Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 27. syyskuuta 2007 - Strasbourg

3. Rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano (keskustelu)

  Puhemies. − (PL) Esityslistalla on seuraavana Kathalijne Maria Buitenwegin laatima kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietintö rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY soveltamisesta (2007/2094(INI)) (A6-0278/2007).

  Kathalijne Maria Buitenweg (Verts/ALE), esittelijä. – (NL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää niitä lukuisia kollegoitani, jotka ovat myötävaikuttaneet tämän asiakirjan syntymiseen. Olin seitsemän vuotta sitten yhteisesittelijänä direktiivissä, ja nyt keskustelemme sen soveltamista koskevasta mietinnöstä. Parlamentin kanta on ollut yksimielinen kautta linjan, ellei oteta huomioon paria toisinajattelijaa, jotka ovat jättäneet tarkistuksia, kuten kohta näette. Olemme keskustelleet yksityiskohtaisesti ja joskus kiihkeästikin esimerkiksi todistustaakan jakamisesta, mutta onneksi emme ole kadottaneet hetkeksikään yhteistä tavoitetta, ja toivonkin, että pidätte tätä mietintöä yhteisenä hankkeena.

Hyväksyimme vuonna 2000 runsaalla ääntenenemmistöllä direktiivin, jota voidaan aivan oikeutetusti kuvata vallankumoukselliseksi. Syrjintä kiellettiin koko Euroopan laajuisesti niin työelämässä kuin sosiaaliturvan saannissa ja asumisessa, ja yhdenvertaisesta kohtelusta tehtiin pakollista. Olin ja olen yhä mielettömän ylpeä siitä. Komissio, neuvosto ja Euroopan parlamentti tekivät hienoa työtä. Tämä ei tietenkään merkitse, että asiat olisivat muuttuneet kovin paljon tosielämässä. Syrjintää on vielä paljon.

Itse asiassa syrjintä- ja rasismitapaukset ovat viime vuosina sekä lisääntyneet määrällisesti että vakavoituneet. Useimmissa maissa työttömyys on huomattavasti yleisempää maahanmuuttajien kuin muiden työikäisten keskuudessa. Rasismiin perustuva väkivalta on lisääntynyt. Lainsäädäntö on hyvin tärkeä keino syrjinnän estämisessä, koska sen avulla asetetaan normit. Sen avulla ihmiset saavat tietää, mikä on Euroopan unionin kanta asiaan, miten meidän olisi käyttäydyttävä toisiamme kohtaan ja mitä ei voida hyväksyä. Lainsäädännöllä myös annetaan ihmisille keinot saada korvausta syrjinnästä.

Nyt Euroopan komissiota työllistää sen tarkistaminen, ovatko jäsenvaltiot saattaneet EU:n säännöt asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Puhuin tästä juuri tällä viikolla komission jäsenen Špidlan kanssa, ja on selvää, että komissiolla on tässä asiassa hyvät aikomukset. Sillä on kova halu varmistaa lainsäädännön täytäntöönpano jäsenvaltioissa. Onnittelut siitä komissiolle.

En kuitenkaan voi olla ajattelematta, että tarvitaan hiukan enemmän intoa ja puhtia. Nämä lait oli tarkoitus panna täytäntöön vuonna 2004. Puhuttiin paljon aiheen arkaluontoisuudesta ja vaikeista yksityiskohdista. Kun nykyinen komissio astui virkaansa, ilmoititte syrjinnän poistamisen olevan politiikkanne ydinasia, ja nyt toimikautenne on jo puolivälissä. Ihailen suuresti tähänastisia toimianne, mutta toivon, että painostaisitte jäsenvaltioita hieman enemmän. Se on olennaisen tärkeää.

Alle puolet jäsenvaltioista on saattanut direktiivin täysimääräisesti osaksi lainsäädäntöään. Monessa valtiossa välittömän ja välillisen syrjinnän, uhkailun ja todistustaakan määritelmää ei ole otettu asiamukaisesti lainsäädäntöön. Joissakin jäsenvaltioissa toki kielletään syrjintä työelämässä, mutta tavaroiden ja palvelujen tarjontaa koskevaa syrjintäkieltoa pidetään liian pitkälle menevänä. Kuitenkin juuri näillä aloilla on monia ongelmia.

Otetaanpa esimerkiksi vaikka koulutus. Euroopan unionin uuden perusoikeusviraston mukaan romaniperheiden lapsia sijoitetaan epäasianmukaisesti kouluihin, jotka on tarkoitettu kehitysvammaisille lapsille. Toinen esimerkki on asuminen: asuntoilmoituksissa mainitaan hyvin usein, että talossa ei asu vierasmaalaisia. Se ei ole hyväksyttävää.

Syrjintäkielto on saatettava voimaan välittömästi sekä työelämässä että muilla aloilla. Arvoisa puhemies, laki on tehokas vain, jos ihmiset tuntevat omat oikeutensa. Eurobarometrin mukaan kuitenkin vain 35 prosenttia haastatelluista ihmisistä tiesi, että heidän kotimaassaan on syrjinnän vastaisia lakeja. Vieläkin harvempi sanoo tietävänsä, mitä pitäisi tehdä, jos itse joutuu syrjinnän uhriksi. Miten komissio aikoo taata, että laista tulee todellisuutta ihmisten elämässä? Direktiivissä velvoitetaan tiedottamaan asiasta ihmisille, mutta miten komissio aikoo varmistaa, että velvoite täytetään?

Arvoisa puhemies, vaikka ihmiset tietävät lain olemassaolosta, heidän tiellään saattaa silti olla esteitä, koska säännöt ja vaatimukset ovat joskus ongelmallisia. Joissakin maissa valituksen tekoaika saattaa olla hyvin lyhyt, esimerkiksi vain 30 päivää. Sitä vastoin menettelyn muut vaiheet voivat kestää naurettavan kauan ja olla monimutkaisia. Syrjinnän vastaisten lakien rikkomisesta aiheutuvien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Se on sanottu hyvin direktiivissä, ja olimme siitä kaikki yhtä mieltä. Kuitenkin vain muutamassa maassa seuraamukset ovat riittäviä.

Ehkä on syytä mainita positiivinen esimerkki. Myönteistä on, että lähes kaikissa maissa on nykyään tasa-arvoista kohtelua edistävä elin. Se on tärkeä saavutus, ja monissa maissa kyseiset elimet puuttuvat sekä rotuun että muihin syihin perustuvaan syrjintään. Pidän sitä myönteisenä. Valitettavasti vain kaikilla näillä elimillä ei ole riittävästi varoja hoitaa vastuualuettaan, ja pyydänkin komissiota harkitsemaan myös tätä näkökohtaa arvioidessaan syrjinnän vastaisten lakien täytäntöönpanoa. Voiko komissio kommentoida tätä?

Arvoisa puhemies, totean lopuksi, että olen ylpeä tästä lainsäädännöstä. Sen täytäntöönpanossa on edistytty, mutta ei vielä tarpeeksi. Monet maat eivät ole vielä saattaneet sitä täysimääräisesti osaksi lainsäädäntöään. Vaikka näin olisi kirjaimellisesti tehtykin, meidän on vielä varmistettava, että ihmiset saavat tietoja oikeuksistaan, koska jos he eivät tiedä oikeuksistaan, he eivät voi vedota niihin, mikä olisi hyvin tärkeää syrjinnän torjumisessa.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa esittelijä, hyvät parlamentin jäsenet, komissio suhtautuu erittäin myönteisesti tähän mietintöön, joka koskee rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY soveltamista.

