Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 26. syyskuuta 2007 - Strasbourg

16. Digitaaliset kirjastot (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Marie-Hélène Descampsin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta laatima mietintö aloitteesta i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto (2006/2040(INI)) (A6-0296/2007).

Tässäkin keskustelussa yli 50 prosenttia puhujista on naisia, joista ensimmäinen on esittelijä Marie-Hélène Descamps.

  Marie-Hélène Descamps, esittelijä. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, ajatus Euroopan digitaalisen kirjaston perustamisesta sai alkunsa kuuden Euroopan unionin valtion ja hallitusten päämiehen toiveesta säästää eurooppalaista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville ja antaa kaikille mahdollisuus hyödyntää sitä. Tämä eurooppalainen liittovaltiohanke vahvistaa todellisen eurooppalaisen identiteetin ilmaisemista ja auttaa levittämään kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuuttamme kaikkialle maailmaan. Tässä Euroopalle uudenlaisessa hankkeessa yhdistyy menneisyys nykypäivään ja kulttuurinen ulottuvuus digitaaliseen ulottuvuuteen. Se on täydellinen vastaus niihin moninaisiin asioihin, jotka nyt vaikuttavat kansalaisiimme uusien tieto- ja viestintätekniikoiden muodossa. Internet, joka on Euroopan nuorison kolmanneksi suosituin tiedotusväline, on itse asiassa yksi tiedonsaannin ja oppimisen tärkeimmistä välineistä.

Vaikka jotain todellista edistystä onkin saatu aikaan, kulttuuriresurssiemme digitoiminen ja vieminen Internetiin on kuitenkin edelleen hyvin hajanaista ja riippuvaista jäsenvaltioiden käyttöönottamista erilaisista mekanismeista. Jos niiden halutaan olevan tehokkaita ja saavuttavan mahdollisimman suuren joukon ihmisiä, aloitteita kulttuuriperintömme edistämiseksi ja levittämiseksi on koordinoitava hyvin. Tämä on Euroopan digitaalisen kirjaston tavoite, jota komissio tukee lippulaiva-aloitteellaan ”i2010: Digitaaliset kirjastot”.

Tämän aloitteen ensimmäinen osa, nimittäin 30. syyskuuta 2005 esitetty tiedonanto, perustui kolmeen tärkeään näkökohtaan: digitoimiseen, sähköiseen saatavuuteen ja digitaalisen aineiston säilyttämiseen. Komissio on ryhtynyt analysoimaan pääasiallisia teknisiä ja oikeudellisia haasteita sekä järjestelyjä ja rahoitusta koskevia haasteita, joita tämän kokoluokan hanke toisi mukanaan. Samanaikaisesti on käynnistetty julkinen kuulemistilaisuus ja perustettu korkean tason asiantuntijaryhmä. Näiden eri osatekijöiden pohjalta komissio hyväksyi 24. elokuuta 2006 suosituksen digitoinnista, sähköisestä saatavuudesta ja digitaalisesta säilyttämisestä. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita nopeuttamaan digitointia ja koordinoimaan ponnistuksiaan todellisen synergian aikaansaamiseksi. Neuvosto hyväksyi suositukset yksimielisesti 13. marraskuuta 2006. Euroopan parlamentin tehtävänä on nyt antaa selkeä signaali, jotta kyseinen poikkeuksellinen hanke toteutetaan.

Tehtävän luonne vaatii asteittaista etenemistä. Kun hahmotellaan eri ryhmiin kuuluvan kulttuurisen aineiston käsitteellistä ja teknistä järjestelyä, on siksi keskityttävä ensisijaisesti kirjastoissa säilytettävän vapaasti käytettävissä olevan tekstiaineiston tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toimittava niin, että materiaali on yhteisesti, esteettömästi ja monikielisesti kaikkien saatavilla. Kirjastomme tarjoavat sen edun, että niitä koordinoidaan jo yhteisön tasolla TEL:n, kansallisten kirjastojen vuonna 2005 perustaman eurooppalaisen kirjaston, kautta. TEL sisältää suuren määrän digitoituja teoksia, jotka ovat julkista omaisuutta ja joita voidaan siten käyttää välittömästi.

Toisessa vaiheessa ja tämän välineen menestymisen edistämiseksi kirjastossa on oltava saatavilla myös nykyaikaisempia teoksia julkista omaisuutta olevien teosten lisäksi. Kaikki päätökset tällä alueella on väistämättä tehtävä kuullen kaikkia osapuolia. Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojeleminen on todella elintärkeää luovuuden ylläpitämiseksi ja suojelemiseksi Euroopassa. Jos hankkeen halutaan menestyvän odotetusti, sen on perustuttava johdonmukaiseen taloudelliseen malliin. Siksi mietinnössä ehdotetaan tekijänoikeuksien haltijoiden suostumuksella, että Euroopan digitaalisessa kirjastossa käyttäjien pitäisi voida selata Internetiä löytääkseen kaikenlaisia digitaalisia teoksia, oli niiden status mikä tahansa, ja tutustua julkista omaisuutta oleviin teoksiin vapaasti ja kokonaisuudessaan, kun taas tekijänoikeuden alaisista teoksista olisi saatavilla vain lyhyitä otteita. Tämän lisäksi käyttäjät, jotka haluavat tutkia tarkasti tiettyä teosta tai tutustua suojattuun teokseen kokonaisuudessaan, ohjattaisiin yksityisille sivustoille, jotka ovat erikoistuneet turvalliseen digitaaliseen levitykseen ja joilla heillä olisi valittavanaan useita vaihtoehtoja tekijänoikeuden haltijoille maksettavaa kohtuullista korvausta vastaan.

