Sanatarkat istuntoselostukset

Tiistai 25. syyskuuta 2007 - Strasbourg

13. Kyselytunti (kysymykset komissiolle)

  Puhemies. − (EN) Seuraavana esityslistalla on kyselytunti (B6-0316/2007).

Käsittelemme komissiolle osoitettuja kysymyksiä.

Ensimmäinen osa

  Puhemies. − Richard Corbettin laatima kysymys numero 32 (H-0607/07)

Aihe: Urheilun erityisluonteen kunnioittaminen

Onko komissio samaa mieltä siitä, että UEFAn oman seuran kasvatteja (home grown players) koskeva aloite kannustaa solidaarisuuteen urheilussa ja suojelee eurooppalaista jalkapalloa? Mihin toimiin komissio aikoo ryhtyä kunnioittaakseen urheilun erityisluonnetta lainsäädäntöehdotuksia laatiessaan ja tulkitessaan voimassa olevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä?

  Ján Figeľ, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen, että voin vastata urheilun erityisluonnetta koskevaan kysymykseen. On ajankohtaista keskustella tästä jopa syvällisemminkin – ei nyt vaan myöhemmin – koska 11. heinäkuuta tänä vuonna komissio antoi valkoisen kirjan urheilusta. Se on erittäin tärkeä teksti, jossa korostetaan, kuinka tärkeää on edistää nuorten, lahjakkaiden urheilijoiden harjoittelua asianmukaisissa olosuhteissa, mikä on ratkaisevan tärkeää urheilun kestävälle kehitykselle kaikilla tasoilla. Se oli institutionaalinen ja erittäin poliittinen vastaus asiaa koskevaan kysymykseen ja yhteistyöhön.

Siteeraan valkoista kirjaa: ”Säännöt, joiden mukaan joukkueissa on oltava kiintiö paikallisesti koulutetuille pelaajille, voidaan katsoa henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevien EY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisiksi, jos niistä ei johdu kansalaisuuteen perustuvaa välitöntä syrjintää ja jos niistä mahdollisesti johtuva välillinen syrjintä voidaan perustella sillä, että se on oikeassa suhteessa tavoiteltuun hyväksyttävään päämäärään, jollainen on esimerkiksi lahjakkaiden nuorten pelaajien kouluttamisen ja kehittämisen tehostaminen ja suojelu.” Mielestäni tämä on erittäin tärkeä selvitys siitä, miten tämä asia on ymmärrettävä.

Komissio arvioi parhaillaan oman seuran kasvatteja koskevien UEFAn toimien yhdenmukaisuutta yhteisön lainsäädännön kanssa, ja sen tavoitteena on löytää sopiva tasapaino toisaalta yhteisön lainsäädännön noudattamisen ja urheilujärjestöjen itsenäisyyden sekä toisaalta eurooppalaisen jalkapallon etujen välillä.

Se tehdään ottaen huomioon Amsterdamin sopimukseen liitetty julistus, niin kutsuttu Eurooppa-neuvoston Nizzan julistus vuodelta 2000, ja urheilun valkoinen kirja, jossa mainitaan nimenomaisesti Pierre de Coubertin -toimintasuunnitelman toimena numero 9: ”analysoida säännöt, joissa vaaditaan, että joukkueissa on tietty kiintiö paikallisesti koulutettuja pelaajia”. Tätä kattavaa vertailukelpoista tietoa jäsenvaltioiden jalkapallokouluista ja oman seuran kasvateista ei ole tällä hetkellä saatavilla.

Vuonna 2006 komissio käynnisti jäsenvaltioiden urheilukouluista tutkimuksen, jossa käsitellään myös omien seurojen kasvatteja. Tutkimuksen tulosten odotetaan antavan arvokkaan panoksen analyysiin.

Vastauksena kysymyksen toiseen osaan – koska se koostuu urheilun erityisluonnetta koskevasta kahdesta lauseesta – valkoisen kirjan 4 luvussa kehitetään urheilun erityisluonteen käsitettä EU:n nykyisen toimivallan rajoissa. Kuten valmisteluasiakirjan liitteissä kuvataan yksityiskohtaisesti, Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja komission päätökset osoittavat, että urheilun erityisluonne on tunnustettu ja otettu huomioon menneisyydessä. Komissio on samaa mieltä siitä, että eurooppalaisen urheilun tiettyjä arvoja ja perinteitä olisi edistettävä, ja komissio tunnustaa alan erityispiirteet tulevaisuudessakin, samalla kun se noudattaa EU:n lainsäädäntöä. Tapauskohtainen lähestymistapa säilyy kuitenkin edelleen perustana, kun komissio valvoo EU:n lainsäädännön sekä erityisesti kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjen soveltamista. Tämä on yhdenmukaista Euroopan yhteisön perustamissopimuksen voimassaolevien määräysten kanssa.

Jotta lainsäädäntö olisi selkeää kaikille sidosryhmille ja jotta eurooppalaisen urheilun hallintotapaa voidaan parantaa, edellä mainitussa valmisteluasiakirjassa ja sen kahdessa liitteessä selitetään yksityiskohtaisesti erityisluonne. Se koskee urheilua ja EU:n kilpailusääntöjä sekä urheilua ja sisämarkkinoiden vapauksia, ja siinä otetaan ensimmäistä kertaa huomioon Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja komission päätökset urheilun alalla.

Haluan korostaa, että urheilun erityisluonne on nyt esillä poliittisessa asiakirjassa paljon enemmän, kuin mitä se on ollut koskaan viime aikoina EU:n yhteydessä. Se on yksi tärkeimmistä panoksista – ei vain tähän vastaukseen vaan myös urheilun edistämiseen Euroopan unionissa.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) UEFAn säännöillä, joissa vaaditaan, että seuroilla on oltava tietty kiintiö pelaajia, jotka on koulutettu paikallisesti ja jotka ovat oman seuran kasvatteja, on tarkoitus varmistaa, että seurat eivät luota vain taloudellisiin varoihinsa siirtomarkkinoilla, vaan niiden on investoitava paikallisesti yhteisöihinsä valmennuksen alalla. Suunnitelma on erittäin tärkeä. Kuitenkaan komissio ei ole valkoisen kirjan tässä kohdassa sanonut, että järjestely noudattaa Euroopan yhteisön perustamissopimusta ja nyt, arvoisa komission jäsen, sanotte, että se voisi olla, jos... – ja tutkitte edelleen asiaa. Saanko kysyä komissiolta, miksi se kestää niin kauan? Milloin komissio voi vahvistaa tämän järjestelyn?

  Ján Figeľ, komission jäsen. − (EN) Haluaisin antaa paremman vastauksen, mutta edistystä on jo tapahtunut, jos muistelemme vuosi sitten käymiämme keskusteluja, tai ainakin parlamentin näkökulmasta. Mielestäni vastaus, jota siteerasin ja joka on osa tiedonantoa, poliittista asiakirjaa, on tärkeä vakuutus siitä, että haluamme tukea urheilun, erityisesti jalkapallon erityisluonnetta suojelemalla ja tukemalla nuoria ja valmennusta sekä investoimalla nuoriin.

Tutkimus ei ole valmistunut, koska meillä ei ole kaikkia tietoja, jotka haluaisimme. Toivon, että täydentävä kysely, jonka parissa nyt työskentelemme, tuo meille puuttuvat tiedot. On erittäin tärkeää, että jäsenvaltioiden liitot, seurat ja liigat tekevät yhteistyötä kanssamme. Toivottavasti lähitulevaisuudessa – mieluiten ensi vuoden alussa – voimme antaa täsmällisen vastauksen. Kahden viikon kuluttua tapaamme kaikki sidosryhmät urheilun maailmasta Brysselissä ja keskustelemme valkoisen kirjan sisällöstä ja täytäntöönpanosta. Uskon, että tämä osa on ratkaisevan tärkeä konkreettisten toimien ja urheilun arvojen edistämisen kannalta.

Komission puolesta voin kertoa teille, että olemme edelleen sitoutuneita asiaan ja että kaikkia arkoja aiheita on käsiteltävä asianmukaisesti. Ennen kuin teemme mitään päätöksiä – ei vain tällä alalla, joka on varsin erityislaatuinen – meidän on tehtävä perusteellinen analyysi ja tehtävä sitten todellisia päätöksiä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, puuttumatta komission tai tuomioistuimen asioihin minulla on tunne, etteivät tuomarit tai komission jäsenet tai komission naispuoliset jäsenet vieraile kovin usein jalkapallokentällä. Jos he kävisivät siellä useammin, he havaitsisivat, että näihin aikoihin alkaa euro cup -kausi, jonka aikana vastakkain pelaavat joukkueet, joissa usein on vain yksi oman maajoukkueen pelaaja. Näin voidaan havaita, että juniorityö on laiminlyöty täysin ja kaikkea mitataan vain taloudellisesti.

Jalkapallo on enemmän kuin sisämarkkinat eikä jalkapallo ole kilpailua oikeudellisessa mielessä, vaan jalkapallo on kansallisten, alueellisten ja paikallisten joukkueiden urheilukilpailu. Asiassa on nopeasti tehtävä jotain. Voiko komissio luvata, että tutkimusten lisäksi todellakin tapahtuu jotain?

  Ján Figeľ , komission jäsen. − (EN) Olen varma, että jotain todellakin tehdään. Käytän jalkapalloa hyvänä esimerkkinä, koska tavallaan Eurooppa on maailman paras jalkapallossa. Mielestäni voimme olla parhaita monella muullakin alalla, esimerkiksi korkea-asteen koulutuksessa, jota ei yleensä nähdä Euroopan parhaana alana. Ei, se, mitä Eurooppa tarvitsee, on viitata menestyksiin tai jalkapallon merkitykseen tai urheilun historialliseen kehitykseen ja nykyisiin saavutuksiin mutta myös tulevaisuuteen. Tasapainoinen lähestymistapa urheiluun on yksi vastaus, mikä tarkoittaa, ettei kyse ole ennen kaikkea rahasta vaan säännöistä ja arvoista, jotka hallitsevat maailmaa, ja rahasta terveiden investointien tukemiseen.

Tunnen epätasapainon, ongelmat ja epäilykset kilpailujen uskottavuudesta ja korruptiosta ja liiasta rahsta, joka ratkaisee, kuka on todella vahva kumppani tai vahva kilpailija.

Vuoden 1999 Helsingin selvityksestä lähtien – muistatte ehkä vieläkin paremmin – ja sitten Nizzan julistuksen on tapahtunut mielestäni edistystä. Komissio ei ole koskaan antanut poliittista asiakirjaa. Jos lähdemme liikkeelle valkoisen kirjan lisäksi tarjoamalla toimia – ja Pierre de Coubertin -toimintasuunnitelmassa tarjotaan 53 toimea – voimme saada paljon aikaan. Jos pysymme uskottavina täytäntöönpanossa, voimme nähdäkseni valmistella myös ensimmäisen perustamissopimuksen artiklan urheilusta, koska meillä ei ole nyt oikeusperustaa, ja siksi emme voi määritellä tiettyjä toimia ja siksi meidän on päätettävä tapauskohtaisesti yksittäisistä ongelmista.

Tässä vastauksessa on monia rinnakkaisia asioita, joten uskottavuuden lisääminen tarkoittaa EU:n toimielinten, kansallisten lainsäätäjien sekä urheilun johtoelinten yhteistyötä. Ne asettavat säännöt, ne hallitsevat ja niiden on oltava myös uskottavia yksittäisten lajien tai pelien tai kilpailujen hallinnassa.

Sanoisin, että urheilufoorumi, jonka järjestämme Portugalin puheenjohtajakaudella, voisi olla yksi ratkaisu pysyväksi tai säännölliseksi avoimeksi uskottavaksi vuoropuheluksi kaikista ongelmista ja mahdollisista ratkaisuista niin pienessä mittakaavassa, EU:ssa tai laajemmassa kansainvälisessä yhteistyössäkin.

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, kirjeessään UEFAn puheenjohtaja Michel Platini pyytää EU:n 27 jäsenvaltion johtajia puuttumaan jalkapalloseurojen lisääntyvään vaurauteen. Seurat kuluttavat yhä enemmän rahaa pelaajiin ja muihin ostoihin, mikä tekee jalkapallosta enemmän liiketoimintaa kuin urheilua, jolla on arvoja.

UEFAn puheenjohtaja kuitenkin pyysi ennen tätä kirjettä antamassaan lausunnossa, että poliitikot eivät puuttuisi jalkapalloon. Hän totesi, että EU:n ja Euroopan parlamentin pitäisi pysytellä poliittisessa roolissaan ja poissa urheilusta.