Komissio panee merkille parlamentissa esitetyt useat eri näkökohdat ja haluaa kiinnittää huomionne moniin asioihin. Direktiivin täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa koskevan valvontatehtävän puitteissa komissio aloitti viime kesäkuun lopulla rikkomista koskevat menettelyt 14:ä sellaista jäsenvaltiota vastaan, jotka eivät olleet saattaneet direktiiviä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään. Minun on täsmennettävä, että jotkut jäsenvaltioista ovat jo muuttaneet lainsäädäntöään komission esittämien huolenaiheiden mukaisesti tai ilmoittaneet olevansa halukkaita tekemään niin.

Kuten ilmoitimme vuonna 2005 antamassamme tiedonannossa puitestrategiasta syrjinnän torjumiseksi ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien tarjoamiseksi kaikille, yksityiskohtaisia tietoja direktiivin täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa on saatavissa joka vuosi julkaisemastamme oikeudellisten asiaintuntijoiden ryhmän laatimasta kattavasta raportista, ja yksittäiset kansalliset kertomukset ovat luettavissa verkossa.

Kathalijne Maria Buitenweg huomauttaa aivan oikein, että tasa-arvosta vastuussa olevat elimet ovat avainasemassa syrjinnän torjunnassa. Tämän vuoksi rahoitamme Equinet-verkostoa, jossa jäsenvaltioiden elimet vaihtavat yhdessä kokemuksia ja tietoja hyvistä käytännön ratkaisuista.

Kuten mietinnössä korostetaan, tietojen kerääminen on arka aihe. Ilman sitä on kuitenkin mahdotonta arvioida syrjintätapausten laajuutta ja tietää, ovatko toteutetut toimet tehokkaita. Koska suuri osa kerätyistä tiedoista saattaa olla luonteeltaan henkilökohtaisia ja paljastaa henkilön rodulliseen tai etniseen alkuperään tai jopa uskonnolliseen vakaumukseen tai sukupuolielämään liittyviä asioita, tiedot on käsiteltävä noudattaen henkilötietodirektiivin 95/46/EY mukaisia asiaan liittyviä säännöksiä.

Direktiivissä kielletään yleisesti arkaluonteisten henkilötietojen käsittely. Tähän sääntöön voidaan kuitenkin tehdä joitakin poikkeuksia erityisesti, jos kyseinen henkilö on antanut nimenomaisen suostumuksensa tai jos – siteeraan tekstiä – käsittely on tarpeen erityisten oikeuksien ja velvoitteiden noudattamiseksi työoikeuden alalla.

Lisäksi jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksia tärkeän yleisen edun perusteella sillä edellytyksellä, että ne toteuttavat asianmukaiset takeet. Jäsenvaltiot voivat päättää, onko soveliasta kerätä etniseen alkuperään liittyviä tietoja syrjinnän torjumiseen tähtääviä tilastoja varten edellyttäen, että tietosuojadirektiivissä vaaditut takeet toteutetaan.

Eurobarometri-tutkimus syrjinnästä Euroopan unionissa osoitti, että useat EU:n kansalaiset olivat yleensä valmiita antamaan nimettöminä henkilökohtaisia tietoja luettelointitarkoituksiin syrjinnän torjumiseksi. Kolme Euroopan unionin kansalaista neljästä olisi valmiita antamaan etnistä alkuperäänsä ja uskontoaan tai vakaumuksiaan koskevia henkilökohtaisia tietoja.

Tämän tyyppiset tiedot ovat erityisen tärkeitä pyrittäessä myönteisen toiminnan avulla poistamaan syrjintää ja syvälle juurtuneita haittatekijöitä. Komissio julkaisi viime helmikuussa tasa-arvokysymyksiin liittyvän eurooppalaisen oppaan, jonka tarkoituksena on auttaa jäsenvaltioita parantamaan tietojen keruuta.

Samassa tammikuussa 2007 julkaistussa Eurobarometri-tutkimuksessa kävi ilmi, että kansalaiset eivät mielestään tunteneet riittävästi oikeuksiaan syrjinnän uhreina. Vaikka oikeuksien tunteminen vaihteli huomattavasti eri maiden välillä – esimerkiksi Suomessa 65 prosenttia haastatelluista väitti tuntevansa oikeutensa, kun taas Itävallassa vain 17 prosenttia vastaajista oli tätä mieltä – prosenttimäärien keskiarvo, 32, osoittaa selvästi, kuten olette hyvin tuonut esiin, että toimet tiedostamisen lisäämiseksi ovat yhä tarpeen.

Olen vakuuttunut siitä, että nykyinen toimintamme, jota lujittavat Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi 2007 ja jäsenvaltioissa toteutettavat noin 430 tointa, sekä monimuotoisuuden puolesta ja syrjintää vastaan suunnattu kampanja auttavat osaltaan poistamaan tiedon puutetta.

Pidän tärkeänä mainita erityisesti rahoittamamme koulutusohjelmat, jotka on tarkoitettu kansalaisjärjestöille, ammattijärjestöille, asianajajille ja yrityksille.

Komissio on lujasti päättänyt käyttää hyväksi kaikkia mahdollisia välineitä parantaakseen romanien asemaa Euroopan unionissa. Lähinnä on tarkoitus varmistaa direktiivin 2000/43/EY noudattaminen, käyttää hyväksi yhteisön rakennerahastoja, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa, ja lisätä romanien ja suuren yleisön tietoisuutta romanien oikeuksista ja velvollisuuksista.

Etnisten vähemmistöjen, muun muassa romanien, yhteiskuntaan ja työelämään integroitumista käsittelevä korkean tason asiantuntijaryhmä esittelee raporttinsa ja joukon suosituksia joulukuun alussa. Ryhmän tavoitteena on tunnistaa integroitumisen esteet ja tuoda esiin julkisen vallan ja yritysten soveltamia hyviä käytännön ratkaisuja.

Tässä yhteydessä on sanottava, että pidämme myönteisenä Euroopan parlamentin kiinnostusta moniperusteista syrjintää koskevaa kysymystä kohtaan. Haluaisin luonnollisesti malttamattomasti saada tietää tämän vuoden lopulla komissiolle tehdyn uuden tutkimuksen tulokset. On selvää, ettei syrjimättömyys yksin riitä takaamaan yhtäläisiä mahdollisuuksia tietyille ryhmille, jotka ovat yhteiskunnallisesti muita huonommassa asemassa. Komissio onkin tilannut perusteellisen analyysin jäsenvaltioissa noudatettavista hyvistä käytännön ratkaisuista erityisesti työvoimapolitiikan alalla.

Komissio pitää hyvin tärkeänä myös sitä, että jäsenvaltiot soveltavat oikein omia lakejaan, mutta on selvää, ettei lainsäädäntö yksin riitä. Toivomme voivamme täydentää sitä tutkimuksella, tietoisuutta lisäämällä, koulutuksella ja vaihtamalla hyviä käytännön ratkaisuja, joilla estetään syrjintää, ja silloin kun tämä ei ole mahdollista, tarjoamalla sen uhreille sopivia korvauksia.

  Patrick Gaubert, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, haluan kiittää Kathalijne Maria Buitenwegia hänen tekemästään korkealaatuisesta työstä. Mietinnössä tuodaan esiin oikeita ja tasapuolisia toteamuksia. Tärkeimmät eli direktiivin soveltamista koskevat ongelmat käsitellään mietinnössä perusteellisesti.

On totta, että vain hyvin harvat kansalaiset tietävät tarkkaan, mitkä ovat heidän oikeutensa, jos he joutuvat syrjinnän uhreiksi. Tämän vuoksi näyttää olevan aivan välttämätöntä varmistaa kansalaisten parempi tiedonsaanti, erityisesti tänä Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna. Kannatan ajatusta myöntää riittävästi varoja tasa-arvon edistämisestä vastaaville elimille. Niillä on tällä alalla ratkaisevan tärkeä rooli ja niiden on, kuten mietinnössä aivan oikein todetaan, säilyttävä ehdottomasti riippumattomina.

