Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 25. syyskuuta 2007 - Strasbourg

10. Kuolemanrangaistusta koskevaa moratoriota koskevan neuvoston päätöksen täytäntöönpano (keskustelu)

  Puhemies. − (EN) Esityslistalla on seuraavana neuvoston lausunto kuolemanrangaistusta koskevaa moratoriota koskevan neuvoston päätöksen täytäntöönpanosta.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja – (PT) Arvoisa puhemies, olen erittäin iloinen voidessani olla täällä tänään puhumassa aiheesta, joka on keskeinen yhteisten eurooppalaisten arvojemme kannalta. Kuolemanrangaistuksen vastustaminen on erottamaton osa EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa, ja se oli EU:n ensimmäisten ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen aiheena. Kyseisissä suuntaviivoissa on, kuten hyvin tiedätte, annettu vuodesta 1998 lähtien EU:n lähestymistavan pääpiirteet tässä kysymyksessä, ja niissä kiteytetään se, että vastustamme tunnetusti kuolemanrangaistusta.

Voisimme palauttaa mieliin kuolemanrangaistusta koskevat unionin tavoitteet, jotka on kirjattu suuntaviivoihin. Ensimmäinen tavoite on pyrkiä yleismaailmalliseen kuolemanrangaistuksen poistamiseen kaikkien jäsenvaltioiden hyväksymänä ja kannattamana näkemyksenä.

Toinen tavoite on niiden maiden osalta, joissa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä, vaatia rajoittamaan sitä asteittain ja panemaan se täytäntöön kansainvälisten vähimmäisnormien mukaisesti. Olen erittäin tyytyväinen, että voin tänään tässä istuntosalissa kertoa teille uudesta kehityksestä pyrkimyksissämme poistaa kuolemanrangaistus. Kuten tiedätte, käynnistimme äskettäin tärkeän aloitteen kyseisten EU:n tavoitteiden tukemiseksi. Viittaan tietysti 18. kesäkuuta tänä vuonna tehtyyn neuvoston päätökseen, jossa Euroopan unioni sitoutuu esittämään kuolemanrangaistuksen vastaisen päätöslauselman 62. YK:n yleiskokouksessa osana alueiden välistä liittoumaa.

Euroopan parlamentti pyysi kahdessa tämän vuoden helmikuussa ja huhtikuussa annetussa päätöslauselmassa Euroopan unionia tekemään tällaisen aloitteen. Koska Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen kolmas istunto avataan pian, oletan, että haluatte tietää, miten neuvosto on valmistautunut tapahtumaan. Kerron teille hetken kuluttua lisää valmisteluistamme.

Ennen sitä haluaisin tarkastella lyhyesti lähes 10 vuoden aikaa kuolemanrangaistusta koskevien suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen. Haluaisin korostaa, että olemme saavuttaneet paljon vuoden 1998 jälkeen. Olemme kehittäneet monia välineitä kuolemanrangaistuksen vastaisessa kampanjassamme poliittisista toimista virallisten yhteydenottojen, julistusten ja monenvälisen diplomatian keinoin taloudelliseen tukeen, jota on toimitettu demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevalla eurooppalaisella rahoitusvälineellä, joka on perustettu erityisesti Euroopan parlamentin ponnistelujen ansiosta.

Esimerkiksi 1. heinäkuuta 2006 – 30. kesäkuuta 2007 Euroopan unioni teki kuolemanrangaistuksen takia virallisia yhteydenottoja 28 maahan, Bahrainista Sambiaan. Olemme tehneet virallisia yhteydenottoja myös yksittäisissä tapauksissa eri maihin Jemenistä Iraniin. Sen lisäksi EU on antanut aiheesta useita julkilausumia. Annan teille esimerkin, joka sai varsin paljon tilaa tiedotusvälineissä: tämän vuoden elokuussa Euroopan unioni antoi julkilausuman 400. teloituksesta Teksasissa. Haluaisin muistuttaa myös, että kuolemanrangaistus on esityslistalla ihmisoikeuksia koskevissa keskusteluissa ja neuvotteluissa, joita käymme kolmansien valtioiden kanssa, emmekä aristele kysymyksen esiin nostamista minkään valtion kanssa. Luotamme tehokkaaseen monenvälisyyteen, ja se näkyy myös uupumattomana toimintana kuolemanrangaistusta vastaan Yhdistyneissä Kansakunnissa ja muissa kansainvälisissä elimissä.

Vuosina 1997–2005 Euroopan unioni antoi YK:n ihmisoikeustoimikunnalle joka vuosi päätöslauselman kuolemanrangaistuksesta, ja käynnistäen toiminnan uudelleen joulukuussa 2006 EU antoi Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle kuolemanrangaistusta koskevan lausunnon, jossa oli alun perin 85 allekirjoitusta ja jonka myöhemmin allekirjoitti vielä kymmenen muutakin valtiota. Euroopan unionin puheenjohtajavaltio toisti joulukuun 2006 julkilausuman ihmisoikeusneuvoston neljännessä istunnossa maaliskuussa 2007.

Huolimatta kuolemanrangaistuksen käyttöä koskevasta jatkuvasta huolesta olemme erittäin tyytyväisiä havaitessamme maailmanlaajuisen suuntauksen poistaa kuolemanrangaistus tai keskeyttää sen täytäntöönpano. Yli puolet maailman maista on jo poistanut kuolemanrangaistuksen joko laissa tai käytännössä: Amnesty Internationalin mukaan 133 maata. Haluaisin uskoa, että Euroopan unioni, tietysti myös Euroopan parlamentti, on antanut vaatimattoman panoksensa kyseiseen suuntaukseen kuolemanrangaistuksen poistamiseksi järjestelmällisellä ja kestävällä toiminnalla vuosien varrella. Lyhyt luettelo Euroopan unionin toimista kuolemanrangaistusta vastaan on todiste sitoumuksestamme tähän asiaan, ja haluan korostaa meidän tunnustavan sen, että Euroopan parlamentti on ollut uskollinen liittolainen työssämme, mikä johtaa minut takaisin ajankohtaiseen asiaan, joka on YK:n yleiskokouksen päätöslauselma, jossa vaaditaan kuolemanrangaistuksen poistamista ja täytäntöönpanon keskeyttämistä.

Aloite vahvistaa sen, että Euroopan unioni on eturintamassa poistamassa kuolemanrangaistusta maailmasta ja se jatkaa kuolemanrangaistuksen vastustamista kaikissa tapauksissa ja kaikissa olosuhteissa, koska unioni katsoo sen olevan julma ja epäinhimillinen rangaistus. Tällä aloitteella voidaan saavuttaa paljon mutta myös hävitä, jos emme onnistu. Emme saa unohtaa, että tämä on kolmas yrityksemme, toistan, kolmas yrityksemme saada aikaan päätöslauselma Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksessa kahden vuosina 1994 ja 1999 tapahtuneen epäonnistumisen jälkeen.

