Sanatarkat istuntoselostukset

Keskiviikko 26. syyskuuta 2007 - Strasbourg

1. Istunnon avaaminen

Puhetta johti
varapuhemies Rodi KRATSA-TSAGAROPOULOU

(Istunto avattiin klo 9.00.)

  Puhemies. – (EL) Arvoisat parlamentin jäsenet, hyvää huomenta! Tänään, 26. syyskuuta, on Euroopan kielten päivä. Meillä on velvollisuus täällä Euroopan parlamentissa, kielten temppelissä, muistuttaa ihmisiä päivän merkityksestä Euroopan unionin filosofialle ja olemukselle ja työlle, jota teemme saavuttaaksemme monikulttuurisen Euroopan, jossa erikoispiirteitä, kulttuureja ja kansojemme henkeä kunnioitetaan.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, paljon kiitoksia puheenvuorosta. Tänään juhlistamme Euroopan kielten päivää, ja toivon toistavani monien Espanjan valtion kansalaisten tuntoja todetessani, etteivät he ymmärrä, miksi Euroopan parlamentin puhemiehistö syrjii heitä, sillä katalonialaisten, galicialaisten ja kaltaisteni baskien, kansalaisten edustajien, ei sallita puhuvan kieliämme parlamentissa.

Toisin kuin komissio, neuvosto ja alueiden komitea, joissa kansalaisten edustajat saavat ilmaista itseään näillä osittain virallisilla kielillä, puhemiehistö kieltäytyy hyväksymästä baskia, katalaania tai galegoa, jotka ovat osittain virallisia kieliä Espanjan valtiossa.

Arvoisa puhemies…

(Puhuja puhui baskia.)

  Puhemies. – (EL) Hyvä parlamentin jäsen Josu Ortuondo, puhemiehistö hakee tietoa asiasta, vaikka olemmekin keskustelleet siitä moneen kertaan ja vastaukset ovat hyvin tiedossa.

2. Maahanmuutto – Laillinen maahanmuutto – Politiikan ensisijaiset tavoitteet kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana keskustelu

- neuvoston ja komission julkilausumista maahanmuutosta,

- Lilli Gruberin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta [2006/2251(INI)] (A6-0322/2007) ja

- Javier Moreno Sánchezin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan puolesta laatimasta mietinnöstä politiikan ensisijaisista tavoitteista kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa [2006/2250(INI)] (A6-0323/2007).

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Euroopan unionilla on vieläkin edessään huomattavia haasteita sen osalta, miten se vastaa muuttuvaan maahanmuuttotilanteeseen.

Siirtolaisuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2005, on edelleen peruskehys määritettäessä vastausta näihin haasteisiin. Hyväksyessään kokonaisvaltaisen lähestymistavan Eurooppa-neuvosto painotti, että tarvitaan tasapainoinen, kokonaisvaltainen ja johdonmukainen lähestymistapa, joka kattaa politiikan, joita harjoitetaan laittoman maahanmuuton torjumiseksi ja, yhteistyössä kolmansien maiden kanssa, laillisen maahanmuuton etujen hyödyntämiseksi. Kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpano on ollut olennainen tavoite monille peräkkäisille puheenjohtajavaltioille.

Siirtolaisuutta koskeva kokonaisvaltainen lähestymistapa ei ole jäänyt paikalleen vaan Eurooppa-neuvosto on hionut ja kehittänyt sitä tapahtumien ja täytäntöönpanossa saavutetun edistyksen pohjalta. Se on nyt sisällytetty Euroopan unionin kattavaan maahanmuuttopolitiikkaan.

Kokoontuessaan 21.–22. kesäkuuta tänä vuonna Eurooppa-neuvosto hyväksyi päätelmät kokonaisvaltaisen lähestymistavan laajentamisesta ja vahvistamisesta. Päätelmät mahdollistavat erityisesti kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamisen naapurialueisiin EU:n itä- ja kaakkoispuolella sekä Euroopan unionin ja kolmansien maiden välisten, kiertosiirtolaisuutta ja liikkuvuutta koskevien kumppanuuksien kehittämisen.

Kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanon merkitystä korostivat kesän tapahtumat ja erityisesti tapahtumat EU:n eteläisillä merirajoilla. Jatkaessamme kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamista toimenpiteiden, joihin ryhdymme, on sisällettävä sekä toimenpiteitä laittoman maahanmuuton torjumiseksi että toimenpiteitä laillisen maahanmuuton mahdollisuuksien kehittämiseksi.

Neuvosto on yrittänyt edistyä näiden kahden erottamattoman tavoitteen osalta. Kesäkuun kokouksessaan se keskusteli tilanteesta eteläisillä Välimeren rajoilla. Se vahvisti jälleen, miten tärkeä rooli Frontexilla on oltava, ja päätti ryhtyä uuteen työhön Maltan tekemien ehdotusten perusteella. Tämä työ tehtiin ja tuloksena hyväksyttiin neuvoston kokouksessa 18. syyskuuta päätelmät Euroopan unionin eteläisten merirajojen hallinnoinnin tehostamisesta. Joissain näistä päätelmistä vaaditaan kiireellisiä toimia nykyisten toimenpiteiden ja olemassa olevien järjestelyjen vahvistamiseksi. Parlamentin jäsenvaltioita kehotetaan antamaan kahdenvälistä tukea niille parlamentin jäsenvaltioille, jotka maantieteellisen asemansa ja naapureina olevien kolmansien maiden kanssa harjoitettavan yhteistyön tason takia ovat laittoman maahanmuuton aiheuttaman poikkeuksellisen paineen alaisia. Yhteistyö kattaa esimerkiksi palauttamistoimenpiteet, vastaanotto-olosuhteet sekä vastuun turvapaikanhakijoista, pakolaisista ja alaikäisistä.

Päätelmissä korostetaan myös tarvetta vahvistaa alan yhteistyötä sellaisten kolmansien maiden kanssa, jotka ovat lähtö- ja kauttakulkumaita. Tämä koskee erityisesti niiden omien rajojen hallintaa, vastuun ottamista etsintä- ja pelastusoperaatioista, ihmiskaupan ja salakuljetuksen torjumista sekä tehokkaiden puitteiden luomista laittomien maahanmuuttajien palauttamista varten.

Tiiviin yhteistyön tarvetta kansainvälisten järjestöjen, kuten YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun toimiston UNHCR:n ja kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n kanssa on painotettu. Toinen olennainen tekijä on yritys vahvistaa Frontexin toimintaa etenkin käynnistämällä pitkän aikavälin yhteisoperaatioita ja laajentamalla toimintaa rannikkovartioverkoston puitteissa.

Pitkän aikavälin toimenpiteiden osalta neuvosto on kehottanut komissiota esittämään kertomuksen mahdollisista lisätoimenpiteistä, tiettyjä Maltan tekemiä ehdotuksia koskevan perusteellisen analyysin, merioikeuden olennaisia osia koskevan tutkimuksen sekä yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevasta komission vihreästä kirjasta käytävän ajankohtaisen keskustelun puitteissa sitoumuksen perustaa turvapaikka-asioihin keskittyviä erikoisasiantuntijaryhmiä.

Frontexin roolista parlamentin jäsenvaltioiden hoitaman EU:n ulkorajojen tehokkaan valvonnan varmistamisessa on tulossa entistä tärkeämpi. Kuten tiedätte, Frontex aloitti toimintansa vasta lokakuussa 2005, mutta tässä suhteellisen lyhyessä ajassa se on kehittänyt toimintavalmiuksiaan ja ottanut merkittäviä askelia, joiden tarkoituksena on vahvistaa Euroopan unionin ulkorajojen turvallisuutta keskittymällä laittoman maahanmuuton torjuntaan. Useita Frontexin koordinoimia yhteisoperaatioita on suoritettu, ja muita on meneillään Atlantilla ja Välimerellä. Erityisen tärkeä hetki oli Euroopan rannikkovartioverkoston käyttöönotto tämän vuoden toukokuussa; verkosto yhdentää pitkällä aikavälillä tulevaisuuden eurooppalaisen valvontajärjestelmän.

Toinen merkittävä tapahtuma oli se, että neuvosto hyväksyi asetuksen nopeiden rajainterventioryhmien (RABIT) perustamista koskevan mekanismin käyttöön ottamisesta tämän vuoden heinäkuussa. Asetus tuli voimaan 20. elokuuta. Asetuksella otetaan käyttöön mekanismi, jonka tarkoituksena on antaa nopeasti rajoitetun ajan operatiivista apua sitä pyytävälle jäsenvaltiolle, joka on joutunut äkillisen ja poikkeuksellisen paineen alaiseksi erityisesti siksi, että sen ulkorajalle saapuu suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia, jotka pyrkivät laittomasti Euroopan unionin alueelle.

Frontex panee asetusta parhaillaan täytäntöön. Jotta Frontexin operaatiot voivat olla tehokkaita, on kuitenkin ratkaisevaa, että käytettävissä on asianmukaiset välineet. Frontex-asetuksen mukaisesti Frontex on perustanut keskusrekisterin (CRATE) käytettävissä olevista teknisistä välineistä. Rekisteri sisältää jo laajan luettelon helikoptereista, lentokoneista, aluksista ja muista välineistä, jotka parlamentin jäsenvaltiot ovat valmiita antamaan Frontexin koordinoimien operaatioiden käyttöön.

Laitonta maahanmuuttoa koskevien lainsäädäntötoimenpiteiden osalta toimivaltaiset neuvoston elimet ovat jo alkaneet analysoida ehdotusta parlamentin ja neuvoston direktiiviksi laittomassa asemassa olevien kolmansien maiden kansalaisten työnantajiin kohdistettavien seuraamusten säätämisestä. Komissio esitti toukokuussa 2007 tämän ehdotuksen, jonka tarkoituksena on laittoman työn torjuminen laitonta maahanmuuttoa houkuttelevana tekijänä.

Hyödyntäen yhteispäätösmenettelyä nopean sopimuksen aikaansaamiseksi neuvosto on myös asettanut selvälle etusijalle ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi parlamentin jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä palautettaessa laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia. Toimivaltaiset neuvoston elimet analysoivat sitä parhaillaan.

Takaisinottopolitiikasta on mainittava, että Venäjän kanssa solmitun takaisinottosopimuksen kesäkuisen voimaantulon jälkeen on jo päätetty allekirjoittaa takaisinottosopimus Ukrainan kanssa. Lisäksi on allekirjoitettu joukko takaisinottosopimuksia Länsi-Balkanin maiden ja Moldovan kanssa. Kaikki nämä sopimukset viimeistellään Euroopan parlamentin esitettyä kantansa.

Haluaisin nyt lausua muutaman sanan laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta. Kuten tiedätte, neuvosto ja puheenjohtajavaltio Portugali asettavat etusijalle myös laillisen maahanmuuton edistämisen. Puheenjohtajavaltio järjesti Lissabonissa laillisen maahanmuuton kysymykselle omistetun korkean tason konferenssin 13.–14. syyskuuta. Konferenssiin osallistui ministerejä, korkeita virkamiehiä ja maineikkaita akateemikkoja sekä parlamentin ja komission edustajia. Konferenssissa puututtiin laillista maahanmuuttoa koskeviin kysymyksiin, kuten laillisen maahanmuuton kanaviin ja siirtolaisvirtojen hallintaan, kotouttamiseen ja Lissabonin ohjelmaan sekä maahanmuuttoon ja kehitykseen. Konferenssin tulokset ovat erittäin tärkeitä työmme ohjaamisessa tulevina kuukausina.

Neuvosto alkaa pian myös käsitellä ehdotusta puitedirektiiviksi EU:n jäsenvaltiossa työn takia laillisesti oleskelevien maahanmuuttajien oikeuksista ja yhtenäisen oleskeluluvan kehittämisestä sekä ehdotusta direktiiviksi korkeasti koulutettujen työntekijöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksistä. Toivomme komission esittävän ehdotukset muutaman viikon sisällä. Nämä kaksi ehdotusta, yhdessä muiden tulevina vuosina esitettävien ehdotusten kanssa, muodostavat seuraavat askeleet komission tammikuussa 2006 esittämässä laillista maahanmuuttoa koskevassa toimintapoliittisessa suunnitelmassa.

Neuvosto on jo alkanut analysoida ehdotettua neuvoston direktiiviä direktiivin 2003/109/EY muuttamisesta sen soveltamisalan laajentamiseksi kattamaan kansainvälistä suojelua saavat henkilöt. Ehdotuksen tarkoituksena on ulottaa pitkään oleskelleille myönnettävää asemaa koskeva mahdollisuus koskemaan myös kansainvälistä suojelua saavat henkilöt. Neuvosto odottaa vain parlamentin kantaa, jotta tämä ehdotettu väline voidaan hyväksyä nopeasti.

Ulkosuhteista maahanmuuton alalla minun on ilmoitettava teille, että neuvosto on aktiivisesti pyrkinyt panemaan täytäntöön siirtolaisuutta koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2005 ja 2006 määrittelemällä tavalla. Kiinnitän huomionne myös päätelmiin siirtolaisuutta koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan laajentamisesta ja vahvistamisesta, jotka neuvosto hyväksyi kesäkuussa. Joulukuussa 2006 Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tekemään ehdotuksia kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamisesta Euroopan unionin itäisiin ja kaakkoisiin naapurialueisiin; ehdottamaan, miten lailliset maahanmuuttomahdollisuudet voitaisiin liittää osaksi unionin ulkoisia politiikkoja, jotta voitaisiin luoda kolmansien maiden kanssa tasapainoisen kumppanuuden, joka vastaa EU:n jäsenvaltioiden työmarkkinoiden erityistarpeita; ehdottamaan tapoja kiertosiirtolaisuuden helpottamiseksi sekä esittämään yksityiskohtaisia ehdotuksia siitä, miten EU:n ja kolmansien maiden välisen laillisen liikkuvuuden eri muodot voitaisiin organisoida paremmin ja miten niistä voitaisiin tiedottaa paremmin.

Komissio esitti kaksi tiedonantoa vastauksena näihin kehotuksiin, ja näiden komission tiedonantojen hyväksymisen jälkeen puheenjohtajavaltio esitti neuvostolle päätelmäluonnokset, joiden tarkoituksena oli komission määrittämiä toimia koskevan työn käynnistäminen.

Maahanmuuttoa koskeva Euro–Välimeri-ministerikokous pidetään marraskuussa. Konferenssin tavoitteena on kehittää aloitteita ja toimia maahanmuuttoon liittyvien kysymysten täytäntöön panemiseksi. Lisäksi erityistä huomiota on kiinnitetty Afrikkaan pyrkimällä maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä koskevaan vuoropuheluun, joka käynnistettiin Afrikan maiden kanssa vuonna 2005, ja vahvistamalla kyseistä vuoropuhelua. Ensisijaisiksi tavoitteiksi asetettiin myös Rabatissa heinäkuussa 2006 ja Tripolissa marraskuussa 2006 pidetyt maahanmuuttoa ja kehitystä koskeneet ministerikokoukset. Näissä ministerikokouksissa, joista ensimmäinen oli alueellinen ja toinen mantereen kattava, määritettiin joukko aloja, joilla voidaan vahvistaa yhteistyötä maahanmuuttajien lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden välillä.

Neuvosto työskentelee aktiivisesti tällä alalla muuttaakseen Rabatissa ja Tripolissa sovitut yhteisohjelmat konkreettisiksi toimenpiteiksi.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, olen erittäin kiitollinen neuvoston edustajalle hänen antamastaan kuvauksesta yhteisen toimintamme pääpiirteistä, ja haluan erityisesti kiittää esittelijöitä Lilli Gruberia ja Javier Moreno Sánchezia niistä kahdesta mietinnöstä, joista keskustelemme ja joita kommentoimme tänään.

Eräs huomio aluksi on tietenkin se, miten pitkälle Eurooppa on päässyt näin lyhyessä ajassa, toisin sanoen optimistinen huomautus. Muistamme kaikki, että ennen Hampton Courtin huippukokousta lokakuussa 2005 epäiltiin jopa sitä, että Euroopalla voisi olla yhteinen maahanmuuttostrategia. Tänä päivänä se ei ainoastaan ole meille kaikille avainsana, vaan panemme jo täytäntöön tiettyjä aloitteita, joista on päätetty ja jotka ovat alkaneet todella kantaa hedelmää.

Tämä osoittaa, että Euroopalla on tehtävä maailmanlaajuisen, vääjäämättömän maahanmuuttoilmiön hallitsemisessa; jäsenvaltioiden kansalliset toimet eivät enää riitä. Se osoittaa myös, että eurooppalainen toiminta on hyödyksi Euroopalle itselleen, jäsenvaltioille ja kaikille kumppaneillemme, sekä eteläisille – lähinnä Afrikan maille – että myös itäisille naapureillemme, koska, kuten meitä muistutettiin, komissio ehdotti kokonaisvaltaisen lähestymistavan laajentamista itään päin eli idästä tuleviin siirtolaisvirtoihin. Neuvosto oli täysin samaa mieltä.

Puhumme säännöllisesti kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta. Olemme nyt kaikki samaa mieltä siitä, että tämä merkitsee täysin erottamattoman yhteyden luomista ulkoisen ulottuvuuden ja sisäisten maahanmuuttopolitiikkojen välille. Emme voi keskittyä hallitsemaan maahanmuuttoa ainoastaan omalla alueellamme; meidän on tartuttava syihin maahanmuuton takana, maahanmuuton, joka jopa tänä päivänä merkitsee lähinnä epätoivoisia ihmisiä, jotka pakenevat vainoa, köyhyyttä tai sotaa ja joilla ei ole mahdollisuutta valita, lähteäkö omasta maastaan vai jäädä sinne. Heidän on hylättävä kotimaansa selvitäkseen hengissä.

Siksi on selvää, että maahanmuuton taustalla oleviin syihin ei voida puuttua pelkästään turvallisuuteen perustuvan lähestymistavan avulla, Välimerellä tapahtuvan partioinnin avulla, sillä se on ollut, ja on jatkossakin, olennaista vain Kanariansaaria ympäröivän alueen suojelemiseksi. Tämä ei voi olla ainoa strategiamme, ja meidän on ehdottomasti otettava vastaan EU:n jäsenvaltioiden esittämä pyyntö: on hallittava laillista maahanmuuttoa. Se on yksi parhaista tavoista torjua laitonta maahanmuuttoa.

Mitä suurempi on valmiutemme hallita taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa, mikä meidän on tehtävä, sitä enemmän ohennamme laittoman maahanmuuton harmaata, epämääräistä kerrosta. Siksi haluan aloittaa puhumalla laillisesta maahanmuutosta, josta keskustelimme tärkeässä kokouksessa Lissabonissa pari päivää sitten. Puhuimme tulevaisuudennäkymistä, ja sain sen mielikuvan – jonka toivon parlamentin vahvistavan – että on olemassa myönteistä poliittista kysyntää taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton tarkastelemiseksi epäideologisesti.

Suoraan sanottuna meidän on tehtävä tämä tietoisina siitä, että tarvitsemme yhteisön ulkopuolisia työntekijöitä, ja tietoisina siitä, ettemme saa lietsoa kauhua levittämällä huhuja valtavista luvuista, jotka voivat antaa vääränlaisen mielikuvan. Jotkut tarkkailijat ja jopa jotkut tärkeät sanomalehdet ovat sanoneet, että olemme valmiita ottamaan vastaan 20 miljoonaa laillista maahanmuuttajaa. Tällaiset luvut ovat suoraan sanoen vaarallisia. On yksi asia korostaa selvää demografista suuntausta: Eurooppa ikääntyy, ja eurooppalaisten työntekijöiden lukumäärä pienenee väestön pienenemisen tuloksena; on toinen asia sepittää tästä lähtien lukuja, jotka saattavat olla oikea vastaus 50 vuoden kuluttua.

Hallitkaamme siksi tämän ilmiön kaikkia puolia, alkaen Euroopan väestön pienenemisestä. Toinen näkökulma on kuitenkin Lissabonin strategian tavoitteiden täytäntöönpano Euroopan talouden kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden osalta. Tässä tarkoituksessa tarvitsemme työvoimaa kaikilla niillä aloilla, jotka, näin voisi sanoa, monet Euroopan kansalaisistamme näyttävät jotakuinkin hylänneen. Kolmas näkökulma on se, että maahanmuutto ei voi olla ainoa keino puuttua väestön pienenemiseen.

Emme saa unohtaa esimerkiksi sitä, että samaan aikaan, kun puhumme maahanmuutosta yhteisön ulkopuolisista maista, pidämme edelleen yllä esteitä yhteisön työntekijöiden vapaalle liikkumiselle. Joillakin Euroopan kansalaisista ei ole täyttä vapautta työskennellä kaikissa muissa EU:n jäsenvaltioissa. Tämä tunnetaan teknisessä jargonissa ”yhteisön etuuskohteluna”, mutta se on selitettävä poliittisella toiminnalla eikä byrokraattisella termillä. Se tarkoittaa, että Eurooppa nauttii todellisesta työvoiman liikkuvuudesta vasta, kun on poistettu esteet eurooppalaisten työntekijöiden edestä, ja viittaan tietenkin uusista jäsenvaltioista tuleviin työntekijöihin. Tämä onkin sitten toinen huomioon otettava tekijä.

Neljäs näkökulma koskee sitä, että kieltäydymme pitämästä väestön pienenemistä asiana, johon meidän on alistuttava, sanoen ”ei se mitään, työntekijöitä tulee Afrikasta”. Meidän väestömme pienenemisen, kuten meidän tulevaisuutemme, on oltava huolenaihe. Siksi esimerkiksi toimenpiteet perheiden auttamiseksi ja syntyvyyden edistämiseksi eurooppalaisten keskuudessa ovat aivan yhtä tärkeitä tässä yhteydessä kuin Euroopan ulkopuolelta tulevan maahanmuuton ilmiön hallitseminen.

Tietenkin hyväksymme aloitteita kaiken tämän saavuttamiseksi, ja joitakin on jo hyväksytty maahanmuuton alalla. Voin kertoa teille, että olemme käynnistämässä tarjouskilpailua Euroopan maahanmuuttoasioiden portaalista. Toivon tarjouskilpailun olevan hoidettu muutaman kuukauden sisällä, byrokratian salliessa, ja toivon sen antavan meille mahdollisuuden Euroopan ensimmäiseen yhdistettyyn maahanmuuttoasioiden portaaliin. Portaali tarjoaa tietoa työpaikkamahdollisuuksista, tarjouksista, hauista, aloista, joilla on kysyntää työvoimasta, ja niin edelleen. Se parantaa huomattavasti Euroopan valmiuksia tällä alueella.

Euroopan integraatiorahasto on viimeinkin todellisuutta. Olemme keskustelleet asiasta muissa yhteyksissä, ja olette ilmaisseet sille tukenne. Minun on sanottava, että neuvosto supisti hieman rahoituskehystä, jota alun perin ehdotin, mutta ainakin se on toimintakunnossa. Meillä on lähes miljardi euroa tämän maahanmuuttostrategiamme tärkeän osatekijän hoitamiseen. Maahanmuuttoa ei voi olla ilman integraatiota. Eurooppalainen rahasto on nyt olemassa. Rahoitamme kieli- ja ammattikoulutuskursseja lähtömaissa. Tämä on toinen taloudellisista syistä tapahtuvan maahanmuuton hallinnan edellytyksistä: jos tänne tulevilla ei ole ammatillista koulutusta, jota edellytämme tietyllä alalla, tai jos he eivät puhu työskentelymaidensa kieliä, he ovat tuomittuja sosiaaliseen eristyneisyyteen, ja sitä emme halua. Euroopan unioni rahoittaa jo aloitteita tällä alalla.

Kuten todennäköisesti tiedätte, komissio hyväksyy ehdotuksestani kaksi lainsäädäntöaloitetta muutaman päivän sisällä. Neuvoston edustaja viittasi niihin. Niistä tulee molemmista direktiivejä, melko innovatiivisia, ja ensimmäinen liittyy korkeasti koulutettuihin työntekijöihin. Siinä ei taatusti omistauduta numeroleikille – montako insinööriä tarvitaan Italiassa tai montako lääkäriä tarvitaan Belgiassa. Tällaisista asioista päättävät yhdessä kyseisten maiden hallitukset ja työmarkkinat. Meitä kiinnostaa Euroopan tekeminen houkuttelevammaksi kuin kilpailijamme, kuten Yhdysvallat, Kanada ja Australia, jotka houkuttelevat 95 prosenttia korkeasti koulutetuista ei-eurooppalaisista työntekijöistä – Afrikan ja Aasian maista – kun Eurooppa kokonaisuutena pystyy houkuttelemaan vain viisi prosenttia. Se on liian vähän!

Eurooppalaisen ”sininen kortti” -työluvan idea on tämä: tietyssä maassa tarvittava korkeasti koulutettu työntekijä saa, tietyn ajan kuluttua, oikeuden muuttaa toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon – jossa hänellä tietenkin on työpaikka – ilman monimutkaisia muodollisuuksia tai menettelyjä. Henkilö voi halutessaan palata omaan maahansa ja myöhemmin taas Eurooppaan tietyn ajan kuluttua. Tällainen kiertosiirtolaisuus voi myös ehkäistä jatkuvaa aivovuotoa lähtömaista.

Toinen direktiivi taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden yhteisistä oikeuksista on tietenkin yhtä tärkeä, sillä sen avulla saamme ensimmäistä kertaa työluvat ja oleskeluluvat yhteen asiakirjaan. Henkilö tulee Eurooppaan töihin. En tietenkään puhu turvapaikanhakijoista enkä perheenyhdistämisestä; puhun ihmisistä, jotka tulevat Eurooppaan töihin: taloudellisista syistä muuttavista. Periaatteessa oleskelun ja työn välillä ei saisi olla jakoa, ja tällaisen asiakirjan on oltava avoin.

On selvää, että tämä saa aikaan oikeuksien yhtenäistämisen. Joissain jäsenvaltioissa oikeutta terveydenhoitoon ei taata kattavasti, toisissa taas näin tapahtuu. Ehdotuksessa, jonka komissio esittää neuvostolle ja parlamentille, annetaan tietenkin jäsenvaltioille oikeus ylittää asetettu taso, jos esimerkiksi jotkin kansalliset järjestelmät ovat jo suopeampia. Emme tietenkään odota myötämielisemmän maan laskevan oikeuksiensa tasoa, mutta sanomme, että vähemmän myötämielisten on nostettava sosiaali-, koulutus-, terveydenhoito- ja muihin palveluihin liittyvien oikeuksien tasoa.

Vuonna 2008 esitän ehdotuksia muista siirtotyöläisryhmistä: kausityöntekijöistä, niistä, jotka käyvät maksullisia kursseja, ja niin kutsutuista yritystensisäisistä siirroista. Jos esimerkiksi yrityksellä on toimipaikkoja eri Euroopan maissa, ajatuksena on helpottaa liikkumista tämän saman yrityksen sisällä ilman, että aloitetaan menettelyt alusta joka maassa. Sitten on tietenkin ammattitaidottomien työntekijöiden vuoro: suurin ryhmä, jonka kohdalla tarvitaan vielä runsaasti tutkimustyötä. Sen sijaan, että muotoilisin lainsäädäntöehdotuksen nyt heti, esitän mieluummin vaihtoehtoja, tai avoimia ehdotuksia – minkä teen ensi vuoden alussa – kommenttien ja aloitteiden kokoamiseksi ennen parhaan mahdollisen ehdotuksen muotoilua. Tässä ei ole kyse rajallisista ryhmistä vaan valtaenemmistöstä, joka tulee Eurooppaan ilman mitään ammatillista koulutusta. Tässä yhteydessä on puututtava moniin näkökohtiin.

Eräs keskeinen näkökohta – ja siteeraan tässä Lilli Gruberin mietintöä – on tietenkin yhteistyö lähtömaiden kanssa aivovuodon ehkäisemiseksi. Olen erityisen huolissani tästä näkökohdasta. Kuten sanoin, kiertosiirtolaisuuden idea on tarkoitettu juuri tähän: jatkuvan energian imemisen välttämiseen. Esimerkiksi yhteistyö tiettyjen Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kanssa on jo alkanut, erityisesti sen arvioimiseksi, miten parhaiten käsitellä korkeimmin koulutettuja työntekijöitä, jotka työskentelevät Euroopassa jonkin aikaa ja palaavat sitten kotiin, missä heidät voidaan työllistää ja hyödyntää lähtömaansa eduksi.

Tämä on avoin vuoropuhelu, jota aion käydä tarmokkaasti tulevina kuukausina, kiitos osittain sen vahvan tuen, jota saan tämänhetkiseltä puheenjohtajavaltiolta Portugalilta, kuten sain myös sen edeltäjiltä. Meillä on hieno tilaisuus tässä yhteydessä. Tulossa on kaksi ministerikokousta: Euro-Välimeri-huippukokous, johon jo viitattiin, ja EU:n ja Afrikan johtajien huippukokous. Toivon ja uskon, että tämä huippukokous antaa meille mahdollisuuden edistyä, koska odotan tietenkin, että EU:n ja Afrikan välisessä hallitusten päämiesten huippukokouksessa annetaan Euroopan ja Afrikan välinen vilpitön kumppanuusjulistus maahanmuutosta, liikkuvuudesta ja työllisyydestä.

Jos näin käy, uskon meidän ottaneen suuren askeleen eteenpäin, osittain siksi, kuten puheenjohtajavaltio Portugalin kanssa sovittiin, että ehdotus, josta keskustelimme Saksan puheenjohtajakaudella liittotasavallan työllisyys- ja sisäministerien kanssa, etenee nyt sisä- ja työllisyysministerien neuvoston ensimmäiseen yhteiseen kokoukseen. Joulukuun alussa ryhdytään ensimmäistä kertaa konkreettisiin poliittisiin toimiin maahanmuuttostrategiamme eri osien yhdistämiseksi: ei enää pelkkä turvallisuus, vaan myös taloudellinen ja työllisyyteen liittyvä osuus, joka on niin kovin tärkeä kaikista kuvailemistani syistä.

Yhteistyösopimukset lähtömaiden kanssa ovat toinen kysymys. Komissio on ryhtynyt tällä alalla toimiin tiettyjen maiden kanssa kokeilupohjalta. Lyhyesti sanottuna olemme laatineet maakohtaisia profiileja. Jokainen maa on erilainen kuin naapurinsa, emmekä voi hallita Malista tulevaa siirtolaisvirtaa samalla tavoin kuin Senegalista tulevaa virtaa. Jokaisella maalla on oma profiilinsa, ja sitä on tarkasteltava erikseen.

Tämän tehtyämme tarjoamme kumppanuusmahdollisuuksia osana yleissopimusta. Olemme nimittäneet ne yksinkertaisesti ”yhteistyöfoorumeiksi”. Ne ovat sopimuksia, joihin kuuluu foorumi sovittavista aiheista: ihmiskaupan torjuminen yhdessä, koska ihmiskauppa alkaa lähtömaassa, siten lopun tekeminen tätä ihmiskauppaa suojelevasta korruptiosta, samoin kuin työtilaisuuksien hallinta toimittamalla tietoa ja tarjoamalla ammatillista koulutusta ja kielikursseja. Olemme avanneet ensimmäisen työnvälitystoimiston Bamakoon, Malin pääkaupunkiin, eurooppalaisilla varoilla. Olemme sanoneet, että tarjoamme tässä keskuksessa tietoa eurooppalaisista säädöksistä, työtilaisuuksista ja kursseista. Olemme itse asiassa jo käynnistäneet toiminnan. Mali on ensimmäinen kiinnostuksensa ilmaissut maa, ja olemme jo käynnistäneet aloitteen sen kanssa. Haluamme tehdä saman muiden maiden kanssa, jos ne lähestyvät meitä.

Integroinnin osalta haluan todeta lyhyesti, että integroiminen on olennainen osa maahanmuuttopolitiikkaa, ja rahastoa käytetään tietenkin kaikkeen politiikkaan, jonka tavoitteena on sääntöjämme kunnioittavien sosiaalinen osallisuus. Lopuksi vielä laittomasta maahanmuutosta, joka sekin on osa poliittista strategiaamme: tiedän, ja olen iloinen siitä, että LIBE-valiokunta hyväksyi Manfred Weberin mietinnön eurooppalaisesta kotiuttamispolitiikasta. Keskustelemme asiasta tulevaisuudessa, mutta sekin on tärkeää.

Laittoman maahanmuuton torjuminen merkitsee sitä, ettei kannusteta laittomaan työhön, joka houkuttelee laitonta työvoimaa. Kuten tiedätte, kasvava osuus Euroopan maahanmuuttajista on menettämässä työpaikkansa. Tämä on suuri huolenaihe. Alun perin töitä oli monille ihmisille – kausityössä, maanviljelyksessä, matkailussa, julkisissa töissä – kun taas nyt työttömyys on valitettavasti kasvamassa. Mitä teemme näille ihmisille, jotka menettävät työnsä?

Älkäämme siksi kannustako laittomaan työhön: meidän on rangaistava työnantajia, jotka hyötyvät laittomista maahanmuuttajista, ja meidän on taattava kotiuttamispolitiikka, jossa kunnioitetaan perusihmisoikeuksia mutta ollaan myös erittäin selkeitä ja erittäin tiukkoja päämääriemme osalta. Emme saa suvaita laittomuutta ja toistuvia laittoman käyttäytymisen tapauksia.

Eurooppalainen Frontex-virasto on auttanut pysäyttämään tuhansia laittomia maahanmuuttajia. Pelkästään tänä kesänä se on pelastanut yli 1 200 ihmistä, jotka muuten olisivat menehtyneet, kuten niin monille muille on käynyt, ja olemme kiitollisuudenvelassa Frontexin operaatioihin osallistuvien alusten, lentokoneiden ja helikoptereiden miehistöille. Frontex on kuitenkin myös pystynyt pienentämään laittomien maahanmuuttajien virtaa partioimillaan alueilla. Se on ollut, on nyt ja on jatkossakin keskeinen työkalu tässä kokonaisvaltaisessa lähestymistavassa.

Päätän puheenvuoroni, arvoisa puhemies, sanomalla, että maahanmuutto on osa työsarkaamme tulevina vuosikymmeninä, ei tulevina kuukausina. Siksi on hyvä, että Eurooppa ymmärtää, että sillä on erinomainen tilaisuus olla mukana maailman näyttämöllä tällä alalla, kuten muillakin aloilla.

  Lilli Gruber, esittelijä. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, maahanmuutto ei ole hätätila eikä myöskään ohimenevä ilmiö. Vuonna 2006 27 jäsenvaltion EU:ssa oli 18,5 miljoonaa siirtolaista. Syitä on monia, kuten tiedätte: sodat, köyhyys, ympäristökatastrofit ja häikäilemättömät diktatuurit monilla maailman alueilla. Euroopan unioni on yksi maailman tärkeimmistä toimijoista, joten sen on lopetettava vitkastelu ja laadittava rakenteellista politiikkaa tähän meitä kaikkia koskevaan haasteeseen vastaamiseksi. Emme pääse mihinkään yksin!

Laittoman maahanmuuton torjunnassa on tehty paljon, mutta se ei riitä. Pääkeino torjua laitonta maahanmuuttoa on avata laillisia kanavia pääsylle Euroopan unioniin. Nämä ovat saman kolikon kaksi puolta, ja siksi Javier Moreno Sánchez ja minä päätimme esitellä mietintömme yhdessä.

Taloutemme eivät enää voisi toimia ilman siirtotyöläisiä, ja ilman heidän panostaan sosiaaliturvaan sosiaaliturvajärjestelmämme lamaantuisi, ja sitähän uhkaa jo syntyvyyden romahtaminen. Eurostatin luvut ovat täysin selkeitä: vuonna 2050 kolmasosa 490 miljoonasta eurooppalaisesta on yli 65-vuotiaita. Komission vuoden 2005 toimintasuunnitelma oli tärkeä askel eteenpäin, koska siinä esitettiin käytännön ehdotuksia laillisten maahanmuuttokanavien avaamiseksi yhtenäisesti kaikkialla EU:ssa. Tietenkin yksittäiset parlamentin jäsenvaltiot ovat vastuussa maahantuloa koskevien kiintiöiden määrittämisestä.

Niistä viidestä direktiivistä, joita aiotte ehdottaa tulevina kuukausina, arvoisa komission jäsen Frattini, painopistealanamme on se, jossa taataan maahanmuuttajille yhteinen oikeuskehys. Toivotan teille onnea, koska tiedämme kaikki, että neuvotteluista neuvostossa ei taatusti tule helppoja, mutta parlamentti tukee teitä. Tämä on yksi syy siihen, että meidän on siirryttävä yhteispäätöksiin ja lakkautettava veto-oikeus neuvostossa.

Mietintöni hyväksyttiin yksimielisesti LIBE-valiokunnassa, yhtä kielteistä ääntä lukuun ottamatta, ja olen erittäin kiitollinen kollegoilleni muissa ryhmissä heidän vankkumattomasta tuestaan. Mietinnössä pyydämme, että EU:n tasolla laaditaan yhdenmukaisia ja luotettavia tilastoja. Emme voi säätää lakeja maahanmuutosta tuntematta sen todellista laajuutta; ilman kiistattomia lukuja siitä voi helposti tulla propagandatyökalu.

Tätä ilmiötä on käsiteltävä ilman demagogiaa, ilman populismia ja ilman tabuja. Olen siksi sitä mieltä, että on tärkeää, että poliitikot ja journalistit osoittavat enemmän vastuullisuutta käsitellessään näin arkaluontoista aihetta. Molemmilla ryhmillä, kuten tiedätte, on keskeinen rooli integroitumisprosessissa.

Integroituminen on kaksisuuntainen, molempien osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien prosessi, ja maahanmuuttajien aktiivinen osallistuminen taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen elämään isäntämaassa on olennaista. Olen kanssanne samaa mieltä, arvoisa komission jäsen Frattini, kun viittaatte tasa-arvoisen kohtelun periaatteeseen sosio-ekonomisten oikeuksien kohdalla, koska perusoikeuksiin kuuluvat samapalkkaisuus ja turvallisuus työpaikalla, mutta myös pätevyyksien tunnustaminen, eläkeoikeuksien siirrettävyys, perheenyhdistäminen ja puolisosta riippumattoman oikeudellisen aseman takaaminen naisille.

Korkeasti koulutettuja työntekijöitä koskevasta direktiivistä sanoisin, että niin kutsuttu sininen kortti voi hyvinkin olla erinomainen keino houkutella ammattilaisia, joita Eurooppa tarvitsee todella paljon. Haluaisimme joka tapauksessa tietää hiukan enemmän tästä sinisestä kortista, arvoisa komission jäsen, sillä tällä hetkellä – kuten muistutitte – vain viisi prosenttia siirtotyöläisistä on korkeasti koulutettuja, kun taas 95 prosenttia on ammattitaidottomia.

Kausityöntekijöitä koskevan direktiivin pitäisi korvata puutteet tämän viimeksi mainitun työntekijäryhmän oikeuksissa, ja katson, että sääntöjä noudattaville kausityöntekijöille pitäisi tarjota mahdollisuus etuuskohteluun muissa väliaikaisen ja pysyvän maahanmuuton muodoissa. Siitä huolimatta, arvoisa komission jäsen Frattini, vähän koulutettuja ja ammattitaidottomia maahanmuuttajia koskevat avoimet ehdotukset tai vaihtoehdot, kuten niitä kutsuitte, ovat hieno asia, mutta miten kauan meidän täytyy odottaa, ennen kuin saamme direktiivin tällä alalla. Kysymykseni on suunnattu ensisijaisesti neuvostolle.

Aikani on lopussa, hyvät kollegat. Haluamme kehottaa hallituksia ja neuvostoa olemaan realistisempia ja rohkeampia. Tarvitaan vastuullista politiikkaa yhä levottomampien yhteiskuntiemme pelkoihin ja epävarmuuksiin vastaamiseksi. Sinetöityjä rajoja ei ole, emmekä ole maahanmuuttajien hyökkäyksen kohteena! Maahanmuutto on välttämättömyys, ja järkevästi käsiteltynä se voi olla voimavara kansalaisyhteiskunnalle, joka kunnioittaa erilaisuutta.

(Suosionosoituksia)

  Javier Moreno Sánchez, esittelijä. – (ES) Arvoisat puhemies, komission varapuheenjohtaja, neuvoston puheenjohtaja, parlamentin jäsen Lilli Gruber, hyvät kollegat, Euroopan ja yhteiskuntiemme tulevaisuuden kuvitteleminen ilman maahanmuuttoa globalisaation aikakaudella on pakoa todellisuudesta. Maahanmuutto on välttämätöntä ja myönteistä EU:n demografisen vakauden, talouskasvun ja kulttuurisen monimuotoisuuden kannalta.

Me tarvitsemme laillisia siirtotyöläisiä, joilla on oikeuksia ja velvollisuuksia, emme orjia. Laillista maahanmuuttoa koskevan politiikan kehittyminen ja menestyminen riippuu pitkälti jatkuvasta taistelusta kolikon toista puolta, laitonta maahanmuuttoa vastaan.

Näiden laittomien siirtolaisvirtojen hallinta ja valvonta ylittävät jäsenvaltioiden valmiuden yksilölliseen toimintaan, eikä ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä olisi arkaluontoisin näkökohta yhteisessä yleisessä maahanmuuttopolitiikassa, jota Euroopan unionin on kehitettävä.

Viime aikojen yhteiskunnallisen ja taloudellisen tasapainon häiriöt, kansainväliset konfliktit ja ilmastonmuutos kasvattavat laittomia virtoja EU:hun. Virrat liikkuvat nopeammin kuin poliittinen vastauksemme, eivätkä ne pysähdy itsestään. Meidän on toimittava nyt.

Olemme tyytyväisiä komission lähestymistapaan ja tuemme sitä. Se on olennainen kehitettäessä jäsenvaltioiden johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa politiikkaa, joka perustuu ihmisarvon ja ihmisoikeuksien täysimääräiseen kunnioittamiseen solidaarisuuden, yhteisvastuun, avoimuuden ja keskinäisen luottamuksen hengessä.

Ensinnäkin meillä on oltava turvalliset maa-, ilma- ja merirajat yhdennetyn valvonnan avulla, ja tässä yhteydessä Frontex ja RABIT ovat tie, jota meidän on kuljettava: tie kohti jaettua vastuuta ja solidaarisuutta.

Hyvät naiset ja herrat, Frontex toimii. Siellä, missä operaatioita on toteutettu, ihmishenkiä on säästetty ja laitonta maahanmuuttoa vähennetty huomattavasti. Laittomien maahanmuuttajien on täytynyt etsiä muita reittejä, kuten hiljattain on havainnoitu Espanjassa ja Italiassa.

Frontex on kuitenkin vastasyntynyt pikkulapsi, EU:n lapsi, joka voi kasvaa aikuiseksi ja hoitaa tehtävänsä vain vanhempiensa, jäsenvaltioiden, tuella. Pyydämme niitä toteuttamaan aikeensa ja toimittamaan Frontexille tarvittavat henkilö- ja logistiikkaresurssit.

Lisäksi on olennaista ottaa käyttöön, pelotuskeinona, eurooppalainen palautuspolitiikka, jolla kunnioitetaan ihmisoikeuksia, ja on olennaista työskennellä takaisinottosopimusten laatimiseksi kolmansien maiden kanssa. Toivomme, että palautusdirektiivi annetaan Portugalin puheenjohtajakaudella.

Hyvät kollegat, tarvitsemme poliittista rohkeutta ja halua puuttua laittoman maahanmuuton suurimpaan houkuttimeen: pimeän työvoiman käyttöön. Meidän on voitettava taistelu niitä mafioita ja häikäilemättömiä yrittäjiä vastaan, jotka hyväksikäyttävät laittomia maahanmuuttajia. Kyse on liiketoiminnasta, johon liittyy valtavat määrät salattuja intressejä ja rahaa, ja se vaatii tiukkaa ja energistä vastausta.

Meidän on, kuten sanoitte, arvoisa varapuheenjohtaja, sovellettava nollatoleranssia laittomaan työllisyyteen pienentääksemme maanalaista taloutta, joka luo ”kutsuvaikutuksen”. Psykologinen ulottuvuus on ilmiselvä. Jos EU:ssa ei voida työskennellä laittomasti, kannusteet sinne muuttamiseksi ovat vähäisempiä.

Haluamme myös pyytää jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisten taloudellisten voimavarojen tuella päättäväisiin toimiin ihmiskaupan torjumiseksi oikeudellisen ja poliisiyhteistyön avulla, kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvimpiin ryhmiin – naisiin ja lapsiin – ja varmistaen, että he voivat hyötyä terveydenhoidosta ja koulutuksesta.

Ulkoiset toimet edellyttävät vuoropuhelua ja tiivistä yhteistyötä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa. Meidän on jatkettava tiellä, jolle lähdettiin Rabatin ja Tripolin ministerikokouksissa ja Brysselin maailmanlaajuisessa foorumissa, painottaen maahanmuuton ja kehityksen välistä yhteyttä.

Meidän on tehtävä maahanmuutosta kehitystekijä lähtömaissa ja isäntämaissa ja varmistettava, että käytämme yhteistä kehitystä puuttuaksemme yhdessä laittoman maahanmuuton perimmäisiin syihin.

Meidän on myös maksimoitava maahanmuuttajien takaisin lähettämien varojen myönteinen vaikutus heidän kotimaidensa kehitykseen ja tutkittava mikrolainojen mahdollisuuksia.

Lisäksi meillä on oltava johdonmukainen ulkopolitiikka kauppatavoitteiden ja kehitysavun yhteensopivuuden varmistamiseksi, jotta vähemmän kehittyneet maat voivat viedä tuotteitaan, eikä niiden tarvitse viedä omia kansalaisiaan.

Hyvät kollegat, en halua päättää puheenvuoroani osoittamatta kiitoksiani kaikille esittelijöille, joiden kanssa tein tiivistä, myönteistä yhteistyötä, mikä näkyy kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa saavutetussa laajassa yhteisymmärryksessä.

Älkäämme tehkö virhettä, hyvät kollegat: meidän on torjuttava laitonta maahanmuuttoa ja puututtava sen syihin ja kanaviin, mutta meidän ei tarvitse torjua laittomia maahanmuuttajia, sillä he eivät ole rikollisia; maastamuutto ei ole rikos. Meidän on tehtävä loppu populistisesta, muukalaisvihamielisestä diskurssista, jossa maahanmuutto yhdistetään turvattomuuteen, rikollisuuteen, terrorismiin tai työttömyyteen. Kukaan ei muuta maasta päähänpistosta; se tapahtuu aina pakosta. Toimikaamme tämän pakon poistamiseksi ja sen muuttamiseksi henkilökohtaiseksi valinnaksi.

(Suosionosoituksia)

  Manolis Mavrommatis (PPE-DE), kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, ensimmäiseksi haluan onnitella Lilli Gruberia ja Javier Moreno Sánchezia erinomaisesta työstä ja hyvästä yhteistyöstä, jota teimme näitä kahta mietintöä laadittaessa.

EU:n komission vakiintunut kanta on, että 27 jäsenvaltiota hyväksyvät aidosti yhteisen maahanmuuttopolitiikan. Maahanmuutto on erottamattomasti yhteydessä kehitykseen, ja EU:n edessä olevan demografisen ongelman takia laillinen maahanmuutto on nyt osa ratkaisua moniin Euroopan ongelmiin sen sijaan, että se olisi vain yksi ongelma lisää.

Tilaisuus lausunnon valmistelemiseen antoi meille kehitysvaliokunnassa mahdollisuuden, Euroopan parlamentin roolissa, taata molempien sukupuolten yhtäläiset oikeudet, suojella haavoittuvimpia ryhmiä, kuten naispuolisia maahanmuuttajia ja lapsia, sekä tarjota tietoa ja kieltenopetusta maahan vasta muuttaneille henkilöille.

Lisäksi kiinnitimme huomiota aivovuotoon Afrikan kaltaisilta maailman alueilta, joilla on kova tarve työvoimasta terveydenhoitoalalla. Nämä alueet kärsivät joka kerta, kun lääkäri lähtee maastaan etsiäkseen parempaa tulevaisuutta EU:ssa.

Tämän takia olemme tyytyväisiä komission ehdotukseen kiertosiirtolaisuuden vahvistamisesta. Maahanmuuttajilla on näin mahdollisuus palata kotimaahansa vuoden jälkeen ja viedä mukanaan maahansa tieto ja kokemus, jonka he ovat hankkineet EU:n parlamentin jäsenvaltioissa.

On myös erittäin tärkeää, että komissio tarjoaa lisätietoa oikeuskehyksestä, joka kattaa käsitteen ”kiertosiirtolaisuus”. Tässä kohtaa haluan kiittää komission jäsentä Franco Frattinia herkkyydestä, jota hän on osoittanut maahanmuuttokysymyksen kohdalla kahden viime vuoden aikana, ja hänen jatkuvista ponnisteluistaan saada 27 jäsenvaltiota sopimaan yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta.

(Suosionosoituksia)

  Maria Badia i Cutchet (PSE), kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon valmistelijana olen korostanut sosiaalisten, koulutukseen ja kulttuuriin liittyvien näkökohtien tarkastelun merkitystä maahanmuuton yhteydessä. Nämä tekijät edistävät ratkaisevasti talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Se on myös tärkeää, jotta helpotettaisiin näiden ihmisten integroitumista isäntämaihin, mikä myös vähentää molemminpuolista epäluottamusta.

Koulutuksen osalta ehdotin sellaisen politiikan käyttöön ottamista, joilla helpotetaan maahanmuuttajien pääsyä koulutusjärjestelmään ja siihen integroitumista sekä kolmansissa maissa hankitun akateemisen ja ammatillisen pätevyyden tunnustamista.

Aivovuodon ehkäisemiseksi keskityimme komission ehdotukseen edistää etnisen työvoiman palkkaamista maista, joissa koulutettujen ammattilaisten maastamuutto voisi horjuttaa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta.

Lopuksi haluan kiinnittää huomiota tiedotusvälineiden merkitykseen ja vastuuseen niiden välittäessä tietoa sekä alkuperämaissa että isäntämaissa sen välttämiseksi, että siirtolaisuusilmiöstä syntyy yksipuolinen kuva.

  Maria Panayotopoulou-Kassiotou (PPE-DE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EL) Arvoisa puhemies, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta pahoittelee sitä, että sekä laillisen maahanmuuton strategialuonnosta koskevassa tiedonannossa että tekstissä, josta meitä pyydetään tänään äänestämään, viitataan hyvin vähän naisten tasa-arvoa koskevaan ongelmaan.

Kehotamme siksi komissiota, jäsenvaltioita ja tästä alasta vastaavia neuvoston eri ryhmiä tehostamaan ponnistelujaan. Laillisen maahanmuuton politiikan koordinoinnissa on huolehdittava siitä, että kaksinkertaisesta syrjinnästä kärsivien naispuolisten maahanmuuttajien oikeuksille annetaan erityistä suojelua. Laitonta maahanmuuttoa on vastustettava; se edistää haavoittuvien miesten, naisten ja lasten hyväksikäytön eri muotojen verkostoja.

Painotamme kokonaisvaltaisen lähestymistavan merkitystä laillisen maahanmuuton politiikan yhteydessä. Kaksisuuntaisen toiminnan integrointitoimenpiteitä on otettava mukaan sekä hyväksynnän vahvistamiseksi isäntäyhteiskunnissa että mies- ja naispuolisten maahanmuuttajien integroitumisvalmiuden vahvistamiseksi.

Naiset ja heidän perheensä osallistuvat tähän merkittävällä panoksella, ja perheenyhdistämistä on helpotettava riippumattoman aseman avulla. Meidän on torjuttava syrjintää, naisten sukupuolielinten silpomista, pakkoavioliittoja, moniavioisuutta, kunniarikoksia ja kaikenlaista väkivaltaa lähtöyhteiskunnassa ja vahvistettava naisten taitojen laillista kehittämistä.

  Joseph Daul, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen Frattini ja neuvoston puheenjohtaja, hyvät kollegat, maahanmuuttokysymys on erityisen merkittävä poliittinen kysymys, koska siihen liittyy usein inhimillisiä draamoja. Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien ryhmä on tietoinen tämän keskustelun vakavasta luonteesta, ja ajatuksemme kääntyvät niihin satoihin ihmishenkiin, jotka on menetetty, koska uhrit unelmoivat elämästä Euroopassa. Ihmishenkien kunnioittamisen on oltava etusijalla, kun laadimme maahanmuuttopolitiikkaamme.

Haluan kiittää esittelijöitä heidän tekemästään työstä ja komission jäsentä Frattinia hänen osoittamastaan valmiudesta ja poliittisesta päättäväisyydestä. On velvollisuutemme tehdä kaikki voitavamme maahanmuuttajien tulvan kontrolloimiseksi. Yhteiskuntamme yhteenkuuluvuus, valmiutemme vastaanottaa maahanmuuttajia ja päättäväisyytemme torjua rasismia, suvaitsemattomuutta ja muukalaisvihaa ovat kaikki pelissä. Jotta voimme hallita maahanmuuttoa, on ratkaisevan tärkeää omaksua lähestymistapa, joka perustuu ihmisarvoon, realismiin ja tukevaan oikeudelliseen kehykseen.

Hyvät kollegat, maahanmuuttokysymyksestä keskusteltaessa on tärkeää tehdä ero turvapaikanhakijoiden, väliaikaisten pakolaisten ja taloudellisista syistä muuttavien henkilöiden välillä; viimeksi mainittu on ehdottomasti suurin ryhmä. Tämän viimeksi mainitun ryhmän sisällä meidän on myös erotettava toisistaan laiton maahanmuutto, joka on Euroopan unionin vastuulla, ja laillinen maahanmuutto, joka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

Me kannatamme tiukkoja toimenpiteitä laittoman maahanmuuton kohdalla. Euroopan on kohdattava vastuunsa ja torjuttava ihmisten kärsimyksellä kauppaa tekevien mafiajengien vitsausta. Tunnustamme, että hieman edistystä on tapahtunut, kuten Frontex-viraston perustaminen, Euroopan ulkorajarahasto sekä raja-alueita valvovien nopeiden rajainterventioryhmien luominen. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä käytössä oleva työvoima sekä aineelliset ja taloudelliset resurssit ovat edelleen riittämättömiä. Olemme nyt hankkimassa näille välineille tarvittavia lisäresursseja. Siitä huolimatta, jos haluamme olla tehokkaampia, ulkorajojemme vartijoina toimivien jäsenvaltioiden on toimittava käyttäen yhteisiä normeja. On ratkaisevan tärkeää, että laadimme ulkorajojemme suojelusta kattavan, valvontajärjestelmän sisältävän yhteisön pöytäkirjan.

Kaikilla jäsenvaltioillamme ei ole samanlaisia ongelmia siirtolaisvirtojen osalta. Meidän on oltava huolellisia ja erotettava muista valtioista ne valtiot, jotka toimivat rajojemme vartijoina. Unionin etelä- ja itäpuolen valtioita odottava tehtävä on valtava. Solidaarisuudella on oltava tässä yhteydessä erittäin suuri rooli, ja teknisiä, logistisia ja taloudellisia keinoja on käytettävä niiden etulinjan jäsenvaltioiden tukemiseen, joita koskettaa massiivinen laiton maahanmuutto. Samalla, kun laittoman maahanmuuton torjunta edellyttää toimenpiteisiin ryhtymistä ulkorajoillamme, se edellyttää myös ponnistelujen tehostamista Euroopan unionin sisällä. Alueellamme oleskelee tällä hetkellä laittomasti 10–15 miljoonaa ihmistä.

Jos demokratioidemme tärkein perusperiaate on tasa-arvoisuus lain edessä, on välttämätöntä omaksua politiikka, jonka nojalla EU:hun laittomasti tulleet henkilöt palautetaan järjestelmällisesti alkuperämaihinsa. Euroopan unionin on järjestettävä laittomien maahanmuuttajien palauttaminen tavalla, joka kunnioittaa tiukasti ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Haluamme Euroopan pysyvän turvapaikkana niille, jotka pakenevat vainoa, ja siitä syystä vastustamme laittomien maahanmuuttajien joukkolaillistamisia. Tämä on kaukana ratkaisusta; se vain antaa laittomille maahanmuuttajille ja EU:hun pyrkiville harhakuvan siitä, että heille annetaan laillinen asema ennemmin tai myöhemmin. Tällaiset armahdukset vain pahentaisivat laitonta maahanmuuttoa edistävien ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisjengien toimintaa. Olemme erittäin tyytyväisiä komission ehdotukseen sellaisten työnantajien rankaisemisesta, jotka palkkaavat laittomia maahanmuuttajia.

Laillisen maahanmuuton tämänhetkisestä tilanteesta toteaisin, että ryhmämme on sitä mieltä, että alkuperämaan osoittamasta sitoumuksesta kontrolloida laitonta maahanmuuttoa pitäisi tehdä edellytys neuvotteluillemme kolmansien maiden kanssa. Tietenkin laillisen maahanmuuton sääntely on jäsenvaltioiden, ei Euroopan unionin velvollisuus. Jos kuitenkin haluamme parantaa tehokkuutta ja johdonmukaisuutta tällä alalla, meidän on koordinoitava ponnistelujamme tehokkaammin koko 27 jäsenvaltion EU:ssa. Meidän on myös tarkasteltava mahdollisuuksia ottaa käyttöön yhteinen vastaanottoprosessi, joka antaisi korkeasti koulutetuille työntekijöille ja erityistaitoja omaaville henkilöille mahdollisuuden päästä Euroopan työmarkkinoille. Ehdotusta eurooppalaisesta ”sinisestä kortista” on kehitettävä edelleen ja siitä on keskusteltava, samoin kuin ajatuksesta kiertosiirtolaisuushankkeesta ammattitaidottomia työntekijöitä varten.

Hyvät kollegat, maahanmuutto on riippuvaista oikean tasapainon säilyttämisestä yhtäältä yhtenäisen yhteiskunnan, joka on vahva ja avoin muille, ja toisaalta oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen välillä. Emme todellakaan halua sulkea oviamme, vaan varmistaa, että mahdolliset maahanmuuttajat toivotetaan tervetulleiksi ja integroidaan asianmukaisesti yhteiskuntaamme, kuten tapahtuu maailman muilla alueilla.

  Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, saanen kiittää molempia esittelijöitä työstä, joka on ollut arvokasta ja ehdottoman ytimekästä.

Haluan aloittaa kuvalla, joka on ollut meidän kaikkien mielessä joitakin kuukausia: valokuva 40:stä haaksirikon eloonjääneestä, jotka roikkuivat kiinni tonnikalaverkossa keskellä Välimerta kaksi päivää ja kaksi yötä. Kyseisessä tapauksessa kalojen pelastaminen tuntui olevan tärkeämpää kuin noiden epätoivoisten ihmisten hengen pelastaminen: heitä ei otettu heidät löytäneen kalastusaluksen mukaan. Sanon tämän, koska, kuten arvoisa komission jäsen muistutti meille, tarvitsemme kokonaisvaltaista mutta eriytettyä lähestymistapaa maahanmuuttokysymykseen. Sen on oltava lähestymistapa, jossa yhdistyvät tasapaino, solidaarisuus ja – kuten Lilli Gruber muistutti – tabujen puuttuminen.

Maahanmuuttoa ei voida tarkastella pelkkänä turvallisuuskysymyksenä. Se on välttämätön haaste Euroopalle; se on yhdentymisen ja yhteiskunnallisen kehityksen osatekijä, joka meidän on kohdattava. Komission jäsen Frattini sanoi, että Euroopalla on roolinsa; olemme samaa mieltä. Euroopalla on roolinsa, sillä edellytyksellä, että se selviää kysymyksen kaikesta monimutkaisuudesta.

Käytössäni olevien muutamien sekuntien aikana haluaisin korostaa näiden kahden mietinnön sisältämää kolmea perusperiaatetta. Tehokkain tapa pysähdyttää laiton maahanmuutto on avata laillisia maahanmuuttokanavia, kunhan maahanmuuttajilla ja heidät vastaanottavilla mailla on molemminpuolisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

Laittomasta maahanmuutosta haluan sanoa, että parlamentin jäsenvaltioiden välille on vakiinnutettava solidaarisuusperiaate, sillä edellytyksellä, että se koskee kaikkia parlamentin jäsenvaltioita, eikä vain Välimeren rantavaltioita. Samaan aikaan, kuten monet kollegoistani ovat jo sanoneet, meidän on torjuttava laitonta maahanmuuttoa luomalla lähtömaihin olosuhteet, jotka lieventävät sen syvän epätoivon syitä, jota nämä ihmiset pakenevat: komission jäsenen Frattinin mainitsemia taustalla olevia syitä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, ihmisoikeuksien kunnioittaminen on edelleen välttämätön kiinnekohta politiikassamme. Euroopan yhdentymisen prosessista tulee vahva ja merkityksellinen vain, jos voimme estää Eurooppaa sulkemasta oviaan maahanmuuttajilta.

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

  Graham Watson, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, mikä voisi paremmin havainnollistaa yhteisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan tarvetta kuin tunisialaisten kalastajien tapaus? Kaikki tähän traagiseen tapaukseen liittyvä – siirtolaiset kumiveneessä avomerellä, ihmisten salakuljettajat, jotka veivät heidät sinne, ja viranomaiset, jotka vangitsivat siirtolaisten pelastajat – on osoitusta Euroopan siirtolaisia koskevan lähestymistavan epäonnistumisesta.

Jokaisen inhimillisen tragedian kohdalla, epätoivoisen tekemättömyyden vuosikymmenen ajan, liberaalit ja demokraatit ovat kysyneet yhtä yksinkertaista kysymystä: kuinka monen ihmisen täytyy menehtyä, ennen kuin hallitukset tajuavat, ettei Euroopan linnoituksen laskusillan nostaminen palvele kenenkään etuja? Siirtolaisuuden hallinta on yhtä lailla meidän etujemme mukaista kuin niiden, jotka pyrkivät rannoillemme tai ovat valmiita kuolemaan sitä yrittäessään. Populismi on saanut liikkeelle pelon ahjossa taotun politiikan; kohdatkaamme sen sijaan tosiasiat.

Tosiasia numero yksi: seuraavien 20 vuoden kuluessa Eurooppa menettää 20 miljoonaa työntekijää – työntekijöitä, jotka miehittävät palvelualojamme ja joiden verot rahoittavat kansalaistemme palveluja.

Tosiasia numero kaksi: kansalliset hallitukset karkottavat ihmisiä, joita Eurooppa tarvitsee kilpaillakseen – itse asiassa selviytyäkseen – armottomilla maailmanlaajuisilla markkinoilla. Parhaista osaajista 85 prosenttia lähtee Amerikkaan ja Australiaan; heitä ärsyttää byrokratiamme, uppiniskaisuutemme ja vapaalle liikkumiselle asettamamme esteet.

Tosiasia numero kolme: Eurooppaan pääsevistä siirtolaisista vain kolme kahdestakymmenestä on ammattitaitoisia; useimmat ovat ammattitaidottomia, epätoivoisia ja riistettyjä. Komission jäsenen Frattinin ehdotukset koskevat yhtä puolta tästä ongelmasta. Ne perustuvat Jeanine Hennis-Plasschaertin ajatuksiin eurooppalaisesta vihreästä kortista, jonka avulla täytettäisiin osaamisen aukkoja. Tässä suunnitelmassa ”sinisestä kortista” on kuitenkin omat aukkonsa: ei esimerkiksi mainintaa työntekijöistä, joita tarvitsemme ateriapalvelujen alalla, terveydenhoidossa tai matkailualalla. Sillä voitaisiin puuttua taloudellisiin ja demografisiin haasteisiin, jos siihen liitettäisiin EU:n uusista jäsenvaltioista lähtöisin olevien työntekijöiden vapaa liikkuminen, mutta sillä ei juurikaan vastata etelärajoillemme pyrkivien laittomien maahanmuuttajien muodostamaan haasteeseen.

Meidän ei pidä tehdä virhettä: komission mukava laskutoimitus, jonka mukaan voimme ottaa parhaat ja jättää muut, ei toimi. Köyhyyden, nälän, kurjuuden ja sodan ahdistamat ihmiset ylittävät tulevaisuudessakin Välimeren, täyttävät he sitten ehtomme tai eivät. Miksi? Koska meidän maatalous- ja kalastuspolitiikkamme hinnoittelevat heidän tuotteensa ulos ja rosvoavat heidän luonnonvaransa.

Totta kai meidän on valvottava Euroopan rajoja. Javier Moreno Sánchez on mietinnössään oikeassa vaatiessaan, että Frontexille annetaan talousarvio, henkilökunta ja välineet, joiden avulla se voi hoitaa työnsä – vaikkakin Gibraltarin jättäminen Frontexin toiminta-alueen ulkopuolelle, mikä vastaa reiän jättämistä aitaan, on suoraan sanottuna uskomatonta. Pidemmällä aikavälillä kuitenkin vain kokonaisvaltainen EU:n politiikka, joka rankaisee ihmisten salakuljettajia, tarjoaa laillisia sisääntuloreittejä ja luo toivoa epätoivon keskelle, voi vastata vallitseviin suuntauksiin.

Totuus on, että meillä on vain yksi vaihtoehto kehittyvien maiden kohtelemisessa: otamme joko niiden tavarat tai niiden ihmiset. Jos haluamme päästää harvempia sisään, meidän on autettava useampia kotona, kuten Lilli Gruberin mietinnössä syystä sanotaan. Siksi puheenjohtajavaltion Portugalin on lisättävä ponnistelujaan vähentääkseen Euroopan maataloustukia ja saadakseen Dohan neuvottelut onnistuneesti päätökseen, ja siksi komission on laadittava Afrikkaa varten runsaskätinen ohjelma, jossa yhdistetään raha ja markkinoiden avaaminen ihmisoikeuksien ja laillisuusperiaatteen kunnioittamiseen, jotta voidaan antaa ihmisille toivoa paremmasta elämästä kotona.

Arvoisat ministeri Lobo Antunes ja komission jäsen Frattini, pitäkää seuraava neuvoston kokous New Yorkin Ellis Islandin siirtolaisuusmuseossa. Oppikaa länteen vaeltamisen historiastamme suunnitellessanne joulukuussa pidettävää EU:n ja Afrikan huippukokousta. Siirtolaisuus ei häviä; sitä vauhdittaa epätoivon ja toivon huumaava sekoitus, se noudattaa kysynnän ja tarjonnan lakia, mutta sillä on oikein hoidettuna kyky rikastuttaa Eurooppaa ja antaa sille energiaa.

(Suosionosoituksia)

  Cristiana Muscardini, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, laillisesta maahanmuutosta on jo olemassa useita direktiivejä, ja uusia aiotaan ehdottaa, mutta todellinen ratkaisematon ongelma on edelleen laittoman ja valvomattoman maahanmuuton ehkäiseminen sekä EU:n jäsenvaltioissa voimassa olevien lakien ja sääntöjen yksiselitteinen määrittely ja niiden kunnioittamisen varmistaminen; tämä on yhteiskunnallisen rinnakkaiselon välttämätön edellytys.

Olen kiitollinen komission jäsenelle Frattinille hänen meille esittämistään ehdotuksista. Ongelma on kuitenkin edelleen vakava, sikäli että tuomioistuimet ovat päättäneet – viittaan tässä tapauksiin Saksassa ja Italiassa – että kotiin teljetyn tytön vanhempia ei voida asettaa syytteeseen tai että miehensä toistuvasti hakkaaman naisen avioerohakemusta ei voida kuulla, koska näiden tuomioistuinten mukaan tällainen käyttäytyminen on maahanmuuttajien lähtömaiden tapojen ja käytäntöjen mukaista. Kaikki tämä on myös vakavaa uudistussopimusehdotuksen valossa: siinä määrätään yhteisestä maahanmuuttopolitiikasta, mutta siihen menee vielä pitkä aika, kun taas laittoman maahanmuuton tyrehdyttämiseksi tarvitsemme yhteistä politiikkaa välittömästi.

Helmikuussa 2004 toimin ulkoasiainvaliokunnan Frontexia koskevan lausunnon valmistelijana. Frontex perustettiin vuonna 2004, ja se on ollut toiminnassa vuodesta 2005, mutta sillä ei vieläkään ole riittäviä resursseja. Monissa tilanteissa sillä ei ole edellytyksiä valvoa virallisia ulkorajoja eikä myöskään sisärajojamme, sillä nimenomaan maidemme rajat tarvitsevat lisää valvontaa. Oikeudenmukaisen yhteiskunnan rakentamiseksi, ilman avoimia tai piileviä konflikteja, joiden riskit ovat ilmiselviä – mukaan lukien oman ja muiden ihmisten identiteettien vääristyminen – tarvitsemme vahvaa politiikkaa laittoman toiminnan torjumiseksi. Kehotamme komissiota ja neuvostoa EU:n rajavalvonnan tehostamisen lisäksi ottamaan käyttöön yhdenmukaistetun lainsäädännön ihmiskauppiaitten rankaisemiseksi nopeasti ja määrätietoisesti sekä parempien sopimusten edistämiseksi maahanmuuttajien lähtömaiden kanssa.

Ihmisoikeuksien ja yksilöllisen arvokkuuden suojeleminen on täydellisessä ristiriidassa sellaisen heikon politiikan kanssa, jolla edistetään terrorismin uhkaa ja yhteiskunnallista huonovointisuutta. Tämä on yksi syy siihen, miksi haluamme huomauttaa, että turvapaikkaoikeutta koskevan yhteisen säännön puuttuminen pahentaa tilannetta, mutta emme näe paljonkaan toimintaa poliittisten ryhmien taholta.

  Jean Lambert, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin kiittää komissiota, neuvostoa ja kahta esittelijäämme siitä, että on vihdoinkin tunnustettu näiden kysymysten monimutkaisuus ja tarve johdonmukaiseen lähestymistapaan. Tiedämme, että siirtolaisuus kuuluu elämän tosiasioihin, tiedämme, että se luo kehitystä, ja tiedämme, että myös monet EU:n kansalaiset kulkevat tietä, jolla he haluavat ansaita, oppia tai pyrkiä johonkin parempaan, aivan kuten Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tulevat.

Suhtaudumme myönteisesti ajatukseen samoista oikeuksista kaikille täällä oleville maahanmuuttajaryhmille, koska olemme olleet huolissamme siitä, että asian tarkastelu alakohtaisesti voi johtaa asioiden monimutkaistumiseen entisestään, jos erilaiset työntekijät saavat erilaisia oikeuksia.

Meistä on kuitenkin tärkeää myös vahvistaa niiden asema, jotka eivät tällä hetkellä voi palata lähtömaihinsa konfliktien takia ja jäävät siksi puutteenalaisiksi, usein meidän kaduillemme.

Olemme myös tyytyväisiä siihen, että jäsenvaltioita kehotetaan olemaan rehellisempiä sen osalta, että tarvitsemme siirtotyöläisiä nykyisissä talouksissamme. Globalisaatio on vauhdittanut siirtolaisuutta, ja olen täysin samaa mieltä niiden jäsenten kanssa, jotka ovat puhuneet tarpeesta muuttaa kauppasääntöjämme. Kuten meille kerrottiin, jos viette kalamme, viette myös kalastajamme. Siinä tapauksessa kehottaisin näitä jäseniä olemaan vuodattamatta krokotiilinkyyneleitä tiettyjen maahanmuuttajien hädästä – ja äänestämään kalastussopimuksia vastaan tässä parlamentissa ja äänestämään niitä kauppasääntöjä vastaan, jotka tuhoavat talouksia muualla.

Olemme myös oikeassa tarkastellessamme tässä keskustelussa työllisyyttä tasavertaisten oikeuksien, saman palkan ja hyvän valvonnan kannalta – nämä seikat hyödyttävät kaikkia työntekijöitä, joiden on tunnettava oikeutensa. Jos olemme huolissamme ”aivovuodosta”, meidän on myös tarkasteltava toimenpiteitä, joiden avulla pidämme kiinni omista ammattitaitoisista työntekijöistämme. Meidän on käytettävä ja kehitettävä meille tulevien siirtotyöläisten taitoja, ja Equal on antanut asiassa joitakin fantastisia esimerkkejä, joita emme saa unohtaa.

Jos haluamme houkutella koulutetuimpia työntekijöitä, kyse ei ole vain vapaasta liikkumisesta; kyse on myös rasismin ja muukalaisvihan torjumisesta, sillä nekin saavat monet ammattitaitoiset ihmiset luopumaan tulemisesta Euroopan unioniin.

(Suosionosoituksia)

  Giusto Catania, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, komission jäsen Frattini puhui meille tänään ensin laillisesta siirtolaisuudesta ja sitten laittomasta maahanmuutosta. Jos Euroopan unionin politiikka noudattaisi hänen sanojensa logiikkaa, voisin olla hänen kanssaan samaa mieltä, mutta valitettavasti näin ei ole.

Viime vuosina EU:n politiikassa on ennen kaikkea käytetty sellaista kieltä kuin pääsyn estäminen, siirtolaisrikollisuus, tukahduttaminen, invaasion haamu; nyt alamme vihdoinkin puhua alueelle pääsyyn liittyvästä politiikasta. Siksi voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka on ratkaisevan tärkeä laittoman maahanmuuton torjumiseksi, ihmiskaupan ehkäisemiseksi, toivorikkaiden merimatkojen välttämiseksi ja sen kehityksen pysäyttämiseksi, joka on tekemässä Välimerestä entistä enemmän ulkoilmahautausmaan. Meidän on kuitenkin oltava myös loogisia. Vastaavasti meidän on ennen pääsyn estämistä koskevan politiikan ehdottamista keskusteltava siitä, miten laajennamme laillisen pääsyn kanavia ja miten selviämme demografisesta haasteesta.

En oikein ymmärtänyt, mihin komission jäsen Frattini viittasi tänään, puhuiko hän lehdistövuodoista. Itse asiassa ennusteen 20 miljoonasta maahanmuuttajasta vuoteen 2030 mennessä teki itse Euroopan komissio vihreässä kirjassaan, ja siinä selitettiin Euroopan unionin demografisen kriisin olevan sellainen, että tarvitsemme 20 miljoonaa maahanmuuttajaa vuoteen 2030 mennessä. 20 miljoonaa maahanmuuttajaa ei kuitenkaan tarkoita 20:tä miljoonaa ammattitaitoista maahanmuuttajaa. Me etenemme väärin päin: panemme ensin täytäntöön pääsyn estämistä koskevaa politiikkaa, päätämme sitten, miten tuoda alueelle ammattitaitoisia maahanmuuttajia, ja lopuksi tartumme suurimpaan ongelmaan eli siihen, mitä teemme kaikille muille.

Mielestäni meidän pitäisi tarkastella lähemmin viime vuosina toteutettua politiikkaa ja analysoida sitä. Meidän on myös arvioitava, millaisen politiikan haluamme pääsyn estämisen osalta. 18 kuukauden mittaisen hallinnollisen pidättämisen harkitseminen on itsessään mielestäni rikkomus ja järjestelmällinen ihmisoikeusloukkaus.

Meidän on myös tarkasteltava Frontexin toimia. Tänä vuonna olemme käyttäneet 45 miljoonaa euroa; Frontexilla on 90 työntekijää, ja se on toteuttanut tänä kesänä neljä merioperaatiota. Emme mielestäni voi olla tyytyväisiä Frontexin harjoittamaan politiikkaan. Sen politiikassa pääsyn estämiselle on annettu etusija ihmishenkien pelastamisen sijaan.

Päätän puheenvuoroni tähän seikkaan: ihmishenkien pelastamisen on oltava ensisijaisena tavoitteena. Ryhmämme puheenjohtajan ja muiden pyynnöstä komission piti raportoida meille tänään seitsemän tunisialaisen kalastajan tapauksesta. He ovat vankilassa Italiassa, koska pelastivat 44 maahanmuuttajaa. Toivon komission jäsenen Frattinin pystyvän valistamaan meitä tästä asiasta, jonka yhteydessä noudatetaan maahanmuuton kriminalisoinnin logiikkaa.

  Roger Knapman, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, komission jäsen Frattini on vieläkin eksyksissä Hampton Courtin sokkeloissa, ja me näemme EU:n siirtyvän yhä kauemmas demokratiasta. Verratkaamme asemaamme – jälleen kerran – Sveitsiin.

Sveitsi tietää, että paikallistuntemus on avain maahanmuuttopolitiikkaan. EU yrittää keskittää maahanmuuton valvontaa kansallisten hallitusten tason yläpuolelle. Aina kun se on mahdollista, sveitsiläiset puolestaan siirtävät sitä alaspäin kantoneiden tasolle. Sveitsissä vuosittaisesta maahanmuuttajakiintiöstä päättää osittain liittohallitus ja osittain kantonit. Siellä on hylätty ehdotukset liittovaltion maahanmuuttovirastosta.

Sveitsin kantonit ja niiden pitkä suoran demokratian perinne ovat toimineet historiallisena käyttövoimana maahanmuuttopolitiikalle, joka toimii kansallisen talouden eduksi ja takaa, että maahanmuuttajat kotoutuvat hyvin Sveitsin yhteiskuntaan. Kuten professori Windisch Geneven yliopistosta kertoi ranskalaiselle poliittisen innovaation säätiölle sen huhtikuun 2006 tiedotteessa, Sveitsin suoran demokratian oli avoimesti ja hyvin aikaisessa vaiheessa tartuttava kysymyksiin, joihin liittyi maahanmuutto ja kotouttaminen – mikä kauhea ajatus! – kansanäänestysten ja kansalaisaloitteiden avulla. Hän jatkoi: Toisin kuin Ranskan kaltaisessa äärimmäisen keskusjohtoisessa maassa keskustelua käytiin sekä liittovaltion tasolla että kantonien ja kuntien mittakaavassa hakien yhteisöpohjaisia vastauksia, ja siihen kuului sellaisia aloitteita kuin kotouttamisviraston perustaminen joka kantoniin ja uusien tulokkaiden maantieteellinen hajauttaminen.

Opetus niille, jotka – toisin kuin sveitsiläisillä – eivät ole olleet riittävän onnekkaita pysyäkseen EU:n ulkopuolella, on tämä: maahanmuuttopolitiikka toimii Sveitsissä, koska siitä päätetään kansallisten tarpeiden lisäksi paikallisten tarpeiden mukaan ja koska paikallisyhteisöt, ei kasvoton, keskitetty byrokratia, ovat vastuussa maahanmuuttajien kotouttamisesta näiden tarpeiden pohjalta. Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joka nyt on väliaikaisesti EU:n jäsen, maahanmuuttopolitiikka siirtyy aina vain kauemmas tästä paikallistiedon lähteestä, ja me Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueessa olemme olleet kärkkäitä huomauttamaan tämän lähestymistavan puutteista.

  Alessandro Battilocchio (NI). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan aloittaa kiittämällä molempia esittelijöitä erinomaisesta työstä. Laillisen maahanmuuton edistäminen ja sääteleminen on ainoa toteuttamiskelpoinen ratkaisu, ei ainoastaan siirtolaisvirtoihin liittyvän rikollisen toiminnan torjumiseksi, vaan myös ihmisoikeuksien suojelemiseksi ja turvaamiseksi. Kuten kaikki muut Euroopan kansalaiset, maahanmuuttajat on integroitava ja otettava mukaan yhteisöihinsä, ja heidän on noudatettava kaikkia siihen liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia.

Vuosi sitten olin kehitysyhteistyövaliokunnan esittelijä ulkorajojen ylittämistä koskeneen mietinnön kohdalla. Haluaisin korostaa nyt, kuten tein silloinkin, että Euroopan on myönnettävä riittävät varat asiallisten vastaanottokeskusten perustamiseksi, henkilöstömme kouluttamiseksi, tiedon tarjoamiseksi ulkomaiden kansalaisille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, laitonta maahanmuuttoa hyväksikäyttävien rankaisemiseksi ankarasti ja ennen kaikkea jäsenvaltioiden välisen täysimääräisen yhteistyön mahdollistamiseksi.

Nyt, kun Frontex on aloittanut toimintansa, sen on saatava riittävät resurssit ja otettava mukaan mahdollisen aktiivisesti muut naapurimaat, joihin siirtolaisvirrat vaikuttavat.

  Mikel Irujo Amezaga (Verts/ALE). – (ES) Kyllä, arvoisa puhemies. Olen pahoillani, minulla oli ongelmia tulkkauksen kanssa, ja lisäksi, jos sallitte minun puhua pari sekuntia, haluaisin vain sanoa, että…

(Puhuja puhui baskia.)

Olen pahoillani: halusin vain lisätä pari sanaa baskin kielellä Euroopan kielten päivänä, koska, kuten tässä keskustelussa on jo mainittu, emme ole rikollisia; haluamme vain puhua omaa kieltämme.

  Alfredo Antoniozzi (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minun on osoitettava kunnioitusta varapuheenjohtaja Frattinille ja kiitettävä häntä siitä, että hän esitteli toimintasuunnitelman, joka viimeinkin tarjoaa meille merkittävän perustan keskustelulle ja laillisen maahanmuuton käsittelylle tulevaisuudessa.

Mietinnön osalta totean, että se on mielestäni tasapainoinen teksti, eri poliittisten ryhmien välisten hyödyllisten neuvottelujen ja merkittävien kompromissitarkistusten hedelmä, joka antaa meille mahdollisuuden antaa tälle tekstille laajan kannatuksen ja antaa siten meille parlamenttina mahdollisuuden tukea Euroopan komission tulevaa työtä aiheen parissa. Haluan korostaa, että PPE-DE-ryhmän kanta lisäsi tämän mietinnön laadintaan kipeästi kaivattua tasapainoa ja sisältöä.

Ryhmämme maahanmuuttoilmiöön aina ottaman kannan keskeiset seikat on vahvistettu. Näiden erityisten seikkojen joukossa muistuttaisin sitoumuksestamme tiukkoihin, päättäväisiin toimenpiteisiin laittoman maahanmuuton torjumiseksi, kannatuksesta vahvemmalle yhteydelle laillisen ja laittoman maahanmuuton välillä sekä lisämekanismien etsimisestä vuoropuhelua ja maahanmuuttajien integroimista varten.

Tätä mietintöä voidaan epäilemättä kuvailla eurooppalaiseksi mietinnöksi, eikä vain retorisista syistä, sillä siinä tarkastellaan maahanmuuton ilmiötä asiana, johon kaikkien eurooppalaisten kumppanien on puututtava yhdessä, sekä sen myönteisten että kielteisten puolten osalta. Kaikkien on osoitettava solidaarisuutta ja siten kohdattava ongelmat yhtä suurella huomiolla ja päättäväisyydellä, vaikka niillä onkin tiettyihin maihin suurempi vaikutus kuin muihin. Haaksirikkoutuipa laittomia maahanmuuttajia kuljettava alus sitten Sisilian tai Kanariansaarten rannikolla tai muualla, sitä on pidettävä yhteisenä ongelmana.