Lisäksi tällainen kirjasto on organisoitava niin, että sen kautta voi tutustua aineistoon, joka on luotettavaa ja kaikenikäisille tarkoitettua laatua. Tässä tarkoituksessa mietinnössä kehotetaan perustamaan ohjausryhmä, jonka toiminnassa kulttuuri-instituutioilla olisi merkittävä asema. Ryhmä rajoittaisi eurooppalaiselle digitaaliselle kirjastolle annettavia etuoikeuksia ja linjauksia ja samalla varmistaisi sen toiminnan koordinoinnin, hallinnoinnin ja seurannan.

Lopuksi, jotta hankkeessa voisi tutustua kaikkiin eurooppalaisiin kulttuureihin, muiden kulttuuri-instituutioiden ja alojen, kuten arkistojen, museoiden, elokuvan, audiovisuaalisen taiteen ja yliopistojen, on osallistuttava hankkeen joka vaiheeseen. Näin muokkaamme yhdentyneen Euroopan monimuotoisuuden kuvastinta.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia kollegoitani kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa, erityisesti Henri Weberiä ja Vasco Graça Mouraa, tuesta ja panoksesta tähän mietintöön. Haluan kiittää myös komissiota tehokkaasta yhteistyöstä koko tämän asiakirjan valmistelun ajan.

  Viviane Reding, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on loistava mietintö, ja jäsen Marie-Hélène Descamps on tehnyt erinomaista työtä yhdessä valiokuntakollegojensa kanssa.

Digitaaliset kirjastot ovat esimerkki siitä, miten Eurooppa voi konkreettisilla hankkeilla edistää talouskasvun lisäksi myös elämänlaadun parantamista. Tuomalla Euroopan tieteellisen ja kulttuuriperinnön sähköisesti saatavaksi voimme levittää sitä eri kulttuureihin. Käyttämällä uudenaikaisia tekniikoita voimme murtaa nykyiset muurit.

Olen erittäin iloinen siitä, että tätä jäsenvaltioidemme kansalliskirjastojen tekemää ja Euroopan komission niin monta vuotta kehittämää aloitetta on korostettu ja tuettu EU:n poliittisten voimien korkeimmalla tasolla. On oikein, että näin tehdään; valtioidemme ja hallitustemme päämiehet ovat oikeassa tukiessaan tätä aloitetta, koska kirjastoissamme, arkistoissamme ja museoissamme piilee todellinen rikkaus. Kyse ei ole ainoastaan kirjoista, vaan myös sanomalehdistä, arkistotallenteista ja elokuvista. Tämä on monikielinen rikkaus, monikulttuurinen rikkaus. Koska tiedämme, että alle yksi prosentti tästä rikkaudesta on digitoitu, tiedämme, mitä edessä on ja millaista työtä meidän on tehtävä.

Tämä työ on tarpeen kahdesta syystä. Ensimmäinen on ylittää rajoja ja saada ihmiset tutkimaan, työstämään ja nauttimaan näistä oman kulttuurinsa teoksista ja yhteisen eurooppalaisen historiamme teoksista. Sitten on tarkoitus saada nämä kulttuuri-instituutioidemme ainekset uudelleen käyttöön lisäarvopalveluissa ja -tuotteissa. Tässä kohtaa teollisuus tulee mukaan. Tästä syystä komission aloitteen päämääränä on varmistaa Euroopan digitoidun kulttuuriperinnön yhteinen, monikielinen saatavuus.

Emme voi tehdä tätä yksin. Se edellyttää kaikkien Euroopan maiden erityyppisten kulttuuri-instituutioiden välistä yhteistyötä. Olen erittäin iloinen siitä, että yhteistyö on muotoutumassa ja virallistetaan oikeudellisen elimen perustamisen avulla; se lisää Euroopan digitaalisen kirjaston toimintakykyä. Yhteinen saatavuus toteutetaan vuonna 2008. Seuraavina vuosina sisältöä laajennetaan vähitellen, kun yhä useammat kirjastot, arkistot ja audiovisuaaliset arkistot ja museot lisäävät siihen digitoidut kokoelmansa.

