Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 4. syyskuuta 2007 - Strasbourg

16. Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana Paolo Costan laatima liikenne- ja matkailuvaliokunnan suullinen kysymys komissiolle yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan rakentamisesta toiminnallisten ilmatilan lohkojen avulla (KOM(2007)0101 lopullinen) (O-0035/2007 - B6-0135/2007).

  Gilles Savary (PSE), laatija. – (FR) Arvoisa puhemies, minun on ensinnäkin jätettävä SESARin asiat SESARille tai toiselle italialaiselle, Paolo Costalle, joka on itse asiassa tämän kirjallisen kysymyksen laatija. Hän pyysi minua tuuraamaan itseään ja esittelemään sen teille hänen poissa ollessaan.

Tämä on suullinen kysymys ja keskustelun avaus komissiolle toiminnallisten ilmatilan lohkojen luomisesta yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan rakentamiseksi eli siitä, miten komissio aikoo panna täytäntöön säädöspaketin, joka oli sovittelumenettelyssä joulukuussa 2003 – yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan paketin – tai miten se on tähän mennessä edistynyt sen täytäntöönpanossa.

Yhdessä säädöstekstissä säädettiin toiminnallisten ilmatilan lohkojen luomisesta eli lentoreittien luomisesta ilmatilan eri lohkoille kulutuksen optimoimiseksi, kasvihuonekaasujen vähentämiseksi ja, jos mahdollista, vilkasliikenteisimpien lentoasemien ruuhkien vähentämiseksi unohtamatta myöskään mahdollisuutta leikata lentoliikenteen kustannuksia. Tämä on erityisen arkaluonteinen asia, ja se on herättänyt epäluuloisuutta jäsenvaltioissa, jotka ovat aina vakuuttaneet vaalivansa itsemääräämisoikeuttaan omaan ilmatilaansa. Näin on tapahtunut erityisesti jäsenvaltioissa – joista yksi on minulle erityisen rakas eli kotimaani – joilla on suuri sotalaitos ja lähes mielivaltaisesti varattuja sotilasilmatilan lohkoja.

Paolo Costa on huolestunut siitä, että, kuten saatoimme pelätäkin, edistystä ei ole hänen nähdäkseen tapahtunut sen tekstin osalta, joka koskee ilmatilan lohkojen luomista ja joka on yksi neljästä yhteistä ilmatilaa koskevasta tekstistä, vaan teksti on herättänyt suurta vastustusta jäsenvaltioissa. Paolo Costa esittääkin sen vuoksi seuraavan kysymyksen komissiolle. Komissiossa on juuri laadittu tiedonanto, jossa tehdään selväksi, että se, että yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan rakentamista varten ei ole toiminnallisia ilmatilan lohkoja, aiheuttaa noin miljardin euron kustannukset. Paolo Costa on esittänyt aluksi seuraavan kysymyksen: onko komissio tyytyväinen tuohon tilanteeseen ja uskooko se, että ilmatilan organisoinnista annetun asetuksen (EY) N:o 551/2004 käyttöönotto etenee tyydyttävästi? Miten komissio selittää sen, että asetuksen voimaantulon jälkeen ei ole otettu käyttöön yhtään uutta toiminnallista ilmatilan lohkoa?

Asetuksen 10 artiklassa säädetään ilmatilan organisoinnin laajentamisesta alempaan ilmatilaan ja vaaditaan komissiota päättämään mahdollisista muista toimenpiteistä, joihin saattaa ilmetä tarvetta ”saavutetun edistyksen perusteella”. Mitä muutoksia tämänhetkiseen lainsäädäntöön komission mielestä siis pitäisi tehdä? Myöntääkö komissio myös, että sen ei pidä odottaa vuoden 2008 loppuun tällaisen ehdotuksen esittämistä?

Lopuksi Paolo Costa kysyy – sillä suullisessa kysymyksessä on enemmän kuin yksi kysymys – onko komissio sitä mieltä, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa – jonka mukaan jäsenvaltioiden vastuulla on tehdä aloite toiminnallisten ilmatilalohkojen rakentamisesta – on epäonnistunut ja että Euroopan unionissa tarvitaan nyt aktiivisempaa lähestymistapaa?

