59, 60 ja 61.

 
  
MPphoto
 
 

  Puhemies. – Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan keskiviikkona 11. heinäkuuta 2007.

 

20. Euroopan kestävä liikkuvuus (keskustelu)
MPphoto
 
 

  Puhemies. Esityslistalla on seuraavana Etelka Barsi-Patakyn laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietintö (A6-0190/2007) Euroopan kestävästä liikkuvuudesta (2006/2227(INI)).

 
  
MPphoto
 
 

  Etelka Barsi-Pataky (PPE-DE), esittelijä.(HU) Parlamentti pitää myönteisenä Euroopan liikennepolitiikan perusasiakirjan, valkoisen kirjan, väliarviointia. Olemme tyytyväisiä siihen, että komissio on laatinut aihetta käsittelevän kertomuksensa laajamittaisen koordinoinnin jälkeen ja että se on tehnyt perusteellista työtä. Pidämme myönteisenä myös sitä, että komissio on tehnyt useilla aloilla ehdotuksia, joiden tarkoituksena on muuttaa nykyistä liikennepolitiikkaa.

Parlamentti tunnustaa kuluneiden viiden vuoden aikana saavutetut tulokset; samalla arvostelemme kuitenkin useita seikkoja. Parlamentti kehottaa neuvostoa ja komissiota pitämään suosituksiamme Euroopan liikennepolitiikan kulmakivinä.

Mistä ne sitten koostuvat? Ensinnäkin viime vuosien kokemukset osoittavat, että lainsäädännön käyttö on liikennepolitiikan heikko kohta. Lainsäädäntöä on pantu täytäntöön useammin kuin kerran vasta merkittävällä viiveellä, toisinaan epätäydellisesti tai ei ollenkaan. Tätä ongelmaa ei käsitellä komission kertomuksessa riittävän perusteellisesti tai rehellisesti, eikä siinä sen vuoksi esitetä tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Parlamentti korostaa, että on tärkeää tehdä yhteistyötä yhteisön tasolla, kansallisesti ja alueellisesti sekä lujittaa tätä yhteistyötä ja työskennellä yhdessä.

Toiseksi parlamentin enemmistö katsoo, että meidän on muokattava liikennepolitiikkaa aiempaa realistisemmin. Väliarvioinnissa huomautetaan perustellusti, että liikenne on palvelumuotona keskeinen osa taloutta ja yhteiskuntaa ja ettei sitä myöskään voida erottaa niistä. Suosittelemme näin ollen, että sisällytämme sen täysimääräisesti Lissabonin strategiaan.

Olemme enimmäkseen samaa mieltä siitä, että nykyisiä resursseja on käytettävä tehokkaammin joko erillään tai yhdennettyinä ja että jokaisen liikennemuodon on itsessään oltava kestävä. Tämä pätee erityisesti logistiikkaan. Tietyillä aloilla toteutettavan komodaaliuden lisäksi myös liikennemuotosiirtymä on mielestämme tärkeässä asemassa, erityisesti pitkien kuljetusten osalta.

Kolmanneksi Euroopan talouden kasvu on vaarassa infrastruktuurin rahoituksen jatkuvan puutteen takia. Tätä ongelmaa ei käsitellä asianmukaisesti sen enempää komission kertomuksessa kuin neuvoston kannassakaan. Euroopan liikenneala edellyttää nykyistä enemmän yhteisön rahoitusta, enemmän jäsenvaltioiden rahoitusta, rohkeampia rahoituksellisia ratkaisuja ja ennen kaikkea poliittista tukea, jotta liikennealan avainasemassa olevat hankkeet voidaan toteuttaa. Pyydämme ja edellytämme, että seitsemän vuoden jaksolle tehtyä liikennealan talousarviota aletaan välittömästi tarkistaa.

