Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 26. syyskuuta 2007 - Strasbourg

7. Äänestysselitykset

- Mietintö: Paasilinna (A6-0293/2007)

  Jaroslav Zvěřina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en kannattanut ehdotusta perustaa Euroopan teknologiainstituutti. Tietenkin toivon, kuten useimmat teistä, että Euroopan unioni sopeutuisi ja tuottaisi enemmän keksintöjä ja patentteja.

Kuunneltuani keskustelua tästä ehdotuksesta en kuitenkaan usko, että uuden laitoksen perustaminen on askel oikeaan suuntaan. Yliopistomme ja tutkimuslaitoksemme eivät saa lisää rahaa; niiden on korkeintaan kilpailtava tutkimusrahoituksesta taas uuden laitoksen kanssa. Kunnianarvoisan toimielimemme äänestys ei myöskään ole luonut uutta supertiedemiesten ryhmää. Instituuttia johtavat tieteentekijät, jotka lähtevät yliopistoista, joissa he nyt ovat. Olen siksi sitä mieltä, että olisi parempi kanavoida käytettävissä olevat varat, jos löydämme niitä, olemassa oleville huipputiedemiesryhmille tutkimusavustuksina.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Jos todella haluamme ohittaa Yhdysvallat, Japanin ja muut maailman johtavat maat tieteen ja teknologian alalla ja jos haluamme Euroopan määräävän tahdin, tarvittavat edellytykset on luotava.

Huippuosaamiskeskusten on täytettävä kaikki ehdot ja edellytykset. Euroopan teknologiainstituutti on askel oikeaan suuntaan. On sääli, että tätä päätöstä on lykätty niin pitkään. Uskon, että EIT:n riittävää rahoitusta koskevat ongelmat ratkaistaan tyydyttävästi.

Kannatan myös ajatusta julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuusperiaatteen mukaisesta yhteisrahoituksesta, jota noudatetaan esimerkiksi Yhdysvaltojen tutkimuskeskuksissa. Haluaisin tieteentekijöiden ja tutkijoiden uusista jäsenmaista tulevan myös valituiksi ja otetuiksi mukaan tiedemiesryhmiin ja haluaisin hallintoneuvoston olevan Euroopan parlamentin valvonnan alainen. Tutkimustavoitteiden pitäisi heijastaa seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, ja ainoastaan alkioiden kantasolututkimusta ei pitäisi rahoittaa sellaisten maiden veronmaksajien varoista, joissa tällainen tutkimus on laitonta.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää huomautuksen Euroopan teknologiainstituutin perustamista koskevasta äänestyksestä. Äänestin ehdotuksen puolesta, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on järjestelmä, jossa yhdistetään tutkimus, koulutus ja yrityssektori.

Tämä on erittäin tärkeä hanke eurooppalaisen innovoinnin alalla, ja kuten muihinkin vastaaviin hankkeisiin, siihen liittyy ongelmia, tässä tapauksessa etenkin taloudellisia ongelmia. Siitä huolimatta ehdotus perustaa instituutti ja antaa sille riittävästi tilaa perustella tuleva olemassaolonsa ansaitsee tukemme.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan lausua muutaman sanan liittyen tähän Euroopan teknologiainstituuttiin. Ensinnäkin haluan kiittää esittelijää Reino Paasilinnaa. Hän on tehnyt erittäin hyvää työtä. Tiedän, että hän on asiantuntija koulutuksen ja tutkimuksen saralla ja näihin asioihin liittyvissä kysymyksissä.

Tämä hanke on todella kunnianhimoinen, mutta haluan osaltani alleviivata sitä, että jos me Euroopan unionissa rakennamme uusia instituutioita, olisi erittäin tärkeää, että ennen niiden rakentamista me huolehtisimme siitä, että jo olemassa olevat instituutiot voisivat saada riittävän rahoituksen. Näin ollen meidän tulisi myös huolehtia siitä, että nyt olemassa oleva yliopistojen verkosto voisi saada riittävän tuen ja sitä kautta synnyttää uutta tutkimusta.

Äänestin tässä äänestyksessä esittelijä Paasilinnan suosituksen mukaan, mutta pyydän parlamenttia ottamaan huomioon sen, että jo olemassa olevat tutkimusyhteisöt voisivat saada rahoituksensa ja että tämä uusi teknologiainstituutti ei söisi niille varattua rahoitusta. Pyydän, että tämä kirjataan ylös ja huomioidaan ratkaisuja tehdessä.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Reino Paasilinnan Euroopan teknologiainstituuttia koskevan mietinnön puolesta, koska katson tämän parantavan ratkaisevasti Euroopan talouden kilpailukykyä vahvistamalla innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen välisiä synergioita.

Kannatan siksi esittelijän tekemiä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on määrittää selkeästi tulevan Euroopan teknologiainstituutin rahoituslähteet, jotta tämä voi aloittaa työn mahdollisimman pian ja hoitaa tehtävänsä menestyksekkäästi, Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kantamme Euroopan teknologiainstituutin perustamiseen on erittäin kriittinen eri tutkimuslaitosten ottaman kannan takia. Viime vuonna esimerkiksi eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liitto esitteli tutkimuksen, jossa pääteltiin, että suunnitelma Euroopan teknologiainstituutista oli virheellinen ja tuhoon tuomittu. Euroscience, eurooppalainen tieteentekijöiden ja poliittisten asiantuntijoiden järjestö, kutsui sitä politiikan motivoimaksi ideaksi, jolla on väärä lähtökohta. Yhdistyneen kuningaskunnan tieteellinen neuvonantaja, Robert May, sanoi sen perustuvan innovointia koskevaan väärinkäsitykseen.

Tästä instituutista tulee virtuaalinen, se koostuu EU:n yliopistoissa, tutkimuslaboratorioissa ja yrityksissä toimivista tieteentekijöistä, eikä se myönnä pätevyyksiä, päinvastoin kuin alun perin ehdotettiin. Erinäisten maiden, jotka halusivat instituutin alueelleen, painostuksen takia siitä tuli virtuaalinen, eräänlainen yhdyskäytävä eri alojen tieteellisten yhteisöjen konsultointia varten. Euroopan parlamentti on juuri hyväksynyt useita tarkistuksia komission ehdotukseen, mutta meidän mielestämme ne eivät riitä vinoksi syntyneen asian suoristamiseen.

Rahoituksen osalta yksi vaihtoehdoista on yhteisön talousarvio, joka sisältää tutkimukseen tarkoitettuja määrärahoja, mistä saattaa tulla vain uusi keino tukea kehittyneitä maita ja siten pahentaa epätasa-arvoa.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan teknologiainstituutin konsepti on muuttunut innovoinnin edistämistä Euroopan unionissa koskeneen vilkkaan keskustelun aikana. Alun perin instituutista piti tulla eurooppalainen vastine Massachusetts Institute of Technologylle Lissabonin ohjelman puitteissa. Toisin sanoen siitä piti tulla osa strategiaamme kilpailla Yhdysvaltain kanssa. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa globaalissa ympäristössä ajattelemme sen sijaan osaamis- ja innovointiyhteisöjen (niin kutsutut KIC:t) verkostoa, jota koordinoi keskuselin. Tämä heijastui kahden budjettikohdan erottamisessa tarkistuksissa, jotka Euroopan parlamentti teki vuoden 2008 talousarvioesitykseen (erillinen rahoitus verkostolle ja koordinointielimelle). Näyttäisimme olevan lähempänä ratkaisun löytämistä tämän hankkeen rahoitukseen, koska Euroopan komissio ehdotti kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien tarkistamista ja erityisesti otsakkeen 1A rajan nostamista samalla kun muiden otsakkeiden rajoja lasketaan. Tämä vahvistaa jälleen kerran, ettei parlamentti ollut väärässä korostaessaan Lissabonin strategian tavoitteisiin osoitettujen määrärahojen kohtuuttoman alhaista tasoa.

Haluan myös tukea Wrocławia sen hakiessa Euroopan teknologiainstituutin päämajan isännyyttä. Haluan kuitenkin huomauttaa, että T&K:n parempi rahoitus ja uuden laitoksen perustaminen eivät riitä takaamaan, että Euroopasta kehittyy kilpailukykyinen ja innovatiivinen. Siihen vaikuttavat yrityskulttuurin kehittyminen, halukkuus ottaa riskejä ja käytännön yhteydet tutkimus- ja kehittämispiirien sekä yksityisyrittäjien välillä.

  Erika Mann (PSE), kirjallinen. – (DE) Katson, että päätös pitää kiinni ajatuksesta Euroopan teknologiainstituutista on virhe. Mikään esitetyistä argumenteista ei vakuuta, koska niiden lähtökohtana ovat väärät edellytykset.

1. Edes komission puheenjohtaja Barroson alkuperäinen ajatus löytää EIT:n avulla eurooppalainen vastine amerikkalaisten MIT:lle ei vastannut todellisuutta; ehdotus, josta tänään äänestetään, heikentää alkuperäistä ehdotusta entisestään. MIT on kasvanut suuren rahamäärän ja moninaisen tuen avulla – ja Euroopassa monet ”mini-MIT:t” tekevät jo maailmanluokan tutkimusta. Euroopan ongelma on innovaatiohengen ja huippututkimuksen riittämätön taloudellinen ja moraalinen tuki.

2. Suunniteltu budjettivarauksesta osoitettava 309 miljoonan euron lisärahoitus jarruttaa parlamentin muita aloitteita, kuten strategisesti tärkeää Galileo-hanketta. Rahoitusehdotus vastaa vain kahdeksasosaa arvioidusta budjetista, eikä näin ollen toimi houkuttimena kunnollisille yksityisille lisäaloitteille. BP on pelkästään Berkeleyssä/USA:ssa sijoittanut 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria biopolttoainetutkimukseen.

3. EIT:llä olisi mahdollisuuksia, jos sillä olisi omia anteliaita rahoituslähteitä ja jos jo olemassa oleville eurooppalaisille huippuyksiköille annettaisiin suoraa tukea. EU voisi esimerkiksi Kanadan esimerkin mukaan perustaa innovaatiorahaston, johon syötetään niitä varoja, jotka vuoden lopussa ovat jäljellä EU:n talousarviossa.

4. Suunniteltu verkostorakenne on virtuaalinen ylikansallinen elin, jolla ei ole merkitystä eurooppalaisen ja kansainvälisen tutkimuksen kentällä. Se on epäonnistunut ja byrokraattinen kompromissi.

Siksi äänestin sitä vastaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun periaatteessa myönteisesti ajatukseen Euroopan teknologiainstituutista. Pidättäydyin kuitenkin äänestämästä päätöslauselmasta, koska emme mielestäni vielä ole tarkastelleet riittävästi instituutin tavoitteita, hallintoa ja rahoitusta.

  Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Tiistaina, 25. syyskuuta tuin kollegaani Reino Paasilinnaa äänestämällä Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamisen puolesta.

Tämä mietintö heijastaa todellista halua yhdentyä kohti tietoyhteiskuntaa. Järjestettäessä innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen yhdentämistä edistävien työkalujen käyttöönotto Euroopan unionissa autetaan lopulta parantamaan Euroopan talouden kilpailukykyä.

EIT:n toimintaa ohjaa tieteellisestä ja hallintohenkilöstöstä koostuva hallintoneuvosto. Tämä neuvosto nimittää osaamis- ja innovointiyhteisöt, jotka vastaavat EIT:n strategisten tavoitteiden täytäntöönpanosta.

Samalla on kuitenkin harmillista, että hankkeeseen osoitetut määrärahat ovat jokseenkin puutteellisia. Tämä saattaa pitkällä aikavälillä koitua tämän lupaavan aloitteen tuhoksi.

Meidän kaikkien on oltava tietoisia siitä, että on ehdottoman välttämätöntä antaa Euroopan unionin käyttöön hankkeita, jotka takaavat sen kehittymisen Lissabonin strategian puitteissa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Euroopan unioni on nyt todellisessa tienhaarassa, kun ajatellaan sen kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan. Huolimatta siitä, että valtteinamme on monia houkuttelevia tekijöitä, historiallisista ja kulttuurisista tekijöistä taloudellisiin ja matkailuun liittyviin tekijöihin, emme pääse pakoon suuria haasteita, jotka maailmanlaajuinen kilpailu nousevien Aasian talouksien kanssa muodostaa. Kykymme olla houkutteleva ympäristö osaamiselle ja innovoinnille on kyseenalaistettu.