Uskon ja toivon, että olen tuonut uskollisesti esiin sen ajatuksen, joka sisältyy Paolo Costan komissiolle laatimaan kysymykseen.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa Gilles Savary, kiitän teitä ja teidän kauttanne Paolo Costaa, koska tämä kysymys on mielestäni laadittu oikein hyvin, ja siinä esitetty ongelma on konkreettinen.

Maaliskuun 2004 uudistuksen tarkoituksena ei ollut organisoida ilmaliikennettä kansallisten rajojen vaan toiminnallisten vaatimusten mukaisesti. Se on keino lyhentää lentoja ja välttää lentokoneiden tarpeetonta lentelyä. Vastaan jokaiseen kysymykseen.

Ensimmäinen koskee ilmaliikenteen hallinnan kustannuksia ja niiden heijastumista yhtenäiseen ilmatilaan. Te ja Paolo Costa mainitsitte juuri tärkeän luvun, miljardi euroa, jos yhtenäistä ilmatilaa ei saada toteutettua, ja voin lisätä, että Eurocontrolin mukaan potentiaaliset säästöt ovat vieläkin suuremmat, sillä niitä voi kertyä kolme miljardia euroa. Lentoyhtiöiden kustannusten supistumisen lisäksi voidaan saada aikaan kahden miljardin euron säästöt tehostamalla ilmailupalveluja.

Kuten Gilles Savary toteaa, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutuminen ei todellakaan etene riittävän nopeasti, koska tavoitteet ovat niin merkittäviä: kilpailukyky, kestävä kehitys, ilmastonmuutoksen torjuminen ja ilmailun turvallisuuden lisääminen. Pitäisikö meidän siitä syystä seisoa käsivarret ristissä tekemättä mitään? Ei. Yhtenäistä ilmatilaa koskevien perussääntöjen käyttöönotto on nyt ensimmäistä kertaa antanut yhteisölle todellista toimivaltaa tällä osa-alueella. Vuoden 2004 uudistus on saatu päätökseen: palvelujen sääntelyn ja tarjonnan erottaminen toisistaan, palveluntarjoajien hyväksyminen EU:n sääntöjen mukaisesti, lennonjohtajien toimiluvat ja useat tekniset toimenpiteet, jotka on hyväksytty komiteamenettelyssä. Lisäksi on käynnistetty teollinen hanke SESAR, joka tuo todellisen lisän yhtenäiseen ilmatilaan.

Mutta meidän on edettävä nopeammin. Komission on arvioitava aikaansaannoksia. Joulukuussa 2006 kysyin neuvoa korkean tason asiantuntijaryhmältä, ja tämän vuoden heinäkuussa he esittivät minulle selvityksensä välttämättömistä uudistuksista. Komissio esittää selvitykseen perustuvan tiedonannon tänä syksynä.

Toinen kysymys koskee toiminnallisia ilmatilan lohkoja. Neuvosto valitsi todellakin vuoden 2004 uudistuksessa alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan, jossa kansallisilta hallituksilta edellytettiin toimia lohkojen luomiseksi. Se ei suoraan sanottuna ollut täysin tyydyttävä lähestymistapa, koska siinä rajoitettiin komission ja yhteisön toimielinten mahdollisuuksia varmistaa, että lohkot todellakin luotiin ja että paikallisella tasolla tehty työ ei jumiutunut. Toinen osa ongelmaa on se, että tarjottujen palvelujen taloudellisuuden lisäämistä ei painotettu riittävästi. Yritämme ottaa käyttöön suorituskykyyn perustuvan lähestymistavan vuoden 2008 puoliväliin mennessä. Siinä asetettaisiin palveluntarjoajille erityisiä suorituskykyyn liittyviä tavoitteita ja tarjottaisiin kannustimia ja tukijärjestelyjä, mikäli tavoitteita ei saavuteta. Uskon, että tuollainen suorituskykyyn perustuva lähestymistapa nopeuttaa toiminnallisten lohkojen luomista, koska ne ovat keskeisen tärkeitä suorituksellisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Mietimme parhaillaan ajatusta nopeuttaa tarkastuselimen ja hankkeiden kehittämisestä vastaavan koordinaattorin perustamista. Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että koordinaattorin toimen perustaminen Euroopan laajuisten verkkojen mallin mukaisesti olisi erittäin hyvä keino nopeuttaa tarvitsemiemme toiminnallisten lohkojen luomista.