Neljänneksi meidän pitäisi puhua muuttuneista oloista ja uusista haasteista vuoden 2001 jälkeen. Niistä korostaisin ensinnäkin toimia, jotka ovat seurausta yhteisön laajentumisesta vuosina 2004 ja 2007. Nämä laajentumiset lisäsivät huomattavasti eroja yhteisön sisällä samoin kuin sen monimuotoisuutta, ja tätä on analysoitava paljon nykyistä perusteellisemmin yhteisön lainsäädännössä. Yhteen järjestelmään ja yhteentoimivuuteen perustuva Euroopan laajuinen liikenneverkosto on lisäksi yhteinen etumme. Niinpä kaikkien tasojen ja toimielinten on oltava yhteisesti vastuussa siitä, että koheesion takaavia resursseja hyödynnetään täysimääräisesti.

Viidenneksi on kohdattava se tosiasia, että liikenteen vaikutus ilmastonmuutokseen on lisääntynyt ja lisääntyy edelleen. Vaikka neuvoston kevätkokouksessa esitettiin kunnioitettavia yleistavoitteita, niiden toteuttaminen käytännössä on tarkasteltavanamme olevan lainsäädännön tehtävä, joka on hoidettava tulevalla ajanjaksolla. Näihin tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi vuonna 2008 julkaistava komission ehdotus ulkoisten kustannusten sisällyttämisestä.

Kuudenneksi tässä yhteydessä on ajateltava sitä – ja huomioitava – että perinteiset järjestelyt ovat vaiheittain saavuttamassa tehokkuutensa rajat, ja tästä syystä on hyödynnettävä älykkäiden liikennejärjestelmien tarjoamia etuja. Meidän on luotava oikeudellinen, taloudellinen ja tekninen ympäristö, joka sopii teollisuudelle. Olemme käynnistäneet laajoja ja kattavia yhteisön hankkeita, eurooppalaisia hankkeita, jotka ovat lupaavia. Unionilla ei kuitenkaan ole kokemusta tällaisista innovaatioista, joten meidän on viitoitettava tietä tällä alalla.

Yhteisön vastaukset ilmastonmuutokseen ovat kuitenkin hyödyttömiä, jollemme voi toteuttaa niitä maailmanlaajuisesti. Arvoisa komission jäsen, kantamme on, että tämän väliarvioinnin jälkeen Euroopan liikennepolitiikkaa on uudistettava vähitellen tähän suuntaan ja että sitä on mukautettava uusiin haasteisiin. Muutoin vaarana on, että ympäristöön kohdistuu liikaa paineita ja sosiaalisen kestävyyden ongelmat haittaavat vakavasti Euroopan talouden ja hyvinvoinnin kasvua. Kiitän kaikkia kollegoja, jotka ovat tukeneet rakentavasti mietinnön valmistelemista.

 
  
MPphoto
 
 

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olen hyvin tyytyväinen voidessani osallistua täällä tähän keskusteluun Euroopan liikennepolitiikasta. Kiitän jäsen Barsi-Patakyn laadukasta työtä, joka on voimakas poliittinen merkki lähetettävien viestien tiiviyden ansiosta. Hyvä jäsen Barsi-Pataky, totesitte juuri, että kaikkea liikennepolitiikkaa on voitava saattaa jatkuvasti ajan tasalle juuri siitä syystä, että sen on voitava mukautua, ja korostitte, että liikenteen kasvun kestävyys on tärkeää. Olen tyytyväinen mietintönne järkevyyteen ja sen merkitykseen valkoisen kirjan väliarvioinnin kannalta.

Suhtauduitte myönteisesti komission tiedonannon realistiseen lähestymistapaan. Se on saatettava ajan tasalle Lissabonin tavoitteiden mukaisesti, ja siitä on tehtävä osa kestävää kehitystä koskevaa strategiaa. Nämä tavoitteet liittyvät lähestymistapamme neljään pilariin, joita ovat kestävä liikkuvuus, turvallinen liikkuvuus, innovatiivinen liikkuvuus ja kansainvälinen ulottuvuus.

