Sanatarkat istuntoselostukset

Torstai 11. lokakuuta 2007 - Bryssel

4. Lentoasemien kapasiteetti ja maahuolinta (keskustelu)

  Puhemies. – (EL) Esityslistalla on seuraavana Anne E. Jensenin liikenne- ja matkailuvaliokunnan puolesta laatima mietintö lentoasemien kapasiteetista ja maahuolinnasta: kohti tehokkaampaa politiikkaa (2007/2092(INI)) (A6-0349/2007).

  Anne E. Jensen (ALDE), esittelijä. – (DA) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, Euroopan lentokenttien kuormitus on nykyisin niin suurta, että pieninkin myöhästyminen jollain lentokentällä voi merkitä huomattavia myöhästymisiä toisella. Lisäksi lentoliikenteen jatkuva lisääntyminen lisää lentokenttien ongelmia, ja tällä on haitallisia vaikutuksia tehokkuuteen, kilpailukykyyn ja ympäristöön. Euroopan lentokenttien kapasiteettiongelmat eivät ole vain kansallinen vaan myös eurooppalainen ongelma, ja näin ollen pidän komission toimintasuunnitelmaa ja 14-kohtaista ohjelmaa alkuaskeleena kohti Euroopan lentokenttäkapasiteetin parantamista.

Komission ehdotukset ovat kuitenkin riittämättömiä, ja siksi mietinnössäni ehdotetaan, että komissio laatii vuoteen 2009 mennessä Euroopan laajennettua lentoasemakapasiteettia koskevan yleissuunnitelman. Lentokenttien rakentaminen ja laajentaminen on tietenkin perimmiltään jäsenvaltioiden vastuualueeseen kuuluva asia. Yleissuunnitelman on tarkoitus olla väline tai menetelmä, jolla varmistetaan, että jäsenvaltiot koordinoivat lentokenttäkapasiteetin edistämistä ja laajentamista koskevia aloitteitaan.

Ongelmaa on tarkasteltava rajatylittävästä näkökulmasta. Lentokentät ovat luonteeltaan erilaisia, ja niillä on erilaisia vahvuuksia, mutta niiden vaikutus toisiinsa on tärkeä. Tämä ei koske vain lentokenttien vaikutusta toisiinsa vaan myös muihin kuljetusmuotoihin ja lentokenttiä ympäröiviin infrastruktuureihin (liikennemuotojen yhteistoiminta).

Kiitän komissiota ja muiden poliittisten ryhmien edustajia – kollegoitani Saïd El Khadraouia, Georg Jarzembowskia, Antonio López-Istúriz Whitea ja Eva Lichtenbergeriä – heidän erittäin rakentavasta yhteistyöstään tämän mietinnön yhteydessä. Olen myös iloinen siitä, että parlamentti pystyy antamaan selvän viestin ja ilmaisemaan laajan tukensa sekä kapasiteettia että maahuolintadirektiivin vapauttamista koskevissa kysymyksissä.

Lentokentät ovat tietenkin sekä mieluisia että inhottuja paikkoja. Ne luovat kasvua ja vaurautta ja mahdollistavat yhteyden alueiden välille, mutta ne myös aiheuttavat melua ja saastumista ja vievät tilaa. Siten on tärkeää, että ongelmia hoidetaan tavalla, joka on kaikille osapuolille tarkoituksenmukainen. Ensiksi haluan sanoa, että tuemme ympäristön huomioon ottavaa kapasiteetin laajennusta. Lentokenttien ruuhkilla sinänsä voi olla kielteinen vaikutus ympäristöön, jos lentokoneita pidetään kiertämässä ilmassa ja aiheutetaan näin tarpeettomia hiilidioksidipäästöjä. Näin ollen pidän myönteisenä komission aloitetta ilmailun sisällyttämisestä Euroopan päästökauppajärjestelmään. Haluaisin kuitenkin korostaa, että meidän kannaltamme on tärkeää, että asiat toteutetaan myös maailmanlaajuisella tasolla. Toiseksi on tärkeää, että komissio seuraa, miten maat panevat täytäntöön lähtö- ja saapumisaikoja koskevia yhteisiä sääntöjä. Tältä taustalta mietinnössä myös toivotaan, että komissio laatii aikataulun ja määräajat naapurijäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisäämiseksi toiminnallisten ilmatilan lohkojen järjestämisessä. Tällä alalla on saavutettava vuoteen 2008 mennessä oleellista parannusta – tämä on parlamentin kannalta keskeinen tavoite. Kolmanneksi, on toiveunta kuvitella, että jonkin lentokentän kapasiteettia voitaisiin laajentaa ilman alueellisen ja paikallisen hallinnon täydellistä osallistumista ja yhteistyötä niiden kanssa. Siksi on tärkeää aloittaa vuoropuhelu kapasiteetin laajentamisen koordinoinnista niiden Euroopan alueiden kesken, joilla on lentokenttä. Alueet voivat vaihtaa kokemuksia ja oppia toinen toisiltaan (Mikä ympäristövaikutus lentokentällä on sen lähialueen väestön kannalta? Mitä aluekehityssuunnitelmia on olemassa? Mikä merkitys lentokentällä on yleisesti alueen kasvulle ja työllisyydelle?) ja ehkä kehittää tästä hyvän toimintatavan.

Toivon, että neuvosto tukee tämän mietinnön perusajatuksia, toisin sanoen sitä, että komission toimintasuunnitelma ei ole riittävä, että on kehitettävä suuntaviivat lentokenttien kapasiteetin optimoimiseksi ja kehittämiseksi, että lisäkapasiteettia joka tapauksessa tarvitaan, ja että sanojen lisäksi on saatava aikaan myös tekoja.

Mietintöni toinen osa koskee maahuolintaa – toisin sanoen kaikkia lentokoneen ympärillä ja lentokentällä tapahtuvia käsittelytoimintoja, polttoaineen tankkauksesta ja matkatavaroiden käsittelystä lähtöselvitysmenettelyyn. Tässä komissio on valmistelemassa yhteisön lentokenttien maahuolintamarkkinoille pääsyä koskevan nykyisen direktiivin tarkistusta, joka kuten tiedämme, on ongelmallinen asia. Haluaisin sanoa uudelleen kiitokseni muille edustajille välillämme vallinneesta rakentavasta yhteistyöstä. Olemme yhtä mieltä siitä, että komission olisi tehtävä päivitetty analyysi nykyisen maahuolintadirektiivin täytäntöönpanosta ja vaikutuksesta ennen kuin otamme ohjelmaan uutta vapauttamista. Meillä on oltava kokonaiskäsitys vaikutuksesta käyttäjiin, matkustajiin ja henkilöstöön, ja tulevalla direktiivillä’ on taattava maahuolinnan laatu ja henkilöstön asianmukaiset työskentelyolosuhteet. Meidän on varmistettava, ettei monopolistisia ehtoja ole ja että tarjouskilpailuissa on selvät säännöt siten, että käyttäjät ovat mukana. Toivon, että tämä mietintö siivittää komissiota etenemään sekä maahuolintadirektiivin että 14-kohtaisen suunnitelman suhteen.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin sanoa kiitokseni teille, Anne Jensen, samoin kuin liikenne- ja matkailuvaliokunnalle. Kiitän tuestanne komission toimintasuunnitelmalle ja sitoutumisestanne yhteisön liikennepolitiikkaan.

