Sanatarkat istuntoselostukset

Maanantai 22. lokakuuta 2007 - Strasbourg

14. Torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskeva puitedirektiivi – Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia – Kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattaminen (keskustelu)

  Puhemies. − (ES) Esityslistalla on seuraavana yhteiskeskustelu

– Christa Klassin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista (KOM(2006)0373 – C6-0246/2006 – 2006/0132(COD)) (A6-0347/2007),

– Irena Belohorskán ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisesta strategiasta (2007/2006(INI)) (A6-0291/2007) ja

– Hiltrud Breyerin ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan puolesta laatima mietintö ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (KOM(2006)0388 – C6-0245/2006 – 2006/0136(COD)) (A6-0359/2007).

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi kiittää Euroopan parlamenttia ja erityisesti esittelijöitä Irena Belohorskáa ja Christa Klassia näiden poikkeuksellisen perusteellisesta työstä. Kiitokset kuuluvat myös ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnalle, parlamentin Michl Ebnerille ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnalle, sekä Dorette Corbeylle ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnalle niiden laatimista mietinnöistä ja ensimmäisessä käsittelyssä ilmaisemista näkemyksistä.

Viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana kansanterveyden ja ympäristön suojeluun pyrkivä EU:n politiikka ja lainsäädäntö ovat mahdollistaneet merkittävän edistymisen ja torjunta-aineiden riskien huomattavan vähentämisen. Nykyinen lainsäädäntö keskittyy kuitenkin yhtäältä tuotteiden hyväksymiseen ja markkinoille saattamiseen, ja toisaalta torjunta-ainejäämien valvontaan ihmisten ja eläinten ravinnossa. Näiden painopisteiden välillä yksikään laki ei kata torjunta-aineiden käyttöä. Kyse on kuitenkin ratkaisevasta vaiheesta, jonka aikana ihmisten terveys ja ympäristö ovat vaarassa.

Jäsenvaltioissa toteutetuissa seurantaohjelmissa jälkiä torjunta-aineista on löydetty ihmisten ja eläinten ravinnon lisäksi myös itse ympäristöstä eurooppalaisen lainsäädännön asettamat rajat ylittävissä pitoisuuksissa. Lisäksi on tullut selväksi, että Euroopan kansalaiset kantavat suurta huolta torjunta-aineista. Siksi meidän tulisi ponnistella entistä kovemmin Euroopan kansalaisten ja ympäristön suojelun parantamiseksi. Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia sekä siihen liittyvä puitedirektiivi kuuluvat torjunta-aineiden vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön koskevan yleisotsakkeen alle.

Komission puitedirektiiviehdotuksen pääkohdat ovat seuraavat:

Kukin jäsenvaltio laatii ensinnäkin kansallisen toimintasuunnitelman, jossa määritellään tavoitteet, toimenpiteet ja aikataulu torjunta-aineiden riskien ja niistä riippuvuuden vähentämiseksi.

Toiseksi, torjunta-aineiden ammattikäyttäjien eli lähinnä maanviljelijöiden, jakelijoiden ja konsulenttien on saatava asianmukainen koulutus, jonka puitteissa heille kerrotaan riittävästi torjunta-aineiden vaaroista ja vaihtoehtoisten menetelmien käytöstä. Myös torjunta-aineiden käytön vaaroja koskevaa kansalaisvalistusta on lisättävä.

Kolmanneksi, ammattilaisten torjunta-aineiden levitykseen käyttämä kalusto on tarkistettava säännöllisesti ja huollettava asianmukaisesti.

Neljänneksi, lentolevitys kielletään, mutta jäsenvaltiot voivat poiketa kiellosta rajoitetuissa tapauksissa, joissa lentolevitys on ainoa toteutuskelpoinen ratkaisu.

Viidenneksi toteutetaan erityistoimia suuren yleisön ja haavoittuvien väestöryhmien sekä vesistöjen ja muun muassa Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden suojelemiseksi. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi puskurivyöhykkeiden luominen ja torjunta-aineiden käytön kieltäminen tai rajoittaminen.

Kuudes ja viimeinen mutta yhtä tärkeä seikka on vähän torjunta-aineita käyttävien maatalouskäytäntöjen tukeminen. Näin voidaan toteuttaa integroitu tuholaistorjunta, jonka olisi oltava pakollista vuodesta 2014 lähtien.

Eräät muut teemakohtaisessa strategiassa esitetyt toimenpiteet on jo sisällytetty tai sisällytetään piakkoin muihin säädöksiin. Yksi niistä on kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisen sääntelyä koskeva ehdotus. Se johtaa markkinoilla olevien haitallisten aktiivisten aineiden entistä suurempaan rajoittamiseen etenkin vertailevan arvioinnin ja korvaamisperiaatteen noudattamisen myötä. Keskustelemme myös tästä kollegani Markos Kyprianoun tekemästä ehdotuksesta tänä iltana Hiltrud Breyerin laatiman mietinnön pohjalta.

Eräs toinen ehdotus koskee kasvinsuojeluaineisiin liittyvän tilastotiedon keräämisen sääntelyä. Ehdotus on keskeinen, sillä siinä määritetään indikaattoreita riskien vähentämisen edistymisen mittaamiseksi. Asiasta vastaava parlamentin valiokunta keskustelee parhaillaan tästä ehdotuksesta.

On ehdotettu myös uutta direktiiviä, jossa määriteltäisiin markkinoille saatettavia torjunta-aineiden levitykseen käytettäviä laitteita koskevat perusvaatimukset. Ehdotus täydentää nykyisiä levityskoneiston huoltoa ja säännöllistä tarkistamista koskevia säännöksiä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan korostaa, kuinka tärkeä osa torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviehdotusta on integroitu tuholaistorjunta. Se on keskeinen toimenpide komission ehdotuksessa, ja siitä on keskusteltu muissa parlamentin alivaliokunnissa.

Meidän on epäilemättä vähennettävä riippuvuuttamme torjunta-aineista ja otettava käyttöön ympäristöystävällisempiä vaihtoehtoisia keinoja kasviensuojelussa ja tuholaistorjunnassa. Integroitu viljely ja tuholaistorjunta ovat tehokkaimmat keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Siksi on erityisen tärkeää säilyttää se ehdotuksessamme ja tehdä se pakolliseksi kaikissa jäsenvaltioissa vuodesta 2014 lähtien.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, keskustelemme tänään erittäin vaikeasta mutta tärkeästä kysymyksestä.

Haluan heti alkuun kiittää kaikkia niitä, joiden työ on tehnyt mahdolliseksi tämänpäiväisen keskustelun, ja etenkin esittelijää Hiltrud Breyeriä.

Tämä kysymys on aina ollut vaikea. Tasapaino on löydettävä. Terveyden ja ympäristön suojelua on parannettava, menettelyjä yksinkertaistettava ja hallinnollisia kuluja vähennettävä kilpailukyvyn ja innovaation edistämiseksi. Olen vakuuttunut, että komission ehdotus edesauttaa näiden kahden tavoitteen saavuttamista, sillä se täydentää sisämarkkinoita. Ehdotuksella luodaan alueiden välinen joustavan vastavuoroisen tunnustamisen järjestelmä ja annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä ja asettaa rajoituksia erityisen terveys- tai ympäristövaaran uhatessa jotakin jäsenvaltiota tai sen osia.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on totta, että kasvinsuojeluaineet ovat tärkeässä asemassa maataloudessa, maanviljelyssä, metsätaloudessa ja puutarhatuotteiden viljelyssä. Toivoisin, ettemme tarvitsisi niitä, sillä niillä on taatusti vaikutuksensa ihmisten ja eläinten terveyteen ja ympäristöön. Siksi on varmistettava, että sovellettavat säännöt ovat tehokkaita ja tasapainoisia.

Voimassa oleva lainsäädäntö on peräisin vuodelta 1991. Komission vuonna 2001 laatiman lainsäädännön tehtävää ja sen parantamista käsittelevän kertomuksen perusteella sekä Euroopan parlamentti että neuvosto pyysivät komissiota tekemään ehdotuksia direktiivin tarkistamiseksi. Voinen sanoa, että kukaan ei kyseenalaista nykyisen lainsäädännön päivittämisen tarpeellisuutta.

Haluan kiittää kaikkien alojen sidosryhmiä ja mainita niiden tärkeän panoksen ehdotusluonnokseen. Komissio on myös suorittanut kattavan vaikutusten arvioinnin.

Ensimmäinen tavoite on epäilemättä ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön mahdollisimman korkeatasoisen suojan takaaminen. Tämä toteutetaan monin keinoin: aktiivisille aineille laaditaan selvät ja tiukat hyväksyntäperusteet; Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle annetaan keskeinen rooli aktiivisten aineiden arvioinnissa, ja viljelijät velvoitetaan pitämään kirjaa kasvinsuojeluaineiden käytöstä ja luovuttamaan tiedot naapureidensa tai vesitalouden pyynnöstä. Myös jäsenvaltioiden viranomaisten on lisättävä kasvinsuojeluaineiden kaupallisen hyödyntämisen ja käytön valvontaa, ja komissio tutkii ja varmistaa jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten tehokkuuden. Uudet eläinkokeet kielletään kokonaan. Kestävän maatalouden edistämiseksi vaarallisimmat tuotteet korvataan vaihtoehtoisista ratkaisuista turvallisimmilla. Ehdotuksella luodaan siten turvallisemmat puitteet kasvinsuojeluaineiden käytölle EU:ssa, jonka lisäksi se vahvistaa ympäristönsuojelutoimia.

Ehdotus toimii Lissabonin strategian tavoin, sillä se vähentää myös hallinnollisia kustannuksia. Menettelyä lyhennetään ja tehostetaan samalla kun turvataan tietty turvataso ja suojellaan ympäristön hyvinvointia, minkä uskon olevan vieläkin tärkeämpää.

Jäsenvaltiot eivät enää joudu toimimaan eristyksissä muista, sillä lupien vastavuoroisesta tunnustamisesta tehdään sääntö ennemmin kuin poikkeus. Näin vältetään sisämarkkinoiden pirstaloituminen kasvinsuojeluaineiden suhteen ja maataloustuotteiden markkinoiden pilkkoutuminen.

Tietosuojamääräyksiin tehtävät muutokset johtavat suurempaan avoimuuteen ja reilumpaan kilpailuun haittaamatta tutkimusta ja innovaatiota.

Ehdotettu asetus kuuluu komission yleisen torjunta-ainestrategian avaintekijöihin. Se täydentää torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaa direktiiviehdotusta, jota kollegani Stavros Dimas jo analysoikin.

Lopuksi haluaisin sanoa sanasen esitettyjen tarkistusten suuresta määrästä. Se ei ole yllättävää näin monimutkaisen asian ollessa kyseessä, emmekä ole ehkä päässeet vielä täyteen yhteisymmärrykseen näkemyksissämme. Olen toiveikas sen suhteen, että näin tapahtuu menettelyn seuraavissa vaiheissa. Tällä välin komissio voi hyväksyä joitakin tarkistuksia ja hylätä toisia. Täydellinen luettelo, joka sisältää komission kannan kuhunkin tarkistukseen sekä sen selityksen, on parlamentin ja sen jäsenten saatavilla. Ei ole minun asiani analysoida tässä yhteydessä erikseen kutakin tarkistusta, sillä aikaa tähän ei ole riittävästi. Pyydän liittämään kyseisen luettelon istunnon pöytäkirjaan.

Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, odotan ilolla rakentavaa ja mielenkiintoista keskustelua.

  Christa Klaß (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, komission jäsenet Dimas ja Kyprianou, hyvät parlamentin jäsenet, pidän tervetulleena komission ehdotusta torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista, ja tänään esittämäni huomiot rajoittuvat tähän osaan paketista.

Tämä kysymys on hyvin laaja-alainen, ja monenlaiset muutokset kaikkialla Euroopassa ovat vielä tarpeen kuluttajien ja tuotteiden käyttäjien sekä etenkin ympäristön suojelemiseksi. Eri sääntöjen soveltaminen Euroopan unionin sisällä johtaa erilaisiin turvastandardeihin, jonka lisäksi ne ovat vaikeaselkoisia ja väärentävät kilpailua.

Se mahdollisuus, että tuholaiset tuhoavat koko vuoden sadon, on onneksi menneisyyttä Euroopassa. Tänä päivänä kohtaamme kuitenkin uusia suuria haasteita, joihin meidän on vastattava vankalla kasvinsuojelupolitiikalla. Maailman väkiluku kasvaa ja ruoasta on pulaa maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutos on muuttanut maanviljelyolosuhteita: uusia tuholaisia ilmaantuu ja luonnonkatastrofit tuhoavat satoja. Siksi satojen turvaaminen on edelleen keskeistä, ja kasvinsuojeluaineet auttavat siinä.

Kuten monien muidenkin asioiden suhteen elämässä, kasvinsuojelussa myrkky syntyy käytetystä annoksesta. Unitabletti voi olla siunaus, mutta monen unitabletin ottaminen voi olla kohtalokasta. On varmistettava, että kasvinsuojeluaineita käytetään oikein ja ammattimaisesti, sillä sopimaton käyttö on vaarallista. Näin on viljelysmaiden lisäksi myös julkisissa tiloissa kuten puistoissa, leikki- ja urheilukentillä, poluilla ja junaradoilla. Direktiivin ytimessä on torjunta-aineiden käytön seurauksista tiedottaminen ja valistaminen ja niin hyötyjen kuin haittojenkin tuntemus. Kasvinsuojeluaineiden myyjille ja käyttäjille on annettava koulutusta ja tietoa.

Kansallisten toimintasuunnitelmien välityksellä jäsenvaltioiden on varmistettava kasvinsuojeluaineiden kestävä käyttö. Näin tehdessään niiden on pyrittävä johdonmukaisuuteen muiden yhteisön säännösten kanssa. Perusteellisesti testatulla ja turvallisella levityskoneistolla varmistetaan kohdennettu kasvien suojelu, jolla pyritään riskien minimointiin.

Kaikkien kasvinsuojeluaineiden mielivaltainen prosentuaalinen vähentäminen on hyvän maatalouskäytännön ja integroidun tuholaistorjunnan tavoitteiden vastaista. Tarvitsemme niitä molempia, komission jäsen Dimas, ja tulemme tarvitsemaan hyviä maatalouskäytäntöjä ja integroitua tuholaistorjuntaa tulevaisuudessakin, koska tarvitsemme dynamismia. Lupien myöntämisen ankaraa sääntelyä on lisäksi heikennetty järjettömyyksiin saakka. Haitallisia tuotteita ei tule hyväksyä lainkaan, niiden käytön puolittaminen ei ole riittävää. Jos kuitenkin kasvinsuojeluaineet ovat läpäisseet ankaran hyväksyntämenettelyn, käytön vähentäminen tietyllä prosentilla kaikkialla olisi epäloogista. Kukaan ei lisäksi ole osannut toistaiseksi selittää minulle, kuinka tällaista vähennystä on määrä hallita ja mitata.

Samoin on vesiympäristön suojelun osalta. Standardimittaisten puskurivyöhykkeiden mielivaltainen luominen vesistöjen läheisyyteen on tarkoituksetonta. Eriytetty lähestymistapa on tällä alalla tarpeen. On käytettävä maantieteellisiin olosuhteisiin, maaperän ominaisuuksiin ja suojeltaville kasveille soveltuvia puskurivyöhykkeitä. Tätä toimintamallia sovelletaan jo eri kasvinsuojeluaineiden käyttöohjeissa.

Komission jäsen, te mainitsitte viljelmien ruiskuttamisen ilmateitse. Kotiseudullani, Moselin rantojen jyrkillä rinteillä sijaitsevilla viiniviljelmillä tai Etelä-Euroopan riisiviljelmillä vaihtoehtoja ei ole. Näillä alueilla lentolevitys on välttämätöntä. Helikopterilevitystä on kuitenkin säänneltävä. Erityistä varovaisuutta tarvitaan herkillä alueilla kuten puistoissa ja julkisilla leikkipaikoilla sekä koulujen pihoilla. Torjunta-aineiden käyttö on pidettävä näillä alueilla mahdollisimman vähäisenä, ja muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen olisi oltava ensisijaisia. Tämä voisi mielestäni tarkoittaa jopa, että kokonainen luokka laitettaisiin kitkemään koulun pihaa.

Kasvinsuojeluaineiden käytön kieltäminen kokonaan tiettyjen kasvi- ja eläinlajien elinalueilla olisi ristiriidassa luontotyyppien suojelutavoitteiden kanssa. Torjunta-aineet ovat itse asiassa olennaisia näiden luontotyyppien suojelussa. Kasvinsuojeluaineet ovat kalliita, eikä yksikään viljelijä käytä niitä enempää kuin on tarpeen. Lisäverot väärentävät kilpailua maailmanmarkkinoilla. Ne johtaisivat halvempien tuotteiden ostamiseen EU:n ulkopuolelta, mikä olisi haitaksi kestävälle kehitykselle.

Haluamme samantasoista suojelua ja saman standardin kaikkialla EU:ssa. Monissa maissa ehdotetut toimenpiteet ovat kuuluneet hyvään käytäntöön jo jonkin aikaa. Tästä syystä kasvinsuojeluaineiden käyttöä ohjaavien sääntöjen yhdenmukaistaminen on välttämätöntä, ja komission lähestymistapa on oikea. Meidän kaikkien vastuulla on nyt – käyköön tämä kutsusta – panna alulle sellainen direktiivi, jossa byrokratia pidetään minimissään samalla kun se vastaa toiveitamme. Pyydän teidän tukeanne.