Euroopan tasoinen politiikka maahanmuuttoilmiön koordinoimiseksi on lievästi sanoen välttämätön. Tämä mietintö vie meidät oikeaan suuntaan tämän vakaumuksen vahvistamiseksi osoittaen samalla selvästi täysimääräistä kunnioitusta määrällisiä näkökohtia ja siirtolaisvirtoja koskevalle kansalliselle toimivallalle.

  Bárbara Dührkop Dührkop (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuten kaikki muutkin, haluan ensin onnitella esittelijöitä erinomaisesta työstä.

Maahanmuutto ei ole uusi ilmiö, mistä olemme kaikki tietoisia, mutta uutta on sen valtava lisääntyminen viime vuosina. Tämä johtuu köyhyyden lisääntymisestä ja siitä, että yhä useampi maa on köyhyyden lamaannuttama.

Näin ollen katson, että tärkein haaste nyt on valvoa siirtolaisvirtoja, jäsentää niitä todellisten tarpeiden mukaan ja varmistaa näiden ihmisten parempi integroituminen isäntämaihin. Samoin on tehostettava rajojemme valvontaa ja kehitettävä politiikkoja, joiden puitteissa ihmiset kotiutetaan lähtömaihinsa.

Ennen kaikkea meidän on puututtava ihmiskauppaa harjoittaviin mafioihin. On olennaista löytää vastaus ja tehdä loppu laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä inhimillisistä tragedioista; olemme samaa mieltä tästä seikasta.

Rajavalvonnan pitäisi kuitenkin olla parlamentin jäsenvaltioille yhteistä. Jaetun vastuun ja solidaarisuuden pitäisi kulkea käsi kädessä.

Nyt haluaisin sanoa muutaman sanan Frontexista, joka on tehnyt hienoa työtä, ja osoitan sanani suoraan neuvostolle, joka juuri luki meille ääneen pitkän alus- ja helikopterilistan. Ihmettelen nyt seuraavaa: missä ne ovat? Ei riitä, että ne yksinkertaisesti ovat listalla. Lisäksi neuvosto toimii mielestäni skitsofreenisesti vaatiessaan lisätukea Frontexille ja leikatessaan samalla budjettia 2,5 prosenttia, sitä taustaa vasten, että vuoden 2007 varat on jo käytetty.

Frontexista huolimatta olemme kuitenkin tietoisia siitä, että maahanmuuttotulva jatkuu siitä riippumatta, olemmeko täysin halukkaita valvomaan sitä; tarvitsemme halukkuuttamme, emmekä lainsäädäntöä, koska komissio ja neuvosto ovat päättäneet hylätä yhtenäisen direktiivin EU:hun pääsyä koskevista oikeudellisista edellytyksistä.

Aivan kuin kaikki, mitä toivoimme Tampereella, kaikki, mitä sosialistiryhmämme puolusti niin tarmokkaasti, olisi yksinkertaisesti haihtunut ilmaan.

  Jeanine Hennis-Plasschaert (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, maailmassa, jossa on yhä enemmän alueellisia konflikteja, jossa varallisuuserot ovat valtavat ja jossa liikkuvuus lisääntyy, siirtolaisvirtojen valvomisesta tulee entistä tärkeämpää ja samalla myös vaikeaa. Onko unioni valmis kantamaan vastuunsa kokonaisvaltaisella paketilla, kun on kyse siirtolaisuudesta, laillisesta ja laittomasta? Olemme puhuneet tästä nyt jonkin aikaa: työntävistä tekijöistä, jotka saavat ihmiset lähtemään, vetävistä tekijöistä, jotka houkuttelevat ihmisiä lähtemään, avun merkityksestä alueella, usein epäinhimillisistä olosuhteista, joihin ihmiset joutuvat, jäsenvaltioiden tavoitellusta taakanjaosta, laittomien maahanmuuttajien palauttamisesta, laillisen maahanmuuton mahdollisuuksien puutteesta, aivovuodon riskistä, puhumattakaan demografisista muutoksista, jotka meillä unionissa on edessämme. Kaikkia näitä näkökohtia on käsitelty jotenkuten tai käsitellään lähitulevaisuudessa direktiivien, toimintasuunnitelmien ja muiden välineiden avulla. Tässä mielessä haluan kiittää komission jäsentä Frattinia. Viime torstaina esititte tavoitteenne jälleen kerran erittäin innostuneesti siirtolaisuusstrategioiden muotoilua koskeneessa konferenssissa, jonka järjestin kollegoiden kanssa.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, ihailen ministeri Socratesin lausuntoja. Euroopan unionin jäsenvaltioilla on todellakin historiallinen vastuu niitä kohtaan, jotka matkustavat nyt päinvastaiseen suuntaan. Te neuvoston puheenjohtajana olette esittänyt kauaskantoisia tavoitteita, ja kuitenkin todellisuus näyttää meille, että EU:lla on vielä pitkä matka kuljettavana maailmanlaajuisen vastuun ottamisessa. Siirtolaisuuskeskustelu on monissa parlamentin jäsenvaltioissa jakautunut täysin kahtia. Niissä ei tehdä eroa turvapaikanhakijoiden ja taloudellisista syistä – usein laittomasti – muuttavien henkilöiden välillä. Keskustelua hallitsevat integrointiongelmat. Sosiaaliturvajärjestelmien sanotaan olevan vaarassa, ja jos emme ole varovaisia, keskivertomaahanmuuttaja yhdistetään terroristiin. Ennakkoluuloton, oikeudenmukainen ja avoin keskustelu on aivan liian usein lähes mahdotonta. Valitettavasti tämä heijastuu neuvoston raivostuttavan hitaassa päätöksentekoprosessissa, kun neuvosto päättää valita yhdenmukaistamisen, mutta päätyy alhaisimpiin mahdollisiin vähimmäisvaatimuksiin. Kun konkreettisista toimenpiteistä päätetään, se tapahtuu aina pienimmän yhteisen nimittäjän perusteella. Kyllä, olen luonteeltani kärsimätön ihminen, mutta halusin vain mainita asian.

Totuus on kuitenkin se, että monilta jäsenvaltioilta puuttuu kunnianhimoa. Solidaarisuuden puute on järkyttävää, ja mainitsen Frontexin, mutta esimerkkejä on monia. Milloin jäsenvaltiot näyttävät, että ne tukevat pitkän aikavälin näkökulmaa, ettei niitä enää aja pelko, etteivät ne enää anna kriittisen artikkelin sanomalehden etusivulla tai seuraavien vaalien ohjata itseään? Se ei onnistu pelkästään neuvoston hienojen päätelmien avulla. Kysymykseni on siksi, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, miten aiotte varmistaa, että tämä tilanne muuttuu? Onko neuvoston puheenjohtaja halukas antamaan parlamentille yhteispäätösvallan uusien laillista maahanmuuttoa, kuten sinistä korttia, koskevien direktiivien kohdalla, uutta sopimusta ennakoiden? Se, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olisi oikea signaali.

  Mario Borghezio (UEN). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, puheenjohtaja Avril Doyle varoittaa meitä yksinkertaistettujen ratkaisujen riskeistä. Frontexin, jolla pitäisi olla paljon paremmat voimavarat, saavutukset osoittavat, että jotain alkaa tapahtua ja tuloksiin päästään. Ranskan politiikka menee oikeaan suuntaan ja voisi toimia esimerkkinä. Sama koskee joitakin oikeuslaitoksen tekemiä päätöksiä, esimerkiksi Italiassa, missä laittomille maahanmuuttajille vuokrattuja taloja aletaan takavarikoida. Tällaisia käytännön toimenpiteitä pitäisi panna täytäntöön kaikkialla Euroopassa.

Mutta millaista harhaanjohtavaa järkeilyä kuulemmekaan hyvää tarkoittavalta ennakkoluulottomalta vasemmistolta! Olen pahoillani, hyvä parlamentin jäsen Lilli Gruber, mutta olen hämmästynyt kuullessani kaltaisenne älykkään ihmisen sanovan, että laillista maahanmuuttoa voidaan edistää ja laitonta maahanmuuttoa torjua avaamalla ovi laillisille maahanmuuttajille. Asia on päinvastoin! Nimenomaan tuhoamalla laittomuuden vitsauksen voimme avautua hyväksyttävälle ja siedettävälle maahanmuutolle, myös määrällisesti, toisin sanoen lailliselle, siistille ja avoimelle maahanmuutolle. Oletteko koskaan kuullut mafiasta? Aivan, sana puuttuu mietinnöstänne; samoin sana terrorismi, mutta mafia ja terrorismi elävät ja rikastuvat köyhien, laittomien maahanmuuttajien salakuljetuksesta ja kuolemista. Jopa teidän pitäisi ymmärtää tämä; se ei ole vaikeaa!

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluaisin lukea teille kohdan parlamentin rahoittamasta tutkimusraportista. Siinä todetaan seuraavaa:

(EN) Voidaan perustellusti päätellä, että Euroopan rajoilla kuolleiden lukumäärä on kasvanut huomattavasti sen jälkeen, kun valvonta ulotettiin ulkorajoille vuonna 1995.

(NL) Arvoisa puhemies, itse asiassa Eurooppaan pyrkivien ihmisten määrä ei ole lisääntynyt, vaan rajoja valvotaan paljon paremmin, niin että ihmiset valitsevat vaikeampia ja vaarallisempia reittejä. Tässä raportissa todetaan myös, että:

(EN) Euroopan neuvoston ehdotukset nostavat todennäköisesti inhimillisiä kustannuksia tehostetun turvallisuus- ja valvontasuuntauksen takia.

(NL) Arvoisa puhemies, haluaisin todella kuulla kommentin tähän komissiolta ja neuvostolta. Mielestäni meidän ei pitäisi luottaa tällaisiin tutkimuksiin, vaan kerätä omat tietomme kohtalokkaista rajanylitysmatkoista. Oletteko samaa mieltä, ja kenen pitäisi sitten kerätä tiedot?

Arvoisa puhemies, en väitä, ettei rajavalvontaa pitäisi olla lainkaan, mutta väitän, että lailliseen maahanmuuttoon pitäisi olla enemmän mahdollisuuksia. Näin ollen haluan ilmaista tyytyväisyyteni komission ehdotukseen sinisestä kortista. Sininen kortti: nimi viittaa siniseen väriin Euroopan lipussa, mutta siinä näyttää olevan kyse lähinnä tähdistä. Se vaatii täydentämistä. Olen iloinen siitä, että komissio on sanonut aikovansa työstää asiaa. Odotan innolla sen ehdotuksia, koska katson sen olevan tarpeellinen täydennys tähän saakka esitettyihin ehdotuksiin.

  Nils Lundgren (IND/DEM). – (SV) Arvoisa puhemies, kansainvaelluksia on tapahtunut koko ihmiskunnan historian ajan. Ne ovat olleet yksi tärkeimmistä käyttövoimista tässä historiassa. Kun otamme kantaa maiden väliseen siirtolaisuuteen, otamme siksi kantaa aivan perustavanlaatuisiin kysymyksiin, eksistentiaalisiin kysymyksiin ihmisen vapaudesta. Eikö ihmisillä ole oikeus valita, missä päin maailmaa haluavat elää? Mikään tässä asiassa ei oikeastaan ole nyt keskustelun aiheena. Nykyaikainen hyvinvointivaltio ei sovi yhteen vapaan maahanmuuton kanssa, ja sitä on vaikea sovittaa yhteen ylipäänsä laajemman maahanmuuton kanssa elintasoerojen takia.

Maahanmuutto oman väestömme nuorentamiseksi on tutkimusten mukaan käytännössä epäonnistumaan tuomittu ajatus. Perheenyhdistämisellä on hyvin pieni vaikutus väestörakenteeseen. Tarvittaisiin 50–75 prosentin maahanmuuttajaosuutta maan koko väestöstä, jos haluaisimme nuorentaa väestöä esimerkiksi Japanin kaltaisessa maassa.

Aivovuoto on suuri ongelma monille kehittyville maille. Täällä ehdotetaan itse asiassa, että ryöstettäisiin muilta mailta kokonaan niiden koulutettu väestö. Vaadimme uutta lähtökohtaa.

  Marine Le Pen (ITS). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurodacin, joka on Euroopan turvapaikanhakijoiden valvontaan käyttämä biometrinen väline, toimintaa vuonna 2006 koskevassa vuosikertomuksessa annetut viimeisimmät luvut osoittavat, että EU:n rajoja laittomasti ylittäneiden henkilöiden lukumäärä on kasvanut 64 prosenttia vuodesta 2005. Tämä huolestuttava kehitys vain todistaa, jos todisteita tarvitaan, että Eurooppa on voimaton valvomaan ulkorajojaan ja pitämään kurissa etenkin Afrikasta tulevan laittoman maahanmuuton räjähdysmäisen kasvun.

Ainoa lohdun murunen mietinnössä on se, että parlamentti näyttää heränneen siihen tosiasiaan, että Euroopan unionin alueelle laittomasti tulleiden maahanmuuttajien joukkolaillistaminen ei itsessään ole ratkaisu, eikä ratkaise ongelmaa. Halleluja! Siitä huolimatta Espanja, Belgia, Ranska, Italia ja Alankomaat joutuivat ensin turvautumaan tähän vaaralliseen laillistamispolitiikkaan synnyttäen väistämättä niin kutsutun ”toiveilmiön” ja näin vaikuttaen eurooppalaisten naapuriensa siirtolaisvirtoihin, ennen kuin ne vihdoinkin tajusivat asiaintilan.

Olkaamme kuitenkin myönteisiä. Olemme ainakin päässeet alkuun. Jos kuitenkin haluamme torjua laitonta maahanmuuttoa tehokkaasti, yksi toimenpide on otettava käyttöön viipymättä: tarkastukset Euroopan unionin ulkorajoilla on aloitettava uudelleen. Tämä kikka, jonka nimi on Frontex, todellinen tyhjä kuori, jolla on liian vähän miehiä ja välineitä ja jota kaikki Euroopan maat eivät edes tue, koska ovat innokkaita säilyttämään itsemääräämisoikeutensa maahanmuuton hallinnassa, ei koskaan pelasta Eurooppaa tästä pirullisesta kierteestä.

Eurooppa itse on syyllinen jatkuvaan ja räjähdysmäiseen maahanmuutto-ongelmaan, koska se liittyi rikollisiin Schengenin sopimuksiin. Sen on purettava ne, ja nopeasti.

  Irena Belohorská (NI). – (SK) Euroopan unionilla on laaja maahanmuuttopolitiikkaa koskeva lainsäädäntö. Meillä on Geneven yleissopimukset, Dublinin yleissopimus, useita asetuksia ja suuri määrä direktiivejä.

Niiden täytäntöönpanossa on kuitenkin suuria ongelmia, ja niiden suuri lukumäärä tekee koko järjestelmästä vaikeaselkoisen. Lisäksi parlamentin jäsenvaltioiden lainsäädäntöä sovelletaan usein virheellisesti, ja pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden asemat sulautuvat usein yhdeksi.

Koska aika on rajallista, keskityn kysymykseen lapsista, jotka eivät ole vanhempiensa seurassa ja jotka lähtevät alkuperämaastaan hakeakseen turvapaikkaa toisessa maassa: Viisi prosenttia turvapaikanhakijoista on nimenomaan lapsia. Meillä on tilastoja siitä, miten monet näistä lapsista ovat hakeneet turvapaikkaa, mutta emme tiedä, miten monet heistä ylittävät rajan, eivätkä hae turvapaikkaa. Tiedämme, miten monille on annettu turvapaikka, mutta meillä ei ole tietoa siitä, mitä tapahtuu niille, joiden hakemukset hylätään.

Lasten saapuessa maahan heille on lisäksi nimitettävä oikeudellinen edustaja, joka puolustaa heidän etuaan, mutta emme tiedä tarkalleen, mikä on lapsen edun määritelmä. Lapsen oikeudellinen edustaja ei saisi olla kokematon vapaaehtoinen, opiskelija eikä oikeushenkilö, jota koskee eturistiriita.

  Patrick Gaubert (PPE-DE). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ilahduin lukiessani hiljattain Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puhuneen sen puolesta, ettei tämänaamuisesta keskustelusta tulisi vaalikampanjatilaisuus. Sitä paitsi kuunnellessani teitä tänä aamuna olen todennut kantojenne lähestyvän vaarallisesti oman ryhmäni kantoja.

Olen samaa mieltä Lilli Gruberin kanssa siitä, etteivät jäsenvaltiot enää voi hallita maahanmuuttoa toimimalla itsenäisesti omassa kolkassaan Eurooppaa. Olen myös samaa mieltä Javier Moreno Sanchezin kanssa siitä, että haluamme auttaa maita, joista muutetaan paljon pois, kehittymään niin, että niiden kansalaiset ovat halukkaampia pysymään kotona. Yhdyn myös Claudio Favan sanoihin siitä, että Euroopan on otettava tiukka asenne niitä työnantajia kohtaan, jotka hyväksikäyttävät työntekijöitään häikäilemättömästi.

On ihmisiä, jotka yhdistävät maahanmuuton väkivaltaan ja väittävät, että maahanmuuttajat ovat kaikkien heidän maahansa liittyvien huolten syynä. Nämä ihmiset eivät jaa Euroopan unionin perusarvoja.

Onneksi on myös niitä, jotka taistelevat inhimillisesti laitonta maahanmuuttoa vastaan, sillä se vain luo nykypäivän orjuutta, ja jotka tukevat laillista maahanmuuttoa, joka tarjoaa taloudellisia, kulttuurisia ja älyllisiä mahdollisuuksia meille kaikille.

Me tässä parlamentissa tiedämme yhden asian: tätä ongelmaa ei voida ratkaista yksinkertaisesti toimimalla kansallisella tasolla. Ainoa tie eteenpäin muodostuu yhteisestä eurooppalaisesta politiikasta. Emme perustaneet Frontexia kalastamaan hukkuneita ihmisiä Etelä-Euroopan rannikkovesistä tai keräämään itäisiltä alueilta lapsia, jotka ovat kuolleet nälkään ja janoon. Frontex ei ole ylitsepääsemätön raja, se on keino estää kohtuutonta määrää maahanmuuttajia, joita varten meillä ei ole riittävää sosiaaliturvaa eikä aineellisia voimavaroja, saapumasta alueellemme.

Rajojemme valvominen ei ole tekninen ongelma, eikä se ole sotilaallinen ongelma: se on poliittinen kysymys. Teidän laillanne etsin realistisinta ja inhimillisintä ratkaisua. Kuten kaikki tiedämme, se löytyy täältä eurooppalaisen pöydän ympäriltä, meidän on sovittava siitä keskenämme ja niiden maiden johtajien kanssa, joista maahanmuuttajat ovat lähtöisin. On meidän tehtävämme panna alulle uusi, tehokkaampi yhteisen kehityksen muoto, joka auttaa säätelemään siirtolaisvirtoja älykkäästi ja jonka avulla maahanmuuttajat voivat saapua rauhanomaisesti Euroopan unioniin.

Hyvät kollegat, maahanmuuttajilla ei usein ole mahdollisuuksia valita, mitä heille tapahtuu, mutta meillä on vaihtoehtoja: voimme valita vastaanottavamme heidät kiinnostuneina, arvokkaasti ja ymmärtäväisesti. On meidän tehtävämme onnistua siinä, missä muut ovat tähän saakka epäonnistuneet.

(Suosionosoituksia)

  Martine Roure (PSE). – (FR) Arvoisa puhemies, olimme todellakin tyytyväisiä tähän yhteiskeskusteluun, koska nykyään on mahdotonta saada aikaan todella tehokasta ja johdonmukaista eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa tarttumatta näihin kahteen kysymykseen yhdessä ja yhteisön tasolla.

Joidenkin vuosien ajan maamme ovat noudattaneet ankaraa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta tämä politiikka ei ole estänyt maahanmuuttajia saapumasta. Päinvastoin, heitä tulee edelleen Eurooppaan, ja he ottavat suuren henkilökohtaisen riskin löytääkseen paremmat elinolosuhteet. Monille heistä kyse on eloonjäämisestä. Maailma on nyt globaali kylä, emmekä pysty koskaan pysäyttämään niitä, jotka pakenevat kurjuutta ja epätoivoa. Jotkut ihmiset esittävät edelleen sitä harhakuvaa, että voimme sulkea rajamme, ja he ovat täysin vastuuttomia.

Loppujen lopuksi kyse on moraalista ja solidaarisuudesta, ja on meidän tehtävämme auttaa kaikkia niitä maita, jotka ovat hätätilassa. Siksi haluan myös laajentaa tätä keskustelua sisältämään muutakin kuin vain Frontexin. Totta kai Eurooppa-neuvoston on selitettävä, miksi Frontexin oli pakko keskeyttää operaationsa Välimerellä elokuun puolivälissä toiminnallisten voimavarojen puutteen takia. Kysymys, johon meidän todella pitäisi keskittyä, on kuitenkin tämä: miten annamme niille, jotka haluavat tulla Eurooppaan, mahdollisuuden tehdä sen asianmukaisesti säännellyllä tavalla?

Meidän on tietysti tarkasteltava mahdollisuutta ottaa käyttöön eurooppalainen sininen kortti; sen avulla maahanmuuttajat voisivat liikkua vapaasti Euroopan ja lähtömaansa välillä ja tehdä niin avoimesti ja turvassa. Samalla on tärkeää, että komission pitäisi ensin esittää ehdotus, jossa määritellään yhteinen perusta maahanmuuttajien oikeuksille. Eri maissamme on suuri joukko ihmisiä, joita käytetään hävyttömästi hyväksi. Meidän on todella ymmärrettävä, että tämän päivän muuttuvassa maailmassa on nyt ehdottoman tärkeää, että ne maat, joissa ihmiset elävät vieläkin kurjuudessa, voivat kehittyä tasapainoisesti. Tämä ei ole sen enempää kuin velvollisuutemme. Jokaisella pitäisi olla oikeus pysyä ja elää synnyinmaassaan: nykyisessä tilanteessa heillä ei ole tätä vaihtoehtoa.

Lopuksi toivon, että parlamentin jäsenvaltiot kunnioittavat hallitustenvälisen konferenssin valtuutusta alistaa kysymys laillisesta maahanmuutosta määräenemmistöäänestyksiin ja yhteispäätöksiin. Toistan, että tämä on ehdottoman välttämätöntä, jos haluamme omaksua johdonmukaisen eurooppalaisen politiikan tällä alalla.

  Jean-Marie Cavada (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, vihdoinkin pystymme keskustelemaan yhdessä laittomasta maahanmuutosta ja maahanmuutosta, jota kutsutaan lailliseksi; nämä ovat saman kolikon kaksi puolta, joita ilman mikään maa ei nykyään voi todella väittää harjoittavansa menestyksekästä maahanmuuttopolitiikkaa. Itse asiassa useimmat ovat yksinkertaisesti onnistuneet luomaan vaaleihin liittyvää epätasapainoa, joka vain pahentaa ongelmia, joita ei todellakaan pitäisi enää pahentaa, jos niihin halutaan puuttua tehokkaasti.

Mikään parlamentin jäsenvaltio ei tällä hetkellä voi väittää haluavansa hoitaa maahanmuuttopolitiikkaansa yksin. Tämän Euroopan unionin tragedia on se, että monet sen jäsenistä ovat maita, jotka ovat historiallisesti, kahden vuosisadan ajan tai kauemminkin, tienneet kaiken maahanmuutosta, sillä ne olivat sen uhreja. Tänään nähdään jonkin verran poliittista teeskentelyä, mutta mielestäni nyt on tullut aika liikkua asteen verran eteenpäin. Tällaisella alueella, joka sallii vapaan liikkuvuuden, yhden jäsenvaltion tekemät päätökset vaikuttavat välittömästi naapurimaihin. Samasta syystä, koska ulkorajat ovat tästä lähtien kaikille unionin maille yhteiset, emme voi odottaa EU:n etelä- ja itärajoilla sijaitsevien parlamentin jäsenvaltioiden joutuvan kohtaamaan yksin ja avuttomina sellaista massiivista maahanmuuttajien tulvaa, jonka näemme nyt Maltassa, Kanariansaarilla ja Lampedusalla, unionin itäosissa ja jopa luoteessa.

Solidaarisuus on välttämätöntä, ja meidän on sovellettava sellaista poliittista tahtoa, jota parlamentin jäsenvaltiot eivät mielestäni ole riittävän valmiita osoittamaan. Emme voi kehittää kunnollista eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa, jos emme tee loppua nykyisissä sopimuksissa havaittavasta epätasapainosta: laittoman maahanmuuton torjumisesta on tehtävä osa yhteisön kunnollista järjestelmää, eikä nykyistä kaiken kattavaa lamaannusta, joka vaivaa laillista maahanmuuttoa koskevaa politiikkaamme, voida enää suvaita.

Tämän vuoksi haluan jälleen korostaa, että hallitustenvälisen konferenssin määrittämän laillista maahanmuuttoa ja integroimista koskevan politiikkamme kannalta meidän on sovellettava määräenemmistöäänestyksen ja Euroopan parlamentin kanssa tehtävien yhteispäätösten periaatteita. Tämä on ainoa tapa, jolla voimme tehokkaasti ja demokraattisesti vastata yhteen suurimmista haasteista, jotka Euroopan unioni tällä hetkellä kohtaa.

  Roberts Zīle (UEN). – (LV) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, olen erityisen iloinen siitä, että parlamentti komission lähestymistapaa vahvistaen painii myös kotimaassani Latviassa laillista maahanmuuttoa koskevien ajankohtaisten kysymysten parissa. Nämä kysymykset liittyvät työvoimapulaan monilla aloilla, kuten rakennus- ja ateriapalvelualalla. Kyllä, monet ihmiset ovat lähteneet Latviasta työskennelläkseen laillisesti näillä aloilla EU:n eri jäsenvaltioissa, ja kansalaiset EU:n ulkopuolisista maista täyttävät nämä työpaikat maassamme sekä laillisesti että laittomasti. Niitä varten, jotka haluavat ehdottomasti vahvistaa Euroopan parlamentin roolia ja pienentää jäsenvaltioiden, etenkin pienten valtioiden, roolia maahanmuuttokysymyksissä, haluaisin kuitenkin muuttaa painopistettä. Meidän on tehtävä kaikkemme taivutellaksemme eri jäsenvaltiot lopettamaan työmarkkinoille pääsyn rajoittamisen niiden jäsenvaltioiden kohdalla, jotka liittyivät EU:hun vuonna 2004, puhumattakaan asenteesta vuoden 2007 jäsenvaltioita kohtaan, joka rohkaisee laittomaan työhön jopa EU:n kansalaisia. Olkaa johdonmukaisia, hyvät kollegat! Kiitos.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, ehdottaessanne maahanmuuton laillisia kanavia, ideaa, jonka vaikuttimena ovat lähinnä Euroopan taloudelliset tarpeet, joissa ei suurimmaksi osaksi oteta huomioon unionin eteläosissa asuvien todellisia tarpeita, ette itse asiassa päätä niinkään Eurooppaan tulevien maahanmuuttajien lukumäärästä vaan niistä henkilöistä heidän joukossaan, jotka saavat tulla alueellemme laillisesti. Entä muut?

Heidän vaihtoehdokseen jää vain painajaismainen matka. Pakko lähteä synnyinmaasta, pysäyttäminen merellä, epäviralliset kanavat, vangitseminen, pelastus tai hukkuminen – ja haluaisin kuulla teidän sanovan ja toistavan, että ihmisten pelastaminen merellä on yleismaailmallinen ja olennainen velvollisuus, mistä osoituksena seitsemän tunisialaisen kalastajan tapaus, ja se on ehdottomasti vähin, mitä voimme odottaa – ja sitten mahdollisesti pakkokotiuttaminen, loputon vaellus vihamielisissä kauttakulkumaissa, vakavat ihmisoikeusrikkomukset ja niin edelleen.

Oikeudesta, vapaudesta ja turvallisuudesta vastaavana komission jäsenenä ihmisoikeuksien kunnioittamisen takaamisen pitäisi olla päähuolenaiheenne – kuten se on meidän – ja toimivaltuutenne tällä alueella ovat todella suuret, itse asiassa, kuten kaikki tiedämme, ne ovat valtavat.

Kun Tšetšenian kansalaisilta evätään turvapaikka Slovakiassa ja heidät karkotetaan takaisin Venäjälle Ukrainan kautta, miten voitte taata, ettei heistä tule pahoinpitelyn uhreja? Mikä on ollut EU:n tällä alalla neuvottelemien alkuperäisten takaisinottosopimusten seuraus? Miten voimme taata, ettei tukahduttamista tapahdu, kun näin kursailematta palautamme ihmisiä?

Kun Frontexin partiot pysäyttävät merellä veneitä täynnä maahanmuuttajia, miten varmistatte, että mukana olijat todella pystyvät hakemaan turvapaikkaa ja että kyseiset partiot kohtelevat alaikäisiä asianmukaisesti ja heidän etunsa huomioon ottaen, kuten kansainvälinen oikeus vaatii?

Lopuksi haluan pyytää teitä selittämään selkeästi, miksei teillä ole proaktiivista politiikkaa, jonka puitteissa vaadittaisiin jäsenvaltioita ratifioimaan kansainvälinen yleissopimus siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista?

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL). – (PT) Minuutin mittaisessa puheessa voimme vain painottaa, että tukahduttavista turvallisuuslähtöisistä politiikoista, jotka kriminalisoivat maahanmuuttajat, sekä miehet että naiset, jotka haluavat työtä ja arvokkaan elämän, on luovuttava. Maahanmuuttajien suljetut vastaanottokeskukset on suljettava, ja epäinhimillisestä kotiuttamispolitiikasta on luovuttava. On torjuttava muukalaisvihaa, rasismia ja kaikkea politiikkaa ja korruptiota, jotka kannustavat näihin. Maahanmuuttajien tilanne on laillistettava takaamalla heidän työhön liittyvät ja sosiaaliset oikeutensa, mikä on välttämätön edellytys sille, että voidaan päättää hyväksikäyttötilanteet, joita ei voida hyväksyä. Tarvitsemme tehokasta integrointipolitiikka, joka nimenomaan koskee myös perheenyhdistämistä.

Katsomme, että yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittäminen ei ole asiallinen vastaus näihin kysymyksiin ja ongelmiin, minkä muiden yhteisten politiikkojen tulokset ovat osoittaneet. Maahanmuuttotilanne on erilainen jokaisessa Euroopan unioniin kuuluvassa maassa. Tätä politiikkaa koskevilla päätöksillä on kunnioitettava kunkin valtion itsemääräämisoikeutta, mikä tietenkään ei estä tällä alalla tarvittavaa EU:n tason yhteistyötä. Tarvitsemme yhteisen politiikan sijaan ennemminkin erilaista politiikkaa ja erilaisia toimenpiteitä, jotka todella suojaavat maahanmuuttajien oikeuksia ja puuttuvat maahanmuuton syvällä piileviin syihin.

  Patrick Louis (IND/DEM). – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, nyt riittää tämä poliittinen tekopyhyys. Oikeus turvapaikkaan ja maahanmuutto samankaltaisista kulttuureista eivät ole ongelma. Kysymys koskee ennen kaikkea maahanmuuttoa toisesta kulttuurista, ja siitä ei ole hyötyä kenellekään.

Työnhakijoiden maahanmuutto on kahdella tavalla epäoikeudenmukaista: se vie alkuperämaalta taidot, joista se on maksanut, kun se taas isäntämaassa vetää työmarkkinat alas ja vie työtilaisuudet paikallisilta työttömiltä.

Avustusten hakijoiden maahanmuutto on virhe kahdessa mielessä: se kiskoo läntisen maailman houkutuksen hypnotisoimat köyhät ihmiset juuriltaan, kun se isäntämaassa puolestaan horjuttaa luotuja sosiaalibudjetteja ja voi selvitä vain valtion rajallisissa ja suojaavissa puitteissa.

Tämä merkitsee, toisin kuin mitä oli kirjoitettu parlamentin jäsenten ravintolan seinille Brysselissä kuukausi sitten, että Euroopan unioni ei tarvitse maahanmuuttoa. Itse asiassa juuri päinvastoin: Eurooppa tarvitsee kunnollista perhe- ja väestöpolitiikkaa, täysivaltaista yhteistyötä kansojen välillä ja rajoja, ei Frontexia. Maailman on ymmärrettävä, että ensinnäkin rauha ei tule maahanmuuton vaan omavaraisen kehityksen avulla, ja toiseksi, että todellinen kehittyminen kohti kurjuutta alkaa, kun ihmiset menettävät kulttuuriset juurensa.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, kansallisvaltion kyky valvoa omia rajojaan ja muuttaa tarvittaessa maahanmuuttopolitiikkaansa on käsin kosketeltava osoitus itsemääräämisoikeudesta.

Se tosiasia, ettei Yhdistynyt kuningaskunta voi nyt oikaista sitä vakavaa virhearviointia, jonka se teki vuonna 2004 aloittaessaan avoimien ovien politiikan Itä-Euroopan osalta, on paljonpuhuva osoitus siitä, miten suuresta osasta itsemääräämisoikeuttaan Yhdistynyt kuningaskunta on luopunut kuuluakseen tähän kerhoon. Sanon ”vakava virhearviointi”, koska ennakoitujen 13 000 siirtotyöläisen sijaan meillä on nyt 750 000, ja tähän liittyen sosiaaliturvajärjestelmästämme vuotaa vuosittain miljoonia lapsilisien ja verohyvitysten muodossa lapsista, jotka eivät edes asu Yhdistyneessä kuningaskunnassa, mutta jotka täyttävät vaatimukset, koska heidän isänsä ovat siellä töissä. EU:n sääntöjen takia emme voi tehdä asialle mitään, ja silti jotkut haluaisivat meidän luovuttavan Brysselille jopa enemmän valtuuksia. Miten typeriä olisimmekaan, jos tekisimme niin.

  József Szájer (PPE-DE). – (HU) Hyvät kollegat, eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan puutteet ja yhteistoimintaan liittyvät tähän mennessä koetut vaikeudet ovat nyt onnistuneet heikentämään yhteiskunnan kannatusta yhteisille arvoille, kuten kansalaisten vapaalle liikkumiselle Euroopan unionin sisällä.

Olemme avanneet sisärajamme, mutta meillä ei vielä ole yhteistä maahanmuuttopolitiikkaa. Tämä on täysin järjetöntä. Euroopan kansalaiset kokevat tällä hetkellä, että avoimet rajat EU:ssa johtavat esteettömään maahanmuuttoon. Jos haluamme ylläpitää yhteiskuntarauhaamme ja kansan tukea vapaalle liikkuvuudelle, tarvitsemme vahvan Euroopan, vahvemman kuin mitä se on nyt, maahanmuuttokysymyksen kohdalla. Tässä yhteydessä emme saa kuitenkaan unohtaa, että uusien parlamentin jäsenvaltioiden kansalaiset kohtaavat edelleen suuria maahanmuuttopoliittisia rajoituksia siitä huolimatta, että he ovat Euroopan kansalaisia.

Euroopan kansanpuolue katsoo, että seuraavat asiat ovat tarpeen asianmukaisen ja avoimen yhteisen eurooppalaisen maahanmuuttopolitiikan kannalta: Ensinnäkin solidaarisuus parlamentin jäsenvaltioiden välillä; se estäisi yksimieliset päätökset, jotka vaikuttavat kaikkiin avointen rajojen seurauksena, kuten Espanjan hallituksen päätöksen kohdalla. Toiseksi ihmisarvon on oltava johtava periaate.

Kolmanneksi meidän on ryhdyttävä päättäväisiin toimiin laitonta maahanmuuttoa vastaan. Kollega sosialistiryhmästä sanoi jokin aika sitten, ettei maahanmuutto ole rikos. Hyvät kollegat, henkilö, joka rikkoo eurooppalaisia sääntöjä ja jäsenvaltioiden sääntöjä, kuitenkin syyllistyy todelliseen rikolliseen tekoon, ja siksi puhumme laittomasta maahanmuutosta. Ryhtyäksemme toimiin laitonta maahanmuuttoa vastaan tarvitsemme ulkorajojemme tämänhetkistä tehokkaampaa suojelua sekä lakisääteisiä määräyksiä maahanmuuttajien palaamisesta omaan maahansa.

Neljänneksi laitonta maahanmuuttoa koskevia sääntöjä on vahvistettava, ja niistä on tehtävä avoimempia – anteeksi, tarkoitin laillista maahanmuuttoa koskevia sääntöjä – ottaen paremmin huomioon, millaista työvoimaa maissamme tarvitaan.

Viidenneksi maahanmuuttopolitiikka ei saa alkaa rajoillamme. On hämmästyttävää, että vaikka Euroopan unioni on yksi maailman suurimmista avunantajaorganisaatioista, emme juurikaan aseta korruptioon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja demokratiaan liittyviä ehtoja saajamaissa. Tästä on tehtävä loppu, ja saajamaille on asetettava tämänkaltaisia ehtoja. Ceterum censeo: Eurooppa tarvitsee vahvemman maahanmuuttopolitiikan.

  Stavros Lambrinidis (PSE). – (EL) Arvoisa puhemies, joitakin vuosikymmeniä sitten miljoonat Euroopan kansalaiset muuttivat Amerikkaan, Australiaan, Etelä-Afrikkaan ja muihin Euroopan maihin. He eivät olleet rikkaita, vaan pakenivat köyhyyttä.

Pyysimme, että heidät hyväksyttäisiin ja että heille annettaisiin oikeuksia. Heidän kotiin lähettämänsä rahat tukivat talouksiamme. Tuhannet Italian, Kreikan ja Irlannin liput liehuvat noissa maissa kansallisina juhlapäivinämme. He rakastavat maita, joihin lähtivät, mutta heidän sallitaan myös rakastavan alkuperämaitaan; kukaan ei koe tätä kaksoisrakkautta uhkaksi. He paransivat ja vahvistivat isäntämaiden talouksia ja niiden kulttuurista ja demokraattista vaurautta.

Tämän vuoksi maahanmuuttoa ei varmasti pitäisi kohdella ensisijaisesti poliisi-ilmiönä, saati sitten todennäköisenä terrorismin lähteenä, jollaisena siitä on päädytty keskustelemaan Euroopassa.

Maahanmuuttopolitiikan on oltava kokonaisvaltaista ja katettava koko joukko näkökohtia:

- ensinnäkin laillisten maahanmuuttokanavien parantaminen;

- toiseksi taistelu salaista maahanmuuttoa, erityisesti epäinhimillisiä maahanmuuttajien salakuljetusrenkaita vastaan, ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen ylläpitäminen vastaanottokeskuksissa. Näiden ihmisten ainoa rikos on syntyminen köyhiin tai sodan repimiin maihin;

- kolmanneksi syyt maahanmuuttajien tulvaan: sodat, köyhyys, kehittymättömyys, diktatuurit. Euroopan on puututtava näihin ilmiöihin ulko- ja talouspolitiikassaan;

- neljänneksi meidän on kysyttävä, miksi Eurooppa on niin houkutteleva maahanmuuttajille. Samalla meidän on torjuttava laitonta työtä;

- viidenneksi Euroopan unionin demografiset, tutkimukseen, koulutukseen ja talouteen liittyvät tarpeet. Meidän on houkuteltava kipeästi kaivattua työvoimaa;

- kuudenneksi perusoikeuksien kunnioittaminen;

- seitsemänneksi eurooppalaisen sillan luominen kansojen ja kulttuurien välille, millä vahvistetaan ulkopolitiikkaamme.

Vain harvat yllä mainituista vaativat poliisitoimia. Toisaalta ne vaativat poliitikkoja, joilla on näkemys ja rohkeutta. Olen iloinen siitä, että komissio on alkuperäisen poliisilähtöisen lähestymistavan korostamisen jälkeen nyt etenemässä paljon parempaa yleistä lähestymistapaa noudattaen. Onnittelen komission jäsentä Frattinia!

  Mogens Camre (UEN). – (DA) Arvoisa puhemies, käsittelemiemme ongelmien ytimessä on maailman demografinen epätasapaino. Laittoman maahanmuuton laillistaminen ei ratkaise mitään ongelmia; maahanmuuton hallinta yhtenäisen säännöstön avulla vielä vähemmän. Vain apu kehityksessä ja demokratiassa auttaa. EU:n jäsenvaltiot ovat niin erilaisia, että yhtenäisiä sääntöjä on mahdotonta hallita. Tanskassa yli puolet muista kuin länsimaista tulleista maahanmuuttajista ei ole työmarkkinoiden käytössä, ja ne, jotka ovat työmarkkinoilla, ovat suureksi osaksi työttömiä. Tämä johtuu siitä, että maassa on korkeat minimipalkat ja korkeat sosiaalietuudet – itse asiassa niin korkeat, että harvat tässä parlamentissa voivat ymmärtää, että Tanska yksinkertaisesti ei saa ammattitaidottomia ihmisiä työmarkkinoille, riippumatta kyseisen henkilön kansallisuudesta ja riippumatta valtavasta taloudellisen tuen aloitteesta.

Vieraista kulttuureista peräisin olevan lisääntyvän maahanmuuton vastustuksen kaikissa parlamentin jäsenvaltioissa pitäisi riittää taivuttamaan Euroopan parlamentti kuuntelemaan enemmän äänestäjiään.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, jokaisen maahanmuuttokeskustelun on perustuttava ainakin neljään tosiasiaan. Ihmiset vaarantavat edelleen henkensä saapuakseen EU:n alueelle riippumatta siitä, miten monia muureja, vankilakaltereita tai aluksia me käytämme. Ihmiset eivät tule Espanjaan, Maltaan tai Italiaan; he tulevat Eurooppaan. Kaikki tutkimukset viittaavat siihen tosiasiaan, että maahanmuuttajaväestö on välttämätön EU:ssa hyvinvointivaltion nykyisen tason takaamiseksi. Se määrä näistä ihmisistä, joiden haavoittuvaa asemaa häikäilemättömät liikemiehet käyttävät hyväkseen riistääkseen heitä, on kuitenkin edelleen järkyttävän suuri.

Jos näin on – ja muistutan teitä siitä, että tämä on jo osoitettu eikä ole ennakkoluulojen tai epäilysten tulosta – jos näin on, meidän on nyt kehitettävä järkevä ja älykäs rajojemme ylittämistä koskeva eurooppalainen politiikka. Ihmisten estäminen ylittämästä niitä ei auta prosessin hallitsemisessa; se vain tekee tilanteesta dramaattisemman.

Meidän on samaten otettava vastuullinen asenne vastaanottoprosessiimme ja taattava turvapaikka- ja pakolaisasema maahanmuuttajille, jokaisen henkilön yksilöllinen kohtelu ja realistiset ratkaisut.

  Kyriacos Triantaphyllides (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, olemme lukeneet huolellisesti kahden arvoisan kollegamme mietinnöt. Niissä ei ole ehdotuksia, jotka eroaisivat huomattavasti neuvoston ja komission ehdottamista toimenpiteistä ja toimintatavoista.

Frontex, jolle haetaan lisää määrärahoja, ei ole vain mekanismi rajojemme valvontaa varten; sitä voidaan käyttää myös EU:n ulkopuolisten rajanaapureiden valvomiseen. Ratkaisu laittoman maahanmuuton torjumiseen ei ole tukahduttamis- ja interventiomekanismien käyttöönotto. Meidän ei pitäisi perustaa suljettuja vastaanottokeskuksia, kerätä biometrisiä tietoja keskustietopankkeihin, eikä kohdella yleisesti joko terroristeina tai rikollisina kaikkia niitä henkilöitä, jotka yrittävät ylittää rajamme.

Samalla myöskään laillista maahanmuuttoa koskevan tarkan ohjekehyksen luominen ei ole keino torjua laitonta maahanmuuttoa. Emme saisi enää käyttää tätä kehystä tekosyynä sellaisten toimenpiteiden edistämiselle, jotka palvelevat Euroopan unionia kokonaisuutena ottamatta huomioon itse maahanmuuttajien oikeuksia.

Oleellisissa perusteluissa ei kritisoida biometristen tietojen käyttöä; niissä ei tehdä eroa maahanmuuton valvonnan ja hallinnan välille, eikä niissä oteta huomioon niitä maahanmuuttajia, jotka eivät kuulu monikansallisten yhtiöiden tarpeita palvelevien hyödyllisten älyllisten taitojen tai elintärkeän ruumiillisen työvoiman ryhmiin.

Maahanmuutto on kaksisuuntainen suhde, joka koostuu tarjonnasta ja vuoropuhelusta, vaihdosta ja keskinäisestä vaikutuksesta, yhteistyöstä ja kansojen ja yksilöiden kunnioittamisesta, ymmärtämisestä ja yhtäläisistä mahdollisuuksista. Siksi on velvollisuutenamme edistää politiikkaa, jossa noudatetaan tätä lähestymistapaa ja ainoastaan tätä lähestymistapaa.

Puhetta johti
varapuhemies Mario MAURO

  Manfred Weber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, olemme puhuneet tänään paljon maahanmuuttajista. Haluaisin nyt kiinnittää huomion siihen, mitä kansalaisemme meiltä kysyvät. Kansalaiset ovat nimittäin kysyneet meiltä siitä, että meillä on Euroopan unionissa miljoonia työttömiä, ja me puhumme täällä samaan aikaan erittäin ammattitaitoisten henkilöiden maahanmuutosta. Me poliitikot tarvitsemme vielä paljon voimia selittäessämme kansalaisillemme, että tarvitsemme ammattitaitoisten osalta maailman parhaita aivoja.

Kansalaiset esittävät meille myös kysymyksen: Otatteko huolemme tässä yhteydessä vakavasti? Me puhumme kiertomuutosta. Minun kotimaassani olemme viime vuosikymmeninä hakeneet maahan Turkin kansalaisia käyttääksemme heitä työvoimana. Tšekissä on vietnamilaisia. Kiertomuutto – eli näiden vierastyöläisten kotiinpaluu – ei näissä maissa ole tähän saakka toiminut. Miten aiotte ratkaista tämän ongelman? Miten nämä asiat sopivat yhteen?

Meidän on myös tehtävä kansalaisille selväksi, että näemme maahanmuuttajien olevan velvollisia kotoutumaan – kuten kollega Stavros Lambrinidis äsken totesi – oppimaan kielen ja näkemään vaivaa kotoutuakseen. Saamme ymmärrystä eurooppalaiselle maahanmuuttopolitiikalle – lailliselle maahanmuutolle – vain, jos sanomme selkeästi laittoman maahanmuuton osalta: laittomien on myös poistuttava Euroopasta. Vain siten saamme hyväksyntää lailliselle maahanmuutolle.

Kaikkein tärkein asia, jonka mietintö minun mielestäni sisältää, on selkeä lupaus Euroopan kansalaisille: kysymys kiintiöistä eli siitä, miten paljon ihmisiä yksille työmarkkinoille tulee, jätetään edelleenkin kansalliseen toimialaan. Siellä kansalaisilla on huomattavasti enemmän luottamusta.

Kiitän molempia esittelijöitämme, jotka esittivät hyvän mietinnön. Haluan oman poliittisen ryhmäni PPE-DE:n puolesta kertoa, että olemme iloisia siitä, että myös kollegat parlamentin vasemmistopuolueista ovat monilla aloilla lähestyneet meidän asemaamme lujassa palauttamispolitiikassa, siinä kysymyksenasettelussa, että jätämme kiintiöt kansallisten viranomaisten päätettäväksi, sekä tehokkaan rajavartioinnin rakentamisessa. Olen erittäin iloinen siitä, että me PPE-DE-ryhmänä saimme tässä asiassa tahtomme läpi.

  Magda Kósáné Kovács (PSE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Eurooppa tarvitsee yhteisen maahanmuuttopolitiikan. Tampereelta Haagiin, Claude Moraesista ja Patrick Gaubertista tämän päivän kahteen erinomaiseen mietintöön ja kaikkiin komission tiedonantoihin siinä välissä – nämä ovat olleet eri pysähdyspaikkoja sen tien varrella, jolla olemme jo saaneet todennettua, että ankaruus maahanmuuttopolitiikassa ei ole valtti sinänsä.

Tehtävänämme on koordinoida ja eritellä. Meidän on koordinoitava maahanmuuton tekijöinä toimivia monimutkaisia ilmiöitä, mukaan lukien pelkästään taloudellisista syistä muuttavat ihmiset mutta myös ne, jotka ylittävät rajan laittomasti. Näistä meidän on eroteltava turvapaikanhakijat, ne, jotka soluttautuvat alueelle rikollisen toiminnan yhteydessä, ja ne, jotka ehkä itse viranomaiset ovat työntäneet laittomaan toimintaan.

Tähän saakka me uudet jäsenvaltiot olemme olleet kauttakulkumaita, mutta nyt meistä tulee myös kohdemaita, ja vastuumme kasvaa, koska mekin tarvitsemme uutta työvoiman tarjontaa. Emme kuitenkaan tarvitse lisää lihasvoimaa, emmekä harmaata ainesta riistettäväksi, vaan uutta työvoimaa työmarkkinoillemme. Siksi olen tyytyväinen asetuksiin, jotka osoittavat maahanmuuttajien paikan työmarkkinatilanteessamme. Olen tyytyväinen myös suunnitelmaan yhteisestä lainsäädännöstä ja tässä yhteisessä lainsäädäntösuunnitelmassa ehdotettuihin välineisiin.

Lopuksi haluan korostaa, että yhteistyö alkuperämaiden kanssa on todellinen tulevaisuus, jolla on inhimilliset kasvot, jossa laillinen ja laiton maahanmuutto ei ole koko elämään vaikuttava päätös eikä merkitse omasta maasta ja omasta kodista pakenemista; se on ennemminkin tilapäinen jakso, jonka aikana paluun edellytykset on luotava ymmärryksen ja integroimisen avulla. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Simon Busuttil (PPE-DE). – (MT) Kiitos, arvoisat puhemies ja komission jäsen. Frontex-virasto ponnistelee ahkerasti, mutta on sanottava, että olemme vielä kaukana tarvittavien tulosten saavuttamisesta. Viime heinäkuussa Frontexin operaatio Välimerellä johti siihen, että kotimaahani Maltaan saapuvien maahanmuuttajien määrä väheni puoleen verrattuna edellisen vuoden heinäkuuhun. Uskomatonta kyllä, tästä huolimatta operaatio keskeytettiin heinäkuun lopulla, ja itse asiassa saapujien lukumäärä kaksinkertaistui elokuussa verrattuna edelliseen vuoteen. Tässä kuussa Frontexin operaatio jatkui, mutta kasvua on silti tapahtunut verrattuna edellisen vuoden syyskuuhun. Mitä tämä kaikki tarkoittaa, arvoisa puheenjohtaja? Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että meidän on vahvistettava Frontexia edelleen, ja siksi tämä parlamentti on sitoutunut kasvattamaan Frontexin talousarviota eikä pienentämään sitä, kuten neuvosto yrittää tehdä. Tämä tarkoittaa, että ne parlamentin jäsenvaltiot, jotka lupasivat Frontexille niin monia veneitä, helikoptereita ja lentokoneita, eivät noudata antamiaan lupauksia, ja odotan sekä Frontexin että komission tekevän yhteistyötä tämän parlamentin kanssa saadakseen parlamentin jäsenvaltiot kantamaan vastuunsa. Tämä tarkoittaa myös, että tarvitaan lisää työtä, jotta Libyan kaltaiset kolmannet maat tekevät kanssamme yhteistyötä maahanmuuttosektorilla. Tämä tarkoittaa kuitenkin myös sitä, arvoisa puheenjohtaja, että eurooppalaisessa maahanmuuttopolitiikassa on vieläkin tekopyhyyttä. Kaikki ovat samaa mieltä siitä, että ensisijaisen tavoitteen on oltava Välimerellä hukkuvien ihmisten hengen pelastaminen. Aivan, niin asian pitäisi olla. Kun kuitenkin Maltan tavoin kysymme, kuka toivottaa tervetulleiksi hukkumiselta pelastetut ihmiset, vallitsee syvä hiljaisuus.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, on hyvä, että vihdoinkin on tunnustettu, ettei voida ainoastaan torjua yhdessä laitonta maahanmuuttoa, vaan että tarvitaan myös kokonaisvaltaisia suunnitelmia laillisen maahanmuuton käsittelemiseksi ja koordinoimiseksi yhdessä, varsinkin alueella ilman rajoja. Se ei voi kuitenkaan olla yksin sisäministereiden tehtävä – he ovat laittomien maahanmuuttajien torjunnasta nopeasti yhtä mieltä – vaan sen on oltava myös työ- ja sosiaaliministereiden tehtävä.

Siksi suhtaudun myönteisesti neuvoston ja komission aloitteeseen ottaa mukaan vastaavat hallinnolliset yksiköt, esimerkiksi myös varakanslerimme Franz Münteferingin. Nimittäin: laillinen maahanmuutto merkitsee aina myös muuttoa työmarkkinoille ja näin ollen myös sosiaaliturvajärjestelmiin.

Meidän on silti myös entistä tehokkaammin torjuttava syitä, joiden takia monet ihmiset etsivät ratkaisua pakenemalla lohduttomista valtioistaan. Meidän on luotava laillisia työmahdollisuuksia. ”Sininen kortti” ja kiertomuutto ovat ensimmäinen askel oikeaan suuntaan.

Viittaan vielä Frontexiin: Jotkin jäsenvaltiot käyttäytyvät häpeällisesti. Solidaarisuuden, johon aina kehotetaan, on koskettava kaikkia EU:n jäsenvaltioita, ei vain tiettyjä harvoja, ja pakolaiset on mielestäni jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken määrätyn koodin perusteella. Se ei voi olla vain Maltan tai Kanariansaarten tai Kreikan asia. Frontex voi loppujen lopuksi olla vain niin hyvä kuin jäsenvaltiot sallivat sen olla.

Vielä sivuhuomautus Frontexista: Frontex nimeää toimenpiteensä aina kreikkalaisen mytologian käsitteiden mukaan, esimerkiksi Nautilukseksi. Mutta jos yksi tulevista toimenpiteistä nimetään Hydraksi, niin pidän sitä mauttomana tekona, ja se on muutettava. Sillä ne, jotka tuntevat hieman kreikkalaista mytologiaa, tietävät, mitä Hydra merkitsee.

(Suosionosoituksia)

  Agustín Díaz de Mera García Consuegra (PPE-DE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan kommentoida paria asiaa ja korostaa joitakin tilastoja. Eurostatin mukaan 45 prosenttia Euroopan mantereelle tulevista ulkomaalaisista päätti jäädä Espanjaan. Syyskuun 21. päivän ja syyskuun 24. päivän varhaisen aamun välillä 595 Saharan eteläpuolisten maiden kansalaista saapui Espanjan rannoille. Vuoden alusta lähtien 11 000 maahanmuuttajaa on saavuttanut pelkästään Kanariansaaret, ja 9 000 heistä 23. huhtikuuta toteutetun Hera- operaation jälkeen.

Frontex-, Hera-, Hermes-, Nautilus-, Poseidon- ja Malta-operaatioista huolimatta luvut osoittavat, että ihmiskauppaa harjoittavilla mafioilla on tarvittavat keinot valvontamekanismiemme kiertämiseen ja uusien merireittien avaamiseen. Yksi esimerkki tästä on Itä-Espanjan rannikon saavuttavien maahanmuuttajien suuri lukumäärä, tai yli 4 000 Sri Lankasta ja Pakistanista lähtöisin olevaa maahanmuuttajaa, jotka odottavat, että heidät viedään Eurooppaan Guinean Conakryn rannoilta.

Etusija on siksi annettava operaatioille, joiden tarkoitus on mafioiden jäsenten tunnistaminen ja pidättäminen sekä poliisiyhteistyön ja kansainvälisen yhteistyön tehostaminen perustamalla yhteisiä tutkintaryhmiä. Frontexin on jatkettava operaatioitaan kriisialueilla pysyvästi. Neuvoston on ehdottomasti saatava eurooppalainen rajapartioverkosto etenemään valvonta- ja seurantatehtävien tehostamiseksi.

EU:n on kokonaisuutena tuettava ja edistettävä yhteistyösopimuksia ja tiedotuskampanjoita, ei ainoastaan kieleen ja ammatilliseen pätevyyteen liittyviä kampanjoita; alkuperä- ja kauttakulkumaiden on myös oltava tietoisia maahanmuuttajien ottamista riskeistä ja heidän kuolemistaan.

Lisäksi maahanmuuttopolitiikkaa on koordinoitava Euroopan tasolla, jotta ehkäistäisiin sallivat lait ja laillistamisprosessit, jotka houkuttelevat maahanmuuttajia. Meidän on myös edistettävä avokätistä ja inhimillistä turvapaikkapolitiikkaa ja välttämätöntä kansainvälistä suojelua.

Lopetan tähän, arvoisa puhemies: neuvostolle ei voida puhua 20 prosentin solidaarisuudesta. Frontex toimittaa 80 prosenttia vuokralaivoista, lentokoneista, polttoaineesta, kaikesta muusta paitsi materiaalin arvon alenemisesta. Siksi neuvoston on edistettävä 20 prosentin solidaarisuutta ja vältettävä sanahelinän käyttöä politiikassa, joka vaikuttaa koko Euroopan unioniin.

  Inger Segelström (PSE). – (SV) Arvoisa puhemies, haluan aloittaa kiittämällä esittelijöitä erittäin hyvästä työstä. Olen tyytyväinen siihen, että ajat muuttuvat vaikeammiksi työnantajille ja yksityishenkilöille, jotka palkkaavat laitonta työvoimaa. Laiton työhönotto esimerkiksi kotitaloustöiden ja lastenhoidon alalla koskee useimmiten naisia, usein maahanmuuttajataustaisia naisia. Tämä ei vaikuta ainoastaan heihin itseensä vaan myös kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin, talouteen ja kilpailuun. Olen tyytyväinen myös jatkuvan tuen saamiseen ihmiskaupan – erityisesti naisilla ja lapsilla käytävän yleisimmän kaupan – torjumiseksi. Kiitos tuesta uhrien määrän puolittamiseksi kymmenen vuoden sisällä eli siirtymiseksi nollatoleranssiin.

Toisaalta olen pettynyt siihen, etten saanut LIBE-ryhmän konservatiiveilta tukea naisten ja lasten auttamiseksi irtipääsyssä ja uuden elämän saamisessa. Saamme nyt tarkistuksen 29 myötä uuden mahdollisuuden tukea naisia ja lapsia niin, että he saavat jäädä EU:hun tai voivat palata takaisin. Tehkää niin auttaaksenne naisia elämään – ihmiskaupan jälkeen.

Olen tyytyväinen myös siihen, että suhtaudumme edelleen kielteisesti EU:n ulkopuolisiin pakolaisleireihin. Haluan kuitenkin varoittaa taloudellisista syistä tapahtuvasta työvoiman maahanmuutosta, jos emme salli perheiden, kumppaneiden ja lasten mukaantuloa. Tällöin tulijat ovat lähinnä nuoria miehiä, mikä ei hyödytä mitään yhteiskuntaa EU:ssa.

Puhumme EU:n rajoista. On tärkeää, että ihmiset, joiden toimintaan kuuluu ihmiskauppa, rikollisuus, huumeet, asekauppa ja rahanpesu, pidetään ulkopuolella samalla, kun suojelun tarpeessa olevat toivotetaan tervetulleiksi inhimilliseen EU:hun. Se on EU:n selkäranka, eikä sitä voida erottaa EU:n yhteisestä tulevaisuudesta. Maahanmuutto on tärkeää meidän nyt täällä asuvien lisäksi myös tuleville sukupolville, ja meidän on huolehdittava sekä maailmanlaajuisesta hyvinvoinnista että omasta hyvinvoinnistamme.

  Carlos Coelho (PPE-DE). – (PT) Arvoisat neuvoston puheenjohtaja ja komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, tämänpäiväinen keskustelu perustuu kahteen mietintöön, jotka edustavat selkeästi kahta toisiaan täydentävää lähestymistapaa: laillista maahanmuuttoa koskevaa toimintapoliittista suunnitelmaa ja ensisijaisia tavoitteita taistelussa laitonta maahanmuuttoa vastaan. Yhden suosiminen ja toisen unohtaminen olisi vakava virhe. Ne ovat saman kolikon kaksi puolta. Maahanmuutto on nykyään valtava ilmiö. Arvioiden mukaan Euroopan unionissa on tällä hetkellä noin 26 miljoonaa maahanmuuttajaa, jotka ovat täällä sekä laillisesti että laittomasti. Maahanmuutto on ilmiö, jossa on selvästi eurooppalainen ulottuvuus, ei ainoastaan siksi, että mikään jäsenvaltio ei yksin pysty hallitsemaan sitä tehokkaasti, vaan etenkin siksi, että muutos yhden jäsenvaltion maahanmuuttopolitiikassa voi vaikuttaa siirtolaisvirtoihin ja niiden kehittymiseen muissa jäsenvaltioissa.

Arvoisa komission varapuheenjohtaja, kannatan tietenkin ajatusta sinisestä kortista ja myös sellaisen eurooppalaisen maahanmuuttoportaalin luomista, joka tarjoaa laajamittaista tietoa laillisen Euroopan unioniin suuntautuvan maahanmuuton edellytyksistä ja vaihtoehdoista. Olen tyytyväinen strategiaan, jonka mukaan hylätään ajatus yhdestä direktiivistä neuvoston usean vuoden umpikujan jälkeen ja otetaan käyttöön edistyksellinen menetelmä, joka sisältää neljän alakohtaisen direktiivin esittämisen seuraavien kolmen vuoden aikana. Painotan tarvetta laatia kehitysyhteistyöpolitiikkaa, joka sisältää sopimusten allekirjoittamisen kolmansien maiden kanssa maahanmuuton hallitsemiseksi tehokkaasti. Yhteistyö alkuperämaiden kanssa on olennaista taistelussa ihmiskauppaa ja laitonta työtä vastaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, meidän on myös taattava rajavalvonta ja käytettävissä olevien välineiden, kuten Frontexin ja nopeiden rajainterventioryhmien RABITsien käyttö, ja näillä on oltava käytössään työhön tarvittavat voimavarat.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Maahanmuutto ei ole vain Etelä-Euroopan ongelma. Se vaikuttaa myös unioniin kokonaisuutena, myös kotimaahani Puolaan, joka sijaitsee mantereen koillisosassa.

Puolan itäraja on unionin pisin maaraja, ja me olemme vastuussa sen turvallisuudesta. Lisäksi Frontexin, jolta odotetaan niin paljon, päämaja on Varsovassa. Olemme antaneet Frontexille tiettyjä tehtäviä ja velvollisuuksia, ja meidän pitäisi siksi myös varmistaa, että sillä on tarvittavat välineet ja voimavarat käytössään, jotta se pystyy toimimaan ja suojelemaan rajojamme tehokkaasti.

Lähes kolme miljoonaa maanmiestäni on lähtenyt Puolasta viime vuosina. He ovat matkustaneet unionin muihin jäsenvaltioihin, hyödyntäen yhteismarkkinoiden periaatteita. Olemme kuitenkin myös vastaanottaneet tuhansia henkilöitä Kaukoidästä, esimerkiksi Koreasta ja Vietnamista. Ihmisiä on tietenkin tullut myös Ukrainasta ja Valkovenäjältä. Me tarvitsemme näitä uusia tulokkaita. He auttavat rakentamaan Puolaa.

Siksi olen tyytyväinen Lilli Gruberin ja Javier Moreno Sánchezin mietintöihin, erityisesti maahanmuuttopolitiikkaa koskevaan mietintöön, koska sen lähtökohdissa sivistetään maahanmuuttoa luomalla kanavia lailliselle maahanmuutolle. Nämä kaksi mietintöä täydentävät toisiaan erittäin hyvin. Yhdistettynä laittomien maahanmuuttajien työnantajiin kohdistettavien rikosoikeudellisten seuraamusten säätämistä koskevaan direktiiviehdotukseen, jota kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta parhaillaan käsittelee, ne muodostavat vankan oikeudellisen perustan unionin maahanmuuttopolitiikalle. Olen iloinen siitä, että parlamentilla on näin tärkeä rooli tässä yhteydessä.

Haluan lisätä vielä loppukommentin. Maahanmuuttoa ei pitäisi nähdä ongelmana. Sen sijaan meidän pitäisi nähdä se tilaisuutena ikääntyvälle Euroopalle! Meidän pitäisi hyödyntää meille laillisesti tulevien ihmisten energia ja into ja ottaa heidät mukaan uusien kansojen ja yhteisen Eurooppamme luomiseen!

  Barbara Kudrycka (PPE-DE). – (PL) Arvoisa puhemies, kannattaa miettiä, missä painopiste on laitonta maahanmuuttoa koskevassa mietinnössä. Mietinnössä keskitytään lähinnä Välimeren alueeseen. Lisäksi siinä ilmaistaan aiheetonta luottamusta yhteisön toiminnan välineisiin.

Olemme kaikki tietoisia siitä, että vastuu rajavalvonnasta on edelleen jäsenvaltioilla. Tältä osin paljon kuitenkin riippuu edelleen kyseisen jäsenvaltion erityisten palvelujen valmiudesta, huolimatta viittauksista toissijaisuusperiaatteeseen ja Frontexin olemassaoloon.

Tilanne kaakkoisella maarajalla vaatii myös huomiota, taloudellisia voimavaroja ja yhteistoimia, vaikkei se tällä hetkellä olekaan tärkeä laittoman maahanmuuton reitti.

Lisäksi Schengenin alueen laajentuminen saattaa pahentaa maahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Siksi unionin laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka on niin tärkeä kysymys. Pystyäksemme hallitsemaan laillista, taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa meidän on kuitenkin ensin hoidettava unionin sisäisen työvoiman potentiaalin ja liikkuvuuden valjastaminen.

Työmarkkinoiden avaamiseen uusien jäsenvaltioiden kansalaisille liittyvien siirtymäkausien olemassaolo ja näiden järjestelyjen valikoiva kumoaminen avaamalla työmarkkinat vain korkeasti koulutetuille työntekijöille häiritsevät pahasti kaikkia toimia kohti kolmansien maiden kansalaisia koskevaa yhteisön maahanmuuttopolitiikkaa.

Lailliseen maahanmuuttoon liittyvät kulttuuriset ja maantieteelliset tekijät ovat myös merkittäviä. Maantieteellisen sijaintinsa, kulttuuristen ja kielellisten yhtäläisyyksien perusteella jäsenvaltiot näyttävät olevan taipuvaisempia hyväksymään maahanmuuttopolitiikan tiettyjen kolmansien maiden osalta. Viittaan niihin maihin, joiden kansalaiset pitävät helpoimpana integroitua eurooppalaiseen kulttuuriin ja arvoihin läheisyyden ja tuttuuden perusteella, vaikka se koskisikin vain kieltä. Tämäntyyppisellä laillisella maahanmuutolla on siksi kaksinkertainen lisäarvo.

  Josep Borrell Fontelles (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Välimeri on maailman eriarvoisin raja. Taloudelliselta kannalta ja tulojen kannalta eri puolten välinen valtava ero tuottaa ihmisvirran, jota ei voida kontrolloida pelkästään poliisivoimien avulla.

Kesällä 2006 minulla oli tilaisuus onnitella komission jäsentä Frattinia, koska hän ja muutamat espanjalaiset kalastajat pelastivat Euroopan kunnian pelastamalla ryhmän merellä ajelehtivia ihmisiä, ja sitten jouduimme todistamaan häpeällisiä lehmänkauppoja siitä, mitä meidän pitäisi heille tehdä. Arvoisa komission jäsen, olemme nyt, vuotta myöhemmin, paremmassa asemassa käsittelemään tätä ongelmaa?

Me todellakin etenemme erittäin hitaasti, ja etenemistahtimme on ristiriidassa edessämme olevan ongelman vakavuuden kanssa. Se on ongelma, jota emme pysty ratkaisemaan ilman kehitystä alkuperämaissa. Meidän on tajuttava se. Emme pysty ratkaisemaan ongelmaa ilman kehitystä alkuperämaissa, koska vaikka tarvitsemme suuren määrän maahanmuuttajia, emme selviä Saharan eteläpuolisen Afrikan koko väestöylijäämästä.

Lisäksi tässä on kyse kauheasta yhdistelmästä yhtäältä nälkää ja toisaalta TV-satelliittilautasia. Tyhjä kulho keittiössä ja satelliittilautanen täynnä odotuksia muodostavat parhaan mahdollisen kasvualustan laittomalle maahanmuutolle, jota voimme kontrolloida vain edistämällä alkuperämaiden kehitystä ja ehkäisemällä todellisen ”kutsuvaikutuksen”: pimeän työvoiman käytön.

(Suosionosoituksia)

  Philip Bradbourn (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, tänään keskusteltavana oleva aihe on epäilemättä äärimmäisen tärkeä Euroopalle, ja sen yhteydessä jokaisen jäsenvaltion edessä on erilaisia haasteita. Juuri tästä syystä, käsittelemmepä sitten laitonta tai laillista maahanmuuttoa, emme saa valita lähestymistapaa, jossa kaikki puristetaan yhteen muottiin. Maahanmuuttoasioiden on pysyttävä jokaisen jäsenvaltion itsemääräämisoikeuden piirissä.

Kannatan kuitenkin tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä silloin, kun yhteiset lähtökohdat ovat olemassa ja yhteistyö voi hyödyttää kaikkia. Kuten muut puhujat, haluaisin erityisesti kiinnittää parlamentin huomion Frontex-järjestelmään, jolle hiljattain myönsimme 12 miljoonan euron lisärahoituksen.

Alusta alkaen järjestelmä on kärsinyt niiden jäsenvaltioiden takia, jotka ovat luvanneet resursseja, mutta jotka eivät noudata sitoumuksiaan. Jos hankkeen halutaan onnistuvan, meidän on varmistettava, että nämä luvatut resurssit saadaan käyttöön Frontexin toimintaa varten tarvittaessa ja oikealla hetkellä.

Tämä on kuitenkin vain yksi työkalu taistelussa laittoman maahanmuuton pysäyttämiseksi. Meidän on tarkasteltava uusia ja innovatiivisia ratkaisuja siellä, mistä maahanmuuttajat aloittavat matkansa. Meidän on tarkasteltava kohdennettuja kampanjoita lähtömaissa tehden selväksi, ettei Eurooppa ole avoin ovi. Ennen kaikkea meidän on kohdistettava toiminta ihmiskauppiaisiin.

Tämän kolikon toinen puoli on se, että jäsenvaltioilla on oltava tehokkaat kotiuttamispolitiikat niiden pelottamiseksi, jotka joko pyrkivät laittomaan maahanmuuttoon tai järjestävät sitä.

Voin siis tiivistää sanomalla, että jäsenvaltioiden välillä tarvitaan yhteistyötä, ei sääntelyä. Lähestymistapa, jossa kaikki puristetaan yhteen muottiin, ei voi ratkaista maahanmuuton ongelmia, emmekä saa mennä ansaan ja ajatella, että ”enemmän Eurooppaa” olisi ratkaisu.

  Louis Grech (PSE). – (MT) Arvoisa puhemies, on totta, että viime kuukausina komission jäsenen Frattinin jatkuva sitoutuminen asiaan yhdistettynä puheenjohtajavaltion Portugalin asialle antamaan ensisijaiseen asemaan on tuottanut tulosta, huolimatta valtavasta byrokratiasta ja joissakin yhteyksissä havaittavasta kouraantuntuvasta solidaarisuuden puutteesta, jotka ovat viivyttäneet joidenkin aloitteiden tehokkuutta. Tämä traaginen kysymys ansaitsee kuitenkin yhteisen eurooppalaisen politiikan, jonka puitteissa puututaan pikaisesti olennaisiin ”kysymyksiin”, mukaan lukien: kaikkien EU:n jäsenvaltioiden välisen vastuunjakamispolitiikan hyväksyminen, Dublin II -asetuksen tarkistaminen, mitä ehdotettiin José Ignacio Salafranca Sánchez-Neyran mietinnön 18 kohdassa, asianmukainen taloudellinen tuki tai muunlainen tuki, mukaan lukien pääoman osoittaminen infrastruktuurihankkeisiin, samoin kuin muun muassa alkuperä- ja kauttakulkumaissa toimivien työvoimakeskusten kaltaisten keskusten kehittämisen toteuttamiskelpoisuuden arvioiminen, realistisen palauttamispolitiikan laatiminen, oikea-aikaisen integroimispolitiikan täytäntöönpano ja ihmiskaupan kaltaisen järjestäytyneen rikollisuuden sekä muukalaisvihan ja rasismin vastainen taistelu. Valitettavasti meillä ei ole Välimeren alueella sijaitsevaa yhteisön virastoa tämän yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan kehittämiseen. Frontex ei voi koskaan hoitaa tätä tehtävää, jos sen valtuutusta ei muuteta huomattavasti. Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää kahta esittelijää, jotka osoittivat meille konkreettisesti, miten takapajuinen unioni on tässä asiassa. He puuttuivat poliittisen tukahduttamisen, köyhyyden ja järjestäytyneen rikollisuuden uhreiksi usein joutuvien maahanmuuttajien oikeuksiin ja ihmisarvoon sekä Maltan kaltaisten pienten jäsenvaltioiden ongelmiin; näillä on kannettavanaan suhteeton taakka, usein ilman mitään todellista solidaarisuutta.

  Libor Rouček (PSE). – (CS) Hyvät kollegat, Euroopalla on edessään kaksi haastetta. Yhtäällä näemme ikääntymisen ja väestön pienenemisen. Toisaalta sadattuhannet, jopa miljoonat ihmiset kehittyvistä maista, innokkaina saapumaan alueelle joko laillisesti tai laittomasti, koputtavat unionin eteläisille ja itäisille porteille. Tähän haasteeseen on puututtava Euroopan unionissa yhteisten ponnistusten avulla: mikään maa, oli se sitten miten suuri tahansa, ei voi ratkaista tätä yksin.

Suhtaudun siksi myönteisesti komission ponnistuksiin etsiä ja ehdottaa yhteisiä ratkaisuja, kuten Frontexin käyttäminen laittoman maahanmuuton estämiseen. Toinen esimerkki on laillisen maahanmuuton hallinta sininen kortti -järjestelmän tai alkuperämaiden kanssa tehtävien yhteistyösopimusten avulla. Suhtaudun myönteisesti myös komission jäsenen Frattinin tänään toistamaan pyyntöön niille Euroopan unionin maille, jotka eivät vielä ole avanneet työmarkkinoitaan uusien parlamentin jäsenvaltioiden kansalaisille, tehdä niin mahdollisimman pian.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.− (PT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, puhun lyhyesti. Tämä oli taatusti yksi perinpohjaisimmista, yksityiskohtaisimmista ja kattavimmista keskusteluista, joissa minulla on ollut kunnia toimia puheenjohtajana tai olla paikalla ja osallistujana neuvostossa ja tässä parlamentissa. Se oli keskustelu, jossa panin merkille ja josta tietenkin painoin mieleeni erilaisia aloitteita, neuvoja ja ehdotuksia, jotka mielestäni ovat äärimmäisen tärkeitä ja olennaisia tehtäessä sitä työtä, joka meitä odottaa tulevaisuudessa.

Kaiken tämän perusteella uskon voivani perustellusti päätellä, että Euroopan unionilla on johdonmukainen ja kokonaisvaltainen strategia maahanmuuttokysymyksiin puuttumiseksi ja että se on edennyt hyvin matkalla kohti sen politiikan täytäntöönpanoa, joka antaa tälle strategialle fyysisen ja käytännön muodon. Tietenkin matkalla kohdataan epäröintiä ja varmasti epäilyksiä, ja tietenkin meidän on myös syytä olla hieman kunnianhimoisempia, mutta minun on korostettava, että kaikki tasapainotetaan niissä puitteissa, joissa elämme, ja edessämme olevien ongelmien mukaisesti. Olemme mielestäni oikealla tiellä ja voimme, ja meidän täytyy, liikkua päättäväisesti eteenpäin pannaksemme täytäntöön todella kokonaisvaltaisen maahanmuuttoa koskevan lähestymistavan.

Meidän mielestämme kaksi olennaista sanaa muodostavat tämän politiikan perustan: inhimillisyys ja solidaarisuus. Inhimillisyys siksi, että tämä politiikka perustuu ihmisiin ja on tarkoitettu ihmisille. Tätä inhimillisyyskysymystä puheenjohtajavaltio ei voi unohtaa, eikä se koskaan tee sitä. Kuten sanottu, puhumme ihmisistä, jotka pyrkiessään sisään yhteiskuntiimme pyrkivät perustellusti hankkimaan paremman elämän itselleen ja perheilleen. Tämä on inhimillinen halu ja toive, jota meidän on todella kunnioitettava. Toinen olennainen sana on solidaarisuus, koska kuten sanottu, tämä ei ole kysymys tai ongelma, jonka vain yksi jäsenvaltio tai edes kaksi tai kolme voivat ratkaista. Se on ongelma, joka vaikuttaa kaikkiin ja johon siksi on reagoitava yhdessä. Onneksi uskomme tietoisuuden lisääntyvän, tietoisuuden tarpeesta yhdistää nämä kaksi käsitettä – inhimillisyyden ja solidaarisuuden – määriteltäessä ja toteutettaessa eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa.

Olemme jo perustaneet yhteisen välineen laittoman maahanmuuton torjumiseen, Frontexina tunnetun viraston, joka on ollut toiminnassa kaksi vuotta. Tänä aikana se on ottanut ensiaskeleitaan ja on meidän mielestämme joistakin vaikeuksista huolimatta suoriutunut hyvin. Totta kai meidän on lisättävä ponnistuksiamme varustaaksemme sen tarvittavilla välineillä, jotta se voi saavuttaa sen perustana olevan tarkoituksen tehokkaammin, nopeammin ja täsmällisemmin. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että tämä yhteinen väline on tähän mennessä osoittanut hyvin, että sen perustaminen oli tarpeellista ja oikein.

Laillisen maahanmuuton kannalta täällä on tänään perustellusti mainittu tarve lisätä vuoropuheluamme kolmansien maiden kanssa, etenkin niiden maiden, jotka ovat siirtolaisvirtojen lähteitä. Tämä vuoropuhelu on ehdottoman tärkeää, ja kuten sanottu, olen täysin samaa mieltä siitä, että harkitsematta ja analysoimatta syitä, jotka alkuperämaissa ovat näiden siirtolaisvirtojen taustalla, ja puuttumatta niihin jollain lailla, emme koskaan pysty löytämään pysyvää ratkaisua tähän ongelmaan.

Olemme tehostaneet vuoropuhelua tällä alalla Afrikan kanssa ja toivomme, että seuraavassa EU:n ja Afrikan välisessä huippukokouksessa voidaan saavuttaa erittäin merkittäviä tuloksia ja lopulta laillista maahanmuuttoa maahanmuuton ja alkuperämaiden kanssa käytävän maahanmuuttoa koskevan vuoropuhelun puitteissa. Puheenjohtajavaltio Portugali on asettanut laillisen maahanmuuton korkealle ensisijaisten toimintatavoitteidensa listalla kuuden kuukauden toimikautensa ajaksi. Komissio on myös ollut aktiivinen tällä alalla ja esittänyt ehdotuksia, joita pidämme erittäin mielenkiintoisina. Niistä keskustellaan puheenjohtajakautemme aikana, jolloin toivomme, kuten sanoin, pystyvämme etenemään merkittävästi.

Yhteenvetona sanoisin, että vaikeuksista huolimatta, edessämme olevista vaikeista ongelmista huolimatta koemme olevamme oikealla tiellä. Paikoitellen meidän on ehkä oltava hieman kunnianhimoisempia. Paikoitellen meidän on ehkä oltava hieman nopeampia, mutta katson, että kukaan ei voi vilpittömästi kieltää, että viime vuosina on tehty paljon.

Tietenkin neuvosto suhtautuu myönteisesti tähän keskusteluun Euroopan parlamentissa ja kannustaa siihen. Täällä otettiin tänään esiin kysymys yhteispäätöksistä ja uudistussopimuksesta. Kuten tiedätte, uudistussopimuksen juuret ovat valtuutuksessa, jonka Eurooppa-neuvosto ja siten myös kaikki jäsenvaltiot hyväksyivät. Kaikkien jäsenvaltioiden on osallistuttava tämän tyyppisiin päätöksiin, ei tietenkään vain puheenjohtajavaltion. Joka tapauksessa uskon, että uudistussopimus, kuten perustuslakisopimuskin, ottaa äärimmäisen tärkeitä askelia kohti yhteispäätösprosessin laajentamista moniin lainsäädäntöaloitteisiin EU:n sisällä.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, minäkin olen kiitollinen kaikille, jotka ovat puhuneet tässä äärimmäisen tärkeässä keskustelussa. Katson, että Euroopan on oltava todella yhtenäinen tätä maailmanlaajuista ilmiötä koskevassa lähestymistavassaan, joka koskee miljoonia lapsia, naisia ja miehiä kaikissa maanosissa.

Ensinnäkin on sanottu – ja olen siitä samaa mieltä – että meidän on torjuttava laitonta toimintaa ryhtymällä toimiin ihmisten salakuljettajia ja laittomien maahanmuuttajien riistäjiä vastaan ja toteuttamalla sellaista kotiuttamispolitiikkaa, joka on uskottava ja jolla myös kunnioitetaan täysimääräisesti yksilön oikeuksia, jokaisen ihmisen arvokkuutta. Euroopan unioni on jo toteuttanut joitakin kotiuttamistoimia, ja se saattaa jatkaa niitä. Muistuttaisin, että kotiuttamisaloitteet delegoidaan usein YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun toimistolle mahdollisimman suuren avoimuuden takaamiseksi ihmisoikeuksien kunnioittamisen osalta.

Katson, että eurooppalaisessa politiikassa on yhdistettävä apu, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kauppapolitiikka Afrikan kanssa ja maahanmuutto. Olen täysin samaa mieltä Graham Watsonin viisaista sanoista näistä maista: ”otamme joko niiden tavarat tai niiden ihmiset”. Meidän on pohdittava tätä, erityisesti siksi, että strategian on oltava kokonaisvaltainen, eikä siitä voida jättää pois kauppasuhteita tai Afrikalle annettavaa kehitysapua koskevaa politiikkaamme.