Kannatitte myös komodaaliuden käsitettä, ja meidän on todellakin lievennettävä kaikkien liikennemuotojen kielteisiä vaikutuksia – jotta liikennemuotosiirtymän toteuttaminen onnistuisi – juuri taataksemme kunkin liikennemuodon ympäristöön liittyvän tehokkuuden ja suorituskyvyn. Älykkäiden liikenne- ja logistiikkajärjestelmien edistäminen, kaupunkien liikkuvuuspolitiikat ja älykkäiden hinnoittelujärjestelmien kehittäminen ovat kaikki keinoja, joilla asiaa edistetään vaarantamatta kasvun edellyttämää liikkuvuutta.

Mainitsen nyt tähän aiheeseen liittyvät kohdat, jotka ovat piakkoin ajankohtaisia. Niitä ovat ensinnäkin kaupunkiliikennettä koskeva vihreä kirja, jonka merkitystä korostitte ja toiseksi logistiikkaa koskeva toimintasuunnitelma, jonka aion antaa pian tarkasteltavaksenne – siihen sisältyy toimia, joiden tarkoituksena on poistaa hallinnolliset, toiminnalliset ja funktionaaliset esteet, eli kannustaa koulutusta ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä edistää standardisoimista eri liikennemuodoissa. Kolmanneksi syksyllä on tarkoitus esittää tiedonanto satamaliikenteestä: tiedonannossa arvioidaan muun muassa näkökulmia, jotka liittyvät satamien infrastruktuurien sisällyttämiseen logistiikkaketjuun. Samaan aiheeseen liittyy myös neljäs kohta, merten moottoriteiden eurooppalaisen koordinaattorin ja vesiliikenteen eurooppalaisen koordinaattorin nimittäminen lähitulevaisuudessa, ja lisäksi konsolidoimme sisävesiliikenteen institutionaalista kehystä yhdenmukaistamalla kuljettajatodistuksia ja perustamalla rahaston tällä alalla tehtäville innovaatioille.

Seuraavaksi mainitsen vielä rautatieverkostoja koskevan tiedonannon, jossa keskitytään yhteisön tavaraliikenteeseen, ja sen jälkeen infrastruktuurimaksujen kantamisen. Kuten toivoitte hyväksyessämme uuden eurovinjettidirektiivin, komissio esittelee vuonna 2008 mallin ulkoisten kustannusten sisällyttämiseksi. Hyvä jäsen Barsi-Pataky, tässä on hyvä esityslista, joka vastaa suurelta osin suosituksianne.

Haluan esittää muutamia huomautuksia tietyistä mietintönne kohdista. Aloitan muistuttamalla, että komissio harjoittaa kurinalaista rikkomismenettelyjen käynnistämistä koskevaa politiikkaa, joka on jo alkanut kantaa hedelmää.

Ymmärrän toisaalta, että kansainväliset neuvottelut ovat arka asia parlamentille. Niinpä on komission tehtävä neuvotella kansainvälisiä sopimuksia, mutta se tiedottaa säännöllisesti Euroopan parlamentille neuvottelujen etenemisestä. Panen myös merkille, että pyysitte kertomuksen laatimista sähköisten tiemaksujärjestelmien yhteensopivuutta yhteisössä koskevasta direktiivistä. Kuten direktiivissä määrätään, esitämme kertomuksen vuoteen 2009 mennessä. Komissio arvioi parhaillaan eurooppalaisen modulaarijärjestelmän vaikutuksia. Huolimatta eduista ja joissakin tapauksissa lisääntyneestä tehokkuudesta tämä vaihtoehto on edelleen kiistanalainen.

Totean lopuksi, että komissio tukee täysin biopolttoaineiden kehittämistä siten, että vahvistetaan koko yhteisön kattavat normit tällaisia polttoaineita varten. Tarkoituksena on helpottaa Euroopan unionin vähimmäistavoitteen saavuttamista; sen mukaan biopolttoaineiden kulutuksen on oltava 10 prosenttia polttoaineiden kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä.