Emme tietenkään odota vuoteen 2009 nopeuttaaksemme toiminnallisten lohkojen luomista ja lisätäksemme niiden tehokkuutta. Toivon esitteleväni teille tästä aloitteen vuoden 2008 puoliväliin mennessä. Yleisesti ollaan yhtä mieltä siitä, että lohkot voivat olla tehokkaita vain, jos ylemmän ja alemman ilmatilan katsotaan olevan jakamattomissa.

Viimeisenä neljäs kysymys, jäsenvaltioiden alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, joka – myönnettäköön – on ollut joillain tavoin epäonnistunut. Pitäisikö meidän siis ottaa käyttöön täysin päinvastainen lähestymistapa? En ole siitä varma. Meidän on yhä mielestäni yritettävä saada kaikki irti alhaalta ylöspäin suuntautuvasta lähestymistavasta, mutta yhtenäisen ilmatilan kehittämiseksi meidän on siirryttävä toiseen vaiheeseen, joka perustuu suorituskykyyn ja mekanismeihin. Meidän on oltava aktiivisessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa kannustaaksemme poliittista sitoutumista ja asettaaksemme niille ylhäältä päin painetta kehittää toiminnallisia ilmatilan lohkoja.

Juuri siksi kysymys olikin niin tervetullut. Se on antanut minulle tilaisuuden selittää tärkeimpiä tulevista aloitteistamme, jotka ovat Gilles Savaryn esittämien perin asiaankuuluvien kommenttien mukaisia.

  Georg Jarzembowski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, olemme täysin tyytyväisiä ilmatilan tehostamisessa aikaansaatuihin tuloksiin, ja vastauksenne oli täysin selkeä. Vastauksenne antoi jotenkin ymmärtää, että jäsenvaltiot eivät ole tehneet kotiläksyjään. Jäsenvaltiot eivät ole täyttäneet vuodesta 2004 voimassa ollutta vaatimusta luoda toiminnalliset ilmatilan lohkot nopeasti. Tämä on johtanut toisaalta mainitsemiinne jopa kolmen miljardin euron kustannuksiin, ja toisaalta myös ympäristön saastumiseen.

Keskustelemme parhaillaan päästökaupan käyttöönotosta lentoliikenteessä, ja puhe on noin kolmesta prosentista ilmaliikenteen päästöistä. Jos meillä olisi järkevä, nopea ja tehokas ilmaliikenteen hallinta, voisimme vähentää polttoaineen kulutusta jopa 12 prosentilla, mikä supistaisi merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Arvoisa varapuheenjohtaja, olette herrasmies, mutta menkäämme asian ytimeen: jäsenvaltiot eivät tee kotiläksyjään. Siksi meidän – teidän komissiossa ja meidän parlamentissa – täytyy kertoa jäsenvaltioille: saatte jälki-istuntoa! Teidän on nyt hoidettava asianne nopeasti, koska olette jääneet niin paljon jälkeen. Sekään ei ehkä kuitenkaan ole riittävää.

Meidän täytyy myös uhata niitä, että muutamme alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan ylhäältä alaspäin suuntautuvaksi. Jos jäsenvaltiot eivät onnistu saamaan aikaan edistystä ilmaliikenteen turvallisuuden, ilmaliikenteen tehokkuuden ja ilmaliikenteen ilmastovaikutuksen kaltaisessa todella tärkeässä kysymyksessä, odotamme, ettei komissio tyydy esittämään vuonna 2008 kertomusta, jossa todetaan, että jäsenvaltiot ovat parantamassa tuloksiaan ilmatilan lohkojen luomisessa, vaan että se esittää jäsenvaltiolle uhkauksia. Voitte luottaa meidän apuumme. Silloin meidän on muutettava järjestelmää ja luotava ilmatilan lohkoja EU:n tasolla. Se on se keppi, jota tarvitsemme taivuttaaksemme jäsenvaltiot luomaan nopeasti tehokkaita ja toiminnallisia ilmatilan lohkoja. Tiedän, miten vaikeaa se on, mutta kauniit sanat eivät vie meitä minnekään. Meidän on pikku hiljaa alettava heiluttaa isoa keppiä.

