Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. syyskuuta 2007 - Strasbourg

11. Rahoitusjärjestelmän epävakaus ja vaikutus reaalitalouteen (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat rahoitusjärjestelmän epävakaudesta ja sen vaikutuksesta reaalitalouteen.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, kuten varmasti ymmärrätte, vielä on liian aikaista arvioida rahoitusmarkkinoiden viimeaikaisia mullistuksia. On odotettava tarkkoja taloudellisia tietoja, ja, kuten tiedätte, neuvosto ei ole kokoontunut heinäkuun lopun jälkeen. Olen kuitenkin yhtä mieltä Euroryhmän puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin kanssa, kun hän totesi, ettei kriisillä ole toistaiseksi havaittu olevan vaikutuksia euroalueen kasvuennusteisiin yleisesti.

Euroopan talous on antanut edelleen merkkejä voimakkaasta kasvusta, jolla on vankka pohja. Kuluvan vuoden tulos on ollut itse asiassa hyvin myönteinen budjettivajeiden vähentämisen, euron vakauden, talouskasvun ja työllisyyden osalta.

Meidän on tältä pohjalta arvioitava aiemmin mainitsemiani rahoitusmaailman mullistuksia. Tältä erää minulla ei ole muuta sanottavaa aiheesta. Olen varma, että Ecofin-neuvoston epävirallisessa kokouksessa, joka on tarkoitus järjestää 14. ja 15. syyskuuta, analysoidaan yksityiskohtaisesti, kuten noissa kokouksissa on tapana, Euroopan unionin taloudellista ja rahataloudellista asemaa kattavien ja tuoreiden tietojen pohjalta.

Haluan myös vakuuttaa, että puheenjohtajavaltio Portugali jatkaa työtään rahoituspalvelujen yhtenäismarkkinoiden lujittamisen parissa. Jatkuvat mittavat panostukset valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi sekä vakavaraisuuskehyksen jatkuva parantaminen osoittavat niin ikään, ettemme ole aliarvioineet rahataloudellista vakautta edistävän kehyksen merkitystä.

Yleisesti ottaen puheenjohtajavaltio on sitoutunut jatkamaan Lissabonin toimintaohjelman täytäntöönpanoa. Se on paras tapa antaa oma panoksemme Euroopan talouden kasvupotentiaalin lujittamiseen ja kestävän kasvupohjan säilyttämiseen. Portugali on puheenjohtajavaltiona sitoutunut tähän vahvasti.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, viime viikkoina rahoitusmarkkinat ovat olleet vakavassa kriisissä, joka alkoi Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoiden heikkenemisestä.

Kriisi levisi asuntolainoilla tuettujen arvopapereiden ja rahoitustuotteiden välityksellä kaikkialle rahoitusmarkkinoilla. Rahoituslaitokset ovat viime vuosina myöntäneet joukoittain asuntolainoja lähes kaikkialla maailmassa.

Jos tarkastelemme osakemarkkinoiden korjausliikkeitä viime viikoilta, huomamme, etteivät ne ole olleet suurempia kuin kahden edellisen vuoden korjaukset. Viimeaikaiset tapahtumat ovat kuitenkin epätavallisia siinä mielessä, että ne saivat aikaan pankkienvälisen likviditeettikriisin, joka pakotti keskuspankit pumppaamaan markkinoille runsaasti rahaa. Likviditeettiongelmat liittyvät selvästi luottamuksen hiipumiseen, joka puolestaan johtuu tiedon puutteesta, joka kohdistuu markkinatoimijoiden yleismaailmalliseen altistumiseen Pohjois-Amerikan korkean riskin asuntolainoihin sidoksissa oleville tuotteille.

Mullistusten vaikutukset saattavat olla ennennäkemättömät, minkä vuoksi ne vaativat kaiken huomiomme ja oikeuttavat täysin tämänpäiväisen keskustelumme. Vielä on kuitenkin liian varhaista arvioida kriisin seuraamuksia reaalitaloudelle.

Lopulliset vaikutukset riippuvat pääasiassa kolmesta tekijästä. Ensinnäkin on nähtävä Pohjois-Amerikan asuntomarkkinoiden heikentymisen suorat vaikutukset Yhdysvaltain koko talouteen, vaikka seuraukset ovat epäilemättä kielteiset, ja Yhdysvaltain talouskasvu on ennustettua hitaampaa. Kun otetaan huomioon Yhdysvaltain talouden laajat vaikutukset maailmantalouteen, Yhdysvaltain talouskasvun hiipuminen vaikuttaa muuhun maailmaan ja erityisesti Euroopan maiden talouksiin. EU:n kohdalla vaikutus on luultavasti heikompi, koska EU:n jäsenvaltiot käyvät kauppaa enimmäkseen keskenään. Lisäksi maailmantalouden kasvuvauhti on edelleen suuri muun muassa nousevien talousmaiden dynamiikan ansiosta. Kriisi ei ole nähtävästi vaikuttanut suuresti näihin maihin.

Toinen tärkeä tekijä rahoituskriisin mahdollisten vaikutusten arvioinnissa ovat muutokset yritysten ja kotitalouksien rahoituksen ehdoissa. Jo nyt on nähtävissä, että riskipalkkioiden uudelleen arviointi on tuomassa niitä lähemmäksi riskien todellista arviointia. Tämä korjaa tilannetta, jossa likviditeetin runsaus on johtanut riskiarvioinnin jonkinasteiseen höltymiseen. Tällä on myönteisiä vaikutuksia, mutta jos rahoitusehtoja tiukennetaan yli tietyn rajan, taloustoiminta luultavasti kärsisi pääoman saatavuuden heikkenemisestä.

Kolmas tekijä, joka on luultavasti tärkein ja vaikein ennustaa, on vaikutus luottamukseen. Luottamus on investointi- ja hankintapäätösten tärkein veturi, mutta toisin kuin edellä mainitut tekijät, siinä on kyse subjektiivisesta arviosta, joka perustuu taloudellisten toimijoiden saamiin yleisiin viesteihin, havaintoihin ja tietoihin. Nämä käsittävät muun muassa viestejä julkisviranomaisilta, kuten kansallisilta hallituksilta, parlamenttien edustajilta tai kansainvälisiltä järjestöiltä.

Näin ollen minusta tämä keskustelu antaa oivan mahdollisuuden paitsi arvioida markkinoiden viimeviikkoisten tapahtumien suoria vaikutuksia myös muistuttaa ja korostaa, että Euroopan taloudella on, kuten neuvoston puheenjohtaja hetki siten totesi, vankka pohja, jota nykyiset mullistukset eivät voi merkittävästi horjuttaa, ja että taloudellamme on hyvät mahdollisuudet voittaa esiin nousseet epävarmuustekijät.

Maailmantalous on yhä hyvin dynaaminen, kuten totesin aiemmin, ja tämän ansiosta taloutemme ulkoisen sektorin kauppa on yhä ylijäämäinen, kuten Eurostatin tuoreista tilastoista ilmenee. Erityisesti investoinnit tuotantohyödykkeisiin ovat edelleen huomattavat, mikä tukee nykyistä taloudellista toimintaa ja ennakoi tuottavuuden parantumista tulevaisuudessa. Yksityinen kulutus hyötyy tasaisesta työpaikkojen synnystä siinä määrin, että tuoreiden tilastojen mukaan euro-alueen ja EU:n työttömyystaso on lähes historiallisen alhainen: euroalueen työttömyys on alle 7 prosenttia, ja inflaatio pysyy vakaana.

Kaiken tämän ansiosta yritysten tulos on positiivinen, minkä ansiosta ne varmasti selviävät luotonannon kiristymisestä joutumatta tekemään suurempia tarkistuksia investointi- ja kasvusuunnitelmiinsa. Lyhyesti sanottuna, hyvät jäsenet, kun otetaan huomioon, että ne hiipumisen riskit ovat toteutuneet, joista meitä on varoitettu jo jonkin aikaa julkaistuamme talousennusteemme, nimittäin Yhdysaltain asuntolainmarkkinoiden hiipumisen riskit ja sen vaikutukset Yhdysvaltojen talouteen, on selvää, että tämän ja ensi vuoden talouskasvu Euroopan unionissa ja euroalueella ei ylitä tämän vuoden toukokuussa tekemiämme ennusteita.

Meillä on kuitenkin hyvä syy luottaa edelleen Euroopan talouden vankkaan pohjaan ja sen kykyyn voittaa rahoituskriisi. Julkistan ensi tiistaina 11. syyskuuta komission puolesta sekä euroaluetta että EU:ta koskevan vuoden 2007 väliaikaisen kasvuennusteen, josta saamme alustavaa vihiä kriisin mahdollisista vaikutuksista.

Minulla on tuona samana päivänä mahdollisuus esitellä ennusteet myös teille tullessani puhumaan talous- ja raha-asioiden valiokuntaan. Vuotta 2008 ja sen jälkeistä aikaa koskevien ennusteiden on odotettava, kuten tiedätte, kunnes julkistamme talousennusteemme totuttuun tapaan marraskuussa.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, mielenkiintomme on viime viikkoina kohdistunut heikoin vakuuksin myönnettyjen asuntolainojen, niin sanottujen subprime-lainojen aiheuttamaan Yhdysvaltojen kriisiin ja sen mahdollisiin vaikutuksiin Euroopassa. Euroopan kiinnelainamarkkinat eroavat Yhdysvaltojen markkinoista, joten yhtä laajoja ongelmia tuskin nähdään Euroopassa lähitulevaisuudessa. Heikoin vakuuksin tapahtuva luotonanto on erittäin säänneltyä Euroopan unionissa Yhdysvaltoihin verrattuna, ja meillä on käytössä suojatoimia, kuten luotonannon säännöt ja luototusasteen rajat.

Viimeaikainen myllerrys on kuitenkin osoittanut selvästi rahoitusmarkkinoiden keskinäisen yhteyden ja globalisoitumisen. Riskit on levitetty viisaasti, mikä on myönteinen asia. Leviäminen on kuitenkin ongelma. Jotkin eurooppalaiset pankit ja varallisuusrahastot altistuvat subprime-arvopapereihin liittyville riskeille. Erityisesti omaisuusvakuudellisten ja kaupallisten arvopaperimarkkinoiden likviditeettipula on aiheuttanut todellisia ongelmia.

Mitä Eurooppa voi oppia kriisistä? Vielä on liian aikaista tehdä lopullisia päätelmiä, koska markkinat ovat vielä liian epävakaat. On myös tärkeää reagoida järkevästi ja odottaa niin kauan kuin on tarpeen tilanteen arvioimiseksi. Nopeat poliittiset reaktiot ovat yleensä huonoja reaktioita.

Näistä alustavista pohdinnoista nousevat esille seuraavat kysymykset:

Ensinnäkin rahoitusmarkkinoiden keskinäinen yhteys osoittaa, kuinka tärkeää sääntelyssä on soveltaa maailmanlaajuisesti yhtenäistä lähestymistapaa yhdessä kestävien vakavaraisuussääntöjen ja asianmukaisten sijoittajaturvanormien kanssa. Tämä korostaa entisestään niiden keskustelujen merkitystä, joita komissio käy Yhdysvaltojen ja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Korkealaatuinen sääntely on välttämätöntä maailmanlaajuisilla rahoitusmarkkinoilla niiden heijastusvaikutusten takia.

