Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 25. syyskuuta 2007 - Strasbourg

4. Sokerialan rakenneuudistusjärjestelmä – Sokerialan yhteinen markkinajärjestely (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- Katerina Batzelin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä sokerialan rakenneuudistusjärjestelmästä (KOM(2007)0227 - C6-0176/2007 - 2007/0085(CNS)) ja

- Katerina Batzelin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä sokerialan yhteisestä markkinajärjestelystä (KOM(2007)0227 - C6-0177/2007 - 2007/0086(CNS)).

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kiittää Katerina Batzelia ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan jäseniä kaikesta työstä, jota he ovat tehneet ehdotuksen parissa. Seuraavaksi käsittelen ehdotuksen taustoja.

Kuten tiedätte, rakenneuudistusrahasto ei täyttänyt odotuksiamme rakenneuudistuskauden toisena vuonna varsin lupaavan ensimmäisen vuoden jälkeen.

Kuten ehkä muistatte, odotimme ensimmäisenä vuonna noin 1,5 miljoonan tonnin kiintiöstä luopumista ja toisena vuonna yli kolmen miljoonan tonnin luopumista. Todellisuudessa kahden ensimmäisenä vuonna luovuttiin vain 2,2 miljoonasta tonnista odotetun 4,5 miljoonan tonnin sijasta.

Olen yhä vakuuttunut, että rakenneuudistusrahasto on sinänsä hyvä väline, ja sitä pitäisi vahvistaa ja kehittää ottaen huomioon tähän saakka hankitut kokemukset.

Haluaisin teroittaa nyt käsiteltävänä olevasta ehdotuksesta, että emme ole neuvottelemassa uudelleen vuoden 2005 sokeriuudistusta. Ottaen huomioon että rakenneuudistusrahastoa ei hyödynnetty riittävästi toiminnan kahtena ensimmäisenä vuonna, tavoitteena on saada se menestymään kahtena viimeisenä vuonna. Muuten loput kiintiöstä luopumiset ilman korvausta on käynnistettävä vuonna 2010.

Tällä ehdotuksella pyritään tekemään houkutteleva tarjous niille yrityksille ja viljelijöille, jotka haluavat luopua kiintiötuotannosta markkinointivuonna 2008/2009, säilyttäen samalla rakenneuudistuskauden viimeisen vuoden olosuhteet periaatteessa muuttumattomina. Ensimmäistä kertaa viljelijät voivat käynnistää rakenneuudistusprosessin, mutta vain enintään kymmenestä prosentista yrityksen kiintiöstä. Viljelijöille varatun rakenneuudistustuen prosenttiosuus asetetaan kymmeneen prosenttiin, ja tätä maksua täydennetään sitten 237,50 euron lisätuella sokerikiintiön tonnia kohden ja rahamäärät nousevat yhteensä 300 euroon tonnia kohden.

Mielestäni tämä on viljelijöiden kannalta erittäin mielenkiintoinen tarjous enkä näe tarvetta lisätoimiin. Siksi en voi tukea rakenneuudistusrahastoa koskevan mietinnön tarkistuksia, joissa pyydetään muutoksia maksettuihin rahamääriin, esimerkiksi tarkistukset 6, 7 ja 12 tai viljelijöille meneviin prosenttiosuuksiin, eli tarkistus 8.

Taannehtivuudella varmistetaan se, että ne yritykset ja sokeriruo’on tuottajat, jotka ovat jo osallistuneet rakenneuudistusjärjestelyyn, eivät koe haittaa osallistumisesta.

Kuten tarkistuksessa 9 ehdotetaan, inuliinisiirapin tuottajien ja sikurin viljelijöiden kelpoisuus takautuviin maksuihin mainitaan nimenomaisesti lopullisessa tekstissä. Yritykset, joita järjestetään uudelleen markkinointi- tai viljelyvuonna 2008/2009, voitaisiin vapauttaa rakenneuudistusmaksusta, jota sovelletaan määrään, johon sovellettiin kauden 2007/2008 ennakolta luopumista, edellyttäen että ne sopeuttavat kiintiönsä sen mukaisesti. Lopuksi lisäkannustimena yrityksille niiden omat rakenneuudistustoimet otetaan huomioon pakollisessa lopullisessa kiintiön leikkauksessa.

Jotta markkinat on helpompi tasapainottaa rakenneuudistuskaudella, ennakoivasta markkinoiltapoistosta ehdotetaan pysyvää välinettä muulloinkin kuin rakenneuudistuskaudella, aivan kuten Katerina Batzeli ehdottaa mietinnössään.

Ehdotetuilla asetuksilla pyritään luomaan turvallinen ympäristö ja poistamaan järjestelmästä nykyiset esteet. Kaikkien näiden parannusten pitäisi tehdä rahastosta menestys kolmantena vuonna muuttamatta sokerin yhteistä markkinajärjestelyä uudistuksen perusteella, kuten sovittiin vuonna 2005. Ehdotetut toimet on tasapainotettu vahvojen kannustimien luomiseksi kaikille osapuolille, jotka osallistuvat rakenneuudistusprosessiin.

Haluan kiittää teitä hyvästä yhteistyöstä, joka mahdollistaa maille tiukan aikataulun noudattamisen ja paljon tehokkaamman järjestelmän luomisen markkinointivuodeksi 2008/2009. Tiedän, että rahastoa on kehitettävä sen tavoitteen saavuttamiseksi, ja jos se ei ole mahdollista, olen varma, että voittajia ei ole. On vain häviäjiä, ja siksi olen kiitollinen tuelle, jota olen saanut maatalousvaliokunnalta ja jäseniltä.

  Katerina Batzeli (PSE), esittelijä. – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluksi muistuttaa teitä siitä, että alkuperäisessä lausunnossaan sokerin yhteisestä markkinajärjestelystä Euroopan parlamentti huomautti, että komission ehdotuksilla pitäisi edistää uuden järjestelmän elinkelpoisuutta sekä sokerijuurikkaan viljelijöiden, sokeritehtaiden ja tuotantoalueiden työntekijöiden suojelua, sillä kiintiöiden poistaminen vaikuttaa kaikkiin heihin. Se oli poliittinen sitoumus ja sopimus, jonka perusteella annoimme komissiolle suostumuksemme.

Neuvoston vuonna 2005 tekemät lopulliset päätökset sokerialan uudistuksesta eivät kuitenkaan vastanneet suuriin odotuksiin. Ala on erityisen tärkeä peltokasvien markkinoiden korjaamiselle, Euroopan sokeri- ja bioetanolitehtaiden toimituksille sekä uuden yhteisen maatalouspolitiikan yhteydessä tarkistettavien muiden yhteisten markkinajärjestelyjen mukauttamista koskevan uuden puitepolitiikan kehittämiselle. Neuvoston päätökset ovat näyttäneet alusta alkaen tuomituilta lyhytaikaisiksi ja marginaalisiksi, koska ne ovat olleet vain kansallisten vaatimusten ja monimutkaisten mekanismien sekoituksia.

Tämä päätös ja tapa, jolla se pannaan täytäntöön kansallisella tasolla, tarkoittavat, että tuotannon vähennykset ovat tähän mennessä olleet alle 2,2 miljoona tonnia, kun taas tavoite on noin kuusi miljoonaa tonnia vuoteen 2010 mennessä. Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että vuoden 2010 jälkeen tuotantoalueet, työntekijät ja tuottajat eivät saa kokonaan itse rahoitetusta rakenneuudistusrahastosta mitään korvauksia minkäänlaisesta tuotannon vähentämisestä.

Tällaisia olivat tärkeät poliittiset kysymykset, joita käsittelimme maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa, kun meidän piti päättää mietinnöstä, johon olette tutustuneet.

Arvoisa komission jäsen, teimme maatalousvaliokunnassa merkittäviä parannuksia, jotta yhteisön päätökset voidaan panna esteettömästi täytäntöön jäsenvaltioissa. Emme pyrkineet muuttamaan radikaalisti sokerin yhteistä markkinajärjestelyä, ja joka tapauksessa viittasitte siihen tekstissänne. Emme pyrkineet ehdottamaan monella nopeudella tapahtuvaa muuttamista, koska monilla alueilla kuten Irlannissa sokerintuotantoa on jo vähennetty osittain tai kokonaan.

Sen lisäksi olemme arvioineet olemassa olevat budjettisäästöt noin kolmeksi miljoonaksi euroksi. Jos tätä rahaa ei käytetä, sitä ei sijoiteta takaisin alalle vaan sillä rahoitetaan muita hankkeita tai se maksetaan takaisin.