Oletteko samaa mieltä kuin UEFAn puheenjohtaja, ja missä määrin? Onko urheilun valkoinen kirja hyvä tilaisuus selvittää nämä ratkaisemattomat kysymykset?

  Ján Figeľ, komission jäsen. − (EN) Kiitos mielenkiinnostanne ja viestistä, joka tulee epäsuorasti UEFAn puheenjohtajalta Michel Platinilta; tapasimme monta kertaa, ja minulla on jopa kuvaus omien seurojen kasvatteja koskevasta ehdotuksesta.

Nyt kehotamme lisätoimiin, joihin kuuluu mahdollinen urheilun sisällyttäminen uudistussopimukseen – se on valtuuksissa ja luonnoksessa. Emme pyydä valtaa; valkoisessa kirjassa pyydämme yhteistyötä, konkreettisia toimia, jotka koskevat monia aloja – koulutusta, sosiaalista osallisuutta, kansanterveyttä – mutta toisaalta myös sellaisten ilmiöiden torjumista kuin väkivalta, rasismi, korruptio urheilussa tai yksittäisissä organisaatioissa tai tapahtumissa. Emme voi odottaa seuraavaa perussopimusta tai pitää nyt saavutettua yksimielisyyttä itsestään selvänä tulevaisuudessa. Meidän olisi toimittava nyt paremman tulevaisuuden puolesta niin jalkapallossa kuin muillakin aloilla.

Katson, että Euroopan parlamentti, komissio ja neuvosto voivat käsitellä monia ongelmia, ja kuten sanoin, yhdessä voimme tehdä paljon. Se ei tarkoita, että meidän on toimittava EU:n tasolla. Esimerkiksi jos sovimme lokakuussa ministeritasolla dopingin vastaisesta yleissopimuksesta tai sääntöjä koskevien säännöstemme tarkistuksen tai parannuksen sisällöstä Maailman antidopingtoimiston puitteissa, se on dopingin vastainen toimemme. Muistan Manolis Mavrommatisin ja monet kollegat, jotka vaativat unionilta ripeitä toimia dopingia vastaan, joka oli ongelmana olympialaisissa, kun minusta tuli komission jäsen vuonna 2004.

Doping on erittäin näkyvä, vahingollinen ja vaikuttava vitsaus tai ilmiö urheilussa. Voimme tehdä paljon, mutta meidän on toimittava eikä vain keskusteltava, ja se on nyt meidän lähestymistapamme.

  Puhemies. − (EN)

Chris Daviesin laatima kysymys numero 33 (H-0618/07)

Aihe: Biopolttoaineet

Milloin komissio odottaa voivansa esittää ehdotuksia, jotka koskevat biopolttoaineiden tuotantoon tarkoitettujen satokasvien tai itse biopolttoaineiden sertifiointia, jotta varmistetaan, että tällaisten tuotteiden kysyntä EU:ssa ei lisää sademetsien tuhoutumisvauhtia?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. − (EN) Komissio viimeistelee parhaillaan direktiiviä uusiutuvien energialähteiden edistämisestä, ja tähtään siihen, että direktiivi hyväksytään vuoden loppuun mennessä. Yksi tämän direktiivin erittäin tärkeistä aiheista on biopolttoaineiden kestävyyden käsittely, kuvatut periaatteet ja tavat, joilla taataan, että biopolttoaineilla ei ole kielteistä vaikutusta ympäristöön. Siitä syystä ehdotetaan varmasti erityistä suunnitelmaa, jota voitaisiin käyttää – ja käytetään – kotimaassa kasvatettaviin ja myös tuotuihin biopolttoaineisiin.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Onko komission jäsen samaa mieltä siitä, että laittomista lähteistä tulevan puun tuonnin valvonta on surkeaa – suorastaan kammottavaa? Kun otetaan huomioon nykyinen korruption ja asiakirjojen väärentämisen mahdollisuus, miten voimme luottaa siihen, että mikään biopolttoainekasvin sertifikaatti on aito? Saatammeko päätyä tekemään vaikeasta ongelmasta entistä pahemman?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. − (EN) Ensinnäkään en voi vahvistaa sitä, että Euroopan unioniin tuotaisiin paljon laitonta puuta, mutta voin todeta selvästi, että tähän saakka Euroopan unioniin on tuotu hyvin vähän biopolttoaineita. Ei ole havaittu mitään kielteisiä vaikutuksia sademetsille. Ehdotetut sertifiointijärjestelmät pannaan täytäntöön. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, koska tullilaitokset ovat toimineet erittäin hyvin Euroopan unionissa.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, se, mitä nyt mainittiin, on ongelma. Toinen ongelma on ilmeisesti se, että biopolttoaineiden lisääntyvä käyttö alkaa nostaa peruselintarvikkeiden hintoja juuri niissä maissa, joissa siitä voi tulla todellinen ongelma, ja että monilla ihmisillä, erityisesti näissä maissa, on ongelmia maksaa peruselintarvikkeet. Tiedättekö ongelmasta? Jos tiedätte, mitä ajattelette siitä, ja mitä asialle tehdään?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. − (DE) Tällä hetkellä elintarvikkeiden hintojen nousun suurin syy on kasvava kysyntä, erityisesti Kiinassa, Intiassa ja myös muissa maissa. Se on suurin syy hintojen nousuun. Minun jälkeeni puhuva kollega selittää, mihin toimiin on ryhdyttävä. On selvää, että on tuotettava enemmän elintarvikkeita, koska kysyntä on myös katettava.

Biopolttoaineista voidaan todeta, että niiden vaikutus elintarvikkeiden hintoihin on tällä hetkellä marginaalinen, koska biopolttoaineiden kulutus on vielä maailmanlaajuisesti vähäistä. Luonnollisesti hintojen nousua voidaan odottaa, koska Yhdysvalloissa tuotetaan tällä hetkellä erittäin paljon maissia biopolttoaineeksi. Sillä voi olla vaikutuksia tietyllä alalla, mutta on mahdollista kattaa kasvava tarve. Mielestäni komissiossa on löydettävä vastaus maailmanmarkkinahintoihin. Kollegani on jo valmistellut ehdotuksia.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on olemassa näkemys, että biopolttoaineiden viljeleminen ja niillä käytävä kauppa voivat nielaista kehitysmaiden ylituotannon muuttamalla sen biopolttoaineiksi joko omaan käyttöön tai vientiin.

Katsooko komissio, että biopolttoaineala voisi saada WTO:n Dohan kierroksen neuvottelut uudestaan liikkeelle?

  Andris Piebalgs , komission jäsen. − (EN) On varmasti olemassa maita, jotka ovat kiinnostuneet enemmän biopolttoaineiden kansainvälisestä kaupasta – erityisesti Brasilia. Se pitää paikkansa, mutta Dohan neuvottelukierros on paljon laajempi. Se ei koske ainoastaan biopolttoaineita, jotka ovat vain pieni osa sitä, ja meidän on ehdottomasti sovittava monista asioista. Sanoisin, että biopolttoaineilla on varsin marginaalinen vaikutus Dohan kierroksen lopputulokseen.

  Puhemies. − (EN)

Brian Crowleyn laatima kysymys numero 34 (H-0630/07)

Aihe: WTO-neuvottelujen tilanne

Voiko Euroopan komissio antaa kattavan lausunnon WTO-prosessin nykytilanteesta?

  Mariann Fischer Boel , komission jäsen. − (EN) Lähestymistapa on tyypillinen pohjoismainen: melko lyhyt mutta suoraan asiaan.

Voin sanoa suoraan, että seuraavat kaksi kuukautta ovat ratkaisevia Dohan kehityskierrokselle. Neuvottelut on nyt käynnistetty uudelleen niiden ehdotusten pohjalta, jotka maataloudesta ja teollisuustuotteista vastaavien neuvotteluryhmien puheenjohtajat toimittivat heinäkuussa

Puheenjohtajat ovat tehneet rehellistä työtä laatiessaan neuvotteluehdotuksensa. Mielestäni voidaan sanoa, että he ovat jakaneet taakan oikeudenmukaisesti. He antavat paineita kaikille keskeisille toimijoille neuvottelujen kolmessa keskeisessä aiheessa, jotka ovat maataloustuotteiden markkinoillepääsy, muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsy ja kotimaiset tuet – mikä on kaikkein aroin aihe eri toimijoille.

On selvää, ettei puheenjohtajien teksti ei ole kiveen hakattu. WTO:n jäsenillä on mahdollisuus tarjota alustavia reaktioita kyseisiin teksteihin ennen kesätaukoa.

Mutta nyt neuvotteluissa on todellakin käsiteltävä erityiskysymyksiä. Uusi kierros yksityiskohdista käynnistyi heti syyskuun alussa Genevessä. WTO:n pääjohtajan Pascal Lamyn ja puheenjohtajien tavoitteena on antaa tarkistettu asiakirja lokakuun kuluessa, jotta sitä voidaan käyttää lopullisena perustana yksityiskohtia koskevalle sopimukselle, joka tehdään jo tänä syksynä. Se, käykö näin, onko tämä lopullinen asiakirja, riippuu kokonaan eri toimijoiden neuvotteluvalmiudesta.

Yhdysvaltojen olisi nyt muutettava presidentti Bushin APECin huippukokouksessa osoittama poliittinen sitoumus konkreettisiksi toimiksi sopimukseen pääsemiseksi. Yhdysvaltojen on välttämätöntä toimia ja edistyä maataloustukien alalla, eikä vähiten siksi, että se pyrkii varmistamaan pääsyn kehitysmaiden maatalousmarkkinoille.

Brasilian, Intian ja yhtä lailla muiden nousevien talouksien on liikuttava oikeaan suuntaan ja tehtävä osuutensa, mikä tarkoittaa niiden nykyisten teollisuustuotteita koskevien tariffien leikkaamista jonkin verran.

Neuvottelujen todellisuus on, että etäisyys maaliviivalle – jos puhumme taloudellisesti – on tässä vaiheessa melko lyhyt, todellakin erittäin lyhyt verrattuna siihen tiehen, jonka olemme kulkeneet tähän saakka.

Niiden myönnytysten arvo, joita sekä teollisuusmaiden että joidenkin kehitysmaiden on tehtävä lopullisessa paketissa, on pieni verrattuna sopimuksen tuomaan kokonaishyötyyn, varsinkin, kun maailman taloudelliset olot muuttuvat yhä epävarmemmiksi.

Mutta kello käy. Jos yksityiskohdista ei tehdä sopimusta syksyn kuluessa, Dohan kehitysohjelman varhaisesta toteuttamisesta tulee erittäin epätodennäköistä. Yhdysvaltojen presidentinvaalikampanja kiihtyy, ja kierros voidaan sitten laittaa jäihin vuosiksi.

Jotta kierros onnistuisi nyt, kaikkien osapuolten on osoitettava joustavuutta ja kompromissihalukkuutta. Euroopan unioni kääntyy tulevaisuudessakin WTO:n eri ryhmittymien ja niiden keskeisten jäsenten puoleen varmistaakseen niiden rakentavan osallisuuden.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Haluan kiittää komission jäsentä hänen vastauksestaan. Olisi ollut hyvä, jos komission jäsen Mandelsonkin olisi ollut täällä, koska tiedän, että hänellä oli viime viikolla Yhdysvalloissa kokous, jossa hän pettyi vastaukseen.

Lyhyesti sanottuna puhuitte kehitysmaista ja mainitsitte erityisesti Brasilian ja Intian. Teollisuuden ja viennin näkökulmasta niitä ei voida luokitella kehitysmaiksi. Samalla kuitenkin kulttuurin näkökulmasta ne luokitellaan kehitysmaiksi niiden saamien etujen takia.

Olisiko EU:n annettava enemmän maatalouden alalla, erityisesti kun nähdään, että Yhdysvaltojen maatalouslaki Farm Bill, joka on nyt saatu aikaan, vie enemmän tukia paketista, kuin alun perin neuvoteltiin, ja EU näyttää antavan kaiken pelivaran, kun taas Yhdysvallat ei ota itselleen minkäänlaista taakkaa? Onko se oikea tie eteenpäin?

Lopuksi, jos syksy on määräaika, lokakuun loppu on syksyä. Talvi alkaa 1. marraskuuta. Näettekö siinä riittävästi aikaa onnistumiselle?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Minun kalenterissani talvi alkaa joulukuussa, mutta olkoon. Ensinnäkin on ilmeistä, että kun tarkastelemme suuntaa, johon Yhdysvaltojen maatalouslaki on menossa, se ei tue mitenkään Dohan kierroksen sopimusta, mutta emme voi ennakoida senaatin lopullisia päätöksiä.