Toiseksi esille nousevat vääjäämättä kysymykset Yhdysvaltojen kiinnelainatoiminnasta. Kannatan ajatusta helpottaa niiden ihmisten pääsyä asuntomarkkinoille, joilla ei normaalioloissa ole mahdollisuutta ostaa taloa, mutta jälkiviisaasti voidaan sanoa, että tämä synnyttää vääjäämättä väittelyä sääntelyn ja kuluttajansuojan tarkoituksenmukaisuudesta. Asiaa korjataan parhaillaan, mutta ongelman ratkaisu vie jonkin aikaa.

Yksi kriisin opetus on kansalaisille suunnatun elinikäisen rahataloudellisen valistuksen merkitys ja vastuullisen luotonannon varmistaminen. Näitä kysymyksiä me olemme Euroopan unionissa jo pohtineetkin työskennellessämme kulutusluottojen, kiinnelainojen ja kuluttajavalistuksen parissa.

Kolmanneksi kiinnelainojen ja samalla niiden riskien siirtyminen muille osapuolille on ollut kriisin keskipisteenä. Joskus riskit ovat palautuneet luoton myöntäneelle pankille, kun niiden rahoitusvälineillä ei ole voitu myydä tai rahoittaa pankeista lähtöisin olleita arvopapereita.

Meidän on todellakin tutkittava tarkoin käytössä olevia mekanismeja, toisin sanoen kanavien ja erityistarkoitukseen suunnattujen välineiden roolia sekä näiden mekanismien merkitystä EU:n pankkien kannalta.

Monimutkaisten arvopaperisoitujen tuotteiden ja markkinoiden selvitysmekanismien arviointi rasittuneissa markkinaoloissa kaipaa niin ikään lisäanalyysiä. Hiljattainen markkinakriisi on korostanut myös maineeseen ja likviditeettiongelmiin liittyvien riskien merkitystä keskeisinä kannustimina arvioida kunnolla pankkien altistumista monimutkaisista liiketoimista aiheutuville riskeille.

Neljänneksi voidaan kysyä, mikä on pankeille suunnatun uuden Basel II -vakavaraisuusdirektiivin rooli? Direktiivillä tarjotaan pankeille ja sijoitusyrityksille entistä paremmat mahdollisuudet arvioida asianmukaisesti riskejä ja tarkistaa lakisääteistä pääomaa. Sama koskee Solvenssi II -direktiiviä, joka on sijoitusalalle suunnattu laaja versio Basel II -direktiivistä.

Tämä ei kuitenkaan vielä anna aihetta itsetyytyväisyyteen. Saamme myöhemmin todistaa vaikutuksia, joita sääntelyviranomaisten on tarkoin tutkittava. Esimerkiksi monimutkaisten rahoitustuotteiden pääoman tarkistamisessa sekä siinä, miten pankit kykenevät tunnistamaan mahdolliset ongelmat kriisitilanteissa, mukaan lukien riskien mahdollinen keskittyminen tietyille aloille, riittää vielä tekemistä.

Viidenneksi toteaisin, että monet hedge-rahastot ovat olleet erityisen aktiivisia strukturoiduilla luottomarkkinoilla. Monet näistä hedge-rahastoista ja niiden varakkaista yksityisistä tai institutionaalisista sijoittajista ovat viime kuukausina saattaneet kokea jopa raskaita tappioita. Tämä on kuitenkin markkinoiden laki.

Kokeneet hedge-rahastojen harrastajat tietävät tämän. Rahoitusmarkkinat perustuvat riskinottoon. En kritisoi niitä, jotka ansaitsevat omaisuuksia hyvinä aikoina. En myöskään aio vuodattaa kyyneliä mahdollisten tappioiden vuoksi. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että hedge-rahastojen tappioiden vaikutukset eivät näytä heijastuneen laajasti rahoitusjärjestelmään. Sijoitusrahastoja koskevat säännöt ovat pitäneet. Vakavaraisuuskehyksemme ja pankkiriskien valvonta ovat estäneet hedge-rahastotappioita synnyttämästä laajempia markkinahäiriöitä, kuten olemme odottaneetkin.

Niin paljon kuin jotkut haluaisivatkin tuomita hedge-rahastot, ne eivät ole syypää markkinoiden vaikeuksiin. Meidän ei pidä unohtaa, mistä nykyinen kriisi sai alkunsa: heppoisesta luotonannosta ja lainojen paketoimisesta arvopapereiksi taseen ulkopuolisissa lainoissa sekä harvojen ymmärtämistä riskeistä. On kysymyksiä, joihin toiminnan vakauden valvojien on vastaisuudessa kiinnitettävä huomiota.

Kuudenneksi voidaan kysyä, mikä oli riskiluokituslaitosten osuus kriisissä? Olen jo esittänyt kritiikkiä hitaudesta, jolla ne laskivat heikoin vakuuksin tapahtuvan luotonannon tukeman rakenteellisen rahoituksen luottokelpoisuusluokitusta. Kuinka vankalla pohjalla riskiluokituslaitosten metodologia oli? Kuinka hyvin rakenteellisten tuotteiden luokituksen rajoitteet suhteessa yritysten standardiluokituksiin selostettiin ja ymmärrettiin?

Riskiluokituslaitosten mahdolliset eturistiriidat ovat myös ongelma siksi, että ne neuvovat pankkeja siinä, miten ne voivat järjestää antinsa saadakseen parhaimman luokitusyhdistelmän. Toisaalta riskiluokituslaitokset myös tarjoavat luokituksia, joihin sijoittajat luottavat laajasti. Luokitukset koskevat myös sääntelyviranomaisia, kun otetaan huomioon niiden merkitys pankkien pääomavaatimuksien arvioinnin kannalta.

On esitetty väitteitä siitä, että rakenteellisten tuotteiden luokitus olisi saanut aikaan tarpeetonta inflaatiota. Riskiluokituslaitoksilla on oltava selkeä rooli: on tiedettävä, mitä ne tekevät ja mitä ne eivät tee, milloin niihin voidaan turvautua ja milloin ei. Seuraan näitä asioita Euroopan arvopaperimarkkinoiden sääntelyviranomaisten komiteassa (CESR) ja aion ottaa ne esille myös kansainvälisten yhteistyökumppaniemme kanssa.

Tarvitsemme tiukasti sovellettavat selkeät, vankat ja metodologiset säännöt ja periaatteet. Sijoittajien on ymmärrettävä paljon syvällisemmin luokituksia ja rajoitteita sekä niiden luotettavuutta tai epäluotettavuutta. Luokituksiin vaikuttavien eturistiriitojen laajuus on selvitettävä tarkoin. Muiden markkinatoimijoiden asianmukainen ja huolellinen menettely on niin ikään tärkeää. Missä tuo huolellisuus näkyi? Arvioivatko yritykset ja niiden palkkaamat ammattilaiset jatkuvasti ja objektiivisesti myymiensä ja ostamiensa välineiden laatua ja välineiden rakenteiden riskivaikutuksia, vai olettivatko ne vain tekevänsä niin? Pysähtyivätkö ne pohtiman varojen riittävyyttä, petoksen riskejä tai kirjattuja tietoja alkuunpanijoista ja markkinasuuntauksista? Kyseenalaistivatko ne itse luokitukset ja oliko niillä käytössään tarvittavat laadulliset ja määrälliset tiedot sen tekemiseen?

Toivon, että kaikkien rahoitusyritysten johtokunnat tutkisivat toimintaansa ja tekisivät asianmukaiset päätelmät. Kevyt ja periaatelähtöinen sääntely on mielestämme paras lähestymistapa rahoitussektorilla, se on nimittäin osoittanut hyödyllisyytensä. Meidän on kuitenkin pysyttävä valppaina ja otettava opiksi. Kaikkien osapuolten on kannettava vastuunsa ja tehtävä se vakavasti.

  John Purvis, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, vaikka neuvosto ei ollut koolla, niin ainakin Euroopan keskuspankki oli työnsä ääressä estämässä tulehtuneen tilanteen leviämisen muualle Eurooppaan, joten osa ansiosta kuuluu mielestäni sille. Toivottavasti se täyttää jatkosakin tämän järkevän, vastuullisen ja herkkävaistoisen roolinsa.

Aina silloin tällöin kuitenkin näyttää siltä, että rahoitusmaailman väistämätön laki on, että kilpailuetujen tavoittelu johtaa ylilyönteihin, jotka puolestaan johtavat ennalta arvattavasti talouden romahdukseen. Tällaiset paineet ovat pitkälti syynä myös tarpeeseen kehittää komission jäsenen McCreevyn kuvailemia innovatiivisia rahoitusvälineitä, ja ovat myös taustasyynä Yhdysvaltojen asuntomarkkinakriisin synnylle ja sen leviämiselle Eurooppaan.

Tilanne ei kuitenkaan mielestäni anna aihetta hedge-rahastojen ajojahtiin. Ne ovat ehkä olleet jossakin määrin kehittyneitä tai sitten kehittymättömiä, uudenaikaisen alkemian uhreja. Samaan tapaan normaalisti konservatiiviset mutta naiivit pankit ovat olleet alttiina koronnousun houkutuksille – korot on maksettu juuri näillä oletettavan korkeakorkoisilla välineillä – tavoitellessaan sellaista, joka ilmeisesti osoittautui liian hyväksi ollakseen totta.

Näyttää siltä, että vain harvat rahoitusmarkkinoiden toimijat, joihin voitaneen lukea jotkut sääntelyviranomaiset, ymmärtävät riittävästi näitä välineitä, luottojohdannaisia ja vakuudellisia velkasitoumuksia. Vielä vähemmän ne ymmärtävät riittävästi mahdollisia riskejä ja niiden vaikutuksia. Viranomaisten velvollisuutena sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa – ja olen iloinen kuullessani, että komission jäsen McCreevy ottaa tämän erityisen näkökohdan niin vakavasti – onkin perehtyä entistä paremmin näihin mekanismeihin sekä niihin liittyviin rakenteisiin ja osituksiin, siihen, miten osuudet luokitellaan, arvioidaan ja tilitetään, sekä mekanismien markkinointiin, likviditeettiin ja vaihdettavuuteen.

Innovaatiot ovat yhtä toivottavia rahoitusmekanismien kohdalla kuin missä tahansa muualla. Sitä ei saa estää, mutta jos tämän vaikeusluokan ongelmia alkaa ilmetä, on tärkeää, että raha-asioiden hoitajat ja sääntelyviranomaiset kantavat vastuunsa ja pyrkivät ottamaan niistä täyden selvyyden ja ottamaan tarpeen tullen käyttöön vaaditut rajoitukset.

  Robert Goebbels, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, keskelle elokuuta osuneen rahoitusmarkkinakriisin laskua ei ole vielä maksettu. Komissio – kuten hetki sitten kuulimme – odottaa kriisillä olevan kielteisiä vaikutuksia talouskasvuun. Pankkien ja talouden muiden toimijoiden todelliset tappiot paljastuvat vuositilinpäätöksen yhteydessä.