  Marie Anne Isler Béguin (Verts/ALE) . – (FR) Arvoisa puhemies, pyysin puheenvuoroa, sillä minun on vaikea ymmärtää erästä seikkaa. Osallistuin näistä mietinnöistä ympäristövaliokunnassa käytyihin keskusteluihin, mutta sain sellaisen vaikutelman, ettei Christa Klassin esittelemä mietintö ollut sama mietintö, jonka valiokunta hyväksyi yksimielisesti, vaan ennemminkin hänen henkilökohtainen näkemyksensä. Haluaisin siis tietää, esitelläänkö ympäristövaliokunnan kanta tähän erittäin tärkeään mietintöön mahdollisesti tätä puolueettomammin.

  Christa Klaß (PPE-DE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, sallikaa minun sanoa Marie Anne Isler Béguinille, ettei ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa päästy yksimieliseen äänestystulokseen. Omaksuimme täysin vastakkaisen kannan ja useimmat poliittisen ryhmäni jäsenet vastustivat kantaa, johon hän viittasi. Olen toki korostanut kannattavani komission ehdotusta.

  Irena Belohorská, esittelijä. – (SK) Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia, joka ei ole säädösteksti vaan direktiiviin liitettävä poliittinen asiakirja, vastaa siihen ongelmaan, että torjunta-aineiden käytön riskit eivät vähene. Torjunta-ainejäämät elintarvikkeissa ylittävät nykyisin hyväksyttävän tason: 44 prosenttia hedelmistä sisältää torjunta-aineita, ja niistä 5,5 prosentissa jäämäpitoisuus on maksimaalinen. Jäämäpitoisuudet ylittävät sallitun rajan jopa Euroopan parlamentin tiloissa myytävissä hedelmissä. Mietintöni tavoitteena on minimoida torjunta-aineiden käytöstä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat riskit ja vaarat.

Haluaisin aluksi korostaa, että torjunta-aineiden käyttö on yhteydessä pahanlaatuisten kasvainten sekä immunologisten ja muiden neurotoksisten häiriöiden syntyyn. Tästä syystä yllätyin (valitettavasti se oli epämiellyttävä yllätys) siitä, että komissio mainitsee tekstissä vain ohimennen torjunta-aineiden käytön ja etenkin niiden kumulatiivisen vaikutuksen aiheuttamat terveysriskit. Suurimman riskiryhmän muodostavat raskaana olevat naiset, lapset ja sikiöt. Vaikka kannatankin kasvien suojelua, meidän on mielestäni suojeltava ennen muuta ihmisten terveyttä. Yhteys ilmastonmuutokseen on selvä. Maapallon lämpeneminen johtaa tuholaisten lisääntymiseen, eikä torjunta-aineiden käyttömääriä voida lisätä loputtomiin.

Kansalliset toimintasuunnitelmat, jotka sisältävät kunkin yksittäisen jäsenvaltion tavoitteet riskien vähentämiseksi, ovat koko prosessin tärkein osatekijä. Käyttömäärien määrälliset vähentämistavoitteet hylkäävä komission ehdotus on mielestäni riittämätön. Sanamuoto, jonka mukaisesti ”vähennetään vaaroja, riskejä ja riippuvuutta torjunta-aineista”, on epämääräinen eikä se kannusta jäsenvaltioita vähentämään käytettäviä määriä.

Teemakohtainen strategia on yleisluontoinen teksti, joka ei tarjoa selvää ratkaisua määrien laskemiseksi. Kollegani ja minä ehdotamme kuitenkin direktiivin osalta seuraavaa: kaikkein vaarallisimmat aineet, jotka ovat suurina määrinä käytettyinä karsinogeenisia ja mutageenisia, vähennetään puoleen; nykyisellään ei ole tarvetta vähentää biologisten ja matalan riskin torjunta-aineiden käyttöä; muihin torjunta-aineisiin sovelletaan ns. käyttötiheysindeksiä. Kunkin jäsenvaltion ominaispiirteet ja erityisolosuhteet otetaan huomioon. On korostettava, että kansallisiin toimintasuunnitelmiin sisältyvät määrälliset indikaattorit eivät johda kaikille jäsenvaltioille yhteisiin torjunta-aineiden vähentämistavoitteisiin. Niissä huomioidaan kunkin maan maantieteelliset erityisolosuhteet ja erilaiset viljelyjärjestelmät.

On totta, että määrien automaattinen vähentäminen ei johda väistämättä riskien vähenemiseen, mutta näin tapahtuu kuitenkin monissa tapauksissa. Teemakohtaisessa strategiassa ja direktiivissä on käsiteltävä sekä kasvinsuojelutoimia että biosideja. Vesiympäristön suojelua torjunta-aineilta on vahvistettava luomalla puskurivyöhykkeitä vesistöjen rannoille. Vaikka kannatan lentolevityksen kieltämistä, hyväksyn poikkeuslupien myöntämisen tietyin edellytyksin paremman vaihtoehdon puuttuessa. Lentolevityksiä suoritettaessa yleisölle ilmoitetaan soveltuvin keinoin levityksen ajankohta ja paikka sekä käytettävä aine. Strategiaa ei ole suunnattu viljelijöitä vastaan. Uskon, että kaikki nämä toimenpiteet voidaan toteuttaa ilman jyrkkiä leikkauksia viljelijöiden budjettiin. Tanskan esimerkki osoitti sen. Meidän kaikkien on ymmärrettävä, kuinka tärkeää kilpailukyvyn ylläpitäminen on viljelijöille, ja meidän on varmistettava, että näiden tuotteita ei korvata kehittyvien maiden tuotteilla.

Haluaisin lopuksi kertoa mielipiteeni tarkistuksista. En voi hyväksyä tarkistusta 4, joka tähtää koko teemakohtaisen strategian nimen muuttamiseen. Vaikka toivon torjunta-aineita käytettävän varoen, koko asiakirjan virallinen nimi olisi mielestäni säilytettävä ennallaan: kyse on virallisessa lehdessä julkaistusta virallisesta nimestä, ja se on mielestäni kelvollinen. Haluan myös mainita asuinalueita koskevat tarkistukset 3 ja 5. Tarkistuksessa 3 ehdotetaan termin ”kaupunkien” lisäämistä. Minulle se merkitsee esikaupunkialueita, joten se sulkisi pois kaikki maaseudun asukkaat. Termi ”asuinalueet” on sekä epäselvä että epämääräinen. Ehdotan lisäksi 8 kohdan kieliasun muuttamista, sillä termi ”practicioner” on huono käännös – ranskankielisessä tekstissä se on jopa ”lääkäri”. Päätän puheeni tähän, arvoisa puhemies, ja haluaisin lopuksi esittää vilpittömät kiitokseni kaikille tämän mietinnön parissa työskennelleille henkilöille.

  Hiltrud Breyer (Verts/ALE), esittelijä. – (DE) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, minulla on etuoikeus esitellä mietintö, joka antaa parlamentille mahdollisuuden äänestää huomenna läpimurrosta terveyden sekä ympäristön ja kuluttajien suojelun parantamiseksi. Eurobarometrin mukaan torjunta-aineiden käyttö on eurooppalaisten kuluttajien suurin huolenaihe, ja valiokunta on ottanut tämän huomioon.

Euroopassa käytetään vuosittain yli 220 000 tonnia torjunta-aineita. Se vastaa neljännestä maailmanlaajuisesti käytetyistä torjunta-aineista kohti vain neljää prosenttia maapallon viljelysmaista. Suuren riskin omaavien torjunta-aineiden käytön lopettamisen olisi mielestämme oltava asetuksen ytimessä. Näitä ovat karsinogeenisia, mutageenisia tai lisääntymisterveyden vaarantavia ominaisuuksia omaavat aineet sekä neurotoksisia, immunotoksisia tai hormonaalisia vaikutuksia aiheuttavat aineet.

Asetus antaisi valtavan panoksen torjunta-aineiden turvallisuuden parantamiseen, mutta siihen on sisällytettävä myös vähemmän vaarallisia torjunta-aineita koskevia määräyksiä. Sellaisia aktiivisia aineita, joita löydetään useimmiten EU:n jäämärajat ylittävissä pitoisuuksissa, ei tulisi enää olla myynnissä, sillä pelkään pahoin niiden osoittautuneen kontrolloimattomiksi.

Iloitsemme myös siitä, että korvaamisperiaatetta, jonka sisällyttäminen EY:n kemikaaliasetukseen oli jo ratkaiseva askel kohti terveyden parempaa suojelua, on määrä varjella myös ehdotetussa asetuksessa, sillä korvaaminen on erityisen tehokas kilpailun kannuste torjunta-aineteollisuudessa. On häpeällistä ja suoranaista pelottelua varoitella jopa puolen nykyisistä torjunta-aineista katoavan markkinoilta.

Haluan kiittää komissiota tiukkojen korvaamisperusteiden asettamisesta, sillä torjunta-aineita on parannettava kymmenkertaisesti. Lupa olisi myönnettävä – tämä on parlamentin ympäristövaliokunnan ehdotus – korkeintaan viideksi vuodeksi. Komission ehdotuksessa säännellään kuitenkin myös sitä, kuinka vastustuskyvyn ilmenemistä olisi käsiteltävä.

Toinen ehdotetun asetuksen avaintekijä on riskiryhmien parempi suojelu. Kuten tiedämme, sikiöt, vauvat ja lapset ovat erityisen alttiita vaarallisten kemikaalien myrkyllisille vaikutuksille. Tästä syystä olen iloinen, että ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunta on ehdottanut, että aktiivisten aineiden luvan myöntämispäätöksissä sekä riskien arvioinnissa huomioidaan muita herkemmät väestöryhmät.

Olen erityisen mielissäni voidessani kertoa teille, että olemme säätäneet myös merkintää koskevia määräyksiä, koska elintarvikkeisiin, jotka eivät noudata direktiiviä 2006/215, on liitettävä maininta siitä. Tämä on valtava edistysaskel kohti suurempaa avoimuutta, sillä erilaiset tutkimukset ja etenkin ympäristöalan kansalaisjärjestöjen parlamentin valintamyymälässä suorittamat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka vaarallisia varsinkin jokapäiväiset tuotteet voivat olla. Mitatut arvot olivat jopa 200 kertaa suurempia kuin yleisesti suositeltu taso lasten ja vauvojen ruoassa.

Suurempi avoimuus näiden herkkien ryhmien sekä kuluttajien ja viljelmien läheisyydessä elävien hyväksi merkitsee myös suurempaa tukea Euroopalle kokonaisuutena, sillä sokkona sohimisen on loputtava jäljitettävyyden ollessa kyseessä. Raporttien, hyväksyttyjen torjunta-aineiden luettelojen, jäämälukemien ja ennen kaikkea toksikologisten ja ekotoksikologisten tietojen on oltava kaikkien saatavilla lähes reaaliajassa, ja alueiden asukkaille on tiedotettava tulevista levityksistä keskitetyn tiedotusjärjestelmän välityksellä. Torjunta-ainepassi mahdollistaa aineiden käytön ja käyttöajankohdan jäljittämisen tukku- ja vähittäismyyntipisteiden kautta. Tämä luo kilpailua, ja vain turvallisia tuotteita valmistavien valmistajien välisestä kilpailusta hyötyvät tietenkin ensi sijassa kuluttajat.

Pyrimme myös varmistamaan tällä asetuksella korkeatasoiset ympäristönormit. Tästä syystä ympäristövaliokunta vastusti ajatusta Euroopan jakamisesta mielivaltaisesti kolmeen vyöhykkeeseen, jotka eivät perustu minkäänlaisiin ympäristöllisiin tai ilmastollisiin perusteisiin tai maisematyyppeihin. Lisäksi, hyvä komission jäsen, ajatus ei saanut enemmistön kannatusta neuvostossa. Kuten neuvostokin, me kannatamme vapaaehtoisen yhteistyön tehostamista lupien myöntämisessä Euroopassa. Sallikaa minun myös muistuttaa, että asiaan liittyy tärkeitä oikeudellisia varauksia, koska näillä vyöhykkeillä ei ole minkäänlaisia hallitustenvälisiä sopimuksia torjunta-aineiden pakollisen vastavuoroisen tunnustamisen toteutumisen valvomiseksi. EU:n puitteissa tällaisia säännöksiä on olemassa eurooppalaisten sopimusten perusteella, mutta määritellyillä alueilla ei ole oikeudellista kehystä vastavuoroiselle tunnustamiselle.

Eurooppalaiset eivät halua myrkkyä lautaselleen. Toivon, että tämä asetus parantaa myös Euroopan asemaa yritysten sijoittautumispaikkana, sillä se tekee Euroopasta paremman elinpaikan kuluttajille, jonka lisäksi se hyödyttää kaikkia – ei vain ympäristöä, kuluttajia ja eläinten hyvinvointia, vaan ennen kaikkea valmistajia ja viljelijöitä, jotka saavat kannusteita innovointiin ja parantavat kilpailukykyään.

Haluaisin lopuksi esittää lämpimät kiitokseni varjoesittelijöille, jotka ovat osoittaneet aitoa yhteistyöhenkeä tämän mietinnön laadinnassa. Toivon, että uusi torjunta-aineasetus sallii meidän nostaa terveyden ja ympäristön suojelun uudelle tasolle Euroopassa.

  Neil Parish (PPE-DE), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon valmistelija. – (EN) Arvoisa puhemies, meidän on kohdattava se käytännön tosiasia, että Euroopassa on tuotettava ruokaa – tätä varten laskimme viime kuussa kesantomaiden määrän nollaan ottaaksemme 10 prosenttia maasta takaisin tuotantoon – ja se edellyttää asianmukaisia välineitä.

Me kaikki vaadimme hyvin mielellämme turvallista ruokaa ja turvallisia kemikaaleja, mutta – ja komissio menettelee asiassa oikealla tavalla – tämä on toteutettava samantyyppisen riskeihin perustuvan järjestelmän pojalta kuin REACH: mikäli jonkin kemikaalin käyttö on turvallista, sitä voidaan käyttää, mutta jos kemikaali ei ole turvallinen, se pitäisi vetää markkinoilta. Näin olisi meneteltävä alusta loppuun saakka.

Ilmasto-olosuhteilla on suurta merkitystä siinä, koska torjunta-aineiden levitys kannattaa suorittaa, joten joustavuus on tarpeen levityksen ajankohdan ja toteutuksen suhteen. Nykyiset satelliittijärjestelmät voivat ajoittaa levityksen oikeaan aikaan, ja ruiskutteiden ja kemikaalien määrää voidaan vähentää. Esimerkiksi kulunut vuosi oli hyvin sateinen monin puolin Eurooppaa. Kotimaassani Yhdistyneessä kuningaskunnassa luonnonmukaisesti viljeltyä perunaa ei ole myynnissä, sillä niitä ei voitu ruiskuttaa perunaruttoa vastaan. Luomuperunaa on siksi saatavilla hyvin vähän. Välineet ovat siis tarpeen, ja siksi emme voi vähentää kemikaalien määrää prosentuaalisesti vuosittain. Meidän on valittava järkevä, riskeihin perustuva järjestelmä.

Lisäksi 10 metrin vyöhykkeiden osalta on olemassa – uskokaa tai älkää – kemikaaleja, joita voidaan käyttää vesistöissä. Kemikaalia nimeltä Roundup voidaan levittää joenpenkoille. Kiellämmekö sen käytön 10 metrin leveydellä virrasta, vaikka sitä voidaan käyttää joenpenkereellä? Käyttäkäämme järkeä tässä asiassa. Eurooppa tarvitsee elintarviketurvaa, ruokatuotantoa ja turvallista ruokaa. Työskennelkäämme kaikki yhdessä sen eteen.

  Dorette Corbey (PSE), teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (NL) Arvoisa puhemies, minuutti on mielestäni hyvin lyhyt aika kahdesta lausunnosta puhumiseksi, mutta olkoon niin, yritän siis pitää puheenvuoroni mahdollisimman lyhyenä.

Torjunta-aineet ovat hyödyllisiä ja tarpeellisia, ja kuuden miljardin ihmisen ruokkiminen ilman näitä tuotteita on vaikeaa. Paljon on varmastikin vielä tehtävä torjunta-aineiden haitallisten ympäristö- ja terveysvaikutusten torjumiseksi. Uusien tuotteiden saattaminen markkinoille on pitkä ja aina kallis prosessi. Teollisuuden kannalta on hyvä, että lupamenettelyä voidaan nopeuttaa, mutta parlamentti on oikeassa vaatiessaan, että jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus kieltää tuotteet alueellaan.

Teollisuus keskittyy enenevässä määrin viiteen tärkeimpään viljelykasviin, jotka ovat riisi, vehnä, maissi, soijapapu ja puuvilla, sillä suuri osa kustannuksista saadaan takaisin niiden viljelystä. On kuitenkin luonnollisesti tärkeää suojella asianmukaisesti vähemmän viljeltyjä lajikkeita, ja teollisuusvaliokunta on tehnyt monia hyviä ehdotuksia tätä varten. Valiokunta on tehnyt myös monia hyviä ehdotuksia koskien kannusteiden käyttämistä ekologisesti kestävämpiin tuotteisiin siirtymisen edistämiseksi. Myös se on hyvin tärkeää.

Haluan esittää vielä yhden huomion torjunta-aineiden käytöstä. Pakollinen puskurivyöhyke 10 metrin leveydellä pintavedestä ei ole hyvä idea eräille jäsenvaltioille. Pidän siksi tervetulleena PSE-ryhmän esittämää asiaa koskevaa tarkistusta. Pintavesi luetaan siten luvan myöntämisen arviointiperusteisiin, jolloin jäsenvaltiot voivat itse luoda puskurivyöhykkeen haluamilleen tuotteille.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä tasapainoisena ja toimivana kantana parlamentille.