Huolestuttavin toteamus on kuitenkin se, että jotkin jäsenvaltiot ovat laiminlyöneet joko kokonaan tai osittain direktiivin saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöään. Meidän on ehdottomasti ryhdyttävä toimiin kaikkien jäsenvaltioiden varustamiseksi tarvittavalla lainsäädännöllä, jotta jokainen ihminen asuinvaltiosta riippumatta voisi saada välttämättömän suojelun.

Asian arkaluontoisemmasta puolesta, tietojenkeruusta, mietinnössä todetaan varovasti, että sen yhteydessä on kunnioitettava yksityisyyttä ja että tietoja on kerättävä vain vähemmistöihin kohdistuvan mahdollisen syrjinnän paljastamiseksi. Tarkoitus ei missään tapauksessa ole, että eksyttäisiin vaarallisille poluille laatimaan etnisiä profiileja, vaan että lopulta saataisiin tietoja, joiden avulla olisi mahdollista mitata ilmiön laajuutta ja löytää siihen sopivia ratkaisuja.

Kun kyse on niin perustavasta periaatteesta kuin tasapuolisen kohtelun periaatteesta, Eurooppa ei voi tyytyä pelkkiin sanoihin, se ei voi tyytyä vähimmäislainsäädäntöön eikä se voi tyytyä jäämään pelkäksi tarkkailijaksi. Meidän on oltava tarkkana. Sen lisäksi meidän on toimittava, oltava edelläkävijöitä, pyrittävä siihen, että Eurooppa on asiassa hyvänä esimerkkinä, sillä mitä parempaa esimerkkiä Eurooppa näyttää, sitä vähemmän siitä löytyy moitittavaa.

  Martine Roure, PSE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, ensiksi kiitän Kathalijne Maria Buitenwegia hänen erinomaisesta työstään. Tuemme hänen mietintöään täysin. Viimeaikaiset tiedot osoittavat näet valitettavasti, että syrjintä on yhä vaikea ja ajankohtainen ongelma monissa jäsenvaltioissa.

Euroopan unionin perusoikeusviraston elokuussa 2007 julkaistusta ensimmäisestä raportista käy ilmi, että rasistiset rikokset ovat lisääntyneet ainakin kahdeksassa unionin valtiossa. Tämä on hälyttävää erityisesti siksi, että Euroopan unionilla on hyvin edistyksellinen syrjinnän vastainen lainsäädäntö. Olen samaa mieltä siitä, että jäsenvaltiot ovat saattaneet tätä lainsäädäntöä huonosti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja että ne toteuttavat sitä epätäydellisesti. EU:n kansalaiset saavat huonosti tietoja eivätkä tiedä varsinkaan sitä, että heillä on mahdollisuus vedota tähän lainsäädäntöön, jotta heidän oikeuksiaan puolustettaisiin silloin, kun he joutuvat syrjinnän uhreiksi.

Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuotta sekä rasismin ja muukalaisvihan vastaisesta toiminnasta tehtävää puitepäätöstä koskevan mietinnön laatijana olen sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on ponnisteltava enemmän varmistaakseen, että EU:n lainsäädäntöä sovelletaan asianmukaisesti. On myös välttämätöntä, että lakitekstejä tehdään laajalti tunnetuiksi, jotta EU:n kansalaiset ottavat ne omakseen.

Todella edistyksellinen seikka tässä tasa-arvoista kohtelua koskevassa direktiivissä on todistustaakan kääntäminen. Meidän on vaadittava konkreettisten keinojen käyttöönottoa tämän edistysaskeleen varmistamiseksi kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.

Lopuksi katson, että on välttämätöntä lujittaa syrjinnän torjuntaa koskevaa EU:n oikeusperustaa hyväksymällä horisontaalinen direktiivi, joka kattaa perustamissopimuksen 13 artiklaan kirjatut syrjinnän muodot. Haluan kysyä komissiolta, miten kyseisen direktiivin toteutettavuutta koskeva tutkimus edistyy.

  Sophia in ’t Veld, ALDE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, me laadimme lakeja täällä Euroopan parlamentissa, mutta lait eivät yksin voi poistaa rasismia ja muukalaisvihaa. Poliitikkojen ja muiden mielipidejohtajien lausahdukset luovat vihalle ja suvaitsemattomuudelle otollista ilmapiiriä, jossa syrjinnästä tulee normaalia, ja tällöin laki jää kuolleeksi kirjaimeksi.

Haluaisin todella nähdä Euroopan komission käyvän käsiksi Euroopassa esiintyvään syrjintään yhtä johdonmukaisesti kuin se puuttuu esimerkiksi markkinasääntöjen rikkomiseen. Meidän olisi suojeltava Euroopan inhimillistä pääomaa aivan yhtä tarmokkaasti kuin rahallista pääomaa. Jos pärjäämme Bill Gatesille, pärjäämme varmasti myös syrjintää harjoittaville yrityksille ja viranomaisille. Tiedämme, että rotudirektiivin vaatimukset ovat joiltakin osin jääneet vielä täyttämättä 14 hallitukselta. Silti komissiolla ei näytä olevan kiirettä saattaa sääntöjä voimaan, vaan se antaa jäsenvaltioille aivan liian paljon aikaa yhdenmukaistamiseen. Tämä laki olisi ollut pantava täytäntöön jo vuosia sitten. Bill Gatesin emme olisi antaneet selviytyä tällaisesta ilman seuraamuksia.

Terrorismin ja rikosten torjunnassa emme saa sallia sääntöjen muuttamista. Jotkin toimenpiteet koskevat vain tiettyjä ryhmiä ja näyttävät laillistavan syrjinnän. Tästä esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa ”stop-and-search” -pysäytykset, profilointimenetelmät ja niin edelleen. Myös integrointitoimet voivat joskus olla syrjiviä. Voin mielihyvällä todeta, että kotimaassani tuomioistuin hylkäsi integrointitoimet, jotka hallitus yritti ottaa käyttöön, koska ne olivat todellakin syrjiviä.

Useista tarkistuksista erityisesti yksi, tarkistus 4, kiinnitti huomiotani. Siinä sanotaan, että vähemmistöjen suojeleminen ja syrjinnän vastaisen lainsäädännön noudattaminen ovat kunkin jäsenvaltion asia. Kuitenkin juuri yhteiset eurooppalaiset arvot ovat asia, joka ei ole kansallinen. Näin ollen on paljolti EU:n vastuulla varmistaa EU:n kansalaisten tasavertainen kohtelu, koska se on Euroopan integraation tavoite, ja markkinat ovat vain keino päästä tähän tavoitteeseen.

Uskonnonvapaus on tärkeä ja perustavanlaatuinen oikeus, mutta sitä ei saa käyttää väärin etniseen taustaan perustuvan syrjinnän oikeutuksena. Esimerkiksi katolinen koulu ei saa käyttää uskonnonvapautta tekosyynä estääkseen tietyn etnisen taustan omaavien lasten pääsyn kouluun, kun se itse asiassa haluaa pitää koulun valkoihoisten kouluna. Toisaalta ei ole automaattisesti rasistista kritisoida islamia.

Arvoisa puhemies, lait ovat tärkeitä, ja on erittäin hyvä asia, että meillä on tämä laki, mutta haluamme kaikki innokkaasti säilyttää ilmapiirin, jossa syrjintää ei enää esiinny.

