Puhemies. − (IT) Esityslistalla on seuraavana Jacek Saryusz-Wolskin ulkoasiainvaliokunnan puolesta laatima mietintö tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka (2007/2000(INI)) (A6-0312/2007).
Jacek Saryusz-Wolski (PPE-DE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, esittelen teille valiokunta-aloitteisen mietinnön, jota suuri enemmistö suositteli ulkoasiainvaliokunnassa. Mietinnössämme suositellaan EU:n yhteistä energiapolitiikkaa energian toimitusvarmuuden haasteisiin vastaamiseksi. Se toisi tarpeellista ja merkittävää lisäarvoa kansallisella tasolla toteutettuihin toimiin toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja antaisi EU:n energiaeduille paremman suojan.
Miltä tämän politiikan pitäisi näyttää? Sen pitäisi perustua seuraaviin neljään periaatteeseen: monimuotoisuus, yhtenäinen EU:n etujen puolustaminen ja EU:n yksimielisyys, yhteisvastuullisuus kriisissä ja kumppaneiden vahvistettu yhteistyö.
Meidän on kehitettävä ennakoiva laaja energiadiplomatia, jolla pyritään vahvistamaan yhteistyötämme kaikkien suurimpien tuottajien, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa ja luomaan energiamarkkinat, jotka perustuvat vastavuoroisuuden periaatteeseen.
Mietinnössä suhtaudutaan myönteisesti ehdotuksiin kolmannesta energiapaketista, jonka komissio hyväksyi viime viikolla ja jossa kyseisiä asioita käsitellään samansuuntaisesti kuin mietinnössä. EU:n on oltava aktiivinen, päättäväinen ja yhtenäinen. Energian toimitusvarmuuden geopoliittista ulottuvuutta on laiminlyöty tähän saakka, ja on korkea aika korjata puute. Toivottavasti uusi perussopimus antaa EU:lle oikeusperustan energiasolidaarisuutta varten ja antaa siten EU:lle institutionaalisen toimivallan neuvotella energian toimitusvarmuutta koskevasta kehyksestä kolmansien maiden kanssa. Mietinnössä suositellaan, että tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin sopimuksiin lisätään niin kutsuttu turvalauseke, jossa annetaan käytännesäännöt ja selkeästi määritellyt toimet, joihin ryhdytään, jos toimitus katkeaa.
Meidän olisi korvattava nykyinen EU:n jäsenvaltioiden etusija energiaa koskevalla unilateralismilla, joka sisältää uuden yhteisen energiasolidaarisuuspolitiikan, joka perustuu monenväliseen lähestymistapaan. Samalla jäsenvaltioiden kesken on kuitenkin perustettava hyvä neuvottelukäytäntö strategisista päätöksistä, jotka voivat vaikuttaa EU:hun tai sen jäseniin.
Uuden yhteisen energiapolitiikan on oltava yhdenmukaista kaikkien niiden EU:n politiikan alojen kanssa, joilla on ulkoinen ulottuvuus, esimerkiksi sisämarkkinat, kilpailu, liikenne, kauppa, ympäristö, kuluttajansuojelu, talousarvio ja muut. Uutta yhteistä politiikkaa ei voi luoda yhdessä yössä. Siksi ehdotamme, että käytetään asteittaista lähestymistapaa ja varustetaan kyseinen uusi politiikka vielä tehokkuuden takia asianmukaisilla välineillä.
Ehdotamme, että perustetaan uusi energiapolitiikan korkean edustajan virka, kun uusi perussopimus tulee – toivottavasti – voimaan. Kyseinen virka mahdollistaisi kaikkien edellä mainittujen unionin politiikan alojen sekä erityisesti niiden näkökohtien koordinoinnin, jotka liittyvät energian toimitusvarmuuden ulkoiseen puoleen, ja sitä johtaisi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka toimisi tulevaisuudessa myös Euroopan komission varapuheenjohtajana. Se vahvistaisi synergioita unionin sisällä.
Tämä institutionaalinen uutuus lujittaisi siten merkittävästi uutta lähestymistapaa. Ehdotamme myös, että laaditaan tarkka suunnitelma, joka sisältää lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita sekä yksityiskohtaisen aikataulun niiden täytäntöön panemiseksi, ja jonka Euroopan parlamentti luonnollisesti tarkastaa.
Jotta onnistumme, meidän on käytettävä EU:n sisäistä dynamiikkaa ja varmistettava tarvittava julkinen tuki. Varma ja kohtuuhintainen energia on kansalaisten etu. Kansalaistemme edun olisi oltava hankkeen ytimessä, ja siten se muodostaisi yhden tavoitteista ”tulosten Eurooppa” -lähestymistavallemme.
Euroopan energiatoimitusten yhteisten uhkien olisi siten tuotettava yhteinen reaktio. Voimme kuitenkin saavuttaa enemmänkin: uusi yhteinen politiikka voi edistää Euroopan yhdentymistä, antaa sille uutta vauhtia ja antaa EU:lle uutta voimaa maailmanlaajuisena toimijana. Vaativan ja rohkean lähestymistavan olisi oltava Euroopan parlamentin tavoitteena.
Nykyinen Euroopan unioni alkoi kauan sitten energiasta. Silloin hiili antoi alkuperäisen sysäyksen jälleenrakennukseen. Emme saa päästää käsistämme tilaisuutta antaa sen tapahtua jälleen. Eurooppa tarvitsee todellakin energiaa sekä kirjaimellisesti että vertauskuvallisesti.
Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, olen erittän tyytyväinen ulkoasiainvaliokunnan aloitteeseen sekä erityisesti puheenjohtaja Jacek Saryusz-Wolskin ehdotukseen antaa mietintö EU:n yhteisestä energiapolitiikasta. Viimeaikainen kehitys on vahvistanut sen, että aloite on erittän ajankohtainen. Mietinnössä korostetaan energia-asioiden kasvavaa merkitystä yhteisössä, erityisesti ulkoisia näkökohtia ja Euroopan unionin yksimielisyyden merkitystä ulkoisissa energia-asioissa.
Arvostan sitä, että mietinnössä korostetaan selvästi sitä, että viime vuoden aikana on saavutettu merkittävää edistystä Euroopan unionissa ja sen toimielimissä yksimielisyyden saavuttamiseksi. Siihen sisältyy energian toimitusvarmuuden yhteyshenkilöverkoston (NESCO) perustaminen nykyisten kaasualan koordinointiryhmän ja öljynhankintaryhmän lisäksi. NESCO on toiminut alkukesästä lähtien, mikä on mahdollistanut erittäin hyödyllisen ja varhaisen energiaa koskevan tiedonvaihdon jäsenvaltioiden välillä.
Varhaisempi tiedonvaihto tiettyjen jäsenvaltioiden suunnittelemista aloitteista olisi kuitenkin erittäin toivottavaa. Siksi, kuten mietinnössä korostetaan, on vielä paljon tehtävää.
Vetoomus sopivasta sopimuksellisesta perustasta energialle ja energian toimitusvarmuudelle on erityisen tärkeä ja ajankohtainen, kuten on myös vetoomus perussopimuksen konkreettisista määräyksistä, jotka johtavat EU:n yhteisen energiapolitiikan luomiseen. Olen erittäin tyytyväinen tähän lähestymistapaan, joka sisältää teollisuus-, tutkimus ja energiavaliokunnan ehdotuksen, että yhteisen energiapolitiikan periaatteet sisällytetään EY:n perustamissopimukseen tulevassa hallitustenvälisessä kokouksessa, niin että yhteisille toimille kolmansia maita kohtaan on vakaa pohja energia-alalla.
Totean myös, että valiokunta on pohtinut ehdotusta siitä, miten ulkoinen energiapolitiikka saisi enemmän sijaa komissiossa ja neuvostossa. Meidän on harkittava edelleen tätä tärkeää kysymystä.
Katson, että mietinnön tämä versio on myös maantieteellisesti tasapainoinen ja siinä tunnustetaan energiasuhteiden kehittämisen merkitys itänaapurien lisäksi Välimeren, Lähi-idän, Aasian ja muiden kumppanien kanssa.
Nautin jo aidosta energiakumppanuudesta Yhdysvaltojen kanssa mutta uskon, että voimme saavuttaa enemmän tällä alalla. Uskon, että meidän on jatkettava työskentelyä samanmielisten energiakumppanien kuten Norjan, Kanadan ja Australian kanssa yksimielisyyden vahvistamiseksi avointen ja kilpailukykyisten kansainvälisten energiamarkkinoiden arvosta.
Tunnustan energiaperuskirjaa koskevan sopimuksen arvon ja olen valiokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että Venäjän ratifiointi olisi erittäin tärkeää. Samalla uskon kuitenkin vakaasti siihen, että peruskirjan periaatteet on sisällytettävä kestävään energiasopimukseen Venäjän kanssa tehtävän kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen jälkeisen sopimuksen puitteissa.
Minulla on käytännön huoli niiden kertomusten määrästä, joita komission ehdotetaan antavan. Tiedän, että jokainen niistä on sinänsä tärkeä, mutta uskon, että useimpia esiin nostetuista kysymyksistä käsitellään energiatoimintasuunnitelman säännöllisen arvioinnin puitteissa tai on jo käsitelty komission vuosikertomuksissa kilpailulainsäädännön soveltamisesta.
Suosin kuitenkin parlamentin osallistumisen lisäämistä ja tutkin kollegion kollegoilleni annettuja ehdotuksia sen määrittelemiseksi, mitä komissio voi käytännössä tehdä kyseisten kysymysten käsittelemiseksi.
Lopuksi voin todeta sisällöstä, että komissio aikoo jatkaa työtä, jota olemme tehneet viime vuoden alusta alkaen ja joka heijastaa useimpia mietinnössä mainittuja painopistealoja, erityisesti toteutettavuustutkimusta nykyisistä oikeudellisista järjestelyistä EU:ssa, jos sen naapurien energia-alat jäävät jälkeen, ja siitä miten vahvistaa niitä.
On myös tärkeää antaa konkreettisia ehdotuksia vastavuoroisesti, ja olen tyytyväinen siihen, että mietinnössänne tunnustetaan niiden vastavuoroisten toimien merkitys, joilla pyritään suojelemaan energian sisämarkkinoita.
Tämä on erittäin ajankohtainen mietintö sekä poliittisesti että sisällöllisesti. Komissio on työskennellyt aktiivisesti puolitoista viime vuotta EU:n yhteisen energiapolitiikan vahvistamiseksi, ja, kuten mietinnössä tunnustetaan, saavutuksia on monia.