Kuuntelen nyt tarkkaavaisesti huomioitanne, ja kiitän jälleen kerran parlamenttia ja komissiota siitä, että ne esittivät asiantuntevat kantansa valkoisen kirjan väliarviointiin.

 
  
MPphoto
 
 

  Satu Hassi (Verts/ALE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. (FI) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, kiitoksia esittelijä Barsi-Patakylle hänen tekemästään työstä.

Teollisuusvaliokunnan puolesta minun on kuitenkin pakko valittaa sitä, että liikennevaliokunta otti vain hyvin vähän huomioon teollisuusvaliokunnan ehdotuksia. Perinteinen ajattelutapa on se, että taloudelle ja teollisuudelle on sitä parempi mitä enemmän liikenne kasvaa. Teollisuusvaliokunta kuitenkin otti huomioon sen, että liikenne aiheuttaa muille paljon sellaisia kustannuksia, jotka eivät nykyisin sisälly liikenteen hintoihin.

Liikenne on sektori, jonka hiilidioksidipäästöt kasvavat nopeammin kuin minkään muun sektorin. Esimerkiksi tieliikenteen päästöt ovat vuoden 1990 jälkeen kasvaneet yli 25 prosenttia ja lentoliikenteen yli 50 prosenttia. Tämä tekee tyhjäksi ne päästövähennykset, joita on saavutettu muilla aloilla, kuten teollisuudessa ja energiantuotannossa.

Onkin siis aika ryhtyä noudattamaan saastuttaja maksaa -periaatetta myös liikenteessä ja sisällyttää ympäristöhaittojen kustannukset liikennemuotojen hintoihin. Tätä edellyttää myös reilu kilpailu eri liikennemuotojen välillä. Liikennevaliokunta ikävä kyllä halusi vesittää tämän periaatteen siten, että liikenteen ympäristömaksut käytettäisiin liikennesektorilla. Myös liikenteessä on kuitenkin otettava hiilidioksidipäästöt vakavasti. On asetettava selkeät tavoitteet paitsi ajoneuvojen myös koko liikenteen päästöjen vähentämiselle.

Osa tätä kokonaisuutta on myös liikenteen vähentäminen, erityisesti auto- ja lentoliikenteen. Puolet päivittäisistä automatkoista Euroopan unionissa on alle viiden kilometrin mittaisia. Ne tapahtuvat pääasiassa kaupungeissa. Jos edes joka kolmas näistä lyhyistä automatkoista korvattaisiin kävelyllä, pyöräilyllä tai busseilla, koko Euroopan hiilidioksidipäästöt vähenisivät useita prosentteja. Esimerkiksi Saksan valtakunnan päästöt vähenisivät 4 prosenttia. Lisäksi ilman saasteet vähenisivät juuri siellä, missä ihmisiä asuu kaikkein eniten.

Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan yli 300 000 eurooppalaista kuolee joka vuosi ennenaikaisesti ilmansaasteiden takia, joiden tärkein aiheuttaja kaupungeissa on autoliikenne. Myös elinkeinoelämä hyötyisi saasteiden aiheuttamien sairastamisien vähenemisestä.

 
  
MPphoto
 
 

  Dieter-Lebrecht Koch, PPE-DE-ryhmän puolesta.(DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, aloitan onnittelemalla jäsen Barsi-Patakya tästä mietinnöstä ja kiittämällä häntä hänen tekemästään kovasta työstä ja hänen halukkuudestaan pyrkiä kompromissiin. Hän on onnistunut hyvin lyhyessä mutta täsmällisessä ja tarkkanäköisessä mietinnössä luomaan yleiskatsauksen Euroopan tulevan liikennepolitiikan tärkeimpiin prioriteetteihin. Erityisesti ne asiantuntijat, jotka osaavat lukea rivien välistä, arvostavat sitä. Kansalaiset pahoittelevat kuitenkin yksityiskohtaisten ja kouraantuntuvien esimerkkien sekä käytännöllisten ehdotusten puutetta.