Komission jäsenen Almunian mielestä meiltä puuttuu edelleen tietoja kriisin todellisista ja kokonaisvaltaisista vaikutuksista talouden toimijoihin. Liian suuria riskejä ottaneet maksavat nyt laskua, mikä on periaatteena tervehdyttävää. Rahoitusmaailman spekulatiivisen toiminnan taustalta löytyy kuitenkin uhreja: velkavankeuteen joutuneet perheet, joiden lainat perustuivat lupauksiin kiinteistömarkkinoiden rajoittamattomasta kasvusta, tai sellaisia riskejä ottaneet piensijoittajat, joita kaikki mehevistä välityspalkkioista toimeentulonsa saavat, kuten luokituslaitokset, aliarvioivat.

Sosialistiryhmä on jo vuosia vaatinut spekulatiivisten rahastojen sekä kaikkien näiden markkinoilla loputtomasti lisääntyneiden erityisvälineiden valvonnan lisäämistä. Johdannaistuotteiden villiä kehitystä ei valvota mitenkään, kuten Carlo Ciampi toteaa. Suurpankkien johtajatkaan eivät enää ymmärrä näitä vaikeaselkoisia tuotteita. Todellisia riskejä, kuten kiinteistölainoja, on paloiteltu loputtomasti ja liitetty toistuvasti pääomasijoitusrahastojen tuotteisiin ja pörssivälineisiin, minkä takia kukaan ei enää kykene osoittamaan riskien alkuperää.

Markkinat odottavat, että keskuspankit rientävät keinottelijoiden avuksi. Euroopan keskuspankki tekikin itse asiassa niin viimeisen lainaajan roolissaan. Voidaan siis kysyä, miksi EKP joutui syöttämään Yhdysvaltojen keskuspankkia enemmän pääomaa yhtäkkiä likviditeettipulasta kärsiville markkinoille, vaikka subprime-lainakriisi alkoi Yhdysvalloista. Olivatko eurooppalaiset pankit herkkäuskoisempia kuin yhdysvaltalaiset? Laiminlöivätkö valvontaviranomaiset tehtäviään? Sosialistiryhmä vaatii, että komissio ottaa opiksi liian monimutkaisiksi ja siten reaalitaloudelle äärimmäisen vaarallisiksi muuttuneista rahoitusmarkkinoista.

(Suosionosoituksia)

  Margarita Starkevičiūtė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Haluaisin vastata jäsenen Robert Goebbelsin kysymykseen siitä, miksi Euroopan keskuspankki myönsi enemmän pääomaa kuin Yhdysvaltojen keskuspankki. Se teki sen siksi, että Euroopan talous on tällä hetkellä maailman suurin. Tämä on suuri haaste meille kaikille. Minua ihmetyttää ja surettaa se, että OECD ja Euroopan komissio arvioivat samana päivänä eri tavoin rahoituskriisin mahdollisia markkinavaikutuksia. Tämä tarkoittaa, että Euroopan komission olisi kenties syytä mukauttaa talousennustemallejaan erityisesti siksi, että niillä on taipumus perustua matemaattisiin malleihin. Tämä on huolestuttavaa, sillä talouspolitiikan ennustaminen on monimutkaista, minkä vuoksi myös välineiden on oltava joustavia.

Mitä meidän sitten olisi syytä tehdä uusien haasteiden edessä? En halua nyt puuttua esiin tulleisiin ongelmiin, muut jäsenet ovat sen jo tehneet niin hyvin. Haluaisin vain korostaa yhtä asiaa. Ensinnäkin kriisi syntyi EU:ssa harjoitetun aggressiivisen valuuttapolitiikan vuoksi EU:n yrittäessä ratkaista Internet-kuplan ongelmaa. Emme siis voi vaikuttaa kolmansien maiden päätöksiin. Voimme lujittaa vuoropuhelua ja yhteistyötä valvontaelinten kanssa, mutta Euroopan unioni on hankalan pulman edessä: rahoituslaitosten maailmanlaajuiset fuusiot ovat nykypäivää, ja on hyvin mahdollista, ettei meillä tulevaisuudessa ole yhtenäismarkkinoita. Tilalle tulevat arvopapereiden transatlanttiset markkinat. Vakuutusalalle saattaa kehittyä toiset markkinat. Tällöin on päätettävä, pidetäänkö Eurooppaa yhtenäismarkkinoina ja onko kaikki sopimukset tällöin tehtävä Euroopassa. Hyväksymmekö pilottihankkeet yhden markkina-alueen liittyessä maailmantalouteen itsenäisesti? Tästä on sovittava, sillä muutoin kriisin hoitaminen on erittäin vaikeaa.

Haluaisin korostaa vielä yhtä asiaa. Rahoitusmarkkinoita uudistetaan parhaillaan. Me itse tunnustimme muiden kuin pankkilaitosten roolin SEPA-direktiivissä. Meidän on tunnustettava islamilaisten pankkien ja laitosten ilmaantuminen sekä se, että kaupankäyntiverkostot ovat tulossa rahoitusmarkkinoille. Siten myös pankkitoiminnan ulkopuolisten laitosten sääntely on välttämätöntä, yhteiset säännökset, joilla pelin säännöistä tehdään samanlaiset sekä pankeille että muille laitoksille. Tämä on nykypäivää.

Kolmanneksi haluaisin korostaa olevani huolissani siitä, että käytämme arviointien pohjana ainoastaan riskimalleja. Riskiarviointiperiaate on osoittautunut hyvin subjektiiviseksi, joten minulla on epäilykseni Solvenssi II- ja Basel II -direktiiveistä. Luokituslaitoksiin ei ole luottaminen. Voimme kritisoida niitä, mutta se ei poista ongelmaa. Sen sijaan olisi syytä panna luottamus markkinavälineisiin, toisin sanoen likviditeettiin. Jos tiettyjen arvopapereiden myynti markkinoilla ei onnistu tai jos niitä on harvoin kaupan, luokituslaitokset eivät voi arvioida niitä. Tämä olisi ymmärrettävä kunnolla, ja meidän on vähennettävä lainsäädäntömme riippuvuutta luokituslaitosten näkemyksistä.

Lopuksi haluaisin sanoa, ettei rahoituslaitosten pelastaminen ole tarpeen. Voin sanoa omakohtaisesta kokemuksestani Liettuan rahoituskriisissä, että vietettyään muutaman viikon vankilassa pankkiirit oppivat nopeasti, miten pankkeja johdetaan.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, pyytäisin vastausta komission jäseniltä.

Elokuiset tapahtumat subprime-lainamarkkinoilla toivat esiin monia asioita meille kaikille: ensinnäkin nykyisten rahoitusmarkkinoiden maailmanlaajuisen luonteen sekä sen, kuinka sääntely tai valvonta pysyy uusien tuotteiden ja ideoiden kehittämisen vauhdissa. Tapahtumat tuovat mieleeni myös erään Länsi-Corkissa Lounais-Irlannissa asuvan iäkkään maanviljelijän, joka totesi kerran minulle, ettei ole olemassa öljyä, joka saa hiukset kasvamaan – anteeksi vain harvahiuksisille jäsenille – ja ettei ole olemassa silmälaseja, joilla voi nähdä vaatteiden läpi, ja että höynäytettäviä löytyy aina. Totuus on, että kyseiset rahoitustuotteet olivat hyvin riskialttiita ja että ”ostaja pitäköön varansa” -periaatteen olisi pitänyt olla kaikkien niiden päätösten pohjana, jotka koskivat pankkeja tai muita rahastoja, joihin halusimme sijoittaa näitä suuren riskin tuotteita. Tämä on räikeässä ristiriidassa riskiluokituslaitosten roolin ja niiden vastuun kanssa niiden tarjoaman neuvonnan ja erityisesti sen suhteen, että niiden tehtävänä on tiedottaa avoimesti siitä, edustavatko ne näitä rahastoja itse vai toimivatko ne todellisuudessa selkeiden ja riippumattomien neuvojen antajina.

Kollegat varmasti muistavat meidän keskustelleen vuosia sitten kulutusluottodirektiivistä, jolloin keskusteluissa keskeisellä sijalla olivat avoimuus ja se, että kuluttajille on oltava tarjolla riippumatonta neuvontaa. On naurettavaa, että jotkin maailman suurimmista rahoituslaitoksista ja jotkin eurooppalaiset rahoituslaitokset, joissa käytetään paljon rahaa asiantuntemuksen ostamiseen ja eurooppalaisten neuvomiseen taloudenhoidossa, ovat juuri niitä, jotka ovat tänä päivänä jääneet kiinni huonon sijoituspolitiikan hoidosta.

Onnittelen komission jäsentä McCreevyä siitä, että hän halusi nostaa esiin tämän asian ja käydä käsiksi muutamiin ongelma-aloihin. Minusta on myös tärkeää pohtia paitsi riskiluokituslaitoksia myös niitä riskejä, joita eurooppalaiset pankit kohtaavat huonon sijoituspolitiikan vuoksi, ja ensi viikolla…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Alain Lipietz, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, rahoituskriisi saa minut painottamaan kolmea asiaa.

Ensinnäkin kriisi on saanut alkunsa pohjoisamerikkalaisten toimijoiden ahdingosta. On ymmärrettävä, että kaikki Yhdysvaltain toimijat kärsivät pahasta vajeesta, joka näkyy niin sanottuna kaksinkertaisena vajeena, joksi sitä kutsutaan. Olemme todistaneet tätä kriisiä, ja saamme todistaa kriisejä myös vastaisuudessa. Ne tulevat joko Yhdysvaltain suuryrityksistä, Yhdysvaltain osavaltioista tai jopa liittovaltion hallituksesta. Tulevina vuosina voimme varautua Yhdysvalloista peräisin oleviin muihin hyvin vakaviin kriiseihin.

Toiseksi kriisi alkoi Yhdysvalloissa jo maaliskuussa. Sieltä se levisi muualle maailmaan hedge-rahastojen kautta. Kaksi ensimmäistä hedge-rahastoa menivät konkurssiin viime kesäkuussa. Kriisi levisi eurooppalaisiin pankkeihin vasta heinäkuun lopussa, elokuun alussa, joten meillä oli aikaa varautua leviämiseen. Angela Merkel, joka toimi neuvoston puheenjohtajana G8-kokouksen aikaan, kehotti ryhtymään toimiin hedge-rahastojen osalta, mutta kukaan ei ottanut hänen sanoistaan vaarin. Pahempaa on, että Alankomaat on kehittämässä toimintamallia, jolla pyritään hedge-rahastoja koskevan sääntelyn purkamiseen Alankomaissa. Euroopan unioni puolestaan suosii rahastojen kehittämistä alueellaan ja samalla puhuu niitä vastaan. Tältä osin Euroopan unioni on todella epäonnistunut pyrkimyksissään vaatia itseltään valvontatoimia ja vakavaraisuussääntöjä.