  Brian Simpson, PSE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen ollut parlamentissa niin pitkään, että muistan sen tilaisuuden, jossa komission jäsen de Palacio ehdotti ensimmäisen kerran yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomista, ja ilmaisu ”toiminnalliset ilmatilan lohkot” ilmestyi ensimmäisen kerran EU:n sanastoon. Tuskallisen synnytyksen jälkeen vuonna 2004 saatiin edistystä aikaan asetuksella, jossa tällaisista ilmatilan lohkoista säädettiin, mutta todettakoon, että edistyminen on sittemmin ollut tuskallisen hidasta varsinkin sikäli kuin on kyse noiden ilmatilan lohkojen laajentamisesta erityisesti alemmassa ilmatilassa.

Arvoisa komission jäsen, arvostan komission aikomusta työskennellä jäsenvaltioiden kanssa, ja jotkin jäsenvaltiot ovat varmasti osoittaneet vähemmän halukkuutta noudattaa tätä politiikkaa siihen tahtiin kuin haluaisimme tai todellakin olimme suunnitelleet, mutta nyt on varmasti oikea aika löytää kaasupoljin, ja komission on nyt aika antaa direktiivi mahdollisimman pikaisesti.

Vuoden 2004 jälkeen ei ole luotu yhtään uutta ilmatilan lohkoa, ja kuten olemme edellisiltä puhujilta kuulleet, kustannukset siitä, että olemme epäonnistuneet yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan perustamisessa, ovat arviolta miljardi euroa. Nykyinen lainsäädäntö on lisäksi saatettava ajan tasalle, ja matkustavat kansalaiset joutuvat yhä päivittäin kokemaan ilmaliikenteen viivästyksiä, jotka johtuvat jäsenvaltioiden aataminaikaisista asenteista ja ilmeisesti komission toimettomuudesta.

Kärsivällisyytemme on lopussa, ja toimia tarvitaan kiireellisesti. Toimettomuus ei ole vaihtoehto, ja siksi ryhmäni kannattaa suullista kysymystä, jonka Paolo Costa on antanut parlamentin käsiteltäväksi liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta. Arvoisa komission jäsen, me kaikki vanhenemme, ja haluaisimme nähdä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteutuvan omana elinaikanamme.

  Seán Ó Neachtain, UEN-ryhmän puolesta. – (GA) Arvoisa puhemies, haluan kysyä, voidaanko tämän ilmailun vapauttamispolitiikan katsoa auttavan millään tavoin tiettyjä alueita ja alueellisia lentokenttiä. Mietitäänpä esimerkiksi, mitä tapahtuu parhaillaan Shannonin lentokentällä omassa vaalipiirissäni Länsi-Irlannissa. Aer Lingusin päätöksellä lakkauttaa Lontoon lennot on ollut haitallisia vaikutuksia varsinkin alueen talouteen. Tämä on täysin vastoin Irlannin hallituksen politiikkaa. Olenkin sitä mieltä, että EU:n alueita ajatellen tämä vapaus ilmailukysymyksissä vie eteenpäin vahvojen alueiden kehitystä mutta heikentää heikommassa asemassa olevien alueiden kehitystä. Pyydänkin komissiota tarkastelemaan esimerkiksi Shannonin lentokentän tapausta ja miettimään, miten tätä politiikkaa voidaan harjoittaa tällaisilla alueilla aluekehityspolitiikan rinnalla.

  Vladimír Remek GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, aloite yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta vahvistaa yksityislentäjänä saamaani kokemusta siitä, että ilmailu on malliesimerkki alueesta, joka vaatii valtion rajoista riippumatonta monikansallista yhteistyötä.

Kannatammekin toiminnallisten lohkojen luomista ja näin ollen yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa. Kannatamme niitä myös siitä syystä, että ilmaliikenteestä on tehtävä mahdollisimman turvallista ja tehokasta, ja lentojen viivästymiset on minimoitava. Älkäämme kuitenkaan unohtako, että vaikka pirstoutuminen maksaa rahaa, myös sen korjaaminen maksaa rahaa. Koska tämä on monimutkainen järjestelmä, kannatan jatkuvuuden vuoksi ajatusta siitä, että yhteiseen ilmatilaan perustetaan asteittain yhtenäinen liikenteenvalvontajärjestelmä.