Ulkorajojen valvonta on myös erittäin tärkeää. Jotkut teistä viittasivat niihin; jotkut ilmaisivat epäilyksiä. Uskon Frontexin ansaitsevan tukea. Se ansaitsee tukea, koska tänä kesänä ei ole ainoastaan pelastettu ihmishenkiä, jotka muuten olisi menetetty, vaan Frontexin virkailijat ovat myös pidättäneet suuren joukon ihmisiä: 400 ihmistä, ihmiskauppajärjestöjen jäseniä, on saatu kiinni ja luovutettu viranomaisille. Tämä on suuri luku, koska se koskee vain mennyttä kesää.

Siksi toivon, että parlamentti tunnustaa tarpeen antaa Frontexille lisää määrärahoja vuoden 2008 talousarviossa. Tiedän, että eräässä tarkistuksessa halutaan jäädyttää välittömästi jopa 30 prosenttia Frontexin toimintakustannuksista. Toivon, että tätä ehdotusta harkitaan uudelleen ja että talousarviota sen sijaan kasvatetaan sillä edellytyksellä, että sitä seurataan ja että kulutukseen otetaan täysin vastuullinen asenne.

Taloudellisista syistä tapahtuvaan maahanmuuttoon on tietenkin viitattu usein. Yksityiskohtainen ehdotus, jonka aion tehdä eurooppalaisesta työluvasta, ei taatusti tarkoita, että päätämme Brysselissä, miten paljon maahanmuuttajia kussakin maassa tarvitaan. Se pysyy kunkin maan kansallisen hallituksen ja kansallisten markkinoiden vastuulla, joten haluan rauhoittaa kaikkia niitä, joilla on asiaan liittyviä kysymyksiä tai huolia. Toisin sanoen jokainen jäsenvaltio on vapaa päättämään, kuinka paljon kustakin yhteisön ulkopuolisten työntekijöiden ryhmästä se tarvitsee. Hyvät naiset ja herrat, yksi asia, jota jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi tehdä, on sanoa, etteivät ne tarvitse lainkaan maahanmuuttajia, ja sitten edelleen suvaita laitonta maahanmuuttoa ja pimeän työvoiman riistämistä. Se ei ole mahdollista, koska meillä on jatkossa eurooppalaisia sääntöjä.

Keskustelu maahanmuutosta johtaa meidät luonnollisesti erääseen yleismaailmalliseen arvoon, jonka jotkut teistä mainitsivat: liikkuvuus kansojen kesken. Mielestäni tähän liittyy mahdollisuuksia, mutta myös oikeuksia. Oikeuksiin liittyy aina velvollisuuksia. Politiikka, joka liittyisi oikeuksiin mutta ei velvollisuuksiin, olisi mahdoton. Emme voi emmekä haluaisi pakottaa ketään muuta noudattamaan eurooppalaisia lakejamme tai ottamaan vastaan rahoitustamme ilman, että vastapuoli suostuu siihen. Tämä on asia, joka meidän on tehtävä päivänselväksi: ajatuksemme, politiikkamme, on kumppanuus. Se on laajamittainen sopimus niiden maiden kanssa, joista maahanmuuttajat tulevat ja joiden kautta he kulkevat.

Tällaiseen sopimukseen on kuuluttava – ja tämä on keskeinen tekijä – lakiemme, perusoikeuksien ja ehdottomimpien ja yleisimpien arvojemme täydellinen kunnioittaminen alueellamme; näitä arvoja ovat elämä, jokaisen naisen ja miehen ihmisarvo ja yksilön kunnioittaminen. Tästä pääsen integroimiseen.

Maahanmuuttajien integroiminen merkitsee kunnioituksen osoittamista heidän taustaansa ja uskontoaan kohtaan, koska ne ovat rikkauden lähde meille kaikille, mutta se tuo mukanaan myös sen, että he kunnioittavat meidän perinteitämme, meidän taustaamme, meidän kulttuuriamme ja meidän uskontoamme. Siksi minun mielestäni integroituminen tarkoittaa osallistumista.

Suoraan sanottuna emme voi integroida lainsäädännön avulla niitä, jotka eivät halua integroitua, niitä, jotka eivät ole valmiita siirtymään eteenpäin, niitä, jotka katsovat, että Eurooppa voi vielä suvaita pakkoavioliittoja tai moniavioisuutta. Tällaiset asiat eivät ole hyväksyttäviä, koska meillä on lakimme ja yleiset arvomme.

Tämä taas merkitsee koulutusta, se merkitsee kielikursseja, se merkitsee ammatillista koulutusta ja se merkitsee säännöllistä työtä ja kaiken laittoman kieltämistä. Se merkitsee tiukan asenteen ottamista laittomuuteen. Joku ilmaisi tämän ajatuksen, josta olen täysin samaa mieltä: rikoksiin syyllistyvät maahanmuuttajat ovat pahimpia vihollisia rehellisille maahanmuuttajille, jotka tekevät töitä ja ansaitsevat elantonsa normaalisti.

Syy on siinä, että meidän on selitettävä tämä politiikka kansalaisillemme, jotka ovat erittäin huolissaan: heidän ei pitäisi pelätä maahanmuuttoa sinänsä vaan niitä, jotka syyllistyvät rikoksiin. On meidän velvollisuutenamme varmistaa, että rikoksiin syyllistyviä rangaistaan, koska muuten emme tee eroa selväksi kansalaisillemme emmekä onnistu puuttumaan tähän pelkoon, tähän huoleen, joka sitten muuttuu rasismiksi ja muukalaisvihaksi, kauheaksi mutta kasvavaksi ilmiöksi Euroopan unionissa.

Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että poliitikkojen on tehtävä valintoja. Mielestäni vaihtoehtonamme pitää olla kokonaisvaltaisen sopimuksen tekeminen oikeuksista ja velvollisuuksista tasavertaisten osapuolten, kumppanien kesken. Yksi puoli ei saa asettaa ehtoja ja toinen hyväksyä niitä; meitä ei myöskään pidä pakottaa mihinkään, mitä emme voi hyväksyä. Tätä tarvitaan, koska puhumme ihmisten arvokkuudesta ja oikeuksista. Emme puhu taloudellisesta parannuskeinosta emmekä byrokraattisesta parannuskeinosta.

  Puhemies. – (IT) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan huomenna kello 12.00.

(Istunto keskeytettiin klo 11.45 ja sitä jatkettiin klo 12.00.)

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Filip Kaczmarek (PPE-DE), kirjallinen. – (PL) Laiton maahanmuutto on jokseenkin paradoksaalinen käsite. Minä kasvoin järjestelmässä, jossa tiettyjä käsitteitä pidettiin vallanpitäjien taholla ja heidän propagandassaan a priori myönteisinä tai kielteisinä. Esimerkiksi kansainvälinen luokiteltiin myönteiseksi mutta kosmopoliittinen kielteiseksi. Meidän on varottava joutumasta vastaavanlaiseen semanttiseen ansaan. Koska muukalaisviha on pahasta, voidaan tuskin sanoa, että on erittäin hyvä asia, jos jokin maa tai Euroopan unioni suojelee itseään laittomalta maahanmuutolta. Se on varmasti ennemminkin välttämätön paha.

Näin sanat ”Kukaan ei ole laiton” maalattuina seinään kotikaupungissani Poznańissa. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään, voiko ihminen todella olla laiton. Ihmiset vaarantavat henkensä yrittäessään ylittää unionin rajoja muuallakin kuin Atlantilla ja Välimerellä. Viime viikolla tšetšenialainen nainen ja hänen kolme pientä tytärtään kuolivat Ukrainan ja Puolan välisellä rajalla. He pakenivat tragediaa, joka on kohdannut heidän kotimaataan. Ei ole mitenkään yllättävää, että ihmiset yrittävät paeta Tšetšeniasta ja ovat jopa valmiita vaarantamaan henkensä sen takia.

Useiden miljoonien unioniin laittomasti tulleiden maahanmuuttajien läsnäolo Euroopassa on erittäin todellinen ongelma. Yrittäessämme ratkaista sitä meidän on kuitenkin pidettävä mielessä yleismaailmalliset arvot, jotka tukevat Euroopan yhdentymistä. Meidän on myös muistettava, että maahanmuutto itsessään ei ole kielteinen ilmiö siitä yksinkertaisesta syystä, että yksikään ihminen ei ole kielteinen ilmiö.

  Katalin Lévai (PSE), kirjallinen. – (HU) Hyvät kollegat, arvoisa puhemies, 85 prosenttia kehittyvistä maista tulevista ammattitaidottomista maahanmuuttajista elää Euroopan unionissa, ja vain viisi prosenttia lähtee Yhdysvaltoihin, kun taas vain viisi prosenttia korkeasti koulutetuista maahanmuuttajista saapuu vanhan mantereen maihin, ja Yhdysvaltain talous nappaa heistä yli puolet. Olen erittäin iloinen siitä, että Lilli Gruberin mietinnössä pyritään muun muassa pysäyttämään tämä prosessi ja kääntämään sen suunta.

Mielestäni meidän on löydettävä tapoja houkutella korkeasti koulutettua työvoimaa, mutta samalla meidän on ehkäistävä ”aivovuotoa” kehittyvistä maista. Siksi käsite ”korkeasti koulutettu työvoima” pitäisi määritellä, ja Euroopan unionissa pitäisi yhtenäistää ja vakiinnuttaa yhteiset kriteerit koulutukselle.

Tällä kertaa en kannata komissiota sen soveltaessa periaatetta ”mitä enemmän sitä parempi”, ja olen samaa mieltä siitä, että viisi direktiiviä pitäisi yhdistää. Vähäisempi byrokratia osoittautuu myös houkuttelevammaksi koulutetulle työvoimalle.

Ennen direktiivi(e)n laatimista ehdotan, että tehtäisiin alustava vaikutusarvio, jossa otetaan huomioon myös sosiaaliset tekijät. Arvio voisi auttaa varmistamaan, että kansalaisten todellisia etuja vastaava lainsäädäntö säästää Euroopan unionilta miljoonia euroja.

Komission jäsenen Frattinin ehdotus laillisen maahantulon kiintiöitä koskevien pakettien käyttöönotosta voisi mielestäni auttaa vähentämään laitonta maahanmuuttoa Euroopan unioniin, mutta se voisi myös tehostaa kolmansien maiden laittoman maahanmuuton valvontaa.

Mietinnössä ehdotetun EU:n vihreän kortin sijaan uskon uuden sinisen kortin järjestelmän onnistuvan todennäköisemmin sen saavuttamisessa, mitä toivomme laillisen maahanmuuton kohdalla.

Puhetta johti
varapuhemies Alejo VIDAL-QUADRAS

3. Tervetulotoivotukset

  Puhemies. – (ES) Toivotan tervetulleeksi hänen pyhyytensä Satguru Baba Jin ja hänen valtuuskuntansa, jotka istuvat virallisella lehterillä. Hänen pyhyytensä on myös Yleismaailmallisena veljeskuntana tunnetun Sant Nirankari -liikkeen hengellinen johtaja. Liike perustuu vakaumukseen, jonka mukaan todellinen uskonto yhdistää, eikä koskaan erota.

Hänen pyhyytensä vierailee Euroopassa ja levittää liikkeen sanomaa inhimillisyydestä ainoana uskontona. Hänen tämänpäiväinen vierailunsa parlamentissa ja tapaamisensa puhemies Pötteringin kanssa ovat osa hänen tämänhetkistä matkaansa, jonka puitteissa hän haluaa synnyttää harmoniaa ja ymmärrystä kulttuurien ja uskontojen välille.

Toivotamme hänet tervetulleeksi ja toivotamme hänelle menestystä.

(Suosionosoituksia)

4. Tarve ryhtyä toimiin uhattuna olevan historiallisen muistomerkin, Bukarestin roomalaiskatolisen Pyhän Joosefin katedraalin (Sfântul Iosif) suojelemiseksi (kirjallinen kannanotto): ks. pöytäkirja

⁂

  Reinhard Rack (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, pyysitte meitä eilen saapumaan ajoissa äänestykseen. Monet meistä yrittivät sitä, mutta tämän talon hissit eivät pysty tuomaan kollegoja ylemmistä kerroksista ajoissa alas. Ehkä asiaan voitaisiin saada muutos, tai kelloa voitaisiin soittaa aikaisemmin.

  Puhemies. – (ES) Älkää olko huolissanne, arvoisa jäsen Rack: aloitimme täsmälleen kello 12.00, ja kello on nyt 12.04, joten tilanne ei näytä kovin pahalta.

5. Euroopan parlamentin uusien parlamentin jäsenten valtakirjojen tarkistus

  Giuseppe Gargani (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, oikeudellisten asioiden valiokunta on valtuuttanut minut antamaan erittäin lyhyen suullisen raportin. Syyskuun 10.–11. päivä pidetyn istuntojakson aikana tarkistimme 18 bulgarialaisen parlamentin jäsenen valtakirjat sekä seitsemän muun, jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat nimittäneet edustajanpaikasta luopumisten takia. Tarkistamalla kaikki tavanmukaiset asiakirjat ja niihin liitetyt pöytäkirjat olemme vahvistaneet, että esteellisyysilmoitukset ovat kunnossa ja että parlamentin jäsenet ovat allekirjoittaneet ilmoitukset taloudellisista eduista. Uskon siksi voivani koko parlamentin puolesta toivottaa tervetulleiksi nämä 18 sekä seitsemän muuta parlamentin jäsentä Bulgariasta, täydentäen näin tämän Eurooppamme kattavuuden. Toivotamme siksi lämpimästi tervetulleiksi tästä päivästä lähtien ne, jotka alkavat tehdä kanssamme Euroopan parlamentin työtä.

  Puhemies. – (ES) Kiitos, hyvä Giuseppe Gargani. Kyseiset valtakirjat on täten julistettu päteviksi. Toivomme uusille parlamentin jäsenille menestystä.

6. Äänestykset

  Puhemies. – (ES) Esityslistalla on seuraavana äänestykset.

(Äänestysten tulokset ja niiden kulkua koskevat yksityiskohdat: ks. pöytäkirja)

6.1. Euroopan teknologiainstituutti (äänestys)

- Mietintö: Paasilinna (A6-0293/2007)

6.2. Toisessa parlamentin jäsenvaltiossa asuvien unionin kansalaisten äänioikeus ja vaalikelpoisuus (äänestys)

- Mietintö: Duff (A6-0267/2007)

– Ennen äänestystä:

  Andrew Duff (ALDE), esittelijä. – (EN) Arvoisa puhemies, mietinnössä tuetaan komission ehdotuksia menettelyjen yksinkertaistamiseksi niille kansalaisille, jotka haluavat asettua ehdolle tai äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa asuinvaltiossaan. Siinä otetaan täysimääräisesti huomioon kansalliset lait ja käytännöt ja sysätään eteenpäin ajatusta rajat ylittävän demokratian laajentamisesta tulevaisuudessa. Pyydän jäseniä kannattamaan valiokunnan päätöslauselmaa ilman tarkistuksia.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan kiittää esittelijää, parlamentin jäsentä Andrew Duffia mietinnöstä, joka on täynnä ideoita. Jotkin Euroopan parlamentin esittämistä tarkistuksista ovat paljon kunnianhimoisempia kuin komission ehdotukset niiden direktiivin soveltamisessa ilmenneiden hallinnollisten ongelmien ratkaisemiseksi, jotka määritettiin sen vuoden 2004 vaaleja koskevassa tiedonannossa.

Ymmärrän kuitenkin täysin vaikuttimet joidenkin parlamentin tarkistusten takana – ja lisäksi komissio myös tukee niitä – erityisesti tarpeen parantaa kansalaisten osallistumisastetta eurooppalaisissa vaaleissa ja Euroopan parlamentin vaalien eurooppalaista luonnetta. Tämä kaikki liittyy kysymyksiin ehdokkuudesta useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, mistä yhdellä tarkistuksista halutaan tehdä loppu, ja automaattiseen prosessiin, joka johtaa oikeuden asettua ehdokkaaksi menettämiseen.

Komissio kannattaa siten näiden kysymysten yksityiskohtaisempaa tarkastelua, tarpeen vaatiessa tutkimuksen avulla, ja Euroopan parlamentti otetaan ilman muuta mukaan tähän prosessiin. Näistä kysymyksistä voitaisiin keskustella tarvittaessa myös toimielinten tiedotusyhteistyöryhmässä, joka tutkii parhaillaan kaikkia mahdollisia tapoja, joilla tiedon levittämisestä vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaaleista voidaan tehdä hieman tehokkaampaa.

  Richard Corbett (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, menettelytavoista: ELDR-ryhmä on näköjään vaatinut erillistä äänestystä jokaisesta tähän mietintöön liittyvästä tarkistuksesta.

Työjärjestyksemme mukaan vain ryhmä voi jättää tarkistuksen käsiteltäväksi. Halusin tarkistaa, onko näin todella tehty ryhmän nimissä vai onko kyse vain yhdestä jäsenestä, joka väittää toimivansa ryhmän puolesta.

  Puhemies. − (EN) Hyvä Richard Corbett, meillä on tässä todisteet siitä, että pyytäjänä oli ryhmä, joten kaikki on kunnossa. Olen pahoillani, mutta kaikki on kunnossa!

(Naurua)

6.3. Kesannointi vuonna 2008 (äänestys)

- Ehdotus neuvoston asetukseksi – Kesannointi vuonna 2008 (C6-0302/2007)

6.4. Kiinassa valmistetut vaaralliset lelut (äänestys)

- Päätöslauselmaesitys: B6-0351/2007

6.5. EU:n yhteinen energiapolitiikka (äänestys)

- Mietintö: Saryusz-Wolski (A6-0312/2007)

6.6. Laillinen maahanmuutto (äänestys)

- Mietintö: Gruber (A6-0322/2007)

- Tarkistusta 19 koskevan äänestyksen jälkeen:

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, halusin puhua ennen kuin äänestämme. Puhun työjärjestyksen 150 artiklan nojalla. Koska tarkistuksemme 19 on sama kuin PPE-DE-ryhmän tarkistus 1, UEN-ryhmä peruu tarkistuksensa ja haluaa allekirjoittaa Euroopan kansanpuolueen ja Euroopan demokraattien tarkistuksen 1.

6.7. Politiikan ensisijaiset tavoitteet kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa (äänestys)

- Mietintö: Moreno Sánchez (A6-0323/2007)

7. Äänestysselitykset

- Mietintö: Paasilinna (A6-0293/2007)

  Jaroslav Zvěřina (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, en kannattanut ehdotusta perustaa Euroopan teknologiainstituutti. Tietenkin toivon, kuten useimmat teistä, että Euroopan unioni sopeutuisi ja tuottaisi enemmän keksintöjä ja patentteja.

Kuunneltuani keskustelua tästä ehdotuksesta en kuitenkaan usko, että uuden laitoksen perustaminen on askel oikeaan suuntaan. Yliopistomme ja tutkimuslaitoksemme eivät saa lisää rahaa; niiden on korkeintaan kilpailtava tutkimusrahoituksesta taas uuden laitoksen kanssa. Kunnianarvoisan toimielimemme äänestys ei myöskään ole luonut uutta supertiedemiesten ryhmää. Instituuttia johtavat tieteentekijät, jotka lähtevät yliopistoista, joissa he nyt ovat. Olen siksi sitä mieltä, että olisi parempi kanavoida käytettävissä olevat varat, jos löydämme niitä, olemassa oleville huipputiedemiesryhmille tutkimusavustuksina.

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Jos todella haluamme ohittaa Yhdysvallat, Japanin ja muut maailman johtavat maat tieteen ja teknologian alalla ja jos haluamme Euroopan määräävän tahdin, tarvittavat edellytykset on luotava.

Huippuosaamiskeskusten on täytettävä kaikki ehdot ja edellytykset. Euroopan teknologiainstituutti on askel oikeaan suuntaan. On sääli, että tätä päätöstä on lykätty niin pitkään. Uskon, että EIT:n riittävää rahoitusta koskevat ongelmat ratkaistaan tyydyttävästi.

Kannatan myös ajatusta julkisten ja yksityisten tahojen kumppanuusperiaatteen mukaisesta yhteisrahoituksesta, jota noudatetaan esimerkiksi Yhdysvaltojen tutkimuskeskuksissa. Haluaisin tieteentekijöiden ja tutkijoiden uusista jäsenmaista tulevan myös valituiksi ja otetuiksi mukaan tiedemiesryhmiin ja haluaisin hallintoneuvoston olevan Euroopan parlamentin valvonnan alainen. Tutkimustavoitteiden pitäisi heijastaa seitsemättä tutkimuksen puiteohjelmaa, ja ainoastaan alkioiden kantasolututkimusta ei pitäisi rahoittaa sellaisten maiden veronmaksajien varoista, joissa tällainen tutkimus on laitonta.

  Tomáš Zatloukal (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, haluaisin esittää huomautuksen Euroopan teknologiainstituutin perustamista koskevasta äänestyksestä. Äänestin ehdotuksen puolesta, koska tämä on ensimmäinen kerta, kun meillä on järjestelmä, jossa yhdistetään tutkimus, koulutus ja yrityssektori.

Tämä on erittäin tärkeä hanke eurooppalaisen innovoinnin alalla, ja kuten muihinkin vastaaviin hankkeisiin, siihen liittyy ongelmia, tässä tapauksessa etenkin taloudellisia ongelmia. Siitä huolimatta ehdotus perustaa instituutti ja antaa sille riittävästi tilaa perustella tuleva olemassaolonsa ansaitsee tukemme.

  Hannu Takkula (ALDE). – (FI) Arvoisa puhemies, haluan lausua muutaman sanan liittyen tähän Euroopan teknologiainstituuttiin. Ensinnäkin haluan kiittää esittelijää Reino Paasilinnaa. Hän on tehnyt erittäin hyvää työtä. Tiedän, että hän on asiantuntija koulutuksen ja tutkimuksen saralla ja näihin asioihin liittyvissä kysymyksissä.

Tämä hanke on todella kunnianhimoinen, mutta haluan osaltani alleviivata sitä, että jos me Euroopan unionissa rakennamme uusia instituutioita, olisi erittäin tärkeää, että ennen niiden rakentamista me huolehtisimme siitä, että jo olemassa olevat instituutiot voisivat saada riittävän rahoituksen. Näin ollen meidän tulisi myös huolehtia siitä, että nyt olemassa oleva yliopistojen verkosto voisi saada riittävän tuen ja sitä kautta synnyttää uutta tutkimusta.

Äänestin tässä äänestyksessä esittelijä Paasilinnan suosituksen mukaan, mutta pyydän parlamenttia ottamaan huomioon sen, että jo olemassa olevat tutkimusyhteisöt voisivat saada rahoituksensa ja että tämä uusi teknologiainstituutti ei söisi niille varattua rahoitusta. Pyydän, että tämä kirjataan ylös ja huomioidaan ratkaisuja tehdessä.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Reino Paasilinnan Euroopan teknologiainstituuttia koskevan mietinnön puolesta, koska katson tämän parantavan ratkaisevasti Euroopan talouden kilpailukykyä vahvistamalla innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen välisiä synergioita.

Kannatan siksi esittelijän tekemiä ehdotuksia, joiden tarkoituksena on määrittää selkeästi tulevan Euroopan teknologiainstituutin rahoituslähteet, jotta tämä voi aloittaa työn mahdollisimman pian ja hoitaa tehtävänsä menestyksekkäästi, Lissabonin strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Kantamme Euroopan teknologiainstituutin perustamiseen on erittäin kriittinen eri tutkimuslaitosten ottaman kannan takia. Viime vuonna esimerkiksi eurooppalaisten tutkimusyliopistojen liitto esitteli tutkimuksen, jossa pääteltiin, että suunnitelma Euroopan teknologiainstituutista oli virheellinen ja tuhoon tuomittu. Euroscience, eurooppalainen tieteentekijöiden ja poliittisten asiantuntijoiden järjestö, kutsui sitä politiikan motivoimaksi ideaksi, jolla on väärä lähtökohta. Yhdistyneen kuningaskunnan tieteellinen neuvonantaja, Robert May, sanoi sen perustuvan innovointia koskevaan väärinkäsitykseen.

Tästä instituutista tulee virtuaalinen, se koostuu EU:n yliopistoissa, tutkimuslaboratorioissa ja yrityksissä toimivista tieteentekijöistä, eikä se myönnä pätevyyksiä, päinvastoin kuin alun perin ehdotettiin. Erinäisten maiden, jotka halusivat instituutin alueelleen, painostuksen takia siitä tuli virtuaalinen, eräänlainen yhdyskäytävä eri alojen tieteellisten yhteisöjen konsultointia varten. Euroopan parlamentti on juuri hyväksynyt useita tarkistuksia komission ehdotukseen, mutta meidän mielestämme ne eivät riitä vinoksi syntyneen asian suoristamiseen.

Rahoituksen osalta yksi vaihtoehdoista on yhteisön talousarvio, joka sisältää tutkimukseen tarkoitettuja määrärahoja, mistä saattaa tulla vain uusi keino tukea kehittyneitä maita ja siten pahentaa epätasa-arvoa.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan teknologiainstituutin konsepti on muuttunut innovoinnin edistämistä Euroopan unionissa koskeneen vilkkaan keskustelun aikana. Alun perin instituutista piti tulla eurooppalainen vastine Massachusetts Institute of Technologylle Lissabonin ohjelman puitteissa. Toisin sanoen siitä piti tulla osa strategiaamme kilpailla Yhdysvaltain kanssa. Nykyisessä nopeasti muuttuvassa globaalissa ympäristössä ajattelemme sen sijaan osaamis- ja innovointiyhteisöjen (niin kutsutut KIC:t) verkostoa, jota koordinoi keskuselin. Tämä heijastui kahden budjettikohdan erottamisessa tarkistuksissa, jotka Euroopan parlamentti teki vuoden 2008 talousarvioesitykseen (erillinen rahoitus verkostolle ja koordinointielimelle). Näyttäisimme olevan lähempänä ratkaisun löytämistä tämän hankkeen rahoitukseen, koska Euroopan komissio ehdotti kauden 2007–2013 rahoitusnäkymien tarkistamista ja erityisesti otsakkeen 1A rajan nostamista samalla kun muiden otsakkeiden rajoja lasketaan. Tämä vahvistaa jälleen kerran, ettei parlamentti ollut väärässä korostaessaan Lissabonin strategian tavoitteisiin osoitettujen määrärahojen kohtuuttoman alhaista tasoa.

Haluan myös tukea Wrocławia sen hakiessa Euroopan teknologiainstituutin päämajan isännyyttä. Haluan kuitenkin huomauttaa, että T&K:n parempi rahoitus ja uuden laitoksen perustaminen eivät riitä takaamaan, että Euroopasta kehittyy kilpailukykyinen ja innovatiivinen. Siihen vaikuttavat yrityskulttuurin kehittyminen, halukkuus ottaa riskejä ja käytännön yhteydet tutkimus- ja kehittämispiirien sekä yksityisyrittäjien välillä.

  Erika Mann (PSE), kirjallinen. – (DE) Katson, että päätös pitää kiinni ajatuksesta Euroopan teknologiainstituutista on virhe. Mikään esitetyistä argumenteista ei vakuuta, koska niiden lähtökohtana ovat väärät edellytykset.

1. Edes komission puheenjohtaja Barroson alkuperäinen ajatus löytää EIT:n avulla eurooppalainen vastine amerikkalaisten MIT:lle ei vastannut todellisuutta; ehdotus, josta tänään äänestetään, heikentää alkuperäistä ehdotusta entisestään. MIT on kasvanut suuren rahamäärän ja moninaisen tuen avulla – ja Euroopassa monet ”mini-MIT:t” tekevät jo maailmanluokan tutkimusta. Euroopan ongelma on innovaatiohengen ja huippututkimuksen riittämätön taloudellinen ja moraalinen tuki.

2. Suunniteltu budjettivarauksesta osoitettava 309 miljoonan euron lisärahoitus jarruttaa parlamentin muita aloitteita, kuten strategisesti tärkeää Galileo-hanketta. Rahoitusehdotus vastaa vain kahdeksasosaa arvioidusta budjetista, eikä näin ollen toimi houkuttimena kunnollisille yksityisille lisäaloitteille. BP on pelkästään Berkeleyssä/USA:ssa sijoittanut 500 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria biopolttoainetutkimukseen.

3. EIT:llä olisi mahdollisuuksia, jos sillä olisi omia anteliaita rahoituslähteitä ja jos jo olemassa oleville eurooppalaisille huippuyksiköille annettaisiin suoraa tukea. EU voisi esimerkiksi Kanadan esimerkin mukaan perustaa innovaatiorahaston, johon syötetään niitä varoja, jotka vuoden lopussa ovat jäljellä EU:n talousarviossa.

4. Suunniteltu verkostorakenne on virtuaalinen ylikansallinen elin, jolla ei ole merkitystä eurooppalaisen ja kansainvälisen tutkimuksen kentällä. Se on epäonnistunut ja byrokraattinen kompromissi.

Siksi äänestin sitä vastaan.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun periaatteessa myönteisesti ajatukseen Euroopan teknologiainstituutista. Pidättäydyin kuitenkin äänestämästä päätöslauselmasta, koska emme mielestäni vielä ole tarkastelleet riittävästi instituutin tavoitteita, hallintoa ja rahoitusta.

  Pierre Pribetich (PSE), kirjallinen. – (FR) Tiistaina, 25. syyskuuta tuin kollegaani Reino Paasilinnaa äänestämällä Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamisen puolesta.

Tämä mietintö heijastaa todellista halua yhdentyä kohti tietoyhteiskuntaa. Järjestettäessä innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen yhdentämistä edistävien työkalujen käyttöönotto Euroopan unionissa autetaan lopulta parantamaan Euroopan talouden kilpailukykyä.

EIT:n toimintaa ohjaa tieteellisestä ja hallintohenkilöstöstä koostuva hallintoneuvosto. Tämä neuvosto nimittää osaamis- ja innovointiyhteisöt, jotka vastaavat EIT:n strategisten tavoitteiden täytäntöönpanosta.

Samalla on kuitenkin harmillista, että hankkeeseen osoitetut määrärahat ovat jokseenkin puutteellisia. Tämä saattaa pitkällä aikavälillä koitua tämän lupaavan aloitteen tuhoksi.

Meidän kaikkien on oltava tietoisia siitä, että on ehdottoman välttämätöntä antaa Euroopan unionin käyttöön hankkeita, jotka takaavat sen kehittymisen Lissabonin strategian puitteissa.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Euroopan unioni on nyt todellisessa tienhaarassa, kun ajatellaan sen kilpailukykyä suhteessa muuhun maailmaan. Huolimatta siitä, että valtteinamme on monia houkuttelevia tekijöitä, historiallisista ja kulttuurisista tekijöistä taloudellisiin ja matkailuun liittyviin tekijöihin, emme pääse pakoon suuria haasteita, jotka maailmanlaajuinen kilpailu nousevien Aasian talouksien kanssa muodostaa. Kykymme olla houkutteleva ympäristö osaamiselle ja innovoinnille on kyseenalaistettu.

Uskon, että Euroopan teknologiainstituutista äänestäminen oli tärkeä askel kehyksen rakentamisessa eurooppalaisille toimille, jotka auttavat talouttamme kasvamaan ja kehittymään innovoinnin, tutkimuksen ja koulutuksen kolmion pohjalta. Mielestäni EU:ta ei pitäisi tehdä houkuttelevaksi investoinneille ja yritystemme kasvulle alhaisten palkkojen tai halvan työvoiman avulla. Tulevaisuutta ovat yritykset, jotka ymmärtävät, että niiden on investoitava väestön korkealuokkaiseen koulutukseen auttamalla yhteiskuntaa olemaan vuorovaikutuksessa teollisuuden ja yritysten kanssa, jotta voidaan kehittää korkealaatuisia ja erittäin innovatiivisia vastauksia markkinoiden dynaamisiin ja vaativiin tarpeisiin.

  Dominique Vlasto (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Kun Euroopan komissio ehdotti Euroopan teknologiainstituutin (EIT) perustamista, ajatuksena oli luoda uusi huippuosaamiskeskus korkeakoulutustoimintaa, tutkimusta ja innovointia varten. Rahoitusongelmat ovat nyt tekemässä tyhjäksi tämän päämäärän, eikä ongelmaan ole vielä löydetty tyydyttävää tai pysyvää ratkaisua. Tämä on erittäin huolestuttavaa, koska se vähentää EIT:n uskottavuutta jo ennen sen perustamista.

Ajatus siitä, että EIT myöntäisi EIT-merkinnän, voisi auttaa ratkaisemaan näkyvyysongelman, josta eurooppalainen tutkimus on kärsinyt, ja antaa samalla todellista tunnustusta hankkeille, joiden huippuosaaminen ja laatu ansaitsevat tällaisen merkinnän. Minusta vaikuttaa siltä, että tällainen joustava järjestelmä, joka soveltuu hyvin Euroopassa vallitsevaan moninaisuuteen, edistäisi tervettä kilpailua yliopistojen ja tutkimushankkeiden välillä.

Toinen välttämättömyys on uskoakseni yksityisen sektorin ottaminen mukaan EIT-hankkeeseen. Julkisviranomaisten rooli pitäisi rajoittaa erilaisten tarvittavien välineiden käytön edistämiseen ja jäsentämiseen. Kaiken muun pitäisi tulla yksityiseltä sektorilta, nimittäin EIT:n rahoituksen, organisoinnin ja hallinnon. Ennen kaikkea en halua nähdä EIT:stä tulevan vain yhtä uutta tekijää EU:n virastojen pitkässä luettelossa.

Näistä epäilyksistä huolimatta kannatan kuitenkin mietintöä, jotta EIT saa tilaisuuden menestyä.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. – (EN) EPLP-ryhmä päätti äänestää tyhjää sekä muutetusta ehdotuksesta että lainsäädäntöpäätöslauselmasta Euroopan teknologiainstituuttia koskevan mietinnön osalta. Vaikka tuemme ehdotuksen yleisiä tavoitteita ja sen keskittymistä innovointiin, EU:n ja jäsenvaltioiden rahat olisi parempi sijoittaa olemassa oleviin yliopistoihin ja EU:n tutkimuksen puiteohjelmiin. Mielestämme EIT:n hallintorakenteen pitäisi olla mahdollisimman epäbyrokraattinen ja näin ollen pienempi kuin ehdotetut 21 nimitettyä jäsentä. Lisäksi EIT:n yksityinen ja julkinen rahoitus aiheuttaa vielä suurta huolta. Koska komission ehdotuksessa EIT:n rahoituksesta esitetään rahoitusnäkyminen uudelleen avaamista, emme voi kannattaa mietintöä.

- Mietintö: Duff (A6-0267/2007)

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan käyttää lyhyen puheenvuoron selittääkseni, miksi äänestin Andrew Duffin mietintöä vastaan, vaikkei Andrew Duffin mietintö itsessään olekaan varsinaisesti kiistanalainen. Se johtuu siitä, että vastustan mietinnön taustalla olevaa eurooppalaista federalistista filosofiaa.

Lyhyesti sanottuna vastustan eurooppalaista federalistista valtiota, joten vastustan automaattisesti EU:n kansalaisuutta, ja tämä oikeus äänestää ja oikeus asettua EU:n kansalaisten valittavaksi ehdokkaaksi muissa kuin omassa jäsenvaltiossa on olennainen osa sitä. Mielestäni unionin on pysyttävä kansallisten demokratioiden yhteisönä, jossa oikeus äänestää ja oikeus asettua ehdokkaaksi missä tahansa vaaleissa on jatkossakin varattava kyseisten valtioiden kansalaisille. Itse asiassa on merkki Euroopan unionin kehityksestä, että EU:n kansalaisuutta vahvistetaan ja laajennetaan järjestelmällisesti, mukaan lukien se, että Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tehdään nyt sitova.

  Bogusław Rogalski (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, äänestimme tänään kollegan Andrew Duffin mietinnöstä unionin kansalaisille, jotka asuvat parlamentin jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvasta äänioikeudesta ja vaalikelpoisuudesta, ja hyväksyimme sen.

En voi kannattaa mietintöä, koska mielestäni vastoin esittelijöiden tarkoitusta tämä äänestämistä ja ehdokkuutta Euroopan parlamentin vaaleissa koskeva menetelmä ei edistä hyviä naapuruussuhteita maiden välillä, etenkään, jos niillä on yhteinen raja. Useiden vuosien ajan maat, joissa on merkittäviä kansallisia vähemmistöjä, ovat kehittäneet sääntöjä nationalistisluonteisten konfliktien välttämiseksi.

Hyväksytty äänestysmenetelmä saattaa sytyttää uudelleen tällaisia konflikteja, mikä on ristiriidassa Euroopan kansojen välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon hengen kanssa. Tämä johtuu siitä, että ihmiset voivat asettua ehdokkaaksi ja äänestää, vaikka he eivät ole tietyn valtion kansalaisia. Järjestelmää käytetään varmasti väärin esimerkiksi ilmoittamalla kuvitteellinen asuinpaikka yksinkertaisesti tietyn maan äänen hiljentämiseksi ja vaalituloksen manipuloimiseksi. Asiaan liittyvien tietojen tarkistaminen on vaikeaa ja kallista.

Lisäksi tämä äänestysmenetelmä vahvistaa separatistiliikkeitä, mitä emme taatusti toivo tapahtuvan nykyisessä Euroopassa. Olen pahoillani, että jokseenkin epäselvistä syistä pakotamme parlamentin jäsenvaltiot taipumaan tahtoomme tässä asiassa, sekaantuen näin ollen kansallisiin vaalimenettelyihin.

  Daniel Hannan (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kaikista Euroopan perustuslain kannattajien väitteistä ehkä typerin on se, että EU:n kansalaisuus ei vaikuta jäsenvaltion kansalaisuuteen. Kansallisuuden ennen antamat oikeudet ovat yksi kerrallaan murentuneet: oikeus asuinpaikkaan, oikeus valita omat edustajat, ja yhä enemmän myös oikeus hakea sosiaaliavustusta.

Kuka tahansa puolueeton tarkkailija päättelisi, että EU:n kansalaisuudesta on tulossa äänestäjiemme ensisijainen oikeudellinen asema ja että heidän jäsenvaltioiden kansalaisuutensa on toissijainen, lähes folkloristinen luokka.

Hyväksyn, että suurin osa parlamentin jäsenistä haluaa edetä tähän suuntaan, mutta luoja paratkoon, sanokaa se rehellisesti! En haluaisi kuulla enää höpötystä siitä, että äänestäjieni asema Britannian kansalaisina ei muutu.

  Ignasi Guardans Cambó (ALDE), kirjallinen. − (ES) Tämän mietinnön hyväksyminen on mielestäni vakava virhe ja äärimmäisen vastuutonta, ja siksi äänestän sitä vastaan.

Ennen kaikkea meidän on muistettava, ettei ole olemassa eurooppalaista vaalijärjestelmää. Asiat olisivat toisin, jos sellainen luotaisiin jossain vaiheessa (ja minä kannattaisin sitä). Sitä ennen eurooppalaisten vaalien on mukailtava kunkin jäsenvaltion vaalijärjestelmiä. Andrew Duffin mietinnössä ehdotetaan, että poistetaan kielto, joka koskee ehdokkuutta useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa Euroopan parlamentin vaaleissa. Sama ehdokas voisi olla ehdolla useassa valtiossa, ja hän voisi vaalien jälkeen valita, minkä paikoista hän haluaa säilyttää.

Sen lisäksi, että tähän liittyisi ilmeisen monimutkaisia järjestelyjä, on selvää, että tämä on äänestäjien huijaamista, eikä taatusti lisää parlamentin arvostettavuutta, jota haluamme edistää.

Lisäksi tänään äänestettävänä olleessa ehdotuksessa poistetaan vaalikelpoisuutta koskevien oikeudellisten päätösten (sekä siviili- että rikosoikeudellisten) pakollinen tunnustaminen. Tämä mahdollistaa sen, että henkilö, jonka vaalikelpoisuuden jokin sen valtion, jonka kansalainen hän on, tuomioistuimista on hylännyt, voi asettua ehdokkaaksi toisessa valtiossa. Tämä on ristiriidassa eurooppalaisten oikeus- ja sisäasioiden käytäntöjen kanssa, ja voimme helposti kuvitella, millaisia häpeällisiä tilanteita näin voitaisiin saada aikaan.

  Monica Maria Iacob-Ridzi (PPE-DE), kirjallinen. − (RO) Jäsenvaltioiden välisen raskaan tiedonvaihtojärjestelmän takia hyvin harvat kansalaiset tietävät käytännössä, miten harjoittaa perussopimuksen heille takaamaa oikeutta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa, jos he asuvat toisessa Euroopan maassa. Näiden ihmisten ääni on saatava kuuluviin, ja heidän osallistumistaan asuinmaansa poliittiseen elämään on helpotettava; siksi kannatan nykyisen järjestelmän korvaamista vaatimuksella valaehtoisen lausunnon täyttämisestä.

Euroopan parlamentin vaaleissa ehdokkaaksi haluavien asukkaiden velvollisuus hankkia kansallinen todistus on suhteeton direktiivin 93/109/EY yleisen tavoitteen kannalta. Käytännössä tällaisen todistuksen hankkiminen oman maan viranomaisilta on erittäin vaikeaa ja aikaavievää. Itse asiassa tämä muodollinen velvollisuus peruuttaa perussopimuksessa myönnetyn oikeuden.

Euroopan komission pitäisi tulevaisuudessa esittää ehdotus kysymyksestä henkilöiden, jotka eivät ole asuinvaltionsa kansalaisia, oikeudesta perustaa poliittisia puolueita. Jäsenvaltioiden vaalilait eivät saa tehdä eroa kyseisen maan kansalaisista koostuvien kansallisten puolueiden ja muiden puolueiden välillä. Poliittinen edustus Euroopan parlamentin vaaleissa on erittäin tärkeä kysymys Romanian kaltaisille maille, joiden väestöstä suuri osa asuu muissa Euroopan unionin maissa.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Jos eurooppalaiset eivät äänestä suurin joukoin asuinmaassaan ja jos osallistumisprosentti Euroopan parlamentin vaaleissa ei vastaa eurokraattien toiveita, se ei johdu siitä, että äänestysoikeuksien ja Euroopan parlamentin vaaleja koskevan vaalikelpoisuuden soveltaminen on ollut turhan monimutkaista jäsenvaltioiden välisen tiedonvaihtotarpeen takia.

Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että byrokratianne ja politiikkanne vaikuttavat heistä parhaimmillaan järjettömiltä ja käsittämättömiltä ja pahimmillaan haitallisilta, sekä siitä, että monet Euroopan kansalaisista, jotka asuvat muualla kuin kotimaassaan, osallistuvat mieluummin omassa maassaan pidettäviin parlamenttivaaleihin.

Mietinnössä taas käytetään teknistä muka-yksinkertaistamista yritettäessä sallia ehdokkuus useammassa kuin yhdessä maassa, toisin sanoen saman ehdokkaan esiintyminen useissa maissa, mikä antaisi kohtuuttoman edun tapaoikeuden mukaan ainoastaan ulkomaalaisille, ja siinä yritetään ohittaa parlamentin jäsenvaltioiden vaalikelvottomuutta koskevat lait. Tätä on täysin mahdotonta hyväksyä.

Me katsomme kansalaisuuden olevan erottamattomasti yhteydessä kansallisuuteen, ja sen synnyttämiä oikeuksia, erityisesti vaalioikeuksia, voidaan harjoittaa ainoastaan kansallisissa puitteissa. Jos Euroopan kansalaiset haluavat osallistua isäntämaansa demokraattiseen elämään, heillä on aina vaihtoehto: kansalaistaminen.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen iloinen tästä mietinnöstä, jonka pitäisi vähentää vaaliviranomaisten ja yksilöiden taakkaa, kun on kyse oikeudesta äänestää Euroopan parlamentin vaaleissa. Kannatan nykyisen tiedonvaihtojärjestelmän heittämistä romukoppaan ja sitä, että säilytetään erilliset ilmoitukset olla äänestämättä tai asettumatta ehdokkaaksi useammin kuin kerran.

- Ehdotus neuvoston asetukseksi – Kesannointi vuonna 2008

  Agnes Schierhuber (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kesannoinnin lopettaminen on ehdottomasti oikea tie, jota kuljemme. Elintarvikkeiden ja rehujen sekä uusiutuvien raaka-aineiden kysyntä kasvaa jatkuvasti, ja näin ollen on ehdottoman tärkeää pitää nämä alueet tuotannon piirissä. Maanviljelijöille kesannointi oli toimenpide, jota he eivät koskaan halunneet, mutta johon heidän oli kuitenkin suostuttava, koska se oli välttämätöntä. Maanviljelijät haluavat tuottaa! Toivon, että tämä luopuminen ei kestä vain vuotta tai kahta, vaan pätee yleisesti. Tämä on myös maatalouden mahdollisuus edistää osaltaan EU:n suuria tavoitteita hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

  Ilda Figueiredo (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Emme ole ainoastaan samaa mieltä siitä, että kesannoidun maan käyttö maataloustarkoituksiin pitäisi sallia vuonna 2008, vaan katsomme, että poikkeusta pitäisi soveltaa pidempään. Esitimme siksi ehdotuksen vuosia 2009 ja 2010 varten, ja sen sovittiin koskevan vuotta 2009. Sen avulla maanviljelijät voivat suunnitella paremmin tilanteessa, jossa viljamarkkinoilla vallitsevat äärimmäisen korkeat hinnat.

Tämä toimenpide ei kuitenkaan ratkaise periaatteellista kysymystä tarpeesta lisätä kunkin jäsenvaltion tuotantoa ja toimituksia sekä parantaa maaseutualueiden työllisyyttä.

Meidän on myös kiinnitettävä huomiota viljapulaan Euroopan markkinoilla ja biopolttoaineilla keinottelun kielteisiin vaikutuksiin, kuten neuvosto päätti, sekä tarjonnan että hinnan osalta.

Jälleen kerran painotamme tarvetta YMP:n perusteelliseen tarkistukseen kunkin maan maaperän ja biologisen monimuotoisuuden piirteiden huomioon ottamiseksi, vuoroviljelyn sopeuttamiseksi ja riittävien tulojen takaamiseksi maanviljelijöille uhkaamatta kuluttajien etua terveellisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden osalta.

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olisitteko uskoneet, että kun yhteistä maatalouspolitiikkaa on vuosikausia syytetty kaikenlaisesta vääryydestä, kalleudesta ja etenkin sellaisten maitojärvien ja viljavuorten tuottamisesta, joita ei voitu myydä markkinoilla, huomaisimme nyt, että meidän on lopetettava tuotantokapasiteettimme leikkaaminen näillä aloilla?

Olen tyytyväinen komission jäsenen välittömään vastaukseen hintojen äkillisen nousun jälkeen, vaikka se on taatusti ollut kannattavaa maanviljelijöillemme: päätökseen lopettaa kesannointi maanviljelijöiden ja tuottajien rohkaisemiseksi tuottamaan enemmän viljaa, jotta markkinoilta poistettaisiin painetta.

Hänen pitäisi reagoida yhtä nopeasti myös maitokiintiöiden kasvattamiseksi ja kiintiöiden ylittämisestä kansallisella tasolla langetettavien lisämaksujen poistamiseksi. Lisäksi toivon tämän toimivan opetuksena komissiolle, joka on myös yrittänyt pienentää viinintuotantokapasiteettia 200 000 hehtaarilla ottamatta lainkaan huomioon eurooppalaisten viinintuottajien mahdollisuuksia viedä viiniä Kiinan ja Intian kaltaisille kasvaville markkinoille.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Muuttuvien markkinaolosuhteiden takia ymmärrän komission ehdotuksen maatalouden kesannoinnin nollaamisesta vuonna 2008 ja tuen sitä. Kesannoinnin lopettamisen oletetaan lisäävän tuotantoa vähintään 10 miljoonan viljatonnin verran. Tämän pitäisi vähentää nousevaan viljan hintaan kohdistuvaa painetta.

  Jean-Claude Martinez (ITS), kirjallinen. – (FR) Brysselin komissio on kertonut meille vuodesta 1992 lähtien, että meillä on viljavuoria, puhumattakaan valtavista määristä maitoa ja muista halkeamaisillaan olevista ruokavarastoista. Euroopan maatalousmaa oli siksi kesannoitava ja tuotantoa oli supistettava. Eteläinen pallonpuolisko ja Yhdysvallat vetosivat WTO:hon vehnän ja öljysiementen monopolin takia.

Muistakaa, että osana Uruguayn kierrosta ja Blair House -sopimusta vuonna 1992 Euroopan komissio suostui rajoittamaan öljysiementen kasvatusalueemme viiteen miljoonaan hehtaariin.

Se, minkä piti tapahtua, tapahtui. Maatalous on ilmaston oikkujen armoilla. Raamatussa Joosef selitti tämän faaraolle. Kuivuus Australiassa, pienenevä tuotanto Ukrainassa, eikä loppua kasvavalle kysynnälle Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa: kaikki nämä tekijät ajavat viljan ja maissin hintaa ylös.

Maksettuaan maanviljelijöillemme siitä, etteivät he tuota, vuodesta 1993 lähtien, jopa poistettuaan tuotantotuet ja kesannoituaan miljoonia hedelmällisiä hehtaareja, kun kolmasosa ihmiskunnasta näkee nälkää, Brysselin komissio havaitsee nyt, että viljasta on pulaa ja että varastot ovat romahtaneet. Nyt he peruvat kesannointipäätöksensä.

Sama tilanne toistuu vielä viinin osalta. Niin on tapahtunut voin ja lihan kanssa. Sekaannus ja malthusianismi pitävät ohjia käsissään.

  Brian Simpson (PSE), kirjallinen. – (EN) Yksi suurista mysteereistä Euroopan unionin väestölle on se, miten voimme suunnitella järjestelmän, joka maksaa viljelijöille maan jättämisestä joutilaaksi. Vaikka ymmärränkin, että jotkin hyvämaineiset järjestöt, kuten RSPB Yhdistyneessä kuningaskunnassa, käyttävät tätä järjestelmää erinomaisen työnsä rahoittamiseen, ei voi olla oikein, että jätämme hyvän maan joutilaaksi ja maksamme maanviljelijöille siitä, että he pitävät sen sellaisena.

Siksi kannatan kesannoinnin nollaamista kokonaan, mutta meidän on myös samanaikaisesti varmistettava, että viljelijöitämme ja muita rohkaistaan pitämään maa hyvässä kunnossa ja tekemään siitä tuottavaa auttamalla heitä muista lähteistä.

Jos haluamme vakavissamme perusteellista YMP-uudistusta, niin kesannointimaksujen lopettamisen on oltava etusijalla kaikissa uudistusmenettelyissä. Siksi aion kannattaa komission ehdotusta.

- Päätöslauselmaesitys (B6-0351/2007)

  Kathy Sinnott (IND/DEM). – (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin jäsenten panevan merkille, miten äänestin.

Ratkaisevaa on se, että meidän on suojeltava lapsia ja että haluamme tehdä niin. Meidän pitäisi olla ehdottomia sellaisten kemikaalien ja epäpuhtauksien osalta, jotka voivat mitenkään vaikuttaa lasten toimintaan ja kehitykseen. Yritykset on saatava vastuuseen.

Emme kuitenkaan voi pysähtyä tähän. Meidän on tarkasteltava vakavissamme paineita, joita yrityksiin kohdistuu. Kiinassa toimiviin yrityksiin nämä paineet kohdistuvat Kiinan hallituksen taholta. Pelin säännöt ovat Kiinassa täysin erilaiset kuin muualla maailmassa. Jos yritys haluaa toimia siellä, sen on luovutettava suurin osa päätöksenteostaan ja toimintakäytännöistään hallituksen alaisuuteen.

Kiina käyttää kannustimia, joilla kontrolloidaan tuotannon vertikaalisia operaatioita. Työkalut, joita Mattel käytti kyseisten 21 miljoonan lelun valmistamiseen, ovat Kiinassa valmistettuja ja kiinalaisomistuksessa. Muotit, joita käytettiin muovin muotoiluun ja syötettiin koneistoon, joka sylki ulos kaikki nämä lelut, ovat Kiinan omistuksessa. Syy tähän on se, että kiinalaiset myöntävät valtionapua yritysten osille, jos ne pysyvät Kiinassa, ja tästä järjestelmästä irrottautuminen lisää niiden kustannuksia 20 prosenttia.

Näemme siis, että Kiina kontrolloi yrityksiä paljon enemmän kuin ehkä tajuammekaan, ja meidän on opittava tästä lelujen turvallisuuden osalta. Meidän ei pidä suvaita tätä, samoin kuin meidän ei enää pidä suvaita mitään Kiinan ihmisoikeus- ja ympäristökäytännöistä.

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen useaan otteeseen kehottanut Euroopan komissiota esittämään lainsäädäntöä, joka edellyttäisi, että kaikissa tuontituotteissa olisi merkintä alkuperämaasta. Tämä on erittäin tärkeää, koska on saatu selville, että vuonna 2006 17 prosenttia kaikista havaituista vaarallisista tuotteista, lelut mukaan lukien, oli tuntematonta alkuperää, kun taas 58 prosenttia oli peräisin kolmansista maista.

Vaikka 48 prosenttia havaituista vaarallisista tuotteista oli peräisin Kiinasta, ei pidä olettaa, että vika olisi ainoastaan kiinalaisten valmistajien puutteellisessa laaduntarkkailussa. On esimerkiksi osoitettu, että yhdysvaltalaisen Mattel-yrityksen (joka markkinoi tuotteitaan myös Euroopassa Fisher-Price-tuotemerkillä) viimeisten kolmen kuukauden aikana markkinoilta poistamasta 21 miljoonasta lelusta 18 miljoonan osalta kyse oli Mattelin suunnitteluvirheistä, ei virheellisestä valmistuksesta.

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, että tarvitaan tiukempia rangaistuksia sekä valmistajille että maahantuojille sen varmistamiseksi, että nämä ottavat kuluttajiin, tässä tapauksessa puolustuskyvyttömiin lapsiin, kohdistuvan vastuunsa vakavasti. Jotkin jäsenvaltiot vastustavat kuitenkin edelleen muutosta maahantuojien ja valmistusta ulkoistavien yritysten käskystä.

  Brigitte Douay (PSE), kirjallinen. – (FR) Kaupan globaalistuminen ja avoimuuden ja erilaisten Euroopan unionissa markkinoitavien tuotteiden alkuperää koskevan tiedon puute merkitsevät, että riski hankkia vaarallisia, viallisia tai väärennettyjä tavaroita kasvaa.

Yhteinen päätöslauselmaesitys tuotteiden ja varsinkin lelujen turvallisuudesta, jonka puolesta äänestin keskiviikkona, on saanut lähes kaikkien ryhmien hyväksynnän. Se on taas yksi esimerkki Euroopan unionin ja erityisesti Euroopan parlamentin osoittamasta sitoumuksesta kuluttajansuojeluun.

Vaatimalla tuotteiden turvallisuutta, CE-merkinnän tinkimättömyyttä, väärennettyjen tavaroiden poissulkemista ja jäljitettävyyden käyttöönottoa koskevista vaatimuksista määräämistä päätöslauselmaesitys tehostaa kuluttajien, etenkin lasten, suojelua.

Vaatimus yhteistyön parantamisesta kyseessä olevien kolmansien maiden kanssa ei kuitenkaan saa jättää varjoonsa vastuuta tilaukset tekevissä yrityksissä, sillä on heidän tehtävänsä varmistaa, että heidän tuote-eritelmissään noudatetaan näitä terveys- ja turvallisuusvaatimuksia.

  Edite Estrela (PSE), kirjallinen. − (PT) Äänestin Kiinassa valmistettuja vaarallisia leluja koskevan päätöslauselmaesityksen puolesta, koska pidän erittäin tärkeänä toteuttaa kaikki tarvittavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimet sen varmistamiseksi, että EU:ssa markkinoilla pidettävät kulutustavarat ovat kaikilta osin EU:n voimassa olevien normien mukaisia ja että ne eivät aiheuta vaaraa kuluttajien terveydelle tai turvallisuudelle. Katson siksi, että direktiivi 88/378/EY lelujen turvallisuudesta pitäisi tarkistaa mahdollisimman nopeasti ja että sen pitäisi sisältää toimivia ja tehokkaita vaatimuksia tuotteiden turvallisuudesta.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Tuotteiden, erityisesti lelujen, turvallisuuden varmistaminen on ensisijainen tavoite kansanterveyden ja erityisesti lasten terveyden suojelun kannalta tarkasteltuna.

Välttämätön tuotteiden tarkastaminen ja laadunvalvonta ovat oleellinen mekanismi tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Yritysten ja toimivaltaisten julkisviranomaisten pitäisi toteuttaa tämä valvonta ja sertifiointi ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.

Koska lainsäädännössä määritellään kaikki turvallisuussäännöt, joita tuotteiden on loogisesti noudatettava, on näitä tuotteita suunnittelevan, tuottavan ja markkinoivan yrityksen tai yritysten tehtävänä huolehtia velvollisuuksistaan.

Ensimmäinen reaktio kolmansista maista tuotaviin turvattomiin tuotteisiin tai terveydelle vaarallisiin tuotteisiin, etenkin leluihin, on yrittää siirtää asia muiden vastuulle. Financial Times -lehti jopa huomasi, että Mattel-yritys oli muodollisesti pyytänyt anteeksi Kiinan hallitukselta ja kansalta. On painotettava, että monet tuontituotteista tehdään kolmansissa maissa, mutta niiden omistajat ovat suuria EU:ssa sijaitsevia monikansallisia yrityksiä, jotka voittoa ahnehtien siirtävät tuotantonsa muualle.

Lisäksi huonoa laatua koskevan keskustelun keskittäminen tuontituotteisiin peittää vain sitä tosiasiaa, että monet EU:ssa tehdyt tuotteet eivät myöskään täytä voimassa olevia normeja.

  Malcolm Harbour, Andreas Schwab, Marianne Thyssen ja Corien Wortmann-Kool (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Parlamentin päätöslauselmassa, joka tänään hyväksyttiin suurella enemmistöllä, keskitytään aivan oikein kysymyksiin, jotka liittyvät välittömästi tuoteturvallisuuden varmistamiseen EU:n nykyisten direktiivien puitteissa.

PPE-DE-ryhmä on koko ajan vaatinut, että päätöslauselmassa keskityttäisiin käytännön ehdotuksiin, jotka lisäisivät kuluttajien turvallisuutta, välittömästi.

Olemme lisäksi ehdottaneet Euroopan laajuisen kuluttajaturvallisuusmerkin arvioimista. Merkkiä voisivat käyttää vapaaehtoisesti kulutustavaroiden tarjoajat. Olemme iloisia, että parlamentti on tukenut ehdotusta.

Tutustumme erittäin kiinnostuneina tulevaan leludirektiiviin ja tarkastelemme komission ehdottamia uudistuksia avoimin mielin. Meidän mielestämme oli täysin tarpeetonta pyrkiä esittämään tässä päätöslauselmassa hyvin yksityiskohtaisia ja erityisiä vaatimuksia tätä tulevaa direktiiviä varten. Äänestimme siksi näitä ehdotettuja lisäyksiä vastaan, mutta tämä ei millään tavoin vähennä kiinnostustamme ja tahtoamme saada aikaan tehokas ja toimia direktiivi, kun saamme komission ehdotuksen vuonna 2008.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Parlamentin päätöslauselma sisältää vain muutamia ehdotuksia vaarallisten tuotteiden, joista puolet tulee Kiinasta, tuonnin lopettamiseksi. Siinä keskitytään leluihin, muttei mainita myrkyllisiä väriaineita sisältäviä vaatteita, vaarallisia lääkkeitä, elintarvikkeita, jotka sisältävät ihmisravinnoksi sopimattomia ainesosia, palamaan syttyviä sähkölaitteita, pakkasnesteestä tehtyä hammastahnaa – luettelo on liian pitkä. Päätöslauselma tulee lisäksi toimeen heikoilla toimenpiteillä, jotka perustuvat yhteistyöhön ja sertifiointiin, ja siinä vastuu syydetään Kiinan sijaan parlamentin jäsenvaltioille, muiden sijaan eurooppalaisille yrityksille.

Tämä ei kerta kaikkiaan riitä tässä tapauksessa. On aika soveltaa esimerkinomaisia seuraamuksia kaikkia sellaisia maita vastaan, jotka päästyään WTO:n jäseniksi jatkavat arveluttavien kaupallisten käytäntöjen harjoittamista, oli sitten kyse polkumyynnistä, väärentämisestä tai pakkotyöstä. On totta, että Euroopan unionin käytössä olevat harvat kaupan suojeluvälineet kuuluvat komission jäsenen Mandelsonin toimialaan, ja hänen passiivisuuteensa tällä alalla on viitattu perustellusti.

Jos me loppujen lopuksi hyväksymme tämän asiakirjan, se johtuu siitä, että kaikesta huolimatta on parempi saada käyttöön edes joitakin riittämättömiä toimenpiteitä kuin ei minkäänlaisia. Ainakin se on jonkinlainen reaktio.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen siihen, että päätöslauselma hyväksyttiin ylivoimaisella enemmistöllä. Olemme lähettäneet selkeän viestin leluvalmistajille ja Kiinalle; emme suvaitse sitä, että lasten lelujen osalta ei taata tiukkoja turvallisuusnormeja. Kiinaa on varoitettu, että sen on parannettava tavaroiden tarkastusta ja todentamismenetelmiään pienentääkseen huomattavasti vaarallisten tuotteiden virtaa Euroopan markkinoille.

  Jean-Claude Martinez (ITS), kirjallinen. – (FR) Vietnamilaiset, afrikkalaiset ja muunmaalaiset lapset astuvat maamiinoihin. Euroopassa omat lapsemme tukehtuvat ja saavat myrkytyksiä ja kehittävät allergioita Barbie-nukkien ja lelujen takia.

Elokuva-ala on jo soittanut varoituskelloja elokuvalla ”Le père noël est une ordure” (Joulupukki on törppö). Nyt on meidän, tämän parlamentin jäsenten, tehtävä reagoida ja tehdä niin varovaisuusperiaatteen mukaisesti sekä turvataksemme maanosamme demografinen tulevaisuus, jota ovat jo koetelleet karkuteillä olevien aikuisten pelaamat vaaralliset pelit.

On aika toimia nyt. Edes eilen ei olisi ollut riittävän pian, sillä kuinka monet kasvot, joiden iho oli pehmeä kuin Brancusin veistos, on tuhonnut selluloidinukke, joka räjähtää liekkeihin tulitikun läheisyydessäkin. Lelut tappavat, ja Darfurin lapset eivät tiedä, miten onnekkaita ovat, koska eivät voi leikkiä syödessään.

  Tokia Saïfi (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Nyt kun yhdysvaltalaisen valmistajan Mattelin Kiinassa tehtyjä leluja on turvallisuussyistä vedetty joukoittain markkinoilta, Euroopan komissio arvioi tuotteiden turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöään etenkin tuontilelujen osalta. Eurooppalainen säätelyjärjestelmä on kyllä vankka – RAPEX ja CE-merkintä – mutta sitä on vahvistettava.

Euroopan parlamentti menee siksi paljon pidemmälle ja haluaa, osana lelujen turvallisuutta koskevaa päätöslauselmaansa, otettavan käyttöön yhteisen säätelykehyksen tuotteiden markkinointia ja markkinoiden valvontaa varten. Minulle kuluttajien luottamuksen palauttaminen ja lastemme terveyden suojeleminen on oleellinen edellytys. Jatkona REACH-asetuksille, joilla säädetään kemikaalien käyttöä kulutustavaroissamme koskevasta tiukasta valvonnasta, äänestin siksi tänään kaikkien myrkyllisten aineiden käyttöä lelujen valmistuksessa koskevan ehdottoman kiellon puolesta.

Lisäksi tuen tarkistuksia 8 ja 6 ja kannatan vaarallisten ftalaattien käytön ehdotonta kieltämistä kaikissa leluissa, jotka voi pistää suuhun. Lelujen kemikaaliturvallisuus ei ole vain säätelykysymys; se on myös hygieniakysymys ja sellaisena oleellinen lastemme turvallisuuden kannalta.

  Karin Scheele (PSE), kirjallinen. – (DE) Tämänpäiväinen päätöslauselma korostaa leludirektiivin välttämätöntä ja kiireellistä uudistamista. Syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja lisääntymismyrkylliset aineet on kiellettävä uudessa leludirektiivissä. Komission jäsen Verheugen yhtyi eilisessä keskustelussa tähän vaatimukseen. Lisäksi on välttämätöntä tehdä loppu CE-merkinnän harhaanjohtavuudesta. Eurooppalaiset kuluttajat yhdistävät tähän merkkiin joko todisteen tuotteen alkuperästä tai turvallisuusmerkin. CE-merkki ei täytä kumpaakaan edellytystä.

- Mietintö: Saryusz-Wolski (A6-0312/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Energiaturvallisuus ja energia muodostavat akselin, jonka ympärillä jokaisen unionin sisä- ja ulkopolitiikka pyörivät, ja ovat elintärkeä tekijä vaurauden säilyttämisessä ja myös eloonjäämisen ehto silloin, kun toimituksista on kriittinen pula.

Meidän on ryhdyttävä välittömiin toimiin vapauttaaksemme itsemme raaka-aineriippuvuudesta Venäjän suuntaan; siitä voi jatkossa tulla poliittinen riippuvuus. Pidän huolestuttavana sitä, että sallimme energiaa käytettävän keinona painostaa kauttakulku- ja päämäärämaita poliittisesti. Kannatan Mustanmeren ulottuvuuden kehittämistä, yhteistyötä Etelä-Kaukasian maiden kanssa, yhteyksiemme vahvistamista Norjaan ja Maghreb- ja Mashrek-maihin sekä Euro–välimeri-kumppaanuutta. Energiamarkkinoiden ennustettavuus on taattava tekemällä sopimuksia Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa, ja Yhdysvaltain hallituksen kanssa on luotava kumppanuus.

Mustavalkoisesti ajattelevien ympäristönsuojelijoiden on tajuttava vihdoinkin, että ”ekopolttoaineiden” ja biomassan suurimittainen polttaminen lisää ilmakehän hiilidioksidin määrää ja että järkevä, ratkaiseva ydinvoiman osuus on välttämätön. Fanaattisten vihreiden, jotka ovat jopa onnistuneet saamaan ydinvoimakiellon sisällytetyksi erään jäsenvaltion perustuslakiin – asia, joka taatusti vaikuttaa sen ja jopa sen naapurien talouteen – vaikutusvalta on saanut tragikoomiset mittasuhteet.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). – (FI) Arvoisa puhemies, Euroopan kokonaisturvallisuuden kannalta energiavarmuus on keskeisimpiä tekijöitä. Saryusz-Wolskin mietintö vastaa tähän Euroopan tulevaisuuden haasteeseen.

EU:n ongelmana on energiaomavaraisuuden heikkeneminen. Jo nyt EU tuo puolet tarvitsemastaan energiasta ulkopuolelta ja vuoteen 2025 mennessä tuontiriippuvuuden arvioidaan ylittävän 70 prosenttia. Tässä tarvitaan vahvaa yhteistä ääntä, uutta energiadiplomatiaa ja tätä hoitamaan EU:n energiaulkopolitiikan erityinen korkea edustaja.

Energiaulkopoliittisen mandaatin luovuttaminen vahvemmin unionille ei kuitenkaan saa tarkoittaa sitä, että jäsenvaltioiden suvereenius päättää energiantuotannon keinoista, sen kokoonpanosta, heikentyisi. Tästä kiitän erityisesti esittelijää. Mietintö antaa tilan jäsenvaltioiden itsenäiselle päätöksenteolle energiansaannin rakenteista.

  Lena Ek (ALDE), kirjallinen. – (EN) Avoimuus, vastavuoroisuus ja oikeusvaltion periaate ovat eurooppalaisen energiapolitiikan ja näin ollen ulkopolitiikkamme kulmakiviä. Nyt ei kuitenkaan ole oikea aika lisätä uusia toimielimiä, ja vastustan siksi energiaulkopolitiikan korkean edustajan uuden viran luomista, mikä myös on uhka Euroopan parlamentin vaikutusvallalle energiaulkopolitiikassa.

  Françoise Grossetête (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Annoin äänestyksessä puoltavan ääneni tälle mietinnölle, jonka tarkoituksena on ottaa käyttöön yhteinen energiaulkopolitiikka.

Sovellettavien ratkaisujen on oltava ulottuvuudeltaan kansainvälisiä, ja Euroopan unionin on otettava asiassa johtava asema. On selvää, että energiasta on tullut todellinen ase tämän päivän kansainvälisissä neuvotteluissa.

Aina Venäjän ja Ukrainan välisestä kaasukriisistä tammikuussa 2006 lähtien Euroopan unioni on ollut tietoinen haavoittuvuudestaan energiatoimitusten osalta. Energiaulkopolitiikan kehittämiseksi mietinnössä ehdotetaan periaatteessa energiaulkopolitiikan korkean edustajan nimittämistä. Tämä olisi vastuussa EU:n toimien koordinoinnista tällä alalla. Tällä energiaulkopolitiikan korkealla edustajalla olisi kaksi tehtävää, sillä kyseinen henkilö toimisi EU:n uuden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan eli komission varapuheenjohtajan alaisuudessa.

Olen tyytyväinen tähän myönteiseen kehitykseen, joka auttaa erityisesti edistämään vuoropuhelua tuottajamaiden – esimerkkinä Euro–Välimeri-kumppanuus – ja kuluttajien välillä. Näin EU voi puolustaa intressejään energiaturvallisuuden alalla neuvotellessaan ulkoisten toimittajien kanssa.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Energia on tällä hetkellä keskeinen strateginen aihe.

EU:n eri jäsenvaltiot pyrkivät suuren energiariippuvuutensa takia hallitsemaan nykyisten energialähteiden hyödyntämistä, mistä johtuu ehdotus luoda energiasäie yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sisällä. Jos se otetaan käyttöön, se muodostaa myös keinon päästä yli tärkeimpien maiden välillä olevista ristiriidoista.

Näin tehdäkseen EU:n pitäisi ilmoittaa ”markkinoistaan”, ”kilpailustaan” ja laajentumisestaan muihin maihin niin kutsuttujen ”energiayhteisöjen” tai ”energiaperuskirjan” – jolla varmistetaan ”turvalliset investoinnit” sekä taataan ”oikeus korvauksiin pakkolunastusten ja/tai kansallistamisen yhteydessä” – puitteissa tai sisällyttämällä ”energiaturvallisuuslausekkeen” kauppasopimuksiin. Kaikkea tätä voidaan kontrolloida, mistä johtuu sen pelko ”OPECia vastaavan kaasujärjestön” luomisesta.

Parlamentin enemmistö puoltaa myös ”energian toimitusvarmuutta parantavien kumppanuuksien luomista Yhdysvaltojen kanssa” ja tietenkin sellaista ”kriittistä ja konstruktiivista vuoropuhelua" Etelä-Kaukasuksen, Kaspianmeren alueen ja Keski-Aasian maiden kanssa, joka ”auttaa suhteuttamaan toisiinsa yhtäältä EU:n edut öljy- ja kaasutoimitusten monipuolistamisessa ja toisaalta pyrkimykset saada aikaan poliittisia uudistuksia edellä mainituissa maissa”. Lisää sanoja kenelle? Irakille, Afganistanille, Afrikalle…?

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni on energian suurkuluttaja ja riippuvainen ulkoisista energialähteistä. Viimeksi mainittuja luonnehtii epävarmuus ja mahdollinen epävakaus. Venäjän ja luonnonvaroja paljon omaavien IVY-maiden erikoistapauksessa ylimääräinen epävarmuutta lisäävä tekijä on taipumus käyttää energiaa aseena poliittisiin tarkoituksiin, kuten olemme jo joutuneet todistamaan. Tämän olisi pitänyt saada Euroopan unioni liikkeelle vetämään yhtä köyttä ja seisomaan rinta rinnan kriisitilanteissa. Tällainen reaktio on kuitenkin kehittynyt erittäin hitaasti, mikä johtuu niiden maiden erilaisista kansallisista intresseistä, jotka eivät ole niin todennäköisiä energiakiristyksen uhreja kuin entiset kommunistiset maat.

Parlamentin jäsenen Jacek Saryusz-Wolskin mietintö on askel oikeaan suuntaan. Se on kehotus perustaa EU:n ja Venäjän suhde molemminpuolisen luottamuksen ja energiaperuskirjassa vahvistettujen periaatteiden noudattamisen muodostamalle pohjalle.

Tämänhetkisen keskustelun puitteita määrittävät Euroopan komission samanaikaiset pyrkimykset vapauttaa unionin energiamarkkinoita, Gazpromin ollessa taustalla. Tämä johtaa suurempiin paineisiin panna täytäntöön periaate tuotannon ja jakelun erottamisesta. Maat, jotka ovat haluttomia vapauttamaan markkinoita, ovat samat, jotka ovat taipuvaisia turvautumaan kahdenvälisiin energiasopimuksiin Venäjän kanssa ja tekemään yhteistyötä venäläisten valtion omistamien yritysten kanssa pääoman osalta. Ei ole sattumaa, että tämä koskee Manner-Euroopan valtion energiamonopolien jäljelle jääneitä osia. Tästä seuraa se, että toivottu mahdollisuus valita vapaasti energiantoimittajat ja solidaarisuuteen tällä strategisella alalla perustuvan yhteisön politiikan kehittyminen viivästyvät.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) On selvää, että Euroopan unionin on koordinoitava ulkoisia energialähteitä koskevaa lähestymistapaansa paljon paremmin kuin tällä hetkellä. En kuitenkaan katso ehdotuksen energiaulkopolitiikan korkeasta edustajasta tuovan mitään lisäarvoa ja uskon, että edustaja vain sekoitettaisiin Javier Solanan tämänhetkiseen rooliin. Äänestin siksi tätä ehdotusta vastaan. Toisaalta puolsin viittausta energiantuotannon eriyttämiseen energian siirtämisestä ja jakelusta.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Mietinnössä kannatetaan ”EU:n yhteistä energiapolitiikkaa”. Vaikka tällaiselle politiikalle ei vielä ole edes oikeusperustaa, mietinnön tavoite on edistää sitä sinnikkäästi jopa ennen kuin se voidaan sisällyttää uuteen uudistussopimukseen. Kalliin ja saastuttavan energian aiheuttaman ongelman ratkaisemisen sijaan mietinnössä halutaan muokata EU:sta johtava globaali toimija. Tällainen EU:n laajentumishaluinen geopoliittinen lähestymistapa loisi lisää jännitteitä ja konflikteja kaikkialla maailmassa. Tekstissä näkyy punaisena lankana vahva Venäjän vastainen suuntaus. Siihen on otettu mukaan lähes kaikki ajatukset, jotka voisivat estää Venäjän ja EU:n jäsenvaltioiden välisten suhteiden normaalin kehityksen. Kriitikot puhuvat siksi kylmän sodan henkäyksestä. Sisällyttämällä niin kutsutun ”energiaturvallisuuslausekkeen” kaikkiin energiantuottajamaiden ja kauttakulkumaiden kanssa tehtäviin sopimuksiin EU määrittelee intressinsä kaukana omilta rajoiltaan. Olemme huolissamme sellaisesta EU:n energiaulkopolitiikan perustasta, joka perustuisi geopoliittiseen painostukseen, joka on mahdollinen tausta sotilaalliselle uhalle. Mietinnössä kehotetaan tiiviiseen energiaturvallisuuteen liittyvään kumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa, tietoisena siitä, että Yhdysvallat käy sotaa Irakissa turvatakseen halvat energianlähteet.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Yhtäältä koska energian merkitys kasvaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa ja toisaalta koska kansainvälinen keskinäinen riippuvuus, joka on nyt yhteinen piirre, kasvaa myös, on mahdotonta jättää energiapolitiikka pois EU:n politiikan ulkoisesta ulottuvuudesta sen paremmin jäsenvaltioiden tasolla kuin yhteisen ulkopolitiikankaan puitteissa.

Yhdyn siksi päätöslauselmaan, jossa todetaan, että ”vaikka parlamentin jäsenvaltioiden on voitava säilyttää suvereeni oikeutensa tehdä eri energialähteiden käyttöä koskevia strategisia päätöksiä, hyödyntää energiavarojaan ja päättää energiatoimitusten rakenteista, on siitä huolimatta tarpeen [edistää yhteistä lähestymistapaa eikä välttämättä yhtä yhteistä politiikkaa, joka kattaisi] energian toimitusvarmuuden, kauttakulun sekä energian toimitusvarmuuteen liittyvät investoinnit sekä energiatehokkuuden, energiansäästöjen ja puhtaiden, uusiutuvien energialähteiden edistämisen erityisesti maissa, joiden energiankulutus kasvaa nopeasti”. Ajatuksesta energiaulkopolitiikan korkeasta edustajasta olen kuitenkin sitä mieltä, että tämä ulottuvuus on sisällytettävä ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan työhön, sillä en usko tätä spesifisemmän lähestymistavan olevan järkevä.

  Andrzej Jan Szejna (PSE), kirjallinen. − (PL) Äänestin yhteistä parlamentin jäsenen Jacek Saryusz-Wolskin laatiman eurooppalaista energiapolitiikkaa koskevan mietinnön hyväksymisen puolesta.

Neuvoston maaliskuussa 2007 hyväksymän energiapolitiikan toimintasuunnitelman mukaisesti meidän on tehtävä kaikkemme kehittääksemme Euroopan unionille yhteisen eurooppalaisen energiaulkopolitiikan, joka varustetaan välineillä, joita sen tehokkaan harjoittamisen takaaminen edellyttää. Haluan kiinnittää huomion parlamentin jäsenvaltioiden välisen solidaarisuuden ja yhteistyön tarpeeseen, energialähteiden monipuolistamiseen sekä jatkuvaan kehittämiseen ja parempaan yhteistyöhön tällä alalla.

Olen samaa mieltä siitä, että on tarpeen päättää yksityiskohtaisista menettelyohjeista, joissa vahvistetaan tällaisen politiikan käyttöönoton eri vaiheet. Komission on esitettävä asiaan liittyvät ehdotuksensa mahdollisimman pian. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot kuulevat toisiaan ja Euroopan komissiota sellaisten kysymysten osalta, jotka koskevat strategisia päätöksiä kolmansien osapuolten kanssa alalla tehtävistä sopimuksista. Ehdotus nimittää energiaulkopolitiikan korkea edustaja on erittäin tarkoituksenmukainen ja ansaitsee lisäpohdintaa. Kyseinen henkilö vastaisi kaiken energian toimitusvarmuuden kaikkiin ulkoisiin seikkoihin liittyvän politiikan koordinoinnista. Tällainen toimi auttaisi edistämään EU:n jäsenvaltioiden etujen suojelua ulkomaalaisten kumppanien kanssa käytävien neuvottelujen aikana.

  Charles Tannock (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit ymmärtävät, että 27 jäsenvaltion on osoitettava enemmän solidaarisuutta energiaulkopolitiikan osalta. Tulevina vuosina kasvaa kaikkien jäsenvaltioiden riippuvuus tuontiöljystä ja -kaasusta, joka tulee kolmansista maista, jotka muuten voisivat valikoida riippuvaisemmat ja haavoittuvaisemmat valtiot koko unionin vahingoksi.

Tämä ei tarkoita, että kannattaisimme yhteistä energiapolitiikkaa, etenkään sitä, että EU voisi esimerkiksi määrittää yksittäisten jäsenvaltioiden energiayhdistelmän tai vaikkapa fossiilisten polttoaineiden osuuden uusiutuviin verrattuna.

Yleisesti ottaen konservatiivit tukevat tämän mietinnön tavoitteita, vaikka kiistämmekin, että tarvittaisiin yksi vaikutusvaltainen koordinoiva hahmo puhumaan asiasta. Emme myöskään näe tarvetta uudelle oikeusperustalle, joka luotaisiin perustamissopimusten puitteissa asian hoitamiseksi.

Yritykset lisätä uusia EU:n toimivaltuuksia sen sijaan, että käytettäisiin nykyisiä asianmukaisesti, ovat tarpeettomia. Konservatiivit uskovat lisäksi markkinalähtöiseen lähestymistapaan EU:n institutionalisoitumisen lisäämisen sijaan.

  Glenis Willmott (PSE), kirjallinen. – (EN) Euroopan parlamentin työväenpuolue kannattaa suurta osaa tästä päätöslauselmasta, erityisesti uusiutuvien energialähteiden tukemiselle annettua ensisijaista asemaa, energian suosimista yhtenä Euroopan naapuruuspolitiikan kulmakivistä sekä saastumista ehkäisevien lisäturvatoimien vaatimista.

Äänestimme tyhjää johdanto-osan 12 viitteen osalta perustuslakisopimuksen hylkäämisen takia; ehdotettu viite on tarpeeton. Äänestimme tyhjää tarkistuksesta 2 ja 13 kohdasta, koska uuden energiapolitiikan korkean edustajan asema voisi mielestämme aiheuttaa tarpeetonta sekaannusta.

Äänestimme 62 kohdan puolesta säilyttäen viittauksen energiantuotannon omistuksen eriyttämiseen, koska haluamme olla johdonmukaisia ja pysyä aiemmin ilmoittamassamme kannassa. Sen mukaan energian siirtämisen omistuksen eriyttäminen on tehokkain tapa edistää investointeja, oikeudenmukaista pääsyä verkkoon ja markkinoiden avoimuutta.

- Mietintö: Gruber (A6-0322/2007)

  Miroslav Mikolášik (PPE-DE). – (SK) Äänestin Lilli Gruberin mietinnön puolesta.

Suhtaudun myönteisesti yleisen puitedirektiivin, korkeasti koulutettujen työntekijöiden maahantulon edellytyksiä koskevan direktiivin, kausityöntekijöiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevan direktiivin sekä palkattujen harjoittelijoiden maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevan direktiivin laatimiseen.

On päivänselvää, että Euroopan unionin on vahvistettava täsmällisiä sääntöjä ja säänneltävä aktiivisesti sitä, kuka pääsee työskentelemään EU:ssa. Tiedämme kaikki, että Eurooppa kärsii jo ”demografisesta talvesta” ja tarvitsee kipeästi työvoimaa unionin ulkopuolisista maista. On kuitenkin ehdottoman tärkeää, että päästämme alueellemme vain ammattitaitoista työvoimaa, ja ehdotan, että valitsemme ammatteja, joista on pulaa Euroopan työmarkkinoilla. Meidän on oltava johdonmukaisia tässä asiassa; jos hukutamme Euroopan unionin tahallamme ja ajattelemattomasti ammattitaidottomaan työvoimaan, saatamme kokea ongelmia, jotka johtuvat työttömien maahanmuuttajien joutilaasta elämäntavasta ja siitä, että he lopulta syyllistyvät rikoksiin ja osallistuvat laittomaan kauppaan ja harmaaseen talouteen lainsäädännön ulkopuolella ja sekaantuvat usein huume- ja ihmiskauppaan. He muodostavat gettoja ja päätyvät usein terroristiryhmien jäseniksi.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, kannatin mietintöä, koska parlamentissa tehtiin täysin selväksi, että sen määrittäminen, ketä ja kuinka paljon siirtotyöläisiä jäsenvaltioiden alueelle otetaan, pysyy niiden omassa päätäntävallassa. Jos ”sininen kortti“ todella otetaan käyttöön, on todella varmistettava, että se toimii valvontavälineenä laillisesti EU:ssa oleskeleville korkeasti koulutetuille työntekijöille ja sallii oleskelun koko Euroopan unionissa – ei asettautumista sinne.