Meidän on kuitenkin edettävä, ja tuen siksi täysin mietinnön vetoomusta perussopimuksen konkreettisista määräyksistä, jotka johtavat yhteisen energiapolitiikan luomiseen.
Energian toimitusvarmuus koskee talouksiemme turvallisuutta ja elämäntapaamme. Koska EU:n riippuvuus energiantuonnista kasvaa, on tärkeää, että meillä on yhdenmukainen ja keskitetty vastaus haasteisiin, joita se tarjoaa, eikä vähiten suhteissamme suurimpiin ulkoisiin energiantuottajiin. Tämä näkyy jo komission uusimmassa paketissa sähkön ja kaasun sisämarkkinoista, ja olen erittäin tyytyväinen siitä, että suhtaudutte ehdotukseen myönteisesti.
Voin myös kertoa, että komissio tekee nopean ja perusteellisen arvion EU:n yhteisen energiapolitiikan laajemmista näkökohdista ja että me varmasti julkaisemme kyseisen työn tulokset.
Haluaisin kiittää ulkoasiainvaliokuntaa sekä erityisesti sen puheenjohtajaa Jacek Saryusz-Wolskia aloitteen tekemisestä ja siitä, että parlamentti sai tilaisuuden keskustella tästä EU:lle äärettomän tärkeästä kysymyksestä, ja odotan innokkaasti yhteistyömme jatkumista tulevaisuudessa.
Jean-Pierre Audy (PPE-DE), kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon valmistelija. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission, hyvät naiset ja herrat, aluksi haluan onnitella kollegaani ja ystävääni Jacek Saryusz-Wolskia erinomaisesta mietinnöstä.
EU:n on nyt oltava yksimielinen energiakysymyksissä, koska toimituksissa, siirrossa ja investoinneissa on vakavia uhkia.
On kuitenkin valitettavaa, että mietinnön 62 kohta on liian ehdoton energian tuotannon, siirron ja jakelun omistuksen eriyttämisessä, koska muillakin ratkaisuilla voidaan sovittaa yhteen Euroopan energiamarkkinoiden luominen ja tärkeä poliittinen turvallisuus, jota meidän on ylläpidettävä verkoissamme.
Kansainvälisessä kaupassa meidän on vaadittava energiaa koskevat luvut kaikkiin uusiin kauppasopimuksiin. Kansainvälisellä tasolla on saatava aikaan oikeudenmukainen kilpailu, erityisesti WTO:n kautta ja sen valvonnassa.
Meidän on myös tuettava kansainvälisiä tieteellisiä aloitteita, kuten ITER-lämpöydinkoereaktori, johon kuuluu Euroopan unionin lisäksi monia muitakin kumppanimaita koko maailmasta.
Umberto Guidoni (GUE/NGL), ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, fossiilisten polttoaineiden ehtyminen ja muutokset geopoliittisessa tilanteessa ovat sijoittaneet energian toimitusvarmuuden Euroopan unionin poliittisen ohjelman kärkeen.
Euroopan unionin kasvava riippuvuus ulkoisista energiatoimituksista, pääasiassa epävakaista maista, herättää huolia jäsenvaltioiden taloudellisista ja poliittisista eduista sekä EU:n yleisestä turvallisuudesta. En kuitenkaan usko, että voimme vastata kyseisiin haasteisiin ja ongelmiin vain lisäämällä tuotantoa ja toimituksia ulkomailta, vaan meidän olisi mieluummin etsittävä vastausta energian kysyntään EU:n sisältä.
Sen takia ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta kehotti keskittymään energiatehokkuuteen ja uusiutuviin energialähteisiin ensi vuosikymmenen aikana parhaana keinona vähentää riippuvuutta öljystä ja kaasusta. Koska energian tuotanto ja kulutus ovat kasvihuonekaasupäästöjen suurin lähde, tarvitaan yhdennettyä lähestymistapaa ympäristöön ja energiaan, jotta voidaan saavuttaa kestävän energiapolitiikan tavoitteet.
Siksi ilmastonmuutoksen hillitseminen ei saisi jäädä vain ympäristöpolitiikan yksinoikeudeksi, vaan sen olisi oltava Euroopan unionin politiikan, sisä- ja kauppapolitiikan keskiössä. Esimerkiksi biopolttoaineiden alalla Euroopan unionin on varmistettava, etteivät ne uhkaa maailman elintarvikehuoltoa eivätkä luo painetta etelän maiden talouden laajentamiseksi monokulttuuriin ja metsien hakkuuseen.
Uusiutuvien energialähteiden kehittämisen tukemisella voidaan varmistaa teknologian oikeudenmukainen siirto EU:n ulkopuolisiin maihin, ja EU:n johtajuus voi edistää kansainvälisten markkinoiden kehittämistä. Ehdotus energiakumppanuudesta Afrikan kanssa on siksi tärkeä, ja meillä olisi oltava vastaava kumppanuus Kiinan ja Intian kanssa kyseisten maiden kasvua ajatellen. On huolehdittava siitä, että kehitysmaiden vuosituhannen kehitystavoitteet saavutetaan.
Lena Ek (ALDE) , teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unionin energiapolitiikan kulmakivet ovat avoimuus, vastavuoroisuus ja oikeusvaltioperiaate. Kuten olemme havainneet kahden viime vuoden aikana, se on aivan yhtä tärkeää myös, kun käsitellään energiaa ja ulkosuhteita.
Meillä on Euroopassa jo ongelmia toimitusvarmuudessa, kuluttajien oikeuksissa ja ympäristökysymyksissä, ja meidän on tehtävä jotain kasvihuoneilmiölle.
Markkinoilla on myös vakavia häiriöitä, minkä Neelie Kroesin kertomus osoitti meille hyvin selvästi ja mikä nostaa esiin tarpeen eriyttää omistus, ja se koskee myös ulkosuhteita. Tämä on hyvin tärkeä näkökohta tässä asiassa. Meidän on siis rakennettava uudelleen energiajärjestelmämme Euroopassa tuotannon, jakelun ja kulutuksen osalta.
Haluaisin kiittää esittelijää Jacek Saryusz-Wolskia erittäin hyvästä yhteistyöstä. Hän on ottanut huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan kaikki tekstit. En ole niinkään tyytyväinen hänen ehdotukseensa uudesta Solana-tyyppisestä tehtävästä, jotta Euroopan unioni voisi viestiä yhdellä suulla. Uusi instituutio aiheuttaisi nähdäkseni epävarmuutta rooleissa, hajota ja hallitse -tilanteen, ja tarvitsemme juuri päinvastaista lähestymistapaa energiapolitiikan kulmakiviimme. Emme voi tarkastaa vastavuoroisuutta tällaisen instituution kanssa, avoimuutta ei ole ja parlamentin valta vähenee, mikä on myös täysin päinvastaista siihen nähden, mitä haluamme kaikilla muilla aloilla. Siksi pyydämme huomenna tästä aiheesta kohta kohdalta -äänestystä.
Lopuksi haluan todeta, että olen komission kanssa samaa mieltä siitä, että erittäin tärkeää lisätä energiakysymys uuteen perussopimukseen.
Christopher Beazley , PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä mietintö on vakava, perusteellinen ja innostava työ. Esittelijä on kerännyt tukea ulkoasiainvaliokunnassa mutta myös muissa neljässä valiokunnassa, joista juuri kuulimme. Uskon, että mietintö saa huomenna laajaa tukea, myös minun tukeni, ja olen erittäin tyytyväinen kun voin sanoa, että se saa myös brittiläisten kollegojeni tuen.
Arvoisa komission jäsen Piebalgs, menitte erittäin pitkälle alustuksessanne tukiessanne aloitetta, jonka valiokunnan puheenjohtaja Jacek Saryusz-Wolski on tehnyt mielestäni innovoinnin ja osaamisen avulla, koska monille siinä oli haasteita.
Minulla on kaksi erityistä kysymystä, joihin voitte ehkä vastata. Totesitte yhdestä tärkeimmästä toimittajastamme Venäjästä, että odotatte kiinnostuneena uutta sopimusta toimintasuunnitelman puitteissa. Mitä vikaa on vanhassa sopimuksessa, jonka Venäjä on itse asiassa allekirjoittanut, energiaperuskirjassa ja kauttakulkupöytäkirjassa. Koska jos naapurimme ja toimittajamme, joiden kanssa meillä on molemminpuolinen riippuvuus, jatkuvasti peruvat sopimuksia, mihin voimme luottaa tulevaisuudessa? Haemme harmonisia suhteita, mutta meidän on puolustettava etujamme eikä vain toteltava niitä, jotka toimittavat energiaa.
Olen eri mieltä Lena Ekin kanssa hänen varautuneisuudestaan – ehkä hän kuuntelee – korkeaa edustajaa kohtaan. Minusta näyttää siltä, että Jacek Saryusz-Wolski on täysin oikeassa siinä, että meillä täytyy olla institutionaalinen edustaja, joko te itse tai, kuten me asian näemme, kaksoisvirka – vastuu komission ja neuvoston kesken. Olen täysin eri mieltä Lena Ekin kanssa. Se lisää avoimuutta, koska parlamentilla olisi suora yhteys korkeaan edustajaan komission varapuheenjohtajan roolissa.
Voitteko käsitellä vastauksessanne vähän tätä institutionaalista kysymystä, joka näyttää minusta erittäin tärkeältä ja jota parlamentti korostaa erittäin voimakkaasti.
Justas Vincas Paleckis, PSE-ryhmän puolesta. – (LT) Arvoisa puhemies, haluaisin onnitella esittelijää ja kiittää hyvästä yhteistyöstä muutosten koordinoinnissa mietintöön uudesta, rohkeasta asiasta.
Euroopan unioni panee epävarmasti täytäntöön yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa ja alkaa vasta luoda energiapolitiikkaansa. Se ehdottaa menemistä vielä pidemmälle, EU:n yhteisen energiapolitiikan luomista. Uskon, että tämä on oikea askel, koska ulko- ja energiapolitiikka ovat kietoutumassa yhä selvemmin yhteen, ja meidän on katsottava tulevaisuuteen.
Valtiot, jotka hallitsevat energialähteitä, voivat joutua kiusaukseen hallita koko maailmaa tai ainakin vaikuttaa tiettyihin alueisiin. Mietinnössä esitetään tapoja välttää se käyttämällä perusteltua EU:n toimenpidettä – yhteisvastuuta. Olen varma, että uusi yhteisen energiapolitiikan korkea edustaja, joka on vastuussa kahdelle toimielimelle, on erittäin tärkeä. Muistattehan Henry Kissingerin tunnetun ilmauksen. Resursseja toimittavien valtioiden, kauttakulkuvaltioiden ja suurten yritysten edustajat soittaisivat korkealle edustajalle, eikä hän voisi estää puheluita jäsenvaltioiden pääkaupungeista.