  Manuel Medina Ortega (PSE), oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon valmistelija. – (ES) Arvoisa puhemies, komissio ehdotti mietinnölle kaksinkertaista oikeusperustaa, joka koostuu maatalouspolitiikkaa käsittelevän 37 artiklan 2 kohdasta ja kansanterveyden suojelemista koskevan 152 artiklan 4 kohdan b alakohdasta.

Oikeudellisten asioiden valiokunta on tutkinut ehdotuksia. Asiasta vastaava valiokunta ehdotti esimerkiksi 37 artiklan 2 kohdan poistamista ja 175 artiklan 1 kohdan lisäämistä, joka tapahtuisi poistamalla viittaus 37 artiklan 2 kohtaan, säilyttämällä 152 artiklan 4 kohdan b alakohta ja lisäämällä viittaus 175 artiklan 1 kohtaan.

Oikeusperustan osalta olennaista on keskustelun kytkeminen tavoitteeseen ja sisältöön, ja oikeudellisten asioiden valiokunnan yksimielinen näkemys on, että sovellettava säännös on 152 artiklan 4 kohdan b alakohta, eikä 175 artiklan 1 kohtaan ole tarpeen viitata.

Pidämme tätä täysin selvänä, eikä myöskään komission tai asiasta vastaavan valiokunnan ehdottama kaksinkertainen oikeusperusta ole tarpeen; viittaus 152 artiklan 4 kohdan b alakohtaan on riittävä, sillä direktiiviehdotuksen tarkoituksena on ihmisten terveyden suojelu.

  Anja Weisgerber (PPE-DE), sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon valmistelija. – (DE) Arvoisa puhemies, olen valmistellut valiokuntani lausunnon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamista koskevaa asetusta käsittelevästä Breyerin mietinnöstä, ja niinpä haluaisin kommentoida ehdotusta.

Asetusehdotuksessa on tärkeää löytää tasapaino seuraavien intressien välillä: kuluttajien edun mukaista on terveellinen, torjunta-ainejäämiä sisältämätön ruoka, toisin sanoen sellaisten turvallisten kasvinsuojeluaineiden käyttäminen, jotka eivät vaaranna kansanterveyttä ja ympäristöä, sekä puhdas juomavesi; toisaalta myös tuoreiden ja kohtuuhintaisten tuotteiden luotettava saatavuus on kuluttajien edun mukaista, ja he valitsevat mieluummin kotimaisia hedelmiä ja vihanneksia kuin EU:n ulkopuolisissa maissa kasvatettuja tuotteita, koska käytettävien torjunta-aineiden valvonta on näissä maissa lähes olematonta.

Viljelijämme tarvitsevat tiettyjä kasvinsuojeluaineita resistenssin nujertamiseksi. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ilman useita suoja-aineita. He haluavat myös turvallisia, riskittömiä torjunta-aineita. Tästä syystä uskomme, että todistetusti karsinogeeniset tuotteet on kiellettävä. Muiden luvan myöntämisperusteiden osalta aiomme nojata tieteellisen näyttöön ja pohjata lähestymistapamme enimmäisarvoihin. Tämä on tasapainoinen keskitien näkemys, joka suojelee kuluttajia samalla kun se takaa kotimaisten hedelmien ja vihannesten kohtuuhintaisuuden ja asianmukaisen testauksen.

Naapureille tiedottamisen osalta, jos luvan myöntämisperusteet ovat tiukat ja kasvinsuojeluaineiden testaus asianmukaista, en näe syytä raskaalle menettelylle naapureiden ja paikallisten asukkaiden varoittamiseksi kasvinsuojeluaineiden käytöstä, vaikka nämä eivät ole edes pyytäneet tietoa. Mitä kuluttajien on määrä tehdä tällä tiedolla? Kuinka viljelijöiden on käytännössä määrä tiedottaa kaikille naapureilleen ja alueen asukkaille ennen kasvinsuojeluaineiden käyttämistä? Näistä syistä vastustan kiivaasti ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdotusta, jolla säädettäisiin nimenomaan mainittu vaatimus. Lisäksi suosittelen hylkäämään tässä vaiheessa komission ehdottaman yleisölle tiedottamista koskevan lausekkeen, koska tällaiset byrokraattiset menettelyt eivät ole tarpeen, jos käytettävät kasvinsuojeluaineet ovat turvallisia.

Kommentoin hyvin lyhyesti vyöhykkeisiin perustuvaa lähestymistapaa. Pyrimme suurempaan yhdenmukaistamiseen. Se on ensisijainen tavoite myös sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnalle. Breyerin mietinnössä ehdotetut säännökset johtaisivat 27 kansallisen lupa-alueen syntyyn. Tavoitteemme on kuitenkin yhdenmukaistaminen ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden mielipiteet, jolloin nämä voivat mukauttaa lupaa omiin käyttöolosuhteisiinsa. Näin ollen kehotan painokkaasti parlamenttia kannustamaan pyrkimyksiä yhdenmukaistamiseen ja antamaan tukensa komission vyöhykejakoa koskevalle ehdotukselle.

  Kyösti Virrankoski (ALDE), maatalousvaliokunnan lausunnon valmistelija. – (FI) Arvoisa puhemies, käsiteltävänä oleva aihe, torjunta-aineiden kestävä käyttö ja markkinoille saattaminen, on erittäin tärkeä. Siinä ovat kyseessä sekä kestävän maatalouden harjoittaminen että kansanterveyskysymykset. Siksi se, että maataloudesta vastaava komission jäsen ei osallistu nyt tähän keskusteluun, on valitettavaa.

Ihminen on kautta vuosituhansien joutunut taistelemaan tuholaisia, rikkaruohoja ja kasvitauteja vastaan. Ne ovat sekä vähentäneet satoa että tehneet siitä ihmiselle kelpaamattoman. Viime vuosikymmeninä tätä taistelua on käyty menestyksellisesti, mikä on johtunut pääasiassa uusista kasvinsuojeluaineista. Samalla on kuitenkin ilmennyt uhkia terveydelle.

Nyt käsiteltävänä olevat direktiiviesitykset ovat erittäin tiukkoja. Uusien määräyksien tarkoituksena on yleisesti ottaen parantaa kansanterveydellisiä olosuhteita. Niiden kasvitautien ja rikkaruohojen vaarallisuudesta, joita torjunta-aineilla pyritään torjumaan, ei kuitenkaan ole esitetty selvää analyyttistä kuvaa. Tämä on suuri puute, sillä pelättävissä on, että paras on hyvän vihollinen. On pelättävissä, että maatalouden kestävässä harjoittamisessa palataan vuosia taaksepäin. Torjunta-aineiden käyttämättä jättäminen ei välttämättä ole hyvä vaihtoehto edes kansanterveyden kannalta.

  Ambroise Guellec, PPE-DE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, tänään keskusteltava asia on tärkeä, monimutkainen ja vaikea. Viljelykasveja syövien ja tuhoavien tuholaisten torjunta on olennainen haaste elintarviketurvallisuuden sekä ympäristön laadun suojelun ja parantamisen kannalta.

Tämän vuoksi torjunta-aineiden harkittu käyttö on väistämätöntä. On kuitenkin välttämätöntä arvioida oikein niiden käyttöön liittyvät riskit etenkin ihmisten terveydelle, ja määritellä asianmukaisesti keinot käytön suunniteltua vähentämistä varten. Teemakohtaista strategiaa koskeva päätöslauselmaesitys auttaa mielestäni vastaamaan kohtaamiimme perustavanlaatuisiin ongelmiin, ja haluaisin antaa tunnustusta esittelijällemme Irena Belohorskálle ja tekstin parissa tekemällemme hyvälle yhteistyölle.

Joitakin huomioita: riskinhallintaan liittyvää keskeistä kysymystä ei voida erottaa käytetyn torjunta-ainemäärän ongelmasta. Myrkyllisten tai kaikkein vaarallisimpien aineiden markkinoilta poistamisen on oltava ehdottomana lähtökohtana. Muiden torjunta-aineiden osalta on sovellettava toissijaisuusperiaatetta. Yhteisen eurooppalaisen kehyksen pohjalta on jäsenvaltioiden vastuulla määritellä omat kansalliset tavoitteensa, aikataulunsa ja kriteerit käytettyjen määrien vähentämiseksi. Kansalliset toimintasuunnitelmat helpottavat myös toimien mukauttamista kunkin maan erityisolosuhteisiin. Myös vesiympäristön suojelu on hyvin tärkeää, ja se on varmistettava ehdottomasti luomalla paikallisiin olosuhteisiin soveltuvia puskurivyöhykkeitä.

Haluaisin sanoa lopuksi, että mekanismi, jonka pyrimme ottamaan käyttöön, on johdonmukainen jatko REACH-direktiiville. Torjunta-aineiden määrien osalta voisin tiivistää sanoman yhteen lausumaan: niin vähän kuin mahdollista, niin paljon kuin on tarpeen.

  Dan Jørgensen, PSE-ryhmän puolesta. – (DA) Arvoisa puhemies, Yhdistyneen kuningaskunnan kollegoillani on tapana sanoa, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla. Näin sen olisikin oltava! Hedelmät ja vihannekset ovat normaalisti terveellistä ruokaa, mutta näin ei valitettavasti ole aina. Aivan liian usein hedelmät ja vihannekset sisältävät torjunta-ainejäämiä, joilla on välittömiä haittavaikutuksia ihmisten terveydelle. Nyt käsittelemämme aihe on siksi hyvin tärkeä. On erittäin tärkeää, että näitä tuotteita käytetään kestävällä tavalla, jotta käyttöä voidaan vähentää sen ollessa liiallista. Siitä aiheutuu vahinkoa luonnolle, ympäristölle ja terveydelle, ja myös pohjavesilähteet voivat saastua.

Tästä syystä uskon myös olevan syytä kritisoida komissiota. Näin etenkin siksi, että teidät, komission jäsen Kyprianou, tunnetaan (myös kotimaassani) miehenä, joka kantaa suurta huolta kuluttajien edusta, ja olette tehnyt paljon ympäristön ja terveyden turvaamisen eteen. En ymmärrä, kuinka voitte tulla tänään eteemme puolustamaan vyöhykejakoa koskevaa komission ehdotusta, joka pakottaa Euroopan maat madaltamaan ympäristön- ja kuluttajansuojansa tasoa.

Sallikaa minun esittää pari esimerkkiä siitä, mitä ehdotuksen hyväksyminen merkitsee. Tanskassa on sallittu noin 100 eri torjunta-aineen käyttö. Olemme vähentäneet torjunta-aineiden käyttöä jotakuinkin puolella sitten 1980-luvun alun. Uskon teidän olevan yhtä mieltä tämän toiminnan järkevyydestä. Jos ehdotuksenne toteutuu, joudumme kaksinkertaistamaan Tanskassa sallittujen torjunta-aineiden määrän. Kaksinkertaistamaan torjunta-aineiden lukumäärän! Tämä merkitsee todennäköisesti, ettemme enää tulevaisuudessa voi juoda käsittelemätöntä pohjavettä kuten nykyisin.

En näe tätä kysymystä puhtaasti kansallisena. Puhun koko Euroopan parlamentin sosialistiryhmän puolesta, ja puhun onneksi myös sen suuren enemmistön puolesta, joka ilmaisi mielipiteensä selkeästi ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa järjestetyssä äänestyksessä. Asiasta on monia esimerkkejä. Joka ainoalla vyöhykkeellä kaikki maat yhtä lukuun ottamatta joutuisivat tietenkin hyväksymään torjunta-aineita, joita ne eivät nykyisellään hyväksy. Ottakaamme esimerkiksi viljelykasveista maissi. Yhdistyneessä kuningaskunnassa maissin viljelyssä käytetään torjunta-ainetta, joka sisältää noin 15 aktiivista ainetta. Unkarissa aktiivisia aineita on enimmillään 57, Puolassa 37. Kuitenkin jos komission ehdotukset toteutuvat, kaikki maat hyväksyvät käytännössä jopa 57 aktiivista ainetta sisältävät torjunta-aineet. Tämä tarkoittaa luvun nelinkertaistamista Yhdistyneessä kuningaskunnassa. EU:n tehtävänä ei saisi olla maiden pakottaminen käyttämään enemmän torjunta-aineita. Se vaikuttaa ympäristöön, se vaikuttaa terveyteen, ja se vaikuttaa pohjaveteen. Tämä ei varmastikaan voi olla tarkoituksemme.

Toivon teidän tukevan ympäristövaliokunnassa tehtyjä ehdotuksia, jotka parantavat myös teollisuuden asemaa. Siihen johtaa ympäristövaliokunnassa hyväksytty kompromissi: kieltäydymme torjunta-aineiden pakollisesta vastavuoroisesta tunnustamisesta, mutta puollamme tietojen pakollista vastavuoroista hyväksymistä. Tämä ei lisäksi koske vain vyöhykkeitä, vaan tiedonvaihtoa kaikkialla Euroopassa. Se helpottaa suuresti teollisuuden asemaa. Samalla annamme itse asiassa maille oikeuden kieltäytyä niiden ilmasto-olosuhteiden sitä edellyttäessä.

Lopuksi, vähentämistavoitteiden osalta haluaisin sanoa komission jäsen Dimasille, kuinka uskomattoman myönteistä on, että pääsemme eroon kaikkein vaarallisimmista aineista, joita ovat syöpää aiheuttavat aineet, lapsen kehitykseen vaikuttavat aineet ja niin edelleen. Haluaisimme luonnollisestikin vetää tällaiset aineet markkinoilta. Ne ovat lisäksi täysin tarpeettomia. Uskon myös, että meidän olisi mentävä askeleen verran pidemmälle ja asetettava kaikkia aineita koskeva yleinen vähentämistavoite. Tästä olisi tietenkin päätettävä kussakin maassa erikseen, mutta jos se yhdistetään samanaikaisesti Euroopan laajuiseen lähes 20 prosentin vähentämistavoitteeseen, olemme mielestäni kunnianhimoisia. Kaikesta huolimatta uskon kuitenkin edelleen sen olevan tässä vaiheessa mahdollista. Tällä on suuri merkitys terveydelle ja ympäristölle Euroopassa.

Koskien komission perusteluja tällaisia vähentämistavoitteita vastaan, olemme ottaneet käyttöön käyttötiheysindeksin, jossa huomioidaan muissa yhteyksissä korostamanne seikat.

  Anne Laperrouze, ALDE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, monet jäsenvaltiot ovat kyllä jo aloittaneet torjunta-aineiden käyttöön liittyvien riskien vähentämiseen tähtääviä toimia, mutta torjunta-aineiden käyttösuuntaukset ovat erilaiset eri maissa. Esimerkiksi eräissä jäsenvaltioissa kiellettyjä aineita on kuitenkin niiden markkinoilla, koska niiden käyttö on sallittu jossakin toisessa jäsenvaltiossa. On selvästi tarpeen yhdenmukaistaa alalla sovellettavia sääntöjä yhdenvertaisten olosuhteiden varmistamiseksi kaikkialla Euroopan unionissa. ALDE-ryhmä kannattaa torjunta-aineiden tiukkaa valvontaa ottaen kuitenkin huomioon, että torjunta-aineiden käyttö on todellisuutta ja tarpeen.

Esitämme monia tarkistuksia tekstin sovellettavuuden parantamiseksi, mutta periaatteena on edelleen turvallisempien tai ei-kemiallisten vaihtoehtojen edistäminen. Poliittinen ryhmäni toivoo, että käyttömäärien vähentämistavoitteissa keskityttäisiin vaarallisiin aineisiin. Allekirjoitimme tarkistuksen, joka koskee kansallisia toimintasuunnitelmia käsittelevää 4 artiklaa ja jossa torjunta-aineiden käyttötiheyden vähentämistavoitteeksi asetetaan yhteisön tasolla 20 prosenttia kymmenen vuoden kuluessa ja vaarallisten aineiden vähentämistavoitteeksi 50 prosenttia vuoteen 2013 mennessä.

Joidenkin mielestä voi vaikuttaa paradoksaaliselta, että ryhmäni jätti samaista 4 artiklaa koskevan tarkistuksen, jossa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus valita riskeihin perustuva vähentämismalli. Riskien vähentämiseen perustuva toimintamalli on itse asiassa lähempänä todellisuutta, mutta laskelmat ovat vaikeampia kuin määrän vähentämiseen perustuvassa mallissa. Pidimme kyseisen tarkistuksen esittämistä tärkeänä, sillä toivomme tätä kysymystä käsiteltävän myös ensimmäisessä käsittelyssä toimitettavaa äänestystä seuraavissa toimielinten välisissä keskusteluissa.

Haluaisin nyt puhua yksityiskohtaisemmin eräistä seikoista. Vesistöjen suojelemiseksi olisi johdonmukaisempaa toteuttaa geologiseen ympäristöön mukautettuja tarkoituksenmukaisia toimia puskurivyöhykkeiden vähimmäisleveyden määrittelemisen sijasta. On oikeutettua pyrkiä suojelemaan erityisalueita kuten puistoja, leikkikenttiä ja koulujen pihoja, joiden läheisyydessä torjunta-aineiden käyttö olisi rajoitettava tarvittavaan vähimmäismäärään tai kiellettävä kokonaan, ja joilla muiden kuin kemiallisten menetelmien olisi oltava etusijalla.