Uskon, että Euroopan teknologiainstituutista äänestäminen oli tärkeä askel kehyksen rakentamisessa eurooppalaisille toimille, jotka auttavat talouttamme kasvamaan ja kehittymään innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen kolmion pohjalta. Mielestäni EU:ta ei pitäisi tehdä houkuttelevaksi investoinneille ja yritystemme kasvulle alhaisten palkkojen tai halvan työvoiman avulla. Tulevaisuutta ovat yritykset, jotka ymmärtävät, että niiden on investoitava väestön korkealuokkaiseen koulutukseen auttamalla yhteiskuntaa olemaan vuorovaikutuksessa teollisuuden ja yritysten kanssa, jotta voidaan kehittää korkealaatuisia ja erittäin innovatiivisia vastauksia markkinoiden dynaamisiin ja vaativiin tarpeisiin.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kun Euroopan komissio ehdotti Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamista, ajatuksena oli luoda uusi huippuosaamiskeskus korkeakoulutustoimintaa, tutkimusta ja innovointia varten. Rahoitusongelmat ovat nyt tekemässä tyhjäksi tämän päämäärän, eikä ongelmaan ole vielä löydetty tyydyttävää tai pysyvää ratkaisua. Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska se vähentää EIT:n uskottavuutta jo ennen sen perustamista.

Ajatus siitä, että EIT myöntäisi EIT-merkinnän, voisi auttaa ratkaisemaan näkyvyysongelman, josta eurooppalainen tutkimus on kärsinyt, ja antaa samalla todellista tunnustusta hankkeille, joiden huippuosaaminen ja laatu ansaitsevat tällaisen merkinnän. Minusta vaikuttaa siltä, että tällainen joustava järjestelmä, joka soveltuu hyvin Euroopassa vallitsevaan moninaisuuteen, edistäisi tervettä kilpailua yliopistojen ja tutkimushankkeiden välillä.

Toinen välttämättömyys on uskoakseni yksityisen sektorin ottaminen mukaan EIT-hankkeeseen. Julkisviranomaisten rooli pitäisi rajoittaa erilaisten tarvittavien välineiden käytön edistämiseen ja jäsentämiseen. Kaiken muun pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta, nimittäin EIT:n rahoituksen, organisoinnin ja hallinnon. Ennen kaikkea en halua nähdä EIT:stä tulevan vain yhtä uutta tekijää EU:n virastojen pitkässä luettelossa.

Näistä epäilyksistä huolimatta kannatan kuitenkin mietintöä, jotta EIT saa tilaisuuden menestyä.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. – (EN) EPLP-ryhmä päätti äänestää tyhjää sekä muutetusta ehdotuksesta että lainsäädäntöpäätöslauselmasta Euroopan teknologiainstituuttia koskevan mietinnön osalta. Vaikka tuemme ehdotuksen yleisiä tavoitteita ja sen keskittymistä innovointiin, EU:n ja jäsenvaltioiden rahat olisi parempi sijoittaa olemassa oleviin yliopistoihin ja EU:n tutkimuksen puiteohjelmiin. Mielestämme EIT:n hallintorakenteen pitäisi olla mahdollisimman epäbyrokraattinen ja näin ollen pienempi kuin ehdotetut 21 nimitettyä jäsentä. Lisäksi EIT:n yksityinen ja julkinen rahoitus aiheuttaa vielä suurta huolta. Koska komission ehdotuksessa EIT:n rahoituksesta esitetään rahoitusnäkyminen uudelleen avaamista, emme voi kannattaa mietintöä.

- Mietintö: Duff (A6-0267/2007)

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan käyttää lyhyen puheenvuoron selittääkseni, miksi äänestin Andrew Duffin mietintöä vastaan, vaikkei Andrew Duffin mietintö itsessään olekaan varsinaisesti kiistanalainen. Se johtuu siitä, että vastustan mietinnön taustalla olevaa eurooppalaista federalistista filosofiaa.

Lyhyesti sanottuna vastustan eurooppalaista federalistista valtiota, joten vastustan automaattisesti EU:n kansalaisuutta, ja tämä oikeus äänestää ja oikeus asettua EU:n kansalaisten valittavaksi ehdokkaaksi muissa kuin omassa jäsenvaltiossa on olennainen osa sitä. Mielestäni unionin on pysyttävä kansallisten demokratioiden yhteisönä, jossa oikeus äänestää ja oikeus asettua ehdokkaaksi missä tahansa vaaleissa on jatkossakin varattava kyseisten valtioiden kansalaisille. Itse asiassa on merkki Euroopan unionin kehityksestä, että EU:n kansalaisuutta vahvistetaan ja laajennetaan järjestelmällisesti, mukaan lukien se, että Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tehdään nyt sitova.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestimme tänään kollegan Andrew Duffin mietinnöstä unionin kansalaisille, jotka asuvat parlamentin jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvasta äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta, ja hyväksyimme sen.

En voi kannattaa mietintöä, koska mielestäni vastoin esittelijöiden tarkoitusta tämä äänestämistä ja ehdokkuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskeva menetelmä ei edistä hyviä naapuruussuhteita maiden välillä, etenkään, jos niillä on yhteinen raja. Useiden vuosien ajan maat, joissa on merkittäviä kansallisia vähemmistöjä, ovat kehittäneet sääntöjä nationalistisluonteisten konfliktien välttämiseksi.

Hyväksytty äänestysmenetelmä saattaa sytyttää uudelleen tällaisia konflikteja, mikä on ristiriidassa Euroopan kansojen välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon hengen kanssa. Tämä johtuu siitä, että ihmiset voivat asettua ehdokkaaksi ja äänestää, vaikka he eivät ole tietyn valtion kansalaisia. Järjestelmää käytetään varmasti väärin esimerkiksi ilmoittamalla kuvitteellinen asuinpaikka yksinkertaisesti tietyn maan äänen hiljentämiseksi ja vaalituloksen manipuloimiseksi. Asiaan liittyvien tietojen tarkistaminen on vaikeaa ja kallista.

Lisäksi tämä äänestysmenetelmä vahvistaa separatistiliikkeitä, mitä emme taatusti toivo tapahtuvan nykyisessä Euroopassa. Olen pahoillani, että jokseenkin epäselvistä syistä pakotamme parlamentin jäsenvaltiot taipumaan tahtoomme tässä asiassa, sekaantuen näin ollen kansallisiin vaalimenettelyihin.

  Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikista Euroopan perustuslain kannattajien väitteistä ehkä typerin on se, että EU:n kansalaisuus ei vaikuta jäsenvaltion kansalaisuuteen. Kansallisuuden ennen antamat oikeudet ovat yksi kerrallaan murentuneet: oikeus asuinpaikkaan, oikeus valita omat edustajat, ja yhä enemmän myös oikeus hakea sosiaaliavustusta.

Kuka tahansa puolueeton tarkkailija päättelisi, että EU:n kansalaisuudesta on tulossa äänestäjiemme ensisijainen oikeudellinen asema ja että heidän jäsenvaltioiden kansalaisuutensa on toissijainen, lähes folkloristinen luokka.

Hyväksyn, että suurin osa parlamentin jäsenistä haluaa edetä tähän suuntaan, mutta luoja paratkoon, sanokaa se rehellisesti! En haluaisi kuulla enää höpötystä siitä, että äänestäjieni asema Britannian kansalaisina ei muutu.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE), kirjallinen. − (ES) Tämän mietinnön hyväksyminen on mielestäni vakava virhe ja äärimmäisen vastuutonta, ja siksi äänestän sitä vastaan.

Ennen kaikkea meidän on muistettava, ettei ole olemassa eurooppalaista vaalijärjestelmää. Asiat olisivat toisin, jos sellainen luotaisiin jossain vaiheessa (ja minä kannattaisin sitä). Sitä ennen eurooppalaisten vaalien on mukailtava kunkin jäsenvaltion vaalijärjestelmiä. Andrew Duffin mietinnössä ehdotetaan, että poistetaan kielto, joka koskee ehdokkuutta useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa Euroopan parlamentin vaaleissa. Sama ehdokas voisi olla ehdolla useassa valtiossa, ja hän voisi vaalien jälkeen valita, minkä paikoista hän haluaa säilyttää.

Sen lisäksi, että tähän liittyisi ilmeisen monimutkaisia järjestelyjä, on selvää, että tämä on äänestäjien huijaamista, eikä taatusti lisää parlamentin arvostettavuutta, jota haluamme edistää.

Lisäksi tänään äänestettävänä olleessa ehdotuksessa poistetaan vaalikelpoisuutta koskevien oikeudellisten päätösten (sekä siviili- että rikosoikeudellisten) pakollinen tunnustaminen. Tämä mahdollistaa sen, että henkilö, jonka vaalikelpoisuuden jokin sen valtion, jonka kansalainen hän on, tuomioistuimista on hylännyt, voi asettua ehdokkaaksi toisessa valtiossa. Tämä on ristiriidassa eurooppalaisten oikeus- ja sisäasioiden käytäntöjen kanssa, ja voimme helposti kuvitella, millaisia häpeällisiä tilanteita näin voitaisiin saada aikaan.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Jäsenvaltioiden välisen raskaan tiedonvaihtojärjestelmän takia hyvin harvat kansalaiset tietävät käytännössä, miten harjoittaa perussopimuksen heille takaamaa oikeutta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, jos he asuvat toisessa Euroopan maassa. Näiden ihmisten ääni on saatava kuuluviin, ja heidän osallistumistaan asuinmaansa poliittiseen elämään on helpotettava; siksi kannatan nykyisen järjestelmän korvaamista vaatimuksella valaehtoisen lausunnon täyttämisestä.

Euroopan parlamentin vaaleissa ehdokkaaksi haluavien asukkaiden velvollisuus hankkia kansallinen todistus on suhteeton direktiivin 93/109/EY yleisen tavoitteen kannalta. Käytännössä tällaisen todistuksen hankkiminen oman maan viranomaisilta on erittäin vaikeaa ja aikaavievää. Itse asiassa tämä muodollinen velvollisuus peruuttaa perussopimuksessa myönnetyn oikeuden.

Euroopan komission pitäisi tulevaisuudessa esittää ehdotus kysymyksestä henkilöiden, jotka eivät ole asuinvaltionsa kansalaisia, oikeudesta perustaa poliittisia puolueita. Jäsenvaltioiden vaalilait eivät saa tehdä eroa kyseisen maan kansalaisista koostuvien kansallisten puolueiden ja muiden puolueiden välillä. Poliittinen edustus Euroopan parlamentin vaaleissa on erittäin tärkeä kysymys Romanian kaltaisille maille, joiden väestöstä suuri osa asuu muissa Euroopan unionin maissa.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Jos eurooppalaiset eivät äänestä suurin joukoin asuinmaassaan ja jos osallistumisprosentti Euroopan parlamentin vaaleissa ei vastaa eurokraattien toiveita, se ei johdu siitä, että äänestysoikeuksien ja Euroopan parlamentin vaaleja koskevan vaalikelpoisuuden soveltaminen on ollut turhan monimutkaista jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihtotarpeen takia.

Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että byrokratianne ja politiikkanne vaikuttavat heistä parhaimmillaan järjettömiltä ja käsittämättömiltä ja pahimmillaan haitallisilta, sekä siitä, että monet Euroopan kansalaisista, jotka asuvat muualla kuin kotimaassaan, osallistuvat mieluummin omassa maassaan pidettäviin parlamenttivaaleihin.

Mietinnössä taas käytetään teknistä muka-yksinkertaistamista yritettäessä sallia ehdokkuus useammassa kuin yhdessä maassa, toisin sanoen saman ehdokkaan esiintyminen useissa maissa, mikä antaisi kohtuuttoman edun tapaoikeuden mukaan ainoastaan ulkomaalaisille, ja siinä yritetään ohittaa parlamentin jäsenvaltioiden vaalikelvottomuutta koskevat lait. Tätä on täysin mahdotonta hyväksyä.

Me katsomme kansalaisuuden olevan erottamattomasti yhteydessä kansallisuuteen, ja sen synnyttämiä oikeuksia, erityisesti vaalioikeuksia, voidaan harjoittaa ainoastaan kansallisissa puitteissa. Jos Euroopan kansalaiset haluavat osallistua isäntämaansa demokraattiseen elämään, heillä on aina vaihtoehto: kansalaistaminen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen tästä mietinnöstä, jonka pitäisi vähentää vaaliviranomaisten ja yksilöiden taakkaa, kun on kyse oikeudesta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Kannatan nykyisen tiedonvaihtojärjestelmän heittämistä romukoppaan ja sitä, että säilytetään erilliset ilmoitukset olla äänestämättä tai asettumatta ehdokkaaksi useammin kuin kerran.