Olen myös erittäin iloinen siitä, että parlamentin mietinnössä puututaan tuloksen lisäksi myös tuloksen saavuttamisen edellytyksiin. Tämä merkitsee, että olennaisena osana digitaalisia kirjastoja koskevia aloitteita on parannettava yleisiä edellytyksiä saada kulttuuriperintöämme sähköiseen muotoon ja että myös jäsenvaltioiden on tehostettava digitointiponnistelujaan. Sanoisin hyvin selvästi, ettei riitä, että järjestetään suuri kulttuuritapahtuma, jossa kaikki hallitusten päämiehet pitävät kauniita puheita ja palaavat sitten kotimaihinsa leikkaamaan talousarvioita. Niin ei saa käydä! Sanoja seuraamaan tarvitaan tekoja. Haluan parlamentin etenevän ja auttavan meitä tekemään tästä erittäin hienosta hankkeesta todellisuutta.

Meillä on digitaalisia kirjastoja käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, jossa toimin puheenjohtajana ja joka edistää tätä asiaa. Olemme myös erittäin tietoisia siitä, että digitaalisen materiaalin säilyttämisestä tulee yksi tulevaisuuden ratkaisevista kysymyksistä. Olen siksi iloinen, että neuvosto on tukenut Euroopan digitaalista kirjastoa koskevaa komission lähestymistapaa ja että parlamentti auttaa meitä nyt liikkumaan samaan suuntaan ja tukee tätä tavoitetta poliittisella painoarvollaan.

  Vasco Graça Moura, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan onnitella Marie-Hélène Descampsia loistavasta mietinnöstä. Se on asiakirja, joka antaa erittäin tärkeän panoksen kysymykseen digitaalisen teknologian ja kulttuuriperinnön välisestä suhteesta. Siinä kehotetaan koordinoimaan toimintaa kansallisten instituutioiden, etenkin kirjastojen, ja tulevaisuudessa muiden kulttuuri-instituutioiden välillä. Siinä aloitetaan käytännöllisesti teoksista, jotka ovat jo julkista omaisuutta. Siinä ehdotetaan synergian tehokasta käyttöä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa prosessiin osallistuvien välillä kaikilla tasoilla. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita edistämään hanketta ja etsimään keinoja aineistojen digitoinnin päällekkäisyyden välttämiseksi. Siinä kehotetaan koordinoimaan kaikkea tätä toimintaa. Marie-Hélène Descampsin mietinnöstä tulee yksi tämän lainsäädäntökauden kohokohdista huipputeknologian ja Euroopan kulttuurin historian välisen suhteen osalta.

Kun puhumme eurooppalaisesta kulttuurista, puhumme myös yleismaailmallisesta kulttuurista. Tämä ei johdu vain siitä, että Euroopan kulttuuriperintö ansaitsee tämän maininnan, vaan myös siitä, että Euroopan luontainen kulttuurinen monimuotoisuus muodostaa täysin avoimen järjestelmän, millä on tietenkin myönteisiä vaikutuksia hankkeen edetessä. Se on myös hanke, joka on kehittynyt. Se käynnistyi ”sovinistisena” harhaluulona Googlen kilpailijaksi, mutta se on muotoiltu uudelleen eri muutosten jälkeen, ja se on nyt järkevämpi, realistisempi ja tuottoisampi. Se ei ole enää sitä, mitä Financial Times aiemmin kutsui räikeäksi osoitukseksi harhaanjohdetusta ja tarpeettomasta nationalismista.

Euroopan digitaalinen kirjasto eroaa muista ratkaisuista, koska se on Euroopan unionin hanke, koska siinä pyritään tavoittamaan kaikki kirjastot, koska sen on tarkoitus perustua olemassa oleviin aloitteisiin ja koska siinä pyritään kattamaan Euroopan kulttuuriperinnön kaikki ryhmät rajoittumatta painettuun materiaaliin. Joitakin ongelmia on kuitenkin vielä olemassa: rahoituskumppanien löytäminen yksityisellä sektorilla; jäsenvaltioiden välisten eri digitointitahtien välttäminen mahdollisimman pitkälti; digitoitujen teosten saatavuuden koordinointiin liittyvien tiettyjen teknisten seikkojen ratkaiseminen; digitoidun aineiston säilyttäminen; kysymyksen ratkaiseminen hakukoneesta, jolla voidaan hakea metatietoa kuvatiedostoista ja tietoja suoraan tekstistä; sisältöjen yhteentoimivuusratkaisujen löytäminen sekä monikielisten hakujen mahdollistaminen aiheen tai avainsanan perusteella sen nykytilanteen lisäksi, jossa haku tehdään tekijän tai otsikon perusteella. Emme saa myöskään unohtaa, että instituutioiden välinen kokemustenvaihto on tärkeää, etenkin vaihto amerikkalaisten instituutioiden kanssa, emmekä sitä, että vahva panostus tutkimukseen ja kehitykseen on ratkaisevaa hankkeen hyvien tulosten kannalta.

Näin ollen, arvoisa puhemies, äänestämällä Marie-Hélène Descampsin mietinnön puolesta tämä parlamentti ottaa myönteisen askeleen kohti tulevaisuutta, koostui enemmistö sitten naisista tai järkevästi naisten osuudesta ja toisesta miesten osuudesta.

  Puhemies. – (EN) Voi, naiset ovat kuitenkin erittäin tyytyväisiä siihen, että olette mies!