Lentolevitystä koskevan erittäin arkaluonteisen kysymyksen osalta Euroopan komission ehdotus oli hyvin järkevä: periaatteellinen kielto ja oikeutetut poikkeukset siihen. Ympäristövaliokunnan teksti on kuitenkin hyväksyttävissä. Vaikka ymmärrän tarpeen tiedottaa yleisölle torjunta-aineiden levityksistä, tiedon laadun, määrän ja jakelukanavien määrittely olisi mielestäni jätettävä jäsenvaltioille. Alueiden ja lähestymistapojen monimuotoisuus on niin suurta, ettei toive niiden yhdenmukaistamisesta ole mielestäni uskottava.

ALDE-ryhmä tähtää siis seuraavaan tasapainoon: käyttäjien sen paremmin kuin teollisuuden toimijoidenkaan asemaa heikentämättä laaditaan tiukka ja johdonmukainen lainsäädäntö, joka sallii tuotteiden käyttäjien suojella viljelmiään, tuottajien myydä yhä turvallisempia tuotteita ja suuren yleisön käyttää terveellisiä tuotteita sekä elää terveellisessä ympäristössä.

  Wiesław Stefan Kuc, UEN-ryhmän puolesta. – (PL) Arvoisa puhemies, nämä kolme esitettyä mietintöä ovat erottamattomasti sidoksissa toisiinsa. Euroopan unioni pyrkii tekemään kaikkensa vähentääkseen torjunta-aineiden haittavaikutuksia ympäristölle ja estääkseen niiden kertymisen maaperään, vesiin ja kasveihin. Paljon on tehty viime vuosina näiden vaikutusten minimoimiseksi. Tässä työssä erityisen tärkeässä asemassa ovat olleet tutkimuslaitokset, jotka ovat luoneet uudenaikaisia, valikoivammin toimivia valmisteita. On kuitenkin muistettava, että torjunta-aineet olivat ennen heikompilaatuisia ja niitä käytettiin paljon suurempina, moninkertaisina annoksina, joten ympäristömme saastuminen on seurausta menneiden vuosien toimista. Tästä syystä uusien direktiivien lisäksi nykyistä lainsäädäntöä on täydennettävä direktiivillä vanhanaikaisten torjunta-aineiden käytöstä poistamista ja hävittämistä varten.

Pyytäisin teitä ottamaan aktiivisesti osaa tämän kysymyksen käsittelyyn, sillä vaikka joitakin vuosia on jo kulunut, ongelmat kasvavat jatkuvasti, samoin myös riskit, kuten todettiin viimeisimmässä kansalaisjärjestöjen foorumissa Kishinevissä.

  Marie Anne Isler Béguin, Verts/ALE-ryhmän puolesta. – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, vaikka haluankin onnitella Hiltrud Breyeriä erinomaisesta tuloksesta, en kuitenkaan voi yhtyä torjunta-aineiden käytön puoltajiin, sillä on aivan välttämätöntä puhdistaa ympäristömme ja elimistömme näistä vaarallisista aineista. Toivon, että Euroopan parlamentti omaksuu huomenna kunnianhimoisen kannan eikä anna periksi teollisuuden viimeisille houkutuksille tämän tappavan talouden puolesta. Syöpää, mutaatioita ja lisääntymishäiriöitä aiheuttavien torjunta-aineiden, hermostoa ja sisäeritysjärjestelmää rappeuttavien yhdisteiden sekä immuunijärjestelmää vahingoittavien aineiden poistaminen on varmasti paikallaan.

Antakaamme myös tunnustusta kollegoidemme ponnisteluille avoimen tiedon takaamiseksi kuluttajille, jotka ovat vaarallisten aineiden viattomia uhreja. Sanoisin, että oli korkea aika ryhtyä toimiin, arvoisat komission jäsenet. Hyönteismyrkkyjen, sienimyrkkyjen ja muiden rikkaruohomyrkkyjen käyttö ei koskaan ennen ole ollut yhtä systemaattista kuin tänään. Pelkästään Ranskassa valtion ja kemianteollisuuden toimijoiden välinen julkisen torjunta-ainepolitiikan yhteishallinto, jos sallitte ilmauksen, on tähän saakka onnistuneesti syrjäyttänyt kansanterveyteen ja ympäristöön liittyvät kansalaisten odotukset piittaamatta ympäristömyrkkyjä koskevista tutkimuksista tai tilastotutkimuksista niiden osoitettua kemikaalien ja tautien väliset yhteydet, sekä piittaamatta lääkärikunnan edustajien viime aikoina antamista hälytyksistä, kuten esimerkiksi ns. Pariisin kutsu tai Ranskan Grenelle-ympäristökonferenssi. Teollisuus tekee kaikkensa torjunta-aineiden vaikutuksen väheksymiseksi.

Saastutettuaan, kuten tiedämme, vesistöt kasvimyrkky Atrazinilla sekä tuhottuaan mehiläiskannat, kemianteollisuus yrittää saada meidät unohtamaan, että Ranska on edelleen suurin torjunta-aineiden käyttäjä Euroopan unionissa. Joka vuosi Ranskassa kylvetään 70 000–80 000 tonnia torjunta-aineita luontoon. Toisin kuin REACH-asetuksen suhteen, parlamentin jäsenet eivät tule sallimaan uskottavuutensa heikentämistä torjunta-aineita koskevassa kysymyksessä. Kansalaisten vaatimukset eivät ole heikenneet, josta osoituksena ovat lukuisat saamamme kirjeet, joissa meitä kehotetaan nopeaan ja lujaan toimintaan.

Eräät heistä korostavat esimerkiksi Etelä-Ranskassa viljelmille levitettyjen torjunta-aineiden hengittämisestä aiheutuvia vaaroja, kun taas toiset ovat huolissaan rikkaruohomyrkkyjen käytöstä puistoissa, ja jotkut vaativat jopa torjunta-aineista vapaita alueita.

Puhetta johti
varapuhemies MARTINE ROURE

  Jiří Maštálka, GUE/NGL-ryhmän puolesta. – (CS) Hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin kiittää esittelijää Irena Belohorskáa torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaista strategiaa käsittelevästä mietinnöstä.

Uskon esittelijän onnistuneen sellaisen tekstin laadinnassa, joka auttaa saattamaan sopivaan tasapainoon kestävän ja kilpailukykyisen eurooppalaisen maataloustuotannon ja torjunta-aineiden käyttämisen vain silloin, kun ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat haittavaikutukset ovat mahdollisimman vähäiset.

Iloitsen siitä, että mietintöön sisältyy tarkistus, joka koskee varovaisuusperiaatteen käyttöä ihmisten terveyden sekä maan ja vesistöjen ekosysteemin suojelussa, ja jonka laadintaan osallistuin.

Kuten esittelijä Irena Belohorská, myös minä pahoittelen sitä, että vaikka tärkein teemakohtaiselta strategialta odotettu tulos on torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten vähentäminen, tätä terveysvaikutusta sivutaan strategiassa vain ohimennen. Uskon, että komission tehtäväksi tulee täydentää tämän alan työtä tulevaisuudessa.

Työterveyden ja -turvallisuuden huomioon ottaen pidän tervetulleina niitä mietinnön kohtia, joissa korostetaan riittävän tiedon tarpeen lisäksi myös tarvetta käyttää tarkoituksenmukaisia suojakeinoja ja tarkistaa säännöllisesti levityskoneisto.

Uskon tämän välineen tarjoavan monia konkreettisia ja tehokkaita mekanismeja torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi ja sen turvallisuuden lisäämiseksi.

  Johannes Blokland, IND/DEM-ryhmän puolesta. – (NL) Arvoisa puhemies, olen aina pyrkinyt torjunta-aineita koskevassa keskustelussa omaksumaan realistisen ja tasapainoisen lähestymistavan yhtäältä ympäristönäkökohtien ja toisaalta tuottajien ja kuluttajien edun välillä. Haluaisin puhua useista näihin mietintöihin sisältyvistä näkökohdista yksityiskohtaisemmin.

On ehdotettu muun muassa, että politiikan olisi perustuttava käytön vähentämiseen. Olen hyvin skeptinen tämän suhteen. Torjunta-aineiden kokonaismäärää voidaan kyllä vähentää, mutta eniten käytetyt torjunta-aineet ovat usein vähiten vaarallisia. Riskit pysyvät tällöin jotakuinkin ennallaan.

Kannatan ennemminkin riskien vähentämiseen tähtäävää politiikkaa. Tällainen politiikka on ollut käytössä Alankomaissa vuodesta 2000 lähtien, ja sen on todettu vähentäneen ympäristöriskiä 86 prosentilla. Toinen käytön vähentämisen haitoista on, että erityyppisiä torjunta-aineita on tällöin saatavilla vähemmän, jolloin vastustuskyky kehittyy entistä nopeammin.

Toinen ehdotus koskee puskurivyöhykkeiden luomista vesistöjen ympärille. Ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa on hyväksytty tarkistus 10 metrin levyisten puskurivyöhykkeiden luomiseksi. Maille, joissa on paljon vesistöjä, kuten Alankomaat, nämä 10 metriä ovat ongelma. Se merkitsee käytännössä, että 35 prosenttia viljelysmaista ei voida ruiskuttaa.

Lopuksi haluaisin huomauttaa, että standardin luomisen lisäksi myös sen täytäntöönpanon valvonta on epäilemättä tärkeää. Se ei nykyisin ole riittävää, josta osoituksena ovat säännöllisesti jopa Euroopan parlamentin tiloissa tavatut käyttöön tarkoitetut tuotteet, jotka eivät täytä normin vaatimuksia.

  Andreas Mölzer, ITS-ryhmän puolesta. – (DE) Arvoisa puhemies, kuten tiedämme, maataloudessa käytettyjen torjunta-aineiden tai geenimuunneltujen elintarvikkeiden on jo kauan oletettu olevan yhteydessä erinäisten sairauksien esiintymiseen. Nyt kun torjunta-aineita löydetään toisinaan jopa juomavedestä, on epäilemättä korkea aika vauhdittaa EU:n byrokratian hitaasti pyörivien pyörien liikettä.

Vielä on epäselvää, kuinka pitkälle pääsemme tosiasiassa nykyisen kasvinsuojeluaineiden vähentämistavoitteen toteuttamisessa. Me kaikki tiedämme luonnollisestikin, että kunnianhimoisia tavoitteita ei aina saavuteta. Uskon kuitenkin, että karsinogeenisten aineiden suunniteltu korvaaminen on kaukana mahtavasta saavutuksesta, jollaiseksi sitä mielellään väitetään; päinvastoin se on mielestäni pakottava välttämättömyys. Näiden aineiden korvaaminen on itse asiassa myöhästynyt jo valtavasti.

Kun tiedämme EU:n osuuden maailmanlaajuisesti käytetyistä torjunta-aineista olevan neljänneksen, vaikka unionissa sijaitsee vain neljä prosenttia maailman viljelysmaista, ongelma on ilmeinen. Nämä tilastot osoittavat myös, että EU:n tukiohjelmilla perinteistä maataloutta on mitä ilmeisimmin ohjattu väärään suuntaan.

Kuluttajien keskuudessa esiintyy luonnollisesti epäilyksiä – jotka eivät ole täysin perättömiä – siitä, että neuvokkaat viljelijät yrittävät kiertää määrätyt rajat yhdistelemällä hyväksyttyjä kasvinsuojeluaineita. Tuotteiden välisen vuorovaikutuksen tutkimuksen puutteen huomioon ottaen on korkea aika puuttua asiaan tällaisten käytäntöjen kitkemiseksi. Lisäksi enimmäispitoisuuksien jatkuva nousu viime vuosina on saatava laskuun erittäin riskialttiille ryhmille kuten lapsille aiheutuvan suuremman vaaran vuoksi.

Luomutuotteiden tuominen maapallon toiselta puolen ei ole ainoastaan epäjohdonmukaista monien eri ympäristötavoitteiden kannalta, vaan se on lisäksi yksi syy liikenteen lisääntymiseen ja jatkuva muistutus unionin harhautuneesta tukipolitiikasta. Tukiohjelmat olisi siksi ajateltava uudelleen pyrkien etenkin antamaan lisää tukea niille eurooppalaisille maanviljelijöille, jotka pidättäytyvät torjunta-aineiden käytöstä. Mikäli sen sijaan päätämme jatkaa viljelijöiden kiusaamista byrokraattisilla esteillä, ei pidä yllättyä, jos he heittävät lopulta turhautuneina pyyhkeen kehään Brysselin hämmästellessä viljelijäyhteisön kroonista hupenemista.

  Jim Allister (NI). – (EN) Arvoisa puhemies, mieleni tekisi sanoa, että poliittinen torjunta-aine EU:n sääntelyn rehottavien rikkaruohojen tuhoamiseksi olisi vain hyväksi meille kaikille. Eräät näistä tarkistuksista ja ehdotuksista, kuten 10 metrin vyöhykkeitä koskeva sääntö, ovat mielestäni suuresti liioiteltuja.

Meidän on kohdattava tietyt tosiasiat. Ilman valvottua torjunta-aineiden käyttöä maataloudessa yhä suurempi määrä ruokatuotannostamme siirtyy niille maailman alueille, joilla sääntely on vähäisempää, ja tämä vaarantaa ravinnon laadun ja turvallisuuden. Joidenkin mielestä ehkä vieläkin tärkeämpää on se, että ilman sieni- ja kasvimyrkkyjä nurmiturpeen suojaamiseksi ja kasvitautien hoitamiseksi, monet golf- ja keilakentät joutuisivat rikkaruohojen valtaan eivätkä ne olisi enää pelikelpoisia.

Kyllä, torjunta-aineiden käyttöä on valvottava, mutta toimien on perustuttava vankkaan tietoon ja niitä on voitava soveltaa käytäntöön niin maatiloilla kuin kaupunkien kaduillakin. Tiukat käytännesäännöt, joilla käyttöä säädellään kotimaassani, ovat mielestäni tarkoituksenmukaisia, josta syystä aion äänestää niitä dogmaattisia muutoksia vastaan, jotka eräät haluaisivat pakottaa meidät hyväksymään.

  Erna Hennicot-Schoepges (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, on valitettavaa, että maataloussektorin edustajat eivät osallistuneet keskusteluun, sillä nyt YMP:n uudistamisen alkaessa olisi ollut erittäin mielenkiintoista kuulla myös viljelijöiden ääni.

Tehtävänämme on Euroopan maatalouden tulevaisuuden sekä ruokatuotannon laadun ja riittävän määrän turvaamisen lisäksi myös tutkimuksen edistäminen ja tietojen suojaaminen. Suurin haaste on tietenkin ihmisten terveyden suojelu ja myrkyllisten aineiden veteen ja ympäristöön kertymisen estäminen. On kuitenkin kannettava huolta myös maatalousväestöstä, jonka terveyttä on suojeltava tehokkaammin, sillä he ovat suoraan tekemisissä näiden tuotteiden kanssa. Usein ainoat heidän saamansa neuvot ovat peräisin torjunta-aineiden myyjiltä, jotka eivät tietenkään paljasta heille, että tiedemiehet ovat alkaneet epäillä torjunta-aineille altistumisen olevan yhteydessä eräiden sairauksien kuten Parkinsonin taudin, Alzheimerin, eturauhassyövän, aivokasvainten ja perinnöllisten epämuodostumien yleistymiseen. On siis välttämätöntä laatia tiukkoja sääntöjä tuotteiden markkinoille saattamista varten. Tutkimusta on myös edistettävä tietojen asianmukaisen suojaamisen kautta, ja on tarpeen edistää biologista torjuntaa koskevia tutkimusohjelmia, sillä se on hyvä esimerkki innovaatiosta. Näiden tuotteiden olisi myös oltava loppukädessä kohtuuhintaisia maanviljelijöille.

Lopuksi, arvoisa komission jäsen, puhun mehiläisten suojelusta: direktiivissä 91/414 säädettyjä pitkäkestoisia testejä ei ole suoritettu. Määräykset ja asetukset eivät siis itsessään ole riittäviä, vaan niitä on sovellettava ja niiden täytäntöönpano taattava. Olen yhtä mieltä siitä, että tärkeintä on tuotteiden markkinoille saattamisen sääntely, mutta haluaisin myös huomauttaa, arvoisa puhemies, että käydyn kiihkeän keskustelun aikana kemianteollisuuden painostus on ajoittain ollut harvinaisen hävytöntä.

  Anne Ferreira (PSE) . – (FR) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, käytettävissä olevien terveydellisten ja ympäristöllisten tietojen, joita en aio luetella tässä yhteydessä, on saatava parlamentti ryhtymään päättäväisiin toimiin torjunta-aineiden ja niiden käyttöedellytysten suhteen. Toimien on perustuttava ehdottomasti määrällisiin vähentämistavoitteisiin. Täysistuntoäänestystä edeltäneissä keskusteluissa jäsenvaltioiden välillä ilmeni suuria eroja niin käytännöissä kuin poliittisissa toimintamalleissakin, mikä johti loppujen lopuksi toissijaisuusperiaatetta suosiviin kompromisseihin. Toivoisin, ettemme antaisi toissijaisuuden johtaa meitä ansaan, sillä se tuo mukanaan joustavuutta, joka voisi helposti olla tekosyynä politiikan vesittämiselle niin, ettei se enää heijastaisi täällä ilmennyttä poliittista ja kansalaisten tahtoa etenkään riskeille altistumista ja vesistöjen suojavyöhykkeiden laajuutta koskevien kysymysten osalta.

