Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 5. syyskuuta 2007 - Strasbourg

15. EU:n kalastusalan kestävyyden edistäminen kestävän enimmäistuoton avulla (keskustelu)

  Puhemies. − (DE) Esityslistalla on seuraavana Carmen Fraga Estévezin kalatalousvaliokunnan puolesta laatima mietintö EU:n kalastusalan kestävyyden edistämisestä kestävän enimmäistuoton avulla (A6-0298/2007 – 2006/2224(INI)).

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE), esittelijä. – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kertoa aluksi, että espanjalainen kalastusalus upposi tänään Andalusian rannikolla. Onnettomuudessa kuoli kolme ihmistä, ja viisi on kateissa. Kehotan parlamenttia tukemaan uhrien perheitä heidän surussaan sekä esittämään toiveen kadonneiden pelastumisesta.

Siirryn nyt mietintöön, josta keskustelemme tänään. Ensimmäinen asia, jonka haluan tuoda esille ja jonka komissio itsekin tunnustaa ja jonka parlamentti on maininnut useaan otteeseen, on yhteisön kalastuksenhoitojärjestelmän epäonnistuminen, sillä vaikka se on ollut olemassa jo useita vuosia, sillä ei ole kyetty varmistamaan kalavarojen säilymistä ja vielä vähemmän voitu tukea tehokasta ja kannattavaa kalastussektoria.

Kalastuksenhoitojärjestelmä on paradoksaalisesti ainoa, joka ei sisältynyt vuoden 2002 tärkeisiin uudistuksiin, minkä vuoksi komissio joutuu tekemään paikkailuja siellä täällä saaliiden tarpeettomien poisheittämisten parissa, keksimään jatkuvasti uusia valvontatoimenpiteitä ja laatimaan elvytyssuunnitelmia voimatta tarttua olennaiseen: yhtenäisen ja ajantasaistetun kehyksen kehittämiseen kalastuksenhoitomallia varten.

Tässä tilanteessa saimme komission tiedonannon, jossa kestävä enimmäistuotto on pitkäkestoisen kalastuksen mittapuuna. Tässä teoreettisessa mallissa katsotaan, että biologisesti kestävä taso voidaan varmistaa mahdollisimman tehokkaan lajien hyödyntämisen avulla. Ongelmana on, että kestävä enimmäistuotto, joka on kenties älyllisessä ja teoreettisessa mielessä moitteeton malli, on kuitenkin käytännössä osoittautunut hyvinkin ristiriitaiseksi. Tiedeyhteisön enemmistö itse asiassa katsookin, että mallista on suureksi osaksi luovuttu.

Mallia olisikin nyt tarkistettava niin, että se voidaan mukauttaa kalastusyhteisöjen tilanteeseen sopivaksi. Tältä osin nousee esiin useita kysymyksiä muun muassa mukautuksen toteutuksesta. Tänään esiteltävässä mietinnössä on pyritty keskittymään tähän kysymykseen, johon komission hyvin moniselitteinen ja epämääräinen tiedonanto ei anna vastausta.

Emme toki arvostele komission aikomusta ottaa käyttöön kalastuksenhoitomallia, vaan sen kyvyttömyyttä selvittää, miten se aikoo ratkaista mallin toteuttamiseen liittyvät vaikeudet ja välttää ansat, joita nykyisessä muodossa olevaan kestävään enimmäistuottoon liittyy. Tiedämme, että kestävä enimmäistuotto edellyttää runsaasti luotettavaa ja tarkkaa tieteellistä tietoa, mutta useimmista lajeista ei ole mahdollista saada varmoja tietoja.

Toiseksi malli perustuu vain yhden kalapopulaation hyödyntämiseen, vaikka yhteisössä harjoitetaan enimmäkseen monen lajin kalastusta, joka puolestaan johtaa usein lajien yli- tai alihyödyntämiseen. Tämä on luonnollisesti ristiriidassa kestävän enimmäistuoton nykymääritelmän kanssa. Malli ei sovellu myöskään pelagisten lajien kalastukseen. Lisäksi tiedetään, että populaatioiden tilaan vaikuttavat myös muut tekijät, kuten esimerkiksi mallin määritelmässä esiintyvät virheet, jotka johtuvat muun muassa lajien valintaan liittyvistä heikkouksista tai ympäristöllisistä muutoksista, mikä saattaa johtaa kestävää enimmäistuottoa koskeviin virheellisiin määritelmiin.

Varmaa on, että kestävän enimmäistuoton joustamaton soveltaminen johtaa lyhyellä aikavälillä jopa jyrkkään kalastusmahdollisuuksien ja siten myös kalastuksen, tulojen ja työpaikkojen vähenemiseen yhteisön kalastuslaivastossa.

Arvoisa puhemies, saanen kiittää kaikkia kollegoitani heidän puheenvuoroistaan ja toivoa mietinnön hyväksymistä, sillä mietinnön välityksellä kalatalousvaliokunta haluaa kehottaa Euroopan komissiota selvittämään nämä epäselvyydet ennen kuin se pakottaa ottamaan käyttöön tiettyjä taloudellisesti hyvin merkittäviä lajeja koskevan mallin, jonka tehokkuus on tieteellisesti ja taloudellisesti kyseenalainen. Kalatalousvaliokunta kehottaa komissiota myös harkitsemaan vakavasti selkeää ja ekosysteemeihin keskittyvää kalastuksenhoitomallia ja päättämään vasta sitten viitearvojen ja valitun mallin mukauttamisesta riippumatta siitä, perustuuko malli kestävään enimmäistuottoon tai johonkin muuhun. Tätä ei pidä tehdä – ja korostan tätä – laatimatta ensin yhteiskunnallista ja taloudellista analyysiä mallin toteutuksen vaikutuksista sekä mallin vaikutusten vastaisista toimista. Kaikki nämä kysymykset ovat hyvin tärkeitä kalataloussektoreillemme ja meille.

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, saanen aluksi kiittää esittelijää Carmen Fraga Estéveziä ja kaikkia kalatalousvaliokunnan jäseniä hyvin perusteellisesta mietinnöstä, jossa käsitellään EU:n kalastusalan kestävyyden edistämistä kestävän enimmäistuoton avulla.