- Ehdotus neuvoston asetukseksi – Kesannointi vuonna 2008

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kesannoinnin lopettaminen on ehdottomasti oikea tie, jota kuljemme. Elintarvikkeiden ja rehujen sekä uusiutuvien raaka-aineiden kysyntä kasvaa jatkuvasti, ja näin ollen on ehdottoman tärkeää pitää nämä alueet tuotannon piirissä. Maanviljelijöille kesannointi oli toimenpide, jota he eivät koskaan halunneet, mutta johon heidän oli kuitenkin suostuttava, koska se oli välttämätöntä. Maanviljelijät haluavat tuottaa! Toivon, että tämä luopuminen ei kestä vain vuotta tai kahta, vaan pätee yleisesti. Tämä on myös maatalouden mahdollisuus edistää osaltaan EU:n suuria tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Emme ole ainoastaan samaa mieltä siitä, että kesannoidun maan käyttö maataloustarkoituksiin pitäisi sallia vuonna 2008, vaan katsomme, että poikkeusta pitäisi soveltaa pidempään. Esitimme siksi ehdotuksen vuosia 2009 ja 2010 varten, ja sen sovittiin koskevan vuotta 2009. Sen avulla maanviljelijät voivat suunnitella paremmin tilanteessa, jossa viljamarkkinoilla vallitsevat äärimmäisen korkeat hinnat.

Tämä toimenpide ei kuitenkaan ratkaise periaatteellista kysymystä tarpeesta lisätä kunkin jäsenvaltion tuotantoa ja toimituksia sekä parantaa maaseutualueiden työllisyyttä.

Meidän on myös kiinnitettävä huomiota viljapulaan Euroopan markkinoilla ja biopolttoaineilla keinottelun kielteisiin vaikutuksiin, kuten neuvosto päätti, sekä tarjonnan että hinnan osalta.

Jälleen kerran painotamme tarvetta YMP:n perusteelliseen tarkistukseen kunkin maan maaperän ja biologisen monimuotoisuuden piirteiden huomioon ottamiseksi, vuoroviljelyn sopeuttamiseksi ja riittävien tulojen takaamiseksi maanviljelijöille uhkaamatta kuluttajien etua terveellisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden osalta.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olisitteko uskoneet, että kun yhteistä maatalouspolitiikkaa on vuosikausia syytetty kaikenlaisesta vääryydestä, kalleudesta ja etenkin sellaisten maitojärvien ja viljavuorten tuottamisesta, joita ei voitu myydä markkinoilla, huomaisimme nyt, että meidän on lopetettava tuotantokapasiteettimme leikkaaminen näillä aloilla?

Olen tyytyväinen komission jäsenen välittömään vastaukseen hintojen äkillisen nousun jälkeen, vaikka se on taatusti ollut kannattavaa maanviljelijöillemme: päätökseen lopettaa kesannointi maanviljelijöiden ja tuottajien rohkaisemiseksi tuottamaan enemmän viljaa, jotta markkinoilta poistettaisiin painetta.

Hänen pitäisi reagoida yhtä nopeasti myös maitokiintiöiden kasvattamiseksi ja kiintiöiden ylittämisestä kansallisella tasolla langetettavien lisämaksujen poistamiseksi. Lisäksi toivon tämän toimivan opetuksena komissiolle, joka on myös yrittänyt pienentää viinintuotantokapasiteettia 200 000 hehtaarilla ottamatta lainkaan huomioon eurooppalaisten viinintuottajien mahdollisuuksia viedä viiniä Kiinan ja Intian kaltaisille kasvaville markkinoille.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Muuttuvien markkinaolosuhteiden takia ymmärrän komission ehdotuksen maatalouden kesannoinnin nollaamisesta vuonna 2008 ja tuen sitä. Kesannoinnin lopettamisen oletetaan lisäävän tuotantoa vähintään 10 miljoonan viljatonnin verran. Tämän pitäisi vähentää nousevaan viljan hintaan kohdistuvaa painetta.

  Jean-Claude Martinez (ITS), kirjallinen. – (FR) Brysselin komissio on kertonut meille vuodesta 1992 lähtien, että meillä on viljavuoria, puhumattakaan valtavista määristä maitoa ja muista halkeamaisillaan olevista ruokavarastoista. Euroopan maatalousmaa oli siksi kesannoitava ja tuotantoa oli supistettava. Eteläinen pallonpuolisko ja Yhdysvallat vetosivat WTO:hon vehnän ja öljysiementen monopolin takia.

Muistakaa, että osana Uruguayn kierrosta ja Blair House -sopimusta vuonna 1992 Euroopan komissio suostui rajoittamaan öljysiementen kasvatusalueemme viiteen miljoonaan hehtaariin.

Se, minkä piti tapahtua, tapahtui. Maatalous on ilmaston oikkujen armoilla. Raamatussa Joosef selitti tämän faaraolle. Kuivuus Australiassa, pienenevä tuotanto Ukrainassa, eikä loppua kasvavalle kysynnälle Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa: kaikki nämä tekijät ajavat viljan ja maissin hintaa ylös.

Maksettuaan maanviljelijöillemme siitä, etteivät he tuota, vuodesta 1993 lähtien, jopa poistettuaan tuotantotuet ja kesannoituaan miljoonia hedelmällisiä hehtaareja, kun kolmasosa ihmiskunnasta näkee nälkää, Brysselin komissio havaitsee nyt, että viljasta on pulaa ja että varastot ovat romahtaneet. Nyt he peruvat kesannointipäätöksensä.

Sama tilanne toistuu vielä viinin osalta. Niin on tapahtunut voin ja lihan kanssa. Sekaannus ja malthusianismi pitävät ohjia käsissään.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. – (EN) Yksi suurista mysteereistä Euroopan unionin väestölle on se, miten voimme suunnitella järjestelmän, joka maksaa viljelijöille maan jättämisestä joutilaaksi. Vaikka ymmärränkin, että jotkin hyvämaineiset järjestöt, kuten RSPB Yhdistyneessä kuningaskunnassa, käyttävät tätä järjestelmää erinomaisen työnsä rahoittamiseen, ei voi olla oikein, että jätämme hyvän maan joutilaaksi ja maksamme maanviljelijöille siitä, että he pitävät sen sellaisena.

Siksi kannatan kesannoinnin nollaamista kokonaan, mutta meidän on myös samanaikaisesti varmistettava, että viljelijöitämme ja muita rohkaistaan pitämään maa hyvässä kunnossa ja tekemään siitä tuottavaa auttamalla heitä muista lähteistä.

Jos haluamme vakavissamme perusteellista YMP-uudistusta, niin kesannointimaksujen lopettamisen on oltava etusijalla kaikissa uudistusmenettelyissä. Siksi aion kannattaa komission ehdotusta.

- Päätöslauselmaesitys (B6-0351/2007)

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin jäsenten panevan merkille, miten äänestin.

Ratkaisevaa on se, että meidän on suojeltava lapsia ja että haluamme tehdä niin. Meidän pitäisi olla ehdottomia sellaisten kemikaalien ja epäpuhtauksien osalta, jotka voivat mitenkään vaikuttaa lasten toimintaan ja kehitykseen. Yritykset on saatava vastuuseen.

Emme kuitenkaan voi pysähtyä tähän. Meidän on tarkasteltava vakavissamme paineita, joita yrityksiin kohdistuu. Kiinassa toimiviin yrityksiin nämä paineet kohdistuvat Kiinan hallituksen taholta. Pelin säännöt ovat Kiinassa täysin erilaiset kuin muualla maailmassa. Jos yritys haluaa toimia siellä, sen on luovutettava suurin osa päätöksenteostaan ja toimintakäytännöistään hallituksen alaisuuteen.

Kiina käyttää kannustimia, joilla kontrolloidaan tuotannon vertikaalisia operaatioita. Työkalut, joita Mattel käytti kyseisten 21 miljoonan lelun valmistamiseen, ovat Kiinassa valmistettuja ja kiinalaisomistuksessa. Muotit, joita käytettiin muovin muotoiluun ja syötettiin koneistoon, joka sylki ulos kaikki nämä lelut, ovat Kiinan omistuksessa. Syy tähän on se, että kiinalaiset myöntävät valtionapua yritysten osille, jos ne pysyvät Kiinassa, ja tästä järjestelmästä irrottautuminen lisää niiden kustannuksia 20 prosenttia.

Näemme siis, että Kiina kontrolloi yrityksiä paljon enemmän kuin ehkä tajuammekaan, ja meidän on opittava tästä lelujen turvallisuuden osalta. Meidän ei pidä suvaita tätä, samoin kuin meidän ei enää pidä suvaita mitään Kiinan ihmisoikeus- ja ympäristökäytännöistä.

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen useaan otteeseen kehottanut Euroopan komissiota esittämään lainsäädäntöä, joka edellyttäisi, että kaikissa tuontituotteissa olisi merkintä alkuperämaasta. Tämä on erittäin tärkeää, koska on saatu selville, että vuonna 2006 17 prosenttia kaikista havaituista vaarallisista tuotteista, lelut mukaan lukien, oli tuntematonta alkuperää, kun taas 58 prosenttia oli peräisin kolmansista maista.

Vaikka 48 prosenttia havaituista vaarallisista tuotteista oli peräisin Kiinasta, ei pidä olettaa, että vika olisi ainoastaan kiinalaisten valmistajien puutteellisessa laaduntarkkailussa. On esimerkiksi osoitettu, että yhdysvaltalaisen Mattel-yrityksen (joka markkinoi tuotteitaan myös Euroopassa Fisher-Price-tuotemerkillä) viimeisten kolmen kuukauden aikana markkinoilta poistamasta 21 miljoonasta lelusta 18 miljoonan osalta kyse oli Mattelin suunnitteluvirheistä, ei virheellisestä valmistuksesta.

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että tarvitaan tiukempia rangaistuksia sekä valmistajille että maahantuojille sen varmistamiseksi, että nämä ottavat kuluttajiin, tässä tapauksessa puolustuskyvyttömiin lapsiin, kohdistuvan vastuunsa vakavasti. Jotkin jäsenvaltiot vastustavat kuitenkin edelleen muutosta maahantuojien ja valmistusta ulkoistavien yritysten käskystä.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Kaupan globaalistuminen ja avoimuuden ja erilaisten Euroopan unionissa markkinoitavien tuotteiden alkuperää koskevan tiedon puute merkitsevät, että riski hankkia vaarallisia, viallisia tai väärennettyjä tavaroita kasvaa.

Yhteinen päätöslauselmaesitys tuotteiden ja varsinkin lelujen turvallisuudesta, jonka puolesta äänestin keskiviikkona, on saanut lähes kaikkien ryhmien hyväksynnän. Se on taas yksi esimerkki Euroopan unionin ja erityisesti Euroopan parlamentin osoittamasta sitoumuksesta kuluttajansuojeluun.

Vaatimalla tuotteiden turvallisuutta, CE-merkinnän tinkimättömyyttä, väärennettyjen tavaroiden poissulkemista ja jäljitettävyyden käyttöönottoa koskevista vaatimuksista määräämistä päätöslauselmaesitys tehostaa kuluttajien, etenkin lasten, suojelua.

Vaatimus yhteistyön parantamisesta kyseessä olevien kolmansien maiden kanssa ei kuitenkaan saa jättää varjoonsa vastuuta tilaukset tekevissä yrityksissä, sillä on heidän tehtävänsä varmistaa, että heidän tuote-eritelmissään noudatetaan näitä terveys- ja turvallisuusvaatimuksia.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Kiinassa valmistettuja vaarallisia leluja koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta, koska pidän erittäin tärkeänä toteuttaa kaikki tarvittavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet sen varmistamiseksi, että EU:ssa markkinoilla pidettävät kulutustavarat ovat kaikilta osin EU:n voimassa olevien normien mukaisia ja että ne eivät aiheuta vaaraa kuluttajien terveydelle tai turvallisuudelle. Katson siksi, että direktiivi 88/378/EY lelujen turvallisuudesta pitäisi tarkistaa mahdollisimman nopeasti ja että sen pitäisi sisältää toimivia ja tehokkaita vaatimuksia tuotteiden turvallisuudesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tuotteiden, erityisesti lelujen, turvallisuuden varmistaminen on ensisijainen tavoite kansanterveyden ja erityisesti lasten terveyden suojelun kannalta tarkasteltuna.

Välttämätön tuotteiden tarkastaminen ja laadunvalvonta ovat oleellinen mekanismi tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yritysten ja toimivaltaisten julkisviranomaisten pitäisi toteuttaa tämä valvonta ja sertifiointi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.

Koska lainsäädännössä määritellään kaikki turvallisuussäännöt, joita tuotteiden on loogisesti noudatettava, on näitä tuotteita suunnittelevan, tuottavan ja markkinoivan yrityksen tai yritysten tehtävänä huolehtia velvollisuuksistaan.

Ensimmäinen reaktio kolmansista maista tuotaviin turvattomiin tuotteisiin tai terveydelle vaarallisiin tuotteisiin, etenkin leluihin, on yrittää siirtää asia muiden vastuulle. Financial Times -lehti jopa huomasi, että Mattel-yritys oli muodollisesti pyytänyt anteeksi Kiinan hallitukselta ja kansalta. On painotettava, että monet tuontituotteista tehdään kolmansissa maissa, mutta niiden omistajat ovat suuria EU:ssa sijaitsevia monikansallisia yrityksiä, jotka voittoa ahnehtien siirtävät tuotantonsa muualle.