Kun otamme huomioon suhteellisuuden ja tasa-arvon periaatteen sokerijuurikkaan viljelijöiden tapauksessa, meidän on kaikkien hyväksyttävä ehdotettujen toimien takautuvuuden periaate, jotta emme luo epäoikeudenmukaisuuden ilmapiiriä tuottajille, tehtaille ja alueille, jotka ovat jo liittyneet uuteen järjestelmään.

Haluaisin myös muistuttaa, että monien jäsenvaltioiden joustavuuden ja toissijaisuusperiaatteen noudattamisen tehottomuus huolestuttaa meitä. Joustavuudesta on tullut epävirallisesti toimien kansallistaja: jäsenvaltiot ovat voineet panna uutta markkinajärjestelyä täytäntöön mielensä mukaan ja ne ovat taipuneet kollektiivisten elinten ja alueviranomaisten paineen alla. Tavan, jolla jäsenvaltiot kohtelevat joustavuuden käsitettä ja politiikkaa, pitäisi olla huolenaiheemme tulevissa tarkistuksissa, kuten myös sen, miten kyseistä politiikkaa käytetään terveystarkastusta koskevien päätösten puitteissa.

Arvoisa komission jäsen, meidän on nyt siirryttävä poliittisista kysymyksistä teknisiin asioihin, jotka myös ratkaisevat yhteisen markkinajärjestelyn tarkistuksen suunnan. Ottaen huomioon asetuksen (EY) N:o 318/2006 muuttamisen katsomme, että nyt vaaditaan kiintiöiden lopullisten lineaaristen vähennysten oikeudenmukaisempaa soveltamista vuoteen 2010 mennessä. Jos kiintiöiden suora vähentäminen katsotaan tarpeelliseksi vuonna 2010, valiokuntamme katsoo, että vähennys olisi toteutettava kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa lineaarisen vähennyksen olisi oltava 13,5 prosenttia. Toisessa vaiheessa komission ehdotus olisi pantava täytäntöön, ja sen mukaan niille jäsenvaltioille ja yrityksille, jotka ovat luopuneet kiintiöistä rakenneuudistusjärjestelmän aikana, annettaisiin poikkeus. Poikkeus on yhdenmukainen kansallisella tasolla toteutettujen toimien kanssa.

Haluaisin kuitenkin huomauttaa komissiolle ja neuvostolle, joka ei osallistu tämän päivän keskusteluun, että meidän on pidettävä mielessä niiden yritysten supistunut panos, jotka ovat vähentäneet kiintiöitään vapaaehtoisesti osallistumalla rakenneuudistusjärjestelyyn tai osallistumalla ennakoivaan luopumisjärjestelyyn. Ehdotamme, että ennakoivaa luopumista käytetään laajemmin ja pidempään, mikä auttaa alaa sopeutumaan helpommin tulevaisuuden haasteisiin. Koska ennakoivasta luopumisesta ei ole tähän mennessä päästy kompromissiin neuvoston tasolla, haluaisin lisätä sen, jos te, arvoisa komission jäsen, olette samaa mieltä.

Mietinnössäni ehdotetaan rakenneuudistusjärjestelmää koskevan asetuksen (EY) N:o 320/2006 muuttamista, sillä se on joka tapauksessa uudistuksen keskeinen osa, siten että

– ensinnäkin nostetaan tuottajien saama 237 euron kertakorvaus 260 euroon tonnilta; vaadimme tätä, vaikka olette eri mieltä, arvoisa komissio jäsen, koska uskomme, että se on tuottajille merkittävä kannustin siirtyä kymmenen prosentin vapaaehtoiseen luopumiseen;

– toiseksi nostetaan 50 prosenttiin tuottajien rakenneuudistustuesta saama yksittäinen korvaus, joka on nyt kymmenen prosenttia; lisäys on Euroopan parlamentin poliittinen sitoumus ja osoittaa, että tukien pitäisi mennä pääasiassa tuottajille; viesti on enemmän poliittinen kuin taloudellinen;

– kolmanneksi nostetaan yrityksille bioetanolin tuotannosta maksettu korvaus 35 prosentista sataan prosenttiin, koska mielestämme uusiutuvien energialähteiden alan tukemiseksi olisi annettava merkittävä kannustin;

– neljäntenä on alueiden kannalta erityisen tärkeä kohta eli tuen jatkaminen niiden alueiden monipuolistamiseksi, joilla on suljettu tehtaita: sen pitäisi säilyä 109,5 eurona tonnia kohden vähennetystä sokerintuotannosta kauteen 2009–2010 saakka; arvoisa komission jäsen, pyrimme osittain parantamaan rahoitusta vaikutusten vähentämiseksi alueille sekä tarjoamaan lisäkannustimia; tarkistuksella ei pyritä muuttamaan yleisiä säännöksiä vaan vahvistamaan kannustimia;

– viidenneksi kymmenen prosentin kiintiöistä luopumista olisi sovellettava ensin kaikkiin pieniin ja vähemmän kilpailukykyisiin tuottajiin;

– kuudenneksi osittaisen luopumisen rakenneuudistustukea olisi lisättävä 218,75 eurosta 625 euroon kaudella 2008–2009. Minun on myönnettävä, että esittelijän asema on erityisen merkittävä tällaisten asioiden tukemisessa.

Esittelijänä haluaisin huomauttaa, että tiettyjä maatalousvaliokunnan ehdotuksia olisi tarkasteltava uudelleen asioiden suhteuttamiseksi. Siitä syystä uskon, että meidän olisi otettava huomioon rakenneuudistusrahaston rahoitus ja myös lisärahoitus Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta.

Esittelijänä haluaisin siksi hyväksyä tarkistukset 27–30, joissa otetaan käyttöön kolme perusperiaatetta:

– ensinnäkin takautuva toimi, koska tuottajia, yrityksiä ja alueita, jotka ovat alusta alkaen noudattaneet progressiivisesti uutta yhteistä markkinajärjestelyä, ei voida rangaista;

– toiseksi tuen määrän on oltava kohtuullinen ja kaikkien hyväksymä (eikä 625 euroa yhdeltä vuodelta);

– kolmanneksi on tärkeää lisätä takautuvasti ja siirtymäkauden loppuun asti tukea tehtaille tuotannon osittaisesta vähentämisestä.

Lopuksi haluaisin varoittaa teitä. Komissio neuvottelee parhaillaan AKT-maiden kanssa talouskumppanuussopimuksen puitteissa. Komissio näyttää olevan valmis poistamaan suojalausekkeet, jotka koskevat kunkin kumppanin yhteisöön tuoman sokerin kokonaismäärää, ja tuodun sokerin vähimmäishintaa koskevat lausekkeet. Sen lisäksi komissio on ehdottanut, että pääsy yhteisön markkinoille olisi vapautettava samalla tavalla kaikille 16:lle sokeripöytäkirjan maalle.

Arvoisa komission jäsen, katson, että tehtävämme on tärkeä. Tällaisten toimielinjärjestelmän ulkopuolella tehtyjen päätösten pitäisi olla mitättömiä: ne mitätöisivät Euroopan parlamentin poliittisen ja institutionaalisen aseman.

  László Surján (PPE-DE), budjettivaliokunnan lausunnon valmistelija. – (HU) Kiitos puheenvuorosta, arvoisa puhemies. Budjettivaliokunta tukee ehdotusta periaatteessa. Haluan myös henkilökohtaisesti onnitella esittelijää. On erittäin vaikea tehtävä missä tahansa olosuhteissa yrittää taivutella tietyn alan viljelijöitä vähentämään tuotantoaan. Myöskään EU:n kansalaiset eivät näe meitä hyvässä valossa, kun tuemme ja rahoitamme tällaista asiaa.

On kuitenkin välttämätöntä puuttua asiaan tällä tavoin, eikä sillä ole sen suurempaa vaikutusta Euroopan unionin yleiseen talousarvioon kuin nykyisillä järjestelyillä, siksi on asianmukaista, että määrärahat kohdennetaan entistä paremmin ja että ne, jotka todella toimivat tuotantopuolella, saavat korvausta ja tukea, kuten tässä tapauksessa tapahtuu.

On kuitenkin vakava ongelma, että on maita, jotka ovat jo luopuneet osasta kiintiöitään vain huomatakseen, että asetuksia on sen jälkeen muutettu. Mietinnössä ehdotetaan tapoja ongelman ratkaisemiseksi, ja pyydän parlamenttia tukemaan niitä siinä muodossa. Kiitos huomiostanne.