En ryhdy keskustelemaan siitä, onko Brasilia teollisuusmaa vai kehitysmaa, kun puhumme maataloustuotteiden ja teollisuustuotteiden kokonaisuudesta, mutta on selvää, että maatalousalalla – ja biopolttoaineissa, joista juuri keskustelimme – Brasilia on erittäin kilpailukykyinen maa. Sokeriruo’osta valmistetut biopolttoaineet ovat erittäin kilpailukykyisiä maailmanmarkkinoilla.

  Marian Harkin (ALDE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Sanoitte, että on erittäin tärkeää, että Yhdysvallat tekee tarjouksen. Viime aikoina on vihjattu vahvasti siihen suuntaan, että Yhdysvallat on todellakin tehnyt merkittävän ja erittäin mielenkiintoisen tarjouksen kotimaisista markkinatuista. Haluaisin vain kysyä, onko näin, ja jos on, voitteko antaa meille lisätietoja?

Toinen kysymykseni on: oletteko samaa mieltä siitä, että ainakin tähän saakka näyttää siltä, että me teemme eniten myönnytyksiä? Voitteko vahvistaa sen, että komission jäsen Mandelson on tarjonnut 70 prosentin leikkauksia EU:n maanviljelijöiden tukeen, ja jos näin on, tuetteko tätä kantaa? Oletteko samaa mieltä siitä, että tällaiset leikkaukset tuhoaisivat EU:n maatalouden ja erityisesti naudankasvatuksen?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Ensinnäkin kun katsoimme kahden puheenjohtajan neuvotteluasiakirjoja, Falconer, joka vastaa maatalousalasta, antoi paperin, jossa on tilaa lukujen välillä. Kun katsomme kotimaista tukea, joka on amerikkalaisille vaikein kysymys, on ilmeistä, että he ovat nyt ilmoittaneet, että he voivat toimia tilan puitteissa tai Falconerin asiakirjan kahden luvun välillä.

Neuvottelut tai keskustelut ovat käynnissä, joten on äärettömän vaikeaa sanoa, milloin peli lopullisesti päättyy. Minun on kuitenkin sanottava, että vaikein asia Euroopan unionille ainakin maatalousalalla ovat tietysti tariffit. Kuitenkin vielä tariffejakin tärkeämpää on tapa, jolla kohtelemme arkoja tuotteitamme. Se on yksinkertaista ja itse asiassa vielä tärkeämpää kuin tariffien alentaminen eri ryhmissä, joita käytämme.

Niinpä voin vain kannustaa teitä tarkkailemaan huolellisesti tapaa kohdella arkoja tuotteita, koska siitä tulee lopulta keskeinen tekijä.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Ymmärrän toki, että näissä neuvotteluissa on neuvoteltava kiintiöhinnoista ja niin edelleen. Se mikä minulta aina menee ohi, on sen käsittely tai levittäminen, mitä Eurooppa edustaa, eli elämäntapamme levittäminen. Arvoisa komission jäsen, haluaisin tietää, menettekö kyseisiin neuvotteluihin ja sanotte: Emme tahdo lasten valmistamia tuotteita! Emme halua pakkotyöläisten valmistamia tai orjuuden kaltaisissa työoloissa tehtyjä tuotteita! Emme halua tuotteita, joita ei ole valmistettu tärkeimpiä työnormeja noudattaen! Onko se neuvottelujen aiheena, ja nostatteko te sen esiin?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Olemme itse asiassa yrittäneet käynnistää keskustelun siitä, mitä yleensä kutsumme ei-kaupallisiksi näkökohdiksi, mutta on ollut erittäin vaikeaa käynnistää kyseistä keskustelua eräiden toimijoiden kanssa. Olen melko varma siitä, että kysymyksessä tuotteista, joiden osalta vaadimme työntekijöiden toimeentulon ja terveyden tiettyä tasoa – tietysti olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että yrityksiin, jotka tuovat tavaroita kyseisistä maista, on sitouduttu. Voidaan puhua Intiassa valmistetuista pyyhkeistä sekä siitä, minkä tyyppistä väriä tietyissä paikoissa käytetään. Niinpä luulen, että liikumme samaan suuntaan – me kaikki – toivon, että voimme löytää asianmukaisen ratkaisun.

Toinen osa

  Puhemies. − Georgios Papastamkosin laatima kysymys numero 35 (H-0594/07)

Aihe: Dohan kierroksen maatalousneuvottelut

Miten komissio arvioi Dohan kierroksen neuvottelujen edistymistä ja EU:n neuvottelukumppanien panosta?

Pitääkö paikkansa, että komissio on valmis panostamaan maataloutta koskeviin neuvotteluihin EU:n puolesta enemmän (kuin lokakuussa 2005), ennen kaikkea markkinoille pääsyn ollessa kyseessä? Onko se toteuttanut tutkimuksen vaikutuksista EU:n maatalousalaan?

Jos WTO-neuvottelut epäonnistuvat, mitä maataloustuotteiden kauppaa koskevia ensisijaisia painopisteitä komissio asettaa kahdenvälisellä ja alueidenvälisellä tasolla?

  Mariann Fischer Boel , komission jäsen. − (EN) Komissio katsoo edelleen, että on olemassa mahdollisuuksia Dohan neuvottelujen myönteiselle ratkaisulle hyvinkin pian, kuten mainitsin aikaisemmassa vastauksessani.

Voin vain toistaa, että ellei läpimurtoa saavuteta vuoden loppuun mennessä, en näe juurikaan mahdollisuuksia neuvottelujen läpiviemiselle lähestyvien Yhdysvaltojen presidentinvaalien takia.

Nykyiset tarjoukset, joita jotkut neuvottelukumppanit ovat tehneet, eivät vieläkään vastaa sitä, mitä vaaditaan tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi neuvotteluille.

Nykyinen yhteisen maatalouspolitiikan uudistus muodostaa selkeästi rajat komission lopullista EU:n tarjousta koskevalle neuvottelumandaatille, ja se tarkoittaa, että emme voi hyväksyä sopimusta, joka tarkoittaa, että meidän on uudistettava yhteinen maatalouspolitiikkamme jälleen. Se on selvästi neuvoston antaman mandaatin mukaista, ja neuvottelurajat, jotka meillä on, ovat tietysti myös vastaavanlaiset myönnytykset WTO:n kumppaneiltamme maataloudessa ja muualla, mikä parantaa viejiemme markkinamahdollisuuksia.

On tärkeää huomata, että kun puhumme tariffien alentamisesta, pelkäämme joskus, että maatalousala kokee valtavaa painetta tuontihyödykkeiden taholta. On muistettava, että kolikolla on kaksi puolta, mikä tarkoittaa, että tariffeja alennetaan myös uusilla nousevilla markkinoilla, ja eurooppalaisille tuottajille voisi olla – ja olen varma, että niin tapahtuu – erittäin kiinnostavaa päästä esimerkiksi Kiinan ja Intian markkinoille. Pyrimme siis edelleen myönteiseen tulokseen Dohan kierroksella. On selvää, että monenvälinen ratkaisu olisi parempi, kun taas kahdenvälinen ratkaisu voisi täydentää monenvälisiä keskusteluja.

Teemme parhaamme tässä vaiheessa, mutta jos löydämme ratkaisun, on tärkeää, että se on tasapainoinen – maatalouden kolmen pilarin puitteissa sekä myös maatalouden, teollisuustuotteiden ja palvelujen välillä.

  Georgios Papastamkos (PPE-DE). – (EL) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksestanne. Minulla on sellainen tunne, että puhutte ennemminkin kansainvälisestä kaupasta vastaavana komission jäsenenä kuin maataloudesta vastaavana komission jäsenenä.

Onko kansainvälisestä kaupasta vastaava komission jäsen Peter Mandelson samaa mieltä kanssanne siitä, että YMP:n uudistus ei aiheuta mitään vahinkoa? Onko hän samaa mieltä siitä, että jos hyväksytään heinäkuun 2007 esitys, joka menee pidemmälle kuin EU:n lokakuussa 2005 tekemä tarjous, ministerineuvoston vuonna 2005 antamaa neuvotteluvaltuutusta ei ylitetä? Jos se ylittyy, teidän on pyydettävä uutta valtuutusta neuvostolta, ennen kuin teette mitään sitoumuksia kauppakumppaneidemme kanssa.

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Kun ministerit sopivat vuonna 2003 yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta, valtuutus annettiin kaupasta ja maataloudesta vastaaville komission jäsenille. Tämän valtuutuksen puitteissa voisimme neuvotella. Se mitä esittelemme nyt – tai mitä esittelemme 20. marraskuuta – on maatalouspolitiikan terveystarkastus, eikä se ole uusi uudistus. Se ei ole uusi uudistus, ja siksi näkemykseni ei ole, että toteutuipa Dohan sopimus tai ei, se vaikuttaa siihen, mitä ehdotamme yhteisen maatalouspolitiikan terveystarkastukseksi. Se ei siis vaikuta valtuutukseen, joka meillä jo on, eikä muuta sitä.

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, geenitekniikka maatalouden tuottamissa elintarvikkeissa tekee monet eurooppalaiset mietteliääksi, huolestuneeksi ja pelokkaaksi. Käsitelläänkö tätä asiaa vielä Dohan kierroksella?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) On selvää, että hintojen nousu Euroopassa muutaman viime kuukauden aikana, erityisesti Saksan sanomalehtien kesäloman aikana esittämänä, on tietysti herättänyt monia kysymyksiä. Kysymykset ovat uusia EU:n maatalouspolitiikassa, jossa olemme yleensä pyrkineet supistamaan ylituotantoa, interventiovarastoja, ja olemme nyt paljon tasapainoisemmilla markkinoilla sen jälkeen, kun maanviljelijöiden suorat tuet on irrotettu tuotannosta, mikä antaa maanviljelijöille mahdollisuuden reagoida markkinoihin sen sijaan, että he laskisivat parhaan tuloksen Brysselistä tulevalle sekille.

On selvää, että Dohan kierroksella yhteisön etuuskohtelu tai elintarviketurva ei ole aihe sinänsä. On tietysti tärkeää kaikille ympäri maailmaa varmistaa, että he voivat ruokkia oman kansansa, mutta se ei ole nimenomainen neuvotteluluku.

  Jim Allister (NI). – (EN) Sen lisäksi, että ilmaisen huoleni uusista myönnytyksistä, jotka vahingoittavat maatalouden etujamme, voinko kysyä teiltä, miten neuvotteluissa on käsitelty niiden maiden naudanlihan tuotantonormien nostamista, jotka hakevat parempaa markkinoille pääsyä, niin että voimme lopettaa kielteisen vaikutuksen omiin tuottajiimme sellaisesta elintarvikkeiden tuonnista, jossa jäljitettävyys ja laatu jäävät jälkeen niistä normeista, joita odotamme omilta tuottajiltamme?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − Luulenpa, että olen kuullut tämän aikaisemminkin. Voin olla väärässä, mutta se muistuttaa minua kysymyksistä, joita irlantilainen ministeri ja jotkut irlantilaiset Euroopan parlamentin jäsenet esittivät tuonnista Brasiliasta, jäljitettävyydestä ja Irlannin maanviljelijöiden mielipiteestä jäljitettävyyden puutteesta. On selvää, että seuraamme tapausta tiiviisti, ja tiedän, että kollegani komission jäsen Kyprianou tapaa valiokunnan parlamentissa.

Haluamme varmistaa vapaakaupan, mikä tarkoittaa, että niiden, jotka tuovat tai vievät Euroopan unioniin, on täytettävä samat laatunormit kuin omien tuottajiemme.

Vierailen Brasiliassa ensi kuussa nähdäkseni, voivatko he näyttää minulle, mitä haluan nähdä. miten asiat hoituvat Brasiliassa sen suhteen, onko mahdollista jäljittää tuotteet, jotka on tuotu Euroopan unioniin.

  Puhemies. − (EN) Kysymystä numero 36 ei oteta käsiteltäväksi, koska esittäjä ei ole enää Euroopan parlamentin jäsen.