Yhtenäistämällä EU:n ilmatilaa, jossa on nykyisin 27 kansallista liikennejärjestelmää, vaarannetaan lisäksi lennonjohtajien ja muiden alan asiantuntijoiden työpaikat. Omien tietojeni mukaan työmarkkinaosapuolet ovat käyneet näistä asioista jo pitkään melko tuloksekasta vuoropuhelua, ja siksi menettelyistä onkin mielestäni poistettava niiden näennäiset ristiriidat. Haluamme lennoistamme turvallisempia ja tehokkaampia; haluamme minimoida lentojen viivästykset ja poistaa mahdollisimman tehokkaasti ilmaliikenteen epätavallisista tapahtumista aiheutuvat vaarat. Kyse on ihmishengistä: lennolla olevien ihmisten hengistä ja myös lennonjohtajien hengistä.

  Kathy Sinnott, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen järkyttynyt ehdotuksesta nopeuttaa avoimen ilmatilan perustamisprosessia. Ilmeisesti ei tunnusteta lainkaan niitä ongelmia, joita avoin ilmatila on aiheuttanut EU:n alueellisilla lentokentillä jo sen valmisteluvaiheessa. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luominen synnyttää kaksi suurta liikennekeskusta – Heathrow'n ja joko Frankfurtin tai Charles de Gaullen – joiden rinnalla toimii pienempien liikennekeskusten verkosto.

Lentokenttien välinen kilpailu siitä, mikä niistä on ensimmäisellä tai toisella tasolla avoimen ilmatilan hierarkiassa, on osoittautunut omassa maassani säälimättömäksi. Shannonin lentokenttä – joka on asemansa perusteella liikennekeskus – ja Cork sekä muut alueelliset lentokentät tarvitsevat kipeästi lentoreittejä, kun taas Dublinin lentokenttä on jatkuvasti tupaten täynnä. Maani hallitus seuraa tilannetta sivusta eikä tee mitään, koska avoimen ilmatilan periaatteena on antaa markkinoiden ratkaista, ja markkinat – eivät yhteiskunnallinen vastuu tai alue- ja maaseutukehityksessä käytetty terve järki – ratkaisevat asian niin, että voitot kasvavat mutta ihmiset eivät saa palvelua.

Älkäämme siis kiirehtikö avointa ilmatilaa, vaikka ilta onkin jo myöhäinen, vaan käyttäkäämme kaikki tarvittava aika laatiaksemme vakavasti otettava arvio politiikan vaikutuksesta. Ryhtykäämme sen jälkeen tarvittaviin toimiin varmistaaksemme, että kokonaiset alueet Euroopassa, kuten Irlannin länsi- ja eteläosa, eivät jää kannattavan taloudellisen tulevaisuuden ulkopuolelle ilmatilan vuoksi.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, olemme kaikki yhtä huolissamme eurooppalaisesta liikennepolitiikasta. Haluamme parantaa kaikkien liikennemuotojen ja erityisesti lentoliikenteen tehokkuutta saastuttamatta kuitenkaan samalla lisää ympäristöä. Jos mahdollista, haluamme jopa parantaa ympäristön kannalta tasapainoista lentämistä.

Meillä on EU:ssa ollut asiasta monenlaisia ajatuksia, kuten päästökauppa. Toivomme saavuttavamme tavoitteemme esimerkiksi mahdollisella lentopolttoaineen verotuksella ja muilla senlaatuisilla toimilla. Se ei ehkä ole väärä lähestymistapa, mutta tavoitteemme saavuttamiseksi tarvitaan muitakin keinoja. Meidän pitäisi pyrkiä saamaan aikaan älykkäämpiä ratkaisuja, kuten tieliikenteessä. Ajatus avoimesta eurooppalaisesta ilmatilasta ja yhtenäisestä eurooppalaisesta ilmatilasta on oikea lähestymistapa, vaikka se on tietenkin vielä otettava käyttöön. SESAR on askel oikeaan suuntaan, mutta tämäkin asia edellyttää meiltä vielä lisätoimia.