Yksi ilmailupolitiikan haasteista on ruuhkien estäminen Euroopan lentokentillä. Toimintasuunnitelmassamme keskitytään yhtenäisen ja kokonaisvaltaisen lentoasemapolitiikan kehittämiseen. Siihen kuuluu nykyisen lentokenttäkapasiteetin tehokkuuden optimointi ja uusien infrastruktuurien suunnittelun parantaminen. Siinä on vältettävä puhtaasti paikallisten ratkaisujen vastakkainasettelua ja pullonkaulojen muodostamista. Kuten parlamentti ymmärtää varsin hyvin, Euroopan lentokenttäverkoston optimaalinen toiminta voidaan taata vain, jos paikalliset toimet muodostavat osan yhtenäistä kokonaisvaltaista politiikkaa. Komission ehdottamien toimien on tarkoitus olla realistisia, koska komissio katsoo, että taloudelliset ja ympäristön asettamat rajoitteet on otettava huomioon. Siksi, hyvä Anne Jensen, tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi on asetettu nykyisen lentokenttäkapasiteetin parempi käyttö, mikä on mahdollista uuden teknologian kehittämisen ja harmonisoidun täytäntöönpanon ansiosta. On selvää, että jos saamme aikaan yhtenäisen ilmatilan ja sen mukana toiminnalliset ilmatilan valvonnan lohkot, pystymme paljon paremmin käyttämään nykyisiä infrastruktuureja. Onhan nimittäin totta, että uusien infrastruktuurien rakentaminen aiheuttaa jopa lisää ongelmia erityisesti suurilla kaupunkialueilla, joilla lentoliikenteen kysyntä on voimakasta. Toimintasuunnitelmassamme silti käsittelemme uusien infrastruktuurien – jotka ovat toisinaan välttämättömiä – luomisen ongelmaa, ja uusia infrastruktuureja suunnitellessamme haluamme arvioida paremmin niiden hyödyllisyyden ja sijainnin, jotta voimme tehdä niistä ympäristöystävällisempiä.

Arvoisa puhemies, liikenne- ja matkailuasioiden neuvosto hyväksyi 2. lokakuuta johtopäätökset, jotka eivät ole niin kunnianhimoisia kuin parlamentin johtopäätökset. Lukuisat jäsenvaltiot – ehkä liian taipuvaisina kuuntelemaan niitä, joilla on omia lentokenttiä – ovat haluttomia hyväksymään yhteisön koordinointia ja pitävät edelleen parempana kullakin lentokentällä toteutettujen paikallisten ratkaisujen suosimista. Tällainen vastahakoisuus tekee toimintasuunnitelman toteuttamisesta vaikeampaa, mutta Euroopan parlamentin tuki mahdollistaa sen, että komissio voi Anne E. Jensenin panoksen pohjalta valmistella aloitteita konkreettisesti.

Kiitän häntä samoin kuin liikenne- ja matkailuvaliokuntaa sen laadukkaasta työstä ja avusta siirtymisessä eteenpäin tässä asiassa, joka on hyvin tärkeä koko lentoliikennealan harmonisen kestävän kehityksen kannalta.

  John Purvis (PPE-DE), talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, ilmailualan edistysaskeleet ovat vaikuttaneet hyvin voimakkaasti taloudelliseen kehitykseen ja yleiseen hyvinvointiin, ja sama voi jatkua tulevaisuudessakin. Tämä toimiala ei ansaitse sitä luonnonsuojelijoiden vihamielisyyttä, joka siihen usein kohdistuu. Sellainen asenne on myös poliittisesti epäviisas, koska kaikki äänestäjämme hyötyvät siitä suunnattomasti sekä työssään että vapaa-aikanaan. Ilmailuala on tehnyt paljon täyttääkseen ympäristövelvoitteensa. Alalla on kehitetty ja omaksuttu uutta teknologiaa ja parannettu toiminnan tehokkuutta. Nyt on poliittisten päättäjien ja hallinnollisten ja sääntelyviranomaisten tehtävänä toimia niin, että edistysaskelien jatkuminen sallitaan ja niihin kannustetaan aktiivisesti.

Anne E. Jensenin erinomaiseen mietintöön sisältyy paljon valiokuntani ehdottamia asioita. On kuitenkin kolme asiaa, joita talous- ja raha-asioiden valiokunta ehdotti lausunnossaan mutta jotka eivät päätyneet lopulliseen mietintöön.

Ensimmäinen niistä on, että äänettömämpien lentokoneiden tulon myötä pitäisi olla mahdollista väljentää lentokenttien aukioloaikoja koskevia rajoituksia ja siirtyä lähes kaikkialla kohti ympärivuorokautista toimintaa. Tämä parantaisi paljon lentokenttien infrastruktuureissa ja itse lentokoneissa olevan pääoman ja niiden kapasiteetin käyttöastetta, mikä mahdollistaisi paremman tuottavuuden ja halvemmat palvelut. Ympäristövaikutuksetkin jäisivät suhteellisen vähäisiksi.

Toiseksi valitsemalla tehokkaita maahuolintayrityksiä voidaan myös parantaa lentokenttien infrastruktuurien käyttöastetta. Näin on etenkin silloin, jos lentokoneiden lastausaikoja voidaan nopeuttaa ja voidaan vaikuttaa aikatauluissa pysymiseen ja matkustajien tyytyväisyyteen.

Kolmas asia on, että kannatimme markkinavoimien käyttöä ja siihen liittyen lentokenttien lähtö- ja saapumisaikojen avointa huutokauppaa. Aiemmin saavutetuista oikeuksista olisi siirryttävä pois ja varattava määrätty osuus päälentoasemien lähtö- ja saapumisajoista elintärkeille alueellisille syöttöpalveluille.

Niiden elinten, jotka vastaavat lentoyhtiöiden toimintaympäristöstä, on mahdollistettava tuottavuuden lisääminen tarjoamalla asianmukainen ja toimiva infrastruktuuri ja järjestämällä tarkoituksenmukainen sääntely-ympäristö.

  Thomas Mann, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, hyvät kollegat, monet teistä ovat tulleet kotimaani lentoaseman, Frankfurt am Mainin, kautta tänne Brysseliin. Lähtöselvitys sujui joutuisasti, mihin maahuolintapalvelujen laatu vaikuttaa ratkaisevasti. Ne huolehtivat lentokoneiden lastauksesta ja tyhjennyksestä, siivouksesta ja tankkauksesta sekä matkustajien kuljettamisesta.

Näiden työnkulkujen on kuitenkin sujuttava täysin saumattomasti. Jotta toiminta säilyisi kaikilla lentoasemilla yhtä ammattitaitoisena, Euroopan parlamentti päätti jo vuonna 1996, että siihen saavat lentoasematoiminnan harjoittajien ohella luvat vain ne palveluntarjoajat, jotka voivat taata pysyvästi laadukkaan toiminnan. Näitä palveluntarjoajia on kuitenkin niukalti. Olin jo tuolloin ja olen edelleenkin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija ja pystyin estämään rajattoman vapauttamisen.

Vaikka kilpailun välttämättömyyden ymmärtääkin, vapauttaminen on hyväksyttävissä vain, jos se toteutetaan oikeudenmukaisesti, ei työntekijöiden tai turvallisuuden kustannuksella. Kaikki tarjoajat eivät pysty takaamaan korkeatasoista koulutusta tai asianmukaista palkkatasoa tai hyvää palvelua. Kova hintakilpailu vie siihen, että yhä enemmän vakituisia työsuhteita muutetaan vuokratyö- tai määräaikaistyösopimuksiksi, joissa palkkataso on alhainen.

Haluan sanoa kiitokseni esittelijä Anne E. Jensenille. Työllisyysvaliokunta, jonka jäsen olen, ja liikenne- ja matkailuvaliokunta ovat yhdessä vaatineet komissiota huolehtimaan ennen kaikkea vuoden 1996 direktiivin asianmukaisesta täytäntöönpanosta kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Meille esitetyt tiedot ovat vanhentuneita. Ne kuvastavat vain 15 jäsenvaltion kokemuksia. Vaadimme huolellista analyysia vapauttamisen eduista ja haitoista sekä työntekijöiden että lentomatkustajien kannalta. Maahuolintapalvelut vaikuttavat ratkaisevasti lentoturvallisuuteen. Herkät infrastruktuurit kuten Euroopan lentoliikenteen risteyspaikka Frankfurt am Main tai muut eivät sovellu eurooppalaisten pakkoharmonisoijien pelikentäksi.

  Mieczysław Edmund Janowski, aluekehitysvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (PL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, haluan aluekehitysvaliokunnan puolesta onnitella Anne E. Jenseniä hänen erinomaisesta työstään.

Tekniset ja organisatoriset kysymykset ovat lentokenttien kapasiteettia ajatellen hyvin tärkeitä. Asiaa olisi lähestyttävä kokonaisvaltaisesti mutta kuitenkin myös lentoasemien paikallinen ja alueellinen ympäristö huomioon ottaen. Lentoliikenne on auttanut parantamaan alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta erityisesti kaukana keskustoista olevilla alueilla. Tällaisten yhteyksien olemassaolo on usein ratkaiseva, kun on kyse investointien suuntaamisesta ja matkailijoiden saamisesta. Pähkinänkuoressa ilmaistuna, nämä yhteydet ovat alueiden kehitykselle elintärkeitä. Lentokentät ovat tärkeitä myös työpaikkojen luojina. Jäsenvaltioiden, alueellisten ja paikallisten viranomaisten on varmistettava, että lentokentät, riippumatta niiden hallintoelimistä, sisällytetään paikallisiin aluesuunnittelua koskeviin suunnitelmiin ja kansallisiin kehitysstrategioihin. Myös koko eurooppalaisen verkoston tasolla tapahtuva koordinointi on tarpeen.