Lisäksi huonoa laatua koskevan keskustelun keskittäminen tuontituotteisiin peittää vain sitä tosiasiaa, että monet EU:ssa tehdyt tuotteet eivät myöskään täytä voimassa olevia normeja.

  Malcolm Harbour, Andreas Schwab, Marianne Thyssen ja Corien Wortmann-Kool (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Parlamentin päätöslauselmassa, joka tänään hyväksyttiin suurella enemmistöllä, keskitytään aivan oikein kysymyksiin, jotka liittyvät välittömästi tuoteturvallisuuden varmistamiseen EU:n nykyisten direktiivien puitteissa.

PPE-DE-ryhmä on koko ajan vaatinut, että päätöslauselmassa keskityttäisiin käytännön ehdotuksiin, jotka lisäisivät kuluttajien turvallisuutta, välittömästi.

Olemme lisäksi ehdottaneet Euroopan laajuisen kuluttajaturvallisuusmerkin arvioimista. Merkkiä voisivat käyttää vapaaehtoisesti kulutustavaroiden tarjoajat. Olemme iloisia, että parlamentti on tukenut ehdotusta.

Tutustumme erittäin kiinnostuneina tulevaan leludirektiiviin ja tarkastelemme komission ehdottamia uudistuksia avoimin mielin. Meidän mielestämme oli täysin tarpeetonta pyrkiä esittämään tässä päätöslauselmassa hyvin yksityiskohtaisia ja erityisiä vaatimuksia tätä tulevaa direktiiviä varten. Äänestimme siksi näitä ehdotettuja lisäyksiä vastaan, mutta tämä ei millään tavoin vähennä kiinnostustamme ja tahtoamme saada aikaan tehokas ja toimia direktiivi, kun saamme komission ehdotuksen vuonna 2008.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Parlamentin päätöslauselma sisältää vain muutamia ehdotuksia vaarallisten tuotteiden, joista puolet tulee Kiinasta, tuonnin lopettamiseksi. Siinä keskitytään leluihin, muttei mainita myrkyllisiä väriaineita sisältäviä vaatteita, vaarallisia lääkkeitä, elintarvikkeita, jotka sisältävät ihmisravinnoksi sopimattomia ainesosia, palamaan syttyviä sähkölaitteita, pakkasnesteestä tehtyä hammastahnaa – luettelo on liian pitkä. Päätöslauselma tulee lisäksi toimeen heikoilla toimenpiteillä, jotka perustuvat yhteistyöhön ja sertifiointiin, ja siinä vastuu syydetään Kiinan sijaan parlamentin jäsenvaltioille, muiden sijaan eurooppalaisille yrityksille.

Tämä ei kerta kaikkiaan riitä tässä tapauksessa. On aika soveltaa esimerkinomaisia seuraamuksia kaikkia sellaisia maita vastaan, jotka päästyään WTO:n jäseniksi jatkavat arveluttavien kaupallisten käytäntöjen harjoittamista, oli sitten kyse polkumyynnistä, väärentämisestä tai pakkotyöstä. On totta, että Euroopan unionin käytössä olevat harvat kaupan suojeluvälineet kuuluvat komission jäsenen Mandelsonin toimialaan, ja hänen passiivisuuteensa tällä alalla on viitattu perustellusti.

Jos me loppujen lopuksi hyväksymme tämän asiakirjan, se johtuu siitä, että kaikesta huolimatta on parempi saada käyttöön edes joitakin riittämättömiä toimenpiteitä kuin ei minkäänlaisia. Ainakin se on jonkinlainen reaktio.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen siihen, että päätöslauselma hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä. Olemme lähettäneet selkeän viestin leluvalmistajille ja Kiinalle; emme suvaitse sitä, että lasten lelujen osalta ei taata tiukkoja turvallisuusnormeja. Kiinaa on varoitettu, että sen on parannettava tavaroiden tarkastusta ja todentamismenetelmiään pienentääkseen huomattavasti vaarallisten tuotteiden virtaa Euroopan markkinoille.

  Jean-Claude Martinez (ITS), kirjallinen. – (FR) Vietnamilaiset, afrikkalaiset ja muunmaalaiset lapset astuvat maamiinoihin. Euroopassa omat lapsemme tukehtuvat ja saavat myrkytyksiä ja kehittävät allergioita Barbie-nukkien ja lelujen takia.

Elokuva-ala on jo soittanut varoituskelloja elokuvalla ”Le père noël est une ordure” (Joulupukki on törppö). Nyt on meidän, tämän parlamentin jäsenten, tehtävä reagoida ja tehdä niin varovaisuusperiaatteen mukaisesti sekä turvataksemme maanosamme demografinen tulevaisuus, jota ovat jo koetelleet karkuteillä olevien aikuisten pelaamat vaaralliset pelit.

On aika toimia nyt. Edes eilen ei olisi ollut riittävän pian, sillä kuinka monet kasvot, joiden iho oli pehmeä kuin Brancusin veistos, on tuhonnut selluloidinukke, joka räjähtää liekkeihin tulitikun läheisyydessäkin. Lelut tappavat, ja Darfurin lapset eivät tiedä, miten onnekkaita ovat, koska eivät voi leikkiä syödessään.

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Nyt kun yhdysvaltalaisen valmistajan Mattelin Kiinassa tehtyjä leluja on turvallisuussyistä vedetty joukoittain markkinoilta, Euroopan komissio arvioi tuotteiden turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöään etenkin tuontilelujen osalta. Eurooppalainen säätelyjärjestelmä on kyllä vankka – RAPEX ja CE-merkintä – mutta sitä on vahvistettava.

Euroopan parlamentti menee siksi paljon pidemmälle ja haluaa, osana lelujen turvallisuutta koskevaa päätöslauselmaansa, otettavan käyttöön yhteisen säätelykehyksen tuotteiden markkinointia ja markkinoiden valvontaa varten. Minulle kuluttajien luottamuksen palauttaminen ja lastemme terveyden suojeleminen on oleellinen edellytys. Jatkona REACH-asetuksille, joilla säädetään kemikaalien käyttöä kulutustavaroissamme koskevasta tiukasta valvonnasta, äänestin siksi tänään kaikkien myrkyllisten aineiden käyttöä lelujen valmistuksessa koskevan ehdottoman kiellon puolesta.

Lisäksi tuen tarkistuksia 8 ja 6 ja kannatan vaarallisten ftalaattien käytön ehdotonta kieltämistä kaikissa leluissa, jotka voi pistää suuhun. Lelujen kemikaaliturvallisuus ei ole vain säätelykysymys; se on myös hygieniakysymys ja sellaisena oleellinen lastemme turvallisuuden kannalta.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. – (DE) Tämänpäiväinen päätöslauselma korostaa leludirektiivin välttämätöntä ja kiireellistä uudistamista. Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymismyrkylliset aineet on kiellettävä uudessa leludirektiivissä. Komission jäsen Verheugen yhtyi eilisessä keskustelussa tähän vaatimukseen. Lisäksi on välttämätöntä tehdä loppu CE-merkinnän harhaanjohtavuudesta. Eurooppalaiset kuluttajat yhdistävät tähän merkkiin joko todisteen tuotteen alkuperästä tai turvallisuusmerkin. CE-merkki ei täytä kumpaakaan edellytystä.

- Mietintö: Saryusz-Wolski (A6-0312/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Energiaturvallisuus ja energia muodostavat akselin, jonka ympärillä jokaisen unionin sisä- ja ulkopolitiikka pyörivät, ja ovat elintärkeä tekijä vaurauden säilyttämisessä ja myös eloonjäämisen ehto silloin, kun toimituksista on kriittinen pula.

Meidän on ryhdyttävä välittömiin toimiin vapauttaaksemme itsemme raaka-aineriippuvuudesta Venäjän suuntaan; siitä voi jatkossa tulla poliittinen riippuvuus. Pidän huolestuttavana sitä, että sallimme energiaa käytettävän keinona painostaa kauttakulku- ja päämäärämaita poliittisesti. Kannatan Mustanmeren ulottuvuuden kehittämistä, yhteistyötä Etelä-Kaukasian maiden kanssa, yhteyksiemme vahvistamista Norjaan ja Maghreb- ja Mashrek-maihin sekä Euro–välimeri-kumppaanuutta. Energiamarkkinoiden ennustettavuus on taattava tekemällä sopimuksia Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa, ja Yhdysvaltain hallituksen kanssa on luotava kumppanuus.

Mustavalkoisesti ajattelevien ympäristönsuojelijoiden on tajuttava vihdoinkin, että ”ekopolttoaineiden” ja biomassan suurimittainen polttaminen lisää ilmakehän hiilidioksidin määrää ja että järkevä, ratkaiseva ydinvoiman osuus on välttämätön. Fanaattisten vihreiden, jotka ovat jopa onnistuneet saamaan ydinvoimakiellon sisällytetyksi erään jäsenvaltion perustuslakiin – asia, joka taatusti vaikuttaa sen ja jopa sen naapurien talouteen – vaikutusvalta on saanut tragikoomiset mittasuhteet.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan kokonaisturvallisuuden kannalta energiavarmuus on keskeisimpiä tekijöitä. Saryusz-Wolskin mietintö vastaa tähän Euroopan tulevaisuuden haasteeseen.

EU:n ongelmana on energiaomavaraisuuden heikkeneminen. Jo nyt EU tuo puolet tarvitsemastaan energiasta ulkopuolelta ja vuoteen 2025 mennessä tuontiriippuvuuden arvioidaan ylittävän 70 prosenttia. Tässä tarvitaan vahvaa yhteistä ääntä, uutta energiadiplomatiaa ja tätä hoitamaan EU:n energiaulkopolitiikan erityinen korkea edustaja.

Energiaulkopoliittisen mandaatin luovuttaminen vahvemmin unionille ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden suvereenius päättää energiantuotannon keinoista, sen kokoonpanosta, heikentyisi. Tästä kiitän erityisesti esittelijää. Mietintö antaa tilan jäsenvaltioiden itsenäiselle päätöksenteolle energiansaannin rakenteista.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (EN) Avoimuus, vastavuoroisuus ja oikeusvaltion periaate ovat eurooppalaisen energiapolitiikan ja näin ollen ulkopolitiikkamme kulmakiviä. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika lisätä uusia toimielimiä, ja vastustan siksi energiaulkopolitiikan korkean edustajan uuden viran luomista, mikä myös on uhka Euroopan parlamentin vaikutusvallalle energiaulkopolitiikassa.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin äänestyksessä puoltavan ääneni tälle mietinnölle, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön yhteinen energiaulkopolitiikka.

Sovellettavien ratkaisujen on oltava ulottuvuudeltaan kansainvälisiä, ja Euroopan unionin on otettava asiassa johtava asema. On selvää, että energiasta on tullut todellinen ase tämän päivän kansainvälisissä neuvotteluissa.

Aina Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä tammikuussa 2006 lähtien Euroopan unioni on ollut tietoinen haavoittuvuudestaan energiatoimitusten osalta. Energiaulkopolitiikan kehittämiseksi mietinnössä ehdotetaan periaatteessa energiaulkopolitiikan korkean edustajan nimittämistä. Tämä olisi vastuussa EU:n toimien koordinoinnista tällä alalla. Tällä energiaulkopolitiikan korkealla edustajalla olisi kaksi tehtävää, sillä kyseinen henkilö toimisi EU:n uuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli komission varapuheenjohtajan alaisuudessa.

Olen tyytyväinen tähän myönteiseen kehitykseen, joka auttaa erityisesti edistämään vuoropuhelua tuottajamaiden – esimerkkinä Euro–Välimeri-kumppanuus – ja kuluttajien välillä. Näin EU voi puolustaa intressejään energiaturvallisuuden alalla neuvotellessaan ulkoisten toimittajien kanssa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Energia on tällä hetkellä keskeinen strateginen aihe.

EU:n eri jäsenvaltiot pyrkivät suuren energiariippuvuutensa takia hallitsemaan nykyisten energialähteiden hyödyntämistä, mistä johtuu ehdotus luoda energiasäie yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällä. Jos se otetaan käyttöön, se muodostaa myös keinon päästä yli tärkeimpien maiden välillä olevista ristiriidoista.

Näin tehdäkseen EU:n pitäisi ilmoittaa ”markkinoistaan”, ”kilpailustaan” ja laajentumisestaan muihin maihin niin kutsuttujen ”energiayhteisöjen” tai ”energiaperuskirjan” – jolla varmistetaan ”turvalliset investoinnit” sekä taataan ”oikeus korvauksiin pakkolunastusten ja/tai kansallistamisen yhteydessä” – puitteissa tai sisällyttämällä ”energiaturvallisuuslausekkeen” kauppasopimuksiin. Kaikkea tätä voidaan kontrolloida, mistä johtuu sen pelko ”OPECia vastaavan kaasujärjestön” luomisesta.