Jotta toissijaisuus olisi mielekästä torjunta-aineita koskevassa kysymyksessä, sen on kannustettava maatalous- ja ympäristökysymysten laajempaan pohdintaan kullakin Euroopan alueella. Tätä varten on tehostettava tutkimusta ja teknologian siirtoa, otettava mukaan kaikki sidosryhmät kuten viljelijät, tutkijat, kansalaisjärjestöt, terveydenhuollon ammattilaiset sekä elintarviketeollisuuden edustajat, ja tehtävä perusteellista tutkimusta kullakin alueella, jotta kaikki toimijat yhdessä voisivat määritellä parempia käytäntöjä ja eri alueiden maaperään, ilmastoon ja viljelyksiin mukautettuja ei-kemiallisia vaihtoehtoja. Näin on jo tehty eräillä harvoilla alueilla.

Ehdotan siis, että komissio kannustaa omaksumaan tällaisen lähestymistavan ja helpottaa alueiden välistä kokemustenvaihtoa varmistaen samalla yhteisön lainsäädännön asianmukaisen soveltamisen.

  Holger Krahmer (ALDE). - (DE) Arvoisa puhemies, monet kollegani uskovat meidän tarvitsevan tiukkoja sääntöjä kasvinsuojeluaineiden käytössä, ja he ovat oikeassa, mutta meidän ei myöskään tule laiminlyödä hyväksymämme lainsäädännön vaikutuksia. Tosiasia on, että kasvinsuojeluaineet ovat tärkeässä asemassa nykyaikaisessa maataloudessa.

Ottakaamme esimerkiksi lupien myöntämistä koskeva asetus. Aiomme kieltää kokonaisen joukon aktiivisia aineita poissulkemisperusteiden pohjalta, pelkän abstraktin vaarallisuuden käsitteen vuoksi. Tässä lähestymistavassa ei huomioida todellista riskiä, joka liittyy näiden tuotteiden käyttämiseen maatiloilla. Se johtaa sellaisten aktiivisten aineiden kieltämiseen, jotka eivät todellisuudessa aiheuta lainkaan ongelmia. Tämän seurauksena meillä ei tulevaisuudessa ole riittävästi aktiivisia aineita tuholaisten torjumiseksi menestyksellisesti.

Jos käytössä on vain muutamia aktiivisia aineita, vastustuskyky torjunta-aineille kehittyy nopeammin. Monien tuholaisongelmien ratkaisemiseksi ei ole tällöin luotettavaa keinoa. Tämä on varmaankin se uusi taso, johon Hiltrud Breyer äsken viittasi. Kun tähän vaiheeseen on tultu, Euroopan elintarviketurva vajoaa uudenlaisiin syvyyksiin. Yleisen kiellon säätämisen sijasta meidän olisi laadittava luotettava lupamenettely, jossa tutkitaan kunkin aineen käyttöön liittyvää todellista riskiä.

Seuraava esimerkkini koskee strategista lähestymistapaa tähän kysymykseen, jossa kannatamme Euroopan laajuista kaikkia kasvinsuojeluaineita koskevaa vähentämistavoitetta. Tällä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä niiden käyttöön liittyvien riskien kanssa.

Komissio oli asettanut tavoitteita todellisen riskin vähentämiseksi. Tämä on hyvä idea, ja meidän olisi säilytettävä se. Viime kädessä meidän olisi keskityttävä toteutuskelpoisiin toimiin, eli tehokkaaseen tuholaistorjuntaan yhdistettynä asianmukaiseen riskinhallintaan. Onhan kyse loppujen lopuksi myös sen määrittelystä, kuinka raakojen kasviaineiden viljelytarve tullaan kattamaan tulevaisuudessa.

Menneisyydessä innovatiiviset kasvinsuojeluaineet ovat mahdollistaneet tuotannon kasvun nopeammin kuin viljelysmaan kysynnän. Meidän ei tulisi pyrkiä päinvastaiseen tilanteeseen tulevaisuudessa.

  Gintaras Didžiokas (UEN). – (LT) En usko tästä parlamentista löytyvän ketään, joka väittäisi ekologian, terveellisen ympäristön ja ihmisten terveyden olevan merkityksetöntä. En usko, että yksikään Euroopan kansalainen voisi sanoa näin.

Kuitenkin, hyvät parlamentin jäsenet, tehdessämme päätöksiä, keskustellessamme lainsäädännöstä sekä säätäessämme ja pannessamme täytäntöön määräyksiä, joita satojen tuhansien ihmisten olisi noudatettava ja joilla olisi epäilemättä vaikutusta miljoonien ihmisten elämään, emme voi perustaa päätöksiämme tunteisiin ja hyviin tarkoituksiin. Tavoite on saavutettava tasapainoisin ja järkevin keinoin. EU:n maataloussektorille asetettuihin avaintavoitteisiin kuuluu laadukkaan ruoan tuottaminen kohtuullisin hinnoin. EU tunnetaan sen jäsenvaltioille asettamista korkeatasoisista elintarviketuotannon normeista ja viljelyn tiukasta sääntelystä. Toisaalta EU:n maatalouteen kohdistuu jatkuva paine kehittää kilpailukykyä laadukkaan ruoan tuottamisen lisäksi.

Emme missään nimessä voi ylenkatsoa näitä tekijöitä keskustellessamme kasvinsuojelua koskevista asetuksista. Komission sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan ilmaisema kanta on täyttänyt kaikkien sidosryhmien odotukset. Esitetyt tarkistukset sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa käytyjen keskustelujen yhteydessä jätetyt tarkistukset ovat kuitenkin herättäneet suurta huolta.

Tarkistusten hyväksymisellä voisi olla odottamattomia seurauksia. Ne uhkaavat maatalouden ja elintarviketeollisuuden lisäksi myös luontoa itseään. Merkitseekö se geenimuunneltujen organismien saapumista EU:n markkinoille? Vaikutus perinteisiin viljelykasveihin olisi valtava, mikäli 90 prosenttia kasvinsuojeluaineista vedettäisiin markkinoilta.

Hyvät parlamentin jäsenet, kehotan teitä jälleen kerran painokkaasti pohjaamaan päätöksenne vankkaan tieteelliseen näyttöön ja hyvään käytäntöön, ei huhuihin ja tunteisiin. Toivon, että äänestys heijastaa kaikkien sidosryhmien mielipiteitä ja että äänestystulos on tasapainoinen ja oikea, jotta vältetään maatalouden tuhoutuminen, EU:n kansalaisten jääminen ilman eurooppalaisia elintarvikkeita ja miljoonien joutuminen työttömiksi ympäristönsuojelun nimissä.

  Jens-Peter Bonde (IND/DEM). – (DA) Arvoisa puhemies, aikaisin huomenaamulla menen ruokakauppaan ostaakseni pullotettua juomavettä. Näin tehdään monissa maissa pohjavesilähteiden saastumisen vuoksi. Vesi käsitellään kemiallisesti ikään kuin kyse olisi likaisesta takista. Sitten se kloorataan, ja sen paha maku vastaa sen korkeaa hintaa. Meillä Tanskassa on runsas maanalainen kultasuoni: puhdas pohjavesi. Käytämme sitä suoraan juomavetenä kierrättämättä sitä ensin vedenpuhdistamon kautta. Se on pullotettua vettä terveellisempää, se maistuu paremmalta ja on huomattavasti edullisempaa.

Tämä tarkoittaa kuitenkin myös, että meidän on valvottava pohjavesiämme ja kiellettävä torjunta-aineiden levitys silloin, kun aineita voisi päästä pohjaveteen. Tanska on siksi kieltänyt kolmetoista erilaista torjunta-ainetta, joista kahtatoista tavataan juomavedessä. Tahdomme jatkaa tällaisia toimia, josta syystä pyydän kollegoitani äänestämään suojavyöhykkeet mahdollistavan tarkistuksen puolesta. Ehdotus on jo hyväksytty aiemmissa asetuksissa; se on nyt uusittava, jotta sitä ei peruttaisi. Lopuksi, olemme saaneet parlamentin suuren enemmistön kannatuksen sekä komission puheenjohtajan José Manuel Barroson tuen. Kiitos teille! Emme ole saaneet tukea maataloudesta vastaavalta tanskalaiselta komission jäseneltä, joka yhdessä (myös Tanskan liberaalipuolueeseen Venstreen kuuluvan) Tanskan elintarvike-, maatalous- ja kalastusministerin kanssa tukee mieluummin maanviljelijöiden mahdollisuutta pilata juomavetemme. On surullista, että Tanskan maatalousneuvosto antaa mieluummin tukensa Venstrelle. On hyvin lyhytnäköistä pyrkiä hieman suurempiin viljasatoihin ja joutua sitten maksamaan miljardeja kruunuja pohjaveden puhdistamiseksi. Perussopimuksen mukaan saastuttajat itse maksavat. Olen esittänyt tätä koskevan tarkistuksen, ja pyydän kollegoitani tukemaan perussopimuksen vaatimuksia. Kenelläkään ei ole oikeutta myrkyttää yhteistä maapalloamme ja juomavettämme.

  Pilar Ayuso (PPE-DE). - (ES) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, Euroopan komission laatima asetusehdotus direktiivin 91/414/EY korvaamiseksi onnistuu lupamenettelyjen suuremmassa yhdenmukaistamisessa samalla kun se takaa kuluttajansuojan. Ympäristövaliokunnan aikaansaannoksessa ei kuitenkaan huomioida suuremman yhdenmukaistamisen tavoitetta, jonka lisäksi se muuttaa perusteettomasti kuluttajien ja ympäristön suojeluun tähtääviä toimenpiteitä.

Mietinnön perustana on totaalinen epäluottamus maatalouden nykyisiin tuotantomenetelmiin Euroopan unionissa. Siitä eivät kuitenkaan tule kärsimään yksin maanviljelijät, vaan todennäköisesti myös kuluttajat, koska monien viljelykasvien elinvoimaisuus heikkenee, jolloin tuonti on välttämätöntä, ja tällä on tuhoisa vaikutus elintarviketurvaan.

Riittävästi ei ole huomioitu sitä, että kasvinsuojeluaineiden hyväksyntää ja käyttöä valvovat jo tiukasti sekä Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset.

Ehdotuksessa muutetaan lisäksi aktiivisten aineiden lukumäärä vuonna 1991 hyväksytyistä 1 100 aineesta ehdotuksen liitteessä I lueteltuihin 148 aineeseen. Näistä 148 aineesta vain 34 on hyönteismyrkkyjä tai sukkulamatojen ja punkkien torjunta-aineita, jotka ovat Välimeren alueen viljelmillä kipeimmin tarvittavia aineita, sillä hyönteisten aiheuttamat tuhot ovat siellä unionin yleisimpiä. Hyönteiset eivät uhkaa vain kasveja, vaan ne levittävät myös vakavia ihmiseen tarttuvia tauteja.

Komission ehdotus Euroopan unionin jakamisesta kolmeen vyöhykkeeseen kasvinsuojeluaineiden vastavuoroista tunnustamista varten olisi palautettava. Torjunta-aineiden poissulkemisperusteiden on perustuttava riskien asianmukaiseen arviointiin. Ilman riskianalyysiä on mahdotonta määritellä näiden aineiden vaikutuksia terveydelle tai ympäristölle.

Haluaisin lopuksi huomauttaa, että aineiden myrkyllisyys riippuu käytetyistä annoksista.

  Frédérique Ries (ALDE). – (FR) Arvoisa puhemies, olen korostanut tämäniltaisen keskustelun tärkeyttä, koska nyt on kyse visiostamme huomisen eurooppalaisesta maataloudesta ja tarpeesta siirtyä selvästikin liian saastuttavasta tehomaataloudesta kestävään ja luonnon monimuotoisuutta kunnioittavaan viljelyyn. Euroopan on vastattava tähän haasteeseen kolmesta syystä. Ensinnäkin lukuisten skandaalien ja terveysriskien johdosta suuri yleisö suhtautuu hyvin kielteisesti torjunta-aineiden käyttöön. Myös valtaosa itse maanviljelijöistä toivoo unionin auttavan heitä muuttamaan käytäntöjään, eivätkä he halua enää joutua valitsemaan terveytensä ja tuottavuuden välillä. Lisäksi mehiläishoitajat kaikkialta Euroopasta vaativat tiukkaa lainsäädäntöä sellaisten torjunta-aineiden myynnin lopettamiseksi, joiden vaikutusta mehiläisiin ei ole arvioitu.

On siis olennaisen tärkeää, että vahvistamme ympäristövaliokunnan kunnianhimoisen kannan äänestäessämme huomenna Hiltrud Breyerin, Christa Klassin ja Irena Belohorskán laatimista mietinnöistä. Meidän on vahvistettava terveyden ja ympäristön etusija, erityistoimenpiteiden tarve riskiryhmien suojelemiseksi, varovaisuusperiaatteen soveltaminen myös kaikkein vaarallisimpiin aineisiin, muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen käytön kannustaminen todellisuudessa sekä lentolevitysten kieltäminen periaatteessa. Lyhyesti sanottuna, meidän on muunnettava konkreettisiksi teoiksi Euroopan kansalaisten huolenaiheet, sillä heistä monet ovat, kuten myös Marie Anne Isler Béguin muistutti, ottaneet meihin yhteyttä vaatiakseen luonnonmukaista huomisen maanviljelyä.

  Leopold Józef Rutowicz (UEN). - (PL) Arvoisa puhemies, kasvinsuojeluaineiden eli torjunta-aineiden käyttö on tietyissä olosuhteissa välttämätöntä. Puolan maataloudelle ominaista ovat pientilat, joiden omistajat säästävät varojensa riittämättömyyden vuoksi kalliissa torjunta-aineissa, ja tämä johtaa toisinaan tuholaisten aiheuttamaan sadonmenetykseen.

Kannatan kaikkia toimia, joilla edistetään kasvinsuojeluaineiden järkevää käyttöä, muun muassa neuvontaa, koulutusta, tutkimusta, nykyaikaisten kasvinsuojelukäytäntöjen tukemista ja sellaisten korvaavien tuotteiden käyttöönottoa torjunta-aineiden sijasta, jotka auttavat suojelemaan ympäristöä ja terveyttä ja jotka ovat viljelijöiden edun mukaisia.

Sadonmenetyksen uhatessa tietämättömyys ja viljelijöille annettavan asianmukaisen tuen puute voivat johtaa torjunta-aineiden valvomattomaan käyttöön. Pitkäkestoinen ongelma, jota ei ole vielä täysin ratkaistu, koskee entisen neuvostoblokin maissa aikanaan tai edelleen käytettyjen erittäin myrkyllisten torjunta-aineiden hävittämistä ja maan uudelleen viljelyä. Aineet myrkyttävät niin veden kuin maaperänkin. Tämä ongelma voisi vähentää näissä teksteissä suunniteltujen toimien tehokkuutta.

  Urszula Krupa (IND/DEM). - (PL) Arvoisa puhemies, ulkoisesti virheettömien elintarvikkeiden valmistamiseen pakotetut tuottajat käyttävät torjunta-aineita, jotka vahingoittavat ympäristön ja talouden lisäksi myös ihmisten terveyttä. Toivon nyt käsiteltävien tekstien johtavan ruoan laadun paranemiseen ja kannustavan luonnonmukaisempia tuotantomenetelmiä, joihin kuuluu muun muassa luonnollisten lannoitteiden käytön lisääminen maaperän hoidossa. Häikäilemättömän ja epäeettisen käytännön osalta, jonka muodostaa todetusti haitallisten aineiden vienti kehitysmaihin, haluaisin lainata puolalaista kansansanontaa: ”Tee kuten toivoisit itsellesi tehtävän”. Tämä on vielä tärkeämpää siksi, että vaaralliset torjunta-aineet palaavat takaisin meille rikkaiden maiden halvalla ostamissa elintarvikkeissa, jotka tuhoavat ihmisten terveyden.

Yleisten suuntaviivojen lisäksi torjunta-aineiden kestävän käytön strategioita olisi kehitettävä kansallisella tasolla, jolla voidaan ryhtyä asianmukaisiin toimiin. Kasvinsuojeluaineiden määrää olisi vähennettävä enemmän alueilla, joilla torjunta-aineiden käyttö on muita yleisempää.

  Peter Baco (NI). - (SK) Arvostan suuresti sitä, että kaikissa kolmessa mietinnössä torjunta-aineiden käsittelyn kaikkiin eri vaiheisiin osallistuvalta henkilöstöltä edellytetään korkeaa pätevyyttä. Toimintasuunnitelmat, integroitu hallinta ja tiukat tuontisäännöt ovat myös esimerkkejä kaikkiin näihin mietintöihin sisältyvästä positiivisesta kehityksestä. Lentolevityskiellot sekä tilanteet, joissa lentolevitys on mahdollista, on kuitenkin määriteltävä tarkasti ja selkein sanamuodoin.

Samaten käytön määrällisen vähentämisen käsitettä ei ole määritelty selvästi ja se avaa oven monille vaaroille, koska sitä ei sovelleta valikoivasti. Esimerkiksi Slovakian tasavallassa käytetään keskimäärin alle yksi kg torjunta-aineita hehtaarilla, kun toisissa maissa määrä on jopa kahdeksan kg. Näin ollen torjunta-aineiden käyttöä olisi todellakin vähennettävä joissakin maissa, mutta sitä olisi jopa lisättävä eräissä toisissa maissa. Tästä syystä esitän, että meidän olisi huomioitava äänestäessämme kasvinsuojelualan eurooppalaisen järjestön ECPA:n suositukset, taikka vaihtoehtoisesti hylättävä ensimmäisessä käsittelyssä mietinnöt A6-0347/2007 ja A6-0359/2007 ja säilytettävä sen sijaan komission tasapainoiset suositukset.