Komission jäsen Frattinille – joka valitettavasti ei enää ole paikalla – osoitan Euroopan kansanpuolueen riveistä ehdotuksen lisätä ”siniseen korttiin“ kansallinen lisämerkintä – kuten lippu – jotta on yksiselitteisesti nähtävissä, mikä jäsenvaltio on myöntänyt työ- ja oleskeluluvan.

  Antonio Masip Hidalgo (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella kollegoitani Lilli Gruberia ja Javier Morenoa. Väliaikaisesti vajaakuntoisena olen joutunut käyttämään maahanmuuttajan avustajasopimusta, ja olen ymmärtänyt paremmin, jos mahdollista, mitä puheenjohtaja Lobo Antunes sanoi tänään solidaarisuuden ja inhimillisyyden tarpeesta, vaikka ymmärrän myös komission jäsenen Frattinin selityksen oikeusvaltion periaatteiden täysimääräisestä kunnioittamisesta.

Yksinäisinä hetkinäni olen usein ajatellut, että Don Quijote, kuuluisa hahmo, kaikkien aikojen mahtavin kirjallinen hahmo, ei olisi ollut olemassa ilman Sanchoa, ja tänä päivänä Sancho olisi epäilemättä häntä auttamaan tuleva maahanmuuttaja.

Näin ollen kaikkina aikoina on kunnioitettava oikeusvaltion periaatteita ja kunnioitettava ihmisiä.

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, en todellakaan hyväksynyt Lilli Gruberin mietintöä laillista maahanmuuttoa koskevasta toimintapoliittisesta suunnitelmasta kahdesta tärkeästä syystä. Ensinnäkin en pidä viisaana edistää aivovuotoa köyhemmistä maista Eurooppaan vielä suuremmassa mittakaavassa kuin mitä nyt tapahtuu joka tapauksessa. En usko sen auttavan ketään, eikä taatusti köyhempiä maita.

Toiseksi olen edelleen hämmästynyt siitä naiiviudesta, jolla maahanmuuttoa tarkastellaan tässä parlamentissa, tietynlaisena ratkaisuna Euroopan kiistattomaan demografiseen ongelmaan. Sitä paitsi sanaakaan ei sanota maahanmuuton valtavista kustannuksista vastaanottaville maille eikä siitä tosiasiasta, että meidän on enemmän kuin koskaan ennen oltava valppaita säilyttääksemme eurooppalaisen kulttuurimme, arvomme ja normimme, jotka ovat yhä suuremman paineen alaisia muista kulttuureista tulevien maahanmuuttajien valtavan lukumäärän takia. Kuten kaikilla muillakin ongelmilla, tälläkin on taloudellinen hintansa. Tällä hetkellä eurooppalaisessa pääkaupungissamme Brysselissä noin 53 prosenttia asukkaista on alkuperältään niitä, joita sanotaan ei-belgialaisiksi; vuoteen 2050 mennessä luku uhkaa olla 75 prosenttia. Emme tarvitse uutta massamaahanmuuttoa, vaan nimenomaan sen vastakohtaa.

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, Lilli Gruberin mietinnössä parlamentti noudattaa maahanmuutto-ongelman osalta erityisen yksipuolista, määrällistä ja taloudellista lähestymistapaa. Kiistän ehdottomasti väitteen, jonka mukaan vain uusi maahanmuuton aalto voi taata Euroopan taloudellisen tulevaisuuden, ja haluan huomauttaa, että maahanmuutossa on kyse paljon muustakin kuin vain luvuista ja taulukoista. Tämän mietinnön ehdotukset tekevät jo nyt vakavista integroimisongelmista pahempia. Se on luettava, jotta sen voi uskoa. Vaikka jotkut maahanmuuttajaväestöstä eivät halua tehdä työtä eivätkä halua kouluttautua uudelleen, jotkut ihmiset haluavat todellakin perustaa Maliin maahanmuuton tiedotus- ja hallintakeskuksen. On kiistämättä totta, että monet niin kutsutuista väliaikaisista työntekijöistä katoavat laittomasti, kun heidän oleskelulupansa umpeutuu, kuten nyt käy. Kokemukset esimerkiksi Sveitsistä osoittavat selvästi, että kausityöntekijöiden perheenjäsenet tulevat edelleen laittomasti maahan.

Lopuksi vielä tärkeä seikka: on tosiasia, että korkeasti koulutettujen henkilöiden laillisen maahanmuuton lisääminen johtaa väistämättä aivovuodon lisääntymiseen kehittyvistä maista kaikkine sen tuomine seurauksineen.

  Alfredo Antoniozzi (PPE-DE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, äänestin Lilli Gruberin mietinnön puolesta, koska siihen otettiin mukaan niin monia PPE-DE-ryhmän ja minun itseni esittämiä näkökohtia. Vaikka ymmärränkin integroimisen olevan tärkeää, sen on kuitenkin mielestäni tapahduttava kansalaistemme suostumuksella. Siksi integroimisen lisäksi tarvitaan tiukkaa, päättäväistä lainvalvontaa. Parlamentin jäsenvaltioiden on esimerkiksi pantava täytäntöön sääntö, joka määrää, että jos maahanmuuttajat eivät pysty osoittamaan kykyään elättää perhettään, heidät on kotiutettava kolmen kuukauden kuluttua. Näin ei tapahdu joissain maissa, ja jos sitä ei tapahdu, kansalaisten tyytymättömyys tekee kaikista eurooppalaisista integroimisaloitteista merkityksettömiä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen.− (PT) Siitä huolimatta, että mietintö sisältää tärkeitä maahanmuuttokysymyksiä koskevia seikkoja, joita olemme puolustaneet kauan, siinä ei tuomita EU:n nykyisiä suuntaviivoja ja nykyistä politiikkaa – jotka ovat kriminalisoivia ja tukahduttavia maahanmuuttajia kohtaan – vaan itse asiassa muodostetaan näistä toinen näkökohta.

Tarkemmin sanottuna mietinnössä omaksutaan konsepti eri maahanmuuttajaryhmien – kuten ”korkeimmin koulutetut”, ”kausityöntekijät” ja muut – olemassaolosta ja niiden hallinnasta EU:n eri jäsenmaiden työvoimatarpeiden mukaisesti, erityisesti sinisen kortin luomisen avulla; miten epäinhimillistävä kanta maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin.

Lisäksi mietinnössä kannatetaan yhteisen maahanmuuttopolitiikan luomista; me pidämme sitä riittämättömänä ja epärealistisena muun ”yhteisen” politiikan tulosten ja jäsenvaltioissa vallitsevien erilaisten tilanteiden takia. Painotamme jälleen, että maahanmuuttopolitiikka on jokaisen maan ja sen demokraattisten toimielinten vastuulla.

Kuten olemme sanoneet, yhteinen politiikka ei ole tarpeen, mutta toinen politiikka on, jäsenvaltioiden välisen yhteistyön puitteissa; politiikka, joka edistää maahanmuuttajien oikeuksia erityisesti YK:n yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista ratifioimisen kautta.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Todetessaan, että ”EU:n työmarkkinoiden voidaan nyt ja tulevaisuudessa katsoa tarvitsevan […] laillista maahanmuuttoa”, Lilli Gruber pyrkii, kuten presidentti Sarkozy Ranskassa, antamaan taloudellisen oikeutuksen eri jäsenvaltioissamme sovellettavalle maahanmuuttopolitiikalle. Hitaan kehityksen maista tuleva työvoima on kuitenkin suurimmaksi osaksi valmistautunut huonosti niihin töihin, joille taloutemme tarvitsevat tekijöitä. Lisäksi on muistettava, että laillinen maahanmuutto on periaatteessa työntekijöiden maahanmuuton sijaan ihmisten maahanmuuttoa.

Tämä politiikka, joka tuo meille lähes kaksi miljoonaa uutta maahanmuuttajaa joka vuosi, on itse asiassa muuttumassa Euroopan asuttamiseksi. Vuoteen 2050 mennessä ei-eurooppalainen väestö, johon kuuluu jo nyt noin 40 miljoonaa ihmistä, on kolminkertaistanut. Turkin liittymisen myötä Brysselin rakentama Eurooppa sisältää 220 miljoonaa aasialaista ja afrikkalaista, joista suurin osa on kotoisin islamilaisesta maailmasta.

Tämä väestön asuttaminen muodostaa huomattavan uhan kulttuurimme kristillisille ja humanistisille arvoille. Jos haluamme suojella Euroopan kansojen perusteltua itsemääräämisoikeutta ja oikeutta pysyä omana itsenään, meidän on palautettava rajamme entiselleen, käännettävä maahanmuuttajavirran suunta ja otettava käyttöön merkittävää perheelle ja elämälle myönteistä politiikkaa. Tarvitsemme uuden Euroopan, ”eurooppalaisen” Euroopan, itsenäisten kansojen Euroopan, sillä se on ainoa asia, joka voi taata oikeutemme puolustaa kulttuuriamme ja historiaamme.

  Jörg Leichtfried (PSE), kirjallinen. – (DE) Se tosiasia, että EU:ssa elää noin 18,5 miljoonaa kolmansien maiden kansalaista, osoittaa selvästi, että Eurooppa tarvitsee yhtenäistä maahanmuuttopolitiikkaa. Meidän on vietävä kansalaisiltamme heidän maahanmuuton aiheuttamat huolensa ja pelkonsa ja selitettävä heille, että säännelty ja järkevä maahanmuutto tietyillä aloilla Euroopassa on tosiaan välttämätöntä. En kuitenkaan ole samaa mieltä kannasta, jonka etenkin konservatiivit esittävät näköjään kuin uskontunnustuksena ja jonka mukaan kysymys demografisesta kehityksestä on yhdistettävä kysymykseen eurooppalaisen sosiaalimallin säilyttämisestä. Tässä yhteydessä olisi ennemminkin käynnistettävä keskustelu siitä, missä määrin Euroopan talouden hyvin kasvanut lisäarvo, joka on nähtävä erillisenä demografisesta kehityksestä, voi antaa solidaarisen panoksensa eurooppalaiseen sosiaalimalliin.

  Kartika Tamara Liotard (GUE/NGL), kirjallinen. – (NL) Pidättäydyin äänestämästä tarkistuksesta 8, sillä vaikka tunnustan, että aivovuodon kehittyvistä maista Eurooppaan muodostama ongelma on erittäin vakava, epäilen ITS-ryhmän vaikuttimia tämän tarkistuksen esittämisen kohdalla. Meidän on pyrittävä estämään korkeasti koulutettujen ihmisten joukkolähtö omista maistaan, mikä aiheuttaa taloudellista vahinkoa, mutta siinä ei taatusti pidä olla kyse Eurooppaan suuntautuvan maahanmuuton vastustamisesta sinänsä.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Suhtaudun myönteisesti tähän mietintöön, joka on laadittu helpottamaan laillisten maahanmuuttajien elämää. Asemastaan huolimatta laillisia maahanmuuttajia syrjitään usein tahallisesti ja tahattomasti. Esittelijä vaatii joukkoa laillisia maahanmuuttajia koskevia toimenpiteitä, kuten työhön liittyvien oikeuksien parantamista, eläkkeiden ja sosiaaliturvaoikeuksien siirtämistä, pätevyyden tunnustamista sekä pitkäaikaisia viisumeja ja monikertaviisumeja; kannatan niitä kaikkia.

  Mary Lou McDonald, Søren Bo Søndergaard ja Eva-Britt Svensson (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Tämänpäiväinen äänestyskäyttäytymisemme heijastaa toivettamme nähdä tehokas, inhimillinen ja oikeuksiin perustuva lähestymistapa maahanmuuttoon Euroopassa. Kaikenlaisia maahanmuuttajia on kohdeltava yhdenvertaisesti, korkeimpien ihmisoikeusstandardien mukaisesti ja arvokkaasti.

Lisäksi yleisenä periaatteena pitäisi olla, että Euroopan unionin jäsenvaltiot hyväksyvät maahanmuuttajia heidän hätänsä perusteella Euroopan maiden talouksien tarpeiden lisäksi. Euroopan maahanmuuttopolitiikalla ei saa kasvattaa elintärkeiden taitojen menetystä eli ”aivovuotoa” kehittyvissä maissa, eivätkä jäsenvaltiot ja EU saa harjoittaa politiikkaa, joka estää kehitystä.

  Erik Meijer ja Esko Seppänen (GUE/NGL), kirjallinen. – (EN) Olemme äänestäneet tarkistuksen 8 puolesta. Yleisesti ottaen näkemyksemme ovat hyvin kaukana sen esittäneestä ryhmästä, erityisesti pakolaisten, maahanmuuttajien ja etnisten tai uskonnollisten vähemmistöjen osalta. ITS yrittää estää vaarassa olevien pakolaisten maahanpääsyn, ja me taas yritämme päinvastaisesti auttaa näitä vainon, katastrofien ja köyhyyden uhreja. Ymmärrämme siis erittäin hyvin, ettei suurin osa ryhmästämme mielellään tue ITS:n tarkistuksia maahanmuutosta. Toisin kuin pakolaisten ja maahanmuuton perinteisten muotojen osalta, ehdotetun korkeasti koulutettujen työntekijöiden houkuttelun tapauksessa EU:n jäsenvaltiot luovat ongelman heidän lähtömailleen. Intian, Etelä-Afrikan tai Brasilian kaltaisissa valtioissa koulutettuja ihmisiä tarvitaan kipeästi välttämättömän kehityksen aikaansaamiseksi. Näemme nyt, että tällaisia ongelmia ilmenee jopa uusimmissa EU:n jäsenvaltioissa, Romaniassa ja Bulgariassa, jotka menettävät lääketieteellisen ja teknisen alan ihmisiä nopeaan tahtiin vauraammille maille. Etuoikeutetussa asemassa olevat valtiot ja yritykset varastavat näiden ihmisten aivot. Koska emme halua tukea tätä aivovuotoa, äänestimme tämän tarkistuksen puolesta.

  Tobias Pflüger (GUE/NGL), kirjallinen. – (DE) Lilli Gruberin mietinnössä tarkastellaan maahanmuuttoa osittain ainoastaan siltä kannalta, miten tänne tulevat työntekijät lisäävät pääomaa. Mietinnössä korostetaan esimerkiksi, ”että on tärkeää luoda vakaat ja lailliset työsuhteet yritysten ja työntekijöiden välille tuottavuuden ja EU:n kilpailukyvyn parantamiseksi” ja kehotetaan ”siksi komissiota pohtimaan niitä vaikutuksia, joita kiertosiirtolaisuudella voi tässä suhteessa olla”.

Rangaistustoimenpiteet maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita kohtaan eivät aiheuta minkäänlaista vastarintaa, ja mietinnössä kannatetaan myös ”kaikkia toimenpiteitä, joilla pyritään tekemään unionista houkuttelevampi koulutetuimmille työntekijöille, jotta voitaisiin täyttää EU:n työmarkkinoiden tarpeet ja taata unionin hyvinvointi Lissabonin tavoitteita noudattaen”.

Samalla kun halutaan ehkäistä ”aivoviennin riskit”, suunnitellaan palauttamista niiden maahanmuuttajien osalta, jotka voivat saapua Euroopan linnoitukseen vain laittomasti. Laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman hyväksymisessä on muka kyse erityisesti maahanpääsymenettelyistä, ”joilla voidaan vastata ripeästi työmarkkinoiden muuttuviin tarpeisiin”.

Maahanmuuttoa ei voida säädellä sillä perusteella, miten se hyödyttää EU:n pääomaa. EU:n yrityksiä hyödyttävän maahanmuuton sijaan on oltava kyse maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden perus- ja ihmisoikeuksista. En hyväksy ihmisten luokittelua hyödyllisyyskriteerien perusteella.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Keskustelussa maahanmuutosta keskitytään liian usein kysymyksiin laittomista virroista ja unohdetaan siksi usein laillinen maahanmuutto, joka edistää huomattavasti talouskasvuamme ja rikastaa kulttuuriamme.

Tässä yhteydessä olemme samaa mieltä kahdesta olennaisesta konseptista: selkeä ja tehokas laillista maahanmuuttoa koskeva politiikka on yksi avaimista laittoman maahanmuuton kysymyksen ratkaisemiseen, ja saapuvien integroitumista ja sopeutumista edistäviin yhteisiin periaatteisiin perustuva lämmin vastaanotto on olennainen asia. On kuitenkin myös välttämätöntä tunnustaa, että siirtolaisvirroilla, siirtolaisyhteisöillä ja isäntämailla on erilaiset perinteet, tavat ja muistot, ja että näitä eroja ei voida jättää huomiotta.

Toinen kysymys tässä keskustelussa on ehdollinen maahanmuutto. Ajatus sinisestä kortista, joka helpottaisi maahanpääsyä ja liikkumista, saattaa osoittautua mielenkiintoiseksi, vaikka se vaikuttaakin hiukan liian monimutkaiselta. Keskeisenä kysymyksenä on joka tapauksessa oltava houkuttelevuustekijä, etenkin akateemisella tasolla. Siksi on tärkeää saada koulutuslaitokset tietoisiksi tarpeesta houkutella opiskelijoita maailman muista osista. Minä tietenkin kannatan tätä tavoitetta.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Ympäristöpuolue tukee ja haluaa liberaalia maahanmuuttopolitiikkaa. Mietinnössä on paljon hyviä asioita, joilla pyritään tähän tavoitteeseen. Uskon kuitenkin, että puitedirektiivi tällä alalla vähentää ihmisten maahanmuuttomahdollisuuksia eikä päinvastoin. Lisäksi ehdotus saattaa vahvistaa aivovuotoa, josta kehittyvät maat kärsivät ja jota EU kyynisesti käyttää hyväkseen oman kehityksensä edistämiseksi. Siksi äänestän tyhjää loppuäänestyksessä.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) On vaarallinen harhaluulo, että oman väestömme demografinen muutos edellyttää erilaisista, usein vihamielisistä kulttuureista ja yhteiskunnista tulevien ihmisten laajamittaista maahanmuuttoa kaikkine vaikutuksineen, joita tällä on kansalliseen yhteenkuuluvuuteemme ja identiteettiimme, vakiintuneen maahanmuuttajaväestömme täydelliseen kotoutumiseen, julkisiin palveluihin sekä kansanterveyteen ja turvallisuuteen.

Vastustan ehdottomasti toimivaltuuksien tai vastuun siirtämistä kansallisilta viranomaisilta EU:lle kansallisen rajavalvontamme ja maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan osalta. Äänestin siksi tätä mietintöä vastaan.

- Mietintö: Moreno Sánchez (A6-0323/2007)

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE)Arvoisa puhemies, äänestin tämän mietinnön puolesta, koska Euroopan parlamentti on siinä päättänyt laajasta toimintamallista ihmisten salakuljetuksen ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Olemme siis Euroopan parlamenttina tehneet selväksi, että ”laiton” tarkoittaa myös ”lainvastaista” ja että siitä on rangaistava sen mukaan. Erityisen välttämättömänä pidän sitä, että onnistuimme tekemään selväksi, ettei laittomia maahanmuuttajia jaeta kiintiöiden mukaan kaikkien jäsenvaltioiden kesken ja että laajamittaisia laillistamisia – joita on viime vuosina tapahtunut – ei enää sallita. Näin varmistetaan, ettei synny imuvaikutusta, ja välillisesti voidaan myös torjua ihmisten salakuljetusta.

  Frank Vanhecke (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, politiikan ensisijaisia tavoitteita kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa koskeva mietintö, jonka juuri hyväksyimme, ei taatusti ole huonoin mietintö, joka täällä on viety läpi, ja se sisältää itse asiassa joukon erittäin mielenkiintoisia suosituksia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että mietinnössä ei kerrota selkeästi koko tarinaa, enkä siksi hyväksynyt sitä itse.

Maahanmuuton ongelmasta Euroopassa uhkaa tulla tämän tulevan vuosisadan suurin ongelma – se on ehkä jo tänään tulevan vuosisadan suurin ongelma – ja laiton maahanmuutto on siitä tärkeä osa. Olisimme siksi odottaneet huomattavasti tiukemman näkökannan omaksumista, erityisesti useissa Euroopan maissa toteutettuja peräkkäisiä laillistamisaaltoja vastaan. Näillä on loppujen lopuksi ihmisiä imevä vaikutus, joka vyöryy lopulta koko unionin, kaikkien jäsenvaltioiden yli.

Asia on itse asiassa yksinkertainen, ja meillä olisi pitänyt olla rohkeutta pukea se sanoiksi. Laitonta maahanmuuttoa ei voida suvaita. Laittomat maahanmuuttajat on löydettävä, ja meidän on oltava päättäväisiä ja lähetettävä heidät takaisin alkuperämaihinsa inhimillisellä tavalla. Ne, jotka eivät uskalla sanoa sitä eivätkä siten taatusti uskalla toteuttaa sitä, luovat valtavia ongelmia, jotka loppujen lopuksi tulevat kalliiksi vauraudellemme ja kulttuurillemme.

  Koenraad Dillen (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, Javier Moreno Sánchezin mietinnön läpikäyminen tuo automaattisesti mieleen hollantilaisen sanonnan ”zachte heelmeesters maken stinkende wonden”, joka tarkoittaa, että epätoivoiset ajat vaativat radikaaleja toimia. Kuten kollegani Frank Vanhecke jo sanoi, vaikka jotkut mietinnön ehdotuksista ovat askel oikeaan suuntaan, yleisesti ottaen parlamentti on omaksunut ponnettoman lähestymistavan, mikä ei tiedä hyvää tehokkaalle ja tiukalle eurooppalaiselle politiikalle laittoman maahanmuuton torjumiseksi. Parlamentti ei esimerkiksi ole onnistunut tekemään selväksi, että monissa Euroopan maissa toteutetut laillistamistoimenpiteet ovat todella yksi laittoman maahanmuuton merkittävimmistä syistä, jos eivät jopa kaikkein merkittävin, sen ”houkutusvaikutuksen” takia, jonka ne synnyttävät maahanmuuttajien alkuperämaissa.

Laittomia maahanmuuttajia ei pidä laillistaa, vaan heitä on aktiivisesti etsittävä ja karkotettava, päättäväisesti mutta inhimillisesti. Toisin kuin parlamentti antaa ymmärtää, tämän poliittisen viestin peittelemättömällä julistamisella ei ole mitään tekemistä niin kutsutun muukalaisvihan kanssa. Lujan karkottamispolitiikan, tiukan rajavalvonnan ja valtioiden kansalaisten kotiuttamista koskevien sopimusten lisäksi alkuperäalueelle perustettavien pakolaiskeskusten pitäisi tuoda jonkin verran helpotusta, mutta tämänkin parlamentti on hylännyt. Näistä syistä äänestin mietintöä vastaan.

  Jan Andersson, Göran Färm, Anna Hedh ja Inger Segelström (PSE), kirjallinen. – (SV) Me sosiaalidemokraatit haluamme EU:hun solidaarisen ja inhimillisen maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan, joka vastuullisella tavalla lisää rajat ylittävää liikkuvuutta ja takaa suojelun kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Emme kuitenkaan halua mitään pysyviä EU:n rahoittamia rajavalvontavoimia. Jäsenvaltiot vastaavat omasta rajavalvonnastaan. Yhteisten toimien on oltava tarpeiden mukaisia ja perustuttava tiedusteluun. Siksi päätimme äänestää tyhjää 37 kohdasta.

Dublin II -asetuksen perusperiaatteen tarkistamista koskevasta 18 kohdasta katsomme, että keskustelu periaatteesta on perusteltua, mutta että sitä on käytävä laajemmassa yhteydessä ja osana keskustelua koko yhteisestä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikasta.

  Gérard Deprez (ALDE), kirjallinen. – (FR) Kannatan varauksetta tätä erinomaista mietintöä ja haluaisin lisätä aiheeseen kolme omaa kommenttiani.

Ensinnäkin meidän on päästävä eroon siitä illuusiosta, että laillista maahanmuuttoa koskeva aktiivinen politiikka tekee lopun maahanmuuttajien laittomasta virrasta maihimme. Laillista maahanmuuttoa koskeva aktiivinen politiikka määräytyy luonnollisesti meidän omien tarpeidemme mukaan, kun taas laiton maahanmuutto vastaa niiden – ja tällaisia ihmisiä on tällä hetkellä kymmeniä miljoonia, pääosin Afrikassa – tarpeisiin, jotka haluavat paeta sotaa, vainoa, köyhyyttä tai yksinkertaisesti sitä, että heiltä ja heidän lapsiltaan puuttuu tulevaisuuden näkymät.

Toiseksi EU:n ulkorajojen valvonta ja laittomien maahanmuuttajien salakuljettajien verkostojen torjunta pysyy valitettavasti poliittisena painopistealana vielä monia vuosia, koska todellisuudessa ihmisten kurjuudella käytävä kauppa on rikollisjengien käsissä. Laittoman maahanmuuton torjunta ei siksi suuntaudu itse laittomia maahanmuuttajia ”vastaan”: se on osa järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa, joka on asia, joka meidän on voitettava yhdessä.

Kolmanneksi ja viimeiseksi: meidän on samaan aikaan pidettävä yllä jatkuvia ponnistelujamme köyhyyden torjumiseksi, ja tämä voidaan tehdä vain edistämällä yhteistä kehitystä Afrikassa.

  Patrick Gaubert (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Olen iloinen, että hyväksyimme tämän mietinnön, joka antaa tasapainoisen ja realistisen kuvan maahanmuuttokysymyksestä ja on saanut laajan hyväksynnän, kuten esittelijä toivoi.

Mietintö tuli juuri oikeaan aikaan, kun tarkastellaan viimeisimpiä tapahtumia ja nähdään, kuinka jäsenvaltiot yrittävät yksi kerrallaan mukauttaa lainsäädäntöään selvitäkseen parhaansa mukaan maahanmuuttajien tulvasta.

Todellisuudessa tiedämme kaikki, että maahanmuuttoilmiön mittakaava ylittää kyseisten maiden kyvyn kontrolloida näitä tapahtumia yksittäin ja että kokonaisvaltaista ja johdonmukaista lähestymistapaa tarvitaan siksi Euroopan tasolla, kuten mietinnössä aivan oikein todetaan.

Tekstissä määritetään joukko ensisijaisia tavoitteita: ihmiskaupan torjunta, Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen noudattaminen sovellettaessa toimenpiteitä laittoman maahanmuuton estämiseksi, yhteistyön vahvistaminen kolmansien maiden kanssa, laittoman työn torjumiseksi tarvittaviin lujiin toimenpiteisiin ryhtyminen ja lopuksi vastuullisen palauttamispolitiikan tarve.

Näistä syistä kannatin mietinnön hyväksymistä lopullisessa täysistuntoäänestyksessä.

  Pedro Guerreiro (GUE/NGL), kirjallinen. − (PT) Huolimatta tietyistä seikoista, joista olemme samaa mieltä, tässä mietinnössä myös omaksutaan tukahduttava turvallisuuslähtöinen kanta ”laittomaan maahanmuuttoon”.

Mietinnössä kannatetaan tiettyjen kysymysten osalta EU:n nykyisten maahanmuuttoa koskevien suuntaviivojen ja päätösten tärkeimpien toimintalinjojen kehittämistä, mukaan lukien: niin kutsuttu eurooppalainen palauttamispolitiikka tai toisin sanoen kotiuttaminen; Frontexin rajavartiointi- ja rajatarkastustoiminta; niin kutsutut väliaikaiset vastaanottokeskukset; biometristen työkalujen kehittäminen sekä niin kutsutut takaisinottosopimukset. Mietinnössä ehdotetaan myös ”eurooppalaisten partioiden” perustamista, ”eurooppalaista valvontajärjestelmää” merirajoille ja jopa ”unionin alueelle saapuvien tai sieltä lähtevien henkilöiden automatisoituja tarkastuksia”.

Toisien sanoen mietinnön tarkoitus on vahvistaa EU:n turvallisuuslähtöistä politiikkaa, jossa laiton maahanmuutto kriminalisoidaan, muuttamalla se yhteiseksi eurooppalaiseksi politiikaksi, joka on tukahduttava, käsittää uhkaavia tietojärjestelmiä ja sisältää toimenpiteitä ja infrastruktuurin maahanmuuttajien pidättämistä ja karkottamista varten. Vastustamme tätä varauksetta.

Juuri tällaisen tukahduttavan politiikan soveltaminen sai erään jäsenvaltion viranomaiset asettamaan syytteeseen seitsemän tunisialaista kalastajaa, koska he pelastivat merellä 44 ihmistä, siitä huolimatta, että he näin toimiessaan noudattivat kansainvälistä merilainsäädäntöä.

  Carl Lang (ITS), kirjallinen. – (FR) Viralliset luvut ovat siitä todisteena: laittomat maahanmuuttajat valtaavat Euroopan. Eurooppa on osoittautunut täysin kyvyttömäksi valvomaan ulkorajojaan. Eurodacin eli turvapaikkahakemusten valvontaan Euroopan käyttämän biometrisen työkalun toimintaa vuonna 2006 esittelevä vuosikertomus osoittaa, että niiden ihmisten lukumäärä, joiden kirjattiin ylittäneen laittomasti yhden Euroopan ulkorajoista, kasvoi 64 prosenttia vuoteen 2005 verrattuna.

Javier Morenon esittelemässä mietinnössä esitetään joukko lähestymistapoja, joiden oletetaan tekevän lopun tästä ilmiöstä, joka kasvaa räjähdysmäisesti. Mielestäni ne ovat kaikki toinen toistaan hyödyttömämpiä, etten sanoisi haitallisia.

Miten voimme esimerkiksi tyytyä ajatukseen, että laillisen maahanmuuton edistäminen käyttäen lähinnä eurooppalaista sinistä korttia, joka olisi periaatteessa eurooppalainen työlupa maahanmuuttajille, vähentäisi laitonta maahanmuuttoa? Ajatus on idioottimainen. Jos ovet avataan joillekin, ne avataan kaikille.

Mikä järkeä on biometrisen tietokannan perustamisessa laittoman maahanmuuton torjumiseksi? Miksi suunnitella lisätyövoiman ja lisäresurssien osoittamista Euroopan rajavartiolaitokselle Frontexille, kun parlamentin jäsenvaltiot eivät vieläkään suojele asianmukaisesti kyseisiä sisä- tai ulkorajoja?

Jälleen kerran Euroopan viranomaiset ovat onnistuneet tunnistamaan ongelman, mutta osoittautuneet kykenemättömiksi ratkaisemaan sitä, koska heitä ohjailee ideologia, joka perustuu maahanmuuton ja internationalismin ihannoimiseen.

  Janusz Lewandowski (PPE-DE), kirjallinen. − (PL) Arvoisa puhemies, maahanmuutto, sekä laillinen että laiton, on tunnistettu yhdeksi Euroopan unionin edessä olevista suurimmista haasteista. Aivan irrallaan menettelyihin ja säädöksiin liittyvistä kysymyksistä tämän ilmiön traaginen inhimillinen ulottuvuus on muuttumassa yhä ilmeisemmäksi. Olen käynyt afrikkalaisille pakolaisille tarkoitetuissa keskuksissa Maltassa ja keskustellut asioista Välimerellä partioivien yksiköiden ja vastuullisten virkailijoiden kanssa. Siellä ollessani tuli ilmi uutinen tragediasta, joka tuli tšetšeeniperheen kohtaloksi Bieszczadyn alueella ja joka vahvisti tämän ilmiön yleismaailmallisen luonteen. Kun on minun laillani kotoisin maasta, joka oli vuosisatoja poliittisista ja taloudellisista syistä tapahtuvan siirtolaisuuden lähde, on vaikeaa pysyä välinpitämättömänä niiden pakolaisten tragedian edessä, joille unioni on luvattu maa.

Tarkastelen tästä näkökulmasta näitä kahta mietintöä, joihin keskustelu Euroopan parlamentissa perustuu. Nämä asiakirjat antavat yleiskuvan maahanmuutto-ongelman mittakaavasta ja siihen liittyvän yhteisön politiikan nykytilasta. Olen samaa mieltä siitä lähtökohdasta, että demografisen tilanteensa takia Eurooppa tarvitsee valvottuja maahanmuuton kanavia, jotka voisivat korvata työvoimavajeen ja myös pienentää harmaata taloutta ja siihen liittyviä ongelmia.

Frontex, unionin erikoisvirasto, on tunnistanut kaikki nämä kysymykset. Ehdotetut ratkaisut, nimittäin niin kutsuttu taakanjako, ansaitsevat vakavaa harkintaa.

Yhteisön maahanmuuttopolitiikka, jolla on vakaa oikeudellinen ja taloudellinen pohja, olisi pitänyt ottaa käyttöön jo kauan sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

  Astrid Lulling (PPE-DE), kirjallinen. – (FR) Äänestin politiikan ensisijaisia tavoitteita kolmansien maiden kansalaisten laittoman maahanmuuton torjunnassa koskevan mietinnön puolesta, ja haluan korostaa, että etenkin kolmansista maista tulevien maahanmuuttajien Eurooppaan suuntautuvan tulvan kontrolloiminen on yksi suurimmista Euroopan päättäjien edessä olevista haasteista.

Nyt 2000-luvulla ihmiskauppaa on täysin mahdoton hyväksyä, ja meidän on löydettävä keino hävittää tämä kauhistuttava toiminta ja tehdä loppu siihen surullisesti liittyvistä henkilökohtaisista tragedioista. Tässä tarkoituksessa on olennaisen tärkeää puuttua laittoman maahanmuuton ongelmaan Euroopan tasolla, sillä jos yksi parlamentin jäsenvaltio on avoin laittomalle maahanmuutolle, se lisää kaikkiin muihin kohdistuvia paineita.

Laillista maahanmuuttoa koskevan toimintapoliittisen suunnitelman täytäntöönpanoon on sisällyttävä laittoman maahanmuuton torjunta, sillä nämä kaksi ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa.

Tästä mietinnöstä puuttuvat konkreettiset ehdotukset, joiden avulla voisimme laatia ratkaisun, joka tekisi lopun suuren luokan laittomasta maahanmuutosta ja lannistaisi salakuljettajat. Italiassa taloudellisista syistä tapahtuvaa maahanmuuttoa koskevien kiintiöiden käyttöönotto ei esimerkiksi ole vähentänyt sinne suuntautuvaa laitonta maahanmuuttoa. Itse asiassa päinvastoin, sillä vuosikiintiöistä ilmoittaminen lisäsi niiden laittomien maahanmuuttajien määrää, jotka ovat valmiita vaarantamaan henkensä päästäkseen Euroopan unionin alueelle.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Olen tyytyväinen tähän mietintöön, jossa pohjimmiltaan vaaditaan laittoman maahanmuuton torjumiseksi tiukkaa politiikkaa, joka perustuu jäsenvaltioiden väliseen solidaarisuuteen ja yhteistyöhön kolmansien maiden kanssa ja jonka yhteydessä kunnioitetaan kyseisten henkilöiden perusoikeuksia.

  Andreas Mölzer (ITS), kirjallinen. – (DE) Miljoonien eurojen arvoisesta tuesta huolimatta alkuperämaat eivät ole valmiita yhteistyöhön. Laittomien maahanmuuttajien takaisin ottamisesta on kuitenkin vihdoinkin tultava pakollista! Mutta myös EU on syyllinen vakaviin laiminlyönteihin, jos se ei myönnä riittävästi varoja ulkorajojen turvaamiseen ja sijoittaa kiinni jääneet laittomat maahanmuuttajat palauttamiseen saakka vastaanottoleireille estääkseen heidän katoamisensa. Puhumattakaan rajavalvontavirastosta, joka pitää taukoa tärkeimpään muuttoaikaan!

Lisäksi Brysseliltä on mennyt ohi islamilaisten maahanmuuttajien riskipotentiaali. Jos EU ei pian herää huomaamaan asiaa, estä radikaalien muslimien maahanmuuttoa ja pysäytä kansalaisoikeuksien ja maahanmuuttoluvan antamista islamilaisten maiden kansalaisille, meidän on elettävä jatkuvassa terrori-iskujen pelossa, ja lisäksi olemme pian vieraita omassa maassamme.

Käsiteltävänä olevassa mietinnössä tarkastellaan näitä ongelmia aivan liian vähän, minkä takia en valitettavasti voi hyväksyä sitä huolimatta sen sisältämistä hyvistä lähtökohdista.

  Luís Queiró (PPE-DE), kirjallinen. − (PT) Laittoman maahanmuuton alalla toteutettavan tehokkaan poliittisen intervention on kohdistuttava ongelman kahteen puoleen, alkuperään ja kohteeseen. Toisin sanoen, kuten hyväksytyssä päätöslauselmassa todetaan, ”alkuperämaiden viranomaisten vastuun sekä ihmiskaupparyhmittymien, laittoman työnteon ja ihmiskaupan vastaisten oikeudellisten puitteiden vahvistaminen” ovat olennaisia tekijöitä. Ilman lujuutta näissä kysymyksissä reaktio on riittämätön, vaikka tähän reaktioon kuuluukin muita ulottuvuuksia, kuten kehitysyhteistyö ja toiminta laillisen maahanmuuton alalla.

Lisäksi, kuten totesimme Euroopan meristrategiaa koskevassa mietinnössä, maahanmuuttopolitiikka, jonka on tarkoitus olla tehokas Euroopan unionin sisällä, ”edellyttää”, kuten tässä päätöslauselmassa todetaan, ”parlamentin jäsenvaltioilta seuraavien periaatteiden kunnioittamista: solidaarisuus, jaettu vastuu, keskinäinen luottamus ja avoimuus”. Olemme tästä täysin samaa mieltä.

  Carl Schlyter (Verts/ALE), kirjallinen. – (SV) Annan loppuäänestyksessä ei-äänen, koska vastustan Frontexia ja EU:n rajapoliisia, joilta on vaikeaa vaatia vastuuta. Mietinnössä puolletaan voimakkaasti passien ja viisumien kalliita ja tehottomia biometrisiä tietoja, jotka sitä paitsi ovat uhka yksityisyydelle. EU käyttää kyynisesti hyväkseen pakolaisten vaikeaa asemaa ottaakseen rajat haltuunsa.

- Mietinnöt: Gruber (A6-0322/2007), Moreno Sánchez (A6-0323/2007)

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivit äänestivät maahanmuuttomietintöjä vastaan, koska maahanmuuttokysymys on ainoastaan jäsenvaltioiden ja hallitusten välisen yhteistyön asia. Viittaukset ehdotukseen sopimuksen uudistamiseksi ja määräenemmistöäänestysten lisääminen ovat väärä tapa käsitellä EU:n edessä olevia ongelmia. ”Samat säännöt kaikille” -lähestymistapa ei toimi maahanmuuton kohdalla.

  Proinsias De Rossa (PSE), kirjallinen. – (EN) Vaatiessaan, että EU:n kansalaisten kolmansista maista kotoisin olevien puolisoiden on asuttava toisessa EU:n jäsenvaltiossa, ennen kuin he saavat oleskella Irlannissa, hallitus uskoakseni rikkoo vuoden 2004 direktiiviä. Lisäksi muiden kuin irlantilaisten EU:n kansalaisten puolisoiden erottelu karkottamispäätösten antamista varten rikkoo EU:n lainsäädäntöä, jossa kielletään kansalaisuuteen perustuva syrjintä.

Muistutan komissiota, että se ilmoitti Euroopan parlamentille vuonna 2006, että jäsenvaltioiden pitäisi tulkita vuonna 2004 hyväksyttyä oleskelupaikkadirektiiviä Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen heinäkuussa 2002 (asia C-459/99, MRAX)) ja huhtikuussa 2005 (asia C/157/03) tekemien päätösten mukaisesti. Näillä päätöksillä vahvistettiin, että EU:n kansalaisen perheeseen kuuluvan kolmannen maan kansalaisen oikeus saapua yhteisöön ja oleskella yhteisössä johtuu tästä suhteesta eikä riipu siitä, onko hänen aiempi oleskelunsa yhteisössä ollut laillista, tai siitä, pystyykö hän esittämään toisen jäsenvaltion myöntämän oleskeluluvan tai muun luvan. Irlannin toiminta rikkoo selvästi näitä tuomioistuimen päätöksiä. Näin ollen komissio on perustamissopimusten nojalla velvollinen ryhtymään toimiin Irlannin hallitusta vastaan.

8. Äänestyskäyttäytymistä ja äänestysaikeita koskevat ilmoitukset: ks. pöytäkirja

(Istunto keskeytettiin klo 13.15 ja sitä jatkettiin klo 15.00.)

Puhetta johti
puhemies Hans-Gert PÖTTERING

9. Edellisen istunnon pöytäkirjan hyväksyminen: ks. pöytäkirja

10. Salaiset pidätykset ja pidätettyjen laittomat kuljetukset, joissa on ollut osallisina Euroopan neuvoston jäsenvaltioita (Favan mietintö ja Martyn raportti) (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat salaisista pidätyksistä ja pidätettyjen laittomista kuljetuksista, joissa on ollut osallisina Euroopan neuvoston jäsenvaltioita (Claudio Favan mietintö ja Dick Martyn raportti).

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.− (PT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, joulukuussa 2005 pyyntöä muodostaa vankikuljetuksia ja laitonta vankien säilyttämistä käsittelevä väliaikainen valiokunta koskevassa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa vahvistettiin sen päättäväisyys terrorismin torjunnassa, mutta painotettiin, ettei tätä taistelua voida voittaa uhraamalla juuri niitä periaatteita, joita terrorismi pyrkii tuhoamaan, erityisesti, että perusoikeuksien suojelusta ei koskaan saa tinkiä.

Aiemmilla neuvoston puheenjohtajilla on ollut tilaisuus ilmaista tässä parlamentissa olevansa samaa mieltä tästä kannasta. En voi aloittaa puhettani korostamatta, että nykyinen puheenjohtajavaltio jakaa tämän saman päättäväisyyden ja määrätietoisuuden. Muistuttaisin, että terrorismin torjunta ei saa vaarantaa perusoikeuksien suojelua koskevia arvojamme ja periaatteitamme. Tämä on meidän mielestämme ratkaisevan tärkeä asia. Terrorismin vastaisessa taistelussa selviämme voittajina vain, jos pysymme vapaina: vapaina pelosta ja kaikesta pelon nimissä tapahtuvasta väärinkäytöstä tai manipuloinnista. Vahvin aseemme ja tehokkain suojamme ovat perusoikeuksiemme suojaa koskevat arvomme ja periaatteemme.

Vaikka neuvostolla ei sinänsä ole valtuuksia ilmaista kantaa, yksikään Euroopan unionin jäsenvaltio ei jättäisi tunnustamatta totuuden selvittämiseksi tehtyjen ponnistusten ja toteutettujen aloitteiden merkitystä. Meidän on muistettava, että puhumme perusperiaatteista, joihin eurooppalainen demokratiamme nojaa. Totuuden selvittämisen avulla voimme päästä eroon epäilyksen ilmapiiristä. Siksi on olennaista, että tutkimukset tällä alalla tuovat selvyyttä kysymykseen, eivätkä lisää sekaannusta. Aiemmat puheenjohtajat, joilla oli tilaisuus tulla puhumaan parlamentille, pääsihteeri ja korkea edustaja sekä EU:n terrorismin torjunnan koordinaattori tekivät asian tiimoilta yhteistyötä Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan kanssa.

Siksi katson, että olisi täysin epäoikeudenmukaista väittää neuvostolta tai ulkoministereiltä puuttuneen sitoumusta asiaan. Itse asiassa minun on korostettava niitä lukuisia aloitteita, sekä parlamentaarisia että lainsäädännöllisiä, joita eri Euroopan maissa toteutettiin mietinnön ja raportin johdosta.

Siksi oli täysin asianmukaista toimia toissijaisuusperiaatteen hengessä. Kuten tiedätte, Euroopan unionilla itsellään ei ole mitään toimintavaltuuksia monilla valiokunnan tutkimilla aloilla. Tarkoitan tässä yhteydessä erityisesti tiedustelupalvelujen valvontaa. Tämä on tosiasia, johon aiemmat neuvoston puheenjohtajavaltiot ja korkea edustaja Solana kiinnittivät tämän parlamentin ja sen valiokunnan huomion. Voidaan tietenkin pahoitella, että näin on, mutta tosiasia on, että nykyiset perussopimukset rajoittavat neuvoston toiminta-alaa näissä asioissa.

Meidän osaltamme voin kuitenkin vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio Portugali tekee ehdottomasti aktiivista ja rakentavaa yhteistyötä. Muistutan teitä Portugalin hallituksen tarjoamasta täysimääräisestä ja avoimesta yhteistyöstä tämän vuoden helmikuussa työnsä päätökseen saaneen parlamentin väliaikaisen valiokunnan tutkimusten aikana ja Euroopan neuvoston pääsihteerin Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 52 artiklan nojalla tekemien, väitettyjä CIA-lentoja ja laittomia säilytyskeskuksia koskevien aloitteiden osalta.

Kuten on yleisesti tiedossa, vaikka neuvosto ei ole sinällään ottanut kantaa Favan mietintöön ja Martyn raporttiin, jotka on laadittu tämän parlamentin ja Euroopan neuvoston puitteissa, tämä ei tarkoita, ettei se piittaisi niistä. Itse asiassa neuvosto on aktiivisesti ja myönteisesti puolustanut ihmisoikeuksia ja kansainvälistä oikeutta Euroopan unionin ulkopolitiikassa.

Olemme jatkuvasti esittäneet, että kansainvälisen oikeuden perusarvojen suojeleminen edellyttää vakavaa ja syvällistä vuoropuhelua ihmisoikeuksista terrorismin vastaisen taistelun yhteydessä. Tässä yhteydessä EU on painottanut, että ihmisoikeuksia, pakolaisten oikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta on kunnioitettava ja pidettävä yllä. Neuvosto seuraa jatkossakin tiiviisti ihmisoikeuksiin liittyvää kehitystä terrorismin torjunnassa ja ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin niiden suojelun takaamiseksi. EU jatkaa myös lujaa sitoutumistaan kidutuksen sekä julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun ja rangaistusten täydelliseen kieltämiseen.

Tämä tavoite ohjaa toimintaamme, ja otamme aina esiin kolmansien maiden kanssa huolen, jonka tämä ongelma aiheuttaa. EU ja sen parlamentin jäsenvaltiot ovat selvästi ilmaisseet, että salaisten säilytyskeskusten, joissa pidätettyjä pidetään oikeudellisessa tyhjiössä, olemassaolo ei ole yhdenmukaista kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kanssa. EU:n kidutuksen vastaisissa suuntaviivoissa määrätään, että parlamentin jäsenvaltiot kieltävät salaiset säilytyspaikat ja varmistavat, että kaikkia ihmisiä, joilta on riistetty vapaus, pidetään virallisesti tunnustetuissa säilytyspaikoissa ja että heidän olinpaikkansa on tiedossa. EU:n kidutuksen vastaisissa suuntaviivoissa todetaan myös, että ketään ei voida pakottaa palaamaan maahan, jossa hän on vaarassa joutua kidutetuksi tai pahoinpidellyksi.

On yleisesti tiedossa, että nämä kysymykset, joihin liittyy lentokenttien valvontaa, tarkastuksia ja tiedustelupalveluja koskeva toimivalta, kuuluvat periaatteessa jäsenvaltioiden vastuu- ja valvonta-alaan. On totta, että Sitcen tekee ajoittaisia analyyseja käyttäen jäsenvaltioiden toimittamia tietoja, mutta sillä ei ole operatiivista toimivaltaa niin kutsuttujen ”tiedustelutoimien” kohdalla. On huomattava, että EU:n jäsenvaltiot joutuivat myös vastakkain sen monimutkaisuuden kanssa, joka tässä yhteydessä on tyypillistä ylilento-, laskeutumis- ja kenttätarkastuslupahakemusten lajittelu- ja käsittelyjärjestelmälle. Tämä on uusi haaste kaikille. Meidän osaltamme Portugalin hallitus ei ole ainoastaan toteuttanut tätä joskus vaikeaa ja erittäin hidasta tiedonkeruuprosessia, vaan myös perustanut työryhmän arvioimaan lukuisia menettelyjä ja ehdottamaan parannuksia, joiden merkitys tunnustettiin asianmukaisesti tämän parlamentin helmikuussa hyväksymässä lopullisessa mietinnössä.

Minun on huomautettava, että pidimme Euroopan neuvoston pääsihteerin tekemää työtä erityisen tärkeänä ja panimme Dick Martyn laatimat raportit asianmukaisesti merkille. Euroopan neuvoston pääsihteerin Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 52 artiklan nojalla kehittämä kyselylomake ja suositukset antoivat myös tilaisuuden, sekä Portugalissa että uskoakseni muissakin parlamentin jäsenvaltioissa, kansallisten oikeudellisten kehysten, takuiden ja valvontamekanismien ennennäkemättömään arvioimiseen kokonaisuutena. Tämä sisältää myös lentokoneiden ylilentoja ja laskeutumisia kansalliselle alueelle koskevien lupapyyntöjen lajittelu-, varmennus- ja tarkastusmenettelyjen analyysin.

Portugalin tapauksessa ne ovat ehdottomasti johtaneet institutionaalisiin, teknisiin ja operatiivisiin parannuksiin. Euroopan neuvoston pääsihteerin antamien valvontatakuusuositusten osalta neuvoston jäsenten vallitseva käsitys oli, että vireillä olevien aloitteiden ei pitäisi johtaa tarpeettomaan säädösten monistamiseen eikä uusien toimivaltuuksien myöntämiseen Euroopan neuvostolle.

Toisaalta näyttää vallitsevan yhteisymmärrys siitä, että nykyisten mekanismien tehokkaammalle soveltamiselle ja perusteellisemmalle seurannalle on tilaa. Uskon, että jos nämä tutkimukset tehtäisiin perusteellisemmin ja maltillisemmin, niiden johtopäätökset olisivat tehokkaampia. Siitä huolimatta, että perusteellisuutta suositellaan aina, ja sotkematta tosiasioita väitteisiin, mutta yrittäen noudattaa jonkinlaista malttia käytettävän kielen osalta kyseessä olevien arvojen merkityksen ja eurooppalaisten demokratioiden hyvän maineen takia, totuus on, että kaikilla näillä aloitteilla on päämäärä ja merkitys. Niitä on siksi toteutettava, erityisesti aikana, jona on tullut olennaiseksi analysoida vakavasti ja selväsanaisesti terrorismin uhkan tuomia uusia pulmia, esimerkiksi turvallisuuden ja vapauden ristiriidan ongelmaa. Lisäksi tarvitaan entistä enemmän kansainvälisen oikeuden vastausta niihin vaikeisiin kysymyksiin, jotka ennennäkemättömän uhkan torjunta on herättänyt.

Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen vahvistaminen Haagin ohjelman ja vastaavan toimintasuunnitelman pohjalta on yksi puheenjohtajavaltioiden Saksan, Portugalin ja Slovenian 18 kuukauden yhteisen ohjelman tärkeimmistä tavoitteista. Terrorismin vastainen taistelu on tässä yhteydessä yksi tärkeimmistä haasteista, joita varten nämä kolme puheenjohtajavaltiota ovat määritelleet tämän alan yhteistyön tehostamisen tavoitteen, johon pyritään panemalla edelleen täytäntöön EU:n terrorismin vastaista strategiaa. Kuten tiedätte, Gilles de Kerchove nimitettiin hiljattain EU:n uudeksi terrorismin torjunnan koordinaattoriksi, ja kuten edeltäjänsä, hän pystyy antamaan parlamentille kaikki sen tarvitsemat tiedot.

Haluan myös käyttää tämän tilaisuuden painottaakseni, että kysymys ihmisoikeuksien kunnioittamisesta terrorismin torjunnassa on otettu erityisesti esiin transatlanttisessa vuoropuhelussa, varsinkin Euroopan unionin ja Yhdysvaltain edellisessä huippukokouksessa huhtikuussa, kun esille tuotiin 11. joulukuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät.

Portugali on neuvoston puheenjohtajavaltiona ilmoittanut selkeästi sitoutuneensa jatkamaan ja laajentamaan tätä vuoropuhelua, jota se pitää keskeisenä molempien osapuolten kannalta.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, minäkin haluan kiittää neuvoston edustajaa. Hyvät naiset ja herrat, komissio – ja minä itse – on alusta asti seurannut ja tukenut Euroopan parlamentin väliaikaisen valiokunnan työtä tämän tunnetun aiheen ja kyseessä olevien vakavien syytösten ja vakavien tapahtumien parissa.

Näiden tapahtumien vakavuus sinällään, jopa sen kuvitteleminen, että näin on saattanut tapahtua, tekee kaikkien kolmen toimielimen, komission, parlamentin ja neuvoston, yhteistyöstä ilman muuta erittäin tärkeää. Meidän on tietenkin toistettava jälleen kerran – ja teen sen mielelläni – että terrorismia on torjuttava kunnioittaen täysimääräisesti perusoikeuksia ja oikeusvaltion periaatteita. Nämä ovat demokratian toiminnan kaksi välttämätöntä edellytystä.

Tässä hengessä uskon, että laittomat vankikuljetukset ja oletus siitä, että enemmän tai vähemmän salaisia pidätyskeskuksia on olemassa – jos tällaiset tapaukset osoitettaisiin todeksi asianmukaisesti – muodostaisivat epäilemättä vakavan rikkomuksen kansainvälistä oikeutta ja perusihmisoikeuksia vastaan. Olemme kaikki tietoisia siitä, että Euroopan unionin jäsenten, niiden kaikkien, on noudatettava ihmisoikeusyleissopimuksen tärkeitä periaatteita, erityisesti 5 ja 6 artiklaa.

Toivomme tietenkin, että nämä tapaukset tutkitaan perusteellisesti jäsenvaltioissa. Toimivaltaisten oikeusviranomaisten on tietenkin toteutettava nämä tutkimukset. Yhden seikan on oltava selvä, mutta se on todettu selkeästi useaan kertaan sekä Claudio Favan mietinnössä että Euroopan neuvoston raportissa: parlamentin mietinnössä voidaan esittää tosiasioita, mutta parlamentilla ei tietenkään ole valtuuksia eikä velvollisuutta toteuttaa oikeudellista tutkimusta.

Kun vedotaan todisteisiin tuntemattomista lähteistä, oikeusvaltion periaate – jota meidän on noudatettava – sanelee tietenkin, että tutkimukset on annettava vapaiden, riippumattomien tuomioistuinten vastuulle. On niiden velvollisuutena paljastaa syytöksen taustalla olevat lähteet. On selvää, että jäsenvaltion tai yksilön syyttäminen paljastamatta syytöksen lähteitä on periaate, joka voidaan hyväksyä parlamentin mietinnössä, mutta ei oikeudellisessa tutkimuksessa. Siksi toivon oikeudellisten tutkimusten jatkuvan, kuten tapahtuu joissain jäsenvaltioissa, myös omassa maassani. Mietintö edellyttää kuitenkin ilman muuta jatkotoimia, joten luettelen aloitteet, joiden uskon edistävän niitä.

Heinäkuun 23. päivänä kirjoitin Puolan ja Romanian hallituksille muistuttaen niitä niiden velvollisuudesta toteuttaa täysimääräinen, perusteellinen tutkimus ja pyytäen niiltä yksityiskohtaisia tietoja siitä, oliko tutkimukset aloitettu ja mikä niiden tulos oli ollut. Toivon molempien hallitusten vastaavan, ja tiedotan teille tietenkin niiden vastauksista, erityisesti siksi, että katson avoimuuden ja totuuden edellyttävän, että kun jotakuta syytetään jostain, hänellä on oltava käytössään kaikki oikeudelliset välineet sen selittämiseksi ja osoittamiseksi, että syytös ei pidä paikkaansa, tai muutoin tutkimuksen antamiseksi riippumattoman tuomioistuimen vastuulle. Mielestäni on syytetyn osapuolen edun mukaista, että asiaan saadaan erittäin selkeä vastaus.

Toinen keskeinen näkökohtani on tämä: olen laatinut kyselylomakkeen terrorismista kaikille jäsenvaltioille, kuten mainitsin edellisellä istuntojaksolla. Kyselylomakkeessa kysytään kultakin jäsenvaltiolta, mitä toimenpiteitä se on toteuttanut terrorismin torjumiseksi, millaisia tuloksia on saatu kansallisten lakien tehokkuuden kannalta ja etenkin, minkä perusihmisoikeuksien suojelun tason kansallinen lainsäädäntö takaa. Aikeeni on analysoida vastaukset ja laatia sitten raportti neuvostolle ja parlamentille jäsenvaltioiden terrorismin vastaisten toimenpiteiden tehokkuudesta ja niiden soveltuvuudesta ja yhteensopivuudesta perusoikeuksien kunnioittamisen periaatteen kanssa.

Kolmas näkökohtani liittyy lentoliikenteeseen. Annoin sitoumukseni LIBE-valiokunnalle luvaten tarkastella äärimmäisen tärkeää oikeudellista näkökohtaa, jota ei ole katettu tällä hetkellä: missä kulkee raja siviililentokoneen ja valtion lentokoneen, toisin sanoen sellaisen, jota eivät koske tavanomaiset siviililentokoneiden tarkastukset, määritelmän välillä? Tämä työ on siis aloitettu, kuten lupasin, ja Euroopan komissio aikoo laatia tiedonannon yleisestä lentoliikenteestä. Komissio hyväksyy tiedonannon ennen tämän vuoden loppua, erittäin pian siis, ja esitämme tietenkin ehdotuksen tämän valtion lentokoneen käsitteen paremmasta määritelmästä, sillä se tulkitaan selvästi usein tavalla, jolla kierretään välttämättömät tarkastukset.

Lentoliikennettä koskee kuitenkin toinenkin aloite. Se on osa yleistä ratkaisua, jolla otetaan käyttöön kaikkien jäsenvaltioiden yhteiset säännöt kaikentyyppisistä lentokoneista, jotka saapuvat Euroopan yhteiselle ilmailualueelle ilman lentosuunnitelmaa. Tiedätte epäilemättä, että 1. tammikuuta 2009 alkaen säännöillä, joilla pannaan täytäntöön niin kutsuttu yhtenäinen eurooppalainen ilmatila, otetaan käyttöön yhteiset lentosuunnitelmia koskevat pyynnöt kaikille jäsenvaltioille, joten tässä yhteydessä yhdenmukaistamme kaikkien lentokoneiden lentosuunnitelmia koskevat säännöt, kulkevat ne sitten eurooppalaisen ilmatilan läpi tai saapuvat siihen. Tästä on valtavasti hyötyä, koska se lopettaa erilaisen kohtelun, jonka olemme panneet merkille jäsenvaltioissa ylilennon ja laskeutumisen osalta.

Toinen aihe on Euroopan ja Yhdysvaltain välisen luovutussopimuksen ratifiointi. Jos olemassa olisi jo ollut, kuten olisi pitänyt, eurooppalainen sopimus – jonka olemme allekirjoittaneet, mutta emme ratifioineet – säännöt vankien luovuttamisesta Yhdysvalloista ja Yhdysvaltoihin olisivat olleet paljon selkeämpiä. Puhumme tässä vangeista, joita epäillään terrorismista. Tiettyjen jäsenvaltioiden, onneksi vain muutaman, on vielä ratifioitava tämä sopimus. Olen vedonnut jälleen kerran muodollisesti kaikkiin oikeusministereihin, jotta he ratifioisivat tämän Euroopan ja Yhdysvaltain välisen luovutussopimuksen mahdollisimman pian.

Sitten asiaan kuuluu vielä kysymys tiedustelupalvelujen valvonnasta. Aihetta on käsitelty sekä mietinnössä että raportissa, mutta kysymys on arkaluontoinen. Mielestäni kaikkein suurin merkitys tässä asiassa on kansallisella reaktiolla, vaikka tiettyjä yhteisiä vaatimuksia voidaan painottaa. Ensimmäinen vaatimus on parlamentaarisen valvonnan vahvistaminen jäsenvaltioissa. Jotkut maat ovat hyväksyneet, tai ovat hyväksymässä, kansallisia lakeja vahvistaakseen huomattavasti kansallisten parlamenttiensa valvontaoikeuksia tiedustelupalvelujensa toiminnan osalta. Tämä on mielestäni tie, jota meidän pitäisi kulkea, koska, kuten varmasti ymmärrätte, en voi kuvitella tulevaa yhteistä eurooppalaista lakia, joka säätelisi salaisia palveluja, vaikka katsonkin, että on erittäin hyödyllistä keskustella aiheesta.

Lopuksi, arvoisa puhemies, katson tämän olevan aihe, josta meidän on keskusteltava jatkossakin, pitäen mielessä oikeusvaltion periaatteen ja tietenkin perusoikeuksien kunnioittamisen; perusoikeuksiin kuuluu kuitenkin myös oikeus olla joutumatta syytetyksi muuten kuin asianmukaisten menettelyjen avulla kerättyjen todisteiden perusteella.

  Jas Gawronski, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ryhmäni on ilmaissut perusteltua kritiikkiä Martyn raportista ja äänestänyt ylivoimaisella enemmistöllä Favan mietintöä vastaan. Se on sääli, sillä osalta parlamentin pitäisi pystyä ylittämään sisäiset erimielisyytensä ja saada aikaan yhteinen kanta. Se, ettemme ole onnistuneet siinä, johtuu siitä, että Claudio Favan mietinnössä valitettavasti lähdettiin ennakkokäsityksestä: Yhdysvallat on syyllinen! Tuhlasimme näin ollen vuoden etsiessämme totuuden sijaan todisteita tästä syyllisyydestä, laiminlyöden ja jopa peitellen tosiasioita, jotka olisivat tämän kannan vastaisia.

Annan teille yhden käytännön esimerkin, joka on suorastaan pöyristyttävä. Yksi syy siihen, että lähdimme Puolaan, oli haastatella toimittajaa, joka oli ollut ensimmäisten joukossa raportoimassa vuotta aiemmin CIA:n vankiloiden olemassaolosta Puolassa. Kun tapasimme hänet, hän oli valitettavasti muuttanut mieltään; kun sanon ”valitettavasti”, tarkoitan sitä ironisessa mielessä. Hän ei ollut enää varma; hän kertoi meille, ettei nyt olisi kirjoittanut kyseistä artikkelia. Hänen mielenmuutoksestaan ei ole jälkeäkään mietinnössä, kun se taas on täynnä esittelijän oletuksen jakavien toimittajien todistajanlausuntoja. Olemme tuhlanneet vuoden kuluttaen veronmaksajien rahoja saamatta selville mitään muuta kuin sen, minkä jo tiesimme lehdistöstä ja virallisista ja epävirallisista yhdysvaltalaislähteistä. Jos presidentti Bush itse ei olisi paljastanut CIA-vankiloiden olemassaoloa, emme olisi edes olleet varmoja asiasta.

Kerroitte meille, arvoisa komission jäsen Frattini, että olette kirjoittanut kirjeet Puolalle ja Romanialle pyytäen selityksiä, mutta ette ole saanut vastauksia. On aina epäkohteliasta olla vastaamatta, mutten ole yllättynyt, koska syytökset ovat perusteettomia. Viittaatte itse kirjeessänne oletettuun tietoon, ette konkreettisiin tosiasioihin, ja molemmat maat ovat jo todenneet korkeimmalla tasolla tutkineensa asiaa ja että niiden mielestä CIA-vankiloita ei ole olemassa. Se saattaa olla totta tai ei, ja jokainen voi ajatella asiasta mitä haluaa, mutta kuten sanoitte itse, arvoisa komission jäsen Frattini, emme voi syyttää ketään, ennen kuin meillä on todisteita.

Tosiasia on, että Claudio Favan mietintö ja Martyn raportti ovat liian täynnä sellaisia lauseita kuin ”on erittäin todennäköistä” ja ”ei voida sulkea pois”, joiden pohjalta sitten tehdään vakaita johtopäätöksiä. Älköön kukaan tulko kertomaan minulle perustellakseen todisteiden puutetta, että emme ole tuomioistuin ja että asiakirjamme on poliittinen. Se ei ole enää poliittinen, kun meitä kehotetaan harkitsemaan, ovatko olosuhteet riittävän äärimmäiset Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklaan turvautumiseksi.

Nyt kun havaitsen tässä parlamentissa ilmapiirin, jossa kannatetaan CIA-mietinnön laatimista, minulla olisi suositus annettavana: Lakatkaamme tuottamasta puolueellisia tulkintoja menneisyydestä; lakatkaamme tutkimasta tätä aihetta, josta emme ole saaneet selville mitään. Jättäkäämme asia tuomioistuimille – kuten komission jäsen sanoi – ja toimittajille, joilla on tarvittavat tutkimusvälineet ja jotka ovat tutkimisessa parempia kuin me. Keskittykäämme tulevaisuuteen, politiikkaan ja Claudio Favan mietinnön suositusosaan, joka on ainoa hyväksyttävä osa.

Yhdysvallat on epäilemättä tehnyt virheitä; joissakin tapauksissa se on rikkonut ihmisoikeuksia, mutta on erittäin helppoa olla tekemättä virheitä, jos ei tee mitään terrorismin torjumiseksi. Terrorismi on uusi ilmiö, jota ei siedetä laeissamme, ja lainsäädäntöä on nyt mukautettava. Yrittäkäämme säätää lakeja menettelytavoista ehkäistäksemme uusia ihmisoikeusrikkomuksia, jotta välttyisimme menneiden virheiden toistamiselta, ja mukauttaaksemme sääntömme ja säädöksemme uudentyyppiseen maailmanlaajuiseen uhkaan.

On oikeudenmukaista, että komissio pyrkii laatimaan kokonaisarvion jäsenvaltioiden toteuttamista toimenpiteistä; muut komission jäsenen Frattinin ilmoittamat ja käynnistämät aloitteet ovat yhtä hyväksyttäviä. Paljon on silti vielä tehtävä, jos halutaan puuttua terrorismin ongelmaan maailmanlaajuisesti, päättäväisesti ja koordinoidusti. Ajattelen Internetiä ja toimenpiteitä rikosten ehkäisemiseksi ja syytteiden nostamiseksi, jotta vältämme ristiriitaisen tilanteen, jossa samalla, kun hallitukset toimivat erillään kansallisella tasolla, terroristit puolestaan toimivat maailmanlaajuisesti Internetin ja kaikkialle sijoittautuneiden solujen kautta.

Tulevaisuutemme riippuu kyvystämme kukistaa terrorismi. Yhdistäkäämme voimamme tämän taistelun voittamiseksi.

  Claudio Fava, PSE-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mietintöni hyväksyttiin seitsemän kuukautta sitten, ja sen jälkeen ainoat merkit siitä, että jotakin tapahtuu, ovat tulleet Yhdysvalloista. Yhdestä tällaisesta merkistä muistutti Jas Gawronski: Presidentti Bush määräsi 20. heinäkuuta, että hänen hallintonsa jatkaisi turvautumista laittomaan CIA:n toimintaan terrorismista epäiltyjen henkilöiden tuomioistuinten ulkopuolisen vangitsemisen ja säilyttämisen muodossa halukkaissa kolmansissa maissa.

Toinen tärkeä merkki on se, että Yhdysvaltain kongressi on käynnistänyt oman riippumattoman tutkimuksensa poikkeuksellisesta luovutuksesta. Tämä kertoo meille, ettemme käsittele historian lukua vaan ajankohtaisia tapahtumia.

Oikeudelliset tutkimukset ovat käynnissä neljässä Euroopan maassa: Espanjassa, Portugalissa, Saksassa ja Italiassa. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun virkailijoista ja agenteista on tähän mennessä annettu 39 tilapäistä pidätysmääräystä. Tämän parlamentin tutkimus dokumentoi tosiasioita, ei mielipiteitä. On esimerkiksi tosiasia, että jotkut hallituksistamme ja turvallisuuspalveluistamme tekivät yhteistyötä CIA:n kanssa poikkeuksellisten luovutusten täytäntöönpanossa. Muistuttaisin komission jäsenelle Frattinille, että lähteemme tässä tapauksessa eivät olleet anonyymeja. Lähteemme, kuten mietinnössä todetaan, olivat Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan hallitusten lausuntoja.

Esitimme 48 suositusta, ennen kaikkea neuvostolle, ja haluaisimme kuulla neuvostolta, onko yhtäkään näistä suosituksista noudatettu näiden seitsemän kuukauden aikana. Esitimme erityisesti kaksi pyyntöä: kehotimme eurooppalaisia toimielimiä – myös neuvostoa – täyttämään perustamissopimuksen 6 ja 7 artiklan mukaiset velvollisuutensa, ja odotimme neuvoston painostavan kaikkia asiaan liittyviä hallituksia toimittamaan täydelliset ja perusteelliset tiedot ja järjestämään tarvittaessa kuulemistilaisuuksia. Tätä ei ole tapahtunut. Ei ole totta, ettei neuvostolla olisi toimivaltaa, puheenjohtaja Lobo Antunes; neuvostolla on sille perustamissopimuksen 6 ja 7 artiklassa myönnetty toimivalta.

Puheenjohtajavaltio Saksa ja nyt puheenjohtajavaltio Portugali olisivat varmasti voineet toimia pyyntömme mukaisesti. Arvostamme komission jäsenen Frattinin aloitteita, mutta emme ole tyytyväisiä näihin kahteen puolen vuoden puheenjohtajakauteen, joiden aikana puheenjohtajavaltiot ovat itse asiassa sysänneet unohdukseen tutkimusvaliokuntamme vuoden työn. Kun ajatellaan, että yleinen mielipide maissamme vaatii totuutta, neuvoston – ja on sanottava, että myös monien hallitustemme – vaikeneminen merkitsee menetettyä tilaisuutta Euroopalle.

Tämä parlamentti ei kuitenkaan aio antaa periksi. Olen pahoillani Jas Gawronskin puolesta, mutta palaamme tähän aiheeseen. Kansalaisvapauksien valiokunnan valiokunta-aloitteinen mietintö on meidän panoksemme terrorismin torjumiseen tavalla, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia aina, kaikkialla ja kaikkien osalta; ihmisoikeus numero yksi, kuten Cesare Beccaria opetti meille vuosisatoja sitten, on muuten oletus syyttömyydestä.

  Ignasi Guardans Cambó, ALDE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, parlamentti antoi asiasta päätöslauselman ja Euroopan neuvosto hyväksyi toisen tekstin tästä samasta aiheesta, kaikin tavoin selkeän ja yksitulkintaisen. Ne meistä, joilla on hieman oikeudellista asiantuntemusta, ovat kuitenkin tietoisia siitä, eikä se ole meille yllätys – sanon tämän hieman ironisesti – että etenkin rikoslainsäädännössä on olemassa oikeusturvaperiaate, jonka nojalla kenenkään ei tarvitse antaa itseään raskauttavia lausuntoja. Tämä on yllättänyt meidät: että neuvosto ja kaikki hallitukset soveltavat sitä itseensä.

Tässä tapauksessa ne ovat toiminnan sijaan päättäneet pysyä hiljaa, kuten syytettyjen penkillä istuva mies, joka ei puolustaudu, vaan kieltäytyy hyväksymästä syytteitä pysymällä yksinkertaisesti passiivisena ja hiljaa.

On häpeällistä nähdä neuvoston toimielimenä ja kaikkien sen jäsenten toimivan samalla tavalla, käyttäen yhteisesti hyväkseen syytettyjen tuomioistuimessa käyttämää lakia. Institutionaalinen hiljaisuus, joka koskee vastuuta, oli se sitten aktiivista tai passiivista ja johtui se sitten toiminnasta tai tuottamuksesta, vakaumuksesta tai liittolaisvaltion painostuksesta johtuvien ongelmien aiheuttamisen pelosta – tämä hiljaisuus on yksi nykyisten demokraattisten puitteidemme pahimmista häpeätahroista, ja se vaikuttaa kaikkiin asianosaisiin.

On niin ikään vaikeaa soveltaa vastuumekanismeja Euroopan unionissa, koska mekanismeja ei ole tarkoitettu käytettäviksi kaikkia parlamentin jäsenvaltioita vastaan niiden toimiessa suojellakseen itseään vastavuoroisesti.

Kukaan ei varmasti kuvitellut perustamissopimusta laadittaessa, kun 6 ja 7 artiklaa muotoiltiin, että joutuisimme tilanteeseen, jossa emme keskustelisi perusoikeuksien rikkomisesta tai passiivisuudesta perusoikeuksien puolustamisen yhteydessä jonkin hallituksen vaan eurooppalaisen toimielimen kohdalla: neuvosto itsessään pysyy passiivisena rikoskumppanina, kaikkien jäsenvaltioiden ollessa osallisia rikokseen. Tätä tilannetta ei koskaan kuviteltu, ja tämä todella tarjoaa sille suojelua.

Meillä ei ole oikeudellisia mekanismeja, jotta voisimme ryhtyä toimiin tätä vastaan, mutta haluan kertoa neuvoston edustajalle, että historia selkiyttää asiat, koska historia tuo aina päivänvaloon tämän ajan häpeän, ajan, jona vapautemme puolustamisen verukkeen nojalla kaikki aatteet, joille tämä Euroopan unioni perustettiin, on vaarannettu.

  Konrad Szymański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Claudio Favan mietintö perustui aihetodisteisiin, ja vankkojen päätelmien sijaan siinä yksinkertaisesti luotiin epäilyksen tunne jäsenvaltioita kohtaan.

Martyn raportti laadittiin vielä vastuuttomammin. Kaikki sen tulokset perustuvat anonyymeihin lähteisiin ja ovat siksi mahdottomia todentaa. Tämä lähestymistapa ei voi tarjota mitään takuita siitä, etteivät Dick Martyn työtä manipuloineet palvelut ja järjestöt, jotka ovat haluttomia ryhtymään transatlanttiseen yhteistyöhön terrorismin nujertamiseksi. Olen hyvin kiitollinen puheenjohtaja Antunesille huomautuksesta siitä, että kansainvälinen oikeus ei sisällä riittävästi määräyksiä terrorismiin liittyvistä ongelmista. Kumpikaan keskustelun aiheena olevista asiakirjoista ei ole tuonut mitään uutta tässä mielessä. Viralliset tutkimukset ja Puolan toimittamat selitykset noudattavat periaatteitamme salaisten palvelujen siviilivalvonnasta. Lisäksi periaatteemme noudattavat asiaan liittyviä eurooppalaisia normeja. En siksi näe mitään syytä toistaa tätä keskustelua.

  Cem Özdemir, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, tämä parlamentti hyväksyi Claudio Favan mietinnön helmikuussa 2007, ja se sisältää paljon suosituksia, jotka koskevat sekä asian oikeudellista että poliittista puolta. Olisin toivonut, että neuvosto viittaa näihin suosituksiin ja puuttuu siihen, mitä jälkeenpäin on tapahtunut. Jos neuvostolla ei ole kollegan Claudio Favan mietintöä käytössään, toimitamme neuvostolle mielellämme vielä kerran kopion siitä. Haluaisimme sitten kuitenkin myös erittäin mielellämme tietää, mitä mietinnön suosituksista, jotka koskivat yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, mutta myös neuvoston roolia, johon mietinnössä viitattiin, on pantu täytäntöön.

Kollega Dick Marty, Euroopan neuvoston raportin laatija, esitti myös tämän vuoden heinäkuussa toisen raportin. Haluan keskittyä kahteen seikkaan. Hän puhuu raportissa siitä, että yksittäiset eurooppalaiset hallitukset eivät ainoastaan aiemmin hankaloittaneet totuuden selvittämistä, vaan tekevät näin edelleen viitaten niin sanottuihin valtiosalaisuuksiin. Tämä ei ole mitään muuta kuin valtiosalaisuuksien väärinkäyttöä lainvastaisesti toimineiden ihmisten suojelemiseksi. Raportin laatija puhuu valitettavasti nimenomaan myös omasta maastani, Saksan liittotasavallasta, ja Italiasta, mutta kehuu toisaalta Bosnia-Hertsegovinaa ja Euroopan neuvoston tarkkailijajäsentä Kanadaa. Hän puhuu kuitenkin toisessa kohdassa myös nimenomaan Puolasta ja Romaniasta ja mainitsee nämä kaksi maata niin kutsuttujen salaisten vankiloiden yhteydessä. Tämäkin on seikka, jonka osalta toivon neuvoston kertovan meille, miten asiassa on edistytty.

Viittaus jäsenvaltioiden toissijaisuuteen ei tässä tapauksessa riitä, sillä me vetoamme tässä asiassa yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin. Viittaan EU:n perustamissopimusten 6 ja 7 artiklaan. Ne pätevät kaikissa jäsenvaltioissa, toissijaisuudesta riippumatta.

  Sylvia-Yvonne Kaufmann, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, nimittäisin sitä, mitä meidän on ollut koettava niin kutsutun terrorismin vastaisen taistelun myötä, menetelmäksi ulkoistaa ihmisoikeuksien rikkomista.

Ihmisiä pidetään vangittuina Guantánamossa, missä heiltä pidätetään itsestään selviä ihmisoikeuksia. Ihmisiä on luovutettu kidutusta harjoittaville järjestelmille, koska mitä ilmeisimmin ei haluta liata omia käsiä. Salaisia vankiloita on ylläpidetty, kuten presidentti Bush itse on tunnustanut. Eurooppalaiset hallitukset katsoivat yksinkertaisesti pois, kun amerikkalaisten salainen palvelu järjestelmällisesti rikkoi ihmisoikeuksia niiden omalla alueella.

Euroopan neuvosto ja tämä parlamentti eivät vaienneet näistä kauhistuttavista tapahtumista; ne kokosivat tosiasiat yhteen, tutkivat ihmisoikeusrikkomukset ja kritisoivat niitä erittäin selvästi. Dick Marty on sitoutunut tähän työhön erittäin tarmokkaasti, mistä haluan kiittää häntä. Kollegamme Claudio Favan mietinnössä, jota ryhmäni kannatti, vaaditaan julkisuuteen tulleista käytännöistä luopumista. Mitä kuitenkin tapahtuu sen sijaan?

Minun hallitukseni esimerkiksi meni Khaled el-Masrin tapauksessa muutama päivä sitten polvilleen Yhdysvaltojen hallituksen edessä. Se ei edes toimita asiaa tutkivan Münchenin oikeuslaitoksen laatimaa, kolmeatoista epäiltyä CIA:n agenttia koskevaa luovutuspyyntöä Yhdysvaltojen valtionhallinnolle. Miksi? Vain siitä syystä, että pelkästään tämän pyynnön esittäminen olisi suututtanut Washingtonin.

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että kotimaani ja EU torjuvat terrorismin uhkaa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, mutta eivätkö sieppaus ja kidutus sen takia ole enää väärin? Ei voi olla hyväksyttävää, että CIA:n agenteille annetaan täysi vapaus ja he voivat tehdä ja jättää tekemättä, mitä haluavat. Tältäkö muka halutaan näyttävän transatlanttisen turvavyöhykkeen, jonka Saksan sisäministeri on juuri ottanut puheeksi?

Meidän perusarvojamme, ennen kaikkea laajaa ihmisoikeuksien suojaa, ei saa asettaa käytettäviksi niin kutsutussa terrorismin vastaisessa taistelussa. Euroopan parlamentti ja Euroopan neuvosto ovat korostaneet tätä oikeutta, ja odotan Eurooppa-neuvostolta ja komissiolta, että ne seisovat varauksetta tämän toteamuksen takana ja ennen kaikkea toimivat sen mukaisesti. Tällä haluan sanoa, että se, mitä tänään kuulin neuvostolta, ei ole missään mielessä riittävää. Odotan todella, että neuvosto toimii näiden äsken itse muotoilemiensa periaatteiden mukaisesti ja noudattaa myös käytännössä Euroopan parlamentin suosituksia.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, on lähes kaksi vuotta siitä, kun parlamentti päätti perustaa väliaikaisen tutkimusvaliokunnan. Päätös vietiin läpi huolimatta vahvasta vastustuksesta ja oikeiksi osoitetuista vastalauseista. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, tuolloiset vastalauseet tuodaan jälleen esiin. Keskustelemme tänään kahdesta asiakirjasta: Martyn raportista ja Claudio Favan mietinnöstä. Viimeksi mainittu ei lisää mitään uutta Martyn raporttiin, jonka tunsimme jo tuolloin.

Euroopan neuvoston raportti oli tasapainoinen ja varoi osoittamasta syytöksiä parlamentin jäsenvaltioiden suuntaan. Valitettavasti samaa ei voi sanoa parlamentin mietinnöstä. Sitä, että keskustelemme tänään molemmista asiakirjoista, voidaan sanoa edistykseksi. Tämä edistys yhteistyön alalla on onneksi myös muotoutumassa Euroopan unionin perusoikeusvirastossa.

Poliittisten ryhmien puheenjohtajakokous on perustellusti kehottanut hyvään yhteistyöhön parlamentin ja Euroopan neuvoston välillä. Perusoikeuksien ollessa kyseessä yhteistyö on olennaista, koska perusoikeuksien suojelu on äärimmäisen tärkeää. Jos se on amerikkalaisten turvallisuuspalvelujen toimia Euroopan alueella koskevien tutkimusten tarkoitus, neuvoston on myös suunnattava ponnistelunsa siihen. Voidaanko transatlanttisissa suhteissa tehdä sopimuksia terrorismin torjumisesta, vai jääkö toiminta yksipuolisesti säädettyjen toimenpiteiden tasolle?

Kaikkien terrorismin vastaisten toimenpiteiden osalta oikeuksiin kiinnitetään usein liian vähän huomiota. Kahden tutkimuksen jälkeen on aika katsoa eteenpäin ja työskennellä Yhdysvaltoihin ylläpidettävien suhteiden palauttamiseksi entiselleen tasavertaisina kumppaneina. Haluaisin todella kuulla neuvostolta, mitä se suunnittelee tekevänsä konkreettisesti, jotta suhteet voitaisiin palauttaa entiselleen. Jatkammeko Yhdysvaltain painostamista selvittääksemme, oliko EU:n alueella salaisia säilytysleirejä, vai yritämmekö estää sitä tapahtumasta uudestaan?