Lentokenttien sijaintia eivät saisi ohjata niinkään osallisina olevien viranomaisten tavoitteet vaan kunkin tilanteen johdonmukaisuus. On tapauksia, joissa melko suurilla kaupunkialueilla, jotka ovat alle sadan kilometrin päässä toisistaan, on eri lentokentät. Olisi järkevää, jos yksi lentokenttä palvelisi molempia kaupunkeja. Lentokenttien sijainti olisi valittava siten, että ne voivat palvella niiden lähialueita ja raja-alueita. Intermodaalisten liikenneratkaisujen käyttö olisi erittäin suotavaa, koska lentokenttien väliset nopeat rautatieyhteydet lisäävät merkittävästi lentokenttien kapasiteettia. Luonnollisesti on välttämätöntä tarjota hyvät liikenneyhteydet myös lentokenttien ja sisämaan kaupunkikeskusten välille.

Nykyisten lentokenttien ylläpidon ja laajentamisen ja uusien kenttien rakentamisen yhteydessä on edellytettävä asiaankuuluvaa alueellista vaikutustenarviointia. Tämä on erityisen välttämätöntä, kun kyseessä on luonnonympäristö, ja siinä on otettava huomioon aiheutuva melu, saastepäästöt, tieliikennetiheys lentokentän läheisyydessä, polttoainetankkien läheisyys ja myös säätekijät.

Lopuksi haluan sanoa oman kokemukseni ja äänestäjieni kertomusten perusteella, että lentokenttäkapasiteettiin liittyviin kysymyksiin kuuluu paljon muuta kuin tekniset asiat, lentoliikenteen valvontajärjestelmät ja nousujen ja laskujen koordinointi. Kyseisten tehtävien järjestäminen on myös olennaista, ja hyvin usein se on todella hyvin heikkoa. Matkustajien henkilötarkastukset ovat yksi esimerkki. Kollega Thomas Mann viittasi Frankfurtin lentokenttään, jossa matkustajat tarkastetaan kahdesti, vaikka yksi kerta voisi riittää. Paljon aikaa kuluu myös matkatavaroiden saantiin. Myöhästymisiä, oletettavasti teknisistä syistä, on jatkuvasti hyvämaineisillakin lentoyhtiöillä. Ehkä todellinen syy on silkka taitamattomuus?

Ei ole tavatonta, että matkustajat lentokentällä tuntevat, etteivät he ole tervetulleita ja heistä on riesaa. Heille annetaan vaikutelma, että he ovat vain henkilökunnan tiellä ja sekoittavat läsnäolollaan heidän työkuvionsa. Kuitenkin ihmisten, myös vammaisten, on matkustettava, ja he haluavat matkustaa. Lentoyhtiöiden ja lentokenttien tarjoamien lentoliikennepalvelujen olisi oltava turvallisia ja täsmällisiä. Matkustajia olisi kohdeltava aina kunnioittavasti. Silloin molemmat osapuolet olisivat tyytyväisiä. Komission jäsenen ilmoitus antaa minulle syyn toivoa, että jonain päivänä asiat ovat näin.

  Philip Bradbourn (PPE-DE), kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon valmistelijana minulla on vain yksi asia tuotavana tähän keskusteluun, ja se koskee komission ehdotusta radiotunnistuksesta. Alkuperäinen ehdotus, jonka mukaan jokaisen matkustajan matkatavaroita ja tarkistuskorttia seurattaisiin, merkitsee mielestäni olennaista tai ainakin mahdollista kansalaisvapauksien loukkausta. Näen vähän etua siitä, että matkustajien liikkeitä lentokenttäterminaaleissa voidaan seurata, ja haluaisin myös tuoda pohdittavaksi sen, miten paljon lentokentille tulisi kustannuksia tällaisten toimien toteuttamisesta.

On selviä etuja siitä, että radiotaajuustunnistimien avulla on mahdollista määrittää nopeasti tiettyjen matkatavaroiden sijaintipaikka kunakin ajankohtana. Tähän minä vedän rajan. Matkatavaroiden tunnistuksen rajoittamista koskevalla tarkistuksellani, joka hyväksyttiin sekä kansalaisvapauksien valiokunnassa että liikenne- ja matkailuvaliokunnassa, päästiin mielestäni oikeaan tasapainoon: lentojen viivästyksiä voidaan vähentää ja lentokentillä ja terminaalirakennuksissa liikkuvien matkustajien henkilökohtaisia vapauksia kunnioittaa. Kun tämä pidetään mielessä, voin antaa täyden tukeni tänään käsiteltävänämme olevalle tekstille.

Puhetta johti
varapuhemies Gérard ONESTA

  Antonio López-Istúriz White, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (ES) Arvoisa puhemies, mielestäni voimme olla tyytyväisiä tässä mietinnössä saavutettuun yksimielisyyteen. Mietintö on epäilemättä tasapuolinen, mikä on yhteisymmärryksen ja perusteellisen asiaan paneutumisen tulosta.

Haluan kiittää esittelijä Anne Jenseniä erityisesti hänen halukkuudestaan vuoropuheluun ja yhteisymmärryksen saavuttamiseen tämän mietinnön laatimisessa.

Myöhemmin tänään Euroopan parlamentti äänestää mietinnöstä, jossa se ilmaisee selvästi tukensa komissiolle ja jonka tavoitteena on lentokenttien kapasiteettipulan aiheuttaman ongelman helpottaminen. Kuten komissio itse varoittaa – ja kuten varapuheenjohtaja Jacques Barrot on myös sanonut – tämä on uhka tehokkuudelle, turvallisuudelle ja kaikkien lentoliikennealan toimijoiden kilpailukyvylle. Tilastojen mukaan vuoteen 2025 mennessä saattaisi olla lähes neljä miljoonaa ylimääräistä lentoa vuodessa, jolloin yli 60 eurooppalaisen lentokentän kapasiteetti on täysin käytetty.

Tämän mietinnön valmistelemisen ensikontakteista alkaen oli tärkeää pitää mielessä, että kuten tiedämme, Euroopan komissio ei ole vastuussa lentokenttien kilpailusta eikä siksi valitettavasti voi velvoittaa jäsenvaltioita ryhtymään lentoasemakapasiteettiin liittyvien toimien ketjuun. Liikenne- ja matkailuvaliokunnan jäsenet samoin kuin komissio kuitenkin ymmärtävät, että on elintärkeää toteuttaa ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelma ja ehdottaa jäsenvaltioille toimenpiteitä, joilla Euroopan lentokenttäkapasiteetti voitaisiin optimoida ja joilla siten voitaisiin vähentää kapasiteettipulan aiheuttamia ongelmia.

Mietinnössä ehdotettuja toimenpiteitä ovat maahuolintapalvelujen käytön parantaminen, liikennemuotojen yhteistoiminnan edistäminen, operationaalisen suunnittelun parantaminen, lähtöjärjestysten optimointi ja, ennen kaikkea, paljon puhuttujen lähtö- ja saapumisaikojen ja lentosuunnitelmien välisen johdonmukaisuuden varmistaminen.

Toivon vilpittömästi, että tämä ehdotus etenee.

  Saïd El Khadraoui, PSE-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät kollegat, haluaisin aloittaa onnittelemalla Anne E. Jenseniä. En tee sitä vain muodon vuoksi vaan aivan vilpittömästi. Hän on laatinut erinomaisen ja hyvin tasapainoisen mietinnön. On selvää, että molemmat käsitellyt aiheet ovat erittäin tärkeitä ja vaativat paljon seurantatyötä komissiolta.

Lentokenttäkapasiteetin osalta on selvää, että tarvitsemme kokonaisvaltaista ajattelutapaa. Huomattava kasvu synnyttää ongelmia. Tämä on selvää jo nyt, ja näitä ongelmia ei voida ratkaista pelkästään rakentamalla sinne tänne uusia lentokenttiä. Niillä alueilla, joilla niitä eniten tarvittaisiin, rakentaminen on väestötiheyden ja paikallisten asukkaiden vastustuksen vuoksi tulevaisuudessa hyvin vaikeaa tai jopa mahdotonta.