Euroopan parlamentin jäsenet odottaisivat saavansa kertomuksia Euroopan komissiolta ehdotetun politiikan täytäntöönpanosta ja sen arvioinnista, miten kolmannet valtiot noudattavat avoimuuden ja vastavuoroisuuden periaatteita. Jos Euroopan unioni hyväksyy tämän politiikan, vältämme kompastumisen kahdenvälisten sopimusten teossa ohittamalla niiden naapurit Euroopan unionissa.
EU ja Venäjä ovat toisistaan riippuvaisia energian tuonnin ja viennin alalla. Kumpikin etsii monipuolistamisen mahdollisuuksia eivätkä ne lopeta sitä. Ne ovat kuitenkin edelleen luonnollisia kumppaneita täydentäen toisiaan jonkin aikaa. On erittäin tärkeää, että EU:n ja Venäjän väliset sopimukset perustuvat kansainväliseen lainsäädäntöön ja ovat avoimia ja niitä valvotaan selvästi. Myös tie eteenpäin esitetään tässä mietinnössä.
(Suosionosoituksia)
István Szent-Iványi, ALDE-ryhmän puolesta. – (HU) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensinnäkin haluaisin onnitella Jacek Saryusz-Wolskia, joka on kirjoittanut erinomaisen mietinnön tärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta, ja haluaisin kiittää teitä siitä, että teitte työtä yhdessä, teitte yhteistyötä ja olitte valmiita kompromissiin.
Energian toimitusvarmuus on epäilemättä yksi Euroopan unionin suurimmista haasteista. Tällä hetkellä se ei ole ensisijaisesti tekninen tai taloudellinen kysymys eikä edes energia-alan hallinnon kysymys. Periaatteessa se on strateginen kysymys.
Koko Euroopan unioni tyydyttää yli 50 prosenttia energiakysynnästään EU:n ulkopuolelta. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan se tuo vuoteen 2030 mennessä 70 prosenttia energiakysynnästään. Se tarkoittaa, että energiariippuvuus on erittäin suurta. Nytkin monet jäsenvaltiot ovat pitkälti riippuvaisia ulkomaisista energiatoimituksista, ja monet uudet jäsenvaltiot ovat riippuvaisia yhdestä ulkoisesta toimittajasta. Sen lisäksi kyseinen toimittaja käyttää energiaa yhä enemmän poliittisten etujensa ajamiseen. Joskus se rankaisee jäsenvaltioita, joskus se hajottaa niitä. Hyvät kuulijat, puhun Venäjästä.
Tarvitaan kiireesti yhteistä energiapolitiikkaa, joka perustuu yhtenäisyyteen ja yhteisvastuuseen, aivan kuten Jacek Saryusz-Wolski esittää. On tärkeää, että monipuolistamme lähteitämme ja siirtokäytäviämme, koska alueet, joiden kanssa toimimme molemmissa tapauksissa, ovat epävakaita tai pitkälti epävakaita, ja sekin uhkaa toimitusvarmuutta.
Mietinnössä ehdotetaan yhteisen energiapolitiikan korkean edustajan nimittämistä, mutta ALDE-ryhmä ei kannata sitä. Olemme huolissamme siitä, että se voisi johtaa toimivaltariitoihin. Olemme huolissamme siitä, että Euroopan parlamentin valvontavaltaa rajoitetaan, ja pelkäämme, että se ei edustaisi todellista lisäarvoa.
Samalla kuitenkin pidämme tärkeänä näkökohtana mietinnössä sitä, että siinä korostetaan energiahankkeiden, erityisesti Nabuccon, merkitystä Euroopan unionin tärkeänä yhteisenä energiahankkeena, joka voisi edustaa ensimmäistä askelta kohti todellista yhteistä energiapolitiikkaa.
Mietintö ja Jacek Saryusz-Wolski ansaitsevat erityistä tunnustusta kiinnittäessään huomiota Nord Stream -putkea koskeviin ongelmiin. Kyseiset ongelmat koskevat osittain ympäristöä, mutta ne ovat yhtä lailla poliittisia, ja putki voidaan rakentaa vain, jos löydämme tyydyttävät ratkaisut ja vastaukset kaikkiin ongelmiin. Energiaperuskirjaa koskeva sopimus on erityisen tärkeä, koska se on perustana EU:n energia-alan yhteistyölle, ja myös Venäjän on ratifioitava se. Kiitos.
Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Meillä on hyvät mahdollisuudet saavuttaa yhteinen energiapolitiikka. Komission uusimmassa tiedonannossa todetaan, että olemme oikealla tiellä. Jacek Saryusz-Wolskin mietintö on myös tärkeä askel siihen suuntaan.
Ensinnäkin meillä on tässä kohtuullinen kuva energiakaupan ongelmista ulkopolitiikan yhteydessä. Euroopan unioni on vältellyt tätä kauan. Venäjän vihamielinen energian hyväksikäyttö sai meidän ymmärtämään, että energiakaupasta on tullut vain poliittinen väline. Mietinnössä energian toimitusvarmuus liitetään kiinteästi EU:n turvallisuuden painopistealoihin.
Siinä esitetään hyvin määritelty yhteisvastuun periaate ja vaatimus monipuolistaa toimittajia ja siirtokäytäviä. Mietinnössä mainitaan perustellut epäilyt Nord Stream -kaasuputkea kohtaan, vaatimus, että Venäjä noudattaa energiaperuskirjan periaatteita, WTO:n osallistuminen ja energiapolitiikkamme ulottaminen Euroopan unionin jäsenvaltioiden ulkopuolelle.
Kaikista näistä syistä ryhmämme kannattaa mietintöä mielellään. Onnittelen esittelijää.
Rebecca Harms, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olen samaa mieltä esittelijä Jacek Sayusz-Wolskin arviosta, joka koskee tuontiriippuvuutta ja lisääntyvää riippuvuutta energiaraaka-aineista, eikä minulla ole siihen paljon lisättävää – mietinnössä asia kuvataan erittäin hyvin. En kuitenkaan ymmärrä mietinnössä annettuja ratkaisuja ja katson, että sisäisen, eurooppalaisen energiapolitikkan tärkeät strategiset tavoitteet olisi pitänyt kirjata myös tähän mietintöön.
Katson, että tärkein väline kasvavan tuontiriippuvuuden vähentämiseksi on energiankulutuksen vähentäminen kaikilla aloilla, ja katson myös, että 20 prosentin energiatehokkuuden parantamisen, jonka EU on asettanut itselleen vuodeksi 2020, on oltava tavoite, joka näkyy myös strategisessa energiaulkopolitiikassa. Kun teroitetaan mieleen se, että Venäjällä käytetään rakennusalalla tarpeettomasti kaasua saman verran kuin mitä Venäjä vie Euroopan unioniin, on toki selvää, miten paljon voimme voittaa, jos toteutamme tehokkuusstrategiamme ja teemme siitä ulospäin suunnatulla energiastrategialla Venäjälle toteuttamiskelpoisen. Se tarkoittaisi esikuvan avulla vaikuttamista myös Venäjän sisäiseen energiapolitiikkaan.
Öljystä sanoisin, että riippuvuus OPECista jää kiihtyneen Venäjä-keskustelun takia taka-alalle: jos EU:ssa onnistutaan valmistamaan malliksi taloudellisia ja tehokkaita autoja sekä toteuttamaan lentobensiinin kerosiinivero, niin siitä olisi enemmän hyötyä kuin kiihtyneestä keskustelusta OPECin kanssa markkinoista ja vientimahdollisuuksista.
Osaa asioista tuemme mutta muita osia emme, Jacek Saryusz-Wolski!
Tobias Pflüger , GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, tietyllä tavalla mietintö on erittäin rehellinen. Siinä todetaan selvästi, että EU:n yhteisellä energiapolitiikalla ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaista sopimuspohjaa. Pitää paikkansa! Sitten herää kysymys: miksi tähän aloitteeseen on ryhdytty?
Aloitteeseen on ryhdytty – se on nyt kuultu myös puheenvuoroissa selvemmin kuin se on mietinnössä esitetty – Venäjän energiapolitiikan takia. Juuri tämä peruslinja näkyy koko mietinnössä. Mietintö on Venäjän vastainen – se todetaan selkeästi eri tavoin eri kohdissa - ja mietinnössä todetaan selvästi, että Euroopan unioni haluaa olla maailmanlaajuinen toimija ja että yhteinen energiapolitiikka on vain yksi väline. Myös se on tietyllä tavalla rehellistä ja jotain, mikä voi olla poliittisesti toivottavaa tai sitten ei. Emme halua sitä!
Mietinnössä vaaditaan selkeästi tiettyjä hankkeita. Nabucco-putkea lobataan mietinnössä kuten täällä parlamentissakin. Maita käsitellään perusteellisesti: Turkkia käsitellään melkein pelkästään energiahuollon kauttakulkumaana. Turkki on tosiasiassa enemmän. Erityisen kaunis on mielestäni muotoilu, joka koskee Yhdysvaltoja. Mietinnössä todetaan: ”korostaa erityisesti Yhdysvaltojen ja muiden keskeisten EU:n arvoja noudattavien kumppanien kanssa käytävän vahvistetun energiavuoropuhelun merkitystä”. Muistutan vain siitä, että Yhdysvallat käy monien liittolaisten kanssa sotaa Irakissa, muun muassa energiakysymysten takia. Jos ne ovat yhteisiä arvoja, niin on sanottava selvästi ei tälle kehitykselle!
Mietinnössä todetaan selvästi, että G8:n puitteissa siihen osallistuvien eri EU:n jäsenvaltioiden on otettava kantaa energia-alan etuihin ja se tapahtuu yhdessä sotilaallisten osatekijöiden kanssa. Kuten sanottu: mietintö on kaiken kaikkiaan rehellinen. Kollegani on todennut sen näin: tässä mietinnössä on ripaus kylmää sotaa. Uskon, että se on osuvasti sanottu, ja siksi ryhmäni hylkää tämän mietinnön.
Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, alkaa olla kiire ottaa konkreettisia askelia kohti EU:n yhteistä energiapolitiikkaa. Jacek Saryusz-Wolskin mietinnössä ei turhaan tuoda esiin Nabucco-hanketta. Energiasta vastaava komission jäsen Piebalgs kutsui kaasuputkea kaunopuheisesti ”EU:n yhteisen energiapolitiikan ruumiillistumaksi”. Totta tosiaan on ryhdyttävä sanoista tekoihin, ja siksi olemme myös erittäin tyytyväisiä Jozias van Aartsenin nimittämiseen EU:n koordinaattoriksi Nabucco-hankkeessa.