Olen mielissäni voidessani havaita, että olemme laajasti yhtä mieltä etenkin tarpeesta luopua vuosittaisesta päätöksenteosta, jotta mahdollistetaan asteittainen lähestymistapa ja suunnittelun parantaminen kalastussektorilla. Pitkän aikavälin lähestymistapa mahdollistaa myös entistä vakaamman ja kestävämmän kalavarojen hyödyntämisen.

Olemme varmasti yhtä mieltä tavoitteista toteuttaa kiireellisiä toimenpiteitä Euroopan kalavarojen heikon tilan parantamiseksi ja kalakantojen saamiseksi kestävälle tasolle. Tämä parantaisi myös kalastuselinkeinon kannattavuutta pitkällä aikavälillä.

Kalatalouden hyötyjä lukuun ottamatta on olemassa kansainvälinen ja poliittinen sitoumus, joka on täytettävä. Kannatan erityisesti kalatalousvaliokunnan näkemystä siitä, että yhteinen kalastuspolitiikka tarvitsee uuden hoitomallin kalastusmahdollisuuksien varmistamiseksi, ehtyneiden kantojen elvyttämiseksi ja pyyntiponnistusten saattamiseksi kestävälle ja kannattavalle tasolle.

Pyyntiponnistusten mukauttaminen kestävän enimmäistuoton tasolle on niin ikään hyvin tärkeä yksittäinen toimenpide, jolla voidaan vähentää poisheitettävien kalojen määrää EU:n vesillä.

Olen tietoinen myös huolenaiheista. Yhdyn moneen huolenaiheeseen ja tiedän, että niihin on puututtava. Tiedän ensinnäkin, ettei kestävän enimmäistuoton mallin arvioiminen ole helppoa. Siihen liittyy tieteellisiä epävarmuustekijöitä, ja kysymys on moniulotteinen ekosysteemien vaikutusten ja monenkirjavien kalastuskysymysten takia.

Kalastusta koskevassa tieteessä ei kyetä vielä ennakoimaan tarkoin, mikä kestävä enimmäistuotto on tulevaisuudessa tiettyjen kantojen tai sekakantojen kohdalla. Ei kuitenkaan pidä keskittyä vain ongelmakohtiin. Tiede voi kertoa, mihin suuntaan kalataloudessa olisi mentävä tuoton parantamiseksi ja kustannusten alentamiseksi. Vaikka kohde on epätarkka, suunta tiedetään melko hyvin.

On ryhdyttävä kulkemaan oikeaan suuntaan ja arvioitava ja tarkistettava vähitellen kestävän enimmäistuoton viitearvoja kalastuksen kehittyessä.

Erilaisia kalastustilanteita on tutkittava tarkoin, ja on pyrittävä löytämään koko kalatalousjärjestelmän mahdollista tuottoa koskevat parhaat mahdolliset ratkaisut.

Tämä asteittainen lähestymistapa mahdollistaa ympäristöllisten, taloudellisten ja sosiaalisten näkökohtien kartoituksen. Kyseinen lähestymistapa on omaksuttu myös Pohjanmeren punakampela- ja merianturakantojen pitkäaikaisessa hoitosuunnitelmassa, joka hyväksyttiin tänä vuonna ja joka on minusta hyvä malli tämän lähestymistavan toteuttamisessa. On kiireesti otettava oikea suunta, kuten mietinnössä korostetaan.

Saanen korostaa, että pitkän aikavälin hoitosuunnitelmat vievät käytännössä kalastuksen hoitoa oikeaan suuntaan, toisin sanoen pois liikakalastuksesta ja etukäteen määritellyistä kestävistä enimmäistuottotavoitteista.

Hoitosuunnitelmiin sisältyy määräyksiä niiden tavoitteiden säännöllisestä tarkistamisesta, joilla mahdollistetaan kestävän enimmäistuoton tavoitteiden mukauttaminen tarvittaessa esimerkiksi luonnonympäristön muutoksiin tai tieteellisten lausuntojen tarkistuksiin.

Toiseksi olen yhtä mieltä tarpeesta käsitellä kalastuskysymyksiä paikallisesti ja ottaa sidosryhmät mukaan tärkeisiin päätöksiin, joka koskevat tavoitteiden valintaa, tavoitteiden aikataulua sekä oikeita toimia esimerkiksi verotuksen, toimien hallinnan ja teknisten mukautusten alalla.

Komissio valmistelee kestävän enimmäistuoton suunnitelmat ainoastaan alueellisesti ja kuultuaan sitä ennen tarkoin alan edustajia. Alueellisilla neuvoa-antavilla komiteoilla on tärkeä asema suunnittelutyössä, jonka ne ovat jo aloittaneet. Myös taloudelliset ja yhteiskunnalliset analyysit ovat tärkeitä, ja komissio liittää kaikkiin hoitosuunnitelmia koskeviin ehdotuksiin vaikutustenarvioinnit, joissa analysoidaan ehdotusten taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristöä koskevat näkökohdat.

Kalatalouden tutkimukseen osoitetun tuen lisääminen on välttämätön osa kestävän enimmäistuoton suunnitelmien kehittämistä. Puiteohjelmat, kalatalouden tieteellisen, teknisen ja taloudellisen komitean toiminta sekä kansainvälinen merentutkimusneuvosto ovat tärkeitä tässä yhteydessä, ja ne ovat etusijalla tulevina vuosina.

Siirtyminen kiinteään enimmäistuottoon perustuvaan kalastukseen edellyttää monissa tapauksissa kalastuslaivastokapasiteetin mukautuksia ja pyyntiponnistusten supistamista. Euroopan kalatalousrahaston tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus kehittää kansallista kalastuslaivastokapasiteettia ja käyttää yhteisön yhteisrahoitusta laivastokoon mukauttamiseen pitkän aikavälin tavoitteisiin sopivaksi ottamalla huomioon asianmukaiset sosiaaliset ja taloudelliset määräykset.

Sanoisin muutaman sanan myös jäsenen Carl Schlyterin ehdottamasta kolmesta tarkistuksesta. Komissio katsoo, että kestävän enimmäistuoton ehtojen asteittaisesta käyttöönotosta olisi tehtävä yleissääntö, sillä siirtymisen ei tarvitse aina olla jyrkkä. Kestävän enimmäistuoton käyttöönoton tieteellisen menettelytavan kohdalla komissio aikoo pyytää tapauskohtaisia tieteellisiä lausuntoja. Tieteellistä keskustelua ei pidä vaarantaa ennakoimalla menettelyjen keskinäistä paremmuutta.