Ioannis Gklavakisin laatima kysymys numero 37 (H-0636/07)

Aihe: Viinialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistaminen

Komissio julkisti 4. heinäkuuta 2007 lopullisen asetusehdotuksensa KOM(2007)0372 viinialan tuotteiden yhteisen markkinajärjestelyn uudistamisesta. Kullekin valtiolle jaettavien määrärahojen osuus perustuu 50-prosenttisesti jäsenvaltioiden historiallisesti vakiintuneeseen rahoituksen määrään, 25-prosenttisesti pinta-alaan ja 25-prosenttisesti tuotantoon. Lisäksi tehtiin oikaisutoimenpiteitä joidenkin jäsenvaltioiden eduksi.

Kysyisin, millä perusteilla kyseinen jakoperuste valittiin ja miksi jakoa ei toteuteta historiallisesti vakiintuneen rahoituksen määrän perusteella edustavan tarkastelujakson ajaksi, kuten tehtiin muiden yhteisten markkinajärjestelyjen kanssa ennen kyseisen alan yhteisen markkinajärjestelyn uudistamista? Lisäksi, kun otetaan huomioon, että määrärahojen yhteismäärä on määritelty, millä perusteella rahoituksen määrän oikaisuista päätettiin tiettyjen jäsenvaltioiden eduksi, mikä tosiasiassa johtaa siihen, että muille jäsenvaltioille myönnettäviä määrärahoja vastaavasti vähennetään?

  Mariann Fischer Boel , komission jäsen. − (EN) Olemme itse asiassa käyttäneet kolmea eri kriteeriä ehdottaaksemme jäsenvaltioiden välille oikeudenmukaista jäsenvaltiokohtaisten määrärahojen ja maatalouden kehittämispolitiikkaan siirrettävien määrärahojen jakoa: viininviljelyyn käytetty ala kaikkien käytettävissä olevien historiallisten tietojen perusteella; toiseksi tuotannon määrä historiallisten keskiarvojen perusteella ja kolmanneksi menot historiallisten keskiarvojen perusteella lukuun ottamatta Bulgariaa ja Romaniaa, joiden osalta käytettiin liittymisen yhteydessä laskettuja talousarviota koskevia vaatimuksia, sillä ne olivat ainoat luotettavat luvut, joita pystyimme käyttämään. Näiden kolmen alan välinen painotus on 25 prosenttia alaan, 25 prosenttia tuotantoon ja 50 prosenttia jäsenvaltiokohtaisten määrärahojen ja maaseudun kehittämiseen osoitetun siirron talousarvio. 50 prosenttia alaan ja 50 prosenttia tuotantoon siitä jäsenvaltiokohtaisten määrärahojen osasta, joka liittyy erityisesti promootioon kolmansissa maissa, minkä katson olevan uusi ja erittäin tärkeä eteenpäin suuntautuva politiikka viinialalle. Kun keskustelimme jäsenvaltiokohtaisten määrärahojen välisestä jakamisesta, teimme myönteisen korjauksen kolmelle jäsenvaltiolle rajoittaaksemme niiden alennusta, koska kyseisten jäsenvaltioiden historiallisten menojen osuus poikkeaa merkittävästi kahdesta muusta kriteeristä. Tätä korjausta ei tehty muille jäsenvaltioille osoitettujen määrärahojen vahingoksi, mikä tarkoittaa sitä, että emme leikanneet muita määrärahoja rahan löytämiseksi kyseisille kolmelle jäsenvaltiolle, joten me yksinkertaisesti lisäsimme kokonaistalousarviota. Tämä mahdollistaa yhteisön tuen oikeudenmukaisen jakamisen ottaen huomioon toisaalta jäsenvaltioiden vastaavat alentamismahdollisuudet ja toisaalta uudistuksen puitteissa ehdotettujen uusien toimien tehokas täytäntöönpano.

  Ioannis Gklavakis (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, komissio pitää tarpeellisena tehdä lainsäädännön puitteissa rakenteellisia muutoksia joidenkin jäsenvaltioiden osalta, mutta tutkiiko se mahdollisuutta reagoida samalla tavalla niiden kreikkalaisten viininviljelijöiden auttamiseksi, jotka ovat joutuneet äskettäin katastrofaalisten palojen uhreiksi? Heidän tulonsa laskevat tulevina vuosina huomattavasti. Valtavat alueet, joilla on tuhansia hehtaareja viinitarhoja, ovat palaneet. Se tarkoittaa sitä, että viininviljelijät ovat kärsineet tappioita ja heidän kasvinsa ovat vahingoittuneet.

Aikooko komissio tämän valossa osoittaa solidaarisuutta ja auttaa kyseisiä ihmisiä?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Ensinnäkin luulen, että kaikki, jotka näkivät televisiosta Kreikan järkyttävät metsäpalot, ihmettelivät, mitä vahingoittuneille alueille tapahtuu jälkeenpäin. Minulla on ollut mahdollisuus keskustella asiasta Kreikan parlamentin jäsenten, ministerin, ministeriön sekä valtiovarainministerin kanssa matkustaessani ympäriinsä ratkaisujen löytämiseksi.

On olemassa erilaisia ratkaisuja, ja niitä käsitellään seuraavassa kysymyksessäni. Voin vain sanoa, että emme voi ratkaista metsäpalo-ongelmia viinin yhteisen markkinajärjestelyn puitteissa. Se on pois suljettua. Voin kertoa myös, että jos käynnistämme uudelleen rahanjaon jäsenvaltiokohtaisten määrärahojen ja jäsenvaltioiden välillä, se on kuin avaisi Pandoran lippaan, eikä minulla ole enää käytettävissäni enemmän rahaa kuin viinialan nykyinen noin 1,3 miljardin euron vuosibudjetti.

Meidän on löydettävä ratkaisut tulipalojen seurauksiin maatalouden kehittämispolitiikan ja alueellisen rahoituksen alalla, ja olen varma siitä, että asianmukaisia ratkaisuja löytyy.

  Puhemies. − (EN) Koska seuraavat kysymykset koskevat samaa aihetta, ne käsitellään yhdessä:

Katerina Batzelin laatima kysymys numero 38 (H-0655/07)

Aihe: Yhteisen maatalouspolitiikan tukien maksaminen tulipaloista kärsineille alueille

Kreikassa äskettäin sattuneet tulipalot aiheuttivat tuhoja maataloudelle erityisesti oliiviöljyalalla, hedelmä- ja vihannesalalla sekä viinialalla, ja niiden seuraukset olivat vakavat ympäristölle ja alueiden kehitykselle. Lisäksi ne asettivat huomattavaan vaaraan maataloustoiminnan jatkumisen.

Miten täydentävien ehtojen soveltamista olisi arvioitava uudestaan, jotta turvattaisiin lainmukaisesti tuotannosta riippumattoman yhtenäisen tuen maksaminen vahinkoa kärsineille maanviljelijöille?

Miten tulipaloista kärsineillä alueilla turvataan viinialan uuden yhteisen markkinajärjestelyn sekä erityisesti komission ehdotuksien täytäntöönpano suorien tukien maksamisesta viininviljelijöille, jotka soveltavat käytäntöjä, joiden avulla pyritään kunnioittamaan ympäristöä?

Mitä lisäsäännöksiä ja -selvityksiä vaaditaan rusinoita koskevaan uuteen järjestelyyn, jotta kriisinhallintaa koskevat toimet voitaisiin panna täytäntöön välittömästi? Onko toimintarahastojen varoja mahdollista lisätä kyseisten toimien rahoittamiseksi hätätilanteessa?

Onko maanviljelijöiden tukemiseen tarkoitetun ja muun muassa hedelmä- ja vihannesalan sekä viinialan yhteisten markkinajärjestelyjen kautta tuetun erityisen kansallisen ohjelman toteuttaminen tarkoituksenmukaista?

Georgios Karatzaferisin laatima kysymys numero 39 (H-0661/07)

Aihe: Kansalaisjärjestöjen ja yhdistysten rahoittaminen metsänistutusten käynnistämiseksi välittömästi Kreikassa

Kreikkaa on äskettäin kohdannut sen historian suurin ympäristökatastrofi. Monilla kreikkalaisilla ympäristöalan yhdistyksillä sekä luostareilla, jotka sijaitsevat palaneilla alueilla, on tietotaitoa ja sopivia tieteenharjoittajia, jotta ne voivat organisoida näiden alueiden nopean palauttamisen entiseen tilaansa ja ryhtyä laaja-alaisiin metsänistutuksiin.

Millä tavoin Euroopan komissio voisi suoraan (siis kolmannen yhteisön tukikehyksen ulkopuolella) rahoittaa kansalaisjärjestöjä, luostareita, ympäristöalan yhdistyksiä ym., jotta ne ryhtyisivät välittömästi palauttamaan ympäristöä palaneissa metsissä entiseen tilaansa Kreikassa?

Mitä yhteisöaloitteita tähän voitaisiin käyttää?

  Mariann Fischer Boel , komission jäsen. − (EN) Ensinnäkin voin vain ilmaista myötätuntoni kaikille niille, joita tulipalojen seuraukset ovat koskettaneet.

Mielestäni on tärkeää sanoa, että tilatukijärjestelmä – maanviljelijöiden suora tuki – ei ole uhattuna. Satojen, eläinten tai rakennusten mahdollisella tuhoutumisella ei ole seurauksia tuotannon määrään sitomattomaan tukeen, koska tuotantovelvollisuutta ei ole.

Täydentävien ehtojen yksi tärkeimmistä säännöistä on se, että suorien YMP-maksujen alentamisesta täydentävien ehtojen nojalla voidaan päättää vain suoraan maanviljelijöille suunnattujen toimien tai poistojen seurauksena. Siksi sellaiset metsäpalot kuin ne, joita näimme Kreikassa tänä kesänä, eivät aiheuta maksujen vähennyksiä.

Viinialalla viinitarhat voisivat osittaisen tuhoutumisen tapauksessa saada jälleenrakennustukea nykyisen asetuksen nojalla ja kansallisista määrärahoista, jotka annetaan seuraavassa yhteisessä markkinajärjestelyssä.

Uudistetussa yhteisessä hedelmien ja vihannesten markkinajärjestelyssä annetaan uusia kriisien torjunta- ja hallintavälineitä. Uusi asetus tulee kuitenkin voimaan vuodesta 2008, eikä siinä ole taannehtivuuslauseketta.

Viimeisestä kysymyksestä voin todeta, että varainhoitoa koskevat säännökset eivät anna komissiolle mahdollisuutta siirtää mahdollisia säästöjä markkinajärjestelyn talousarviosta erityisiin kansallisiin ohjelmiin Kreikan maanviljelijöiden tukemiseksi.

Kansalaisjärjestöjä, luostareita tai ympäristöjärjestöjä koskevaan kysymykseen voin vastata, että komissio ei voi antaa niille suoraa tukea ympäristön kunnostamistoimia varten. Euroopan unionin apu on mahdollista vain erityisillä ohjelmilla ja toimilla, joita jäsenvaltiot kehittävät toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja joihin ne hakevat komissiolta yhteisrahoitusta.

Haluan vain mainita joitakin maatalouden kehittämispolitiikan erityisiä mahdollisuuksia, joita voidaan myös käyttää apuna. Mainitsin ne edellisessä vastauksessani. Ensimmäinen vaihtoehto koskee vuosien 2000–2006 ohjelmaa ja voi sisältää kansallisten ja alueellisten toimintaohjelmien ohjelma-asiakirjojen täydennysten mukautuksia, jotta maatalouden tuotantokyky voidaan palauttaa kansallisten katastrofitoimien jälkeen. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maanviljelijä voi saada rahaa karjan, hedelmä- ja oliivipuiden ostoon tai korjata tuhoutuneita rakennuksia.

Minun on kuitenkin toistettava painokkaasti, ettei maatalouden kehittämispolitiikalla voida korvata maanviljelijöiden menettämiä tuloja.

Toinen vaihtoehto on uusi maaseudun kehittämisohjelma vuosiksi 2007–2013, joka sisältää toimia maatalouden tuotantokyvyn ja metsien palauttamiseksi ennalleen katastrofin jälkeen.

On huomautettava, että kyseisten kahden vaihtoehdon kautta toteutetut toimet rajoittuisivat metsitykseen ja tuotantokyvyn jälleenrakennukseen, eikä niitäkään voida käyttää menetettyjen tulojen korvaamiseen.

Haluan lopuksi mainita mahdollisuudet, joita valtiontukijärjestelmät tarjoavat. Kreikan metsäpalojen kaltaista katastrofia pidettäisiin normaalisti poikkeuksellisen tapahtumana, mikä itse asiassa antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden myöntää tukea materiaalisten vahinkojen korvaamiseen.