Vakavaraisuussääntöjä ja finanssiryhmittymien valvontaa koskevan kysymyksen entisenä esittelijänä koen tämän henkilökohtaisena epäonnistumisena. Muistuttaisin, että arvopapereiden liikkeellelaskua Euroopassa koskevan yksinkertaistetun esitteen laatimiseen meni enemmän kuin yksi vaalikausi, mutta nykyään pankit eivät ymmärrä toisten pankkien julkaisemaa monimutkaista esitettä myytävänä olevien rahastojen sisällöstä. Nyt olemmekin sitten tässä pisteessä.

Kolmas asia: olen jo vuosia sitten huomauttanut Euroopan keskuspankille, ettei rahajärjestelmää voida säännellä yksistään korkotoimilla. Kriisin leviäminen Eurooppaan johtui minun mielestäni siitä, että Euroopan keskuspankki nosti luottokorkoa viimeisen neljännesvuoden lopussa. Mielestäni ei riitä, että korkoa vaaditaan laskemaan 0,5 prosenttia, säilyttämään se ennallaan tai nostamaan sitä 0,5 prosentilla. Todellinen ratkaisua vaativa ongelma on sellaisen selektiivisen luottopolitiikan palauttaminen, joka mahdollistaa nollaprosentin luottokoron vahvistamisen esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunnassa välttämättömille sijoituksille ja paljon suuremman luottokoron keinotteluun keskittyville luotoille.

  Godfrey Bloom, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan osoittaa puheeni lehterille, joka on paljon täydempi kuin istuntosalimme. Toivon, että teillä on kuulokkeet päässä, sillä täällä ovat tehneet tänään päätöksiä ihmiset, jotka eivät tunne lainkaan kansainvälistä rahoitustoimintaa.

Olen ollut 40 vuotta rahoitusalalla. Olen ammatiltani ekonomisti – ja mehän keskustelemme hedge-rahastoista ja kansainvälisestä valuuttatoiminnasta. Jos haluatte tarkistaa luetteloista, mitä asiantuntemusta Euroopan parlamentin jäsenillä on, luulen teidän pettyvän katkerasti. Mutta täällä me vain olemme tekemässä maailmanlaajuisia rahoituspäätöksiä. 40 prosenttia Yhdistyneen kuningaskunnan bruttokansantuotteesta on peräisin Lontoon kaupungista. Meillä on täällä parlamentissa Puolasta, Tšekin tasavallasta ja Latviasta tulevia jäseniä, jotka eivät ymmärrä mitään näistä asioista, mutta jotka ovat silti päättämässä kansainvälisen rahoitustoiminnan tulevasta suunnasta.

(Hälinää)

He eivät ymmärrä näitä asioita. He eivät tiedä näistä asioista sen enempää kuin maatalouspolitiikasta tai kalastuspolitiikasta – koko joukko, mutta täällä he vain ovat.

Arvoisat lehterillä olijat, jos haluatte kuulla kansainvälisestä rahoituksesta, menkää Dubaihin, New Yorkiin, Los Angelesiin tai Bermudalle. Katsokaa alhaalla olevia ihmisiä. Yksikään heistä ei ole koskaan tehnyt oikeaa työtä. Tämä on kuin jokin Mikki Hiiren edustajisto, jossa me olemme häviäjiä.

  Puhemies. − (PL) Pyytäisin teitä kiinnittämään huomion siihen, että puhuessanne istuntosalissa osoitatte sananne puhemiehelle ja jäsenille, kun taas täysistuntoon osallistuvat ovat osa yleisöä. Toivon teidän ottavan huomioon ne, jotka ottavat huomioon teidät kuunnellessaan teitä.

(Suosionosoituksia)

  Luca Romagnoli, ITS-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, Yhdysvaltain korkean riskin asuntolainojen markkinoiden romahdus on saanut aikaan kriisin, joka tuntuu vielä tänäkin päivänä osakemarkkinoilla ja on syössyt keinottelijat ja säästäjät pahaan kriisiin.

Yhdysvaltain kiinteistöalan toimijoiden toiminta on kaikkien tiedossa: he ovat tarjonneet asuntolainoja – joita ei sittemmin ole lunastettu – myös riskihenkilöille vaarantaen siten paitsi rahoitustuotteet myös monien pankkien toiminnan. Tänä vuonna hyvin iso osuus lainanottajista on lopettanut lainanlyhennysten maksamisen, mikä on syössyt koko rahoitusjärjestelmän kriisiin.

Italiassa kriisi näyttää pörssilaskua lukuun ottamatta kuihduttaneen vain maan pankkijärjestelmää, sillä Italian pankeilla ei näyttäisi olevan suoraa kosketusta subprime-lainoihin. Monien Saksan, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan pankkien kohdalla näin ei ole ollut, minkä vuoksi keskustelemme tänään aiheesta. Vähin mitä voimme siis tehdä, on toivoa tutkimuksen aloittamista suurista kansainvälisistä riskiluokituslaitoksista ja niiden roolista tässä kriisissä, ja puuttua siten rahoitusmarkkinoiden epävakauteen ja kriisin vaikutuksiin reaalitaloudessa.

Sallikaa minun kuitenkin, hyvät kuulijat, kertoa Italian tapahtumista, sillä asuntolainat ja asunnon ostaminen ovat meille tärkeä asia, ja siitä, mitä eräs tärkeä italialainen viikkolehti L'Espresso on kertonut eräiden italialaisten poliitikkojen (jotka ovat muuten entisiä kollegoitamme) moraalisesta suhtautumisesta lukuisten säästäjien ja asuntolainojen kanssa kamppailevien ihmisten koetuksiin, vaikka vain pelkästään sosiaalisella luotolla talon omistaminen voidaan tehdä mahdolliseksi. Kuulette, mitä Espresso-lehti kertoo tästä kaikesta suureksi osaksi Italian vasemmistopuolueen näkökulmasta, mitä on hyvä korostaa, mutta myös keskustan kannalta.

Nämä herrat, joiden nimet, sukunimet ja osoitteet on kerrottu, hankkivat poikkeuksellisin edullisin ehdoin kiinteistöjä Roomasta. Suositukset ovat kuulemma yleinen, kenties myös hyväksytty käytäntö, kenties vanha käytäntö paitsi Italiassa myös muualla maailmassa. Mutta kun suosituksia sitten pyydetään ja kun pankki tai vakuutusyhtiö on myöntänyt suotuisat ehdot, herää kysymys: mitä valtaapitävät antavat vastineeksi?

Espresson mukaan Prodin seuraaja Veltroni, hyvin radikaalin ja asialleen omistautuneen kommunistin tytär Cossutta, entinen pääministeri ja muiden moraalin kuuluisa arvostelija Violante sekä jäsenet Marino, Mancino, Mastella, Casini, Proietti ja Baccini ovat hankkineet Roomasta jopa 25–30 huonetta käsittäviä taloja vähintään neljäsosalla markkinahinnasta. Etujen antajina ovat omistajat, jotka ovat juuri näitä pankkeja ja vakuutusyhtiöitä.

Demokratialla on hintansa, sanotaan. Hintansa oli myös aikoinaan köyhälistöllä ja nyt edistysmielisellä sosialismilla, joka peri reaalitodellisuudelta kyvyn omien etujensa ajamiseen. Jos painitte kuukaudesta toiseen asuntolainan kourissa, ettekä onneksenne kärsi siitä yhtä paljon parlamentin jäsenyyden ja puolison osallistumisen ansiosta, kuten allekirjoittanut, syyttäkää vanhoja ja nuoria kommunisteja, jotka ovat päättäneet vapauttaa taksiluvat ja parturiliikkeiden työajat ja myydä lääkkeitä marketeissa, mutta jotka eivät ole puuttuneet pankkien vapauteen päättää perheittenne osaksi tulevista uhrauksista ja vaarantaa tulevaisuutenne ja elämänne.

Syyttäkää itseänne sekä Italian ja EU:n kansalaisia, jos olette päättäneet tehdä muuta kuin uraa italialaisessa puolueessa, joka hallitsee ja on hallinnut kaupunkeja, alueita ja kansoja ja jota puolestaan pankit hallitsevat.

  Cristobal Montoro Romero (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisat komission jäsenet, haluaisin ensinnäkin kiittää arvovaltaisia henkilöitämme heidän sanoistaan optimismin säilyttämiseksi tässä kriisissä.

Haluaisin kuitenkin samalla tuoda mahdollisimman paljon realismia tähän keskusteluun, sillä tosiasioiden vakavuuden peittely saa aikaan vain sekaannusta ratkaisuja etsittäessä.

Ensinnäkin kriisi oli ennustettavissa, se ei tullut yllätyksenä. Sen tulo oli tiedossa ainakin vuotta aiemmin, mutta asiaan ei haluttu kiinnittää huomiota tai reagoida.

Toiseksi kriisi on vakava. Näin totesi Bundesbankin pääjohtaja vasta kolme päivää sitten. Saatamme olla luottamuksen häviämisestä johtuvan perinteisen pankkikriisin partaalla.

Kolmanneksi Eurooppaan kriisi levisi juuri niiden maiden rahoituslaitoksista, jotka eivät ole kyenneet tekemään voittoja, koska talous on pysynyt suhteellisen paikallaan, minkä vuoksi kyseiset rahoituslaitokset ovat pyrkineet voittoihin riskejä kasvattamalla. Näin ollen voidaan sanoa, että valvontaviranomaiset ja vakavaraisuutta valvovat Euroopan viranomaiset epäonnistuivat kriisin estämisessä.

Euroopan keskuspankki puuttui siten kriisiin ensimmäisenä ja pumppasi eniten rahaa juuri siksi, että se sijaitsee Euroopan sydämessä, Euroopassa, joka on toipumassa taloudellisesti ja minne kriisi olisi voinut iskeä kovimmin. Sen vuoksi tarvitaan selvyyttä kriisin todellisista vaikutuksista ja todellisesta laajuudesta.

Rahapolitiikasta vastaavien viranomaistemme ja Euroopan keskuspankin reagointi on eittämättä neljäs tekijä, joka kuvaa hyvin kokemaamme ja tämänhetkistä tilannettamme.

Minusta Euroopan keskuspankki teki oikein pumpatessaan markkinoille likviditeettiä, sillä siitä on nyt pulaa. On kuitenkin myös totta, että on paradoksaalista, että tämän piti sattua juuri nyt, kun Eurooppa on nostamassa korkokantaa rajoittaakseen järjestelmän likviditeettiä. Tämä on suuri paradoksi, joka on selvitettävä kunnolla ilman elokuussa annettujen selvitysten aiheuttamaa sekaannusta.

Selvennykset ovat välttämättömiä, sillä kriisi koskettaa miljoonia perheitä ja miljoonia pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka ovat riippuvaisia Euroopassa vaihtuvista koroista ja jotka velkaantuvat. Siksi on tärkeää tehdä selvyyttä korkokannan näkymistä ja vaatia varovaisuutta koron nostamisessa Euroopassa, jotta voidaan lujittaa talouskasvua ja parantaa työllisyyttä, joita tarvitsemme kipeästi EU:n yhdentymisen tässä vaiheessa.