Lopuksi minulla on kysymys puhemiehelle. Helmikuun 14. päivän keskustelussa kysyin, voisimmeko saada tietoa väliaikaisen valiokunnan tekemien tutkimusten kustannuksista. Tähän mennessä emme ole saaneet asiasta mitään tietoa. Arvoisa puhemies, voitteko järjestää tutkimusraportin lisäksi rahoituskertomuksen, ja onko myös mahdollista, että Euroopan neuvosto toimittaisi jotakin tietoa Martyn raportin aiheuttamista kustannuksista? Jas Gawronski on oikeassa: tässä on kyse veronmaksajien rahojen käyttämisestä.

  Jan Marinus Wiersma (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, haluan tehdä joitakin huomautuksia ryhmäni puolesta. On todella sääli joutua päättelemään tänään, että neuvosto ei ole todella vastannut kysymyksiin, joita Claudio Favan tammikuinen mietintö sai aikaan osittain parlamentin taholla. Mitä neuvosto on itse asiassa tehnyt tuloksilla, sekä meidän tuloksillamme että Euroopan neuvoston tuloksilla? Eikö näissä asiakirjoissa kuvailtujen käytäntöjen toistumisen ehkäisemiseksi ole järjestetty todellisia neuvotteluja?

Suhtaudumme myönteisemmin komission reaktioon. Komissio on ryhtynyt arvioimaan terrorismin vastaisia toimenpiteitä ja niiden täytäntöönpanoa. Olen todella erittäin tyytyväinen komission jäsenen juuri tekemään ilmoitukseen siitä, mitä voidaan tehdä tulevaisuudessa sellaisten lentokoneiden laskeutumisen estämiseksi Euroopan lentokentille, jotka kuljettavat ihmisiä, jotka on tarkoitus siirtää muualle laittomasti; meillä on oltava valvontajärjestelmä näitä niin kutsuttuja ”valtion lentokoneita” varten.

Seuraava näkökohta on, että olemme tietenkin tyytyväisiä siihen, että on nimitetty uusi terrorismin torjunnan koordinaattori, ja toivomme hänelle menestystä. Olimme jokseenkin yllättyneitä Gijs de Vriesin, joka ei koskaan antanut sellaista mielikuvaa, että olisi ollut kovin innostunut työstään, äkillisestä lähdöstä. Toivottavasti uusi koordinaattori on innostunut ja hänen asemaansa koordinaattorina vahvistetaan, ja toivottavasti uusi koordinaattori pystyy tulevaisuudessa vastaamaan tarvittaessa parlamentin kysymyksiin.

Käsittelen nyt Martyn raporttia mahdollisista salaisista vankiloista Puolassa ja Romaniassa. Olen samaa mieltä täällä jo tehdyistä huomautuksista siitä, että edellinen raportti perustui anonyymeihin todistajanlausuntoihin. Dick Martyn on vielä selitettävä, mitkä Euroopan neuvoston kriteerit ovat, milloin voi siteerata anonyymeja lähteitä, joten emme ole aivan tyytyväisiä tapaan, jolla hän lähestyi asiaa. Joukko ihmisiä joutui syytettyjen penkille, eikä esiin tullut uusia tosiasioita. Mielestäni Dick Martyn on aika sanoa, voidaanko kyseinen nimilista tuhota, varsinkin kun listalla on kaksi kollegaamme. Sanoin tämän aiemmin jokin aika sitten, kun puhuimme Dick Martyn kanssa valiokunnassa.

Minulla on vielä yksi kommentti. On tietenkin tärkeää tehdä kansalaisille selväksi, että joissakin EU:n jäsenvaltioissa harjoitetut käytännöt, kuten Euroopan unionin ulkopuolisten salaisten palvelujen tekemät ihmisten sieppaukset, eivät saa toistua ja että CIA:n ei voida sallia toimivan Euroopassa ilman mitään kansallisten viranomaisten valvontaa. Amerikkalaiset näyttävät toimivan erilaisten sääntöjen mukaan kuin me. Jälleen kerran viimeaikaiset esimerkit amerikkalaisten kieltäytymisestä luovuttaa ihmisiä tai suostua Italian ja Saksan karkotuspyyntöihin ovat merkki siitä, että toimimme ilmiselvästi eri normien mukaan. Nämä kaksi esimerkkiä antavat meille ajattelemisen aihetta Euroopan unionin ja Yhdysvaltain välisen yhteistyön laadusta terrorismin vastaisen taistelun osalta. Haluavatko amerikkalaiset huomioida saman tasapainon, kun on kyse turvallisuudesta ja ihmisoikeuksista?

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, neuvoston puheenjohtaja nosti kätensä ylös ja sanoi, ettei EU:lla ole toimivaltuuksia, että kidutuslennot ja salaiset vankilat ”eivät ole meidän asiamme”! Sitten hän sanoi, että neuvosto oli ollut mukana ihmisoikeuksien aktiivisessa edistämisessä EU:n ulkopuolella. Olen todella kyllästynyt kuulemaan puheenjohtajavaltioiden loputtomasti hokevan eurooppalaisia arvoja, mutta väittävän, etteivät voi ottaa vastuuta ihmisoikeusrikkomuksista EU:n sisällä.

Tässä voitaisiin tehdä kaksi asiaa. Miksi vain 12 jäsenvaltiota on allekirjoittanut sieppauksia koskevan YK:n yleissopimuksen, ja allekirjoittajien joukosta puuttuvat Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa, Espanja, Puola ja Romania – hauska luettelo muuten – samoin kuin tietenkin Yhdysvallat? Toiseksi EU:n jäsenvaltiot voisivat vapaaehtoisesti vastaanottaa vapautettuja Guantánamon vankeja. Yhdistynyt kuningaskunta oli vietävä oikeuteen, ennen kuin se pyysi viiden maassa oleskelleen henkilön palauttamista. Jos EU vaatii Guantánamon sulkemista, minkä me oikeastaan teimme, jäsenvaltioiden pitäisi siirtyä sanoista tekoihin.

Olen samaa mieltä komission jäsenen Frattinin kanssa siitä, ettei parlamentaarinen tutkinta riitä. Meillä ei ollut poliisin ja oikeudellisen tutkinnan toimivaltaa ja tutkintatekniikkaa, mutta sanoisin ensinnäkin, että uhreilta ja muilta saamamme ja julkaisemamme todistajanlausunnot olivat painoarvoltaan merkittäviä, johdonmukaisia ja vakuuttavia. Toiseksi on melko naurettavaa moittia parlamentin mietintöä, kun jäsenvaltiot kieltäytyivät käynnistämästä oikeudellista tutkintaa tai poliisitutkintaa.

Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelusta ja turvallisuudesta vastaava komitea, jonka pääministeri nimittää ja joka raportoi pääministerille – ei parlamentille – moitti Yhdistyneen kuningaskunnan turvallisuuspalvelua siitä, ettei se tajunnut, että sen CIA:lle toimittamia tietoja käytettäisiin väärin sieppausten, katoamisten ja kidutusten yhteydessä. Jos Yhdistyneen kuningaskunnan tiedustelupalvelu on näin naiivi, se ei saa minua tuntemaan oloani kovin turvalliseksi.

On kyllä hienoa kuulla, että komission jäsen Frattini sulkee tallin oven hieman sen jälkeen, kun hevonen on karannut, eli lopettaa Euroopan ilmatilan väärinkäytön – yksityiset lentokoneet ovat kiertäneet valtion lentokoneita koskevan valvonnan tai jättäneet toimittamatta lentosuunnitelmia – mutta se ei korvaa tilivelvollisuutta siitä, että aiemmin on sallittu tai suvaittu kidutuslentoja yhteisön alueen kautta ja salaisia vankiloita sen alueella.

  Mirosław Mariusz Piotrowski (UEN). – (PL) Claudio Favan mietinnössä ja Dick Martyn raportissa Euroopan neuvostolle on jotakin yhteistä: ne ovat vailla minkäänlaisia todisteita. Ne ovat vain sarja laatijoidensa epämääräisiä, epäolennaisia pohdintoja terrorismista epäiltyjen henkilöiden luovutuksesta ja oletetuista CIA-keskuksista Euroopassa.

Claudio Favan mietinnöstä on keskusteltu useaan otteeseen, ja olisi sääli tuhlata aikaa lisäkeskusteluihin. Haluan kuitenkin vilpittömästi onnitella Dick Martya. Alusta asti hän ryhtyi tekemään nimeään tunnetuksi, ja hän on taatusti onnistunut siinä. Molemmat hänen raporttinsa ovat tasoltaan murheellisia ja tekevät hänestä asianajajana naurettavan. Dick Marty ilmeisesti päätteli, että kannatti maksaa sellainen hinta tehdäkseen nimensä tunnetuksi poliittisissa piireissä. Hän ei muun muassa sallinut vapaaehtoisesti ilmoittautuneiden henkilöiden tulla kuulluiksi, ja näihin kuului Euroopan parlamentin jäseniä, joita hän parjasi raportissaan, mutta joille häneltä ei liiennyt aikaa.

Dick Marty ei vastannut Puolan viranomaisten toistuviin kutsuihin. Hän ei pystynyt selittämään tätä käytöstä vieraillessaan parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa. Dick Martylla on suuria ongelmia tehdä ero tosiasioiden ja spekulaation välillä. Ymmärrän, että se vaarantaisi taktisen lähestymistavan ja strategisen tavoitteen, jotka hän asetti itselleen alusta alkaen, nimittäin poliittisen itsensä paisuttelun. On valitettavaa, että hän käytti Euroopan neuvoston hyvää mainetta saavuttaakseen päämääränsä.

  Hélène Flautre (Verts/ALE). – (FR) Arvoisa puhemies, Amnesty International on tänään julkaistussa lausunnossaan antanut sävyn keskustelullemme. Siinä sanotaan todella, että Saksa kieltäytyy vaatimasta niiden Yhdysvaltain kansalaisten, CIA:n jäsenten luovuttamista, joita epäillään Khaled El-Masrin sieppaamisen ja vangittuna pitämisen suunnittelusta sekä hänen kiduttamisestaan.

Poliittisen päätöksen pidättelemänä oikeusjärjestelmällä ei siksi ole välineitä jakaa oikeutta tapauksissa, joihin liittyy väitetty ihmisoikeusrikkomus, joka on tehty terrorismin torjunnan nimissä. Tämä on juuri se tilanne, joka on tämän keskustelun ytimessä.

Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kerrotte meille asioita ja annatte hypoteettisia lausuntoja, kuten: ”terrorismia torjuttava perusihmisoikeuksia kunnioittaen.” Olemme kanssanne samaa mieltä. Tänään käymämme keskustelu kuitenkin osoittaa, että oikeat tosiasiat ovat nyt varmistuneet: Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet osallisina salaisen vangitsemisen ja palauttamisen ohjelmassa, jonka CIA on ottanut käyttöön Euroopan unionin alueella, ja ne ovat niin tehdessään rikkoneet lakia. Tämä on nyt todistettu.

Kysymyksemme on tämä: mihin toimenpiteisiin te nyt ryhdytte? Mitä opitte tästä tilanteesta? Milloin aiotte tuomita nämä laittomat toimet selkein sanoin ja neuvoston nimissä? Milloin aiotte ryhtyä painostamaan jäsenvaltioita toimittamaan kansallisille parlamenteille ja tämän parlamentin jäsenille täydellisiä ja tarkkoja yksityiskohtia siitä, mitä on ollut tekeillä? Milloin aiotte saada jäsenvaltiot hylkäämään menettelyt diplomaattisten vakuutusten antamiseksi?

Olen tyytyväinen komission jäsenen Frattinin ilmoitukseen raportista terrorismin vastaisten toimien tehokkuudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta. Uskon parlamentin olevan erittäin kiinnostunut saamaan tämän raportin, ja odotan innolla saavani keskustella siitä kanssanne. Haluan kutsua teidät tässä ja nyt tuohon keskusteluun.

  Giusto Catania (GUE/NGL). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, mielestäni tämä parlamentti teki hienoa työtä hyväksyessään Claudio Favan mietinnön. Samoin olen sitä mieltä, että Euroopan neuvoston yleiskokous antoi merkittävän panoksen nyt todistetun totuuden vahvistamiseen: lentoja on ollut tuhansia, sieppauksia on ollut kymmeniä, ja eurooppalaiset hallitukset ja eurooppalaiset tiedustelupalvelut ovat olleet niissä suoraan mukana.

Meillä on todistajanlausuntoja, ja meillä on myös Euroopan parlamentin erikoisvaliokunnan pöytäkirjat, jotka todistavat, että eurooppalaiset hallitukset ovat istuneet Yhdysvaltain hallinnon kanssa keskustelemaan poikkeuksellisista luovutuksista. Tämä on todistettu tosiasia ja julkista tietoa, minkä mielestäni ansaitsee myös tätä mietintöä vastaan äänestäneiden kollegoiden kunnioituksen.

Tässä asiassa on vain yksi musta aukko: neuvoston hiljaisuus. Se on melko noloa, kun ajatellaan, että kaikki muut ovat puhuneet suoraan. Asiassa on kuitenkin yksi erikoisuus: neuvoston pysyessä hiljaa hallitukset toimivat. Ei ole totta, että hallitukset jättäisivät asian tahallaan huomiotta; ne tekevät kaikkensa estääkseen totuuden selvittämisen. Esimerkiksi Italian hallitus välttelee parhaillaan oikeudellisiin toimenpiteisiin liittyvien CIA-agenttien luovuttamisen pyytämistä ja on jopa turvautunut viralliseen salassapitomenettelyyn hidastaakseen Abu Omarin tapaukseen liittyviä oikeustoimia. Näin ollen hallitukset todellakin toimivat neuvoston pysyessä hiljaa. Minun mielestäni tämä on väärin! Tämän parlamentin tekemä erinomainen työ ansaitsee kunnioitusta, ja kunnioituksen osoituksen pitäisi ehdottomasti tulla ennen kaikkea neuvostolta.

  Wolfgang Kreissl-Dörfler (PSE). – (DE)Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, me valiokunnassa olemme tehneet työmme. On todistettu, että CIA on siepannut ja kuljettanut väkisin ihmisiä Euroopassa. Milanon ja Münchenin syyttäjälaitokset ovat selvästi todenneet ja todistaneet sen.

Mitä politiikkaa tämä nyt on, jos Berliinin ja Rooman vastuulliset kieltäytyvät toimittamasta Yhdysvaltojen hallitukselle vangitsemispyyntöä? Kidnappaajat – mitään muuta Khaled al-Masrin Skopjessa siepanneet CIA:n agentit eivät ole – on luovutettava. Oikeusvaltiossa – ja sellainen me kai olemme – ei lain edessä voi olla poikkeuksia. Ja jos – kuten niin kutsutut korkea-arvoiset turvallisuusvirkailijat Berliinissä väittävät – Münchenin syyttäjälaitoksen työ häiritsee suhteita Yhdysvaltojen hallitukseen, vaikka se vain tekee työtään niin kuin sen kuuluu, se kertoo paljon näiden ihmisten asennoitumisesta ja suhtautumisesta oikeusvaltioon.

Kyllä, kansainvälistä terrorismia on torjuttava kaikin mahdollisin keinoin. Mutta jos mahdollista, niin kuitenkin oikeusvaltion keinoin, eikä alkuperämaaperiaatteeseen perustuvin villin lännen menetelmin, joita CIA tässä asiassa on käyttänyt. On hyvä ja oikein, jos liittovaltion kansleri Angela Merkel kehottaa kiinalaisia noudattamaan ihmisoikeuksia ja vastaanottaa Dalai Laman. Mutta se ei riitä. Myös meillä kotona on tehtäviä hoidettavana. Vahva oikeusvaltio ei saa toimia tilauspohjalta niin, että se saa olla vahva vain silloin, kun se sopii järjestelmään.

Kun kuulen kysymykset ”Mitä valiokunta maksoi?” ja ”Mitä demokratia ylipäänsä maksaa?”, voin sanoa näille ihmisille vain: Hyvät ihmiset, diktatuurin saa paljon halvemmalla, mutta nimetkää sitten sen hinta! Sitä emme ole valmiita maksamaan!

  Sophia in 't Veld (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen samaa mieltä edellisten puhujien kanssa. Jäsenvaltiot toimivat yhdessä, sekä neuvostossa että NATOssa, ja siksi meidän on myös annettava selvitys toimistamme yhdessä neuvostona; ette voi piiloutua toimivaltuuksien ja toissijaisuuden argumentin taakse; tässä ei ole kyse kahden yksittäisen jäsenvaltion leimaamisesta syntipukeiksi. Ihmiset toistavat, ettei asiasta ole vakuuttavaa oikeudellista todistusaineistoa. Se ei ole tarpeen, ensinnäkin, koska meillä on todistaja, itse presidentti Bush, joka sanoi: kyllä, luovutuksia on, kyllä, mustia tiloja on. Menen vielä pidemmälle: meistä se on loistava idea. Lisäksi tosiasiat on todistettu oikeusjutuissa sekä Saksassa että Italiassa, kaikkien muiden edessämme olevien tosiasioiden lisäksi.

Sitä paitsi parlamentti ei ole tuomioistuin – komission jäsen Frattini on siinä oikeassa – mutta jäsenvaltioilla ei ole ainoastaan oikeudellista vaan myös poliittinen ja moraalinen velvollisuus tehdä selkoa toimistaan, ei ainoastaan tuomioistuimen vaan myös kansalaistensa edessä. Voiko neuvosto, voivatko ministerit katsoa kansalaisiaan suoraan silmiin ja sanoa, että ihmisoikeusrikkomukset Euroopassa jäävät edelleen rankaisematta? Koska siitä tässä on kyse. Syytökset ovat äärimmäisen vakavia, ja jos, kuten neuvosto väittää, niissä ei ole totuuden häivääkään, neuvoston on osoitettava ne vääriksi. Jos väitteissä kuitenkin on totuuden siemen, tosiasiat ovat riittävän vakavia oikeuttaakseen tutkimuksen.

Lopuksi totean olevani samaa mieltä myös niiden kanssa, jotka sanovat ”kyllä” Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin välisille luovutuksille; ei kuitenkaan vain niiden kohdalla, joita Yhdysvallat pitää epäiltyinä, vaan myös silloin, kun Euroopan unionin maat pyytävät CIA-agenttien luovuttamista.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, edellinen puhuja viittasi presidentti Bushiin. Huomauttaisin, että viimeksi mainittu ei maininnut Eurooppaa, eikä meidän siksi pitäisi vedota häneen. En viittaa Claudio Favan mietintöön, koska siitä on jo sanottu paljon. Keskittykäämme sen sijaan Martyn raporttiin.

Voisimme yhtä hyvin keskustella tänään abstraktista maalaustaiteesta. Sanon tämän, koska abstrakti maalaustaide on olemassa, vaikka se joskus onkin käsittämätöntä. Ei ole mitään keinoa varmistaa, onko väitteillä CIA-operaatioista ja vankien olemassaolosta Puolassa mitään perusteita, aivan kuten aihetodisteet Jetin olemassaolosta Himalajalla ja Loch Nessin hirviöstä Skotlannissa eivät anna aihetta uskoa näiden kahden olion olemassaoloon.

Parlamentin mietinnössä viitataan CIA:n vankiloihin, jotka ovat saattaneet sijaita amerikkalaisissa sotilastukikohdissa Euroopassa. Kokonaiset UFO-laivueet ovat saattaneet laskeutua parlamentin pihalle tänä iltana. Ne ovat saattaneet tai olisivat voineet laskeutua, mutta eivät ole. Tietenkin jos perustaisimme tutkintavaliokunnan, se saattaisi tulla toisenlaiseen tulokseen.

  Raül Romeva i Rueda (Verts/ALE). – (ES) Arvoisa puhemies, kuunnellessani neuvostoa ja joitakin kollegoitamme saan sen käsityksen, että olemme edelleen tammikuussa 2006, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut sen jälkeen, ja kuitenkin sen jälkeen meillä on ollut tutkintavaliokunta, joukko mietintöjä ja raportteja ja ennen kaikkea tunnustus Yhdysvaltain presidentiltä, joka sanoi näiden käytäntöjen todella olleen olemassa.

Mitä hallitukset ja neuvosto vielä tarvitsevat antaakseen vakuuttavan vastauksen Euroopan kansalaisille ja saavuttaakseen hieman arvovaltaa ja uskottavuutta tässä asiassa? On selvää, että tässä on valtava kuilu käytännön ja puheiden välillä.

Nyt tarvitaan todellista perusteellisuutta, ja olen samaa mieltä, mutta on sanottava, että perusteellisuus alkaa tosiasioista ja todisteista, yhä uudelleen vahvistetuista tosiasioista. Emme myöskään halua tietää vain sitä, kuka on vastuussa, vaan miten pitkälle tämä vastuu ulottuu.

Siksi haluan kysyä puheenjohtaja Lobo Antunesilta aivan suoraan: mitä vielä odotatte vaatiaksenne, että Euroopan hallitukset ja Yhdysvaltain hallitus tekevät lopun tästä käytännöstä, jonka olemme tuominneet niin moneen kertaan? Mitä odotatte hankkiaksenne takaisin arvovallan ja uskottavuuden, joita neuvosto ja Euroopan unioni kokonaisuutena menettävät päivä päivältä?

  Jens Holm (GUE/NGL). – (SV) Arvoisa puhemies, kuten kaikki tiedämme, kirjasimme mietintöömme 1 245 laittomien CIA-lentojen tapausta, 21 lainvastaista kuljetusta sekä paljon kidutus- ja väkivaltatapauksia. Vaadimme, että Guantánamo suljettaisiin ja että EU takaisi, etteivät nämä väkivallanteot koskaan toistuisi. Mitä olemme saaneet? Valitettavasti todella vähän. Yhdysvallat jatkaa väkivaltaansa niin kutsutussa terrorismin vastaisessa taistelussa. Oli masentavaa kuulla neuvoston vastaukset tärkeisiin vaatimuksiimme.

Haluan kuulla Eurooppa-neuvoston sanovan, että meidän on painostettava Yhdysvaltoja, että sen kidnappausten on loputtava ja että kaikki vankileirit suljetaan. Haluan EU:n – enkä vain meitä Euroopan parlamentissa – joka sanoo, että ihmisoikeuksia puolustetaan. Haluan, että EU sanoo, ettei terrorismin vastaista taistelua koskaan voida käydä perusteettomin keinoin. On ilmiselvää, että ihmisoikeuksista on kamppailtava uudelleen joka päivä. Jatkakaamme toimintaamme valvojina ja taatkaamme, että yksikään syytön ihminen ei joudu niin kutsutun terrorismin vastaisen taistelun uhriksi.

  Ana Maria Gomes (PSE). – (PT) Ennen sitä päivää syyskuussa 2006, jona presidentti Bush vahvisti salaisten vankiloiden olemassaolon kolmansissa maissa, Portugalin hallitus oli pitänyt luotettavina Washingtonin antamia takuita, ettei sen eurooppalaisten liittolaisten itsenäisyyttä tai lainmukaisuutta ollut loukattu.

Tämän päivän jälkeen, kun kerran oli todistettu, että Euroopassa oli tapahtunut useita luovutuksia, oli olennaista tutkia, olivatko Portugali tai portugalilaiset agentit olleet mukana, ja erityisesti estää heidän osallistumisensa jatkuminen. Surukseni ja häpeäkseni sosialistipuolue, minun puolueeni, hallituspuolue, äänesti kuitenkin parlamentaarisen tutkintavaliokunnan perustamista vastaan 10. tammikuuta 2007. Nyt on kuitenkin todistettu, että luovutusohjelmaan osallistuneet lentokoneet tekivät Portugalin lentokentillä yli 100 välilaskua. Portugalin hallitus ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta koskaan toimittanut kansalliselle parlamentille eikä tälle parlamentille matkustaja- ja miehistölistoja niistä erittäin epäilyttävistä lennoista, jotka SEF (Portugalin ulkomaalais- ja rajapalvelu) on onnistunut tunnistamaan.

Portugalin hallitus ei myöskään antanut Lissabonissa joulukuussa 2006 vierailleen Euroopan parlamentin valtuuskunnan kuulla salaisen palvelun johtajaa tai hänen edeltäjiään vuodelta 2002. Portugalin hallitus ei toimittanut kansalliselle parlamentille eikä Euroopan parlamentille usein pyydettyä luetteloa Portugalin alueen ylittäneistä siviili- tai sotilaslennoista Guantánamoon ja sieltä pois. Joulukuuhun 2006 saakka hallitus kielsi tällaisten lentojen olemassaolon. Ne kuitenkin rekisteröitiin, ja koottu luettelo sisälsi nimenomaan yhdysvaltalaisten siviili- ja sotilaslentokoneiden tekemät 94 ylilentoa ja 17 välilaskua tammikuun 2002 ja kesäkuun lopun 2006 välillä.

On todisteita siitä, että monet näistä lennoista kuljettivat vankeja Incirlikin tukikohdasta Turkissa Guantánamoon, mukaan lukien ”kuusi bosnialaista”. Kun luettelo saapui Euroopan parlamenttiin, Portugalin hallitus ei kieltänyt sen aitoutta, mutta väitti sen sijaan, että Guntánamon pidätyskeskus ei ollut sama asia kuin Guantánamon sotilastukikohta ja että lennot tähän sotilastukikohtaan olivat arvattavasti ”normaaleja” ja tapahtuivat YK:n tai NATOn suojeluksessa. NATOn pääsihteeri kielsi tämän kirjallisesti.

Tammikuussa 2006 sain todisteita siitä, että kahlittuja vankeja oli nähty Lajesin tukikohdassa Azoreilla, kun heitä siirrettiin yhdysvaltalaisiin lentokoneisiin. Toimittajat vahvistivat nämä todisteet, ja julkaistiin raportteja, jotka sisälsivät valokuvia rakennuksista.

Arvoisa puhemies, Portugalissa suoritetaan parhaillaan oikeudellista tutkimusta. Valitettavasti sitä ei pantu alulle Portugalin hallituksen vaan minun aloitteestani. Totuuden on kuitenkin tultava esiin, ottaen huomioon huolestuttavat tosiasiat, jotka tämä parlamentti sai selville ja jotka ovat peräisin Durão Barroson ja nykyisen hallituksen ajalta.

  Janusz Onyszkiewicz (ALDE). – (PL) Arvoisa puhemies, minäkin haluan puheenvuorossani keskittyä Martyn raporttiin, johon on viitattu parlamentissa useasti. Tämä johtuu siitä, että raporttia luonnehtii huomattava sekasorto objektiivisen totuuden ja subjektiivisten arvioiden välillä.

Edustan puoluetta, joka on nykyisen hallituksen oppositiossa ja oli myös edellisen oppositiossa. Puolueeni kannattajat eivät äänestäneet nykyistä presidenttiä eivätkä hänen edeltäjäänsä. Puolueemme on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien vankka puolestapuhuja. Meistä olisi erityisen hyödyllistä, jos käytössämme olisi tämän kaltaisia ammuksia pyrkiessämme voittamaan poliittiset vastustajamme Puolassa. Valitettavasti meillä ei kuitenkaan ole tällaisia ammuksia käytössämme, koska niitä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Puolan parlamentin suojissa pysyvä valiokunta, jossa oppositio on edustettuna, teki myös tutkimuksen. Se ei saanut selville mitään; sama pätee oikeusasiamiehen tutkimukseen. Emme siksi saa sekoittaa subjektiivisia arvioita tosiasioihin. Tällaisia tosiasioita ei ole olemassa.

  Giulietto Chiesa (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, monta kuukautta on kulunut siitä, kun parlamentti tarkkaan dokumentoidusti tuomitsi eri Euroopan hallitusten Yhdysvaltain salaisten palvelujen rikoskumppanina harjoittamat tai suvaitsemat vakavat, laittomat toimet. Huomautimme tuolloin, että nämä samat eurooppalaiset hallitukset tekivät vain vähän tai eivät mitään tehdäkseen yhteistyötä parlamentin valiokunnan kanssa totuuden ja vastuullisten selvittämisessä.

Komission ja neuvoston antamien lausuntojen valossa voimme sanoa, että asiat ovat tuskin edenneet siitä, missä tuolloin oltiin. Vain vähän tai ei mitään on tehty, jotta jäsenvaltiot toimittaisivat asianmukaista tietoa salaisten palvelujensa toimista, lukuun ottamatta kiitettäviä kirjeitä, joihin komission jäsen Frattini viittasi. Mitään ei ole tehty joidenkin maiden salaisten palvelujen roolin ja riippumattomuuden uudelleen määrittelemiseksi, ottaen huomioon Yhdysvaltain palvelujen käyttämän ilmiselvän valta-aseman ja määräysvallan.

Kun ajatellaan sitä, mitä nyt tiedämme esimerkiksi Italiasta, Puolasta, Yhdistyneestä kuningaskunnasta ja Saksasta, on sanottava, että jotkin eurooppalaisen turvallisuuden keskeisistä keskuksista ovat Yhdysvaltain alaisuudessa. Vaikka pääliittolaisemme noudattaisi eurooppalaisia lakeja ja periaatteita, emme varmasti voisi suostua luopumaan Euroopan itsemääräämisoikeudesta!

Tästä tulee kuitenkin täysin sietämätöntä, kun havaitsemme pääliittolaisemme käyttäytyvän meitä kohtaan imperialistisesti, sivuuttaen lakimme tai uhmaten niitä meidän alueellamme. Haluan siksi ilmaista tyytymättömyyteni neuvoston ja komission antamiin lausuntoihin. Mielestäni parlamentin on jatkettava hyvää työtään.

  Proinsias De Rossa (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, valtion harjoittaman kidutuksen ja ihmisoikeusrikkomusten tahallisella sivuuttamisella ei voiteta terrorismia. Se syventää vääryyden kokemusta ja luo uusia terroristeja. Tämä on karvas opetus 30 vuodesta selkkauksia Pohjois-Irlannissa. Ihmisoikeusrikkomusten ja kidutuksen tahallinen sivuuttaminen ei ole vaihtoehto demokraattiselle valtiolle. Päinvastoin, pyrkiessämme terrorin lopettamiseen on äärimmäisen tärkeää, että osoitamme sitoutumisemme oikeuteen olevan vahva.

Se, että jäsenvaltiot eivät ole reagoineet tämän parlamentin suosituksiin, on tyrmistyttävää. On sanottava, että on yhtä surullista nähdä joidenkin parlamentin oikealla laidalla jatkavan hiekkaan päänsä piilottavan strutsin lailla tosiasioiden kieltämistä. Yhdysvallat on myöntänyt epäiltyjen laittomat pidätykset, kuljetukset ja kidutuksen, ja itse asiassa on mahdollista, että ne jatkuvat. Emme tiedä.

Jotkin EU:n jäsenvaltiot myötävaikuttivat tähän ihmisoikeuksien rikkomiseen. Olen pahoillani, että Irlanti helpotti 147 CIA:n käyttämän lentokoneen laskeutumista Irlantiin; joidenkin niistä tiedämme olleen mukana vankien luovuttamisessa. Irlannissa ei ole tehty parlamentaarista tutkintaa; Irlannin turvallisuuspalvelusta ei ole tehty parlamentaarista selvitystä eikä CIA:n lentokoneita ole tutkittu. Irlannin ihmisoikeuskomitea on ilmoittanut tarkastelevansa yhteyksiään Irlannin hallitukseen tämän asian osalta ja esittävänsä ehdotuksia asian hoitamiseksi tämän vuoden lopulla.

Lopuksi haluan vastata jäsenelle Johannes Bloklandille, joka vaati saada tietää tämän parlamentin tutkinnan kustannukset. Pyyntö on perusteltu, mutta voinko kysyä häneltä, minkä hinnan hän antaa ihmisoikeuksille? Minkä hinnan hän antaa kidutuksen ehkäisemiselle? En usko, että voimme hinnoitella näitä asioita. Meidän on käytettävä niin paljon rahaa kuin tarvitaan tapahtumien selvittämiseksi ja ryhdyttävä toimiin niiden lopettamiseksi.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Puhun mahdollisimman lyhyesti, mutta tämä keskustelu sisälsi monia puheenvuoroja, ja useita kysymyksiä esitettiin. Kuten varmasti ymmärrätte, arvoisa puhemies, jotkut näistä kysymyksistä vaativat täyden huomioni ja vastauksen. Tietenkin parlamentin jäsenet ovat tämän keskustelun aikana ilmaisseet monia näkökantoja, eivätkä ne kaikki olleet yhtenäisiä. Ne ansaitsevat tietenkin kaikki täyden kunnioitukseni, vaikken voikaan olla niistä kaikista samaa mieltä. Olen erityisesti eri mieltä puheesta, jonka piti omasta kotimaastani tuleva parlamentin jäsen, joka puheessaan viittasi yksinomaan Portugalin tilanteeseen. En tietenkään voi allekirjoittaa tätä puhetta missään mielessä. Kaikista mielipide-eroista huolimatta olen kuitenkin varma, että olemme kaikki samaa mieltä olennaisesta seikasta, joka on, että olemme kaikki mukana terrorismin vastaisessa sodassa vapauden nimissä ja että voimme voittaa tämän sodan vain vapaudessa.

Kuten sanoin puheeni alussa, taistelu kansainvälistä terrorismia vastaan voidaan voittaa vain yhdessä ponnistelemalla ja kunnioittaen Euroopan unionille ja Amerikan yhdysvalloille yhteisiä arvoja ja perusperiaatteita.

On totta, että neuvostoa kehotettiin toimimaan, mutta kuten sanoin ja kuten myös edelliset puheenjohtajat ovat sanoneet, neuvostolla itsellään ei ole toimivaltuuksia tällä alalla. Saatatte pahoitella tätä, mutta se on totuus tässä asiassa. Perussopimusten 6 ja 7 artiklaan on viitattu tällä tänään. Kuten tiedätte, näissä artikloissa määrätään periaatteista ja luodaan arvoja, mutta niissä ei myönnetä toimivaltuuksia. Toimielimet voivat, niin kutsutun ”toimivallan siirtämisen periaatteen” mukaisesti, käyttää vain niitä toimivaltuuksia, jotka niille on perussopimuksissa tosiasiassa, selkeästi ja nimenomaisesti myönnetty. Näin unionin toimielimet toimivat. Komissio on kuitenkin esittänyt täällä tänään joukon ehdotuksia ja aloitteita, joista osa on jo pantu täytäntöön ja osa aiotaan panna täytäntöön ja jotka tietenkin ansaitsevat neuvoston täyden huomion ja vaivannäön. Neuvosto suhtautuu tietenkin myönteisesti komission ehdotuksiin.

Lisäksi haluaisin myös sanoa, että parlamentin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet lukuisia aloitteita, lähinnä parlamenttiensa kautta, ja tutkimuksia tehdään Euroopan parlamentin mietinnössä annettujen suositusten mukaisesti. Tässä mielessä, viitaten erityisesti Portugalin tapahtumiin, edustan täällä tänään Portugalin hallitusta, hallitusta, jonka on muodostanut sosialistipuolue, puolue, joka Portugalissa oli tunnettu ja esimerkillinen taistelussa maamme demokratian ja vapauden puolesta. Tietenkään sen paremmin hallitus kuin sosialistipuoluekaan eivät hyväksyneet, hyväksy eivätkä aio hyväksyä ihmisoikeuksien loukkauksia. Kuten olen sanonut teille, ponnistelut ja aloitteet asian selvittämiseksi ovat tervetulleita. Siksi on olennaista olla perusteellinen, ja perusteellisen analyysin perusta on, ettei sallita epäselvyyksiä eikä hyväksytä pelkkiä olettamuksia tosiasioina.

Mainittujen transatlanttisten suhteiden osalta neuvosto toteaa jälleen, että yleisesti ottaen terrorismin vastaisessa taistelussa yleistetyt sisäiset turvatoimenpiteet, joita ei ole rajattu yhteen Euroopan unionin jäsenvaltioon, voidaan toteuttaa vain Yhdysvaltain kanssa tehtävän erittäin tiukan yhteistyön puitteissa. Tätä yhteistyötä on tietenkin kehitettävä, kuten sanottu, Saksan puheenjohtajakaudella pidetyssä edellisessä transatlanttisessa huippukokouksessa annetun lausunnon pohjalta.

  Franco Frattini, komission varapuheenjohtaja. − (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, en usko kellään tässä parlamentissa olevan epäilystä siitä, että nämä toimet ovat laittomia. Claudio Favan mietinnössä näkemäni lisäarvo on se, että siinä velvoitetaan jokainen, kaikki kolme toimielintä, varmistamaan, ettei tällaista tapahdu enää koskaan. Tämä harras pyyntö välittyy minulle Favan mietinnön päätelmistä ja on se poliittinen seikka, jota uskoakseni on korostettava.

Näin ollen asiaan liittyy mielestäni kaksi näkökohtaa. Yksi on strategia, toisin sanoen eteenpäin katsominen ja siitä huolehtiminen, ettei tällaista tapahdu enää koskaan Euroopan alueella, ja sitten menneisyyden tutkimisen antaminen tuomareidemme vastuulle. Kuten muutkin ovat sanoneet, kukaan ei usko meidän voivan korvata tuomareitamme, joiden on oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti tehtävä tutkimuksia kaikkien käytettävissä olevien todisteiden avulla ja kunnioittaen asianmukaisesti oletusta syyttömyydestä, kuten Claudio Fava muistutti. Menneisyys ja tulevaisuus: nämä ovat ne kaksi tasoa, jotka vaativat huomiota.

Hyvät naiset ja herrat, Eurooppa ja Yhdysvallat jakavat kiistatta taattujen perusoikeuksien perinteen ja perustuslaillisen taustan. Katson siksi, että kidutus, laiton pidättäminen ja ihmisten sieppaaminen – vaikka heitä epäiltäisiin terrorismista – ovat itsessään ristiriidassa yhteisen transatlanttisen demokratia- ja oikeustaustamme kanssa. Poliittinen johtopäätös, jonka siis teen, on se, että tarvitsemme tapoja vahvistaa euro-atlanttisia siteitämme saadaksemme aikaan enemmän turvallisuutta ja samalla enemmän oikeuksia.

Olisi täysin väärin osoittaa sormella Yhdysvaltoja, kun meidän pitäisi päinvastoin etsiä tapaa käydä terrorismia vastaan yhteistä sotaa, joka perustuu oikeusvaltion ja perusoikeuksien kunnioittamiseen. Tämä on se, mitä minä henkilökohtaisesti opin monista näistä suosituksista.

Sitten asiaan liittyy kysymys itsemääräämisoikeutemme vahvistamisesta. Tämä on vakava asia. Miten Eurooppa voi vahvistaa omaa itsemääräämisoikeuden aluettaan ollakseen vahvempi liittolainen eikä enää heikko sellainen euro-atlanttisessa yhteistyössä? Yksi alustava esimerkki on viittaukseni yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan. Kunhan meillä on tammikuusta 2009 alkaen kaikkia 27 jäsenvaltiota koskeva yhteinen ylilentosääntö sekä lentokoneita ja valvontavaltuuksia tässä yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa koskeva määritelmä, Eurooppa on vahvistanut itsemääräämisoikeuttaan. Lisäksi komissiolla on siinä vaiheessa epäilemättä koordinointi- ja valvontavaltuudet, koska säännöt eivät tuolloin enää ole kansallisia vaan eurooppalaisia.

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että tämä keskustelu antaa meille vielä yhden syyn sisällyttää perusoikeuskirja tulevaan perustuslakisopimukseen tai institutionaaliseen sopimukseen, oli sen nimi mikä tahansa. Se on vielä yksi syy, koska tämä sisällyttäminen, tämä institutionaalinen viittaus perusoikeuskirjaan, antaa EU:n toimielimille toimivaltuuksia – mukaan lukien valvontavaltuudet ja valtuudet viedä asioita tuomioistuimeen – aloilla, jotka ovat ehdottoman elintärkeitä meille kaikille jokapäiväisessä elämässämme.

  Puhemies. – (DE) Keskustelu on päättynyt.

  Claudio Fava (PSE). – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluaisin tietää, onko mahdollista liittää perussopimuksen 6 ja 7 artikla keskustelumme pöytäkirjaan. Kuulimme juuri neuvostolta, että 6 ja 7 artikla rajoittuvat periaatteiden toteamiseen. Kuten tiedätte, 6 artiklassa määritetään periaatteita, kun taas 7 artiklassa määritetään toimia näiden periaatteiden takaamiseksi. Mielestäni neuvostoa ja myös kollegoitani kannattaisi muistuttaa tästä asiasta.

  Puhemies. – (DE) Tarkistamme, onko se mahdollista menettelyjen kannalta.

11. ETPP-operaatio Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa (keskustelu)

  Puhemies. – (DE) Esityslistalla ovat seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat operaatioista Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan pohjoisosassa.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.− (PT) Kiitos, arvoisa puhemies. Puheenjohtajavaltio Portugali arvostaa tätä tilaisuutta vaihtaa ajatuksia mahdollisuudesta ETPP:n (Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) puitteissa suoritettavaan operaatioon Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan koillisosassa. Darfurin konflikti on edelleen yksi EU:n ulkopolitiikan tärkeimmistä painopistealoista. Olemme iloisia viime aikoina saavutetusta edistyksestä ja erityisesti ilmoituksesta, jonka mukaan keskustelut alkavat 27. lokakuuta YK:n sekä Afrikan unionin erityislähettilään suojeluksessa, tarkoituksena löytää konfliktiin rauhanomainen ratkaisu, joka lisää rauhan mahdollisuutta Darfurissa. Toiseksi suhtaudumme myönteisesti myös siihen, että turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti UNAMIDin (AU:n/YK:n yhteinen operaatio Darfurissa) luomista koskevan päätöslauselman 1769, joka tuo uutta dynamiikkaa pyrkimyksiin Darfurin konfliktin ratkaisemiseksi.

Jotta nämä pyrkimykset tuottaisivat tuloksia, Darfurin konfliktiin on kuitenkin puututtava laajemmasta alueellisesta näkökulmasta. Konfliktin kielteiset vaikutukset naapurimaiden, etenkin Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan humanitaariseen ja turvallisuustilanteeseen aiheuttavat erityisen suurta huolta. Meidän mielestämme pysyvää ratkaisua Darfurin konfliktiin ei voida löytää vakauttamatta näiden naapurimaiden tilannetta.

Kuten tiedätte, päätelmissään 23. heinäkuuta neuvosto korosti pakottavaa tarvetta puuttua epävakautta aiheuttavaan vaikutukseen, joka Darfurin kriisillä on naapurimaiden humanitaariseen tilanteeseen ja turvallisuustilanteeseen, ja se toisti tukevansa YK:n moniulotteista läsnäoloa Tšadin itäosassa ja Keski-Afrikan tasavallan koillisosassa.

Neuvosto päätti myös jatkaa työtä mahdollisen päätöksen aikaansaamiseksi väliaikaisesta operaatiosta, Euroopan unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa, jolla tuetaan tätä YK:n moniulotteista läsnäoloa noiden alueiden turvallisuuden parantamiseksi.

Tällaisen operaation valmistelut ovat jatkuneet koko kesän. Neuvosto hyväksyi 12. syyskuuta kriisinhallinnan konseptin, jossa määritellään tämän väliaikaisen operaation tärkeimmät suunnitteluparametrit. Erityinen painoarvo annetaan tavoitteelle suojella vaarassa olevia siviilihenkilöitä, erityisesti pakolaisia ja muualle siirtymään joutuneita henkilöitä, ja helpottaa humanitaarisen avun antamista parantamalla alueen turvallisuutta.

Kun otetaan huomioon näiden kahden maan sisäinen poliittinen tilanne, neuvosto katsoo, että operaation on pysyttävä riippumattomana, puolueettomana ja neutraalina. Tähän konseptiin perustuva suunnittelu on vireillä, EU:n kriisinhallintamenettelyjen mukaisesti. Seuraava toimi, johon ryhdytään, on operaation konseptia ja operatiivista suunnitelmaa, mukaan lukien joukkojen koostumuksen määrittäminen, koskevan yhteisen toiminnan hyväksyminen. Operaatio kestää vuoden, ja se korvataan oletettavasti monikansallisella YK-operaatiolla. Kaikkien operaatioiden ETPP:n puitteissa Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa on perustuttava YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan, ja ne hoidetaan neuvotellen tiiviisti YK:n ja afrikkalaisten kumppaneidemme kanssa.

Me EU:ssa suhtaudumme myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 27. elokuuta antamaan lausuntoon, jossa hän ilmaisi turvallisuusneuvoston valmiuden sallia moniulotteisen läsnäolon luominen Tšadin itäosaan ja Keski-Afrikan tasavallan koillisosaan. Kaikkia EU:n operaatioita Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa on täydennettävä poliittisilla aloitteilla Darfurin alueelliseen ulottuvuuteen puuttumiseksi. Etenkin kaikkia ponnisteluja Tšadin ja Sudanin välisten suhteiden normalisoimiseksi on tuettava Tripolin ja Riadin sopimusten mukaisesti. Sudania, Tšadia ja Keski-Afrikan tasavaltaa pitäisi myös kannustaa kunnioittamaan sitoumuksia, jotka ne ovat tehneet sen osalta, etteivät tue kapinallisliikkeitä, jotka toimivat niiden alueilta käsin jotakin muuta maata vastaan.

Puhetta johti
varapuhemies Martine ROURE

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, nyt kun YK:n turvallisuusneuvosto on eilisessä istunnossaan hyväksynyt päätöslauselman 1778/2007 kansainvälisten joukkojen sijoittamisesta Tšadin itäosaan ja Keski-Afrikan tasavallan koillisosaan, ovi on avoinna ja Euroopan unionin neuvosto voi antaa muutaman päivän sisällä hyväksyntänsä ETPP-operaatiolle näissä maissa. Tämä on selvästi suuri edistysaskel, ja siihen on mielestäni suhtauduttava myönteisesti. Operaation kohdealueet ovat tällä hetkellä yleisen epävakauden ja turvattomuuden tilassa, joka vaikuttaa satoihin tuhansiin siviileihin, joiden on pakko elää äärimmäisen haavoittuvaisuuden olotilassa. Kuten tiedätte, tilannetta ei voida selittää ainoastaan lumipallovaikutuksella, joka Darfurin kriisillä on Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Osa syistä on sisäsyntyisiä, näille maille ominaisia, etenkin Tšadin tapauksessa.

Vakaus näillä Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan alueilla voidaan taata vain, jos kansainväliset toimet, erityisesti ne, joihin Euroopan unioni ryhtyy, sisältävät joukon tekijöitä. Näihin kuuluu ensinnäkin sotilaallisten ja poliisijoukkojen läsnäolon laatu Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, toiseksi sellaisen lähestymistavan omaksuminen, joka ei perustu pelkästään turvallisuuteen, vaan sisältää myös avunannon ja poliittisten rakenteiden luomisen, ja lopuksi kyky pitää kurissa Sudanin ja Darfurin alueen puuttuminen Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan asioihin.

Käsittelen ensimmäistä seikkaa; tämä on alue, joka kuuluu toiseen pilariin. Neuvoston jäsenet ovat ilmaisseet kantansa asiaan, ja heillä on epäilemättä lisää sanottavaa tulevina päivinä. Yksi tärkeä osatekijä, joka on otettava huomioon tällaisten eurooppalaisten turvajoukkojen sijoittamisessa, on tietenkin tarve suojella humanitaarista vyöhykettä. Tästä syystä henkilökuntani ECHOssa on tehnyt tiivistä yhteistyötä neuvoston sotilaallisten suunnittelijoiden kanssa sen varmistamiseksi, että asiaan liittyviä valtuutuksia noudatetaan ja että sotilaalliset ja humanitaariset elimet tekevät runsaasti yhteistyötä. Olemme erityisesti vaatineet, että eurooppalaisten turvajoukkojen yhteyshenkilöiden on oltava läsnä paikan päällä, jotta varmistetaan tiiviit yhteydet ja jatkuva tiedonvaihto humanitaaristen järjestöjen kanssa.

Siirryn nyt käsittelemään toista seikkaa. Komission avustustoimenpiteet kattavat kolme näkökohtaa. Ensimmäinen sisältää turvallisuustuen Tšadin poliisioperaatiolle YK:n alaisuudessa. Tämä tarkoittaa lähinnä rahoitusta niiden 800 tšadilaisen poliisivirkailijan koulutukselle, jotka ovat vastuussa järjestyksenpidosta leireillä, jotka on perustettu pakolaisille ja siirtymään joutuneille henkilöille. On ratkaisevan tärkeää, että tämä poliisitoiminta on esimerkillistä. On myös erittäin tärkeää, että paikalliset ihmiset hyväksyvät sen. Tähän tarkoitukseen osoitetaan noin 10 miljoonan euron varat vakautusvälineestä ennen vuoden 2007 loppua.

Siirryn nyt käsittelemään humanitaarisia toimenpiteitä. Vuonna 2007 komissio osoitti 30,5 miljoonaa euroa humanitaariseen hätäapuun ja monialaisiin avustusohjelmiin, joiden tarkoituksena oli auttaa pakolaisia ja maan sisällä siirtymään joutuneita henkilöitä sekä isäntäyhteisöjä Tšadissa. Keski-Afrikan tasavalta sai kahdeksan miljoonaa euroa, ja vuodelle 2008 on myönnetty vastaavia summia.

Kolmas osatekijä koskee yhteiskuntaan sopeuttamista ja kuntoutusta. Yhdeksännestä Euroopan kehitysrahastosta mobilisoidaan lyhyellä aikavälillä noin 13,1 miljoonan euron lisärahoitus Tšadille ja Keski-Afrikan tasavallalle. Ohjelma on tarkoitettu jatkoksi ECHOn toimille, joissa pyritään saamaan aikaan kuntoutusstrategia ja siirtyminen kehitykseen.

Hyvät naiset ja herrat, nämä avustustoimet ovat välttämättömiä, mutta ne on samalla sidottava poliittiseen prosessiin liittyviin toimiin. Jos pysyvä vakaus halutaan taata, kansainvälisellä ja Euroopan tasolla toteutettavia toimia on täydennettävä erilaisilla muilla toimilla, jotka liittyvät oikeusvaltion palauttamiseen, talouden hallinnon elvyttämiseen, oikeus- ja turvallisuusjärjestelmien uudistukseen sekä hallituksen ja oppositiopuolueiden välisen poliittisen vuoropuhelun tavoitteluun. On itsestään selvää, että tämä on tärkeä osatekijä, erityisesti vuoden 2009 vaalien kannalta tarkasteltuna.

Komissio aikoo jatkaa tämän kokonaisvaltaisen lähestymistavan suosimista Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Yhtä lailla aktiivinen komissio on pyrkimyksessään ratkaista Darfurin konflikti ei ainoastaan toimittamalla humanitaarista apua ja jälleenrakennusapua, vaan myös tukemalla neuvottelu- ja välitysprosessia, jossa olemme tietenkin erittäin aktiivisesti mukana. Tässä yhteydessä ilmoitin hiljattain YK:n pääsihteerille Ban Ki-Moonille ja Afrikan unionin komission puheenjohtajalle Alpha Oumar Konarélle, että komissio rahoittaa Darfurin rahastoa neuvotteluja tukeakseen. Lisäksi komissio rahoittaa myös aloitteita, joiden tarkoitus on varmistaa, että Darfurin yhteiskunta osallistuu ja on sitoutunut konfliktinratkaisuprosessiin.

  Karl von Wogau, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, humanitaarinen tilanne Tšadissa, ennen kaikkea 1 360 km:n pituisella Sudanin vastaisella rajalla mutta myös Keski-Afrikan tasavallan läheisellä raja-alueella, vaatii mielestäni ehdottomasti kansainvälisen yhteisön puuttumista asiaan.

Olin itse joitakin päiviä sitten Tšadissa ja sain käsityksen tilanteesta. Yli 400 000 pakolaista ja kotiseudultaan siirtymään joutunutta henkilöä asuu tällä raja-alueella pakolaisleireillä. Näitä leirejä uhkaavat jatkuvasti rosvot ja ryöstelevät joukot mutta myös sudanilaiset Janjaweed-joukot. Vielä vaikeampi tilanne on alavalla maalla. Siellä vallitseva turvattomuus johtaa siihen, että yhä enemmän ihmisiä hakee turvapaikkaa pakolaisleireiltä.

Näiden hätää kärsivien ihmisten auttamiseksi on alueen turvallisuustilannetta parannettava, jotta he voivat palata kotiseudulleen. Tämä on vaikea haaste. Siitä selviämiseksi tarvitaan työnjakoa. YK on ottanut tehtäväkseen osallistua poliisivoimien kehittämiseen; nämä voivat myöhemmin toimia myös turvallisuusjoukkojen yhteyshenkilöinä. Euroopan unionia taas on pyydetty antamaan käyttöön joukkoja, joiden pitäisi pystyä pelottamaan Janjaweed-joukkoja ja rosvoja ja estämään pakolaisiin, kotiseudultaan siirtymään joutuneisiin ja siviiliväestöön kohdistuvat väkivallanteot.

Käsiteltävänä olevan päätöslauselman myötä Euroopan parlamentti hyväksyy tällaisen operaation, tosin vain seuraavin edellytyksin: Ensinnäkin – te viittasitte asiaan, arvoisat puheenjohtaja ja komission jäsen – poliittisia neuvotteluja on jatkettava, sillä loppujen lopuksi tarvitsemme poliittisen ratkaisun. Jos kuitenkin lähetämme alueelle joukkoja, ne tarvitsevat kattavan valtuutuksen, joka todella mahdollistaa Janjaweed-joukkojen ja rosvojen pelottamisen.

Kyseessä on erittäin suuren alueen turvaaminen. Joukkojen on siis oltava myös riittävän suuret, jotta turvallisuustilannetta todella voidaan parantaa. On oltava nähtävissä, että kyse on eurooppalaisesta liittoutumasta, johon osallistuu useita Euroopan kansoja. Lisäksi EUFOR-joukkojen on oltava asianmukaisesti varustetut, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä. Kun otetaan huomioon joukkojen suhteellisen pieni vahvuus ja raja-alueen koko, tämä edellyttää ennen kaikkea erinomaisia tiedustelu- ja kuljetustaitoja, sillä joukkojen on pystyttävä havaitsemaan nopeasti, missä vaara uhkaa, ja myös päästävä kyseiseen paikkaan nopeasti.

Missään tapauksessa ei saa syntyä tilannetta, jossa EUFOR-joukot valtuutuksensa tai puutteellisen varustuksen takia pystyisivät vain suojelemaan itseään voimatta hoitaa varsinaista tehtäväänsä. Euroopan parlamentin toinen ehto on, että esitetään selkeä poistumisstrategia, josta selviää, miten ja millä EUFOR-joukot korvataan suunnitellun vuoden mittaisen operaation jälkeen.

Käsiteltävänä olevan päätöslauselmaesityksen myötä Euroopan parlamentti korostaa lisäksi, että näiden EUFOR-joukkojen Tšadissa pitäisi toimia alueen monimutkainen poliittinen tilanne huomioon ottaen puolueettomana mahtina, joka takaa turvallisuuden ja siviiliväestön suojan. Viimevuotinen EUFOR-operaatio Kongossa osoitti selvästi, miten tärkeää uskottava puolueettomuus ja riippumattomuus voi olla operaation onnistumisen kannalta.

Euroopan unioni voi tämänhetkisessä tilanteessa vuoden mittaiseksi rajatulla operaatiolla vaikuttaa huomattavasti alueen humanitaarisen tilanteen paranemiseen ja tukea osaltaan Afrikan unionia sen ottaessa harteilleen enemmän vastuuta alueella. Molemmat seikat ovat välttämättömiä! Pyydän teitä siksi hyväksymään käsiteltävänä olevan päätöslauselmaesityksen.

  Ana Maria Gomes, PSE-ryhmän puolesta. – (PT) Turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1778, joka hyväksyttiin eilen, määritetään, että tilanne Sudanin, Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan välisellä raja-alueella uhkaa kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta.

Tämän parlamentin päätöslauselmaehdotuksessa tunnustetaan tilanteen kiireellisyys ja Euroopan unionin velvollisuus tarjota suojelua. Selvä enemmistö tämän parlamentin jäsenistä on samaa mieltä paikan päällä toimivien humanitaaristen järjestöjen, alueen pakolaisten, jotka elävät surkeissa olosuhteissa ja jatkuvan pelon ilmapiirissä, sekä YK:n pääsihteerin kanssa. Kaikki viittaavat pakottavaan tarpeeseen saada alueelle kansainvälinen läsnäolo, johon on sisällyttävä vahva sotilaallinen ulottuvuus. Mikään maa tai monenvälinen järjestö ei sovi Euroopan unionia paremmin täyttämään tehokkaasti päätöslauselmassa 1778 annetun valtuutuksen. Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ETPP on tullut täysi-ikäiseksi ja on olemassa juuri tällaisia hätätiloja varten.

Tässä yhteydessä, kun puhutaan EU:n sotilaallisten joukkojen lähettämisestä alueelle, neuvosto ja puheenjohtajavaltio Portugali voivat luottaa periaatteessa parlamentin tukeen. Euroopan parlamentin on kuitenkin ilmaistava huolensa tämän operaation tietyistä näkökohdista. Ensinnäkin pelkäämme, että jäsenvaltioiden haluttomuus toimittaa joukoille tarvittava vähimmäishenkilöstö ja sotilaallinen kalusto vähentää sen tehoa huomattavasti. Lisäisimme, että mitä pienemmät muiden jäsenvaltioiden panokset ovat, sitä huomattavampi on Ranskan osuus joukoissa. Käsitys tämän operaation puolueettomuudesta on kuitenkin oleellinen sen menestymisen kannalta, eikä Ranskaa pidetä alueella neutraalina toimijana.

Toiseksi parlamentti kehottaa täydentämään joukkoja diplomaattisella ponnistuksella alueella Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan kansallisten sovinnontekoprosessien edistämiseksi. Epävakauden syyt, vaikka ne liittyvätkin Darfurin draamaan, ovat myös kotimaisia, ja ne voidaan selvittää vain sisäisten poliittisten prosessien avulla. Kuten parlamentin päätöslauselmaehdotuksessa todetaan, että ilman aitoa sovinnontekoprosessia Euroopan unionin operaatio, jonka on suunniteltu kestävän 12 kuukautta, ei voi saada alueella aikaan pysyvää rauhaa.

Lopuksi totean parlamentin suhtautuvan myönteisesti YK:n peruskirjan VII luvun nojalla toimivien joukkojen valtuutukseen. On olennaista, että valtuutusta tulkitaan oikein paikan päällä ja että eurooppalaiset joukot ovat aktiivisia vaarassa olevien siviilien suojelussa, humanitaarisen alueen luomisessa kansainvälisille järjestöille ja YK:n operaation Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadissa (MINURCAT) suojelussa. Lähihistoria on täynnä traagisia esimerkkejä – Kigalista Srebrenicaan – siitä, miten puolustuskyvyttömät siviiliväestöt ovat maksaneet lopullisen hinnan kansainvälisten joukkojen arkuudesta ja ylitunnollisuudesta.

Toivomme, että jonain päivänä tätä operaatiota käytetään malliesimerkkinä ETPP:stä ja todellisesta toimivasta monenvälisyydestä sekä asiaankuuluvana todisteena Euroopan unionin halusta vahvistaa YK:ta ja osallistua konfliktinratkaisuun kansainvälisen oikeuden ja siihen kirjatun suojeluvelvollisuuden mukaisesti.

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, kuten olette jo sanoneet useaan kertaan, YK:n turvallisuusneuvosto äänesti eilen yksimielisesti moniulotteisen läsnäolon muodostamisesta vuodeksi itäiseen Tšadiin ja koilliseen Keski-Afrikan tasavaltaan. Tämä muodostuu YK:n siviili- ja poliisioperaatiosta, jota kutsumme YK:n mukaan MINURCATiksi sekä Euroopan unionin sotilaallisesta operaatiosta, EUFORista, joka tukee ja suojelee edellistä.

Tämä eurooppalainen turvallisuus- ja puolustusoperaatio toimii YK:n peruskirjan VII luvun nojalla, mikä on erittäin tärkeää, koska se tarkoittaa, että se voi käyttää kaikkia keinoja tehtävänsä hoitamiseen ja että sillä on kattava valtuutus, mitä parlamentti nimenomaan halusi. Tämä lisää operaation menestymisen mahdollisuuksia, mutta se lisää myös huomattavasti sen ja meidän vastuutamme.

Olemme toistuvasti ilmaisseet parlamentissa huolemme Darfurin tilanteesta ja pelkomme turvallisuuden puutteen ja epävakauden leviämisestä naapurimaihin ja koko alueelle. Yli miljoonan ihmisen on ollut paettava joko oman maansa sisällä tai rajojen yli. He ovat alttiita kaikenlaisille vastoinkäymisille ja väkivallanteoille, naisten ja lasten kärsiessä yleensä eniten. Lisäksi tämä tilanne uhkaa sekä Tšadissa että Keski-Afrikan tasavallassa aikaansaatuja hauraita rauhansopimuksia, koska poliittisten kapinallisten lisäksi tavalliset rosvot näkevät sen tilaisuutena ryöstää, käyttää hyväkseen ja murhata siviiliväestöä.

EUFORin tehtävästä tulee näin ollen kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Ennen kuin voimme puhua tästä, meidän on kuitenkin ajateltava näiden joukkojen kokoamista, kuten Ana Maria Gomes sanoi, eikä vain niiden kokoamista vaan myös niiden varustamista. Totuuden hetki koittaa jokaiselle jäsenvaltiolle, myös omalleni: hetki, jona meidän on kauniiden sanojen ja jalojen lausuntojen lisäksi toimitettava sotilaat ja materiaalit. Sama pätee myös parlamenttiin. Vaadimme, oikeutetusti, perusteellisia tietoja ja käytimme valtuuksiamme antaaksemme tallennettuja ja oikeiksi todistettuja neuvoja. Pystyimme tekemään sen osittain siksi, että vaihdoimme viime viikolla pitkään näkemyksiä kenraali Leakyn kanssa.

Neuvomme ovat myönteisiä. On meidän tehtävämme ja meidän velvollisuutemme varmistaa, että operaatio voi käynnistyä mahdollisimman pian ja parhaissa mahdollisissa olosuhteissa.

  Ģirts Valdis Kristovskis, UEN-ryhmän puolesta. – (LV) Arvoisa puhemies, Unioni kansakuntien Euroopan puolesta -ryhmän puolesta haluan painottaa, että tuemme ETPP:n sotilaallista operaatiota maailman suurimman rauhanturvaoperaation puitteissa Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa. Puhumme maailman vakavimmasta rajat ylittävästä humanitaarisesta kriisistä. Itse asiassa YK:n turvallisuusneuvoston olisi pitänyt ryhtyä toimiin paljon aiemmin. Neljän vuoden viive on aiheuttanut 200 000 ihmisen kuoleman, 2,5 miljoonaa ihmistä on ajettu kodeistaan, ja humanitaarisen avun toimittajia vastaan tehdään raakoja hyökkäyksiä. Voimme ennustaa, että Darfurin konfliktin aikaansaaman kriisin mittakaava mahdollistaa Euroopan unionin poliittisen tahdon sekä sen sotilaallisen kapasiteetin testaamisen. Muutama päivä sitten kenraali D. Leaky vakuutti parlamentin jäsenille, että huolimatta rahoitusongelmista ja vaikeuksista kaikkien operaation aikana mahdollisesti ilmenevien uhkien ja riskien ennakoimisessa Euroopan unioni on sotilaallisesti kykenevä hoitamaan tämän operaation, joka ei ole pahempi kuin Bosniassa, ja sotilaallisesta näkökulmasta operaatio olisi vähemmän raju.

  Angelika Beer, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, tässä vielä joitakin lukuja siitä, mistä puhumme: 230 000 pakolaista, lisäksi vielä 170 000 maan sisäistä pakolaista ja noin 700 000 ihmistä, joita uhkaavat välillisesti hyökkäykset.

Me haluamme sulkea tämän turva-aukon, tämän tyhjiön. Tämän on oltava eurooppalaisen operaation painopiste. Kattavan valtuutuksen ehto täyttyi eilen. Kysymystä puolueettomuudesta ei ole selvitetty. Tällä hetkellä näyttää siltä, kuin jo alueelle sijoitettuja ranskalaisia joukkoja täydennettäisiin vain muutamasta maasta. Tämä vaarantaa puolueettomuuden ja myös operaation onnistumisen.

Perjantaina haluaisin kuitenkin erityisesti vaatia asiasta päättäviltä ulkoministereiltä, että he huolehtivat siitä, että EUFOR-operaation toiminta-alue nimetään selvästi. Tähän saakka näin ei ole tehty. Olisi katastrofi, jos tämä operaatio ei saisi tapahtua siellä, missä apu on kiireellisintä, eli raja-alueella. Odotan, että Euroopan unioni selvittää asian Tšadin hallinnon kanssa ja että sillä on oikeus toimia myös 35 kilometrin rajan läheisyydessä. Muuten tästä tulee näennäisoperaatio, joka vielä mahdollisesti vaarantaa ihmishenkiä.

  Tobias Pflüger, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, selvitetäänpä asiaa: Tässä on kyse YK:n peruskirjan VII luvun mukaisesta ETPP-operaatiosta Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa, kyse on siis taistelutehtävästä, ei Sudanista ja Darfurista. Ranskan hallitus haluaa tätä operaatiota ehdottomasti. Se haluaa itse asettaa joukkojen esikunnan ja operaatioesikunnan. Saksan ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitukset ovat erittäin epäluuloisia. Jo nyt Tšadissa on ranskalaisia joukkoja. On ilmiselvää, että Ranska esiintyy Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan hallitusten suojelijavaltiona ja haluaa nyt yksinkertaisesti siirtää toimintansa EU:n logon alle. Ranskan joukot eivät ole puolueettomia vaan yksiselitteisesti puolueellisia. Ne ovat esimerkiksi pommittaneet alueella kapinallisia. Kapinallisten johtajat ovat ilmoittaneet, että jos EU:n joukot eivät ole puolueettomia, ne käyvät sotaa näitä joukkoja vastaan.

Pohjoismainen taisteluosasto ei ole käytettävissä, kuten juuri kuulin, ja YK:n päätöslauselmassa määritellään avoin yhteistyö Tšadin armeijan ja poliisin kanssa. On aivan selvää, että Tšad ja Keski-Afrikan tasavalta eivät ole demokratioita. Pakolaisten palaamisen tukeminen ei kuulu näiden EU-joukkojen valtuutukseen, ja tämä operaatio on – se on sanottava selvästi – erittäin vaarallinen. Me aiomme ryhmänä äänestää esitettyä päätöslauselmaa vastaan, koska uskomme, että tämä operaatio ei paranna tilannetta, vaan pahentaa sitä.

  Hubert Pirker (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, valistuksena jäsenelle Tobias Pflügerille ja muille: EU:n joukkojen tehtävänä on humanitaarinen operaatio, jossa tarkoituksena on huolehtia Tšadista ja Darfurista lähtöisin olevien pakolaisten turvallisuudesta, myös sotilaallisin voimin. YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt eurooppalaisten YK-joukkojen lähettämisen alueelle. Tämän takia Euroopan unioni on tästä lähtien kansainvälisen tarkkailun alaisena, nimittäin siinä mielessä, mihin se todella pystyy ulkopoliittisesti ja sotilaallisesti.

Tämä operaatio merkitsee riskiä ja mahdollisuutta: Riskiä tämän konfliktien vaivaaman alueen äärimmäisen vaikeiden poliittisten olosuhteiden takia ja toisaalta mahdollisuutta osoittaa, että Euroopan unioni on kehittänyt ulkopoliittista ja sotilaallista pätevyyttä ja pystyy myös todella käyttämään sitä tällä alueella pakolaisten suojelemiseksi.

Tällä hetkellä – ja tämän mielipiteen jakavat monet – riski on kuitenkin mahdollisuutta suurempi. Siksi Euroopan parlamentti on laatinut luettelon ehdoista, jotka on jo esitetty: valtuutuksen ajallisesta rajauksesta täsmällisten tavoite- ja tehtävämääritelmien kautta EUFOR-joukkojen täydelliseen valmistautumiseen ja tekniseen varustukseen sekä operatiivisen valtuutuksen, mukaan lukien vetäytymisstrategia, antamiseen.

Tietenkin on oletettava, että paikalliset hallitukset eivät ainoastaan hyväksy operaatiota, vaan myös tukevat sitä, jotta se onnistuu. Jos kuitenkin – ja tässä asiassa olemme uskoakseni samaa mieltä – kaikki nämä Euroopan parlamentin asettamat ehdot täyttyvät, on onnistumisen mahdollisuus riskiä suurempi, ja voimme kannattaa operaatiota.

  Michel Rocard (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, olen tyytyväinen tähän päätöslauselmaehdotukseen ja sen vahvistamaan päätökseen, ja haluan myös sanoa jotain muuta: kun ihmisten raakuus johtaa tragediaan ja kärsimykseen sellaisessa mittakaavassa, jonka olemme nähneet Darfurissa, omatuntomme vaatii solidaarisuutta. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että Euroopan unioni vastaa YK:n pääsihteerin vetoomukseen.

Monet parlamentin jäsenet ja diplomaatit, mukaan lukien ystäväni ja kollegani Ana Maria Gomes juuri äsken, ovat painottaneet, että tämän operaation ei missään tapauksessa saada antaa näyttää tilaisuudelta tukea ranskalaisia intressejä tai laajentaa Ranskan sotilaallista läsnäoloa alueella. Toivon, etten yllätä ketään tukiessani minäkin pontevasti tätä näkökantaa.

Entisenä pääministerinä sallinette minun sanovan painokkaasti, että jos Ranska onkin edelleen läsnä tällä alueella, se johtuu yksinkertaisesti sen merkittävästä historiallisesta perinnöstä, jossa kolonialismin taakka on ollut niin painava, että tarvitaan politiikkaa, joka osoittaa solidaarisuutta ihmisiä kohtaan ja yrittää auttaa heitä saamaan aikaan rauhan ja vakauden ja antaa merkin tehokkaasta hallinnosta. Ranskalla ei enää ole strategisia eikä taloudellisia intressejä näillä alueilla, ja olen yksi niistä, jotka olisivat mieluummin nähneet meidän vetäytyvän kauan sitten; se olisi säästänyt paljon rahaa ja olisi todella palvellut omaa etuamme. Edes Nigerin uraanivarat eivät muodosta valtavan suurta strategista intressiä, vaan edellyttävät vain riittävää rauhaa ja vakautta, jotta nämä varat saadaan kaikkien käyttöön ja jotta voidaan luoda kilpailuun perustuvat markkinat.

Tämä on siis olennaisesti eurooppalainen rauhanturvaoperaatio, ei ranskalainen, ja niin sen pitää olla. Lisäisin kuitenkin varoituksen sanan: tästä visiosta tulee todellisuutta vain jos suuri määrä unionin jäsenvaltioita suostuu lähettämään joukkoja. Olisi haitallista, jos solidaarisuuden henki, joka historiallisista syistä on asettanut suurempia vaatimuksia Ranskalle kuin muille aiheuttaen sen, että meillä on suurin kiintiö, kääntyisi teidän poissaolonne takia post-kolonialistisen epäluulon ilmapiiriksi. Se olisi järjetöntä, ja paheksuisin sitä suuresti.

Haluan päättää puheenvuoroni seuraavalla kommentilla: Kollegamme Michael Gahlerin tänä aamuna esittämä suullinen tarkistus ei kerrankin – surullista hänen kannaltaan – ole oleellinen. Tšadin tasavalta antoi ulkoministerinsä kautta periaatteellisen suostumuksensa tälle operaatiolle kirjallisessa tiedonannossa, joka lähetettiin turvallisuusneuvostolle useita päiviä sitten. Minulla on tässä valokopio tästä asiakirjasta, ja annan sen mielelläni Michael Gahlerin tutustuttavaksi.

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Arvoisa puhemies, minäkin kannatan päätöstä lähettää 4 000 EU:n sotilasta Tšadiin rauhanturvajoukkojen muodossa. Todellisuus on se, että Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa vallitsee erittäin laaja poliittinen epävakaus. Tiedämme, että Sudanin Darfurin alueella on meneillään kansanmurha. Jos rauhanturvaajia ei lähetetä Tšadiin, otamme riskin, että epävakaus ja väkivalta lisääntyvät entisestään tällä Afrikan alueella.

Arvioiden mukaan Tšadin pakolaisleireillä on jopa 400 000 pakolaista Keski-Afrikan tasavallasta ja Darfurista, mutta ainoastaan 250 vartijaa armeijasta valvoo näitä leirejä. Tšadin pakolaisleirit muodostavat valtavan humanitaarisen kriisin, ja kansainvälisen yhteisön, myös Euroopan unionin, on autettava Tšadin hallitusta hoitamaan tämä yltyvä ja kasvava ongelma. Viime aikoina alueella käyneiltä ihmisiltä kuulemamme tarinat ovat todella kauheita, ja kuten sanoin, meidän on tehtävä voitavamme helpottaaksemme sitä inhimillistä kärsimystä, joka alueella tällä hetkellä vallitsee.

Kannatan lämpimästi päätöstä sijoittaa 26 000 YK:n rauhanturvaajaa Sudaniin. Euroopan unionin on oltava etulinjassa osallistumassa näihin rauhanturvajoukkoihin. Suhtaudun myönteisesti myös oman hallitukseni tänään tekemään päätökseen laatia välittömästi perusteellinen arvio siitä tulevasta roolista, joka irlantilaisilla rauhanturvaajilla voisi olla YK:n ja EU:n rauhanturvaoperaatioissa Sudanissa, Keski-Afrikan tasavallassa ja Tšadissa.

  Michael Gahler (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, tilanne Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa on vaikea siellä eläville ihmisille, ja kannatan siksi periaatteessa EU:n osallistumista tilanteen vakauttamiseen ja ihmisten konkreettisten elinolojen parantamiseen.

Lausunnossaan 27. elokuuta turvallisuusneuvoston puheenjohtaja kuvaili kansainvälisen yhteisön aikomuksia, nimittäin EU:n joukkojen lähettämistä alueelle 12 kuukaudeksi tavoitteena selvitä ajasta ennen YK:n johtaman operaation alkua. Siksi EU onkin rajannut operaation selkeästi vuoden mittaiseksi. Olen vakuuttunut siitä, että tarvitsemme tehtävää varten kattavan valtuutuksen, jonka nojalla meidän ei tarvitse rajoittaa toimintaamme pelkkään itsepuolustukseen, vaan voimme tarvittaessa toteuttaa tavoitteemme myös niiden kustannuksella, jotka haluavat estää meitä.

Turvallisuusneuvoston eilisen päätöslauselman teksti on tämän suuntainen: Läsnäolon tavoitteena on saada aikaan turvallisuustilanne, joka mahdollistaa pakolaisten ja kotiseudultaan siirtymään joutuneiden vapaaehtoisen, turvallisen ja pysyvän paluun. Meillä on lupa ryhtyä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin.

Vaadin neuvostoa huolehtimaan siitä, ettei näiden joukkojen kohdalla ole kyse vain kosmeettisesti täydennetyistä ranskalaisista joukoista. Myös komentajan kansallisuuden kohdalla pitäisi kunnioittaa paikallisia olosuhteita ja käsityksiä. Valitettavasti Ranska ei tähän saakka ole ollut puolueeton Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan konfliktien yhteydessä, vaan on perinteisesti tukenut hallitusta. Komento- ja operaatiokielen paikan päällä pitäisi siksi olla englanti, jotta ihmiset ainakin ymmärtävät, että eurooppalaisten kohdalla on ilmiselvästi kyse muista kuin niistä tavanomaisista.

Kun nyt jo aloin puhua englantilaisuudesta: pidän erittäin tuomittavana, että Yhdistynyt kuningaskunta esti EU:n komentokeskusta Brysselissä johtamasta operaatiota. Emme saa tulevaisuudessa enää sallia sitä, että ne, jotka eivät itse osallistu, kieltävät toisia käyttämästä yhteisiä rakenteita!

Tavoitteiden toteuttamiskelpoisuuden osalta olen epäilevällä kannalla. Olemmeko asettaneet itsellemme konkreettisia tavoitteita? Miten monen sisäisen pakolaisen on vuoden lopussa oltava jälleen kotona? Miten monen Darfurin pakolaisen jälleen Darfurissa? Olisi liian vähän, jos antaisimme viestikapulan vuoden jälkeen eteenpäin ja leireissä olisi edelleen sama määrä ihmisiä.

Kustannuksethan ovat huomattavat – kuulemani mukaan 100 miljoonaa euroa pelkästään sopivan kiitoradan ja pääesikunnan rakentamiseen. Tähän lisätään joukkojen juoksevat kulut. Voiko neuvosto sanoa jotain konkreettista kokonaisrahoituspuitteista?

Viimeinen mutta minulle ratkaiseva seikka: meidän on ennen joukkojen siirtoa saatava Tšadin hallitukselta selvä lupaus siitä, että se hyväksyy YK:n johtamien joukkojen sijoittamisen – missä kokoonpanossa se sitten tapahtuukin. Kuulin, mitä kollega sanoi. Haluan lupauksen kirjallisena Tšadin hallituksen virallisen asiakirjan muodossa enkä suullisena ministeriltä turvallisuusneuvostossa. Kun saan tämän lupauksen, voin myös äänestää operaation puolesta. Toisaalta olisimme vuoden jälkeen todella siinä tilanteessa, että joutuisimme joko pidentämään operaatiota tai vetäytymään ja jättämään jälkeemme sotilaallisen tyhjiön, joka pian johtaisi samanlaiseen tilanteeseen kuin tällä hetkellä. Silloin olisimme heittäneet satoja miljoonia Kankkulan kaivoon.

  Alain Hutchinson (PSE). – (FR) Arvoisat puhemies, komission jäsen ja neuvoston puheenjohtaja, olen todella iloinen siitä, että voimme tänään keskustella ja äänestää päätöslauselmasta aiheesta, joka mielestäni ei saa riittävästi huomiota, sillä Sudanin, Tšadin ja Keski-Afrikan tasavallan rajayhteisöjen tilanne on kerta kaikkiaan sietämätön, ja tämä parlamentti ei saa koskaan unohtaa sitä.

Omalta osaltani en unohda, eikä minulla ole aikomusta sivuuttaa hiljaisuudessa sitä tosiasiaa, että tämä koko asia on yksi Darfurin kansanmurhan, tapahtuman, joka on naamioitunut joksikin muuksi, monista seurauksista. Vuodesta 2003 lähtien Darfurin kriisi on synnyttänyt kaksi ja puoli miljoonaa pakolaista, mukaan lukien 125 000 Tšadissa. Lisäksi kuolonuhreja on ollut useita satoja tuhansia.

Lisäksi YK:n ja kansalaisjärjestöjen humanitaariset joukot ovat tähän mennessä joutuneet siirtämään leirejään 31 kertaa paetakseen väkivaltaa, vaikkei tämä ole estänyt Sudanin poliisia pidättämästä joukkoa niiden työntekijöistä, 12 humanitaarisen työntekijän surmaamista ja viiden muun katoamista.

Tänään esittämämme päätöslauselman tarkoituksena on selvästi olla tehokas panos tavoitteeseen tehdä loppu raja-alueilla vallitsevasta tilanteesta. Tilannetta ei voida hyväksyä, mutta se on mittakaavaltaan suhteellinen tarkasteltaessa kyseisessä osassa maailmaa tällä hetkellä kehittymässä olevan katastrofin laajuutta.

Tässä mielessä haluan huomauttaa, että velvollisuuksiemme ei pitäisi rajoittua yksittäisten ja kapeasti määriteltyjen operaatioiden tukemiseen tai johtamiseen hätäreaktiona konfliktitilanteisiin. Tämä vastuu vaatii, että toimiin ryhdytään siinä laajemmassa kontekstissa, johon tällaiset konfliktit kuuluvat. Lisäksi se edellyttää, että toimenpiteisiin ryhdytään ennen tapahtumia, toisin sanoen, että tehdään kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, ettei tällaisia konflikteja edes synny.

Puheenvuoroni toinen osa koskee alueella toimivien humanitaaristen järjestöjen tilannetta. Tapa, jolla aseellisten joukkojen väliintuloa ja humanitaaristen järjestöjen roolia konfliktitilanteissa koskevat menetelmät ovat kehittyneet, on johtanut siihen, että näitä kahta osapuolta erottava raja hämärtyy entisestään.

Kun sotilaallisen ja humanitaarisen henkilöstön välinen sekavuus yleensä on vahingoksi niille operaatioille, jotka perinteisesti on osoitettu humanitaarisille järjestöille, katsomme nyt, että humanitaaristen avustustyöntekijöiden henki vaarannetaan, ja sen mukana kaikkien niiden ihmisten turvallisuus, joiden pitäisi hyötyä näistä palveluista.

Siksi on ehdottoman tärkeää, että suojelujoukkojamme ei millään tavoin vedetä mukaan alueella työskentelevien eri humanitaaristen ryhmien operaatioihin. Olen erittäin iloinen nähdessäni, että tänään käsiteltävänämme olevassa asiakirjassa huomioidaan tämä seikka, joka on niin tärkeä kehityspolitiikkojemme kannalta sekä tällä alueella että kaikkialla muualla maailmassa.

  Colm Burke (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, kannatan ehdottomasti ETPP-joukkojen lähettämistä Tšadin ja Darfurin väliselle rajalle ja olen tyytyväinen tilaisuuteen keskustella ehdotuksesta tänään.

Darfurin konfliktilla on ollut vakavia rajat ylittäviä seurauksia naapurimaille Tšadille ja Keski-Afrikan tasavallalle, joihin on valunut valtavasti pakolaisia ja joissa tuhannet sisäiset pakolaiset ovat joutuneet jättämään kotinsa.

Korkean tason asiantuntijoiden mukaan tämä operaatio on toteuttamiskelpoinen huolimatta joistakin huomattavista operatiivisista ja turvallisuushaasteista. Alueen infrastruktuuri on heikko, vedestä on pulaa ja logistiikka on vaikea toteuttaa. Tällaista operaatiota uhkaavat myös hallitusta vastustavat kapinallisryhmät, mutta hiljattain alueella tehdyn perusteellisen arvion mukaan näyttää siltä, että kaikki nämä haasteet ovat voitettavissa.

Joukkojen sijoittamista ei siis ole mitään syytä enää viivyttää. Meillä on sotilaallinen kapasiteetti; nyt tarvitaan poliittista tahtoa.

Kehotan irlantilaisia joukkoja muodostamaan osan tästä ETPP-operaatiosta. Tällä maailman kriisialueella on todellinen hätätila, ja Irlanti voisi olla osa jaloa eurooppalaista pyrkimystä vakauttaa tämä raja-alue.