Siksi ensimmäinen asia on, että käytetään mahdollisimman paljon hyväksi nykyistä kapasiteettia. Siihen on monia keinoja, mutta ehdottomasti tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Tarvitaan monialainen toimintamalli, jossa yhdistetään kaikkien tasojen voimavarat. Tällöin on kyse infrastruktuurista, kuten yhteyksistä suurnopeusratoihin, hyvistä yhteyksistä kaupunkien ja lentokenttien välillä. Tällöin on kyse teknologiasta.

Mainitsitte jo SESAR-hankkeen, toiminnalliset ilmatilan lohkot, yhtenäisen ilmatilan ja hiljaisemmat lentokoneet, joiden ansiosta paikalliset asukkaat voivat sietää enemmän lentoja. Asia ei ole yksinkertainen. Jos kuitenkin kaikki nämä toimenpiteet yhdistetään, ne ovat hyvin merkittäviä. Sillä välin on tärkeä askel eteenpäin ajatus siitä, että tehdään kokonaiskartoitus ja tuotetaan vuoteen 2009 mennessä lentokenttäkapasiteettia koskeva yleissuunnitelma. Luotamme, että komissio toimii näin.

Maahuolinnan osalta arvio ensimmäisistä askelista kohti vapauttamista, joka on ollut meneillään nyt jo useita vuosia, ei ole pelkästään myönteinen. On selvää, että hinnat ovat laskeneet ja että lentoyhtiöt ovat hyötyneet siitä. Toisaalta vaikutukset työntekijöihin ovat olleet selvästi ongelmallisia.

Ammattijärjestöt kautta Euroopan valittavat alenneista palkoista, työolosuhteiden heikentymisestä ja työturvallisuuden vähentymisestä. Tiedätte, että joka seitsemäs vuosi järjestetään julkinen tarjouskilpailu. Tällöin maahuolintayritykset voidaan korvata toisilla, mutta henkilöstöllä ei ole mitään takeita siitä, että he siirtyvät mukana. Ammattijärjestöjen mukaan palkat ovat laskeneet keskimäärin 20 prosenttia. Myös työtapaturmien ilmoitetaan lisääntyneen. Nämä ovat asioita, joita meidän on todella tutkittava tarkemmin. Mielestäni tarvitsemme näin ollen uuden tutkimuksen, ei vain siksi, että saamme uudet luvut työskentelyn pohjaksi vaan myös jotta voimme tarkastella työpaikkojen määrää ja laatua.

Arvoisa komission jäsen, kaiken kaikkiaan nämä ovat kaksi kiehtovaa teemaa, joihin meidän on varmasti palattava monesti lähitulevaisuudessa. Tämä mietintö antaa hyvän perustan tulevalle työlle.

  Arūnas Degutis, ALDE-ryhmän puolesta. – (LT) Aluksi haluaisin kiittää esittelijää hänen yhteistyöstään ja avoimuudestaan eri ehdotuksia kohtaan. Puheenvuorossani haluan esitellä ajatuksiani maahuolintadirektiivistä.

Olen huolestunut, koska osallisena olevat valtiot estivät direktiivin uudelleentarkastelun muutama vuosi sitten, jolloin komissio oli laatinut uuden ehdotusluonnoksenkin. Se huoli, jonka markkinaosapuolet ovat tuoneet esiin, samoin kuin tänään ehdotettujen parannusten sisältö osoittavat, että direktiivi on tarkistettava mahdollisimman pian. Emme myöskään saa unohtaa, että vuoden 2004 jälkeen EU:n lentoliikennemarkkinoihin on tullut uusien jäsenvaltioiden mukana uusia erikoispiirteitä, joita komission asiakirjassa ei valitettavasti ole tällä kertaa arvioitu.

Haluaisin keskittyä muutamiin tiettyihin huomioihin.

Nyt voimassa olevan direktiivin tavoitteena on säännellä kolmannen osapuolen huolitsijoiden ja omahuolintaan oikeutettujen yritysten kilpailuolosuhteita. On kuitenkin otettava huomioon, että neuvostoajan jälkeen syntyneissä valtioissa on viime aikoihin saakka ollut kaikissa maahuolintapalveluissa valtion monopoli. Siksi yksityisiä palveluntuottajia väistämättä ilmaantuu, kun markkinaolosuhteet alkavat toimia. Lentokentät, jotka hallitsevat ja käyttävät niille kuuluvaa infrastruktuuria, jatkavat samaan aikaan toimintaansa ja tarjoavat samoja palveluja lentoyhtiöille. Siten ne kilpailevat vuokralaistensa kanssa. Yleensä tällainen kilpailu, objektiivisesti katsoen esiintyvistä eturistiriidoista johtuen, rikkoo tasa-arvoisuuden ja avoimuuden periaatteita. Konfliktit myös syvenevät, koska lentoasemien käyttäjien komitea ei vahvista maahuolintapalvelujen tarjoajien alueita.

Puolueettomuuden periaatteen vuoksi on välttämätöntä laajentaa lentoasemien käyttäjien oikeuksia: lentoaseman olisi valittava tarjoaja, joka ei täytä vain lentokenttähallinnon vaan myös käyttäjien, toisin sanoen lentoyhtiöiden, odotukset.

Turvallisuusvaatimukset täyttävän varustuksen kasvavat kustannukset lisäävät tarvittavien investointien määrää. Tarjoajien valinnassa käytössä oleva seitsemän vuoden jakso on kuitenkin pakottanut palveluntarjoajat kokoamaan kasvaneet investoinnit aikaisemmin, mikä on usein merkinnyt säästämistä henkilöstön työolosuhteissa ja maksuissa. Siksi mielestäni on välttämätöntä pidentää ajanjaksoa, joksi huolintapalvelujen tarjoajat valitaan.

Kehotan komissiota esittämään mahdollisimman pian (tämän toimikauden aikana) tarkistetun direktiiviehdotuksen, jossa se ottaa huomioon Euroopan parlamentin ehdotukset, ja siten säästämään aikaa, joka tulevaisuudessa tarvittaisiin toistuviin parannuksiin.

  Leopold Józef Rutowicz, UEN-ryhmän puolesta. - (PL) Arvoisa puhemies, Anne E. Jensenin mietintö on luotettava ja perinpohjainen yleiskatsaus lentokenttäkapasiteettia ja maahuolintaa koskeviin kysymyksiin.

Euroopan unionin jäsenvaltioiden lentoliikenteen dramaattinen kasvu vaatii uusien lentoasemien rakentamista ja nykyisten asemien laajentamista ja nykyaikaistamista. Anne E Jensen tähdentää aivan oikein, että lentokentän rakentamisessa sijaintipaikan valintaan liittyy vaikeita ratkaisuja: on tehtävä päätökset tarvittavan alueen suhteen ja otettava huomioon, että on täytettävä monenlaiset tekniset, organisatoriset ja yhteiskunnalliset vaatimukset – on muun muassa saatava paikallisviranomaisten ja väestön suostumus – ja turvallisuus- ja ympäristönsuojeluvaatimukset. Tästä syystä suurien ja keskisuurien lentoasemien rakentaminen olisi suunniteltava hyvissä ajoin etukäteen, ja se olisi sisällytettävä unionin lentoliikenteen kehittämisen kokonaissuunnitelmaan.

Tällaisten lentoasemien rakentaminen on erittäin kallis investointi. Unionin tukea tarvitaan monissa asioissa. Näyttää siltä, että matkustajalentoliikennettä koskevissa hyväksytyissä arvioissa ei ole otettu huomioon suurnopeusratayhteyksiä. Kun kyseessä on alle 500 kilometrin matka, suurnopeusjunat ovat matkustajille sekä hintojen että matka-aikojen puolesta hyvin kiinnostava vaihtoehto. Brysselin ja Pariisin välinen yhteys on hyvä esimerkki. Se tarjoaa suoran yhteyden näiden kaupunkien keskustoihin, ja matkustajat välttyvät ylimääräisiltä matkoilta ja kaikilta lentomatkustamiseen liittyviltä tarkastuksilta.