  Pervenche Berès (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät jäsenet, olkaamme realisteja: edustamamme EU:n vaikutusvaltainen lainsäätäjä ei mahda mitään tämän kriisin alkuperälle. Emme mahda mitään Yhdysvaltain lainsäädännölle, joka vähät välittää kuluttajansuojasta kiinnelainoissa riippumatta siitä, onko lainan myöntäjänä pankki tai jokin muu laitos.

Olkaamme realisteja: edessämme on kriisi, jonka vaikutukset vaativat pikaista korjausta, mutta josta on myös opittava tulevaisuutta ajatellen.

Olkaamme selvänäköisiä: EU:n kansalaiset ovat syystäkin huolissaan kriisin vaikutuksista reaalitalouden rahoitukseen. Olkaamme selvänäköisiä: EU:n kansalaiset eivät ymmärrä, että julkiset laitokset, kuten Euroopan keskuspankki, ovat pakotettuja toimimaan varmistaakseen likviditeettinsä rahoitusmarkkinoilla vain selviytyäkseen niiden muutamien riskinotosta, joiden palkkiojärjestelmällä ei ole mitään tekemistä talouden logiikan kanssa.

Olkaamme tilanteen tasalla. Olkaamme siellä, missä eurooppalaisten on oltava, reaalitodellisuudessa. Euroopan keskuspankki hoiti loppujen lopuksi tehtävänsä eli viime kädessä lainaajan roolinsa. Valvontaelimet sitä vastoin ovat kyvyttömiä ymmärtämään markkinoiden toimijoiden ottamien riskien realiteettia. Meidän on parannettava EU:n viranomaisten valvontavalmiuksia. Arvoisa komission jäsen, teidän tehtävänänne onkin toimia aktiivisesti myös tältä osin.

Olkaamme tilanteen tasalla: olemme jo vuosikausia puhuneet fair value -arvosta, ja tänään tämä käypä arvo on vaikeuttanut subprime-lainojen arviointiperusteita.

Olkaamme tilanteen tasalla: arvoisa komission jäsen, riskiluokituslaitoksiin sovellettavat IOSCOn käytännesäännöt eivät vastaa nykytilanteen vaatimuksia. Tarvitsemme aidosti kilpailukykyiset ja nykyistä avoimemmat markkinat, joilla ei esiinny eturistiriitoja.

Olkaamme myös utopisteja ja toivokaamme, että kriisin luoman finanssikuplan avulla voitaisiin lopultakin saada rahoitus investointeihin, joita Eurooppa tarvitsee ilmastonmuutoksen ja energiakysymysten tuomien haasteiden voittamiseksi. Utopia voi joskus olla parasta realismia.

  Andrea Losco (ALDE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme jälleen täällä parlamentissa puimassa jo viime heinäkuussa käsittelemäämme aihetta. Jo silloin esiintyi hämmennystä rahoituskriisistä, joka levisi sittemmin myös euroalueelle. Kriisi oli ennustettavissa, kuten Yhdysvalloista tulevissa uutisissa on kerrottu.

Ylihintaiset kiinteistöt Yhdysvalloissa, Yhdysvaltain järjestelmä, joka sallii lainojen myöntämisen liian heppoisin perustein henkilöille, joiden maksukyvyssä on toivomisen varaa, sekä lainojen korkeat korot ovat olleet tiedossa jo kauan, joten niiden synnyttämä ketjureaktio maailmantaloudessa oli väistämätön.

Ketkä olivat pelissä mukana? Ennen kaikkea amerikkalaiset, mutta myös eurooppalaiset sijoittajat ja kansalaiset sekä säästäjät, jotka kokevat nyt nahoissaan pelin kielteiset vaikutukset. Voidaankin kysyä, onko säästäjien suojelu tärkeää parlamentille ja EU:n toimielimille yleisesti. Säästäjien suojelussa on kyse siitä, että ymmärretään muiden toimijoiden rooli tässä kriisissä tai skenaariossa sekä riskiluokituslaitosten rooli. Riskiluokituslaitosten toiminta on usein hyvin epäjohdonmukaista, ja siihen liittyy eturistiriitoja, joita ei aina kyseenalaisteta. Säännöt ja normit auttaisivat mielestäni tuomaan selvyyttä tähän kaikkeen.

Kriisi on tuonut esiin myös voimakkaita ristiriitoja EKP:n jouduttua tuomaan markkinoille likviditeettiä ja nostamaan samalla korkoja inflaatioriskin torjumiseksi. Toivokaamme, että tilanne helpottuu.

Jos näin kuitenkin käy, meidän on pohdittava, miten toimijoiden käyttäytymistä maailmanlaajuisesti ohjaavien normien pitäisi ohjata kaikkien toimintaa, sillä kriisi on jälleen kerran nostanut esiin globalisaatiokysymyksen.

  Guntars Krasts (UEN). – (LV) Arvoisa puhemies, rahoitusmarkkinoiden epävakaus ei ole voinut tulla yllätyksenä, mutta kun kriisi iski, kaikki olivat shokissa. Epävarmat kuluttaja- ja kiinteistölainat lisäsivät likviditeetin kysyntää. Markkinoilla tapahtuu korjausliikkeitä, koska raha on jo pitkään ollut liian halpaa, mikä on heikentänyt investointien arviointia koskevia normeja. Luottamuksen puute markkinoihin on vahingoittanut jopa houkuttelevia varoja, joihin ei olisi pitänyt soveltaa alaspäin meneviä hintakorjauksia. Voimme olla varmoja siitä, ettei helposti saatavissa oleva raha saa aikaan vakaata kasvua. Vakaa kasvu perustuu järjestelmien proaktiiviseen uudistukseen, tehokkaisiin investointeihin ja entistä vapaammin ja avoimemmin toimiviin markkinoihin. Suurimpana pelkona on nyt, että likviditeettikriisi johtaa maksukyvyttömyyskriisiin. Epävarmuus, joka alkaa likviditeettikriisinä, saattaa johtaa maksukyvyttömyyskriisiin, sillä markkinatoimijat, jotka katsovat tietämyksensä riittämättömäksi, eivät enää halua lainata toisilleen. Omaisuuskriisi taas saattaa aiheuttaa vakavia ongelmia monissa EU:n jäsenvaltioissa, ei yksistään Yhdysvalloissa. Investoijien ja tallettajien luottamus rahoitusmarkkinoihin ei palaudu ennen kuin he voivat olla varmoja, että arviot ovat oikeita. Tämä tarkoittaa, että riskipalkkiot saattavat nousta, minkä seurauksena yritysten ja kotitalouksien kulutus laskee. Tämä puolestaan saattaa vähentää investointeja tai joissakin tapauksissa jopa lopettaa ne. Euroopan vero- ja rahapolitiikan tekijöiden on valmistauduttava tähän. Suurin vastuu tilanteen vakauttamisesta on veropolitiikan tekijöillä. Rahapolitiikassa voidaan odottaa korkojen laskua, jota moni poliitikko Euroopassa on odottanut pitkään. Markkinoilla ei kuitenkaan pidä tuudittautua harhaluuloon, että riski-investoinnit pysyvät. Sekä lainakoroilla että vakuuksien vaatimisella pitäisi voida vähentää tällaisen harhaluulon mahdollisesti synnyttämää moraalista vahinkoa. Keskuspankkien on pitkällä aikavälillä parannettava rahoitusmarkkinoiden sääntelymekanismeja markkinoiden selvyyden ja varmuuden lisäämiseksi. Kiitoksia.

  Karsten Friedrich Hoppenstedt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden epävakauden koko laajuus ei ole vielä selvillä. Globaalien rahoitusmarkkinoiden heikkoutena on luotonottajien heikko luottokelpoisuus Yhdysvaltojen asuntolainamarkkinoilla sekä varojen luottoriskien arvioinnissa ja/tai varojen tarkastuksessa tehdyt virheet. Voidaankin kysyä, mitä tapahtui Basel II -direktiiville tässä vaiheessa Yhdysvalloissa. Tätä ei ole käsittääkseni vielä tuotu esiin, mutta se olisi ollut hyödyllistä.

Yhdysvalloissa on toistaiseksi mukautettu vain yksi, 120 miljardin dollarin asuntolainaerä. Jo pelkästään tämä on käynnistänyt korkokantojen mukauttamisen, jonka laajuus tunnetaan. Noin 700 miljardin dollarin arvoinen asuntolainaerä on tarkoitus mukauttaa kahden vuoden kuluessa. Kohonnut investointiherkkyys on pahentanut ongelmaa sillä seurauksella, että luottamus ja halu tehdä korkean riskin sijoituksia ovat heikentyneet. Jopa pankkien johtokunnat myöntävät, etteivät ne tienneet, mitä tekivät. Investoijien luottamuksen puute ja realistiset arviot estävät nyt palaamasta normaaliin, mikä varmasti kestää jonkin aikaa, eikä säästä myöskään pankkien valvontaelinten asiantuntijoita.

Luottamusta ei voida ilmaista tilastollisesti matemaattisin kaavioin. Avoimuus kuitenkin luo ja pitää yllä luottamusta ja helpottaa riskien valvontaa. Arvoisa komission jäsen, mainitsitte Sovenssi II -direktiivin. Hedge-rahastojen ja subprime-asuntolainojen aiheuttamat riskit vakuutussektorilla ovat olleet yleensä tähän asti vähäiset, ja niin on oltava vastaisuudessakin. Sen vuoksi Solvenssi II -direktiivillä halutaan tarjota oikeita lähtökohtia ja kannustimia.

Nykyisissä ehdotuksissa vaihtoehtoisille investoinneille, joita ovat esimerkiksi hedge-rahastot ja omaisuusvakuudelliset arvopaperit ja jotka ovat usein alttiina myös subprime-riskeille, tuetaan omalla pääomalla 45 prosenttia Solvenssi II -direktiivin ansiosta. Prosenttiluku saattaa ensi näkemältä tuntua korkealta, mutta se tarjoaa selkeän kannustimen yrityksille painostaa hedge-rahastoja paljastamaan investointinsa investoijille. Minusta tähän voidaan soveltaa yhtä periaatetta, nimittäin sitä, että vain niiden, joilla on tarvittava osaaminen, olisi tehtävä korkean riskin pääomainvestointeja.

Euroopan parlamentti on jo pitkään vaatinut erityisten rahoitustuotteiden ja -mekanismien avoimuutta. Komission vastaus vaatimukseen laatia avoimuussäännöt yli 9000 nykyiselle hedge-rahastolle on myöhässä. Myös luottoluokituslaitokset tarvitsevat avoimuussäännöt. Nykyistä realistisemmat arviot globaaleista luottoriskeistä hyödyttäisi molempia.

EU:n talousarviot ja talous ovat viime vuosina velkaantuneet pahoin. Lainan ottaminen houkuttelevan alhaisin koroin horjuttaa automaattisesti rahatalouden ja reaalitalouden toimintakyvyn välistä tasapainoa.

  Ieke van den Burg (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, minulla olisi paljonkin sanottavaa tästä rahoituskriisistä, mutta aion käyttää lyhyen kaksiminuuttisen puheaikani kolmeen kysymykseen, joiden osalta meidän olisi mielestäni ryhdyttävä toimiin.