Pohjoismaisista taisteluosastoista voitaisiin irrottaa joukkoja tähän operaatioon. Kuten näiden taisteluosastojen, tämän ETPP-operaationkin on tarkoitus olla väliaikainen operaatio. Vaihtoehtoisesti tällä hetkellä Libanonissa olevat irlantilaiset joukot voisivat myös liittyä tähän operaatioon.

Näillä joukoilla on monia arvokkaita tavoitteita. Ne parantaisivat turvallisuustilannetta alueella ennen Yhdistyneiden kansakuntien / Afrikan unionin joukkojen sijoittamista Darfuriin. Ne auttaisivat myös avustusjärjestöjä avaamalla aiemmin tukkeutuneita humanitaarisia käytäviä. Kolmanneksi ne helpottaisivat lopulta sudanilaisten pakolaisten paluuta.

Mielestäni operaatiolla pitäisi olla YK:n peruskirjan VII luvun mukainen kattava voimankäyttövaltuutus, jotta se tarvittaessa voi toimia pelotteena, erityisesti silloin, kun on kyse iskuista siviilejä, leirejä, kyliä, avustustyöntekijöitä tai YK:n poliisivoimia vastaan tai itsepuolustuksesta.

Sadekausi on loppumassa. Pakolaisleireihin kohdistuvat iskut todennäköisesti lisääntyvät aseistettujen joukkojen ja kapinallisryhmien liikkuvuuden parantuessa nyt, kun sateet ovat laantuneet. YK:n on toimittava nyt. Toimettomuus maksaa ihmishenkiä. EU on hyväksyttävin järjestö suorittamaan tätä operaatiota, ja sillä on useiden selostusten perusteella hyvät mahdollisuudet ryhtyä tähän tehtävään.

Kehotan neuvostoa hyväksymään välittömästi yhteisen toiminnan ja käynnistämään viimeiset vaiheet, jotta emme jää junasta, kun on kyse EU:n joukkojen saamisesta sinne, missä niitä kipeästi kaivataan.

  Geoffrey Van Orden (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, onpa meillä tänä iltapäivänä parlamentissa paljon ”nojatuolikenraaleja”! Epätoivoinen humanitaarinen ja turvallisuustilanne Darfurissa sekä sen naapurialueilla Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa vaativat toki kansainvälisiä toimia, mutta on sanottava, että se on eri asia kuin se, josta tänään keskustelemme. Aiheemme on oikeastaan ETPP, kuten olemme kuulleet monilta puhujilta.

Olen pitkään vastustanut voimavarojen tuhlausta, toistoa, hajaannusta, puhdasta kaksinaamaisuutta, joka liittyy EU:n yrityksiin kehittää sotilaallista voimaa. EU:lla ei ole joukkoja, kollega Eoin Ryan. Valtioillamme on joukkoja, ja kansainvälisten sotilaallisten operaatioiden järjestämiseen sen pienen valtioryhmän toimesta, jolla on pystyvät asevoimat ja mahdollisuudet lähettää joukkoja vieraaseen valtioon, on jo olemassa hyväksi todettuja rakenteita. Niistä huolehtivat lähinnä NATO ja YK. EU:n toimielimillä on vain vähän sanottavaa sotilaallisissa asioissa.

On selvää, että ETPP-intoilijoiden motiivit ovat pohjimmiltaan poliittisia. Yksi jopa sanoi, että Tšad pitäisi nähdä poliittisena tilaisuutena. EU tarjosi itseään YK:lle; YK ei kutsunut EU:ta. EU haluaa epätoivoisesti painaa toimielintensä leiman uuteen sotilaalliseen operaatioon, mutta kansalliset sotilasesikunnat eivät jaa eurokraattien intoa, mikä ei ole yllättävää. Viestintälinjat ovat pitkiä, seuraavaan merisatamaan on yli 1 600 kilometriä, vedestä ja infrastruktuureista on pulaa ja kapinallisryhmiä vastaan ei haluta taistella hyökkäysoperaatioiden avulla; Tšad-operaatio on arveluttava kaikista näkökulmista katsottuna. Yhdistynyt kuningaskunta, Saksa ja Italia ovat jo sanoneet, etteivät ne lähetä joukkoja.

Mitä näiden joukkojen on tarkoitus tehdä? Ne eivät varmasti mittele voimiaan niiden aseellisten, vihamielisten ryhmien kanssa, jotka ovat luoneet sekasorron tällä valtavalla Afrikan alueella. Näin ollen ne käyttävät epäilemättä suurimman osan voimavaroistaan itsensä suojelemiseen ja itsepuolustukseen erittäin vaikeassa logistisessa tilanteessa. Meidän on todella lopetettava pelleily ja inhimillisen tragedian käyttäminen poliittisena tilaisuutena.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja.− (PT) Haluan erittäin lyhyesti korostaa, että tätä ehdotusta joukkojen lähettämisestä ETPP:n (Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan) puitteissa Tšadiin ja Keski-Afrikan tasavaltaan tukee suuri enemmistö parlamentin jäsenistä, jotka ovat puhuneet aiheesta. Kuten varmasti tiedätte, ja kuten täällä on jo mainittu tänään, tällä välin – uskoakseni juuri eilen – turvallisuusneuvosto antoi Euroopan unionille valtuudet tämän operaation järjestämiseen. Kuten sanottu, tämä valtuutus on Euroopan unionille olennainen operaation etenemisen kannalta. Kaikki sotilaalliset valmistelut ja suunnittelu, itse asiassa koko toimenpide, voi nyt edetä, ja myöhempänä ajankohtana neuvosto antaa tietenkin lausunnon aiheesta yhteisen toiminnan puitteissa.

Katson, että sitoutumalla tähän prosessiin Euroopan unioni voi nyt, niin kuin pitäisi, siirtyä pelkistä aielausunnoista ja pelkistä lupauksista käytännön askeliin ja toimintaan. Tämä vastaa sitä, minkä Euroopan unioni aina sanoo olevan, ja minkä on oltava, sen velvollisuus Afrikkaa ja afrikkalaisia kohtaan. Meidän on autettava Afrikkaa ja afrikkalaisia tiiviissä ja kattavassa kumppanuudessa, jotta he voivat saada aikaan rauhan siellä, missä on konflikteja, edistystä siellä, missä on köyhyyttä, terveyttä ja koulutusta siellä, missä on tauteja, ja jotakin siellä, missä ei ole mitään tai hyvin vähän. Näin takaamme arvojemme ja periaatteidemme kunnioittamisen myös ulkopolitiikassamme. Puheenjohtajavaltio Portugali suhtautuu siten myönteisesti tähän viimeaikaiseen edistykseen ja panee tietenkin myös asianmukaisesti merkille monien parlamentin jäsenten tässä keskustelussa selväksi tulleen vahvan tuen tälle operaatiolle.

  Puhemies. – (FR) Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti viisi päätöslauselmaa⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 27. syyskuuta 2007.

(1) 1 Ks. pöytäkirja.

12. Burman tilanne (keskustelu)

  Puhemies. – (FR) Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Burman tilanteesta.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, tämä keskustelu on erittäin ajankohtainen, ja neuvosto ja puheenjohtajavaltio Portugali seuraavat tietenkin Burman (Myanmarin) tapahtumia erittäin huolestuneina.

Siitä on lähes 20 vuotta, itse asiassa vuoden 1988 tapahtumista lähtien, kun Burma on viimeksi kokenut tällä hetkellä käynnissä olevien kaltaisia mielenosoituksia. Ei ole epäilystäkään siitä, että monien kommentaattoreiden lausunnot näistä viimeisimmistä tapahtumista ovat totta: nimittäin, että maa on tienhaarassa, jota pidämme kriittisenä.

Alusta alkaen tilanne on osoittautunut äärimmäisen räjähdysherkäksi, ja vaikka olemme tehneet kaikkemme estääksemme Burman viranomaisia turvautumasta väkivaltaan, tämänpäiväiset tapahtumat osoittavat, että erittäin valitettavasti Rangoonin sotilasjuntta on vieläkin kuuro kansainvälisen yhteisön vetoomuksille, kuten se on ollut monia vuosia jatkuville ja toistuville kansainvälisille vetoomuksille.

Jos viime päivien tilanne olisi hoidettu hyvin, se olisi voinut olla ennennäkemätön tilaisuus ottaa ensimmäiset askeleet tiellä pakottavaan poliittiseen uudistukseen ja maan kansalliseen uudelleenarviointiin. Toivoimme juntan kuuntelevan mielenosoittajien lähettämää yksiselitteistä viestiä siitä, että sen politiikka on epäonnistunut.

Siitä, mikä oli aluksi spontaani protesti polttoaineen suhteetonta hinnannousua vastaan, on tullut valtava julkinen protestiliike äärimmäisen diktatorisen hallituksen yleistä politiikkaa vastaan.

Tietoisena kasvavasta jännitteestä maassa Euroopan unioni ei ole vain seisonut syrjässä ja tarkkaillut tilannetta. Välittömästi elokuussa se tuomitsi voimakkaasti useiden oppositiojohtajien pidättämisen, erityisesti niin kutsutun ”88-sukupolven” ryhmän, joka protestoi polttoaineiden hintojen lähes 500-prosenttista nousua vastaan. Se vaati kaikkien poliittisten vankien vapauttamista ja korosti tarvetta käynnistää avautumisen, sovinnonteon ja poliittisen uudistuksen prosessi. Juuri eilen lähetimme selkeän solidaarisuus- ja tukiviestin Burman väestölle sen Yhdysvaltojen ja EU:n yhteisen julkilausuman muodossa, jonka New Yorkissa kokoontuneet 27 ulkoasiainministeriä hyväksyivät.

Kehotamme viranomaisia kunnioittamaan munkkien, nunnien ja tavallisten kansalaisten oikeutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin, ja painotamme, että tilanne muodostaa uuden tilaisuuden pyrkiä ratkaisemaan Burman erittäin monimutkaiset ongelmat.

Toisessa julkilausumassa, joka myös annettiin eilen, korkea edustaja Javier Solana kehotti Burman viranomaisia jatkamaan maltillista toimintaa ja painotti, että aito rauha, vakaus ja kehitys voidaan saavuttaa vain poliittisilla uudistuksilla, myöntämällä ihmisille perusoikeudet ja -vapaudet sekä ottamalla kaikki asianosaiset täysimääräisesti mukaan prosessiin.

Olemme myös keskustelleet tilanteesta joidenkin kumppaneidemme kanssa kahdenvälisissä keskusteluissa YK:n yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa. Jatkuvassa Burmaa koskevassa vuoropuhelussamme alueen kumppaneiden, Kiinan, Intian ja ASEANin (Kaakkois-Aasian maiden liiton) maiden kanssa rohkaisemme viimeksi mainittuja puhumaan säännöllisesti hallituksen kanssa, korostaen erityisesti seuraavia seikkoja: ensinnäkin Burman pitkän aikavälin vakaus vaatii aitoa muutosta, etenkin poliittista; toiseksi maan avautuminen on olennaista Burman kehittymisen kannalta ja on myös sen naapureiden ja koko kansainvälisen yhteisön etujen mukaista. Olemme myös panneet merkille, että Singapore, ASEANin tämänhetkinen puheenjohtajavaltio, on viimeinkin vastannut kansallisella lausunnolla, jossa se toivoo, että tämänhetkiset protestit voidaan ratkaista rauhanomaisesti.

EU:n ulkoasiainministerit keskustelivat Burman kehittyvästä tilanteesta syyskuun alussa pidetyssä Gymnich-kokouksessa, ja eilen New Yorkissa, kun kaikki 27 tapasivat, he puuttuivat aiheeseen jälleen, kuten mainitsin. Lisäksi aiheesta on keskusteltu poliittisten ja turvallisuusasioiden komiteassa Brysselissä ja yksityiskohtaisemmin tänä aamuna Aasia-Oseania-työryhmässä. Arvioimme tietenkin kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja Euroopan unionin lisäreaktion kannalta, ja vaikka toivommekin, ettei tilanne pahene enempää, meidän on valmistauduttava kaikkiin mahdollisuuksiin. Valmistelemme myös lisätoimia diplomaattisten kanavien kautta ja pysymme yhteydessä YK:hon, erityisesti Ibrahim Gambariin, pääsihteerin erityislähettilääseen, joka tapasi Euroopan unionin puheenjohtajavaltion ja toimielimet heinäkuussa, toisin sanoen juuri ennen kesätaukoa. Pysymme myös tiiviissä yhteydessä kollegoihimme Genevessä, missä annettiin eilen terävä lausunto ihmisoikeusneuvostossa.

Eilen illalla, Rangoonista tulleiden huolestuttavien uutisten takia, koimme velvollisuudeksemme vedota jälleen Burman viranomaisiin kehottaen niitä olemaan reagoimatta väkivaltaisesti ihmisten rauhanomaisiin mielenosoituksiin. Mainitsimme selkeästi mahdollisuuden lisätä nykyisiä pakotteita niin, että viesti oli täsmällinen ja suora. Lisäksi Coreper (pysyvien edustajien komitea) keskustelee tästä Burman kysymyksestä yksityiskohtaisemmin huomenna.

  Louis Michel, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kuten muutkin eurooppalaiset toimielimet, on komissiokin tietenkin erittäin huolissaan Burman/Myanmarin tilanteesta. Pidämme erittäin tiiviisti silmällä viime viikkojen ja jopa viime tuntien dramaattisia tapahtumia seuraten buddhalaismunkkien käynnistämää vastarinnan ja rauhanomaisen protestin liikettä.

Kuten tiedätte, komission jäsen Reding esitteli komission analyysin yleistilanteesta 6. syyskuuta: toistuvia ihmisoikeusloukkauksia, poliittista tukahduttamista ja taloudellisen tilanteen yleistä heikentymistä. Haluan myös lisätä tähän kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joihin Burman/Myanmarin hallitus on syyllistynyt siviilien ja vankien osalta, sekä yhä tiukemmat Punaisen Ristin kansainvälisen komitean työhön kohdistetut rajoitukset. Viime viikkoina hallinto on korjannut joltain osin itse luomansa räjähdysalttiin yhteiskunnallisen ja poliittisen tilanteen kitkeriä hedelmiä.

Mitä tällaisten tapahtumien ilmetessä pitäisi tehdä? Olemme oikeutettuja joko ajattelemaan, että tilanteessa on déjà vun henkeä ja että se ennustaa vuoden 1988 väkivaltaisen tukahduttamisen toistumista, tai että olemme päässeet historialliseen käänteeseen. Kummassakin tapauksessa Burman/Myanmarin tapahtumat näyttävän saavan arvaamattoman käänteen. Se, ettei massiivisella protestiliikkeellä – viime maanantaina noin 100 000 ihmistä lähti Rangoonin kaduille – ole poliittista ohjelmaa eikä mitään julkistettuja vaatimuksia, tekee tilanteesta tietenkin epävakaamman ja vaarallisemman.

Emme selvästikään voi sulkea pois mahdollisuutta, että hallinto menettää tilanteen hallinnan ryhtyessään toimiin mielenosoittajia vastaan. Ei ole epäilystäkään siitä, että nyt näkemämme pelottelu, pidätykset ja tiesulut viittaavat kaikki siihen, että on lähdetty huomattavasti kovemmalle linjalle. Tänä aamuna tehdyt pidätykset, viranomaisten raaka väliintulo ja raportit uhreista vain lisäävät huolestuneisuuttamme. Tällaisissa olosuhteissa tärkeimpänä tavoitteenamme on oltava hallituksen väkivaltaisen reaktion ehkäiseminen ja vastuullisten kehottaminen osoittamaan mitä suurinta malttia. Aung San Suu Kyin turvallisuus ja hyvinvointi ovat ilman muuta yksi tärkeimmistä seikoista, jotka otamme huomioon.

Protestit ovat kuitenkin jossain määrin tarjonneet myös tilaisuuden. Ne osoittavat hallinnolle, tai ainakin sen niille jäsenille, joilla vielä on jonkin verran todellisuuden tajua, että huono poliittinen ja taloudellinen hallinto on merkinnyt, että ihmiset eivät enää pelkää lähteä kaduille ilmaisemaan aivan liian kauan olemassa olleesta epätoivosta syntynyttä vihaansa.

Komission toisena huolenaiheena on siksi kehottaa kansainvälistä yhteisöä taivuttelemaan hallitus eleisiin, joita tarvitaan vähimmäisluottamuksen palauttamiseksi ja siten sellaisten olosuhteiden luomiseksi, joissa voidaan tasoittaa tietä kansalliselle sovinnonteolle. Hallinnon on kuunneltava ihmisten toiveita avoimuudesta ja demokratiasta. Nykyisen kriisin ratkaisun on tietenkin sisällettävä osallistava ja avoin prosessi, joka antaa kaikille osapuolille, jotka ovat kiinnostuneita Burman/Myanmarin kansallisesta sovinnonteosta, mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti maan poliittiseen ja taloudelliseen tulevaisuuteen. Tämä on viesti, jonka kollegani Benita Ferrero-Waldner välitti kumppanimaillemme YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestetyissä tapaamisissa.

On myös tärkeää, että Burman/Myanmarin naapurivaltiot tehdään tietoisiksi erityisistä velvollisuuksistaan. Uskon Kiinan ymmärtäneen jo, että sen omia pitkän aikavälin etuja ei palvele tällainen räjähdysaltis tilanne ja että se puolestaan voi käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa. Meidän on kuitenkin taivuteltava Intia, Japani ja Etelä-Korea, maat, jotka ovat huomattavasti ruokkineet Burman hallinnon taloudellisia tarpeita, tekemään enemmän auttaakseen nykyisen kriisin ratkaisemisessa. ASEANin jäsenvaltioiden on myös oltava tiukempia ilmaistessaan kantojaan. Tilanteen pahenemisella Burmassa/Myanmarissa voi vain olla vakavia seurauksia koko alueelle.

Lopuksi totean komission olevan tyytyväinen YK:n omaksumaan erityiseen rooliin ja etenkin sen erityislähettilään Ibrahim Gambarin myötävaikutukseen. Hänen tulevalla vierailullaan Rangooniin on valtavan suuri merkitys. Jos Burman/Myanmarin viranomaiset valitsevat jälleen tukahduttamisen tien, se syöksee maan väistämättä vielä suurempaan kansainväliseen eristykseen, mikä merkitsee lisää sietämätöntä kärsimystä sen kansalle. Jos viranomaiset toisaalta valitsevat avoimen ja demokraattisen vuoropuhelun, niiden on selvennettävä tulevaa kansallista suunnitelmaansa, annettava vankkoja sitoumuksia vapaiden vaalien ehdottomasta ajankohdasta ja aloitettava rehellinen vuoropuhelu kumppaniensa kanssa. Tällaisissa olosuhteissa Burman/Myanmarin viranomaiset voivat luottaa Euroopan unionin ja muiden kumppanivaltioiden tukeen.

  Geoffrey Van Orden, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, Euroopan unioni ylpeilee kiinnittävänsä huomiota ihmisoikeuksiin, ja silti se näyttää olevan kyvytön vastustamaan tehokkaasti maailman hirmuhallintoja, jotka vuodesta toiseen sortavat ja pahoinpitelevät kansalaisiaan. Yleisen ajattelutavan mukaan näköjään lausunto ja yhteinen kanta ovat kaikki, mitä tarvitaan. Neuvoston puheenjohtaja sanoi edellisessä keskustelussa, että meidän pitäisi seisoa sanojemme takana. Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Koko sen ajan, jonka olen ollut tässä parlamentissa, olen taistellut kahta vastenmielistä hallintoa vastaan: Mugabea Zimbabwessa ja sotilasjunttaa Burmassa. Molemmat ovat olleet EU:n huomion kohteena, mutta mitään ei ole tapahtunut. Meidän pitäisi hävetä.

Tänään huomiomme kiinnittyy Burmaan, missä viime viikon ajan Burman buddhalaismunkkien liitto on rohkeasti johtanut massiivisia mielenosoituksia Rangoonissa ja monissa muissa osissa Burmaa. Olemme kaikki järkyttyneitä nähdessämme, että epätoivoinen tilanne on muuttunut tragediaksi. Ympäri maailmaa on välitetty kuvia loukkaantuneista munkeista, savun täyttämistä pagodeista ja pahoinpidellyistä siviileistä turvajoukkojen aloittaessa tehoiskunsa. Ainakin viiden ihmisen on kerrottu kuolleen, ja sadat ovat loukkaantuneet. Radioasema ”Burman demokraattinen ääni” varoitti meitä lähes viikko sitten, että hallitus oli antanut luvan tuliaseiden käyttöön ja valmistautui päättämään rauhanomaiset mielenosoitukset väkivallalla.

On korkea aika lopettaa käsien vääntely ja ryhtyä vakaviin toimiin. Minulla ei ole illuusioita. Kuten Zimbabwen osalta, muutoksen avain on Burmassa sen naapureilla, erityisesti Kiinalla. Kiina on Burman suurin investoija, kauppakumppani ja aseiden toimittaja. Parlamentissa on tänään korkean tason kiinalainen parlamenttivaltuuskunta, jota johtaa Wang Yingfan, vaikutusvaltainen kansankongressin jäsen. Vetosin häneen painokkaasti tänä aamuna, jotta Kiina ryhtyisi toimiin Burman hallintoa vastaan. Hän toisti Kiinan sitoutumisen politiikkaan, jonka mukaan se ei puutu muiden maiden sisäpolitiikkaan, mutta samalla hän vakuutti minulle, että Kiina toimisi edelleen hiljaisessa mutta vakavassa roolissa ja kehottaisi Burman hallintoa joustoon ja myönteisempään lähestymistapaan. Saamme myöhemmin nähdä, mikä vaikutus tällä on.

Eilen Euroopan unionin puheenjohtajavaltio ilmoitti, että jos reaktio olisi väkivaltainen, Burmalle määrättäisiin vakavampia pakotteita. Väkivaltaa esiintyi, ja näiden vakavampien pakotteiden on nyt toteuduttava, jos EU haluaa säilyttää uskottavuutensa maailman näyttämöllä. Meidän on myös tehtävä selväksi, että tällä kertaa pidämme sanamme ja pidämme kiinni pakotteista. Toukokuun häpeällinen välikohtaus ei saa toistua; tuolloin Burman ulkoministerin sallittiin osallistua ASEM-huippukokoukseen Saksassa, mikä rikkoi törkeästi EU:n omaa matkustuskieltoa.

Pakotteita harkitessamme emme voi jättää huomiotta sitä tosiseikkaa, että TOTAL Oil on yksi Burman harvoista jäljellä olevista ulkomaisista investoijista. TOTAL auttaa suoraan sotilasjuntan tukemisessa ja toimittaa satoja miljoonia dollareita joka vuosi hallinnolle, jotta tämä voi ylläpitää yhtä maailman suurimmista armeijoista.

Olemme keskustelleet Burman kriisistä niin pitkään, ja nyt se on käsillä. Meidän pitäisi muistaa, että miehet, jotka auttoivat mielenosoittajiin kohdistuneessa verilöylyssä Burmassa 20 vuotta sitten, ovat nyt keskeisillä paikoilla hallinnossa. On harmi, että neuvosto ja komissio eivät vuosien saatossa ole kuunnelleet parlamenttia tarkemmin näiden asioiden kohdalla.

Tänään esitämme jälleen kerran vahvan päätöslauselman; se on lyhyt ja erittäin selkeä. Sanomme Burman viranomaisille: vapauttakaa Aung San Suu Kyi välittömästi, jättäkää mielenosoittajat rauhaan ja kutsukaa koolle täysimääräisesti edustettu kansalliskonventti, johon kuuluu myös kansallinen demokratialiitto (NDL). Sanomme YK:n turvallisuusneuvostolle: kokoontukaa nyt keskustelemaan Burman tilanteesta ja lähettäkää sitten välittömästi erityislähettiläänne maahan. Sanomme neuvostolle ja komissiolle: puhukaa Yhdysvalloille ja ASEANille koordinoitujen lisätoimien valmistelemiseksi Burman hallintoa vastaan, mukaan luettuina taloudelliset pakotteet, jos se reagoi väkivaltaisesti, eikä reagoi niin kuin me sanomme.

  Barbara Weiler, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, Eurooppa ja itse asiassa koko maailma katsoo Burman suuntaan. Tänään on ensimmäistä kertaa vuodatettu verta, kollegani Yhdistyneestä kuningaskunnasta mainitsi sen jo, sillä mitään ei enää voida salata, ja se on uusi tilanne keskustelussa.

Sosialistiryhmä on järkyttynyt sotilashallinnon raa'asta toiminnasta rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan. Odotamme, että YK:n turvallisuusneuvosto, joka kokoontuu tällä hetkellä, ryhtyy heti toimenpiteisiin ja myös vaikuttaa asioihin, vaikuttaa Kiinaan ja Kiinan kanssa.

Toinen viesti, joka tänään on välitettävä, on Euroopan parlamentin osanotto Burman väestöä kohtaan, sympatiamme, apumme ja myös ihailumme kansalaisten rohkeudelle. Buddhalaismunkit eivät ole mikään pieni elitistinen vähemmistö. He ovat myös kansalaisia, ja heitä tukevat tuhannet. Pitää paikkansa, että mielenosoitusten syynä olivat mielivaltaisesti korotetut hinnat, mutta juntta on jo vuosia rikkonut ihmisoikeusperuskirjaa ja konkreettisesti kansainvälisen työjärjestön sääntöjä ja harjoittanut kidutusta ja pakkotyötä.

Globalisaation aikakaudella eristäytyminen ei enää ole mahdollista, ja se on hyvä! Demokraattiset perusoikeudet ja yleismaailmallinen arvojärjestelmä pätevät myös Aasian mantereella. Odotamme, että pitkään suunniteltu perustuslaki otetaan Burmassa välittömästi esityslistalle ja että Burmassa – kuten muuten myös suhteellisen nopeasti Thaimaassa – järjestetään demokraattiset vaalit. On mahdollista saada näillä alueilla läpi demokraattiset järjestelmät ja myös toteuttaa ne.

YK:n ja Euroopan lisäksi myös ASEAN-maiden on tietenkin aktivoiduttava, varsinkin kun ne pyrkivät olemaan EU:n kaltainen järjestö. Tämänpäiväiset mielenosoitukset Filippiineillä ovat hyvä merkki solidaarisuudesta alueella.

Tiellä demokratiaan ei enää ole paluuta – myöskään Burman kohdalla!

  Annemie Neyts-Uyttebroeck, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluan aloittaa painamalla nöyrästi pääni Burman väestön uskomattoman rohkeuden edessä, sillä se protestoi suurin joukoin mutta rauhanomaisesti maansa sotilasdiktatuuria vastaan.

Tänään kyseinen hallinto ryhtyi väkivaltaisiin tukahduttamistoimiin, ja myötätuntomme on Burman kansan kohtalon puolella. Euroopan unionin on protestoitava tätä vastaan painokkaammin, ei vain sanoin vaan myös teoin. Jos hallinto jatkaa itsepintaisesti tukahduttamistoimia, pakotteita on lisättävä ja kaikkia eurooppalaisia vielä Burmassa toimivia yrityksiä kehotettava, jos ei jopa pakotettava, lopettamaan toimintansa siellä. ASEAN-maiden pitäisi myös tiukentaa kantaansa Burmaan, ja Intian ja Kiinan pitäisi käyttää vaikutusvaltaansa hallintoon, jotta sitä patistettaisiin ryhtymään vakavaan vuoropuheluun Burman demokraattisen opposition kanssa.

Burman hallinto ei ainoastaan tukahduta väestöään poliittisesti, vaan on myös syössyt kansan äärimmäiseen köyhyyteen ja puutteeseen, vaikka se on maa, jolla on kaikki edellytykset vaurauteen. Burman kansan joukkomielenosoitukset antavat runsaasti todisteita siitä, että Aung San Suu Kyi ei todellakaan ole yksin, vaan kantaa burmalaisten suuren enemmistön toiveita. Burman hallinnon pitäisi palauttaa hänelle täysi liikkumisvapaus välittömästi ja vapauttaa kaikki poliittiset vangit, mukaan lukien tänään pidätetyt.

Lopuksi haluan kehottaa Euroopan unionia hyödyntämään maksimaalisesti nyt käytössämme olevan välineen demokratian ja ihmisoikeuksien edistämiseksi.

  Brian Crowley, UEN-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa ja komission jäsentä sekä kollegojani tähänastisista kommenteista.

Burman kansallinen demokratialiike sanoi 18 vuotta sitten: Mitä tarvitaan, että kansainvälinen yhteisö taivuttaa Burman viranomaiset ottamaan demokratian asialistalleen? Onko meitä ammuttava kaduilla ja sen näyttävä televisiokameroissa, ennen kuin kansainvälinen yhteisö reagoi?

Valitettavasti tuosta ennustuksesta on nyt tulossa todellisuutta. Me näemme, että yhtä osaa Burman yhteiskunnasta, buddhalaisia munkkeja ja nunnia, jotka elävät väkivallatonta ja pasifistista elämää ja antavat aikaansa muille, tapetaan nyt kaduilla ja uhkaillaan sotilashallinnon toimesta. On väärin ajatella, että mitkään täällä lausumamme sanat saavuttaisivat tavoitteet, jotka haluamme nähdä. On kuitenkin myös väärin, että maailma on vaiennut niin kauan; emme voi enää vaieta. Kuten kollegat ovat sanoneet, on meidän tehtävämme käyttää vaikutusvaltaamme, ei vain Burman hallintoa vastaan vaan myös vaikutusvaltaamme Kiinaan, Intiaan ja Bangladeshiin varmistaaksemme, että käytössä olevat pakotteet ja demokratiavaatimukset ovat johdonmukaisia ja niitä noudatetaan.

Meidän on tuomittava väkivalta rauhanomaisia mielenosoituksia kohtaan, mutta myös varmistettava, että voimme tukea mielenosoittajia.

  Raül Romeva i Rueda, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, on ilmiselvää, että Burman viimeaikaiset tapahtumat vievät meitä yhä lähemmäs pistettä, josta ei ole paluuta. Mielestäni suuren mittakaavan mielenosoitukset, joihin ei osallistu vain munkkeja ja nunnia vaan tuhansia ja taas tuhansia ihmisiä, jotka ovat tukeneet ja tukevat edelleen näitä protesteja, lähettävät Burman sotilasjuntalle mutta myös maailmalle selkeän viestin, jossa todetaan, että Burman kansa on saanut tarpeekseen, että he ovat kyllästyneitä tilanteeseen ja että he haluavat muutosta.

Juuri tätä muutoshalua meidän EU:ssa ja kansainvälisessä yhteisössä yleensä pitäisi tukea. On selvää, että kun pakotteita on käytetty 30 vuotta ilman merkittäviä tuloksia, sovellettavan politiikan on omaksuttava radikaali taktiikka, ja näin ollen kansainvälisessä politiikassa on otettava mukaan alueen muut maat: ei vain Kiinaa ja Intiaa, kuten on jo sanottu, vaan myös Japani ja Singapore, joka tällä hetkellä on ASEANin puheenjohtaja. Tämän vuoksi meidän on suhtauduttava myönteisesti neuvoston ja komission eleiden lisäksi myös YK:n aikeisiin lähettää tiukka viesti poliittisten vastustajien, erityisesti Aung San Suu Kyin, vapauttamisesta ja etenkin siirtymisestä kohti demokratiaa. Katson, että tässä vaiheessa emme voi emmekä saa luopua tästä pyrkimyksestä.

  Bastiaan Belder, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, valtion rauhan ja kehityksen neuvosto: se on Burman sotilashallinnon virallinen nimi. Nyt tämänhetkisessä kriisissä, joka maassa vallitsee, tämä kuulostaa enemmän kuin koskaan ennen julmalta valheelta.

Juntta on vuosikymmeniä edustanut vallan väärinkäyttöä ja huonoa hallintoa. On loogista, että se suhtautuu tilastoihin erittäin taloudellisesti. Sivumennen sanottuna valtaenemmistö Burman väestöstä on kaksinkertaisen hyväksikäytön uhreja. Kyllä, kaksinkertaisen hyväksikäytön: sisäisesti maan sotilashallitsijoiden hyväksikäytön – kaikkien Burmassa liiketoimintaa harjoittavien on toimittava lähes yksinomaan armeijan kautta – ja ulkoisesti Kiinan kansantasavallan hyväksikäytön, sillä se harjoittaa tämän kaakkoisaasialaisen valtion luonnonvarojen ja rikkaiden maatalousvarojen äärimmäisen törkeää hyväksikäyttöä. Diplomaatit Rangoonissa menevät nykyään jopa niin pitkälle, että sanovat: ”Burmasta on tullut käytännössä Kiinan provinssi”. Pohjoisen kouluissa, jotka Kiina on rakentanut, mandariini on ensimmäinen kieli ja Pekingin aika on virallinen paikallisaika.

Arvoisa puhemies, kaiken kaikkiaan Burman ja Kiinan hallitsijoita on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Kehotan siksi neuvostoa ja komissiota olemaan ensimmäisten joukossa, jotka ottavat Burman hallitsijoiden ja Pekingin kanssa päättäväisesti puheeksi niiden yhteisen vastuun Burman kansan kärsimyksestä.

  Luca Romagnoli, ITS-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, jos päätöslauselmamme ja lausuntomme eivät jää kuolleeksi kirjaimeksi tai heikoksi ääneksi neuvoston suuressa korvassa, ne jäävät sellaisten tapahtumien aallon jalkoihin, jotka eivät taatusti osu yhteen istuntokalenterimme kanssa eivätkä ota sitä huomioon.

Muutama päivä sitten äänestimme lähes yksimielisesti Burmaa koskevan päätöslauselman puolesta. Sen johdanto-osassa luetellaan yksityiskohtaisesti ihmisoikeuksien loukkaukset, joihin maassa nyt syyllistytään, mutta niissä jätetään muistuttamatta, että marxistien inspiroima ja myöhemmin sotilaallinen hallinto on sortanut sen kansaa vuosikymmeniä, Kiinan tuella, kuten hyvin tiedetään. Kyse ei ole vain sorrosta; on syytä muistuttaa, että Burman hallinto on järjestelmä, joka perustaa suuren osan valtaansa ja budjettiaan huumekauppaan.

Tukahduttamistoimista, sensuurista ja laajalle levinneestä häirinnästä, jotka ovat luonnehtineet Burman hallintoa jo vuosia, huomauttaisin, että kyseessä eivät ole ainoastaan ylistetty Aung San Suu Kyi, ei ainoastaan U Win Tinin kaltaiset toimittajat ja Zaganarin kaltaiset näyttelijät tai tunnettu kansalaisoikeusaktivisti Win Naing. Hyvät kollegat, kyseessä ovat myös buddhalaismunkit, kuten tiedätte, mutta ennen kaikkea kyseessä ovat monet suurehkot vähemmistöt. Näihin kuuluu erityisesti eräs kulttuurinen ja etninen ryhmä, jota ei mainittu kaksi viikkoa sitten hyväksytyssä päätöslauselmassa: karenien kansa. Tämä kansa on vuosikausia kieltäytynyt mukautumasta järjestelmään, jossa toimeentulo on riippuvaista lapsiprostituutiosta ja huumeiden viljelystä.

Ei riitä, että tukahduttamistoimet, joiden avulla valtion rauhan ja kehityksen neuvosto murskaa kansan protestit, tuomitaan vaatien samalla demokratiaa Burmaan, sillä se ei ole sen hyödyllisempää kuin määrätietoinen arvostelu, pyynnöt vankien välittömästä ja ehdottomasta vapauttamisesta – minkä suurta merkitystä korostan – ja kaikki muu, jonka kirjoittamiseksi, anelemiseksi tai uhkaamiseksi teemme kaikkemme ilman merkittävää käytännön vaikutusta.

Jopa Yhdysvaltain presidentillä Bushilla, huolimatta monista sisällöttömistä kommenteistaan YK:n yleiskokouksen edessä, on yksi seikka puolellaan. Hän on mennyt niin pitkälle, että on vaatinut YK:n väliintuloa ja puhunut maasta, jossa valtaa on pidetty pelon avulla, jossa perusvapauksia rajoitetaan ankarasti, jossa etnisiä vähemmistöjä vainotaan ja jossa lapsityövoima, ihmiskauppa ja raiskaukset ovat arkipäivää. Presidentti Bush ilmoitti myös pakotteiden tiukentamisesta, kuten Euroopan unionin puheenjohtajakin.

No, toivokaamme niiden hyödyttävän jotain, sillä jos ne eivät sitä tee, emme taatusti kuule uhkauksia pommituksista, sen paremmin Burman sotilastukikohtien kuin – vielä vähemmän – sen kumppanin Kiinan. Burman opposition tilannetta voidaan verrata karenien kansan vuosikymmeniä kestäneeseen kamppailuun: paljon hälyä Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta annetaan maan hoitaa omat asiansa. Tällä hetkellä pelissä ei ole mitään monikansallisia etuja; tällä hetkellä tavanomaiset tyhjät sanat riittävät Euroopan unionille.

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät naiset ja herrat, yritin puheessani hyvin lyhyesti antaa parlamentille yksityiskohtaisia ja kattavia tietoja kaikista poliittisista ja diplomaattisista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty ja yhteyksistä, joita on otettu Burman (Myanmarin) kysymyksen yhteydessä, sekä siitä, miten olemme seuranneet tilannetta ja mitä olemme tehneet. Haluaisin nyt toistaa puheenjohtajavaltio Portugalin ehdottoman päättäväisyyden jatkaa Burmassa kehittyvien tapahtumien tiivistä seurantaa ja myös vakuuttaa teille, että puheenjohtajavaltio ehdottaa tietenkin kaikkia toimenpiteitä, jotka sen mielestä osoittavat yksiselitteisen solidaarisuutemme Burman kansaa kohtaan ja samalla myös yksimielisesti osoittavat Burman viranomaisille, että maan tilanteen heikkenemisestä edelleen on maksettava hinta.

  Puhemies. – (FR) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja Lobo Antunes, haluan kiittää teitä Euroopan parlamentin puolesta siitä, että olette viettänyt koko päivän kanssamme. Haluan teidän tietävän, että olemme panneet sen merkille.

Keskustelun päätteeksi olen vastaanottanut työjärjestyksen 103 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuusi päätöslauselmaa⁽¹⁾.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 27. syyskuuta 2007.

(Istunto keskeytettiin klo 17.40 ja sitä jatkettiin klo 18.00.)

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Richard Corbett (PSE), kirjallinen. – (EN) Burma on yksi maailman pahimmista ja pitkäikäisimmistä sotilasdiktatuureista. Se on pitänyt kansansa äärimmäisessä köyhyydessä, mikä muodostaa jyrkän vastakohdan monien naapurimaiden taloudelliselle menestykselle. Sorto on ollut raakaa. Yhteyksiä ulkomaailmaan on rajoitettu tiukasti, ja tilanne olisi unohdettu ilman sankarillisesti toiminutta Aung San Suu Kyitä, joka on tarjonnut polttopisteen Burman kansan toiveille ja demokratiapyrkimyksille. Toivon, että sotilashallinto päättyy lähipäivinä ilman uutta verenvuodatusta, ja kehotan neuvostoa ja korkeaa edustajaa harjoittamaan mahdollisimman paljon painostusta tämän tuloksen takaamiseksi.

  Glyn Ford (PSE), kirjallinen. – (EN) EU:n ja ASEANin välistä vapaakauppasopimusta koskevan parlamentin mietinnön esittelijänä olen tehnyt selväksi kaikissa tapaamisissani ASEANin kauppaministerien ja virkamiesten kanssa, että parlamentti vastustaisi painokkaasti kaikkia Burman nykyiselle sotilasdiktatuurille tehtäviä myönnytyksiä.

Viime päivien tapahtumat, joiden yhteydessä buddhalaismunkkien rauhanomaisiin mielenosoituksiin on vastattu kyynelkaasulla ja luodeilla, ovat tehneet kauheasta tilanteesta pahemman.

Minulla oli ilo ja kunnia vierailla Aung San Suu Kyin luona Rangoonissa lähes vuosikymmen sitten, kun hänen kotiarestiaan lievennettiin sen verran, että hän voi ottaa vastaan harvinaisia vieraita. Hän teki täysin selväksi, että hän demokraattisesti valitun ja sotilashallinnon vallasta suistaman kansallisen demokratialiiton edustajana ja johtajana halusi EU:n määräävän mahdollisimman vahvoja pakotteita.

Nyt EU:n ja jäsenvaltioiden pitäisi johtaa vaatimusta maailmanlaajuisista, turvallisuusneuvoston määräämistä YK:n pakotteista. Me emme voi odottaa yhtään kauempaa sen paremmin kuin Burman kansakaan.

  Jules Maaten (ALDE), kirjallinen. – (NL) Burmassa käydään läpi uutta draamaa. Juntta on valinnut yhteenoton tuhansien rauhanomaisten mielenosoittajien kanssa. Tämä on äärimmäisen valitettavaa, koska on hienoa, että väestöllä on ollut rohkeutta ryhtyä vastarintaan ilman ulkopuolista apua. Kannatan Aung San Suu Kyin, U Khun Htun Oon, Ko Min Ko Naingin ja kaikkien muiden poliittisten vankien ehdotonta vapauttamista, ja kannatan pikaisia demokraattisia uudistuksia.

Euroopan komission on hyödynnettävä optimaalisesti hätäapurahastoa, jonka tarjoaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen talousarvion tavoite 1, niin että Burman riippumattomille tiedotusvälineille, ihmisoikeusaktivisteille ja kansalaisjärjestöille voidaan tarjota riittävästi tukea.

Kaikkien nykyisten taloudellisten pakotteiden tiukentaminen entisestään vaikuttaa myös väistämättömältä. Kannatan Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltain toimenpiteisiin liittymistä ja Burman kanssa käytävää kauppaa ja rahoitustoimia koskevien tiukkojen rajoitusten määräämistä.

Parlamentin pitäisi lähettää Burmaan valtuuskunta arvioidakseen tilannetta itse.

  David Martin (PSE), kirjallinen. – (EN) Burman tilanne on äärimmäisen huolestuttava. Sotilashallintoa vastaan mieltään osoittavat henkilöt (munkit mukaan luettuina) osoittavat valtavaa rohkeutta. Hallinto on tukahduttanut raa’asti aiemmat mielenosoitukset ja jättänyt kansansa hyvinvoinnin vähäiselle huomiolle. Hallinnon kansanvälistä painostusta on lisättävä äärimmilleen, ja on sitouduttava viemään tulevina päivinä julmuuksiin syyllistyvät vastaamaan teoistaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen. EU:n on puhuttava Kiinalle ja Intialle, jotka ovat paremmassa asemassa painostaakseen hallintoa, ja pyydettävä niitä puuttumaan asiaan suojellakseen mielenosoittajia ja auttaakseen palauttamaan demokratian Burmaan.

Puhetta johti
varapuhemies Manuel António DOS SANTOS

(1) Ks. pöytäkirja.

13. Kyselytunti (kysymykset neuvostolle)

  Puhemies. – (PT) Esityslistalla on seuraavana kyselytunti (B6-0316/2007).

Käsittelemme neuvostolle osoitettuja kysymyksiä.

Kysymystä numero 1 ei voida ottaa käsiteltäväksi (työjärjestyksen liite II, A osa, 2 kohta).

Silvia-Adriana Ţicăun laatima kysymys numero 2 (H-0597/07)

Aihe: Galileo-hankkeen tulevaisuudennäkymät

Galileo-hanke on erittäin tärkeä Euroopan unionille, koska se on tulos parlamentin jäsenvaltioiden välisestä avaruustutkimuksesta ja -yhteistyöstä ja sitä voidaan soveltaa moniin aloihin, esimerkiksi liikenteen alaan.

Koska hankkeen rahoitus on nyt umpikujassa, mihin toimiin neuvosto aikoo ryhtyä tilanteen ratkaisemiseksi? Millaista yhteistyötä Euroopan unioni on suunnitellut tätä hanketta varten kolmansien maiden, kuten Intian, kanssa?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, 6.–8. kesäkuuta 2007 pitämässään kokouksessa neuvosto analysoi perusteellisesti Galileo-hankkeen tilannetta ja hyväksyi päätöslauselman. Tässä päätöslauselmassa neuvosto kehotti komissiota esittämään ehdotuksia Galileo-hankkeen eri näkökohdista. Komissio on sittemmin hyväksynyt nämä ehdotukset (19. marraskuuta), ja toivomme nyt, että neuvoston toimivaltaiset elimet analysoivat niitä tehdäkseen kokonaisvaltaisen päätöksen Galileo-hankkeen täytäntöönpanosta, mukaan lukien julkinen rahoitus ja julkisen osallistumisen muodollisuudet, ennen tämän vuoden loppua.

Yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa on muistettava, että neuvosto pitää erittäin tärkeänä yhteistyötä Euroopan unioniin kuulumattomien maiden kanssa. Vuodesta 2001 lähtien on allekirjoitettu useita Galileoon liittyviä yhteistyösopimuksia EU:n ulkopuolisten maiden, kuten Kiinan, Israelin ja Ukrainan kanssa. Nämä maat antavat panoksensa Galileo-ohjelmaan järjestelmämääritelmien, tutkimuksen ja teollisen yhteistyön muodossa.

Intian tapauksessa komissio ja intialaiset neuvottelijat allekirjoittivat yhteistyösopimuksen New Delhissä 7. syyskuuta 2005. Komissio on kuitenkin päättänyt jatkaa neuvotteluja Intian viranomaisten kanssa mukauttaakseen kyseisen sopimuksen EY:n Galileota koskeviin vakioyhteistyösopimuksiin ja ottaakseen huomioon viimeisimmät tapahtumat hankkeessa. Sovellettavien sääntöjen osalta neuvoston on odotettava komission ehdotusta ennen asiaa koskevaa päätöksentekoa.

Kolmansien maiden aseman määrittelemiseksi paremmin neuvosto hyväksyi 22. maaliskuuta tänä vuonna päätöksen, jossa annetaan komissiolle valtuudet neuvotella EU:n ulkopuolisten maiden kanssa sopimusten allekirjoittamiseksi niiden liitännäisparlamentin jäsenyydestä, jotta ne voivat osallistua eurooppalaisen GNSS (maailmanlaajuinen satelliittinavigointijärjestelmä) -järjestelmän valvontaviranomaisen (GSA) toimintaan.

Päätöksen tärkeimpänä tavoitteena on saada aikaan kaikkia EU:n ulkopuolisia maita koskeva yhtenäinen lähestymistapa määrittelemällä selkeästi niiden osallistumista GSA:han koskevat muodollisuudet.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). – (RO) Arvoisa puhemies, haluan kiittää ulkoministeriä annetuista tiedoista. Haluan kuitenkin palata kysymykseni ensimmäiseen osaan, nimittäin Galileo-hankkeen rahoitukseen. Haluaisin arvoisan ulkoministerin kertovan meille enemmän tämän hankkeen rahoituksen todellisesta luonteesta, siitä, miten komission ehdotusta tarkasteltiin ja mikä neuvoston päätös todella on seuraavalla kaudella.

  Manuel Lobo Antunes. −(PT) En voi ennustaa, millaiset neuvoston päätökset käsiteltävinä olevista kysymyksistä ovat, varsinkaan rahoituksen osalta. Tästä kysymyksestä on tietenkin keskusteltava neuvostossa samalla kuin käsitellään muita komission viimeisimmissä ehdotuksissa esiin tuotuja kysymyksiä. Voin vakuuttaa arvoisalle parlamentin jäsenelle kaksi asiaa: ensinnäkin sen, että puheenjohtajavaltio ymmärtää Galileo-hankkeen olevan Euroopan unionille strateginen hanke ja käsittelee kysymystä siksi tässä valossa, toisin sanoen hankkeena, joka on Euroopan unionin strategisen edun mukainen; toiseksi sen, että puheenjohtajavaltio tekee kaiken mahdollisen saadakseen Galileo-hankkeen tärkeimmät näkökohdat täysin selviksi Portugalin puheenjohtajakauden aikana.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olen samaa mieltä siitä, että Galileo on EU:lle kiireellinen ensisijainen hanke, mutta maanviljelijät ovat erittäin huolissaan, koska komissio on keksinyt käyttää ylimääräisiä YMP-varoja Galileo-hankkeen rahoittamiseen. Koska vuonna 2007 ilmeisesti syntyi ylijäämää, he ovat huolissaan tulevaisuudestaan.

Kysymykseni neuvostolle on tämä: ovatko eri hallitukset, EU:n 27 hallitusta, samaa mieltä siitä, että tämän pitäisi olla ensisijainen hanke ja että varoja pitäisi hankkia joko ylimääräisten maksujen avulla tai käyttämällä varoja, jotka jäävät joka vuosi jäljelle yhteisön talousarviosta?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Kiitos, arvoisa puhemies. Uskon jo vastanneeni tähän kysymykseen edellisessä vastauksessani. Rahoituskysymys on vielä käsiteltävänä. Neuvoston on keskusteltava tästä, koska asiassa ei vielä ole tehty päätöstä. On tietenkin odotettavissa, että jäsenvaltioilla on tästäkin kysymyksestä eri näkemykset. Olen kuitenkin sitä mieltä, että olemme päässeet yhteisymmärrykseen tämän hankkeen strategisesta luonteesta.

  Puhemies. −

Bernd Posseltin laatima kysymys numero 3 (H-0599/07)

Aihe: Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakiuudistus

Mikä on neuvoston arvio Bosnia ja Hertsegovinan uudistusten tilasta, erityisesti perustuslakiuudistuksesta ja Daytonin sopimuksen uudistamisesta, ja mitä toimenpiteitä neuvosto suunnittelee maan uudistamiseksi ja integroimiseksi?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Hyvät naiset ja herrat, Euroopan unioni arvioi Bosnia ja Hertsegovinan tämänhetkistä uudistusprosessia edistystä koskevassa vuosikertomuksessa, joka on tarkoitus julkistaa marraskuussa, kuten tavallista.

Neuvosto on useaan kertaan toistanut vakautus- ja assosiaatiosopimusta koskevien neuvottelujen loppuun viemisen kannalta olennaisten neljän edellytyksen, sellaisina kuin ne vahvistettiin neuvoston päätelmissä 12. joulukuuta 2005, nopean täytäntöönpanon, erityisesti poliisiuudistuksen täytäntöönpanon, merkitystä. Kuten tiedätte, poliittinen tilanne on kuitenkin pysynyt jännittyneenä viime kuukausina tärkeimpien bosnialaisten poliittisten johtajien omaksumien kantojen radikalisoitumisen takia. Tällä hetkellä näyttää siltä, että on äärimmäisen vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen uudistusohjelmasta, etenkin poliisivoimien rakenneuudistuksen osalta.

Korkea edustaja Javier Solana tapasi EU:n Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan Miroslav Lajčákin 10. syyskuuta. Tässä Brysselissä järjestetyssä tapaamisessa Javier Solana ilmaisi täyden tukensa EU:n erityisedustajan työlle ja hänen ponnisteluilleen löytää Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa kompromissi poliisiuudistuksessa.

Pääsihteeri, korkea edustaja Solana kehotti Bosnian johtajia osallistumaan rakentavasti erityisedustajan esittämään viimeisimpään aloitteeseen, jotta saataisiin poistettua viimeinen este, joka estää Bosnia ja Hertsegovinaa tekemästä vakautus- ja assosiaatiosopimusta Euroopan unionin kanssa. Hän myös vetosi maan viranomaisiin, jotta nämä toimisivat vastuullisesti lunastaakseen vihdoinkin Bosnia ja Hertsegovinan kansalle tehdyt lupaukset.

Neuvosto on myös ilmaissut tukensa ponnisteluille, joita Bosnia ja Hertsegovinassa on tehty perustuslakiuudistuksen eteen toimivampien valtion rakenteiden luomiseksi, jotta voidaan paremmin saavuttaa eurooppalaiset normit. Lisäponnisteluja tarvitaan toimeenpano- ja lainsäädäntöelinten tehokkuuden parantamisen jatkamiseksi, ja meidän on myös vahvistettava hallinnollisia valmiuksia ja yhteistyötä valtion ja sen elinten välillä.

Liittymistä valmistelevan tukivälineen osalta totean, että Euroopan unioni on varannut miljoona euroa Bosnia ja Hertsegovinan perustuslakiuudistusta varten. Kuten varmasti tiedätte, neuvosto myös hyväksyi 7. helmikuuta 2007 yhteisen toiminnan EU:n Bosnia ja Hertsegovinan erityisedustajan valtuutuksen tarkistamisesta ja laajentamisesta. Tämän tarkistetun valtuutuksen nojalla EU:n erityisedustaja toimii poliittisena neuvonantajana ja tarjoaa palveluitaan perustuslakiuudistusprosessissa.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Bosnia ja Hertsegovinalla on tulevaisuus vain, jos se muutetaan sen kaikkien kolmen kansan tasa-arvoiseksi liitoksi, johon eivät kuulu ainoastaan hertsegovinalaiset vaan myös keskibosnialaiset kroaatit. Kysymykseni on aivan konkreettinen: Mitä voidaan tehdä, kun osavaltio, kuten Serbian tasavalta, jarruttaa sisältäpäin poliisiuudistusta ja karkotettujen palaamista, mutta EU painostaa liittovaltiota vain ulkoapäin? Puhutteko te myös yksittäisten osavaltioiden kanssa ja painostatteko myös niitä, vai onnistuuko se vain liittovaltion kautta? Siinä tapauksessa se on nimittäin erittäin vaikeaa.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä on, arvoisa puhemies, arvoisa parlamentin jäsen, voin sanoa tässä yhteydessä vain, että Euroopan unioni tekee kaiken mahdollisen, käytettävissä olevien diplomaattisten välineiden ja erityisesti erityisedustajan toiminnan kautta, jotta se voi varmistaa, että perustuslakiuudistusten, etenkin poliisiuudistuksen, tämänhetkisestä umpikujasta onnistutaan pääsemään pois ja että eteen tulevat esteet saadaan poistettua. Siihen olemme sitoutuneet.

Neuvosto ottaa tietenkin huomioon ehdotukset ja aloitteet, joita erityisedustaja saattaa tehdä sen jälkeen, kun hän on ollut itse paikalla. Kuten arvoisa parlamentin jäsen voi kuvitella, neuvosto on erittäin tietoinen tilanteen monimutkaisuudesta ja erityisesti pakottavasta tarpeesta päästä umpikujasta, jossa tilanne tällä hetkellä on.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Kuten arvoisa valtiosihteeri tietää, mahdollinen EU-jäsenyys on kaikille Balkanin valtioille vahva liikkeellepaneva voima taloudellisten ja poliittisten uudistusten yhteydessä. Kroatian kanssa neuvotellaan erittäin tiiviisti. Voiko neuvosto antaa yhteenvedon siitä, missä Kroatian kanssa käytävissä neuvotteluissa konkreettisesti ollaan, ja ennen kaikkea siitä, miten assosiaatiosopimukset muiden valtioiden kanssa on pantu täytäntöön ja miten hyvin ne toimivat?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Richard Seeber, kuten hyvin tiedätte, neuvosto on toistuvasti ja järjestelmällisesti esittänyt kantansa liittymisprosesseihin ja eri maiden, erityisesti Balkanin maiden mahdollisuuksiin liittyä yhteisöön. Neuvosto on selkeästi todennut, että Balkanin mailla on mahdollisuus liittyä yhteisöön. Itse asiassa yhden, nimittäin Kroatian osalta olemme jo neuvottelemassa maan liittymisestä Euroopan unioniin.

Kuten jo sanoin, marraskuussa, kuten tavallista, komissio esittää neuvostolle tiedonannon, jossa raportoidaan neuvottelutilanteesta, erityisesti Kroatian kanssa käytävien neuvottelujen tilanteesta. Komissio esittää tässä yhteydessä ehdotuksensa.

Se on meille oikea ajankohta tarkastella yksityiskohtaisesti ja reaaliajassa liittymisneuvottelujen tilannetta. Vaikka siellä täällä saattaa olla tiettyjä vaikeuksia, ongelmia tai viiveitä, minusta näyttää kuitenkin siltä – näin minä henkilökohtaisesti arvioin neuvottelutilanteen – että neuvottelut etenevät hyvää vauhtia.

  Puhemies. −

Marie Panayotopoulos-Cassiotoun laatima kysymys numero 4 (H-0604/07)

Aihe: Toimenpiteet innovoinnin edistämiseksi

Mitä konkreettisia aloitteita puheenjohtajavaltio Portugali aikoo ehdottaa, jotta päästäisiin kolmen prosentin investointeihin innovointiin?

Milla tavoin erityisesti vuoristossa, saaristossa sekä syrjäisillä alueilla sijaitsevat pk-yritykset osallistuvat jatkossa taloudellisesti tuettuihin toimiin, joiden avulla pyritään edistämään innovointia ja tutkimusta?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, Euroopan unioni ei tällä hetkellä ole sopinut innovointiin investoimista koskevista määrällisistä tavoitteista. Tällainen tavoite olisi käytännöllisesti katsoen mahdoton määrittää ja panna täytäntöön, koska innovointi kattaa laajan joukon toimia, joita on erittäin vaikea määritellä ja mitata.

Euroopan unioni päätti siksi vuonna 2002 asettaa tutkimukseen ja kehittämiseen käytettäviä varoja koskevan määrällisen ohjetavoitteen, joka tunnetaan muuten T&K:na. Tämä on kuuluisa Barcelonan kolmen prosentin tavoite. Tavoitteen asettaminen oli mahdollista, sillä T&K-toimet, jotka on määritelty kansainvälisesti OECD:n Frascati-käsikirjassa, ovat helpommin mitattavissa ja ilmaistavissa määrällisesti.

On syytä panna merkille, että tätä tavoitetta on viime aikoina käytetty suosituimpana viiteindikaattorina, mikä johtuu viime vuosina kohdatuista ongelmista yksityisen T&K-panoksen lisäämisessä merkittävissä osissa yrityssektoria.

Toimet innovoinnin ja tutkimuksen edistämiseksi ovat joka tapauksessa ehdottoman ensisijainen tavoite Euroopan unionin politiikassa. Niitä toteutetaan eri välineiden, kuten puiteohjelman ja CIP:n eli kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman avulla ja myös käyttämällä rakennerahastoja.

Seitsemäs puiteohjelma ja CIP suunniteltiin pitäen mielessä CIP:n pääedunsaajien eli pk-yritysten tarpeet. Seitsemännessä puiteohjelmassa on otettu käyttöön 15 prosentin minimikiintiö pienten ja keskisuurten yritysten osallistumiselle yhteistyön erityisohjelmassa asetettujen aihekohtaisten painopisteiden kattamaan tutkimustoimintaan.

On syytä panna merkille, että seitsemännessä puiteohjelmassa pienille ja keskisuurille yrityksille annettava tuki voi auttaa lisäämään niiden kilpailukykyä ja innovointipotentiaalia. Vuoristoalueet, saaristoalueet sekä syrjäiset alueet saavat tukea rakennerahastoista. Niitä tuetaan myös seitsemännen puiteohjelman yhteistyön erityisohjelman olennaisten aihekohtaisten painopisteiden kautta, etenkin niiden liikenne-, tiedotus-, viestintä- ja energiahuoltotilanteen parantamiseksi.

Valmiuksien erityisohjelmassa on päästävä käsiksi EU:n lähentymismahdollisuuksiin ja syrjäisimpien alueiden tutkimusvalmiuksiin. Nykyisten ohjelmien ja kannustimien lisäksi innovointia edistetään myös joukolla aloitteita, joista neuvotellaan parhaillaan Euroopan parlamentissa ja neuvostossa. Näihin kuuluvat ehdotus Euroopan innovointi- ja teknologiainstituutin perustamisesta, Eurostars-aloite, jossa otetaan aktiivisesti mukaan pienet ja keskisuuret yritykset, muut EY:n perustamissopimuksen 169 artiklan nojalla tehdyt aloitteet ja EY:n perustamissopimuksen 171 artiklan mukaiset yhteiset teknologiset aloitteet.

On lisättävä, että komissio valmistelee parhaillaan ehdotustaan strategisia energiateknologioita koskevasta strategisesta toimintaohjelmasta, joka perustuu laajaan julkiseen kuulemiseen. Se aikoo esitellä ehdotuksen vuoden 2007 loppuun mennessä. Samansuuntaisesti haluan myös korostaa uutta teollisuuspolitiikan lähestymistapaa, jossa kestävän kehityksen puitteissa keskitytään ilmastonmuutokseen, jonka osalta innovointi sekä pienten ja keskisuurten yritysten rooli Euroopan taloudessa ovat olennaisia tekijöitä.

Kaikissa näissä aloitteissa pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on erittäin tärkeä rooli. Jotkin näistä aloitteista kohdennetaan lisäksi arvoisan parlamentin jäsenen mainitsemien alueiden erityisintresseihin, kuten ”bonusaloite”, joka on jo suunniteltu ja jonka kautta koordinoidaan meritutkimusta Itämeren alueella.

Puheenjohtajavaltio Portugali on pitänyt mielessä T&K-investointien kolmen prosentin tavoitteen ja haluaa korostaa keskusteluja, jotka käytiin epävirallisessa kilpailukykyneuvostossa Lissabonissa heinäkuussa, jolloin analysoitiin julkisten ja yksityisten investointien roolia T&K:ssa yhdessä kyseisen tavoitteen saavuttamista edistävien julkispolitiikan toimenpiteiden kanssa.

Epävirallisessa neuvostossa, johon viittaan, tarkasteltiin myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevaa politiikkaa, joka vaikuttaa erityisesti innovointiin ja rahoitukseen, kansainvälistymiseen ja energiatehokkuuteen.

Lisäksi, korostamalla erityistoimenpiteiden tarvetta inhimillisten voimavarojen alueella tieteessä ja tutkimuksessa sekä toimenpiteiden vahvistamista tietoyhteiskunnan alueella, puheenjohtajavaltio Portugali toivoo myös edistävänsä suotuisia olosuhteita tutkimus-, kehittämis- ja innovointiponnistusten lisäämiselle kaikkialla Euroopan unionissa.

  Maria Panayotopoulou-Kassiotou (PPE-DE). – (EL) Arvoisa puhemies, haluan kysyä neuvoston edustajalta, jota kiitän vastauksesta, antavatko jäsenvaltioiden infrastruktuuri ja hyvän hallinnon valmistelutilanne mahdollisuuden tämän kunnianhimoisen innovointiohjelman kehittämiseen. Valvotaanko jäsenvaltioiden toimintaa niiden pannessa täytäntöön tukijärjestelmiä innovointiohjelman sisällä?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Toivon ymmärtäneeni oikein arvoisan parlamentin jäsenen kysymyksen. Jos näin ei ole, haluaisin hänen tietenkin oikaisevan tai valistavan minua kysymyksensä täsmällisen merkityksen osalta.

Sanoisin näin: kuten arvoisa parlamentin jäsen tietää, kaikki nämä kysymykset liittyvät suoraan Lissabonin strategiaan ja etenkin Lissabonin strategian ”taloudelliseen” näkökulmaan.

Tällä hetkellä arvioimme tietenkin Lissabonin strategian uuteen sykliin liittyviä eri näkökohtia. Yksi kysymyksistä, joita meidän on arvioitava ja joista on keskusteltava, on nimenomaan jäsenvaltioiden rooli tällä alalla ehdotettujen päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa. Tämä koskee erityisesti toimenpiteitä, jotka liittyvät innovointiin ja kehittämiseen pienissä ja keskisuurissa yrityksissä ja tietenkin niiden hallinnoinnin osalta myös tapaan, jolla ne voivat saavuttaa nämä tavoitteet.

Katsomme, että hallituksilla ja jäsenvaltioilla on tässä olennainen tehtävä, ja komissionkin kannalta on tietenkin hyödyllistä seurata tiiviisti, miten jäsenvaltiot kehittävät ja omaksuvat politiikkaansa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (EN) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tuohon kysymykseen vastatessanne mainitsitte energiatehokkuuden, ja uskon sen olevan oikea lähestymistapa. Eilen komission jäsen Potočnik painotti myös, että ensisijaisena tavoitteena on energiatehokkuus ja ilmastonmuutoksen torjuminen. Haluan kysyä teiltä, mihin lisätoimiin neuvosto voi ryhtyä pannakseen liikkeelle kaikki voimavaransa ja kiinnittääkseen huomionsa tämän elintärkeän, tehokkuuteen ja ilmastonmuutokseen liittyvän ongelman ratkaisemiseksi.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Kuten hyvä parlamentin jäsen tietää, neuvosto hyväksyi maaliskuussa ohjelman, jota pidetään parhaana koko maailmassa sekä energiakysymysten että ilmastonmuutoskysymysten osalta. Sanoin, että meillä Euroopan unionissa on lähes historiallinen vastuu Balin konferenssissa, jossa toivottavasti asetetaan hiilidioksidipäästöjä koskevia uusia päämääriä Kioton jälkeiselle ajalle vuodesta 2012 lähtien. Euroopan unionilla on selvästi velvollisuus tukea ja/tai rohkaista kansainvälistä yhteisöä asettamaan itselleen yhtä kunnianhimoisia päämääriä kuin ne, joita olemme itsellemme ehdottaneet.

Näin ollen meillä on jo, hyvä parlamentin jäsen Justas Vincas Paleckis, erittäin kunnianhimoinen ohjelma, joka on pantava täytäntöön Euroopan unionissa. Erityisten energiakysymysten joukossa energiansäästökysymys on esityslistalla sekä EU:ssa että yksittäisissä jäsenvaltioissa. Voin kertoa teille, että Portugalissa – ja tästä minulla on välittömiä kokemuksia – tämä on äärimmäisen tärkeä kysymys, johon olemme panostaneet erittäin paljon. Lisäksi on kuitenkin mainittu myös kysymys investoinneista uuteen energiatekniikkaan ja vaihtoehtoisiin energialähteisiin liittyviin tieteenaloihin.

Meillä on paljon tehtävää. Toivomme, että se, mitä meidän on tehtävä, voidaan tehdä nopeasti ja hyvin. Meidän on nyt tietenkin keskityttävä kunnianhimoiseen energia- ja ilmastonmuutosohjelmaan, josta olemme sopineet.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Äänestimme tänään täällä Euroopan parlamentissa Euroopan teknologiainstituutista, ja olemme tosiasiassa yhtä mieltä siitä, että asialle on annettava ehdoton etusija. Mihin mennessä oletatte puheenjohtajavaltio Portugalin voivan esittää rahoitusehdotuksen, joka sitten yhdessä parlamentin kanssa toteutetaan mahdollisimman nopeasti? Uskotteko, että ETI:llä on merkitystä myös väliarvioinnin ja ”terveystarkastuksen” yhteydessä?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Paul Rübig, on sanottava – arvoisa puhemies, luvallanne – on sanottava, että Euroopan teknologiainstituutti, sen varsinainen käynnistäminen ja sen varsinainen käyttöönotto ovat ensisijainen tavoite puheenjohtajavaltio Portugalille. Pyrimme siksi varmistamaan, että tämä instituutti perustetaan ennen Portugalin puheenjohtajakauden päättymistä.

Vaikka puheenjohtajavaltio tietenkin ryhtyy toimiin ja tekee ehdotuksia, on EU:n toimielinten tehtävä hyväksyä puheenjohtajavaltion asiaan liittyvät ehdotukset. Voin taata, että puheenjohtajavaltio yrittää toimia mahdollisimman nopeasti. Tietyt muut aiheet ja muut kysymykset ovat tietenkin koko neuvoston ja toimielinten vastuulla, emmekä voi jättää huomiotta tätä tosiasiaa.

  Puhemies. −

Dimitrios Papadimoulisin laatima kysymys numero 5 (H-0605/07)

Aihe: Kosovon tilanne

Tapaamisessaan YK:n pääsihteerin kanssa 10.7.2007 neuvoston pääsihteeri Javier Solana totesi, että lisäviivästymiset Kosovon kysymyksessä eivät ole suotavia. Lisäksi ranskalainen uutistoimisto totesi diplomaattilähteisiin vedoten, että Brysselissä tutkitaan ankarasti mahdollisuutta tunnustaa Kosovo mahdollisimman järjestäytyneellä tavalla.

Mikä on neuvoston kanta Kosovon tilanteeseen? Voiko se kiistää jyrkästi mahdollisuuden tunnustaa Kosovo yksipuolisesti ja torjua ennakolta YK:n asiaa koskevat menettelyt?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. – (PT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, kuten tiedätte, neuvosto toisti 18. kesäkuuta 2007 kantansa, jonka mukaan YK:n erityislähettilään presidentti Martti Ahtisaaren laatima kokonaisvaltainen ehdotus toimii perustana Kosovon kysymyksen ratkaisemiselle YK:n turvallisuusneuvoston uuden päätöslauselman avulla. Eurooppa-neuvosto ilmaisi tukensa tehostetuille toimille sen varmistamiseksi, että YK:n turvallisuusneuvosto voi hyväksyä tällaisen päätöslauselman hyvissä ajoin.

Kuten tiedätte, YK:n turvallisuusneuvoston neuvottelut uudesta päätöslauselmasta on tällä hetkellä keskeytetty, mutta YK:n turvallisuusneuvosto on erittäin valppaana kysymyksen osalta. Elokuussa antamassaan lausunnossa YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon korosti yhteysryhmän aloitetta, jonka mukaan uusia neuvotteluja Pristinan ja Belgradin välillä johtaisi troikka, johon kuuluisi edustajia Euroopan unionista, Venäjän federaatiosta ja Yhdysvalloista. YK:n pääsihteeri pyysi yhteysryhmää antamaan hänelle selonteon 10. joulukuuta mennessä. Tämän uuden neuvottelukauden tarkoituksena on, että troikalla on helpottava rooli, kun taas konfliktin osapuolet ovat vastuussa uusien ideoiden esittämisestä.

Kuten tiedätte, pääsihteeri ja korkea edustaja Javier Solana nimitti 29. heinäkuuta 2007 suurlähettiläs Wolfgang Ischingerin EU:n edustajaksi troikkaan. Tähän mennessä troikka on tavannut osapuolet erikseen 10. ja 11. elokuuta Belgradissa ja Pristinassa, 30. elokuuta Wienissä sekä 18. ja 19. syyskuuta Lontoossa. Ministeritason yhteysryhmän tapaamisessa, joka järjestetään 27. syyskuuta New Yorkissa YK:n yleiskokouksen ohella, ministerit keskustelevat neuvottelujen tilasta, ja heidän on laadittava lausunto, jonka tarkoituksena on antaa prosessille merkittävä sysäys. New Yorkissa järjestetään myös 28. syyskuuta uusia erillisiä tapaamisia troikan ja osapuolten välillä, ja niitä seuraa mahdollisesti alustava suora tapaaminen osapuolten välillä samana päivänä.

Kuten Javier Solana on painottanut, nyt on välttämätöntä, että osapuolet tekevät rakentavaa yhteistyötä tässä prosessissa ja käyvät olennaisia neuvotteluja. Troikka-prosessin päättyessä YK:n pääsihteerin on esitettävä turvallisuusneuvostolle raportti kysymyksestä. Kuten varmasti ymmärrätte, tässä vaiheessa on vielä liian aikaista ennakoida näiden prosessien tuloksia.

  Dimitrios Papadimoulis (GUE/NGL). – (EL) Arvoisa puhemies, juuri eilen Condoleezza Rice sanoi, että Kosovosta tulee itsenäinen. Yhdysvaltojen skenaario on selvä: yksipuolinen itsenäisyyden julistaminen joulukuuhun mennessä ja välitön tunnustaminen Yhdysvaltojen toimesta.

Mikä on neuvoston kanta tähän toimintamalliin? Oletteko huolissanne laajemman alueen epävakauden lisääntymisestä albanialaisen nationalismin takia? Aikooko neuvosto vihdoinkin toimia yhdenmukaisesti, tarkkanäköisesti ja yhtenäisesti?

Luin New York Timesista, että eurooppalaiset diplomaatit kiiruhtavat ennakoimaan neuvoston kantaa, joka seuraa orjallisesti Yhdysvaltojen kantaa. Miksette kerro meille, mitä diplomaatit neuvostossa sanovat? Haluaisimme selkeän vastauksen.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) En ole lukenut enkä kuullut edustajan Riis-Jørgensenin lausuntoja, enkä siksi halua kommentoida niitä suoraan. Sanoisin kuitenkin tämän: meillä on nyt prosessi, jota voimme seurata, prosessi, jota johtaa Euroopan unionin, Venäjän federaation ja Yhdysvaltojen edustajista koostuva troikka.

Meidän pitäisi antaa troikan hoitaa työnsä, mikä todennäköisesti tapahtuu rauhallisissa ja luottamuksellisissa merkeissä. Euroopan unionilta troikan työ saa tietenkin täyden tuen. Lisäksi troikalla on hyvin selkeä tehtävä esittää joulukuussa selonteko, joka muodostaa johtopäätöksen, joka sisältää johtopäätökset ja mitä todennäköisimmin sen tulevina kuukausina tekemästä työstä seuraavia suosituksia. Toivomme siksi, kuten sanoin, että tämä työ saadaan päätökseen, että selonteko julkaistaan ja että kaikki tämän troikan antamat suositukset tulevat myös meidän tietoomme.

Erityisen tärkeää Euroopan unionin kannalta on, että olivat nämä johtopäätökset tai suositukset millaisia tahansa ja Kosovon tulevaisuudennäkymät troikan selonteon mukaan mitkä tahansa, Euroopan unioni pysyy kaikissa päätöksissä, jotka ehkä on tehtävä, yhtenäisenä ja johdonmukaisena. Tämä on ollut puheenjohtajavaltio Portugalin jatkuva kehotus, ja luotamme siihen, että tämä kehotus kuullaan.

  Bernd Posselt (PPE-DE). – (DE) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, tiedättekö, että kollega Dimitrios Papadimoulis on täällä täysin yksin? Tunnetteko parlamentin päätöslauselman, jossa totesimme edustajien 75 prosentin enemmistön turvin: me kannatamme Ahtisaari-Rohan-suunnitelmaa, ja kannatamme selkeästi kansainvälisesti valvottua suvereniteettia? Tiedättekö, että olemme selvästi sulkeneet pois vaihtoehdon Kosovon jakamisesta? Haluan myös kysyä teiltä, mitä sanotte näistä huhuista, jotka koskevat puheita jakamisesta. Sen on nimittäin oikeastaan sulkenut pois sekä yhteysryhmä että tämä parlamentti.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Kysymys Kosovon jakamisesta tai osittamisesta ei ole millään tavoin esityslistalla eikä kuulu troikan työhön.

  Puhemies. − (PT)

Philip Claeysin laatima kysymys numero 6 (H-0611/07)

Aihe: Kazakstanin Etyj-puheenjohtajuusehdokkuus

Kazakstanin kerrotaan havittelevan Ety-järjestön puheenjohtajuutta vuodelle 2009. Etyjin sääntöjen mukaan sen puheenjohtajana toimivan maan ulkoministeri edustaa järjestöä ja koordinoi kaikkia sen toimia.

Kazakstanissa ei ole tunnetusti vielä koskaan järjestetty kansainväliset kriteerit täyttäviä vaaleja, ja maan ihmisoikeustilanne on kovin heikko.

EU:n parlamentin jäsenvaltiot esiintyvät Etyjissä usein yhtenä blokkina. Epädemokraattisen maan pyrkiminen Etyjin puheenjohtajan paikalle on niin perustavaa laatua oleva kysymys, että siinä on todella voitava edellyttää yksimielisyyttä. Tämä kiperä kysymys on tarkoitus ratkaista marraskuussa.

Vallitseeko yleisten asioiden neuvostossa yhteisymmärrys siitä, että Kazakstanin ehdokkuutta ei voida hyväksyä? Aikovatko parlamentin jäsenvaltiot esiintyä asiassa yksimielisinä?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Kiitos, arvoisa puhemies ja arvoisa parlamentin jäsen. Euroopan unioni ei ole vielä tehnyt päätöstä Kazakstanin Etyj-puheenjohtajuusehdokkuudesta vuodelle 2009. EU:n näkemys on, että ehdokkuus korostaa Kazakstanin tarvetta pyrkiä uudistuksiin ja noudattaa Etyjin sääntöjä ja velvoitteita kaikissa niiden ulottuvuuksissa. Neuvosto on toistanut useaan kertaan, että Etyjin puheenjohtajavaltion on toimittava esimerkkinä järjestön periaatteiden noudattamisesta.

Tapaamisissa Kazakstanin poliittisten tahojen kanssa Euroopan unioni, neuvosto ja komissio ovat painottaneet, että Kazakstanin on osoitettava olevansa valmis ja kykenevä sitoutumaan Etyjin sääntöjen ja velvoitteiden täydelliseen noudattamiseen niiden kaikissa kolmessa ulottuvuudessa, nimittäin inhimillisessä, poliittisessa ja sotilaallisessa sekä taloudellisessa ulottuvuudessa ja ympäristöön liittyvässä ulottuvuudessa.

  Koenraad Dillen (ITS), kysymyksen laatijan sijainen. – (NL) Kiitos vastauksesta, ministeri. Voinko olettaa teidän vihjaavan, ettei Kazakstan täytä näitä edellytyksiä tällä hetkellä?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Minun on kommentoitava, koska arvoisa parlamentin jäsen päätteli sanomastani jotain, mikä ei ollut juuri se, mitä sanoin. Sanoin, ettei Kazakstanin ehdokkuudesta ole tehty päätöstä ja että päätöksessä Kazakstanin ehdokkuudesta otetaan huomioon, asianmukaisena ajankohtana, noudattaako Kazakstan mainitsemiani ehtoja. Tämä analyysi ja keskustelu tapahtuvat asianmukaisena ajankohtana ja asianmukaisessa paikassa.

  Puhemies. – (PT) Kysymys numero 7 raukeaa laatijan poissaolon vuoksi.

Robert Navarron laatima kysymys numero 8 (H-0616/07)

Aihe: Tonnikalan pyynti Välimerellä

Neuvosto hyväksyi 11. kesäkuuta 2007 asetuksen (EY) N:o 643/2007⁽¹⁾asetuksen (EY) N:o 41/2007 muuttamisesta Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission suositteleman tonnikalan elvyttämissuunnitelman osalta. Tekstissä ei kuitenkaan noudateta Euroopan unionin tonnikalankalastajien tasavertaisen kohtelun periaatetta. Pyydettyjen kalojen vähimmäispainoa ja kalastusaikoja säätelevät säännöt eroavat toisistaan maantieteellisten pyyntialueiden mukaan.

Mistä syystä Välimeren ja Itä-Atlantin kalastajia kohdellaan näin eri tavoin?

Ranskalaisiin Välimeren tonnikalan kalastajiin kohdistetut rajoitukset saattavat vakavasti häiritä alan sosio-ekonomista tasapainoa. Uudessa asetuksessa vaaditun 30 kg:n rajan ylittäviä tonnikaloja on vaikea myydä. Kalastuskauden lyhentäminen kahdella viikolla merkitsee kalastajille huomattavaa liikevaihdon pienenemistä. Nämä toimenpiteet vaikuttavat suoraan noin tuhanteen kalastajaan ja heidän perheisiinsä.

Millä tavoin tonnikalan kalastus on haitallisempaa Välimerellä kuin Itä-Atlantilla?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Kiitos, arvoisa puhemies ja hyvä parlamentin jäsen Navarro. Haluan neuvoston puolesta kiittää parlamentin jäsentä tonnikalan elvyttämissuunnitelmaa koskevasta kysymyksestä. Suunnitelma laadittiin Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission (ICCAT) tiedemiesten lausunnon perusteella. Lausunnossa suositeltiin välittömiä ja kattavia toimia Välimeren ja Itä-Atlantin tonnikalakannan uhkaavan romahtamisen ehkäisemiseksi. ICCAT hyväksyi Dubrovnikissa marraskuussa 2006 pidetyssä vuosikokouksessaan suosituksensa, jonka tarkoituksena on panna täytäntöön 15 vuoden elvyttämissuunnitelma. Tästä seurasi, että Euroopan yhteisö ICCATin parlamentin jäsenenä hyväksyi kansainvälisen velvoitteen saattaa kyseinen elvyttämissuunnitelma osaksi yhteisön lainsäädäntöä.

Kaupalliselta kannalta seuraukset tämän velvoitteen täydellisestä noudattamatta jättämisestä olisivat erittäin haitalliset Euroopan yhteisön asemalle Aasian markkinoilla. Tätä velvoitetta noudatettiin vuoden 2007 osalta hyväksymällä neuvoston asetus (EY) N:o 643/2007, jolla muutettiin suurimpia sallittuja saaliita (TAC) ja kiintiöitä. Komission ehdotuksen pohjalta neuvosto arvioi parhaillaan asetuksia, joita tarvitaan suunnitelman soveltamiseksi pysyvästi seuraavat 14 vuotta 1. tammikuuta 2008 alkaen. Eri alueita koskevat eri säännöt kalastustyyppien, toiminnan määrän ja kantojen tilanteen erojen huomioon ottamiseksi. On muistettava, että nämä kalastusmuodot vaihtelevat huippu-teknologisesta teollisesta kalastuksesta ei-teolliseen perinteiseen kalastukseen.

ICCAT-ryhmät päättivät suunnitelmasta tieteellisten lausuntojen perusteella, ja niissä tehtiin tietty ero Välimeren ja Itä-Atlantin välillä. Neuvosto katsoo näin ollen, että ICCAT pyrki noudattamaan näitä tieteellisiä ohjeita tehden samalla eron elvyttämissuunnitelman osatekijöiden välillä laimentaakseen sen sosio-ekonomisia seurauksia.

Neuvosto on täysin tietoinen siitä, että tällä tärkeällä elvyttämissuunnitelmalla on sosio-ekonomisia seurauksia kyseisille kalastusyhteisöille. Nämä seuraukset tuntuisivat myös, jos tonnikalakannat romahtaisivat jälleen. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 643/2007 hyväksymistä edeltäneiden neuvottelujen aikana neuvosto ja komissio sopivat sellaisen säännöksen käyttöönotosta, joka takaisi, että Euroopan kalastusrahasto tunnustaisi elvyttämissuunnitelman sellaisenaan. Tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden käyttää osan rahastosta saamistaan varoista kyseisten kalastusyhteisöjen kärsimien taloudellisten vaikutusten lievittämiseen. Suunnitelman mukaan säännös pysyy voimassa 31. joulukuuta 2014 saakka.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE), kysymyksen laatijan sijainen. – (ES) Arvoisa puhemies, haluaisin nyt puhua parlamentin jäsenen Robert Navarron puolesta ja sitten esittää oman kysymykseni, tai ennemminkin toistaa erään kysymyksen.