Parlamentin enemmistö puoltaa myös ”energian toimitusvarmuutta parantavien kumppanuuksien luomista Yhdysvaltojen kanssa” ja tietenkin sellaista ”kriittistä ja konstruktiivista vuoropuhelua" Etelä-Kaukasuksen, Kaspianmeren alueen ja Keski-Aasian maiden kanssa, joka ”auttaa suhteuttamaan toisiinsa yhtäältä EU:n edut öljy- ja kaasutoimitusten monipuolistamisessa ja toisaalta pyrkimykset saada aikaan poliittisia uudistuksia edellä mainituissa maissa”. Lisää sanoja kenelle? Irakille, Afganistanille, Afrikalle…?

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on energian suurkuluttaja ja riippuvainen ulkoisista energialähteistä. Viimeksi mainittuja luonnehtii epävarmuus ja mahdollinen epävakaus. Venäjän ja luonnonvaroja paljon omaavien IVY-maiden erikoistapauksessa ylimääräinen epävarmuutta lisäävä tekijä on taipumus käyttää energiaa aseena poliittisiin tarkoituksiin, kuten olemme jo joutuneet todistamaan. Tämän olisi pitänyt saada Euroopan unioni liikkeelle vetämään yhtä köyttä ja seisomaan rinta rinnan kriisitilanteissa. Tällainen reaktio on kuitenkin kehittynyt erittäin hitaasti, mikä johtuu niiden maiden erilaisista kansallisista intresseistä, jotka eivät ole niin todennäköisiä energiakiristyksen uhreja kuin entiset kommunistiset maat.

Parlamentin jäsenen Jacek Saryusz-Wolskin mietintö on askel oikeaan suuntaan. Se on kehotus perustaa EU:n ja Venäjän suhde molemminpuolisen luottamuksen ja energiaperuskirjassa vahvistettujen periaatteiden noudattamisen muodostamalle pohjalle.

Tämänhetkisen keskustelun puitteita määrittävät Euroopan komission samanaikaiset pyrkimykset vapauttaa unionin energiamarkkinoita, Gazpromin ollessa taustalla. Tämä johtaa suurempiin paineisiin panna täytäntöön periaate tuotannon ja jakelun erottamisesta. Maat, jotka ovat haluttomia vapauttamaan markkinoita, ovat samat, jotka ovat taipuvaisia turvautumaan kahdenvälisiin energiasopimuksiin Venäjän kanssa ja tekemään yhteistyötä venäläisten valtion omistamien yritysten kanssa pääoman osalta. Ei ole sattumaa, että tämä koskee Manner-Euroopan valtion energiamonopolien jäljelle jääneitä osia. Tästä seuraa se, että toivottu mahdollisuus valita vapaasti energiantoimittajat ja solidaarisuuteen tällä strategisella alalla perustuvan yhteisön politiikan kehittyminen viivästyvät.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) On selvää, että Euroopan unionin on koordinoitava ulkoisia energialähteitä koskevaa lähestymistapaansa paljon paremmin kuin tällä hetkellä. En kuitenkaan katso ehdotuksen energiaulkopolitiikan korkeasta edustajasta tuovan mitään lisäarvoa ja uskon, että edustaja vain sekoitettaisiin Javier Solanan tämänhetkiseen rooliin. Äänestin siksi tätä ehdotusta vastaan. Toisaalta puolsin viittausta energiantuotannon eriyttämiseen energian siirtämisestä ja jakelusta.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä kannatetaan ”EU:n yhteistä energiapolitiikkaa”. Vaikka tällaiselle politiikalle ei vielä ole edes oikeusperustaa, mietinnön tavoite on edistää sitä sinnikkäästi jopa ennen kuin se voidaan sisällyttää uuteen uudistussopimukseen. Kalliin ja saastuttavan energian aiheuttaman ongelman ratkaisemisen sijaan mietinnössä halutaan muokata EU:sta johtava globaali toimija. Tällainen EU:n laajentumishaluinen geopoliittinen lähestymistapa loisi lisää jännitteitä ja konflikteja kaikkialla maailmassa. Tekstissä näkyy punaisena lankana vahva Venäjän vastainen suuntaus. Siihen on otettu mukaan lähes kaikki ajatukset, jotka voisivat estää Venäjän ja EU:n jäsenvaltioiden välisten suhteiden normaalin kehityksen. Kriitikot puhuvat siksi kylmän sodan henkäyksestä. Sisällyttämällä niin kutsutun ”energiaturvallisuuslausekkeen” kaikkiin energiantuottajamaiden ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin sopimuksiin EU määrittelee intressinsä kaukana omilta rajoiltaan. Olemme huolissamme sellaisesta EU:n energiaulkopolitiikan perustasta, joka perustuisi geopoliittiseen painostukseen, joka on mahdollinen tausta sotilaalliselle uhalle. Mietinnössä kehotetaan tiiviiseen energiaturvallisuuteen liittyvään kumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa, tietoisena siitä, että Yhdysvallat käy sotaa Irakissa turvatakseen halvat energianlähteet.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Yhtäältä koska energian merkitys kasvaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja toisaalta koska kansainvälinen keskinäinen riippuvuus, joka on nyt yhteinen piirre, kasvaa myös, on mahdotonta jättää energiapolitiikka pois EU:n politiikan ulkoisesta ulottuvuudesta sen paremmin jäsenvaltioiden tasolla kuin yhteisen ulkopolitiikankaan puitteissa.

Yhdyn siksi päätöslauselmaan, jossa todetaan, että ”vaikka parlamentin jäsenvaltioiden on voitava säilyttää suvereeni oikeutensa tehdä eri energialähteiden käyttöä koskevia strategisia päätöksiä, hyödyntää energiavarojaan ja päättää energiatoimitusten rakenteista, on siitä huolimatta tarpeen [edistää yhteistä lähestymistapaa eikä välttämättä yhtä yhteistä politiikkaa, joka kattaisi] energian toimitusvarmuuden, kauttakulun sekä energian toimitusvarmuuteen liittyvät investoinnit sekä energiatehokkuuden, energiansäästöjen ja puhtaiden, uusiutuvien energialähteiden edistämisen erityisesti maissa, joiden energiankulutus kasvaa nopeasti”. Ajatuksesta energiaulkopolitiikan korkeasta edustajasta olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä ulottuvuus on sisällytettävä ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan työhön, sillä en usko tätä spesifisemmän lähestymistavan olevan järkevä.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestin yhteistä parlamentin jäsenen Jacek Saryusz-Wolskin laatiman eurooppalaista energiapolitiikkaa koskevan mietinnön hyväksymisen puolesta.

Neuvoston maaliskuussa 2007 hyväksymän energiapolitiikan toimintasuunnitelman mukaisesti meidän on tehtävä kaikkemme kehittääksemme Euroopan unionille yhteisen eurooppalaisen energiaulkopolitiikan, joka varustetaan välineillä, joita sen tehokkaan harjoittamisen takaaminen edellyttää. Haluan kiinnittää huomion parlamentin jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja yhteistyön tarpeeseen, energialähteiden monipuolistamiseen sekä jatkuvaan kehittämiseen ja parempaan yhteistyöhön tällä alalla.

Olen samaa mieltä siitä, että on tarpeen päättää yksityiskohtaisista menettelyohjeista, joissa vahvistetaan tällaisen politiikan käyttöönoton eri vaiheet. Komission on esitettävä asiaan liittyvät ehdotuksensa mahdollisimman pian. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot kuulevat toisiaan ja Euroopan komissiota sellaisten kysymysten osalta, jotka koskevat strategisia päätöksiä kolmansien osapuolten kanssa alalla tehtävistä sopimuksista. Ehdotus nimittää energiaulkopolitiikan korkea edustaja on erittäin tarkoituksenmukainen ja ansaitsee lisäpohdintaa. Kyseinen henkilö vastaisi kaiken energian toimitusvarmuuden kaikkiin ulkoisiin seikkoihin liittyvän politiikan koordinoinnista. Tällainen toimi auttaisi edistämään EU:n jäsenvaltioiden etujen suojelua ulkomaalaisten kumppanien kanssa käytävien neuvottelujen aikana.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit ymmärtävät, että 27 jäsenvaltion on osoitettava enemmän solidaarisuutta energiaulkopolitiikan osalta. Tulevina vuosina kasvaa kaikkien jäsenvaltioiden riippuvuus tuontiöljystä ja -kaasusta, joka tulee kolmansista maista, jotka muuten voisivat valikoida riippuvaisemmat ja haavoittuvaisemmat valtiot koko unionin vahingoksi.

Tämä ei tarkoita, että kannattaisimme yhteistä energiapolitiikkaa, etenkään sitä, että EU voisi esimerkiksi määrittää yksittäisten jäsenvaltioiden energiayhdistelmän tai vaikkapa fossiilisten polttoaineiden osuuden uusiutuviin verrattuna.

Yleisesti ottaen konservatiivit tukevat tämän mietinnön tavoitteita, vaikka kiistämmekin, että tarvittaisiin yksi vaikutusvaltainen koordinoiva hahmo puhumaan asiasta. Emme myöskään näe tarvetta uudelle oikeusperustalle, joka luotaisiin perustamissopimusten puitteissa asian hoitamiseksi.

Yritykset lisätä uusia EU:n toimivaltuuksia sen sijaan, että käytettäisiin nykyisiä asianmukaisesti, ovat tarpeettomia. Konservatiivit uskovat lisäksi markkinalähtöiseen lähestymistapaan EU:n institutionalisoitumisen lisäämisen sijaan.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue kannattaa suurta osaa tästä päätöslauselmasta, erityisesti uusiutuvien energialähteiden tukemiselle annettua ensisijaista asemaa, energian suosimista yhtenä Euroopan naapuruuspolitiikan kulmakivistä sekä saastumista ehkäisevien lisäturvatoimien vaatimista.

Äänestimme tyhjää johdanto-osan 12 viitteen osalta perustuslakisopimuksen hylkäämisen takia; ehdotettu viite on tarpeeton. Äänestimme tyhjää tarkistuksesta 2 ja 13 kohdasta, koska uuden energiapolitiikan korkean edustajan asema voisi mielestämme aiheuttaa tarpeetonta sekaannusta.

Äänestimme 62 kohdan puolesta säilyttäen viittauksen energiantuotannon omistuksen eriyttämiseen, koska haluamme olla johdonmukaisia ja pysyä aiemmin ilmoittamassamme kannassa. Sen mukaan energian siirtämisen omistuksen eriyttäminen on tehokkain tapa edistää investointeja, oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta.

- Mietintö: Gruber (A6-0322/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Äänestin Lilli Gruberin mietinnön puolesta.

Suhtaudun myönteisesti yleisen puitedirektiivin, korkeasti koulutettujen työntekijöiden maahantulon edellytyksiä koskevan direktiivin, kausityöntekijöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevan direktiivin sekä palkattujen harjoittelijoiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevan direktiivin laatimiseen.

On päivänselvää, että Euroopan unionin on vahvistettava täsmällisiä sääntöjä ja säänneltävä aktiivisesti sitä, kuka pääsee työskentelemään EU:ssa. Tiedämme kaikki, että Eurooppa kärsii jo ”demografisesta talvesta” ja tarvitsee kipeästi työvoimaa unionin ulkopuolisista maista. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että päästämme alueellemme vain ammattitaitoista työvoimaa, ja ehdotan, että valitsemme ammatteja, joista on pulaa Euroopan työmarkkinoilla. Meidän on oltava johdonmukaisia tässä asiassa; jos hukutamme Euroopan unionin tahallamme ja ajattelemattomasti ammattitaidottomaan työvoimaan, saatamme kokea ongelmia, jotka johtuvat työttömien maahanmuuttajien joutilaasta elämäntavasta ja siitä, että he lopulta syyllistyvät rikoksiin ja osallistuvat laittomaan kauppaan ja harmaaseen talouteen lainsäädännön ulkopuolella ja sekaantuvat usein huume- ja ihmiskauppaan. He muodostavat gettoja ja päätyvät usein terroristiryhmien jäseniksi.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kannatin mietintöä, koska parlamentissa tehtiin täysin selväksi, että sen määrittäminen, ketä ja kuinka paljon siirtotyöläisiä jäsenvaltioiden alueelle otetaan, pysyy niiden omassa päätäntävallassa. Jos ”sininen kortti“ todella otetaan käyttöön, on todella varmistettava, että se toimii valvontavälineenä laillisesti EU:ssa oleskeleville korkeasti koulutetuille työntekijöille ja sallii oleskelun koko Euroopan unionissa – ei asettautumista sinne.