  Marianne Thyssen (PPE-DE). – (NL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, meidän on nyt aika hahmotella torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia, ja olisi myös paikallaan toteuttaa osa siitä välittömästi. Ottaen huomioon torjunta-aineiden merkittävät vaikutukset ruoan laatuun, kansanterveyteen, ympäristöön ja maataloutemme kestävyyteen – jotka kaikki ovat huolenaiheita – koko poliittinen ryhmämme samoin kuin esittelijät ja varjoesittelijät ovat uhranneet paljon aikaa tälle paketille. Haluaisin mainita erityisesti neljä seikkaa.

On ensinnäkin paikallaan vähentää edelleen torjunta-aineiden käyttöä. Sen on kuitenkin johdettava ympäristövaikutusten todelliseen vähentämiseen, josta syystä vastustamme pelkkää käytettävien määrien vähennystä. Haluamme vähentää todellisia vaikutuksia riskien tieteellisen arvioinnin pohjalta.

Toisekseen, suhtaudumme samoin käytön kieltämiseen vesistöjä ympäröivillä vyöhykkeillä. Kannatamme myös tältä osin riskeihin perustuvaa lähestymistapaa ja katsomme jäsenvaltioiden olevan meitä paremmassa asemassa tehdäkseen vastuullisia valintoja vesipuitedirektiivissä määriteltyjen kriteereiden perusteella.

Kolmanneksi mietin, miksi parlamentti, joka puolustaa viime kädessä kuluttajien, terveyden ja ympäristön korkean suojan tarjoavia sisämarkkinoita, vastustaisi ensiaskelta kohti tämän alan yhdenmukaistamista. Kannatamme komission ehdotusta vyöhykkeistä, joiden sisällä sovelletaan vastavuoroista tunnustamista, ja tahtoisimme myös nähdä vapaaehtoista vastavuoroista tunnustamista tapahtuvan vyöhykkeiden välillä.

Lopuksi, vastustamme Hiltrud Breyerin mietinnössään puoltamaa yleistä tiedonantoa naapureille. Tällaiset tiedot ovat tarpeettomia tiukasti säännellyllä alalla, jonka lisäksi ne aiheuttavat aiheetonta pelkoa ja turhautumista. Tavoitteena ei varmastikaan ole siirtyä kohti eräänlaista yksityistettyä täytäntöönpanoa. Emme halua tällaista yhteiskuntaa, emmekä tue sitä.

  Bogdan Golik (PSE). - (PL) Arvoisa puhemies, tämänpäiväisellä keskustelulla on valtava merkitys Euroopan maataloudelle ja ympäristön suojelulle.

Torjunta-aineiden käytöllä on puoltajansa ja vastustajansa. Uskon kuitenkin, että viljelijöitä ohjaavana periaatteena olisi oltava käyttää mahdollisimman vähän ja vain välttämätön määrä torjunta-aineita. Valmistajien ja jakelijoiden ohjenuorana olisi puolestaan oltava varovaisuusperiaate. Sen olisi oltava kuluttajien elämän ja terveyden suojelemiseksi ylin periaate aina, kun uusien torjunta-aineiden käyttöönotto aiheuttaa huolta tieteellisten tutkimustulosten ristiriitaisuuden vuoksi tai koska aikaa ei ole riittävästi sen toteamiseksi, että tietty tuote tai aine on varmasti vaaraton ihmisille ja eläimille.

Torjunta-aineiden kestävän käytön edistämiseksi olisi ryhdyttävä seuraaviin toimiin: komission ja jäsenvaltioiden olisi ensinnäkin tarjottava säännöllistä koulutusta sekä neuvonta- ja valistusohjelmia, jotka torjunta-aineita valmistavat yritykset rahoittaisivat ainakin osittain. Torjunta-aineiden haittavaikutuksia ihmisten terveydelle ja ympäristölle olisi seurattava ja tietoa kerättävä koordinoidusti, mihin liittyvät pitkän aikavälin tutkimusohjelmat ja sanktioiden määrääminen saastuttajille. Olisi perustettava koordinoitu järjestelmä torjunta-aineiden tuotantoa, tuontia, vientiä, myyntiä, jakelua ja käyttöä koskevan tiedon keräämiseksi, ja näiden tietojen olisi oltava yleisön saatavilla. Vähän torjunta-aineita suosivia maatalouskäytäntöjä olisi kannustettava, mikä edesauttaisi muutoksen aikaansaamista valmisteiden kokonaiskäytössä. Asianmukaisia tarkistuksia olisi suoritettava, ja kemikaalien avulla tuotettujen maatalouselintarvikkeiden tuonti EU:hun olisi kiellettävä.

  Jan Mulder (ALDE). – (NL) Arvoisa puhemies, kasvinsuojeluaineet ovat edelleen välttämättömiä Euroopan maatalous- ja elintarviketuotannolle. Päättäessämme erityistoimista Euroopassa on kysyttävä, kuinka se vaikuttaa kilpailusuhteisiimme muun maailman kanssa. Jos olemme liian tiukkoja Euroopassa voimatta kuitenkaan pakottaa muuta maailmaa noudattamaan samoja sääntöjä, se tarkoittaisi, että me eurooppalaiset voimme kuluttaa tuotteita, joita emme voi tuottaa täällä, mikä on minusta väärin.

On tietenkin välttämätöntä jatkaa haittavaikutusten arviointia, mutta sitä ei pidä liioitella. Yhdyn kaikkien niiden mielipiteeseen, joiden mukaan olisi keskityttävä riskien eikä määrien vähentämiseen. Myös 10-metrisillä puskurivyöhykkeillä olisi tuhoisa vaikutus muun muassa Alankomaissa, ja ne olisi jätettävä pois asetuksesta.

Lopuksi, naapureille tiedottaminen. Jos lupa on myönnetty, miksi naapureille olisi myös tiedotettava asiasta? Kyseinen määräys on täysin tarpeeton.

  Michael Henry Nattrass (IND/DEM). - (EN) Arvoisa puhemies, torjunta-aineiden käyttöä Yhdistyneessä kuningaskunnassa säännösteltiin tiukasti vuonna 1985. Yritysten kuten Syngentan mukaan viljelijöiltä ei pitäisi kieltää tarpeellisten välineiden käyttöä.

Nämä asetukset vievät meidät yhä kauemmas hyvän, tieteeseen pohjautuvan sääntelyn periaatteista. Esimerkiksi katukiveyksien rikkaruohojen torjunta on 400 kertaa kalliimpaa ilman kemikaaleja. Golf- ja kenttäurheiluteollisuuden mukaan nurmikoiden ylläpito ei ole mahdollista ilman torjunta-aineita. Crop Protection Agencyn mukaan torjunta-aineiden kieltäminen merkitsee, että viljelysmaita on lisättävä 65–200 prosentilla, jolloin tuottavuus vähenee. Corbett Farms on sanonut kuluneen vuoden osoittaneen ruiskutusten merkityksen perunaruton ehkäisemisessä. Torjunta-aineet ovat kalliita, ja käytämme niitä mahdollisimman pieniä määriä satojemme suojaamiseksi. Päätökset siitä, kuinka ja milloin viljelmät ruiskutetaan, on tehtävä yksittäisten peltojen tasolla. Mielivaltaiselle käytön rajoittamiselle ei ole tieteellistä pohjaa.

Arvoisa puhemies, hävittäkäämme juurineen tuhoisat EU:n säännökset. Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolue aikoo äänestää asetuksia vastaan.

  Richard Seeber (PPE-DE). - (DE) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, haluaisin aluksi esittää kiitokseni esittelijöille ja varjoesittelijöille. On sanomattakin selvää, että me kaikki kannamme suurta huolta terveyden ja kuluttajien suojelusta, ja parlamentin jäsenten tunteen vahvuutta voidaan mitata tämän kireän keskustelun perusteella.

On kuitenkin tärkeää, että teemme todella päätöksemme tosiasioiden perusteella turvautumatta todenvastaiseen syntipukkien etsimiseen. Etenkin tämän lainsäädännöllisen paketin yhteydessä olisi hyvin helppoa kiusata tiettyä ammattiryhmää katsomatta tätä pidemmälle. Se olisi täysin väärin. Lähtökohtaisesti on todettava, että me kaikki Euroopassa tarvitsemme toimivaa maataloussektoria, mikä edellyttää välttämättä kasvinsuojeluaineiden käyttämistä jossain määrin.

Klassin mietinnön erityispiirteiden osalta haluan sanoa, että vähennystavoitteiden pohtiminen on hyvä lähtökohta, mutta sovellettava määrällinen lähestymistapa on mielestäni yksinkertaisesti liian jäykkä. Kunkin jäsenvaltion olisi pohdittava, mitä se itse voi tehdä, sillä pelkkä kokonaismäärän vähentäminen siinä uskossa, että se johtaa ympäristön puhdistumiseen, on puhtaasti epätieteellistä. Puskurivyöhykkeiden osalta komission valitsemassa strategiassa, jonka mukaan toissijaisuus on olennaista, ei ole mitään vikaa. Kunkin jäsenvaltion olisi pohdittava, kuinka se haluaa säädellä puskurivyöhykkeitä. Olisi väärin säätää sokeasti yhteisön laajuisesta 10 metrin rajasta. Muiden kuin kemiallisten vaihtoehtojen etsimistä haavoittumiselle alttiilla alueilla, kuten harvinaisten kasvi- ja eläinlajien elinalueilla, olisi myös tuettava varauksetta.

Breyerin mietinnön osalta on tärkeää, että tuemme kolmeen vyöhykkeeseen perustuvaa mallia. Lupien soveltamisalueen rajoittaminen yksittäisiin jäsenvaltioihin olisi liian kapea-alainen lähestymistapa. Erityistä varovaisuutta tarvitaan poissulkemisperusteiden suhteen. CMR1-luokan aineiden yksiselitteinen kieltäminen on itsestään selvää, mutta CMR2-luokan aineiden osalta kannatan myös tieteellisen tiedon lukemista luvan myöntämisperusteisiin.

  Evangelia Tzampazi (PSE). - (EL) Arvoisa puhemies, arvoisat komission jäsenet, hyvät parlamentin jäsenet, lainsäädäntöehdotus, josta meitä pyydetään äänestämään, tähtää ihmisten terveyden ja ympäristön suojelun korkean tason varmistamiseen luomalla yhteisöllisen mallin torjunta-aineiden kestävää käyttöä varten sekä sääntöjä niiden saattamiseksi Euroopan markkinoille.

Uskon meidän lähettävän vahvan viestin antamalla tukemme ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdotukselle vähentää torjunta-aineiden käyttöä Euroopassa 20 prosentilla. On tarpeen vahvistaa torjunta-aineiden järkevän käytön valvontaa ja, mikä tärkeintä, edistää turvallisempien vaihtoehtoisten kasvinsuojelumenetelmien tutkimusta.

Vyöhykejärjestelmän ja pakollisen vastavuoroisen hyväksymisen poistamista koskeva ehdotus edustaa tasapainoista näkemystä. Viljelijöiden ja teollisuuden huolet huomioon ottaen se pyrkii antamaan jäsenvaltioille mahdollisuuden säätää halutessaan paikallisten olosuhteidensa mukainen korkeampi ympäristönsuojelun taso.

Haluan lopuksi mainita erityisen tarpeen suojella toissijaista käyttöä. Kehotan teitä, hyvät parlamentin jäsenet, tukemaan ehdotusta eurooppalaisen rahaston perustamisesta tutkimuksen edistämiseksi. Näin takaamme viljelijöiden menestymisen, säilytämme omat kansalliset erityistuotteemme, jotka ovat osa Euroopan maatalousperinnettä, ja tehostamme merkittävästi Euroopan maataloutta.

  Marian Harkin (ALDE). - (EN) Arvoisa puhemies, kiitän teitä tilaisuudesta sanoa pari sanaa näistä kolmesta mietinnöstä.

Ensinnäkin uskon, että Euroopan on pyrittävä tilanteeseen, jossa voimme tuottaa turvallisia ja ihmisten käyttöön sopivia eurooppalaisia viljelykasveja, hedelmiä ja vihanneksia. Tämä tavoite on kuitenkin saavutettava tasapainoisella ja järkevällä tavalla, jotta voimme suojella ihmisten terveyttä heikentämättä maatalouden asemaa.

Emme etenkään halua asettaa sellaisia rajoituksia, joilla olisi negatiivisia vaikutuksia Euroopan maataloudelle, ja joutua sitten tuomaan valtavia määriä ruokaa, millä olisi seurauksensa kuljetusmatkojen muodossa, ja jonka tuotannossa käytettyjä torjunta-aineita emme tietenkään voisi juurikaan valvoa käytännössä.

Toisekseen kannatan ehdotusta riskeihin perustuvasta arvioinnista, jolla on tieteellinen pohja ja joka tulee osoittautumaan toimivaksi jäsenvaltioissa.

Lopuksi uskon, että 10 metrin levyinen puskurivyöhyke on ”yhden koon” ratkaisu, ja sitä on muutettava, jotta jäsenvaltiot voivat huomioida paikalliset olosuhteet. Kuten aiemmin sanoin, edes Euroopan parlamentti ei voi säädellä ilmasto- ja maaperäolosuhteita kaikkialla mantereella.

  Eija-Riitta Korhola (PPE-DE). - (FI) Arvoisa puhemies, kasvinsuojeluaineita käsittelevä teemakohtainen strategia ja puitedirektiivi ovat haastava lainsäädäntöhanke ja heijastelevat EU:n ympäristöpolitiikan perushaastetta yhdistää ympäristön ja terveyden tehokas suojelu yhteiskunnalliset realiteetit huomioon ottavaan politiikkaan.

On tunnustettava, että kasvinsuojelu- ja torjunta-aineiden käyttöön sisältyy merkittäviä taloudellisia hyötyjä. Kyseisten aineiden asiantunteva käyttö on rehellisesti todettuna nykyaikaisen ruuantuotannon yksi elinehto. Samalla kuitenkin kasvinsuojeluaineiden kielteiset vaikutukset ympäristöön ja erityisesti vesistöihin ovat todellisia. Kuinka siis käyttää kyseisiä aineita tavalla, joka mahdollistaa edelleen torjunta-aineiden eduista hyötymisen, mutta karsii samalla haittavaikutuksia?

Tulen maasta, jossa maatalous on arvostettu elinkeino ja jossa kotimaista maataloutta pidetään tärkeänä. Toisaalta ympäristö on erityisen herkkä. Suomessa on esimerkiksi lähes 200 000 järveä, satoja tuhansia muita vesistöjä ja yksi maailman saastuneimmista meristä. Vesistöjen hajakuormitus on valtava ympäristöongelma, ja kasvinsuojeluaineet ovat osa tätä ongelmaa. Yhtälö on haastava ja siksi on oikein, että direktiivissä on huomioitu jäsenvaltioiden väliset erot. On selvää, että tarvitsemme tietyt EU:n laajuiset standardit, mutta Suomessa käytettävät keinot eivät voi olla samat kuin vaikkapa Luxemburgissa.

Siksi tässäkin on sekä järjen valon että ympäristön kannalta tärkeää, että keskitymme tavoitteisiin ja jätämme keinot jäsenvaltioille. Hyvänä esimerkkinä tästä ovat niin kutsutut puskurivyöhykkeet, jotka eittämättä ovat merkittävässä asemassa vesistön suojelussa. Olen vakuuttunut, että komission ehdotuksen mukaiset, kuhunkin tilanteeseen sopivat puskurivyöhykkeet, ovat oikea lähestymistapa. Jos nyt määrittelemme tarkat metrimääräiset rajat one size fits all -periaatteella, on todellisena vaarana, että monessa maassa joudutaan ojasta allikkoon. Tai paremminkin ojasta allikkoon päätyviin aineisiin ei puututtaisi joustavasti eikä riittävän tehokkaasti.

  Dan Jørgensen (PSE). - (DA) Arvoisa puhemies, eräisiin kollegojemme tänään esittämiin toteamuksiin sisältyy joitakin väärinymmärryksiä. Iloitsen siksi saadessani tilaisuuden käyttää uuden puheenvuoron. Väärinymmärryksiä on kolme. Niistä ensimmäinen koskee vähennystavoitetta: joidenkin parlamentin jäsenten mukaan se ei yksinkertaisesti ole mahdollinen. Maiden välillä on eroja, eikä yhtenäisen eurooppalaisen vähennystavoitteen asettaminen ole mahdollista. Ei, näin ei todellakaan voida tehdä! Emmekä myöskään tee niin. Me toteamme vain, että Euroopan laajuiseksi yhteiseksi vähennystavoitteeksi olisi asetettava 20 prosenttia. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa joissakin maissa 30 prosenttia ja toisissa 10 prosenttia. Kansalliset vähennystavoitteet määritellään kansallisten toimintasuunnitelmien pohjalta. Kyseisen tavoitteen aikaansaama pelko johtuu siis väärinymmärryksestä. Olennaista on, että olemme huomioineet sen, että gramma jotakin torjunta-ainetta voi toisinaan olla vaarallisempaa kuin kokonainen kilo jotakin toista torjunta-ainetta. Tästä syystä olemme liittäneet vähennysvelvollisuuteen käyttötiheysindeksin. Voin hyvin kuvitella, että myös komissio haluaa sanoa sanasen tästä aiheesta kunhan te, komission jäsen Dimas, saatte hetken kuluttua jälleen puheenvuoron.