Veroilla ja polttoainelisämaksuilla, jotka saavat aikaan hinnannousuja, on myös todennäköinen vaikutus arvioihin. Alan ja matkustajien kannalta on tärkeää käyttää täysin ne mahdollisuudet, joita piilee lennonhallinnan ja maahuolinnan parantamisessa ja tehostamisessa. Kuten omasta kokemuksestamme tiedämme, lentoasemapalvelujen ja lentoyhtiöiden laatu vaihtelee melko paljon. Tietyt vähimmäisstandardit olisi taattava ja niitä olisi säänneltävä unionin säännöksin. Hyvä tapa parantaa palvelujen laatua olisi, että unionin toimielimet olisivat aloitteentekijöinä ja helpottaisivat parhaiden käytäntöjen vaihtoa lentoasemien kesken. Mietintö ja lausunnot muodostavat hyvin tarpeellisen asiakirjan.

  Eva Lichtenberger, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat kollegat, tässä mietinnössä viitataan joihinkin ongelmiin – yksi niistä on ylikuormitus – joita me paljon matkustavat ihmiset joudumme usein kohtaamaan mutta jotka luonnollisesti koskevat koko lentoliikennettä, ei vain liikematkustamista vaan myös lomalentoja.

Kiitän esittelijää erityisesti siitä, että hän on yrittänyt saada yhteen kaksi eri kantaa, jotka valiokunnassa oli tässä asiassa selvästi havaittavissa. Toinen niistä oli rajattoman kasvun euforia, joka rakentuu pelkästään ajatukselle, että lentokenttiä on rakennettava lisää, jotta vanhojen kenttien kuormitusta voidaan vähentää. Toisen kannan mukaan on punnittava myös järjestelyjen merkitystä ja otettava luonnollisesti huomioon myös vastuu ympäristön suojelemisesta ja lentokenttien lähellä asuvista ihmisistä.

Olemme tilanteessa, jossa nimenomaan suurten lentoasemien tai epäedullisesti sijaitsevien alueellisten lentoasemien lähellä asuvien ihmisten elämänlaatu on ratkaisevasti heikentynyt. Myös tästä meidän on kannettava vastuu. Emme voi käsitellä tätä asiaa vain uusien kasvunäkymien näkökulmasta. On kysymys järjestelyistä. Euroopan lentoliikenteessä nykyisin vallitseva lentoliikenteen keskusten ja lähtö- ja saapumisaikojen järjestelmä ei ole paras mahdollinen. Meillä on tietyillä alueilla niin voimakasta lentoliikenteen keskittymistä, että siitä johtuvan vaihtoyhteyksien monimutkaisuuden vuoksi on olemassa suuri vaara, että pienellä virheellä on suunnattomia vaikutuksia sekä tietyllä lentokentällä että koko ilmatilassa. Ongelma on ratkaistava. Siihen tämä mietintö antaa tärkeitä virikkeitä.

Näiden ratkaisujen ei kuitenkaan pidä tapahtua matkustajien eikä varsinkaan lentokentillä työskentelevien työntekijöiden kustannuksella, sillä myös heillä on oikeus laadukkaaseen elämään.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, lentoliikenneala on ollut viime kuukausina valokeilassa. Joitakin esimerkkejä tästä ovat ehdotukset sisällyttää ala kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmään, Yhdysvaltojen kanssa solmittu sopimus ja laskeutumisoikeuksien uudistus. Kollega Jensenin mietintö lisää uuden ulottuvuuden tähän luetteloon: ilmailuun liittyvät maanpäälliset järjestelyt. Mietinnössä käsitellään tarjottavia palveluja mutta myös melua ja käytettävissä olevaa kapasiteettia.

Maahuolintapalvelujen osalta meidän on todella odotettava komission uutta arviota, jossa kaikki jäsenvaltiot ovat mukana. Olen samaa mieltä suosituksista, jotka annetaan komissiolle seikoista, joita tulevaisuudessa on pohdittava.

Olen hieman kriittinen niiden osien suhteen, joissa käsitellään kapasiteettia. Tekstissä vaaditaan komissiota ryhtymään merkittäviin toimenpiteisiin. Yleissuunnitelman on tarkoitus olla ratkaisu ilmailun maanpäällisestä kapasiteettiongelmasta selviytymiseksi. Yleissuunnitelma kyllä todella tarjoaa hyvän yleiskatsauksen nykyiseen tilanteeseen ja siinä voidaan osoittaa ongelma-alueet. Mielestäni ei kuitenkaan ole toivottavaa, että komissio tällaisen suunnitelman avulla pakottaisi jäsenvaltiot ottamaan tiettyjä askeleita tai peräti asettuisi jäsenvaltioiden tielle.

Yleissuunnitelman päätarkoitus on edistää kansainvälistä yhteistyötä kaikkien osapuolten kesken, niin että taitavin neuvotteluin ja olemassa olevat viranomaiset huomioon ottaen voidaan löytää tiettyihin ongelma-alueisiin integroidut ratkaisut. Arvoisa puhemies, johtopäätökseni on siksi se, että voin tukea Anne E. Jensenin mietintöä. Oli miellyttävää työskennellä hänen kanssaan.

  Georg Jarzembowski (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission varapuheenjohtaja, hyvät kollegat, lentoasemien kapasiteettia koskevassa kysymyksessä meidän on erotettava toisistaan kaksi asiaa. Haluamme lieventää lentoliikenteen kielteisiä vaikutuksia. Siksi olemme yhtä mieltä lentoliikenteen päästökaupasta. Emme ehkä ole yhtä mieltä menettelytavoista ja aikatauluista, hyvä Eva Lichtenberger, mutta periaatteessa olemme samaa mieltä siitä, että lentoliikennealan on osallistuttava ympäristövaikutusten vähentämiseen. Korostan, hyvä Eva Lichtenberger, että on kuitenkin oltava myös rohkeutta sanoa, että tarvitsemme taloudellisista syistä kasvavia lentoliikennemarkkinoita, sekä EU:n sisällä että ulkopuolisiin maihin nähden.

Talouden, työpaikkojen ja kansalaisten liikkuvuuden kannalta tarpeelliset lentoasemien kapasiteetit ovat välttämättömiä. Sama koskee muuten myös ympäristönsuojelua. Jos lentokoneiden ei tarvitse seisoa kauan joutilaina kentillä ennen kuin ne voivat lähteä liikkeelle, jos niiden ei tarvitse lentää pitkään ilmatilassa jonottamassa – emmekö voikin silloin säästää melko tavalla ympäristöämme!

Meidän on myös myönnettävä se tosiasia, että haluamme laajentaa lentoasemiamme. Johannes Blokland on oikeassa: emme halua ottaa jäsenvaltioilta ja hallituksilta pois toimivaltaa, mutta nähdäksemme lentokenttien laajentamisessa on monilla Euroopan alueilla ollut vaikeuksia. Siksi lähtökohtamme on oikea: vaadimme komissiota esittämään johdonmukaisen ehdotuksen siitä, miten voidaan saada aikaan eurooppalainen yleissuunnitelma ja ottaa käyttöön hyviä toimintatapoja, jolloin voimme kaikki oppia toinen toisiltamme ja pyrkiä tähän laajentumiseen tehokkaasti.

Toinen seikka ovat maahuolintapalvelut. Katson, että meidän olisi odotettava uutta vaikutusten arviointia. Mielestäni perusdirektiivi oli hyvin onnistunut, koska maahuolintapalvelujen tehokkuus on viime vuosina noussut. Matkustajien kustannukset ovat laskeneet. Se, tarvitsemmeko lisämuutoksia, on avoinna. En halua tänään lainkaan lyödä kantaani lukkoon, vaan meidän olisi odotettava komission vaikutustenarviointia, jota voimme odottaa talven aikana. Vasta sitten meidän olisi ratkaistava, onko uudistustarvetta vai ei. Meidän ei tänään pitäisi tehdä mitään hätiköityjä ratkaisuja.

  Inés Ayala Sender (PSE). - (ES) Arvoisa puhemies, onnittelen aluksi Anne E. Jenseniä erinomaisesta mietinnöstä. Mielestäni siitä on paljon hyötyä parannettaessa komission ehdotuksia ja kehitettäessä lentokenttiä, joille eurooppalaiset joutuvat yhä enemmän leiriytymään – ovathan lentokentät Euroopan parlamentin jäsenille melkein kuin toinen koti.