Komission jäsen Frattinille – joka valitettavasti ei enää ole paikalla – osoitan Euroopan kansanpuolueen riveistä ehdotuksen lisätä ”siniseen korttiin“ kansallinen lisämerkintä – kuten lippu – jotta on yksiselitteisesti nähtävissä, mikä jäsenvaltio on myöntänyt työ- ja oleskeluluvan.

  Antonio Masip Hidalgo (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella kollegoitani Lilli Gruberia ja Javier Morenoa. Väliaikaisesti vajaakuntoisena olen joutunut käyttämään maahanmuuttajan avustajasopimusta, ja olen ymmärtänyt paremmin, jos mahdollista, mitä puheenjohtaja Lobo Antunes sanoi tänään solidaarisuuden ja inhimillisyyden tarpeesta, vaikka ymmärrän myös komission jäsenen Frattinin selityksen oikeusvaltion periaatteiden täysimääräisestä kunnioittamisesta.

Yksinäisinä hetkinäni olen usein ajatellut, että Don Quijote, kuuluisa hahmo, kaikkien aikojen mahtavin kirjallinen hahmo, ei olisi ollut olemassa ilman Sanchoa, ja tänä päivänä Sancho olisi epäilemättä häntä auttamaan tuleva maahanmuuttaja.

Näin ollen kaikkina aikoina on kunnioitettava oikeusvaltion periaatteita ja kunnioitettava ihmisiä.

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, en todellakaan hyväksynyt Lilli Gruberin mietintöä laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta kahdesta tärkeästä syystä. Ensinnäkin en pidä viisaana edistää aivovuotoa köyhemmistä maista Eurooppaan vielä suuremmassa mittakaavassa kuin mitä nyt tapahtuu joka tapauksessa. En usko sen auttavan ketään, eikä taatusti köyhempiä maita.

Toiseksi olen edelleen hämmästynyt siitä naiiviudesta, jolla maahanmuuttoa tarkastellaan tässä parlamentissa, tietynlaisena ratkaisuna Euroopan kiistattomaan demografiseen ongelmaan. Sitä paitsi sanaakaan ei sanota maahanmuuton valtavista kustannuksista vastaanottaville maille eikä siitä tosiasiasta, että meidän on enemmän kuin koskaan ennen oltava valppaita säilyttääksemme eurooppalaisen kulttuurimme, arvomme ja normimme, jotka ovat yhä suuremman paineen alaisia muista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien valtavan lukumäärän takia. Kuten kaikilla muillakin ongelmilla, tälläkin on taloudellinen hintansa. Tällä hetkellä eurooppalaisessa pääkaupungissamme Brysselissä noin 53 prosenttia asukkaista on alkuperältään niitä, joita sanotaan ei-belgialaisiksi; vuoteen 2050 mennessä luku uhkaa olla 75 prosenttia. Emme tarvitse uutta massamaahanmuuttoa, vaan nimenomaan sen vastakohtaa.

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, Lilli Gruberin mietinnössä parlamentti noudattaa maahanmuutto-ongelman osalta erityisen yksipuolista, määrällistä ja taloudellista lähestymistapaa. Kiistän ehdottomasti väitteen, jonka mukaan vain uusi maahanmuuton aalto voi taata Euroopan taloudellisen tulevaisuuden, ja haluan huomauttaa, että maahanmuutossa on kyse paljon muustakin kuin vain luvuista ja taulukoista. Tämän mietinnön ehdotukset tekevät jo nyt vakavista integroimisongelmista pahempia. Se on luettava, jotta sen voi uskoa. Vaikka jotkut maahanmuuttajaväestöstä eivät halua tehdä työtä eivätkä halua kouluttautua uudelleen, jotkut ihmiset haluavat todellakin perustaa Maliin maahanmuuton tiedotus- ja hallintakeskuksen. On kiistämättä totta, että monet niin kutsutuista väliaikaisista työntekijöistä katoavat laittomasti, kun heidän oleskelulupansa umpeutuu, kuten nyt käy. Kokemukset esimerkiksi Sveitsistä osoittavat selvästi, että kausityöntekijöiden perheenjäsenet tulevat edelleen laittomasti maahan.

Lopuksi vielä tärkeä seikka: on tosiasia, että korkeasti koulutettujen henkilöiden laillisen maahanmuuton lisääminen johtaa väistämättä aivovuodon lisääntymiseen kehittyvistä maista kaikkine sen tuomine seurauksineen.

  Alfredo Antoniozzi (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Lilli Gruberin mietinnön puolesta, koska siihen otettiin mukaan niin monia PPE-DE-ryhmän ja minun itseni esittämiä näkökohtia. Vaikka ymmärränkin integroimisen olevan tärkeää, sen on kuitenkin mielestäni tapahduttava kansalaistemme suostumuksella. Siksi integroimisen lisäksi tarvitaan tiukkaa, päättäväistä lainvalvontaa. Parlamentin jäsenvaltioiden on esimerkiksi pantava täytäntöön sääntö, joka määrää, että jos maahanmuuttajat eivät pysty osoittamaan kykyään elättää perhettään, heidät on kotiutettava kolmen kuukauden kuluttua. Näin ei tapahdu joissain maissa, ja jos sitä ei tapahdu, kansalaisten tyytymättömyys tekee kaikista eurooppalaisista integroimisaloitteista merkityksettömiä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.− (PT) Siitä huolimatta, että mietintö sisältää tärkeitä maahanmuuttokysymyksiä koskevia seikkoja, joita olemme puolustaneet kauan, siinä ei tuomita EU:n nykyisiä suuntaviivoja ja nykyistä politiikkaa – jotka ovat kriminalisoivia ja tukahduttavia maahanmuuttajia kohtaan – vaan itse asiassa muodostetaan näistä toinen näkökohta.

Tarkemmin sanottuna mietinnössä omaksutaan konsepti eri maahanmuuttajaryhmien – kuten ”korkeimmin koulutetut”, ”kausityöntekijät” ja muut – olemassaolosta ja niiden hallinnasta EU:n eri jäsenmaiden työvoimatarpeiden mukaisesti, erityisesti sinisen kortin luomisen avulla; miten epäinhimillistävä kanta maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin.

Lisäksi mietinnössä kannatetaan yhteisen maahanmuuttopolitiikan luomista; me pidämme sitä riittämättömänä ja epärealistisena muun ”yhteisen” politiikan tulosten ja jäsenvaltioissa vallitsevien erilaisten tilanteiden takia. Painotamme jälleen, että maahanmuuttopolitiikka on jokaisen maan ja sen demokraattisten toimielinten vastuulla.

Kuten olemme sanoneet, yhteinen politiikka ei ole tarpeen, mutta toinen politiikka on, jäsenvaltioiden välisen yhteistyön puitteissa; politiikka, joka edistää maahanmuuttajien oikeuksia erityisesti YK:n yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista ratifioimisen kautta.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Todetessaan, että ”EU:n työmarkkinoiden voidaan nyt ja tulevaisuudessa katsoa tarvitsevan […] laillista maahanmuuttoa”, Lilli Gruber pyrkii, kuten presidentti Sarkozy Ranskassa, antamaan taloudellisen oikeutuksen eri jäsenvaltioissamme sovellettavalle maahanmuuttopolitiikalle. Hitaan kehityksen maista tuleva työvoima on kuitenkin suurimmaksi osaksi valmistautunut huonosti niihin töihin, joille taloutemme tarvitsevat tekijöitä. Lisäksi on muistettava, että laillinen maahanmuutto on periaatteessa työntekijöiden maahanmuuton sijaan ihmisten maahanmuuttoa.

Tämä politiikka, joka tuo meille lähes kaksi miljoonaa uutta maahanmuuttajaa joka vuosi, on itse asiassa muuttumassa Euroopan asuttamiseksi. Vuoteen 2050 mennessä ei-eurooppalainen väestö, johon kuuluu jo nyt noin 40 miljoonaa ihmistä, on kolminkertaistanut. Turkin liittymisen myötä Brysselin rakentama Eurooppa sisältää 220 miljoonaa aasialaista ja afrikkalaista, joista suurin osa on kotoisin islamilaisesta maailmasta.

Tämä väestön asuttaminen muodostaa huomattavan uhan kulttuurimme kristillisille ja humanistisille arvoille. Jos haluamme suojella Euroopan kansojen perusteltua itsemääräämisoikeutta ja oikeutta pysyä omana itsenään, meidän on palautettava rajamme entiselleen, käännettävä maahanmuuttajavirran suunta ja otettava käyttöön merkittävää perheelle ja elämälle myönteistä politiikkaa. Tarvitsemme uuden Euroopan, ”eurooppalaisen” Euroopan, itsenäisten kansojen Euroopan, sillä se on ainoa asia, joka voi taata oikeutemme puolustaa kulttuuriamme ja historiaamme.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. – (DE) Se tosiasia, että EU:ssa elää noin 18,5 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista, osoittaa selvästi, että Eurooppa tarvitsee yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Meidän on vietävä kansalaisiltamme heidän maahanmuuton aiheuttamat huolensa ja pelkonsa ja selitettävä heille, että säännelty ja järkevä maahanmuutto tietyillä aloilla Euroopassa on tosiaan välttämätöntä. En kuitenkaan ole samaa mieltä kannasta, jonka etenkin konservatiivit esittävät näköjään kuin uskontunnustuksena ja jonka mukaan kysymys demografisesta kehityksestä on yhdistettävä kysymykseen eurooppalaisen sosiaalimallin säilyttämisestä. Tässä yhteydessä olisi ennemminkin käynnistettävä keskustelu siitä, missä määrin Euroopan talouden hyvin kasvanut lisäarvo, joka on nähtävä erillisenä demografisesta kehityksestä, voi antaa solidaarisen panoksensa eurooppalaiseen sosiaalimalliin.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Pidättäydyin äänestämästä tarkistuksesta 8, sillä vaikka tunnustan, että aivovuodon kehittyvistä maista Eurooppaan muodostama ongelma on erittäin vakava, epäilen ITS-ryhmän vaikuttimia tämän tarkistuksen esittämisen kohdalla. Meidän on pyrittävä estämään korkeasti koulutettujen ihmisten joukkolähtö omista maistaan, mikä aiheuttaa taloudellista vahinkoa, mutta siinä ei taatusti pidä olla kyse Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton vastustamisesta sinänsä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön, joka on laadittu helpottamaan laillisten maahanmuuttajien elämää. Asemastaan huolimatta laillisia maahanmuuttajia syrjitään usein tahallisesti ja tahattomasti. Esittelijä vaatii joukkoa laillisia maahanmuuttajia koskevia toimenpiteitä, kuten työhön liittyvien oikeuksien parantamista, eläkkeiden ja sosiaaliturvaoikeuksien siirtämistä, pätevyyden tunnustamista sekä pitkäaikaisia viisumeja ja monikertaviisumeja; kannatan niitä kaikkia.

  Mary Lou McDonald, Søren Bo Søndergaard ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Tämänpäiväinen äänestyskäyttäytymisemme heijastaa toivettamme nähdä tehokas, inhimillinen ja oikeuksiin perustuva lähestymistapa maahanmuuttoon Euroopassa. Kaikenlaisia maahanmuuttajia on kohdeltava yhdenvertaisesti, korkeimpien ihmisoikeusstandardien mukaisesti ja arvokkaasti.

Lisäksi yleisenä periaatteena pitäisi olla, että Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyvät maahanmuuttajia heidän hätänsä perusteella Euroopan maiden talouksien tarpeiden lisäksi. Euroopan maahanmuuttopolitiikalla ei saa kasvattaa elintärkeiden taitojen menetystä eli ”aivovuotoa” kehittyvissä maissa, eivätkä jäsenvaltiot ja EU saa harjoittaa politiikkaa, joka estää kehitystä.