  Roberta Angelilli, UEN-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluan ensin kiittää kollegaamme hänen työstään. Alaikäisten oikeuksia koskevan Euroopan parlamentin mietinnön esittelijänä haluaisin kiinnittää huomiota tämän mietinnön yhteen tärkeään osaan, joka koskee romanilapsia. Haluan muistuttaa kaikkia siitä, että kyseessä ovat lapset, jotka kärsivät kaikkien pahimmista syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen ongelmista.

Euroopassa on paljon, liian paljon, usein romanitaustaisia katulapsia, joilla ei ole tulevaisuutta, koska he eivät saa kunnollista koulutusta ja ovat usein täysin lukutaidottomia. Nämä lapset eivät saa asianmukaista lääkärinhoitoa eivätkä välttämättömiä rokotuksia. He ovat lapsia, joilla ei ole tulevaisuutta, koska heiltä on evätty lapsuus ja koska heidän on usein pakko kerjätä ja pyytää almuja melkein aina koulutuntien aikana tai päätyä laittomaan työhön.

Kuten mietinnössä myös sanotaan, jäsenvaltioiden on sitouduttava syrjinnän vastaisiin myönteisiin toimiin. Tässä tapauksessa se tarkoittaa toimia, joilla lapsille taataan oikeus koulutukseen ja joilla romanilasten perheet velvoitetaan huolehtimaan, että lapset suorittavat pakollisen koulutuksen. Tarvitaan myös asiaan soveltuvia kampanjoita, joilla kansalaisia kannustetaan työskentelemään yhdessä koulujen kanssa lasten syrjinnän, hyväksikäytön ja sosiaalisen syrjäytymisen estämiseksi.

Haluan lopuksi sanoa, ettei voida hyväksyä sitä, että liian monet jäsenvaltiot, valitettavasti myös oma maani Italia, eivät ole vielä saattaneet direktiivin säännöksiä asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä.

  Tatjana Ždanoka, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (EN) Arvoisa puhemies, haluan kiittää Kathalijne Maria Buitenwegia tästä mietinnöstä, jossa huomio kiinnitetään yhteen Euroopan rasismia ja etnistä syrjintää koskevan ongelman vakavimmista kysymyksistä.

Arvoisa komission jäsen, mielestäni komission olisi edistettävä aktiivisemmin rotudirektiivin kansallista täytäntöönpanoa. Joka päivä tulee esille useita tapauksia, joissa lainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano on välttämätöntä uhrien suojelemiseksi. Haluaisin myös todeta, että joitakin kielipolitiikkaan liittyviä käytäntöjä voidaan pitää direktiivin mukaisena välillisenä syrjintänä. Esimerkiksi kotimaassani Latviassa samoin kuin naapurimaassa Virossa, joissa kummassakin väestöstä suuri osa on etnisiä vähemmistöjä, on suhteettoman suuret kielivaatimukset työhön pyrittäessä, ja lisäksi viranomaisten kanssa asioitaessa vaaditaan käyttämään vain yhtä kieltä. Mielestäni jos kyseiset käytännöt johtavat rodullisten ja etnisten vähemmistöjen aliedustukseen yhteiskunnallisen elämän eri aloilla, jäsenvaltioiden velvollisuus on kehittää politiikkaa siten, että varmistetaan yhtäläinen pääsy ja estetään syrjintä.

On myös toinen huolta aiheuttava seikka. Erilaista kohtelua kansallisuuden perusteella voidaan joskus pitää välillisenä etnisenä syrjintänä. Sitä tapahtuu, kun kansalaisuuspolitiikalla pyritään sulkemaan ulkopuolelle vähemmistötaustaisia, esimerkiksi romaneja tai venäläisiä.

Toivon, että Euroopan tuomioistuimet sekä Amerikan ihmisoikeustuomioistuin, joka julisti, ettei kansalaisuuden esteenä saa olla rodullista tai etnistä syrjintää, eivät ole vähemmän edistyksellisiä, ja että ne seuraavat tarkasti kansalaisuutta koskevan politiikan vaikutusta henkilöihin, jotka kuuluvat eri etnisiin ryhmiin.

  Vittorio Agnoletto, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (IT) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, syrjinnän vastainen direktiivi on erittäin hyvä direktiivi, jonka eettinen arvo on merkittävä, mutta silti useissa Euroopan maissa tehdään hyvin vähän tai ei tehdä mitään sen hyväksi, että direktiivi ja sen sisältö saatettaisiin osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja käytännössä rasistiset ja etniset hyökkäykset ovat jokapäiväisiä. Euroopan unioni on aloittanut direktiivin täytäntöönpanon laiminlyöntiä koskevan rikkomusmenettelyn esimerkiksi juuri Italiaa vastaan.

Euroopan unioni väittää erityisesti, että Italia ei ole sisällyttänyt rotuun perustuvan häirinnän käsitettä osaksi kansallista lainsäädäntöään, että siltä puuttuu todistustaakan kääntämistä koskeva laki ja että sillä ei ole rasistisilta ja etnisiltä hyökkäyksiltä suojaavia erityisiä säännöksiä. Viime joulukuussa Milanon lähellä sijaitsevassa Operan kunnassa joukko kansalaisia kansallisen Lega di Alleanzan johtajien johdolla kirjaimellisesti valtasi ja sytytti tuleen teltan, jossa oli noin kolmekymmentä romanilasta. Paviassa kymmeniä romaneja ajettiin pois huutaen iskulauseita kaasukammioista. Muutama päivä sitten 40 naamioitua hyökkääjää hyökkäsi kepein, puukoin ja Molotovin cocktailein varustautuneina romanileiriin Rooman lähellä Ponte Mammolossa keskellä yötä.

Italiassa paikalliset viranomaiset tyhjentävät joka päivä vähintään yhden kiertolaisten leirin ilman, että romaneilla on alkeellisimpiakaan oikeuksia. Onko tämä mietinnössä vaadittua laajentumisen jälkeistä romanien erityistä sosiaalista suojelua? Haluaisin myös painottaa, että direktiivin mukaan käyttöön otettujen kansallisten säännösten rikkomuksiin sovellettavien seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Haluan myös huomauttaa, että hyväksyimme 25. huhtikuuta…

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Frank Vanhecke, ITS-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, pelkään, että mielipiteeni tästä mietinnöstä ovat jonkin verran ristiriidassa sen kanssa, mitä parlamentissa on tähän mennessä sanottu. Pidän mietintöä omituisena, ainakin omituisena demokraattiseksi itseään kutsuvalle instituutiolle, koska erittäin kyseenalaisen direktiivin pohjalta annetaan suosituksia, jotka mielestäni ovat perusoikeuksien ja -vapauksien vastaisia ja joiltakin osin ristiriidassa oikeusvaltion perusperiaatteiden kanssa.

Totuus on, että todellinen vähemmistöjen syrjintä tai todellinen rasismi on Euroopassa onneksi hyvin marginaalinen ilmiö, jota torjutaan jo nyt riittävästi ja aivan asianmukaisesti. Tässä mietinnössä on kyse jostain aivan muusta. Kyseessä on jo ties kuinka mones yritys ottaa käyttöön sääntöjä, joilla vaiennetaan ja vaarannetaan ilmaisun vapaus ja luodaan lisääntyvän henkisen terrorin ilmapiiriä, jossa maan syntyperäiset asukkaat velvoitetaan harjoittamaan lopulta positiivista syrjintää maahanmuuttajia kohtaan. Kyseessä on jälleen uusi mietintö, joka syrjii niitä, jotka eivät ole maahanmuuttajia.

Näin ollen pidän todistustaakan kääntämistä erityisesti työhönottoon liittyvissä syrjintä- ja riita-asioissa täysin tuomittavana oikeusvaltioon perustuvissa maissa, joissa ihmistä pidetään syyttömänä, kunnes hänet on todistettu syylliseksi.