  Christa Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, 2010 on oikeastaan jo huomenna! Kun tämän mietinnön aihe on ”i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto”, se tarkoittaa, että meillä on vielä paljon tehtävää, minkä olemme mielestäni pitkään jättäneet syrjään. Olen iloinen siitä, että Marie-Hélène Descamps on esittänyt erittäin hyvän mietinnön, joka on tiennäyttäjä, joka osoittaa, mitä voidaan tehdä ja mitä voitaisiin tehdä. Meidän kaikkien on kuitenkin ahkeroitava saadaksemme aloitteen liikkeelle. Mietintö on haaste ja vastaus uusiin tekniikkoihin, uuteen suhtautumiseen tietoon ja tietämykseen ja ennen kaikkea nuorten tapaan oppia ja hakea tietoa ja tietämystä. Tässä asiassa meillä on velkaa maksettavana, ja meidän on tosiaan pidettävä kiirettä.

Emme tarvitse ainoastaan kulttuuriperinnön säilyttämistä ja varmistamista, vaan meillä on päivittäin uusia asioita, jotka meidän on otettava mukaan, sillä se, mikä keksittiin ja tallennettiin eilen, on jo huomenna kulttuuriperintöä. Se tarkoittaa, että meillä on paljon kiinni kurottavaa. Meidän on kuitenkin myös aina katsottava eteenpäin, jotta pysymme tahdissa mukana.

On erittäin tärkeää huolehtia koordinoinnista, kehottaa maita olemaan välittämättä – kuten äsken mainittiin – aroista kansallisista erityispiirteistä ja lähteä yhdessä kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen eurooppalaiselle tielle. Meillä on esteitä ylitettävänä. Yksi niistä on rahoitusvajaus. Komission jäsen otti asian esiin oikein. Kaikki ministerit ja kaikki presidentit ovat hyviä juhlapuheiden pitäjiä ja ylpeitä kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Kun kyse sitten on rahoituksesta ja toteutuksesta, he perääntyvät nopeasti ja unohtavat suuren osan saarnaamastaan ylpeydestä.

Minulle on myös tärkeää turvata tekijänoikeudet ja sopia asiasta sekä tekijöiden että kustantajien ja kaikkien asianosaisten kanssa ja tuoda tieto verkkoon kohtuullista korvausta vastaan niin, että se voidaan myös hakea sieltä kohtuulliseen hintaan. Meidän on mielestäni otettava tässä yhteydessä huomioon monia asioita. Se ei varmasti ole helppoa, mutta ehdotukset on tehty, ja jäsenmaat voisivat hakea tästä paljon ideoita. Olen vakuuttunut siitä, että äänestämme huomenna myönteisesti tästä mietinnöstä.

Olen sitä mieltä, että meidän on hyödynnettävä uusia tekniikoita ja edistettävä tätä hanketta, jotta saamme aineiston meidän eurooppalaisten vapaasti käytettäväksi, mutta voimme lisäksi viedä kulttuuriamme laajemmalle koko maailmaan.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Hyvät kollegat, kuten komission alustavassa asiakirjassa todettiin, Euroopan digitaalinen kirjasto perustuisi Euroopan rikkaaseen perintöön, ja sen avulla monikulttuuriset ja monikieliset ympäristöt yhdistettäisiin tekniseen kehitykseen ja uusiin liiketoimintamalleihin. Yhdentymisen kontekstissa tämä on hieno ja tervetullut tavoite, kunnianhimoinen päämäärä. Näiden ihanteellisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi meidän on kuitenkin pysyttävä realistisina ja erittäin valppaina, valmiina kohtaamaan haasteet, jotka ovat väistämättömiä tässä prosessissa.

Digitaalisten kirjastojen perustamiseen liittyvät pääasialliset ongelmat ovat yleistä laatua, vaikka niitä kuvaillaan eri tavoin. Tekninen infrastruktuuri, digitoitujen resurssien luominen, digitointi, tekijänoikeuksien määrittäminen, sisällön säilyttäminen ja aineistojen säilyttäminen ovat kysymyksiä, jotka vaativat kehittämiseen liittyviä ja oleellisia päätöksiä.

Mahdollisuudet tarjota virtuaalisia palveluja ja hankkeet niiden toteuttamiseksi ovat olennaisia kaikentyyppisille kirjastoille. On kuitenkin selvää, että digitaaliset materiaalit, kuten tekstuaalinen, visuaalinen ja auditiivinen tieto, laajentavat kirjastojen perinteisiä tehtäviä lisäämällä erilaista sisältöä. Esimerkiksi perinteiseen kirjastoon tallennetun tiedon saatavuutta määrittävät sen työajat, jotka ovat yleensä pidemmät kuin muiden julkisten instituutioiden. Jos kirjasto on virtuaalinen, sen saatavuus on yleinen, koska mikään fyysinen ovi ei eristä tietoa sen käyttäjistä. Tiedon saatavuuden takaavat palvelimen työajat.