Kansallista tukea maa- ja metsätaloudelle voidaan antaa ilmoituksella valtiontukijärjestelmästä, jonka komissio sitten hyväksyy.

Haluaisin muistuttaa teitä siitä, että on olemassa paljon helpompi mahdollisuus, joka on vähämerkityksisen valtiontuen käyttäminen, mikä tarkoittaa, että jäsenvaltiot voivat maksaa maanviljelijöille uusien muutosten jälkeen 6 000 euroa – ja sen voi tehdä joka vuosi. Keneltäkään lupaa kysymättä voidaan siis tarvittaessa antaa suoraan maanviljelijöille jopa 6 000 euroa välitöntä apua.

  Stavros Arnaoutakis (PSE), esittäjän puolesta. – (EL) Arvoisa komission jäsen, haluaisin kysyä, oletteko saanut erityistä suunnitelmaluonnosta paloalueiden jälleenrakennuksesta.

Millainen on tällaisen suunnitelman hyväksymismenettely?

  Mariann Fischer Boel, komission jäsen. − (EN) Kuten mainitsin, ohjelmien puitteissa on kaksi mahdollisuutta. Maaseudun kehittämisohjelman puitteissa on mahdollista saada tukea jälleenrakennukseen mainitsemieni uusien oliivipuiden ja uusien viiniköynnösten ostamiseen. Sitten on olemassa aluepolitiikka, joka kuuluu kollegani komission jäsenen Hübnerin vastuualaan. Tiedän, että on suora ja oikein hyvä yhteys, jossa komission jäsen Hübner on nimitetty hoitamaan asia. Olen varma, että monia rakentavia keskusteluja on käynnissä.

  Puhemies. − (EN)

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 40 (H-0601/07)

Aihe: Tutkimuksen rahoittaminen

Mitkä tutkimuksen osa-alueet ovat Euroopan komission mielestä viivästyneet, kun on kyse rahoitusosuuksista suunniteltaessa ohjelmakautta 2007–2013? Minkä ehtojen perusteella päätetään ensisijaisista rahoituskohteista? Miten tutkimuksen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitetun tutkimuksen hyödyllisyyden ja tehokkuuden arviointi vaikuttaa uuden tutkimuksen valintaan? Minkä ehtojen perusteella päätetään ensisijaisista rahoituskohteista tutkimusaloittain?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, on hyvä olla jälleen täällä. Haluaisin kiittää arvoisaa jäsentä kysymyksestä, joka koskee tutkimuksen rahoittamista. Hänen kysymyksensä viittaa selvästi ensinnäkin Euroopan unionin rahoittamaan tutkimukseen, ja vastauksessani käsittelen näitä näkökohtia. Kuitenkin tarve lisätä investointeja tutkimukseen kansallisella ja EU:n tasolla, yksityisesti vielä enemmän kuin julkisesti, on keskeistä Lissabonin tavoitteiden saavuttamiselle. Samalla meidän on varmistettava, että kyseiset rahat käytetään hyvin mahdollisimman suuren vaikutuksen varmistamiseksi.

Kysymys on neljässä osassa, ja vastaan vuorollaan kuhunkin niistä. Samalla meidän on pidettävä mielessä, että on vielä kovin varhaista tehdä lopullisia päätelmiä kuudennesta ja seitsemännestä puiteohjelmasta. Ennen kuin käsittelen parlamentin jäsenen kysymyksen neljää näkökohtaa, haluaisin muistuttaa, että Euroopan unionin koheesiopolitiikalla, erityisesti Euroopan aluekehitysrahastolla ja Euroopan sosiaalirahastolla, tuetaan myös merkittävästi eurooppalaisen tutkimusalueen kehitystä. Komissio arvioi, että koheesiopolitiikan tuki tutkimukselle ja innovoinnille vähintään kolminkertaistuu ohjelmakaudella 2007–2013 verrattuna vuosiin 2000–2006.

Palaan kysymyksen ensimmäiseen osaan: mitkä tutkimuksen osa-alueet ovat komission mukaan viivästyneet, kun on kyse rahoitusosuuksista suunniteltaessa ohjelmakautta 2007–2013? Komissio katsoo, että sillä on hyvä tasapaino ohjelman enemmän ylhäältä alas suuntautuvien aihealueiden ja muiden enemmän alhaalta ylös suuntautuvien toimien välillä puiteohjelmissa, kuten ideat ja apurahat. Ei olisi asianmukaista erottaa erityisiä aloja, jotka ovat erityisesti rahoituksen tarpeessa. Mitä lähemmin kymmentä ensisijaista aihealuetta tarkastellaan, sitä selvempää on se, että me tarvitsemme lisää rahoitusta ja enemmän tutkimusta käytännössä kaikilla niillä. Antaakseni esimerkin voisin mainita koko EU:n kannalta kiinnostavat tutkimusinfrastruktuurit, joiden lopullinen talousarvio seitsemännessä puiteohjelmassa on paljon pienempi, kuin komissio alun perin ehdotti. Se on tärkeä ala, jolla meillä on jo todellista lisäarvoa Euroopassa. Pyrimme yhdistämään rahoituksen, joka tulee useasta lähteestä, erityisesti kansallisista ja alueellisista lähteistä sekä Euroopan investointipankista. Euroopan tutkimusneuvoston ehdotuspyynnön jälkeen on myös selvää, että meitä kohtaa vakava liikakysyntä. Meillä on paljon enemmän erinomaisia ehdotuksia ideoiden alalla kuin meillä on antaa rahaa.

Kun tarkastelemme aiheittain suuntautunutta tutkimusta, näemme selvästi tarpeen tukea enemmän tutkimusaloja kuten energia ja ilmastonmuutos. Tässä jäsenvaltiot voivat auttaa lisäämällä tutkimusinvestointeja sekä tutkimalla tapoja yhdistää tutkimustoimet sen sijaan, että ne jätettäisiin hajanaisiksi. Tämä on myös yksi aloista, joita kannustimme eurooppalaista tutkimusaluetta koskevassa vihreässä kirjassa.

Palaan yleisiin ehtoihin, rahoituksen aihekohtaiset painopistealat on annettu yhteistyön erityisohjelmassa. Kyseiset tutkimusalat ovat niitä, joita tuetaan ehdotuspyynnöillä kaudella 2007–2013. Ehdotuksemme tehtiin vuonna 2004 toteutetun perusteellisen kuulemisen jälkeen. Siihen kuului Internet-pohjainen kuuleminen yhteistyöaiheista sekä teollisuuden sidosryhmien panos eurooppalaisten teknologiayhteisöjen välityksellä. Se perustui myös laajaan ennakolta tehtyyn vaikutustenarviointiin. Jälkikäteen toteutetun arvioinnin ja valvonnan tulokset muodostavat myös tärkeän osan määriteltäessä tutkimusrahoituksen painopistealoja. Tämä oppiminen menneistä kokemuksista oli todellakin keskeinen tekijä määriteltäessä puiteohjelman painopisteitä, kuten ehdotatte kysymyksenne kolmannessa osassa, jota käsittelen seuraavaksi.

Kysyitte, miten tutkimuksen kuudennesta puiteohjelmasta rahoitetun tutkimuksen hyödyllisyyden ja tehokkuuden arviointi vaikuttaa uuden tutkimuksen valintaan? Tässä voidaan erottaa kaksi erilaista tapaa luoda yhteys. Ensinnäkin yksityiskohtaisella, toiminnallisella tasolla meidän olisi pantava merkille, että komission yksiköt valvoivat useita tuhansia kuudennen puiteohjelman hankkeita. Kyseiset kollegat ovat usein yhteydessä tutkimusyhteisöön, ja heidän ajantasainen näkemyksensä saavutetusta edistyksestä tässä hankkeessa on tärkeä osa valmistautumista seitsemännen puiteohjelman työohjelmiin. Toiseksi kokonaisvaltaisemmalla tasolla komissio järjestää vuonna 2008 jälkikäteisarvioinnin kuudennesta puiteohjelmasta. Arvioinnin eri tutkimustoimien kokonaisvaikutuksesta tekevät korkean tason asiantuntijat. Kuudennen puiteohjelman jälkikäteisarvioinnin tulokset ovat tärkeä osa tulevaa seitsemännen puiteohjelman väliarviointia vuonna 2010.

Lopuksi käsittelen kysymyksen viimeistä osaa; kun päätetään ensisijaisista rahoituskohteista tutkimusaloittain, rahoitettavat aiheet määritellään vuosittaisissa työohjelmissa ja ehdotuspyynnöissä. Joka vuosi kuulemme eri sidosryhmiä laatiessamme työohjelmia. Pyydämme apua myös ulkoisilta neuvoa-antavilta ryhmiltä, alan keskeisiltä asiantuntijoilta, jotka antavat panoksensa sen varmistamiseen, että työohjelmat sisältävät tutkimuksen tärkeimmät alat, ottaen huomioon käynnissä olevat hankkeet, jotka on rahoitettu aikaisemmissa ehdotuspyynnöissä. Kun pyyntöihin on saatu yksittäiset ehdotukset, niitä arvioidaan asiantuntijoiden vertaisarvioilla, joissa käytetään normien mukaisia arviointiperusteita. Rahoitetut ehdotukset ovat niitä, jotka saavat korkeimmat arvosanat siihen pyyntöön tai pyynnön osaan, johon ne osallistuvat.

Lopuksi katson, että voidaan sanoa, että yhteisön välineillä rahoitettua tutkimusta varten meillä on avoin järjestelmä, jossa rahoitus osoitetaan keskeisimmille aloille ja jossa varmistetaan myös, että se sitten annetaan parhaille ehdotuksille.

  Maria Panayotopoulos-Cassiotou (PPE-DE). – (EL) Kiitos varsin informatiivisesta vastauksestanne. Haluaisin kysyä, otetaanko tutkimuksen kansainvälinen edistyminen huomioon, kun tehdään päätöksiä eri toimista, elämmehän globalisoituneessa maailmassa. Miten paljon nuoret saavat EU:ssa erityisrahoitusta tutkimukseen osallistumista varten?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Tietenkään ei ole muuta mahdollisuutta kuin tarkastella maailmanlaajuista ympäristöä. Jos tarkastellaan käytännössä sitä, mihin muut suuret yhteisöt ympäri maailmaa keskittävät tutkimuksensa, se on sama kuin meilläkin. Sen lisäksi me yhdistämme toimiamme monilla aloilla. Yksi asioista, joita todella vahvistimme seitsemännessä puiteohjelmassa, oli juuri kansainvälinen yhteistyö. Rahoitamme ja tuemme sitä ja lisäämme sitä tulevaisuudessa, koska uskomme, että globalisoituneessa maailmassa edessämme olevat haasteet – elintarvikkeet, terveys, juomavesi, ilmastonmuutos, turvallisuus tai energia – ovat maailmanlaajuisia, ja meidän on käsiteltävä niitä asianmukaisesti.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, mainitsitte tärkeimpien painopistealojen joukossa energian ja ilmastonmuutoksen. Se on oikea painopisteala, ja Euroopan unioni tarvitsee läpimurron. Miten komissio aikoo organisoida yhteistyön EU:n parhaiden aivojen välillä tämän kysymyksen käsittelemiseksi, ja ehkä – sitäkin enemmän – maailman parhaiden aivojen välisen yhteistyön edistämiseksi? Sillä tämä kysymys on ratkaiseva.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − Aivan oikein, me todellakin keskitymme siihen. Tuo ajattelutapa esiintyy periaatteessa nykyisessä puiteohjelmassa – mutta totuus on se, että me keskitymme nyt myös Euroopan strategisen teknologiasuunnitelman valmisteluun. Komission antanee sen tämän vuoden loppuun mennessä. Tässä asiassa kuulemme tietysti parhaillaan kaikkia alan eurooppalaisia asiantuntijoita.

Niinpä me olemme kuulleet kaikkia teknologiayhteisöjä, jotka ovat jo olemassa. Meillä on ollut erittäin avoimia keskusteluja heidän kanssaan. Ne ovat käytännössä kaikki sisällytetty toimiimme alhaalta ylös, ja me pyrimme löytämään asianmukaisen tavan niiden koordinoimiseksi.