Kysymykseni parlamentin jäsenen Robert Navarron puolesta on seuraava: Neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 23 artiklan 4 kohdassa säädetään tonnikalan elvyttämissuunnitelman käyttöönotosta. Kohdan mukaan jäsenvaltion suhteessa vuosikiintiöön tuottama ylijäämä voidaan vähentää tulevista kalastusmahdollisuuksista. Haluan kysyä neuvostolta: mitä tapahtuu niille, jotka ovat kalastaneet vähemmän kuin tämänvuotisen kiintiönsä, kun komissio sulki kalastusalueet viime viikolla?

  Puhemies. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Josu Ortuondo, en voi antaa teille puheenvuoroa, koska listallani on jo kaksi puhujaa. Annan teille kuitenkin 15 lisäsekuntia, jos haluatte esittää kysymyksenne heti, koska työjärjestyksen mukaan en voi sallia kolmea lisäkysymystä. Poikkeuksena, ja edellyttäen kaikilta läsnäolijoilta malttia, sallin teidän siksi jatkavan vielä 15 sekuntia.

  Josu Ortuondo Larrea (ALDE). – (ES) Arvoisa puhemies, haluan myös pyytää teiltä suvaitsevaisuutta kysyäkseni neuvoston puheenjohtajalta, miten asetusta (EY) N:o 2371/2002 voidaan soveltaa, jos parlamentin jäsenvaltiot eivät ole tehneet yhteistyötä komission kanssa eivätkä ole lähettäneet sille pakollisia tietoja tämän kalastusvuoden saaliista.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Parlamentin jäsen esitti minulle tietyt kysymykset, joista toinen on erittäin spesifinen ja yksityiskohtainen. Yritän vastata parhaani mukaan, mutta uskon vilpittömästi, että ensimmäinen kysymys koskee suoraan komissiota ja että kysymys olisi parempi esittää sille. Katson, että komissio on varmasti neuvostoa paremmassa asemassa antamaan teille haluamanne selvityksen.

Toiseen kysymykseenne jäsenvaltioiden väitetystä yhteistyön puutteesta komission kanssa vastaisin, että jos tämä pitää paikkansa, on tietenkin itse komission tehtävä analysoida tilannetta ja löytää paras tapa, sanokaamme, pakottaa jäsenvaltiot noudattamaan sitä, minkä ovat itse vahvistaneet. Tämä on selvästi syy siihen, että katson kysymyksen kuuluvan esitettäväksi ennemminkin komissiolle kuin neuvostolle.

  Richard Seeber (PPE-DE). – (DE) Haluan kysyä puheenjohtajavaltiolta, miten se suhtautuu ilmastonmuutosilmiöön kalastuskiintiöiden yhteydessä. Me kaikki tiedämme, että ilmastonmuutosta lieventää tällä hetkellä merten voimakas lämmönotto. 80 prosenttia energiasta sitoutuu vielä mereen. On kuitenkin odotettavissa, että tulevaisuudessa myös meriympäristö lämpenee voimakkaasti. Miten neuvoston puheenjohtajavaltio varmistaa, että nämä uudet tieteelliset tosiasiat myös otetaan asianmukaisesti huomioon ja että vesielinympäristö huomioidaan kalastuskiintiöitä määritettäessä?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Mielestäni tämä on toinen kysymys, joka olisi parempi esittää komissiolle kuin neuvostolle, koska komissiolla on luonnollisesti johtava ja olennainen rooli tässä asiassa. Voin kertoa hyvälle parlamentin jäsenelle, kuten jo sanoin, että ympäristökysymykset, etenkin ilmastonmuutokseen liittyvät, ovat puheenjohtajavaltion esityslistalla ja neuvoston esityslistalla ensisijaisen tärkeänä kohtana. Edessämme on suuri haaste Balin konferenssin jälkeen tämän vuoden lopulla, ja koko tämän prosessin jälkeen toivomme voivamme päättää vuonna 2009 uusista hiilidioksidipäästötavoitteista.

  Rosa Miguélez Ramos (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, minäkin haluan kommentoida tonnikalakysymystä ja erityisesti komission hiljattain määräämää kalastusalueiden sulkemista Euroopan unionille myönnetyn kiintiön ylityttyä.

Komission meille toimittamista tiedoista voidaan päätellä, että kun kalastusalueet suljettiin, tietyt jäsenvaltiot, mukaan lukien Espanja ja Portugali, eivät vielä olleet kalastaneet koko kiintiötään, vaikka toiset, kuten Ranska ja Italia, olivat ylittäneet omansa ja jopa kaksinkertaistaneet ne asettaen Euroopan unionin siten vähintäänkin kiusalliseen tilanteeseen, koska se oli rikkonut kansainvälisiä sääntöjä.

Neuvostolle osoittamani kysymys on: mihin toimenpiteisiin neuvosto voi ryhtyä korvatakseen menetyksen valtioille, jotka eivät ole käyttäneet koko kiintiöitään, tekemällä vähennyksiä niiden kiintiöihin, jotka ovat käyttäneet enemmän kuin oman kiintiönsä? Voiko neuvosto tehdä niin?

Minulla on toinenkin kysymys: mitä neuvosto aikoo tehdä? Mihin toimenpiteisiin se ryhtyy varmistaakseen, ettei tällainen tilanne toistu?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen Rosa Miguélez, jälleen kerran minun on sanottava, että teidän on esitettävä nämä kysymykset komissiolle. Komissio on luonnollisesti kykenevä vastaamaan asianmukaisesti kysymyksiin, jotka juuri esititte minulle.

  Puhemies. − (PT)

Chris Daviesin laatima kysymys numero 9 (H-0617/07)

Aihe: EU:n lainsäädännön laatiminen julkisuudessa

Onko neuvostolla tietoja mahdollisista kielteisistä vaikutuksista, joita on saattanut aiheutua sen kesäkuussa 2006 tekemästä päätöksestä, jonka mukaan neuvoston verkkosivuilla voi seurata kokouksia, joissa ministerit keskustelevat lainsäädännöstä?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Vastauksena hyvän parlamentin jäsenen kysymykseen puheenjohtajavaltio neuvoo teitä tutustumaan edellisen puheenjohtajavaltion Suomen neuvostolle 11. joulukuuta 2006 esittelemään raporttiin yleisen avoimuuspolitiikan täytäntöönpanosta. Raportti sisälsi neuvoston viimeisimmän arvion uusien avoimuustoimenpiteiden vaikutuksesta neuvoston työn tehokkuuteen. Tämän alustavan raportin, alustavien päätelmien mukaan vuoden 2007 loppuun mennessä olisi tehtävä perusteellisempi arvio uusien avoimuustoimenpiteiden vaikutuksista, kun niiden täytäntöönpanosta ja vaikutuksesta neuvoston työhön on saatu enemmän käytännön kokemuksia.

Voin kertoa teille, että vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla yhteensä 98 keskustelua oli yleisölle avoimia Eurooppa-neuvoston 15. ja 16. kesäkuuta 2006 tekemien päätelmien ja neuvoston työjärjestyksen 8 artiklan mukaisesti.

  Chris Davies (ALDE). – (EN) Olen tyytyväinen neuvoston puheenjohtajan vastaukseen, ja olen erittäin iloinen, että neuvosto päätti järjestää mahdollisuuden näiden menettelyjen seuraamiseen ennen kaikkia uudistussopimukseen mahdollisesti sisältyviä määräyksiä.

Panen merkille neuvoston puheenjohtajan vastauksen, jonka mukaan ennen vuoden 2007 loppua tehdään ja julkistetaan arvio, joka toivoakseni kertoo, miten avoimuuden periaatetta voidaan laajentaa tällä alalla. Voiko neuvoston puheenjohtaja vahvistaa, että ennen hänen puheenjohtajakautensa loppua todella julkistetaan tällainen arvio?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Voin vahvistaa ja vakuuttaa teille sen, että tämä aihe on puheenjohtajavaltio Portugalille erittäin tärkeä ja että teemme kaiken mahdollisen prosessin edistämiseksi. En voi tällä hetkellä taata tiettyä päivämäärää arvion esittämiselle, mutta voin taata, että puheenjohtajavaltio Portugali on erittäin kiinnostunut tämän avoimuuskysymyksen edistämisestä ja on sitoutunut asiaan.

  Puhemies. − (PT)

Ryszard Czarneckin laatima kysymys numero 10 (H-0620/07)

Aihe: Afganistanin tilanne

Millaisena neuvosto näkee EU:n roolin tilanteen vakauttamisessa Afganistanissa, johon on sijoitettu useiden Euroopan unionin parlamentin jäsenvaltioiden sotilaita?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Euroopan unionin lähestymistapa perustuu lähinnä tiukkaan koordinointiin. Sisäisesti on kiinnitetty erityistä huomiota Euroopan yhteisön, neuvoston ja jäsenvaltioiden toimien täydentävyyden ja vastavuoroisen vahvistamisen varmistamiseen. Ulkoisesti Euroopan unioni on ollut yksi tärkeimmistä jäsenistä vuoden 2006 Afganistanin kokonaissuunnitelman puitteissa perustetussa yhteisessä koordinointi- ja valvontaelimessä.

Neuvoston 12. helmikuuta 2007 tekemä päätös edetä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ETTP) Afganistan-operaation kanssa on ymmärrettävä tämän laajemman strategian puitteissa. EU:n poliisioperaatio (EUPOL) on tällä hetkellä suunnitteluvaiheessa. Tämän operaation kautta Euroopan unioni ilmaisee aikomuksensa ottaa aktiivisempi rooli valvonnassa, joka liittyy laajempaan oikeusvaltion periaatteeseen. Tämä operaatio sopii tietenkin yhteen komission sitoumuksen kanssa uudistaa oikeussektoria. Kaikkien näiden ponnistelujen yhteisenä tavoitteena on Afganistanin instituutioiden suvereeniuden vahvistaminen.

Vuodesta 2001 lähtien Afganistan on edistynyt huomattavasti seuraavissa asioissa: edustuksellisten poliittisten toimielinten perustaminen, lehdistön vapauttaminen, turvallisuussektorin toimielinten luominen, terveys- ja koulutustilanteen sekä ihmisoikeuksien ja naisten aseman parantaminen, toimivan korkeimman oikeuden nimittäminen ja neuvoa-antavan lautakunnan perustaminen ylempien virkamiesten nimittämistä varten. Euroopan unionilla on ollut prosessissa olennainen rooli, ja se on myöntänyt siihen jo 3,7 miljardia euroa vuodesta 2002 lähtien. Euroopan unioni jatkaa ponnistusten tehostamista varmistaakseen, että sen kehitysapu saavuttaa afgaanit maan kaikissa osissa.

Hallinnon ja oikeusvaltion periaatteen painottamisen nyt entistä enemmän on tarkoitus tehostaa muiden alojen toimia. Komissio on kehittänyt ohjelmia maaseudun kehittämisen, terveyden ja hallinnon aloilla ja tukee taloudellisesti kaikkia jäsenvaltioiden alueellisten uudelleenrakennusryhmien kautta toteuttamia siviilitoimia. Euroopan unioni uskoo vakaasti, kuten Eurooppa-neuvosto totesi 14. joulukuuta 2006, että Afganistanin turvallisuus ja kehitys ovat itsenäisiä. Siksi Euroopan unioni on aina sitoutunut pitkällä aikavälillä Afganistaniin vahvan ja tasapainoisen strategian avulla.

  Ryszard Czarnecki (UEN). – (PL) Paljon kiitoksia, puheenjohtaja Antunes, tästä selvityksestä. Halusin vain viitata erääseen keskeiseen kysymykseen, joka liittyy myös Afganistanissa toimivien Euroopan komission edustajien lausuntoihin parlamentin ulkoasiainvaliokunnassa.

Halusin tiedustella, aikooko neuvosto lisätä humanitaarista apua Afganistaniin ja tehostaa toimia siviiliyhteiskunnan uudelleenrakentamiseksi. Mielestäni Afganistanissa tarvitaan muutakin kuin sotilaallista läsnäoloa. Oma maani on kuitenkin sitoutunut asiaan paikan päällä Afganistanissa, mikä on merkki tietystä halusta saavuttaa vakaus alueella.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Olen samaa mieltä hyvän parlamentin jäsenen kanssa: turvallisuuden ja vakauden edistäminen sotilaallisessa mielessä Afganistanissa on olennaista, mutta se on vain yksi osa tehtävästämme tässä maassa. Meidän on myös työskenneltävä Afganistanin demokraattisten instituutioiden vahvistamiseksi. Lisäksi on keskityttävä Afganistanin ”siviiliyhteiskuntakomponenttiin”. Meidän on investoitava terveyteen sekä perus- ja ammatilliseen koulutukseen. Lisäksi meidän on tietenkin jatkettava Afganistanin kansan voittamista puolellemme.

Siksi meillä on strategia, joka sisältää kaksi näkökohtaa, joista yksi on sotilaallinen näkökohta, johon liittyvät turvallisuus ja vakaus paikan päällä. Ilman turvallisuutta, ilman vakautta paikan päällä ei voi olla rauhaa eikä taatusti voi olla taloudellista ja yhteiskunnallista kehitystä. Siksi meidän on taattava tämä näkökohta ja samalla työskenneltävä Afganistanin siviiliyhteiskunnan ja Afganistanin demokraattisten instituutioiden hyväksi ja investoitava niihin. Tähän toimintaan viittaamme Afganistanin valtion hallinnollisen valmiuden uudelleenrakentamisena.

  Paul Rübig (PPE-DE). – (DE) Taloudellinen vakaus on olennainen edellytys sille, että demokratia ja rauha toimivat Afganistanissa. Euroopan unionissa meillä on Oslon asialista, joka koskee koulutusta pienten ja keskisuurten yritysten tarpeisiin, yritysten perustamista ja myös yrittäjyyttä koskevan asennoitumisen parantamista sekä viennin ja tuonnin edistämistä. Voisitteko kuvitella, että tätä Oslon asialistaa sovellettaisiin myös Afganistanissa?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Paul Rübig, mielestäni meidän on investoitava Afganistanin yhteiskunnan kaikkiin alueisiin, kuten juuri mainitsin. On selvää, että Afganistanin kaltaisessa maassa, jossa on tällä hetkellä turvallisuusongelmia, taloudellisia ongelmia ja erityinen yhteiskuntarakenne, pienillä ja keskisuurilla yrityksillä voi olla mielestäni erittäin tärkeä rooli.

Siksi minusta näyttää siltä, että tämä on todella alue, johon voimme ja johon meidän on investoitava Afganistanin taloudellisen ja yhteiskuntarakenteen muodostamisen kannalta. Tietenkin voimme keskustella siitä, miten täsmälleen käytämme rahoitusvälinettä, mutta tietenkään kukaan ei tällä hetkellä, ainakaan lähitulevaisuudessa, odota suurten yritysten sijoittautuvan Afganistaniin. Sen aika ei ole vielä.

Afganistanin taloudellisen rakenteen elvyttämiseksi katson, että meidän on erityisesti keskitettävä toimintamme koulutukseen ja samalla pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

  Puhemies. − (PT)

Eoin Ryanin laatima kysymys numero 11 (H-0625/07)

Aihe: EU:n vastatoimet järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi Euroopassa

Voiko neuvosto antaa kattavan lausunnon järjestäytyneen rikollisuuden tämänhetkisestä tilasta Euroopassa sekä siitä, millaisia koordinoituja hankkeita EU:ssa toteutetaan järjestäytyneen rikollistoiminnan kasvavan uhan torjumiseksi?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Neuvosto kehottaa parlamentin jäsentä tutustumaan järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaan uhkakuva-arvioon, jonka Europol laatii vuosittain ja toimittaa neuvostolle ja josta julkaistaan ja toimitetaan vuosittain versio Euroopan parlamentille.

Tämän vuoden kesäkuun 13. päivänä uhkakuva-arviosta tekemissään päätelmissä neuvosto totesi jälleen katsovansa, että järjestäytyneen rikollisuuden torjumisessa pitäisi keskittyä sen aiheuttaman uhan ja haitan vähentämiseen ja etenkin seuraavien ongelmien ratkaisuun: järjestäytyneiden rikollisryhmien hajottamisen esteet, jotka johtuvat niiden kansainvälisestä ulottuvuudesta tai vaikutusvallasta, järjestäytyneen rikollisuuden yhteiskuntaan ja talouteen soluttautumisen taso, erityisesti laillisten liiketoimintarakenteiden ja varsinkin kuljetusalan väärinkäyttö, ja lopulta teknologian väärinkäyttö järjestäytyneiden rikollisryhmien toimesta.

Neuvosto myös painotti, että Euroopan unionin ensisijaisen toiminnan kohteina vuonna 2007 pitäisi olla seuraavien rikosmarkkinoiden: huumekauppa, erityisesti synteettisten huumausaineiden osalta; ihmisten salakuljetus ja ihmiskauppa, etenkin laittoman maahanmuuton yhteydessä; petokset, erityisesti korkean veron alaisten tavaroiden ja arvonlisäverokarusellien osalta; eurojen väärentäminen, tavaroiden väärentäminen ja tekijänoikeusrikokset sekä rahanpesu.

Kuten myös vuoden 2006 uhkakuva-arvion osalta, päätelmissä korostettiin monialaisen, tiedustelupalvelujen johtaman toiminnan tarvetta, jotta ei pystyttäisi ainoastaan häiritsemään rikollista toimintaa, vaan myös hajottamaan rikollisjärjestöjä, saamaan syylliset oikeuden eteen ja viemään heiltä rikoksista saadut tulot.

Tämä merkitsee erikoistuneiden voimavarojen hyödyntämistä ja rakenteiden organisoimista kaiken lainvalvontaelinten käytössä olevan tiedon käyttämiseksi ja siten uhkaavimpien rikollisryhmien tunnistamiseksi ja taltuttamiseksi.

Neuvosto kehottaa päätelmissään myös kehittämään edelleen uutta, tiedustelupalvelujen johtamaa valvontastrategiaa, joka kattaisi koko kansallisen – ja mahdollisesti EU:n – alueen, täydentämään ulkorajojen valvontaa tarkastuksilla, joko matkan varrella tai määränpäässä, seuraamaan rahaliikennettä ja laajentamaan kansallisten ja EU:n lainvalvontaviranomaisten analyyttisia valmiuksia.

  Eoin Ryan (UEN). – (EN) Kysymykseni on kaksiosainen. Ensimmäiseen vastasitte siinä mielessä, että mainitsitte käyttöön otetut aloitteet, mutta ette vastannut osaan, joka koskee järjestäytyneen rikollisuuden tilaa. Monien mielestä sitä aliarvioidaan pahasti tällä hetkellä, ja järjestäytyneet rikollisjengit ujuttautuvat valtavaan määrään maita, jos eivät jopa kaikkiin Euroopan unionin maihin. Tämä on ongelma, joka ei poistu, ja monien mielestä siihen on puututtava paljon koordinoidummin kuin tällä hetkellä. Kysymykseni teille koskee kai lähinnä järjestäytyneen rikollisuuden tilaa Euroopassa.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Eoin Ryan, kuten jo mainitsin, mielestäni olisi tai ennemminkin on hyödyllistä ja itse asiassa olennaista tarkastella Euroopan järjestäytynyttä rikollisuutta koskevaa uhkakuva-arviota. En väittele siitä, onko rikollisuutta enemmän tai vähemmän, koska minulla ei tällä hetkellä ole antaa teille asiasta mitään tietoja, mutta usein on niin, että rikollisuuden koetaan psykologisesti lisääntyneen, kun tosiasiat eivät varsinaisesti tue oletusta.

On kuitenkin yksi asia, josta ei voida väitellä: me tarvitsemme jäsenvaltioiden suurempia yhteisiä ponnistuksia ja enemmän yhteistyötä niiden välillä, erityisesti yhteistyötä eurooppalaisten toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä, poistaaksemme järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamat uhkat, jotka ovat laajamittaisia ja moninaisia. Kuten mainitsin, käytettävissä olevien uusien tekniikoiden ansiosta järjestäytyneillä rikollisryhmillä on poikkeuksellisen kehittyneitä toimintatapoja, joita on erittäin hankala torjua. Uskon kaikkien jäsenvaltioidemme olevan tietoisia näistä uusista tekniikoista ja näiden teknologisten saavutusten rikollisille tarjoamista tilaisuuksista; nämä tekniikat aiheuttavat ehdottomasti erityisiä ongelmia järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa.

Tietenkin puheenjohtajavaltio Portugali, kuten sen pitääkin, aikoo harkita kaikkia toimielinten tekemiä ehdotuksia torjuakseen tehokkaammin uhkia, joita aiheuttavat rikollisryhmät, joilla on vääjäämättä suuri vaikutus yhteiskuntiimme niiden rikosten luonteen takia, joihin ne syyllistyvät.

  Jim Allister (NI). – (EN) Oletan, että neuvoston puheenjohtaja kauhistuisi kaikista yhteyksistä järjestäytyneen rikollisuuden ja minkä tahansa EU:n hallituksen välillä. Tämä on kuitenkin täsmälleen Pohjois-Irlannissa vallitseva tilanne. Siellä Sinn Féin, yksi hallituksen johtavista puolueista, on erottamattomasti yhteydessä IRA:han, jonka laiton ”armeijaneuvosto” kontrolloi IRA:n järjestäytyneestä rikollistoiminnasta kerättyjen satojen miljoonien eurojen salkkua. Tämä on yksi syy siihen, miksi sen armeijaneuvostoa ei ole lakkautettu. Liittyykö neuvosto tämän säädyttömyyden tuomitsijoihin ja kehottaa IRA:a / Sinn Féiniä lakkauttamaan välittömästi laittoman armeijaneuvostonsa?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Vastaukseni järjestäytyneen rikollisuuden torjumista sekä neuvoston arviota ja reaktiota koskevaan kysymykseen sisältyvät alkuperäiseen puheeseeni. Minulla ei ole aiheeseen mitään lisättävää.

  Puhemies. − (PT)

Seán Ó Neachtainin laatima kysymys numero 12 (H-0627/07)

Aihe: Liikenneturvallisuus

Voiko Eurooppa-neuvosto ilmoittaa, mitä toimenpiteitä se toteuttaa liikenneturvallisuuden parantamiseksi Euroopan unionin alueella?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies ja hyvä parlamentin jäsen Sean Ó Neachtain, kuten parlamentin jäsen varmasti tietää, komission esiteltyä maaliskuussa 2006 tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman väliarvioinnin neuvosto hyväksyi päätelmiä 8.–9. kesäkuuta 2006 pitämässään kokouksessaan. Näissä päätelmissä Euroopan unionin liikenneministerit ja Euroopan komissio olivat samaa mieltä tarpeesta tehostaa liikenneturvallisuustoimenpiteitä ja -aloitteita yhteisön tai jäsenvaltioiden tasolla.

Tuloksena oli, että lokakuussa 2006 Euroopan komissio hyväksyi kaksi lainsäädäntöehdotusta liikenneturvallisuuden parantamisesta, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen erinomaisen yhteistyön ansiosta nämä kaksi lainsäädäntömenettelyn osapuolta pääsivät nopeasti yhteisymmärrykseen ehdotuksesta direktiiviksi peilien jälkiasentamisesta raskaisiin tavarankuljetusajoneuvoihin. Direktiivi tuli voimaan elokuussa 2007, ja se pannaan täytäntöön 31. maaliskuuta 2009 mennessä.

Komission arvion mukaan tämä uusi lainsäädäntötoimenpide saattaa säästää jopa 1 200 ihmishenkeä yhteisön teillä vuoteen 2020 mennessä. Neuvosto arvioi parhaillaan ehdotusta direktiiviksi tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamisesta, josta se Euroopan parlamentin lausuntoa odottaessaan toivoo voivansa hyväksyä yleisen lähestymistavan 1.–2. lokakuuta pidettävässä neuvoston tapaamisessa. Komissio arvioi, että noin 7 000 loukkaantumista ja 600 henkeä voitaisiin säästää joka vuosi, jos tämän ehdotetun lainsäädäntövälineen ehdotuksia sovellettaisiin.

Sanoisin lisäksi parlamentin jäsenelle, että hän voi olla vakuuttunut neuvoston aikeesta arvioida myönteisesti kaikkia liikenneturvallisuustoimenpiteitä ja -aloitteita, joita Euroopan komissio ehdottaa tämänhetkisten ponnistelujensa puitteissa, joiden tarkoitus on vähentää kuolemantapauksia ja loukkaantumisia yhteisön teillä.

  Seán Ó Neachtain (UEN). – (EN) Kiitän vastauksesta, mutta haluaisin kysyä, tarvitaanko nyt mielestänne koordinoidumpaa lähestymistapaa, kun otetaan huomioon maasta toiseen matkustavien jäsenvaltioiden kansalaisten lukumäärä. Erityisesti omassa maassani Irlannissa tilanne on se, että monet ihmiset Itä-Euroopasta tulevat maahan ja tuovat autonsa mukanaan. Mielestäni neuvosto tai komissio eivät ole tällä hetkellä varautuneet asianmukaisesti tämäntyyppiseen matkustukseen.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Portugalilaisena olen myös havainnut liikenneturvallisuuteen liittyvää dramaattista kehitystä maassani. Portugalilla on ongelma, tai on ollut ongelma, tällä alalla, ja siksi olemme ponnistelleet asiassa huomattavasti. Ponnistelut ovat viime vuosina johtaneet kuolemantapausten vitsauksen erittäin merkittävään vähenemiseen Portugalin teillä, erityisesti tieliikenneonnettomuuksissa. Tämä vähentyminen on johtunut hallituksen järjestelmällisestä ja sinnikkäästä toiminnasta.

Tämä on ongelma, josta olemme kaikki erittäin tietoisia, joka vaikuttaa meihin välittömästi ja jonka osalta olemme valppaita ja erittäin herkkiä. Sanoin puheeni lopussa, että neuvosto, tässä tapauksessa puheenjohtajavaltio Portugali, kiinnittää erityistä huomiota kaikkiin ehdotuksiin, joita komissio esittää neuvostolle tarkoituksenaan parantaa entisestään nykyisiä ponnistuksia kuolemantapausten ja loukkaantumisten vähentämiseksi yhteisön teillä. Se on myös täysin valmis arvioimaan ehdotuksia ja ottamaan ne huomioon. Kuten sanoin, puheenjohtajavaltio eli puheenjohtajuutta hoitava jäsenvaltio on erityisen herkkä tässä kysymyksessä, koska sekin taistelee tätä ongelmaa vastaan Portugalissa. Tämän vuoksi, kuten sanoin, se on siis halukas kiinnittämään erityistä huomiota kaikkiin komission tässä asiassa neuvostolle esittämiin ehdotuksiin.

  Puhemies. − (PT)

Brian Crowleyn laatima kysymys numero 13 (H-0629/07)

Aihe: Kroatian liittyminen Euroopan unioniin

Voiko Eurooppa-neuvosto antaa kattavan selvityksen siitä, miten Kroatian pyrkimykset liittyä Euroopan unioniin edistyvät tällä hetkellä?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen Brian Crowley, minulla oli jo täällä tänään tilaisuus mainita lyhyesti Kroatian liittymisprosessi. Käsittelen nyt hieman enemmän yksityiskohtia puhuen silti mahdollisimman lyhyesti aikarajoitusten takia.

Voin kertoa teille, hyvä parlamentin jäsen Brian Crowley, että liittymisneuvottelut Kroatian kanssa ovat hyvällä mallilla ja että tänä vuonna on edistytty huomattavasti. Kaiken kaikkiaan olemme avanneet ja väliaikaisesti sulkeneet kaksi lukua: luvun 25 – Tiede ja tutkimus, ja luvun 26 – Koulutus ja kulttuuri. Tällä välin on avattu 10 muuta lukua. Ne ovat: luku 3 – Palvelujen tarjoamisen vapaus; luku 6 – Yritysoikeus; luku 7 – Teollis- ja tekijänoikeudet; luku 9 – Rahoituspalvelut; luku 10 – Tietoyhteiskunta ja tiedotusvälineet; luku 17 – Talous- ja rahapolitiikka; luku 18 – Tilastot; luku 20 – Yritys- ja elinkeinopolitiikka; luku 29 – Tulliliitto, ja lopuksi luku 32 – Varainhoidon valvonta.

Lisäksi neuvosto aikoo pitää 15. lokakuuta Kroatian liittymiskonferenssin viidennen ministeritason kokouksen avatakseen luvun 28 – Kuluttajat ja terveyden suojelu. Vuoden lopulla seuraa muita lukuja. Työtä on vielä paljon, etenkin aloilla, jotka ovat ratkaisevia kaikkien ehdokasvaltioiden menestymisen kannalta, kuten oikeusjärjestelmän ja julkishallinnon uudistaminen, korruption torjuminen ja taloudelliset uudistukset. Neuvosto myös jatkaa Kroatian patistamista parantamaan hallinnollisia valmiuksiaan ja todella saattamaan yhteisön säännöstöä osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sitä täytäntöön, jotta se voi täyttää parlamentin jäsenvelvoitteensa hyvissä ajoin. Meidän on huomautettava, että tämän dynamiikan ylläpitämiseksi ja laadukkaan prosessin varmistamiseksi tarvitaan lisäponnisteluja, jotta neuvottelupuitteiden vaatimukset voidaan täyttää, mukaan lukien Kroatian vakautus- ja assosiaatiosopimukseen liittyvät velvoitteet ja myös liittymiskumppanuuden täytäntöönpano.

  Brian Crowley (UEN). – (EN) Haluan sanoa ennen kysymykseni esittämistä, että mielestäni on hienoa, että neuvoston puheenjohtaja on tänään viettänyt näin paljon aikaa parlamentissa ja osallistunut näin moniin keskusteluihin. Kiitos parlamentin puolesta.

Kroatian aikataulun osalta tunnemme ongelmat, joita joidenkin kysymysten osalta on ollut yhteisymmärrykseen pääsemisessä Kroatian hallituksen kanssa, mutta voisiko neuvoston puheenjohtaja antaa arvion ajanjaksosta, jonka puitteissa hän olettaa nämä neuvottelut saatavan päätökseen? Puhummeko kahden vuoden ajanjaksosta vai kolmen vuoden ajanjaksosta? Voidaanko mahdollisesti esiin tulevat ongelmat huomioon ottaen antaa täsmällistä aikataulua?

Toiseksi, niiden alojen osalta, joilla neuvottelut on vielä avattava – koko oikeudellisen riippumattomuuden ala ja poliisiviranomaiset Kroatiassa – mihin erityisiin toimiin näillä aloilla on ryhdytty?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Brian Crowley, kiitokset ystävällisistä sanoistanne. On sanottava, että minulle on ollut suuri ilo ja kunnia olla täällä kanssanne tänään, keskustellen ja joskus ollen eri mieltä näistä Euroopan toimintaohjelman ja Euroopan unionin kannalta tärkeistä kysymyksistä.

Hyvä parlamentin jäsen kuitenkin pyytää minulta mahdottomia: päivämäärän antamista Kroatian liittymiselle. En voi tehdä sitä, koska tämä liittyminen, tai tämä päivämäärä, riippuu mitä todennäköisimmin enemmän Kroatiasta kuin itse Euroopan unionista. Itse asiassa Kroatia olisi todennäköisesti paremmassa asemassa kuin Euroopan unioni määrittämään aikataulun siitä yksinkertaisesta syystä, että, kuten tietysti tiedätte, tuleminen osaksi unionia, unioniin liittyminen, riippuu ehtojen ja edellytysten noudattamisessa saavutetusta edistyksestä tai vastaa sitä. Voin sanoa yksiselitteisesti sen, että Kroatialla on vakaat eurooppalaiset näkymät ja vakaat mahdollisuudet liittyä yhteisöön ja että puheenjohtajavaltio Portugali on sitoutunut edistämään tätä prosessia puheenjohtajuutensa aikana ja on tietenkin sitoutunut myös, yhdessä komission kanssa, selvittämään kaikki mahdolliset esiin tulevat ongelmat.

Marraskuussa, kuten sanoin vastatessani toiseen kysymykseen, julkaistaan kertomus Kroatian kanssa käytävien neuvottelujen edistymisestä. Komissio toimittaa meille tämän kertomuksen ja ehdotuksen. Näillä, kuten varmasti ymmärrätte, on olennainen rooli meneillään olevasta työstä raportoinnissa ja sen seurannassa. Ne laaditaan komission toimivallan alaisuudessa ja siltä odotettavan yksityiskohtaisesti, ja se, mitä komissio sanoo ja mitä se ehdottaa ja suosittelee kertomuksessaan, on erittäin tärkeää sen kannalta, mitä neuvosto päättää tulevaisuudesta ja neuvotteluprosessin jatkamisesta Kroatian kanssa.

On totta, että erittäin usein vaikeampia ratkaista ovat hallinnolliset ja oikeudelliset kysymykset, pohjimmiltaan kysymykset, jotka liittyvät jäsenvaltioiden erityiseen sisäiseen organisointiin. Juuri näihin aloihin jäsenvaltioiden on erityisen organisointinsa osalta panostettava enemmän, ja niillä on mahdollisesti myös tehtävä laajempia ja, sanokaamme kivuliaampia ja vaikeampia uudistuksia. Luotamme siihen, että Kroatia pystyy selvittämään kaikki tällaiset ongelmat ja että siitä omien toiveidensa ja myös Euroopan unionin toiveiden mukaisesti tulee ei niin kaukaisessa tulevaisuudessa unionimme jäsen.

  Puhemies. − (PT)

Liam Aylwardin laatima kysymys numero 14 (H-0631/07)

Aihe: Ilmastonmuutos

Voiko neuvosto antaa kattavan lausunnon, jossa se esittää, millaisia toimia Euroopan unionissa toteutetaan sen varmistamiseksi, että Eurooppa ja Amerikka voivat paremmin koordinoida ponnistelujaan, joiden tarkoituksena on vähentää hiilidioksidipäästöjä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvä parlamentin jäsen Liam Aylward, ei voi olla epäilystäkään siitä, että ilmastonmuutos on maailmanlaajuinen haaste, joka vaatii maailmanlaajuisia ratkaisuja. Euroopan johtajat ovat osaltaan päättäneet antaa kansainväliselle yhteisölle selvän merkin päättäväisyydestään torjua ilmastonmuutosta sitoutumalla seuraaviin asioihin maailmanlaajuista sopimusta vuoden 2012 jälkeiselle ajalle koskevien neuvottelujen käynnistämiseksi: Kunnes tällaiseen sopimukseen päästään, Euroopan unioni sitoutuu itsenäisesti ja lujasti vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä ainakin 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna. Toiseksi unioni aikoo sitoutua jopa 30 prosentin vähennyksiin, jos muut kehittyneet maat tekevät vastaavia vähennyksiä ja jos taloudellisesti edistyneemmät kehittyvät maat panostavat vähennykseen asianmukaisesti.

Euroopan unioni katsoo, että on aika arvioida toimia, joihin on ryhdyttävä vuoden 2012 jälkeen, ja laatia maailmanlaajuinen lähestymistapa, jonka noudattamiseen osallistuu suuri määrä maita. Pysyvämpään vuoropuheluun pyrkiminen Yhdysvaltojen kanssa on oleellista vuoden 2012 jälkeistä aikaa koskevien neuvottelujen valmistelun kannalta tarkasteltuna. Neuvottelut on aloitettava Balin ilmastokonferenssissa tämän vuoden lopulla, ja viittasin niihin jo vastatessani aiempaan kysymykseen.

Näissä puitteissa on suunniteltu ennen konferenssia kahta tärkeää tapaamista, joiden tulokset antavat Balin konferenssille varmasti erittäin myönteistä lisäarvoa. Ensimmäinen on YK:n yleiskokouksen ilmastonmuutosta koskeva korkean tason tapaaminen, joka itse asiassa pidettiin New Yorkissa 24. syyskuuta. Toinen on tärkeimpien talousmahtien tapaaminen 27.–28. syyskuuta Washingtonissa, missä Euroopan unioni aikoo edistää merkittävästi kansainvälisen prosessin eteenpäin viemistä YK:n sisällä. Lisäksi Euroopan unioni ja Yhdysvallat sopivat Wienin huippukokouksessa kesäkuussa 2006 käynnistävänsä korkean tason vuoropuhelun ilmastonmuutoksesta, puhtaasta energiasta ja kestävästä kehityksestä. Tarkoituksena on edetä olemassa olevien kahdenvälisten ja monenvälisten aloitteiden pohjalta ja pyrkiä Wienin huippukokouksen julistuksen sekä G8-johtajien hyväksymän ilmastonmuutosta, puhdasta energiaa ja kestävää kehitystä koskevan Gleneaglesin toimintasuunnitelman täytäntöönpanoon.

  Brian Crowley (UEN), kysymyksen laatijan sijainen. – (EN) Haluan kiittää neuvoston puheenjohtajaa vastauksesta.

Kysymyksen tausta oli kuitenkin se, että näkemysero Yhdysvaltain hallinnon ja Euroopan unionin välillä näyttää kasvaneen, kun on kyse ratkaisujen löytämisestä ja kumppanuuksien muodostamisesta kaikkialla maailmassa; näiden kahden välinen etäisyys näyttää kasvaneen viime vuosina. On selvää, että riippumatta siitä, miten hyviä olemme Euroopan unionissa, meidän on saatava muut seuraamaan jalanjäljissämme. Erityisesti näemme nyt, että Amerikka saattaa jäädä taas jälkeen Kiinan ja Intian ja muiden huoliensa kanssa.

Tarvitsemme siis itse asiassa Euroopan unionin erityistoimia rohkaistaksemme serkkujamme meren toisella puolella Amerikassa liittymään meihin, jotta voimme pitää puolemme Intian ja Kiinan valtaa vastaan näissä neuvotteluissa.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä parlamentin jäsen Brian Crowley, olen täysin samaa mieltä kanssanne. Meidän on vakuutettava serkkumme, ja koska he ovat serkkujamme, oletamme heidän olevan vakuuttuneita tai ainakin valmiita vakuuttumaan. Minun on todettava, että tie Balille ja tie Balin jälkeen on monimutkainen ja täynnä vaikeuksia. Kellään ei voi olla tästä epäilyksiä, mutta on selvää, että sinnikkään ja yhtenäisen toiminnan avulla voimme toivottavasti menestyä. Joka tapauksessa katson, että kaikesta huolimatta, kiitos sen pysyvän vuoropuhelun, joka on saatu aikaan erityisesti serkkujemme kanssa Atlantin toisella puolella, kaikki erimielisyydet, kaikki erilaiset näkökannat tähän ilmastokysymykseen voidaan selvittää.

Tältä osin katson, että Saksan G8-kokouksessa saavutetut päätelmät ilmastonmuutoksesta ja siellä luotu mahdollisuus tai siellä saavutettu yksimielisyys YK:n olennaisesta roolista ilmastonmuutoskysymyksessä olivat myönteisiä todisteita tätä kysymystä koskevan lisäedistyksen ja lisäsopimusten mahdollisuudesta. Kuten jo sanoin, on olennaista, että Euroopan unioni säilyttää, sanokaamme, roolinsa johtajana ja aloitteentekijänä, joka tasoittaa tietä muille ympäristön ja planeettamme suojelemiseksi.

  Puhemies. – (PT) Arvoisat kollegat, olette varmasti huomanneet, että kolme seuraavaa kysymystä liittyvät kaikki Pakistaniin. Valitettavasti en voi käyttää työjärjestystä pyytääkseni neuvostoa vastaamaan kaikkiin näihin kysymyksiin samalla kertaa, koska neuvosto on jäsentänyt työnsä toisin. Minun on kiinnitettävä huomionne parlamentin uudistustarpeeseen ja etenkin siihen, mitä teidän, hyvät kollegat, on tehtävä kyselytunnin välttämättömän uudistamisen osalta, josta uskon meidän kaikkien olevan samaa mieltä. Valitettavasti emme kuitenkaan voi soveltaa joustavampia sääntöjä, koska meillä on työjärjestys, jota meidän on noudatettava. Siksi minun on esitettävä nämä kysymykset yksi kerrallaan, mikä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että kaikkiin kolmeen ei vastata. Työmme edistymisen mukaan näemme, olemmeko enemmän vai vähemmän tehokkaita.

Aloitan kysymyksestä numero 15 Pakistanin armeijan varallisuudesta. Kysymyksen on laatinut Józef Rutowicz, ja kehotan neuvostoa vastaamaan kysymykseen välittömästi.

Józef Rutowiczin laatima kysymys numero 15 (H-0637/07)

Aihe: Pakistanin armeijan varallisuus

On laajasti tunnettua, että Pakistanin armeija hallitsee maan taloutta ja hallintoa. Aikooko neuvosto laatia analyysin, jolla arvioidaan niiden varojen kokonaismäärää, joka on kerätty armeijaan liittyvillä liiketoimilla sen kustannuksella, että Pakistanin yhteiskunta on köyhtynyt?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Useat esimerkit Pakistania ja armeijan roolia koskevasta vuoropuhelusta Euroopan unionin ja Pakistanin välillä muodostavat osan kattavaa analyysia, johon neuvoston Pakistanin-politiikka perustuu.

Pakistanin talouden yleistilanne ja sen kehitystaso ovat toiset kaksi osaa samasta analyysista. Molemmat otetaan tietenkin huomioon määritettäessä yleisesti Pakistania koskevaa politiikkaamme, ja näin on myös tulevaisuudessa.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). – (PL) Haluan kiittää puhemiestä ja puheenjohtajaa Antunesia tästä vastauksesta. Käsitykseni mukaan kysymyksen tarkoituksena oli ennen kaikkea tiedustella, tarjotaanko näille köyhille ihmisille Pakistanissa jonkinlaista humanitaarista tukea. Olisin kiitollinen, jos puheenjohtaja Antunes voisi antaa tietoja asiasta.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Arvoisa jäsen Leopold Józef Rutowicz, kuten tiedätte, humanitaarisen avun, yhteistyöavun ja kehitysavun kysymykset ovat ensisijaisen tärkeitä Euroopan unionille. Aina, kun ihmiset kärsivät tai ovat köyhiä, Euroopan unioni, neuvosto ja myös tämä parlamentti tekevät kaiken voitavansa yrittääkseen auttaa näiden tilanteiden ratkaisemisessa. Euroopan unioni on yksi suurimmista, jos ei suurin kansainvälinen avunantaja, eikä tätä tosiasiaa saa unohtaa.

  Puhemies. – (PT) Kysymykset numero 16 ja 17 raukeavat laatijoiden poissaolon vuoksi.

Mairead McGuinnessin laatima kysymys numero 18 (H-0639/07)

Aihe: Euroopan unionin solidaarisuusrahasto

Voiko neuvosto antaa lausunnon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston tehokkuudesta?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies ja hyvä jäsen Mairead McGuinness, kuten hyvä parlamentin jäsen tietää, komissio on vastuussa solidaarisuusrahastoasetuksen soveltamisesta, ja asetuksen tehokkuutta on arvioitava siinä määritettyjen kriteerien kannalta.

Neuvoston tietojen mukaan niissä katastrofeissa, joiden osalta asetusta on sovellettu, soveltaminen on ollut tehokasta. Euroopan komissio laatii määräajoin raportteja, joissa selvitetään yksityiskohtaisesti solidaarisuusrahaston käyttöä.

  Mairead McGuinness (PPE-DE). – (EN) Kiitos lyhyestä vastauksestanne. Oletan, että neuvostolla on kanta, koska jäsenvaltioilla olisi kanta siihen, miten se vaikuttaa niiden omiin maihin. Pidättekö yhden miljardin euron talousarviota riittävänä ja katsotteko, että rahasto reagoi riittävän nopeasti erilaisiin kriiseihin, joita sen on käsiteltävä?

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Hyvä Mairead McGuinness, kuten sanoin, neuvoston arvion mukaan tämän asetuksen soveltaminen, toisin sanoen solidaarisuusrahaston käyttö, on ollut tehokasta. Oli ehdottomasti erinomainen ehdotus perustaa rahasto auttamaan jäsenvaltioita selviämään luonnon- ja muista katastrofeista, koska tällaista ei ennen ollut olemassa. Tämä rahasto on ehdottomasti hyödyllinen, koska tällaiset katastrofit saattavat jäsenvaltiot erittäin poikkeukselliseen ongelma- ja hätätilanteeseen.

Ihanteellista olisi, jos aina olisi mahdollisuus pyytää ja hakea lisäapua. Meidän on tietenkin tarkasteltava kysymystä realistisesti mutta myös kunnianhimoisesti. Olen varma, että oikeaan aikaan ja jos komissio sitä ehdottaa, neuvosto arvioi tätä mahdollisuutta. Tällä hetkellä meillä on kuitenkin oikeudelliset puitteet, ja niitä käyttämällä voimme toimia realistisesti, iloiten tämän rahaston perustamisesta ja sen tehokkaasta roolista, joka itse asiassa osoittaa aloitteen olleen perusteltu.

  Puhemies. − (PT)

Bill Newton Dunnin laatima kysymys numero 19 (H-0641/07)

Aihe: Rauhan edistäminen Lähi-idässä

Hyödyntääkö neuvosto riittävästi Ison-Britannian Jerusalemin pääkonsulin Richard Makepeacen kykyjä hänen sukunimensä enteilemällä tavalla?

  Manuel Lobo Antunes , neuvoston puheenjohtaja.− (PT) Vastaan suulliseen kysymykseen, vaikka olen varma, että jäsen Bill Newton Dunn on esittänyt sen aiemminkin. Haluan siis sanoa, että jäsenvaltioiden diplomaattiset ja konsuliedustustot sekä komission lähetystöt kolmansissa maissa tekevät yhteistyötä varmistaakseen, että neuvoston yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa hyväksymät yhteiset kannat ja yhteiset toimet otetaan huomioon ja pannaan täytäntöön Euroopan unionista tehdyn sopimuksen mukaisesti. Tämä koskee tietenkin myös Yhdistyneen kuningaskunnan Jerusalemin pääkonsulia, johon parlamentin jäsen kysymyksessään viittaa.

  Bill Newton Dunn (ALDE). – (EN) Luovun oikeudestani lisäkysymykseen sen kollegani eduksi, joka haluaa esittää kysymyksen numero 20.

  Puhemies. − (PT)

Gay Mitchellin laatima kysymys numero 20 (H-0644/07)

Aihe: Jäsenvaltioiden paikkajako Euroopan parlamentissa

Aikooko neuvosto ehdottaa muutoksia kunkin jäsenvaltion paikkajakoon Euroopan parlamentissa?

  Manuel Lobo Antunes, neuvoston puheenjohtaja. − (PT) Arvoisa puhemies, hyvä Gay Mitchell, vastaan erittäin mielelläni kysymykseenne, varsinkin kun uudistussopimukseen liittyvät kysymykset ovat minun mielestäni, alkaen unionin uutta sopimusta koskevasta kysymyksestä monta vuotta sitten, erityisen mielenkiintoisia ja tärkeitä. Yritän siksi erittäin mielelläni vastata kysymykseenne. Muistuttaisin teitä siitä, että hallitustenväliselle konferenssille 22. kesäkuuta 2007 annetun valtuutuksen mukaisesti uudistussopimukseen sisällytettävissä tätä kysymystä koskevissa säännöksissä määrätään, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy päätöksen Euroopan parlamentin kokoonpanosta Euroopan parlamentin aloitteesta ja sen suostumuksella.

Kuten arvoisa jäsen varmasti tietää, ja ajan säästämiseksi, Eurooppa-neuvosto pyysi kesäkuussa Euroopan parlamenttia esittämään ehdotuksen tästä aloitteesta lokakuuhun 2007 mennessä. Tiedämme, että Euroopan parlamentin tulevasta kokoonpanosta esitetään lokakuun istuntojaksolla eli 10. lokakuuta tänä vuonna mietintö, jonka esittelijät ovat Alain Lamassoure ja Adrian Severin.

  Gay Mitchell (PPE-DE). – (EN) Kiitän kollegaani, joka luopui lisäkysymyksestään, ja neuvoston puheenjohtajaa tämän kysymyksen kuulemisesta.

Esitän kysymyksen siksi, että Irlannin paikat ovat jo vähentyneet 15:sta 13:een. Irlanti on saari Euroopan länsirannikon edustalla. Se on kauimmainen piste ennen Yhdysvaltoja. Nyt on ehdotettu paikkojemme vähentämistä 13:sta 12:een, aikana, jona väestömme on kasvanut 12 prosenttia, ja sen oletetaan kasvavan vielä dramaattisesti.

Haluan vain sanoa neuvoston puheenjohtajalle tämän: koska jaettavana on 16 lisäpaikkaa, pitäisittekö mielessä, että Irlanti haluaisi säilyttää 13 paikkaa? Uskon, että jos tarkastelette lukuja, näette, että meillä on erittäin hyvät perustelut, ja pyytäisin tämän ottamista huomioon.

  Manuel Lobo Antunes. − (PT) Arvoisa puhemies, haluaisin huomauttaa, että Euroopan läntisin piste on Portugalissa, Cabo da Rocassa tai Rocan niemellä. Asetan tämän väittämän takia ehkä kyseenalaiseksi parlamentin jäsenen lausunnon maansa maantieteellisestä sijainnista, mutta todellisuudessa Euroopan läntisin piste on minun maassani.

Esitettyyn kysymykseen, etenkin sen toiseen osaan, hyvä parlamentin jäsen saa tietenkin vastauksen ensisijaisesti Euroopan parlamentilta ja kollegoiltaan. Panen tämän kommentin silti tietenkin merkille.

  Puhemies. – (PT) Kysymyksiin, joihin ei ajanpuutteen vuoksi voitu vastata, vastataan kirjallisesti (ks. liite).

Kysymystä numero 31 ei voida ottaa käsiteltäväksi (työjärjestyksen liite II, osa A, 2 kohta).

Kyselytunti on päättynyt.

(Istunto keskeytettiin klo 19.35 ja sitä jatkettiin klo 21.00.)

Puhetta johti
varapuhemies Edward MCMILLAN-SCOTT

(1) EUVL L 151, 13.6.2007, s. 1.

14. Parlamentin kokoonpano: ks. pöytäkirja

15. Rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteet (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Lasse Lehtisen sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan puolesta laatima mietintö rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteista (2006/2049(INI)) (A6-0294/2007).

  Lasse Lehtinen (PSE), esittelijä. – (FI) Arvoisa puhemies, ensin tahdon lausua kiitokseni varjoesittelijöille kannustuksesta ja hyvästä yhteistyöstä: Wallisille, joka on täällä tänään, ja erityisesti Hatzidakisille. Hän oli niin pätevä, että hänet heti valittiin oman maansa hallituksen jäseneksi. Olen kiitollinen ja iloinen siitä, että Harbour ja Kauppi ovat täällä myös tänään.

Sisämarkkinat perustuvat tunnetusti neljään vapauteen, joista kuitenkin yksi, palvelujen liikkuminen rajojen yli, ei toimi kovin hyvin. Palveludirektiivi, josta päätettiin tässä salissa vuosi sitten, parantaa tilannetta, kun jäsenvaltiot joutuvat panemaan sen täytäntöön kahden vuoden kuluttua, mutta luultavasti sekään ei riitä.

Palvelut eivät tietenkään ole täysin rinnastettavissa tuotteisiin, mutta palvelut ovat tulevaisuudessa entistä tärkeämmät. Nimenomaan korkealaatuiset ja rajat ylittävät palvelut ovat tämän maanosan tulevaisuus. Ongelma on, että yhteisön säännöstö ei suojaa palveluita ostavia kuluttajia yhtä hyvin kuin tavaroita ostavia kuluttajia. Euroopan kuluttajien luottamus rajat ylittävään kulutukseen on heikko myös siksi, että palvelujen ja kuluttajansuojan taso vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen.

Unionilla on tietyillä osa-alueilla yhteisön lainsäädäntöä, mutta sillä ei ole yhteisiä sääntöjä palveluille. Kuluttajat samoin kuin palvelun tarjoajat eivät pysty aina sanomaan, minkä jäsenvaltion oikeusjärjestelmää riitatapauksissa sovelletaan. Muun muassa tämän takia kuluttajat pelkäävät käyttää ulkomaisia palveluntarjoajia.

Mielestäni unionissa pitäisi sopia yhteisistä palveluntarjoajia sitovista säännöistä ja velvoitteista. Näistä hyötyisivät paitsi kuluttajat myös palvelun tarjoajat itse. Kun komissio tulevaisuudessa tarkastelee palveluntarjoajien velvoitteita, sen ei pitäisi tehdä eroa yksityisten ja julkisten palvelujen välillä. Molempien tulisi yhtälailla kuulua kuluttajansuojaa koskevien direktiivien soveltamisalaan.

Vuonna 1990 komissio teki esityksen rajat ylittävien palveluntarjoajien vastuusta. Se kuitenkin joutui vetämään ehdotuksen takaisin poliittisen tahdon puuttuessa. Poliittista tahtoa on kuitenkin taas löytymässä. Komission tulee – jos tämä mietintö hyväksytään – esittää 12 kuukauden kuluessa ainakin työohjelma jossa se arvioi uudelleen horisontaalisen välineen tarpeellisuuden.

Meidän on määriteltävä sellaiset yksinkertaiset perussäännöt, joiden perusteella kuluttaja saa niin halutessaan asianmukaiset tiedot hinnoista, sopimusehdoista ja muutoksenhausta tapauksissa, joissa palvelut ovat puutteellisia tai myöhässä.

Komission on myös otettava huomioon aloitteiden vaikutus pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiin. Kaikkia näitä seikkoja ei kuluttajansuojaa koskevassa vihreässä kirjassa ole nostettu esille mutta kylläkin tässä mietinnössä.

Toivon kollegoilta mahdollisimman laajaa tukea tälle mietinnölle.

  Viviane Reding, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen iloinen saadessani olla täällä tänään edustamassa komissiota tässä erittäin tärkeässä keskustelussa kuluttajien luottamuksesta sisämarkkinoihin. Haluan onnitella esittelijää Lasse Lehtistä ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan varjoesittelijöitä heidän erittäin kunnianhimoisesta työstään tämän mietinnön laatimisessa.

Haluan painottaa heti alkuun, että komissio on samaa mieltä mietinnön esittelijän kanssa siitä, että on tarpeen lisätä kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin; erityisesti kuluttajapalvelujen sisämarkkinat kaipaavat huomiotamme. Yksi komission ensisijaisista tavoitteista on tuoda sisämarkkinoiden edut lähemmäs eurooppalaisia kuluttajiamme, ja olen kiitollinen parlamentin tuesta tässä pyrkimyksessä.

Komissio on jo käynnistänyt joukon aloitteita edistääkseen kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin. Haluan mainita niistä kaksi: yhteisön kuluttajansuojalainsäädäntö ja palveludirektiivi.

Kuluttajia koskevassa säännöstössä säädetään jo joitakin velvoitteita rajat ylittävien palvelujen tarjoajille. Siinä säädellään esimerkiksi tiedotusvelvoitteita, jotka koskevat kauppiaita, jotka myyvät palveluja etämyyntinä tai kuluttajien ovella. Se myös suojelee kuluttajia palvelusopimusten epäreiluilta ehdoilta. Meneillään olevan säännöstön tarkistamisen myötä komissio aikoo selvittää tarkemmin, onko tarvetta puuttua enemmän palveluntarjoajien velvoitteisiin ja kuluttajien oikeuksiin näillä aloilla.

Sitten palveludirektiivistä: tunnette sen erittäin hyvin, keskustelitte siitä jokin aika sitten. Se parantaa kuluttajien asemaa palvelujen sisämarkkinoilla. Lisäksi se takaa, että yritykset tiedottavat kuluttajille paremmin ja julkisviranomaiset avustavat heitä paremmin, ja siinä säädetään selkeistä ja olennaisista palveluntarjoajia koskevista velvoitteista.

Komissio on tietenkin erittäin kiinnostunut varmistamaan tämän direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon kaikissa jäsenvaltioissa. Uskomme näiden kahden aloitteen olevan hyvin kauaskantoisia, koska voimme odottaa molemmilta todellista muutosta kuluttajapalvelujen sisämarkkinoilla, kunhan palveludirektiivin täytäntöönpano on saatu päätökseen ja kuluttajasäännöstön tarkistuksesta saadaan tulokset.

Tämän sanottuani minun on myös painotettava, että komissio on eri mieltä kuin parlamentin jäsen Lehtinen mietinnössään tarpeesta ottaa käyttöön erillinen horisontaalinen väline kattamaan rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteet tässä vaiheessa. Syy on yksinkertaisesti se, että mielestämme meidän pitäisi ensin viedä päätökseen meneillään olevat aloitteet, ennen kuin keskitymme, jos se on tarpeen, erilliseen horisontaaliseen välineeseen. Siksi haluan kiittää teitä sitoumuksestanne, joka auttaa meitä näiden kahden välineen täytäntöönpanossa; se auttaa myös Euroopan kansalaisia nauttimaan täysimääräisesti palvelujen sisämarkkinoiden eduista. Tiedän, että kollegani, komission jäsenet Kuneva ja McCreevy, odottavat innolla pääsevänsä keskustelemaan kanssanne, työskentelemään kanssanne näiden sisämarkkinoiden perustamiseksi yhdessä parlamentin kanssa; sehän on Euroopan kansalaisten todellinen edustaja.

Kiitän siis myötävaikutuksestanne, kiitän tästä avoimuudesta, ja olen varma, että kaksi kollegaani – ja itse asiassa koko komissio – jatkavat tiivistä yhteistyötä parlamentin kanssa.

  Puhemies. – (EN) Kiitos, arvoisa komission jäsen Reding. Haluaisin muistuttaa, että kaikki kommentit pitäisi osoittaa puhemiehelle. On myöhäinen ilta ja meitä on vähän, mutta se on pieni protokollaseikka. Mutta olen varma, että Lasse Lehtinen otti kommenttinne huomioon.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan onnitella mietinnön esittelijää, joka näyttää menettävän äänensä, kuten minäkin. Näyttää siltä, että useimmilla kollegoilla on kurkku kipeänä Strasbourgissa tällä viikolla.

Edustan oikeudellisten asioiden valiokuntaa, jonka puolesta valmistelin lausunnon. Haluan sanoa ensin, että olemme täysin samaa mieltä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan arvion kanssa palvelualan merkityksestä Euroopan unionin kehittymiselle. Olisi täydellinen itsemurha Euroopan unionille ja kilpailukykytavoitteille, jos emme antaisi palvelualan kukoistaa ja sallisi sisämarkkinoiden toteutuvan tässä yhteydessä. Olen todella sitä mieltä, että näistä 11,7 miljoonasta työpaikasta, jotka on luotu kahdeksan viime vuoden aikana Euroopan unionissa, eli lähes 100 prosenttia uusien työpaikkojen nettolisäyksestä Euroopassa on tapahtunut palvelualalla, ja jokapäiväiset tilastot todistavat tämän. Minun on kuitenkin oltava fakkijuristi ja tuotava oikeudellisten asioiden valiokunnan näkökanta tähän keskusteluun.

Ensinnäkin olemme todella samaa mieltä komission kanssa siitä, että tässä vaiheessa on ehkä liian aikaista ottaa käyttöön kauaskantoinen uusi horisontaalinen väline vastuukysymysten ratkaisemiseksi. Meillä on jo vireillä useita oikeudellisia aloitteita, joiden kaikkien tarkoituksena on oikeusvarmuuden takaaminen, kuten Rooma I, Rooma II ja myös vihreä kirja kuluttajansuojaa koskevan yhteisön säännöstön tarkistamisesta.

Haluan myös sanoa, että sopimussuhteisiin sovellettavien velvoitteiden 5 artikla (Rooma I) on olennainen määritettäessä, sovelletaanko alkuperämaan vai asiakkaan maan kuluttajansuojalainsäädäntöä. Tämä on erityisen tärkeää pienempien jäsenvaltioiden kannalta; niissä ei ehkä tarjota uusia palveluita, jos 5 artiklaa ei ratkaista asianmukaisesti.

Me myös pahoittelemme, että lainsäädäntövälineiden nykyinen valikoima on sellainen kuin on. Joskus ei ole täysin selvää, mitä oikeusjärjestelmää sovelletaan mihinkin palvelualan toiminnan osaan, eli onko noudatettava kohde- vai kotimaan yksityisoikeutta tai kohde- vai kotimaan sääntelyjärjestelmää. On myös tarpeen, että saamme Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelta näitä kysymyksiä koskevaa oikeuskäytäntöä.

Haluaisin myös korostaa, että rajat ylittäviä palveluja tarjotaan monella eri tavalla. Jotkut harrastavat verkkomyyntiä, jotkut matkustavat toiseen maahan palvelua varten, ja joskus palveluntarjoaja vierailee asiakkaan kotimaassa.

Mielestäni sellaisten palveluiden sisämarkkinoiden perustaminen, joiden oikeudellinen kehys perustuu alkuperämaaperiaatteeseen, edellyttää asianmukaisia toimia, jotka ovat selkeitä sekä oikeudellisesta näkökulmasta että käytännön näkökulmasta tarkasteltuna, ja ehkä nyt on liian aikaista todella tehdä jotain. Kuten komission jäsen aivan oikein sanoi, nyt on aika panna täytäntöön kaikki se hyvä työ, jota olemme tehneet viime vuosina.

  Puhemies. – (EN) Jos kollegat haluavat lisätä jotain pöytäkirjaan, he voivat tehdä sen kirjallisesti äänestysmenettelyn aikana.

  Malcolm Harbour, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, puhun ystäväni ja tämän parlamentin entisen jäsenen Konstantinos Hatzidakisin puolesta. Kuten Lasse Lehtinen sanoi, hänet valittiin pikaisesti Kreikan hallituksen liikenneministeriksi. Haluan osoittaa kunnioitusta työlle, jota hän teki sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnassa. Minä jatkan periaatteessa työtä siitä, mihin hän lopetti.

Haluan kiittää Lasse Lehtistä, koska tähän saakka ei ole mainittu, että tämä on tietääkseni hänen ensimmäinen mietintönsä esittelijänä. Jotkut teistä ehkä tietävät, että hän on arvostettu kirjailija omasta ansiostaan, vaikka en usko, että tämä on hänen paras teoksensa. En usko, että hän loukkaantuu, jos sanon niin. Minulla on kappale hänen kirjaansa Blood, Sweat and Bears (Tuntematon kersantti), jonka hän antoi luettavakseni, ja Tämä on tärkeä mietintö, mutta minun on sanottava meidän puoleltamme, että olemme täysin samaa mieltä Piia-Noora Kaupin ja komission jäsenen Redingin omaksuman linjan kanssa.

Tässä on jotakin hyödyllistä materiaalia, mutta haluan vakuuttaa komission jäsenelle, että jos hän lukee 22 kohdan, joka mielestäni on kompromissinlaadinnan mestariteos ja jossa kehotetaan komissiota jatkamaan työtä ja esittämään työohjelman arviointia varten, niin kuulette mielellänne, että siinä ei varsinaisesti pyydetä teitä luomaan horisontaalista välinettä, vaan laatimaan työohjelma sen arvioimiseksi, tarvitsemmeko sellaista. Vahvistitte mielestäni jo sen, mitä monet meistä ajattelevat: Ottaen huomioon kaiken palveludirektiivin täytäntöön panemiseksi parhaillaan käynnissä olevan työn, vihreän kirjan kuluttajansuojasäännöstöstä, jota juuri käsittelimme ja joka johtaa horisontaaliseen välineeseen kyseisellä alalla, sekä käynnissä olevan muun työn – josta kollegani oikeudellisten asioiden valiokunnasta, Piia-Noora Kauppi, ja tietääkseni Diana Wallis puhuvat myöhemmin – on mielestäni aivan liian aikaista harkita mitään muita yksityiskohtaisia säännöksiä tässä vaiheessa. On täysin selvää, että meidän on seurattava asiaa, mutta tietenkin itse palveludirektiivissä, johon olemme uhranneet paljon työtä, on erittäin merkittävä määrä säännöksiä.

Yhdessä tarkistuksista, jotka toivomme parlamentin suostuvan poistamaan huomenna, komissiota kehotetaan laatimaan vapaaehtoiset käytännesäännöt. Minun mielestäni se ei ole komission tehtävä. Uskon, että saamme tukea kohdan poistamiseksi. Jos kuitenkin tarkastellaan palveludirektiiviä, sen 37 artiklassa sanotaan todella aivan selvästi, että jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa ryhdyttävä toimenpiteisiin edistääkseen käytännesääntöjen laatimista yhteisön tasolla. Tällainen säännös on jo siis laadittu. Luulen siis, että poistamme tämän kohdan, joten yhteenvetoni siitä on seuraavanlainen: tämä on mielestäni erittäin hyödyllinen panos keskusteluun. Siitä tulee mielestäni osa tietopakettia, jota olemme rakentamassa ennen kaikkea varmistaaksemme, että palveludirektiivi pannaan täysimääräisesti täytäntöön ja että se tapahtuu ajoissa, kaikkine siihen liittyvine säännöksineen. Erityisen tärkeitä kysymyksiä ovat palveluntarjoajien keskitetty asiointipiste, joka antaa heille palvelujen tarjoamiseen tarvittavat vaatimukset ja tiedot, sekä toivoaksemme käytännesääntöjä koskeva työ. Näiden toteutuessa uskon, että voimme iloita todella tehokkaista ja kukoistavista palvelumarkkinoista, jotka toimivat kuluttajien eduksi.

  Anna Hedh, PSE-ryhmän puolesta. – (SV) Arvoisa puhemies, ensin haluan kiittää kollegaani Lasse Lehtistä erittäin hyvästä työstä. Palvelujen sisämarkkinoilla on palveludirektiivin hyväksymisen jälkeen selkeämmät säännöt sille, miten voidaan hyödyntää vapautta tarjota palveluja. Sen sijaan meiltä puuttuvat selkeät säännöt palveluntarjoajien velvoitteista. Se johtaa siihen, että myös sen jälkeen, kun palveludirektiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa vuonna 2009, meillä saattaa olla avoimet markkinat, joihin kuluttajat eivät luota.

Vain kuusi prosenttia kuluttajista teki rajat ylittäviä ostoksia Internetin kautta vuonna 2006. Tavaroita koskevat säännöt ovat vielä paljon vakiintuneempia. Myös yritykset, erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, tarvitsevat selkeitä sääntöjä, koska ne jättävät usein tarjoamatta palvelua tai myymättä rajojen yli, mikä johtaa pienempään kilpailuun sekä korkeampiin kuluttajahintoihin. Selkeät säännöt aiheuttavat sen, että sekä yritykset että kuluttajat uskaltavat ottaa askeleen rajan yli ja että palveluja voidaan huoletta tarjota ja ostaa muista maista.

Meidän on huolehdittava siitä, että kuluttajat voivat perustellusti tuntea olonsa turvalliseksi sisämarkkinoilla ja että myös riitatapauksissa on mahdollista saada helposti apua ja korvauksia. Jotta tämä olisi mahdollista, monien erilaisten toimenpiteiden on toimittava yhteen. Joitakin mietinnössä mainittuja esimerkkejä ovat käytännesäännöt, joita palveluntarjoajat voivat sitoutua noudattamaan, sekä mahdollisuus rajat ylittävien ryhmäkanteiden nostamiseen huijareita tai niitä yrityksiä vastaan, jotka eivät huolehdi sitoumuksistaan kuluttajia kohtaan.

Ei ole kohtuullista, että kuluttajana saa huonomman suojan ostaessaan rajat ylittävän palvelun kuin ostaessaan tavaran toisesta jäsenvaltiosta. Siksi mietinnössä ehdotettu laaja horisontaalinen väline on toinen tärkeä osa kuluttajansuojaa, jota haluamme parantaa rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen osalta. Kuluttajan on tunnettava oikeutensa, kun palvelu suoritetaan liian myöhään tai väärin.

Jos vapauksia täydennetään toimittajien selkeillä velvoitteilla ja vahvalla kuluttajansuojalla, voimme vahvistaa kuluttajien luottamusta. Vielä kerran, kuluttajamme on asetettava ensisijaiseen asemaan. Ilman varmoja ja luottavaisia kuluttajia emme nimittäin saa aikaan kukoistavia sisämarkkinoita.

  Diana Wallis, ALDE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on tietenkin keskeneräinen osa palveludirektiiviä, ja vaikka olenkin pääasiassa samaa mieltä komission jäsenen analyysista, meillä on ongelma. Meillä on luottamusongelma. Se on vähän samantapainen kuin Northern Rock -pankin kohdalla Yhdistyneessä kuningaskunnassa viime viikkojen aikana. Mitä tahansa pankki sanoikin, asiakkaat jonottivat silti ulkona ja halusivat rahansa takaisin. Tilanne on samantapainen meidän ja rajat ylittävien palvelujen kohdalla. Mitä tahansa sanommekin, kuluttajat eivät silti ole tarpeeksi luottavaisia käyttääkseen näitä palveluja. Meidän on löydettävä keino asian hoitamiseksi.

Ne parlamentin jäsenet, jotka istuivat väliaikaisessa tutkintavaliokunnassa, joka käsitteli Equitable Life -vakuutusyhtiön kriisiä, näkivät myös liiankin selvästi, että meillä on tämä luottamusongelma. Emme kuitenkaan pysty hoitamaan asiaa palaamalla vanhoihin ehdotuksiin, joilla puututtiin noin 20 vuotta sitten havaittuihin ongelmiin. Meidän on puututtava ongelmiin ja tilanteeseen, jotka ovat käsillä nyt.

Periaatteessa kyse on palveluntarjoajien velvoitteita tarkasteltaessa perussopimusoikeudesta ja sopimussuhteiden perusvelvoitteista. Tähän liittyen meillä on parhaillaan käsiteltävänä Rooma I, johon Piia-Noora Kauppi viittasi; jos saamme sen toimimaan, se auttaa. Meillä on myös koko kuluttajansuojasäännöstön tarkistaminen; jos saamme sen toimimaan, se auttaa. Meillä on sopimusoikeutta koskevien yhteisten puitteiden valmistelu; jos käytämme niitä, ja jos komissio ponnistelee huomattavasti enemmän saadakseen jäsenvaltiot hyväksymään ne, niin sekin auttaisi.

Voimme siis jo käyttää monia välineitä, jotka auttavat meitä oikaisemaan kansainvälisen yksityisoikeuden ja yhteisön säädösten välisen suhteen. Me emme tarvitse – olen samaa mieltä Malcolm Harbourin kanssa – komission kirjoittamia oikeudellisesti sitomattomia käytännesääntöjä.

Käyttäkäämme sitä, mitä tehdään jo tällä hetkellä ja mikä on valmisteilla. Voimme pitää tarkasti silmällä sitä, tarvitsemmeko uuden horisontaalisen välineen, mutta tässä vaiheessa epäilen sitä vahvasti.

Meidän on myös harkittava mahdollisuutta antaa kuluttajillemme oikeus rajat ylittävään oikeussuojaan, jonka puitteissa he voivat toimia yhdessä ryhmänä. Tämä antaisi tasavertaisemmat aseet palveluntarjoajia vastaan. Se hyvittäisi nykyisen rajat ylittävän oikeussuojan puutteen, minkä näimme liiankin selvästi Equitable Lifen kohdalla. Ihmiset eivät mielellään käytä sanaa ”joukkokanne”, ja se pätee minuunkin, mutta eurooppalainen oikeus kollektiiviseen muutoksenhakuun saattaisi auttaa antamaan kuluttajille luottamuksen, joka tältä mantereelta tällä hetkellä puuttuu.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, unionin sisämarkkinoiden kehittyminen on erittäin merkittävää unionin maiden ja kansalaisten välisten yhteyksien kehittämisen kannalta.

Palveluiden rajat ylittävän vaihdon lisääminen kilpailukykyiseltä pohjalta edellyttää keskinäisen luottamuksen lisääntymistä, jota pitäisi tukea kuluttajia suosivalla politiikalla. Tämän politiikan tarkoituksena on parantaa rajat ylittävien palvelujen oikeudellisia puitteita yksinkertaistaen samalla menettelyjä, mikä lisää kilpailua. Lisäksi se parantaa palvelujen saatavuutta ja nostaa niiden tasoa pienentäen samalla kustannuksia, mikä taas hyödyttää eurooppalaisia kuluttajia.

Mietinnöllä parannetaan osaltaan tätä politiikkaa määrittämällä joukon seikkoja, jotka häiritsevät markkinoiden dynaamista kehittymistä. Näihin kuuluvat rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteita sääntelevän yhtenäisen järjestelmän puute ja tarve täydentää asiaan liittyviä unionin asiakirjoja. Mietinnössä korostetaan myös selkeyden puutetta säännösten täytäntöönpanossa, mikä aiheuttaa henkisiä esteitä, jotka koskevat ulkomaisia palveluntarjoajia, heikompaa oikeussuojaa palvelujen käyttäjille kuin palvelujen tarjoajille, sitä, ettei julkisia ja yksityisiä palveluja säädellä samoilla säännöksillä, rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteita koskevien säännösten moninaisuutta sekä näiden palvelujen suojelemisen kannalta välttämättömän avoimuuden puutetta.

Palveluntarjoajille myönnettävien laatusertifikaattien käyttöönottoa pitäisi harkita vastaanottajien luottamuksen lisäämiseksi. Mietinnössä esiin tulevat johtopäätökset ja ehdotukset ovat yhdenmukaisia oikeudellisten asioiden valiokunnan päätelmien kanssa. Haluan kiittää esittelijää asiallisesta mietinnöstä.

  Heide Rühle, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, minäkin haluan kiittää esittelijää, vaikken vielä olekaan päässyt lukemaan yhtään hänen kirjoistaan. Merkitsen asian kuitenkin muistiin ja hoidan asian tilaisuuden tullen.

Paljon kiitoksia hyvästä yhteistyöstä ja myös siitä, että näitte vaivaa ja otitte mietinnössänne esiin tärkeitä kysymyksiä. Palveluille on tosin sisämarkkinoilla jo asetettu oikeudellisia puitteita, kuten palveludirektiivi tai direktiivi ammatillisen pätevyyden vastavuoroisesta tunnustamisesta, mutta nimenomaan näiden molempien direktiivien täytäntöönpanossa on valitettavasti vielä toivomisen varaa. Pahoittelen siksi myös sitä, ettei neuvosto ole paikalla tänä iltana. Sille olisi voitu vielä kerran tehdä selväksi, että odotamme, että molemmat direktiivit pannaan täytäntöön määräajassa ja että työtä jäsenvaltioissa joudutetaan vastaavasti.

Me tarvitsemme kuitenkin vielä lisää aloitteita – siihen esittelijä viittasi perustellusti – vahvistaaksemme kuluttajien luottamusta rajat ylittäviin palveluihin sisämarkkinoilla. Tästäkin on jo aiemmin laadittu mietintöjä, joissa tuotiin esiin tärkeitä kysymyksiä. Zuzana Roithová viittasi mietinnössään siihen, että varsinkin Internetiin liittyy vielä paljon puutteita ja että kuluttajilla ei varsinkaan Internetin yhteydessä vielä ole läheskään tarvittavaa luottamusta rajat ylittäviin palveluihin. Samoin Lasse Lehtinen viittaa mietinnössään palveluntarjoajien velvollisuuksiin ja kysymykseen siitä, mikä oikeussuoja kuluttajille voidaan antaa. Tässä yhteydessä haluan vielä kerran ottaa esiin aiheen, jonka tänään on maininnut puheenvuoroissaan jo kaksi jäsentä, nimittäin rajat ylittävän ryhmäkanneoikeuden. Tarvitsemme kipeästi tähän suuntaan vieviä aloitteita, jotta kuluttajat luottavat rajat ylittäviin palveluihin, ja tämä voidaan saavuttaa vain heidän oikeudellista asemaansa vahvistamalla.

Mielestäni molemmat mietinnöt – sekä Zuzana Roithován että Lasse Lehtisen mietinnöt – antavat tärkeitä viitteitä siitä, mitä puutteita meillä vielä on. Komission pitäisi ottaa molemmat mietinnöt tosissaan, kun se nyt näkee vaivaa tarkistaakseen, nykyaikaistaakseen ja päivittääkseen todella kuluttajansuojasäännöstön.

  Jens-Peter Bonde, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, olemme hyväksyneet palveludirektiivin, jonka kautta olemme luovuttaneet Euroopan yhteisöjen tuomioistuimelle Luxemburgissa vallan päättää, mitä olemme päättäneet! Emme vielä tiedä, onko jäsenvaltioiden sopimuksia noudatettava. Emme tiedä, missä määrin kansallisten laatuvaatimusten käyttöönotto sallitaan. Emme tiedä, voivatko jäsenvaltiot laillisesti päättää, mitkä palvelut ne haluavat yksityisen tai julkisen valvonnan alaisiksi. Mietintö on siten aivan yhtä epäselvä kuin oikeudellinen tilannekin. Odotamme kuulevamme Luxemburgista, voimmeko pitää sairaalamme ja pitkän listan muita keskeisiä palveluita, jotka yhdessä muodostavat hyvinvointivaltiomme.

Tanskassa kaikilla kansalaisilla on sosiaalisia oikeuksia, jotka rahoitamme korkeista veroista, joiden alentamista vain seitsemän prosenttia tanskalaisista kannattaa. Näyttää siltä, että Luxemburgin tuomarit palkitsevat nämä seitsemän prosenttia, mutta entä enemmistö? Kuka suojelee päätöksiä ja demokratiaamme? Meillä on myös joustoturvajärjestelmä, joka perustuu työmarkkinaosapuolten välisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin. Miten niitä voidaan suojella? Tanskalaisen yhteiskuntamallin hermokeskusta uhkaavat palveludirektiivin epävarmuudet ja oikeudellinen aktivismi.

Kesäkuun liike haluaisi erittäin mielellään osallistua selkeiden sääntöjen luomiseen kaikkien markkinoille soveltuvien palvelujen yhteismarkkinoille, mutta emme halua estää jäsenvaltioita noudattamasta myös demokraattisia periaatteita asettaakseen rajoja sille, mitä äänestäjien on päätettävä ja mitä kapitalistien on päätettävä.

  Petre Popeangă, ITS-ryhmän puolesta. – (RO) Arvoisa puhemies, palvelujen vapaa liikkuvuus on, kuten tiedämme, yksi neljästä perusvapaudesta, jotka ratkaisevasti määrittävät yhtenäismarkkinoiden toimivuutta ja tehokkuutta, ja ensimmäisen pilarin tärkeä osatekijä Euroopan unionin rakennelman pohjalla.

Tämä on yksi syistä, joiden takia katson, että analyysi edistymisestä tämän yhtenäismarkkinavälineen saavuttamisessa on sekä tärkeä että välttämätön. Se on tärkeä, koska Euroopan unionin jatkuva taloudellinen ja sosiaalinen kehitys riippuu myös palvelualasta; palvelujen 70 prosentin osuus unionin bruttokansantuotteesta on tässä mielessä merkittävä. Se on välttämätön, koska rajat ylittävän palvelukaupan volyymi on erittäin pieni verrattuna tavarakauppaan, ja tämä tilanne myös aiheuttaa Euroopan unionin kansalaisten luottamuksen puutetta näiden tuotteiden kuluttamiseen. Näiden perusteiden pohjalta tuen mietintöä ja äänestän sen hyväksymisen puolesta.

Siitä huolimatta katson, että suhteessa esittelijän ehdottamiin olennaisiin ja samalla arvokkaisiin ratkaisuihin olisi tarvittu laajempaa analyysia tilanteesta joissakin uusissa jäsenvaltioissa, kuten Romaniassa, joiden markkinat ovat paljon heikommin kehittyneet kuin useimpien muiden unionin jäsenvaltioiden. Tästä näkökulmasta katson, että mietinnön olisi pitänyt sisältää myös kansallisten markkinoiden kehitysasteiden tasoittamista koskevia tavoitteita, edellytys, jota tarvitaan yhtenäismarkkinoiden ja näin ollen rajapalveluiden sektorin kehittämiseksi.

  Andreas Schwab (PPE-DE). – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, minäkin kiitän tietenkin mietinnön esittelijää. Tätä mietintöä edeltäneet keskustelut olivat aina erittäin hedelmällisiä ja mielenkiintoisia. Suurin osa näistä keskusteluista on myös toteutettu mietinnössä, vaikkakaan – ainakin minun mielestäni – ei valitettavasti kaikkea, sillä mietinnössä korostetaan joissakin kohdin, että palvelujen sisämarkkinoiden toteutuminen on jäänyt huomattavasti jälkeen tavaroiden sisämarkkinoista Euroopan unionissa. Mielestäni tätä ei voida todella osoittaa tieteellisesti eikä myöskään tosiasiallisesti, koska meillä on palveludirektiivin lisäksi direktiivi ammatillisen pätevyyden tunnustamisesta ja muita palvelualaa koskevia direktiivejä.

Toiseksi palveluala sisämarkkinoilla on paljon monimuotoisempi kuin tavarakaupan ala. Se ulottuu toissijaisista palveluista lääkäri- ja asianajajapalvelujen kautta suurten pankki- ja vakuutuspalvelujen kaltaisiin massapalveluihin. Kaikkien näiden palvelujen yhdistäminen niin yksinkertaisesti kuin se täällä parlamentissa yhä uudelleen tehdään on mielestäni vaarallista. Minun mielestäni – tähän ovat jotkut puhujat jo ennen minua viitanneet – eritellympi lähestymistapa olisi varmasti järkevä.

Kolmas kysymys, joka mainitaan yhä uudelleen, niin kutsuttu kollektiivinen muutoksenhaku, ei todennäköisesti muutu järkevämmäksi siksi, että se mainitaan yhä uudelleen. Mielestäni voidaan sanoa selkeästi, että parlamentti odottaa komissiolta, että se tekisi kerran tutkimuksen siitä, mikä niistä moninaisista malleista, joita Euroopassa on jo käytössä, olisi todella paras Euroopan unionille. Luulen, että näin on sanottu kaikki tarpeellinen tästäkin aiheesta.

Yksittäisten jäsenvaltioiden vastuujärjestelmät – tämä on neljäs aiheeni – ovat edelleen hyvin erilaisia. Siksi tarvitaan yhdenmukaista palveluntarjoajien velvoitteita koskevaa järjestelmää. Näitä velvoitteita koskevan oikeudellisen järjestelmän selkiyttäminen tuo lisää kilpailua ja lisää valinnanvaraa kuluttajille, mutta uskon – kuten edelliset puhujatkin osittain ovat sanoneet – että olisi väärin vaatia komissiolta jo nyt horisontaalisen välineen esittämistä. Suhtaudun muutenkin erittäin epäilevästi tällaisen vastuuta koskevan lainsäädännön luomiseen yhteisön tasolla.