Kirjastonhoitajat voivat käyttää perinteisiä taitoja ja tietoja virtuaalisten palvelujen suunnittelussa, mutta ne eivät riitä. Digitaaliset kirjastot ovat 2000-luvun ilmiö, ja siksi on välttämätöntä arvioida tänä päivänä tarvittavan erityistiedon lisäksi myös sitä, mikä tulevaisuudessa on tarpeellista tekniikoiden muuttuessa. Ei ole niin tärkeää hallita tiettyjä tekniikoita täydellisesti, koska jokainen joustava ja kypsä työntekijä pystyy hankkimaan työssään tarvittavat taidot ja kokemuksen.

Kotimaassani Liettuassa Liettuan perinnön säilyttäminen pitkällä aikavälillä tietotekniikoiden käytön avulla on määritetty hyväksymällä säädöksiä. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista koordinoimalla ”muisti-instituutioiden” (kirjastojen, museoiden ja arkistojen) toimintaa. Se paremmin Liettuan kuin muidenkaan maiden kansalaiset eivät vielä pysty käyttämään kaikkia digitaalisten kirjastojen tarjoamia palveluja. Toivon tämänpäiväisen päätöksen nopeuttavan näitä prosesseja.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Umberto Eco on sanonut, että kirjojen lukijat elävät kahdesti. Hélène Descampsin mietintö tarjoaa hyvän selostuksen nykyaikaisesta lähestymistavasta kulttuuri- ja koulutuskysymyksiin. Viittasin asiaan myös mietinnössäni tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn.

Kuten Gutenbergin keksintö merkitsi käännekohtaa aikansa ihmiskunnan kehityksessä, voimme nykyään viitata Internetin aikaansaamaan kulttuurivallankumoukseen. Kyse on eurooppalaisen, tai jopa maailman, inhimillisen henkisen ja aineellisen perinnön aarteen laajasta saatavuudesta. Viimeksi mainittu sisältää eri kulttuureista ja kielistä syntyneitä nykyajan luomuksia sekä sellaisia, jotka ovat peräisin vuosisatojen takaa. Tekijänoikeudet ja muut lähioikeudet ovat ehdottomasti tärkeä kysymys tässä yhteydessä.

Tunnustan sen, mitä asiassa on jo saavutettu monissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien Puolan kansalliskirjaston työ. Haluan käyttää tämän tilaisuuden painottaakseni kattavampien laajakaistayhteyksien merkitystä. Mielestäni meidän pitäisi löytää keino yhteisrahoittaa digitointia unionin varoista. Lopetan viittaamalla Goetheen, joka sanoi, että lukiessaan hyvää kirjaa hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi saanut uuden ystävän. Miettikääpä, miten monia hyviä ystäviä voisimme saada Euroopan digitaalisen kirjaston kautta!

  Mikel Irujo Amezaga, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, komissio on määrittänyt kolme pääasiallista toimintalinjaa digitaalisen teknologian mahdollisuuksien hyödyntämiseksi: sähköinen saatavuus, analogisten kokoelmien digitointi sekä digitaalisten aineistojen säilyttäminen ja varastoiminen, ja olemme tästä tietoisia.

Digitoinnin osalta on yleisesti tiedossa, että komissio kehotti viime vuoden elokuussa antamassaan suosituksessa jäsenvaltioita koordinoimaan toimintaansa synergioiden varmistamiseksi Euroopan laajuisesti. Neuvosto kannatti suositusta yksimielisesti, mutta haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni – vaikka onkin sääli, ettei neuvosto ole paikalla – ensinnäkin tiedustellakseni komissiolta jäsenvaltioiden todellisesta edistymisestä tässä asiassa ja toiseksi varmistaakseni, onko asiassa otettu riittävästi huomioon muut kuin valtion viranomaiset, jotka, kuten tiedämme, vastaavat kulttuurista useimmissa hajautetun hallinnon maissa.

Toisen näkökohdan, sähköisen saatavuuden osalta, kuten sanoin, olemme kaikki sitä mieltä, että järjestelmän on toimittava monikielisesti ja että aineiston laatu on taattava. On todella ilo avata digitaalisen kirjaston sivusto ja nähdä, että yhteisön 23 virallisen kielen lisäksi sisällöt näkyvät myös islanniksi ja serbiaksi.

Vietämme tänään Euroopan kielten päivää, ja te, arvoisa komission jäsen Reding, vaikutitte paljon sen perustamiseen. Arvoisa komission jäsen, olette myös sanonut useaan otteeseen ja perustellusti, ettei ole olemassa suuria ja pieniä kieliä ja että ne kaikki muodostavat osan Euroopan kulttuurista rikkautta. Siksi haluaisin saada mahdollisuuden nähdä satunnaisen viittauksen digitaalisessa kirjastossa, tai mieluummin aineistoa kuin viittauksen, äidinkieleni kaltaisista kielistä, jotka eivät ole virallisia Euroopan unionissa.

  Věra Flasarová, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, kun Alexandrian kirjasto paloi maan tasalle Caesarin miehittäessä Egyptin, huomattava osa kaikesta ihmiskunnan siihen mennessä kirjoittamasta kirjallisuudesta katosi ikuisiksi ajoiksi. Uskon, että mitään sellaista ei tapahdu uudelleen, kiitos digitaalisten kirjastojen olemassaolon.