Haluaisin lisäksi onnitella erityisesti varapuheenjohtaja Barrotia ja hänen yksiköitään tästä menettelystä, jolla lainsäädännön valmistelua on viety eteenpäin. Tavallisesti tämä lainsäädäntö – lisääntyvän monimutkaisuutensa vuoksi – aiheuttaa ristiriitaa ja voi herättää epäilyjä. Se onkin saanut epämääräisen menetelmän maineen. Toisin sanoen on hyvä järjestää hyvin perusteellisia ja avoimia neuvotteluja, niin että on mahdollista tunnistaa vahvuudet ja toisaalta poistettavana olevat esteet ja samalla hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla kaikkia hyviä saatavilla olevia ideoita. Anne E. Jensenin mietintö on täynnä tällaisia hyviä ideoita.

Erityisen ilahduttavana pidän hyvää yhteistyötä Eurocontrolin kanssa sekä toimivaltaa, joka sille on annettu uusien toimenpiteiden valmistelussa. On tärkeää tehdä loppu kaikista mahdollisista viittauksista erimielisyyksiin lentoliikenteestä vastuussa olevan muutaman elimen välillä.

Mielestäni on myös erittäin tärkeää vahvistaa kaikkia tämän alan tiedustelujärjestelmiä ja aloittaa tämä SESAR-liikenteenhallintajärjestelmästä. Ne eivät pelkästään auta meitä parantamaan liikennettä vaan myös lieventävät mahdollisimman paljon sen ympäristövaikutuksia. Olen myös hyvin toiveikas sen suhteen, että tämä toimintasuunnitelma osaltaan antaa merkittävää lisäpotkua Galileo-järjestelmälle.

Lisäksi olen hyvin kiinnostunut siitä merkityksestä, joka lentokentillä on alueelliselle yhteenkuuluvuudelle. Toisaalta ymmärrän varaukset, jotka koskevat sellaisten paikallisten lentokenttien suurimittaista perustamista, jotka eivät ole riittävän tehokkaita tai toteuttamiskelpoisia, ja yhdyn näihin varauksiin. Siten on välttämätöntä myös varmistaa, että pystymme hoitamaan melua ja saastumista sekä myös mahdolliset maankäyttöä koskevat tulevat konfliktit lähialueilla asuvien kanssa. Luulen, että tässä mielessä olisi kiinnostavaa kyetä määrittämään uudet vaatimukset: paikalliskonetyypit, yksityiskoneet, ulkosalla vietettävään vapaa-aikaan liittyvät näkökohdat, ja niin edelleen.

Lisäksi tuen ehdotuksia vahvistaa maahuolinta-alan sosiaalinormeja. Näin siksi, että alihankinta, jota käytetään tällä alalla yhä useammin, ei aina takaa näiden sosiaalinormien riittävää suojaa. Pidän myös myönteisenä Anne E. Jensenin ehdotusta, jonka mukaan on varmistettava, että käyttäjiä kuullaan, jotta maahuolinnan alan kilpailu olisi todella tehokasta.

Tietenkin tuemme myös lentoasemakapasiteetin seurantakeskuksen perustamista, koska katsomme, että komission tuella se on tulevaisuudessa luotettava työkalu.

Lopuksi toteaisin, että haluaisin yksinkertaisesti, että komissio ottaisi tulevassa työssään mukaan logistisen näkökulman ja suhteet rahtilentoliikenteeseen, josta on tulossa yhä suositumpaa ja joka on mahdollinen vaihtoehto valkoisen kirjan tarkistuksen yhteydessä ehdotetun liikennemuotojen yhdistämisen kannalta.

  Sarah Ludford (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, tässä mietinnössä todetaan järkevästi, että lentoasemien tarvitseman lisäkapasiteetin suhteen EU:lla olisi oltava yhtenäinen näkemys. Tämä tarkoittaisi, että silloin ei pidettäisi kovin perusteltuna laajentaa kaikkia niitä lentoasemia, jotka pitävät itseään tärkeinä liikennekeskuksina, joita pitäisi laajentaa. Jos tarkastellaan Pariisin De Gaullen lentokenttää, Schipholia, Frankfurtia ja Lontoota yhdessä, johtopäätös voisi olla esimerkiksi se, että Heathrown kolmas kiitorata ei ollut perusteltu.

En silti halua, että mietinnön vaatimus laajennettua lentoasemakapasiteettia koskevasta yleissuunnitelmasta ymmärretään väärin niin, että Bryssel yrittäisi väkisin määrätä kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille, minne uusia lentokenttiä pitää rakentaa. Tarkoitus on vain koota yhteen tietoa ja tavoitteita. Toissijaisuusperiaate ohjaa kaikkia päätöksiä siitä, laajennetaanko lentokenttiä vai ei.

Mutta on toinenkin väärinymmärryksen vaara. Mietinnössä viitataan ennakkoarvioihin, joiden mukaan kysyntä kasvaa noin viisi prosenttia vuodessa, ja oletetaan, että vuonna 2025 lentojen kysyntä olisi kaksi ja puoli kertaa suurempi kuin vuonna 2003. Tämän ei mielestäni pitäisi johtaa siihen, että alistutaan huonomaineiseen predict-and-provide-politiikkaan, jossa resursseja lisätään ennakkoarvioiden perusteella. En ole vakuuttunut siitä, onko mietinnön vaatimus, jonka mukaan lentoliikenteen kasvuun on vastattava toimilla, jotka rajoittavat sen ulkoisia kustannuksia, on täysin riittävä. Tiedämme, että voimme tehdä paljon ja että meidän on tehtävä paljon, jotta voimme edes hillitä lentoliikenteen kasvua kestävälle tasolle – tapahtukoon se sitten päästökaupan avulla, sopivalla ja oikeudenmukaisella verotuksella, rakentamalla huippunopeita junavaihtoehtoja tai muiden keinojen avulla – ja torjua siten ilmaston lämpenemistä sekä suojautua ilmansaasteiden ja meluhaittojen aiheuttamilta vaaroilta.

Totesin hämmästyneenä, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalta ei ollut lausuntoa. Siksi olen varma – ja toivon – että vältetään vaara, että tämä mietintö ja viime vuonna annettu ilmailun ilmastovaikutusten vähentämistä koskeva päätöslauselma eivät olisi keskenään johdonmukaiset. Tätä mietintöä on tarkasteltava tuon päätöslauselman valossa, eikä missään nimessä – ja olen varma, ettei se ole ainakaan esittelijän tarkoitus – suostuen ajatukseen, että lentokenttiä rakennetaan yksinkertaisesti kysynnän kasvua koskevin ennusteiden perusteella – joista monet ovat peräisin lentoyhtiöiltä – ja kaikki muut kestävän ilmailun kannalta välttämättömiksi tietämämme toimenpiteet sivuutetaan.

  Lars Wohlin (PPE-DE). - (SV) Lentokenttäkapasiteettia ja maahuolintaa koskeva mietintö on valiokunta-aloitteinen mietintö, joka sisältää korkealentoisia suunnitelmia EU:n toteuttamasta keskusjohtoisesta suunnittelusta. Siksi meidän on kysyttävä: millaista yhteiskuntaa haluamme, markkinataloutta vai suunnitelmataloutta? Mietinnön mukaan lentoasemien käyttö Euroopassa lisääntyy merkittävästi ja olemassa olevien resurssien käyttö on optimoitava.

Euroopan parlamentti kuitenkin katsoo, että tarvittavaa lisäkapasiteettia koskevassa kysymyksessä komissio ei ole vielä tutkinut perinpohjaisesti kokonaisvaltaisen lähestymistavan mahdollisuutta. Mietinnössä on maininta tulevien investointien suunnittelusta ja strategisten tavoitteiden asettamisesta. Ajatuksena on, että kapasiteettipulan uhkat olisi mahdollista ennakoida. Euroopan parlamentti vaatii komissiota omaksumaan ylhäältä alas -lähestymistavan. Jos jäsenvaltiot eivät ole saaneet asiassa aikaan merkittävää edistystä vuoteen 2008 mennessä, on ryhdyttävä toimenpiteisiin, ja niin edelleen.