Ensimmäinen koskee sääntelyn puutetta, jonka moni jäsen on jo maininnut. Monimutkaiset uudet tuotteet ja etenkin riskien monipuolistaminen ja arvopaperistaminen ovat tämän kriisin avaintekijöitä. Tämä myytiin meille täydellisenä keinona päästä eroon riskeistä, mutta nyt on käynyt selväksi, että riskien monipuolistaminen tarkoitti myös kaikkialle nyt levinneiden riskien ja epävarmuuden lisääntymistä.

Toinen sääntelyn näkökohta on se, että kyseiset operaatiot tapahtuvat usein säänneltyjen markkinoiden ulkopuolella ”tiskin yli” ja riskirahastojen kautta, kuten täällä on jo aiemmin todettu. Minusta meidän pitäisi todellakin tutkia, mihin nämä sokeat pisteet johtavat. Tiedän, ettei komission jäsen McCreevy ole samaa mieltä, mutta minusta on korkea aika pohtia sääntelyn mahdollisuuksia. Ylisääntelyyn tai paniikkiin ei ole aihetta, vaan kunnolliseen tutkimukseen, joka komission olisi teetettävä.

Toinen kysymys koskee tiedotuksen ja avoimuuden puutetta. Myös tämän moni jäsen on ottanut esiin. Minäkin haluan mainita riskiluokituslaitokset sekä Pervenche Berèsin mainitsemat tilinpitosäännöt käypää arvoa koskevan kysymyksen yhteydessä. Tämä liittyy kolmanteen kysymykseen eli koordinaation ja yhteistyön puutteeseen, jonka olemme voineet huomata EKP:n toiminnassa. EKP teki aivan oikein korjatessaan likviditeettiongelman, mutta sillä ei ollut tietoja, eikä sillä ole nyt välineitä kriisin aiheuttajien rankaisemiseksi. EKP:n ja sen saamien tietojen sekä valvojien välillä olisi oltava nykyistä paljon tiiviimpi yhteys. Yhteistyö ja EU:n tason valvonnan vahvistaminen ja lujittaminen ovat tärkeitä tekijöitä, joilla on markkinoiden yläpäässä suuri merkitys näiden uusien ilmiöiden kannalta.

Olen sanonut useaan otteeseen, että tarvitsemme EU:n tason valvontaa. Tähän ihmiset ovat sanoneet – vaikka he olisivat samaa mieltä kanssani – että ensin täytyy tulla kriisi, sillä vielä ei tunnu siltä, että asialla olisi kiire. Minun mielestäni nyt on korkea aika toimia, kun kriisikin on olemassa.

Puhetta johti
varapuhemies MIGUEL ANGEL MARTÍNEZ MARTÍNEZ

  Olle Schmidt (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, tämän kesän rahoitusmarkkinoiden levottomuudet ovat osoittaneet selvästi, miten tiiviisti markkinat ovat yhdentyneet. Globaalit rahoitusmarkkinat kirjaimellisesti katsoen juoksevat kellon ympäri, ja miljoonat liiketoimet vaikuttavat meihin kaikkiin. Uudet tekniikat luovat aivan uudet olosuhteet. Mahdollisuudet parantaa investointien kehittämisen näkymiä ovat lisääntyneet rajusti. Riskipääoman saantimahdollisuudet ovat tärkeässä asemassa. Monet uudet rahoitusvälineet, joista osa on tänään kyseenalaistettu, ovat olleet enimmäkseen hyviä ja lisänneet likviditeettiä ja investointimahdollisuuksia.

Viime viikkojen mullistukset rahoitusmarkkinoilla ovat osoittaneet, että on hyvä, että Euroopalla on vahva keskuspankki. EKP kykeni toimimaan ripeämmin kuin Yhdysvaltain keskuspankki Washingtonissa ja oli valmis toteuttamaan nopeita toimia markkinoiden rauhoittamiseksi. Tästä EKP ansaitsee kiitoksen.

Emme kuitenkaan vieläkään tiedä, kuinka pitkälle Yhdysvaltain asuntolainakriisi leviää. Syksy on ratkaisevaa aikaa uusien tilastojen ilmestyessä. Toivon mukaan markkinamukautukset ovat normaaleja ilman suuria muutoksia, jotka saattaisivat vaikuttaa alueiden talouteen, joka on enimmäkseen terveellä pohjalla Euroopan unionissa. Toisin kuin ilmeisesti jotkut kollegani, toivon ettemme ylireagoisi Euroopassa ja ajattelisi, että ongelman ratkaisu vaatii aina sääntelyn lisäämistä, emmekä tekisi liian hätäisiä päätöksiä, kuten komission jäsen McCreevy totesi. Yhdysvalloissa tehdystä Sarbanes-Oxley-laista huolimatta riskialttiita asuantolainoja ei havaittu ajoissa laajan sääntelyn avulla. Kitkattomasti toimivat rahoitusmarkkinat edellyttävät tasapainoista lähestymistapaa ja vaativat tilaa uusille metodeille, joita täydennetään kuluttajien etuja parantavalla lainsäädännöllä. Minun mielestäni rahoitusmarkkinadirektiivi on tästä hyvä esimerkki.

Liberaalina avoimuus ja läpinäkyvyys ovat minulle avainsanoja myös rahoitusmarkkinoilla. Haluaisin myös nähdä nykyistä enemmän yhteistyötä EU:n rahoitusviranomaisten välillä kriisitilanteiden torjumiseksi ja nopeiden vastausten tarjoamiseksi.

Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, minun on esitettävä vielä yksi huomautus: Muutosten tuulten puhaltaessa maailmalla on selvää, että muutokset vaikuttavat salamannopeasti Ruotsin kaltaisen pienen maan valuuttaan ja markkinoihin. Kesän tapahtumat ovatkin antaneet mielestäni Ruotsille lisäsyyn ottaa euro käyttöön.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, myös eurooppalaisten pankkien päällä väijyy subprime-lainojen aiheuttama romahduksen uhka. Pankkien hallinnoitavat varat on usein täytetty vastuuttomasti johdannaistuotteilla. Tämän vuoksi on suuri vaara riskien leviämiselle pääomasijoitusten kautta. Pankit ovat tyrkyttäneet vastuuttomasti institutionaalisille sijoittajille ja siten myös säästäjille velkakirjalainoja AAA-riskiluokituksella eli käytännössä riskittömiä lainoja, kuten valtion joukkolainat, sen sijaan että ne olisi luokiteltu erittäin korkean riskin lainoiksi negatiivisten pääomalainojen tavoin.

Keinottelu, jolla on vapaat kädet määrätä tahti globalisoituneilla rahoitusmarkkinoilla, on saanut piensäästäjät uskomaan, että johdannaiset ovat kolmannen vuosituhannen filosofian tukijalka. Tämä on täysin väärä luulo. Kierre ei ole vielä alkuunkaan ohi, eikä todellisia syyllisiä eli korkean tason rahoituksen hämäräperäisiä keinottelijoita ole vielä rangaistu. Syyttävä sormi on kohdistettu täällä vain riskiluokituslaitoksiin, mutta voidaan kysyä, miksi rahoitustuotteiden riskien arviointi ja valvonta on uskottu yrityksille, jotka ovat tiiviisti mukana keinottelupitoisten markkinoiden kasvussa?

On oltava rohkeutta todeta selkeästi, ettei johdannaisten vääränlainen käyttö yksistään ole vahingollista vaan että johdannaiset itsessään ovat vahingollisia. Johdannaiset ovat osa reaalitaloutta samalla tavoin kuin koronkiskonta on osa säästämistä ja tuotantotaloutta, kuten merkittävä amerikkalainen runoilija Ezra Pound toteaa runosarjassaan Cantos: ”With usura hath no man a house of good stone each block cut smooth and well fitting that design might cover their face, with usura seeth no man Gonzaga, no picture is made to endure nor to live with but it is made to sell and sell quickly, sin against nature. Pietro Lombardo came not by usura, Duccio came not by usura, nor Pier della Francesca, Zuan Bellin’ not by usura, nor was ‘La Calunnia’ painted. Came not by usura Angelico. Usura rusteth the chisel, it rusteth the craft and the craftsman. Usura slayeth the child in the womb, it stayeth the young man’s courting, it hath brought palsey to bed, lyeth between the young bride and her bridegroom.”

Koronkiskonnalla ei siis hallita maailmaa eikä turvata rehellisten, työtä tekevien, tuottavien ja säästävien ihmisten etuja!

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Poul Nyrup Rasmussen (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, rahoituskriisi on herätyshuuto meille kaikille ja myös komission jäsenelle McCreevylle. McCreevy vakuutti meille vain muutama kuukausi sitten, että puheet rahoitusriskeistä ja -kriiseistä ovat teoreettisia ja ettemme enää ikinä kokisi finanssikuplaa. Nyt tuo kupla on kuitenkin totta, ja Financial Timesin, OECD:n ja muiden asiantuntevien lähteiden mukaan sillä on vakavia seurauksia.

Minulla on neljä kysymystä komission jäsenelle McCreevylle.

Ensimmäiseksi, jos tarkastelemme johdannaisia – luottojohdannaisia, luottomarkkinoita – syytätte riskiluokituslaitoksia, jotka eivät ole mielestänne tarpeeksi hyviä. Minä sanon siihen, ettemme tiedä ollenkaan, missä mennään. Oletteko nyt valmis ehdottamaan monimutkaisten johdannaisten julkista luokitusta siten, että julkiset ja yksityiset riskiluokituslaitokset voivat opastaa meitä johdannaisten riskeissä? Nyt se nimittäin on mahdotonta.

Toinen kysymykseni koskee eturistiriitoja. Tarkastellessamme prime-korkojen välittäjiä, hedge-rahastoja ja yksityisiä pääomarahastoja huomaamme, että edut sekoittuvat monimutkaisesti: ne voivat ansaita tuloja toinen toisiltaan, ne tekevät kauppaa keskenään, mutta emme tiedä, missä mennään. Oletteko nyt valmis ottamaan käyttöön avoimuutta, ilmoittamista ja tilivelvollisuutta koskevat säännöt, jotka tarjoavat meille todellisen mahdollisuuden markkinoiden sääntelyyn?

Kolmas kysymykseni koskee eläkerahastoja. Tiedämme, että palkansaajat ja työntekijät ovat menettäneet rahaa sijoittaessaan johdannaismarkkinoilla keinotteleviin hedge-rahastoihin. Oletteko valmis ottamaan käyttöön säännöt, joilla voidaan tulevaisuudessa suojella palkansaajien rahoja hallinnoivia eläkerahastoja ja vakuutusyhtiöitä, jotta palkansaajat saavat korkoa säästöilleen tietäen, että menetyksille on asetettu rajat?

Viimeinen kysymykseni on tämä: Miten voitte puoltaa sitä, että hedge-rahastot, yksityinen pääoma ja investointipankit ovat viimeinen keino kansainvälisillä rahoitusmarkkinoilla ilman, että niitä säännellään mitenkään? Yleinen käytäntö on, että pankkien ja rahastojen toimintaa säännellään, joten miksi hedge-rahastojen, yksityisen pääoman ja investointipankkien pitäisi olla viimeinen keino? Minä en osaa vastata tähän, ettekä tekään. On siis korkea aika asettaa yhteiset edut etusijalle, ja juuri sen tähden sääntelyä tarvitaan.