  Albert Deß, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, haluaisin tehdä lyhyen katsauksen viimeisimpään uudistukseen. Monet sokerinviljelijät kysyvät, miksi tätä markkinajärjestelyä, joka on toiminut hyvin vuosikymmenien ajan, pitää yleensäkään uudistaa? On kaksi syytä siihen, miksi tämä uudistus on ollut tarpeen ja on sitä edelleen. Ensinnäkin muutama vuosi sitten päätettiin asealoitteen yhteydessä, että vuodesta 2009 lähtien kaikkein köyhimmistä maista saa tuoda EU:hun kaikkea paitsi aseita. Se koskee myös sokerialaa.

Toinen syy on se, että WTO on tehnyt päätöksen ja EU:n on poistettava ylituotanto. Se johtaa siihen, että EU:n on vähennettävä tuotantoa yli kuusi miljoonaa tonnia. Arvoisa komission jäsen, parlamentti teki vuonna 2005 ehdotuksia, ja te sanoitte juuri, ettei rakenneuudistusrahasto ole täyttänyt odotuksia. Nyt haluaisin huomauttaa: jos komissio ja neuvosto olisivat noudattaneet tarkemmin parlamentin ehdotuksia vuonna 2005, olisi todennäköisesti luovuttu suuremmasta määrästä sokeria vapaaehtoisesti.

Nyt meillä on tilaisuus tehdä korjauksia, jotta kannustimia voidaan parantaa. Voin vain pyytää komissiota ja neuvostoa noudattamaan ehdotuksia. Haluaisin kiittää esittelijä Katerina Batzelia hänen laatimastaan mietinnöstä. Maatalousvaliokunta on noudattanut pitkälti kyseisiä ehdotuksia – tehden pieniä korjauksia – ja olen vakuuttunut siitä, että jos komissio noudattaa kyseisiä ehdotuksia, kannustimet paranevat siinä määrin, että luovutaan vapaaehtoisesti paljon suuremmista sokerimääristä. Haluaisin todeta komission jäsenelle, että maatalousvaliokunnassa on monia jäseniä, jotka ovat kuunnelleet tiiviisti sokerijuurikkaan viljelijöitä. Jos täällä esitettävät toiveet täytetään, uskon, että tämä uudistus menestyy.

  Csaba Sándor Tabajdi, PSE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa komission jäsen Fischer Boel, mielestäni Katerina Batzelin mietintö ja László Surjánin lausunto ovat teknisesti virheettömiä ja poliittisesti erittäin korrekteja. Tasapainon palauttaminen markkinoilla on erittäin tärkeää, ja olemme vielä kaukana siitä, että saavuttaisimme vuoteen 2010 mennessä markkinatasapainon Euroopan sokerintuotannossa ja sokerijuurikkaan viljelyssä.

En kadehdi komissiota tai parlamenttia, koska ei ole helppoa luoda järjestystä ja tasapainoa vääristyneessä, turhan monimutkaisessa ja liikaa tuetussa järjestelmässä. Tämä ala oli kuitenkin yhteisen maatalouspolitiikan lempilapsi muihin, vähemmän suosittuihin aloihin verrattuna.

Olen täysin samaa mieltä tasapainottamisen tarpeesta. Jos panemme täytäntöön kymmenen prosentin lisävähennyksen, järjestelmään jää vielä 2,1 miljoonan tonnin ylituotanto, ja jos emme onnistu käsittelemään sitä vuoteen 2010 mennessä, meidän on tehtävä uusi 14 prosentin vähennys.

Mielestäni se on epäoikeudenmukaista, ja pyytäisin komission jäsentä ja komissiota pohtimaan tarkasti, täytyykö niiden maiden, jotka ovat tehneet huomattavia vähennyksiä, eli Italian, Portugalin ja Suomen, tehdä vielä kymmenen prosentin vähennys kaikkien muiden mukana. Se ei ole reilua.

Olen samaa mieltä siitäkin, että meidän olisi tehtävä enemmän pienten ja keskisuurten viljelijöiden etujen suojelemiseksi, koska tulojärjestyksessä palvelemisen periaate asettaa heidät tiedotuksen kannalta huonompaan asemaan kuin monikansalliset yritykset. Unkarissa joka viides tehdas on suljettu. Paras sokerin valmistaja on lopettanut toimintansa, mutta valmistaja ja viljelijät ovat selviytyneet. Ainoa seikka, jota ei käsitelty asianmukaisesti aikaisemmassa asetuksessa, olivat korvaukset työntekijöille, tarkoitan korvauksia sokeritehtaiden työntekijöille.

Lopuksi muistutan, että on erittäin tärkeää, että yritysten ei tarvitse maksaa rakenneuudistusmaksua, jos ne vähentävät kiintiötään. Sitä on pyydetty. Pyydän Mariann Fischer Boelia tukemaan sitä, sillä se kannustaisi uusiin vähennyksiin ja auttaisi palauttamaan tasapainon markkinoille. Jälleen kerran pienten ja keskisuurten viljelijöiden tukeminen on erittäin tärkeää, koska sillä on suuri vaikutus Euroopan sokerijuurikkaan viljelijöihin. Kiitos huomiostanne.

  Andrzej Tomasz Zapałowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, sokerialan uudistusta ei voida hyväksyä nykymuodossa. Sen vaikutukset kohdistuvat ensisijaisesti sokerijuurikkaan tuottajiin ja sokeritehtaiden työntekijöihin. Eurooppalaisten konsernien poikkeuksellinen toiminta ostaa sokeritehtaita Itä-Euroopasta ennen niiden liittymistä EU:hun antaa syytä epäillä, että uudistusta suunniteltiin jo silloin, ja sokeritehtaiden omistajat, jotka sulkevat tehtaansa, saavat valtavia korvauksia.

Liittymisvaiheessa uusien jäsenvaltioiden viljelijät sijoittivat suuria rahamääriä maatilojensa parannuksiin, myös sokerijuurikkaan tuotantoon. Kaksi vuotta sen jälkeen on käynyt ilmi, että tuotantoa on rajoitettava, ja sokerintuotannosta luopumisen suurin edunsaaja ovat sokeritehtaiden uudet omistajat. On arvioitu, että yksin Puolassa suljetaan noin kymmenen tehdasta.

Ehdotetut tarkistukset, joilla rakenneuudistusrahastosta osoitetaan suuria rahamääriä viljelijöille, ovat hyviä. Suhtaudun kuitenkin epäillen tukeen tuottajille, jotka ovat ostaneet sokeritehtaita viime vuosina, koska voisiko olla niin, että he ovat ostaneet tehtaita tavoitteenaan niiden voitollinen sulkeminen?

  Friedrich-Wilhelm Graefe zu Baringdorf, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sokerin markkinajärjestely ei ole mikään komission ja neuvoston huippusuoritus! Albert Deß sanoi sen jo: jos olisitte kuunnellut enemmän parlamentin ehdotuksia, joitakin epäonnistumisia ei olisi tapahtunut.

Jos käytetään kiintiön kaltaista välinettä, sitä on myös käytettävä eikä uhattava vuodella 2010, jolloin tuotantoa on vähennettävä lineaarisesti tai porrastetusti ja annettava korvausta siitä. Tapanne toteuttaa se hinnan välityksellä oli tuomittu epäonnistumaan, koska olette ensinnäkin nostaneet kiintiötä miljoona tonnia muuttamalla c-sokerin kiintiösokeriksi. Kuluttajien hinnan välityksellä maksama rahoitus on johtanut siihen, ettei sokeriteollisuudella ole ollut mielenkiintoa rakenneuudistukseen. Vientikiintiöitä ei ole poistettu radikaalisti. Sitäkin olisi tarvittu.

Virheet olisi eriteltävä, eikä niitä nyt edes korjata. Rakenneuudistusrahasto ja rakenneuudistustuki ovat tarkoittaneet periaatteessa sulkemista. Alueet, ammattijärjestöt ja maanviljelijät vastustavat sitä. Parlamentin vaatimaa monipuolistamista ei ole toteutettu alueiden yhteiskunnallisen ja ekologisen kehityksen varmistamiseksi. Mitään näistä virheistä ei nytkään korjata. Siksi parannellaan vääriä oireita.

Vielä yksi tärkeä asia: nyt te haluatte vähentää maanviljelijöille annettavan rakenneuudistustuen kymmeneen prosenttiin. Asia oli niin, että maat pystyivät maksamaan enemmän. Annan teille toisen ehdotuksen ja toivon, että parlamentti tällä kertaa toteuttaa sen yhdessä takaisinviittausvälineen kanssa, sillä te ette ole toteuttaneet lupauksia, jotka annoitte meille viime äänestyksessä, vaan olette nyt peruneet ne.