Lyhyesti sanottuna mietinnön aiheena ei ole syrjintä vaan tietynlainen poliittisen korrektiuden laillistaminen.

  Anna Záborská (PPE-DE). – (SK) Saanen aluksi kiittää Kathalijne Maria Buitenwegiä hänen mietinnön hyväksi tekemästään työstä. Haluaisin myös tarkastella aihetta toisesta näkökulmasta.

Ihmisten liikkuvuuden lisääntyminen edellyttää, että olemme valmiimpia ottamaan vastaan muista maista tulevat ihmiset. Tällainen avoimuus alkaa kuitenkin jo kotikasvatuksesta. Juuri perheen parissa lapset todennäköisimmin oppivat ottamaan muut huomioon. Perhe on ensimmäinen yhteisö, jonka olisi opetettava avoimuutta, huomioon ottamista ja yhteisvastuuta. Rotuun ja etniseen taustaan perustuvan suvaitsemattomuuden vastaisesta kasvatuksesta on tultava kasvatuksen ja koulutuksen kaikissa vaiheissa näkyvä tukipilari niin kouluissa kuin koko yhteiskunnassa. Kasvatuksessa ja koulutuksessa on keskityttävä eettisiin perusteisiin, jotka vahvistavat perheyhteyttä.

Tästä syystä kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen sekä rauhaan ja erilaisuuden kunnioittamiseen liittyvistä kysymyksistä on nyt tullut hyvin tärkeitä poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä. Rotuun perustuvan syrjinnän torjunta keskittyy pääasiassa siihen, miten aiomme turvata kansojen ja kansakuntien välisen yhteiselämän uuden vuosisadan ja vuosituhannen alussa. Jonkin verran lainsäädäntöä tietysti tarvitaan, mutta yhteiskuntamme olisi käsiteltävä rotuun ja etniseen taustaan perustuvaa syrjintää arvioimalla rehellisesti menneisyyttä ja pyrkimällä yhdessä siihen, että tulevaisuudessa kunnioitetaan kaikkien ihmisten ihmisarvoa ja perusoikeuksia.

  Magda Kósáné Kovács (PSE). – (HU) Kiitos, arvoisa puhemies. Jos 60 prosenttia tutkimuksen kohteena olevista ihmisistä koki joutuneensa jonkinlaisen epäoikeudenmukaisen syrjinnän kohteeksi, se on varoitus jäsenvaltioille ja varoitus koko Euroopalle.

Etniseen ja rodulliseen taustaan perustuvaa syrjintää on vielä olemassa, ja on pelättävissä, että näin on asianlaita vielä pitkään, koska Euroopasta on tulossa yhä kirjavampi ja etniset eroavuudet näkyvät yhä paremmin. Myös itseään etnisesti yhtenäisenä pitävistä maista on tulossa lisääntyvässä määrin erilaisten kulttuurien koti.

Kathalijne Maria Buitenwegin erinomainen mietintö tarjoaa mahdollisuuden arvioida ja pohtia asiaa. Komissio on antanut meille tänään lupauksen siitä, että asiassa tapahtuu edistystä, koska jos useat maat ovat laiminlyöneet direktiivin asianmukaisen täytäntöönpanon, varoitus on oikeutettu ja apua tarvitaan kipeästi. Melkein jokainen kollegani on sanonut, että jos kansalaiset eivät tunne oikeuksiaan saada suojelua syrjintää vastaan, he eivät voi harjoittaa tätä oikeutta.

Rotuun tai etniseen taustaan perustuva syrjintä aiheuttaa ongelmia myös laajemmassa yhteydessä, sillä etniseen vähemmistöön kuuluminen on ensisijaisesti identiteettikysymys. Meillä itä- ja keskieurooppalaisilla ei ole kovinkaan myönteisiä kokemuksia sen suhteen, miten mielellään tietoja annetaan. On jopa niin, että henkilö on ”mustalainen”, jos hänen elinympäristönsä pitää häntä sellaisena, ja kyse tuntuu olevan ennemminkin elämäntavasta kuin varsinaisesta rotuidentiteetistä. Perusoikeusvirasto pystyy tulevaisuudessa parantamaan tilannetta huomattavasti.

Kommentoin vielä kahta asiaa. Ensinnäkin direktiivin täytäntöönpano voi edistää paljon sen varmistamista, että romaniyhteisö ei ajaudu Euroopan ulkopuolelle. Toiseksi uusien jäsenvaltioiden myötä Euroopan historian kartalle on ilmaantunut uusia etnisiä ryhmiä. Viime vuosisadan ja kahden maailmansodan surullinen perintö on, että ristiriidat jatkuvat eivätkä haavat ole vielä parantuneet. Olemme kaikki vastuussa. Kiitos, arvoisa puhemies.

  Sarah Ludford (ALDE). – (EN) Arvoisa puhemies, suhtaudun erittäin myönteisesti siihen, että komissio on aloittanut rikkomista koskevan menettelyn direktiivin puutteellisen täytäntöönpanon vuoksi 14:ä jäsenvaltiota vastaan.

Minulle on ollut opettavaista nähdä, että kotivaltioni Yhdistynyt kuningaskunta on näiden maiden joukossa. Oman maani tapauksessa yksi syy on, että välillisen syrjinnän määritelmää ei noudateta. Syytä omahyväisyyteen ei selvästikään ole, vaikka maalla on ollut rotusyrjinnän vastainen lainsäädäntö jo yli 40 vuotta.

Aihe vaatii voimakasta poliittista tahtoa, ja sen vuoksi on sitä masentavampaa, että neuvosto ei pitänyt tätä keskustelua riittävän tärkeänä ollakseen edustettuna.

Minua kiinnosti hyvin paljon kuulla komission jäsenen Michelin mainitsema tilasto, jonka mukaan kolme neljästä eurooppalaisesta on sen kannalla, että etnistä alkuperää koskevaa tietoa voidaan kerätä anonyymisti. Olen tyytyväinen, että komissio on tehnyt paljon työtä tällä alalla viime vuosina ja laatinut parhaita käytännön ratkaisuja sisältävän oppaan. Olemme edistyneet hyvin paljon vuodesta 1999, jolloin rohkenin käyttää Euroopan rotusyrjinnän vastaista vuotta koskevassa mietintöluonnoksessani ilmaisua ”etnisestä tilanteesta hankitut tiedot” ja sain niskaani valtavasti vastalauseita.

Olen tietenkin Patrick Gaubertin kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on seurattava tarkasti, ettei syrjinnän esille tuomiseksi ja torjumiseksi kerätty etninen ja rotua koskeva tieto itsessään muodostu syrjiväksi työkaluksi rotua ja etnistä alkuperää koskevien profiilien laatimisen vuoksi.

Haluan kysyä komission jäseneltä, missä määrin poliisi muun kuin tietojensuojelun osalta kuuluu syrjintäkiellon soveltamisalan piiriin suorittaessaan operaatioita (esimerkiksi stop-and-search-pidätyksiä) – jotka ovat tietenkin palveluntarjontaa. Poliisi työnantajana kuuluu selvästi tämän soveltamisalan piiriin, mutta minulla ei ole koskaan ollut täysin selvää, missä määrin direktiiviä sovelletaan poliisioperaatioihin.