On perusteltua sanoa, kuten olen todennut jo aiemmin, että Euroopan kalatalousrahasto antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden suunnata valtionapua kalastuslaivastojen uudistamiseen kestävän enimmäistuoton strategioiden mukaisesti. Tukea ei pidä kuitenkaan mieltää korvaukseksi vaan taloudelliseksi kannustimeksi muutokseen, sillä kalastusala on lopulta se, joka hyötyy uudesta politiikasta.

Komissio jatkaa vuoropuhelua kalastussektorin edustajien kanssa ja käynnistää neuvottelut erityisistä pitkän aikavälin hoitosuunnitelmista, joita sovelletaan kestävään enimmäistuottomalliin mahdollisesti siirtyvään kalastukseen. Hoitosuunnitelmilla voidaan parantaa kalakantojen ja kalastuselinkeinon vakautta ja kannattavuutta.

Odotan innokkaana näistä suunnitelmista käytäviä keskusteluja sen jälkeen, kun komissio on laatinut vaikutustenarvioinnit, kuullut alan edustajia ja valmistellut omat ehdotuksensa. Työtä on paljon, ja olen erittäin kiitollinen tuestanne tämän politiikan alan kehittämisessä.

  Avril Doyle, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, olen tyytyväinen esittelijän Carmen Fraga Estévezin mietintöön ja erityisesti siihen, että hän korostaa komission ehdotuksen huolestuttavia näkökohtia. Suhtaudun nimittäin hyvin varauksellisesti komission ehdotuksiin ottaa käyttöön kestävän enimmäistuoton malli viitearvoksi kalakantojen hoidossa.

Vuosi 2015 on poliittinen, ei tieteellinen virstanpylväs. Se on liian aikainen joillekin kannoille ja liian myöhäinen toisille liikakalastuksen osalta. Ehdotuksella pyritään maksimoimaan kalastuksen taloudellinen enimmäistuotto ja säilyttämään kantojen kyky varmistaa kestävä enimmäistuotto pitkällä aikavälillä, mutta pelkään, että mallin merkittävät puutteet johtavat liikakalastukseen saaliiden poisheittämisen vähentämisen sijasta, sillä saaliiden määrän laskenta perustuu vain yhteen lajiin ja matalan veden pyyntialueisiin, eikä siinä oteta huomioon maantieteellistä ja biologista monimuotoisuutta.

Kannatan tavoitetta tehostaa lajien suojelua, mitä meidän kaikkien olisi kannatettava. Komissio ei ole kuitenkaan mielestäni tutkinut tätä tarpeeksi. Kestävän enimmäistuoton mallin virhelaskelmien riskejä ei ole arvioitu kunnolla. Lisäksi suuri osa tutkijoista ja myös YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö ovat korvanneet perinteisen enimmäistuottomallin uusilla huipputekniikoilla, joissa ekosysteemit otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon sen sijaan, että tukeuduttaisiin vanhakantaiseen käsitykseen eläinpopulaatioiden dynamiikasta.

Kestävä enimmäistuottomalli on tehoton ja perustuu kantokapasiteetin saavuttamista edeltävään populaatioiden nopean kasvuvaiheen ylijäämätuotantoon. Malli saattaa johtaa liikakalastukseen alueilla, joilla pyydetään useita lajeja, sillä optimaalista kantaa ei voida saavuttaa kaikissa lajeissa samanaikaisesti, tai jos sitä sovelletaan esimerkiksi Pohjanmeren ja Atlantin pelagisiin syvänmeren ja avomeren lajeihin.

Jos malli hyväksytään, se aiheuttaa myös kantojen ja markkinoiden romahtamisen. Vaadin komission jäsentä soveltamaan kestävää, tieteellistä ja näyttöihin perustuvaa lähestymistapaa. Arvoisa komission jäsen, sanotte itse, ettei tieteellistä keskustelua pidä vaarantaa. Olen samaa mieltä. Suhtautukaa siis asiaan tieteellisesti ja näyttöihin perustuvalta pohjalta ja tarkistakaa ehdotus sen sijaan, että – kaikella kunnioituksella – toimitte, jälkijunassa, tosin kansainvälisen merentutkimusneuvoston pillin tahdissa.

  Paulo Casaca, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa kalatalousvaliokunnan puheenjohtaja, haluan aloittaa kiittämällä esittelijää hänen erinomaisesta työstään ja kiittämällä myös komissiota tiedonannosta, joka täyttää vaatimuksen, jonka komissio itse hyväksyi Johannesburgissa vuonna 2002 järjestetyssä huippukokouksessa. Se täyttää myös ensimmäisen tavoitteen niistä kahdeksasta, jotka tuossa huippukokouksessa asetettiin. Euroopan komissio on jo varmasti saanut melkoisesti aikaan noissa kahdeksassa tavoitteessa, mutta haluan silti muistuttaa komission jäsentä siitä, että keskustelemme yhä vuonna 2007 tavoitteista, jotka asetettiin vuodeksi 2015 jo vuonna 2002 pidetyssä huippukokouksessa. Se, että keskustelemme yhä tästä tiedonannosta osoittaa, ettemme toimi tarpeeksi ripeästi voidaksemme vastata näin suuriin haasteisiin.

Olen mielissäni siitä, mitä komission jäsen totesi uuden hoitomallin tarpeesta, ja koska ehdotuksessa korostetaan ekosysteemien hoidon käsitettä, olemme mielestäni oikealla tiellä. Jos kuitenkin suhtaudumme kestävän enimmäistuoton käsitteeseen täysin uutena mallina, erehdymme, sillä tätä teoreettista mallia sovellettiin jo kiintiöiden ja suurimpien sallittujen saaliiden määrittelyssä, mikä oli mahdollista vain tämän mallin pohjalta. Ongelmana ovat tämän mallin soveltamisessa esiintyvät lukuisat epäkohdat, joita esittelijä ja kollegamme Avril Doyle kuvailivat erittäin hyvin. Emme voi toimia sokeasti yhden mallin pohjalta, vaan on pyrittävä tehostamaan sitä ja arvioimaan, miltä osin se on puutteellinen ja miltä osin se on johtanut hyviin tuloksiin, sillä tiedonannolla ei tähän ole suoraan sanottuna päästy. On siis hyödynnettävä kaikki muut keinot, jos haluamme päästä eteenpäin.