Äskettäiset brittiläiset ja itävaltalaiset valtuuskunnat Nabucco-hankkeen mahdollisiin kaasutoimittajiin, Turkmenistaniin ja Azerbaidžaniin todistavat EU:n päättäväisyydestä. Joka tapauksessa myönteiset vastaukset Ašgabatista ja Bakusta tarjoavat näkymiä. Kaksi asiaa on erityisen tärkeitä Nabucco-hankkeen tehokkaille jatkotoimille. Hankkeen kustannukset nousevat miljardeihin euroihin. Ensinnäkin nykyisten ryhmittymien haltijoiden välillä on oltava yhteisymmärrys. Lyhyesti sanottuna itävaltalaisen projektijohtajan OMV:n on välittömästi lopetettava itsepäiset yrityksensä ostaa vihamielisesti ryhmittymän kumppani, unkarilainen öljy- ja kaasuyhtiö MOL. Kiireinen tehtävä uudelle Nabucco-koordinaattorille Van Aartsenille on olla EU:n puolesta valppaana, ettei Venäjä onnistu soluttautumaan tähän mielenkiintoiseen energian monipuolistamishankkeeseen.
Arvoisa puhemies, jos Nabucco-hanke ja vastaavat EU:n suunnitelmat eivät onnistu, uusien jäsenvaltioiden energialähteiden monipuolistaminen ei ole riittävää. Se johtaa Euroopan energiamarkkinoiden sirpaloitumiseen, ja diplomaattinen verho putoaa sitten valitettavasti EU:n yhteisen energiapolitiikan eteen. EU:n toimielimet eivät saa antaa sen koskaan tapahtua.
Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, esittelijän tavoin minäkin uskon, että on tarpeellista ja tärkeää yhdenmukaistaa ulkopolitiikka energiapolitiikan kanssa.
Toivon, ettei tarvitse mennä yksityiskohtiin siitä, miten riittävä yhdenmukaisuus kahden politiikan välillä, joita kumpaakin vahvistettaisiin yhteisellä strategialla, johtaisi talouskasvuun ja unionin kansalaisten hyvinvointiin, lisäisi poliittista vakautta maailmanlaajuisesti ja johtaisi mahdollisesti tärkeimpien eurooppalaisten kumppaneiden ketjureaktioon.
Painopisteala ei saisi kuitenkaan jäädä vain toimitusvarmuuteen, vaan meidän olisi samalla keskityttävä kestävään, tehokkaaseen energiapolitiikkaan, joka tekee EU:sta entistä omavaraisemman energian suhteen ja siten riippumattoman ulkoisista paineista, jotka voivat vaikuttaa, toisinaan paljonkin, EU:n sitoumukseen edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja rauhaa.
Tehokkaan yhteisen politiikan on perustuttava uusiutuvien energialähteiden tutkimusresurssien lisäämiseen sekä ydinenergiaan investoimiseen, ja niin meidän olisi keskityttävä siihen, mitä meillä on: osaamiseen, ammattitaitoon ja teknologiaan. Jos lisäämme vielä poliittisen tahdon, voimme muuttaa EU:n energiakriisin ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi: täyden teknologisen edun hankkiminen, jotta voimme uhkaavan maailmanlaajuisen energiakriisin toteutuessa lyödä suurimmat kilpailijamme taloudellisessa haasteessa.
Tunne Kelam (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tämän päivän keskustelua voitaisiin hyvinkin luonnehtia ”kuka saa yliotteen EU:n ulkopolitiikan johtamisessa?”. Ovatko ne suuryritykset ja kolmannet maat vai EU:n toimielimet?
Luomalla yhteisen energiapolitiikan, kuten Jacek Saryusz-Wolski ehdottaa, EU:sta tulee paljon vahvempi toimija maailman näyttämöllä, ja se voi paremmin puolustaa kaikkien jäsentensä etuja. Yhteisestä energiapolitiikasta on tultava keskeinen osa yhteistä turvallisuuspolitiikkaamme.
Niinkin myöhään kuin tammikuussa 2006 EU:n jäsenvaltiot alkoivat ymmärtää, että Venäjä on käyttänyt ja käyttää energiaa keskeisenä ulkopolitiikan välineenä. Presidentti Putin on avoimesti määritellyt valtion omistamalle Gazpromille tällaisen roolin. Kotimaalleni Virolle siinä ei ole mitään uutta: Viro koki täysimittaisen energiasaarron 16 vuotta sitten, kun Venäjä rankaisi entistä alusmaataan pyrkimisestä aitoon itsenäisyyteen.
Mietintö osoittaa, että nyt tarvitaan yhteistä lähestymistapaa. Liian usein kahdenväliset sopimukset ovat itse asiassa johtaneet siihen, että katsotaan poispäin demokraattisista normeista, ja ne ovat aiheuttaneet todellista vahinkoa EU:n yhtenäisyydelle ja uskottavuudelle. Esimerkiksi Itämeren kaasuputkihanke olisi nähtävä ennen kaikkea poliittisena välineenä, jonka avulla Putinin Venäjä jakaa EU:ta lisää usuttamalla tietyt valtiot toisia vastaan.
Siksi tuen voimakkaasti kahta mietinnön pääajatusta: erityistä EU:n virkamiestä koordinoimaan yhteistä energiapolitiikkaa ja energiasolidaarisuuslausekkeen sisällyttämistä tuleviin perussopimuksiin. Erityisesti minua kannustaa komission jäsenen Piebalgsin ammattimainen, rakentava ja avoin lähestymistapa, ja odotan innokkaasti hyvää yhteistyötä.
Hannes Swoboda (PSE). – (DE) Arvoisa puheenjohtaja! Haluaisin aluksi kiittää esittelijä Jacek Saryusz-Wolskia mahdollisuudesta tehdä yhteistyötä hänen kanssaan ja päästä kompromissiin. Yksi näistä kompromisseista on myös mainittu, ja se koskee yhteisen energiapolitiikan valtuutettua. Tiedän, että se on vaikea ala, ei kiistaton, ja komission jäsenen on vielä työstettävä sitä. Jos siihen päästään, on komission ulkopoliitikan lisäksi tietysti myös energiapoliitikan osallistuttava asiaan.
Yksi yhteisen energiapolitiikan tärkeä tavoite on monipuolistaminen. Se ei tarkoita, että haluamme toimia niitä maita vastaan, joilta saamme öljyä ja maakaasua, mutta meidän on otettava käyttöön muitakin lähteitä. Myös Venäjä yrittää päästä käsiksi lähteisiin voidakseen sitten viedä öljyä ja maakaasua Eurooppaan. Meillä on oikeus päästä käsiksi lähteisiin. Yksi tärkeä näkökohta Venäjä-suhteessa on vastavuoroisuus. Ryhmämme ei halua Venäjän vastaista politiikkaa, vaan tasa-arvoista politiikkaa. Jos Venäjä avaa markkinoitaan, EU:kin tekee niin. Mutta ei voida vaatia, että EU avaa kaiken,ja Venäjä sulkee markkinansa. Se on meidän mielestämme järjetöntä.
Viimeinen kohta, jonka vielä haluaisin mainita, on erittäin vaikea luku, joka myös sisältyy ehdotukseen, ja se on energiapolitiikan ja ihmisoikeuspolitiikan suhde. Kun kävimme äskettäin kollegoiden kanssa Azerbaidžanissa, keskustelimme asiasta. Valitettavasti useimmat energialähteemme ovat maissa, joissa ihmisoikeuskysymys ei ole painopisteala. Se ei saa johtaa siihen, että toteamme, että näistä maista emme tuo enää energiaa. Sen on kuitenkin johdettava siihen – jos haluamme säilyttää uskottavuutemme – että toteutamme molempia: energiapolitiikkaa ja ihmisoikeuspolitiikkaa ja edistämme ihmisoikeustilannettta kyseisissä maissa. Ei saa käydä niin, että sanomme: tuomme energiaa, mikään muu ei kiinnosta meitä. Meidän on löydettävä rinnakkainen strategia. Se on ainoa uskottava keino.
Samuli Pohjamo (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, minäkin haluan onnitella Saryusz-Wolskia hyvästä mietinnöstä erittäin tärkeästä asiasta. Mietintö osoittaa, että unionilla on vielä paljon tehtävää yhteisen energiapolitiikan luomisessa.
Haluan painottaa uusiutuvan energian merkitystä energiaomavaraisuuden parantamisessa, energialähteiden monipuolistamisessa ja ilmastonmuutoksen hallinnassa. Uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä tarvitaan vielä voimakasta panostusta tutkimukseen ja tuotekehitykseen.
Jäsenvaltioiden on voitava säilyttää oikeutensa tehdä energiaa koskevia päätöksiä ja hyödyntää omia energiavarojaan, mutta samalla tarvitaan yhteistyötä, hyvien kokemusten vaihtoa ja myös yhteisiä määräyksiä, jotka edesauttavat yhteisen energiapolitiikan luomista.
On myös tärkeää toteuttaa yhteisiä uusiutuvan energian hankkeita unionin naapurimaiden kanssa, jotta koko Euroopan uusiutuvan energian resurssit saadaan käyttöön tehokkaammin ja kestävällä tavalla.
Inese Vaidere (UEN). – (LV) Hyvät naiset ja herrat, ensiksi minäkin haluaisin kiittää esittelijää Jacek Saryusz-Wolskia erittäin laajasta ja ajankohtaisesta mietinnöstä. Energia on ala, jolla EU jakaa toimivallan jäsenvaltioiden kanssa. On selvää, että näissä olosuhteissa yhteisen energiapolitiikan suunnittelu ei ole helppo tehtävä. Tilanteen ratkaiseminen mahdollisimman nopeasti tekee meidät kuitenkin energiatoimituksissa riippuvaiseksi epävakaista maista, joiden demokratia on kyseenalaista. Energian toimitusvarmuus on tärkeä osa yleistä turvallisuutta. Tähänastiset kokemukset ovat osoittaneet, että energia voi olla erittäin tehokas poliittisen painostuksen väline. Ainoa vastatoimi on yhteinen politiikka ja yhteisvastuu. Yksi Euroopan unionin suurimmista toimittajista on Venäjä, jonka kanssa uutta kumppanuus- ja yhteistyösopimusta parhaillaan valmistellaan. Energiaperuskirjan periaatteita on noudatettava sopimuksessa, ja Venäjän on tietysti ratifioitava peruskirja. Euroopan unionin on varmistettava, että EU:n ulkopuolisille maille, joissa energiantarve kasvaa, toimitetaan uusiutuviin energialähteisiin liittyvää teknologiaa etuuskohtelulla. Se kannattaa monin tavoin tulevaisuudessa. Viime viikolla komissio julkaisi ehdotuksen markkinoiden vapauttamisen jatkamisesta. Valitettavasti tietyt jäsenvaltiot ja Venäjä vastustivat sitä heti. On tyypillistä, että vastustusta esiintyy niissä maissa, joissa yritykset ovat yrittäneet viime aikoina hyötyä erityisten kahdenvälisten suhteiden solmimisesta jättäen huomiotta muiden jäsenvaltioiden oikeudet ja edut, kuten on käynyt esimerkiksi Pohjois-Euroopan kaasuputkihankkeessa. Toivon, että pääsemme kuitenkin sopimukseen ja että se tekee meistä vahvempia ulkosuhteissa. Kiitos.
Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää esittelijää. Energiasta on tullut jälleen geostrateginen kysymys. Se on myös Euroopan unionin Akilleen kantapää. Koska EU ei voi täyttää itse energiantarvettaan, sen on pyrittävä monipuolistamaan toimituslähteitään kauppasopimuksilla, joita tehdään Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Euraasia maiden kanssa.
Viime aikoina Euroopan unionin ja Venäjän välillä esiintyneet erimielisyydet energiaperuskirjasta ovat merkki siitä, että energian toimitusvarmuus on siirtynyt uuteen aikakauteen. Öljyvarojen hupeneminen, aina läsnä oleva ydinuhka ja energiasuurvaltojen kuten Venäjän ja Brasilian nousu antavat myös aihetta vahvistaa jälleen EU:n kestävän kehityksen politiikkaa. Tässä suhteessa yhdenmukainen ulkopolitiikka heijastaa kevään Eurooppa-neuvoston kokouksen asettamia uusiutuvia energialähteitä koskevia tavoitteita. Se tuo myös energiatehokkuuden vaatimuksen ulkosuhteisiimme. Ei riitä, että vaaditaan takuita keskeytymättömistä toimituksista muista maista, erityisesti naapurimaista. Meidän on myös varmistettava, että 27 jäsenvaltion välillä on todellista koordinointia.
Itse asiassa energian toimitusvarmuus merkitsee suvereeniuden menettämistä EU:n alalla, josta on nyt tullut strateginen. Paineen, jota energiatoimitukset asettavat hallituksille, ei pitäisi saada meitä kiirehtimään kyseisiä päätöksiä tai laiminlyömään periaatteita, jotka olemme laatineet yhdessä. Kuten Euroopan parlamentin edellinen puhemies muistutti presidentti Putinille, ihmisoikeuksista ei voida neuvotella energiatarpeidemme vastapainona. Päinvastoin meidän on asetettava toimitustemme ehdoksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen.
Miguel Portas (GUE/NGL). – (PT) Tämä mietintö aloitetaan todellisella ongelmalla – unionin energiariippuvuudella – mutta siinä tehdään väärä päätelmä. Vastustaja ei ole Venäjä, oli mielipiteemme Putinista mikä tahansa, eikä Algeria, hyväksyimme tai emme sen armeijaa. Ilmastonmuutos, fossiilisten polttoaineiden taakka ja elämäntapa, johon liittyy suuri energiankulutus, ovat vastustajamme – sisäiset ja ulkoiset. Emme voi voittaa niitä keskittymällä turvallisuuskysymyksiin, jotka kuuluvat kylmän sodan aikaan.
Turvallisuutta koskeva pakkomielle heikentää yhteistyötä ja johtaa sisäpolitiikkaan, jossa kaikki käy: ydinfuusiosta biopolttoaineriippuvuuteen. Eilen Le Monde -lehdessä julkaistiin Paul Crutzenin päätelmät: litra biopolttoainetta voi edistää kasvihuoneilmiötä kaksi kertaa enemmän kuin vastaava määrä fossiilista polttoainetta.
Lopuksi haluaisin mukailla José Sócratesta: olisi ehkä hyvä ajatus alkaa kuunnella jälleen tutkijoita ja taloustieteilijöitä mieluummin kuin sohvageostrategeja.
Thomas Wise (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, kun EU puhuu yhteisestä energiapolitiikasta, täytyy tietää tarkalleen, kenen kanssa aikoo tehdä liiketoimia. Presidentti Putin on sanonut: ”Komission ei pidä elätellä harhakuvia. Jos se haluaa ostaa Venäjältä kaasua, sen on neuvoteltava Venäjän valtion kanssa.”
Gazprom ei ole yksityinen yritys. Se on valtiojohtoinen Venäjän ulkopolitiikan väline. Se on kaiken lisäksi presidentti Putinin poliittisten tukijoiden ja väitteiden mukaan organisoituneen rikollisuuden käsissä. Otetaan esimerkiksi Ališer Usmanov. Tämä kommunistisen eliitin jäsenen poika on Gazprom Invest Holdingsin puheenjohtaja. Kyseinen ryhmä hoitaa Gazpromin liiketoimia Venäjän ulkopuolella. Hänen kanssaan me teemme liiketoimia. Hän katkaisee kaasutoimitukset, jos asiakasvaltiot uskaltavat kyseenalaistaa Gazpromin vaatimuksia. Hänen väitetään olevan gangsteri ja rikollinen. Hän suoritti kuuden vuoden vankeustuomion Neuvostoliitossa 1980-luvulla, ja hänet armahdettiin lopulta uzbekkimafian ja heroiinikaupan johtajan Gafur Rahimovin käskystä. Rahimovia pidetään Usmanovin mentorina.
Usmanov osti Kommersant-sanomalehden. Kolme kuukautta myöhemmin toimittaja Ivan Safronov, Putinin hallinnon arvostelija, jota FSB, kuten KGB:tä nykyisin kutsutaan, oli kuulustellut tiukasti vain viikkoja aikaisemmin, putosi mystisesti kuolemaansa asuntonsa ikkunasta puristaen vieläkin vasta ostettua ostoskassia.
Britannian entisen Uzbekistanin suurlähettilään Craig Murrayn mukaaan juuri Usmanov määräsi toimitusten katkaisemisesta Georgialle aiemmin tänä vuonna. Arvoisa puhemies, painakaa mieleenne, että Kreml on nyt kieltäytynyt hyväksymästä putken rakentamista EU:hun Georgian kautta. Näiden ihmisten kanssa haluatte käydä kauppaa. Nämä ovat ihmisiä, joiden ympärille te haluatte muodostaa yhteisen energiapolitiikkanne. Onnea, komission jäsen. Tarvitsette sitä.
Godelieve Quisthoudt-Rowohl (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, aluksi haluaisin onnitella esittelijä Jacek Saryusz-Wolskia. Näette läsnäolijoiden suuresta määrästä näin myöhäiseen aikaan, miten tärkeä mietintö on, ja kuulette, miten tunteellisesti latautunut ilmapiiri on, kun kuuntelemme eri kansallisuuksien ja ryhmien puheenvuoroja. Onnittelut siis siitä, että mietintö todella on kirjoitettu ja hyväksytty.
EU:n ja Venäjän kauppa- ja taloussuhteista vastaavana esittelijänä haluaisin korostaa kahta näkökohtaa ja antaa sitten yleisen kommentin.
Ensimmäinen näkökohta koskee kahdenvälistä energiasopimusta. Jos ymmärrän oikein, Jacek Saryusz-Wolskin mietintö on ”Kohti EU:n yhteistä energiapolitiikkaa”. Toisin sanoen EU:n yhteistä energiapolitiikkaa ei vielä ole olemassa! Niin kauan kuin sitä ei ole, on oltava mahdollista löytää muita keinoja puhua energiasta. Jäsenvaltiot voivat tehdä keskenään tehokkaita sopimuksia – se on oikein toivottavaa, mutta velvollisuus se ei ole. Ei ole mahdollista käyttää veto-oikeutta kahdenvälisiä sopimuksia vastaan. Se, että esittelijän on kirjannut asian tällä tavoin mietintöön, puhuu hänen todellisuudentajunsa puolesta – sillä tiedän, että hän haluaisi jotain muuta.
Toinen kohta on energiaperuskirjan yhdistäminen WTO-jäsenyyteen. Energiakirjan ratifioinnin liittäminen WTO:hon liittymiseen ei onnistu. On myös EU:n etu, jos Venäjä on WTO:n jäsen. Emme muuten voi siitä yksin päättää.
Esittelijän mietintö yhteisestä energiapolitiikasta on venäjäkeskeinen, mutta se kuvastaa nykytilannetta.
Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät naiset ja herrat, Euroopan unioni on entistä riippuvaisempi perinteisistä energialähteistä, erityisesti öljystä ja kaasusta. On toteutettava monia tärkeitä toimia tämän riippuvuuden rajoittamiseksi ja vähentämiseksi. Esimerkiksi on säästettävä energiaa ja edistettävä alan tutkimusta. On alettava käyttää enemmän vaihtoehtoisia energialähteitä tuulesta, vedestä ja biomassasta ydinreaktoreihin. On varmistettava toimitusten alueellinen monipuolistaminen ja hyödynnettävä entistä useampia maita ja reittejä.
Kaikkia näitä haasteita ja tehtäviä ei voida lähestyä itsenäisesti vain kansallisella tasolla. On selvää – ja jopa monien euroskeptisten maiden poliitikot alkavat ymmärtää sen – että meidän on löydettävä ratkaisut yhdessä, yhteisellä EU:n politiikalla. Tämä pätee myös EU:n yhteiseen energiapolitiikkaan.
Olen siksi tyytyväinen Jacek Saryusz-Wolskin mietintöön tarpeellisena askelena ja tärkeänä osana keskustelua tämän politiikan käyttöönotosta. Mietinnössä on tärkeitä periaatteita ja suosituksia: Euroopan unionin olisi noudatettava niitä, jotta se voi puolustaa kaikkien jäsentensä etuja ja jotta se voi puhua yksimielisesti, myös unionin ulkopuolisille tahoille. Näihin tärkeisiin periaatteisiin kuuluu yhteisvastuun periaate, yhteisvastuu kriisitilanteissa. On mahdollista tukea kaikkia näitä periaatteita. Jotta voimme toteuttaa ne, tarvitsemme kuitenkin myös vahvemman oikeusperustan, toisin sanoen tarvitsemme uudistussopimuksen. Mielestäni meidän on pidettävä tämä seikka mielessä, kun keskustelemme yhteisen energiapolitiikan luomisesta.