Saanen esittää vielä viimeisen näkökohdan, koska äänestämme asiasta tällä viikolla. Ruuhkia ei esiinny ainoastaan ilmatilassa vaan myös maan päällä ja varsinkin lentokentillä. Hankkiutukaamme siis eroon järjettömistä byrokraattisista säännöistä, jotka koskevat nesteiden kuljettamista lentokentillä. Näin säästettäisiin paljon rahaa, ja säästyisimme vieläkin suuremmalta määrältä ongelmia.

  Ulrich Stockmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, pidämme yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa lentoliikenteen tulevaisuuden kannalta tärkeimpänä hankkeena. Komissio korosti sen tärkeyttä koko ajan edeltäjänne aikana, ja myös minä pidän sitä tärkeänä. Olemme hyväksyneet vuoden 2004 asetuspaketin. Ilmatilamme on kuitenkin yhä eräänlainen tilkkutäkki, jossa on 58 kansallista ilmatilan lohkoa, vaikka tiedämme, että meillä pitäisi itse asiassa olla vain yksi lohko tai enintään kolmesta kuuteen lohkoa.

Tiedämme, että tämä tilkkutäkki – jota koskevat luvut esitettiin jo aiemmin – vaikuttaa haitallisesti turvallisuuteen ja tietenkin myös talouteen ja kuluttajiin. Ilmatilan täyttyminen ja ruuhkautuminen on tiedossamme, ja painotamme nykyisin paljon enemmän päästöjä. Olemme ymmärtäneet, että voimme ottaa tällä osa-alueella suuren edistysaskeleen.

Komissio osoitti väliraportissaan, miten hitaasti jäsenvaltioissa muutamista aloitteista huolimatta edetään, ja ehdotti joitakin painostuskeinoja. En nyt tietenkään pidä niitä hyödyttöminä tai totea ”minähän sanoin”, mutta kerroimme jo vuonna 2003, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ei toimi, koska jo tuolloin epäilimme, että jäsenvaltiot sotkeutuisivat keskusteluihin itsemääräämisoikeudesta palveluntarjonnassa ja olimme sitä mieltä, että näinkin tärkeitä asioita on säänneltävä ylhäältä ohjatuilla säännöksillä.

Tuolloin ajattelimme, että ehkä Eurocontrol voisi laatia yksinomaan substanssiin ja toiminnallisuuteen perustuvia ehdotuksia säännöistä, joista jäsenvaltiot voisivat sitten riidellä keskenään, sen sijaan, että odottaisimme, kunnes ne ovat laatineet itse jonkin toisen tilkkutäkin alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan avulla. Nyt on tärkeää miettiä vakavasti, pitäisikö meidän tarkistaa säädöspuitteita. Se olisi ainoa keino käyttää todellista painostusta ja saada aikaan tarvittavat muutokset.

  Mieczysław Edmund Janowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kun Euroopan unionissa oltiin keväällä 2004 hyväksymässä asiaa koskevaa lainsäädäntöä, puhuttiin siitä, miten siviili-ilmailu voisi hyötyä lentoliikenteen sääntöjen uudelleenorganisoinnista sekä siivilisektorin kanssa tältä osin tehtävästä sotilaallisesta yhteistyöstä. Eurooppalainen järjestelmä oli tuohon aikaan erittäin hajanainen, mikä johti kapeisiin ilmatilakäytäviin.

Tuloksena oli lentoturvallisuuden heikkeneminen: noin 20 prosenttia lentokoneista myöhästeli, polttoaineen kulutus kasvoi, ja tällä oli haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Arvoisa komission jäsen, onko tilanne nykyään yhtään parantunut? Miksi niin kutsutut toiminnalliset ilmatilan lohkot eivät alkaneet toimia? Onko tämä vain yksittäisten jäsenvaltioiden vika? Tai ehkä lakimme eivät vastanneet todellisia vaatimuksia? Olisi hyvä saada nopea vastaus näihin kysymyksiin ja ryhtyä korjaaviin toimiin nyt eikä odottaa vuoden 2008 loppuun.

Lentoliikenne on ilmiömäisessä kasvussa. Sen vuoksi tarvitaankin tarkoituksenmukaisia oikeudellisia säännöksiä, mutta säännöksiä, jotka eivät jää vain tyhjiksi sanoiksi. Tarvitaan myös tarkoituksenmukaista henkilöstökoulutusta. Ja lopuksi, arvoisa komission jäsen, miten näette tämän asian sijoittuvan EU:n naapureiden kontekstiin?