  Małgorzata Handzlik (PPE-DE). – (PL) Haluan onnitella esittelijää mietinnöstä, jossa korostetaan monia ongelmia, joita kuluttajat kohtaavat sisämarkkinoilla.

Mietinnössä kiinnitetään perustellusti huomiota oikeudellisen selvyyden ja varmuuden puutteeseen turvallisuuden ja palvelujen laadun osalta. Siinä viitataan myös Euroopan kuluttajien rajat ylittävää kulutusta koskevaan yleiseen luottamuksen puutteeseen. Tämän vahvistavat tilastot. Vuonna 2006 vain kuusi prosenttia eurooppalaisista kuluttajista teki rajat ylittäviä hankintoja Internetin kautta. Tilanteella on kielteinen vaikutus kilpailuun ja pienten ja keskisuurten yritysten toimintaan. Lisäksi se laajentaa osaltaan laitonta kaupankäyntiä. Epärehelliset toimijat käyttävät usein hyväkseen Euroopan unionin oikeusjärjestelmien eroja huijatakseen ihmisiä. Nopeaa toimintaa tarvitaan, kun tällaiset tilanteet on tunnistettu. Meidän on siis reagoitava.

Haluan muistuttaa parlamenttia palveludirektiiville eli kuluttajalainsäädännön tarkistamiselle omistetusta monen kuukauden työstä. Kuten parlamentin jäsenet varmasti tietävät, palveludirektiivi on pantava täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa joulukuuhun 2009 mennessä. Huomattava osa esittelijän mainitsemista ongelmista poistuu varmasti siirtymäkauden jälkeen. On pidettävä mielessä, että palveludirektiivi parantaa huomattavasti kuluttajien oikeuksia. Tämän direktiivin ansiosta palveluntarjoajien on tarjottava kuluttajille parempaa tietoa ehdotetuista palveluista. Näin kuluttajat voivat tehdä parempia ja tietoisempia valintoja. Kuluttajat saavat myös tehokkaampaa suojelua asiaankuuluvilta elimiltä.

Palveludirektiivissä säädetään myös palveluntarjoajaa koskevista selkeistä velvoitteista, muun muassa riidanratkaisuun liittyvistä velvoitteista. Mielestäni ei ole tarpeen ottaa käyttöön uusia lainsäädäntövälineitä ennen palveludirektiivin säännösten voimaantuloa. Katson, että on ennenaikaista kehottaa komissiota esittämään horisontaalinen väline. Sama koskee koko kuluttajalainsäädännön tarkistamista. Komissio on jo esittänyt vihreän kirjan kuluttajalainsäädännöstä ja esittää kysymyksestä aikanaan lainsäädäntöehdotuksia. Hyvät kollegat, joskus enemmän lainsäädäntöä ei tarkoita parempaa lainsäädäntöä. Meidän olisi parasta pitää se mielessä.

  Zita Pleštinská (PPE-DE). – (SK) Palveludirektiivillä, joka on tarkoitus saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa 28. joulukuuta 2009 mennessä, on merkittävä vaikutus rajat ylittäviin palveluihin.

Direktiivissä tai vihreässä kirjassa kuluttajansuojasäännöstön tarkistamisesta ei vahvisteta palveluntarjoajien perusvelvoitteita, ja siksi olen tyytyväinen Lasse Lehtisen mietintöön tästä aiheesta. Mietinnössä pyritään takaamaan, että kuluttajien lisäksi myös rajat ylittäviä palveluja ostavat ja myyvät pienet ja keskisuuret yritykset voivat hyötyä oikeusvarmuuden lisääntymisestä, yksinkertaisuudesta ja kustannusten pienenemisestä.

Mielestäni eurooppalainen standardointi on avain käsityön sekä pienten ja keskisuurten yritysten menestykseen, ja näin ollen eurooppalaisten normien käyttöönotto Euroopan unionin tasolla on keino tukea palvelujen turvallisuutta ja taata kuluttajien oikeudet jäsenvaltioiden tarjoamien rajat ylittävien palvelujen kohdalla. Kun kuluttajat tuntevat epävarmuutta palvelujen turvallisuuden ja laadun osalta, he ovat taipuvaisia rakentamaan ulkomaalaisten palveluntarjoajien suuntaan psykologisia rajoja, jotka saavat heidät luopumaan rajat ylittävien palvelujen käytöstä. Jos kuluttajalla on kielteisiä kokemuksia, ne vaikuttavat usein syyttä kielteisesti kaikkiin ulkomaisiin palveluntarjoajiin.

Kuluttajilla on mahdollisuus ratkaista lähinnä yksittäisissä jäsenvaltioissa voimassa olevista erilaisista menettelyistä johtuvia ongelmia Euroopan kuluttajakeskusten verkoston, ECC-verkoston, ja rajat ylittävän rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkoston FIN-NETin avulla. Jos kuluttajalla on riittävästi tietoa sisämarkkinoihin liittyvistä oikeuksistaan, mutta hän yrittää harjoittaa niitä turhaan toisessa EU:n jäsenvaltiossa, hän voi hakea apua sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkosta SOLVITista.

Hyvät kollegat, olen iloinen siitä, että mietinnössä keskitytään ennen kaikkea kuluttajiin, koska nimenomaan he ovat olennainen ja tärkeä osa sisämarkkinoita. Yhteisenä tavoitteenamme on siksi oltava sellaisten olosuhteiden luominen kuluttajille, että heillä voi olla sama luottamus tehdessään hankinnan toisesta maasta kuin jos he tekisivät saman kotona.

  Zuzana Roithová (PPE-DE). – (CS) Arvoisa puhemies, vaikka EY:n perustamissopimus takaa kansalaisille vapauden hankkia palveluja kansallisten rajojensa ulkopuolelta, vain kourallinen palveluntarjoajia ja kuluttajia käyttää hyväkseen tätä yhteismarkkinoiden etua. Alhainen kilpailun taso tekee näin ollen palveluista raja-alueilla kalliimpia eivätkä ne ole aina helposti saatavilla verrattuna maan sisäisiin palveluihin.

Tutkimusten mukaan ongelma ei ole kielimuuri vaan lainsäädäntö. Aina ei ole selvää, milloin sovelletaan alkuperämaan lainsäädäntöä ja milloin kansallista lainsäädäntöä. Valitettavasti, alkuperämaaperiaatteen vastustajien ansiosta, menetimme tilaisuuden tarjota palveludirektiivissä parempaa määritelmää. Täällä Strasbourgissa tähän mietintöön liittyy myös järjetön pelko mainita alkuperämaaperiaate, siitä huolimatta, että monissa ammateissa palveluntarjoajien ei tarvitse tuntea naapurimaansa lainsäädäntöä tarjotakseen rajatylittäviä palveluja.

Saamme pian oikeuskäytäntöä, joka päättää kiistat siitä, milloin kuluttajansuojakysymystä säätelee kansallinen lainsäädäntö ja milloin isäntämaan lainsäädäntö. Minä pidän Lasse Lehtisen mietintöä tässä mielessä erinomaisena panoksena, koska mielestäni määritelmämme palveluntarjoajien yleisistä velvoitteista pitäisi perustua eurooppalaisiin normeihin.

Olen samaa mieltä siitä, että kuluttajansuojan osalta pitäisi soveltaa samoja velvoitteita yksityisten ja julkisten palvelujen tarjoajiin. Kannatan myös jäsenvaltioiden välisten viestintäverkostojen rahoittamista. Tämä johtaa tehokkaaseen valvontaan ja edistykseen kiistojen ratkaisussa tuomioistuimen ulkopuolella.

Arvoisa komission jäsen, olemme Euroopan kansalaisille paljon velkaa rajat ylittävien palvelujen vapaata liikkuvuutta säätelevien edellytysten osalta. Tämä mietintö maksaa osan velasta. Euroopan parlamentti antaa komissiolle poliittisen tuen palveluntarjoajien velvoitteiden määrittämiseksi selkeästi heidän alkuperästään riippumatta. Lasse Lehtisen mietintö on osoitus sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan erinomaisesta työstä.

  Viviane Reding, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen kuunnellut hyvin tarkkaan keskustelua rajat ylittävien palvelujen tarjoajien velvoitteita koskevasta parlamentin mietinnöstä. Haluan kiittää jäseniä heidän kommenteistaan. Haluaisin nyt korostaa joitakin keskeisiä seikkoja.

Ensinnäkin komissio kannattaa parlamentin äänestettävänä huomenna olevan mietinnön tavoitetta. Olemme todellakin huolissamme kuluttajien palvelujen sisämarkkinoita koskevan luottamuksen puutteesta. Haluan korostaa tietoyhteiskunnasta vastaavana komission jäsenenä, että tämä luottamuksen puute Internet-liiketoiminnan yhteydessä on todella erittäin merkittävä, ja meidän on puututtava siihen.

Toiseksi, kuten mainitsin aiemmin, komissio on jo käynnistänyt joukon aloitteita, joiden tarkoituksena on korjata nykytilannetta. Olen siteerannut palveludirektiiviä ja kuluttajansuojasäännöstön tarkistamista. Viimeksi mainittu on muuten yksi kollegani Kunevan ensisijaisista tavoitteista.

Haluan sanoa, että olemme erittäin kiitollisia parlamentin tuesta ja haluamme rohkaista parlamenttia jatkamaan osallistumista tarkistusprosessiin, ja haluaisimme pystyä yhdessä parlamentin kanssa esittämään tuloksia mahdollisimman pian.

Mitä aiomme ehdottaa konkreettisesti tuleviksi viikoiksi ja kuukausiksi? Ensin komission verkkosivustolla julkaistaan lokakuun alussa yhteenveto kuulemisessa saaduista vastauksista. Sitten tehdään vaikutustenarviointi, joka mahdollisesti johtaa komission ehdotukseen vuoden 2008 toisella puoliskolla. Tätä ongelmaa huolellisesti tarkastelleet jäsenet ovat varmasti kiinnostuneita tästä.

Kolmanneksi komissio on samaa mieltä siitä, että palvelujen turvallisuusnäkökohtia on parannettava, koska on erittäin tärkeää taata paremmin sisämarkkinoilla tarjottavien palvelujen terveellisyys ja fyysiset turvallisuusnäkökohdat.

Jäsenvaltioiden kanssa kiinnitämme huomiota kansallisten järjestelmien mahdollisiin puutteisiin tai arvioinnin välttämättömään täytäntöönpanoon. Edistämme kuluttajien valistukseen ja heille tiedottamiseen liittyviä aloitteita. Helpotamme kuluttajille tarjottavien palvelujen turvallisuuteen liittyvän, onnettomuuksia ja vammoja koskevan olemassa olevan tiedon saatavuutta, ja yksi erittäin tärkeistä osatekijöistä, jota useat jäsenet ovat korostaneet, liittyy kollektiiviseen muutoksenhakuun. Komissio teettää tutkimuksia ja kuulee sidosryhmiä arvioidakseen mahdollisuutta aloitteeseen tällä alalla, mutta yksi asia on varma, ja haluan korostaa sitä – tästä ei tule amerikkalaistyylistä joukkokannetta.

Lopuksi haluan kiittää esittelijää hänen työstään ja parlamenttia siitä, että se antaa tälle kysymykselle niin suuren arvon. Olemme varmoja siitä, että parlamentin mietintö on apuna tulevassa työssämme kuluttajien eduksi.

  Puhemies. – (EN) Arvoisa komission jäsen, paljon kiitoksia mielenkiintoisesta keskustelusta, jossa yli 50 prosenttia puhujista oli naisia, niin kuin olla pitää.

Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan torstaina 27. syyskuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Bogdan Golik (PSE), kirjallinen. – (PL) Haluan kiittää Lasse Lehtistä hyvin valmistellusta mietinnöstä.

Vapaus tarjota palveluita on yksi sisämarkkinoiden neljästä perusvapaudesta. Vuosien kuluessa palvelualasta on tullut entistä tärkeämpi Euroopan unionin taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle, ja se on kokenut merkittäviä muutoksia.

Huolimatta Euroopan yhteisön perustamissopimuksen säännöksistä ja meneillään olevasta prosessista, jossa palveludirektiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, käytännössä palvelujen vapaata liikkuvuutta häiritsevät edelleen hallinnolliset määräykset ja erot jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien välillä.

Kun pidetään mielessä globalisaation aiheuttamat uhat ja haasteet sekä mietinnössä määritetyt palvelualan puutteet, on erityisen tärkeää ryhtyä toimiin, joiden tarkoituksena on poistaa rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen esteet.

Kuluttajien luottamuksen puute ja yritysten haluttomuus toimia kotimaansa ulkopuolella rajoittavat pääsyä sisämarkkinoille. Yhteisön on kiireesti otettava käyttöön mekanismeja, jotka helpottavat yritysten, erityisesti pk-yritysten, hyötymistä sisämarkkinoista. Rajat ylittävien palvelujen tarjontaa koskevia yhteisön säädöksiä pitäisi siten järkeistää, ja käyttöön pitäisi ottaa vähimmäisaika laatunormien yhdenmukaistamiselle käyttäjien etujen suojelemiseksi.

Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön vahvistaminen, hallinnollisten menettelyjen rajoittaminen ja rajat ylittävien palvelujen asianmukainen valvonta lisäävät rajat ylittävää toimintaa. Laatunormien yhdenmukaistaminen vahvistaa kuluttajien ja palveluntarjoajien luottamusta rajat ylittäviin palveluihin.

Rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen helpottaminen johtaa moitteettomasti toimiviin palvelujen yhtenäismarkkinoihin, mikä muodostaa perustan taloudellisesti yhtenäisille sisämarkkinoille.

16. Digitaaliset kirjastot (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Marie-Hélène Descampsin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta laatima mietintö aloitteesta i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto (2006/2040(INI)) (A6-0296/2007).

Tässäkin keskustelussa yli 50 prosenttia puhujista on naisia, joista ensimmäinen on esittelijä Marie-Hélène Descamps.

  Marie-Hélène Descamps, esittelijä. – (FR) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, ajatus Euroopan digitaalisen kirjaston perustamisesta sai alkunsa kuuden Euroopan unionin valtion ja hallitusten päämiehen toiveesta säästää eurooppalaista kulttuuriperintöä tuleville sukupolville ja antaa kaikille mahdollisuus hyödyntää sitä. Tämä eurooppalainen liittovaltiohanke vahvistaa todellisen eurooppalaisen identiteetin ilmaisemista ja auttaa levittämään kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuuttamme kaikkialle maailmaan. Tässä Euroopalle uudenlaisessa hankkeessa yhdistyy menneisyys nykypäivään ja kulttuurinen ulottuvuus digitaaliseen ulottuvuuteen. Se on täydellinen vastaus niihin moninaisiin asioihin, jotka nyt vaikuttavat kansalaisiimme uusien tieto- ja viestintätekniikoiden muodossa. Internet, joka on Euroopan nuorison kolmanneksi suosituin tiedotusväline, on itse asiassa yksi tiedonsaannin ja oppimisen tärkeimmistä välineistä.

Vaikka jotain todellista edistystä onkin saatu aikaan, kulttuuriresurssiemme digitoiminen ja vieminen Internetiin on kuitenkin edelleen hyvin hajanaista ja riippuvaista jäsenvaltioiden käyttöönottamista erilaisista mekanismeista. Jos niiden halutaan olevan tehokkaita ja saavuttavan mahdollisimman suuren joukon ihmisiä, aloitteita kulttuuriperintömme edistämiseksi ja levittämiseksi on koordinoitava hyvin. Tämä on Euroopan digitaalisen kirjaston tavoite, jota komissio tukee lippulaiva-aloitteellaan ”i2010: Digitaaliset kirjastot”.

Tämän aloitteen ensimmäinen osa, nimittäin 30. syyskuuta 2005 esitetty tiedonanto, perustui kolmeen tärkeään näkökohtaan: digitoimiseen, sähköiseen saatavuuteen ja digitaalisen aineiston säilyttämiseen. Komissio on ryhtynyt analysoimaan pääasiallisia teknisiä ja oikeudellisia haasteita sekä järjestelyjä ja rahoitusta koskevia haasteita, joita tämän kokoluokan hanke toisi mukanaan. Samanaikaisesti on käynnistetty julkinen kuulemistilaisuus ja perustettu korkean tason asiantuntijaryhmä. Näiden eri osatekijöiden pohjalta komissio hyväksyi 24. elokuuta 2006 suosituksen digitoinnista, sähköisestä saatavuudesta ja digitaalisesta säilyttämisestä. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita nopeuttamaan digitointia ja koordinoimaan ponnistuksiaan todellisen synergian aikaansaamiseksi. Neuvosto hyväksyi suositukset yksimielisesti 13. marraskuuta 2006. Euroopan parlamentin tehtävänä on nyt antaa selkeä signaali, jotta kyseinen poikkeuksellinen hanke toteutetaan.

Tehtävän luonne vaatii asteittaista etenemistä. Kun hahmotellaan eri ryhmiin kuuluvan kulttuurisen aineiston käsitteellistä ja teknistä järjestelyä, on siksi keskityttävä ensisijaisesti kirjastoissa säilytettävän vapaasti käytettävissä olevan tekstiaineiston tarjoamiin mahdollisuuksiin ja toimittava niin, että materiaali on yhteisesti, esteettömästi ja monikielisesti kaikkien saatavilla. Kirjastomme tarjoavat sen edun, että niitä koordinoidaan jo yhteisön tasolla TEL:n, kansallisten kirjastojen vuonna 2005 perustaman eurooppalaisen kirjaston, kautta. TEL sisältää suuren määrän digitoituja teoksia, jotka ovat julkista omaisuutta ja joita voidaan siten käyttää välittömästi.

Toisessa vaiheessa ja tämän välineen menestymisen edistämiseksi kirjastossa on oltava saatavilla myös nykyaikaisempia teoksia julkista omaisuutta olevien teosten lisäksi. Kaikki päätökset tällä alueella on väistämättä tehtävä kuullen kaikkia osapuolia. Tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojeleminen on todella elintärkeää luovuuden ylläpitämiseksi ja suojelemiseksi Euroopassa. Jos hankkeen halutaan menestyvän odotetusti, sen on perustuttava johdonmukaiseen taloudelliseen malliin. Siksi mietinnössä ehdotetaan tekijänoikeuksien haltijoiden suostumuksella, että Euroopan digitaalisessa kirjastossa käyttäjien pitäisi voida selata Internetiä löytääkseen kaikenlaisia digitaalisia teoksia, oli niiden status mikä tahansa, ja tutustua julkista omaisuutta oleviin teoksiin vapaasti ja kokonaisuudessaan, kun taas tekijänoikeuden alaisista teoksista olisi saatavilla vain lyhyitä otteita. Tämän lisäksi käyttäjät, jotka haluavat tutkia tarkasti tiettyä teosta tai tutustua suojattuun teokseen kokonaisuudessaan, ohjattaisiin yksityisille sivustoille, jotka ovat erikoistuneet turvalliseen digitaaliseen levitykseen ja joilla heillä olisi valittavanaan useita vaihtoehtoja tekijänoikeuden haltijoille maksettavaa kohtuullista korvausta vastaan.

Lisäksi tällainen kirjasto on organisoitava niin, että sen kautta voi tutustua aineistoon, joka on luotettavaa ja kaikenikäisille tarkoitettua laatua. Tässä tarkoituksessa mietinnössä kehotetaan perustamaan ohjausryhmä, jonka toiminnassa kulttuuri-instituutioilla olisi merkittävä asema. Ryhmä rajoittaisi eurooppalaiselle digitaaliselle kirjastolle annettavia etuoikeuksia ja linjauksia ja samalla varmistaisi sen toiminnan koordinoinnin, hallinnoinnin ja seurannan.

Lopuksi, jotta hankkeessa voisi tutustua kaikkiin eurooppalaisiin kulttuureihin, muiden kulttuuri-instituutioiden ja alojen, kuten arkistojen, museoiden, elokuvan, audiovisuaalisen taiteen ja yliopistojen, on osallistuttava hankkeen joka vaiheeseen. Näin muokkaamme yhdentyneen Euroopan monimuotoisuuden kuvastinta.

Haluan lopuksi kiittää kaikkia kollegoitani kulttuuri- ja koulutusvaliokunnassa, erityisesti Henri Weberiä ja Vasco Graça Mouraa, tuesta ja panoksesta tähän mietintöön. Haluan kiittää myös komissiota tehokkaasta yhteistyöstä koko tämän asiakirjan valmistelun ajan.

  Viviane Reding, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, tämä on loistava mietintö, ja jäsen Marie-Hélène Descamps on tehnyt erinomaista työtä yhdessä valiokuntakollegojensa kanssa.

Digitaaliset kirjastot ovat esimerkki siitä, miten Eurooppa voi konkreettisilla hankkeilla edistää talouskasvun lisäksi myös elämänlaadun parantamista. Tuomalla Euroopan tieteellisen ja kulttuuriperinnön sähköisesti saatavaksi voimme levittää sitä eri kulttuureihin. Käyttämällä uudenaikaisia tekniikoita voimme murtaa nykyiset muurit.

Olen erittäin iloinen siitä, että tätä jäsenvaltioidemme kansalliskirjastojen tekemää ja Euroopan komission niin monta vuotta kehittämää aloitetta on korostettu ja tuettu EU:n poliittisten voimien korkeimmalla tasolla. On oikein, että näin tehdään; valtioidemme ja hallitustemme päämiehet ovat oikeassa tukiessaan tätä aloitetta, koska kirjastoissamme, arkistoissamme ja museoissamme piilee todellinen rikkaus. Kyse ei ole ainoastaan kirjoista, vaan myös sanomalehdistä, arkistotallenteista ja elokuvista. Tämä on monikielinen rikkaus, monikulttuurinen rikkaus. Koska tiedämme, että alle yksi prosentti tästä rikkaudesta on digitoitu, tiedämme, mitä edessä on ja millaista työtä meidän on tehtävä.

Tämä työ on tarpeen kahdesta syystä. Ensimmäinen on ylittää rajoja ja saada ihmiset tutkimaan, työstämään ja nauttimaan näistä oman kulttuurinsa teoksista ja yhteisen eurooppalaisen historiamme teoksista. Sitten on tarkoitus saada nämä kulttuuri-instituutioidemme ainekset uudelleen käyttöön lisäarvopalveluissa ja -tuotteissa. Tässä kohtaa teollisuus tulee mukaan. Tästä syystä komission aloitteen päämääränä on varmistaa Euroopan digitoidun kulttuuriperinnön yhteinen, monikielinen saatavuus.

Emme voi tehdä tätä yksin. Se edellyttää kaikkien Euroopan maiden erityyppisten kulttuuri-instituutioiden välistä yhteistyötä. Olen erittäin iloinen siitä, että yhteistyö on muotoutumassa ja virallistetaan oikeudellisen elimen perustamisen avulla; se lisää Euroopan digitaalisen kirjaston toimintakykyä. Yhteinen saatavuus toteutetaan vuonna 2008. Seuraavina vuosina sisältöä laajennetaan vähitellen, kun yhä useammat kirjastot, arkistot ja audiovisuaaliset arkistot ja museot lisäävät siihen digitoidut kokoelmansa.

Olen myös erittäin iloinen siitä, että parlamentin mietinnössä puututaan tuloksen lisäksi myös tuloksen saavuttamisen edellytyksiin. Tämä merkitsee, että olennaisena osana digitaalisia kirjastoja koskevia aloitteita on parannettava yleisiä edellytyksiä saada kulttuuriperintöämme sähköiseen muotoon ja että myös jäsenvaltioiden on tehostettava digitointiponnistelujaan. Sanoisin hyvin selvästi, ettei riitä, että järjestetään suuri kulttuuritapahtuma, jossa kaikki hallitusten päämiehet pitävät kauniita puheita ja palaavat sitten kotimaihinsa leikkaamaan talousarvioita. Niin ei saa käydä! Sanoja seuraamaan tarvitaan tekoja. Haluan parlamentin etenevän ja auttavan meitä tekemään tästä erittäin hienosta hankkeesta todellisuutta.

Meillä on digitaalisia kirjastoja käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä, jossa toimin puheenjohtajana ja joka edistää tätä asiaa. Olemme myös erittäin tietoisia siitä, että digitaalisen materiaalin säilyttämisestä tulee yksi tulevaisuuden ratkaisevista kysymyksistä. Olen siksi iloinen, että neuvosto on tukenut Euroopan digitaalista kirjastoa koskevaa komission lähestymistapaa ja että parlamentti auttaa meitä nyt liikkumaan samaan suuntaan ja tukee tätä tavoitetta poliittisella painoarvollaan.

  Vasco Graça Moura, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (PT) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan onnitella Marie-Hélène Descampsia loistavasta mietinnöstä. Se on asiakirja, joka antaa erittäin tärkeän panoksen kysymykseen digitaalisen teknologian ja kulttuuriperinnön välisestä suhteesta. Siinä kehotetaan koordinoimaan toimintaa kansallisten instituutioiden, etenkin kirjastojen, ja tulevaisuudessa muiden kulttuuri-instituutioiden välillä. Siinä aloitetaan käytännöllisesti teoksista, jotka ovat jo julkista omaisuutta. Siinä ehdotetaan synergian tehokasta käyttöä ja hyvien käytäntöjen vaihtoa prosessiin osallistuvien välillä kaikilla tasoilla. Siinä kehotetaan jäsenvaltioita edistämään hanketta ja etsimään keinoja aineistojen digitoinnin päällekkäisyyden välttämiseksi. Siinä kehotetaan koordinoimaan kaikkea tätä toimintaa. Marie-Hélène Descampsin mietinnöstä tulee yksi tämän lainsäädäntökauden kohokohdista huipputeknologian ja Euroopan kulttuurin historian välisen suhteen osalta.

Kun puhumme eurooppalaisesta kulttuurista, puhumme myös yleismaailmallisesta kulttuurista. Tämä ei johdu vain siitä, että Euroopan kulttuuriperintö ansaitsee tämän maininnan, vaan myös siitä, että Euroopan luontainen kulttuurinen monimuotoisuus muodostaa täysin avoimen järjestelmän, millä on tietenkin myönteisiä vaikutuksia hankkeen edetessä. Se on myös hanke, joka on kehittynyt. Se käynnistyi ”sovinistisena” harhaluulona Googlen kilpailijaksi, mutta se on muotoiltu uudelleen eri muutosten jälkeen, ja se on nyt järkevämpi, realistisempi ja tuottoisampi. Se ei ole enää sitä, mitä Financial Times aiemmin kutsui räikeäksi osoitukseksi harhaanjohdetusta ja tarpeettomasta nationalismista.

Euroopan digitaalinen kirjasto eroaa muista ratkaisuista, koska se on Euroopan unionin hanke, koska siinä pyritään tavoittamaan kaikki kirjastot, koska sen on tarkoitus perustua olemassa oleviin aloitteisiin ja koska siinä pyritään kattamaan Euroopan kulttuuriperinnön kaikki ryhmät rajoittumatta painettuun materiaaliin. Joitakin ongelmia on kuitenkin vielä olemassa: rahoituskumppanien löytäminen yksityisellä sektorilla; jäsenvaltioiden välisten eri digitointitahtien välttäminen mahdollisimman pitkälti; digitoitujen teosten saatavuuden koordinointiin liittyvien tiettyjen teknisten seikkojen ratkaiseminen; digitoidun aineiston säilyttäminen; kysymyksen ratkaiseminen hakukoneesta, jolla voidaan hakea metatietoa kuvatiedostoista ja tietoja suoraan tekstistä; sisältöjen yhteentoimivuusratkaisujen löytäminen sekä monikielisten hakujen mahdollistaminen aiheen tai avainsanan perusteella sen nykytilanteen lisäksi, jossa haku tehdään tekijän tai otsikon perusteella. Emme saa myöskään unohtaa, että instituutioiden välinen kokemustenvaihto on tärkeää, etenkin vaihto amerikkalaisten instituutioiden kanssa, emmekä sitä, että vahva panostus tutkimukseen ja kehitykseen on ratkaisevaa hankkeen hyvien tulosten kannalta.

Näin ollen, arvoisa puhemies, äänestämällä Marie-Hélène Descampsin mietinnön puolesta tämä parlamentti ottaa myönteisen askeleen kohti tulevaisuutta, koostui enemmistö sitten naisista tai järkevästi naisten osuudesta ja toisesta miesten osuudesta.

  Puhemies. – (EN) Voi, naiset ovat kuitenkin erittäin tyytyväisiä siihen, että olette mies!

  Christa Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, 2010 on oikeastaan jo huomenna! Kun tämän mietinnön aihe on ”i2010: Tavoitteena Euroopan digitaalinen kirjasto”, se tarkoittaa, että meillä on vielä paljon tehtävää, minkä olemme mielestäni pitkään jättäneet syrjään. Olen iloinen siitä, että Marie-Hélène Descamps on esittänyt erittäin hyvän mietinnön, joka on tiennäyttäjä, joka osoittaa, mitä voidaan tehdä ja mitä voitaisiin tehdä. Meidän kaikkien on kuitenkin ahkeroitava saadaksemme aloitteen liikkeelle. Mietintö on haaste ja vastaus uusiin tekniikkoihin, uuteen suhtautumiseen tietoon ja tietämykseen ja ennen kaikkea nuorten tapaan oppia ja hakea tietoa ja tietämystä. Tässä asiassa meillä on velkaa maksettavana, ja meidän on tosiaan pidettävä kiirettä.

Emme tarvitse ainoastaan kulttuuriperinnön säilyttämistä ja varmistamista, vaan meillä on päivittäin uusia asioita, jotka meidän on otettava mukaan, sillä se, mikä keksittiin ja tallennettiin eilen, on jo huomenna kulttuuriperintöä. Se tarkoittaa, että meillä on paljon kiinni kurottavaa. Meidän on kuitenkin myös aina katsottava eteenpäin, jotta pysymme tahdissa mukana.

On erittäin tärkeää huolehtia koordinoinnista, kehottaa maita olemaan välittämättä – kuten äsken mainittiin – aroista kansallisista erityispiirteistä ja lähteä yhdessä kulttuurisen monimuotoisuuden säilyttämisen eurooppalaiselle tielle. Meillä on esteitä ylitettävänä. Yksi niistä on rahoitusvajaus. Komission jäsen otti asian esiin oikein. Kaikki ministerit ja kaikki presidentit ovat hyviä juhlapuheiden pitäjiä ja ylpeitä kulttuurisesta monimuotoisuudesta. Kun kyse sitten on rahoituksesta ja toteutuksesta, he perääntyvät nopeasti ja unohtavat suuren osan saarnaamastaan ylpeydestä.

Minulle on myös tärkeää turvata tekijänoikeudet ja sopia asiasta sekä tekijöiden että kustantajien ja kaikkien asianosaisten kanssa ja tuoda tieto verkkoon kohtuullista korvausta vastaan niin, että se voidaan myös hakea sieltä kohtuulliseen hintaan. Meidän on mielestäni otettava tässä yhteydessä huomioon monia asioita. Se ei varmasti ole helppoa, mutta ehdotukset on tehty, ja jäsenmaat voisivat hakea tästä paljon ideoita. Olen vakuuttunut siitä, että äänestämme huomenna myönteisesti tästä mietinnöstä.

Olen sitä mieltä, että meidän on hyödynnettävä uusia tekniikoita ja edistettävä tätä hanketta, jotta saamme aineiston meidän eurooppalaisten vapaasti käytettäväksi, mutta voimme lisäksi viedä kulttuuriamme laajemmalle koko maailmaan.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Hyvät kollegat, kuten komission alustavassa asiakirjassa todettiin, Euroopan digitaalinen kirjasto perustuisi Euroopan rikkaaseen perintöön, ja sen avulla monikulttuuriset ja monikieliset ympäristöt yhdistettäisiin tekniseen kehitykseen ja uusiin liiketoimintamalleihin. Yhdentymisen kontekstissa tämä on hieno ja tervetullut tavoite, kunnianhimoinen päämäärä. Näiden ihanteellisten tavoitteiden saavuttamisen lisäksi meidän on kuitenkin pysyttävä realistisina ja erittäin valppaina, valmiina kohtaamaan haasteet, jotka ovat väistämättömiä tässä prosessissa.

Digitaalisten kirjastojen perustamiseen liittyvät pääasialliset ongelmat ovat yleistä laatua, vaikka niitä kuvaillaan eri tavoin. Tekninen infrastruktuuri, digitoitujen resurssien luominen, digitointi, tekijänoikeuksien määrittäminen, sisällön säilyttäminen ja aineistojen säilyttäminen ovat kysymyksiä, jotka vaativat kehittämiseen liittyviä ja oleellisia päätöksiä.

Mahdollisuudet tarjota virtuaalisia palveluja ja hankkeet niiden toteuttamiseksi ovat olennaisia kaikentyyppisille kirjastoille. On kuitenkin selvää, että digitaaliset materiaalit, kuten tekstuaalinen, visuaalinen ja auditiivinen tieto, laajentavat kirjastojen perinteisiä tehtäviä lisäämällä erilaista sisältöä. Esimerkiksi perinteiseen kirjastoon tallennetun tiedon saatavuutta määrittävät sen työajat, jotka ovat yleensä pidemmät kuin muiden julkisten instituutioiden. Jos kirjasto on virtuaalinen, sen saatavuus on yleinen, koska mikään fyysinen ovi ei eristä tietoa sen käyttäjistä. Tiedon saatavuuden takaavat palvelimen työajat.

Kirjastonhoitajat voivat käyttää perinteisiä taitoja ja tietoja virtuaalisten palvelujen suunnittelussa, mutta ne eivät riitä. Digitaaliset kirjastot ovat 2000-luvun ilmiö, ja siksi on välttämätöntä arvioida tänä päivänä tarvittavan erityistiedon lisäksi myös sitä, mikä tulevaisuudessa on tarpeellista tekniikoiden muuttuessa. Ei ole niin tärkeää hallita tiettyjä tekniikoita täydellisesti, koska jokainen joustava ja kypsä työntekijä pystyy hankkimaan työssään tarvittavat taidot ja kokemuksen.

Kotimaassani Liettuassa Liettuan perinnön säilyttäminen pitkällä aikavälillä tietotekniikoiden käytön avulla on määritetty hyväksymällä säädöksiä. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista koordinoimalla ”muisti-instituutioiden” (kirjastojen, museoiden ja arkistojen) toimintaa. Se paremmin Liettuan kuin muidenkaan maiden kansalaiset eivät vielä pysty käyttämään kaikkia digitaalisten kirjastojen tarjoamia palveluja. Toivon tämänpäiväisen päätöksen nopeuttavan näitä prosesseja.

  Mieczysław Edmund Janowski, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Umberto Eco on sanonut, että kirjojen lukijat elävät kahdesti. Hélène Descampsin mietintö tarjoaa hyvän selostuksen nykyaikaisesta lähestymistavasta kulttuuri- ja koulutuskysymyksiin. Viittasin asiaan myös mietinnössäni tulevan aluepolitiikan vaikutuksesta Euroopan unionin innovaatiokykyyn.

Kuten Gutenbergin keksintö merkitsi käännekohtaa aikansa ihmiskunnan kehityksessä, voimme nykyään viitata Internetin aikaansaamaan kulttuurivallankumoukseen. Kyse on eurooppalaisen, tai jopa maailman, inhimillisen henkisen ja aineellisen perinnön aarteen laajasta saatavuudesta. Viimeksi mainittu sisältää eri kulttuureista ja kielistä syntyneitä nykyajan luomuksia sekä sellaisia, jotka ovat peräisin vuosisatojen takaa. Tekijänoikeudet ja muut lähioikeudet ovat ehdottomasti tärkeä kysymys tässä yhteydessä.

Tunnustan sen, mitä asiassa on jo saavutettu monissa jäsenvaltioissa, mukaan lukien Puolan kansalliskirjaston työ. Haluan käyttää tämän tilaisuuden painottaakseni kattavampien laajakaistayhteyksien merkitystä. Mielestäni meidän pitäisi löytää keino yhteisrahoittaa digitointia unionin varoista. Lopetan viittaamalla Goetheen, joka sanoi, että lukiessaan hyvää kirjaa hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi saanut uuden ystävän. Miettikääpä, miten monia hyviä ystäviä voisimme saada Euroopan digitaalisen kirjaston kautta!

  Mikel Irujo Amezaga, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, komissio on määrittänyt kolme pääasiallista toimintalinjaa digitaalisen teknologian mahdollisuuksien hyödyntämiseksi: sähköinen saatavuus, analogisten kokoelmien digitointi sekä digitaalisten aineistojen säilyttäminen ja varastoiminen, ja olemme tästä tietoisia.

Digitoinnin osalta on yleisesti tiedossa, että komissio kehotti viime vuoden elokuussa antamassaan suosituksessa jäsenvaltioita koordinoimaan toimintaansa synergioiden varmistamiseksi Euroopan laajuisesti. Neuvosto kannatti suositusta yksimielisesti, mutta haluaisin käyttää tilaisuutta hyväkseni – vaikka onkin sääli, ettei neuvosto ole paikalla – ensinnäkin tiedustellakseni komissiolta jäsenvaltioiden todellisesta edistymisestä tässä asiassa ja toiseksi varmistaakseni, onko asiassa otettu riittävästi huomioon muut kuin valtion viranomaiset, jotka, kuten tiedämme, vastaavat kulttuurista useimmissa hajautetun hallinnon maissa.

Toisen näkökohdan, sähköisen saatavuuden osalta, kuten sanoin, olemme kaikki sitä mieltä, että järjestelmän on toimittava monikielisesti ja että aineiston laatu on taattava. On todella ilo avata digitaalisen kirjaston sivusto ja nähdä, että yhteisön 23 virallisen kielen lisäksi sisällöt näkyvät myös islanniksi ja serbiaksi.

Vietämme tänään Euroopan kielten päivää, ja te, arvoisa komission jäsen Reding, vaikutitte paljon sen perustamiseen. Arvoisa komission jäsen, olette myös sanonut useaan otteeseen ja perustellusti, ettei ole olemassa suuria ja pieniä kieliä ja että ne kaikki muodostavat osan Euroopan kulttuurista rikkautta. Siksi haluaisin saada mahdollisuuden nähdä satunnaisen viittauksen digitaalisessa kirjastossa, tai mieluummin aineistoa kuin viittauksen, äidinkieleni kaltaisista kielistä, jotka eivät ole virallisia Euroopan unionissa.

  Věra Flasarová, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, kun Alexandrian kirjasto paloi maan tasalle Caesarin miehittäessä Egyptin, huomattava osa kaikesta ihmiskunnan siihen mennessä kirjoittamasta kirjallisuudesta katosi ikuisiksi ajoiksi. Uskon, että mitään sellaista ei tapahdu uudelleen, kiitos digitaalisten kirjastojen olemassaolon.

Olen tyytyväinen esittelijän monitahoiseen tapaan lähestyä aihetta. Olen kotoisin Tšekistä, missä Prahan kansalliskirjaston menestyksekäs digitointi on ollut käynnissä jo jonkin aikaa. Koska valtioilla on omat kansalliskirjastonsa, on vain loogista, että Euroopan unionilla pitäisi olla vastaava instituutio, joka hyödyntää uusimpia tekniikoita. Tässä ei ole kyse ainoastaan Euroopan yhdentymistä koskevan tehtävän loppuunviemisen tunteiden läpikäymisestä; tämä on käytännön kysymys. Nykyään julkaistaan aina vain enemmän kirjoja. Tätä valtavaa kirjallisuuden määrää ei voida keskittää yhteen paikkaan ilman tietokonetekniikan apua. Tämä on mammuttimainen urakka. Suunnitelman mukaan Euroopan digitaaliseen kirjastoon yhdistetään digitaaliset lähteet, jotka ovat jo olemassa ja sisältävät kirjallisia teoksia, jotka eivät ole tekijänoikeuksien alaisia. Kirjallisiin teoksiin liittyvät tekniset, oikeudelliset, journalistiset ja myös audiovisuaaliset teokset.

Näin yleisen ja silti suhteellisen yksinkertaisen järjestelmän luominen on mielenkiintoinen tehtävä digitaalisen teknologian asiantuntijoille. Olen varma, että Euroopan digitaalinen kirjasto poistaa loputtomat ristiviittaukset ja monimutkaiset haut virtuaalisessa verkkoavaruudessa ja että siitä tulee valtava kirjasto, joka meillä on kuvaannollisesti sanottuna kotonamme.

Tietenkin on myös riskejä. Tekevätkö digitaaliset kirjastot meistä vielä riippuvaisempia tietokoneista, ja uhkaavatko ne painettujen kirjojen olemassaoloa? Niin saattaa tapahtua, vaikka en pidä sitä kovin todennäköisenä. Perinteinen kirja on olennainen osa kulttuuriamme, kuten teatteri tai taide. Se tarjoaa jotakin, mihin digitaaliset kirjastot eivät koskaan pysty: henkilökohtaisen kontaktin lukijaan.

  Thomas Wise, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, British Libraryn juuret ulottuvat vuoteen 1753. Se sisältää asiakirjoja, jotka ovat niinkin vanhoja kuin vuodelta 300 eKr. Sellaiset kuuluisat ihmiset kuin Karl Marx, Oscar Wilde, Mahatma Gandhi, Rudyard Kipling, George Orwell, George Bernard Shaw ja jopa Vladimir Lenin ovat vain joitakin niistä merkkihenkilöistä, jotka ovat opiskelleet British Museumin ja British Libraryn lukusaleissa. Olisivatkohan he saaneet niin paljon inspiraatiota Internetiä selaamalla? Oletan, että upea laitoksemme, jonka hallussa on ennätyksellinen kokoelma julkaisuja maailman ja brittiläisen imperiumin kaikilta kolkilta – ja itse asiassa kauempaakin – on yhtä kallisarvoinen kauan sen jälkeen, kun EU on kulkenut muiden eurofederalististen hankkeiden tien Kaarle Suuresta kahden viime vuosisadan kauheisiin poliittisiin painajaisiin. Marie-Hélène Descamps, onnea matkaan digitaalisen kirjastonne kanssa, mutta tällä alalla, kuten niin monilla muillakin, keskittyisin mieluummin suojelemaan ja varmistamaan ja kehittämään perintöä, josta olen ylpeä, kuin luomaan uuden valtion loukkuja epäonnistuneiden raunioista.

  Piia-Noora Kauppi (PPE-DE). – (EN) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, ensiksi haluan korostaa, että suhtaudun myönteisesti komission tiedonantoon ja Marie-Hélène Descampsin mietintöön digitaalisista kirjastoista, sillä ne ovat ajankohtainen ja tärkeä panos sen varmistamisessa, että digitaalinen tieto säilyy tuleville sukupolville.

On totta, että Internetistä on tullut yksi tärkeimmistä välineistä tiedonhaussa ja oppimisessa. Digitaaliset kirjastot hyödyttäisivät varmasti monia tutkijoita, opiskelijoita, opettajia ja – yhtenä erityisryhmänä – fyysisesti vammaisia ihmisiä. Tämä on siis täydellinen aloite yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna.

Haluan kuitenkin kiinnittää huomionne yhteen näkökohtaan, jota on arvioitava perusteellisesti ennen päätösten tekemistä.

Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö ja Euroopan kulttuuriperinnön digitoinnin yksityinen sponsorointi on tämänhetkisen järjestelmän tärkeä osatekijä. Meidän on varmistettava, että uudet säädökset tällä alalla eivät uhkaa nykyisen järjestelmän etuja, erityisesti tieteellisen tiedon osalta. Meidän on esimerkiksi varmistettava, että vertaisarviointijärjestelmä turvataan. Vertaisarviointi on prosessi, jossa tietyn tieteenalan riippumattomat asiantuntijat – vertaiset – arvioivat kriittisesti tieteellistä tutkimusraporttia.

Vertaisarviointijärjestelmä on ratkaisevan tärkeä tiedeyhteisölle, koska se on tärkeä laadunvalvontamekanismi ja voi vaikuttaa tieteelliseen urakehitykseen. Meidän on myös vältettävä tilanne, jossa yleinen saatavuus uhkaa nykyistä tieteellisen tutkimuksen levitystä tilattavien aikakausjulkaisujen kautta. Yksi arvioitava kysymys on myös pienten kustantamojen aikakausjulkaisujen kannattavuudelle aiheutuva haitta.

Lyhyesti sanottuna monet asianosaiset pitävät nykyjärjestelmää helppokäyttöisenä, tehokkaana, kustannustehokkaana ja myös korkealaatuisena. Meidän on oltava varmoja, että hyödyt, etenkin tutkijoita koskevat hyödyt, ovat painoarvoltaan suurempia, ja meidän on vältettävä tahattomia kielteisiä seurauksia juuri niille ihmisille, joita haluamme auttaa.

  Zdzisław Zbigniew Podkański (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, ajatus Euroopan digitaalisen kirjaston perustamisesta luomalla Internet-sivusto, johon voidaan varastoida resursseja, joita kuka tahansa voisi käyttää ilmaiseksi, on todellakin kunnianhimoinen. Kirjasto toimisi monikielisesti, mikä helpottaisi halutun materiaalin suoraa saatavuutta. Jokainen kansalainen voisi tutustua jopa maailman kulttuurin vähemmän tunnettuihin teoksiin omalla kielellään.

On myös huomattava, että tämä aloite nostaa esiin tärkeän kysymyksen, nimittäin sen, miten saadaan Internet-yhteydet ja mahdollisuudet saada yhteys maailman kulttuuriperintöön maaseutualueiden, saarialueiden ja liikkuvuusongelmista kärsivien käyttöön.

Kulttuurimateriaalin kaikkien ryhmien, myös niiden, joita suojaavat tekijänoikeudet ja lähioikeudet, saatavuus on toinen suuri ongelma. Luotan siihen, että asia voidaan ratkaista aikanaan teknologiainvestointien avulla.

Hélène Descamps on valmistellut tasapainoisen mietinnön. Mielestäni se ansaitsee kannatuksemme.

  Zdzisław Kazimierz Chmielewski (PPE-DE). – (PL) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, haluan yhtyä edellisiin puhujiin, jotka onnittelivat esittelijää hyvin valmistellusta mietinnöstä. Se antaa Euroopan parlamentilta selkeän Euroopan digitaalisen kirjaston perustamista tukevan viestin. Olen iloinen voidessani muistuttaa parlamenttia siitä, että Puola oli mukana mainostamassa ajatusta. Kotimaani oli edustettuna hankkeen käynnistäneiden kuuden valtion ja hallitusten päämiesten joukossa.

Mietinnössä esitetään vakuuttavia perusteluja hankkeen asteittaisen toteuttamisen puolesta. Siinä ehdotetaan kulttuuriperinnön eri ryhmien asteittaista sisällyttämistä hankkeeseen yhdessä tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien suojaamien aineistojen kanssa, noudattaen aina henkisen pääoman alan oikeudellisia rajoituksia. Ehdotuksen sisältämä ajatus ottaa hankkeeseen mukaan muut kulttuurin levittämiseen osallistuvat instituutiot kuin kirjastot on harkinnan arvoinen. On vain oikein ja asiallista, että myös museoilla ja arkistoilla on järjestelmässä tärkeä osa, sillä niillä on ollut vahvat yhteydet kirjastoihin vuosisatojen ajan.

Odotan hankkeelta paljon, etenkin suunnitelmalta sisällyttää Euroopan digitaalisen kirjaston koordinointijärjestelmään digitointia koskevan tieteellisen tutkimuksen lisäksi myös erittäin tärkeä kysymys digitaalisen aineiston suojaamisesta. Uskon, että näin osoittautuu mahdolliseksi kehittää yhteisiä ja yhtenäisiä vaatimuksia kirjastoihin ja arkistoihin kootun digitaalisen aineiston, ja myös muualle kuin arkistoihin, toisin sanoen museoihin ja kirjastoihin, kootun digitaalisen aineiston – arkistoidun, painotan – asianmukaisesta säilytyksestä. On tunnettu tosiseikka, että vuosisatojen ajan näillä instituutioilla on ollut vaikeuksia suojata asianmukaisesti eri lähteistä saatua arkistomateriaalia. Pystymme vihdoinkin korjaamaan tilanteen.

  Viviane Reding, komission jäsen. – (FR) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista sydämellisen kiitokseni Hélène Descampsille ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan muille jäsenille tämän mietinnön laatimisesta, koska se on todella erittäin tärkeä.

Euroopan todellinen vauraus ei nimittäin piile eurossa tai taloudellisessa kehityksessämme: se piilee perinnössämme, perinnössä, jota on luotu ja vahvistettu vuosisatojen aikana; tästä muodostuu Euroopan rikkauksien todellinen ja syvä lähde.

Tietyssä mielessä skandaali on se, että tämä perintö katoaa arkistoihin ja holveihin, paikkoihin, joihin yleisö, Euroopan kansalaiset, eivät pääse, missä he eivät voi koskettaa sitä, missä he eivät voi ymmärtää sitä, missä he eivät voi nauttia siitä. Digitaalisen kirjaston nimenomainen tavoite on näiden esteiden poistaminen.

Mielestäni tämä on yksi Euroopan suurista edistysaskelista, ja haluan osoittaa kunnioitustani kansalliskirjastoille, kansalliskirjastoillemme, sillä ne olivat mukana käynnistettäessä tätä aloitetta, joka on ollut todella arvokas ja tärkeä Euroopan kulttuureille. Näiden kirjastojen johtajat ovat olleet todellisia pioneereja. He ymmärsivät, että oli tarpeen yhdistää toisiinsa kulttuuri, joka on aineiston rikkautta, ja teknologia, joka on väline, joka antaa meille mahdollisuuden tutustua tähän kulttuuriin. Se, että he ryhtyivät tähän pioneerityöhön, merkitsee periaatteessa sitä, että vuonna 2008 tämä kulttuuri on saatavilla yhtenäisesti ja monikielisesti.

Kyllä, kyllä, kyllä – näin sanon niille, jotka ottivat asian esiin: se antaa meille jopa mahdollisuuden tutustua Luxemburgin kirjallisuuteen. Olen ylpeä tästä, koska luxemburgin kieli on äidinkieleni ja se on minulle siksi maailman tärkein kieli, aivan kuten kaikki äidinkielet ovat tärkeitä. Juuri tästä syystä meidän on voitava tutustua kaikilla näillä kielillä luotuihin taideteoksiin ja kirjallisuuteen sekä siihen erityiseen tapaan, jolla nämä on ilmaistu.

Otetaan esimerkiksi Luxemburgin kulttuuri: tietenkin Luxemburgin kansalaisilla on mahdollisuus tutustua siihen, mutta tiedättekö te tässä parlamentissa, että on olemassa sellainen asia kuin Luxemburgin kulttuuri? Ette! Kunhan meillä on digitaalinen kirjasto, yhteinen saatavuus auttaa teitä ymmärtämään, että sellainen todella on olemassa.

On poikkeuksellista, että voimme tutustua näihin kulttuureihin, että voimme jakaa tämän meitä ympäröivän vaurauden, myös – ja tätä haluan korostaa – Euroopan ulkopuolella, koska kulttuuri ei lopu rajoillemme. Kulttuuri merkitsee jakamista, ja siksi haluamme luoda tämän kirjaston avoimuuden hengessä, sillä yhteentoimivuudesta tulee erittäin tärkeä seikka. Tämä koskee kirjojen lisäksi myös kaikkia muita kulttuurin muotoja: elokuvia, musiikkia, museokokoelmia ja niin edelleen. Todistamme siis poikkeuksellista kulttuurista avautumista, joka on sekä monikielinen että monikulttuurinen ja näyttää todella itse Euroopan perusolemuksen, joka on tämä yhdentynyt monimuotoisuus.

Tietenkin meidän on ratkaistava joitakin ongelmia, ja arvoisat parlamentin jäsenet ovat tehneet asian täysin selväksi. Ensinnäkin ongelmana on rahoitus. Vetoaisin siksi jäsenvaltioihin sen varmistamiseksi, että keskusteluja seuraa todellinen toiminta. Jotkin ovat jo tehneet sen, ja haluan kiittää niitä siitä.

Vuonna 2008 esitämme analyysin siitä, mitä on saavutettu, ja siten myös siitä, mitä ei ole saavutettu. Uskoakseni tämä on erittäin tärkeää koko hankkeen eteenpäin viemiseksi. Tietenkin aiomme myös suositella yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuutta, koska se on olennainen erittäin kalliiksi tulevan digitoinnin edistymisen kannalta. Pohdin myös herkän materiaalin säilyttämistä, sillä se voi tuhoutua, jos siitä ei huolehdita. Miten monien filmikelojen annetaan hajota pölyksi? Jos haluamme säilyttää tämän yhteisen kulttuuriperinnön, meidän on yksinkertaisesti digitoitava se, ennen kuin on liian myöhäistä.

Pohdin tietenkin myös muita ongelmia, jotka on ratkaistava, nimittäin tekijänoikeuksiin – jotka ovat todellinen päänsärky – ja tieteelliseen tietoon liittyviä ongelmia. Korkean tason asiantuntijaryhmämme työstää parhaillaan ratkaisuja näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies, meillä on tässä poikkeuksellinen hanke, joka osoittaa, mitä eurooppalainen lisäarvo todella on, ja mielestäni hienoin asia on yhdistää eurooppalaiset kulttuuriensa, omien historioidensa äärelle; ne ovat muodostuneet kauneudesta ja ne on kehitetty luovuudella. Tämä on todella parasta, mitä meillä on. Säilyttäkäämme se ja tehkäämme yhdessä töitä sen jakamiseksi.

  Puhemies. – (EN) Haluan kiittää kaikkia puhujia erittäin paljon, ja erityisesti komission jäsentä Redingiä hänen viehätysvoimastaan ja älykkyydestään. Haluan kiittää häntä hänen omalla luxemburgin kielellään, koska tänään on harvinaisten kielten päivä. Merci!

(Naurua)

17. Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus (keskustelu)

  Puhemies. – (EN) Esityslistalla on seuraavana Tomáš Zatloukalin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan puolesta laatima mietintö eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta (2007/2113(INI)) (A6-0326/2007).

  Tomáš Zatloukal, esittelijä. – (CS) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan unionilla on edessään joukko toisiinsa liittyviä sosioekonomisia haasteita: erittäin kilpailukykyisten maiden esiintulo, väestön vanheneminen, maahanmuutto, nopeasti muuttuva työmarkkinarakenne sekä voimakkaasti kasvavat tieto- ja viestintäteknologiat. Jokainen näistä tekijöistä vaikuttaa kysymykseen mahdollisuuksista osallistua laadukkaaseen koulutukseen. Heikosti koulutetuilla on yhä suurempi riski joutua työttömäksi ja eristyä sosiaalisesti.

Tasapuolisilla järjestelmillä taataan, että koulutus ei riipu yksilön sosioekonomisesta taustasta tai muista epätasa-arvoa aiheuttavista tekijöistä.

Haasteena on tukea oppilaiden, opiskelijoiden ja aikuisten mukaan ottamista kaikista yhteiskuntaryhmistä; nykyinen tilanne on tässä mielessä erityisen epätyydyttävä.

Mietinnössä, jonka esittelen täällä parlamentissa, jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään myönteisiin toimenpiteisiin esikouluvaiheesta lähtien luokkien ja järjestelmän sosiaalisen monimuotoisuuden takaamiseksi ja laadukkaiden koulutusohjelmien järjestämiseksi. Perinnölliset tai varhaisessa vaiheessa hankitut taidot muodostavat perustan oppimiselle myöhemmässä vaiheessa. Investointien tuotto on korkeimmillaan tässä vaiheessa, koska tällaisen investoinnin hedelmät kestävät koko elämän. Haluan korostaa, että perusasteen koulutuksessa oppilaiden liian varhainen eriyttäminen vaikuttaa haitallisesti. Sen sijaan pidän tärkeänä opetussuunnitelman mukauttamista niin, että se sopii erilaisille lapsiryhmille ja heidän kyvyilleen yhden koulun sisällä.

Toisaalta eriyttäminen ja useiden joustavien opintovaihtoehtojen luominen on erittäin tehokasta toisen asteen koulutuksessa. Ammatillisen koulutuksen osalta suosittelisin parantamaan mahdollisuuksia päästä korkea-asteen koulutukseen ja kehittämään mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen.

Korkea-asteen koulutus on osaamistalouden avaintekijä. Se hyötyisi tämänhetkisen rahoituksen lisäämisestä. Mietinnössä todetaan, että ilmainen korkeakoulutus ei välttämättä takaa tasapuolisuutta ja kehottaa analysoimaan taloudellisia kannustimia ja tukivaihtoehtoja, joilla voidaan vähentää huomattavasti epätasa-arvoa korkeakoulutuksen saamisessa.

Koulutus vaikuttaa talouteen: se lisää inhimillistä pääomaa ja innovointivalmiuksia, ja se mahdollistaa teknologian siirron. Jokainen lisävuosi keskimääräiseen koulunkäyntiin lisää EU:n jäsenvaltion tuottavuutta selektiivisesti 6,2 prosenttia ja pitkällä aikavälillä vielä 3,1 prosenttia, mikä johtuu sen panostuksesta tekniikan kehityksen nopeuttamiseen. Koulutuksen tehokkuuden lisääminen tuottaa sekä yksilöille että koko yhteiskunnalle vuosittain jopa kahdeksan prosentin investoinnit. Lisäetuna on työttömyyden aleneminen: perusasteen tai toisen asteen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste on EU:ssa tällä hetkellä keskimäärin 12,6 prosenttia, kun korkea-asteen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste on viisi prosenttia. Lisäksi komission viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että 75 miljoonaa EU:n kansalaista – eli 32 prosenttia työvoimasta – on saanut riittämättömän koulutuksen. Vuonna 2010 vain 15 prosenttia uusista työpaikoista on tämän ryhmän ulottuvilla, ja heistä suurin osa kuuluu yhteiskunnan heikossa asemassa oleviin ryhmiin.

Koulutuspolitiikalla voi olla huomattava positiivinen vaikutus sosiaalisiin ja taloudellisiin tuloksiin, kestävään kehitykseen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, mutta tehottomuudella ja epätasapuolisuudella on suuret kustannukset: verotulojen menetys, työttömyys, lisääntynyt tarve käyttää terveydenhoitoon ja sen tukemiseen julkisia varoja sekä epäsosiaalisen käyttäytymisen lisääntymisestä aiheutuvat kustannukset.

Koulutus on Euroopan talouskasvuun, kilpailukykyyn ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen pitkällä aikavälillä vaikuttava perustekijä.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia kollegoitani, jotka ovat työskennelleet kanssani tätä mietintöä laadittaessa.

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS

  Ján Figeľ, komission jäsen. – (EN) Arvoisa puhemies, olen todella iloinen tästä parlamentin aloitteesta viedä eteenpäin aiheesta viime vuonna hyväksymämme tiedonannon viesti.

Luin mietintönne suurella mielenkiinnolla ja kuuntelin myös jäsen Tomáš Zatloukalia, jota haluan onnitella sydämellisesti, koska luulen ja tunnen, että olemme kumppaneita tässä asiassa, tässä keskustelussa ja ponnisteluissa tilanteen parantamiseksi.

Voisimme kuunnella nyt kuvausta sosioekonomisista haasteista, joita on edessämme yksilötasolla, kollektiivisesti, yhdessä, mutta myös merkityksestä, joka on koulutuspolitiikkaan tehtävillä investoinneilla – paremmilla investoinneilla, suuremmilla investoinneilla. Mielestäni koulutuspolitiikka on keskeinen tekijä ponnistuksissamme luoda vauraampi ja yhtenäisempi eurooppalainen yhteiskunta.

Kaikkia eurooppalaisia koulutusjärjestelmiä leimaa koulutukseen liittyvä epätasa-arvo, joka heijastaa sosioekonomista epätasa-arvoa. Koulutuksen paradoksaalinen rooli suhteessa tähän epätasa-arvoon on, että ensiksi mainittu erittäin usein lisää jälkimmäistä. Joskus se on kuitenkin ainoa väline, jonka avulla epätasa-arvoa voidaan parantaa.

Kaikkialla Euroopassa koulutusjärjestelmien nykyaikaistamisprosessin taustalla on useimmiten pyrkimys tehokkuuden lisäämiseen kustannustehokkuuden kannalta. Mielestäni tämä on todella toivottavaa, totta kai, mutta usein oletetaan, väärin, että tehokkuus ja tasapuolisuus sulkevat toisensa pois.

Komission tiedonanto oli osa sitoumustamme auttaa jäsenvaltioita parantamaan koulutusjärjestelmiään, ja siinä osoitettiin, että tehokkuuden ja tasapuolisuuden ei tarvitse toteutua toistensa kustannuksella, laadun kustannuksella. Tehokkuus ja tasapuolisuus itse asiassa vahvistavat toisiaan. Tämä on mielestäni koko tiedonannon tärkein viesti.

Mietinnössänne painotetaan selvästi, että eurooppalaisten koulutusjärjestelmien on oltava sekä tehokkaita että tasapuolisia, jos niiden avulla halutaan saavuttaa talouskasvun lisäksi sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että korostatte tarvetta kehittää tehokasta ja tasapuolista politiikkaa koko elinikäisen oppimisen jatkumoa varten ja tarvetta investoida koulutukseen aikaisin, sillä investoiminen laadukkaaseen varhais- ja esiopetukseen ja varhaiskasvatukseen on osoittautunut tehokkaimmaksi tavaksi katkaista heikommassa asemassa olemisen kierre.

Olen myös iloinen huomatessani, että vahvistatte viestimme siitä, että oppilaiden aikainen jaottelu eriytettyyn opetukseen vaikuttaa haitallisesti tehokkuuteen ja tasapuolisuuteen. Tietenkin annatte myös paljon painoa tarpeelle kehittää arviointikulttuuri pitkän aikavälin tehokkaan politiikan kehittämiseksi ja vankkaan näyttöön perustuvan politiikan luomiseksi.

Aloitteenne vie meidät lähemmäs sellaisten elinikäisen oppimisen strategioiden kehittämistä, jotka edistävät tasa-arvoa, osallisuutta, kotouttamista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Otamme sen täysimääräisesti huomioon tulevissa aloitteissamme koulutuksen alalla, erityisesti ehdotuksessa vuoden 2008 yhteiseksi raportiksi työohjelmamme täytäntöönpanosta ja tulevaisuutta koskevista pohdinnoistamme sekä koulutuksen ja maahanmuuton välisiä yhteyksiä koskevassa vihreässä kirjassa, jossa epätasa-arvo on keskeisenä kysymyksenä. Toivomme voivamme esittää tämän tiedonannon ensi keväänä.

  Christa Prets (PSE), naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, esiin nousee seuraava kysymys: Miksi puhumme tasa-arvosta ja epätasa-arvosta, kun korkeakoulututkinnon suorittajista on suurempi osa naisia kuin miehiä? Tämä tarkoittaa, että meillä on samat mahdollisuudet ja me myös käytämme niitä, mutta myöhemmissä vaiheissa yhdenvertaiset mahdollisuudet eivät enää toteudu. Jatkokoulutuksessa, hankitun tiedon hyödyntämisessä naiset ovat edelleen huonommassa asemassa, ja siksi koulutus- ja jatkokoulutusjärjestelmissä ei myöskään vielä ole tasa-arvoa.

Siksi on myös välttämätöntä, että otamme huomioon naiset, jotka esimerkiksi ovat jo opintojensa aikana äitejä, että vaadimme tässä yhteydessä erityistä joustoa ja että tuemme erityisesti syrjäisillä maaseutualueilla asuvia naisia ja erityisen riskialttiiden ryhmien jäseniä, kuten maahanmuuttajia tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvia naisia, sillä heihin liittyy suurta epäjohdonmukaisuutta ja epätasa-arvoa. Tämän on alettava jo esikoulu- ja kouluiässä ja jatkuttava sitten ammatilliseen koulutukseen asti.

Kaiken muun haluan sanoa teille myöhemmin lyhyen tauon jälkeen.

  Pál Schmitt, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Puhun unkaria. Arvoisa komission jäsen, viime viikolla osallistuin kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan edustajana Lissabonissa pidettyyn konferenssiin ”Young Voices – Meeting Diversity in Education”, jonka puheenjohtajavaltio Portugali järjesti.

Oli syvästi liikuttava kokemus kuulla erilaisista fyysisistä toimintarajoitteista ja oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten ihmisten esittelevän koulukokemuksiaan. Heidän tarinoissaan oli yksi yhteinen tekijä: jokainen heistä sanoi kokevansa, että jos he pystyisivät osallistumaan koulutoimintaan fyysiseltä toimintakyvyltään normaalien ikätoveriensa kanssa, heitä ei arvosteltaisi toimintarajoitteidensa vaan kykyjensä ja persoonallisuutensa perusteella.

Toimintarajoitteisten lasten ottaminen mukaan tavalliseen koulutukseen fyysiseltä toimintakyvyltään normaalien ikätoveriensa rinnalla on myös ratkaisevaa sen varmistamiseksi, että yhteiskunta hyväksyy heidät ja ottaa heidät mukaan helpommin kuin aikuiset. Jos lapset tottuvat varhaisessa iässä lapsiin, joilla on jonkinlainen toimintarajoite, ja tottuvat siihen, että heitä on kunnioitettava tasavertaisesti, ja tottuvat ehkä heidän auttamiseensa, he osoittavat aikuisina todennäköisesti enemmän ymmärrystä ja enemmän empatiaa heikossa asemassa olevia ihmisiä kohtaan.

Käsiteltävänämme olevassa mietinnössä puhutaan paljon sosiaalisiin eroihin liittyvästä integraatiosta. Olen vakuuttunut siitä, verratessani asiaa edellä mainitsemaani esimerkkiin, että on myös tärkeää, että sosiaalisesti heikossa asemassa olevat lapset voivat osallistua ilman syrjintää muiden lasten rinnalla koulutuksen kaikkiin eri vaiheisiin.

Tämän saavuttamiseksi on huolehdittava kahdesta asiasta. Yksi on teknologinen edistys ja esteiden poisto. Tästä näkökulmasta Itä-Euroopan jäsenvaltiot ovat kaukana jäljessä: koulut, kouluympäristö, liikennevälineet, jopa sairaalat, muut instituutiot, julkiset instituutiot esimerkiksi, ovat kaikki pyörätuolin käyttäjien saavuttamattomissa. Toinen asia, ja tähän menee kauemmin, on asennemuutos, joka on tapahduttava päättäjien suunnalla, jotta he tiedostavat syrjimättömän koulutuksen olevan ensimmäinen ratkaiseva vaihe prosessissa, joka johtaa sosiaaliseen hyväksyntään ja integraatioon.

Lopuksi haluan sanoa, että myös urheilu on tärkeä väline koulutuksellisen ja sosiaalisen aseman parantamisen kannalta, koska sosiaaliset ja yhteiskunnalliset erot katoavat urheilussa; ainoat merkittävät asiat ovat lahjakkuus, päättäväisyys ja ahkeruus. Liikunnanopetus kouluissa ja urheilu vahvistavat huomattavasti tärkeitä sosiaalisia arvoja, kuten solidaarisuutta ja toisten arvon kunnioittamista.

Tästä syystä pidän tärkeänä, että kun täällä parlamentissa keskustellaan koulutuksen laadusta, tehokkuudesta ja tasapuolisuudesta, pitäisi viitata myös liikunnanopetuksen ja sen laadun, tehokkuuden ja tasapuolisuuden merkitykseen. Meidän on myös varmistettava, että syrjimättömällä koulutuksella tässä mielessä on tärkeä rooli. Onnittelen esittelijää ja kiitän teitä tarkkaavaisuudestanne.

  Christa Prets, PSE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, oikeus rajoittamattomaan koulutukseen eli oikeus saada koulutusta on vahvistettu perusoikeuskirjassa, mutta se ei kuitenkaan toteudu ja on puutteellinen.

Huomattavat erot koulutusjärjestelmien tuloksissa Euroopan unionin sisällä johtavat myös erilaiseen taloudelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Koulutusjärjestelmien on oltava tehokkaita, oikeudenmukaisia ja ennen kaikkea kaikkien vapaasti hyödynnettävissä. Tehokkuutta on edistettävä ja korostettava jo esikoulussa, koulussa ja myös ammattikoulujärjestelmässä.

On erittäin tärkeää, että myös korkeakoulut tottuvat tiettyyn joustoon voidakseen reagoida nopeasti taloudellisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, sillä vain niin voidaan myös luoda kilpailuetu. Monipuolisuus, laatu ja yhteistyö yksityisen sektorin kanssa sekä tutkimuksen ja kehittämisen edistäminen ovat välttämättömiä. Ei kuitenkaan voi olla mahdollista, että me koulutamme vain saadaksemme talouden käyttöön erittäin ammattitaitoisia ihmisiä. Koulutus on henkilökohtainen rikkaus ja edellytys sille, että voimme elää sosiaalisesti yhdessä. Se merkitsee persoonallisuuden ja henkilökohtaisen omanarvontunnon vahvistumista. Se on vähintään yhtä tärkeää kuin ammatillinen ja taloudellinen koulutus.

Meidän on pyrittävä siihen, että kaikki opettajat ja kouluttajat saavat korkealaatuisen koulutuksen ja että heillä on ennen kaikkea etenemis- ja muutosmahdollisuuksia, sillä tässäkin asiassa ajetaan vuosikymmeniä yhdellä raiteella. Tämä ei voi jatkua!

Olisi liian yksinkertaista sanoa, että koulutuspolitiikka olisi vain jäsenvaltioiden asia. Se pitää vain osittain paikkansa. Eurooppalainen koulutusalue, jolla on yhteinen tavoite, nimittäin Lissabonin tavoitteeseen pyrkiminen, tarvitsee myös yhteisen menettelyn tehokkuuden ja tasa-arvon saavuttamiseksi.

  Jolanta Dičkutė, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Hyvät kollegat, oppiminen on erottamaton osa Euroopan sosiaalista ulottuvuutta, koska se paljastaa solidaarisuuden, tasavertaisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen osallisuuden merkityksen. Kaikkien kansalaisten on hankittava heiltä edellytettävät tiedot ja taidot ja päivitettävä niitä jatkuvasti. Lisäksi on välttämätöntä ottaa huomioon niiden ihmisten erityistarpeet, jotka ovat sosiaalisen eristymisen partaalla.

Euroopan unioni ei sääntele suoraan kansallisten koulutusjärjestelmien kehittämistä, mutta sillä on merkittävä vaikutus niiden kehittämiseen, ensinnäkin Euroopan unionin yhteisten tavoitteiden kautta, toiseksi vahvistettujen eurooppalaisten suuntaviivojen ja jäsenvaltioiden esittämien koulutusjärjestelmien kehittämistä koskevien raporttien seurannan kautta ja kolmanneksi Euroopan unionin rahoittamien koulutusohjelmien kautta.

Suhtaudun myönteisesti Euroopan komission suositukseen tehdä investoinneista inhimillisiin voimavaroihin yksi rakennerahastojen ensisijaisista tavoitteista. Euroopan unionin on järjestettävä olennaiset edellytykset jokaiselle jäsenvaltiolle, joka pyrkii luomaan ja kehittämään tehokasta eurooppalaista koulutusjärjestelmää ratkaistakseen olennaiset ongelmat. Yksi suurimmista ongelmista tämän päivän Liettuassa on esimerkiksi kouluväkivalta. Tähän puuttumiseksi on jo käynnistetty moninaisten ennaltaehkäisyohjelmien toteuttaminen kansallisella tasolla. Toinen kysymys on, että etsimme menetelmiä, jotka auttaisivat parantamaan korkeakoulutuksen laatua, varmistaaksemme, että maamme yliopistojen tarjoaman koulutuksen taso vastaa Länsi-Euroopan parhaiden yliopistojen tasoa.

Liettuan koulutusjärjestelmässä on muitakin ongelmia. Yksi niistä on kaikkien alojen opettajien alhaiset palkat, jotka väistämättä johtavat opettajapulaan. Meillä ei ole riittäviä varoja korjata urheiluhalleja ja -kenttiä, ja uskon, että urheiluinfrastruktuurin parantaminen on tärkeää koululaisten rohkaisemiseksi nauttimaan urheilusta mutta myös sen ehkäisemiseksi, että he alkavat käyttää huumeita ja alkoholia tai tupakoida. Vielä yksi erittäin oleellinen ongelma on kotiin palaavien nuorten maastamuuttajien sukupolvi. He tarvitsevat ylimääräistä rahoitusta ja lisää opettajia korvaavia opintoja ja erityisohjelmia varten.

Mainitsin vain muutamia ongelmia, jotka epäilemättä ovat merkittäviä myös muissa Euroopan unionin uusissa jäsenvaltioissa. Olen täysin samaa mieltä sen puhujan kanssa, joka sanoi nykytilanteen olevan epätyydyttävä. Yhteisten eurooppalaisten päämäärien ja normien mukaisten erilaisten koulutusjärjestelmien realistisen arvioinnin ja aktiivisen tukemisen pitäisi olla Euroopan unionin tämän päivän tavoite.

  Zdzisław Zbigniew Podkański, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, Puolassa on sananlasku, jossa sanotaan, että jos lapsuudessa ei opi tiettyjä asioita, seurauksista kärsii koko loppuelämän. Se muistuttaa meitä siitä, että lasten opettaminen on kaikkein paras investointi. Esittelijä on siksi oikeassa ehdottaessaan esiopetukseen myönnettävien varojen lisäämistä, koska sieltä sosiaalinen osallisuus alkaa. Se taas auttaa yksilöä kehittymään ja valmistaa häntä hoitamaan elämäntehtävänsä. Osallisuutta pitäisi vahvistaa myös myöhemmässä vaiheessa. Esittelijä on siten myös oikeassa tunnistaessaan yksilöiden luokittelun ongelman ja sen, että eriyttämisen käyttöönotto vasta yläasteella ja koulupohjaisessa koulutuksessa vietetyn vaiheen pidentäminen on järkevää.

On myös asianmukaista, että päätöslauselmaluonnoksessa tunnistetaan selkeästi tarve luoda yhteyksiä ammatillista koulutusta koskevan politiikan ja sen politiikan välille, joka koskee työllisyyttä, taloutta, sosiaalista osallisuutta, korkeakoulutuksen kilpailukyvyn parantamista ja mahdollisuuden antamista kaikille osallistua siihen tasavertaisesti.

Painavin syy, jonka takia meidän pitäisi hyväksyä nämä koulutusjärjestelyt, on se, että 75 miljoonaa Euroopan unionin kansalaista eli 32 prosenttia työvoimasta on saanut riittämättömän koulutuksen. Tällä on vakavia vaikutuksia heidän työnsä tehokkuuteen, talouksiemme suorituskykyyn ja yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Muutosta tarvitaan.

  Vera Flasarová, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät kollegat, tasapuolisen ja tehokkaan järjestelmän pitäisi taata kaikille mahdollisuus päästä koulutukseen.

Esittelijä toteaa, että tarvitsemme parannusta esiopetuksessa, jonka aikana ihmiset muodostavat tapansa ja taitonsa, joita tarvitaan myöhemmässä oppimisessa. Hän kehottaa jäsenvaltioita lisäämään esiopetuksen rahoitusta. Mutta mikä on todellisuus?

Lähes kaikissa EU:n jäsenmaissa esikouluja on suljettu viime vuosina. Epäsuotuisa väestösuuntaus ei ole ainoa syy. Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta oli tästä myös samaa mieltä, ja tilanne Tšekissä on samankaltainen. Esikouluja on suljettu, koska niiden pyörittäminen on kallista. Näin kylät ja kaupungit yrittävät pitää kiinni talousarvionsa olennaisista osista. Yritysten esikouluja ei ole käytännössä enää olemassa. Odotusajat sijoitettaessa lasta näihin kouluihin alkavat pidentyä. Yksityisiä, korkeatasoisia lastentarhoja alkaa ilmestyä: ne tarjoavat vieraiden kielten opetusta ja muita etuja, mutta vain vaurailla perheillä on varaa niihin. Esiopetus Tšekissä oli ennen ja on edelleen korkeatasoista, mutta jopa siellä on jo olemassa tiettyä epätasa-arvoa.

Lisäksi en voi olla samaa mieltä mietinnön 31 kohdasta, jossa väitetään, ettei ilmainen korkeakoulutus välttämättä takaa tasapuolisuutta. Tilanne, jossa nuoret saavat opintolainoja ja maksavat ne takaisin myöhemmin, vaikuttaa enemmän köyhempiin opiskelijoihin kuin rikkaampiin; elämän aloittaminen velkataakan alla voi vaikuttaa nuorten ihmisten psyykeen.

Eurooppa käy läpi maahanmuuttoaaltoa. Tänne tulevien joukossa on monia lapsia ja opiskelijoita. Näillä ihmisillä on paljon valmiuksia, jotka voivat auttaa unionia sen tulevassa kehityksessä. He seisovat myös kuvitteellisella lähtöviivalla, ja meidän pitäisi antaa heille mahdollisuus osallistua menestyksekkäästi koulutusjärjestelmään. Tässä yhteydessä on vaikea ymmärtää Tšekissä tammikuusta 2005 saakka voimassa ollutta kouluja sääntelevää lainsäädäntöä, jossa määritetään, missä määrin koulutusta saa antaa ulkomaalaisille, joilla on pysyvä oleskelulupa tai viisumi pitkä- tai lyhytaikaista oleskelua varten, pakolaisille tai turvapaikanhakijoille tai tilapäistä suojelua saaville henkilöille. Eräällä byrokraattisella päätöksellä vedetään raja niiden lasten välille, joiden on käytävä koulua, ja niiden lasten välille, joiden ei ole käytävä koulua. Kaikki riippuu siitä, miten nopeasti kyseiselle henkilölle myönnetään asiaankuuluva asema. Heidän saapumisensa on jo riittävän dramaattista. Meidän on tehtävä kaikkemme varmistaaksemme, että heidän pääsynsä unioniin on helpompaa. Emme halua nuorten ihmisten joutuvan vedetyiksi erilaiseen epämieluisaan sosiaaliseen toimintaan.

  Ovidiu Victor Ganţ (PPE-DE). – (RO) Arvoisat puhemies ja komission jäsen, hyvät kollegat, onnittelen Tomáš Zatloukalia mietinnöstä, jota pidän erittäin hyvänä, koska siinä käsitellään yhtä elämämme tärkeimmistä ja herkimmistä vaiheista, nimittäin koulutusta.

Lisäksi haluaisin viitata kolmeen seikkaan mietinnössä: Siinä vaadittiin lisää tukea huippuyliopisto-ohjelmille sekä jäsenvaltioiden tasolla että Euroopan unionin tasolla, sen toimivallan puitteissa. Tämä on oleellista, jos haluamme Lissabonin toimintaohjelman menestyvän ja kuilun suhteessa muihin maailmanlaajuisiin toimijoihin kapenevan. Korkeasti koulutettujen asiantuntijoiden puute Euroopassa tuntuu kaikkialla ja äärimmäisen vakavasti uusissa jäsenvaltioissa aivovuotoilmiön takia.

Samalla olen vakuuttunut siitä, että koulutusprosessin tehokkuuden parantaminen liittyy tiiviisti monikielisyyteen. Euroopan unionin kansalaisten vapaan liikkuvuuden yhteydessä sopeutuminen markkinoiden vaatimuksiin sisältää vieraiden kielten hallinnan. Lisäksi koululaisten ja opiskelijoiden vaihto-ohjelmia helpotettaisiin monikielisellä koulutuksella.

Koulutusjärjestelmien tasapuolisuuden osalta katson, että jäsenvaltioiden on löydettävä tarvittavat keinot lisätäkseen lasten, nuorten ja aikuisten mahdollisuuksia saada koulutusta. Tuettujen paikkojen on tultava heikossa asemassa olevien sosiaalisten ryhmien avuksi lukutaidottomuuden vähentämiseksi, yhteiskunnallisten olosuhteiden muuntamiseksi, työmarkkinoiden vaatimuksiin sopeutumisen parantamiseksi ja työttömyyden vähentämiseksi. Näin vähennetään työvoiman tarvetta kolmansista maista. Inhimillisiä voimavaroja on riittävästi; niitä ei vain kouluteta ja hallinnoida tehokkaasti.

  Maria Badia i Cutchet (PSE). – (ES) Arvoisa puhemies, Lissabonin tavoitteiden tarkistaminen vuonna 2005 osoitti jälleen kerran, miten tärkeää on asettaa koulutus EU:n tulevan strategian ytimeen.

On ilmiselvää, ja tämän vahvistavat Eurostatin tiedot, että olemme jäämässä jälkeen kunnianhimoisista tavoitteista, jotka asetimme korkeakoulutukselle vuodelle 2015: investoinnit tutkimukseen ja kehittämiseen, yliopistojen nykyaikaistaminen, huonon koulumenestyksen vähentäminen ja koulun keskeyttäjien lukumäärän pienentäminen, aikuisten elinikäiseen oppimiseen osallistumisen lisääminen ja toisen asteen tutkinnon suorittaneiden lisääminen.

Tämä viive jättää meidät kansainvälisten kumppaneidemme Yhdysvaltojen, Intian ja Japanin taakse, ja tämän lisäksi meillä on valtavia eroja Euroopan maiden tilanteiden välillä.

Jäsenvaltioidemme koulutusjärjestelmien tehokas ja todellinen edistyminen ei ole tärkeää ainoastaan kansainvälisen kilpailukyvyn ja talouskasvun kannalta; se on myös olennainen osa edistystä yhteiskuntiemme sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa.

Esiopetukseen sekä perusasteen ja toisen asteen koulutukseen investoiminen on perusedellytys sosiaalisen eristymisen riskin minimoimiseksi sekä työllisyyden lisäämisen ja parempien palkkojen varmistamiseksi.

Sekä yksityistä että julkista koulutukseen myönnettävää rahoitusta on lisättävä, ja jäsenvaltioiden on vakavasti harkittava tarvetta perustaa toimintansa Bolognan ja Kööpenhaminan prosesseihin.

Niin ikään korkeakoulutus pitäisi mukauttaa yhteiskuntiemme yhä heterogeenisempiin sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin, eikä huomiotta saa jättää sitä, että koulutus on myös perusta sellaisten vapaiden kansalaisten kouluttamiselle, jotka pystyvät ottamaan aktiivisen roolin yhteiskunnassa.

Meidän on myös pikaisesti päivitettävä ja parannettava ammatillista koulutusta ja mukautettava sitä eurooppalaisten työelämän pidentymisen aiheuttamiin uusiin haasteisiin, sillä pidentyminen lisää sosioekonomisia ja koulutukseen liittyviä odotuksia aikuisissa. Samalla emme saa laiminlyödä sukupuolten välistä syrjimättömyyttä koskevaa opetusta millään koulutuksen tasolla.