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Marek Aleksander Czarnecki (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, tarkasteltuani Euroopan unionin direktiivien, myös rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevan direktiivin, täytäntöönpanon tilannetta olen mietinnön esittelijän tavoin havainnut, että monet jäsenvaltiot ovat ottaneet tämän direktiivin vaatimukset huomioon merkittävässä määrin ja jopa menneet pidemmälle kuin soveltamisala vaatisi. Vaikka vähäisiä poikkeuksia on, jäsenvaltiot ovat kohdistaneet merkittävästi huomiota siihen, että ihmisiä kohdellaan kaikin puolin yhdenvertaisesti. Joitakin puutteita ja laiminlyöntejä on, ja niihin on syytä kiinnittää enemmän huomiota. Joskus säännökset sisältyvät eri lakeihin, mutta se ei ole este lain täytäntöönpanolle kansallisella tasolla.

Olen sitä mieltä, että lainsäädännölliset puitteet ovat Euroopan unionissa korkeatasoiset. Ongelmallisempi asia on sellaisten ihmisten tietoisuuden herättäminen, jotka saattavat pitää oikeutettuna muiden syrjintää. Tällöin meidän on kuitenkin pystyttävä vastaamaan seuraavaan kysymykseen: miten ihmisten tietoisuutta ja ymmärtämystä voidaan herätellä nykyisessä globaalissa maailmassa? Maailmassa, jossa ihmiset monien eri syiden vuoksi vaihtavat jatkuvasti asuinpaikkaansa...

(Puhemies keskeytti puhujan)

  Philip Claeys (ITS). – (NL) Arvoisa puhemies, Kathalijne Maria Buitenwegin mietinnön kaltaisissa mietinnöissä on ongelmana se, että lähdetään liikkeelle arvokkaista periaatteista ja hyvistä aikomuksista, jotka valitettavasti eivät lainkaan vastaa todellisuutta. Tietysti rotuun tai alkuperään perustuva syrjintä on tuomittavaa. Kysymys kuuluu, onko syrjintä niin laajaa kuin ihmiset aina haluavat meidän uskovan. EUMC:n eli Euroopan unionin rasismin ja muukalaisvihan seurantakeskuksen viimeisimmässä vuosiraportissa kerrotaan ilmiön lisääntymisestä, mutta ei anneta konkreettisia lukuja tämän tueksi. EUMC ei pysty antamaan edes yleisesti hyväksyttävää määritelmää siitä, mitä syrjintä on.

Aivan liian usein oletetaan, että lähes kaikki maahanmuuttajien ongelmat johtuvat syrjinnästä. Tällä on tuhoisat seuraukset, koska se vapauttaa kokonaisia väestöryhmiä henkilökohtaisesta vastuusta. Tällainen pehmopolitiikka ja uhriksi joutumisen kulttuuri ovat vain pahentaneet ongelmaa, ja tuen mielihyvin Koenraad Dillenin asennetta vähemmistökysymykseen.

  Roberta Alma Anastase (PPE-DE). – (RO) Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat, haluaisin ensin esittää kiitokseni mietinnön johdonmukaisuudesta ja laadukkuudesta ja korostaa siinä käsiteltävän aiheen merkitystä ihmisten elämän parantamisessa ja yhteisöjen kehittämisessä. Haluan puheenvuorossani kiinnittää huomiota koulutuksen merkitykseen toteutettaessa yksilöiden tasavertaiseen kohteluun liittyviä Euroopan unionin periaatteita ja säännöksiä.

Mietinnössä korostetaan aivan oikein sitä, että lait ovat tehokkaita vain silloin, kun ihmiset ovat tietoisia oikeuksistaan. Kansalaisille on annettava tietoa, mutta heitä on myös koulutettava, jotta he osaavat reagoida eli itse asiassa puolustaa itseään. Syrjintää pystytään vähentämään vasta sitten, kun ihmiset rohkenevat puhua, kirjoittaa ja vedota oikeuksiinsa.

Samalla myös suvaitsevaisuuskasvatus on erittäin tärkeää minkä tahansa yhteisön säilymiselle. Oppiminen elämään toisten ihmisten kanssa ja erilaisuuden hyväksyminen niin, että sitä ei nähdä kohtalona vaan mahdollisuutena muodostaa ehjä kokonaisuus, on oikea tie tämän tyyppisen ilmiön poistamiseen.

  Genowefa Grabowska (PSE). – (PL) Arvoisa puhemies, Euroopan unionilla on hyviä lakeja, vakiintuneita syrjinnän vastaisia normeja ja valmisteilla olevia direktiivejä. Haluan onnitella kollegaani hänen tänään esittelemästään mietinnöstä. Vastavuoroisesti jäsenvaltiot ottavat käyttöön täällä päätetyt asiat. Valtioiden perustuslaeissa on syrjinnän vastaisia lausekkeita ja kokonaisia lainkohtia, joiden tarkoitus on suojella kansalaista syrjinnältä. Miksi siis tilanne on nyt niin huono? Miksi vieläkin on niin paljon esimerkkejä syrjinnästä, jota emme pysty poistamaan?

Minusta tuntuu, että ongelmia esiintyy kahdella tasolla, yhtäältä tiedotuksessa ja toisaalta velvoitteiden täytäntöönpanossa. Keskityn nyt tiedotukseen. Tiedotus ei ole vain hallitusten tehtävä. On käynyt ilmi, että hallitukset eivät anna tavallisille ihmisille paljoakaan tietoa syrjinnän luonteesta. Minusta tuntuu, että tätä tehtävää olisi siirrettävä enemmän kansalaisjärjestöille, joilla on hyvät mahdollisuudet käsitellä yhteiskunnan eri aloja ja erityisiä kansalaisryhmiä sekä antaa ihmisille tietoa siitä, mitä siirtolaisuus tarkoittaa. Kysykääpä maahanmuuttajilta, ikääntyneiltä naisilta tai yksinäisiltä äideiltä, kokevatko he itsensä syrjityiksi. He vastaavat: ”Emme, se on vain meidän kohtalomme. Se on vain huonoa onnea”. He tarvitsevat apua löytääkseen itsensä. He tarvitsevat apua oikeudenkäynneissä ja viranomaisten kanssa asioidessaan.

Haluaisin myös, että Euroopan parlamentti ryhtyisi valmistelemaan eri organisaatioille annettavia käyttäytymiskoodeja. Sanon vielä yhden asian. Toivon, etteivät Euroopan komission hanke, jossa syrjinnän vastaisen näyttelyä kuljettava keltainen rekka ajaa ympäri Eurooppaa, ja Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuosi ole kaikki, mitä voimme tehdä. Tehkäämme enemmän syrjinnän kohteeksi joutuvien auttamiseksi.

  Wiesław Stefan Kuc (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, kun otetaan käyttöön periaate, joka on rodusta tai etnisestä alkuperästä, ja siis myös ihonväristä ja uskonnosta, riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen kaltainen, siihen liittyy yleensä jatkuvasti etenevä toiminta. Jokainen askel kohti tavoitetta voidaan laskea suureksi menestykseksi. Emme voi odottaa, että pystymme muuttamaan kaikkien ihmisten asenteen yhdessä yössä. He eivät luovu luonnollisesta pyrkimyksestään kohentaa elämänlaatuaan ja torjua uhkia, jotka mahdollisesti estävät sen. Meidän on kuitenkin tehtävä kaikkemme lainsäädännöllisten, yhteiskunnallisten ja taloudellisten esteiden poistamiseksi, annettava koulutusta, luotava edellytykset sopusointuiselle yhdessäololle ja muutettava kielteisiä asenteitamme muita ihmisiä kohtaan, vaikka he olisivat kuinka erilaisia. Totean vielä, etten ole missään tapauksessa Frank Vanhecken kanssa samaa mieltä asenteista.

  Neena Gill (PSE). – (EN) Arvoisa puhemies, samalla kun suhtaudun myönteisesti komission tiedonantoon pahoittelen sitä, että tästä ja muusta lainsäädännöstä huolimatta syrjintä Euroopan unionissa ei ole vähentynyt vaan lisääntynyt dramaattisesti.