En periaatteessa usko tähän kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan. Mielestäni tällaiset keskusjohtoisesti suunnitellut hankkeet on tuomittu epäonnistumaan. Valtaosassa tapauksia maiden välillä on kansallista kilpailua, jolla lentoliikenteen kysyntään voidaan vastata. Jotkin maat suoriutuvat hyvin, toiset huonosti. Ne maat, jotka menestyvät, houkuttelevat matkailijoita ja liiketoimintaa. Annetaan maiden asettua keskinäiseen vertailuun.

Tiedän myös omasta kokemuksestani, että monissa maissa yksityiset sijoittajat rakentavat lentoasemakapasiteettia ja että niitä ohjaavat täysin erilaiset investointipäätökset kuin ne, joita valtion elimet tekevät. Joissakin tapauksissa päätökset myös tehdään alueellisesti. On mahdotonta koordinoida näitä kolmea päätöstyyppiä, yksityisiä, julkisia ja alueellisia. Meidän olisi siksi annettava kehityksen kulkea omaa rataansa ja säänneltävä vain sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä, nimittäin sitä ilmaliikenteen hallintaa, joka on tarpeen koordinoitujen lentoliikennejärjestelmien aikaansaamiseksi EU:ssa.

Minun kokemukseni on, että lentoasemakapasiteetin laajennuksen kustannukset eivät juuri koskaan pidä paikkaansa. Kustannukset ovat usein kolme, neljä kertaa arvioitua suuremmat, ja hankkeet vievät alkuperäisesti suunniteltuun verrattuna kaksinkertaisen ajan. Myös tekninen kehitys tuo yhden epävarmuustekijän. Kysyntä siirtyy nopeasti. Yhtäkkiä kokonaiset alueet vaativat liikenneyhteyksiä. Yhtäkkiä haluammekin uutta tekniikkaa ja suurnopeusratoja, jotka kenties tekevät lentoyhteyksistä vähemmän kiinnostavia. Siksi, älkäämme uskoko kokonaisvaltaiseen strategiaan. Mielestäni meidän ei pitäisi palata senkaltaiseen keskusjohtoiseen suunnitteluun, joka oli käytössä entisissä sosialistisissa maissa. Tästä syystä en tue tätä ehdotusta.

  Silvia-Adriana Ţicău (PSE). - (RO) Myös minä haluan onnitella Anne E. Jenseniä hänen mietinnöstään. Eurooppa tarvitsee talouden kehittämistä ja luonnollisesti lentoliikenteen kehittämistä. Siksi uskon, että eurooppalaiset ohjelmat kuten SESAR ja Clear Sky tuovat tärkeän panoksen Euroopan ilmailualan kehitykseen. Yksistään viime vuoden yhdentoista ensimmäisen kuukauden aikana luotiin 225 uutta reittiä, mikä merkitsee 1 800:a uutta lentoa joka viikko. Siten lentoliikenne on kehittynyt ja uuden lentokenttäkapasiteetin luominen on tarpeen. Valitettavasti suuret lentoasemat ovat ruuhkautuneet, lentojen myöhästymistä esiintyy paljon ja koneet joutuvat odottamaan joko maassa tai ilmassa, mikä sekä edistää saastumista että tuottaa tiettyjä sosiaalisia vaikutuksia. On kuitenkin muistettava, että lentoasemainfrastruktuurien kehittäminen vaatii paljon aikaa, 5–10 vuotta, ja merkittäviä investointeja.

Tämän vuoksi on mielestäni tärkeää, että jäsenvaltioita – ja tarkoitan myös uusia jäsenvaltioita – autetaan käyttämään rakennerahastoja ja aluekehitysrahastoja uusien lentoasemien kehittämiseen. Olisi myös otettava ensi askeleet kohti Euroopan uutta lentoasemakapasiteettia koskevaa puitesuunnitelmaa. Tämän tulisi tapahtua vähintään samanaikaisesti nykyisen lentoasemakapasiteetin asianmukaista ja tehokasta hallintaa koskevan toimintasuunnitelman kehittämisen kanssa, tai ellei niin käy, sen jälkeen.

Euroopan lentoasemien lisäkapasiteetin tarvetta koskevan kysymyksen olisi oltava osa matkustaja- ja rahtilentoliikenteen kehittämisstrategiaa. Tämä ei päde vain eurooppalaisessa ja mannerten välisessä yhteydessä vaan myös laajemmin. Myös lentoasemia koskevien direktiivien ja säännösten olisi säilyttävä Chicagon yleissopimuksen pöytäkirjan liitteellä nro 14 vahvistettujen ja hyväksyttyjen standardien rajoissa.

Jos komissiolla on ehdotuksia näiden standardien parantamiseksi, sen olisi esiteltävä ne ja tuettava niitä myös ICAO:ssa.

  Zita Gurmai (PSE). - (HU) Kiitos, arvoisa puhemies, ja haluaisin onnitella teitä palkinnostanne. Lentoliikenne kehittyy huomattavasti, ja liikenne on 20 viime vuoden aikana kolminkertaistunut. Tämän suuntauksen voi odottaa jatkuvan. Se tekee Euroopan lentoasemien kapasiteetin optimoinnin kiireelliseksi.

Euroopan lentoasemien kapasiteettia, tehokkuutta ja turvallisuutta koskevassa strategiassa ovat ensisijaisessa asemassa nykyisen kapasiteetin optimaalinen käyttö ja kehittäminen, liikennemuotojen yhdistäminen ja ympäristörasitteen vähentäminen. Suositus on monimutkainen ja vaatii pragmaattista asennetta ja asiaankuuluvien alan osapuolien ja viranomaisten vuoropuhelua. Se voi olla virstanpylväs yhdenmukaistetun eurooppalaisen sääntelykehyksen luomisessa.

Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan lentoasemilla on tärkeä rooli yhteisön taloudellisen ja sosiaalisen kilpailukyvyn ylläpitämisessä ja alueellisessa kehityksessä, ja nyt, aikaisemmasta kokemuksesta poiketen, ne kykenevät soveltamaan Euroopan laajuisia yhdenmukaistettuja sääntöjä. Kun kapasiteettia optimoidaan, on tärkeä kiinnittää huomiota lentoasemapalveluihin kuten ajoneuvoihin, jotka kuljettavat matkustajia, ja huolehtia siitä, että vammaiset henkilöt voivat päästä lentokoneisiin.

  Jacques Barrot, komission varapuheenjohtaja. – (FR) Kiitos, arvoisa puhemies. Olen luonnollisesti kuunnellut hyvin tarkoin kaikkea, mitä täällä on sanottu. Haluaisin aluksi kiittää Anne E. Jenseniä hänen laatimastaan mietinnöstä ja totean, että se on saanut parlamentilta paljon tukea. Arvoisa Anne Jensen, käytämme huomioitanne, jotka olivat mielestäni erittäin kiintoisia, hyödyksi parhaamme mukaan.

Haluan lisätä, että kuten useat puhujat totesivat, lentoliikenne kehittyy nopeaa vauhtia, ja vaikka tietyissä tapauksissa suurnopeuksinen rautatieliikenne voi viedä osan markkinaosuudesta, lentoliikenne on matkustuskeino, joka kehittyy jatkuvasti tulevina vuosina. Luulen, että näin todella tapahtuu. Meidän on siten oltava mukana tässä lentoliikenteen nopeassa kehityksessä ja itse asiassa yhä enemmän mukauduttava käyttäjien tarpeisiin ja toiveisiin.

Haluaisin myös todeta, että koko ongelma, josta on kyse, kun lentoasemainfrastruktuureja pyritään mukauttamaan paremmin tarpeisiimme, perustuu etupäässä kolmeen pilariin. Ensimmäinen niistä on luonnollisesti infrastruktuuri. Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, en tietenkään voi sallia sanottavan, että on kyse keskittämisestä. Kyse ei ole keskittämisestä vaan pikemminkin koordinoinnista ja hyvien toimintatapojen vaihdosta. Mielestäni kaikki tämä on olennaista kaikkien kansalaistemme kannalta, ja siten meidän on pyrittävä optimoimaan nykyisten infrastruktuurien käyttö ennen kuin voimme harkita uusia investointeja. Tarvitsemme parempaa koordinointia ja, arvoisa puhemies, haluankin kiittää eri valiokuntia, jotka ovat antaneet lausunnon tässä asiassa: talous- ja raha-asioiden valiokuntaa, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokuntaa, aluekehitysvaliokuntaa ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa. Mielestäni ne kaikki antoivat osuudellaan hyvin tarpeellisen lisäpanoksen mietintöön.