Olen tyytyväinen esittelijän monitahoiseen tapaan lähestyä aihetta. Olen kotoisin Tšekistä, missä Prahan kansalliskirjaston menestyksekäs digitointi on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Koska valtioilla on omat kansalliskirjastonsa, on vain loogista, että Euroopan unionilla pitäisi olla vastaava instituutio, joka hyödyntää uusimpia tekniikoita. Tässä ei ole kyse ainoastaan Euroopan yhdentymistä koskevan tehtävän loppuunviemisen tunteiden läpikäymisestä; tämä on käytännön kysymys. Nykyään julkaistaan aina vain enemmän kirjoja. Tätä valtavaa kirjallisuuden määrää ei voida keskittää yhteen paikkaan ilman tietokonetekniikan apua. Tämä on mammuttimainen urakka. Suunnitelman mukaan Euroopan digitaaliseen kirjastoon yhdistetään digitaaliset lähteet, jotka ovat jo olemassa ja sisältävät kirjallisia teoksia, jotka eivät ole tekijänoikeuksien alaisia. Kirjallisiin teoksiin liittyvät tekniset, oikeudelliset, journalistiset ja myös audiovisuaaliset teokset.

Näin yleisen ja silti suhteellisen yksinkertaisen järjestelmän luominen on mielenkiintoinen tehtävä digitaalisen teknologian asiantuntijoille. Olen varma, että Euroopan digitaalinen kirjasto poistaa loputtomat ristiviittaukset ja monimutkaiset haut virtuaalisessa verkkoavaruudessa ja että siitä tulee valtava kirjasto, joka meillä on kuvaannollisesti sanottuna kotonamme.

Tietenkin on myös riskejä. Tekevätkö digitaaliset kirjastot meistä vielä riippuvaisempia tietokoneista, ja uhkaavatko ne painettujen kirjojen olemassaoloa? Niin saattaa tapahtua, vaikka en pidä sitä kovin todennäköisenä. Perinteinen kirja on olennainen osa kulttuuriamme, kuten teatteri tai taide. Se tarjoaa jotakin, mihin digitaaliset kirjastot eivät koskaan pysty: henkilökohtaisen kontaktin lukijaan.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, British Libraryn juuret ulottuvat vuoteen 1753. Se sisältää asiakirjoja, jotka ovat niinkin vanhoja kuin vuodelta 300 eKr. Sellaiset kuuluisat ihmiset kuin Karl Marx, Oscar Wilde, Mahatma Gandhi, Rudyard Kipling, George Orwell, George Bernard Shaw ja jopa Vladimir Lenin ovat vain joitakin niistä merkkihenkilöistä, jotka ovat opiskelleet British Museumin ja British Libraryn lukusaleissa. Olisivatkohan he saaneet niin paljon inspiraatiota Internetiä selaamalla? Oletan, että upea laitoksemme, jonka hallussa on ennätyksellinen kokoelma julkaisuja maailman ja brittiläisen imperiumin kaikilta kolkilta – ja itse asiassa kauempaakin – on yhtä kallisarvoinen kauan sen jälkeen, kun EU on kulkenut muiden eurofederalististen hankkeiden tien Kaarle Suuresta kahden viime vuosisadan kauheisiin poliittisiin painajaisiin. Marie-Hélène Descamps, onnea matkaan digitaalisen kirjastonne kanssa, mutta tällä alalla, kuten niin monilla muillakin, keskittyisin mieluummin suojelemaan ja varmistamaan ja kehittämään perintöä, josta olen ylpeä, kuin luomaan uuden valtion loukkuja epäonnistuneiden raunioista.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensiksi haluan korostaa, että suhtaudun myönteisesti komission tiedonantoon ja Marie-Hélène Descampsin mietintöön digitaalisista kirjastoista, sillä ne ovat ajankohtainen ja tärkeä panos sen varmistamisessa, että digitaalinen tieto säilyy tuleville sukupolville.

On totta, että Internetistä on tullut yksi tärkeimmistä välineistä tiedonhaussa ja oppimisessa. Digitaaliset kirjastot hyödyttäisivät varmasti monia tutkijoita, opiskelijoita, opettajia ja – yhtenä erityisryhmänä – fyysisesti vammaisia ihmisiä. Tämä on siis täydellinen aloite yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna.

Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne yhteen näkökohtaan, jota on arvioitava perusteellisesti ennen päätösten tekemistä.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja Euroopan kulttuuriperinnön digitoinnin yksityinen sponsorointi on tämänhetkisen järjestelmän tärkeä osatekijä. Meidän on varmistettava, että uudet säädökset tällä alalla eivät uhkaa nykyisen järjestelmän etuja, erityisesti tieteellisen tiedon osalta. Meidän on esimerkiksi varmistettava, että vertaisarviointijärjestelmä turvataan. Vertaisarviointi on prosessi, jossa tietyn tieteenalan riippumattomat asiantuntijat – vertaiset – arvioivat kriittisesti tieteellistä tutkimusraporttia.