Euroopan komission vuoden 2001 liikennepolitiikan valkoisen kirjan väliarviointi osoittaa, että tehtävää on vielä paljon. Tämä koskee turvallisuuteen liittyviä näkökohtia mutta myös muita aloja, kuten kestävyyttä, investointeja (erityisesti Euroopan laajuisten verkostojen yhteydessä) ja logistiikkaa. Jäsen Barsi-Pataky osoitti, mikä on oikea lähestymistapa, ilmaisemalla tukensa liikennemuotojen yhdistämiseen perustuvalle verkostolle, jossa voidaan kehittää kunkin liikennemuodon vahvoja puolia. Tarkoituksena on luoda yleisen edun mukaisia tavaraliikennepalveluja.

Minua hämmästytti, ettei mietinnössä kehotettu luomaan asianmukaisia yhteisön puitteita liikennemuotojen yhdistämiseen perustuvalle matkailulle, toisin sanoen ettei siinä kehotettu jäsentämään Euroopan kansalaisten liikkuvuutta. Tarvitsemme myös liikennemuotojen yhdistämiseen perustuvaa lähestymistapaa julkisen ja yksityisen pitkän matkan matkustajaliikenteessä, jotta tyydytämme jatkuvasti kasvavaa liikkumishalua.

Pidän hyvin myönteisenä päätöstä yhdistää nykyiset liikenneongelmat älykkäiden liikennejärjestelmien ja innovatiivisten teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Politiikkojen pitäisi olla riittävän rohkeita, jotta turvallisuutta koskeva lainsäädäntö asetettaisiin etusijalle liikennealalla.

Tähän pitäisi sisällyttää tiukkoja määräyksiä enintään 44 tonnin painoisia raskaita tavarankuljetusajoneuvoja ja liikenteen infrastruktuurin turvallisuusjohtamista varten.

 
  
MPphoto
 
 

  Inés Ayala Sender, PSE-ryhmän puolesta. (ES) Arvoisa puhemies, haluan onnitella hyvin lämpimästi jäsen Barsi-Patakya siitä, että hän pystyi yhdistämään tämän vihreän kirjan tarkistamisen kaltaisen kiivaan prosessin ja menettelyn kaikista niin sanotusti hyvistä aikeista huolimatta. Oli nimittäin odotettavissa, että kaikki jäsenet halusivat lisätä siihen joitakin niistä lukemattomista ajatuksista, joita komission ehdotus oli herättänyt.

Haluan myös onnitella esittelijää siitä, että hän onnistui saavuttamaan järkeviä kompromisseja, jotka saavat laajaa tukea koko parlamentilta.

Hän asetti kiistattomat tavoitteet – esimerkiksi liikennemuotosiirtymän toteuttamisen sellaisten liikennemuotojen hyväksi, jotka ovat edelleen alikehittyneitä ja jotka tarjoavat suuria ympäristöllisiä etuja, kuten rautatiet ja sisävesiliikenne – hyvään tasapainoon, samalla kun hän ujutti mukaan uuden komodaaliuden käsitteen. Se toi mietintöön realismia, jonka kaikki alan toimijat saattoivat hyväksyä helpommin. Sillä myös lievennettiin monia paineita, jotka estivät meitä etenemästä järkevämmällä tavalla.

Huomautan, että yksi suurista yhteisön lainsäädäntöön – ei tosin ainoastaan yhteisön lainsäädäntöön – liittyvistä ongelmista on sen puutteellinen täytäntöönpano. Tästä syystä on ratkaisevan tärkeää, että vaadimme innovatiivisia välineitä tätä täytäntöönpanoa