Tämä on haasteena komissiolle, joka toivottavasti kertoo meille ennen pitkää hyviä uutisia.

  Chris Davies, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on harmikseni yksi niistä tilanteista, joissa olen mielissäni parlamentin vähäisistä toimivaltuuksista, koska on olemassa todellinen mahdollisuus, että tämä mietintö hyväksytään huomisessa äänestyksessä.

Jos näin tapahtuu, jotkut saattavat hyvinkin todeta, että ”ainakin parlamentti kehotti komissiota tarkistamaan ehdotuksiaan”. En kaipaa tällaista pr-puhetta, vaan haluan komission tietävän, että ainakin osa parlamentin jäsenistä on täysin eri mieltä komission ehdotuksista.

Komission vuonna 2006 antama kertomus oli puutteellinen ja suoraan sanottuna painokelvotonta ”peruskamaa”. Siinä esitettiin roppakaupalla suunnitelmia, mutta hyvin vähän toimenpide-ehdotuksia. Nyt se, mitä esittelijä – parlamentti – ehdottaa, on mielestäni tätäkin pahempaa. Viittaan erityisesti mietinnön kohtaan, jossa todetaan seuraavaa: ”ymmärtää näin ollen, että kestävän enimmäistuoton mallin käyttöönottoa koskeva ehdotus on vielä viimeistelyä vailla”. Nähtävästi tarvitaan lisää analyysejä. Komissio haluaa siis lisää suunnitelmia, mutta me haluamme vain enemmän keskustelua näistä suunnitelmista. Milloin jotain tapahtuu? Jos parlamentti hyväksyy mietinnön huomenna, toivon, ettei komissio ota sitä huomioon, sillä tämä on minusta täysin vastuutonta.

Voidaan aivan oikeutetusti kyseenalaistaa kestävän enimmäistuoton saavuttamisessa sovellettava menettelytapa. Tiedämme vallan hyvin, mitä tarvitaan, mutta nyt vain pyöritellään sanoja. Jos kaksi kolmasosaa kalastusmetodeista on biologisesti kestämättömiä, kalastus on lopetettava. Kalastuslaivastoja on pantava syrjään, kalastajien on lopetettava kalastaminen kenties korvauksia vastaan, kunnes kannat ovat elpyneet ja kaikilla on mahdollisuus terveellisellä ja kestävällä pohjalla olevaan tulevaisuuteen. Kalakantojen on annettava elpyä.

Voimme toki väitellä siitä, miten kestävän enimmäistuoton asema saadaan hiottua täydelliseksi, kun meillä on kalaa ja pitkän aikavälin varmuus siitä, että nuo kalavarat on tiukasti turvattu.

Arvoisa komission jäsen, pidän teitä suuressa arvossa. Heti ensitapaamisestamme alkaen olen pitänyt siitä, mitä sanotte. Saanko sanoa silti kaksi asiaa? Ensinnäkin pidätte mielestäni liian matalaa profiilia, ja kabinettinne jättää teidät tapaamisissa sivuun. Mielestäni Eurooppa tarvitsee edelläkävijää kalastusasioissa, ja samaan tapaan kun teidän on ratkaistava joitakin ongelmia, teidän on tultava eurooppalaisten TV-kameroiden eteen kertomaan, mitä on tehtävä.

Toinen asia on seuraava: viisivuotisesta toimikaudestanne on nyt kulunut kolme. Hyviä ajatuksia on esitetty, mutta tuloksia ei ole tarpeeksi. Toivoisin, että teistä tulee merkittävä luku Euroopan unionin historiassa, kun uudistatte yhteisön kehnoa kalastuspolitiikkaa. Toivon siis, että lopetatte itsenne vähättelyn ja ryhdytte toimiin!

Olin viisi vuotta sitten Johannesburgissa, jossa Euroopan unioni hyväksyi periaatteen kestävän enimmäistuoton aseman varmistamisesta vuoteen 2015 mennessä. Emme puhuneet vain jonkin politiikan omaksumisesta vuoteen 2015 mennessä vaan siitä, että kalakannat on saatava kestävälle tasolle vuoteen 2015 mennessä. Kyse ei voi olla vain paperinpalasesta vaan paljon enemmästä.

Jos pyrimme tähän tavoitteeseen kahdeksassa vuodessa, se on luultavasti jo liian myöhäistä. Meidän on alettava saada aikaan tuloksia, ja voimme katsoa epäonnistuneemme, kunnes tuo tavoite on saavutettu.

Älkää kuunnelko parlamenttia tai ministereitä, jotka yrittävät heittää jatkuvasti kapuloita rattaisiinne, vaan keskittykää tuloksiin.

  Carl Schlyter, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, voin yhtyä suureksi osaksi jäsenen Chris Daviesin ajatuksiin. Kalakannat ovat ehtymässä! Ja kun ne ehtyvät, kalastajilta loppuvat tulot. On siis paljon järkevämpää panostaa tulevaisuuteen ottamalla heti käyttöön kestävä enimmäistuotto saatavilla olevan enimmäistuoton sijaan, mikä on ollut unionin politiikka tähän mennessä. Tämä on täysin kestämätöntä!

Voimme toki väitellä metodien tieteellisistä puutteista ja siitä, että väline on kenties ”tylsä”. EU:n talouspolitiikan kokonaisvaltaisena tavoitteena on kuitenkin alhainen inflaatio, ja tämä on äärimmäisen ”tylsä” väline, mutta sitä ei ole kritisoitu samalla tavoin. Näissä tapauksissa väline on paljon ”terävämpi”, mistä haluan kiittää komission jäsentä. Olette ymmärtänyt, että politiikka on täysin väärä ja toimimaton, ja yritätte nyt korjata tilanteen.

Keskustelemme myöhemmin saaliiden poisheittämisestä ja toimista, joilla ongelmat voidaan kenties ratkaista. Sosioekonomisista arvioista puhuttaessa ongelmaa on kuitenkin pohdittava pidemmällä aikavälillä. Tämä on tarkistukseni ydin. Ilman sitä voitte yhtä hyvin väittää, etteivät nykyajan kalastajat välitä tehdä mitään. Työn vieminen kalastajilta kaikissa sukupolvissa vasta huonoa sosioekonomisen tilanteen arviointia onkin.