Toinen väärinymmärrys koskee vyöhykkeitä. Eräät uskovat, että mikäli vyöhykkeitä ei oteta käyttöön, se olisi melkeinpä loukkaus sisämarkkinoita kohtaan. Ei, päinvastoin! Tekemällä lopun tästä järjettömästä vyöhykejakoa koskevasta ajatuksesta ja päättämällä siirtyä asteittain vastavuoroiseen tiedonvaihtoon julistamme EU:n kokonaisuudessaan alueeksi, jonka sisällä vaihdetaan tietoja. On kuitenkin selvää, että torjunta-aineiden pakollinen vastavuoroinen tunnustaminen ei voi tulla kysymykseen yksinkertaisesti siksi, että kunkin yksittäisen maan maantieteelliset, ilmasto- ja ympäristöolosuhteet ovat erilaiset. Uskon, että lähes kaikki tänään täällä mielipiteensä ilmaisseet jäsenet ovat yhtä mieltä asiasta.

Kolmas perustavanlaatuinen väärinymmärrys on, että tuhoamme maatalouden kilpailukyvyn. Ei! Tanskassa olemme vähentäneet torjunta-aineiden käyttöä 50 prosentilla sitten 1980-luvun, ilman että sillä olisi ollut vaikutusta maatalouden kilpailukykyyn. Torjunta-aineiden käyttö on kallista, jonka vuoksi mitä vähemmän niitä käytetään, sitä parempi se on kilpailukyvylle – edellyttäen, että niitä käytetään oikein.

  Anders Wijkman (PPE-DE). - (SV) Arvoisa puhemies, aikaa on vähän, ja puhun lähinnä ilmaistakseni tukeni Breyerin mietinnön yhteisesittelijälle, Erna Hennicot-Schoepgesille, joka on PPE-DE-ryhmän jäsen. On mielestäni hyvin valitettavaa, että poliittisen ryhmäni enemmistö päätti olla huomioimatta Erna Hennicot-Schoepgesin neuvoja monissa tärkeissä kysymyksissä sekä olla tukematta mietintöön sisältyviä tärkeitä ehdotuksia. Olen tietenkin yhtä mieltä siitä, että vaatimus tiedottamisesta 48 tuntia ennen levitystä on epäkäytännöllinen eikä se toimisi käytännössä, mutta ei ole järkevää päätellä tästä, ettemme tarvitse lainkaan tiedotusvaatimusta. Erna Hennicot-Schoepgesin esittämä kompromissiehdotus on tasapainoinen.

Toinen tärkeä kysymys koskee erityisen herkkien aineiden poissulkemisperusteita. Päätöksemme on tietenkin oltava ennen kaikkea johdonmukainen uuden REACH-kemikaalilainsäädännön yhteydessä tekemiemme päätösten kanssa. Eräs siihen liittyvä olennainen periaate oli lopettaa asteittain sellaisten suurta huolta aiheuttavien aineiden käyttö, joiden riskikynnyksen määrittely on vaikeaa. Meidän on luonnollisesti meneteltävä samoin tämän asian suhteen, etenkin koska käsittelemme nyt aineita, jotka ovat kosketuksissa tai jotka voivat tulla kosketuksiin syömämme ruoan kanssa.

Tuen esittelijää Hiltrud Breyeriä myös vyöhykejakoa koskevassa ehdotuksessa. Komission ehdotuksen nähdessäni ajattelin heti, että olisi mielenkiintoista yrittää jakaa Eurooppa sellaisiin vyöhykkeisiin, jotka olisivat suhteellisen yhtenäisiä kasvuston, ilmaston ja muiden vastaavien tekijöiden suhteen. Ehdotettu vyöhykejako on kuitenkin valitettavasti liian mielivaltainen. En voi kannattaa tätä lähestymistapaa, vaan uskon, että jäsenvaltioiden on voitava pidättää itselleen oikeus kieltäytyä erinäisistä valmisteista, vaikka naapurimaat olisivatkin näyttäneet niille vihreää valoa. Haluaisin käsitellä vielä muita kysymyksiä, mutta puheaikani on loppu.

  Esther De Lange (PPE-DE). - (NL) Arvoisa puhemies, kun kävelen ulos kotikylästäni, saavun keskelle ainutlaatuista maatalousaluetta, joka on suurkaupunkien kuten Amsterdamin, Rotterdamin ja Utrechtin välinen vihreä sydän. Se on vielä toistaiseksi vehreää viljelysmaata, mutta ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ehdottamat 10 metrin puskurivyöhykkeet tekisivät maanviljelyksen käytännössä mahdottomaksi alueella, vaikka viljely nimenomaan pitää alueen vehreänä.

Viime viikolla testasin asiaa, mutta löysin tuskin lainkaan 20 metrin levyisiä maakaistaleita monien jokien välillä. Kuka tahansa, joka tuntee vähänkin Alankomaita, tietää, että näin ei ole vain maan vihreässä sydämessä. Alankomaiden viljelyksille ominaista ovat monet laidunmaiden väliset joet. Se tarkoittaa, että 10 metrin puskurivyöhykkeiden myötä Alankomaat menettäisi 800 000 hehtaaria viljelysmaita, eli 35 prosenttia maatalousmaastaan.

Pyydän siksi jäseniä hylkäämään tämän ehdotuksen, ottaen lisäksi huomioon maataloustuotannon tarpeen Euroopassa ja maailmassa, josta maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan puheenjohtaja on puhunut. Tämä ei tarkoita, etten yhdy ympäristön ja kansanterveyden suojelemisen tavoitteeseen. Se on meille kaikille yhteinen tavoite. Uskon vain, että parempi keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on riskien analysointiin ja vähentämiseen perustuva lähestymistapa.

Vaihtoehtoinen ratkaisu eli käytettyjen määrien vähentäminen kuulostaa kyllä mukavalta ja yksinkertaiselta – 20 prosentin kokonaisvähennys – mutta se ei takaa parasta mahdollista kuluttajansuojaa, koska tällöin tarkastellaan vain määrää eikä lopullista vaikutusta, lopullista riskiä. Näin ollen minun on oikeastaan vaikea ymmärtää Euroopan liberaalidemokraattien liiton tuskaista kiemurtelua sen puoltaessa sekä 20 prosentin kokonaisvähennystä että riskeihin perustuvaa lähestymistapaa.

Haluaisin esittää kaksi loppuhuomautusta. Lupajärjestelmän osalta sanoisin vain, että kolme ilmastovyöhykettä on parempi vaihtoehto kuin 27 jäsenvaltiota, tietenkin ottaen huomioon kansalliset olosuhteet. Lopuksi pyytäisin komissiota huomioimaan myös vähemmän tärkeät viljelykasvit kaikissa riidanalaisissa kysymyksissä.

  Françoise Grossetête (PPE-DE) . – (FR) Arvoisa puhemies, torjunta-ainejäämät ovat nyt kaikkialla: ruoassa, vedessä, ilmassa, kudoksissamme, äidinmaidossa ja – mikä on kaikkein huolestuttavinta – ne ovat myös lastemme kehossa jo ennen heidän tuloaan maailmaan. Torjunta-ainejäämien läsnäolo kaikkialla johtaa pitkällä aikavälillä huolestuttaviin seurauksiin, joita alamme vasta aavistella, ja joita ovat monenlaiset syövät, sisäeritysjärjestelmän häiriöt, miesten hedelmällisyyden lasku, immuunipuolustusjärjestelmän heikentyminen ja neurodegeneratiiviset sairaudet.

Sanon siis kaksinkertaisesti kyllä määrien vähentämiselle, jonka on tapahduttava nopeasti. Annan täyden tukeni kollegani Erna Hennicotin ehdotuksille Breyerin mietintöön. Ajan säästämiseksi korostan erityisesti erästä mielestäni olennaista seikkaa, josta PPE-ryhmässä on kiistelty, eli paikallisille asukkaille tiedottamista maa-alueiden käsittelystä torjunta-aineilla. On mielestäni järjetöntä, että osa ryhmämme jäsenistä suosittelee, ettei asukkaille ole tarpeen antaa mitään tietoa sillä perusteella, että koska käytettävät aineet on hyväksytty aiemmin, ne eivät ole haitallisia.

Torjunta-aineiden lentolevitys on yleistä etenkin metsissä ja viiniviljelmillä. Sen vaarana on aineiden ajautuminen asutetuille tai haavoittumiselle alttiille alueille, josta syystä käyttöä on säänneltävä tarkasti. On olennaisen tärkeää, että viljelijät varoittavat aineille mahdollisesti altistuvia naapureita ennen levitystä. Ilman ennakkoilmoitusta levityksillä voisi olla vakavia seurauksia hengityselinsairauksia kuten astmaa sairastaville henkilöille. Tiedonvälityksessä käytettävät apuvälineet eivät välttämättä johda hallinnollisen taakan kasvamiseen, kuten eräät kollegani väittävät. Yksinkertaiset ilmoitukset, joihin merkittäisiin levitysten ajankohta ja jotka sijoitettaisiin riskialueilla sijaitsevien asumusten läheisyyteen, voisivat olla riittäviä.

Lopuksi, suosittelen siirtymistä ympäristöä kunnioittaviin uuden sukupolven maatalouskäytäntöihin, jotka edistäisivät osaltaan maatalousalan nykyaikaistamista.

  Czesław Adam Siekierski (PPE-DE). - (PL) Arvoisa puhemies, torjunta-aineiden kestävän käytön avain on riskien järkevä vähentäminen. Tähän tavoitteeseen olisi päästävä panemalla täytäntöön torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaan direktiiviin sisältyvät suuntaviivat. Kunkin maan on laadittava oma suunnitelmansa direktiivissä määriteltyjen suuntaviivojen mukaisesti. Jokaisen maan olisi näin tehdessään otettava huomioon paikalliset olosuhteet ja eroavaisuudet.

Suurin ero on maatalouden kehitystasossa – toistan: maatalouden kehitystasossa. Euroopan unionin uusiin jäseniin lukeutuvissa maissa on yleensä valtava työ vastaavan kehitystason saavuttamiseksi. Näissä maissa torjunta-aineiden käyttömäärien vähentäminen nykyisestä on viime kädessä meidän kuluttajien edun vastaista, ellemme ota määriä vähentäessämme huomioon tuotteiden nykyistä käyttöä, joka on suhteellisen vähäistä.

Myös maisemamme ovat erilaisia. Puolassa on laajoja metsämaita, joita voidaan suojella tuholaisilta vain lentolevityksin. Velvollisuutemme ympäristöä kohtaan on suojella näitä metsiä, ja parlamentin velvollisuus on laatia suuntaviivoja luonnonympäristön suojelussa käytettävien tuotteiden turvallista käyttöä varten.

Direktiivissä puhutaan paljon siitä, kuinka viljelijöiden tietämyksen taso on tärkein tekijä torjunta-aineiden kestävän käytön toteutumisessa. Meidän kaikkien velvollisuus on kannustaa valistusta ja luoda sopivat olosuhteet, jotta tieto on jokaisen viljelijän saatavilla. Esittämäni torjunta-aineiden väliaikaista kansallista hyväksyntää koskeva tarkistus tukee mekanismia, jonka puitteissa vanhemmat valmisteet korvataan uudenaikaisilla ja turvallisemmilla tuotteilla mahdollisimman pikaisesti. Pyydän tukeanne.

Direktiiviin sisältyvien suuntaviivojen olisi kannustettava järkiperäisiä toimenpiteitä, eivätkä ne saisi lannistaa jäsenvaltioita ja viljelijöitä.

  Stavros Dimas, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, kiitän tämäniltaisen istunnon puhujia myönteisistä huomautuksista. Sallikaa minun kertoa lyhyesti komission kanta eräisiin tärkeisiin esitettyihin kysymyksiin.

Puhun aluksi teemakohtaisesta strategiasta ja erityisesti seikoista, joita ei ole katettu direktiivissä.

Iloitsen ensinnäkin siitä, että mietintö tukee torjunta-aineiden kestävän käytön strategiaa. Uuden lainsäädännön käyttöön ottamista torjunta-aineiden käyttöön liittyviin riskeihin vastaamiseksi koskeva ehdotus on erityisen hyvä.

Olen yhtä mieltä siitä, että on tärkeää tutkia laajemmin torjunta-aineiden yhdistetyn ja kumulatiivisen käytön vaikutuksia terveyteen. Korvaamisperiaate on mielestäni olennainen; sen johdosta kaikkein vaarallisimmat aineet poistetaan markkinoilta ja korvataan vaihtoehtoisilla ratkaisuilla, joista eräät ovat ei-kemiallisia.

Lopuksi, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan hyväksymässä Belohorskán mietinnössä esitetään joitakin erityisen myönteisiä lisätoimenpiteitä.

Haluaisin nyt käsitellä nimenomaisesti puitedirektiiviä. Monet Euroopan parlamentin tekemät tarkistukset lisäävät hyödyllisiä selvennyksiä ja ne voidaan hyväksyä. Eräät toiset tarkistukset saattaisivat kuitenkin johtaa ei-toivottuihin tuloksiin. Kommentoin ensi alkuun perustarkistuksia, jotka komissio voi hyväksyä täysin, periaatteessa tai osittain.

Komissio hyväksyy osittain ehdotuksen, jonka mukaan jäsenvaltiot määrittelevät omissa kansallisissa toimintasuunnitelmissaan yksilölliset tavoitteensa kaikkein vaarallisimpien torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi. Tällaisten tavoitteiden asettaminen on johdonmukaista direktiivin yleisen tavoitteen eli torjunta-aineiden käytön riskien vähentämisen kanssa. Pysyvän kokonaistavoitteen asettaminen torjunta-aineiden käytön vähentämiseksi EU:n tasolla ei kuitenkaan ole tarpeen kansallisten tavoitteiden lisäksi, eikä komissio siksi kannata ehdotusta. Torjunta-aineiden kokonaismäärän vähentäminen ei itse asiassa johda välttämättä riskien vähenemiseen vastaavasti: riskitaso vaihtelee aineesta toiseen. Täten riskien rajoittamiseen tähtäävien toimien on keskityttävä ensi sijassa kaikkein haitallisimpiin aineisiin.

Komissio voi hyväksyä periaatteessa ehdotuksen, joka koskee vesistöjen läheisyydessä sijaitseville pelloille luotavien puskurivyöhykkeiden vähimmäisleveyden määrittelemistä, koska se johtaa lisähyötyyn ympäristölle. 10 metrin rajan asettaminen kaikissa tapauksissa umpimähkäisesti ei kuitenkaan vaikuta tarkoituksenmukaiselta. Komissio pitäisi parempana, että jäsenvaltioille jätetään joustovaraa ja ne voivat säätää puskurivyöhykkeiden sopivan leveyden omien maantieteellisten olosuhteidensa mukaan.

Komissio voi hyväksyä myös eräät hyödylliset selvennykset tiettyihin kysymyksiin, kuten tekninen koulutus ja sertifiointi. Komissio ei kuitenkaan voi hyväksyä eräitä tarkistuksia.

Komissio on ensinnäkin vakuuttunut, että integroitua tuholaistorjuntaa koskevien yleisten yhteisten sääntöjen pakollinen noudattaminen torjunta-aineiden ammattikäyttäjien keskuudessa on keskeinen toimenpide, jolla vähennetään riippuvuutta torjunta-aineista. Se tuo merkittävää ympäristöhyötyä kaikkialla EU:ssa ja edesauttaa kestävän ja kilpailukykyisen maataloussektorin kehittymistä. Näin ollen en voi hyväksyä tarkistusta 86, jossa esitetään tämän Euroopan komission ehdotukseen sisältyvän poikkeuksellisen tärkeän toimenpiteen poistamista.

Toisekseen, Euroopan komissio myöntyy toteuttamaan toimenpiteitä väestöjen suojelemiseksi sellaisten peltojen läheisyydessä, joilla suoritetaan lentolevityksiä. Komissio katsoo kuitenkin, että torjunta-aineiden käytön kieltäminen kokonaan ns. haavoittumiselle alttiilla alueilla on suhteetonta. Jäsenvaltioille ja paikallisviranomaisille on jätettävä harkintavaltaa. Tarpeen tullen, sekä poikkeuksellisissa ja harvinaisissa tapauksissa, jolloin ainoastaan torjunta-aineiden käyttö on tehokasta, niiden on voitava käsitellä ihmisten terveydelle tai luonnon monimuotoisuudelle aiheutuvia riskejä.

Kolmanneksi, vaikka komissio onkin sitoutunut harkitsemaan direktiivin soveltamisalan laajentamista koskemaan biosideja, tällainen päätös edellyttää huolellista tarkastelua sekä eräiden torjunta-ainedirektiivin osa-alueiden täytäntöönpanoa. Kun saamme lisätietoa torjunta-ainedirektiivissä suunnitellun tarkistusohjelman myötä, voimme käsitellä tehokkaammin biosidien käyttöä.

Neljänneksi, komissio ei voi kannattaa viittauksen lisäämistä perustamissopimuksen 152 artiklan 4 kohtaan, sillä ehdotettu direktiivi keskittyy selvästi ympäristönsuojeluun, johon kansanterveydelliset kysymykset kuuluvat jo ennestään.

Viidenneksi, vaikka verojen ja maksujen määrääminen on ”pilaaja maksaa” -periaatteen mukaista, tehokasta järjestelmää ei toistaiseksi ole veroasteen eriyttämiseksi kunkin torjunta-aineen aiheuttaman riskin mukaan. Tästä syystä komissio pitää parempana, että verot ja maksut määrätään yhteisön tasolla, mutta ei vielä tässä vaiheessa, vaan vasta kun asiaa on tutkittu.

Arvoisa puhemies, komissio voi hyväksyä esitetyistä 166 tarkistuksesta 121; se voi hyväksyä niistä 25 täysin, ja 96 periaatteessa tai osittain. Toimitan parlamentin sihteeristölle täydellisen luettelon komission kannasta näihin tarkistuksiin.