  Saïd El Khadraoui (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, yhdyn siihen, mitä muut puhujat ovat jo todenneet, ja haluaisin lisätä, että yhtenäinen eurooppalainen ilmatila on saatava valmiiksi kiireellisesti. On selvää, että asetuksen (EY) N:o 551/2004 maltillinen lähestymistapa, jonka tarkoituksena oli kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman hyvin näitä toiminnallisempia ilmatilan lohkoja, ei ole toiminut. Ymmärrän myös tämän johtuvan pääasiassa siitä, että monet jäsenvaltiot epäröivät, ovat mieluummin osallistumatta, painottavat itsemääräämisoikeuttaan ja niin edelleen, mutta meidän ei pidä antaa niiden päästä kuin koira veräjästä. Juuri lentoliikenne on ala, jota on kohdeltava aivan erityisellä tavalla EU:n tasolla teollisuuden, kuluttajien, turvallisuuden ja ympäristön vuoksi. Arvoisa komission jäsen, kun kerran ilmastonmuutos on niin tärkeässä asemassa poliittisella asialistalla, emme voi antaa lentokoneiden tehdä tarpeettomia mutkia kuluttaen suunnattomia määriä lentopolttoainetta ja niin edelleen.

Meidän on kerta kaikkiaan vietävä sinnikkäästi tätä asiaa eteenpäin muiden säädösten ohella, joita ovat muun muassa SESAR, päästökauppajärjestelmä ja niin edelleen. Emme saa enää antaa tuhlata kymmeniä miljoonia euroja siksi, että ilmatilamme hallinta on lukuisten tarpeettomien lennonjohtokeskusten vuoksi tehotonta. Niitä voidaankin runsain mitoin karsia ja vähentää, ja juuri sitä me haluamme. Olemme lisäksi todennäköisesti pian kapasiteettimme äärirajoilla sektorin nopean laajentumisen vuoksi. Nykyisillä kahdenvälisillä suhteilla, joiden tarkoituksena oli muodostaa toiminnallisia ilmatilan lohkoja, ei ole saavutettu lähes mitään, joten meidän on ryhdyttävä töihin oikein tosissamme. Koordinaattorin ja tarkastuselimen nimeäminen näyttäisi olevan oikeansuuntainen askel, mutta pelkään myös, arvoisa komission jäsen, että alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ei tule riittämään; olemme vieneet sen niin pitkälle kuin mahdollista, ja meidän on nyt mietittävä uusia lainsäädäntöaloitteita.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, halpalentoyhtiöt avasivat vuonna 2006 Euroopassa 225 uutta lentoreittiä, mikä tarkoittaa 1 800 uutta lentoa viikossa. Ilmatilan pirstoutuminen kansallisella tasolla, jolla on omat liikennöintisääntönsä ja -menettelynsä, saattaa vaikuttaa haitallisesti liikennöintivoimavarojen turvallisuuteen, uuden tekniikan käyttöönottoon ja kustannuksiin.

Siirtyessään yhdeltä ilmatilalohkolta toiselle lentäjät muuttavat taajuutta ja ottavat yhteyttä seuraavan maan lennonjohtoon. Lennonjohdosta onkin tullut ensiarvoisen tärkeä tekijä. On tärkeää, että uudet toiminnalliset lohkot toteutetaan vasta, kun kaikkia asianomaisia osapuolia on kuultu, ja että jäsenvaltiot ryhtyvät tehokkaisiin toimiin saadakseen aikaan yhtenäisen hallintajärjestelmän.

Samanaikaisesti on investoitava tehokkaampiin lentokoneisiin ja lentokenttäinfrastruktuureihin. Romanian ja Bulgarian liittyminen EU:iin tuo yhteisön ilmatilaan uusia toiminnallisia lohkoja, jotka ovat tärkeitä sekä Mustameren alueella että Balkanin alueen yhteistyössä.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Arvoisa puhemies, ymmärrän hyvin parlamentin kärsimättömyyden, jota tunnen itsekin. Annan teille hyvin täsmällisen mutta lyhyen vastauksen. Hyvät parlamentin jäsenet, tee saatte kertomuksen lokakuussa 2007 ja toisen lainsäädäntöpaketin vuoden 2008 puoliväliin mennessä, joten ei todellakaan voida sanoa, että me emme tee mitään! Aiommekin antaa tähän kysymykseen yksityiskohtaisen vastauksen yhteisvoimin.