  Pedro Guerreiro, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (PT) Keskustelumme kohteena olevaan ja kalastussektorille elintärkeään mietintöön sisältyvistä keskeisistä kohdista olemme yleisesti ottaen sitä mieltä, että on asianmukaista osoittaa erot kestävää kalastusta koskevan periaatteen pitkän ja lyhyen aikavälin soveltamisessa. Toisin sanoen pitkän aikavälin suunnitelmissa pyritään määrittämään tavoitteet tai aihepiirit vakaan tilanteen saavuttamiseksi melko pitkällä aikavälillä, kun taas lyhytaikaiset toimet perustuvat vuosittain laadittuihin ehdotuksiin, joilla on tarkoitus korjata kalastuskuolevuuden taso, kunnes pitkäkestoisen tavoitteen mukainen taso on saavutettu.

Kalastuksen pitkän aikavälin tavoitteeksi on mahdollista hyväksyä Johannesburgissa asetettu päätavoite, toisin sanoen kalakantojen mahdollisimman kestävä pyynti. On kuitenkin tärkeää korostaa, että kestävän enimmäistuoton tavoitteen asettaminen edellyttää sellaisten tieteellisten analyysien soveltamista, joiden pohjalta voidaan määritellä sellainen kalastuskuolevuuden taso, joka takaa kalavarojen hyödyntämisen mahdollisimman kestävällä tavalla. Tässä tarkoituksessa on tärkeää ottaa huomioon kalavarojen luonnonmukaiset piirteet sekä tuntea pyyntimetodien luonne ja tyyppi. Pitkän aikavälin tavoitteen mukaisen kalastuksen tason arviointi edellyttää tutkijoiden ennusteisiin tutustumista. Tällöin ennusteiden on perustuttava luotettaviin tietoihin, kalatalouden hoitajien on sovellettava ennusteita ja kalastajien on hyväksyttävä ja noudatettava niitä sekä samalla turvattava aina – korostan sanaa ”aina” – kalastussektorin ja kalastusyhteisöjen sosioekonominen asema.

Käytännön tavoitteena on arvioida pitkän aikavälin pyynti ja kalastuskuolevuuden taso. Siksi on löydettävä oikea kriteeri kestävälle kalastukselle ja määriteltävä kestävän enimmäispyynnin mukainen kalastuksen taso. Tästä todellinen keskustelu vasta alkaa.

Kalastuskuolevuuden tasolle on esitetty eri arvoja kalavarojen pitkäkestoisessa hoidossa jäsenvaltioiden talousvyöhykkeillä. Monien tutkijoiden mielestä kalastuskuolevuuden tasoa olisi kuvailtava pikemmin viitearvolla F0.1 kuin esimerkiksi viitearvolla Fmsy, joka ei ole yhtä sopiva. On syytä huomata, ettei kalastuskuolevuutta tarkoittavaa Fmsy-arvoa pidä sekoittaa Msy-arvoon, joka tarkoittaa pyynnin tasoa.

Myös minä katson, että on syytä arvioida kestävää kalastusta koskevien toimien sosioekonomiset seuraukset sekä kustannukset.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen jäsen ei kovin usein kiitä parlamentin esittelijää. Teen nyt harvinaisen poikkeuksen.

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö on arvioinut, että 70 prosenttia maailman kalalajeista on jo saavuttanut tai ylittänyt kestävän enimmäistuoton tason. Yhteinen kalastuspolitiikka ja siitä johtuva häpeällinen saaliiden poisheittämisen ongelma ovat suureksi osaksi syyllisiä mahdolliseen vakavaan ekokatastrofiin erityisesti Pohjanmerellä.

Kalastajat varoittivat 1980-luvulla Kanadan hallitusta siitä, että turskaa kalastetaan jo vaarallisen paljon. Kanadan hallitus ei välittänyt varoituksista, ja turskanpyynti romahti täysin vuonna 1992. Sama tilanne näyttää nyt uhkaavan eurooppalaisia vesiä.

Esittelijä viittaa komission puutteelliseen analyysiin ja riittämättömiin ratkaisuihin komission tiedonannossa, jota hän kuvailee jopa yksinkertaiseksi. Komissiota on arvosteltu hiljattain tavasta kerätä ja tulkita merenkulkuun liittyviä tilastoja. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus viittaa ”tarvittavan tiedon puutteeseen tarkoituksenmukaisista tavoitteista”. Komission tulkinta suurimmasta enimmäistuotosta perustuu vanhentuneisiin malleihin ja dogmaattisiin ekologisiin käsityksiin. Tämä on selvä osoitus pyrkimyksestä saada lisää valtaa hinnalla millä hyvänsä.

Kalakantojemme häviäminen on liian korkea hinta maksettavaksi, ja kiitänkin esittelijää hänen rehellisyydestään, kun hän tuomitsi komission tiedonannon. Se, että EU-myönteinen PPE-DE-puolue myötäilee Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen linjaa, kertoo paljon. Mutta kaikki tekevät niin ennemmin tai myöhemmin!

  Jean-Claude Martinez, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kahden esittelijämme mietinnöt, joista toinen on Carmen Fragan, molemmat käsittelevät kalatalouden ratkaisematonta ongelmaa. Ratkaisematon se on siksi, että kalakannat ovat rajalliset ja kysyntä kasvaa jatkuvasti. Kalastuspolitiikkaa ei ole sama kuin yhteinen maatalouspolitiikka.

Komissio on vuodesta 1968 ja Sicco Mansholtin ajoista lähtien toistanut 40 vuoden ajan samaa strategista virhettä yhteisessä maatalouspolitiikassa jopa niin, että voidaan puhua rikoksesta ihmiskuntaa vastaan: ihmiskunta tarvitsee viljaa ja maitoa, joista on kova pula, kuten hintojen nousu osoittaa.