Vertaisarviointijärjestelmä on ratkaisevan tärkeä tiedeyhteisölle, koska se on tärkeä laadunvalvontamekanismi ja voi vaikuttaa tieteelliseen urakehitykseen. Meidän on myös vältettävä tilanne, jossa yleinen saatavuus uhkaa nykyistä tieteellisen tutkimuksen levitystä tilattavien aikakausjulkaisujen kautta. Yksi arvioitava kysymys on myös pienten kustantamojen aikakausjulkaisujen kannattavuudelle aiheutuva haitta.

Lyhyesti sanottuna monet asianosaiset pitävät nykyjärjestelmää helppokäyttöisenä, tehokkaana, kustannustehokkaana ja myös korkealaatuisena. Meidän on oltava varmoja, että hyödyt, etenkin tutkijoita koskevat hyödyt, ovat painoarvoltaan suurempia, ja meidän on vältettävä tahattomia kielteisiä seurauksia juuri niille ihmisille, joita haluamme auttaa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, ajatus Euroopan digitaalisen kirjaston perustamisesta luomalla Internet-sivusto, johon voidaan varastoida resursseja, joita kuka tahansa voisi käyttää ilmaiseksi, on todellakin kunnianhimoinen. Kirjasto toimisi monikielisesti, mikä helpottaisi halutun materiaalin suoraa saatavuutta. Jokainen kansalainen voisi tutustua jopa maailman kulttuurin vähemmän tunnettuihin teoksiin omalla kielellään.

On myös huomattava, että tämä aloite nostaa esiin tärkeän kysymyksen, nimittäin sen, miten saadaan Internet-yhteydet ja mahdollisuudet saada yhteys maailman kulttuuriperintöön maaseutualueiden, saarialueiden ja liikkuvuusongelmista kärsivien käyttöön.

Kulttuurimateriaalin kaikkien ryhmien, myös niiden, joita suojaavat tekijänoikeudet ja lähioikeudet, saatavuus on toinen suuri ongelma. Luotan siihen, että asia voidaan ratkaista aikanaan teknologiainvestointien avulla.

Hélène Descamps on valmistellut tasapainoisen mietinnön. Mielestäni se ansaitsee kannatuksemme.

  Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PPE-DE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan yhtyä edellisiin puhujiin, jotka onnittelivat esittelijää hyvin valmistellusta mietinnöstä. Se antaa Euroopan parlamentilta selkeän Euroopan digitaalisen kirjaston perustamista tukevan viestin. Olen iloinen voidessani muistuttaa parlamenttia siitä, että Puola oli mukana mainostamassa ajatusta. Kotimaani oli edustettuna hankkeen käynnistäneiden kuuden valtion ja hallitusten päämiesten joukossa.

Mietinnössä esitetään vakuuttavia perusteluja hankkeen asteittaisen toteuttamisen puolesta. Siinä ehdotetaan kulttuuriperinnön eri ryhmien asteittaista sisällyttämistä hankkeeseen yhdessä tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojaamien aineistojen kanssa, noudattaen aina henkisen pääoman alan oikeudellisia rajoituksia. Ehdotuksen sisältämä ajatus ottaa hankkeeseen mukaan muut kulttuurin levittämiseen osallistuvat instituutiot kuin kirjastot on harkinnan arvoinen. On vain oikein ja asiallista, että myös museoilla ja arkistoilla on järjestelmässä tärkeä osa, sillä niillä on ollut vahvat yhteydet kirjastoihin vuosisatojen ajan.

Odotan hankkeelta paljon, etenkin suunnitelmalta sisällyttää Euroopan digitaalisen kirjaston koordinointijärjestelmään digitointia koskevan tieteellisen tutkimuksen lisäksi myös erittäin tärkeä kysymys digitaalisen aineiston suojaamisesta. Uskon, että näin osoittautuu mahdolliseksi kehittää yhteisiä ja yhtenäisiä vaatimuksia kirjastoihin ja arkistoihin kootun digitaalisen aineiston, ja myös muualle kuin arkistoihin, toisin sanoen museoihin ja kirjastoihin, kootun digitaalisen aineiston – arkistoidun, painotan – asianmukaisesta säilytyksestä. On tunnettu tosiseikka, että vuosisatojen ajan näillä instituutioilla on ollut vaikeuksia suojata asianmukaisesti eri lähteistä saatua arkistomateriaalia. Pystymme vihdoinkin korjaamaan tilanteen.

  Viviane Reding, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista sydämellisen kiitokseni Hélène Descampsille ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan muille jäsenille tämän mietinnön laatimisesta, koska se on todella erittäin tärkeä.

Euroopan todellinen vauraus ei nimittäin piile eurossa tai taloudellisessa kehityksessämme: se piilee perinnössämme, perinnössä, jota on luotu ja vahvistettu vuosisatojen aikana; tästä muodostuu Euroopan rikkauksien todellinen ja syvä lähde.

Tietyssä mielessä skandaali on se, että tämä perintö katoaa arkistoihin ja holveihin, paikkoihin, joihin yleisö, Euroopan kansalaiset, eivät pääse, missä he eivät voi koskettaa sitä, missä he eivät voi ymmärtää sitä, missä he eivät voi nauttia siitä. Digitaalisen kirjaston nimenomainen tavoite on näiden esteiden poistaminen.