  Erik Meijer ja Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Olemme äänestäneet tarkistuksen 8 puolesta. Yleisesti ottaen näkemyksemme ovat hyvin kaukana sen esittäneestä ryhmästä, erityisesti pakolaisten, maahanmuuttajien ja etnisten tai uskonnollisten vähemmistöjen osalta. ITS yrittää estää vaarassa olevien pakolaisten maahanpääsyn, ja me taas yritämme päinvastaisesti auttaa näitä vainon, katastrofien ja köyhyyden uhreja. Ymmärrämme siis erittäin hyvin, ettei suurin osa ryhmästämme mielellään tue ITS:n tarkistuksia maahanmuutosta. Toisin kuin pakolaisten ja maahanmuuton perinteisten muotojen osalta, ehdotetun korkeasti koulutettujen työntekijöiden houkuttelun tapauksessa EU:n jäsenvaltiot luovat ongelman heidän lähtömailleen. Intian, Etelä-Afrikan tai Brasilian kaltaisissa valtioissa koulutettuja ihmisiä tarvitaan kipeästi välttämättömän kehityksen aikaansaamiseksi. Näemme nyt, että tällaisia ongelmia ilmenee jopa uusimmissa EU:n jäsenvaltioissa, Romaniassa ja Bulgariassa, jotka menettävät lääketieteellisen ja teknisen alan ihmisiä nopeaan tahtiin vauraammille maille. Etuoikeutetussa asemassa olevat valtiot ja yritykset varastavat näiden ihmisten aivot. Koska emme halua tukea tätä aivovuotoa, äänestimme tämän tarkistuksen puolesta.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Lilli Gruberin mietinnössä tarkastellaan maahanmuuttoa osittain ainoastaan siltä kannalta, miten tänne tulevat työntekijät lisäävät pääomaa. Mietinnössä korostetaan esimerkiksi, ”että on tärkeää luoda vakaat ja lailliset työsuhteet yritysten ja työntekijöiden välille tuottavuuden ja EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi” ja kehotetaan ”siksi komissiota pohtimaan niitä vaikutuksia, joita kiertosiirtolaisuudella voi tässä suhteessa olla”.

Rangaistustoimenpiteet maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita kohtaan eivät aiheuta minkäänlaista vastarintaa, ja mietinnössä kannatetaan myös ”kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään tekemään unionista houkuttelevampi koulutetuimmille työntekijöille, jotta voitaisiin täyttää EU:n työmarkkinoiden tarpeet ja taata unionin hyvinvointi Lissabonin tavoitteita noudattaen”.

Samalla kun halutaan ehkäistä ”aivoviennin riskit”, suunnitellaan palauttamista niiden maahanmuuttajien osalta, jotka voivat saapua Euroopan linnoitukseen vain laittomasti. Laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman hyväksymisessä on muka kyse erityisesti maahanpääsymenettelyistä, ”joilla voidaan vastata ripeästi työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin”.

Maahanmuuttoa ei voida säädellä sillä perusteella, miten se hyödyttää EU:n pääomaa. EU:n yrityksiä hyödyttävän maahanmuuton sijaan on oltava kyse maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksista. En hyväksy ihmisten luokittelua hyödyllisyyskriteerien perusteella.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Keskustelussa maahanmuutosta keskitytään liian usein kysymyksiin laittomista virroista ja unohdetaan siksi usein laillinen maahanmuutto, joka edistää huomattavasti talouskasvuamme ja rikastaa kulttuuriamme.

Tässä yhteydessä olemme samaa mieltä kahdesta olennaisesta konseptista: selkeä ja tehokas laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka on yksi avaimista laittoman maahanmuuton kysymyksen ratkaisemiseen, ja saapuvien integroitumista ja sopeutumista edistäviin yhteisiin periaatteisiin perustuva lämmin vastaanotto on olennainen asia. On kuitenkin myös välttämätöntä tunnustaa, että siirtolaisvirroilla, siirtolaisyhteisöillä ja isäntämailla on erilaiset perinteet, tavat ja muistot, ja että näitä eroja ei voida jättää huomiotta.

Toinen kysymys tässä keskustelussa on ehdollinen maahanmuutto. Ajatus sinisestä kortista, joka helpottaisi maahanpääsyä ja liikkumista, saattaa osoittautua mielenkiintoiseksi, vaikka se vaikuttaakin hiukan liian monimutkaiselta. Keskeisenä kysymyksenä on joka tapauksessa oltava houkuttelevuustekijä, etenkin akateemisella tasolla. Siksi on tärkeää saada koulutuslaitokset tietoisiksi tarpeesta houkutella opiskelijoita maailman muista osista. Minä tietenkin kannatan tätä tavoitetta.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Ympäristöpuolue tukee ja haluaa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Mietinnössä on paljon hyviä asioita, joilla pyritään tähän tavoitteeseen. Uskon kuitenkin, että puitedirektiivi tällä alalla vähentää ihmisten maahanmuuttomahdollisuuksia eikä päinvastoin. Lisäksi ehdotus saattaa vahvistaa aivovuotoa, josta kehittyvät maat kärsivät ja jota EU kyynisesti käyttää hyväkseen oman kehityksensä edistämiseksi. Siksi äänestän tyhjää loppuäänestyksessä.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) On vaarallinen harhaluulo, että oman väestömme demografinen muutos edellyttää erilaisista, usein vihamielisistä kulttuureista ja yhteiskunnista tulevien ihmisten laajamittaista maahanmuuttoa kaikkine vaikutuksineen, joita tällä on kansalliseen yhteenkuuluvuuteemme ja identiteettiimme, vakiintuneen maahanmuuttajaväestömme täydelliseen kotoutumiseen, julkisiin palveluihin sekä kansanterveyteen ja turvallisuuteen.

Vastustan ehdottomasti toimivaltuuksien tai vastuun siirtämistä kansallisilta viranomaisilta EU:lle kansallisen rajavalvontamme ja maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan osalta. Äänestin siksi tätä mietintöä vastaan.

- Mietintö: Moreno Sánchez (A6-0323/2007)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE)Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan parlamentti on siinä päättänyt laajasta toimintamallista ihmisten salakuljetuksen ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Olemme siis Euroopan parlamenttina tehneet selväksi, että ”laiton” tarkoittaa myös ”lainvastaista” ja että siitä on rangaistava sen mukaan. Erityisen välttämättömänä pidän sitä, että onnistuimme tekemään selväksi, ettei laittomia maahanmuuttajia jaeta kiintiöiden mukaan kaikkien jäsenvaltioiden kesken ja että laajamittaisia laillistamisia – joita on viime vuosina tapahtunut – ei enää sallita. Näin varmistetaan, ettei synny imuvaikutusta, ja välillisesti voidaan myös torjua ihmisten salakuljetusta.

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, politiikan ensisijaisia tavoitteita kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa koskeva mietintö, jonka juuri hyväksyimme, ei taatusti ole huonoin mietintö, joka täällä on viety läpi, ja se sisältää itse asiassa joukon erittäin mielenkiintoisia suosituksia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mietinnössä ei kerrota selkeästi koko tarinaa, enkä siksi hyväksynyt sitä itse.

Maahanmuuton ongelmasta Euroopassa uhkaa tulla tämän tulevan vuosisadan suurin ongelma – se on ehkä jo tänään tulevan vuosisadan suurin ongelma – ja laiton maahanmuutto on siitä tärkeä osa. Olisimme siksi odottaneet huomattavasti tiukemman näkökannan omaksumista, erityisesti useissa Euroopan maissa toteutettuja peräkkäisiä laillistamisaaltoja vastaan. Näillä on loppujen lopuksi ihmisiä imevä vaikutus, joka vyöryy lopulta koko unionin, kaikkien jäsenvaltioiden yli.

Asia on itse asiassa yksinkertainen, ja meillä olisi pitänyt olla rohkeutta pukea se sanoiksi. Laitonta maahanmuuttoa ei voida suvaita. Laittomat maahanmuuttajat on löydettävä, ja meidän on oltava päättäväisiä ja lähetettävä heidät takaisin alkuperämaihinsa inhimillisellä tavalla. Ne, jotka eivät uskalla sanoa sitä eivätkä siten taatusti uskalla toteuttaa sitä, luovat valtavia ongelmia, jotka loppujen lopuksi tulevat kalliiksi vauraudellemme ja kulttuurillemme.

  Koenraad Dillen (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, Javier Moreno Sánchezin mietinnön läpikäyminen tuo automaattisesti mieleen hollantilaisen sanonnan ”zachte heelmeesters maken stinkende wonden”, joka tarkoittaa, että epätoivoiset ajat vaativat radikaaleja toimia. Kuten kollegani Frank Vanhecke jo sanoi, vaikka jotkut mietinnön ehdotuksista ovat askel oikeaan suuntaan, yleisesti ottaen parlamentti on omaksunut ponnettoman lähestymistavan, mikä ei tiedä hyvää tehokkaalle ja tiukalle eurooppalaiselle politiikalle laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Parlamentti ei esimerkiksi ole onnistunut tekemään selväksi, että monissa Euroopan maissa toteutetut laillistamistoimenpiteet ovat todella yksi laittoman maahanmuuton merkittävimmistä syistä, jos eivät jopa kaikkein merkittävin, sen ”houkutusvaikutuksen” takia, jonka ne synnyttävät maahanmuuttajien alkuperämaissa.

Laittomia maahanmuuttajia ei pidä laillistaa, vaan heitä on aktiivisesti etsittävä ja karkotettava, päättäväisesti mutta inhimillisesti. Toisin kuin parlamentti antaa ymmärtää, tämän poliittisen viestin peittelemättömällä julistamisella ei ole mitään tekemistä niin kutsutun muukalaisvihan kanssa. Lujan karkottamispolitiikan, tiukan rajavalvonnan ja valtioiden kansalaisten kotiuttamista koskevien sopimusten lisäksi alkuperäalueelle perustettavien pakolaiskeskusten pitäisi tuoda jonkin verran helpotusta, mutta tämänkin parlamentti on hylännyt. Näistä syistä äänestin mietintöä vastaan.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. – (SV) Me sosiaalidemokraatit haluamme EU:hun solidaarisen ja inhimillisen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan, joka vastuullisella tavalla lisää rajat ylittävää liikkuvuutta ja takaa suojelun kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Emme kuitenkaan halua mitään pysyviä EU:n rahoittamia rajavalvontavoimia. Jäsenvaltiot vastaavat omasta rajavalvonnastaan. Yhteisten toimien on oltava tarpeiden mukaisia ja perustuttava tiedusteluun. Siksi päätimme äänestää tyhjää 37 kohdasta.

Dublin II -asetuksen perusperiaatteen tarkistamista koskevasta 18 kohdasta katsomme, että keskustelu periaatteesta on perusteltua, mutta että sitä on käytävä laajemmassa yhteydessä ja osana keskustelua koko yhteisestä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta.

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatan varauksetta tätä erinomaista mietintöä ja haluaisin lisätä aiheeseen kolme omaa kommenttiani.

Ensinnäkin meidän on päästävä eroon siitä illuusiosta, että laillista maahanmuuttoa koskeva aktiivinen politiikka tekee lopun maahanmuuttajien laittomasta virrasta maihimme. Laillista maahanmuuttoa koskeva aktiivinen politiikka määräytyy luonnollisesti meidän omien tarpeidemme mukaan, kun taas laiton maahanmuutto vastaa niiden – ja tällaisia ihmisiä on tällä hetkellä kymmeniä miljoonia, pääosin Afrikassa – tarpeisiin, jotka haluavat paeta sotaa, vainoa, köyhyyttä tai yksinkertaisesti sitä, että heiltä ja heidän lapsiltaan puuttuu tulevaisuuden näkymät.

Toiseksi EU:n ulkorajojen valvonta ja laittomien maahanmuuttajien salakuljettajien verkostojen torjunta pysyy valitettavasti poliittisena painopistealana vielä monia vuosia, koska todellisuudessa ihmisten kurjuudella käytävä kauppa on rikollisjengien käsissä. Laittoman maahanmuuton torjunta ei siksi suuntaudu itse laittomia maahanmuuttajia ”vastaan”: se on osa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, joka on asia, joka meidän on voitettava yhdessä.

Kolmanneksi ja viimeiseksi: meidän on samaan aikaan pidettävä yllä jatkuvia ponnistelujamme köyhyyden torjumiseksi, ja tämä voidaan tehdä vain edistämällä yhteistä kehitystä Afrikassa.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen iloinen, että hyväksyimme tämän mietinnön, joka antaa tasapainoisen ja realistisen kuvan maahanmuuttokysymyksestä ja on saanut laajan hyväksynnän, kuten esittelijä toivoi.

Mietintö tuli juuri oikeaan aikaan, kun tarkastellaan viimeisimpiä tapahtumia ja nähdään, kuinka jäsenvaltiot yrittävät yksi kerrallaan mukauttaa lainsäädäntöään selvitäkseen parhaansa mukaan maahanmuuttajien tulvasta.

Todellisuudessa tiedämme kaikki, että maahanmuuttoilmiön mittakaava ylittää kyseisten maiden kyvyn kontrolloida näitä tapahtumia yksittäin ja että kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa tarvitaan siksi Euroopan tasolla, kuten mietinnössä aivan oikein todetaan.

Tekstissä määritetään joukko ensisijaisia tavoitteita: ihmiskaupan torjunta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen noudattaminen sovellettaessa toimenpiteitä laittoman maahanmuuton estämiseksi, yhteistyön vahvistaminen kolmansien maiden kanssa, laittoman työn torjumiseksi tarvittaviin lujiin toimenpiteisiin ryhtyminen ja lopuksi vastuullisen palauttamispolitiikan tarve.