Haluaisin kiittää vielä kerran kaikkia tämäniltaisen keskustelun osanottajia ja erityisesti esittelijöitä näiden työstä. Kiitos huomiostanne.

  Markos Kyprianou, komission jäsen. − (EL) Arvoisa puhemies, haluan aluksi muistuttaa parlamentin jäseniä nykyisestä terveellisen ruokavalion edistämiseen ja tukemiseen tähtäävästä keskeisestä EU:n politiikasta. Hedelmät ja vihannekset ovat ilman muuta tärkeä osa terveellistä ruokavaliota. On tärkeää ymmärtää se. Meillä on tänä päivänä kaksi tavoitetta. Ensinnäkin on turvattava hedelmien ja vihannesten tuotanto, ja tämä on kullanarvoinen tilaisuus maataloustuotannolle ja sen tukemiselle. Toisekseen on taattava, että hedelmät ja vihannekset ovat turvallisia käyttää. Uskomme komission ehdotuksen onnistuneen tämän kaksinkertaisen haasteen tasapainoisessa käsittelyssä.

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla kaikkien parlamentin jäsenten keskustelua. Esitetyt argumentit ovat vakavia ja tulemme huomioimaan ne asianmukaisesti. Ajanpuutteen vuoksi en aio käsitellä kaikkia näitä kysymyksiä. Haluan vain sivuta niistä muutamaa, joita pidän hyvin tärkeinä ja jotka on esitetty tänään.

Ensinnäkin, koskien muita herkempien väestöryhmien suojelua, olen yhtä mieltä siitä, että meidän on suojeltava heitä, ja tämä on huomioitu asetusehdotuksessa. Olemme myös valmiita hyväksymään tarkistuksen, joka koskee liitteenä olevaa muita herkempien väestöryhmien määritelmää, yksinkertaisesti koska se takaa näiden entistä paremman suojelun. Haluaisin esittää huomautuksen, joka ei kylläkään liity suoranaisesti keskusteluaiheeseen, vaan joka koskee tuontituotteita. Korostan, että myös niiden sisältämiä torjunta-ainejäämiä valvotaan torjunta-ainejäämien sallittua enimmäistasoa koskevan toisen asetuksen nojalla. Soveltamamme tarkastussäännöt takaavat kuluttajansuojan myös tuontituotteiden osalta.

Yleisemmin, luvan myöntämisperusteet ovat tärkeä osa lainsäädäntöä. Ehdotuksen päätavoite on tosiaankin kansalaisten terveyden ja ympäristön suojelu. Tämä on hyvin tärkeää emmekä saisi unohtaa sitä. Ehdotetut hyväksyntäperusteet ovat tarpeen tavoitteen saavuttamiseksi, joten komissio ei voi hyväksyä niistä poikkeamista. Keskustelun ja eräiden tarkistusten perusteella on ilmeistä, että myös Euroopan parlamentti jakaa tämän tavoitteen. Jotkin tarkistukset pyrkivät jopa näiden perusteiden tiukentamiseen. Komissio katsoo, että ehdotettujen perusteiden olisi taattava suojan korkea taso heikentämättä kasvinsuojelun tehokkuutta tai toimivuutta. Näin ollen komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia, jotka saattaisivat heikentää näitä perusteita.

Puhun nyt kiistellystä vastavuoroisesta tunnustamisesta, johon johtaa jakaminen vyöhykkeisiin. Luulen, että ehdotuksemme on tulkittu väärin. Haluan ensinnäkin muistuttaa, että uudella ehdotuksella otetaan käyttöön tiukempia perusteita, jotka pannaan täytäntöön vyöhykejaon perusteella. Tämä olisi pidettävä mielessä, sillä se takaa terveyden ja ympäristön suojelun korkeamman tason. Pyrkikäämme samalla yhtenäisiin sisämarkkinoihin, jotta vältetään poikkeava tilanne, jossa maataloustuotteiden markkinat ovat yhtenäiset mutta kasvinsuojeluaineiden markkinat hajanaiset. Ilmastoon ja maaperään liittyvät erityistekijät huomioon ottaen jako erillisiin vyöhykkeisiin on välttämätöntä. Tämä kysymys ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen ja selvä, josta syystä olen ennakoinut mahdollisen väärinymmärryksen syntymisen. Jäsenvaltiot voivat suojella omaa etuaan ja toisaalta päätöksenteossa, jossa vyöhykkeen ensimmäisen jäsenvaltion suostumus on tarpeen, muiden jäsenvaltioiden asiantuntijat saavat tilaisuuden ottaa aktiivisesti osaa lupamenettelyyn ja näin tehdessään he voivat arvioida koko vyöhykkeen olosuhteita. Toisin sanoen päätöstä ei tee muista erillään yksipuolisesti yksi vyöhykkeeseen kuuluva jäsenvaltio, vaan vyöhykkeen muiden jäsenvaltioiden edustajat osallistuvat päätöksentekoon mainitun menettelyn puitteissa. Ne saavat tilaisuuden esittää kantansa ja vakuuttaa toiset omien maidensa erityisolosuhteista.

Käsittelen nyt erikseen vesistöjen suojelua. Tämä on myös arkaluontoinen seikka, johon monet parlamentin jäsenet ovat viitanneet. Ehdotuksessa huomioidaan tarve suojella vesivaroja sekä erityisesti vesipolitiikan puitedirektiivi. Mikäli riskien arvioinnin perusteella on selvää, että ehdotetun käytön puitteissa sallitut rajat ylittyvät haavoittumiselle alttiilla alueilla, asianomainen jäsenvaltio voi hylätä ja sen on hylättävä torjunta-aineiden käyttö kyseisellä alueella. Lisäksi jos jäsenvaltio voi todistetusti osoittaa koko maaperänsä olevan haavoittumiselle altista aluetta, se voi olla hyväksymättä lainkaan kyseistä tuotetta. Erityistekijät ja tarve suojella vesivaroja otetaan siis selvästi huomioon uudessa asetuksessa ehdotetussa menettelyssä. Tästä syystä komissio, vaikka se arvostaakin esitettyjä huomioita, ei voi hyväksyä tarkistuksia, jotka koskevat vyöhykkeisiin perustuvaa hyväksyntäjärjestelmää.

Kuten sanoin, tarkistuksia on yli 250, eikä niiden analysoimiseksi yksityiskohtaisesti ole aikaa. Panen merkille välillämme edelleen vallitsevan näkemyseron, mutta odotan menettelyn ja keskustelun johtavan yhteisen perustan löytämiseen.

(EN) Liite: komission kannanotto

Klassin mietintö (A6-0347/2007)

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 2, 3, 6, 17, 26, 49, 52, 53, 60, 61, 66, 68, 76, 94, 95, 97, 103, 105, 106, 107, 108, 109, 111, 115 ja 117.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 4, 7, 8, 9, 10, 11, 12, 13, 14, 15, 18, 19, 20, 21, 24, 25, 27, 31, 33, 34, 35, 36, 38, 39, 42, 43, 44, 45, 47, 48, 50, 51, 54, 56, 59, 62, 63, 64, 65, 67, 70, 71, 74, 75, 78, 79, 80, 81, 82, 83, 85, 87, 90, 92, 93, 100, 101, 110, 112, 113, 114, 116, 118, 119, 122, 126, 128, 129, 130, 131, 133, 134, 135, 136, 137, 140, 141, 142, 143, 144, 145, 146, 147, 148, 149, 150, 151, 152, 153, 154, 155, 156, 160, 163, 164 ja 165 osittain/periaatteessa.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 5, 16, 22, 23, 28, 29, 30, 32, 37, 40, 41, 46, 55, 57, 58, 69, 72, 73, 77, 84, 86, 88, 89, 91, 96, 98, 99, 102, 104, 120, 121, 123, 124, 125, 127, 132, 138, 139, 157, 158, 159, 161 ja 162.

Komissio ei vielä esitä kantaansa tarkistukseen 166.

Breyerin mietintö (A6-0359/2007)

Komissio voi hyväksyä sellaisenaan tai uudelleen muotoiltuina tarkistukset 9, 11, 20, 22, 26, 29, 31, 32, 33, 36, 41, 43, 45, 49, 51, 56, 57, 64, 67, 75, 78, 79, 82, 84, 92, 93, 96, 102,107, 112, 114, 119, 124, 130, 131, 140, 145, 153, 155, 156, 157, 159, 160, 167, 170, 181, 184, 190, 195, 196, 197, 201, 203, 206, 212, 213, 215, 217, 220, 254, 258, 274, 282, 283, 286 ja 301.

Komissio voi hyväksyä tarkistukset 4, 5, 6, 7, 10, 14, 18, 19, 21, 24, 25, 27, 34, 39, 46, 50, 53, 54, 59, 61, 62, 63, 66, 76, 77, 80, 87, 89, 94, 95, 98, 99, 100, 108, 109, 115, 116, 121, 122, 123, 133, 134, 136, 149, 163, 169, 175, 176, 177, 180, 183, 188, 189, 193, 199, 209, 218, 225, 233, 243, 244, 248, 251, 252, 268, 279, 284, 290, 296, 297, 300, 302 ja 305 osittain/periaatteessa.

Komissio ei voi hyväksyä tarkistuksia 1, 2, 3, 8, 12, 13, 15, 16, 17, 23, 28, 30, 35, 37, 38, 40, 42, 44, 47, 48, 52, 55, 58, 60, 65, 68, 69, 70, 71, 72, 73, 74, 81, 83, 85, 86, 88, 90, 91, 97, 101, 103, 104, 105, 106, 110, 111, 113, 117, 118, 120, 125, 126, 127, 128, 129, 132, 135, 137, 138, 139, 141, 142, 143, 144, 146, 147, 148, 150, 151, 152, 154, 158, 161, 162, 164, 165, 166, 168, 171, 172, 173, 174, 178, 179, 182, 185, 186, 187, 191, 192, 194, 198, 200, 202, 204, 205, 207, 208, 210, 211, 214, 216, 219, 221, 222, 223, 224, 226, 227, 228, 229, 230, 231, 232, 234, 235, 236, 237, 238, 239, 240, 241, 242, 245, 246, 247, 249, 250, 253, 255, 256, 257, 259, 260, 261, 262, 263, 264, 265, 266, 267, 269, 270, 271, 272, 273, 275, 276, 277, 278, 280, 281, 285, 287, 288, 289, 291, 292, 293, 294, 295, 298, 299, 303, 304 ja 306.

Puhetta johti
varapuhemies MECHTILD ROTHE

  Gyula Hegyi (PSE), kirjallinen. – (EN) Torjunta-aineet kuuluvat kaikkein vaarallisimpiin kemikaaleihin, sillä ne on tarkoitettu tappamaan ja niitä päästetään tietoisesti ympäristöön ja ruokaan. Todellisuudessa vain noin yksi prosentti torjunta-aineista saavuttaa tavoitteensa. Näin ollen meidän on muistettava torjunta-aineiden käyttöä ja sallimista koskevaa lainsäädäntöä laatiessamme eri sidosryhmien etunäkökohdat. On viljelijöiden edun mukaista saada suuria satoja ja laadukkaita tuotteita edullisesti. Jos tämä tavoite voidaan saavuttaa käyttämällä vähemmän torjunta-aineita, he voivat säästää kustannuksissa ja tuottaa terveellisempiä tuotteita. On kansalaisten edun mukaista saada turvallisia ja halpoja tuotteita ja puhdasta juomavettä ilman torjunta-ainejäämiä. Pienempien määrien ja turvallisempien torjunta-aineiden käyttö on siis lähes kaikkien osapuolten edun mukaista.

Jos haluamme vähentää torjunta-aineiden käyttöä tuntuvasti Euroopassa, tarvitsemme tehokkaita kansallisia vähentämissuunnitelmia, joissa keskitytään paikallisiin olosuhteisiin ja hyödynnetään paikallisia mahdollisuuksia.

  Mairead McGuinness (PPE-DE), kirjallinen. – (EN) Kannatan tämän mietinnön keskeistä ajatusta, sillä se vahvistaa nykyistä kasvinsuojeluaineita koskevaa lainsäädäntöä, jolloin kuluttajat voivat suhtautua luottavaisemmin syömäänsä ruokaan. Se antaa myös selkeämpiä suuntaviivoja torjunta-aineiden käyttöä varten näiden tuotteiden kanssa suoraan tekemisissä oleville henkilöille kuten tuottajille, viljelijöille ja tavarantoimittajille. Yleisemmin, se mahdollistaa turvallisten maataloustuotteiden tuotannon EU:ssa.

On kuitenkin tärkeää painottaa, että tämän alan lainsäädännön lisääminen on tehokasta vain, jos kontrolli ja valvonta jäsenvaltioissa on riittävää. Nykyään, vaikka torjunta-ainejäämiä elintarvikkeissa seurataan jonkin verran, valvonta ei välttämättä ole riittävää kuluttajien vakuuttamiseksi näiden tuotteiden turvallisuudesta. On ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että lainsäädännössä säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpano taataan tehokkaan valvonnan kautta.

  Péter Olajos (PPE-DE), kirjallinen. – (HU) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, olemme keskustelleet tämän kasvinsuojeluaineita koskevan lainsäädännöllisen paketin yksityiskohdista jo monen kuukauden ajan. Tänä aikana olemme tarkastelleet monenlaisia näkökantoja, jotka olemme sisällyttäneet tekstiin. Tämän prosessin johdosta uskon nyt edessämme olevan luonnoksen perustuvan monilta osin kompromisseihin ja vastaavan mahdollisimman monia vaatimuksia. Tiettyjen kysymysten osalta ei kuitenkaan tulisi tyytyä kompromissiin. Kun on kyse ihmisten terveydestä, taloudellisille etunäkökohdille ei voida sallia etusijaa. Tässä säädöksessä ei ole kyse Euroopan maataloussektorin kilpailukyvystä, vaan Euroopan kansalaisten terveyden suojelemisesta. Olemme myös nähneet, että säännöissä on nykyisellään suuria eroja yksittäisten jäsenvaltioiden välillä. Kotimaassani sovellettavat säännöt kuuluvat kaikkein tiukimpiin. Täällä Strasbourgissa olemme keskustelleet siitä, olisiko vesistöjen ympärille luotava viiden vai 10 metrin levyisiä puskurivyöhykkeitä, mutta Unkarissa on ollut jo vuosikymmenten ajan 50 metrin ja joissain paikoin jopa 500 metrin levyisiä puskurivyöhykkeitä. Lisäksi vaikka viljelijämme käyttävät 15 kertaa vähemmän kasvinsuojeluaineita kuin Alankomaissa, Euroopan interventiovarastot, silloin kun ne olivat vielä olemassa, olivat ääriään myöten täynnä unkarilaista maissia. Kaiken tämän huomioon ottaen pyydän kollegoitani käyttämään huomenna ääntään tukeakseen tiukkojen poissulkemisperusteiden käyttöönottoa. Kompromissitekstin perusteella ne koskisivat vain 29 ainetta yli 600:sta. Tämä ei ole liian kallis hinta maksettavaksi varmistaaksemme, että todistetutusti karsinogeenisia ja myrkyllisiä yhdisteitä ei ole ruokalistallamme. Vaikka kansalliset erityistilanteet aikaansaavat eroavaisuuksia äänestyksessä, olemme yhtä mieltä tästä kysymyksestä. Käyttäkäämme siis ääntämme voidaksemme istua pöytään hyvällä omatunnolla.

  Zita Pleštinská (PPE-DE), kirjallinen. – (SK) Aivan kuten meillä on lääkkeitä ihmisiä varten, lääkkeitä on myös kasveille: torjunta-aineita voidaan oikeutetusti kutsua näin, sillä ne ovat lääkkeitä taistelussa tauteja, tuholaisia ja rikkaruohoja vastaan. Käytön on tietenkin tapahduttava määrättyjen sääntöjen mukaisesti. Vääränlainen käyttö aiheuttaa organismissa häiriöitä, jotka ilmenevät syöpänä.

Hyvät parlamentin jäsenet, meidän on omaksuttava tässä asiassa tieteelliseen analyysiin perustuva lähestymistapa. Emme saa antaa periksi Euroopan parlamentissa valloilleen päästetylle torjunta-ainehysterialle. Ruokatuotannon omavaraisuus laskee Euroopassa, mikä lisää maa- ja elintarviketalouden riippuvuutta maailmanmarkkinoiden tuotannosta. Meidän on pidettävä mielessä, että elintarvikepula johtaisi hintojen nousuun.

Kuultuani asiantuntijoita katson, että eräät ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan EU:n direktiiviin 91/414/ETY sekä torjunta-aineiden kestävän käytön puitedirektiiviin esittämät tarkistukset ovat käytännössä mahdottomia. Nämä uudet ehdotukset poikkeavat tieteelliseen lähestymistapaan perustuvan, kohdistetun ja suhteutetun lainsäädännön periaatteesta.

Ymmärrän, että torjunta-aineiden yhdenmukainen eurooppalainen lainsäädäntö on tarpeen elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi. Siitä huolimatta emme saa estää viljelijöitä käyttämästä tarvittavia välineitä turvallisen, ravitsevan ja kohtuuhintaisen ruoan tuottamiseksi.

En voi tukea Christa Klassin ja Hiltrud Breyerin mietintöjä sellaisina kuin ne on hyväksytty ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnassa. Äänestän niiden puolesta vain, jos poliittisen ryhmäni eli PPE-DE-ryhmän esittämät tarkistukset hyväksytään.