  Diamanto Manolakou, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (EL) Arvoisa puhemies, uusi asetus sokerialasta, joka hyväksyttiin vuonna 2006 ja jota pannaan jo täytäntöön, on katkera pala, ja se on saanut ensimmäiset uhrinsa.

Me äänestimme tietysti sitä vastaan ja syystäkin: sokeritehtaita on suljettu ja moni sokerijuurikkaan viljelijä on jäänyt työttömäksi. He saavat vähäistä korvausta, jolla pyritään tukahduttamaan heidän vastarintansa ja protestointinsa.

Kotimaassani Kreikassa sokerijuurikkaan viljelyllä taattiin se, että kansa oli sokerin suhteen omavarainen; se tarjosi työtä monille työntekijöille ja maanviljelijöille ja toi taloudellista elämää heikossa asemassa oleville alueille. Nyt kaksi viidestä tehtaasta on suljettu, tuotanto on pudonnut 50 prosenttia, alan työttömyys on noussut, maanviljelijät ovat hätää kärsimässä ja kokonaisia alueita on tuhottu.

Tänään ehdotetuilla tarkistuksilla pyritään panemaan uusi asetus täysimääräisesti täytäntöön. Tuotannon vähentämiseen ei tule helpotusta. Nyt se on 2,2 miljoonaa tonnia, ja sitä suunnitellaan lisättäväksi kuuteen miljoonaan tonniin

Se tietää vielä suurempia vaikutuksia, kuin olemme tähän mennessä nähneet. Voittaja on elintarviketeollisuus, joka tuo halpaa sokeria. Häviäjiä ovat sokeriteollisuuden työntekijät, koska lisää tehtaita suljetaan ja lisää pieniä ja keskisuuria sokerijuurikkaan tuottajia hävitetään.

Vastustamme sitä ja äänestämme uusia järjestelyjä vastaan: niillä nopeutetaan perusasetuksen täytäntöönpanoa ja ne ovat vain yksi uusi rikollinen juoni kampanjassa Euroopan sokeriteollisuutta ja sen työntekijöitä vastaan.

  Hélène Goudin, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, Euroopan sokeriteollisuus on elvytyksessä. Hengityskone, tällä hetkellä EU, antaa joka vuosi miljoonia euroja suorana tukena ja interventiona Euroopan sokerijuurikkaan viljelijöille. EU:n veronmaksajat rahoittavat vanhentunutta järjestelmää, joka on jo aikansa elänyt. Valitettavasti komission ehdotukset tarkoittavat lisää kustannuksia ja hitaampaa uudistustahtia, mikä on sen markkinoihin mukautumisen vastakohta, jota kilpailukyvytön ala niin kipeästi tarvitsee.

EU:n ulkopuolisille sokerin tuottajamaille on annettava rajoittamaton pääsy sisämarkkinoille. Kansainvälinen kauppa, joka perustuu oikeudenmukaisiin ehtoihin, on vähemmän kehittyneiden maiden keino kilpailla maailmanmarkkinoilla. Sokerialan vapauttaminen hyödyttäisi myös EU:n kuluttajia. Heidän ei tarvitsisi rahoittaa veroillaan keinotekoista tuottajien tukijärjestelmää ja he näkisivät kaupoissa alempia hintoja. Se hyödyttäisi kaikkia.

  Jean-Claude Martinez, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sokerin yhteinen markkinajärjestely toimi. Se oli edullinen ja tarjosi AKT-maille pääsyn markkinoillemme.

WTO-neuvotteluissa Thaimaa, Australia ja erityisesti Brasilia vaativat sokerimonopolia. Samaan aikaan Pascal Lamy, joka oli siihen aikaan kauppapolitiikasta vastaava komission jäsen, tarjosi tullien poistamista 49:lle vähiten kehittyneelle maalle ”kaikki paitsi aseet” -ohjelmalla voittaakseen liittolaisia Dohan kierroksella. Vuosina 2009–2010 EU:hun alkaa tulla teoriassa köyhien maiden tuontisokeria, joka on kuitenkin tuotettu kuwaitilaisella, saudiarabialaisella tai muunmaalaisella pääomalla Sudanissa tai muualla.

Eurooppalaiset sokerijuurikkaan viljelijät ja sokerin tuottajat syrjäisillä alueilla on siksi uhrattava Brasilian ja muiden maiden hyväksi, siitä johtuu vuoden 2006 uudistus. Sama pätee viljaan ja maitoon. Pian se tapahtuu viinille. Tuottajamme häviävät, ja kutsumme sitä Euroopassa ”rakenneuudistukseksi”.

Maksamme tietysti viljanviljelijöille viljelyn lopettamisesta: kutsumme sitä ”rakenneuudistustueksi”, kuten kesannointimaksu tai raivauspalkkio.

18 kuukautta tukiohjelman alkamisen jälkeen se ei kuitenkaan toimi. Arvoisa komission jäsen, pidätte meille saman vanhan puheen viljavuorista ja maitojärvistä. Sanotte, että vuosina 2007–2008 on neljän miljoonan tonnin ylijäämä, siitä johtuvat tämän päivän kaksi ehdotusta asetukseksi, jolla saavutetaan lähes neljän miljoonan sokeritonnin poistaminen. Lisäämme taloudellisia kannustimia ja vuosittaisia vähennyksiä sekä lisämaksuja ja tukia. Tuki tietysti loppuu vuoden 2010 jälkeen ja viljelijämme hävitetään, aivan kuten AKT-maiden tuottajat työntekijöistä puhumattakaan. Ainoita voittajia ovat maahantuojat.

Tätä malthusilaista politiikkaa on sovellettu viljaan vuodesta 1993. Kello yhdeksältä Neil Parish kertoi meille, että vehnästä on pulaa, että hinnat nousevat räjähdysmäisesti ja kesannoinnista on luovuttava. On siis ainakin jotain toivoa: vuonna 2011 tulee uusi asetus, jonka mukaan meillä on pulaa sokerista ja meidän on taas ruvettava viljelemään sitä!

  Jana Bobošíková (NI). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, koska edustan tässä parlamentissa Tšekin tasavaltaa, jossa sokerimarkkinat on jo järjestetty uudelleen, en voi hyväksyä ehdotettuja muutoksia. Ne eivät ole asianmukaisia eivätkä oikeudenmukaisia.

On selvää, että uudistuksesta ei synny monia kilpailukyvyttömiä yrityksiä. Siitä seuraa suhteeton tilanne, josta vain suuret eurooppalaiset yritykset hyötyvät eikä siitä ole mitään hyötyä kuluttajille tai viljelijöille.

En voi selittää kansalaisille, miten monet maat eivät ole luopuneet sokerikiintiöistään lainkaan tai ovat luopuneet niistä vain vähäisessä määrin samalla kun meidän muiden oletetaan maksavan niille enemmän rahaa sitoumuksen rikkomisesta.

Ensinnäkään en kannata missään nimessä tuen lisäämistä osittaisen rakenneuudistuksen tapauksissa täyden rakenneuudistustuen tasalle. Toiseksi rakenneuudistustuen lisääminen sokerijuurikkaan viljelijöille ja koneiden toimittajille kymmenestä prosentista 50 prosenttiin on täysin perusteetonta. Kolmanneksi en kannata tuottajien lisätuen korottamista tai väliaikaisen rakenneuudistustuen korottamista, enkä myöskään tue toimittajien lisätuen korotuksia. Neljänneksi ehdotus, jonka mukaan viime vuonna tapahtuneen laitosten purkamisen katsotaan tapahtuneen tänä varainhoitovuonna ja seuraavien vuosien aikana, on mielestäni täysin järjetön.

Päinvastoin, hyvät kuulijat, minusta on tärkeintä ottaa huomioon kaikki kiintiöt, joista on luovuttu koko rakenneuudistuskaudella. En missään nimessä kannata ehdotusta, jonka mukaan kiintiöt, joista yritykset ovat luopuneet varainhoitovuonna 2008–2009, voidaan ottaa huomioon.

Uskon, että ellei komissio aio muuttaa pelkästään byrokraattista ja erittäin epäoikeudenmukaista tapaansa hallita sokeriuudistusta, parasta olisi poistaa sokerikiintiöt niin pian kuin mahdollista ja vapauttaa sokerimarkkinat.