Toinen asia: olen luultavasti kertonut teille koordinaattorista, korkea-arvoisesta poliittisesta henkilöstä, joka edistää näiden toiminnallisten lohkojen käyttöönottoa jäsenvaltioiden välillä. Minun on todettava, että Euroopan laajuisista verkoista saadut tulokset osoittavat, että ne voisivat olla käyttökelpoinen keino vauhdittaa toimiamme tällä osa-alueella.

Vastaan kolmanteen kysymykseen viittaamalla Sesariin, koska Sesar on olemassa, se on jo yhteinen hanke, joka yhdistää kaikki osanottajat. Uskon, että Sesarin käyttöönotto kumoaa kaikki huonot tottumukset, jotka sulkivat meidät kansallisten rajojen mukaan määriteltyihin ilmatiloihin, jotka eivät enää ole mielekkäitä. Annankin sen vuoksi hyvin myönteisen vastauksen Paolo Costan esittämään ja Gilles Savaryn seikkaperäisesti käsittelemään kysymykseen, ja olen kuunnellut hyvin tarkkaan parlamentin vaatimuksia. Olen valmis tekemään kaikkeni täyttääkseni ne.

  Puhemies. − (EN) Keskustelu on nyt päättynyt.

Kirjallinen kannanotto (142 artikla)

  Zuzana Roithová (PPE-DE), kirjallinen. – (CS) Jäsenvaltiot sopivat perustavansa yhteisiä ilmatilan lohkoja kansallisista rajoista riippumattoman yhtenäisen ilmatilan valvomiseksi. Ennen sitä kaksi lentokonetta törmäsi yhteen Saksan yläpuolella, ja 71 ihmistä sai surmansa. Yhtenäistä ilmatilaa koskevat vaatimukset ovat käymässä voimakkaammiksi: meillä on 57 lennonjohtopistettä 28 000 päivittäistä lentoa varten; Yhdysvalloilla on kaksi. Kolme vuotta myöhemmin emme ole edenneet asiassa lainkaan. EU ei ole soveltanut käytännössä kaikkia vuoden 2004 asetuksia. Näiden asetusten oletettiin yhdentävän ilmatilan palvelujen sisämarkkinoilla ja tarjoavan perustan tehokkaalle liikennöintijärjestelmälle, jossa korostetaan turvallisuutta, ympäristöä ja lentokapasiteetin lisäämistä. Meillä on tällä hetkellä 65 tutkakeskusta ja 31 järjestelmää, joissa käytetään 22 tietokoneverkkoa, ja Euroopan yli lentävien lentojen odotetaan kaksinkertaistuvan kymmenen vuoden kuluessa.

Tietävätkö kansalaiset, että niiden hallitukset ja parlamentit eivät ota huomioon yhteisen Euroopan mukanaan tuomia etuja ja että tästä aiheutuu heille haittaa? Miksi kestää niin pitkään luoda yhteinen ilmatila, jossa yhtenäisen Euroopan yllä liikennöidään sekä siviili- että sotilaslentoja? Yritetäänkö tällä tyydyttää paikallisia taloudellisia intressejä? Yritetäänkö kansallista itsemääräämisoikeutta suojella liikenneturvallisuuden vahingoksi ja korkein hinnoin? Haluamme tänään tietää, miten ja milloin yhtenäistämme ylemmän ilmatilan luokittelun ja miten aiomme tulevaisuudessa käyttää yhdessä alempaa ilmatilaa. Voidaanko määritellä avoimesti ne seikat, jotka estävät EU:n alueen kattavien toiminnallisten lohkojen luomisen? Voidaanko selvittää, onko jäsenvaltioilla poliittista tahtoa täyttää velvoitteensa? Olemme myös huolissamme alhaalta ylöspäin suuntautuvan lähestymistavan epäonnistumisesta, koska jäsenvaltiot eivät ole kolmen vuoden aikana kehittäneet niitä toiminnallisia lohkoja, joita tarvitaan ilmatilan valvonnan tehostamiseksi.