Panoksena on ei enempää eikä vähempää kuin uskottavuutemme kuolemanrangaistuksen poistamista koskevien maailmanlaajuisten toimien johtajana. Siksi neuvosto katsoo tarpeelliseksi valmistautua hyvin ja varata riittävästi aikaa alueiden välisen liittouman muodostamiseen. Se ei olisi ollut mahdollista 61. yleiskokouksen aikana, kuten jotkut teistä olisivat halunneet. Muutkin kuin neuvoston asiantuntijat olivat sitä mieltä. Useat kansalaisjärjestöt, jotka johtavat toimintaa tällä alalla, kuten Coalition Against the Death Penalty, pyysivät, että emme hätäile päätöslauselman esittämisessä vaan odotamme riittävän kauan sen menestyksen varmistamiseksi. Toimimme juuri näin. Neuvoston 18. kesäkuuta antama päätös esittää päätöslauselma Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 62. istunnossa merkitsi uuden vaiheen alkua monenvälisissä piireissä.

Neuvosto, puheenjohtajavaltio ja jäsenvaltiot ovat kukin toimineet neuvoston päätöksen täytäntöön panemiseksi. Jo ennen kesälomaa YUTP:n ihmisoikeustyöryhmä oli päättänyt lähestymistavasta, jonka mukaan EU:n jäsenvaltiot sopivat tekstiluonnoksesta ja toisessa vaiheessa etsitään muita laatijoita maailman eri alueilta; näin tehtiin, ja elokuun lopussa pidettiin kaikkien laatijoiden ensimmäinen kokous New Yorkissa. Kahdessa viikossa päästiin sopimukseen sanamuodosta. Käynnistämme nyt lobbauskampanjan saadaksemme lisää tukijoita päätöslauselmaesityksellemme. Tälläkin hetkellä lähetystömme kaikkialla maailmassa tekevät tunnusteluja mahdollisten tukijoiden löytämiseksi aloitteellemme. Teemme kaiken mahdollisen saadaksemme mahdollisimman paljon tukea, jotta päätöslauselmasta tulee menestys.

Tässä hengessä pyydän teiltä, hyvät kuulijat, luottamustanne ja tukeanne, jotta voimme jatkaa tätä prosessia. Tiedätte varmasti, miten vaikeita poliittiset neuvottelut voivat olla. Siksi ymmärrätte, että puheenjohtajavaltio tarvitsee tiettyä joustavuutta ja liikkumavaraa onnistuakseen ja löytääkseen sopivan aikataulun näin monimutkaiselle aloitteelle, koska tämä on alueiden välinen aloite ja kaikkien laatijoiden on myös tarkistettava päätöslauselman teksti ja strategia; sen lisäksi meidän on nopeasti otettava yhteyttä moniin mahdollisiin tukijoihin, jotta aloite saa painoarvoa.

Olemme käynnistäneet kampanjan, joka on myös suuri haaste, mutta olen vakuuttunut siitä, että jos toimimme yhdessä, tämä aloite onnistuu.

  Laima Liucija Andrikienė, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, hyvät naiset ja herrat, tänään käsittelemme täällä Euroopan parlamentissa jälleen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Olemme käsitelleet asiaa jo kahdesti viime vuoden aikana, ja maailmanlaajuisesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä on annettu kaksi päätöslauselmaa (1. helmikuuta ja 26. huhtikuuta).

Voimme vain pahoitella sitä, että kummassakin päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kannustaa neuvostoa esittämään päätöslauselman Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokoukselle mutta että neuvosto ei ole vielä tehnyt niin. Neuvosto voisi tehdä sen ennen yleiskokouksen 62. istunnon alkua, ja päätöslauselma voitaisiin hyväksyä vuoden loppuun mennessä.

Kuolemanrangaistus on raaka ja epäinhimillinen rangaistus, joka loukkaa yhtä luontaista ihmisoikeutta – oikeutta elää – emmekä voi todellakaan hyväksyä tilannetta, jossa tuhannet ihmiset kärsivät kuolemanrangaistuksen joka vuosi Iranissa, Kiinassa ja muissa maissa. Siksi maailmanlaajuinen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttäminen, jolla pyritään luopumaan kuolemanrangaistuksesta kokonaan, on edelleen yksi tärkeimmistä poliittisista tavoitteistamme, ja vaadimme siksi tässä asiassa yksimielisyyttä parlamenttiryhmiltämme ja myös jäsenvaltioilta.

Olen varma, että antamalla tämän päätöslauselman Euroopan parlamentti voisi osoittaa harvinaista solidaarisuutta ja yksimielisyyttä huolimatta mielipide-eroista, jotka koskevat esimerkiksi helmikuun 10. päivän julistamista kuolemanrangaistuksen vastaiseksi eurooppalaiseksi teemapäiväksi.

Euroopan parlamentilla on erinomainen tilaisuus osoittaa neuvostolle yhtenäisyyttä ja solidaarisuutta, erityisesti tekemällä päätös poliittisesta asiasta, jolla on selvää lisäarvoa. Politiikka ilman arvoa on vain halpamaista poliittista laskelmointia ja populismia, kun taas ihmiselämä on meille kaikille arvokas maantieteellisistä tai kulttuurisista eroista huolimatta.

Kannustan todellakin kaikkia parlamentin jäseniä kaikissa ryhmissä tukemaan tätä tärkeää päätöslauselmaa.

(Suosionosoituksia)

  Martin Schulz, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, ministeri Lobo Antones esitteli täällä vaikuttavasti neuvoston ponnistelut. Minulla ei ole ministerin sanomaan mitään lisättävää. Ryhmämme tukee teitä täysin ponnisteluissanne selvittää, että Euroopan unioni antaa vahvaa taustatukea moratorion lisäksi kuolemanrangaistuksen poistamiselle maailmanlaajuisesti.

Edellinen puhuja totesi Euroopan parlamentin todenneen tänä vuonna jo kahdesti, että tämä parlamentti on taistelun eturintamassa kuolemanrangaistuksen poistamiseksi. Euroopan sosiaalidemokraateille kuolemanrangaistus on inhimillisen moraalin aallonpohja! Tulen maasta, jossa ihmisarvo on perustuslain ensimmäinen pykälä. Sen säilyttäminen ja suojeleminen on kaiken valtiovallan velvollisuus. Se on maani perustuslain viesti. Tämän viestin pohjalta Euroopan unioni on laatinut perusoikeuskirjan, jonka ensimmäinen viesti on sama: ihmisarvo on Euroopan unionin ensimmäinen toimintaohje!