  Kyösti Virrankoski, ALDE-ryhmän puolesta. – (FI) Arvoisa puhemies, EU:n sokeripolitiikka on joutunut omituiseen tilanteeseen. Sokerikiintiöitä on vähennetty 2,2 miljoonaa tonnia, mutta samaan aikaan komissio on myynyt uusia kiintiöitä miljoona tonnia. Nettovähennys on siis vain miljoona tonnia, kun tavoite oli kuusinkertainen.

Samaan aikaan suuret tuottajamaat ovat vain lisänneet tuotantoaan. Esimerkiksi Saksa on lisännyt tuotantoaan aikaisemmasta noin 240 000 tonnia ja Ranska 350 000 tonnia. Lähinnä vain pienet maat ovat vähentäneet tuotantoaan, suurista maista vain Italia merkittävästi. Lopputulos siis on ollut, että pienet maat ja luonnonolosuhteiltaan heikoimmat maat ovat joutuneet vähentämään sokerintuotantoaan.

Samaan aikaan rakennemuutosrahastoon on kerätty rahaa yli kolme miljardia euroa, siis 3000 miljoonaa euroa, josta käyttämättä on tällä hetkellä ehkä noin 2000 miljoonaa euroa. Tämä raha on kerätty lähinnä kuluttajilta, koska kuluttajahinnat ovat laskeneet hitaammin kuin tuottajahinnat, ja tämä erotus on kerätty rahastoon, toisaalta myös viljelijöiltä, joiden tuottajahinnat ovat laskeneet. Tämä raha on maksettu ja maksetaan lähinnä teollisuudelle valtavana korvauksena, 730 euroa per tonni, kun samanaikaisesti teollisuuden rakenteen muuttamiseen ja tehtaiden repimiseen kuluu ehkä noin 10 prosenttia, parhaimmillaankin 20 prosenttia tästä rahasta.

Koko sokeripolitiikka on varoittava esimerkki siitä, mihin joudutaan, kun maatalouspolitiikkaa lähdetään toteuttamaan teollisuuden ehdoin. Teollisuudelle maksetaan valtavaa korvausta lähinnä vastikkeetta. Olisi toivottavaa, että maatalouspolitiikkaa harjoitetaan jatkossa maatalouspolitiikkana eikä teollisuuspolitiikkana.

Erityisesti tulisi ottaa huomioon yhteisvastuu. Se tulee ottaa myös huomioon, koska kaikkien maiden, myös niiden, jotka ovat vähentäneet omaa sokerintuotantoaan, on edelleen maksettava maailmanmarkkinahintoja korkeampia maksuja sokerista, mutta he eivät vain saa sitä tuottaa, koska teollisuus on voinut tämän päättää.

Samoin on jatkossa varauduttava siihen, että vastaavantyyppistä järjestelmää ei aleta soveltaa muihin maataloustuotannon aloihin.

  Neil Parish (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää Katerina Batzelia erittäin paljon hänen mietinnöstään. Haluaisin kiittää myös Albert Deßiä erittäin paljon tämän mietinnön varjoesittelystä PPE-DE-ryhmän puolesta.

Muistaakseni Margaret Thatcher sanoi kerran, että ”markkinoita ei voi vastustaa”, ja koko sokerijärjestelyn ongelmana on se, että juuri niin olemme yrittäneet tehdä vuosien ajan.

Kiitän komission jäsentä ja hänen toimiaan, koska tilanne on erittäin monimutkainen ja se on selvitettävä. Meidän on poistettava enemmän sokeria järjestelmästä ja meidän on tehtävä EU:sta paljon kilpailukykyisempi sokerintuotannossa. YMP:n uudistuksen koko voimalla on nyt tuettava maanviljelijöitä ympäristösyistä, mutta heitä on myös painostettava tuottamaan markkinoille.

Mielestäni sokeriuudistus on tänä vuonna helpompaa kuin aikaisempina vuosina, siitä yksinkertaisesta syystä, että olemme nyt nähneet kolme kertaa korkeampia viljan hintoja kuin viime vuonna. Siksi jotkut sokerintuottajat päättävät ehkä, että he ottavat rahat rakenneuudistuksesta ja että he voivat viljellä viljaa tai öljykasveja ja että he saavat siitä hyvän toimeentulon. Koska teemmepä sokerin kanssa mitä tahansa, meidän on oltava varmoja siitä, kuten sanoin, että pyrimme vähentämään EU:ssa tuotettua määrää – mutta meidän on silti annettava maanviljelijöille mahdollisuus saada elantonsa maasta.

Meidän on myös harkittava sokerintuotannon tasapainottamista Euroopan unionissa ja otettava myös huomioon, että on olemassa AKT-maita, joista tuomme sokeria. Kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa Tate & Lyle tuo maahan yli miljoona tonnia sokeria. Se haluaa varmistaa, että se saa sokerinsa samalla kun me vähennämme ja uudistamme sokerin yhteistä markkinajärjestelyä. Pyytäisin komission jäsentä tarkastelemaan myötätuntoisesti myös tätä näkökulmaa.

  María Isabel Salinas García (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, lähes kaksi vuotta sitten hyväksyttiin lainsäädäntöpaketti sokerialan uudistamiseksi ja sen sopeuttamiseksi maailmanlaajuisiin markkinoihin, jotka eivät juuri jättäneet mahdollisuuksia viljelijöillemme.

Kuten hyvin muistatte, arvoisa komission jäsen, se oli traumaattinen uudistus, josta oli vaikea päästä sopimukseen parlamentissa. Nyt näyttää siltä, että kiintiöiden vähentämistä koskevia tavoitteita ei ole saavutettu, ja sen takia komissio antaa uuden ehdotuksen, jolla pyritään korjaamaan tilanne, ennen kuin on liian myöhäistä.

Meidän mielestämme komission ehdotus on periaatteessa myönteinen, sillä se antaa viljelijöille jossain määrin tilaisuuden tehdä aloite luopumisesta. Tietyiltä osin me kuitenkin ajattelemme, arvoisa komission jäsen, että se on riittämätön ja että sillä voi olla ei-toivottuja vaikutuksia joissakin maissa, kuten Espanjassa.

Haluaisin siksi korostaa kahta kohtaa, joita pidän erittäin tärkeinä. Ensinnäkin haluaisin korostaa sosialistiryhmän jättämien tarkistusten merkitystä ja haluaisin kiittää esittelijäämme Katerina Batzelia hänen työstään lisätuen ulottamiseksi joissain tapauksissa viljelijöiden luopumiseen markkinointivuosina 2009–2010. Katsomme, että tämä muutos on elintärkeä, niin että toimi vastaa odotuksia sekä erityisesti tuottajien odotuksia.

Toiseksi haluaisin kiinnittää huomiota tarkistukseen, joka hyväksyttiin valiokunnassa minun nimelläni ja joka tulee täysistuntoon tarkistuksena 11 ja jonka mukaan täyden purkamisen katsotaan tapahtuneen, kun laitokset on muutettu bioetanolin tuotantoon. Tällä toimella on kaksi tarkoitusta: toisaalta sillä kannustetaan luopumiseen, koska se tarjoaa laitoksille tien toisille markkinoille, ja toisaalta sillä tuetaan biopolttoaineiden kaltaista alaa aikana, jolloin on ollut niin paljon puhetta tarjonnan lisäämisen tarpeesta.

Arvoisa komission jäsen, uudistus on jo ollut traumaattinen monille maille, kuten kotimaalleni. Mielestäni pitäisi olla rahaa ja mahdollisuuksia tarjota tuloja viljelijöille, jotka haluavat luopua, mutta ennen kaikkea viljelijöille, jotka haluavat jatkaa.

  Janusz Wojciechowski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, sokerimarkkinoiden uudistus on yksi niistä uudistuksista, joiden tarkoitusta on erittäin vaikea selittää viljelijöille Euroopan unionissa, myös kotimaassani Puolassa. Hallinnollista ja taloudellista painetta leikata sokerintuotantoa 18:sta 12 miljoonaan tonniin ei ole perusteltu vakuuttavasti. On puhetta solidaarisuudesta muiden maanosien viljelijöitä kohtaan, vaikka on selvää, ettei kyse ole heidän eduistaan: kyse ei ole niinkään viljelijöiden eduista kuin suurten konsernien maailmanlaajuisista eduista. Näiden etujen nimissä Euroopan unioni luopuu peräkkäisten ”uudistusten” nimissä maataloudesta ja lähtee erittäin vaaralliselle tielle tekemällä itsestään riippuvaisen ulkopuolisesta elintarviketuotannosta. Tämä politiikka johtaa elintarvikehuollon heikkenemiseen, vaikka sen turvaaminen on erittäin tärkeää tuleville sukupolville. Pelkään, ettei mene kauan, kun kaikki muutkin kuin maanviljelijät katuvat näitä vastuuttomia uudistuksia, jotka nyt ovat käynnissä ja joiden haittavaikutukset me kaikki pian havaitsemme.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – (PT) Kuten kaikki tiedämme, suhtaudumme erittäin varauksellisesti sokerialan uudistukseen. Me kannatamme aina elintarvikeriippumattomuutta ja katsomme siksi, ettei voida hyväksyä sitä, että maiden esimerkiksi Portugalin, jolla on vain yksi sokeritehdas Coruchessa ja yksi pieni tehdas São Miguelissa Azoreilla ja joka voi tuottaa niissä tuskin puolta maan kulutuksesta, pitäisi vähentää sokerijuurikkaasta tuotetun sokerin kiintiötä.