Henrik Lax (ALDE). – (SV) Arvoisa puhemies, kiitän esittelijää siitä, että hän on pyrkinyt tekemään Venäjän ja Saksan Nord Stream -hankkeesta EU:n yhteisen asian. Sitä se todellisuudessa onkin. EU tarvitsee kaasua, ja Venäjä tarvitsee vientituloja. Samalla hanke herättää pelkoa ja huolta Itämeren alueen asukkaissa, ja sitä pidetään uhkana. Tarvitsemme luottamusta lisääviä toimia epäluulojen hälventämiseksi. Venäjä ei voi jatkaa vastakkainasettelun ruokkimista itsensä ja tärkeimmän vientiväylänsä varrella asuvien kansojen välillä. Kuitenkin vain yhtenäinen EU voi muuttaa sen, mitä nyt pidetään uhkana, mahdollisuudeksi ja askeleksi eteenpäin Venäjän suhteissa.
Jotta hankkeelle voidaan näyttää vihreää valoa, EU:n on vaadittava seuraavaa: ympäristövaikutusten luotettavaa arviointia, takuita korvauksista, jos kaasuputki aiheuttaa onnettomuuksia, ja sellaisen valvontaelimen suorittamia toiminnan tarkastuksia, johon kuuluu Itämeren maiden edustajia.
Zbigniew Krzysztof Kuźmiuk (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin huomauttaa, että yksittäisten maiden ja yhteiskuntien näkökulmasta on olemassa kolmenlaista tärkeää turvallisuutta: energian toimitusvarmuus, elintarviketurva ja henkilökohtainen turvallisuus. Kiitokseni EU:n yhteistä energiapolitiikkaa koskevan mietinnön esittelijälle Jacek Saryusz-Wolskille monimutkaisen ajatuskokonaisuuden kokoamisesta Euroopan unionin energian toimitusvarmuutta koskevasta aiheesta. Haluan samalla ilmaista toiveen, että yhteinen energiapolitiikka kirjataan Euroopan unionin uudistussopimukseen.
Puola, jota edustan, kokee yksittäisten jäsenvaltioiden välisten energiapoliittisten eturistiriitojen vaikutukset. Hyvä esimerkki siitä on tapa, jolla Venäjä ja Saksa panevat täytäntöön Itämeren kaasuputki-investointia Puolan ja muiden Baltian maiden vahingoksi.
Kaksi vuotta sitten neuvoston kokouksessa Puola esitti ehdotuksensa yhteiseksi energiapolitiikaksi, jota voitaisiin kuvata lauseella ”yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta”. On hyvä, että tänään keskusteltavana oleva mietintö on sen suuntainen, kun siinä ehdotetaan yhteistä ratkaisua, jolla edellä mainittu periaate pantaisiin täytäntöön. Loppujen lopuksi ei ole epäilystäkään siitä, että jos Euroopan unionin energiaetuja ei suojella yhtenäisesti ja jos yhteisvastuuperiaatetta ei noudateta kriisitilanteissa, Euroopan unionia ei pidetä yhtenä kokonaisuutena.
Jana Hybášková (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluaisin kiittää ja onnitella teitä ja Jacek Saryusz-Wolskia nykyisestä työstä ja saavutuksista.
Haluaisin tänään aloittaa keskustelun uudesta ehdotuksesta ei korkeasta edustajasta vaan täysin uudesta asiasta. Perustetaan EU:n rahasto vaihtoehtoisille energialähteille. Saatatte yllättyä siitä, miksi puhun tästä asiasta. Oletteko koskaan kuulleet kauheasta yöstä jäisessä Yhdysvalloissa vuonna 1965, joka johti korkeaan syntyvyyteen? Teidän on pakko muistaa toukokuun alku 1986 – Tšernolbyl – tunnit, päivät ja kuukaudet sen jälkeen. Arvoisa komissio jäsen, teillä tuskin oli tilaisuutta oleskella Kuwaitissa vuonna 1991, kun 300 öljykenttää paloi.
Nämä ovat tapauksia, joissa energian toimitusvarmuus puuttui. Miksi energian toimitusvarmuus puuttuu? Koska meillä ei ole valinnanvapautta; olemme pitkälti riippuvaisia. ČEZ:n perustajan lapsenlapsena tiedän, että voidaan sanoa, että Česká republika ei ole enää ”Česká” vaan ”ČEZká”.
Kun te pyysitte 20 prosenttia uusiutuvia energialähteitä vuodeksi 2020, pääministeri Topolánek tuli meidän luoksemme ja sanoi meille, että voisin allekirjoittaa, koska se on täysin mieletöntä. Tällä lähestymistavalla epävarmuus säilyy, koska meillä ei ole valinnanvapautta. Miten se saavutetaan? Ei tietenkään pelkällä ulkoisella monipuolistamisella – meidän eurooppalaisten on löydettävä omia resursseja. Siksi energiatariffien käyttäminen vaihtoehtoisen energian EU-rahaston luomiseen voi auttaa meitä, ei luomaan uutta Lissabonin strategiaa vuodeksi 2020, vaan tavoittamaan sellaiset ihmiset kuin Topolánek ja antamaan meille mahdollisuuden saada uusia resursseja, jotta emme ole riippuvaisia.
Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Tämä päätöslauselma paljastaa EU:n energiapolitiikan räikeät puutteet. Itse asiassa Euroopan unioni ei ole tässä maailmanlaajuinen toimija. Ne jotka minun laillani uskovat, että Euroopan unionin olisi taattava itselleen tietty strateginen itsenäisyys, voivat vain tyrmistyneenä todeta haavoittuvuutemme tässä asiassa. Tarkoituksena ei ole pyrkiä utopistiseen omavaraisuuteen, mutta on tunnustettava tarve koordinoida paremmin kansallisia politiikkoja, varmistaa jäsenvaltioiden yhteisvastuu ja kehittää maailmanlaajuisiin kumppaneihin suhteita, jotka ovat vähemmän epäsymmetrisiä mutta ennustettavia ja jotka perustuvat aitoon EU:n lähestymistapaan. Esimerkiksi meidän on EU:ssa toimittava ”hajota ja hallitse” -asennetta vastaan, joka on leimannut Venäjän suhteita tällä alalla.
Mietinnössä korostetaan Euroopan energiamarkkinoiden poliittista ulottuvuutta. Niin kauan kuin jäsenvaltiot edistävät sisäisesti riippumatonta ja vanhentunutta protektionismia vastaavalla lähestymistavalla, jonka EU:n puolustustarvikemarkkinat ovat omaksuneet, ja ulkoisesti liberalismia, joka on enemmän adamsmithilaista kuin Adam Smithin liberalismi, niin EU kulkee eri tahtiin kuin maailma, jossa kaikki tärkeimmät toimijat pitävät energiaa huomattavassa määrin poliittisena ja strategisena asiana. Esittelijän ehdotus luoda korkean edustajan virka on siksi hyödyllinen, ja meidän olisi toimittava sen suhteen mahdollisimman pian.
Tällä alalla EU:n ei ole vain strategisista syistä taattava toimitusvarmuutta. EU:n energiapolitiikan todellinen kestävyys ja energialähteidemme monipuolistamisen laiminlyönnin ympäristövaikutukset vaativat pikaista suunnanmuutosta. EU ei voi siksi jatkaa korruptoituneiden ja tyrannimaisten hallitusten tukemista öljyntuottajamaissa. EU:n yhteisen energiapolitiikan on sisällettävä ehtoja, jotka koskevat ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa ja ympäristön kestävyyttä.
Saastuminen ja Kioton pöytäkirjan jälkeinen aika, öljyn hinnat, moraaliset ja ihmisoikeuksia koskevat velvoitteet, hiilivetyriippuvuuden aiheuttama poliittinen ja taloudellinen epävakaus, mahdollisuus, että uudet ympäristöystävälliset tekniikat käynnistävät uuden teollisen vallankumouksen Euroopassa ja koko maailmassa, kaikki ympärillämme tarkoittaa sitä, että EU:n on kehitettävä monipuolinen mutta yhdenmukainen yhteinen energiapolitiikka.
Arvoisa puhemies, lopuksi haluaisin onnitella esittelijää Jacek Saryusz-Wolskia.
Šarūnas Birutis (ALDE). – (LT) Hyvät naiset ja herrat, haluaisin kiittää esittelijää erinomaisesta mietinnöstä. Toistan jälleen kerran, että se on erittäin tarpeellinen ja hyvin ajoitettu, ellei ole liian myöhäistä. Olen jo korostanut yhteisen energiapolitiikan ja energian toimitusvarmuuden kysymyksiä useita kertoja, koska ne ovat elintärkeitä Liettualle ja muille Baltian maille.
Muistakaa Euroopan laajuisten verkkojen suuntaviivoja koskenut Anne Laperrouzen mietintö, jota käsiteltiin kaksi vuotta sitten. Valitettavasti täällä parlamentissa käsitys oli täysin erilainen, ja on sitä edelleen joissain maissa, esimerkiksi Nord Stream -hankkeesta. Elämä näyttää, kuka on oikeassa.
Nyt on ilahduttavaa, että tilanne on muuttumassa ja Euroopan komissio on tehnyt rohkean aloitteen. 19. syyskuuta tämän mietinnön paketti alkoi lopultakin täyttää odotuksemme.
Anna Ibrisagic (PPE-DE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aluksi onnitella esittelijää mietinnöstä, joka on erittäin hyvä ja myös ajankohtainen. Jacek Saryusz-Wolski on tehnyt erittäin tärkeää työtä siirtämällä huomion keskipisteen energiasta mukavuutta koskevana kysymyksenä energiaan geopoliittisesti tärkeänä asiana. Juuri geopoliittinen ja turvallisuutta koskeva ulottuvuus on päällimmäisenä niiden mielessä, jotka ovat syntyneet rautaesiripun takana, mutta Länsi-Eurooppa on pitkään jättänyt sen huomiotta. Siitä syystä se on ehkä tärkein näkökohta, jonka esittelijä tuo tähän keskusteluun.
Meidän on kehitettävä yhteinen politiikka yhteisten etujemme suojelemiseksi tällä erittäin tärkeällä strategisella alalla. Olen kiitollinen Jacek Saryusz-Wolskille rohkeudesta esitellä tämä mietintö, joka sisältää monia tärkeitä ja innovatiivisia ajatuksia. Meidän on todellakin pidettävä mielessä, että varmat energiatoimitukset ovat erittäin tärkeitä sadoille miljoonille unionin kansalaisille.
Jacek Saryusz-Wolski on oikeassa sanoessaan, että meidän on oltava yksimielisiä tässä asiassa, juuri siksi, että energiakysymys on aivan selvästi myös turvallisuuskysymys. Kaikki kokemuksemme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta osoittavat, että joka kerta, kun emme ole olleet yksimielisiä, olemme hävinneet ja kansalaisemme ovat maksaneet hinnan. Siksi voin vain kehottaa meitä tukemaan koko Jacek Saryusz-Wolskin mietintöä.