Sanoitte aivan oikein, että on tärkeää, että me sovimme parhaalla mahdollisella tavalla kansainvälisesti siitä, miten käsitellä näitä kysymyksiä. Tähän liittyy kuitenkin kaksi asiaa: kun sitä yrittää käsitellä myös yksityiseltä sektorilta, se on tehtävä tasapainoisella tavalla ennen yhteistyötä ja kilpailukykyä tai niiden välillä, ja juuri sen me pyrimme ottamaan huomioon.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, neuvosto on supistanut vuoden 2008 tutkimusmäärärahoja. Miten valmistaudutte terveystarkastukseen, rahoitusnäkymien väliarviooon? Katsotteko, että parlamentissa voidaan valmistella uusia aloitteita ja ehdotuksia, jotka heijastavat tutkimuksen merkitystä myös EU:n taloudessa?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Mielestäni kyseessä on enemmän periaate siitä, miten pitkälle tämän väliarvion pitäisi mennä. Mielestäni meidän on vastattava tähän kysymykseen. Jos vastaus on se, että meidän on käsiteltävä kiireellisyyssyistä joitakin kysymyksiä, jotka sisältyvät jo hyväksyttyyn rahoituskauteen, olen varma, että tiede ja tutkimus olisivat yksi ehdokkaista, joita on käsiteltävä.

  Puhemies. − (EN)

Esko Seppäsen laatima kysymys numero 41 (H-0640/07)

Aihe: ITER-projekti

ITER on kunnianhimoinen projekti, jossa epäilemättä löytyy myös tieteellisiä serendipity-vaikutuksia: löytyy jotain, jota ei osattu etsiä. Mukana on myös monia muita maita. Ovatko yhteistyökumppanit hoitaneet tähän asti taloudelliset ja muut velvoitteensa asianmukaisesti?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) ITER-projekti, kuten arvoisa jäsen tietää, on hanke, joka on maailman fuusioenergian tutkimusohjelman kansainvälinen lippulaiva. Sen jälkeen kun hanke käynnistettiin huippukokouskeskusteluissa 1980-luvun lopulla, Eurooppa on ottanut johtoaseman hankkeen peräkkäisissä valmisteluvaiheissa.

Komissio voi syystäkin olla ylpeä ITER-kumppanien osoittamasta luottamuksesta, kun ne ovat antaneet Euroopalle isännän keskeisen roolin hankkeen yhteisessä täytäntöönpanossa.

JET-laitteet, jotka on suunniteltu ja rakennettu Euratomin ja sen jäsenten yhteisellä toimella, tarjoavat erinomaisen esimerkin siitä, mitä voidaan saavuttaa, kun johtavat fuusiotutkimusorganisaatiot yhdistävät asiantuntemuksensa ja resurssinsa. ITER-hanke ulottaa tämän periaatteen eurooppalaisesta maailmanlaajuiselle yhteistyötasolle.

ITER-projektin tekniset tavoitteet ja rakenne perustuvat näkymään vakaasta ja tieteellisesti tarkasta kehitysprosessista maailmanlaajuisessa fuusiotutkimuksessa, jossa kokeellisten fuusiolaitteiden suorituskyky on kasvanut dramaattisesti viime vuosikymmeninä kansainvälisen tieteellisen yhteistyön ilmapiirissä, joka on ylittänyt poliittiset rajat.

JETin lisäksi ITER-projekti ulottaa kokeellisen puolen tasolle, jolla fuusioenergian tieteellinen ja tekninen toteutettavuus voidaan todistaa.

Sen jälkeen kun ITER-sopimus allekirjoitettiin marraskuussa 2006, ITER-kumppanit ovat kaikki hoitaneet asianmukaisesti sitoumuksensa, jotka ne hyväksyivät ITER-neuvotteluissa.

Poliittisella tasolla kaikki kumppanit ovat pyrkineet täyttämään olennaiset vaatimuksensa ratifioidakseen tai hyväksyäkseen sopimuksen, jonka on nyt hyväksytty tulevan virallisesti voimaan tämän vuoden lokakuussa.

Sillä välin kumppanit ovat kunnioittaneet asianmukaisesti sitoumuksiaan noudattaa sopimuksen ehtoja mahdollisimman tarkasti, kunnes se tulee voimaan.

Kansainvälisen ITER-työryhmän ja ITERin Cadarachessa Ranskassa sijaitsevan toimipaikan henkilöstöä kootaan parhaillaan kaikkien kumppanien edustajista.

Kumppanit antavat taloudellisen panoksensa ITER-organisaation talousarvioon ja tekevät tunnollisesti tarvittavat yhteiset tekniset valmistelut teknisiin ja tieteelliin tehtäviin, joihin ne ovat sitoutuneet.

Euroopan unionissa perustettiin yhteisyritys ITERiä ja fuusioenergian kehitystä varten neuvoston 27. maaliskuuta 2007 antamalla päätöksellä. Sen tehtävänä on valmistella ja koordinoida toimia, joilla rakennetaan demonstraatiofuusioreaktori ja siihen liittyvät laitteet.

Tähän mennessä sen valvontaelin, johtokunta, on kokoontunut kahdesti ja hyväksynyt ensimmäisen työohjelman yhteisyritykselle, joka aloittaa toimintansa vuoden 2008 alussa. Erityisesti on mainittava, että Espanjan kanssa on allekirjoitettu sopimus päätoimistosta. Johtokunta nimitti myös johtajan, yhteisyrityksen pääjohtajan.

ITER-projekti on todella kunnianhimoinen hanke. Jotta saamme sen menestymään, meidän on siirrettävä kokemustemme rajoja tieteen, tekniikan ja organisaatioiden aloilla. Kokeiden luonteen mukaisesti tuloksia ei voida ennakoida varmasti. Mutta ITER-projekti ei ole yritys, johon olemme lähteneet kevyesti tai odottaen onnekkaita sattumia. ITER-projekti muodostuu pitkäaikaisista kansainvälisistä kumppanuuksista ja sitoumuksista ja tuo yhteen kumppaneita, jotka edustavat yli puolta maailman väestöstä, käsittelemään kysymyksiä, jotka ovat keskeisiä yhteiselle tulevaisuudellemme: kehittämään kestäviä saastuttamattomia energialähteitä ihmiskunnan palvelukseen. ITER-projektin tulevaisuudennäkymillä on vahva tieteellinen ja tekninen perusta ja niitä tukevat innostus ja sitoumus, jota kumppanit ovat tähän saakka osoittaneet – kaikki ne; tai mieluummin kaikki me. Maailmassa ei ole koskaan ollut sellaista yhteistyötä kuin ITER-projektissa.

  Esko Seppänen (GUE/NGL). – (FI) Arvoisa komissaari, meillä on huonoja kokemuksia eräästä toisesta yhteistyöprojektista, Galileo-projektista, jossa Euroopan unioni joutui rahoittamaan sen toiminnan vastoin alkuperäisiä suunnitelmia, kun kaikki osapuolet eivät osallistuneet suunnitellulla tavalla toiminnan rahoittamiseen.

Onko komissaarin vastaus tulkittavissa niin, että meillä ei ole mahdollisesti ongelmia ITERistä tehtyjen sitoumusten täyttämisessä eli meillä ei tule ITERin suhteen samaa ongelmaa kuin oli Galileossa, jossa osapuolet eivät toteuttaneet vastuita, joihin ne olivat sitoutuneet?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Se pitää todellakin paikkansa. Voin antaa lyhyen selityksen. Tehdyt sitoumukset ovat hallitusten tekemiä. Ne ovat kaikki julkisia sitoumuksia. Julkisen osapuolen Galileossa tekemät sitoumukset eivät sitä olleet. Galileossa esiin tulleita ongelmia ei todellakaan esiinny ITER-projektissa.

  Puhemies. − (EN)

Carl Schlyterin laatima kysymys numero 42 (H-0643/07)

Aihe: Nanoteknologia

Nanoteknologia on uutta tekniikkaa, joka tarjoaa monia mahdollisuuksia mutta jolla on myös kartoittamattomia riskejä. Nanotekniikan vuoropuhelu -hankkeen mukaan 48 prosenttia EU:n väestöstä haluaa lykätä nanotekniikan käyttöä kulutushyödykkeissä niin pitkään kunnes sen vaikutukset ihmisiin ja luontoon tunnetaan.

Millaista lainsäädäntöä on vireillä sellaisia nanotekniikkaa soveltavia tuotealoja varten, joiden tuotteita on jo markkinoilla, kuten kosmetiikkaa, ihonhoitotuotteita, lääkkeitä, puhdistusaineita ja muita kulutushyödykkeitä varten? Kaavaileeko komissio alakohtaista sääntelyä vai kattavaa lainsäädäntöä kaikkea kulutushyödykkeissä käytettävää nanoteknologiaa varten?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Ensiksi haluaisin kiittää teitä kysymyksestä, joka koskee nanoteknologian alaa. Komissio ottaa kysymyksen turvallisuudesta ja kuluttajansuojasta erittäin vakavasti ja toimii sen varmistamiseksi, että kansalaiset voivat hyötyä innovaatioista, joita nanoteknologia voi tuoda ja samalla suojautua mahdollisilta haittavaikutuksilta.

Turvallisuuskysymyksiä käsitellään huolellisesti. Noin 28 miljoonaa euroa viidennestä ja kuudennesta puiteohjelmasta on osoitettu hankkeille, joissa keskitytään nimenomaisesti nanoteknologian ympäristö- ja terveysnäkökohtiin, ja tällaisen tutkimuksen on määrä kasvaa huomattavasti seitsemännessä puiteohjelmassa sekä suuruuden että soveltamisalan osalta. Kuten tiedätte, komissio antoi nanotieteiden ja nanoteknologian toimintasuunnitelman Euroopalle vuosiksi 2005–2009, ja parlamentti antoi siitä päätöslauselman, jossa toimintasuunnitelma otettiin myönteisesti vastaan.

Tässä kuussa annetussa tiedonannossa nanoteknologiaa koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta, käsittelemme perusteellisesti kysymyksenne toista osaa. Monia EU:n ja sitä laajempia kansainvälisiä, erityisesti OECD:n ja ISO:n, sääntelyä koskevia ja muitakin lähestymistapoja käytetään nanoteknologian mahdollisten haittavaikutusten käsittelemiseksi.

Komissio tekee arvioinnin sääntelynäkökohdista, jotka koskevat nanoteknologiaan perustuvien tuotteiden terveys-, turvallisuus- ja ympäristönäkökohtia. Alustavat tulokset osoittavat, että nykyinen yhteisön lainsäädäntökehys kattaa kaiken kaikkiaan hyvin nykyään kehitetyt nanoteknologiaan perustuvat tuotteet.

Tuotannon ja tuotteiden, kuten kosmetiikan ja lääkkeiden, eri näkökohdat, kuten kysymyksessä mainitut, kuuluvat jo monien yhteisön säännösten soveltamisalaan, vaikkakaan eivät nimenomaisesti nanoteknologian osalta. Siksi nyt näyttää siltä, että nanoteknologiaan liittyviä turvallisuusriskejä varten ei tarvitse kehittää uutta lainsäädäntöä tai ehdottaa suuria muutoksia. Tieteellisen kehityksen tai sääntelytarpeiden perusteella tietyillä aloilla, joita komissio valvoo tarkasti, voidaan kuitenkin tarvittaessa ehdottaa sääntelymuutoksia. Sääntelynäkökohtia ei tarvitse tarkastella nanoteknologiassa sinänsä vaan ennemminkin nanoteknologiaan perustuvissa tuotteissa.

Komissio on vakuuttunut siitä, että nanoteknologian pysäyttäminen olisi erittäin haitallista. Sen lisäksi, että se veisi yhteiskunnalta tällaisen teknologian mahdolliset hyödyt, se voisi johtaa teknologisten paratiisien syntymiseen Euroopan ulkopuolelle, missä tutkimusta ja innovointia toteutetaan ilman sääntelykehystä.

Lopuksi haluaisin mainita toisen Eurobarometri-tutkimuksen, joka koski uutta teknologiaa ja joka toteutettiin 25 000 henkilön otoksella vuonna 2005. Jos verrataan sitä Nanotekniikan vuoropuhelu -hankkeeseen, jonka mainitsitte kysymyksessänne, se perustui 700 vastaajaan. Eurobarometrissa havaittiin, että kaiken kaikkiaan eurooppalaiset kannattivat nanoteknologian kehittämistä; 55 prosenttia kannatti sitä. Kyseistä teknologiaa pidettiin hyödyllisenä yhteiskunnalle ja moraalisesti hyväksyttävänä. Ymmärrettävästi jopa 42 prosenttia vastaajista oli epävarma uuden teknologian vaikutuksista, mutta tutkimuksen mukaan lähes 70 prosenttia vastaajista, jotka ilmaisivat mielipiteensä sen vaikutuksista, olivat optimistisia.