On selvää, mitä seuraukset ovat: viljelijät ja yritykset luopuvat tuotannosta, mikä lisää työttömyyttä ja haittaa maaseudun kehitystä. Siksi on erittäin tärkeää – kuten tuhannet pienet ja keskisuuret viljelijät vakuuttivat Porton kaduilla 17. syyskuuta, kun maatalousneuvosto kokoontui Portugalissa – muuttaa politiikkaa kunkin jäsenvaltion erityistilanteen sekä niiden omien tuotanto- ja kulutustarpeiden huomioon ottamiseksi, millä varmistetaan maanviljelijöiden tulot ja maaseudun kehitys. Sitä me ehdotamme komission jäsenelle jälleen kerran.

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – Arvoisa puhemies, ennen kuin aloitan, saanko muistuttaa kaikkia siitä, ettei kyse ole sokerijuurikkaasta tai viljasta. Irlannissa sokerijuurikasta on viljelty molemmin puolin hyödyllisellä vuorottelulla vehnän kanssa.

Arvoisa komission jäsen, sokerialan rakenneuudistus Irlannissa oli katastrofi. Greencore-yritys ja maatalousministerimme käsittelivät asian huonosti. Monet vaalipiirini jäsenet ovat kärsineet, ja sosiaalinen syrjäytyminen on yleistä, minkä takia vähintä mitä voimme tehdä on palata takaisin ja antaa korvauksia asianosaisille.

Toiveemme järkevästä biopolttoainealasta, joka olisi yhdistetty elintarvikkeiden tuotantoon eikä kilpailisi sen kanssa, lykkääntyi vuosilla eteenpäin ellei tuhoutunut. Kun lähestyin komissiota ja yritin estää katastrofin, minulle kerrottiin, että järjestelmä oli valmis ja että siihen kajoaminen edes hyvästä syystä romahduttaisi koko järjestelmän. Mutta nyt me kajoamme järjestelmään. Eikö mukautusten tässä vaiheessa ole mahdollista tehdä jotain Irlannissa tapahtuneelle sekasotkulle?

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät Katerina Batzeli ja Albert Deß, tiedämme kaikki, että ehdotetuilla tarkistuksilla sokerin yhteistä markkinajärjestelyä koskevaan asetukseen pyritään tekemään yhteisön sokeriteollisuuteen osallistumisesta entistä houkuttelevampaa rakenneuudistusjärjestelyllä, jotta yhteisön sokerintuotannon vähentämistä koskeva tavoite saavutetaan. Haluan tehdä asiasta kolme huomautusta.

Ensinnäkin komission lähestymistapa on myönteinen. Se on sitä erityisesti ehdotuksessa antaa jopa takautuvasti korotettua tukea edunsaajille, jotka ovat jo noudattaneet asetusta (EY) N:o 318/2006, mikä antaa heille tunteen, että heitä ei ole kohdeltu epäoikeudenmukaisesti, vaikka he ovat osallistuneet ensimmäisinä alan rakenneuudistukseen.

Toiseksi uskoisin, että on tehty täysin selväksi, että jos toivottua tuotannon vähentämisen tasoa ei saavuteta, tulevia toimia lineaarisesta vähennyksestä sovelletaan vain niihin jäsenvaltioihin, jotka eivät ole toimineet tavoitteen saavuttamiseksi. Toisaalta asetuksessa otetaan huomioon maat, jotka ovat tehneet huomattavia vähennyksiä ja joiden jäljellä olevat teollisuusyksiköt ovat nyt saavuttaneet kriittisen tason. Erityisen tärkeää maille kuten kotimaalleni on olla varma, että tätä kantaa ei unohdeta, kun keskustelemme sokerin yhteisen markkinajärjestelyn tulevaisuudesta vuoden 2010 jälkeisenä aikana.

Kolmanneksi haluaisin nostaa esiin kysymyksen bioetanolista. Käytetään tämä tilaisuus tutkia vakavasti mahdollisuutta, että ehkä loppujen lopuksi innostus bioetanolista laantuu ja ehkä monet sitä tuottavista tehtaista eivät tule olemaan elinkelpoisia. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan alan työntekijöille, ja mitä tapahtuu maanviljelijöille? Onko meidän taas selviydyttävä työttömien armeijasta?

  Gábor Harangozó (PSE). – (HU) Kiitos, herra puhemies. Arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, valitettavasti sokerimarkkinoiden rakenneuudistus ei ole tuonut toivottuja tuloksia. Rakenneuudistusta muotoiltaessa on otettava huomioon, että jotkut jäsenvaltiot ovat luopuneet merkittävästä osasta kiintiötään. Unkari on luopunut 27 prosentista kiintiöstään, kun Euroopan unionin keskiarvo on vain 10,5 prosenttia.

Kun määritellään lopullisia kiintiöstä luopumisia, kannatan sitä, että tuotannon laajuus kussakin jäsenvaltiossa otetaan huomioon. Ei olisi asianmukaista, jos kaikille jäsenvaltioille määrättäisiin yhdellä kertaa sama vähennys, koska tuotanto on erilaista eri maissa.

Rakenneuudistusjärjestelyn mukauttamisen ei pitäisi myöskään vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioihin, jotka ovat jo panneet täytäntöön keskiarvoa suurempia kiintiön vähennyksiä. Siksi vastustan sokerijuurikkaan ja isoglukoosin kiintiöiden yhdistämistä laskettaessa vähennettyä kiintiötä alkuperäisestä kiintiöstä. Rakenneuudistustukea olisi annettava enimmäismäärä myös tapauksissa, joissa laitoksia ei ole purettu vaan ne on muunnettu vaihtoehtoiseen käyttöön, kuten biomassan tai bioetanolin tuotantoon. Kiitos huomiostanne.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kenellekään ei pitäisi tulla yllätyksenä, että osana sokerimarkkinoiden uudistusta sokerintuotanto on vähentynyt kahtena viime vuonna 0,2 miljoonaa tonnia eli määrän, joka eroaa huomattavasti ehdotetusta tasosta. Puolalaiset Euroopan parlamentin jäsenet ennustivat tämän tuloksen, mistä todistavat puheemme maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnassa ja Euroopan parlamentin täysistunnossa.

Epäonnistuminen tavoitteiden saavuttamisessa osoittaa, ettei ole tarjottu riittävästi motivaatiota ja kannustimia, mukaan luettuna sokerijuurikkaan viljelijöiden mahdollisuus siirtyä muuhun tuotantoon. Maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta ymmärsi tämän, kun se ehdotti muun muassa tuotannon vähentämisestä viljelijöille ja palvelua tarjoaville yksiköille maksettavan tuen nostamista kymmenestä 50 prosenttiin sokeritehtaille osoitetusta tuesta ja viljelijöille maksettavan lisätuen nostamista markkinointivuonna 2008–2009 237,50 eurosta 260 euroon kiintiöstä vähennettyä tonnia kohden.

On myös huomautettava, että komissio ei tällä hetkellä noudata uudistuksen periaatetta, jonka mukaan tuotantoa ylläpidetään kilpailukykyisimmillä alueilla. Ehdotetuilla muutoksilla ei vastata ongelmiin eikä ratkaista niitä; ne pahentavat tilannetta.

Puhetta johti
varapuhemies Mechtild ROTHE

  Carmen Fraga Estévez (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia komission jäsenelle läsnäolosta. Mielestäni komission jäsen, esittelijä ja monet puhujat ovat korostaneet ongelmia, joita on esiintynyt vuoden 2005 sokeriuudistuksen täytäntöönpanossa, ja sitä, että tuotannon vähentäminen on kärsinyt viivästyksistä, jotka ovat jättäneet sen kauas uudistuksen tavoitteena olleesta kuudesta miljoonasta tonnista.