Adrian Severin (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, Jacek Saryusz-Wolskin mietintö on tärkeä ja ajankohtainen. Energia on nyt strateginen resurssi Euroopan unionille, kuten hiili ja teräs olivat vuosikymmeniä sitten. Kyllä, Euroopan unioni tarvitsee yhteistä energiapolitiikkaa. Tämä lausunto herättää kaksi aiheellista kysymystä.
Ensinnäkin, miten voidaan harjoittaa yhteistä ulkoista energiapolitiikkaa ilman yhteistä sisäistä energiapolitiikkaa? Tarvitaan alan teknisestä kehityksestä vastaava yhteinen virasto; tarvitaan EU:n talousarvio, joka on rahoitettu asianmukaisesti ja asianmukaisista lähteistä; tarvitaan yhdenmukainen energiatuotannon strategia; tarvitaan energiasiirron integroitu verkko, yhteensopivat jakelujärjestelmät ja Euroopan unionin politiikka kulutuksen ja tuotannon tasapainottamiseksi. Tarvitaan todella vapaat energian sisämarkkinat.
Toiseksi, miten voidaan harjoittaa yhteistä ulkoista energiapolitiikkaa ilman yhteistä ulkopolitiikkaa? Venäjä-tekijä on ratkaiseva. Valitettavasti Venäjä pitää kaikkia EU:n yhteisiä energiastrategioita sitä itseään vastaan suunnattuina. Miten voimme laatia Venäjän suhteissa vakuuttavan energiastrategian, jossa kumpikin osapuoli voittaa? Venäjän nykyinen käytös on sietämätöntä. Emme kuitenkaan voi vain kertoa Venäjälle, miten käyttäytyä, meidän on motivoitava se käyttäytymään. Siksi uskon, että meidän olisi suhtauduttava myönteisesti Jacek Saryusz-Wolskin mietintöön, mutta meidän olisi nähtävä se yhtenä tarpeellisena tärkeänä askelena pitkällä tiellä kohti yhteistä tavoitetta.
Alejo Vidal-Quadras (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, Jacek Saryusz-Wolskia olisi onniteltava, koska hänen mietinnössään annetaan selvästi keskeiset kohdat, jotka unionin olisi otettava huomioon aidon yhteisen energiapolitiikan luomisessa: vastavuoroisuus viejämaiden kanssa, tarve koordinoida paremmin EU:n energiadiplomatiaa ja yhdennettyjen ja kilpailukykyisten markkinoiden toteuttamisen tärkeys.
EU:n yhteisen energiapolitiikan alalla on tärkeää muistaa, että yritys, joka hallitsee markkinoitaan tuotannosta lopulliseen myyntiin, kuten sähkön tapauksessa, ei ole sama asia kuin yritys, jonka tuote riippuu tekijöistä, jotka ovat pitkälti sen hallitsemattomissa, kuten kaasun tapauksessa.
Emme saisi sekoittaa protektionismia, jonka tuomitsemme, suojeluun, joka on varotoimenpide. Meidän on keskityttävä ongelmaan keskinäisen riippuvuuden näkökulmasta, koska unionissa on noin 500 miljoonaa kuluttajaa, jotka antavat meille melkoista painoa maailmanlaajuisilla markkinoilla.
Toistamme kuitenkin sen virheen, että emme yhdenmukaista jäsenvaltioiden ja EU:n diplomaattisia toimia, mikä heikentää meitä taloudellisesti ja geopoliittisesti. Meidän on varmistettava se, että jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset kahdenväliset sopimukset eivät vaaranna EU:n toimia. Monien jäsenvaltioiden energian kulutuksesta yli 90 prosenttia tulee tuonnista, mikä velvoittaa meidät ylläpitämään hyvin toimivia ja vakaita suhteita tuottajamaihin.
On kuitenkin aikoja, jolloin yhteyksiä heikentävät odottamattomat tapahtumat, jotka aiheuttavat yleensä alueiden väliselle kaupalle kielteisiä seurauksia, joista kärsimme tällä hetkellä Espanjassa ja joita olemme nähneet viime aikoina Puolassa ja muissa jäsenvaltioissa.
Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että voimme välttää vastaavat tilanteet tulevaisuudessa vain aidolla EU:n yhteisellä energiapolitiikalla ja siksi uusi oikeusperusta ja uudet institutionaaliset välineet, joilla voidaan edistää sen kehittämistä…
(Puhemies keskeytti puhujan.)
Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Hyvät naiset ja herrat, ensinnäkin haluaisin onnitella esittelijää suuritöisestä urakasta ja avoimuudesta, jota hän on osoittanut käsitellessään EU:n yhteisen energiapolitiikan monia näkökohtia.
Yksi näkökohdista, jotka haluaisin mainita puheessani, on Mustanmeren alueen merkitys edellä mainitussa tulevaisuuden politiikassa. Viime vuosina olemme todistaneet useita energiakriisejä, jotka ovat vaikuttaneet myös Euroopan unioniin. Jatkuvien energiatoimitusten varmistamisesta ja avoimista markkinoista on tullut Euroopan unionin kiistattomia painopistealoja.
Tässä yhteydessä Mustanmeren alue auttaa turvaamaan EU:n energia-alaa monipuolistamalla energialähteitä ja siirtoverkkoja, ja EU:n aloitetta Mustanmeren alueen yhteistyön vahvistamiseksi synergiaa luomalla pitäisi käyttää mahdollisimman paljon tähän tarkoitukseen. Korostan erityisesti Nabucco- ja Constanţa–Trieste-hankkeiden strategista merkitystä.
Olenkin tyytyväinen näihin hankkeisiin Jacek Saryusz-Wolskin mietinnössä kiinnitettyyn huomioon ja äskettäiseen EU:n koordinaattorin nimittämiseen Nabucco-hankkeeseen. Tavoitteet, jotka koskevat energiakoordinaattorien verkon vakiinnuttamista ja energiayhteisösopimuksen täytäntöönpanoa, ovat yhtä tärkeitä. Toivon, että näitä aloitteita seuraa vielä vankempia toimia yhteisen energiapolitiikan luomiseksi, toimia, joilla hyödynnetään Mustanmeren aluetta ja luodaan perusta ulkoisten kumppanien kanssa käytävälle vuoropuhelulle, joka perustuu vastavuoroisuuteen ja keskinäiseen luottamukseen, yhteisiin arvoihin ja tietysti kansainvälisten velvollisuuksien noudattamiseen.
Bogdan Klich (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, Jacek Saryusz-Wolskin erinomainen mietintö osoittaa, että EU:n energiapolitiikan tärkein osa-alue on tällä hetkellä toimitusvarmuus. Olemme jo puoliksi riippuvaisia ulkomaisista toimituksista: kaasun tapauksessa luku on itse asiassa 57 prosenttia ja öljyn tapauksessa 82 prosenttia. Se tarkoittaa, että kriiseillä, jotka koskevat toimittajia ja Euroopan unionia tai toimittajia ja kauttakulkumaita, voi olla katastrofaalisia vaikutuksia talouteemme ja kansalaisiimme. Siksi on sitäkin tärkeämpää sisällyttää uudistussopimuksella oikeusjärjestykseen periaate siitä, että jäsenvaltiot ovat toisiaan kohtaan solidaarisia kriisitilanteissa.
Jotta tätä käytäntöä voidaan noudattaa käytännössä, on kuitenkin perustettava varmuusvarastojen järjestelmä, lisättävä siirtoverkkojen välisiä yhteyksiä ja lyhyesti sanottuna rakennettava toimiva reagointijärjestelmä, joka tarjoaisi teknistä apua maille, jotka ovat kärsineet kriiseistä eniten. Jäsenvaltioiden yhteisvastuun on näyttävä myös yhteisen energiapolitiikan muodossa, ja on hyvä, että komissio vakuuttaa meille aikovansa luoda sellaisen politiikan, kuten olemme kuulleet komission jäsenen Piebalgsin suusta. Jäsenvaltiot on vielä vakuutettava siitä, jotta ne saadaan luopumaan oman edun tavoittelusta yhteisen lähestymistavan ja yhteisen edun hyväksi.
On tärkeää, että tämä politiikka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan monipuolistetaan energiatoimitusten lähteitä ja toimittajia sekä lisäksi reittejä ja menetelmiä. Siksi on varmistettava uusien infrastruktuurihankkeiden kuten Odessa–Brody–Płock-putken tai Nabucco-kaasuputken poliittinen ja taloudellinen tuki. Velvollisuutemme on kuitenkin myös vastustaa hankkeita, jotka aiheuttavat eripuraisuutta, esimerkiksi Itämeren kaasuputkea. Kiinteänä osana Euroopan unionin toimintaa naapurien, erityisesti lähinaapurien kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa tarvitaan terrorismin vastaisten lausekkeiden kaltaisia energialausekkeita, joita vaadimme Euroopan parlamentissa sisällyttämään kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin.
Andris Piebalgs, komission jäsen. − (EN) Arvoisa puhemies, aloitan kiittämällä esittelijää.
Näette varmaan, kuinka monimutkainen asia on, ja on erittäin vaikeaa käsitellä kaikkia näkökohtia, mutta on hyvä yrittää käsitellä asian monimutkaisuutta. Työssäni en teeskentele olevani ”Mr Energia”. Ulkoisilla energiasuhteilla on kolme pilaria: yksi on toimitus ja siirto (tässä työskentelen yhdessä kollegojeni Benita Ferrero-Waldnerin ja Peter Mandelsonin kanssa), toinen pilari on puhdas energia ja energiatehokkuus, kuten maailmanlaajuisen energiatehokkuusfoorumin perustaminen (tässä työskentelen Stavros Dimasin ja Janez Potočnikin kanssa) ja kolmas pilari käsittelee energiaköyhyyttä (tässä työskentelen Louis Michelin kanssa).
Se osoittaa, miten monimutkainen asia on, ja sen lisäksi meillä on jäsenvaltiot. Euroopan yhteisön perustamissopimuksessa ja myös uudistussopimuksessa todetaan tärkeä asia: kukin jäsenvaltio vastaa energialähteidensä kokonaisuudesta. Siksi katson, että mietinnössä kehotetaan olemaan yksimielisiä. Mielestäni se on tärkein viesti, jonka sain mietinnöstä. Se ei suinkaan ole yksinkertaista, ja olemme kaukana siitä. Uskon, että tämä mietintö antaa meille hyvän mahdollisuuden edistää koko unionia tällä tiellä.
Käsittelen nyt Christopher Beazleyn kysymystä, koska mielestäni se käsittelee koko prosessin ydintä. Miksi energia-asioita on käsiteltävä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa tai sen jälkeisessä sopimuksessa, jos on olemassa energiaperuskirja?