Kuolemanrangaistus on ihmisarvon vastakohta. Se tarkoittaa ihmisen arvon halventamista kaikkein alhaisimmalle tasolle. Sen poistaminen on kaikkien moraalia kunnioittavien demokraattien velvollisuus. Ponnistelemme sen hyväksi, että Euroopan unioni tukee moratoriota. Miksi neuvosto ei ole yksimielinen?

Neuvostossa on yksi jäsenvaltio, joka boikotoi Euroopan unionin yhteistä päätöstä. En epäröi mainita sen nimeä: kyseessä on Puolan hallitus, joka ei halua, että tämä periaatepäätös tehdään. Se sitoo kuolemanrangaistuksen muihin kysymyksiin ja sanoo: jos muut yhdistävät käsityksensä kuolemanrangaistuksesta käsityksiin abortista ja eutanasiasta, niin olemme valmiit esiintymään kuolemanrangaistusta vastaan.

Se on pelkkä tekosyy! Miksikö? Kerron sen mielelläni. Haluan lukea teille sitaatin, joka on peräisin 28. heinäkuuta tänä vuonna tehdystä radiohaastattelusta: ”Henkilökohtaisesti olen ollut ja olen edelleen kuolemanrangaistuksen kannattaja. Tällä hetkellä paluu siihen ei ole mahdollinen, mutta luotan siihen, että tulevaisuudessa EU:ssa vallitsee suotuisampi ilmapiiri.” Lech Kaczyński, Puolan tasavallan presidenti.

Siinä syy siihen, miksi Eurooppa-neuvosto ei tee päätöstä moratoriosta. Puolan presidentti kannattaa kuolemanrangaistusta! Hän myös toivoo, että Euroopan unionissa tulee vallitsemaan suotuisampi ilmapiiri, jotta se voidaan ottaa uudelleen käyttöön! Siksi toteankin: Euroopan parlamentti on olemassa sitä varten, että unionin ilmapiiri säilyy kuolemanrangaistuksen vastaisena! Se on ratkaiseva kysymys!

(Suosionosoituksia)

Niin kauan kuin eurooppalaisilla sosialisteilla on vaikutusta asiaan, näin tehdään. Esitän neuvostolle kuitenkin yhden kysymyksen – en henkilökohtaisesti Lobo Antunesille vaan 26 muun jäsenvaltion ja niiden hallitusten päämiehille: miten kauan 26 muuta valtioiden ja hallitusten päämiestä aikoo vaieta siitä, että kuolemanrangaistuksen kannattaja, joka myös avoimesti tunnustaa sen, voi lamaannuttaa Eurooppa-neuvoston tässä asiassa? Tähän kysymykseen tarvitaan vastaus!

(Suosionosoituksia)

  Marco Pannella, ALDE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, lausunnot, joita puheenjohtajavaltio on antanut tälle parlamentille vuoden ajan, vaikuttaisivat – jos puhuisimme sellaisesta parlamentista kuin Yhdistyneen kuningaskunnan tai Yhdysvaltojen parlamentti – loukkaukselta totuutta ja myös parlamenttia kohtaan.

Ei, neuvoston puheenjohtaja, luulen, että olette saanut väärää tietoa koneistolta ja rakenteelta, joka on takananne tällä hetkellä ja joka on vuodesta 1994 lähtien soveltanut kelvotonta ja käsittämätöntä lähestymistapaa, josta kuusi kuukautta toimessa olevat puheenjohtajat vastaavat tai josta ne onnistuvat ottamaan vastuun!

Vuonna 1994 olimme voittamaisillamme. Hävisimme kahdeksalla äänellä, koska 20 Euroopan valtiota, jotka nyt ovat Euroopan unionin jäseniä, tekivät yhteistyötä ja pidättyivät äänestämästä. Maailmanlaajuinen täytäntöönpanon keskeytys olisi voitu julistaa koko maailmaan, jollei olisi tapahtunut sitä häpeää, jota meidän ei pitäisi unohtaa: 20 Euroopan valtiota pidättyi äänestämästä vuonna 1994, ja neuvosto oli täysin ja tekopyhästi juonessa mukana.

Te, neuvoston puheenjohtaja, julkesitte sanoa vuonna 1999 – kaikkien niiden eurooppalaisten suurlähettiläiden mukaan, jotka olimme saaneet puolellemme, koska silloin oli erittäin suuri ehdoton enemmistö – että äänestyspäivän aamuna Brysselistä saapui sähke, jossa meidän käskettiin vetäytyä. Se oli käsittämätöntä! Vuonna 2003 Italian ulkoministeri, joka toimi silloin neuvoston puheenjohtajana, julisti, että koska Euroopan unioni ei ollut päässyt sopimukseen, Italia ei esittäisi päätöslauselmaa, jonka takana oli jälleen enemmistö. Nyt asiaintila on vieläkin pöyristyttävämpi.

Ymmärrättekö, ministeri Antunes? Missä maassa voisimme kertoa tällaisen tarinan? Sanotte, että 173 YK:n 192 jäsenvaltiosta on poistanut kuolemanrangaistuksen käytännössä ja lainsäädännössä. Kaikki se on teidän valtavaa vaivannäköänne! Teidän olisi pitänyt jättää päätöslauselma edellisessä 61. istunnossa, teidän olisi pitänyt jättää päätöslauselma tämän istunnon alussa eli eilen, ja olemme jo tänään saaneet uutisia New Yorkista uusista lykkäyksistä.

Olette kertonut myös toisen pienen tai vakavan perättömyyden: on totta, että 95 valtiota on allekirjoittanut julistuksen ja että 28. joulukuuta meillä, Italian hallituksella oli jo 85 allekirjoittajaa ja sen, mitä olette saaneet aikaan, me olemme itse asiassa saavuttaneet yhdessä, nimittäin 11 uutta allekirjoittajaa. Joten jos haluatte hävitä, jatkakaa, mutta se on häpeä, me…

(Puhemies keskeytti puhujan.)

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, pyrkiminen humanitaarisuuteen oikeudenkäytössä on yksi EU:n tärkeistä tehtävistä. Meidän on vastustettava julkisia teloitusnäytöksiä, joissa teloitettujen jäännöksistä tulee kansanjoukkojen kiihkon epäterve kohde. Meidän on tehtävä kaikki voitavamme Kiinan tai Iranin poliittisista määräyksistä toteutettujen teloitusten vastustamiseksi.