Näistä syistä kannatin mietinnön hyväksymistä lopullisessa täysistuntoäänestyksessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Huolimatta tietyistä seikoista, joista olemme samaa mieltä, tässä mietinnössä myös omaksutaan tukahduttava turvallisuuslähtöinen kanta ”laittomaan maahanmuuttoon”.

Mietinnössä kannatetaan tiettyjen kysymysten osalta EU:n nykyisten maahanmuuttoa koskevien suuntaviivojen ja päätösten tärkeimpien toimintalinjojen kehittämistä, mukaan lukien: niin kutsuttu eurooppalainen palauttamispolitiikka tai toisin sanoen kotiuttaminen; Frontexin rajavartiointi- ja rajatarkastustoiminta; niin kutsutut väliaikaiset vastaanottokeskukset; biometristen työkalujen kehittäminen sekä niin kutsutut takaisinottosopimukset. Mietinnössä ehdotetaan myös ”eurooppalaisten partioiden” perustamista, ”eurooppalaista valvontajärjestelmää” merirajoille ja jopa ”unionin alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien henkilöiden automatisoituja tarkastuksia”.

Toisien sanoen mietinnön tarkoitus on vahvistaa EU:n turvallisuuslähtöistä politiikkaa, jossa laiton maahanmuutto kriminalisoidaan, muuttamalla se yhteiseksi eurooppalaiseksi politiikaksi, joka on tukahduttava, käsittää uhkaavia tietojärjestelmiä ja sisältää toimenpiteitä ja infrastruktuurin maahanmuuttajien pidättämistä ja karkottamista varten. Vastustamme tätä varauksetta.

Juuri tällaisen tukahduttavan politiikan soveltaminen sai erään jäsenvaltion viranomaiset asettamaan syytteeseen seitsemän tunisialaista kalastajaa, koska he pelastivat merellä 44 ihmistä, siitä huolimatta, että he näin toimiessaan noudattivat kansainvälistä merilainsäädäntöä.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Viralliset luvut ovat siitä todisteena: laittomat maahanmuuttajat valtaavat Euroopan. Eurooppa on osoittautunut täysin kyvyttömäksi valvomaan ulkorajojaan. Eurodacin eli turvapaikkahakemusten valvontaan Euroopan käyttämän biometrisen työkalun toimintaa vuonna 2006 esittelevä vuosikertomus osoittaa, että niiden ihmisten lukumäärä, joiden kirjattiin ylittäneen laittomasti yhden Euroopan ulkorajoista, kasvoi 64 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna.

Javier Morenon esittelemässä mietinnössä esitetään joukko lähestymistapoja, joiden oletetaan tekevän lopun tästä ilmiöstä, joka kasvaa räjähdysmäisesti. Mielestäni ne ovat kaikki toinen toistaan hyödyttömämpiä, etten sanoisi haitallisia.

Miten voimme esimerkiksi tyytyä ajatukseen, että laillisen maahanmuuton edistäminen käyttäen lähinnä eurooppalaista sinistä korttia, joka olisi periaatteessa eurooppalainen työlupa maahanmuuttajille, vähentäisi laitonta maahanmuuttoa? Ajatus on idioottimainen. Jos ovet avataan joillekin, ne avataan kaikille.

Mikä järkeä on biometrisen tietokannan perustamisessa laittoman maahanmuuton torjumiseksi? Miksi suunnitella lisätyövoiman ja lisäresurssien osoittamista Euroopan rajavartiolaitokselle Frontexille, kun parlamentin jäsenvaltiot eivät vieläkään suojele asianmukaisesti kyseisiä sisä- tai ulkorajoja?

Jälleen kerran Euroopan viranomaiset ovat onnistuneet tunnistamaan ongelman, mutta osoittautuneet kykenemättömiksi ratkaisemaan sitä, koska heitä ohjailee ideologia, joka perustuu maahanmuuton ja internationalismin ihannoimiseen.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, maahanmuutto, sekä laillinen että laiton, on tunnistettu yhdeksi Euroopan unionin edessä olevista suurimmista haasteista. Aivan irrallaan menettelyihin ja säädöksiin liittyvistä kysymyksistä tämän ilmiön traaginen inhimillinen ulottuvuus on muuttumassa yhä ilmeisemmäksi. Olen käynyt afrikkalaisille pakolaisille tarkoitetuissa keskuksissa Maltassa ja keskustellut asioista Välimerellä partioivien yksiköiden ja vastuullisten virkailijoiden kanssa. Siellä ollessani tuli ilmi uutinen tragediasta, joka tuli tšetšeeniperheen kohtaloksi Bieszczadyn alueella ja joka vahvisti tämän ilmiön yleismaailmallisen luonteen. Kun on minun laillani kotoisin maasta, joka oli vuosisatoja poliittisista ja taloudellisista syistä tapahtuvan siirtolaisuuden lähde, on vaikeaa pysyä välinpitämättömänä niiden pakolaisten tragedian edessä, joille unioni on luvattu maa.

Tarkastelen tästä näkökulmasta näitä kahta mietintöä, joihin keskustelu Euroopan parlamentissa perustuu. Nämä asiakirjat antavat yleiskuvan maahanmuutto-ongelman mittakaavasta ja siihen liittyvän yhteisön politiikan nykytilasta. Olen samaa mieltä siitä lähtökohdasta, että demografisen tilanteensa takia Eurooppa tarvitsee valvottuja maahanmuuton kanavia, jotka voisivat korvata työvoimavajeen ja myös pienentää harmaata taloutta ja siihen liittyviä ongelmia.

Frontex, unionin erikoisvirasto, on tunnistanut kaikki nämä kysymykset. Ehdotetut ratkaisut, nimittäin niin kutsuttu taakanjako, ansaitsevat vakavaa harkintaa.

Yhteisön maahanmuuttopolitiikka, jolla on vakaa oikeudellinen ja taloudellinen pohja, olisi pitänyt ottaa käyttöön jo kauan sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin politiikan ensisijaisia tavoitteita kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa koskevan mietinnön puolesta, ja haluan korostaa, että etenkin kolmansista maista tulevien maahanmuuttajien Eurooppaan suuntautuvan tulvan kontrolloiminen on yksi suurimmista Euroopan päättäjien edessä olevista haasteista.

Nyt 2000-luvulla ihmiskauppaa on täysin mahdoton hyväksyä, ja meidän on löydettävä keino hävittää tämä kauhistuttava toiminta ja tehdä loppu siihen surullisesti liittyvistä henkilökohtaisista tragedioista. Tässä tarkoituksessa on olennaisen tärkeää puuttua laittoman maahanmuuton ongelmaan Euroopan tasolla, sillä jos yksi parlamentin jäsenvaltio on avoin laittomalle maahanmuutolle, se lisää kaikkiin muihin kohdistuvia paineita.

Laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman täytäntöönpanoon on sisällyttävä laittoman maahanmuuton torjunta, sillä nämä kaksi ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

Tästä mietinnöstä puuttuvat konkreettiset ehdotukset, joiden avulla voisimme laatia ratkaisun, joka tekisi lopun suuren luokan laittomasta maahanmuutosta ja lannistaisi salakuljettajat. Italiassa taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevien kiintiöiden käyttöönotto ei esimerkiksi ole vähentänyt sinne suuntautuvaa laitonta maahanmuuttoa. Itse asiassa päinvastoin, sillä vuosikiintiöistä ilmoittaminen lisäsi niiden laittomien maahanmuuttajien määrää, jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä päästäkseen Euroopan unionin alueelle.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa pohjimmiltaan vaaditaan laittoman maahanmuuton torjumiseksi tiukkaa politiikkaa, joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa ja jonka yhteydessä kunnioitetaan kyseisten henkilöiden perusoikeuksia.

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. – (DE) Miljoonien eurojen arvoisesta tuesta huolimatta alkuperämaat eivät ole valmiita yhteistyöhön. Laittomien maahanmuuttajien takaisin ottamisesta on kuitenkin vihdoinkin tultava pakollista! Mutta myös EU on syyllinen vakaviin laiminlyönteihin, jos se ei myönnä riittävästi varoja ulkorajojen turvaamiseen ja sijoittaa kiinni jääneet laittomat maahanmuuttajat palauttamiseen saakka vastaanottoleireille estääkseen heidän katoamisensa. Puhumattakaan rajavalvontavirastosta, joka pitää taukoa tärkeimpään muuttoaikaan!

Lisäksi Brysseliltä on mennyt ohi islamilaisten maahanmuuttajien riskipotentiaali. Jos EU ei pian herää huomaamaan asiaa, estä radikaalien muslimien maahanmuuttoa ja pysäytä kansalaisoikeuksien ja maahanmuuttoluvan antamista islamilaisten maiden kansalaisille, meidän on elettävä jatkuvassa terrori-iskujen pelossa, ja lisäksi olemme pian vieraita omassa maassamme.

Käsiteltävänä olevassa mietinnössä tarkastellaan näitä ongelmia aivan liian vähän, minkä takia en valitettavasti voi hyväksyä sitä huolimatta sen sisältämistä hyvistä lähtökohdista.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Laittoman maahanmuuton alalla toteutettavan tehokkaan poliittisen intervention on kohdistuttava ongelman kahteen puoleen, alkuperään ja kohteeseen. Toisin sanoen, kuten hyväksytyssä päätöslauselmassa todetaan, ”alkuperämaiden viranomaisten vastuun sekä ihmiskaupparyhmittymien, laittoman työnteon ja ihmiskaupan vastaisten oikeudellisten puitteiden vahvistaminen” ovat olennaisia tekijöitä. Ilman lujuutta näissä kysymyksissä reaktio on riittämätön, vaikka tähän reaktioon kuuluukin muita ulottuvuuksia, kuten kehitysyhteistyö ja toiminta laillisen maahanmuuton alalla.

Lisäksi, kuten totesimme Euroopan meristrategiaa koskevassa mietinnössä, maahanmuuttopolitiikka, jonka on tarkoitus olla tehokas Euroopan unionin sisällä, ”edellyttää”, kuten tässä päätöslauselmassa todetaan, ”parlamentin jäsenvaltioilta seuraavien periaatteiden kunnioittamista: solidaarisuus, jaettu vastuu, keskinäinen luottamus ja avoimuus”. Olemme tästä täysin samaa mieltä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Annan loppuäänestyksessä ei-äänen, koska vastustan Frontexia ja EU:n rajapoliisia, joilta on vaikeaa vaatia vastuuta. Mietinnössä puolletaan voimakkaasti passien ja viisumien kalliita ja tehottomia biometrisiä tietoja, jotka sitä paitsi ovat uhka yksityisyydelle. EU käyttää kyynisesti hyväkseen pakolaisten vaikeaa asemaa ottaakseen rajat haltuunsa.

- Mietinnöt: Gruber (A6-0322/2007), Moreno Sánchez (A6-0323/2007)

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit äänestivät maahanmuuttomietintöjä vastaan, koska maahanmuuttokysymys on ainoastaan jäsenvaltioiden ja hallitusten välisen yhteistyön asia. Viittaukset ehdotukseen sopimuksen uudistamiseksi ja määräenemmistöäänestysten lisääminen ovat väärä tapa käsitellä EU:n edessä olevia ongelmia. ”Samat säännöt kaikille” -lähestymistapa ei toimi maahanmuuton kohdalla.

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. – (EN) Vaatiessaan, että EU:n kansalaisten kolmansista maista kotoisin olevien puolisoiden on asuttava toisessa EU:n jäsenvaltiossa, ennen kuin he saavat oleskella Irlannissa, hallitus uskoakseni rikkoo vuoden 2004 direktiiviä. Lisäksi muiden kuin irlantilaisten EU:n kansalaisten puolisoiden erottelu karkottamispäätösten antamista varten rikkoo EU:n lainsäädäntöä, jossa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä.

Muistutan komissiota, että se ilmoitti Euroopan parlamentille vuonna 2006, että jäsenvaltioiden pitäisi tulkita vuonna 2004 hyväksyttyä oleskelupaikkadirektiiviä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen heinäkuussa 2002 (asia C-459/99, MRAX)) ja huhtikuussa 2005 (asia C/157/03) tekemien päätösten mukaisesti. Näillä päätöksillä vahvistettiin, että EU:n kansalaisen perheeseen kuuluvan kolmannen maan kansalaisen oikeus saapua yhteisöön ja oleskella yhteisössä johtuu tästä suhteesta eikä riipu siitä, onko hänen aiempi oleskelunsa yhteisössä ollut laillista, tai siitä, pystyykö hän esittämään toisen jäsenvaltion myöntämän oleskeluluvan tai muun luvan. Irlannin toiminta rikkoo selvästi näitä tuomioistuimen päätöksiä. Näin ollen komissio on perustamissopimusten nojalla velvollinen ryhtymään toimiin Irlannin hallitusta vastaan.