Uskon siksi, että olemme kaikki tyytyväisiä ehdotukseen, jonka komissio nyt antaa ja jolla annetaan vähentämiselle uusi sysäys. Myös ala, lähinnä sokerijuurikkaan tuotantopuoli, on tyytyväinen siihen, että rakenneuudistusprosessia nopeutetaan, jos, kuten komission jäsenkin sanoi, kiintiöitä leikataan muuten kaikilta vuonna 2010, eikä silloin ole tukirahastoa korvaamassa leikkauksia.

Mielestäni tarkistus, jonka jätin Euroopan kansanpuolueen ryhmän (kristillisdemokraatit) ja Euroopan demokraattien puolesta on tämän filosofian ja uuden ehdotuksen mukainen. Viittaan tarkistukseen 31, jossa vaaditaan kertomusta uudistuksen arvioinnista ja tarvittaessa ehdotuksia tukirahaston jatkamiseksi vuodella markkinointivuonna 2010–2011. Sitä suunniteltiin aluksi neljän vuoden ajaksi korvaamaan, kuten sanoin, uudistuksen täytäntöönpanon viivästymistä alkuvaiheessa.

Tuottajat ovat vaatineet sitä, ja katson että vaatimusta on tuettava, erityisesti, koska ala rahoittaa rahaston yksin eikä sillä siksi ole vaikutusta yhteisön talousarvioon.

Arvoisa komission jäsen, pyydän komissiota ja tietysti myös parlamentin jäseniä hyväksymään tarkistuksen.

Lopuksi haluaisin vain kiittää Katerina Batzelia hänen työstään, mietinnöstään ja parannusehdotuksistaan koko maatalousvaliokunnan tuella ja komissiota ehdotuksesta, jonka se on antanut.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, ei ole epäilystäkään siitä, että Euroopan unionin sokerialalla tarvitaan kauaskantoisia uudistuksia, jotta ala voi toimia menestyksekkäästi tulevaisuudessakin. Tuotannon vähentäminen on uudistusten keskeinen osa. Vähentämisessä olisi kuitenkin keskityttävä yrityksiin, jotka eivät ole kilpailukykyisiä. Valitettavasti todellisuus on usein toisenlainen.

Esimerkiksi kotimaassani Tšekin tasavallassa uusia, tehokkaita ja menestyksekkäitä tehtaita on suljettu ja kiintiöitä on vähennetty ylikansallisten tuottajien puolesta. Sillä on tietysti erittäin kielteisiä vaikutuksia kotimaisiin viljelijöihin ja kuluttajiin

Haluaisin siksi vedota komissioon, jotta se ottaisi kilpailukykyperiaatteen huomioon entistä paremmin pannessaan täytäntöön sokeriteollisuudessa tarvittavia uudistuksia ja kiinnittäisi paljon enemmän huomiota biopolttoainealan kehittämiseen. Katson, että biopolttoaineet tarjoavat usein uusia mahdollisuuksia sokerijuurikkaan viljelijöille ja edustavat tulevaisuutta.

  Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, sokerialan uudistuksella, joka alkoi vuonna 2005, ei saavuteta odotettuja tuloksia valtavista menoista huolimatta. Huolimatta suurista investoinneista, jotka ovat 730 euroa sokerituotannosta vähennettyä tonnia kohden, sokerintuotanto on vähentynyt koko yhteisössä vain 1,1 miljoonaa tonnia odotetun kuuden miljoonan tonnin sijasta. Komission ehdottamat uudet muutokset sokerimarkkinoiden toimintaan eivät paranna tilannetta vaan tekevät siitä itse asiassa entistä pahemman, sillä niissä ei noudateta uudistuksen pääperiaatetta, jonka mukaan sokerintuotanto säilytetään kaikkein kilpailukykyisimmillä alueilla.

Se, mitä mielestäni tarvitaan, on ensinnäkin vakaiden olosuhteiden luominen yhteisön kilpailukykyisimmille sokerintuottajille, jotta EU:n tuotanto voi kilpailla yhä avoimemmilla maailmanmarkkinoilla.

Toiseksi meidän on otettava kaikki hyöty irti sokerin vientimahdollisuuksista Maailman kauppajärjestössä sovitun rajan puitteissa.

Kolmanneksi, jos nämä ratkaisut eivät tuota parannusta sokerimarkkinoilla, tuotantoa on vähennettävä mutta käyttäen lineaarista kerrointa, joka on sama kaikille jäsenvaltioille.

  Vladimír Železný (IND/DEM). – (CS) Arvoisa puhemies, edustan maata, jossa sokeripala keksittiin. Korkealaatuinen sokeri oli jotain, josta olimme ylpeitä, mutta Euroopan unioni otti armotta ylpeyden aiheen meiltä pois.

Jos asetus (EY) N:o 320/2006 pannaan täytäntöön, Tšekin tasavaltaa rangaistaan asianmukaisesta käyttäytymisestä niitä alkuperäisistä jäsenvaltioista tulevia ulkomaisia investoijia kohtaan, joiden se antanut ottaa maan sokeriteollisuuden haltuunsa. Asetus on epäasianmukainen yritys tyydyttää suurten eurooppalaisten sokerinjalostusyritysten edut, samalla kun perinteisten viljelijä- ja tuottajamaiden edut jätetään huomiotta.

Siksi on tarpeen, kuten Hynek Fajmonin ja muiden tarkistuksissa ehdotetaan, antaa jäsenvaltioille mahdollisuus hylätä säännökset a ja b ja jättää yksittäisten jäsenvaltioiden päätettäväksi sen määritteleminen, miten toimia kriittisessä tilanteessa, joka syntyisi, jos kiintiötä vähennettäisiin yli 20 prosenttia. Muuten Tšekin tasavalta voisi absurdisti joutua tuomaan perinteistä tuotetta, jota se on tuottanut vuosisatoja.

Jonain päivänä, kun lastenlapsemme tekevät luetteloa syistä, miksi Tšekin tasavallan olisi erottava Euroopan unionista, sokeripolitiikka ja asetukset, joista nyt keskustelemme, ovat luettelon kärkipäässä.

  Ville Itälä (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, arvoisa komissaari, ymmärrän hyvin ja tuen sitä, että sokerikiintiöitä edelleen on leikattava, ja ymmärrän myös lukujen valossa, että edellinen uudistus ei täysin onnistunut.

Kyse on kuitenkin siitä, miten tämä tuleva uudistus toteutetaan. Sen pitäisi olla tasapuolinen kaikille jäsenvaltioille, ja jos mietitään esimerkiksi oman maani Suomen kannalta, Suomessa on ollut kaksi sokeritehdasta ja edellinen kiintiönleikkaus johti siihen, että toinen sokeritehdas lopetettiin, jolloin kiintiöitä leikattiin käytännössä 40 prosenttia. Jos nyt tämän uudistuksen mukaisesti leikattaisiin vielä noin 13 prosenttia, se tulisi tarkoittamaan sitä, että Suomesta pahimmillaan loppuisi koko sokerintuotanto, koska molemmat tehtaat jouduttaisiin lopettamaan.

Tämä on tietysti täysin kohtuuton tilanne suomalaisille sokerinviljelijöille ja suomalaiselle teollisuudelle. Siksi kannatankin tarkistusta, jonka kollegani Fajmon on tehnyt ja jossa todetaan, että niihin jäsenvaltioihin, joiden kiintiötä on jo leikattu yli 20 prosenttia, ei sovellettaisi tätä esitystä laisinkaan, elleivät sitten kyseiset jäsenvaltiot itse toisin päätä.

Toivoisin, että komissaari ymmärtää myös pienen maan tilanteen. Kun Suomessa samaan aikaan keskustellaan siitä, että etelän 141 artiklan mukaisia tukia leikataan, niin maaseudun väestön usko Euroopan unioniin on todella heikko. Jotain toivonkipinää pitää antaa, ja ennen kaikkea nämä uudistukset täytyy tehdä oikeudenmukaisesti, niin että ne kohdistuvat kaikkiin jäsenvaltioihin samassa suhteessa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin kiittää kaikkia teitä arvokkaista kommenteistanne. Mielestäni havaitsemme asian monimutkaisuuden tänään esitetyistä kommenteista. Haluaisin vielä esittää pari huomautusta.