Siten ensimmäinen pilari on infrastruktuuri.

Toinen pilari, kuten Inés Ayala Sender aivan oikein korosti, on satelliittinavigointiteknologian käyttö, liikenteenvalvonnan nykyaikaistaminen, joka on aivan oleellista. Jos meillä on toiminnalliset ilmatilan lohkot, meidän on itse asiassa mahdollisuus vähentää myöhästymisiä sekä sitä, että koneet kiertäisivät ympyrää taivaalla voimatta laskeutua. Tämä toinen pilari on erittäin tärkeä.

Kolmas koskee maahuolintapalveluja, joiden on oltava tehokkaita ja tuottavia.

Nämä kolme pilaria lähtökohtana meidän on pyrittävä optimoimaan nopeasti kehittyvään lentoliikenteeseen yhteydessä olevat toiminnot.

Arvoisa puhemies, tarkoitukseni on vastata muutamaan kysymykseen, ja pyydän anteeksi, että en vastaa niihin kaikkiin. Haluan vastata Philip Bradbournin tietoaineistoa koskevaan kysymykseen. Tunnisteiden käyttö on rajoitettu terminaalialueelle, niihin ei liity tietojen rekisteröimistä ja – mikä on kaikkein tärkeintä – tunnisteita käytetään täysin henkilötietojen suojausta koskevien yhteisten sääntöjen mukaisesti. Näihin sääntöihin ei aiota luoda mitään poikkeusta.

Hyvä Mieczysław Edmund Janowski, aluekehitysvaliokuntaan liittyen totean, että luonnollisestikaan suuret keskeiset lentoasemat eivät voi kasvaa loputtomiin. Se, mitä tarvitaan, on nykyisten kapasiteettien parempi käyttö. Alueellisten lentoasemien rooli vahvistuu. Te myös vaaditte, ja aivan oikein, lentokenttien niveltämistä niitä ympäröiviin sisämaa-alueisiin, keinona useat nopeat liikennevälineet, erityisesti rautatieliikenne.

Jotkut teistä kysyivät minulta maahuolinnasta. On selvää, että kuten Georg Jarzembowski sanoi, emme nyt voi lupautua maahuolintapalveluja koskevaan uuteen direktiiviin, koska emme ole vielä saaneet vaikutustenarviointia. Pidämme siksi parempana keskittyä nykyisen direktiivin asianmukaiseen soveltamiseen. Uusien jäsenvaltioiden osalta olemme pyytäneet lentoasemittain täsmälliset tiedot palveluntarjoajien lukumäärästä, heidän riippuvuudestaan lentoasemasta ja sopimusten myöntämisen ehdoista. Jos emme ole tyytyväisiä vastauksiin, voimme aina turvautua rikkomismenettelyyn, joka voidaan käynnistää sellaisissa tapauksissa. Minun on myös sanottava, että jos meidän on todella pakko muuttaa tätä maahuolintapalveludirektiiviä, kiinnitämme huolellisesti huomiota sääntöjen muutosten sosiaalisiin vaikutuksiin.

Täällä on jo viitattu – talous- ja raha-asioiden valiokunnan taholta – siihen, että infrastruktuureja olisi hyödynnettävä paremmin öisin käyttämällä hiljaisempia lentokoneita. Olisin taipuvainen sanomaan kyllä, mutta keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Emme ole vielä niin pitkällä.

Haluan lopuksi mainita ympäristöön liittyvät ongelmat. Koska lentoliikenne kasvaa, meidän on tehtävä kaikki voitavamme varmistaaksemme, että se ei hankaloita taisteluamme ilmaston lämpenemistä vastaan. Tämän vuoksi Eurooppa on omaksunut melko uraauurtavan lähestymistavan kannattaessaan ajatusta lentoliikenteen sisällyttämisestä päästökauppajärjestelmään. Mitä infrastruktuureihin tulee, olemme myös huolissamme kaikista niistä ongelmista, joita tämä voi aiheuttaa, erityisesti paikallisille asukkaille aiheutuvista ympäristöhaitoista ja melutasoista.

Arvoisa puhemies, tämä tuloksekas keskustelu ei ole voinut antaa minulle vastauksia kaikkeen, mutta kuten lukuisat puhujat sanoivat, on selvää, että Anne E. Jensenin mietintö antaa erinomaisen perustan, jolta edetä. Seuraan hyvin tarkkaan parlamentin toivomuksia ja pyrin tuomaan niihin tarkoituksenmukaisen vastauksen. Voin myös sanoa, että joka tapauksessa olen iloinen, että olen voinut työskennellä tiiviissä yhteistyössä Euroopan parlamentin kanssa kansalaistemme parhaaksi.

  Puhemies. - (FR) Keskustelu on päättynyt.

Äänestys toimitetaan muutaman minuutin kuluttua.

Kirjalliset kannanotot (142 artikla)

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (HU) Yleisesti tiedetään, että lentämiseen liittyvät ympäristöhaitat, kasvihuonekaasupäästöjä lukuun ottamatta, ovat peräisin pääasiassa nousuista, laskuista ja rullauksesta. Haitallinen vaikutus kohdistuu ennen kaikkea lentokenttien ympärillä oleviin alueisiin ja niillä asuviin ihmisiin. Heidän vaatimuksensa lentoliikenteen vähentämisestä ovat oikeutettuja. Toisaalta lentäminen on osa jokapäiväistä elämäämme, ja elämäntapamme on muuttunut, kun lentäminen on tullut myös vähätuloisten, eläkeläisten ja opiskelijoiden ulottuville. Edes Euroopan unioni ei voisi toimia, jos emme pääsisi Budapestista, Ateenasta tai Helsingistä Brysseliin muutamassa tunnissa. Ratkaisu on siksi lentoliikenteen järjestäminen ympäristötietoisella tavalla. Lentokoneiden tarpeettoman pitkä rullaus maassa ja kiertely pitkään lentokenttien yläpuolella on lopetettava. Lentokenttien ympäristön saastuminen vähenisi suuresti, jos miljoonat matkustajat käyttäisivät lentokentälle siirtymisessään auton sijasta junaa tai metroa. Siksi rautatie- ja metrolinjat on rakennettava yhtä aikaa lentokenttien kehittämisen kanssa, eikä yhtään kansainvälistä lentokenttää saisi rakentaa ilman sopivia rautatieyhteyksiä.

  Marian-Jean Marinescu (PPE-DE), kirjallinen. – (RO) Lentoliikenteen valtava kasvu pahentaa lentokenttien ruuhkautumisen ongelmia ja ylikuormittaa liikenteenhallintajärjestelmiä.

Euroopan ilmatilan sirpaleisuudesta on suuria ongelmia. Tämä aiheuttaa myöhästymisiä ja tehottomuutta. Suuret lentokentät ovat lähes maksimikapasiteettinsa rajoilla, ja jotkin niistä ovat jo saavuttaneet sen. Nykyoloissa on vaikea uskoa, että markkinoille voisi tulla uusia lentoyhtiöitä. Kuitenkin tehokkaalla hallinnoinnilla ja yhtenäisellä suunnittelulla voisimme taata kaikille nykyisille ja potentiaalisille toimijoille pääsyn lentokenttäinfrastruktuureihin.

Näiden ongelmien ratkaiseminen vaatii pitkän aikavälin strategista lähestymistapaa, erityisesti rakennettaessa uusia kapasiteetteja tai laajennettaessa nykyisiä. Tästä syystä on hyvin tärkeää koordinoida kansallisia ja rajatylittäviä aloitteita, jolloin voidaan optimoida olemassa oleva kapasiteetti, parantaa uusien lentoasemainfrastruktuurien rakentamisen kehystä, kehittää uusia teknisiä ratkaisuja, edistää komodaalisuutta yhdistämällä eri liikennemuotoja ja taata liikenteen turvallisuus noudattamalla kaikkia turvallisuutta ja ympäristönsuojelua koskevia säännöksiä.

Lentokenttäkapasiteetin laajentaminen on väistämätöntä, ja sen olisi ehdottomasti vastattava melun vähentämistä koskevia aukottomia säännöksiä sekä lentokoneiden päästöjen vähentämistä.

(Istunto keskeytettiin klo 10.50 ja sitä jatkettiin klo 11.00)

Puhetta johti
varapuhemies Diana WALLIS