Kalastuspolitiikassa tilanne on toinen. Komission virhe johtuu tavanomaisesta teknokraattisesta synnistä, mutta kyse ei ole strategisesta rikoksesta. Suurimpiin sallittuihin saaliisiin, kiintiöihin, kalatalouden ohjauksen rahoitusvälineeseen ja monivuotisiin ohjausohjelmiin perustuva kalavarojen hoito on epäonnistunut. Komissio on antanut lakeja kaikesta: verkoista, vetoisuudesta, laivastojen koosta ja yksiköiden määrästä. Ja kuten esittelijä toteaa, lopputuloksena on vähemmän kalastajia, vähemmän turskaa ja vähemmän jopa tonnikalaa Välimerellä. Tämä oli syynä kalastajien kesä- ja heinäkuussa osoittamaan raivonpurkaukseen. Kotimaassani esimerkiksi Sèten tai Le Grau-du-Roin satamassa pienillä perinteisillä tonnikalaverkoilla pyytävät kalastajat protestoivat siksi, etteivät he voi harjoittaa ammattiaan heinäkuun jälkeen.

Kaikesta valvonnasta ja kaikesta tuhosta ja sanktioista huolimatta – ehkä kalastajille määrätään jonakin päivänä vielä sähköinen valvontaranneke – kalakannat ovat uhattuina, kuten esittelijä toteaa. Yhteinen kalastuspolitiikka ei ole toiminut, ja miksi ei? Siksi, että ongelmat ovat maailmanlaajuisia: kalastusta harjoitetaan kaikkialla, Kiinassa, Indonesiassa, Filippiineillä ja Perussa. Tilanne on sama kuin viinien kohdalla, jossa me hidastamme vauhtia, kun muut kylvävät siementä, niin kalastuksessa me romutamme aluksiamme, kun Yhdysvallat kasvattaa laivastoaan ja Venäjä, Islanti ja Norja kasvattavat alustensa tehoa.

Voimme ottaa käyttöön indikaattoreita, kuten kestävän enimmäistuoton, mutta jos naapuri kalastaa meitä enemmän, emme voi elvyttää kalakantoja vähentämällä omaa kalastustamme. Koska karjankasvatus, toisin sanoen maatalous, ei myöskään ole todellinen ratkaisu kalarehun takia, kalastus on täydellinen osoitus siitä, että yhteisön asettamat tasot ovat liian korkeat, kun kalastus on pienimuotoista ja kun päätöksiä on voitava tehdä paikallisesti, sekä osoitus siitä, että tasot ovat liian alhaiset syvänmeren kalastuksen kohdalla. Näin ollen on joko pyrittävä mahdollisimman ripeästi muun maailman tasolle tutkijoiden avustuksella, tai 2000-luvun lopulle tultaessa on mentävä katsomaan Nemo-elokuvaa, jossa voimme pyytää viimeiset kalat.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan tätä mietintöä ja kiitän esittelijää sen laatimisesta. Olemme puhuneet kestävästä kalastuksesta vuosikausia, ja vuosikausia on harjoitettu byrokraattista valvontaa. Kalakannat eivät ole tästä huolimatta juurikaan elpyneet, kalastajia on entistä vähemmän ja he ovat entistä köyhempiä. Ei voida välttyä päätelmältä, että yhteisön kalastuspolitiikka on epäonnistunut surkeasti.

Kalastajat ovat tienneet tämän jo vuosia, mutta komissio ei ole kuullut heitä, eikä nähtävästi myöskään jäsen Davies, joka ilmeisesti haluaa lisää samoja virheitä. Suurimmat sallitut saaliit sekä kiintiöt valvonnan tärkeimpinä välineinä ovat epäonnistuneet ja johtaneet häpeälliseen saaliiden poisheittämiseen sekä kalastajien suoranaiseen köyhtymiseen. Meille tarjotussa uudessa kestävän enimmäistuoton mallissa toistuu sama virhe, kun suurimpien sallittujen saaliiden järjestelmä ja pyyntiponnistusjärjestelmä menevät päällekkäin. Järjestelmät on erotettava toisistaan, emme voi pitää molempia. Me kaikki haluamme kestävää kalastusta, mutta sen on oltava kestävää myös kalastajille. Se edellyttää saaliiden poisheittämisen hillitsemistä, teknisten toimenpiteiden yksinkertaistamista ja joustavuuden suosimista. Pyrkikäämme tähän mahdollisimman ripeästi.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, on jo hyvin myöhä, ja olemme varmasti kaikki kovin väsyneitä, ja minua järkyttää uutinen kolmen kalastajan kuolemasta ja viiden katoamisesta Cádizin vesillä – alus kuului Barbaten laivastolle. Tämänkaltaisten uutisten pitäisi mielestäni herättää ajatuksia meissä kaikissa, sillä ne ovat osoitus ammatin vaarallisuudesta, kun se vielä tänäkin päivänä voi viedä kahdeksan kalastajaa kerralla.

Arvoisa komission jäsen, minusta yksi suurimmista tämän tiedonannon ongelmista on seuraava: koska tiedonannossa esitetyt toimet kohdistuvat kalavaroihin ja kalastuksen rajoittamiseen ilman, että velvoitteita määrätään myös muille taloudellisille toimijoille, joiden toiminta liittyy meriekosysteemeihin, se menettää poliittisen oikeutuksensa – me kaikki menetämme sen – varsinkin kun kalataloudesta vastaava komission pääosasto vastaa myös merenkulkuun liittyvistä asioista.

Toinen huoleni tai kysymykseni on, miten komissio aikoo soveltaa suurinta enimmäistuottomallia käytännössä, kun kaikki merkit viittaavat siihen, että se saa aikaan vain vakavia ongelmia etenkin sekakalastusalueilla, joilla esiintyy useita lajeja ja joilla pyyntiponnistusten tason määräävä kalastuksen taso ei vastaa yksittäisten lajien kestävää enimmäistuottoa. Toinen ongelma koskee populaatioita, joista emme ole laatineet yhtäkään arviota.

Varmaa on, että alan työntekijät ovat huolissaan, ja he ovat oikeassa sanoessaan, että kolmansien maiden yritykset tulevat välittömästi täyttämään markkinaraon, joka jäi jäljelle yhteisön laivaston joutuessa noudattamaan kestävän enimmäistuoton mallia ja sitoutumaan tähän poliittiseen malliin, sillä markkinoita ohjaa tarve varmistaa toimitusten jatkuminen.