Energiaperuskirja on monenvälinen väline. Venäjän kanssa energiasuhteemme ovat selvästi paljon suuremmat. Me investoimme Venäjälle. Venäjä investoi tänne. Valko-Venäjälle rakennetaan ehkä venäläinen ydinreaktori. Se tarkoittaa, että meidän on rakennettava luottamusta molemmilla puolilla, ja luottamusta voidaan rakentaa, jos on olemassa erittäin selviä oikeudellisia vaatimuksia, joissa kuvataan kummankin osapuolen velvollisuudet ja myös oikeudet.
Jos ne kuvataan, niin me voimme päätellä, että on olemassa aloja, joilla tarvitsemme ulkoisen energian edustajaa. Olen kuullut tämän vetoomuksen korkeasta edustajasta muiltakin kumppaneilta. Jos meillä on perussopimuksen määräyksiä, joissa määrätään unionin kehittämisestä, niin meidän olisi sovittava mandaatista – mandaatilla tarkoitan perustaa kuten 133 artiklaan perustuva komitea ulkoisen kauppapolitiikan alalla – tämän mandaatin perusteella henkilö voisi sitten puhua ulkoisten toimittajien, kauttakulkumaiden tai muiden energiamarkkinoille osallistujien kanssa.
Jos käsittelemme asiaa erikseen, niin se menettää varmasti kaiken voimansa. Meidän on nähtävä se symbioosina, koska se ja yksimielisyys eivät ole erillisiä asioita. Jos yhteistä ääntä ei ole, viestinviejää ei tarvita. Jos yhteinen ääni löytyy, viestinviejää tarvitaan varmasti.
Joten säilytän kantani. Haluaisin kiittää teitä oikein hyvästä keskustelusta. Se oli erittäin mielenkiintoinen. Sen jälkeen kun komissio on antanut asiakirjan ulkoisista energiasuhteista, parlamentti varmaankin palaa asiaan, koska sitä ei voi ratkaista vain yhdellä mietinnöllä. Se olisi liian optimistista. Haluaisin vielä kiittää esittelijää oikein hyvästä työstä.
Puhemies. − (IT) Keskustelu on päättynyt.
Äänestys toimitetaan keskiviikkona.
Kirjalliset kannanotot (142 artikla)
John Attard-Montalto (PSE), kirjallinen. – (EN) Taloudelliset vallat kamppailevat nykyään energiavaroista enemmän kuin koskaan. Kiina tarjoaa kehitysmaille varauksetta valtavia määriä apua korvaukseksi energiatoimituksista. Venäjä käyttää kaasu- ja öljyvaltaansa tullakseen jälleen maailmanlaajuiseksi tekijäksi. Yhdysvallat ennakoi tulevaisuutta, jossa ollaan entistä riippuvaisempia ydinteknologiasta. Mitä jää Euroopan unionille?
Nyt täytyy vetää yhtä köyttä energian toimittamisen ja toimitusvarmuuden alalla. Koko Euroopan unionin on käsiteltävä ongelmia, joita kohtaavat sellaiset maat kuin Malta, joilla on mahdollisuus ryhtyä energian toimittajiksi. EU:n on käsiteltävä energiakysymyksiä aivan kuten laitonta maahanmuuttoa koskevia kysymyksiäkin. EU:n yhteistä energiapolitiikkaa ei pitäisi rajoittaa toimittamiseen ja toimitusvarmuuteen vaan sen olisi sisällettävä kaksi keskeistä asiaa: kasvihuonekaasupäästöt ja toiseksi vaihtoehtoisten energialähteiden etsiminen. EU:n yhteisessä energiapolitiikassa on järkeä vain tässä laajemmassa yhteydessä, kolmiossa, jonka huipulla on toimittaminen ja toimitusvarmuus ja pohjalla ilmastonmuutos ja vaihtoehtoiset energialähteet.
Avril Doyle (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Ponnisteluissamme ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi meidän ei pitäisi vaarantaa toimia, joilla suojellaan biologista monimuotoisuutta, ekosysteemejä ja Euroopan elintarviketurvaa. 8.–9. maaliskuuta pidetyn neuvoston kokouksen päätelmissä todetaan, että biopolttoaineiden kymmenen prosentin tavoite on asianmukainen tavoite, jos se toteutetaan kestävällä tuotannolla. Ensimmäisen sukupolven biopolttoaineiden vaikutukset voivat olla suurempia kuin alun perin ajateltiin, esimerkiksi Yhdysvalloissa pyrkimys käyttää bioetanolia on johtanut viljan käytön huomattavaan lisääntymiseen biopolttoaineiden tuotannossa. Tällä kysynnällä on kielteinen vaikutus Euroopan viljatoimituksiin ja ennustetaan, että tilanne pahenee huomattavasti, kun Yhdysvaltojen viljaylimäärä pienenee. OECD-FAO ennakoi biopolttoaineiden tuotannon merkittävää vaikutusta maataloushyödykkeiden hintoihin sekä mahdollista toissijaista vaikutusta elintarvikkeita tuoviin maihin. Siksi tarvitaan laajaa kansainvälistä biopolttoaineiden sertifiointijärjestelmää – johon viitattiin sekä Jacek Saryusz-Wolskin että Britta Thomsenin mietinnössä – ja jossa vienti ja tuonti EU:hun sertifioidaan. Sertifiointiperusteet olisi suunniteltava siten, että niillä varmistetaan se, että biopolttoaineilla saavutetaan merkittäviä kasvihuonekaasusäästöjä koko elinkaaren ajan ja että biopolttoaineiden tuotanto ei aiheuta biologisen monimuotoisuuden supistumista tai suuria sosiaalis-taloudellisia ongelmia, kuten vakavaa elintarvikkeiden hintojen inflaatiota.
András Gyürk (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Mietinnössä tavoitteesta luoda EU:lle yhteinen energiapolitiikka mainitaan tärkeä seikka, että EU:n energiatoimitukset ovat enenevässä määrin riippuvaisia epävakaista ja epädemokraattisista maista. Yhä selvempää riippuvuutta pahentaa se, että energiaa käytetään entistä useammin poliittisen painostuksen välineenä.
Näiden prosessien takia on luotava nopeasti EU:n yhteinen energiapolitiikka, joka perustuu yhteisvastuuseen.
Laajamittaiset EU:n energiahuoltohankkeet voivat olla keino panna täytäntöön yhteistä politiikkaa käytännössä. Siksi on myönteistä, että Euroopan unioni on äskettäin nimittänyt koordinaattorin johtamaan Nabuccoa, tärkeintä kyseisistä hankkeista. Tämä ja se, että tähän saakka vastahakoinen Unkarin hallitus on päättänyt tukea putken rakentamista, voisi merkitä sitä, että kaasuputkesta, joka yhdistää eurooppalaiset kuluttajat Kaspianmeren alueen energiantuottajiin, voisi nyt tulla onnistuneen yhteisen energiapolitiikan symboli sen sijaan, että se olisi päättämättömyyden vertauskuvan. Muutamassa vuodessa Nabucco-putki, joka edustaa monipuolistamista lähteiden ja siirtokäytävien osalta, voi osoittaa, että yhteiset toimet tarkoittavat toimitusvarmuuden lisäämistä ja kohtuullisia hintoja kuluttajille. Se on kaikkien jäsenvaltioiden etujen mukaista, mutta se on erityisen tärkeää Unkarille, joka on tällä hetkellä täysin riippuvainen Venäjän kaasusta.
Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) EU:n energiapolitiikassa on keskitytty luomaan, vakauttamaan ja sääntelemään sisämarkkinoita, mikä on nähtävissä myös komission uusimmassa energiapaketissa.
On uskottu, että sisämarkkinoiden vapauttaminen tekee EU:sta tärkeän tekijän kansainvälisellä energianäyttämöllä, mutta on havaittu, että itse asiassa unionilta puutuu ulkoinen ja yhtenäinen energiapoliittinen ulottuvuus.
Uusi todellisuus, jossa kilpailu ja vapauttaminen ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen ja toimitusvarmuuteen, luo ulkoisia haasteita (pelko energiariippuvuudesta yhdestä ainoasta toimittajasta, joka käyttää sitä poliittisena aseena) ja on myös tärkeä sisäinen haaste, joka asettaa koetukselle jäsenvaltioiden kyvyn jättää kansalliset etunsa toiseksi, jotta voidaan luoda edellytykset yhteisen ja yhdenmukaisen energiapolitiikan kehittämiselle.
Seuraava askel on resurssien monipuolistaminen tehostetulla yhteistyöllä naapurimaiden, erityisesti Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maiden kanssa. Tällä tavoin varmistetaan jäsenvaltioiden ja niiden naapurien lähentyvä kehitys sekä edistetään alueellista ja alueidenvälistä yhteistyötä, mikä on välttämätöntä EU:n yhteisen energiapolitiikan tehostamiseksi.
Euroopan energiayhteisön laajentuminen itään edistäisi energia-alan vapauttamista, mikä tarjoaisi yhteisen edun mahdolliselle tulevalle Euroopan unionin laajentumiselle.
Gay Mitchell (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) On erittäin tärkeää varmistaa, että EU:n kehityspolitiikan periaatteita ja tavoitteita noudatetaan ja edistetään toimilla, joista määrätään energia- ja ulkopolitiikan alalla. Energiansaanti on keskeinen tekijä, joka mahdollistaa talouskasvun ja peruselinolot kaikille ihmisille.
EU:n jäsenvaltiot ja eurooppalaiset energiayhtiöt tekevät tiivistä yhteistyötä kehitysmaiden kanssa energia-alalla, mutta aina ei ole kuitenkaan selvää, kuinka paljon kansalaiset hyötyvät resursseistaan. Siitä syystä tuen kaikkia toimia, joilla pyritään edistämään avoimuutta, oikeusvaltioperiaatetta ja hallinnon parantamista energia-alalla.
Taloudellisen kehityksen ei tarvitse merkitä teollisuusmaiden saastuttavien menetelmien toistamista. Monet kehitysmaat ovat erittäin riippuvaisia paljon hiilidioksidipäästöjä tuottavista energialähteistä. Ne tarvitsevat apua voidakseen monipuolistaa energialähteitään kestävämmän kokonaisuuden saavuttamiseksi. Pahoittelen hiilivoimalaitosten laajaa käyttöä Kiinassa. Meidän olisi ryhdyttävä kaikkiin kohtuullisiin toimiin, jotta ne siirtyvät puhtaisiin tekniikoihin rakentamalla kestävää energiakapasiteettia ja helpottamalla siirtymistä puhtaisiin tekniikoihin.