(Suosionosoituksia)

  Antolín Sánchez Presedo (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, taivas ei ole vielä selkiytynyt myrskyn jäljiltä, ja kaiken epävarmuuden keskellä tarvitaan nyt taloudellista vakautta, rahataloudellista turvallisuutta, kasvua ja uusia työpaikkoja.

Tämä kriisi tarjoaa oivan tilaisuuden ryhtyä toimiin neljällä tärkeällä alalla.

Ensinnäkin on toimittava kriisin vaikutusten estämiseksi talouteen yleisesti. Markkinoiden reagointi mullistuksiin näkyy osakkeiden hinnoissa ja rahoitusehtojen tiukkenemisessa. Euroopan keskuspankin tapa reagoida kriisiin likviditeettiä lisäämällä oli myönteinen.

Rahoituslaitokset ovat jo nostaneet asiakaskorkojaan muutamaa kuukautta suunniteltua aiemmin ottamalla huomioon talouden kasvun ja Euroopan keskuspankin ilmoitukset. Toivon, että Euroopan keskuspankki toimii talouden kannalta tasapainoisesti ja varovaisesti.

Toiseksi tarvitaan toimia riskinhallinnan ja taloushallinnon parantamiseksi. Maailmanlaajuiset rahoituspalvelumarkkinat ja kansallinen sääntely- ja valvontajärjestelmä ovat sopusoinnussa keskenään. Jos emme Euroopan unionissa edistä näitä tavoitteita yhdennetysti, ei niiden eteenpäin vieminen onnistu myöskään maailmanlaajuisesti, jolloin emme kykene suojelemaan kansalaisiamme tai puolustamaan heidän etujaan.

Kolmanneksi on toimittava markkinoiden muuttamiseksi nykyistä avoimemmiksi. Riskien hajauttaminen voi olla myönteinen asia, jos siten ei estetä riskien valvontaa markkinoilla. On toimittava taloudellisten riskien kartoittamiseksi.

Toimia vaaditaan myös toimijoiden vastuun lisäämiseksi. Ongelmia saa varmasti aikaan se, että hyvin kalliilla asuntolainoilla saatetaan velkaloukkuun ihmisiä, joilla on rajalliset resurssit, asuntolainoilla, joita voitaisiin kutsua jopa ”rosvoaviksi” korkojen ollessa nousussa ja kasvukauden hiipuessa kiinteistömarkkinoilla.

Vastuussa ovat kaikki: pankit, jotka höllensivät asuntolainan ehtoja asuntolainan siirrettävyysmahdollisuuden takia, luokituslaitokset, jotka eivät varoittaneet arvopapereiden laadusta, investoijat, jotka hankkivat arvopapereita varomattomasti sekä laitokset, jotka rahoittivat niitä ilman lisätakuita. Onkin varmistettava, ettei tämä pääse toistumaan.

  Peter Skinner (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, subprime-lainojen myöntäminen on varmasti ollut valtava ongelma, ja se on aiheuttanut kuohuntaa rahoitusmaailmassa, kuten olemme tänä kesänä nähneet. Tämä oli selvää, mutta vähemmän selvää on niiden sijoittajien ja vastapuolien tunnistaminen, jotka saattavat olla nyt ja vastaisuudessa paineen alla. Tunnistaminen on kuitenkin elintärkeää tilanteen selvittämiseksi.

Kuten olemme tänään kuulleet, kriisi johtuu suureksi osaksi pitkälle kehitetyistä rahoitusvälineistä, jotka joidenkin puhujien mielestä liittyvät alkemiaan. Meidän on kuitenkin mietittävä tarkkaan ja huolellisesti, miten toimimme näiden välineiden sekä kuohunnan seurausten suhteen. Ylireagointi saattaa olla yhtä vahingollista kuin itse kriisi, sillä luottojen hinnat ovat sen seurauksena nousseet. Meidän ei pidä unohtaa, ettei tämä tiedä hyvää Lissabonin prosessille.

Mitä Yhdysvalloissa siis oikeastaan on tapahtunut, kun se on sulkenut oviaan? Voidaan täysin perustellusti sanoa, että tallin ovi suljettiin juuri, kun hevonen pääsi laitumelle. Yleisesti ottaen voidaan kuitenkin sanoa, että subprime-lainojen myöntämistä ei säännellä Yhdysvalloissa. Tämä on tosiasia, johon on tartuttu hyvin suoraan, sillä olen kuullut, että Yhdysvalloissa tehdään parhaillaan alan sääntelyä koskevia aloitteita ja lainsäädäntöaloitteita. Maahan on perustettu myös Valkoisen talon alainen korkean tason työryhmä, jonka tehtävänä on tutkia riskiluokituslaitoksia ja pitkälle kehitettyjä rahoitusvälineitä.

Me puolestamme voimme oppia kriisistä sen, että on elintärkeää työskennellä tiiviissä yhteistyössä Yhdysvaltojen ja muiden globaalien markkinoiden toimijoiden kanssa, sillä olemme tehneet samat johtopäätökset markkinoiden avoimuudesta. Jos emme tee näin sen vuoksi, että globaalit markkinat ovat niin läheisesti kytkeytyneet toisiinsa, saatamme menettää monia yhteisten johtopäätösten tuomia etuja.

Mitä EU:ssa ja Yhdysvalloissa on sitten tapahtunut? Olen jossakin määrin yhtä luottavainen komission sekä luonnollisesti EKP:n ja myös Yhdysvaltain keskuspankin kanssa sen suhteen, mitä ne ovat saaneet aikaan. Ne ovat pystyneet rauhoittelemaan markkinoita, mitä me juuri kaipasimmekin.

Voin kuitenkin yhtyä joidenkin puhujien näkemyksiin, joiden perusteella he ovat vaatineet täällä tänään oikeasuhtaisia reaktioita, ja voin kannattaa vaatimusta sen luottamuksen vuoksi, jota tunnen. Arvopaperistaminen ja kohdennetut välineet, joita tullaan tutkimaan tarkoin yhdessä riskiluokituslaitosten kanssa, on minusta saatava entistä tarkemman valvonnan ja avoimuuden alaisiksi; tämä on selvää, kuten Pervenche Berès jo totesi. Todetkaamme kuitenkin selkeästi, että monelle meistä tuottaa vaikeuksia ymmärtää pitkälle kehitettyjä rahoitusvälineitä ja että riskiluokituslaitosten rooli on vielä auki.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Udo Bullmann (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, meidän eurooppalaisten osuus investoinneista markkinoilla, joista tänään on puhe, on lähes 10 prosenttia eli noin 300 miljardia euroa. Emme tiedä tarkkaan, mikä osuus tästä 300 miljardista eurosta koostuu huonoista riskeistä, mutta summa ei ole mitätön: se on lähes kolme kertaa EU:n vuosibudjetti, joten kriisin vaikutukset tuntuvat jo. Kotimaassani Saksassa, joka on Euroopan unionin suurin talousalue, odotuksia tulevista liiketoiminnan edellytyksistä on tarkistettu alaspäin. Kolmikuukautiset rahastot ovat kallistuneet huomattavasti, mikä tarkoittaa, että terveet mutta välitöntä rahoitusta kaipaavat yritykset voivat odottaa vaikeuksia.

Haluaisin tietää, mitä olemme oppineet tästä. Lähes kaikki tässä keskustelussa puheenvuoron käyttäneet ovat maininneet luottolaitokset. Kansalaisena, jota kiinnostaa tämän keskustelun tila, löysin Internetistä seuraavan, komission jäsenen McCreevyn puheenvuoron, jonka hän käytti Dublinissa 5. huhtikuuta 2005:

(EN) ”Riskiluokituslaitoksia ei toistaiseksi alisteta EU:n sääntelylle”, totesi sisämarkkinoista vastaava komission jäsen Charlie McCreevy Dublinissa 5. huhtikuuta 2005 pitämässään puheessa. Hän totesi myös, ettei hän aio antaa erityistä asetusta riskiluokituslaitoksista, vaan että tätä mahdollisuutta ”tarkistetaan säännöllisesti”. Hän varoitti, että rahoitusala pannaan ”tarkkailuun”.

(DE) Arvoisa komission jäsen, milloin tarkkailujakso päättyy, milloin olemme valmiit toimimaan, milloin olemme valmiit heittämään hieman valoa luokituslaitosten mustaan laatikkoon voidaksemme arvioida julkisesti niiden saavutuksia ja virheitä? Järjestelmämme on omaehtoinen, tehoton ja selvästi menneisyyden perintöä. Haluaisin rehellisen vastauksen. Emme voi ilmaantua kansalaisten eteen seuraavissa parlamenttivaaleissa 2009 ja todeta: meillä oli komissio, joka tuhrasi viisi vuotta sen tutkailuun, missä ongelma piilee.

  Harald Ettl (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, viesti komissiolle oli selkeä. Voimme jo nyt ennustaa, että Yhdysvaltain asuntolainakriisillä on suuria haittavaikutuksia myös Euroopassa. Maksamattomien asuntolainojen määrä ylittää jo Yhdysvaltain julkisen velan. Jopa kiinteistöjen tulevaan arvonnousuun perustuvat spekulaatiot ja halvat asuntolainojen korot ovat osoittautuneet selväksi kuplaksi. Yhdysvalloissa on väläytelty lamaa entistä voimakkaammin äänenpainoin. Kahdeksan kymmenestä lamasta nimittäin alkaa kiinteistökriisillä. Tiedämme nyt, että kriisi oli odotettavissa, mutta luottolaitokset eivät suorittaneet valvontatehtäväänsä. Korkean riskin pääomamuodot voivat saada aikaan paljon harmia meille ja taloudelle, joten niitä ei pidä jättää oman onnensa nojaan tai keinottelijoille. On varmistettava avoimuuden periaatteet ja tiedonantovelvollisuus sekä valvonta. Komissiota pyydetäänkin esittelemään ehdotuksia aiheesta.

  Benoît Hamon (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, tämä on kolmas suuri kriisi kymmenen vuoden aikana. Olisiko se voitu välttää? Komission jäsenen McCreevyn mielestä olisi. Se olisi voitu välttää kehottamalla köyhiä maksukyvyttömiä välttämään lainanottoa.

Mikä on todellisuus? Riskialttiita kiinnelainoja myöntävät Yhdysvaltain luottolaitokset ovat päätekijöitä ja päävastuussa kriisistä. Kaiken lisäksi ne kääntyivät suurissa taloudellisissa vaikeuksissa olevien talouksien puoleen kasvattaakseen voittojaan. Vuonna 2006 puolet lainoista myönnettiin tuloja tarkistamatta. Luottolaitokset tekivät voittoja lainoilla, joita ei olisi koskaan pitänyt myöntää. Ne saivat kuitenkin pankkiensa tuen, vaikka toisaalta hallintoneuvosto, tilintarkastajat ja sääntelyviranomaiset valvovat pankkien toimintaa. Tämä ei estänyt pankkeja lainaamasta rahaa luottolaitoksille tai myymästä asiakkailleen tuottoisia mutta riskialttiita kiinnelainoihin sidottuja rahoitustuotteita.