Se, mistä emme pääse sopuun, on suppea käsitys koko ongelmasta. Emme pääse sopimukseen varsinkaan aihetta koskevien keskustelujen päättämisestä. Emme voi hyväksyä sellaista sensuuria, jota Martin Schulz ehdotti puheessaan. Ei ole hänen asiansa päättää, miten kauan Lech Kaczyński toimii Puolan presidenttinä, vaikka hän sitä miten toivoisi. Se riippuu puolalaisista, jolla on omat epäilyksensä. Muillakin kuin puolalaisilla on epäilyksensä maailmanlaajuisesta kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämisestä tai komission ehdottamista sosiaalisista kampanjoista ja propagandasta.

Minulla on yksi kysymys – onko todellakin mahdollista lähettää Pariisissa tai Lissabonissa sijaitsevista mukavista hallituksen tiloista vetoomus kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi alueille, joilla vallitsee julmuus ja väkivalta? Eikö ole tekopyhää odottaa, että kuolemanrangaistus poistetaan Irakissa tai Afganistanissa, jos ei tehdä mitään turvallisuuden ja oikeuden palauttamiseksi kyseisissä maissa?

En ole vakuuttunut siitä, että kuolemanrangaistuksen poistaminen muualla maailmassa tarjoaa ratkaisun väkivaltaan ja raakuuteen. Joka tapauksessa Puola poisti kuolemanrangaistuksen vuonna 1988, lähes 20 vuotta sitten. Teimme sen oman yleisen mielipiteen takia. Teimme sen Euroopan yhtenäisyyden nimissä. Haluamme edelleen tukea tuota päätöstä.

Voi tosiaankin olla niin, että meidän maanosamme voi sallia itselleen vaihtoehtoja kuolemanrangaistukselle. Haluamme osoittaa solidaarisuuttamme tekemällä yhteistyötä tässä asiassa, myös YK:ssa, mutta emme voi hyväksyä kuolemanrangaistusta koskevaa eurooppalaista sensuuria, jota Martin Schulz ehdottaa.

Päätöslauselmaesityksessä viitataan tarpeettomasti kuolemanrangaistuksen vastaiseen eurooppalaiseen teemapäivään. Haluan muistuttaa teitä, että kuolemanrangaistus ei ole ainoa kysymys, jossa törmäämme elämän ja kuoleman kysymyksiin politiikan ja lainsäädännön alalla. Jos aiomme keskustella EU:ssa humanitaarisuuden nykyisistä haasteista, emme voi rajoittua kuolemanrangaistukseen, josta meillä loppujen lopuksi on yhteinen mielipide. Emme voi välttää keskusteluja abortista, jota puolustetaan voimakkaasti Euroopassa ja muualla maailmassa myös tämän parlamentin ja Martin Schulzin kerhon toimesta. Emme voi välttää keskusteluja eutanasiasta, ihmisarvon takuista tai biolääketieteen nopeasta kehityksestä. Jos yksi päivä Euroopan kalenterista omistetaan lainsäätäjien, ja myös meidän, työn humanitaariselle osa-alueelle, emme voi sulkea silmiämme kaikelta tältä tai alennumme tekopyhyyteen.

  Monica Frassoni, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin jatkaa Marco Pannellan aloittamalla linjalla ja pyytää puheenjohtajaa vastaamaan, jos mahdollista.

Haluaisin tietää, miksi puheenjohtajavaltio on vetänyt pois pyynnön tai ehdotuksen kuolemanrangaistuksen eurooppalaisen teemapäivän perustamisesta. Missään ei ole määrätty, että kyseinen päätös olisi tehtävä yksimielisesti. Jos voitte osoittaa minulle artiklan, jossa niin määrätään, olisin kiitollinen – vaikka sen jälkeen kun olemme puhuneet poliittisesta yhteistyöstä, olen ollut täysin vakuuttunut siitä, että jos olisitte halunneet, olisitte voineet pakottaa äänestämään ja saada suuren enemmistön, miinus yksi. Uskon, että se olisi ollut suuri päivä EU:lle. Nyt tilaisuus on hukattu.

Toiseksi, ministeri Antunes, olen erittäin hämmentynyt kuvaamastanne erilaisten päätöslauselmien esittämisten ja poisvetämisten surullisesta historiasta. Pyytäisin teitä vastaamaan täsmälliseen kysymykseen: koska puheenjohtajavaltio Portugali on päättänyt toimia käytännössä yksin jättäen muut valtiot kuten kotimaani pois Yhdistyneiden Kansakuntien neuvotteluista – mikä ei ole tämän foorumin asia – haluaisin tietää, milloin aiotte jättää päätöslauselman. Sekin on epäselvää, ja jos jätätte sen liian myöhään, se on aivan turhaa.

Kolmanneksi mainitsitte kaksi asiaa, jotka huolestuttavat minua hiukan. Olin ylhäällä huoneessani, koska minulla oli ongelma, mutta kuuntelin alkuperäistä puhetta kauniilla kielellänne. Sanoitte, että tarvitaan joustavuutta ja liikkumavaraa, ja se huolestutti minua erittäin paljon. Mitä te tarkoitatte? Puhuitte myös niin kutsutusta rintamasta, joka pyrkii kuolemanrangaistuksen poistamiseen eikä oikein usko täytäntöönpanon keskeyttämiseen. Se on vieläkin huolestuttavampaa, koska juuri tämän väärän kahtiajaon takia olemme hävinneet tähän saakka. Siksi haluaisin saada teiltä täsmällisiä vastauksia, ja toivon, että vastaukset ovat tulossa.

  Luisa Morgantini , GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, syvennyin täysin Monica Frassonin kuuntelemiseen ja yhdyn täysin hänen kysymyksiinsä ja intohimoonsa ja tuen myös sitä, mitä Marco Pannella sanoi.

Tänään olen todella surullinen; Konrad Szymańskin puheen kuunteleminen huolestutti minua todellakin. Kun ajatellaan, että Eurooppa – jonka puolesta me kaikki olemme taistelleet ja johon olemme uskoneet – kokee tällaisia vaikeuksia – tällaiset kannat ovat todellakin surun aihe meille kaikille. Tänään olen kuitenkin surullinen myös siksi, että suuri mies, merkittävä palestiinalainen henkilö on kuollut syöpään Gazassa, eikä häntä ollut mahdollista hoitaa. Gaza on miehitetty, mutta hän olisi todennäköisesti kuollut joka tapauksessa, koska hän oli hyvin vanha. Hän oli mies, joka uskoi syvästi rauhaan, demokratiaan ja demokraattiseen ja maalliseen Palestiinaan, jossa ei esiinny väkivaltaa. Hänen nimensä oli Haider Abdel Shafi ja haluaisin osoittaa hänelle kunnioitusta täällä, koska maailmassa on niin monia kuolemanrangaistuksia, joita vastaan meidän on taisteltava.