Mielestäni tämä on yksi Euroopan suurista edistysaskelista, ja haluan osoittaa kunnioitustani kansalliskirjastoille, kansalliskirjastoillemme, sillä ne olivat mukana käynnistettäessä tätä aloitetta, joka on ollut todella arvokas ja tärkeä Euroopan kulttuureille. Näiden kirjastojen johtajat ovat olleet todellisia pioneereja. He ymmärsivät, että oli tarpeen yhdistää toisiinsa kulttuuri, joka on aineiston rikkautta, ja teknologia, joka on väline, joka antaa meille mahdollisuuden tutustua tähän kulttuuriin. Se, että he ryhtyivät tähän pioneerityöhön, merkitsee periaatteessa sitä, että vuonna 2008 tämä kulttuuri on saatavilla yhtenäisesti ja monikielisesti.

Kyllä, kyllä, kyllä – näin sanon niille, jotka ottivat asian esiin: se antaa meille jopa mahdollisuuden tutustua Luxemburgin kirjallisuuteen. Olen ylpeä tästä, koska luxemburgin kieli on äidinkieleni ja se on minulle siksi maailman tärkein kieli, aivan kuten kaikki äidinkielet ovat tärkeitä. Juuri tästä syystä meidän on voitava tutustua kaikilla näillä kielillä luotuihin taideteoksiin ja kirjallisuuteen sekä siihen erityiseen tapaan, jolla nämä on ilmaistu.

Otetaan esimerkiksi Luxemburgin kulttuuri: tietenkin Luxemburgin kansalaisilla on mahdollisuus tutustua siihen, mutta tiedättekö te tässä parlamentissa, että on olemassa sellainen asia kuin Luxemburgin kulttuuri? Ette! Kunhan meillä on digitaalinen kirjasto, yhteinen saatavuus auttaa teitä ymmärtämään, että sellainen todella on olemassa.

On poikkeuksellista, että voimme tutustua näihin kulttuureihin, että voimme jakaa tämän meitä ympäröivän vaurauden, myös – ja tätä haluan korostaa – Euroopan ulkopuolella, koska kulttuuri ei lopu rajoillemme. Kulttuuri merkitsee jakamista, ja siksi haluamme luoda tämän kirjaston avoimuuden hengessä, sillä yhteentoimivuudesta tulee erittäin tärkeä seikka. Tämä koskee kirjojen lisäksi myös kaikkia muita kulttuurin muotoja: elokuvia, musiikkia, museokokoelmia ja niin edelleen. Todistamme siis poikkeuksellista kulttuurista avautumista, joka on sekä monikielinen että monikulttuurinen ja näyttää todella itse Euroopan perusolemuksen, joka on tämä yhdentynyt monimuotoisuus.

Tietenkin meidän on ratkaistava joitakin ongelmia, ja arvoisat parlamentin jäsenet ovat tehneet asian täysin selväksi. Ensinnäkin ongelmana on rahoitus. Vetoaisin siksi jäsenvaltioihin sen varmistamiseksi, että keskusteluja seuraa todellinen toiminta. Jotkin ovat jo tehneet sen, ja haluan kiittää niitä siitä.

Vuonna 2008 esitämme analyysin siitä, mitä on saavutettu, ja siten myös siitä, mitä ei ole saavutettu. Uskoakseni tämä on erittäin tärkeää koko hankkeen eteenpäin viemiseksi. Tietenkin aiomme myös suositella yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutta, koska se on olennainen erittäin kalliiksi tulevan digitoinnin edistymisen kannalta. Pohdin myös herkän materiaalin säilyttämistä, sillä se voi tuhoutua, jos siitä ei huolehdita. Miten monien filmikelojen annetaan hajota pölyksi? Jos haluamme säilyttää tämän yhteisen kulttuuriperinnön, meidän on yksinkertaisesti digitoitava se, ennen kuin on liian myöhäistä.

Pohdin tietenkin myös muita ongelmia, jotka on ratkaistava, nimittäin tekijänoikeuksiin – jotka ovat todellinen päänsärky – ja tieteelliseen tietoon liittyviä ongelmia. Korkean tason asiantuntijaryhmämme työstää parhaillaan ratkaisuja näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies, meillä on tässä poikkeuksellinen hanke, joka osoittaa, mitä eurooppalainen lisäarvo todella on, ja mielestäni hienoin asia on yhdistää eurooppalaiset kulttuuriensa, omien historioidensa äärelle; ne ovat muodostuneet kauneudesta ja ne on kehitetty luovuudella. Tämä on todella parasta, mitä meillä on. Säilyttäkäämme se ja tehkäämme yhdessä töitä sen jakamiseksi.

  Puhemies. – (EN) Haluan kiittää kaikkia puhujia erittäin paljon, ja erityisesti komission jäsentä Redingiä hänen viehätysvoimastaan ja älykkyydestään. Haluan kiittää häntä hänen omalla luxemburgin kielellään, koska tänään on harvinaisten kielten päivä. Merci!

(Naurua)