Ensinnäkin olen vakuuttunut siitä, että se, mitä nyt on ehdotettu – mitä kuvaisin isoksi porkkanaksi alalle – toimii. Porkkana on varsin houkutteleva, koska annamme nyt maanviljelijöille mahdollisuuden saada 10 prosenttia rakenneuudistusrahastosta, ja rakenneuudistusraha vuonna 2008/2009 on 625 euroa. 62,50 euroa plus lisämaksu, jonka maksamme rakenneuudistusrahoista – 237,50 euroa – tekee tonnilta 300 euroa, jonka viljelijät lähettävät takaisin komissioon.

Tärkeimpänä pidän sitä, että ensimmäistä kertaa viljelijät voivat tehdä aloitteen rakenneuudistusrahasta. Aikaisemmin se ei ollut mahdollista. Aikaisemmin siihen pystyi vain teollisuus. Nyt maanviljelijät voivat sanoa ”haluan lopettaa ja haluan 300 euroa tonnilta, ja saan vähentämiskorvauksen sen päälle”. Eikä se ole kertamaksu, vaan se jatkuu.

Olen täysin samaa mieltä Neil Parishin kanssa. Katson, että sokerijuurikkaan tuotannon vaihtoehdot ovat nyt paljon houkuttelevampia kuin vuosikymmeniin, kun viljan ja öljykasvien hinnat ovat korkeita. Siksi oletan, että viljelijät tekevät laskelmansa ja tarkastelevat ratkaisevia seikkoja siitä, mikä on houkuttelevin tapa järjestää tuleva tuotanto.

Mainitsin taannehtivuuden ensimmäisessä puheenvuorossani. Taannehtivuutta käytetään, jotta niitä, jotka ovat toimineet alusta saakka, ei rangaista; he saavat korvauksen. Se on sokerijuurikkaan viljelijöille, inuliinisiirapin tuottajille ja sikurin viljelijöille. Siten eri tyyppien tuottajien välillä ei ole eroa.

Niinpä olen luottavainen ja kiitollinen parlamentin nopeasta reaktiosta, joka toivottavasti antaa meille mahdollisuuden päästä poliittiseen sopimukseen neuvostossa huomenna, jotta voimme lähettää alalle, sokerijuurikkaan viljelijöille, selvän viestin, niin että he voivat aloittaa seuraavan tuotantokauden suunnittelun.

Olen varma siitä, että se hyödyttää koko alaa, koska, kuten tänään mainittiin, vaihtoehto tämän mahdollisuuden käyttämättä jättämiselle on lineaarinen leikkaus ilman korvauksia. Niinpä olen varma, että maatiloilla ja alueilla, joilla se voi olla houkuttelevaa, tehdään paljon laskelmia tarvittavien tonnien toimittamiseksi tasapainon löytämiseksi sokerialalle.

Vielä kerran paljon kiitoksia – erityisesti esittelijälle Katerina Batzelille – kaikesta tätä vaikeaa asiakirjaa varten tehdystä työstä.

  Puhemies. − (DE) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Béla Glattfelder (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, sokeriuudistuksen nykyisessä tarkistuksessa Euroopan komissio vaatii EU:n viljelijöitä ja sokeriteollisuutta tekemään lisää kohtuuttomia uhrauksia sokerimarkkinoiden tasapainon saavuttamisen nimissä. Jokin aika sitten kansainvälisen kaupan valiokunnan puolesta laatimassani lausunnossa Euroopan parlamentin mietinnöstä huomautin, ettei EU:n sokerimarkkinoilla voida saavuttaa toivottua tasapainoa niin kauan, kuin ei ole lainsäädäntöä, joka suojelee tehokkaasti tuonnilta. Mietinnössään Euroopan parlamentti antaa Euroopan komissiolle ja maatalousministerien neuvostolle myös ehdotuksia rajoittaa sokerin tuontia kolmansista maista. Lainsäädäntöelin ei lopulta sisällyttänyt kyseisiä ehdotuksia lopulliseen asiakirjaan.

Kannatan nykyiseen ehdotukseen jätettyä tarkistusta, jossa ehdotetaan, että jäsenvaltioiden, jotka ovat jo leikanneet vähintään 20 prosenttia kiintiöstään, ei pitäisi enää joutua panemaan täytäntöön uusia leikkauksia. Se olisi tasa-arvoista ja oikeudenmukaista niitä maita kohtaan, jotka ovat jo ponnistelleet ankarasti sokeriuudistuksen täytäntöön panemiseksi.

Samalla katson kuitenkin, että on tärkeää sisällyttää sokeriuudistuksen tarkistuksen myös toimia, joilla parannetaan sokerialan kilpailukykyä. Tätä silmällä pitäen olen jättänyt tarkistuksen, jossa jäsenvaltioille jätetään harkintavalta päättää, että pienet ja vähiten kilpailukykyiset sokerijuurikkaan viljelijät saavat ensimmäisinä mahdollisuuden luopua sokerijuurikkaan toimitusoikeuksista. Se on merkittävä etu pienille viljelijöille, jotka eivät saa tietoa yhtä hyvin, mutta samalla se auttaa EU:n sokerialaa tulemaan kansainvälisestikin kilpailukykyisemmäksi.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) On valitettavaa, että komissio on antanut näin lyhyessä ajassa toisen sokerin rakenneuudistuspaketin parlamentin äänestettäväksi. Alkuperäinen paketti johti Irlannin sokeriteollisuuden tuhoon, maan ja maanviljelijöiden vahingoksi.

Valitettavasti korvauspaketti ei ole vieläkään päätynyt maanviljelijöille tai toimeksisaajille.

Olen eri mieltä komission pyrkimyksestä rajoittaa viljelijöille ja toimeksisaajille maksetut korvaukset vain kymmeneen prosenttiin nykyisestä paketista – lopun 90 prosentin jakaminen jalostajille tuntuu liialliselta.

Alkuperäisessä rakenneuudistusjärjestelmässä vähintään kymmenen prosenttia jaettiin viljelijöille ja toimeksisaajille, ja jäsenvaltiot saivat päättää joustavasti tarkasta osuudesta, mutta tällä paketilla komissio on joustamaton sen suhteen, miten korvausta pitäisi jakaa.

On selvää, että komission tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan lisää rakenneuudistustukea. Olen tyytyväinen siihen, että rakenneuudistustuen lisäys maksetaan niille, jotka ovat jo lopettaneet sokerijuurikkaan tuotannon.

Kehotan maksamaan irlantilaisille maanviljelijöille ja toimeksisaajille kuuluvat korvaukset kiireesti – tämä tarina on jatkunut jo aivan liian kauan.

  Witold Tomczak (IND/DEM), kirjallinen. – (PL) Arvoisa puhemies, yhteisen maatalouspolitiikan sääntöjä on jo jonkin aikaa rikottu räikeästi alan monilla markkinoilla. Sokerimarkkinat ovat vain yksi uusi häpeällinen esimerkki siitä. Sokerimarkkinoiden uudistus, joka hyväksyttiin vajaa kaksi vuotta sitten, sisältää epäoikeudenmukaisia ratkaisuja uusille jäsenvaltioille, koska se suosii muutamia vanhoja jäsenvaltioita, joilla on ylituotantoa niin kutsutuissa B-kiintiöissä, jotka ovat kalliita veronmaksajille. Yksi uudistuksen tavoitteista oli parantaa alan kilpailukykyä. Oletettiin, että markkinoille jäävät ne, jotka ovat kilpailukykyisimpiä. Nyt ehdotetulla tarkistuksella pyritään rankaisemaan niitä, jotka ovat kilpailukykyisimpiä. Loppujen lopuksi se on se, mitä saadaan aikaan uusilla kertoimilla ja takautuvilla lisäkorvauksilla. Voidaanko havaita mitään logiikkaa siinä, mitä täällä tapahtuu?

Kun vanhojen jäsenvaltioiden edut ovat uhattuna, periaatteet heitetään ikkunasta. Solidaarisuus tai yhtäläiset kilpailumahdollisuudet eivät enää merkitse mitään.

Se pätee koko maatalousalaan, jolla rikkaat maat saavat suurimmat tuet. Kaikki yritykset poistaa köyhien uusien jäsenvaltioiden syrjintä törmäävät vanhojen jäsenvaltioiden edustajien aseistariisuvaan vilpittömyyteen – olette oikeassa, mutta emme aio aiheuttaa ennalta arvaamattomia ongelmia. Katsokaapa nyt sokerialaa, järjestely, josta päätettiin jonkin aikaa sitten, voidaan muuttaa! Vain sen takia, että se vaikuttaa vanhojen jäsenvaltioiden ja suurten konsernien etuihin.