Valtavat määrät näitä subprime-markkinoihin sidottuja joukkolainoja päätyi lähinnä veroparatiiseissa sijaitsevien ja kaikelta sääntelyltä välttyvien hedge-rahastojen ostamiksi. Koko valvontaketju siis petti.

Kysymykseni on yksinkertainen: Mitä vakavasti otettavia aloitteita komissio aikoo nyt tehdä estääkseen Yhdysvaltain kiinteistömarkkinoiden rahoituksen ylikuumenemisen kohdistumisen tulevaisuudessa uusiin toimijoihin, jolloin tulos olisi sama: pörssikriisi ja talouskasvun heikentyminen?

  Elisa Ferreira (PSE). – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, rahoituskriisit eivät rajoitu koskaan tiettyyn rahoituksen alaan. Nykyinen kriisi rajoittaa luottoja entisestään, ja se on jo nyt alkanut nostaa hintoja ennakolta ylöspäin riippumatta Euroopan keskuspankin huomisesta päätöksestä.

Taloudellisten toimijoiden luottamus niin ikään heikentynyt merkittävästi, ja komission jäsenen Almunian optimistista huolimatta talouskasvu ei ole levinnyt eikä taattu. Useat alueet kärsivät vakavista talousongelmista.

Haluaisin tietää, miten selvittää kansalaisille, vaikka se onkin vaikeaa, että muun muassa koronhallinnasta johtuva kotitalouksien hälyttävä velkaantumisen lisääntyminen, haluttomuus tehdä julkisia investointeja sekä Euroopassa valmistettujen tavaroiden viennin yliarviointi ovat väistämättömiä uhrauksia. Tämä oli perinteinen lääke inflaation hillitsemiseksi, jota ei edes ollut. Nykyisin vaihtoehdot kohdata taloudellisten toimijoiden liiallisen riskinoton täysin ennustettavissa olevat tulokset ovat entistä rajallisemmat, emmekä voineet tai halunneet säännellä tätä ajoissa.

Voimme tehdä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin sääntelyä, avoimuutta ja yhteistyötä rahoitusmarkkinoilla on parannettava, kuten täällä on jo todettu. Toiseksi on kiireesti tarkistettava, mikä yhteys on valuuttapolitiikalla ja sen vaikutuksilla reaalitalouteen, perheisiin, investointeihin ja työllisyyteen.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, puhun hyvin lyhyesti erityisesti siksi, että kerroin jo ensimmäisessä puheenvuorossani neuvoston peruskannan asiassa.

Haluan nyt kiittää kaikkien puheenvuoroista ja ehdotuksista ja todeta, että olen pannut ne ja huolenaiheenne merkille, eritoten ne, joita pitäisin lähennä yhteiskunnallisina, eli nykyisen rahoituskriisin mahdolliset seuraukset kansalaisten elämään. Pidämme tämä mielessä monen jäsenen esittämänä huolena.

Haluan vakuuttaa, että aiomme jatkaa puheenjohtajavaltion ja neuvoston ominaisuudessa työtä valvontakäytäntöjen lähentämisen parissa sekä myös niiden ohjelmien ja mekanismien parissa, jotka mahdollistavat vakavaraisuuskehyksen jatkuvan parantamisen.

Sekä neuvosto että komissio ovat maininneet, että nykyisin käytössä olevista tiedoista ilmenee, että olemme savuttaneet taloudelliset ja rahataloudelliset tavoitteemme: alijäämät, talouskasvu ja myös työllisyys ovat kasvussa. Olemme kuitenkin täysin realistisia tämän suhteen – täällähän on mainittu realismi – ja haluan sanoa, että puheenjohtajavaltio ja neuvosto ovat jatkossa realisteja. Kiinnitämme huomiota kaikkiin näihin näkökohtiin ja muutoksiin, joita tulevaisuus saattaa tuoda tullessaan. Puheenjohtajavaltio ja neuvosto ryhtyvät myös tarvittaessa asianmukaisiin toimiin ja esittävät aloitteita, kuten niiden kuuluu, antaakseen vastauksen mahdollisiin epäilyksiin ja ongelmiin.

  Joaquín Almunia, komission jäsen. − (ES) Arvoisa puhemies, rahoitusmaailman mullistusten tai kriisin, jos haluatte sitä siksi nimittää, viimeviikkoisista vaikutuksista reaalitalouteen ja rahoitusmarkkinoihin haluan sanoa jälleen, että paitsi alustavien arviointiemme mukaan – julkistamme ennusteet tiistaina – myös muiden elinten sekä julkisten ja yksityisten laitosten julkistamien lausuntojen perusteella levottomuuksien vaikutukset taloudelliseen toimintaan, talouskasvuun ja työllisyyteen näkyvät Euroopan maiden talouksissa vuonna 2007, mutta vain hyvin vähän.

Vuotta 2007 koskeva tulos on suureksi osaksi taattu jo kahtena ensimmäisenä vuosineljänneksenä aikaan saadulla tuloksella, tiedoilla siitä, mitä talouksissamme tapahtuu nyt kolmannella vuosineljänneksellä, sekä sillä myönteisellä talouden tasaisella elpymisellä, joka perustuu vuodelta 2006 peräisin olevaan hyvään ja vankkaan kasvupohjaan.

Riskit ovat selvempiä mentäessä kohti vuotta 2008. Toukokuun ennusteissamme vuoden 2008 kasvuvauhtiin vaikuttavat jo taloussyklin kypsyminen sekä keskuspankkien tekemät valuuttapoliittiset päätökset. Rahoituskriisi ja rahoitusmaailman levottomuudet sekä tästä johtuva luottoehtojen tiukentuminen lisäävät Euroopassa ja muualla vuoden 2008 tuloksen heikkenemisriskiä, mutta minusta on silti liian varhaista tehdä lopullista analyysiä ja johtopäätöksiä asiasta.

On vain toivottava, että vuoden 2008 tulos on parempi tai vähemmän huolestuttava kuin jotkut kuvittelevat, sikäli kuin viimeviikkoisia levottomuuksia ruokkivat tekijät liittyvät luottamukseen ja jos saamme tuon luottamuksen takaisin ja voimme kaikki myötävaikuttaa tilanteen tarkkaan visiointiin ja diagnosointiin luottamuksen parantamiseksi tai vahvistamiseksi.

Monet niistä, jotka ovat puhuneet täällä aiheesta, ovat varmasti yleisesti ottaen yhtä mieltä siitä, mikä johti rahoitusmarkkinoiden kasvavaan epävakaisuuteen ja levottomuuksiin, ja yhtä mieltä ollaan käsittääkseni myös siitä, että ratkaisut on löydettävä. Ratkaisut eivät tosin ole yksinkertaiset, eikä meidän pidä ylireagoida.

Hyvien teatterinäyttelijöiden tavoin myös hyvät poliitikot eivät ylireagoi epävakaissa oloissa. On laadittava entistä tarkempia analyysejä ja ymmärrettävä tosiasiat entistä tarkemmin, ja on pyrittävä löytämään tehokkaita ratkaisuja nykyisiin haasteisiin – niihin, jotka tiedämme, ja niihin, joita emme ole vielä huomanneet.

Tarkasteltaessa parlamentin keskusteluja tai valuuttarahaston tai keskuspankin selvityksiä rahoitusmarkkinoiden vakaudesta, Euroopan komission analyysejä ja omia lähimenneisyyden puheitamme, huomaamme, ettemme tienneet, missä tai milloin tällainen kriisi iskisi, mutta rahoitusmarkkinoiden muutosten sekä rahoituslaitosten käyttämien pitkälle kehitettyjen välineiden ja tekniikoiden valossa tiesimme, että se saattaisi iskeä.

Toistan sen, mitä sanoin alussa: Euroopan taloudella on edelleen vankka pohja. Euro suojaa meitä. Se on jälleen kerran osoittanut kykynsä suojautua ja vaimentaa markkinaiskuja, jotka muissa oloissa, ennen euron käyttöönottoa, olisivat aiheuttaneet meille paljon enemmän vaikeuksia valuuttapolitiikassa ja rahataloudellisesti sekä reaalitaloudessamme. Minun mielestäni Euroopan keskuspankki toimikin vastuutaan hoitaessaan elokuussa järkevästi ja oikein.

  Charlie McCreevy, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, puhun lyhyesti. Olen täysin samaa mieltä siitä, ettei meillä ole aihetta itsetyytyväisyyteen niiden valvontahaasteiden suhteen, joita yhä monimutkaisemmiksi käyvät rahoitustuotteet ja taseen ulkopuoliset välineet asettavat. Emme myöskään voi olla naiiveja ja uskoa, että Basel I-, Basel II- ja Solvenssi II -säännökset ratkaisisivat ongelmat. Kriisillä on tärkeitä opetuksia, jotka aion ottaa aikoinaan esille kaikkien asianomaisten kanssa.

Minusta kevyt ja periaatelähtöinen sääntely on paras lähestymistapa, kuten totesin avauspuheenvuorossani. Olen varma, että sääntelyn lisääminen nyt olisi huonoin vaihtoehto rahoitusmarkkinoilla. Joka tapauksessa sääntelyä ei mielestäni ole tarpeen lisätä. Parlamentin jäsen Poul Nyrup Rasmussen varmaan hämmästyy kuulleessaan, että olen samaa mieltä joissakin hänen ajamissaan asioissa, kuten avoimuuden lisäämisessä. Tähän on kuitenkin myös muita keinoja kuin sääntely.

  Puhemies. − (ES) Keskustelu on päättynyt.

Kirjalliset kannanotot (työjärjestyksen 142 artikla)

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. – (PT) Tämän keskustelun tarkoituksena oli selventää tämänhetkistä tilannetta eli rahoitusmarkkinoiden epävakauden syitä. Ei riitä, että ongelma tunnistetaan vasta sitten, kun se on jo ilmennyt. Vielä hyödyttömämpää on esittää lääkkeitä, jotka käytännössä vain lievittävät seurauksia, mutta jotka eivät muuta mitään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä.

Me kaikki tiedämme, että reaalitalous perustuu ihmisten tarpeiden mukaiseen tavaroiden tuotantoon, jakeluun ja kulutukseen riippumatta siitä, ovatko nuo tarpeet todellisia, kuviteltuja vai mainonnan luomia. Näin ollen liikkeellä olevan rahan olisi oltava sopusoinnussa reaalitalouden kanssa. Silti jatkuvasti suurempia tienestejä havittelevien ahneus on johtanut kasinotalouden kaltaisten pörssien ja spekulatiivisten voittojen luomiseen, jättänyt tuotantosektorin toiselle sijalle ja ruokkinut järjestelmän rahoituskeskeisyyttä.

Tämä on nykyongelman ydin, ja sitä keskuspankit nyt yrittävät lievittää laskemalla liikkeelle entistä enemmän rahaa tai nostamalla korkoja. Näillä toimilla on rajoitteensa, ja ne saattavat luoda uusia keinottelukuplia tai vahingoittaa reaalitaloutta entisestään, mikä puolestaan nostaa perheiden kustannuksia.