  Ian Hudghton (Verts/ALE). – (EN) Arvoisa puhemies, en ole vuosien saatossa aina ollut samaa mieltä esittelijämme Carmen Fraga Estévezin kanssa, mutta olen suurimmaksi osaksi samaa mieltä tässä mietinnössä esitettyjen näkemysten kanssa. Siinä todetaan, että yhteisön järjestelmä on vaikeuttanut valvontaa ja kannustanut saaliiden poisheittämiseen. Siinä kannatetaan komission tiedonantoa siltä osin, kun siinä tunnustetaan, että nykyinen kalastuksen hoitopolitiikka on epäonnistunut. Mietinnössä pannaan myös merkille, että kestävän enimmäistuoton mallia on vaikea soveltaa monilajikalastukseen, jota Skotlannin kalastajat enimmäkseen harjoittavat. Lisäksi mietinnössä todetaan, ettei malli sovi pelagisille lajeille.

En hyväksy ilmausta ”poistaa syrjinnän”, ja vaadin, että huomenna järjestetään erillinen äänestys ilmauksen poistamiseksi, sillä tiedän aiemmista keskusteluista esittelijämme kanssa, että tämä on hyökkäys kestävää kalastusta vastaan. Kestävä kalastus on voitava varmistaa niin kauan kuin harjoitamme yhteistä kalastuspolitiikkaa. Yhdyn kuitenkin komission jäsenen aiempaan toteamukseen siitä, että meidän on otettava oikea suunta. Yhteisen kalastuspolitiikan aiheuttamien tuskaisten vuosien jälkeen meidän olisi oltava jo melko pitkällä parannuksen tiellä.

  Urszula Krupa (IND/DEM). – (PL) Arvoisa puhemies, minua on pyydetty tässä minuutin pituisessa puheenvuorossani puhumaan Puolan kalastajien puolesta. He haluavat sanoa, että sääntely, jota harjoitetaan kieltämällä turskan pyynti, on puolalaisia kalastajia syrjivä, etenkin kun muiden maiden pyytämät määrät ovat yleisesti tiedossa.

Kalastajat toivovat, että sääntelyn sanamuoto on syntynyt Euroopan komission tietämättömyydestä yksittäisten maiden Itämerellä harjoittaman kalastuksen todellisesta laajuudesta. He vaativat sääntelyn lopettamisen lisäksi myös erityisen riippumattoman Euroopan parlamentin alaisen valiokunnan perustamista. Valiokunnan tehtävänä olisi tutkia ja selvittää periaatteita ja metodeja, joiden perusteella lasketaan, miten paljon Itämerellä on pyydetty kalaa sen jälkeen, kun unioni laajeni vuonna 2004, sekä selvittää sääntöjenvastaisuuksien laajuus.

  Catherine Stihler (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, harva meistä kiistänee kaupallisten kalavarojen pitkän aikavälin kestävyyden merkityksen. EU on hyväksynyt Johannesburgissa vuonna 2002 järjestetyssä kestävää kehitystä käsitelleessä huippukokouksessa tehdyn sitoumuksen saavuttaa kalastuksessa kestävä enimmäistuotto viimeistään vuonna 2015.

On elintärkeää käynnistää keskustelu siitä, miten saavutetaan tavoite uhanalaisiin lajeihin kohdistuvan pyyntipaineen vähentämisestä. Esittelijän Carmen Fraga Estévezin mietintö on tärkeä osa tätä prosessia.

Alhaisen kalastuskuolevuuden takaavan kalastuksen sekä kestävän kutevan kannan varmistamisen hyviä puolia on tarkasteltu myös Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin alaisen strategisen yksikön laatimassa selvityksessä ”Net Benefits”.

Skotlannin kansalaisena olen liiankin hyvin tietoinen esimerkiksi Pohjanmeren uhanalaisiin turskakantoihin kohdistuvasta paineesta sekä käytännön vaikeuksista soveltaa hoitosuunnitelmia sekakalastusalueilla, kuten Skotlannin rannikkovesillä. Vaikeudet eivät poista velvollisuutta toimia.

Olen mielissäni, että komissio tunnustaa tarpeen ottaa sidosryhmät mukaan päätöksentekoon. Alueelliset neuvoa-antavat komiteat ovatkin mukana ehdotetussa prosessissa, jolla tätä asiaa viedään eteenpäin. Jotkin neuvoa-antavat komiteat ovat jo alkaneet käsitellä pitkäkestoisten hoitosuunnitelmien ja kestävän enimmäistuoton kysymystä, ja on tärkeää, että strategiaa suunnitellaan yhdessä sidosryhmien kanssa.

Tässä vaiheessa on kuitenkin varottava eksymästä liikaa aiheesta keskustelemalla kestävän enimmäistuoton muotoseikoista ja siitä, miten mallia pitäisi soveltaa. Tärkeämpää on keskittyä kalastusmahdollisuuksien tasapainottamiseen suhteessa nykyisiin kalavaroihin, jotta alalle varmistetaan nykyistä kestävämpi kalastusalan tulevaisuus.

  Marianne Mikko (PSE). – (ET) Hyvät parlamentin jäsenet, viisi vuotta sitten Johannesburgissa pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa sitouduimme kalakantojen suojeluun ja niiden ripeään palauttamiseen kestävän enimmäistuoton takaavalle tasolle. Siirtyminen suunniteltuun hallintojärjestelmään asettaa huomattavasti kunnianhimoisempia tavoitteita nykyiseen turvalliseen tasoon ja varovaisuusperiaatteeseen verrattuna. Muutoksen hyvät ja huonot puolet on kuitenkin punnittava hyvin tarkoin.

Euroopan unioni tarvitsee joustavan kalavarojen hoitojärjestelmän ja välineet nopeaan reagointiin. Lisäksi olisi varmistettava, että pitkän aikavälin suunnitelmia olisi mahdollista mukauttaa järkevästi mutta joustavasti vuosittain. Euroopan komission käsityksen mukaan kalakantoihin vaikuttaa lähinnä pyynti, vaikka myös sääolosuhteet, petoeläimet, vieraat lajit ja ihmisten aiheuttamat ongelmat voivat vaikuttaa suuresti kalakantoihin. Venäjän ja Saksan välisen kaasuputken ympäristövaikutuksia Itämerellä ei ole vielä arvioitu, vaikka putken rakennustyöt ovat jo alkaneet.