Vastaan niille äärioikeiston edustajille, jotka kyseenalaistavat tämän väitteen. Uskokaa pois, tänäkin vuonna olen tavannut noin 500 sikhiyhteisön edustajaa Ranskasta, Belgiasta, Italiasta ja Saksasta, ja kaikki ovat kertoneet heihin kohdistuneesta järkyttävästä syrjinnästä, joka johtuu heidän ulkoasustaan eli turbaanin käytöstä ja jota on mahdoton hyväksyä.

Vuodesta 2004 lähtien Ranskassa on erotettu koulusta useita sikhipoikia sen vuoksi, että he eivät ole riisuneet turbaaneitaan. Samantyyppisiä tapauksia on sattunut Belgiassa ja Saksassa.

Ranskan korkein oikeus päätti, että sikhimiehet saavat pitää turbaania ajokorttiin liitettävässä valokuvassa, mutta 24 tunnin sisällä päätöksestä ranskalainen ministeriö kielsi sen nimenomaisesti.

Brysselin lentokentällä sikhimiehiä pyydetään säännönmukaisesti riisumaan turbaaninsa, mitä pidetään suurena loukkauksena.

Saan lisäksi Italiasta viikoittain soittoja sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät voi hoitaa liiketoimiaan, koska ovat sikhejä. Nämä tapaukset ovatkin selvästi kaiken sen vastaisia, mitä mietinnössä vaaditaan ja minkä puolesta komissio puhuu.

Haluaisinkin siis kysyä komission jäseneltä, mitä hän ja komissio aikovat tehdä vastatakseen näihin syrjintätapauksiin. Emme voi puhua yhtenäisyydestä ja moninaisuudesta, jos sitten jätämme huomiotta useiden jäsenvaltioiden hallitusten noudattamat käytännöt.

Haluan onnitella tämän mietinnön laatinutta Kathalijne Maria Buitenwegiä siitä, että hän on tuonut esiin toimenpiteitä, joilla toivoakseni voidaan korjata hieman niiden tilannetta, jotka ovat jääneet syrjään tietämättömyyden vuoksi ja sen vuoksi, että ei tunneta eikä kunnioiteta muiden kansojen kulttuuria.

Lopuksi toivon vilpittömästi, että tänä yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna ja ensi vuonna, joka on kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuosi, meillä on tahtoa varmistaa, että tekomme ovat yhtä puheiden kanssa.

  Jan Tadeusz Masiel (UEN). – (PL) Arvoisa puhemies, on selvää, ettei 2000-luvulla kukaan voi olla tukematta syrjinnän vastaista kamppailua. Minäkin kannatan tätä mietintöä, vaikka olenkin sitä mieltä, että ennakkoluulot johtuvat kulttuurista, sivistyksestä ja uskonnosta eivätkä niinkään rodusta ja etnisestä taustasta. Haluan muuten lisätä, että meidän eurooppalaisten olisi helpompi noudattaa syrjimättömyysperiaatteita, jos ottaisimme käyttöön valvotun maahanmuuttopolitiikan niitä ihmisiä varten, jotka haluamme maahan. Kukaan ei periaatteessa kohtele aggressiivisesti ja epäystävällisesti kumppania, jonka on itse valinnut.

Mietinnössä käsitellään ensisijaisesti maahanmuuttajien oikeuksia. Meidän olisi kuitenkin otettava huomioon myös heidän velvollisuutensa. Ulkomaalaisia ja muista kulttuureista peräisin olevia ihmisiä olisi helpompi olla kohtelematta syrjivästi, jos he kunnioittaisivat kohdemaansa kansan kulttuuria ja perinteitä ja osoittaisivat halua sulautua eivätkä perustaisi valtiota valtioon Euroopassa, jonka juuret, kun tosiasiat tunnustetaan, ovat kristinuskossa.

  Emine Bozkurt (PSE). – (NL) Arvoisa puhemies, olen kiitollinen Kathalijne Maria Buitenwegille siitä erinomaisesta työstä, jota hän on tämän mietinnön puitteissa tehnyt. Syrjintä ja rasismi kaikilla rintamilla, niin työmarkkinoilla, kuntosaleilla kuin koulussa, on hyökkäys Euroopassa tärkeinä pidettyjä arvoja kohtaan. Euroopan tasolle sekä kansalliselle ja paikalliselle tasolle on luotava yhteinen lähestymistapa. Lainsäätäjät, poliitikot ja syrjinnän uhrit itse ovat tässä tärkeässä asemassa. Euroopan kansalaisten on saatava tietoa oikeuksistaan ja keinoista, joita heillä on käytettävissään oikeuksiensa vaatimiseksi.

Kehotan komissiota hoitamaan velvollisuutensa ja huolehtimaan siitä, että rotudirektiivi pannaan pikaisesti ja asianmukaisesti täytäntöön. Direktiivi on askel oikeaan suuntaan, mutta sen tehokkuus riippuu siitä, miten hyvin se pannaan täytäntöön jäsenvaltioissa. Kehotan komissiota myös osoittamaan Barroson itsensä vuonna 2004 julistamaa henkistä johtajuutta, jota nyt tarvitaan kipeästi. Syrjintä on tavallinen ilmiö Euroopassa yhä vuonna 2007, Euroopan yhdenvertaisten mahdollisuuksien teemavuonna. Ennen kaikkea juuri nyt, kun joillakin ryhmillä ei todellakaan ole helppoa – tarkoitan erityisesti Euroopan muslimien asemaa – tarvitsemme ihmisiä, jotka vastustavat syrjintää ja vaikuttavat kaikilla aloilla.

Myös minä haluaisin komission laajentavan syrjinnän vastaiset toimet koskemaan kaikkia mahdollisia syrjinnän muotoja.

  Justas Vincas Paleckis (PSE). – (LT) Arvoisa puhemies, onnittelen esittelijää siitä, että hän on laatinut mietinnön, joka toivoakseni auttaa suojelemaan ihmisiä rasistiselta ja etniseltä syrjinnältä ja edistää oikeussuojan saatavuutta.

Meillä on paljon työtä pyrkiessämme saamaan etnistä tasavertaisuutta ja työelämän tasa-arvoa edistävät direktiivit voimaan. EU:n jäsenvaltioiden (erityisesti uusien jäsenvaltioiden) kansalaiset eivät vielä tunne oikeuksiaan. Joko heillä ei ole tarpeeksi aikaa, tai oikeuksien puolustaminen on heille taloudellisesti mahdotonta. Useimmissa maissa tilanne on sellainen, että syrjinnästä kärsivät eivät pysty kokoamaan voimiaan saadakseen vaikutusvaltaisemmat järjestöt puolustamaan kollektiivisia oikeuksiaan. Näistä vaikeista asioista on hankala kerätä tietoa, jotta voitaisiin havaita välillinen syrjintä tai arvioida syrjinnän määrää yhteiskunnassa. Siksi Euroopan komissiolla on ongelmia sen valvoessa direktiivien täytäntöönpanoa ja etsiessä syitä onnettomiin olosuhteisiin, joissa syrjintää esiintyy.

Kannatan kollegojeni suosituksia myöntää lisäresursseja kansalaisjärjestöille, jotka antavat tietoa kansalaisille ja oikeusapua syrjinnän uhreille. Myös tiedotusvälineillä on tärkeä rooli.