Minäkin kannatan sitä, mitä muut jäsenet ovat sanoneet. Istunto on avattu, ja toivon, että 28. syyskuuta, kun puheenjohtajavaltio Portugali ja Italian hallitus tapaavat kaikki, ne todellakin päättävät jättää päätöslauselman kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yleisen keskeyttämisen puolesta.

On totta, että 14:n viime vuoden aikana päätöslauselma on vaarantunut virheiden ja viivytysten takia, ellei suorastaan jarrutuspolitiikan takia. Tällä kertaa me voimme onnistua, ja meidän on onnistuttava. Italia rakentaa yhdessä EU:n kanssa liittoumien verkoston, joka ulottuu kaikille mantereille. Suurin osa kansainvälisestä yhteisöstä kannattaa tätä päätöslauselmaa, kun taas kuolemanrangaistusta tukevat valtiot ovat vähissä. Kuolemanrangaistuksen poistamisen ja sen täytäntöönpanon keskeyttämisen kahtiajakoa ei todellakaan pitäisi käyttää hyväksi.

Me kannatamme kuolemanrangaistuksen poistamista, mutta tänään täytäntöönpanon keskeyttäminen voi yhdistää meidät ja voimme voittaa. Tiedämme, että se on vaikeaa. Tiedämme, ettemme voi pitää sitä itsestään selvänä, ja näemme sen sisäisistä kannoista, joita on puolalaisten lisäksi maailman kaikilla kansalaisilla ja Euroopan poliittisilla johtajilla, jotka vaativat kuolemanrangaistusta. Jos näkemyksemme kansainvälisistä suhteista perustuu kuitenkin moraalisiin arvoihin, joissa ihmiselämä ja oikeudet voittavat, niin meidän täytyy voittaa. Tulevat viikot ovat siksi ratkaisevia, ja täytäntöönpanon keskeyttäminen on todellakin tärkeä vaihe prosessissa, jossa kansainvälinen yhteisö hylkää barbaarisen käytännön, jossa oikeus korvataan kostolla. Meidän on todellakin onnistuttava ja eristettävä äänet, jotka sanovat ”ei”.

  Jean-Claude Martinez, ITS-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, neuvoston jäsenet, vuonna 1977 Carterin hallintokaudella kaksi avaruusluotainta Voyager 1 ja Voyager 2 lähetettiin avaruuteen. Saatatte ajatella, ettei tällä ole mitään tekemistä keskustelumme kanssa. Näihin kahteen luotaimeen edesmennyt fyysikko Carl Sagan laittoi viestin pääsihteeri Waldheimilta, miehen ja naisen kuvan, tärkeimmät maassa tunnetut matemaattiset kaavat ja levyn, jossa on tuulen, traktorin ja vauvan ääniä sekä näytteitä Mozartin, Beethovenin ja Chuck Berryn musiikista. Viime vuonna kaksi avaruusluotainta jätti aurinkokunnan tai heliosfäärin, kuten sitä kutsutaan, matkustaakseen 42 000 valovuotta lähimpään tähteen, toisin sanoen 200 000 kilometriä kertaa 3 600 kertaa 24 kertaa 365 kertaa 42 000.

Nämä kaksi luotainta eivät ole 30 vuoden aikana lähettäneet takaisin yhtään signaalia, koska yhtään sellaista ei ole vastaanotettu. Tällä hetkellä ainoastaan maapallolla tiedetään olevan elämää. Tästä näkökulmasta on selvää, että Teksasin tai Kiinan rikoslait, joissa voidaan määrätä jotain niin harvinaista kuin elämä lopetettavaksi, ovat todellisia hairahduksia. Sitä vastoin Portugalin ehdotus konferenssista, jossa käsitellään elämää ja ihmisarvoa, heijastaa tämän tutkimusmatkailijoiden kansakunnan näkökulmaa, koska kuolemanrangaistuksen vastustaminen on vain yksi osa haastetta ja poliittista teleologiaa.

Kaiken politiikan tavoitteena voi olla vain rikas ja monimuotoinen elämä. Kuolemanrangaistuksen vastustaminen on hyvä asia, mutta se on vain näkökohta, kuten eutanasiakin, keskeisestä poliittisesta ongelmasta: mikä on politiikan tarkoitus? Onko se taloudellisten, sosiaalisten ja fyysisten olosuhteiden luominen, niin että mystinen asia, jota kutsutaan ”elämäksi”, voi menestyä vai malthusilainen tulevaisuudettomuuden politiikka, kurinalaisuutta koskevat sopimukset, säännöstely, kiellot, raivaus, herodespalkkiot ja Britannian suu- ja sorkkatautiteurastukset ja -roviot? Tällaiset ovat ongelmat ja kuolemanrangaistuksen todelliset mittasuhteet: se on poliittinen valinta tulevaisuudettomuuden ja elämän välillä.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Tuen varauksetta aloitetta kuolemanrangaistuksen eurooppalaisen teemapäivän perustamisesta, vaikka 27 jäsenvaltiota eivät teekään siitä yksimielistä päätöstä.

Olen tyytyväinen siihen, että tietyt Afrikan valtiot ottivat äskettäin käyttöön kiellon, osittain Euroopan unionin painostuksesta. Kuolemanrangaistus on poistettu esimerkiksi Ruandasta ja Gabonista. Nämäkin maat ovat tulleet siihen tulokseen, että kuolemanrangaistuksella ei ole sijaa demokraattisessa yhteiskunnassa. Uskon, että on painostettava muitakin maita, kuten Yhdysvaltoja ja Kiinaa, jotta kuolemanrangaistus jää historiaan. Toisaalta on myös korostettava sitä, että tietyt Euroopan valtiot ovat jatkuvasti jättäneet ratifioimatta pöytäkirjoja, joissa kielletään kuolemanrangaistuksen käyttö.

Kaikki 27 jäsenvaltiota ovat ratifioineet Euroopan ihmisoikeussopimuksen pöytäkirjan nro 6, jossa kuolemanrangaistus kielletään ehdoitta rauhan aikana. Kaikki 27 jäsenvaltiota ovat allekirjoittaneet pöytäkirjan nro 13, jossa kielletään kuolemanrangaistus kaikissa olosuhteissa, mutta viisi valtiota ei ole vieläkään ratifioinut sitä. Ne ovat Ranska, Italia, Puola, Espanja ja Latvia. Siksi vaikka tänään suurin osa arvostelusta, joka koskee kuolemanrangaistuksen vastaista eurooppalaista teemapäivää, on suunnattu Puolaan, olen täysin samaa mieltä Martin Schulzin, Monica Frassonin ja Luisa Morgantinin näkemyksestä, että sormen pitäisi osoittaa myös näihin maihin, ja tuen sitä.

Haluaisin korostaa sitä, ettei ole mitään todisteita siitä, että kuolemanrangaistuksella olisi pelotevaikutus väkivaltarikoksiin. Sen peruuttamaton luonne tarkoittaa, että vääriä tuomioita, jotka ovat väistämättömiä kaikissa oikeusjärjestelmissä, ei voida korjata.

  Maria da Assunção Esteves (PPE-DE). – (PT) Haluaisin muistuttaa teitä Victor Hugon sanoista, että veri pestään pois kyynelillä, ei verellä. Kun EU asetti arvonsa ja teki kuolemanrangaistuksen poistamisesta yhden ehdon tänne pääsemiseksi ja täällä olemiseksi, se antoi periaatteet, jotka tekevät siitä valistuksen kodin ja alueen, jossa ei ole lakeja ilman korkean ihmisarvon moraalista perustaa.

Kuolemanrangaistuksen torjunta on sivilisaation puolustamista barbariaa vastaan. Sillä torjutaan virallista, organisoitua, laskelmoitua ja kylmäveristä kuolemaa. Kuolemanrangaistus on hallinnon määräämä kuolema oikeusvaltioperiaatteen sijasta, koska kuolemanrangaistus jää kaikkien lakien ulkopuolelle, joita laeiksi voidaan kutsua. Se tarkoittaa raa’an ja laittoman hallinnon järjestämää kuolemaa. Kuolemanrangaistuksen torjunnassa on kyse yleismaailmallisesta oikeudesta, koska se koskee ihmiskunnan ihmisyyden ydintä ja määrittelee suhteemme maailmaan. Siksi EU ei voi jättää huomiotta sitä, että maat kuten Kiina, Iran, Pakistan, Irak, Sudan ja Yhdysvallat käyttävät kuolemanrangaistuksen barbaarista menetelmää.

EU:lla ei ole oikeutta vaieta tästä kaikesta. Se ei voi vaieta myöskään omasta sisäisestä dynamiikastaan. EU:n on muistutettava Puolalle, että kuolemanrangaistuksen torjunta on annettu oikeuden periaatteissa, jotka ovat eurooppalaisena olemisen edellytys. Kuolemanrangaistuksen vastaisesta eurooppalaisesta teemapäivästä olisi aihetta kysyä, ja kysynkin puheenjohtajavaltio Portugalilta, missä olosuhteissa valtiolla on oikeus tehdä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan konsensusarvojen vastainen päätös? Haluaisin kysyä puheenjohtajavaltio Portugalilta, voitaisiinko yksimielisyyttä käyttää konsensukseen perustuvilla aloilla, jotka koskevat unionin perustana olevia sääntöjä. Onko yksimielisyys tarkoitettu vain asioihin, jotka jakavat meitä, eikä periaatteelliseen konsensukseen, jolle EU on perustettu?

Tässä olivat kysymykseni puheenjohtajavaltiolle ja ajatukseni kuolemanrangaistuksen vastaisesta eurooppalaisesta teemapäivästä.

  Pasqualina Napoletano (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämä on kolmas kerta tänä vuonna, kun Euroopan parlamentti käsittelee kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeyttämistä. Uskomme, että on mahdollista saavuttaa kyseinen tavoite vuoden loppuun mennessä, ja siksi pyydämme puheenjohtajavaltio Portugalia jättämään tekstin tulevien tuntien aikana asiasta vastaavalle Yhdistyneiden Kansakuntien komitealle. Pyydämme tekemään niin tiiviissä yhteistyössä kampanjan käynnistäneen Italian kanssa ja liittämään siihen Euroopan unionin valtioiden lisäksi myös kaikki ne valtiot, jotka ovat osoittaneet halua toimia tukijoina ja laatijoina.

Haluaisin jälleen kerran tehdä selväksi, että kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeytys ei ole ristiriidassa yleisemmän poistamisen tavoitteen kanssa ja joka tapauksessa haluamme saavuttaa täytäntöönpanon keskeytyksen nyt osittain ensimmäisenä konkreettisena askelena poistamista kohti. Tämän ei saa antaa hämärtää asioita! Minäkään en tahdo kollegojeni kanssa uskoa sitä, että niinkin merkittävä Euroopan maa kuin Puola sanoutuisi irti lokakuun 10. päivän julistamisesta kuolemanrangaistuksen vastaiseksi eurooppalaiseksi teemapäiväksi ja että sen tuloksena teemapäivän julistamista on lykätty.

Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, pyydämme, että ette hylkää tätä tavoitetta. Älkää hävittäkö sitä pientä henkeä, jonka olemme onnistuneet herättämään EU:ssa, jota talous- ja kauppapolitiikka ja monetarismi yhä hallitsevat liikaa.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, niiden maiden määrä kasvaa joka vuosi, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen tai keskeyttäneet sen täytäntöönpanon. Ihmiset epäröivät niissäkin valtioissa, joissa kuolemanrangaistusta yhä käytetään, kuten Yhdysvallat, ja muslimimaissa on muodostumassa koalitioita.

Joka päivä toteutetaan toimia teloitusten välttämiseksi. Homoseksuaalisuus on edelleen rangaistavaa monissa maissa, ja valitettavasti Euroopan nykyinen ilmapiiri muistuttaa siitä, että taistelu on vieläkin erittäin vaikea.

Kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon keskeytyksestä parlamentti pyytää teiltä, neuvoston puheenjohtaja, kolmannen kerran tänä vuonna, vakavasti: meidän on tehtävä kaikkemme päätöslauselman saamiseksi YK:n yleiskokoukselta mahdollisimman pian ja vuoden loppuun mennessä, ja tavoitteena on oltava täytäntöönpanon keskeyttäminen ja poistamista koskeva strategia. Mielestäni me kaikki sanomme täällä saman asian: se on teidän tehtävänne.

Miten selitämme kuolemanrangaistuksen vastaisena eurooppalaisena teemapäivänä, miksi emme ole sanoneet sanaakaan Euroopan nykytilanteesta? Miten voi olla mahdollista, että valtio voi käyttää tätä asiaa poliittisiin tarkoituksiin ja pysyä eri linjoilla kuin muu EU, poiketa perusoikeuskirjan 2 artiklasta ja ulkopolitiikan ehkä pitkäaikaisimmasta yhteisestä tavoitteesta? Euroopan unionin toimielimet ja te, neuvoston puheenjohtaja, ette voi hyväksyä tätä tilannetta.

Maailman kuolemanrangaistuksen vastainen teemapäivä on 10. lokakuuta. Euroopan parlamentti kokoontuu istuntojaksolle Brysseliin. On tärkeää, että parlamentti viettää päivää mahdollisimman juhlallisesti ja päättäväisesti.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, olin hyvin tyytyväinen, kun kuulin komission aloitteesta vietää kuolemanrangaistuksen vastaista eurooppalaista teemapäivää 10. lokakuuta ja tuen täysin kyseistä aloitetta ja kehotan kaikkia kollegoja tukemaan sitä, kuten monet ovat tässä keskustelussa jo tehneetkin. Minulle oli sokki kuulla, että kaikki EU:n jäsenvaltiot eivät kannata tätä aloitetta. Puolan kanta vaarantaa EU:n uskottavuuden tärkeimpänä kuolemanrangaistuksen vastustajana ja toivon hartaasti, että Puolan hallitus harkitsee uudelleen kantaansa.

Kuolemanrangaistus on erittäin julma ja epäinhimillinen rangaistus. Se on ihmisarvon vastaista, eikä ole mitään todisteita sen puolesta, että kuolemanrangaistus toimisi pelotteena rikoksia vastaan. Onneksi suuntaus maailmalla on kohti kuolemanrangaistuksen poistamista. Koko Eurooppa Valko-Venäjää lukuun ottamatta on jo poistanut sen, ja yhä useammat valtiot kaikilta mantereilta liittyvät kuolemanrangaistuksen poistaneiden maiden kasvavaan luetteloon.

Katson myös, että meidän olisi jatkettava amerikkalaisten kollegoiden patistamista poistamaan kuolemanrangaistus lopullisesti. Teloitusten lykkääminen on ensimmäinen askel kohti kuolemanrangaistuksen poistamista. EU:n on tulevaisuudessakin kehotettava kaikkia valtioita, jotka yhä käyttävät kuolemanrangaistusta, ottamaan käyttöön moratorio. YK:n yleiskokouksen kuolemanrangaistuksen vastainen päätöslauselma saa toivottavasti paljon aikaan tässä suhteessa.

Meidän olisi kuitenkin pidettävä huolta siitä, ettei tilanne kehity samalla tavalla kuin vuonna 1999, kun kotimaani Suomi yritti saada YK:n yleiskokouksen antamaan kuolemanrangaistusta koskevan päätöslauselman. Se vesitettiin niin pahasti, että siitä olisi ollut enemmän haittaa kuin hyötyä. Nyt kun Italia on tuonut asian takaisin YK:n esityslistalle, toivon, että koko EU tukee ehdotusta ja että saamme YK:n yleiskokouksen päätöslauselman tästä asiasta.

  Józef Pinior (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa ministeri, minun on aloitettava puheenvuoroni henkilökohtaisella ajatuksella. Kun kuuntelin hetki sitten Puolan oikeistoa edustavan Konrad Szymańskin puheenvuoroa, mieleeni muistui presidentti Ahmadinejadin eilinen puhe New Yorkin Columbian yliopistossa. Konrad Szymański, teidän Laki ja oikeus -hallituksenne, Puolan oikeisto, on vienyt kotimaani Iranin ja Valko-Venäjän kaltaisten maiden seuraan. Presidentti Ahmadinejad viittasi eilen ylpeänä Yhdysvaltoihin esimerkkinä maasta, jossa yhä käytetään kuolemanrangaistusta.

Puolassa suuri yleisö on raivoissaan siitä, että Puolan hallitus on onnistunut torjumaan Euroopan unionin kuolemanrangaistuksen vastaisen teemapäivän. Asia on loppujen lopuksi yhdistänyt Euroopan unionin, se yhdistää EU:n yleisen mielipiteen, se yhdistää Euroopan poliittiset puolueet ja luo demokraattis-liberaalin konsensuksen EU:n ideologisista jaoista riippumatta. Uskon, että Puolan tulevat vaalit paljastavat puolalaisen yhteiskunnan, joka on vakuuttunut siitä, että Euroopan unioni pystyy tekemään tässä asiassa yhteistyötä Yhdistyneissä Kansakunnissa kuolemanrangaistuksen vastaisella aloitteella.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Kotimaani Portugali toimi edelläkävijänä kuolemanrangaistuksen poistamisessa vuonna 1867, ja olen siksi erittäin ylpeä tästä puheenjohtajavaltio Portugalin tekemästä aloitteesta perustaa kuolemanrangaistuksen vastainen eurooppalainen teemapäivä. Se on samansuuntainen kuin Portugalin kaikki kansainväliset toimet EU:n ja Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa. Aloitteella edistetään kuolemanrangaistuksen poistamista, ja se on vastalause hallituksille, jotka ovat pääsyyllisiä epäinhimilliseen käytäntöön ja joita ovat erityisesti Kiina, Yhdysvallat ja Iran.

Minusta on kerta kaikkiaan pöyristyttävää, että Puolan hallitus on yrittänyt torjua kyseisen aloitteen opportunistisilla ja ristiriitaisilla perusteilla. Puolan kansa on saatava ymmärtämään se, että Kaczynskin hallitus tekee karhunpalveluksen Euroopan unionille ja sen perusarvoille, mutta aiheuttaa myös valtavasti haittaa Puolan hyvälle maineelle ja arvovallalle. Kyseessä ovat tärkeimmät arvot, jotka erottavat sivilisaation barbarismista. Puheenjohtajavaltio Portugalia ei voida pysäyttää, se ei saa antaa Puolan hallituksen pelotella itseään. Sen on pidettävä kiinni ehdotuksesta, järjestettävä siitä nopeasti äänestys yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa, jätettävä Puolan hallitus sen valitsemaan eristykseen ja edettävä kuolemanrangaistuksen vastaisen eurooppalaisen teemapäivän järjestämisessä.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, otan etäisyyttä kollegani Konrad Szymańskin mielipiteisiin, ja yhdyn täysin Józef Piniorin mielipiteisiin. Puola allekirjoitti kuudennen pöytäkirjan, jossa poistetaan kuolemanrangaistus, ja sitoutui oikeudelliseen velvollisuuteen poistaa kyseinen rangaistus maastamme. Viime vuoden kesäkuun 17.–18. päivä Luxemburgissa EU:n ulkoministerit, kaikki EU:n ulkoministerit, mukaan luettuna Puolan ulkoministeri, sopivat siitä, että Euroopan unionin olisi jätettävä yhteinen kuolemanrangaistuksen vastainen päätöslauselmaesitys.

Mitä sellaista on tapahtunut kesäkuun 17. päivän jälkeen, joka on saanut Puolan muuttamaan kantansa syyskuussa? Sen on täytynyt olla kotimaan tilanne ja vaalit. Voimmeko kuitenkaan sanoa, että Puola on muuttanut näkemystään? Ei Puola, vaan Puolan hallitus on muuttanut näkemystään. Puolalaiset eivät ole barbaareja, he eivät hyväksy kuolemanrangaistusta. Puolalaiset ovat vastustaneet kuolemanrangaistusta monessa tilanteessa. Minun on kerrottava teille ja erityisesti Konrad Szymańskille, että yleistä mielipidettä koskevat kyselyt osoittavat, että 57 prosenttia puolalaisista ei halua kuolemanrangaistusta. Muistakaa se, kun edustatte Puolaa ja välitätte Puolan yhteiskunnan ajatuksia, pitäkää tämä suuntaus mielessänne.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. – (PT) Kiitoksia oikein paljon, arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, ajatuksistanne, kommenteistanne ja kysymyksistänne.

Keskustelu oli neuvostolle helppo, ja tiesin, että se tulisi olemaan. Se oli helppo, koska neuvosto ja Euroopan parlamentti ovat sopineet siitä, mikä on tärkeintä, ja se on antaa YK:n seuraavassa yleiskokouksessa päätöslauselma kuolemanrangaistuksen poistamisesta ja täytäntöönpanon keskeyttämisestä. Olen tietysti tyytyväinen nähdessäni, että olemme olleet keskustelussamme samaa mieltä keskeisestä tavoitteesta ja että meidän olisi tehtävä yhteistyötä sen toteuttamiseksi.

Kuten portugalilainen Euroopan parlamentin jäsen totesi, minäkin olen erittäin ylpeä osallistuessani tähän keskusteluun Portugalin edustajana, koska olimme ensimmäinen valtio Euroopassa, joka poisti kuolemanrangaistuksen. Kyseessä on aihe, ongelma, joka koskettaa portugalilaisia erityisellä tavalla, ja olen ylpeä voidessani sanoa täällä niin ja voidessani johtaa neuvoston toimia Yhdistyneissä Kansakunnissa tällä hetkellä asettamamme tavoitteen saavuttamiseksi.

En ole täällä puhumassa menneisyydestä. Meidän on tietysti opittava menneistä, ja siksi meidän on tietysti vältettävä virheitä, joita olemme ehkä tehneet ja jotka ovat estäneet asettamiemme tavoitteiden saavuttamisen. Menneet ovat menneitä; keskitytään nyt tulevaisuuteen. Keskitytään päättäväisesti siihen, että tehtävä ei ole poliittisesti helppo mutta että se on mahdollinen. Kun puhumme joustavuudesta, puhumme luottamuksesta puheenjohtajavaltion työhön. Se, mitä me haemme ja pyydämme – ja olemme varmoja, että Euroopan parlamentti antaa sen meille, koska se ymmärtää, että kysymys on poliittisesti monimutkainen ja toisinaan jopa vaikea – on tietysti Euroopan parlamentin luottamus puheenjohtajavaltioon ja sen toimintaan, niin että voimme lopulta viedä tämän tavoitteen onnistuneeseen päätökseen.

Jätämme päätöslauselmaesityksen lokakuun alussa – lokakuun puoliväliin mennessä. Se on aikomuksemme, ja voin kertoa teille, että monet viralliset yhteydenotot ja kontaktit antavat meille luottamusta. Toivomme, että luottamuksemme kasvaa ajan kuluessa, koska asiamme on oikeudenmukainen. Haluaisin myös sanoa lopuksi, että Euroopan unionilla on jo muitakin allekirjoittajia, jotka allekirjoittavat päätöslauselmaesityksen kanssamme. Minun on kerrottava teille sekin, että olen erittäin ylpeä siitä, että kyseisiin allekirjoittajiin kuuluu portugalinkielisiä maita, jotka edustavat Afrikkaa, Aasiaa ja myös Latinalaista Amerikkaa – maita, jotka meidän tavoin sitoutuvat kunnioittamaan elämän koko arvoa.

Toistan, että luotamme siihen, että teidän tukenne ja luottamuksenne avulla puheenjohtajavaltio Portugali toteuttaa tämän tavoitteen, jonka olemme asettaneet itsellemme YK:n yleiskokouksen 62. istunnossa, ja että saamme todellakin päätöslauselman hyväksyttyä ehdoin, joilla Euroopan parlamentti ja neuvosto haluavat nähdä sen hyväksyttävän.

  Martin Schulz (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää henkilökohtaisen huomautuksen 145 artiklan perusteella. Puolalainen kollega, joka puhui UEN-ryhmän edustajana, sanoi puhettani koskeneessa osuudessa jotain täysin väärää, jonka haluaisin oikaista.

Olen kysynyt neuvostolta, miten kauan se aikoo vielä sietää Puolan presidentin Kaczyńskin asennetta. Siteerasin Kaczyńskia, joka toivoo, että ilmapiiri paranee kuolemanrangaistuksen käyttöönottamiseksi uudelleen EU:ssa. Kysymykseni neuvostolle oli siis: Miten kauan neuvosto aikoo sietää tätä? Miten kauan muut 26 jäsenvaltiota aikovat vaieta? En ole sanallakaan vaatinut saada päättää siitä – kuinka voisinkaan – miten kauan Kaczyński vielä toimii Puolan presidenttinä. On Puolan kansan täysin suvereeni oikeus valita hallituksensa ja presidenttinsä. Toivon kuitenkin hartaasti, että Puolan kansa on niin älykäs, että lähettää tämän hallituksen mahdollisimman pian pois virasta!

  Puhemies. − (EN) Kiitos, että selvititte asian.

  Monica Frassoni (Verts/ALE). – (PT) Esitin erittäin täsmällisen kysymyksen. Haluaisin tietää, mihin artiklaan puheenjohtajavaltio nojautuu sanoessaan, että tämäntyyppisissä asioissa vaaditaan yksimielisyyttä, esimerkiksi päätöksenteossa kuolemanrangaistuksen vastaisesta teemapäivästä, ja miksi se ei vaatinut äänestystä neuvostossa. Haluaisin tietää, miksi puheenjohtaja ei sanonut mitään kyseisestä kohdasta, jonka kaikki puhujat mainitsivat.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. – (PT) Neuvosto on tulkinnut asian niin, että tämäntyyppiset päätökset vaativat yksimielisyyttä.

  Puhemies. − (EN) Olen vastaanottanut seitsemän työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti käsiteltäväksi jätettyä päätöslauselmaesitystä⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 27. syyskuuta 2007.

(1) Ks. pöytäkirja.