Olen hyvin huolissani kampameduusan viimeaikaisesta esiintymisestä Itämerellä, sillä tämä Yhdysvalloista peräisin oleva laji lähes romahdutti Mustanmeren kalakannat 1980-luvulla ja aiheuttaa nyt tuhoja Kaspianmerellä. Se on yhdessä vuodessa levinnyt Ruotsin rannikolta Itämerelle. Emme voi vain pyöritellä peukaloitamme, kunnes myös Itämeren kalakannat ovat tuhoutuneet.

Siten uuden hallintojärjestelmän vaikutukset on tutkittava mieluummin alueellisella kuin eurooppalaisella tasolla, sillä kunkin jäsenvaltion kalastuslaivastolla on omat ominaispiirteensä. On äärimmäisen tärkeää ottaa tähän mukaan alueelliset neuvoa-antavat elimet, jos haluamme harjoittaa pitkäkestoista kalastuspolitiikkaa. Hallintojärjestelmän muutos edellyttää kalastuslaivastojen määrän ja lastin vähentämistä, mikä merkitsee suuria tappioita kalastusalan yrityksillemme. Euroopan kalatalousrahastolla ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi varoja näin suurten tappioiden korvaamiseen.

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Joe Borg, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, saanen aluksi viitata Carmen Fraga Estévezin ja Rosa Miguélez Ramosin mainitsemaan onnettomuuteen. Yhdyn heidän huoleensa ja suruunsa ihmishenkien menetyksen vuoksi ja toivon, että kadoksissa olevat kalastajat löydetään ja saadaan turvaan.

Saanen tarttua muutamiin keskustelussa esiin tulleisiin näkökohtiin siitä, miten edetä. Näkökohdat ovat menneet lievästi sanottuna ristiin. Keskustelusta on kuitenkin käynyt ilmi, että olemme yhtä mieltä siitä, että kalakannat on saatava mahdollisimman pian kestävälle tasolle. Tämä ei tarkoita, että ehdottaisimme rankkoja ja välittömiä toimia. Asetamme pikemminkin tavoitteeksi kestävän enimmäistuoton asteittaisen ja joustavan käyttöönoton. Aiomme joka vaiheessa tarkistaa asettamiamme tavoitteita ja tarvittaessa mukauttaa niitä muuttuviin oloihin.

Toisin sanoen kestävään enimmäistuottoon perustuva lähestymistapa tarjoaa meille suunnan, mutta ei välttämättä valmista tavoitetta. Haluan toistaa, että kyseinen lähestymistapa vie kalastuksenhoitoa oikeaan suuntaan, pois liikakalastuksesta kohti tilannetta, jossa pyynti on nykyistä kestävämmällä pohjalla ja kustannukset laskevat.

Tätä lähestymistapaa olisi voitava mukauttaa niin, että tietomäärämme kasvaessa tai ympäristöolosuhteiden ja ekosysteemien muuttuessa uutta tietoa on mahdollista soveltaa.

Täällä on huomautettu, ettei kestävän enimmäistuoton malli ole toiminut, ettei se sovellu pelagisille lajeille ja että se on vanhentunut. Euroopassa ja muualla on kuitenkin otettu käyttöön myös onnistuneita kalastuksenhoitostrategioita. Vaikka käsite on vanha, se ei tarkoita, että se olisi vanhentunut. Tärkeintä on, että jos malli osoittaa kalastuksenhoidon suunnan ja on tarpeeksi joustava mahdollistaakseen säännölliset tarkistukset, sillä on hyvät mahdollisuudet onnistua.

Hyviä esimerkkejä onnistumisista voidaan nähdä seitin, Pohjanmeren koljan ja makrillin kalakannoissa, sillä niiden pyynti vastaa lähes kestävän enimmäistuoton tasoa ja niiden kannat ovat yleisesti ottaen vakaalla ja kannattavalla pohjalla.

Saanen korostaa erästä kohtaa. Ehdotuksen tarkoituksena ei ole rangaista kalastajia, jotka eittämättä joutuvat tekemään monia mukautuksia, vaan ehdotuksella pyritään pikemminkin löytämään suunta, joka mahdollistaisi alan toiminnan nykyistä vakaammassa ja kannattavammassa ympäristössä. Kuten totesin avauspuheenvuorossani, Euroopan kalatalousrahaston ansiosta jäsenvaltiot voivat kehittää toimia, jotka koskevat kapasiteetin ja pyyntiponnistusten mukautuksia pitkän aikavälin suunnitelmien pohjalta sekä sosiaalisia ja taloudellisia järjestelyjä, joilla varmistetaan toimintaohjelmien asianmukainen rahoittaminen valtion varoin.

On myös huomautettu, ettei kestävän enimmäistuoton malli sovellu sekakalastukseen, sillä yhden kannan vieminen kohti kestävää enimmäistuottoa saattaa johtaa muiden kyseisellä sekakalastusalueella esiintyvien kantojen alihyödyntämiseen. Meidän on suhtauduttava realistisesti tähän tilanteeseen ja sekakalastukseen. Näitä kantoja hyödynnetään myös tavalla, joka ei ole kestävä. On selvää, että kestävän enimmäistuoton mallin soveltaminen sekakalastukseen on vaikeaa ja edellyttää tapauskohtaista tutkimusta. Ongelma on kuitenkin olemassa, ja jos sitä ei ratkaista, parannusta oikeaan suuntaan ei tapahdu.

Sanoisin vielä kuulemisista, että komissio kannattaa sidosryhmien osallistumista niihin. Monia kuulemistilaisuuksia on jo järjestetty sen jälkeen, kun kestävän enimmäistuoton tavoite hyväksyttiin Johannesburgin huippukokouksessa. Niihin on osallistunut jäsenvaltioiden edustajia, tutkijoita ja alueellisten neuvoa-antavien komiteoiden edustajia, jotka tutkivat myös meidän ehdotuksiamme ja pyrkivät neuvomaan meitä tulevissa toimissa. Hoitosuunnitelmista järjestetään keskustelutilaisuuksia sen jälkeen, kun olemme laatineet vaikutuksenarvioinnit, kuulleet alan edustajia ja laatineet erityiset ehdotuksemme. Odotan innokkaana vuoropuhelun jatkamista kanssanne näistä suunnitelmista.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 6. syyskuuta 2007.