  Carl Schlyter (Verts/ALE). – (SV) Nähdäkseni olemme samaa mieltä siitä, että pahinta nanoteknologialle olisi se, jos tuotteita laskettaisiin nyt markkinoille ilman asianmukaista valvontaa ja vahingoitettaisiin teknologian mainetta sen varhaisessa kehitysvaiheessa.

En usko, että perinteisillä myrkyllisyyskokeilla voidaan arvioida nanoteknologian riskejä riittävän luotettavasti; päinvastoin katson, että nykyisessä lainsäädännössä vaadittuja myrkyllisyyskokeita on ajanmukaistettava. Mielestäni tarvitsemme merkintäjärjestelmän, niin että kuluttajat voivat tehdä valinnan itse, ja kysyn, suunnitteleeko komissio tällaista lainsäädäntöä.

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Olen täysin samaa mieltä teidän ja ensimmäisen toteamuksenne kanssa. Pahinta olisi, jos jotain tapahtuisi, niin että meidän on estettävä se ja otettava varman päälle. Se on pelin henki, ja olen samaa mieltä kanssanne.

Lainsäädännön ehdottaminen ei kuulu vastuulleni, mutta siitä vastaavat komissiossa kollegani, jotka käsittelevät suojelua. Olen varma, että he tutkivan asiaa huolellisesti. Voin sanoa, että teemme kaiken mahdollisen tutkimuksessa, kun pyrimme analysoimaan mahdolliset riskit, jotka mainitsitte, ja se tehdään varmasti minun vastuullani.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, mihin tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman nanoteknologiaa koskevat painopisteet asetetaan? Kansalaisilla on suuria toiveita erityisesti sen suhteen, miten voidaan elää terveenä pitkään. Näettekö lääketieteen alalla aivan uusia mahdollisuuksia, miten voidaan elää terveenä pitkään?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Kyllä, vastaus on selkeästi myönteinen. Se on yksi aloista. Nanoteknologiaa voidaan verrata vaikka tietoteknologiaan, koska niiden monialainen vaikutus ulottuu useille aloille. Yksi aloista, joilla tulokset ovat erittäin lupaavia, on terveydenhuolto, niin että myös se on osa tutkimustamme, joka suuntautuu epäilemättä tähän suuntaan.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa komission jäsen, kiitos vastauksistanne. Olen erittäin tyytyväinen kuullessani, että katsotte yleisen sääntelykehyksen kehittyvän oikeaan suuntaan ja myös siihen, että asetatte kyseenalaiseksi Nanoteknologian vuoropuhelu -hankkeen ja tutkimustulokset, joihin kysymyksessä viitataan. Mielestäni eurobarometri osoittaa selvästi, että EU:n kansalaiset kannattavat nanoteknologian kehittämistä.

Kysymykseni teille on, että kysymyksessään Carl Schlyter sanoo, että nanoteknologiaan sisältyy kasvavia riskejä. Onko teillä nyt mitään tietoja, jotka osoittavat, että nanoteknologia aiheuttaa tällaisia riskejä, joita Carl Schlyter näyttää pitävän jo tosiasioina?

  Janez Potočnik, komission jäsen. − (EN) Epäilemättä tämä on ala, joka vaatii huomiota, eikä vähiten riskien osalta. Kun liikumme aloilla, joilla on käytännössä nämä luontaiset mahdollisuudet, meidän on toimittava huolellisesti. Jos emme halua ihmisten vastustavan jotain, mikä huolellisesti käsiteltynä varmasti hyödyttäisi heitä, meidän on toimittava niin, että tehdään kaikki mahdollinen, jotta näin ei käy. Juuri tämä on meidän lähestymistapamme. Juuri nyt tietenkään ei ole ollut tähän alaan liittyviä tapauksia, mutta ala on selvästi sellainen, jolla on parasta toimia varovaisesti. Se on varmasti oikea etenemistapa.

  Puhemies. − (EN) Kysymyksiin numero 43 ja 44 vastataan kirjallisesti.

Sarah Ludfordin laatima kysymys numero 45 (H-0595/07)

Aihe: Lontoon bussit

Greater London Assemblyn kesäkuussa julkaisemien tietojen mukaan niin kutsutut nivelbussit (pitkät yksikerroksiset kaksivaunuiset linja-autot), joita käytetään monissa Euroopan suurkaupungeissa ja jotka otettiin käyttöön Lontoossa vuonna 2002, olivat osallisina 1 751 onnettomuudessa vuonna 2006. Määrä on 75 prosenttia suurempi kuin muuntyyppisissä linja-autoissa, ja se vastaa keskimäärin melkein viittä onnettomuutta päivässä tai yli viittä onnettomuutta vuodessa jokaista Lontoon linja-autokannan nivelbussia kohden.

Koska tilannetta on täysin mahdotonta hyväksyä, varsinkin muuntyyppisiin linja-autoihin verrattuna, mihin toimiin komissio ryhtyy varmistaakseen, että nivelbussien käytölle on riittävät turvallisuustoimet ja että kuljettajat saavat tarvittavan koulutuksen? Miten nivelbussien käyttö voidaan katsoa tarpeeksi turvalliseksi ruuhkaisissa kaupunkioloissa?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Komissiolla ei ole tietoa huolestuttavista tilastoista muissa Euroopan kaupungeissa, joissa käytetään nivelbusseja. Yhteisön lainsäädännössä kuitenkin säädetään asiasta monella tavalla.

Tiettyihin luokkiin kuuluvien moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen massoista ja mitoista annetussa direktiivissä 97/27/EY annetaan normeja bussien ohjattavuudesta yleensä sekä erityisiä normeja nivelbusseista.

Maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetulla direktiivillä 2003/59/EY pyritään parantamaan kuljettajakoulutuksen tasoa. Tässä suhteessa olisi toivottavaa, että kansallisessa lainsäädännössä, jolla direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, annetaan säännöksiä nivelbussien kuljettajien erityisistä koulutusohjelmista.

EU:n lainsäädännössä käsitellään raskaiden tavarankuljetusajoneuvojen ongelmaa kuljettajien näkökentän osalta direktiivissä 2007/38/EY peilien jälkiasentamisesta yhteisössä rekisteröityihin raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin.

Komissio ymmärtää kuitenkin tarpeen ottaa huomioon muut ajoneuvoluokat, kuten kaupunkiliikenteen bussit. Siksi, kuten lainsäätäjä pyytää edellä mainitussa direktiivissä, komissio antaa aikanaan kertomuksen saavutetuista tuloksista sekä tarvittaessa ehdotuksen voimassa olevan lainsäädännön tarkistuksesta.

Tämä on vastaukseni Sarah Ludfordille.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Mielestäni kysymykseni on hyvin ajoitettu, koska juuri tänään komissio julkaisi kaupunkiliikenteen vihreän kirjan.

En voi odottaa komission käsittelevän henkilökohtaista menetyksen tunnettani, siitä että tunnettu kaksikerroksinen London Routemaster -bussi on korvattu kyseisellä matalalla mannermaisella nivelbussilla, mutta olen kiitollinen tästä viittauksesta moniin EU:n lainsäädännön kohtiin, joita olisi sovellettava.

Voinko itse asiassa pyytää häntä ottamaan yhteyttä Lontoon pormestariin ja liikennelaitokseen, jotta nämä tutkisivat, miksi kyseisillä busseilla on 75 prosenttia huonompi onnettomuusaste kuin muilla busseilla ja sovelletaanko kyseisiä direktiivejä asianmukaisesti Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja erityisesti Lontoossa.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. − (FR) Olette aivan oikeassa ollessanne peräänantamaton kyseisten bussien turvallisuutta koskevassa kysymyksessä. Jos se sopii teille, me kysymme Lontoon viranomaisilta tästä ongelmasta.

On totta, että nivelbussit voivat olla helpompia ajettavia kuin jäykät bussit, mutta kun kuljettaja on oppinut ajoneuvon rajat, hänellä on taipumus ajaa hieman nopeammin ja hänellä on käännöksissä enemmän itseluottamusta, joskus valitettavasti liikaakin.

Siksi esiin nostamanne kysymys on hyvä, ja me yritämme, kuten juuri mainitsin, tutkia onko voimassa olevaa lainsäädäntöä itse asiassa muutettava.

Tämän sanottuani voin todeta, että olitte oikeassa myös siinä, että otitte asian esiin silmällä pitäen sitä, mitä korostin äsken täällä täysistunnossa, että käytännössä kaksi kolmasosaa onnettomuuksista tapahtuu kaupungeissa ja että siksi kyseisten onnettomuuksien kaikki syyt on saatava selville. Korostitte yhtä niistä juuri oikeaan aikaan.

  Puhemies. − (EN)

Silvia-Adriana Ţicău laatima kysymys numero 46 (H-0598/07)

Aihe: Bukarestin, Constanzan ja Sofian yhdistäminen eurooppalaiseen suurten nopeuksien rautatieverkkoon

Yksi Euroopan laajuisen liikenneverkon 30 ensisijaisesta hankkeesta on toimintalinja nro 22, johon kuuluvat seuraavat rautatieosuudet: Ateena–Sofia–Budapest–Wien–Praha–Nürnberg/Dresden. Romania on mukana tässä hankkeessa 480 km:n pituisella Curticista Brasoviin johtavalla rautatieosuudella.

Romanian ja Bulgarian liittyminen antoi Euroopan unionille yhteyden Mustallemerelle ja lisäsi sen väkilukua noin 30 miljoonalla asukkaalla. Haluaisin kysyä komissiolta, mihin toimiin Romanian ja Bulgarian on ryhdyttävä yhdistääkseen Bukarest ja Constanza Romanian tapauksessa ja Sofia Bulgarian tapauksessa matkustajia ja tavaroita kuljettavaan eurooppalaiseen suurten nopeuksien rautatieverkkoon?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Hyvä Silvia Adriana Ţicău, raideliikenteen pääväylän nro 22 täytyy itse asiassa yhdistää Saksa ja Kreikka Prahan, Wienin, Budapestin ja Sofian kautta. Yksi tämän pääväylän pohjoishaara kulkee Curticin ja Braşovin kautta Bukarestiin ja Constanzaan.

Romania ja Bulgaria sekä muut asianosaiset valtiot antavat huomattavan panoksen kyseisen rautatieyhteyden rakentamiseen, niin että lopulta niiden pääkaupungit ja Constanzan satama ovat yhteydessä muun EU:n raideverkkoon. Kyseisten toimien on määrä jatkua kaudella 2007–2013. Kyseisille hankkeille on mahdollisuus saada yhteisön rahoitusta koheesiorahastosta tai rakennerahastoista tai jopa Euroopan laajuisten verkkojen talousarviosta.

Tarkemmin sanottuna Romania on asettanut Curtici–Braşov–Bukarest–Constanza-rautatieyhteyden kehittämisen prioriteetikseen. Bukarestista pohjoiseen on jo rakennettu 92 kilometrin pituinen osuus. Bukarestin ja Constanzan väliset hankkeet ovat käynnissä. Niitä on tarkoitus täydentää jatkuvasti vuoteen 2010 saakka. Romania on ilmoittanut liikenteen toimenpideohjelmassaan vuosiksi 2007–2013, että se aikoo kehittää Curtici–Braşov–Predeal-linjaa käyttäen siihen 1,1 miljardia koheesiorahastosta.

Sofian yhdistämisessä EU:n raideverkkoon otettiin tärkeä askel, kun allekirjoitettiin sopimus maantie- ja rautatiesillan rakentamisesta Tonavan yli Vidin-Calafatissa. Rahoitus saadaan ISPA-rahastosta. Sillan on määrä valmistua vuonna 2010. Sen lisäksi Bulgaria suunnittelee liikenteen toimenpideohjelmassaan vuosiksi 2007–2013 kehittävänsä osaa Vidin–Sofia-linjasta. Työn kustannukset vuoteen 2013 nousevat 320 miljoonaan euroon koko linjan yhteensä 1 380 miljoonasta eurosta.

Romania on sitoutunut saamaan vuoteen 2013 mennessä valmiiksi kaikki tutkimukset Tonavan sillan pohjoispuolisen Craïova–Calafat-linjan uudistamisesta, niin että se voi toteuttaa työn heti vuoden 2013 jälkeen.

Siinä se. Pahoittelen, että olen antanut kaikki nämä tiedot teille suullisesti, mutta luonnollisesti me voimme toimittaa ne tarvittaessa kirjallisesti, jos pyydätte, hyvä Silvia-Adriana Ţicău.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa komission jäsen, todellakin jos se on mahdollista, haluaisin saada kyseiset tiedot myös kirjallisesti. Pyytäisin teitä myös järjestämään seminaarin rakennerahastoista Romaniassa, koska mielestäni uudet jäsenvaltiot tarvitsevat tukea voidakseen saada tukea rakennerahastoista ja kehittää liikenneinfrastruktuuriaan.