Haluaisinkin kohdistaa sanani kollegoilleni. Meillä kaikilla on toimistomme maissa, joista meidät on valittu parlamenttiin. Niistä käsin voisimme antaa ja rahoittaa alkuvaiheen oikeudellista neuvontaa ja kertoa ihmisille syrjinnän kieltävistä laeista ja mahdollisuuksista käyttää hyväksi oikeutta saada oikeussuojaa. Voisimme lyhyesti sanottuna antaa ihmisille välitöntä apua.

Meidän olisi aktiivisemmin vedottava poliittiseen tahtoon voidaksemme estää tehokkaammin rasistista syrjintää ja työelämän epätasa-arvoisuutta.

  Louis Michel, komission jäsen. − (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluan aluksi vakuuttaa teille, että välitän tietenkin kollegalleni Špidlalle ne yleisesti ottaen myönteiset arvioinnit, joita olen hänen työstään kuullut. Mielestäni hän ansaitsee arvostuksen, ja kerron hänelle siitä. Välitän hänelle tietenkin myös Euroopan parlamentin kommentit sekä vielä tehtävää työtä koskevat kiirehtimisvaatimukset tai odotukset.

Haluan aluksi tehdä pienen tarkennuksen. En tietenkään yhdy, kuten ei komissiokaan, tiettyihin mielipiteenilmaisuihin, joissa on syrjintään viittaava vivahde, ja onneksi voin sanoa, että ne ovat marginaalisia. Samoin en myöskään voi sivuuttaa sitä väitettä, että olisi olemassa vaara kristilliseen valtioon tai kristilliseen Eurooppaan syntyvästä valtiosta. Kunnioitan tietenkin täysin yksittäisiä kansalaisia, jotka ajattelevat näin. Minun on kuitenkin muistutettava – mielestäni se on velvollisuuteni – yksinkertaisesti siitä, että Eurooppa ei ole uskonnollisesti, filosofisesti eikä poliittisesti yksikäsitteinen. Mielestäni on hyvä aina joskus muistuttaa mieliin tämä itsestäänselvyys.

(NL) Kathalijne Maria Buitenweg ja Sophia In ’t Veld toivat aivan oikein esiin ongelman ytimen eli direktiivien kansallisen täytäntöönpanon. Komissio on täysin tietoinen siitä, että meidän on painostettava jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä noudattaneet EU:n lainsäädäntöä. Huolenaihe on yhteinen näitä tärkeitä asioita jäsenvaltioissa valvovien elinten kanssa. Tiedätte varmasti, että tarjoamme jatkuvasti ja auliisti apuamme näille tasa-arvosta vastaaville elimille ja järjestöille.

(FR) Juuri nyt on tekeillä uutta aloitetta koskeva vaikutustenarviointi. Tutkimus aloitteen vaikutuksesta syrjintään on jo alkanut. Ongelman laajuudesta on tietenkin otettava selvää. Kuulemiset ovat parhaillaan käynnissä suuren yleisön keskuudessa, kansalaisjärjestöissä, työmarkkinaosapuolten parissa, yrityksissä ja myös Euroopan parlamentissa. Jos kaikki sujuu hyvin, vaikutustenarviointia koskeva kertomus on valmiina tammikuussa 2008. Seuraava askel on yksiköiden välinen kuuleminen maalis-huhtikuussa 2008. Aloite sisältyy komission vuoden 2008 työohjelmaan, joka on laadittavana ja joka julkaistaan lokakuun lopulla tai marraskuun alussa. Jos aloite hyväksytään sellaisena kuin olemme ehdottaneet, jätetään sen jälkeen vielä ehdotus komissiolle kesäkuussa 2008, ja asiat etenevät näin ollen normaalilla tavalla.

No niin, on sanomattakin selvää, että ajatuksemme ja analyysimme ovat samanlaisia kuin puheenvuorojen käyttäjillä, ainakin useimmilla, ja haluan komission puolesta onnitella Kathalijne Maria Buitenwegiä hänen erinomaisesta työstään. Mielestäni tämä on hyvä esimerkki siitä, kuinka ratkaiseva asema Euroopan parlamentilla voi olla edistettäessä ihmisoikeuksien Eurooppaa, jossa kunnioitetaan vähemmistöjä ja kaikkia ihmisiä.

  Puhemies. − (PL) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan tänään 27. syyskuuta 2007.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Lívia Járóka (PPE-DE), kirjallisena. – (HU) Haluan onnitella kollegaani Kathalijne Maria Buitenwegiä hänen laatimastaan mietinnöstä ja samalla kiinnittää huomiota lukuisiin merkittäviin ongelmiin.

EU:n kansalaisten lainsäädännön tuntemus on melko vähäistä. Juuri ne ihmiset, jotka joutuvat epäoikeudenmukaisen syrjinnän uhreiksi, eli etnisiin vähemmistöihin kuuluvat – erityisesti romanit – ovat melkein täysin tietämättömiä asiaan liittyvistä laeista ja oikeudellista suojaa tarjoavista rakenteista. Tämän vuoksi niin harvat syrjintätapaukset viedään oikeuteen Euroopan unionissa. Lisäksi näissä tapauksissa määrätyt taloudelliset seuraamukset ovat naurettavan pieniä erityisesti, jos niitä verrataan vastaaviin Yhdysvalloissa käytyihin oikeudenkäynteihin. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava antamaan tietoa suurelle yleisölle ja kouluttamaan ihmisiä, jotta mahdollisimman moni kansalainen olisi tietoinen oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan.

Tasa-arvoelimet toimivat etäällä kansalaisista. Ei liene liioittelua sanoa, että ne toimivat vain paperilla eivätkä ole aktiivisesti mukana syrjintää kokeneiden elämässä. Toinen ongelma on, että voidakseen toimia nämä elimet tarvitsevat jäsenvaltioiden hallituksilta rahaa, perusrakenteita, henkilöstöä ja poliittista tukea.

Meidän on luotava tehokas, Euroopan tasolle sijoittuva vastuu- ja valvontajärjestelmä ja laadittava järjestelmällisempiä vuosiraportteja, joista voimme nähdä, onko tasa-arvoelinten toiminta riippumatonta.

  Véronique Mathieu (PPE-DE), kirjallisena. – (FR) Naisten ja miesten tasa-arvoa vuonna 2007 koskeva mietintö tarjoaa tilaisuuden aivan ensiksi antaa tunnustusta Euroopan unionille siitä, että se on sitoutunut naisten oikeuksien parantamiseen jo vuodesta 1957 lähtien. Viimeaikaiset tilastot, jotka on laadittu Romanian ja Bulgarian liittymisen johdosta, ovat kuitenkin sen suuntaisia, että tilanteeseen ei ole syytä olla tyytyväinen.

Ensinnäkin naisten pääsy ja sijoittuminen työmarkkinoille ovat vieläkin liian usein toiveajattelua. Kolmekymmentäkaksi vuotta sen jälkeen, kun neuvosto antoi direktiivin naisten ja miesten palkkojen lähentämisestä, ero on vieläkin liian suuri, eli palkkaerot ovat keskimäärin 15 prosentin luokkaa.

Toiseksi sukupuolten tasa-arvo saavutetaan vain torjumalla paremmin syrjäytymistä ja eriarvoista kohtelua erityisesti maaseutualueilla, missä viljelijän rinnalla avustavina puolisoina työskentelevät naiset kärsivät joskus suurta vääryyttä, kun kyse on avioerosta, perinnöstä tai omaisuuden saamisesta. Heitä ei myöskään aina tilastoida tutkimuksissa.

Meidän on kiireellisesti saatettava käytännössä voimaan eräitä lakeja. Kyseessä on ensiarvoisen tärkeä taistelu, jossa Euroopan unionin on toimittava myös valistajana ja lisättävä ennalta ehkäiseviä toimia, jotta kansalliset kulttuurit kehittyvät ja lähentyvät toisiaan.