Euroopan unionin pääsy Mustallemerelle on tärkeää, ja siksi uskon, että matkustajien ja tavaroiden kuljetuksen kannalta on tärkeää kehittää myös rautateitä. Palaan kysymykseeni suurnopeusjunasta: matkustajien liikkuminen on tärkeää, ja siksi pyydän keskustelua, jotta tämä tärkeä hanke voidaan toteuttaa askel kerrallaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Hyvä Silvia-Adriana Ţicău, olen aivan yhtä huolestunut kuin tekin. Toivoisin todellakin, että uudet jäsenvaltiot, tässä tapauksessa erityisesti Romania ja Bulgaria, käyttäisivät paremmin hyväkseen koheesiorahastoa. Meidän on toki suosittava raideliikennettä aina, kun se on mahdollista, sillä se auttaa meitä välttämään myöhemmin suuria ongelmia ympäristövaatimusten kanssa ja ruuhkia Euroopan moottoriteillä.

Kiitos kysymyksestänne. Pyydän kollegoitani vastaamaan yksityiskohtaisemmin. Kunhan saan tilaisuuden vierailla kyseisissä maissa, voimme tietysti tarjota teille vieläkin enemmän tietoa.

  Puhemies. − (EN)

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 47 (H-0600/07)

Aihe: Luotijunayhteydet Pariisi-Budapest ja Strasbourg-Bryssel

Mikä on komission arvio Stuttgart 21 -hanketta koskevien keskeisten päätösten tekemisen jälkeen siitä, milloin Magistrale-rautatieverkon yksittäiset osuudet rakennetaan Pariisista Strasbourgin ja Münchenin kautta Wieniin/Bratislavaan tai Budapestiin?

Millaisia mahdollisuuksia komission mielestä on täydentää kyseistä verkkoa luotijunayhteydellä Euroopan unionin "pääkaupunkien" Strasbourg, Luxemburg ja Bryssel välille?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Vastaan Bernd Posseltille. Pariisi–Strasbourg–Stuttgart–Wien–Bratislava-rautatieväylä nro 17 on yksi Euroopan laajuisten liikenneverkkojen 30 ensisijaisesta hankkeesta. Mainitsemanne Stuttgart 21 -hanke on tärkeä osa tätä ensisijaista hanketta.

Saksan liikenneministeri Tiefensee, Baden-Württembergin viranomaiset, Stuttgartin alueen ja kaupungin sekä Deutsche Bahnin edustajat allekirjoittivat 19. heinäkuuta 2007 sopimuksen. Sopimus on tärkeä osa Stuttgart–Ulm-osuuden muodostaman pullonkaulan poistamista, koska se sisältää rahoituksen työlle, joka alkaa vuonna 2010.

Komissio seuraa tarkasti Stuttgartin ja Ulmin välisen osuuden uudenaikaistamistyötä. Heinäkuussa 2005 se nimitti osuudelle EU:n koordinaattorin Péter Balázsin, joka on jo jättänyt toisen raporttinsa. Tämä raportti on toimitettu Euroopan parlamentin liikenne- ja matkailuvaliokunnalle. Se on luettavissa energian ja liikenteen pääosaston WWW-sivustossa. Koordinaattori Balázs kiinnittää edelleen suurta huomiota Stuttgart-Ulmin pullonkaulaan, joka on poistettava. Raportissaan koordinaattori analysoi Pariisi–Bratislava-hankkeen edistymistä ja päättelee, että suurin osa hankkeesta voidaan saada valmiiksi vuonna 2015. Stuttgart–Ulm-osuus rakennetaan kuitenkin vasta vuonna 2019, koska se on niin monimutkainen.

On selvää, että ensisijainen hanke ei sulje pois jatkoa muihin suuntiin. Muut ensisijaiset hankkeet, kuten Ateena–Sofia–Budapest–Wien–Praha–Nürnberg–Dresden-väylä laajentavat Pariisi–Bratislava-hankkeen aina Mustallemerelle ja Kreikkaan saakka, kun taas hanke nro 28 Eurocaprail yhdistää Brysselin Strasbourgiin Luxemburgin kautta.

Heinäkuussa 2007 jäsenvaltiot jättivät ehdotuksensa yhteisön yhteisrahoituksesta. Kyseisiä ehdotuksia arvioidaan parhaillaan. Arvioiden perusteella komissio ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle Euroopan laajuisten liikenneverkkojen talousarvion jakoa kaudeksi 2007–2013.

Siinä olivat vastaukset, jotka halusin antaa teille, hyvä Bernd Posselt. Henkilökohtaisesti olen erittäin kiinnostunut Pariisin ja Budapestin välisestä yhteydestä ja voin kertoa teille, että Péter Balázs ja minä haluamme todellakin toteuttaa kaikki toimet tämän suuren hankkeen toteuttamiseksi.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa komission jäsen, teille kuuluu todellakin historiallinen kunnia siitä, että olette käynnistäneet sen, mistä Kohl ja Mitterrand päättivät jo vuonna 1982 ja mistä tulee vihdoin totta.

Minulla on kaksi lyhyttä kysymystä. Ensinnäkin rajatylittävät hankkeet Strasbourg–Kehl–Appenweier ja myös München–Mühldorf–Salzburg ovat nekin erittäin monimutkaisia. Onko niistä mitään uutta tietoa?

Toiseksi: voitteko kerrankin – jos niin paljon EU:n varoja on sijoitettu rajatylittäviin rataosuuksiin – vaikuttaa rautatieyhtiöihin, jotta rajatylittävien junayhteyksin vähentäminen pysähtyy? EU:n rahoilla rakennetaan ratoja, ja samalla rautatieyhtiöt murskaavat reitityksen kansallisilla aikatauluillaan.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Olen luonnollisesti valmis ryhtymään toimiin.

Voisitteko kirjoittaa minulle tästä aiheesta, niin että voin ottaa yhteyttä Deutsche Bahniin? Tarkastelen myös sitä, miten voimme parantaa asioita tässä vaiheessa, koska sekin on osa työtämme: tulevaisuuden käytävien suunnittelun lisäksi nykyisen tilanteen parantaminen.

Odotan saavani teiltä lyhyen muistion, jotta voimme toimia sen pohjalta.

  Puhemies. − (EN)

Dimitrios Papadimoulisin laatima kysymys numero 48 (H-0606/07)

Aihe: Kreikan tuomioistuimen Olympic Airwaysiä koskeva lopullinen päätös

Keskustelussa 13. maaliskuuta 2007 esittämästäni suullisesta kysymyksestä (http://www.europarl.europa.eu/sides/getDoc.do?type=QT&reference=H-2007-0091&language=FI" ) Kreikan valtion velkojen hyvittämistä Olympic Airwaysille koskevasta tuomioistuimen päätöksestä komission jäsen Barrot totesi, että "tuomioistuinten päätös on uusi seikka, jota tällä hetkellä arvioimme". Lisäksi Kreikan lehdistössä äskettäin julkaistujen tietojen (3.6.2007) mukaan keskustellessaan Kreikan valtiovarainministeriön johdon kanssa viime vierailullaan Kreikassa komission jäsen Barrot jätti hieman pelivaraa velkojen hyvittämiselle, jos Olympic Airwaysin yksityistäminen etenee.

Mitä komissio tarkalleen ottaen pohtii? Tutkiiko se sitä, onko välitystuomioistuimen lopullinen päätös yhteisön oikeuden mukainen? Vahvistaako komissio neuvottelut siitä, että komissio hyväksyy tuomioistuimen päätöksen, jos kreikkalaisviranomaiset ryhtyvät yksityistämään Olympic Airwaysiä?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Dimitrios Papadimoulis esitti minulle kysymyksen, johon nyt vastaan.

Komissio on pannut merkille Kreikan välitystuomioistuimen 13. heinäkuuta 2006 antaman päätöksen julkisen palvelun velvoitteena suoritetuista lennoista ja sen 6. joulukuuta 2006 antaman päätöksen Olympic Airways -lentoyhtiön siirtymisestä Ateenan kansainväliselle lentoasemalle. Kreikan viranomaiset ovat jo epävirallisesti kuulleet komissiota kyseisistä korvauksia koskevista päätöksistä, jotka olivat alustavan tutkimuksen kohteena.

Alustavan tutkimuksen ja Kreikan viranomaisten tähän saakka toimittamien asiakirjojen perusteella komissio ei vieläkään voi ottaa kantaa kyseisten päätösten luonteeseen suhteessa valtiontukia koskeviin EU:n sääntöihin. Jos kyseiset päätökset koskisivat uusia tukia, niistä olisi luonnollisesti ilmoitettava Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Komission yksiköt ilmoittivat alustavasta tutkimuksesta Kreikan viranomaisille, ja odotamme niiden vastausta.

Yleisesti ottaen komissio tekee kaikkensa varmistaakseen, että tuet, jotka se on määrännyt takaisin perittäväksi, todellakin peritään takaisin. Siinä tiedot, jotka voin teille antaa, hyvä Dimitrios Papadimoulis.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EO) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ei vain Olympic Airways ole velkaa valtiolle, myös valtio on velkaa Olympic Airwaysille, hyvin suuren rahamäärän. Olympic Airways vaatii yhteensä yli miljardi euroa Kreikan valtiolta.

Haluaisin kysyä teiltä, aikooko komissio odottaa ja erityisesti noudattaa Kreikan toimivaltaisten tuomioistuinten lopullista päätöstä.

Minulle on kerrottu, että ensi viikolla tapaatte Kreikan asiasta vastaavan ministerin, jonka kanssa keskustelette näistä asioista. Voitteko kertoa meille pääpiirteittäin, mistä kohdista olette samaa mieltä ja mistä kohdista eri mieltä Kreikan hallituksen kanssa tässä asiassa?

Kreikkalaiset ovat huolestuneita, ja suuri osa kansalaisista syyttää komissiota Olympic Airwaysin muuttamisesta rahaksi, kun tämä vielä toimi, nimelliseen hintaan kilpailijoidensa hyväksi. Mitä voitte vastata tähän kysymykseen?

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Tällä hetkellä odotamme Kreikan viranomaisilta selvitystä välitystuomioistuimen päätöksestä.

Emme ole olleet viime aikoina yhteydessä Kreikan viranomaisten kanssa mistään yksityistämissuunnitelmista.

Kysymys ei ole siitä, onko välitystuomioistuin tehnyt oikean päätöksen vaan siitä, noudatetaanko sopimussuhteissa, joihin päätös lähtökohtaisesti perustuu, yhteisön lainsäädäntöä. En voi sanoa paljon enempää asiasta, hyvä Dimitrios Papadimoulis, koska, kuten itse totesitte, olen juuri sopinut tapaamisesta Kreikan uuden ministerin kanssa. Uskon, että voimme keskustella asiasta sitten hänen kanssaan.

Siinä kaikki, mitä voin sanoa tällä hetkellä. Tarvitsemme lisää tietoa Kreikan viranomaisilta, ennen kuin voimme tehdä tarvittavat päätökset.

  Puhemies. − (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen, ja kiitos viimeisen kysymyksen käsittelystä.

Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kyselytunti on päättynyt.

  Jörg Leichtfried (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, Sallikaa minun puhua käyttää työjärjestyspuheenvuoro. Olen keskustellut kollegani Jamila Madeiran kanssa ja kuunnellut luonnollisesti myös komission jäsenen vastaukset. Noin kolmen vuoden ajan olemme esittäneet kysymyksiä, emmekä ole vielä saaneet yhteenkään kysymykseen suullista vastausta. Luonnollisesti myös kirjallinen vastaus on perusteellinen ja asianmukainen. Mutta suullisissa kysymyksissä on helpompaa kysyä ja esittää lisäkysymyksiä, ja siksi tulos on vieläkin mielenkiintoisempi. Onko teillä neuvoa tai vihjettä siitä, miten se voisi tulevaisuudessa onnistua?

  Puhemies. − (EN) Kiitos kommenteistanne, hyvä Jörg Leichtfried. Totean vain parlamentin sisäistä uudistusta käsittelevää työryhmää silmällä pitäen, että kyselytunti on yksi kysymyksistä, joita tarkastelemme erittäin huolellisesti, ja teidän kommenttinne otetaan huomioon.

(Istunto keskeytettiin klo 19.30 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS